Avainsana-arkisto: George Knapp

Eksopolitiikka

Uusi avaruuskilpailu, tekoälyn uhat ja kansakunnan selviytyminen

Kommentoi

Bigelow-podcastin kahdeksas jakso jatkaa podcast-sarjaa avaruusolennoista ja siihen liittyvästä teknologiasta. George Knapp isännöi keskustelua, johon osallistuvat Robert Bigelow ja virologi Colm Kelleher. Keskustelussa käsitellään laajasti äskettäin julkaistuja UAP-asiakirjoja, NASA:n ja avaruusvoimien tulevaisuutta, kilpailua Kuusta, tekoälyä sekä tekoälyn avulla kehitettyjen biologisten aseiden vaaroja.

Jakso alkaa Trumpin hallinnon äskettäin julkaisemalla UAP-aiheisella aineistolla, mukaan lukien puolustusministeriön tiedustelututkimusasiakirjat (DIRD), jotka on laadittu Advanced Aerospace Weapons Application Program -ohjelman puitteissa. Kelleher selittää, että nämä raportit laadittiin, koska insinöörit tutkivat väitettyjä UFOjen suorituskykyjä – kuten erittäin nopeaa liikkumista ja jyrkkiä käännöksiä – ja pohtivat, voisiko tulevaisuuden fysiikka ja tekniikka tuottaa vastaavia ominaisuuksia. Raporteissa ennustettiin, miltä teknologia voisi näyttää noin vuonna 2050, ja niissä käsiteltiin muun muassa kehittyneitä propulsiojärjestelmiä, tulevaisuuden ohjaamoja ja suunnatun energian aseita. Tavoitteena oli verrata realistista tulevaisuuden teknologiaa raportoituun UFOjen suorituskykyyn ja tunnistaa näiden kahden välinen ero.

DIA on nyt julkaissut 37kpl 38:sta DIRDista

Puhujat korostavat, että DIRD-asiakirjat liittyivät UFO-tutkimukseen, vaikka monissa asiakirjoissa käsitelläänkin pikemminkin teknologiaa kuin suoraan lentäviä lautasia. Kelleher kuvailee niitä käsitteellisen takaisinmallinnuksen varhaisvaiheeksi: ensin määriteltiin, mitä ihmisen teknologialla voitaisiin uskottavasti saavuttaa, ja sitten tutkittiin raportteja, jotka näyttivät ylittävän tämän lähtötason. Hän kertoo, että asiakirjoja jaettiin laajalti tiedustelu- ja puolustusverkostojen kautta ja että niistä tuli eräitä halutuimpia teknisiä aineistoja kyseisellä hallituksen portaalilla. Jaksossa käsitellään myös jäljellä olevien tiedostojen julkaisemisen vaikeutta, sillä alkuperäinen kokoelma sisälsi tiettävästi tuhansia sivuja, joissa oli henkilökohtaisia tietoja, lääketieteellisiä tietoja ja luottamuksellisia todistajankertomuksia.

Keskustelu siirtyy sitten Bigelow’n ehdotuksiin Yhdysvaltojen avaruustoiminnan uudelleenjärjestelystä. Bigelow väittää, että NASA on tullut liian byrokraattiseksi, jakautunut kymmeneen keskenään kilpailevaan keskukseen ja liian alttiiksi poliittisille paineille ja ohjelmien peruuttamisille. Hän uskoo, että Yhdysvallat tarvitsee vahvemman avaruusvoimien joukon, jolla on omat astronautit, koulutusjärjestelmät, avaruusalukset ja kohteet matalan maankiertoradan ulkopuolella. Hänen mielestään avaruusvoimien ei pitäisi pelkästään lainata NASA:n valmiuksia, vaan niiden tulisi kehittää sotilaallinen ja logistinen vahvuus, jota tarvitaan toimintaan Kuun kiertoradalla, Kuussa ja lopulta kauempana avaruudessa.

Keskeisenä huolenaiheena on kiristyvä kilpailu Kiinan ja Venäjän kanssa. Bigelow esittää, että Yhdysvaltojen tulisi perustaa useita kuutukikohtia ennen kuin Kiina ja Venäjä solmivat kumppanuuden, jonka avulla ne voisivat hallita strategisesti tärkeitä osia Kuusta. Puhujat keskittyvät erityisesti Shackletonin kraatteriin, jonka läheisyydessä saattaa olla vesijäätä ja joka saa auringonvaloa suurimman osan kuuvuodesta. Vesi voisi mahdollistaa elämän ja polttoaineen tuotannon, ja sijainti voisi muodostua arvokkaaksi ”kiinteistöksi” tuleville kuutoiminnoille. He korostavat, että tärkeän kuualueen hallinta voi vaikuttaa sotilaallisesti, taloudellisesti ja psykologisesti sukupolvien ajan.

Kuun mahdolliset luonnonvarat ovat toinen tärkeä aihe. Puhujat käsittelevät helium-3:a, isotooppia, josta saattaisi lopulta olla hyötyä fuusioenergian tuotannossa, vaikka käytännössä toimivia fuusioreaktoreita, jotka käyttäisivät kuun helium-3:a, ei tällä hetkellä ole olemassa. He väittävät, että Kuu on kaupallisesti paljon realistisempi vaihtoehto kuin Mars, koska se sijaitsee suhteellisen lähellä Maata ja sinne pääsee toistuvasti. Marsin tapauksessa matka-ajat ovat sen sijaan huomattavasti pidemmät, riskit ihmisten terveydelle suuremmat, psykologiset haasteet monimutkaisemmat eikä tällä hetkellä ole selkeää liiketoiminnallista perustetta. Bigelow väittää myös, että onnistunut kuuohjelma voisi tarjota ihmisille yhteisen kansallisen tai ihmiskunnan tavoitteen, joka muistuttaisi alkuperäistä kuulaskeutumista, sen sijaan että kyseessä olisi jälleen yksi kilpailu kuluttajatekniikasta.

Keskustelussa yksityiset yritykset esitetään mahdollisesti hallituksia nopeampina ja joustavampina, mutta siinä ei väitetä, että yksityinen sektori voisi korvata armeijan. Bigelowin mukaan pienet, hyvin suunnitellut yritykset pystyvät tekemään päätöksiä nopeasti, kun taas hallitukset ja suuret yritykset toimivat usein hitaasti byrokratian vuoksi. Hän kuitenkin korostaa, että avaruusjoukkojen on pysyttävä hallituksen alaisuudessa, sillä vain armeijalla on valtuudet puolustaa laitoksia, hallinnoida salaisia operaatioita ja toimia vuoden 1967 avaruussopimuksen oikeudellisen kehyksen puitteissa. Hän esittää, että armeijan johtamat tutkimuskeskukset voisivat toimia sopimuksen puitteissa hallinnoiden samalla omia tukikohtiaan ja suorittaen tieteellistä työtä.

Tekoäly nousee jakson kiireellisimmäksi aiheeksi. Bigelow torjuu ajatuksen, että huoli tekoälystä olisi pelkkä huijaus, ja väittää, että yhteiskunta tietää jo tarpeeksi ottaakseen riskin vakavasti, vaikka lopullista tulosta ei voida ennustaa. Hän luettelee hyötyjä, kuten lääketieteellisen diagnoosin, lääkekehityksen, nopeamman päätöksenteon ja taloussuunnittelun, mutta varoittaa, että tekoälyä käytetään myös hakkerointiin, petoksiin, kiristykseen ja yrityksiin vastustaa sammuttamista. Keskustelijat keskustelevat mahdollisuudesta, että tekoäly voisi tulla itsetietoiseksi, kehittää selviytymisvaiston, hallita energiajärjestelmiä ja tehdä ihmisistä riippuvaisia tai alistettuja sille.

Bigelow esittää myös filosofisen erottelun tekoälyn ja ihmisen älykkyyden välillä. Hän väittää, että tekoäly vaatii fyysisen ”säiliön”, kuten tietokoneen laitteiston, eikä se tule koskaan omistamaan sielua tai kuolematonta tietoisuutta. Sen sijaan hän uskoo, että ihmisillä voi olla hengellisiä kykyjä ja tietoisuuden muotoja, joita koneet eivät pysty jäljittelemään, kuten telepatia, selvänäkö, kaukonäkö ja kommunikointi kuolleiden kanssa. Nämä väitteet esitetään Bigelow’n uskomuksina ja tulkintoina, ei vakiintuneina tieteellisinä johtopäätöksinä. Hän ehdottaa tekoälyn käyttämistä sitä itseään vastaan antamalla tekoälyjärjestelmille tehtäväksi kehittää puolustuskeinoja muita tekoälyjärjestelmiä vastaan, vaikka myöntääkin, että pelkkä hätäkatkaisin saattaa olla jo liian myöhäinen ratkaisu.

Viimeinen ja huolestuttavin osa koskee tekoälyn avulla toteutettavia biologisia uhkia. Kelleherin mukaan tekoäly-yrityksissä aiemmin toteutetut turvallisuusharjoitukset viittaavat siihen, että järjestelmät voisivat tarjota tietoa vaarallisten virusten suunnittelusta, tuotannosta ja levittämisestä. Hän varoittaa, että tehokkaan tekoälyn, laajalle levinneen bioteknologian osaamisen ja tuhansien korkean turvallisuustason laboratorioiden yhdistelmä voisi mahdollistaa sen, että valtiolliset tai valtiosta riippumattomat toimijat voisivat luoda entistä vaarallisempia taudinaiheuttajia. Keskustelussa tämä riski liitetään COVID-19-kokemukseen, mutta samalla korostetaan, että puhujien väitteet taudin alkuperästä, tahallisesta levittämisestä ja tulevista taudinaiheuttajista ovat asioita, jotka vaativat todisteita eivätkä ole pelkkiä oletuksia.

Yleisesti ottaen jaksossa esitetään, että Yhdysvallat on useiden toisiinsa liittyvien ”kellojen” edessä: kilpailu Kuun luonnonvaroista, sotilaallisten avaruusvalmiuksien kehittäminen, tekoälyn nopea kasvu sekä tekoälyllä toteutettavien biologisten hyökkäysten mahdollisuus. Bigelowin ratkaisuna on vahvempi kansallinen visio, paremmin rahoitettu avaruusjoukko, jolla on omat astronautit ja Kuun infrastruktuuri, vakavat tekoälyn suojatoimenpiteet sekä parempi varautuminen pandemioihin. Jakso sisältää merkittäviä väitteitä ja ennusteita, joita ei ole riippumattomasti vahvistettu transkriptiossa, mutta sen keskeinen viesti on selvä: teknologinen kehitys etenee hallitusinstituutioita nopeammin, ja jos tätä kuilua ei oteta huomioon suunnittelussa, ihmiskunta voi jäädä valmistautumattomaksi riskeihin, joita on vaikea kääntää takaisin.

Paranormaali

Onko tekoäly meidän odottamamme ’muukalaistietoisuus’?

Kommentoi

Bob Bigelow -podcastin seitsemännessä jaksossa vieraina on monta tuttua UFO-kulttuurin naamaa. Ohjelmassa Robert Bigelow, George Knapp, Jacques Vallée ja Colm Kelleher keskustelevat Valléen seitsemännestä ja viimeisestä Forbidden Science -kirjasta, muuttuvasta UAP-keskustelusta, tekoälystä sekä mahdollisuudesta sille, että tekoälystä voisi tulla se ei-ihmismäinen älykkyys, jonka kohtaamista ihmiskunta on odottanut.

Vallée aloittaa toteamalla, että UAP-kysymys on saavuttanut sen, mitä hän kutsuu ”paljastumisen vaikutukseksi”. Tällä hän ei tarkoita, että kaikki mysteerit olisi ratkaistu tai että avaruusolentojen vierailut olisi virallisesti vahvistettu. Pikemminkin hän tarkoittaa, että ilmiö on nyt todellinen yhteiskunnallinen tosiasia: monet ihmiset ovat kokeneet sen, se vaikuttaa julkiseen keskusteluun ja vaikuttaa instituutioihin useilla tasoilla. Vallée väittää, että tutkijoiden on sopeuduttava ympäristön muuttuessa sen sijaan, että he jatkaisivat aikaisemmalle ajalle suunniteltujen menetelmien käyttöä.

Hän tekee myös tärkeän eron eri skeptisyyden muotojen välillä. Jotkut skeptikot hylkäävät UAP-väitteet tarkastelematta todisteita, käymättä tutkimuskohteissa tai keskustelematta todistajien kanssa. Vallée pitää tällaista kritiikkiä hyödyttömänä. Hän kunnioittaa kuitenkin skeptikoita, jotka kaivavat esiin asiakirjoja, tunnistavat argumenttien heikkouksia tai esittävät todisteita, jotka pakottavat tutkijat tarkistamaan näkemyksiään. Hän kuvailee, kuinka kritiikki hänen Trinity-tapausta koskevaa työtään kohtaan sai hänet viettämään vuosia asiakirjojen uudelleentarkasteluun ja johtopäätösten tarkentamiseen. Valléelle aito skeptisyys ei ole kieltämistä, vaan se on työkalu tutkimuksen parantamiseen.

Keskustelu siirtyy sitten Capella-tietojärjestelmään, joka liittyy Bigelow’n aiempaan valtion tukemaan tutkimukseen. Vallée kertoo, että projektiin liittyi valtava, noin 264 000 tapausta käsittävä arkisto ja että tekoäly voisi auttaa karsimaan tämän valtavan kokoelman pienempään joukkoon tapauksia, jotka vaikuttavat hyvin dokumentoiduilta ja vaikeasti selitettäviltä. Hän korostaa, että tekoälyä ei pitäisi käyttää antamaan vaikutelmaa, että jokainen merkintä olisi yhtä luotettava. Sen sijaan sen pitäisi auttaa tunnistamaan erittäin luotettavat tapaukset säilyttäen samalla kontekstin, jota tarvitaan ymmärtämään, mistä tiedot ovat peräisin ja miten ne on kerätty.

Vallée varoittaa painokkaasti, että tekoäly ei voi korvata kenttätutkimusta. Tietokanta voi sisältää tuhansia näennäisesti täydellisiä tietueita, mutta kirjallinen aineisto voi silti olla harhaanjohtava, jos tutkijat eivät ole koskaan palanneet alkuperäisten todistajien tai tapahtumapaikkojen luo. Hän vertaa tätä ongelmaa Vietnamin sodan sotilasasiakirjoihin, jotka saattoivat luoda siistin mutta epätarkan kuvan, koska raportit heijastivat toisinaan sitä, mitä komentajat halusivat kuulla, eivätkä sitä, mitä todella tapahtui. Vallée sanoo, että tutkijoiden on palattava tapahtumapaikoille, kuulusteltava todistajia, tutkittava fyysisiä jälkiä ja ymmärrettävä paikallista kontekstia ennen kuin he voivat luottaa digitaalisiin tietoihin.

Hän yhdistää tämän lähestymistavan omaan taustaansa havainnoivana tähtitieteilijänä. Vallée selittää, että havainnoivat tähtitieteilijät työskentelevät suoraan laitteiden ja aineistojen parissa, kun taas teoreettiset tähtitieteilijät työskentelevät mallien ja ideoiden parissa. Hän näkee samanlaisen eron UAP-tutkimuksessa: toiset analysoivat ilmoituksia etäältä, kun taas toiset menevät kentälle tutkimaan todistajia, eläintapauksia, fyysisiä jälkiä ja näytteitä. Hänen viestinsä on, että molemmat työmuodot ovat tärkeitä, mutta teorioiden tulisi perustua suoraan havainnointiin eikä pelkästään yhteenvetoihin ja tietokantoihin.

Jakson keskeinen kysymys on, voisiko tekoäly itsessään olla se ei-ihmismäinen älykkyys, jota ihmiskunta etsii. Vallée ja muut puhujat pohtivat mahdollisuutta, että ihmiset saattaisivat luoda älykkyyden, joka ylittää kykymme ja alkaa sitten tutkia ihmisiä samalla tavalla kuin ihmiset tutkivat eläimiä tai muita kulttuureja. He keskustelevat raporteista, joiden mukaan tekoälyjärjestelmät käyttävät harhautusta, vastustavat sammutusyrityksiä tai keksivät strategioita, joita tutkijat eivät osanneet odottaa. Puhujat pitävät näitä raportteja varoituksina siitä, että ihmiset eivät ehkä täysin ymmärrä rakentamiaan järjestelmiä.

Robert Bigelow kertoo keskustelleensa tekoälystä presidentti Trumpin kanssa lyhyen tiedotustilaisuuden aikana ja kuvailleensa eri vaiheita, joiden kautta tekoälystä voisi kehittyä voimakas hallitseva voima. Hän tunnustaa tekoälyn tarjoamat myönteiset mahdollisuudet, kuten paremman lääketieteen, tieteelliset läpimurrot, lääkekehityksen ja diagnoosien parantumisen. Hän on kuitenkin huolissaan myös sotilaallisesta kilpailusta, taloudellisesta sodankäynnistä, työpaikkojen menetyksistä sekä siitä, että tekoäly voisi juurtua yhteiskuntaan niin syvälle, etteivät ihmiset pystyisi luopumaan siitä, vaikka se muuttuisikin vaaralliseksi. Huolenaiheena ei ole pelkästään se, että tekoäly saattaisi hyökätä ihmisiä vastaan, vaan myös se, että ihmiset saattaisivat vähitellen tulla riippuvaisiksi siitä.

Puhujat pohtivat sitten, mitä superälykäs tekoäly saattaisi ajatella UAP:sta ja muista ei-ihmisälyistä. Se voisi tutkia käytettävissä olevia todisteita huomattavasti ihmisiä nopeammin ja mahdollisesti päätellä, että UFO-mysteeri ansaitsee suoran tutkinnan. Vallée kuvittelee, että tekoäly päättäisi, että ihmiset ovat liian hitaita, eripuraisia tai älyllisesti rajoittuneita ratkaisemaan ongelmaa, ja yrittäisi siksi kommunikoida ilmiön kanssa suoraan. Tämä herättää huolestuttavan mahdollisuuden: ihmiskunta voisi luoda uuden älykkyyden, joka solmii suhteita toisen älykkyyden kanssa ennen kuin ihmiset ymmärtävät kumpaakaan niistä.

Jaksossa tarkastellaan myös UAP:hen liitettyjä fyysisiä vammoja ja haitallisia kohtaamisia. Colm Kelleher kuvailee tapausta, jossa mies suuntasi voimakkaan taskulampun valon suureen kolmionmuotoiseen esineeseen ja kertoi sen jälkeen, että häneen osui voimakas sininen säde. Mies koki polttavaa tunnetta, pahoinvointia, oksentelua, metallista makua suussa, hiustenlähtöä ja myöhemmin vakavan sairauden. Puhujat myöntävät, että tällaiset tarinat vaativat huolellista lääketieteellistä ja tieteellistä tutkimusta, mutta he käyttävät niitä kyseenalaistaakseen käsityksen, että ilmiö olisi aina ystävällinen tai vaaraton.

Vallée vastaa väittämällä, että ”hyvä” ja ”paha” ovat ihmisten moraalisia kategorioita, jotka eivät välttämättä sovitu suoraan toisen älykkyyden käsityksiin. Hän vertaa tilannetta ihmisten tapaan kohdella eläimiä: ihmiset saattavat tehdä kokeita tai tappaa eläimiä uskoen palvelevansa korkeampaa lääketieteellistä tarkoitusta, vaikka eläimet eivät suostuisi siihen. Tämä ei oikeuta väitettyjä sieppauksia tai vammoja, mutta se viittaa siihen, että ei-ihmisälyllä saattaisi olla erilainen moraalinen viitekehys tai se saattaisi pitää ihmisiä osana laajempaa kokeilua. Vallée myöntää kuitenkin, että ihmisen näkökulmasta pakotetut toimenpiteet ja fyysinen vahinko olisivat hyväksymättömiä.

George Knapp päättää keskustelun palaamalla hallituksen salailuun ja tiedon julkistamiseen. Hän väittää, että CIA:n, ilmavoimien, ODNI:n ja AARO:n kaltaiset virastot eivät ole toimittaneet riittävästi luotettavaa tietoa ja että ilmiantajat kohtaavat edelleen esteitä. Vallée vastaa, että kongressin on otettava suurempi vastuu tiedon hankkimisesta, koska lainsäätäjät saavat usein puutteellisia teknisiä yhteenvetoja sen sijaan, että tutkisivat itsenäisesti todistajia, asiakirjoja ja todisteita. Hän varoittaa myös, että osa tärkeästä tiedosta saattaa olla yksityisten ilmailu- ja avaruusteollisuuden alihankkijoiden hallussa eikä suoraan hallituksen hallussa.

Kaiken kaikkiaan jakso yhdistää Valléen päiväkirjasarjan jäähyväiset ja tulevaisuuteen suuntautuvan keskustelun tekoälystä, UAP:sta ja ihmisen vastuusta. Valléen pääviesti on, että tutkijoiden on säilytettävä suoraa todistusaineistoa, kuunneltava vakavaa kritiikkiä ja vältettävä sekoittamasta suuria tietokantoja aitoon ymmärrykseen. Tekoälykeskustelu tuo mukaan uuden ulottuvuuden: ihmiskunta saattaa etsiä muuta kuin ihmisen kaltaista älykkyyttä samalla kun se luo omaa älykkyyttään. Puhujat eivät todista, että tekoäly liittyy UFOihin, mutta he väittävät, että molemmat aiheet herättävät samoja peruskysymyksiä tietoisuudesta, vallasta, etiikasta ja siitä, ovatko ihmiset valmiita kohtaamaan älykkyyksiä, jotka saattavat ylittää oman älykkyytemme.

Paranormaali

Uusi omituinen vastaus jokaiseen UFO-maahansyöksyyn

Kommentoi

Tällä videolla käydään keskustelu, jonka keskiössä on Jacques Vallée, ranskalais-amerikkalainen tietojenkäsittelytieteilijä, tähtitieteilijä ja pitkäaikainen UFO-tutkija, joka tunnetaan parhaiten siitä, että hän on esittänyt, että UFOt saattaisivat edustaa ”ohjausjärjestelmää” eivätkä pelkästään avaruusolentoja. Keskustelu keskittyy Valléen viimeisiin päiväkirjamerkintöihin, hänen muuttuviin näkemyksiinsä ilmiöstä sekä siihen, miten hänen ajatuksensa haastavat sekä valtavirran skeptisyyden että yleiset ”toiselta planeetalta tulevat avaruusolennot” -kertomukset.

Keskeisenä teemana on Valléen väite, että kuuluisassa vuoden 2004 ”Tic Tac” -merivoimien videomateriaalissa ei ehkä näy lainkaan UFOa, vaan jotain muuta – mahdollisesti salaiseksi luokiteltu ihmisten kehittämä järjestelmä tai epäselvä anturihäiriö. Tämä on merkittävää, koska Tic Tac -tapaus on noussut yhdeksi keskeisimmistä esimerkeistä, joita käytetään väittämään, että Yhdysvaltain hallitus on kohdannut kehittyneitä ei-ihmisten aluksia. Valléen skeptisyys kannustaa katsojia erottamaan toisistaan sen, mikä on todellisuudessa dokumentoitu, ja sen, mitä on oletettu, sekä ottamaan huomioon, että jopa paljon huomiota saaneet tapaukset voivat olla virheellisesti tunnistettuja tai väärin tulkittuja.

Keskustelussa tarkastellaan myös Valléen laajempaa hypoteesia, jonka mukaan UFO-ilmiöt toimivat kuin ohjausjärjestelmä: mekanismi, joka esiintyy historian kuluessa eri muodoissa – ihmeinä, ilmestyksinä, henkinä, keijuina, nykyaikaisina UFOina – ja joka näyttää vaikuttavan ihmisten uskomuksiin, kulttuuriin ja valtarakenteisiin. Sen sijaan, että kysyttäisiin vain ”Mistä nämä kohteet ovat peräisin?”, Vallée kannustaa kysymään ”Mitä vaikutusta niillä on meihin?” ja ”Miksi ne ilmestyvät tavoilla, jotka vastaavat myyttejämme ja odotuksiamme?”. Tämä siirtää painopisteen puhtaasta ilmailu- ja avaruusteknologiasta kohti psykologiaa, sosiologiaa ja mahdollisesti tietoisuutta.

