Avainsana-arkisto: Robert Bigelow

Miljardöörin väite: Avaruusolennot kulkevat keskuudessamme

UFOjen maailma on ollut salailun ja ihmetyksen verhoama jo pitkän aikaa, ja eräs henkilö on nousemassa kaiken keskiöön alalla: Robert Bigelow. Hän on miljardööri, jolla on yhteyksiä Yhdysvaltain hallitukseen ja sen UFO-projekteihin jo vuosikymmenien ajalta.

Haastattelussa elokuvantekijä James Foxin kanssa Bigelow toi esiin UFO-paljastuksen aiheen — Maan ulkopuolista elämää koskevan informaation paljastamisen.

Bigelow sanoi, että hän oli tutkinut kovasti UFO-paljastuksen vaikutusta globaaliin populaatioon. Hän väitti, että tapaus vertautuisi ihmiskunnan suurimpiin skandaaleihin, mutta miljoona kertaa pahempana. Bigelowin mukaan talous romahtaisi ja järjestäytynyt uskonto kärsisi pahoin avaruusolentojen paljastamisesta.

Mutta entäpä avaruusolentojen ja ihmisrodun alkuperä?

Eräät yhteydet avaruusolentoihin on hyvin dokumentoitu, ja heidän kommunikoimansa viesti on kerrottu eteenpäin. Urantia-kirja kuvaa erittäin yksityiskohtaisesti universumin yhteiskunnallisen, poliittisen ja uskonnollisen rakenteen. Nämä kuvaukset eivät jätä mitään mielikuvituksen varaan: niissä kuvataan eri elämänmuotoja eri asutuilla planeetoilla, miltä ne näyttävät, mitä ne syövät ja mitä ne ajattelevat Jumalasta.

Urantia-kirja on henkinen, filosofinen ja uskonnollinen kirja, jonka alkuperä on Chicagossa vuosien 1924-1955 välillä. Kirjan alkuperäistä kirjoittajaa ei tunneta.

Teksti esittelee sanan ”Urantia” Maapallon nimenä, ja sen tarkoituksena on ”esittää laajempia käsitteitä ja kehittynyttä totuutta”. Kirja pyrkii yhdistämään uskonnon, tieteen ja filosofian. Sen laaja sisältö tieteen kannalta kiinnostavista aiheista on ainutlaatuinen niiden asiakirjojen joukossa, joiden sanotaan tulleen taivaallisilta olennoilta. Kirjassa käsitellään muun muassa elämän alkuperää ja merkitystä, ihmiskunnan paikkaa maailmankaikkeudessa, maapallon historiaa, Jumalan ja ihmisten välistä suhdetta sekä Jeesuksen elämää.

Voit lukea Urantia-kirjaa verkossa:

https://www.urantia.org/fi/urantia-kirja/lue

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Skinwalkerin luolasta löytyi päräyttäviä anomalioita

Kahden vuoden ajan tutkimustiimi Skinwalker Ranchilla on tutkinut hypoteesia, joka yhdistää tietyt geologiset paikat, ihmistietoisuuden, paranormaalit kohtaamiset, muinaiset alkuperäiskansojen pyhät paikat ja UFO-havaintopaikat yhtenäisemmällä tavalla — mikäli sellaista on olemassa.

Monia näistä paikoista on tutkittu, tai tutkitaan tällä hetkellä edelleenkin, useita näistä paikoista on tutkittu tai tutkitaan parhaillaan näihin tekijöihin liittyvien yliluonnollisten poikkeavuuksien varalta.

Kvanttifysiikkaa koskevat nykyiset löydöt vaikuttavat suoraan ymmärrykseemme itsestämme ja siihen, miten tämä vaikuttaa kaikkiin yhteydenottoihin paranormaalin kanssa. Mount Wilson Ranchin ja Skinwalker Ranchin kaltaiset paikat tarjoavat ehdottomasti parhaat historialliset lähtökohdat näiden kysymysten esittämiseen. Ja me kysymme suoraan!

Ei-paikallisen tietoisuuden käsite viittaa ajatukseen, jonka mukaan tietoisuus ei välttämättä rajoitu aivoihin tai kehoon, vaan se voi olla maailmankaikkeuden perustavanlaatuinen osa, joka ei ole paikallinen, mikä tarkoittaa, että se ei ole sidottu avaruuden ja ajan rajoitteisiin.

Tätä ajatusta ei hyväksytä laajalti valtavirran tieteessä, eikä sen tueksi ole tällä hetkellä olemassa tieteellistä näyttöä, vaikka on olemassa valtava määrä riippumattomia tutkimustuloksia ja ammattilaisia, joilla on merkittävää näyttöä muusta.

Kaukokatselu on termi, joka viittaa väitettyyn kykyyn käyttää aistien ulkopuolista havaitsemista saadakseen tietoa kaukaisesta tai näkymättömästä kohteesta subjektiivisin keinoin, kuten intuition tai meditaation avulla. Kaukokatselu on ollut jonkin verran tieteellisen tutkimuksen kohteena, erityisesti Bob Bigelow’n johtaman National Institute for Discovery Science (NIDS) kaltaisten organisaatioiden toimesta ja yhdessä Hal Puthoffin ja Stanfordin tutkimuslaitoksen (SRI) jäsenten kanssa.

Yksi tärkeimmistä argumenteista ei-paikallisen tietoisuuden olemassaolon puolesta on ajatus siitä, että etänäkö voi olla ei-paikallisen havaitsemisen muoto, mikä tarkoittaa, että sen avulla yksilöt voivat saada tietoa kaukaisista paikoista tai tapahtumista ilman fyysisten aistiensa käyttöä.

Jos psykoaktiivisilla alueilla olevia vahvistuneita taajuuksia voitaisiin havaita paikoissa, joissa on paljon outoja piirteitä, tämä voisi osoittautua ratkaisevaksi osaksi paljastumisprosessin ymmärtämistä. Se voi auttaa meitä ymmärtämään niitä ”kontaktin” muotoja, joita kuvataan muinaisissa kalliopiirroksissa ja joita kerrotaan alkuperäiskansojen suullisissa perinteissä tuhansien vuosien ajan.

Se voi myös auttaa selittämään omia henkilökohtaisia paranormaaleja kokemuksiamme, ufohavaintojamme, sieppauskokemuksiamme ja sitä, mitä se voi tarkoittaa todellisuudessamme sen kehittyessä.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Robert Bigelow’n toinen ’UFO’-ranch

Johdanto

Blogin lukijat ovat tietoisia siitä, että lasvegasilainen miljardööri Robert Thomas Bigelow osti ranchin Utahista USA:ssa, josta tuli kuuluisa ”Skinwalker” ranch. Kuitenkin harvat tietävät, että hän on ostanut myös toisen ranchin, Mount Wilson ranch, Nevadassa. Tämän toisen ranchin tarina paljastettiin Jacques Valleen uudessa kirjassa Forbidden Science – Volume Four. Tässä postauksessa kerron mitä Valleen kirjassa kerrotaan, sekä lisäksi jotain muita tietoja henkilöistä jotka ovat tarinassa mukana.

Las Vegas, perjantai 16. elokuuta 1996

Me olimme päivän verran tutkimassa Mount Wilsonin ranchia (19). Tohtori Tim Rynne SARAsta otti mukaan paikannuslaitteen. Me ajoimme Piochen kautta jossa me tapasimme Shelley Wadsworthin, blondin isoäidin, joka on yksi Bobin paikallsista kontakteista, ja kolme miestä hänen rakennusfirmastaan jotka mittasivat ja tutkivat kiinteistöä.

Me pääsimme paikalle aamulla. Ensimmäinen asia minkä näimme, oli rivi puisia rakennuksia jotka muistuttivat minua elokuvien Dodge Citysta, rapistuvat maalit julkisivuissa. Porstuan kaiteet tuntuivat odottavan väsyneiden cowboyden saapumista ratsailla.

Porstuan takaosaan oli tuotu sarvi Bostonista asti: sen veistoksellinen panelointi oli vierailun arvoinen. Siellä oli piano ja sähköurut sekä rivi hienoja pöytiä, joihin oli katettu lautasia ja laseja, aivan kuin odottamaan kovakouraisia kaivostyöläisiä, jotka olivat antaneet Piochelle ja Calientelle niiden mielenkiintoiset eurooppalaiset nimet. Pitkien amerikkalaisintiaanien huhuttiin käyvän eräissä huoneista.

Matkalla saimme tietää, että vuonna 1993 nähtiin siniset valot ja x:n muotoista valkoista hehkua, mutta Shelleyn tarinat autoja seurailevista aluksista, valonsäteitä ampuvasta UFOsta tai leijailevasta mustasta delta-aluksesta eivät vakuuttaneet minua.

Jacques Vallee, kuva https://www.jacquesvallee.net/

 

Kaikki tämä on raportoitu ”naapurustosta”, joka on nevadalainen termi, joka voi tarkoittaa satoja maileja pusikkoa ja kivikkoa.

Paikallinen mies oli vannonut Shellylle, että onnettomuus sattui Area 51:n alueella arviolta 1972, jossa ”avaruusolennot, jotka olivat rakentamassa alusta amerikkalaisille, tapettiin samoin kuin meidänkin tiedemiehet”. Hän väitti, että hän oli joutunut viemään ruumiita ruumishuoneelle.

Samalla kun me pohdimme näitä tarinoita, saapui myrsky, joka rymisi hiljalleen Mount Wilsonin rinteiltä…”

Merkintöjä kirjassa

Merkintä (19) sivulla 501 kirjassa kuuluu:

”Mount Wilsonin ranch sijaitsee 114 astetta 27 minuuttia länteen ja 38 astetta 15 minuuttia pohjoiseen, lähellä Williamin laskukiitotietä, alueella nimeltään Schoolmarm Basin, Nevada.”

Symboli kertoo Piochen sijainnin Nevadassa

 

Toinen merkintä (27) sivulla 502 lukee:

”14 kuukauden aikana instituutti oli käyttänyt lähes $1.5 million…Also under Operations were the Mount Wilson ranch ($350, 970)…”

Lisätietoja

Kuka on tohtori Tim Rynne?

SARA tulee sanoista Scientific Applications and Research Associates. Nykyään heidän LinkedIn-sivulla lukee:

’SARA Inc. luo räätälöityjä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin puolustus- ja sisäisen turvallisuuden alalla. Olemme erikoistuneet suunnattuun ja havaittuun aaltoenergiaan EMP:stä ja ELF:stä laservaloon, HPM:ään ja ääneen. Teknologiamme hyödyntävät sähkömagnetismia, plasmaa, akustiikkaa, elektroniikkaa ja prosessointia rakentaakseen käytännöllisiä sovelluksia voimien turvallisuussuojaukseen, uusiutuvaan energiaan, UAV:hen, pieniin robotteihin ja erityisiin testaushaasteisiin.”

Vuonna 1991 hän sai palkinnon Yhdysvaltain armeijalta ja vuonna 1992 DARPA:lta, jossa hän toimi SARA:ssa ollessaan hankkeiden päätutkijana.

kuva: https://sbirsource.com/sbir/people/20142-dr-timothy-m-rynne

 

Vuonna 1994 tohtori Timothy M Rynne ja John P Dering julkaisivat artikkelin ”Experimental Investigation of an Electromagnetic-Gravitational Interaction” (Sähköisen avaruusaluksen vuorovaikutuksen kokeellinen tutkiminen) ”Electric Spacecraft Journal” -lehden tammi-maaliskuun 1994 numerossa.

kuva: https://caylibrary.com/products/copy-of-esj-13

Kuka on Shelley Wadsworth?

Independent-sanomalehden kesäkuun 2. päivän 1996 numerossa oli toimittaja Tessa Souterin artikkeli otsikolla ”A town like Rachel”. Rachel, Nevada on tietenkin kuuluisan highway 375:n varrella ja se liittyy Area 51:n tarustoon. Artikkelissa luki:

En tiedä, uskonko ufoihin vai en, mutta kaikkien näkemieni asioiden ja ihmisten, joiden kanssa olen puhunut, perusteella uskon, että siellä on oltava jotain, joka ei ole meitä”, sanoo Shelley Wadsworth, keski-ikäinen Rachel-vaimo ja -äiti, joka työskentelee kokopäiväisesti Las Vegasissa toimivan liikemiehen palveluksessa UFO-ilmiöiden tutkijana.

Wadsworth on nähnyt useita ufoja 50-luvulta lähtien, mutta pelottavin tapaus tapahtui hänen mukaansa vuonna 1993… kolme UFOa, joista jokainen oli noin 100 jalan levyinen… Hänen pelkonsa herätti uudelleen muiston toisesta salaperäisestä ilmiöstä, hän sanoo. Hänen perheensä viljeli miljoona hehtaaria käsittävää maatilaa, joka sijaitsi sadan mailin päässä Rachelista aavikon toisella puolella… Se oli kuollut sonni… Sen sukupuolielimet oli poistettu… se oli radioaktiivinen… Wadsworthin mukaan heidän perheensä ei ollut ainoa silpominen alueella…”

Huomaa maininta siitä, että hän on kokopäiväisesti Las Vegasin liikemiehen palveluksessa. Tämä on lähes varmasti viittaus Robert Bigelowiin. Itse asiassa löysin myöhemmin vahvistuksen tälle Valleen kirjan sivulta 324, jossa puhutaan NIDSin henkilökunnasta ja todetaan: ”…ja Shelley Wadsworth, joka tekee kenttätyötä Pohjois-Nevadassa.”

Mount Wilsonin ranchin ”aktiviteetit”

Löysin lyhyen videon Youtubesta, joka on julkaistu 17.10.2010, jossa ”The othersidez Inc ”:n Michael Boatright esittelee videoraporttia Mount Wilsonin ”aktiviteeteista”, joihin kuuluu  poltergeistin ”raapimista” sekä kummitus huoneessa 4.

George Knapp Twitterissa

Kun olin maininnut Robert Bigelow’n ja Mount Wilsonin tilan välisen yhteyden, eräs Twitter-käyttäjä viittasi Las Vegasin toimittajaan George Knappiin ja kysyi, käytettiinkö tilaa positiivisena vai negatiivisena kontrollina. Knapp vastasi 11. maaliskuuta 2019 päivätyssä vastaustwiitissä:

”Se oli positiivinen kontrolli. Bigelow osti Mount Wilsonin, koska sillä oli pitkä historia sekä poltergeist/haunting-silminnäkijäraportteja että ufohavaintoja kiinteistöllä ja sen lähialueella (samanlaisia kuin Skinwalkerilla, vaikkakaan ei samassa laajuudessa raportoituja ilmiöitä).”” Myöhemmin Knapp lisäsi, ettei hän ollut koskaan käynyt kyseisellä tilalla.

Kuva 12 kirjassa ”Forbidden Science – Volume Four”: Bigelowin Mount Wilson -tilalla Nevadassa tohtori Hal Puthoffin ja tohtori Tim Rynnen kanssa SARA:sta. Elokuu 1996.”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

NSA:n Cash-Landrum UFO-asiakirja

Yhdysvaltain hallituksen UFO-asiakirjat ovat harvinaisia vuoden 1969 jälkeisistä tapahtumista. CIA:n ylläpitämästä tiedostokokoelmasta löydettiin äskettäin yksi, muistiinpanot Cash-Landrumin ufotutkimuksesta, josta keskusteltiin salaisessa kaukokatseluvakoiluohjelmassa.

Ennen asiakirjan tutkimista tutustutaan siihen osallistuneisiin henkilöihin ja virastoihin. Vuonna 2014 ilmestyneen The Invisible College -teoksen esipuheessa Jacques Vallee puhui ryhmästä, joka muodostettiin sivutuotteena hänen ja tohtori J. Allen Hynekin UFO-tutkimuksista 1960-luvun alussa:

”…pieni joukko omistautuneita tutkijoita… alkoi vaihtaa tietoja ja analyysejä säännöllisesti….. Tohtori Hynek kutsui tätä epävirallista verkostoa ”Näkymättömäksi kollegioksi”… Myöhempinä vuosina tämän ryhmän aloittama liike integroitui laajempaan, monikansalliseen vapaaehtoiseen tutkimustyöhön, johon liittyi monia yksilöitä… esiin nostamamme kysymykset ovat pysyneet ajankohtaisina: Mikä on tunnistamattomien ilmailmiöiden luonne?”.

Tiedusteluyhteisö

Syyskuussa 1972 Jacques Vallee työskenteli tietokonetutkijana Stanfordin tutkimuslaitoksessa Kaliforniassa. Hänen päiväkirjoissaan (Forbidden Science Vol. II) kerrotaan, kuinka Vallee tapasi tohtori Harold ”Hal” E. Puthoffin, joka myös työskenteli SRI:ssä, ja ”kutsui minut vierailemaan laboratorioonsa. Hän kertoi minulle paranormaaleista kokeista, joita hän oli aloittamassa hallituksen sponsoroimana…”. Puthoff oli teoreettinen fyysikko, jonka taustaan kuului muun muassa insinöörityötä ja kolme vuotta aktiivipalvelusta merivoimien tiedustelu-upseerina NSA:ssa. Hän ja Russell Targ olivat kehittämässä projektia, jonka tarkoituksena oli käyttää selvänäkijöitä tiedustelutiedon keräämiseen, jota myöhemmin kutsuttiin ”etänäkökulmaksi”.

Seuraavana päivänä ”SRI:ssä lounaalla sain selville, että sekä Ingo [Swann] että Hal olivat erittäin kiinnostuneita UFOista ja aiheeseen liittyvästä salailusta.” Marraskuussa Puthoff esitteli Valleen testaamalleen meediolle, Uri Gellerille. Vallee kannatti parapsykologista tutkimusta, mutta ei vakuuttunut, kun ”Uri kertoi minulle, ettei hänellä itsellään ollut voimia, kaikki tuli lautasilta”.

SRI: Puthoff ja Geller esiintyvät tämän videoleikkeen ensiminuutilla.

Puthoff jatkoi Valleen esittelemistä hallituskontakteille. Lokakuussa Vallee tapasi Howell McConnellin, jolla oli samankaltaisia kiinnostuksen kohteita (psyykkiset ilmiöt, mystiikka, UFOt) ja joka valvoi SRI:n meedioprojektia NSA:n puolesta. McConnell kertoi Valleelle NSA:n skeptisestä suhtautumisesta. ”Työskentelen joukolle byrokraatteja… Mutta meidän kaltaisemme virasto ei voi ottaa riskejä. Joten pidämme asioita silmällä. Jos jotain tapahtuu, he voivat sanoa, että he olivat tietoisia tilanteesta, että yksi heidän analyytikoistaan oli informoitu, hänen dokumenttinsa oli ajan tasalla…”.

Marraskuussa 1973 Puthoff kertoi Valleelle, että hän oli löytänyt ”UFO-kenttää tarkkailevan CIA:n ryhmän johtajan”. Vastikään ”biologi asetettiin johtoon”. Hal sanoo, että uusi mies ei halua vielä tavata minua”.” Helmikuussa 1974 Puthoff soitti ja ”kertoi minulle, että hänen tärkein tiedustelukontaktinsa oli hänen kotonaan… että tapaisin hänet…”.

Niinpä Vallee tapasi ”tohtori Christopher Greenin, lempinimeltään Kit, dynaamisen, silmälasipäisen, keskivartaloisen nuoren miehen, jolla oli valppaat ruskeat silmät. … Greenillä oli kollegoita jokaisella toimeenpanovallan haaralla. Howell McConnellin tavoin he toimivat pääasiassa ’henkilökohtaisista syistä’, korkeamman tason johtajien siunauksella. He vaihtoivat silloin tällöin tietoja, mutta hän väitti, että niillä ei juurikaan tehty mitään.””

Green työskenteli CIA:n tieteellisen tiedustelun toimistolle, ja pieni osa hänen tehtävistään oli pitää silmällä raportteja paranormaaleista väitteistä, jotka saattaisivat kiinnostaa hallitusta. He tapasivat uudelleen toukokuussa 1974 ja keskustelivat usein UFO-aiheesta, mutta Vallee oli turhautunut siihen, ettei Green pystynyt esittämään todisteita avaruusolentojen ruumiiden ja lentävien lautasten peittelystä. Samaan aikaan Green oli hiljaa solminut yhteyksiä kentällä. Huhtikuussa 1975 Vallee kirjoitti: ”Kit puhuu nyt jokaisen arvoisensa ufologin kanssa”. (Tästä huolimatta Kit Green onnistui pitämään nimensä poissa ufologian piiristä aina 1990-luvun alkuun asti). Kaksi Greenin 1970-luvun kontakteista kuului ryhmään, jonka kotipaikka oli Houstonissa, Texasissa.

Kit Green löysi ystävälliset lähteet kahdesta ufologista, lääketieteen tohtori Richard Niemtzow’sta ja John F. Schuesslerista, McDonnell Douglasin työntekijästä, joka työskenteli NASA:n Johnson Space Centerissä. Schuessler oli Mutual UFO Networkin (MUFON) perustajajäsen ja varajohtaja, mutta hän perusti myös oman eliittijärjestönsä vuonna 1976. Schuesslerin Project VISIT (Vehicle Internal Systems Investigative Team) koostui ”ammattijäsenistä, lääkäreistä, ilmailuinsinööreistä ja tiedemiehistä”, jotka keskittyivät ”tunnistamattomien avaruusajoneuvojen (USV) sisäisten järjestelmien ja näissä ajoneuvoissa liikkuvien olentojen fysiologian tieteelliseen ja tekniseen tutkimiseen”. (Selkokielellä: lentävät lautaset ja avaruusolennot.)

VISITin ilmoitettiin olevan epävirallinen yksityinen hanke, joka ei liity Schuesslerin työnantajaan tai Yhdysvaltain hallitukseen. Vallee kuuli jotain päinvastaista, että tohtori Green oli saanut CIA:lta tehtäväkseen tarkistaa heidän UFO-työnsä:

15. lokakuuta 1978: ”Kitillä on ystävä [tohtori Richard Niemtzow] Houstonissa… McDonnell Douglas jatkaa hiljaista mutta hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia metalliseoksia.” Vuoden 1979 alkupuolella Vallee kertoi, että hän ja Green olivat keskustelleet ajatuksesta salaisesta Yhdysvaltain UFO-ohjelmasta. Green kertoi hänelle käyneensä hiljattain ”keskustelun John Schuesslerin kanssa, joka uskoo, että salainen projekti ei ole CIA:ssa vaan NRO:ssa…”.

CIA oli sanonut Greenille, ettei hallitus ollut enää kiinnostunut UFOista, mutta hän jatkoi kiinnostustaan aiheeseen. Vallee kirjoitti toukokuussa 1978: ”Kit on tiiviissä yhteydessä useimpiin UFO-ryhmiin, joten hänen kiinnostuksensa on luottamuksellista vain tietämättömien keskuudessa.”

1980-luku ja Cash-Landrumin UFO-tutkimus

Keväällä 1981 uutisoitiin merkittävästä UFO-tapauksesta, joka sattui Huffmanin lähellä Texasissa. Kesti lähes kaksi kuukautta ennen kuin se tuli ilmi, mutta kaksi naista ja poika, Betty Cash, Vickie Landrum ja hänen pojanpoikansa Colby, väittivät saaneensa vammoja massiivisesta tulisesta esineestä 29. joulukuuta 1980. Pelottava UFO oli tukkinut heidän ilta-ajelunsa, ja kun se lensi pois, sitä seurasi parvi sotilashelikoptereita. Cash sairastui sen jälkeen ja vietti suuren osan seuraavista viikoista sairaalassa. Heidän UFO-raporttinsa tehtiin vasta 2. helmikuuta 1981, mutta silloin tutkinta viivästyi kuun loppuun, jolloin John Schuessler aloitti todistajien haastattelun.

C-L:n tapaus sai valtakunnallista julkisuutta, ja sen uskottavuutta lisäsi Schuesslerin osallistuminen, jota todistajat ja tiedotusvälineet pitivät NASA:n tiedemiehenä. Koska kyseessä oli dramaattisin tapaus useisiin vuosiin, ufologit pitivät sitä kiehtovana. Niin teki myös tohtori Kit Green, jota kiehtoi lääketieteellinen puoli, raportoidut fysiologiset vaikutukset. Tuolloin ei julkaistu mitään, mikä dokumentoisi hänen kiinnostuksensa, mutta Jacques Valleen Forbidden Science Vol. III -kirjassa oli 26. syyskuuta 1981 tehty merkintä, joka antaa meille viitteitä:

”Kit… puhui Cash-Landrumin tapauksesta Teksasissa, jota John Schuessler tutkii jatkuvasti: Kolme todistajaa altistui leijuvan esineen aiheuttamalle säteilylle. Ensimmäistä kertaa on tehty todellinen lääketieteellinen tutkimus. Kit pelkää, että kaksi silminnäkijöistä saattaa kuolla kokemukseen.”

1982-1983: Armeijan tutkimukset ja oikeusjuttu

Vuonna 1982 armeijaministeriön ylitarkastaja (Department of the Army Inspector General, DAIG) määräsi everstiluutnantti George Sarranin selvittämään, olivatko armeijan helikopterit osallisina C-L-tapauksessa, mutta hänen tehtävänään ei ollut tutkia UFO-raporttia. Ollakseen perusteellinen Sarran otti yhteyttä useisiin ufologeihin, John Schuessleriin, joka oli päätutkija, hänen entiseen VISIT-kollegaansa kapteeni Richard C. Niemtzowiin, lääketieteen tohtoriin ilmavoimissa; ja tohtori Peter Rankiin, radiologiin. Vaikka John B. Alexanderia ei mainita asiakirjoissa, häntä ja hänen ystäväänsä, Yhdysvaltain laivaston kapteenia Paul Tyleria (kaukokatseluohjelman lääketieteellinen neuvonantaja) kuultiin myös. Raportissaan Sarran sulki armeijan pois epäiltynä, eikä hän löytänyt todisteita minkään muun Yhdysvaltain hallituksen yksikön — tai kenenkään muunkaan — lentämistä helikoptereista. Sarran oli kuitenkin haastatellut sekä rouva Cashia että Landrumia, ja hän kuvaili heitä nimenomaan ”uskottaviksi”.

Joulukuussa 1982 alkoi todistajien oikeudellinen toiminta Yhdysvaltain hallitusta vastaan. He pitivät edelleen kiinni siitä, että UFOihin liittyi sotilashelikoptereita, ja katsoivat, että heidän lääketieteelliset ongelmansa olivat seurausta siitä. Heidän asianajajansa jätti ilmavoimia vastaan vahingonkorvauskanteen, jossa vaadittiin yhteensä 20 miljoonaa dollaria.

Tabloidiartikkeli C-L lakijutusta

Vuosi 1983 oli tapauksen kannalta vilkas vuosi, ja tiedotusvälineet uutisoivat paljon tapauksesta sekä 20 000 000 dollarin korvausvaatimuksesta ja mahdollisesta oikeudenkäynnistä. Ufologia uutisoi asiasta myös aggressiivisesti uutiskirjeissä ja kerholehdissä. C-L:n tapauksesta käytiin kuitenkin jonkin verran Yhdysvaltain hallitukseen liittyvää keskustelua, joka paljastui vasta noin 30 vuotta myöhemmin. Vuonna 2011 CIA julkisti asiakirjan, joka koski sen kaukokatseluohjelmaa. Se sisälsi käsinkirjoitettuja muistiinpanoja hallitukseen liittyvistä ufologeista, jotka osallistuivat UFO-tapauksen tutkintaan, ja ohjelmaan liittyvän lääkärin lähettämisestä tutkimaan todistajia.

“Star Gate” UFO-asiakirja

Yhdysvaltain hallitus tuotti 1980-luvulla vain vähän UFOihin liittyviä asiakirjoja. Yksi tuli kuitenkin esiin, kun CIA julkisti joitakin asiakirjoja 1. joulukuuta 2011 osana STARGATE-kokoelmaansa (kaukokatseluohjelma). Kyseessä oli päiväämätön NSA:n asiakirja, 6-sivuinen, käsinkirjoitettu, kirjoittajaa ei mainittu, ilmeisesti konferenssin aikana tehtyjä muistiinpanoja. Ensimmäisten sivujen aiheena olivat ihmiset aikajanalla ”Neuvostoliiton parapsykologinen tutkimus”. Sivun 5 puolivälissä aihe vaihtui yhtäkkiä, ja kirjattiin keskustelu Teksasissa sattuneesta UFO-tapauksesta, ikään kuin se olisi uutinen. Hosutut muistiinpanot ovat epäkieliopillisia lauseenpätkiä, ja monet sanat ovat lukukelvottomia. Alla on transkriptio joistakin keskeisistä otteista:

Kuuma toiminta UF[O]
CE3 Texas paljon lääketieteellistä tietoa niin hyvä menee Houstoniin katsomaan potilasta.
… matalan tason säteilyä… 52-vuotias [nainen] naapuri ja lapsenlapsi…
Kohde… valo… nousi ulos ja 15 tai 20 minuuttia pysähtyi…
Helikopterilaivue… Kohde niin kirkas… sairastuu pahasti palovammoja rakkuloita…
puhui Valleen kanssa… GM [isoäiti] verkkokalvon palovamma kaihi….
John Schuesslerin VISIT-ryhmä tutkii… naisen hiukset putosivat…
Kitillä on lupa puhua hänen lääkärinsä ja yhden hänen lääkärikonsulttinsa kanssa.
Nainen ei parane huonommin…
Kit soittaa tohtorille, joka etsii verta — matala ionisoiva säteily…
Paljon [sekopäistä teoriaa?] tästä —
Kit tarjoutui ottamaan [tapauksen, jos?] Schuessler saa rahaa…

Katso dokumentti PDF-muodossa CIA:n lukusalissa:

Handwritten Notes on Soviet Parapsychology Research (1930s – 1970s) and on Remote Viewing Research in the U.S.

NSA:n muistiinpanot viittaavat kiistatta Cash-Landrumin UFO-tapaukseen vuonna 1980. Muistiinpanojen kirjoittaja on tunnistettu NSA:n Howell McConnelliksi, mikä perustuu vertailuun hänen muihin Stargate-kokoelmassa oleviin asiakirjoihinsa. Hänen muistiinpanonsa on luultavasti tehty kaukokatselukokouksen aikana, jossa Hal Puthoff tai joku hänen työtoverinsa luki tai teki yhteenvedon Cash-Landrumin raportista ohjelman osallistujille. Keskustelussa viitattiin Jacques Valleen, mutta keskeinen hahmo oli ”Kit”, joka oli kiinnostunut lääketieteellisestä näkökulmasta ja saattoi henkilökohtaisesti tutkia asiaa. Kyseessä oli tohtori Christopher ”Kit” Green.

Miksi C-L-tapauksesta alettiin keskustella vuonna 1983 ja miksi asian käsittelyä pidettiin kiireellisenä? Valtavirran tiedotusvälineiden lisäksi ehkä tärkeimmät artikkelit olivat John Schuesslerin kirjoittamat ja yksi tohtori Richard C. Niemtzow’n kirjoittama artikkeli MUFON UFO Journal -lehdessä tammikuussa 1983, ”Radiation UFO Injuries”. Ei ole mitään viitteitä siitä, että hallitus olisi palannut NSA:n muistiinpanojen pariin. Se vähäinen virallinen dokumentaatio, joka liittyy C-L:n tapaukseen, liittyy kaikki (huonosti päättyneeseen) oikeusjuttuun.

Ei ole suoria todisteita siitä, että tohtori Kit Green olisi osallistunut tapauksen tutkimiseen tähän NSA:n muistioon kirjatun keskustelun vuoksi. Se kuitenkin dokumentoi Greenin, Puthoffin ja muiden kaukokatselutarinaan osallistuneiden henkilöiden vahvan kiinnostuksen, ihmisten, jotka jatkoivat keskustelua ja Cash-Landrumin tapauksen tutkimista siitä lähtien.

Jatkotutkimukset, vuodesta 1985 nykyhetkeen

Hal Puthoffin ja Jacques Valleen vuonna 1972 solmima yhteys kukoisti Näkymättömän Korkeakoulun pysyväksi laajentamiseksi, joka yhdisti kaukokatselun, UFO-tutkimuksen ja paranormaalien ilmiöiden kannattajien eliittijoukon. He pitivät Cash-Landrumin tapausta paitsi aitona myös tärkeimpänä UFO-vahinkotapauksena, joka ansaitsi lisätutkimuksia.

1985-88: The Advanced Theoretical Physics Project

Vuonna 1985 John B. Alexander kokosi Advanced Theoretical Physics -hankkeen. Tohtori Hal Puthoff oli ATP:n keskeinen jäsen, ja hän piti kollegansa Jacques Valleen ajan tasalla ryhmän toiminnasta. Vallee kutsui ATP:tä ”salaiseksi sipuliksi”, ja Forbidden Science Volume III (2016) sisältää hänen merkintänsä 24. heinäkuuta 1985:

”Washingtonissa pidettiin hiljattain kokous rajaseutuaiheista. Kun Hal [Puthoff] saapui paikalle, hän huomasi, että aiheena olivat UFOt ja että koko hanke oli jäsennelty monikerroksisesti kuin sipuli. Kokous oli luokiteltu huippusalaiseksi, koodisanalla. Viisitoista osallistujaa kävi läpi sellaisia tapauksia kuin Kirtlandin ilmatukikohta, Cash-Landrum ja Teheran. Mukana olivat Howell McConnell ja [Paul] Tyler. Kit [Green] oli kutsuttu, mutta ei voinut osallistua.”

The Advanced Theoretical Physics Project

Alexander kirjoitti kirjassa UFOs: Myths, Conspiracies, and Realities: ”Tutkimme Cash-Landrumin tapausta perusteellisesti, koska Yhdysvaltain hallitusta vastaan oli nostettu oikeusjuttuja olettaen, että tapauksen aiheutti meidän kokeellinen aluksemme, joka oli aiheuttanut vakavat vammat.”

McConnell, NSA:n C-L-asiakirjan kirjoittaja, oli osa ryhmää, ja useilla muilla toimijoilla oli yhteyksiä psyykkiseen vakoiluohjelmaan. Ed Dames oli suhteellisen uusi tulokas. Alexander aikoi käyttää kaukokatselua ATP:n ufotutkimuksissa.

 

Vaikka se ei virallisesti liitykään asiaan, Star Gaten tiedostoissa on 26. tammikuuta 1988 päivätty asiakirja ”GP:n” Gabrielle Pettingellin kaukokatseluistunnosta. Haastattelija oli ”ED”, Ed Dames, ja heidän kohteensa oli ”Cash-Landrum-objekti”. Se tuotti epämääräisen piirroksen ja kuvauksen mustasta kiiltävästä esineestä hangaarissa — jossain.

Samoihin aikoihin Kit Green ja John Schuessler tarkastelivat C-L-tapauksen todistajien lääketieteellisiä tietoja. He kirjoittivat yhdessä asiakirjan, johon tohtori Green myöhemmin viittasi nimellä: ”Green & Schuessler, julkaisemattomat havainnot parista hyvin dokumentoidusta ihmistapauksesta… Cash-Landrum 1987”.

1995-2004: NIDS 

Vuonna 1995 Robert Bigelow perusti National Institute for Discovery Sciencen (NIDS), ”yksityisesti rahoitetun tiedeinstituutin, joka tutkii ilmailmiöitä, eläinten silpomista ja muita niihin liittyviä poikkeavia ilmiöitä”. Puheenjohtajansa tohtori Kit Greenin johdolla heidän tieteelliseen neuvoa-antavaan lautakuntaansa kuuluivat Colm Kelleher, Hal Puthoff, John B. Alexander, Jacques Vallee ja John Schuessler.

 

1997: Sturrockin paneeli

Vuonna 1997 Stanfordin yliopiston fyysikko Peter A. Sturrock johti kansainvälisen tutkijaryhmän tekemää riippumatonta tieteellistä tutkimusta ufotapauksista. Siihen osallistui kolme ”tavanomaista epäiltyä”: Hal Puthoff, John Schuessler ja Jacques Vallee. Sturrock julkaisi siitä vuonna 1998 artikkelin: ”Physical Evidence Related to UFO Reports: The Proceedings of a Workshop Held at the Pocantico Conference Center, Tarrytown, New York, September 29 – October 4, 1997”. Cash-Landrumin tapaus esiteltiin artikkelissa ”Physiological Effects on Witnesses”, joka esiteltiin myöhemmin luvussa 15 (s. 100-104.) Peter Sturrockin vuonna 1999 ilmestyneessä tutkimuskirjassa The UFO Enigma: A New Review of the Physical Evidence.

Palataksemme NIDSiin, he epäilemättä keskustelivat Cash-Landrumin tapauksesta, sillä Schuessler julkaisi siitä kirjan vuonna 1998. Lisäksi heidän verkkosivustollaan on kaksi artikkelia, joissa tapaus mainitaan, ja NIDS:iin liittyvässä vuoden 2005 Knapp-Kelleherin Hunt for the Skinwalker -kirjassa on läpikäynti C-L:n tarinasta. NIDS päättyi, kun Robert Bigelow ilmoitti, että NIDS lakkautetaan lokakuussa 2004. Kuten tulemme näkemään, historia viittaa siihen, että se oli suljettu muutostöitä varten.

2007-2012 BAASS – AAWSAP – AATIP

Vuonna 2007 Robert Bigelow’n NIDS syntyi uudelleen nimellä Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS), joka ilmeisesti luotiin varmistamaan sopimus Advanced Aerospace Weapon Systems Applications Program (AAWSAP) -ohjelmasta, joka tunnetaan nykyään paremmin lempinimellä AATIP. Vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassaan Skinwalkers at the Pentagon kirjoittajat ”tunnustavat Christopher Greenin, Hal Puthoffin, Jacques Valleen, Eric Davisin ja John Schuesslerin poikkeuksellisen älykkyyden, näkemyksen ja vuosikymmenten tietämyksen UAP:n historiasta, jonka he antoivat neuvomalla sekä BAASS:ia että DIA:ta AAWSAP:n muodostavien useiden hankkeiden suunnittelussa”.

Puthoff, Vallee ja Schuessler tammikuussa 2009 AAWSAP:n alihankinnan parissa.

BAASS-AAWSAP-sopimus naamioitiin tavanomaiseksi ilmailu- ja avaruustutkimukseksi, ja siinä käytettiin epämääräistä kieltä, jota voitiin soveltaa myös UFO-tutkimuksiin: ”työntövoima… voimantuotanto… vaikutukset ihmisiin… aseistus (RF [radiotaajuus]) ja DEW [suunnatun energian aseet]).”. BAASS:n tehtävänä oli tuottaa tieteellisiä julkaisuja 12 teknisestä aiheesta käytettäväksi puolustustiedustelun viiteasiakirjoina (Defense Intelligence Reference Documents, DIRD).

Puthoff teki sopimuksen tohtori Kit Greenin kanssa, joka piti esitelmän vuonna 2009 otsikolla ”Anomalous Acute and Subacute Field Effects on Human Biological Tissues”. Kun paperi myöhemmin julkistettiin, siitä tuli surullisen kuuluisa, koska se oli ainoa DIRD, jossa viitattiin nimenomaan UFOihin. Siinä mainittiin Cash-Landrumin kohtaaminen seitsemään otteeseen, ja sitä pidettiin UFO-vahinkotutkimusten vertailukohtana. John Schuesslerin vuonna 1996 julkaisema kirjanen UFOjen aiheuttamat fysiologiset vaikutukset ihmisille oli Greenin asiakirjan keskeinen viite. AAWSAP:lle vuonna 2009 laaditussa ”BAASSin kymmenen kuukauden raportissa” viitattiin tiettävästi Cash-Landrumin tapaukseen, kun siinä käsiteltiin keskeisiä historiallisia tapauksia ja suunnitelmia luoda ”lääketieteellisiä fysiologisia UAP-vaikutuksia koskeva ohjelma”.

AAWSAP lopetettiin vuonna 2012, kun Bigelowille myönnettyä valtion rahoitusta ei uusittu. Sitä, miten C-L:n tapaukseen liittyvää DIRD-tietoa käytettiin, ei ole julkistettu.

Vuodesta 2018 nykyhetkeen: UAPTF – AARO ja NASA?

Yhdysvaltain nykyinen UFO-tutkinta alkoi vuonna 2018 nimellä Unidentified Aerial Phenomena Task Force (UAPTF), mutta siitä on kehittynyt All-domain Anomaly Resolution Office (AARO). Osallistujiin sanotaan kuuluvan ”edustajia, joilla on kaikki asiaankuuluvat ja asianmukaiset turvallisuusluokitukset” eri haaroista ja virastoista, mukaan lukien CIA ja NSA. Tähän mennessä ohjelma on ilmoittanut olevansa kiinnostunut ainoastaan nykyaikaisista sotilastapauksista. NASA tekee kuitenkin myös oman riippumattoman tutkimuksensa, joka sisältää merkittäviä historiallisia tapauksia, kun se tarkastelee ”siviilihallinnon yksiköiden keräämiä tietoja, kaupallisia tietoja ja muista lähteistä saatuja tietoja”. Vaikka heidän tehtävänään ei olekaan tutkia asiaa, heidän tutkimukseensa sisältyy varmasti myös Cash-Landrumin UFO-tapaus.

. . .

Aihetta käsitelty aiemmissa artikkeleissa:

The US Government’s Cash-Landrum UFO Investigations (2019)

AATIP’s UFO Medical Study and the Cash-Landrum Case (2020)

Isaac Koi on kirjoittanut aiheesta myös:

Remote Viewing & UFOs: Stargate, Galactic Federation + the Aviary (2015)

Erikoistunnustus
Kiitos ystävälle, joka huomautti minulle NSA:n dokumentista, se  auttoi identifioimaan kirjoittajan. Kaikkea hyvää sinulle omissa tutkimuksissasi.

 

Artikkelin julkaissut blueberrylines.com

Bigelow-säätiö, NIDS, viljakuviot ja Chad Dietken

Kirjoittanut Keith Basterfield

Olen aiemmin kirjoittanut useita blogipostauksia Bigelow-säätiöstä, muunmuassa:

22. marraskuuta 2018.The Bigelow Foundation ja Angela Thompson Smith.” Viittaus John B. Alexanderin vuoden 2017 kirjaan, ”Reality Denied”, paljasti että henkilö, Angela Thompson, oli tehnyt työtä Bigelow-säätiölle.

Kävin läpi Angela Thompson Smithin uraa ja löysin infora Bigelow-säätiöstä.

”Säätiö on toteuttanut useita projekteja, mm. Bigelowin rahoittamaan Roper-raporttiin epätavallisista henkilökohtaisista kokemuksista; seminaareja vaihtoehtoterveydestä ja yhteistutkimusta Las Vegasissa, Keski-Nevadassa ja Alabamassa; tutkimusavustusta tutkijoille kuten Budd Hopkins New Yorkissa, sekä radioshow’n Area 2000, joka oli Art Bellin Coast to Coast -ohjelman edeltäjä. Area 2000:ssa oli mukana monia asiantuntijoita ufologian, vaihtoehtoterveyden, vaihtoehtoisen energian ja parapsykologian alalta, ja se oli käynnissä alkuvuoden 1994.”

22. toukokuuta 2020. ”The Bigelow Foundation – UAP:t ja muutaAngela Thompson Smith oli kiva ja lähetti minulle raportin hänen työstään Bigelow-säätilllä. Hän teki kenttätöitä UAP-havaintojen ja karjansilvonnan parissa; eräässä kohtaa hänen työtään lyhyen ajan Budd Hopkinsin kanssa. Hän myös työskenteli radio-ohjelmassa ”Area 2000”, joka on Art Bellin show’n edeltäjä. Vaikka hän mainitsee, että Bigelow oli kiinnostunut viljakuvioista, hänen raporttinsa ei mainitse mitään henkilökohtaisia tutkimuksia näistä, sinä aikana kun hän työskenteli Bigelow Foundationilla.

22 November 2020. ”Angela Thompson Smithin UFO/UAP-sieppauskokoelma.” Amerikkalaistutkija Louis Taylor otti yhteyttä, joka kertoi minulle että hänellä on Smithin eBayssa vuonna 2002 myymää UAP/abduktiomateriaalia, mm. useita episodeja ”Area 2000”-show’ta. Laatikko E:ssä oli maininta: ”Raportti vierailusta Fyffeen, Alabamaan, maaliskuu 1993, kirjoittanut Angela Thompson: Abduktiot, viljakuviot, karjansilpomiset.” En löytänyt tällaista raporttia verkosta.

Chad Deetken

Vastaani tuli nimi Chad Deetken, kun luin Jacques Valleen kirjaa ”Forbidden Science: Volume IV”, jossa oli päivämäärällä 31. maaliskuuta 1996 päiväkirjamerkintä. Vallee oli Las Vegasissa tapaamassa Science Advisory Boardia (SAB) National Institute for Discovery Sciencella (NIDS.)

”Bigelowilla on ollut kiinnostus  Puerto Ricoon, jonne hän on lähettänyt partiomiehen, Chad Deetken, tutkimaan viljakuvioita ja silpomisia.”

Löysin Chad Deetkenin raportin verkosta hänen seitsemännestä päivästään matkallaan Puerto Ricoon. Kuitenkin tämä liittyi hänen ”chupacabra”-tutkimuksiinsa — ”vuohen imijä”. Hänen vuoden 2001 kirjassaan ”Unearthly Disclosure” englannin opettaja Timothy Good raportoi myös Deetkenin vuoden 1996 vierailun; hän kertoi chupacabra-tutkimuksen yksityiskohdista ja sanoo, että Deetken teki tutkimuksia kolmesta silvotusta vuohesta.

Kävin jälleen läpi Valleen kirjan sisällysluetteloa ja etsin muita viitteitä Deetkeniin. Löysin toisen merkinnän päivämäärällä 18. lokakuuta 1997, ja jälleen Vallee oli Las Vegasissa NIDS:n tapaamisessa.

Siellä oli tapaus ranchilla 28. elokuuta arviolta kahden aikaan yöllä, jolloin Chad Deetken ja Terry Sherman näkivät sillalta valon. Chad näki hehkua ja hänen valokuvistaan se käy ilmi, mutta Terry havaitsi valorenkaan avautuvan maanpinnan yläpuolelle ja näki siitä nousevan mustan hahmon. Paikalle mentyään hän ei myöhemmin nähnyt mitään jälkiä…”

Kolmas merkintä löytyi päivämäärällä 18. lokakuuta 1997:

”Chad Deetken antoi kiihkeän mutta epätieteellisen kuvauksen englantilaisista viljakuvioista Alton Barnissa ja Silberry Hillissa Hän jätti huomiotta huijaushypoteesin.”

Area 2000

Smithin UAP/abduktiokokoelmaa läpikäymällä huomasin, että siinä oli lista 26:sta ”Area 2000”-show’n episodista. Yhdessä näistä Art Bell haastatteli Chad Deetkeniä. Jonkin aikaa kului ja näin journalisti Giuliano Marinkovicin twiittaavan siitä, että hän on hankkinut 12 äänitiedostoa show’sta. Kysyin häneltä oliko hänellä sitä missä Deetken on? Onnenkantamoisen myötä sain show’n itselleni. Kuuntelin sen ja palasin mielessäni vuosien taakse.

Deetken paljasti, että hän ensi kertaa kiinnostui viljakuvioista vuonna 1990, kun hän oli katsonut ”Unsolved Mysteriesin” episodin, jossa puhuttiin viljakuvioista. Siinä kohtaa hänellä ei ollut UFO-aiheeseen kiinnostusta enempää kuin tavallisella tallaajalla. Kuitenkin hän pian tajusi, että jotain omituista oli käynnissä. Hän tutki viljakuvioita Kanadassa ja Englannissa. Hän ei pitänyt niistä moniakaan huijauksina, ja hän puhui hänen kohtaamisistaan sellaisten tutkijoiden kuten Colin Andrews; Pat Delgardo; George Wingfield; Linda Howe ja muiden kanssa.

Hän kävi läpi omien sekä muiden tutkimuksien yksityiskohtia, kuvasi sitä miksi hänen mielestään viljakuviot ansaitsivat huomiomme. Hänen mielestään UFO-ilmiön ja viljakuvioiden välillä oli löyhä yhteys. Hänen kommenteissaan mainittiin amerikkalaisen tri. Levengoodin ty, joka tutki maaperää ja viljanäytteitä, joita oli tuotu Englannista. Deetken sanoi, että Levengoodin työ näytti, että eräät viljakuvioiden vaikutukset olisi toistettavissa käyttäen mikroaaltoenergiaa. Kuitenkin hänen omien näkemystensä mukaan hän oli taipuvaisempi sanomaan, että kyseessä oli äly, joka ei ollut ihmisäly. Hän sanoi, että oli erittäin selvää että tämä äly ei halunnut tulla nähdyksi.

Deetken mainitsi myös vuoden 1992 viljakuvioprojektin nimeltään Project Argus — joka Deetkenin mukaan toteutettiin Englannissa. Deetkenin mukaan Bigelow-säätiö pääosin rahoitti sitä ja mukana oli pari-kolmekymmentä ihmistä, joista puolet oli tieteilijöitä.

Yritin saada Deetkeniä käsiini ja löytää hänen työnsä. Vuoden 2014 julkaisussa jonka löysin:

”Vuonna 1992, Deetken sai kutsun Aveburyn kivimonumenteille eteläiseen Keski-Englantiin. Deetken vieraili osana tutkimusryhmää siellä joka vuosi, mutta hän on lakannut käymästä.” Kun hän huomautti, että huijaukset olivat muuttuneet osaksi viljakuvioskeneä, paperi sitten jatkoi ”…lasvegasilainen miljardööri, joka oli kutsunut Deetkenin töihin hänen National Institute for Discovery Scienceen oli sittemmin lopettanut Englannin toiminnan rahoittamisen.”

Project Argus 

https://kobus.ch/kobus/

Tämä vaikuttaisi olevan sama Project Argus. Tarkistin ja se vaikuttaa olevan tasan tarkkaan sama mitä Argus oli ollut ja mitä se oli saavuttanut. Eräällä löytämälläni verkkosivulla, jonne oli postattu vuonna 2018, oli Kobus Nieuwmeijerin postaus, joka raportoi itse olevansa eräs vuoden 1992 Project Arguksen tiimiläisistä:

”Liityin tiimiin vuonna 1992 ja tein magneetti-, suskeptibiliteetti ja gradiometriamittauksia viljakuvioilla. Minulla on tausta geofysiikassa (argeologia), ympäristön kestävyydessä ja liiketoiminnan kehittämisessä, ja olen tehnyt yli 15 vuotta humanitääristä ja kehitystyötä Afrikassa, Euroopassa ja Etelä-Afrikassa. Olen elänyt Irlannissa ja Britanniassa 1980- ja 1990-luvuilla ja tällä hetkellä olen terapeutti Sveitsissä.”

Nieuwmeijerin sivulla oli kopio 119-sivuisesta raportista koskien  Project Argusta otsikolla ”Raporrti Project Arguksen tuloksista: Viljakuvioiden fyysisten materiaalien instrumentoitu tutkimus.” Raportin oli kirjoittanut projektin jäsenet ja sen oli toimittanut Michael Chorost.

”Projektin tavoite oli selvittää aiheuttivatko jotkut viljakuviot sellaisia fyysisiä vaikutuksia, joita voisi olla vaikeaa, ellei mahdotonta saada aikaan ihmistoiminnalla.”

”Project Argus oli lähinnä kahden organisaation, North American Circle (NAC) sekä Center for Crop Circle Studies (CCCS) yhteisprojekti…  CCCS antoi projektille 2000 puntaa siemenrahaa…ja NAC:n rahoitus toi pöytään yli $34,000 toukokuuhun 1992 mennessä.”

Monenmoista tieteellistä laitetta ja kojetta käytettiin:

”* Elektronimikroskoopilla tutkitaan kasvien solujen seinämiä ja etsitään merkkejä epätavallisesta fyysisestä stressistä tai lämpövaurioista

* Gammaspektroskopiaa käytetään tutkimaan maaperää ja etsimään merkkejä lyhytaikaisista radioaktiivisista isotoopeista

* Geelielektroforeesia käytetään tarkastelemaan kasvien DNA:ta ja etsimään merkkejä denaturaatiosta

* Magnetometriaa käytetään arvioimaan magneettivaihteluja maaperässä

* Kasvien solujen kudosta tutkitaan arvioimaan kasveja painaneita voimia

* Siemeniä idättämällä testikasvatetaan siemeniä, joita on korjattu viljakuvioiden yhteydessä

* Geiger-mittausta käytetään havaitsemaan epätavallisen korkeita taustasäteilytasoja

* Erilaisia sähkömagneettikenttämittareita”

Mitä lopulta saatiin selville?

” Project Argus ei ole, tätä kirjoitettaessa, löytänyt ”vedenpitävää” näyttöä, joka näyttäisi että jotkut viljakuviot eivät olisi ihmistoiminnan tulosta. Mutta se on sulkenut pois suurimman osan aiemmin esillä olleista hypoteeseista ja, vieläkin tärkeämpänä, löytänyt joitain epäselvyyksiä, jotka tuntuvat olevan lisätutkimusten arvoisia…”

Chad Deetken esitti raportin osion (sivut 46-59) otsikolla ”Britanniassa ja Kanadassa esiintyvien viljakuvioiden ja -muodostelmien analyysi ja vertailu”.

Liite 9 näyttää projektin kulurakenteen, plus muualta saadut ”kontribtutiot.” Kontribuutiosivuilla oli yhdeksän henkeä joiden numerot näkyivät: $3,383.23; $4,643.96; $20,000; $1,000; $2,000; $2,500; $50; $100; $500 yhteensä $34,177.19. Nimiä ei ole mainittu. Kuitenkin sanottiin, että CCCS antoi 2,000 puntaa, joka vuonna 1992 olisi arvoltaan noin $3,400. Liitteen 12 tunnustuksissa lukee seuraavaa:

”Kirjoittajat kiittävät Robert Bigelow’ia hänen avokätisestä rahallisesta tuestaan projektille.”

Lisäksi (s.68):

”Lisäksi projekti on saanut avokätisiä kontribuutioita Robert Bigelow Holding Corporationilta... eräs lahjoittaja erityisesti ansaitsee kiitokset: Robert Bigelow. Tämä henkilö on sekä tukenut työtämme että auttanut järjestelemään yhteistyötä eri yliopistojen kanssa, joiden tiedekunnat ovat antaneet meille arvokkaita neuvoja ja avustaneet erään jäsenen koejärjestelyissä…”

Projektin parissa työskennelleiden listaa läpikäytäessä näkyy sivulla 92, että suuren yliopiston henkilö olisi ollut tohtori Ernest Peck, University of Nevada – Las Vegas. Hänen osuutensa Argus-raportissa keskittyi gammasädespektroskopian käyttöön. Liite 12 kertoo Peckin tehneen työtä; Vernon F. Hodge ja Ashok K. Singh ovat kaikki University of Nevadasta – Las Vegasissa.

Siirtykämme vuoteen 1997

Huomasin Valleen kirjan merkinnän 9. maaliskuuta 1997.  NIDSistä puhuttaessa siellä lukee:

”Instituutin kautta  Bob Bigelow kanavoi rahoja…(9) viljakuviotutkimukseen, jota pyörittää Kit ja Kristin yhdessä Kelleherin ja Deetkenin kanssa…”

Kit viittaisi Christopher ”Kit” Green; sekä Kristin, Greenin elämänkumppani Kristin B. Zimmerman. Tri. Colm Kelleher oli töissä NIDSillä.

Mietin mikä kiinnostus Kit Greenillä oli viljakuvioihin, joten palasin Valleen kirjan ”Forbidden Science: Volume Four” pariin ja tsekkasin lähdeluettelosta viitteitä viljakuvioihin. Merkintä päivämäärällä 12. kesäkuuta 1991 Vallee tapasi Richard D’Amaton, sitten Kit Greenin. Allaoleva viittaa Greeniin:

”Me käytimme lopun ajan puhuaksemme viljakuvioista. Valtion Enigma-ryhmä puhuu botanistien kanssa. Kitin yllätykseksi kukaan heistä ei ollut kuullut ilmiöstä. Sitten kerroin hänelle ranskalaisten löydöksistä, että brittiläiset tutkivat sädeaseiden kalibrointia heikosti havaittavista ohjattavista aineista.”

Myöhemmin päivämäärällä 12. kesäkuuta 1993 Green ja Vallee puhuivat jälleen viljakuvioista.

”Mitä viljakuviot sitten ovat mielestäsi?” tivasin.

”Infrapuna- ja mikroaaltoja yhdessä, kuten olet minulle näyttänyt. Näillä tyypeillä maatalousministeriössä on kammionsa, joissa he ovat alkaneet tehdä omia kokeitaan. Olen tyytynyt siihen, että se on fyysisesti mahdollista, ainakin kostutetuilla jyvillä. Jotkut insinöörit Englannissa leikkivät sen kanssa.”

Onko meillä mitään ideaa siitä mikä kiinnostus Robert Bigelowilla oli viljakuvioihin? Jälleen kerran, Vallee on korvaamaton informaation lähde. 11. kesäkuuta 1992 Vallee illallisti Robert Bigelowin kanssa New Jerseyssa. Valleen päiväkirja sanoo Bigelow’sta:

”Hän uskoo Roswelliin ja viljakuvioihin mutta epäilee Meieriä.”

7. tammikuuta 1996 Vallee kirjoittaa yksityiskohtia puhelinkeskustelusta Bigelow’n kanssa. Keskustelluista aiheista yksi oli hänen tutkimuksensa. Vallee lainaa Bigelow’n sanoja:

”Me olemme ainoastaan yhden kerran tehneet tutkimusmatkan nähdäksemme Colin Andrewsin. Hän väitti, että hänellä on valokuvia ja kaikenlaista dataa viljakuvioista, mutta se oli pettymyt. 13 vuotta eri asioita oli pidetty sikin sokin, eri erillään. Colin itse sanoi 90% kaikista vuoden 1989 jälkeisistä viljakuvioista olevan feikkejä. No, ainakin useimmat mitä hän oli käynyt keräämässä oli tullut hänen haltuunsa viimeisen kuuden vuoden aikana, joten miksi häntä kiinnostaisi?”

”Ketkä menivät sinne kanssasi?”

”Siinä oli John Alexander, George Knapp, Dean Judd, ja Pete McDuff. Soppari olisi tehty Bigelow Foundationin kautta.”

Colin Andrews vahvisti asian verkkosivuillaan. Puhuttaessa John B. Alexanderista, Andrews sanoo:

”Olen saanut kutsuja ja ottanut osaa tapaamisiin hänen ja  Robert Bigelow’n kanssa, ainoan avaruusaseman yksityisen omistajan kanssa, heidän National Institute for Discovery Science -toimistoillaan, jotka Bigelow omistaa. John Alexander, Robert Bigelow, George Knapp, Colm Kelleher ja joku tuntematon lensivät yksityiskoneella New Haveniin, Connecticutiin katselemaan tietokantaani muutama vuosi sitten.”

Lopulta päivämäärällä 4. elokuuta 1996 seuraavassa NIDS SAB -tapaamisessa Vallee kirjoittaa:

”Henkilöstöä mietittiin seuraavaksi. Lisäyksiin kuului…tri. Colm Kelleher, irlantilainen biokemisti, joka on ollut jonkin aikaa Englannissa Bigelow’n hommissa tutkimassa viljakuvioita.”

Internet Wayback Machinen avulla löysin vanhan NIDSin verkkosivun, mutta en mitään viitteitä Greenin ja muiden viljakuviotutkimuksista. Arvostaisin jos joku blogin lukija kertoisi, jos on tällainen tutkimus tullut vastaan. Kuitenkin, tuolla nyt olemassaolemattomalla NIDSin sivulla oli Valleen tutkimus ”Viljakuviot: ”Merkkejä” ylhäältä vaiko ihmisten tekosia?” Tässä tutkimuksessa hän käy läpi muodostelmien syyn ideaa energialähetyksinä leijailevasta, näkymättömästä ohjattavasta aluksesta, kuten hänen 12. kesäkuun 1991 päiväkirjamerkintänsä kertoo Kit Greenin kanssa käydystä keskustelusta.

Tiivistelmänä: sarjani Robert Bigelow’n säätiön hommista näyttää että hän on ollut kiinnostunut monenlaisista paranormaaleista ilmiöistä.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Robert Bigelow avautuu AAWSAPista ja Tic Tac -UFOista

MYSTERY WIRE — Avaruusyrittäjä Robert Bigelow teki kryptisen ilmoituksen syyskuussa 2008 radiohaastattelussa George Knappin kanssa. Bigelow oli juuri paljastanut, että hän oli luonut BAASS:n, Bigelow Aerospacen sivuliikkeen, ja että BAASS oli liittoutunut nimettömän tahon kanssa tutkimaan UFO-mysteeriä ja siihen liittyviä ilmiöitä.

Kansa ei tiennyt tuosta tuohon aikaan, mutta viikkoa aiemmin Bigelow oli allekirjoittanut sopimuksen puolustustiedusteluvirasto DIA:n (Defense Intelligence Agency) kanssa toteuttaa tutkimus AAWSAPin alaisuudessa (Advanced Aerospace Weapons Systems Application Program).

Ohjelman idea oli kehitetty vuotta aiemmin kun DIA:n vanhempi tieteentekijä vieraili Skinwalker Ranchilla ja oli kokenut erittäin epätavallisen kohtaamisen tuntemattoman älyn kanssa.

Tieteentekijä palasi Washingtoniin, tapasi senaattorit Harry Reid, Daniel Inouye ja Ted Stevens, ja hän ehdotti näille että luotaisiin erityinen, salainen UFO-ilmiöiden tutkimusohjelma. Kolme lainsäätäjää suostuivat sponsoroimaan sellaista ohjelmaa ja he saivatkin 22 miljoonaa dollaria rahaa. AAWSAP oli syntynyt.

Bigelow ja hänen tiiminsä palkkasivat kymmeniä tutkijoita, tieteentekijöitä ja tukihenkilöitä, jotka ryhtyivät hommiin aikeinaan luoda suuri tietokanta, joka koostuu alkuperäisistä tutkimuksista, sekä UFO-tiedoista jotia on saatu muista maista. BAASSin tutkimien tapausten joukossa oli nyt tunnettu Tic Tac -kohtaaminen Etelä-Kalifornian rannikolla vuonna 2004.

Tic Tac video

Tässä pätkässä Mystery Wiren haastattelua Bigelow puhuu ensimmäistä kertaa AAWSAPista, Tic Tacista ja hommista Lue Elizondon kanssa, Skinwalkerin roolista AAWSAP-tutkimuksissa ja siitä miten BAASSin tutkimukset suoraan liittyvät Bigelowin uuteen projektiin, kuoleman jälkeisen elämän tutkimukseen.

 

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire

Robert Bigelow avautuu Bob Lazarista

MYSTERY WIRE — Kerran tuntematon armeijan tukikohta Nevadassa on nyt tunnettu joka puolella maailmaa. Area 51 on inspiroinut kirjoja, elokuvia, uutisia ja salaliittoteorioita. Mies joka pani Area 51:n kartalle on UFO-paljastaja Bob Lazar.

Kun Bob Lazarin huikeat väitteet tulivat julki vuonna 1989, UFOista tuli muotijuttu. Media ja kansa pakkautuivat Area 51:n ulkopuolelle.

Lazar väitti avaruusolentojen teknologiaa säilytettävän ja testattavan salaisessa laitoksessa Area 51:n lähellä. Eräs ensimmäisistä ihmisistä, joka kiinnostui Lazarin väitteistä, oli lasvegasilainen liikemies Robert Bigelow, miljardööri joka on käyttänyt enemmän rahaa UFO-tutkimukseen kuin kukaan muu ihminen historiassa.

Bigelow ei ole koskaan puhunut Lazarista julkisesti ennen kuin hän istui alas Mystery Wiren kanssa.

Lazar ja Bigelow perustivat yrityksen yhdessä, Zeta Retuculi 2, ja Bigelow rahoitti pientä labraa Lazarille jossa tehdä töitä.

Lazarin kriitikot ovat pitkään väittäneet, että Bigelow oli pannut välit poikki Lazarin kanssa sen perusteella, että Lazar olisi ollut huijari.

Se ei ole mitä Bigelow kertoi Mystery Wirelle.

“Bob oli kiinnostava koska hän tiesi niin paljon”, Bigelow sanoi tuoreessa haastattelussa. “Hän on välkky kaveri. Hän ei ole taukki. Hän on älykäs. Ja erittäin luova. Ja niin minun on sanottava, että todisteet puhuvat hänen puolesta, hän on legitiimi.”

Haastattelussa Bigelow puhuu siitä miten Lazar näytti hänelle aerogeeliä. Siihen aikaan Lazar selitti aerogeelin saapuneen pakattuna materiaalina, joka ympäröi hänelle lähetettyä Alkuaine 115:a. Lazar ei tiennyt mitä aerogel oli, ainoastaan että se tuli samasta paikasta kuin 115. Vuosien mittaan Lazarin kriitikot ovat väittäneet, että hän on valehdellut Bigelowille sanomalla, että aerogel olisi sama asia kuin 115. Lazar ei ole koskaan väittänyt niin.

Bob Lazar

“Aerogeeliä on kahta tyyppiä kun puhutaan sen reagoinnista veden kanssa –  hydrofobista (hylkii vettä) ja hydrofiilistä (absorboi vettä). Pii-aerogeeli jota meillä oli tuolloin oli hydrofiilistä pii-aerogeeliä. Se tunnetaan ja sitä käytetään ultratehokkaana adsorbenttina. Se itse asiassa imee itseensä 5 kertaa painonsa verran vettä, minkä minä mittasin tuolloin kun en tuntenut materiaalia.”

Bigelow on vahvistanut Mystery Wirelle, että Lazar ei koskaan väittänyt aerogeelin olevan mystistä alkuainetta 115. Bigelow sanoo, että Lazar kylläkin väitti aerogeelin absorboivan viisi kertaa painonsa verran vettä. Bigelow myöhemmin löysi lehtiartikkelin, joka selitti aerogelin alkuperän, mutta hän ei löytänyt näyttöä siitä että aerogeeli olisi ollut absorbentti. Tämä sekaannus on syy kaikille väitteille siitä, että Bigelow pani välit poikki Lazarin kanssa, että Lazar olisi valehdellut hänelle aerogeelin olevan alkuainetta 115. Todellisuudessa näin ei koskaan tapahtunut, ja Bigelow puhui suunsa puhtaaksi.

NASAn mukaan “aerogeelit ovat kaikkein kevyimpiä kiinteitä aineita, joiden tiedämme olevan olemassa. Niitä luodaan liuottamalla polymeerejä liuottimiin ja näin muodostamalla geeli, ja sitten poistamalla neste geelistä ja korvaamalla se ilmalla. Aerogeelit ovat erittäin huokoisia ja erittäin matalatiheyksisiä. Ne ovat kiinteitä. Tämä läpikuultava aine on eräs kaikkein hienoimmista eristeistä mitä on saatavilla.”

Robert Bigelow vastasi kysymykseen Lazarista ja muista aiheista joita hän on tutkinut viimeisen 30 vuoden aikana, osittain koska hän promoaa uusinta projektiaan, Bigelow Institute for Consciousness Studiesia, eli BICSia.

Bigelow, joka tunnetaan UFO-tutkimusprojekteistaan, käynnisti uuden projektinsa pari viikkoa sitten.

BICS pitää globaalin kirjoituskillpailun jossa etsitään tieteentekijöiden, uskontotutkijoiden, tietoisuustutkijoiden ja kaikkien muiden aiheesta kiinnostuneiden mielipiteitä kuoleman jälkeisen elämän todisteista.

Palkintona BICS antaa puoli miljoonaa dollaria parhaimmalle esseelle, $300,000 toiseksi parhaalle ja $150,000 kolmannelle.

 

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire

Robert Bigelow: Alieneita ”suoraan ihmisten nenän edessä”

MYSTERY WIRE — Avaruusyrittäjä Robert Bigelow nostatti kulmakarvoja antamalla provokatiivisen kommentin CBS Newsin 60 Minutes -ohjelmassa marraskuussa 2017.

Bigelow sanoi kirjeenvaihtaja Lara Loganille, että avaruusolennot ovat jo täällä Maapallolla, “suoraan ihmisten nenän edessä”.

Ohjelman julkaisun jälkeen UFOista kiinnostuneet ihmiset ympäri maailman ovat ihmetelleet mitä Bigelow tarkoitti lausunnollaan.

Istuimme Bigelowin kanssa alas ja kysyimme häneltä.

Artikkelin julkaissut Mystery Wire