Tämä on Ed Komarekin eksopolitiikasta kirjoittaman kirjan kuudes luku. Johdantoluku löytyy täältä. Ensimmäinen luku täältä. Toinen luku täältä. Kolmas luku täältä. Neljäs luku täältä. Viides luku täältä.

Ja tapahtui kuin he ynnä kävivät ja puhuivat keskenänsä, katso, niin tulivat tuliset vaunut tulisten hevosten kanssa ja eroittivat heidät toinen toisestansa. Ja Elia meni ylös tuulispäässä taivaasen. -- 2. kuning. 2:11

Ja minä näin, ja katso, siellä tuli rajutuuli pohjan puolesta, suuren pilven kanssa, täynnänsä tulta, niin että se kuumotti kaikki ympärinsä, ja tulen keskeltä oli se sangen kirkas. -- Hesekiel 1:4 

 Ja henki otti minun ylös, ja minä kuulin jälissäni suuren humauksen äänen (sanovan): siunattu olkoon Herran kunnia hänen siassansa! Ja minä kuulin eläinten siipien äänen, jotka löivät toiseensa ja ratasten jyrinän, jotka juuri niiden tykönä olivat, ja suuren humauksen äänen. Niin henki nosti minut ylös, ja vei minut pois; ja minä menin pois, ja olin suuresti hämmästynyt; mutta Herran käsi piti minun vahvana. -- Hesekiel 3:12-14

“Olin lisäksi todistamassa poikkeuksellista ilmiötä täällä Maapallolla. Se tapahtui muutama kuukausi sitten Floridassa. Siellä näin omin silmin, kuinka liekit tuhosivat tietynlaisen maa-alueen, johon oli jäänyt neljä painaumaa keskelle peltoa laskeutuneesta lentävästä esineestä. Aluksesta oli lähtenyt olentoja (tästä todisteena oli muitakin jälkiä). Ne näyttivät tutkineen pinnanmuodostusta, keränneet maaperänäytteitä ja lopulta palanneen sinne, mistä olivat tulleetkin, kadoten valtavaa vauhtia -- satun tietämään, että viranomaiset tekivät lähes kaikkensa pitääkseen tämän tapauksen salassa lehdistöltä ja televisiolta yleisön paniikkireaktion pelossa.” -- NASAn astronautti L. Gordon Cooper 

Luulen, että paras paikka aloittaa johdatus Maan ulkopuoliseen naapurustoon olisi niin sanotusti Pitkistä Valkoisista Maan ulkopuolisista. Olen valmis ottamaan riskin tämän tapauksen puolesta, koska meillä ei ole ainoastaan Charles Hallin yksityiskohtainen todistus neljässä kirjassaan ja julkisissa haastatteluissa, vaan myös muita Pitkät Valkoiset -todistajia, jotka vahvistavat osia Charles Hallin todistuksesta. Charles Hallista ja Pitkistä Valkoisista on tärkeä Open SETI -artikkeli. Artikkelin oikeassa reunassa on luettelo linkkejä muihin Pitkät Valkoiset -haastatteluihin ja -materiaaliin. Myös Viewzone-sivuston materiaali on erityisen hyvää, ja olen poiminut siitä joitakin lainauksia tähän lukuun.

Minusta on mukava olla tietoinen siitä, että Pitkät Valkoiset ovat mitä todennäköisimmin olemassa Charles Hallin ja muiden todistajien kuvaamana. Minusta tämä tapaus oli niin vakuuttava, että matkustin Indian Springsiin ja Nellisiin, jossa löysin kaksi muuta todistajaa, ja siellä ollessani Leslie Mitts löysi Internetin kautta Cherry Hinklen tapauksen Las Vegasissa. Ainoa ongelma, joka minulla on Charles Hallin tapauksen kanssa tässä vaiheessa, on se, että neljän kirjan sarjassa, joka julkaistiin ensin fiktiivisenä, oli yksi sankarillinen tapahtuma, jota en henkilökohtaisesti ole toistaiseksi voinut vahvistaa todeksi.

Kun kävin ainoassa hiihtomajassa Spring Mountainsissa Nellis AFB:n eteläpuolella, en voinut nähdä, miten tapahtuma, johon osallistui Charlesin kirjoissa mainittu Pitkien Valkoisten syväavaruusalus, tapahtui kuvatulla tavalla. Ylemmältä parkkipaikalta ja kääntöpaikalta on hyvä näkymä suureen osaan Nellistä, jossa Charles olisi voinut nähdä suuren Pitkien Valkoisten aluksen leijuvan ja heitä poistumassa aluksesta maahan. En vain ymmärrä, miten hän olisi voinut nähdä heidän menevän hiihtoladulle, koska lodge ja ensimmäinen parkkipaikka ovat kapean kanjonin päässä, jossa puut estävät näköyhteyden.

Juttelin myös Indian Springsissä asuvan majatalon entisen omistajan kanssa, jonka perhe omisti majatalon 1960-luvulla. Hän sanoi, että hänen tietojensa mukaan lodgea ei koskaan evakuoitu, ja hänen ystävänsä, joka työskenteli tuolloin lodgessa, oli samaa mieltä. Mutta Marie Therese ja Charles kertovat minulle: ”Kuten Charles toteaa kirjassa IV, kaikki on totta, ja se tapahtui hänelle. Mitä tulee hiihtomajoitustapaukseen, Charles saattoi ajaa minne tahansa hän halusi. Katselukulmia oli enemmän kuin ne, joita olet ehkä tutkinut. Charlesilla oli teodoliitti. Lisäksi; ei ollut vielä hiihtokausi; evakuoitavien ihmisten määrä oli hyvin pieni; siksi sulkeminen ei olisi ollut erityisen mieleenpainuva tapaus edes hiihtomajan omistajalle.”

Vaikka tässä luvussa antamissani linkeissä on paljon tietoa, suosittelen, että Pitkien Valkoisten vakavasti otettavat opiskelijat ostavat kaikki neljä kirjaa. Erityisesti kolme ensimmäistä kirjaa, sillä vaikka neljännessä kirjassa on hyvää lisämateriaalia, suuri osa neljännestä kirjasta toistaa aiempien kirjojen materiaalia. Suuri osa Pitkiä Valkoisia koskevasta yksityiskohtaisesta tiedosta on jaettu näihin neljään kirjaan dramaattisella tavalla, jotta lukija pysyisi koukussa, kiinnostuneena ja mukana. Mielestäni Charles teki hyvää työtä kirjoittaessaan tämän väitetyn kokemuksen fiktiiviseen muotoon.

On tärkeää, että kirjojen lukemiseen käytetään aikaa, sillä kirjat kertovat ja välittävät lukijalle hyvin, millaista Charlesilla ja muilla oli hyvin jännittävänä ja pelottavana aikana heidän varhaisessa elämässään. Aika, jolloin sotilasjohto heitti heidät tietämättään keskinäisen epäluottamuksen ja pelon leijonan luolaan, jota sekä ihmiset että Pitkät Valkoiset tunsivat 1960-luvun alun avaruusolentokontaktin alkuvaiheessa. Charles ja muut lentosotamiehet löysivät itsensä keskeltä kahta vastakkain olevaa, hyvin feodaalista itsevaltaista hallintoa, jotka eivät näyttäneet juurikaan välittävän tavallisista ihmisistä.

Amerikkalaiset sotilaskenraalit eivät näytä välittävän juurikaan näiden tavallisten värvättyjen miesten oikeuksista ja vapauksista, sillä heitä voitaisiin sodan aikana käyttää tarpeellisina kertakäyttöisinä pelinappuloina sen hyväksi, mitä kenraalit pitävät yhteiskunnan suurempana etuna. Myös Pitkien Valkoisten feodaalinen kastijärjestelmä ja sen kenraalit eivät näytä näkevän juurikaan arvoa näissä värvätyissä miehissä ja kohtelivat heitä halveksuen ja peläten, melkein kuin villieläimiä, joita he olivatkin näissä äärimmäisissä olosuhteissa.

Charlesin ja muiden kuvaamat Pitkät Valkoiset vartijat muistuttavat minusta paljon vanhan feodalistisen Japanin samuraiyhteiskuntaa, jossa työläisen odotettiin kunnioittavan ja kunnioittavan eliittiä eli samuraita, muuten yksinkertaisin rikkomus saattoi johtaa hänen päänsä menettämiseen muutamassa sekunnissa. Toisaalta Pitkien Valkoisten lääkäri ja opettaja olivat hyvin myötätuntoisia, rakastavia ja ymmärtäväisiä, joten meidän ei pitäisi tehdä johtopäätöksiä yksilöistä ja yhteiskunnasta näin pienen otoksen perusteella Pitkien Valkoisten väestöstä. Osa Nellisissä työskentelevistä turvallisuushenkilöistä on aivan yhtä kovia ja sitkeitä kuin Pitkien Valkoisten turvallisuushenkilöt, joten pitäisikö meidän yhteiskuntana tuomita turvallisuushenkilöstömme perusteella, mielestäni ei.

