Aihearkisto: Eksopolitiikka

Artikkeleja ulkoavaruuden politiikasta ja tietoisuuksista.

Asiakirjat paljastavat 65-vuotisen avaruusvalvonnan

Washington, D.C., 13.3.2023 — Yhdysvaltojen 65 vuotta kestäneestä pyrkimyksestä havaita ja seurata avaruudessa olevia kohteita aina Sputnik 1:tä edeltävistä ajoista nykypäivän paljon ruuhkaisempaan kiertorataympäristöön kerrotaan uudessa kiehtovassa artikkelissa ja tiedotuskirjassa, jonka National Security Archive julkaisi tänään.

Nämä 25 asiakirjaa, jotka on hankittu MDR-pyyntöjen (Mandatory Declassification Review) ja arkistotutkimuksen avulla, paljastavat, miten Yhdysvaltain poliittiset päättäjät suunnittelivat ja rakensivat Yhdysvaltain avaruusvalvontaverkon havaitsemaan, seuraamaan ja keräämään tietoa yhä vilkkaammasta ja monimutkaisemmasta satelliittien ja romun joukosta.

Smithsonian National Air & Space Museumin kansallisten avaruuden turvallisuusohjelmien kuraattori James E. David ja Charles Byvik ovat koonneet ja kommentoineet asiakirjoja, jotka kuvaavat ohjelman alkuperää ja kehitystä, mukaan lukien vuonna 1956 alkanut ensimmäisten erityisesti Yhdysvaltain tieteellisten satelliittien valokuvaamiseen ja seurantaan suunniteltujen kameroiden kehittäminen. Muissa asiakirjoissa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten seuraavina vuosina avaruuden havaitsemis- ja seurantajärjestelmän (SPADATS) kehittäminen laajensi huomattavasti tutkien ja optisten antureiden valikoimaa, jotta pystyttiin vastaamaan yhä suurempaan määrään avaruuskohteita, erityisesti neuvostoliittolaisia sotilassatelliitteja, jotka muodostivat mahdollisen uhan kansalliselle turvallisuudelle.

Tämänpäiväinen julkaisu perustuu useisiin salaiseksi luokiteltuihin lähteisiin, kuten CIA:n varhaisiin muistioihin ulkomaisten avaruusalusten ”tarkkailua” koskevista vaatimuksista, Pentagonin raportteihin erilaisista Neuvostoliiton satelliittien laukaisuista ja vuonna 1965 laadittuun raporttiin korkean tason työryhmästä, jonka tehtävänä oli tarkastaa Yhdysvaltojen koko avaruusvalvontaohjelma.

* * * * *

Mitä siellä ylhäällä on, missä se on ja mitä se tekee?
Yhdysvaltain avaruusvalvontaverkosto

kirjoittanut James E. David & Charles Byvik

Puolustusministeriön avaruusvalvontaverkon tehtävänä on havaita, seurata ja tunnistaa kaikki Maata kiertävät keinotekoiset kohteet ja toimittaa niistä tietoja useille käyttäjille. Maanpäälliset tutkat ja teleskoopit, joita on viime vuosina täydennetty pienellä määrällä satelliitteihin sijoitettuja teleskooppeja, keräävät raakatiedot, jotka analysoidaan kunkin havaitun ja seuratun kohteen erityistietojen määrittämiseksi. Näitä tietoja käytetään moniin eri tarkoituksiin: kaikkien tunnettujen avaruuskohteiden turvaluokittelemattomien ja turvaluokiteltujen luetteloiden ylläpitämiseen (amerikkalaiset ja ulkomaiset aktiiviset satelliitit sekä avaruusromu); avaruuskohteiden tunnistamiseen satelliittien koon, muodon ja liikkeen määrittämiseksi niiden tehtävien määrittämisen helpottamiseksi; satelliittien vastaisten asejärjestelmien kohdentamisen tukemiseen; satelliittien saapumisajan määrittämiseen tietyn pisteen yläpuolelle Maapallolla; Maapallon ilmakehään tulevien kohteiden hajoamisen ja niiden törmäyspisteen ennustamiseen, jos ne selviävät paluusta; ja avaruudessa olevien kohteiden törmäysten ennustamiseen. [1] Vaikka verkon historiassa on monia aukkoja jatkuvan salassapidon vuoksi, tässä tiedotteessa kuvataan avaruusvalvontaverkon kehitystä Sputnikin aikakaudelta nykypäivään saatavilla olevan julkiseksi tehdyn aineiston ja muiden lähteiden perusteella.

1957-1970

Ensimmäiset yhdysvaltalaiset avaruusvalvontaan kehitetyt laitteet olivat Smithsonian astrofysikaalisen observatorion (SAO) rakentamat suuret Baker-Nunn-kamerat, joilla seurattiin ja kuvattiin yhdysvaltalaisia tieteellisiä satelliitteja, jotka oli tarkoitus laukaista kansainvälisen geofysikaalisen vuoden aikana heinäkuusta 1957 vuoden 1958 loppuun. SAO valvoi näiden kameroiden rakentamista, käyttöönottoa ja käyttöä 12 kiinteässä paikassa ympäri maailmaa vuodesta 1958 alkaen ja perusti vuodesta 1957 alkaen pienillä teleskoopeilla toimivia harrastajatähtitieteilijöistä koostuvia Moonwatch-ryhmiä Yhdysvalloissa ja ulkomailla. Baker-Nunnin laitteilla voitiin kuvata satelliitteja jopa 2 000 mailin korkeuteen asti rajoitetulla määrällä kallistuksia käyttäen Moonwatch-ryhmiltä ja muista lähteistä saatuja tietoja, joiden avulla voitiin määrittää, mihin kamerat suunnataan. Lisäksi perustettiin kaksi maailmanlaajuista maa-asemaverkkoa, joissa oli tutkia, antenneja ja muita laitteita, joilla voitiin seurata, vastaanottaa telemetriaa yhdysvaltalaisilta tieteellisiltä satelliiteilta ja lähettää komentoja niille: Naval Research Laboratoryn (NRL) Minitrack-verkko Vanguard-satelliitteja varten ja Jet Propulsion Laboratoryn Microlock-verkko Explorer-satelliitteja varten. [2]

Näiden ja muiden laitteiden suorituskykyä testattiin ensimmäisen kerran, kun Neuvostoliitto laukaisi Sputnik 1:n matalalle kiertoradalle (alle 1 200 mailin korkeuteen) 4. lokakuuta 1957. Moonwatch-tiimit saivat nopeasti tietoa kiertoradasta, minkä ansiosta Pohjois-Virginiassa sijaitseva NRL:n radiolaitteisto pystyi vastaanottamaan satelliitin jatkuvasti lähettämiä signaaleja sen kolmannelta kiertoradalta alkaen ja näin tarkentamaan kiertoradan parametreja. Näiden passiivisten järjestelmien avulla tapahtuvaa seurantaa täydennettiin useilla olemassa olevilla toiminnassa olevilla Yhdysvaltojen tutkalaitteilla eri puolilla maailmaa, kuten ilmavoimien tutkalla Turkin Diyarbakirissa, jota käytettiin Kapustin Yarista laukaistujen neuvostoliittolaisten ohjusten havaitsemiseen ja seurantaan, sekä tietyillä tutkalla Atlantic Missile Range -alueella. Massachusettsissa sijaitsevan Lincolnin laboratorion suunnittelemaa ballististen ohjusten varhaisvaroitusjärjestelmää (BMEWS) varten kehitteillä oleva Millstone Hill -tutka oli ensimmäinen yhdysvaltalainen tutka, joka sekä havaitsi että jäljitti Sputnik 1:n.

Sekä maavoimien Vanguard Computing Center että ilmavoimien Air Research and Development Command käsittelivät Project Harvest Moonin puitteissa näiden siviili- ja sotilaslaitosten passiivisten ja aktiivisten antureiden keräämiä tietoja, jotta nykyiset ja tulevat kiertoradat voitaisiin ennustaa tarkasti. Näitä havaitsemis-, seuranta- ja käsittelyresursseja käytettiin nopeasti uudelleen marraskuussa, kun Sputnik 2 laukaistiin samalle kiertoradalle, ja se oli maailman toinen onnistunut satelliitti. Ne seurasivat uutta satelliittia, kunnes se palasi Maan ilmakehään vuoden 1958 alussa.

Tietojen keräämistä ja käsittelyä parannettiin vuosikymmenen loppupuolella, mikä poisti joitakin puutteita. Vuonna 1958 NRL aloitti merivoimien avaruusvalvontajärjestelmän (NAVSPASUR) ensimmäisen aseman rakentamisen. Se valmistui seuraavan vuoden alussa, ja siinä oli kolme lähetin- ja kuusi vastaanottopaikkaa eri puolilla Yhdysvaltojen eteläistä 33. leveyspiiriä sekä valvonta- ja laskentakeskus Virginiassa. NAVSPASUR lähetti jatkuvasti signaaleja suoraan avaruuteen ja pystyi aluksi havaitsemaan signaalien läpi kulkevia kohteita aina 2 000 mailin korkeuteen asti. Ilmavoimat siirsi Harvest Moon -hankkeen uuteen kansalliseen avaruusvalvonnan valvontakeskukseen vuonna 1958 ja alkoi laajentaa tietojenkäsittelyvalmiuksia. Seuraavana vuonna se käynnisti SPACETRACK-ohjelman, jonka tarkoituksena oli ottaa käyttöön parannettuja optisia ja tutka-antureita. Yksi varhaisista toimista oli useiden Baker-Nunn-kameroiden hankinta, joista ensimmäinen otettiin käyttöön Norjassa vuonna 1960 [3].

Neuvostoliitto laukaisi seuraavien kahdeksan vuoden aikana yli 150 avaruusalusta, mukaan lukien valokuva- ja tiedustelusatelliitteja ja avaruusaluksia, jotka kuljettivat kosmonautteja vuodesta 1961 alkaen, sääsatelliitteja vuodesta 1964 alkaen ja viestintäsatelliitteja vuodesta 1965 alkaen. Lukuun ottamatta viestintäsatelliitteja, jotka oli sijoitettu erittäin elliptisille kiertoradoille (joita kutsutaan myös Molniya-radoiksi), ja Kuun tai planeettojen tutkimiseen tarkoitettuja luotaimia, kaikki satelliitit olivat matalalla Maan kiertoradalla. [4]

Neuvostoliiton aggressiivinen avaruusohjelma oli selvästi potentiaalinen uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle. Puolustusministeriön hajanaisen avaruusvalvonnan puutteet maailmanlaajuisen kattavuuden ja oikea-aikaisen reagoinnin osalta korjattiin marraskuussa 1960, kun puolustusministeri Thomas S. Gates Jr. antoi vastikään nimetyn avaruuden havaitsemis- ja seurantajärjestelmän (SPADATS) operatiivisen valvonnan Pohjois-Amerikan ilmapuolustusjoukolle (NORAD). SPADATS-järjestelmään kuuluivat NAVSPASUR, SPACETRACK ja kansallinen avaruusvalvontakeskus (jonka nimi muutettaisiin pian SPADATS-keskukseksi). NORAD ryhtyi nopeasti toimenpiteisiin tietojen keruun ja käsittelyn parantamiseksi, kuten edistyksellisten tietokoneiden hankkimiseen SPADATS-keskukseen, BMEWS:n ja SPADATS:n integroimiseen ja erityisen avaruusvalvontatutkan suunnittelun aloittamiseen Eglinin lentotukikohtaan Floridaan. [5]

NORAD ja NASA tekivät vuonna 1961 sopimuksen, jossa täsmennettiin niiden vastuualueet avaruuden valvonnassa. NORADin oli omien ja muiden antureiden tietojen perusteella sisällytettävä tiedot kaikista tunnetuista kiertoradalla olevista kohteista salassa pidettävään avaruusluetteloon, kun taas NASA:n oli toimitettava NORADille kaikki verkostojensa hankkimat yhdysvaltalaisia ja ulkomaisia avaruusaluksia koskevat seurantatiedot. NASA saisi NORAD:lta kaikki amerikkalaisia ja ulkomaisia avaruusaluksia koskevat turvaluokittelemattomat tiedot ja levittäisi niitä julkisesti erillisessä turvaluokittelemattomassa avaruusluettelossa. NORAD toimittaisi NASAlle turvaluokiteltuja tietoja, kun tämä osoittaisi ”tiedonsaantitarpeen”. [6]

NORAD julkaisi päivitetyt avaruusvalvontavaatimukset vuoden 1965 alussa kuultuaan laajasti tietojensa käyttäjiä. Puolustusministeriön avaruuden havaitsemista, valvontaa, seurantaa ja tietojenkäsittelyä käsittelevä korkean tason ad hoc -työryhmä, jonka apulaispuolustusministeri oli perustanut edellisenä vuonna, tarkasteli vaatimuksia nopeasti osana avaruuden valvontaohjelman kattavaa tarkastelua. Sen maaliskuussa 1965 laatimassa pitkässä raportissa analysoitiin muun muassa yksityiskohtaisesti SPADATS-järjestelmän ja muiden sotilas- ja siviilianturien sekä SPADATS-järjestelmän tietojenkäsittely- ja viestintälaitteiden valmiuksia. SPADATSilla ei ollut vielä omia tutkia, ja se tukeutui kolmeen BMEWS-tutkaan (Alaskassa, Grönlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa), Aleuteilla sijaitsevalla Shemya-saarella sijaitsevaan ohjusten havaitsemis- ja avaruustutkaan, New Jerseyn Moorestownissa sijaitsevaan RCA:n tutkaan, Massachusettsissa sijaitsevaan Millstone-tutkaan ja Turkissa sijaitsevaan Diyarbakirin tutkaan. Kaikki nämä laitokset suorittivat avaruuden valvontaa toissijaisena tehtävänä, ja niiden kyky havaita kohteita vaihteli, mutta ne havaitsivat ensimmäisten kiertoratojen aikana useimmat neuvostosatelliitit ja muut vähintään yhden neliömetrin kokoiset ja 45 asteen tai sitä korkeammalla kallistuksella kiertävät kohteet, jotka olivat korkeintaan 2900 mailin korkeudessa. Nämä tutkat ja SPADATSin optiset anturit tarjosivat hyvän jäljityskyvyn ja pystyivät ennustamaan kiertoradan 12 tunnin seurannan jälkeen noin kilometrin tarkkuudella. Tutkat ja optiset anturit antoivat myös hyvää tietoa avaruuskohteiden tunnistamisesta. NAVSPASUR havaitsi ensimmäisten viiden tai kuuden kierron aikana useimmat neuvostosatelliitit ja muut vähintään yhden neliömetrin kokoiset ja 30 asteen tai sitä korkeammalla kallistuksella kiertävät kohteet 4000 mailin korkeuteen asti. [7]

Muiden sotilas- ja siviilianturien osalta merkittävä tekijä useilla aloilla oli se, mitä raportissa nimitettiin ”tiedusteluverkoksi”. Vaikka ”tiedusteluverkkoa” ei kuvailtu tarkemmin korkeamman turvaluokituksen vuoksi, sillä viitattiin NSA:n maailmanlaajuiseen maa-asemien, lentokoneiden ja alusten verkostoon sekä useissa maissa sijaitseviin CIA:n maa-asemiin, jotka sieppasivat ulkomaisten ohjusten ja avaruusalusten telemetriaa. Näiden alusten maa-asemille lähettämä telemetria sisältää tietoja ajoneuvon suorituskyvystä tai avaruusaluksen hankkimista tiedoista, kuten sääsatelliittien valokuvista. Se sisältää myös maa-asemilta näille ajoneuvoille annettuja komentoja. Telemetrian keräämisestä ja analysoinnista saadut tiedustelutiedot olivat ratkaisevan tärkeitä ulkomaisten satelliittien tehtävien määrittämisessä. Tietyt ”tiedusteluverkon” tutkat ja sen viestintäkuuntelulaitteet (jotka seurasivat laukaisukompleksin ja alhaalla sijaitsevien seuranta-asemien liikennettä) antoivat hälytyksiä lähestyvistä laukaisuista ja mahdollistivat kiertoradalle päässeiden hyötykuormien nopeamman havaitsemisen. Lopuksi ”tiedusteluverkosto” hankki rajoitetusti seurantatietoja. Puolustusministeriön satelliitteja koskevat seurantatiedot saatiin satelliittivalvontalaitokselta ja NASA:n satelliitteja koskevat tiedot NASA:n verkoista. Lisäksi Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien satelliittiseurantayksiköllä oli useita antureita, jotka antoivat tietoja. [8]

Ad hoc -työryhmä arvioi myös, missä määrin SPADATS vastaa käyttäjien tarpeita. Se ennusti satelliittien saapumisen tiettyyn sijaintiin paremmin kuin plus tai miinus 15 sekunnin tarkkuudella, mikä oli useimpien käyttäjien mielestä hyväksyttävää. SPADATS tarjosi tarvittavaa tukea monille sotilas- ja NASA-avaruusohjelmille, mukaan lukien toimintahäiriöisten kohteiden paikantaminen, erityisen kiinnostavien kohteiden (esim. neuvostosatelliitit ja rakettivaiheet) hajoamisen ennustaminen ja yhdysvaltalaisten tiedustelusatelliittien seuraaminen satelliittivalvontalaitoksen avuksi. Kyky määrittää neuvostosatelliittien kiertorataelementit ja saada niiden tutkajäljet (joiden perusteella voitiin tehdä arviot niiden koosta, muodosta, vakaudesta ja suunnasta) edisti merkittävästi avaruuskohteiden tunnistamista. SPADATSin tarjoamat tarkat seurantatiedot riittivät siihen, että kaksi toiminnassa olevaa satelliittitarkkailujärjestelmää (ilmavoimien ydinaseistetut Thor-ohjukset Johnsonin atollilla ja armeijan ydinaseistetut Nike-Zeus-ohjukset Kwajaleinin atollilla) pystyivät pysäyttämään rajoitetun määrän avaruusaluksia matalalla Maan kiertoradalla. [9]

Vaikka ad hoc -työryhmä oli samaa mieltä monista NORADin uusista vaatimuksista, se suositteli niiden hylkäämistä teknologian saatavuuden, realististen tulevien tarpeiden ja kustannusten perusteella. Työryhmä katsoi erityisesti, että vuoteen 1970 mennessä suunnitelluille teknisille parannuksille ei ollut mitään perusteita (korkeuden kattavuuden laajentaminen 23 000 meripeninkulmaan, havaitsemisvalmiuden lisääminen 0,1 neliömetrin kokoisiin kohteisiin korkeudesta riippumatta ja havaitsemistodennäköisyyden parantaminen 95 prosenttiin kaikkien kohteiden osalta ennen niiden ensimmäisen kiertoradan päättymistä kallistuksista tai korkeudesta riippumatta). Varapuolustusministeri hyväksyi tilapäisen työryhmän raportin ja sanoi esikuntapäällikölle, että NORADin on tarkistettava vaatimukset sen mukaisiksi. Esikuntapäällikkö ja puolustusministeriön kanslia hyväksyivät uudet vaatimukset vuonna 1966. [10]

Yksi SPADATSin suurimmista haasteista oli avaruusalusten kasvava määrä ja kiertoradalla olevien roskien määrän lisääntyminen. Esimerkiksi tammikuusta 1967 kesäkuuhun 1969 Neuvostoliitto laukaisi lähes 200 avaruusalusta ja Yhdysvallat noin 85. Lähes kaikki olivat matalalla Maan kiertoradalla, lukuun ottamatta luotaimia, Kuuhun suuntautuvia miehitettyjä avaruuslentolentoja, neuvostoliittolaisia viestintäsatelliitteja, geosynkronisella kiertoradalla (22 236 mailia päiväntasaajan yläpuolella) olevia yhdysvaltalaisia viestintäsatelliitteja ja keskipitkällä Maan kiertoradalla (korkeus 1 200-22 236 mailia) olevia yhdysvaltalaisia varhaisvaroitussatelliitteja. Julkisesti raportoitujen seurattujen kohteiden määrä kasvoi noin sadasta vuonna 1961 yli 2000:een vuosikymmenen loppuun mennessä. Vaikka aktiivisille satelliiteille ei aiheutunut juurikaan uhkaa, avaruusromua oli yhä enemmän matalalla kiertoradalla, ja yhä useammat kyseisen kiertoradan alemmilla alueilla (enintään 300 mailin korkeudessa) olevat romut selvisivät paluusta ja törmäsivät maalle tai valtameriin, mikä herätti kasvavaa huolta yleisössä avaruudesta putoavien esineiden aiheuttamien vahinkojen tai loukkaantumisten mahdollisuudesta. (Matalan Maan kiertoradan yläosissa olevat roskat pysyvät avaruudessa satoja vuosia, kun taas keskipitkällä Maan kiertoradalla ja geosynkronisella kiertoradalla olevat roskat voivat pysyä siellä tuhansia vuosia). [11]

Yhdysvaltain tiedustelupalvelut halusivat innokkaasti kerätä Neuvostoliiton rakettien, ohjusten ja satelliittien jälkeensä jättämät romut analysoitavaksi. Vastaavasti ne halusivat pitää amerikkalaisen romun (erityisesti ohjuksista ja salaisiksi luokitelluista amerikkalaisista satelliiteista) poissa neuvostoliittolaisten käsien ulottuvilta, jotta niitä ei voitaisi käyttää hyväksi. Jotta operatiiviset komentokeskukset voisivat ryhtyä passiivisiin puolustustoimiin neuvostoliittolaisia valokuvaustiedustelusatelliitteja vastaan (esimerkiksi siirtämällä joukkojaan tai käyttämällä naamiointia), DIA ja ilmavoimien ulkomaan teknologiaosasto perustivat vuoden 1965 lopulla Satellite Reconnaissance Advanced Notice Programin. Järjestelmä toimitti komentokeskuksille tietoja satelliittien kiertoratatekijöistä, toimintasäteestä ja resoluutiosta sekä tietoa siitä, miten voitiin ennustaa, milloin satelliitit olisivat yläpuolella. Neuvostoliiton hyökkäävien avaruusaseiden testaus alkoi vuonna 1966 osittaisella kiertoratapommitusjärjestelmällä, joka oli ohjuksella laukaistava ydinaseiden maaliinsaattamisjärjestelmä, joka lensi kiertoradan alapuolella. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1968, ja se poistettiin käytöstä 1980-luvun alussa. Neuvostoliitto testasi ensimmäisen kerran onnistuneesti myös satelliittitornin vastaista asetta, joka oli mukana kiertoradalla vuonna 1967. Nämä räjähtivät 60 metrin etäisyydellä kohdesatelliitista ja vapauttivat sirpaleita tuhoten sen.  [12]

SPADATS lisäsi valmiuksiaan useilla aloilla vuosikymmenen loppupuolella. SPADATS-keskus muutti komentokeskuksen uusiin maanalaisiin tiloihin Cheyenne Mountainissa Coloradossa, ja se hankki paremmat tietokonevalmiudet ja paransi yhteydenpitoa anturipaikkojen kanssa. NAVSPASURiin vuonna 1966 tehdyt muutokset lisäsivät havaintopeittoa 6 000 meripeninkulmaan, mikä on yli kaksinkertainen määrä kaikkiin muihin SPADATS-antureihin verrattuna. Ensimmäinen vaiheistettu tutka (elektronisesti ohjattu), AN/FPS-85, aloitti toimintansa Eglinin ilmavoimien tukikohdassa Floridassa vuonna 1969. Se oli ensimmäinen sensori, joka pystyi tarjoamaan havaitsemis- ja seurantapeiton yli 6 000 mailin etäisyydelle, ulottamaan valvonnan kohteisiin, joiden kiertoradan kaltevuus on alle 30 astetta, ja seuraamaan samanaikaisesti useita kohteita (200 tunnettua kohdetta tai 20 tuntematonta kohdetta). AN/FPS-85 pystyi pian tunnistamaan lukuisia tuntemattomia kohteita, jotka oli havaittu mutta joita ei ollut seurattu. Kwajaleinilla sijaitseva ARPA Lincolnin C-kaistan havaintotutka otettiin käyttöön vuonna 1969 kuvaamaan kohteita avaruuskohteiden tunnistustehtävän tueksi. Kaksi Baker-Nunn-kameraa siirrettiin muihin valtioihin, ja kaikki saivat päivityksiä, jotka lyhensivät 24 tunnista 12 tuntiin aikaa, joka tarvittiin kohteen etsimiseen, paikantamiseen ja tarkan havainnon tuottamiseen sekä tietojen raportointiin avaruuspuolustuskeskukselle. [13]

1970-2000

Kiertorataympäristö muuttui yhä ahtaammaksi ja monimutkaisemmaksi vuosien 1970 ja 2000 välisenä aikana. Neuvostoliiton riippuvuus sotilasoperaatioita tukevista satelliiteista kasvoi nopeasti, ja vuoteen 1985 mennessä tiedusteluyhteisö arvioi, että Neuvostoliitolla oli noin 140 tällaista satelliittia kiertoradalla. Koska osa niistä oli nyt keskipitkällä kiertoradalla (kuten 1980-luvulla alkaneet GLONASS-navigointisatelliitit) tai geosynkronisella kiertoradalla (mukaan lukien samalla vuosikymmenellä alkaneet varhaisvaroitussatelliitit), oli ratkaisevan tärkeää, että SPADATS paransi syvän avaruuden valmiuksiaan. Yli 30 valtiota liittyi Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton/Venäjän, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Italian, Länsi-Saksan ja Euroopan avaruusjärjestön kanssa satelliittien omistajiksi/haltijoiksi. Avaruusalukset suorittivat uusia tehtäviä, kuten kaukokartoitusta ja navigointia. Digital Globe aloitti kaukokartoitusalusten kaupallisen kehittämisen ja laukaisi Ikonos-satelliitin vuonna 1999. Sekä aktiivisten satelliittien ja avaruusromun määrän kasvu kiertoradalla että anturien havaitsemisvalmiuksien paraneminen johtivat siihen, että vuoteen 2000 mennessä oli julkisesti raportoitu lähes 9 000 seuratun kohteen olemassaolo. [14]

Neuvostoliitto ilmoitti 1970-luvun alussa, että sen kiertoradalla liikkuva satelliitin vastainen ase oli toimintakunnossa, ja järjestelmän testausta jatkettiin vuoteen 1982 asti. Sitä testattiin menestyksekkäästi kohteita vastaan, joiden korkeus oli jopa noin 1000 mailia ja kaltevuus 40-140 astetta. On todisteita siitä, että Neuvostoliitto kehitti toista järjestelmää, joka oli suunniteltu tuhoamaan satelliitteja keskipitkillä ja geosynkronisilla kiertoradoilla, mutta Venäjä luopui ohjelmasta 1990-luvun alussa. [15]

Tänä aikana SPADATS-järjestelmään tehtiin merkittäviä parannuksia, vaikka useimmat yksityiskohdat, jotka koskevat anturien kattavuutta, havaittavuuden ja seurannan parannuksia sekä muita tärkeitä näkökohtia, ovat edelleen salaisia. Puolustuksen tukiohjelman varhaisvaroitussatelliitit otettiin käyttöön vuonna 1971, ja ne täydensivät olemassa olevia laukaisujen havaitsemislähteitä. Nämä satelliitit lyhensivät aikaa, joka tarvittiin sen määrittämiseen, oliko laukaisu ohjuskoe vai avaruuslaukaisu, 20-30 minuutista vain muutamaan minuuttiin. Kolme vuotta myöhemmin Pohjois-Dakotassa sijainnut entinen Safeguard-ohjustorjuntajärjestelmän tutka muutettiin siten, että se pystyy antamaan avaruusvalvontatietoja toissijaisena tehtävänä sen uuden päätehtävän eli mannertenvälisten ja sukellusveneiden laukaisemien ballististen ohjusten havaitsemisen ja seuraamisen ohella. Shemyassa aloitti toimintansa vuonna 1977 uusi vaiheistettu tutka, Cobra Dane, joka lisäsi samanaikaisesti seurattavien kohteiden määrää ja laajensi havaitsemis- ja seurantaetäisyyttä. Lincolnin laboratorion Haystack-tutka muutettiin niin, että se pystyi aloittamaan avaruusvalvonnan samana vuonna. Kwajaleinilla sijaitsevaa ohjuksia jäljittävää ARPA:n pitkän kantaman jäljitys- ja instrumentointitutkaa päivitettiin vuonna 1982, jotta se pystyi toissijaisena tehtävänään jäljittämään kohteita geosynkronisiin korkeuksiin asti. Kolmeen BMEWS-asemaan rakennettiin uudet vaiheistutkat vuodesta 1987 alkaen. 1990-luvulla Lincolnin laboratorio rakensi Haystack-apututkan Millstonen lähelle Massachusettsiin keräämään kuvia satelliiteista. [16]

Mauin optisen seuranta- ja tunnistuslaitteiston teleskoopit otettiin käyttöön seuraavana vuonna, ja niillä saatiin sekä seuranta- että avaruuskohteiden tunnistustietoja noin 3 400 mailin korkeudessa ja sitä korkeammalla sijaitsevista kohteista. New Mexicossa, Mauilla, Diego Garcialla ja Etelä-Koreassa sijaitsevat maasta käsin toimivat sähköoptiset syväavaruuden valvontajärjestelmät (GEODSS), joissa on hämärässä toimivia televisiokameroita, tietokoneita ja suuria teleskooppeja, aloittivat toimintansa 1980-luvulla seuratakseen kohteita noin 6 000 mailin etäisyydeltä 28 000 mailin etäisyydelle (Etelä-Korean laitos suljettiin 1990-luvun alussa). [17]

Vuoteen 2000 mennessä Eglinin ilmavoimien tukikohdan tutka oli tärkein matalalla Maan kiertoradalla olevien kohteiden jäljittämisessä (yli 40 prosenttia kaikista tutkauksista). Kolme GEODSS-asemaa olivat merkittävimpiä keskipitkällä kiertoradalla (33 prosenttia) ja geosynkronisella kiertoradalla (lähes 44 prosenttia) olevien kohteiden seurannassa. [18]

Myös tietojen käsittelyä parannettiin. Vuodesta 1994 alkaen vastaperustettu avaruudenvalvontakeskus ryhtyi merkittäviin toimiin automatisoidakseen monia manuaalisesti suoritettavia tehtäviä. Niiden ansiosta kiertoratatietojen toimittaminen käyttäjille nopeutui huomattavasti. Uusia ohjelmistoja asennettiin nykyisten ja ennustettujen tulevien kiertoratojen tarkempaan määrittämiseen. [19]

2000-nykyhetki

Yhdysvaltojen ja liittoutuneiden asevoimat ovat vuosisadan vaihteen jälkeen lisänneet huomattavasti riippuvuuttaan satelliiteista tiedustelun, viestinnän, navigoinnin, säätietojen ja varhaisvaroituksen osalta. Vaikka nämä järjestelmät ovat aina olleet elintärkeitä strategisen tiedustelun kannalta, niistä on tullut myös kriittisiä taktisten operaatioiden kannalta. Yksityishenkilöt, kansalaisjärjestöt, yritykset ja hallitukset kaikkialla maailmassa ovat riippuvaisia monista erilaisista satelliiteista viestinnän, navigoinnin, katastrofiavun, säätietojen, ympäristön ja maatalouden seurannan, geologian, merentutkimuksen ja monien muiden sovellusten osalta.

Samaan aikaan kun Yhdysvallat ja muut maat ovat yhä riippuvaisempia avaruusjärjestelmistä, niiden turvallisuuteen kohdistuvat uhat kasvavat. Yksi kriittisimmistä uhkista on satelliittien vastaisten aseiden kasvava määrä ja kehittyneisyys, erityisesti Kiinassa ja Venäjällä. Nämä kaksi valtiota ovat kehittäneet vankkoja avaruustilannetietojärjestelmiä, jotka ovat kriittisiä niiden kohdentamisessa. (Avaruusvalvonnasta käytetään nykyään yleisesti nimitystä avaruustilannetietoisuus). Vuonna 2021 kenraali David Thompson, Yhdysvaltain avaruusjoukkojen varapäällikkö, totesi, että ”sekä Kiina että Venäjä hyökkäävät säännöllisesti Yhdysvaltain satelliitteja vastaan ei-kineettisin keinoin, mukaan lukien laserit, radiotaajuushäiritsijät ja kyberhyökkäykset”. Useimpia hyökkäyksiä koskevat tiedot ovat edelleen salaisia. Muutama on kuitenkin julkistettu, kuten 24. helmikuuta 2022 tehty venäläinen verkkohyökkäys ViaSat-tietoliikennesatelliitin maainfrastruktuuriin, joka keskeytti palvelun Ukrainaan ja useisiin Euroopan maihin. Venäjä on häirinnyt säännöllisesti GPS-signaaleja useilla alueilla, muun muassa Ukrainassa vuoden 2014 hyökkäyksensä jälkeen ja Pohjois-Norjassa Naton harjoitusten aikana. Kiinalla ja Venäjällä on myös toiminnassa olevia suoraan nousevia (ohjuksilla laukaistavia) satelliittivastaisia aseita, jotka on varustettu tavanomaisilla räjähdysaineita sisältävillä taistelukärjillä, joilla voidaan tuhota matalalla Maan kiertoradalla olevia satelliitteja. Molemmat tekevät myös matalilla ja geosynkronisilla kiertoradoilla kohtaamis- ja lähestymiskokeita, joissa satelliitti lähestyy toista satelliittia. Näillä testeillä voitaisiin kehittää avaruustilannetietoisuussatelliitteja tai tarkastaa ja huoltaa satelliitteja. Esimerkiksi Kiinan Shijian-21-satelliitti telakoitui vuonna 2021 yhteen sen käytöstä poistuneeseen satelliittiin ja hinasi sen pois geosynkroniselta kiertoradalta. Monet asiantuntijat uskovat kuitenkin, että testit ovat osa yhteiskiertoradalla olevien satelliittien vastaisten aseiden kehittämistä. [20]

Toinen uhka satelliittien turvallisuudelle on avaruuden kasvava ruuhkautuminen. Julkisesti raportoitujen seurattujen kohteiden määrä on kasvanut 8 927:stä vuonna 2000 (2 671 aktiivista ja inaktiivista satelliittia, 90 avaruusluotainta ja 6 096 romua) noin 47 800:aan nykyään (7 200 aktiivista satelliittia, 19 600 tunnettua alkuperää olevaa romua ja 21 000 alkuperältään tuntematonta tai toistuvasti jäljittämätöntä romua). Suurin osa aktiivisten satelliittien määrän kasvusta johtuu siitä, että 2010-luvulta alkaen on laukaistu valtava määrä pieniä satelliitteja, jotka muodostavat tähtikuvioita matalalla Maan kiertoradalla, pääasiassa yksityisten yritysten toimesta. Esimerkiksi pienten tietoliikennesatelliittien Starlink-kokoonpanossa on nyt yli 2 000 satelliittia, ja lähivuosina niitä lisätään useita tuhansia. OneWeb on saamassa valmiiksi noin 900 pienen viestintäsatelliitin kokoonpanonsa. Planetin kokoonpanossa on noin 200 pientä maanhavainnointisatelliittia. Jäljitettävän romun lisäksi on vielä arviolta 600 000-900 000 kappaletta, joiden koko on 5 mm:n ja 10 cm:n välillä, ja satoja tuhansia alle 5 mm:n kokoisia kappaleita, joita ei voida jäljittää. Avaruusromun määrän lisääntymiseen ovat vaikuttaneet useat tekijät: rakettivaiheista ja toimimattomista satelliiteista jäljelle jääneiden (joskus ehjien) kappaleiden määrän kasvu, Kiinan vuonna 2007 tekemä pystysuoran nousun satelliittituhoaseiden testi, Iridium-tietoliikennesatelliitin ja toimimattoman venäläisen satelliitin tahaton törmäys vuonna 2009 ja Venäjän vuonna 2021 tekemä suoran nousun satelliittituhoaseiden testi. Useat aktiiviset satelliitit ovat viime vuosina vaurioituneet roskien takia, ja kaikkien maiden aktiivisiin siviili-, kaupallisiin ja hallituksen satelliitteihin kohdistuvat riskit ovat kasvussa. [21]

2000-luvun alusta lähtien Yhdysvaltain hallitus ryhtyi useisiin toimiin jakaakseen enemmän avaruustilannetietoja kaupallisten ja ulkomaisten tahojen kanssa, jotta voitaisiin pienentää aktiivisten satelliittien vahingoittumisen tai tuhoutumisen riskiä törmäyksissä ja vähentää niistä peräisin olevan romun määrää. Ilmavoimat perusti Space Track -verkkosivuston, joka tarjoaa rekisteröidyille omistajille tai operaattoreille perusradatietoja salassapitamattomasta satelliittiluettelosta. Nämä organisaatiot voivat myös saada suunnitteluapua tiettyjen laukaisu- ja kiertoratapoikkeamien korjaamiseen, hätäyhteyden arviointiviestejä (joissa ilmoitetaan satelliitin ja toisen seurattavan kohteen lähimmän lähestymisen piste ja aika, kun törmäyksen todennäköisyys ylittää tietyn kynnysarvon) sekä ehdotettujen manööverisuunnitelmien tarkistamista törmäysten välttämiseksi. Se alkoi myös allekirjoittaa sopimuksia ulkomaisten hallitusten ja kaupallisten yksiköiden kanssa, joiden nojalla ne saavat lisää tietoa (ilmeisesti myös rajoitetusti tietoja salaisesta High Accuracy Catalog -luettelosta tarvittaessa) ja lisäapua, kuten tukea kiertoradalta poistumisessa ja laskeutumisessa. Tähän mennessä Yhdysvaltain avaruusjoukot ovat allekirjoittaneet sopimuksia 30 valtion ja noin 120 kaupallisen ja akateemisen yksikön kanssa. Se siirtää pian vastuun avaruuden tilannetietoisuuden jakamisesta siviili- ja kaupallisten toimijoiden kanssa kauppaministeriölle. [22]

Useat valtiot ja kansainväliset järjestöt ovat myös hyväksyneet ohjeita, joilla pyritään vähentämään roskien kasvua tulevaisuudessa. Yhdysvaltain hallitus antoi vuonna 2001 Orbital Debris Mitigation  -standardit (päivitetty vuonna 2022), joita sovelletaan kaikkiin Yhdysvaltain satelliittilaukaisuihin ja -operaatioihin. Asiakirjassa vahvistetaan muun muassa säännöt, joilla rajoitetaan romun vapautumista normaalin toiminnan aikana ja minimoidaan varastoidusta energiasta (polttoaineet ja akut) johtuvat mahdolliset lähetyksen jälkeiset rikkoutumiset. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi vuonna 2007 ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä käsittelevän komitean avaruusromun vähentämistä koskevat suuntaviivat, joissa vahvistetaan yleiset, oikeudellisesti sitomattomat säännöt ja kannustetaan jäseniä käyttämään ”kansallisia mekanismeja” niiden täytäntöönpanemiseksi. Euroopan avaruusjärjestö, Japani, Ranska ja Venäjä ovat sittemmin hyväksyneet vastaavat suuntaviivat (Venäjän noudattamista pidetään vaihtelevana). Useat kaupalliset tahot ovat testanneet avaruudessa laitteita, joilla voidaan ottaa talteen olemassa olevaa romua, mutta merkittävän määrän vähentämiseen tähtäävät ohjelmat ovat vielä vuosien päässä. [23]

Avaruusvalvontaverkon käsittelyvalmiuksia ja antureita on parannettu merkittävästi. Ensin mainittujen mittavat parannukset ovat johtaneet pääasiassa tarkempiin kiertorataennusteisiin. Uusi, luokiteltu High Accuracy Catalog -luettelo on sisältänyt entistä tarkempia tietoja siitä lähtien, kun se perustettiin vuonna 1999. Norjassa sijaitseva uusi Globus II -tutka, jonka kerrotaan pystyvän havaitsemaan alle 10 cm:n kokoisia kohteita jopa lähes 28 000 mailin etäisyydeltä, otettiin käyttöön 2000-luvun alussa. Vuonna 2004 ilmavoimille siirretty Space Surveillance Fence poistettiin käytöstä yhdeksän vuotta myöhemmin. Sen korvaava laite Kwajaleinilla aloitti toimintansa vuonna 2020, ja se kohdistuu pääasiassa matalalla Maan kiertoradalla oleviin kohteisiin. GEODSS sai uusia digitaalisia kameroita, tietokoneresursseja ja tukilaitteita. Uusi avaruustarkkailuteleskooppi siirrettiin Australiaan vuonna 2017, ja se aloitti toimintansa vuonna 2022. GEODSS:n tavoin sen ensisijainen tehtävä on seurata keskipitkällä Maan kiertoradalla ja geosynkronisella kiertoradalla olevia kohteita. Maanpäällisten optisten antureiden rajoitusten voittamiseksi ja syvän avaruuden paremman kattavuuden aikaansaamiseksi on otettu käyttöön sarja teleskoopeilla varustettuja satelliitteja. Midcourse Space Experiment -satelliitti oli ensimmäinen, ja se toimi vuodesta 2000 vuoteen 2008. Sitä seurasivat vuonna 2011 alkaneet Space Based Space Surveillance and Advanced Technology Risk Reduction -satelliitit ja vuonna 2014 kanadalainen Sapphire-satelliitti. Kaikki ovat matalalla Maan kiertoradalla. Vuodesta 2014 lähtien on laukaistu kuusi geosynkronista avaruustilannetietoisuusohjelman satelliittia. Ne ovat geosynkronisen kiertoradan alapuolella ja yläpuolella olevilla ajoradoilla, joilla seurataan kyseisellä alueella olevia kohteita. [24]

Avaruusvalvontaverkon haasteet kasvavat epäilemättä tulevina vuosina. Yksi niistä on kiertoradalla olevien aktiivisten satelliittien ja roskien lisääntyvän määrän havaitseminen, seuranta ja tunnistaminen. Kuten edellä todettiin, Starlink lisää todennäköisesti useita tuhansia satelliitteja tähdistöönsä. Amazonin Project Kuiper -hankkeessa suunnitellaan 3 236 pienen viestintäsatelliitin muodostaman tähdistön perustamista matalalle kiertoradalle vuosina 2023-2029. Yhdysvaltain avaruusjoukot aikovat laukaista matalalle kiertoradalle 300-500 pientä viestintäsatelliittia, jotka muodostavat Transport Layer -kokoonpanon. Kiina saa pian valmiiksi 320 pienen viestintäsatelliitin Hongyan-kokoonpanon matalalla Maan kiertoradalla. [25]

Avaruusvalvontaverkoston haasteena on myös avaruusjärjestelmiin kohdistuvien uhkien lisääntyminen, kuten suoraan nousevien ja kiertoradan mukana kulkevien satelliittien vastaisten aseiden kehittäminen. Kiina ja Venäjä parantavat epäilemättä edelleen valmiuksiaan hyökätä Yhdysvaltojen sotilassatelliitteja vastaan näillä ja muilla keinoilla. Pohjois-Korea ja Iran ovat kehittäneet useita ei-kineettisiä satelliitin vastaisia aseita, mutta eivät pystysuoraan nousevia tai yhdessä kiertoradalla liikkuvia aseita. [26]

Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla käydään parhaillaan keskusteluja nykyisten suuntaviivojen vahvistamiseksi, jotta voitaisiin vähentää yhä useampien laukaisujen ja satelliittien aiheuttaman romun määrän kasvua tulevaisuudessa. Yksi tärkeimmistä foorumeista on Yhdistyneiden Kansakuntien ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä käsittelevä komitea. Suuret kiistat keskeisistä kysymyksistä tekevät tehokkaan sopimuksen aikaansaamisen kuitenkin epätodennäköiseksi.

Asiakirjat

Asiakirja 1

Lähde

CIA FOIA Electronic Reading Room

Tässä CIA:n johtajan Advanced Research Projects Agencyn johtajalle lähettämässä muistiossa todetaan, että CIA:n henkilökunta auttaisi puolustusministeriötä määrittämään ulkomaisten avaruusalusten ”tarkkailua” koskevat vaatimukset. Puolustusministeriöllä (DoD) ei tuolloin ollut keskitettyä avaruuden valvontaohjelmaa eikä erityisiä vaatimuksia. Molemmat luotaisiin vuonna 1960, kun NORADille annettiin vastuu tehtävästä.

Asiakirja 2

Lähde

Record Group (RG) 59; Records Relating to Atomic Energy Matters, 1944-1963; Box #265; Space Council Jan-June 1959, National Archives, College Park, Maryland (NARA)

Tämä NASAn hallintojohtajan ja puolustusministerin allekirjoittama sopimus oli ensimmäinen juuri perustetun NASAn ja puolustusministeriön välinen sopimus tästä aiheesta. Sopimus tehtiin NASAn ja puolustusministeriön sisäisten tutkimusten ja virastojen välisten keskustelujen jälkeen. Sopimuksessa kuvataan lyhyesti NASA:n nykyisiä avaruusalusten ohjaus- ja hallintaverkkoja, näihin verkkoihin tarvittavia parannuksia, NASA:n erillistä Baker-Nunn-kameroiden seurantaverkkoa ja näiden verkkojen kykyä avustaa puolustusvoimia. Sopimuksessa käsitellään myös lyhyesti DoD:n Discoverer-satelliittien ohjaus- ja hallintaverkkoa (CORONA-tiedustelusatelliittien peitenimi) ja DoD:n antureiden, kuten Massachusettsin Millstonessa sijaitsevan tutkan ja hiljattain rakennetun Space Surveillance Fence -järjestelmän, panosta ”säteilemättömien” satelliittien havaitsemisessa.

Asiakirja 3

Lähde

Detection and Tracking of Satellites, A Report of the Ad Hoc Working Group on Department of Defense Space Detection, Surveillance, Tracking and Data Processing, March 1965; RG 330, Entry UD-06W #31, 471.96 File; NARA

Tämä NASAn apulaishallintojohtajan ja puolustusministeriön puolustustutkimuksesta ja -tekniikasta vastaavan johtajan allekirjoittama sopimus oli ensimmäinen näiden kahden osapuolen välinen sopimus tästä aiheesta sen jälkeen, kun NORADille oli annettu avaruusvalvontatehtävä. Siinä määritellään kummankin osapuolen yleiset velvollisuudet alalla, mukaan lukien tietojen jakaminen. Tältä osin NASAn Goddard Space Flight Center ylläpitäisi turvaluokittelematonta avaruusluetteloa ja toimittaisi NORADille NASAn ja muiden kuin NASAn tieteellisten satelliittien kiertoratatiedot niiden ollessa toiminnassa sekä kaikki muut DoD:n ja muiden kuin NASA:n laukaisemat kohteet, joita NASA:lta pyydettiin tukea. NORAD puolestaan toimittaisi NASAlle sen salaiseksi luokitellusta avaruusluettelostaan luokittelemattomia seurantatietoja, joita se voisi vapaasti jakaa tiedeyhteisön kanssa. NASA voisi pyytää luettelosta turvaluokiteltuja tietoja, kun se osoittaisi, että sillä olisi ”tarve tietää”. Tämä perusjärjestely pysyi voimassa useita vuosia.

Asiakirja 4

Lähde

National Security Agency

Tässä muistiossa amiraali Frost toteaa, että hänen virastonsa on tarkastellut NORADin SPADATS-tutkien ja optisten antureiden kehittämissuunnitelmaa. Hän toteaa, että avaruusaluksen tehtävän määrittämisen kriittisen tavoitteen kannalta SPADATS-anturit ovat riittämättömät ja että tarvitaan viestintä- ja elektronista tiedustelua. Frost toteaa, että kansallinen turvallisuusvirasto on julkaissut ”United States COMINT/ELINT Requirements Study for the Collection of Foreign Satellite and Space Vehicle Transmissions” -selvityksen, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti järjestelmät, joita tarvitaan tämän tiedustelutiedon hankkimiseen. Frost kuvailee sen jälkeen budjettitoimia, joihin on ryhdytty niiden rakentamiseksi.

Asiakirja 5

tammi-kesä 1961
Lähde

North American Aerospace Defense Command

Tässä otteessa puolivuotishistoriikista kuvataan avaruusvalvontaohjelman kehitystä kyseiseltä kuudelta kuukaudelta. Ohjelman nykyisiä ja tulevia havaitsemis- ja seurantavaatimuksia ei ole kuvattu, mutta se johtuu todennäköisesti siitä, että sen salassapito on poistettu vuonna 2006.

Asiakirja 6

Lähde

NASA

Tämä on varhainen satelliittitilanneraportti, jonka NASAn Goddardin avaruuslentokeskuksen avaruusoperaatioiden valvontakeskus on tuottanut julkista levitystä varten. Se perustuu pääosin NORADin toimittamiin tietoihin, ja siinä annetaan tuolloin aktiivisia satelliitteja ja avaruusromua koskevia salassapitämättömiä tietoja, kuten laukaisupäivä ja kiertoratatiedot. Yhdysvaltain turvaluokiteltuihin tiedustelusatelliitteihin viitataan niiden peitenimillä: Discoverer (CORONA-tiedustelusatelliitti), Greb (NRL:n elektroninen tiedustelusatelliitti) ja Samos (ilmavoimien tiedustelusatelliitti).

Asiakirja 7

Lähde

Air Force Declassification Office

Tämä on ensimmäinen NORADin viesti Sputnik 46:sta. Shemya-tutka havaitsi laukaisun 17 minuuttia Tjuratamista lähteneen laukaisun jälkeen, ja useat SPADATS-tutkat jäljittivät pian kaksi romua ja hyötykuorman. Koska telemetriaa ei ollut kerätty ensimmäisen kierroksen jälkeen, hyötykuorman putoaminen ja neuvostoliittolaisten lehdistötiedotteiden puuttuminen tehtävästä, NORAD päätteli, että hyötykuorma oli todennäköisesti epäonnistunut. Tämä varmistui lopullisesti useita päiviä myöhemmin.

Asiakirja 8

Lähde

Air Force Declassification Office

Toisessa NORADin viestissä, joka koskee Sputnik 46:aa, jota nyt kutsutaan myös Cosmos 21:ksi, kuvataan yksityiskohtaisesti toinen kahdesta laukaisusta peräisin olleesta romusta, joka oli laukaisualuksen suuri ylempi vaihe, joka palasi laukaisualukseen myöhään 12. marraskuuta. Kiertoradalla olevaa hyötykuormaa kuvataan samoin hyvin yksityiskohtaisesti, ja sen ennustetaan hajoavan muutaman päivän kuluessa. Vaikka tätä ei olekaan nimenomaisesti mainittu, kyseessä näytti olevan epäonnistunut valokuvaustiedustelusatelliitti.

Asiakirja 9

Lähde

Record Group 319, Entry NM-3 47-R3, Box #16, NARA

Tämä on NORADin ensimmäinen viesti, jonka mukaan Shemya-tutka havaitsi ja seurasi alustavasti Sputnik 83:ksi nimettyä kohdetta useiden minuuttien ajan etäisyydellä 599-895 meripeninkulman välillä. Näiden tietojen perusteella pääteltiin, että kohde laukaistiin Tyuratamista noin 17 minuuttia ennen kuin Shemya havaitsi sen ensimmäisen kerran. Yhdysvaltain virkamiehet olivat ilmeisesti päättäneet, että tämä ajanjakso oli Neuvostoliitolle hyvä ikkuna Mars-luotaimen laukaisemiseen. Näin ollen viestissä ennustetaan, että jos kohde on Mars-luotain, se laukaistaan myöhemmin samana päivänä tiettyyn paikkaan planeettojen väliselle kiertoradalle.

Asiakirja 10

Lähde

Record Group 319, Entry NM-3 47-R3, Box #16, NARA

Tämä NORADin viesti koskee raketin runkoa ja sirpaletta Sputnik 83:n pysäköintiradalla (kiertorata, jolta hyötykuorma nostetaan korkeammalle kiertoradalle). NORAD päättelee laukaisuajankohdan, telemetriakuuntelujen, visuaalisten havaintojen ja aiempien kuu- ja planeettaluotainten käyttämien kiertoratojen samankaltaisuuden perusteella, että kyseessä oli Mars-luotain.

Asiakirja 12

Lähde

Interagency Security Classification Appeals Panel

Tämä on alustava raportti Kosmos 46:sta (jota kutsutaan myös Sputnik 77:ksi), jonka Neuvostoliitto laukaisi Tjuratamista 24. syyskuuta. Kiertoradan elementtien ja vuodenajan (jotka molemmat olivat ihanteellisia Yhdysvaltojen valokuvaamiseen) sekä vielä salassa pidettävien signaalitietojen perusteella raportissa päätellään, että kyseessä oli jälleen yksi neuvostoliittolainen tiedustelusatelliitti, ja ennustetaan, että se lähtisi kiertoradalta kahdeksan päivän kuluttua, kuten aiemmatkin tiedustelusatelliitit olivat tehneet. (Toisin kuin Yhdysvallat, joka poisti kiertoradalta vain valokuvaustiedustelusatelliittien filmipalautuskapselit, neuvostoliittolaiset poistivat koko satelliitin kiertoradalta tänä aikana).

Asiakirja 13

Lähde

Record Group 319, Entry NM-3 47-R3, Box #16, NARA

Tässä NORADin viestissä luetellaan kaikki tällä hetkellä seurattavat neuvostoliittolaiset kohteet maan läheisellä kiertoradalla, kohteet, jotka ovat hajonneet viimeisimmän raportin jälkeen, sekä aktiiviset satelliitit, joiden telemetria on äskettäin siepattu.

Asiakirja 14

Armeijaministeriö, esikunnan viestintäosasto, 9. joulukuuta 1964, SALAINEN.
Lähde

Record Group 319, Entry NM-3 47-R3, Box #16, NARA

Tämä on ensimmäinen raportti Sputnik 84:stä ja kahdesta siihen liittyvästä kohteesta. Diyarbakirin tutka havaitsi ja seurasi laukaisun ensimmäisen kerran 9. joulukuuta Kapustin Yarista. Sen ja kahden muun SAPDATS-tutkan suorittaman lisäseurannan sekä tarkemmin määrittelemättömien telemetriakuuntelujen avulla saatiin selville hyötykuorman ja siihen liittyvien kahden romun alustavat kiertorataelementit ja niiden likimääräinen koko. Kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella raportissa todetaan, että satelliitti oli viimeisin kompleksista laukaistujen tieteellisten satelliittien sarjassa.

Asiakirja 15

Lähde

RG 330, Entry UD-06W #31, 471.96 File; NARA

Tässä muistiossa toimitetaan ehdotetut ”NORADin laadulliset vaatimukset avaruuden havaitsemis- ja seurantajärjestelmälle (NQR 2-65)” ja ”SPADATS-tietojen käyttäjävaatimukset”. Edellinen oli ilmeisesti ensimmäinen suunniteltu päivitys alkuperäisiin, vuonna 1961 julkistettuihin vaatimuksiin. Yhteinen esikuntapäällikkö pidättäytyi tuomitsemasta niitä, kunnes puolustusministeriön avaruuden havaitsemista, valvontaa, seurantaa ja tietojenkäsittelyä käsittelevä ad hoc -työryhmä oli saanut tarkistuksensa valmiiksi. Yleisesti ottaen ehdotetuissa vaatimuksissa todetaan, että vuoden 1966 loppuun mennessä ”on tarjottava havaitsemisvalmiudet kaikille tällä hetkellä tunnetuista paikoista laukaistuille Neuvostoliiton avaruusaluksille. Järjestelmän kylläisyystasoa on nostettava, jotta se pystyy selviytymään yhä suuremmasta määrästä kohteita. Nämä valmiudet on suunnattava ensisijaisesti havaitsemaan ja seuraamaan avaruusobjekteja, jotka ovat maan kiertoradalla 0 tai lähes napakallistuneella radalla.” Vuosina 1966-1970 järjestelmän on laajennettava kattavuuttaan ”siten, että se kattaa myös muista maista kuin Neuvostoliitosta laukaistut avaruusalukset, minkä tahansa kaltevuuden omaavat kiertoradat ja kyvyn käsitellä liikkuvia avaruusaluksia. Järjestelmän asianmukaiset osat on suunniteltava tukemaan tulevaisuuden aktiivisia avaruuspuolustusjärjestelmiä.” Tarkemmin sanottuna ehdotetuissa vaatimuksissa esitetään parannuksia korkeuden kattavuuteen, havaittavien ja seurattavien kohteiden vähimmäiskokoon, havaitsemistodennäköisyyteen eri kallistuksissa ja kohteen ensimmäisen kiertoradan aikana, luettelointitarkkuuteen, avaruusaseiden tukemiseen ja aika, joka tarvitaan avaruusaseiden tukemiseen tarvittavan tarkkuuden saavuttamiseen. SPADATS-tiedon käyttäjävaatimuksissa luetellaan 20 erityyppistä tiedustelutietoa, joita NORADilta pyydetään.

Asiakirja 16

maalis 1965
Lähde

RG 330, Entry UD-06W #31, 471.96 File; NARA

Tämä on tämän ryhmän pitkä raportti, jonka se on laatinut puolustusministeriön apulaispuolustusministerin pyynnöstä ”tarkastellakseen puolustusministeriön avaruuden havaitsemis-, valvonta- ja seurantajärjestelmiä niiden kyvykkyyden, riittävyyden, redundanssin ja tehokkuuden määrittämiseksi niiden ensisijaisten tehtävien kannalta” ja suositellakseen ”sopivia vähennyksiä ja yhdistämisiä, resurssien kohdentamista ja asianomaisten järjestelmien organisointia, erityisesti niiden toimintaa koordinoiduksi ohjelmaksi”. Siinä esitetään yhteenveto avaruustarkkailun käyttötarkoituksista, arvioidaan avaruustarkkailulaitosten suorituskykyä ja annetaan erityisiä suosituksia. Jälkimmäisten joukossa on, että ehdotetut NORADin vaatimukset olisi hylättävä, koska ne sisältävät joitakin tietovaatimuksia, joille ei ole juurikaan tarvetta, ja koska ne yliarvioivat Neuvostoliiton uhkaa keskeisiltä osin. Apulaispuolustusministeri hyväksyi raportin nopeasti.

Asiakirja 17

Lähde

RG 330, Entry UD-06W #31, 471.96 File; NARA

Tässä muistiossa esitetään yhteenveto siitä, miten esikuntapäälliköt ovat ratkaisseet maaliskuun 1965 raporttiin liittyvät ongelmat. Ainoa jäljellä oleva merkittävä erimielisyys oli se, että esikuntapäälliköt uskoivat, että vuoteen 1970 mennessä oli tarpeen saada valmiudet ”havaita ja seurata yhden neliömetrin kokoisia avaruusesineitä 20 000 meripeninkulman korkeuteen asti 99 prosentin havaitsemistodennäköisyydellä”. Varapuolustusministeri ehdottaa, että vaatimusta muutetaan siten, että tutkimus- ja kehitystyötä olisi jatkettava, jotta saavutettaisiin kattavuus suuremmissa korkeuksissa ja pienempien kohteiden osalta, jotta se voitaisiin ottaa käyttöön nopeasti, kun tarve ilmenee. Muutos tehtiin, ja esikuntapäälliköt ja apulaispuolustusministeri hyväksyivät uuden ”NORADin avaruuden havaitsemis- ja seurantajärjestelmää koskevan laadullisen vaatimuksen” vuonna 1966.

Asiakirja 18

Lähde

RG 373, Entry UD-05D60, Box #2

Tässä muistiossa kerrotaan yhteiselle esikuntapäällikölle, että puolustusministeriön tiedusteluvirasto ja ilmavoimien ulkomaanteknologiaosasto perustivat 3. elokuuta 1965 satelliittitiedusteluohjelman (Satellite Reconnaissance Advance Notice). Sen mukaisesti NORAD lähetti osallistuville sotilasjohtokunnille tietoja jokaisen neuvostoliittolaisen tiedustelusatelliitin laukaisun kiertoratatekijöistä ja muista teknisistä tiedoista. Ulkomaisen teknologiaosaston laatiman ohjekirjan avulla joukko-osastot piirsivät milloin satelliitti olisi kantomatkan päässä, jotta ne voisivat ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin havaintojen välttämiseksi tai minimoimiseksi.

Asiakirja 19

Lähde

NASA

Tämä on NASAn Goddardin avaruuslentokeskuksen laatima säännöllinen satelliittitilanneraportti, joka on tarkoitettu julkiseen levitykseen. Se perustuu suurelta osin NORADin toimittamiin tietoihin, ja siinä annetaan aktiivisia satelliitteja ja avaruusromua koskevia salassapitamattomia tietoja, kuten laukaisupäivä ja kiertoratatiedot. On epäselvää, mainitaanko luokitellut yhdysvaltalaiset satelliitit ja neuvostoliittolaiset tiedustelusatelliitit ainoastaan niiden kohdenumeron perusteella vai eikö niitä luetella lainkaan. Kohteita on enemmän kuin edellä mainitussa vuoden 1962 satelliittitilannekatsauksessa, koska satelliitit on laukaistu sen jälkeen ja avaruusvalvontaverkon anturien valmiudet ovat lisääntyneet.

Asiakirja 20

1966
Lähde

North American Aerospace Defense Command

Tässä otteessa vuosihistoriasta kuvataan avaruusvalvontaohjelman kehitystä vuonna 1966. Siinä kuvataan yksityiskohtaisesti puolustusministeriön hyväksymä uusi ”NORADin laadullinen vaatimus avaruuden havaitsemis- ja seurantajärjestelmästä”.

Asiakirja 22

Lähde

Interagency Security Classification Appeals Panel

Tässä raportin osassa esitetään tietoja neuvostoliittolaisesta tiedustelusatelliitista, joka laukaistiin joulukuussa. Se oli neljäs tällainen satelliitti, joka liikkui, mikä lisäsi kohteiden kattavuutta, ennen kuin se laskeutui kiertoradalle 5. tammikuuta.

Asiakirja 23

Lähde

RG 373, NARA

Tässä muistiossa esitetään toimintaperiaatteet, jotka koskevat SATRAN-tietojen (Satellite Reconnaissance Advance Notice), jotka olivat salaisia tai alemman turvaluokan tietoja, jakamista Nato-maiden, Etelä-Korean ja Japanin kanssa. Britannialla ja Kanadalla oli jo vuosien ajan ollut lupa vastaanottaa kaikki SATRAN-tiedot, mutta ne olivat käyttäneet niitä harvoin. Muut Nato-maat olivat aiemmin saaneet vain rajoitetusti tietoja, mutta nyt ne voivat saada niitä ”operatiivisten turvatoimien toteuttamiseksi harjoitusten, manööverien ja operaatioiden aikana sekä yleisessä puolustussuunnittelussa”. Myös Etelä-Korea ja Japani saivat nyt luvan saada tietoja samoihin tarkoituksiin.

Asiakirja 24

Lähde

Federation of American Scientists

Tässä Power Pointissa esitellään perustietoja jokaisesta avaruusvalvontaverkon anturista ja eräistä tiedustelutietojen käsittelyyn liittyvistä seikoista. Tuolloin Eglinin ilmavoimien tukikohdassa Floridassa sijaitseva vaiheistettu tutka seurasi suurimman määrän kohteita maanläheisellä kiertoradalla (42,3 %), GEODSS:n optiset järjestelmät ja Eglinin tutka seurasivat suurimman määrän kohteita syvällä avaruusradalla (32,9 % ja 22,3 %), kun taas GEODSS seurasi suurimman määrän kohteita geosynkronisella kiertoradalla (43,9 %).

Asiakirja 25

Lähde

Defense Information Technical Center

Tämä asiakirja esiteltiin Yhdysvaltain strategisen komentokeskuksen konferenssissa (komentokeskus, jolla oli tuolloin avaruuden tilannevalvontatehtävä). Siinä keskitytään tietoihin, joita annetaan satelliittien kaupallisille ja ulkomaisille omistajille/operaattoreille Yhdysvaltojen lainsäädännön viimeaikaisten muutosten mukaisesti. Esityksessä kuvataan kaupallisten satelliittien ja ulkomaisten satelliittien omistajien/operaattoreiden kanssa jaettavia rajallisia tietoja osoitteessa www.space-track.org ja laajempia tietoja, joita jaetaan sellaisten omistajien/operaattoreiden kanssa, jotka ovat allekirjoittaneet sopimukset komentokeskuksen kanssa. Hätävaroituksia voitaisiin antaa kaikille omistajille/operaattoreille riippumatta siitä, ovatko ne allekirjoittaneet sopimuksen komentokeskuksen kanssa, kun toisen kohteen ennustetaan lähestyvän heidän satelliittiaan tietyn etäisyyden päähän. Tietokoneprosessoinnin kehittymisen ansiosta komentokeskus pystyi määrittämään törmäystodennäköisyyksien kasvun kaikkien aktiivisten satelliittien osalta ja antamaan tarvittaessa hätävaroituksia, ei vain pienelle osajoukolle, kuten aiemmin. Myös avaruusvalvontaverkon käynnissä olevista parannuksista on esitetty yhteenveto.

Lähdeviitteet

[1] Detection and Tracking of Satellites, A Report of the Ad Hoc Working Group on Department of Defense Space Detection, Surveillance, Tracking and Data Processing, March 1965, pp. x-xiii; Record Group (RG) 330, Entry UD-06W #31, 471.96 File; National Archives and Records Administration, College Park, Maryland (NARA).

[2] Rick W. Sturdevant, “From Satellite Tracking to Space Situational Awareness: The USAF and Space Surveillance, 1957-2007”, Air Power History, Winter 2008, pp. 5-23. Fred L. Whipple, “Optical Tracking of Artificial Earth Satellites”, Science, Vol. 128, No. 3316 (July 18, 1958), pp. 124-129.

[3] Detection and Tracking of Satellites. “Chronology of Selected Events in Optical Space Surveillance.”

[4] Ibid.

[5] “From Satellite Tracking to Space Situational Awareness.”

[6] Ibid.

[7] Detection and Tracking of Satellites, pp. xiii-xvi, 49-70.

[8] Ibid, p. 50. Richard L. Bernard, United States Cryptologic History, Special Series, Volume 8, The Foreign Missile and Space Telemetry Collection Story – The First 50 Years, Part 1: The 1950s and 1960s (Center for Cryptologic History, National Security Agency, 2004), pp. 1, 31-51.

[9] Ibid, pp. x-xiii.

[10] Ibid, pp. 85-87. Cyrus Vance to The Secretary of Army, et. al., 5 May 1965, RG 330, Entry UD-06W #31, 471.96 file, NARA. NORAD/CONAD Historical Summary, January-December 1966.

[11] National Intelligence Estimate 11-1-67, The Soviet Space Program, March 2, 1967, and National Intelligence Estimate 11-1-69, The Soviet Space Program, June 19, 1969, CIA FOIA Electronic Reading Room. European Space Agency graph. List of First Satellites by Country. Orbital Debris (Washington, D.C.: National Aeronautics and Space Administration, 1985), pp. 22-29.

[12] National Intelligence Estimate 11-1-67 and National Intelligence Estimate 11-1-69. Joseph F. Carroll, Lt. Gen, USAF, Director to Chairman, Joint Chiefs of Staff, 4 September 1965, RG 373, Entry UD-05D 60, Box #2, NARA. James David, “Was it Really ‘Space Junk’? U.S. Intelligence Interest in Space Debris that Returned to Earth,” Astropolitics, Vol. 3 (2005), pp. 43-65.

[13] Ibid. “From Satellite Tracking to Space Situational Awareness,” pp. 12-13.

[14] National Intelligence Estimate 11-1-85, Soviet Space Programs, Volume I – Key Judgements and Executive Summary, December 1985, pp. 5-10. Gene H. McCall, Space Surveillance Briefing.

[15] Brian Weedon and Victoria Samson, eds., Global Counterspace Capabilities, An Open Source Assessment (Secure World Foundation, 2022), pp. 02-01 – 02-06. National Intelligence Estimate 11-1-80, 6 August 1980, pp. 50-52.

[16] “From Satellite Tracking to Space Situational Awareness”, pp. 13-15. Major Michael J. Muolo, Space Handbook, A Warfighter’s Guide to Space, Volume One (Maxwell AFB, Alabama: Air University Press, 1993), pp. 17-22. Melvin L. Stone and Gerald P. Banner, “Radars for the Detection and Tracking of Ballistic Missiles, Satellites, and Planets,” Lincoln Laboratory Journal, Vol. 12, No. 2 (2000), pp. 221, 228, 236-238.

[17] “From Satellite Tracking to Space Situational Awareness,” pp. 13-15. Space Handbook, chapter 3.

[18] Space Surveillance Briefing.

[19] “From Satellite Tracking to Space Situational Awareness”, pp. 13-15.

[20] Chris Vallance, “UK blames Russia for satellite internet hack at start of war,” BBC News, 10 May 2022. Joseph Trevithick, “U.S. Satellites Are Being Attacked Every Day According To Space Force General,” The War Zone, November 30, 2021. Elizabeth Howell, “How Russia’s GPS satellite signal jamming works, and what we can do about it,” Space.com, April 14, 2022. Brian Chow, “The critical importance of resiliency for US missile warning satellites,” The Space Review, January 3, 2023. Defense Intelligence Agency, 2022 Challenges to Security in Space, Space Reliance in an Era of Competition and Expansion, pp. 17-18, 27-29. Global Counterspace Capabilities, pp. 02-01 – 04-01.

[21] 2022 Challenges to Security in Space, pp. 37-39. Space Surveillance Briefing. SSA Sharing and Orbital Data Requests.

[22] U.S. Space Force Press Release. SSA Sharing and Orbital Data Requests. National Orbital Debris Implementation Plan, July 2022.

[23] Ibid. A Brief History of Space Debris. Mitigating space debris generation.

[24]From Satellite Tracking to Space Situational Awareness,” pp. 15-20. Space Security Index, Space Situational Awareness, September 2020. Space Surveillance Telescope in Australia achieves initial operating capability, September 22, 2022. GSSAP Satellite Overview.

[25] Mikayla Rivera, “Project Kuiper Review 2023: Launch dates, specs, and what it means for you.” Hongyan fact sheet.

[26] 2022 Challenges to Security in Space, pp. 30-32.

 

Artikkelin julkaissut National Security Archive

Kuinka avaruusolennot ruokkivat uudenlaista disinformaation aikakautta

kirjoittanut Günseli Yalcinkaya

Onko kyseessä PSYOP? Hallituksen salailua? Avaruusolennot ovat jälleen päässeet valtavirran keskusteluun, mutta on vaikea olla kyseenalaistamatta motiiveja, joiden perusteella meille syötetään tätä tietoa — ja miksi…

Yhdysvaltain hallitus kätkee kuolleita avaruusolentojen ruumiita kongressin kaappiin, tai ainakin niin ilmiantaja David Grusch haluaa meidän uskovan Washingtonissa järjestetyn UFO-kuulemisen jälkeen. Entinen tiedustelu-upseeri nousi julkisuuteen, kun hän väitti, että Pentagonilla on hallussaan ”ehjiä ja osittain ehjiä” avaruusolentojen ajoneuvoja. Hän kieltäytyi tarkentamasta tätä väitettä muuten kuin kiusoittelemalla ”ei-inhimillisistä biologisista lentäjistä”, joita on löydetty useilta väitetyiltä putoamispaikoilta. Grusch myöntää avoimesti alkaneensa kiinnostua avaruusolennoista luettuaan New York Timesin nyt jo kumotun raportin vuodelta 2017, mutta alati houkutteleva lupaus siitä, että planeetan ulkopuolinen älyllinen elämä on vain ulottumattomissa — tai ainakin piilossa monien huipputason hallituksen selvitystietojen takana — on viime vuosina noussut uudelleen esiin ja saanut yhä enemmän valtavirran huomiota. Jopa NASA ottaa sen vakavasti.

Spektaakkelia lukuun ottamatta julkinen kuuleminen on ensimmäinen Yhdysvaltojen historiassa. Historiallisesti on ollut niin, että vain armeijalla ja kansallisella turvallisuudella on ollut pääsy UFOja tai UAP:itä (tunnistamattomat ilmailmiöt) koskeviin tietoihin. Kuitenkin pandemian jälkeen olemme nähneet virallisen puheen avaruusolennoista lisääntyvän: Pentagon on avannut uuden toimiston, jonka tehtävänä on tutkia UFO-raportteja, ja NASA on perustanut riippumattoman, UFOja arvioivan komitean, joka järjestää julkisia kokouksia ennen loppuraporttinsa julkaisua. Yksityinen Enigma Labs -yritys julkaisi jopa UFO-havaintoja jäljittävän sovelluksen. On raportoitu muukalaismeteorista, jonka uskotaan löytyneen Tyynen valtameren pohjasta, ja suuresta metallisylinteristä, joka löydettiin syrjäiseltä rannalta Australiasta. Puhumattakaan yli 800:sta UAP:stä, jotka lentäjät ovat tiettävästi havainneet ja joiden videot on pidetty poissa yleisön ulottuvilta.

Tällä uudella ja kartoittamattomalla disinformaation aikakaudella on helppo ymmärtää, miten tarinat tuntemattoman alkuperän teknologiasta, ei-inhimillisestä älykkyydestä ja selittämättömistä ilmiöistä voivat kiihdyttää salailua ja salaliittoajattelua (amerikkalaisella yleisöllä on oikeus tietää!). Ajatus siitä että Pentagonilla on todella hallussaan UAP:itä herättää mielikuvissa räikeitä, X-Menin kaltaisia Hollywoodin juonenkäänteitä, mikä on paljon helpompi vaihtoehto kuin pysähtyä miettimään todellisia ihmisen tekemiä kauhuja rannoillamme. Äskettäinen kuulemistilaisuus merkitsee kuitenkin myös valtavaa muutosta avaruusolentojen kuvauksessa eri kulttuurien välillä, hassusta vastakulttuurista oikeutettuun valtion narratiiviin. Kaiken tämän salaperäisistä ja selittämättömistä ilmiöistä puhumisen ohella on vaikea olla kyseenalaistamatta motiiveja, jotka liittyvät siihen, miten meille syötetään tätä tietoa — ja miksi.

Avaruusolentohavaintojen ja hallituksen epäluottamuksen välinen suhde on ollut olemassa alusta asti, ja varhaiset esimerkit, kuten Roswellin tapaus vuonna 1947, ovat lietsoneet salaliittohuhuja ja tuoneet esiin kysymyksen virallisista narratiiveista, ketä ne hyödyttävät ja miksi — onko kyseessä avaruusolentojen avaruusalus vai korkealla lentävä vakoilupallo? Vastaavasti Maan ulkopuoliset uhat ovat jo pitkään edustaneet geopoliittista valtaa, ja avaruusolentojen olemassaolon pohdintaa on käytetty naamiona vakoilulentokoneiden kehittämiselle. Avainhenkilöt, kuten Richard Doty, entinen ilmavoimien erityistutkimusviraston agentti, myönsi avoimesti välittäneensä väärennettyjä asiakirjoja UFO-tutkijoille 80- ja 90-luvuilla.

“Minusta ei ole yllättävää, että puhumme avaruusolennoista aikana, jolloin on todella vaikeaa selvittää, mikä on todellista…” — Trevor Paglen

Tämä UFO-uskomus on luontaisesti sidoksissa käsityksiin hallituksen ja armeijan salailusta, ja se on voimakas ja yhteiskuntaa läpäisevä”, myöntää Mark Pilkington, Mirage Men -kirjan kirjoittaja. Yksi erityinen näkökulma on UFOjen ja sotilas- ja puolustusteknologian kehityshistorian välinen suhde: ”Huoli tuntemattomista, mahdollisesti epäystävällisistä kohteista, jotka lentävät Yhdysvaltojen ilmatilassa, on erittäin hyödyllistä puolustusteollisuudelle.” Tätä tukee epäilemättä viime vuosina tapahtunut kielellinen siirtyminen pois UFO:sta, joka on kietoutunut vihreän miehen sci-fi-sävyihin, teknisemmältä kuulostavaan ja abstraktimpaan Unidentified Aerial Phenomena -nimitykseen, johon mahtuu kaikenlaista tuntematonta, valvontadroneista vakoilupalloihin, epätavalliseen säähän tai muihin luonnonilmiöihin — ”jotka kaikki ovat tärkeitä sotilaallisella alalla”, hän lisää. ”Se pitää keskustelun myös tieteellisesti perusteltuna ja uskottavana niille — jotka ovat edelleen enemmistönä — jotka eivät usko avaruusolentojen tarinaan.

Aliens in America
Aliens in America

Tämä ei koske vain geopoliittisia uhkia vaan myös yksilöitä. UFO-kieltä voidaan käyttää henkilöiden manipuloimiseen tai psykologisiin operaatioihin, ja siinä hyödynnetään havaintomme eroja hämmennyksen luomiseksi, mikä vaikeuttaa vastatarinoiden organisoimista sitä vastaan, mitä hallitus syöttää meille. Tämä pätee erityisesti, kun sosiaalinen media murentaa käsitystä konsensustodellisuudesta — nuoret käyttävät yhä useammin TikTokin kaltaisia vaihtoehtomedia-alustoja pääasiallisena uutislähteenään — mikä vahvistaa marginaalisia uskomuksia ja vaikeuttaa sen erottamista, mikä on totta ja mikä ei. ”Minusta ei ole yllättävää, että puhumme avaruusolennoista hetkellä, jolloin… on todella, todella vaikeaa selvittää, mikä on totta”, sanoo taiteilija Trevor Paglen, jonka teokset käsittelevät ajatuksia massavalvonnasta ja hallituksen disinformaatiosta.

Jopa se, että UAP-havainnot on luokiteltu salaisiksi tiedoiksi, on osa tätä narratiivia, ja virkamiehet hyödyntävät kollektiivista epäluottamustamme valtavirran tiedotusvälineitä kohtaan paljastaakseen piilotettuja totuuksia — kuten eräs viranomainen sanoi viime viikolla kongressin kuulemistilaisuudessa, ”emme voi pelätä kysymysten esittämistä emmekä totuutta”. Olipa tuolla ulkona sitten älykkäitä avaruusolentoja, jotka kommunikoivat syvävaltion salaisen osan kanssa, tai ei, salaisen tiedon paljastamiseen liittyy pelillistäminen, mikä vain lisää kannustimia asian edistämiseen. Paglen tarkentaa: ”Se esittää itsensä salaisuutena, joka paljastetaan, ja tuo salaisuus on todennäköisemmin totta kuin se paskapuhe, joka sinulle on jo annettu.”

Mutta ei ole kyse vain hallituksen disinformaatiosta, joka vaikuttaa tähän nykyiseen UFOjen aaltoon. Muutaman viime vuoden aikana on tapahtunut siirtymä pois vuosituhannen taitteen ateismista kohti uutta spiritualismia, kun ihmiset kääntyvät mystisten asioiden puoleen saadakseen järkeä yhä epätodellisemmaksi käyvästä nykyisyydestä. Teknologian nopea kehitys kääntää fysiikan lakeja ylösalaisin ja synnyttää jatkuvan lumipalloisen outouden tilan, jota kirjailija Venkatesh Rao kutsuu nimellä Permaweird: ajatus siitä, että maailma on muuttunut monimutkaisemmaksi kuin osaamme kuvitellakaan, niin että turvaudumme maagiseen ajatteluun, jossa on kyse ”uskonnollisista eskatologioihin erottamattomista yhteiskunnallisista kuvitelmista”, selviytyäksemme.

Kun jokapäiväinen elämä alkaa muistuttaa scifi-elokuvan juonta ja uutisotsikoissa riemuitaan uusista tieteellisistä läpimurroista, jotka kyseenalaistavat ennakko-oletuksemme maailmasta, saati ajasta itsestään, ajatus siitä, että muukalaiset saattaisivat kulkea keskuudessamme, ei tunnu kovinkaan kummalliselta. Mikä parasta, se on lähes tieteellinen uskomusjärjestelmä, jota hallitus ja NASA kirjaimellisesti tukevat. Foliohattuilua tai ei, on tärkeää pohtia, miksi nämä keskustelut ovat tulossa valtavirtaan juuri nyt — eikä ole sattumaa, että se tapahtuu aikana, jolloin avaruusturismi on nousussa ja keskustelut tekoälystä ja muusta kuin ihmisälystä ovat saavuttamassa huippunsa ja aiheuttavat hyvin todellisia eksistentiaalisia uhkia.

Kun käsittämätöntä on kaikkialla, on vaikea olla harhautumatta kuunnellessa kongressin kuulemista, jonka korkean profiilin tarkoituksellisesti hämmentävä spektaakkeli luo pohjan uusille spekulaatioille ja pitää meidät samalla poissa kaikesta pinnan alla olevasta hämärästä. Kuten kaikissa salaliitoissa, niissä on totuuden elementti: kyllä, meitä uhkaa valtava eksistentiaalinen uhka, ja kyllä, ilmassa lentelee tunnistamattomia ilmailmiöitä (tosin ilmeisesti vain USA:ssa). Mutta ehkäpä meidän pitäisi miettiä hyvin todellisia uhkia Maapallolla, ennen kuin ammuskelemme ongelmamme taivaalle.

 

Artikkelin julkaissut dazeddigital.com

Hän oli David Gruschin pomo

Maailmassa, jossa poikkeuksellisesta tulee arkipäiväistä, tarinat UFOista saattavat tuntua vanhanaikaisilta. Silti eläkkeelle jääneen armeijan eversti Karl Nellin ja David Gruschin tarina erottuu edukseen, ja siinä kaikuu salaliittoja sisältävän menestyselokuvan aavemainen kylmyys.

David Grusch ei ole tavallinen ilmiantaja. Afganistanin taisteluveteraani ja entinen ilmavoimien tiedustelu-upseeri Grusch astui parrasvaloihin vuonna 2023. Hänen väitteensä on, että Yhdysvallat on salaisissa operaatioissa kehittänyt UFO-aluksia ja tutkinut ei-ihmisiä. Tällainen paljastus, jos se on totta, määrittelisi uudelleen käsityksemme maailmankaikkeudesta ja paikastamme siinä.

David Grusch

Eversti Karl Nell, Gruschin vanhempi ja sotilasalan ilmailu- ja avaruus- sekä puolustusalan raskassarjalainen, astuu kuvaan. Nellin ansioluettelo on kuin fiktiivisen kirjailijan unelma: useita korkeakoulututkintoja, huipputason sotilasvirat, osallistuminen Lockheed Martinin kaltaisten puolustusalan jättiläisten toimintaan ja neuvonantajatehtävät huippuluokan projekteissa, kuten tekoälykäyttöisten valvontajärjestelmien kehityksessä.

Jos joku tietäisi kansakunnan hyvin varjeltuja salaisuuksia, se olisi Nell.

Vielä kiehtovampaa kuin Gruschin paljastus on Nellin hyväksyntä sille. Sensaatiouutisia kaipaavassa mediamaisemassa Nellin vahvistus Gruschin väitteille vuonna 2023 sai hämmentävää hiljaisuutta. Miksi valtavirran kanavat kaihtelisivat näin mullistavia paljastuksia?

Ehkä se johtuu Nellin luonteen painoarvosta — henkilö, jolla on hänen pätevyytensä, tuskin riskeeraisi kaiken kevytmielisen vaatimuksen vuoksi. Hänen väitteensä antaa Gruschin väitteille kiistattoman vakavuuden.

Koska tästä ei ole ollut kohua, on pakko pohtia, ovatko Gruschin väitteet liian mullistavia sulatettaviksi vai onko ne strategisesti jätetty huomiotta? Totuus on edelleen hautautunut arvailujen alle, ja Nellin kaltaiset vankat asiantuntijat viittaavat todellisuuteen, johon emme ehkä ole vielä valmiita.

Tuntemattomien maailmankaikkeudessa yksi asia on varma — Gruschin ja Nellin tarina on lisännyt uuden kerroksen ufojen arvoitukselliseen maailmaan, joka odottaa innokasta etsivää kaivamaan esiin sen totuudet.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

EU for UAP

15 UFO-ryhmän koalitio haluaa Euroopan Parlamentin tekevän jotain

kirjoittanut Michael Vaillant

Ensimmäistä kertaa 15 kansallista UAP-tutkimusjärjestöä 12:sta eri Euroopan maasta on allekirjoittanut EU:n toimielimille osoitetun kirjeen, jossa vaaditaan EU:n aloitetta tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden tutkimiseksi.

Aloite tuli Alankomaiden UAP-koalitiolta, joka oli jo koordinoinut kokouksen aiheesta ”UAP:t EU:n ilmatilassa: Raportointi ja tieteellinen arviointi”, jonka portugalilainen Euroopan parlamentin jäsen Francisco Guerreiro järjesti Euroopan parlamentissa 20. maaliskuuta 2024.

Kansainvälinen UAP Check -verkosto kokosi yhteen tieteellisesti suuntautuneet organisaatiot, jotka ovat eri Euroopan maissa keränneet, tutkineet ja analysoineet todistusaineistoa tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä monien vuosien ajan.

Eurooppalaiset UAP-tutkijat pyytävät neljää erityistoimenpidettä, jotka on eritelty yksityiskohtaisesti:

1) luoda EU:n menettely tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä koskevien tietojen keräämistä, saatavuutta, analysointia ja julkaisemista varten;

2) sisällyttää UAP-ilmiöt EU:n prioriteetteihin, toimiin ja lainsäädäntöön (esim. turvallisuuden, ilmailun ja avaruuden alalla);

3) asettaa painopisteet ja tarjota rahoitusta tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä koskevalle eurooppalaiselle tutkimukselle;

4) perustetaan kansainvälinen tietojenvaihto UAP-järjestelmistä.

Seitsemänsivuinen toimintapyyntö osoitettiin 24. lokakuuta niille 400 Euroopan parlamentin jäsenelle, jotka toimivat tutkimus-, puolustus- ja turvallisuus-, liikenne- ja ulkoasiainvaliokunnissa tai alivaliokunnissa. Mukana oli lisäksi 14-sivuinen asiakirja, jossa oli 112 kirjallisuusluetteloa ja jossa esiteltiin yksityiskohtaisesti ongelmaa ja sen tutkimusta.

Kirjeen ovat allekirjoittaneet Belgian, Kyproksen, Tšekin tasavallan, Ranskan, Saksan, Kreikan, Italian, Alankomaiden, Norjan, Romanian, Ruotsin ja Britannian kansalliset UAP-järjestöt.

UAP Coalitionin lehdistötiedotteen voi lukea tai ladata täältä.

Euroopan parlamentin jäsenille lähetetyn kirjeen ja asiakirjojen koko teksti on luettavissa tai ladattavissa täältä.

 

Artikkelin julkaissut UAP Check


kenelle: Euroopan parlamentin edustajat
keneltä: UAP-organisaatioiden siviiliyhteisö

24. lokakuuta 2024

Tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt (UAP) — EU:n toimintaa pyydetään

Tämä pyyntö on suunnattu Euroopan parlamentille, ja siinä otetaan huomioon myös kaksi muuta Euroopan unionin tärkeintä toimielintä: Euroopan unionin neuvosto (jäsenvaltiot) ja Euroopan komissio. Kutakin pyydetään ryhtymään toimiin UAP:n suhteen tavoitteidensa, arvojensa, valtuuksiensa ja prioriteettiensa mukaisesti [viite1, viite2, viite3].

Me, kansalaisyhteiskunnan UAP-organisaatioiden edustajat, pyydämme EU:n toimielimiä tutkimaan ja käsittelemään UAP:itä ja siten vahvistamaan turvallista lento-, turvallisuus- ja avaruustoimintaa EU:ssa sekä edistämään UAP:hin liittyvää tutkimusta ja innovaatiota EU:n talouden ja yhteiskunnan hyödyksi.

Pyydämme EU:n toimielimiä toteuttamaan seuraavat tärkeimmät toimenpiteet UAP:n suhteen:

1. Luomaan EU:lle prosessi UAP-tietojen keräämistä, käsiksipääsyä, analysointia ja julkaisemista varten

2. Sisällyttämään UAP:t EU:n painopisteisiin, toimiin ja lainsäädäntöön (esim. turvallisuuteen, lentoliikenteeseen ja avaruuteen)

3. Asettamaan prioriteetit ja rahoittamaan EU:n UAP-tutkimusta

4. Vaihtamaan UAP-tietoja muiden maiden kanssa

UAP:den merkitys

Unidentified Anomous Phenomena (UAP) tarkoittaa kaikkea avaruudessa ja ilmassa, maalla ja meressä, mitä ei voida tunnistaa. Aiemmin käytettiin termiä Unidentified Flying Object (UFO), mutta kun anturialustat alkoivat havaita enemmän ilmiöitä muualla (erityisesti merellä), otettiin käyttöön uusi lyhenne ja määritelmä.

Ilmiö on dokumentoitu kautta historian, esiintyen eri muodoissa ja yhteyksissä. Se on maailmanlaajuinen, ja koulutetut tarkkailijat (mukaan lukien lentäjät, sotilashenkilöstö, lentokentän henkilökunta, tiedemiehet) ja siviilit ovat havainneet niitä ainakin 1940-luvulta lähtien kaikkialla maailmassa.

Lähikohtaamisia, joissa on ollut mukana sotilas- tai kaupallisia lentokoneita, on raportoitu. Monet UAP-havainnot, mukaan lukien myös tunnistamattomat miehittämättömät lentokoneet (”dronet”), on viime vuosina esiintynyt kaupallisilla lentokentillä ja sotilaslentokentillä, joissa on ydinaseiden varastointitiloja, sekä ydinlaitoksissa. Viime vuosina monet koulutetut tarkkailijat, kuten lentäjät ja sotilashenkilöstö, ovat esittäneet julkisesti UAP-havaintojaan ja kokemuksiaan. UAP:t on siis katsottava lentoturvallisuusongelmaksi ja ne herättävät myös kysymyksiä mahdollisista kansallisista turvallisuusuhkista.

Kuluneiden vuosikymmenten aikana kansalaisjärjestöt lähes kaikissa Euroopan maissa ja monissa muissa maissa ovat keränneet tietoa UAP-havainnoista, tutkineet niitä ja julkaisseet analyyttisiä raportteja. Vain Ranskassa on olemassa virallinen valtion järjestö, jolla on muodollinen valtuutus tällaisiin toimiin. Yhdysvaltoihin perustettiin vuonna 2022 Pentagonin osasto, joka kerää, analysoi ja julkaisee Yhdysvaltain hallituksen ammattilaisten UAP-havaintoja.

Vaikka useimmat havainnot voidaan selittää esimerkiksi lentokoneilla, droneilla, satelliiteilla, planeetoilla, meteoreilla, pieni osa (noin 3-5 %) on silti tieteellisesti selittämätöntä. Nämä selittämättömät UAP:t osoittavat ainutlaatuisia ja selittämättömiä ominaisuuksia: kyky lentää ilman työntövoimamekanismia, kyky kiihdyttää suuriin nopeuksiin lyhyessä ajassa, kyky lentää yli Mach5 nopeudella, kyky liikkua ilmassa&vedessä&avaruudessa, kyky piiloutua sensoreilta.

UAP-lähikohtaamisista on raportoitu ihmisten terveyteen kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia, joihin pitäisi puuttua. Ammattilaiset ja kansalaiset, jotka ovat ilmoittaneet UAP-havainnoista, ovat kohdanneet skeptisyyttä, pilkaa tai jopa ammatillisia seurauksia. Tällä voi olla myös negatiivinen vaikutus terveyteen. Todistajien hyvinvoinnin parantamiseksi on tärkeää, että he voivat avoimesti jakaa kokemuksiaan ja tunteita merkittävän tai joskus traumaattisen UAP-kohtaamisen jälkeen.

UAP:t ovat erittäin tärkeitä myös teknologian, talouden, energian, liikenteen sekä sosiaalisten ja kulttuuristen näkökulmien näkökulmasta.

Monet UAP:tä koskevat kysymykset jäävät vastaamatta, kuten: mitä ne tarkalleen ovat, mistä ne ovat kotoisin ja mitä vaikutuksia niillä on yhteiskuntaan?

Nämä kysymykset ovat merkittävä haaste nykyiselle tieteelliselle tiedollemme. Useiden vuosikymmenien stigman vuoksi vain harvat yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat tutkineet UAP:tä. Kuitenkin yhä useammin tutkijat ovat aloittamassa vakavaa moni- ja poikkitieteellistä tutkimusta, vaikka rahoituksen löytäminen sellaiselle tutkimukselle on edelleen erittäin vaikeaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että UAP:t edustavat monimutkaista ja monitieteistä ilmiötä, joka vaatii välitöntä huomiotamme ja toimintaamme. EU:n toimielimillä on tiiviissä yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa, mukaan lukien ammattilaiset, tutkijat, armeija, tiedotusvälineet ja kansalaiset, velvollisuus käsitellä UAP:ta vakavasti, rehellisesti ja tieteellisesti. Näin voimme taata kaikkien EU:n kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

Mahdollisuuksia EU-toiminnalle

20.3.2024 Euroopan parlamentissa järjestettiin ainutlaatuinen tiedotustilaisuus UAP:sta, jonka järjesti europarlamentaarikko. Tapahtumassa esiteltiin UAP-aihetta Euroopan parlamentin jäsenille, poliittisille päättäjille ja muille asiasta kiinnostuneille kansalaisjärjestöjen UAP-organisaatioiden, UAP:tä tarkkailevien pilottien ja UAP-tutkimusta tekevien tiedemiesten esityksillä.

Järjestävä europarlamentaarikko oli aiemmin tiedustellut Euroopan komissiolta saatavilla olevaa tietämystä tai dokumentaatiota UAP:sta, lentoturvallisuuteen liittyvästä UAP-raportoinnista sekä UAP-seurannasta ja -raportoinnista EU:n avaruuslakiehdotuksessa. EU-komissio vastasi, ettei sillä ole mitään UAP-asiakirjoja eikä sillä ole protokollia UAP-raportointia varten, vaikka UAP:t voidaan jo ilmoittaa nykyisen lentoturvallisuusasetuksen mukaan ”tuntemattomina ilmassa olevina esineinä” (on kuitenkin huomattava, että tämä erityinen luokka ei ole olemassa). EU-komissio vastasi myös, että UAP:den sisällyttäminen ulottuu EU:n teknisten valmiuksien ja ehdotetun EU:n avaruuslain oikeusperustan ulkopuolelle.

Lisäksi paljon aikaisemmin, vuonna 1990, eräs Euroopan parlamentin jäsen esitti Euroopan parlamentille ehdotuksen eurooppalaisen UFO-seurantakeskuksen perustamisesta. Euroopan parlamentin energia-, tutkimus- ja teknologiavaliokunnan kokouksessa vuoden 1993 lopussa päätöslauselmaesitys hyväksyttiin yksimielisesti. Lopulta Euroopan parlamentti ei kuitenkaan hyväksynyt päätöslauselmaa, koska kaikki EU:n jäsenmaat eivät silloin päässeet yksimielisyyteen tästä.

Huolimatta edellä mainituista Euroopan komission vuonna 2024 antamista UAP-vastauksista ja EP:n aiemmista vuoden 1993 toimista UFO-kysymyksissä, jotka eivät olleet onnistuneita, tämän kirjeen allekirjoittajat uskovat vahvasti, että EU voi tehdä paljon enemmän UAP-aiheessa, kuten tämä kirje ja liite.

EU:n toimia tarvitaan erityisesti UAP:n rajat ylittävän luonteen vuoksi, tehokkaiden ja vaikuttavien lainsäädäntöratkaisujen mahdollisuuksien takia EU:n tasolla sekä siksi, että voitaisiin käyttää EU-rahaa tutkimukseen.

Siksi pidämme 20. maaliskuuta 2024 pidettyä tapahtumaa lähtökohtana EU:n toimielimissä käytävälle perusteelliselle keskustelulle EU:n tulevista UAP-toimista useilla eri politiikan aloilla. Keskustelun tulisi tapahtua tiiviissä yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

Lisätietoa UAP:sta, politiikan kehityksestä ja mahdollisista tulevista toimista EU:ssa sekä politiikan kehityksestä Yhdysvalloissa ja muissa maissa on liitteessä.

Tässä on yhteenveto tärkeimmistä ehdotetuista EU:n toimista:

1. Luodaan EU:lle prosessi UAP-tietojen keräämistä, käsiksipääsyä, analysointia ja julkaisemista varten

Pyydämme luomaan EU-tason prosessin yhteisten standardien ja protokollien kehittämiseksi ja toteuttamiseksi havainnointitietoja (todistajat, instrumentaalit), data-analyysimenetelmiä, avointa havaintotietojen vaihtoa, tietojen julkistamista helposti saatavilla olevalla tavalla ja havainnointitietojen rakentamista varten. sekä johdonmukaisen EU-tietokannan tai linkit olemassa olevien tietokantojen välille.

Tähän voisi kuulua kansallisten hallitusten UAP-organisaatioiden perustamisen edistäminen jokaiseen EU:n jäsenvaltioon.

EU:n raportointijärjestelmän, tietokantojen, verkkopalvelujen ja organisaation perustamisen mahdollisuuksista ja (haitoista) olisi tehtävä toteutettavuustutkimus koordinoidusti kansallisten järjestelmien kanssa.

EU voisi myös arvioida ja mahdollisesti edistää kansainvälisen UAP-standardointijärjestön perustamista, jolla on samanlaiset tavoitteet.

Tämä prosessi olisi suoritettava tiiviissä yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien valtiotason järjestöjen, kuten erityisesti Ranskan GEIPANin, ja kansallisten vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, niiden asiantuntemukseen ja kokemuksiin perustuen.

2. Sisällytetään UAP:t EU:n painopisteisiin, toimiin ja lainsäädäntöön (esim. turvallisuuteen, lentoliikenteeseen ja avaruuteen)

Jäsenvaltiot ja uusi Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio asettavat kaudelle 2024/2025 uusia EU:n prioriteetteja ja strategista agendaa kesäkuussa 2024 järjestettävien EP-vaalien jälkeen, ja EU-komissio valmistelee omia poliittisia suuntaviivojaan. Tämä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden ottaa mukaan UAP-aihe.

Ehdotamme, että Euroopan parlamentti kehittää ja toteuttaa oman tutkimuksensa UAP:den päänäkökohdista ja arvioi mahdollisia muutoksia tai uusia painopistealueita, lainsäädäntöä ja politiikkoja sekä lisätutkimuksia. Tämä voitaisiin tehdä pilottitoimena esimerkiksi EP:n tieteen ja teknologian tulevaisuutta käsittelevän paneelin ja/tai EP:n sihteeristön parlamentaaristen tutkimuspalvelujen pääosaston kautta.

Ehdotamme myös, että Euroopan parlamentti järjestää julkisesti saatavilla olevia tapahtumia näistä UAP:hin liittyvistä aiheista Euroopan parlamentissa Euroopan komission, asianomaisten EU-virastojen, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa. Tämä voi auttaa valistamaan yleisöä ja tiedotusvälineitä siitä, että UAP:t ovat todellisia, että aihe on otettava vakavasti ja että sitä tulisi tutkia tieteellisesti.

Pyydämme lisäksi EU:n toimielimiä, erityisesti syksyllä 2024 aloittanutta uutta Euroopan parlamenttia ja Euroopan komissiota, harkitsemaan vakavasti UAP-aiheen käsittelemistä kaikissa asiaankuuluvissa uusissa EU:n prioriteettitoimissa ja EU:n uudessa strategiaohjelmassa. Uskomme, että äskettäin valitussa EU-parlamentissa on useita mahdollisuuksia tällaiseen toimintaan, mukaan lukien sen asiaankuuluvat liikenne- ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnat sekä turvallisuuden ja puolustuksen alivaliokunta.

Pyydämme erityisesti, että UAP:t otetaan huomioon EU:n puolustusaloitteissa EU:n puolustusviraston keskeisten strategisten toimien kautta ottaen huomioon jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustusprioriteetit. Pyydämme kehittyneiden valvontatoimintojen kehittämistä UAP:den mahdollisten uhkien torjumiseksi. Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä hallitukset, mukaan lukien armeija ja tiedustelupalvelut, voivat tietää UAP:sta. Siksi on välttämätöntä poistaa sotilaallisten UAP-tietojen turvaluokittelu erityisesti EU:n jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä tehneet niin. EU voisi osallistua luokituksen poistamisen edistämiseen johdonmukaisen lähestymistavan mukaisesti kaikkialla EU:ssa.

Pyydämme myös EU:ta tarkistamaan lentoturvallisuusmenettelyjä ja tarvittaessa asiaa koskevaa lainsäädäntöä UAP:den sisällyttämiseksi Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) hallinnoimaan ”siviili-ilmailun poikkeamien” ilmoittamis-, tallennus- ja levitysjärjestelmään. Pyydämme myös tutkimaan, mitkä ja kuinka monta EASA:n tähän mennessä saamista raportoiduista poikkeamaraporteista ei ole täysin selitetty ja niitä voidaan pitää UAP:na. Pyydämme lisäksi toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että nykyistä lainsäädäntöä ja ”oikeudenmukaista kulttuuria” pannaan täytäntöön tavalla, joka käsittelee UAP:n raportointia, huomioiden UAP:hen usein liittyvän ”stigman”. Koska UAP:t ovat samankaltaisia ​​tunnistamattomien dronejen asettamien haasteiden kanssa, tarvitaan EU:n laajuisia standardeja dronejen havaitsemisjärjestelmille kaupallisilla ja sotilaslentokentillä sekä kriittisten infrastruktuurien kohteissa ja arvioida, ovatko EU:n nykyiset drone-säännöt riittäviä.

Avaruuspolitiikan osalta ehdotamme UAP:den integrointia EU:n avaruusvalvonta- ja seuranta– sekä EU:n Near-Earth Objects -palveluihin. Anturien historialliset tiedot, mukaan lukien arkistoidut havainnot, tulisi myös tutkia aiempien UAP-törmäysriskien varalta. Lisäksi kaikki avaruuteen liittyvät menneet, nykyiset ja tulevat UAP-tiedot tulisi asettaa julkisesti saataville. Pyydämme myös mahdollistamaan astronauttien ja avaruusjärjestöjen henkilöstön UAP-havaintojen raportoinnin, mikä korostaa leimautumatonta ympäristöä. Lisäksi pyydämme uuden EU:n UAP-avaruustutkimusohjelman perustamista EU:n avaruusohjelman virastoon ja/tai Euroopan avaruusjärjestöön (ESA), jossa on tutkimusjohtaja, kuten NASA on hiljattain ilmoittanut.

3. Asetetaan prioriteetit ja rahoitetaan EU:n UAP-tutkimusta ja innovaatioita

UAP:t tarjoavat monia mahdollisuuksia tutkimukselle ja innovaatioille esimerkiksi perusfysiikan, tähtitieteen, meteorologian, biologian, ihmisten terveysvaikutusten, kehittyneiden materiaalien, teollisen valmistuksen, uusien energia-, kuljetus-, tieto- ja viestintäteknologioiden sekä tekoälyn käytön tietojen analysoinnissa. On myös tärkeää ymmärtää paremmin monimutkaisia ​​psykologisia, kulttuurisia, uskonnollisia ja sosiologisia näkökohtia.

Horizon Europe on EU:n tärkein tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusohjelma, jonka budjetti on lähes 96 miljardia euroa vuosille 2021–2027. Horisontin tärkeitä osia ovat Euroopan tutkimusneuvosto, joka on Euroopan johtava huippututkimuksen rahoittaja; Euroopan innovaationeuvosto, Euroopan lippulaiva-innovaatioohjelma, jonka tarkoituksena on tunnistaa, kehittää ja laajentaa läpimurtoteknologiaa ja peliä muuttavia innovaatioita; Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti, jonka tavoitteena on luoda työpaikkoja ja saada aikaan kestävää ja älykästä kasvua, sekä Euroopan puolustusrahasto.

Pyydämme UAP:den huomioimista EU:n nykyisten ja tulevien tutkimusohjelmien painopisteissä, jotka ovat olennaisimmat UAP:den kannalta.

Koska UAP-aihealue on laaja, tämä voi tarkoittaa UAP:den sisällyttämistä useisiin erityisiin tutkimusohjelmiin ja alueisiin, mukaan lukien: tekoäly, energia, ihmisten terveys, teollisuus, esim. kehittyneet materiaalit, turvallisuus, yhteiskunta- ja humanistiset tieteet, avaruus, liikenne. UAP voitaisiin sisällyttää myös Erasmus-ohjelmaan, joka tukee nuorisopainotteista koulutusta.

Tässä tarjoamme ei-tyhjentävän luettelon mahdollisista erityisistä UAP-tutkimuksen prioriteeteista. Panemme kuitenkin merkille, että tarvitaan perusteellinen analyysi sen selvittämiseksi, mihin EU:n tutkimusohjelmiin ja -alueisiin ne sopisivat parhaiten ja mistä ja miten tutkimusrahoitusta voitaisiin mahdollisesti saada.

Edistyneempää teoreettista fysiikan tutkimusta ja todennettavissa olevien hypoteesien ja mallien muotoilua tarvitaan analysoimaan, selittämään ja ymmärtämään UAP:den (”viisi observaabelia”) ainutlaatuisia ominaisuuksia, niiden muotoja ja kokoja, esiintymiä, malleja ja trendejä. Tämä voi johtaa perustavanlaatuiseen muutokseen fysiikan tiedoissamme ja ymmärryksessämme ja ehkä jopa universumimme luonteessa.

UAP:den tutkiminen instrumentoidun kenttätutkimuksen avulla (maa, meret ja valtameret). Tämä vaatii moniaallonpituisia ja monimuotoisia antureita (esim. optisia, tutka- ja infrapunaantureita) erityisesti paikoissa, joissa UAP:itä tarkkaillaan säännöllisesti, kuten ydinaselaitoksissa ja ydinvoimaloissa, sekä myös kriittisissä infrastruktuurissa ja EU:n turvallisuuskohteissa. Tarvitaan myös innovatiivisia drone-ilmaisinjärjestelmiä lentokentillä ja kriittisen infrastruktuurin kohteissa. Tarvitaan uudempia, edistyneempiä ja kustannustehokkaampia teknologioita, kuten digitaalisia autonomisia kameroita, big data-analytiikkaa, tekoälyä ja satelliittikuvia. Lisäksi tarvitaan syvällisempää UAP-havaintojen historiallisten tapausten analysointia käyttämällä tutkaa ja muita tietoja, jos niitä on saatavilla.

Lisätutkimusta Maan lähellä olevista tunnistamattomista teknologisista kohteista tarvitaan kaukoputkien ja kameroiden avulla, mutta myös innovatiivisia menetelmiä, kuten poikkeavien korkeiden valon välähdyksiä, jotka ilmaantuvat ja katoavat.

UAP-silminnäkijät ovat raportoineet monista fyysisistä ja psykologisista vaikutuksista. UAP:den terveysvaikutusten ymmärtäminen on siksi välttämätöntä, jotta voidaan käsitellä UAP-todistajien raportoimia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia.

Tutkimusta tarvitaan myös mahdollisista seuraavan sukupolven ilmailuteknologioista, mukaan lukien sen fysiikka, nosto, propulsio ja sähköntuotanto. Näiden alueiden lisätutkimus on välttämätöntä, mikä saattaa johtaa uuteen teknologiseen edistykseen energiantuotannossa, voimanlähdejärjestelmissä ja liikenteessä yleensä.

Koska UAP-aihe on hyvin laaja ja monimutkainen, on tärkeää tehostaa monitieteistä ja poikkitieteellistä tutkimusta tavanomaisten tutkimusalojen yli.

4. Vaihdetaan UAP-tietoja muiden maiden kanssa

EU:n ulkopuoliset maat ovat alkaneet ottaa UAP-ongelman vakavasti, eikä EU:ta saa jättää jälkeen.

Erityisesti Yhdysvallat on Yhdysvaltain kongressin ja senaatin painostuksesta ottanut tärkeitä askelia. Vuonna 2022 All-Domain Anomaly Resolution Office, Pentagonin osasto, joka kerää ja analysoi UAP-havaintoja Yhdysvaltain hallituksen ammattilaisilta ja raportoi säännöllisesti tuloksista. Vuonna 2023 Yhdysvaltain senaatti ehdotti laajaa uutta lainsäädäntöä, joka edellyttäisi tietojen julkistamista siitä, mitä Yhdysvaltain hallitus tietää UAP:sta. Vaikka lopullinen lainsäädäntö oli kongressin vastustuksen vuoksi vähemmän kattava, se sisältää silti vaatimuksen, että Yhdysvaltain kansalliset arkistot keräävät UAP-tietueita ja julkaisevat ne tarvittaessa yleisölle. Vuonna 2024 poliitikot esittävät uutta UAP-lainsäädäntöä, joka on samanlainen kuin aiemmin hylätty ehdotus.

Lisäksi Yhdysvaltain edustajainhuone ehdotti tammikuussa 2024 lakiesitystä järjestelmästä, jossa lentäjät raportoivat järjestelmällisesti UAP-havainnoista. Se myös varmistaa, että lentäjät ja muut lentoyhtiön työntekijät, jotka ilmoittavat UAP:stä, ovat suojattuja kostotoimilta.

Maaliskuussa 2024 ilmoitettiin, että Yhdysvaltain esikuntapäälliköt ottavat UAP:n ja lentoturvallisuuden aiheen erittäin vakavasti ja ovat laatineet ohjeistuksen, joka on jaettu maailmanlaajuisesti kaikille Yhdysvaltain armeijan osille.

Myös monet muut maat ottavat UAP:t vakavasti ja ovat käynnistäneet UAP:hin liittyviä hallinnollisia toimia, mukaan lukien Kanada, Brasilia, Kiina ja Japani.

Siksi ehdotamme, että Euroopan parlamentti käynnistää säännöllisen tiedonvaihdon UAP:hen liittyvistä poliittisista toimista kollegoidensa kanssa Yhdysvaltain kongressissa ja senaatissa. Ehdotamme myös, että Euroopan parlamentti ottaisi mukaan EU:n jäsenvaltioiden parlamenttien jäseniä tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan.

Lisäksi ehdotamme samanlaista tiedonvaihtoa muiden maiden kanssa, joilla on UAP:hen liittyvää hallinnollista toimintaa (katso liite lisätietoja toiminnoista kussakin maassa).

Olemme valmiita antamaan tarvittaessa lisätietoja ja/tai vaihtamaan näkemyksiä kanssanne kokouksessa ja odotamme innolla vastaustanne.

Ystävällisin terveisin

(seuraavat allekirjoittaneet UAP-siviilijärjestöt)

 

Artikkelin julkaissut UAP Check

Saammeko pian tietää avaruusolentojen elävän keskuudessamme?

kirjoittanut Alfred Lambremont Webre

Luuletko, että avaruusolentojen paljastuminen on hyvä asia ihmiskunnalle ja sivilisaatiolle, vai katastrofi, jollaisena Stephen Hawking pitää avaruusolentojen paljastumista? Miksi?

Maan ulkopuolisilla ja hyperulotteisilla ”yhteydenotoilla” ja paljastuksilla on useita merkityksiä, jotka on erotettava toisistaan.

Maan ulkopuoliset ja yliulotteiset sivilisaatiot voivat ja ovatkin ”paljastaneet” itsensä yksityisesti ja julkisesti yksittäisille ihmisille ja ihmisryhmille kasvokkain tapahtuvien kontaktien kautta, yksilöiden ja ryhmien sieppausten kautta, yksilöiden, ryhmien ja kaupunkien yläpuolella tapahtuvien UFO-lentojen kautta, ulottuvuuksienvälisesti unien ja mielenhallintamenetelmien kautta. Maan ulkopuoliset ja yliulotteiset sivilisaatiot ovat käyttäneet kaikkia näitä toimintatapoja maanpäällisten hallintoviranomaisten kanssa kaikilla tasoilla, myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla (Yhdistyneet Kansakunnat).

Yhdellä tasolla me Maan asukkaat elämme ulottuvuuksien ekologiassa avaruusolentojen ja hyperulotteisten sivilisaatioiden kanssa universumissamme ja muissa ajan, avaruuden, energian ja aineen universumeissa multiversumissamme sekä sielujen, henkiolentojen ja Lähteen (Jumalan) älykkään sivilisaation kanssa kaikkinaisen universumin (tai multiversumin ja henkiulottuvuuksien kokonaisuuden) henkiulottuvuuksissa. [1]

Ulottuvuusekologian suunnittelun vuoksi Maan ulkopuoliset ja yliulottuvuussivilisaatiot sekä sielujen ja Henkisten olentojen älykäs sivilisaatio ovat jatkuvassa, toiminnallisessa yhteydessä maanpäällisen ihmissivilisaatiomme kaltaisten sivilisaatioiden kanssa tehtävissä, jotka liittyvät galaktiseen, aurinkokunnan ja planeettojen suunnitteluun ja toimintaan, älykkäiden lajien kehitykseen ja elättämiseen sekä maailmankaikkeuden ja galaktisen maailman hallintaan.

Maan ulottuvuutemme on olemassa aika-avaruushologrammissa, joka koostuu useista aikajanoista. Jokaisella aikajanalla on erilaiset ominaisuudet ja se voi olla katastrofaalisempi tai positiivisempi. Aikakaudellemme ennustettuja laajamittaisia katastrofeja ei ole tapahtunut ennustetusti. Esimerkiksi maailmanlaajuinen rannikkotapahtuma, jonka ennusti vuonna 1971 DARPA:n kronovisor-aikamatkailuluotain, joka löysi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden rakennuksen Washingtonissa, DC:ssä 100 jalan murtoveden alta kesäkuussa 2013, ei toteutunut [2].

Maan ulkopuoliset kontaktit ovat olleet intiimi ja avoin osa nykyisiä Homo sapiens -ihmissivilisaatioitamme viimeisten 500 000 vuoden ajan. On todisteita siitä, että konsortio tai alueellinen galaktinen hallintoneuvosto on vastuussa lajimme homo sapiensin luomisesta 12-säikeisenä DNA:n valo-olentona kolmannessa ulottuvuudessa. Homo sapiens muuttui 3-säikeiseksi orjaroduksi 280 000 vuotta sitten toisen saalistajalajin — Anunnakien — väliintulon myötä, joka itse asiassa on luonut kaikkien hierarkkisten monarkioiden, uskontojen, ihmisten hallintotapojen ja ihmisten dualiteettiin perustuvien rahajärjestelmien mallit. [3]

Harmaiden avaruusolentojen rooli

Eräs asiantuntija toteaa, että harmaita avaruusolentoja tunnetaan noin 150 lajia. Eräs hyödyllinen harmaiden avaruusolentojen laji esimerkiksi suorittaa erityistehtäviä ihmisen sielun kehityksessä ja jälleensyntymisfunktiossa [4].

Hyperulotteiset sivilisaatiot teleporttaavat (sieppaavat) tahdonvastaisesti 2 % Yhdysvaltain väestöstä ja 14,7 % maailman väestöstä johtavien länsimaisten hallitusten solmimien, 10 uusiutuvaa vuotta kestävien salaisten sopimusten nojalla. Orionin harmaiden tekemät sieppaukset tehdään tiettävästi yhdessä neljännen ulottuvuuden Draco-reptiliaanien kanssa, jotka ovat ajoittaneet Maan ja Marsin miehityksen tapahtuvaksi joskus vuosien 2000 ja 2030 välisenä aikana. Voidaan ajatella, että Uusi maailmanjärjestys on näiden reptiliaanipetojen neljännen tiheyden agendan toteutus kolmannessa tiheydessä. [5]

Vielä 1900-luvun alkupuolella on olemassa huomattavia asiakirjoja Nikola Teslan roolista varhaisena edelläkävijänä, joka vuonna 1901 aloitti uudelleen julkisen eksopoliittisen viestinnän Maapallon ihmissivilisaatiomme ja Marsin älykkään sivilisaation välillä, joka on todennäköisesti ihmisserkkumme, joka tunnetaan nimellä homo martis terris. Maan ja Marsin väliset julkiset eksopoliittiset yhteydet olivat todennäköisesti katkenneet vuoden 9500 eKr. tapahtuneen aurinkokuntakatastrofin jälkeen, joka vahingoitti suuresti Marsin ilmakehää ja sen pinnan ekologiaa ja tuhosi Maan suuren merisivilisaation.

Nikola Teslan varhainen työ vuorovaikutteisen kommunikaation palauttamiseksi älykkään marsilaisen kanssa loi perustan Yhdysvaltain hallituksen salaiselle DARPA:n aikamatkustus- ja teleportaatio-ohjelmalle 1968-73, jossa käytettiin Teslan työhön perustuvaa teknologiaa, ja ironista kyllä, ehkä myös CIA:n salaiselle Mars-hyppyhuone-ohjelmalle, joka käynnistettiin 1980-luvun alussa ja jossa tiettävästi käytettiin harmaiden Maan ulkopuolista teknologiaa.

Ottaen huomioon tämän avoimen ja dramaattisen historian Maan ulkopuolisten ja hyperulottuvuuksien puuttumisesta Maapallon ulottuvuuteen, mikä perustavanlaatuinen merkitys konferenssin esittämällä kysymyksellä voi olla?

Olemmeko hyvin lähellä paljastusta Maan ulkopuolisten läsnäolosta keskuudessamme?

Luuletko, että avaruusolentojen paljastuminen on hyvä asia ihmiskunnalle ja sivilisaatiolle, vai katastrofi, jollaisena Stephen Hawking pitää avaruusolentojen paljastumista? Miksi?

Keskustelun julkinen hiljentäminen Durantin vuoden 1953 raportin & CIA:n Robertsonin paneelin jälkeen

Konferenssin esittämät kysymykset ovat jossakin syvemmässä mielessä keinotekoisia, koska ne ovat kysymyksiä, jotka on luotu vuoden 1953 Durantin raportin ja CIA:n Robertson-paneelin luomalla ”keinotekoisella totuussaartolla”, joka seurasi sitä, että maailman tiedotusvälineet saivat julkisuuteen vuonna 1952 Yhdysvaltojen pääkaupungin yläpuolella havaitun avaruusolentojen hyperulotteisen UFO-aluksen ylilennon.

Heinäkuussa 1952 Yhdysvaltain Capitolin yläpuolella suojellussa ilmatilassa tapahtuneesta hyperulotteisten avaruusolentojen ylilennosta UFOilla otettiin valokuvia, ja ne julkaistiin sanomalehtien etusivuilla kaikkialla maailmassa ”lentävien lautasien” otsikon alla, ja näin ollen se oli yliulotteisen Maan ulkopuolisen sivilisaation julkista itsestään ilmoittamista ihmiskunnalle. Itse asiassa UFO-ilmiö itsessään on eräänlaista reuna-alueille viittailua, joka on älykkäämmältä elämänmuodolta toiselle elämänmuodolle tuleva paljastus ja viesti siitä, että niiden välittömässä avaruusympäristössä on toinenkin läsnäolija.

CIA:n Robertsonin paneeli ja Durantin raportti kielsivät käytännössä kaiken tutkimuksen tai keskustelun akateemisissa piireissä, tieteessä, tiedotusvälineissä, koulutuksessa tai hallituksessa Maan ulkopuolisesta läsnäolosta, ja loivat näin keinotekoisen tarpeen ”Maan ulkopuolisen tiedon” paljastamiselle.

On olemassa useita tapoja ilmaista tämä olosuhteiden kokonaisuus.

Kollegani Laura Magdalene Eisenhower ilmaisee sen seuraavasti: ”Avaruusolentojen invaasio on jo tapahtunut ja hallitukset eivät halua meidän tietävän siitä”.

Toistaessaan lausuntoaan San Marinon maailmansymposiumin edessä Eisenhower totesi: ”On ollut massiivinen peittely koskien avaruusolentojen yhteyttä hallituksiimme ja on ollut paljon salailua niiden osalta, jotka on joko siepattu tai joihin on otettu yhteyttä — tämä johtuu siitä, että hyökkäys on jo tapahtunut ja he eivät halua meidän tietävän sitä. He ovat soluttautuneet yhteiskuntamme jokaiselle sektorille, useimmille naamioituneena, mutta monille räikeän ilmeisenä. Kun tarkastelemme tietovuotajien todistuksia, on selvää, että jonkinlainen sopimus tehtiin avaruusolentojen ryhmän kanssa, ja sen perusteella, mitä olen saanut selville, tämä alkoi kauan ennen kuin Ike [Yhdysvaltain entinen presidentti Dwight D. Eisenhower, Eisenhowerin isoisän isä] astui koskaan virkaan.” [6]

Tästä näkökulmasta katsottuna, alkaen Rooseveltin hallinnon kanssa vuonna 1933 tehdyistä salaisista sopimuksista ja myöhemmin 1930-luvulla natsihallinnon kanssa tehdyistä salaisista sopimuksista, manipulatiivisten harmaiden hyperulotteinen rotu, joka toimii yhdessä hyökkäävän hyperulottuvuuden Draco-reptiliaanirodun kanssa, on solminut suurimpien hallitusten kanssa sopimuksia, jotka on uusittava 10 vuoden välein ja joissa määrätään jonkinlaisesta teknologian siirrosta vastineeksi ihmisten sieppausoikeuksista. [7]

Maan ulkopuolisten tietojen paljastaminen on kääntynyt merkitykseen avaruusolentotietojen paljastamisen hallinta, koska sopimusosapuolina toimivat hallitukset, harmaat kuin reptiliaanitkaan eivät halua sen enempää, että heidän läsnäolonsa paljastetaan.

Yhdellä tasolla salaisia, lokeroituja ihmisten ja Maan ulkopuolisten välisiä yhteysohjelmia Yhdysvaltain hallituksen ja tiettyjen Maan ulkopuolisten ja yliulotteisten sivilisaatioiden välillä on ollut olemassa vuosikymmeniä.

Virallisella ”paljastamisella” tarkoitetaan valtionpäämiehen arvovaltaista lausuntoa, joka on jatkuvassa yhteydessä Maan ulkopuoliseen tai hyperulotteiseen sivilisaatioon.

Avoin kontakti julkisella alueella määritellään julkisiksi, yhteisymmärrykseen perustuviksi diplomaattisuhteiksi Maan ulkopuolisen tai hyperulotteisen sivilisaation ja kansallisen hallituksen, Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisen kansainvälisen instituution tai Maan ulkopuolisen tai hyperulotteisen sivilisaation julkisesti tunnustaman kansalaispohjaisen ryhmän välillä.

Vaihtoehto A: Sopimusosapuolina toimivien avaruusolentojen paljastaminen tai false flag -operaatio

Kaliforniassa sijaitsevan Yhdysvaltain merijalkaväen tukikohdan edustalla on raportoitu useista UFOista ja lennokeista, jotka lentävät vesien yllä. Ovatko nämä Yhdysvaltain UFOja? Ovatko ne ”sopimuksen avaruusolentojen UFOja”?

Onko uuden maailmanjärjestyksen kyseenalaisen hallinnon [USA:n hallituksen] ”paljastus” pätevä sellaisen sopimuksen mukaisen hyperulotteisen Maan ulkopuolisen sivilisaation läsnäoloa koskien, jonka puolesta NWO:n maanpäällinen hallitus on itse asiassa sijaishallitus? Tai tämän muunnelma, joka on sopimuksen Maan ulkopuolisten avaruusolentojen tai NWO:n ”Breakaway-sivilisaation” avaruusjoukkojen false flag -hyökkäys, joka on naamioitu avaruusolentojen hyökkäykseksi, kuten NASA-tohtori Wernher von Braun raportoi tohtori Carol Rosinille, joka olisi viimeinen kortti sotataloudessa.

Vaihtoehto B: Hyperdimensionaalisen “sodan” lopettaminen manipuloivien avaruusolentojen ja eettisen korkeamman ulottuvuuden galaktisen hallintoliittouman välillä

Jos ja kun hyperdimensionaalinen ”sota” on voitettu ”valkohattuisten” Maan asukkaiden ja eettisen korkeamman ulottuvuuden galaktisen hallintoliittouman välisen strategisen liiton toimesta, aika voi olla kypsä hyperdimensionaalisten ihmisten ja avaruusolentojen galaktisen liiton viralliselle ”paljastamiselle”.

Toisaalta Yhdysvaltain hallitus saattaa kokea hyödylliseksi värvätä ihmisväestö tietoisina osallistujina mukaan aurinkokunnasta käytävään hyperulotteiseen ”sotaan”. Jos näin olisi, niin silloin hallituksen viranomainen, joka haluaisi värvätä kansalaisiaan tukemaan hyperulotteista ”sotaa”, tekisi virallisen ”ilmoituksen”.

Jos hyperulotteinen ”sota” on itse asiassa Maan pysyvän sotatalouden false flag -operaatio, jonka tarkoituksena on edistää avaruuden aseistamista, silloin ”sodan” ja ”vihollisen” virallinen ”paljastaminen” olisi osa false flag -harhautusta, jonka tarkoituksena on tuoda ihmisväestön energia mukaan avaruuden aseistamiseen ja sotaan.

Vaihtoehto C: Onko ”UFO-paljastus” todella riippuvainen ihmisen DNA:n ja tietoisuuden kyvystä havaita moniulotteinen todellisuus?

Moniulotteinen todellisuus on välttämätön 4. ulottuvuuden tiheyksissä toimimiselle, joihin vierailevat hyperulotteiset Maan ulkopuoliset sivilisaatiot pääasiassa perustuvat.

Todisteet tutkijoilta, joilla on yli 2000 kontaktia, joille avaruusaluksissa olevat yliulotteiset avaruusolennot antavat säännöllisesti tietoja, vahvistavat, että ihmisen tietoisuuden muutos voi saavuttaa huippunsa vuoden 2017 aikakehyksessä (joustava aikajana), jotta ihmiskunta avautuu korkeamman ulottuvuuden havaitsemiselle ja ”avaruusolentokontakteille ja UFO-paljastukselle”.

Avaruusolentotutkija Mary Rodwell ”kertoo yksityiskohtia tulevasta maailmanlaajuisesta muutoksesta, jonka hän on havainnut tutkittuaan yli 2000 tapausta, joissa hän on ollut tietoisessa vuorovaikutuksessa Maan ulkopuolisten kanssa, myös sielutasolla. Tulevan muutoksen kuvataan sisältävän ihmisen tietoisuuden heräämisen ja muuntumisen sekä dramaattisia muutoksia tavassa, jolla ihmisyhteiskunta toimii Maapallolla.” [8]

Vaihtoehto D: Elämää Marsissa

NASA:n Spirit- ja Opportunity-mönkijöiden Marsin pinnalta ottamissa valokuvissa näkyy nyt lukuisia kuvia runsaasta ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä Marsin pinnalla. Kuvia ja analyysejä ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä, rakenteista ja patsaista on ”The Discovery of Life on Mars” -julkaisussa sekä lukuisissa muissa artikkeleissa osoitteessa www.projectmars.net.

Kun kehittynyttä valokuva-analyyttistä tekniikkaa sovelletaan Marsin pinnasta otettaviin NASA:n mänkijän valokuviin, saadaan todennäköisesti entistäkin varmempia kuvia Marsin ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä.

Näin ollen voidaan perustellusti väittää, että Yhdysvaltain hallitus voi julkaista Marsin pinnalta otettuja NASA:n mönkijän valokuvia, jotka sisältävät kuvia Marsin alkuperäisestä humanoidi- ja eläinelämästä, ja näin ollen ulkoistaa virallisen ”paljastuksen” Marsin älykkäästä humanoidimuotoisesta Maan ulkopuolisesta elämästä kansalaisyhteisölle.

Jos NASA on itse asiassa ulkoistamassa virallista ”paljastusta” Marsissa olevasta elämästä ja Marsissa olevasta Maan ulkopuolisesta humanoidisivilisaatiosta, ”paljastuminen” laajalle yhdysvaltalaiselle ja maailmanlaajuiselle yleisölle tapahtuu todennäköisesti sen jälkeen, kun (1) kehittynyttä valokuva-analyyttistä teknologiaa voidaan soveltaa NASA:n Marsin pinnalta otettuihin valokuviin, ja kun (2) kansalaisryhmittymät, kuten Marsin poikkeavuustutkimusyhdistys Mars Anomaly Research Society (MARS), voivat alkaa tavoittaa valtavirtaista yleisöä, tiedotusvälineitä ja poliittista yleisöä.

Tiivistelmä

Vastaukset kysymyksiin:

Kysymys 1: Paljastus voi tapahtua missä tahansa näistä merkityksistä jossain vaiheessa vuosien 2014-2025 aikahorisontin aikana, tai sitten se voi jäädä tapahtumatta, riippuen pääasiassa 3. ja 4.  tiheyden eksopoliittisesta dynamiikasta ja ihmisen tietoisuuden transformaatiotilanteesta.

Kysymys 2: Paljastus on kaikissa tapauksissa hyödyllistä ihmiskunnalle, paitsi silloin, kun se on manipuloivan sopimuksen Maan ulkopuolisen hyperulotteisen sivilisaation, Uuden Maailmanjärjestyksen hallinnon tai viraston harhaanjohtava paljastus.

[1] Alfred Lambremont Webre, The Dimensional Ecology of the Omniverse,” www.dimensionalecology.com

[2] Alfred Lambremont Webre, “Are you on a 2012-13 catastrophic or positive timeline?”. http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2011/12/are-you-on-a-2012-13-catastrophic-or-positive-future-timeline-part-i.html

[3] Alfred Lambremont Webre, “Author: ET council seeded Homo sapiens as intelligent beings with 12-strand DNA”, http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2011/12/by-alfred-lambremont-webre-jd-med-in-an-exclusive-interview-of-author-patricia-cori-by-alfred-lambremont-webre-released.html

[4] Alfred Lambremont Webre,” NZ UFO Expert describes grey ET management of human souls & bodies aboard grey ET spacecraft”, http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2012/03/nz-ufo-expert-describes-grey-et-management-of-human-souls-bodies-aboard-grey-et-spacecraft.html

[5] Alfred Lambremont Webre, “Report: Between 2% of US population and 14.7% of global population are being involuntarily teleported (abducted) by hyperdimentional civilizations”, http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2013/08/report-between-2-of-us-population-and-147-of-global-population-are-being-involuntarily-teleported-ab.html

[6] Laura Magdalene Eisenhower: ET invasion has already occurred and governments do not want us to know, http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2014/04/laura-magdalene-eisenhower-reveals-et-disclosure-secrets-at-the-world-et-summit.html

[7] Alfred Lambremont Webre, “Whistleblower: WWIII, a war between hostile ETs and humanity, has started”, http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2011/12/whistleblower-wwiii-a-war-between-hostile-ets-and-humanity-has-started.html

[8] Alfred Lambremont Webre, “Mary Rodwell – ETs, Souls, The New Humans and a coming global Shift”, http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2013/07/mary-rodwell-ets-the-new-humans-and-a-coming-global-transformation.html

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.blogs.com

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä

Tutkielma # 4

Julkaistu toukokuun 30. päivänä 2003, www.exopolitics.org

© Michael E. Salla, PhD


Johdanto

Tämä tutkielma analysoi sitä kuinka laajalti eri avaruusolentojen faktiot ovat soluttautuneet valtion sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sisällä toimiviin salaisiin organisaatioihin, sekä sen aiheuttamaa uhkaa ihmiskunnan suvereniteetille. Tutkielma alkaa kuvaamalla eri salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välisen kanssakäymisen dynamiikkaa. Painotus tulee pysymään avaruusolentojen rotujen eri interventiofilosofioiden ja aktiviteettien kuvaamisessa ja sen identifioinnissa, miten tämä vaikuttaa Yhdysvaltain sotilas- ja tiedusteluosastojen sekä muiden kansallisvaltioiden päätöksentekoon ja organisaatiorakenteisiin. Tässä tutkielmassa esitetty analyysi käyttää todisteinaan pääosin salaisten organisaatioiden toimintaan osallistuneiden henkilöiden todistuksia muotoilemaan analyysia. Todistukset palvelevat kaikkein painavimpana todistelähteenä analyysissa avaruusolentojen läsnäolosta. Nämä henkilöt olivat mukana ‘mustissa projekteissa’, joilla on kaikkein korkein turvaluokitus Yhdysvalloissa ja muissa maissa, ja he ovat kärsineet monia rangaistuksia näiden paljastamisesta kansalle. Se seikka, että monet näistä tietovuotajista ovat kyenneet todistamaan julkisuudessa erilaisten luentojen, videoiden, verkkosivujen ja kirjojen muodossa viittaa siihen, että tällä hetkellä on käynnissä ‘siedätysohjelma’, jossa kansaa valmistellaan avaruusolentojen läsnäolon häiritsevämpiin aspekteihin. Tämän tutkielman lopussa esitetään suosituksia, joiden on tarkoitus avustaa kehitettäessä reaktiota avaruusolentojen eri faktioiden salaisiin organisaatioihin soluttautumiselle.


Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä [1]

Sotilaallisissa, tiedustelun tai valtionhallinnon instituutioissa palvelleiden henkilöiden joukossa on kasvava määrä ihmisiä, jotka ovat astuneet todistamaan avaruusolentojen rotujen läsnäolosta. Rodut kilpailevat keskenään ja salaisten (ihmisten) organisaatioiden kanssa globaalin ihmiskunnan vaikutusvallasta. [2] Tohtori Steven Greer on kerännyt yli sadalta tällaiselta todistajalta kirjallisen ja/tai videomuotoisen suullisen todistuksen, ja tuonut nämä koko kansan saataville ja kongressin tutkintaa varten. Hän väittää, että tämän lisäksi on 300 muuta, jotka ovat halukkaita astumaan esiin antamaan todistuksensa, mikäli heille annetaan lainsuoja heidän valojensa rikkomiselta. [3] Salaiset organisaatiot koostuvat henkilöistä, jotka toimivat eri kansallisvaltojen sotilas- ja tiedustelupalveluissa ja valtionhallinnossa, joiden rooli on käsitellä kaikkia avaruusolentojen läsnäoloon liittyviä kysymyksiä. Eri avaruusolentojen rodut käsittävät koko spektrin lähtien roduista, joiden filosofian mukaan he eivät saa puuttua ihmisten asioihin tai vapaaseen tahtoon olemalla ihmisten kanssa tekemisissä tai vaikuttamassa ihmisyksilöiden, -organisaatioiden ja -yhteisöjen toimintaan; aina rotuihin, jotka puuttuvat ihmisten asioihin ihmisten vapaata tahtoa kunnioittamatta, joiden motivaationa voi olla ’itseään palveleva’ halu ’korjata’ globaalin ihmiskunnan resurssit itselleen tai altruistinen halu avustaa ihmiskuntaa kehittymään sen korkeimpaan potentiaaliin. Kaikkein uskottavimmat lähteet tarjoavat näyttöä näistä salaisista organisaatioista ja avaruusolentojen ryhmittymistä. He ovat ‘tietovuotajia’, jotka osallistuvat erilaisiin salaisiin sotilaallisiin/tiedusteluprojekteihin. [4] Toinen tärkeä lähde on henkilöt, jotka ovat suoraan kokeneet kontaktin eri avaruusolentojen rotujen faktioihin ja/tai olleet tahtomattaan salaisissa/avaruusolentojen projekteissa koehenkilöinä. [5]

Nämä salaisten organisaatioiden pyörittämiin projekteihin aiemmin osallistuneet ovat todistaneet ihmiskunnan ja eri avaruusolentojen rotujen välisestä suhteesta koskien mm. avaruusolentojen motivaatioita, aktiviteetteja, moraalista filosofiaa sekä heidän muiden ’salaisten organisaatioiden’ kanssa muodostamia liittoja, jotka sijaitsevat sotilas- ja tiedustelu- sekä turvallisuusorganisaatioiden sisällä, joiden tehtävänä on olla tekemisissä eri avaruusolentojen rotujen kanssa. Näiden liittojen luonne vaikuttaa olevan erittäin vaihteleva sen suhteen miten avaruusolennot ja eliitit toimivat keskenään sekä sen suhteen millaiset eliitit nousevat näiden organisaatioiden johtoon. Vaikuttaa siltä, että avaruusolentojen rotujen eri faktioiden välillä käydään kamppailua. Faktiot ovat eri mieltä siitä tulisiko ihmiskunnan asioihin puuttua (interventionistiset faktiot) vaiko ei (ei-interventionistiset faktiot), ja nämä näkökannat ovat vaikuttaneet eri salaisten organisaatioiden toimintaan, jotka avaruusolentojen kanssa ovat kanssakäymisissä ja jotka sanelevat politiikan globaalisti. Nämä faktioiden väliset erot näkyvät sekä näiden salaisten organisaatioiden välisissä suhteissa että myös sisäisessä dynamiikassa.

Tämä tutkielma kuvaa eri salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välisten interaktioiden dynamiikkaa. Paino tulee olemaan avaruusolentojen rotujen eri interventiofilosofioiden kuvaamisessa sekä siinä miten ne vaikuttavat Yhdysvaltain ja muiden maiden sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sisällä toimivien salaisten organisaatioiden päätöksentekoon ja organisaatiorakenteeseen. Lopuksi tutkielmassa kuvataan sitä miten laajalti eri avaruusolentojen rotujen faktiot ovat soluttautuneet salaisiin organisaatioihin sekä millaisen uhan tämä asettaa ihmiskunnan suvereniteetille.

Tässä tutkielmassa esitetty analyysi tukeutuu todisteisiin, jotka ammentavat pääosin salaisten organisaatioiden toiminnassa mukana olleilta ihmisiltä, mikä palvelee kaikkein painavimpana todistelähteenä analyysissa avaruusolentojen läsnäolosta. [6] Kaikki nämä henkilöt ovat olleet mukana ‘mustissa projekteissa’, joilla on kaikkein korkein turvaluokitus Yhdysvalloissa ja muissa maissa, ja he ovat kärsineet pahoja rangaistuksia näiden paljastamisesta kansalle. Se seikka, että monet näistä tietovuotajista ovat kyenneet julkisesti esittämään todistuksensa eri luentojen, videoiden, verkkosivujen ja kirjojen muodossa viittaa siihen, että käynnissä on ‘siedätysohjelma’, jossa kansaa valmistellaan kohtaamaan avaruusolentojen läsnäolon häiritsevämpiä puolia. [7] Tämän tutkielman lopussa esitettyjen suositusten tarkoituksena on auttaa kehittämään asianmukaisia vastatoimia eri avaruusolentojen faktioiden soluttautuessa salaisiin järjestöihin.

Eri avaruusolentojen faktioiden ja ihmiskunnan välisen kanssakäymisen dynamiikan ymmärtäminen

Kiistelty sumeriankielen kääntäjä Zecharia Sitchin kuvaa yksityiskohtaisesti kahden eri avaruusolentojen faktion välistä kamppailua, joita sumerialaiset kutsuivat Anunnakeiksi. [8] Hän kuvaa sitä miten tämä avaruusolentojen rotu tarjosi biologisen materiaalin ihmislajin geneettiseen suunnitteluun. Ihmislaji luotiin kädellisten biologisen materiaalin ja tämän ryhmän geneettisen materiaalin fuusiosta. [9] Sitchin kuvaa sitä miten Enlilin johtama avaruusolentojen faktio palveli itseään ja periaatteessa näki ihmiset uhrattavana resurssina, joka on luotu Anunnakien käyttöön tarjoamaan heille resursseja eri tarkoituksiin. Toista faktiota johti Enki, jolla oli paljon altruistisempi näkemys ihmiskunnasta, jota luonnehti syvä kiintymys ihmiskuntaa kohtaan ja halu kehittää ihmiskuntaa lajina. Muinainen sumerialainen faktioiden välinen kamppailu avaruusolentojen välillä siitä miten ihmiskunta tuli nähdä ja miten sitä tuli kohdella heijastuu myöhempien sivilisaatioiden mytologioiden uskomusjärjestelmissä keskenään sotivista jumalista. Tämä viittaa siihen, että muinainen ‘jumalten sota’ on arkketyyppinen tapahtuma, joka on pitkään ollut ihmiskollektiivin tietoisuudessa ja rotumuistissa kiivaasta historiallisesta konfliktista eri avaruusolentojen faktioiden välillä. [10]

Eri avaruusolentojen faktioiden välinen historialline konflikti on useimmiten esitetty dualistisen moraaliviitekehyksen muotoisena ilmaisuna, jossa nämä avaruusolentojen faktiot kuvataan motivaatioiltaan ja aktiviteeteiltaan joko ‘hyväntahtoisina’ tai ‘pahantahtoisina’. Sumerian tallenteissa Enlil on voitu nähdä pahantahtoisena ihmiskuntaa kohtaan, kun taas hänen veljensä Enki oli hyväntahtoinen. Tämä on Sitchinin kuvaama skenaario hänen kääntämässä kuvauksessaan ‘suuresta tulvasta’, jossa Enlil käski, että ihmiskuntaa ei tulisi varoittaa ennalta suuresta tulvasta johtuen uskomuksesta, että ihmiskunta oli korruptoitunut ja uhrattavissa, kun taas Enki varoitti ihmiskunnan kaikkein valistuneimpia, Utnapishtim/Noaa. [11] Samanlainen tarina esiintyy Kreikan muinaisessa myytissa Prometeuksesta ja Zeuksesta, mikä viittaa siihen, että avaruusolentojen välinen ryhmittymäkonflikti siitä, miten olla vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa, oli syvällä ihmiskunnan kollektiivisessa alitajunnassa.

Tämä havaittu faktioiden välinen kamppailu ihmiskunnan luojajumalien välillä on uskontojen areenalla synnyttänyt dualistisia uskontoja kuten zarathustralaisuuden ja manikealaisuuden, joissa korkea Valon jumala on lukkiutunut suureen kosmiseen kamppailuun Pimeyden jumalaa vastaan. Abrahamilaisten uskontojen perinteessä tämä kamppailu kuvataan kahden enkelijoukon välisenä kamppailuna, jossa yhtä puolta johtaa arkkienkelit Mikael ja toista Lucifer. Eenokin apokryfikirjassa kuvataan tätä uskonnollista kamppailua kaikkein lähimmin, kuinka kapinoivat enkelit/nefilimit, joita johti ‘Semjasa’, korruptoivat Maapallon ja kuinka arkkienkeli Mikael karkoitti heidät, minkä jälkeen suuri tulva puhdisti Maapallon. [12]

Dualistinen moraaliviitekehys kuitenkaan ei ole tarkka perusta avaruusolentojen pyrkimysten ymmärtämiselle kuinka he vaikuttavat ja/tai kontrolloivat ihmisten asioita erilaisten salaisten organisaatioiden kanssa tehtyjen liittojen avulla. Eri lähteiden kuvaamien avaruusolentojen interaktioiden monimutkaisuus viittaa siihen, että käynnissä on monimutkaisempi dynamiikka eir avaruusolentojen faktioiden välillä, ja että yksinkertaisemmat moraalikategoriat kuten hyväntahtoinen/hyvä ja pahantahtoinen/paha ovat harhaanjohtavia. Esimerkiksi, tohtori Jamisson Neruda väittää olevansa ‘tietovuotaja’, joka loikkasi NSA:n sisällä olevasta salaisesta organisaatiosta. Organisaatiossa oli useita avaruusolentojen rotuja, jotka olivat puuttumassa Maapallon sisäisiin asioihin monenlaisilla agendoilla, joihin simppelit moraalikategoriat yksinkertaisesti eivät ole riittäviä täysin ymmärtämään heidän aktiviteettien ja vaikutusvallan seuraamuksia. [13] Tämän seurauksena on tarpeen ottaa käyttöön ‘kolmikantainen viitekehys’, joka ei käytä tällaisia harhaanjohtavia moraalikategorioita, sillä se kuvaa tarkemmin niiden tapojen dynamiikkaa, joilla avaruusolennot ovat keskenään kanssakäymisissä, rotujen asettamia ja noudattamia interventiosääntöjä sekä näiden rotujen ‘poliittisia filosofioita’.

Tämän kolmikantaisen avaruusolentojen vaikutuksen dynamiikkaan vaikuttavat pääseikat ovat näiden rotujen interventionistiset filosofiat koskien ihmisten vapaata tahtoa, sitä kuinka paljon avaruusolentojen ‘poliittinen filosofia’ sivuuttaa tai hyväksyy idean siitä, että ihmiset ovat saavuttaneet tarvittavan ‘lajikypsyyden’, jolla kehittyä ja kukoistaa ilman, että kehittyneet avaruusolentojen rodut kontrolloivat heitä; sekä koskien sitä kuinka paljon ihmiskunnan kanssakäyminen avaruusolentojen rotujen kanssa on palvelee avaruusolentojen agendaa tai ihmisten intressejä joko itseään palvelevalla tai altruistisella tavalla. Nämä tekijät synnyttävät kolme mallia, joita käytetään kuvaamaan päätekijät sille kuinka avaruusolennot kontrolloivat ja/tai vaikuttavat ihmisyhteisöjen ja avaruusolentojen kanssa tekemisissä olevien salaisten organisaatioiden kehitykseen. Nämä mallit ovat nimeltään ‘hyvä paimen’, ‘suojeleva vanhempi’, ja ‘viisas mentori’. Vaikka näitten kategorioiden avulla kuvattu lista avaruusolentojen roduista ei olekaan kaikenkattava verrattuna joihinkin muihin internetissä kiertäviin luokittelujärjestelmiin, joiden luojat väittävät kommunikoineensa avaruusolentojen kanssa tai kanavoineen heitä, seuraava lista kattaa kaikkein merkittävimmät rodut tietovuotajien todistuksissa sekä rodut, joiden vaikutusvalta tuntuu kaikkein eniten politiikantekoprosessissa.

‘Hyvät paimenet’

Interventionistisen näkökannan ottaneet avaruusolentojen rodut ovat näkemykseltään ‘pessimistisiä’ heidän arvioidessaan ihmiskunnan ‘lajikypsyyttä’. Heidän moraalista orientaatiotaan voidaan pitää itseään palvelevana ja se voidaan tulkita ‘hyvän paimenen’ analogian avulla. ‘Hyvä paimen’-avaruusolennoilla on samankaltaisia näkökulmia kuin lammaslaumaansa paimentavilla paimenilla. Lampailla ja paimenilla on sisäisesti eri arvot. Paimenen ylivertaisuus ja oikeus omistaa ja käyttää hänen laumaansa on paimenelle itsestäänselvyys ja luonnollinen osa hänen olemassaoloaan. Siispä paimenella ei ole minkäänlaista moraalista varausta kontrolloida ja käyttää laumaansa resurssina. ‘Hyvä paimen’ saattaa kehittää kiintymyssuhteen joihinkin laumansa jäseniin, erityisesti niihin joilla on paimenen arvostamia ominaisuuksia, kuten älykkyys. Nämä ‘lauman jäsenet’ voivat saada avokätisiä palkkioita ominaisuuksistaan, kuten parhaat ruokapaikat ja lisääntymismahdollisuudet, mutta lauman vähemmän ansiokkaat jäsenet nähdään uhrattavissa olevana resurssina, joka palvelee ‘hyvän paimenen’ ja tämän yhteisön intressejä. Paimenelle ei tule mieleenkään, että ‘lampaalta’ odotettaisiin yksin toimeentulemista, sillä toiset ‘paimenet’ saattavat varastaa tämän ja/tai se saattaa jäädä petojen hampaisiin, mikä köyhdyttää paimenen resurssivarantoa.

Jos ‘hyvän paimenen analogiaa’ laajennetaan ihmisiin, voidaan todeta, että ‘hyvä paimen’-avaruusolennoilla osa heidän uskomusjärjestelmäänsä on näkemys siitä, että ihmiset ovat liian ‘epäkypsiä’ lajina, jotta heille voitaisiin sallia kehitys ilman, että läheisesti pidetään silmällä sitä kuka heitä johtaa ja käyttää planeetan resursseja. Ylenpalttisen pessimistinen näkemys ihmisluonnosta johtaa haluun kontrolloida ihmisten instituutioita niin, että ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen rodut voivat tarkkailla ja rajoittaa ihmiskunnan evoluution kehitystä, jotta he voisivat ‘korjata sadon’ ihmiskunnasta ja/tai (Maapallon) biosfääristä avaruusolentojen rotujen uusiutuvana resurssina. Sitchinin sumerilaisten nuolenpäätekstien käännösten mukaan, sekä eräiden uskonnollisten traditioiden mukaan, on olemassa näyttöä biologisesta yhteydestä ihmiskunnan ja ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen välillä, ja että jälkimmäiset ovat olleet keskeisessä roolissa ihmisrodun biologisessa suunnittelussa. ‘Hyvät paimenet’ vastaavat Sumerian tallenteiden mukaan Enlilin Anunnaki-faktiota. Puhuttaessa tietovuotajien kuvaamista eri avaruusolentojen roduista, ‘hyvä paimen’-rotuihin kuuluu Zeta Reticulumin Harmaat, Orionin Pitkät Harmaat, (Maapallon) Reptiliaanit, Orionin Draco-Reptiliaanit sekä Anunnakit (jättiläishumanoidit Nibirulta). [14]

‘Hyvä paimen’-avaruusolentojen käyttämä kaikkein yleisin strategia on kontrolloida ihmiskuntaa luomaan illuusio ‘susista’ vaarallisten yksilöiden, organisaatioiden tai muiden ulkoisten uhkien muodossa, mikä mahdollistaa henkilöiden ja yhteisöjen antaa pois suvereniteettinsa poliittisille instituutioille. Tämä olennaisesti replikoi poliittisen prosessin, jonka 1600-luvun englantilaisfilosofi Thomas Hobbes kuvasi Leviathanissa, jossa ‘luonnontilassa’ olevat henkilöt (anarkistisessa/laittomassa ympäristössä) antavat pois yksilöllisen suvereniteettinssa suvereenille johtajalle suojellakseen itseään potentiaaliselta aggressiolta, ryöstöiltä tai raiskauksilta. [15] Samalla tavoin hyvä paimen -avaruusolennot luovat riittävästi ‘illuusiosusia’, jotka uhkaavat lakia ja järjestystä, taivutellakseen henkilöitä antamaan pois henkilökohtaisen suvereniteettinsä voimakkaille poliittisille instituutioille. Tästä seuraa, että ‘hyvä paimen’-avaruusolennot solmivat kollektiivisia ‘faustilaisia sopimuksia’ poliittisten eliittien kanssa, jotka suoraan hyötyvät mikäli he hyväksyvät yhteistoiminnan näiden avaruusolentojen rotujen kanssa kontrolloidakseen kaikkia elämän osa-alueita: politiikkaa, uskontoa, taloutta ja armeijaa. [16] Tällaiseen ‘faustilaiseen’ prosessiin viitataan muinaishistorioitsijoiden kuten Manetho kirjoituksissa. Manetho kronikoi Egyptin 30 ihmisdynastiaa, jotka syntyivät jumalten/puolijumalten antaessa vallan ihmiskunnalle. [17] Näiden ihmiseliittien motivaatio oli samanlainen kuin yhteistyötä tekevillä valloitetuissa maissa, he yksinkertaisesti näkevät itsensä niin, että he tunnustavat poliittisen todellisuuden ja menevät elämässä eteenpäin siinä toivossa, että olosuhteet paranevat tulevaisuudessa. Ihmiseliittien ja ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen välillä on ollut historiallisia liittoja/sopimuksia, jotka ovat olleet Jim Marrsin ja David Icken kaltaisten salaliittoteoreetikoiden tutkimusten kohteena. [18]

Avaruusolentojen ‘hyvä paimen’-faktiolla on kolme alaryhmää, jotka ovat strategisia kilpailijoita mutta myös tekevät yhteistyötä minimoidakseen kahden muun dominantin avaruusolentojen faktion vaikutusvallan. Kaksi muuta faktiota ovat omistautuneet ihmislajin evoluutiolle. Ensimmäinen on Maapallolla elävät ‘Reptiliaanit’, jotka ovat piilotelleet planeetalla vuosituhansia ja jotka ovat hallinneet ihmiskuntaa resurssina sellaisella tavalla, ettei ihmiskunta kuluttaisi kaikkia planeetan resursseja loppuun tai uhkaisi planeetan biosfääriä. [19] Tämä alaryhmä ei varsinaisesti ole toiselta planeetalta, vaan se on kehittynyt ei-ihmisrotu joka asuu maanpinnan alapuolisissa maailmoissa. Jotkut kirjoittajat väittävät tämän reptiliaani/ei-ihmisrodun asuvneen Maapallon pinnan alla kauan ennen ihmisiä, ja että heidän piti jättää pinnalla elo pahan ympäristökatastrofin ja/tai planeettojenvälisen sodan takia. [20]

Tämä meidän planeettamme reptiliaanirotu, johtuen sen pitkästä läsnäolosta Maapallolla ja pyrkimyksistä rajoittaa ihmiskunnan tuhoisampia taipumuksia, on historiallisesti saanut ‘valvojarodun’ myytin. Monien eurooppalaiskirkkojen goottilaisessa arkkitehtuurissa on nähtävissä useita ‘Gargoyle’-patsaita, jotka symboloivat ihmiskunnan kasvua varjelevaa voimaa kohti uskonnollista totuutta. Tämä alaryhmä siksi osittain vastaa Sitchinin kuvaamaa Enkin Anunnaki-faktiota. Tämä alaryhmä ei halua antaa kontrollia ihmisrodusta muille avaruusolennoille ja yrittää estää avaruusolentojen Maan ulkopuolisen intervention (joka on uhka Maassa olevien reptiliaanien kyvylle hallinnoida ihmiskuntaa) joko auttamalla ihmiskuntaa useiden ongelmien kanssa, mm. ympäristön pilaantuminen, ydinsodan uhka ja ylikansoitus, jotka kaikki uhkaavat tämän ‘hyvä paimen’-alaryhmän resursseja. Siksi tämä alaryhmä avustaa yhden maailmanhallituksen synnyttämisprosessissa, joka keskittää poliittisen vallan ja rajaa ihmiskunnan suvereniteetin ja vapauden ilman kokonaan eliminoimatta sitä. Tälle skenaariolle uskottavuutta antaa Phil Schneider, siviili-insinööri, joka sai toimeksiannon rakentaa salaisia maanalaisia tukikohtia salaisille organisaatioille. Schneider kuvasi todisteita, joita hän oli kohdannut siitä, miten avaruusolennot olisivat maailmanhallituksen todellisia johtajia, sekä miksi hän ja monet muut olivat jättäneet taakseen amerikkalaisorganisaatioiden ‘palveluksen’. [21]

Toinen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä on Maan ulkopuolinen rotu, joka on solminut sopimuksia salaisten organisaatioiden kanssa kehittyneen teknologian vaihdannasta oikeuksiin saapua planeetallemme ja tehdä yhteistyötä avaruusolentojen ja ihmisten yhteisprojekteissa. Eisenhowerin hallinto allekirjoitti vuonna 1954 salaisen sopimuksen avaruusolentojen rodun kanssa, minkä William Cooper ja muut ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet. [22] Cooper kertoo tämän sopimuksen syntymisen yksityiskohdat, jotka hän sai tietää dokumenteista, joita hänen piti lukea palvellessaan laivaston tiedustelupalvelussa osana Tyynenmeren laivueen komentajan tiimiä:

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä. Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. [23]

Viitaten samaan Eisenhowerin hallinnon allekirjoittamaan sopimukseen eversti Philip Corso, korkea-arvoinen upseeri, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me olimme neuvottelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan kunhan vain emme taistelisi heitä vastaan. He sanelivat ehdot, koska he tiesivät että kaikkein pelätyin asia olisi paljastus.” [24]

Teknologianvaihdanta suoraan edistää erittäin kehittyneiden asejärjestelmien kehittämistä, joita amerikkalaiset salaiset organisaatiot halajavat ylläpitääkseen vaikutusvaltaansa, torjuakseen ja rajoittaakseen avaruusolentojen läsnäoloa ja kilpaillakseen keskenään strategisesta edusta ympäri planeettaa. Tämä alaryhmä tyypillisesti kuvataan koostuvan Zeta Reticulumilta tulleista ‘Harmaista’, jotka haluavat käyttää ihmiskunnan ja biosfäärin resursseja palauttamaan oman rotunsa geneettisen eheyden. Eversti Corson mukaan Harmaat “eivät olleet hyväntahtoinen avaruusolentojen rotu, joka oli tullut tänne valistamaan ihmisolentoja. He… keräsivät biologisia näytteitä Maapallolta omiin kokeisiinsa.” [25] Tämä alaryhmä löyhästi tekee yhteistyötä ensimmäisen alaryhmän kanssa keskitetyn maailmanhallituksen luomiseksi, joka sitten solmisi sopimuksia tämän toisen alaryhmän kanssa, jotta se voisi paremmin käyttää hyödyksi ihmisten ja planeetan resursseja. Kun ensimmäinen alaryhmä haluaa maailmanhallitusta sen takia, että se tarjoaa paremmat mahdollisuudet hallita ihmiskuntaa globaalisti, toinen alaryhmä haluaa sitä siksi, että se on johdonmukaisempi heidän filosofisen uskomuksen kanssa siitä, että yksilön intressit ovat alisteisia kollektiivin tarpeille.

