Siinä sanotaan: ”Etsittäessä elämää kosmoksesta, siirtymävaiheen eksoplaneetat ovat tällä hetkellä parhaita kohteitamme. Tuhansia on jo havaittu, ja tämän hetken tutkimuksemme on astumassa uuteen aikakauteen, kun suurteleskoopeilla etsitään merkkejä ’elämästä’ siirtymävaiheen planeettojen ilmakehissä.
”Aiempi työ on keskittynyt tutkimaan aluetta, jolla Maapallo olisi näkyvillä kun se siirtyy Auringon yli [1-4]. Kuitenkin nämä tutkimukset ovat tarkastelleet vain tähtien nykyisiä asentoja, eikä niissä otettu huomioon niiden ajan mittaan muuttuvaa näkökulmaa.
”Tässä me raportoimme, että 1715 tähteä sadan parsekin etäisyydellä Auringosta ovat oikeassa asemassa, jotta ne olisivat voineet havaita elämää Maapallon siirtymävaiheen aikana varhaisesta ihmissivilisaatiosta lähtien.
”Kun 1715 tähteä on oikeassa asemassa, jotta ne voisivat havaita elämää siirtyvällä Maapallolla, ei ole mahdotonta kuvitella, että meitä tyypin 1 sivilisaationa tarkkailisi tyypin 2 tai tyypin 3 avaruusolentojen sivilisaatiot, jotka mahdollisesti käyttävät näitä tähtiä monitoroimaan Maapalloa jostain syystä ilman, että ne tulisivat havaituksi.
”Koska me emme vielä ole kyenneet saamaan kontaktia avaruusolentoihin, tämä voi johtua siitä, että radioaallot ovat vanhentunutta teknologiaa, mikä on todennäköisesti totta. Kun ajatellaan ideaa, että meitä tarkkailtaisiin ilman että kykenisimme interaktioon avaruusolentojen kanssa, me emme vielä ole keksineet preferoitua kommunikaatiomuotoa tyypin 2 ja tyypin 3 sivilisaatioiden kanssa viestintään.”
Tuhansia syväavaruuden radiosignaaleja on saapunut Maapallolle — näistä 50 on peräisin toistuvista lähteistä, sanovat kanadalaiset astronomit, jotka tarkkailevat mahdollista avaruusolentojen yhteydenottoa.
Jokin aika sitten on havaittu 25 uutta itseään toistavaa signaalia, nopeita radiopurskeita (FRB), jotka ovat tulleet universumin syvyyksistä, kertoo Kanadan vetykartoitusprojekti.
Projekti käyttää Brittiläisen Kolumbian suurtehoteleskooppeja vastaanottamaan signaaleja.
Nämä radiopurskeet ovat CHIME/FRB -tiedeyhteisprojektin mukaan “tulkittavissa astronomian yhdeksi suurimmista mysteereistä”, mutta on vahvistunut, että ne ovat tulleet Linnunradan ulkopuolelta.
CHIME-teleskooppi on ollut signaalin havainnoinnissa suuressa roolissa. CHIME/FRB/Luka Vlaji.
“Useimmat tuhansista radiopurskeista, joita astronomit ovat havainneet tähän mennessä, on nähty puhkeavan vain kerran, mutta on olemassa pieni osajoukko, jonka on nähty puhkeavan useita kertoja”, yhteistyöprojekti kertoo.
”Yksi suurista kysymyksistä on, onko toistuvilla FRB:illä ja niillä, jotka eivät toistu, samanlainen alkuperä.”
Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että osa salaperäisistä FRB:istä ei ollut satunnaisia signaalilähetyksiä, sanoi tutkimuksen tekijä tohtori Ziggy Pleunis.
”Voimme nyt laskea tarkasti todennäköisyyden sille, että kaksi tai useampi samankaltaisista paikoista tuleva purkaus ei ole pelkkää sattumaa”, tohtori Pleunis lisäsi.
Uusi data osoittaa eräisiin radiosignaaleihin, jotka mahdollisesti liittyvät toisiinsa.
Tämän tekniikan kehittyminen on myös tehnyt maapallon huippuihmisistä tietoisempia siitä, mitä meille on tulossa.
CHIME-teleskoopin kehitys – joka pystyy skannaamaan pohjoista taivasta joka päivä – on tutkijoiden mukaan johtanut myös siihen, että havaintojen määrä on kasvanut ”muutamasta kymmenestä tuhanteen viime vuosina”. Tohtori Pleunis sanoi, että sillä on ”etulyöntiasema muihin teleskooppeihin nähden, kun on kyse FRB:iden löytämisestä”.
Toistuvat FRB-lähteet tarjoavat kriteerejä, jotka ovat ”ainutlaatuisen arvokkaita tähtitieteilijöille” siinä mielessä, että lähdettä voidaan tarkkailla uudelleen yksityiskohtaisemmin.
Toistuvat FRB-lähteet ovat ainutlaatuisen arvokkaita tähtitieteilijöille.
Ensinnäkin tieto siitä, että lähde on toistuva, antaa mahdollisuuden tarkkailla sitä tarkemmin muilla teleskoopeilla. Toiseksi useammat purskeet antavat meille enemmän tietoa siitä, miten erilaisia päästöjä lähde voi tuottaa.
”FRB:t syntyvät todennäköisesti tähtien räjähdysmäisen kuoleman jäännöksistä”, Pleunis sanoo. ”Tutkimalla toistuvia FRB-lähteitä yksityiskohtaisesti voimme tutkia ympäristöjä, joissa nämä räjähdykset tapahtuvat, ja ymmärtää paremmin tähden elämän loppuvaiheita.”
CHIME-teleskoopin suuri teho on johtanut lisääntyneeseen syväavaruuden radiosignaalien vastaanottoon.kuva: CHIME
Superkykyinen teleskooppi ja sen takana olevat aivot ovat jo johtaneet merkittävään läpimurtoon.
”On jännittävää, että CHIME/FRB näki useita välähdyksiä samoista paikoista, sillä tämä mahdollistaa niiden luonteen yksityiskohtaisen tutkimisen”, sanoo tutkija Adaeze Ibik.
”Pystyimme tarkentamaan joitakin näistä toistuvista lähteistä ja olemme jo tunnistaneet kahdelle niistä todennäköisiä niihin liittyviä galakseja.”
Löysin jotain aika hienoa jos tykkäät muinaisrakennuksista. Tämä näyttää temppeliltä ja siinä on tarpeeksi iso ovi josta mahtua vaikka aikuinen ihminen kävelemään. Ovi on leveämpi yläpäästä ja kapeampi alapäästä, mikä on aika uniikkia kyllä, mutta sen tekemiseen on tarvittu aikamoista arkkitehtonista osaamista. Maapallolla meillä on samanlaisia rakennuksia Englannissa ja Maltalla, jotka menevät ainakin 5000-7000 vuoden taakse, emmekä me tiedä mitään siitä ketkä niiden tekijät ovat, koska silloin ei ollut mitään kirjoitustaitoa. Rakenteet ovat ainoita mitkä ovat jääneet jäljelle.
Tilanne on samanlainen Marsissa. Ei ole kirjoitusta, ei ole kaiverruksia joita olisi nähtävillä. Se mitä on, on suuret leikatut kivipaadet, jotka muodostavat fantastiset rakenteet mäelle. Olin yllättynyt että NASA ei ollut sensuroinut tätä. Menin NASAn sivuille ja löysin alkuperäisen, jonka Mars-mönkijä Perseverance on ottanut. 100-prosenttista näyttöä siitä, että muinaiset älykkäät olennot ovat eläneet Marsissa ja rakentaneet tällaisia megaliittirakennuksia Marsin pinnalle.
Jupiter 715 miljoonan kilometrin päässä Maapallosta. Eräs sen kuu aiheuttaa unettomia öitä tieteentekijöille Maapallolla! Tämä kuu on lähettänyt omituisia viestejä NASAn Juno-luotaimelle!
Yrittävätkö avaruusolennot kommunikoida meille? Mitä niiden viestissä sanotaan?
Jupiter erottuu muista planeetoista aurinkokunnassamme. Se on suurin, niin suuri, että sen läpimitta on tuplasti kaikkien muiden planeettojen läpimitat yhteenlaskettuna! Jupiterin säde on 69 911 kilometriä, Jupiter on 11 kertaa Maata suurempi!
Tällä videolla pureudumme NASAn tuoreeseen ilmoitukseen Jupiterin kuiden viesteistä Junolle.
Alla Lab360:n Avi Loebia ja Oumuamuaa käsittelevän videon transkriptio.
Päivä oli 14. lokakuuta 2017.
Outo kosminen esine lensi planeettamme ohi, eikä kenelläkään ollut pienintäkään aavistusta.
Viisi päivää myöhemmin tähtienvälinen kohde oli matkalla ulos aurinkokunnastamme, kun Havaijin yliopiston tähtitieteilijä Robert Weryk havaitsi sen Havaijilla sijaitsevalla Panoramic Survey Telescope and Rapid Response System -järjestelmällä (Pan-STARRS).
Se oli löytöhetkestään lähtien outo kohde – outo rata, outo nopeus, outoja ominaisuuksia.
Outo kohde sai nimekseen Oumuamua, ensimmäinen tunnettu tähtienvälinen kohde, joka on vieraillut aurinkokunnassa. Mutta tässä on se juttu, että se poistui aurinkokunnasta nopeammin kuin se oli saapunut sinne, eikä enää koskaan palannut.
Ja tässä kohtaa se muuttuu todella mielenkiintoiseksi: Kun seurasimme Oumuamuaa, odotimme, ehkä naiivisti, että se seuraisi hyperbolista rataa, ikään kuin ainoa siihen vaikuttava voima olisi painovoima. Havaitsimme kuitenkin, että normaali, täydellisen hyperbolinen rata ei aivan sopinut siihen, mitä havaitsimme.
Aivan kuin siinä olisi ollut ylimääräinen kiihtyvyys, aivan kuin jokin havaitsematon asia työntäisi sitä painovoiman vaikutuksen lisäksi. Kun se havaittiin, se oli pitkänomaisen sikarin muotoinen, se oli jo kiitänyt oman aurinkomme ohi, tehnyt ovelan hiusneulakäännöksen ja alkanut syöksyä toiseen suuntaan.
Tutkijoita kiinnosti erityisesti kaksi asiaa.
Ensimmäinen oli sen mystinen kiihtyvyys poispäin Auringosta, jota oli vaikea sovittaa yhteen monien ajatusten kanssa siitä, mitä se olisi voinut olla, mistä se olisi tehty.
Toinen oli sen erikoinen muoto — joidenkin arvioiden mukaan se oli 10 kertaa niin pitkä kuin se oli leveä.
Seuraavina vuosina tiedelehdet ja tiedotusvälineet ympäri maailmaa olivat täynnä spekulaatioita. Oliko se kiinteästä vedystä koostuva kappale? Olisiko se voinut olla romu? Vai oliko se, kuten arvostettu Harvardin tähtitieteilijä Avi Loeb ehdotti, älykkään maan ulkopuolisen sivilisaation tekemä keinotekoinen rakennelma?
Pitäkää kiinni hevosistanne, sillä nyt on tulossa hurja tilanne.
No, Avi Loeb on palannut jälleen, ja tällä kertaa Oumuamuan vuoden 2017 vierailua koskevan jatkotutkimuksen kanssa. Tällä kertaa hän ehdottaa, että galaksissamme ei ole vain avaruusolentoja, vaan aurinkokuntamme halki kiitäviä avaruusaluksia on itse asiassa neljä kvintiljoonaa.
Loeb ei suoraan sano, että Oumuamua oli sinänsä avaruusalus, mutta hän sanoo, että meidän pitäisi olla avoimia tälle mahdollisuudelle. Tämän näkemyksen valossa hän periaatteessa kysyy sitä, mitä ”kunnialliset” tiedemiehet eivät koskaan tekisi.
Kuinka monta mahdollista Oumuamuaa voisi olla aurinkokunnassamme, jotka jäävät huomaamatta?
Loeb ja Harvardin tähtitieteilijä Carson Ezell tutkivat, kuinka monta tähtienvälistä vierailijaa olemme jo havainneet.
”Tähtienvälisten kohteiden viimeaikaisten havaitsemisnopeuksien ja tunnettujen kykyjen avulla voidaan arvioida samankaltaisten kohteiden tiheyttä Auringon naapurustossa”, tähtitieteilijät kirjoittavat tutkimuksessaan The Daily Beastin siteeraamana.
Oumuamuan jälkeen tähtitieteilijät ovat havainneet kolme muuta tähtienvälistä kohdetta, eli kahdeksan vuoden aikana neljä. Tällä vauhdilla Loeb ja Ezeller laskivat, että koko aurinkokunnassa voi olla jopa huikeat 40 miljardia tähtienvälistä kohdetta, mukaan lukien alueet, jotka ovat mittalaitteidemme ulottumattomissa.
Luku laskee vaatimattomampaan 4 kvintiljoonaan, kun tarkastelu rajataan Auringon lähellä olevaan ”asumiskelpoiseen vyöhykkeeseen”, mikä on potentiaalisesti jännittävää, sillä jos jotkut niistä ovat avaruusolentoja, ne olisi helpompi havaita. Jotkin Loebin teorioista ovat rajoja rikkovia, mutta hän tuo aina esiin kiehtovia näkökohtia.
Vaikka suurin osa 4 kvintiljoonasta tähtienvälisestä kohteesta osoittautuisi vain avaruuskivien palasiksi, minkä Loeb myöntää olevan todennäköistä, jää silti melko paljon tilaa sille, että osa niistä olisi avaruusolentojen avaruusaluksia.
Mutta missä ne ovat?
Ensimmäisenä mieleeni tulee Kuiperin vyöhyke, kylmä, pimeä ja kaukainen avaruus Aurinkokunnan ulkopuolella. Se koostuu pääasiassa jäisistä kappaleista, kääpiöplaneetoista, pölystä ja komeetoista. Tähän mennessä on luetteloitu yli 2 000 Kuiperin vyöhykkeen kohdetta. Tutkijat uskovat, että nämä ovat vain pieni murto-osa siitä kokonaismäärästä, jonka tutkijat uskovat olevan olemassa.
Yksi Kuiperin vyöhykkeellä NASAa kiehtonut kohde on kuitenkin 15810 Arawn. Nopea Google-haku kertoo, että Arawn on Kuiperin vyön kohde, suuri kivi, joka kiertää Neptunuksen radan ulkopuolella. Mutta onko se kivi?
Huhtikuussa 2016 NASAn New Horizon -avaruusalus saavutti Kuiperin vyön. Kaapattuaan ensimmäisen kohteensa, Pluton, luotain käänsi katseensa kohti outoa rataa kulkevaa suurta kohdetta. Kyseessä on 15810 Arawn, joka on nimetty kelttiläisen kuoleman, sodan ja tuonpuoleisen jumalan mukaan.
Miksi se on niin erikoinen, kysytte?
Suurin osa Kuiperin vyöhykkeen kohteista on tehty kivestä ja jäästä. Mutta Arawn ei liiku kuten mikään muu vyöhykkeen luetteloitu kohde. Tämä on saanut tutkijat miettimään, onko se tehty jostain aivan muusta, jostain paljon vahvemmasta, koska se pyörii niin nopeasti, että keskipakovoiman olisi pitänyt repiä se kappaleiksi.
Miten jokin voi pyöriä niin nopeasti ja pysyä ehjänä?
Tutkijat uskovat, että nopea pyöriminen luo keinotekoista painovoimaa, ja painovoima olisi kaikkein tärkein asia, jota tarvitaan pitkiin tähtienvälisiin matkoihin. Astronautit eivät voi leijua avaruusaluksen ympärillä kulkiessaan satoja valovuosia. Tämä luotasi New Horizonin tarkastelemaan kohdetta lähemmin.
Ja tässä kohtaa asiat muuttuvat oudoiksi.
Kun luotain yritti päästä lähemmäs, yhtäkkiä kaikki sen sensorit sammuivat, lähetykset katkesivat. Aivan kuin joku olisi tarkkaillut läsnäoloamme; joku tai jokin, joka ei halunnut meidän tietävän siitä. Mutta juuri ennen yhteyden katkeamista NASA havaitsi
että Arawn pyöri kuin suuri avaruusalus.
Nyt voi sanoa, että se saattoi olla tekninen häiriö, mutta tässä kohtaa asiat muuttuvat hullummiksi.
Vasta kun New Horizon etääntyi Arawnista, se heräsi yhtäkkiä henkiin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Nyt jätän teidän tehtäväksenne olettaa, mikä se oli, mutta jos se on älykäs muukalaisyhteiskunta, on täysin järkevää pysyä kaukana Maasta ja tarkkailla meitä hiljaa Kuiperin vyön kylmästä ja pimeästä avaruudesta.
Ja aina kun on tarvetta tarkempaan tarkasteluun, hyppäävät avaruusalukseen ja naamioivat sen, jotta se näyttäisi planeetan olentojen silmissä pelkältä avaruuskiveltä.
Lisäksi Loeb ehdotti aiemmin myös, että Oumuamua voisi olla muukalaisten avaruusromua, käytöstä poistunut purjealus, joka on vahingossa löytänyt tiensä luoksemme. Tai se voi olla aktiivinen tiedustelualus, joka on lähetetty tänne tutkimaan aurinkokuntaamme, hän oli kirjoittanut tutkimuksessaan.
On syitä suosia jälkimmäistä selitystä, Loeb sanoi.
Ensinnäkin Oumuamuan löytyminen itsessään oli jonkinlainen poikkeus. Omassa aurinkokunnassamme, ei irtoa niin paljon ’Oumuamuan kaltaisia kohteita. Lisäksi ’Oumuamuan liike on suunnilleen yhteneväinen Linnunradan galaksissa sijaitsevan alueemme materiaalin keskimääräisen liikkeen kanssa, joka on kinemaattinen tila, jota kutsutaan paikalliseksi lepotilaksi.
Tämän vuoksi kohteen alkuperäjärjestelmää on ollut niin vaikea määrittää.
”Jos loisin instrumentin, jonka henkilöllisyyden haluaisin salata, sijoittaisin sen paikalliseen leposykliin”, Loeb sanoi.
Tähtitieteilijät ovat käyttäneet Länsi-Virginiassa sijaitsevaa Green Bank -teleskooppia ja Pohjois-Kaliforniassa sijaitsevaa Allen Telescope Array -teleskooppiryhmää kuunnellakseen mahdollisia ’Oumuamuan lähettämiä piippauksia.
Tähän mennessä kohde on pysynyt vaiti. Mitä mieltä te olette? Onko Avi Loeb mielestäsi mennyt tällä kertaa liian pitkälle?
Kosmista tyhjiötä ympäröi monet tähtiä muodostavat alueet, jotka ovat syntyneet räjähdyksien seurauksena. Maapallo on keskellä läpimitaltaan 1000 valovuoden mittaista kuplaa, jonka tiheä pinta synnyttää monia uusia tähtiä.
Tutkijat ovat pitkään pohtineet sitä mikä on saanut tämän ”superkuplan” aikaan. Nyt uusi tutkimus ehdottaa, että tämä kosminen kupla on muotoutunut ainakin 15 voimakkaan tähtiräjähdyksen seurauksena.
Astronomit 1970-luvulla löysivät giganttisen tyhjiön nimeltään Paikalliskupla, kun he tajusivat että tämän kuplan sisällä ei ollut syntynyt yhtään tähteä 14 miljoonaan vuoteen. Ainoat tähdet kuplan sisällä joko olivat olleet olemassa ennen kuplan syntyä tai sitten muodostuneet kuplan ulkopuolella ja nyt liikkumassa kuplan läpi; Aurinkomme on eräs näistä kulkijoista.
Tämän tyhjiön ovat synnyttäneet useat supernovat. Tutkijat sanovat, että tähtien räjähdykset ovat singonneet ainetta, kuten vetykaasua, uusien tähtien synnyttämiseen suuren alueen laitamille, ja Paikalliskupla on jäänyt tyhjäksi.
Nature-julkaisun uudessa tutkimuksessa tutkijat ovat kartoittaneet tähtiä muodostavia alueita Paikalliskuplan ympärillä ja näin laskeneet miten nopeasti kupla laajenee.
Tämä on mahdollistanut tiimin selvittää miten monta supernovaa tarvitaan, että jättiläistyhjiö on voinut syntyä ja näin he paremmin ymmärtävät tähtiä synnyttävien alueiden syntymistä Linnunradalla.
1200-metrinen monoliitti on löydetty Marsista. Vaikka monoliitin viereiset esineet eivät ole tunnistettavissa kuvasta ja ovat sumeita, tämä esine selvästikin on olemassa, sillä siitä heijastuu varjo.
On siis epätodennäköistä, että monoliitti olisi digitaalinen kuva-artifakti, kuvien yhteenliittämisestä johtuva virhe tai häikkä.
Google Marsin koordinaatit: 31° 3’48.78″S 74°15’18.46″E
Tämä on omituista, mutta kuunnelkaa mitä minulla on sanottavanani jotta ymmärrätte todisteiden merkityksen. Aluksi kävin läpi Titan-kuun karttaa, sitä oli vaikeaa nähdä, joten lisäsin sen terävyyttä ja että siitä erottuisi piirteet paremmin. Pian niitä alkoi näkyä. Tuijotin tätä labyrintin yksityiskohtaa Titanilta ja kysyin itseltäni ”miten tällainen voi olla edes mahdollinen? Se on massiivinen. Voisiko olla, että Titan ei ollut lainkaan kuu, vaan muinainen avaruusalus?”
Sitten ajattelin, että ei! Ei ole tarpeeksi näyttöä…. tarvitsin lisää varmistaakseni sen. Ja sitten se tapahtui, näin tämän labyrintin, joka oli merkitty Titanin karttaan… Ginaz Labyrinthus… se on latinaa ja tarkoittaa Ginazin labyrinttia. Sanakirjan mukaan labyrintti on monimutkainen, epäsäännöllinen käytävien verkosto, josta on vaikeaa löytää tietä. Se oli palapelin puuttuva palanen, jota kaipasin. Antamalla nimen tälle Titanin alueelle, NASA itse asiassa myöntää että nämä rakenteet ovat olemassa! Sellainen näyttö on kiistämätöntä.
Pitääkö tähän lisätä vielä jotain? Ehkä vähän… Titanin säde on 2,574km ja se tekisi tästä labyrintista noin 70km leveän ja noin 400 km pitkän. Labyrintin joidenkin osien seinämät ovat 250m-750m korkeita. Nyt me tiedämme miksi NASA suttaa niin paljon pois tämän kuun kartoista.
Marsin pinnalta löytyi epätavallinen kappale. Jokin joka näyttää raketista irronneelta, mutta selvästikään se ei ole osa mönkijän laskeutumisalustaa, koska mönkijän jälkiä ei ole sen vieressä. Sen sijaan hiekka on pyörinyt tuulen mukana, eikä siinä näy mitään jälkiä. Myöskään ei ole mitään jälkiä muista laskeutumislaitteista. Olen nähnyt mönkijän laskeutumisaluksen eikä tämä ole mitään sen näköistä. Monet NASAn ja muiden missiot ovat kohdistuneet Marsiin ja tämä voi olla jokin niistä aluksista, mutta valokuvassa ei ole mitään merkintää, ei mitään selitystä eikä mitään muistiinpanoja. Tämä mahdollisesti voisi olla myös avaruusolentojen teknologiaa.
Scott C. Waring, Taiwan
Alla näet mönkijän tarkastelemassa romua, mutta romun luota ei lähde mitään jälkiä.
Katselin Mars-valokuvaa kun näin kaiverruksen suuressa lohkareessa kukkulalla. Kaiverrus näyttää henkilön seisomassa lyhyessä hameessa, käsi taivutettuna ja hattu päässä. Jalat osoittavat oikealle, kasvot myös. Tämä näyttää muinaisen egyptiläisen hieroglyfin kaltaiselta.
Mönkijä on kulkenut tämän läheltä renkaanjäljistä päätellen, joten joko NASAn tieteentekijät ovat sivuuttaneet sen täysin tai sitten he eivät halunneet kertoa löydöksestään. Älykästä elämää on kuin onkin ollut Marsissa kauan sitten. He näyttivät kaltaisiltamme monin tavoin, ja kuitenkin jostain syystä he ovat kadonneet (sukupuuttoon?).
.jpg)
.jpg)
