Avainsana-arkisto: elämä

Tiede

Elämän luonne: Vaikutukset avaruusolentojen olemassaoloa koskevaan hypoteesiin

Kommentoi

kirjoittanut Silvano P. Colombano Ph.D., NASA (eläkkeellä), avustava jäsen: Scientific Coalition for UAP studies (SCU)

Tiivistelmä

Elämä on ilmiö, joka voi syntyä ja säilyä ympäristöissä, joita on pidetty liian äärimmäisinä selviytymiselle. Organismeja, jotka saavat energiansa muista lähteistä kuin valosta, löytyy monista ”elämälle epäsuotuisista” paikoista Maapallolla. On oletettu, että elämää saattaa esiintyä maankaltaisilla eksoplaneetoilla, mutta elämän kyky saattaa ulottua goldilocks-vyöhykkeen ulkopuolelle ja jopa suuriin määriin vielä havaitsemattomia planeettoja, joiden tiedetään kiertävän vapaasti avaruudessa kaukana tähdistä. Elämä näyttää olevan paljon yleisempi ilmiö kuin aiemmin on ajateltu, mikä lisää todennäköisyyttä kehittyneen Maan ulkopuolisen älykkyyden olemassaololle.

Avainsanat: Elämän alkuperä, ekstremofiilit, rogue-planeetat, avaruusolentojen elämä, eksoplaneetat

Johdanto

On ehkä yllättävää, että meillä on teorioita maailmankaikkeuden alkuperästä ja ymmärrys sen kehityksestä, mutta ennustava teoria elämän alkuperästä on edelleen saavuttamattomissamme. Meillä on hyvä käsitys ajanjaksosta, jolloin elämä syntyi, mutta ei teoriaa, joka voisi ennustaa sen syntymistä tiettyjen ympäristöolosuhteiden perusteella. Tämä on vakava ongelma, kun yritämme arvata, mistä voimme löytää elämää universumista, kuinka yleistä se on, kuinka usein se on kehittynyt tuottamaan älykkäitä organismeja ja lopulta kehittyneitä teknologioita. Perusteellisen elämän teorian puuttuminen vaikuttaa käsitykseemme UAP:den mahdollisesta luonteesta ja lähteestä.

Meillä on selkeä käsitys luonnonvalinnan evoluutiosta siitä lähtien, kun geneettinen koneisto on olemassa, sen kyvystä tallentaa (DNA) tietoa fenotyypistä ja ilmaista sitä rakentamalla proteiineja ja muita nukleotidikoneistoja, jotka muodostavat fenotyypin. Kyky tallentaa ja ilmaista tarvittavaa tietoa on mahdollista ”molekyylikielen”, geneettisen koodin, ja mekanismin ansiosta, joka pystyy lukemaan molekyylitietoa ja rakentamaan tarvittavia rakenteita. Tätä pidetään vähimmäisvaatimuksena, jonka oletetaan olleen läsnä alkuperäisessä organismissa, jota usein kutsutaan L.U.C.A.:ksi (Last Universal Common Ancestor, viimeinen universaali yhteinen esi-isä).

Elämän alkuperän perustavanlaatuinen ongelma on, että tämä alkuperäinen minimaalinen koneisto on jo liian monimutkainen syntyäkseen sattumalta, eikä meillä ole teoriaa tai todisteita mahdollisista evoluutiovaiheista, jotka voisivat johtaa L.U.C.A:n muodostumiseen. On olemassa esimerkkejä yrityksistä laskea sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyys, mutta nämä ovat vain harvinaisuuksia, joilla on vain vähän arvoa. Ongelma on vielä syvempi, jos otetaan huomioon, että tällainen järjestelmä voi syntyä ja ylläpitää itseään vain jo olemassa olevassa laajemmassa molekyylisessä ympäristössä, oikealla ”teknologisella” tasolla. Käsittelen tätä ongelmaa ja esittelen lähestymistapoja, jotka ehdotin alun perin väitöskirjassani (Colombano 1977) ja joita myöhemmin ovat esittäneet muut tutkijat.

Elämästä muodostuu teoreettinen kuva, joka on pohjimmiltaan juurtunut logiikkaan ja matematiikkaan ja joka voi ilmetä monenlaisissa ympäristöissä. Näitä ovat tietysti Maapallon menneet ja nykyiset ympäristöt, mahdolliset avaruusympäristöt sekä mahdollisesti digitaaliset ja mekaaniset ympäristöt.

Elämää ylläpitävien ja sen syntyä mahdollisesti edistäneiden maaympäristöjen moninaisuus näkyy sellaisten elämänmuotojen (ekstremofiilien) olemassaolossa, jotka voivat menestyä lämpö- ja kemiallisissa energiajärjestelmissä, jotka eivät vaadi happea tai auringonvaloa. Esittelen muutamia esimerkkejä.

Maapallon ekstremofiilien esimerkki viittaa uusiin mahdollisuuksiin elämän syntymiselle maailmankaikkeudessa. Planeettojen tähtijärjestelmissä kiinnostus on keskittynyt pääasiassa planeettojen esiintymiseen ”goldilocks”-vyöhykkeellä, joka määritellään elinkelpoiseksi vyöhykkeeksi, jossa voi esiintyä nestemäistä vettä ja jonka ilmasto-olosuhteet ovat samanlaiset kuin Maapallolla. Extremofiilien esiintyminen lisää kuitenkin mahdollisuutta, että elämää voisi esiintyä myös Goldilocks-vyöhykkeen ulkopuolella, kuten esimerkiksi aurinkokuntamme merikuissa, kuten Europassa, ja vieläkin mielenkiintoisemmin joissakin lukuisista ”rogue-planeetoista”, jotka ovat irronneet planeettakunnistaan ja matkustavat tähtienvälisessä avaruudessa.

Keskustelemme siitä, kuinka ilmeinen rogue-planeettojen runsaus yhdessä uuden ymmärryksemme ekstremofiilisistä ympäristöistä ja elämän ilmiön luonteesta voi olla merkittävällä tavalla vaikuttamassa elämän esiintymiseen universumissa ja mahdollisiin vuorovaikutuksiimme sen kanssa, kuten UAP:den tapaus mahdollisesti osoittaa.

1. Elämän luonne

Fysiikan ja biologian välillä on perustavanlaatuinen ero. Fysiikassa yksinkertaisten esineiden ja ilmiöiden havainnointi mahdollisti matemaattisen kielen ja ennustettavuuden (fysiikan ”lait”) kehittymisen. Tämä on johtanut syvälliseen ymmärrykseen ja ”hallintaan” fyysisestä maailmasta, jonka kanssa normaalisti olemme vuorovaikutuksessa. Väitän, että biologiassa on ollut vain kaksi merkittävää käsitteellistä läpimurtoa: Darwinin valintateoria ja Watsonin ja Crickin (1953) teoria sekä DNA:n ja geneettisen järjestelmän ymmärtäminen. Nämä läpimurrot ovat mahdollistaneet lajien evoluution jäljittämisen ”viimeiseen universaaliin yhteiseen esi-isään” (L.U.C.A.). Tämä ei vähennä niiden lukemattomien löytöjen merkitystä, jotka antavat meille nyt vankan ymmärryksen mekanismeista, jotka ylläpitävät elävien organismien rakennetta ja lisääntymistä sekä niiden vuorovaikutusta. Väitän yksinkertaisesti, että biologia on edelleen pääasiassa kuvaileva tiede ja että meillä ei ole vielä teoriaa, joka ennustaisi elämän syntymisen primitiivisen Maan olosuhteissa.

Kykymme jäljittää elämän kehitys pysähtyy L.U.C.A.:an, hypoteettiseen organismiin, jolla oli jo geneettinen järjestelmä, joka kykeni tallentamaan fenotyyppistä tietoa DNA:han ja rakentamaan fenotyypin, joka pystyi lisääntymään, säilyttämään läsnäolonsa ympäristössä ja lopulta kehittymään darwinistisen valinnan kautta.

Vaikka geneettinen järjestelmä on primitiivinen, se on jo erittäin monimutkainen. Alkuperäistä elämää koskevissa tutkimuksissa tarkasteltiin mahdollisuutta, että tällainen alkuperäinen järjestelmä olisi syntynyt sattumanvaraisesti. Valitettavasti todennäköisyys on häkellyttävän pieni, kun otetaan huomioon, että yhdellä 100 aminohapon ketjusta muodostuneella proteiinilla on 20100 mahdollista rakennetta ~ 1,27*10130. Huomaa, että koko maailmankaikkeuden arvioidaan sisältävän noin 1080 atomia (Kaplan 1972). Ongelma on kuitenkin paljon syvällisempi, sillä monimutkaiset, itseään ylläpitävät järjestelmät ovat aina osa ympäristöä tai ”tekniikkaa”, joka voi tuottaa ja ylläpitää niitä, ja ne voivat olemassa ja ymmärrettävissä vain siinä kontekstissa, joten olisi oletettava koko tekniikan sattumanvarainen syntyminen. Tämä on sama kuin pyytäisi vuosisata sitten eläneitä erittäin älykkäitä tiedemiehiä ”ymmärtämään” tai takaisinmallintamaan, miten matkapuhelin on syntynyt. On selvää, että laskelmat matkapuhelimen muodostavien molekyylien sattumanvaraisesta kokoontumisesta olisivat merkityksetön harjoitus!

Todellisuudessa uudet teknologiat kehittyvät vanhoista teknologioista, ja vanhat teknologiat katoavat usein kokonaan, kun niitä tukenut infrastruktuuri ei enää ole tarpeen. Nykyisiä esimerkkejä ovat Saturn-rakettiteknologian katoaminen Kuuhun paluuta varten tai puhelinkoppien ja kirjoituskoneiden katoaminen.

Biologia kohtaa saman ongelman elämän alkuperän suhteen. Alkuvaiheessa oli innostusta, joka perustui menestykseen todistaa, että perusrakenteita voitiin tuottaa todennäköisessä varhaisessa Maapallon ympäristössä. Tässä tapauksessa ”tekniikat” olivat yksinkertaisia kemiallisia tai fysikaalisia vuorovaikutuksia aminohappojen ja orgaanisten molekyylien tuottamiseksi (esim. Miller 1953) tai mahdollisia solukalvojen esiasteita, kuten koaservaattipisaroita (esim. Oparin 1957) ja proteinoidimikropalloja (esim. Fox et al. 1967). Siitä lähtien kokeiluja on jatkettu useiden mielenkiintoisten kemiallisten rakenteiden tuottamiseksi (mukaan lukien joitakin meteoriiteista löydettyjä), mutta ne kohtaavat edelleen saman perustavanlaatuisen ”esteen”: ”ensimmäisen tason” objektien (pienet polypeptidit ja pienet polynukleotidit) tuottaminen yksinkertaisten rakennuspalikoiden vuorovaikutuksessa energian minimoinnin avulla. Teknologiat syntyvät esineiden järjestelmistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään muiden esineiden rakentamiseksi. Vuorovaikutuksessa olevien esineiden määrä voi olla valtava, ja lopulta rakenteiden vakaus tai pysyvyys saavutetaan suljetuilla loogisilla sykleillä eikä fyysisillä minimeillä.

Esimerkkejä suljetuista loogisista sykleistä ovat M. Eigenin (1971) proteiinien katalyyttiset verkostot, jotka sisältäisivät suljetut silmukat, ja katalyyttinen hypersykli, joka sisältää sekä nukleiinihappoja että proteiineja. Nämä jäivät käsitteiksi ilman kokeellista todentamista, mutta ne ovat tärkeitä osoittaen näiden loogisten stabiilisuuspisteiden olemassaolon mahdollisuutta aineen evoluution polulla prebioottisista olosuhteista.

Damiani et ai. (2013) ovat osoittaneet syitä, miksi märkälaboratoriokokeilla on vaikeuksia tuottaa havaittavia itsekataliittisia sarjoja, mutta mielestäni märkälaboratorioiden elämän alkuperätutkimuksen perusongelma (joka muodostaa edelleen suurimman osan tästä tutkimuksesta) on se, että elämä syntyi suurista kemiallisista altaista ja yli 4 miljardin vuoden ajanjaksolla, ja se voi olla yksinkertaisesti mahdotonta rakentaa biologista tietä pitkin uudelleen.

Yksi lähestymistapa, joka on vihdoin saamassa enemmän arvostusta, on tutkia mahdollisia esibiologisia evoluutiomenetelmiä keinotekoisessa elämässä ja keinotekoisessa kemiassa, jotta saataisiin tietoa tällaisten ilmiöiden luonteesta. Väitöskirjassani (Colombano 1977) käsittelin virtuaalisen geneettisen koodin alkuperää siirtymävaiheena virtuaalisen DNA-sekvenssin sisältämästä informaation puutteesta informaatioon, joka oli ”lukittu”. Tämä loogisesti lukittu informaatio pystyi sitten ylläpitämään adapterijärjestelmää, joka pystyi lukemaan koodin ja muodostamaan adapterit itse suljetussa itsekoodausloopissa. DNA-sekvenssi esitettiin yksinkertaisesti nollien ja ykkösten lukujonona. Adapterit olivat A:n ja B:n sekvenssejä. Adapterien oli tarkoitus edustaa proteiinia (syntetaaseja) yhdessä nukleotidien ja ribosomaalisen koneiston kanssa, joka pystyy lukemaan kodonit ja osoittamaan tietyn aminohapon kyseiselle kodonille. Esimerkiksi G C C (G uaniini–C ytosiini-Cytosiini) → alaniini. Analogisessa järjestelmässämme esimerkiksi 0 voitaisiin määrittää A:ksi. Aloitin seuraavasta lähtökohdasta: kaikki mahdolliset adapterit voivat olla läsnä järjestelmässä, eli geneettistä tietoa ei ole, koska määritykset olisivat silloin satunnaisia (sekä 1 – > A että 1- > B olisivat mahdollisia). Esitin seuraavan kysymyksen: hankkiiko järjestelmä ”tietoa” lukitsemalla itsensä johdonmukaisen adapterien joukon? Vastaus oli myöntävä. Suhteellisen lyhyen simulointiajan jälkeen joko koodi [0 – > A, 1 – > B ] tai [0 – > B , 1 – > A]

Tämän tuloksen merkitys on kaksijakoinen: 1) geneettisen koodin luonne on pikemminkin ”kielellinen” ja symbolinen kuin ”fyysinen”. Toisin sanoen ei ole fyysistä syytä, miksi esimerkiksi GCC tulisi määrittää alaniiniksi, 2) tällaisen järjestelmän vakaus ja itsensä ylläpitäminen on luonteeltaan loogista eikä jonkinlaista energian minimiä. Tämän ominaisuuden oli jo esittänyt Pattee (1972), kun hän totesi, että se, mitä usein eufemistisesti kutsutaan ”elämän kieleksi”, ilmentää itse asiassa todellisen kielen symbolisia ominaisuuksia.

Rajoitteiden ja objektien karakterisoinnin rooli evoluution muokkaamisessa kaikilla tasoilla tunnustetaan uusissa töissä, kuten ”Assembly theory” (Sharma et al. 2023). Kuten he oikein huomauttavat, vaikka fysiikan lait ovat vastuussa objektien muodostumisesta, rajoitukset ja valinta määräävät, mitkä objektit syntyvät ja säilyvät. Jokainen objekti kantaa mukanaan todisteita sen muodostumisesta ja valintahistoriasta.

Luonnossa esiintyvien ”loogisten” rajoitteiden ja prebioottisen valinnan roolia voidaan parhaiten tutkia niin sanotuissa ”keinotekoisissa elämänmuodoissa”, joissa voidaan kokeilla erilaisia rakenne-toiminto-suhteita ja niiden evoluutiota (esim. Decraene ym. 2014, Colombano ym. 2002) ja informaatioteoriaa voidaan soveltaa (esim. Adami 2014). Elämä syntyi Maapallolle primitiivisen Maapallon orgaanisten molekyylien monimutkaisuuden ja vuorovaikutusten lisääntyessä. Vaikka tätä evoluutioprosessia ei vielä täysin ymmärretä, elämään liittyviä ilmiöitä, kuten itsereproduktiota ja järjestelmän evoluutiota, voidaan simuloida keinotekoisissa järjestelmissä. Itse asiassa ”elämä” voidaan esittää järjestelmänä, jolla on omat erityisominaisuutensa ja ”luonteensa”. Esimerkiksi geneettiset algoritmit ovat nousseet esiin tehokkaina ongelmanratkaisutyökaluina, jotka hyödyntävät valinta- ja evoluutiomekanismia haluttujen rakenteiden tai ratkaisujen tuottamiseksi (esim. Lohn ym. 2001). Elämän ilmiön perustana olevat loogiset periaatteet toteutuvat Maapallon molekyylisessä ympäristössä, jolloin syntyy ”elämä sellaisena kuin me sen tunnemme”, mutta prosessi jatkuu edelleen. Olemme vain yksi niistä ”vakauden pisteistä”, jotka mahdollistavat evoluution luoda uusia järjestelmiä. On mahdotonta ennustaa, mitä tämä elämän ilmentyminen tuottaa tuhansien, miljoonien tai miljardien vuosien kuluttua. Tähän on kaksi perustavaa laatua olevaa syytä: 1. Ihmisen evoluutio on nykyään suurelta osin tavoitteellista, eikä se ole enää niin riippuvainen satunnaisista tapahtumista, ja 2. Emme ole enää luonnon asettamien ehtojen rajoittamia. Meillä on yhä enemmän valtaa ja hallintaa näiden olosuhteiden suhteen. Voidaan myös spekuloida, että elämä voisi ilmentyä digitaalisessa järjestelmässä. Tällainen ”keinotekoinen elämä” ei olisi vain simulaatio tietystä kiinnostavasta elämän ilmiöstä, vaan todellinen ”itsenäinen” kehittyvä järjestelmä, joka kykenee tuottamaan entiteettejä, ehkä (jos voin antaa anteeksi villin spekulaationi) jopa älykkyyden muotoja.

Ennustavan teorian puutteesta huolimatta voimme esimerkkien perusteella olettaa kaksi perustavaa laatua olevaa seikkaa: 1. Elämän potentiaalinen kyky kehittyä monenlaisissa ympäristöissä, ja 2. Sen loogisen ja systeemisen luonteen rooli, riippumatta kemiallisesta ilmentymästä, muiden, mahdollisesti kehittyneempien muotojen olemassaolossa.

2. Ekstremofiiliorganismit

On yleisesti oletettu, että elämä Maapallolla on tullut mahdolliseksi ilmastonmuutoksen, kuten lämpötilan lieventymisen, ilmakehän vakaantumisen ja hydrosfäärin muodostumisen, ansiosta. Nämä olosuhteet yhdessä UV-säteilyn kanssa mahdollistivat sellaisten kemiallisten yhdisteiden muodostumisen, jotka tekivät ensin anoksisen fotosynteesin ja lopulta oksigeenisen fotosynteesin mahdolliseksi (esim. Schops 2011, Marek ym. 2019).

Happipitoisen fotosynteesin katsotaan rikastuttaneen ilmakehää hapella ja mahdollistaneen siten monimutkaisen biologisen elämän kehittymisen erittäin energisen aerobisen aineenvaihdunnan kautta. Elämä on kuitenkin mahdollista myös ilman happea (anaerobinen aineenvaihdunta), vaikka se yleensä rajoittuu bakteerien ja arkeonien elämään.

Vaikka anaerobisen organismin ensimmäisen tunnistamisen ja karakterisoinnin ansio liitetään Louis Pasteuriin vuonna 1860, vallitsi edelleen käsitys, että elämä vaati kohtuullisen ”leutoja” olosuhteita ja lämpötiloja. Ensimmäinen löytö esimerkistä, jota alettiin kutsua ”ekstremofiiliksi”, tapahtui vuonna 1969 Yellowstone-kansallispuistossa lämpimässä lähteessä, jossa eristettiin bakteeri nimeltä Thermus aquaticus gen. n. ja sp. N., joka viihtyi 70–79 °C:n lämpötiloissa (Brock & Freeze 1969). Tämä oli alku sarjalle löytöjä, jotka osoittivat, kuinka elämä voi itse asiassa kukoistaa monenlaisissa ympäristöissä, joita voitaisiin pitää ”äärimmäisinä” verrattuna niihin, joissa me ja useimmat meille tutut organismit elämme. Joitakin merkittäviä esimerkkejä on lueteltu alla.

Mikrobiyhteisöt syvänmeren hydrotermisissä purkausaukoissa

Nämä mikrobiyhteisöt koostuvat tyypillisesti kemoautotrofisista bakteereista ja arkeoneista, jotka saavat energiansa kemiallisista yhdisteistä auringonvalon sijaan. Nämä organismit käyttävät rikkivetyä ja muita pelkistyneitä yhdisteitä energialähteinä kemosynteesin avulla (McGonigle & Huber 2018).

Antarktiksen jäätikön alla sijaitsevien järvien mikrobiomit

Mikrobiyhteisö, joka elää Antarktiksen jäätikön alla sijaitsevassa Whillans-järvessä, joka on täysin eristetty, valoa vailla oleva ekosysteemi kilometrien paksuisen jään alla. Mikrobiyhteisössä vallitsevat organismit, jotka metabolisoivat rautaa, rikkiä ja ammoniakkia. Fylogenettiset tiedot viittaavat siihen, että nämä mikrobit ovat todennäköisesti muuttaneet pinnalta miljoonia vuosia sitten ja sopeutuneet sittemmin jäätikön alla olevaan ekosysteemiin (Christner, B. C., et al. 2016).

Endoliittiset mikrobit syvällä maankuoressa

Mikrobeja on löydetty elävänä Maapallon syvältä kuoresta, jossa vallitsevat korkea paine, auringonvalon puute ja vähäinen orgaanisen aineksen määrä. Nämä mikro-organismit metabolisoivat pääasiassa vetyä ja sulfidia, jotka syntyvät veden ja kiven välisessä vuorovaikutuksessa. Erityisen mielenkiintoista on, että genomin sekvensoinnin perusteella monet näistä syvän biosfäärin mikrobeista ovat peräisin muinaisilta ajoilta, ja niiden esi-isät ovat saattaneet olla Maapallon muodostumisvaiheen aikana maaperän alla eläneitä varhaisia asukkaita (Onstott, T. C., et al. 2019).

Metanogeeniset arkeonit syvänmeren sedimenteissä

Nämä arkeonit viihtyvät hapettomissa, korkeapaineisissa syvänmeren sedimenteissä. Ne tuottavat metaania hiilidioksidin ja vedyn anaerobisen aineenvaihdunnan kautta. Genomitiedot ja isotooppitutkimukset viittaavat siihen, että syvänmeren sedimentit olivat näiden organismien alkuperäinen kehitysympäristö (Orsi, W. D., et al. 2020).

Rikkipohjainen elämä syvissä kultakaivoksissa

Extremofiilejä löydettiin Etelä-Afrikan kultakaivoksista, 3 kilometrin syvyydestä maan pinnasta, jossa valoa ja orgaanista hiiltä ei ole. Nämä organismit elävät sulfaatin pelkistyksellä ja vedyn hapettumisella, jota ylläpitää vedestä ja kivestä syntyvä radiolyyttinen vety. Nämä organismit näyttävät olevan pinta-mikrobien jälkeläisiä, jotka ovat muuttaneet syvälle maan alle (Chivian, D. C., et al. 2008).

3. Ekstremofiilien merkitys

Peruskuva, joka tästä muodostuu, on se, että elämä voi kukoistaa monenlaisissa ympäristöissä ja hyödyntää erilaisia energialähteitä, joihin ei kuulu valoa tai happea. Monet näistä ympäristöistä voivat esiintyä aurinkokuntamme ja muiden tähtien planeettojen ulkopuolella, mukaan lukien kohteet, jotka sijaitsevat Goldilocks-vyöhykkeen ulkopuolella (NASA on juuri käynnistänyt tutkimusmatkan Europan jäätyneen meren tutkimiseksi). Toinen tärkeä seikka on, että geneettinen koodi on olennaisesti sama kaikissa organismeissa, mikä tukee ajatusta kaikkien elämänmuotojen yhteisestä esi-isästä.

Erittäin tärkeä kysymys on, oliko L.U.C.A. todellakin ekstremofiili, kun otetaan huomioon, että varhaista Maata voidaan varmasti pitää äärimmäisenä ympäristönä. Onkin todisteita siitä, että näin oli (Weiss et al. 2016). Jos näin on, korkeamman tason eukaryootit (kasvit ja eläimet) ovat todellakin ”ekstremofiilejä”, joiden oli sopeuduttava hapen lisääntymiseen ilmakehässä.

Olemme tarkastelleet elämää toisaalta käsitteellisesti laajana ilmiönä, joka juontaa juurensa logiikasta, ja toisaalta voimana, joka kykenee kukoistamaan hyvin erilaisissa ympäristöissä. Nämä seikat yksinään viittaavat siihen, että elämä muualla universumissa on lähes varmaa ja että älykkyys ja teknologia ovat todennäköisesti kehittyneet joillakin eksoplaneetoilla. Äskettäin on tehty löytö, joka voi laajentaa näitä todennäköisyyksiä entisestään. Kyseessä on aiemmin havaitsemattomien, tähtijärjestelmistä irronneiden ja avaruudessa liikkuvien ”rogue-planeettojen” suuri määrä, jotka saattavat olla lähempänä meitä kuin lähin tähti Proxima Centauri (4,25 valovuoden päässä).

4. Rogue-planeettojen olemassaolo ja yleisyys

Rogue-planeettojen olemassaoloa alettiin ensimmäisen kerran pohtia 1900-luvun puolivälissä, kun astrofyysikot tarkastelivat skenaarioita, joissa planeetat voisivat irrota tähtijärjestelmistä. Vuonna 2000 tähtitieteilijä Przemek Mroz havaitsi gravitaatiomikrolinssitapahtuman, joka viittasi eristetyn planeetan massan omaavan kohteen olemassaoloon. Kohteen todettiin olevan Maan kokoinen, ja sille annettiin nimi OGLE-2016-BLG-1928 (Powell, 2024). Mikrolinssit, ilmiö, jossa massiivisen objektin painovoima fokusoivat taustatähden valoa, ovat tärkein tekniikka rogue-planeettojen löytämisessä, koska ne eivät heijasta tai himmennä naapuritähden valoa tai vaikuta sen liikkeeseen. Tähän asti mikrolinssitapahtumat on havaittu tavallisilla teleskoopeilla, mutta suunnitelmissa on teleskooppeja, jotka on suunniteltu erityisesti näiden objektien havaitsemiseen, sekä yhteistyöprojekteja, jotka mahdollistavat yhden tapahtuman erillisen havainnoinnin. Rogue-planeettojen massan arvioimiseksi tarvitaan tilallisesti erillisiä havaintoja. Jo suunniteltuja teleskooppeja ovat japanilainen PRIME, NASA:n Roman ja kiinalainen Earth 2.0. Romanin odotetaan löytävän vähintään 1000 planeettaa ensimmäisten viiden toimintavuotensa aikana (Powell, ibid.).

Yllättävää voi olla se, kuinka lukuisia nämä kohteet ovat. Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin, että galaksin pääsarjan tähdissä voi olla jopa 100 000 vapaasti leijuvaa kohdetta, joiden massa on 10^-8–10^-2 auringon massaa (Strigari et al. 2012). Tämä tarkoittaa biljoonia planeettoja vapaassa galaktisessa avaruudessa. Jotkut niistä voivat olla lähempänä meitä kuin lähimmät tähdet. Yksi esine, nimeltään Oumuamua, sikarin muotoinen, pituudeltaan 100–1000 metriä ja leveydeltään ja korkeudeltaan 35–167 metriä, havaittiin vuonna 2017, ja sen kiertoradan ja nopeuden perusteella sen alkuperä määritettiin olevan tähtienvälinen avaruus. Se oli kaukana planeetan koosta, mutta se oli jälleen yksi osoitus siitä, kuinka yleisiä irralliset esineet todennäköisesti ovat.

Voivatko irralliset planeetat kantaa elämää?

Kuten olemme nähneet, elämä voi kukoistaa ja mahdollisesti syntyä monenlaisissa olosuhteissa, kunhan on olemassa energialähde ja todennäköisesti myös vettä. Rogue-planeetat voivat saada energiaa joistakin tai monista seuraavista lähteistä:

1. Radioaktiivinen hajoaminen – Radioaktiivisten isotooppien, kuten uraani-238:n, torium-232:n ja kalium-40:n, hajoaminen tuottaa lämpöä planeetan sisällä. (Turcotte ja Schuber., 2014)

2. Alkuperäinen lämpö – Lämpö, joka on säilynyt planeetan muodostumisen aikana tapahtuneista kertymis- ja erilaistumisprosesseista. (Stevenson, 1982)

3. Vuorovesilämmitys – Planeetan ja sen satelliittien väliset gravitaatiovoimat aiheuttavat kitkalämmitystä planeetan jaksottaisen muodonmuutoksen vuoksi. Huomaa, että rogue-planeetoilla voi olla kuita. (Peale et al. 1979)

4. Kiteytymisen latentti lämpö – Latentti lämpö vapautuu, kun planeetan ydin tai vaippa jähmettyy. (Nimmo, F. 2004)

5. Painovoimainen erilaistuminen – Kun tiheämmät materiaalit vajoavat ja kevyemmät materiaalit nousevat, potentiaalinen energia muuttuu lämmöksi. (Schubert et al. 2001)

6. Iskulämmitys – planeetan muodostumisen kertymisvaiheen aikana törmäyksistä syntyvä energia muuttuu lämmöksi. (Melosh 1989).

7. Kemiallinen erilaistuminen ja reaktiot – Ytimen muodostumiseen voi liittyä eksotermisiä kemiallisia reaktioita, jotka vapauttavat huomattavan määrän energiaa. (McKenzie et al. 2005).

8. Ohminen häviö – Planeetan magneettikenttä voi indusoida sähkövirtoja, jotka vuorovaikuttavat johtavan sisäosan kanssa ja tuottavat lämpöä (Turcotte & Schubert, 2014).

Olemme nähneet ekstremofiilien moninaisista itsensä ylläpitävistä strategioista, että on mahdollista, että yksi tai useampi rogue-planeettojen (termi tarkoittaa myös mahdollisia kuita) sisällä tai jäisten merien alla olevista energialähteistä riittää ylläpitämään jonkinlaista elämää. Kysymys on edelleen, voiko elämä syntyä tällaisissa ympäristöissä, ja jos voi, kuinka pitkälle se voi kehittyä älykkyydeksi.

Voidaan esittää vahva argumentti, että happea sisältävä ilmakehä on välttämätön monimutkaisten organismien evoluutiolle niiden aineenvaihdunnan tarpeiden vuoksi (esim. Catling, D. C. et al. 2005). Tyypillinen ekstremofiilinen, happiköyhä ilmakehä ei siis pystyisi ylläpitämään monimutkaisten organismien evoluutiota. Tämä argumentti ei kuitenkaan ota huomioon sitä tosiasiaa, että elämä itsessään aiheuttaa tyypillisesti ilmakehän muutoksia. On esimerkiksi todettu, että syanobakteerit olivat vastuussa ilmakehän hapen lisääntymisestä varhaisella Maapallolla (esim. Lyons, T. W. et al. 2014). Syanobakteerit tarvitsivat valoa hapen tuottamiseen, mutta tämä herättää kysymyksen, voitaisiinko muita energiamuotoja hyödyntää happea tuottavassa reaktiossa jossakin muussa ekstremofiilisessä ympäristössä. Voin vain spekuloida tätä ajatusta, mutta se olisi tutkimisen arvoinen. Tärkeintä on, että biologinen evoluutio on tiiviisti sidoksissa ilmakehän muutoksiin takaisinkytkentäsysteemissä, ja näiden palautesyklien lopullinen tulos ei välttämättä sulje pois monimutkaisten organismien evoluutiota.

Voidaan myös spekuloida, että näitä esineitä voisivat käyttää muukalaissivilisaatiot avaruusaluksina matkustaakseen galaksissa pois alkuperäiseltä planeetaltaan (Romanovskaya 2022). Tämä on samanlainen idea kuin NASA:lle ehdotetut ideat asteroidien käytöstä avaruusmatkoihin muille planeetoille (Kasianchuk ja Reshetnyk 2024). Ajatuksena olisi käyttää asteroidien runkoa säteilysuojana, suurempina asuintiloina ja varastotiloina.

5. Vaikutukset UAP:den avaruusolentohypoteesiin

Olen koonnut kolme aihetta: elämän luonne, elämän sopeutuminen (tai alkuperä) äärimmäisissä olosuhteissa ja vapaasti leijuvien planeettojen olemassaolo. Elämän luonnetta koskevaa pääargumenttiani voidaan pitää kiistanalaisena. Väitän, että elämä on ”järjestelmäilmiö”, joka on mahdollinen loogisten järjestelmien vuorovaikutusten ansiosta, jotka vakiintuvat syklien muodossa ja mahdollistavat jatkuvan evoluution. Fysiikka ja kemia ohjaavat paikallisia vuorovaikutuksia, mutta juuri ”vuorovaikutusten järjestelmä” mahdollistaa elämän syntymiseen tarvittavan monimutkaisuuden luomisen ja ylläpitämisen. Olemme tuttuja elämän ilmiön kanssa, joka ilmenee aineen molekyyleissä, mutta nämä loogiset sykliset vuorovaikutukset voivat ilmetä abstrakteissa objekteissa, kuten symboleissa, keinotekoisten kemikaalien muodossa, jotka voivat synnyttää monimutkaisia järjestelmiä. Näitä abstrakteja järjestelmiä voidaan käyttää molekyylijärjestelmien analogina tai simulaatiolaitteina, kuten ”digitaalisina laboratorioina”, mutta ne voivat myös kehittyä itsenäisenä ”keinotekoisena elämänä”, mahdollisesti jopa älykkyyden tasolle. Tämä voisi olla toinen muoto tekoälystä, joka syntyy itsestään eikä ihmisen ohjelmoinnin tuloksena.

Haluan nyt tutkia tämän näkemyksen vaikutuksia UAP:den luonteeseen. On yleisesti hyväksyttyä, että UAP:t osoittavat älykkyyttä. Tämä voi olla meidän kaltaisten biologisten olentojen älykkyyttä tai tekoälyä, joko itsenäistä tai ohjattua, ja mahdollisesti robotteihin toteutettua. Ehdotan lisämahdollisuutta ”keinotekoisesta elämästä”, joka on joko luonteeltaan laskennallista tai toteutettu jonkin muun tyyppisillä keinotekoisilla tai hiilettömillä kemiallisilla rakennuspalikoilla. Voimme pitää näitä olentoja ”elävinä robotteina”.

Jos UAP:den älykkyys viittaa biologisten olentojen paikalliseen läsnäoloon, meidän on myös otettava huomioon, että biologisen evoluution luonteen vuoksi olisimme tekemisissä näiden olentojen ekologian kanssa, eli niihin liittyvien bakteerien ja virusten kanssa, jotka voivat olla meille hyvin vaarallisia, aivan kuten monet eurooppalaiset mikrobiotat osoittautuivat kohtalokkaiksi amerikkalaisille alkuperäiskansoille. Voisiko tämä olla syy siihen, että anekdoottisia raportteja lukuun ottamatta hypoteettiset biologiset olennot eivät ole aloittaneet ”virallista” vuorovaikutusta?

Ekstremofiilien ja rogue-planeettojen aiheet liittyvät toisiinsa ajatuksella, että rogue-planeettojen sisäisen energian muodot voisivat ylläpitää elämää. Tämä laajentaa huomattavasti elämän esiintymisen mahdollisuutta galaksissamme, mahdollisesti jopa lähistöllämme. Vielä keskustellaan siitä, johtuiko elämän syntyminen tai myöhempi sopeutuminen ekstremofiilien olosuhteista.

Molemmille on näyttöä. Mutta vaikka elämä voisi syntyä rogue-planeetoilla, kysymys siitä, voisivatko nämä olosuhteet mahdollistaa älykkyyttä ja lopulta teknologiaa osoittavien monimutkaisten organismien evoluution, jää edelleen avoimeksi. Tätä kysymystä käsitellään osiossa 4 (Voisiko rogue-planeetoilla olla elämää?).

Joka tapauksessa on mielenkiintoista spekuloida, että edistyneet teknologiset sivilisaatiot voisivat hypätä tällaisille kappaleille ja hyödyntää näiden planeettojen sisäistä energiaa ja resursseja matkustaakseen tähtienvälisessä avaruudessa.

UAP:ssa on yksi näkökohta, jolla on mielestäni syvällisiä vaikutuksia, joita ei ole käsitelty riittävästi. Se on ilmeinen ”pesäkkeiden” olemassaolo sekä yleisesti ottaen jatkuva esiintyminen useiden vuosien ja mahdollisesti vuosisatojen ajan. Tämä viittaisi johonkin salaperäiseen ‘luonnolliseen’ ilmiöön, ellei joistakin ”esineistä” olisi havaittu älykästä ja fyysisesti käsittämätöntä liikkumista. Kuitenkin jopa innokkaimmat tähtienvälisen matkustamisen kannattajat joutuisivat myöntämään, että olisi paljon tehokkaampaa, jos väitetyt tähtienväliset avaruusalukset pysyisivät lähistöllä. Missä ne ovat? Joissakin vedenalaisissa tukikohdissa? Voisimmeko löytää ne?

On spekuloitu, että aurinkokuntamme planeettojen kohteet voisivat toimia toimintapohjana. Voimme lisätä tähän mahdollisuuden, että meille vielä näkymätön, mahdollisesti aurinkokunnan ulkoreunoille jäänyt irrallinen planeetta voisi toimia samalla tavalla tai jopa olla nomadisen vierailijan sivilisaation sijaintipaikka.

Yhteenveto

Olemme tarkastelleet kahta perustavaa laatua olevaa käsitystä elämän luonteesta. Ensimmäinen on sen alkuperä äärimmäisissä maaympäristöissä, joissa on vähän happea. Elämän kyky säilyä tällaisissa ympäristöissä jatkuu edelleen, kuten useat esimerkit ekstremofiileistä osoittavat. Toinen, tärkeä mutta vähemmän tunnustettu käsitys on sen luonne ilmiönä, joka juontaa juurensa logiikasta ja järjestelmän ominaisuuksista eikä pelkästään fysiikasta ja kemiasta. Nämä kaksi käsitystä vaikuttavat elämän mahdolliseen yleisyydestä monenlaisissa planeetan ympäristöissä ja älykkäiden olentojen luonteeseen, jotka saattavat ohjata UAP:ta. Olemme esittäneet esimerkkejä ekstremofiilisistä ympäristöistä, joissa elämä voi säilyä ilman happea ja valoa. Olemme tarkastelleet tähtijärjestelmistä irronneiden ja tähtienvälisessä avaruudessa vapaasti leijuvien planeettojen olemassaoloa ja runsautta.

Kuten kaikki planeetat, näillä ”rogue” taivaankappaleilla on sisäisiä energialähteitä, jotka voivat riittää elämän syntymiseen, kuten se on voinut tapahtua Maassa äärimmäisissä olosuhteissa, joissa ei ole valoa tai happea. Sen lisäksi, että nämä planeetat lisäävät huomattavasti elämän syntymiseen sopivien paikkojen määrää, niiden vapaasti kelluva luonne tähtienvälisessä avaruudessa herättää spekulaatioita siitä, että edistyneet teknologiset sivilisaatiot voisivat käyttää niitä tähtienvälisen matkustamisen tukikohtina. Parhaillaan kehitetään teleskooppeja, joilla on erityisiä ominaisuuksia näiden kohteiden löytämiseen ja tutkimiseen. Toivottavasti pystymme paremmin arvioimaan ja kvantifioimaan näiden kohteiden mahdollisen roolin elämän leviämisessä universumissa.

Lähdeviitteet

Adami, C. (2015). Information-Theoretic Considerations Concerning the Origin of Life. Origins of Life and Evolution of Biospheres, 45, 9439. Available on arXiv:1409.0590v2

Brock, T. D., & Freeze, H. (1969). Thermus aquaticus gen. n. and sp. n., a nonsporulating extreme thermophile. Journal of Bacteriology, 98(1), 289-297.

Catling, D. C., Glein, C. R., Zahnle, K. J., & McKay, C. P. (2005). Why O₂ Is Required by Complex Life on Habitable Planets and the Concept of Planetary “Oxygenation Time.” Astrobiology, 5(3), 415–438.Chivian, D., Brodie, E. L., Alm, E. J., Culley, D. E., Dehal, P. S., DeSantis, T. Z., Gihring, T.

M., Lapidus, A., Lin, L. H., Lowry, S. R., Moser, D. P., Richardson, P. M., Southam, G., Wanger, G., Pratt, L. M., Andersen, G. L., Hazen, T. C., Brockman, F. J., Arkin, A. P., & Onstott, T. C. (2008). Environmental genomics reveals a single-species ecosystem deep within the Earth. Science, 322(5899), 275–278.

Colombano, S.P. (1977). Towards a Theory of the Origin of the Genetic Code: The Complementary Roles of Chemical and Logical Constraints (Unpublished doctoral dissertation). State University of NY at Buffalo.

Colombano, S., Luk, J., Segovia-Juarez, J., Lohn, J., Clancy, D. (2002). Molnets: An Artificial Chemistry Based on Neural Network. (Paper presentation). In Artificial Neural Networks in Engineering (ANNIE 2002). Available as NASA Technical Report.

Christner, B. C., Mikucki, J. A., Foreman, C. M., Denson, J., & Priscu, J. C. (2016). Subglacial microbial ecosystems in Antarctica: Biogeochemical and evolutionary implications. Science Advances, 2(3).

Damiani, C., Filisetti, A., Graudenzi, A., Villani, M. and Serra, R. (2013), Recent developments in research on catalytic reaction networks. Italian Workshop on Artificial Life and Evolutionary Computation EPTCS 130, 2013, pp. 3–13, doi:10.4204/EPTCS.130.3

Decraene, J., Mitchell, G. G., & McMullin, B. (2008). Exploring evolutionary stability in a concurrent artificial chemistry. Proceedings of the 5th European Conference on Complex Systems (ECCS 2008), Jerusalem, Israel.

Eigen, M. (1971). Self organization of matter and the evolution of biological macromolecules. Naturwissenschaften, 58, 465.Fox, S.W., McCauley, R.J. and Wood, A. (1967), A model of primitive heterotrophic proliferation [molecular evolution]. Comp. Biochem. Physiol. 20, 773.

Garrett, B. E., Grunsfeld, M. E., Lin, L. H., Miller, H. M., Sherwood Lollar, B., & Silver, B. J. (2019). Deep microbial life and the evolution of the Earth’s crustal biosphere. Nature Geoscience, 12(7), 487–493.

Greicius, A. Editor (2017). Small Asteroid or Comet ’Visits’ from Beyond the Solar System. NASA report 26 October 2017. Archived from the original on 2 December 2017.

Kaplan, R. W. (1972). Ursprung des Lebens durch Zufall. Umschau 14, 456. Kasianchuk, A. and Reshetnyk, V. (2024). The search for NEOs as potential candidates for use in space missions to Venus and Mars. In arXiv:2410.17047 [astro-ph.EP].

Lyons, T. W., Reinhard, C. T., & Planavsky, N. J. (2014). The rise of oxygen in Earth’s early ocean and atmosphere. Nature, 506(7488), 307–315.

Lohn, J.D., Kraus, W.F., Linden, D.S. and Colombano S.P. (2001) Evolutionary Optimization of Yagi-Uda Antennas. Proceedings of the 4th International Conference on Evolvable Systems: From Biology to Hardware (ICES 2001), Also Lecture Notes in Computer Science, vol 2210, Springer, Berlin, Heidelberg, 2001, pp. 236–243.

McGonigle, S., & Huber, J. A. (2018). Energy and life at the hydrothermal vent interface: Metabolic adaptations and evolution. Nature Reviews Microbiology, 16(10), 650-664.

McKenzie, D., Jackson, J., & Priestley, K. (2005). Thermal structure of oceanic and continental lithosphere. Earth and Planetary Science Letters, 233(3-4), 337-349.

Melosh, H. J. (1989). Impact Cratering: A Geologic Process. Oxford University Press.Mentel, M., Tielens, A.G.M. and Martin W. F. (2019). Energy metabolism in anaerobic eukaryotes and Earth’s late oxygenation. Free Radical Biology and Medicine 140, 279-294.

Miller, S.L. (1953) . Production of amino acids under possible primitive earth conditions. Science, 117, 528.

Nimmo, F. (2004). Energetics of the core, mantle, and crust. Treatise on Geophysics, 9, 31-65.

Onstott, T. C., Magnabosco, C., Aubrey, A. D., Burton, A. S., Dworkin, J. P., Elsila, J. E. and

Oparin, A.I. (1957). The Origin of Life on Earth. 3rd ed., Oliver & Boyd, Edinburg.

Orsi, W. D., Richards, T. A., & Santoro, A. E. (2020). Methanogenic archaea and the evolution of the deep marine biosphere. The ISME Journal, 14(3), 618–631.

Pattee, H.H. (1972). Physical problems of decision-making constraints. Int. J. Neurosci. 3, 99

Peale, S. J., Cassen, P., & Reynolds, R. T. (1979). Melting of Io by tidal dissipation. Science, 203(4383), 892-894

Powell, C.S. (2024). The hunt for rogue planets.. Spectrum IEEE ORG. Aug. 2024

Romanovskaya, I.K. (2022). The Cosmic Hitchhikers Hypothesis: Extraterrestrial Civilizations Using Free-Floating Planets for Interstellar Colonization. In arXiv:2202.03364 [physics.pop-ph].

Schopf, J. W. (2011). The Paleobiological Record of Photosynthesis. Photosynthesis Research, 107(1), 87–101

Schubert, G., Turcotte, D. L., & Olson, P. (2001). Mantle Convection in the Earth and Planets. Cambridge University Press.

Sharma, A., Czégel, D., Lachmann, M., Kempes, C.P., Walker, S.I., and Cronin, L. (2023). Assembly theory explains and quantifies selection and evolution. Nature 622, 321–328Strigari, L.E., Barnabe, M., Marshall, P.J. and Blandford, R.D. (2012). Nomads of the Galaxy. .Monthly Notices of the Royal Astronomical Society 423:1856-1865, 2012

Stevenson, D. J. (1982). Formation of the giant planets. Planetary and Space Science, 30(8), 755-764.

Stevenson, D. J. (2003). Planetary magnetic fields. Earth and Planetary Science Letters, 208(1-2), 1-11.

Turcotte, D. L., & Schubert, G. (2014). Geodynamics. Cambridge University Press.

Watson, J. D., & Crick, F. H. C.(1953), A structure for deoxyribose nucleic acid. Nature 171, 737–738

Weiss, M. C., Sousa, F. L., Mrnjavac, N., Neukirchen, S., Roettger, M., Nelson-Sathi, S., & Martin, W. F. (2016). The physiology and habitat of the last universal common ancestor. Nature Microbiology, 1, 16116.

 

Artikkelin julkaissut explorescu.org

Tietoisuus

Kortti joulukuulle 2024: Elämän pulssi

Kommentoi

Kuukauden kortti – joulukuu 2024

Kortti #2 | Galaksin ydin (Rinnakkainen) | Elämän pulssi

Tämän kortin merkitys tänä aikana yhdistää sekä sen olennaisen viestin että sen miten se suhtautuu todellisuuden energiaan juuri nyt. Yleisesti tämä kortti viittaa luomisen perusenergiaan — itse universumin sisään- ja uloshenkäykseen sekä siihen miten galaksit ja fyysinen todellisuus luodaan. Se viittaa kuoleman ja uudelleensyntymisen aikaan, sekä Ykseystietoisuuden voimakkaaseen luonteeseen koko luomakunnassa.

Juuri nyt Maapallolla kaikkine haasteineen ja evoluution suuntanne kanssa me voimme sanoa, että se edustaa mahdollisuutta massiiviseen uudelleenkäynnistykseen. Me käytämme analogiaa, joka on tuttu teille tietokoneista. Kun tietokone vanhenee ja se ajaa samoja vanhoja ohjelmia toistuvasti ilman, että sitä siivotaan tai hoidetaan mitenkään, sen toiminta hidastuu. Se voi tukkeutua. Tietokone ei toimi hyvin, koska ohjelma toisensa jälkeen kilpailee suorituskyvystä. Ellet ole hyvä tietokoneiden kanssa, et välttämättä edes onnistu löytämään mitä piilotettuja koodeja ja ohjelmia on levyille eksynyt.

Ihmisen psyyke on samanlainen. Ajan mittaan se kerää vanhoja ohjelmia, käytösmalleja, uskomusjärjestelmiä jne. jotka korruptoivat kykynne päästä yhteyteen puhtaan tietoisuuden kanssa ja elää tuosta puhtaasta, neutraalista tilasta. Jos ette tee jatkuvaa “sisäistä siivousta” ja tarkastele itseänne tuomitsematta, teiltä menee ohi miten nämä ongelmat vaikuttavat teihin ettekä enää tajua miten todellisuutenne vääristyy. Sitten ego pitää kynsin hampain kiinni vanhoista kaavoista ja ohjelmista, ja ne metaforisesti muuttuvat raskaiksi tietoisuudessa. Teitä väsyttää, olette jumissa, olette tukkoisia (fyysisesti ja emotionaalisesti), ja saatatte kokea outoja ulkoisia haasteita elämässä, jotka kuvaavat tätä vanhaa käytettyä ohjelmointia.

Tähän rappeutumiseen vaikuttaa myös se kuinka ihmiskunta heittelee itseään kohti tapahtumaa, joka siintää horisontissa, missä ette voi enää prosessoida uutta lisäinformaatiota. Mielen kyky käsitellä ärsykkeitä on saavuttamassa sen rajat. Vaikka tämä voi kuulostaa synkältä, se on itse asiassa solmukohta, jonka kaikki sivilisaatiot saavuttavat niiden siirtyessä kolmannesta tiheydestä neljänteen. Se on evoluutionne merkkipaalu, mutta tietoisuus siitä ei tee siitä yhtään helpompaa navigoida! Joten mikä avuksi?

Ratkaisu löytyy luonnostaan, jos ette vastusta sitä. Tulee aika, jolloin pakon edessä alatte prosessoimaan fyysisen todellisuutenne ärsykkeitä uudella tavalla. Erittäin yksinkertaistettu tapa kuvata tätä on, että tulette alas mielestänne sydämeenne, mutta edes tuokaan ei ole tarkka kuvaus. Sanotaanko vaikka, että siirrytte pois tarpeesta prosessoida kaikkea mielellänne, ja siirrytte enemmän kvanttiprosessoinnin tapaiseen keinoon käsitellä asioita, joka on itse tietoisuuden todellista luonnetta lähempänä.

Miten tämä kaikki littyy Galaksin ytimeen? Tämän kortin ajoitus vuoden 2024 lopulle on täydellinen. Te sivilisaationa olette saavuttamassa solmukohdan, jossa joudutte tekemään siirtymän. Ne teistä, jotka olette olleet henkisiä jo pitkäänn ja tehneet sisäistä työtä, teillä on työkaluja tukemaan tässä käyttöjärjestelmäpäivityksen siirtymässä. Teidän siirtymänne tulee olemaan siitä syystä kuin energeettinen opasvoima, joka auttaa muita maailmassanne, jotka eivät ole vielä rakentaneet sille infrastruktuuria. Galaksin ytimen energia voidaan rinnastaa “resettinappulaan” tai taajuuteen, joka tukee tietoisuutenne uudelleenkaavoittamista — kvanttityylisemmän yhteyden vahvistamista ja heikentää samalla vanhoja tuhoisia olemisen ja ajattelun käytösmalleja ja -kaavoja. Tämä galaksin ytimen energia vahvistuu ja on saatavilla teille käytettäväksi eräänlaisena uudelleenkäynnistysmekanismina.

Tämä ei tarkoita, että energia yksin helpottaisi tätä muutosta. Teidän tulee myös sitoutua ottamaan aktiivisempi rooli itsenne siirtämisessä pois vanhoista ajattelumalleista — erityisesti niiden, jotka syyttävät muita tai jakavat ihmisiä tai tilanteita eri kategorioihin. Teidän pitää vastustaa tuota hinkua polarisoida ja keskittäkää mieluummin huomionne sisäänpäin. Niin tehdessänne laajentakaa aistinne universumia kohti ja katsokaa voitteko tuntea tai aistia heikon ja kuitenkin tasaisen pulssin tulevan galaksin ytimestä, joka läpäisee kaiken energian ja materian. Istukaa hiljaa sen kanssa ja antakaa vain itsenne uppoutua tietoisuuden mereen, joka on Ykseys. Antakaa sen näyttää teille mitä teidän tarvitsee nähdä. Sitten rohkeuden ja luottamuksen kanssa antakaa itsenne päästää irti vanhoista kaavoista, jotka olivat joskus tuttuja mutta ovat nyt taakka, ja menkää eteenpäin uuteen tuntemattomaan todellisuuteen, mikä johtaa teidät takaisin Kotiin.

Germanea kanavoinut Lyssa Royal Holt

www.lyssaroyal.net | www.solischool.org

Youtube https://www.youtube.com/channel/UCeuLbnOjJBUfqqm2KEqkpLA

Instagram @lyssa_channelings_official

 

Artikkelin julkaissut Lyssa Royal Holt

Eksopolitiikka

Entinen NASA-insinööri: Saturnuksen renkaissa on aktiviteettia

Kommentoi

Avaruusteollisuuden kasvu käy kuumana ja Morgan Stanleyn avaruustiimi estimoi että globaali $350 miljardin avaruusteollisuus voisi kasvaa yli $1 biljoonaan vuoteen 2040 mennessä. Sellainen kehitys antaa uusia mahdollisuuksia tieteentekijöille päästä pyörimään avaruuden pimeisiin nurkkiin. Tämä on saanut useammat ihmiset pohtimaan älykkään elämän olemassaoloa universumissamme. Monta kertaa NASAn työntekijät ovat väittäneet nähneensä epäluonnollisia ilmiöitä, kappaleita ja jopa olentoja avaruudessa. Tri. Norman Bergrun, joka oli työskennellyt NASAlle, väitti että avaruusolentojen massiivinen alus on parkissa Saturnuksen renkaissa.

Tri. Bergrun on kirjoittanut kirjat “Ringmakers of Saturn” ja “Tomorrows Technolgy Today,” joissa kuvataan avaruusolentojen äärimmäisten voimakkaiden alusten olemassaolo. Tutkija, joka oli edelläkävijä lämpöjään muodostumisen ehkäisemisen suunnittelumenetelmien kehittäjänä, tunnetaan myös lentokoneiden ja ohjusten vierintävakautta koskevien lakien kehittäjänä.

Tri. Bergrun oli vedenalaisen Polaris-laukaisujärjestelmän sekä evakuoitujen satelliittijärjestelmien testisuunnittelun ja -analyysin johtaja. Hän toimi myös IT-järjestelmäjohtajana, hän perusti oman yrityksen vuonna 1971 ja hänet mainitaan myös maailman “Kuka Kukin On”-listassa. Hän on työskennellyt Ames Research Laboratorylla, NACAlla (National Advisory Committee for Aeronautics), Amesin edeltäjällä, sekä NASAlla 12 vuotta tutkimustiedemiehenä.

Ringmakers of Saturn
Tri. Norman Bergrun. Kuva: Legacy.com

On esitetty teoria, että NASAn työntekijät eivät saa puhua liikaa. Muutama entinen NASAn työntekijä on kertonut yksityiskohtia, joita he eivät olisi saaneet sanoa salassapitosopimuksen takia. Tri. Bergrun sanoi, että Saturnus voisi olla suuri avaruusolentojen sivilisaation piilopaikka ja että NASA piilottelee todisteita omiin tarkoituksiinsa.

Tri. Norman Bergrun oli keskeisessä roolissa Voyager-tehtävissä, luotaimissa jotka lähetettiin avaruuteen kuvaamaan Saturnusta, sen renkaita ja kuita. Alla näkyy valokuva tehtävien ajalta, jonka hän sai käsiinsä virastolta, jossa näkyy suuri tunnistamaton lentävä esine Saturnuksen renkaiden vierellä. Se on jättiläismäinen, arviolta Maapallon kokoinen, ja se on julkaistu kirjassa “Ringmakers of Saturn.”

Saturn ring ufo
Maapallon kokoinen UFO Saturnuksen renkaiden vierellä. Kuva: Norman Bergrun

Tri. Bergrun sanoi: “Sain selville, että nämä olennot asuvat Saturnuksella, sieltä ne löysin alunperin. Voit löytää niitä Uranukselta ja Jupiterilta. Aina kun näet renkaita, siellä näet aluksen, kutsun näitä renkaantekijöiksi. Sanon että se on sähkömagneettinen, koska kykenen identifioimaan virtaiviivaisia kuvioita joita kutsuttiin ’potentiaaliviivoiksi’ ja sen mukaan ne ovat sähköisiä.”

 

Kirjassa tri. Bergrun analysoi Voyager 1 & 2 -satelliittien vuonna 1980 ja 1981 Saturnuksen renkaista ottamia valokuvia. Hän luonnosteli teorian, että renkaat rakennettiin jättiläismäisillä sähkömagneettisilla aluksilla (EVM:t), joita mahdollisesti älykkäät olennot kontrolloivat. Hän sanoi, että 7000 mailin pituiset elliptiset alukset kiertävät Saturnusta renkaissa ja emittoivat näkyviä pakokaasuja. Bergrunin analyysi myöhemmin viittasi siihen, että samanlaisia aluksia kiertäisi Auringon, Jupiterin ja Uranuksen ympärillä.

Tri. Bergrun väitti, että hänelle aiheutui kovasti harmia kirjan julkaisusta, sanoo eläköitynyt  majuri Bob Dean. Alla on Project Camelotin Kerry Cassidyn tri. Bergrunin haastattelun transkriptio:

Kerry Cassidy: “Oletteko kuulleet, että NASA muokkaa ottamiaan valokuvia?

Bergrun: “Tiedän joitain juttuja mitä he niille tekevät, joo”

Kerry: “Okei, eli vaikka heidän kuvansa eivät aina olekaan luotettavia, vaikka luulisin niiden olevan alunperin luotettavia, mutta he muokkaavat niitä jälkikäteen?”

Bergrun: “Luotettava lähde on sanonut minulle, hän kysyi minulta millä kameralla otin tuon kuvan Kuusta. Sanoin ‘Hasselblad,’ ja hän sanoi, ‘Se on oikein.’ Hän sanoo, ‘Luulin, että me olisimme tummentanut kuvia tarpeeksi että et löytäisi sitä.’”

Kerry: “Joten löysitte asioita joita he luulivat salanneensa? Uskomatonta.”

Bergrun: “Joo, ja tämä kaveri sanoi, ‘No varmaankin haluat minun menevän ja kertovan kaikille siitä?’ Sanoin ‘Ei, en halua nöyryyttää sinua, sillä ei ole minulle mitään väli, se mitä haluattekaan tehdä on minulle ookoo, sanon vain että löysin sen mitä näitte.’ “

Hän kuoli heinäkuun 1. 2018 Tracy Nursing and Rehabilitation Centerissa 96 vuoden iässä. Valitettavastitri. Bergrun oli vain yksi nimi NASAn tietovuotajien listassa, joka unohdettiin ja sivuutettiin koska mediaa ei kiinnostanut eikä hänellä ollut montakaan kannattajaa.

 

Artikkelin julkaissut How and Whys

Eksopolitiikka

Dolores Cannon: Elämän levittäminen toisille planeetoille on normaali prosessi

Kommentoi

Dolores Cannon (1931-2014) oli tunnettu ‘menneiden elämien regressoija’ eli hypnoterapeutti, joka piti tuhansia sessioita. Hän oli tunnettu kirjailija ja hän on kirjoittanut 17 kirjaa. Tämä artikkeli perustuu tuoreeseen (huhtikuu 2022) lyhytvideoon Dorothy Sheltonilta, jossa käsitellään avaruusolentojen elämän levittämistä  sekä meidän planeetallemme että ilmeiseti kaikille planeetoille, että näin se toimii maailmankaikkeudessamme (1).

Dolores Cannon (2)

Pääsyy tälle artikkelille on vertailla Dolores Cannonin löydöksiä tuoreisiin informaatioihin, joita avaruusolentojen eri ryhmät ovat tuoreeltaan kommunikoineet ja joista on kerrottu Elena Danaanin / tri. Michael Sallan ja eri salaisten avaruusohjelmien sisäpiiriläisten suulla. Mitkä näistä tiedoista ovat yhdenmukaisia ja mitkä eivät? Tri. Steven Greer lisää myös muutaman oman ajatuksensa soppaan.

Idea tähteläisistä, jotka levittävät elämää muille planeetoille

Idea siitä, että älykäs elämä leviää muiden toisista maailmoista tulleiden olentojen avulla on linjassa sen paradigman kanssa, jota tällä verkkosivulla käsitellään. Me emme oikeasti ole hitaasti kehittyneet apinoista, vaan muut olennot toisista maailmoista ovat meidät geenimanipuloineet. Cannon sanoo, että planeetoille syntyy aluksi kasveja, sitten eläimiä ja lopulta älykkäitä olentoja. Tämä muistuttaa minua siitä miten Elen Danaan kuvaa sen miten ihmisolennot ajettiin pois Lyran järjestelmästä, sitten he maanmuokkasivat Taygetaa kiertäviä planeettoja (“Ashaara”) Seulasten tähtikuviossa, jotta he voisivat muuttaa sinne asumaan. Kokonaan uuden rodun muokkaamisen sijaan, he ainoastaan loivat olosuhteet, joissa heidän oma kansansa voisi elää näillä planeetoilla (3).

Lokakuussa 2021 Siementäjärodut ovat kuulemma saapuneet aurinkokuntaamme, ja aktivoineet kaikenlaisia arkkeja, jotka resonoivat heidän muinaisen energiansa kanssa. Cannon puhuu ‘Huoltajista’ (Custodians) tai ‘Puutarhan Vartijoista’ (the Keepers of the Garden), Arkaaisista tai Muinaisista (1).

Eläinten istutus

Projektiohuoneessa holografisesti esitetty informaatio Romanian Bucegi-vuorilla on kuvannut eri eläinten alkuperää: miltä planeetoilta mitkäkin eläimet on alunperin tuotu (4). Tämä on linjassa sen kanssa mitä Cannon esittää. Tuskin kyseessä on mikään evoluutio, vaan avaruusolentojen tekemä istuttaminen.

Uutta informaatiota väännetään rautalangasta

Tässä on toinen konsepti, joka askarruttaa minua: on tärkeää ettei hämmennä ihmisiä liikaa uudella informaatiolla. Toivon, että voin jollain tavalla antaa oman panokseni tilanteeseen tällä verkkosivullani esittämällä lyhyitä artikkeleita, jotka on suhteellisen helppo sisäistää (vaikkakin ne todennäköisesti edelleen menevät monelta yli hilseen).

Maapallolla olevat vaaralliset ihmiset

Cannon esittää, että meitä pidettäisiin varsin ‘vaarallisena’ kansana, erityisesti kun teknologiset kykymme kasvavat nopeammin kuin henkiset. Tri. Steven Greer sanoi, että ‘taipumuksemme tehdä kaikesta aseita’ ei ole käyttökelpoinen hypättäessä tulevaisuuteen, jossa me olemme ylpeä Galaktisen Maailmojen Liiton jäsen. Stewart Swendlow on myös sanonut, että sitä pidettäisiin takapajuisena (5). Onneksi Galaktisen Maailmojen Liiton jäsenet ovat investoineet meihin kovasti pakolla poistaen negatiiviset avaruusolennot planeetaltamme ja sitten kokonaan aurinkokunnastamme. Nyt on kiinni meistä miten käymme taistoon kabaalia vastaan poistaaksemme heidät elitistiseltä, globalistiselta paikaltaan. He katselevat meitä ja toivovat meidän heräävän, ja pian se on mahdollista!

Annax, hyväntahtoisen Elgaroth-rodun jäsen Alnilamin järjestelmstä Orionin tähtikuviossa (7,8)

Lajismi

Tri. Steven Greer otti käyttöön termin ‘lajismi’ (speciesm) videollaan, eräänlaisena rasismina muita avaruusolentojen lajeja kohtaan. Aivan kuin me olisimme taipuvaisia näkemään pahikset meistä suuresti erottuvina ja toisenlaisina (esim. Harmaat tai reptiliaanit), kun taas hyvikset näyttävät siltä kuin he olisivat kotoisin Norjasta (noin 13min kohdalla). Hän lohduttaa meitä sanomalla, että nämä olennot eivät ole hyökänneet mihinkään paikkaan.

Ilmeisesti tri. Greer on hieman naivi tässä. Vaikuttaa siltä, että on olemassa pahantahtoisia olentoja kuten Ciakarr (6), jotka todella ovat reptiliaaneja, ja monet reptiliaanilajit vaikuttavat olevan taipuvaisia pahantahtoisuuteen ihmiskuntaa kohtaan. Tottakai on reptiliaanilajeja, jotka ovat vähemmän pahantahtoisia, mutta peukalosääntönä olisi hyvä olla luottamatta näihin olentoihin.

Monet Harmaa-lajit ovat kotoisin Orionin järjestelmästä, ja ne myöskään eivät ole olleet kauhean positiivisia. On kuitenkin olemassa harmaita, jotka ovat todella pitkälle kehittyneitä henkisesti, kuten Egarothit Alnilamista (8).

Galaktisen Maailmojen Liiton jäsenet voivat olla reptiliaaneja, hyönteismäisiä, näyttää Harmailta tai kuten monet, myös ihmisiltä. Ja ilmeisesti humanoidit tuntuvat olevan varsin aktiivisia auttamaan meitä ylösnousemusprosessissa.

Joten vaikuttaa siltä, että on varsin epäviisasta luottaa reptiliaaneihin ja harmaisiin. Ne ovat saaneet aikaan paljon harmia suurille määrille ihmisiä sieppauksillaan, geenikokeillaan ja muilla toimillaan.

LINKIT
(1) This Video Will Give You Goosebumps – Dolores Cannon opens up about Aliens
(2) Dolores Cannon at Good Reads
(3) Getting acquainted with the Ahil
(4) From which Planets do our Animals Originate?
(5) Time Travel, Portals & the Montauk Project – Interview with Stewart Swerdlow
(6) The Ciakahrr
(7) The image of Annax is a snapshot from a video by Elena Danaan from Jan 25, 2022
(8) For more on the Elgaroth and the Council of Five read Elena Danaan’s A Gift from the Stars (2020), p. 238.

 

Artikkelin julkaissut Galactic Anthropology

Tiede

SpaceX haluaa lähettää ihmisten DNA:ta Kuuhun varastoon pahan päivän varalle

Kommentoi

SPACEX lähetti juuri satsin ihmis-DNA:ta kansainväliselle avaruusasemalle.

Crew-4 -missio laukaistiin avaruuteen huhtikuun 27. päivä 2022, ja sen lastina oli biotankki, jossa oli DNA:ta 500:sta eri Maapallon eliölajista.

LifeShip wants to send your DNA to space
LifeShip haluaa lähettää DNA:ta avaruuteen (kuva: LifeShip)

Yksi lajeista oli ihminen, ja avaruuteen on viety nyt yli 2000 eri DNA-näytettä eri ihmisiltä.

DNA-keruun taustalla olevan yrityksen nimi on LifeShip: https://lifeship.com/

Yhtiö toivoo joku päivä luovansa Maan ulkopuolisen geeneettisen siemenpankin Kuuhun.

Idea on samanlainen kuin Norjan Svalbardissa toimiva Global Seed Vault -siemenpankki.

Globaalilla siemenpankilla on kapasiteettia 4.5 miljoonaan siemennäytteeseen.

Jos Maapallolla tapahtuisi globaali katastrofi ja elämä tuhoutuisi laajalti, globaali siemenpankki voi auttaa ihmisiä kasvattamaan kasvit uudelleen ja palauttaa lajikkeita sukupuuton partaalta.

LifeShip tähtää samaan, mutta ihmisillä ja eläimillä (toim. huom. eräänlainen kosminen Noan arkki).

Yrityksen verkkosivuilla sanotaan: ”LifeShipilla me uskomme, että ihmiskunnalla on tärkeä rooli näyteltävänään elämän syklin jatkamisessa Universumissa ja elämän laajentamisessa planeettamme ulkopuolelle.

”Me uskomme Maapallon uskomattoman biodiversiteetin geneettisen kaavan säilyttämiseen tuleville sukupolville.

”Me uskomme ihmistarinan jatkamiseen kosmoksessa niin, että me voimme jättää perinnön ja että meitä ei koskaan unohdeta.

”Me uskomme, että me voimme saavuttaa tämän ottamalla pieniä askelia kohti elämän levittämistä Maapallon ulkopuolelle ja ihmiskunnan laajentamista tähtiin.”

Ihmis-DNA:n lähettäminen ISS:lle oli vasta ”näytöstehtävä”.

Suunnitelmana on lähettää ihmis-DNA:ta Kuuhun vuonna 2023.

LifeShip haluaa ”geneettisen aikakapselin”, joka lähetettäisiin Kuun pinnalle NASAn Astrobotti-kuumönkijätehtävässä.

Yhtiö ei ole 100-prosenttisen varma mitä ihmis-DNA:lle tapahtuu tulevaisuudessa.

Verkkosivuilla sanotaan, ”koska geneettinen aikakapseli on suunniteltu kestämään hamaan tulevaisuuteen, kukaan meistä ei tule varmasti tietämään mitä tapahtuu.

”Ehkäpä tulevaisuuden sivilisaatio löytää sen ja käyttää sitä uusintamaan planeettamme sellaisena kuin se on nykyään.

The SpaceX Crew-4 mission took some DNA to space on April 27
SpaceX:n Crew-4 -missio vei DNA:ta avaruuteen 27.4.2022 (kuva: EPA)

”Jälkeläisemme voisivat kantaa geneettistä koodiamme tähtiin ja levittää elämää täysin uudelle planeetalle. Vaikka kaikki tämä on teoreettista, me uskomme sen olevan geneettisen elämän kaavamme säilyttämisen arvoista tuleville sukupolville.”

LifeShip pyytää ihmisiä lähettämään DNA:taan tulevia tehtäviä varten.

Voit ilmoittaa halukkuudestasi lähettää DNA:ta yhtiön verkkosivuilla: https://lifeship.com/pages/how

 

Artikkelin julkaissut The Sun

Tietoisuus

Kaikkeus

Kommentoi

”Ajan, Avaruuden ja Muutoksen Universumin taustalta löytyy aina Substanssitodellisuus — Todellinen Totuus.” — Kybalion.

”Substanssi” tarkoittaa: ”se mikä on kaikkien ulkoisten ilmentymien tautalla; olemus; olennainen todellisuus; asia itsessään” jne.

”Substantiivinen” tarkoittaa: ”oikeasti olemassa oleva; olennainen elementti; todellinen” jne.

”Todellisuus” tarkoittaa: ”todellisen tila; tosi, kestävä; validi; kiinteä; pysyvä; aktuaalinen” jne.

Kaikkien ulkoisten ilmentymien taustalla täytyy aina olla Substanssitodellisuus. Tämä on Laki. Ihminen pohtii Universumia, jonka osa hän on, eikä hän näe muuta kuin muutoksen aineessa, voimissa ja mentaalisessa tilassa. Hän näkee, että mikään ei oikeasti OLE, vaan että kaikki MUUTTUU. Mikään ei pysy paikallaan — kaikki syntyy, kasvaa ja kuolee — juuri sillä hetkellä kun jokin asia saavuttaa huippunsa se alkaa tulla alas — rytmin laki on jatkuvassa toiminnassa — ei ole todellisuutta, kestävää ominaisuutta, pysyvyyttä tai substanssia missään — mikään ei ole pysyvää vaan Muuttuu jatkuvasti. Hän näkee kaikki asiat kehittyvän toisista asioista, ja päätyvän toisiin asioihin — jatkuva voima ja vastavoima; sisään- ja ulosvirtaus; rakentaminen ja hajottaminen; luominen ja tuho; syntymä, kasvu ja kuolema. Mikään ei pysy vaan Muuttuu. Ja jos hän on ajatteleva ihminen, hän tajuaa että kaikki näistä muuttuvista asioista koskee pakosti jonkin Allaolevan Voiman ulkoisia pintoja ja ilmentymiä — jonkin Substanssitodellisuuden.

Kaikki ajattelijat, kaikissa maissa ja kaikkina aikoina, ovat olettaneet että on tarve postuloida jonkinlaisen Substanssitodellisuuden olemassaolo. Kaikki mainitsemisen arvoiset filosofiat ovat rakennettu tälle ajatukselle. Ihmiset ovat antaneet tälle Substanssitodellisuudelle monia nimiä — jotkut ovat kutsuneet sitä Jumaluuden nimellä (monia erilaisia); toiset ovat kutsuneet sitä ”Äärettömäksi ja Ikuiseksi Energiaksi”; toiset ovat yrittäneet kutsua sitä ”Aineeksi” — mutta kaikki ovat tunnustaneet sen olemassaolon. Se on itsestäänselvä — se ei tarvitse argumenttia. Näissä oppitunneissa seuraamme eräiden maailman suurimpien ajattelijoiden esimerkkiä, sekä muinaisten että modernien — Hermeettisten Mestareiden — ja kutsumme tätä Allaolevaa Voimaa — tätä Substanssitodellisuutta — Hermeettisellä Nimellä ”KAIKKEUS”, termi jota me pidämme kaikkein kattavimpana niistä monista nimistä joita Ihminen on antanut SILLE joka ylittää kaikki nimet ja termit.

Me hyväksymme kaikkien aikojen suurten Hermeettisten ajattelijoiden näkökannan ja opetamme sitä, sekä niiden muiden valaistuneiden sielujen jotka ovat saavuttaneet korkeammat olemisen tasot, joista molemmat esittävät että KAIKKEUDEN sisäinen luonne on TUNTEMATON. Tämän tulee olla niin, jotta KAIKKEUS voisi ymmärtää oman luonteensa ja olemuksensa.

Hermeetikot uskovat ja opettavat, että KAIKKEUS ”itsessään” on aina TUNTEMATON. He pitäväk kaikkia teologien ja metafyysikoiden teorioita, arvauksia ja spekulaatioita KAIKKEUDESTA pelkkinä lapsellisina kuolevaisten mielten yrityksinä ymmärtää Äärettömyyden salaisuus. Sellaiset yritykset ovat aina epäonnistuneet ja tulevat aina epäonnistumaan, tehtävän perusluonteesta johtuen. Sellaisiin kysymyksiin vastauksia etsivä haahuilee ympäriinsä ajatusten labyrintissa, kunnes hän on eksynyt kaikesta järjellisestä järkeilystä, toiminnasta tai käytöksestä, ja hän on täysin sopimaton työelämään. Hän on kuin orava, joka maanisesti juoksee ympäriinsä oman häkkinsä juoksupyörässä, aina vain kulkien mutta ei koskaan päästen mihinkään — paikallaan pysyvä vanki, aina siinä mistä on lähtenytkin.

Ja vieläkin ylimielisempiä ovat ne, jotka yrittävät kuvata KAIKKEUDELLA olevan persoonaa, ominaisuuksia, laatuja, piirteitä ja attribuutteja joita heillä itsellään on, antaen KAIKKEUDELLE ihmisen tunteet, emootiot ja ominaisuudet, aina kaikkein pikkumaisimpiin ihmiskunnan ominaisuuksiin saakka, kuten mustasukkaisuus, alttius mielistelylle, halu tulla ylistetyksi ja olla uhrauksien kohde, sekä kaikki muut lapsuuden ajalta jääneet vääristymät. Sellaiset ideat eivät ole aikuisiksi kasvaneiden ihmisten arvoisia, ja ne sivuutetaan nopeasti.

(Tässä kohtaa voisi olla asianmukaista todeta, että me erottelemme Uskonnon ja Teologian toisistaan — Filosofian ja Metafysiikan toisistaan. Meille Uskonto tarkoittaa KAIKKEUDEN olemassaolon intuitiivista tajuamista sekä oman itsen suhdetta siihen; kun taas Teologia tarkoittaa ihmisten pyrkimyksiä antaa sille persoona, ominaisuudet ja luonteenpiirteet; heidän teoriansa koskien tahtoa, haluja, suunnitelmia ja designeja; ja heidän oletuksensa KAIKKEUDEN ja kansan välisistä ”välimiehistä”. Filosofia, meille, tarkoittaa tunnettujen ja ajateltavissa olevien asioiden tiedon etsintää; kun taas Metafysiikka tarkoittaa yritystä viedä tarkastelu noiden rajojen ulkopuolelle tuntemattoman ja ajattelemattoman alueille, jolla on samat taipumukset kuin Teologiallakin. Ja tästä seuraa, että sekä Uskonto että Filosofia tarkoittavat meille sitä, että niiden juuret ovat Todellisuudessa, kun taas Teologia ja Metafysiikka tuntuvat rikkinäisiltä, joiden juuret ovat tietämättömyyden juoksuhiekassa, eivätkä ne tarjoa muuta kuin kaikkein epävakaimman tuen Ihmisen sielulle ja mielelle. Me emme pakota oppilaita hyväksymään näitä määritelmiä — me mainitsemme ne pelkästään esittääksemme kantamme. Tulette kuulemaan näissä luennoissa varsin vähän Teologiasta tai Metafysiikasta.)

”SE mikä on Todellinen Totuus — Substanssitodellisuus — on nimeämisen tuolla puolen, mutta Viisaat Ihmiset kutsuvat sitä KAIKKEUDEKSI.” — Kybalion.

”KAIKKEUS on Olemukseltaan TUNTEMATON.” — Kybalion.

”Mutta Järjen kuvaus tulee ottaa vastaan vieraanvaraisesti, ja sitä on kohdeltava kunnioituksella.” — Kybalion.

Ihmisjärki, jonka kuvaukset meidän tulee hyväksyä niin kauan kuin me yleensäkään ajattelemme, informoi meitä KAIKKEUDESTA seuraavalla tavalla, ja ilman että pyrimme poistamaan silmiltämme Tuntemattomuuden verhoa:

1. KAIKKEUDEN tulee olla KAIKKI mitä TODELLA ON. KAIKKEUDEN ulkopuolella ei voi olla olemassa mitään, muutoin KAIKKEUS ei olisi KAIKKEUS.

2. KAIKKEUDEN tulee olla ÄÄRETÖN, sillä KAIKKEUTTA ei voi määritellä tai rajoittaa. Sen tulee olla Ääretön ajaltaan, eli IKUINEN — sen on ollut pakko olla olemassa aina, sillä ei ole olemassa mitään joka sen olisi luonut, ja jotain ei voi koskaan syntyä olemattomuudesta, ja jos se joskus ”ei olisi ollut”, edes hetken ajan, silloin se ei ”olisi” nyt — sen on pakko jatkuvasti olla olemassa ikuisesti, sillä mikään ei voi tuhota sitä se voi koskaan olla ”olematon”, edes hetkeäkään, koska jostain olevaisesta ei voi tulla epäolevaista.

Sen on pakko olla Ääretön Tilassa — sen on pakko olla Kaikkialla, sillä KAIKKEUDEN ulkopuolella ei ole mitään — se ei olisi muuten jatkuva Avaruus, ilman epäjatkuvuutta, erillisyyttä tai häiriötä, sillä ei ole mitään mikä sen voisi hajottaa, rikkoa tai repiä erilleen, eikä ole mitään mikä ”täyttäisi aukot”, Sen tulee olla Ääretön Voimassa, tai Absoluutti, sillä mikään ei voi rajoittaa, hallita, hillitä, häiritä tai ehdollistaa sitä — se ei ole alisteinen millekään muulle Voimalle, sillä ei ole mitään muuta Voimaa.

3. KAIKKEUDEN tulee olla MUUTTUMATON, eli muutos ei koske sitä sen todellisessa olomuodossaan, sillä mikään voima ei voi aiheuttaa siihen muutosta; ei ole mitään miksi se voisi muuttua. Siihen ei voida lisätä mitään eikä siitä voida ottaa pois mitään; sitä ei voida kasvattaa tai vähentää; se ei voi muuttua mitenkään vähemmäksi tai enemmäksi. Sen on pakko olla ollut aina sitä mitä se on, ja sen on sellaisena aina pysyttävä, sellaisena kuin se on nyt — KAIKKEUTENA — sillä koskaan ei ole ollut, ei ole nyt eikä koskaan tule olemaan mitään muuta miksi se voisi muuttua.

KAIKKEUS on Ääretön, Absoluuttinen, Ikuinen ja Muuttumaton, ja tästä tulee seurata se, että mikä tahansa äärellinen, muuttuva, katoava tai ehdollinen ei voi olla KAIKKEUS. Ja KAIKKEUDEN ulkopuolella on Ei-Mitään, ja silloin mikä tahansa ja kaikki rajalliset asiat on pakko olla Todellisuudessa Ei-mitään. Älä nyt peljästy — me emme yritä johdattaa kristillisen tieteen alalle Hermeettisen Filosofian peitteellä. Tähän ristiriitaiselta näyttävään asiain tilaan on olemassa Ratkaisu. Ole kärsivällinen, me tulemme saavuttamaan sen kyllä.

Me näemme ympärillämme sitä mitä me nimitämme ”Aineeksi”, joka muodostaa kaikkien muotojen fyysisen perustan. Onko KAIKKEUS pelkkää Ainetta? Ei suinkaan! Aine ei voi ilmentyä Elämänä tai Mielenä, ja koska Elämä ja Mieli ilmenevät Universumissa, KAIKKEUS ei voi olla Ainetta, sillä mikään ei nouse korkeammalle kuin oma lähteensä — mikään ei koskaan voi ilmetä seurauksena jolla ei ole syytä — mikään ei kehity seurauksena jolla ei ole edeltäjäänsä. Ja Moderni Tiede kertoo meille, että sellaista asiaa kuin Aine ei ole oikeasti olemassa — että se mitä me kutsumme Aineeksi on pelkkä ”voiman tai energian keskeytys”, siis, energia tai voima matalalla värähtelynopeudella. Erään kirjoittajan sanoin, ”Aine on sulanut Mysteeriksi.” Materiaalinen Tiede on hylännyt Aineen teorian, ja nyt se lepää pelkästään ”Energian” perustalla.

Onko KAIKKEUS siis pelkkää Energiaa tai Voimia? Ei Energiaa tai Voimia siten kuin materialistit käyttävät näitä termejä, sillä heidän energiansa ja voimansa ovat sokeita, mekaanisia asioita, joista puuttuu Elämä tai Mieli. Elämä ja Mieli ei koskaan voi kehittyä sokeasta Energiasta tai Voimasta, syystä joka annettiin hetki sitten: ”Mikään ei voi nousta omaa lähdettään korkeammalle — mikään ei koskaan voi ilmetä seurauksena jolla ei ole syytä”. Ja näin KAIKKEUS ei voi olla pelkkä Energia tai Voima, koska jos se olisi, silloin ei olisi sellaista kuin Elämä tai Mieli olemassakaan, ja me tiedämme paremmin, sillä me olemme Elossa ja käytämme Mieltämme pohtimaan juuri tätä kysymystä, ja niin tekevät myös ne jotka väittävät että Energia tai Mieli on Kaikki.

Mikä on Ainetta tai Energiaa korkeammalla, jonka me tiedämme olevan olemassa Universumissa? ELÄMÄ JA MIELI! Elämä ja Mieli kaikissa eri kehityksen tiloissaan! ”No”, kysyt siis, ”mitä tarkoitatte sanomalla että KAIKKEUS on ELÄMÄ ja MIELI?” Kyllä! ja Ei! on vastauksemme. Jos tarkoitat Elämää ja Mieltä siten kuin me köyhät kuolevaisparat sen tunnemme, me sanomme Ei! KAIKKEUS ei ole sitä! ”Mutta minkälaista Elämää ja Mieltä tarkoitatte?”, kysyt.

Vastaus on ”ELÄVÄ MIELI, joka on paljon korkeammalla kuin miten kuolevaiset nämä sanat käsittävät, Elämä ja Mieli ovat mekaanisia voimia korkeammalla, ainetta korkeammalla — ÄÄRETÖN ELÄVÄ MIELI verrattuna äärelliseen Elämään ja Mieleen.” Me tarkoitamme sitä mitä valaistuneet sielut tarkoittavat, kun he kunnioittavasti lausuvat sanan ”HENKI!”

”KAIKKEUS” on Ääretön Elävä Mieli — Valaistuneet käyttävät siitä nimitystä HENKI!

 

Artikkelin julkaissut Kybalion

Tietoisuus

Arkkienkeli Jophiel: Sinun inkarnaatiosi

Kommentoi

Minä olen Jophiël, oppaiden, terapeuttien ja kouluttajien arkkienkeli, keltainen säteeni kantaa mukanaan tietoa, kunhan vain annat sen päästä olemukseesi.

Todellinen kysymys nyt on: jäädäkö vai lähteä?

Jos pysyt inkarnaatiossasi, kyse on lähinnä inkarnaation kiinnikkeistäsi. Jos lähdet, se on sekä riskinottoa että valoon avautuva ikkuna.

Lähteminen on loppuunsaattamattomien asioiden tunne, kuin elämäsi tehtävä olisi jäänyt kesken. Ja kuitenkin monet teistä kuulevat tämän kutsun.

Päätöksen tekeminen olisi hieman helpompi ulospääsy, mutta kuitenkin niin rauhoittava.

Ennen lähtöä, inkarnaation ja nykyisen todellisuuden taakse jättämistä, pyydän teitä selvittämään, saattamaan loppuun elämäntehtävänne. Tällä tavoin lähdette rauhassa, sisäisessä rauhassa.

Nyt monet ajattelevat, että haluan päästä kotiin.

Ennen kuin valitsette lähteä inkarnaatiosta, pyydän teitä käymään läpi oppiläksyjänne Gaialla ja kysymään itseltänne oletteko suorittaneet elämäntehtävänne hyvin.

Tulevina viikkoina ja kuukausina monet teistä saavat valinnan palata tietoisuuteen. Toiset lähtevät ilman valintaa. Rakkaat Gaian lapset, valmistelkaa itsenne teidän elämästä nauttimisen jatkuessa.

On aika vain olla oma itsenne, ilman kulisseja ja rooleja joita olette pitäneet tähän asti yllä. Olemukseen pääsy on jo pieni askel pois. Tämä sallii teidän kasvaa vieläkin enemmän.

Kuitenkin, koskien lähdön kysymystä, sanoisin että taivaan olemus on lähteä rauhassa. Tähän pääsemiseksi pyydän teitä kuuntelemaan intuitiotanne, se on paras oppaanne.

Lopettakaamme tämä esitys hengitystyökalulla, jota voitte käyttää päivittäin. Hengitys on silta teidän ja universumin välillä. Syntymästä fyysiseen kuolemaanne asti te hengitätte jatkuvasti, sisään- ja uloshenkäys seuraa toistaan. Samaan aikaan jos tarkkailette hengitystä suurennuslasilla, huomaatte jokaisen sisään- ja uloshenkäyksen välissä olevan pieni tauko, kuin pieni paussi jolloin elämä on keskeytetty. Näinä pieninä hetkinä mielenne ei enää toimi, se on kuin pieni kuolema; tulemalla tietoiseksi näistä pienistä ikuisuuden hetkistä teillä on mahdollisuus kokea katoaminen.

Nöyryyttä ja kiitollisuutta.

**Kanavoinut Alain Titeca

 

Artikkelin julkaissut Era of Light

Tietoisuus

Analogia elämälle

Kommentoi

Tämä on erään ulkoavaruuden tietoisuuden kanavointi. Kanavointi on pätkä erään ohjatun meditaation alkurentoutusta. Siinä puhutaan analogioista elämälle.

Alatte rentoutua, ja samalla kerron analogioita ennen meditaatiota, jotta nämä periaatteet uppaisivat teihin hiljalleen. Mutta ennen sitä vetäkää syvään henkeä kolme kertaa ja tuntekaa jokainen teidän ruumiinosanne rentoutuvan. Tuntekaa huolienne poismeno. Jos tietoinen mielenne ei halua päästää niistä irti, silloin sanokaa sille, ”Selvä, voit saada ne takaisin parin minuutin päästä, mutta nyt päästä niistä irti.” Rentoutukaa ja leikkikää mukana. Se on se mitä me teemme, opimme leikkimään jälleen. Leikki on eräs kaikkein luovimmista teoista.

Teidän jatkaessanne hengittämistä ja rentoutumista, kuulkaa seuraavia analogioita. Kun me puhumme eri ulottuvuudellisten todellisuuksien ideasta, jotka kaikki ovat Tässä ja Nyt, paras tapa selittää tämä on ehkäpä seuraavasti.

Radioanalogia: Jokainen teistä ymmärtää laitteen, joka planeetallanne on, nimeltään radio. Tiedätte, että teillä on valitsin radiossa, jolla virittää se tietylle taajuudelle. Nyt, koska valitsimenne on säädetty yhden ohjelman kohdalle, ette kuitenkaan ala pohtia että onko muut ohjelmat olemassa vai menevätkö ne pois kun käännätte valitsinta. Tiedätte, että kaikki muut ohjelmat ovat olemassa edelleen, mutta te ette kuule niitä, koska ette ole virittäytyneet niiden taajuudelle.

Filmikela-analogia: Todellisuutenne on kuin filmikela, sen monet kuvat. Jokainen kuva esittää pientä osaa koko toiminnasta. Hahmot jokaisessa kuvassa ovat olemassa yksittäisen freimin ajan, eivätkä ne koe seuraavaa freimiä. Jotta filmin hahmot kokisivat minkäänlaista liikettä, filmin on pakko liikkua. Kuitenkin koko elokuva on olemassa filmin projektionistille juuri nyt — alkuosa, keskiosa, loppu. Voit nähdä kaikki kuvat kerralla jos avaat kelan auki, vaikka filmin hahmojen täytyy kokea todellisuutensa kuva kerrallaan. Fyysinen todellisuus on analoginen filmikelalle. Korkeampi, ei-fyysinen visionäärinen itsesi on kuin projektionisti, joka näkee kaikki kuvat kerralla.

Kaikki tilanteet ovat neutraaleja: Ideana on muistaa kaikkien tilanteiden neutraalius. Voitte katsoa mitä tahansa yksittäistä freimiä filmillä, ettekä välttämättä ymmärrä mitä sanotaan tai mitä siinä tapahtuu. Vain jatkuvuuden luomisella, filmin liikkeellä, saatte selvää kontekstista. Mutta jokainen tilanne elämässä on kuin nuo yksittäiset kuvat filmillä — niillä ei ole mitään sisäänrakennettua merkitystä, muuta kuin mikä näkyy pinnalta. Valitsemanne merkitys ja sen minkä annatte tilanteelle täysin määrittää sen minkälaisen tarinan te luotte siitä kuvasta.

Näyttämöanalogia: Idea on katsoa jokaista yksittäistä tilannetta elämässänne seuraavasti. Kuvitelkaa, että istutte auditoriossa katsomassa näytelmän alkua. Verhot ovat juuri siirtyneet pois edestä. Kaikki näyttelijät seisovat näyttämöllä. Kaikki kulissit on pystyssä, valmiina. Mutta oletetaan, että ette lukeneet ohjelmalehtistä. Oletetaan, että ette ole kuulleet mitään näytelmästä, ja niin ette tiedä mitä nämä hahmot ovat tai mitä he aikovat sanoa. Teillä ei ole automaattista odotusta niiden suhteen.

Yksi hahmoista näyttämöllä saattaa seistä nurkassa erittäin tiukka irvistys naamalla. Koska teidät on opetettu siten kuin on, te saatatte automaattisesti olettaa, ”Voi, siinä on pahis”. Jotkut teistä saattavat olettaa, ”No, ehkä hän irvistää koska hän on vihastunut pahalle hahmolle ja hän on hyvä hahmo”. Ulkokuori ei kerro teille mitään. Koko tilanne on neutraali. Kaikki, mukaanlukien näyttelijät, ovat nyt osa kulissia eikä niillä ole sisäänrakennettua merkitystä.

Soveltakaamme nyt tätä periaatetta teidän elämään. Mutta vetäkää ensin uudestaan syvään henkeä kolme kertaa, ja ymmärtäkää, että teidän vetäessänne henkeä, te viette itsenne syvemmälle rentoutumisen tasolle. Syvemmälle itsehyväksynnän ja itsenne rakastamisen tasolle. Syvemmälle viisauden ja uteliaisuuden tasolle tutkiessanne keitä te olette. Ja syvemmälle vakuuttuneisuuden tasolle siitä, elämänkokemuksianne voidaan käyttää positiivisella tavalla.