Kolmas alaryhmä koostuu kahdesta rodusta, joilla on pessimistisempi näkökanta ihmisten sopivuuteen olla vastuussa planeetan resursseista. Historiallisesti ne ovat muodostaneet liiton kontrolloidakseen ihmiskuntaa. Ensimmäinen on erittäin suurten humanoidien rotu, jota kuvataan 1. Mooseksen kirjassa nimellä Nefilim (kirjaimellisesti jättiläiset), jotka saattoivat tiineeksi ihmisnaisia, jotka synnyttivät jättiläisiä. [26] Tämä rotu on raportoitu olevan peräisin Lyran tähtikuviosta ja he asuvat mystisellä Nibiru-planeetalla (sumeriankieltä, tarkoittaa ‘siirtymäplaneettaa’), joka Sitchinin kääntämien sumerialaisten lähteiden mukaan palaa aina 3600 vuoden välein aurinkokuntamme läheisyyteen. [27] Toinen ryhmä kuvataan koostuvan Orionin Draco-järjestelmästä kotoisin olevista reptiliaanilajeista, jotka ovat geneettistä sukua Maapallon reptiliaaneille, mutta jotka ovat dominantimpia ja kehittyneempiä teknologisesti. [28]

Kolmannen alaryhmän kaksi rotua vastaavat Sitchinin sumerialaislähteiden käännösten kuvaamaa Anunnakien Enlilin faktiota. Tämä ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä on luonteeltaan erittäin hierarkkinen ja näkee yhden lajin ylivallan toisesta kaikkein luonnollisimpana ja tehokkaimpana tapana hallinnoida planeetan resursseja. Heidän rotunäkökulmansa on erittäin samanlainen kuin Natsi-Saksalla oli ja on esitetty, että tämä ‘hyvien paimenten ryhmä’ auttoi joitain natsieliittejä pakenemaan liittoutuneiden hyökkäystä Etelänavalle ja muille alueille Etelä-Atlantilla perustaakseen salaisia tukikohtia. [29]  Kolmannen ‘hyvä paimen’-alaryhmän itseään palveleva agenda on rohkaista sotilas

Tämän kolmannen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen itsekäs agenda on rohkaista sotilastoimia eri salaisten organisaatioiden keskuudessa, jotka sekä epävakauttavat globaalia ihmiskuntaa kanavoimalla resursseja ja vaikutusvaltaa sotateolliselle kompleksille eri valtioissa, mutta niin että nämä salaiset organisaatiot ulottavat itsensä sotilaskonfliktiin Harmaiden Zeta Reticulin avaruusolentojen kanssa (toinen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä). Sellainen skenaario on ilmiselvästi nähtävissä eversti Philip Corson paljastuksesta, että “nyt jo yli viidenkymmenen vuoden ajan, sota UFOja [Zeta Harmaita] vastaan on jatkunut meidän yrittäessä puolustaa itseämme heidän tunkeutumisiaan vastaan.” [30]

Eskaloituva sotilaskonflikti Zeta Harmaiden ja salaisten organisaatioiden välillä voisi lopulta kulminoitua kolmannen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen ryhmän interventioon — Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit, jotka vastaavat Anunnakien Enlilin faktiota. Anunnaki-Enlilin ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen faktion interventio tapahtuisi globaaleina ympäristökatastrofeina ja/tai sotilaskonfliktina Zeta Reticulilaisia vastaan siinä mittakaavassa, että tämä tarjoaa näille kahdelle avaruusolentojen rodulle mahdollisuuden tulla väliin ihmiskunnan ‘pelastajina’ ja ‘takaisin palaavina Elohimeina’. [31] Kehittyneen holografiteknologian, aikamatkailun ja muodonmuuttamiskykyjen avulla, joita tällä avaruusolentojen rodulla raportoidaan olevan, se voisi kehitellä ‘Toisen Tulemisen’, jossa geneettisesti manipuloitu ‘Jeesus’ yhdessä ‘Ylösnousseiden Mestareiden’ ja ‘Enkelijoukon’ kanssa olisi kaiken huomion keskipisteenä Jumalan Valtakunnan kannattajien keskuudessa. [32] Pelastajina esiintyvät kaksi liitossa toimivaa avaruusolentojen rotua, Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit, käytännössä ottaisivat heikentyneen globaalin ihmiskunnan haltuunsa ympäristökatastrofien ja sotilasvälikohtausten sarjan jälkeen ja he toisivat mukanaan ‘rauhan ajan’ yhden maailmanhallituksen nimissä, jonka johto on tämän ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmän kontrollissa. He saisivat apua kahdelta häviävältä ‘hyvä paimen’-alaryhmältä heidän estäessä muita avaruusolentojen faktioita avustamasta globaalia ihmiskuntaa sen ongelmissa.

Yleisesti avaruusolennot ‘hyvä paimen’-kategorian ensimmäisessä ja kolmannessa alaryhmässä haluavat olla paljastamatta avaruusolentojen läsnäoloa ja tehdä kaikkensa häiritäkseen, hiljentääkseen ja eliminoidakseen henkilöitä, jotka ovat osallistuneet salaisten organisaatioiden estämiseen paljastamasta heidän toimintansa koko laajuutta. Kaikkien ‘hyvä paimen’-kategorioiden alaryhmien päätavoitteena on ‘korjata itselleen’ ihmiskunnan resurssit ilman biosfäärin vahingoittamista ja avaruusolentojen kontrollin paljastamista globaalista ihmiskunnasta. Näin näiden ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen moraalinen suuntaus on analoginen niiden historiallisten tapojen kanssa, joilla siirtomaavallat hallinnoivat ja assimiloivat alkuperäiskansojen yhteisöjä. Vaikka nämä ‘hyvä paimen’-alaryhmien faktiot ovat strategisia kilpailijoita siitä kenellä on kontrolli globaalista ihmiskunnasta, heillä on yhteinen tavoite rajoittaa ihmislajin suvereniteettiä ja itsenäisyyttä niin, että sitä voidaan käyttää globaalina resurssina. Vaikka kaksi ensimmäistä alaryhmää (Maassa olevat Reptiliaanit ja Zeta Harmaat) menettäisivät osittain vaikutusvaltaansa ja otettaan ihmiskunnasta jos Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit ottaisivat ihmiskunnan suoraan hallintaansa, he menettäisivät vielä enemmän kykyään vaikuttaa ja kontrolloida ihmiskuntaan jos allaoleva avaruusolentojen faktio puuttuisi asioihin. Tämä takaa löyhän liiton näiden kolmen ‘hyvä paimen’-alaryhmän välille.

Suojelevat Vanhemmat

Toinen analogia jota käytetään kuvaamaan eri avaruusolentojen rotujen motivaatioita ja aktiviteetteja on ‘suojelevan vanhemman’ malli. ‘Suojelevan vanhemman’-avaruusolentokategoria haluaa suojata ihmiskuntaa sen ollessa ‘kasvunsa murrosiässä’ niin paljon kuin mahdollista olemassaolevilta vaaroilta. Tämän kategorian avaruusolennoilla on moraalinen suuntaus auttaa ihmiskuntaa tulemaan tietoiseksi muiden avaruusolentojen rotujen olemassaolosta galaksissa ja tehdä yhteistyötä näiden rotujen kanssa liitossa, jota tietovuotajat ja muut lähteet ovat usein kuvanneet Galaktiseksi Liitoksi. [33] Star Trekissa kuvattu Galaktinen Liitto on suhteellisen lähellä näiden avaruusolentojen rotujen liittoa. He kunnioittavat ihmiskunnan suvereniteettiä ja haluavat auttaa ihmiskuntaa yhdistymään ja integroimaan kehittynyttä teknologiaa, jotta se olisi valmiina liittymään Galaktiseen Liittoon. Tohtori Nerudan sanoin:

Jokaisessa galaksissa on Liitto tai löyhästi yhdessä toimiva organisaatio, johon kuuluu tietoinen elämä kaikilla planeetoilla galaksissa. Se on verrattavissa galaksitason Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Tässä Liitossa on sekä kutsuttuja jäseniä että tarkkailujäseniä. Kutsumajäsenet ovat niitä lajeja, jotka ovat onnistuneet käyttäytymään vastuullisella tavalla oman planeettansa isäntinä ja yhdistämään teknologian, filosofian ja kulttuurin niin, että heidän on mahdollista kommunikoida globaalina yksikkönä, jolla on yhtenäinen agenda. Tarkkailujäsenet ovat lajeja, jotka ovat sirpaloituneet ja edelleen kiistelevät keskenään maa-alueista, vallasta, rahasta, kulttuurikysymyksistä ja muista asioita, mitkä estävät heitä yhdistymään ja muodostamaan yhtenäistä maailmanhallitusta. Ihmisrotu Maapallolla on sellainen laji, ja tällä hetkellä Liitto yksinkertaisesti tarkkailee sitä, mutta ei kutsu sitä mukaansa tekemään päätöksiä tai toimimaan talousjärjestelmissä. [34]

Nämä avaruusolentojen rodut eivät solmi sopimuksia tarjotakseen kehittynyttä teknologiaa aseisiin salaisille organisaatioille, mikä asettaa nämä avaruusolentojen rodut huomattavasti heikompaan asemaan ‘hyvä paimen’-rotuihin nähden. On esimerkiksi kerrottu siitä, että presidentti Eisenhower tapasi näiden rotujen edustajia vuonna 1953 (ennen vuoden 1954 sopimusta Zeta Reticulin avaruusolentoryhmän kanssa), mikä ei johtanut sopimukseen, sillä nämä avaruusolentojen rodut uskovat ihmiskunnan olevan liian epäkypsä kaipaamaansa teknologiaan, ja että ydinaseet esimerkiksi pitäisi hävittää. [35] Cooper kuvaa tapaamisen yksityiskohtia:

Sillävälin ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen rotu varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa (ne joiden kanssa Eisenhower lopulta solmi sopimuksen) ja tarjoutuivat auttamaan meitä henkisessä kehityksessämme. He vaativat ehtona, että hävitämme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me olimme henkisesti kykenemättömiä käsittelemään teknologiaa, jota meillä oli jo silloin hallussamme. He uskoivat, että käyttäisimme kaikkea uutta teknologiaa tuhoamaan toinen toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme itsetuhon polulla ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot saivat osakseen äärimmäistä epäilystä, erityisesti ydinaseiden hävittämisen osalta. Uskottiin, että tuo ehto saattaisi meidät avuttomaksi ilmiselvän avaruusolentojen uhan edessä… Ydinaseistariisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Ehdotukset hylättiin. [36]

‘Suojelevat vanhemmat’ avaruusolentojen rodut käyttävät huomattavasti aikaa eri avustamaan eri ihmisorganisaatioita kumoamaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen agendoja, jotka yrittävät aktiivisesti kontrolloida globaalia ihmiskuntaa tarkoituksenaan kerätä itselleen ihmiskunnan ja planeetan resursseja. Tämä avaruusolentojen kategoria ajaa täyden UFO-paljastuksen agendaa, ja he ovat omistautuneet palvelemaan ihmiskunnan korkeinta hyvää siten kuin ihmiskunnan biologisena lähteenä toimivat ‘suojelevat vanhemmat’ näkevät tuon hyvän. [37] Täten ‘suojelevien vanhempien’ avaruusolennot vastaavat läheisemmin Enkin Anunnaki-faktiota, jota kuvataan Sitchinin sumerilaisten nuolenpäätekstien käännöksissä. Jotkut näistä avaruusolentojen roduista, jotka menevät tuohon kategoriaan, tyypillisesti kuvataan olevan pohjoismaalaisia (Lyra); siriuslaisia (Sirius B); plejadilaisia, orionilaisia ja alphacentaurilaisia. [38]

On olemassa kaksi alaryhmää, jotka voidaan identifioida näihin Suojelevien Vanhempien avaruusolentoihin yhteydessä olleiden kertomuksista. Ensimmäinen on planeetallamme läsnäoleva humanoidirotu, joka on historiallisesti auttanut ihmiskuntaa sen evoluution kehityksessä. Useat kirjoittajat ovat sanoneet tämän rodun olevan muinaisen Lemurian ja Atlantiksen sivilisaatioiden jäänne. Nämä sivilisaatiot perustivat suuria kristallikaupunkeja Maapallon kuoren sisään heidän hylättyä omat kaupunkinsa Maapallon pinnalla. [39] Salamyhkäisellä lennolla Antarktikselle vuonna 1947 amiraali Byrd raportoi hänen päiväkirjassaan — jonka todenmukaisuudesta käydään edelleen debattia [40] — kohtaamisesta pitkän pohjoismaisen rodun kanssa maanalaisessa kaupungissa etelänavan alla, jossa käytiin seuraava keskustelu kaupungin johtajan kanssa:

”Me olemme antaneet teidän tulla tänne, koska olette jaloluonteinen ja hyvin tunnettu Pintamaailmassa, amiraali… olette nyt Ariannien maailmassa, Maapallon sisällä… Amiraali, kerron teille miksi olen pyytänyt teitä tänne. Kiinnostuksemme aivan oikein sai alkunsa heti kun rotunne räjäytti ensimmäisen atomipommin Hiroshimassa ja Nagasakissa Japanissa. Hälytysnopeudella me lähetimme omat lentävät koneemme, ”Flugelradit” pintamaailmaanne tutkimaan mitä rotunne oli tehnyt… Katsokaas, me emme koskaan ole puuttuneet aiemmin rotunne sotiin ja barbaarisuuteen, mutta nyt meidän on pakko, sillä te olette oppineet peukaloimaan tiettyjä voimia, joita ei ole ihmisille tarkoitettu, nimittäin atomienergiaa. Lähettiläämme ovat jo toimittaneet viestimme maailmanne hallituksille, eivätkä he vastaa. Nyt teidät on valittu todistamaan omin silmin täällä, että maailmamme on kuin onkin olemassa. Katsokaas, kulttuurimme ja tieteemme on monia tuhansia vuosia teidän rotuanne edellä.” [41]

Tarkasti ottaen tämä alaryhmä ei ole Maan ulkopuolinen alkuperältään, vaan yksinkertaisesti maanalainen humanoidirotu, joka on geneettisesti yhteydessä ihmiskuntaan. Useat arkeologit/historioitsijat uskovat, että nämä muinaiset avaruusolentojen rodut ovat useiden myyttien taustalla puhuttaessa mystisistä ‘valkoisista veljistä/jumalista’, jotka ovat osallistuneet planeetan sivilisaation kehitykseen. [42] Atsteekit ja Inkat, esimerkiksi, aluksi uskoivat, että espanjalaiset konkistadorit olivat heidän ‘valkoisia veljiä/jumalia’, jotka olivat palaamassa takaisin. Nämä pinnan alla olevat lemurialaiset kaupungit jatkavat interaktiota avaruusolentojen rotujen kanssa, heillä on kehittynyttä teknologiaa ja he avustavat ihmiskuntaa monenmoisissa sosiaalisissa, taloudellisissa, poliittisissa ja ympäristöongelmissa. Lähteet kuvaavat näiden lemurialaisten maanpinnan alla elävien olentojen käyttävän psykotronista kristalliteknologiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin. [43]

Tämä pinnan alla elävä rotu löyhästi tekee yhteistyötä ensimmäisen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmän kanssa (Maapallolla elävät Reptiliaanit) varmistaakseen, että ihmiskunta ei tuhoa sen pintamaailmaa. Kuitenkin he ovat strategisia kilpailijoita mitä tulee ihmiskunnan evoluutiokehitykseen, mitä tämä alaryhmä (lemurialaiset/atlantislaiset) tukee mutta mitä Maassa asuvat Reptiliaanit rajoittavat. Tämä löyhä liitto Maapallolla elävien avaruusolentojen välillä vaikuttaa/kontrolloi salaseurojen johtajia, jotka ovat historiallisesti hallinneet ihmiskuntaa. Näin vapaamuurarien, illuminatin, temppeliritarien jne. johtajat kaikki heijastelevat löyhää Maapallolla elävien avaruusolentojen rotujen kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa kaikilla on yhteinen intressi estää planeetan globaali katastrofi, mutta perustavanlaatuisella tavalla eriävät mielipiteet ihmislajin evoluutiosta ja siitä tulisiko ‘Maan ulkopuolisten’ avaruusolentojen rotujen puuttua Maapallon tilanteeseen. [44]

Suojelevien Vanhempien mallin toinen alaryhmä ovat Maan ulkopuoliset avaruusolennot, jotka puuttuvat ihmiskunnan asioihin auttaakseen heidän kanssakäymisissä Maan ulkopuolisten rotujen kanssa. Tätä kategoriaa kuvataan yleisesti Sirius B:ltä, Seulasista, Altair Alpha Centaurista ja Andromedalta saapuneiksi (vaaleaihoisiksi) avaruusolennoiksi, jotka ovat ulkonäöltään humanoideja, pituudeltaan arviolta parimetrisiä ja heidän strategiansa käsitellä toisen ja kolmannen ‘hyvä paimen’-alaryhmän epävakauttavia strategioita on interventionistinen. Tohtori Michael Wolf, entinen kansallisen turvallisuusneuvoston konsultti, joka tuli mukaan uuteen ‘siedätysohjelmaan’, kertoo tohtori Richard Boylanin mukaan seuraavaa:

Wolf oli huoleton ihmisten ja avaruusolentojen välisistä interaktioista, olihan hän itse työskennellyt rinta rinnan salaisissa valtion laboratorioissa ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen kanssa, jotka olivat tulleet Altairin järjestelmästä, sekä ”harmaiden” humanoiditieteilijoiden kanssa Zeta Reticulin järjestelmästä. ”Altairin neljäs ja viides planeetta ovat asutettuja. Itse asiassa Altairin olennot kolonisoivat Seulasten järjestelmän kauan sitten. Ihmiseltä näyttävät plejadilaiset avaruusolennot, joita ihmiset tapaavat, ovat itse asiassa perimältään altairilaisia. Heitä on kahta varianttia, seemiläiseltä näyttävät ja pohjoismaiselta näyttävät. Seemiläiset ovat rotu, joka laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan (New Mexicossa) 1960-luvulla ja keskusteli siellä joidenkin kenraalien kanssa.” [45]

Eräät niistä tavoista, joilla nämä ‘pohjoismaalaiset/seemiläiset’ avaruusolennot avustavat ihmiskuntaa, ovat esimerkiksi haitallisten ympäristövaikutusten torjuminen kehittyneistä aseteknologioista, joita salaiset organisaatiot kehittävät ja käyttävät. Lisäksi pohjoismaalaiset/seemiläiset rodut lieventävät tai estävät ‘hyvä paimen’-avaruusolentofaktion sponsoroimia merkittäviä terroritekoja. [46] Esimerkiksi syyskuun 11. päivän 2001 hyökkäyksen jälkeisiä terroritekoja on saatettu estää planeetan eri puolilla olevien turvallisuusjoukkojen ja heidän näiltä roduilta saamansa salaisen avun voimin, mikä on auttanut vakauttamaan Maapallon turvallisuustilannetta.

Nämä pohjoismaalaiset/seemiläiset Maan ulkopuoliset rodut eivät solmi sopimuksia aseteknologioista, mutta he avustavat kehoittamalla kehittämään kehittynyttä teknologiaa, jolla ei ole sotilaskäyttösovellutuksia. Tohtori Wolf esimerkiksi on nähnyt pitkien ‘pohjoismaalaisten/seemiläisten’ avaruusolentojen ja valtion salaisia yhdessä ylläpitämiä laitoksia. [47] Jotkut ovat kuvanneet kokemuksia, joita heillä on ollut näiden avaruusolentojen rotujen kanssa, positiivisiksi verrattuna ‘hyvä paimen’-rotujen kuumottavampiin kohtaamisiin. [48] Tämä alaryhmä on strateginen vastapaino Maan ulkopuolisten ‘hyvä paimen’-faktioiden vaikuttamisyrityksille. ‘Maan ulkopuoliset’ ‘hyvä paimen’-alaryhmät näkevät Maan ulkopuoliset ‘suojelevat vanhemmat’-alaryhmät niiden vihollisina, sillä jälkimmäiset ovat uhka ensiksimainittujen kyvylle puuttua ihmisten asioihin ja kontrolloida ihmisiä resurssina.

Viisaat Mentorit

Kolmas analogia, jota käytetään kuvaamaan avaruusolentojen kontrollia ja vaikutusvaltaa, on ‘viisaiden mentorien’ kategoria. Näillä roduilla on käytännönläheinen lähestymistapa globaaliin ihmiskuntaan ja he tarjoavat apua ainoastaan jos sellainen interventio on kaikkien osapuolten korkeimmaksi parhaaksi. He ajavat ‘tietoisuuden kohottamista’ ja heidän moraalinen orientaationsa on syvän henkinen, joka pitää kaikkea elämää yhtenä ja kunnioittaa kaikkien ihmiskunnan evoluutiokehitykseen osallistuvia voimia. He eivät tarjoa teknologiaa perinteisessä mielessä, vaan kehittynyttä ‘valokieliteknologiaa’, joka koostuu pyhän geometrian muodoista, joita löytyy kaikkialta universumista, atomista ja ihmisen energiakentästä. He opettavat, että pyhän geometrian valokuvioiden ymmärtäminen kaikessa elämässä johtaa yksilöiden ja kaiken planeetan elämän vapautumiseen.

Viisaat mentoriavaruusoleennot eivät mene suoraan kohtaamaan tai vastustamaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen vaikutusvaltaa, mikä erottaa tämän kategorian ‘suojelevista vanhemmista’. ‘Viisaat mentorit’ varoittavat kaikista intervention vaaroista, sillä sellainen voi taannuttaa ihmiskunnan evoluutiokasvun. Yksinkertaisesti ilmaistuna, viisaat mentoriavaruusolennot näkevät ihmiskunnan kohtaamat takaiskut ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen kanssa osana lajien evoluutioprosessia, eivätkä he täten puutu siihen. Sitä vastoin ihmiskunnan suojeleminen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen kanssa kohdatuilta vastoinkäymisiltä on tärkeä ‘suojelevien vanhempien’ tavoite. Filosofiset ongelmat tässä ovat samat puhuttaessa ‘energiaparannuksesta’. Jos vaihtoehtolääketieteen harjoittaja yksinkertaisesti parantaa sairauden ilman potilaan aktiivista osallistumista, silloin potilas paranee, mutta on altis tuleville sairauden toistumisille. Osaava vaihtoehtolääketieteen harjoittaja yksinkertaisesti näyttää potilaalle kuinka parantaa itsensä ja näin minimoi tulevat sairauden uusiutumiset. [49]

‘Viisaiden mentorien’ faktiossa on kaksi alaryhmää. Ensimmäinen on ei-humanoidit Arcuturukselta, Sirius A:lta ja Orionista. Toista ryhmää kuvataan Nerudan haastatteluissa ‘Keskusroduksi’, joka on kylvänyt elämän galaksiimme lukemattomia vuosituhansia sitten. [50] Ensimmäinen alaryhmä koostuu ‘Neuvostoista’, jotka viestivät vastaanottavaisille ihmisille ja organisaatioille tarjoten apua ja opastusta silloin kun sitä pyydetään. Suurin osa tällaisten avaruusolentoneuvostojen olemassaolon todisteista tulee raporteista koskien telepaattista viestintää näiden olentojen kanssa, joiden olemusta tyypillisesti kuvataan humanoidiksi, jolla on linnun tai kissan pää. [51] Vaikuttaa siltä, että nämä olennot ovat saaneet inspiraatiota muinaisen Egyptin patsaista, joissa kuvataan eläinpäisiä ihmisiä, kuten Thoth-jumalaa, jolla oli ibiksen pää.

Toista alaryhmää kuvataan Nerudan haastatteluissa ‘Keskusroduksi’. Nerudan mukaan nämä rodut asuvat keskusgalaksien alueella universumissa ja he ovat kylväneet galaksit miljardeja vuosia sitten ja jättäneet ‘hienovaraisia sormenjälkiä’ olemassaolostaan. Näitä jälkiä tulkitsemalla voi avata portin, jonka avulla toinen laji pääsee kommunikaatioon heidän kanssaan. [52] Neruda pitää näitä olentoja samana kuin muinaisten uskonnollisten tekstien Elohim, ja esittää, että ne toimivat hiljaisina ihmiskunnan evoluution avustajina niille, jotka valitsevat ‘ottaa yhteyden uudelleen’ heihin.

Idea juuriroduista, jotka ovat kylväneet elämän galaksiin, löytyy ‘neuvoa-antavista elimistä’ kuten ‘Yhdeksän Neuvosto’, jonka tulkitaan antavan opastusta ihmiskunnalle sen evoluutiossa niille, jotka siihen saavat yhteyden. [53]

Salaisten organisaatioiden rakenne

Avain sen ymmärtämiseen miten yllä esitetyt avaruusolentojen kategoriat vaikuttavat salaisiin organisaatioihin on, että jälkimmäiset yleisesti ovat tietoisia eri avaruusolentojen rotujen ja muiden salaisten organisaatioiden poliittisista, moraalisista ja filosofisista orientaatioista. Salaiset organisaatiot voivat täten yrittää ohjata jotain asiaa näiden eri avaruusolentojen interventiofilosofioiden ja strategioiden avulla niiden toimiessa ja kilpaillessa keskenään tavoilla, jotka maksimoivat salaisten organisaatioiden vallan ilman, että eri avaruusolentojen faktioiden ‘soluttautuminen’ paljastaa niiden toimintaa liiaksi. Salaisten organisaatioiden johtajille kyse on useampiulotteisesta shakkipelistä, jossa on mukana useita eri pelaajia ja tavoitteita, jotka vaikuttavat salaisten organisaatioiden toiminnan dynamiikkaan.

Avaruusolentojen läsnäoloon keskittyneet salaiset organisaatiot perustettiin ensikerran, kun eri tiedustelupalvelut ja sotilasorganisaatiot tulivat tieotisiksi avaruusolentojen läsnäolosta vuonna 1941, kun he löysivät alas ammutun avaruusolentojen aluksen matalasta rannikkovedestä San Diegosta länteen. [54] Laivasto otti vastuun tutkinnasta ja otti johtavan roolin, joka sillä on ollut nykypäivään saakka. Ajan mittaan tuli tarve salata asioita kansalta, jotta Yhdysvaltain hallinto voisi samaan aikaan kehittää asianmukaista vastetta tapahtumiin. Tämä on johtanut siihen, että eri sotilas-, tiedustelu- ja poliittisiin päätöksentekohaaroihin on syntynyt salaisia organisaatioita, joilla kaikilla on erilaisia, joskin päällekkäisiä tehtäviä osaston laajempien tavoitteiden mukaisesti, jolloin ”emo-osaston” jäsenet eivät ole tietoisia näiden salaisen organisaation toiminnan ja vaikutusten koko laajuudesta, vaikka ne jakavat saman yleistehtävän. [55] Esimerkiksi, Yhdysvaltain asevoimain kolmella päähaaralla — laivasto, maavoimat ja ilmavoimat — on jjokaisella omat asekehityksensä ja tiedusteluosastonsa, jotka kaikki on suunniteltu suojelemaan Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta. Jokaisessa näistä on omia erikoisosastojaan, joissa on salainen organisaatio, jonka vastuulla on avaruusolentojen teknologian takaisinmallintaminen asekehitystarkoituksiin ja hankkimaan tiedustelutietoa avaruusolentojen operaatioista planeetallamme puolustuspolitiikan kehittämiseksi. [56] Näin Yhdysvaltain laivaston sisällä oleva salainen organisaatio on, esimerkiksi, tuntematon muille laivaston yksiköille, jotka ovat keskittyneet asekehityksen ja tiedustelun laajempiin ongelmiin, ja joiden matalampi turvaluokitus tekisi siitä rikoksen laivaston henkilöstolle kerätä salaista tietoa näistä salaisista organisaatioista. [57]  Tämä käytännössä johtaa laivaston sisälle rakentuneisiin salaisiin organisaatioihin, joilla on tietyn verran autonomiaa, valtaa ja resursseja joista muu laivaston henkilöstö ei ole tietoisia edes korkeammilla tasoilla.

Tapaa jolla nämä salaiset organisaatiot ovat rakentuneet eri armeijan/tiedustelun organisaatioiden sisälle ilman, että nuuskivat kongressiedustajat ovat niitä löytäneet, kuvaa entinen ilmavoimien kersantti Dan Sherman hänen muistellessaan kapteenin hänelle pitämää briiffausta:

Mustat tehtävät, joita me kutsumme Tason 2 tehtäviksi, ovat avaruusolentoprojekteja, jotka on käytännössä piilotettu. Mustien tehtävien olemassaolosta tietää ainoastaan kourallinen kongressiedustajia ja presidentti. Nämä mustat tehtävät ovat avaruusolentoprojektien viimeinen puolustuslinja. Aina kun avaruusolentoprojekti perustetaan, on oltava musta tehtävä, joka peittää sen olemassaolon muiden silmiltä. Se luo erittäin hienostuneen kilven, jonka tehtävä on piilottaa harmaiden projektien olemassaolo korkean tason virkamiehiltä, joilla ei ole tarvetta tietää. Avaruusolentoprojektit joutuisivat muuten jonkun virallisen tahon syynättäväksi. Jos nykyisessä systeemissä nenäkäs kongressiedustaja alkaa penkoa asioita silloin kun hänellä ei ole tarvetta tietää, hän voi saada briiffauksen mustasta tehtävästä, hänen tärkeydentunnettaan korostetaan ja näin saadaan hiljennettyä lisätietojen etsiminen. Se on erittäin tehokas menetelmä piilottaa avaruusolentotehtävät ja se on syy sille, miksi ne ovat pysyneet piilossa niin pitkään. [58]

Kansallinen turvallisuusvirasto NSA luotiin 1952 sen päätarkoituksena tiedustelutiedon keruu. NSA:nsisällä on salaineen organisaatio, jonka vastuulla on tiedustelutiedon keruu avaruusolentojen roduista ja kontaktin ottaminen näihin rotuihin. Tohtori Nerudan mukaaan NSA:n sisäiset salaiset organisaatiot ovat nimeltään ‘Advanced Contact Intelligence Organization’ ja se on perustettu Special Projects Laboratoryn sisällee. Kuten oli laivaston tapauksessa, NSA:n muu henkilöstö ei ole tietoinen sisäpuolisesta salaisesta organisaatiosta johtuen jälkimmäisen korkeammasta turvaluokituksesta. Kersantti Sherman muistaa kuinka hänen kapteeninsa briiffasi häntä siitä, että hän oli osa NSA:n salaista projektia nimeltään ‘Project Preserve Destiny’, jossa hän oli seurausta kokeesta, joka oli suunniteltu parantamaan telepaattista kommunikaatiota ‘Harmaiden’ kanssa: “Koe johon viittaan, joka oli ja edelleen on nimeltään ‘Project Preserve Destiny.’ Se sai alkunsa vuonna 1960 ja se oli täydessä toiminnassa vuonna 1963. Se oli geenimanipulaatioprojekti, jonka ainoa tavoite oli luoda ihmisjälkeläisiä, joilla olisi ollut kyky kommunikoida harmaiden kanssa.” [59]

Kaikkein tärkein kaikista amerikkalaisista salaisista organisaatioista oli kansallisen turvallisuusneuvoston (National Security Council, NSC) sisällä. Presidentti Truman perusti NSC:n vuonna 1947. Sen tehtävä oli koordinoida eri valtionhallinnon, asevoimain ja tiedustelyhteisöjen haarojen politiikkasuosituksia johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, joista presidentti voisi valita. [60] Tämä NSC:n koordinointifunktio kopioitiin NSC:n sisällä olleeseen salaiseen organisaatioon, joka on tunnettu monilla eri nimillä, mm. Majestic-12, joka on peräisin presidentti Trumanin vuonna 1947 allekirjoittamasta asiakirjasta. [61] Truman loi MJ-12:n avaruusolentojen läsnäoloon keskittyvän presidenttipolitiikan koordinaatiokomiteaksi, ja se liitettiin virallisesti NSC:hen vuonna 1954 NSC:n määräyksellä, jolla luotiin emo-organisaatio, johon se liitettäisiin. ‘Virallinen’ versio koskien tätä osaa NSC:n historiasta kuuluu seuraavasti:

Vuonna 1954 NSC 5412/1 perusti paneelin, jossa persidentin ja ulkoministerin ja puolustusministerin nimittäneet edustajat tapaisivat keskenään toisiaan ja kävisivät läpi salaisia operaatioita. Gordon Gray sai ”5412-komitean” puheenjohtajuuden, ja kaikki hänen jälkeensä tulleet kansallisen turvallisuuden neuvonantajat ovat olleet samanlaisissa komiteoissa, joilla on ollut erilaisia nimiä kuten ”303”, ”40”, ”Special Coordinating Committee”, joka myöhempien presidenttien hallinnoissa sai tehtäväkseen tutkia CIA:n salaisia operaatioita. [62]

5412-komitea pitää sisällään alakomitean nimeltään PI 40, jonka rooli on koordinoida informaatiota kaikista muista avaruusolentojen läsnäoloon keskittyneistä salaisista organisaatioista niin, että voidaan kehittää yhdenmukainen politiikkasuositusten joukko. [63]  Yksityisiin organisaatioihin kuten Council of Foreign Affairs sisäänrakennetut salaiset organisaatiot tarjoavat parasta mahdollista henkilöstöä ja resursseja PI-40:n rekrytointeihin ja politiikkakeskusteluihin. Kuvatessaan MJ-12:n varhaista koostumusta William Cooper huomautti Council on Foreign Relationsin sisäisen ryhmän saaneen nimityksen ‘viisaat miehet’:

”Viisaat Miehet” olivat Council on Foreign Relationsin keskeisiä jäseniä. Siihen kuului 12 jäsentä. Tämä ryhmä koostui vuosien mittaan Council on Foreign Relationsin ja myöhemmin Trilateraalisen Komission johtoryhmäläisistä. Gordon Dean, George Bush ja Zbigniew Brzezinski olivat heidän joukossaan. Kaikkein tärkeimpiä ja vaikutusvaltaisimpia MJ-12:ssa palvelleita ”Viisaita Miehiä” oli John McCloy, Robert Lovett, Averell Harriman, Charles Bohlen, George Kennan ja Dean Acheson. Heidän politiikkansa kesti pitkälle 1970-luvulle asti. On merkittävää, että presidentti Eisenhower sekä kuusi MJ-12:n jäsentä valtiolta olivat myös Council on Foreign Relationsin jäseniä. [64]

Teoria siis kuuluu, että PI-40 tulisi olla vallan keskiössä mitä tulee avaruusolentojen läsnäoloon ja koordinoituun vasteeseen sitä koskien. Todellisuudessa kuitenkin, johtuen byrokratian jäykkyydestä, eri agendoista ja ‘täysin kontrolloimattomista’ yksilöistä, eri salaiset organisaatiot ovat haluttomia jakamaan informaatiota joka voisi uhata niiden valta-asemaa, resursseja tai vaikutusvaltaa. [65] Esimerkki tästä on tohtori Nerudan sanomiset siitä miten salainen organisaatio, jonka jäsen hän oli, kieltäytyi jakamasta informaatiota emo-organisaatiolle jonka sisällä se on, NSA:lle. Kuten voisi kuvitella, nämä ongelmat pahenevat vielä enemmän globaalilla tasolla, kun ylin salainen organisaatio kansallisella tasolla kokoontuu keskustelemaan ja koordinoimaan politiikkaa koskien avaruusolentojen läsnäoloa.

