Ihmiset ovat väitelleet pitkään aurinkokunnassamme tapahtuvista oudoista asioista. Suuri kysymys on aina sama: onko hämmästyttävillä väitteillä hämmästyttäviä todisteita niiden tueksi?
Äskettäisessä haastattelussaan kirjailija ja ”valmius”-asiantuntija Marshall Masters jakoi suuren ja kiistanalaisen ajatuksen. Hän sanoo, että Aurinkoamme kiertää piilossa oleva ruskea kääpiötähti – pieni, himmeä tähti. Hän kutsuu sitä Nemesikseksi ja uskoo, että se vaikuttaa jo planeettoihin ja voi aiheuttaa vakavia ongelmia Maassa vuoteen 2030 mennessä.
Mastersin teoria sekoittaa oikeaa tiedettä melko villeihin ajatuksiin. Hän sanoo, että Nemesis lähettää Maan läpi kulkevaa energiavirtaa, joka lämmittää planeetan sisäydintä, jolloin se siirtyy hieman pois keskipisteestä. Hän vertaa sitä epätasapainossa olevaan pesukoneeseen, jonka hän väittää aiheuttavan enemmän maanjäristyksiä, voimakkaita tuulia ja tulivuoria. Hän jopa sanoo, että Mars osoittaa merkkejä tärinästä, mikä todistaa, että myös muut planeetat saattavat lämmetä tästä energiasta.
Selittääkseen, miten Aurinko ja Nemesis saattavat olla vuorovaikutuksessa, hän käyttää ideoita niin sanotusta sähköuniversumin teoriasta – näkemyksestä, jota useimmat tiedemiehet eivät hyväksy. Valtavirran tähtitiede ei tue hänen väitteitään. Valtavilla avaruusteleskoopeilla, jotka tutkivat taivasta infrapunavalossa, ei ole löydetty merkkejä lähellä olevasta ruskeasta kääpiöstä. Ja tiedemiehet sanovat, ettei ole tunnettua tapaa, jolla näkymätön energiavirta voisi vain lämmittää Maan ydintä ja jättää kaiken muun huomiotta.
Masters viittaa myös moniin verkossa oleviin valokuviin ja videoihin, jotka näyttävät kuvaavan ”kaksi aurinkoa” taivaalla, erityisesti auringonnousun tai -laskun aikoihin. Hän sanoo, että toinen näistä valoista on Nemesis ja että se ylitti saman tason kuin Aurinko 4. heinäkuuta 2020. Hän uskoo, että nykyinen aurinkosykli osoittaa merkkejä ”aurinkojen taistelusta”. Mutta tiedemiehet sanovat, että kaksoisaurinkokuvat voivat helposti johtua kameran heijastuksista, kangastuksista tai ilmavaikutuksista – eivät piilossa olevasta tähdestä. Mikään virallinen tutkimus ei ole vahvistanut toisen auringon olemassaoloa.
Masters uskoo, että hallitukset tietävät jo Nemesiksestä. Hän väittää, että vanha avaruusteleskooppi nimeltä IRAS kuvasi sen vuonna 1983, mutta viranomaiset peittivät sen ja käyttivät teleskoopin polttoainetta salaiseen seurantaan. Hän sanoo, että vuodetut satelliittikuvat vuosilta 2020 ja 2022 todistavat tämän ja että totuus on salattu paniikin välttämiseksi. Yksikään julkinen avaruusjärjestö ei kuitenkaan ole koskaan vahvistanut mitään näistä väitteistä.
Keskustelu liittyy myös avaruusmysteereihin, kuten 3I/Atlas-nimiseen kohteeseen, joka tuli toisesta tähtijärjestelmästä. Mastersin mukaan sen outo kemia – paljon hiilidioksidia, punaista valoa ja nikkeliä, mutta ei rautaa – saattaa tarkoittaa, että se on keinotekoinen, kuin avaruusolentojen luotain. Hän mainitsee jopa oletetun ”ping”-signaalin ja videon renkaanmuotoisesta aluksesta, joka ampuu säteen. Jos nämä olisivat totta, ne olisivat maailmaa mullistavia löytöjä, mutta toistaiseksi niitä ei ole todistettu, eivätkä sellaiset ryhmät kuin SETI, joka tutkii huolellisesti elämän merkkejä avaruudessa, ole hyväksyneet niitä.
Tulevaisuuteen katsoen Masters ennustaa, että Nemesis tulee pian näkyväksi kaikille ja hohtaa taivaalla seuraavan parin vuoden aikana. Valmistautuakseen hän kannustaa ihmisiä rakentamaan turvallisia maanalaisia yhteisöjä, joita hän kutsuu ”vapauden linnoituksiksi”. Hän ehdottaa pienten betonikupolien rakentamista maan alle, joissa on ruoankasvatusjärjestelmät katastrofien selviytymiseksi.
Hän kuvailee myös ideaa, jota hän kutsuu ”aikomuksen pyörteeksi”. Tämä hyödyntäisi monien ihmisten ajatusten keskittämisen voimaa muuttaakseen avaruusobjektien liikkumista. Se on luova idea – mutta ei sellainen, jota tiedemiehet tai insinöörit ovat testanneet tai hyväksyneet.
Loppujen lopuksi Mastersin tarina osoittaa, kuinka jännittävät mutta todistamattomat ideat voivat kuulostaa vakuuttavilta yhdistettynä todelliseen tieteeseen. Se muistuttaa siitä, että tiede toimii parhaiten, kun se käyttää toistettavia testejä, tarkkoja instrumentteja ja avointa dataa – ei vain dramaattisia tarinoita tai valokuvia internetissä.
Artikkelin julkaissut uapdrop.com
