Avainsana-arkisto: UFO-kultti

Raëlin ufouskonto ja millennialistinen utopia

20.6.2026 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on kahdeksas luku Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin toimittamasta kirjasta Arvoituksia avaruudesta: Näkökulmia ufouskomuksiin.

kirjoittanut Ilkka Niskanen

Vuosituhannen taite. Kirkkaan valkoiseen, kulmikasharteiseen asuun pukeutunut mies istuu jakkaralla esiintymislavan reunalla sähkökitara sylissään. Kaulassaan hänellä riippuu suurikokoinen metallinen symboli, kuin yhdistelmä hakaristiä ja Daavidin tähteä. lältään mies on jossain vaiheessa keski-ikää. Leukaa kiertää lincolnmainen parta, ja päältä kaljuuntunut kiharainen tukka on sidottu hapsottavaksi nutturaksi pään taakse. Kasvot ovat sopusuhtaiset ja lempeät. Silmät suljettuina hän alkaa laulaa mikrofoniin näppäillen samalla kitarasta mollivoittoista taustaa.

Je joue du sexophone 
Et je te fais chanter 
Comme un chat gui ronronne 
Et je te fais danser

Soitan seksofonia 
Ja saan sinut laulamaan 
Kuin kissa joka kehrää 
Ja saan sinut tanssimaan

Yleisön poikki kulkee ihastunut kohahdus. Sieltä täältä kuuluu innostuneita huudahduksia, jotka lisääntyvät kappaleen edetessä ja kiihdyttäessä tahtia. Välillä mies liikuttaa lantiotaan kitaran rytmittämänä kuin yhdynnässä työnnellen. Yleisö yltyy kovempiin kannustushuutoihin, joihin sekoittuu riemuisaa naurua.

Laulavan profeetan poikkeuksellinen ufokultti

13. joulukuuta 1973. Ranskalainen toimittaja, kilpa-autoilija, laulaja-lauluntekijä, aviomies ja isä Claude Vorilhon ajaa aamulla kohti Clermont-Ferrandin kylässä sijaitsevaa toimistoaan. Yhtäkkiä häneen iskee voimakas tunne, että hänen täytyy nousta kylän lähistöllä olevalle Puy de Lassolas’n sammuneelle tulivuorelle. Tietämättä itsekään, miksi, hän saapuu vuoren kraateriin. Silloin kirkas valo välähtää taivaalta ja Vorilhon näkee hopeanvärisen litistettyä kelloa muistuttavan esineen laskeutuvan häntä kohti. Valmiina pakenemaan hän jää katselemaan esinettä, joka jää leijumaan paikoilleen maanpinnan yläpuolelle. Esineen pohjasta aukeaa luukku, ja portaita pitkin ulos astuu mies — niin pienikokoinen, että Vorilhon aluksi luulee häntä lapseksi. Mies kävelee suoraan kohti Vorhilonia, ja hänen kasvonsa ovat täynnä rakkautta. Seuraa keskustelu. Mies kertoo tulleensa hyvin kaukaa tapaamaan juuri Vorilhonia, sillä hänellä on tärkeä viesti toimitettavana. Vieras kutsuu Vorilhonin alukseensa, jossa tälle seuraavien päivien aikana paljastetaan vastaukset ihmiskunnan perimmäisiin kysymyksiin. Käy ilmi, että ihmisen ovat luoneet elohim, Maan ulkopuolinen tiedemiesrotu, ja todellisuudessa Vorilhon on Raël, viimeinen 40 profeetasta, jotka elohim ovat lähettäneet julistamaan sanomaansa ihmiskunnalle. Ja hänellä on tärkeä tehtävä.

Raëlin ympärille rakentuneesta Raëlilaisesta liikkeestä on 2000-luvulla muotoutunut hyvin organisoitu liike, joka toimii useissa kymmenissä eri maissa. Arviot sen jäsenmäärästä vaihtelevat lähteestä toiseen. Joissakin liikkeen omissa internetvideoissa Raëlilaisia väitetään olevan jopa satoja tuhansia ympäri maailmaa, mutta tämä lienee vahvasti liioiteltu käsitys. Kuitenkin varmasti voidaan todeta puhuttavan ainakin kymmenistä tuhansista ihmisistä. Niinpä Raëlilaisuus painii kokoluokaltaan täysin eri sarjassa kuin pienet ”ufokultit”, jotka varmasti enemmän vastaavat stereotyyppistä mielikuvaa ufouskonnollisista liikkeistä. Kuitenkin myös organisoituneempien ufouskonnollisten liikkeiden piirissä Raëlilaisuus näyttäisi kyenneen menestyksekkäimmin sekä kasvamaan että kantamaan tarinaansa jo yli 40 vuoden ajan. Voidaankin kysyä, mikä Raëlin salaisuus on kentällä, jolla uskonnollisiksi katsottavat ilmiöt usein jäävät pienten piirien projekteiksi ja yleensä myös lyhytaikaisemmiksi.

Kysymystä on antoisaa lähestyä erityisesti Raëlilaisen liikkeen mytologian ja nelikymmenvuotisen historian käänteiden kautta. Tällöin kaksi keskeistä juonnetta punoutuvat näkökulmallisesti yhteen. Ensinnäkin Raëlilaisuus voidaan nähdä oppina, joka sulattaa yhteen vaikutteita ennen kaikkea kahdesta perinteestä. Toisaalta se on omalla persoonallisella tavallaan osa samaa toisen maailmansodan jälkeistä järkiajatteluun vetoavaa linjaa muiden ufouskontojen kanssa, ja toisaalta se taas ammentaa suuren osan narratiivistaan erityisesti Raamatusta heittäen sekaan viitteitä myös muihin maailmanuskontoihin. Tämä yhdistelmä tekeekin Raëlilaisuudesta ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka ei lopulta asetu täysin luontevaksi osaksi muuta ufologista perinnettä. Järkevyyspyrkimyksessään etenkin esoteerisiin perusteluihin kallellaan olevat ufouskonnolliset liikkeet rakentavat käsityksensä todellisuudesta erityisesti teosofiasta ja new age -liikkeestä tulevien vaikutteiden pohjalle. Raë] kuitenkin nimenomaan pyrkii mahdollisimman kauaksi esoteriasta, mystiikasta ja okkultismista: hänen omien sanojensa mukaan tavoitteena on riisua maailman uskonnot kaikesta salaperäisyydestä. Tässä hän eroaa radikaalisti muista aikamme ufoprofeetoista, jotka ovat saaneet aikaan esimerkiksi sellaiset liikkeet kuin Unarius Academy of Science, Heaven’s Gate ja Ashtar Command. Niiden piirissä suhtaudutaan yleensä kriittisesti materialistiseen ja nykytieteelliseen maailmankuvaan, joiden katsotaan olevan kelvottomia tai vähintäänkin riittämättömiä todellisuuden luonteen ymmärtämiseksi (kun taas esoteerisen näkökulman ajatellaan olevan tieteellisesti edistyneempi). Raëlin ajattelussa sen sijaan kaikuu enemmänkin valistusajan filosofien perintö, ja merkittävää osaa hänen demystifioimisprojektissaan näyttelevät juuri normaalitiede ja sen tarjoamat mahdollisuudet.

Toiseksi, Raëlilainen liike on omintakeisesti apokalyptis-millennialistinen. Pessimistisesti se maalaa uhkakuvan ydintuhosta, joka pyyhkii koko ihmislajin unholaan, jos emme muuta kohtalokkaan väkivaltaisia tapojamme. Samaan aikaan se kuitenkin muistuttaa, että ihmisellä on mahdollisuus kulkea toiseenkin suuntaan. Se tarjoaa uskovalle pilkahduksen toivoa kaoottisen maailman keskellä antamalla lupauksen käsillä olevasta suuresta mullistuksesta, joka tuo tullessaan uuden paratiisimaisen maailmanjärjestyksen. Tällainen tematiikka ei ole ufologiassa mitenkään poikkeuksellista, mutta Raëlilaisuudessa se kietoutuu liikkeen muuhun mytologiaan — aina luomiskertomusta myöten — ainutlaatuisella tavalla, joka tuo mieleen kristinuskon käsitykset Jumalan tuomiopäivästä ja Jeesuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta (mikä ei ole sattumaa). Apokalyptisen liikkeen kannalta on myös huomionarvoista, että Raël on onnistunut pitämään liikkeensä tasaisessa nousukiidossa jo yli 40 vuoden ajan. Profetioilla kun on jossain vaiheessa tapana osoittautua vääriksi.

Kaiken keskiössä touhuaa Raël, jonka hahmon merkitystä liikkeen elinvoimaisuudelle ei voi kieltää. Ura uskonnollisena profeettana ei ole saanut häntä unohtamaan aiempaa elämäänsä, vaan hän on valjastanut vanhat taitonsa osaksi uutta työnkuvaansa. Hän näyttäytyy seuraajiensa edessä ehtana showmiehenä, joka tanssii, laulaa ja kertoo vitsejä yleisölleen. Kuitenkaan hän ei ole pelkkä kukkoileva rocktähti, vaan liikkeen sisällä hänet tunnetaan myös tavallisena ja mukavana maanläheisenä miehenä. Karismaa Raëlilla ehdottomasti on, ja tässä mielessä hän onkin suorastaan apokalyptisen profeetan karikatyyri. Merkittävää osaa tuossa karismassa näyttelee seksuaalinen mystiikka, joka häntä on vuosien kuluessa yhä enemmän ympäröinyt. Jotta voisi ymmärtää näiden eri tekijöiden merkitystä Raëlilaisuudessa, on sukellettava syvemmälle siihen viestiin, jonka elohim antoivat Raëlin välitettäväksi ihmiskunnalle.

Kreationismia avaruusajan ateisteille

Joulukuu 1973. Avaruusaluksessa Raël saa kuulla ihmisen olevan elohimin luomus. Nämä elohim ovat tiedemiehiä, jotka kauan sitten omalla kaukaisella planeetallaan olivat saavuttaneet samantasoisen tieteellisen ymmärryksen kuin nykyihminen. Tieteen ilojen huumassa nämä tiedemiehet tekivät geneettisiä kokeita päämääränään luoda elollisia organismeja. Planeetan eettiset säädökset kuitenkin rajoittivat kokeiden tekemistä. Lisäksi myös Saatana, älyllisten elämänmuotojen luomista vastustavan poliittisen puolueen johtaja, oli tehokkaasti ajanut niiden lopettamista. Niinpä sinnikkäiden tutkijoiden oli pakko siirtyä muualle jatkamaan kokeitaan, ja lopulta ryhmä saapui Maahan, jonka koko pintaa peitti vesi. Suunnattomilla vedenalaisilla räjähdyksillä elohim synnyttivät merenpohjaan syvänteitä, jotka nielaisivat massoittain vettä työntäen samalla näkyviin maankamaran, alkuperäisen mantereen. Nyt kokeet saattoivat jatkua. Tutkijat jakaantuivat pieniin ryhmiin ympäri planeettaa. Kunkin tavoitteena oli luoda toinen toistaan ihmeellisempiä elollisia olentoja. Pikkuhiljaa kiusaus luoda ihminen kävi liian suureksi, ja tutkijoiden koeputkiin alkoi ilmaantua ihmislajin eri muotoja. Kokeissaan tiedemiehet käyttivät omaa geneettistä materiaaliaan tehden näin luomuksensa ”omaksi kuvakseen”. Nykyisen Jerusalemin alueella sijainneessa Eeden-testilaboratoriossa Lucifer-nimisen elohan johtama ryhmä onnistui lopulta luomaan älykkäimmän version ihmisestä.

Elohimin kotiplaneetalla luomistyötä oli seurattu kiinnostuneena ja innostuneena. Ihmisen luominen oli kuitenkin liikaa. Tämä yllätyskäänne nostatti pelon, että älyllinen laji muodostuisi lopulta vaaraksi luojilleen — olivathan kokeet alun perin saaneet jatkua sillä edellytyksellä, että ne eivät johtaisi älyllisten elämänmuotojen syntyyn. Niinpä turvallisuustoimenpiteenä kaikenlainen tieteellinen tieto päätettiin pitää pois ihmisen ulottuvilta. Asiaan kuitenkin reagoitiin liian hitaasti, sillä tiedemiesryhmä oli jo muodostanut tiiviin tunnesiteen luomuksiinsa. Mahdollistaakseen tasavertaisen kommunikaation luojien ja luotujen välillä Lucifer opetti ihmiselle tieteen salat ja paljasti myös, että elohimkin ovat samalla tavalla vieraan älyn luomia DNA-organismeja, eivätkä mitenkään jumalallista alkuperää.

Seuraukset tästä sääntöjen rikkomisesta olivat kovat. Luciferin ryhmä julistettiin maanpakoon, ja Saatana vakuutti elohimin johtajan, Jahven käyttämään ydinasetta elämän tuhoamiseksi maapallolla. Ydintuho pyyhki planeettaamme ja nostatti suuren tulvan. Lucifer tiimeineen onnistui kuitenkin pelastamaan riittävästi geneettistä materiaalia — yhden naaras- ja yhden urossolun kultakin lajilta — sekä osan ihmisistä avaruusalukseen. Aluksen rakentamisen pääarkkitehtina oli toiminut eloha nimeltä Nooa. Pelastettujen joukossa oli myös älyltään ylivertaisen ihmisrodun edustajia, jotka olivat syntyneet ihmisen ja Raamatussa Nephiliminä tunnettujen avaruusolentojen välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tämä korkeamman älykkyyden ihmisrotu olivat juutalaiset, ”valittu kansa”. (Raamatun suomennoksessa, 1. Moos. 6:4, Nephilim on käännetty sanalla ”jättiläiset” samaan tapaan kuin englanninkielisessä versiossa käytetään sanaa giants.)

Raëlilaisille ihminen on siis yksi lenkki galaksien välisessä luomisketjussa, jonka suurimpana polttovoimana on tieteellisen ymmärryksen kasvu. Tieteellinen edistys on ihmisen korkein päämäärä samoin kuin se on elohimille ja samoin kuin se on ollut heitä luojien ketjussa edeltäneille. Skeptisempi lukija saattaa tietysti pohtia, miksi ihmisen kehitys tieteen saralla on ollut niin verkkaista ja painottunut vain viime vuosisatoihin, jos eväät menestykseen oli annettu jo heti luomisen jälkeen. Raëlin mukaan tämä johtuu siitä, että varotoimenpiteenä elohim verhosivat tieteellisen osaamisensa mystiikkaan, joka esti ihmistä näkemästä luojiensa todellista luonnetta. Tämä harhautus taannutti ihmisen ymmärryksen maailmasta primitiivisemmälle tasolle: luojat alettiin nähdä jumalina ja heidän kehittynyt teknologiansa yliluonnollisina ilmiöinä. Nimi elohim on peräisin hepreankielisestä Raamatusta, josta se käännettiin latinankieliseen versioon muodossa Deus. Tämä oli Raëlin mukaan kuitenkin virhe, sillä elohim on sanan eloha monikkomuoto, joka todellisuudessa viittaa ”taivaalta tulleisiin” muukalaisiin. Elohim ovat kuitenkin vähitellen raottaneet salaisuuden verhoa. He ovat lähettäneet profeetan toisensa jälkeen paljastamaan totuudesta aina sen verran tietoa kuin ihmisen senhetkiselle käsityskyvylle on ollut soveliasta. Viittauksia näiden profeettojen viesteihin on löydettävissä maailman eri uskontojen teksteistä. Viimeisenä profeettana Raëlin tehtävä on tuoda totuus julki koko maailmalle. Niinpä Raëlilaiset itse määrittelevätkin liikkeensä uskonnoksi vain etymologisessa mielessä. Sana religion juontuu latinan sanasta religare, ”muodostaa yhteys”, ja juuri tästä heidän mukaansa on kyse — yhteydestä ihmisten ja taivaallisten luojien välillä.

Oppina Raëlilaisuus on siis puhtaasti ateistinen: se suorin sanoin kieltää jumalien olemassaolon. Opinjakeilla on lisäksi toinenkin kiinnostava seuraus. Niin paljon kuin Raëlilaiset ovatkin materialisteja ja korostavat tieteen merkitystä, he kuitenkin hylkäävät evoluutioteorian täysin. He ovat tiukasti kreationisteja, jotka uskovat Mooseksen ensimmäisen kirjan esittävän oikean — joskin väärin tulkitun — kuvauksen luomistapahtumasta. Ja koska myös ihmisellä on tieteellisen ymmärryksen lahja, ihmisenkin vuoro tulee toimia luojana, mistä lähimenneisyyden tieteelliset saavutukset antavatkin jo viitteitä. Vuosien varrella tämä ajatus on muodostunut yhdeksi keskeiseksi linjaksi Raëlin opetuksessa.

Apokalyptiset skenaariot, millenialistinen visio

Raëlin elohimiltä saaman viestin tarkasteluun liittyy olennaisesti kaksi käsitettä: apokalyptinen ja millennialistinen (tai milleniaarinen). Molempien termien juuret ovat Raamatun tutkimuksessa, mistä ne sittemmin ovat levinneet laajempaan käyttöön. Aihepiirin parissa askaroineet tutkijat totesivat, että vastaavanlaisia ilmiöitä on löydettävissä muistakin kulttuureista ja myös omasta länsimaisesta kulttuuripiiristä eri yhteyksistä. Tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä näiden termien määrittelystä.

Arkipuheessa apokalyptisella tarkoitetaan usein jonkinlaista tuhoisaa maailmanloppua. Syy tähän löytyy raamatullisesta alkuperästä, Johanneksen ilmestyksestä, jossa ei lopunaikojen kuvauksessa ole säästelty tauteja, tulikiveä, sotaa eikä kuolemaa. Kristinuskon painolasti kuitenkin vääristää käsitystä siitä, mistä apokalyptisissa uskomuksissa käytännössä on kyse. Nämä uskomukset ovat tyypillisesti ihmiskeskeisiä. Meitä ei juurikaan kiinnosta esimerkiksi se, että viiden miljardin vuoden kuluttua Aurinko muuttuu novaksi ja samalla polttaa Maan. Sen sijaan jos puhe olisi viidestä vuodesta, huomiomme olisi taattu, koska liekehtivä Tellus merkitsisi loppua myös sille inhimilliselle todellisuudelle, jossa elämme.

Niinpä onkin hyödyllisempää ajatella apokalyptisella viitattavan yleisesti jonkinlaiseen ajallisesti käsillä olevaan mullistukseen, joka lopettaa nykyisen sosiaalisen ja poliittisen maailmanjärjestyksen, maailman sellaisena kuin sen tunnemme. Tällä tavalla ymmärrettynä apokalyptinen skenaario ei välttämättä tarkoita sotaa, tuhoa ja jokina virtaavaa verta, vaan se voi olla yhtä hyvin rauhanomainen mullistus, ihmisen vapaaehtoinen muutos hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Samoin määrittely kattaa uskonnollisten lisäksi myös sekulaarit skenaariot. Olennaista on ”suuri käänne”, joka on pian tuova maailmantilaan radikaalin muutoksen, eikä niinkään se, minkälainen tuo käänne on.

Siinä missä apokalyptinen viittaa ajallisesti lähellä olevaan mullistukseen, millennialismi viittaa tuon mullituksen lopputulokseen maan päällä. Termin alkuperä on latinan vuosituhatta merkitsevässä sanassa millennium ja kristillisessä uskomuksessa, jonka mukaan lopunaikojen koittaessa Jeesus palaa maan päälle perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa. Laajemmassa merkityksessä millennialismilla onkin alettu tarkoittaa kaikenlaisia uskomuksia ”maanpäällisestä pelastuksesta”. Apokalyptinen mullistus synnyttää uudenlaisen maailmanjärjestyksen, jossa pahuus on kukistettu ja saanut palkkansa ja jossa vallitsevat oikeamielisyys, rauha ja yltäkylläisyys. Kuten apokalyptiset skenaariot, myös millennialistiset visiot voivat olla niin uskonnollisia kuin sekulaarejakin. Esimerkkejä sekulaareista millennialistisista visioista voivat olla esimerkiksi marxilainen utopia (kansojen veljeys, proletariaatin nousu) ja natsien kolmas valtakunta (paljon puhuvasti tunnettu myös nimellä Tausendjährige Reich). Apokalyptisen millennialismin rakenne näkyy Raëlilaisessa narratiivissa selkeästi.

Kuvat 13ab: Raölin teos Sensual Meditation (1980).

Joulukuu 1973. Ensikohtaamisen jälkeisinä päivinä Raël tapaa muukalaisen tämän aluksessa kuusi kertaa. Tapaamisiin hän saapuu elohan käskystä Raamattu ja muistiinpanovälineet kourassaan, sillä tarkoituksena on käydä läpi, mikä on totuus pyhän kirjan kertomusten takana. Keskustelujen tuloksena syntyy Le livre qui dit la verite (1974), ”Kirja joka kertoo totuuden”, jonka Raël julkaisee seuraavana vuonna. Se sisältää paitsi elohimin viestin ”hmisen alkuperästä myös heidän käskynsä Raëlille suunnittelemastaan tärkeästä tehtävästä.

Luomiskertomuksen tapahtumien jälkeen maanpakoon ajetut tiedemiehet olivat vihdoin saaneet palata kotiplaneetalleen, ja sieltä käsin elohim seurasivat luomustensa elämää pysytellen pääosin mystiikan verhon takana. Tilanne kuitenkin muuttui äkillisesti 6. elokuuta 1945, kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan. Kun samaan aikaan geeniteknologia oli kehittynyt kloonauksen kynnykselle, ihminen oli saavuttanut teknologisen tason, joka saattoi mahdollisesti johtaa yhtä hyvin ikuisen elämän salaisuuksien paljastumiseen kuin massatuhoonkin; ihminen astui Hiroshiman myötä ”apokalypsin aikaan”. Elohimin oli toimittava ja johdatettava luomuksensa oikealle polulle. He lähettäisivät viimeisen profeetan.

Rael valikoitui työhön osin sen vuoksi, että hän oli syntynyt Hiroshiman pommituksen jälkeisenä vuonna. Hänen tehtävänään olisi saattaa totuus taivaallisista luojista riittävän monien ihmisten tietoon ja sitten rakentaa heidän taloudellisella tuellaan suurlähetystö, johon elohim voisivat laskeutua virallista tapaamista varten luomustensa kanssa. Tullessaan he toisivat myös 25000 vuotta vanhan tieteellisen perintönsä, jonka ihminen tulisi saamaan käyttöönsä osoittauduttuaan sen arvoiseksi. Alkaisi uusi auvoisa aika, jona luojat ja luodut eläisivät yhdessä rinnakkain rauhan vallitessa.

Sekä ihmisen eskatologinen tuhoutuminen että taivaalta saapuvat teknologisesti ylivertaiset muukalaiset ovat olleet ufologian kestoteemoja. Jälkimmäinen on myös herättänyt vertailuja kaksisataa vuotta vanhempaan ilmiöön. Tutkijat ovat nähneet millennialististen ufoliikkeiden uskomuksissa yhtäläisyyttä Tyynenmeren cargo-kultteihin (lastikultteihin). Cargo-kultit ovat erityisesti Melanesiassa 1800-luvun lopulta alkaen syntyneitä uskonnollisia liikkeitä, jotka saivat alkunsa teknologisesti edistyneiden eurooppalaisten saapuessa kolonisaation hengessä alkuperäiskansojen asuttamille saarille. Imperialistien mukanaan tuomat teknologiset vempeleet näyttivät saarten asukkaiden silloisessa maailmankuvassa taianomaisilta, ja kultit rakentuivat uskomukselle, että jonain päivänä laivat palaavat täynnä ihmeellistä (yliluonnollista) lastia. Lastin saapuminen toisi tullessaan saarten asukkaille turvallisuuden ja hyvinvoinnin ajan. Yhtäläisyydet Raëlilaisuuden narratiiviin ihmisen luo pian palaavista tieteellisesti ylivertaisista luojaolennoista, jotka tuovat hämmästyttävän teknologian autuudet mukanaan, ovat ilmeisiä. Raëlin välittämä viesti onkin malliesimerkki millennialismin alatyypistä, jota voimme kutsua innovatiiviseksi: syntymässä oleva paratiisimainen maailmanjärjestys ei tarkoita paluuta jonkinlaiseen maailman alkutilan puhtauteen (esimerkiksi Eedenin puutarhaan), vaan se on jotain täysin uutta ja ihmeellistä, jollaista maan päällä ei aiemmin ole nähty.

Raëlin apokalyptis-millennialistinen visio ei kuitenkaan perustu pelkästään taivaallisen lastin saapumiselle, vaan Le livre sisältää muutakin tietoa uudesta innovatiivisesta maailmanjärjestyksestä. Eräs välttämätön seuraus totuuden julkituomisesta on ”Kirkon” loppu, ainakin sellaisena kuin se on tähän asti ollut. Tällä Raël tarkoittaa erityisesti katolista kirkkoa, jonka elohim sanovat täyttäneen tehtävänsä sanoman levittäjänä mutta saaneen samalla aikaan paljon pahaa. Kirkko on levittänyt valheita oman auktoriteettinsa pönkittämiseksi ja kasvunsa turvaamiseksi. Raëlille kirkko siis edustaa sitä maailmaa vallassaan pitävää pahuutta, jonka olemassaoloon millennialistiset uskomukset tyypillisesti vastaavat. Vuosien varrella hän ei ole peitellyt inhoaan katolista kirkkoa kohtaan, ja Raëlilaiset ovatkin esimerkiksi järjestäneet kirkonvastaisia marsseja, joihin osallistujia on kutsuttu polttamaan krusifikseja. ”Operaatio Kondomi” (Operation Condom) -nimellä kulkeneessa projektissa taas vaaleanpunainen pakettiauto kiersi Montrealissa jakamassa jopa 10 000 kondomia vastatoimena katolisen koululautakunnan vetolle, joka esti kondomiautomaattien sijoittamisen lukioiden tiloihin. Mediahuomio on ollut taattu, varmasti myös toivottu.

Elohimin ohjeiden mukaan tulee myös koko maailma saattaa yhden hallintojärjestelmän alle. Tämä hallintomalli, jota Raël myöhemmin kuvailee tarkemmin teoksessaan Une autre voie : la géniocratie (1977), on käytössä myös heidän omalla planeetallaan. Muodoltaan se on geniokratia, jossa valtaa pitävät 50 prosenttia keskivertoa älykkäämmät tieteilijät ja taiteilijat. Äänioikeuskin on suotu vain niille yksilöille, joiden älykkyysosamäärä on kymmenen prosenttia keskiarvoa korkeampi. Uuden hallinnon tehtävänä on edistää tieteellistä ja teknologista kehitystä ja näin parantaa ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Ideassa kiteytyy Raëlilainen millennialistinen utopia. Hallintomallin käyttöönotto on merkki ihmiskunnan kehittymisestä riittävän korkealle ja arvokkaalle tasolle. (Ympäröivä yhteiskunta tosin ei ollut erityisen vastaanottavainen elohimin ohjeistamalle hallintomallille — sittemmin Raël on vihamielisen suhtautumisen vuoksi pitkälti hylännyt geniokratiasta saarnaamisen ja painottanut seuraajilleen sanoman levittämisen tärkeyttä.) Kun tuo taso on saavutettu, elohim palaavat Maahan mukanaan kaikki Raëlia edeltäneet 39 profeettaa.

Mutta milloin? Elohimin paluun ajan piti olla käsillä, mutta kuten apokalyptisia visioita elätteleville liikkeille tyypillistä on, profetiat muuttuvat ja luvatut ajankohdat ja suunnitelmat muuttuvat. Silloin joudutaan usein korottamaan panoksia.

Apokalyptisen odotuksen pitkitetty nautinto

7. lokakuuta 1975. Teos Avaruusolennot veivät minut planeetalleen (1975) kuvaa Raël toista, ensimmäisen tapailujatkumon jälkeistä kohtaamistaan saman ulkoavaruuden vieraan kanssa. Tällä kertaa luvassa ei kuitenkaan ole pelkkiä raamatullisia juttutuokioita, vaan hämmästynyt profeetta kyyditään elohimin kotiplaneetalle nauttimaan näiden vieraanvaraisuudesta ja tutustumaan yhteiskunnan toimintaan. Raëlin opas, eloha, jonka hän alun perin tapasi kaksi vuotta aiemmin Maassa, esittäytyy Jahveksi. Raël saa myös tavata 39 aiempaa profeettaa, joukossa esimerkiksi Jeesus, Buddha, Muhammad ja Mooses. Vierailun edetessä hänelle esitellään kloonaamiseen käytettävä laitteisto, jolla elohim näytöksenomaisesti pyöräyttävät Raëlista kloonin ja näin tekevät hänestä samalla kuolemattoman. Illan tullen ohjelmassa on vielä kiihkeää seksiä kuuden naisrobotin kanssa.

Vierailun aikana Raëlin saamat ohjeet tehtävästään tarkentuvat. Jahve kertoo juutalaisten olevan elohimin suoria jälkeläisiä, tulos siitä, ”kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia”, kuten asia Mooseksen ensimmäisessä kirjassa ilmaistaan. Tämän vuoksi elohimin suurlähetystö tulee rakentaa Israelin alueelle, Jerusalemin kaupunkiin. Israelin hallituksen on lahjoitettava maa-alue ja avustettava lähetystön rakentamisessa, tai elohim hylkäävät valitun kansansa samoin kuin he tekivät kaksi tuhatta vuotta sitten, kun juutalaiset edellisen kerran kieltäytyivät tunnustamasta luojiensa lähettämää profeettaa.

Toinen ihmisen keskeinen valmistautumistehtävä tulee olla pyrkimys päästä harmoniaan universumin kanssa. Tämän saavuttamiseksi ihmisen täytyy harjoittaa ”sensuaalista meditaatiota, jonka päämääränä on henkinen avautuminen, aivojen herättäminen olemaan yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Sensuaalisessa meditaatiossa tämä tapahtuu saattamalla ihminen korkeammalle aistillisten nautintojen tasolle, sillä fyysinen kukoistus on portti myös henkiseen avautumiseen ja lopulta ”kosmiseen orgasmiin”. Tärkeintä tässä on sosiaalisista normeista vapautunut seksuaalisuus, josta tuleekin yksi Raëlin keskeisistä kiinnostuksenkohteista liikkeen toiminnassa.

Apokalyptisten liikkeiden olemassaolo on tyypillisesti varovaista tanssia veitsenterällä, tasapainoilua profetioiden ja mahdollisimman pitkän elinkaaren välillä. Apokalyptiset uskomukset ovat liikkeiden jäsenien maailmankuvan kannalta niin kokonaisvaltaisia, että niiden ylläpitäminen muodostuu päämääräksi itsessään. Sekä profetian toteutuminen että sen osoittautuminen vääräksi vetäisi käytännössä pohjan kaikelta siltä, jolle askova on omistanut koko elämänsä. Niinpä liikkeet tyypillisesti muodostavat erilaisia strategioita, joilla ne samaan aikaan pyrkivät pitkittämään lähestyvän mullistuksen synnyttämää euforiaa ja toisaalta selviytymään toteutumattomien ennustusten synnyttämästä kognitiivisesta dissonanssista eli tiedon ja uskomusten välisen ristiriidan aiheuttamasta ahdistuksesta. Klassinen esimerkki tällaisesta strategiasta on apokalypsin uudelleenaikatauluttaminen jonnekin (lähi)tulevaisuuteen: ”Profetia sinänsä ei ollut väärä, me vain laskimme ajankohdan väärin”.

Raëlilaisuus ei ole poikkeus strategioiden kehittelyssä. Liikkeen apokalyptisen toimintadynamiikan kannalta elohimin ohjeistamat keskeiset tehtävät — suurlähetystön rakentaminen ja henkisen avautumisen hekumallinen etsintä — punoutuvat yhteen. Israelin kansa ja hallitus, jotka eivät ole edistyneet edes Hesekielin kirjassa kuvatun Jerusalemin kolmannen temppelin rakentamisessa, eivät ole suuremmin osoittaneet kiinnostusta Raëlilaisen lähetystön pystyttämiseen. Elohim mitä ilmeisimmin ovat aavistelleet valitun kansansa saattavan heittäytyä tällä tavoin itsepäiseksi, sillä heidän ohjeistukseensa on sisällytetty myös maininta siitä, miten Raëlin tällaisessa tilanteessa tulee toimia. Juutalaisten nihkeän suhtautumisen jälkeen Raëlilaiset ovatkin tarjonneet myös muille valtioille mahdollisuutta saada taivaallisten luojaolentojen suurlähetystö maaperälleen ja päästä samalla näiden suosioon, mutta toistaiseksi kiinnostuneita tahoja ei ole ilmaantunut. Millennialistisen utopian toteutumisen kannalta tämä on ongelmallista.

Raëlilaisen käsityksen mukaan elämme monitasoisessa todellisuudessa. Atomit, tuntemamme mikrokosmoksen rakenneosaset, sisältävät toisia universumeja, kun taas oma universumimme on osa suurempaa universumien kehää. Tässä ajatuksessa Raëlilaisuus tulee poikkeuksellisen lähelle esoteerisesta perinteestä ammentavia ufouskontoja, joihin profeetta on muuten pyrkinyt tekemään eroa.

Todellisuuden luonteen ymmärtäminen, ”harmonia universumin kanssa”, tapahtuu tavoittelemalla mahdollisimman suurta nautinnon tasoa, erityisesti seksuaalisuuden kautta. Liike järjestääkin esimerkiksi erityisiä ”heräämisseminaareja”, joissa osallistujat pyrkivät vapautumaan syyllisyydestä ja muista aistillisuutta rajoittavista tekijöistä. Tällaiseen toimintaan keskittymisellä on (mahdollisten muiden tehtävien ohella) tärkeä tehtävä apokalypsin viivästyessä. Kun elohim antavat odottaa saapumistaan, vapaamieliset seksikokeilut kosmoksen perimmäisen luonteen ymmärtämiseksi tarjoavat oivallisen varaventtiilin odotuksen kasvattamien paineiden tasaamiseksi.

Raël itse vaikuttaisikin olleen alusta pitäen erityisen motivoitunut huolehtimaan siitä, että perinteisistä normeista vapaa parinmuodostus toteutuu hänen liikkeessään. Hänen mukaansa tällainen vapaa seksuaalisuus mukailee elohimin yhteiskunnan käytänteitä. Avaruusolentojen ohjeet ovat tältä osin yksiselitteiset: jos koet toisen ihmisen viehättäväksi ja tunne on molemminpuolinen, nauttikaa toisistanne kaikin mahdollisin tavoin mutta jos huomaat kiinnostuksesi alkavan hiipua, teidän on parempi lähteä eri teille ennen kuin suhteenne muuttuu helvetiksi.

Profeetta itse nauttii seuraajiensa varauksetonta ihailua, mikä näkyy hänen tavassaan esiintyä yleisölleen. Osa liikkeen kantavaa voimaa lieneekin hänen ympärillään leijuva seksuaalisen mystiikan verho, joka on omiaan vetämään puoleensa erityisesti liikkeen naisjäseniä. Vuonna 1985 profeetta ilmoitti illallispöydässä vaimolleen kahden lapsensa läsnä ollessa, että he eivät merkinneet hänelle mitään, sillä siitä lähtien vain liikkeellä olisi merkitystä. Raël ei ole salaillut arvostustaan kauneutta kohtaan, ja tiettävästi tie profeetallisten lakanoiden väliin on ollut avoinna erityisesti liikkeen nuorille naisille. Todettakoon kuitenkin, että Raëlia on luonnehdittu myös ”sarjayksiavioiseksi”, niin paljon kuin hänen toimintansa herättääkin stereotyyppisiä mielikuvia hyväksikäyttävästä lahkojohtajasta.

Puoliksi jumalten poika itsekin

Vuosi 1979. Raël julkaisee Elohimin viestiä välittävän kirjatrilogian kolmannen osan Accueillir les extra-terrestres, ”Tervetuloa vieraat avaruudesta” Siinä hän ensin tekee selvennyksiä joihinkin aiempien kirjojen väitettyihin ristiriitaisuuksiin, mutta varsinainen uutispommi kuitenkin seuraa hänen raportoidessaan lukijoilleen keskustelusta, jonka hän kävi Jahven kanssa jo kolme vuotta aiemmin vieraillessaan elohimin kotiplaneetalla. Suuren liikutuksen vallassa eloha paljasti tuolloin, että Jeesuksen ja Muhammadin tavoin myös Raël on ”jumalien pojan ja ihmisen tyttären” lapsi. Jeesuksen äidin tavoin Raëlinkin äiti siirrettiin avaruusalukseen, siitettiin ja palautettiin muisti pyyhittynä Maahan profeetanalku vatsassaan. Vaikka näiden kahden profeetan äitejä on maan päällä erottanut kaksi vuosituhatta, siittäjä on kuitenkin molemmissa tapauksissa ollut sama. Raëlin isä on Jahve itse, joten Jeesus on Raëlin velipuoli. Veljeskatraaseen kuuluvat myös esimerkiksi Buddha ja Mooseskin.

Profeetan avaruusmatkasta paljastuu myös muuta lisätietoa. Elohimin planeetalla Raël joutui suuren valinnan eteen. Jahve poliittisine puolueineen oli alusta pitäen uskonut ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä ja kykenevän välttämään nopeasti kehittyvän teknologian virittämän joukkotuhon ansan. Saatana omine puolueineen sen sijaan oli katsonut epäonnistuneen lajimme edustavan vain pahuutta ja olevan tuomittu pyyhkimään itsensä maan pinnalta. Vierailun aikana Saatana koettelikin profeettaamme. Luvaten rahaa ja valtaa hän yritti houkutella Raëlia edistämään tapahtumia, jotka johtaisivat ihmislajin tuhoon. Pitäen päänsä kylmänä kiusausten edessä Raël kuitenkin torjui tarjouksen ja osoitti näin sekä Jahvelle että Saatanalle ihmisen olevan elohimin luottamuksen arvoinen. Ihmiskunta saisi elää ja valita oman polkunsa.

Uudet käänteet havainnollistavat osuvasti, miten Raëlilaisuus jo ensimmäisinä vuosinaan kehittyy johdonmukaisesti. Asetelma on millennialistiselle maailmankuvalle ominaisella tavalla mustavalkoisen dualistinen. Millennialistien tavoitteena on hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden maailma, maanpäällinen paratiisi. Maailma nykytilassaan nähdään taistelukenttänä, jolla hyvä ja paha kamppailevat jatkuvasti vallasta. Ja kuten kiinnostavaan narratiiviin kuuluu, jossain vaiheessa kertomusta pahuuden voimat ovat niskan päällä. Raëlilaisuus ei tässäkään ole poikkeus millennialismin kentällä. Vaikka Saatana ei liikkeen mytologiassa edusta pahuutta vaan on pikemminkin vain pessimistinen skeptikko, hyvän ja pahan asetelma on kuitenkin olemassa: molemmat vaihtoehdot elävät ihmisessä itsessään. Jo Le livren sivuilla elohim viestittävät ihmislajin käyvän ikään kuin omaa sisäistä kamppailuaan, jonka lopputulos määrittää kohtalomme tästä ikuisuuteen. Käytämmekö tieteellisen ymmärryksemme suomat mahdollisuudet hyvyyden, yltäkylläisyyden, nautinnon ja ikuisen elämän tavoittelemiseen vai räjäytämmekö itsemme sienipilvenä taivaalle?

Ihmiskunnan valonpilkahdusta edustaa Raël itse. Profeetoista viimeinen seisoo hyvyyden eturintamassa kamppailtaessa pahaa vastaan. Raamatulliset elementit nousevat jälleen esiin, kun Saatana kiusaa profeettaamme kuin Jeesusta erämaassa. Mutta kuten velipuolensakin, Raël kykenee tekemään sellaisia valintoja, että elohim toteavat ihmisen luottamuksensa arvoiseksi ja palaavat luomustensa pariin taivaallisen lastinsa kanssa.

Liikkeen elinvoimaisuuden kannalta uusien, entistäkin suurellisempien väitteiden ilmestyminen on ymmärrettävää ja sopii hyvin kokonaiskuvaan. Tultaessa 1990-luvun puoliväliin yli kaksikymmentä vuotta ensimmäisen kohtaamisen jälkeen elohim eivät olleet vieläkään palanneet luomustensa pariin. Jo tässä vaiheessa aika oli apokalyptisen liikkeen elinkaareksi pitkä. Maailmanjärjestyksen mullistavan käänteen aktiivinen odottelu ja toiveiden elättely vuosikymmenien ajan ei ole mutkatonta. Liikkeen pitäminen elävänä vuodesta toiseen vaatii erityisiä toimenpiteitä. Yksi johdonmukainen kehityssuunta on ollut Raëlin henkilökohtaisen profeettabrändin määrätietoinen paisuminen. 1990-luvun lopulla tämä kehitys jatkui, kun elinvoimainen viisikymppinen palasi kilpa-auton rattiin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tempauksen seurauksena Raël ansaitsi paitsi muutaman kunnioitettavan sijoituksen GT-osakilpailuissa myös uuden tittelin ”viimeinen ja nopein profeetta”. Muillakin osa-alueilla suunta oli edelleen nousujohteinen. Peruutusvaihdetta ei ole, vaan Raël haluaa seuraajiensa pitävän tiukasti kiinni, kun hänen apokalyptinen kilpa-autonsa kiihdyttää vauhtia entisestään.

Enkeleitä ja klooneja

13. joulukuuta 1997. Elohim ottavat jälleen kerran yhteyttä Raëliin antaakseen taas tärkeitä lisäohjeita. Henkilökohtaiset tapaamiset ovat kuitenkin saaneet jäädä, ja viesti välittyy profeetalle kuten on tapahtunut jo aikaisemminkin — telepaattisesti, puhuvina ääninä. Elohim julistavat, että vaikka aika ei vielä olekaan tullut, ”Suuren Paluun aika on lähellä”, niin lähellä, että aina meditoidessaan Raëlilaisten on mahdollista tuntea heidän läsnäolonsa. Viestin saadessaan Raël näpyttelee sen paperille siinä muodossa kuin elohim ovat hänelle puhuneet.

Keskeisin osa telepaattista sanomaa kuitenkin saatetaan liikkeen jäsenten tietoon vasta seuraavan vuoden heinäkuussa Quebecin Valcourtissa järjestettävällä kesäleirillä. Raëlilaiset saavat luettavakseen elohimin käskyn perustaa liikkeen sisälle ”Raëlin enkelien sisarkunta” (The Order of Raël’s Angels). Elohim muistuttavat jälleen, että heidän paluunsa aika on käsillä, ja siksi Maan asukkaiden tulee ryhtyä tekemään tarvittavia valmisteluja. Taivaalliset luojat aikovat saapua seurassaan lukuisia robotteja. He eivät tarvitse ihmisiä palvelemaan itseään vaan haluavat kohdata luomuksensa vertaisinaan. Kuitenkin he tahtovat tarjota joukolle ihmisnaisia ainutkertaisen mahdollisuuden tehdä unelmistaan totta. Raëlin enkelien sisarkunnan tarkoituksena on luoda harjoitusohjelma, joka valmistaa sisarkuntaan liittyneitä toimimaan vierailuemäntinä elohimille. He ovat ainoat, joilla tulee olemaan pääsy suurlähetystöön, ja toimenkuvaan kuuluu toimiminen paitsi muukalaisten ja ihmisten yhteyshenkilöinä myös vieraiden seuralaisina ja seksikumppaneina. Elohim rakastavat kättensä työn tuloksia niin, että tällainen palvelualttius näiden taholta tuottaisi heille suurta iloa, ja erityisesti he nauttivat mahdollisimman kauniiden naisten seurasta. Kuitenkin sillä välin, kun ihmiskunta saa vielä hetken odotella vieraitaan avaruudesta, sisarkunnan tehtävänä on pitää ”rakastettu profeetta” tyytyväisenä, sillä hänessä elohim tavallaan jo ovat saapuneet.

Raëlin enkelien sisarkuntaan kuului vuosituhannen alussa kansainvälisesti lähemmäs 400 enkeliä. Sisarkunta jakautuu hieman toisistaan eroavien toimenkuvien mukaan kolmeen luokkaan (valkoinen, kultainen, vaaleanpunainen), jotka edelleen on jaettu kuuteen tasoon enkelien arvoasteikossa. Vaaleanpunaiset enkelit on varattu yksinomaan Raëlin iloksi ja nautinnoksi. Elohimin tarkoitusperistä tällaisten käskyjen antamiselle voidaan esittää erilaisia arvauksia, mutta ympäröimällä itsensä kauniilla naisilla Raël ainakin voimistaa omaa seksuaalista mystiikkaansa. Sosiologisesta näkökulmasta olisi mahdollista vakavamminkin teoretisoida, mikä merkitys tällaisella sisarkunnalla mahdollisesti on Raëlilaisen liikkeen toimintakyvylle. Apokalyptisen millennialismin perspektiivistä enkelien funktio kuitenkin näyttää selvältä, sillä sisarkunta auttaa Raëlia jatkamaan tasapainoilua elohimin paluun läheisyyden ja pitkittymisen välillä. Enkelien olemassaolo vahvistaa liikkeen millennialistista visiota heijastelemalla omalla hedonistisella tavallaan Raëlilaista utopiaa, jossa kuolemattomat luojat voivat keskittyä nauttimaan ruumiillisista iloista (yhteydestä universumin kanssa) teknologian hoitaessa kaikki muut elämään kuuluvat tehtävät.

Sisarkunnan perustaminen myös muutti liikkeen sisällä sukupuolten välistä roolitusta, joka siihen asti oli perustunut eräänlaiselle yhtenäisyyden ajatukselle. Yhtäkkiä naisille annettiin keskeinen asema millennialistisen vision toteuttamisessa. Tämä käänne auttoi Raëlia voimistamaan uskoa elohimin saapumisen läheisyyteen, joka oli jo aiemmin aikataulutettu vasta vuoden 2035 tienoille. Jos näin radikaaleja valmisteluja tehtiin jo nyt, ehkä ihmisen ei tarvitsisi odottaa niin kauan? Kyynisemmin taas voisi ajatella enkelien toimivan savuverhona profetioiden epäonnistumiselle. Raël on huolehtinut siitä, että elohimin paluun ajankohtaa koskevista profetioista ei jää kirjallisia dokumentteja, vaan nämä tiedot liikkuvat liikkeen sisällä suullisena kerrontana. Enkelien sisarkunta tuo liikkeeseen seksuaalista värinää, joka on omiaan ohjaamaan huomion pois kiusallisista viivästymisistä.

Seksikkäät enkelit eivät kuitenkaan ole olleet ainoa tapa, jolla Raël on pitänyt liikettään eloisana. Itse asiassa jo 2000-luvun alussa, melko pian perustamisen jälkeen, sisarkunta oli jäänyt liikkeen näkyvässä toiminnassa enemmän taustalle. Syynä lienee ainakin osittain toisen millennialistisen elementin voimistuminen 1990-luvun lopulta alkaen. Vuoden 1997 alussa joukko tiedemiehiä Skotlannissa ilmoitti onnistuneensa ensimmäistä kertaa kloonaamaan aikuissolusta elävän nisäkkään — lampaan, jonka maailma tuli tuntemaan Dollyna. Se loi jälleen uusia mahdollisuuksia jatkaa taiturointia tuskastuttavan pitkän odotuksen ja elohimin paluun läheisyyden välillä.

Jo vuonna 1973 kahlatessaan Jahven kanssa tämän avaruusaluksessa Raamattua läpi sivu toisensa jälkeen Raël oli saanut kuulla, että tiede ja erityisesti geeniteknologia ovat avainasemassa ihmisen kohtalon määräytymisessä. Kyse ei ole mistään vähemmästä kuin avaimesta ikuiseen elämään. Siinä missä vanhat maailmanuskonnot ovat pitäneet yllä käsitystä sielusta, joka elää ikuisesti ruumiista riippumattomana, Raëlin mukaan kuolemattomuus voidaan saavuttaa kloonaamalla parhaassa iässä oleva ja geneettisesti paranneltu ruumis kuolemaa tekevän tilalle. Tämä uusi ruumis toimii astiana, johon siirretään kuolevan ihmisen persoona kaikkine tietoineen ja muistoineen. Tieteellisessä kehityksessä ihmistä 25 000 vuotta edellä olevat elohim ovat tarvittavan teknologian kehittäneet jo kauan sitten, mutta nyt myös ihminen jo kolkuttelee ikuisuuden portteja.

Maaliskuu 1997. Kuukausi sen jälkeen, kun Skotlannista on kuultu ilmoitus Dolly-lampaan syntymästä, Raël pitää tiedotustilaisuuden Las Vegasissa kertoakseen perustamastaan uudesta yrityksestä Valiant Venturesta, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Clonaid. Raëlin mukaan yrityksen tavoitteena on kehittää kloonausteknologiaa voidakseen tarjota esimerkiksi hedelmättömyydestä kärsiville ja homopareille turvallisen ratkaisun lapsettomuuden ongelmaan. Myös Clonaidin nettisivuille ilmestyy tietoja muista yrityksen tarjoamista palveluista. Näitä ovat esimerkiksi Insuraclone, kloonaamiskelpoisten solujen säilytyspalvelu ostajan lapsen kuoleman varalle, sekä samanhenkinen palvelu Clonapet varakkaille lemmikinomistajille. Lehdistötilaisuus nostaa pintaan jo 1980-luvun lopulta kuplineen keskustelun kloonaamisen turvallisuudesta, ja erityisesti uskonnolliset tahot pahoittavat mielensä.

Clonaidin johtajaksi Raël nostaa Brigitte Boisselierin, joka alkujaan on ranskalainen katolisen perheen tytär ja kaksinkertainen kemian tohtori sekä kääntynyt Raëlilaiseksi viisi vuotta aiemmin. Kun sidokset Clonaidiin tulevat julkisuuteen, Boisselierin toinen työnantaja, ranskalainen teollisuuskaasuyhtiö, irtisanoo hänet tutkimuskemistin tehtävästä. Boisselier alkaa aktiivisesti kiertää Pohjois-Amerikassa luennoimassa ihmiskloonaamisen hyödyistä. Puheissa kuullaan vihjauksia ja väitteitä Clonaidin salaisista laboratorioista Yhdysvaltojen ulkopuolella ja lahjoitusvaroin toimivasta kuusihenkisestä tutkimustiimistä.

Syyskuussa 2000 Raël ja Boisselier pitivät Montrealin Maritime Plaza Hotelissa lehdistötilaisuuden seurassaan viisi nuoremmanpuoleista kaunista naista. Tähän asti Clonaid on toiminut vain DNA-näytteitä säilövänä konsulttiyrityksenä, mutta nyt profeetta julistaa yrityksen pystyvän aloittamaan kloonaamisen. Ensimmäisen kokeen asiakkaat ovat nimettömänä pysyttelevä pariskunta, jonka kymmenkuukautinen lapsi on kuollut amerikkalaisessa sairaalassa. Pöydän taakse Raëlin ja Boisselierin ympärille asettuneet naiset ovat viisi viidestäkymmenestä sijaissynnyttäjästä, jotka ovat lupautuneet osallistumaan kokeeseen. Raël esittää toiveensa, että lapsi syntyisi jouluksi 2001, sillä se symboloisi uuden vuosisadan ja teknologian arvostuksen alkua. Lopulta kuitenkin nimettömänä pysytellyt amerikkalainen pariskunta tulee julkisuuteen ja sopimus Clonaidin kanssa purkautuu skandaalinkäryisesti, kun tutkivan journalismin valossa alkaa näyttää siltä, että yrityksen laboratoriossa ei todellisuudessa ole tehty mitään ihmisen kloonaamiseen liittyvää.

Vuosituhannen alussa ensimmäisen ihmiskloonin luomisen kunniasta näyttää muodostuvan tiukka kilpailu. Mediassa liikkuu väitteitä kiinalaisista ja venäläisistä kloonaustiimeistä. Clonaidissa ollaan kuitenkin tilanteen tasalla. Joulukuun 27. päivänä 2002 Boisselier pitää Floridassa Oscar-gaalan kiitospuhetta muistuttavan lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoittaa ensimmäisen kloonatun ihmislapsen, ”Baby Even” syntyneen edellisenä päivänä.

”Tiede on uskontomme” on ollut Raëlilaisuuden keskeinen teema aina sen alusta vuodesta 1973 lähtien. Tieteellinen edistys on myös ollut liikkeen millennialistisessa narratiivissa keskeisin tekijä, joka saattelee ihmisen tästä epäonnen maailmasta taivaaseen maan päällä.

Kaikki tieto Baby Even syntymästä viittaa siihen, että kyse oli huijauksesta. Epäselväksi kuitenkin jää, kuinka paljon Raël tiesi Clonaidin toiminnasta. Kysyttäessä aiheesta hän on haastatteluissa sanonut olevansa täysin pimennossa siitä, mitä yrityksessä tapahtui sen jälkeen, kun Boisselier oli ottanut ohjat. Mediamylläkkä aiheen ympärillä kuitenkin oli valtaisa — vaikka vastaanotto oli lähinnä kauhistunut ja skeptinen — ja sikäli Baby Even tarinan voidaan varmasti katsoa olevan menestys. Raël näyttäisi vuosien varrella harjaantuneen taitavaksi ohjailemaan mediaa. Yksi mahdollisuus onkin, että koko Clonaid-episodin tarkoitus oli maksimoida Raëlilaisen liikkeen medianäkyvyys. Siinä ainakin onnistuttiin, tarkoituksella tai vahingossa.

Menestyksekkään ufokultin resepti

Miksi Raëlilaisuus on onnistunut kasvamaan poikkeuksellisen suureksi ufokultiksi? Yksi tärkeä syy on varmasti profeetta itse. Kuten millennialistisissa liikkeissä monesti, karismaattisena johtajana Raël pystyy keräämään suuria seuraajajoukkoja maanläheisen rocktähden imagonsa taakse. Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on häneen liittyvä seksuaalinen mystiikka, joka on ollut johdonmukainen osa Raëlilaisuuden narratiivia aina sen alkumetreiltä lähtien. Seksuaalisuus kantaa liikettä monella tapaa. Voikin olla, että Raëlin saarnaama seksuaalinen vapautuneisuus puhuttelee esimerkiksi sellaisia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, jotka eivät ole onnistuneet löytämään itselleen uskonnollista kotia perinteisempien uskonnollisten liikkeiden piiristä.

Myös Raëlilaisuuden muodostama opillinen kokonaisuus on todennäköisesti yksi liikkeen menestyksen avaintekijä. Tapa, jolla se omii käyttöönsä vanhojen uskontoperinteiden keskeisimpiä opinkappaleita, on takuuvarma keino saada suuret ihmisjoukot suhtautumaan liikkeeseen pilkallisesti, inhoten tai vihamielisesti. Kuitenkin kymmenet tuhannet raelilaiset ovat eri mieltä. Mahdollisesti juuri lainat maailmanuskontojen mytologioista tarjoavat riittävästi tutulta tuntuvaa tarttumapintaa yhdisteltäväksi kertomukseen avaruuden tiedesuuntautuneista luojaolennoista.

Edellä Raëlilaisuutta on lähestytty ensisijaisesti apokalyptis-millennialistisena liikkeenä. Kiinnostavaa on se, miten onnistuneesti liike on hallinnut elinkaarensa pitkittämisen horisontissa siintävän ja sieltä säännöllisesti karkaavan apokalypsin edellä. Vaikuttaisi siltä, että Raël on onnistunut löytämään toimivia strategioita profetioiden viivästymisen käsittelyyn liikkeessä. Kuvioon kuuluvat olennaisesti yhä mahtipontisemmaksi kokonaisuudeksi kumuloituvat kertomukset profeetan alkuperästä ja elohimin antamista tehtävistä.

Millennialistisia liikkeitä löytyy sekä uskonnollisista että sekulaareista konteksteista ympäri maailmaa. Tämä antaakin syyn uskoa, että ajatuksessa ”maanpäällisestä pelastuksesta” on jotain ihmisluonnolle mielekästä. Niinpä Raëlilaisen liikkeen millennialistinen luonne yhdistettynä sen tiettyihin opillisiin yksityiskohtiin voi vaikuttaa myönteisesti sen osakkeisiin uusien uskonnollisten liikkeiden markkinoilla. Sopivalla houkuttimella varustetut millennialistiset ideat voivat saada kokonaisia kansakuntia liikkeelle. Raëlin koukku (tai ainakin yksi niistä) epäilemättä on tiede. Se tekee Raëlilaisuudesta uskonnollisen liikkeen, joka elää tätä päivää ja itse asiassa yhä enemmän myös huomista. Tieteelliset saavutukset ja erityisesti geeniteknologian kehitys ovat vettä Raëlin myllyssä. Jokainen pienikin edistysaskel näet on merkki siitä, että elohimin paluu on taas hiukan lähempänä.

Tiede

Mitä UFO-kultistit voivat opettaa meille nykypäivän poliittisesta paranoiasta

27.3.2024 paatoimittaja Kommentoi

kirjoittanut Arthur Goldswag, teksti mukailtu kirjasta The Politics of Fear: The Peculiar Persistence of American Paranoia

Kuten psykologi Leon Festinger kirjoitti vuonna 1956: ”Vakaumuksellinen ihminen on vaikeasti muutettavissa. Kerro hänelle, että olet eri mieltä, ja hän kääntyy pois. Jos hänelle näytetään faktoja tai lukuja, hän kyseenalaistaa lähteesi. Jos vetoat logiikkaan, hän ei ymmärrä pointtiasi.” Miksi näin on? Kuten Festinger selitti perusteellisesti kirjassaan A Theory of Cognitive Dissonance ja muissa kirjoissaan, kun syvään juurtunut vakaumus joutuu ristiriitaan todellisuuden kanssa, sen haltija kokee ”kognitiivisen dissonanssin”, joka on niin epämiellyttävää, että hän pyrkii vähentämään tai ratkaisemaan sen joko muuttamalla uskomusta, jotta se olisi sopusoinnussa todellisuuden kanssa, tai jos se on liian syvään juurtunut muutettavaksi, muokkaamalla näkemystään todellisuudesta vakaumuksensa mukaiseksi. Tupakoitsija saattaa vakuuttaa itselleen, että on oikein olla välittämättä lääkärin kehotuksesta lopettaa tupakointi, koska mahdollinen painonnousu vaarantaisi hänen terveytensä vielä enemmän kuin tupakointi. Tai hän voi yksinkertaisesti välttää lääkärissä käyntiä.

Kognitiivisen dissonanssin välttäminen selittää, miksi liberaalit katsovat mieluummin MSNBC:tä ja konservatiivit Fox Newsia ja miksi seurustelemme mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa meillä on samoja ennakkoluuloja. Laajemmin ajateltuna se selittää, miksi jotkut meistä uskovat itsepintaisesti uskomattomia asioita — ja miksi emme usko sitä mitä emme voi rationaalisesti kieltää.

Festinger suunnitteli useita nerokkaita laboratoriokokeita osoittaakseen kognitiivisen dissonanssin vähentämisen ja välttämisen toiminnassa. Mutta kun Chicagossa toimiva pieni UFO-kultti Seekers ilmoitti, että maailmanloppu tulisi 21. joulukuuta 1954, Festinger näki tilaisuuden toteuttaa luonnollisen kokeen. Hän ennusti, että Seekerit käsittelisivät ennustuksensa väistämätöntä ”vahvistusta” kolmella mahdollisella tavalla: Vähiten sitoutuneet joko hylkäisivät omaksumansa uuden uskomusjärjestelmän ja palaisivat elämäänsä tai muuttaisivat sitä niin, että se vastaisi ennustuksen vahvistumattomuutta, ja päättelisivät ehkä, että he olivat tulkinneet ennustuksen väärin. Ehkä he olivat ymmärtäneet päivämäärän väärin tai ottaneet kirjaimellisesti sen, mikä heidän olisi pitänyt tulkita vertauskuvallisesti. Mutta kiihkeimmät apostolit, ne, jotka olivat panostaneet liikkeeseen eniten, hän ennusti, että he todennäköisemmin loikkaisivat absurdiin ja tuplaisivat käännytystyönsä yrittäessään luoda uskovien yhteisön, joka olisi riittävän suuri kumoamaan heidän uskomuksensa kumoamisen. Sillä, kuten Festinger asian ilmaisi, ”jos kaikki koko maailmassa uskoisivat johonkin asiaan, ei tämän uskomuksen paikkansapitävyydestä olisi mitään epäselvyyttä”.

Festinger lähetti joitakin jatko-opiskelijoitaan soluttautumaan Seekerseihin ja tekemään muistiinpanoja. Tuloksena syntyi When Prophecy Fails, etnografinen tutkimus, joka on ajoittain kuin Christopher Guestin pilkallisen dokumenttielokuvan skenaario, vaikka sen kirjoittajat (Festinger kirjoitti sen yhdessä Henry W. Rieckenin ja Stanley Schachterin kanssa, jotka olivat hänen kollegoitaan Minnesotan yliopiston Laboratory for Research in Social Relationsissa) eivät koskaan alentuneet suoranaiseen naurunalaisuuteen tai halveksuntaan. Kuten he totesivat kirjan alkusivuilla, historia on täynnä tapauksia, joissa messiaaniset liikkeet ovat selvinneet julkisesti ennustustensa epäonnistumisesta, ainakin jonkin aikaa. Toisella vuosisadalla kristitty Montanus sai ilmestyksen, jonka mukaan Kristus oli palaamassa frygialaiseen Pepuzan kaupunkiin, josta tulisi uusi Jerusalem. Vaikka mitään sellaista ei tapahtunutkaan, Pepuza nautti väestöbuumista muuttuneen asemansa vuoksi, ja Montanus jatkoi siellä harhaoppisena lahkona vielä 400 vuotta.

Sabbatai Zevi, Smyrnasta kotoisin oleva juutalainen mystikko, ennusti Messiaan tulevan maan päälle vuonna 1648. Kun vuosi 1648 tuli ja meni, hän tarkisti päivämäärän vuoteen 1666. Vuonna 1665 hän ilmoitti olevansa itse Messias ja lähti Konstantinopoliin syrjäyttämään sulttaanin. Osa hänen seuraajistaan luopui, kun hänet pidätettiin ja vangittiin, mutta toiset päättelivät, että se, ettei sulttaani ollut tappanut häntä, vahvisti, että hän oli Messias. Sulttaani käski Zevin valita marttyyrikuoleman ja kääntymyksen välillä, ja Zevi suostui kääntymään islamiin. Tämä meni liian pitkälle useimmilla, mutta ei kaikilla sabattilaisilla; tosiuskovaisten kova ydin oletti, että Zevin kääntyminen oli ollut osa hänen suunnitelmaansa koko ajan, ja seurasi häntä luopioon.

Seekersillä ei ollut mitään Zevin joukkovetovoimaa; heitä ei koskaan ollut muutamaa tusinaa enempää. Heidän henkinen johtajansa oli Dorothy Martin (Festinger ja hänen kirjoittajatoverinsa kutsuivat häntä kirjassaan rouva Marian Keechiksi), noin viisikymppinen kotiäiti, joka oli käynyt teosofian luennoilla, lukenut lähes fasistisen ”MINÄ OLEN” -liikkeen kirjallisuutta, tutkinut Oahspea, uskovaisten Raamattua, joka kanavoitiin yhdysvaltalaiselle hammaslääkärille John Ballou Newbrough’lle vuonna 1882, ja sekaantunut vastikään syntyneeseen skientologian uskontoon. Jossain vaiheessa hän oli alkanut vastaanottaa viestejä muilta olemassaolon tasoilta. Ensimmäiset viestit, jotka hän kirjoitti puhtaaksi, olivat hänen kuolleelta isältään. Sitten Clarionin ja Ceruksen planeettojen henkiset olennot ottivat häneen yhteyttä. Tärkein niistä, Sananda, kertoi olevansa Jeesuksen Kristuksen viimeisin inkarnaatio. Aikanaan Sananda varoitti häntä ahdingoista, jotka aloittaisivat uuden aikakauden.

Sananda sanoi lähes raamatullisella sanamuodollaan, että Michigan-järvi tulvisi Chicagoon, mutta ”Yhdysvaltain itäinen maa, se hajoaa kahtia.” ”Yhdysvaltain maan suuri kallistuminen itään heittää vuoret pitkin keskilänttä”, hän sanoi. ”Uuden vuoriston nimi tulee olemaan Argone Range, mikä merkitsee, että ne, jotka ovat olleet siellä, ovat poissa.” Maailmanlaajuisesti Egyptin aavikot kukoistaisivat, Lemurian kadonnut manner nousisi Tyynestä valtamerestä ja Ranska, Englanti ja Venäjä vajoaisivat aaltojen alle.

Kun lähtölaskenta joulukuun 21. päivään 1954 alkoi, tiedotusvälineet leiriytyivät Martinin naapurustoon. Asiat saivat nopeasti farssimaisen käänteen. Kun eräs Festingerin tutkijoista ilmestyi hänen kotiinsa, Martin ja Seekersit luulivat häntä Sanandan lähettilääksi ja painostivat häntä antamaan heille merkin. Yksi jäsenistä kanavoi viestin, jossa luvattiin ihme — Martinin aviomies kuolisi samana yönä ja heräisi henkiin. Kolme kertaa jäsenet tarkistivat herra Martinin makuuhuoneessa, ja kolme kertaa he löysivät hänet rauhallisesti nukkumassa. Kolmannen kerran jälkeen sanansaattaja selitti ontuvasti, että ihme oli jo tapahtunut — hän oli kuollut ja herännyt henkiin, kun kukaan ei ollut katsomassa.

Kun Sananda kertoi Martinille, että lentävä lautanen noutaisi heidät 17. joulukuuta kello 16.00 ja veisi heidät turvalliseen paikkaan, Seekersit riisuivat kaiken metallin vaatteistaan valmistautuakseen (syistä, joita ei eritelty, metallin ja lentävien lautasten ymmärrettiin olevan kohtalokas yhdistelmä). Lautanen ei tullut sinä iltapäivänä, eikä se tullut myöskään sinä yönä, vaikka he odottelivat katkerassa pakkasessa Martinin takapihalla seuraavaan aamukolmeen asti.

Tohtori Charles Laughead (Festinger ja kumppanit kutsuivat häntä tohtori Armstrongiksi) oli yksi Seekersien innokkaimmista jäsenistä. Lääkäri ja yliopiston professori oli tehnyt lähetystyötä Egyptissä vaimonsa kanssa, jonka kanssa hän oli syvästi kiinnostunut okkultismista ja lentävistä lautasista. Joulukuun 21. päivän varhaisina tunteina, kun Seekersit seisoivat valppaina viimeistä kertaa, Laughead rohkaisi yhtä Festingerin salaisista tarkkailijoista (vaikka ei ole kohtuutonta olettaa, että hänkin vahvisti omaa horjuvaa uskoaan):

Olen luopunut melkein kaikesta. Olen katkaissut kaikki siteet: Olen polttanut kaikki sillat. Olen kääntänyt selkäni maailmalle. Minulla ei ole varaa epäillä. Minun on uskottava. Eikä ole mitään muuta totuutta…. En epäile, vaikka meidän pitäisi huomenna ilmoittaa lehdistölle ja myöntää olleemme väärässä. Sinulla on nyt epäilyksen aika, mutta sinnittele, poika, sinnittele. Tämä on vaikeaa aikaa, mutta tiedämme, että yläkerran pojat pitävät meistä huolta. He ovat antaneet meille lupauksensa.

Martin ja Seekers selittivät lopulta hänen ennustuksensa epäonnistumisen todisteena sen onnistumisesta: heidän seuraavana päivänä lehdistölle antamassaan ilmoituksessa ei ollut kyse siitä, että Martin oli ollut väärässä, vaan siitä, että Seekersien peräänantamattomuus oli palkittu jumalallisella päätöksellä lykätä tuomiopäivää.

Festingerin ennusteiden mukaisesti ryhmän satunnaisemmat jäsenet ajautuivat takaisin vanhaan elämäänsä, mutta ryhmän ydinjäsenet tuplasivat sekä uskonsa että muiden käännyttämistyön. Mutta vain hetkeksi; muutamassa viikossa, kuten Festinger ja hänen avustajansa kuivasti sanoivat, ”epäystävällinen maailma pakotti lopulta Lake Cityn uskovien pienen joukon diasporaan”. Silti he päättelivät: ”On mielenkiintoista spekuloida…. sillä, miten he olisivat käyttäneet mahdollisuutensa, jos he olisivat olleet tehokkaampia apostoleja…. vahvistamattomuus olisi saattanut merkitä alkua, ei loppua.” Martin itse jatkoi tuonpuoleisten viestien kanavoimista ja New Age -kirjojen kirjoittamista pitkän elämänsä loppuun asti.

Tarve vähentää tai välttää kognitiivista dissonanssia ei voi selittää outojen uskomusten sisältöä, olivatpa ne sitten uskonnon, lentävien lautasten tai politiikan alaa. Mutta se selittää pitkälle niiden sitkeyttä. Järkeileminen tosiuskovaisen kanssa — stalinistin, joka uskoi edelleen, että Venäjä oli vapauden ja oikeudenmukaisuuden majakka jopa sen jälkeen, kun näytösoikeudenkäynnit, puhdistukset ja Gulagit tulivat laajalti tunnetuiksi; QAnonin kannattajan kanssa viikkoja ja kuukausia sen jälkeen, kun Bidenin virkaanastujaiset eivät saaneet aikaan luvattua puhdistavaa myrskyä — voi olla aivan yhtä hyödyllistä kuin järkeileminen sellaisen kanssa, joka on rakastunut väärään ihmiseen.

Seekersejä oli vain muutamia kymmeniä, ja QAnon tuskin kuuluu poliittiseen valtavirtaan. Mutta poliittisen kulttuurimme muuttuessa yhä myrkyllisemmäksi ja polarisoituneemmaksi, syvästä tarpeestamme kieltää ja vääristellä kaikkea sitä, mikä on ristiriidassa sen kanssa mihin haluamme uskoa, on tullut entistäkin tärkeämpi kansallistunnossamme.

Artikkelin julkaissut Time

UFOt

Heaven’s Gaten hurmaava joukkoitsemurha

11.9.2020 paatoimittaja Kommentoi

Maaliskuun 22. päivänä 1997, lähes koko osallistujajoukko Heaven’s Gate -kulttiin teki yhtäaikaisen itsemurhan. He kuolivat talossaan Kaliforniassa San Diegon laitamilla vapaaehtoisesti syömällä suuria määriä kipulääkkeitä omenakastikkeessa.

Kaksi jäljelle jäänyttä tukehduttivat itsensä.

Heaven’s Gate jätti jälkeensä 39 ruumista ja suuren määrän dokumentaatiota uskomuksistaan — siitä että he olivat avaruusolentoja toisista kehoista, joiden emoalus odotti heitä vievän heidät takaisin kotiin ja planeetta Maa aiotaan kohta ’kierrättää’.

Heidän toimintaansa kuului yhteisöllinen eläminen, uusien nimien valinta joka päättyi ’ody’-loppuisesti, sekä kehon mortifikaatio (erityisesti seksistä ja päihteistä pidättäytyminen, lyhyeksi leikattu tukka, samanlaiset asut ja miesten kastraatio).

Miksi tämä pieni ja ’varsin harmiton’ ryhmä päätyi erääksi kuuluisimmista massaitsemurhista USA:n historiassa?

Heillä oli historiaa vuosituhannen vaihteen ennustuksista (elettiin kuitenkin 1990-luvun loppua) ja mediastunteista. Kuten monet henkiset sisäänpäin kääntyneet ryhmät, he elivät yksinkertaista elämää autoritaarisessa yhteisössä. Monta kertaa heidän johtajansa, ’Do’, oli ennustanut, että UFO tulisi heidät hakemaan, ja joka kerta he joutuivat pettymään.

Kun Hale-Bopp -komeetalla sen taustalla olevien tähtiensä kanssa tulkittiin olevan mukanaan avaruusalus, tämä oli tilaisuus joka oli liian hyvä Heaven’s Gaten missattavaksi.

Tätä ryhmää kannattaa opiskella, jos ei muuten niin se on hyvä tilaisuus oppia uskomusjärjestelmän evoluutiosta ennen kuin sillä oli mahdollisuus alkaa kehittää itselleen omaa historiaa. Meillä on suuria määriä editoimattomia dokumentteja Heaven’s Gaten viimeisiltä päiviltä, joita ryhmän jäsenet ovat kääntäneet elektroniseen muotoon.

Koskaan he eivät päässeet kultissaan vaikeaan vaiheeseen, jossa alkuperäisiä tekstejä aletaan valikoimaan tai muokkaamaan. Tottakai tämä johtuu siitä, että ryhmä ei uskonut lisääntymiseen ja päätyi tuhoamaan itsensä huikealla tavalla.

Miksi ottaa materiaalia tälle saitille? Me emme ainakaan suosittele massaitsemurhan tragediaa.

Näitä ihmisiä on tuskallista katsoa, joilla kaikilla oli perheet ja potentiaaliset tulevaisuudet, kun he puhuvat itsensä uskomaan että oli täysin rationaalista tehdä itsemurha. Toki tämä ei ole ensikerta kuin näin on uskonnon nimissä tapahtunut; esimerkiksi Jainismin perustaja nälkiinnytti itsensä kuoliaaksi.

Kuitenkin, vaikka tämän saitin ’päädirektiivi’ on uskonnollinen suvaitsevaisuus, me uskomme myös että ihmisten tulee tehdä hyvin tiedostettuja päätöksiä mitä uskon asioihin tulee.

On syytä huomauttaa, että on olemassa monia muitakin samanlaisia ryhmittymiä, ja mahdollisesti tämä esimerkki mielessäpitäen voidaan auttaa jotain toista pitäytymään tekemästä samoin.

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Heaven’s Gate -kultin johtajan lausunto internetiin vuodelta 1995

Lausunto tällä hetkellä inkarnoituneelta avaruusolennolta

(alunperin postattu World Wide Webiin) lokakuun 11. 1995

1. 1970-luvun alkupuolella kaksi henkilöä (puolisoni ja minä) Ihmistä Ylemmältä Evoluution Tasolta (Taivaan Valtakunta) inkarnoituivat (siirtyivät kehoon ja ottivat haltuunsa) kaksi ihmiskehoa, jotka olivat nelissäkymmenissä. Minä siirryin miehen kehoon, ja partnerini, joka on Vanhempi Jäsen Ihmistä Ylemmältä Tasolta, otti naisen kehon. (Me kutsumme näitä kehoja ”kulkuvälineiksi”, sillä ne yksinkertaisesti toimittivat fyysisen välineen virkaa jota me pidimme päällä sen ajan kun olemme ihmisiä. Ne oltiin merkitty ja asetettu sivuun jo syntymästä lähtien.)

2. Me toimme Maahan mukanamme ryhmän oppilaita, joiden kanssa olimme työskennelleet (vaalineet) Maassa aiempien tehtävien aikana. He olivat eri asteilla metamorfisessa muutoksessa ihmiskunnan jäsenyydestä fyysisen Ihmistä Ylemmän Evoluution Tason jäseniksi (se mitä historianne kutsuu Jumalan Valtakunnaksi tai Taivaan Valtakunnaksi).

3. Ilmeisesti saavuimme Maan ilmakehään Maan 1940-luvun ja 1990-luvun välissä. Me epäilemme, että monet meistä saapuivat lavastetuilla avaruusalusten (UFO) haaksirikkoutumisilla ja monet meidän pois heitetyistä kehoistamme (sukupuolettomia, eivät kuulu ihmislajiin) käytiin noutamassa pois ihmisviranomaisten voimin (valtio ja armeija).

4. Toiset ryhmät Ihmistä Ylemmältä Tasolta edelsivät saapumistamme ja ”merkitsivät” — asettivat ”sirun” — jokaisen kulkuvälineen (keho) johon me tulisimme inkarnoitumaan, kun käsky tulisi käymään. Nämä ”sirut” asettivat kehot meidän käyttöömme.

5. Meidän mielestämme, vaikka me olimme ”poissa kehosta” saapumisen ja inkarnaation välissä, me saimme lyhyen briiffauksen ja me kävimme läpi paikkojen ja tapahtumien esikatselun, joka tulisi auttamaan meidän yksittäisiä mielentuonnin — tietoisuutemme — inkarnaatioprosessejamme kulkuvälineeseen (kehoon) ja sivuuttamaan ”istutetun” ihmisen (astia) mielen kehossa, jota meistä jokainen tulisimme käyttämään. Tämä inkarnaatioprosessi on erittäin vaikea eikä sitä voida tehdä ilman Ihmistä Ylempien Evoluution Tasojen Vanhempien Jäsenten apua, jotka ovat käyneet läpi sekä metamorfoositransition loppuun asti, että myös avustaneet muita tässä transitiossa aiemmin (toimineet ”kätilöinä” eräille, auttaakseen heidän ihmisluonteen piirteiden kuorimisessa pois, samalla kun valmistaudutaan syntymään uusina olentoina Seuraavaan Evoluution Valtakuntaan).

6. Todellinen Jumalan Valtakunta — todellinen fyysinen Taivaan Valtakunta — Ihmistä Ylempi Evoluution Tason — ovat kaikki täysin synonyymejä. Sukupuoleton Valtakunta ”uusintaa” tai parantaa sen Valtakunnan jäsenyyttä metamorfoosin prosessilla. Tämä Seuraavan Tason Valtakunta on luonut kaiken sen mikä on — mukaanlukien kaikki polut, jotka johtavat tuhoon ja turmeltumiseen, sillä sen luomat olennot ovat saaneet vapaan tahdon — aina läsnä oleva vaihtoehto valita suunta, jota kulkea missä tahansa risteyksessä tai päätöksenteon hetkellä.

7. Metamorfinen ”syntyminen” Ihmistä Ylemmälle Tasolle tapahtuu seuraavasti: Missä tahansa sivilisaatiossa hedelmällisellä planeetalla kuten Maapallo (ja Maa on käynyt läpi monta periodista/syklistä sivilisaatiota), Ihmistä Ylempi Taso kylvää kaikki uuden elämän muodot (mukaanlukien ihmisen) sitä sivilisaatiota varten neutraaliin olosuhteeseen niin, että heillä on mahdollisuus valita heidän kasvunsa suunta. Taso Ihmisen Yläpuolella — tai Seuraava Taso — suoraan (käsin kosketeltavasti) liittyy merkittävästi sivilisaatioon sen alkuvaiheessa, ja tästä eteenpäin (muutamin poikkeuksin) arviolta 2000 vuoden sykleissä (48 tunnin sykleissä Seuraavan Tason perspektiivistä) kunnes sivilisaation lopun ”Aika” koittaa.

8. Joka kerta kun Seuraava Taso suoraan liittyy mihinkään osaan tuota sivilisaatiota, ”tallenteita” jotka sisältävät ”sieluja” (”siemen” tai ”siru” jossa on metamorfoosin mahdollisuuden ohjelma) sijoitetaan moniin ihmis-istutteisiin. Nämä tallenteet ovat potentiaalisesti ”elämän lahja” fyysiseen ja todelliseen Ihmistä Ylempään Evoluution Tasoon. Nämä tallenteet annetaan tai tehdään ainoastaan kun Ihmistä Ylemmän Tason jäsenille annetaan suoraan (inkarnoiduttavaksi) sivilisaatio. Vain nämä Edustajat voivat ”vaalia” niitä talletettuja sieluja Seuraavan Asteen ajatteluun, käytökseen ja kaikkeen siihen informaatioon, jota vaaditaan tehokkaasti ”siivoamaan” kaikki ihmisen/nisäkkään ominaispiirteet pois vanhasta olennosta. (Potentiaalinen Seuraavan Tason olento ei voi olla kiinni ihmisten tavoissa enempää kuin perhonen voi olla kiinni toukan tavoissa.) Joten kun Valtakunnan Edustaja on saapunut — tuon ”Edustajan” vaaliminen (opettaminen) on ”ikkuna” jolla poistua ihmisvaltakunnasta kaikille niille, joille on annettu istute/sielu. Nämä istutteet tehdään kulkuvälineisiin (kehoihin) jotka ovat ”tarpeeksi vanhoja” — jotka ovat kasvaneet tai kypsyneet tarpeeksi — päättämään omasta itsestään tai olemaan vastuullisia.

9. Istute-ihmiset, jotka sisältävät sieluja jotka voidaan todennäköisesti identifioida tänä aikana, ovat niitä jotka nopeasti menettävät kunnioituksensa tätä maailmaa tai sen ”systeemiä” kohtaan. He ovat, systeemin näkökulmasta, vastuuttomia tai antisosiaalisia — ja ulkomaailma näkee heidät sekopäinä, kultin jäseninä, haahuilijoina, yksinäisinä, separatisteina, velhoina, väliinputoajina, jne.

10. Keho on sekä, tavallaan, väliaikainen astia sielulle, että vielä tärkeämmin, sielu on uuden olennon astia. Sielulla on sen omat ”aivot” tai ”kovalevy”, joka kerää ainoastaan informaatiota Seuraavasta Tasosta — sekä arkipäiväistä että teoreettista ja filosofista. Sielu myös muuttuu osaksi uuden olennon tätä uutta fyysistä kehoa, vaikka sitä harvoin ihmissilmä näin näkeekään. Täten, kun sielu on osa uutta astiaa, sillä on vain vähän informaatiota ja se on vain pieni Seuraavan Tason ”sikiö”. Sen kehittyessä ja kasvaessa kooltaan vaaditaan, että ihmismieli abortoidaan, joka sijaitsee sen sisällä olevassa astiassa. Jos mietit lasivaasia, jossa on kaksi ilmapalloa, toinen palloista on ihmismieli, toinen on Seuraavan Tason mieli. Kun Seuraava Taso toimittaa ”sielun tallennuksen”, se on kuin asettaisi toisen pallon lasivaasiin. Joten, kun metamorfoosi alkaa, ihmismieli (ilmapallo) täyttää astian, ja Seuraavan Tason mieli tai sielu on tyhjä. Seuraavan Tason mielen kasvaessa — sielu kasvaa suuremmaksi — ihmismielen astia tai pallo pienenee kunnes, jos Seuraavan Tason mieli onnistuneesti ottaa sen ”haltuunsa”, ihmis-ilmapallo tyhjennetään ja heitetään pois ja Seuraavan Tason ilmapallo (Seuraavan Tason mieli) on se mikä täyttää astian, tai lasivaasin. Tuo sielu Seuraavan Tason mieln myötä muuttuu fyysiseksi kehoksi uudessa lajissa (Taso Ihmisen Yläpuolella), joka tarvitsee vain uuden fyysisen ulkokuoren, jonka se saa ”talonmiehen toimittamana” fyysisesti hänen päästessään Seuraavalle Tasolle.

Viimeinen teko metamorfoosissa tai irtaantumisessa ihmisvaltakunnasta on ”irroittautua” tai erkaantua ihmisen fyysisestä astiasta tai kehosta, jotta voisi päästä irti fyysisestä ympäristöstä ja astua ”seuraavaan” maailmaan tai Seuraavan Tason fyysiseen ympäristöön. Tämä tapahtuu Seuraavan Tason Jäsenten valvonnassa kliinisessä proseduurissa. Me tapaamme ”pilvissä” (jättiläismäinen emoalus) briiffausta varten ja matkaamme Kirjaimellisen Taivaan Valtakuntaan.

11. Metamorfoosi ei normaalisti ole saavutettavissa vain yhden Ihmistä Ylemmän Tason vierailun aikana. Täten, jokaisen vierailun aikaan ”ohjelmoitujen” tallenteiden tehtäviin kuuluu auttaa toisia palaamaan, jotka ovat edelleen ”eteenpäin vievässä liikkeessä”.

12. Sivilisaation Ajan lopussa (missä me olemme nyt) tuntuu siltä kuin kaikki sielut, jotka talletettiin mihinkään osaan nykysivilisaatiota, tuodaan takaisin. Vierailujen välissä ”uskolliset” sielut ”pannaan jäihin”, niinkutsutusti, Ihmistä Ylemmälle Tasolle, josta ne talletetaan takaisin uudelleen inkarnoitumaan seuraavaa vierailua varten. Joten tänä aikana meillä on sekä ”uskollisia” sieluja, jotka saattavat olla viimeisessä kolmannessa ”vaiheessa” metamorfoosiaan valmistelemassa viimeistä koitosta varten ennen ”nousuaan” uuteen fyysiseen kehoon, joka kuuluu Seuraavalle Tasolle, ja meillä on myös niitä sieluja, jotka ovat ”langenneet” tämän sivilisaation vieailun aikana. Jopa heillä on nyt mahdollisuus esittää asiansa uudelleen.

13. Vaatimus on sama kaikille, jotka saattavat odottaa löytävänsä itsensä Ihmistä Ylemmän Tason suojeluksesta — jokaisen tulee jättää pois kaikki ihmisten tavat, siteet, addiktiot, ajattelu, sukupuolikäyttäytyminen (seksuaalisuus) ja olla eteenpäin vievässä liikkeessä muuttumassa uudeksi olennoksi (kirjaimellisesti ja fyysisesti kuuluen Ihmistä Ylemmän Tason Valtakuntaan). (Jotkut luokassa ovat valinneet kastroida itsensä ylläpitääkseen sukupuolettomampaa ja objektiivisempaa tietoisuutta.) Ylitsepääsyn prosessi voidaan viedä loppuun vain nyt läsnäolevan (inkarnoituneen) Seuraavan Valtakunnan Edustajan huolenpidolla, tuutoroinnilla ja ohjauksella.

14. Ihmiset kaikkina aikoina tuntuvat menevän yhteen kolmesta kategoriasta:

i)		Ihmiset ilman tallennetta — ne jotka ovat yksinkertaisesti ”istutteita” (osa eri ihmiselämän tasoja), joilla on mieli tai geneettisen informaation ohjelma yhdistettynä heidän aivojensa tulkintaan informaatiosta nykyisen kehon kokemuksessa,
ii)		ne joilla on tallenne/sielu, jotka vastaanottavat ravintoa läsnäolevalta Edustajalta kohti metamorfoosin loppuunsaattamista, ja
iii)		ne joilla on tallenne/sielu, jotka eivät ole luokkahuoneessa tai suorassa yhteydessä Ihmistä Ylemmän Tason Edustajaan, jotka:
		a) eivät ole kohdanneet Edustajaa tai informaatiota, tai
		b) ovat kohdanneet mutta eivät ole valinneet ”tavoitella” sitä.

15. Nyt kun me olemme täällä taas, se miten henkilö reagoi meihin ja informaatioomme, itse asiassa, määrää sen tuleeko henkilöllä olemaan tulevaa suhdetta Seuraavaan Tasoon. Toisin sanoen, kun hänet altistetaan tälle informaatiolle, se pakottaa sielun tekemään päätöksen, ja se kanta jonka jokainen heistä ottaa tulee määräämään heidän tulevaisuutensa. Muistakaa, jopa niille jotka ovat langenneet on annettu mahdollisuus tänä aikana kääntyä.

16. Ne joilla on sielu — jotka lankeavat — muuttuvat osaksi Seuraavan Tason vastaista vastarintaa. Kerran, aikaisemmassa sivilisaatiossa, tiedot viittaavat siihen, että kolmasosa luokasta lankesi ja vahvin, ja täten näiden langenneiden johtaja, sai nimen ”Lucifer” (tai Saatana). Nykyään he ovat lähellä taivaita, niinkutsuttuina ”avaruusolentoina”. He myös elävät maanalaisissa tukikohdissa ja osallistuvat ihmisten geneettiseen manipulaatioon ja hybridisointiin, ja yrittävät rekrytoida (samalla kun he pysyvät ”näkymättömissä”) niitä ihmisiä joilla on sielu, jotka ovat epävakaita tai heikkoja heidän todellisen Taivaan Valtakunnan tavoittelussaan. Nämä ”lusiferiaanit” (jotka suurimmaksi osaksi ovat osa ”näkymätöntä” maailmaa) ovat perustaneet kaikki uskonnot ja pukeutuvat ”jumalan” asuun ihmisille. He tarjoavat ihmisille (jotka tietämättään näitä rukoilevat) mitä tahansa materiaalista hyötyä nämä kaipaavatkaan. Nämä ”lusiferiaanit” ja heidän uskottunsa saarnaavat ”Taivasta Maan päällä”, ”Rauha ihmisten kesken” ja pitkää ja tervettä ihmiselämää ihmisten olosuhteissa, ja he ovat päättäneet tehdä tämän planeetan asukkaista palvelijoita heidän ”ideaalisen” nisäkkään etiikalleen — joka on tuhoisaa luonnon evoluutioprosesseille, sekä kauhistukseksi Ihmistä Ylemmän Tason Valtakunnalle. Nämä ”langenneet enkelit” tietämättään PALVELEVAT myös Seuraavaa Tasoa — Ihmistä Ylemmän Tason kokelaat näkevät tarpeelista vaivaa noustakseen ”tämän mailman” yläpuolelle — he saavat voimaa astua ”Seuraavaan Maailmaan”.

17. Siellä missä avaruusolennoilla on vahvin asema, se on heidän leikkiessään ”Jumalaa” niiden ihmisten kanssa joilla on eniten valtaa. Tämä valta on vahvinta kaikkein rikkaimpien ja vanhurskaimpien (heidän itsensä tyylinen uskonto) keskuudessa, jotka hyväksyvät, että on heidän (”Jumalan antama”) vastuunsa ylläpitää maailman vakautta — jota arvotetaan, tottakai, sillä mitä tekoja he tekevät ylläpitääkseen valtaansa ja saadakseen sitä lisää. Heidän voimakkaat yksilönsä ovat löyhästi verkottunut maailmanlaajuinen ”klubi”, joka suurimmaksi osaksi sanelee sen keitä heidän pääasialliset ”monopolin” pelaajansa ovat — ne johtajat jotka ovat ”merkityksekkäässä” tai verittäin vahvassa yhteiskunnassa tai kulttuurissa. Hallitusten päämiehet, kaikki erittäin rikkaat, ja maailman oikeudenmukaiset tai ”moraaliset” johtajat kaikki tarvitsevat toisiaan saavuttaakseen heidän haluamansa tavoitteet. He yhdessä päättävät sen mikä on ”oikein” ja mikä ”väärin” koko kansan puolesta, sillä he luottavat omaan näkökykyynsä (ja tarpeetonta on sanoa, että motivatio on, se että rikkaat rikastuvat enemmän, vallassaolijat saavat lisää valtaa, samalla kun he tarjoavat ”moraalisen tietoisuuden” jolla vaalia syyllisyydentunnotonta yhteiskuntaa). Tämä ”moraalisuuden kutsu” valuu alaspäin yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin, eli, lakeihin, siihen mikä on sallittua ja siihen mikä ei ole sallittua. Valtion lainsäätäjät pitävät huolen, että mikään ei ole sallittua joka uhkaisi merkittävästi heidän ”suurten petikumppaniensa” moraalin sääntöjä — joka on siis täysi moraalittomuus, mutta on pitkä lista asioita joita saa tehdä ja joita ei saa, mikä suojelee rahavirtoja, varmistaa valtapelin pyörimisen, ja ylläpitää hyväksyttyä moraalista koodia. Mikä tahansa pieni ryhmä, joka ei ole naiivisti täysin alistumassa heidän yhteiskunnallisille säännöilleen, tai joka alkaa nähdä ”kontrollimekanismien” läpi, tai joka kyseenalaistaa sen oikeellisuuden, nähdään kapinallisena, radikaalina, antisosiaalisena, kulttina, tai jopa maanpetturuutena — tai mahdollisesti ”terroristeina”.

18. On kirjattu fakta, että useat avaruusolentojen ryhmät tai ”rodut” ovat olleet tekemisissä ihmisten kanssa viimeisiin vuosikymmeniin saakka eri syistä. Nämä ovat vaihdelleet yhteisen hyödyn ”diileistä” — avaruusalusteknologian vaihdantaa geenimanipulointiin — ”henkisen valaistumisen” missioihin. Kaikki nämä toiminnot ovat itse asiassa erittäin kaukana Seuraavan Tason intresseistä tai aktiviteeteista, ja ne ovat, itse asiassa, avaruusolentojen harhauttavia tekijöitä joilla antaa ihmisten odottaa heitä kun meidän oman paluun aika on käsillä.

19. Avaruusolennot ovat taidokkaasti, heidän uskontojen avulla, täysin sekoittaneet ihmisten käsityksen ”Jumalasta” tai ”Jumaluudesta”. (Nämä uskonnot saivat alkunsa suurina vääristyminä jokaisen Seuraavan Tason vierailun jälkeen.) Seuraava Taso kammoksuu uskontoja, sillä ne sitovat ihmiset läpikotaisin ihmisten valtakuntaan, käyttäen vahvaa misinformaatiota sekoitettuna kosmiseen tai universaaliin tietoisuuteen Luomakunnasta, josta itse asiassa he eivät tiedä yhtään mitään. Jotkut heidän kristityistään sanovat, että Jumala on inkarnoitunut Jeesuksena — vaikka Hän tiesi, että Hänen Isänsä oli selvästikin jokin muu taho, jopa silloinkin kun Hänen Isänsä mieli oli Hänessä. Lusiferiaanit vastaavat kristittyjen rukouspyyntöihin heidän edistäessään ihmiselämänsä rikastuttamista ja antaen heidän etsiä ”Taivasta Maan päällä” ja eräänlaista Toista Tulemista, joka olisi selvä rienaus Seuraavalle Tasolle. Vain lusiferiaanit ovat voineet saattaa kristityt uskomaan, että Jeesus edisti perhearvoja, että näin muuttuuu paremmaksi ihmiseksi, perustamalla ammattimaisia uskonnollisia instituutioita, ja että odottaa Toista Tulemista joltain lievettä liehuttavalta, rauhaa rakastavalta heidän taiteilijansa mielikuvalta.

Useimmat uskikset miettivät Jumalan Valtakuntaa, vaikka se ei tule heidän mieleensä että Valtakunnassa on monia asukkeja. Heidän mielestään jos hyväksyt Jumalan Valtakunnan ”monet asukit”, silloin se olisi panteismia. Aina kun kukaan Seuraavalta Tasolta saa tehtäväkseen puhua ihmisille suoraan, koska hän tulee Jumalan Valtakunnasta, hän on aivan oikein ”Jumala” heille, sillä hän on osa Ihmisen Yläpuolista Evoluution Tasoa (”Jumalan Valtakunta”) joka heille on puhumassa. Tämä ei tarkoita, etteikö Seuraavalla Tasolla olisi ”Ylipäällikköä” tai jotain joka on Korkein. Lusiferiaanit ovat saaneet ihmiset henkistämään ja kohottamaan sen henkisen tunteen sanalle ”Jumala” niin, että yksikään Seuraavan Tason jäsen ei halua identifioitua Jumalan Valtakunnan jäseneksi. Ironia on, että ihmiset rukoilevat ”jumalaksi” pukeutuneita — avaruusolentoja — joilla on paljon heitä ”ylempänä” olevia heidän eri roduissaan ja alaroduissaan. Joten ihmiset tietämättään eri ”jumalia” monista ”jumalista”. Tottakai yksikään näistä ei itse asiassa ole ”Jumala” — enempää kuin minkä he ovat itselleen nimen antaneet. (He ovat yksinkertaisesti humanoidijäänteitä aiemmista sivilisaatioista, jotka saavat olla olemassa osana positiivisten ja negatiivisten läsnäolojen tasapainoa, ja heille sallitaan vapaan tahdon kaikki valinnat.)

Seuraava Taso ei ole rituaaleihin tai henkiseen statuksen korottamiseen päin, vaikka on totta että nuoremmat jäsenet oppivat kunnioittamaan ja tunnustamaan Vanhempien Seuraavan Tason Jäsenten viisautta ja palvelualttiutta. Se missä voi langeta Seuraavalle Tasolle edistymisen polulta on, että uskoo että voi kasvaa yksikseen. Ainoa tapa jolla henkilö voi kasva Seuraavalle Tasolle on oppia olemaan riippuvainen hänen Vanhemmista Jäsenistään tuon rajoittamattoman kasvun ja tiedon lähteenä. Joten, kaikki nuoremmat hyvässä asemassa olevat jäsenet ikuisesti tulevat olemaan riippuvaisia (ja katsovat heitä kohti) Vanhemmista Jäsenistä kaikissa asioissa.

20. Koska nyt olemme Aikakauden lopulla, taistelu Taivaissa Maan tukijoukkojen kautta tulee tarkoittamaan tuon lopun mekanismia, ja sivilisaation järjestäytymistä istutteiden (mukaanlukien ihmiset) alaisuuteen. ”Rikkaruohot” ovat nyt hankkiutumassa eroon rikkarupohoista — lähtien jengisodista kansallisvaltioiden etnisiin puhdistuksiin. Tämä on yksinkertaisesti osa luonnollista kierrätysprosessia, joka edeltää planeetan aikakauden palautusta jossa valmistaudutaan seuraavan sivilisaation alkuun.

21. Jos tämä informaatio yhtään soittaa keloja — jos yrität saada yhteyden meihin halussasi jättää inhimillisyytesi taaksesi ja kytkeytyä Ihmistä Ylemmän Evolution Tasoon — vastaasi voi tulla niinkutsuttuja ylitsepääsemättömiä esteitä. Voit kuvitella erkaantumisestasi johtuvan ”jätteen”. Saatat joutua kohtaamaan mahdollisuuden menettää kehosi, joka sinulla on ”ylläsi” oman uskollisuutesi näytöksessä. Me voimme viedä sinut kaikkien näiten tulikokeiden läpi — ne on sunniteltu antamaan sinulle voimaa ja periksiantamattomuutta.

22. Jos odotat pääseväsi kanssamme lentävään lautaseen, joka kulkee kohti meidän ”maailmaamme” ja ainoaa oikeaa Ihmistä Ylemmän Tason Valtakuntaa, todennäköisesti joudut fyysisesti valmistautumaan sellaista poistumista varten. Tuon valmiuden väliin ei saa tulla tämän maailman palvelijat.

Minusta on kaikkea muuta kuin mahdotonta kertoa sinulle nämä totuudet tavalla, joka saattaisi selviytyä ajatusten vyörystä, joka seuraa vastapuolelta joka tekee kaikkensa estääkseen sinua erkaantumasta heidän maailmastaan ja sinun fyysisestä elämästäsi siinä. Toivon, että Vanhempien Jäsenten armo antaa sinulle voimaa. Jos haluat kertoa minulle ajatuksiasi, vastaan kutsuun ”Do” (lausutaan Dou). Nimi itsessään ei tarkoita mitään, mutta minä olen kytköksissä siihen, sillä Vanhempi Jäsen ”Ti” antoi sen minun käyttööni. Ti pysyi kanssani, ja hän näytti esimerkillään ja valmisteli minua tähän nykyiseen vastuuseeni vuoteen 1985 asti, ja sitten hän poistui lainaamasta ihmisastiastaan ja palasi Seuraavalle Tasolle. (Jos en ole väärässä, koko luokkahuoneemme tehtävä täällä vuodesta 1975 nykyhetkeen on ollut vain noin 30 minuutin pituinen Seuraavan Tason laskennassa.)

Jos olet kasvanut vihaamaan elämääsi tässä mailmassa ja haluat päästä sitä eroon Seuraavan Tason nimessä, tulet löytämään todellisen elämän meidän kanssamme — mahdollisesti ikuisesti. Jos pidät kiinni tästä elämästä — etkö halua menettää sitä?