Kauniin musiikin säestämänä UFO-havainto Saksan kauneimmasta osasta. Videon kommenttiosiossa käydään tiukkaa keskustelua havainnon aiheuttajasta saksaksi.
Kauniin musiikin säestämänä UFO-havainto Saksan kauneimmasta osasta. Videon kommenttiosiossa käydään tiukkaa keskustelua havainnon aiheuttajasta saksaksi.

”Ei ole epäilystäkään siitä että meillä on käsillä ihmisasutuksen jäännökset erittäin muinaiselta aikakaudelta” kirjoittaa Fenton verkkosivullaan Earth4all. ”Mitä meidän nyt tulee tehdä on antaa omien alojensa asiantuntijoiden testata, päivätä ja tutkia kerätyt näytteet.” Fenton ja hänen kollegansa toivovat myös saavansa perustettua museon lähikylään jossa esineitä voidaan säilyttää turvallisesti ja näyttää tutkijoille sekä yleisölle. Tähän tarkoitukseen he keräävät varoja tulevaa museota ja jatkotutkimuksia varten.
Alunperin julkaissut UFO mania.
UFO-laivasto saatiin kuvattua infrapunakameralla niiden lentäessä muodostelmassa Mexico Cityn lentokentän yllä huhtikuun 15 päivänä 2014. On uskomatonta kuinka nopeasti ja kuinka lähellä toisiaan alukset voivat lentää ilman että ne törmäävät toisiinsa. Nämä lentävät esineet ovat varmasti älykkäiden ja taitavien olentojen ohjauksessa.
Lähde: Anything UFO
Rekkamies Ohiosta järkytti sairaalan henkilökuntaa heräämällä henkiin lähes tunnin kestäneestä pulssinmenetyksestä, joka seurasi massiivista sydänkohtausta. Mutta se mitä hän väittää nähneensä tuona aikana on saanut hänet varmistumaan kuolemanjälkeisen elämän todellisuudesta.
Brian Miller, 41, oli avaamassa säiliön kantta kun hän tiesi jonkin menneen vikaan — hän välittömästi soitti hätänumeroon ja kertoi operaattorille ”olen rekkakuskui ja luulen saavani sydänkohtauksen”.
Todellakin, hänen päävaltimonsa oli täysin tukkeentunut, ja se aiheutti sydänkohtauksen mikä tunnetaan nimellä ”leskentekijä”.
Hänet kiidätettiin lähimpään sairaalaan jossa tohtorit onnistuivat elvyttämään hänet ja poistamaan tukoksen, mutta paluttuaan tajuihinsa ja kivun laannuttua hänelle ilmeni kammiovärinää, kun sydän alkoi vavista villisti ja se ei enää kyennyt pumppaamaan verta.
”Hänellä ei ollut verenpainetta, hänellä ei ollut pulssia” sanoi ICU-hoitaja Emily Bishop. ”Ajatella.”
Tohtorit suorittivat ”nopean ja vahvan elvytyksen” ja yritti saada Milleriä henkiin neljästi kuitenkaan siinä onnistumatta.
Tuona aikana Miller sanoi siirtyneensä taivaalliseen valtakuntaan. ”Ainoa mitä muistan oli että näin valon, ja aloin kulkea sitä kohti.”
Hän kuvasi kävelleensä kukilla koristeltua polkua kohti valkoista valoa — kunnes hän saapui äitipuolensa luokse, joka oli kuollut vastikään. ”Hän oli kaunein näkemäni ilmestys, se oli kuin ensimmäinen päivä jolloin hänet tapasin, hän näytti niin onnelliselta.”
Miller muistelee kuinka ”hän tarttui käsivarteeni ja sanoi minulle ’ei ole vielä sinun aikasi, sinun ei tarvitse olla täällä, meidän tulee viedä sinut takaisin sillä sinulla on vielä asioita tekemättä ja paikkoja näkemättä.'”
45 minuutin jälkeen hänen pulssinsa palautui ”kuin tyhjästä”, Bishop sanoi. ”Hänen aivonsa eivät olleet saaneet happea 45 minuuttiin ja se että hän on elossa, kävelee, nauraa, on ihmeellinen asia.”
Iloinen ollessaan elävien kirjoissa, Miller sanoo nyt että hän on varma yhdestä asiasta, ”on olemassa kuolemanjälkeinen elämä ja ihmisten tulee uskoa siihen, todella.”
Artikkelin alunperin julkaissut Earth. We are One.
Kenraaliluutnantiksi itseään väittävä sisäpiiriläinen DarkSkyWatcher74, joka julkaisemassaan videossa esittää pian maailman hallitusten paljastavan totuuden maan ulkopuolisesta elämästä, väittää että avaruusolennot johtavat hallituksia.
Onko videolla oleva informaatio minkään arvoista, vai onko se jonkun villiä kuvitelmaa? Onko tämä Project Blue Beamin lämmittelyä vai ’varteenotettavaa tietoa’, josta myös Bill Clinton on viime kommenteissaan puhunut?
Lähde: Before Its News
Vuonna 1959 Turkin armeijan kapteeni Llhan Durupinar löysi ouon muodostelman tutkiessaan maansa ilmakuvia. Tämä muodostelma, suurempi kuin jalkapallokenttä, erottui kivisestä ja karusta maastosta noin 1900 metrin korkeudessa Turkin ja Iranin välisellä rajalla.
Kapteeni Durupinar tunsi Raamatun kertomuksen arkista ja että tämän sijainti on liitetty Ararat-vuoreen Turkissa, mutta hän oli haluton tekemään hätäisiä johtopäätelmiä. Alue oli erittäin kaukainen, kuitenkin siellä asui ihmisiä pienissä kylissä. Näin oudosta esiintymästä ei ollut aikaisempia havaintoja. Niinpä hän lähetti negatiivikuvan eteenpäin tunnetulle ilmakuvauksen asiantuntijalle, tohtori Brandenburgerille, Ohio State Universityyn.
Brandenburger oli vastuussa Kuuban ohjustukikohtien löytämisestä tiedustelukuvista Kennedyn aikana, ja tarkasti tutkittuaan kuvia hän päätteli: ”Minulla ei ole epäilystäkään siitä etteikö tämä olisi alus. Koko urani aikana en ole koskaan nähnyt tällaista kohdetta stereokuvassa”.

Vuonna 1960 ylläoleva kuva julkaistiin LIFE-lehdessä otsikolla ”Nooan Arkki?”. Samana vuonna ryhmä amerikkalaisia liittyi kapteeni Durupinarin seurueeseen puoleksitoista päiväksi. He odottivat löytävänsä jäännöksiä maanpinnasta tai jotakin joka liittyisi epäilemättä jonkinlaiseen alukseen. He tekivät joitakin kaivauksia alueella, mutta eivät löytäneet mitään ratkaisevaa ja ilmoittivat innokkaasti odottavalle muulle maailmalle että kyseessä näyttäisi olevan luonnollinen maanmuodostelma.
Suurin osa globaalista mediasta käänsi päänsä pois ja aiheen kiinnostus laantui.
Vuonna 1977 Ron Wyatt vieraili löytöpaikalla. Saatuaan virallisen luvan Ron ja muut tutkivat paikkaa yksityiskohtaisemmin usean vuoden ajan. He käyttivät metallinpaljastimia, maanpinnan kaikuluotausta ja kemiallisia analyyseja — oikeaa tiedettä — ja heidän löytönsä olivat häkellyttäviä. Todisteet olivat kiistämättömät. Tämä oli Nooan arkki.

Ensimmäiseksi oli tarkasteltava muodostelmaa ja otettava siitä mitat. Muoto muistutti aluksen runkoa. Toinen pääty oli kärkevä kuten voisi odottaa keulalta (alemmassa kuvassa D) ja vastakkainen pääty oli tasainen kuten perä. Etäisyys keulasta perään oli 157 metriä, tai tarkalleen 300 egyptiläistä kyynärää. Keskimääräinen leveys oli 50 kyynärää. Nämä olivat tarkat Raamatussa annetut mitat.

