Avainsana-arkisto: UAP

ufologia

Eläkkeellä oleva CIA-mies esittelee UAP-uhat, kiistanalaiset EMP-väitteet, väitetyn kiinnostuksen DNA:ta kohtaan ja signaalitiedusteluun perustuvan lähestymistavan viljakuvioihin

Kommentoi

Tiedustelupalvelut ovat perinteisesti lähestyneet tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä samalla tavalla kuin mitä tahansa kansalliseen turvallisuuteen liittyvää kysymystä: tehtävän, prioriteettien ja riskien kautta. Tätä taustaa vasten eläkkeellä oleva CIA-mies John Ramirez tarjoaa yksityiskohtaisen kuvan siitä, miten Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö määrittelee UAP:n ongelmakokonaisuudeksi – mikä laukaisee jatkuvan tiedonkeruun, miten kilpailevia selityksiä punnitaan ja miksi jotkut hypoteesit hylätään menettelyllisistä syistä sen sijaan, että ne hylättäisiin kokonaan. Hänen kertomuksensa koskettaa useita kiistanalaisia UAP-narratiiveja – ydinvoimalaitosten onnettomuudet, väitetty kiinnostus muukalaisten DNA:ta kohtaan ja aikaan liittyvät vaikutukset – ja sijoittaa ne samalla operatiivisen turvallisuuden, salassapitovelvollisuuden ja luotettavien tietojen tarpeen käytännön rajoihin.

Ramirez kuvailee CIA:n asennetta tehtäväkeskeiseksi ja presidentin prioriteettien mukaiseksi, jotka kansallisen tiedustelupäällikön toimisto muuntaa kansallisiksi tiedusteluprioriteeteiksi. Näiden prioriteettien puitteissa CIA:n tehtäväkenttä on edelleen ihmistiedustelu: rekrytointi, suojelu, arviointi ja lähteisiin perustuvan tiedon raportointi päätöksentekijöille. Kylmän sodan aikana UFO-raportit arvioitiin vastustajan kykyjä silmällä pitäen. Keskeinen kysymys oli, kuvastavatko epätavalliset kohteet Neuvostoliiton tai jonkin toisen maan teknologiaa ja muodostivatko ne uhan; kun uhan merkkejä ei ollut, ponnistelut suunnattiin tärkeämpiin tehtäviin.

UAP-keskustelu palaa toistuvasti Yhdysvaltain ydinlaitoksiin, erityisesti raportteihin, joiden mukaan mannertenvälisten ballististen ohjusten laukaisujärjestelmät olivat vaurioituneet 1960-luvulla. Ramirez kertoo tarkastaneensa ilmavoimien analyysin, jossa dokumentoitiin samanaikaiset viat laukaisukompleksissa: kaikki kymmenen ohjusten Voice Record Signal Assembly (VRSA) -yksikköä ja useita mekaanisia kiintolevyjä ohjausrenkaassa. Turvallisuushenkilöstön maanpäälliset havainnot valoisista esineistä eivät sisältyneet viralliseen raporttiin. Ilmavoimien historioitsija ehdotti myöhemmin Ramirezille, että vika saattoi johtua Yhdysvaltojen järjestelmiä vastaan suoritetusta sähkömagneettisen pulssin testistä. Ramirez väittää, että tällaista testausta ei suoriteta toiminnassa oleville ohjuksille ilman laajoja tiedotustilaisuuksia ja instrumentaatiota, jotta vältetään paniikki ja varmistetaan testin tietojen arvo. Näiden tunnusmerkkien puuttuminen sai hänet hylkäämään EMP-selityksen kyseisessä yhteydessä.

Yhdysvaltain laivaston ”Tic Tac” -kohtaamisista Ramirez vastustaa ajatusta, että ne olisivat olleet merkitsemättömiä Yhdysvaltain järjestelmien testejä, kun otetaan huomioon lentoturvallisuusprotokollat ja sotilasharjoitusten strukturoitu luonne. Hän viittaa aikaisempiin konsepteihin sukellusveneistä, jotka voitaisiin lähettää toimimaan ilmassa ja palaamaan takaisin – mikä viittaa kykyyn siirtyä väliaineesta toiseen – mutta toteaa, että merivoimien lentäjien kuvaamat ”Tic Tac” -ilmiön suorituskykyominaisuudet eivät vastaa tällaisia tunnettuja konsepteja. Hän viittaa silminnäkijöiden kertomuksiin ja julkisesti julkaistuihin anturitietoihin ja pidättäytyy esittämästä lopullista johtopäätöstä ilman lisätietoja.

Kylmän sodan aikaiset huolet mielen vaikutuksesta ja vankien ehdollistamisesta johtivat useisiin hallituksen rahoittamiin tutkimuksiin, MKUltra-ohjelman käyttäytymisen muokkauksesta myöhemmin nimellä ”Stargate” tunnettuun kaukokatseluohjelmaan. Ramirez huomauttaa, että osa kongressista keskeytti tutkimukset uskonnollisista syistä, mikä heijastaa jatkuvaa jännitettä: henkilökohtaiset uskomukset voivat rajoittaa tutkimussuunnitelmia huolimatta niiden poliittisesta merkityksestä. Hän väittää, että UAP-tutkimukset tulisi suojata uskomuksiin perustuvilta veto-oikeuksilta ja arvioida todisteiden perusteella.

Ramirez kertoo, että CIA:n historioitsija kuvaili jatkuvaa kiinnostusta ”muukalaisten DNA:ta” ja tiettyjä ihmisten sukulinjoja kohtaan. Hän ei syventynyt tähän väitteeseen, mutta yhdistää tällaisen kiinnostuksen laajempaan Yhdysvaltain hallituksen pyrkimykseen tunnistaa ja kehittää ihmisten kykyjä – viitaten kylmän sodan aikaiseen historialliseen kykyjen tunnistamiseen ja niin kutsuttuihin ”GATE”-ohjelmiin, jotka olivat edeltäjiä nykyiselle matemaattisesti lahjakkaiden rekrytoinnille. Erillisessä keskustelussa kokemusten yhteisestä piirteistä hän kertoo kuulleensa, että kelttiläistä tai cherokee-intiaaniperimää omaavat henkilöt ovat tilastollisesti merkittävässä asemassa tiedustelu- ja erikoisoperaatioyhteisöjen kokijoiden joukossa. Hän luonnehtii tätä sisäisesti tiedossa olevaksi tiedoksi, jota ei ole laajasti dokumentoitu julkisissa tiedoissa. Nämä väitteet ovat edelleen vahvistamattomia ja esitetään Ramirezin kertomuksen yhteydessä siitä, mitä hänelle on kerrottu.

Ramirez soveltaa signaalitiedustelun taustatietojaan epätavalliseen kysymykseen: miten tulkita viljaympyröitä. Sen sijaan, että hän käsittelisi muodostelmia kuvina, hän ehdottaa mittaamaan pienimmät toistuvat yksiköt kohonneesta ja litistyneestä viljasta ja koodaamaan ne ykkösiksi ja nolliksi bittivirran muodostamiseksi – analyyttinen lähestymistapa, joka voitaisiin toteuttaa ulkoreunasta sisäänpäin tai päinvastoin. Hän korostaa, että tämä on henkilökohtainen menetelmä, ei virallinen ohjelma. Hänen laajempi näkemyksensä on, että jos viestintä on koodattu epätavallisella tavalla, se saattaa vaatia epätavallisia jäsentelykehyksiä. Samassa yhteydessä hän viittaa raportteihin, jotka yhdistävät NSA:n ”Project Destiny” -hankkeen yrityksiin kommunikoida ei-inhimillisten älykkyyksien kanssa, ja erottaa sen sieppauskertomuksista. Hänen mukaansa yhteys on anekdoottinen ja perustuu NSA:n signaalitiedusteluun ja salakirjoituksen purkamiseen eikä vahvistettuihin ohjelman yksityiskohtiin.

Sieppauksista Ramirez puhuu kokemuksen perusteella ja käyttää mieluummin sanaa ”viety” kuin ”siepattu”. Hän sanoo, että joissakin tapauksissa voi olla rikollisia elementtejä, kun ihmiset ovat osallisina, riippumatta siitä, onko mukana muita kuin ihmisiä. Hän viittaa siihen, että hallituksella on tietoja kokemusten yhteisten piirteiden tunnistamisesta, mutta ei puhu asiasta enempää keltti/cherokee-yhteyden lisäksi. Väitteet korostavat laajempaa tutkimustarvetta: vankkoja, yksityisyyttä suojaavia väestötutkimuksia, joilla voidaan vahvistaa tai kumota havainnot ja erottaa kansanperinne empiirisistä signaaleista.

Ramirez palaa väitteisiin, joiden mukaan Mussolinin hallinnassa ollut epätavallinen alus – niin kutsuttu Magenta-tapaus – olisi voinut herättää Saksan kiinnostuksen ja myöhemmin Yhdysvaltojen hyödyntämisen. Hän spekuloi, että Roswellissa saattoi olla mukana hybriditeknologiaa, joka oli peräisin ei-ihmislähteistä, mutta toteutettu ihmisten ja saksalaisten insinöörien toimesta, mikä voisi selittää onnettomuuden. Hän kiistää voimakkaasti ajatuksen, että 1940-luvun seurantatutkat olisivat voineet lamauttaa erittäin edistyneen aluksen, ja viittaa niiden pulssiluonteeseen, tehoon, aallonpituuteen ja käyttötarkoitukseen. Hän korostaa myös toistuvan 3 GHz:n motiivin historiallisessa materiaalissa: White Sandsin seurantatutkat toimivat lähellä tätä taajuutta, ja analyytikko James McDonald raportoi noin 2,995–3,0 GHz:n päästöistä RB-47 UFO-tapauksessa. Nämä tekniset yksityiskohdat esitetään kiinnostavina, ei ratkaisevina.

Suuri osa UAP-keskustelusta keskittyy ihmisen havainnointikyvyn ja mittauslaitteiden rajoituksiin. Ramirez korostaa, että tiedustelutietojen kerääminen ulottuu jo näkyvän valon taajuuksien ulkopuolelle, radiotaajuuksista infrapuna- ja ultraviolettitaajuuksiin. Hän vertaa Hubble-luokan antureiden optista painotusta infrapuna-optimoituun James Webb -avaruusteleskooppiin, joka paljastaa tavallisella optiikalla näkymättömiä rakenteita, havainnollistaakseen, kuinka erilaiset taajuusalueet tuottavat radikaalisti erilaisia havaintoja. Hän ehdottaa, että epätavalliset ilmiöt voidaan luonnehtia paremmin monipuolisten anturijärjestelmien avulla kuin luottamalla yhteen ainoaan menetelmään.

Ramirez tunnustaa raportit muuttuneista tajunnantiloista – joko äärimmäisen stressin tai DMT:n kaltaisten yhdisteiden kautta – joissa todistajat kuvailevat eläviä olentoja ja ympäristöjä. Hän ei väitä, että tällaiset kokemukset todistavat ontologisia realiteetteja, mutta väittää, että ne ansaitsevat huolellisen, ei-hylkäävän tutkimuksen. Tutkijoiden haasteena on tasapainottaa avoimuus hyvin outoja kertomuksia kohtaan kurinalaisilla menetelmillä, joilla voidaan erottaa neurofysiologiset artefaktit ulkoisesti todennettavista tapahtumista.

Ramirez varoittaa, että tekoäly on jo nyt voimakas väline käyttäytymisen muokkaamiseen. Hän ennustaa kehityksen kohti ”synteettistä älykkyyttä”, jossa tekoäly on integroitu niin saumattomasti järjestelmiin ja mahdollisesti biologisiin alustoihin, että ero todellisen ja keinotekoisen sisällön välillä häviää. Hän esittää, että jotkut raportoidut ilmiöt voivat olla synteettisiä konstruktioita, ja kehottaa ennakoivaan hallintaan, jotta tällaisia kykyjä ei voida käyttää aseina – tämä on huolenaihe, jolla on selkeitä kansalliseen turvallisuuteen liittyviä seurauksia riippumatta siitä, mitä mieltä kukin on UAP:den alkuperästä.

Tietojen julkistamisen osalta Ramirez väittää, että ei-ihmisälyt voivat paljastaa itsensä ilman ihmisten lupaa tai aikataulua. Tässä mielessä tietojen julkistaminen voi olla hallituksen valvonnan ulkopuolella. Hän myöntää, että hallitukset saattavat pyrkiä valmistamaan väestöä tällaiseen tilanteeseen, mutta hän luonnehtii sitä spekulaatioksi. Tuloksena on kaksijakoinen todellisuus: lainsäädännölliset ja byrokraattiset prosessit, jotka voivat asteittain poistaa tietojen salassapitovelvollisuuden, ja tuntematon aikataulu, jonka asettavat ulkoiset toimijat.

Ramirez huomauttaa, että kun hän esitteli kattavan diaesityksen tiedusteluyhteisön rakenteesta ja UAP-tietojen kulkureiteistä, CIA hyväksyi sen ilman sensurointia, mutta neuvoi häntä olemaan käsittelemättä tiettyjä aiheita – mikä on esimerkki siitä, kuinka luokittelu voi olla kapea ja tarkka, vaikka laajempi prosessitieto olisi jaettavissa. Hän pitää virastojen vastuualueiden jakautumista koskevaa tietämystä – CIA vastaa HUMINT-tiedustelusta, NSA SIGINT-tiedustelusta, NGA kuvantamisesta, NRO avaruustiedustelusta ja DIA puolustusanalyysistä – olennaisena spekulaatioiden vähentämiseksi ja julkisen keskustelun parantamiseksi.

Yksi Ramirezin merkittävimmistä hypoteeseista määrittelee ”ajan manipuloinnin” uudelleen ”aikasiirtymäksi”, joka voi ilmetä propulsiotekniikan sivuvaikutuksena eikä tietoisesti hallittavana välineenä. Hän ei esitä todisteita, vaan esittää idean käsitteellisenä siltana silminnäkijöiden kuvauksien ja uskottavien mekanismien välillä. Hän viittaa myös julkiseen haastatteluun, jossa entinen CIA-mies Jim Semivan kertoi olevansa syvästi järkyttynyt salaisista tiedoista, jotka liittyivät UAP:hin mutta olivat siitä erillisiä – mikä viittaa siihen, että jatkokysymyksissä voitaisiin tutkia, olivatko aikailmiöt osa tätä kuvaa. Ramirez kieltäytyy keskustelemasta vuotaneista koodisanoista ja pidättäytyy nimeämästä tiettyjä projekteja.

Huolimatta monien väitteiden ratkaisemattomuudesta, Ramirez päättää varovaisen optimistisesti. Hän toivoo, että ihmiskunta välttää itsetuhoisuuden, pidättäytyy uusien teknologioiden ottamisesta asekäyttöön ja asettaa etusijalle terveyden ja ympäristön kestävyyden. Hän mainitsee spekulatiiviset ”med-bed”-ominaisuudet esimerkkinä sellaisista lääketieteellisistä läpimurroista, joiden toivoo vahvistuvan todennettavissa olevilla todisteilla ja vastuullisella soveltamisella. Hänen näkemyksensä punaisena lankana on pragmaattisuus: soveltaa tiukkoja menetelmiä epäselviin tietoihin, vastustaa ennenaikaisia johtopäätöksiä ja pitää politiikka testattavissa olevien väitteiden varassa, samalla kun pysytään avoimina sille mahdollisuudelle, että jotkut vastaukset saattavat tulla vakiintuneiden kanavien ulkopuolelta.

 

Artikkelin julkaissut uapdrop.com

Eksopolitiikka

Richard Dolan käy läpi evoluutiota UFO-paljastuksesta UAP-läpinäkyvyyteen

Kommentoi

Richard Dolan, tunnettu UFO-historioitsija, syventyy kehittyvään terminologiaan ja sen seurauksiin oivaltavassa analyysissään ”The Richard Dolan Show’ssa”. Siirtyminen ”UFOista” ”UAP:hin” ja ”paljastamisesta” ”avoimuuteen” on muutakin kuin pelkkää semantiikkaa; se heijastaa laajempia yhteiskunnallisia ja institutionaalisia asenteita näitä ilmiöitä kohtaan ja yrityksiä hallita kertomuksia.

UFO-havaintojen alkuaikoina käytettiin yleisesti termiä ”lentävät lautaset”. Termiin liittyi tieteiskirjallisuuden ja yleisen hysterian sävyjä, jotka usein varjostivat vakavasti otettavia tutkimuksia. Ajan mittaan termi kehittyi ”tunnistamattomiksi lentäviksi esineiksi” (UFO), jonka Yhdysvaltain armeija keksi tuodakseen tieteellisen objektiivisuuden ja byrokraattisen vakauden varjopuolen näiden ilmiöiden tutkimiseen.

Viime vuosina on kuitenkin siirrytty käyttämään termiä ”tunnistamattomat ilmailmiöt” (UAP, unidentified aerial phenomena) ja viime aikoina ”tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt” (unidentified anomalous phenomena). Tämä siirtymä kuvastaa jatkuvaa pyrkimystä brändätä uudelleen, jotta aihe olisi helpompi ottaa tieteelliseen tutkimukseen ja julkiseen keskusteluun. Tohtori Richard Haynesin, NASA:n tutkijan ja aktiivisen UFO-tutkijan, katsotaan tehneen UAP-termin tunnetuksi 1990-luvulla, ja hänen tavoitteenaan oli poistaa UFOihin liittyvä kulttuurinen rasite ja kannustaa vakavaan tutkimukseen.

Vuosikymmeniä UFO-yhteisö on puolustanut ”paljastamisen” käsitettä, joka tarkoittaa sitä, että vakiintunut auktoriteetti paljastaa piilotettua tai salaista tietoa UFOista, usein presidentin tai muun korkea-arvoisen virkamiehen dramaattisena ja lopullisena paljastuksena. Julkistamisen käsite viittaa totuuden hetkeen, jolloin UFOjen olemassaolo ja luonne paljastettaisiin julkisesti.

Sen sijaan termi ”avoimuus” on viime aikoina tullut muotiin erityisesti poliittisissa ja sotilaspiireissä. Läpinäkyvyys merkitsee jatkuvaa avoimuuden ja vastuullisuuden prosessia, mutta siitä puuttuu lupaus täydellisestä tai lopullisesta paljastuksesta. Tätä siirtymistä ”paljastamisesta” ”avoimuuteen” voidaan pitää eräänlaisena hyveiden osoittamisena, joka tarjoaa näennäisen vastuullisuuden, mutta antaa silti vallanpitäjille mahdollisuuden hallita kerrontaa ja julkaistujen tietojen laajuutta.

Dolan korostaa kielen valtaa yleisen käsityksen muokkaamisessa ja kertomusten hallinnassa. Hän vetää yhtäläisyyksiä George Carlinin kritiikkiin ”pehmeästä kielestä”, joka vesittää totuuden ja saa vakavat asiat näyttämään vähemmän välittömiltä ja todellisilta. Vastaavasti George Orwell tutkii poliittista jargonia ja kiertoilmaisuja kirjassaan ”Politiikka ja englannin kieli” ja korostaa, miten kieli voi peittää karua todellisuutta ja manipuloida julkista ajattelua.

UFOjen uudelleennimittäminen UAP:iksi ja siirtyminen paljastamisesta avoimuuteen voidaan nähdä nykyaikaisina esimerkkeinä näistä kielellisistä strategioista. Muuttamalla terminologiaa viranomaiset voivat vaikuttaa siihen, miten yleisö havaitsee nämä ilmiöt ja keskustelee niistä, mikä usein vähentää niiden kiireellisyyttä ja muuttaa keskustelun luonnetta.

Siirtyminen UAP:hen ja avoimuuden korostaminen ovat avanneet oven laajemmille keskusteluille ja kahden puolueen tuelle kongressissa, mutta niihin liittyy myös mahdollisia sudenkuoppia. Termi UAP käsittää monenlaisia ilmiöitä, mukaan lukien kaikki ilmassa olevat kohteet, joita ei voida välittömästi tunnistaa. Tällainen laaja määritelmä voi heikentää keskittymistä todella selittämättömiin ilmiöihin ja helpottaa viranomaisten mahdollisuuksia jättää huomiotta tai vähätellä merkittäviä havaintoja.

Lisäksi lupaus avoimuudesta ilman sitoutumista täydelliseen tiedonantoon voi johtaa jatkuvaan hämärtämiseen ja kertomuksen hallintaan. Kuten Dolan toteaa, institutionaaliset rakenteet, jotka ovat kasvaneet UFO-salaisuuden ympärille viimeisten 80 vuoden aikana, ovat syvälle juurtuneita, ja niihin liittyy merkittäviä taloudellisia etuja ja vaikutusvaltaisia toimijoita. Todellinen paljastuminen, jos se koskaan tapahtuu, on todennäköisesti häiritsevää ja haastavaa vallitsevalle tilanteelle.

Lopuksi Richard Dolanin analyysi ”The Richard Dolan Show’ssa” valaisee UFOihin ja UAP:iin liittyviä merkittäviä kielellisiä ja terminologisia muutoksia. Näiden muutosten ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tunnistamattomien ilmiöiden tutkimuksesta ja laajemmista yhteiskunnallisista ja institutionaalisista voimista. Siirtyminen UFOjen paljastamisesta UFO-ilmiöiden avoimuuteen heijastaa syvempiä pyrkimyksiä hallita kertomuksia ja korostaa jatkuvia haasteita, jotka liittyvät todellisen avoimuuden ja ymmärryksen saavuttamiseen tällä arvoituksellisella alalla.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Eksopolitiikka

Kevin Randlen tilannearvio droneista

Kommentoi

kirjoittanut Kevin Randle

Viime päivinä olemme puhuneet droneista. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että luotamme enemmän huhuihin, spekulaatioihin ja väärään tietoon. Useita henkilöitä on haastateltu ja viralliset tiedottajat ovat sanoneet asioita, jotka ovat joskus suoraan ristiriidassa keskenään.

Jotta asiaan saataisiin hieman perspektiiviä, totean, että New Jerseyn yllä on nähty kymmeniä, ellei jopa satoja lennokkeja, ja nyt nämä havainnot ovat lipsahtaneet Pennsylvaniaan ja New Yorkiin. Kyseisellä alueella on useita sotilaallisia laitoksia. On olemassa monia videoita lennokeista, jotka on nähty sekä päivällä että yöllä. On kuvauksia lennokeista, jotka ovat suhteellisen pieniä, joidenkin kuvausten mukaan ne ovat halkaisijaltaan kuusi jalkaa ja joidenkin sanotaan olevan maasturien kokoisia.

Predator-drone. Maasturin kokoinen? Viitteitä siitä, mitä jotkut
New Jerseyn ja Pennsylvanian yllä?

Voisi sanoa, että tämä alkoi Langleyn ilmavoimien tukikohdan ympärillä hiljattain tapahtuneista tunkeutumisista, ja nyt se on siirtynyt muualle Yhdysvaltoihin. Pentagon ilmoitti juuri, että lennokit, mitä ne sitten ovatkaan, eivät ole peräisin yhdeltäkään nykypäivän vastustajaltamme eivätkä ne ole osa Yhdysvaltain armeijaa.

Langleyn ympärillä joulukuussa 2024 tapahtuneiden tunkeutumisten jälkeen Christopher Mellon kirjoitti artikkelin, jossa hän ihmetteli, kuka operoi niitä salaperäisiä lennokkeja, joita on nähty laivaston sotaharjoitusten, ydinvoimaloiden ja muiden kriittisten toimintojen yllä. Hän mainitsi, että nämä lennokkien tunkeutumiset pahenivat Langley AFB:n ympärillä niin pahasti, että lennokkien takia tukikohdan lentokoneet siirrettiin muihin, turvallisempiin paikkoihin.

Mellon kirjoitti: ”Hallituksemme ei ole onnistunut määrittämään, mistä ne ovat peräisin tai kuka niitä käyttää. On myös yllättävää, että yksikään niistä ei ole mennyt epäkuntoon ja sitä ei ole saatu talteen, vaikka niitä on operoitu laajamittaisesti ja suurella määrällä pitkien aikojen ajan.””

Christopher Mellon

Ilmavoimien kenraali Mark Kelly kertoi Wall Street Journalin toimittajille, että yksi drone oli ”noin 20 jalkaa pitkä ja lensi yli 100 mailia tunnissa, noin 3 000-4 000 jalan korkeudessa”. Muut lennokit seurasivat yksi toisensa jälkeen, ja ne kuulostivat kaukaisuudessa ruohonleikkureiden paraatilta.”

Lisäksi Yhdysvaltain ja Kanadan North American Aerospace Defense Command (NORAD) -joukkojen ilmavoimien kenraali Gregory M. Guillot kertoi The War Zonelle, että Langley AFB:n tunkeutumiset olivat vain osa niistä yli 600 tunkeutumisesta, joita on raportoitu sotilaslaitosten yllä vuonna 2022.

Hän sanoi myös kaksi muuta mielenkiintoista asiaa. Toinen oli se, että hän ei tiennyt, oliko dronet jäljitetty takaisin palautuspaikalleen vai oliko ne voitu laukaista jostain rannikon edustalla olevasta aluksesta. Ja toiseksi hän näki, että NORADin vastuu dronejen torjunnasta oli hyvin rajattu koskemaan vain sellaisia tunkeutumisia, joilla olisi kansallisia seurauksia. Hän lisäsi, että NORTHCOMilla ei ollut vastuuta tai valtuuksia ryhtyä toimiin, mikä tarkoittaa, että se ei pysäyttäisi niitä tai yrittäisi pudottaa niitä. Hän sanoi, että se oli jonkun muun vastuulla.

Yllättäen hän kertoi The War Zonelle, että kaikki tämä toiminta johti tällä viikolla Falcon Peak 2025 -nimisen lennokkien vastaisen kokeilun perustamiseen, jossa useat yritykset tarjoavat ratkaisujaan näiden hyökkäysten torjumiseksi.

Tämä oli mielestäni mielenkiintoista, koska Mellonin mukaan näillä tunkeutumisilla oli jonkinlainen historia, joka alkoi helmi-maaliskuun vaihteessa 2019. Hän mainitsi erityisesti lennokit, jotka näyttivät kirkkaita valonheittimiä, joita nähtiin toistuvasti Andersonin ilmavoimien tukikohdan yllä Guamissa. Näytti siltä, että nämä lennokit olivat kiinnostuneita vastikään asennetusta ballististen ohjusten torjuntajärjestelmästä.

On joitakin viitteitä siitä, että kiinalaiset olisivat saattaneet olla kiinnostuneita tutustumaan tähän järjestelmään, mutta suoraa näyttöä siitä, että he olisivat käyttäneet lennokkeja, ei ole. Todellinen ongelma tässä on se, että amerikkalaiset puolustusjärjestelmät eivät pudottaneet yhtäkään lennokkia. Toisin sanoen ne toimivat rankaisematta.

On tietenkin todisteita siitä, että Kiina on kiinnostunut siitä, mitä Kanadassa ja Yhdysvalloissa tapahtuu. Helmikuussa 2023 tehtiin suuri ilmapallolento, joka kulki Alaskan, Kanadan ja Yhdysvaltojen halki. Se pysäytettiin lopulta Atlantin valtameren yllä ja pudotettiin. Olen usein ihmetellyt, miksei sitä pysäytetty Kanadan tai Yhdysvaltojen länsi- ja keskiosien laajojen alueiden yllä. Sen annettiin ilmeisesti suorittaa tehtävänsä, mikä se sitten olikin, ennen kuin se tuhoutui.

Eikä ole liian nopeaa toimintaa, että näitä lennokki-iskuja on tehty ainakin vuodesta 2019 lähtien, ja nyt he ovat keksineet ohjelman, joka ilmeisesti alkaa vuonna 2025. Mikään ei ole sen parempaa kuin tarttua ongelmaan ja ratkaista se ajoissa.

Guam ja Anderson AFB eivät kuitenkaan olleet ainoa kohde vuonna 2019. Syyskuussa näiden lennokkien parvet olivat Palo Verden ydinvoimalan ympärillä. Lennokeissa oli vilkkuvat punaiset ja valkoiset valot. Jälleen kerran nämä lennokit lensivät esteettä tai rajoituksetta, eikä niitä tunnistettu. Robert Hastings teki kirjassaan UFOs and Nukes tutkimuksen tämäntyyppisistä hyökkäyksistä, joissa turvallisuusjoukot eivät kyenneet tunnistamaan tai ampumaan alas esineitä, jotka lensivät sekä sotilastukikohtien yllä, joissa varastoitiin ydinaseita, että ydinvoimaa käyttävien voimalaitosten yllä.

Viimeisimmässä kierroksessa saimme tietää, että on raportoitu suuresta lennokista, joka lentää yli 8000 jalan korkeudessa FAA:n sääntöjen ja määräysten vastaisesti. Lennokkeja on raportoitu myös 24 000 – 28 000 jalan korkeudessa. F-16-lentokone jahtasi palloa herkän sotilastukikohdan yllä New Jerseyssä. Tuo esine katosi arviolta Mach 3:n nopeudella, ja huomautan, että se oli arvio sen nopeudesta. Nämä raportit ovat varmasti uhka lentonavigoinnille ja kansalliselle turvallisuudelle, mutta kuulemme vain puheita siitä, mitä ne voivat tehdä.

Itse asiassa näyttää siltä, että on olemassa lakeja tai asetuksia, jotka estävät kaikki yritykset kaataa sellainen, ellei uhka ole olemassa. En ole varma, miksi siitä puhutaan. Luulisi, että yli 400 jalan korkeudessa toimivat lennokit olisivat reilu kohde, koska ne rikkovat FAA:n määräyksiä ja ovat näin ollen uhka lennonjohdolle.

Huomautan tässä yhteydessä, että Yhdysvaltain armeijalla on lennokkeja, jotka voivat toimia kymmenien tuhansien metrien korkeudessa maanpinnasta. Predator-drone voi leijua korkealla taistelukentän yllä tuntikausia ja on käytännössä näkymätön maasta käsin. Se on riittävän suuri kantamaan Hellfire-ohjuksia, ja sitä voidaan ohjata Yhdysvaltojen sisällä sijaitsevista tukikohdista samalla kun se lentää muiden maanosien kohteiden yli. Se on niin hiljainen, ettei sitä kuule maasta käsin. Toisin sanoen meillä on teknologia, jolla voimme tehdä joitakin niistä asioista, joita New Jerseyn yllä olevien lennokkien on kerrottu tehneen.

Koska New Yorkissa sekä New Jerseyssä ja Pennsylvaniassa raportoitujen dronelentojen aiheuttama huoli on kasvanut, kongressin jäsenille annettiin salainen tiedotustilaisuus jatkuvasta ongelmasta, joka liittyy UAP:hin eli UFOihin. Nämä lennokit on luokiteltu UAP:ksi. Kokouksen jälkeen kongressiedustaja Nancy Mace sanoi:

”Puhuimme useista erilaisista UAP-asiakirjoista, jotka ovat olleet lehdistössä tai jotka ovat vuotaneet julkisuuteen. Suurin osa niistä on selitetty, mutta on myös sellaisia, joista keskustelimme ja jotka ovat selittämättä, ja heillä on kuulemma suunnitelma paljastaa ja julkistaa, miten he päätyivät tähän johtopäätökseen ja miksi ne ovat edelleen kohteita, joihin ei ole vastausta. On tiettyjä muotoja, jotka ovat selittämättömiä, jotka ovat ilmassa. Toimin salaisessa ympäristössä. En halua ylittää ja paljastaa salaista tietoa, mutta on tiettyjä muotoja, jotka ovat jatkuvasti selittämättömiä. Mikä on kiehtovaa.”

Pentagon torjui ajatuksen, jonka mukaan osa raporteista liittyisi Maan ulkopuoliseen teknologiaan. Puolustusministeriön apulaistiedottaja Sabrina Singh sanoi: ”Tähän mennessä ministeriö ei ole löytänyt todennettavissa olevia todisteita Maan ulkopuolisista olennoista, toiminnasta tai teknologiasta.”

Tämä on tietysti samaa laulua ja tanssia, jota olemme kuulleet vuodesta 1947 lähtien, jolloin lentävät lautaset tulivat yleiseen tietoisuuteen. On tehty salaisia tutkimuksia ja lähes jatkuvasti on väitetty, että onnettomuudesta ei ole löydetty jäänteitä, jotka vastaisivat joihinkin kysymyksiin.

Vastakohtana tälle synkälle lausunnolle AAROn johtaja, tohtori Jon Kosloski on sanonut: ”On mielenkiintoisia tapauksia, joita minä fysiikan ja insinööritaustani ja tiedusteluyhteisössä vietetyn ajan perusteella en ymmärrä, enkä tunne ketään muuta, joka ymmärtäisi.”

Viranomaiset ovat antaneet lisää lausuntoja, jotka eivät kerro meille mitään muuta kuin sen, ettei huolenaiheeseen ole aihetta. Eräs Pentagonin tiedottaja sanoi, että monet lennokkihavainnoista olivat itse asiassa kaupallisia ja yksityisiä lentokoneita, jotka on tunnistettu virheellisesti lennokeiksi. Tietenkin on olemassa videoita ja valokuvia, jotka todistavat, että monet ilmoitukset lennokeista ovat todella lennokkeja ja että monet niistä lentävät FAA:n lennokkeja koskevien määräysten vastaisesti. Lisäksi meillä on raportti 600 havainnosta, jotka on tehty useiden kuukausien aikana.

Nyt saamme tietää, että Kaliforniassa ja Oregonissa on ollut omia ongelmia näiden hyökkäysten kanssa. Voit kuunnella yhden lentäjän kertomuksen siitä, että hän näki jotain outoa täällä:

Voisin jatkaa, mutta mielestäni asia on jo selvä. Tällaista toimintaa on harjoitettu jo vuosia ilman todellista valtiollista tai virallista vastausta. Niitä ei ole juurikaan tutkittu tai pysäytetty. En ole varma, miksi Pentagon ei ole kyennyt pudottamaan joitakin näytteitä näistä lennokeista. He vain kertovat meille, että nämä lennot eivät ole maailmalla olevien vastustajiemme valvonnassa, he ovat väittäneet, että he eivät voi häiritä lennokkien käyttämiä radiotaajuuksia, ja he näyttävät pystyvän välttämään yrityksemme saada yksi lennokki käsiimme. Tämä on mielestäni jälleen yksi osoitus kyvyttömyydestämme vastata asianmukaisesti kansalliseen turvallisuuteemme kohdistuvaan ilmeiseen uhkaan. Me puhumme, me olemme huolissamme, mutta emme tee muuta kuin annamme heikkoja lausuntoja, joiden mukaan ei ole mitään syytä huoleen.

Kun otetaan huomioon hallituksen vastaus, on mahdollista uskoa, että he tietävät, mistä on kyse. He sanovat meille, että sillä ei ole merkitystä kansalliselle turvallisuudelle, mikä ei ole järkevää, elleivät he ymmärrä, mitä on tapahtumassa, ja jos he todella tietävät lennokkien lähteen. Heidän reaktionsa huutaa, että heillä on vastaukset. He eivät vain voi tehdä asialle mitään, tai ehkä he eivät halua tehdä mitään. Lennokin hankkiminen synnyttäisi lisää kysymyksiä, ja minulle on selvää, että he eivät yksinkertaisesti halua vastata mihinkään niistä.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Uutiset

Onko tulossa dronesota?

Kommentoi

Tunnistamattomien lennokkien mysteeri on edelleen ratkaisematta, eivätkä viranomaiset anna juurikaan selvyyttä. Viranomaiset ovat vähätelleet tapauksia ja väittäneet, ettei kansallinen turvallisuus ole uhattuna, ja pitäneet monia havaintoja lentokoneiden tai helikoptereiden kaltaisina. Avoimuuden puute on kuitenkin vain lisännyt julkista spekulointia ja lisännyt huolta.

Mitä ihmiset/asiantuntijat sanovat:

Jotkut arvelevat, että nämä lennokit ovat osa salaisia operaatioita, jotka on suunniteltu havaitsemaan likaisia pommeja tai ydinaseita, tai että nämä lennokit ovat osa tiettyjen virastojen kehittyneitä valvontajärjestelmiä.

Avaruusjoukot saattavat suorittaa salaisia harjoituksia, kuten huipputeknologian testaamista tai viestinnän lukitusharjoituksia havaitsemis- ja väistämisvalmiuksien arvioimiseksi.

Entinen CIA:n upseeri on ehdottanut, että lennokit saattavat olla osa hallituksen pyrkimyksiä kokeilla kehittynyttä teknologiaa kaupunkiympäristössä.

Raporttien mukaan näillä lennokeilla on epätavallisia ominaisuuksia, kuten lämpöjäljen puuttuminen ja havaitsemisen välttäminen. Ne saattavat käyttää radiohäirintää tai salattua viestintää, mikä voi aiheuttaa tahattomia häiriöitä siviilielektroniikassa, kuten sähkökatkoksia, samalla kun ne välttävät kiinnijäämisen.

Tiedusteluanalyytikot ovat verranneet lennokkeja venäläisiin Orlan-10- tai iranilaisiin Shahed-136-malleihin, mikä herättää epäilyjä kansainvälisestä vakoilusta.

Kaikkein vaikuttavin lausunto tuli kuitenkin Elon Muskilta, joka varoitti aiemmin tänä vuonna eeppisten dronesotien tulosta. Hän sanoi, että tulossa on drooniparvitaisteluita, jotka tulevat hämmentämään mieltä. Mitä hän tietää, mitä me emme tiedä?

Hitaasti lentävä suuri lennokki, joka ampuu tai laukaisee useita pienempiä lennokkeja suhteellisen suurella nopeudella.

DAHBOO77 video: Muskin lausunto X:ssä (entinen Twitter) noin kohdassa 1:23.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Uutiset

Mysteeridronet ’eivät ole amerikkalaisia’ tai muustakaan maasta

Kommentoi

UFO- ja lennokkihavaintoihin eri puolilla Yhdysvaltoja liittyvät jatkuvat mysteerit ja keskustelut kiinnostavat edelleen yleisöä. Avoimuuden ja lopullisten vastausten puute valtion virastoilta yhdistettynä siihen, että näitä lennokkeja vastaan ei ilmeisesti ole ryhdytty sotilaallisiin toimiin, on ruokkinut spekulaatioita mahdollisesta salailusta tai epäpätevyydestä.

Paikallis-, piirikunta- ja osavaltiohallinnoilla ei näytä olevan tietoa siitä, kuka näitä lennokkeja käyttää, mistä ne ovat peräisin tai mihin ne on tarkoitettu. Tästä huolimatta virkamiehet väittävät luottavaisin mielin, että ”uskottavaa uhkaa ei ole”. Tämä herättää kysymyksen: miten he voivat olla niin varmoja? Todellisuus viittaa siihen, etteivät he voi.

Pentagon antoi hiljattain lausunnon New Jerseyn kongressiedustajan väitteiden johdosta, joiden mukaan Iran olisi lähettänyt Yhdysvaltain itärannikon edustalle ”emoaluksen”, joka laukaisi lennokkeja. Pentagon kiisti, että lennokit olisivat sotilaallista alkuperää, ja sulki pois yhteydet tunnettuihin ulkomaisiin yksiköihin, mutta edelleen on kysymyksiä siitä, onko kriittisiä tietoja salattu.

Jos nämä dronet eivät liity Iraniin, Yhdysvaltoihin, Venäjään, Kiinaan tai mihinkään muuhun valtioon, jotkut asiantuntijat ehdottavat, että ne voivat olla osa salaisia ”syvävaltion” ohjelmia. Näihin ohjelmiin voisi liittyä kehittynyttä ilmailuteknologiaa, jota yksityiset yritykset testaavat salaisissa aloitteissa.

Silminnäkijöiden, kuten New Jerseyn sheriffin ja rannikkovartioston virkamiesten, kertomusten mukaan lennokit käyttäytyvät hyvin epätavallisesti. Niihin kuuluu muun muassa merestä nouseminen ja äkkinäisten 90 asteen käännösten kaltaiset liikkeet, jotka saattavat viitata siihen, että niissä käytetään kehittyneitä työntövoimajärjestelmiä, joita ei tunneta julkisuudessa.

Toisen teorian mukaan lennokit eivät ehkä olekaan fyysisiä esineitä, vaan pikemminkin holografisia projektioita, jotka muistuttavat kiistanalaista Project Blue Beam -konseptia. Jos tämä pitää paikkansa, se selittäisi, miksi yritykset niiden pysäyttämiseksi voivat epäonnistua – niitä ei ehkä ole fyysisesti olemassa.

Näiden lennokkien lukumäärä, kestävyys ja kehittyneisyys viittaavat koordinoituun operaatioon. Joidenkin teoreetikoiden mukaan kyseessä saattaa olla osa psykologista operaatiota, jonka tarkoituksena on viedä huomio kiireellisistä poliittisista, taloudellisista tai sosiaalisista kysymyksistä. Tällaisten tapahtumien ajoitus näyttää usein olevan epäilyttävästi linjassa julkisten, taloudellisten levottomuuksien tai epävarmuuden kausien kanssa.

Jos ”syvävaltio” on järjestämässä näitä ilmiöitä, jotkut pelkäävät, että se voisi olla alkusoittoa false flag -operaatiolle, jonka motiivit ja seuraukset eivät ole vielä paljastuneet.

Tilanne on edelleen spekulaatioiden peitossa, ja yleisö joutuu pohtimaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Uutiset

New Jerseyn senaattori haluaa hätätilan jolla kielletään kaikki dronet

Kommentoi

NJ:n osavaltion senaattori Jon Bramnick vaatii hätätilaa, jotta kaikki lennokit kiellettäisiin NJ:n yllä väliaikaisesti. Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun osavaltion ja liittovaltion virastot eivät vieläkään ole saaneet vastauksia salaperäisiin auton kokoisiin lennokkeihin/UFOihin, jotka ovat lentäneet kolmen osavaltion alueen yllä viimeisten kolmen viikon aikana.

Ja minusta todella tuntuu, että avaruusolennot käyttävät värikkäitä valoja, jotta ihmiset näkisivät ne, jotta ne voivat varovasti paljastaa itsensä, yhä enemmän. En malta odottaa, että saan lähikuvia näistä avaruusaluksista.

Scott C. Waring

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

FAA kieltää lennokit osassa New Jerseytä, ilmoituksessa uhataan ”tappavalla voimalla” ”välittömän turvallisuusuhan” vuoksi

PHILADELPHIA (WPVI) — New Jerseyssä meneillään olevassa lennokkisaagassa on tapahtunut merkittävä kehitys.

Useat liittovaltion virastot olivat yrittäneet lopettaa sen aiemmin tällä viikolla sanomalla, etteivät ne löytäneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Liittovaltion ilmailuhallinto on kuitenkin nyt antanut väliaikaisia lentorajoituksia (TFR) useissa kaupungeissa eri puolilla New Jerseytä, mukaan lukien useita paikkoja alueellamme, ”erityisistä turvallisuussyistä”.

TFR-alueisiin kuuluvat Camdenin kaupungin osat, Gloucester City, Winslow Township, Evesham, Hancock’s Bridge Lower Alloways Townshipissa Salemin piirikunnassa, Westampton, Burlington ja Hamilton Mercerin piirikunnassa. Lennokkien lennättäminen on kielletty myös Bridgewaterissa, Cedar Grovessa, North Brunswickissa, Metuchenissa, Westamptonissa, South Brunswickissa, Edisonissa, Branchburgissa, Sewarenissa, Jersey Cityssä, Harrisonissa, Elizabethissa, Bayonnessa, Cliftonissa ja Kearnyssä.

Tässä on kartta niistä paikoista, joissa lennokkien lennättäminen on nyt väliaikaisesti kielletty:

FAA antaa TFR:n osalle New Jerseyn aluetta mystisten lennokkihavaintojen keskellä.
FAA antaa TFR:n osalle New Jerseyn aluetta mystisten lennokkihavaintojen keskellä.

Pienet punaiset ympyrät merkitsevät kukin ”yhden meripeninkulman” säteellä olevia lentorajoituksia näillä alueilla, myös maasta 400 jalkaan asti. 400 jalkaa (121 metriä) on korkeus, jossa virkistyskäyttöön tarkoitetut lennokit saavat toimia FAA:n sääntöjen mukaan.

Bedminsterin ja Picatinny Arsenalin aiemmin myönnetyt TFR:t ovat edelleen voimassa.

Kaikki nämä alueet on nyt luokiteltu ”kansalliseksi puolustusilmatilaksi”.

Miehittämättömät ilma-alukset eivät ole enää sallittuja näillä alueilla tästä päivästä tammikuun 17. päivään saakka, ellei liittovaltion hallitus anna siihen lupaa.

Katso täydellinen luettelo väliaikaisista lentorajoituksista FAA:n verkkosivustolta.

Tämä voi vaikuttaa joihinkin kiinteistönvälittäjiin

Vain operaattorit, joilla on erityislupa, voivat lentää ”erityisistä turvallisuussyistä”.

”Se on harvinainen siirto”, sanoi Charles Werner, joka on Dronerespondersin johtaja. ”Se tehdään, jotta voitaisiin yrittää saada parempi ote ja tunnistaa ilmatilassa olevat ilma-alukset ja yrittää nähdä kaikki luvattomat ilma-alukset, jotka vielä lentävät.”

Werner suositteli käyttämään jotakin monista ilmaisista sovelluksista, jotka jäljittävät lennokkeja, kuten B4UFLY:tä.

Tilapäinen rajoitus tarkoittaa, että Brad Buttonin kaltaiset kiinteistönvälittäjät eivät voi käyttää tärkeää markkinointistrategiaa.

”Lähiöissä käytämme sitä kiinteistön esittelyyn, ja kaupungissa käytämme sitä Center Cityn läheisyyden esittelyyn”, Button selitti.

Button johtaa Button Teamia Compass Realty -yhtiössä. Vaikka tämä ei vaikuta hänen Philadelphian listauksiinsa, tämä vaikuttaa hänen Etelä-Jerseyn listauksiinsa.

Kun käytetään droneja, se nostaa listauksia, hän sanoo.

”Se antaa markkinoinnille elokuvatrailerin tuntua”, Button sanoo.

Ja vaikka hän on maassa, hän sanoi, että he kääntyvät.

”Tässä vaiheessa yritämme saada mahdollisimman paljon ulkokuvia”, Button sanoi.

Mitä tapahtuu kiellon rikkojille

FAA:n mukaan lentäjät, jotka rikkovat ilmatilaa, voidaan ”pysäyttää, pidättää ja kuulustella lainvalvontaviranomaisten toimesta”. FAA voi myös ryhtyä hallinnollisiin toimiin, kuten määrätä siviilioikeudellisia seuraamuksia ja keskeyttää tai peruuttaa lentäjän lupakirjan sekä nostaa rikossyytteen.

Virasto varoittaa pahaenteisesti, että Yhdysvaltain hallitus voi käyttää tappavaa voimaa lennokkeja vastaan, jos ne muodostavat välittömän uhan.

Kielto tulee sunnuntaisen lehdistötilaisuuden jälkeen, jossa FAA:n virkamies sanoi, että New Jerseyn yllä on ”epäilemättä” lentänyt lennokkeja, ja viittasi siihen, että Yhdysvalloissa on rekisteröity lähes miljoona lennokkia.

FAA julkaisi torstaiaamuna lausunnon, jossa todetaan: ”Liittovaltion turvallisuuskumppaneiden pyynnöstä FAA julkaisi 22 väliaikaista lentorajoitusta (TFR), joilla kielletään lennokkien lennot New Jerseyn kriittisen infrastruktuurin yllä. ”

Action News odottaa edelleen selvittää, miksi nämä määräykset annettiin sen jälkeen, kun viikkoja vähäteltiin huolta drone-havainnoista ja miksi nyt.

Kielto tulee myös sen jälkeen, kun senaatin enemmistöjohtaja Chuck Schumer estettiin keskiviikkona edistämästä nopeasti lakiehdotusta, joka antaisi paikallisille lainvalvontaviranomaisille mahdollisuuden seurata lennokkeja, mikä varmistaisi, ettei kongressi toimi tänä vuonna New Jerseyn ja koko Yhdysvaltojen itäosien asukkaita hämmentäneiden salaperäisten lennokkihavaintojen vuoksi.

Newyorkilainen demokraatti Schumer yritti nopeuttaa kaksipuolueisen lakiesityksen läpimenoa senaatissa hakemalla yksimielistä hyväksyntää, mutta senaattori Rand Paul, Kentuckyn republikaani, vastusti sen hyväksymistä.

”New Yorkin ja New Jerseyn asukkailla on paljon kysymyksiä, eivätkä he saa tarpeeksi hyviä vastauksia”, Schumer sanoi. ”Näihin lennokkihavaintoihin liittyvä täydellinen sekaannus osoittaa, että liittovaltion viranomaiset eivät pysty vastaamaan yksin.”

Schumer on myös vaatinut, että Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriö ottaisi käyttöön paremman drone-paikannusteknologian, jonka avulla droneja ja niiden käyttäjiä voitaisiin tunnistaa.

Senaatin lakiesitys olisi myös vahvistanut joidenkin liittovaltion virastojen valtuuksia toimia lennokkien suhteen sekä käynnistänyt pilottiohjelman, jonka avulla osavaltiot ja paikallisviranomaiset voisivat häiritä, lamauttaa tai takavarikoida lennokin ilman operaattorin ennakkosuostumusta.

”Tämä lakiehdotus varmistaisi, että lainvalvontaviranomaisilla on tarvittava teknologia, jonka avulla ne voivat nopeasti ja selkeästi tunnistaa, mitä eri puolilla maata tehdyt ilmoitetut lennokkihavainnot todellisuudessa ovat”, sanoi senaattori Gary Peters, Michiganin demokraatti, joka tuki lakiehdotusta kahden puolueen voimin.

Kansalliset turvallisuusviranomaiset ovat sanoneet, että lennokit eivät näytä olevan merkki ulkomaisesta häirinnästä tai uhka yleiselle turvallisuudelle. He eivät kuitenkaan osaa sanoa varmuudella, kuka on vastuussa New Jerseyn, New Yorkin ja muiden Yhdysvaltojen itäosien yllä yllä yllättäen esiintyvistä lennokkien parvista.

Jotkut Yhdysvaltain poliittiset johtajat, Trump mukaan lukien, ovat vaatineet paljon voimakkaampia toimia lennokkeja vastaan, mukaan lukien niiden alasampuminen.

Kentuckyn republikaani Paul, joka usein kannattaa hallituksen valtuuksien rajoittamista, sanoi vastustavansa sitä, koska ei ole selvää, että kyseessä on uhka, joka oikeuttaisi kiireellisiin toimiin.

Hän sanoi, että lakiesitys ”laajentaisi liittovaltion valtuuksia kuunnella viestintää ja häiritä lennokkien toimintaa — valtuuksia, jotka herättävät vakavia huolia amerikkalaisten yksityisyyden, kansalaisvapauksien ja neljännen lisäyksen suojan kannalta, joka suojaa perusteettomilta etsinnöiltä ja takavarikoilta”.

 

Artikkelin julkaissut 6abc.com

Tiede

Takaisinmallinnetut UFOt ja jäljitelmäajoneuvot

Kommentoi

kirjoittanut Condorman – 13.12.2024

Paljon on keskusteltu siitä, että on olemassa vanha tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä koskeva ohjelma (UAP-ohjelma), jossa on luettelo löydetyistä UAP-aluksista.

Tällaisessa ohjelmassa yritettäisiin voimakkaasti kehittää tekniikoita, joiden avulla nämä alukset voivat osoittaa poikkeavia suorituskykyominaisuuksia ilman havaittavaa käyttövoimaa.

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten tämä prosessi voisi toimia, millaisia testausmenetelmiä siihen liittyy ja mikä on tällaisen teknologian nykytilanne.

Takaisinmallinnusprosessi

Lähellä olevien teknologioiden takaisinmallinnus on suoraviivaista ja metodista, koska ymmärrämme, miten teknologian fysiikka toimii, vaikka se olisikin kehittyneempää kuin meidän teknologiamme.

Purkamiseen, analysointiin, mallintamiseen, simulointiin ja prototyyppien kehittämiseen perustuva menetelmä on ollut käytössä siitä lähtien, kun aloitimme saksalaisen teknologian takaisinmallintamisen toisen maailmansodan jälkeen.

Tämä prosessi ei kuitenkaan toimi hyvin, jos teknologian taustalla olevaa fysiikkaa ei ymmärretä hyvin tai ei ymmärretä lainkaan.

Prosessi poikkeavan aluksen takaisinmallintamiseksi aloitettaisiin sen materiaaleista, joista se on tehty.

Elektronimikroskoopin kaltaisilla välineillä voidaan analysoida sen kemiaa, koostumusta ja rakennetta sekä kartoittaa sen koostumusta. Mutta kun siirrytään ajoneuvojen voimanlähteisiin ja ohjausmekanismeihin, tehtävä vaikeutuu huomattavasti.

Purkaminen, joka on standardiprosessin ensimmäinen vaihe, olisi lähes mahdotonta, jos emme ymmärrä, miltä mekanismin pitäisi näyttää tai mitä se tekee.

Lisäksi UAP:ssä ei todennäköisesti ole ruuvikiinnitteisiä paneeleita, jotka voidaan irrottaa, joten olisi käytettävä leikkaamista tai muita tunkeutuvia menetelmiä, jotka saattaisivat vahingoittaa alusta.

Kun purkaminen on suljettu pois ensimmäisenä askeleena, vähemmän tunkeilevat menetelmät tulisivat kyseeseen.

Alus altistettaisiin ulkoisille ärsykkeille, kuten eritaajuisille magneetti- ja sähkömagneettisille kentille, sähkölle, lämpötilan vaihteluille, säteilylle, mekaanisille värähtelyille, paineen vaihteluille ja muille ärsykkeille, jotta sen reaktiot voitaisiin tallentaa.

Tämän jälkeen reaktioita aiheuttavia ärsykkeitä tarkennettiin, kunnes tarkat vuorovaikutusparametrit oli määritetty. Valituille ärsykkeille altistettaisiin aluksen eri osia, jotta reaktiokartta saataisiin luotua ja jotta voitaisiin selvittää, onko eri osilla eri tehtäviä.

Kun reaktiokartta oli luotu, voitaisiin yrittää tunkeutuvaa purkamista.

Osana ärsykeprosessia saatetaan esimerkiksi havaita, että jokin ajoneuvon osa aiheuttaa infrapunasäteilylle altistettaessa koko ajoneuvon inertiamassan pienenemisen.

Kun osa on täysin kartoitettu, se voidaan poistaa kirurgisesti ajoneuvosta käyttämällä useita tunkeutuvia tekniikoita, kuten lasereita, vesileikkausta ja muita kehittyneitä leikkausmenetelmiä.

Kun osa on poistettu, se testataan uudelleen sen varmistamiseksi, että se ei ole rikkoutunut irrotuksessa.

Mitä nyt tapahtuu?

Seuraavat vaiheet tavanomaisessa takaisinmallintaprosessissa ovat analyysi, mallintaminen ja simulointi.

Paljastetun osan analysointi voi tuottaa uusia materiaaleja, joilla on erityisominaisuuksia ja/tai fyysisiä laitteita ja vekottimia.

Riittävän pitkän ajan kuluessa perustoiminnoista voitaisiin ehkä saada alkeellinen käsitys, mutta mallintaminen ja simulointi olisi tässä vaiheessa vaikeaa, koska laitteen toiminnan ennustaminen ei ole sama asia kuin sen toiminnan tunteminen.

On kuitenkin toinenkin tapa edetä. Jäljittely.

Jäljittelyyn kuuluu laitteen kopioiminen.

Emme ehkä tiedä, miten se toimii, mutta tiedämme, miten se on tehty ja mistä se on tehty.

Voimme kopioida sen parhaan kykymme mukaan ja testata, reagoiko se edelleen tiettyihin ärsykkeisiin. Jos se reagoi, olemme päässeet prototyyppivaiheeseen.

Nyt kun olemme saaneet aikaan toimivia jäljennöksiä UAP-teknologian komponenteista, seuraava askel on testata niitä todellisissa lentävissä ajoneuvoissa, joita kutsutaan Alien Reproduction Vehicles (ARV) -ajoneuvoiksi.

Avaruusolentojen jäljitelmäajoneuvot (ARV:t)

ARV on koeajoneuvo, joka on suunniteltu yhden tai useamman UAP-teknologian osan (UTC:n) testausalustaksi.

ARV-ajoneuvon rakenne vaihtelee suuresti sen testattavasta komponentista (testattavista komponenteista) riippuen, mutta se pystyy aina lentämään itsenäisesti, jos UTC:t eivät toimi tai kytkeytyvät pois päältä.

Tämä tarkoittaa, että ARV:t näyttävät yleensä tavanomaisemmilta kuin UAP:t, joiden teknologiaa ne käyttävät, koska niiden on pystyttävä ainakin ontumaan ilman sitä.

Onko todisteita siitä, että ARV:t ovat lentäneet ja että niitä on nähty?

Uskon, että on. Ilmeisin mieleeni tuleva ARV-ajoneuvo on Calvinen kuvassa näkyvä ajoneuvo.

Elokuun 4. päivänä 1990 kaksi retkeilijää kuvasi timantinmuotoisen esineen taivaalla lähellä Calvinea, Skotlannissa.

He kertoivat sen leijuneen hiljaa samalla kun Harrier-suihkukone kiersi sen ympärillä ennen kuin se nousi nopeasti pystysuoraan ja katosi näkyvistä. Valokuva on alla.

 

Analysoin ajoneuvon pari vuotta sitten, kun kuva ilmestyi uudelleen uutisiin, ja se sopii erinomaisesti ARV-ajoneuvon kuvaukseen. Kuten aiemmin mainitsin.

ARV:t ovat UTC:ien testialustoja, joiden on kyettävä lentämään itsenäisesti ilman UTC:ien apua. Se tarkoittaa, että niiden on käytettävä jonkinlaista tavanomaista teknologiaa lentääkseen itsenäisesti.

Timanttimalli on erityisen mielenkiintoinen. Timanttimuodot olivat 1980-luvulla suosittuja häivetekniikassa, erityisesti Lockheedilla.

Alla olevassa kuvassa on Lockheed Hopeless Diamond, yksi F-117:n edeltäjistä. Jos ARV-suunnittelijat yrittivät lisätä luomukseensa häiveominaisuuksia, timantin muoto oli tuolloin huippuluokkaa.

Calvine-malli on selvästi paksumpi ja vähemmän aerodynaaminen kuin Hopeless Diamond.

Loin valokuvasta mallin nähdäkseni, josko jotain ponnahtaisi esiin.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta, joka näkyy alla, on takapuolella oleva ulkonema, joka muistuttaa konepeltiä, todennäköisesti ilmalaivoissa tyypillisesti käytettyä kanavoitua tuuletinta.

Pyöreä, timantinmuotoinen runko ja kanavoitu tuuletinkotelo viittaavat hybridi-ilmalaivaan, jolla on häiveominaisuudet.

Tätä väitettä tukee kuvaus, jonka mukaan ajoneuvo leijui äänettömästi.

Hämärtyvä hybridi-ilmalaiva, joka leijuu äänettömästi taivaalla ja käyttää kanavapuhallinta korkeuden ja nopeuden säätöön, ei vaikuta kovinkaan kummoiselta, ja se olisi voitu selittää kylmän sodan aikaiseksi korkealla sijaitsevaksi tiedustelualustaksi.

Avain sen todelliseen käyttötarkoitukseen on kuitenkin silminnäkijöiden kuvauksen viimeisessä osassa, kun he totesivat, että alus nousi yhtäkkiä nopeasti ylös ja katosi taivaalle.

Ilma-alukset eivät tee niin. Ja jos kyseessä olisi ollut pelkkä ISR-ilmalaiva, se ei olisi pysynyt salassa ja selvittämättä viimeiset 34 vuotta.

Arvioni on, että tämä oli ARV, joka oli suunniteltu testaamaan painovoiman manipulointi-UTC:ta.

Se suunniteltiin hybridi-ilmalaivaksi, jotta se ei putoaisi taivaalta, jos painovoimaohjausjärjestelmä ei toimisi.

Ja se oli varustettu kanavapuhaltimella, jotta se voisi tarvittaessa palata kotiin omin voimin. Silminnäkijät näkivät painovoimaohjauksen testin, joka aiheutti ajoneuvon nopean nousun.

Se, että sitä saattoi Harrier-suihkukone, vahvistaa käsitystä siitä, että tämä ajoneuvo oli ainakin joidenkin armeijan jäsenten tiedossa. Se ei ollut poikkeava tai tuntematon.

On ollut muitakin vähemmän hyvin dokumentoituja havaintoja, jotka myös sopivat ARV:n reseptiin.

Epäilen aina, että suuret kolmiot ovat ARV:itä, koska kolmio on aerodynaaminen muoto, jota voidaan tarvittaessa lentää ilman UTC:tä.

Ja paksut suuret kolmiot voisivat olla osittain tai kokonaan hybridi-ilmalaivoja, jotka muistuttavat Calvine-ajoneuvoa.

1980-luvun puolivälissä New Yorkin Hudsonin laaksossa tehtiin useita havaintoja suurista kolmioista.

Eläkkeelle jäänyt poliisi kuvasi valtavaa, hiljaista kolmiota, joka leijui matalalla, oli 100 metrin etäisyydellä siivenkärjestä toiseen ja teki 45 asteen käännöksen, ennen kuin se lähti äkkiä lentoon. Kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin Calvine-ajoneuvon suorituskyky.

Vuonna 1989 Pohjanmeren yllä havaittiin toinen musta kolmio, jota saattoi kaksi F-111-konetta ja KC-135-kone. Katso alla oleva kuva.

Jälleen kerran se, että tällä ajoneuvolla oli sotilassaattue, tarkoittaa, että ainakin jokin armeijan osa tiesi sen olemassaolosta.

Vuonna 1990 kaksi belgialaista F-16-hävittäjää yritti pysäyttää samanlaisen mustan kolmion Naton ilmatilan yllä.

Kolmio kiihtyi sekunneissa nopeudesta 620 km/h nopeuteen 1100 km/h ja jätti heidät taakseen.

Suurilla kolmioilla on yleensä yksi yhteinen piirre.

Niiden kärkipisteissä on kolme kirkasta valoa, joita joskus kuvataan valonheittimiksi, ja joskus myös punainen valo niiden keskellä.

Kirkkaiden valojen sijainti on esitetty alla.

Nämä valot perustuvat hyvin todennäköisesti UTC:n valoihin, mutta muotoilu tarjoaa kiehtovan mahdollisuuden.

Niin sanotut hakuvalot ovat muodoltaan ja kooltaan hyvin samankaltaisia kuin pallot ja pallot, joita armeijamme on nähnyt ainakin toisesta maailmansodasta lähtien, jolloin niitä kutsuttiin Foo Fighters -nimellä.

Sen sijaan, että UTC:t olisi veistetty talteen otetun UAP:n osista, voisivatko nämä pyöreät valot olla talteen otettuja ehjiä palloja, jotka on vangittu ARV:n sisälle?

Pallot ja orbit ovat yleisimmät raportoidut UAP-tyypit.

UAP-tutkimuksesta vastaava Yhdysvaltain hallituksen All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) paljasti julkisessa raportissaan vuodelta 2024, että 22 prosentissa ilmoitetuista havainnoista on kyse palloista tai orbeista, kuten alla on esitetty.

Tämä luku on huomattavan yhdenmukainen sen vuoden 2023 havainnoissa ilmoitetun 25 prosentin kanssa.

Koska ne ovat yleisin UAP-tyyppi, on selvää, että vanhan UAP-ohjelman avulla olisi saatu talteen useita palloja ja orbeja.

Näille esineille olisi tehty aiemmin kuvattu ulkoisten ärsykkeiden prosessi, ja analyysi olisi saattanut tuottaa erityiset ärsykkeet, jotka saivat nämä pallot nousemaan, kiihdyttämään, jarruttamaan ja lentämään mihin tahansa suuntaan.

Niiden pienen koon vuoksi pallojen osia ei todennäköisesti ollut mahdollista kartoittaa erillisiksi mekanismeiksi.

Siksi pallot olisi testattava kokonaisuutena eikä niitä olisi purettava.

Tällaista tarkoitusta varten olisi suunniteltava ja rakennettava ARV.

Sijoittamalla kolme palloa suuren kolmionmuotoisen hybridi-ilmalaivan kärkipisteisiin saataisiin aikaan aerodynaaminen ja tutkassa näkymätön koeajoneuvo, joka voi tarvittaessa myös leijua ja lentää itsenäisesti.

Silminnäkijöiden näkemät kirkkaat valot, joita kuvailtiin hakuvaloiksi, viittaavat siihen, että ainakin osa palloista paljastuu osaksi ajoneuvoa.

Mahdollinen selitys on, että pallot säteilevät voimakasta säteilyä osana mekanismia, joka ohjaa niiden liikettä.

ARV-ajoneuvon sisällä oleva pallon osa olisi suojattu ARV-ajoneuvon sisäisten järjestelmien ja lentäjien suojelemiseksi, kun taas ulkoinen osa olisi täysin paljaana anomaalisten vaikutusten ja suorituskyvyn aikaansaamiseksi — katso alempaa.

Tällaiseen ARV:hen tarvittava takaisinmallinnusprosessi olisi yksinkertaisempi kuin aiemmin kuvaamani prosessi.

Kehittyneempien ajoneuvojen osa-alueiden kartoittamisen ja niiden purkamisen sijaan ärsykeprosessi suoritettaisiin pallolla, kunnes halutut vaikutukset olisivat toistettavissa.

Sen jälkeen pallot kiinnitettäisiin tukevasti ARV:n runkoon ja suojattaisiin. Tämän jälkeen sovellettaisiin erityisiä ärsykkeitä ajoneuvon liikuttamiseen tarvittavien liikkeiden ja toimien aikaansaamiseksi.

Tämä yksinkertaisempi rakenne on saattanut olla osa ARV:ien varhaista sukupolvea, ja se saattaa selittää monet suurista kolmionhavainnoista, joihin liittyy leijumista sekä nopeaa kiihtyvyyttä ja nousua.

Nykytila

Riittävän ajan, aivojen, laskentatehon, sinnikkyyden ja onnen avulla voimme alkaa ymmärtää enemmän taustalla vaikuttavaa fysiikkaa.

ARV:t voivat kehittyä todellisiksi avaruusolentojen jäljitelmäajoneuvoiksi ja jäljitellä UAP-alusta kokonaisuudessaan.

Tämä on saattanut jo tapahtua nykyaikana.

Niin tai näin, pitkäaikainen UAP-ohjelma on lähes varmasti rakentanut useita ARV-aluksia UTC:n testaamiseksi ja teknologian tutkimiseksi.

Näillä ARV-aluksilla voi olla operatiivista käyttöä tutkimuksen ja testauksen lisäksi.

Koska perustana olevan teknologian fysiikkaa ei kuitenkaan ole vielä hallittu, nämä ajoneuvot ovat epäluotettavia sota-aikana tai muissa kriittisissä tehtävissä.

Kun käytetään poikkeavan teknologian jäljennöksiä, on olemassa vaara, että vastustajamme voivat ottaa ajoneuvot haltuunsa, jos he ymmärtävät teknologian paremmin kuin me.

Sanotaan esimerkiksi, että osaa teknologiasta ohjataan tietoisuuden avulla, kuten jotkut ovat ehdottaneet, ja vastustaja, jolla on oma UAP-ohjelmansa, kehittää prosessin täydelliseksi ennen meitä.

Tämä vihollinen voisi sitten saada hallintaansa ARV:t ja käyttää niitä meitä vastaan.

On myös kysymys alkuperäisistä rakentajista.

UAP:n rakentamisesta vastaava NHI voi päättää, että se haluaa suunnitelmansa takaisin.

Koska emme tiedä, miten osa siitä toimii, on hyvin mahdollista, että rakentajat voivat milloin tahansa vaatia tekniikkansa takaisin käyttöönsä.

Tämä on vastaus kysymykseen: ”Miksi tuhlaamme rahaa stealth-hävittäjiin ja pommikoneisiin, jos meillä on UAP-teknologiaa?”.

Koska emme täysin ymmärrä, miten UAP-teknologia toimii, ja pelkäämme, että voimme menettää sen hallinnan kriittisissä olosuhteissa.

 

Artikkelin julkaissut Liberation Times

EU for UAP
Eksopolitiikka

15 UFO-ryhmän koalitio haluaa Euroopan Parlamentin tekevän jotain

Kommentoi

kirjoittanut Michael Vaillant

Ensimmäistä kertaa 15 kansallista UAP-tutkimusjärjestöä 12:sta eri Euroopan maasta on allekirjoittanut EU:n toimielimille osoitetun kirjeen, jossa vaaditaan EU:n aloitetta tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden tutkimiseksi.

Aloite tuli Alankomaiden UAP-koalitiolta, joka oli jo koordinoinut kokouksen aiheesta ”UAP:t EU:n ilmatilassa: Raportointi ja tieteellinen arviointi”, jonka portugalilainen Euroopan parlamentin jäsen Francisco Guerreiro järjesti Euroopan parlamentissa 20. maaliskuuta 2024.

Kansainvälinen UAP Check -verkosto kokosi yhteen tieteellisesti suuntautuneet organisaatiot, jotka ovat eri Euroopan maissa keränneet, tutkineet ja analysoineet todistusaineistoa tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä monien vuosien ajan.

Eurooppalaiset UAP-tutkijat pyytävät neljää erityistoimenpidettä, jotka on eritelty yksityiskohtaisesti:

1) luoda EU:n menettely tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä koskevien tietojen keräämistä, saatavuutta, analysointia ja julkaisemista varten;

2) sisällyttää UAP-ilmiöt EU:n prioriteetteihin, toimiin ja lainsäädäntöön (esim. turvallisuuden, ilmailun ja avaruuden alalla);

3) asettaa painopisteet ja tarjota rahoitusta tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä koskevalle eurooppalaiselle tutkimukselle;

4) perustetaan kansainvälinen tietojenvaihto UAP-järjestelmistä.

Seitsemänsivuinen toimintapyyntö osoitettiin 24. lokakuuta niille 400 Euroopan parlamentin jäsenelle, jotka toimivat tutkimus-, puolustus- ja turvallisuus-, liikenne- ja ulkoasiainvaliokunnissa tai alivaliokunnissa. Mukana oli lisäksi 14-sivuinen asiakirja, jossa oli 112 kirjallisuusluetteloa ja jossa esiteltiin yksityiskohtaisesti ongelmaa ja sen tutkimusta.

Kirjeen ovat allekirjoittaneet Belgian, Kyproksen, Tšekin tasavallan, Ranskan, Saksan, Kreikan, Italian, Alankomaiden, Norjan, Romanian, Ruotsin ja Britannian kansalliset UAP-järjestöt.

UAP Coalitionin lehdistötiedotteen voi lukea tai ladata täältä.

Euroopan parlamentin jäsenille lähetetyn kirjeen ja asiakirjojen koko teksti on luettavissa tai ladattavissa täältä.

 

Artikkelin julkaissut UAP Check

kenelle: Euroopan parlamentin edustajat
keneltä: UAP-organisaatioiden siviiliyhteisö

24. lokakuuta 2024

Tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt (UAP) — EU:n toimintaa pyydetään

Tämä pyyntö on suunnattu Euroopan parlamentille, ja siinä otetaan huomioon myös kaksi muuta Euroopan unionin tärkeintä toimielintä: Euroopan unionin neuvosto (jäsenvaltiot) ja Euroopan komissio. Kutakin pyydetään ryhtymään toimiin UAP:n suhteen tavoitteidensa, arvojensa, valtuuksiensa ja prioriteettiensa mukaisesti [viite1, viite2, viite3].

Me, kansalaisyhteiskunnan UAP-organisaatioiden edustajat, pyydämme EU:n toimielimiä tutkimaan ja käsittelemään UAP:itä ja siten vahvistamaan turvallista lento-, turvallisuus- ja avaruustoimintaa EU:ssa sekä edistämään UAP:hin liittyvää tutkimusta ja innovaatiota EU:n talouden ja yhteiskunnan hyödyksi.

Pyydämme EU:n toimielimiä toteuttamaan seuraavat tärkeimmät toimenpiteet UAP:n suhteen:

1. Luomaan EU:lle prosessi UAP-tietojen keräämistä, käsiksipääsyä, analysointia ja julkaisemista varten

2. Sisällyttämään UAP:t EU:n painopisteisiin, toimiin ja lainsäädäntöön (esim. turvallisuuteen, lentoliikenteeseen ja avaruuteen)

3. Asettamaan prioriteetit ja rahoittamaan EU:n UAP-tutkimusta

4. Vaihtamaan UAP-tietoja muiden maiden kanssa

UAP:den merkitys

Unidentified Anomous Phenomena (UAP) tarkoittaa kaikkea avaruudessa ja ilmassa, maalla ja meressä, mitä ei voida tunnistaa. Aiemmin käytettiin termiä Unidentified Flying Object (UFO), mutta kun anturialustat alkoivat havaita enemmän ilmiöitä muualla (erityisesti merellä), otettiin käyttöön uusi lyhenne ja määritelmä.

Ilmiö on dokumentoitu kautta historian, esiintyen eri muodoissa ja yhteyksissä. Se on maailmanlaajuinen, ja koulutetut tarkkailijat (mukaan lukien lentäjät, sotilashenkilöstö, lentokentän henkilökunta, tiedemiehet) ja siviilit ovat havainneet niitä ainakin 1940-luvulta lähtien kaikkialla maailmassa.

Lähikohtaamisia, joissa on ollut mukana sotilas- tai kaupallisia lentokoneita, on raportoitu. Monet UAP-havainnot, mukaan lukien myös tunnistamattomat miehittämättömät lentokoneet (”dronet”), on viime vuosina esiintynyt kaupallisilla lentokentillä ja sotilaslentokentillä, joissa on ydinaseiden varastointitiloja, sekä ydinlaitoksissa. Viime vuosina monet koulutetut tarkkailijat, kuten lentäjät ja sotilashenkilöstö, ovat esittäneet julkisesti UAP-havaintojaan ja kokemuksiaan. UAP:t on siis katsottava lentoturvallisuusongelmaksi ja ne herättävät myös kysymyksiä mahdollisista kansallisista turvallisuusuhkista.

Kuluneiden vuosikymmenten aikana kansalaisjärjestöt lähes kaikissa Euroopan maissa ja monissa muissa maissa ovat keränneet tietoa UAP-havainnoista, tutkineet niitä ja julkaisseet analyyttisiä raportteja. Vain Ranskassa on olemassa virallinen valtion järjestö, jolla on muodollinen valtuutus tällaisiin toimiin. Yhdysvaltoihin perustettiin vuonna 2022 Pentagonin osasto, joka kerää, analysoi ja julkaisee Yhdysvaltain hallituksen ammattilaisten UAP-havaintoja.

Vaikka useimmat havainnot voidaan selittää esimerkiksi lentokoneilla, droneilla, satelliiteilla, planeetoilla, meteoreilla, pieni osa (noin 3-5 %) on silti tieteellisesti selittämätöntä. Nämä selittämättömät UAP:t osoittavat ainutlaatuisia ja selittämättömiä ominaisuuksia: kyky lentää ilman työntövoimamekanismia, kyky kiihdyttää suuriin nopeuksiin lyhyessä ajassa, kyky lentää yli Mach5 nopeudella, kyky liikkua ilmassa&vedessä&avaruudessa, kyky piiloutua sensoreilta.

UAP-lähikohtaamisista on raportoitu ihmisten terveyteen kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia, joihin pitäisi puuttua. Ammattilaiset ja kansalaiset, jotka ovat ilmoittaneet UAP-havainnoista, ovat kohdanneet skeptisyyttä, pilkaa tai jopa ammatillisia seurauksia. Tällä voi olla myös negatiivinen vaikutus terveyteen. Todistajien hyvinvoinnin parantamiseksi on tärkeää, että he voivat avoimesti jakaa kokemuksiaan ja tunteita merkittävän tai joskus traumaattisen UAP-kohtaamisen jälkeen.

UAP:t ovat erittäin tärkeitä myös teknologian, talouden, energian, liikenteen sekä sosiaalisten ja kulttuuristen näkökulmien näkökulmasta.

Monet UAP:tä koskevat kysymykset jäävät vastaamatta, kuten: mitä ne tarkalleen ovat, mistä ne ovat kotoisin ja mitä vaikutuksia niillä on yhteiskuntaan?

Nämä kysymykset ovat merkittävä haaste nykyiselle tieteelliselle tiedollemme. Useiden vuosikymmenien stigman vuoksi vain harvat yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat tutkineet UAP:tä. Kuitenkin yhä useammin tutkijat ovat aloittamassa vakavaa moni- ja poikkitieteellistä tutkimusta, vaikka rahoituksen löytäminen sellaiselle tutkimukselle on edelleen erittäin vaikeaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että UAP:t edustavat monimutkaista ja monitieteistä ilmiötä, joka vaatii välitöntä huomiotamme ja toimintaamme. EU:n toimielimillä on tiiviissä yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa, mukaan lukien ammattilaiset, tutkijat, armeija, tiedotusvälineet ja kansalaiset, velvollisuus käsitellä UAP:ta vakavasti, rehellisesti ja tieteellisesti. Näin voimme taata kaikkien EU:n kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

Mahdollisuuksia EU-toiminnalle

20.3.2024 Euroopan parlamentissa järjestettiin ainutlaatuinen tiedotustilaisuus UAP:sta, jonka järjesti europarlamentaarikko. Tapahtumassa esiteltiin UAP-aihetta Euroopan parlamentin jäsenille, poliittisille päättäjille ja muille asiasta kiinnostuneille kansalaisjärjestöjen UAP-organisaatioiden, UAP:tä tarkkailevien pilottien ja UAP-tutkimusta tekevien tiedemiesten esityksillä.

Järjestävä europarlamentaarikko oli aiemmin tiedustellut Euroopan komissiolta saatavilla olevaa tietämystä tai dokumentaatiota UAP:sta, lentoturvallisuuteen liittyvästä UAP-raportoinnista sekä UAP-seurannasta ja -raportoinnista EU:n avaruuslakiehdotuksessa. EU-komissio vastasi, ettei sillä ole mitään UAP-asiakirjoja eikä sillä ole protokollia UAP-raportointia varten, vaikka UAP:t voidaan jo ilmoittaa nykyisen lentoturvallisuusasetuksen mukaan ”tuntemattomina ilmassa olevina esineinä” (on kuitenkin huomattava, että tämä erityinen luokka ei ole olemassa). EU-komissio vastasi myös, että UAP:den sisällyttäminen ulottuu EU:n teknisten valmiuksien ja ehdotetun EU:n avaruuslain oikeusperustan ulkopuolelle.

Lisäksi paljon aikaisemmin, vuonna 1990, eräs Euroopan parlamentin jäsen esitti Euroopan parlamentille ehdotuksen eurooppalaisen UFO-seurantakeskuksen perustamisesta. Euroopan parlamentin energia-, tutkimus- ja teknologiavaliokunnan kokouksessa vuoden 1993 lopussa päätöslauselmaesitys hyväksyttiin yksimielisesti. Lopulta Euroopan parlamentti ei kuitenkaan hyväksynyt päätöslauselmaa, koska kaikki EU:n jäsenmaat eivät silloin päässeet yksimielisyyteen tästä.

Huolimatta edellä mainituista Euroopan komission vuonna 2024 antamista UAP-vastauksista ja EP:n aiemmista vuoden 1993 toimista UFO-kysymyksissä, jotka eivät olleet onnistuneita, tämän kirjeen allekirjoittajat uskovat vahvasti, että EU voi tehdä paljon enemmän UAP-aiheessa, kuten tämä kirje ja liite.

EU:n toimia tarvitaan erityisesti UAP:n rajat ylittävän luonteen vuoksi, tehokkaiden ja vaikuttavien lainsäädäntöratkaisujen mahdollisuuksien takia EU:n tasolla sekä siksi, että voitaisiin käyttää EU-rahaa tutkimukseen.

Siksi pidämme 20. maaliskuuta 2024 pidettyä tapahtumaa lähtökohtana EU:n toimielimissä käytävälle perusteelliselle keskustelulle EU:n tulevista UAP-toimista useilla eri politiikan aloilla. Keskustelun tulisi tapahtua tiiviissä yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

Lisätietoa UAP:sta, politiikan kehityksestä ja mahdollisista tulevista toimista EU:ssa sekä politiikan kehityksestä Yhdysvalloissa ja muissa maissa on liitteessä.

Tässä on yhteenveto tärkeimmistä ehdotetuista EU:n toimista:

1. Luodaan EU:lle prosessi UAP-tietojen keräämistä, käsiksipääsyä, analysointia ja julkaisemista varten

Pyydämme luomaan EU-tason prosessin yhteisten standardien ja protokollien kehittämiseksi ja toteuttamiseksi havainnointitietoja (todistajat, instrumentaalit), data-analyysimenetelmiä, avointa havaintotietojen vaihtoa, tietojen julkistamista helposti saatavilla olevalla tavalla ja havainnointitietojen rakentamista varten. sekä johdonmukaisen EU-tietokannan tai linkit olemassa olevien tietokantojen välille.

Tähän voisi kuulua kansallisten hallitusten UAP-organisaatioiden perustamisen edistäminen jokaiseen EU:n jäsenvaltioon.

EU:n raportointijärjestelmän, tietokantojen, verkkopalvelujen ja organisaation perustamisen mahdollisuuksista ja (haitoista) olisi tehtävä toteutettavuustutkimus koordinoidusti kansallisten järjestelmien kanssa.

EU voisi myös arvioida ja mahdollisesti edistää kansainvälisen UAP-standardointijärjestön perustamista, jolla on samanlaiset tavoitteet.

Tämä prosessi olisi suoritettava tiiviissä yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien valtiotason järjestöjen, kuten erityisesti Ranskan GEIPANin, ja kansallisten vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, niiden asiantuntemukseen ja kokemuksiin perustuen.

2. Sisällytetään UAP:t EU:n painopisteisiin, toimiin ja lainsäädäntöön (esim. turvallisuuteen, lentoliikenteeseen ja avaruuteen)

Jäsenvaltiot ja uusi Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio asettavat kaudelle 2024/2025 uusia EU:n prioriteetteja ja strategista agendaa kesäkuussa 2024 järjestettävien EP-vaalien jälkeen, ja EU-komissio valmistelee omia poliittisia suuntaviivojaan. Tämä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden ottaa mukaan UAP-aihe.

Ehdotamme, että Euroopan parlamentti kehittää ja toteuttaa oman tutkimuksensa UAP:den päänäkökohdista ja arvioi mahdollisia muutoksia tai uusia painopistealueita, lainsäädäntöä ja politiikkoja sekä lisätutkimuksia. Tämä voitaisiin tehdä pilottitoimena esimerkiksi EP:n tieteen ja teknologian tulevaisuutta käsittelevän paneelin ja/tai EP:n sihteeristön parlamentaaristen tutkimuspalvelujen pääosaston kautta.

Ehdotamme myös, että Euroopan parlamentti järjestää julkisesti saatavilla olevia tapahtumia näistä UAP:hin liittyvistä aiheista Euroopan parlamentissa Euroopan komission, asianomaisten EU-virastojen, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa. Tämä voi auttaa valistamaan yleisöä ja tiedotusvälineitä siitä, että UAP:t ovat todellisia, että aihe on otettava vakavasti ja että sitä tulisi tutkia tieteellisesti.

Pyydämme lisäksi EU:n toimielimiä, erityisesti syksyllä 2024 aloittanutta uutta Euroopan parlamenttia ja Euroopan komissiota, harkitsemaan vakavasti UAP-aiheen käsittelemistä kaikissa asiaankuuluvissa uusissa EU:n prioriteettitoimissa ja EU:n uudessa strategiaohjelmassa. Uskomme, että äskettäin valitussa EU-parlamentissa on useita mahdollisuuksia tällaiseen toimintaan, mukaan lukien sen asiaankuuluvat liikenne- ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnat sekä turvallisuuden ja puolustuksen alivaliokunta.

Pyydämme erityisesti, että UAP:t otetaan huomioon EU:n puolustusaloitteissa EU:n puolustusviraston keskeisten strategisten toimien kautta ottaen huomioon jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustusprioriteetit. Pyydämme kehittyneiden valvontatoimintojen kehittämistä UAP:den mahdollisten uhkien torjumiseksi. Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä hallitukset, mukaan lukien armeija ja tiedustelupalvelut, voivat tietää UAP:sta. Siksi on välttämätöntä poistaa sotilaallisten UAP-tietojen turvaluokittelu erityisesti EU:n jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä tehneet niin. EU voisi osallistua luokituksen poistamisen edistämiseen johdonmukaisen lähestymistavan mukaisesti kaikkialla EU:ssa.

Pyydämme myös EU:ta tarkistamaan lentoturvallisuusmenettelyjä ja tarvittaessa asiaa koskevaa lainsäädäntöä UAP:den sisällyttämiseksi Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) hallinnoimaan ”siviili-ilmailun poikkeamien” ilmoittamis-, tallennus- ja levitysjärjestelmään. Pyydämme myös tutkimaan, mitkä ja kuinka monta EASA:n tähän mennessä saamista raportoiduista poikkeamaraporteista ei ole täysin selitetty ja niitä voidaan pitää UAP:na. Pyydämme lisäksi toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että nykyistä lainsäädäntöä ja ”oikeudenmukaista kulttuuria” pannaan täytäntöön tavalla, joka käsittelee UAP:n raportointia, huomioiden UAP:hen usein liittyvän ”stigman”. Koska UAP:t ovat samankaltaisia ​​tunnistamattomien dronejen asettamien haasteiden kanssa, tarvitaan EU:n laajuisia standardeja dronejen havaitsemisjärjestelmille kaupallisilla ja sotilaslentokentillä sekä kriittisten infrastruktuurien kohteissa ja arvioida, ovatko EU:n nykyiset drone-säännöt riittäviä.

Avaruuspolitiikan osalta ehdotamme UAP:den integrointia EU:n avaruusvalvonta- ja seuranta– sekä EU:n Near-Earth Objects -palveluihin. Anturien historialliset tiedot, mukaan lukien arkistoidut havainnot, tulisi myös tutkia aiempien UAP-törmäysriskien varalta. Lisäksi kaikki avaruuteen liittyvät menneet, nykyiset ja tulevat UAP-tiedot tulisi asettaa julkisesti saataville. Pyydämme myös mahdollistamaan astronauttien ja avaruusjärjestöjen henkilöstön UAP-havaintojen raportoinnin, mikä korostaa leimautumatonta ympäristöä. Lisäksi pyydämme uuden EU:n UAP-avaruustutkimusohjelman perustamista EU:n avaruusohjelman virastoon ja/tai Euroopan avaruusjärjestöön (ESA), jossa on tutkimusjohtaja, kuten NASA on hiljattain ilmoittanut.

3. Asetetaan prioriteetit ja rahoitetaan EU:n UAP-tutkimusta ja innovaatioita

UAP:t tarjoavat monia mahdollisuuksia tutkimukselle ja innovaatioille esimerkiksi perusfysiikan, tähtitieteen, meteorologian, biologian, ihmisten terveysvaikutusten, kehittyneiden materiaalien, teollisen valmistuksen, uusien energia-, kuljetus-, tieto- ja viestintäteknologioiden sekä tekoälyn käytön tietojen analysoinnissa. On myös tärkeää ymmärtää paremmin monimutkaisia ​​psykologisia, kulttuurisia, uskonnollisia ja sosiologisia näkökohtia.

Horizon Europe on EU:n tärkein tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusohjelma, jonka budjetti on lähes 96 miljardia euroa vuosille 2021–2027. Horisontin tärkeitä osia ovat Euroopan tutkimusneuvosto, joka on Euroopan johtava huippututkimuksen rahoittaja; Euroopan innovaationeuvosto, Euroopan lippulaiva-innovaatioohjelma, jonka tarkoituksena on tunnistaa, kehittää ja laajentaa läpimurtoteknologiaa ja peliä muuttavia innovaatioita; Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti, jonka tavoitteena on luoda työpaikkoja ja saada aikaan kestävää ja älykästä kasvua, sekä Euroopan puolustusrahasto.

Pyydämme UAP:den huomioimista EU:n nykyisten ja tulevien tutkimusohjelmien painopisteissä, jotka ovat olennaisimmat UAP:den kannalta.

Koska UAP-aihealue on laaja, tämä voi tarkoittaa UAP:den sisällyttämistä useisiin erityisiin tutkimusohjelmiin ja alueisiin, mukaan lukien: tekoäly, energia, ihmisten terveys, teollisuus, esim. kehittyneet materiaalit, turvallisuus, yhteiskunta- ja humanistiset tieteet, avaruus, liikenne. UAP voitaisiin sisällyttää myös Erasmus-ohjelmaan, joka tukee nuorisopainotteista koulutusta.

Tässä tarjoamme ei-tyhjentävän luettelon mahdollisista erityisistä UAP-tutkimuksen prioriteeteista. Panemme kuitenkin merkille, että tarvitaan perusteellinen analyysi sen selvittämiseksi, mihin EU:n tutkimusohjelmiin ja -alueisiin ne sopisivat parhaiten ja mistä ja miten tutkimusrahoitusta voitaisiin mahdollisesti saada.

Edistyneempää teoreettista fysiikan tutkimusta ja todennettavissa olevien hypoteesien ja mallien muotoilua tarvitaan analysoimaan, selittämään ja ymmärtämään UAP:den (”viisi observaabelia”) ainutlaatuisia ominaisuuksia, niiden muotoja ja kokoja, esiintymiä, malleja ja trendejä. Tämä voi johtaa perustavanlaatuiseen muutokseen fysiikan tiedoissamme ja ymmärryksessämme ja ehkä jopa universumimme luonteessa.

UAP:den tutkiminen instrumentoidun kenttätutkimuksen avulla (maa, meret ja valtameret). Tämä vaatii moniaallonpituisia ja monimuotoisia antureita (esim. optisia, tutka- ja infrapunaantureita) erityisesti paikoissa, joissa UAP:itä tarkkaillaan säännöllisesti, kuten ydinaselaitoksissa ja ydinvoimaloissa, sekä myös kriittisissä infrastruktuurissa ja EU:n turvallisuuskohteissa. Tarvitaan myös innovatiivisia drone-ilmaisinjärjestelmiä lentokentillä ja kriittisen infrastruktuurin kohteissa. Tarvitaan uudempia, edistyneempiä ja kustannustehokkaampia teknologioita, kuten digitaalisia autonomisia kameroita, big data-analytiikkaa, tekoälyä ja satelliittikuvia. Lisäksi tarvitaan syvällisempää UAP-havaintojen historiallisten tapausten analysointia käyttämällä tutkaa ja muita tietoja, jos niitä on saatavilla.

Lisätutkimusta Maan lähellä olevista tunnistamattomista teknologisista kohteista tarvitaan kaukoputkien ja kameroiden avulla, mutta myös innovatiivisia menetelmiä, kuten poikkeavien korkeiden valon välähdyksiä, jotka ilmaantuvat ja katoavat.

UAP-silminnäkijät ovat raportoineet monista fyysisistä ja psykologisista vaikutuksista. UAP:den terveysvaikutusten ymmärtäminen on siksi välttämätöntä, jotta voidaan käsitellä UAP-todistajien raportoimia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia.

Tutkimusta tarvitaan myös mahdollisista seuraavan sukupolven ilmailuteknologioista, mukaan lukien sen fysiikka, nosto, propulsio ja sähköntuotanto. Näiden alueiden lisätutkimus on välttämätöntä, mikä saattaa johtaa uuteen teknologiseen edistykseen energiantuotannossa, voimanlähdejärjestelmissä ja liikenteessä yleensä.

Koska UAP-aihe on hyvin laaja ja monimutkainen, on tärkeää tehostaa monitieteistä ja poikkitieteellistä tutkimusta tavanomaisten tutkimusalojen yli.

4. Vaihdetaan UAP-tietoja muiden maiden kanssa

EU:n ulkopuoliset maat ovat alkaneet ottaa UAP-ongelman vakavasti, eikä EU:ta saa jättää jälkeen.

Erityisesti Yhdysvallat on Yhdysvaltain kongressin ja senaatin painostuksesta ottanut tärkeitä askelia. Vuonna 2022 All-Domain Anomaly Resolution Office, Pentagonin osasto, joka kerää ja analysoi UAP-havaintoja Yhdysvaltain hallituksen ammattilaisilta ja raportoi säännöllisesti tuloksista. Vuonna 2023 Yhdysvaltain senaatti ehdotti laajaa uutta lainsäädäntöä, joka edellyttäisi tietojen julkistamista siitä, mitä Yhdysvaltain hallitus tietää UAP:sta. Vaikka lopullinen lainsäädäntö oli kongressin vastustuksen vuoksi vähemmän kattava, se sisältää silti vaatimuksen, että Yhdysvaltain kansalliset arkistot keräävät UAP-tietueita ja julkaisevat ne tarvittaessa yleisölle. Vuonna 2024 poliitikot esittävät uutta UAP-lainsäädäntöä, joka on samanlainen kuin aiemmin hylätty ehdotus.

Lisäksi Yhdysvaltain edustajainhuone ehdotti tammikuussa 2024 lakiesitystä järjestelmästä, jossa lentäjät raportoivat järjestelmällisesti UAP-havainnoista. Se myös varmistaa, että lentäjät ja muut lentoyhtiön työntekijät, jotka ilmoittavat UAP:stä, ovat suojattuja kostotoimilta.

Maaliskuussa 2024 ilmoitettiin, että Yhdysvaltain esikuntapäälliköt ottavat UAP:n ja lentoturvallisuuden aiheen erittäin vakavasti ja ovat laatineet ohjeistuksen, joka on jaettu maailmanlaajuisesti kaikille Yhdysvaltain armeijan osille.

Myös monet muut maat ottavat UAP:t vakavasti ja ovat käynnistäneet UAP:hin liittyviä hallinnollisia toimia, mukaan lukien Kanada, Brasilia, Kiina ja Japani.

Siksi ehdotamme, että Euroopan parlamentti käynnistää säännöllisen tiedonvaihdon UAP:hen liittyvistä poliittisista toimista kollegoidensa kanssa Yhdysvaltain kongressissa ja senaatissa. Ehdotamme myös, että Euroopan parlamentti ottaisi mukaan EU:n jäsenvaltioiden parlamenttien jäseniä tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan.

Lisäksi ehdotamme samanlaista tiedonvaihtoa muiden maiden kanssa, joilla on UAP:hen liittyvää hallinnollista toimintaa (katso liite lisätietoja toiminnoista kussakin maassa).

Olemme valmiita antamaan tarvittaessa lisätietoja ja/tai vaihtamaan näkemyksiä kanssanne kokouksessa ja odotamme innolla vastaustanne.

Ystävällisin terveisin

(seuraavat allekirjoittaneet UAP-siviilijärjestöt)

 

Artikkelin julkaissut UAP Check

Eksopolitiikka

UAP-istunnot American Institute of Aeronautics and Astronautics -konferenssissa 2024

Kommentoi

kirjoittanut Keith Basterfield

Konferenssi

USA:ssa sijaitsevan American Institute of Aeronautics and Astronautics (AIAA) AVIATION Forum -konferenssi 2024 ja 2024 ASCEND pidettiin Las Vegasissa heinäkuun lopulla/elokuun alussa 2024. Maanantaina 29. heinäkuuta pidettiin kolme istuntoa, jotka liittyivät erityisesti UAP:hin.

Sessiot

”Vahvistusoppiminen kehittyneiden avaruusajoneuvojen kognitiivista havaitsemista ja karakterisointia varten”. Rajiv Thummala ja Gregory Falco. AIAA 2024-3734. Istunto: UAP:den tieteellisen ymmärtämisen edistäminen ilmailun turvallisuuden parantamiseksi.

Tiivistelmä:

Kehittyneiden avaruusalusten (AAV) havaitseminen ja karakterisointi, joilla on uudenlaisia piirteitä ja jotka poikkeavat tavanomaisista profiileista, asettaa merkittäviä haasteita perinteisille ilmatilan tunnistusjärjestelmille, jotka perustuvat staattisiin havaitsemis- ja luokitusmenetelmiin. Vahvistusoppiminen (Reinforcement Learning, RL) on osoittautunut lupaavaksi kognitiivisten ilmatilannetietoisuusjärjestelmien kehittämisessä, jotka pystyvät mukautumaan uusiin ilma-aluksiin, jotka yrittävät kiertää havaitsemisen. Soveltamalla RL:ää tutkajärjestelmät voivat mahdollisesti oppia optimaalisia strategioita poikkeavien AAV:ien havaitsemiseksi ja luonnehtimiseksi, optimoida lähestymistapaansa jatkuvasti jokaisen taistelun yhteydessä ja mahdollisesti löytää uusia havaitsemis- ja luonnehdintamenetelmiä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan RL:n ja generatiivisten vastakkaisverkkojen (GAN) soveltamista AAV:ien adaptiivisen, älykkään havaitsemisen ja luonnehdinnan helpottamiseksi, riippumatta ennalta määritellyistä signaareista tai olemassa olevista harjoituksista. Ehdotamme RL-pohjaista kehystä, jossa hyödynnetään adaptiivista havaitsemista ja seurantaa, ominaisuuksien oppimista, anturifuusiota ja siirto-oppimistekniikoita, jotta voidaan iteratiivisesti oppia havaitsemaan ja seuraamaan AAV:itä anturidatasta, vaikka niiden allekirjoitukset poikkeaisivat tunnetuista profiileista.

”Tunnistamattomien ilmailmiöiden raportoitu muoto, koko, kinematiikka, sähkömagneettiset vaikutukset ja äänen esiintyminen valikoiduissa raporteissa, 1947-2016”. Robert M. Powell, Larry Hancock, Laiba Hasan, Sarah Little, Robinson Truong ja Tobi Kamoru. AIAA 2024-3735. Istunto: Advancing the Scientific Understanding of UAP to Improve Aviation Safety.

Robert Powell –Team | Scientific Coalition for UAP Studies (explorescu.org)

Tiivistelmä:

Sotilas- ja siviiliviranomaisten luetteloimat julkisesti saatavilla olevat silminnäkijäraportit tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) vuosilta 1947-2016 lajiteltiin käsin neljällä kriteerillä: silminnäkijälausuntojen luotettavuus, kohteen kulmakoko, joka on yli 0,15 astetta, riittävä valaistus ja riittävän yksityiskohtaiset tiedot. Tuloksena syntynyt tietokanta käsittää niiden historiallisten raporttien osajoukon, joiden todettiin todennäköisesti edustavan tunnistamattomia ilmakohteita.

Yhdestä sotilastietokannasta ja neljästä siviilitietokannasta kerätystä yli 100 000 raportista 301 raporttia samoilta vuosilta täyttivät nämä kriteerit. Tästä valikoidusta joukosta tutkitaan muotoa, kokoa, kinematiikkaa, sähkömagneettisia vaikutuksia ja äänipäästöjä koskevia ominaisuuksia. Silminnäkijäkertomusten yksityiskohtaisten kuvausten avulla voitiin esittää mittakaavaisia kuvia kahdesta yleisimmästä UAP:n muotoluokasta: kiekot (kupolimaiset, pitkänomaiset, lyhennetyt) ja kolmiot (tasakylkiset, tasasivuiset).

Suurimmat ilmoitetut muodot olivat timantti/suorakulmainen ja bumerangi (mediaani 300 jalkaa (91 m)), ja pienimmät olivat palloja (mediaani 20 jalkaa 96 m)). Kolmioiden (mediaani 170 jalkaa (52 m)) raportoitiin jatkuvasti leijuvan, ne eivät tuottaneet sähkömagneettisia vaikutuksia, ja usein havaittiin, että ne eivät kuulostaneet ääntä. Epätavallisen kinemaattisen kantaman ja äänettömyyden yhdistelmä löytyi 16 raportissa, joissa mainittiin erityisesti leijuvat, Mach 1:tä nopeammin liikkuvat ja äänettömät kohteet: kiekko (5), kolmio (8), soikea (1), pallo (1) ja bumerangi (1). Tässä esiteltyä, 301 luotettavaan silminnäkijäraporttiin perustuvaa UAP-ominaisuuksia koskevaa tietopakettia voidaan käyttää apuna erilaisten UAP-kenttämittareiden, havaitsemisalgoritmien ja propulsiohypoteesien suunnittelussa, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä UAP:n ymmärtämisen edistämisessä.

”Työturvallisuutta ja raportointia koskevat ohjeet: UAP-turvatilanteiden läpikäynti.” David Burstein, Shawn Pruchnicki ja Iya Whiteley. AIAA 2024-3736. Istunto: UAP:n tieteellisen ymmärtämisen edistäminen ilmailun turvallisuuden parantamiseksi.

Tiivistelmä:

Taustaa. Tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä koskevan vuoden 2021 alustavan arvioinnin julkaisemisen jälkeen yleisön kiinnostus ilmailun ja avaruuden turvallisuuskysymyksiä kohtaan on lisääntynyt. UAP-ilmiöt ovat potentiaalinen lentoturvallisuusriski, kansallinen turvallisuusongelma ja yleisön uteliaisuuden lähde. UAP-turvallisuustapahtumista raportoidaan yleensä liian vähän, mikä johtuu havaitsemiseen ja kuvaamiseen liittyvistä haasteista, riittämättömistä raportointimekanismeista ja leimautumisesta. Tämän vuoksi meillä on vain vähän tietoa siitä, miten UAP-tapahtumat vaikuttavat turvalliseen ilmailutoimintaan ja miten ilmailuhenkilöstö reagoi UAP-tapahtumien aikana ja niiden jälkeen.

Kun UAP-raportit lisääntyvät, lentoturvallisuuden perusperiaatteita voidaan käyttää UAP-tapahtumien tarkasteluun ja parannusten tekemiseen turvallisemman ilmailutoiminnan varmistamiseksi. Vuoden 2024 alussa American Institute of Aeronautica and Astronautics (AIAA) UAP Integration & Outreach Commitee (UAPIOC) laati lausunnon ”Työturvallisuus- ja raportointiohjeet lentoturvallisuuden parantamiseksi, leimautumisen vähentämiseksi ja UAP:n tieteellisen ymmärtämisen helpottamiseksi”.

Ohjeistuksessa yksilöitiin kuusi alaa, jotka ansaitsevat erityistä huomiota UAP-tuntemuksen lisäämiseksi: 1) vaarojen määrittäminen, 2) ilmailuryhmän reagointi lennon aikana tehtyihin UAP-raportteihin, 3) havainnointi ja vaaratilanteiden raportointi lentotoiminnan jälkeen, 4) työpaikan leimautuminen ja turvallisuuskulttuuri, 5) miehistön jäsenten työhyvinvointi ja yleinen terveys, 6) kansallisen tieteellisen tiedonkeruun keskittäminen.

UAP-turvatilanteiden tarkastelu Jotta edistetään käytännön ymmärrystä UAP-turvallisuusriskeistä, tarkastelemme tapausesimerkkiä lennon aikana tehdystä UAP-havainnosta ja sovellamme edellä mainittua kehystä yksilöidäksemme tähän tapahtumaan liittyvät inhimillisten tekijöiden onnistumiset ja mahdollisuudet. Tunnistamme konkreettisia esimerkkejä, joissa lentoturvallisuutta tai ryhmän jäsenten hyvinvointia voitaisiin parantaa UAP-tapahtumien aikana ja niiden jälkeen.

Tarkoitus: Tämän työn tarkoituksena on helpottaa sellaisten inhimillisten tekijöiden prosessien tarkastelua, jotka edistävät ilmailuhenkilöstön tehokasta reagointia ja raportointia UAP-tapahtumien aikana. Tavoitteenamme on edistää sotilas- ja siviili-ilmailun turvallisuuskäytäntöjä UAP:n osalta ja edistää UAP:den tieteellistä tutkimusta.

Menetelmät: Analysoimme yhden esimerkkitapauksen UAP-tapahtumasta ilmailutoiminnan aikana. Pyysimme kyseiseen UAP-tapahtumaan osallistunutta henkilöä toimittamaan meille kirjallisen kertomuksen kokemuksestaan, joka perustui seuraaviin seikkoihin: 1) UAP-havainnot ja miehistön jäsenten toimet, jotka tapahtuivat tapahtuman aikana, 2) kokemukset tapahtuman raportoinnista sekä lennon aikana että sen jälkeen, 3) turvallisuuskulttuurin ja leimautumisen tunne tapahtuman aikana ja sen jälkeen ja 4) henkilökohtaisen ja ammatillisen hyvinvoinnin tunne tapahtuman jälkeen. Analysoimme hänen kertomustaan AIAA UAPIOC:n laatimassa lausuntoasiakirjassa esitettyjen kuuden keskeisen näkökohdan osalta. Tavoitteenamme oli tehdä erityiset johtopäätökset 1) sellaisten alojen tunnistamisesta, joilla UAP-ilmoitusten tekemistä haittaa leimautuminen tai huoli UAP-ilmoitusten tekemisen yksilöllisistä seurauksista, 2) mahdollisuuksien tarkastelemisesta, joilla voidaan parantaa tiimin jäsenten välistä viestintää UAP-tapahtumien aikana, ja 3) tiimin jäsenten ilmeisten haasteiden tunnistamisesta UAP-havaintoon tai -tapahtumaan reagoitaessa sekä tapahtumasta raportoimiseen liittyvien haasteiden tunnistamisesta lisäanalyysiä varten.

Lopputuote. Lopputuotteemme ovat kirjallinen tapausanalyysi sekä 10-15 minuutin pituinen esitys, jossa keskitytään UAP-tapahtumaan liittyviin lentoturvallisuusperiaatteisiin. Kussakin näistä tuotteista esittelemme lyhyesti AIAA:n UAPIOC:n kehyksen, sellaisena kuin se on esitetty lausuntoluonnoksessa, ja annamme yleiskatsauksen siitä, miten kertomus tapauksesta soveltuu kehykseemme. Lopuksi aiomme keskustella päätelmistä, joita teemme mahdollisista onnistumisista ja mahdollisuuksista parantaa ilmailuturvallisuutta UAP:den osalta. Esityksessämme käydään avointa keskustelua istunnon aikana.

Paneeli

Heinäkuun 30. päivänä pidettiin tunnin mittainen paneelikeskustelu aiheesta ”Tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden havaitseminen, karakterisointi ja arviointi”. Paneelin jäsenet olivat Ryan Graves, Robert Powell, Michael Lembeck ja Lou Mack.

Päivitys: 4.8.2024

Patrick Donovan ilmoittaa, että AIAA:n UAP-integraatio- ja tiedotuskomitea esitteli myös AIAA:n ilmailu- ja avaruusliikenteen hallintakomitealle hyvin vastaanotetun esityksen.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Eksopolitiikka

Puolustusministeriön ylitarkastajan arvio Pentagonin toimista koskien tunnistamattomia ilmailmiöitä

Kommentoi

kirjoittanut John Greenewald jr.

Tunnistamattomat ilmailmiöt ovat viime vuosina saaneet paljon huomiota sekä yleisöltä että viranomaisilta, mikä on herättänyt kysymyksiä kansallisesta turvallisuudesta ja näiden salaperäisten havaintojen tutkimusten avoimuudesta. Puolustusministeriö (Department of Defense, DoD) käynnisti 3. toukokuuta 2021 tarkastusvirastonsa kautta hankkeen nro D2021-DEV0SN-0116.000, jonka tarkoituksena on arvioida, miten DoD on hallinnoinut UAP-ilmiöihin liittyviä raportteja ja tutkimuksia. Tästä arvioinnista tuli monien mielestä keskeinen asia, koska sen luvattiin valaisevan DoD:n lähestymistapaa näihin ilmiöihin.

Vastauksena The Black Vaultin 4. toukokuuta 2021 jättämään tietopyyntöön DoD OIG julkaisi 101 sivua sisäisiä sähköposteja ja asiakirjoja. Alkuperäisessä pyynnössä haettiin ”…kopiota sähköisistä tai muista asiakirjoista (mukaan lukien videot/valokuvat), jotka liittyvät hankkeeseen nro D2021-DEV0SN-0116.000. Tämä sisältäisi muun muassa ’arvioinnin’ tavoitteet, yleiskatsauksen, hankenumeron perustamista koskevan viestinnän jne.”.

Nämä osittain muokatut tiedot tarjoavat välähdyksen tuosta arvioinnista.

Syyskuu 2020: Valmisteluja

Ensimmäinen merkittävä tietojenvaihto tapahtui syyskuun 2020 lopulla, kun DoD OIG:n virkamies aloitti yhteydenpidon merivoimien tiedustelupalvelun (Office of Naval Intelligence, ONI) ja tiedustelu- ja turvallisuusasioista vastaavan puolustusministeriön (Office of the Under Secretary of Defense for Intelligence and Security, OUSD(I&S)) keskeisiin toimijoihin. Yhteydenpidon tarkoituksena oli koota yhteyshenkilöitä ja järjestää tiedotustilaisuuksia puolustusministeriön UAP:hin liittyvistä toimista. OIG oli erityisen kiinnostunut senaatin asevoimien komitean raportin (National Defense Authorization Act for FY 2020) salaiseksi luokitellusta liitteestä, joka käsitteli ”Advanced Operational Capabilities Collection, Exploitation, and Research”.

Eräässä alkuvaiheen sähköpostiviestissä eräs virkamies kirjoitti: ”Johtajani ja minä haluaisimme saada selvityksen selittämättömästä ilmassa tapahtuvasta toiminnasta ja ymmärtää nykyisiä toimia ja ohjelmia.”

Lokakuu 2020: Suunnittelu ja koordinaatio

Lokakuun alussa näiden tiedotustilaisuuksien suunnittelu alkoi muotoutua. Lokakuun 1. päivänä 2020 Matthew C. Cummings, OUSD(I&S):n teknisen keräyksen apulaisjohtaja, vahvisti halukkuutensa tukea tiedotustilaisuutta ja totesi, että laivasto otti yleensä ohjelmaa koskevien tiedotusten ja tilannekatsausten johtoaseman. ”Vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin OSD:n tasolta”, hän lisäsi, mikä viittaa ministeriöiden väliseen yhteistyöhön.

Keskusteluissa siirryttiin nopeasti logistiikkaan, ja sähköpostiviestejä vaihdettiin aikataulusta ja osallistujien edellyttämistä turvallisuusselvityksistä. Lokakuun 7. päivänä 2020 lähetetyssä sähköpostiviestissä korostettiin, että osallistujilla on oltava IC:n siniset virkamerkit, mikä on vaatimus, joka kuvastaa keskustelun kohteena olevien turvaluokiteltujen tietojen korkeaa tasoa.

”Meillä kaikilla on IC:n siniset virkamerkit, joten olemme valmiita lähtemään”, sanoi eräs tunnistamaton henkilö IG:n toimistosta ja varmisti, että tarvittavat turvallisuusprotokollat olivat käytössä.

Lokakuu 2020: Briiffaus pidetään

Kun tiedotustilaisuuden päivämäärä lähestyi, tehtiin viimeisiä valmisteluja. Tiedotustilaisuus oli suunniteltu pidettäväksi 15. lokakuuta 2020 Pentagonin suojatussa kokoushuoneessa. DoD OIG halusi varmistaa, että tiedotustilaisuudessa annettaisiin mahdollisimman kattavat tiedot, ja pyysi: ”Haluaisimme saada tiedotustilaisuuden korkeimmalla mahdollisella turvaluokituksella. Haluamme varmistaa, että saamiamme tietoja ei rajoiteta.”

Itse kokouksessa käytiin todennäköisesti syvällisiä keskusteluja UAP-tutkimusten salaisiksi luokitelluista näkökohdista ja puolustusministeriön reagointistrategioista, vaikka niistä ei olekaan yksityiskohtaisia tietoja julkaistuissa sähköpostiviesteissä.

Toisessa mainitsemisen arvoisessa sähköpostiviestissä viitattiin Strattonin laatimaan, noin 25 minuuttia kestävään, nauhoitettuun salaiseksi luokiteltuun UAP-tiedotustilaisuuteen. Vaikka tämä on löydetty aiemminkin, videon pituus ei ollut tähän asti tiedossa.

Briiffauksen seuranta

Lokakuun 15. päivän tiedotustilaisuuden jälkeen sähköpostikirjeenvaihto paljastaa, että asianomaisten osapuolten välinen koordinointi jatkui. Tarkastusvirasto pysyi mukana varmistamassa, että sen arviointia varten tarvittavat lisätiedot tai selvennykset saataisiin.

Tämä FOIA-julkaisu on ensimmäinen välijulkaisu asiakirjoista, jotka liittyvät hankkeeseen nro D2021-DEV0SN-0116.000, ja lisää asiakirjoja on odotettavissa tulevaisuudessa. Asiakirjojen vaiheittainen luovuttaminen, joka tunnetaan nimellä ”jatkuva luovutus”, mahdollistaa tietojen saattamisen yleisön saataville sitä mukaa, kun niitä käsitellään ja tarkistetaan. Kun uusia asiakirjaeriä hyväksytään julkaistavaksi, ne antavat lisätietoa Pentagonin toimista ja sisäisestä viestinnästä tunnistamattomien ilmailmiöiden osalta, ja näin saadaan vähitellen entistä kattavampi kuva arviointiprosessista.

Yllä olevaa ei pidä pitää täydellisenä esityksenä eikä ainoana kiinnostavana osana The Black Vaultille tähän mennessä lähetetyistä julkaisuista. Pikemminkin tämä on vain aikajanan alku, jossa korostetaan DoD/IG-arvioinnin valmistelun keskeisiä osia.

Dokumentit

The DoD Inspector General’s Evaluation of the DoD’s Actions Regarding Unidentified Aerial Phenomena – RELEASE 1 – [104 Pages, 3.3MB]

 

Loader Loading…
EAD Logo Taking too long?
Reload Reload document

|

Open Open in new tab

Lataa [3.34 MB]

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault