Tässä on yhdeksäs ja kymmenes luku Tapani Koivulan 1996 kirjasta Viestejä. Kirja on todella ainutlaatuinen ja kuvaa Tapanin kontaktia avaruusolentoihin sekä hänen kanavoimaansa tietoa.

Aiemmat osat: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4.

9. MAAILMAN YMPÄRI PURJEHTIJA

Tässä maailmassa kaikki on hukassa.

Tapasin uudelleen saman oudon miehen, joka oli tuijottanut minua törmäiltyäni vasten punaisia valoja. Havaitsin hänet odotellessani junaa asemahallissa. Hän seisoi lehtikioskin edessä. Siirryin hänen viereensä vaivihkaa, luontevasti, ikään kuin olisin ollut kiinnostunut hänen takanaan näkyvistä kuvalehdistä.

Jäin nojailemaan kioskin tiskiin ja seurasin sivusilmällä miestä. Hän liikehti hermostuneesti ja kaiveli taskujaan. Hän nosti taskuistaan pikkutavaroita kioskin tiskille ja mutisi jotakin itsekseen. Oliko mies humalassa?

Samassa huomasin tekstin miehen talvitakin olkapäässä: ”Navigator Around the World”

Maapallon ympäri purjehtija!

— Onkos jotakin hukassa? kysyin niin kuin kysytään humalaiselta, joka on juttelutuulella.

Mies käänsi kasvonsa, ja tunsin jälleen hänen pistävän katseensa.

— Tässä maailmassa kaikki on hukassa, tokaisi hän tarkasteltuaan minua hetken.

Sitten hän jatkoi tavaroidensa tutkiskelua. Pikkupapereiden keskeltä hän poimi kuulakärkikynän ja ojensi sen minulle:

— Tuossa sinulle jotakin mitä sinä tarvitset. Kirjoita visusti ylös kaikki viisaudet, joita saat päähäsi.

Kynä oli aivan tavallinen läpinäkyvä, sininen kuulakärkikynä ilman mitään tekstejä. Kiitin ja pistin lahjan kassiini. Hetken kuluttua mies keräsi tavarat takaisin taskuunsa ja lähti ulos sanomatta sanaakaan.

Oliko mies avaruusolento? Oliko hän tarkoittanut vastaanottamiani viestejä kehottaessaan kirjoittamaan viisaudet ylös?

Tutkin pitkään kuulakärkikynää, mutta en havainnut siinä mitään poikkeavaa. Silti se saattoi olla teknisesti huipputasoinen radiolaite, jolla olentojen oli helpompi pitää minuun yhteyttä.

Mainitsin miehestä vaimolleni. En suoraan väittänyt miestä avaruusolennoksi, mutta ihmettelin lennokasta tekstiä miehen hihassa.

– No voi hyvä tavaton! vaimoni riemastui. — Nuo ovat taas sinun ufokuvitelmiasi. Sellaisia talvitakkeja on kadulla joka kolmannella miehellä.

10. IHMISKUNNAN VASTUU JA HENKINEN KEHITYS

Vapaan tahdon lain mukaan henkinen kehitys on todellista vain, jos yksilö itse oivaltaa tosiasiat ilman minkäänlaista painostusta, aivopesua, pakotusta, uhkailua tai väkivaltaa.

Keskittyessäni seuraavan kerran kirjoittamaan jatkoin siitä, mihin olin edellisellä kerralla jäänyt: virallisen tieteen rajoittuneisuuteen.

* Eikö mitään ole tehtävissä tieteen maailmankuvan laajentamiseksi? Uudet sukupolvet ovat usein kaataneet vanhojen suurmiesten monumentteja ja laajentaneet tieteen rajoja.

— Olemme pettyneet, etteivät edes sotien tuska ja verenvuodatus ole opettaneet tiedemiehiänne. Yhä tärkein tieteellinen tavoitteenne on kehittää toinen toistaan tehokkaampia ja hirvittävämpiä laitteita ihmisten tappamiseen. Mitä hyvää voi viritä ihmisaivoista, jotka suurimman osan ajasta askartelevat tuhon ajatusten parissa?

* Kerroit, että voitte vaikuttaa suoraan ihmisen aivoihin. Eikö olisi hyvä keskittyä juuri tiedemiesten aivoihin?

— Sitä olemme yrittäneet kaikkina aikoina kosmisten lakien rajoissa. Voimme antaa uusia virikkeitä, mutta emme saa häiritä emmekä määrätä ihmisen ajattelua.

Valitettavasti minun täytyy myöntää, että suuri osa teidän tieteellisistä keksinnöistänne on tapahtunut meidän antamiemme virikkeiden kautta.

Ei ole sattumaa, että aluksiamme on nähty erityisen paljon tutkimuskeskuksissa, joissa kehitellään ja testataan ydinenergiaa, ydinaseita ja avaruusraketteja. Näissä keskuksissa työskentelevien tiedemiesten aivoihin vaikuttaminen on erityisen ongelmallista, sillä antamamme virikkeet voivat entisestään lisätä kehiteltävien aseiden tuhovoimaa.

* Mutta jos ilmestyisitte heille, he voisivat tajuta, kuinka paljon mielenkiintoisempia ja kiitollisempia haasteita maailman
kaikkeudesta löytyy.

— Näin olemme tehneet. Jotkut meistä jopa ovat uhranneet henkensä pelastaakseen ihmiskunnan. Moni tiedemies, jonka mielen täyttää tuhoamisen tavoite, reagoi meihin tuhon ajatuksilla. Ensin he pelästyvät, sen jälkeen he kokevat meidät uhkana, ylivertaisena vihollisena. Useat kokevat meidät uhkana myös maailmankuvalleen, uralleen, uskottavuudelleen. Jotkut pelkäävät menettäneensä mielenterveytensä ja järkevyytensä — arvokkaimman mitä he uskovat omistavansa.

* Millä tavalla jotkut teistä ovat uhranneet henkensä?

— He ovat ylittäneet varovaisuuden rajat. On tavallista, että ihmiset ovat tarttuneet aseisiin meitä nähdessään. Normaalitilanteessa pystymme suojautumaan ihmiskunnan kehittymältömiä aseita vastaan, mutta joskus tapahtuu onnettomuuksia.

* Onko totta, että teidän ruumiitanne ja aluksianne on joutunut suurvaltojen tutkittaviksi?

— Niitä on tälläkin hetkellä salaisissa tutkimuskeskuksissa.
Jotkut meistä ovat halunneet pyrkiä konkreettiseen yhteistyö-
hön ihmisten kanssa, ja niissä tilanteissa useita meistä on
tuhottu ja joitakin saatu tutkittaviksi elävinä.

* Onko tällä hetkellä eläviä avaruusolentoja tiedemiesten tutkimuskeskuksissa?

— On. Valitettavasti jotkut harmaista olennoista ovat olleet tässä yhteistyössä aktiivisimpia, emmekä voi hyväksyä kaikkia heidän menetelmiään ja tavoitteitaan. Positiivistakin yhteistyötä on virinnyt, ja maailmalla on kasvava joukko tiedemiehiä, jotka kosmisen yhteistyön kautta ovat tehneet uusia keksintöjä ja ovat viemässä todellista kehitystä eteenpäin.

* Missä tällaista yhteistyötä esiintyy?

— Kaikkialla, missä on vilpittömiä sieluja, jotka haluavat tutkimuksillaan tuhon sijasta auttaa ihmiskuntaa selviämään valtavista ongelmistaan. Tällaisia tiedemiehiä, jotka ovat kontaktissa meihin, työskentelee Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Perussa, Filippiineillä, Kiinassa, Venäjällä, Espanjassa, jopa Suomessa.

* Minkälaisia tieteellisiä keksintöjä on saatu aikaan Suomessa?

— Olemme auttaneet eräitä tutkijoita kehittämään nykyistä parempia tapoja tuottaa energiaa. Kehitystyö on hidasta, koska näillä tutkijoilla on omat inhimilliset rajoituksensa sekä ympäristönsä paineet. Lisäksi uudet energialähteet on tärkeä, mutta neutraali tutkimusalue, jolla tapahtuvia keksintöjä voidaan yhtä hyvin käyttää hyvän kuin pahan palvelukseen.

* Jos lukuisat tiedemiehet ovat kohdanneet sekä ufoja että avaruusolentoja, miksi vastustus yhä on niin voimakas? Jos heillä on omakohtaisia todisteita vieraista sivilisaatioista, miksi koko ufoaihetta pidetään epätieteellisenä ja naurettavana hölynpölynä?

— Monet tiedemiehenne eivät siedä ajatusta, että emme halua alistua heidän koejärjestelyihinsä, vaan toimimme omien lakiemme mukaan. Ilmestymme silloin kun haluamme ja kenelle haluamme. Siksi tiedemiehet, jotka eivät ole itse meitä kohdanneet, pitävät olemassaoloamme mahdottomana. Hyödynnämme sellaisia luonnonilmiöitä, kuten parapsykologiaa, joista tiedemiehillänne on vasta alkeelliset tiedot.

Kysymys elämän esiintymisestä muualla maailmankaikkeudessa on niin arka kysymys, että monien edun mukaista on pitää ihmiset edelleen hämmennyksen vallassa. Monilla suurvaltojen johtajilla ja tiedemiehillä on alitajuinen kuvitelma, että he ovat maailmankaikkeuden kehittyneimpiä olentoja. Kun he vielä onnistuvat kieltämään Jumalankin, ei ketään jää heidän yläpuolelleen. Niinpä he toimivat koko voimallaan ja sielullaan sen puolesta, ettei heidän tarvitse luopua vallastaan ja asemastaan.

Ylläpitämällä epätieteellisyyden ja naurettavuuden ilmapiiriä ufojen ympärillä ihmiskunta halutaan pitää epävarmuuden tilassa.

* Kuka tuota ilmapiiriä pitää yllä, te vai ihmiset?

— Jossakin mielessä molemmat. Harmaat olennot pyrkivät tietoisesti pitämään ihmisen epävarmuuden tilassa. Hämmennys luo sumuverhon, jonka turvin harmaat olennot voivat jatkaa häirintäänsä maapallolla.

Mekään emme halua, että ihmiset uskovat olemassaoloomme vain siksi, että heidän johtajansa ja tiedemiehensä niin sanovat. Haluamme, että ihmiset irtautuvat auktoriteeteistaan ja löytävät totuuden omin voimin, omakohtaisten kokemustensa kautta. Vapaan tahdon lain mukaan henkinen kehitys on todellista vain, jos yksilö itse oivaltaa tosiasiat ilman minkäänlaista painostusta, aivopesua, pakotusta, uhkailua tai väkivaltaa.

* Onko mitään toivoa, jos teidän keinonne ovat noin rajoitettuja? Samanaikaisesti kaikenlaiset väärät auktoriteetit ja skeptikot saavat vapaasti jatkaa negatiivista aivopesuaan.

— Emme koskaan kadota toivoa. Kaikissa olosuhteissa, katastrofien jälkeenkin elämä jatkuu jollakin tasolla. Kaikki olennot saavat armon aloittaa uudelleen epäonnistumisista huolimatta.

Kaikki on vielä mahdollista planeetallanne. Muutoksia tapahtuu kaiken aikaa. Emme halua äkkinäisiä mullistuksia maailmankuvassanne, koska se aiheuttaisi reaktioita, jotka eivät ole sopusoinnussa vapaan tahdon kanssa.

Käymme kilpajuoksua aikaa vastaan. Tiedämme, että ihmiskunnan nykyinen kehityssuunta vie vääjäämättömästi tuhoon, ellei suunta muutu riittävästi. Näemme kuitenkin pimeyden keskellä yhä uusia toivon liekkejä. Ne syttyvät ihmisten sieluissa, jotka ovat heränneet taistelemaan planeettanne puolesta.

Asetamme edelleen toivomme myös tiedemiehiinne, joista yhä useammat ovat oivaltaneet kontaktin edut ja mahdollisuudet.

* Entä poliitikot?

— Toisen maailmansodan jälkeen otimme yhteyttä erilaisiin vallanpitäjiin: sotilasjohtoon, tiedemiehiin ja poliitikkoihin. Silloin he eivät olleet valmiita yhteistyöhön. Sen jälkeen olemme levittäneet kontaktiverkostoa tavallisten ihmisten keskuuteen ympäri maapalloa.

Viime aikoina olemme saaneet yhteyksiä myös yhä useampiin uuden polven poliitikkoihin, jotka eivät ole vanhojen ajatusketjujen kahleissa. Eri puolilla esiintyy orastavaa yritystä uusien yhteiskunnallisten ratkaisujen löytämiseksi kontaktihenkilöiden välityksellä.

Olemme tähän kaiken aikaa valmiita, kunhan antamiamme virikkeitä ei käytetä tuhokeinojen kehittelyyn.

Kukaan meistä ei tiedä, mitä ihmiskunnan enemmistö loppujen lopuksi tahtoo. Siinä on elämän kehityksen mysteerio kaikessa kiehtovuudessaan ja arvaamattomuudessaan.

Me myötäelämme teidän kanssanne, mutta te itse saatte lopulta tuomion tai kiitoksen tuhosta tai pelastuksesta. Te olette vastuussa omasta planeetastanne — kukaan muu ei voi sitä hoitaa, tuhota eikä pelastaa.

Yhtäkkiä tunsin itseni valtavan väsyneeksi. Tuntui kuin vastuu koko ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuudesta olisi laskeutunut harteilleni.

Olento reagoi mielentilaani, vaikka en kysynyt mitään.
Käteni jatkoi kirjoittamista.

— Olet väsynyt, ja meidän on syytä lopettaa tällä kertaa. Voimasi ovat rajalliset, kunnes opit välittämään kosmista energiaa, jonka määrä on ehtymätön.

Jatkossa voimme huolehtia, että yhteytemme rajoittuu kahteen tuntiin, jotta emme aiheuttaisi sinulle kohtuutonta rasitusta. Tarvitset voimaa myös normaaliin elämään. Emme halua että kadotat yhteytesi arkipäivään. Niin kauan kuin elät nykyisessä olomuodossasi, on tarkoitus, että sovellat kosmista viisautta käytännön elämääsi. Jos pakenet arjen todellisuutta, menetät vaikutusmahdollisuutesi, etkä voi osallistua maailman pelastamiseen.