kirjoittanut Kevin Randle

Ajoittain Roswellin tapauksesta tulee esiin jotain uutta. David Rudiak teki tavanomaisen haun heinäkuun 1947 sanomalehdistä ja löysi seuraavan uutisen 9. heinäkuuta ilmestyneestä Dayton Heraldista. Voisi sanoa, että se tarjoaa uuden näkökulman jatkuvaan etsintäämme Roswellin tapahtumia koskevista todisteista.

Sanomalehden otsikon mukaan ”Kenttäkokeet ’lentävälle kiekolle’ keskeytetty”:

Wright Field ei tule vastaanottamaan säälaitetta, jota eilen hetken aikaa pidettiin lentävänä lautasena.

Suunnitelmat lähettää esine tänne tutkittavaksi muutettiin, kun sen tunnistus tehtiin.

Tekninen tiedustelutoimisto sai tänä aamuna seuraavan viestin armeijan ilmavoimien päämajasta:

”Koska kyseinen esine on tunnistettu Rawin-korkeusmittauslaitteeksi (tutkakohteeksi), sen toimittamista teille ei pidetä tarpeellisena.”

Fort Worthista 8. heinäkuuta illalla lähetetty FBI:n teleksi perustui majuri Curtanin (joka todellisuudessa oli majuri Kirton) kuulusteluun; hän kertoi FBI-agentille, että esine oli ”kuusikulmainen ja ripustettu kaapelilla ilmapalloon (sic), jonka halkaisija oli noin kaksikymmentä jalkaa… Levy ja ilmapallo kuljetettiin Wright Fieldiin erityiskoneella tutkimusta varten.”

Minusta uutisartikkeli viittaa siihen, että materiaalia ei lähetetty Wright Fieldiin, koska se tunnistettiin Fort Worthissa tavalliseksi sääpalloksi eikä avaruusaluksiksi. Ei ollut mitään syytä lähettää sitä Wright Fieldiin, kun tunnistus ja valokuvat oli tehty Fort Worthissa. Tämä viittaisi siihen, että ilmavoimien vuonna 1994 tekemät haastattelut heijastivat heikkoa muistia tapahtumasta, mutta olivat tärkeitä, koska ne korostivat Mogul-selitystä.

Ja epäilijät varmaan sanovat, että se oli vain yksi tapa peitellä salaisinta Mogul-hanketta. Miksi vaivautua jatkohaastatteluihin tai pyytää saada nähdä ilmapallo ja tutkakohde Wright Fieldillä, jos ne tunnistettiin pelkäksi tavalliseksi ilmapalloksi ja tutkakohteeksi?

Mutta kun tarkastellaan ilmavoimien tekemiä haastatteluja, useilta eläkkeellä olevilta upseereilta kysyttiin nimenomaan peittelystä. Albert Trakowski kertoi eversti Jeffrey L. Butlerille ja luutnantti James McAndrewille: ”Mogul-projektin peitetarinasta ei ollut mitään suunnitelmaa. En muista mitään asiakirjoja tai pyrkimyksiä kehittää peitetarinaa, vaikka Mogulin turvallisuus oli suuri huolenaihe.”

Ja Trakowski sanoi: ”Sain tietää tästä vasta sen jälkeen, kun eversti [Marcellus] Duffy soitti minulle Wright Fieldistä kotoaan. Se oli pelkkä tiedotuspuhelu; hän halusi vain kertoa, että joku oli tuonut hänelle New Mexicosta peräisin olevia jäänteitä, ja hän sanoi: ’Nämä näyttivät todellakin aivan sellaisilta, joita te laukaisitte Alamogordosta. Duffy tunsi hyvin projektin erilaiset laitteet ja materiaalit, joten jos hän sanoi, että kyseessä oli projektista peräisin olevia jäänteitä, olen varma, että niin se oli. Hän ei ollut huolissaan projektin turvallisuuden vaarantumisesta.”

Meillä on siis tässä Trakowski ja Athelstan F. Spilhaus, jotka kertovat, mitä eversti Duffy saattoi tehdä. Spilhaus kirjoitti: ”Kaikki NYU:n henkilökunta oli jo lähtenyt Alomogordosta [sic], kun ’materiaali’ tuotiin paikalle – joku totesi, että se saattoi kuulua eversti Duffylle ja siksi se lähetettiin hänelle Wright-Pattersoniin – ei siksi, että se olisi ollut avaruudesta peräisin. On loogista lähettää se (aavikolta löydetyt jäänteet) sinne – ei siksi, että se olisi ollut jotain erityistä – eversti Duffy oli hieno upseeri, ja olen varma, että hän tunnistaisi sen.”

Trakowski ja Spilhaus, toisen käden todistajina, antoivat tietoa Wright Fieldiin lähetetyistä jäännöksistä, mutta viittasivat siihen, että kyseessä oli vain muutama näyte. Meillä on kuitenkin silminnäkijöiden ensikäden todistuksia, jotka viittaavat siihen, että Wright Pat -tukikohtaan vietiin enemmän kuin vain muutama palanen materiaalia. Itse asiassa jäännösten kuljettamiseksi Roswellista oli rakennettu laatikoita.

Sanomalehdissä oli jo julkaistu kuvia Jesse Marcelista, Roger Rameysta ja Thomas Dubosesta tuon ilmapallon ja maalitaulun kanssa. Se oli eräänlainen ”Täällä ei ole mitään nähtävää. Jatkakaa matkaa” -temppu. Kuka oikeasti luuli noissa kuvissa olevan avaruusaluksen, ennen kuin Jesse Marcel alkoi puhua siitä noilla termeillä vuonna 1978, niin kauan tapahtuman jälkeen.

Mutta koska New Mexicossa suoritettuja ilmapallokokeita ei ollut salaisiksi luokiteltu, vaikka lopullisen tarkoituksen mahdollisista turvallisuusrikkomuksista näytti olevan paljon huolta. Seuraavana päivänä, eli 10. heinäkuuta, lisää kuvia ilmapalloista ja Rawin-maalitauluista julkaistiin sanomalehdissä ympäri maata. On pakko ihmetellä, mistä ne vuonna 1994 haastatellut upseerit puhuivat, kun otetaan huomioon vuoden 1947 dokumentaatio.

Meillä on käytettävissämme Davidin löytämä lehtiartikkeli, jossa kerrotaan, että lento Wright Fieldiin peruutettiin, sekä kahden Mogul-hankkeeseen jollain tavalla osallistuneen henkilön välilliset muistot, joiden mukaan Duffy oli tunnistanut sen. Asia riippuu lopulta siitä, kumman todistajan kertomusta haluat uskoa. Haluan kuitenkin huomauttaa, että jos kenraali Ramey ja hänen sääupseerinsa, vääpeli Irving Newton, olivat jo tunnistaneet esineen ja ilmoittaneet tunnistuksen lehdistölle, mihin tarkoitukseen se olisi lähetetty Duffylle Wright Fieldiin?

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com