Tyyrpuurin puolella (oikealla) lähellä perää oli neljä pystysuuntaista pullistumaa jotka nousivat mudasta (B), tasaisin välein, jotka määritettiin aluksen rungon ”kylkipuiksi” (katso kuva alla). Näiden vastakkaisella puolella paapuurissa oli yksittäinen kylkipuu (A) joka nousee mudasta. Voit nähdä sen kaareutuvan muodon erittäin selvästi. Sen ympärillä on lisää kylkipuita, suurimmaksi osaksi mutaan hautautuneena, mutta näkyvillä kun tarkastellaan lähemmin.
On muistettava, että jos tämä on oikeasti Nooan arkki, se on uskomattoman vanha. Puu on jo kivettynyt. Orgaanisen materiaalin on korvannut maan mineraalit. Vain alkuperäisen puun muodot ovat jäljellä. Ehkäpä siksi vuoden 1960 tutkimusmatka oli pettymys. He odottivat löytävänsä ja tuovansa takaisin kauan sitten kuluneita puupaloja.

Mudan keskellä oleva oleva muodostelman asennosta voidaan päätellä että esine on valunut enemmän kuin mailin alaspäin sen alkuperäiseltä sijainnilta. Geologit uskovat että se alunperin oli yli 300 metriä korkeammalla vuorenrinteellä ja kovettuneen mudan peittämänä. He ajattelevat, että vuoden 1948 maanjäristys rikkoi mudan ja paljasti rakenteen. Tämä on varmistettu ympärillä asuvien kyläläisten tarinoista, jotka kertovat sen ”yhtäkkisestä katoamisesta” tuona aikana.
Raamatun kertomukset arkista kuvaavat sen olevan jopa kuusikerroksinen. Oletettu arkin muoto on yhtenevä mudan keskellä olevan pullistuman (C) kanssa. Kuten kohta huomaamme, tutkahavainnot rakenteesta viittaisivat siihen, että pullistuma on romahtaneiden kerrosten jäljiltä jääneitä pirstaleita.
Vaikka suurin osa ihmisistä ajattelee arkin olevan neliskulmainen, se pätee vain yläkansiin. Rungon pitkulainen muoto on tarpeen, jotta suuri alus voisi pysyä vakaana vedessä ja selviytyä valtaisista vesistä.

Ihmissilmän tarvitsee nähdä heijastunutta valoa tunnistaakseen esineen. Jotta voisimme nähdä maansisään, tiedemiehet käyttävät mikroaaltoja jotka läpäisevät maanpinnan ja heijastuvat takaisin kun ne osuvat johonkin kiinteään. Tätä tekniikkaa yleisesti käytetään etsimään mineraaleja ja öljyä. Sitä kutsutaan GPR-luotaukseksi (Ground Penetrating Radar), laite joka on tehty lähetinantennista ja joka kuuntelee kaikua ja tulostaa sen paperille. Kaiun heijastusviiveestä ja -voimakkuudesta voidaan päätellä kuinka kiinteä ja millä etäisyydellä esineet ovat maanpinnan sisässä.
Geologien tiimi ei luodannut koko esinettä. Sen sijaan he merkitsivät keltaisella teipillä viivoja jotka läpäisivät esineen. Sen jälkeen he vetivät noin ruohonleikkurin kokoista antennia viivojen päällä ja tarkkailivat paperitulostimen ulostuloa. Kun he törmäsivät vahvaan ”osumaan” — mikä tarkoitti että maan alla oli jotain kiinteää — he merkitsivät sen sijainnin teipille (ylhäällä). Myöhemmin kun he tekivät kohteesta kartan, teippi ja ”osumien” sijainti kertoi heille että mudan alla tosiaan onkin rakenne.
”Tämä data ei edusta luonnollista geologiaa. Nämä ovat ihmisen tekemiä rakennelmia. Nämä heijastukset vaikuttavat liian toistuvilta… liian toistuvilta ollakseen tämäntyyppisen alueen luonnollisia satunnaisesiintymiä.” — Ron Wyatt SIR-kuvausryhmästä

Tutkahavainnot paljastivat rakenteen (yllä) mudan alta. Symmetria ja näiden esineiden looginen sijoittelu osoittaa että tämä on erehtymättömästi ihmiskätten työtä, todennäköisimmin Nooan arkki.
GPR:a käyttäen Ron Wyatt löysi avoimen syvännön tyyrpuurin puolelta. Hän käytti poraa ottaakseen näytteitä syvännöstä ja löysi useita kiinnostavia esineitä. Alla voit nähdä jäännöksiä jotka lähetettiin laboratorioon analysoitavaksi. Vasemmalla on porausreikä (alla), jonka vieressä oikealla on kivettyneeksi eläimen ulosteeksi osoittautunut löytö, tämän vieressä kivettynyt sarvikruunu ja viimeiseksi kissankarvaa.

Ehkäpä merkittävin löytö arkin jäännöksistä on pala kivettynyttä puuta. Kun se löydettiin ensimmäisen kerran, se vaikutti olevan suuri tukitanko. Mutta lähempi tarkastelu osoitti sen olevan kolme lankunpalaa, jotka oli laminoitu yhteen jonkinlaisella orgaanisella liimalla! Tämä on sama tekniikka jota käytetään nykyaikaisessa vanerissa. Laminointi tekee puun kokonaisvahvuuden paljon suuremmaksi kuin yksittäisten palojen ykdistetty vahvuus. Tämä viittaa rakennusosaamiseen, joka on paljon edistyneempää kuin olemme tienneet tuona aikana muinaisessa maailmassa olleen.
Tarkastelu paljastaa liiman valuneen kerroksista. Puun ulkopuoli näyttää olevan kerrostettu bitumilla.

Knoxvillessa sijaitsevan Galbraith Labsin testien mukaan näytteet sisälsivät yli 0.7% orgaanista hiiltä, yhdenmukaisesti puun fossiloitumisen kanssa. Näyte oli ollut joskus elävää ainesta.
Vielä yllättävämpää on laboratorioanalyysien tulos, että kivettynyt puu sisältää hiiltä, joka osoittaa sen olleen joskus puuta, mutta että siinä oli myös rautanauloja (ylhäällä oikealla)!
Me haluaisimme kuvitella että ihmiskunta kehittyi tiettyjen perättäisten ajanjaksojen johdosta, joiden mukaan on nimetty kyseisen ajanjakson vallitseva teknologia. Meillä on kivikausi (milloin ihmiset käyttivät kivityökaluja), pronssikausi (jolloin metalleja yhdisteltiin ja lämmitettiin työkalujen ja kotitaloustarvikkeiden valmistuksessa) ja viimeisenä meillä on rautakausi (jolloin esineitä valmistettiin raudasta ja teräksestä lämmittämällä ja lisäämällä niihin aineita, kuten hiiltä, jotka tekivät ne kestävämmiksi). Rautakausi on yleisesti sijoitettu ajalle 1200-1000 eKr, kuitenkin meillä on rautanauloja tässä uskomattoman vanhassa rakenteessa.
Yllättävin löytö tehtiin herkillä metallinpaljastimilla. Tiimi löysi useita vahvoja ”osumia”, jotka ylöskaivettuina paljastivat suuret kiekonmuotoiset niitit. Yksinkertaisesta metallihavainnosta oli mahdollista nähdä minne niitti oli naulattu kun se oltiin työnnetty reikään (alla).

Nittien valmistamiseen käytetyn metallin analyysi paljasti että ne olivat seos rautaa (8,38%), alumiinia (8,35%) ja titaania (1,59%). On syytä muistaa, että nämä metallijäämät ovat selvinneet kivettymisestä ja eivät siten paljasta alkuperäisen metallin tarkkaa koostumusta (katso Galbraith Labsin raportti).
Me tiedämme, että alumiini otettiin mukaan metalliseokseen koska sitä ei esiinny metallisessa muodossa luonnossa. Tämä viittaaerittäin edistyneeseen metallurgian- ja insinöörintaitoon. Rauta-alumiiniseoksen ominaisuuksia on tutkittu Venäjän Kemiajulkaisussa (2005) ja se paljastaa, että seos muodostaa ohuen alumiinioksidikalvon joka suojaa materiaalia korroosiolta ja ruosteelta. Titaanin lisäys antaa seokselle lujuutta. Tämä on ilmeisesti toiminut. Niitit ovat selvinneet muinaishistorian ajoilta asti!
Artikkeli alunperin julkaistu Before Its Newsissa.
Lue myös:
Tuoreen tiedon mukaan Venäjän puolustusvoimat ovat työskennelleet projektissa, jonka tarkoituksena on luoda yli-ihminen jolla on paranormaaleja kykyjä. Osana projektia tiedemiehet ovat olleet yhteydessä maan ulkopuoliseen sivilisaatioon. Huippusalaisen projektin johtaja jakoi ensimmäistä kertaa reporttereille tietoja aiheesta.

Aleksei Savin, evp upseeri puolustusministeriöstä sanoi, että 80-luvun lopulla ryhmä tiedemiehiä Neuvostoliiton pääesikunnan asiantuntijoiden hallintoryhmästä onnistui saada yhteys toisen sivilisaation edustajiin.
Vasili Jeremenko, KGB:n korkea-arvoinen reservin kenraali vuosi tiedot ensimmäisenä. Neuvostoaikana hän valvoi ilmavoimia sekä ilmailuteknologian kehitystä. Jeremenko kertoo:
”Voimme sanoa, että opimme kutsumaan UFOja Vladimirovkassa. Tämän tehdäksemme meidän tuli nostaa taistelulentojen määrää dramaattisesti. Jos lentojen määrä nousi meidän puoleltamme, UFOja ilmestyi 100:n prosentin todennäköisyydellä. Tutkimusprosessissa me tulimme siihen tulokseen, että ihminen on energia- ja informaatiosysteemi joka vastaanottaa informaatiota ulkopuolelta. Tämä on juuri se syy miksi ihmisillä on paranormaaleja kykyjä.”
Ryhmä naisia edistyi tutkimuksissaan huomattavasti. Aleksei Savin, entinen puolustusministeri, selitti että he halusivat ”saada yhteyden toisten sivilisaatioiden edustajiin. Ja me teimme sen.” Hänen mukaansa erityinen menetelmä oltiin kehitetty joka salli ihmisaivojen virittäytyä kontaktiin.
”Meidän täytyi virittää ihmisaivojen energiakäyrä tietylle taajuudelle, kuten radio”, ex-puolustusministeri Savin kertoi.
Mitään hypnoosia tai huumeita ei käytetty kokeiden aikana. Erikoinen testausjärjestelmä ilmeisesti kehitettiin myös erottelemaan saapuvat raportit kokeisiin osallistuvien hallusinaatioista. Kokeelliset tulokset olivat vaikuttavia: kuusi osallistujaa sai tilaisuuden päästä fyysiseen kontaktiin maan ulkopuolisen sivilisaation kanssa, ja kaksi heistä pääsi jopa käymään avaruusaluksella.
Savin väittää, että hänen omistamansa dokumentit ovat vain pieni osuus todistusaineistosta. Suurin osa dokumenteista on edelleen puolustusministeriön arkistoissa…
”Neljä vuotta sitten koitimme toistaa koetta, ja me onnistuimme siinä” sanoi Aleksei Savin. Hänen mukaansa työ jatkuu edelleen nykypäivänä, ja ”aivot ja kyvykkäät ihmiset ovat edelleen läsnä puolustusteollisuudessa”.
Alunperin julkaistu Neon Nettle -verkkolehdessä.
Al Bielek kertoo kuudesta viettämästään viikosta vuonna 2137 ja kahdesta vuodesta vietettynä vuodessa 2749. Montauk-projekti oli USA:n hallituksen tekemä koe Montaukin Camp Herossa eli Montaukin ilmavoimalinnakkeella Long Islandissa. Tarkoitus oli kehittää psykologisen sodankäynnin tekniikoita ja tutkia muitakin epätavallisia teknologioita kuten aikamatkustusta. Jacques Vallée kuvaa kuinka Montauk-projekti on Philadelphia-kokeen jatkumoa.
Al kuvaa mitä hän muistaa hypättyään USS Eldridgeltä elokuun 13. 1943, Philadelphia-kokeen päivänä.
Alunperin julkaistu Paranormics-sivustolla.
UFO-havaintovideo Bulgariasta. Videolla näkyy vaaleanvärinen valoilmiö, joka kiitää taivaalla.
Monivärinen UFO Puerto del Carmenissa, Lanzarotella.