‘Sisäpiiriläistodistuksen’ mukaan vuosittainen ‘Bilderberg-kokous’ on ottanut osakseen salaisen organisaation, jonka tavoite on koordinoida avaruusolentojen läsnäolon kansallista politiikkaa. [66] Tällainen väite saa suurempaa painoarvoa Nelson Rockefellerin roolista vuosittaisissa Bilderberg-kokouksissa. Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Rockefellerin hänen ‘kylmän sodan suunnittelun erikoisasavustajaksi’, homma joka viralliseesti liittyi ‘CIA:n salaisten operaatioiden tarkkailuun ja hyväksyntään’. Tämä oli pelkkä peitetarina Rockefellerin todelliselle roolille Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtajana ‘salaisen sopimuksen’ oltua juuri allekirjoitettu Zeta Reticulin avaruusolentojen ja Yhdysvaltojen välillä. Rockefellerin päähuolenaihe oli avaruusolentojen läsnäoloon vastaamiseen tarkoitettujen sotilaallisten ja tiedusteluohjelmien suunnittelu, toteutus ja seuranta. Rockefeller oli keskeisessä roolissa ‘koordinoimassa’ NSC:n sisäistä salaista organisaatiota — Majestic 12:a. Bilderbergin vuosittaisessa tapaamisessa Rockefeller oli samanlaisessa roolissa varmistamassa, että länsimaiden hallitusten blokki koordinoisi resurssinsa sekä Varsovan liiton että avaruusolentojen läsnäolon aiheuttamien haasteiden vastaamiseen.

Vaikka salaisten organisaatioiden tulisi teoriassa toimia samalla tavalla kuin emo-organisaationsa, jotka koordinoivat ja jakavat resursseja keskenään Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden säilyttämiseksi, totuus on, että nämä salaiset organisaatiot tekevät yhteistyötä minimaalisen vähän. Niiden ‘yhteistyö’ rajoittuu keskenään käytävään nollasummapeliin vaikutusvallasta, maineesta ja resursseista. Esimerkiksi asevoimain haarojen salaiset organisaatiot työskentelevät integroidakseen avaruusolentojen teknologian asejärjestelmiinsä, mutta ne kilpailevat keskenään siitä mitkä asejärjestelmät ansaitsevat saada rahoitusta sekä mitkä uhkakuvat oikeuttavat tällaiset investoinnit. Toisin kuin perinteisistä aseista käytävä intensiivinen debatti, joka saa näkyvyyttä julkisuudessa, avaruusolentojen teknologian hankinnat ja käyttöönotto ovat erittäin salaisia. Näiden organisaatioiden siiloutunut luonne, turvaluokitukset jotka asettavat ne kongressin/ministeriöiden valvonnan ulkopuolelle sekä interaktiot avaruusolentojen rotujen kanssa niiden teknologiaa koskien tekevät näistä salaisista organisaatioista pääasiallisia avaruusolentojen soluttautumisen kohteita.

Avaruusolentojen soluttautuminen salaisiin organisaatioihin

Soluttautuminen salaisiin organisaatioihin tapahtuu teknologianvaihdannalla/kehitysohjelmilla sekä tiedustelunkeruutekniikoilla, mitkä oletettavasti auttavat näitä salaisia organisaatioita tekemään tiettyjä toimia, mutta mitkä todellisuudessa tekevät niistä alttiita avaruusolentojen soluttautumiselle. Eräs yleinen näiden organisaatioiden käyttämä teknologia, joka on erittäin kyseenalainen mitä tulee sen väärinkäyttömahdollisuuksiin, on ‘aivojen ehostusteknologia’, joka tohtori Wolfin mukaan ”mahdollistaa aivojen käyttökapasiteetin huomattavan kasvattamisen, jotta ihmiset voisivat olla avaruusolentojen kanssa täydessä telepaattisessa vaihdannassa mentaalisesti.” Teknologian toimintaan kuuluu ”aivojen avaaminen ja neuronien stimulointi, joka mahdollistaa miljardien synapsien muodostamisen.” [67] Tohtori Wolfin mukaan hän kävi läpi mentaalisen ehostusprosessin, jossa hänen älykkyysosamääränsä nousi 141:sta 186:n. [68] Samoin tohtori Neruda kuvaa aivojen ehostusteknologiaa, jota käytettiin NSA:n sisäisessä salaisessa Labyrinth-organisaatiossa, sekä odotusta siitä, että kaikki tarpeeksi korkean turvallisuusluokituksen saaneet “saivat kutsun läpikäydä prosessin”. [69] Al Bielek, joka osallistui kuuluisaan amerikkalaislaivaston Montauk-ohjelmaan, raportoi myös NSA:n aivojen ehostusteknologiasta. [70] Sen sijaan, että tällainen teknologia pelkästään lisäisi älykkyysosamäärää ja aivokapasiteettia, se herättää vakavia huolenaiheita sen kyvystä ohjelmoida vastaanottajille kognitiivisia ja käyttäytymismalleja, jotka tukevat avaruusolentojen vaikutusvaltaa ja tunkeutumista korkeimpiin poliittisiin päätöksentekosfääreihin.

Näiden useiden salaisten organisaatioiden eri toimintojen ja avaruusolentojen teknologioiden kanssa olleiden interaktioiden seuraus on se, että ne aiheuttavat suurta epäluottamusta ja kilpailua salaisten amerikkalaisorganisaatioiden kesken, jotka pintapuolisesti tekevät yhteistyötä mutta jotka kyräilevät toisiaan niin paljon, että avaruusolennot ovat jo soluttautuneet niiden ‘kumppaniorganisaatioihin’. Tähän avaruusolentojen soluttaumiseen viittaa eversti Philip Corson analyysi amerikkalaisten sotavoimien, CIA:n ja muiden maiden tiedustelupalvelujen välinen yhteys:

CIA, KGB, Britannian salainen palvelu ja monet muut ulkomaiset tiedustelupalvelut olivat ensin kuuliaisia itselleen ja omalle ammattikunnalleen ja vasta sitten oman maansa valtiolle… CIA:n ja KGB:n kaltaiset vakoiluorganisaatiot tuppaavat olemaan olemassa ainoastaan säilyttääkseen oman olemassaolonsa ja siksi ei kumpikaan, ei USA:n eikä Venäjän armeija luota niihin… KGB:n soluttautuminen CIA:han ja niiden yhteinen armeijan vakoilu oli fakta 1950- ja 1960-luvuilla… [71]

Vaikka Corso viittasikin kylmän sodan kamppailuun, hänen kirjansa Päivä Roswellin jälkeen avaruusolentoihin keskittyminen rivien välistä vihjaa, että tämä soluttautumisongelma pätee myös avaruusolentojen kanssakäymiseen eri salaisissa organisaatioissa. Paljastava tekijä Corson kommenteissa on, että instituutiokulttuurilla on rooli siinä miten eri avaruusolentojen faktiot ja alaryhmät voivat soluttautua salaisiin organisaatioihin. Yhdysvaltain asevoimain eri haarat painottavat lojaaliutta, kurinalaisuutta, hierarkista päätöksentekoa ja asejärjestelmieen kehitystä, mikä tekee niistä alttiita avaruusolentojen soluttautumiselle mikäli avaruusolennoilla on samat arvot. Siksi on todennäköistä, että Reptiliaanien alaryhmät ‘hyvä paimen’-avaruusolentokategoriasta ovat todennäköisesti soluttautuneet eri Yhdysvaltain armeijan haaroihin, sillä ne ovat tunnettuja sotilaallisista kulttuureistaan. [72] Tällainen soluttautuminen ilmentyisi äärimmäisen aggressiivisena käyttäytymisenä Zetan Harmaiden rotua kohtaan. Soluttautumisväitteitä tukee tohtori Wolfin todistus tohtori Richard Boylanin haastattelussa koskien ryhmää, jota hän nimittää ‘kabaaliksi’:

Wolf on kutsunut tätä salaliittoilijoiden ryhmää nimellä ”kabaali”. Se koostuu ekstrmisteistä, fundamentalisteista, ksenofoobikoista, rasisteista ja paranoideista viranomaisista. Kabaali pelkää ja vihaa avaruusolentoja. Ja ilman minkään presidentin tai kongressin valtuutusta kabaali komentaa avaruustaistelusodankäynnin aseita, joilla he ampuvat alas UFOja, vievät selviytyvät avaruusolennot vangeiksi ja pyrkivät puristamaan heistä irti tietoa väkivalloin. [73]

Vahvistus sille, että Yhdysvaltain armeijan haarat käyvät salaista sotaa kehittynein asein Zetoja vastaan tulee eversti Steve Wilsonilta, ansioituneelta upseerilta, joka väittää johtaneensa salaista projektia (Project Pounce), jossa noudettiin alas ammuttuja avaruusolentojen aluksia. [74] Tiedustelupalvelujen kuten CIA tai NSA tapauksessa, jotka keskittyvät tiedustelutiedon keräämiseen, informaation jakamiseen, viestintäyhteys avaruusolentoihin tekee niistä alttiimpia Zeta Harmaiden soluttautumiselle, joille tämä instituutiokulttuuri on yhteistä. [75]

Se miten paljon nämä salaiset organisaatiot ovat vaarantuneet ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen toimista käy selväksi tietovuotajien kuten Phil Schneider todistuksista. Schneider näki omin silmin ihmisten ja avaruusolentojen yhteisen salaisen laitoksen, ja hän tajusi näiden avaruusolentojen keskeisen roolin Uuden Maailmanjärjestyksen aikaansaamisessa. [76] Schneider kuvasi kuinka salaiset organisaatiot, joiden leipiin hän työskenteli, olivat vaarantuneet ‘pitkien Greys’/’Reptiliaanien’ toiminnasta ja kuinka nämä valmistelivat ‘yhtä maailmanhallitusta’. Samalla tavoin tohtori Neruda kuvaa ‘Corteum’-nimisen avaruusolentojen ryhmän olemassaoloa, joka liittyy läheisesti salaiseen ‘Labyrinth’-organisaatioon, jossa toimii 1800 ihmistä ja 200 avaruusolentoa NSA:n sisällä. [77] Labyrinthin paranoia, hierarkkinen kontrolli ja salamyhkäinen toimintatapa viittaavat siihen, että ‘Corteum’ koostuu Maan ulkopuolisten Reptiliaanien ‘hyvä paimen’-alaryhmästä. [78] Salaisiin ohjelmiin osallistuu myös useita, jotka ovat mukana avaruusolentojen ja ihmisten yhteistoiminnassa testaamassa ja kehittämässä uusia teknologioita laivaston, maavoimien ja ilmavoimien sisäisissä salaisissa organisaatioissa. [79] Stewart Swerdlow’n ja muiden erittäin salaiseen ‘Montauk Projectiin’ osallistuneiden mukaan salaiset organisaatiot ovat mukana kidnappaamassa amerikkalaisia mielenhallintakokeisiin ja tekemässä yhteistyötä Harmaiden/Reptiliaanien kanssa heidän yrittäessään oppia enemmän ihmisten tunteista ja käyttäytymisestä. [80] Viimeisenä, Bill Cooper uskoo, että on olemassa ihmisten ja avaruusolentojen yhteinen valtarakenne, jonka agendana on ottaa ihmisten instituutiot ja populaatiot täydellisesti haltuun. [81]

‘Suojeleva vanhempi’-roduilla on erityinen selvä haitta heidän pyrkiessään toimimaan salaisten organisaatioiden kanssa, sillä he eivät ole halukkaita vaihtamaan sotilaskäyttöön sopivaa teknologiaa, ja kehittyneiden aseiden käyttörajoitteet johtavat siihen, että heillä on rajallinen vaikutusvalta salaisissa organisaatioissa. Kuten aiemmin mainittua, presidentti Eisenhowerin tapaaminen tämän humanoidiolentojen faktion kanssa johti epäonnistumiseen johtuen mielipide-eroista koskien Yhdysvaltain ydinaseohjelmaa. [82] Tämän seurauksena ‘suojeleva vanhempi’-rodut keskittävät voimansa minimoimaan globaalin sodan mahdollisuuden, minimoimaan kehittyneiden aseiden testauksesta aiheutuneet haitalliset ympäristövaikutukset, ehkäisemään ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen epävakauttavia agendoja ja torjumaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen soluttautumista salaisiin organisaatioihin. [83]

‘Viisaat mentorit’-rotujen vaikutusvalta salaisiin organisaatioihin on vieläkin rajoittaneempi, sillä heidän ‘henkinen neuvonta’ on salaisissa organisaatioissa vain vähäisessä huudossa byrokraattisten instituutioiden ollessa lukittuneena vallan, resurssien ja vaikutusvallan nollasummapeliin. Tohtori Neruda kuvaa haastatteluissaan sitä miten hänet pakotettiin loikkaamaan NSA:n sisällä olevasta salaisesta organisaatiosta, sillä ‘keskusrodun’ neuvontaa filosofian, taiteen ja musiikin muodossa pidettiin riittämättömänä tarjoamaan minkäänlaista aseteknologiaa, jota tarvittiin avaruusolentojen intervention varalta puolustautumisessa. Kun Nerudan epäiltiin olevan näiden ‘viisaiden mentorien’ rodun vaikutuksen alaisuudessa, Neruda joutui loikkaamaan ettei hän joutuisi invasiivisten muistiteknologioiden kohteeksi, joilla poistettaisiin kaikki hänen muistonsa interaktioista tämän rodun kanssa. Näiden ‘viisaat mentorit’-rotujen vaikutusvallalla tuntuu olevan suuri vaikutus niihin salaisten organisaatioiden henkilöihin, jotka ovat avoimia ensiksimainittujen vaikutteille. [84] Nämä henkilöt muuttuvat edistysmieliseksi UFO-paljastuksen puolesta puhuvaksi voimaksi asteittaisen ‘siedätysohjelman’ avulla, ja avaruusolentojen interventioihin liittyvän hyväntahtoisemman sotilaallisen reaktion puolesta, mutta he ovat edelleen vähemmistönä poliittisessa päätöksentekoprosessissa. [85]

Yhteenveto: Avaruusolentojen salaisiin organisaatioihin soluttautumiseen reagointi

Salaisten organisaatioiden siiloutunut luonne ja niiden erikoistuneet funktiot koskien teknologianvaihdantaa, tiedustelutiedon keräämistä ja edistyksellisten aseiden kehittämistää tekee niistä haavoittuvaisia sellaisten avaruusolentojen soluttautumiselle, jotka eivät palvele globaalin ihmiskunnan korkeinta hyvää kehittyvänä lajina. Sellaisen soluttautumisen vaarana on, että politiikan linjaamisesta kansallisella ja globaalilla tasolla koskien avaruusolentojen läsnäoloa tulee vääristynyttä ja se korostaa tietyn avaruusolentojen faktion intressejä, joita tässä on kutsuttu nimellä ‘hyvä paimen’, joiden tavoitteena on käyttää ihmiskuntaa ja Maapallon biosfääriä resurssina palvelemaan eri ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmien agendoja. Ne avaruusolentojen ryhmittymät, jotka voivat olla paremmassa tukiroolissa koskien globaalin ihmiskunnan kehitystä (avaruusolentojen faktiot nimeltään ‘suojelevat vanhemmat’ ja ‘viisaat mentorit’) on marginalisoitu sivuun päätöksentekoprosessista johtuen siitä tavasta, jolla salaisia organisaatioita ajaa niiden halu saada lisää teknologiaa ja tiedustelutietoa. Tällainen vimmaisella tavalla teknologian ja tiedustelutiedon hankkimiseen keskittyminen pelaa suoraan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen pussiin, joiden motivaationa voi olla ’itseään palveleva’ halu ’korjata’ globaalin ihmiskunnan resurssit itselleen samalla, kun ne marginalisoivat avaruusolentojen ryhmiä, jotka voisivat tarjota parempaa apua globaalille ihmiskunnalle sen evoluutiossa. Siksi rohkaistaan seuraavia politiikkasuosituksia:

    • Täysi paljastus avaruusolentojen läsnäolosta, jotta kansa saa tiedon eri avaruusolentojen faktioista sekä siitä laajuudesta, joilla nämä ovat vaikuttaneet salaisiin organisaatioihin.
    • Salaisten organisaatioiden ja avaruusolentoihin liittyvien operaatioiden valvonta erityisellä kongressin/lainsäädännön määräämällä elimellä, jonka tarkoitus on tarjota informaatiota näiden teknologioiden ja aktiviteettien laajuudesta ja vaikutuksista.
    • Täydet ja ‘avoimet’ diplomaattisuhteet avaruusolentoedustajiin, mikä takaa rauhanomaiset suhteet ja interaktiot globaalin ihmiskunnan ja avaruusolentojen rotujen välillä.
    • ‘Hyvä paimen’-avaruusolentojen soluttamien salaisten aseohjelmien eliminointi, joiden aikeena on epävakauttaa kansallisvaltioita ja rohkaista sotilaallista reagointia avaruusolentojen läsnäoloon.
    • Läpinäkyvyys kaikessa globaalissa päätöksenteossa organisaatioissa kuten Bilderberg-ryhmä, joka yrittää koordinoida avaruusolentojen läsnäoloa koskevaa kansainvälistä politiikkaa.
    • ‘Aivojen ehostamisteknologian’ valvonta sen suhteen miten laajalti se uhkaa avaruusolentojen läsnäoloa koskevia tärkeitä päätöksiä tekevien henkilöiden riippumattomuutta.

Avaruusolentojen soluttautuminen salaisiin organisaatioihin tulee tunnustaa ilmiönä, joka vaatii välitöntä päätöksentekijöiden ja globaalin ihmiskunnan reagointia. Sellainen soluttautuminen tekee vaikeaksi jos ei mahdottomaksi tehokkaasti koordinoida kansallista ja/tai globaalia päätöksentekoa koskien avaruusolentojen läsnäoloa huolimatta koordinoivassa roolissa olevien pätevyydestä. Arkailu asianmukaisen vasteen kehittämiseksi tällaiseen soluttautumiseen uhkaa globaalin ihmiskunnan suvereniteettiä lyhyellä aikavälillä ja pidemmällä aikavälillä ihmiskuntaa planeetan asukkaina. Totuus, läpinäkyvyys ja kaikkien avaruusolentojen toimien läheinen valvonta on paras politiikkasuositus päätöksentekijöille ja globaalille ihmiskunnalle niihin haasteisiin, jotka tulevaisuudessa odottavat integroitaessa avaruusolentojen läsnäolosta aiheutuvaa tietoa, mahdollisuuksia ja teknologiaa.


Lähdeviitteet

[1] Paljon kiitoksia Elizabeth O’Rourkelle hänen avustaan tämän tutkielman oikolukemisessa ja editoinnissa.

[2] Ks. Michael Wolf, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing Co., 1996); Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny (Oneteam Press, 1997); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity (Sky Books, 1991); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Ks. myös Steven Greer, Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Pub., 2001). Kansalliseen turvallisuusvirastoon kuuluvan korkean tason loikkarin, tohtori Nerudan, haastattelujen kokoelma on saatavilla Internetissä osoitteessa: http://www.wingmakers.com. Verkkosivut, joilla on linkkejä useiden hallituksen entisten osallistujien artikkeleihin, löytyvät osoitteesta http://www.drboylan.com;

[3] Ks. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, huhtikuu 2001). Verkkosivusto: www.disclosureproject.com

[4] Keskustelua avaruusolentojen läsnäoloa koskevista erilaisista todistuslähteistä, ks. ”Tarve Eksopolitiikalle”, Tutkielma 1 (20.1.2003), http://www.exopolitics.org. Yksityiskohtaisin verkkolähde ilmiantajien lausunnoista on osoitteessa http://www.disclosureproject.com

[5]   Syvällistä keskustelua tästä ET-kokemusten ilmiöstä on esitetty C.D.B. Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFO’s, and the Conference at M.I.T. (Alfred Knopf, New York, 1995); John E. Mack, Human Encounters with Aliens (Ballantine Books, 1994); Linda Moulton Howe & Jacques Vallee, Alien Harvest: Further Evidence Linking Animal Mutilations and Human Abductions to Alien Life Forms (Linda Moulton Howe, 1993).

[6]   ET:n eri todistuslähteitä koskeva analyysi on esitetty: Salla, “Tarve Eksopolitiikalle,” Tutkielma #1, www.exopolitics.org

[7] Viittaus hallituksen salaiseen sopeuttamisohjelmaan, ks. Richard Boylan, ”Government’s Unacknowledged Acclimation Program”, http://www.drboylan.com/aclmatn2.html. Vuonna 1990 laadittu asiakirja, jossa väitetään kuvatun virallista sopeuttamisohjelmaa, ks. http://www.swa-home.de/acclima.htm

[8] Sitchinin käännökset on koottu kuuteen kirjaan nimeltään Earth Chronicles (Avon Books)

[9]   Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) 336-61.

[10]   Ks. Carl Jung, The Archetypes and the Collective Unconscious: Collected Works of C.G.Jung, nide 9, osa 1 (Princeton University Press, 1981)

[11]   Sitchin, The 12th Planet, 381-86.

[12]   Eenokin kirjan verkkoversio: http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm, suomeksi: https://www.apokryfikirjat.com/eenok1.htm

[13]  Kts. Nerudan haastattelut, http://www.wingmakers.com

[14]   Erilaisia luetteloita ET-roduista, ks. Richard Boylan, ”The Various Kinds of Star Visitors”, http://www.drboylan.com/etraces.html; Boylan, ”Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets”, saatavilla osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; ks. myös Robert Dean, haastattelu, http://www.extraterrestrial-aliens.com/32.htm ; ks. myös http://www.extraterrestrial-aliens.com/.

[15]   Thomas Hobbes, Leviathan (Oxford University Press, 1998).

[16]   Faust oli Thomas Marlow’n ja Goethen näytelmissä esiintyvä saksalainen professori, joka luovutti sielunsa paholaiselle saadakseen maallista mainetta.

[17]   Kts. Manetho, Manetho, tr., Waddell (Harvard University Press, 1940).

[18]   Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History that Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial 2001); David Icke, The Biggest Secret, 2nd ed. (Bridge of Love Publications, 1999).

[19]   Haastattelu, jossa eräs henkilö tapasi tämän ’hyvän paimenen’ ET:iden alaryhmän valtuuskunnan, on Linda Moulton Howe, ”Interview with Jim Sparx”, Nexus Magazine 7:2 (2000). Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.nexusmagazine.com/jimsparx.html

[20]  Kts. Linda Moulton Howe, “Interview with Jim Sparx,” Nexus Magazine 7:2 (2000) http://www.nexusmagazine.com/jimsparx.html

[21]   Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995, saatavilla verkossa osoitteessa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm Kuvaus hänen havainnostaan 12 pitkästä harmaasta/reptiliaanista, ks. Mars Records, s. 301, verkossa osoitteessa http://www.metatech.org/TheMarsRecords.pdf

[22]   Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,”  http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; William Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html ja Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Neruda-haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa laajemman tulkinnan tapahtumista koskien sopimuksen allekirjoittamista artikkelissa “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[23] Cooper, Behold A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”,  vuoden 1989 MUFON-konferenssissa julkaistu tutkielma, saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[24]   Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) s. 292.

[25]   Corso, The Day After Roswell, s. 292.

[26]   Kts. 1. Mooseksen kirja, 6.

[27]   Kts. Sitchin, The 12th Planet.

[28]   Draco-teknologiasta ks. Stewart Swerdlow, Montauk the Alien Connection, s. 137-43; ks. myös Courtney Brown, Cosmic Explorers: Scientific Remote Viewing, Extraterrestrials, and a Message for Mankind (Signet 2000) s. 170-202.

[29]   Operation Paperclipia koskevista tiedoista, kts. Richard Boylan, http://www.drboylan.com ja Nerudan haastattelut, http://www.wingermakers.com

[30]   Corso, The Day After Roswell, s. 290.

[31]   Yksityiskohtaisempaa keskustelua näistä skenaarioista on Eksopoliittisessa kommentaarissa nro 6. http://www.exopolitics.org

[32]  Keskustelua tekaistusta Kristuksesta ks. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection, s. 145-52. Keskustelua ET:iden aikamatkustuksesta ja hologrammiteknologiasta sekä salaisista organisaatioista, ks. Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited; Wade Gordon, The Brookhaven Connection; ja Nerudan haastattelut #3: 1-3. http://www.wingmakers.com ; katso myös seuraava Bob Lazarin haastattelu, jossa käsitellään aikamatkailua http://www.swa-home.de/lazar3.htm ; lopuksi kts. tri. Boylan, “U.S. Government, Dimensional Portals and Dr. Wen Ho Lee,” http://drboylan.com/wenhlee2.html

[33]  Kts. Richard Boylan, “Further Disclosures by Wolf, http://www.drboylan.com/wlflkla.html; ja “Nerudan haastattelu” #1, 24-25; http://www.wingmakers.com

[34]     #1, 24-25; http://www.wingmakers.com

[35]   Kts. William Cooper, Behold a Pale Horse; ja Cooper,  “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Kts. myös Michael Wolf, The Catchers of Heaven; ja Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets” osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[36]   Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”, http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html .

[37]  Stephen Greer, Disclosure Projectin johtaja, väittää saaneensa yhteyden tähän ET-ryhmään pyrkimyksillään luoda viestintäprotokollia kehittyneille ET-rotuille. Siirry osoitteeseen http://www.cseti.org

[38]  Keskustelua eri avaruusolentojen roduista, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” http://www.drboylan.com/etraces.html; Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets” osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; kts. myös Robert Dean,  http://www.extraterrestrial-aliens.com/32.htm ; kts. myös Al Bielek 1991 haastattelu, http://www.bielek.com ; sekä http://www.extraterrestrial-aliens.com/

[39]  Maanalaisia kaupunkeja koskevaa verkkotietoa on osoitteessa http://www.crystalinks.com/agartha.html .

[40]   Verkkotietoa amiraali Byrdistä on osoitteessa http://www.crystalinks.com/agartha.html. Kritiikkiä amiraali Byrdin päiväkirjan todenperäisyydestä on esitetty Dennis Crenshaw’n artikkelissa ”The Missing Secret Diary of Admiral Byrd: Fact or Fiction?”. The Hollow Earth Insider, 22. kesäkuuta 2001. Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.thehollowearthinsider.com/news/wmview.php?ArtID=6

[41]   Amiraali Byrdin päiväkirja on saatavilla verkossa osoitteessa, http://www.v-j-enterprises.com/byrdiar.html

[42]   Kts. David Hatcher Childress, Technology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients (Adventures Unlimited Press, 2000).

[43] Kuvauksia näistä vuorovaikutustilanteista muinaisten lemurialaisten kanssa on Don ja Carol Croftin verkkomateriaalissa, http://www.educate-yourself.com

[44]   Tohtori Neruda keskustelee laajasti salaisten järjestöjen perustamisesta haastattelussa nro 4, s. 4. 9-40. Hän jakaa ne kolmeen pääryhmään. Isolationistit/Illuminati (taloudellinen valta – esim. Bilderbergit); sotilaallinen valta, esim. ulkosuhteiden neuvosto; Tavistock-instituutti; ja Icunabala (mestaristrategit – salaiset).

[45]   Richard Boylan, “Latest Revelations by NSC Consultant Dr Michael Wolf,” http://www.drboylan.com/wlflk2a.html

[46]   Keskustelua siitä miten plejadilaiset puuttuivat toiseen maailmansotaan, kts. Al Bielek, 1991 haastattelu, http://www.freezone.org/mc/e_conv02.htm

[47]   Richard Boylan, “Latest Revelations by NSC Consultant Dr Michael Wolf,” http://www.drboylan.com/wlflk2a.html

[48] Kts. Stewart Swerdlow, The Montauk: The Alien Connection.

[49]   See Carolyn Myss, Anatomy of the Spirit : the Seven Stages of Power and Healing (Random House, 1997)

[50]   Kts. Nerudan haastattelut 1-4. http://www.wingmakers.com

[51]  Tri. Nerudan mukaan kaikki kehittyneet avaruusolentojen rodut kommunikoivat telepaattisesti. Kts. Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com

[52]   Kts. Nerudan haastattelu #1, 10-12 http://www.wingmakers.com

[53]   Kts. Phyllis Schlemmer, The Only Planet of Choice: Essential Briefings from Deep Space, 2nd ed. (Gateway Books, 1995).

[54]   Kts. “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; ja tri. Nerudan haastattelu #1. http://www.wingmakers.com

[55]   Näiden organisaatioiden luokittelu ja analyysi, kts. Richard Boylan, “The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

[56]   Kts. Phillip Corso, Beyond Roswell, jossa keskustelua hänen mukanaolostaan armeijan salaisissa avaruusolentojen teknologiaa takaisinmallintavissa projekteissa.

[57]   William Cooper toimi Tyynenmeren laivaston komentajan tiedotusryhmässä ja kertoi, että hänen oli tutkittava ja raportoitava useista erittäin salaisista avaruusolentojen läsnäoloa koskevista raporteista. Katso Cooper, Behold a Pale Horse. Verkkosivuston osoite: http://www.williamcooper.com . Vaikka Cooper ei aiemmin kuulunutkaan salaiseen organisaatioon, ET-materiaalin korkean turvaluokituksen vuoksi vain hyvin harvat laivaston työntekijät saivat koskaan tietää sen olemassaolosta.

[58]   Dan Sherman, Above Black:Project Preserve Destiny, Insider Account of Alien Contact and Government Cover-up (One Team Publishing, 1997) luku 3. Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[59]   Sherman, Above Black, luku 2. Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[60]   Kansallisen turvallisuusneuvoston historiaa koskevia tietoja on osoitteessa www.nsc.gov

[61] Verkkokopio Trumanin kirjeestä, jossa hän antoi luvan Majestic 12:n perustamiseen, on saatavilla Internet-osoitteessa: http://209.132.68.98/pdf/truman_forrestal.pdf .

[62] Kts. http://www.whitehouse.gov/nsc/history.html

[63] Muita ilmiantajalähteitä MJ-12:n todellisesta toiminnasta ovat eversti Steve Wilsonin haastattelut (saatavilla verkossa osoitteessa http://www.drboylan.com/mj12org2.html) ja tri. Michael Wolf (saatavilla osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfqut2.html)

[64]   Behold A Pale Horse. Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus

[65]   Kts. Nerudan haastattelut 1-4.

[66]   Kts. Richard Boyland, “The Shadow Government,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html ; ja Richard Wilson & Silvia Burns, “The US Government and Extraterrestrial Entities,” http://www.extraterrestrial-aliens.com/31.htm

[67]   Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[68]   Katso Wolf, Catchers of Heaven.

[69]   Nerudan haastattelu #3, 38-39; http://www.wingmakers.com

[70]   Katso Al Bielekin haastattelu 1991, http://www.freezone.org/mc/e_conv06.htm

[71]   The Day After Roswell, 93.

[72]   Reptiliaanien institutionaalisen kulttuurin analyysi, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers, s. 178-224.

[73]   “Quotations from Chairman Wolf, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[74]   Kts. Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce,” http://drboylan.com/swilson2.html

[75]   Reptiliaanien institutionaalisen kulttuurin analyysi, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers, s. 243-51.

[76]   Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm

[77]   Nerudan haastattelu #1, 17.

[78]   Keskustelua vainoharhaisuudesta Labyrintissa ks. Nerudan haastattelu nro 1, 18; keskustelua siitä, että Labyrintin johtajat ovat ”kontrollifriikkejä” ks. Nerudan haastattelu nro 2, 46. http://www.wingmakers.com

[79]   Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection; Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited; & Wade Gordon, The Brookhaven Connection.

[80]  Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection; Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity; ja Wade Gordon, The Brookhaven Connection.

[81]   Cooper, Behold a Pale Horse. Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus

[82] Kts. William Cooper, Behold a Pale Horse; and Cooper,  “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Katso myös Michael Wolf, The Catchers of Heaven; & Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets”, http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[83]   Katso Michael Wolf, Catchers of Heaven

[84]   PI40-ryhmän edistyksellisempiä ryhmittymiä käsitellään Richard Boylanin tekstissä. http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[85]   Katso Richard Boylan, Birds of a Feather No Longer: Policy Split Divides ”Aviary” UFO-Secrecy Group, http://www.drboylan.com/aviary2.html

 

  Artikkelin julkaissut exopolitics.net

John Keel ja miehet mustissa

Amerikkalaisella kirjailijalla ja UFO-tutkijalla John Keelillä oli 1960-luvulla ongelma: se liittyi raportteihin Men in Blackista, salaperäisistä tummiin pukuihin pukeutuneista tuntemattomista miehistä, joiden sanottiin ilmestyvän UFO-havaintojen jälkeen ja pelottelevan todistajia.

Vuosien mittaan Keel kertoi saapuneensa UFO-todistajien koteihin vain vähän aikaa sen jälkeen, kun nämä oudot yksilöt olivat käyneet heidän luonaan, ja heitä kuvailtiin usein oliivinvärisiksi ja jäykiksi, lähes robottimaisiksi. Miehet olivat tunnettuja siitä, että he esittivät outoja kysymyksiä, ja joissakin tapauksissa miehet mustissa käyttäytyivät jopa vihaisesti tai uhkaavasti lähestymiään silminnäkijöitä kohtaan.

John Keel kuvassa vuonna 1985 Jacques Valleen kanssa Costa Ricassa järjestetyssä tapahtumassa (Credit: Doug Skinner/JohnKeel.com).
John Keel kuvassa vuonna 1985 Jacques Valleen kanssa Costa Ricassa järjestetyssä tapahtumassa (kuva: Doug Skinner/JohnKeel.com).

Keel, joka ei pystynyt todistamaan, keitä miehet mustissa (MIB) olivat, piti näitä muukalaisia kuitenkin UFO-mysteerin keskipisteenä. ”Tajusin, etten koskaan pystyisi saamaan kiinni lentävää lautasta”, Keel kirjoitti kirjassaan The Eighth Tower, ”mutta jos MIB:t olisivat todellisia, ja monien ihmisten todistukset osoittivat että he olivat, saattaisin ehkä pystyä pysäyttämään heidät jossakin kosmisessa solassa ja pakottamaan heidän suuren mustan autonsa tien sivuun.”

Muutaman kerran Keel sanoi havainneensa ”haamu-Cadillaceja”, joiden hän uskoi kuuluneen MIB:lle. Kerran Long Islandilla hän kertoi saaneensa nimettömän puhelinsoiton, jonka seurauksena hän kohtasi ja ajoi takaa yhtä autoista, mutta se katosi selittämättömästi umpikujaan. Keel kuvaili, että näillä ”aaveautoilla” oli ”pahaenteisen näköisiä” matkustajia, jotka olivat usein ulkomaalaisen näköisiä.

Keitä olivat nämä pahaenteiset UFO-ilmiön tarkkailijat? Ovatko tarinat ”miehistä mustissa” todella vain kansanperinnettä, joka on rakennettu joidenkin epätavallisten hahmojen varaan, jotka kulkivat UFO-piireissä koko 1960-luvun ajan? Vai voisiko joillakin niistä olla maanläheisempi selitys, joka saattaisi jopa liittyä Yhdysvaltain ilmavoimien tutkimuksiin Project Blue Book -projektin vuosina?

Valikoima Keelin käsinkirjoitetuista muistiinpanoista MIB-puheesta, jonka hän piti New York Fortean Societyn kolmannessa kokouksessa 23. tammikuuta 1988 (kuva: Doug Skinner/John Keel.com).
Valikoima Keelin käsinkirjoitetuista muistiinpanoista MIB-puheesta, jonka hän piti New York Fortean Societyn kolmannessa kokouksessa 23. tammikuuta 1988 (kuva: Doug Skinner/John Keel.com).

Ainakin muutamissa tapauksissa näyttää siltä, että jotkut henkilöt, joita Keel kuvasi kirjoissaan vuosien varrella miehinä mustissa, ovat ilmaantuneet muihin tilanteisiin ja heidät on voitu tunnistaa. Yksi merkittävä esimerkki on MIB, jolle Keel antoi lempinimen ”Tiny” ja jolla oli mieltymys omituisiin maneereihin ja venäläistyylinen turkislakki. Sen jälkeen kun Keel oli kirjoittanut tästä ”MIB:stä” kirjassaan The Mothman Prophecies, Flying Saucer Review -lehden päätoimittaja Charles Bowen kirjoitti Keelille ja totesi, että mies, jolla oli samat erehtymättömät piirteet, kävi hänen luonaan Britanniassa. Toisin kuin aiemmissa tapauksissa, joista Keel oli kirjoittanut, Bowen tunsi miehen nimen hyvin. ”Tiny” jopa asui Bowenin perheen luona lyhyen Englannissa oleskelunsa aikana, joka Bowenin mukaan ”suhtautui häneen pikemminkin kuin kobraan ja ilmaisi vastenmielisyyden tunteen” häntä kohtaan.


PODCAST: John Keel and the Men in Black


Toinen tapaus, jossa Keel kirjoitti väitetyn MIB:n vierailusta, on The Mothman Prophecies -kirjan toisessa luvussa ”The Creep Who Came in from the Cold”. Siinä Keel kuvailee toukokuussa 1967 tapahtunutta tapausta, jossa väitetty MIB vieraili Owatonnassa, Minnesotassa asuvan rouva Ralph Butlerin luona. Tässä kuuluisassa tapauksessa, johon Keel viittasi vuosien mittaan useita kertoja luennoillaan ja muissa esiintymisissään, kyseinen MIB yritti nostaa kulhollisen hyytelöä ja juoda sen:

Oletko koskaan kuullut kenenkään — varsinkaan ilmavoimien upseerin — yrittävän juoda hyytelöä?” [Butler] kysyi. “No, niin hän teki. Hän käyttäytyi kuin ei olisi sellaista koskaan ennen nähnytkään. Hän otti kulhon ja yritti juoda sitä. Minun piti näyttää hänelle, miten sitä syödään lusikalla.

Tässä tapauksessa MIB esitteli itsensä ”majuri Richard Frenchiksi Yhdysvaltain ilmavoimista”, ja hänen kerrottiin saapuneen valkoisella Ford Mustangilla. Hänellä oli yllään siviilivaatteet, joita John Keel kuvaili myöhemmin ”siistiksi harmaaksi puvuksi”, ja että ”kaikki muu, mitä hänellä oli yllään, näytti olevan upouutta”, mukaan lukien hänen kenkiensä nukkaamattomat pohjat. Rouva Butler kertoi Keelille, että French oli ”noin 180 cm pitkä, oliivinvärinen ja teräväkasvoinen. Hänen hiuksensa olivat tummat ja hyvin pitkät — liian pitkät ilmavoimien upseeriksi”. Rouva Butlerin mielestä hän keskusteli sujuvasti, kunnes hän eräässä vaiheessa valitti vatsavaivoja. ”Kun rouva Butler tarjosi hänelle hyytelöä”, Keel toteaa oudosta vierailusta, ”hän epäili ensimmäistä kertaa, että jokin oli pielessä”.

Keel väitti melko suorasukaisesti, että ”majuri Richard French” ei ollut lainkaan se, joka hän väitti olevansa:

Richard French oli huijari. Yksi niistä monista, jotka vaelsivat ympäri Yhdysvaltoja vuonna 1967. Vuosien ajan nämä hahmot olivat aiheuttaneet akuuttia vainoharhaisuutta lentävien lautasten harrastajien keskuudessa vakuuttamalla heidät siitä, että ilmavoimat tutki heitä, vaiensi todistajia ja harrasti kaikenlaista vastenmielistä toimintaa — murhia myöten. Kun aloin ensimmäisen kerran kerätä tällaisia raportteja, olin luonnollisesti epäluuloinen raportoijia kohtaan. Kaikki vaikutti massiiviselta huijaukselta. Mutta vähitellen kävi ilmi, että samoja pieniä yksityiskohtia ilmeni toisistaan kaukana olevissa tapauksissa, eikä mitään näistä yksityiskohdista ollut julkaistu missään … ei edes UFO-kultistien pienissä uutiskirjeissä.

Kuka siis oli Richard French, ja onko mahdollista, että tämä MIB-”huijari” olisi todella ollut Yhdysvaltain ilmavoimien palveluksessa?

Otto Binderin kirjoittaman ja Carl Pfeuferin kuvittaman sarjakuvan "Avaruusaikamme" paneeli, jota levitettiin vuosina 1960-1969 ja joka sisälsi toisinaan Keelin työhön perustuvaa materiaalia (kuva: Bell-McClure Syndicate/JohnKeel.com).
Otto Binderin kirjoittaman ja Carl Pfeuferin kuvittaman sarjakuvan ”Avaruusaikakautemme” paneeli, jota levitettiin vuosina 1960-1969 ja joka sisälsi toisinaan Keelin työhön perustuvaa materiaalia (kuva: Bell-McClure Syndicate/JohnKeel.com).

Vuosikymmeniä myöhemmin vastaukset näihin kysymyksiin olisivat saattaneet tulla yllättäen esiin kansalaiskuulemisessa (Citizens Hearing on Disclosure), joka järjestettiin Washingtonin National Press Clubissa vuonna 2013. Tapahtuman verkkosivujen mukaan ”Neljäkymmentä tutkijaa sekä korkea-arvoisia ja korkeassa asemassa olevia sotilas-/virasto-/poliittisia henkilöitä saapui Washingtonissa sijaitsevaan National Press Clubiin todistamaan kuudelle Yhdysvaltain kongressin entiselle jäsenelle”.

Tapahtumaa käsitelleessä Washington Postin artikkelissa todettiin, että 80-vuotias eläkkeellä oleva ilmavoimien eversti oli ollut yksi tapahtumassa todistajana olleista miehistä, ja artikkeli kuvasi häntä näin:

Ilmavoimien eversti Richard French, joka on nyt 80-vuotias, väitti olleensa vastuussa UFOjen salaamisesta. “Sanoisin sen olleen suokaasua. Mitä tahansa keksimme vakuuttaaksemme suuren yleisön. Tuohon aikaan UFOja oli keskimäärin noin kolme viikossa… Kävin siellä ja tarkkailin niitä säännöllisesti.”

“Miksi olette nyt pöydässä?” kysyi entinen kongressiedustaja Carolyn Kilpatrick.

“EHKÄ SIKSI ETTÄ OLEN 8-KYMPPINEN,” French sanoi.

Lee Spiegelin kirjoittamassa Huffington Postin artikkelissa käsiteltiin myös Frenchin vuonna 2013 tapahtumassa antamaa todistajanlausuntoa, jossa häneen viitattiin ”Project Blue Book -hankkeen väitettynä johtavana tutkijana 1950-luvulla”.

Spiegel kirjoitti tuolloin:

Washingtonissa 83-vuotias eläkkeellä oleva upseeri todisti hiljattain kuuden entisen kongressin jäsenen muodostamassa Citizen Hearing On Disclosure -paneelissa työstään UFOjen paljastajana vuonna 1952. French kertoi, miten Newfoundlandin tapaus kehittyi vuosikymmeniä sitten, 1950-luvun alussa, sen jälkeen kun monet ihmiset olivat nähneet kaksi UFOa St John’sin rannikon edustalla. Frenchin esimiehet määräsivät hänet tutkimaan tilannetta.

everstiluutnantti Richard French vuonna 2016 (kuva: Nadine Y. Barclay/USAF/Public Domain).

Jo ennen hänen esiintymistään vuoden 2013 kansalaiskuulemisessa ja sitä seurannutta mediahuomiota, kuva, joka näyttää esittävän nuorta luutnantti Frenchiä ilmavoimien univormussa, oli esillä OpenMinds-artikkelissa vuonna 2012, jossa kirjoittaja ja päätoimittaja Antonio Huneeus ilmaisi epäilevänsä Frenchin väitteitä UFO-tutkimuksista Blue Book -aikakaudella. Huneeuksen löytämien tietojen mukaan Frenchistä voidaan kuitenkin todentaa, että hän osallistui ilmavoimien operaatioihin, joihin kuului yli 600 tehtävää konfliktien aikana, muun muassa Korean sodassa. French oli myös työskennellyt ilmavoimien erikoistutkimusvirastossa (Office of Special Investigations, OSI), johon ufologi Bill Moore myöhemmin viittasi virastona, josta monet nykyaikaiset urbaanit legendat ”miehistä mustissa” saattavat olla peräisin.

Keelin mukaan useat mustapukuiset miehet olivat todennäköisesti esiintyneet ”sotilasupseereina”, mutta heidän todellisena tarkoituksenaan oli hämmentää yleisöä sekä pilkata ja pelotella UFO-todistajia. Kun otetaan huomioon Frenchin vuonna 2013 esittämät väitteet, joiden mukaan hän oli aikoinaan toiminut Project Blue Bookin UFO-”debunkkaajana”, Keel oli ehkä osittain oikeassa: French ei ehkä ollut varsinainen huijari, mutta jos hänen väitteensä pitävät paikkansa, hän oli varmasti pyrkinyt peittämään sen, missä määrin UFO-havaintoja tapahtui tuohon aikaan Amerikassa.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että toinen John Keelin kuuluisista ”MIB:istä” 1960-luvun loppupuolelta on tunnistettu positiivisesti, ja hyvin todennäköisesti hän oli ollut mukana Yhdysvaltain ilmavoimien tuolloin tekemissä UFO-tutkimuksissa.

Lisää tietoa John Keelista ja hänen työstään löytyy hänen ystävän Doug Skinnerin ylläpitämältä sivukta: JohnKeel.com.

 

Artikkelin julkaissut gralienreport.com

Suomen ulkoministeriö vastasi: Meillä ei ole UFO-tietoja

Toimituksen lähettämä sähköposti ulkoministerille kuului seuraavasti (voit lähettää samanlaisen itsekin):

otsikko: Pyydämme Suomen hallitusta paljastamaan kaikki tiedot UFOista

Arvoisa ministeri,

Vastoin sotilaallisia, tieteellisiä ja poliittisia lausuntoja, me uskomme, että UFO:t eli UAP:t eivät ole minkäänlainen uhka kansalliselle tai globaalille turvallisuudelle tai ihmiskunnalle yleensäkään.

On olemassa ylivoimaisen paljon hyvin tutkittua näyttöä ja tuhansia silminnäkijäkertomuksia siitä, että nämä kohteet ovat olleet läsnä planeetallamme läpi koko sen historian ilman minkäänlaista haitallista vaikutusta ihmiskunnan päivittäisiin asioihin.

Sortumatta minkäänlaisiin salaliittoteorioihin, me uskomme, että tietyt organisaatiot salaavat tietoa tästä ilmiöstä järjettömän pelon vuoksi ja itsekkäistä syistä.

On aika lopettaa salailu ja käynnistää avoin ja julkinen kansallinen sivistysohjelma palvelemaan ihmiskuntaa.

Siksi me kunnioittaen mutta painokkaasti pyydämme, että te virallisessa asemassanne välittömästi julkistatte ja vapautatte vuoden kuluessa tämän kirjeen vastaanottamisssesta kaikki teidän hallussanne olevat tiedot taikka tietonne toisen henkilön hallussapidosta koskien UFOja, UAP:ita sekä kaikkia merkkejä Maan ulkopuolisesta elämästä, toiminnasta ja teknologiasta, ja että ilmoitatte julkisesti kannattavanne kaikkien tällaisten tietojen täydellistä julkistamista ilman rajoituksia, muokkauksia, sensuuria, pilkkaamista tai väärentämistä.

Olkaa tietoinen siitä, että tämän yhteiskunnallisen liikkeen jäsenet aikovat äänestää ja valita vain niitä johtajia ja edustajia, jotka julkisesti ja aktiivisesti tukevat ja edistävät tällaista tiedonantoa, ja vaihtaa äänillämme kaikki virkamiehet, jotka eivät sitä tee. Kiitos.

Tähtienvälinen Allianssi

Yhteiskunnallisen Kokeilun Ryhmä


Ulkoministerin avustaja vastasi:

Hei,

viitaten oheiseen ulkoministeri Valtoselle lähettämäänne viestiin ilmoitan, että ulkoministeriön arkistossa ei ole arkistoituna viestissänne mainitun kaltaisia asiakirjoja.

Parhain terveisin

 Sami Heino
Asiantuntija
Tietohallintojohtajan yksikkö (HAL-40)

 

Ulkoministeriö on tähän mennessä ainoa ministeriö, joka on vastannut yhteenkään lähetettyyn sähköpostiin.

Kiitämme ulkoministeriä ja hänen avustajaansa vastauksesta.

Michael Shellenberger: UFO-ohjelman nimi on ’Immaculate Constellation’

(NewsNation) — Riippumattoman toimittajan Michael Shellenbergerin mukaan Pentagonilla on salainen UFOjen nouto-ohjelma nimeltä ”Immaculate Constellation”.

Raportissa paljastettiin ensimmäistä kertaa väitetyn UAP-ohjelman nimi ja todettiin, että toimeenpanovalta on hallinnoinut UAP-asioita kongressin tietämättä tai valvomatta, mahdollisesti vuosikymmeniä.

Puolustusministeriön tiedottaja Sue Gough kiisti tiistai-iltana NewsNationille antamassaan lausunnossa tiedot väitetystä ohjelmasta.

“Puolustusministeriöllä ei ole mitään merkintöjä, ei nykyisiä eikä historiallisia, mistään SAP-tyypistä, jota kutsutaan nimellä ’IMMACULATE CONSTELLATION’,” hän kirjoitti.

Shellenberger kertoi NewsNationin Ross Coulthartille, että hän on ollut yhteydessä ilmiantajaan, jonka tarkkaa roolia ja muita tunnistetietoja, kuten sukupuolta, hän ei ole kertonut, koska he pelkäävät, mitä voisi tapahtua, jos ne olisivat julkisesti tiedossa.

“En usko, että hän teeskentelee tai valehtelee pelostaan”, hän sanoi. ”Tämä henkilö löysi tämän materiaalin vahingossa. Hän ei ollut odottanut kohtaavansa tätä.”

Tämän pelon vuoksi Shellenberger sanoi, että ilmiantaja ei jakanut tiedustelukuvia, joissa UAP:t näkyivät.

Nimettömän ilmiantajan mukaan puolustusministeriö loi ”Immaculate Constellation” -ohjelman vuonna 2017 sen jälkeen, kun New York Timesin raportti paljasti toisen ohjelman, joka tunnetaan nimellä Advance Aerospace Threat Identification Program (AATIP).

Ilmiantajan raportissa mainitaan todisteita, kuten väitteitä Pentagonin keräämistä UAP-havainnoista ja tiedustelutietoja, jotka dokumentoivat omakohtaisia kohtaamisia UAP:den tai UFOjen kanssa ja joita säilytetään tiedusteluyhteisön käyttämässä tietokannassa.

Raportissa kerrotaan myös kuvaavan yksityiskohtaisesti erilaisia UAP-ilmiöitä, mukaan lukien yksi, jossa pallot ympäröivät F-22:n ja pakottivat sen pois partiointialueeltaan, ja yksi, jossa laivaston lentokoneen miehistö näki oranssinpunaisen pallon laskeutuvan korkealta, minkä jälkeen he kuvailivat levottomuuden tunnetta ja tunnetta kuin olisivat heränneet transsista.

Pentagon kiistää UFO-ohjelman

Pentagon on jo pitkään kiistänyt väitteet siitä, että olisi olemassa todisteita siitä, että jokin ei-inhimillinen, muukalainen tai Maan ulkopuolinen älykkyys olisi vieraillut Maassa. Toukokuussa antamassaan raportissa All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) totesi, että raportit tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) ovat seurausta siitä, että dronet, huippusalaiset hankkeet tai muut tunnetut ilmaobjektien tunnistamiset on tehty väärin.

AARO:n mukaan pitkäaikaiset väitteet siitä, että Pentagon tutkii salaa UAP-järjestelmiä, ovat seurausta ”kehäraportoinnista”, jonka on tehnyt joukko ihmisiä, jotka uskovat huhun olevan totta todisteiden puutteesta huolimatta.

Huhuja hallituksesta ja tunnistamattomista esineistä on ollut olemassa toisen maailmansodan päättymisestä ja vuoden 1947 kuuluisasta Roswellin tapauksesta lähtien. Uskovaiset osoittivat raportissa olevia virheitä ja epäilivät väitteiden paikkansapitävyyttä.

Skeptikot ovat toisaalta sanoneet, että hallituksen UFO-ohjelmia koskevat huhut ovat seurausta hallituksen disinformaatiosta ja yhteiskunnallisesta tartunnasta, kuten 1980-luvun ”saatanallisesta paniikista”.

”Tämä uusi ilmiantaja ei kuulu tuohon kehäraportointiin”, Shellenberger sanoi. ”Siitä olen varma. Tämä henkilö ei tuntenut muita henkilöitä, jotka vahvistivat tämän ohjelman nimen. Se ei sovi sosiaalisen tartunnan teoriaan.”

Korkea-arvoisia virkamiehiä, kuten entinen apulaispuolustusministeri Christopher Mellon ja entinen kansallisen tiedustelupalvelun johtaja John Ratcliffe, ovat ehdottaneet, että meidän on tutkittava UAP:itä tarkemmin, vaikka he eivät sanokaan, että UAP:t ovat luonteeltaan Maan ulkopuolisia.

Tuoreet UAP-raportit

Vuonna 2023 entinen ilmavoimien upseeri David Grusch herätti uudelleen kiinnostuksen UAP:itä kohtaan väittämällä, että Pentagon harjoitti salaista UAP:iden nouto-ohjelmaa yleisön tai kongressin tietämättä.

Hänen lausuntonsa saivat aikaan kongressin kuulemistilaisuuden aiheesta, ja edustajainhuoneeseen perustettiin kaksipuolueinen UAP Caucus, jossa lainsäätäjät pyrkivät ymmärtämään, mitä ohjelmia on olemassa ja miten Pentagon rahoittaa väitettyjä UAP-toimia.

Muut ovat sittemmin kertoneet omia tarinoitaan, kuten entinen sotilastiedustelun upseeri Luis Elizondo ja eläkkeellä oleva armeijan eversti Karl Nell.

Molempien puolueiden lainsäätäjät ovat painostaneet puolustusministeriötä lisäämään avoimuutta, ja he ovat sanoneet, että aiempi kuuleminen ei ollut viimeinen, jonka yleisö voi odottaa näkevänsä UAP-ohjelmista.

”Tällaista salailua ei ole perusteltu millään tavalla”, Shellenberger sanoi ja totesi, että pyrkimykset mustamaalata niitä, jotka ovat tulleet esiin puhuakseen UAP:stä, ovat pilanneet ihmisten elämän.

Hän suositteli myös, että ilmiantajat kääntyisivät toimittajien tai kongressin henkilökunnan puoleen, sillä AARO:n tai puolustus- tai tiedustelupalvelujen ylitarkastajien puoleen kääntyvien ilmiantajien suoja ei ole riittävä.

 

Artikkelin julkaissut News Nation

Ross Coulthart haastattelee Lue Elizondoa

Viime vuosina UFOt ovat siirtyneet tieteiskirjallisuuden marginaalista julkisen keskustelun etualalle. Yksi tämän keskustelun keskeisistä henkilöistä on Luis ”Lue” Elizondo, entinen Pentagonin sisäpiiriläinen, joka johti UAP-ilmiöiden tutkimuksia. Hänen paljastuksensa ovat herättäneet suurta kiinnostusta ja huolta erityisesti siitä, mitä Yhdysvaltain hallitus saattaa tietää — ja mitä se saattaa salata — näistä salaperäisistä esineistä.

Ross Coulthartin haastattelussa Elizondo syventyi kokemuksiinsa ja valotti matkaansa korkeasta tiedustelu-upseerista yhdeksi nykyaikaisen UFO-liikkeen tärkeimmistä äänistä. Hänen tarinansa ei kerro vain tunnistamattomista lentävistä esineistä, vaan hallituksen salailusta, henkilökohtaisista uhrauksista ja mahdollisista seurauksista ihmiskunnalle.

Elizondon matka UAP-maailmaan alkoi yllättäen. Vuonna 2009 työskennellessään tiedusteluoperaatioiden asiantuntijana puolustusministeriössä hän tutustui Advanced Aerospace Weapons System Application Program (AWSAP) -ohjelmaan, jossa tutkittiin kehittyneitä aseita ja teknologioita. Täällä Elizondo törmäsi ensimmäisen kerran UAP-aiheeseen. Eräs vanhempi kollega kysyi häneltä suoraan hänen ajatuksiaan UFOista, jotka eivät olleet koskaan aiemmin herättäneet hänen kiinnostustaan. Tästä keskustelusta alkoi kuitenkin hänen syvällinen sukelluksensa UAP-tutkimusten salaperäiseen ja usein hämmentävään maailmaan.

Pian Elizondo liittyi AATIP-ohjelmaan (Advanced Aerospace Threat Identification Program), jossa hän kohtasi tapauksia, jotka kyseenalaistivat hänen käsityksensä todellisuudesta. Yksi tällainen tapaus liittyi Brasilian ilmavoimien raportteihin, joissa Caloresin kaupungin asukkaat väittivät, että UAP:t vahingoittavat heitä. Nämä kertomukset, jotka oli aikoinaan hylätty kansanperinteeksi, saivat vahvistusta armeijan tutkimuksissa, mikä sai Elizondon vakuuttuneeksi siitä, että UAP-ilmiö oli muutakin kuin pelkkä legenda.

Elizondon tutkimukset johtivat hänet joihinkin historian kuuluisimpiin UFO-tapauksiin, kuten Roswellin tapaukseen vuonna 1947 New Mexicossa. Elizondon mukaan Roswellin tapahtumat eivät olleet vain tuntemattoman aluksen putoaminen, vaan merkittävä tapahtuma, jossa otettiin talteen ei-inhimillistä teknologiaa. Vaikka tällaiset väitteet saattavat kuulostaa ulkokultaisilta, Elizondo vakuuttaa, että niillä on juurensa todellisuudessa.

Lisäksi hänen tutkimuksensa osoitti, että UAP:t eivät ehkä olekaan niin hyväntahtoisia kuin jotkut toivovat. Näitä ilmiöitä kohdannut sotilashenkilöstö ilmoitti loukkaantuneensa tai saaneensa traumoja, mikä herätti huolta näiden tunnistamattomien esineiden todellisesta luonteesta ja tarkoituksesta. Veteraanihallinto on jopa myöntänyt työkyvyttömyyskorvauksia sotilaille, jotka ovat saaneet vammoja UAP-kohtaamisissa, mikä vahvistaa entisestään näiden tapausten vakavuutta.

Yksi Elizondon työn kiistanalaisimmista näkökohdista on hänen väitteensä siitä, että Yhdysvaltain hallitus on osallistunut aktiivisesti UAP:iden talteenottoon ja tutkimiseen jo vuosikymmeniä. Hän väittää, että sotilasohjelmat eivät ole ainoastaan saaneet talteen muukalaisteknologiaa, vaan ovat myös kohdanneet ei-inhimillisiä olentoja. Nämä väitteet ovat kuitenkin kohdanneet jyrkkää vastustusta hallituksen sisällä.

Elizondo kertoo kohdanneensa merkittäviä esteitä Pentagonissa ollessaan. Hän uskoo, että voimakkaat voimat hallituksessa, mahdollisesti uskonnollisten uskomusten tai geopoliittisten huolenaiheiden ohjaamina, ovat tahallaan estäneet pyrkimykset tutkia UAP:itä. Tämä vastustus huipentui häntä ja muita UAP-tutkimukseen osallistuneita kohtaan esitettyihin uhkauksiin, minkä vuoksi Elizondo teki vaikean päätöksen erota ja tuoda havaintonsa julkisuuteen.

Vuonna 2017 Elizondo otti rohkean askeleen ja erosi Pentagonin virastaan ja jakoi tietonsa maailman kanssa. Hänen paljastuksensa yhdessä USS Nimitz- ja USS Roosevelt -aluksilta nyt tunnettujen UAP-videoiden julkaisemisen kanssa saivat aikaan mediakohun ja herättivät uudelleen yleisen kiinnostuksen UFOihin. Näistä videoista, joissa kuvattiin kohteita, jotka tekivät tunnetun teknologian kyvyt ylittäviä liikkeitä, on tullut keskeinen osa meneillään olevaa UAP-keskustelua.

Lisääntyneestä huomiosta huolimatta Elizondoa ja muita vastaavia väitteitä esittäneitä henkilöitä on tutkittu ja yritetty mustamaalata. Pentagon on julkisesti kiistänyt Elizondon roolin AATIP:ssä ja kyseenalaistanut hänen väitteidensä todenperäisyyden. Hän ei kuitenkaan lannistu ja uskoo, että totuus voittaa lopulta.

Elizondon ponnistelut eivät ole olleet turhia. Hänen työnsä on osaltaan vaikuttanut siihen, että sekä hallitus että kansalaiset ovat muuttaneet käsitystään ammattikorkeakoulujen toimintaohjelmista. Vuonna 2022 hyväksyttiin laki, jolla puolustusministeriöön perustettiin UAP-toimisto, joka tunnetaan nyt nimellä All-Domain Anomaly Resolution Office (AARO). Tämän toimiston tehtävänä on tutkia UAP-kohtaamisia ja raportoida havainnoistaan kongressille, mikä on merkittävä askel kohti avoimuutta.

Vaikka Elizondo myöntää, että täydellinen paljastaminen on asteittainen prosessi, hän on toiveikas. Hän uskoo, että seuraavalla sukupolvella on ratkaiseva rooli totuuden paljastamisessa UAP:ista ja niiden vaikutuksista ihmiskuntaan. Toistaiseksi hän kannustaa kansalaisia pysymään mukana, esittämään kysymyksiä ja pitämään johtajansa vastuullisina.

Lue Elizondon matka Pentagonin sisäpiiriläisestä UAP-paljastuksen julkiseksi puolestapuhujaksi on osoitus hänen omistautumisestaan totuuden paljastamiselle. Hänen kokemuksensa tuovat esiin UAP-ilmiön monimutkaisuuden ja haasteet, jotka liittyvät sen tutkimiseen hallituksen salailun ja skeptisyyden puitteissa. UAP-ilmiöitä koskevan keskustelun kehittyessä edelleen Elizondon ääni on edelleen kriittinen ja kehottaa sekä varovaisuuteen että uteliaisuuteen, kun ihmiskunta kamppailee sen mahdollisuuden kanssa, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings