Avainsana-arkisto: universumi

Ulottuvuuksien sulauttaminen

Tämä on ensimmäinen kappale Lyssa Royalin kirjasta The Prism of Lyra


Kaikki tietoisuus ja energia oli joskus sulautunut yhdeksi integroiduksi kokonaisuudeksi.

Tämä Kokonaisuus oli tietoinen itsensä aspekteista, mutta eri tavalla kuin yksilöllinen tietoisuus. Maapallon nykykehityksessä oma itse tunnustetaan ensin, sitten yhteiskunta, ja lopulta Kokonaisuus, Kaikki Se Mikä On tai Jumala. Erillisyyttä luodaan edelleen. Tämä erillisyys Lähteestä on illuusio. Tämä erillisyys on työkalu, joka tarjoaa Kokonaisuudelle kaikki tarpeelliset oppitunnit ja haasteet joita sen tulee kokea integroituakseen takaisin Lähteeseen.

Ennen tätä sirpaloitumista Lähteestä, Kokonaisuus oli olemassa toisessa ulottuvuustodellisuuden oktaavissa. Tästä yhdistymisen maailmasta Kaiken Sen Mikä On osat miettivät sitä miltä tuntuisi erkaantua toisistaan ja hetkellisesti unohtaa se miltä tuntuu integroitunut olemassaolo. Tämän suuren tason ajatuksen voima alkoi luoda sirpaloitumista. Tästä sirpaloitumisesta syntynyt illuusio olisi haastava unohdus, jossa tietoisuuden tulisi luoda (sen omasta jumalallisesta luonteestaan) muisto miten jälleen kerran yhdistyä.

Se mitä kutsutaan ”luomakunnaksi” on todellakin tätä sirpaloitumista, tai kuvaavammin, ulottuvuuksien sulauttamista. Kokonaisuuden alkuperäinen uteliaisuus sirpaloitunutta olemassaoloa kohtaan itse asiassa loi koko todellisuuden. Vaadittiin muutos perspektiivissä, fokus, tai taajuus. Osana Kokonaisuutta Galaktisen Perheen aspektit olivat osittain vastuussa sen suunnitelman luomisesta joka tulisi ohjaamaan kehitystä. Täten toteamuksella ”me olemme Jumala” on itseasiassa kelpoinen merkitys.

Suunnitelma, joka luotiin, sisälsi monia erilaisia ideoita. Se aluksi piti sisällään idean siitä, että polariteetti ja sirpaloituminen olisivat normi. Suunnitelman enkoodaus tarjosi option Vapaaseen Tahtoon jokaisen sirpaleen, tai sielun, osalta. Haasteena oli muistaa, että se oli annettu jokaiselle tietoisuudelle. Mitä enemmän Vapaata Tahtoa käytettäisiin, sitä enemmän päästäisiin käsiksi jumalalliseen muistiin. Kun polarisoitunut todellisuus tuli vastaan, Vapaa Tahto muuttuu vapahtajaksi. Kun sielu unohtaa, että sillä on Vapaa Tahto, oppitunneista tulee vieläkin haastavampia, vaikkakin varsin palkitsevia.

Toinen idea, joka esitettiin tässä valitussa suunnitelmassa, oli että Kokonaisuuden sirpaleet olisivat täysin vastuussa omista teoistaan tänä unohduksen aikana. Muistettiinpa ne tai sitten ei, jokainen teko loisi vasteen universumissa. Jotkut ovat kutsuneet tätä karmaksi; kuitenkin se on paljon enemmän kuin ”silmä silmästä”.

Negatiivisesta käytöksestä rankaisemisen sijaan on aina mahdollisuus kasvattaa tietoisuuttaan.

Täten, tietyssä mielessä, viisaus pyyhkii karman.

Vaikka tämä voikin kuulostaa jonkin julman kosmisen pelin säännöiltä, lopputulos on jo päätetty. Pitäen tämän mielessä se ei välttämättä ole matkan pää mikä merkitsee, vaan matka itsessään. Kirjaimellisesti se miten peliä pelataan.

Toinen suunnitelma josta sovittiin oli eteerisesti generoitu koodi, joka on rakennettu universumin kudokseen.

Tämä koodi sallisi kaksijalkaisen, hiilipohjaisen humanoidin olla normaali, luonnollisesti kehittyvä kulkuneuvo ihmistyypin tietoisuuden inkarnaatiolle planeettojen pinnoilla. Tämä koodi on olemassa meta-atomitasolla josta tiede alkaa vasta nyt ottaa selkoa. Polariteetin symbologia eletään todeksi ihmismuodossa.

Maapallon ihminen on symmetrinen, sillä on kaksi kättä, kaksi jalkaa, kaksi silmää, kaksi korvaa jne. Keho liittyy yhdeksi kokonaisuudeksi keskiruumiin ja pään avulla.

Päätettiin myös, että humanoidimuotojen evoluution aikana (Maapallon galaktisessa perheessä) mies- ja naispolariteetti ilmentyisivät erillisinä, mutta toisiaan täydentävinä kehotyyppeinä. Tämä muistuttaa meitä, että jotta voisimme luoda, polariteettien tulee aina olla yhteydessä tai integroituina. Tämä käsitys on laajalti tiedossa, että yksilöllä on taipumus tuntea kaikkein eniten olevansa ”Yhtä” kun hän on liittynyt toisen kanssa rakkaudessa.

Mikä oli ulottuvuuksien sulauttamisen varsinainen prosessi? Lyyran tähdistön aika/avaruuskudoksessa on olemassa niinkutsuttu valkoinen aukko.1 Voit verrata tätä valkoista aukkoa prismaan.

[1] Intensiivisen valon ja energian keskittymä. Tässä tapauksessa, syntypaikka.

Valonsäteen läpimeno prismasta synnyttää valospektrin, joka on dispersoitunut seitsemän näkyvän valon värin taajuuksiksi.

Kun osa Kokonaisuudesta kulki Lyyran Prisman (valkoinen aukko) läpi, tietoisuus dispersoitui seitsemäksi värähtelytaajuuskaistaksi, jotka esittävät Maapallon galaktisen perheen massatietoisuutta. Jokainen sirpale tuli tietoiseksi kaikista näistä eri taajuuksista tai tiheyksistä. Taajuudet oltiin aiemmin koettu integroituneena Kokonaisuutena (kuten valkoinen valo).

Kun tämä osio Kokonaisuudesta meni prisman läpi, se manifestoitui seitsemänä tietoisuuden tasona. Tietoisuus myös sirpaloitui, ja sirpaleet liikkuivat ”poispäin” toisistaan, niinkuin ”Alkuräjähdys” meille kertoo. Näin syntyi illuusio siitä, että jokainen sirpale olisi erittäin, erittäin yksinäinen.

Kokonaisuus ymmärsi, että tämän kokeen tarkoitus oli oppia integroitumaan takaisin erillisyyden pisteistä. Mutta miten?

Yksittäiset sielut tai sirpaleryhmät etsivät juuri luotua universumia. Ulottuvuuksien sulauttaminen loi tietoisuuden fragmentaation, mutta se loi myös tähdet, planeetat, kaasut ja molekyylit joista fyysinen todellisuus koostuu. Kuitenkin fyysinen todellisuus edustaa vain muutamaa energian taajuutta, jotka sirpaloitumisessa syntyivät.

Kuten tiede on havainnut, materia on tiivistynyttä energiaa, joka värähtelee tietyllä taajuudella. Jokainen universumin aspekti on energiaa.

Maapallon teknologia ei ole vielä saanut selville miten mitata tiettyjä todellisuuden osia. Jos teknologialla olisi tämä kyky, voitaisiin havaita ääretön määrä portteja aikaan, avaruuteen ja ulottuvuuteen. Tämän hetkiset seitsemän värähtelytasoa, joiksi Maapallon galaktinen perhe on dispersoitunut menemällä Lyyran Prismasta läpi, käydään läpi alla.

Tästä hetkestä eteenpäin termi ”tiheys” viittaa värähtelytasoihin.2

[2] Katso Asiasanasto jossa määritellään käsitteitä.

  • ENSIMMÄINEN TIHEYS: Tietoisuus pisteenä; Fyysinen materia.
    Tämä on kaikkein alkeellisin värähtelytaso. Se tarjoaa materian ja energian atomien ja molekyylien luomiseen. Alkeelliset mineraalielämänmuodot ja vesi, esimerkiksi, kaikki toimivat ensimmäisen tiheyden tasolla. Ihmisillä on tämä taajuus itsessään myös. Alkeelliset geneettiset koodit koostuvat siitä.

  • TOINEN TIHEYS: Tietoisuus viivana; Biologinen materia; Laji- ja ryhmäidentiteetin kehittyminen.
    Toisen tiheyden värähtelytason tietoisuus ei omaa itsetietoisuutta (ego). Suurin osa lajeista kasvi- ja eläinkunnissa on tällä tasolla; kuitenkin niiden sijainti tällä tasolla riippuu monista muista tekijöistä, mm. egon olemassaolosta.

  • KOLMAS TIHEYS: Volumetrinen tietoisuus; Ego; Ryhmäidentiteetin menetys; Kyky muistaa mennyt aika ja olla tietoinen tulevaisuudesta samalla kun eletään nykyhetkessä.

    Tämä on se tiheys jossa ihmisolennot syntyvät. Se on värähtely, joka luo erillisyyden illuusion ja näin haasteen heräämiselle. Tällä hetkellä ihmiskunta on käymässä läpi siirtymäperiodia kohti neljännen tiheyden todellisuutta, joka selittää monet ihmisrodun kokemat monet muutokset. Tämä on se taajuus joka ilmaisee kaikkein eniten erillisyyttä Kokonaisuudesta. Tästä eteenpäin alkavat monet integraation oppitunnit. Se on kaikkein intensiivisin kaikista tasoista sen Itsessä tapahtuvan kasvun harjaannuttamisessa.

    Valaat ja delfiinit tällä hetkellä ovat olemassa kolmannessa ja neljännessä tiheydessä ja ovat siirtymässä pois kolmannesta ihmiskunnan mukana. Kädellisten tietoisuus elää myös kolmannessa tiheydessä.

    Kädellisten kehittyminen on muuttumassa koko ajan selvemmäksi, kun alkaa havainnoimaan niiden esittävän monia tunnusmerkkejä, joita me pidimme joskus pelkästään ihmisten kykeneväisinä esittämään (kuten puhumaan oppiminen ja patologinen käyttäytyminen).

  • NELJÄS TIHEYS: Volumetrisen tietoisuuden hallinta; Supra-tietoisuus; Ryhmäidentiteetin integrointi ilman egoidentiteetin kadottamista; Värähtelyn kasvaessa havainnot menneestä, nykyisestä ja tulevasta muuttuvat soljuvimmiksi, kuten myös kyky olla yhteydessä moniulotteisiin ja monitiheyksisiin todellisuuksiiin: Negatiivisesti orientoituneesta tietoisuudesta tulee vaikeampaa ylläpitää.

    Tällä hetkellä Maassa neljännen tiheyden todellisuus on limittäin kolmannen kanssa. Ihmiskunnan tapauksessa tämä tarkoittaa kasvanutta kaipuuta ykseyteen, rauhaan ja ehdottomaan rakkauteen toisin kuin kolmannen tiheyden erillisyyden illuusio. Todellisuuden värähtelyaste kiihtyy, ja näin voi tulla vastaan henkilökohtaisia ongelmia paljon nopeammalla ja intensiivisemmällä tavalla.