Kirjoja lukiessani aloin ymmärtää, miksi Charlesista tuli erityinen molemmille osapuolille tässä konfliktissa. Charles on hyvin uskonnollinen kristitty ihminen, ja hän otti vastaan molempien osapuolten pahoinpitelyjä ja yritti vain tehdä työtään ja säilyttää mielenterveytensä parhaan kykynsä mukaan Nellis AFB:n säämiehenä. Yhteydenotto oli niin vierasta ja pelottavaa, että Charles vaipui kieltäymykseen ja hyväksyi pitkään, että Pitkät Valkoiset olivat hänen oman mielensä hallusinaatioita, ja kohteli heitä sellaisina Pitkien Valkoisten ja heidän lastensa ja jopa amerikkalaisten kenraalien huvittamana.

Clifford Stone, joka on paljon Charlesin kaltainen, on myös hyvin uskonnollinen ja nöyrä, mutta Cliffordilla oli etu, että hänellä oli kontakti jo varhain, ja hän väittää minulle, että tämä oli yksi syy siihen, miksi hän uskoo armeijan valinneen hänet mukaan onnettomuuksien noutamiseen. Tämä siitäkin huolimatta, että hän oli Charlesin tavoin matalassa asemassa oleva sotilas. Varhaisina vuosinaan Cliffordia tarkkaili ja hän oli yhteydessä erääseen sotilashenkilöön, joka oli perehtynyt kontaktiin, ja oletan, että tämä henkilö ohjasi Cliffordin kontaktiohjelmiin, koska hän oli jo tottunut kontaktiin.

Clifford kertoi minulle, että jotkut muut, jotka eivät olleet sopeutuneet, olivat pelästyneet, ja oli jopa tapahtunut itsemurhia kosketuksen vuoksi, koska nämä henkilöt heitettiin yhtäkkiä ja ilman valmistautumista kosketukseen. Minusta on siis täysin järkevää, miksi Clifford, matalassa asemassa oleva sotilas, siirrettiin ohjelmaan, vaikka ne, jotka eivät tunne järjestelmän toimintaa, ovat arvostelleet häntä, kuten Bill Uhouse kuvaili. Samoin näyttää käyneen Charlesille, joka vain sattui sopeutumaan ja pysymään mukana, kun muut eivät pystyneet, ja joka sai Pitkän Valkoisen ja ehkä myös muutaman amerikkalaisen kenraalin kunnioituksen ja jopa rakkauden.

Muut värvätyt miehet olivat loukkaantuneet vakavasti ja jopa saaneet surmansa Pitkän Valkoisen toimesta, ja yksi heitti kiven puskiin kohti hahmoa, jota hän luuli kojootiksi, ja hyvin vihainen Pitkän Valkoisen äiti ajoi häntä takaa uhaten häntä hengellä, jos hän vielä joskus ilmestyisi sinne. Kivi mursi hänen poikansa käden, mikä oli hyvin vakava vamma, koska Pitkät Valkoiset eivät ole yhtä vahvoja ja tukevia kuin me, ja lapsi oli vietävä takaisin omaan maailmaansa hoidettavaksi. Charles itse melkein tapettiin vahingossa hyvin pelokkaan nuoren Pitkän Valkoisen naisen toimesta, jota aikuiset Pitkät Valkoiset olivat totuttamassa Charlesiin valmistautuakseen tulevaan työhön maan ihmisten kanssa. Tässä on lainaus Millennia Hospitality III:n sivulta 129;

”Oikea jalkani oli juuri tullut eteenpäin, jalkani oli juuri koskenut maahan edessäni, kun Pamela taas kerran joutui paniikkiin. Heidän hermostonsa, joka toimii kaksi ja puoli kertaa nopeammin kuin meidän, antoi hänen osoittaa valkoisella kynällään minua ja aktivoida sen ennen kuin ehdin tehdä paljon muuta kuin jännittää kurkkulihaksiani ja räpäyttää silmiäni. Huutaen isälleen, hän pamautti paniikissa: ’Hän on sekaisin! Katso, minä sanoin sinulle, isä! Hän on karannut ohjaimesta! Katso, minun on säädettävä ne uudelleen!’ Silloin opettaja nappasi kynän Pamelan kädestä ja huudahti väkisin: ’Hän ei tarkoittanut pahaa. Hän ei vain kuullut isääsi! Ei ollut mitään syytä tappaa häntä!’

Pamela oli niin paniikissa, että hän oli tahattomasti laittanut aseen ampumaan, ja Charles makasi pian maassa vuotamassa kuiviin. Hän selvisi painamalla rystyset kurkkuunsa ja hänen annettiin kuolla useita tunteja Pitkän Valkoisen ja armeijan katsellessa, mutta ajan myötä verenvuoto loppui. Kukaan ei voinut auttaa häntä, koska jopa Pitkä Valkoinen oli yllättynyt, kun hän ei kuollut heti, mutta kun he tajusivat, että hän ei ehkä kuollutkaan, he eivät sallineet häntä häirittävän, muuten verenvuoto käynnistyisi uudelleen. Charles onnistui selviytymään, mutta Pitkä Valkoinen sai kenraaleilta kunnon selkäsaunan, ja Pitkä Valkoinen hyväksyi sen, ja myöhemmin Pamela tapasi Charlesin autiomaassa yksin ja puolustuskyvyttömänä, aivan kuten hän oli ollut ennen heitä.

George LoBuono lähetti minulle tämän Charles Hallin sitaatin, joka kuvaa entisestään Pitkien Valkoisten hallitsevan luokan voimakasta epäluottamusta ja epäkunnioitusta tavallisia ihmisiä kohtaan.

”Vielä pahempaa oli pitkän valkoisen naisen käytös, joka oli mennyt tapaamaan valittuja (4) kongressin jäsentä ja oli lähdössä alas Capitolin länsiportaita.” Hall sanoi, että CIA:n vartija yritti auttaa pitkää valkoista naista alas portaita, mutta vartija vahingossa satutti Pitkää Valkoista naista, joka uhkasi CIA:n vartijaa ja tämän oli aneltava tätä säästämään hänen henkensä. Ilmeisesti nainen uhkasi tappaa hänet lyijykynää muistuttavalla välineellä juuri siellä portailla.”

Charles sanoo kirjoissaan myös, että kun hän oli Nellisissä, Pitkä Valkoinen suhtautui tavallisiin ihmisiin halveksivasti, ja yksi syy tähän oli tapa, jolla kohtelimme lapsiamme. Pitkät Valkoiset ovat hyvin rakastavia ja suojelevat lapsiaan, ja he viettävät suuren osan ajastaan opettamalla ja leikkimällä lastensa kanssa aavikolla ja vuorilla. Vaikuttaa siltä, että Charles Hallin kaltaisten hyvien ihmisten ansiosta nämä käsitykset ovat alkaneet muuttua ehkä pykälän tai kaksi. ☺

Ajan mittaan Charles väittää ansainneensa kenraalien ja Pitkien Valkoisten rakkauden ja kunnioituksen, ja vielä tänäkin päivänä Charlesia suojellaan sopimuksella, jonka mukaan hänelle ei tule mitään pahaa, koska hän puhuu suoraan, kuten käy ilmi tästä lainauksesta, joka on peräisin Karma One -lehden Hall-haastattelusta: Charles sanoi;

“Muistakaa, kuten kuvaan ’Millennia Hospitality’-kirjan luvussa ’The Happy Charade’, päätöksen lähettää minut, eikä ketään muuta, ampumaradoille teki komitea, johon kuuluivat myös Pitkät Valkoiset sekä korkea-arvoisia USAF:n kenraaleja ja muita korkea-arvoisia Yhdysvaltain hallituksen jäseniä.“

“Pitkät Valkoiset ovat hyvin tarkkoja sopimustensa noudattamisessa ja odottavat, että Yhdysvaltain hallitus on yhtä tarkka sopimustensa noudattamisessa. Jos joku joutuisi minun uhrikseni tai uhkailisi minua, Pitkät Valkoiset tulkitsisivat sen tarkoittavan, että Yhdysvaltain hallituksen ei voi luottaa pitävän sopimuksiaan. Seuraukset olisivat valtavat. Muistakaa myös, että olin säähavaitsija. Olin värvätty mies. Minulle ei koskaan näytetty mitään salaisia asiakirjoja. Minulle ei koskaan annettu salaisia tiedotuksia. En koskaan ollut osa mitään salaista ohjelmaa, kuten salaisten lentokoneiden rakentamista. En koskaan ottanut valokuvia. En tuonut mukanani mitään hallituksen omaisuutta, mitään materiaalia, päiväkirjaa tai lokikirjaa, kun tulin pois kentältä.”

Charles on sanonut: ”Henkilökohtainen havaintoni on, että heidän yhteiskuntansa on organisaatioltaan hyvin samankaltainen kuin meidän amerikkalainen yhteiskuntamme tai Länsi-Euroopan yhteiskunnat.” Minua kiehtoo se, miten inhimillisiä Pitkät Valkoiset ovat Charlesin kuvaamana, vaikka heidän ruumiinsa ovat meidän standardeillamme laihoja ja hauraita ja naiset pystyvät nostamaan vain 30 kiloa. Heidän liikkeensä ovat paljon nopeampia ja he voivat juosta paljon meitä nopeammin. Niistä tulee myös hyvin epämukavia alle 27 asteen lämpötilassa, ja siksi ne uskaltautuvat ulos lähinnä vain Nevadassa kesällä aavikolla ja erittäin kauniilla Spring Mountains -vuorilla, jossa ne viettävät paljon aikaa, sekä perheet että lapset. Niillä on hehkuvat puvut, joissa ne voivat matkustaa monta kilometriä ja jotka myös nostavat ne ilmaan puihin, joissa ne leikkivät lastensa kanssa.

Löysin vahvistuksen näille hehkuville puvuille ja puihin leijumiselle, kuten Charles kuvasi, eräältä Indian Springsissä asuvalta henkilöltä. Hän oli roskakuskina myöhään Spring Mountains -vuorilla Nellisistä etelään, ja palatessaan hän huomasi puissa ja maassa kaukana alhaalla jotain, mitä hän luuli armeijan valoraketeiksi. Hän ajatteli, että hän kävisi ystäviensä luona armeijassa, ajoi alas ja tutki asiaa löytääkseen vain pimeyttä ja hiljaisuutta, hän pelästyi kovasti, kääntyi ympäri ja alkoi rukoilla itsekseen, että pääsisi sieltä ehjin nahoin pois. Luulen, että Pitkä Valkoinen oli yksinkertaisesti sammuttanut pukunsa, kun he näkivät hänen tulevan, ja he olivat yhä siellä vain katselemassa häntä tavanomaisella uteliaisuudellaan, kuten Charles on kuvannut kirjoissaan.

Charlesin kirjojen aineistosta näkee, että Pitkät Valkoiset ovat hyvin älykkäitä, tunteellisia ja uteliaita ja tuntevat sekä rakkautta että vihaa paljon voimakkaammin kuin me. Huolimatta siitä, että ne ovat raivokkaita vihaisina tai pelokkaina, Charles tekee erinomaista työtä kuvatessaan ne hyvin inhimillisessä valossa kanssaihmisinä, joilla on kaikki samat yksilölliset luonteenpiirteet kuin meilläkin, sadistisista hyvin rakastaviin. Hänen kirjojensa kautta huomasin arvostavani ja jopa rakastavani Pitkiä Valkoisia samalla tavalla kuin rakastan omaa kansaamme. Luulen, että minua todella auttaa se, että olen kasvanut luonnossa ja kasvattanut pelokkaita ja vaarallisia eläimiä aina lemmikkinä pidetystä villistä kalkkunasta ja monista lintulajeista vaarallisiin kalkkarokäärmeisiin. Jokaisella eläimellä on oma yksilöllinen luonteensa, samoin kuin sen lajiin kuuluvat kollektiiviset ominaisuudet.

Minuun on tehnyt vaikutuksen Charlesin kirjoissaan kertomien Pitkien Valkoisten hyvin inhimillinen luonne. Eräässä tapauksessa Charles väittää seuranneensa, kuinka Pitkä Valkoinen naaras toistuvasti lennätti pienen ihmistytön ulos makuuhuoneensa ikkunasta leikkimään noin samanikäisen tyttönsä kanssa. Pystyin Indian Springsissä ollessani dokumentoimaan, että Charles saattoi nähdä Pitkien Valkoisten aluksen asettuvan Wheeler Passissa, jossa on todella puuhiiliuunit 1800-luvulta, ja leijuvan puvuissaan ylös ja yli kukkuloiden tai pienten vuorten aivan Indian Springsin eteläpuolella.

Kuulin hiihtomajan entiseltä omistajalta, että näitä uuneja on todella olemassa Wheeler Passissa Spring Mountainsissa. Charles väitti kirjassaan katselleensa sitä näköalapaikalta, joka on nyt suunnilleen siellä, missä Indian Springsin kasino on. Minulle kerrottiin, että tältä pisteeltä voi todella nähdä Wheeler Passin ja Pitkän Valkoisen olisi voinut nähdä leijuvan hehkuvissa puvuissaan kaupunkiin tästä pisteestä. Tom Fox raportoi hyvin samanlaisesta kokemuksesta.

Mielenkiintoista on, että on mahdollista, että hiihtomajan entinen omistaja asuu samassa talossa tai lähellä sitä, jossa Charles väittää, että pieni Maan ihmistyttö lennätettiin ulos ikkunasta. Valitettavasti silloinen perhe oli muuttanut, eikä kukaan tiennyt, missä he ovat. Olettaisin, että silloinen pieni tyttö muistaisi hyvin tällaisen kokemuksen, ja jos hänet löydettäisiin, se olisi voimakas vahvistus Charlesin tarinan tälle osalle.

Kirjassa Charles väittää myös, että pieni Pitkä Valkoinen tyttö eksyi autiomaahan ja että hän auttoi pelastamaan hänet, mikä lisää hänen mieltymystään Pitkien Valkoisten ja erityisesti tytön äidin ja isän silmissä. Mielenkiintoista on, että tämä ei ole ainoa tapaus, jossa ET-lasten on väitetty eksyneen vanhempiensa luota ja joutuneen todellisiin tai mahdollisiin vaikeuksiin, kuten tämä Etelä-Amerikasta peräisin oleva tapaus osoittaa. Juuri tämänkaltaiset yksityiskohdat Charlesin aineistossa ovat niin epätavallisia ja kiehtovia, koska ne antavat meille yksityiskohtaisen näkemyksen toisenlaisten ihmismäisten avaruusolentojen inhimillisyydestä. Seuraavan avaruusolentotapauksen kirjoitti Jorge Martin ja se on hänen kirjassaan ”Vieques: Caribbean UFO Cover-Up of the Third Kind”.

“Anibal Perez Viequesistä kohtasi oudon ”lapsen” ollessaan 14-vuotias. Tämä tapahtui vuonna 1982, kun hän oli matkalla Media Luna Beachille, joka sijaitsee Sun Bayn rannasta itään Viequesissä. Hän oli 13-vuotiaan veljenpoikansa ja veljenpojan isoäidin kanssa. Isoäiti oli heidän aikuinen huoltajansa. Hän ihmettelee yhä, mitä sinä päivänä tapahtui.

Perez ja hänen veljenpoikansa uivat meressä ja leikkivät rannalla. Oli kirkas, aurinkoinen päivä. Yhtäkkiä merestä nousi jotain, joka lähestyi heitä kaukaa. Se oli lapsi, joka oli suunnilleen heidän ikäisensä, 12-14-vuotias. He kaikki olivat vedessä, ja ”lapsi” lähestyi heitä ystävällisesti, ”yrittäen ystävystyä heidän kanssaan”, eikä lähtenyt heidän viereltään. Perezin veljenpoika kysyi: ”Miksi hän seuraa meitä koko ajan? Tunnetteko te hänet?”

Perez vastasi, ettei tuntenut poikaa, ja kysyi pojalta, kuka hän oli ja mitä hän halusi. ”Mutta hän ei suostunut puhumaan”, hän sanoi, ”…hän päästi jatkuvasti outoja ääniä, jotka muistuttivat delfiinien ääniä.” Silloin poika ui pois syvempään veteen ja upposi ja katosi näkyvistä. Hän nousi esiin muutamaa minuuttia myöhemmin ja tuli jälleen lähelle kahta poikaa. Pojat eivät voineet ymmärtää, miten ”poika” pystyi pysymään veden alla niin kauan hukkumatta.

Perez selitti, että pojalla oli kämmenellä jotain, joka näytti hiekanjyviltä, joita hän alkoi poimia toisella kädellään ja syödä niistä… ja samalla hän teki eleitä ja tarjosi meille jotain siitä. Hän halusi meidän syövän sitä.” He kieltäytyivät syömästä ainetta, mutta olivat hämmästyneitä nähdessään oudon pojan syövän hiekan kaltaista ainetta, jonka hän oli ilmeisesti nostanut pohjasta.

Pojat alkoivat kyllästyä tunkeilijan läsnäoloon ja jatkoivat leikkimistä vedessä lähellä rantaa. Poika seurasi heitä kaikkialle, minne he menivät. Ärsyyntyneenä Perezin veljenpoika heitteli häntä vedellä, ja ”poika” teki saman hänelle matkien kaikkea, mitä he tekivät. Poika ui takaisin syvään veteen ja upposi jälleen kerran. Hetkeä myöhemmin hän nousi jälleen esiin ja lähestyi heitä. Tällä kertaa hänellä oli merilevää kädessään ja hän söi sitä. Hän teki eleitä, jotta hekin söisivät levää, mutta jälleen kerran he kieltäytyivät.

”Olimme hämmästyneitä”, totesi XXX. ”Hän söi merilevää syvyyksistä ja jotain, joka näytti hiekalta. Kuka hän oli? Hän ei suostunut puhumaan. Hän antoi vain outoja kiljuvia ääniä. Tunti oli jo kulunut siitä, kun ’poika’ ilmestyi. Siellä ei ollut ketään muuta. Vain veljenpoikani isoäiti, ja hän oli kaukana rannalla. Kerroimme myöhemmin hänelle pojasta, tai mikä se olikaan.

Miksi sanot ’Mikä hän sitten olikin’?” kysyimme. ”No, veljenpoikani kyseli häneltä jatkuvasti, kuka hän oli ja mitä hän halusi, mutta hän ei vastannut. Hän piti niitä outoja ääniä. Poistuimme hetkeksi vedestä ja palasimme myöhemmin takaisin. Hän taputti käsiään iloisena siitä, että palasimme.

Kyselimme häneltä jatkuvasti kysymyksiä, mutta hän vain tuijotti meitä ja teki eleitä… näytti siltä, että hän keskittyi ja yritti ymmärtää, mitä sanoimme. Jonkin ajan kuluttua hän alkoi toistaa sanomamme asiat espanjaksi, mutta hänen äänensä oli kitisevä. Veljenpoikani oli vihainen, koska hän ajatteli, että ”poika” pilkkasi meitä. Puhuimme hänelle rumia sanoja, ja ”poika” jatkoi niiden toistamista.

Hän näytti normaalilta, ihan tavalliselta lapselta. Hän oli valkoihoinen, ja noin 1,5 metriä pitkä. Hän oli hoikka ja hänellä oli tummanruskeat silmät ja hiukset. Hänen hiuksensa olivat kiharat, mutta eivät kovin pitkät, ja ne ulottuivat hänen kaulaansa. Hänellä oli normaalit kädet, joissa oli viisi sormea. ”Hänellä oli normaali nenä ja suu, jossa oli hienot huulet ja hampaat, jotka näkyivät aina, kun hän toisti, mitä sanoimme, tai nauroi, kun nauroimme. Myös hänen korvansa näyttivät normaaleilta. Hänellä oli päällään vain tiukasti istuvat, lyhyet, valkoiset housut. Housujen materiaali vaikutti normaalilta, kuin tekstiililtä.

Ainoat kaksi asiaa, jotka ”pojassa” olivat outoja, olivat hänen kykynsä pysyä veden alla pitkiä aikoja ja tapa, jolla hän puhui: ensin hän ääntelehti kiljuvasti ja sitten puhui murtuneella espanjankielellä samalla kiljuvalla äänellä. Anibal lisäsi: ”Veljenpoikani tönäisi häntä ja kysyi, kuka hän oli ja mistä maasta hän oli kotoisin. Hän vain tuijotti meitä hetken kuin mietti, mitä hän aikoi sanoa, ja sitten hän sanoi: ”Meri… Pohja… Maa.”. Sitten hän osoitti sormellaan syvyyteen.

Sitten hän siirtyi kauemmas meistä, katsoi meitä ja sanoi: ”Hyvästi… ihmiset”. Hän teki meille eleen oikealla kädellään ja upposi jälleen mereen. Odotimme siellä jonkin aikaa odottaen, että se tulisi takaisin esiin, mutta se ei noussut esiin. Silloin järkytyimme todella, sillä vaikka olimme tuolloin hyvin nuoria, olimme yllättyneitä siitä, mitä hän sanoi. Ymmärsimme, mitä hän tarkoitti noilla sanoilla.

Hänen oudosta käytöksestään huolimatta uskoin, että hän oli normaali lapsi, kunnes hän sanoi nuo sanat: ”meri … pohja … maa”. Minulle hän kertoi meille, että hän oli kotoisin merestä. Ja kun hän sanoi ”hyvästi… ihmiset”, tajusimme, ettei hän ollut lainkaan normaali. ”Katsokaa, jos planeetallamme on elämää ja älyllisiä olentoja, voi hyvinkin olla elämää myös muilla planeetoilla. Ehkä kaikki, mitä näemme täällä Viequesin ympäristössä, liittyy siihen, ettemme ole yksin tässä maailmankaikkeudessa… että muut olennot vierailevat luonamme. ”On myös legendoja vedenalaisista kaupungeista. Oliko tämä lapsi yhdestä niistä? Minulle tämä tapaus on edelleen mysteeri.”

Indian Springsissä tapasin myös erään naisen, joka oli kotoisin maatilaperheestä, joka asettui asumaan nykyisen Nellisin pohjoispuolelle villin lännen asuttamisen aikaan. Hän väitti olevansa Pitkien Valkoisten siepattu hybridi, ja jos tämä pitää paikkansa, se vahvistaa sen, että Pitkät Valkoiset eivät ainoastaan katselleet vankkurien saapumista omalle maalleen, vaan oli myös tekemisissä joidenkin ensimmäisten alueelle tulleiden perheiden kanssa. Hän ehdotti, että menisin viettämään aikaa hänen vanhempiensa tilalla, ja että minulla olisi hyvä mahdollisuus nähdä siellä todisteita Pitkistä Valkoisista.

Kirjassaan Charles sanoi, että hän uskoi Pitkien Valkoisten olleen alueella ainakin Madisonin presidenttikauden ajoista lähtien, sillä Pitkät Valkoiset tunnettiin, koska opettaja oli maininnut Madisonin. Hän kertoi myös, että hän oli istunut reunalla ja katsellut vankkurien saapumista alueelle. Kun hänellä oli niin pitkä elinikä, 800 vuotta, oli varmaan todella jotain nähtävää, kun ihmiskunta kehittyi hevosista ja rattaista avaruusmatkailuun niin lyhyessä ajassa.

Charles Hall puhuu myös siitä, että kun hän oli Nellisissä ja Indian Springsissä, Pitkä Valkoinen kiinnostui Vegasista ja tuli Vegasiin lomamatkoillaan. Naiset kyllästyivät tylsiin sairaanhoitajan univormuihin, joita armeija heille tarjosi, ja halusivat nykyaikaisia vaatteita, joten he tulivat vartijoidensa kanssa naamioituneina tavarataloihin ostoksille.

Charles on todennut, että taloustieteen lait pätevät koko maailmankaikkeudessa aivan kuten fysiikan laitkin. Pitkät Valkoiset päättivät vaihtaa sukkula-alusteknologiaa, mutta ei syväavaruusalusteknologiaa, amerikkalaisen armeijan kanssa vastineeksi tukikohdan tukemisesta ja jopa siitä, että armeija jopa valmistaa sukkula-aluksia heille. Charles väittää olleensa näiden alusten sisällä ja hän huomasi korporaatioiden leimoja sisätilojen kalusteissa.

Charles väittää, että tärkeämmät Pitkät Valkoiset pitivät myös Vegasissa pelaamisesta ja tulivat sinne vartijoidensa ympäröiminä. Tämän osan tarinasta ovat vahvistaneet sellaiset henkilöt kuin Tom Fox ja Cherry Hinkle sekä eräs Internet-tutkija, joka uskoo nähneensä Pitkän Valkoisen Laughlinissa, Nevadassa. Tom on nähnyt Pitkän Valkoisen aavikolla ja Vegasissa, kun taas Cherry on ilmeisesti tavannut yhden, ja luuli silloin, että se oli jonkinlainen albiinoihminen. Tässä ovat heidän kertomuksensa. Tom Fox on kirjoittanut;

“Se alkoi 60-luvulla, kun tein kotitehtävän, jossa leikkasin Time-lehden artikkelin otsikolla ’Keitä he olivat?’ Siinä oli kuva, jossa Pitkät olivat pukeutuneet hienosti ja menneet suurlähetystön tanssiaisiin! Silti näitä Espanjan suurlähettiläitä ei kutsuttu, he yrittivät sopeutua joukkoon. Hall kertoo, että lehden numerot vedettiin takaisin.

Törmäsin 80-luvulla käytetyn kirjan kaupassa kadonneeseen kirjaan Pitkistä Valkoisista, jonka oli kirjoittanut newjerseyläinen kotiäiti, joka ystävystyi sotilaiden kanssa, ja kirjassa käytettiin Pitkien Valkoisten valokuvia. Yritin lähettää sähköpostia monille UFO-kirjoja julkaiseville lähteille, mutta tuloksetta. Charles Hall omisti kerran kirjan, mutta se katosi. Jos joku tietää tästä kirjasta, ottakaa minuun yhteyttä. Se on noin 150 sivua, tumma etukansi mustavalkoisia valokuvia.

Se on varmaan takavarikoitu. Sitten vuonna -90 tulin ulos Tropicana Casinon vessasta myöhään eräänä iltana ja huomasin 4 Pitkää, joista yksi kiipesi portaita hyvin erikoisella tavalla. Myöhemmin sain selville, että se johtui siitä, että hän ei ollut tottunut maan painovoimaan, joten hän oli uusi tulokas. Olin ymmälläni. Tunsin syyllisyyttä tuijottamisestani, kun he kääntyivät katsomaan minua.

Charles Hall ilmoitti minulle, keitä he olivat. Kuulin Charles Hallin haastattelun vasta 15 vuotta myöhemmin. Hän kertoi minulle, että he pelaavat pokeria läheisillä kasinoilla. Menin takaisin ja vahvistin, että nuo portaat johtivat pokerihuoneeseen! Kasino oli remontoitu, mutta työntekijät kertoivat, millainen se oli silloin. Vuonna 2005 leiriydyin lähelle heidän Indian Springsin tukikohtaansa — partiolaiva tuli ulos eräänä yönä, antoi merkin valostani, se peruutti ja piiloutui pilveen.

Muutamaa yötä myöhemmin yksi leijui lähellä. Pitkä vartija laskeutui alas harjanteelta. Muutamaa yötä myöhemmin yksi ilmestyi leiripaikkani taakse. Se leijui ja tanssi ympäriinsä. Yritin viestittää, mutta se pysähtyi, muutti valovoimaansa ja palasi sitten takaisin eri liikkeisiin. Kävelin sitä kohti, mutta se oli kuitenkin kilometrien päässä takana, ja ennen pitkää en enää nähnyt sitä. Yksi asia, jota en maininnut, oli se, että toinen valo, joka näytti valaistulta olennolta, laskeutui Wheeler Ridgen alueelta. Tämän uskoin olevan Pitkä Valkoinen vartija.”

Tom Fox lainaa George LoBuonoa. ”Charles Hall vahvisti tämän myös suoraan minulle henkilökohtaisesti.” Tämä avaa ikkunan oivalluksille eri ET-rotujen välisistä konflikteista ja vuorovaikutuksesta.

George LoBuono sanoi: ”Lentosotamies Charles Hall esittää, että ilmavoimien kenraalit pitivät Tall Whites -joukkoja harmaiden lähes vihollisina. Hall: Hall: ”Olen melko varma, että pitkät valkoiset ja lyhyet harmaat vihaavat toisiaan. Olen melko varma, että pitkät valkoiset eivät koskaan päästäisi lyhyitä harmaita lähellekään heidän tukikohta-alueitaan tai lähelle heidän asuinalueitaan tai mihinkään, missä heidän lapsensa voisivat leikkiä jne.”.” Mutta mihin Hall perustaa tuon olettamuksensa? Kysyin häneltä, ja hän vastasi: ”Olin pitkävalkoisten kanssa yli kaksi vuotta. Erilaisia huomautuksia tehtiin, ja erityisesti opettaja (Tall White) teki asian minulle varsin selväksi.” (Charles Hall, henkilökohtainen sähköpostiviesti kirjoittajalle 13.3.09).”

Näistä muiden Pitkiä Valkoisia nähneiden kertomuksista voi nähdä samankaltaisuuksia Pitkien Valkoisten käyttäytymisessä ja toiminnassa, jota kuvataan paljon yksityiskohtaisemmin Charlesin kirjoissa. Cherry Hinklellä on myös ilmeinen Pitkien Valkoisten kohtaaminen Vegasissa, kuten Leslie Mitts kuvaili ja välitti minulle, kun olin vielä lännessä. Minulla on nykyään kannettava tietokone, johon pääsen mobiililaitteella, ja pystyin käyttämään Internetiä jopa Indian Springsissä ollessani.

Cherry Hinkle sanoi: ”Huhuja on ollut muutamia. Tosiasia on, että suurimmalla osalla kasinoista on maanalaisia tunneleita, ja muutamien stripillä sijaitsevien kasinoiden pitäisi olla yhteydessä toisiinsa ja päätyä Nellisiin. Työskentelin ennen Aladdinissa ja Desert Innissä ja tiedän, että tunnelit tuon kasinon alla päättyvät Caesars Casinoon, joka on valtava maanalainen alue, piilotettuja huoneita, salaisia high roller -huoneita jne. Kävelin Aladdinista Caesarsin maanalaiseen tunnelmaan, jossa näin ryhmän ilmavoimien miehiä Nellisistä ja ”albiinon” sähköisessä golfkärryn tyyppisessä autossa.

Minut saatettiin ulos maanalaisesta laitoksesta ja minua varoitettiin, etten saisi jäädä siellä enää kiinni. Työskentelin Aladdinissa muutaman vuoden, ja tapasin joko saman albiinon tai sen näköisen, joka nautti Keno-peleistä. Hänen hiuksensa olivat niin valkoiset, että ne näyttivät melkein läpinäkyviltä, ja hänellä oli hyvin vaaleansiniset silmät, paitsi että hänen pupillinsa näyttivät vaaleanpunaisilta, eivät mustilta kuten muilla. En olisi yllättynyt, jos hän olisi Pitkä Valkoinen.

Juttelin hänen kanssaan kuten muidenkin Kenoa pelaavien kanssa, ja muistan, että hän puhui selvästi englantia, mutta hänellä oli tiukka aksentti, joka muistutti jotakuta skandinaavisesta maasta kotoisin olevaa. Hän joi jotakin omasta juomapidikkeestään, ikään kuin läpinäkymättömästä muovipurkista, jossa oli pillit. Hän ei tilannut cocktail-tarjoilijalta. Otimme katsekontaktia puhuessamme. Hänen äänensä oli pehmeä ja miellyttävä.

Kyllä, hän pysyi lentäjien kanssa, he eivät pelanneet uhkapelejä, hän pelasi. He eivät olleet ystävällisiä. Muistan miettineeni, oliko hän tiedemies vai vieraileva arvohenkilö, ja lentäjät vartioivat häntä. Se oli 1970-luvun puolivälissä, ja luulin, että hän oli ”vain” albiino. Meni muutama vuosi ennen kuin kuulin Pitkistä Valkoisista.

En osaa edes arvailla, miksi hän piti uhkapelaamisesta, mutta muistan, että hän piti ”way tickets”-järjestelmästä — hyvin monimutkainen uhkapelityyli. Siinä on vaikea voittaa, mutta kun voittaa — voittaa isosti. Minäkin pidän Kenosta, panostin kerran yhden dollarin — 7 numeroa, ja kaksi minuuttia myöhemmin katselin, kun kaikki seitsemän numeroa tulivat esiin — sain 14 000,00 dollaria. Hienoa.

Olen varma, etten koskaan koskenut Pitkään Valkoiseen tai valokuvannut häntä. Ainoa syy, miksi muistan sen, on se, että näin hänet tunneleissa ja minut saatettiin ulos, mutta myöhemmin näin hänet jälleen pelaamassa. En halua olla epäkohtelias, mutta en ole nähnyt kovin montaa albiinoa elämässäni, ja tiedän, että hänen tapaamisensa ja se, että olin senttien päässä hänestä, on jotain, mitä tuskin kovin moni muukaan ihminen unohtaisi.”

Minusta Cherryn kertomuksessa oli mielenkiintoista se, että 1970-luvulla Pitkät Valkoiset olivat jo niin tyytyväisiä, että Nellisin työntekijät saattoivat vartioida heitä. Kohtaamisissa, joita Charles kertoi kokeneensa Vegasissa, oli kyse siitä, että Pitkän Valkoisen vartijat ympäröivät arvohenkilöä eikä Nellisin vartijat. Tämä on todiste siitä, että Pitkien Valkoisten ja armeijan välille oli kehittymässä luottamuksellinen suhde.

Charles sanoo, että Pitkä Valkoinen voi elää noin 800-vuotiaaksi, joten ei ole mikään pikkujuttu luottaa sotilaidemme henkeen. Luulen, että olisin paljon varovaisempi turvallisuuteni suhteen, jos tietäisin, että saattaisin elää niin kauan, jos olisin erityisen varovainen.

Löysimme, että George Flierillä oli 1970-luvun satelliittikuva Pitkien Valkoisten aluksesta [83] tiedostoissaan. Kuva sopi Charlesin toisessa kirjassa yksityiskohtaisesti kuvatun linja-auton kaltaisen aluksen kuvaukseen. Kuva lähetettiin Charlesille, ja hän vahvisti sen. Tätä alusta kuvataan myös tässä Kevin Smithin haastattelussa Charlesin kanssa. George Flier on hyvin arvostettu itäisen MUFON-alueen johtaja, joka itse väittää olevansa kontaktihenkilö, joka tapasi ihmisten Maan ulkopuolisen aluksen ja astui siihen, ja hänet ilmeisesti lähetettiin tehtävään auttamaan maan ihmisiä.

Radio talk show -juontaja, ”Sweeps” Fox, toinen Pitkien Valkoisten todistaja Irlannissa, käytti Saudi-Arabiassa työskennellessään huippusalaista turvallisuusluokitusta. Hän kertoi minulle ja haastatteluissa, että hän on nähnyt Pitkän Valkoisen käyvän läpi roskia kadulla, mutta hän ja hänen perheensä ovat nähneet myös Pitkien Valkoisten sukkulan. Sweeps kiinnostui kovasti Pitkistä Valkoisista kertovasta materiaalista ja paneutui siihen ja lähetti sitä maailmalle, mikä ilmeisesti sai Pitkien Valkoisten huomion.

Charles Hall on kirjojensa ja haastattelujensa kautta löytänyt lisää todistajia Pitkille Valkoisille, joten minusta tämä todistaa kiistatta, että Pitkät Valkoiset ovat olemassa, täysin erillään Charles Hallin todistuksesta. Koska on olemassa niin vankka perusta, jota tukevat omat henkilökohtaiset tutkimukseni, tunnen voivani käyttää tätä tapausta paitsi Pitkien Valkoisten elämään kurkistamiseen myös saadakseni paremman näkökulman myös muihin ET-rotuihin.

Minusta Charlesin seuraava lainaus on erityisen hyödyllinen muiden maailmojen Maan ulkopuolisen elämän luonteen kannalta. Charles kysyi,

“Onko avaruudessa monia Maan kaltaisia planeettoja? Minä kysyin.” ”Kyllä”, hän (Opettaja) vastasi. ”Niitä on aika monta. Ihmiset ovat kuitenkin ainoat näkemämme ihmiset, jotka elävät niin läheisesti eläintensä kanssa. Esimerkiksi teistä tuntuu mukavalta lypsää lehmiä, ratsastaa hevosilla ja leikkiä koirien kanssa. Jokainen noista eläimistä voisi tappaa sinut, mutta käytät luonnollisesti älykkyyttäsi määrittääksesi, miten kukin noista eläimistä ajattelee. Sitten otat ne luonnollisesti hallintaasi. Vain ihmiset tekevät niin. Useimmilla planeetoilla, kun ihmisistä tulee älykkäitä, he eivät halua olla missään tekemisissä paljon vähemmän älykkäiden eläinten kanssa, joten he tappavat ne. Lisäksi ihmiset syövät melkein mitä tahansa. Kaikilla muilla planeetoilla älykkäät ihmiset syövät vain kasveja. Me esimerkiksi syömme vain kasveja.”

George LoBuono löysi toisen tärkeän tapauksen, jonka hän liittää Richard Boylaniin ja joka saattaa sisältää enemmän tietoa Pitkistä Valkoisista, jos kyseessä on Pitkät Valkoiset, mutta se voi olla myös jokin muu ihmisen kaltainen avaruusolento, sillä raportteja on monentyyppisiä.

“Yhdistin pisteet tässä tapauksessa. Everstiluutnantti Wilson oli aloittanut työnsä Papoose Laken laitoksessa tietämättä vielä, mitä 30 kerrosta alempana oli. Hänet oli perehdytetty hyvin huippusalaiseen työhön, ja hän tiesi kaikki seuraukset, joita maan parhaiten varjeltujen salaisuuksien säilyttämisestä aiheutui. Viimeiset kuusi vuotta olivat olleet hitaita ja tylsiä, hän muistelee, ja Wright-Patterson AFB:ssä näkemäänsä lukuun ottamatta hän tunsi olevansa tyhjiössä, joka ei johda mihinkään.

Eräänä aamuna hän istui toimistossaan S-4:ssä miettimässä tätä, kun everstiluutnantti Bennet tuli sisään. Hän kysyi Wilsonilta, oliko hänellä kiire (”Ihan kuin hän välittäisi paskaakaan”, Wilson muistelee), ja sanoi: ”Mennään.” Hän kysyi, oliko hänellä kiire.” Wilson seurasi everstiluutnanttia, ja lopulta he päätyivät kaksi kerrosta alemmas supersalaiselle S-4:n UFO-teknologia-alueelle. Kun he tulivat sieltä laskeutumaan, Wilson näki kahdeksan erilaista UFOa!

Kaikkialla oli älykkään näköisiä ihmisiä, joiden hän arveli olevan tiedemiehiä. Hän vilkaisi Bennettiä, joka katkaisi hänen epäsuoran kysymyksensä lyhyellä ”Unohda se”. Eversti ja majuri menivät koppiin, jossa istui parikymmentä upseeria ja siviiliä. Wilson säikähti, kun sisään astui nainen, joka oli ainakin kaksimetrinen. Hänen vartalossaan ei ollut tippaakaan ylimääräistä rasvaa, hän muistelee. Hänellä oli päällään oudon näköinen puku, jossa oli * HI * -kuvio oikealla puolella rintalinjan yläpuolella. Vielä tänäkin päivänä Wilson muistaa yksityiskohtia tästä hämmästyttävästä kohtaamisesta.

”Naisella oli hienosti muotoillut piirteet. Hänen vaaleat hiuksensa kerääntyivät siististi hänen olkapäitään pitkin. Hänen silmänsä olivat sinisimmät siniset, joita olin koskaan nähnyt. Jotenkin hän oli erilainen. En tiennyt silloin, miten erilainen hän oli! Hän istutti suuren kristallin pöydälle, ja varoittamatta hänen sormensa alkoivat hehkua, kun hän ajoi niillä kristallia pitkin. Sen yläpuolelle alkoi muodostua kolmiulotteinen hologrammi! Katselin ympärilleni huoneessa, ja kaikkien suu roikkui auki, ja yhtäkkiä huomasin, että minunkin suuni oli auki. Tuskin tajusin, että sillä hetkellä elämäni muuttuisi ikuisesti. Menneet opetukseni lipsahtivat minulta, kun tuijotin. Koko käsitykseni elämästä teki 180 asteen käännöksen, kun katselin hologrammia äänineen, joka paljasti menneisyyden ja nykyisyyden sekä muiden maailmojen mysteerit.”

Eversti Wilson kertoi, että kohtausten joukossa, joita Maan ulkopuolisen naisen kristallihologrammi näytti kokoontuneelle ryhmälle, oli muun muassa Maapallon historiaa ja maan ulkopuolisten osallistumista siihen. Tähän osallistumiseen kuului Jeesuksen tietoisuuden muokkaaminen ja hänen lähettämisensä Maan asukkaiden keskuuteen osoittamaan parempaa tapaa ymmärtää elämää ja elää. Maan ulkopuolinen nainen näytti upseereille ja tiedemiehille myös kohtauksia muiden tähtijärjestelmien asutuilta planeetoilta. Tämä kokemus muutti Wilsonia. Kun se oli ohi, tiesin, että mikä tahansa roolini tässä kaikessa olikaan, elämäni sellaisena kuin sen tunsin oli päättynyt lopullisesti.”

Olen törmännyt jälleen yhteen tapaukseen, joka voisi olla Pitkien Valkoisten tapaaminen Internetissä ja joka ei mennyt venäläisten kannalta hyvin. Tämä venäläinen tapaus [84] , jossa sukeltajat kuolivat vakavassa puolustusreaktiossa, kuulostaa hyvin paljon Pitkien Valkoisten tapaukselta.

“Venäjän Baikaljärvi on Maapallon vanhin ja syvin järvi, joka on 25-30 miljoonaa vuotta vanha, ja toiseksi suurin Kaspianmeren jälkeen. Sillä on ollut oma osuutensa vesiperäisissä UFO-kohtaamisissa. Vuonna 1982 venäläiset sotilassukeltajat olivat harjoitustehtävässä järvessä, kun he kohtasivat joukon muita olentoja. Muukalaisssukeltajien kuvattiin olevan ihmismäisiä, mutta noin kolme metriä pitkiä, tiukkaan hopeanhohtoiseen vartalopukuun koteloituneita, joilla ei ollut muita sukellusvarusteita kuin pallomaiset kypärät. Tämä tapahtui 50 metrin (yli 160 jalan) syvyydessä. Venäläiset sukeltajat yrittivät seurata outoja olentoja, mutta luopuivat lopulta yrityksestä, kun kolme heidän joukostaan oli kuollut ja neljä muuta loukkaantunut.”

Seuraava Collin Andrewsin verkkosivuilta löytyvä tapaus [85] vaikuttaa hyvin todennäköisesti Pitkien Valkoisten tapaukselta, erityisesti sen perusteella, kuinka nopeasti nämä ihmiset pystyvät juoksemaan. Charles Hall taisi sanoa, että jopa kolmekymmentä mailia tunnissa. Tämä tapaus tukee siis toista osaa Charlesin tarinasta.

“Sain puhelun Wiltshiren poliisin yhteyshenkilöltä. Olen luonut muutamia ystävällisiä kontakteja, koska käytän jatkuvasti tiedonvapauslakia saadakseni tietoa ufoista, ja tämä poliisikersantti on yksi heistä. Yhteyshenkilö, joka ei halua nimeä, ajoi varhain maanantaiaamuna (6. heinäkuuta 2009) Silbury Hillin ohi, kun hän näki siellä kolme hahmoa muodostelmassa. Aluksi hän luuli niitä rikostutkijoiksi, koska ne olivat pukeutuneet valkoisiin haalareihin. Hän pysäytti autonsa ja lähestyi kenttää.”

”Hahmot olivat kaikki yli 180-senttisiä ja vaaleatukkaisia. He näyttivät tarkastavan satoa. Kun hän pääsi pellon reunalle, hän kuuli äänen, jonka hän uskoi olevan staattisen sähkön kaltainen. Tämä särisevä ääni näytti kulkevan pellon läpi, ja sato liikkui varovasti lähellä sitä, missä ääni liikkui. Hän tunsi, kuinka hänen käsivartensa ja niskansa karvat nousivat pystyyn. Hän huusi hahmoille, jotka aluksi jättivät hänet huomiotta eivätkä vilkaisseet häntä. Kun hän yritti mennä pellolle, ne katsoivat ylös ja alkoivat juosta.”

“Hän sanoi: ”He juoksivat nopeammin kuin kukaan koskaan näkemäni mies. En ole mikään hölmö, mutta he juoksivat niin nopeasti. Katsoin hetkeksi muualle, ja kun katsoin takaisin, ne olivat poissa. Sitten minua alkoi pelottaa. Meteli oli edelleen ympärillä, mutta minulle tuli levoton olo ja suuntasin autolle. Loppupäivän ajan minulla oli jyskyttävä päänsärky, jota en voinut siirtää.”

Toivottavasti olen antanut lukijalle tarpeeksi tietoa, jotta hän voi tutkia Pitkiä Valkoisia perusteellisemmin. Syy siihen, miksi aloitin tämän kirjan Pitkien Valkoisten luvulla, on se, että Pitkien Valkoisten vuorovaikutus on suhteellisen suoraviivaista, eivätkä maanpäällisten ihmisten vapauksiin ja oikeuksiin puuttuminen ole mitään verrattuna joidenkin muiden ET-rotujen, erityisesti harmaiden, joihin perehdyn seuraavassa luvussa, puuttumiseen. Toinen syy siihen, että Pitkien Valkoisten tapaus on yksinkertaisempi, on se, että Pitkien Valkoisten avaruusmatkailuteknologia ei ole kovin kehittynyttä, sillä Pitkien Valkoisten alukset yksinkertaisesti ylittävät valonnopeuden siinä määrin, että Maapallolle pääseminen kestää kaksi tai kolme viikkoa. Tämä edellyttää etuvartiotukikohtia, kun Pitkien Valkoisten alukset matkustavat muiden heitä kiinnostavien maailmojen välillä. Me näytämme olevan heille vain välietappi. ☺

Charles uskoo, että Nellis-tukikohdassa on yhteensä vain noin 300 Pitkää Valkoista ja että tukikohta on vain pysähdyspaikka, jossa huolletaan ja korjataan heidän muualle galaksiin matkalla olevia syväavaruusaluksiaan. He eivät vääristä aika-avaruutta, kuten harmaat ja jotkut muut lajit tekevät. Charles kiistää tämän jyrkästi, mutta todisteet ovat musertavia siitä, että näin on. Muistaakseni Clifford Stone sanoi, että eräs avaruusolento, jonka hän on tuntenut lapsesta asti, kertoi hänelle, että hänen kotiplaneetalleen pääseminen kesti noin kolme tuntia meidän ajastamme.

Sopimukset, joita Pitkillä Valkoisilla on Yhdysvaltain armeijan kanssa, näyttävät pyörivän TTP-ohjelmien (teknologiansiirto-ohjelmat) ympärillä, joissa vastineeksi sukkulateknologian jakamisesta me toimitamme heidän tukikohtansa. Se on heille yksinkertainen taloudellinen kysymys, koska materiaalin kuljettaminen tukikohtaan muualta on kallista. Pitkien Valkoisten etuna on myös se, että armeijamme ei häiritse heitä, koska heidän tukikohtansa on suojattu Nellis AFB:n rajojen sisällä.

Miten tämä suhde Pitkiin Valkoisiin mahdollisesti kehittyy? Ehkä osittaisen vastauksen antoi Charlesin minulle keväällä 2011 tekemä sivuhuomautus, kun haastattelin häntä hänen kotonaan New Mexicossa. Hän sanoi, että Pitkillä Valkoisilla on useita planeettoja muiden tähtien ympärillä, jotka ovat heille liian viileitä mutta meille sopivia, ja kertoi kenraaleille, että voisimme perustaa sinne siirtokuntia vastineeksi siitä, että toimitamme heille tukikohtia näillä muiden tähtien ympärillä olevilla planeetoilla.

Charles on myös sanonut, että Pitkät Valkoiset käyttää titaania tai titaaniseosta syväavaruusalustensa rungossa. Minusta tuntuu, että tämä voisi olla hyvin arvokas hyödyke, ei vain meidän salaiselle avaruuslaivastollemme, vaan myös kaupankäynnissä harmaiden, Pitkien Valkoisten ja muiden ET-rotujen kanssa, jotka saattavat auttaa meitä pääsemään käsiksi tähän resurssiin.

Tätä lukua kirjoittaessani muistin kaksi tärkeää artikkelia, jotka yhdessä muiden NASA:n kuvien pimittämisestä kertovien ilmiantajien todistusten kanssa viittaavat siihen, että kuussa on toiminut 1960-luvulta lähtien huippusalainen titaanikaivos ja siirtokunta. Yleisesti oletetaan, että salaiset operaatiot ovat 50 vuotta edistyneempiä kuin julkinen tieto, joten mene ja tiedä! Lakkasimmeko koskaan tekemästä miehitettyjä tehtäviä Kuuhun vai kuten sähkövetoteknologian kanssa, se vain muuttui mustaksi ja globalistisen feodalistisen eliitin irtautuneen sivilisaation käsiin?

Internetissä on spekuloitu ja esitetty todisteita siitä, että tämä kuutukikohta on harmaiden ja ihmisten yhteinen operaatio, mutta en ole vielä löytänyt paljon vahvistavia todisteita tästä, mutta työskentelen sen parissa ja toivon voivani esitellä lisää materiaalia toisessa luvussa. Epäilen, että Pitkät Valkoiset saattaisi olla jollain tavalla mukana tällaisessa operaatiossa samoin kuin harmaat, koska heidän eksoottista sukkulateknologiaansa voitaisiin käyttää raskaiden kaivoslaitteiden, -laitteiden ja muiden tarvikkeiden kuljettamiseen salaiseen kuutukikohtaan ja kaivosoperaatioon. Samoin harmailta saadun teknologian avulla, kuten Bob Lazar ja muut ovat ehdottaneet.

Yrittääkö NASA kertoa meille jotakin julkaisemalla seuraavat tiedot nyt julkisuuteen? Ja kuinka kauan he ovat istuneet tämän tiedon päällä? Tässä artikkelissa [86] ja muissa artikkeleissa sanotaan, että Kuu on täynnä titaanimalmia, jonka pitoisuus on jopa 18 prosenttia. Discovery News sanoo: ”Kuun kiviksi muuttuneet laavavirrat ovat rikastuneet titaanilla pitoisuuksina, jotka ovat paljon korkeampia kuin mitä Maasta löytyy. Arvokasta materiaalia voitaisiin käyttää Kuun ja muiden avaruusalusten laitteiden rakentamiseen.” ”Kuuta kiertävän NASA:n tiederobottisatelliitin yksityiskohtaiset kartat osoittavat niinkin rikkaita esiintymiä kuin noin 18 prosenttia, kertoi Havaijin yliopistossa työskentelevä planeettageologi Jeffrey Gillis-Davis Discovery Newsille.”

Toinen artikkeli otsikolla ”Titanium on The Moon: Resurssit avaruuskilpailun sytyttämiseksi?’ [87] todetaan: ”Titaania on löydetty Kuusta runsaasti. Koska se on Maapallolla harvinainen alkuaine, joka on kevyempi ja kestävämpi kuin teräs, voisiko sen kysyntä mahdollisesti herättää uutta kiinnostusta Kuuhun pääsemiseen ja jopa tukikohtien perustamiseen Kuuhun.” Vau, sanon minä, kuvitelkaa vain!

Discovery Newsin artikkeli [88] osoittaa, että Robert Bigelow ymmärtää Kuun resurssien tärkeyden, mutta ei näytä ymmärtävän, että Yhdysvallat on jo asettanut vaatimuksensa Kuuhun ja että se voi puolustaa tätä vaatimusta Kiinan retkiä vastaan.

Minusta on järkevää, että ehkä titaani on hyvin tärkeä kauppatavara avaruusvaltioiden sivilisaatioiden keskuudessa, koska se on tärkeä materiaali eksoottisten avaruusalusten rakentamisessa, ja se on osa samaa metalliseosta, älykästä metallia, jota väitetään olleen Roswellin ja muiden Maan ulkopuolisten alusten onnettomuuksissa. Nykyään sitä valmistetaan ja se tunnetaan nimellä nikkelititaani (Nitinol). Seuraavat kaksi otetta ovat erittäin yksityiskohtaisesta tutkimuksesta ja analyysistä, joka yhdistää nitinolin kehityksen ET:n avaruusalusten putoamisiin. [89]

“Välittömästi Roswellin onnettomuutta seuranneina kuukausina ilmavoimat antoi Battelle Memorial Instituten tehtäväksi tehdä ensimmäistä kertaa työtä uusien titaaniseosten parissa. Siihen sisältyi titaanin ja nikkelin seoksen kehittämistyö, joka on nykyään ”muistimetallin” perusta ja joka on samankaltainen kuin osa Roswellissa raportoiduista romuista.”

Neljä Wright-Pattersonin sponsoroimaa teknistä tutkimusta ”muistimetallista” myöhempinä vuosikymmeninä siteerasivat vuonna 1949 laadittua Battellen raporttia nikkelin ja titaanin (NiTi) seoksesta. Nikkeliä ja titaania käytetään luomaan ’Nitinolia’, joka on maailman ensimmäinen ’muistimetalli.”

Ehkäpä lukija voi nähdä, että kaikkien Salaista avaruuslaivastoa koskevien tietojen perusteella sopimuksia on saatettu allekirjoittaa ja salaisia siirtokuntia ja tukikohtia perustaa, ei vain meidän aurinkokuntaamme, vaan myös muihin tähtijärjestelmiin 50 vuotta ennen julkista ymmärrystä ja hallituksen tunnustusta. Toivon voivani käsitellä tätä asiaa tarkemmin myöhemmissä luvuissa, mutta nyt sitä on syytä miettiä hyvin vakavasti.

Kun tiedän, mitä jo tiedän salaisesta avaruuslaivastosta ja sen todisteista, jotka olen esittänyt lukijalle, tämä sai minut ajattelemaan, että laivaston rungon rakentamiseen saattaisi kulua paljon titaania ja että, kuten väitetään, emme koskaan lopettaneet Kuuhun menemistä, vaan kuten Wright Pattersonin sähkögravitaatiota käsittelevässä paperissa, matkustaminen Kuuhun ei koskaan loppunut. Se vain salattiin, ja yli 40 vuoden aikana Yhdysvalloilla ja sen liittolaisilla on siellä nyt tukikohtia, joissa louhitaan titaania mahdollisesti huhutun Harmaiden ja ihmisten yhteisen hankkeen puitteissa.

Aloin myös pohtia, että ehkä avaruusolennot ovat louhineet Kuutamme jo pitkään, ja tämä selittää kaikki väitetyt muukalaisrakenteet ja -toiminnot, jotka ovat hämärtyneet NASA:n valokuvissa. Jo nyt ihmiset ovat tulleet esiin ja myöntäneet nähneensä todisteita siitä, että NASA on häivyttänyt menneen ja nykyisen toiminnan. Ihmetellään, ulottuuko kaikki tämä hienostunut salaisten laitosten kaivaminen maan alle myös Kuuhun. Tarvittaisiin joitakin hyvin suuria sähkövetoisia eksoottisia avaruusaluksia, jotta kaivostoiminnan laitteet voitaisiin siirtää Kuuhun, jos ne purettaisiin ja koottaisiin sitten uudelleen Kuussa. Ehkäpä tämän kertomuksen kaltainen alus riittäisi tähän tarkoitukseen?

“Ammattimainen retkeilijä-”todistaja” oli syvällä Utahin autiomaassa, 25 mailin päässä lähimmästä tiestä korkealla, vaikeapääsyisellä alueella. Yhtäkkiä hän näki nuolenkärjen muotoisen, 200 metrin pituisen aluksen ilmestyvän ja leijuvan, jättimäinen naamioitu liukuovi avautui aavikon maaperässä, ja alus katosi maanalaiseen tukikohtaan, joka oli piilossa.”

John Lear, Lear Jet Corporationin perustajan poika, on tunnettu siitä, että hän nuuskii salaisia ohjelmia, joihin liittyy Breakaway-sivilisaatio ja avaruusolentoja, mutta näyttää esittävän yleisölle sekoituksen todellista ja epätodellista tietoa. Seuraavassa kertomuksessa [90] hän ja muut tutkijat tutkivat tarinoita salaisesta kaivostoiminnasta kuussa. Miksi kaivoslaitteista tietämiseen tarvittaisiin turvallisuusselvitys ☺.

“Eräs sisäpiiriläinen, jonka kanssa puhuin vuonna 1990, kertoi minulle, että hän työskenteli 30 kerrosta korkean Kuuhun tarkoitetun kaivoslaitteen parissa. Hän kertoi, että sopimuksen loppupuolella hän vuokrasi lentokoneen ja lensi sen ympäri saadakseen käsityksen sen valtavasta koosta. Zorgon törmäsi siis sattumalta kaikkiin näihin kaivostietoihin, ja näyttää siltä, että käynnissä on massiivinen, hyvin organisoitu ponnistus, jolla valmistaudutaan kaivostoimintaan Kuussa ja Marsissa.

Pidämme mahdollisena, että he ovat päättäneet julkistaa operaation. Sen sijaan, että he vain sanoisivat, että ”me valehtelimme ja Mercury, Gemini ja Apollo olivat pelkkää silmänlumetta”, he valmistautuvat julkiseen paljastukseen, joka nivoutuu siihen, mitä jo on olemassa, niin, ettei kukaan epäile, että olemme olleet siellä 45 vuotta.

HUOMAUTUS: Kun John soitti herrasmiehelle, puhelu meni vastaajaan ja jätti yksinkertaisen viestin… haluaisimme saada tietoa kauhapyöräkaivureista… ei muuta… ei mitään Kuusta jne…. Kun Dale soitti takaisin, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: ”Mikä on turvaluokituksesi?” Koska Norcat on hallituksen alihankkija, voisin kuvitella, että heidän soittajatunnuksensa on muutakin kuin vain nimi ja numero. Mutta keskustelussa Dale kertoi vapaaehtoisesti, että Tim Muff ei ole enää heidän palveluksessaan ja työskentelee nyt Lockheed Skunkworksissa… Ei ollut mitään syytä kertoa meille tätä, emme koskaan kysyneet… Tällaiset vihjeet kertovat meille, että he jättävät meille leivänmuruja seurattavaksi…”

Eversti Corson kirjan Päivä Roswellin jälkeen lukijat muistavat, että Corso puhuu kirjassaan paljon Project Horizonista. Itse asiassa Corso esittää kirjansa liitteessä jäljennöksen Project Horizon Reportista, Yhdysvaltain armeijan suunnitelmasta tutkimukselle perustaa tukikohta Kuuhun 9. kesäkuuta 1959. Väitän, että tämä tutkimus toteutettiin salaa 1960-luvulla. Lisäksi uskon, että Corso omisti niin suuren osan kirjastaan tälle, koska hän yritti vihjata, että kun hän kirjoitti kirjaansa, armeijalla oli jo toiminnassa supersalainen operatiivinen kuutukikohta. Tekstin johdannon ensimmäisessä luvussa sanotaan:

“Horizon on hanke, jonka tavoitteena on perustaa Yhdysvaltojen tukikohta Kuuhun. Tutkimus on määrätty 20. maaliskuuta 1959 päivätyllä kirjeellä, jonka armeijaministeriön tutkimus- ja kehityspäällikkö on lähettänyt aselajipäällikölle. Vastuu tutkimuksen valmistelusta annettiin sittemmin armeijan ohjuskomentokeskuksen komentavalle kenraalille. Tutkimukseen osallistui osia kaikista armeijan teknisistä yksiköistä. Tämä raportti on rajoitettu toteutettavuustutkimus, jossa selvitetään menetelmiä ja keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja sen tarkoituksia. Siinä tarkastellaan myös niitä merkittäviä poliittisia, tieteellisiä ja turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia, joita Kuun etuvartioaseman pikaisella perustamisella on Yhdysvalloille.”

“Tulevaisuuden operaatiot, joita voidaan toteuttaa avaruudessa, mukaan lukien Kuun alueet tai ehkäpä muut planeetat, ovat niin laajoja, että ne lähes uhmaavat mielikuvitusta. Sekä kongressin että asevoimain tarkastelussa ollaan yleisesti yhtä mieltä siitä, että avaruuden ja maanpäällisen sodan vuorovaikutukset ovat niin suuria, että ne synnyttävät radikaalisti uusia käsitteitä.”

Näyttäisi siltä, että globalistit ovat rakentaneet salaista imperiumiaan maan lisäksi myös avaruudessa. Älkää unohtako sitä Google Earthista esiin tullutta kuvaa, joka näyttää olevan Marsissa sijaitseva bioasema. [91] [92] Debunkkaajapropagandistit yrittivät totutusti selittää sen pois kosmiseksi säteeksi, kun löytö pääsi valtavirtauutisiin. Kyseessä on ilmeisesti yksityiskohtainen rakenne suurennettuna eikä mikään kuva-artefakti.