Avainsana-arkisto: UAP

Puolustusministeriön sisäinen powerpoint UFOista tuli julki

Syyskuun 16. päivä 2021 The Black Vault sai FOIA-tietopyynnöllä tapauksen DODOIG-2021-001399, puolustusministeriön / sisäisen tarkastuksen powerpoint-esityksen koskien aiemmin ilmoitettua DOD/OIG:n Unidentified Aerial Phenomena (UAP) -arviota. Dokumenteissa, joiden luokitus oli “Controlled Unclassified Information” eli CUI, tuli ilmi lisätietoa DoD/OIG:n “arvioinnista” koskien DoD:n UFO-toimia.

Esitys vaikuttaa olevan kesäkuun 30. päivä 2021 luoduista slaideista, “Management Entrance Conference”, joka keskittyi puhumaan DoD/OIG:n UFO-toimien “arvioinnista”. Yksi osuus puhuu arvioinnin “soveltuvuusalueesta ja metodologiasta”. DoD/OIG tulee “…ottamaan mukaan puolustusministeriön, Yhdysvaltain erikoisjoukkojen komennon, Yhdysvaltain keskuskomennon, varuskunnat, taistelutuen ja muut maanpuolustusvirastot siten kuin ne liittyvät toimiin havaita, kerätä, analysoida, hyväksikäyttää ja valmistautua UAP:hin.

Vaikuttaa myös siltä, että toimijoiden luona käydään paikan päällä puhumassa “…käytänteistä, proseduureista, ohjeistuksesta ja toimista joilla havaitaan, kerätään, analysoidaan, hyväksikäytetään ja valmistaudutaan UAP-aktiviteettiin.”

Tätä artikkelia kirjoitettaessa ei ole selvää miten DoD on “hyväksikäyttänyt” UAP:ta, mutta se saattanee vielä selkiytyä, sillä The Black Vaultin FOIA-tapauksia prosessoidaan ja mahdollisesti dokumentteja tehdään julkisiksi.

Alta näet dokumentit sellaisina kuin ne annettiin The Black Vaultille.

https://documents2.theblackvault.com/documents/dod/DODOIG-2021-001399.pdf

  Artikkelin julkaissut The Black Vault

EU for UAP

San Marinosta voi tulla ’UFOjen YK’

Tunnistamattomien ilmailmiöiden eli  “UAP”:den, tavallisemmin UFOjen, aihe on yllättävästi muuttunut vakavaksi aiheeksi USA:ssa.

Pentagon ja kongressijohto ovat molemmat ottaneet muodollisia askeleita sekä sen tunnustamiseen, että kohtaamiset tunnistamattomien ilmaesineiden kanssa ovat todellisia, että nämä tapahtumat ansaitsevat legitiimin tarkastelun Amerikan kansallisen turvallisuuden alalta. NASA ja Harvard University ovat samoin liittyneet mukaan joukkoon. Kaksi nimekästä maanpuolustuksen ja  ilmailualan järjestöä ovat pitäneet keskustelutilaisuuksia UAP:sta heidän vuosittaisissa konferensseissaan ihan viime aikoina.

Nyt kansainvälinen konsortio haluaa yrittää ja viedä keskustelua vieläkin pidemmälle. He haluavat tehdä UAP:sta globaalin puheenaiheen.

Nimeltään “Project Titan”, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olisi San Marinon enklaavi, josta voisi tulla UFOjen “Geneva” Yhdistyneiden Kansakuntien tukemalle Maailmankonferenssille, joka on omistautunut tunnistamattomille ilmailmiöille.

“Sen nykyisessä muodossaan UAP/UFO-ilmiö on manifestoitunut ainakin 70 vuoden ajan, ja sillä on ollut kutakuinkin samanlaiset ominaisuudet ympäri maailman, ja se aina vain pysyy mysteerinä”, Project Titanin johtaja Paolo Guizzardi kertoi The Debriefille. “Jos me todella haluamme edistää tietoisuutta tästä ilmiöstä, avoin ja kansainvälinen yhteistyö on korvaamatonta.”

San Marino
(Kuva: Paolo Guizzardi/ Project Titan)

Project Titanin taustalla oleva voima on kaksi kansainvälistä organisaatiota, italialainen Centro Ufologico Nazionale (CUN) sekä tuoreeltaan perustettu International Coalition for Extraterrestrial Research (ICER).

Viime viikolla kaksi CUN:n ja ICERin edustajaa piti esitelmän San Marinon tasavallan viranomaisille, ja he muodollisesti pyysivät YK:n jäsenvaltio San Marinoa esittämään YK:n pääsihteerille ehdotuksen luoda uusi ja pysyvä rakenne YK:n sisälle, joka saa tehtäväkseen pitää toistuvaa maailmankonferenssia UAP-ilmiöistä.

The Debriefin saamien esityksen dokumenttien mukaan järjestäjät alleviivasivat neljää päätekijää, jotka ovat merkittävän tärkeitä miksi tällainen YK:n tukema aloite pitäisi olla UFOista.

  1. Tarve tutkimukselle: vaikka yli 70 vuotta on kulunut ensimmäisestä nykyaikaisesta UAP-havainnosta, ilmiö pysyy edelleen ja sen alkuperä ja luonne pysyvät mystisinä.
  2. Ilmiön laajuus: UAP-ilmiön ilmentymät ovat rajattomia, on tarpeen päästä yli kansallisista tutkimuksista ja saavuttaa todella globaali dimensio mikäli sellainen tutkimus aikoo olla menestyksekästä. 
  3. Erittäin suuri potentiaali tieteellisesti.
  4. Erittäin suuri potentiaali tuottaa teknologisia sovellutuksia.

Samalla tavoin Yhdysvaltain viranomaiset antoivat San Marinon viranomaisille koosteen UAP-aktiviteetista, joka on kasvanut tasaisesti joulukuusta 2017, kun New York Times paljasti puolustusministeriön salaa tutkineen UAP:ta.

Itse asiassa San Marinon organisaattoreiden tätä esittäessä The Debrief paljasti että Yhdysvaltain edustajainhuoneen asevoimakomitea oli jättänyt lakiesityksen pysyvästä UAP-viranomaisesta Pentagonille. Jos se menee läpi, UAP-viranomainen korvaisi puolustusministeriön nykyisen väliaikaisen UAP-toimikunnan.

Lakiesityksen tekijät huomauttivat myös muista valtioista kuten Ranska ja Chile, jotka ovat tutkineet UFO-havaintoja vuosikymmeniä valtion virallisissa laitoksissa.

YK:n aloitteen johtaja Paolo Guizzardi sanoo The Debriefille että muodollisen tavan kautta perustettu  UAP-tutkimuksen kansainvälinen yhteisö on tarpeellinen jos on yhtään toivoa koskaan vastata UFO-kysymykseen.

“Konferenssi tulee luomaan myötämielisen ympäristön kollegiokeskusteluille aiheista, jotka tähän asti ovat pysyneet kansallisten rajojen sisäpuolella, tiedonjakamiseen, sekä alan uusien ideoiden keskustelulle ja esittämiselle”, Guizzardi selittää.

San Marino
Vasemmalta: eversti Gordon Cooper, Jacques Vallee, Claude Poher, J. Allen Hynek, Grenadan pääministeri Sir Eric Gairy, pääsihteeri Kurt Waldheim, Morton Gleisner, Lee Spiegel, Leonard Stringfield ja David Saunders. (kuva: Lee Speigel/ Huffington Post)

Project Titan ei olisi ensimmäinen kerta kun UFO-aihe on virallisesti ollut YK:n pöydällä.

Keväällä 1978 juuri itsenäistyneen Grenadan valtion pääministeri Eric Gairy ehdotti YK:n tukeman globaalin toimikunnan perustamista tutkimaan UFOjen alkuperää ja luonnetta.

Gairy ja asiantuntijoiden paneeli, joihin kuului astronauttieversti Gordon Cooper, tietojenkäsittelytieteilijä Jacques Vallee, astronomi/astrofyysikko Claude Poher, astronomi J. Allen Hynek, University of Coloradon psykologi David Saunders ja tutkijat Lee Spiegel sekä Leonard Stringfield, jopa tapasivat YK:n pääsihteeri Kurt Waldheimin heinäkuussa  1978 asiasta keskustellakseen.

Sama paneeli myöhemmin jätti muodollisen ehdotuksen YK:lle marraskuun 28. päivä 1978.

Vastoin yleistä uskomusta globaalin UFO-tutkijaryhmän perustaminen otettiin vastaan YK:n yleiskokouksessa ilmeisesti ihan hyvin. Wikileaksin vuotamista tiedoista käy ilmi, että esityksen jälkeen YK rohkaisi jäsenvaltioitaan “ottamaan asianmukaisia askelia koordinoimaan kansallisen tason tieteellistä ja tutkimusta Maan ulkopuolisen elämän tutkimuksessa, mukaanlukien tunnistamattomat lentävät esineet, ja informoimaan pääsihteeriä havainnoistaan, tutkimuksistaan ja sellaisten aktiviteettien arvioinnista.”

UFO-tutkimusryhmän perustamiskeskustelu lopetettiin kun YK:n yleiskokous kokoontui uudelleen 1979. Kuitenkin maaliskuussa 1979 Gairy hätisteltiin pois palliltaan kommunistisen New Jewel -liikkeen vallankaappauksella ja hänen tilalleen tuli Maurice Bishop. Ironista kyllä, Gairy oli YK:ssa juuri vallankaappauksen aikaan.

Syy sille miksi 1978 ehdotus YK:n UFO-komitealle ei koskaan toteutunut oli YK:n kyvyttömyys ottaa aihetta vakavasti. Sen sijaan yksikään jäsenvaltio ei ajanut aloitetta eteenpäin Gairyn vallankaappauksen ja USA:an karkoituksen jälkeen.

Guizzardi ja Project Titanin tukijat näkevät San Marinon täydellisesti jatkavan soihdun kantamista siitä mihin Grenada sen jätti 43 vuotta sitten. San Marino haluaa tehdä UAP-aiheesta kansainvälisen keskusteluaiheen.

“San Marinon tasavalta on luonnollisin valinta tälle, ottaen huomioon että tasavalta ei ole mitenkään tietämätön UAP-aiheesta, onhan se isännöinyt UFO-aiheen maailmansymposiumia 30 vuoden ajan, jota Italian Centro Ufologico Nazionale on järjestänyt”, Guizzardi sanoo. “Sen ehdotus YK:lle täten olisi luonnollinen jatke tälle toiminnalle.”

UN Assembly Room
YK: yleiskokouksen sali YK:n päämajassa (kuva: Wikicommons)

UFOjen ympärillä pyörivä stigma on vähentynyt viime vuosina, lähinnä uskottavien silminnäkijätodistusten  johdosta, esimerkkinä mainittakoon vaikka F/A-18 pilotti Ryan Graves ja puolustusministeriön ja poliitikkojen toimet.

Kiitos huikeiden väitteiden vailla konkreettisia todisteita, julkinen pilkkaaminen ja mielikuvat pienistä vihreistä miehistä usein edelleen piinaavat minkään järkevän UAP-toiminnan perustamista.

Poislukien aiemmat uskomukset aiheesta, Project Titanin ehdotukselle perustaa kansainvälinen UFO-konferenssi on meriittiä. Erityisesti näiden mahdollisille tieteellisille ja teknologisille läpimurroille.

Aiemmassa haastattelussa tohtori William Culbreth, insinööritieteen professori University of Nevada Las Vegasista, puhuu siitä miten tahaton mukanaolo Defense Intelligence Agencyn (DIA) UFO-aiheisissa tytäryhtiöissä on johtanut konkreettisiin tieteellisiin edistymisiin.

Hän ei tiennyt mitään ohjelman UFO-fokuksesta kun häntä pyydettiin kirjoittamaan kaksi tutkimusta yliäänennopeudella kulkevien alusten jäljittämisestä ja “aneutronisesta fuusiovoimanlähteestä” DIAn vuoden 2009 Advanced Aerospace Weapons Systems Applications Programiin (AAWSAP), tri. Culbreth sanoi työn lopulta johtaneen hänen tarkastelemaan uudenlaisia ydinkäyttöisten voimanlähteiden muotoja.

“Me tutkimme näitä uusia voimanlähdeteknologioita nykyään, ja tämä aihe yksistään on saanut useat minun oppilaani tavoittelemaan tohtorintutkintoa, jotka muuten sitä eivät välttämättä olisi halunneet tehdä”, sanoi tri. Culbreth.

San Marino
Guaita Tower San Marinossa (kuva: Wikicommons)

Project Titanin organisaattoreiden esittäessä asiansa, San Marinon viranomaiset nyt keskustelevat keskenään siitä pitäisikö ehdotusta viedä eteenpäin YK:ssa.

Jos San Marino suostuu viemään asiaa eteenpäin, UAP-maailmankonferenssia tullaan tarkastelemaan alustavasti ja siitä tullaan keskustelemaan YK:ssa ennen kuin asia viedään yleiskokouksen eteen. Jos asia menee läpi, YK sitten edistäisi asiaa luomalla kansainvälisen UAP-maailmankonferenssin rakenteet.

Guizzardi selitti, että voi mennä hetki ennen kuin San Marinon viranomaiset tulevat päätökseen ehdotuksesta. “Tällä hetkellä vain muutama päivä on kulunut ehdotuksen jättämisestä. On vaikeaa ennustaa mihinkään suuntaan, mutta estimoin että muutamasta viikosta yhteen kuukauteen joudumme odottamaan”, Guizzardi sanoo.

Sillä aikaa Project Titanin tukijat ovat toiveikkaita siitä, että San Marino tulee päättämään eteenpäin menosta, ja UAP:t muuttuvat yhteistyön aiheeksi, kansainväliseksi keskusteluksi.

“San Marinon neutraalius tekee siitä erinomaisen valinnan tällaiseksi kansainväliseksi foorumiksi”, Guizzardi sanoo. “San Marino City voi muuttua ‘UFOjen Genevaksi”.

 

Artikkelin julkaissut The Debrief

Ilmailualan vuosikymmenien kiinnostus UFOihin

Kirjoittanut Keith Basterfield

Johdanto

Ilmailuyritykset, erityisesti USA:ssa, ovat pitkään olleet kiinnostuneita tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP). Tämä sopii luonnollisesti heille. UAP:lla on useita ”observaabeleita”, jotka ovat arvokkaita ilmailuyrityksille, kun puhutaan kehittyneen fysiikan ymmärryksestä, kehittyneistä voimanlähteistä ja yleisesti kehittyneestä teknologiasta.

Jotkut ovat ehdottaneet, että jos haluaisit takaisinmallintaa kehittynyttä laitetta, miksei piilottaisi sellaista yksityiseen ilmailualan yritykseen? Wilson/Davis -dokumentti, tottakai, vihjailee että tämä olisi jo tehty.

Tämän blogipostauksen tarkoitus on kasata yhteen informaatiota koskien ilmailualan yritysten kiinnostusta sellaisiin ilmiöihin, sekä joitain heidän työntekijöitään. Se ei ole tarkoitettu kaikenkattavaksi, mutta tarkoitus on tarjota yleisluontoinen katsaus aiheeseen.

Ensinnäkin jotain perustietoja muutamasta suuresta pelurista:

1921 Douglas Aircraft Company perustetaan.

1926 Lockheed Corporation perustetaan.

1939 McDonnell Aircraft Corporation perustetaan.

1961 The Martin Marietta Corporation perustetaan.

1967 McDonnell Aircraft Corporation ja Douglas Aircraft Company fuusioituvat McDonnell Douglasiksi.

1995 Lockheed Corporation ja Martin Marietta fuusioituvat Lockheed Martiniksi.

1997 McDonnell Douglas fuusioituu Boeingiin.

1947: Lockheedin lausunto

International UFO Reporterin vuosikerran 26 numeron 3 (sivut 3-9, 32) artikkelissa Joel Carpenter on kirjoittanut otsikolla ”The Lockheed UFO Case, 1953”.  Carpenter mainitsee 7. heinäkuuta 1947 tehdyn virallisen lausunnon Lockheedilta ”lentävien lautasten” aiheesta.

Hal Hibbard silloinen Lockheedin johtava insinööri, on raportoidusti sanonut Los Angeles Timesille:

”Ne ovat joko yksittäin tai muodostelmassa lentävien lentokoneiden heijastuksia, tai massahysteriaa ja eri henkilöiden halu saada nimensä lehteen. En tiedä mistään salaisesta ilmailuprojektista, joka vähääkään liittyisi näihin niinkutsuttuihin ilmiöihin.”

1949: Lockheedin työntekijän havainto

Toukokuun 2020 postaus ”Saucers that time forgot”-blogissa johti kuvaan osastojen välisestä viestistä Clarence L. (”Kelly”) Johnsonilta Lockheedilla John L. Hillille, päivämäärällä 8 heinäkuuta 1949, jossa Lockheedin työntekijän raportoidaan tehneen havainto 17. kesäkuuta 1949. Johnson kirjoitti:

”Kuten tiedät, olen ollut erittäin kiinnostunut sellaisten asioiden olemassaolon mahdollisuudesta, ja keskusteluni eräiden henkilöiden kanssa mm. ilmavoimissa sekä viimeaikaiset lehtiraportit viittaisivat siihen, että lentävissä levyissä on jotain.”

https://www.fold3.com/image/6314607

 

Project Blue Bookista (PBB) löytyy tapaus tästä havainnosta. Allaolevassa kuvassa on PBB:n hakemistokortti ja PBB:n johtopäätökset.

https://www.fold3.com/image/6314586

 

1951: Johnsonin havainto

Carpenterin vuoden 2001 IUR-artikkeli mainitsi myös Kelly Johnsonin itsensä tekemän havainnon ”arviolta marraskuussa 1951”. Alla on saatavilla olevat yksityiskohdat Johnsonin omin sanoin, vuodelta 1953:

”Minun tulisi lisätä, että arviolta kaksi vuotta sitten rva Johnson näki esineen, jonka uskoin tuohon aikaan, ja edelleen uskon, olevan lentävä lautanen, joka lensi länteen Brentsin risteyksestä Kaliforniassa erittäin pimeänä iltana. En nähnyt esinettä itsessään, mutta näin selvän liekin tai purkauksen, kuten liitteenä olevassa hahmotelmassa näkyy. Esine matkasi idästä länteen erittäin suurella nopeudella ilman ääntä. Liekki tai purkaus oli kauniin vaaleansininen, ja sillä oli erittäin tarkat reunat. Ensivaikutelmani oli, että se oli aluksen jälkipoltin, mutta äänen täydellinen puute ja tuprutuksen puhdas nopeus eliminoi tuon mahdollisuuden kokonaan.”

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Tammikuu 1953: Lockheedin patentti

Kiitos artikkelille ”Saucers that time forgot”blogissa, me tiedämme nyt että Lockheedin työntekijä Nathan C. Price suunnitteli ja myöhemmin haki patenttia pystysuoraan ylös nousevalle ja laskeutuvalle ”lautasen” muotoiselle alukselle tammikuussa 1953. Kone oli suunniteltu pystysuoraan nousuun ja laskuun, ja pitkän matkan lentoihin Mach 4 -nopeuksilla, jonka lentokorkeus olisi ollut korkeimmillaan 30 kilometriä. Sitä ei koskaan rakennettu.

https://patentimages.storage.googleapis.com/86/8e/4b/c143e484f8dae6/US3066890.pdf

 

Joulukuu 1953: Johnsonin havainto

16. joulukuuta 1953 Kelly Johnson ja hänen vaimonsa havaitsivat mustan silhuetin ranch-rakennukselta länteen lähellä Agouraa, Kaliforniassa. Se oli näkyvillä viiden minuutin ajan sekä paljaalle silmälle että kiikareilla. Se vaikutti olevan liikkumatta, sitten kasvoi kooltaan ja katosi 90 sekunnissa pitkän, matalan kapuamisen jälkeen.

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Samaan aikaan ryhmä Lockheedin työntekijöitä, jotka olivat Lockheedin testikoneen kyydissä, Burbankin ulkopuolella Kaliforniassa, havaitsivat myös teräväreunaisen mustan silhuetin taivaalla, meren yllä. Noin viiden minuutin päästä se kutistui pois näkyvistä.

PBB-tapauskortti, joka kuvaa ilmiön syyksi mantelipilven, on luettavissa täällä. 

1954 – 1955: Douglas Aircraft Companyn tutkimus

Jacque Valleen kirjassa Forbidden Science: Volume 2” sivulla 336 on päiväkirjamerkintä:

”Belmont lauantai 15. toukokuuta 1976

…Sain kiinnostavan soiton Environmental Systemsin varajohtajalta Van Nuysista, joka oli lukenut Invisible Collegen. Niinkin varhain kuin vuonna 1955 hän oli kuulunut UFO-ryhmään  Douglas Aircraftilla Santa Monicassa. Hän työskenteli siellä Wheatenin (joka on nyt Lockheedilla sukellusvenedivisioonassa), Ted Gordonin, Klempererin ja Dave Crookin kanssa. McDonnellin johto pyysi heitä arvioimaan tapauksia Blue Bookista, valokuvineen ja filmeineen. Heidän johtopäätöksensä, mikä heitä pyydettiin ”unohtamaan”, oli että kappaleet käyttivät moniulotteista fysiikkaa. Hän nyt väittää, että he löysivät yli 2000 paikkaa Owenin laaksossa yksistään, mm. yhden jossa kappaleet näyttivät liikkuvan sisään ja ulos kiinteän maan läpi.”

Kuva PDF:stä

 

Tutkin tätä vuoden 1955 tutkimusta, ja lopulta kirjoitin siitä tänne ja tänne.  Sain kuin sainkin lopulta paikallistetuksi, kiitos bostonilaisen tutkijan Barry Greenwoodin, 100 sivua dokumentteja, jotka perustuivat tutkimukseen, joista muutama sivu on netissä luettavissa. Projektia veti Wolfgang Benjamin Klemperer, heidän ohjusdivisioonan johtaja, ja mukana oli  Elmer P Wheaton; Theodore Jay Gordon; Dave Crook sekä A M Rochlen. Ottaen huomioon, että Valleen listaamat nimet ovat kaikki vuoden 1955 dokumenteissa, poislukien Rochlen, mietin sitä oliko Rochlen Valleen tietolähde?

Kuva: Barry Greenwood

 

Swordsin ja kumppaneiden kirjoittamassa vuoden 2012 kirjassa UFOs and Government (Anomalist Books, San Antonio) on seuraavaa:

”Douglasin ohjusosasto oli tehnyt analyysia Great Fallsissa, Montanassa, vuonna 1950 kuvatusta filmistä tutkiakseen epätavallisia voimanlähdejärjestelmiä… Douglasin analyysin teki tri. Robert L Baker.”

Memo – Klemperer Wheatonille 1. maaliskuuta  1955

 

Analyysi on julkaistu maaliskuussa 1956 otsikolla ”Fotogrammaattinen analyysi ’Montana’-filmistä, joka seuraa kahta UFOa”, jonka on kirjoittanut Baker, R.M.L.

1950-luvun puoliväli: Antigravitaatiotutkimus

Nick Cookin vuoden 2002 kirja The Hunt for Zero Point”  tutkii sitä miten antigravitaatiotutkimusta tehdään voimanlähdetutkimuksessa. Cook oli englantilaislehti Jane’s Defence Weeklyn palkkalistoilla, ja hän kiinnostui antigravitaatiotutkimuksesta. Nopeasti hän sai selville, että 1950-luvun puolivälissä useat ilmailualan yritykset USA:ssa aktiivisesti tutkivat antigravitaatiota. Yksi kaikkein nimekkäimmistä oli George S. Trimble, Martin Aircraftin edistyneiden projektien johtaja ja G-projektin varajohtaja. Lue lisää Cookin työstä: klikkaa tästä.

1965: Martin Marietta

Jacques Valleen kirjassa Forbidden Science: Volume 1 on päiväkirjamerkintä päivämäärällä 17. toukokuuta 1965. Vallee kirjoittaa:

”Kiintoisa tapaus sattui tuoreeltaan käydessäni keskustelua Martin Mariettalla työskentelevän insinöörin kanssa, joka sanoo että hän koostaa kirjaa UFOista. Insinööri kierrätti mustaa vihkosta, jossa oli materiaalia, ja kun joku käänsi sivua, insinööri syöksähti penkistään kuin tiikeri ja otti vihkon pois, sylkien suustaan ’…toiset paperit eivät mitenkään liity tuohon.’ Me olimme varsin shokissa hänen väkivaltaisesta reaktiostaan. Tottakai me mietimme mitä muuta siinä vihkossa voisi olla. Oli huhuja siitä, että suuret lentoyhtiöt tekivät omia salaisia UFO-tutkimuksiaan.”

1967-1968: Presidentti Lyndon B. Johnson puolesta tehty tutkimus

Vuosina 1967-1968, Frank F. Rand Jnr. oli presidentti Lyndon B. Johnsonin avustaja. Presidentti Johnson oli saanut yhteydenoton tutkija James E. McDonaldilta UFOista. Presidentti Johnson itse oli aiheesta pitkään ollut kiinnostunut. Presidentti pyysi Randia tutkimaan asiaa ja raportoimaan hänelle; Rand ja hänen tiiminsä käyttivät yhdeksän kuukautta tehden tieteellistä tutkimusta aiheesta ja tuottivat vastauksena raportin Johnsonille.

Vuoteen 2001 mennessä Rand oli valmistellut kirjan pituisen käsikirjoituksen, sekä hänen urastaan että UFO-tutkimuksista. Sen nimi oli ”UFOs…Fact or Fiction” ja amerikkalaistutkija Michael Swords sai kopion haltuunsa, jonka minä olen lukenut. Käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu ja harva on sen nähnyt.

Joitain Randin tiimin johtopäätelmiä:

”Ei ole epäilystäkään ettivätkö UFOt olisi olemassa ja kontrollissa. En myöskään epäile sitä, etteikö joitain luotaimia olisi lähetetty Maapallolle muista sivilisaatioista aurinkokuntamme ulkopuolelta.”

Muita Randin tiimin jäseniä ovat mm. Arthur Lundahl; General James T. Stewert; tri. Brockway McMillan; tri. ”Lee Brockings” (pseudonyymi); tri. Bleakley ja tri. Losh; plus tässä erityisen kiinnostava nimi, Clarence ”Kelly” Johnson.

1967-1970: McDonnell Douglasin ”salainen” tutkimus

Heinä/elokuun 1993  ”International UFO Reporterin” numerossa McDonnell Douglasin työntekijä Robert M. Wood paljasti, että hänen yrityksensä on tehnyt ”salaista” tutkimusta UFO-aiheesta.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Wood suositti johdolle vaatimatonta puolen miljoonan dollarin projektia tutkimaan tuntemattomia teorioita, tekemään laboratoriokokeita ja arvioimaan hypoteeseja, tekemään kenttäkokeita ja käymään läpi UFO-kirjallisuutta. Yhdessä kohtaa projekti työllisti neljä ihmistä täysipäiväisesti ja kolme työntekijää osa-aikaisesti.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Parempi kuvaus tehdystä työstä ilmestyi paljon myöhemmin toisessa Woodin artikkelissa, lokakuun 2008 ”MUFON Journalin” numerossa. Projektissa mukana oli tri. Joseph M. Brown; Chan Thomas; Paul Wilson; Stanton Friedman; tri. Darell Boyd Harmon; Leon A. Steinert ja Harvey C. Bjornlie. Kirjoitin pitkästi tästä projektista; sen paperityöstä ja sen löydöksistä blogipostauksessa päivämäärällä 22. syyskuuta 2020. Jos haluat lukea 275 sivua projektin dokumentaatiota, voit vierailla tällä verkkosivulla. 

Robert M. Wood vuoden 1993 artikkelissaan sanoi:

”Projekti lopetettiin vuonna  1969 minun suosituksestani johtuen kyvyttömyydestämme identifioida lopputilin maksupäivää… koodinimi oli  ”BITBR” — sanoista ”Boys in The back Room.”

Wood paljasti myös:

”Ainoat kontaktit valtiolla projektin tiimoilta syntyivät kevään 1970 lopulla, kun erään tiedustelupalvelun taholta ilmaistiin kiinnostus. Tämä johti luonnostelmaehdotukseen ”matkia, imitoida tai kopioida UFOihin liittyivä observaabeleita.” Me kutsuimme tätä potentiaalista mahdollisuutta nimellä Project Skylite ja valmistelimme hyvän määrän teknistä informaatiota odottaessamme sopimusta. Sitä ei koskaan tullut McDonnell Douglasilta minun tietääkseni.”

Tutkija Lois Taylor otti minuun yhteyttä ja tarjosi minulle useita dokumentteja, jtoka käsittelivät tätä projektia, josta kirjoitin blogiartikkelin 15. lokakuuta 2020.

Sisäinen memo päivämäärällä 2. toukokuuta 1968, otsikolla ”Kehittyneiden aluskonseptien tutkimus”, jonka on kirjoittanut Wood, Brown ja Harmon, kuvaa kappaleessa ”Kilpailijoiden pyrkimykset”:

”Hughes (10 miestä Fullertonissa Meierin komennossa); Lockheed Sunnyvale; Rand on ehdottanut projektia (kuten on monet muutkin yritykset); Useilla yrityksillä on UFOihin liittyviä pyrkimyksiä. Raytheonilla on ollut tietokoneprojekti  Condonissa (Coloradon yliopisto)”.

1973: Näyte vuoden 1897 ”törmäyksestä” Aurorassa, Teksasissa analysoitiin

MUFON ”Skylook” Journalissa, numero 70, syyskuussa 1973 (s.8) kirjoittaja Walt H. Andrus kirjoitti artikkelin otsikolla ”Raportti vuoden 1897 Auroran, Teksasin, tutkimuksista”. Raportissa todettiin, että materiaalinäytteitä oli löydetty väitetyltä ”törmäyspaikalta”, jotka lähetettiin:

”John F. Schuessler, MUFONin varajohtaja ja ilmailukonsultti, kesäkuun 15. Ne on lähetetty laboratorioon McDonnell Douglasille, St. Louisiin, asiantuntija-analyysia varten.”

Sen mitä sain selville, analyysin tuloksia ei koskaan julkaistu.

1974: UFO-tutkimusta CIA:lle?

Päiväkirjamerkintä 10. joulukuuta 1974 Valleen Forbidden Science: Volume Two”-kirjassa:

”Kit vastahakoisesti vahvisti, että 15 insinöörin ryhmä Keskilännestä (oletan, että kyseessä oli McDonnell St. Louisissa) ovat salaa tekemässä UFO-tutkimusta CIA:lle ’ilmailualan tutkimuksen’ verukkeella. He saavat dataa CUFOSin ja muiden amatöörien vuodoista.”

Huom: Kit viittaa Christopher ’Kit’ Greeniin.

1978: McDonnell Douglas jatkaa tutkimuksia

Kaksi muuta tiedonmurua Jacques Valleelta.

a. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 5. tammikuuta 1978

”Eilen sain puhelinsoiton henkilöltä, joka työskentelee McDonnell Douglas Aeronauticsilla. Hän sanoi minulle, että hän oli koostamassa uutta tietokantaa lähikontakteista. En ole tarpeeksi tyhmä uskoakseni, että hänen yrityksellään ei ole mitään intressiä tässä asiassa. Heillä on käynnissä oleva salainen projekti, jota CIA on avokätisesti rahoittanut ja jonka siunaus sillä on, ja he ovat varsin tiiviisti yhteydessä suurimpiin UFO-ryhmiin, jotka kaikki rakastavat salakontakteja vakoojiin, silloinkin kun he parjaavat valtiota sen salailusta julkisissa tiedonannoissaan.”

b. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 15. lokakuuta 1978

”McDonnell Douglas jatkaa hiljaa hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös Virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia lejeerinkejä. Kuka kusettaa ketä? Miksi tiedeyhteisöä pidetään pimennossa näistä projekteista? Miksi kaikki salailu? Minne tutkimustulokset katoavat?”

1979 -1986: McDonnell ja parapsykologia

Vuosina 1979-1986 McDonnell Foundation rahoitti pysyvää paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunutta PSI-labraa St. Louisissa, Missourissa. James Smith McDonnell oli McDonnell Douglasin hallituksen puheenjohtaja.

1985: ATP

Edistynyt teoreettinen fysiikka (Advanced Theoretical Physics, ATP) -projekti oli  John B. Alexanderin ja tri. Ronald F.  Blackburnin yhdessä perustama. Blackburn oli mikroaaltospesialisti, aiemmin Lockheedin ”Skunk Worksilla” ja Jacques Valleen mukaan (Forbidden Science: Volume 3 päiväkirjamerkintä 11. huhtikuuta 1989)  Blackburn vihjaili tutkivansa UFOja. Profiloin Blackburnia blogipostauksessa vuonna 2019.

ATP:lla oli useita osanottajia, jotka tapasivat ja keskustelivat tämänhetkisistä ja tulevista tutkimusaiheista. ATP-dokumenttipinon tarkastelua löytyy tästä linkistä.

ATP-osanottajien keskuudessa oli ainakin viisi henkilöä, jotka työskentelivät ilmailualan yrityksille. Nämä olivat Ron Blackburn, Milton Jantzen ja Don Keuble Lockheedilta; sekä Bill Souder ja Robert Wood  McDonnell Douglasilta.

Vaikka Alexander briffasi useita korkea-arvoisia valtion viranomaisia ATP:n ollessa käynnissä, lopulta rahaa ei herunut enää ATP:n tutkimusagendalle, ja se lakkautettiin.

1986: Ben Rich

Vuosien mittaan paljon on sanottu erään Lockheedin Ben Richin lausunnoista. Vuonna 1986 Ben Rich oli varatoimitusjohtaja ja yleinen johtaja edistyneissä kehitysprojekteissa Lockheed Aeronautical Systems Companylla. Kirjeessä päivämäärällä 10. heinäkuuta 1986 tutkija John Andrewsilta Richille Andrews kysyi uskoiko Rich sekä ihmisten tekemiin että avaruusolentojen tekemiin UFOihin? Vastauksessaan päivämäärällä 21. heinäkuuta 1986 Lockheedin kirjepaperissa Rich vastaa:

”Kyllä, olen molempien kategorioiden uskovainen. Mielestäni kaikki on mahdollista. Monet ihmisten tekemät UFOt ovat rahoittamattomia mahdollisuuksia (Un Funded Opportunities).”

Kuva kirjeenvaihdosta PDF-muodossa alla:


1992 – 2012: Robert Bigelow ja Bigelow Aerospace

Lasvegasilainen liikemies Robert T. Bigelow on ollut pitkään kiinnustunut sekä UAP:sta että paranormaalista. Hän on ilmaissut kiinnostuksensa monissa bisnesprojekteissaan, lähtien Bigelow Foundationista 1990-luvun alkupuolella; National Institute for Discovery Science (NIDS -1996-2004); ja lopulta Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) vuosina 2008-2012. Olen käynyt jokaisen näistä läpi sarjassa blogipostauksia, jotka löytyy blogini hakutoiminnolla. Iso osa NIDSiä koskettavasta informaatiosta löytyy edelleen heidän matalana olevalta verkkosivulta Wayback machinen avulla.  Bigelow Aerospace perustettiin vuonna 1998 ja BAASS vuonna 2008.

BAASS sai kaksivuotisen rahoituksen, $22 miljoonaa yhteensä, Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA:lta Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin (AAWSAP) alaisena sopimuksena. Robert Bigelow  myös kaivoi omista taskuistaan DIA-rahojen päälle. Varsin vähän tietoja on julkisesti jaossa DIA:n tai BAASS:n touhuista AAWSAPissa.

1990-luvun puoliväli: Project Greenglow

1990-luvun puolivälissä ilmailuinsinööri tri. Ron Evans työskenteli British Aerospacelle (josta tuli BAE Systems vuonna 1999). Hän kysyi johdolta voisivatko he tutkia ”gravitaationhallintaa?” He sanoivat kyllä; antoivat hänelle toimiston ja pienen budjetin. Hän nimitti projektia nimellä Project Greenglow ja työskenteli sen parissa eläkkeelle lähtöön asti vuonna 2005. Vuonna 2015 hän julkaisi kirjan nimeltä Greenglow and the Search for Gravity Control”.

https://www.amazon.com/Greenglow-search-gravity-control-Ronald/dp/1784620238

 

2001: Donald Phillips

Steven M. Greerin mukaan hänen vuoden  2001 kirjassaan Disclosure Project Briefing Document”, Donald  Phillipsin sanotaan olleen ilmavoimissa, ja lisäksi hänen sanotaan työskennelleen Kelly Johnsonin kanssa Lockheedilla. Hänen todistuksessaan hän puhuu siitä miten avaruusolennot tapasivat Maapallolla johtajia vuonna 1954; mikä johti teknologiamme kehittymiseen. Phillips viittaa eversti Corson työhön näyttönä joka tukee hänen omaa todistustaan.

2014: Boyd B. Bushman

Boyd B. Bushman työskenteli Lockheed Martinille ja piti nimissään useita patentteja, jotka oli jätetty vuosina 1989-2002, jotka on myönnetty Lockheedille. Ennen kuolemaansa elokuussa 2014 häntä haastateltiin videolle hänen omista UAP-näkemyksistään. Videolla hän puhuu UFOista todellisina; että ne ovat vierailijoita toisista maailmoista ja että aluksia ja ruumiita on saatu haltuun. Hän kuvasi ja näytti valokuvia UFOista ja avaruusolennoista, joista hän puhui kuin hän olisi tavannut ne henkilökohtaisesti; sekä avaruusolentojen planeetasta. Hän väitti, että Venäjä ja Kiina molemmat työskentelivät Area 51:ssä.  Hän myös sanoi analysoineensa UFOn palasia, joilla oli ominaisuutena minkä tahansa palasen vieressä olevan materiaalin keveneminen. Videon kriitikot huomauttivat, että avaruusolento valokuvassa vahvasti muistuttaa Wal-Martissa myytävää lelua.

2016: William Tompkins

Kirja nimeltä Selected by Extraterrestrials”, kirjoittanut William Mills Tompkins, julkaistiin vuonna 2016. Kirjan sanotaan olleen omaelämänkerta, vaikka se on tyyliltään kuin B-luokan jännäri. Tompkins sanoo olleensa pitkäaikainen Douglas Aircraft Companyn työntekijä, vuodesta 1953.

https://www.amazon.com.au/Selected-Extraterrestrials-secret-think-tanks-secretaries/dp/1515217469

 

Hän esittää väitteitä kuten:

”Laajojen tutkimusten jälkeen vuonna 1953 Advanced Design tuli tulokseen, että UFOt olivat itse asiassa planeettainvälisiä avaruusaluksia, joita ohjastavat erittäin kehittyneet ulkoavaruudesta tulleet olennot.”

Lisää blogistani päivämäärällä 28. huhtikuuta 2016.

Entäpä nyt?

Pitkäaikainen ilmailualan kiinnostus aihetta kohtaan kertoisi minulle siitä, että on olemassa mitä todennäköisimmin ilmailualan yritys tai parikim, jotka tekevät UFO-tutkimusta. Kaiken kiinnostuksen myötä Nimitzin tapauksia ja muita kohtaan ehdottaisin, että yhdellä tai useammalla ilmailualan yrityksellä on oma UAP-tutkimusohjelmansa. Tämä on erillään kaikesta Yhdysvaltain hallinnon UAP-toimikuntatoiminnasta.

On esitetty dokumentoimattomia väitteitä useiden UAP-tutkijoiden suulla, että he ovat tietoisia neljästä muusta amerikkalaisesta tutkimusohjelmasta, jotka käsittelevät UAP:a. Kuitenkaan ei ole mitään viitteiti siitä, että nämä tutkimusohjelmat olisivat yksityisten ilmailualan yritysten projekteja. Ovatko blogin lukijat tietoisia sellaisista ilmailualan yritysten UFO-tutkimusprojekteista?

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

EU for UAP

UFO-raportti luovutetaan kongressille TÄNÄÄN

MYSTERY WIRE —Pentagonin UFO-raportti tulisi olla kongressin käsissä jo nyt. Ei ole tiedossa tuodaanko raportin julkinen versio kaiken kansan saataville. Mutta joitain asioita raportista tiedetään jo, mitä raporttiin tullaan ja ei tulla ottamaan mukaan.

UAP-toimikunta, jonka kongressi on virallisesti perustanut vuonna 2020, sai kuusi kuukautta aikaa koostaa katsaus kymmeniä vuosia vanhaan mysteeriin, mikä varmasti on ollut aikamoinen urakka. Asiaa on vaikeuttanut se, että raporttia kirjoittivat ainoastaan kaksi ihmistä, jotka molemmat tekivät sitä osa-aikaisina.

Mitä me tiedämme

Ensinnäkin, on kaksi raoprttia, pidempi salainen versio, joka on kirjoitettu kongressille, ja toinen, paljon lyhyempi versio, joka annetaan kansalle.

Toiseksi, raportti ei tule sanomaan, että avaruusolennot ovat jo täällä. Roswellin törmäyksestä tai Area 51:n avaruusaluksista ei tule olemaan mainintaa. Eikä se tule analysoimaan avaruusromua tai avaruusolentojen ruumiita.

Kolmanneksi, molemmat raportit keskittyvät hyvin dokumentoituihin tapauksiin, joissa armeijan henkilöstö on kohdannut tunnistamattomia aluksia, joilla näyttää olevan teknologiaa joka on meille aikaisemmin tuntematonta, jota Amerikan arsenaalissa ei (kuulemma, suom. huom.) ole, lähtien vuoden 2004 Nimitzin kohtaamisesta.

Jo julkaistut UFO-videot ovat maailmalla tunnettuja, mutta kansa ei ole koskaan nähnyt Nimitzin lentotukialukselta talteen saatua sensoridataa.

Ensimmäinen kattava analyysi Nimitzin kohtaamisesta saatiin valmiiksi vuonna 2009, dokumentti jonka Mystery Wire julkaisi kolme vuotta sitten.

Laivasto, jolla salattu sensoridata on, silti pitää pastillin muotoisia UFOja vuosilta 2004 ja 2015 aidosti tunnistamattomina.

On ainakin 120 muuta yhtä hämmentävää tapausta, joita UAP-toimikunta on tutkaillut, joista monista on olemassa valokuvia ja videoita.

Raportti tulee jättämään avoimeksi kysymyksen näiden alusten alkuperästä, vaikka Kiina ja Venäjä tuskin olisivat sellaista teknologista loikkaa saaneetkaan aikaan.

Yksi mahdollinen suositus toimikunnalta kongressille on, että UFO-tutkimuksesta tehtäisiin täysirahoitteista ja pysyvää.

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire

Project Condign

Project Condign oli Britannian puolustusministeriön UFO-ilmiötutkimus, joka toteutettiin 90-luvun lopulla ja joka julkaistiin vuonna 2000. Virallinen tutkimuksen otsikko oli “Tunnistamattomat ilmailmiöt Britannian ilmapuolustusalueella”.

Nick Pope oli keskeinen henkilö tätä tutkimusta käynnistettäessä, mutta hän ei ole ollut kirjoittamassa raporttia, niinkuin UFO-yhteisö joskus väittää. Tutkimuksen juuret ovat vuoden 1993 ja -94 Nick Popen sekä puolustustiedusteluhenkilöstön tekemässä työssä, joiden molempien osapuolten mielestä UFO-havaintojen tutkimisen standardikäytäntöä tulisi täydentää trendianalyysilla, jolla etsittäisiin toistuvia kaavoja joilla ymmärtää ilmiötä paremmin. Näin Project Condign suunniteltiin ilmiön tiedustelulliseksi kokonaisarvioinniksi.

Huomattava osio tutkimuksesta (sekä puolustusministeriön yleisemmästä työstä aiheen parissa tuohon aikaan) oli termin ”UFO” korvaaminen termillä ”UAP”. Tämä tehtiin puolustusministeriön sisäisen debatin uudelleenviitoittamiseksi ja populaarikulttuurin painolastista irtipäästämiseksi, joka termiin liittyi. Se oli myös osa laajempaa politiikan muutosta, jossa ilmiö nähtiin sen uhkien ja mahdollisuuksien kautta, jotka saattaisivat johtaa parempaan ymmärrykseen ilmiöstä, mikä sen todellinen luonne sitten olikaan. Molemmat näistä pointeista hyväksyttiin Yhdysvaltain AATIP-ohjelmaan, jossa Britannian puolustusministeriön vaikutus näkyi UAP-termin käyttöönotossa sekä Project Condignin ja AATIP:n kielenkäytön samankaltaisuuksissa puhuttaessa “uudenlaisista sotilassovelluksista” joita sekä Britannia että Yhdysvallat käsittelivät ilmiöstä puhuttaessa.

Project Condignin pitämiseksi ‘poissa tutka-alueelta’ sen toteutti yksityinen sektori alihankintana.

Project Condignin loppuraportti tehtiin julkiseksi ja julkaistiin toukokuussa 2006 (osia raportista oltiin jätetty julkaisematta) ja Nick Pope sai puolustusministeriöltä luvan antaa julkisia briiffauksia medialle ohjelman tavoitteista, metodologiasta ja johtopäätöksistä.

Artikkelin julkaissut NickPope.net 

Taustaa

Britannian puolustusministeriön mukaan:

“Vuoden 1996 puolustusministeriön vastaanottamien tunnistamattomien ilmailmiöiden havaintojen käsittelyä koskevan  politiikan läpikäynnin yhteydessä päätettiin tutkimuksesta, jolla määritettäisiin sellaisten raporttien arvo, mikäli sellaista oli ollenkaan, puolustustiedustelulle. Puolustusministeriön politiikan mukaisesti saatavilla oleva data tutkittiin pääosin määrittämään oliko olemassa viitteitä Britanniaan kohdistuvista uhista, ja toiseksi, mikäli mahdollisuus esiintyi, identifioida potentiaalisesti kiinnostavia sotilasteknologioita.

Puolustusministeriö on julkistanut raportin vastauksena tietopyyntöön. Tietoja on jätetty julkaisematta tietyissä kohdissa vuoden 2000 tiedonvapauslain kohtien 26 (puolustus), 27 (kansainväliset suhteet) ja 40 (henkilötiedot) mukaisesti.

Vaikka tätä ei ole saatu haltuun Yhdysvaltain Freedom of Information Actia käyttämällä, tälle dokumentille on paljon tarvetta arkistoissa. Joten se on esitetty tässä arkistointi- ja tutkimustarkoituksissa.

Dokumenttiarkisto: Tunnistamattomat ilmailmiöt Britannian ilmapuolustusalueella

 Project Condign – Loppuraportti (haettava .pdf) – [465 sivua, 260MB] – Tiivistelmä oli otettu mukaan PDF:n alkuun. Sen jälkeen tulee koko raportti. Lisäksi PDF:stä löytyy kirjanmerkit, mistä näkyy ne eri osat joista tiedosto on koostettu.

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

Lehdistötiedote: SCU pyytää senaattia toimimaan UAP-asiassa

SCU on tieteellistä UFO/UAP-tutkimusta edistävä ja ajava järjestö.


Kontakti: Jonathan Lace, SCU Public Information Officer

Email: public.info.scu@gmail.com

Verkkosivu: https://www.explorescu.org

Aihe: SCU pyytää senaattia toimimaan UAP-asiassa

Lähettäjä: Scientific Coalition for Unidentified Aerospace Phenomena Studies (SCU)

LEHDISTÖTIEDOTE, VAPAA JULKAISTAVAKSI HETI, 12. huhtikuuta 2021

Tuoreet korkean tahon valtion viranomaisten lausunnot viittaavat siihen, että tunnistamattomat ilmailmiöt (UAP) ovat tunkeutuneet kansalliseen ilmatilaamme ja ovat kansallinen huolenaihe. Entinen kansallisen tiedustelun (DNI) johtaja John Ratcliff sanoi jokin aika sitten, että, recently stated that UAP:ta “…on havaittu satelliittikuvissa ja jotka tekevät asioita joita on vaikeaa selittää. ” Yhdysvaltain laivasto, kaikilla sen tutkimuskyvykkyyksillä, julkisesti on ilmoittanut, että näiden kappaleiden identiteetti ja se mistä ne ovat tulleet on edelleen tuntematon. Laivasto on myös myöntänyt, että heillä on lisätietoa UAP:sta joka on luokiteltu SALAISEKSI ja HUIPPUSALAISEKSI. Näiden tapausten valossa senaatin tiedustelukomitea (SSCI) on pyytänyt raporttia DNI:lta ja puolustusministeriltä koskien sitä mitä he tietävät UAP:sta, jotka ovat lentäneet sotilastukikohtiemme yllä.

SCU:n tieteentekijät ovat vedonneet kongressiin, erityisesti SSCI:n, julkistamaan lisätietoa UAP:sta tiedeyhteisölle. SCU uskoo, että nyt on aika käynnistää perinpohjainen, tieteellinen analyysi kaikesta saatavilla olevasta UAP-datasta nykyisten tiedustelupyrkimysten avittamiseksi. Kopio tästä kirjeestä on osoitettu SSCI:n puheenjohtaja Mark Warnerille, ja mukana on myös rivijäsen Marco Rubio. 55 SCU:n jäsentä on allekirjoittanut tämän pyynnön. Heidän nimensä on vedetty pois julkisesta kirjeestä yksityisyyden suojaamiseksi.

SCU:n tutkimusryhmä on läpikotaisesti analysoinut marraskuun 14. päivän 2004 UAP-videota ja kaikkea julkisesti saatavilla olevaa dataa tapahtumasta, ja tuottanut vertaisarvioidun arvion:

https://www.explorescu.org/post/nimitz_strike_group_2004

sekä vertaisarvioidun tieteellisen julkaisun: ”Estimating Flight Characteristics of Anomalous Unidentified Aerial Vehicles in the 2004 Nimitz Encounter”, kirjoittanut Knuth, Powell & Reali: https://www.mdpi.com/2504-3900/33/1/26

Näiden tutkimusten tulos viittaa UAP-teknologioiden kyvykkyyksiin, joille ei ole vertaa millään tiedossa olevalla julkisesti saatavilla olevalla teknologialla, ja se pyytää armeijan keräämää lisädataa julkaistavaksi.

SCU uskoo, että kaikki valtion data koskien tunnistamattomia ilmaesineitä tulisi tehdä julkiseksi kansalle ja muun tiedeyhteisön avoimesti tutkittavaksi, olettaen että sellainen data ei paljasta lähteitä tai datankeruun menetelmiä. Täysi tieteellinen tutkimus sellaisesta datasta kykenisi löytämään arvokasta informaatiota liittyen sekä kansalliseen turvallisuuteen että fysiikan, ilmafysiikan ja maailmamme ymmärryksen edistämiseen.

Scientific Coalition for Unidentified Aerospace Phenomena (UAP) Studies (SCU) on kansainvälinen 501 (c)(3) voittoa tavoittelematon järjestö, jonka kotipaikka on Fort Myers, Florida ja joka on perustettu vuonna 2017. Se tutkii menneitä ja nykyisiä UAP-ilmiöitä. Tämä tutkimusorganisaatio koostuu tieteilijöistä, insinööreistä, entisistä armeijan upseereista, lainvalvojista ja muista tieteen, tekniikan ja tutkimuksen osaajista.


Parhaat senaattorit Warner ja Rubio:

Scientific Coalition of UAP Studiesin (SCU), joka on voittoa tavoittelematon UAP-tutkimuksen järjestö, puolesta me haluamme kiittää molempia teistä näiden hämmentävien ilmiöiden avoimen tutkimuksen puolesta puhumisesta. Aihetta huoleen kansallisen turvallisuuden puolesta on, mutta sen lisäksi vielä tuntemattomien luonnonilmiöiden tutkimus voi usein johtaa perustavanlaatuisiin oivalluksiin maailmastamme. Albert Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian avulla on viimein voitu selittää Merkuriuksen omituinen käytös Auringon ympäri kiertäessä, mikä on vain yksi monista esimerkeistä. Jäsenemme arvostavat myös sitoutumistanne läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen valtiolla, jotain mitä me pidämme elintärkeänä tieteelle, demokratialle, vapaalle yrittämiselle ja edistykselle.

Me haluaisimme ulottaa pyynnön teille ja kollegoillenne ottaaksenne käyttöön jäsentemme tieteellisen osaamisen ja kokemuksen. Tuorein julkaisumme sisältää syvälle menevän analyysin vuoden 2004 Nimitzin tapauksen julkisesta datasta San Diegon rannikolla. 270-sivuinen raporttimme ”A Forensic Analysis of Navy Carrier Strike Group Eleven’s Encounter with an Anomalous Aerial Vehicle”, kirjoittanut Powell et al. (2019), sisältää lyhyen tiivistelmän jossa kuvataan poikkeuksellisen suuria kiihtyvyyksiä, sekä julkisen vetoomuksen julkaista lisää dataa tästä tapahtumasta. Me uskomme, että se vetää vertoja mihin tahansa puolustusministeriön komitean tai tiedusteluyhteisön arviointiin. Me pyydämme teitä vertaamaan sitä puolustusministeriön tuottamiin raportteihin, joita olette nähneet. Luonnollisesti me olisimme ilahtuneita antaa analyysimme jäljelle jääneistä videomateriaaleista, mikäli meille suodaan pääsy materiaaliin. Todellakin, me mieluusti haluamme toimia resurssina komitealle milloin tahansa voimmekin auttaa analyyseissa. Lisäksi eräillä jäsenistämme on voimassa olevat turvallisuusluokitukset, mikäli tällainen asia on merkityksellinen tieto.

Me pyydämme myös tukeanne tuoreen puolustusministeriölle esittämämme pyynnön suhteen julkistaa jäljellä olevat osat kuuluisista ”Go Fast” ja ”Gimbal”-videoista. Me olemme analysoineet videoiden julkaistut osiot, ja saaneet niistä tärkeää tietoa, mutta me emme edelleenkään ymmärrä sitä miksi puolustusministeriö ei ole kunnioittanut pyyntöämme julkaista loputkin osat videoista niin, että voisimme suorittaa läpikotaisemman ja täydellisemmän analyysin. Tämä on erityisen vaikeaa ymmärtää kun puolustusministeriö on tunnustanut kuvamateriaalin jo julkaistuksi, ja että ”se ei paljasta mitään arkaluontoisia kyvykkyyksiä tai järjestelmiä” eikä ”haittaa mitään tulevia tutkimuksia”. Lisäksi presidentin päiväkäskyllä 13526 rajoitetaan liiallista salailua. Tieteentekijämme uskovat, että näiden videoiden jäljellä olevat osuudet voivat osoittautua erittäin tärkeiksi jos ne paljastavat, että F-18 -lentokoneemme menettivät kontaktin sen takia, että ne eivät kyenneet pysymään UAP:den nopeuden ja liikkuvuuden tahdissa. Jos tämä pätee, silloin me uskomme että on myös elintärkeää, että kongressi saa tästä tiedon. Tukeeko toimistonne puolustusministeriölle esittämää pyyntöämme saada pääsy Gimbal ja Go Fast -videodataan, jotta me voisimme saattaa päätökseen tutkimuksemme vuoden 2015 USS Rooseveltin tapauksesta? Voisitteko myös ajaa minkä tahansa muun ei-salaiseksi-luokitellun UAP-videon julkistamista? Me mieluusti tarjoaisimme toimistollenne palvelujamme kuva-analyyseihin ja briiffauksiin liittyen.

Lopuksi, me toivotamme tervetulleeksi mahdollisuuden työskennellä komiteanne ja kongressin jäsenten kanssa tieteellisen tiedon ja käytännön ymmärryksen tuottamisessa siitä mitä nämä UAP-tapaukset voivat meille opettaa. Me emme ole julkaisseet tätä kirjettä mutta teemme niin maaliskuun 29. päivään mennessä. Jos me voimme, me haluaisimme tunnustaa tukenne. Ottakaa vastaan kiitoksemme siitä tärkeästä työstä mitä te teette näiden ilmiöiden valottamiseksi ja pyynnöstämme saada lisädataa UAP:sta.

Terveisin,

SCU:n johtokunta, neuvonantajat ja alla olevat allekirjoittaneet jäsenet

Artikkelin julkaissut Scientific Coalition for UAP Studies


Lehdistötiedote luettavissa PDF-muodossa osoitteessa https://drive.google.com/file/d/1I7OAzgf98iOrJGgj_A96uCl04RFf9PtR/view

Mitä me tiedämme laivaston pilottien valokuvista?

Kirjoittanut Keith Basterfield

Joulukuun 3. päivän 2020 artikkelissa, jonka on kirjoittanut The Debriefin Tim McMillan, paljastettiin Yhdysvaltain sotilaslentokoneista otettujen UAP-valokuvien olemassaolo. Valokuvat on ottanut aseita käyttävä kakkospilotti F/A-18 -hävittäjän penkiltä, jossain päin USA:n itärannikkoa. McMillan raportoi, että hänelle on sanottu valokuvan olleen vuonna 2018 julkaistussa tiedusteluraportissa, jonka UAP-toimikunta (UAPTF) on julkaissut.

Varmistin itse, McMillanin kuvan metadatasta, että tämä tietty kuva oli luotu kolmas huhtikuuta 2019, eikä vuonna 2018. Tavoittelin McMillania huomauttaakseni tästä, ja hän sanoi hänen ymmärryksensä olevan, että kuva oli kuvakaappaus alkuperäisestä kuvasta. Toisin sanoen, metadata julkaistussa valokuvassa ei ole alkuperäisen kuvan metadataa. Kuitenkin useat muut kommentoijat Internetissä olivat sitä mieltä, että tämä ei ole valokuva toisesta valokuvasta, vaan alkuperäinen valokuva, joka on otettu tuolla päivämäärällä 2019. Varhaisin tunnettu tämän kuvan esiintymispäivä UAP-tutkijoiden keskuudessa on helmikuussa 2020.

Joulukuussa 2020 ruotsalaistutkija Roger Glasselin etsiväntyön perusteella esitettiin, että heijastus ohjaamon ikkunasta johtui pilotin kypärästä. Glassel sitten päätteli, että ilma-alus oli amerikkalaisten hävittäjä, joka kuului Strike Squadron VFA-32:n. Tämän eskaaderin kotitukikohta on laivaston ilmatukikohta Oceana Virginia Beachissa, Virginiassa, USA:ssa.

Joten paras informaatio juuri nyt on, että kuva on otettu 4.3.2019 USA:n itärannikolla, VFA-32:n koulutusalueella.

George Knapp

Artikkelissa päivämäärällä huhtikuun 6. päivä 2021 lasvegasilainen toimittaja George Knapp paljasti ainakin kolmen UAP-valokuvan otetun samanapäivänä, eli 4.3.2019. Kaikki kuvat olivat saman siipimiehen ottamia F/A-18 -hävittäjästä; samalla maantieteellisellä alueella, USA:n itärannikolla, käyttäen aivan tavallista kännykkää.

Kuvat olivat:

1. Kello 14.44 valokuva johon viitataan nimellä ”Pallo” (”Sphere”)

2. Kello 15.02 valokuva kappaleesta johon viitataan nimellä ”Tammenterho” (”Acorn”). Tämän muotoinen kappale oli myös The Debriefin alkuperäisessä artikkelissa. Näin vahvistetaan, että The Debriefin valokuva oli kuin olikin otettu 4.3.2019 eikä vuonna 2018, kuten McMillan on aiemmin sanonut.

3. Kello 15.14 valokuva johon viitataan nimellä ”Metallinen ilmalaiva” (”Metallic blimp”), jolla näyttää olevan useita ulokkeita.

Kiinnostavaa kyllä, toinen artikkeli kertoo valokuvien ottoajoiksi 14.44; 15.02 ja 15.16 ja kaikissa kolmessa on jotain metadataa:

Koska Knappin kuvissa ei ollut mitään metadataa, mietin mistä verkkosivu oli saanut tietoonsa nuo metadatat? Mahdollinen selitys on verkkosivun artikkelissa, jossa kirjoittaja kirjoittaa, että heidän ymmärryksensä on peräisin ”…erittäin perilllä olevasta lähteestä, jolla on aktiivisesti pääsy kaikkiin kuviin ja dataan…” Kun tämän yhdistää Knappin valokuvalähteeseen, vaikuttaa siltä kuin UAPTF vuotaisi pahemman kerran.

Aitous

Aluksi jotkut tutkijat epäilivät, että nämä kuvat eivät olisi aitoja. Kuitenkin pian asia sai varmuuden kun amerikkalaistutkija John Greenewald otti yhteyttä Pentagoniin. Susan Gough’in, Pentagonin edustajan, vastauksessa sanottiin:

”Voin vahvistaa näiden kuvien… olevan laivaston henkilökunnan ottamia. UAPTF otti nämä tapaukset mukaan tutkimuksiinsa.”

Sää tuohon aikaan

Kaikki kolme UAP-kuvaa Knappin artikkelissa näyttävät sinisen taivaan ja vain muutama pilvi näkyy arviolta 30,000 jalan (9,100 metriä) korkeudessa. Tarkistin Wyomingin yliopiston yläilmakehän tietokannasta yksityiskohtia. Lähin UAP-kuvien havaintoasema 72402 sijaitsee Wallops islandilla, Virginiassa, ja asema 72403 sijaitsee Stirlingissa, Virginiassa.

Tämän mukaan tuohon aikaan 9,100m korkeudella ulkolämpötila oli -45.7 Celsius-astetta, ilmanpaine oli 300.0hPa; ja suhteellinen ilmankosteus oli 17%; tuuli puhalsi 240 asteen suunnasta 82 solmun nopeudella.

Tässä ulkolämpötila oli 9,040m korkeudella -47.3 Celsius-astetta; ilmanpaine oli 300.0hPa; suhteellinen ilmankosteus 24%; tuuli puhalsi 250 asteen suunnasta 82 solmun nopeudella.

Ylläolevat luvut tarjoavat parhaan estimaatin sääolosuhteista kuvanottohetkellä. Olin erityisen kiinnostunut tuulen voimakkuudesta tuolla korkeudella, sillä oli mainintaa siitä että ”Tammenterho” olisi ollut paikallaan kuvanottohetkellä. Kappale pysyi siis paikallaan 82 solmun tuulessa, joka puhalsi kutakuinkin lännestä (joka on 270 asteen kulmassa).

Maanpinnalla sää oli tämän sivun mukaan Virginia Beachissa, Virginiassa kello 15 45 Fahrenheit-astetta; tuuli puhalsi 8 mailin tuntivauhdilla pohjoisesta. Pilvisyyttä ei kerrottu. Sadetta ei ollut.   Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Kuinka DoD pitää kirjaa UAP-tietopyynnöistä

Viimeisten parin kuukauden aikana olen lähettänyt pari FOIA-tietopyyntöä  Naval Safety Centeriin (NAVSAFECEN) tapahtumista kuten ilmatilarikkomuksista ja raportoiduista tunnistamattomista/luvattomista lentokoneista. Tammikuussa lähetin uuden pyynnön ja pyysin saada sähköpostivaihtoa NAVSAFECEN ja puolustusministerin toimiston (Office of the Secretary of Defense, OSD) välillä koskien UAP:ta. Sain selville, että julkaistut dokumentit olivatkin kiinnostavampia kuin aiemmin odotin.

Naval Safety Center ylläpitää tietokantoja ja järjestelmiä, joihin on kirjattu kaikki vaaratilaraportit, jotka USA:n laivasto ja laivueet ovat jättäneet, mm. kohtaamiset dronejen, ilmapallojen ja UAP:den kanssa. Toukokuussa 2020 The Driven Tyler Rogoway ja Joseph Trevithick julkistivat 8 vaaratilaraporttia, jotka he olivat saaneet FOIA-tietopyyntöjen kautta lähikohtaamisista, joita USA:n laivaston piloteilla on ollut tunnistamattomien lentokoneiden ja dronejen kanssa Atlantin valtameren yllä vuosina 2013-2019. Kuitenkin tulisi huomauttaa, että vuonna 2019 laivasto julkaisi uudet ohjeet siitä miten raportoida kohtaamisia tunnistamattomien lentokoneiden kanssa, ja se onko  NAVSAFECEN-tietokannat edelleen UAP-raporttien tallennuspaikka ei ole selvitetty.

Tavoitteeni oli selvittää mahdollista koordinaatiota tai sovellettavia ohjeita kun NAVSAFECEN ja Office of the Secretary of Defense (OSD) kohtaavat UAP:ita. Sisäiset sähköpostit ovat yleensä hyvä tapa saada selkoa valtion virastojen päivittäisistä toimista. Tammikuun 13. päivänä 2021 jätin FOIA-tietopyynnön  Naval Safety Centeriin (FOIA # DON-NAVY-2021-002701) pyytäen sähköpostikirjeenvaihtoa NAVSAFECENin ja Susan Gough’n, Department of Defensen edustajan välillä, joka on myös strateginen suunnittelija lafkalla. Gough tunnetaan UFO-yhteisössä hyvin Pentagonin kasvoina kaikissa pyynnöissä UAP-aihetta koskien.

Kaksi viikkoa myöhemmin tammikuun 29. päivänä 2021, NAVSAFECEN FOIA -virkailija lähetti viimeisen vastauksensa ja julkisti tiedot. Laivastolta lähetetyt sähköpostit ovat luettavissa, mutta OSD:n viestit on täysin mustattu ja ne piti luetuttaa Office of the Secretary of Defensella. Lopulta maaliskuun 9. päivänä 2021 OSD julkisti DoD:n osuudet sähköpostikirjeenvaihdosta.

Päivämäärällä 10. heinäkuuta 2020 alkaa sähköpostiketju, jossa Jeff Jones, NAVSAFECEN:n varajohtaja turvallisuuspromootioissa, on lähettänyt viestin Navy Office of Informationille, pyytäen kontaktihenkilöä (point of contact, POC) jota haastatella UAP-asioista. Vastauksen lähetti laivaston uutistoimiston johtaja, joka kirjoitti että  Joseph Gradisher on laivaston POC kaikissa UAP-kyselyissä. Gradisher on eläköitynyt laivaston kapteeni, ja hän on merivoimien informaatiosodankäynnin apulaisjohtaja (Deputy Chief of Naval Operations for Information Warfare, OPNAV N2/N6).

(Huom: tämän artikkelin kirjoittaja on sensuroinut nimet, puhelinnumerot ja sähköpostit ylläolevasta)

Mitä tulee seuraavaksi on kaikkein kiinnostavin osuus tätä FOIA-julkistusta. Joseph Gradisher sanoo vastauksessaan merivoimien turvakeskukselle ja laivaston tietotoimiston johtajalle:

“…julkisten asiain hoitamisen perspektiivistä kaikki median UAP-kyselt menevät puolustusministeriön julkisasiainhoidon kautta, Sue Gough (cc’nä) … pidetään hänet mukana keskustelussa, sillä me temme läheistä yhteistyötä.

Tähän päivään mennessä, me emme ole antaneet yhdellekään medialle lupaa haastatella tästä aiheesta.

Älkää kommentoiko. Tämän asian nyanssit ovat sellaiset, että kaikki poikkeamat DOD:n tekemistä lausunnoista johtavat useisiin uutisjuttuihin ja uusiin FOIA-tietopyyntöihin eri tasoille.

Jos on tarpeellista, me koordinoimme teidän kanssamme tiettyjen pyyntöjen tiimoilta, riippuen kysytyistä kysymyksistä.”

Tämä on varmistus siitä, että OSD:n julkisasiainhoidon virasto on kuin onkin ainoa kontaktipiste kaikille UAP-kysymyksille, ja näin pidetään aiheeseen liittyvät PR-asiat tiukasti omissa käsissä. Seuraava osuus sähköpostista on kiinnostavampi:

“Lisäksi, yleisesti ottaen, me annamme normaalin FOIA-prosessin toimia niinkuin sen tuleekin, mutta me olemme pyytäneet, että FOIA-virastot koordinoisivat meidän kanssamme UAP-kysymyksissä ennen kuin he painavat “lähetä”-nappia niin, että uudenlaisia termejä/kieltä/jne. ei otettaisi käyttöön sekoittamaan viestintää kokonaisuutena.

Lisäksi, nyt on annettu Turvallisuusluokitusohjeistus (Security Classification Guidance)  (tasolla SECRET), joka ottaa kantaa UAP-kysymykseen ja siihen mitä saa ja ei saa kertoa julkisesti. Mielelläni toimitan sen teille jos teillä on sille tarvetta.”

Gradisher sitten varsin selvästi kirjoittaa, että on tulossa koordinoitu ponnistus jolla monitoroidaan kaikkia FOIA-tietopyyntöjä liittyen UAP-asioihin. Kaikki puolustusministeriön FOIA-virastot tekevät rästitöitä, ja voimme odottaa että he eivät halua pahentaa työtaakkaansa, mutta että tämä ilmiselvästi on tapa kontrolloida informaatiovirtoja. Se seikka, että turvallisuusluokitusohjeistusta sovelletaan tähän, vahvistaa sen että UAP-aihe on arkaluonteinen. Ei ole viitteitä siitä, että Gradisher olisi tehnyt jotain FOIA-tietopyynnöille; kuitenkin on selvää että hänen toimistonsa on jollain tavalla mukana läpikäynti- ja hyväksyntäprosessissa, millä estetään “uudenlaisten termien/kielen” käyttöönotto.

Tavoittelin Gradisheria ja Gough’ia sähköpostilla, ja pyysin molempia heitä, jos he vain kykenevät, selventämään lausuntojaan vuodelta 2020. He molemmat kieltäytyivät ja sanoivat ettei heillä ole mitään lisättävää.

Julkistetut sähköpostit herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja lähetin useita FOIA-tietopyyntöjä toiveenani saada lisää tietoa tästä arkaluonteisesta aiheesta.

Lähetä mitä tahansa kommentteja tai kysymyksiä sähköpostilla uapparallax(at)outlook.com

Viitteet

1. https://www.thedrive.com/the-war-zone/33371/here-are-the-detailed-ufo-incident-reports-from-navy-pilots-flying-off-the-east-coast

2. https://www.politico.com/story/2019/04/23/us-navy-guidelines-reporting-ufos-1375290

 

Artikkelin julkaissut Parallax UAP

Uuden Seelannin kansallisarkistot digitoivat ensimmäisen UFO-tiedostonsa

Kirjoittanut Keith Basterfield

Uuden Seelannin puolustusvoimat julkaisivat useita UFO-tietoja joulukuussa 2010. Digitoidut kopiot olivat saatavilla verkossa uutissivuston kautta. Ne eivät kuitenkaan olleet digitaalisesti saatavilla Uuden Seelannin kansallisarkiston verkkosivuilla. Eilen ajattelin käydä kurkkaamassa sivuilla ja katsoa mitä UAP-tietoja siellä on listattuna.

Käytin hakusanaa ”UFO” ensimmäiseen hakuun, ja arkistoista löytyi 11 tiedostoa. Nämä olivat:

1. ”Tukipalvelut –  Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien päämajan tuottama dokumentti.  ID-numero R13024670.

2. ”Tukipalvelut – Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien tuottama dokumentti. ID-numero R13029195.

3. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1956-1979. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R21072322.

4. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1980.  Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja.  ID-numero R21072323.

5.”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1981 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384526.

6.  ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384527.

7. ”Yleishallinto  – Organisointi ja johto – Raportteja ja palautteita – UFOt [Unidentified Flying Objects] ja Etnologia.” 1984-1989. ID-numero 22365246.

8. ”Poliittiset asiat – Ulkoavaruus – Tunnistamattomat lentävät esineet [UFOt]” 1977 – 1982. ID-numero R17729163.

9. ”Raportit, Lentävät lautaset [UFO] [Tunnistamattomat lentävät esineet]” Marraskuu 1954 – Joulukuu 1955. ID-numero R21077579.

10. ”Julkinen sääpalvelu –  Lentävät lautaset ja tunnistamattomat lentävät esineet [UFOt].” 1956 – 1988. ID-numero R6332418.

11. ”UFO-asiat [Unidentified Flying Objects] – [Kaikoura.]” Geofysiikan observatorio, Christchurch. ID-numero R1634567.

Digitoitu tiedosto

Ainoastaan yksi yllä listatuista tiedostoista on digitoitu Uuden Seelannin kansallisarkistoon (hyväksytty 15. joulukuuta 2020), kahdeksas kohta ”Poliittiset asiat – Ulkoavaruus – Tunnistamattomat lentävät esineet [UFOt]” 1977 – 1982. ID-numero R17729163.

Ensisilmäyksellä on vaikeaa arvata mistä tässä puhutaan. Poliittiset asiat – Ulkoavaruus?

Tiedosto käsittelee yhtä ainoaa aihetta. Tämä on Grenadan valtion yritys saada YK hyväksymään Grenadan vuoden 1978 luonnostelma YK:lle, ”Viraston tai laitoksen perustaminen YK:hon ryhtyä toteuttamaan, koordinoida ja levittää tutkimustietoja Tunnistamattomista Lentävistä Esineistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä.”

Lue esitys täältä: https://digitallibrary.un.org/record/655422

YK:n Uuden Seelannin suurlähettilään ja Uuden Seelannin ulkoministeriön YK-osaston edustajan välillä käytyä vaihtoa on monta dokumenttia. Grenada lopulta taivutettiin vetämään pois sen esitys ja sen sijaan hyväksymään:

”Että Yleiskokous pyytää Pääsihteeriä välittämään esitysluonnostelman tekstin yhdessä yllämainittujen lausuntojen kanssa YK:n jäsenvaltioille ja kiinnostuneille erikoisvirastoille, niin että ne voisivat kommunikoida näkemyksensä Pääsihteerille.”

Vaikka jutun lopputulema on UAP-kirjallisuudessa hyvin tiedossa, tämä tiedosto tuo julki Uuden Seelannin kannan ja sisäiset ajatukset asiasta, ja senpä vuoksi sen lukeminen on aiheellista.

Kiinnostava sivumaininta, vuonna 2017 melbournelaisen tutkijan  Paul Deanin kirjoittamassa bloggauksessa, joka oli huomannut että tämä tiedosto oli Uuden Seelannin kansallisarkistoissa, ilman että hän oli nähnyt itse sisältöä, kirjoitetaan seuraavaa:

”Voidaan vain spekuloida mitä MFAT-tiedosto pitää sisällään. Yksi mahdollisuus on, ottaaen huomioon aikavälin vuodet  1977-1982, että dokumentit liittyvät UFO-tietoisuutta lisäävään aloitteeseen YK:ssa, jota Sir Eric Gairy, silloinen Grenadan pääministeri, johti 1970-luvun lopulla. Tämä ponnistelu johti sarjaan täysistuntoja ja päätöksien hyväksymisiä vuoden 1977 loppupuolella, mikä kulminoitui Poliittisen erikoiskomitean kuulemistilaisuuteen marraskuun 27. päivänä 1978.”

Kaikoura

Sarja tapauksia sattui joulukuussa  1978 Kaikouran alueen lähellä Uudessa Seelannissa. Lentäjät tekivät visuaalisen havainnon; tämän havainnon filmasi myös australialainen TV-ryhmä, ja sen yhteydessä tehtiin anomaalisia tutkahavaintoja. Useat valtion virastot Uudessa Seelannissa tekivät tutkimuksia tapauksista.

Digitoiduissa tiedoissa on SAVINGRAM-dokumentti, Wellingtonilta kaikille – vs UFOt – Kaikora, päivätty kesäkuulle 1979. Tähän kuului seuraava teksti:

”Maan ulkopuolisten elämänmuotojen intervention mahdollisuuden todeksi osoittamista pidetään äärimmäisen epätodennäköisenä.”

Odotan innolla lisää näitä Uuuden Seelannin kansallisarkistojen UAP-tietoja saataville digitoidussa muodossa.

Loppuhuomio: Susan Hansenin, Uuden Seelannin “UFO Focus New Zealand Research Network”:n johtajan, väsymättömän työn ansiosta Uuden Seelannin puolustusvoimat ovat julkaisseet nämä tiedot. Klikkaa tästä päästäksesi heidän verkkosivuilleen.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

’UFO-romun’ väitteiden mustilla vesillä

Kirjoittanut John Greenewald, Jr. – The Black Vault – Alunperin julkaistu: helmikuun 12, 2021

UFO-somen piirit innostuneena ottivat vastaan uutiset siitä, että Pentagon on myöntänyt, että sillä on hallussaan  “UFO-romua” ja että he ovat julkistaneet testituloksia. Ainakin erään UFO-tutkijan mukaan. Useisiin UFOihin liittyviin otsikoihin törmänneenä heidän väitteensä tuntuivat vahvistavan kansan toivoa siitä, että ihmiskunta jollain tavalla oli matkalla “Paljastusmaahan” ja että vallassaolijat tulisivat tunnustamaan avaruusolentojen läsnäolo virallisesti. Ainoa ongelma on, että nuo vallassaolijat näkevät asiat todella eri silmin.

Ällistyttävät seuraamukset

Idea siitä, että Yhdysvaltain hallituksella olisi hallussaan maahansyöksynyttä avaruusolentojen teknologiaa muuttaisi pelin monella eri tasolla ihmiskunnan hyväksi. Koko konsepti muokkaisi tiedettä; se kääntäisi useat valtauskonnot mullin mallin; ja saisi lähes kaikki ihmiset miettimään paikkaansa universumissa.

UFO-romun idea on tullut esiin viimeisimpänä New York Timesin teksteissä, joka raportoi heinäkuussa 2020 erään astrofyysikon väittäneen, että on “noudettu ‘maailman ulkopuolelta tulleita aluksia, jotka eivät ole tehty planeetallamme.’”

Luis Elizondo, mies joka sanoo pyörittäneensä salamyhkäistä UFO-tutkimusohjelmaa Pentagonissa, nimeltään “Advanced Aerospace Threat Identification Program” eli AATIP,  sanoi Tucker Carlsonille vuonna 2019, että hän uskoo Yhdysvaltain hallituksella olevan hallussaan “materiaalia” UFOista. Kun häneltä tivattiin lisää, Elizondo viittasi salassapitosopimukseensa (NDA) eikä kertonut sen enempää.

Huikeita väitteitä esitetään

Vaikka vuosien mittaan on esitetty monenlaisia väitteitä, palapelissä on yksi osa joka on puuttunut keskustelusta: todisteet. Ei ole mitään testituloksia; ei artifakteja; ei virallisia valtion myönnöksiä siitä että mitään tästä on olemassa sillä tavalla kuin jotkut sanovat. Tähän mennessä meillä on ollut pelkkiä sanoja, väitteitä ja spekulaatiota. Ei mitään konkreettista.

UFO Explorations -blogin otsikko, “PENTAGON MYÖNTÄÄ ETTÄ SILLÄ ON UFON ROMUA,  JULKAISI TESTITULOKSET.” Vastaava kuva antaa mielikuvan, että kyseessä olisi analysoitu materiaali, mutta se on pelkkä leikekuva, joka on kiertänyt internetissä jo vuosikymmenen ajan. Se ei liity blogin väitteisiin.

Kuitenkin Anthony Bragalia, “UFO Explorations” -blogia pyörittävä UFO-tutkija, sanoo että hän sai Pentagonin myöntämään todellisuuden siitä että heillä on UFO-romua; sanoo että he ovat analysoineet sitä, ja sanoo että hänellä on tulokset. Viimeisimmässä blogipostauksessaan hänen otsikkonsa oli “Pentagon myöntää, että sillä on UFOn romua, julkaisi testitulokset.”

“Yhdysvaltain hallitus on tehnyt huikean myönnön, että sillä on hallussaan UFO-romua. Myöntö esitettiin vastauksena Freedom of Information Actin (FOIA) alaiseen tietopyyntöön, jonka tämän blogin kirjoittaja on lähettänyt kolme vuotta sitten”, Bragalia aloittaa blogissaan. “Vastinkirjeessään Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA on lopettanut vuosikymmenet kestäneen spekulaation ja varmistanut sen, että he ovat kuin ovatkin saaneet haltuunsa UFO-materiaalia.”

Kuvakaappaus Bragalian alkuperäisestä FOIA-tietopyynnöstä, jossa näkyy keltaisella kohta, johon he ovat vastanneet.

Bragalia sitten esittää alkuperäisen FOIA-tietopyyntönsä, sekä sen vastineen kokonaisuudessaan. Alkuperäinen FOIA-tietopyyntö pyysi seitsemässä kohdassa erilaisia asioita koskien UAP-“materiaalia”, joka liittyy AATIP-ohjelmaan. The Black Vaultin hänen väitteisiinsä kantaa ottavalla vastinevideolla ehdotettiin, että erityisesti yksi kohta sai heidät luovuttamaan nämä paperit, ja todennäköisesti se oli vastauksena pyynnön “materiaalia” koskettavaan kohtaan, eikä niinkään “UAP”-kohtiin. Ottaen huomioon sen, että dokumenteissa ei sanallakaan mainita sanoja “UAP,” “UFO,” “alien,” “extraterrestrial” (siten kuin artikkeli väittää), tai edes “törmäysromua“, tämä olisi looginen tapa tulkita vastausta.

Bragalia ei ole samaa mieltä: “Naiivisti oletat, että sellaiset tekniset raportit oikeasti viittaisivat avaruusolentoihin, Roswelliin jne”, Bragalia sanoi julkisesti kommentoidussa kommentissa The Black Vaultille. “Se ei toimi sillä tavalla ja ajatuksenkulkusi siitä, että raportit puhuisivat sellaisista asioista osoittaa, että sinulla ei ole mitään hajoa materiaalitieteestä tai teknisistä tutkimuksista.”

Huolimatta Bragalian kannasta, muutama seikka on tullut esiin, jotka on jätetty pois Bragalian blogipostauksessa. The Black Vaultille tämä tuli tietoon ja Pentagon on sen varmistanut myöhemmin seuraavana päivänä: Bragalian alkuperäisessä FOIA-tietopyynnössä oli liitteitä, joille kiirehdittiin dokumenttien saamista. Kun tästä kysyttiin Bragalialta, hän sitten antoi The Black Vaultille kasan sähköposteja hänen ja DIA:n välillä käydystä kirjeenvaihdosta. Se osoitti, että alkuperäistä FOIA-tietopyyntöä oli muokattu, ja se myös tukee The Black Vaultin teoriaa siitä miksi paperit lähetettiin vastaukseksi.

Tämän kirjeenvaihdon tiivistäminen muutamalla sanalla: Bragalian alkuperäiseen FOIA-tietopyyntöön liitetty liite otti alkuperäiset seitsemän kohtaa, ja pyysi aloittamaan tutkimukset yksittäisestä ainoasta kohdasta, ja sen jälkeen siirtymään seuraaviin. Liitteessä pyydettiin “Bigelow Aerospacen puolustusministeriön/Pentagonin alihankintasopimuksen alaisuudessa tuottamia UAP-materiaalien koetuloksia” käsiteltäväksi ensimmäisenä.

Tällaiset liitteet ovat yleisiä FOIA-tietopyyntöjen yhteydessä. Yhä vain kasvavien työmäärien kanssa kamppailevat viranomaiset haluavat liitteiden täsmentävän pyyntöä prosessointiajan lyhentämiseksi, arkistohakumaksuissa säästämiseksi tai vain yleisen työmäärän pienentämiseksi. Bragalian tapauksessa hän lisäsi pyyntöönsä saada materianalyysit nopeammin ja loppukohdat voitaisiin käydä läpi ja julkaista (jos niitä löytyy) myöhempänä ajankohtana (nk. “rolling release”).

Viisi DIRD-raporttia annettiin Bragalille. Tärkeä seikka, vaikkakin muiden väitteiden varjoon jäävä.

Tämän seurauksena Bragalia sai ensimmäisen lähetteen materiaalia, joka koostui 154 sivusta, ja mukana oli viisi “Defense Intelligence Reference”-dokumenttia eli DIRD:ia.

Lue lisää DIRDeistä AAWSAPin yhteydessä:

AATIP/AAWSAP: Julkisesti meille tarjolla oleva tieto Pentagonin UFO-ohjelmista

DIRD:t, joita on yhteensä 38 kappaletta, tuotettiin Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin eli AAWSAPin yhteydessä. AAWSAPin suhde AATIPiin on aiheuttanut hämmennystä ja sekaannusta, mutta Pentagonin mukaan AAWSAP oli se osa AATIPista, joka ulkoistettiin yksityiselle sektorille. Tässä tapauksessa alihankkija oli Bigelow Aerospacen tytäryhtiö BAASS. Tämä organisaatio loi raportit ja lähetti ne takaisin DIA:lle toteuttaakseen sopimusvelvoitteet.

Bragalian saamat viisi raporttia olivat kaikki DIRDejä, jotka liittyivät “materiaaliin” jollain tavoin. Siksi The Black Vault uskoo, että vastine pyyntöön liittyi tähän sanaan jotenkin. Pyynnön “UAP”-osio muuttui sekundääriseksi ja irrelevantiksi papereita julkistettaessa, mihin syvennytään alempana.

Pentagon vastaa väitteisiin

Bragalian väitteet ei otettu hyvällä vastaan puolustusministeriössä. Pentagon kertoi The Black Vaultille, että Bragalian väitteet saamistaan dokumenteista olivat “epätarkkoja” ja “harhaanjohtavia”.

“Puolustusministeriön FOIA:n alaisuudessa julkistamissa dokumenteissa viitatut kokeet liittyivät tunnettuihin materiaaleihi. Kokeita tehtiin tutkimustarkoituksissa, jotka liittyivät Advanced Aerospace Threat and Identification Programin tehtävään perustaa kehittyneen avaruusteknologian asiantuntijakeskus”, Pentagonin edustaja Susan Gough sanoi sähköpostissaan The Black Vaultille. “Kaikki muut väitteet romuilla tehdyistä kokeista ovat epätarkkoja ja harhaanjohtavia.”

Voisivatko FOIA-tapauksen liitteet osoittaa, että Bragalia sai DIA:n myöntämään UFO-romun olemassaolon, ja että dokumentit puhuivat UAP-materiaalin analyyseista? Hän sanoo kyllä.

Bragalian mukaan DIA:n FOIA-viranomainen vahvisti hänelle, että he käsittelevät “pyyntöä UFO/UAP-testituloksiin liittyen” eikä niinkään “tunnettuihin ilmapuolustusmetalleihin liittyen niinkuin Pentagon nyt väittää.” Mutta voisiko tämä FOIA-viranomaisen lausunto käsittelystä osoittaa, että vastineena lähetetyt dokumentit liittyivät mahdollisesti avaruusolentojen aluksista jääneiden UFO/UAP-romujen testituloksiin niinkuin Bragalia väittää? Todennäköisesti ei. Tässä syy:

FOIA-tapaukset osoittavat track recordin

The Black Vault on jättänyt yli 10 tuhatta FOIA-pyyntöä viimeisen 25 vuoden aikana. Joissain noissa tapauksissa on osoitettu, että FOIA-viranomaiset usein yrittävät kovasti auttaa pyytäjää saamaan sen mitä hän haluaa, ja joskus lähettävät materiaalia joka liittyy jotenkin löyhästi pyyntöön, sen sijaan että he vastaisivat eksaktisti pyyntöön, saadakseen pyytäjän tarpeen jotenkin tyydytettyä. Vaikka tämä ei ole aina kaikkien virastojen toimintatapa, useisiin oikean elämän esimerkkeihin voidaan kuitenkin viitata.

Tässä on esimerkki dokumentista, joka on saatu USA:n armeijalta vastineena UFO-materiaalipyyntöön. Esine ei ole “tunnistamaton”, mutta se löyhästi liittyi pyyntöön, joten sitä pidetään vastineena.

The Black Vaultin USA:n armeijalle jättämässä FOIA-tapauksessa 143F-97 pyydettiin otsikossa tietoja Tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO). Vastauksena tuli suuri määrä dokumentteja liittyen Horton-veljeksiin, toisen maailmansodan aikaisen “lentolaitteen” designiin, jonka Natsi-Saksa oli suunnitellut. Tuo design oli aina tunnistettu alus, ja se ei suoraan liittynyt The Black Vaultin FOIA-pyyntöön. Kuitenkin, koska joissain piireissä designia pidetään “lentävänä lautasena”, FOIA-viranomainen siihen aikaan, Russell Nichols, lähetti tiedot vastaukseksi. Ne liittyivät löyhästi pyyntöön, mutta eivät olleet tasan tarkkaan “vastaus”.

Toinen on FOIA-case 15-0007, jonka The Black Vault lähetti Naval Research Laboratorylle. Tässä pyynnössä pyydettiin kaikkia papereita, jotka liittyivät Project Argus:n, USA:n laivaston ohjelmaan joka “räjäytti kolme fissioydinpommia 480 kilometrin korkeudessa Eteläisellä Tyynellä valtamerellä, alemman Van Allenin vyön korkeudella maanpinnasta.” Pyyntö kävi läpi yksityiskohtaisesti ydinkokeita, joista FOIA-pyyntö etsi dokumentteja.

USA:n laivastolle lähetetyssä pyynnössä pyydettiin papereita ydinkokeista, vastauksena tuli tutkimus jolla oli samankaltainen nimi. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä miten FOIA-viranomaiset voivat ohjailla sivuun pyynnön oikeasta luonteesta ja lähettää löyhästi samankaltaisia dokumentteja pyynnön täyttämiseksi.

Vastauksena tuli dokumentti, joka liittyi Project Argukseen, mutta dokumentti oli 1960-luvulta liittyen USA:n laivaston “tiivistys- ja eristystutkimuksen” ohjelmaan. Dokumentissa ei puhuta mitään ydinvoimasta. Tässä tapauksessa FOIA-viranomainen Richard Thompson näki ohjelman nimen ja lähetti vastineeksi dokumentin. Se liittyi löyhästi nimeen, mutta ei todellakaan vastannut pyyntöön.

Nämä esimerkit, monien muiden joukossa vuosien varrelta, kertovat monien FOIA-viranomaisten avuliaisuudesta, ei niinkään sekoittamisesta. Sen johdosta jotkut tulokset voivat olla väärinymmärrettyjä, niinkuin Bragalian tapaus.

Tummilla vesillä

Tarina “UFO-romusta” on ajelehtinut tummilla vesillä, kun monet väitteet ovat tulleet esiin.

Vaikka New York Times raportoikin vuonna 2017 Bigelow Aerospacen muokanneen rakenteita sen Las Vegasin päämajassa “…varastoidakseen metallilejeerinkejä ja muita materiaaleja, joita Elizondo ja ohjelman sopimustyöntekijät sanoivat saaneensa tunnistamattomista ilmailmiöistä”, toimitusjohtaja Robert Bigelow sanoo, että heillä ei koskaan ollut mitään materiaalia.

George Knappin haastattelussa mysterywire.comille Bigelowilta kysyttiin asiasta suoraan. “NY Times raportoi, että sinä muokkasit rakennuksen rakenteita varastoidaksesi jotain siellä. Oliko sinulla jotain?”, Knapp kysyy. Bigelow vastaa, “Meillä ei koskaan ollut mitään.”

Tämä kieltäminen tuntuu lisää syövän maata jalkojen alta väitteiltä, joiden mukaan Pentagon olisi myöntänyt tutkineensa UFO-romua ja julkistaneensa tulokset, kun ottaa huomioon sen seikan, että Bigelow itse oli se henkilö, joka omisti BAASS:n, ja että hän oli vastuussa DIRD-raporttien tuottamisesta. Bigelowin tiimi ei voi analysoida sitä mitä heillä ei koskaan ollut.

Tarkkuuden ylläpitämiseksi The Black Vault tavoitteli myös tri. Hal Puthoffia, joka on AAWSAP-ohjelman johtava insinööri BAASSilla. Puthoffin mukaan hän itse oli vastuussa DIRD-raporttien aiheista.

The Black Vaultille lähetetyssä sähköpostivastauksessa tri. Puthoff  tarjoaa naulan Bragalian väitteiden arkkuun. “Viisi DIRDia, jotka meille annettiin tehtäväksi puhuivat aiheista, jotka olisivat mahdollisesti merkittäviä avaruusteknologian sovelluksissa, eivät niinkään saatavilla olevan UAP-romun analysoinnista.”

UFO-romuväitteiden epätarkkuudet ulottuvat laajemmalle kuin Bragalian viimeisin FOIA-vastine. Heinäkuussa 2020 kaksi kolmesta samoista journalisteista, jotka kirjoittivat skuupin AATIPista kolme vuotta aiemmin, palasivat astialle raportoimaan “Maan ulkopuolisista aluksista.” Alunperin New York Times raportoi, että entinen senaattori Harry Reid oli vahvistanut, että  “aluksia toisista maailmoista oli tullut ja että he olivat noutaneet materiaaleja, joita on sen jälkeen tutkittu salaa vuosikymmeniä.” Kuitenkin tämä väite vedettiin pois seuraavana päivämä, ja NYT julkaisi oikaisun, ja sitten poisti viittauksen.

Senaattori Harry Reid pakotettiin antamaan julkinen selitys sen jälkeen kun hän oli kokenut, että hänen lausuntojaan tulkitaan väärin New York Timesin alkuperäisessä artikkelissa. Tämä johti oikaisuun.

Reid jopa twiittasi vastineen tähän, mikä vahvisti myös sitä että hän ei koskaan sanonut mitään tällaista.

The Black Vault tavoitteli Bragaliaa ottamaan kantaa jutun uudempiin yksityiskohtiin, mm. Pentagonin lausuntoihin ja hänen väittämien kanssa ristiriidassa oleviin näyttöihin. Huolimatta laajasta käydystä kirjeenvaihdosta. Bragalia perui puheensa kaikista sähköposteista The Black Vaultille, ja sen sijaan viittaa verkkoon kirjoittamaansa artikkeliin. The Black Vaultin artikkeli oli juuri muokattu vastaamaan Bragalian pyyntöä.

Tästä eteenpäin

Bragalian väittää hänen uusimmassa vastineessaan, että “oikeusjuttu Pentagonia vastaan… on laitettu vireille tänään ja konsultaatiota on hankittu paljastamaan allaoleva totuus.” Vaikka hän pysyy edelleen kannassaan, hän nyt lisää tarinaan, että oli myös puhelinsoittoja DIA:n kanssa, jotka vahvistivat hänen kantaansa; tämä fakta ei myöskään ole Bragalian alkuperäisessä blogipostauksessa. Puhelinsoitot valtion virkamiesten kanssa on vaikea osoittaa todeksi suhteessa sisältöön ja kontekstiin, kun mitään ei nauhoiteta tai kirjata ylös.

Huolimatta hänen uusien väitteidensä ja evidenssin todenperäisyydestä, mitään mitä hän on sanonut ei osoita vääräksi Pentagonin tai Puthoffin sanomisia siitä, että materiaali ei suoraan liity UFOihin tai UAP:hin.

The Black Vault on pitkään ollut jonkinlaisen UFO-salailun kannalla. Tästä on todisteina tuhansia dokumentteja. Kuitenkin huikeat väitteet valtion myöntämästä UFO-romusta tulee osoittaa tosiksi jonkinlaisella näyötllä, joka on todennettavissa oikeaksi/jäljennettävissä. Yllä esitetyissä esimerkeissä, ei ainoastaan Bragalian väitteissä, vaan myös NY Timesin väitteissä, mikään ei kuitenkaan ole näin.

Jokaisen väitteen myötä, olipa se sitten printattu lehteen (ja sen jälkeen oikaistu), tai UFO-tutkijoiden tekemissä väitteissä, tai niissä jotka esiintyvät anonyymeissa lähteissä — vedet voivat muuttua mustiksi kun aletaan puhua “UFO-romusta”. “Faktat”, joita esitetään, usein hajoavat käsiin kun niitä aletaan varmentaa, ja perustus jokaiselle väitteelle murtuu kun sitä koetellaan.

Ehkäpä tämä on varjoissa toimivien lopullinen suunnitelma. Sekoittaa kansaa tarpeeksi, niin että he lankeavat epävarmuuden kuoppaan koko aiheesta, eivätkä he pääse sieltä pois.

Tai, ehkäpä “UFO-romuväitteiden” juurilla helposti uskotaan mitä tahansa ilman todisteita tai pahansuovasti eksytetään tahallaan.

Kummin päin vain, absoluuttinen totuus pysyy salassa. Ja kansa vaeltaa pimeydessä.

###

Videot

Osa 1

Osa 2

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault