Artikkelin julkaisua edeltävä versio, joka julkaistiin Nexus Magazinessa
Vol 13:2 (Feb-March 2006)
Johdanto
Ensimmäisissä suurissa poliittisten linjausten muutoksissaan valtaantulonsa jälkeen tammikuussa 2001, Bushin hallinto signaloi aikeesta vetäytyä Venäjän kanssa allekirjoitetusta ballististen ohjusten puolustussopimuksesta (ABM). Sopimus oli tarkoitettu ehkäisemään aseiden vientiä avaruuteen, ja se oli nauttinut laajaa kansainvälistä tukea sen tultua voimaan Nixonin hallinnon ratifioitua sen vuonna 1972. Toukokuussa 2001 presidentti Bush sanoi puheessa, että 30 vuotta vanha ABM-sopimus oli vanhentunut ja että Yhdysvaltain tulee muodollisesti siirtyä sen rajoitteista pois uusien turvallisuusuhkien käsittelyyn:
Tarvitsemme uuden viitekehyksen, jonka avulla voimme rakentaa ohjuspuolustusjärjestelmiä nykymaailman erilaisiin uhkiin vastaamiseksi. Tätä varten meidän on ylitettävä 30 vuotta vanhan ABM-sopimuksen asettamat rajoitukset. Tämä sopimus ei tunnusta nykyhetkeä eikä osoita suuntaa tulevaisuuteen. Se ikuistaa menneisyyden. Mikään sopimus, joka estää meitä vastaamasta nykypäivän uhkiin ja kieltää meitä kehittämästä lupaavaa teknologiaa itsemme, ystäviemme ja liittolaistemme puolustamiseksi, ei ole meidän etujemme tai maailmanrauhan etujen mukainen. [1]
Bushin hallinto ilmoitti virallisesti vetäytyvänsä sopimuksesta 13. joulukuuta 2001 ja vetäytyi siitä kuusi kuukautta myöhemmin. Bushin hallinto ryhtyi näin virallisesti toteuttamaan joitakin strategisen puolustusaloitteen tavoitteista, joita Reaganin hallinto oli ensimmäisenä alkanut edistää maaliskuussa 1983. Reagan oli suunnitellut avaruuteen sijoitettavien torjuntajärjestelmien kehittämistä, joita voitaisiin käyttää tuhoamaan Yhdysvaltoihin kohdistuvat laajamittaiset ballististen ohjusten hyökkäykset. Reaganin SDI-hanke kariutui kylmän sodan päättyessä ja demokraattien hallitseman Yhdysvaltain kongressin pyrkiessä käyttämään odotettua ”rauhan tuomaa hyötyä” sosiaalisten ohjelmien parantamiseen. Lisäksi monet tunnetut tiedemiehet vastustivat SDI:n futurististen asejärjestelmien kehittämiskustannuksia. Heinäkuussa 1999 Clintonin hallinto hyväksyi kansallisen ohjuspuolustuslain, jossa vaadittiin rajoitetumpaa ohjuspuolustusjärjestelmää:
Yhdysvaltojen politiikkana on ottaa käyttöön niin pian kuin se on teknisesti mahdollista tehokas kansallinen ohjuspuolustusjärjestelmä, joka kykenee puolustamaan Yhdysvaltojen aluetta rajoitetuilta ballististen ohjusten hyökkäyksiltä (olivatpa ne vahingossa tapahtuneita, luvattomia tai tahallisia) ja jonka rahoitus riippuu vuotuisesta määrärahojen hyväksymisestä ja kansallisen ohjuspuolustuksen vuotuisesta määrärahojen myöntämisestä. [2]
Bushin hallinto ryhtyi nopeasti virallisesti ottamaan käyttöön ohjustentorjuntajärjestelmää osana kansallista ohjustentorjuntaohjelmaa.
Toukokuussa 2005 Yhdysvaltain ilmavoimat pyysivät virallisesti Bushin hallinnolta lupaa kansalliseen turvallisuusdirektiiviin, jotta se voisi ”turvata avaruuden suojellakseen maata hyökkäyksiltä”. Ilmavoimien pyyntö vie Bushin hallinnon lähemmäksi avaruuden aseistamisen hyväksymistä ja avaruuden asevarustelukilpailun käynnistämistä Yhdysvaltojen tärkeimpien strategisten kilpailijoiden, Venäjän ja Kiinan, kanssa. Nämä kehityssuuntaukset kohti aseiden käyttöönottoa avaruudessa saivat yllättävän vastalauseen, kun Kanadan entinen puolustusministeri puhui Torontossa pidetyssä UFO-konferenssissa. Hän ei liittänyt avaruusaseiden käyttöönottoa mahdollisiin ballististen ohjusten hyökkäyksiin roistovaltioiden tai terroristiryhmien toimesta, vaan piti niitä keinona kohdistaa aseet avaruusolentojen ohjaamiin UFOihin.
Paul Hellyer ja avaruuden aseistamisen vastustus
25. syyskuuta 2005 Kanadan entinen puolustusministeri Paul Hellyer piti Torontossa puheen, jossa hän käsitteli avaruuden aseistamista. [3] 82-vuotiaalle Hellyerille puhe oli vahvistus hänen pitkäaikaiselle vastustukselleen hallitusten pyrkimyksille sijoittaa aseita avaruuteen. Oltuaan puolustusministerinä Lester Pearsonin hallituksessa vuosina 1963–1967 Hellyer oli virallisesti torjunut Johnsonin hallituksen aloitteet hyväksyä ohjuspuolustusjärjestelmä. Vuonna 2003 hän kirjoitti artikkelissa: ”On kulunut lähes 40 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain puolustusministeri Robert McNamara kysyi minulta, olisiko Kanada kiinnostunut auttamaan Pohjois-Amerikan ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämisessä. Pystyin vastaamaan: ”Kiitos, mutta ei kiitos”, mikä oli Pearsonin hallituksen kanta ja jota kannatin täysin.” [4]
Vuoden 2005 puheessaan Hellyer käsitteli myös UFO-ilmiötä ja kuvaili aikaa, jolloin hän toimi puolustusministerinä ja hänen pöydälleen tuli satunnaisesti UFO-havaintoja koskevia raportteja. Hän väittää, ettei hänellä ole koskaan ollut aikaa sille, mitä hän piti ”pelkkänä mielikuvituksena”, mutta hän säilytti kuitenkin kiinnostuksensa UFO-ilmiötä kohtaan. Puolustusministerinä ollessaan hän oli kunniavieraana maailman ensimmäisen UFO-laskeutumispaikan avajaisissa Albertassa, Kanadassa, vuonna 1967. Hän piti sitä edistyksellisen kanadalaisen yhteisön innovatiivisena ideana, joka oli valmis maksamaan hänen helikopterimatkansa, mutta ei pitänyt UFOja vakavana poliittisina kysymyksenä.
Hellyerin kanta UFOihin muuttui dramaattisesti sen jälkeen, kun hän oli katsonut edesmenneen Peter Jenningsin dokumenttiohjelman ”Seeing is Believing” helmikuussa 2005. Hellyer päätti lukea kirjan, joka oli seissyt kahden vuoden ajan hyllyllä. Philip Corson kirja The Day After Roswell herätti Hellyerissä voimakasta kiinnostusta sen poliittisten vaikutusten ja Corson ansiokkaiden palvelusten vuoksi Yhdysvaltain armeijassa ja Eisenhowerin hallinnossa. Corso, joka oli ylennyt everstiluutnantiksi, mainitsi kirjassaan todellisia henkilöitä, instituutioita ja tapahtumia, jotka voitiin tarkistaa. Poliittisten vaikutusten kiehtomana Hellyer päätti selvittää, oliko Corson kirja totta vai ”fiktiota”. Hän otti yhteyttä eläkkeellä olevaan Yhdysvaltain ilmavoimien kenraaliin ja puhui suoraan tämän kanssa vahvistaakseen Corson väitteet. Nimetön kenraali sanoi yksinkertaisesti: ”Jokainen sana on totta ja enemmänkin”. [5] Hellyer keskusteli sitten kenraalin kanssa ”ja enemmänkin…” -osasta ja väitti, että hänelle kerrottiin merkittäviä asioita UFOista ja avaruusolentohypoteesista, jonka mukaan planeettojen väliset vierailijat ovat olleet täällä ainakin vuodesta 1947 lähtien. Hellyer kysyi sitten yksityisesti useilta ”virkamiehiltä”, joista jotkut olivat korkeissa asemissa, Corsosta ja sai jälleen vahvistuksen sille, että Corson väitteet olivat paikkansapitäviä. [6] Lopulta vakuuttuneena siitä, että UFO-ilmiö oli todellinen, Hellyer päätti tulla esiin ja puhua julkisesti joistakin ”kaikkein tärkeimmistä poliittisista kysymyksistä, joihin on puututtava”.
Hellyerin esiin nostamista syvällisistä poliittisista kysymyksistä yksi oli Yhdysvaltain armeijan päätös luokitella avaruudesta saapuvat vierailijat ”vihollisiksi”. Hellyerin mukaan tämä on johtanut ”laser- ja hiukkaspyssyjen kehittämiseen siinä määrin, että niitä voidaan käyttää avaruudesta saapuvia vierailijoita vastaan”. Hellyer on huolissaan juuri vierailijoina avaruudesta saapuvien olentojen kohdentamisesta, ja hän kysyy: ”Onko viisasta käyttää niin paljon aikaa ja rahaa aseiden kehittämiseen, joilla avaruudesta saapuvat vierailijat voidaan poistaa taivaalta?” Hellyer nostaa esiin tärkeän poliittisen kysymyksen: ”Ovatko he todella vihollisia vai vain kaukaa saapuneita laillisia tutkimusmatkailijoita?” Hellyerin kysymys on erittäin tärkeä, kun halutaan ymmärtää vierailijoiden ja viimeaikaisten avaruuteen suunnattujen aseiden välistä suhdetta. Merkittävää on, että Hellyerin kanta avaruuteen suunnattujen aseiden käyttöön ja vastustuksensa avaruusolentojen mahdolliseen sotilaalliseen kohdentamiseen on jyrkässä ristiriidassa sen miehen kanssa, joka alun perin vakuutti hänet avaruusolentojen todellisuudesta: everstiluutnantti Philip Corso.
Eversti Philip Corson tuki Strategic Defense Initiativelle & avaruuden aseistamiselle
Eläkkeellä oleva everstiluutnantti Philip Corso julisti William Birnesin kanssa kirjoittamassaan kirjassa The Day After Roswell, että avaruusolennot sieppasivat siviilejä, loukkasivat Yhdysvaltain ilmatilaa ja tuhosivat niitä pysäyttämään lähetetyt lentokoneet. Corso piti avaruusolentoja suorana uhkana Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle ja totesi: ”Yli viidenkymmenen vuoden ajan sota UFOja vastaan on jatkunut, kun olemme yrittäneet puolustautua niiden tunkeutumista vastaan.” [7] Muualla teoksessa The Day After Roswell Corso kuvaa UFOjen aiheuttamaa kansallista turvallisuusuhkaa ja tarvetta sotilaalliseen aseistamisohjelmaan, jonka avulla voitaisiin kohdistaa ja ampua alas tällaisia rikkomuksia tekeviä UFOja. Hän kannatti erityisesti presidentti Reaganin strategista puolustusaloitetta (SDI). Corso uskoi, että SDI oli asianmukainen vastaus avaruusolentojen tunkeutumisiin ja että sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto tiesivät, mikä SDI:n todellinen tarkoitus oli:
Me [Yhdysvallat ja Neuvostoliitto] tiesimme molemmat, ketkä olivat SDI:n todelliset kohteet… Ne olivat UFOt, avaruusalukset, jotka luulivat olevansa haavoittumattomia ja näkymättömiä, kun ne liitelivät ilmakehämme reunoilla, syöksyivät alas tuhoamaan viestintäämme EMP-purskeilla, pörräsivät avaruusalustemme ympärillä, kolonisoivat Kuun pintaa, silpoivat karjaa kauhistuttavissa biologisissa kokeissaan ja jopa sieppasivat ihmisiä lääketieteellisiin kokeisiinsa ja lajien risteyttämiseen. Ja mikä pahinta, meidän piti antaa heidän tehdä niin, koska meillä ei ollut aseita puolustautua. [8]
Useat UFO-tutkijat ovat väittäneet, että nämä sotaisat lausunnot avaruusolentoja kohtaan ovat Corson yhteistyökumppanin William Birnesin lisäämiä, eikä Corso ollut niin avaruusolentojen vastainen kuin The Day After Roswell antaa ymmärtää. Tämä ei pidä paikkaansa, kuten Corson alkuperäisten muistiinpanojen lukeminen osoittaa. Hänen alkuperäiset muistiinpanonsa on julkaistu Italiassa, ja ne sisältävät monia vastaavia lausuntoja, jotka paljastavat Corson syvän vihamielisyyden avaruusolentoja kohtaan. [9] Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmatilan loukkaamisesta Corso kirjoitti: ”Ne ovat loukanneet ilmatilaamme rankaisematta ja jopa laskeutuneet alueellemme. Tahallisesta tai tahattomasta, he ovat suorittaneet vihamielisiä tekoja. Kansalaisiamme on siepattu ja tapettu.” [10] Corso kuvasi tarkasti avaruusolentojen ja väestön välisen vuorovaikutuksen luonteen:
avaruusolennot ovat osoittaneet kylmää välinpitämättömyyttä uhrejaan kohtaan. Heidän käyttäytymisensä on ollut salakavalaa, ja näyttää siltä, että he saattavat käyttää Maapalloamme hyväkseen ja manipuloida Maapallon elämää. Skeptikot puolustavat heitä sillä, että he ovat mahdollisesti hyväntahtoisia ja haluavat auttaa, mutta ei ole mitään näyttöä siitä, että he olisivat parantaneet ketään tai lievittäneet ihmisten vaivoja. Sen sijaan he ovat aiheuttaneet kipua, kärsimystä ja jopa kuolemaa.[11]
Corso paljastaa tässä syvän vihamielisyytensä avaruusolentoja kohtaan ja tiedot, jotka hän oli saanut niiden tunkeilevista toimista. Hänen lausunnoistaan käy ilmi, että hän suhtautui skeptisesti vierailevien avaruusolentojen ”hyväntahtoisuuteen”. Corso kannatti esimerkiksi kenraali Douglas Macarthurin vuonna 1955 esittämää väitettä, että ”maailman kansakuntien on yhdistyttävä, sillä seuraava sota on planeettojen välinen sota”. Yhdysvaltojen ja Venäjän (entisen Neuvostoliiton) yhteistyöstä avaruusolentojen kanssa Corso kirjoitti: ”Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat yhdistäneet avaruusohjelmansa yhteistä vihollista vastaan.” [12]
Näin ollen voidaan päätellä, että Corso uskoi vakaasti, että avaruusolennot ovat todellinen uhka Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle ja että avaruuden aseistaminen oli kiireellinen poliittinen prioriteetti ”Maan ulkopuolisen vihollisen” torjumiseksi. Jos Corso olisi vielä elossa, hän olisi epäilemättä Yhdysvaltojen ilmavoimien nykyisten suunnitelmien vahva kannattaja aseistaa avaruus ja rakentaa globaali puolustuskilpi, joka voisi ottaa avaruusolennot kohteekseen. Lyhyesti sanottuna Corso on johdonmukaisesti osoittanut voimakasta tukea sotilaallisille ratkaisuille vierailijoiden avaruusolentojen läsnäololle, jotka hänen mielestään suorittivat sieppauksia ja muita ”tunkeilevia toimia”, jotka muodostivat suoran uhan Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle.
Ovatko avaruusolennot globaali uhka?
Nyt voidaan esittää kysymys, ovatko avaruusolennot todella kansallinen turvallisuusuhka Yhdysvalloille tai yleisemmin maapallolle. Kysymys on hyvin monimutkainen, koska avaruusolentojen läsnäolosta on ristiriitaista tietoa useilta ilmiantajilta ja todistajilta, joiden todistuksia on vaikeampi tarkistaa verrattuna korkeasti kunnioitetun Corson tapaukseen. Tällaiseen poliittiseen kysymykseen vastaaminen edellyttää ensinnäkin, että ymmärretään avaruusolentojen aiheuttaman ”kansallisen turvallisuuden uhan” luonne. Toiseksi on tunnistettava kaikki avaruusolentojen ryhmät, jotka saattavat suorittaa ”uhaksi” luokiteltavia tunkeilevia toimia. Lopuksi on tunnistettava avaruusolennot, jotka suorittavat ei-tunkeilevia toimia, jotka eivät näytä uhkaavan Yhdysvaltojen tai muiden maiden kansallista turvallisuutta.
On liikkunut monia huhuja siitä, että Yhdysvallat olisi solminut sopimuksia avaruusolentojen kanssa. Esimerkiksi on olemassa huomattava määrä aihetodisteita ja todistajanlausuntoja, jotka viittaavat siihen, että presidentti Eisenhower olisi ollut aktiivisesti mukana tapaamisissa avaruusolentojen kanssa ja sopimusten solmimisessa heidän kanssaan.[13] Eisenhowerin hallinnossa palvellut eversti Corso viittaa tällaisiin sopimuksiin useissa kohdissa teoksessaan Day After Roswell. Hän kirjoittaa esimerkiksi: ”Olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen heidän [Maapallon ulkopuolisten olentojen] kanssa, koska emme pystyneet taistelemaan heitä vastaan. He määräsivät ehdot, koska tiesivät, että pelkäsimme eniten paljastumista.”[14]
Yhä useammat väitetyt ilmiantajat ovat kuvailleet erilaisia sopimuksia, jotka on tehty avaruusolentojen kanssa ja joista he ovat nähneet suoraa näyttöä osallistuessaan korkeimman mahdollisen turvallisuusluokituksen projekteihin tai tehtäviin. Näihin sopimuksiin liittyi väitetysti teknologian tai tiedon vaihtoa avaruusolentojen kanssa vastineeksi oikeudesta perustaa tukikohtia Yhdysvaltojen alueelle. Corso paljastaa tällaisten tukikohtien olemassaolon yksityisissä muistiinpanoissaan. Kuvattuaan avaruusolentojen erilaisia tunkeilevia toimia Corso esitti seuraavan järkyttävän väitteen: ”Edellä mainitut ovat sotatoimia, joita emme suvaitse miltään maalliselta taholta. Näyttää siltä, että he eivät myöskään suvaitse tällaisia toimia meidän taholtamme heidän tukikohdissaan.” [15] Tästä voidaan päätellä, että avaruusolennoilla on tukikohtia, todennäköisesti Yhdysvaltojen alueella, kuten muutkin ilmiantajat ovat väittäneet, ja että Yhdysvaltojen hallitus oli voimaton valvomaan näitä tukikohtia täysin.
Corso väittää, että näihin sopimuksiin tai ”neuvoteltuun antautumiseen” osallistuneet avaruusolennot ovat suorittaneet sieppauksia, geneettisiä kokeita ja ilmailutoimintaa, jotka herättävät suurta epäilyä niiden lopullisista aikeista. Corso korosti toistuvasti, että tällaiset tunkeilevat toimet olivat sotatoimia ja oikeuttivat Yhdysvaltain viranomaisten yhteisen sotilaallisen vastauksen. On syytä huomata, että ennen näitä väitettyjä sopimuksia suurin osa ihmisten ja avaruusolentojen välisistä vuorovaikutuksista näytti kuuluvan 1950-luvulla syntyneeseen hyväntahtoisten ”avaruusveljien” kategoriaan. [16] Yksittäiset ”kontaktihenkilöt” väittivät kokeneensa erilaisia positiivisia avaruusolentojen kanssa tapahtuneita kokemuksia, jotka herättivät nopeasti suuren kiinnostuksen hyväntahtoisia ”avaruusveljiä” kohtaan. On syytä uskoa, että sieppausilmiö, joka tuli yleiseen tietoisuuteen kuuluisan Betty ja Barney Hillin tapauksen myötä vuonna 1961, oli suora seuraus väitetyistä sopimuksista avaruusolentojen kanssa. Tämä ei tarkoita, että negatiivisia kokemuksia avaruusolentojen kanssa tai ”sieppauksia” ei olisi tapahtunut ennen sopimuksia, vaan että sopimukset mahdollistivat näiden sieppausten lisääntymisen vauhdilla, joka ylitti selvästi sen, mitä viranomaiset olivat alun perin hyväksyneet.
Salahallitus, MJ-12 & salaiset sopimukset avaruusolentojen kanssa
UFO-tutkijat tuntevat salaisista sopimuksista vastaavan viranomaisen yleisesti nimellä Majestic-12 tai MJ-12-ryhmä. Todisteita tällaisen salaisen organisaation olemassaolosta löytyi vuonna 1987, kun löydettiin presidentti Eisenhowerin erityisavustajan Robert Cutlerin kenraali Nathan Twiningille lähettämä muistio. Muistiossa viitattiin 16. heinäkuuta 1954 pidettävään kokoukseen ja mainittiin ”MJ-12 Special Studies Project”. Muistio löydettiin kansallisarkistosta, ja sen aitous on todistettu. [17] Toisessa UFO-tutkijoille ”vuotaneessa” asiakirjassa, joka tunnetaan nimellä Eisenhowerin briiffausdokumentti, Majestic-12:n kuvataan olevan UFO-ilmiön operatiivisessa hallinnassa:
Operaatio Majestic-12 on erittäin salainen tutkimus- ja kehitys-/tiedusteluoperaatio, joka on suoraan ja yksinomaan Yhdysvaltain presidentin alainen. Projektin operaatiot toteutetaan Majestic-12 (Majic-12) -ryhmän valvonnassa, joka perustettiin presidentti Trumanin erityisellä salaisella asetuksella 24. syyskuuta 1947. [18]
Briiffausdokumentti on edelleen kiistanalainen, mutta tutkijoiden perusteellinen arkistoanalyysi viittaa vahvasti sen aitouteen.[19]
Briiffausdokumentissa lueteltiin 12 merkittävää sotilasviranomaista ja kansallisen turvallisuuden asiantuntijaa sen jäseniksi, joiden joukossa oli Gordon Gray, joka oli toiminut useissa puolustusalan johtotehtävissä, muun muassa presidentti Trumanin armeijan sihteerinä vuosina 1949–1950. Myöhemmin hän oli presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden erityisavustaja (1958–1961). Merkittävää on, että presidentti Truman nimitti Grayn vuonna 1951 perustetun psykologisen strategian lautakunnan (PSB) ensimmäiseksi johtajaksi, ja lautakunta julistettiin osaksi CIA:ta. Vuonna 1953 PSB korvattiin vaikutusvaltaisemman operaatioiden koordinointilautakunnan (OCB) kanssa. On syytä perehtyä näiden molempien organisaatioiden historiaan ja toimintaan, koska ne liittyvät UFO-ilmiön hallintaan. Lisäksi kumpikin organisaatio otti sotilastiedustelun asiantuntijan, eversti Corson, mukaan erilaisiin salaisiin operaatioihin hänen palveluksensa aikana Eisenhowerin hallinnossa. On todennäköistä, että näissä lautakunnissa työskentely antoi Corsolle taustatietoa, joka muovasi hänen näkemyksensä avaruusolennoista ja tukea avaruuden aseistamiselle.
Psykologisen strategian lautakunta (PSB) perustettiin ”NSC:n alaisuuteen koordinoimaan hallituksen psykologisen sodankäynnin strategiaa”. [20] PSB:n viralliseksi seuraajaksi tuli vaikutusvaltaisempi operaatioiden koordinointineuvosto, joka perustettiin 2. syyskuuta 1953 annetulla presidentin asetuksella 10483 seuraavalla peruskirjalla:
…Operaatioiden koordinointilautakunta (1) Aina kun presidentti sitä myöhemmin määrää, neuvoo lautakunta asianomaisia virastoja… kunkin turvallisuustoimenpiteen tai -hankkeen toteuttamisessa siten, että se edistää täysimääräisesti kansallisten turvallisuustavoitteiden saavuttamista ja sitä erityistä mielipiteiden ilmapiiriä, jota Yhdysvallat pyrkii saavuttamaan maailmassa….
Alun perin OCB toimi ulkoministeriön alaisuudessa, ja vaikka se oli virallisesti valtuutettu raportoimaan kansalliselle turvallisuusneuvostolle (NSC) ja panemaan täytäntöön NSC:n päätöksiä, se oli virallisesti riippumaton NSC:stä. 25. helmikuuta 1957 annetulla presidentin asetuksella 10700 OCB liitettiin virallisesti NSC:hen, mikä tarkoitti, että NSC:llä oli suurempi valvonta- ja määräysvalta OCB:hen. Presidentti Kennedy lakkautti OCB:n virallisesti 18. helmikuuta 1961 annetulla presidentin asetuksella 10920, jolla kumottiin presidentin asetus 10700.
Sekä Psykologisen strategian lautakunta (Psychological Strategy Board, PSB) että Operaatioiden koordinointilautakunta (Operations Coordinating Board, OCB) olivat virastojen välisiä komiteoita, jotka vastasivat salaisista operaatioista Trumanin ja Eisenhowerin hallintojen aikana ja raportoivat suoraan kansalliselle turvallisuusneuvostolle. Sekä PSB että OCB olivat erikoistuneet psykologiseen sodankäyntiin propagandan, joukkotiedotusvälineiden ja disinformaation avulla. Nämä osoittautuivat juuri niiksi välineiksi, joita käytettiin UFO-ilmiön kieltämiseen tai pilkkaamiseen Yhdysvalloissa, mikä viittaa siihen, että sekä PSB että OCB olivat tässä avainasemassa.
On spekuloitu, että OCB:llä oli keskeinen rooli UFO-ilmiön hallinnassa ja että se jatkaa salaa tätä roolia toisella nimellä.[21] Corson alkuperäiset muistiinpanot tarjoavat todisteita, jotka tukevat sekä PSB:n että OCB:n roolia UFO-ilmiön hallinnassa. Hänen sotilastietojensa mukaan eversti Corso oli palveluksessa sekä psykologisen strategian lautakunnassa että operaatioiden koordinointilautakunnassa Eisenhowerin hallinnon aikana vuosina 1953–1956. Corso sai lukuisia turvallisuusselvityksiä, joista osa antoi hänelle pääsyn UFO-tietoihin. Alkuperäisissä muistiinpanoissaan Corso kirjoittaa:
Sotilasurani aikana minulle myönnettiin yhdeksän yli ”Top Secret” -tason turvallisuusluokitusta. Näihin kuuluivat salaus-, satelliitti-, koodi- ja sieppausluokitukset, erityiset operatiiviset turvallisuusluokitukset sekä Valkoisen talon (NSC) erityisasioiden ”Eyes Only” -luokitus. Niiden ansiosta minulla oli pääsy kaikkiin hallituksen asiakirjoihin, mukaan lukien ”UFO”-tietoihin. [22]
Näin ollen Corson palvelus sekä PSB:ssä että OCB:ssä ja hänen pääsynsä UFO-tietoihin ovat todisteita siitä, että nämä molemmat elimet olivat keskeisessä roolissa UFO-ilmiön hallinnassa salaisilla psykologisilla operaatioilla. Lisäksi OCB:tä ei lakkautettu Kennedyn toimesta vuonna 1961, kuten yleisesti luullaan, sillä presidentin asetuksen 10700 kumoaminen teki OCB:stä käytännössä riippumattoman NSC:stä sen sijaan, että se olisi lakkautettu. Presidentin käsky 10920 vain poisti OCB:n Kennedyn hallinnon valvonnasta ja tarkastuksesta. Tämä teki OCB:stä jälleen itsenäisen virastojen välisen hallitusorganisaation, jolla oli merkittävä valta sen hallinnoimien salaisien psykologisten ohjelmien kautta, ja tärkeän täytäntöönpanomekanismin vieläkin salaperäisemmälle Majestic-12:lle.
Salaisen luonteensa ja vastuuttoman asemansa vuoksi Majestic-12 ja salaiset organisaatiot, kuten UFO-asioita hallinnoiva Operations Coordinating Board, kutsutaan ”salahallitukseksi”. Kun kuuluisa Washington Postin kirjeenvaihtaja Sarah McClendon kysyi presidentti Clintonilta, miksi hän ei tehnyt enemmän UFO-totuuden paljastamiseksi, Clinton kuulemma vastasi: ”Sarah, hallituksen sisällä on salainen hallitus, jota en hallitse.” [23] ”Salahallitus” on hallituksen sisällä toimiva hallitus, joka hallitsee ja tekee poliittisia päätöksiä siitä, miten käsitellä avaruusolentoja, ovatko ne ”uhka” vai eivät, ja kehittää sopimuksia joidenkin avaruusolentojen sivilisaatioiden kanssa.
‘Sisäinen’ versus ‘ulkoinen’ virailevien avaruusolentojen aiheuttama turvallisuusuhka
On käyty kiivasta keskustelua siitä, onko Corso kuvaamien sieppausten ja muiden tunkeilevien toimien takana olevilla avaruusolentoilla (joita yleisesti kutsutaan Zeta Reticulumista peräisin oleviksi ”Harmaiksi”) salainen ‘valloitussuunnitelma’. Tutkijat, kuten tohtori David Jacobs (kirjan The Threat kirjoittaja), uskovat, että ”Harmailla” on salainen suunnitelma valloittaa ihmisyhteiskunta luomalla ylivoimainen hybridirotu. Toisaalta tutkijat kuten tohtori John Mack (kirjan Passport to the Cosmos kirjoittaja) uskovat, että tähtivierailijat ovat laatineet ”muutosohjelman”, jonka tarkoituksena on yhdistää avaruusolentojen ja ihmiskunnan parhaat ominaisuudet. Vaikka tämä on tärkeä keskustelu, se sivuuttaa yhden avaruusolentojen läsnäolon keskeisistä piirteistä – salaiset sopimukset avaruusolentojen ja ”salahallituksen” välillä. Kun pohditaan ”muutos” vs. ‘valloitus’ -keskustelua, on tärkeää ottaa huomioon kaikki tiedot ja laatia monipuolinen vastaus, jossa huomioidaan eri avaruusolentojen rodut ja niiden toiminnot. Vierailijat avaruudesta on erotettava sen perusteella, kuuluvatko he ”salahallituksen” kanssa tehtyjen salaisten sopimusten verkostoon vai eivät. [24]
Keskeinen poliittinen kysymys ei ole se, pitäisikö meidän luoda yhteys avaruusolentoihin ratkaistaksemme erimielisyydet, jotka johtavat konflikteihin Corson ja muiden raportoimien sieppausten tai muiden tunkeilevien toimien määrän suhteen. Keskeinen kysymys on avaruusolentojen kanssa tehtyjen sopimusten tarkka luonne ja se, miten nämä sopimukset toteutetaan salaa ja ilman vastuuta. Sieppausilmiön osalta on hyvin todennäköistä, että ne ovat mahdollistuneet tai kiihtyneet salaisista sopimuksista, joita salaiset hallitusviranomaiset ovat tehneet yhden tai useamman avaruusolentojen sivilisaation kanssa.
Näin ollen avaruusolentojen aiheuttama kansallinen turvallisuusuhka on salainen, joka perustuu salahallituksen ja joidenkin avaruusolentojen välisiin salaisiin sopimuksiin. Näihin sopimuksiin osallistuneiden avaruusolentojen motiivit ovat hyvin kyseenalaiset ja herättävät huomattavaa epäilyä niiden yleisten aikomusten suhteen. Lukuisat sieppaukset antavat varmasti aihetta Jacobsin ja muiden tutkijoiden esittämään ”vallankaappausskenaarioon”. Kun otetaan huomioon avaruusolentojen teknologian kehittämiseksi luotu laaja salainen infrastruktuuri ja tällaisen infrastruktuurin edellyttämä laiton rahoitus, käy selväksi, että avaruusolentojen aiheuttama kansallinen turvallisuusuhka on SISÄINEN eikä ULKOINEN. [25] Corson kuvaus avaruusolennoista ulkoisena sotilaallisena uhkana Yhdysvalloille ei siis ole tarkka.
Salaisten hallitusviranomaisten kanssa sopimuksia tehneet avaruusolennot ovat osallisina salailuun, vastuuttomuuteen ja laittomaan rahoitukseen perustuvan kansallisen turvallisuusjärjestelmän luomisessa. Tämä uhkaa suoraan Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta sekä avaruusolentojen salaisen vallankaappauksen että Yhdysvaltojen perustana olevien perustuslaillisten periaatteiden heikentymisen muodossa. Joidenkin avaruusolentovierailijoiden aiheuttama todellinen kansallinen turvallisuusuhka on seurausta ”salahallituksen” halusta hankkia ja kehittää avaruustekniikkaa hinnalla millä hyvänsä, vaikka se tarkoittaisi luvan antamista rajoitetulle määrälle sieppauksia ja muita tunkeilevia toimia.
Toisaalta, avaruusolennot, jotka eivät ole solmineet tällaisia teknologianvaihtosopimuksia salaisien hallitusviranomaisten kanssa, ovat käyttäytyneet tavalla, joka osoittaa suurta kunnioitusta heihin yhteyttä ottaneita henkilöitä kohtaan. Tämä käy ilmi lukuisista ”kontaktihenkilöiden” tai ”avaruusveljien” raporteista 1950-luvulta nykypäivään saakka. Nämä ulkoavaruuden olennot, jotka yleensä näyttävät ulkonäöltään ihmisiltä, osoittavat suurta kunnioitusta ihmisten vapaata tahtoa kohtaan ja noudattavat selvältä vaikuttavaa ohjetta olla puuttumatta ihmisten asioihin. Nämä väitetyt kontaktihenkilöt kuvailevat, että ulkoavaruuden olennot, jotka yrittävät auttaa ihmiskuntaa, ovat salaa avaruusaseiden kohteena, jotta niiden teknologia tai itse fyysiset ruumiit voitaisiin kaapata. Tämä koskee myös Zeta Reticulumista kotoisin olevia Harmaita, jotka ovat mukana sieppauksissa ja ovat tehneet sopimuksia salahallituksen kanssa. Harmaiden ja ”salahallituksen” välinen suhde näyttää olevan monimutkainen, ja jotkut ilmiantajat raportoivat niiden välisistä sotilaallisista yhteenotoista, jotka liittyvät siihen, kumpi tai kumpikin osapuoli on rikkonut salaisen sopimuksen ehtoja. [26]
Yhteenveto: Avaruusaseiden käyttö on sopimaton käytäntö vierailevia avaruusolentoja kohtaan
Avaruusaseiden käyttöönoton osalta on paljastettava, että avaruusolentoja otetaan kohteiksi tarkoituksellisesti. Tämä edellyttää Yhdysvaltojen ja muiden maiden lainsäätäjien informoimista, jotta voidaan kehittää asianmukaisempi poliittinen vastaus. On tarpeen lopettaa Yhdysvaltojen nykyinen politiikka, jossa avaruusaluksia valitaan avaruuteen sijoitettujen ja muiden kehittyneiden asejärjestelmien kohteiksi. Kuten Hellyer totesi syyskuussa 2005 pitämässään puheessa: ”Ovatko he todella vihollisia vai vain kaukaa tulleita laillisia tutkimusmatkailijoita?” Tämä poliittinen kysymys on monimutkainen Corsoa edustavien ilmiantajien näkökulmasta, sillä he uskovat, että avaruuden aseistaminen on asianmukaista. Corso ja muut sotilasviranomaiset perustelevat tätä politiikkaa avaruusolentojen tunkeilevalla toiminnalla.
Sieppausilmiö ja siihen liittyvät tunkeilevat toimet on ymmärrettävä salaisiksi turvaluokiteltujen sopimusten valossa, jotka on tehty ”salahallituksen” ja avaruusolentojen välillä. On syytä huomata, että Corson kaltaiset sotilasviranomaiset eivät näyttäneet saaneen tietoa ystävällisistä avaruusolennoista ja näiden ei-tunkeilevista toimista. Sen sijaan Corso sai tietoa sieppauksiin liittyvistä toimista ja muista avaruusolentojen tunkeutumisista, jotka johtivat ”viholliskuvan” luomiseen. Sam Keen kuvaa tätä prosessia teoksessaan Faces of the Enemy, jossa hän selventää, kuinka viholliskuvan luominen on ollut keskeinen tekijä menestyksekkäiden sotien käymisessä. [27] Lyhyesti sanottuna, viimeisen 50 vuoden aikana on syntynyt ”avaruusolentojen viholliskuva”, joka oikeuttaa avaruusaseiden kehittämisen ja käyttöönoton Corson ja muiden sotilasviranomaisten mukaan. Tämä johtaa meidät tohtori Werner Von Braunin entisen tiedottajan, tohtori Carol Rosinin varoituksiin, joiden mukaan keinotekoinen avaruusolentojen uhka on perustana avaruusolentojen olemassaolon julkistamiselle. [28] Tällainen keinotekoinen uhka ohjaisi yleisön käsityksiä avaruusolentojen olevan epäystävällisiä ja turvallisuusuhka. Tarvitaan tarkempi arvio, joka perustuu avaruusolentojen aiheuttamaan ”sisäiseen” ja ”ulkoiseen uhkaan”.
Näin ollen vastaus Hellyerin esittämään syvälliseen poliittiseen kysymykseen siitä, onko avaruuden aseistaminen asianmukainen poliittinen vastaus avaruusvierailijoihin, on EI. Avaruusvierailijoihin ei ole tarvetta reagoida sotilaallisesti. On selvää, että avaruusolennot, jotka muodostavat uskottavan ”kansallisen turvallisuusuhan”, tekevät niin osallistumalla salaisiin sopimuksiin, jotka mahdollistavat salaisen haltuunoton Yhdysvalloissa ja muissa maissa olemassa olevista avaruusolentoihin liittyvistä laajoista infrastruktuurihankkeista. Tämä salainen avaruusolentojen uhka vaatii POLIITTISEN ratkaisun eikä SOTILAALLISTA ratkaisua – avaruusolentojen läsnäolon julkistamisen.
Kun avaruusolentojen läsnäolo julkistetaan, voidaan varmistaa tarvittava avoimuus ja vastuullisuus, jotta teknologianvaihtosopimukset avaruusolentojen kanssa tehdään vastuullisella tavalla eivätkä ne altista ihmisyhteiskuntaa avaruusolentojen salaiselle ”vallankaappaukselle”. On hyvin todennäköistä, että sieppausilmiö lakkaisi olemasta ongelma, kun oltaisiin avoimia ja vastuullisia. Tällaisia toimia harjoittavia avaruusolentoja voitaisiin seurata tarkasti ja suostutella lopettamaan ihmisoikeuksia rikkovat toimet. Suostuttelumekanismeja olisi useita: tiukka julkinen keskustelu avaruusolentojen toimista, avaruusolentojen kouluttaminen ihmisoikeusnormeista ja monien avaruusolentojen sivilisaatioiden odotettavissa oleva tuki muiden avaruusolentojen rikkomusten seurannassa ja torjumisessa.
Kunnianarvoisa Paul Hellyer vaati kiireellistä julkista keskustelua nykyisten, avaruusolentoja koskevien sotilaallisten toimien asianmukaisuudesta. Eversti Corson kannattamaa nykyistä politiikkaa, jonka mukaan avaruus tulisi aseistaa ja avaruusolentojen alukset tulisi ottaa kohteeksi, tukevat monet entiset ja nykyiset sotilasviranomaiset, jotka ovat tietoisia avaruusolentojen vierailuista. Avaruuteen sijoitettujen aseiden kehittäminen ja käyttö avaruusolentoja vastaan osoittautuu huonoksi poliittiseksi valinnaksi, kun ”salahallituksen” ja avaruusolentojen välisten sopimusten todellinen historia paljastuu. Entisenä puolustusministerinä Paul Hellyer tuntee hyvin sotilasaseiden käytön merkityksen kansainvälisten poliittisten ongelmien ratkaisemisessa. Häntä on onniteltava siitä, että hän on tuonut julkisuuteen ”erittäin tärkeät poliittiset kysymykset, joihin on puututtava” avaruuden aseistamisen ja väitetyn avaruusolentojen ampumisen suhteen.
[6] Hellyer paljasti näiden viranomaisten olemassaolon yksityisessä keskustelussa tämän tekstin kirjoittajalle marraskuun 8. päivä 2005, mutta ei suostunut kertomaan lisätietoja anonymiteetin säilyttämiseksi.
[9] Philip Corso, L’Alba Di Una Nuova Era [Dawn of a New Age] tr. Maurizio Baiata (Pendragon, 2003). Kiitos Maurizio Baiatalle luvasta käyttää lainauksia Corson alkuperäisistä muistiinpanoista.
”Viisikymmentä miestä on johtanut Amerikkaa, ja se on suuri luku.” -- Joseph Kennedy
”Nykyisen (keskuspankin) rohkeat pyrkimykset hallita hallitusta ... ovat vain aavistuksia siitä kohtalosta, joka odottaa Amerikan kansaa, jos se huijataan jatkamaan tämän instituution toimintaa tai perustamaan toinen samanlainen.” -- Andrew Jackson
”Jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus lain antamaan suojeluun, mutta kun lait ryhtyvät lisäämään... keinotekoisia erotteluja, myöntämään arvonimiä, avustuksia ja yksinoikeuksia, jotta rikkaat rikastuisivat ja mahtavat olisivat voimakkaampia, on yhteiskunnan vaatimattomilla jäsenillä, maanviljelijöillä, mekaanikoilla ja työläisillä, joilla ei ole aikaa eikä keinoja turvata itselleen vastaavia etuja, oikeus valittaa hallituksensa epäoikeudenmukaisuudesta.” -- Andrew Jackson
”Kuningas Yrjö III:n kieltäytyminen sallimasta siirtokuntien käyttää rehellistä rahajärjestelmää, joka vapautti tavallisen ihmisen rahan manipuloijien kynsistä, oli luultavasti vallankumouksen tärkein syy.” -- Benjamin Franklin
”On hyvä, etteivät kansalaiset ymmärrä pankki- ja rahajärjestelmäämme, sillä jos he ymmärtäisivät, uskon, että vallankumous olisi jo ennen huomisaamua.” -- Henry Ford
Jos aiomme ottaa tulevaisuutemme takaisin, on tärkeää ymmärtää, miten länsimainen globaali oligarkia toimii ja miten se heikentää ja tuhoaa demokraattisia periaatteita. Bilderberg-ryhmää ympäröivän salaisuuden kiihtyvä purkautuminen vaihtoehtoisen median ja yhteiskunnallisen aktivismin ansiosta antaa meille nyt globalistimafian nimet, kasvot ja osoitteet. Joukkotiedotusvälineissä on ollut lähes täydellinen pimennossa jopa tämän ryhmän nimi sen perustamisesta lähtien, kunnes vasta äskettäin. Bilderbergerin David Rockefeller sanoi:
”Olemme kiitollisia The Washington Postille, The New York Timesille, Time-lehdelle ja muille suurille julkaisuille, joiden johtajat ovat osallistuneet kokouksiimme ja noudattaneet lupauksiaan vaitiolovelvollisuudesta lähes neljänkymmenen vuoden ajan…. Meidän olisi ollut mahdotonta kehittää suunnitelmaamme maailmaa varten, jos olisimme joutuneet julkisuuden kirkkaiden valojen kohteeksi noina vuosina. Mutta, maailma on nyt paljon sivistyneempi ja valmiimpi marssimaan kohti maailmanhallitusta.”
Bilderberg-ryhmän nimi tulee sen ensimmäisestä vuosittaisesta kokouksesta, joka pidettiin Bilderberg-hotellissa vuonna 1954. Ryhmällä on natsi- ja fasistijuuret, mutta sen juuret ulottuvat satoja vuosia taaksepäin. Ryhmässä on noin 100 varsinaista jäsentä ja ehkä neljäkymmentä muuta kutsuttua osallistujaa, jotka kiertävät ryhmän sisällä ja ulkopuolella. Se näyttää toimivan vieläkin salaisempien perheryhmien toimintaryhmänä; Rothschildit ovat niistä voimakkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat. Professori Mike Peters kirjoittaa seuraavaa artikkelissaan The Bilderberg Group and the Project of European Unification.
”Bilderberg” on saanut nimensä Alankomaiden prinssi Bernhardin omistamasta hotellista Arnhemin lähellä, jossa toukokuussa 1954 pidettiin ensimmäinen kokous, jota on sittemmin kutsuttu Bilderberg-ryhmäksi. Vaikka nimi on säilynyt, kokoukset on pidetty eri paikoissa. Prinssi Bernhard itse (joka muuten oli itse asiassa saksalainen eikä hollantilainen) toimi puheenjohtajana vuoteen 1976 asti, jolloin hän joutui eroamaan Lockheedin lahjusskandaalin vuoksi.
Ryhmän mahdollinen merkitys voidaan päätellä sen osallistujien asemasta: jäseninä on henkilöitä, joita useimpien määritelmien mukaan pidettäisiin Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan ”hallitsevan luokan” jäseninä. Konferensseihin osallistui useimpien suurimpien kansainvälisten yritysten tärkeitä henkilöitä, johtavia poliitikkoja ja tunnettuja älymystön edustajia (sekä akateemisessa että journalistisessa maailmassa).
Lisäksi lähes kaikki eurooppalaiset toimielimet, joita pidämme nykyään itsestään selvinä tai joita kohtelemme ikään kuin ne olisivat ”syntyneet” itsestään, EHTY:stä, ETY:stä ja Euratomista aina nykyiseen Euroopan unioniin asti, on suunniteltu ja luotu Bilderbergin toimintaan osallistuneiden henkilöiden toimesta.”
Prinssi Bernhard oli natsien SS:n jäsen, mutta hän väittää, että hänestä tuli jäsen pakosta. Olemme myös saaneet selville, että fasisti Allen Dullesilla on myös merkittävä rooli Bilderberg-ryhmän muodostamisessa. Jotkut jopa väittävät, että Bilderberg-ryhmä oli se salainen B-suunnitelma, jota natsit noudattivat sen jälkeen, kun heidän avoin yrityksensä maailmanhallintaan epäonnistui toisessa maailmansodassa.
Sen jäseninä on joitakin planeetan vaikutusvaltaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista ihmisistä, joihin kuuluu korkean tason poliitikkoja, kuninkaallisia, varakkaita teollisuusmiehiä ja pankkiireja, korkean tason sotilaita ja tiedusteluagentteja. Ryhmällä on ohjauskomitea, ja sen vuosittaisessa konferenssissa ryhmä jakautuu moniin eri komiteoihin, joiden odotetaan edistävän yksittäisten komiteoiden agendoja maailmanlaajuisesti.
Vaikka koko ryhmä kokoontuu vain kerran vuodessa, salaliittojen tutkijat ja aktivistit ovat tietoisia alaryhmistä, jotka kokoontuvat useammin. Oletan vahvasti, että jollakin näistä alaryhmistä on läheiset yhteydet MJ 12 -komiteaan ja siihen, mitä kutsun avaruusolentojen resurssikartelliyhtiöiksi, kuten General Electriciin.
Kissingerin, joka osallistuu säännöllisesti Bilderbergin kokouksiin, on jo pitkään huhuttu olevan MJ 12 -komitean puheenjohtaja. Nykyinen NSA:n johtaja osallistui vuoden 2012 kokoukseen, joten älkäämme unohtako entisen NSA:n johtajan Bobby Inmanin UFOja koskevia kommentteja. Enemmän kuin todennäköistä on, että hän oli entinen Bilderbergin osallistuja.
Globaalin yhteiskunnan onneksi Venäjän ja muut oligarkiat ympäri maailmaa suhtautuvat epäluuloisesti ja jopa vihaavat länsimaisia oligarkioita. Nämä syvät erimielisyydet ovat nyt osaltaan hidastamassa länsimaiden pyrkimystä kohti globaalia ylivaltaa ja hallintaa. Englantilainen Pravda sanoi pian vuoden 2012 Bilderberg-kokouksen jälkeen näin:
”Bilderberg-kokouksen loppuminen merkitsee lähestyviä ongelmia maailmalle. Hyvä uutinen on, että riippumattomat toimittajat kaivavat valtavirtamedian hautaa joka päivä. Kuka tarvitsee valtamediaa, kun on videoita koulutetuilta ihmisiltä? Heidän kanssaan kokoontuvat mielenosoittajat romuttavat näiden globaalien elitistien suunnitelmat.”
Venäjän oligarkia on siis järkyttynyt länsimaisen oligarkian sekaantumisesta heidän asioihinsa, mikä täydentää Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan vaihtoehtoisten tiedotusvälineiden ja aktivistien paljastusta vuoden 2012 Bilderberg-kokouksesta Virginiassa. He kiittävät salaliittoja tutkivia toimittajia ja aktivisteja, kuten infowar.comin ja theintelhub.comin Alex Jonesia sekä pitkäaikaista tutkijaa Jim Tuckeria ja brittiläisen Guardianin Charlie Skeltonia, heidän raportoinnistaan ja mielenosoituksistaan Bilderberg-ryhmän paljastamiseksi. Pravda sanoo:
”Voitte olla varmoja, että Putin ei anna Bilderbergien puuttua asiaan. Hän vannoi virkaanastujaispuheessaan 7. toukokuuta ”suojelevansa Venäjän suvereniteettia ja itsenäisyyttä”. Olen varma, että hän on samalla listalla kuin Ron Paul. Vladimir Putin on Kiinan lisäksi ainoa, joka ei pelkää vastustaa Bilderbergien agendaa fyysisesti sotilaallisin voimin.”
Paul Hellyer, Kanadan entinen puolustusministeri, ymmärtää todella paitsi maailmanpolitiikkaa myös eksopolitiikkaa. Tässä puheenvuorossaan nimeltä Globaali petos, globaali toivo, kansainvälisessä UFO-kongressissa 1. maaliskuuta 2011, hän käsittelee globaalin politiikan ja talouden makrokontekstia, jossa tähtien eksopolitiikka vaikuttaa merkittävästi ihmisten ja heidän lastensa jokapäiväiseen elämään.
Paul puhuu jopa pitkistä valkoisista avaruusolennoista ja kahden tunnin mittaisesta keskustelusta, jonka hän kävi Charles Hallin kanssa. Paulilla on pätevyys ja hän on tehnyt niin hyvää työtä tässä artikkelissa, jossa hän paljastaa globaalin yhteiskuntamme korruption, joka on johtanut täydelliseen läpinäkyvyyden puutteeseen ja irtautuvaan sivilisaatioon, että julkaisen tämän artikkelin kokonaisuudessaan tässä luvussa.
Paul Hellyer: Globaali petos, globaali toivo
Maailman rahoitusjärjestelmä on täydellinen huijaus. Se on yksi jättimäinen Ponzi-huijaus, joka ei ole yhtään sen parempi kuin Bernie Madoffin huijaus, jolla hän huijasi ystäviään ja naapureitaan, ja tuhansia kertoja pahempi, jos lasketaan yhteen niiden uhrien kokonaismäärä, jotka se on ryöstänyt lukemattomien sukupolvien aikana.
Tärkein ero näiden kahden järjestelmän välillä on se, että Madoff toimi lain ulkopuolella, kun taas kansainvälinen pankkikartelli on saanut monarkkien, presidenttien ja pääministerien sukupolvet toisensa jälkeen suostuteltua antamaan lainsäädännöllisen suojan varkaudelleen.
Pankkien Ponzi-järjestelmä on hälyttävän yksinkertainen. Ne lainaavat samaa rahaa useille ihmisille tai laitoksille samanaikaisesti ja keräävät siitä korkoa jokaiselta. Pankit lainaavat kuitenkin todellisuudessa luottoa, ja se, mitä ne saavat takaisin korvauksena tästä etuoikeudesta, on velka, joka on maksettava takaisin korkoineen.
Sitä, kuinka monta kertaa he lainaavat samaa rahaa, kutsutaan vipuvaikutukseksi. Käytäntö on yhtä vanha kuin kukkulat, mutta meidän tarkoituksiamme varten voimme aloittaa Lombard Streetin kultasepistä Lontoossa, Englannissa, jotka ottivat vastaan talletuksia, joita vastaan he laskivat liikkeeseen vaadittaessa lunastettavia todistuksia. He maksoivat tallettajilleen nimelliskorkoa sillä edellytyksellä, että he voisivat lainata rahat asiakkailleen korkeammalla korolla. He huomasivat pian, että he pystyivät lainaamaan enemmän kuin heillä oli holveissaan, koska vain harvat tallettajat tulivat lunastamaan kultaa tai hopeaa kerrallaan. Se oli huijausta. Se oli laitonta.
Siitä huolimatta he pääsivät pitkään pälkähästä, ja huijaus laillistettiin, kun Englannin pankki perustettiin auttamaan kuningas Vilhelmiä rahoittamaan sotaansa. Rikkaat ihmiset merkitsivät 1 200 000 puntaa kultaa ja hopeaa pääomana pankin perustamiseksi, joka sitten lainattiin hallitukselle 8 prosentin korolla. Osoittaakseen kiitollisuutensa kuningas antoi pankin painattaa 1 200 000 punnan seteleitä ja lainata niitä korkealla korolla. Pankki sai käytännössä lainata samaa rahaa kahdesti – kerran hallitukselle ja kerran kansalle.
Vuosien mittaan pankkien ahneuden ja poliitikkojen myötävaikutuksen ansiosta tämä suhde on kasvanut dramaattisesti. 1900-luvun alkupuolella liittovaltion peruskirjan saaneiden yhdysvaltalaisten pankkien edellytettiin pitävän 25 prosentin kultareserviä. Se tarkoittaa, että ne saivat lainata samaa rahaa neljä kertaa. Muistan, kun kanadalaisilta pankeilta vaadittiin 8 prosentin käteisvarantoa. Se tarkoittaa, että ne saivat lainata samaa rahaa 12½ kertaa.
Nykyään, kiitos Milton Friedmanin järjettömän suunnanmuutoksen 100 prosentin käteisvarantojen kannattajasta vastakkaiseen ääripäähän eli nollavarantoihin ja sen, että maailman suurimmat keskuspankit ottivat hänen ajatuksensa käyttöön vuonna 1974, kertoimet ovat kasvaneet dramaattisesti – joissakin tapauksissa jopa 20:1 tai enemmän. Pankit säilyttävät käteistä vain sen verran, että ne pystyvät vastaamaan niiden harvojen asiakkaiden päivittäisiin tarpeisiin, jotka menevät sisään ja pyytävät käteistä, ja näin ollen petokset ovat käytännössä täydellisiä.
Järjestelmä toimii näin. Oletetaan, että haluat lainata 35 000 dollaria ostaaksesi uuden auton. Käyt ystävällisen pankkiirisi luona ja pyydät lainaa. Hän pyytää sinulta vakuuksia — osakkeita, joukkovelkakirjoja, toisen kiinnityksen taloosi tai mökkiisi tai, jos et pysty toimittamaan mitään näistä, jonkun varakkaan ystävän tai sukulaisen allekirjoitusta. Kun vakuusvaatimus on täytetty, sinua pyydetään allekirjoittamaan velkakirja, joka koskee lainapääomaa ja sovittua korkoa.
Kun paperityöt on tehty ja velkakirja allekirjoitettu, pankkivirkailijasi tekee merkinnän pankin tietokoneeseen, ja äkkiä tilillesi ilmestyy 35 000 dollarin luotto, jolla voit ostaa autosi. Tärkeää on se, että sekuntia aiemmin tätä rahaa ei ollut olemassa. Se luotiin niin sanotusti tyhjästä.
Pankkitoiminnan yhtälö on eräänlainen kahdenkertainen kirjanpito, jossa setelistäsi tulee omaisuuserä pankin kirjanpidossa, ja tilillesi talletettu uusi raha on velka. Pankin voitto tulee sen alhaisen koron, jota sinulle mahdollisesti maksettaisiin talletuksestasi, jos et käyttäisi lainattua rahaa välittömästi, ja sen paljon korkeamman koron, jota sinun olisi maksettava velkakirjastasi, välisestä erotuksesta — tekninen termi on ”korkoero”.
Jossain vaiheessa sinun on kuitenkin maksettava velkasi ja mahdolliset korot pois. Eikä vain sinun, vaan kaikkien muidenkin, jotka ovat lainanneet ”rahaa” pankeilta — mukaan lukien hallitukset, jotka muuten omistavat oikeuden painaa rahaa mutta jotka ovat vastuuttomasti luovuttaneet tämän oikeuden yksityisten pankkiirien eliittijoukolle. Jokainen, joka laiminlyö maksujaan, on suurissa vaikeuksissa. Pankki takavarikoi maksukyvyttömien yksityishenkilöiden vakuudeksi antamat varat. Hallitus, joka on vaarassa joutua maksukyvyttömäksi, joutuu ottamaan lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta, joka sitten kertoo hallitukselle, miten sen on hoidettava asioitaan, mukaan luettuna palvelujen leikkaaminen ja julkisen omaisuuden myyminen kansainvälisille korppikotkakapitalisteille.
Todellisuudessa pankit ovat siis tehneet maailmasta yhden valtavan panttilainaamon. Panttilainaat osakkeesi, joukkovelkakirjasi, talosi, yrityksesi, rikkaan anoppisi tai maasi, ja pankki(t) antaa sinulle lainan, joka perustuu vakuuden arvoon.
Maailmanlaajuinen järjestelmä, jossa kaikki raha luodaan velaksi, on jatkuva katastrofi. Se on kuin jättimäinen ilmapallo, jonka pankit pumppaavat täyteen velkaa. Ilmapallo kasvaa ja kasvaa, kunnes velkakuormasta tulee liian raskas kannettavaksi, ja silloin se on kuin ilmapallo, johon on pistetty tappi. Järjestelmä kaatuu ja tuhannet tai joskus miljoonat viattomat ihmiset menettävät työpaikkansa, kotinsa, maatilansa ja yrityksensä.
Lähes jokaisen lukiolaisen pitäisi pystyä näkemään, että velanluontiin perustuva rahajärjestelmä on täysin mieletön. Maailman kokonaisvelka on matemaattisesti katsottuna aina kohti ääretöntä — eikä sitä ole mahdollista maksaa takaisin. Todellista rahaa (laillista maksuvälinettä), jolla se voitaisiin tehdä, ei ole olemassa, ja reaalitalous, joka on riippuvainen käteisestä rahasta kasvaakseen, vaihtaa pienemmälle vaihteelle aina, kun luottorahan tarjonta loppuu.
Ei ole yllättävää, että Yhdysvalloissa on ollut 25 taantumaa ja lamaa vuodesta 1890 lähtien. Useissa tapauksissa, kuten 1930-luvun suuressa lamassa ja nykyisessä suuressa lamassa, todisteet osoittavat, että muutamat sisäpiiriläiset, jotka auttoivat katastrofin käynnistämisessä, ennakoivat romahduksen.
Suuren laman jälkeen Yhdysvaltain senaatin pankki- ja valuuttakomitean raportissa, joka tuli laajalti tunnetuksi nimellä Pecora Report on the Practices of Stock Exchanges (Pecoran raportti arvopaperipörssien käytännöistä), todettiin, että oli sisäpiiriläisiä, jotka hyötyivät romahduksesta. ”Lainopillinen kikkailu ja pimeys olivat pankkiirien vankimmat liittolaiset”, Pecora kirjoitti muistelmissaan. Samanlaisia väitteitä esitettiin Charles Fergusonin tuomitsevassa dokumentissa ”Inside Job”, joka liittyy vuosien 2007-2008 romahdukseen. Nämä kertomukset ja muut historialliset todisteet osoittavat kiistatta, että suuri osa Wall Streetistä on mätää ytimiin asti. Siitä on tullut yksi jättimäinen myllynkivi sekä Yhdysvaltojen että maailman talouksien kaulassa.
Viimeaikaisen romahduksen sivulliset vahingot ovat olleet huikeat. Yhdysvaltain työministeriö arvioi, että pelkästään Yhdysvalloissa menetettiin 8,4 miljoonaa työpaikkaa. Useimmissa maissa menetys on ollut yhtä dramaattinen. Varallisuuden arvon on arvioitu laskeneen maailmanlaajuisesti 20 biljoonan dollarin verran, mutta yksikään syyllinen ei ole vankilassa. Luulisi, että jollakin olisi ollut kohtuus nostaa ryhmäkanne vähintään 10 biljoonan dollarin edestä jokaista yksilöä ja organisaatiota vastaan, jotka ovat millään tavoin myötävaikuttaneet katastrofiin.
On käsittämätöntä, että manipuloinnille niin altis järjestelmä on ylipäätään syntynyt. Evoluutio ei tapahtunut vahingossa. Sitä ei ohjannut Adam Smithin myyttinen näkymätön käsi. Päinvastoin, sitä on yli puolentoista vuosisadan ajan ohjannut Rothschildin perheen ja sen liittolaisten ja toisen maailmansodan jälkeen Rockefellerin perheen tuskin näkyvä käsi. Nämä kaksi dynastiaa yhdistivät voimansa ja käyttivät vaikutusvaltaansa monilla rintamilla Bilderberg-ryhmän perustaman salaisuuden verhon suojassa.
Pankkikartellin pitkän aikavälin vaikutus on mittaamaton. Niiden suurin vallankaappaus oli Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmän perustaminen. New Yorkin suuret pankit eivät todellakaan pitäneet ajatuksesta aidosta kilpailusta, joten pieni ryhmä piti salaisen kokouksen J.P. Morganin yksityisellä lomakohteella Jekyll Islandilla Georgian rannikolla. Heidän suunnitelmansa, jonka Paul M. Warburg suunnitteli ja jonka kongressi sittemmin hyväksyi, on laillinen yksityinen monopoli Yhdysvaltain rahan tarjontaan, jota käytetään harvojen hyväksi yleisen edun suojelun ja edistämisen varjolla.
Kansainvälisten pankkiirien taitavuutta kuvaa se, että he pystyivät laatimaan lakiesityksen, tarkistamaan sitä, muuttamaan sen nimeä ja tekemään ne muutamat kompromissit, jotka olivat välttämättömiä, jotta kongressi saattoi hyväksyä sen juuri ennen joulua, kun useat edustajat ovat varmaan haaveilleet sokerista ja luumusta sen sijaan, että olisivat toimineet huolellisesti. Ainoastaan Charles Lindberg vanhempi näytti ymmärtävän, mistä oli kyse.
Suoraan sanottuna kongressi siirsi suvereenin perustuslaillisen oikeutensa luoda rahaa yksityisten pankkiirien ryhmän yksinomaiseen hallintaan. Noston suuruusluokka on maailmanhistoriassa ennennäkemätön — luvut ovat nyt biljoonissa.
Pian lakiesityksen hyväksymisen jälkeen tragedian suuruusluokka alettiin tunnustaa. Demokraattien ruoskimiehenä toiminut William Jennings Bryan sanoi myöhemmin: ”Pitkän poliittisen urani aikana yksi asia, jota aidosti kadun, on se, että osallistuin pankki- ja valuuttalainsäädännön (Federal Reserve Act of 1913) saattamiseen voimaan.” Presidentti Woodrow Wilson kirjoitti vain kolme vuotta lain hyväksymisen jälkeen: ”Suurta teollisuusmaata hallitsee sen luottojärjestelmä. Luottojärjestelmämme on keskittynyt (Federal Reserve Systemiin).
Kansakunnan kasvu ja kaikki toimintamme ovat siis muutaman miehen käsissä….. Meistä on tullut yksi sivistyneen maailman pahimmin hallituista ja valvotuista hallituksista.” Mutta lakiesitystä ei kumottu; lähes 100 vuotta myöhemmin myynti on edelleen laki. Tämä saa miettimään, mitä kansanedustajat ovat tehneet ansaitakseen palkkansa.
Alkuperäisestä petoksesta vastuussa olevat ihmiset olivat hyvin kaukonäköisiä. He ymmärsivät, että kun tulevien hallitusten olisi lainattava heiltä, he tarvitsisivat jatkuvan tulovirran maksaakseen joukkovelkakirjojen korot. Niinpä he suostuttelivat hallituksen ottamaan käyttöön tuloverot, ensin väliaikaisena toimenpiteenä mutta myöhemmin pysyvästi, jotta se pystyisi täyttämään velvoitteensa joukkovelkakirjojen haltijoille. Verovuonna 2005 yksityishenkilöiden tuloverot olivat Yhdysvalloissa yhteensä 927 miljardia dollaria. Tästä summasta 352 miljardia dollaria eli 38 prosenttia tarvittiin pelkästään liittovaltion velan korkojen maksamiseen. Luku olisi nyt suurempi.
Pankkiirit, kuten heitä usein kutsuttiin, päättivät sitten, että riippumaton lehdistö saattaisi saada selville huijaukset. Oscar Callawaysta kerrotaan kongressin pöytäkirjassa 9. helmikuuta 1917 seuraavasti.
”Maaliskuussa 1915 J.P. Morganin intressit, teräs-, laivanrakennus- ja ruutiteollisuuden firmat sekä niiden tytärjärjestöt kokosivat yhteen 12 sanomalehtimaailman korkeassa asemassa olevaa miestä ja palkkasivat heidät valitsemaan Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimmat sanomalehdet ja riittävän määrän niitä, jotta ne pystyisivät yleisesti hallitsemaan Yhdysvaltojen päivälehdistön politiikkaa… He huomasivat, että oli vain tarpeen ostaa määräysvalta 25:ssä suurimmassa lehdessä. Sovittiin 25 lehdestä; lähetettiin lähettiläät ostamaan näiden lehtien politiikkaa, kansallista ja kansainvälistä; jokaista lehteä varten hankittiin päätoimittaja valvomaan ja muokkaamaan asianmukaisesti tietoja, jotka koskivat valmiuskysymyksiä, militarismia, finanssipolitiikkaa ja muita kansallisia ja kansainvälisiä asioita, joita pidettiin ostajien etujen kannalta elintärkeinä [ja tukahduttamaan] kaikki, mikä oli vastoin palveltujen etujen toiveita.”
On ehdotettu, että Bilderberger-ryhmä on saattanut ottaa mallia Morganin ennakkotapauksesta suojellakseen etujaan 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Tätä on mahdotonta todistaa, koska sen jäsenet ovat vannoneet salassapitovelvollisuuden, eikä lehdistö raportoi sen kokouksista. Voisiko olla pelkkää sattumaa, että rahajärjestelmä, globalisaation varjopuolet ja vuosikymmeniä jatkunut maan ulkopuolisten läsnäolon ja teknologian (erityisesti puhtaiden energialähteiden, jotka vaikuttaisivat öljyosakkeiden arvoon) peittely, jotka ovat kolme aihealuetta, jotka ovat pankkiirien välittömimmin hyödyttäviä, ovat kolme aihealuetta, joita valtalehdistö välttelee kuin ruttoa?
En ole valmis menemään niin pitkälle, että sanoisin, että kansainvälisen pankkijärjestelmän takana olevat miehet ovat pahoja ihmisiä, koska heidän ajatuksensa ovat yksityisiä. Sir Josiah, myöhemmin paroni Stamp, Englannin keskuspankin entinen johtaja, on kuitenkin antanut meille harvinaisen tilannekuvan totuudesta.
”Pankkitoiminta sai alkunsa vääryydestä ja syntyi synnissä. Pankkiirit omistavat maan. Ottakaa se heiltä pois, mutta jättäkää heille valta luoda rahaa, ja kynänheilautuksella he luovat tarpeeksi rahaa ostaakseen sen takaisin. Ottakaa kuitenkin tämä valta heiltä pois, ja kaikki minun kaltaiseni suuret omaisuudet katoavat, ja niiden pitäisi kadota, sillä tämä olisi onnellisempi ja parempi maailma elää. Mutta jos haluatte pysyä pankkiirien orjina ja maksaa oman orjuutenne kustannukset, antakaa heidän jatkaa rahan luomista.”
Viimeisimmässä romahduksessa vuosina 2007-2008 Fed toimi nopeasti estääkseen Ponzi-pyramidin täydellisen romahtamisen. Se painoi biljoonia dollareita pelastaakseen pankit ja muutamat teollisuudenalat, jotka olivat erittäin velkaantuneita pankeille.
Mutta mitä Fed teki veronmaksajille, joiden rahoja niin hurjasti laimennettiin pankkien pelastamiseksi? Ei mitään! Heidät jätettiin huolehtimaan itsestään. Miljoonat ihmiset menettivät työpaikkansa, tilansa, talonsa, toivonsa ja ihmisarvonsa olosuhteiden vuoksi, joihin he eivät voineet vaikuttaa. Veronmaksajat pelastivat pankit, mutta eivät saaneet mitään vastineeksi.
Sama pätee hallituksiin, jotka tulivat niin nopeasti apuun. Romahduksen seurauksena niiden tulot pienenivät, joten niiden oli pakko tehdä alijäämiä tai kasvattaa niitä ja ryhtyä leikkaamaan olennaisia palveluja.
Yhdysvaltain keskuspankki Fed teeskenteli auttavansa talouden elvyttämisessä laskemalla korot lähelle nollaa. Olisi mielenkiintoista selvittää, mitä kaikelle tälle edulliselle rahalle tapahtui. Se olisi hyvä aihe kongressin huomion kohteeksi. Kuinka paljon pankit käyttivät ostamalla kotimaisia ja ulkomaisia omaisuuseriä loppuunmyyntihintaan? Käyttivätkö rahoituslaitokset mitään siitä yrittäessään saada maailman elintarvikemarkkinat haltuunsa ja nostaa hintoja aikana, jolloin miljoonat näkevät nälkää?
Epäilemättä jotkut veronmaksajat hyödynsivät alhaisia korkoja, mutta varoitettiinko heitä vanhasta syötti- ja vaihtopelistä? Jokainen, joka hankkii omaisuutta halvalla rahalla, on vaarassa menettää omaisuutensa, kun Fed lopulta nostaa korkoja. Tämä kaikki on osa loputtoman typerälle rahajärjestelmällemme ominaista nousu- ja laskusuhdannetta.
Taloustiede ammattina
Mitä sanottavaa tällä kaikella on taloustieteen alasta? Se, mitä se todella kertoo, ei ole painokelpoista. Joku sanoi kerran, että jos laittaa 20 taloustieteilijää yhteen huoneeseen, saa 21 mielipidettä.
Se ei ole minun kokemukseni. Jos saat 20 taloustieteilijää koolle, he todennäköisesti antavat yhden tai korkeintaan kaksi vastausta. Ja jos joku on eri mieltä, 19 hukuttaa hänet todennäköisesti muiden alle, ja he kitisevät kuin papukaijaparvi sanoja, jotka he ovat opetelleet ulkoa professoreidensa opettamina.
Olen nähnyt tämän laumamentaliteetin omakohtaisesti. Kun minut valittiin alahuoneeseen vuonna 1949, Ottawassa oli vain kourallinen keynesiläisiä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin lähes kaikki olivat keynesiläisiä, mukaan luettuna kuulemma Richard Nixon.
Siihen aikaan monetaristeja oli vain muutama. He kuitenkin levisivät kuin sienet ja hallitsivat pian talouselämän maisemaa. Se saavutti vaiheen, jossa Keynes oli vastenmielinen, ja oli lähes mahdotonta saada vakinaista paikkaa taloustieteellisessä tiedekunnassa, ellei kuulunut Milton Friedmanin monetaristiseen vallankumoukseen.
Ilmeisesti vain vähän tai ei lainkaan ajateltiin sitä mahdollisuutta, että Keynes ja Friedman eivät olleet osuneet oikeaan. Edellinen oli hieman lähempänä todellisuutta kuin jälkimmäinen, mutta molemmat teoriat kaatuivat yhden väistämättömän totuuden kivikkoon. Molemmat olettivat, että talousjärjestelmä on itsekorjautuva, mutta yli kahden vuosisadan kokemus on osoittanut selvästi, että näin ei ole! Jonkun on oltava ruorissa, jonka tehtävänä on ohjata pois taloudellisen katastrofin karikoista ja kallioista, ja tämän henkilön on oltava vastuussa kansalle eikä itsekkäille noususuhdanteiden ylläpitäjille.
Ilmaston lämpeneminen
Vaikka pankkien uudistaminen on maailman tämän hetken kiireellisin ongelma, ilmaston lämpenemisellä on yhtä laajat tai jopa suuremmat pitkän aikavälin seuraukset. On täyttä huijausta teeskennellä, että meillä on kolmekymmentä, neljäkymmentä tai viisikymmentä vuotta aikaa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Jotkut arvostetut tiedemiehet ovat sitä mieltä, että olemme ehkä jo ylittäneet peruuttamattoman rajan. Vaikka se olisikin totta, emme voi kääntää kelloa taaksepäin; voimme vaikuttaa vain nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Yhdysvaltain kansallisen valtameri- ja ilmakehäviraston heinäkuussa 2010 julkaiseman raportin mukaan jokainen kolmesta viime vuosikymmenestä on ollut kaikkien aikojen kuumin. Raportissa koottiin yhteen tiedot kymmenestä ilmastonmuutosindikaattorista, joita 160 tutkimusryhmää 48 maassa on mitannut.
Tiedot osoittavat, että merenpinta nousee, arktisen alueen lumipeite sulaa aikaisemmin, ilman keskilämpötila nousee, myös valtamerten pintalämpötilat ovat nousseet, kesäaikainen merijääpeite vähenee, meri-ilman lämpötila on noussut, jäätiköt ovat menettäneet massaansa 19 vuoden ajan ja maa-alueen ilman lämpötila on noussut – kyseessä on maailmanlaajuinen suuntaus.
Kaikki tämä tekee tyhjäksi öljyteollisuuden propagandan, jonka tarkoituksena on herättää epäilyksiä tieteellisen tiedon luotettavuudesta. Ottaen mallia tupakkateollisuudesta, joka onnistui herättämään epäilyksiä tuotteidensa turvallisuudesta vuosia sen jälkeen, kun se tiesi tosiasiat yksityisesti, öljyteollisuus on yrittänyt herättää epäilyksiä siitä, että fossiiliset polttoaineet on kiireellisesti korvattava puhtaalla energialla, ja se on onnistunut melko hyvin. Niiden tapauksessa panokset ovat kuitenkin suuremmat. Oli tragedia, että niin monet ihmiset menettivät henkensä, koska heillä ei ollut kunnollista tietoa tupakoinnin seurauksista. Ilmaston lämpenemisen tapauksessa kuitenkin moninkertaisesti useamman ihmisen henki vaarantuu.
Silti öljykartelli tekee suunnitelmia ikään kuin mikään ei muuttuisi, ja että olemme jumissa kohtalokkaassa öljytaloudessa vuosikymmeniä, kunnes vahinko on peruuttamaton. On liian myöhäistä aloittaa lisää öljynporausta merellä. On liian myöhäistä kehittää uusia öljyhiekka-alueita Albertassa. On liian myöhäistä rakentaa lisää meluisia tuulimyllypuistoja. Siirtyminen on aloitettava nyt, ja siihen on asetettava 10 vuoden määräaika.
Onko se mahdollista? Totta kai se on mahdollista, mutta vain sellaisella mobilisaatiolla, joka on välttämätöntä selviytymissodan voittamiseksi. Yksi tekosyy toimettomuudelle on ollut rahan puute, joka johtuu valtion alijäämistä ja velasta. Mutta tämä este voidaan voittaa alle vuodessa, jos hallitukset ja lainsäätäjät muuttavat järjestelmää ja käyttävät suvereenia oikeuttaan tehdä fyysisesti mahdollisesta taloudellisesti mahdollista. Taivas tietää, että maailmassa on miljoonia työttömiä työntekijöitä, jotka odottavat, että he pystyvät vastaamaan haasteeseen.
Toinen suuri este on ollut yhteisymmärryksen puute siitä, millaisella puhtaalla energialla fossiiliset polttoaineet korvataan. Tästä pääsenkin lopulta päivän aiheeseen, maan ulkopuolisten läsnäoloon ja teknologiaan.
Avaruusolentojen läsnäolo ja teknologia
On petos, että Yhdysvaltain hallitus teeskentelee, ettei se ole kiinnostunut UFOista. Itse asiassa se on ollut erittäin kiinnostava ja luultavasti ensisijaisen kiinnostava asia jo vuosikymmeniä.
Varhainen kanadalainen ufologi Wilbert Smith, joka oli vanhempi työntekijä liikenneministeriössä, jossa minusta tuli ministeri pian hänen eläkkeelle siirtymisensä jälkeen, kirjoitti 21. marraskuuta 1950 päivätyn huippusalaisen muistion viestintäjohtajalle, jossa hän pyysi lupaa perustaa ryhmä tutkimaan UFOjen käyttövoimajärjestelmien geomagneettisia näkökohtia.
Osana muistioitaan Smith kertoi tehneensä hienovaraisia tiedusteluja Kanadan suurlähetystön henkilökunnan kautta Washingtonissa, josta hän sai seuraavat tiedot.
(a) Asia on Yhdysvaltojen hallituksen tiukimmin salassa pidettävä aihe, jopa korkeammalle luokiteltu kuin vetypommi.
(b) Lentävät lautaset poistuvat.
(c) Heidän toimintatapansa on tuntematon, mutta pieni ryhmä, jota johtaa tohtori Vannevar Bush, pyrkii keskitetysti siihen.
(d) Yhdysvaltojen viranomaiset pitävät koko asiaa erittäin merkittävänä.
Tohtori Vannevar Bush, yksi Amerikan merkittävimmistä tiedemiehistä, ja hänen kokoamansa asiantuntijaryhmä työskentelivät jo vuonna 1950 back-engineeringin parissa. (Takaisinmallinnus on yhdistetty taito ja tiede, jossa analysoidaan esinettä, tässä tapauksessa onnettomuusajoneuvon osia, sen ominaisuuksien määrittämiseksi mahdollista kopiointia tai mukauttamista varten.)
Monet UFOista kiinnostuneet käyttävät lähtökohtana yhtä heinäkuussa 1947 tapahtuneista Roswellin onnettomuuksista. Viimeaikaiset todisteet kuitenkin vahvistavat, että Yhdysvaltain armeijan ilmavoimat oli mukana onnettomuuksien etsinnöissä jo ennen sitä. Paola Harris haastatteli 5. heinäkuuta 2010 kahta miestä, Jose Padillaa ja Reme Bacaa, jotka olivat tuolloin 9- ja 7-vuotiaita ja jotka näkivät lautasen putoamisen Padillan maalle San Antonion lähellä New Mexicossa elokuussa 1945. Hänen uudessa kirjassaan Exopolitics: Stargate to a New Reality, Paola kertoo yksityiskohtaisesti siitä, mitä nämä miehet näkivät lapsina, varsinaisesta törmäyksestä, olentojen ulkonäöstä, heidän mukaansa otetuista aluksen palasista, sotilaallisesta siivouksesta ja syvällisestä analyysistä tapauksen merkityksestä.
Minulla oli äskettäin tilaisuus keskustella puhelimitse Reme Bacan kanssa, ja mieleeni jäi, että kun ylikonstaapeli Avila tuli kysymään Padillalta lupaa päästä hänen maalleen noutamaan ”esinettä”, hän kutsui sitä ”kokeelliseksi sääpalloksi”. Se oli täsmälleen sama temppu, jota prikaatikenraali Roger Ramey käytti viitaten Roswellin tapaukseen kaksi vuotta myöhemmin. Ilmeisesti armeijan mielikuvituksen puute oli huomattava.
Myöhempinä vuosina ilmavoimat, jotka olivat seuranneet armeijan ilmavoimia, kehittyivät paljon hienostuneemmiksi harhaanjohtavassa ja disinformaatiotekniikassaan. Niihin kuului muun muassa se, että Tähtivierailijat kuvattiin elokuvissa pahaenteisinä olentoina, joita meidän pitäisi pelätä — luultavasti aiheettomasti.
Toinen kiehtova tapaus, jonka Paola toi tietooni vähän aikaa sitten, oli Charles Hallin, fyysikon ja tietotekniikan ammattilaisen tapaus, joka työskenteli ilmavoimien meteorologina USA:n ilmavoimien pommitus- ja ampumaradalla Indian Springsissä, Nevadassa, 1960-luvulla.
Charles työskenteli läheisessä yhteydessä Pitkien Valkoisten lajin kanssa, joka ei ollut minulle aiemmin tuttu. Kuukausien kuluessa hän oppi menettämään pelkonsa avaruusolentoja kohtaan, jotka asuivat, työskentelivät ja leikkivät ilmavoimien alueella.
Kahden tunnin puhelinkeskustelun aikana hän kertoi minulle monia valkoisten ominaisuuksia, kuvaili partiolaivoja, joilla he matkustivat, ja sanoi, että suurin osa niistä oli koottu Yhdysvalloissa. Lisäksi hän kertoi emoaluksesta, joka saapui täysikuun öinä ja liukui läheisen vuoren kylkeen leikattuun hangaariinsa.
Se oli kiehtovaa, ja siihen kuului myös se, että Pitkät Valkoiset teki tiivistä yhteistyötä USAF:n kanssa ja vaihtoi teknologiaa 1960-luvun puolivälissä. On siis hyvin vaikea kuvitella, miten paljon on saavutettu 60 vuoden aikana, kun on takaisinmallinnettu muukalaisteknologiaa, joka oli paljon kehittyneempää kuin oma teknologiamme. Ei ole epäilystäkään siitä, että lukemattomat tiedemiehet, teknikot ja monet Amerikan kehittyneimmistä lentokone- ja asekonserneista ovat saaneet aikaan asioita, jotka olisi luokiteltu ihmeiksi vielä muutama vuosi sitten.
Väitetään, että yhdysvaltalaiset insinöörit, jotka työskentelevät yhdessä valtavista maanalaisista laitoksista, ovat rakentaneet ajoneuvoja, joita ei voi käytännössä erottaa muiden planeettojen ajoneuvoista. Jos tämä pitää paikkansa, mihin tarkoitukseen niitä käytetään, ja onko se hyvä vai sotilaallinen tarkoitus?
Tämän esityksen kannalta olennaisin löytöalue on kuitenkin kysymys eksoottisista energialähteistä. Vuosia sitten kerrottiin, että sekä nollapiste- että kylmäfuusioenergia oli kehitetty. Nämä ovat energialähteitä, jotka voisivat helpottaa 10 vuoden tavoitepäivämäärän saavuttamista ja paitsi mullistaa maailman parempaan suuntaan myös auttaa säilyttämään sen onnellisena elinympäristönä Maan asukkaille.
Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että nämä lähteet eivät ole vielä kaupallisesti käyttökelpoisia, meidän tarvitsee vain pyytää jotakin ystävällistä lajia auttamaan meitä, ja ne auttavat meitä, koska ne ovat syvästi huolissaan vastuullisuudestamme. Siinä tapauksessa, että kohtelemme niitä edelleen vihollisina muukalaisina ja teemme parhaamme ampuaksemme ne alas, meidän olisi hillittävä konfliktinhimomme ja omaksuttava hyväksyttävä galaksien välisen sivistyneisyyden taso.
Parempia ihmisiä
Kolmas olennainen muutos koskee meitä yksilöinä. Oikeudenmukainen ja rauhanomainen maailma ei ole mahdollinen, jos se on täynnä lahjontaa, petoksia ja kaikenlaista korruptiota. Ahneus on kuningas ja mammona hallitsee maailmaa.
Myös instituutioiden on muututtava. Suuret uskonnot ovat vuosisatojen ajan myyneet väitettyä paremmuuttaan tai yksinoikeuttaan miekan terällä, mikä on johtanut tuhansien viattomien kuolemaan. Kolme abrahamilaista uskontoa esimerkiksi väittävät kaikki, että paratiisiin pääsee sisäistä tietä. Matemaattisesti se on mahdotonta. Matemaattisesti on paljon todennäköisempää, että ne kaikki ovat väärässä ja että totuus on laajempi ja kattavampi.
Sekä antiikin että nykyajan historia viittaavat siihen, että ei ole mitään toivoa oikeudenmukaisesta ja rauhanomaisesta maailmasta, elleivät kaikki uskonnot ja uskonnottomat unohda erimielisyyksiään ja ala työskennellä yhdessä rakentaakseen Jumalan valtakuntaa maan päälle. Määrittelen tämän maailmaksi, jossa jokainen lapsi voi odottaa saavansa ruokaa syödäkseen, puhdasta vettä juodakseen, asianmukaiset vaatteet yllensä, katon päänsä päälle, pääsyn lääketieteelliseen apuun ja riittävästi koulutusta voidakseen päättää, miten hän voi parhaiten palvella ihmiskuntaa myönteisesti, arvokkaasti ja itsensä toteuttamiseksi.
Mikä ihana maailma se olisikaan! Mutta se edellyttäisi 180 asteen muutosta politiikassa ja prioriteeteissa sekä vakavaa pyrkimystä soveltaa kultaista sääntöä, jota kaikki uskonnot pitävät yhteisenä lankana.
Kultaisen säännön soveltaminen merkitsisi valtakuntien rakentamisen sekä sotilaallisen vallan ja etujen tavoittelun lopettamista. Esimerkiksi Yhdysvaltojen olisi lakattava olemasta oma pahin vihollisensa. Terrorismin vastaisen sodan julistaminen oli suurin strateginen moka, jonka olen nähnyt.
Syyskuun 11. päivänä 2001 World Trade Centeriin tehtyjen iskujen jälkeen Yhdysvallat nautti maailman, myös arabivaltioiden ja -väestön, myötätuntoa. Al-Qaidan aiheuttama uhka oli rajallinen ja poliisi- ja tiedusteluoperaatioiden mahdollisuuksien rajoissa.
Tilanne muuttui dramaattisesti Irakin sodan käynnistämisen myötä. Hyvä tahto alkoi haihtua yhdessä yössä. Pian muutamien kymmenien kapinallisten sijasta nuorten muslimien määrä, jotka olivat valmiita kuolemaan aatteensa puolesta, kasvoi tuhansiksi, ja suuri vihan ja epäluottamuksen kuilu peitti alleen suuren osan maailmaa.
Yhdysvallat on johdonmukaisesti kieltäytynyt olemasta tasapuolinen Israelin ja Palestiinan välisessä kiistassa, ja israelilaiset huijaavat itseään ja koko maailmaa väittäessään olevansa uhreja. Pitkään aikaan rauha oli heidän ulottuvillaan, jos he olisivat suostuneet oikeudenmukaiseen ratkaisuun ja elinvoimaisen Palestiinan valtion perustamiseen. Mutta kourallinen fundamentalisteja on aina onnistunut häiritsemään rauhanprosessia, koska he eivät ole halukkaita hyväksymään suuren rabbi Hillelin kehotusta. ”Kohtelkaa siis aina muita niin kuin haluaisitte heidän kohtelevan teitä; se on lain ja profeettojen sanoma.” Samaan aikaan maailman rauha ja vakaus ovat edelleen vaarassa.
Maailman yhteisön on omaksuttava periaatteet ja käytännöt, jotka ohittavat kaikenlaiset fundamentalistit, olivatpa he sitten kristittyjä, muslimeja, juutalaisia tai talousmiehiä. Lisäksi uskonnollisten ihmisten olisi kiinnitettävä enemmän huomiota pyhiin kirjoihinsa. Raamatussa ei ole mitään sellaista, joka oikeuttaisi ennaltaehkäisevän sodan ja siihen liittyvät mattopommitukset tai yhden ihmisen tappamiseen tarkoitetun lennokin tai ohjuksen laukaisemisen, kun on olemassa vaara, että myös viattomat sivulliset kuolevat. Koraanissa ei myöskään ole mitään sellaista, joka oikeuttaisi itsemurhapommitukset, jotka johtavat viattomien satunnaiseen kuolemaan.
Globaali toivo
Jos saatte sen vaikutelman, että maailma on menossa helvettiin, olette kuulleet viestini oikein. Mutta sen ei tarvitse olla niin. On olemassa parannuskeinoja, mutta ne edellyttävät massiivisia muutoksia yllämainituilla aloilla, joista yksikään ei ole tällä hetkellä edes poliittisella tutkalla. Tunnelin päässä on valoa, mutta kuten Barclay’s Bankin entinen puheenjohtaja Sir John Quinton sanoi: ”Pankkiirit katsovat joskus poliitikkoja ihmisinä, jotka nähdessään valoa tunnelin päässä tilaavat lisää tunnelia.” Tämä ei kuitenkaan ole ainoa keino, jolla he voivat auttaa.
Oikeastaan kyse on demokratian palauttamisesta maihin, jotka eivät vain väitä, että heillä on demokratia, vaan myös ylpeilevät yrittäessään viedä sitä, vaikka ne eivät oikeastaan olekaan demokraattisia sanakirjan määritelmän mukaisesti. Websterin sanakirjassa se on: ”Hallitus, jossa ylin valta on kansalla ja jota se tai sen valitsemat edustajat käyttävät.” Aluksi Wall Street on ollut vuosikymmeniä hallitseva valta Yhdysvalloissa, ja on sitä edelleen. Kun tähän lisätään vielä se, että asevoimien ylipäälliköllä, Yhdysvaltain presidentillä, ei ole turvallisuusselvitystä useisiin hankkeisiin, joita hänen komennossaan olevat joukot valvovat, on pakko päätellä, että Yhdysvallat ei oikeastaan ole demokratia.
Samaa voidaan sanoa Kanadasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Saksasta ja lukemattomista muista maista, jotka todella ovat kansainvälisen rahoitusjärjestelmän sätkynukkeja. Jokaisessa tapauksessa kansalaisten äänestäjien todelliset edut on alistettu kansainvälisen rahoituksen vaatimuksille.
Vallankumousta edeltävän ja vallankumouksellisen ajan Yhdysvaltojen historiaa lukiessa on surullista ironiaa. Historioitsijat liittävät vallankumouksen usein teeveroon. Toisaalta ”[Benjamin] Franklin mainitsi paperirahaa koskevat rajoitukset yhdeksi tärkeimmistä syistä, jotka johtivat Amerikan provinssien vieraantumiseen emämaasta.” Yhdysvallat voitti vallankumoussodan mutta hävisi sitten seuraavan kriittisen sodan, kun se otti käyttöön brittiläisen pankkijärjestelmän sen sijaan, että se olisi noudattanut parempaa mallia, jota sen provinssit olivat kokeilleet.
Se, että Yhdysvallat soveltaa nyt brittiläistä käytäntöä eri puolilla maailmaa Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin avulla, on verrattavissa kuninkaan määräykseen, joka synnytti Yhdysvallat. Sorrettujen taloudelliset kahleet on siis katkaistava ja kansalaisten vapaus palautettava kaikkialla.
On aika unohtaa teekutsut ja keskittyä Yhdysvaltojen ja maailman kriittisen tärkeisiin ongelmiin. Kaikki nämä kysymykset ovat määritelmällisesti puoluerajat ylittäviä, ja ne ansaitsevat kaikkien aitojen isänmaanystävien huomion ja tuen rotuun, ihonväriin, uskontoon tai poliittiseen suuntautumiseen katsomatta — sekä Yhdysvalloissa että maailmanlaajuisesti. Meidän on yhdistyttävä säilyttääkseen ja parantaaksemme kaunista satelliittia, joka on syntymäoikeutemme.
Toimintasuunnitelma
Ensimmäinen ja kiireellisin hanke on katkaista pankkiirien siivet ja demokratisoida rahan luominen. Yhdysvalloissa Federal Reserve System on lakkautettava, ja sen väitetty tehtävä rahan määrän sääntelemisestä on annettava liittovaltion hallituksen tai sen suorassa valvonnassa olevan viraston hoidettavaksi. Taloudellisen arsenaalin voimakkaimman ja arvokkaimman välineen on oltava kansanedustajien käytettävissä, jotka voivat olla vastuussa sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta.
Jotkut rahapolitiikan uudistajat suosittelevat, että hallitukset loisivat 100 prosenttia uudesta rahasta velattomassa muodossa, käteisenä tai vastaavana. Nopean ja sujuvan siirtymän varmistamiseksi ehdotan, että 34 prosentin suhde valtion luomasta rahasta ja 66 prosentin suhde pankkien luomasta rahasta toimisi tyydyttävästi. Pankkeja vaadittaisiin pitämään 34 prosenttia käteisvarannoista talletuksiaan vastaan.
Tärkeintä on, että hallitusten on välittömästi luotava suuret summat, jotka ovat välttämättömiä budjettiensa tasapainottamiseksi ja talouksiensa saamiseksi jälleen toimimaan maksimaalisella teholla. Tarkoitan ehkä 10 biljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruista lisärahoitusta aluksi ja tarvittaessa enemmänkin, jotta taloudet saadaan vauhtiin ja jotta työttömyys vähenee maailmanlaajuisesti vähintään puoleen ja luodaan miljoonia uusia työpaikkoja.
Aiheuttaako tämä todennäköisesti massiivisen inflaation, kuten rahoituskartelli välittömästi väittää, koska se on yksi sen pitkäaikaisimmista ja menestyksekkäimmistä vitsauksista? Vastaus heidän tekaistuun foneettisuuteensa on selvä ”ei”. Kuten jokaisen taloustieteilijän pitäisi tietää, hintoihin vaikuttaa luotu rahamäärä, ei se, kuka sitä painaa. Niin kauan kuin hallitukset rajaavat sitä, mitä taloustieteilijät kutsuvat ”kerrannaisvaikutukseksi”, ongelmaa ei ole.
Nykyinen järjestelmä on varmasti aiheuttanut inflaatiota. Vuoden 1950 dollarin arvo on nykyään vain 7,5 senttiä. Maalaisjärjellä toimivan rahajärjestelmän pitäisi tuottaa parempia tuloksia. Ei siis ole mitään syytä, miksi pankkijärjestelmää ei pitäisi uudistaa perusteellisesti — heti!
On neljä muuta toimenpidettä, joita meidän, maailman ihmisten, pitäisi mielestäni vaatia poliitikoiltamme.
1. On välittömästi säädettävä laki, jolla kielletään kaikkia poliitikkoja, poliittisia ehdokkaita ja poliittisia puolueita ottamasta vastaan rahaa miltään rahoituslaitokselta, ja tehdään rikos, jos jokin tällainen laitos joko suoraan tai välillisesti tarjoaa rahaa.
2. Maailman johtajien on asetettava 10 vuoden aikaraja kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi 90 prosentilla.
3. Se on mahdollista vain, jos Yhdysvallat paljastaa tietonsa avaruusolentojen läsnäolosta ja teknologiasta ja siitä, mitä 60 vuoden aikana on saatu aikaan takaisinmallintamisella.
4. YK:n tulisi julistaa vuosi 2012 anteeksiannon ja sovinnon vuodeksi — uudeksi yhteistyön ja (agape-)rakkauden aikakaudeksi rotujen, heimojen, uskontojen, kansakuntien ja alueiden välillä sekä maanlaajuisesti että galaksienvälisesti. Meillä on niin paljon opittavaa tähtivierailijoiltamme monilla aloilla, mukaan lukien lääketiede ja ruoantuotanto.
Yhdysvaltojen on siis luovuttava etuoikeutetusta asemastaan ”silmukan” keskuksena osana uudenlaista johtajuutta paremman maailman luomisessa, josta me kaikki unelmoimme.
Kansainvälinen rahoitusmaailma vs. maailman ihmiset
Mikään tästä visiosta oikeudenmukaisesta ja rauhanomaisesta maailmasta ei ole mahdollista, ellei kansainvälisten pankkien kaikkialle ulottuvaa valtaa ole murrettu. Vuonna 1999 kirjoitin kirjan, jossa sanoin, että seuraava maailmansota käytäisiin pankkien ja maailman ihmisten välillä. Taisteluita on käyty vuosisatojen ajan, ja tähän mennessä pankit ovat aina selvinneet voittajina. Ne käyttävät nyt hyväkseen viimeaikaista romahdusta ja siitä johtuvaa valtionvelkakriisiä ja asettavat raskaat tykistönsä, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin, Federal Reserve Systemin ja Kansainvälisen järjestelypankin, riviin lopullista ratkaisevaa taistelua varten.
Kuten aina, pelin tavoitteena on riistää maailman kansoilta heidän suvereeni oikeutensa hallita omia asioitaan ja lujittaa kansainvälisten pankkien, niiden teollisten liittolaisten eliitin ja pienen sotilaallisen sisäpiirin vallanpitäjien valtaa, jotka johtavat maailmaa yksityisenä läänityksenään. Sana ”epäoikeudenmukainen” on aivan liian pieni kuvaamaan sitä, mitä he aikovat tehdä.
Jos joku skeptikko on sitä mieltä, että liioittelen, älkää uskoko minua. Menkää osoitteeseen ’victoryfortheworld’ [161] ja lukekaa joitakin kirjoja, joita voidaan käyttää referensseinä. Esimerkiksi sata sivua The Web of Debt -teosta, jossa esitetään rahan historiaa, riittää luultavasti saamaan teidät voimaan pahoin. Lopetin sen lukemisen iltaisin, koska jos se sai minut usein niin vihaiseksi, etten saanut unta.
Tulin politiikkaan yli 60 vuotta sitten, koska pidin taantumia täysin tarpeettomina. Ne olivat rahapoliittisia ilmiöitä, jotka oli suhteellisen helppo korjata. Olen pitänyt aiheesta satoja puheita ja vakuuttanut muutamia tuhansia ihmisiä. Mutta en koskaan päättäjiä ja vaikuttajia. Eikä päälehdistö ollut kovinkaan avulias. He olivat niin keltaisia, etteivät he olleet kiinnostuneita siitä, että eripurainen puhui totuutta vallalle. Niinpä kyse oli aina Daavid vastaan Goljat — raamatullista vertausta käyttäen.
Nyt on ensimmäistä kertaa mahdollisuus kääntää tilanne ja tarttua siihen. Internet tarjoaa ihmisille valtaa, josta he eivät ole koskaan aiemmin nauttineet. Maailman nuoret voivat yhdessä tuhansien vanhempiensa ja muiden maailman tilasta välittävien ihmisten kanssa käyttää sosiaalisen verkostoitumisen voimaa vaikuttaakseen ihmeeseen omasta ja tulevien sukupolvien puolesta.
Tunisian ja Egyptin urheat ihmiset ovat näyttäneet tietä ja saavuttaneet sen, mitä pidettiin mahdottomana. Me jaamme heidän euforiansa. Samalla heidän ja meidän on tunnustettava, että tämä on vasta alkua. Todellinen vapaus on mahdollista vasta sitten, kun he ovat päässeet kansainvälisten pankkien tyranniasta ja kun Wall Street ei enää pysty manipuloimaan heidän jokapäiväisen leipänsä hintaa.
Hyvä alku voisi olla, että tätä puhetta jaetaan miljoona kappaletta ja se käännetään useille kielille. Sitten nouseva sukupolvi voi pommittaa barrikadeja sosiaalisten verkostojensa kautta. Hallituksen vaihtaminen ei ole tarpeen, paitsi johtajien kohdalla, jotka kieltäytyvät näkemästä valoa. Mutta maailman huolestuneiden kansalaisten pitäisi liittoutua yhteen ja kolkutella kaikkien liittovaltion poliitikkojen häkkejä. Kertokaa heille suoraan, että heidän on tuettava tarmokkaasti edellä mainittua ohjelmaa tai heidän on kohdattava väistämätön tappio seuraavissa vaaleissa. Se on yksinkertainen viesti, mutta ainoa, jonka he ymmärtävät.
Lehdistötilaisuudessa 29. maaliskuuta 2001, jossa ilmoitettiin Yhdysvaltojen vetäytyvän Kioton pöytäkirjasta, presidentti George W. Bush sanoi: ”Ystävä on joku, joka kertoo sinulle totuuden.” Näin olen tehnyt tänään. Se on viesti maailmanlaajuisesta toivosta kaikille maailman roduille, ihonväreille, uskonnoille ja kansallisuuksille sekä rauhanomaisista suhteista muiden todellisuuksien vierailijoihin.
Olen tutkinut kaikkea, mikä liittyy muukalaisilmiöihin (sieppaukset, UFOt, hallituksen peittelyt, muinaiset rakenteet, viljakuviot, avaruusolentohavainnot jne.) yli 20 vuoden ajan. Tämä matka alkoi, kun olin 7-vuotias.
Isäni kanssa varttuessani huomasin nopeasti, että hän rakasti scifi-sarjoja ja -elokuvia. Katsoin Star Warsin ensimmäisen kerran hänen luonaan, kun olin vasta nuori padawan. Star Trek oli hänen toinen suosikkinsa, ja katsoimme kaikki sarjat. Yksi, josta aloin pitää, oli Star Trek: The Next Generation. Mutta vasta kun hän esitteli minulle Salaiset Kansiot -sarjan, uteliaisuuteni tuntematonta kohtaan heräsi ja minussa syntyi tutkija.
Sen jälkeen olin kyltymätön totuuden etsijä. Ruokkien nälkääni odotin innokkaasti, kunnes oli luokkani vuoro mennä kirjastoon, ja etsin salaa, mitä kirjoja siellä oli. Sanon salaa, koska jos joku olisi nähnyt minun ottavan kirjoja paranormaaleista ilmiöistä, oli ystävä tai ei, minua olisi pidetty täysin outona. Tiesin jo tuossa nuoressa iässä, että aiheeseen liittyi leimautuminen. Löysin joitakin kirjoja UFOista, avaruusolennoista, paranormaalista, psyykkisistä kyvyistä ja niin edelleen, mutta tiedot olivat melko suppeita. Tiesin, että minun oli löydettävä parempi lähde, joten lähdin julkiseen kirjastoon, josta löysin lukuisia kirjoja aiheista, joista olin utelias. Kotona katselin ilmiöistä kertovia ohjelmia, joista yksi oli nimeltään ”Sightings”. Toivoin kovasti, että YouTube olisi ollut silloin olemassa. Siitä huolimatta tutkin perusteellisesti kaikkea, mitä minulla oli käytettävissäni, ja yritin saada vastauksia moniin minua vaivaaviin kysymyksiin.
Sain ensimmäisen tietokoneeni 22-vuotiaana, ja tutkimukseni laajeni, mutta vasta vuonna 2010 – kun olin 24-vuotias – aloin törmätä tietoihin, joita ei virallisesti kerrottu yleisölle. Nämä asiat olivat seuraavat: hallituksen hankkeet, joista en koskaan oppinut koulussa, kuten Operation Paperclip — jossa Yhdysvaltain hallitus toi natsitiedemiehiä ja -insinöörejä työskentelemään Yhdysvaltain hallitukselle, mielenhallintakokeet, kuten MK Ultra -projekti, kloonaus, teknologia, biologiset aseet, sotarikokset, ihmisväestön testaaminen heidän tietämättään Operaatio LAC:n ja muiden avulla, ja tietenkin erittäin salaiset avaruusolento-ohjelmat ja sopimukset, jotka tehtiin kauan sitten ja joita käsittelen tarkemmin tässä raportissa. Pointtini on se, että 27-vuotiaana minulla oli jo 20 vuotta tutkimusta takanani.
20+ vuotta tutkimusta
Tutkimusmatkani on ollut pitkä, työläs ja toisinaan outo. Tämä tutkimus ja jopa kiinnostus kaikenlaisiin metafyysisiin aiheisiin tai Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuteen on aiheuttanut sen, että olen monesti vieraantunut ikätovereistani. Huolimatta runsaista todisteista — asiakirjoista, uskottavien ihmisten todistuksista, videoista, kuvista, esineistä ja niin edelleen — meille on jäänyt enemmän kysymyksiä kuin konkreettisia vastauksia. Ongelmana on ollut kaikkien maailman hallitusten täydellinen peittely ja vaikeneminen, mikä ei ainoastaan salannut näiden asioiden olemassaoloa yleisöltä vaan myös loi aiheen ympärille leiman, niin että jos joku tutki asiaa, hänelle joko naureskeltiin — hänestä tehtiin esimerkki — tai jos hän oli tiedemies tai tutkija, hänen työnsä joutui huonoon valoon ja hänen kollegansa välttelivät häntä. ”Salaisiin” hankkeisiin käytetään miljardeja dollareita, kun yleisö on pidetty pimennossa ja maksanut laskun.
Seuraavassa esittelen sotilashenkilöitä, professoreita ja tutkijoita, jotka ovat tutkineet tätä ilmiötä ja puhuneet siitä tai jotka ovat itse kokeneet sen. Olen käynyt läpi vuosien aineistoa ja tutkin laajasti niiden henkilöiden henkilöitä, joita korostan tätä raporttia varten. Kyseenalaistin myös heidän motiivinsa. Mitä hyötyä heillä olisi siitä, että he esittelisivät tietoa tähän aiheeseen liittyen? Mitä menetettävää heillä olisi? Mikä olisi motiivi valehteluun? Ovatko he täysjärkisiä? Onko heillä mielenterveysongelmia tai perussairauksia? Onko heillä ollut tapana keksiä tarinoita saadakseen huomiota? Sanon, etten löytänyt mitään todisteita tällaisista asioista esittelemieni avainhenkilöiden kohdalla. Se, mitä löysin, jätti minulle enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Koska on hyvin todennäköistä, että nämä todisteet voivat olla totta (kunnes toisin todistetaan), pidän tärkeänä, että suuri yleisö ainakin kuuntelee, mitä heillä on sanottavaa, ja tutustuu heidän tutkimuksiinsa. Pyydän teitä pitämään mielenne avoimena ja tekemään oman tutkimuksenne jokaisen esittelemäni henkilön osalta. Ainoa toiveeni on, että se herättää teissä jotain, jotta alatte esittää kysymyksiä siitä, mitä täällä tapahtuu, ja jos maailman hallitukset ja valtaapitävät todella salaavat meiltä ET:iden olemassaolon … ja kaikkein tärkein kysymys … miksi?
Et pysty tutkimaan jokaista henkilöä perusteellisesti yhdessä päivässä. Suosittelen, että laitat tämän viestin kirjanmerkkeihin puhelimeesi tai tietokoneellesi ja vietät pari päivää tai enemmän aikaa jokaisen kohdalla. Olen tehnyt paljon jalkatyötä ja yrittänyt esittää yksinkertaistetun version, jotta pääsisit alkuun. Tee oma tutkimuksesi. Kysy kysymyksiä ja etsi vastauksia. En pyydä sinua uskomaan, pyydän vain etsimään.
Kanadan entinen puolustusministeri Paul Hellyer
Esittelen Hellyerin ensimmäisenä, koska monet skeptikot tai epäuskoiset pitävät hänen lausuntojaan uskottavina hänen taustansa ja pätevyytensä vuoksi. Hellyer on kanadalainen insinööri, poliitikko, lentäjä, kirjailija ja kommentaattori, jolla on ollut pitkä ja vilkas ura.
Hänestä tuli Kanadan puolustusministeri Lester B. Pearsonin hallituksessa vuoden 1963 vaaleissa, kun liberaalit palasivat valtaan. Kanadan puolustusministerinä hän valvoi Kanadan kuninkaallisen laivaston, Kanadan armeijan ja Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien jyrkkää ja joidenkin mielestä kiistanalaista yhdistämistä ja yhdistämistä yhdeksi organisaatioksi, joka tunnetaan nimellä Kanadan joukot.
Avaruusolentojen paljastaminen julkisesti
Syyskuun 25. päivänä 2005 Hellyer piti puheen Toronton yliopistossa, jossa hän totesi julkisesti, että ”UFOt ovat yhtä todellisia kuin lentokoneet, jotka lentävät pääsi yllä”. Hellyer jatkoi: ”Olen niin huolissani siitä, mitä seurauksia galaksien välisen sodan aloittamisella voisi olla, että minun oli mielestäni sanottava jotain.”
Hän kommentoi asiaa edelleen sanomalla: ”Roswellin tapaukseen liittyviin asioihin liittyvä salailu oli vertaansa vailla. Luokitus oli alusta alkaen huippusalaisuuden yläpuolella, joten valtaosa Yhdysvaltain virkamiehistä ja poliitikoista, puhumattakaan pelkästä liittoutuneiden puolustusministeristä, ei koskaan ollut perillä.”
Hänen puhettaan seurasi seisova suosionosoitus hänen todettuaan: ”On tullut aika poistaa salailun verho ja antaa totuuden paljastua, jotta voimme käydä todellista ja asiantuntevaa keskustelua yhdestä planeettamme tämän päivän tärkeimmistä ongelmista.”
Alla on perusteellinen haastattelu hänen varhaiselämästään, urastaan, puheestaan Toronton yliopistossa ja siitä, mitä hän haluaa maailman tietävän avaruusolennoista. Minusta tuntuu, että hänen kommenttinsa ovat vain jäähyllyn kärki, ja on niin paljon enemmän kuin mitä hän paljastaa, mutta se on hyvä lähtökohta niille, jotka ovat vasta tutustumassa tähän aiheeseen. Voit oppia lisää Hellyeristä ja hänen työstään lukemalla hänen kirjojaan ja katsomalla hänen antamiaan haastatteluja, joita on YouTubessa.
”Katsokaa, teidän on joko uskottava valehtelijoita (virkamiehiä) tai uskottava minua. Ja se on teidän valintanne, koska minä puhun totta. Se on ainoa syy, miksi olen täällä, enkä saa siitä palkkaa.”
Tri. John Edward Mack
John oli yhdysvaltalainen psykiatri, kirjailija, parapsykologi, aktivisti ja Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan professori. Hän oli kirjailija, johtava avaruusolentojen sieppauskokemusten tutkija, Pulitzer-palkittu elämäkertakirjailija ja kampanjoi ydinaseriisunnan puolesta.
Tohtori Mack omaksui maailmankatsomuksen, jonka innoittajina ovat hengelliset ja filosofiset perinteet, joiden mukaan me kaikki olemme yhteydessä toisiimme. Hän on myös henkilö, jota ihailen suuresti.
”Yhteyden” teemaa muuhun elämään tutkittiin rohkeimmin hänen tutkimuksessaan miehistä ja naisista, jotka kertoivat, että toistuvat ‘muukalaisten kohtaamisen’ kokemukset olivat vaikuttaneet tapaan, jolla he suhtautuivat maailmaan, mukaan luettuna lisääntynyt hengellisyyden tunne ja huoli ympäristöstä. Mackin kiinnostus näiden poikkeuksellisten kokemusten muutokseen johtaviin näkökohtiin ja hänen ehdotuksensa siitä, että kokemus voi olla luonteeltaan enemmänkin transsendentti kuin fyysinen — mutta silti todellinen – uutisoitiin tiedotusvälineissä suurelta osin pelkkänä vahvistuksena avaruusolentojen kohtaamisten todellisuudelle.
Avaruusolentojen sieppausilmiön tutkija
Tohtori Mack aloitti 1990-luvun alussa sieppausilmiöiden tutkimisen. Tämä matka kesti yli vuosikymmenen, ja hänen työnsä keskittyi 200 mieheen ja naiseen, jotka hän luokitteli kokijoiksi.
Hänen psykologitaustansa auttoi häntä arvioimaan jokaista kokijaa sen selvittämiseksi, oliko hänellä mielisairaus, oliko hänellä aiemmin ollut tapana keksiä tarinoita, näkikö hän unta tai hallusinaatioita, oliko hän huomionhakuinen jne.
Hän totesi nopeasti, että nämä henkilöt puhuivat totta, eikä heillä ollut mitään voitettavaa kokemustensa jakamisella, ja totuuden nimissä heillä oli paljon menetettävää. Heidän tarkoituksenaan mennä tohtori Mackin luo oli ainoastaan saada kokemukset loppumaan, ja he olivat melko järkyttyneitä, kun he tajusivat, ettei tohtori voinut saada niitä loppumaan antamalla heille joitakin pillereitä.
Tohtori Mack oli ennen tutkimustaan skeptinen sieppausilmiöiden suhteen, mikä tekee hänen työstään varsin syvällistä. Työskennellessään kokijoiden kanssa hän joutui kohtaamaan uskomusjärjestelmänsä maailmasta ja oman henkisyytensä. Jotkut valtavirran kuvaukset avaruusolennoista ovat keskittyneet pelkoon perustuviin ja negatiivisiin persoonallisuuksiin galaksienvälisistä matkustajista, jotka haluavat tuhota ihmiset. Blockbuster-elokuvissa esitellään paljon avaruusolentojen hyökkäysskenaarioita (Independence Day, Mars Attacks, War of the Worlds, Edge of Tomorrow, The Faculty, Signs, Pacific Rim, Skyline, Invaders from Mars (1953), Earth Vs the Flying Saucers (1956), Invasion of the Saucer Men (1957), ja niin edelleen). Näiden elokuvien kaaoksen ja kauhun välissä on ollut mielestäni tarkempi kuvaus elämästä maailmankaikkeudessa sellaisten elokuvien kautta kuin esim: Star Wars, Star Trek ja MIB, jotka osoittavat, että on olemassa sekä hyväntahtoisia että pahantahtoisia avaruusolentoja aivan kuten on olemassa ihmisiä, jotka ovat hyväluonteisia, kun taas toiset eivät arvosta elämää. Contact, District 9, Fifth Element ja Avatar ovat myös elokuvia, jotka saavat sinut katsomaan ylöspäin ja miettimään, mitä tuolla ulkona on ja mitä meille ei kerrota.
Tohtori Mackin teos esittelee ilmiön näitä kahta puolta, mutta korostaa myös niiden ihmisten huomattavia muutostuloksia, joilla on ollut kokemuksia hyväntahtoisten avaruusolentojen kanssa. Monet kokijat kertoivat, että heidän kohtaamisensa muuttivat heidän maailmankuvaansa ja hengellisyyttään ja lisäsivät heidän huoltaan ympäristöstä.
Salainen komitea
Kun tohtori Mack alkoi puhua työstään kansallisessa televisiossa, Harvardin yliopisto — jossa tohtori Mack toimi psykiatrian johtajana — perusti salaisen komitean, jonka tehtävänä oli mustamaalata hänet, tuhota hänen maineensa ja ottaa häneltä pois virkasuhde, mikä olisi ollut ensimmäinen kerta yliopiston historiassa. Ihmiset ympäri maailmaa pilkkasivat häntä, mutta hän pysyi tiukasti kannassaan ja työssään. Rakastan hänen omistautumistaan ja kiitän häntä hänen sinnikkyydestään kertoa maailmalle, että jotain on varmasti tekeillä ja että siitä on ainakin keskusteltava. Minusta on aina mielenkiintoista, kun ihmiset tuovat julki tietoja, jotka eivät sovi yhteen sen narratiivin kanssa, joka meille on annettu valtaapitävien taholta, ja he näyttävät muodostavan väkijoukon kaltaisen kannan ja luovat jotakin, jota voitaisiin luokitella noitavainoksi. On aina kysyttävä itseltään, mitä henkilö tai ryhmä hyötyisi vaientamalla jonkun, joka etsii totuutta tai yrittää ymmärtää jotakin ilmiötä? Minusta se antaa näiden henkilöiden työlle vielä enemmän uskottavuutta. Tieteen perusta on tutkiminen ja uudet löydöt. Se, että tiedemies kieltäytyy edes tutkimasta tätä aihetta, on irvikuva tieteen perusolemusta kohtaan. On hyvin naiivia uskoa, että olemme ainoat tässä valtavassa maailmankaikkeudessa. Onneksi tohtori Mack voitti tyrannit, jotka halusivat vaientaa hänet, ja hän jatkoi työtään. Siitä pääsenkin hämmentävimpään tapaukseen, jota tohtori Mack tutki.
Syyskuussa 1994 62 lasta Arielin koulussa Ruwassa, Zimbabwessa, näki UFOn ja avaruusolentoja, kun he olivat koulun ulkopuolella leikkimässä. Pari kuukautta tapauksen jälkeen tohtori Mack meni Zimbabween haastattelemaan lapsia, heidän vanhempiaan ja opettajia, jotka yrittivät ymmärtää tätä kokemusta. Mack, joka oli pohjimmiltaan erikoistunut lastenpsykiatriaan, omisti paljon aikaa lapsille. Se, mitä lapset kertoivat, on niin hullua, ja todella hämmästyttävää siinä on se, että lapset kertoivat täsmälleen saman tarinan, kun heitä kuulusteltiin yksitellen. Opettajat jopa kommentoivat, että he eivät olisi saaneet heitä tekemään niin, vaikka olisivat yrittäneet. YouTubessa on niin paljon tietoa tästä tapauksesta, ja suosittelen lämpimästi katsomaan kaiken saatavilla olevan. Alla on lyhyt pätkä, jossa on pari lasten ja opettajien haastattelua.
Luento: Transcending the Dualistic Mind
Nämä kaksi seuraavaa videota ovat hyvä lähtökohta, kun sukellat tohtori Mackin työhön. Suosittelen myös lukemaan hänen kirjojaan, jotka jätän linkkejä ostamista varten alla.
Turner oli kirjailija, luennoitsija, tutkija ja entinen yliopisto-opettaja, joka väitteli tohtoriksi vanhan englannin tutkimuksesta Texasin yliopistossa, kunnes hän omisti elämänsä kaappausilmiöille vuonna 1988. Hänen työnsä kattoi paljon muutakin kuin itse kaappausilmiöt. Hän kokosi tietoja sotilaallisesta osallistumisesta ja pelottelusta, kloonauksesta, mielenhallinnasta, implanteista, erilaisista muukalaislajeista, jotka ovat vuorovaikutuksessa ihmisväestön kanssa eri tavoin, ja paljon muusta. Hän kirjoitti kolme kirjaa: Into the Fringe (1992), Taken (1994) ja Masquerade of Angels (1994).
Televisioesiintymiset
Vuonna 1993 hän esiintyi Montel Williamsin ohjelmassa. Montel oli katsonut 90-luvulla suosiota saavuttanutta Unsolved Mysteries -ohjelmaa ja nähnyt siinä UFO-aiheisen jakson. Hänen kiinnostuksensa heräsi, ja hän alkoi itse tehdä ufoja käsittelevää ohjelmaa. Voit katsoa ohjelman alla.
Fyysiset todisteet
Sen lisäksi, että hän on kerännyt tietoja eri ihmisiltä, jotka muistavat kaappauskokemuksia, hän itse koki jonkinlaisen heräämisen ja alkoi muistaa outoja tukahdutettuja muistoja menneisyydestään. Tänä aikana hänen miehensä Elton ”Casey” Turner sai omat muistonsa pintaan. Kesällä -89, kun hän oli kirjoittamassa Into the Fringe -teosta, hän ja hänen miehensä kokivat sarjan outoja tapahtumia. Erityisesti yhdestä tapahtumasta saadut todisteet ovat ainoat vakuuttavat, kovat todisteet, jotka hän voi esittää.
Tapahtuma, jossa hän keräsi mainitut todisteet, sattui kesällä -89. Hänen takapihalleen oli jätetty ympyrä, joka oli 2 jalkaa maasta ja halkaisijaltaan 30 jalkaa. Siellä missä ympyrä oli painautunut, puut olivat räjähtäneet, vääntyneet ja mustuneet. Pensaat oli sulatettu tasaiseksi, sulautettu takaisin yhteen ja ne jatkoivat kasvuaan. Hän vei sulaneet pensaat kahteen eri yliopiston laboratorioon testattavaksi, mutta ne eivät pystyneet päättelemään, mitä oli tapahtunut. Lisäksi hänen koiransa oli takapihalla, kun tämä tapahtui. Koiran koko immuunijärjestelmä oli sekaisin sen jälkeen. Se sai harmaakaihin, kuuroutui ja sillä oli avoimia, vuotavia haavoja. Hän tarjosi sulanutta pensaikkoa ja kertomusta siitä, mitä hänen koiralleen tapahtui, ainoina fyysisinä todisteina todistuksensa vahvistamiseksi.
Uskottavuus
Hänen luentojaan katsellessa huomaa, että hän on hyvin tasapainoinen ja siro nainen. Hän vaikuttaa johdonmukaiselta ja älykkäältä. Hän esittää tiedot tutkijan tavoin. Hän puhuu hyvin kaunopuheisesti. Akateemisen ja ammatillisen pätevyytensä lisäksi hän ei näyttänyt pyrkivän ansaitsemaan rahaa esittämillään tiedoilla. Kirjojensa osalta hän totesi eräässä luennossaan, että hän pyysi nimenomaan saada kirjansa hinnan halvaksi, koska hänen ystävänsä ovat köyhiä. He asettivat hinnaksi 5,00 dollaria. Samassa luennossa hän mainitsi, kuinka monet ihmiset ovat kysyneet häneltä, miksi hän ei myynyt kirjoja konferensseissa. Hän tunnusti, että hän arvosti konferenssissa kiertämistä ja ihmisten tarinoiden kuulemista enemmän kuin paikallaan seisomista ja kirjojen myymistä.
Jotkin hänen raportoimansa tiedot ovat mielestäni erittäin huolestuttavia. Minusta tuntuu, että täytyy olla syvästi häiriintynyt ihminen, jotta voi keksiä näin karmeat asiat ja raportoida niistä totuutena. Hänen tutkimuksensa, hänen esittämänsä tiedot ja henkilökohtainen todistuksensa muun muassa avaruusolentojen agendasta ovat yhteneväisiä muiden sotilashenkilöiden, tutkijoiden ja ilmiantajien kanssa, jotka ovat raportoineet muukalaisilmiöistä. On erittäin epätodennäköistä sanoa, että he kaikki keksivät täsmälleen saman tarinan. Varsinkin kun otetaan huomioon, että nämä ihmiset ovat niin sanottuja ”uskottavia” ihmisiä tai jopa sellaisia, joita jotkut luokittelisivat täysin ”normaaleiksi”.
Todistukset ja tutkimustyö
Yksi asia, joka on huomattava siepattujen ja kontaktihenkilöiden todistuksissa, on se, että monilla heistä on yhteyksiä armeijaan tai että he itse olivat jossain vaiheessa armeijassa. Tällainen on esimerkiksi Turnerin aviomies Elton, joka tunnetaan kirjassaan nimellä Casey. Hän oli armeijassa 9 vuotta ennen heidän avioliittoaan. Hän kertoi, että marraskuussa 1988 armeija otti hänet kiinni ja kuulusteli häntä kokemuksistaan avaruusolentojen kanssa.
Rouva Turner ja hänen miehensä aloittivat matkansa, ja hänen miehensä muisteli outoja kokemuksia siitä, että hänet oli viety ja hänellä oli tehty kokeita. He olivat lähteneet todistamaan, että näille hänen muistoilleen oli jokin vaihtoehtoinen selitys. Tämä tutkimusmatka on hyvin dokumentoitu hänen kirjassaan ”Into the Fringe”. Tultuaan siihen tulokseen, että hänen miehensä kokemukset olivat todellisia, vaikkakin outoja, hän luki aiheesta kirjoja ja yritti löytää kertomuksen, jossa joku oli saanut sieppaukset loppumaan. Älykkäänä hän yritti yhä uudelleen ja uudelleen löytää jonkin loogisen syyn sille, että hänen miehensä (ja myöhemmin hän ja hänen poikansa) saivat näitä kokemuksia. Hän jopa ajatteli, että hänen miehelleen tekemänsä tutkimus vaikutti siihen, että hän sai omia kokemuksiaan, ja hänelle se riittäisi johtopäätöksen tekemiseen ja kaiken hylkäämiseen. Ennen kuin hänen miehensä muisti, he eivät olleet kiinnostuneita UFOista tai avaruusolennoista. Kuten monien niiden ihmisten kohdalla, joiden kanssa hän alkoi työskennellä ja jotka väittivät, että heitä tultiin noutamaan.
Into The Fringe
Into the Fringe on Turnerin ensimmäinen kirja, jonka luin aikani kuluksi. Minusta se oli erittäin mielenkiintoinen ja dokumentoitu tutkimus aiheesta. Alla on joitakin otteita kirjasta:
”Kun lähdimme käymään Barbaran luona kesäkuun lopulla, toivoimme molemmat, että regressio paljastaisi salatun totuuden Caseyn kokemuksista, totuuden, jolla ei ollut mitään tekemistä UFOjen kanssa.” — sivu 24
Elokuussa 1988 Turner ja hänen miehensä menivät MUFONin kokoukseen, jossa John Lear oli vierailevana puhujana.
”Onneksi saavuimme ajoissa ja onnistuimme saamaan istumapaikat läheltä etuosaa, sillä kun Lear aloitti puheensa, yli kolmesatapäinen väkijoukko oli täyttänyt salin ja levittäytynyt käytävälle. Huoneessa oli kuuma, mutta emme huomanneet sitä luennon alettua, koska kuulemamme tieto oli mukaansatempaavaa. Lear kertoi tutkimuksistaan, lukemattomista haastatteluistaan ihmisten kanssa, joilla oli ollut samanlaisia kokemuksia, mutta kaikkein järkyttävin ja uskomattomin osa koski väitettyä hallituksen osallisuutta näihin avaruusolentoihin.
Lear, joka oli kokenut lentäjä, oli lentänyt CIA:n tehtäviä, joten hänellä oli kontakteja tiedusteluyhteisöön, ja hän vakuutti, että hänen tietonsa olivat totta. Hän kertoi meille, että eri puolilla maata oli piilotettuja tukikohtia, joissa avaruusolennot harjoittivat monenlaista outoa toimintaa, mukaan lukien risteytyskokeita ihmisten kanssa. Ja hän sanoi, että näiden olentojen ”invaasio” oli jo tosiasia, että hallitus oli tehnyt niiden kanssa salaisen sopimuksen, jossa annettiin lupa sieppausten tekemiseen vastineeksi lupauksista kehittyneestä teknologiasta.
Mutta hallitusta oli huijattu, hän sanoi, ja itse asiassa se oli saanut hyvin vähän käyttökelpoista teknologiaa, kun taas avaruusolennot olivat jatkaneet sieppauksiaan ja kokeilujaan paljon pidemmälle kuin mitä hallituksemme kanssa tehty sopimus salli. Ja nyt, hän totesi, hallitus oli todella pulassa. Vuosikausia he olivat virallisesti kieltäneet UFOjen ja avaruusolentojen olemassaolon, mutta nyt, kun avaruusolentotoiminta oli kiihtynyt, he eivät tienneet, miten varoittaa väestöä, saati miten estää asioiden jatkuminen.” — sivu 46/47
”Joskus yritin vielä teeskennellä, että kaikki oli vain mielikuvitustamme. Me ylireagoimme, sanoin itselleni, annoimme vainoharhaisuuden vaikuttaa ajatteluumme, niin että nyt näimme todisteita avaruusolentojen vaikutuksesta kaikkialla. Peläten nukkua öisin, öisin tähtiä pakonomaisesti katsellen, joskus häiritsivät UFOista lukemani kirjat, en kuitenkaan voinut olla lukematta lisää. Perinteinen logiikka vaati, että tällaiset asiat eivät voineet olla totta, ja niin vaati myös sydämeni rehellinen halu. En halunnut todellisuuden olevan tällaista. ” — sivu 59
”Ja miksi niin monet ihmiset tarttuvat aiheeseen ja julistavat omia kokemuksiaan valheellisesti, varsinkin nämä yleensä skeptiset ihmiset?”, kysyi hän. Oliko järkevämpää uskoa telepatiaan, uskoa, että ihmiset, joihin luotin, yhtäkkiä kaikki keksisivät tällaisia tarinoita, kuin uskoa, että he kertoivat omaa totuuttaan.” — sivu 59/60
”Barbara kertoi yhä uudelleen saavansa raportteja valtavista sammioista näissä maanalaisissa tiloissa, sammioista, jotka olivat täynnä ihmisruumiiden osia, ja oli myös toistuvia kokemuksia, joissa avaruusolennot veivät ihmisiä kylpyhuoneisiin tai koppitiloihin ja tutkivat ja manipuloivat heidän sukupuolielimiään.” — Sivu 126
*Huomaa, että Thomas Castellon (joka esitellään tässä artikkelissa jäljempänä) tapaus on samansuuntainen kuin väitteet ruumiinosia sisältävistä sammioista.
Barbara Bartholic
Bartholic oli Turnerin tutkimusapulainen ja työskenteli läheisessä yhteistyössä Turnerin ja hänen miehensä kanssa. Hän aloitti uransa 17-vuotiaana muotimallina. Mentyään naimisiin miehensä Bobin kanssa, hän tuli vahvasti mukaan taide-elämään. Hänellä ja hänen miehellään oli kaksi taidegalleriaa Tulsassa, Oklahomassa. 1970-luvulla hänen kiinnostuksensa UFOihin nousi etusijalle, ja hän alkoi omistautua näiden ilmiöiden tutkimiselle. Bartholic käytti hypnoosia auttaakseen potilaitaan muistamaan tukahdutettuja muistojaan, jotka liittyivät heidän avaruusolento- ja sotilaskokemuksiinsa, sekä kadonnutta aikaa; tämä on tunnettu oire kaappausilmiöissä.
Bartholic oli aikoinaan tunnetun UFO-tutkijan Jacques Valleen tutkimusavustaja. Hän oli jopa konsulttina elokuvassa Kolmannen asteen yhteys, jossa Claude Lacomben hahmo oli Valleen inspiroima. Hänen kollegansa ja suojattinsa pitivät häntä todellisena uranuurtajana sekä maailman suurimpana avaruusolentojen sieppausten tutkijana. Hän syventyi syvemmälle kuin useimmat sieppaustutkijat omalla alallaan ja kieltäytyi kääntämästä selkäänsä vastakkainasettelulle tai järkyttävälle tiedolle.
Otettu hänen suojattinsa James Bartleyn kanssa tehdystä haastattelusta, jonka voit katsoa kokonaisuudessaan täältä:
”Barbara tajusi nopeasti, että energian kerääminen oli keskeinen osa avaruusolentojen sieppausoireyhtymää. Barbara oli empaattinen ja erittäin intuitiivinen, ja hän teki loputtomasti töitä dokumentoidakseen jokaisen henkilön sieppauskokemuksen kaikki puolet. Hän tiesi, että negatiiviset avaruusolennot manipuloivat siepattujen energiakeskuksia ja tunteita ravitakseen ja voimaannuttaakseen itseään siepattujen kustannuksella. Tätä prosessia käydään läpi makrotasolla yhteiskunnan laajuisesti. Muukalaissieppaukset ovat kaikkialle ulottuva hyökkäys kaapattuja ihmisiä vastaan: Fyysisesti, emotionaalisesti, energeettisesti ja henkisesti.”
Turner oli Bartholicin ensimmäinen suojatti. Bartholic työskenteli kulissien takana, kun taas Turner toi Bartholicin löydöt UFO-tutkimusyhteisön tietoon. Bartholic keksi monia termejä, kuten: ”The Drama of the Love Obsession” ja ”The Breed Out of the Love Program”. Voit lukea kaiken näistä termeistä ja siitä, mitä niihin liittyi, katsomalla haastattelun, jonka jaoin hänen suojattinsa James Bartleyn kanssa. The Breed Out the Love Program oli mielestäni hyvin kiehtova erityisesti nyky-yhteiskunnassa, jossa on havaitsemani luontainen rakkauden puute.
Auto-onnettomuus
Sekä Barbara että hänen miehensä Bob joutuivat auto-onnettomuuteen, joka johti Bobin kuolemaan ja Barbara joutui sairaalaan useiksi viikoiksi. Autonryöstäjä varasti auton ja ajoi sen takaapäin Bartholicien autoon, jolloin Bartholicit lensivät ulos autosta. Autonryöstäjä pääsi karkuun, eikä häntä ole tähän päivään mennessä löydetty. Minusta tämä on hyvin epäilyttävää ottaen huomioon Barbaran tekemän työn. Haastattelussa Barbara ilmaisi, että hänen mielestään onnettomuus oli tarkoituksellisesti suunniteltu. Hän jopa ilmaisi sen uutisoinnissa. Voit katsoa uutiskatsauksen alla.
https://www.youtube.com/watch?v=LQmZb8RGhKs
Karlan kuolema ja murhasyytökset
Turner kuoli 10. tammikuuta 1996 syöpään. Hän oli 48-vuotias. Hänen kuolemaansa liittyy jonkin verran juonittelua, ja on vaikea sanoa, onko hänen kuolemaansa sensaatiohakuisesti uutisoitu vai onko se totta.
Monilla verkkosivuilla, joilla hänen kuolemastaan puhuttiin, väitettiin, että hänellä oli tuntematon, nopeasti etenevä syöpä, joka vei hänen henkensä 3 kuukautta diagnoosin jälkeen. Monilla näistä sivustoista väitettiin, että häntä uhattiin hänen työnsä vuoksi, jota hän teki juuri ennen diagnoosia. Tätä artikkelia kirjoittaessani en ole vielä löytänyt todisteita tästä tai siitä, että hän olisi edes puhunut tällaisesta tapahtumasta. En väitä, etteikö näin olisi tapahtunut tai etteikö se olisi uskottavaa, mutta en ole löytänyt videota tai haastattelua, jossa hän kertoisi tästä.
Jos otetaan huomioon Turnerin todistus siitä, mitä tapahtui paitsi hänelle myös hänen perheelleen ja ystävilleen, voi olla hyvin todennäköistä, että hänet murhattiin. Jos katsotte hänen kirjaansa, Masquerade of Angels, jossa hän puhuu mitä mielettömimmistä asioista, kuten avaruusolentojen agendasta, avaruusolentojen kyvyistä, kuten vaihtoehtoisten todellisuusskenaarioiden luomisesta ja kyvystä ottaa sielu pois ihmiskehosta ja tehdä sillä, mitä haluavat; jos nämä asiat ovat totta ja ne on salattu, olen varma, että olisi olemassa joukko yksilöitä, jotka eivät haluaisi tämän tiedon tulevan julki. Jos hänen todistuksensa ja niiden kaapattujen todistukset, joiden kanssa hän työskenteli, ovat rehellisiä ja heijastavat totuudenmukaisia kertomuksia; en ymmärrä, miksi häntä ei hiljennettäisi.
Hänen miehensä kanta on hieman erilainen kuin mitä kaikki muut sivustot raportoivat. Hän totesi hänen töitään esittelevällä verkkosivustollaan, että nainen menehtyi pitkän rintasyöpäkamppailun jälkeen, ja hänen mukaansa on epätodennäköistä, että joku henkilö, ryhmä tai järjestö, joka yritti vaientaa hänet, olisi ottanut hänet kohteekseen.
Vaikka voikin olla hyvin todennäköistä, että hänen syöpänsä oli luonnollinen tapahtuma eikä jokin pahansuopa ryhmä aiheuttanut sitä hänelle, mutta jotta uskoisin tämän teorian, minun pitäisi jättää täysin huomiotta hänen todistuksensa kokemuksista, joita hänellä oli. Sen lisäksi hän totesi eräässä luennossaan, joka sattuu olemaan myös hänen viimeinen luentonsa ennen kuolemaansa (vaikken voi todentaa tätä), että monille kaapatuille naisille kehittyy rintasyöpä.
Kohdasta 31 minuuttia, 47 sekuntia…
”#6. Naispuoliset siepatut kärsivät usein gynekologisista ongelmista suuremmalla osuudella kuin normaaliväestö. On niin monia tapauksia, että en voi oikeastaan vetää yhtä tapausta esiin, mutta meillä on menetettyjä raskauksia, kuten tiedätte, rintasyöpiä kerta toisensa jälkeen, kohdunpoistoleikkaukset ovat hyvin yleisiä, ellei sitten endometrioosia, fibro-kystisiä kasvaimia jne.”
Hänen omat tietonsa osoittivat, että kaapatuille naisille kehittyi tämäntyyppinen syöpä, ja hän itse on kaapattu. Miksi hänen miehensä päätyi tähän johtopäätökseen, ei tiedetä. Lähetin hänelle sähköpostitse pari kysymystä fyysisistä todisteista, joista hänen edesmennyt vaimonsa puhui, sekä siitä, onko hänet edelleen siepattu. Kirjeenvaihdostamme sain sen vaikutelman, että hän ei ollut kovin kiinnostunut jakamaan tietoja kanssani. Kysyin häneltä kasvista sekä koirasta, joka heidän oli lopetettava, mikä oli Turnerin mukaan ainoa fyysinen todiste, joka hänellä on. Hän totesi, että kasviaines on muuttunut pölyksi, eikä hän tiennyt, mitä tapahtui laboratorioanalyysille, jonka Turner sai kasviaineesta. Raportti koiran lopettamisesta katosi. Ymmärrän kasviaineksen, mutta laboratorioanalyysi ja koiraa koskeva raportti olivat arvokas osa hänen edesmenneen vaimonsa työtä. Luulisi, että näiden asiakirjojen säilyttämisestä olisi pidetty enemmän huolta.
Hänen vastauksensa kysymykseeni siitä, viedäänkö häntä edelleen aluksille, oli, että häntä ei ole häiritty vuoden 1995 jälkeen. En tiedä, mitä ajatella siitä. Miksi nämä kokemukset yhtäkkiä loppuisivat? Varsinkin sen jälkeen, kun sekä hän että hänen vaimonsa olivat kokeneet näitä kokemuksia lapsesta asti. Kun hän sanoi näin, voisi ajatella, että ehkä he olivat keksineet kaiken, ja vaimon kuolema sai hänet lopettamaan teeskentelyn. Ennen Turnerin kuolemaa hän esitti monia niin sanottuja ”kehoituksia varustautua”. Turner ja hänen miehensä olivat vihaisia siitä, että he saivat näitä kokemuksia, ja he kehottivat muita liittoutumaan heidän kanssaan, jotta muukalaisagenda saataisiin pysäytettyä. Tätä ei voi jättää huomiotta, että he tekivät näin ennen hänen kuolemaansa.
Vaimonsa kuoleman jälkeen Elton (Karlan aviomies) katosi julkisuudesta, minkä vuoksi lähdin etsimään häntä. Ei ollut mitään tietoa siitä, mitä hänelle tapahtui vaimon kuoleman jälkeen. Hän oli mielestäni tärkeä osa Karlan perintöä ja työtä. En voinut olla ihmettelemättä, miksi hän katoaisi, kun hän oli aiemmin niin intohimoisesti paljastanut kauheat rikokset ihmiskuntaa vastaan. Miksi kukaan ei ollut haastatellut häntä vaimonsa kuoleman jälkeen? Minulla ei ole vastausta, mutta lähetin hänelle sähköpostia. Tässä on kuvakaappauksia hänen vastauksistaan:
Ehkä hän halusi vain jatkaa elämäänsä tämän kuoleman jälkeen. Tai sitten henkilö, jolle puhun, ei ole edes hän. Riippumatta hänen nykyisestä kannastaan, uskon Karlan työhön. Uskon, että hän puhui totta, ja kunnes toisin todistetaan, pidän hänen tietojaan ja tutkimustuloksiaan edelleen tärkeänä todisteena siitä, että meneillään on jotakin hyvin outoa, jota ei voi hylätä pelkkänä valheena.
”…koska mekin olimme olleet täysin kiinnostumattomia UFOista ennen kuin oma todellisuutemme pakotti meidät tähän marginaalitodellisuuteen.” — Ote kirjasta Into the Fringe, sivu 127.
Phil Schneider
Tarina tämän miehen elämästä ja kuolemasta horjutti käsitystäni tästä maailmasta. Hänen työnsä tutkiminen sai minut arvioimaan omaa elämääni uudelleen, ja se oli käännekohta matkallani totuuden löytämiseksi. Teen tämän osittain hänen vuokseen ja hänen rohkeutensa jakaa tietonsa, vaikka tiesi, että se saattoi maksaa hänen henkensä, mistä on runsaasti todisteita, jotka osoittavat, että se saattoi maksaa.
Schneider oli läpeensä sinipunavalkoraitainen patriootti. Tämä käy hyvin ilmi, kun hän pitää luentojaan. Hän puhuu Amerikan perustajista ihaillen ja muistuttaen siitä, mitä he loivat. Hän totesi luennoillaan olleensa mukana sotilaallisissa mustan budjetin hankkeissa 17 vuoden ajan. Hän alkoi paljastaa tietonsa, kun hänen hyvä ystävänsä Ron Rummel löydettiin kuolleena puistonpenkiltä, mitä viranomaiset pitivät itsemurhana. Tuolloin Schneider, Ron ja viisi muuta ystävää olivat tehneet yhteistyötä ”The Alien Digest” -nimisen lehden parissa. Se oli saamassa laajan levikin, kun Ron kuoli. Schneider oli sitä mieltä, että Ron murhattiin ja että se lavastettiin itsemurhaksi, mikä sai hänet puhumaan asiasta.
Maanalaiset sotilastukikohdat (Deep Underground Military Bases, D.U.M.B)
Schneiderilla oli laaja kokemus mustan budjetin ohjelmista. Hän kertoi työskennelleensä 13 maanalaisessa tukikohdassa niistä sadoista, joita Yhdysvaltain hallitus rakensi toisen maailmansodan jälkeen. Elokuun lopulla vuonna 1979 Schneider ja hänen tiiminsä olivat kaksi päivää poraamassa neljää reikää — rakentaakseen Dulcen tukikohdan — kun heidän käyttämänsä koneet hajosivat jatkuvasti, ja pian he huomasivat poranneensa jo valmiiksi onttoon luolastoon syvällä maanpinnan alla. Kun Schneider ja hänen tiiminsä jäsenet menivät alas tutkimaan, mitä oli tekeillä, häntä vastaan tuli välittömästi paha haju. Pohjalle päästyään hän kohtasi seitsemän metriä pitkän harmaan avaruusolennon. Hän ei hukannut aikaa, tarttui pistooliinsa ja avasi tulen. Hän tappoi kaksi monien alhaalla olleiden joukossa. Samalla yksi avaruusolennoista heilutti kättään rintakehänsä päällä ympyränmuotoisesti, ja seuraavaksi muukalaisen rintakehästä tuli sininen säde, joka kirjaimellisesti vain avasi Schneiderin kuin kalan. Se poltti pari sormea irti hänestä. Hän tunsi sen olevan jonkinlainen sähköinen voima, joka muistutti salamaa. Hän kuvailee, kuinka voima poltti myös hänen varpaankyntensä irti.
Hänen takanaan oli vihreä baretti, joka veti hänet koriin ja painoi nappia, jotta kori nousisi ylös. Vihreä baretti piteli häntä, kun Schneider nousi turvaan. Hän tunsi olevansa suuressa kiitollisuudenvelassa tälle miehelle. 66 miestä, mukaan lukien salaisen palvelun agentteja, vihreitä ja mustia baretteja, menetti tuona päivänä henkensä, koska Yhdysvaltain hallitus ei ilmoittanut kenellekään heistä, että nämä olennot olivat siellä alhaalla. Tosin Phil epäili, että ehkä jotkut heistä tiesivät, sillä hän totesi, että vihreiden ja mustien barettien oli epätavallista olla geologien leirillä. Schneider oli niiden kolmen joukossa, jotka selvisivät tästä koettelemuksesta, joka myöhemmin tunnettaisiin nimellä Dulcen sodat.
Myönnän ensimmäisenä, että tätä tarinaa on vaikea uskoa. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, olin melkein epäuskoinen. Olen melko ennakkoluuloton, joten sen sijaan, että olisin hylännyt sen heti, käytin paljon aikaa tutkimalla hänen elämäänsä, hänen työtään, mitä kollegat ja hänen ex-vaimonsa sanoivat hänestä ja mitä hänen kuolemansa jälkeen tapahtui. Tapa, jolla hänen kuolemaansa käsiteltiin, määritteli minulle, että jokin oli ehdottomasti pielessä ja että ehkä Schneiderin sanomisissa — vaikka ne olivatkin täysin uskomattomia — oli jotain perää.
Hänen työssään on keskeisiä asioita, joita haluaisin esitellä. Nämä kiinnostavat seikat ovat tärkeitä, koska ne ovat samansuuntaisia kuin mitä muut ilmiantajat ja tutkijat paljastavat. Eräässä Schneiderin luennossa hän toteaa: ”Yleisölle on periaatteessa valehdeltu täysin. Meitä pidetään tyhminä ja joissakin tapauksissa jopa ääliöinä. Sen on loputtava!”
Olen kuullut useista lähteistä, että pahansuopien avaruusolentojen kanssa työskentelevät eliitti-ihmiset pitävät meitä vähä-älyisinä ja siksi vähäisempinä olentoina, mikä tekee heistä heidän mielestään ylivertaisia.
Avaruusolentojen agenda
Kuten Schneider kuvailee, ”avaruusolentojen agendalla on tämän planeetan täydellinen valtaaminen ja viidestä seitsemään kahdeksasosaa maailman väestöstä tappaminen vuoteen 2029 mennessä. Yhdysvaltain armeija on tiennyt tästä 45 vuotta (vuonna 1996 Preparedness Expo -tapahtumassa pidetystä luennosta lähtien). He eivät ole kertoneet kenellekään.”
Schneider paljastaa, että vuonna 1954 tehtiin sopimus harmaiksi kutsuttujen ET:iden ryhmän ja presidentti Eisenhowerin kanssa Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Sopimus oli kauppasopimus, joka antoi harmaille pääsyn ihmisiin ja karjaan vastineeksi avaruusolentojen teknologiasta. Tämä sopimus tuli tunnetuksi nimellä Grenadan sopimus. Sopimukseen liittyy paljon yksityiskohtia, ja suosittelen, että tutkit asiaa tarkemmin itse googlettamalla sopimuksen ja katsomalla, mitä löydät. Hyvä lähtökohta on tohtori Michael E. Sallan kirjoittama artikkeli, johon voit tutustua täällä.
Muukalaisten agenda on pitkä, monimutkainen ja epäilemättä, jos se on totta, täysin perseestä! Kaikkein huolestuttavinta on se, että me olemme niille ravinnonlähde ja resurssi. Monet ilmiantajat ovat tulleet esiin ja todenneet, että he ottavat sekä aikuisia että lapsia. Schneider toteaa: ”FBI:n arkistojen mukaan juuri nyt on 100 000 lasta, jotka ovat täysin kadoksissa. Niitä ei voida jäljittää mihinkään. Heitä ei ole murhattu, kukaan ei ole koskaan nähnyt heitä. Luulen, että heitä pidetään alhaalla joissakin näistä tukikohdista. Heidät on samalla tavalla hoidettu ja kirjaimellisesti syöty.”
Siitä lähtien, kun aloin tutkia Schneideria vuonna 2010, olen käyttänyt lukemattomia tunteja hänen väitteidensä selvittämiseen; erityisesti kadonneita ihmisiä koskevien väitteiden tutkimiseen. Uskon, että monet kadonneista henkilöistä — erityisesti kansallispuistoissa kadonneet — liittyvät tähän koko asiaan ja ovat tärkeä osa tätä monimutkaista palapeliä. David Paulidesilla on tärkeitä tietoja kadonneista ihmisistä, ja hän esittelee lähinnä kansallispuistoissa kadonneita ihmisiä. Hänellä on julkaistu dokumentti, jonka katsomista suosittelen ja jossa tuodaan esiin muutamia outoja tapauksia. Dokumentin traileri on alla.
Oscar Schneider ja Operation Paper Clip
Phil Schneider sai paljon näistä tiedoista, joista hän puhuu, isältään Oscar Schneiderilta. Schneider vanhempi on yhtä kiehtova kuin hänen poikansa. Kuolinvuoteellaan Schneider vanhempi väitti olleensa mukana Operation Paper Clipissä. Niille, jotka eivät tunne tätä projektia, tässä on lyhyt yhteenveto. Toisen maailmansodan jälkeen yli 1600 natsitiedemiestä, -insinööriä ja -teknikkoa tuotiin Amerikkaan. Heidän henkilöllisyytensä muutettiin ja heille annettiin periaatteessa uusi elämä vastineeksi siitä, että he työskentelivät Yhdysvaltain hallitukselle. Kun luin koulussa historiaa, tätä ei opetettu minulle eikä luokkatovereilleni. Itse asiassa kuulin tästä ensimmäisen kerran Salaisista Kansioista. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että se ja suurin osa siinä sarjassa esitetyistä asioista perustui todellisiin tapahtumiin.
Schneider vanhemmalla oli asiakirjoja, kuvia ja esineitä, jotka liittyivät hänen työhönsä Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Hän kertoi pojalleen, että nämä tavarat löytyvät kellarista. Schneider vanhempi paljasti, että hän työskenteli monien eri avaruusolentojen kanssa. Schneider Jr:n luennoilla hän toi mukanaan isänsä antamat asiakirjat, kuvat ja artefaktit tukemaan hulluja mutta varsin kiehtovia väitteitään.
Tämän kuvan Schneider sai isältään. Val Valient Thor (ympyröity) on avaruusolento, jonka Schneider väittää työskentelevän Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Schneider vanhempi on oikealla ja hänen kätensä ovat yhteenlyötyinä.
Kuolema
Tämä termi tunnetaan hyvin UFO- ja avaruusolentojen tutkimusyhteisössä. Monet tutkijat ovat kuolleet, ja suurin osa heidän kuolemistaan julistettiin ”itsemurhiksi” huolimatta siitä, että kuolleiden ystävät ja perheenjäsenet kiistivät nämä väitteet.
Schneiderin löysi kuolleena kotoaan hänen ystävänsä Al Pratt 17. tammikuuta 1996. Hänen uskottiin olleen kuolleena 5-7 päivää ennen kuin hänet löydettiin. Tutkijat väittivät heti, että hänellä oli ollut aivohalvaus, vaikka ruumiinavausta ei tehty. Tämä ei sopinut hänen ex-vaimolleen Cynthia Drayerille, joka pyysi päästä katsomaan ruumista hautaustoimistossa varmistaakseen, ettei hän kuollut luonnottomiin syihin. Hän tiesi, millaista työtä hänen entinen miehensä teki, ja halusi olla varma asiasta. Hautaustoimiston johtaja kehotti häntä olemaan katsomatta ruumista mätänemisen vuoksi. Päivää myöhemmin hän sai puhelun Clackamasin piirikunnan etsiviltä, joiden mukaan hautaustoimisto oli löytänyt Philipin kaulan ympärille kiedottua ”jotain”. Tohtori Gunson suoritti ruumiinavauksen Multnomahin piirikunnan oikeuslääkärin toimistossa (Portlandissa, Oregonissa), ja hän totesi, että Philip oli tehnyt itsemurhan kietomalla kumikatetrin letkun kolme kertaa kaulansa ympärille ja solmimalla sen puoliksi eteen. Drayer ei usko Schneiderin tehneen itsemurhaa monista syistä, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä. Voit katsoa Drayerin syvähaastattelun klikkaamalla tästä.
Tutkittuani hänen kuolemansa olosuhteita huomasin, että jokin ei todellakaan ollut oikein ja että ehkä joku tai jotkut halusivat vaientaa hänet. Tutkimuksestani sain selville, että hän rakasti elämää, tytärtään ja taisteli joka päivä pysyäkseen hengissä jatkuvien terveysongelmiensa vuoksi. Hän totesi monissa luennoissaan, että hänet on monta kertaa yritetty tappaa ja että hän tiesi, että joku ei halunnut hänen kertovan sitä, mitä hän tiesi. Minun on myös vaikea uskoa, että hän kuristi itsensä hengiltä. Ensinnäkin se on lähes mahdotonta, sillä hän vain pyörtyisi. On epätodennäköistä, että hän olisi voinut kuolla tällä tavoin omin käsin. Lisäksi hänen vaimonsa totesi, että jos hän olisi todella halunnut tappaa itsensä, hän olisi voinut käyttää käsiasettaan tai sängyn vieressä ollutta pilleripulloa.
Hiljentäminen kuoleman jälkeen
Schneideria koskevien tietojen etsiminen oli melko vaikeaa. Kaikki artikkelit, jotka olin lukenut vuosia sitten hänen elämästään ja työstään, puuttuivat. Jopa videot oli poistettu YouTubesta. On kysyttävä itseltään, miksi hänen työtään esittelevät artikkelit on poistettu tai kadonnut? Miksi hänen kuolemansa todettiin välittömästi aivohalvaukseksi ilman lisätutkimuksia? Miksi kaikki hänen asiakirjansa, kuvansa ja esineensä katosivat hänen asunnostaan sen jälkeen, kun hänet löydettiin kuolleena? Häneen liittyy niin paljon kysymyksiä. Emme ehkä koskaan saa vastauksia, mutta yksi asia on varmaa, ja se on se, että Schneider yritti kertoa meille jotain, ja joku yrittää estää yleisöä kuulemasta, mitä hänellä oli sanottavaa.
Disinformaatiokampanja
Suosittelen lämpimästi, että teet omat tutkimuksesi Schneiderista ja hänen työstään. Saatat matkan varrella törmätä ”debunkkaajiin”. Olen löytänyt monia. Katsokaa, mitä heillä on sanottavaa, mutta tehkää oma päätöksenne. Omasta tutkimuksestani ”debunkkereiden” parissa huomasin, että heillä ei ole mitään todisteita väitteidensä tueksi. Eräs mies väitti Schneiderin vahingoittaneen itseään ja sahanneen puuttuvat sormensa irti rautasahalla. Tämä ”debunkkeri” väitti myös, ettei ole todisteita siitä, että Schneider olisi työskennellyt armeijalle. Jos Schneiderin väitteet pitävät paikkansa, miksi olisi todisteita siitä, että hän työskenteli armeijalle ja että hän oli mukana salaisissa salaisissa pimeissä operaatio-ohjelmissa? Kysykää myös itseltänne, mitä voitettavaa tai menetettävää tällaisten tietojen jakamisella olisi. Mitä motiiveja ”debunkkereilla” on? Minusta on hyvin haitallista tutkia jotain asiaa suljetuin mielin. Kun tutkin asiaa, teen sen avoimin mielin. En yritä todistaa tai kumota mitään. Haluan vain nähdä esitetyt tiedot, ja sen jälkeen käytän tervettä järkeä päätelmieni tekoon, ja silloinkin olen edelleen avoin uusille mahdollisuuksille.
Preparedness Expo ’96: Phil Schneiderin luento
Thomas Edwin Castello
Castellon tapaus on mysteerin peitossa. Siitä huolimatta se on varsin mielenkiintoinen, ja kiehtovaksi sen tekee se, että on lähes mahdotonta löytää tietoa hänestä, hänen elämästään ja uskomattomista väitteistään. Kaikki vanhat artikkelit, joita luin vuosia sitten, on poistettu tai ne ovat kadonneet. Jopa verkkosivustot, joilla oli julkaistu artikkeleita hänestä, ovat kadonneet. Kaikkien tutkimusvuosieni aikana en ole koskaan nähnyt, että kokonainen verkkosivusto olisi poistettu. Mielenkiintoista on huomata, että tämä kyseinen verkkosivusto, josta puhun, paljasti kaikki avaruusolentoihin liittyvät asiat. Vietin tunteja etsien tietoa siitä, miksi verkkosivusto oli hävinnyt, enkä löytänyt mitään. Löysin kuitenkin kävijöitä ja foorumilaisten kirjoittajia, jotka kyselivät useilla foorumeilla, miksi se oli nyt ”poissa ikuisesti”. Yksikään henkilö ei tiennyt, mitä oli tapahtunut, mikä on outoa.
Castellosta ei ole videoita, joissa hän olisi pitänyt luentoja, joten esitetyt todisteet ovat enimmäkseen todisteita, joita ei voida todentaa, koska Castello on ilmeisesti kadonnut. Samoin hänen vaimonsa ja poikansa — joiden Castellon oletti ennen katoamistaan olevan yhdessä maanalaisista tukikohdista. Todistukset myös vaihtelevat, mikä tarkoittaa, että yksi verkkosivusto sanoi yhtä asiaa, kun taas toinen verkkosivusto sanoi toista. Aion keskittyä haastatteluun, jonka hän teki ennen katoamistaan, The Dulce Book -teokseen, ja kuviin, jotka hän salakuljetti ulos tukikohdasta ja julkaisi (jotka löydän).
Aion myös tuoda esiin kysymyksiä, jotka liittyvät tähän tapaukseen ja joiden vuoksi minun on vaikea pitää tätä tapausta huijauksena. Yritin todistaa, että se oli vuosia sitten, koska en halunnut, että hänen jakamansa tiedot olisivat totta. Tehkää oma tutkimuksenne ja katsokaa, mitä löydätte. Minusta oli kiehtovaa se, että Castellon todistus on yhteneväinen muiden ihmisten työn kanssa, joka koskee maanalaisia tukikohtia, kadonneita ihmisiä ja kokijoiden todistuksia, jotka olen maininnut artikkelissa. Voisivatko he kaikki olla mukana tässä? Vai voisivatko he yrittää varoittaa ihmiskuntaa, jotta voimme suojella itseämme? Päätä sinä…
Työ armeijassa ja yksityiselämä
Vuonna 1961 Castello oli nuori kersantti, joka oli sijoitettuna Nelliksen ilmavoimien tukikohtaan Las Vegasin lähellä, Nevadassa, jossa hän toimi sotilasvalokuvaajana, jolla oli huippusalainen turvaluokitus. Myöhemmin hänet siirrettiin Länsi-Virginiaan, jossa hän kouluttautui kehittyneeseen tiedusteluvalokuvaukseen. Hän työskenteli tuntemattomassa maanalaisessa laitoksessa, ja uuden tehtävänsä luonteen vuoksi hänen turvaluokituksensa korotettiin TS-IV-luokkaan.
Vuoteen 1971 asti hän työskenteli ilmavoimissa valokuvaajana, jolloin hänelle tarjottiin työtä RAND Corporationin turvallisuusteknikkona, joten hän muutti Kaliforniaan, jossa RANDilla oli suuri laitos, ja hänen turvallisuusselvityksensä korotettiin ULTRA-3:een. Seuraavana vuonna hän tapasi Cathy-nimisen naisen, he menivät naimisiin ja saivat pojan, Ericin.
Castello siirrettiin Santa Feen, New Mexicoon vuonna 1977, jossa hänen palkkaansa korotettiin huomattavasti ja hänen turvallisuusselvityksensä korotettiin jälleen, tällä kertaa ULTRA-7-tasolle. Hänen uusi työnsä oli Dulcen laitoksen valokuvausalan turvallisuusasiantuntija, jonka tehtävänä oli ylläpitää, kohdistaa ja kalibroida videovalvontakameroita koko maanalaisessa kompleksissa ja saattaa vierailijat määränpäähänsä.
Castellosta tuli niin sanotusti kuuluisa väittämällä, että hänellä oli todisteita siitä, että hallitus työskenteli eri avaruusolentojen lajien kanssa, että tukikohdassa, jossa hän työskenteli, oli monia maailman kadonneita ihmisiä, että hallitus on valehdellut täysin ja peitellyt yhteistyösuhteensa mainittujen avaruusolentojen kanssa ja sopimuksen, joka tehtiin ja joka antoi avaruusolennoille pääsyn ihmislajin pariin.
Haastattelu
Mies nimeltä Branton teki tämän haastattelun 80-luvun lopulla, kun Castello yritti saada sanaa leviämään. Tämä sama mies kirjoitti kirjan nimeltä ”The Dulce Book”, jota esittelen jäljempänä.
Haastattelussa Castellolle esitetään joukko kysymyksiä, jotka koskevat hänen aikaansa Dulcen tukikohdassa sekä sitä, mitä hän haluaa ihmiskunnan tietävän. Se on pitkä ja hyvin yksityiskohtainen. Haastattelu on tietääkseni annettu ilmaiseksi kaikkien katsottavaksi. Myös The Dulce Book on ilmainen. Voimme siis kuitata rahallisen hyödyn. Halusiko hän mainetta ja huomiota? Minusta sekin on epätodennäköistä, koska häntä ei näy missään, missä hän voisi nauttia kaikesta siitä mahdollisesti saamastaan maineesta.
Haastattelussa Castello kertoo yksityiskohtaisesti työstään tukikohdassa, siitä, milloin hän tuli tietoiseksi siitä, että tukikohdassa tapahtui ihmisoikeusrikkomuksia, tukikohdassa työskennelleistä eri avaruusolentojen roduista, heidän osallisuudestaan tukikohdassa eri tasoilla ja siitä, miten hän salaa hankki kuvia ja videoita yrittäessään todistaa, mitä siellä tapahtui.
Lainaan joitakin mielenkiintoisia osia haastattelusta. Voit lukea haastattelun ja ’The Dulce Book’ -kirjan kokonaisuudessaan klikkaamalla tästä. Haastattelu on luvussa 11.
”K — Mikä sai teidät ensimmäisen kerran huomaamaan, että Dulcessa oli jotain vialla? Minusta tuntuu, että näin ilmeisen kauheassa paikassa ei tarvita Einsteinia tietääkseen, että tämä on RIKOSPAIKKA! Mikä teillä kesti niin kauan? Oletko sinä se, joka puhalsi pilliin?
V — On useita asioita, jotka sinun tulisi tietää. Vannoin kuolemanrangaistuksen uhalla valan, etten koskaan paljastaisi tietoja, mitä tahansa olisin nähnyt tai kuullut. Allekirjoitin myös luopumislausuman, jonka mukaan antaisin vapaaehtoisesti henkeni, jos minut todettaisiin syylliseksi ”maanpetokseen”. Dulcen tukikohdassa maanpetos on ”KAIKKI, jossa mainitaan tämän laitoksen päivittäisen toiminnan yksityiskohtia, kun se tapahtuu tämän tukikohdan ulkopuolella.” Kun saavuin paikalle, oli voimassa ”tarvitsee tietää” -käytäntö. Tarina, jonka ”päämiehet” kertoivat meille, oli, että ”tämä on Tri-Biotransfer Facility, jossa on kehittynyttä teknologiaa ja jossa tehdään kehittyneitä kokeilumenetelmiä lääketieteellisten ja henkisten hyötyjen saavuttamiseksi.” Mikä on hieno tapa sanoa, että he tekevät todella riskialttiita asioita ihmiselämän kanssa vain nähdäkseen mitä tapahtuisi.
Jos lääketieteellinen parannuskeino löytyy, sitä kuulutetaan maan pinnalla ihmeellisenä uutena parannuskeinona ja sanotaan, että se löydettiin vuosien tutkimustyön jälkeen jossain tunnetussa lääketieteellisessä laboratoriossa. Parannuskeinon todellista tarinaa ei koskaan selitetä. Onhan Dulcen tukikohta salainen laitos! Nämä ihmiset ovat erittäin hyviä työssään. He eivät kerro totuutta niistä onnettomista ihmisistä, jotka päätyvät ”Painajaisten saliin”. Olen työskennellyt avaruusolentojen kanssa. Sen perusteella teidän pitäisi saada käsitys paikan salaisuudesta ja turvallisuudesta. Kyllä, tiedän, että tämä ei ollut tavallinen sairaalatyyppinen työmaa, mutta alussa ”ostin” koko paketin. Minua muistutettiin päivittäin sisäpuhelimessa, hisseissä, että ”tässä laitoksessa tehdään korkean riskin kehittyneitä lääketieteellisiä testejä hulluuden parantamiseksi, älkää koskaan puhuko vangeille, se voi tuhota vuosien työn.” Olen järkevä, kun lääkärit käskevät olla puhumatta heille, kuka minä olin tuhoamaan herkän tilanteen?
Mutta yksi mies kiinnitti jotenkin huomioni. Hän kertoi toistuvasti olevansa George S—- ja että hänet oli kidnapattu ja hän oli varma, että joku etsii häntä. En tiedä miksi hän jäi mieleeni, huomasin muistavani hänen kasvonsa ja ajattelin, ettei hän todellakaan näyttänyt tai kuulostanut hullulta, mutta monet vangit sanoivat niin. Seuraavana viikonloppuna suostuttelin ystäväni, joka oli poliisi, tarkistamaan kaverin, koska olin törmännyt häneen ja olin utelias. En maininnut tukikohtaa lainkaan. Oli kuvottava tunne, kun tietokone vahvisti, että George S. oli kadonnut. Mikä pahempaa, poliisit luulivat, että hän oli vain yksi tyyppi, joka kyllästyi arkeen ja häipyi. Se oli alku. Olenko minä se, joka puhalsi pilliin? En. Seuraavana maanantaina etsin Georgea, mutta hän oli poissa. Ei ollut mitään tietoja, jotka selittäisivät, mitä hänelle tapahtui. Eräs toinen turvallisuusvirkailija tuli luokseni ja sanoi, että hän ja muutamat laboratorion työntekijät halusivat pitää virka-ajan ulkopuolisen kokouksen yhdessä tunneleista [epävirallisesti]. Uteliaisuus otti vallan, ja sanoin, että hyvä on. Sinä iltana paikalle tuli noin yhdeksän miestä. He sanoivat tietävänsä, että he tiesivät ottavansa paljastumisen riskin, mutta he halusivat näyttää minulle asioita, jotka heidän mielestään minun pitäisi nähdä. Yksi kerrallaan he näyttivät asiakirjoja, jotka todistivat, että monet vangit olivat kadonneita ihmisiä. Oli lehtileikkeitä ja jopa valokuvia, jotka he olivat jotenkin salakuljettaneet tukikohtaan. He toivoivat voivansa salakuljettaa ne takaisin ulos ilman, että minä antaisin ne pois. Näin pelon heidän kasvoillaan, kun he puhuivat. Eräs mies totesi, että hän menettäisi mieluummin henkensä yrittämällä kuin menettäisi sielunsa olemalla tekemättä mitään. Se oli se huomautus, joka käänsi suunnan. Kerroin heille Georgesta ja asioista, jotka sain selville hänestä. Muutaman tunnin kuluttua lupasimme yrittää paljastaa Dulcen tukikohdan.”
”K — Onko saatavilla todisteita, jotka voisivat vahvistaa maanalaista tukikohtaa koskevat väitteet, vai pitäisikö meidän vain uskoa sinua?
V — Monet ihmiset ovat kysyneet tätä. Ei, en odota ihmisten uskovan sokeasti, on olemassa konkreettisia todisteita, jotka monet ihmiset ovat nähneet, tunteneet tai tarkastaneet. Minulla ei ole mahdollisuutta lähteä luentokierrokselle selittämään asiaa jokaiselle ihmiselle kahdenkeskisesti. Yritän pysyä hengissä. Voin vain todeta jälleen kerran, että Dulce on SALAINEN LAITOS. He työskentelevät kovasti varmistaakseen, ettei kukaan löydä paikkaa. Jos kaikki löytäisivät sen helposti, se ei olisi salainen laitos. Olen selittänyt heidän käyttämänsä äärimmäiset turvallisuusmenetelmät. Siitä on muitakin todisteita. Viidessä eri laatikossa viidessä eri paikassa on viisi kopiosarjaa, joissa on täydelliset todisteet kaikista asioista, joita olen yrittänyt selittää.
Seuraavassa on luettelo kunkin laatikon sisällöstä (joka toimitettiin viiden vain Thomas Castellon ja yksittäisten vastaanottajien – Branton – tunteman henkilön turvaan):
(A) 27 arkkia 8 x 10-kokoisia valokuvia avaruusolennoista, olennoista, häkeistä ja sammioista.
(B) Yksi mykkä videonauha, joka alkaa tietokonepankeista ja jossa näytetään sammioita, useita otoksia Nightmare Hallista, kaksi otosta harmaita, yksi otos terminaalista, jossa näkyy kyltti, jossa lukee ”Los Alamosiin”, ja noin 30 sekuntia sukkulajunan saapumista.
(C) 25 sivua kaavioita, kemiallisia kaavoja ja kaavioita muukalaislaitteista.
(D) Kopio uudesta sopimuksesta allekirjoituksineen.
(E) 2 sivua alkuperäisiä alien-asiakirjoja, jotka Ronald Reagan [Kalifornian kuvernöörinä] on allekirjoittanut, jokaisella sivulla on Reaganin allekirjoitus.
Edellä mainittu alkuperäinen sarja on suljettu yhteen hapettomaan ja raskaaseen muovilaatikkoon. Tämä setti sisältää:
(A) 27 arkkia 8 x 10 alkuperäisiä negatiiveja
(B) videonauha JA alkuperäinen mikrofilmi, josta videonauha kopioitiin.
(C) 25 alkuperäistä sivua kaavioita [merkintöineen], kaavoja, muukalaislaitteiden kaavioita sekä Flash Gunin ja MY Flash Gunin kaavioita.
(D) Sopimus, jossa on Reaganin allekirjoitus sekä seitsemän muuta poliittista allekirjoitusta ja neljä avaruusolentojen allekirjoitusta.
Tuossa laatikossa oleva toimiva salamalaite on erittäin vaarallinen ase. Väärissä käsissä se voi aiheuttaa rajattomasti vaaraa. Sitä todistetta on suojeltava. Mutta kun se annetaan tiettyjen valtion virastojen käsiin, sitä ei pidettäisi todisteena avaruusolentojen vierailusta. Kyseinen hallinnon haara TIEDÄÄ TOTUUDEN, ja he valehtelevat julkisesti. Ajattele asiaa näin: TIEDÄTKÖ varmana todisteena, että George Washington eli? Vai uskotteko siihen, mitä muut ihmiset SANOIVAT hänestä? Ei ole ketään elossa, joka olisi nähnyt omin silmin sen, mitä hänestä väitetään. Arvioit kaiken, mitä tiedät hänestä, sen perusteella, mitä muut ihmiset SANOIVAT. Kolumbus SANOI, että on olemassa uusi maa, ja se löydettiin. MINÄ VÄITÄN, että avaruusolentoja on useissa maanalaisissa tukikohdissa tässä maassa, ja niissä paikoissa tapahtuu kauheita asioita.
Jos kuolen ennen kuin se on todistettu, etsikää todisteita (loppujen lopuksi Dulcen tukikohta ja muut tukikohdat eivät ole menossa minnekään). Toisin kuin itse UFOt, ne eivät ole ”tänään täällä ja huomenna poissa”. Jos ne ovat siellä, niin silloin on pakko olla jotain viitteitä siitä. – Branton). Vaadi hallitusta myöntämään se. Jos tarpeeksi monet ihmiset vaativat sitä, he löytävät tavan selittää tukikohdan tai ainakin selittävät, miksi heidän on pidettävä se salassa. Dulcen tukikohdassa työskentelee monia ihmisiä, jotka tuntevat minut. Haastan nämä työtoverit puhumaan, ainakin nimettömänä. Lähettäkää kirje tai sähke [tai faksi] vahvistaaksenne sen, mitä olen selittänyt. Niiden urheiden miesten, naisten, lasten ja ulkomaalaisten nimissä, jotka kuolivat YRITTÄESSÄÄN kertoa yleisölle, mitä Dulcen tukikohdassa tapahtuu, paljasta tuo kauhea paikka ennen kuin tuhansia viattomia ihmisiä kidutetaan ja he kuolevat sanoinkuvaamattomia kuolemia.”
”K — Miten ihmistyöntekijöitä estetään kertomasta kaikkea Dulcesta?
V — Implantit, pelkouhkaukset perheiden vahingoittamisesta, sähkömagneettinen valvonta, myös uudelleenohjelmointi ELF:llä [erittäin matalilla taajuuksilla] ja huumeet ovat yleisimpiä menetelmiä, joilla työntekijöitä ’rohkaistaan’ olemaan paljastamatta sijaintia tai päivittäisiä rutiineja.”
”K — Missä perheesi on? Ei vain vaimosi ja poikasi, vaan myös vanhempasi ja sisaruksesi?
V — Cathy ja Eric ovat yhä kateissa. Vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa, kun olin teini-ikäinen. Minulla on yksi veli, jos hän on elossa, epäilen hänen olevan jossain maanalaisessa tukikohdassa. En ole kuullut hänestä moneen vuoteen. Rukoilkaa heidän puolestaan, pyydän!”
”K — Mikä on syntymäaikasi ja missä olet syntynyt?
V — 23.4.1941, Glen Ellyn, Illinois [itse asiassa kotitilalla, paikassa, jota nyt kutsutaan Glen Ellyniksi, syntymätodistukseni on Wheatonissa, Illinoisissa]”
”K — Olet kokenut niin paljon ja silti jatkat taistelua, mikä on suurin pelkosi?
V — Että suuri yleisö unohtaa tuohon halveksittavaan paikkaan vangitut viattomat ihmiset ja jättää huomiotta ne sadat lapset, naiset ja miehet, joita tuohon paikkaan tuodaan joka kuukausi.”
Jos tämän miehen väitteet ovat totta, meillä on oikeus tietää. Haastattelussa ja ”Dulce-kirjassa” on paljon enemmän yksityiskohtia. Suosittelen lukemaan sen kokonaan. Castelloa tutkiessani löysin lainauksen, jonka joku sanoi, joka kommentoi Castellon tarinaa. Lainaus on…
”Vaikka yksi tai muutama kertomus olisikin harhaanjohtava, todennäköisyys, että kaikki tämän teoksen sisältämät kertomukset yhdessä olisivat vääriä, uhmaisi todennäköisyyden lakeja.”
Vaikka Castellon väitteitä on vaikea todentaa, hänen väitteitään ei myöskään ole mitään todisteita, jotka kumoaisivat ne. Jos se, mitä hän sanoo, on totta, hallitus haluaisi pyyhkiä tämän miehen olemassaolon pois, ja se onnistuisi helposti. Lisäksi hän allekirjoitti sopimuksen, jonka rikkomisesta rangaistiin kuolemalla. Jos tämä tukikohta ja tukikohdassa tapahtuvat julmuudet ovat totta, olen varma, että hallitus ei haluaisi niiden tulevan julkisuuteen ja tekisi kaikkensa pitääkseen ne salassa. Ajattele sitä…
’UFO Huntersin’ lopettaminen
UFO Hunters oli amerikkalainen sarja, joka sai ensi-iltansa 30. tammikuuta 2008. Ohjelman keskiössä ovat tohtori William J. Birnesin ja asiantuntijaryhmän johtamat tutkimukset: tutkija Pat Uskert, koneinsinööri ja MIT:n tutkija Ted Acworth ja tutkiva biologi Jeff Tomlinson.
’UFO Hunters’-tiimi
Jokaisessa jaksossa tiimi kiertää maailmaa tutkimassa UFO-havaintoja, avaruusolentojen kohtaamisia ja USOja (tunnistamattomia vedenalaisia esineitä). He haastattelevat silminnäkijöitä, analysoivat kuvia, fyysisiä esineitä ja videoita. He pyrkivät lähinnä todentamaan, ovatko silminnäkijöiden väitteet huijauksia vai eivät.
Kausi 3:n jaksossa 2 ”Maanalaiset avaruusolentojen tukikohdat” tiimi tapaa John Rhodesin, joka kertoo heille Thomas Castellon todistuksen ja luonnokset, jotka on piirretty hänen vuotamistaan kuvista. He suuntaavat Dulceen, haastattelevat paikallisia ja yrittävät löytää sisäänkäynnin oletettuun tukikohtaan tai etsiä todisteita, jotka viittaisivat siihen, että siellä on maanalainen laitos.
Toukokuun 20. päivänä 2009 History lopetti äkillisesti sarjan kolmannen kauden, eikä sarjan neljää viimeistä jaksoa koskaan lähetetty. William J. Birnesiä haastateltiin Jim Haroldin podcastissa vuonna 2011, jossa William väitti, että Dulce Base -jakson esittämisen jälkeen History Channel -kanavan huippujohtajat peruuttivat sarjan. Tässä on ote tuosta haastattelusta:
Tri. William J. Birnes: ”No, Thomas Castello katosi pian sen jälkeen, kun hän oli mennyt julkisuuteen ja kertonut tarinansa, eikä vain hän kadonnut, vaan myös ihmiset, joille hän kertoi tarinansa, katosivat. Niinpä menimme tukikohtaan, ja tietenkin jos puhutte ihmisille, kuten John Learille ja muille, he kertovat teille, että kyllä, tämä on tositarina… John Lear, John Rhodes, se on tositarina, siellä tapahtuu todella kauheita asioita.
Olimme ilmeisesti sohaisseet muurahaispesää, koska meille sanottiin: ”Mitä te teitte? Olette poissa ohjelmistosta. Olette pahoja tyyppejä, teidän ei olisi pitänyt tehdä tätä.” Viikkoja… kuukausia ohjelman esittämisen jälkeen kolme republikaanisenaattoria, Grassley, McConnell ja Lindsey Graham, menivät kongressin eteen ja esittivät lakiesityksen — en tiedä, hyväksyttiinkö sitä koskaan — lakiesityksen, jolla kriminalisoitaisiin ihmisten ja muiden eläinten välinen risteytyminen. Eli lajien välinen risteytyminen kriminalisoitiin. No, joten tiesimme, että olimme tehneet jotain, ja tietysti meihin otti yhteyttä — minuun otti yhteyttä — joku, joka edusti itseään ei-niin-ystävällisen tiedustelupalvelun jäsenenä, vaikka hän olikin aika ystävällinen…”.
Jim Harold: ”Kolmen kirjaimen lafkalta, mahdollisesti?”
Dr. William J. Birnes: ”Kolmen kirjaimen virasto… joka sanoi: ”Se mitä teitte, oli todella… olisitte voineet pysytellä hissuksiin, mutta ette suostuneet siihen, ja nyt olette poissa lähetyksestä, ja nyt ABC:n ja Disneyn ja History Channelin on maksettava yläkerran pojille”. Paikan päällä olevat pitivät sinusta, mutta heidän pomonsa eivät.” Se on siis tarina siitä, miten teimme UFO Huntersin ja miksi meidät poistettiin ohjelmistosta.”
Sanotaan nyt, että Castellon väitteet ovat itse asiassa vääriä tai että hän itse on keksitty henkilö, jota ei ole koskaan ollut olemassa; miksi History-kanava peruisi ohjelman sen jälkeen, kun hänen tapaustaan ja Dulcen tukikohtaa esittelevä jakso oli esitetty? Lisäksi jakson esittämisen jälkeen kolme republikaanisenaattoria meni kongressiin ja esitti lakiesityksen ihmisten ja eläinten risteytymisen kriminalisoimiseksi. Joku ei selvästikään halunnut maailman tietävän Dulcen tukikohdasta ja siellä tapahtuneista julmuuksista, ja kunnes toisin todistetaan, History Channelin siirto vaikuttaa melko epäilyttävältä.
Castellon ystävät ja liittolaiset
Tutkin perusteellisesti ihmisiä, jotka väittivät tavanneensa Castellon ja haastattelivat häntä. Loppujen lopuksi he ovat ainoa linkki Castellon olemassaoloon. Minusta oli tärkeää tutkia heitä, sillä ehkä heiltä löytyisi lisää johtolankoja Castellon todistukseen. Matka on ollut pitkä, koska joka kerta, kun tutkin yhtä heistä, avautui niin sanotusti lisää oviaukkoja. Yksi verkkosivusto vei minut viiden muun luo ja niin edelleen. Olen seulonut kaiken läpi, ja alla ovat havaintoni.
Branton – Bruce Walton – Bruce Alan DeWalton
Branton on henkilö, joka haastatteli Thomas Castelloa. Mielestäni hän on erittäin tärkeä henkilö Castellon tapauksessa. Branton kirjoitti monia kirjoja, kuten ”The Dulce Book”, ”The Battle at Dulce”, ”A Guide to the Inner Earth” ja monia muita. Löysin hänestä jonkin verran tietoa, mutta en mitään ajankohtaista. Viimeisin kirjoitus hänestä oli vuodelta 2015, jolloin hän jäi ison ajoneuvon alle, minkä monet uskovat olleen murhayritys. Minusta on mielenkiintoista huomata, että olen kuullut monien ihmisten joutuneen tällä tavoin kohteeksi. John Mack kuoli jäämällä auton alle, kun hän oli kävelemässä yksin kotiinsa, minkä katsottiin olleen onnettomuus, mutta olen kuullut, että monet ihmiset, jotka tekevät tällaista työtä, ovat jääneet auton alle, minkä katsottiin aina olleen onnettomuus.
Toinen asia, jonka haluan tuoda esiin Brantonista, on se, että hän kirjoitti monia kirjoja ja antoi ne kaikki ilmaiseksi saataville internetissä. Useimmat huijarit, joihin olen törmännyt, veloittavat valheellisesta aineistostaan, koska he haluavat rahaa, kuten useimmat ihmiset, ja he ovat havainneet valehtelun olevan tuottoisa. Jos Branton valehteli, mikä olisi hänen motiivinsa? Olen avoin teorioille.
Alla on tietoja, jotka löysin Brantonista ja hänen elämästään eri verkkosivustoilta. Otin vain pätkiä, koska tiedot ovat melko pitkiä. Olen jättänyt alla olevat lähteet, jos haluatte nähdä tiedot kokonaisuudessaan.
”Branton” syntyi suureen perheeseen, joka asui lähellä Kalliovuorten läntistä juurta vuonna 1960.
Varttuessaan hän tajusi, että hänen uusvapaamuurarillinen ”uskonnollinen” taustansa oli jokseenkin rajoittava, ellei suorastaan petollinen.
Branton alkoi tutkia ”paranormaaleja” ilmiöitä 12-vuotiaana luettuaan Frank Edwardsin kirjan FLYING SAUCERS – SERIOUS BUSINESS, ja hän asuu edelleen kauniiden Kalliovuorten ympäröimänä, ja hän jatkaa taistelua (sisäisesti ja ulkoisesti) ”auttaakseen” tekemään tästä maailmasta, tästä maasta ja kaikista ihmisistä VAPAITA tietämättömyydestä ja kaikenlaisesta sorrosta…. ymmärtäen, että me kaikki olemme yksilöllisiä ”soluja” ihmiskunnan ”ruumiissa” … joten pohjimmiltaan ”T-solujen” (niin sanoakseni …) on työskenneltävä YHDESSÄ vapauttaaksemme tämän ”ruumiin” ”syöpäisistä” drakonisista ”soluista”, jotka söisivät kaiken valon ja elämän — kuin kuollut tähti tai musta aukko — jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus. ”
”Branton väittää olevansa CIA:n ”nukkuva” agentti, jolle (mahdollisesti sen jälkeen, kun hän oli törmännyt tietoihin, joita hänen ei pitänyt tietää) sähköisesti aiheutettiin vaihtoehtoinen persoonallisuus, joka ”ohjelmoitiin” palvelemaan CIA:n mustia projekteja ja Baijerin harmaata kollektiivia. Tässä vaihtoehtoisessa tai ”kaksoiselämässä” hänellä oli pääsy useisiin maanalaisiin tukikohtiin, ja hän on ilmeisesti kohdannut myös useita muukalaisryhmiä.
Kun hänen ”tietoinen” minänsä alkoi herätä tämän vaihtoehtoisen olemassaolon tosiasioihin (tosiasioihin, jotka muut hänen tuntemansa ihmiset vahvistivat), hän alkoi tutkia asiaa syvällisemmin ja paljastaa tätä planeettaa vastaan suunnatun salaliiton parhaalla mahdollisella tavalla. Hän ei ole vielä varma siitä, onko hänen ”vaihtoehtoinen minänsä” tällä hetkellä samaa mieltä hänen tietoisten arvojensa kanssa.
Useat ”Montaukin” väkijoukon jäsenet, kuten Preston Nichols, Al Bielek ja Duncan Cameron, väittävät myös, että heille oli ohjelmoitu vaihtoehtoisia persoonallisuuksia heidän työskennellessään aika-avaruus- ja mielenhallintahankkeissa, joita toteutettiin Montauk Pointissa Long Islandilla 1980-luvun puolivälissä.
Brantonilla itsellään on vahva tunne siitä, että hän oli myös jollakin tavalla mukana tässä hankkeessa. Vuonna 1985, kun Montauk-projektia sabotoitiin ja se lopetettiin joksikin aikaa, hän oli 25-vuotias. Tämä hanke on jälleen kerran täydessä vauhdissa Montaukissa, mutta kaikki on nyt viety maan alle siellä sijaitsevaan 8-tasoiseen maanalaiseen laitokseen, jota CIA, (natsi)Thule-yhteisö ja avaruusolentojen harmaat käyttävät yhdessä, ja sen on määrä olla keskeinen operatiivinen tukikohta heidän ”uuden maailmanjärjestyksensä” toteuttamiseksi. ”
Olen varma, että monet teistä ovat kuulleet tai katsoneet Netflixin sarjan ”Stranger Things”. Jotkut teistä eivät ehkä tiedä, että on olemassa suuri näyttö siitä, että sarja perustuu Montauk-projektiin. Niille, jotka eivät tunne Montauk-projektia, jätän lyhyen 3 minuutin videon, joka yhdistää ’Stranger Thingsin’ Montauk-projektiin ja siihen, mitä tämä projekti sisälsi.
Brantonin onnettomuuden vahvistava uutisjuttu
“POLKUPYÖRÄILY- 40-vuotias Oremin mies on edelleen kriittisessä tilassa jäätyään auton alle pyöräillessään sunnuntaina.
Bruce Walton ajoi polkupyörällään itään päin 500 North, Provo, lähellä suojatietä Freedom Boulevardin risteyksen eteläpuolella, kun pohjoiseen päin ajava 21-vuotias Jayton Wakefield, Provo, törmäsi häneen vuoden 1992 Nissan 4×4 pickupillaan.
Walton vietiin Utah Valley Regional Medical Centeriin ja myöhemmin LifeFlight-helikopteri lennätti hänet Salt Lake Cityn LDS-sairaalaan.
Hän sai vammoja päähänsä ja hänen kasvoistaan on murtunut useita luita, ja hän on teho-osastolla kriittisessä tilassa.
Wakefield ei loukkaantunut.
No citations have been issued and the accident is still under investigation to determine fault.”
Löysin joitakin verkkosivuja, joiden mukaan Branton pidätettiin törkeästä rikoksesta ja vangittiin vuonna 2009. Syyte oli ”lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö”. Löysin joitakin ristiriitaisuuksia näiden väitteiden kanssa. Ensinnäkin ne oli julkaistu ei-hallinnollisilla tai niin sanotusti epävirallisilla verkkosivustoilla. Löysin kaksi erillistä verkkosivustoa, joilla oli sama rikoskuva. Toisella sivustolla ilmoitettiin, että hänet tuomittiin vuonna 1993, ja toisella sivustolla sanottiin, että hänet tuomittiin vuonna 2008. Täysin erillisellä verkkosivustolla sanottiin, että hän oli vangittuna rikoksesta vuonna 2009, mutta siinä ei kerrottu, mistä rikoksesta oli kyse. Kaksi ensimmäistä mainitsemaani verkkosivustoa olivat seksuaalirikollisten verkkosivustoja, joilla esiteltiin ilmeisesti rekisteröityjä seksuaalirikollisia. Molempiin sivustoihin oli liitetty viruksia. Kaikki nämä oudot välilehdet alkoivat ponnahtaa esiin väittäen, että olin voittanut palkinnon, toinen oli kysely. Virustorjuntani alkoi varoittaa minua. Nämä sivustot yrittivät myös ladata jotain tietokoneelleni. Se oli karmivaa. Kuka tietää, mitä se oli. Lähdin niistä pois. En jätä linkkiä niihin, koska en luota niihin, mutta voitte tarkistaa ne halutessanne googlaamalla Brantonin oikean nimen, menemällä kuviin, klikkaamalla hänen rikoskuvaustaan ja menemällä sitten ”Käy” verkkosivustolle, jolta kuva on.
Yksi asia, jonka haluaisin tuoda esiin, on se, miten valtaapitävät ovat yrittäneet vaientaa ilmiantajat tai ihmiset, jotka yrittävät jakaa tietoa. Heillä on monia taktiikoita, mutta olen nähnyt tätä erityistä taktiikkaa käytetyn useaan otteeseen. Yksi henkilö, johon he käyttivät tätä taktiikkaa, on mies nimeltä Stan Romanek. Yksinkertainen tapa tuhota joku on lavastaa hänet syylliseksi tällä tavalla. Kuka tahansa voi murtautua tietokoneillemme ja ladata tällaisia raskauttavia tiedostoja tai jopa pakottaa muita syyttämään.
Brantonin osalta en voi sanoa, onko hän syyllinen vai ei, koska minulla ei ole mahdollisuutta tarkastella tapausta tai sitä, mitä väitetyn hyväksikäytön yhteydessä tapahtui. Voin sanoa, että ihmiset, jotka eivät halua, että tämä tieto tulee julki, ovat käyttäneet tätä taktiikkaa monta kertaa ihmisten vaientamiseksi.
John Rhodes
John Rhodes väittää olevansa matelijahumanoidien eli reptiliaanien asiantuntija. Hän tutkii työssään väitteitä reptiliaanien ja ihmisten välisistä kontakteista. Sen lisäksi, että John on tutkinut todisteita reptiliaanien toiminnasta, hän on avustanut lainvalvontaviranomaisia karjan silpomistapauksissa. Johnin vuosina 2006 ja 2007 Montanassa tekemät karjan silpomista koskevat tutkimukset johtivat hänet siihen johtopäätökseen, että silpomis ”kirurgit” yrittivät kiinnittää yleisön huomion MRSA:n kaltaisten patogeenisten tautien vaaroihin, jotka leviävät sikojen ruokinnasta.
Hän on luennoinut sekä Yhdysvalloissa että kansainvälisesti. Hän on esiintynyt myös televisio-ohjelmissa, kuten MonsterQuest, The Conspiracy Zone, BBC Conspiracies, Animal-X ja Unsolved Mysteries.
Tieto hänen sivuiltaan http://www.reptoids.com: John asuu tällä hetkellä lähellä Mariposa-Midpinesia Kaliforniassa, aivan Yosemiten kansallispuiston eteläpuolella.
John esiintyi UFO Hunters -ohjelman jaksossa, joka käsitteli Thomas Castelloa ja Dulcen tukikohtaa. Hän näytti tiimille luonnoksia, jotka Ann West -niminen nainen piirsi Castellon salakuljettamista alkuperäisistä kuvista.
Tästä kaverista oli vaikea löytää paljon tietoa. Hänen verkkosivustonsa ei mielestäni anna uskottavuutta hänen työlleen. Se vaikutti melkein satiiriselta luonteeltaan, kuin hänen väitteensä perustuisivat tieteiskirjallisuuteen, mikä on valitettavaa, koska uskon joihinkin hänen sanomiinsa asioihin, mutta hänen verkkosivustonsa on ehdottomasti uudistettava, jotta se saisi ammattimaisemman ilmeen ja korostaisi hänen työtään paremmin.
Sitä, miten hän tunsi Castellon tai Ann Westin, ei ole koskaan julkisesti kerrottu, sikäli kuin olen löytänyt.
Ann West on salanimi, jota käytettiin, kun Castellon vuotamista kuvista julkaistiin piirroksia. Hän väittää piirtäneensä luonnokset. Tästä kertoi John Hughes UFO Huntersin Dulce-jaksossa. Hänen oikea nimensä on hänen mukaansa Cherry Hinkle. Tutkittuani asiaa löysin Hinklen Facebookista sekä ufo- ja muukalaisfoorumeilta, ja hänen verkkonimensä on ”Mystery”. Häntä on haastateltu useissa eri yhteyksissä, mutta ne kaikki näyttävät olevan samanlaisia, ja niissä toistuvat tiedot ja otsikko ovat samat. Voit katsoa niitä täältä ja täältä. Tässä on ote lyhyestä elämäkerrasta, joka edeltää jokaista haastattelua:
”Cherry Hinkle on UFO-tutkija, jolla on yli 50 vuoden kokemus. Hän osallistuu usein UFO-yhteisön kirjoihin, artikkeleihin ja blogeihin. Cherry toimittaa tietoa kaikille, jotka sitä tarvitsevat, ja hän on yllättänyt useita kirjailijoita lähettämällä heille syvällisiä UFO-artikkeleita, jotka auttavat heitä saamaan kirjansa valmiiksi. Vuodesta 1987 lähtien hän on lähettänyt tietoja lukuisille kirjailijoille ja tutkijoille sekä kotimaassa että kansainvälisesti koskien pahamaineista maanalaista Dulcen tukikohtaa. Cherry on onnellisesti naimisissa Bill Hinklen kanssa, ja he asuvat Las Vegasissa, NV:ssä. Hän on Facebookissa ja jakaa aina mielellään UFO-tietoa.”
Hän toteaa myös haastattelun alussa olevansa kontaktihenkilö ja väittää, että olennot ovat ottaneet häneen yhteyttä kahden vuoden välein.
Sen perusteella, mitä olen saanut selville tästä naisesta, ei ole mitään merkittävää näyttöä siitä, että tämä nainen on se ”Ann West” -niminen nainen, joka piirsi kuvien luonnokset. Ei ole myöskään mitään todennettavaa näyttöä siitä, että hän edes tunsi Castellon. Otan hänet mukaan, koska hän väittää olevansa Ann West, ja Castellon todistajanlausuntoa ja tapausta tutkivat löytäisivät hänet joka tapauksessa. Vaikka hänen osuutensa tässä on melko outo, koin, että oli tärkeää sisällyttää hänet mukaan, koska hänen tarinansa lisää entisestään juonittelua Castellon tapaukseen kokonaisuudessaan.
Hinklen versio Castellosta ja hänen paostaan
Hinkle väittää olevansa ainoa kirjoittaja, jolle Castello on antanut luvan julkaista Dulcen tukikohdan materiaalia. Jos luet haastattelun, hänellä on kiire saada tarina ja hänen todistuksensa julki. Hänestä tuntui, että aivan liian monta ihmistä vietiin tukikohtaan, eivätkä he koskaan palanneet takaisin. Uskon, että koska hänen väitteensä olivat niin äärimmäisiä ja koska hän oli oletettavasti pakomatkalla, hän ei välittänyt siitä, kuka materiaalin ja tiedot julkaisi, kunhan ne vain tulisivat julki. Huhujen mukaan häntä ei ole nähty sen jälkeen, ja jos hänen esittämänsä todistus on totta, kenellä tahansa, jolla on rohkeutta julkaista se, pitäisi antaa siihen mahdollisuus. Minun on vaikea uskoa, että hän nimittäisi yhden henkilön julkaisemaan tiedot.
Hinklen versio Castellon tarinasta on otettu hänen Facebook-sivuiltaan
Tämä haastattelu on erittäin kyseenalainen monesta syystä. Ensinnäkin löysin vain yhden verkkosivuston, jonka nimi oli Taboo Daily News, ja sillä oli vain yksi viesti. Siellä ei ollut Hinklen haastattelua. En löytänyt TDN:n haastattelua, jossa hän olisi haastatellut Hinkleä, lukuun ottamatta sitä, jonka hän julkaisi Facebookissaan. Nyt tämä verkkosivusto on voitu poistaa, minkä olen nähnyt, kun siellä on tällaista materiaalia, mutta ajattelin, että se oli mainitsemisen arvoinen.
Haastattelun kyseenalaiset kohdat
Chrissy: ”Tomin ystävänä olen varma, että hän luultavasti uskoi sisäiset tunteensa sinulle siitä, mitä oli tapahtumassa, voitko kertoa minulle jälkikäteen, mitkä olivat hänen ajatuksensa ja tunteensa Dulcesta?
Cherry: ”Totta kai hän tunnusti sisäiset tunteensa — niinhän ystävät tekevät.”
Haastattelussa hän viittaa useaan otteeseen siihen, että he ovat ystäviä. Hän ikään kuin julistaa, että he olivat. Se saa sen näyttämään siltä, että hän yrittää olla vakuuttava siitä, että hän ja Castello olivat ystäviä sen sijaan, että se olisi ollut ilmeistä luonnollisemmalla, sujuvammalla tavalla. Tässä on toinen kohta, jossa hän tekee näin:
Chrissy: ”Ymmärsittekö täysin seuraukset ja seuraukset etukäteen vai alkoivatko ne tuntua myöhemmin, kun tappouhkaukset tulivat?”
Cherry: ”Se on vaikea kysymys, ja siksi yritän olla ajattelematta sitä. Mutta kyllä, tiesin, että se oli vaarallista, mutta ajattele, jos kyseessä olisi paras ystäväsi, etkö ottaisi riskiä auttaaksesi ystävääsi? Luulen, että useimmat ihmiset eivät miettisi kahdesti, niinhän ystävät tekevät.”
Toinen osa haastattelusta antaa sen vaikutelman, että hän on joko mukana rahallisen hyödyn tavoittelussa tai hän valehtelee, minkä vuoksi hän ei pysty vastaamaan kysymykseen. Hän väittää, että hänellä on lisätietoja, mutta hän kieltäytyy paljastamasta niitä, ei siksi, että hänen henkensä olisi vaarassa, vaan siksi, että ne sisältyvät hänen kirjoittamiinsa kahteen kirjaan. Tähän mennessä ei ole vielä julkaistu yhtään näistä kirjoista.
Chrissy: ”Ymmärrän, että turvallisuussyistä ette voi paljastaa liikaa tietoja, mutta mitä tietoja voitte antaa meille Dulcesta?’
Cherry: ”Yllä oleva kysymys on yksi niistä kysymyksistä, joihin on mahdotonta vastata. Tiedän paljon Dulcesta ja olen ollut henkilökohtaisesti mukana vuodesta 1979 lähtien, joten jos kysyisin, mitä tietoja voin antaa, se täyttäisi useita kirjoja… ja olen työstämässä kahta sellaista kirjaa!”
Eräässä haastattelun kohdassa hän sanoo…
”Älä pelkää olla ystävä, kuunnella ja yrittää selvittää tilannetta. Voit pelastaa ihmishenkiä, jos vain yrität auttaa jotakuta. Dulcen tukikohta — tai vastaavia tukikohtia on kaikkialla maailmassa, tuhannet ihmiset työskentelevät syvällä noissa tukikohdissa, ja he tietävät totuuden! Puhu ääneen! Jos olet loukussa samanlaisessa työssä kuin Dulcen tukikohta, puhu luotettavalle ystävälle, kerro jollekulle, tule tarpeeksi rohkeaksi, puhu! Pelastamasi henki saatat olla sinä.”
Hän huutaa, että ihmisten on puhuttava, mutta silti hän hamstraa oletettua tietoa, ja saadaksemme tietoa meidän on odotettava, kunnes hänen kirjansa julkaistaan.
Epäjohdonmukaisuudet hänen tarinassaan
Haastattelun lopussa on kommentteja. Merkittävimmät niistä teki eräs mies, joka kysyi, miksi haastattelija ei käyttänyt hänen koko nimeään ja missä oli verkkosivusto ”Taboo Daily News”? Hän huomautti myös suuresta virheestä Castellon tarinassa. Tässä ovat hänen kommenttinsa:
Toisessa kommentissa huomautettiin, että nainen väitti, että laatikko, jossa oli Castellon salakuljettamia tavaroita, oli haudattu New Mexicoon. Voit nähdä hänen lausuntonsa tästä, jos selaat Hinklen version Castellon tarinasta kohdalle.
Maanantaina 15. lokakuuta 2012 julkaistiin postaus blogissa ’Paranormal Conspiracy’ otsikolla ’The Fascinating Life of Cherry Hinkle’. Siinä on lyhyt kirjoitus hänestä ja sen jälkeen haastattelu. Se on yhdestä edellä jakamastani haastattelusta. Tässä on ote tästä haastattelusta:
Tässä haastattelussa hän väittää auttaneensa Castelloa hautaamaan laatikollisen tavaroita Arizonassa. Kun mies kysyi toisessa haastattelussa, miksi laatikon hautaamispaikasta on kaksi versiota — toisessa Castello teki sen yksin NM:ssä, kun taas toisessa Castello on hänen kanssaan Arizonassa — hän ei koskaan vastannut julkisesti miehen kommentteihin eikä ole antanut muita lausuntoja tästä ristiriitaisuudesta hänen tarinassaan. Haluaisin myös huomata, että haastattelussa, jossa hän esitti väitteensä, hän toteaa, että viidellä ihmisellä oli laatikot, jotka sisälsivät asiakirjoja, kuvia jne. Hinkle ei viittaa tähän millään tavalla.
Edelleen haastattelussa hän mainitsee tunteneensa Tal Levesque -nimisen miehen ja että Castello antoi Levesquelle yhden hänen salakuljettamistaan kuvista.
Hinklen todistus vaikuttaa parhaimmillaan epäilyttävältä. Jos hänen todistuksensa Castellosta ja muut hänen kokemuksensa ovat totta, hän on tehnyt surkeaa työtä saadakseen itsensä näyttämään uskottavalta. Lisäksi hän on hyvin avoimesti kertonut, että hänellä on lisätietoja Castellosta. Olen sitä mieltä, että jos hänellä todella olisi lisätietoja Castellosta, jos hän olisi se ”Ann West”, joka piirsi luonnokset todellisista valokuvista, jotka Castello salakuljetti, ja jos hän tietäisi, mihin laatikko oli haudattu, kuten hän väittää, en usko, että hän olisi yhtä avoin ja avoin näistä tiedoista. Etenkin jos ottaa huomioon, että tarinan mukaan hän on pakosalla ja Dulcen tukikohtaa johtavat ihmiset haluavat takaisin hänen salakuljettamansa esineet. Miksi hän asettaisi itsensä niin suureen vaaraan? Haluaako hän huomiota? Yrittääkö hän aiheuttaa disinformaatiota ja hämmennystä? Ehkä hänen tarkoituksenaan on esittää Castellon tapaus siten, että hän antaa vähemmän uskottavuutta kaikelle? Mutta mitä tarkoitusta varten?
Sivustolla nimeltä The Why Files eräs Norio Hayakawa on toimittanut yhteenvedon kaikista ihmisistä, jotka väittävät tunteneensa Castellon. Lausunnoissaan naisesta, joka väittää olevansa ”Ann West”, hän todistaa seuraavaa: ”Hänen todellista henkilöllisyyttään ei ole vahvistettu, vaikka Tal Levesque väittää: että hän on Facebookissa eri nimellä (Cherry Hinkle), väittää olleensa Tom Adamsin tuttava, väittää piirtäneensä alkuperäiset kuvat Dulcen tukikohdan sammioista vuonna 1987, väittää tunteneensa Tal Levesquen, väittää myös tunteneensa Thomas Edwin Castellon. Tal Levesque väittää, että hän vieraili hänen ja hänen vaimonsa sekä Thomas Edwin Castellon luona Santa Fessä. Tal Levesque väittää, että Ann West on vaarallinen ja kuuluu ”näkymättömään hallitukseen”.
Norio Hayakawa ei mielestäni ole uskottava henkilö (jonka esittelen jäljempänä), mutta hän kuitenkin sanoi nämä asiat. Toinen Hinkleä koskeva huomio on se, että kaikki, mitä hän esittelee Facebook-sivullaan Castellosta, on myös internetissä ja melko helposti löydettävissä yksinkertaisesti googlaamalla hänen nimensä. Hän ei tarjoa mitään omaperäistä.
Mitä ”Ann West” piirsi
Norio Hayakawa
Hayakawa syntyi Yokohamassa, Japanissa vuonna 1944. Wikipediassa hänestä kirjoitetun elämänkerran mukaan hän on aktivisti, joka asuu Rio Ranchossa New Mexicossa. Hän on nykyisin Civilian Intelligence Centralin johtaja, joka on oletettavasti kansalaisten valvontakomitea. Hän on esiintynyt monissa radio-ohjelmissa, muun muassa Coast to Coast AM:ssä. Maaliskuussa 1990 hän johti Japanista saapunutta Nippon TV:n kuvausryhmää Dulcessa, New Mexicossa, jossa he haastattelivat paikallisia asukkaita, kuten Jicarilla Apacheja, heimovirkamiehiä ja karjatilallisia, ja esittelivät alueella tapahtuvaa paranormaalia toimintaa.
Hän väittää olevansa hyvin skeptinen ufojen, avaruusolentojen ja salaliittoteorioiden suhteen, mutta jättää oven auki, mikä hänen mukaansa tekee hänestä terveen skeptikon.
Skeptisismiä, ristiriitoja ja vahvistamattomia väitteitä
Hayakawa on esittänyt paljon neljättä, ja suurin osa siitä on ristiriitaista. Esimerkiksi eräässä artikkelissa hän toteaa:
”Kun olen tutkinut aihetta yli 50 vuotta, voin selvästi todeta, että UFO-ilmiö näyttää olevan todellinen, vaikka en olekaan henkilökohtaisesti koskaan havainnut sellaista, jonka voisin varmuudella sanoa olevan UFO.
Uskon UFO-ilmiön todellisuuteen. Voin kuitenkin myös todeta, että UFO-ilmiö ei ole vakuuttava todiste todellisista fyysisistä ET-vierailuista, joita tekevät fyysiset Maan ulkopuoliset biologiset entiteetit, jotka ohjaavat tai manööveroivat minkäänlaisia fyysisiä Maan ulkopuolisia avaruusaluksia.”
Jäljempänä artikkelissa hän väittää…
”Minusta tässä on lopputulos — ja se saattaa kuulostaa yhä oudommalta:
Ilmiö vaikuttaa minusta väliaikaiselta parafyysiseltä tunkeutumiselta fyysiseen ulottuvuuteemme tuntemattoman älykkyyden tai tuntemattomien tuntevien olentojen toimesta, jotka materialisoituvat parafyysisesti ennalta valitulle tarkkailijalle (tai tarkkailijaryhmälle) ja esiintyvät tarkkailijalle fyysisenä ilmiönä.”
Hän on ristiriidassa itsensä kanssa monissa artikkeleissaan. Hänen työtään ei esitetä hyvin, ja hänellä on taipumus rönsyillä ja poiketa aiheesta, mikä tekee hänen artikkeleistaan epäjohdonmukaisia. Lisäksi hän toistaa itseään jatkuvasti, mutta ei tarjoa mitään todisteita väitteidensä tueksi. Hän ei tuo mitään uutta alalle, vaan pikemminkin tukeutuu Dulcen huhuihin. Yhdessä artikkelissa tai radioesiintymisessä hän väittää, että Dulcen tukikohtaa ei ole, kun taas toisessa hän vihjaa, että sitä voisi olla. Nähdäkseni hän yrittää ohjata tiettyä kertomusta, jonka mukaan Dulcen maanalaisen tukikohdan sijasta hallitus käytti aluetta salaisiin operaatioihin, joihin sisältyi kokeita nautataudeilla, pernaruttolla ja muilla aineilla osana biologisen sodankäynnin kokeita. Hän ei esitä mitään todisteita näiden väitteiden tueksi lukuun ottamatta alueella vuosia aiemmin tapahtuneita karjan silpomisia. Silpomiset itsessään eivät todista hänen väitteitään. Olen tutkinut tapauksia vuosien varrella, ja näyttää siltä, että se, mitä karjalle tehtiin, osoitti selviä merkkejä siitä, että sitä vahingoitettiin kirurgisten toimenpiteiden kaltaisilla toimenpiteillä ja ehkä jonkin aikaa risteytyksellä eikä niinkään biologisilla kokeilla.
Mitkä hänen aikeensa ovat?
On ilmeistä, että Hayakawa on ansainnut rahaa osallistumalla Dulce-kertomukseen. Hän on esiintynyt lukemattomissa radio- ja televisio-ohjelmissa, mukaan lukien UFO Huntersin jaksossa, jossa puhuttiin Dulcesta. Hänellä on jopa IMBD:ssä elämäkerta, jonka voit katsoa täältä ja jossa hän väittää olevansa näyttelijä.
Hän näyttää pitävän huomiosta, ja hänellä on lukuisia profiileja ja elämäkertoja muun muassa LinkedInissä, Myspacessa ja Facebookissa. Hän kirjoittaa itsestään pitkiä elämäkertoja, joissa esitellään hänen musiikkiaan, joka näyttää olevan ainoa omaperäinen asia, jota hän tarjoaa. Voit katsoa hänen elämäkertansa LinkedInissä täältä. Voisin spekuloida, että hänen tarkoituksenaan on harhauttaa ja luoda hämmennystä Dulcen tapaukseen. Voit tarkastella hänen verkkosivustoaan, jossa on hänen lukuisia artikkeleitaan, täällä ja päättää itse, mitä mieltä olet siitä, millaista tarinaa hänen työnsä esittää.
Yhteys Thomas Castelloon
Voidaankin ihmetellä, miten Hayakawa tuli mukaan Dulcen tukikohdan kertomukseen ja Thomas Castellon tapaukseen. Tutustuin hänen työhönsä ja kuuntelin hänen radioesiintymisiään, ja erityisesti yksi ohjelma oli mielestäni mielenkiintoinen.
Radio-ohjelmassa Hayakawaa haastatellaan Dulcen tukikohdassa. Haastattelija kysyy häneltä, miten hän kiinnostui Dulcesta. Kohdassa 2:38 hän sanoo: ”Kiinnostuin Dulcesta, koska minulla oli ystävä, joka oli ilmeisesti osallisena Dulcea koskevissa alkuperäisissä huhuissa, koska ystäväni ystävä oli väitetysti työskennellyt turvallisuusvirkailijana Dulcessa sijaitsevassa väitetyssä laitoksessa. Hänen nimensä oli Thomas E. Castello, joka väitetysti työskenteli turvamiehenä Dulcen laitoksessa myöhäisen vuoden puolivälissä.”
Haastattelija kysyy missä Castello on:
”…Tiedän, missä ystäväni on. Hän on Jason Bishop. Hänet tunnetaan nimellä Tal. Hän oli yksi ensimmäisistä henkilöistä, jotka saivat niin sanotut Dulce-paperit suoraan Thomas Castellolta, joka väitetysti työskenteli tukikohdassa. Sekä Castellon perhe että ystäväni Tal asuivat tuolloin Santa Fessä.”
Voit katsoa koko haastattelun alla olevalta videolta.
Haastattelussa Hayakawa väittää olevansa Jason Bishopin eli Tal Levesquen ystävä. Levesquen väitetään olleen Thomas Castellon ystävä. En löytänyt Levesquesta mitään tietoa sen lisäksi, mitä Hayakawa on sanonut, ja joidenkin artikkelien lisäksi, jotka Tal on muka kirjoittanut.
Hayakawa kirjoitti artikkelin Levesquesta. Tässä on ote artikkelista:
”Jason Bishop III (alias Tal Levesque, alias TAL) on ollut yksi ”Dulcen tukikohta” -huhujen alkuperäisistä promoottoreista.
Tämä kuva hänestä otettiin vuonna 1990 Los Angelesissa, kun häntä kuvattiin Nippon Televisionin ohjelmassa, joka käsitteli Area 51:tä Nevadassa ja Dulcessa, New Mexicossa. Haastattelu tapahtui asunnollani Gardenassa, Kaliforniassa (jossa asuin tuolloin). Kaksituntinen ohjelma esitettiin vain Japanissa 24. maaliskuuta 1990. Hän pyysi, että hänen kasvonsa pimennettäisiin ohjelmaa varten.
1990-luvun alussa Jason Bishop III vieraili luonani useita kertoja asunnossani, myös sen jälkeen kun muutin Torranceen, Kaliforniaan.
Ilmeisesti hän asui tuolloin Redondo Beachissa Kaliforniassa. Ei ole liioiteltua sanoa, että yli 90 prosenttia Dulcesta luettavista alkuperäisistä tiedoista on peräisin Jason Bishop III:lta.
Jason Bishop III väitti työskennelleensä Thomas E. Castellon kanssa asuessaan Santa Fessä, New Mexicossa (1978, 1979) työskennellessään yksityisen yrityksen turvallisuusalalla. Siellä Bishop väitti ystävystyneensä väitetyn Castellon kanssa.”
Hän ei sano kertaakaan, että Levesque ja hän olivat ystäviä, ja vihjailee, että Levesquen sanomiset olivat pelkkiä huhuja. Miksi hän väittää haastattelussa, että he olivat ystäviä? Hän jatkaa…
”Pari vuotta sitten sain Jason Bishop III:n sisarelta kirjeen, jossa hän vahvisti minulle hänen pitkäaikaisen ”sairautensa” eli jonkinlaisen psyykkisen, ”harhaisen” sairauden.”
Hän ei esitä todisteita kyseisestä kirjeestä. Voit lukea artikkelin kokonaisuudessaan täältä. Minusta on mielenkiintoista, että hän sanoo kirjeen vahvistaneen hänelle ”hänen pitkäaikaisen sairautensa”, kuten hän epäili Jasonin olevan ”harhainen”, mitä hän ei koskaan kerro radioesiintymisissään, vaikka väittää heidän olevan ystäviä.
Phil Schneiderin pilkkaaminen
Sen lisäksi, että hän on ainutlaatuisella tavalla yhdistänyt itsensä Castellon tapaukseen, hän on kirjoittanut useita artikkeleita, joissa hän väittää Phil Schneideria huijariksi. Voit tutustua yhteen näistä artikkeleista täällä. Hänellä on lukuisia väitteitä, mutta ei mitään konkreettista. Levesqueä koskevan artikkelinsa lopussa hän toteaa…
”Muutama vuosi sitten eräs ystäväni, C. Gilbert Wright, kertoi minulle, että hän oli sattumalta ollut kirjeenvaihdossa Phil Schneiderin veljen kanssa, joka kertoi hänelle, että Phil kärsi myös tietystä pitkäaikaisesta ”sairaudesta”, eli jonkinlaisesta psyykkisestä, ”harhaluuloisesta” sairaudesta.”
Huomatkaa, kuinka hän sanoi täsmälleen saman asian Levesquen kohdalla, sanasta sanaan (jonkinlainen psyykkinen, ”harhainen” sairaus).
Schneideria koskevan artikkelin kommentit osoittivat, että useimmat ihmiset eivät usko Hayakawan väitteisiin. Lisäksi sen sijaan, että Hayakawa olisi väitellyt eri mieltä olevien kanssa, hän vain väitti, että hän puhuu paskaa ja kutsui heitä hyväuskoisiksi.
En tiedä, mikä on Hayakawan rooli tässä kaikessa tai miksi hän on asettanut itsensä osaksi kertomusta ja suhtautuu samalla erittäin kriittisesti tapaukseen. Itse tapauksessa on niin paljon käänteitä, että melkein jätin sen pois. Se ja on vaikea todentaa, että Thomas Edwin Castello -niminen mies olisi edes ollut olemassa. Siitä huolimatta Castellon väitteet ovat samansuuntaisia monien muiden kanssa, jotka puhaltavat pilliin tai raportoivat heille tapahtuneista oudoista asioista. Se on osa avaruusolentoaiheeseen liittyvää monimutkaista palapeliä, ja kaikkia osia on tarkasteltava ja analysoitava.
”Vahvistettu” huijaus
The Black Vault -niminen verkkosivusto väittää, että Castellon tapaus ei ole vain huijaus, vaan se on todennettu huijaus. He väittävät, että ”todennettu” on se, että Castellon muka vuotamat kuvat olivat itse asiassa Arnold Schwarzeneggerin tähdittämästä elokuvasta nimeltä ”The 6th Day”. Voit katsoa artikkelin täältä. Ongelma tässä on se, että Castellon tapaus tuli julki 80-luvun lopulla, kun taas elokuva julkaistiin vuonna 2000. Artikkelin kirjoittaja ei selvästikään ole tehnyt kunnollista tutkimusta. Mielestäni on tärkeää katsoa, mitä paljastajilla on sanottavaa, ja tehkää niin, mutta harjoitelkaa myös arvostelukykyä, tehkää oma tutkimuksenne ja tehkää omat johtopäätöksenne.
Omat ajatukseni näistä tapauksista
Kukin näistä tapauksista on omalla tavallaan ainutlaatuinen, mutta ne ovat myös samansuuntaisia toistensa kanssa sen suhteen, mitä niistä raportoidaan. Uskon, että jotain on tekeillä ja että yleisö pidetään pimennossa. Sitä, mitä se on, ei ole vielä täysin varmistettu. Kuten eräs suuri mies kerran sanoi: ”Totuus on tuolla ulkona”, mutta olemmeko todella valmiita totuuteen? Ja jos löytäisimme sen, voisimmeko käsitellä sitä? Nämä kysymykset ovat edelleen olemassa. En usko, että paljastuminen tulee maailmamme hallituksilta, ja jos niin kävisi, kyseenalaistaisin heidän agendansa kertoa meille. Tehkää kuitenkin omaa tutkimustanne, kysykää kysymyksiä ja etsikää totuutta … riippumatta siitä, kuinka synkältä tai levottomalta se saattaa tuntua.
Kanadan entinen puolustusministeri Paul Hellyer on poikkeuksellisessa paljastuksessa vahvistanut yksiselitteisesti UFOjen olemassaolon. Hellyer, joka tunnetaan merkittävistä panoksistaan Kanadan puolustus- ja liikennealalla, on ryhtynyt ufojen paljastamisen äänekkääksi puolestapuhujaksi. Hänen todistuksensa valottaa Maan ulkopuolisten ihmisten kohtaamisia, hallituksen salailua ja laajempia vaikutuksia ihmiskunnalle.
Paul Hellyer, syntynyt vuonna 1923, valmistui Toronton yliopistosta vuonna 1949 ilmailutekniikan insinööriksi. Hän aloitti poliittisen uransa 1950-luvun alussa ja toimi eri tehtävissä, muun muassa Kanadan puolustusministerinä vuosina 1963-1967 pääministeri Lester B. Pearsonin aikana. Hänen toimikautensa aikana Hellyer valvoi Kanadan armeijan, laivaston ja ilmavoimien yhdistämistä yhdeksi kokonaisuudeksi, Kanadan joukoiksi.
Jätettyään aktiivisen politiikan Hellyer tuli tunnetuksi suorapuheisista näkemyksistään. Hän sai 2000-luvun alussa kansainvälistä huomiota, kun hän vaati Kanadan valtion kaikkien väitettyjen tietojen täydellistä paljastamista UFOista ja Maan ulkopuolisista tapaamisista.
Hellyer kertoi 1960-luvulla sattuneesta tapauksesta, jossa UFOjen laivue suuntasi etelään ja ylitti Naton alueen Euroopassa. Liittoutuneiden Euroopan korkeimman päämajan ylipäällikkö huolestui ja pelkäsi, että ne olivat venäläisiä lentokoneita. Ennen kuin paniikkinappulaa painettiin, laivue kuitenkin kääntyi ympäri ja suuntasi takaisin pohjoiseen. Tutkimuksessa todettiin, että ainakin neljä lajia oli vieraillut Maassa tuhansien vuosien ajan.
Hellyer korosti, että nämä Maan ulkopuoliset vierailijat eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan ne koostuvat eri lajeista, joilla on mahdollisesti erilaiset tavoitteet. Hän mainitsi, että raporttien mukaan Maassa on tällä hetkellä eläviä avaruusolentoja, joista jotkut mahdollisesti työskentelevät Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Yksi Hellyerin esiin nostamista lajeista on ”pitkät valkoiset”, joiden väitetään tehneen yhteistyötä Yhdysvaltain ilmavoimien kanssa Indian Springsissä Nevadassa.
Hellyer kannattaa hallituksen hallussaan pitämien UFOja koskevien tietojen lähes täydellistä julkistamista, koska hän uskoo, että yleisöllä on oikeus tietää. Hän kuitenkin varoittaa, että pieni osa tiedoista ei ehkä vielä sovellu julkistettavaksi.
Hellyer väittää, että Maan ulkopuolisen elämän paljastuminen voisi vaikuttaa ihmiskuntaan syvästi. Hän uskoo, että tieto siitä, ettei ole yksin kosmoksessa, voisi yhdistää ihmiskuntaa ja kannustaa yhteistyöhön ilmastonmuutoksen ja uusiutuvan energian kaltaisissa globaaleissa kysymyksissä. Hellyer visioi tulevaisuutta, jossa kehittynyt teknologia ja uusiutuvat energialähteet voisivat luoda utopistisen yhteiskunnan, mikäli ihmiskunta päättää käyttää tätä tietoa suurempaan hyvään.
Hän varoittaa kuitenkin myös, että UFOihin liittyvää salailua ylläpitää ”kabaali”, joka koostuu kansainvälisistä pankki- ja öljykartelleista, tiedusteluorganisaatioista ja valikoiduista armeijan jäsenistä. Hellyerin mukaan tämä ryhmä pyrkii perustamaan maailmanhallituksen, joka ei ole vastuussa kenellekään.
Paul Hellyerin todistus on voimakas kehotus avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen UFOjen ja Maan ulkopuolisen elämän suhteen. Hänen näkemyksensä haastavat meidät pohtimaan uudelleen paikkaamme kosmoksessa ja mahdollisuuksia yhtenäiseen, yhteistyöhön perustuvaan globaaliin yhteiskuntaan. Kun yhä useammat ilmiantajat tulevat esiin, UFOjen paljastaminen saa yhä enemmän vauhtia ja lupaa paljastaa yhden ihmiskunnan suurimmista mysteereistä.
Epävarmuuden täyttämässä maailmassa Hellyerin paljastukset tarjoavat vakuuttavan perustelun sille, miksi meidän on omaksuttava totuus UFOista ja työskenneltävä yhdessä rakentaaksemme parempaa tulevaisuutta kaikille.
Viime vuosikymmenten aikana tutkijat ovat koostaneet yhä enemmän näyttöä siitä, että suuri ja kriittisen arkaluonteinen salainen projekti ymmärtää, “takaisinmallintaa” ja ottaa käyttöön teknologioita ja prosesseja avaruusolennoilta tai muista ulottuvuuksista tulleilta olennoilta on käynnistetty tiettyjen Yhdysvaltain armeijan ja siviiliviranomaisten suojeluksessa ja mahdollisesti myös muitakin valtioita on mukana. Mikäli sen olemassaolo vahvistetaan oikeaksi, se peittoaisi suuruudellaan ja vaikutuksillaan kuuluisan Manhattan-projektin ja se todellakin raivaisi tien lajimme tunkeutumiselle tähtienväliseen avaruusaikaan, niin hyvässä kuin pahassa, mikä johtaa väistämättä ihmiskunnan ja ihmiselämän transformaatioon Maapallolla sellaisena kuin me sen tunnemme. Kuitenkin, pahaenteinen armeijan osallisuus teknologioiden kehittämisessä tulisi huolettaa kaikkia sivilisaatiomme selviytymisestä kiinnostuneita. Carpentierin läpikäynti eräistä seikoista viittaavat siihen, että tällä suurelta osin piilossa olevalla todellisuudella on totuuspohjaa joidenkin kirjoittajien teksteissä, mm. Michael Sallan ”The Challenge of Exopolitics”.
Tiivistettynä, teema tai ainakin väite mikä kirjojen taustalla on ja mikä niitä yhdistää, on että on olemassa salainen maailma (tai kvasi-globaali) hallitus, joka määritelmänsä mukaan ei ole demokraattisesti valittu eikä tilivelvollinen kansalle, ja joka on kyennyt saamaan yhteyden tai ottamaan käyttöön voimia, jotka ovat ainakin osittain ei-ihmismäisiä ja mahdollisesti perua planeettamme ulkopuolelta. Vaikka kaikissa yllämainituissa kirjoissa ei jälkimmäistä väitettä esitettäkään, joista eräät tutkijat kuten John Perkins tai Peter Dale Scott eivät välttämättä ole samaa mieltä, ne kaikki tuovat palapelistä peliin eri palasia, joista yritämme rakentaa – tai paljastaa – ja esittää että globaali sosio-poliittinen ja “tieteellinen” todellisuus ei ole sitä mitä useimmille ihmisille opetetaan ja jonka syystä he uskovat sen olevan sellainen. Mitkä ovat, lyhyesti, todistuksen elementit tai viitteet siitä mikä voi johtaa meidät tähän häikäisevään, ja kuitenkaan ei mitenkään ennennäkemättömään johtopäätökseen?
1. Monet kirjailijat, jopa suhteellisen konservatiiviset, ovat näyttäneet tai tunnustaneet sen mitä Nafeez M. Ahmed kutsuu “valtion yhä kasvavaksi kriminalisoinniksi” globaalilla tasolla, mutta erityisesti kaikkein mahtavimmissa tai johtavissa valtioissa, alkaen “yksittäisestä supervallasta” ja sen läheisimmistä NATO-liittolaisista.
Ahmed kysyy artikkelissa “Torture, Rendition, Terror and Oil: a Primer on Deep Politics”: “Minkä voimien palveluksessa valtiot toimivat tällä tavoin yhä vain rikollisemmalla tavalla?” ja vastaukseksi hän esittää “deep politicsin” (syväpolitiikka, vrt. deep state) määritelmän, jonka on ottanut käyttöön Peter D. Scott: “(systeemi) jossa institutionaaliset, ei-institutionaaliset ja parapoliittiset elimet, rikollissyndikaatit, poliitikot, tuomarit, media, korporaatiot ja korkea-arvoiset valtion työntekijät sortuvat lain ja yhteiskunnan ulkopuoliseen päätöksentekoon ja proseduureihin.” [1] Se mikä tekee näistä lisäproseduureista “syviä” on, että ne ovat salaisia, poissa kansan tiedosta sekä poliittisten prosessien vaikutuksesta” (kirjassa “Drugs, Oil and War”).
Ahmed lisää, että tilanne luoa “eräänlaisen poliisien ja rikollisten symbioosin, jossa määrittävä parametri sille kumpi puoli kontrolloi toista ei enää ole selvillä.” John Perkins on yksi useasta asiantuntijasta, joka entisenä systeemin toimijana (“talouden palkkatappaja” niinkuin hän itseään nimittää) on dokumentoinut ja näyttänyt sen miten valtarakenteissa piilossa olevat rikolliset levittävät lonkeroitaan ympäriinsä kontrolloidakseen taloutta ja politiikkaa. Hän tarjoaa eloisan kertomuksen globaalien vallassaolijoiden käyttämistä toimintamenetelmistä, joista joitain Noam Chomsky on käsitellyt kirjoissaan “Manufacturing Consent ” (1988, with Edward S Herman) ja “Necessary Illusions ” (1988).
2. Dolan, Salla, Good, Sherman, Marrs, Harris, Greer ja useat muut tutkijat ovat keränneet ja esittäneet massiivisesti todisteita siitä, että planeettamme on ollut vuosikymmeniä monien erittäin teknologisesti kehittyneiden “Maan ulkopuolisten” vierailijoiden vähintäänkin jatkuvassa tarkkailussa, joista monet joko ovat tai eivät ole “humanoideja”, mutta jotka eivät kuulu mihinkään tai raportoi millekään tunnetulle hallitukselle tai korporaatiolle missään maassa. Ne usein puuttuvat armeijan, energiatuotannon, telekommunikaation, ilmailun ja avaruuslentojen järjestelmiin ja organisaatioihin, ja ne on suunniteltu ehkäisemään kaikki vihamielisyydet “meidän” puoleltamme ja suitsimaan tai kontrolloimaan puolustus- ja hyökkäyskyvykkyyksiämme.
Monet kansallisvaltiot ovat nyt tunnustaneet relevanttien virallisten virastojen tai erittäin korkea-arvoisten poliittisten ja sotilaallisten johtajien suulla, että he ovat olleet tietoisia tästä läsnäolosta ja potentiaalisesta uhasta monen vuoden ajan, ja että he ovat yrittäneet, ilman juurikaan minkäänmoista menestystä, jäljittää, tutkia ja ymmärtää näiden “tuntemattomien” luonnetta, alkuperää, motiiveja ja tavoitteita. Jose Escamillan dokumentti “The Greatest Story ever denied – Proof of the Alien Presence” on yksi useista, joissa esitetään kovaa ja vahvaa näyttöä NASAlta ja muilta “virallisilta” tahoilta avaruusolentojen aluksista, joita on kuvattu ilmakehässämme ja ulkoavaruudessa.
3. Jotkut tutkijat, erityisesti Michael Salla ja hänen eksopoliittiset kollegansa Paola Harris, Alfred Lambremont Webre, Stephen Bassett, NASA-astronautti Edgar Mitchell, Greer, Victor Viggiani ja muut (joita ainakin osittain monet “tietovuotajat” ja korkea-arvoiset valtion viranomaiset kuten entinen Kanadan puolustusministeri Paul Hellyer, amiraali Lord Hill Norton, entinen Britannian pääesikunnan päällikkö, Ranskan puolustusministeri Robert Galley ja kenraali Bernard Norlain, entinen Hillin vastine Ranskan ilmavoimissa, edesmennyt eversti Philip Corso USA:sta, tri. Jacques Patenet, GEIPANin johtaja CNES:lla (Ranskan NASA), Prof. Jean-Claude Ribes, National Institute for Astronomy and Geophysicsin apulaisprofessori Ranskassa, ja Britannian puolustusministeriön UFO-tutkija Nick Pope tukevat) ovat tulleet siihen tulokseen, että tietyt valtion virastot, erityisesti sotateollisen kompleksin johto, jota Pentagon symboloi, joka kytkeytyy tiedustelukompleksiin, jota CIA ja NSA johtavat, ovat keränneet merkittävästi näyttöä “alienien” läsnäolosta ja aktiviteeteista.
Paul Hellyer sanoi hänen vuoden 2006 Exopolitics Conferencen esityksessään Hawaiilla: “Vaikuttaa siltä, että todellinen hallitus on siirtynyt vaaleilla valituista ja kansalle tilivelvollisista edustajista vaaleilla valitsemattomaan, ei kenellekään tilivelvolliseen ylempien valtion virkamiesten ja teollisuusjohtajien eliittiryhmään.” Tämä on salavaltio, josta senaattori Daniel K Inouye on sanonut: “On olemassa varjohallitus omilla ilmavoimillaan, omalla laivastollaan, omalla rahoitusmekanismillaan, ja sen omalla kyvyllä tavoitella sen omia ideoita kansallisesta edusta, täysin ilman minkäänlaista valvontaa tai ohjausta, ja irrallaan laista itsestään”. Tästä Lewis Laphan on käyttänyt nimitystä “pysyväishallitus” kontrastina meille näkyvään vaaleilla valittuun hallitukseen.
Senaattori Barry Goldwarer, pitkäaikainen tiedustelukomitean jäsen, kertoi Clark McClellandille, NASA:n operaatiovalvoja 16. heinäkuuta 1969 Apollo 11 -laukaisun aikaan: “UFO-asia on kaikkein korkeimmalla kansallisen turvallisuuden tasolla. Paljon korkeammalla kuin vetypommi.”
Tämän seuraus on, että yllämainitut virastot, jotka kansa joko tietää tai ei tiedä, ovat käyttäneet tätä informaatiota – ja siihen käsiksipääsyn mahdollisuutta – edistämään globaalin ylivallan tavoitteita, joita oikeutetaan “planeetan puolustuksen” nimissä tehdyllä suunnittelu kaikkia avaruudesta uhkaavia hyökkäysvoimia vastaan, mikä on naamioitu kansallisen turvallisuuden valmisteluiksi kaikkia vihollisvaltoja vastaan, joita ennen olivat Neuvostoliitto ja nyt Kiina, Venäjä ja kansainvälinen Islamin uhka, joko epämääräiset terroristiverkostot kuten Al Qaida tai alueellinen valta kuten Iran. Tämä oli karkeasti alkuperäinen M W Cooperin johtopäätös hänen pamfletissaan “The Secret Government – the origins, identity and purpose of MJ-12.”[2]
Osa datasta on oikeaa, mutta tämän strategian piilossa oleva laajuus käy ilmi tri. Travis Taylorin ja kumppaneiden kirjasta An Introduction to Planetary Defense: A Study of Modern Warfare applied to Extra-terrestrial Invasion, jota käytetään oppikirjana sotatieteen opinnoissa. [3]
Vaikutukset politiikkaamme
Richard Dolan, eräs kaikkein “poliittisimmista” kirjailijoista listallamme, määrittelee tilanteen hyvin yllämainitun kirjan (UFOs and the National Security State) johdannossa: “Amerikka on maa, jonka omatuntoa painaa, joka nimellisesti on republiikki ja vapaa yhteiskunta, mutta todellisuudessa imperiumi ja oligarkia, joka on häthätää selvillä sen omasta oppressiosta.” Hän kuvaa mystistä “erikoisprojektien” maailmaa valtion sotatiedustelun UFO-tutkimuksen ja -tiedustelutiedon ympärillä “projektina, jota tehdään lähes täyden salaisuuden vallitessa, tuntemattomista syistä, tuntemattomien olentojen voimin, joilla on pääsy ilmeisesti merkittäviin resursseihin ja teknologioihin.”
Hän vertaa elefanttia huoneessa Manhattan-projektiin, joka vanhoina päivinä oli täysin piilossa kansalta ja lailliselta tai demokraattiselta valvonnalta, vaikka se söi kolossaalisen $2 miljardin budjetin verran erittäin kyseenalaisten tavoitteiden hyväksi, jotka paljastuivat vasta kun ne oltiin saavutettu – ensimmäisen atomipommin räjäytyksen myötä New Mexikon autiomaassa Los Alamosissa 16. heinäkuuta 1945.
Manhattan Project oli erityisesti suunniteltu saavuttamaan absoluuttinen voima kyvyllä saada aikaan suurin määrä tuhoa. On monia viitteitä siitä, että sen nykyiset verrokit tavoittelevat samaa, mutta paljon kattavammin: tavoite on täysi kontrolli tunnetusta universumista ja sen kansalaisista tieteellisen, teknologisen, rahoituksellisen, tiedustelu- ja sotilaskeinojen yhdistelmällä. Tätä suunnitelmaa varjostavan äärimmäisen salailun seuraukset ovat, että useimmat viranomaiset, jopa kaikkein korkeimmilla tasoilla, eivät ole tietoisia siitä “in toto” ja saattavat saada vain etäisesti siihen liittyvää ad hoc -tietoa aina silloin kun henkilön tarvitsee sitä saada.
Nämä rajoitukset näyttävät pätevän jopa valtionpäämiehiin, kuten Amerikan presidenttiin. Vaikka se tuntuu vaikealta uskoa, fakta on että presidentit tai kansallisen turvallisuuden johtajat eivät saa rajatonta pääsyä tietoon. Richard Dolan muistaa hänen kirjassaan kuinka presidentti Eisenhower yritti kahden vuoden ajan saada selville ydinsodan suunnitelmia, joita vehkeiltiin strategisessa komentokeskuksessa, ja hänelle pidettiin briiffaus vasta vuonna 1960, hänen ahdingokseen. Tuoreemmalti amiraali Thomas R Wilson, silloinen pääesikunnan tiedustelujohtaja yksinkertaisesti evättiin saamasta tietää “mustista” projekteista, joiden koodinimi annettiin tri. Steven Greerille ja astronautti Edgar Mitchellille huhtikuussa 1997.
Useat korkean aseman henkilöt ovat myöntäneet, että heiltä pimitetään tietoja, mm. Barry Goldwater ja ainakin yksi CIA-johtaja, James Woolsey. Presidentti Bill Clinton itse on kuvattu sanomassa Valkoisen talon veteraanikirjeenvaihtaja Sarah McClendonille, että on olemassa salainen hallitus jota hän ei voi kontrolloida. Herää kysymys esittämässämme kontekstissa, että oliko tässä projektissa mukana ei-ihmismäisiä tai Maan ulkopuolelta tulleita toimijoita, ja jos kyllä, miten paljon. Tässä me viittaamme useasti Michel Sallan teokseen The Challenge of Exopolitics.
Salla lainaa pitkästi todistuksia, joita useat tietovuotajina toimivat silminnäkijät antavat, jotka eri asteisella henkilön uskottavuudella kaikki väittävät, että “korkea-arvoiset turvallisuusviranomaiset ovat allekirjoittaneet salaisia sopimuksia ja panneet niitä toimeen presidentin päiväkäskyillä ainakin 1950-luvulta lähtien.” Kuten Salla, useat tutkijat ovat raportoineet salaisista tapaamisista, jotka pidettiin 20. helmikuuta 1954 Murocin (Edwards) ilmatukikohdassa presidentti Eisenhowerin ja eräiden Maan ulkopuolelta tulleiden vierailijoiden läsnäollessa. Tapaamisen sanotaan johtaneen GREADA-sopimuksen luontiin, joka niissä olosuhteissa kykeni olemaan ainoastaan eriarvoinen, kun ottaa huomioon vierailijoiden teknologisen ylivertaisuuden. Sanotaan, että Yhdysvaltain valtio on suostunut antamaan tukea pyydettäessä avaruusolennoille ja että jälkimmäiset eivät puuttuisi ihmisten asioihin, eivät tulisi ulos näkyville julkisesti ja antaisivat vaihdossa jotain teknologiaa isäntävaltiolle. Heidän sanotaan keränneen suostumus myös useiden abduktioiden toteuttamiseen ihmisillä tieteellisiä tarkoituksia varten.
Nämä kuitenkin oikeaksi osoittamattomat väitteet voi sivuuttaa typerinä huhuina, ellei olisi sitä seikkaa että useat historiallisesti dokumentoidut faktat tukevat tiettyjen kontaktien solmimista “virallisella” tasolla ja mahdollisesti myös muissa maissa. Vuonna 1979 Lord Clancarty (Brinsley Le Poer Trench) esitteli ylähuoneelle lakiesitystä, jolla purettaisiin UFO-asian salailu, mutta hänen esityksensä kaatui, niinkuin useat muut demokraattisissa parlamenteissa muissa maissa (USA ja Japani muunmuassa, sekä YK:n yleiskokous, jossa sir Eric Gairy, Grenadan pääministeri, yritti korjata tilannetta vuonna 1978), joka oltaisiin nähty vahvistavan todeksi laajalti epäilykset siitä, että vallassaolijat eivät halua sellaista asiaa käsitellä, vaikka he julkisesti niitä valaisevatkin huomion suuntaamiseksi muualle.
Steven Spielberg on raportoinut, että ennen hänen elokuvansa “Kolmannen asteen yhhteys” julkaisemista, joka perustuu oikean elämän tapahtumiin, vuonna 1979, hän sai luottamuksellisen 20-sivuisen kirjeen NASAlta, jossa sanottiin mitä sai ja ei saanut sisällyttää elokuvan julkaistavaan versioon. Väitetyt salaiset sopimukset näyttävät noudattelevan suosituksia, jotka on kirjattu Albert Einsteinin ja Robert Oppenheimerin kesä-heinäkuussa 1947 luonnostelemaan muistioon Amerikan presidentille, jossa visioidaan “rauhanomaista taivaallisten rotujen absorboimista sellaisella tavalla, että kulttuurimme pysyy ennallaan ja taataan, että heidän läsnäolonsa ei paljastu.”[4]
Silminnäkijöiltä on nyt useita raportteja, jotka ovat osoittautuneet autenttisiksi, siitä miten muut kuin ihmisolennot ovar rakentaneet salaisia maanalaisia tai vedenalaisia tukikohtia, joko Yhdysvaltain hallituksen yhteistyöllä ja tiedolla asiasta tai ilman niitä. Joissain tapauksissa on löytynyt asianäyttöä, mikä tekee tarinasta uskottavan. Esimerkiksi fyysikko ja sähköinsinööri Paul Bennewitzin sieppaamat sähkösignaalit Dulcessa, New Mexicossa vahvistettiin oikeiksi. UFOja havaitaan alueella useasti, asevoimat tarkkailevat niitä ja siellä tapahtuu myös paljon karjansilpomisia. Bennewitz kuvasi myös 2000 metriä filmiä UFOista, sekä yö- että päiväsaikaan, ja hänellä oli pääsy NASA CIR:n (colour, infra-red) ilmasta kuvattuihin suuritarkkuusfilmeihin, mitkä vahvistivat Dulcessa olevien maanalaisten laitosten olemassaolon.
Hänen vuoden 1978 Project Beta -raporttinsa mukaan radioviestintää tapahtui UFOjen ja jättiläismäisen monikerroksisen ihmisten ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan välillä, joka sijaitsee syvällä Archuleta Mesan alla, lähellä Kirtlandin ilmatukikohtaa ja Manzanon ydinlaitoksia. Viestintä oli osa binääripulssisignaalia, jota NSA:n Cryptocity on kehittänyt erityisesti Maan ulkopuolelta tulleiden lajien liiton nimeltä “Unity” (Ykseys) kanssa viestimiseen. [5] On raportoitu, että jotkut avaruusolennot olivat kyberneettisiä organismeja, jotka on tehty ihmisten ja lehmien geneettisen materiaalin seoksesta, jota on päivitetty tekoälyllä.
Bennewitz havaitsi myös sähköisiä mikroimplantteja joissain alueen asukkaissa, joita avaruusolennot olivat siepanneet ja merkinneet tarkkailua ja kauko-ohjausta varten. Suuri osa hänen työstään tehtiin 75 tuhannen dollarin stipendillä ilmavoimilta. Tietokoneen ja heksadesimaalikoodausohjelman avulla hän raportoi saaneensa radioyhteyden avaruusolentoihin. Ilmavoimat ja OSI valvoivat hänen työtään läheltä, mutta on selvää että jossain kohtaa hän sai selville liian paljon ja hänelle alettiin syöttää disinformaatiota tiedustelumaailmasta, minkä sanotaan ajaneen hänet henkiseen romahdukseen.
Nimi “Unity” sattumalta on samanlainen kuin koodinimi ‘Amicizia’ (Ystävyys, Amity), joita useat italialaiskontaktihenkilöt ovat käyttäneet, mm. Bruno Samaccicia, kuvaamaan avaruusolentojen liittoa jonka tukikohta on maan alla Italian koillisosissa Adrian rannikolla 1960- ja 1970-luvuilla. Bennewitz, jonka amerikkalaisviranomaiset ei niin yllättävästi ajoivat hulluuteen, väitti että Dulcen tukikohta oli usean geeniteknologisen, neurobiologisen ja psyykkisen kokeen keskus, joihin liittyi avaruusolentojen suorittamaa hybridiolentojen jalostamista, johon todennäköisesti osallistui tietyt Yhdysvaltain tai ylikansalliset viranomaiset. On huomattavaa, että hänen mystisten ELINT-viestien vastaanottaminen vaikuttaa vahvistaneen Dan Shermanin väitteet (kirjassa “Above Black”) että NSA:lla on käynnissä telepaattista, sähköavusteista viestintää Maan ulkopuolisten kontaktien kanssa, jossa he käyttivät korkeataajuisia lyhytaaltoradioasemia, jotka ovat yleisesti tunnistamattomia ja keinotekoisesti tuottivat ääniä. Tuntemattomaan tarkoitukseen tuotetut äänet ainoastaan luettelivat numerosarjoja.
On vaikeaa selittää miksi niin monet toisiinsa liittymättömät henkilöt keksisivät tällaisia tarinoita, jotka panevat alttiiksi heidän uskottavuutensa ja jopa henkilökohtaisen turvallisuutensa, mikäli nämä olisivat pelkkiä tuulesta temmattuja tekaisuja. Monet heistä ovat käyneet psykologien kokeissa ja heidät on havaittu mieleltään terveiksi, ei harhaisiksi tai hulluiksi. Heidän motiivinsa kertoa näitä uskomattomalta vaikuttavia tarinoita on vaikeaa käsittää elleivät he sitten yksinkertaisesti yritä jakaa varsin järkyttäviä kokemuksiaan, jotka ovat muuttaneet heidän elämäänsä, muille. Useat, jotka väittävät osallistuneen salaisiin tutkimusohjelmiin, joita väitetään tehdyn Dulcessa ja muissa laitoksissa (Bob Lazar, Phil Schneider, Dan Burisch, Michael Wolf) ovat antaneet toisistaan riippumattomia vahvistuksia ainakin joillekin Bennewitzin väitteille.
On huomattavaa, että monet erittäin selväpäiset ja kokeneet avaruustutkimuksen ammattilaiset kuten tri. Edgar Mitchell eivät sivuuta tällaisia uskomattomilta kuulostavia väitteitä, vaan ennemminkin antavat niille syytetyn edun. Mitchell on usein tehnyt virallisia lausuntoja siitä, että hän on vakuuttunut “sisäpiiriläisten kabaalin” olemassaolosta, joka kontrolloi suhteita avaruusolentoihin ja heidän teknologian tutkimukseen. Todellakin, CIA:n Stargate Project työllisti kaukokatselijoita kuten Pat Price, jotka väittivät havainneen ainakin neljä avaruusolentojen maanalaista tukikohtaa planeetallamme; virasto on ottanut heidän raporttinsa vakavasti ja asettanut projektin tri. Hal Puthoffin hoitoon, joka on aiemmin työskennellyt Stanford Research Institutelle (SRI).
Raporttien mukaan ihmisten ja avaruusolentojen yhteisiä tutkimuslaitoksia on listattu sijaitsevan monissa amerikkalaisten sotilastukikohdissa. Dulcen maanalaisen laboratorion ja kuuluisan Nevadan Groom Lakella sijaitsevan Area 51:n S-4:n lisäksi salaisen amerikkalaisten avaruusohjelman päämaja sijaitsee Wasatch-vuorijonon alla (lähellä King’s Peakia) Utahissa, jossa oletettavasti sijaitsee sekä takaisinmallinnettua antigravitaatioteknologiaa sekä jotain “Maan ulkopuolista”. Richard Boylan mainitsee myös salaisen Northropin T&K-laitoksen, koodinimi “Anthill”, joka on haudattu Tehachapi-vuorten alle Edwardsin ilmatukikohdasta itään, jossa useat silminnäkijät ovat nähneet siepattuja, lainattuja tai kopioituja lentäviä lautasia lentävän. He ovat myös raportoineet nähneensä salaisen ilmavoimien lentäjäakatemian piilossa vuorten alla lähellä Colorado Springsia, ainoastaan muutaman mailin päässä virallisesta AFAn kampuksesta. [6]
Ben R. Rich, edesmennyt Lockheed Martinin “skunkworksin” (salaisten projektien) osastin johtaja, on virallisesti myöntänyt että “meillä on nyt teknologia viedä ET kotiin” (viitaten Spielbergin samannimiseen elokuvaan). Oli hän sitten paisuttelemassa firmansa teknologisia kykyjä taikka ei, se ei vähennä hänen todistuksensa tärkeyttä siitä, että “…avaruusolennot ovat kommunikoineet Yhdysvaltain armeijan ja tiedehenkilöstön eliittiryhmän kanssa (ja) teknologianvaihdantaa tapahtui.” [7] Ben Rich oli legendaarisen Lockheedin edistyneiden projektien johtajan Kelly Johnsonin suojatti ja työn jatkaja, joka ei piilotellut uskomustaan tai tietojaan UFOista ja niiden teknologisista ominaisuuksista.
Kaikki nuo todistukset eivät voi olla turhaa löpinää, vaikka niitä pitää mitata konkreettisia todisteita vastaan, ja me voimme olla antamatta niille ehdotonta hyväksyntää. Monet ihmiset tulevat, usein kulttuurin tai uskonnon syistä, yksinkertaisesti hylkäämään minkä tahansa lausunnon tai edes todisteet, mitkä eivät ole virallisesti hyväksyttyjä. Meidän tulee kunnioittaa heidän valintaansa, mutta sen ei tulisi estää meitä tutkimasta tätä tapausta sen omien meriittien perusteella.
Systemaattisesti kaiken sellaisen sivuuttaminen, mikä on ristiriidassa vallallaolevan uskomusjärjestelmän kanssa, ja epämukavien tai epäintuitiivisten väitteiden pilkkaaminen ei salli meille minkäänlaista evoluutiota tai edistystä. Ennakkoluulot ja kyseenalaistamaton konservatismi sekoitetaan usein rationalismiin ja hyvään makuun. Edesmennyt maineikas Harvardin psykologian professori John Mack huomautti useissa teksteissään siitä, että moderni yhteiskunta on ehdollistettu hylkäämään kaikki mikä ei ole osa sen kulttuurikonsensusta, ja näin vahvistetaan kiistaa siitä, että jokainen sivilisaatio on salaliitto, ainakin sen maineikkaiden edunsaajien välillä. Kuitenkin eräs kaikkein huolestuttavin merkki siitä, etttä meille kaikille valehdellaan, on se massiivinen määrä rahoitusta, jota Yhdysvaltain “mustan budjetin” projektit ovat saaneet viime vuosikymmeninä. Niin paljon jopa, että useat valtion ja yksityiset instituutiot on koverrettu ontoksi suuntaamalla niiden resurssit tuntemattomiin tarkoituksiin.
General Accounting Officen (GAO) lukujen perusteella, rahoja on yksinkertaisesti kadonnut kuin tuhka tuuleen eri ministeriöistä arviolta 1.5-1.7 tuhatta miljardia dollaria vuosittain viimeisen muutaman vuoden ajan. Vuonna 1999 Sallan tutkimusten mukaan luku oli 2.3 tuhatta miljardia. Hän kävi läpi Yhdysvaltain budjetin “yksittäisiä rivikohtia”, jotka ovat määrittämättömiä allokaatioita joita ilmeisesti CIA on jemmaillut muilta Pentagonin alaisilta virastoilta ja tiedusteluyhteisöltä, jotka toimivat kanavina ja maksumiehinä vuoden 1947 National Security Actin ja vuoden 1949 CIA Actin pohjalta, mikä antaa sille oikeuden käyttää julkista rahaa “ottamatta huomioon valtion varojen käyttöä koskevia lakeja ja asetuksia”.
Määräämätön määrä noista rahoista on allokoitu viraston omille COPseille (Covert Access Programmes), salatuille ohjelmille, ja puolustusministeriön SAPeille (Special Access Programmes), joista monet ovat saaneet alkunsa ja joita säännellään julkaisemattomien päiväkäskyjen ja NSC-direktiivien kautta, ja joista on “luovuttu”, mikä tarkoittaa että niiden koordinaattorit eivät anna mitään kirjallisia raportteja relevanttien kongressin komiteoiden puheenjohtajille.
Varhainen korkea-arvoinen tietovuotaja Yhdysvaltain hallituksen toiminnasta oli Catherine Austin Fitts, entinen liittovaltion asuntokomissaarin apulaissihteeri vanhemman George Bushin hallinnossa. Hän sai tietää massiivisista rahanjaoista asuntoministeriössä. Kun hän yritti ottaa asiaa puheeksi ja keskustelua pitkitettiin, John Peterson briiffasi häntä, joka oli entinen laivaston alivaltiosihteeri, Arlington Instituten johtaja, joidenkin kollegoiden läsnäollessa, avaruusolentojen läsnäolosta Maapallolla, joiden läsnäolo tuntui vaativan erittäin salaisten projektien suurten budjettien paisuttelua. Vuonna 2002 kirjoitetussa artikkelissa hän sanoo, että eräs hänen tiiminsä jäsenistä jopa tarjosi hänelle tapaamista avaruusolennon kanssa, joka ilmeisesti oli kytkeytynyt kaikkiin näihin valtion juttuihin. [8] Austin Fitts kirjoittaa, että hän kieltäytyi tarjouksesta, joka olisi ipso facto tehnyt hänestä salaliiton yhden osapuolen ilman, että hänellä olisi ollut mahdollisuutta perääntyä siitä myöhemmin. Hän julkaisi yksityiskohtaiset varoittelut tulevasta taloudellisesta katastrofista, joka johtuisi valtion toiminnasta.
Sotateollinen kompleksi nauttii harkintavaltaa kaikista julkisen politiikan ja budjetin aspekteista. Tämä virtuaalinen kaikkivoipaisuus on samanlaista kuin Chekhan hegemonia, KGB:n edeltäjän, joka otti CPSU:n haltuun, mutta se on vieläkin salamyhkäisempi ja salakavalampi. Ilmeisesti tämä hiljainen haltuunotto tapahtui 1950-luvulla, National Security Councilin perustamisen ja suurimpien tiedustelupalvelujen (CIA, NSA, NRO) jälkeen, kun UFO oli syöksynyt maahan Roswellissa, New Mexicossa heinäkuussa 1947, jolloin kaikki avaruusolentoihin liittyvät asiat annettiin Special Military Intelligence Committeen hoitoon, jolla oli 12 valittua korkea-arvoista tieteilijää koodinimellä Majic tai Majestic. NSC on kuin onkin valtio valtion sisällä, jolla on oma neuvonantajansa eikä sen tarvitse raportoida millekään ulkopuoliselle auktoriteetille, ei edes presidentille.
Allaoleva struktuuri
Kansallisen turvallisuuden valtion voima, sellainen kuin Dale Scottin “Deep State”, on vaivihkaa ehostunut sitten vuoden 1982 usealla valtion suunnitelman toimeenpanolla, kuten NSDD-51 ja NSD-G 9 ja NSDD-55. Nämä direktiivit on tarkoitettu antamaan presidentille (tai sen salaiselle kaksoisolennolle) harkinnanvarainen valta määrittämättömän sotilaallisen, luonnollisen tai taloudellisen katastrofin uhatessa. Sellainen katastrofi sisältäisi myös avaruusolentojen hyökkäyksen.
Op Ed Newsin artikkelissa 7. helmikuuta 2009 otsikolla “Main Core, PROMIS and the shadow government”, Ed Encho rakentaa samanlaista skenaariota, jota hän pohjaa moniin tutkimuksiin koskien salaista valvontaa ja vakoiluohjelmia, joita Reaganin ja Bushin hallinnot ovat kehittäneet:
Oletetaan, että Yhdysvallat, tai todennäköisemmin ei kenellekään tilivelvollinen yksityinen tiedustelujättiläinen, joka on saanut lisävaltuuksia syyskuun 11. päivän iskuista… on saanut käyttöönsä valvontatyökalun, joka kykenee tarkkailemaan kaikkein yksityisimpiä amerikkalaisten elämän aspekteja niin halutessaan… Mitä jos tällainen teollinen valvontakompleksi omistaisi tietokannan, joka olisi niin suuri ja niin voimakas että vain sillä olisi välitön pääsy siihen ja se kykenisi noutamaan kaikkein pienimmätkin yksityiskohdat kansalaisen elämästä, mutta myös käyttämään äärimmäisen sofistikoituneita tekoälymenetelmiä ja oikeasti ennustamaan tulevia käyttäytymisen malleja. [9]
Encho huomauttaa, että tämä työkalu, jota käytetään jo nyt miljoonien ihmisten globaaliin valvontaan ja vakoiluun, nojaa tietokoneistettuun sosiaalisen verkoston analyysiin ja se perustuu NSA:n keskustietokantaan, jonka ytimessä on “Black Widow”-supertietokone. Keskustietokoneen olemassaolon paljasti tutkivat journalistit Chris Ketcham Radar Magazinen touko-kesäkuun numerossa ja Tim Shorrock Salon.comissa heinäkuun 23. päivä 2008.
On aavistukseni, että tämä “Black Widow”-käsite on saanut inspiraatiota kiertoradalla olevasta Spectra-supertietokoneesta, joka on avaruusolentojen aluksessa, joka joidenkin raporttien mukaan on avaruusolentojen käytössä tämän planeetan monitoroinnissa. Tämä väite on erittäin ristiriitainen, sillä Spectran olemassaolo nojaa kuuluisan meedion Uri Gellerin todistamattomiin väitteisiin, jotka tohtori Andrija Puharich sai tietää hänen pitämässä hypnoosisessiossa.
PROMIS-ohjelmisto (liittovaltion “varastama” yksityisestä INSLAW-yrityksestä 80-luvulla) on käytössä Pääytimen (Main Core) tietojen selailuun ja louhintaan. Universaalin valvontajärjestelmän muut komponentit ovat DARPAn Information Awareness -toimisto, jota amiraali John Pointdexter, entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja, on kehittänyt, johon kuuluu useita Advanced Research and Development Activityn pyörittämiä ohjelmia NSA:n “Puzzle Palacessa”, Fort Meadessa, Marylandissa, sekä NSA:n globaali vakoilusatelliittien verkosto ECHELON.
Eri datan analyysista syntyvä tilanne on, että yksityiset oligarkkiset intressit ovat vallanneet “UFO- ja ET-käyttöliittymän” itselleen, jotka kontrolloivat Yhdysvaltain hallitusta ja, pari passu, suurinta osaa maailman raha- ja talousjärjestelmästä (reservivaluutat, luotto, strategiset mineraalit ja energialähteet, teknologia, informaatio ja media) läntisen sotateollisen kompleksin kautta, joka on heidän hallinnassaan. Valvontamekanismiin kuuluu sen nykyisessä muodossaan entisen armeijaministerin ja MJ-12 -jäsen Gordon Grayn vuonna 1951 perustama Psychological Strategy Board (Gray oli Bush vanhemman hallinnon neuvonantajana toimineen J. Boyden Grayn isä), joka toimii NSC:n toimeenpanevana elimenä. Gordon Gray, jonka perhe kuuluu vanhan liiton eliittiin, oli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja vuosina 1958-1961. Tarkoituksena oli julkisen informaation kontrolli ja manipulaatio useiden salaisten ohjelmien kautta kuten CounterIntelPro ja Frank Wisner vanhemman Mocking Bird.
Tietyn hämäräperäisten eliittisalaseurojen rooli, kuten amerikkalaiseen Yaleen liittyvä Brotherhood of Death, joka paremmin tunnetaan nimellä “Skulls and Bones”, vuosittainen Bohemian Grove -kokoontuminen, Bilderbergit, Cecil Rhodesin Salaseura (Secret Society) tai Sisäpiiri (Inner Circle), poliisitutkijoiden vuonna 1991 BCCI-skandaalin yhteydessä raportoima “Musta Verkosto” (Black Network), Pilgrims Society, ja muita vapaamuurarillisia tai temppeliritareiksi oletettavia (“Illuministisia”) kryptokratioita ei ole helppo määritellä, mutta jotkut saattavat toimia esikartanoina globaalin oligarkisen kontrollirakenteen “Pyhimmälle”, jonka lonkerot ja seurannaisvaikutukset ulottuvat, toisiinsa kytkeytyvien kumppanuuksien ja omistusverkostojen kautta, pankkitoimintaan, rahamaailmaan, energian omistukseen, korkean teknologian puolustuskeen ja tiedustelulaitteistoja valmistaviin korporaatioihin, ja joiden ytimessä on Yhdysvaltain vähimmäisvarantojärjestelmä, jota sen yksityisen omistajat ovat kontrolloineet aina sen vuoden 1913 perustamisesta lähtien. Jälkimmäinen kontrolloi globaaleja luottomarkkinoita sen dollarimonopolilla ja reservivaluuttastatuksella.
Joel van der Reijdenin päivämäärällä 29. heinäkuuta 2008 Institute for the Study of Globalization and Covert Politicsin sivuilla julkaistun artikkelin mukaan, Belgian santarmien julkaisemassa ATLAS Reportissa vuoden 1994 Comuelen rahoitusskandaalista lukee seuraavat paljastavat rivit:
Johtopäätöksemme olisi, että ainakin viimeisen 20 vuoden ajan talousmahdit, joista jotkut ovat Mafian tyyppisiä, ovat liittoutuneet poliittisten voimien ja rikollisrakenteiden kanssa ja saavuttaneet rahanpesun neljännen tason, joka on absoluuttinen valta. Meille on sanottu, että… nämä hahmot kontrolloivat 50% maailmantaloudesta. Ei tulisi menettää katsetta siitä, että tämä verkosto kontrolloisi myös suurinta osaa rahamaailman liikkeistä sekä kaikkein korkeimpia poliittisia johtajia maailmanlaajuisesti.
Vallan ja resurssien määrän laajuus, joka Belgian oikeuslaitoksen raportista käy ilmi sopii Michael Sallan hänen omassa kirjassaan esittämiin lukuihin.
Ei ole paljoakaan epäilystä siitä, etteikö sellainen kansainvälinen rakenne, joka vaikuttaa sekä kuumalta linjalta että takaoven sisäänkäynniltä suurimpiin lakeja säätäviin että niitä valvoviin virastoihin, olisi varmistanut saavansa haltuun kaikki mahdolliset avaruusolentoihin liittyviä asioita käsittelevät virastot ja kaiken asiaankuuluvan tieteellisen ja teknologisen datan pitkittääkseen hegemoniaansa pitämällä arkaluonteisen ja käyttökelpoisen tiedon sen omana tietonaan. Tuo taho efektiivisesti olisi päätoimija UFOihin liittyvän informaation salailun taustalla, ja se kykenee pakottamaan tahtoa rajojen yli mikäli se toimii niinkuin ATLAS-raportti kuvaa sen toimintaa, “globaali tiedusteluoperaatio Mafian kaltaisella toimeenpanojoukolla”.
Nykyisessä rahajärjestelmän globaalin romahduksen kontekstissa ei voi välttyä kysymästä siitä roolista mikä mahdollisesti tuolla mystisellä ja pahaenteisellä taholla on ollut, joka olisi kyllä asemassa käynnistää systeeminen talouden sydänkohtaus tyhjentämällä pankit niiden varoista lyhyellä varoitusajalla heidän omiin tarkoituksiinsa, kuten laajentaa heidän omaa hallintaansa ja pönkittää heidän valuuttamonopoliaan. Tämä on juuri se mitä on tapahtunut vuosina 2008-09 tähän mennessä, jolla on ollut kansainvälisesti tuhoisat seuraukset.
Monet UFO-tutkijat on johdateltu pohtimaan sitä miten läheisesti tämä “salainen hallitus” on kytkeytynyt ainakin yhteen avaruusolentoväkeen, joka operoi Maapallolla. Ottaen huomioon ei-ihmislajien diversiteetin ja älykkyyden eri muodot, joita on havaittu tällä planeetalla viimeiset vuosikymmenet, vastaus tähän kysymykseen, olettaen että me tiedämme sen, on todennäköisesti pitkä ja monimutkainen.
Kuten sanoimme heti alussa, joidenkin avaruusolentojen raportoidaan tehneen sopimuksia Yhdysvaltain hallituksen ja mahdollisesti muidenkin Maan valtojen kasnsa, mutta koska nuo sopimukset on luultavasti päätyneet semi-yksityisten salaisten intressien haltuun ihmisten puolella, avaruusolennoille olisi loogista tuntea olonsa vapaaksi jatkaa omaa agendaansa tuntematta itseään minkään alkuperäisen protokollan rajoittamaksi, jos me myötäilemme joitain todistuksia, joita virallisten virastojen sisältä on vuotanut.
Reaganin käynnistämää “Star Wars”-ohjelmaa väitetysti ajoi eteenpäin amerikkalaisten pelko mahdollisesta avaruusolentojen hyökkäyksestä tai aggressiivisesta toiminnasta ja heidän halunsa saada tehokas pelote. Sama käsitys motivoi HAARPin ja EMP-aseiden kehittämistä.
Don Sherman hänen faktapohjaisessa ja yksityiskohtaisessa kuvauksessaan hänen työstään NSA:lla telepaattisena kanavana avaruusolennoille teoksessa “Above Black” tunnustaa, että tunnistamattomat olennot joiden kanssa hän vaihtoi viestejä vaikuttivat vapailta toimimaan miten halusivat, he olivat ilmeisen ulkopuolella Yhdysvaltain hallinnasta ja kommunikoivat yksinomaan omalla harkintakyvyllään.
Useat raportit avaruusolentojen antamista varoituksista ihmiskunnan valitseman suunnan vaikutuksista kertovat siitä, että ainakin jotkut vierailijat eivä ole samaa mieltä salaisen oligarkian tavoitteista ja menetelmistä, jota olemme yrittäneet identifioida ylempänä. Tullaanko pitämään show? On merkkejä siitä, että sellainen saattaa tapahtua tulevina vuosina jos me päättelemme nopeasti kasvavista UFO-raporttien määristä, joista jotkut ovat erittäin epätodennäköisesti salaisten ihmisten luomien avaruusalusten ilmestyksiä, olivatpa USA ja sen liittolaiset sitten miten kehittyneitä tahansa.
Jos avaruusolennoilla on mitään syytä olla tyytymättömiä siihen suuntaan, jonka lajimme on kehitykselleen valinnut, tai jos heillä on omia motiivejaan, jotka eivät ole samansuuntaisia syvävaltion tavoitteiden kanssa, he voivat yhtä hyvin toimia ennen kuin ihmisten armeijat uhkaavat oikeasti heidän läsnäoloaan ja selviämistä.
***
Kirjoittajasta: Come Carpentier De Gourdon tällä hetkellä on osa World Affairs Journalin päätoimitusta, joka on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kansainvälisen politiikan ongelmille omistettu julkaisu, Kapur Surya Foundationin sponsoroima (a co-sponsor of the “World Public Forum for Dialogue of Civilisations”) New Delhissa, Indiassa. Hän on kirjoittanut useita tutkielmia, mm. esityksen vuoden 2006 World Public Forumiin otsikolla ”The Case for Exopolitics: Ushering in a Cosmic Dialogue.” Hänen verkkosivunsa: http://www.comecarpentier.com/
