Tässä on pari lukua Rolf Telanon kanavoiman ja kirjoittamasta kirjasta Borealis: Tulemme avaruudesta. Kirjan on julkaissut suomeksi vuonna 1966 Interplanetistit ry.
Aiemmat osat: osa 1, osa 2, osa 3
Ajatustajunnallisia voimia
Eräässä teidän mielisairaalassanne on mies, jota tässä kutsun vaikkapa John Doe’ksi, koska ei ole mitään syytä paljastaa uteliaille hänen oikeata nimeään. Sairaskortin mukaan hän on mielisairaalassa, koska uskoo olevansa Kristus, joka on toisessa tulemuksessaan Maan päällä. Mutta kortin merkinnät ovat virheelliset, kuten usein on asian laita. Jos hän todella uskoisi olevansa Kristus, ja hän tekisi sen aivan täysin ja ehdottomasti, hän todella olisi Kristus. Sillä siksi ja juuri siksi, että ihmiset uskovat, asiat todella ovat sitä, mitä he uskovat. Jokainen asia maailmankaikkeudessa on olemassa vain siksi, että joku älyllinen olento joko tietoisesti tai tietämättään on käyttänyt luovia ajatusvoimiaan.
Luovan ajatusvoiman eli ihmismielen laajuus on teoriassa rajaton. Oikealla tavalla keskitettynä ja suunnattuna se voi ohjailla äärettömiä universaalisia energiavirtauksia. Näin ihmiset voivat sekä luoda että hävittää. On tärkeätä, että kaikki olisivat tästä tietoisia, koska he usein tarkoituksetta luovat tietämättä, että he käyttävät tätä kaikkivoipaa voimaa. Näin ollen, jos joku pelkää kyllin voimakkaasti jotain asiaa, saattaa hän todella luoda juuri sen, mitä hän pelkää. Mutta jos hän käyttää viisaasti näitä voimia, voi hän hävittää sellaisia asioita, joita hänellä on syytä pelätä, ja luoda sensijaan hyviä.
Uskon ja keskittymisen täytyy olla täydellistä, täydellinen mielensä sulkeminen muilta ajatuksilta on ehdottoman välttämätöntä. John Doe’n tapauksessa usko ei ole täydellinen eikä ehdoton. Jossain hänen mielensä hämärässä sopukassa on edelleen hitunen tietoa siitä, ettei hän todella ole Kristus vaan John Doe. Jos jompikumpi näistä uskomuksista joskus hävittäisi toisen, silloin hänestä tulisi se, mikä hän täysin uskoo olevansa. Siihen asti hän ei ole yhtään mitään, ei enempää Kristus kuin John Doe. Tuleeko hän milloinkaan olemaan se, mikä hän toivoo olevansa, sen vain jumalat tietävät. Harvat teistä ovat milloinkaan kyenneet keskittymään täysin tehokkaasti luodakseen tietoisesti mutta muutamat ovat suurina hetkinä tietämättään taitaneet tehdä.
Planeettanne muinaisista kansoista lemurialaiset olivat taitavimpia tässä jo miltei unohtuneessa luovan ajattelun taidossa. Etelämeren saarilla asuvat polynesialaiset ovat nykyään lemurialaisten lähimpiä On mahdollista, että luotettavimmat rippeet tästä muinaisesta perimätiedosta voitaisiin suuresta rotujen sekoituksesta huolimatta löytää Havaiijin alkuasukkaiden keskuudesta. Kun muinainen Mu (Lemuria) hävitettiin, pakeni papisto vuorille, jotka nyt tunnetaan Havaijina. Sen sijaan Tyynen Valtameren muiden saarien asukkaat polveutuvat alemmista lemurialaisista.
Mu’n siirtokunnat ulottuivat idässä Etelä- ja Keski-Amerikkaan sekä Pohjois-Amerikan länsirannikolle asti. Lännessä ne käsittivät nykyisen Kiinan, Intian ja hebrelais-assyyrialaisen alueen sekä Ylä-Egyptin. On varsin todennäköistä, että sirpaleita heidän mentaalisista tieteistään voitaisiin löytää kaikkien näiden kansojen aikakirjoista. Näiden siirtokuntien kulttuuri ei ollut niin korkea kuin se oli emämaassa ja siksi eivät tiedot näissä maissa — mahdollisena poikkeuksena Egypti — ole niin luotettavia kuin Havaijilla.
Egyptiläiset olivat hyvin tarkkoja historian kirjoittajia ja on todennäköistä, että heidän temppeliasiakirjansa olivat lähes yhtäpitäviä Mu’n aikakirjojen kanssa. Onnettomuudeksi muhamettilaiset valloittajat hävittivät suurimman osan niistä. Mooses oli saavuttanut egyptiläisten temppelien Mestari-asteen jo ennenkuin hän kirjoitti Vanhaa Testamenttia ja hän siirsi edelleen muutamia tärkeimpiä osia näistä vanhoista tieteistä hebrealaisten uskontoon. Suurin osa oli kirjoitettu peitettyyn muotoon, joten vain vihityt saattoivat niitä ymmärtää. Suuri osa on myöhemmin joutunut hukkaan joko onnettomuuksissa tai tahallisesti hävitettyinä ja jäljellä olevat osat ovat suuresti kärsineet lukuisten käännösten ja uudelleen muokkausten johdosta.
Koko Välimeren alue oli alunperin atlantilaisten siirtokunta. Nämä eivät olleet erityisen taitavia mentaalisten tieteiden käytössä, mutta viimeisinä aikoinaan he omaksuivat niistä jotakin itselleen ollessaan muissa asioissa lemurialaisten kanssa kanssakäymisessä. Jäännöksiä siitä saattaa vielä löytyä näiden kansojen perimätiedoissa ja tavoissa. Todennäköisesti ne eivät kuitenkaan ole täydellisiä eivätkä luotettaviakaan.
Nämä mentaaliset tieteet, joita te kutsutte nimellä ”huna” (magia), eivät välttämättä olleet hyviä. Tosiasiassa Lemuria hävitettiin käyttämällä mustaa ”hunaa.” Useimpien sivilisaatioiden — sekä muinaisten että nykyisten — tavoin sekin perustui ”herra ja orja -järjestelmälle”. Viimeisinä aikoinaan antautui yläluokka miltei kokonaan aistillisiin huveihin ja nautintoihin. Orjien asema muodostui sietämättömäksi ja siksi kuolema oli tervetullut vapauttaja. He liittyivät salaisesti yhteen hävittääkseen mentaalisin voimin emämaan, isäntänsä ja itsensä.
Fyysisenä syynä katastrofiin olivat Azatlanin, aikaisemman kuun räjähtävät sirpaleet, jotka osuessaan maanalaisiin kaasukenttiin saivat aikaan voimakkaita maanjäristyksiä ja rajuja tulivuorten purkauksia. Mutta tällaiset tapaukset eivät ole ”sattumia”. Tässä tapauksessa miljoonien toivonsa menettäneiden orjien ajatustajunnallisin yhteisponnistuksin vaikutettiin maata kohti syöksyvien meteorien kulkusuuntaan. Samanlaisia tapauksia, vaikka paljon pienemmässä mittakaavassa on sattunut sekä aikaisemmin että myöhemmin, mutta ne on aiheutettu tietämättä, tahattomasti. Mikäli on tunnettua, on Mu’n tuho ainoa tapaus, joka saatiin aikaan harkitusti.
Mu’n hävityksen jälkeen yhtyivät näiden tieteiden jäljelle jääneet Mestarit muodostaen papillisia veljeskuntia samalla vannoutuen pitämään tietonsa salassa tavalliselta kansalta. He päättivät vakavasti, ettei Mu’n tragedia uusiutuisi. Kokelaille opetettiin ”mysteriot” vasta sen jälkeen kun heidän soveltuvuutensa oli tarkoin tutkittu. Rippeitä näistä veljeskunnista elää edelleen pieninä okkultisina (salatieteellisinä) tai uskonnollisina ryhminä, mutta suurin osa heidän tiedoistaan on aikojen kuluessa pahoin vääristynyt. Jotakin tästä tiedosta on myös säilynyt jälkimaailmalle eräiden vapaamuurarilooshien sisäryhmien välityksellä, mutta tavalliset jäsenet ovat yleensä tästä tietämättömiä.
Muinaisen Lemurian mentaalitieteiden huomattavaa tutkimista on harjoittanut ryhmä Max Freedom Longin johdolla. On kyseenalaista, saavuttaako se nykyisenä aikana mitään laajaa kannatusta, suurin osa teistä ei näet ole vielä valmis siihen. Niitä, joilla on tietojen omaksumiseen välttämättä tarvittavaa älyä ja moraalista ryhtiä, on vielä toimintaa vireillä varsin vähän. Enintään voidaan pitää toimintaa vireillä suotuisampaa aikaa odottaen.
Ei ole pelkästään kysymys ”salaisuuksien paljastamisesta” oppilaille, paljon monimutkaisempaa on vihityksi oppilaaksi tuleminen. Heidän on harjaannutettava mieltään pitkän ja ankaran itsekurin kautta. Mestari voi opastaa ja antaa arvokkaita vihjeitä silloin tällöin, mutta itse oppimisprosessi on loppujen lopuksi aina yksilöllinen ja henkilökohtainen asia. Mikä sopii toiselle, voi toiselle olla täysin sopimatonta. Kunkin on itse opittava oivaltamaan tosiasiat. Kunkin on kehitettävä niitä erityisiä menettelytapoja, jotka osoittautuvat tehokkaimmiksi hänen yksilöllisessä tapauksessaan.
Hunatieto sisältää monta yksityiskohtaisesti ja huolellisesti laadittua seremoniaa ja rituaalia, mutta ei riitä, että opettelee ne vain ulkoa. Sinänsä niistä ei ole mitään hyötyä. Oppilaan on menojen symboliikasta osattava erottaa niiden syvempi merkitys. Seremoniat ovat vain eräänlainen mentaalinen ”tarkistusluettelo”, joka on muistuttamassa käyttäjäänsä asioista, joita hänen tulee tehdä. Esimerkiksi jalkojen pesu -seremoniaan kiinnitetään suurta huomiota. Tämän todellinen tarkoitus on muistuttaa, että nöyryydellä ja itsekieltäymyksellä on ratkaiseva merkitys ”valkoista magiaa” harjoitettaessa. On eräitä ”puhdistusrituaaleja”, joita pidetään olennaisina, mutta niistä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, ellei niihin liity todellinen, hengellinen sisäisen itsen puhdistus.
Christian Science, uskolla parantaminen ja ihmeparantamiset pyhäköissä käyttävät muinaisten mentaalitieteiden perusprinsiippejä. Useissa tapauksissa niitä kuitenkin käytetään muokkaamattomassa muodossa ja usein pikemminkin vaistomaisesti ja sattumalta kuin älykkäästi ja tarkoituksella. Kristus käytti näitä mentaalitieteitä kehitettynä korkeimpaan muotoonsa parantaakseen sairaita, herättääkseen kuolleita ja tehdäkseen kaikkia niitä muita ihmetekoja, joita hänen uskotaan tehneen. Niissä ei ole mitään yliluonnollista. Ne ovat vain luonnollisia tuloksia sellaisen tieteen soveltamisesta, joka teille on tänä päivänä sangen tuntematon.
”Joka uskoo minuun, hän tekee itsekin niitä tekoja, joita minä teen”. Jos mentaalitieteissä on todella jotain salattua, sisältyy se tähän väitteeseen. Kristus ei puhunut itsestään yksilönä. Hän käytti sanaa ”minä” tuomansa sanoman ja opettamansa elämäntavan laajemmassa merkityksessä. Jos joku vilpittömästi ”uskoisi” hänen opetuksiinsa, hän elämässään noudattaisi niitä parhaan kykynsä mukaan. Näin ollen on luvattu jokaiselle, joka seuraa Hänen tietään, että hän on kykenevä tekemään kaikkia niitä ihmetekoja, joita Hänkin teki.
Tosiasia on, ettei ole muuta tietä tulla täysin perehtyneeksi valkoisen ”hunan” käytössä. On oleellista ensin oppia ymmärtämään korkeampia lakeja ja sitten noudattaa niitä. Mustan ”hunan” käyttö kiusaamis- ja tuhoamistarkoituksessa on paljon yksinkertaisempaa, mutta sen käyttäjät sortuvat siihen. Sitä, mitä te sanotte ”ihmismieleksi” voidaan verrata radiopuhelimeen, jolla voidaan sekä lähettää että vastaanottaa. Kun viritätte mielenne matalalle tasolle jossain arvottomassa aikeessa, avaatte pääsyn ulkoapäin tuleville alhaisille vaikutuksille, jotka vuorostaan vahingoittavat teitä. ”Mitä kylvät, sitä saat myös niittää.”
Näiden muinaisten mentaalitieteiden tutkijoiden keskuudessa pannaan pääpaino parantamiselle. Tämä on tietysti näiden voimien sovelias käyttö, koska sairaiden parantaminen on arvokas päämäärä. Kuitenkin se on ehkä kaikkein vähämerkityksisin osa. Kuten jo alussa mainitsin, ovat näiden mentaalisen tieteiden voimat todella rajattomat. Jos niiden mahdollisuudet täysin ymmärrettäisiin, voitaisiin niillä saada aikaan mitä hyvänsä ja millä toiminnan alalla tahansa. Niiden mahdollisuuksien hyväksikäytön esteenä on inhimillinen rajoittuneisuus. Ei voi tietenkään toivoa tulevansa aivan täydelliseksi suhteessa, koska vain Nimeämätön on täydellinen. Jopa suuret Mestaritkin pyrkivät jatkuvasti kehittämään itseään, mutta alemmallakin asteella tulee opiskelu ja pyrkimys runsaasti palkituksi.
Kun useiden ihmisten ponnistelut yhdistetään, teho luonnollisesti moninkertaistuu. Aivan kuten Lemurian orjajoukot yhdistivät mentaaliset taitonsa hävittääkseen maailmansa, voisivat tämän päivän ihmiset yhdistää taitonsa uudistaakseen maailmansa. He voisivat muovata sitä miten vain keskenään sopivat. Myös meidän päivinämme voisivat ihmiset — odottamatta, kunnes ovat täysin perehtyneet näihin mentaalitieteisiin — saada paljon hyvää aikaan keskittämällä yhteisesti ajatuksensa ja rukouksensa määrättyihin erityisiin, arvokkaisiin kohteisiin.
Uskonto
Tarkoitukseni ei ollut sanoa mitään uskonnosta, mutta kutsumustani ajatellen on ehkä mahdotonta sanoa tai kirjoittaa mitään päätymättä lopulta aiheeseen, joka on sydäntäni lähinnä. Ehkä ajattelette, että olen jo sanonut paljon tästä aiheesta, ja teidän mittapuunne mukaan tämä on ehkä totta. Mutta ne asiat eivät meillä varsinaisesti kuulu uskonnon piiriin. Me pidämme niitä vain arkielämän tosiasioina.
Ehkä saatatte myös ajatella, että sen lisäksi mitä edellä on uskonnosta mainittu, siitä ei enää olisi paljon sanottavaa. Mutta asia ei ole niin. Niinkuin jo mainitsin, me tutkimme uutterasti Nimeämättömän tekoja ja ilmennyksiä oppiaksemme ymmärtämään jumalallista suunnitelmaa, jotta voisimme sen mukaan järjestää elämämme. Se on loputonta tutkimista, koska me epätäydellisinä olentoina emme milloinkaan voi toivoa täysin käsittävämme Täydellistä. Mutta me saamme paljon iloa siinä läheisessä yhteydessä Nimeämättömän, joka on tuloksena etsinnästämme. Ja jokaisesta uudesta edistysaskeleesta iloitsemme suuresti.
Teidän useimpiin uskontoihinne verrattuna meidän uskontomme on yksinkertainen. Temppeleissämme ei ole koristeita, ei edes veistoksia, paitsi joitain ilmentäviä symbooleja. Ne on tehty hyvin lujasta, sinänsä vähäarvoisesta aineesta. Temppelit on tarkoitettu vain suojaksi kirkossakävijöille. Mikäli ihminen olisi riippumaton luonnonvoimista, ei niitä tarvittaisi lainkaan. Sillä kuka voi rakentaa temppelin, joka on verrattavissa meitä ympäröivän luonnon kauneuteen. Kuka voi keksiä koristeita, joita voi verrata Luojan ja Kaiken Hallitsijan töihin. Niitä me kokoonnumme ihailemaan ja palvomaan, emme kuolevaisten kalpeita jäljennöksiä niistä.
Papillinen puku on kaikilla sama, vähäisestä noviisista ylipapittareen asti: yksinkertainen valkoinen vaippa ilman koristeita. Noviisilla on vyötäisillä tavallinen nauha, kaikilla muilla on värillinen vyö, — joka osoittaa kantajansa velvollisuudet. Pää ja jalat ovat paljaat nöyryyden vertauskuvana. Hiuksia sitoo vyön värinen nauha. Korut ovat käyttö- eivät koriste-esineitä. Milloin hyvänsä näen kultaisilla astioilla ja jalokivin peitetyillä kuvapatsailla koristetun kirkon pappeineen, tulee mieleeni ajatus: ”He ovat ristiinnaulinneet jumalansa kultaristille, he ovat vaihtaneet kallisarvoisen esikoisoikeutensa arvottomaan rihkamaan.”
Jos joku meistä haluaa uhrata työnsä hedelmiä, häntä kehotetaan olemaan hautaamatta niitä kylmien ja karujen temppelimuurien sisäpuolelle. Häntä kehotetaan sensijaan asettamaan ne elävälle, epäitsekkään lähimmäisen palvelun alttarille, jotta ne voisivat tuottaa moninkertaisen sadon. Meidän joukossamme ei ole köyhiä, joten me emme tarvitse sellaisia uhreja, mutta niitä tarvitaan monissa muissa maailmoissa. Vieraillessamme teidän maailmassanne kuten monilla muillakin planeetoilla teemme sen siksi, että haluamme jakaa rikkauksiamme ja palveluksiamme oma-aloitteisesti ottamastamme velvollisuudesta.
Edellä olen usein viitannut Kristukseenne sekä kristinuskon Raamattuun. Olisin yhtä hyvin voinut viitata muihin suuriin uskontoihinne ja tehdä niistä lainauksia. Ne ovat kaikki samasta lähteestä ja me tunnemme ne kaikki hyvin. Valitsin nimenomaan kristinuskon esimerkkinä pääasiassa sen vuoksi, että ensikädessä käännyn kristinuskoa tunnustavien puoleen, joten teille ovat tutumpia viittaukset siihen kuin muihin uskontoihin. Minun on tunnustettava, että minulla on eräänlainen tunneperäinen mieltymys kristinuskoon, koska minullakin on vähäinen osuus sen alkuunpanoon.
Minulla ei ole ensikäden tietoja Kristuksenne Maan päälle tulemisen syvemmistä vaiheista. Suunnitelmaa johti meitä paljon korkeampi ryhmä, vaikka senkään jäsenet eivät ankarasti ottaen olleet täydellisiä jumalolentoja. Kansallamme oli kuitenkin joitain tehtäviä suoritettavanaan. Olin siihen aikaan aivan nuori, vain temppelin noviisi, mutta minulla oli kunnia tulla valituksi suureen ryhmään, joka lähetettiin planeetallenne pitämään huolta Mariasta, Kristuksen aineellisesta äidistä. Saatan kertoa, että hän oli vain kuolevainen nainen, ei jumalolento, mutta hän oli paljon kauniimpi ja suloisempi kuin kukaan taiteilijoistanne koskaan on häntä kuvannut.
Kristus oli ”neitseestä syntynyt” niinkuin monet uskonnollisista opinkappaleistanne väittävät, mutta ne vievät täysin harhaan selittäessään syytä tähän tosiasiaan. Sen tarkoituksena ei ollut poistaa syntiä. Kaikkien kehittyneempien kansojen kuten oman planeettanne varhaisempien kansojen keskuudessa ei luonnollista lisääntymistä pidetty synnillisenä eikä likaisena. Tämä erehdys perustuu siihen, että eräitä vanhoja kirjoituksia on viime aikoina väärin tulkittu. Syntyminen on yksi Nimeämättömän ilmennyksistä ja menetelmä on Hänen suunnittelemansa lajien jatkuvuuden turvaamiseksi. Mikään Nimeämättömän ilmennys ei milloinkaan ole synnillinen. Kristuksen ”neitseellinen syntyminen” valittiin, koska se oli käytännöllisin ja sopivin näissä erityisissä olosuhteissa.
Kun päätös Kristus-olemuksen ruumiillistumisesta keskuuteenne tehtiin, sovittiin, että Hän tarvitsisi määrätyin ominaisuuksin varustetun aineellisen ruumiin voidakseen tehokkaimmin suorittaa tehtävänsä. Päätettiin, että tässä tarvitaan isä erittäin korkealta tasolta ja Maaplaneetalta sellainen äiti, joka valittaisiin huolellisesti määrättyjä fyysisiä ja mentaalisia ominaisuuksia varten. Vanhempien välillä vallitsevien suurten eroavuuksien johdosta luonnollinen yhtyminen, joskaan se ei olisi ollut mahdoton, olisi todennäköisesti aiheuttanut eräitä ei toivottuja seurauksia. Niin valittiin menetelmä, jota teidän tiedemiehenne tänä päivänä kutsuisivat ”keinosiemennykseksi”. Asia oli kuitenkin aivan liian tärkeä, jotta olisi voitu kaikessa rauhassa katsella ”kuinka luonto tekee tehtävänsä tästä eteenpäin”.
Oli luotava ja ylläpidettävä sellaisia olosuhteita, jotka olisivat mahdollisimman suotuisat toivotuille tuloksille. Lapsen fysiologista kehitystä oli jatkuvasti tarkkailtava ja tarvittaessa ohjattava oikeaan suuntaan. Siihen asti, kunnes Kristus oli valmis astumaan syntymättömään ruumiiseen, oli sitä huolellisesti suojeltava, ettei mikään muu yksilö saisi sitä haltuunsa. Koska Maria, kuten jo sanoin, oli vain maallinen nainen, tunsi hän vain vähän tai ei ollenkaan mentaalisia tieteitä, joita oli käytettävä näiden asioiden suorittamiseksi.
Näin ollen tuli meidän velvollisuudeksemme, ei vain huolehtia Marian aineellisista tarpeista, vaan myös jatkuvasti vartioida, yhdistää ponnistuksemme ja tietomme mentaalisista tieteistä suorittaaksemme niitä välttämättömiä toimenpiteitä, joita hän ei itse osannut tehdä. Suorittamamme rituaalit olivat outoja sen ajan ihmisille. Meidän kykymme ilmestyä ja hävitä näkyvistä lisäämällä ja vähentämällä värähtelynopeuttamme sai heidät ymmälle. He päättelivät, että me olimme jonkinlaisia yliluonnollisia olentoja ja kutsuivat meitä enkeleiksi. Pelkäänpä, että jos he olisivat oppineet tuntemaan meidät paremmin, he olisivat huomanneet meidän olevan kaukana enkeleistä.
Lapsen synnyttyä työskentelimme äidin kautta opettaen asioita, joita pienen lapsen tulee oppia, ja laskien perustan niille tiedoille, joita todelliset ohjaajat myöhemmin tulisivat jakamaan. Kun tämä oli tehty oli meille määrätty tehtävä suoritettu, mutta monet meistä jäivät mieluummin teidän planeetallenne vielä joksikin aikaa. Koska meidän papittariamme ei vaadita elämään naimattomina, olivat monet meistä naimisissa miesten kanssa, joiden tehtävät tämän suunnitelman puitteissa olivat vielä kesken ja me halusimme jäädä heidän luokseen. Sitäpaitsi väikkyi ”tähtien sokaisemissa silmissämme” muita suuria suunnitelmia.
Kun Kristus vaelsi maan päällä levittäen sanomaansa, suunnittelimme me työskentelevämme näkymättöminä hänen takanaan kootaksemme vastustamattomaksi joukoksi kaikki ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan. Me aioimme nostaa loasta kokonaisen sivilisaation. Aioimme yhdellä iskulla pelastaa kokonaisen maailman. Nuoruuden innossamme emme tahtoneet ajatella tappion mahdollisuutta. Epäonnistuminen olisi mahdotonta, Emmekö olleetkin ennakolta ottaneet huomioon kaikki mahdollisuudet ja varautuneet niihin. Voi! Jos nyt tietäisimme puoliakaan siitä, mitä silloin luulimme tietävämme, olisimme todella viisaita.
Sitten alkoi hiipiä mieleemme kalvava ajatus, että olimme jättäneet huomaamatta erään asian, nimittäin että ihmiset teidän maailmassanne eivät vielä olleetkaan valmiita sellaiselle sanomalle. Mutta me kieltäydyimme täysin hyväksymästä tällaista ajatusta. Yritimme sanoa itsellemme, että se oli vain epämääräinen ja arvoton ajatus, joka oli päättävästi karkoitettava mielestämme. Lisäsimme ponnistelujamme kaksinverroin taivuttaaksemme asiat toivomustemme mukaisiksi. Lopuksi tapausten kulku vei katkeraan loppuun eikä enää ollut epäilystäkään siitä, että kaikki oli lopussa.
Silloin näytti kaikki olevan lopussa, ja me joimme katkeran maljan pohjaan asti. Millään ei enää tuntunut olevan merkitystä. Meistä oli yhdentekevää elimmekö vai kuolimmeko. Mutta me elimme. Ja me opimme. Ja lopulta tajusimme, että tämä kaikki oli osa Jumalan suunnitelmasta ja että ponnistelu ei ollut mennyt hukkaan. Sillä on aika kylvää ja aika korjata. Huolimatta siitä, miten uskollisesti kylvö on tehty ei viljaa voi korjata ennenkuin jyvä on itänyt, kasvanut ja ajallaan täysin kypsynyt.
Näistä asioista voidaan puhua vain sangen varovasti ja kenties olen jo puhunut liikaa. On vaikeata sanoa totuutta loukkaamatta niitä, jotka sokeasti ja harkitsematta seuraavat jotain erityistä uskontunnustusta, opinkappaletta tai lahkoa. Maailmanne olisi parempi paikka, jos kaikki uskontunnustukset ja opinkappaleet heitettäisiin mereen. Kun yritätte saattaa perustotuuksia kirjalliseen muotoon ja koota ne laeiksi, avaatte tien turmeltuneille kirjoittajille ja lainlaatijoille, jotka vääristelevät ja tulkitsevat niitä väärin omien itsekkäiden tarkoitusperiensä mukaisiksi. Ja avaatte tien vähäpätöisiä pikkuseikkoja koskeville, loputtomille kiistoille, kunnes lukemattomien uskontunnustusten puut peittävät näkyvistä totuuden metsän.
Ei ole välttämätöntä, että noudatatte jotain määrättyä näistä monista eri uskonnoista, ei myöskään ole välttämätöntä, että kuulutte johonkin erityiseen kirkkoon tai ylipäänsä mihinkään kirkkoon — vaikkakin jonkin seurakunnan jäsenyys tavallisesti on avuksi. Jos joku todella haluaa tulla kristityksi, on oleellisinta tehdä yksinkertaisesti tämä: elää Kristuksenne tavoin. Ja sitä varten teidän on opittava yksinkertainen sääntö — milloin tahansa teille tulee epäilys siitä, ovatko tekonne oikeat, katsokaa Raamatustanne mitä Kristuksenne teki vastaavassa tilanteessa. ”Mene ja tee sinäkin samoin”.
Nykyinen tehtävä
Kun ”vanhemmat” kehittivät teidän muinaisten esi-isienne aineelliset ruumiit, ottivat he siten moraalisen ja karmallisen vastuun kaikesta siitä, mitä heille sen jälkeen saattaisi tapahtua. Näin meillä on erityinen syy toimia kansojenne vartijoina veljeyteen liittyvien luonnollisten, pyhimpien velvollisuuksiemme ohella. Olemme yrittäneet auttaa ja ohjata adam-rotuja hamasta alusta saakka ja vaalineet niiden aineellista, moraalista ja henkistä kehitystä siinä määrin kuin se vastasi tarkoitustaan.
Tällainen ei ole helppo tehtävä. Loppujen lopuksi ei kukaan voi ”opettaa” toista. Opettaja voi ainoastaan tarjota oppilaalle tietoja oikeassa järjestyksessä oppilaan ajatuskyvyn ja ymmärryksen mukaisesti ja sitten erilaisilla psykologisilla sotajuonilla yritti saada hänet omaksumaan nämä tiedot tosiasioina. Todellinen oppiminen kulkee ensi sijassa oppilaan omien kokemusten, yritysten ja erehdysten viitoittamaa tietä. Ohjaavan käden kosketuksen on oltava hyvin kevyt. Oppilaan on annettava itse toimia menipä syteen tai saveen. Hän ei opi milloinkaan, jos ohjaaja välttämättä haluaa ratkaista kaikki hänen ongelmansa ja suojella häntä erehdystensä seurauksilta.
Kuten jo aikaisemmin olen sanonut, emme koskaan ole olleet poissa planeetaltanne, mutta kriitillisinä ajankohtina me kokoonnumme sinne suurempina joukkoina. Yksi tällainen huippukohta on jo yllänne. Jo vuosikausia on tieteellinen kehityksenne käynyt yhä tasapainottomammaksi. On päästy käsiksi tietoihin, joista saattaa olla suurta vahinkoa, ennenkuin olette moraalisesti kehittyneet sille asteelle, jolla näitä tietoja osattaisiin käyttää oikein. Tärkein näistä ennenaikaisista saavutuksistanne on atomiydinten hajoittaminen, johon sisältyy vakava uhka kaikkien tasojen olennoille.
Seuraukset teidän nykyisistä (1954) atomikokeistanne eivät ole erityisen vahingollisia muille paitsi itsellenne. Ne saastuttavat ilmapiirinne ja jos niitä jatketaan kyllin kauan, sammuttavat ne kaiken elämän planeetaltanne. Tällä hetkellä niistä ei kuitenkaan ole suurta vaaraa muille tasoille. Kuitenkin on mahdollista käyttää sellaisia menetelmiä, joiden seurauksena saattaisi olla ketjureaktio ja planeettanne täydellinen tuho. Marsin ja Jupiterin välissä olevat asteroidit ovat erään aikaisemman planeetan jäännöksiä. Tällä planeetalla, kuten teillä, keksittiin liian aikaisin atomienergian salaisuus, mutta hekään eivät olleet eetillisesti kyllin kehittyneitä käyttääkseen sitä oikein. Seuraus oli tuhoisa kaikille planeetoille ja tasoille. Mahdollisuus, että planeetallanne tapahtuisi samanlainen murhenäytelmä, on tällä hetkellä suurin huolenaiheemme.
Moni on kysynyt, mitä mahdollisesti tekisimme siinä tapauksessa, että atomisota puhkeaa planeetallanne. Vastaus on: ei mitään tai aika paljon, tarkoin olosuhteista riippuen. Ensiksi teidän on käsitettävä, että meidän käsityksemme katastrofista on erilainen kuin teidän. Meitä kiinnostaa maailman koko asujaimiston kohtalo enemmän kuin jonkun erityisen kansan tai yksilön kohtalo. Moni tapaus saattaa olla traaginen jonkun yksilön, jopa kokonaisen kansakunnan tai rodun kannalta. Koko ihmiskuntaa ajatellen se kuitenkin saattaisi olla melko mitätön. Vaikka emme tahallisesti aiheuttaisi yhdenkään älyllisen olennon kuolemaa, mikäli suinkin voimme sen välttää, emme kuitenkaan pidä tätä ”poismenoa” sinänsä pahana tai murheellisena.
Jos joku ryhmä planeettanne väestöstä välttämättä haluaisi päättää päivänsä atomisodalla tai muilla keinon, pitäisimme sitä mielipuolisena ja valittaisimme päätöstä. Me yrittäisimme veljellisen huolenpidon hengessä puhumalla saada heidät luopumaan aikeestaan, sikäli kuin eettiset käsityksemme toisten asioihin puuttumisesta sallivat. Me emme väkivalloin estäisi heitä, ellei se samalla olisi muiden planeettojen ja tasojen uhkana. Niin kuin jo aikaisemmin sanoin, me tunnustamme jokaisen ihmisen oikeuden toimia vapaan tahtonsa mukaan niin kauan kun se ei loukkaa muiden oikeuksia, ja vapaaseen tahtoon sisältyy myös vapaus olla väärässä.
Jos näyttäisi siltä, että ydinfysiikkanne kehitys johtaisi vaaralliseen suuntaan, saattaisimme todella joutua puuttumaan asioiden kulkuun Olisi kuitenkin ymmärrettävä, ettemme aio ryhtyä mihinkään dramaattisiin toimenpiteisiin esimerkiksi kaatamalla hallituksia tai perustamalla jotain ”ylihallintoa”. Emme myöskään aio tappaa tai muuten ”rangaista” planeettanne asukkaita. Niinkuin jo aikaisemmin huomautin, lakimme kieltävät tappamisen, ellei se tapahdu äärimmäisessä hätätilanteessa, ja tällä kertaa meillä on rauhallisempia keinoja päämäärämme saavuttamiseksi.
Pakottavia tai näkymättömiä hillikkeitä voidaan käyttää ainoastaan tilapäisesti. Ainoa pysyvä ratkaisu on kasvatus, joka kohottaa teidän eettistä yleistasoanne. Hillikkeet eivät koskaan pysyvästi tehoa ihmisiin, sillä jotkut löytävät aina keinon niiden kiertämiseen. Kiellot ovat vielä huonompia. Aikaisemmat kokemukset osoittavat, että jostakin adam-rotujen psykologisesta nurinkurisuudesta johtuen kielletty tuntuu aina houkuttelevalta ja panee murtamaan kaikki esteet tieltään.
Tällä hetkellä tarkkailemme huolellisesti USA:n — ja Neuvostoliiton välisiä suhteita, koska on mitä todennäköisintä, että sota näitten kahden vallan välillä johtaisi vaarallisten ydinreaktiomuotojen käyttöön ja kehittämiseen. Näkemyksemme tilanteesta perustuu oleellisesti tosiasioiden erittelyyn eikä se sisällä mitään sellaista, jota voidaan pitää varsinaisena ennustuksena. Koska meillä kuitenkin on keinot saada tietoomme kaikki tosiasiat sekä kaikkien asianomaisten salaiset aikomukset, on meidän tilannekatsauksemme todennäköisesti luotettavampi kuin teidän tekemänne.
Pidämme selkkausta näiden molempien valtojen välillä varsin epätodennäköisenä lähitulevaisuudessa. Kummankin maan johtomiehet pelkäävät toistensa vastaiskuvoimia. USA:ssa ymmärretään, että johtuen sen väestön ja teollisuuden maantieteellisestä sijainnista se olisi hyökkäyksen sattuessa paljon helpommin haavoitettavissa kuin Neuvostoliitto. Ellei USA kykenisi täysin tuhoamaan Neuvostoliittoa yhdellä iskulla (ja siellä epäillään ettei siihen kyettäisi) olisi hyökkäys itsemurha. Neuvostoliitossa toisaalta ajatellaan, että olisi hullua ottaa vastuuta sodan seurauksista kun jo nyt on melko hyvin onnistuttu paikallisessa soluttautumistoiminnassa. Edistyminen on näin paljon hitaampaa kuin mitä se sotilaallisen valloituksen avulla olisi, mutta venäläisillä on hyvä annos itämaista kärsivällisyyttä.
Molemmissa maissa on epävakaita aineksia, jotka nauttivat voimakasta kannatusta. Jos nämä pääsisivät valtaan jommassa kummassa maassa, voisivat ne erehdyksessä viedä sotaan varsinaisesti sitä tarkoittamatta. Niin kauan kuin tämä ei näytä epätodennäköiseltä jatkamme edelleen otaksuttavasti puolueettomina tarkkailijoina yrittäen jatkuvasti kohottaa kaikkien kansojen eettistä tasoa.
Useammat teistä ovat antautuneet aistillisiin nautintoihin, toiset sitä vastoin ovat kokeneet psyykkisen heräämisen. On virinnyt uusi mielenkiinto uskontoa ja syvempää filosofiaa kohtaan. Tämä kuuluu myös osana tavanmukaiseen kuvaan kansojen ja sivilisaatioiden viimeisten aikojen ollessa kysymyksessä. Menneitten aikojen historia osoittaa valitettavasti, ettei hyvää ainesta koskaan ole tarpeeksi eikä se ole kyllin tehokasta kyetäkseen muuttamaan tuhoon johtavaa tapausten kulkua. Kuten jo sanoin kaavaa voitaisiin tällä kertaa muuttaa, mutta merkkejä siitä ei tällä haavaa ole näkyvissä.
Tämä ei kuitenkaan merkitse, että nämä harvat hyvää tahtovat luopuisivat epätoivoisina taistelusta, sillä he muodostavat sen perustuksen, jolle uusi järjestys rakennetaan. Kuinka pimeältä yö nyt näyttäneekin, täytyy niiden asioiden voittaa, joiden puolesta he taistelevat, sillä heillä on oikeus puolellaan, ja on Nimeämättömän väistämätön laki, että hyvä lopulta voittaa. ”Koko maailman- kaikkeudessa ei ole niin suurta pimeyttä, että se pystyisi sammuttamaan pienimmänkään kynttilän valon”.
Ihmiskunnalla on tänä päivänä tietämättömyyden, taikauskon, himojen ja epäinhimillisyyden laajan meren äärellä kapea rantakaista. Tämä rantakaista on siinä, koska aioonien aikakausien kuluessa lukemattomat miljoonat urheat sielut ovat ryömineet edes hetkeksi pois tuosta merestä ja kukin heistä on mukanaan tuonut muutaman hiekkajyväsen, jonka hän jätti siihen. Vähintä mitä voimme tehdä, on tuoda muutama oma hiekkajyvänen, että voisimme jättää rantakaistan hieman leveämpänä kuin se oli löytäessämme sen — siksi kunnes lopulta hämärässä tulevaisuudessa rantakaista on kyllin leveä koko ihmiskunnalle, eikä kenenkään ole pakko vastoin tahtoaan jäädä mereen.
Emme milloinkaan voi odottaa ponnisteluissamme menestystä siinä mielessä kuin henkisesti valveutumattomat ihmiset tarkoittavat. Meidän nimemme — kuten lukemattomien muiden ennen meitä ja jälkeemme tulevien — unohdetaan. Sillä on kirjoitettu, että todellinen ja pysyvä edistys ei tapahdu äkillisenä ja dramaattisena loikkauksena, vaan se on hidasta ja tuskallista ryömimistä. Mutta emme liioin voi epäonnistua, koska mikään arvokkaaseen päämäärään suunnattu ponnistus ei koskaan mene hukkaan. Jokainen hiekan jyvä, jonka tuomme hietikolle, meidän edellämme kulkeneiden taakseen jättämälle, laajentaa sitä hiukan. Jonain päivänä joku tuo sille viimeisen jyvän ja silloin rantakaista on valmis. Ja sillä hetkellä jokainen, joka on ponnistellut hamasta alusta lähtien, on onnistunut.
Kulkekoon Nimeämätön oikealla puolellanne, minne tahansa tienne johtaakaan jokaisena tähtiin merkittynä päivänänne.
Olen puhunut.
