Tämän kuvan sanotaan olevan amerikkalaisen vakoilukoneen kuvaama Mosulin kaupungin yllä Irakissa huhtikuussa 2016. Kuvassa näkyy metallisen värinen orbi.
Jeremy Corbell ja George Knapp ovat julkaisseet kuvan samaan aikaan heidän lanseeratessaan uutta Weaponized-podcastiaan.
Corbell sanoo, että video on arviolta neljän sekunnin kestoinen, eikä sitä ole vielä julkaistu. Hän väittää myös, että kuvamateriaali otettiin mukaan Pentagonin UAP-toimikunnan pitämään turvaluokiteltuun briiffaukseen, ja että kohteen uskotaan olleen jonkinlaisessa älykkäässä ohjauksessa kuvauksen aikaan.
Yhdysvaltain hallituksen UFO-asiakirjat ovat harvinaisia vuoden 1969 jälkeisistä tapahtumista. CIA:n ylläpitämästä tiedostokokoelmasta löydettiin äskettäin yksi, muistiinpanot Cash-Landrumin ufotutkimuksesta, josta keskusteltiin salaisessa kaukokatseluvakoiluohjelmassa.
Ennen asiakirjan tutkimista tutustutaan siihen osallistuneisiin henkilöihin ja virastoihin. Vuonna 2014 ilmestyneen The Invisible College -teoksen esipuheessa Jacques Vallee puhui ryhmästä, joka muodostettiin sivutuotteena hänen ja tohtori J. Allen Hynekin UFO-tutkimuksista 1960-luvun alussa:
”…pieni joukko omistautuneita tutkijoita… alkoi vaihtaa tietoja ja analyysejä säännöllisesti….. Tohtori Hynek kutsui tätä epävirallista verkostoa ”Näkymättömäksi kollegioksi”… Myöhempinä vuosina tämän ryhmän aloittama liike integroitui laajempaan, monikansalliseen vapaaehtoiseen tutkimustyöhön, johon liittyi monia yksilöitä… esiin nostamamme kysymykset ovat pysyneet ajankohtaisina: Mikä on tunnistamattomien ilmailmiöiden luonne?”.
Tiedusteluyhteisö
Syyskuussa 1972 Jacques Vallee työskenteli tietokonetutkijana Stanfordin tutkimuslaitoksessa Kaliforniassa. Hänen päiväkirjoissaan (Forbidden Science Vol. II) kerrotaan, kuinka Vallee tapasi tohtori Harold ”Hal” E. Puthoffin, joka myös työskenteli SRI:ssä, ja ”kutsui minut vierailemaan laboratorioonsa. Hän kertoi minulle paranormaaleista kokeista, joita hän oli aloittamassa hallituksen sponsoroimana…”. Puthoff oli teoreettinen fyysikko, jonka taustaan kuului muun muassa insinöörityötä ja kolme vuotta aktiivipalvelusta merivoimien tiedustelu-upseerina NSA:ssa. Hän ja Russell Targ olivat kehittämässä projektia, jonka tarkoituksena oli käyttää selvänäkijöitä tiedustelutiedon keräämiseen, jota myöhemmin kutsuttiin ”etänäkökulmaksi”.
Seuraavana päivänä ”SRI:ssä lounaalla sain selville, että sekä Ingo [Swann] että Hal olivat erittäin kiinnostuneita UFOista ja aiheeseen liittyvästä salailusta.” Marraskuussa Puthoff esitteli Valleen testaamalleen meediolle, Uri Gellerille. Vallee kannatti parapsykologista tutkimusta, mutta ei vakuuttunut, kun ”Uri kertoi minulle, ettei hänellä itsellään ollut voimia, kaikki tuli lautasilta”.
Puthoff jatkoi Valleen esittelemistä hallituskontakteille. Lokakuussa Vallee tapasi Howell McConnellin, jolla oli samankaltaisia kiinnostuksen kohteita (psyykkiset ilmiöt, mystiikka, UFOt) ja joka valvoi SRI:n meedioprojektia NSA:n puolesta. McConnell kertoi Valleelle NSA:n skeptisestä suhtautumisesta. ”Työskentelen joukolle byrokraatteja… Mutta meidän kaltaisemme virasto ei voi ottaa riskejä. Joten pidämme asioita silmällä. Jos jotain tapahtuu, he voivat sanoa, että he olivat tietoisia tilanteesta, että yksi heidän analyytikoistaan oli informoitu, hänen dokumenttinsa oli ajan tasalla…”.
Marraskuussa 1973 Puthoff kertoi Valleelle, että hän oli löytänyt ”UFO-kenttää tarkkailevan CIA:n ryhmän johtajan”. Vastikään ”biologi asetettiin johtoon”. Hal sanoo, että uusi mies ei halua vielä tavata minua”.” Helmikuussa 1974 Puthoff soitti ja ”kertoi minulle, että hänen tärkein tiedustelukontaktinsa oli hänen kotonaan… että tapaisin hänet…”.
Niinpä Vallee tapasi ”tohtori Christopher Greenin, lempinimeltään Kit, dynaamisen, silmälasipäisen, keskivartaloisen nuoren miehen, jolla oli valppaat ruskeat silmät. … Greenillä oli kollegoita jokaisella toimeenpanovallan haaralla. Howell McConnellin tavoin he toimivat pääasiassa ’henkilökohtaisista syistä’, korkeamman tason johtajien siunauksella. He vaihtoivat silloin tällöin tietoja, mutta hän väitti, että niillä ei juurikaan tehty mitään.””
Green työskenteli CIA:n tieteellisen tiedustelun toimistolle, ja pieni osa hänen tehtävistään oli pitää silmällä raportteja paranormaaleista väitteistä, jotka saattaisivat kiinnostaa hallitusta. He tapasivat uudelleen toukokuussa 1974 ja keskustelivat usein UFO-aiheesta, mutta Vallee oli turhautunut siihen, ettei Green pystynyt esittämään todisteita avaruusolentojen ruumiiden ja lentävien lautasten peittelystä. Samaan aikaan Green oli hiljaa solminut yhteyksiä kentällä. Huhtikuussa 1975 Vallee kirjoitti: ”Kit puhuu nyt jokaisen arvoisensa ufologin kanssa”. (Tästä huolimatta Kit Green onnistui pitämään nimensä poissa ufologian piiristä aina 1990-luvun alkuun asti). Kaksi Greenin 1970-luvun kontakteista kuului ryhmään, jonka kotipaikka oli Houstonissa, Texasissa.
Kit Green löysi ystävälliset lähteet kahdesta ufologista, lääketieteen tohtori Richard Niemtzow’sta ja John F. Schuesslerista, McDonnell Douglasin työntekijästä, joka työskenteli NASA:n Johnson Space Centerissä. Schuessler oli Mutual UFO Networkin (MUFON) perustajajäsen ja varajohtaja, mutta hän perusti myös oman eliittijärjestönsä vuonna 1976. Schuesslerin Project VISIT (Vehicle Internal Systems Investigative Team) koostui ”ammattijäsenistä, lääkäreistä, ilmailuinsinööreistä ja tiedemiehistä”, jotka keskittyivät ”tunnistamattomien avaruusajoneuvojen (USV) sisäisten järjestelmien ja näissä ajoneuvoissa liikkuvien olentojen fysiologian tieteelliseen ja tekniseen tutkimiseen”. (Selkokielellä: lentävät lautaset ja avaruusolennot.)
VISITin ilmoitettiin olevan epävirallinen yksityinen hanke, joka ei liity Schuesslerin työnantajaan tai Yhdysvaltain hallitukseen. Vallee kuuli jotain päinvastaista, että tohtori Green oli saanut CIA:lta tehtäväkseen tarkistaa heidän UFO-työnsä:
15. lokakuuta 1978: ”Kitillä on ystävä [tohtori Richard Niemtzow] Houstonissa… McDonnell Douglas jatkaa hiljaista mutta hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia metalliseoksia.” Vuoden 1979 alkupuolella Vallee kertoi, että hän ja Green olivat keskustelleet ajatuksesta salaisesta Yhdysvaltain UFO-ohjelmasta. Green kertoi hänelle käyneensä hiljattain ”keskustelun John Schuesslerin kanssa, joka uskoo, että salainen projekti ei ole CIA:ssa vaan NRO:ssa…”.
CIA oli sanonut Greenille, ettei hallitus ollut enää kiinnostunut UFOista, mutta hän jatkoi kiinnostustaan aiheeseen. Vallee kirjoitti toukokuussa 1978: ”Kit on tiiviissä yhteydessä useimpiin UFO-ryhmiin, joten hänen kiinnostuksensa on luottamuksellista vain tietämättömien keskuudessa.”
1980-luku ja Cash-Landrumin UFO-tutkimus
Keväällä 1981 uutisoitiin merkittävästä UFO-tapauksesta, joka sattui Huffmanin lähellä Texasissa. Kesti lähes kaksi kuukautta ennen kuin se tuli ilmi, mutta kaksi naista ja poika, Betty Cash, Vickie Landrum ja hänen pojanpoikansa Colby, väittivät saaneensa vammoja massiivisesta tulisesta esineestä 29. joulukuuta 1980. Pelottava UFO oli tukkinut heidän ilta-ajelunsa, ja kun se lensi pois, sitä seurasi parvi sotilashelikoptereita. Cash sairastui sen jälkeen ja vietti suuren osan seuraavista viikoista sairaalassa. Heidän UFO-raporttinsa tehtiin vasta 2. helmikuuta 1981, mutta silloin tutkinta viivästyi kuun loppuun, jolloin John Schuessler aloitti todistajien haastattelun.
C-L:n tapaus sai valtakunnallista julkisuutta, ja sen uskottavuutta lisäsi Schuesslerin osallistuminen, jota todistajat ja tiedotusvälineet pitivät NASA:n tiedemiehenä. Koska kyseessä oli dramaattisin tapaus useisiin vuosiin, ufologit pitivät sitä kiehtovana. Niin teki myös tohtori Kit Green, jota kiehtoi lääketieteellinen puoli, raportoidut fysiologiset vaikutukset. Tuolloin ei julkaistu mitään, mikä dokumentoisi hänen kiinnostuksensa, mutta Jacques Valleen Forbidden Science Vol. III -kirjassa oli 26. syyskuuta 1981 tehty merkintä, joka antaa meille viitteitä:
”Kit… puhui Cash-Landrumin tapauksesta Teksasissa, jota John Schuessler tutkii jatkuvasti: Kolme todistajaa altistui leijuvan esineen aiheuttamalle säteilylle. Ensimmäistä kertaa on tehty todellinen lääketieteellinen tutkimus. Kit pelkää, että kaksi silminnäkijöistä saattaa kuolla kokemukseen.”
1982-1983: Armeijan tutkimukset ja oikeusjuttu
Vuonna 1982 armeijaministeriön ylitarkastaja (Department of the Army Inspector General, DAIG) määräsi everstiluutnantti George Sarranin selvittämään, olivatko armeijan helikopterit osallisina C-L-tapauksessa, mutta hänen tehtävänään ei ollut tutkia UFO-raporttia. Ollakseen perusteellinen Sarran otti yhteyttä useisiin ufologeihin, John Schuessleriin, joka oli päätutkija, hänen entiseen VISIT-kollegaansa kapteeni Richard C. Niemtzowiin, lääketieteen tohtoriin ilmavoimissa; ja tohtori Peter Rankiin, radiologiin. Vaikka John B. Alexanderia ei mainita asiakirjoissa, häntä ja hänen ystäväänsä, Yhdysvaltain laivaston kapteenia Paul Tyleria (kaukokatseluohjelman lääketieteellinen neuvonantaja) kuultiin myös. Raportissaan Sarran sulki armeijan pois epäiltynä, eikä hän löytänyt todisteita minkään muun Yhdysvaltain hallituksen yksikön — tai kenenkään muunkaan — lentämistä helikoptereista. Sarran oli kuitenkin haastatellut sekä rouva Cashia että Landrumia, ja hän kuvaili heitä nimenomaan ”uskottaviksi”.
Joulukuussa 1982 alkoi todistajien oikeudellinen toiminta Yhdysvaltain hallitusta vastaan. He pitivät edelleen kiinni siitä, että UFOihin liittyi sotilashelikoptereita, ja katsoivat, että heidän lääketieteelliset ongelmansa olivat seurausta siitä. Heidän asianajajansa jätti ilmavoimia vastaan vahingonkorvauskanteen, jossa vaadittiin yhteensä 20 miljoonaa dollaria.
Tabloidiartikkeli C-L lakijutusta
Vuosi 1983 oli tapauksen kannalta vilkas vuosi, ja tiedotusvälineet uutisoivat paljon tapauksesta sekä 20 000 000 dollarin korvausvaatimuksesta ja mahdollisesta oikeudenkäynnistä. Ufologia uutisoi asiasta myös aggressiivisesti uutiskirjeissä ja kerholehdissä. C-L:n tapauksesta käytiin kuitenkin jonkin verran Yhdysvaltain hallitukseen liittyvää keskustelua, joka paljastui vasta noin 30 vuotta myöhemmin. Vuonna 2011 CIA julkisti asiakirjan, joka koski sen kaukokatseluohjelmaa. Se sisälsi käsinkirjoitettuja muistiinpanoja hallitukseen liittyvistä ufologeista, jotka osallistuivat UFO-tapauksen tutkintaan, ja ohjelmaan liittyvän lääkärin lähettämisestä tutkimaan todistajia.
“Star Gate” UFO-asiakirja
Yhdysvaltain hallitus tuotti 1980-luvulla vain vähän UFOihin liittyviä asiakirjoja. Yksi tuli kuitenkin esiin, kun CIA julkisti joitakin asiakirjoja 1. joulukuuta 2011 osana STARGATE-kokoelmaansa (kaukokatseluohjelma). Kyseessä oli päiväämätön NSA:n asiakirja, 6-sivuinen, käsinkirjoitettu, kirjoittajaa ei mainittu, ilmeisesti konferenssin aikana tehtyjä muistiinpanoja. Ensimmäisten sivujen aiheena olivat ihmiset aikajanalla ”Neuvostoliiton parapsykologinen tutkimus”. Sivun 5 puolivälissä aihe vaihtui yhtäkkiä, ja kirjattiin keskustelu Teksasissa sattuneesta UFO-tapauksesta, ikään kuin se olisi uutinen. Hosutut muistiinpanot ovat epäkieliopillisia lauseenpätkiä, ja monet sanat ovat lukukelvottomia. Alla on transkriptio joistakin keskeisistä otteista:
Kuuma toiminta UF[O]
CE3 Texas paljon lääketieteellistä tietoa niin hyvä menee Houstoniin katsomaan potilasta.
… matalan tason säteilyä… 52-vuotias [nainen] naapuri ja lapsenlapsi…
Kohde… valo… nousi ulos ja 15 tai 20 minuuttia pysähtyi…
Helikopterilaivue… Kohde niin kirkas… sairastuu pahasti palovammoja rakkuloita…
puhui Valleen kanssa… GM [isoäiti] verkkokalvon palovamma kaihi….
John Schuesslerin VISIT-ryhmä tutkii… naisen hiukset putosivat…
Kitillä on lupa puhua hänen lääkärinsä ja yhden hänen lääkärikonsulttinsa kanssa.
Nainen ei parane huonommin…
Kit soittaa tohtorille, joka etsii verta — matala ionisoiva säteily…
Paljon [sekopäistä teoriaa?] tästä —
Kit tarjoutui ottamaan [tapauksen, jos?] Schuessler saa rahaa…
NSA:n muistiinpanot viittaavat kiistatta Cash-Landrumin UFO-tapaukseen vuonna 1980. Muistiinpanojen kirjoittaja on tunnistettu NSA:n Howell McConnelliksi, mikä perustuu vertailuun hänen muihin Stargate-kokoelmassa oleviin asiakirjoihinsa. Hänen muistiinpanonsa on luultavasti tehty kaukokatselukokouksen aikana, jossa Hal Puthoff tai joku hänen työtoverinsa luki tai teki yhteenvedon Cash-Landrumin raportista ohjelman osallistujille. Keskustelussa viitattiin Jacques Valleen, mutta keskeinen hahmo oli ”Kit”, joka oli kiinnostunut lääketieteellisestä näkökulmasta ja saattoi henkilökohtaisesti tutkia asiaa. Kyseessä oli tohtori Christopher ”Kit” Green.
Miksi C-L-tapauksesta alettiin keskustella vuonna 1983 ja miksi asian käsittelyä pidettiin kiireellisenä? Valtavirran tiedotusvälineiden lisäksi ehkä tärkeimmät artikkelit olivat John Schuesslerin kirjoittamat ja yksi tohtori Richard C. Niemtzow’n kirjoittama artikkeli MUFON UFO Journal -lehdessä tammikuussa 1983, ”Radiation UFO Injuries”. Ei ole mitään viitteitä siitä, että hallitus olisi palannut NSA:n muistiinpanojen pariin. Se vähäinen virallinen dokumentaatio, joka liittyy C-L:n tapaukseen, liittyy kaikki (huonosti päättyneeseen) oikeusjuttuun.
Ei ole suoria todisteita siitä, että tohtori Kit Green olisi osallistunut tapauksen tutkimiseen tähän NSA:n muistioon kirjatun keskustelun vuoksi. Se kuitenkin dokumentoi Greenin, Puthoffin ja muiden kaukokatselutarinaan osallistuneiden henkilöiden vahvan kiinnostuksen, ihmisten, jotka jatkoivat keskustelua ja Cash-Landrumin tapauksen tutkimista siitä lähtien.
Jatkotutkimukset, vuodesta 1985 nykyhetkeen
Hal Puthoffin ja Jacques Valleen vuonna 1972 solmima yhteys kukoisti Näkymättömän Korkeakoulun pysyväksi laajentamiseksi, joka yhdisti kaukokatselun, UFO-tutkimuksen ja paranormaalien ilmiöiden kannattajien eliittijoukon. He pitivät Cash-Landrumin tapausta paitsi aitona myös tärkeimpänä UFO-vahinkotapauksena, joka ansaitsi lisätutkimuksia.
1985-88: The Advanced Theoretical Physics Project
Vuonna 1985 John B. Alexander kokosi Advanced Theoretical Physics -hankkeen. Tohtori Hal Puthoff oli ATP:n keskeinen jäsen, ja hän piti kollegansa Jacques Valleen ajan tasalla ryhmän toiminnasta. Vallee kutsui ATP:tä ”salaiseksi sipuliksi”, ja Forbidden Science Volume III (2016) sisältää hänen merkintänsä 24. heinäkuuta 1985:
”Washingtonissa pidettiin hiljattain kokous rajaseutuaiheista. Kun Hal [Puthoff] saapui paikalle, hän huomasi, että aiheena olivat UFOt ja että koko hanke oli jäsennelty monikerroksisesti kuin sipuli. Kokous oli luokiteltu huippusalaiseksi, koodisanalla. Viisitoista osallistujaa kävi läpi sellaisia tapauksia kuin Kirtlandin ilmatukikohta, Cash-Landrum ja Teheran. Mukana olivat Howell McConnell ja [Paul] Tyler. Kit [Green] oli kutsuttu, mutta ei voinut osallistua.”
The Advanced Theoretical Physics Project
Alexander kirjoitti kirjassa UFOs: Myths, Conspiracies, and Realities: ”Tutkimme Cash-Landrumin tapausta perusteellisesti, koska Yhdysvaltain hallitusta vastaan oli nostettu oikeusjuttuja olettaen, että tapauksen aiheutti meidän kokeellinen aluksemme, joka oli aiheuttanut vakavat vammat.”
McConnell, NSA:n C-L-asiakirjan kirjoittaja, oli osa ryhmää, ja useilla muilla toimijoilla oli yhteyksiä psyykkiseen vakoiluohjelmaan. Ed Dames oli suhteellisen uusi tulokas. Alexander aikoi käyttää kaukokatselua ATP:n ufotutkimuksissa.
Vaikka se ei virallisesti liitykään asiaan, Star Gaten tiedostoissa on 26. tammikuuta 1988 päivätty asiakirja ”GP:n” Gabrielle Pettingellin kaukokatseluistunnosta. Haastattelija oli ”ED”, Ed Dames, ja heidän kohteensa oli ”Cash-Landrum-objekti”. Se tuotti epämääräisen piirroksen ja kuvauksen mustasta kiiltävästä esineestä hangaarissa — jossain.
Samoihin aikoihin Kit Green ja John Schuessler tarkastelivat C-L-tapauksen todistajien lääketieteellisiä tietoja. He kirjoittivat yhdessä asiakirjan, johon tohtori Green myöhemmin viittasi nimellä: ”Green & Schuessler, julkaisemattomat havainnot parista hyvin dokumentoidusta ihmistapauksesta… Cash-Landrum 1987”.
1995-2004: NIDS
Vuonna 1995 Robert Bigelow perusti National Institute for Discovery Sciencen (NIDS), ”yksityisesti rahoitetun tiedeinstituutin, joka tutkii ilmailmiöitä, eläinten silpomista ja muita niihin liittyviä poikkeavia ilmiöitä”. Puheenjohtajansa tohtori Kit Greenin johdolla heidän tieteelliseen neuvoa-antavaan lautakuntaansa kuuluivat Colm Kelleher, Hal Puthoff, John B. Alexander, Jacques Vallee ja John Schuessler.
Palataksemme NIDSiin, he epäilemättä keskustelivat Cash-Landrumin tapauksesta, sillä Schuessler julkaisi siitä kirjan vuonna 1998. Lisäksi heidän verkkosivustollaan on kaksi artikkelia, joissa tapaus mainitaan, ja NIDS:iin liittyvässä vuoden 2005 Knapp-Kelleherin Hunt for the Skinwalker -kirjassa on läpikäynti C-L:n tarinasta. NIDS päättyi, kun Robert Bigelow ilmoitti, että NIDS lakkautetaan lokakuussa 2004. Kuten tulemme näkemään, historia viittaa siihen, että se oli suljettu muutostöitä varten.
2007-2012 BAASS – AAWSAP – AATIP
Vuonna 2007 Robert Bigelow’n NIDS syntyi uudelleen nimellä Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS), joka ilmeisesti luotiin varmistamaan sopimus Advanced Aerospace Weapon Systems Applications Program (AAWSAP) -ohjelmasta, joka tunnetaan nykyään paremmin lempinimellä AATIP. Vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassaan Skinwalkers at the Pentagon kirjoittajat ”tunnustavat Christopher Greenin, Hal Puthoffin, Jacques Valleen, Eric Davisin ja John Schuesslerin poikkeuksellisen älykkyyden, näkemyksen ja vuosikymmenten tietämyksen UAP:n historiasta, jonka he antoivat neuvomalla sekä BAASS:ia että DIA:ta AAWSAP:n muodostavien useiden hankkeiden suunnittelussa”.
Puthoff, Vallee ja Schuessler tammikuussa 2009 AAWSAP:n alihankinnan parissa.
BAASS-AAWSAP-sopimus naamioitiin tavanomaiseksi ilmailu- ja avaruustutkimukseksi, ja siinä käytettiin epämääräistä kieltä, jota voitiin soveltaa myös UFO-tutkimuksiin: ”työntövoima… voimantuotanto… vaikutukset ihmisiin… aseistus (RF [radiotaajuus]) ja DEW [suunnatun energian aseet]).”. BAASS:n tehtävänä oli tuottaa tieteellisiä julkaisuja 12 teknisestä aiheesta käytettäväksi puolustustiedustelun viiteasiakirjoina (Defense Intelligence Reference Documents, DIRD).
Puthoff teki sopimuksen tohtori Kit Greenin kanssa, joka piti esitelmän vuonna 2009 otsikolla ”Anomalous Acute and Subacute Field Effects on Human Biological Tissues”. Kun paperi myöhemmin julkistettiin, siitä tuli surullisen kuuluisa, koska se oli ainoa DIRD, jossa viitattiin nimenomaan UFOihin. Siinä mainittiin Cash-Landrumin kohtaaminen seitsemään otteeseen, ja sitä pidettiin UFO-vahinkotutkimusten vertailukohtana. John Schuesslerin vuonna 1996 julkaisema kirjanen UFOjen aiheuttamat fysiologiset vaikutukset ihmisille oli Greenin asiakirjan keskeinen viite. AAWSAP:lle vuonna 2009 laaditussa ”BAASSin kymmenen kuukauden raportissa” viitattiin tiettävästi Cash-Landrumin tapaukseen, kun siinä käsiteltiin keskeisiä historiallisia tapauksia ja suunnitelmia luoda ”lääketieteellisiä fysiologisia UAP-vaikutuksia koskeva ohjelma”.
AAWSAP lopetettiin vuonna 2012, kun Bigelowille myönnettyä valtion rahoitusta ei uusittu. Sitä, miten C-L:n tapaukseen liittyvää DIRD-tietoa käytettiin, ei ole julkistettu.
Vuodesta 2018 nykyhetkeen: UAPTF – AARO ja NASA?
Yhdysvaltain nykyinen UFO-tutkinta alkoi vuonna 2018 nimellä Unidentified Aerial Phenomena Task Force (UAPTF), mutta siitä on kehittynyt All-domain Anomaly Resolution Office (AARO). Osallistujiin sanotaan kuuluvan ”edustajia, joilla on kaikki asiaankuuluvat ja asianmukaiset turvallisuusluokitukset” eri haaroista ja virastoista, mukaan lukien CIA ja NSA. Tähän mennessä ohjelma on ilmoittanut olevansa kiinnostunut ainoastaan nykyaikaisista sotilastapauksista. NASA tekee kuitenkin myös oman riippumattoman tutkimuksensa, joka sisältää merkittäviä historiallisia tapauksia, kun se tarkastelee ”siviilihallinnon yksiköiden keräämiä tietoja, kaupallisia tietoja ja muista lähteistä saatuja tietoja”. Vaikka heidän tehtävänään ei olekaan tutkia asiaa, heidän tutkimukseensa sisältyy varmasti myös Cash-Landrumin UFO-tapaus.
Alfred O’Donnell, ylempi johtaja EG&G:lla, Area 51:a hoitaneella puolustusalihankkijalla, väitti että “heillä oli lentävä lautanen, jonka he olivat saaneet haltuun New Mexicosta” sekä “elävä olento”, sanoo häntä useaan otteeseen haastatellut tutkiva journalisti George Knapp.
Knappin mukaan, puhuessaan ‘olennosta’ O’Donnell sanoi hänelle:
“Me emme tienneet mikä se oli… Totta puhuen, me emme osanneet kommunikoida sen kanssa. Alussa me emme tienneet mikä se oli, me emme tienneet mistä se oli tullut. Ja me emme tienneet mitä tehdä sille.”
Knapp lisäsi, että O’Donnell vertasi olennon ulkomuotoa entiseen presidenttiehdokkaaseen Ross Perot’n, eikä niinkään klassiseen harmaalta näyttävään avaruusolentoon.
Knapp kertoi myös tarinan entisestä naistyöntekijästä puolustusalihankkija Holmes & Narverilla, joka väitetysti tiesi jotain ”maahansyöksyneistä lautasista, haltuunsaaduista materiaaleista, Roswellin tyyppisessä tapauksessa.” Ennen kuin Knapp oli buukattu puhumaan hänen kanssa, naista uhkailivat tälle tuntemattomat agentit, mikä sai aikaan sen, että nainen peruutti tapaamisen. Kahden vuosikymmenen jälkeenkin hän jatkaa edelleen tapaamisesta kieltäytymistään.
Spekulaatiot haltuunsaadun aluksen ympärillä johtivat siihen, että kongressin työntekijä, joka valvoo erikoisohjelmia (Special Access Programs, SAP), nimeltään Richard D’Amato, tutki väitteitä.
1990-luvun alussa entinen senaatin enemmistöjohtaja Robert Byrd, joka johti senaatin budjettikomiteaa, sekä myöhemmin senaattori Harry Reid, joka samoin palveli enemmistöjohtajana, antoi D’Amatolle tehtäväksi tutkia asiaa.
Tutkittuaan ja vierailtuaan Area 51:lla, D’Amato ei kyennyt vahvistamaan väitteitä maahansyöksyneistä aluksista, mutta Knappin mukaan hän ajatteli sen olevan “täysin mahdollista, että tällaista UFO-salailua on yksityisessä yrityksessä”, yrityksessä kuten Lockheed Martin, EG&G tai Northrop Grumman.
“Palvelin 1980- ja 1990-luvuilla senaatin demokraattijohtajan, senaattori Robert C. Byrdin, avustajana ja vastuullani oli auttaa häntä hoitamaan puolustusministeriön ja kansallisen ulkomaantiedusteluohjelman budjetointia. Tehtäviini kuului vastata senaattorin ja komiteoiden pyyntöihin saada tietoa, analyyseja ja lainsäädäntöä eri kansallisen turvallisuuden aiheista. Tässä kontekstissa vanhempi senaatin komitean puheenjohtaja pyysi minua tekemään alustavan tutkinnan väitteisiin, jotka hän oli saanut tietoonsa koskien tunnistamattomien lentävien esineiden maahansyöksyjä 1940-luvulla New Mexicossa.
“Tapasin useita ihmisiä, jotka olivat antaneet julkisia lausuntoja asiasta. Raportoin johtopäätöksistäni senaattorille, että pohja sellaisille väitteille ei vaikuttanut olevan niin vahva, että senaatin olisi kannattanut asiaa tutkia lisää. Tämän senaattorin puolesta tehdyn tutkinnan lisäksi minulla ei ole asiassa muuta henkilökohtaista mielipidettä, ja katson, että tutkinta on päättynyt yli 20 vuotta sitten.”
Knapp kertoi kollegalleen Jeremy Corbellille WEAPONIZED-podcastissaan, että D’Amaton ja O’Donnellin välille oli varattu tapaaminen, EG&G:n perustajan Herbert Grierin siunauksella. Mutta Knappin mukaan O’Donnell ei sanonut D’Amatolle mitään. Knapp viittaa tähän ajankohtaan hetkenä, jolloin O’Donnellin narratiivi alkoi muuttua.
Knappin mukaan, O’Donnell sai varoituksen olla puhumatta asiasta enää, mutta hän oli suostunut nauhoittamaan nauhan ennen kuolemaansa, jonka hän antoi myöhemmin journalistille. Knapp sanoi, että O’Donnell sen jälkeen vahvisti kuolinvuoteellaan faktan, jonka O’Donnellin poika, Bill O’Donnell, Knappin isälleen esitellyt entinen nevadalaispoliitikko, vahvisti myös.
Huolimatta ajan kulumisesta, mitään tunnustusnauhaa ei ole tullut julki tähän päivään asti. Jos O’Donnellin kuolinvuoteella annetun todistuksen nauhoite tuotaisiin julkisuuteen, joka vahvistaisi raportit maahansyöksyneestä lentävästä lautasesta ja elävästä olennosta, se antaisi uskottavuutta Bob Lazarin väitteille. Lazar muistelee kokemuksiaan Area 51:llä työskentelystä sen jälkeen, kun EG&G oli häntä haastatellut.
Vuosia Knappin kanssa käydyn keskustelun jälkeen, O’Donnell muutti tarinaansa ja kertoi eri version lentävästä lautasesta journalisti ja kirjailija Annie Jacobsenille. Tämä versio kosketti Roswellin UAP-tapausta vuonna 1947.
Kirjassaan ‘Area 51: An Uncensored History of America’s Top Secret Military Base’, Jacobsen kuvaa miten O’Donnell (vaikka hänen nimeään ei kirjassa mainitakaan) sanoi hänelle, että Roswellin tapaus ei ollut seurausta Maan ulkopuolelta tulleesta älystä, vaan itse asiassa venäläinen alus, jota lensi ”groteskit, lapsen kokoiset lentäjät”, joita natsitohtorit olivat ihmiskokeissaan kehitelleet.
Vierailtuaan Venäjällä kylmän sodan aikaan Knapp kiisti O’Donnellin version Roswellista. Venäjän kontaktiensa avulla, joihin kuului mm. professori Valeri Burdakov, ilmailualan tiedemies, jonka mentori oli Sergei Korolev, Neuvostoliiton avaruusohjelman isä, Knapp sai selville, että venäläiset olivat aivan yhtä ihmeissään Roswellin tapauksesta kuin amerikkalaisetkin.
”Korolev sanoi, että UFOt eivät olleet vaarallisia maallemme, mutta että niitä ei oltu rakennettu USA:ssa, tai missään muussakaan maassa. Stalin kiitti häntä ja sanoi, että hänen mielipiteensä oli sama kuin monien muidenkin asiantuntijoiden.”
O’Donnellin Knappille kertomat väitteet ovat totta, EG&G:n historiallinen mukanaolo UAP-asiassa voi olla merkittävä. Vaikka kyseessä ei enää olekaan yksittäinen yritys, EG&G oli keskeinen peluri Yhdysvaltain ydinaseohjelmassa, ja se pyöritti myös Area 51:a. Alihankkija avusti Nevadan ydinkokeissa, ja tämä kertoo syvistä yhteyksistä potentiaaliseen UAP-salailuun, jota pidetään Yhdysvaltain ydinteknologiaan kytkeytyneenä asiana.
Pentagonin All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) tällä hetkellä tutkii mahdollista ydinaseiden ja UAP:den välistä yhteyttä. Tämä tutkimus alkoi keräämällä lausunto kahdelta amerikkalaisveteraanilta, jotka väittivät, että UAP:t olivat kytkeneet ydinohjukset pois päältä ja ampuneet yhden testiohjuksen alas.
Knappin muistelut kohtaamisestaan O’Donnellin kanssa esitettiin sen jälkeen, kun presidentti Joe Biden oli saattanut voimaan lain, jossa annetaan todistajainsuojelua ilmiantajille, jotka ovat olleet mukana salaisissa ohjelmissa, joita ei ole raportoitu ‘selvästi’ ja ‘eksplisiittisesti’ asiaankuuluville kongressin komiteoille, jotka käsittelevät potentiaalisten Maan ulkopuolelta tulleiden alusten väitettyjä noutoja ja takaisinmallinnusta.
Lakiteksti mahdollistaa sekä valtion työntekijöiden että UAP-ohjelmissa työskennelleiden alihankintaa tehneiden yksityisten yritysten työntekijöiden astua esiin asiassa.
Vuonna 2021, senaattori Harry Reid, kertoi New Yorkerille, “Minulle sanottiin vuosikymmeniä, että Lockheedilla oli näitä noudettuja materiaaleja.”
Knappin kertomat väitettyjen todistajien pelottelut jatkuvat tähän päivään asti, Liberation Timesin lähteet kertovat.
Jeremy Corbell kommentoi:
‘Uskottavat ihmiset ovat vuosikymmenien ajan kertoneet Yhdysvaltojen armeijan talteen ottamista lentävistä lautasista. Lähtökohtaisesti nämä väitteet vaikuttavat epätodennäköisiltä, lähes koomisilta. Miten näin kehittyneet ja eksoottista alkuperää olevat alukset voisivat yhtäkkiä olla toimintakyvyttömiä tai kokea kriittisiä vikoja New Mexicon aavikoilla — ja lukuisissa muissa paikoissa?
‘Tämä jatkuva narratiivi on aina häirinnyt minua. Nämä kertomukset vaikuttavat kuitenkin yhä useammin tosilta ja tosiasioilta. Joka askeleella kohti asian ydintä — olen löytänyt todennettavissa olevia todisteita siitä, että juuri näin on todellakin tapahtunut. Että hallituksemme on ottanut käyttöön nopean toiminnan palautus- ja eristysryhmiä – ja hyvin muotoiltuja ja mobilisoituja ohjelmia myös pudonneiden UFOjen käsittelemiseksi. Jos ette ole tietoisia — on aika ottaa asioista kiinni.
‘Taivaallamme sukupolvien ajan liikkuneiden UFOjen läsnäolo on yksi aikamme tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Vaikutukset ja pelot, jotka aiheuttavat tätä salaisuutta ympäröivän salailun auran, liittyvät syntyneisiin johdannaisteknologian hyödyntämisohjelmiin sekä huoliin joukkotuhoaseiden kehittämisestä näiden Maan ulkopuolisten teknologioiden takaisinmallintamisen pohjalta.
‘Todellinen kysymys on — MIKSI näitä tapahtumia edelleen peitellään? MIKSI todistajat vaietaan rutiininomaisesti koston tai henkilökohtaisen vahingon uhalla?
‘Vastaus tähän on itse asiassa melko yksinkertainen. Kunnes tiedämme, mistä on kyse — tämä on uusi teknologinen kilpailu. Hiljainen ja näkymätön kylmä sota. Ja voittaja vie kaiken.
‘Tämä teknologia voi muuttaa maailmaa — mutta maailma muuttuu varmasti, kun konsensustodellisuus saavuttaa todellisen todellisuuden — ja on laajalti tiedossa, että näiden koneiden rakentajat ovat jostain muualta. Silloin, ja vasta silloin, alamme nähdä todellisuutemme todellisen luonteen hieman selvemmin.’
Liberation Times koitti tavoitella Bill O’Donnellia ja Richard D’Amatoa kommentoimaan.
UFO-tutkijat Bryce Zabel ja Ross Coulthart kävivät vierailemassa George Knappin showssa. He kertoivat uskomuksestaan kuinka Yhdysvaltain hallitus, massamediat ja Hollywood salaavat tietoa UFOista. Tuoreessa lehdistötilaisuudessa Pentagonin edustajat puhuivat toimistaan ottaa kantaa UFO-asiaan, mutta Zabel ja Coulthart pitävät tätä aikeena kontrolloida narratiivia ja vähätellä kansan kiinnostusta UFO-asiaan.
He myös huomauttavat jatkuvista viivästyksistä suurten UFO-raporttien julkaisuissa. New York Times ja muut valtavirran mediatahot ovat toteuttaneet raportin “etukäteisdebunkkausta”, mitä Zabel pitää todisteena valtavirran journalistien paranormaalien ilmiöiden vastaisuudesta.
LAS VEGAS (KLAS) — Tri. Travis Taylor kuului UAP-toimikunnan tiimiin, joka valmisteli raporttia kongressille UFO-mysteeristä. Toimikunnalla oli pääsy sensoridataan, sensuroimattomiin tiedostoihin, silminnäkijöiden kertomuksiin ja turvaluokiteltuun informaatioon, jota kansa ei ole voinut nähdä eikä koskaan tulekaan näkemään. Tässä hieman siitä miten he kykenivät sulkemaan pois tiettyjä selityksiä tunnistamattomille kohteille, joita Yhdysvaltain armeija oli kohdannut.
George Knapp: Voitko puhua työstäsi toimikunnan johtavana tiedemiehenä? Mitä teitte? Kävittekö läpi materiaalia jota saapui? Analysoitteko videoita? Sellaista hommaa.
Tri. Travis Taylor: Joo. Siellä oli paljon erilaisia datasettejä, joita saimme ja tarkastelimme, yritimme selvittää mitä ne olivat. Siellä oli jotain mikä osoittautui säähavaintopalloiksi, esimerkiksi. Itse asiassa, niitä oli useita. Mutta monista ei ollut tarpeeksi dataa, eikä sensoridataa — ja meillä oli paljon sensoridataa kaikesta — mutta emme osanneet määrittää mitä ne olivat. Tarkoitan, jos ne olivat ihmisiä, silloin se on pelottavaa. Mutta samaan aikaan me emme myöskään koskaan löytäneet mitään todisteita siitä, että ihmiset olivat niiden aiheuttajia.
Taylor: Olin eräs niistä jotka kirjoittivat sanoja joita raportista löytyy… se oli tiimityötä, ja me työskentelimme pitkään yhdessä. Me aloitimme kaikella sillä mitä mieleemme juolahti ja heitimme ne kaikki pöydälle ja laitoimme sen sinne. Ja sitten me tajusimme, että tämähän menee kaikelle kansalle ja kongressille, joten meidän piti kirjoittaa se niin, että he ymmärtäisivät sen. Ja pointti oli, ne julkaistut yhdeksän sivua, noissa yhdeksässä sivussa on kultahippunen, jos ihmiset vain osaavat sen löytää. Tapauksia oli 144 yhteensä kolmen vuoden ajalta. Ja siinä ajassa 144 tapauksesta kaikki olivat uskottavilta armeijan lähteiltä, eikä pelkästään MUFONilta. Näitä esiintyy ympäri maailman, mutta me valitsimme lähteet joista osasimme sanoa, että niillä oli hallussaan dataa. Ja näistä 144:sta 143:a emme edelleenkään osanneet selittää mitä ne olivat, mistä ne tulivat ja mitkä niiden aikeet olivat.
Knapp: Joten kun tuo 144 oli kasassa, olitte siivilöineet pois asiat jotka kyettäisiin selittämään. Nuo ovat aidosti mysteerejä. Sitä näkee sosiaalisen median, nojatuoliasiantuntijat, debunkkaajat ja muut jotka ottavat videoita joita toimikunta tutki, joita mekin olemme levittäneet, ne selitettiin eri tavoin. Se saa armeijan näyttämään pelleiltä… heidän on oltava pellejä koska he eivät ymmärrä mitä nämä tyypit kuvittelevat ymmärtävän.
Taylor: Joo, ja se on ookoo. Se on osa tieteellistä vertaisarviointiprosessia. Mutta tämä on homman nimi. Skeptikko ja debunkkaaja ottaa tulokset ja lähtee alusta, tietää että tulokset tulevat menemään näin. Joten he ottavat analyysin ja johdattelevat sen siihen suuntaan. Minä en aio uskoa tai olla uskomatta, minä aion selvittää mitä tapahtuu ja analysoida meillä olevaa dataa. Ja se data joka meillä oli, monissa tapauksissa, sitä oli enemmän kuin mitä kansalla on ja mitä julkaistiin. Ja niin me sitten sanoimme että tässä oli useasta sensorista dataa, ja se sanoo meille monia asioita. Ja meillä oli silminnäkijäkertomuksia, äänitietoa ja niin edelleen, ja kun sen kaiken laittaa yhteen, se on paljon enemmän kuin pelkkä ‘no me nyt katotaan tätä, meillä on tämä muutaman sekunnin videopätkä, ja tästä voidaan sanoa varmasti että mikä se on.’ Mielestäni tällä planeetalla ei ole ketään joka tekee noin ja tekee sen rehellisesti.
Knapp: Yksi tutkinnoistasi on optisesta fysiikasta, eikö? Joten voit katsoa kuvaa ja sanoa onko se linssiheijastusta tai lintu tai jotain?
Taylor: No, ainakin toivoisin niin. Voin kyllä katsoa jotain eri analyysityökaluilla ja sanoa onko se jotain niinkin tavallista kuin tuo, ja yleensä se on helppoa määrittää. On joitain asioita kuten kameran linssivaikutukset jotka on nähtävissä. Kameran artifaktit joskus sekoittavat ihmisiä ja saavat heidät luulemaan että nyt on kuvattu jotain. Ja joskus ihmiset sanovat kameran artifakteista ‘joo se on pelkkä linssin heijastus,’ tai, ‘joo se on pelkkää bokea,’ tai ‘joo se on sitä tai tätä.’ Ja ilman todellista analyysia ei voi vain sanoa, että ‘joo se on lintuja. Ei tartte katsella enempää.’
Knapp: Ihmiset, jotka sanovat siitä että se on bokea, heillä ei ole muita datalähteitä joita teillä on.
Taylor: Pitää paikkansa. Ja yksi jutuista joita ihmiset joutuvat hyväksymään on, että joskus on enemmän dataa. Ja sitten sanotaan, ‘no, näytä se sitten meille.’ Me emme koskaan aio luokitella asioita pitääksemme niitä ihmisiltä piilossa. Ne on turvaluokiteltu koska sensoridata tai muu alusta niin velvoittaa. Me emme halua antaa tietoja siitä miten me teemme asioita muille. Jos meillä on maaginen koje, jota käyttämällä näemme Kremliin. Me emme halua todellakaan heidän tietävän että meillä on maaginen koje. En sano, että meillä on. Kerron vain hypoteettisen esimerkin. Jote todellakin, jos meillä on muita alustoja joista dataa on myös, ja se on sensoridataa tai jotain sellaista jonka olemassaolosta kukaan ei tiedä, me emme aio julkaista sitä dataa, koska sitten muut tietävät sensorin olemassaolosta.
Tämä on sarjassaan ensimmäinen artikkeli, joka on syntynyt yli 50 haastattelun seurauksena. Haastatellut ovat joko tunteneet Bob Lazarin, heillä on ollut rooli hänen tarinassaan tai väitteissään, tai heillä on tietoa, joka liittyy Bobin tarinaan tai väitteisiin mikäli ne ovat totta.
Kaikki haastattelut tässä artikkelissa on kirjoitettu puhtaaksi nauhoitteista. Niiden keskusteleva tyyli on säilytetty — ne ovat suoraan haastateltavan suusta.
Bob Lazarin työ Los Alamos National Laboratoryssa
Bob on pitkään väittänyt, että hänet palkattiin fyysikoksi Los Alamosiin toukokuussa 1982.
Todisteeksi hänen työsuhteestaan fyysikkona Bob Lazar, George Knapp ja muut ovat maininneet Los Alamos Monitorissa kesäkuun 30. päivänä 1982 julkaistun artikkelin.
Artikkelin kirjoittaja, Terry England, kirjoitti seuraavaa:
Lazarille, joka on fyysikko Los Alamos Meson Physics Facilityssa, tärkeää on suihkumoottori. Se on jotain minkä parissa hän on työskennellyt vuosia.
Se, onko England yrittänyt yhtään selvittää oliko Lazar oikeasti fyysikkona Los Alamosissa, on ollut kiistelyn aiheena aina tuosta asti.
Heinäkuussa 2020 Joe Roganin haastattelussa Jeremy Corbellin ja George Knappin kanssa Corbell sanoi, että hän oli kysynyt Terry Englandilta tätä kysymystä suoraan:
Corbell: Viimein pääsin pari viikkoa sitten haastattelemaan miestä, joka kirjoitti tuon — Terry English [sic]. Lopultakin, kaiken tämän jälkeen, hän soitti minulle — kolme vuotta myöhässä — [ääni liian hiljaa] laittoi hänet leffaan — ja minä sanoin “Katsos, tässä on homman nimi, sinä sanoit että Bob Lazar oli fyysikkona Los Alamosissa. Niin mihin sinä perustat tuon? Kirjoitat tutkielmaa…” ja hän vastaa “joo,” — ja uutistoimisto AP bongasi tuon — hän sanoi “jos olisin tulkinnut väärin, että hän oli fyysikkona Los Alamosissa, kaikki Los Alamosissa olisivat varmasti antaneet kuulla siitä minulle. He ottavat sen vakavasti. Hän oli fyysikko. Minä raportoin sen. AP bongasi tuon, he toistivat saman. Kukaan ei sanonut minulle, etteikö hän olisi ollut fyysikko tuolloin Los Alamosissa.” (Joe Rogan Experience #1510)
Puhuin Terry Englandin kanssa elokuussa 2021 vahvistaakseni Jeremy Corbellin kertomuksen heidän keskustelustaan. England ei muistanut sanoneensa tällaista Corbellille.
Kirjoittaja: Selvititkö koskaan varsinaisesti hänen väitteitään siitä oliko hän fyysikko, vai uskoitko sen vain kun hän niin sanoi?
Terry England: Tavallaan uskoin sellaisenaan. Puhuin monille Los Alamosissa, jotka olivat ydinfyysikkoja ja hyväksyin sen mitä he sanoivat.
Kirjoittaja: Kysyitkö keneltäkään siellä oliko hän fyysikko?
England: En. Ehkä minun olisi pitänyt, mutta ei minulla ollut mitään syytä epäillä häntä silloin.
Kirjoittaja: Jeremy Corbellin tuoreessa dokumentissa hän sanoi puhuneensa kanssasi ja sinä olit vahvistanut hänen olevan fyysikko.
England: En muista sanoneeni niin. Se on mahdollista, mutta en muista sanoneeni niin. Koska en muista tehneeni niin.
Kirjoittaja: Hän sanoi, että olit sanonut että jos et olisi tarkistanut faktoja, muu yhteisö olisi “antanut kuulla siitä” sinulle.
England: Sanoiko hän niin?
Kirjoittaja: Joo.
England: Ei mielestäni.
Engladin muistikuvan siitä, että hän ei olisi yrittänyt varmistaa Bob Lazarin roolia Los Alamosissa, lisäksi Lazar itse antoi radiohaastattelun The Billy Goodman Happening -radioshowhun joulukuun 20. päivä 1989, jossa hän syventyy yksityiskohtaisemmin aikatauluihin ja hänen rooliinsa Los Alamosissa:
Minulla on kaksi maisterintutkintoa; yksi fysiikasta; yksi elektroniikasta. Kirjoitin graduni MHD:sta, eli magnetohydrodynamiikasta. Työskentelin Los Alamosissa muutaman vuoden teknikkona ja sitten fyysikkona Protonipolarisointiosastolla siellä olevan kiihdyttimen parissa. (Billy Goodman Happening 12–20–89)
Tässä haastattelussa — kuukausi Knappin ensimmäisen haastattelun jälkeen — Bob väittää, että hänet palkattiin teknikoksi ja pysyi siinä roolissa “parin vuoden ajan” ennen kuin hänestä tuli fyysikko.
Kuitenkin, Bob vahvistaa Los Alamos Monitorin artikkelin, että hän oli juuri muuttanut Los Alamosiin kuukautta aiemmin. Los Alamos on erikseen myöntänyt, että hän on aloittanut työt labrassa toukokuun 18. päivä 1982.
Jos hän olisi aloittanut työt labrassa yli kuukauden ennen hänen haastatteluaan Terry Englandin kanssa Monitorin artikkelia varten, ja olisi ollut teknikkona labrassa “muutaman vuoden ajan”, hän ei olisi voinut olla fyysikko siihen aikaan, kun Los Alamos Monitorin artikkeli julkaistiin.
Minulla ei ole tiedossani yhtään labran työntekijää, jotka olisivat julkisesti tehneet jotain lausuntoja Bobin työstä Los Alamosissa. George Knapp on väittänyt, että hän on puhunut entisten Bobin kanssa työskennelleiden työntekijöiden kanssa jotka ovat vahvistaneet, että Bob on ollut fyysikko, ja kuitenkin nämä väitteet on tehty epämuodollisesti ja epävirallisesti. Knapp on sanonut, että nuo työntekijät olivat Lazarin ystäviä, ja hän on maininnut aivan erityisesti ainoastaan nimen Joe Vaninetti yhtenä niistä, jotka asian ovat vahvistaneet.
Vaninetti ei kuitenkaan ole sanonut yhtään mitään julkisesti Lazarin roolista labrassa.
On merkittävää näyttöä siitä, että Vaninettilla on ollut suuri kiinnostus UFOihin ja että hän on ollut mukana UFO-tutkimuksessa Bobin kanssa sekä ennen että jälkeen Bobin tekemien väitteiden hänen työskentelystään S-4:ssä. Esimerkiksi, Bob Lazar ja Joe Vaninetti olivat vierailleet Groom Laken (Area 51) läheisyydessä niinä kuukausina jolloin Bob oli väittänyt työskennelleensä siellä. Vaninetti myöhemmin oli mediahaastatteluissa Bobin mukana, ja hänellä on ollut jopa pieni rooli Bobin tarinassa, kun hän meni Bobin mukana Las Vegasin kasinolle salaiseen tapaamiseen Bobin entisen S-4:n esimiehen, Dennis Marianin, kanssa.
Alla näkyy ensimmäiset julkiset haastattelut entisen Los Alamos National Laboratoryn työntekijän kanssa, joka tunsi Bobin tai oli työskennellyt hänen kanssaan labrassa.
Fyysikko
Minun onnistui saada selville kaksi entistä labran työntekijää, jotka tekivät suoraan töitä Bobin kanssa ja jotka kykenivät puhumaan siitä mitä he tekivät Los Alamosissa sekä niistä olosuhteista, jotka vallitsivat hänen sieltä lähdettyään.
Ensimmäinen labratyöntekijä on fyysikko, joka pyöritti labraa, jossa Bob väitti työskennelleensä, Protonipolarisointiosasti. Tämän fyysikon nimi on John Jarmer.
Jarmer työskenteli labrassa yli kahden vuosikymmenen ajan Protonipolarisointiosastolla.
John Jarmerin, Bob Lazarin ja Joe Vaninettin merkinnät labran puhelinluettelossa:
Olen vahvistanut useilta entisiltä labran työntekijöiltä ja labran dokumentaatiosta, että Jarmer työskenteli Protonipolarisointiosastolla Bob Lazarin suorana esimiehenä.
Seuraavassa on lainauksia haastattelusta fyysikko John Jarmerin kanssa, joka on tehty heinäkuussa 2021:
Kirjoittaja: Soittaako [nimi Bob Lazar] kelloja?
John Jarmer: Kyllä.
Kirjoittaja: Yritin selvittää, että onko hän oikeasti ollut fyysikkona siinä [Protonipolarisointi] projektissa.
John: Ei. Ei fyysikkona — parhaan tietoni mukaan.
Kirjoittaja: Voitko kertoa minkälaisena muistat hänen roolinsa?
John: No, kun minä olin Los Alamosin labrassa töissä, hän teki jotain sähköteknikon töitä, joista minä tiesin. Koskaan ei ollut mitään viitteitä siitä, että hänellä olisi ollut fyysikon taustaa. Jos hänellä on, hän kykenee varmasti näyttämään paperinsa, mistä ne ovat.
Kirjoittaja: Voisitko kertoa minulle vähän siitä minkälaista työtä hän olisi tehnyt?
John: Mahdollisesti projektiin liittyviä sähkötöitä. Tarkoitan, se voi olla — en sano että tämä liittyy mitenkään siihen mitä hän väittää tehneensä tai mitä hän oikeasti on tehnyt — mutta esimerkiksi sähköteknikko tekee tukitöitä, joita tarvitaan kun suunnitellaan koetta ja tarvitaan käyttöliittymämoduuli käytettyjen havainnointilaitteiden väliin, joka kytketään tietokoneeseen, ja tuon systeemin kaapelointi. Se olisi esimerkki. Ei siis siitä mitä hän on tehnyt, vaan mitä teknikko tekisi.
John: Kyllä, pitää olla turvallisuusluokitus ja lätkä jotta pääsee sisään sinne missä minä työskentelin.
Kirjoittaja: Joten hänellä olisi ollut turvallisuusluokitus?
John: En tiedä minkään turvaluokituksen tilaa mikä hänellä olisi ollut, mutta henkilökorttia piti näyttää jotta sisälle pääsee.
Kirjoittaja: Oliko sinulla mitään kokemuksia hänen kanssaan? Mikä sinun tuntumasi hänestä oli?
John: Hän oli siellä lyhyen aikaa, eikä hän vakuuttanut minusta olevan penaalin terävin kynä tai mitään sellaista. Muuta en sano.
Kirjoittaja: Olitko siellä koko ajan kun hän oli siellä?
John: Lähdin eläkkeelle vuonna 2006, joten tuon ajan kun olin siellä olisi kattanut koko hänen sielläoloaikansa.
Kirjoittaja: Olen kuullut, että syyt sille miksi Bob menetti työnsä liittyivät siihen, että hän käytti valtion omaisuutta omiin henkilökohtaisiin projekteihinsa.
John: Siihen minulla ei ole mitään kommentoitavaa.
Ja tämä jatkohaastattelu tehtiin tammikuussa 2022:
John: Kun työskentelin osastollani, en edes muista sitä aikaa mutta se ei ollut kauaakaan, mutta en voi kommentoida mitä silloin tapahtui sen jälkeen kun hän ei enää ollut meillä töissä. Kun sanon me, tarkoitan itseäni ja teknikoita, jotka kanssani työskentelivät.
Kirjoittaja: Mutta hän työskenteli sähköteknikkona sinun labrassasi?
John: Kyllä, pitää paikkansa.
Kirjoittaja: Olisko sinulla mitään syytä epäillä sitä, että hän olisi saanut ylennyksen?
John: Ei. Kuten sanoin, kun hän lopetti työnsä meillä, hän oli, käytän termiä “tilapäistyöntekijä”, meillä. Kun hän lopetti meillä, en seurannut enempää häntä, millään tavalla. Jatkoin oman osastomme työtä ja menin eteenpäin. Jos hän työskenteli labralla polarisointiosastolla, silloin hän kykenee kertomaan niiden ihmisten nimet, joiden kanssa hän työskenteli.
Kirjoittaja: Muistatko toisen Bobin kanssa työskennelleen teknikon nimeä? Uskon Joe Vaninettin olleen yksi heistä, mutta ymmärtääkseni heitä oli kolme.
John: Joe Vaninetti oli yksi, varmasti — joudun miettimään sitä hetken ennen kuin voin sanoa keitä muut teknikot olivat.
Byrokraatti
Toinen labran työntekijä, jonka olin selvittänyt työskennelleen Bobin kanssa, oli ollut useammassa roolissa labralla, mutta hän oli ollut Bobin kanssa tekemisissä hallinnollisessa roolissa. En voi sanoa tarkalleen missä roolissa, sillä hän ei halua nimeään julkisuuteen. Kutsun häntä nimellä “Fred”.
Seuraavassa on lainauksia haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022.
Kirjoittaja: Soittaako nimi Bob Lazar kelloja?
Fred: Joo.
Kirjoittaja: Soittaa?
Fred: Kyllä.
Kirjoittaja: Puhuin John Jarmerin kanssa, hän muisti Bobin ja hän kykeni kertomaan minulle hiukan muistojaan, mutta toivon että kykenet kertomaan minulle hieman lisää.
Fred: Olen tolella haluton menemään siihen. Minä olin [kuvaa rooliaan Johnin laboratoriossa]. Niin että kyllä, tiedän henkilön, mutta en halua joutua mukaan mihinkään mikä liittyy häneen.
Kirjoittaja: Yritän oikeasti saada kuvaa siitä millainen ihminen Bob oli ja mitä hän teki siellä. Ja vaikka kertoisit kaiken minulle vain epävirallisesti, minua kiinnostaa suuresti kuulla versiosi tästä. Ja ymmärrän kyllä jos et halua.
Fred: OK. Lyhyt vastaus on, että Bob on erittäin välkky. Mutta ilkeä, paha ihminen. En usko että hänellä oli — en edes tiedä onko hän päässyt lukiosta läpi. Hänellä ei todellakaan ollut mitään korkeakoulututkintoa, eikä hän työskennellyt Los Alamos Laboratoriolle. OK. Hän oli Butlerin [Fred myöhemmin korjasi tarkoittaneensa Kirk-Mayeria] leivissä, joka toimitti sopimusteknikoita labraan. Ja tuon jälkeen, tiedätkö, olen kuullut niistä jutuista mitä hän on julkaissut, ja suurin osa siitä on fantasiaa. Hän työskenteli laboratoriolle lyhyen aikaa, joutui sanaharkkaan johdon kanssa koska hän käytti väärin labran puhelimia. Joten he potkivat hänet pellolle, mikä oli helppoa koska hän ei työskennellyt labrassa.
Ennen muinoin 70-luvulla ja 80-luvun alussa Yhdysvalloilla oli valtion tukema juttu nimeltä WATS — wide area telephone service, kaukopuhelinpalvelu. Ja jos löysit numeron siihen, pystyit soittamaan mistä päin maata ilman lisämaksua. Joten hän pyöritti jonkinlaista bisnestä tuota puhelinta käyttämällä.
Kirjoittaja: Nyt varmistaakseni asian, hän ei ollut fyysikko labrassa?
Fred: Ei.
Kirjoittaja: Tiedätkö miten pitkään hän oli töissä siellä?
Fred: Muutamia kuukausia. No, siitä on jo 40 vuotta… alle vuoden kuitenkin.
Kirjoittaja: Bobin vaimo työskenteli myös labralla, hänen nimensä on Carol Lazar.
Fred: Jep. Hän oli myös sopimusteknikko.
Kirjoittaja: Olen kuullut, että hänellä oli sopimus alfa-mittareiden korjaamisesta. Tiedätkö mitään siitä?
Fred: Korjata mitä?
Kirjoittaja: Kaipa heillä oli sopimus alfa-säteilymittareiden korjaamiseen?
Fred: Kyllä, mitta-anturit, periaatteessa niissä oli ohut folioikkuna, joka vaurioitui helposti. Ja he joutuivat vaihtamaan noita rikki menneitä ikkunoita.
Kirjoittaja: Muistatko mitään mitä labrassa olisi tapahtunut sen jälkeen kun hän lähti sieltä.
Fred: No, hänellä oli tunnin kuva -bisnes. Jossain kohtaa hän lopetti sen ja lähti.
Kun kysyin sitä kenen kanssa Bob työskenteli ja jolle minun kannattaisi puhua, Fred viittasi minut Joe Vaninettin pakeille, sillä hän oli toinen kahdesta teknikosta Jarmerin labrassa siihen aikaan kun Bob siellä työskenteli.
Identifioin ja haastattelin yhtä toista entistä labratyöntekijää, joka työskenteli tieteellisessä roolissa Meson Physics -laitoksella ja tunsi Bob Lazarin, vaikkakin ainoastaan koska hän oli työskennellyt läheisesti John Jarmerin kanssa ja hän oli kuullut Bobista tämän ja muiden kollegoiden kautta “kahvihuone”-tyyppisesti. Hän ei halunnut tulla julki keskustelun luonteen vuoksi. Kutsun häntä nimellä “Henry”.
Seuraavassa on lainaus haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022:
Kirjoittaja: Tunnistatko nimen Bob Lazar?
Henry: Onko hän se lasvegasilainen kaveri?
Kirjoittaja: Kyllä, juuri hän.
Henry: Olen kuullut nimen. Olen kuullut hänestä juttuja.
Kirjoittaja: Olen puhunut muutamien kanssa labralta, jotka muistavat hänet, mietin että jos muistat siitä ajasta mitään kun hän oli siellä ja mitä hän teki?
Henry: Olin siellä, mitä, vuodesta ’72 kaiketi vuoteen 2008. No, suurimman osan aikaa olin lineaarikiihdyttimen parissa ja yleensä insinööriosastolla. Kuulin hänen nimensä mainittavan muutaman muun kanssa, mutta en todellakaan tiennyt hänestä mitään siellä.
Kirjoittaja: Muistatko kuulleesi hänestä mitään kun hän työskenteli labralla?
Henry: No, valitettavasti, yksi kaveri jonka tunnen, joka työskenteli hänen kanssaan hetken aikaa oli Joe King, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.
Kirjoittaja: Oliko [Joe King] teknikko?
Henry: Kyllä.
Kirjoittaja: Tiedän, että siellä oli kolme teknikkoa, Joe Vaninetti, Bob, ja yksi muu.
Henry: Joo, tiesin Vaninettin. Toinen teknikko, joka siellä oli pitkän aikaa oli Joe [King], mutta Joe, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa, Jumala, en tiedä, 20 vuotta sitten kaiketi, tai enemmänkin jossain täälläpäin.
Kerroin Henrylle keskustelustani John Jarmerin kanssa, ja kysyin häneltä oliko John kertonut koskaan Bobista mitään.
Henry: Joo. Kuulin Johnin mainitsevan hänen nimensä, koska työskentelin Johnin kanssa pitkään.
Kirjoittaja: Tiedän, että John ei ajatellut Bobista kauhean hyvää.
Henry: Kyllä. Varmaan sanoisin itse niin. Uskoisin että se olisi Johnin mielipide.
Kirjoittaja: Sanoiko hän mitään erityistä vai yleisesti vain Bobin työstä?
Henry: Ei, ei. Ainoa mitä hän sanoi oli hänen työetiikastaan, joka ilmeisesti ei ollut kauhean korkea, ja John uskoi — John oli siellä monta tuntia joka päivä. Hän uskoi työntekoon.
Kirjoittaja: Bob kirjoitti kirjan pari vuotta sitten, ja hän puhui jekkujen tekemisestä labrassa. Mikä mielestäni olisi jotain sellaista, josta ei tykättäisi.
Henry: Joo, siellä oli paljon kaikkea mikä ei sopinut kauhean hyvin niihin… Siellä oli suhteellisen vakavaa jengiä. Ja, tiedätkö, he tekivät vakavaa työtä. Joten sellaista ei katseltu kauhean hyvällä.
Kirjoittaja: Siitä mitä minä ymmärrän, hän oli töissä siellä alle vuoden.
Henry: Joo, se oli lyhyt, varsin lyhyt aika. Kuulin muutamia juttuja, mutta se oli kaikkea sitä labran vanhaa juttua.
Kirjoittaja: Haluaisitko kertoa jotain kuulemaasi? Ihan vaikka pelkkää kahvihuonejutustelua?
Henry: Ainoa minkä muistan oikeasti kuulleeni oli, tiedätkö, se jätkä… Hän ei ilmeisesti tehnyt yhtään mitään kun hän oli siellä. Ja tiedän, että se oli se mitä John ajatteli, että hän oli täyttä ajanhukkaa.
Kirjoittaja: Puhuin erään toisen miehen kanssa, joka oli työskennellyt Bobin kanssa, ja hän sanoi minulle että jossain kohtaa Bob oli tehnyt kaukopuheluja labran puhelimista sivubisnestä pyörittääkseen, ja tämä vanha herrasmies sanoi, että Bob oli saanut potkut puhelimen väärinkäytöstä sivubisnekseen, kun se oli paljastunut johdolle.
Henry: Muistan sen, että labrassa oli joitain ihmisiä, jotka lähtivät vetämään sieltä samanlaisissa olosuhteissa. He ajattelivat, että sellainen olisi ookoo, että koska valtio maksaa, ihmisten mielestä se olisi ookoo.
Kirjoittaja: Tiedätkö, on hassua, labran puhelinluettelo mainitsee kaukopuhelut aivan erityisesti. Vaikuttaa siltä, että tämä olisi ollut ongelma aiemminkin.
Henry: Aivan varmasti oli. Siellä oli, muistan, paikkoja jossa oli puhelimia rakennuksissa joissa pidettiin kokeita, ja niin kauan kun systeemi oli tuollaisenaan käytössä, puhelimista tuli isot laskut, kaikkialle maailmaan. Ja tiedän että sellaista oli käynnissä siellä.
Jotain minkä kuulin monilta tieteentekijöiltä ja työntekijöiltä, jotka olivat työskennelleet Los Alamosissa Bobin aikoihin, oli että jos Bob oli ollut fyysikko, joka oli työskennellyt Protonipolarisointiosastolla, he olisivat tunteneet hänet. Jo se seikka, että he eivät tunteneet häntä oli minulle selvä todiste siitä, että Bob ei ollut siellä fyysikkona.
Los Alamosin fyysikko Earl Hoffman sanoi tämän, kun häneltä kysyttiin hänen muistoistaan Bob Lazaria koskien:
Minun muistikuvani on, että hän oli teknikko, mikä ei siis ole fyysikko. Olen varma, että hän ei ollut fyysikko, koska jos hän olisi ollut, olisin tuntenut hänet hyvin koska minä olin [fyysikko]. Ja otan askeleen taaksepäin. Hän työskenteli [ääni liian hiljaa] siksi me sitä kutsuimme, eli siis hiukkaskiihdytin — kun sain kuulla hänestä. Ja hän oli viereisessä rakennuksessa, joka on hieman erillään muista raknneuksista. Tiedän hänen olleen siellä johtuen hänen omituisesta nimestään, koska kun hän käynnisti sen autonsa, sen kuuli ympäri kaupunkia — mailien päähän. Ja mietin, että en koskaan tavannut häntä. Voisin lyödä aika paljon vetoa sen puolesta, että hän ei ollut fyysikko. Mielestäni hän oli jonkin sortin teknikko, mutta en kyennyt edes sanomaan sitä minkä sortin teknikko.
Toinen fyysikko, jolla oli erityisen tärkeä syy tuntea Bob, on Richard Evans Mischke, sillä Mischke työskenteli Meson Physics -laitoksen johdossa siihen aikaan kun Bob työskenteli labrassa ja hän oli vastuussa fyysikoiden palkkaamisesta.
Seuraavassa on lainaus hänen kanssaan pidetystä haastattelusta heinäkuulta 2021:
Mischke: Minä vuonna hänen pitikään olla Los Alamosissa töissä?
Kirjoittaja: Se olisi ollut vuodesta 1982 vuoteen 1985 maksimissaan. John [Jarmer] sanoi minulle, ettei hän olisi ollut siellä muutamaa kuukautta enempää, kuitenkin alle vuoden. Ja siellä on puhelinluettelo, jossa on hänen nimensä. Hän oli sopimustyöntekijä Kirk Mayerilla.
Mischke: Ai, eli hän ei siis ollut labralle suoraan töissä?
Kirjoittaja: Hän väittää aloittaneensa teknikkona ja sitten ruvenneensa fyysikoksi. Ainoa oikea dokumentaatio sanoo, että hänellä oli sopimus Kirk Mayerin kanssa. Se tukee sitä mitä John sanoi minulle.
Mischke: OK. Joten joo, voin sanoa varmasti. Olin johdossa tuona aikana. Ja jos hän olisi ollut fyysikko, minä olisin palkannut hänet. Joten, voin sanoa suoraan, se ei ole uskottavaa.
Tri. Krangle on saanut koulutuksen MIT:ssa, ja hän on konsultoinut Los Alamos National Laboratorya eri kertoina v. 1980 lähtien.
Haastattelussa Corbell ja Krangle puhuvat seuraavaa:
Corbell: Mikä oli ensimmäinen kohtaamisesi Lazarin kanssa?
Krangle: No, tämä ei ole mikään kohtaaminen, se oli näitä juttuja kuten turvatapaamiset. Sellaisessa joutui käymään kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ja he kertoivat yleisiä juttuja kuten “älä puhu siitä mitä teet, älä puhu siitä mitä näet.”
Joten Lazar, jos näet hänet — hän tavallaan erottuu joukosta. Suoraan sanoen hän näyttää vähän Hawkinsilta, hänellä on samat kasvonpiirteet.
Me emme työskennelleet yhdessä. Mutta kahvilan kaltaisissa tiloissa häneen törmäsi. Joissain komentajan koollekutsumissa tapaamisissa häneen törmäsi. Me emme työskennelleet yhdessä.
…
Corbell: Oliko mielikuvasi se, että hän oli myyntimies, vai oliko hän talkkari?
Krangle: Hän oli pukeutunut väärin ollakseen talkkari.
Corbell: Joten tiesitkö Bobin, missä määrin hän työskenteli siellä, sinun tietojesi mukaan — mikä hän oli?
Krangle: No, hän oli fyysikko — minä olen fyysikko — me tavallaan tunnemem toisemme, hän sopi siihen muottiin. Jos joku olisi sanonut minulle ettei hän ole fyysikko, no hän oli fyysikko. Hän oli nörttimäisen asianmukaisesti pukeutunut.
Corbell: Sanoiko kukaan sinulle, että hän on fyysikko? Selitettiinkö sitä sinulle?
Krangle: Joissain keskusteluissa, kun puhuttiin siitä mitä ihmiset tekivät, joku osoitti häntä sormella ja sanoi “ja joo siellä hän on.”
Corbell: Mikä oli mielikuvasi Bobista, että mitä hän teki Los Alamosissa 80-luvulla?
Krangle: Silloin kun minä siellä olin, en todellakaan tiennyt mitä Bob oikeasti teki. Me emme työskennelleet yhdessä. Me vain törmäsimme toisiimme. En tiedä mitä hän teki sen enempää kuin mitä hän tiesi mitä minä tein.
Corbell: Mutta tiesit kuitenkin, että hän oli fyysikko?
Krangle: Kyllä.
Corbell: Ja oliko se selvää sinulle, että hän oli fyysikko Los Alamosissa, eikä mikään talkkari?
Krangle: Joo.
Puhuttuani Bobin entisten Los Alamosin kollefoiden kanssa, otin yhteyttä tri. Krangleen varmistaakseni hänen Corbellille Bobista antamansa lausunnot.
Seuraavassa on lainaukset tuosta keskustelusta:
Krangle: Ulkonäöstä näki nokkimisjärjestyksen. Teknikot olivat yleensä sinihaalarityyppejä, ja näyttivätkin enemmän siltä. Insinöörit olivat tyypillisesti, erityisesti New Mexicossa, heidät tunnisti, ja New Yorkissakin heidät tunnisti sekunnissa. Valkoinen paita, kravatti. Se oli varsin samanlaista Los Alamosissa ja Sandia Labsissa. Insinöörit huomasi aina, teknikot huomasi, ja talkkarinkin tunnisti.
…
Kirjoittaja: Olen kiinnostunut, kun ottaa huomioon miten moni on sanonut, tiedätkö, että olisin tiennyt jos hän olisi ollut siellä fyysikko. Itse asiassa olen maininnut monia nimiä näille ihmisille. He tunnistavat nämä nimet. Onko mitään erityistä mikä antaa sinulle sen tason itsevarmuuden sanoa, että löisin vetoa että hän on fyysikko?
Krangle: Ei.
Kirjoittaja: Ei?
Krangle: Ei. Ei, en voi sanoa mitään kiistämättömästi “Voi, aivan varmasti hän oli fyysikko” — ei.
Kirjoittaja: Ja mitä tulee siihen että miksi olet valmis sanomaan [että hän oli fyysikko], sanoitko sen ainoastaan sen perusteella, että näit hänet siellä ja mitä hänellä oli päällään?
Krangle: Joo, kuten sanoin, nokkimisjärjestys näkyi pukeutumisesta. Ja valkoinen paita ja taskut täynnä kyniä, ei se ole kyllä mikään talkkari.
…
Kirjoittaja: Sinä olit listallani koska olit varma, että Bob oli fyysikko.
Krangle: Ei, olin varma että Bob oli siellä. Eräässä kommentissa sanoin kyllä hänelle [Corbell] että olin varma että näin hänet siellä, että hän varmastikaan ei ollut talkkari.
Kun kysyin häneltä hänen Corbellille antamistaan lausunnoista, tri. Krangle sanoi että hän ei muista sanoneensa sellaista että hänen mielestään Lazar oli varmasti fyysikko.
Krangle: En muista sanoneeni sellaista. Muistan varmasti sanoneeni, että hän todellakaan ei ollut talkkari. Jos sanoin kiistämättömästi, että hän on ollut fyysikko, sitten olen mielestäni ollut väärässä.
Näitä haastatteluja tehdessäni puhuin kymmenien entisten Los Alamosin työntekijöiden kanssa, ja kysyin heiltä oliko niin, että oli jokin “nokkimisjärjestys” tai tyypillinen tapa miten fyysikot ja teknikot pukeutuivat. Yksikään entinen labratyöntekijä ei myöntänyt sellaista. Päinvastoin, jokainen heistä jolle puhuin sanoi, että sellainen väite ei perustunut yhtään mihinkään ja että työntekijät rooleissaan pukeutuivat miten halusivat, ja eikä heidän ulkonäöstään ollut mahdollista erottaa sitä olivatko he teknikkoja vaiko fyysikkoja.
En ole kyennyt löytämään yhtään tuotetta tai alkuperäistä tutkimuspaperia Los Alamosin listasta, jossa Bob Lazar olisi mainittu tutkijana, enkä mitään dokumentaatiota LAMPF-ryhmän tapaamisista tai työryhmistä, joihin Bob Lazar olisi ottanut osaa — kykenin löytämään tällaisen dokumentaation melkein jokaisesta muusta haastattelemastani fyysikosta.
Tavoittelin tutkivaa journalistia George Knappia kertoakseni näistä Bobin entisten Los Alamos -kollegoiden haastatteluista hänelle ja olisin pyytänyt kommenttia.
Knapp vastasi puhelimeen, vaikka kun sanoin hänelle että olin puhunut useille entisille Bobin Los Alamos -kollegoille, mukaanlukien hänen suoralle esimiehelleen, hän sanoi että hänellä ei ole mitään intressiä asiassa, eikä hän suostunut puhumaan asiasta enempää ja löi luurin korvaan.
Haluan antaa erityiskiitoksen reddit-käyttäjä /u/jackfrost71:lle. Hän oli tärkeässä roolissa antamassa ohjeistusta ja tietoja, jotka mahdollistivat minun kehittää leadeja ja löytää monia lähteitä, joita haastattelin tätä artikkelia sekä tulevia artikkeleja varten. Tämä raportointi ei olisiollut mahdollista ilman hänen apuaan.
MYSTERY WIRE — Juuri julkaistu video on kuvattu USS Omahan kannella, rannikkotaistelulaivalta, jossa näkyy transmediaalinen (väliaineesta toiseen siirtyvä) alus, joka liikkuu, leijailee ja katoaa Tyyneen valtamereen.
Uuden videon on julkaissut filmintekijä Jeremy Corbell. Video on samasta tapauksesta, josta Mystery Wire kertoi huhtikuussa. Videolta on tehty aiemmin julkiseksi kaksi kuvakaappausta. Pentagonin edustaja vahvisti viime kuussa, että laivaston henkilöstö on ottanut kuvakaappaukset.
Heinäkuussa 2019 useat Yhdysvaltain sotalaivat San Diegon ulkopuolella raportoivat nähneensä tunnistamattomia tunkeilijoita lentämässä niiden lähettyvillä. Tarinat omituisista kohtaamisista alkoivat kuplia pintaan viime kesänä, aluksi USS Kiddista, laivaston hävittäjälaivasta.
Maaliskuussa tuli lisää dokumentaatiota julki laivan lokien muodossa, joista kävi ilmi että tunnistamattomia lentäviä esineitä nähtiin usean sotalaivan kannelta eteläisen Kalifornian ulkopuolisilta rajatuilla vesialueilla. Eräs näistä aluksista oli USS Omaha.
MOBILE, Alabama – USS Omaha (LCS 12) hyväksymiskokeilussa Meksikonlahdella toukokuun 10. päivä. (kuva: defense.gov)
Kappaleita on kuvattu “droneiksi”, myös “UAV:ksi”, joka on yleistermi tunnistamattomille lentäville esineille.
Laivaston kuvissa näkyy transmediaalinen pallo, joka siirtyy ilmasta veden alle. (kuva @JeremyCorbell)
Tämä uusi video ja aiemmat kuvat olivat osa laivaston omituisista kohtaamisista kertovia paljastuksia.
Maaliskuussa 2019 Yhdysvaltain F/A-18 -hävittäjä kohtasi kolme paikallaan olevaa tunnistamatonta dronea, joista Mystery Wire raportoi, Atlantin valtamerellä Virginian rannikolla.
Metallinen ilmalaiva (The Metallic Blimp)Pallo (The Sphere)Tammenterho (The Acorn)
Alta voit katsoa George Knappin ja Jeremy Corbellin välillä käydyn keskustelun ja USS Omahan UFO-videon.
USS Omaha videon transkriptio
:05 “Took off, bookin’ it.”
:21 “Break, OMAHA, PINCKNEY, KIDD, RAFAEL PERALTA possibility to launch helo ASAP”.
:28 “If it splashes you get a bearing and range.”:30 “Yes sir.”
:32 “… keep going bro [inaudible]”:33 [inaudible]
:36 “… it’s windy as f**k out there.”
:42 “… got a lotta white water out there. Six foot swells.”
:43 “Whoa, it’s getting close.”
:50 “We have, uh, 31 knots sustained wind topside, gust of 40 [knots].”
:56 “Whoa, it splashed!”
:57 “Splashed!”
:58 “Mark bearing and range.”
Tällä viikolla George Knapp ja Jeremy Corbell “vuotivat” useita valokuvia ja videoita julkisuuteen. Pentagon on nyt vahvistanut The Black Vaultille sähköpostilla, että vuodetut kuvat ja videot ovat laivaston henkilökunnan ottamia.
“Voin vahvistaa, että kyseiset valokuvat ja videot ovat laivaston henkilöstön ottamia. UAPTF on ottanut nämä tapaukset mukaan tutkimuksiinsa”, sanoi Susan Gough, Pentagonin edustaja. “Kuten olemme sanoneet aiemmin, operaatioturvallisuuden ylläpitämiseksi ja vihollisille hyödyllisen tiedon paljastamatta jättämiseksi DOD ei puhu julkisesti näiden havaintojen tai raportoitujen harjoitusalueillemme ilmatilaan saapumistenyksityiskohdista.”
“The Sphere” – Eräs vuodetuista valokuvista, joka nyt on tunnustettu aidoksi.
Gough kuitenkin kieltäytyi kertomasta olivatko nämä “tunnistamattomia” vai tunnettuja. “Minulla ei ole tähän asiaan enempää lisätttävää”, Gough sanoi. Asiasta ei kerrottu enempää.
MYSTERY WIRE —Armeijan ja tiedustelun viranomaiset sanovat, että he ovat edelleen yhtä hämmentyneitä tunnistamattomista aluksista, joita he ovat kohdanneet molemmilla USA:n rannikoilla.
Monista puhutaan droneina, mutta tämä ei ole se mitä Pentagonin tutkijat ovat sanoneet komentoketjulleen kulisseissa.
Ilmatukikohta Oceana on ilmavoimien keskus USA:n itärannikolla. Se on laivaston ilmatukikohta Virginiassa, maailman parhaiden lentäjien kotipaikka.
Vuodesta 2014 lähtien F-18 -pilotit, jotka ovat lentäneet W-72 -alueelle, ovat raportoineet kohtaamisia omituisten, tuntemattomien esineiden kanssa, jotka ovat olleet suoraan heidän lentoradallaan.
Tutkijat ja Pentagonin UAP-toimikunta ovat pyytäneet, että lentäjät yrittäisivät dokumentoida kohtaamisiaan.
Maaliskuun neljäntenä 2019 eräs heistä teki niin.
F-18 -aseupseeri (WSO), joka istui pilotin takana, käytti iPhoneaan kuvaamaan kolme kappaletta, jotka he kohtasivat samassa ilmatilassa.
Kello 15.02 hän valokuvasi omituisen muotoisen esineen. Toinen kuva, joka on otettu samoihin aikoihin, postattini ensin Twitteriin toukokuun 11. päivänä 2020, sitten jälleen sosiaaliseen mediaan 6 kuukautta myöhemmin.
Toisia kuvia samasta päivästä, maaliskuun 4 .päivästä 2019, ei ole koskaan aiemmin nähty julkisuudessa ennen kuin vasta nyt.
Laivasto kutsuu kappaletta ”palloksi” (“Sphere”) ja se kuvattiin kello 14:44.
Pallo-UAP
Toinen kuva kulkee nimellä “tammenterho” (”Acorn”). Samanlainen, mutta eri kuva tästä samasta kappaleesta julkaistiin verkossa joulukuussa 2020.
Tammenterho-UAP
Sitten 12 minuuttia myöhemmin, WSO havaitsi kolmannen kappaleen, jota kuvataan “metalliseksi ilmalaivaksi” (”Metallic Blimp”). Siinä näyttää olevan erilaisia ulokkeita.
Metallinen ilmalaiva-UAP
Mystery Wire sai ensimmäisenä tietää valokuvista kaksi vuotta sitten yksityisbriiffauksessa, jota Robert Bigelow ja useat muut isännöivät Las Vegasissa lauantaina huhtikuun 6. päivä 2019.
Spekulaatiot tuohon aikaan olivat puhuivat siitä, että kappale saattaisi olla ulkomainen vakoiludrone, mahdollisesti kiinalaisten, ja olemme saaneet kuulla laivaston halunneen “siepata yhden niistä”, mikä tarkoittaa sellaisen kaappaamista tutkimustarkoituksiin. Sitä ei koskaan tapahtunut.
Kriitikot yrittivät selittää kappaleita. Useat ihmiset verkossa vertasivat tammenterhoa Batman-leluilmapalloon. Mutta kaksi vuotta tämän jälkeen UAP-toimikunnan huolellisen tutkimuksen jälkeen, kappaleet ovat edelleen tunnistamattomia.
Vaikka nämä eivät tehneetkään mitään mullistavia manöveerejä kuten kuuluisat Tic Tac UFOt, ne eivät käyttäydy kuten mitkä tahansa dronet tai ilmapallot, joista armeija osaa jotain sanoa.
Mystery Wire on saanut kuulla arkaluontoisen UAP-toimikunnan briiffauksen, joka pidettiin useille armeijan ja tiedusteluyhteisön henkilöille.
Toimikunta raporteissaan huomautti, että kappaleet kykenivät pysymään paikallaan suurten tuulien puhaltaessa, olemaan täysin liikkumatta, mikä ei ole dronejen tai ilmapallojen ominaisuus.
Amiraali Mike Gilday, 32. laivaston operatiivinen johtaja (kuva: US Navy)
Aiemmin tällä viikolla laivaston operatiivinen johtaja, amiraali Michael Gilday vastasi toimittajien kysymyksiin länsirannikon kohtaamisesta. Niinkutsuttujen dronejen parvet pörisivät laivaston alusten yllä heinäkuussa 2019, muutama kuukausi sen jälkeen kun itärannikon kuvat otettiin.
Amiraali sanoi, että informaatiota on kerätty ja analysoitu, mutta että kappaleille ei ole edelleenkään selitystä. Maaliskuussa entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe kertoi Fox Newsille, että hän oli yksi näistä viranomaisista, jotka saivat aiheesta briiffin.
John Ratcliffe, entinen kansallisen tiedustelun johtaja
“Me puhumme kappaleista, joita laivaston tai ilmavoimien pilotit ovat saattaneet nähdä, tai jotka ovat näkyneet satelliittikuvissa, joiden toimintaa on vaikeaa selittää”, Ratcliffe sanoo. “Liikkeitä on vaikeaa toistaa, jolle meillä ei ole teknologiaa. Tai matkataan nopeuksilla jotka ylittävät äänivallin ilman minkäänlaisen äänen kuulumista äänivallin murtumisesta.”
Niinkutsutut dronet, jotka parveilivat laivaston sotalaivojen yllä 2019, on dokumentoitu The Driven artikkelissa, jotka saivat lokit tarkasteltavakseen. Kohtaamiset tapahtuivat samoilla alueilla kuin vuoden 2004 Tic Tac UFO, jota komentaja Dave Fravor seurasi hävittäjällä.
Fravor on antanut kongressille briiffausta kohtaamisestaan, yksi monista UAP-toimikunnan järjestämistä tapauksista, jopa ennen kuin organisaatio oli edes olemassa tuolla nimellä.
Toisin kuin aiempina vuosikymmeninä, kun UFO-aihetta hyssyteltiin Pentagonissa ja kongressissa, Fravorin mielestä on hyvät syyt sille miksi Pentagon nyt on vakavasti kiinnostunut aiheesta. “Kimppuumme ei ole hyökätty tai mitään sellaista”, Fravor sanoo. “Mutta on kaksi syytä. Yksi, jos olisi kyvykkyys, me emme kykene selittämään sitä. Ja toisena, jos sen voi selittää, silloin voi itse muuttaa kaiken mitä me teemme.”
Mystery Wire tavoitteli Pentagonia kommenttia varten näistä kuvista, ja päivittelee tarinaa tarpeen mukaan.
Varhaisin inkarnaatio Robert T. Bigelowin julkiselle kiinnostukselle koskien UAP:a ja muita aiheita oli Bigelow Foundation.
Angela Thompson Smith, PhD, jokin aika sitten ilmaantui vieraaksi Erica Lukesin radio-ohjelmaan ”UFO Classified.” Angela työskenteli Bigelow Foundationilla lokakuusta 1992 huhtikuuhun 1994. Hän oli kiltti ja lähetti minulle kopion hänen valmistelemastaan raportista säätiölle. Raportti julkaistiin konferenssijulkaisussa 4th Annual Crash Retrieval Conference Proceedings, 2006, Las Vegas, Nevada, s. 193-205.
Raportissa on paljon kiinnostavaa materiaalia, mutta tämän blogipostauksen tarkoituksiin kerään relevantit osat koskien UAP:ta.
Kirjasto
Angelan ensimmäinen tehtävä oli perustaa kirjasto Bigelow’n pääkonttoriin. Kirjasto koostui suuresta määrästä UAP-ilmiötä, abduktioita ja paranormaalia koskevaa työtä. Kiinnostavaa kyllä kirjastoon pääsi vakavat tutkijat. Kirjat, raportit, konferessipaperit ja muut dokumentit kerättiin ja luetteloitiin.
Abduktiotutkimus
Vaikka Roperin epätavallisten kokemusten gallup oli tehty ennen Angelan aikaa säätiössä, hän sai puheluja sekä terveysammattilaisilta että gallupin tutkimusaiheen kokijoilta.
Marraskuussa 1992 Angela ja Robert Bigelow ottivat osaa yhden päivän konferenssiin Los Angelesissa. Siellä noin 150 terveysammattilaista kuuli esityksiä keskeisiltä abduktiotutkijoilta.
Eräs aspekti, josta en ollut aiemmin tietoinen, oli Bigelow’n kiinnostus ”UFO-havaitsijoihin”. Näin siis lainaan Angelan raporttia aiheesta:
Aloitettuani työt Bigelow Foundationilla sain kutsuja moniin taivastarkkailuihin, erityisesti Blue Diamondin lähellä, Las Vegasin vieressä. David Smith, jonka olin tavannut juuri sen jälkeen kun aloitin säätiöllä, tuli mukaani matkoille. Robert Bigelow oli pyytänyt Davidia rakentamaan useita UFO-havaitsijoita. Koska Dave työskenteli valtion sopimuksella insinöörilafkalle, hän joutui tekemään tätä vapaa-aikanaan. David rakensi kaksi pientä laitetta, jotka kykenivät havainnoimaan tiettyjä taajuuksia. Rationaali näille taajuuksille tuli artikkelista Astronautic and Aeronautics Journalissa. Oli viitteitä tietyistä taajuuksista, jotka liittyivät UFO-havaintoihin.
’Lacey 17:n tiedusteluoperaattori #2, RB-47H alus tavoitettu arviolta Meridianissa, Mississippissä, signaali jolla on seuraavat ominaisuudet, tajuus 2995-3000mc; pulssin leveys 2.0 mikrosekuntia; pulssin toistotaajuus 600Hz; pyyhkäisy r rpm; vertikaalinen polaarisuus. Signaali liikkui D/F skoopilla, mikä kertoo nopeasti liikkuvasta signaalilähteestä.’
…minun tietojeni mukaan Davidin laitteita ei koskaan käytetty, sillä Robert Bigelow uskoi silloin, että UFOt kommunikoivat eräänlaisella semaforilla tai morsekoodilla.”
Mount Wilson Ranch
Robert Bigelow’n kiinnostuksen Koillis-Utahin ”Skinwalker ranchia” kohtaan lisäksi oli myös mainintaa Jacques Valleen ”Forbidden Science: Volume Fourissa” Bigelow’n vierailusta vuonna 1996 toisella ranchilla, jonka hän myöhemmin osti. Tämä ranch oli lähellä Piochea, Nevadaa, ja sitä kutsuttiin nimellä Mount Wilson ranch. Kirjoitin Mount Wilson ranchista blogipostauksessa 12. maaliskuuta 2019. Lisäksi mikä mielestäni on kiinnostavaa, on että Angela ja Bigelow olivat tietoisia tämän ranchin omituisista tapahtumista jo niinkin varhain kuin 1993.
”Maaliskuussa 1993 säätiö sai informaatiota toisesta ranchista, noin 50 mailia Piochesta pohjoiseen, jossa oltiin raportoitu UFO-havaintoja. Ranch oli historiallisesti ollut monien ammuskelujen tapahtumapaikka. Eräs ranchin asukas kertoi kiinnostavia tarinoita UFO-havainnoista.
Hän ja partnerinsa olivat pickupissaan eräänä iltana ja näkivät epätavallisia valoja, jotka saivat heidän huomionsa. Kahden miehen mielestä jokainen valo oli erillinen esine ja että valot liikkuivat yhdessä. Värit olivat valkea ja kellertävän valkoinen. Miehet arvioivat, että valot olivat noin jalkapallokentän verran etäällä heistä; mitään ääntä ei kuulunut eikä radiosta tullut kohinaa.
Myöhemmin heillä oli toinen havainto useasta valosta kuivan järven tasangolla. Tämä valo liikkui kaoottisesti ja nostatti paljon pölyä tasangolta. Kolmas havainto oli yksittäinen valo, joka näytti kiitävän ylös ja alas vuorenrinnettä.”
Fyffe, Alabama
”Huhtikuussa 1993 Bigelow pyysi minua matkaamaan Huntsvilleen, Alabamaan seuraamaan joitain UFO-havaintoja ja karjansilvontaa, jota oli alueella esiintynyt… Alabamassa tapasin pari paikallista sanomalehden omistajaa, Bakersit, jotka olivat raportoineet laajalti UFO-esiintymästä Fyffen, Alabaman yllä, sekä paikallisen poliisin joka tutki havaintoja… Hetken päästä hän avautui minulle ja puhuimme varsin suoraan UFO-havainnoista, karjansilpomisista ja abduktioista, joita Alabamassa tapahtui…
Viimeisenä vierailupäivänä Lake Gunterville Lodgessa minulla oli harvinainen UFO-havainto. Huoneeni parvekkeelta näin suuren, pyöreän, punaisen ja valkoisen valon nousevan pystysuoraan ylös. Se näytti nousevan pystysuoraan järvestä. Se ei vilkuttanut valojaan ja pian se katosi pilviin.”
Budd Hopkins
Keväällä 1993 Robert Bigelow pyysi Angelaa auttamaan abduktiotutkija Budd Hopkinsia menemällä New York Cityyn. Siellä hän oli kahden viikon ajan auttamassa Hopkinsia vastaamaan useisiin kirjeisiin sekä tekemässä muita tehtäviä.
Area 2000
Lisäksi keväällä 1993 Bigelow rahoitti radio-ohjelmaa, joka alkoi heinäkuun 4. päivä 1993. Ohjelman nimi oli ”Area 2000”. Se pyöri kuuden kuukauden ajan, kunnes Bigelow menetti kiinnostuksensa siihen. Angelan tehtävä oli etsiä relevantteja uutistarinoita ja antaa ne lasvegasilaiselle journalistille George Knappille luettavaksi lähetyksessä. Myöhemmin Linda Moulton Howe tuli radioasemalle uutistenlukijaksi. Show tuotti havaintoraportteja ja muita kokemuksia, ja ”Me kävimme läpi aika paljon UFO-havaintoja ympäri maata.”
Kaiken kaikkiaan hieno raportti, mikä tarjoaa näkemystä Bigelow Foundationin toiminnasta.
.jpg)
.jpg)
