Avainsana-arkisto: viest

Knapp & Bigelow: Poliitikot, lakimiehet, tekoäly tai telepaatit

Linkitetty video on ”Politicians, Lawyers, A.I. or Telepaths”, joka on Bigelow Podcastin kolmas jakso. Robert Bigelow kertoo tutkimusryhmiensä yrityksistä kommunikoida sen kanssa, mitä hän kuvailee ei-ihmisälyksi, ja siirtää painopisteen pelkästä UAP:ien havainnoinnista kysymykseen siitä, onko vuorovaikutus tai tarkoituksellinen yhteydenotto mahdollista.

Keskeinen kysymys on, kenen – jos kenenkään – tulisi puhua ihmiskunnan puolesta tällaisessa kohtaamisessa. Podcastin otsikko esittää useita mahdollisuuksia – poliitikot, lakimiehet, tekoäly tai telepaatit – ja heijastaa epävarmuutta, joka liittyy sekä väitetyn älykkyyden identiteettiin että sopivaan inhimilliseen reaktioon. Poliittiset johtajat voisivat tuoda mukanaan auktoriteettia, lakimiehet voisivat käsitellä oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä, tekoäly voisi toimia analyyttisenä tai käännöstyökaluna, kun taas telepatia edustaa kiistanalaisempaa mahdollisuutta, että viestintä voisi tapahtua tietoisuuden välityksellä radion tai kielen sijaan.

Bigelow’n kertomus perustuu hänen pitkäaikaiseen tutkimustyöhönsä epätavallisista ilmiöistä, erityisesti Skinwalker Ranchin ja muiden tutkimuskohteiden parissa tehtyyn työhön. Podcastissa nämä tutkimukset esitetään yrityksinä mennä passiivista havainnointia pidemmälle. Tutkimusryhmät kuvataan kokeilevan menetelmiä, jotka saattaisivat herättää reaktion, samalla kun ne joutuvat pohtimaan, miten mikä tahansa ilmeinen reaktio on erotettava sattumasta, väärinkäsityksestä, harhautuksesta tai tutkijoiden omista odotuksista.

Keskustelu tuo esiin myös UAP-tutkimuksessa toistuvan ongelman: ilmiö ei välttämättä käyttäydy kuten tavanomainen fyysinen esine. Jos väitetyt ilmiöt voivat ilmestyä ja kadota, vaikuttaa havaintoihin tai reagoida huomiin ja aikomuksiin, tavanomaiset ilmailu- ja avaruustieteen oletukset eivät välttämättä riitä. Tässä vaiheessa keskustelu siirtyy tietoisuuden ja telepatian aiheisiin. Bigelow ei esitä perinteistä viestintäprotokollaa; sen sijaan jaksossa pohditaan, voisivatko muutostilat, henkiset aikomukset tai henkilöt, joilla on epätavallisia havaintokykyjä, tarjota reitin kontaktiin.

Keskusteluun nousee esiin tekoäly mahdollisena välittäjänä. Tekoälyjärjestelmä voisi auttaa järjestämään suuria havaintojoukkoja, tunnistamaan malleja, tulkitsemaan tuntemattomia signaaleja tai testaamaan, sisältävätkö näennäiset viestit merkityksellistä rakennetta. Se voisi myös vähentää riskiä, että ihmistutkijat projisoivat omia toiveitaan epäselviin tietoihin. Samalla tekoäly ei kuitenkaan ratkaisisi automaattisesti taustalla olevaa ongelmaa: ennen kuin se voi tulkita viestin, tutkijoiden on varmistettava, että aito viesti on olemassa ja että signaali ei ole satunnainen tai ihmisen toiminnan tuottama.

Oikeudelliset ja poliittiset ulottuvuudet ovat yhtä tärkeitä. Jos viestintä muiden kuin ihmisolentojen kanssa joskus osoitettaisiin vakuuttavasti, heräisi välittömästi kysymyksiä, jotka koskevat auktoriteettia, kansallista suvereniteettia, julkistamista, tiedon omistusoikeutta sekä riskiä sotilaallisesta hyväksikäytöstä. Videon otsikko viittaa siihen, että julkistamista ei voida jättää yksin yhden tutkijan tai yhden valtion viraston vastuulle. Mikä tahansa väitetty kontakti herättäisi kysymyksiä, jotka koskisivat koko ihmiskuntaa, vaikka alkuperäiset todisteet tulisivatkin yksityiseltä tutkimusryhmältä.

Podcastissa heijastuu myös Bigelow’n laajempi näkemys siitä, että UAP:t saattavat liittyä tietoisuuteen sen sijaan, että ne edustaisivat pelkästään kehittyneitä aluksia. Tämä ajatus auttaa selittämään, miksi keskustelu ulottuu ilmailu- ja avaruustutkimuksista telepatiaan ja poikkeaviin kokemuksiin. Tämän jakson näiden mahdollisuuksien tarkastelua ei kuitenkaan pidä sekoittaa tieteelliseen vahvistukseen. Käsitellyt väitteet perustuvat suurelta osin raportteihin, henkilökohtaisiin kokemuksiin ja tutkijoiden tulkintoihin, eivät julkisesti toistettuun viestintäkokeeseen.

Kaiken kaikkiaan jakso esittää kontaktin ratkaisemattomana kysymyksenä, johon liittyy tekniikkaa, psykologiaa, hallintoa ja filosofiaa. Sen mielenkiintoisin anti ei ole lopullinen vastaus siihen, onko ei-ihmismäinen älykkyys ollut yhteydessä ihmisiin, vaan pohdinta siitä, millaisia todisteita, instituutioita ja menetelmiä tarvitaan, jos tällainen yhteys joskus syntyisi. Jakso jättää katsojille pohdittavaksi provosoivan mahdollisuuden: ennen kuin ihmiskunta voi vastata tuntemattomalle älykkyydelle, sen on ehkä ensin päätettävä, kenellä on oikeus puhua, mikä lasketaan aidoksi vastaukseksi ja miten estetään, että poikkeukselliset väitteet muuttuvat pelon tai vallan välineiksi.