Michael Salla haastattelee Tohtori David Clementsia. Hän on saanut tietää, että galaksin keskustasta on tulossa aurinkokuntaan voimakkaita transformatiivisia energioita, jotka lisäävät taajuutta Maassa ja muilla planeetoilla. Tätä ulkoista energian nousua vastaavat sisäiset energiat Maan ytimestä, jotka myös säteilevät ulospäin muodostaen pihdimaista liikettä, josta kukaan ei voi paeta. Vaikutuksena on, että negatiiviseen polariteettiin suuntautuneet olennot eivät voi selviytyä uusissa energioissa ja joutuvat lähtemään Maasta ja aurinkokunnasta.
Tohtori Clements on viime aikoina ollut yhteydessä sisämaan olentoihin, jotka asuvat planeetan ytimen lähellä sijaitsevissa kristallikaupungeissa. Hänelle on kerrottu, että he ovat valmiita tapaamaan maan pinnalla asuvia ihmisiä, jotka ovat tehneet henkilökohtaista työtä taajuuskenttänsä nostamiseksi, jotta he eivät laukea tulevissa kohtaamisissa. Tämä edellyttää, että yksilöt puhdistavat sisäistettyjä traumoja ja pettymyksiä, jotka liittyvät muihin ja voivat ulottua useiden elinaikojen yli, anteeksiannon, korkeamman ymmärryksen ja, mikä tärkeintä, yhteyden muodostamisen kautta Äärettömään Alkulähteen Älyyn/Korkeampaan Itseen. Hän selittää, kuinka anteeksianto on tarkoitettu poistamaan oma negatiivinen varaus suhteessa toiseen, joka on tehnyt jotain väärää, jotta negatiivinen energeettinen side katkeaa.
Haastattelussa tohtori David Clements esittelee kosmologisen ja hengellisen narratiivin, jossa galaksin keskustasta ja Maan ytimestä peräisin olevat valtavat, ei-fyysiset energiat muuttavat koko aurinkokunnan energistä ”ympäristöä”. Clements kuvailee valtavia Arcturuksen ja Galaktisen Liiton aluksia, joiden koko on noin kahdeksaskymmenesosa Kuun koosta ja jotka muodostavat aurinkokunnan ympärille suojaavan energiakuplan, joka moduloi Aurinkoa ja nostaa asteittain planeettojen taajuuksia. Hänen mukaansa kyseessä ei ole niinkään klassinen ”aurinkopurkaus” vaan pikemminkin ei-aineellinen sytytysaalto, joka läpäisee kaikki planeetat positiivisella tavalla.
Tässä viitekehyksessä 3I/Atlasin kaltaiset kohteet kuvataan vain osana laajempaa operaatiota, johon osallistuu useita aluksia ja hienovaraisia energiasäteitä, jotka on suunnattu Aurinkoon ja avaruuteen. Clements kertoo, että hänen ET-”tiiminsä” näyttivät hänelle, että aurinkokunnan avaruusrakennetta muutetaan niin, että vain tietyn energiatason omaavat olennot voivat jäädä sinne. Tämä tarkoittaa, että järjestelmä on siirtymässä ”tähtien lastentarhasta” edistyneempään energia-alueeseen, ja niille, jotka pitävät kiinni matalataajuisista tai negatiivisista polariteettitiloista, on yhä vaikeampaa pysyä täällä.
Keskeinen väite on, että niin sanotut negatiiviset tai itseään palvelevat olennot – olivatpa ne sitten avaruusolentoja, Maapallon sisällä eläviä olentoja tai ihmisolentoja – eivät kykene sietämään uusia energeettisiä olosuhteita ja joutuvat poistumaan Maapallolta ja lopulta aurinkokunnasta. Clements yhdistää tämän laajaan sosiaaliseen ja psykologiseen mullistukseen ja viittaa siihen, että ihmiset, jotka ovat tiukasti kiinni vanhoissa paradigmoissa, kontrollimallissa ja traumaperäisessä käyttäytymisessä, kamppailevat jo nyt, kun tukahdutetut ongelmat nousevat pintaan taajuuksien noustessa. Hän vertaa prosessia energia-aaltoihin, jotka nousevat joulukuusta 2025 vuoteen 2026, ja jotka mukautuvat sen mukaan, miten ihmiskunta kollektiivisesti reagoi.
Clements kertoo myös yhteyksistä kehittyneisiin sisämaan sivilisaatioihin, jotka asuvat lähellä Maapallon ydintä kristallimaisissa, valoisissa ympäristöissä, joissa jopa kivet ja kasvillisuus näyttävät hehkuvan elävällä valolla. Eräässä bilokaatiokokemuksessaan hän kuvailee planeetan tähtimäistä ydintä, joka säteilee valtavaa valoa, ja laajenevaa sisäistä ”kuplaa”, joka liikkuu ulospäin kohti pintaa, peilaten ulkoisia galaktisia energioita, jotka painavat sisäänpäin. Tämä luo sen, mitä sekä hän että ohjelman isäntä Michael Salla kutsuvat pihdeiksi: korkeataajuiset energiat, jotka lähtevät avaruudesta ja planeetan ytimestä, eivätkä jätä yhtään aluetta – maanpintaa, maanalaisia alueita tai Maan ulkopuolisia – koskemattomaksi.
Ihmisen kannalta haastattelussa korostetaan voimakkaasti sisäistä työtä, anteeksiantoa ja sydänkeskistä tietoisuutta käytännön vastauksena näihin muutoksiin. Clements selittää, että anteeksianto ei ole haitallisen käyttäytymisen hyväksymistä, vaan oman negatiivisen energian poistamista ja menneisyyden siteiden, myös useita elämiä kattavien, katkaisemista. Hän sanoo, että kiinni pitäminen vihasta, häpeästä tai syyllisyydestä on kuin sydämen ympärille rakennettu linnoituksen muuri, joka estää näiden saapuvien energioiden korkeamman tietoisuuden ”sytyttämisen”.
Toistuva teema on ero ”mielen älykkyyden” ja ”sydämen älykkyyden” välillä, jonka Clements katsoo johtuvan arcturuslaisilta olennoilta saamastaan ohjauksesta. He väittävät, että ihmiskunta ajattelee ja analysoi liikaa sen sijaan, että rentoutuisi kokemukselliseen, sydänkeskiseen tietoisuuteen, ja että tulevaisuuden ihmisen paradigma käyttää mieltä sydntietoisuuden jatkeena sen sijaan, että se hallitsisi sitä. Hän väittää, että edistyneet ET-sivilisaatiot, kuten arcturuslaiset ja plejadilaiset, käyttävät voimakkaita, eläväisiä kristalliteknologioita juuri siksi, että ne ovat linjassa ”Alkulähdeälyn” ja sydämen eettisyyden kanssa, kun taas negatiiviset ryhmät luottavat rajoittuneeseen ”kuolleeseen teknologiaan”.
Aikajanoista ja profetioista Clements sanoo, että aikaisemmat odotukset ankarasta jakautumisesta – jossa vain pieni osa ”ylösnousee” ja loput hajaantuvat alemmille aikajanoille – ovat pehmenneet. Hän väittää, että hänen tiiminsä näkevät nyt ihmiskunnan yllättävän ”merkittävällä” positiivisella aikajanalla laajalle levinneen sisäisen työn ja kasvavan sydämen koherenssin ansiosta. Vaikka hän ei sulje pois jonkinlaista erkanemista, hän ehdottaa, että paljon enemmän ihmisiä kuin aiemmin ennustettiin voi siirtyä korkeamman taajuuden ”Uuteen Maahan”, jos he lakkaavat vastustamasta ja antavat vanhojen energioiden puhdistua.
Lopuksi keskustelussa varoitetaan ”vääristä profeetoista” ja pelastustarinoista, erityisesti pimeistä eliiteistä tai negatiivisista avaruusolennoista, jotka yrittävät luoda pakenemisskenaarioita. Clements korostaa, että todella edistyneet, hyväntahtoiset olennot eivät tarjoa erityistä pelastusta valituille harvoille, vaan pyrkivät kohottamaan kaikkea elämää, kunnioittamaan vapaata tahtoa ja rohkaisemaan suoraa yhteyttä omaan korkeampaan minään tai Alkulähteeseen. Hän päättelee, että luotettavin ”tekniikka” tässä siirtymässä on sisäinen yhteys Alkulähteen älykkyyteen – päivittäisen harjoituksen, korkeammalta minältä taakan poisottamista pyytämisen ja irtipäästämisen kautta – koska sitä ei voida viedä pois, toisin kuin ulkoisia työkaluja tai laitteita.
Kulttuureilla ympäri maailmaa on myyttejä, jotka kertovat salaperäisestä maanalaisesta valtakunnasta, joka on olemassa syvällä maan sisällä, piilossa primitiivisiltä ja väkivaltaisilta pinta-asukkailta, jotka olemme me.
Kuvittele yhteiskunta, jota aika ei ole koskettanut, jota sota ei ole vahingoittanut ja johon luonnonkatastrofit eivät vaikuta. Kulttuuri, joka on meitä paljon kehittyneempi ja kukoistaa Maapallon sisällä olevissa valtavissa avaruuksissa.
Kautta historian monet ovat etsineet fyysisiä todisteita sen olemassaolosta, ja heitä ovat houkutelleet tarinat rauhanomaisesta mutta mahtavasta maanalaisesta sivilisaatiosta, jolla on kehittynyttä teknologiaa ja muinaista tietoa, jonka nykyihminen on jo kauan sitten unohtanut.
Agarthan maanalaisen kuningaskunnan olemassaolo saattaa olla totta, mutta siitä on vaiettu vuosikymmeniä, ja hallitukset tekevät kaikkensa pitääkseen sen salassa.
Muistakaa amiraali Richard Byrd, joka sanoi, että maapallon muodossa on jotain outoa molemmilla napa-alueilla, ja selitti, että siellä on Yhdysvaltojen kokoinen salainen maamassat, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.
Silti John Kerryn 11-7-2016 lähtömatka Etelämantereelle keskustelemalla uudesta sovitusta kansallisvaltiosopimuksesta, joka kieltää yksityisaluksia matkustamasta Etelämantereelle ilman ennakkoon annettua valtuutettua lupaa tehdä niin, vielä 35 vuoden ajan salaisuuksien peittämiseksi menneisyydestä ja mitä ajatella polaarikiertoradalla olevista satelliiteista, ne eivät ylitä joitakin merkittäviä alueita.
Ja näyttää siltä, että on olemassa myös salainen Etelämantereen kartta, joka paljastaa koordinaatit, miten päästä onttoon maahan.
Tämä on tarina Agarthan maanalaisesta kuningaskunnasta ja tutkimusmatkailijoista, jotka ovat sanoneet, että — paitsi että se on todellinen paikka — he myös tietävät, missä se on.
Kirjoittanut Håkan Blomqvist, julkaistu AFUn uutiskirjeessä nr. 22, elo-joulukuu 1981
Me emme ole yksin on ufologien lempi-ilmaisu, mikä vihjailee että toisilla planeetoilla on elämää. Nykypäivän UFO-tutkimuksen ideologisten trendien myötä meidän tulisi ehkäpä sanoa: me emme ole yksin — Maapallolla. Vakavat epäilykset ETI-hypoteesia koskien ovat johtaneet usean ufologin spekulointiin siitä, että lautasilmiölle löytyisi selitys Maapallolta. Tämä on mahdollisesti yksi syistä sille miksi maanalaisen maailman teoria (inner earth theory) on alkanut jälleen kiinnostaa. Ainakin kolme UFO-julkaisua on omistautunut maanalaisen maailman ja siihen liittyvien ilmiöiden tutkimukselle. Tällä artikkelilla toivon esitteleväni muutaman lähteen maanalaisen maailman tarustoon, joista jotkut ovat parhaiden tietojeni mukaan aikaisemmin käsittelemättömiä UFO-kirjallisuudessa. Välttelen käyttämästä käsitettä ontto maa, mikä on niin ilmiselvä fyysinen mahdottomuus. Ajatus luolastoista ja tunneleista maan alla on hieman kiinnostavampi, tässä kuitenkin kannattaa aihetta käsitellä avoimin mielin niinkuin yleensäkin.
Okkulttinen perinne
Varsin vähän on puhuttu maanalaisesta maailmasta perinteisessä okkultistisessa kirjallisuudessa, vaikka viitteitä siellä täällä löytyykin. Syy tälle informaation niukkuudelle on yleensä osoitettu aiheen äärimmäisestä salaisuudesta johtuvaksi. Sitä pidetään ”Aikakausien Salaisuutena”, mikä on myös erään brittiläisen ufologin, Brinsley le Poer Trenchin kirjan nimi: Secret of the Ages (1).
Muutama lyhyt viite löytyy Charles Leadbeaterin ja Alice Baileyn teosofisesta kirjallisuudesta. Nämä kirjat, toki, on kirjoitettu kauan ennen UFO-aikaa. Leadbeaterin kirjassa ”The Inner Life” sanotaan: ”Maapallon sisustan olosuhteet eivät ole helppoja kuvata. Siinä on laajoja luolastoja, ja siellä on rotuja jotka asuvat näissä luolastoissa, mutta ne eivät ole samassa evoluution vaiheessa kuin me itse. Eräs näistä evoluutioista… on tasolla joka on selvästi meitä jälkeenjääneempi kuin minkään pinnalla elävän rodun… toinen on taas lähes meidän tasollamme, ja kuitenkin niin erilainen kuin mikään mistä meillä on tietoa”. (2)
Siitä että olemme planeetallamme muiden tuntemattomien lajien kanssa on viitteitä Leadbeaterin kirjassa ”The Astral Plane”: ”…kaksi muuta suurta evoluutiota on käynnissä samaan aikaan ihmiskunnan kanssa; mutta niistä on kiellettyä puhua tässä kohtaa käsittelyä (1895 – HB) sillä ilmeisesti normaalien olosuhteiden alla ei ole tarkoitettu että ne olisivat tietoisia ihmisen olemassaolosta, eikä ihmisen ole tarkoitus tietää niistä. Jos me kuitenkin osumme niiden kanssa kontaktiin, se todennäköisimmin tapahtuu pelkästään fyysisellä tasolla…” (3) Viittaus samoihin (?) olentoihin on esitetty myös Alice Baileyn kirjassa ”A Treatise on Cosmic Fire”: ”Matalimman tiheän fyysisen tason deevojen manipulointeja löytyy eräistä maanalaisista olomuodoista, joista löytyy viitteitä muinaisista ja okkulttisista kirjoista. Niitä löytyy Maan sisuksista, kummallisen luonteista evoluutiota, ne muistuttavat läheisesti ihmisiä. Niiden kehot ovat erityisen karmaisevia, ja niitä voisi pitää erityisellä tavalla puhtaan fyysisinä niinkuin me termin ymmärrämme. Ne asuvat siirtokunnissa tai ryhmissä, niiden hallintomuoto sopii niiden tarpeisiin, usean mailin syvyydessä Maan pinnan alla…” (4)
Erittäin harvat teosofiset kirjoittajat nykyisessä sukupolvessa ovat sanoneet tästä aiheesta mitään uutta. Yksi poikkeus on tohtori Douglas Baker, Baileyn tradition teosofian kannattaja. Teoksessa ”Practical Techniques of Astral Projection” hän kuvaa ruumiistapoistumisilmiön avulla tehtyä vierailua maan sisässä: ”Olin tietoinen siitä, että olimme laajassa maanalaisessa käytävässä, joka kasvoi kooltaan. Kykenin näkemään kokonaisen sivilisaation, jollaista en ollut koskaan aiemmin nähnyt, asuvan siellä, ihmiset olivat vaaleaihoisia mutta niiden hiukset olivat tummat… Olin vieraillut ’paikassa jossa paha asuu’, jota symbolisoi Atlantikselta degeneroituneiden rotu, jotka harjoittivat saatanallisia tekoja, tai sitä mitä me nyt nimittäisimme mustaksi magiaksi, joka oli auttanut saamaan aikaan Atlantiksen tuhon. Tämä rotu on edelleen olemassa, suljettuna Maan sisään. Ne ovat kaukaisia nyt jo unohdettuja jäänteitä, mutta jotka edelleen pärjäävät okkulttisen tietonsa varassa, jättäen maanalaisen retriittinsä ainoastaan astraalimuodossa vaaniakseen ihmiskuntaa astraalivampirismilla ja riivaamisella”. (5) Tämä on selvästikin erilainen ryhmä kuin mihin Leadbeater ja Bailey viittaavat. Mutta tohtori Baker ei selvennä aihetta kirjassaan eikä sano mitään tuntemattomista evoluutioista, joita on käynnissä ihmiskunnan rinnalla.
Richard Shaverin materiaali tulisi ottaa mukaan okkulttista perinnettä käsiteltäessä, mutta hänen kirjoituksensa ovat niin yleisesti hyvin tiedossa ufologien parissa, että rajaan Shaverin taruston muutamaan kommenttiin kirjasta Borderland Sciences Research Foundation (BSRF). Vuonna 1945 Meade Layne, BSRF:n perustaja, sai tämän informaation meedion kautta: ”Shaverin tarina hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan, vaikkakin fantastinen, pitää merkittävästi paikkansa… Kyllä, Derot on olemassa. Kyllä, heillä on fyysiset kehot paljon samalla tavoin kuin meillä. Kyllä, he asuvat maanalaisissa luolissa. Kyllä, koneet ovat olemassa. Derot ovat Atlantiksen degeneroituneita jälkeläisiä…. Tämä on tilanne. Derot ovat lähes mielettömiä, degeneraatteja; siksi ne ovat niin helppoa riistaa astraaliolennoille”. (6) Shaverin kiista voisi helposti täyttää vaikka kirjaston, mutta uskovaisten keskuudessa iso osa debatista on keskittynyt siihen ovatko Derot fyysisiä vaiko astraaliolentoja. Lainausten mukaan ne olisivat fyysisiä, mutta alemman astraalitason pahojen olentojen kontrollissa.
UFO-kontaktihenkilöiden informaatio
Useat hyvin tunnetut UFO-kontaktihenkilöt 50- ja 60-luvuilta mainitsevat, josko vain lyhyesti, Maan sisässä asuvat olennot. Will ja Everlyn Miller vastaanottivat tämän viestin ryhmäspiritisti-istunnossa kesäkuun 9. päivä 1958: ”Monilla planeetoilla on älykästä elämää. Teidän omallanne on kansa, jos halutte sitä sellaiseksi nimittää, joka ei elä pinnalla… Monet niistä jorka elävät siellä ovat ’langenneiden enkelien’ luokkaa. Ne toimivat sokeina omalle tilalleen useimmassa tapauksessa ja tietämättöminä aiemmasta tilastaan. Ne eivät ole ’saatanoiksi’ tehtyjä. Ne ovat mitä ne ovat koska niille se tuntuu normaalilta. Teille niiden maailma on painajaismainen. Niiden mieltymykset ovat groteskeja ja kammottavia. Niiden ’jekkuilu’ johtaa tuhoon ja kuolemaan pinnallaolijoille, joita he käyttävät hyväkseen, mutta he tekevät niin puhtaasta tietämättömyydestä. Vain muutama niiden johtaja kykenee mitenkään käsittämään mitä ne ovat. Nämä eivät halua paljastaa salaisuutta, sillä se on heidän valtansa lähde”. (7) Ehkäpä tämä viittaus olisi sama kuin Baileyn puoli-älykkäät ”manipuloivat deevat”. Joidenkin UFO-olentojen ilmiselvä typeryys, erityisesti miehet mustissa -tyyppien (MIB), jonka Keel huomasi ensimmäisenä, on kuvattu surullisissa tapauksissa joissa kontaktihenkilöt on johdatettu tuhon tielle näiden olentojen ”keppostelun” tuloksena.
Amerikkalainen kontaktihenkilö Eugen Drake väittää, että maanalaisia rotuja on kolmenlaista: sateenkaarikansa, jotkut degeneraattirodut ja muinainen Meksikon alla oleva sivilisaatio. Valitettavasti minulla on vain saksankielinen versio kirjasta ”Visitors from Space”: ”On toinen muinainen sivilisaatio, joka elää maan alla ja jonka sisäänkäynnit ovat Meksikossa, lähellä Mexico Cityä. Tämä rotu tulee usein pinnalle ja sekoittuu ihmisten kanssa. Muutamia mystikkoja lukuun ottamatta meksikolaiset eivät tiedä siitä mitään” (8). Lainaan tätä kappaletta erityisesti koska olen törmännyt tähän Meksiko-yhteyteen UFO-tukikohdista puhuttaessa useasti. Ruotsalainen MIB-kontaktihenkilö ”Helge” on väittänyt, että näillä olennoilla on tukikohta Mexico Cityn laitamilla (9). Lisäksi George Adamski vieraili aina silloin tällöin Meksikossa ja kertoi UFO-tukikohdasta lähellä San Jose Perua, Mexico Citystä luoteeseen (10).
Kontaktikirjallisuudessa on usein esillä teema maanalaisen maailman yhteydestä mafiaan. Me näemme viitteitä tälle teorialle Shaverin materiaalissa ja lisäksi myös Ashtarin kommunikaatioissa Trevor James Constablelta: ”Ashtar: Planeettanne ytimessä asuu kovasti degeneroitunut rotu, astraalirotu, joka ei ole niin degeneroitunut tieteensä suhteen, vaan kaikilla moraalisilla tavoilla, miten te sen ymmärtäisitte… Niillä on maan pinnalla liittolaisia, joilla ei ole moraalia tai armoa” (11). Jatkoa tälle teorialle on, että maanalainen kansa on liitossa, tai niitä manipuloi, negatiiviset planeettainväliset vierailijat. Mitchellin siskot kirjoittavat kirjassa ”We Met the Space People”: ”On olemassa ylivertaisempien voimien älyjä, joita meidän tulisi kutsua langenneiksi enkeleiksi, jotka asuvat Maassa, mutta ne eivät ole yksinomaan pahan tai lentävien lautasten lähde”. On muita, jotka tulevat ”kaukaisemmista tähtijärjestelmistä… ne ovat liitossa Maassa asuvien olentojen kanssa, jotka itse ovat pakotettuja lähtemään Maasta kun rauha ja veljeys on saatu aikaan. Mutta näiden negatiivisten olentojen liitosta muiden negatiivisten Maassa olevien kanssa saama hyöty ei ole meidän tiedossa, mutta sen täytyy olla varsin tuottoisaa” (12).
Joidenkin maanalaisten rotujen kuuluessa toiseen ”mielettömään” evoluutioon, he tulevat helposti alempien astraaliolentojen manipuloimiksi, tai keiden tahansa joka osaa heitä jekuttaa. Riley Crabb Borderland Science Research Foundationista mainitsee tämän toistuvasti. Hänen manipulaattoreille antama nimi on ”Kuumafia” — ilkeät elementaalit. Amerikkalaiskontaktihenkilö Howard Menger sai kuulla samanlaisesta salaliitosta, jossa salainen ryhmä Maapallolla manipuloi ”muita planeetan asukkaita — ihmisiä joista et ole kuullutkaan. Ihmisiä joita ei vielä ole löydetty. Se on teidän kielellänne maanalaista” (13).
Lopuksi haluaisin mainita kahden hiilikaivostyöntekijän kiinnostavan tarinan, David Fellin ja Henry Throne, jotka jäivät loukkuun Shepptonissa, Pennsylvaniassa elokuussa 1963. Johtuen tapaturmasta he hautautuivat 390 jalan syvyyteen Maan sisään. Kesti monta päivää saada heidät pelastettua. Kun he olivat takaisin pinnalla, he kertoivat miten maan sisässä ollessaan yhtäkkiä tyhjästä oli ilmestynyt kolme miestä, jotka olivat antaneet heille symbolisen viestin oranssin värisellä laatalla.
Kaivostyöntekijät kuvasivat tuntemattomia miehiä karskin komeiksi, arviolta kuusi jalkaa pitkiksi. Heidän ihonsa oli pronssin värinen ja heidän korvansa olivat hieman teräväkärkiset. Heidän poskipäänsä olivat korkeat ja huulet ohuet. Tämä kuvaus on kuultu monta kertaa aiemminkin, mutta eri kontekstissa. Sattumalta, ehkäpä, mutta MIB-tyypeillä on hämmästyttävä kyky ilmaantua tyhjästä ja kadota täysin huolimatta meidän fyysiikan laeistamme. (14)
Enemmän kuin tieteen ongelma
Mitä meidän tulisi ajatella näistä fantastisista väitteistä ja kokemuksista? Psyko/sosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna yleinen maanalaisen maailman teorian hyväksyntä voisi saada aikaan akuuttia paranoiaa ja kulttuurimme mullistumisen. Jos joukossamme on avaruusolentoja, ainoa tapa käsitellä ongelmaa on tekemällä yhteistyötä osaavien ja hyvin koulutettujen tutkijoiden kanssa. Ehkäpä kaikkein osaavimmat tiedusteluorganisaatiot maailmassa ovat törmänneet tähän arvoitukseen ja yrittävät selvitellä tiedonjyviä akanoista. Mikä tahansa totuus onkin maansisäisen maailman teoriasta, UFO-ilmiö on hyvää näyttöä siitä, että älykkäät tahot ovat tulleet väliin yhteiskuntamme toimintaan globaalissa mittakaavassa. On olennaista käsittää, että tämä tekee UFOista enemmän kuin pelkän tieteellisen ongelman. Se on myös tiedusteluongelma, sillä avaruusolennot selvästi toivovat, että heidän operaationsa pysyisivät tuntemattomina. Tämä on Jacques Valléen ”Messengers of deceptionin” perusviesti. Me emme koskaan ratkaise UFO-arvoitusta jos me rajoitumme tiukan tieteellisiin prosesseihin. Jokainen ufologi tulisi ainakin olla tietoinen tiedustelutyön perusteista ja parapsyykkisistä ilmiöistä informaatiota hankkiakseen.
Näitä alueita tutkiminen voi olla toki hieman monimutkaista. Olettakaamme, että todella saat selville, että planeetallamme on käynnissä salainen sota, valtakamppailu kahden esoteerisen ryhmittymän välillä, joiden motivaatiot ovat erilaiset ja ne tekevät yhteistyötä, tai manipuloivat, tuntemattomia älyjä ja että UFO-ilmiö on ainoastaan kosmisen Watergaten jäävuorenhuippu. Ilmiö selvästikin on yhteydessä sekä alfa- että omega-ryhmittymiin. Harva ufologi, puhumattakaan kansasta, osaa ottaa sellaisia paljastuksia ilman minkäänlaista paranoiaa. Mitä jos keräisi vain postimerkkejä?
Viitteet
1. Le Poer Trench, Brinsley: Secret of the Ages. London: Souvenir Press, 1974.
2. Leadbeater, Charles : The Inner Life 1. Wheaton, Ill : Theosophical Publ. House, 1967 (1st ed. 1910), p. 231.
3. Leadbeater, Charles; The Astral Plane. Madras, India: The Theosophical Publ. House, 1970 (1st ed. 1895), p. 91.
4. Bailey, Alice: A Treatise on Cosmic Fire. New York: Lucis Publ. Co., 1975 (1st ed. 1925), p. 891.
5. Baker, Dr Douglas M.: Practical Techniques of Astral Projection. Wellingborough, Northamptonshire : The Aquarian Press, 1977, p. 52.
6. Meeting on the Moon. At the Mars Stronghold. Flying Saucers 1959-1969. Vista, Calif. ; BSRF, 1969?, p.18.
7. Miller, Will and Everlyn: We of the New Dimensions. Los Angeles: Privately printed, 1959, pp. 92-93.
8. Drake, Eugen: Besucher aus dem Weltraum . Wiesbaden: Ventla Verlag, 1961, p. 44.
9. Blomqvist, Håkan: The Helge file – Men in Black in Sweden? AFU Newsletter 20, Oct/Dec 1980. p. 11.
10. Project Mexico. Booklet published by IGAP (Denmark), May 1968, pp. 4-5.
11. James (Constable), Trevor: They live in the sky. Los Angeles: New Age Publ. Co., 1958, p.52.
12. Mitchell, Helen and Betty; We Met the Space People. The Story of the Mitchell Sisters. Clarksburg, W. Va: Saucerian Press, 1959, p.8.
13. Menger, Howard: From Outer Space. New York: Pyramid Books, 1967, p. 138.
14. Schmeer, Bill: Visions Seen by Entombed Miners. Fate. March 1965, p.35.
Håkan Blomqvist
(Publicerad i AFU newsletter nr. 22, aug-dec 1981)