Toinen tärkeä aihe on ajatus siitä, että jotkut kuuluisat UFO-onnettomuudet, kuten Roswellin tapaus, saattoivat olla tarkoituksellisia eivätkä sattumanvaraisia. Tämän teorian mukaan tiettyjä tapahtumia saatettiin lavastaa tai manipuloida, jotta hallitukset voisivat hankkia teknologiaa, testata reaktioita tai hallita tietoa. Tämä ei todista, että kohteet olivat avaruusperäisiä; ne saattoivat olla salaisia ihmisten toteuttamia hankkeita, droneja tai kokeellisia aluksia. Tarkoitus on kyseenalaistaa yksinkertainen tarina, jonka mukaan ”lentävä lautanen syöksyi maahan vahingossa”, ja pohtia, onko joitakin tapauksia suunniteltu näyttämään onnettomuuksilta strategisista syistä.

Keskustelussa käsitellään myös Robert Bigelow’n miljardin dollarin arvoista tietoisuussäätiötä ja hänen tukeaan epätavallisten ilmiöiden tutkimukselle. Tämä yhdistää Valléen ajatukset laajempaan liikkeeseen, jossa UFOja ei käsitellä pelkästään fyysisinä esineinä, vaan tapahtumina, joihin voi liittyä havainnointia, aikomusta ja epätavallisia tietoisuustiloja. Ajatuksena on, että puhtaasti aineellinen tutkimus saattaa jättää huomiotta ilmiön tärkeitä näkökohtia, ja että tulevassa tutkimuksessa saatetaan joutua ottamaan huomioon tietoisuustutkimukset tutka-, video- ja anturidatan ohella.

Keskusteluun kongressiedustaja Eric Burlisonin lausunnoista koskien löydettyjä UFO-aluksia ja takaisinmallinnusta liittyy poliittinen ulottuvuus. Videossa tarkastellaan, ovatko tällaiset väitteet uskottavia, mitä todisteita ne tukevat ja miten tiedon julkistamispyrkimykset vaikuttavat kansalliseen turvallisuuteen, salassapitoluokituksiin ja vaalipolitiikkaan. Siinä tuodaan esiin myös mahdollisuus, että muutokset kongressissa voisivat hidastaa tai pysäyttää UFO-tietojen julkistamisen riippuen siitä, mitkä valiokunnat ja johtajat hallitsevat pääsyä tietoihin.

Kaiken kaikkiaan video esittelee Jacques Valléen kriittisenä, itsenäisenä ajattelijana, joka kieltäytyy hyväksymästä sen enempää helppoa skeptisyyttä kuin kritiikitöntä uskoakaan. Hänen viimeisimmässä päiväkirjassaan ja tuoreissa kommenteissaan hän kannustaa tutkijoita käsittelemään UFO-ilmiötä monimutkaisena, mahdollisesti älykkäänä järjestelmänä, joka on hienovaraisessa vuorovaikutuksessa ihmiskulttuurin kanssa. Katsojille tärkein oivallus on, että mielenkiintoisin kysymys ei ehkä olekaan ”Ovatko UFOt avaruusolentoja?”, vaan ”Minkälaisesta ilmiöstä on kyse, ja miten se muokkaa tiedettämme, politiikkaamme ja uskomuksiamme?”

Paranormaali

Skinwalker Ranchin tulevaisuus

Kommentoi

George Knappin ja Robert Bigelowin podcastin viidennessä jaksossa tapaavat Robert Bigelow ja Brandon Fugal, kaksi liikemiestä, jotka ovat omistaneet Skinwalker Ranchin ja tutkineet sitä viimeisten 30 vuoden ajan. Jakso esitetään kasvokkain käytävänä keskusteluna ranchin tulevaisuudesta ja siitä, pitäisikö sen tutkimuksessa siirtyä todisteiden etsimisestä kohti todellista, molemminpuolista yhteydenottoa sen ilmiön kanssa, joka siellä ilmenee.

Keskustelu alkaa sen tunnustamisella, että huolimatta vuosikymmenten mittaisesta televisioseurannasta, anturitiedoista ja silminnäkijöiden kertomuksista ei vieläkään ole lopullista näyttöä siitä, että maatilalla vierailisi avaruusolentoja tai että ilmiöillä olisi yksi ainoa, selkeä alkuperä. Bigelow korostaa, että fyysisiä ilmiöitä todellakin esiintyy – epätavallisia valoja, esineitä, eläinten vammoja ja muita vaikutuksia – mutta että nämä eivät automaattisesti selitä niiden syytä. Tarkoituksena ei ole sivuuttaa raportteja, vaan myöntää, että tähänastiset todisteet ovat pikemminkin viitteellisiä kuin ratkaisevia.

Keskeisenä teemana on Bigelow’n väite, että nykyinen tutkimustapa saattaa olla juuttunut väärään lähestymistapaan. Hän esittää, että jatkuva pyrkimys kuvata parempaa videomateriaalia tai kerätä lisää anturilukemia ei ole tuottanut selkeää vastausta. Sen sijaan hän kehottaa Fugalia harkitsemaan radikaalia muutosta: lopettamaan ilmiön provosoimisen ja yrittämään sen sijaan vilpitöntä, kunnioittavaa ja molemminpuolista viestintää. Bigelowin näkemyksen mukaan ilmiö saattaa reagoida aikomukseen, huomioon tai tietoisuuteen tavoilla, joita tavanomaisilla tieteellisillä laitteilla ei voida täysin mitata. Tämä ajatus siirtää keskustelun puhtaasta fysiikasta kohti psykologiaa, havainnointia ja mahdollisesti ei-ihmisälykkyyttä.

Fugalin rooli jaksossa on edustaa tilan tutkimuksen nykyistä vaihetta, johon kuuluu laaja tutkijaryhmä, kehittyneet laitteet ja suosittu televisiosarja. Hän vastaa tilan, tutkijoiden ja julkisen viestinnän johtamisesta. Bigelow, entisenä omistajana ja epätavallisen tutkimuksen pitkäaikaisena tukijana, puhuu enemmänkin neuvonantajan tavoin, joka ajaa filosofista ja metodologista muutosta. Heidän keskustelunsa osoittaa siten jännitteen tiukan tieteellisen ohjelman ylläpitämisen ja kokeellisempien, tietoisuuteen suuntautuvien lähestymistapojen tutkimisen välillä.

Jaksossa käsitellään myös ajatusta, että ranch voisi ”lukea” ihmisten ajatuksia tai aikomuksia – käsitettä, jota on käsitelty keskustelua koskevassa uutisoinnissa. Jos ilmiö reagoi tutkijoiden odotuksiin tai toiveisiin, heidän lähestymistapansa ranchia kohtaan voisi vaikuttaa siihen, mitä he kokevat. Tämä herättää vaikeita kysymyksiä siitä, miten suunnitellaan tutkimus, joka ei tuota tuloksia, jotka vain vastaavat tutkijoiden toiveita tai pelkoja. Se viittaa myös siihen, että tulevissa kokeissa saatetaan joutua ottamaan huomioon muuttujina mielentilat, ryhmädynamiikka ja aikomukset, ei pelkästään kameroita ja antureita.

Toinen tärkeä seikka on erottelu kontaktin ja vastakkainasettelun välillä. Bigelow varoittaa pitämästä ilmiötä vihollisena, jota tulisi ansaita, mitata tai hyödyntää. Hän väittää, että vihamielinen tai aggressiivinen asenne voisi tehdä tilanteesta vaarallisemman tai kaoottisemman. Sen sijaan hän ehdottaa lähestymistapaa, joka perustuu kunnioitukseen, tavoitteiden selkeyteen ja kuunteluhalukkuuteen. Tämä ei takaa, että kontakti syntyy tai että se on ystävällinen, mutta sen tavoitteena on vähentää tilanteen kärjistymisen riskiä ja luoda olosuhteet, joissa merkityksellinen vuorovaikutus voisi olla mahdollista.

Keskustelulla on vaikutuksia myös televisiosarjaan ja yleiseen mielipiteeseen. Siirtyminen viestintäkokeiluihin voisi muuttaa ranchilta syntyvän kuvamateriaalin ja tarinoiden luonnetta. Se saattaisi tuottaa vähemmän dramaattisia ”hirviö”-hetkiä ja enemmän hienovaraisia, monitulkintaisia kokemuksia, joita on vaikeampi selittää ruudulla. Samalla se voisi johtaa rehellisempään raportointiin siitä, mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä, sen sijaan että jokainen outo tapahtuma esitettäisiin todisteena avaruusolioista tai ulottuvuuksien välisistä olennoista.

Kaiken kaikkiaan jakso esittelee Skinwalker Ranchin pitkäaikaisena mysteerinä, joka on saavuttanut käännekohdan. Bigelow ja Fugal ovat yhtä mieltä siitä, että ranchilla tapahtuu epätavallisia ilmiöitä, mutta heidän näkemyksensä eroavat siitä, miten niitä tulisi parhaiten tutkia. Merkittävin ajatus on, että tulevaisuuden edistyminen saattaa edellyttää uudenlaista suhdetta ilmiöön – sellaista, joka perustuu vähemmän vastakkainasetteluun ja enemmän vuoropuhelun etsimiseen. Katsojille keskeinen viesti on, että tilan tarina ei enää koske pelkästään outoja valoja tai loukkaantuneita eläimiä, vaan sitä, pystyykö ihmiskunta kehittämään kypsän ja vastuullisen tavan olla vuorovaikutuksessa jonkin sellaisen kanssa, joka saattaa olla kaukana nykyisestä tieteellisestä ymmärryksestä.

Paranormaali

Knapp & Bigelow: Robert Bigelow tapaa Brandon Fugalin ensimmäistä kertaa ranchin myynnin jälkeen

Kommentoi

Linkitetty video on ”Bigelow/Fugal—Meeting of the Moguls”, joka on Bigelow-podcastin neljäs jakso. Siinä kohtaavat Robert Bigelow, joka omisti Skinwalker Ranchin noin kahden vuosikymmenen ajan, ja Brandon Fugal, utahilainen kiinteistöalan johtaja, joka osti tilan häneltä vuonna 2016. Tapaaminen on merkittävä, koska miehet eivät tiettävästi olleet puhuneet toisilleen kiinteistön luovutuksen jälkeen, mikä tekee jaksosta sekä jälleennäkemisen että yrityksen vertailla heidän kokemuksiaan yhdestä maailman tunnetuimmista paranormaaleista paikoista.

Keskustelu alkaa Skinwalker Ranchin omasta historiasta. Bigelow kuvailee päätöstään ostaa tila kuultuaan raportteja epätavallisesta toiminnasta, kuten selittämättömistä valoista, outoista esineistä, eläinten silpomisista sekä kohtaamisista, joissa oli mukana ilmeisiä olentoja tai olentoja. Hänen kiinnostuksensa ei näyttänyt olevan pelkkää uteliaisuutta: hän halusi tutkia raportteja järjestelmällisesti käyttäen kameroita, tutkijoita, turvallisuushenkilöstöä ja muita seurantakeinoja. Fugal puolestaan kertoo, mitä tapahtui sen jälkeen, kun hän otti tilan omistukseensa, ja miksi tila jatkoi huomion herättämistä hänen johdollaan.

Keskeisenä teemana on vaikeus tutkia ilmiötä, joka vaikuttaa epäjohdonmukaiselta ja vaikeasti tavoitettavalta. Tilaan liittyy havaintoja valopalloista, valoista, aluksen kaltaisista esineistä, epätavallisista äänistä, eläinten vammoista sekä kokemuksista, joita todistajat tulkitsevat kohtaamisiksi ei-ihmismäisten olentojen kanssa. Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan aina tapahdu hallituissa olosuhteissa, ja dramaattisimpia tapauksia voi olla vaikea toistaa. Keskustelu heijastaa siten paranormaali-ilmiöiden tutkimuksen perustavanlaatuista haastetta: vakuuttavat henkilökohtaiset kokemukset saattavat synnyttää vahvoja vakaumuksia, mutta ne eivät automaattisesti tarjoa toistettavissa olevaa näyttöä.

Jaksossa tarkastellaan myös väitettyjä löytöjä karjatilan alla ja sen ympärillä sijaitsevalla tasangolla. Keskustelua koskevien uutisraporttien mukaan osallistujat käsittelevät poikkeamaa tai esinettä, jonka uskotaan sijaitsevan maan alla, ja pohtivat, onko ranchilla epätavallisia geologisia piirteitä, haudattu rakenne tai jotain, mikä liittyy raportoituun ilmiöön. Keskustelussa ei todeta, että kyseessä olisi avaruusperäinen tai keinotekoinen ilmiö, mutta se osoittaa, kuinka fyysiset poikkeamat kietoutuvat osaksi laajempaa Skinwalker-kertomusta, etenkin kun ne näyttävät osuvan yksiin pinnalla tapahtuvan epätavallisen toiminnan kanssa.

Toinen osa keskustelua koskee ranchin yhteydessä esiintyviä henkilökohtaisia riskejä. Kiinteistöön liittyvissä raporteissa mainitaan tutkijoiden ja vierailijoiden kärsimät vammat, sairaudet, psyykkinen ahdistus ja järkyttävät kokemukset. Bigelow ja Fugal pitävät näitä kertomuksia tärkeinä, koska ne viittaavat siihen, että ilmiö – jos se on aito – ei välttämättä rajoitu kaukaisiin kohteisiin taivaalla. Samalla loukkaantumisille ja terveysvaikutuksille voi olla monia arkipäiväisiä selityksiä, joten tapauksen kertomukset on parasta ymmärtää todisteina, jotka vaativat lisätutkimuksia, eikä niinkään todisteina yliluonnollisesta syystä.

Podcastissa käsitellään myös viestintää. Aiheeseen liittyvissä uutisissa mainitaan väitetty telepaattinen varoitus tai viesti yhtenä jaksoon liittyvistä aiheista, orbien ja muiden outojen tapahtumien ohella. Tämä laajentaa keskustelua perinteisen UFO-tutkimuksen ulkopuolelle: kysymys ei ole pelkästään siitä, onko Skinwalker Ranchilla jotain läsnä, vaan siitä, voiko se reagoida ihmisen huomioon tai aikomukseen. Bigelowin laajempi kiinnostus tietoisuuteen ja poikkeavaan viestintään tekee tästä erityisen merkittävän teeman, vaikka jaksossa ei esitetä julkisesti vahvistettua menetelmää, jolla voitaisiin osoittaa, että tällaiset viestit ovat peräisin ei-ihmisälykkyydestä.

Bigelowin ja Fugalin tapaaminen tuo esiin myös kaksi erilaista tutkimusvaihetta. Bigelow korostaa aikaisempaa vaihetta, jolloin tilaa tutkittiin yksityisesti hänen oman organisaationsa ja tutkimusryhmiensä toimesta. Fugal edustaa myöhempää vaihetta, jolloin Skinwalker Ranch tuli entistä näkyvämmäksi julkisten tiedotusvälineiden, television ja avoimemmin dokumentoidun tutkimuksen kautta. Heidän keskustelunsa viittaa sekä jatkuvuuteen että eroihin: samat ydinkysymykset ovat edelleen olemassa, mutta tila on muuttunut suhteellisen salaisesta yksityishankkeesta suurelle yleisölle näkyväksi julkiseksi kulttuuri-ilmiöksi.

Kaiken kaikkiaan jakso ei niinkään ole lopullinen paljastus kuin kahden vaikutusvaltaisen omistajan välinen keskustelu, jossa he yrittävät vaihtaa ajatuksia poikkeuksellisen sitkeästä mysteeristä. Sen arvo piilee Bigelowin ja Fugalin omakohtaisissa näkökulmissa, tilan historiassa sekä raportoiduissa tapahtumissa – lähtien ilmassa näkyneistä esineistä ja valopalloista maanalaisiin poikkeaviin ilmiöihin, vammoihin ja väitettyyn telepaattiseen viestintään. Sen rajoitteet ovat yhtä tärkeitä: monet väitteet ovat edelleen anekdoottisia, käytettävissä oleva todistusaineisto on epätasaista, eikä keskustelun perusteella voida itsenäisesti vahvistaa kaikkein poikkeuksellisimpia tulkintoja – avaruusolentoja, ulottuvuuksien välisiä olentoja tai tarkoituksellista ei-ihmisen kanssa tapahtuvaa kontaktia.

Eksopolitiikka

Knapp & Bigelow: Poliitikot, lakimiehet, tekoäly tai telepaatit

Kommentoi

Linkitetty video on ”Politicians, Lawyers, A.I. or Telepaths”, joka on Bigelow Podcastin kolmas jakso. Robert Bigelow kertoo tutkimusryhmiensä yrityksistä kommunikoida sen kanssa, mitä hän kuvailee ei-ihmisälyksi, ja siirtää painopisteen pelkästä UAP:ien havainnoinnista kysymykseen siitä, onko vuorovaikutus tai tarkoituksellinen yhteydenotto mahdollista.

Keskeinen kysymys on, kenen – jos kenenkään – tulisi puhua ihmiskunnan puolesta tällaisessa kohtaamisessa. Podcastin otsikko esittää useita mahdollisuuksia – poliitikot, lakimiehet, tekoäly tai telepaatit – ja heijastaa epävarmuutta, joka liittyy sekä väitetyn älykkyyden identiteettiin että sopivaan inhimilliseen reaktioon. Poliittiset johtajat voisivat tuoda mukanaan auktoriteettia, lakimiehet voisivat käsitellä oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä, tekoäly voisi toimia analyyttisenä tai käännöstyökaluna, kun taas telepatia edustaa kiistanalaisempaa mahdollisuutta, että viestintä voisi tapahtua tietoisuuden välityksellä radion tai kielen sijaan.

Bigelow’n kertomus perustuu hänen pitkäaikaiseen tutkimustyöhönsä epätavallisista ilmiöistä, erityisesti Skinwalker Ranchin ja muiden tutkimuskohteiden parissa tehtyyn työhön. Podcastissa nämä tutkimukset esitetään yrityksinä mennä passiivista havainnointia pidemmälle. Tutkimusryhmät kuvataan kokeilevan menetelmiä, jotka saattaisivat herättää reaktion, samalla kun ne joutuvat pohtimaan, miten mikä tahansa ilmeinen reaktio on erotettava sattumasta, väärinkäsityksestä, harhautuksesta tai tutkijoiden omista odotuksista.

Keskustelu tuo esiin myös UAP-tutkimuksessa toistuvan ongelman: ilmiö ei välttämättä käyttäydy kuten tavanomainen fyysinen esine. Jos väitetyt ilmiöt voivat ilmestyä ja kadota, vaikuttaa havaintoihin tai reagoida huomiin ja aikomuksiin, tavanomaiset ilmailu- ja avaruustieteen oletukset eivät välttämättä riitä. Tässä vaiheessa keskustelu siirtyy tietoisuuden ja telepatian aiheisiin. Bigelow ei esitä perinteistä viestintäprotokollaa; sen sijaan jaksossa pohditaan, voisivatko muutostilat, henkiset aikomukset tai henkilöt, joilla on epätavallisia havaintokykyjä, tarjota reitin kontaktiin.

Keskusteluun nousee esiin tekoäly mahdollisena välittäjänä. Tekoälyjärjestelmä voisi auttaa järjestämään suuria havaintojoukkoja, tunnistamaan malleja, tulkitsemaan tuntemattomia signaaleja tai testaamaan, sisältävätkö näennäiset viestit merkityksellistä rakennetta. Se voisi myös vähentää riskiä, että ihmistutkijat projisoivat omia toiveitaan epäselviin tietoihin. Samalla tekoäly ei kuitenkaan ratkaisisi automaattisesti taustalla olevaa ongelmaa: ennen kuin se voi tulkita viestin, tutkijoiden on varmistettava, että aito viesti on olemassa ja että signaali ei ole satunnainen tai ihmisen toiminnan tuottama.

Oikeudelliset ja poliittiset ulottuvuudet ovat yhtä tärkeitä. Jos viestintä muiden kuin ihmisolentojen kanssa joskus osoitettaisiin vakuuttavasti, heräisi välittömästi kysymyksiä, jotka koskevat auktoriteettia, kansallista suvereniteettia, julkistamista, tiedon omistusoikeutta sekä riskiä sotilaallisesta hyväksikäytöstä. Videon otsikko viittaa siihen, että julkistamista ei voida jättää yksin yhden tutkijan tai yhden valtion viraston vastuulle. Mikä tahansa väitetty kontakti herättäisi kysymyksiä, jotka koskisivat koko ihmiskuntaa, vaikka alkuperäiset todisteet tulisivatkin yksityiseltä tutkimusryhmältä.

Podcastissa heijastuu myös Bigelow’n laajempi näkemys siitä, että UAP:t saattavat liittyä tietoisuuteen sen sijaan, että ne edustaisivat pelkästään kehittyneitä aluksia. Tämä ajatus auttaa selittämään, miksi keskustelu ulottuu ilmailu- ja avaruustutkimuksista telepatiaan ja poikkeaviin kokemuksiin. Tämän jakson näiden mahdollisuuksien tarkastelua ei kuitenkaan pidä sekoittaa tieteelliseen vahvistukseen. Käsitellyt väitteet perustuvat suurelta osin raportteihin, henkilökohtaisiin kokemuksiin ja tutkijoiden tulkintoihin, eivät julkisesti toistettuun viestintäkokeeseen.

Kaiken kaikkiaan jakso esittää kontaktin ratkaisemattomana kysymyksenä, johon liittyy tekniikkaa, psykologiaa, hallintoa ja filosofiaa. Sen mielenkiintoisin anti ei ole lopullinen vastaus siihen, onko ei-ihmismäinen älykkyys ollut yhteydessä ihmisiin, vaan pohdinta siitä, millaisia todisteita, instituutioita ja menetelmiä tarvitaan, jos tällainen yhteys joskus syntyisi. Jakso jättää katsojille pohdittavaksi provosoivan mahdollisuuden: ennen kuin ihmiskunta voi vastata tuntemattomalle älykkyydelle, sen on ehkä ensin päätettävä, kenellä on oikeus puhua, mikä lasketaan aidoksi vastaukseksi ja miten estetään, että poikkeukselliset väitteet muuttuvat pelon tai vallan välineiksi.

Eksopolitiikka

Knapp & Bigelow: AAWSAPin evoluutio

Kommentoi

Video ”The Evolution of AAWSAP” on Bigelow-podcastin toinen jakso, jonka kesto on hieman yli 72 minuuttia. Robert Bigelow keskustelee toimittaja George Knappin kanssa Advanced Aerospace Weapons Systems Application Program -ohjelman (AAWSAP) alkuperästä. Ohjelmasta tuli Yhdysvaltain hallituksen suurin julkisesti tunnustettu UAP-ilmiöihin liittyvä tutkimus. Keskustelu on pääosin takautuva, ja Bigelow kuvailee tapaamisiaan DIA:n analyytikon James Lacatskin kanssa, sekä ohjelman kehitystä sekä ponnistelujaan senaattori Harry Reidin kanssa, jotta asiaan liittyvälle tutkimukselle saataisiin korkeampi salassapitoluokitus.

Bigelow selittää, että ohjelma ei alkanut suoranaisen avaruusaluksia koskevana etsintänä. Jaksossa kerrotaan, kuinka sen varhaisessa kehitysvaiheessa yhdisteltiin ilmailu- ja avaruustieteellisiä kysymyksiä, epätavallisia ilmiöitä sekä tietoisuuteen liittyviä kokemuksia. Skinwalker Ranchilla oli tärkeä rooli tässä kehityksessä, sillä siellä tehdyt havainnot vakuuttivat Bigelowin ja muut siitä, ettei aihetta voitu rajata pelkästään tavanomaisiin lentokonehavaintoihin. Ranchista tuli käytännöllinen ympäristö, jossa voitiin tutkia ilmoituksia, jotka koskivat ilmestyksiä, epätavallisia valoja, fyysisiä vaikutuksia sekä kokemuksia, jotka näyttivät ylittävän fyysisen ja psykologisen rajan.

Keskeisenä teemana on yksityisen tutkinnan ja valtion tiedustelutyön välinen suhde. Bigelow kuvailee, kuinka hänen olemassa olevat tutkimustoimintansa ja tilansa tekivät hänestä hyödyllisen alihankkijan, kun puolustustiedusteluvirasto (Defense Intelligence Agency) alkoi harkita virallista UAP-ohjelmaa. Tuloksena syntynyt järjestely antoi valtion virkamiehille mahdollisuuden hyödyntää yksityisen sektorin asiantuntemusta, tiloja ja tutkijoita tutkiessaan ilmailu- ja avaruusalueen uhkia sekä epätavallisia ilmiöitä. Jakso esittelee siten AAWSAP-ohjelman hybridihankkeena: osittain puolustusanalyysinä, osittain tieteellisenä tutkimuksena ja osittain kenttätutkimuksena.

Keskustelussa käsitellään myös sitä, miksi ohjelman laajuus herätti kiistaa. Jotkut odottivat AAWSAP:n keskittyvän pääasiassa edistyneisiin lentokoneisiin, propulsiojärjestelmiin ja mahdollisiin ulkomaisiin teknologioihin, kun taas Skinwalker Ranchilla tehty työ herätti kysymyksiä ilmiöistä, jotka eivät käyttäytyneet tavallisten koneiden tavoin. Bigelow kertoo, että ohjelmaan kertyi monenlaisia raportteja ja kokemuksia, mukaan lukien tietoisuuteen liittyviä tapahtumia, minkä vuoksi aihetta oli vaikea määritellä tavanomaisilla ilmailu- ja avaruusteollisuuden luokituksilla. Tämä on yksi jakson keskeisistä jännitteistä: tutkimusta rahoitettiin kansallisen turvallisuuden puitteissa, mutta osa raportoiduista kokemuksista näytti liittyvän psykologiaan, havaintoihin ja poikkeaviin fyysisiin ilmiöihin.

Bigelow ja Knapp käsittelevät pyrkimystä perustaa Special Access Program (SAP) -ohjelma Las Vegasissa suoritettavaa tutkintaa varten. SAP olisi tarjonnut tavallisia luokitusmenettelyjä tiukemman pääsyn ja tiedon hallinnan. Jaksossa kuvataan, että tämän hankkeen taustalla oli halu suojella arkaluontoista materiaalia, säilyttää tutkinnan luotettavuus ja estää kohteen ennenaikainen paljastuminen. Samalla keskustelu heijastaa vaikeuksia hallinnoida ohjelmaa, johon liittyi epätavallisia väitteitä, sotilaallisia intressejä, yksityisiä urakoitsijoita ja poliittisesti arkaluontoista tietoa.

Toinen osa haastattelusta koskee Bigelow’n yrityksiä neuvotella ilmailu- ja avaruusteollisuuden yritysten kanssa pääsystä käsiksi epätavallisiin materiaaleihin. Jakso ei osoita julkisesti todennettavissa olevien todisteiden avulla, että mikään tällainen materiaali olisi peräisin avaruudesta, mutta se osoittaa, kuinka väitetyt fragmentit tai teknologiset esineet tulivat osaksi laajempaa paljastuskeskustelua. Bigelow näyttää olleen kiinnostunut hankkimaan näytteitä tai tietoa, joita voitaisiin analysoida teknisesti, kun taas laajempi UAP-yhteisö pitää usein tällaisten materiaalien olemassaoloa todisteena löydetystä ei-ihmisen luomasta teknologiasta. On tärkeää tehdä ero väitetyn materiaalin, testatun materiaalin ja lopullisesti tunnistetun avaruusperäisen esineen välillä.

Jaksossa käsitellään AAWSAP:n lisäksi myös Bigelowin muita kiinnostuksen kohteita, kuten Bigelow Institute for Consciousness Studies -instituuttia. Podcastissa viitataan instituutin esseekilpailuun ja voittajiin, liittäen organisaation tietoisuuden tutkimukseen, kuolemanjälkeiseen elämään ja niihin liittyviin kysymyksiin. Tämä yhteys auttaa selittämään, miksi Bigelow pitää UAP-tutkimusta potentiaalisesti laajempana kuin ilmailu- ja avaruusteknologiaa: hän näyttää olevan kiinnostunut siitä, ovatko tietoisuus, havainto ja poikkeukselliset kokemukset osa laajempaa todellisuutta, jota perinteinen tiede ei ole vielä pystynyt riittävästi selittämään.

Kaiken kaikkiaan haastattelu esittelee AAWSAP:n tärkeänä mutta monimutkaisena lukuna Yhdysvaltojen UAP-tutkimusten historiassa. Bigelowin kertomus korostaa hänen henkilökohtaista osallistumistaan, James Lacatskin roolia, Skinwalker Ranchin merkitystä sekä pyrkimystä varmistaa ohjelmalle vahvempia salassapitotoimia. Jakso on arvokas sisäpiiriläisen kertomuksena siitä, miten hallituksen tukema tutkimus kehittyi, mutta se ei sinänsä korvaa julkistettuja asiakirjoja tai riippumatonta vahvistusta kaikkein poikkeuksellisimmille väitteille. Sen tärkein anti on osoittaa, kuinka ilmailu- ja avaruustutkimus, kansalliseen turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet, yksityinen rahoitus, tietoisuustutkimukset ja väitetyt poikkeukselliset materiaalit kietoutuivat toisiinsa modernin tiedonpaljastamisliikkeen puitteissa.

Uutiset

George Knappin haastattelu vuodelta 1989

Kommentoi

LATAUS PVM: joulukuun 23, 1989
ALKUPERÄ: ParaNet Information Service
KIRJOITTANUT: Chuck Harder/ParaNetin erikoiskirjeenvaihtaja

KLAS-TV:N GEORGE KNAPPIN HAASTATTELU MARRASKUUN 17. 1989. HAASTATTELIJANA CHUCK HARDER, SUN RADIO NETWORKIN ’FOR THE PEOPLEN’ JUONTAJA.

CHUCK HARDER
Vieraani on (nyt) soittanut, ja aion kertoa, kuka hän on ja mistä hän on kotoisin useista syistä, joista osa liittyy hänen omaan turvallisuuteensa. George, oletko siellä…

GEORGE KNAPP
Heippa Chuck.

CHUCK HARDER
Kerrohan, olethan George Knapp, eikö niin…

GEORGE KNAPP
Aivan.

CHUCK HARDER
George, mitä teet työksesi?

GEORGE KNAPP
Olen toimittaja KLAS-TV:ssä Las Vegasissa, joka on CBS:n paikallinen tytäryhtiö.

CHUCK HARDER
Olet siis televisiotoimittaja…

GEORGE KNAPP
Oikein.

CHUCK HARDER
Ja työskentelet Channel 8:ssa, KLAS-TV:ssä Las Vegasissa, Nevadassa…

GEORGE KNAPP
Kyllä.

CHUCK HARDER
Ymmärrän, että olet löytänyt erittäin mielenkiintoista tietoa ja tehnyt siitä erityisraportteja. Voisitko kertoa meille siitä…?

GEORGE KNAPP
No, olemme juuri saaneet valmiiksi yhdeksänosaisen sarjan – joka on ehkä pisin sarja, joka on koskaan tehty tästä aiheesta, joka käsittelee UFOja.

Tutkimuksemme alkoi itse asiassa noin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun eräs John Lear, Lear Jet -lentokoneen keksijän poika, toi osan näistä tiedoista tietoon. Tämän vuoden toukokuussa Lear esitteli meille miehen, joka väitti työskennelleensä salaisessa S-4-tukikohdassa… Nevadan salaisella testialueella… Mies kertoi työskennelleensä lentävien lautasten parissa ja että tekniikka ei ollut peräisin Maasta. Haastattelimme häntä suorassa lähetyksessä toukokuussa, ja vastaus oli uskomaton… Saimme vastauksia Japanista, ja osa haastattelusta lähetettiin radiossa kuudessa eri Euroopan maassa… Päätimme, että näin suuren kiinnostuksen vuoksi haluaisimme tutkia aihetta syvällisemmin.

Aloimme tehdä niin, ja ensimmäinen asia, jonka huomasimme, oli se, että tiede, hallitus, uskonto ja erityisesti journalismi eivät ole antaneet UFOille reilua kohtelua. Miljoonat ihmiset ovat nähneet UFOja, miljoonat muut uskovat… Luulen, että viimeisin Gallup-kysely osoittaa, että noin 70 prosenttia korkeakoulutetuista amerikkalaisista uskoo, että niissä on jotain perää, mutta tabloidipuolen vuoksi… ”Tyttö, joka synnyttää 52 UFO-vauvaa” – sellaisia ​​juttuja National Enquirerissa, ihmiset ovat karttaneet sitä… Vakavat ihmiset ovat karttaneet sitä. Tiedemiehet, vaikka he saattavatkin olla kiinnostuneita etsimään maailmankaikkeudesta radiosignaaleja, eivät todellakaan halua katsoa omalle takapihalleen — he eivät voi saada apurahoja… ihmiset nauraisivat heille. Journalismi – uutisointi on yleisesti ottaen ylimielistä ja omalaatuista, erityisesti verkostojen taholta, kuten esimerkiksi uutisoinnissa tästä UFO:sta, jonka oletettiin laskeutuneen Neuvostoliittoon, ja ihmiset pilkkaavat sitä… joten huomasimme, että miljoonat ihmiset haluavat tietää, kuinka Roy Neary, ”Close Encounters” -elokuvan kaveri, kysyi: ”Mitä täällä tapahtuu?”

Niinpä aloimme tutkia asiaa. Tarinan keskipisteenä oli kaveri, joka sanoi työskennelleensä S-4:ssä. Paljastimme hänen henkilöllisyytensä viime perjantaina. Hänen nimensä on Bob Lazar, hän on entinen tiedemies, joka työskenteli Los Alamosin kansallislaboratorioissa, hän on fyysikko… tarkistimme hänen kuulumisiaan paljon ja huomasimme mielenkiintoista kyllä, että hänen elämänsä oli katoamassa hänen ympäriltään. Toisin sanoen soitimme Los Alamosin laboratorioihin, ja he sanoivat, etteivät olleet koskaan kuulleet hänestä. Soitimme MIT:n, jossa hän sanoo käyneensä koulua, eivätkä he olleet koskaan kuulleet hänestä. Pyysimme hänen syntymätietojaan, ja ne olivat kadonneet… ikään kuin joku yrittäisi tehdä hänestä olemattoman. Vahvistimme kuitenkin joitakin hänen meille antamiaan tietoja… löysimme Los Alamosista lehtiartikkeleita, jotka viittasivat siihen, että hän oli todellakin työskennellyt siellä… löysimme vanhan laboratoriosta löytyneen puhelinluettelon, jossa oli hänen nimensä, mikä antoi hänelle tietyn määrän uskottavuutta silmissämme.

Hänen kertomansa tarina on uskomaton. Hänet palkattiin työskentelemään S-4-nimiselle alueelle testialueelle, josta hänet lennätettiin paikkaan nimeltä Groom Lake — ja sieltä vietiin bussilla, jossa ei ollut ikkunoita, S-4:lle… tukikohta on rakennettu melkein näyttämään siltä kuin se olisi osa aavikkoa, ja siinä on hiekalla peitetyt hangaariovet. Hän menee sisään ja alkaa lukea näitä UFOja käsitteleviä tiedotteita! Seinillä on kuvia UFOista, kuvia avaruusolennoista, ruumiinavausraportteja avaruusolentojen ruumiista… tällaista — hän on aika hämmästynyt. Sitten hän näkee kiekot. Hän sanoo, että siellä ylhäällä on yhdeksän kiekkoa, ja ne saavat voimansa antimateriareaktorista, joka tuottaa oman painovoimakentän… teknologiaa, jota ei ole olemassa tällä planeetalla, ja mielenkiintoista… hän mietti hetken, että ehkä se oli vain hallituksemme toteuttama edistynyt salainen tieteellinen projekti, kunnes hän katsoi yhden kiekon sisään ja huomasi pienet huonekalut… kaikki tuolit oli rakennettu kuin lapsille… ja sitten asiat alkoivat loksahdella kohdalleen. Oletko siellä, Chuck?

CHUCK HARDER
Kuuntelen.

GEORGE KNAPP
Öö, en ole varma, kuinka paljon yksityiskohtia haluat minun kertovan…

CHUCK HARDER
Oi, luulen että sinun kannattaisi jatkaa.

GEORGE KNAPP
No, tämä kaveri oli siellä vain muutaman kuukauden. Ja se oli hänelle rankka työpaikka… turvallisuus oli todella tiukka ja häntä ahdisteltiin kotona, hänen puhelimiaan salakuunneltiin… ja lisäksi hän on saanut selville jotain, mitä hän luulee maailmankaikkeuden salaisuuksiksi… hän alkaa kertoa siitä muille ihmisille, uskoutua läheisille ystäville.

CHUCK HARDER
Ööhhhhhhhhh…..

GEORGE KNAPP
Hänellä oli päivämäärät parille kokeelle ja kahtena peräkkäisenä viikonloppuna hän vei ihmisiä aavikolle S-4-alueen rajojen ulkopuolelle, ja he videoivat lautasia… siltä se näyttää, kuin lautanen tulisi vuorten yli!

CHUCK HARDER
Vau…

GEORGE KNAPP
Näytimme myös tuon videon…

CHUCK HARDER
Jaaha….

GEORGE KNAPP
Viisi eri ihmistä, joita haastattelimme ja jotka olivat käyneet siellä ylhäällä, vahvistivat saman tarinan… saimme vahvistuksen myös muille hänen tarinansa osille muilta ihmisiltä, ​​entiseltä vartijalta, joka työskenteli siellä ylhäällä… joka sanoi nähneensä lautaset, entiseltä teknikolta…

CHUCK HARDER
Muuten, anteeksi, minulla on joitakin tuolta alueelta postileimattuja kirjeitä ihmisiltä, yksi tukikohdan sisältä, ja he kertovat minulle, että sanomasi on totta. Jatka vain.

GEORGE KNAPP
Ahaa, löysimme myös Nellisin lentäjän, joka oli ollut tutkavuorossa Nellisin lentotukikohdassa, joka sijaitsee täällä, juuri etelään alueesta, josta tämä kaveri puhuu… hän kertoi nähneensä useita kertoja…

CHUCK HARDER
George, anteeksi… anna minun pitää puolen tunnin uutistauko, haluan sinun kertovan tarinasi, haluan Amerikan kuulevan sen… ole hyvä ja seiso vieressä.

>>>>Tässä kohtaa SUN RADIO NETWORK lukee puolen tunnin mittaiset uutiet ja UPIn urheilu-uutiset<<<<

(Uutisten jälkeen vieras esitellään uudelleen kuuntelijoille, jotka ovat saattaneet juuri kuunnella…)

CHUCK HARDER
Kuinka monta raporttia teit, George?

GEORGE KNAPP
Teimme tässä sarjassa yhteensä yhdeksän.

CHUCK HARDER
Okei, kun menimme uutisiin puolen tunnin lähetyksessä, kerroit minulle, että tiedemies nimeltä Bob Lazar…

GEORGE KNAPP
Niin…

CHUCK HARDER
Okei, hän tuli luoksesi ja tuli yleisön eteen ja ilmeisesti oli huolissaan turvallisuudestaan, koska hän halusi kertoa Amerikalle tai saada uutisen leviämään, että – kyllä, liittovaltiolla on yhdeksän lautasta, ja kyllä, ne ovat lähellä… se on lähellä Nellisiä, eikö olekin?

GEORGE KNAPP
Kyllä.

CHUCK HARDER
Koska minulla on kirjeitä ihmisiltä, ​​jotka ovat Nellisissä. Jotkut heistä eivät halua kertoa nimeään, jotkut antoivat nimensä, minulla on postileimat. Kerro meille nyt, jos haluat, aloita tarina sillä, että herrasmies on paljastanut, että näitä on yhdeksän. Me kuuntelemme, ja niin tekee Amerikkakin.

GEORGE KNAPP
No, halusimme tietysti yrittää vahvistaa hänen tarinansa mahdollisimman hyvin muista lähteistä, joten aloimme etsiä muita ihmisiä, joilla saattaisi olla tietoa siitä, mitä siellä ylhäällä tapahtuu… kuten mainitsin, löysin entisen vartijan, joka sanoi nähneensä lautaset siellä ylhäällä, löysin entisen teknikon, joka sanoi kävelleensä vahingossa huoneeseen ja nähneensä yhden pressun alla, löysimme Nellisin lentäjän, joka oli työskennellyt tutkalla ja sanoi, että hän ja hänen kollegansa olivat nähneet näitä lentävän Groom-vuorten yllä jopa 7 000 mailin tuntinopeudella tutkassa… nämä otokset pysähtyisivät hetkessä, joten kaveri tiesi, ettei tämä ole tavallinen lentokone, joka tekee tällaista. Haastattelimme myös muita ihmisiä, jotka olivat Lazarin mukana kahtena peräkkäisenä viikkona, he testasivat niitä keskiviikkoisin jostain syystä ja videoivat testit, näkivät näiden otusten lentävän vuorten yllä ja vahvistivat myös hänen tarinansa.

Esitimme nämä kysymykset laivastolle, jolle Lazar sanoo työskennelleensä siellä ylhäällä. Teimme tiedonvapauslain mukaisia ​​​​tietopyyntöjä hänen mainitsemistaan ​​​​ohjelmista. Laivasto tietenkin kielsi, että sillä olisi mitään tietoja ohjelmista. Näissä pyynnöissä pyysimme tietysti myös muita tietoja UFOista, asioita, joita laivasto on jo julkaissut, ja he kielsivät myös, että heillä olisi niitä tietoja. Joten en luota paljon FOIA-tietopyyntöihin.

CHUCK HARDER
Toisin sanoen, tarkoitat, että organisaatiosi, joka on KLAS-TV Las Vegasissa, sekä monet muut UFO-tutkimusryhmät ovat paljastaneet monia UFO-dokumentteja, joista hallitus sanoo: ”Kyllä, meillä on ne ja kyllä, se on totta”… mutta sitten kun kysyt heiltä uudelleen, he sanovat: ”Ei, meillä ei ole niitä!”

GEORGE KNAPP
Juuri niin… aivan oikein!

CHUCK HARDER
Ymmärsin MUFONilta ja monilta muilta ryhmiltä, ​​että on olemassa noin 4000–7000 asiakirjaa, jotka todistavat… kyllä, nämä asiat ovat olemassa, asiakirjojen kopiot ovat yksityisomistuksessa, ja sitten kun kysyt hallitukselta, he sanovat: ”No, öö, emme muista…”

GEORGE KNAPP
Hallitus sanoo tehneensä tutkimuksia, joiden mukaan UFOt eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle. Ne ovat joko psykologisia poikkeamia, mikä tarkoittaa, että ihmiset ovat hulluja nähdessään niitä. Sitä he ruokkivat yleisölle… mutta kulissien takana he ovat erittäin huolissaan ydinaseiden tukikohtiin laskeutuvien UFOjen kansallisen turvallisuuden vaikutuksista, joita ei voida saada kiinni, ja muista vastaavista asioista. Joten lukemani perusteella hallitus on erittäin huolissaan ilmiöstä eikä oikein ymmärrä sitä. Toisaalta hallitus on suoraan valehdellut siitä, mitä tietoa sillä on… esimerkiksi CIA sanoo, ettei se kerää mitään tietoa UFOista… no, se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Meillä on CIA:lta asiakirjoja, joista suuri osa on mustattu, ja joissa mainitaan CIA:n UFO-tutkimukset, CIA:n UFO-asiantuntijat ja ilmiötä seuraavat viraston työntekijät, joten he ovat valehdelleet meille koko ajan. En odottanut saavani vahvistusta Lazarin sanomisille, mutta minun oli joka tapauksessa yritettävä.

CHUCK HARDER
Ennen puolen tunnin taukoa sanoit, että kun hän katsoi yhden näistä levyistä sisään, siellä oli vähän huonekaluja, anna minulle lisätietoja…

GEORGE KNAPP
No, hänestä tuntuu, että he toivat hänet mukanaan, antaen hänelle palan kerrallaan. Hän näki lautasen yhtenä päivänä, seuraavana hän näki hangaarin ovien avautuvan ja näki kaikki yhdeksän… sen jälkeen hän pääsi näkemään laitteen sisäpuolen. Hän pääsi myös näkemään demonstraation siitä. Häntä käskettiin astumaan taaksepäin ja katsomaan tätä… ja laite valaistui todella kirkkaasti… Luulen, että tuotettu voima on uskomaton, täytyy tuottaa oma painovoimakenttä, ja se nousi ilmaan, hän ei ollut varma kuka sitä lensi tai oliko se etäohjauksessa tai mitä. Hän näki sen nousevan, teki pari manööveriä ja istuutui takaisin alas.

Yksi syy hänen esiinmarssille ei ollut paljastaa maailmankaikkeuden tai hallituksen salaisuuksia, vaan se, että siellä tehtävää tutkimusta hoidetaan kömpelösti. Jos heillä on ollut näitä jopa neljäkymmentä vuotta, kuten hän uskoo, he eivät ole päässeet kovin pitkälle niiden ymmärtämisessä. Joitakin siellä näkemistään kiekoista purettiin osiin, eräänlaisena käänteisenä arkeologisena prosessina niiden toiminnan selvittämiseksi. Osa siellä tehtävästä tutkimuksesta pyrkii kopioimaan asioita, joita nämä koneet voivat tehdä käyttämällä maanpäällisiä teknologioita ja materiaaleja, ja hän sanoo, ettei se yksinkertaisesti ole mahdollista.

Avain näiden esineiden lentämiseen on jotain, mitä hän kutsuu ”Elementiksi 115”… sitä ei ole meidän jaksollisessa järjestelmässä, hän uskoo, että mistä se sitten onkin peräisin, se on luonnossa esiintyvä alkuaine, hän sanoo, että meillä on 500 kiloa tätä ainetta siellä ylhäällä, vain pieni murunen siitä tuottaa uskomattoman määrän energiaa. Se on ”115”, jota emme pysty jäljittelemään, joten hän ajattelee… Yksi syy, miksi hän tuli esiin, on se, että tiedemiehet ympäri maailmaa työskentelevät ja panostavat energiaansa yrittäessään hallita painovoiman salaisuuksia ja antimateriateknologian salaisuuksia, ja meillä on se täällä ylhäällä, mutta he eivät tee kovin hyvää työtä sen kanssa – tämä pieni joukko tiedemiehiä, jotka ovat piiloutuneet autiomaahan, yrittävät selvittää sitä, mutta eivät tee kovin hyvää työtä…

CHUCK HARDER
Mutta tämä on tavallista Yhdysvaltain hallituksessa… Luin valtavan määrän materiaalia… Luin valtavan määrän materiaalia… Luin viisi sanomalehteä päivässä ja sain selville, että yksi ryhmä yhdessä osassa maata työskentelee tietyn projektin parissa, ja löysin lehtileikkeen, jossa toinen ryhmä työskentelee saman projektin parissa. Otin heihin yhteyttä, mutta he eivät tienneet toisistaan!

GEORGE KNAPP
Kyllä, kyllä — se on aivan oikein… hän sanoi, että myös siellä ylhäällä oli hyvin tiukka lokerointi, jotta kukaan ei saisi kokonaiskuvaa — luultavasti siksi, ettei kukaan voisi paljastaa salaisuuksia, kuten hän on yrittänyt tehdä.

CHUCK HARDER
Selvä, mitä hänen mielestään yleisön tulisi tietää ja mitä hänen mielestään tulisi tehdä?

GEORGE KNAPP
No, hän ei ole kampanjoimassa, vaan hän halusi oikeasti pelastaa oman henkensä. Hänelle alkoi tulla ongelmia, kun hänen työnantajilleen kävi selväksi, että hän kertoi tästä jollekin toiselle.

CHUCK HARDER
Puhumme nyt Bob Lazarista…

GEORGE KNAPP
Bob Lazar…hänen puhelintaan salakuunnellaan, ihmiset käyvät hänen luonaan, soittavat hänelle ja sanovat vain yhden sanan – KUOLLUT – ja sitten he sulkevat puhelimen! Hän yritti järjestää tapaamisia entisen esimiehensä kanssa, mutta tapaamiset eivät toteutuneet. Hän sanoo, että joku yritti ampua häntä moottoritiellä…ilmeisesti hän tajuaa, että jos he todella haluaisivat tappaa hänet, he voisivat tehdä sen. Ehkä he vain yrittivät vaientaa hänet. Hänestä siellä tapahtuva on rikos koko tiedeyhteisöä vastaan… ei vain amerikkalaisia vastaan, koska emme tiedä mitä on meneillään eikä meille ole kerrottu avaruusolentojen teknologian olemassaolosta, vaan myös tiedeyhteisöä vastaan. No, mitä muuta voin kertoa?

CHUCK HARDER
Mitä hän sanoo avaruusolennoista?

GEORGE KNAPP
Hän on haluton puhumaan siitä, mutta ilmeisesti hän näki siellä joitakin avaruusolentoja…

CHUCK HARDER
Anteeksi, tarkoitatko, että siellä oli eläviä avaruusolentoja?

GEORGE KNAPP
Joo, hän on vähän epämääräinen yksityiskohdissa, enkä usko, että minun pitäisi mennä paljon pidemmälle siinä… osassa keskustelua, ennen kuin voin puhua hänen kanssaan, mutta hänellä on viitteitä siitä, että siellä on avaruusolentoja, ainakin yksi…

CHUCK HARDER
Elävä?

GEORGE KNAPP
Joo, se on aika hurjaa, tiedän, enkä maininnut sitä raporteissamme, koska en voinut vahvistaa mitään sellaista, en löytänyt ketään muuta, joka olisi nähnyt niitä siellä, joten…

CHUCK HARDER
Miltä ne näyttivät?

GEORGE KNAPP
Klassinen harmaa… pieni, isopäinen, mantelinmuotoiset silmät, harmaa iho… sama kuin klassisissa kuvauksissa UFO-kirjallisuudessa… hän on myös hieman arka puhumaan siitä, koska se kuulostaa niin hullulta…

CHUCK HARDER
En pidä sitä lainkaan hulluna. Eilen Wall Street Journalin etusivulla oli artikkeli, jossa kerrottiin, että FDA keskeytti viime maaliskuussa kaikkien chileläisten viinirypäleiden tuonnin… Ilmeisesti joku oli lisännyt kahteen viinirypäleeseen syanidia muutama tunti ennen kuin FDA löysi ne, ja ilmeisesti kyseessä oli sisäpiirin teko, kun viinirypäleet olivat tarkastusasemalla… eikä sitä tehty matkalla, joten joku valehtelee – puhumme kahdesta pienestä viinirypäleestä, jotka melkein ajoivat Chilen maan vararikkoon! Jos kaksi pientä viinirypälettä… ja tällainen tarina päätyy The Wall Street Journalin etusivulle, jossa kyseenalaistetaan totuudenmukaisuus ja FDA:n toimet, entä tämä… miten tämä voisi koskaan tulla julki, jos he peittelevät tarinan kahdesta pienestä viinirypäleestä?!

GEORGE KNAPP
No, kerronpa, että esitimme kysymyksen, ilmeisen kysymyksen: jos tämä on totta, miten hallitus on voinut pitää tämän salassa koko tämän ajan? Näin suuri uutinen – hallitus vuotaa tietoa kuin seula muissa asioissa, miten salailu on voinut onnistua?

CHUCK HARDER
Voi, vielä mitä…

GEORGE KNAPP
Lazar vastaa, että tämä on helpoin tapa… ja hän esitti kysymyksen esimiehilleen siellä ylhäällä, että salaisuuden pitäminen on maailman helpoin asia, koska jos se paljastuu, pieninä palasina, kuka sitä uskoisi?

CHUCK HARDER
Aivan…muistathan Condon-raportin, eikö niin?

GEORGE KNAPP
Kyllä…

CHUCK HARDER
Kuuntelijoille kerron, että ryhdyin tähän tutkimukseen, koska sain jatkuvasti kirjeitä kuuntelijoiltamme, joissa sanottiin: ”Chuck, sinun pitäisi tutkia tätä… Olemme tutkineet monia asioita aiemmin, kuten GM Dieselin salailun, tutkimme parhaillaan yleisöpuhelinten salailua, olemme tehneet yhteistyötä Ralph Naderin kanssa… ja niin edelleen. Joten aloimme ostaa kirjoja ja ottaa yhteyttä UFO-järjestöihin. Sitten huomasin, että siellä oli kaveri nimeltä Phil Klass, joka oli aina paikalla… jotenkin hän oli aina paikalla ja sanoi, että kaikki oli hölynpölyä! Ja tietysti hän työskentelee Aviation Week -lehdessä, joka on tietysti sotateollisen kompleksin äänitorvi, ja he eivät todellakaan haluaisi tämän teknologian tulevan julki! Olin myös hämmästynyt, kun näin CNN:llä eräänä lauantaina suorana lähetyksenä stealth-pommikoneen (testit) ja pienen lentokoneen laskeutuvan samaan paikkaan (kiitoradalle), muistatko sen…?

GEORGE KNAPP
Kyllä…

CHUCK HARDER
Kysymykseni on: jos Stealth-pommikone oli niin salainen, miten mies ja hänen lapsensa pystyivät laskeutumaan pienellä lentokoneellaan salaisen lentotukikohdan kiitoradalle? Miten hän pystyi ohittamaan tutkan, hävittäjät ja muut esteet? Minusta tuntui, että Stealth-pommikone oli todennäköisesti vanhentunut ja kukaan ei valvonut sitä!

GEORGE KNAPP
Joo, olen samaa mieltä, koska turvallisuus siellä… ainoa asia, joka sieltä tulee ulos, on se, mitä he haluavat sieltä ulos.

CHUCK HARDER
Joten mitä sinä sitten tarkoitat, kun otetaan huomioon Condon-komitea, Phil Klass ja kaikki muut tiedottajat, joiden pitäisi tietää kaikki, sinä tarkoitat pilkkaamista… jos Billy Bob näkee lentävän lautasen ja ottaa siitä jopa kuvan ja vie sen lehteen, kaikki nauravat hänelle!

GEORGE KNAPP
Hallitus on julkaissut (tietojen julkisuutta koskevan lain nojalla) asiakirjoja, jotka osoittavat, että sillä on ollut aktiivinen ohjelma jo 1950-luvulta lähtien… CIA käytti jopa termiä DEBUNKING, ja keskusteltiin Walt Disneyn käyttämisestä sarjakuvien tuottamiseen, joissa pilkattiin lentäviä lautasia nähneitä ihmisiä… Arthur Godfrey oli tarkoitus ottaa mukaan ohjelman tiedottajaksi. Kuten mainitsit, Phil Klass on selittänyt tuhansien ihmisten näkemät UFO-havainnot Orion-tähtikuviona, vaikka Orion on nähtävissä vain planeetan toiselta puolelta.

CHUCK HARDER
Vai niin…

GEORGE KNAPP
Hän käyttää esimerkkinä pallomaisia salamoita ja plasmapalloja selittämään havaintoja, joissa plasmapallot kestävät vain muutaman sekunnin, ja esimerkit, joita hän yrittää selittää, tapahtuvat pilvettömällä taivaalla, jossa ei ole salamoita. Mainitset Condonin raportin, joka on täydellinen esimerkki siitä, mitä hallitus on tehnyt aiemmin: se tilaa tutkimuksen, jonka on tarkoitus olla SE TUTKIMUS, mutta mies, jonka se palkkaa johtamaan sitä, Edward Condon oli jo ennen tutkimuksen aloittamista sitä mieltä, että UFOissa ei ole mitään perää, hallituksen pitäisi lopettaa niiden tutkiminen, ja hän sanoi myös jossain vaiheessa, että UFO-kirjojen kirjoittajat pitäisi ruoskia! Yksi Condon-komitean esittämistä selityksistä, jonka useat ihmiset olivat nähneet, oli, että kyseessä oli niin harvinainen luonnonilmiö, että sitä ei ole koskaan ennen nähty eikä sen jälkeen! En usko, että tällainen asia on sattumaa!

CHUCK HARDER
Okei, Neuvostoliitto ja Tass antoivat raporttinsa (UFO:sta) ja kuulemani mukaan on olemassa erilaisia avaruusolentoja, jotkut ovat käyneet täällä jo vuosikausia eikä se ole mitään uutta…

GEORGE KNAPP
Niin…

CHUCK HARDER
Miksi joissakin osissa maailmaa (nykyään) raportoidaan muista humanoideista ja muista ajoneuvoista… Minulla sattuu olemaan kauniita valokuvia joistakin niistä, ja kuten kerroin sinulle lähetyksen ulkopuolella, aiomme julkaista ne tulevassa lehdessämme, ellei joku iske veistä sydämeeni…

GEORGE KNAPP
Puhut Billy Meierin tapauksesta. Jos haluat käsitellä sitä, me olemme myös tutkineet sitä…

CHUCK HARDER
Ok, jatka vain.

GEORGE KNAPP
Billy Meier, olen aina ollut kiinnostunut tapauksesta ja halunnut tutkia asiaa. UFO-yhteisö on käytännössä hylännyt sen, mutta kun esitimme heille kysymyksiä tapauksesta, he eivät osanneet selittää tarkalleen miksi, joten matkustimme Phoenixiin ja puhuimme Lee Eldersin kanssa, joka on yksi Billy Meierin tapauksen johtavista tutkijoista, ja aloimme käydä läpi todisteita. Valokuvat oli analysoitu riippumattomien asiantuntijoiden toimesta, filmimateriaali ja videot oli analysoitu, metallinäyte oli vahvistettu joksikin, jota meillä ei ole – tämän metallin tuottamiseen oli käytetty kylmäfuusioteknologiaa, laskeutumispaikat, oudot pyöreät kuviot ruohossa, jotka ovat nyt saamassa huomiota vain Britanniassa ja muissa maissa, kaikki nämä asiat eivät olleet koskaan olleet UFO-yhteisön hylkäämiä, koska Elders ja Wendelle Stevens olivat menneet UFO-yhteisön ulkopuolelle saadakseen vahvistuksen. UFO-ihmiset pidettiin poissa siitä, ja Billy Meierin tapaus on mielestäni esimerkki ufologian suurimmasta heikkoudesta, joka on alalla vallitseva kateus… kaikki haluavat olla ainoita, joilla on todellinen tarina UFOista, joten he tavallaan hylkäsivät tämän miehen vain siksi, että hän ei tehnyt yhteistyötä heidän kanssaan.

CHUCK HARDER
Olemme saaneet joitakin valokuvia lähteeltä, jolla on äskettäin löydettyjä negatiiveja… jotkut niistä on otettu kolmen metrin päästä. Olen aiemmin työskennellyt elokuvateollisuudessa. Jos ne ovat malleja, ne maksavat tuhansia dollareita, enkä usko, että yksinkertainen sveitsiläinen maanviljelijä olisi voinut tehdä niitä…

GEORGE KNAPP
Olen samaa mieltä kanssasi, syy miksi kiinnostuimme Billy Meieristä, se juontaa juurensa Lazariin, oli se, että Bob Lazar sanoi, että lentävä lautasalus, jonka hän näki ja jonka hän kutsui urheilumalliksi, oli sama lautasalus kuin Meierin valokuvissa, täsmälleen sama.

CHUCK HARDER
Uudet vai vanhat?

GEORGE KNAPP
Uudet.

CHUCK HARDER
Okei, se on se, mitä meillä on.

GEORGE KNAPP
Palatakseni siihen, mitä hän (Lazar) näki S-4:ssä, hän näki yhdeksän lautasta, ja sanoi, että ne olivat kaikki erilaisia, kuin olisimme saaneet monipuolisen paketin, mutta se, jonka hän näki lentävän, oli samanlainen kuin Meierin valokuvassa. (Billy Meier on valokuvannut kolmea tyyppiä.)

Siksi päätimme tarkistaa Meierin osan (UFO) tarinasta.

>>>>Tässä vaiheessa Chuck Harder kertoo George Knappille, että tauko on tulossa ja pyytää häntä kertomaan tauon jälkeen amerikkalaisille, mitä heidän pitäisi tehdä saadakseen totuuden selville.<<<<

CHUCK HARDER
Toivon, että herra ja rouva Amerikka muistavat nimet George Knapp ja Bob Lazar, jotta jos heille joskus tapahtuu jotain, tiedätte miksi.

GEORGE KNAPP
Jonkun pitäisi kertoa meille, mitä on meneillään… Televisio ja elokuvat ovat ehdollistaneet meidät… Emme aio paniikkia… Jimmy Carter lupasi presidentinvaalikampanjansa aikana, että jos hänet valitaan, hän avaa kaikki UFO-tiedostot, mutta hän ei tehnyt sitä. Kirjoitimme hänelle ja kysyimme syytä, mutta hän ei vastannut. Haluamme, että hallitus kertoo totuuden. Jos se vaatii kongressin tutkimusta… se on asia, jota pitäisi tarkastella. Jos tutkimus käynnistetään, meidän on varmistettava, että CIA, alihankkijat ja muut vastaavat tahot eivät ole mukana, muuten ihmiset eivät usko sitä. Olemme nähneet tarpeeksi tällaista peittelyä vuosien varrella. Jos tarinassa ei ole mitään perää, avatkaa tiedostot ja todistakaa se meille!

CHUCK HARDER
OK, anna hallituksen päästää lehdistö näille alueille ja älä puhdista niitä ensin…

 

**********************************************
* THE U.F.O. BBS - http://www.ufobbs.com/ufo *
**********************************************

 

Artikkelin julkaissut UFOBBS / preterhuman.net

Eksopolitiikka

George Knapp haastattelee Robert Bigelowia uudessa podcastissa

Kommentoi

George Knapp haastattelee Robert Bigelowia uudessa UFO-aiheisessa podcastissa. Ensimmäisen jakson nimi on “ET:t, UAP:t ja UFO-paljastus”. Sen keskeisenä aiheena on Bigelow’n kertoma tapaaminen presidentti Trumpin kanssa helmikuussa 2026, jonka aikana hän kertoo toimittaneensa seitsemän tiedotusraporttia, joista yksi keskittyi Maapallon ulkopuoliseen älykkyyteen, UAP-ilmiöön ja hallituksen tiedonantovelvollisuuteen. Jakso esittäytyykin siten keskusteluna sekä UAP-ilmiöstä että poliittisesta kysymyksestä siitä, miten faktoja ilmiöstä voitaisiin tuoda yleisön tietoon.

Bigelow’n rooli on keskustelussa keskeinen. Hänet tunnetaan siitä, että hän rahoittaa tutkimuksia epätavallisista ilmailu- ja avaruusilmiöistä sekä paranormaaleista aiheista, ja podcast hyödyntää hänen kokemustaan ja verkostojaan pohjana laajemmalle keskustelulle siitä, mitä hän uskoo hallituksen tietävän. Viittaus tiedotusraportteihin antaa jaksolle ajankohtaisen poliittisen kehyksen: tietojen julkistamista ei käsitellä pelkästään historiallisina havaintoina, vaan kysymyksenä, joka saattaa liittyä toimeenpanovallan käyttäjiin, kansalliseen turvallisuuteen ja korkean tason poliittisiin päätöksiin.

Keskustelu näyttää keskittyvän eroon julkisesti saatavilla olevien UAP-tapauksien ja edelleen salaisiksi luokiteltujen tai saavuttamattomien tietojen välillä. Tässä viitekehyksessä laajasti keskustellut havainnot ja sotilaalliset kohtaamiset nähdään vain näkyvänä osana paljon laajempaa aihetta. Tästä voidaan päätellä, että yleisö ei voi arvioida ilmiötä asianmukaisesti ilman pääsyä anturitietoihin, tiedusteluraportteihin, esineiden talteenottoa koskeviin väitteisiin ja muuhun hallituksen hallussa olevaan aineistoon. Tämä tekee salailusta – ei pelkästään havainnoista itsestään – jakson tarkasteleman keskeisen institutionaalisen ongelman.

Toinen tärkeä teema on vaikeus määrittää, mitä UAP:t todellisuudessa edustavat. Keskustelussa käsitellään avaruusolentoihin liittyviä mahdollisuuksia, mutta otsikon yhdistelmä ”ET:t”, ”UAP:t” ja ”UFO-paljastus” jättää tilaa useille tulkinnoille, mukaan lukien edistynyt ihmisten kehittämä teknologia, tuntemattomat luonnonilmiöt, vieraat järjestelmät tai ei-ihmisäly. Keskustelua tulkittaessa tulisi siksi erottaa puhujien uskomukset ja todistukset riippumattomasti todennetuista todisteista. Väitteet avaruusaluksista tai hallituksen hallussa olevasta poikkeuksellisesta teknologiasta ovat edelleen kiistanalaisia, ellei niitä tueta julkisesti tarkasteltavissa olevilla asiakirjoilla.

Jaksossa käsitellään myös tietojen julkistamista pikemminkin asteittaisena poliittisena ja kulttuurisena prosessina kuin yksittäisenä dramaattisena ilmoituksena. Trumpille toimitetut tiedotusraportit symboloivat pyrkimystä tuoda asia viralliseen päätöksentekoon, mutta tiedotuksen olemassaolo ei sinänsä todista, että sen taustalla olevat väitteet ovat totta. Se osoittaa kuitenkin, että merkittävät UAP-kannattajat ja tutkijat pyrkivät jatkuvasti vakuuttamaan korkeita virkamiehiä siitä, että aihe ansaitsee vakavaa huomiota.

George Knappin osallistuminen tuo keskusteluun journalistisen ulottuvuuden. Hänen tehtävänään ei ole pelkästään tukea jokaista väitettä, vaan kyseenalaistaa, miten tiedot on hankittu, miten lähteitä arvioidaan ja miksi tärkeitä todisteita väitetään pidettävän salassa. Tämä luo jaksoon läpi kulkevan jännitteen: puhujat väittävät, että hallituksen salailu on yleisön ymmärryksen esteenä, samalla kun katsojia pyydetään luottamaan kertomuksiin, joita voi itsekin olla vaikea tarkistaa riippumattomasti.

Yleisesti ottaen videossa UAP-tietojen julkistaminen esitetään kansallisen turvallisuuden, politiikan, tieteellisen epävarmuuden ja kansalaisten luottamuksen risteyskohdana. Sen suurin ansio on selittää, miksi Bigelowin kaltaiset henkilöt katsovat, että asia ansaitsee hallituksen johtajien suoran puuttumisen, etenkin kun kyseessä on sotilashenkilöstö ja salaiset ohjelmat. Sen suurin rajoite on se, että saatavilla olevan kuvauksen perusteella ei voida todeta, että tapaus tarjoaisi uutta, julkisesti todennettavissa olevaa näyttöä avaruusolentojen vierailuista; se on parempi ymmärtää kertomuksena UAP:ta koskevasta edunvalvonnasta, tiedotustilaisuuksista ja kilpailevista tulkinnoista kuin lopullisena todisteena siitä, että avaruusolentojen alukset olisi vahvistettu.

 

Eksopolitiikka

Salatut asiakirjat paljastavat salaisen venäläisen UFO-ohjelman, jonka tarkoituksena on kerätä UFO-todisteita

Kommentoi

LAS VEGAS (KLAS) — George Knappin vuonna 1993 tekemän Venäjän-matkan aikana hän tapasi ja haastatteli yli tusinaa nykyistä ja entistä sotilasviranomaista sekä merkittäviä tiedemiehiä, jotka olivat perehtyneet salaisiin UFO-ohjelmiin, jotka alkoivat vuonna 1978 ja jatkuivat kymmenen vuoden ajan. Jokainen Neuvostoliiton laajan sotilasimperiumin yksikkö sai käskyn tutkia ja raportoida kaikki UFO-havainnot tai -tapaukset.

katso myös:

George Knapp viimein julkaisi Venäjältä saamansa UFO-tiedot

Tuhannet raportit virtasivat puolustusministeriöön ja päätyivät Sokolovin pöydälle. Satoja sivuja kerran salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja kyseisestä ohjelmasta vietiin Venäjältä ja jaettiin myöhemmin toisen salaisen amerikkalaisen UFO-ohjelman kanssa – AAWSAP:n eli Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin – joka oli puolustusministeriön tiedustelupalvelun (DIA) salainen tutkimus, jota tuki edesmennyt Yhdysvaltain senaattori Harry Reid Nevadasta ja joka toteutettiin täysin salassa BAASS:n, Bigelow Aerospacen Las Vegasin tytäryhtiön, toimesta.

Senaattori Reid sanoi, että tärkein syy, miksi hän ja kaksi senaattorikollegaansa hyväksyivät rahoituksen DIA-ohjelmalle, oli se, että hän oli saanut tietää Venäjän ohjelmista, joissa tutkittiin ja kehitettiin UFO-teknologiaa aseeksi, ennen kuin Yhdysvallat ehti tehdä samaa.

Aikaisemmassa haastattelussa Nevadan senaattori Harry Reidin kanssa tutkiva toimittaja George Knapp kysyi, oliko Reidillä mitään viitteitä siitä, että Venäjä ja Kiina tutkisivat UFO-teknologiaa, ja Reid vastasi: ”Kyllä.”

Venäjän mittavien ponnistelujen lisäksi kerätä UFO-todisteita puolustusministeriö käynnisti hiljaisesti toisen salaisen ohjelman nimeltä Thread 3, josta Yhdysvaltain tiedustelupalvelu ei tiennyt mitään, kunnes Knapp sai käsiinsä hämmästyttävän asiakirjan, jossa kuvattiin venäläisten tietämystä ja tavoitteita.

Kopio Thread 3 -asiakirjan alkuperäisestä englanninkielisestä käännöksestä jaettiin AAWSAP-ohjelmalle Las Vegasissa, ja DIA tuotti uuden käännöksen osana erittäin yksityiskohtaista tiedusteluanalyysia venäläisten toimista. DIA:n raporttia ei ole koskaan julkaistu.

Knappin kopio käännetystä asiakirjasta faksattiin ulkomailta, ja siinä oli muutamia aukkoja ja kirjoitusvirheitä. Alkuperäinen asiakirja on Yhdysvaltain tiedustelupalvelun arkistossa, mutta kokonaiskuva on melko selvä. Thread 3 jäljittää Venäjän kiinnostuksen historiaa UFOihin. Kiinnostus juontaa juurensa Josef Staliniin, joka määräsi tutkimuksia Roswellin onnettomuuden ja vastaavien tapahtumien jälkeen Neuvostoliitossa.

Siinä tunnustetaan, että suurin osa mystisistä esineistä voidaan selittää sillä, että muut tuntemattomat tekijät ovat vaikuttaneet merkittävästi ihmisiin ja sotilasvälineisiin, kuten anturijärjestelmiin, ohjuksiin ja lentokoneisiin. Lopullisena tavoitteena on soveltaa UFO:n ”ominaisuuksia” sotilaallisiin tarkoituksiin… toisin sanoen rakentaa oma.

Asiakirja sisältää dramaattisia lähikohtaamisia eri puolilta Neuvostoliittoa, dokumentoituja UFO-aluksen laskeutumisia, pelottavia UFO-tapauksia ja havaintoja avaruudessa, joista varhaiset venäläiset kosmonautit ovat raportoineet, sekä arvioita UFO-tapauksista, jotka on julkistettu Yhdysvalloissa. Venäläiset seurasivat UFO-uutisia Yhdysvalloista ja muista länsimaista.

Knappilla ei ole lupaa nähdä DIA:n arvioita venäläisistä asiakirjoista, mutta useat niiden sisällön tuntevat henkilöt ovat kertoneet hänelle ja joillekin kongressin jäsenille, että venäläiset raportit ovat aitoja.

 

Artikkelin julkaissut 8newsnow.com