    On helppoa nähdä miten tämä tapahtuu kun tuhannet ihmiset Maapallolla ovat terapiassa, AA-kerhoissa ja vieroitusryhmissä ja monet haluavat parantaa ihmisten oloa planeetallamme. Tämä on vastuunottamisen värähtelytaajuus. Tämä on se taajuus kun alkaa muistaa Vapaan Tahdon enkoodauksen.

    Tämä on viimeinen taajuus jossa fyysiset kehot ovat tietoisuuden ilmaisun käytössä. Monet sivilisaatiot valitsevat sen takia käyttää pitkiä aikoja tässä tiheydessä.

  • VIIDES TIHEYS: ”Minuuden” kokemuksellinen tietoisuus ryhmäidentiteettinä; Ei enää lineaarisen ajan rajoittama.
    Tässä tiheydessä ajattelevat tietoiset olennot alkavat herätä perintöönsä. Tämä on viisauden tiheys. Kun herää sisällä olevaan viisauteen, sitä usein haluaa jakaa niiden kanssa jotka ovat edelleen keskittyneet alempiin tiheyksiin

    Monet tässä maailmassa valitsevat ryhtyä toisten oppaiksi. Viidennen tiheyden olento sulautuu perhetietoisuutensa kanssa (”ylisielu” tai ”korkeampi itse”, jos käsite sallitaan) ja alkaa muistaa. Tämä on ensimmäinen tiheys, jonka kokemus on immateriaalinen.

    (Huom: Ei ole selvää määritelmää sille kun siirrytään viidennestä kuudenteen ja seitsemänteen tiheyteen. Koska nämä tiheydet eivät ole fyysisiä, näissä siirtymissä on paljon sekoittumista.)

  • KUUDES TIHEYS: Tietoisuus ulottuvuutena itsenään.
    Tätä on usein kutsuttu termillä ”Kristus-tietoisuus, siinä mielessä että se esittää värähtelytasoa joka on Kristuksen tai Buddhan tasolla. Tästä värähtelystä syntyy täysi muistaminen, ja voi alkaa ottaa vastuuta Kokonaisuudesta oman itsen sijaan.

    Itsen edistämisen prosessi ja Kokonaisuuden edistämisen prosessi muuttuvat yhdeksi ja samaksi.

  • SEITSEMÄS TIHEYS: Tietoisuus moniulotteisena kokemuksena; Ryhmä-matrix -identiteetti (Sosiaalinen muistikompleksi).

    Tämä on koko Ykseyden, tai integraation, värähtelytaajuus. Ne jotka värähtelevät tällä taajuudella ovat sulautuneet identiteetissä ja muuttuneet kokonaisuuden massatietoisuudeksi. He magnetoivat muissa taajuuksissa olevia ja tarjoavat luonnollisen virran kohti integraatiota.

    Kun seitsemännen tiheyden olennot saavuttavat kriittisen massan, ne edistyvät Lyyran Prisman läpi (meidän kannaltamme nähtynä se on vain mustan aukon poistumispaikka) ja saavuttavat seuraavan oktaavin, jossa toinen seikkailu odottaa.

On tärkeää huomata, että kun Kokonaisuuden osat työntyivät Lyyran Prisman läpi, jokainen tietoisuus säilytti tajunnan kaikilla tiheyden tasoilla.

Kuitenkin, unohdus säilyi osittain. Kaikkein tiheimmin keskittyneillä tasoilla (kuten kolmas ja osittain neljäs tiheys) voi syntyä tietämättömyys muista olemassaolon tasoista. Kun integraatio tapahtuu, tullaan taas tietoisiksi näistä aspekteista.

Mikrokosmos aina heijastelee makrokosmosta. Tämä näkyy ”sattumina” siitä miten atomirakenne heijastelee aurinkokunnan rakennetta. Sama tapahtuu kun Kokonaisuuden osat sirpaloituvat yksittäisiksi olennoiksi tai sielujen ryhmiksi. Kun inkarnoidutaan fyysiseen kehoon, sitä voidaan pitää samana kuin minisiirtymää Lyyran Prisman läpi.

Sielun sirpaloituminen inkarnaation aikana voidaan tulkita jonkin verran samaksi kuin Freudin id, ego ja superego hänen teorioissaan. Sikiövaiheessa sielu on ensimmäisen tiheyden tietoisuudessa. Tuolloin ollaan tietoisia itsestään monimutkaisesti ympäristöön kytkeytyneenä.

Fyysisesti ollaan DNA-koodien massa, jolla on potentiaalia muuttua tietoiseksi ihmisolennoksi. Koska Freud ei vienyt hypoteesiaan syntymistä ennen tapahtuneeseen kehitykseen, silloin ei ole korrelaatiota. Jos hän olisi luonut kuvauksen joka kuvaa ”sikiön” suhdetta ympäristöönsä, silloin se kuvaus olisi ollut ensimmäisestä tiheydestä.

Kun lapsi on alle kaksivuotias, hän alkaa näyttää toisen tiheyden tietoisuuden kykyjä. Voidaan alkaa havaita erkaantumista itsen ja ympäristön välillä, ja sen halut muuttuvat ulkoisiksi. Jonkin verran egosentristä näkökulmaa on edelleen, mikä korreloi id:n kanssa. Se mikä erottaa lapsen toisen tiheyden orientaation kolmannen tiheyden orientaatiosta on kyvyttömyys erottaa oma itsensä ympäristöstä.

Arviolta toisesta vuodesta eteenpäin kolmannen tiheyden tietoisuus muuttuu pääasialliseksi viitekehykseksi. Tällöin ego alkaa kehittyä, lapsen tietoisuus itsestään erillisenä yksilönä. Nämä ovat kriittisiä kehitysvuosia; voidaan nähdä että jos kehitys häiriintyy (esim. hyväksikäytön takia), persoonallisuus voi sirpaloitua ja mahdollisesti luoda toimintahäiriön myöhemmässä elämässä.

Monet yksilöt säilyttävät egon kautta tapahtuvan kolmannen tiheyden tietoisuuden orientaation koko elämänsä ajan. Superegon, tai korkeamman tietoisuuden, kehittyminen on tyypillinen neljännen tiheyden piirre. Ihmisillä on mahdollisuus kehittää tätä aspektia itsessään. Tämä on syntymässä tapahtuneen persoonan sirpaloitumisen integrointia, sekä integraatiota henkisellä tasolla.

Ihmisrodun alkaessa liikkua kiinteästi neljännen tiheyden tietoisuuteen, epäillään että tämä persoonallisuuden sirpaloitumisprosessi muuttuu vähemmän näkyväksi, ja mahdollisesti lapset alkavat näyttää neljännen tiheyden ominaisuuksia aikaisemmin kehityksessään ja säilyttää ne koko elämänsä ajan.

Lapsuudessa pitää oppia miten selviytyä ja integroitua toimivaan viitekehykseen. Jos tätä ei voi tehdä (kuten hyväksikäytön tapauksessa), psykologisia häiriöitä esiintyy usein kun päästään aikuiseen ikään. Patologiat kuten dissosiatiivinen identiteettihäiriö voivat syntyä koska luonnollinen kolmannen tiheyden persoonan integraatioprosessi ei tapahtunutkaan lapsuudessa. Jotkut avaruusolentojen sivilisaatiot ovat oppineet havaitsemaan ja transmutoimaan patologisten häiriöiden siemenet lapsuudessa, ja näin niillä ei ole patologioita aikuisina.

Jos ymmärretään, että huolimatta siitä miten pitkälle yksittäiset sirpaleet (joko sielun tasolla tai persoonina) ovatkaan menneet, ja että tie takaisin on aina integraation kautta, kukaan ei koskaan menetä tavoitetta silmistään.

Silloin me voimme palata kotiin jälleen kerran.

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades