Kansallinen turvallisuusvirasto (NSA) on pitänyt kiinni päätöksestään olla vahvistamatta tai kumoamatta, onko sillä hallussaan tiedustelutietoja, jotka liittyvät väitettyyn ”Immaculate Constellation” -ohjelmaan, ja hylännyt Black Vaultin esittämän valituksen, joka perustui tiedonvapauslakiin.
Päätöksessä ei todeta, että ”Immaculate Constellation” -ohjelma olisi olemassa, että NSA olisi osallistunut tällaiseen ohjelmaan tai edes sitä, että NSA:lla olisi siitä asiakirjoja. Sen sijaan NSA väittää, että jo pelkkä vastaus kysymykseen siitä, onko asiaa koskevia tiedusteluasiakirjoja lainkaan olemassa, paljastaisi sinänsä salaiseksi luokiteltua ja laissa suojattua tietoa.
Tämä ero on erityisen merkittävä tässä tapauksessa. Sotaministeriö on julkisesti kiistänyt, että sillä olisi minkäänlaista tietoa kyseisellä nimellä tunnetusta Special Access Program -ohjelmasta, kun taas monien väitteiden taustalla oleva asiakirja on edelleen vahvistamaton ilmiantajan laatima raportti, joka sisältää poikkeuksellisia väitteitä, joiden tueksi ei ole julkisesti esitetty raportissa kuvattuja kuvamateriaaleja, tiedusteluraportteja, tietokantoja tai muita vahvistavia todisteita.
Tuloksena on epätavallinen tiedonpuute: yksi hallituksen osasto on julkisesti ilmoittanut, ettei sillä ole tietoja väitetystä ohjelmasta, kun taas NSA toteaa, että kansallinen turvallisuus estää sitä kertomasta, onko sillä kyseiseen väitteeseen liittyviä tietoja.
Väitteet Immaculate Constellationista
”Immaculate Constellation” nousi julkiseen UAP-keskusteluun lokakuussa 2024 toimittaja Michael Shellenbergerin uutisoinnin myötä. Myöhemmin kongressille toimitettu asiakirja liitettiin edustajainhuoneen valvontavaliokunnan 13. marraskuuta 2024 pidetyn kuulemistilaisuuden ”Tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt: totuuden paljastaminen” pöytäkirjaan.
Asiakirjassa kuvataan sitä ”monivuotisen sisäisen tutkimuksen” tulokseksi, joka koskee UAP:ta, ”tuntemattomasta lähteestä peräisin olevia teknologioita” ja ”ei-ihmisen älykkyyttä”. Siinä todetaan, että asiakirja toimitettiin kongressille UAP-ilmiantajajärjestelmän kautta, ja että sen julkinen versio on tarkistettu ja hyväksytty julkaistavaksi ulkoministeriön globaalien julkisten asioiden osastolla.
Sen keskeinen väite on selkeä:
“IMMACULATE CONSTELLATION on tunnustamaton erityisohjelma (USAP), joka perustettiin sen jälkeen, kun Luis Elizondo julkisti AATIP- ja AAWSAP-ohjelmat vuonna 2017.”
Raportissa väitetään lisäksi, että ohjelman ”päätehtävänä on kerätä kuvatiedustelutietoa tunnistamattomista ilmiöistä ilmassa (UAP) sekä ARV/RV-ajoneuvoista (Reproduction Vehicles)” käyttämällä Yhdysvaltain armeijan tiedustelujärjestelmiä, joihin on annettu tai ei ole annettu erityisiä tehtäviä.
Väitteet ulottuvat huomattavasti pidemmälle. Asiakirjassa kuvataan väitettyjä kuvamateriaaleja CENTCOMin, INDOPACOMin, NORTHCOMin ja SOUTHCOMin toiminta-alueilta; siinä väitetään, että puolustusministeriön HUMINT-tietokanta sisältää yli 400 raporttia UAP- ja UFO-havainnoista vuosilta 1991–2022; ja siinä esitetään taulukoita, joissa luetellaan raportoidut muodot, koot, käyttäytymismallit, tunnusmerkit ja muut ominaisuudet.
Nämä ovat asiakirjassa esitettyjä väitteitä, eivätkä ne ole riippumattomasti vahvistettuja havaintoja.
Asiakirjan esiintyminen kongressin virallisessa kuulemispöytäkirjassa vahvistaa, että kongressi on vastaanottanut ja julkaissut raportin. Se ei kuitenkaan todista väitteiden paikkansapitävyyttä, osoita väitetyn ohjelman olemassaoloa eikä osoita, että kuvamateriaali ja tietokannat ovat aitoja.
Tämä todistusaineiston ero on edelleen tärkeä osa asiaa. Raportin yhteydessä ei ole julkistettu mitään ensisijaista ohjelma-aineistoa, joka osoittaisi Immaculate Constellationin olevan todellinen USAP, eikä raportissa kuvattuja kuvamateriaaleja ja tiedusteluraportteja ole asetettu julkisesti saataville riippumattoman tarkastelun varten.
Pentagon: Ei tietoa ohjelmasta

Puolustusministeriö otti julkisesti huomattavasti selkeämmän kannan.
Puolustusministeriön tiedottaja Sue Gough totesi:
“Puolustusministeriöllä ei ole nykyisiä eikä aiempia tietoja minkäänlaisesta SAP-ohjelmasta, jonka nimi olisi ’IMMACULATE CONSTELLATION’.”
Tämä kiistämisilmoitus kirjattiin myös kansallisen tiedustelupäällikön toimiston (ODNI) sisäiseen asiakirjaan, joka koski kyseisiä väitteitä. ODNI:n asiakirjassa Immaculate Constellationia kuvattiin ”oletetuksi, tunnustamattomaksi erityispääsyohjelmaksi” ja siinä esitettiin yhteenveto aiemmin julkisuudessa raportoiduista tiedoista ennen kuin Goughin kiistämisilmoitus kirjattiin asiakirjaan.
Julkisesti saatavilla olevissa asiakirjoissa on siis suora ristiriita ilmiantajan esittämien väitteiden ja puolustusministeriön ilmoittaman kannan välillä. Tällä hetkellä ei ole julkisesti saatavilla riittävää asiakirjanäyttöä, jonka perusteella tämä ristiriita voitaisiin ratkaista itsenäisesti ohjelman olemassaolon puolesta.
NSA:n FOIA-tietopyyntö
3. joulukuuta 2024 Black Vault jätti NSA:lle pyynnön, jossa se pyysi tiedustelutietoja ja tiedustelutoimintaan liittyviä asiakirjoja, jotka koskivat väitettyä Immaculate Constellation -ohjelmaa.
NSA:lle tehdyn pyynnön tarkoituksena ei ollut esittää todisteita siitä, että NSA olisi toteuttanut kyseistä ohjelmaa. Pyyntö oli pikemminkin osa laajempaa FOIA-strategiaa, jota Black Vault käytti yrittäessään selvittää tiedusteluyhteisöä koskevia väitteitä.
Ohjelmaa tai aihetta koskevat asiakirjat eivät välttämättä sijaitse yksinomaan sen viraston hallussa, jonka väitetään ne laatineen. Tiedusteluraportit, kirjeenvaihto, viittaukset, valmiit tuotteet tai muu aineisto voivat mahdollisesti löytyä muualta hallinnosta. Kun pyydetyt asiakirjat ovat peräisin toisesta virastosta, FOIA-menettelyyn voi kuulua myös kuuleminen tai asian siirtäminen alkuperäiselle virastolle tarkastelua varten.
Pyynnön lähettäminen useille mahdollisesti asiaan liittyville virastoille voi siten kattaa laajemman osan hallituksen asiakirja-aineistosta sen sijaan, että oletettaisiin, että vain yhdellä virastolla voisi olla asiaa koskevaa aineistoa.
NSA vastasi 6. joulukuuta 2024.
Se ei kuitenkaan ilmoittanut, ettei se olisi löytänyt mitään.
Se ei suostunut kertomaan, oliko se löytänyt mitään lainkaan.
NSA antaa Glomar-vastauksen

NSA ilmoitti Black Vaultille:
”Alla kuvatuista syistä emme voi vahvistaa tai kieltää näiden asiakirjojen olemassaoloa tai puuttumista.”
On tärkeää huomata, että NSA selitti myös, ettei sen vastaus koskenut yksinomaan Immaculate Constellationia:
”Huomioittehan, että tämä on vakiovastauksemme kaikkiin pyyntöihin, joiden osalta meillä on perusteltu syy uskoa, että pyynnössä haetaan tiedustelutietoja tai asiakirjoja, jotka paljastavat UFO:ihin/UAP:iin liittyvää tiedustelutoimintaa.”
NSA vetosi FOIA-lain poikkeuksiin 1 ja 3. Poikkeuksen 1 nojalla virasto totesi, että jopa pyydetyn aineiston ”olemassaolo tai puuttuminen” oli tällä hetkellä asianmukaisesti salaiseksi luokiteltu presidentin asetuksen 13526 nojalla.
Poikkeuksen 3 osalta NSA viittasi 18 U.S.C. § 798:aan, 50 U.S.C. § 3024(i):hin sekä julkisen lain 86-36 6 §:ään, joka on kodifioitu 50 U.S.C. § 3605:een.
NSA lisäsi myös:
“virasto voi perustellusti ennakoida, että pyydettyjen tietojen olemassaolon tai puuttumisen paljastaminen vahingoittaisi etua, jota määritellyt poikkeukset suojaavat.”
Vastausta kutsutaan yleisesti Glomar-vastaukseksi: sen sijaan, että virasto myöntäisi, onko asiaan liittyviä asiakirjoja olemassa, ja kieltäytyisi sitten luovuttamasta osaa tai kaikkia niistä, se kieltäytyy vahvistamasta tai kumoamasta asiaan liittyvien asiakirjojen olemassaoloa.
Mitään NSA:n joulukuussa 2024 antamassa vastauksessa ei voida asianmukaisesti tulkita vahvistukseksi Immaculate Constellation -tapauksesta. NSA totesi nimenomaisesti, että vastaus oli sen vakiomenettely pyynnöille, joiden se katsoo koskevan tiedusteluasiakirjoja tai tiedusteluun liittyvää toimintaa, johon liittyy ufoja tai UAP:eja.
Black Vault valittaa
Black Vault valitti päätöksestä 9. joulukuuta 2024.
Valitus koski osittain ilmeistä ristiriitaa NSA:n kannan ja puolustusministeriön jo aiemmin antaman kategorisen julkisen lausunnon välillä.
Siinä väitettiin, että jos väitettyä ohjelmaa ei ollut olemassa, tämän tosiasian myöntäminen ei saisi paljastaa salaiseksi luokiteltua tietoa. Toisaalta, jos asiaa koskevia asiakirjoja oli olemassa riippumatta esimerkiksi NSA:n ylläpitämästä ohjelmasta – esimerkiksi asiakirjoja, joissa käsitellään väitteitä, jotka koskevat muualla hallinnossa toimivaa ohjelmaa – FOIA-menettelyn avulla voitaisiin mahdollisesti tunnistaa kyseiset asiakirjat ja soveltaa niihin tavanomaisia luokittelu- ja käsittelymenettelyjä.
Valituksessa vaadittiin nimenomaisesti, että NSA harkitsisi uudelleen Glomar-vastaustaan, ”vahvistaisi tai kiistäisi nimenomaisesti ’Immaculate Constellation’ -hankkeeseen liittyvien asiakirjojen olemassaolon”, käsittelisi kaikki tiedot, joita ei ole vapautettu salassapidosta, ja esittäisi asianmukaiset perustelut niiden tietojen osalta, joita ei vieläkään julkisteta.
NSA on nyt hylännyt kyseisen väitteen.
NSA: Jo pelkkä tietojen olemassaolon myöntäminen voisi vaarantaa kansallisen turvallisuuden
Valituspäätöksessään NSA totesi, että sen alkuperäinen vastaus oli asianmukainen, ja kieltäytyi jälleen vastaamasta siihen, onko asiaa koskevia asiakirjoja olemassa.
Valitusviranomainen kirjoitti:
”Päätin, että NSA:n vastaus, jossa se ei vahvistanut eikä kiistänyt asiakirjojen olemassaoloa, oli asianmukainen.”
Virasto selitti sitten perustelut, joiden vuoksi se piti kiinni Glomar-vastauksesta:
“Jos vastaus olisi toisenlainen, NSA:n olisi vahvistettava tai kiistettävä väitetyn tiedusteluohjelman (”Immaculate Constellation”) olemassaolo.”
NSA jatkoi:
”Jos NSA vahvistaisi tai kiistäisi sinulle väitetystä NSA:n ohjelmasta olemassa olevien tietojen olemassaolon, sen olisi tehtävä samoin myös muiden osalta.”
Viraston mukaan kyseisten tietojen julkistaminen voisi ”paljastaa tai vaarantaa salaisia ja suojattuja tiedustelutietoja, lähteitä, menetelmiä tai toimintoja”, mikä voisi vahingoittaa kansallista turvallisuutta ja heikentää NSA:n tehtävää.
Valituspäätöksessä käsiteltiin myös suoraan väitettä, joka koski toisen viraston julkisia lausuntoja.
NSA kirjoitti:
”Se, että toinen virasto myöntää väitetystä ohjelmasta koskevien asiakirjojen olemassaolon tai puuttumisen, ei velvoita NSA:ta myöntämään saman ohjelman asiakirjojen olemassaoloa tai puuttumista.”
Valitus hylättiin näin ollen.
Mitä NSA:n vastaus kertoo, sekä ei kerro
NSA:n päätös ei tarjoa todistusaineistoa Immaculate Constellation -tapauksen taustalla olevien väitteiden tueksi.
Glomar-vastausta ei voida loogisesti tulkita ”kyllä”-vastaukseksi. Sen luonteen mukaisesti se ei sisällä vahvistusta eikä kieltämistä.
Tämä rajoitus on erityisen tärkeä, koska NSA totesi nimenomaisesti alkuperäisessä vastauksessaan, että tämä on sen vakiintunut käytäntö käsiteltäessä pyyntöjä, jotka koskevat tiedustelutietoja tai tiedusteluun liittyvää toimintaa, jopa sellaista, johon liittyy ufoja ja UAP:ita.
Näin ollen NSA:n kirjeenvaihdosta ei voida päätellä, että virasto olisi operoinut Immaculate Constellation -operaatiota, osallistunut siihen, tiennyt sen olemassaolosta tai hallussaan mitään niistä poikkeuksellisista kuvista tai tiedustelutiedoista, joita ilmiantajan raportissa kuvataan.
Asiakirja-aineisto on edelleen huomattavasti suppeampi.
Kongressille toimitettiin raportti, jossa väitettiin ohjelman olemassaoloa, ja se kirjattiin virallisesti edustajainhuoneen kuulemistilaisuuden pöytäkirjaan. Raportti sisältää yksityiskohtaisia väitteitä, jotka koskevat kuvatiedustelua, HUMINT-raportointia, signaalitiedustelua sekä hallituksen UAP-toimintaa. Puolustusministeriö (DoD) on julkisesti ilmoittanut, ettei sillä ole ”nykyisiä tai historiallisia tietoja” SAP-ohjelmasta nimeltä Immaculate Constellation. NSA puolestaan kieltäytyy kertomasta, onko sen hallussa väitteeseen liittyviä tiedustelutietoja.
Nämä tosiasiat voivat olla totta ilman, että väitettyä ohjelmaa vahvistettaisiin.
Glomariin liittyvä jatkuva ongelma

NSA:n tapaus havainnollistaa myös toistuvaa läpinäkyvyysongelmaa, jonka Glomar-vastaukset aiheuttavat.
On tärkeä ero sen välillä, kysytäänkö, onko salaiseksi luokiteltu tiedusteluohjelma olemassa, ja sen välillä, kysytäänkö, onko tiedusteluvirastolla hallussaan asiakirjoja, jotka koskevat väitteitä tällaisesta ohjelmasta. Jälkimmäinen voi kattaa materiaalia, joka on peräisin NSA:n ulkopuolelta, lehtikirjoituksia käsittelevää kirjeenvaihtoa, tiedusteluraportteja, virastojen välistä viestintää, viittauksia tai muita asiakirjoja ilman, että väitetyn ohjelman olemassaoloa vahvistettaisiin.
ODNI:n asiakirjoista käykin ilmi, että tämä ero ei ole pelkästään hypoteettinen. ODNI:llä oli hallussaan sisäinen asiakirja, jossa käsiteltiin Immaculate Constellation -väitteitä, tiivistettiin lehdistön raportointia ja kirjattiin puolustusministeriön kiistämys. Sen olemassaolo ei todistanut, että väitetty ohjelma olisi ollut todellinen.
NSA kuitenkin väittää, että jo pelkästään pyynnön kohteena olevien tiedusteluasiakirjojen olemassaolon tai puuttumisen myöntäminen paljastaisi suojattua tietoa.
Tämä jättää ratkaisematta yhden perustavanlaatuisen kysymyksen: jos väite on väärä ja virastolla ei todellakaan ole asiaa koskevia tiedustelutietoja, mitä kansallista turvallisuutta koskevia etuja vahingoittaisi se, että asia yksinkertaisesti todettaisiin?
NSA:n valituspäätöksessä ei anneta tapaukohtaisia julkisia selityksiä, jotka vastaisivat tähän kysymykseen. Sen sijaan siinä todetaan, että väitettyjä tiedusteluohjelmia koskevien tietojen vahvistaminen tai kumoaminen voisi paljastaa salaisia tiedustelutietoja, lähteitä, menetelmiä tai toimintoja, ja että toisen viraston myöntäminen ei sido NSA:ta.
Tämä on hallituksen oikeudellinen kanta. Se ei ole todiste siitä, että Immaculate Constellation -ohjelma olisi olemassa.
Toistaiseksi julkisesti saatavilla olevat todisteet eivät riitä vahvistamaan ilmiantajan raportissa esitettyjä poikkeuksellisia väitteitä. NSA:n Glomar-vastaus ei muuta tätä todistuskuvaa millään tavalla. Se osoittaa ainoastaan, että NSA ei aio kertoa, onko asiaa koskevia tiedustelutietoja olemassa, vaikka toinen Yhdysvaltain hallituksen elin on julkisesti todennut, ettei sillä ole tietoja väitetystä ohjelmasta.
Ero syytöksen dokumentoivan viranomaisasiakirjan ja syytöksen todistavan viranomaisasiakirjan välillä on edelleen keskeinen tekijä Immaculate Constellation -tapausta arvioitaessa. Tällä hetkellä julkiset asiakirjat vahvistavat ensimmäisen, mutta eivät jälkimmäistä.
###
Artikkelin julkaissut The Black Vault




