Avainsana-arkisto: MUFON

ufologia

MUFONin uraauurtavien tapausten uskomisessa kannattaa olla tarkkana

Kommentoi

Tässä Vetted-podcastin haastattelussa Ron James, MUFONin mediasuhteiden vastaaava ja The Accidental Truthin filmintekijä kertoo shokeeraavista UFO-todisteista.

Puhetta on MUFONin symposiumista, jossa kerrotaan viimeisimmistä löydöksistä kuten mystisistä venäläisen UFO-kokijan löytämistä metalleista, Oregonin vuoden 1955 UFO:n alasampumistapauksesta sekä kryogenisesti säilytetystä avaruusolennosta.

Mutual UFO Network (MUFON) aikoo paljastaa löydöksiä väitetyn UFOn palasten tutkimuksista. MUFON ilmoitti yllättäen, että se pitää ”kaikkein tärkeimmän UAP:hin liittyvän esitelmänsä koskaan” 13.6.2024.

Esitys liittyy venäläisen UFO-tutkijan löytämiin väitettyihin UFOn palasiin. Lehdistötiedotteen mukaan materiaalia on tutkittu Venäjällä sekä laboratoriossa USA:ssa, ja molemmat tutkimukset pitävät materiaalin alkuperää ”tunnistamattomana”.

Materiaalinäytteitä väitetään varastetun USA:n postilaitoksen postilokerosta ennen kuin MUFONin tutkija Robert Spearing kykeni noutamaan pakettia. Turvakameroita sabotoitiin, mikä haittaa varkauden tutkimista.

”Tämä on tyypillistä tällaisista todisteista puhuttaessa”, sanoo MUFONin mediasuhteiden vastaava Ron James. ”Me uskomme, että joku vei tahallaan tämän materiaalin, joku joka kykenee tunkeutumaan postin postilokeroon estääkseen kokeiden suorittamisen. Voi vain arvailla kuka tämän on tehnyt.”

MUFONin mukaan: ”Todisteet tukevat tarinaa, josta kerromme symposiumissa, mikä voi olla tämän vuoden suurimpiin kuuluva UFOihin liittyvä tapahtuma. Meillä on fyysistä materiaalia ja lisätodisteita ei-ihmisten teknologiasta.”

En kuitenkaan pidättäisi hengitystäni että tästä tulee yhtään mitään.

Kommentoija @FAA-DPE Chris Lehdon Youtube-kanavalla sanoi:

Tunnistan tuon materiaalin työskenneltyäni vuosia petrokemian tehtailla. Shell Norco Los Angelesissa, Union Carbide Taft Los Angelesissa jne. Ja se on IDENTTISTÄ erään bensatuotannon sivutuotteen kanssa. Se on erittäin omalaatuinen ja omituinen sivutuote, jota ei ole olemassa luonnossa ja suurin osa laboratorioteknikoista sekoittaisi tämän johonkin muuhun mikäli heillä ei ole tietoa asiasta.

Ron James tarkasteli oletetun alas ammutun aluksen valokuvaa Chris Lehdon podcastissa, jota käyttäjä @zimzimma5688 kommentoi:

Kesti noin 24 tuntia ennen kuin Ron Jamesin tarkastelema valokuva oletetusta alas ammutusta aluksesta metsässä kahden ”armeijan sotilaan” sitä noutaessa, joka muuttui MUFON-konferenssin huippukohdaksi, osoitettiin huijaukseksi. Kaksi sumeaa armeijan sotilasta ovat sopivat tarkalleen lelusotilaiden piirteisiin. Lautanen on ilmiselvästi jonkinlainen malli.

Useat ihmiset pitävät MUFONia järjestönä, jonka uskottavuus on mennyt. Se toimii salailua ylläpitävien ja psykologisia operaatioita toteuttavien työkaluna. En tiedä onko se totta, mutta ei se kyllä yllättäisikään.

Tässä on Vetted-podcastin haastattelu. Ole tarkkana mitä uskot.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

ufologia

Pelkoa ja inhoa Pennsylvanian MUFONissa

Kommentoi

kirjoittanut Tanner Boyle

Pohdintoja ensimmäisestä UFO-konferenssistani, Länsi-Pennsylvania MUFON 2024

Ensimmäinen UFO-konferenssini ei mennyt niin sujuvasti kuin odotin. Eräs veteraanitutkija kehotti minua käymään paranormaalien ryhmien kokouksissa, jotta ymmärtäisin paremmin ympäristöä, ja päätin osallistua Pittsburghin 16. vuotuiseen MUFON-konferenssiin, joka oli lähimpänä kotiani. Vaikka saatan vaikuttaa jonkinlaiselta UFO-/paranormaalihörhöltä, en oikeastaan paneudu aiheeseen kovin paljon tutkimukseni ulkopuolella (jossa yritän olla enemmänkin utelias tarkkailija) ja keskusteluissa valikoidun ystäväpiirin kanssa. Olen luonnostani hieman introvertti, mutta konferenssikokemusta en vältellyt, vaan se oli pikemminkin jotain, jota en aktiivisesti etsinyt. On myös se tosiasia, että vaikka en pidä itseäni kovinkaan suurena debunkkerina, monet konferenssin osanottajista pitäisivät minua varmasti sellaisena, jos he olisivat sattumalta lukeneet työtäni. Lähestyin tapahtumaa aikeenani olla kärpäsenä katossa, mutta en vältellyt keskustelua, jos sitä syntyisi.

Kuukausia ennen tilasin liput netistä. Kun tajusin, että illalla järjestettävä illallinen, jossa puhujien kanssa kysytään ja vastataan kysymyksiin, oli erillinen lippu, lähetin sähköpostia ja kysyin, pitäisikö minun maksaa yhdistetty lippu vai tilata illallislippu erikseen. Minulle kerrottiin — melko lyhyissä vastauksissa, joissa ei juurikaan selitetty asiaa — että voisin ostaa liput illalliselle itse tapahtumapäivänä käteisellä. Heräsin lauantaiaamuna aikaisemmin kuin 9-17-työaikaan sopeutunut kehoni halusi, ja lähdin 45 minuutin matkalle Westmoreland Community Collegeen Youngwoodiin, Pennsylvanian osavaltioon. Minulla ei ollut mitään ongelmia verkkolipun kanssa, ja olin valmis pääsemään lähes 7 tuntia kestäville luennoille. Lippupöydässä istuva henkilö kertoi minulle kuitenkin, että ”John” oli ilmoittanut heille, että illallislippuja ei ollut enää jäljellä. Ei ollut paras alku, kun jo muutama minuutti saapumisen jälkeen jouduin pettymään, mutta luulin, että siitä tulisi täysi päivä siitä huolimatta. Buffet-illallinen ja kysymys- ja vastauspuheenvuorot eivät olleet iso juttu.

John, joka oli ilmoittanut henkilökunnalle, etten saisi ateriakorttia, oli John Ventre, MUFONin entinen Pennsylvanian osavaltion johtaja — entinen on tässä yhteydessä tärkeä sana. Ventre sai valtakunnallista huomiota vuonna 2018, kun erityisen rasistinen Facebook-kirjoitus sai aikaan huomattavan siirtymän pois UFO-tutkimusjärjestöstä, jossa hän tuomitsi Netflixin näyttävän sarjaa, joka ”edistää valkoisten kansanmurhaa”. [1] Hän sisällytti postaukseensa rasistisia ajattelutapoja, jotka eivät olleet minulle aiemmin tuttuja, kehottaen lukijoita: ”Googleta serotoniini rodun mukaan, ÄO rodun mukaan ja väkivaltarikollisuus rodun mukaan ja vertaa niitä sitten siihen F’ing (sic) viestiin, jota media esittää.” [2] Kuten edesmennyt ystäväni Jimmy Falun Gong sanoisi, Ventre on hemmetin lähellä sitä, että hän ”ottaa mittatikun esiin”, kun kyse on hänen järjettömästä rasismistaan. Tästä historiasta huolimatta John Ventre on edelleen tämän MUFONin osaston vuotuisen konferenssin tärkein toimija ja järjestäjä — joidenkin Twitterissä olevien hämmennykseksi. Olen kuullut puskaradion kautta, että hän antaa järjestölle liikaa rahaa, jotta se voitaisiin lakkauttaa kokonaan, vaikka hän oli vastuussa siitä, että ”tutkijoiden aalto (…) otti etäisyyttä” MUFONiin. [3] Hän oli täynnä energiaa koko konferenssin ajan, tapahtuma selvästi merkitsi hänelle paljon. Hän näytti olevan henkilö, joka hallitsi täysin koko tapahtuman kulkua, antaen puhujien tietää, milloin jatkaa, ja toimi eräänlaisena juontajana. Vaikka maailma, johon olin astunut, oli outo — jopa itselleni — otin paikkani ja kehotin itseäni olemaan optimistinen.

Ensimmäinen puhe, joka pidettiin kello 9.15 aamulla, oli kuin skitsofreeninen adrenaliinipiikki. Puhuja, James Krug, käsitteli laajaa aihepiiriä sensaatiomaisen ”Invasion of the Body Snatchers”-otsikon alla — joka liittyy vain osittain samannimiseen elokuvaan. Se alkoi oudolla suoralla vertailulla mielenhallintaa harjoittavien loishyönteisten ja opioidikriisin välillä ja muuttui pian salaliittoharhailuksi. Perustasolla kyse oli erilaisista hypoteettisista humanoidiroduista, joilla on intressi piiloutua ihmiskunnan joukkoon ja käyttää heitä omiin tarkoituksiinsa. Krug paljasti esityksensä aikana, että hän oli työskennellyt MUFONin kenttätutkijana John Ventren alaisuudessa ja kirjoittanut luvun yhteen Ventren kirjoista. Hän on päivisin Pennsylvanian Altoonan lukion tähtitieteen opettaja, ja hänen esitystyylissään oli kaikki tämän ammatin tunnusmerkit. Hän piti luentonsa ammattimaisesti ja ymmärrettävästi, mutta hänen aikansa oli tiukilla, kun konferenssi alkoi 15 minuuttia myöhässä. Tämä ei olisi ollut ongelma, ellei aiheiden kirjo olisi ollut liian suuri ja hänen johtopäätöksensä ei-aina-niin-kristallinkirkkaita. Jotta lukija saisi viitteitä siitä, millä aaltopituudella tämä puhe toimi, merkitsin muistiin Krugin viittaukset seuraaviin: Aleister Crowley & LAM, globalistinen eugeniikka, Georgian kivipaadet, avaruusolentojen sieppaukset, Bariskan kaltaiset indigolapset, Donald Marshall, MKULTRA, Vril-seura, mustasilmäiset lapset ja mustasilmäkerho. Minua kiinnosti erityisesti hänen viittauksensa sieppaustutkija David Jacobsiin, jota on viime vuosina arvosteltu siitä, että hän on esittänyt johdattelevia kysymyksiä hypnoosisessioiden aikana ja että hänen käytöksensä siepattujen kanssa on kyseenalaista. Erityisesti erästä potilasta, Emma Woodsia, kehotettiin käyttämään siveysvyötä ja antamaan Jacobsille hänen käytetyt alusvaatteensa, muka todisteeksi ET-sieppauksesta. [4] Jacobs yritti jopa hypnoosilla vihjata Woodsille, että hänellä ”oli moninainen persoonallisuushäiriö huonosti suunnitellun, mutkikkaan ja melko epäuskottavan suunnitelman aikana, jonka tarkoituksena oli huijata (avaruusolennon/ihmisen) hybridejä”, joiden väitettiin sieppaavan ja vainoavan häntä. [5] Krug mainitsi Jack Brewerin tärkeän kirjan The Greys Have Been Framed hyökkäyskirjana Jacobsia vastaan mainitsematta yhtään tapausta Jacobsin vakavista rikkomuksista. Ei ole hyvä sävy aloittaa päivää, kun jätetään huomiotta sieppaustutkijan huono käytös, jotta voidaan ylläpitää rönsyilevän foliohypoteesin pyhyyttä.

William J. ”Bill” Birnes, kiistellyn UFO-klassikon The Day After Roswell toinen kirjoittaja, piti yhtälailla käänteentekevän luennon Hillin sieppauksesta, eversti Philip J. Corson hurjista väitteistä siepatusta avaruusolentojen teknologiasta sekä JFK:n ja Marilyn Monroen salamurhista. Birnes on toinen entinen opettaja, eikä hänellä ollut valmista diaesitystä, vaan hän kertoi pitkän ja monimutkaisen tarinan viihdyttävällä rehellisyydellä pelkän muistin varassa — eikä melkein minkään väitteiden oikeellisuutta voi osoittaa. Robert Skvarla kuuli Birnesiltä samanlaisen tarinan Bucksin piirikunnan paranormaalikonferenssissa, jossa oli joitakin yksityiskohtia, jotka eivät päässeet Pittsburghin versioon: Birnes väitti, että ”Amerikka voitti itsenäisyytensä avaruusolentojen väliintulon ansiosta”, ja tarkensi, että ”Valley Forgessa Washington puhui valkoisiin, virtaaviin kaapuihin pukeutuneen avaruusolennon kanssa, joka laati hänelle taistelusuunnitelman”. [6] Konferenssissani esitetty tarina oli (hieman) maanläheisempi, ja siihen liittyi metamfetamiiniriippuvainen JFK, joka murhattiin, koska hän oli kertonut Marilynille totuuden Roswellin takaisinmallinnetusta lentävästä lautasesta. Vaikka Birnesin tarina kerrottiin innokkaasti, monet ovat epäilleet sitä sen jälkeen, kun The Day After Roswell julkaistiin vuonna 1997. Corso, hänen kanssakirjoittajansa, oli aiemmin toiminut amerikkalaisena yhteyshenkilönä natsirottien [7] kanssa ja levittänyt disinformaatiota, joka ”yhdisti Oswaldin ja Rubyn kommunisteihin” JFK:n salamurhan jälkimainingeissa. Peter Dale Scott kirjoittaa, että Corso ”oli (…) CIA:n vihollinen oikeistossa” ja Pennsylvaniasta käsin toimivan ”salaisen oikeistoryhmän, ‘Shickshinnyn’ Maltan ritarit’” jäsen. [8] Ritarit ”tarjosivat kodin toisinajatteleville eläkkeellä oleville sotilasupseereille, jotka olivat tyytymättömiä CIA:n kansainvälisyyteen”, ja he käyttivät ”yhteyksiään virallisen tiedustelumaailman sisällä” lietsoakseen kommunisminvastaista kiihkoa. [9] Mutta Corson väitteisiin suhtaudutaan harvoin hänen kovan oikeiston suuntautuneisuuttaan huomioon ottaen, erityisesti Bill Birnesin toimesta, ja nämä ufologiset yhteydet oikeistolaisten salaisiin järjestöihin näyttävät pysyvän vahvoina nykypäivään asti. Birnes oli tämän konferenssin suuri vetonaula, mikä on osoitus siitä, että ufologia on saanut järkyttävän vähän suosiota yli kahdessa vuosikymmenessä.

William J. Birnes hämmästyttää yleisöä 16. vuotuisessa Pittsburghin UFO-konferenssissa tarinallaan, joka käsittelee pudonneita lautasia, avaruusolentojen sieppauksia ja poliittisia salamurhia. (En ole valokuvaaja, antakaa anteeksi.)

Tapahtuman järjestäjä John Ventre, joka oli varustautunut temppeliritarikaavulla, kohtalon keihäällä ja punaisella ”Make Ufology Great Again” -hatulla, piti esitelmän otsikolla ”Hitlerin riivaus” — varmasti huolestuttava otsikko, kun otetaan huomioon hänen uskottavuutensa uusnatsien valkoisen kansanmurhan myytille. [10] Paksulla itärannikon aksentilla Ventre puhui Hitlerin olevan demonisesti riivattu, koska hän oli koko elämänsä ajan tekemisissä okkultismin kanssa. Hän käsitteli Ahnenerbea ja erilaisia muita salaseuroja — Vril-myytti mukaan lukien — ennen kuin hän lopulta päätyi siihen, että suurin osa avaruusolentojen sieppauksista, karjan silpomisista ja jopa nykyisistä UFO-havainnoista on armeijan tekosia. Kuten muutkin tapahtuman puhujat, kaikkea muuta ET/humanoidi-ilmiöihin liittyvää pidettiin demonisena tai saatanallisena. Hänen YouTube-kanavaltaan löytyy esityksen varhainen versio, jossa on näennäisesti vain vähän muutoksia, joten on hyvä tietää, että sain arvoa 29 dollarin edestä.

Vielä huolestuttavampaa on, että Ventren esitystä, josta olen kuullut paljon muista lähteistä, varjosti poliittinen paasaaminen. Hän väitti jo varhain, että hän oli kyllästynyt siihen, että kristityt kääntävät toisen poskensa, ja sen sijaan hän halusi heidän omaksuvan ”kristillisen soturin” persoonan. Hän tuomitsi Pennsylvanian poliittisen vallanpitäjän likaiset temput, jotka estivät häntä asettumasta tehokkaasti ehdolle ”enemmän Trumpia kuin Trumpia” edustavana republikaanina. Hän on aiemmin tehnyt useita epäonnistuneita poliittisia kampanjoita käyttäen iskulauseenaan sanontaa ”Never Socialist”. Hän jopa ”rahoitti mainostaulun Route 119:n varrella nimimerkillä (…) yli vuoden ajan osoittaakseen tukensa” Donald Trumpille hävittyään vuoden 2020 vaalit. [11] Suokaa anteeksi, että suhtaudun varauksellisesti tällaisen henkilön viestiin, joka MUFON-esityksensä aikana huomauttaa, että maahanmuuttajat valtaavat Euroopan, ja joka samalla ylpeänä esittelee ristiretkeläisten haarniskaa. [12] Yhteys nykyajan ristiretkeläisten ja uusnatsien välillä ei ole aivan salattu. [13] Hieman rohkaisevaa oli, että monet yleisön nuoremmista jäsenistä eivät voineet olla nauramatta, kun hän väitti, että ”nykylapset eivät tee töitä”, että evoluutiosta ei ole mitään todisteita ja että nykyajan edistysmielisellä liikkeellä on pakanallisia piirteitä — mitä se sitten tarkoittaakin. En ole varma, kuuliko Ventre naurua tai tiesikö hän sen syitä. Esitys jäi lopulta melko hajanaiseksi siinä määrin, että siitä on vaikea kirjoittaa. Vielä räikeämpää on se, että joskus kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana kirjoitin muistiinpanoihini ”onko tässä edes kyse UFOista?”.

UFO/ET-kohtaamisten demonisen selityksen trendiä jatkoi Joe Jordan, CE4-tutkimusryhmän toinen perustaja. Jordan tunnusti muuttuneensa ”agnostisesta humanistista” New Age -harrastajaksi ennen kuin hän päätyi lähestymään UFO-aihetta kristillisestä näkökulmasta. Tutkimustensa kautta hän on ilmeisesti havainnut, että avaruusolentojen sieppaukset voidaan estää huutamalla Jeesuksen Kristuksen nimeen. Jordanin esitys vaikutti sydämelliseltä huolimatta omista varauksistani käsitellä sieppausilmiöitä hengellisesti, mutta hänen lähestymistapansa ei ole tieteellinen eikä aidosti tutkiva — hän pyytää vain kokemuskertomuksia niiltä, jotka todistavat hänen teesinsä. Tästä huolimatta Jordanin kristillisesti sävytetty saarna erosi Ventren saarnasta tärkeillä tavoilla: Siinä ei ollut hetkiä, joissa olisi ollut epäolennaista poliittista höpinää, siinä korostettiin kokijoita ja aiempien tutkijoiden havaintoja, ja esitelmän aiheena olivat oikeastaan UFOt. Ostin kopion Jordanin kirjasta Piercing the Cosmic Veil, koska siinä luvattiin lukemattomia kokemustodistuksia. Uskonko, että hänen lukemansa on oikea — että avaruusolentojen sieppaukset ovat tapauksia, joissa riivaajat riivaavat? En. Jordanin oletettu menestys sieppausten estämisessä Jeesukseen Kristukseen vetoamalla saattaa kuitenkin olla osoitus amerikkalaisessa elämässä vallitsevasta hengellisestä puutteesta.

Tutkijatoveri Robert Skvarla kirjoitti Contingent Magazine -lehteen artikkelin kokemuksistaan huomattavan samankaltaisessa konferenssissa, Bucks Countyn ensimmäisessä Para-Conissa.  Monet puhujat olivat samoja kuin Pennsylvanian MUFONin konferenssissa, kuten James Krug ja Bill Birnes, ja Skvarlan johtopäätökset heijastavat monella tapaa minun johtopäätöksiäni. ”Tapahtuma, joka näennäisesti oli katsaus kaikkeen karmivaan (…), oli itse asiassa välähdys paranormaalin Amerikan kosmisista riiteistä”, hän kirjoittaa. ”Amerikka on nopeasti muuttumassa maaksi, jossa palvomme outoja jumalia. ” [14] Olin todellakin yllättynyt siitä, miten paljon minulle saarnattiin, kun odotin aitoa tutkimusta, jota voisi löytää MUFONin käsikirjasta. Enemmänkin näiden tutkimussuuntausten mukaisesti olivat kaksi esitystä, joista pidin eniten — Teri Lynge-Kehlin ja tohtori Raymond A. Kellerin (alias Cosmic Ray) esitykset.

Lynge-Kehl kertoi suhteellisen suorasukaisesti, kuinka hänet paransi spontaanisti höyhenpeitteinen reptiliaani, joka käytti hänen vatsaansa kaksipiikkistä instrumenttia, joka näytti mustekalan lonkerolta. Tämä omituinen tekniikka lievitti hänen vatsakipujaan, jotka olivat vaivanneet suuren leikkauksen jälkeen. Vaikka hän uskoi kokemuksensa olevan hengellisesti merkityksellinen, hänen puheensa näytti keskittyvän selvemmin kohtaamisen yksityiskohtiin ja sitä seuranneeseen tutkimukseen — tutkimustapaan, joka on mielestäni hedelmällisempi ja helpommin lähestyttävä. Luotanko nyt siihen, että MUFONin johtama laboratorio kertoo minulle tarkasti, oliko hänen kohtaamisestaan saadussa näytteessä jättiläisteguliskon DNA:ta vai ei… Se on kokonaan toinen asia.

Cosmic Ray oli räjähdys kontaktien menneisyydestä, kun hän piti luennon kontaktihenkilö Howard Mengerin elämästä ja hänen yhteyksistään Valiant Thoriin, Frank E. Strangesin kirjassa Stranger at the Pentagon esiintyneeseen Venuslaiseen. Keller on Bill Birnesin tavoin entinen professori, ja hänen eläväinen esityksensä sisälsi vaikuttavaa lähdeaineistoa, kuten kirjeitä ja valokuvia, jotka olivat peräisin lukuisilta kontaktihenkilöiltä. Arkistomateriaali puuttui varsin kipeästi muista luennoista. Vaikka en pitäisikään itseäni uskovaisena siihen, että hyväntahtoiset olennot Venuksesta olisivat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa maan päällä, tohtori Keller on helvetinmoinen lähettiläs. Juttelin hänen kanssaan lyhyesti aulassa, ja hänellä on runsaasti tietoa 50- ja 60-luvun hämärämmistä kontaktitapauksista. Puhuimme hänen uudesta artikkelistaan Mitchellin sisaruksista, st.louisilaisista sisaruksista, joilla oli Maan ulkopuolisia poikaystäviä Venuksesta ja Marsista, ja hän näytti minulle fyysisen nauhan George Adamskin puheesta. Cosmic Ray oli pehmeä mutta äärettömän ystävällinen henkilö, ja hän tarjosi minulle koko konferenssin parhaan keskustelun.

Kun tapahtuma oli päättymässä ja tapahtuman järjestäjät lukivat arpajaisten voittajat, isännät kiittivät kaikkia tulosta ja pyysivät kättä ylös, jos joku osallistuisi puhujan kysymys- ja vastaustilaisuuteen ja buffet-illalliselle — kuulemma parmesaanikanaa. Kunnollinen määrä ihmisiä, ehkä noin 40, nosti kätensä ylös. ”Ah”, ajattelin. ”Ei ihme, etten saanut lippua ovella.” Sitten kuulin järkyttyneenä ilmoituksen: Kolme illallislippua oli jäljellä, jos joku halusi yhden. Olin tässä vaiheessa päivää jo väsynyt, enkä todellakaan halunnut mennä sinne, missä minua ei (mahdollisesti) haluttu, joten pysyin hiljaa. Kyseessä olisi helposti voinut olla organisaatiovirhe tai väärinkäsitys. Muistin kuitenkin, mitä lipunmyyjä oli sanonut minulle, että ”John” oli sanonut, ettei illallislippuja ollut enää jäljellä. Tiedän, että minulla on taipumusta vainoharhaisuuteen, enkä halua liioitella mainettani, mutta ehkä Ventre oli katsonut lipunmyyjien nimet eikä pitänyt seurastani.

Edellä mainittu Jack Brewer oli aiemmin todennut, että Ventre ”kuului ‘sisäpiirin’ MUFONin avustajien ‘korkean tason’ ryhmään”, jolla oli ”taipumus järkiperäistää kiihkoilun puhumista roskasakiksi”. [15] Brewerin tutkimuskumppani Expanding Frontiers Researchissa, Erica Lukes, esiintyy myös Newsweekin artikkelissa, joka käsitteli Ventren ”syrjäyttämistä” Pennsylvanian MUFONin palveluksesta, ja hän muistelee omia kokemuksiaan seksismistä organisaatiossa ja johdon vastatoimien puutteesta. Chaz of the Deadin artikkelista Paranormality Magazinessa:

(Ylin johto) ei tehnyt mitään, kun Utahin entinen MUFONin osavaltion johtaja Erica Lukes joutui jäsentovereidensa seksistisen kiukuttelun kohteeksi. Tämä toimettomuus johti siihen, että hän jätti ryhmän ja perusti oman ryhmän. Kymmenet entiset MUFON-tutkijat seurasivat häntä. Mies, joka jätti hänet huomiotta, oli Jan Harzan. Harzan oli ohjelman johtaja ja äänitorvi useiden vuosien ajan. Näin oli heinäkuuhun 2020 asti, jolloin Harzan pidätettiin, koska hän yritti saada seksiä peitetehtäviin osallistuneelta poliisilta, jonka hän uskoi olevan 13-vuotias tyttö. [16]

Ennen kuin tämä kauhea käytös tuli julki, Harzan antoi myös (eräänlaisen) vastauksen Ventren tapaukseen ja yritti esittää molempia puolia, mikä näytti olevan selkeä syy paheksuntaan. Newsweekin Andrew Whalen kirjoitti: ”Sen sijaan, että hän olisi tuominnut Ventren sanat, Harzan syytti kiistasta ‘uutta sosiaalisen median maailmaa, jossa nyt elämme’ ja vaati avointa vuoropuhelua kirjoittaen: ’Vihassa ei ole oikeutta, riippumatta siitä, millä puolella aitaa olet. Siitä me kaikki voimme olla samaa mieltä.” [17] MUFONiin liittyvien ongelmien kauhistuttava luonne yhdistettynä näennäiseen haluttomuuteen muuttua on tehnyt organisaatiosta alttiin kaikenlaiselle kritiikille, niin sisä- kuin ulkopuolelta. Vaikka en ole koskaan kommentoinut MUFONin ongelmia, olen ollut yhteydessä joihinkin, jotka ovat kommentoineet niitä, mukaan lukien Expanding Frontiers Researchin lannistumattomat Lukes ja Brewer. Oliko vaikeuksissa oleva tapahtuman järjestäjä tietoinen tästä ja oletti, että esittäisin epämiellyttäviä kysymyksiä illallisella? Ehkä. Tietysti myös puutteet konferenssin järjestämisessä voisivat selittää tämän. Tai niinkin vanhassa yhteisössä kuin tämä on yleensä (olin yksi varmaan 25:stä alle 50-vuotiaasta) on myös mahdollista, että he eivät halunneet nuorta verta äijäkerhoonsa.

Mutta oli toinenkin rikottu lupaus, joka oli mielestäni räikeämpi: Entinen tiedustelupalvelun virkamies ja To the Stars Academyn  Christopher K. Mellon oli mainittu konferenssin verkkosivustolla ja muualla ”erityisvieraana”. Mellon kuuluu vaikutusvaltaiseen Mellonien pankkisukuun, joka asuu Pittsburghin alueella lähellä konferenssin pitopaikkaa. En kuitenkaan nähnyt Chris Mellonia kertaakaan. En auditoriossa, en aulassa enkä rakennuksessa. Jopa eräs osallistuja, jonka kanssa ystävystyin, vaikutti hämmentyneeltä poissaolosta ja totesi, kuinka lyhyt matka Mellonilla olisi ollut. Ehkä hän yritti välttää taas kiusallista valokuvausta natsitähden kanssa ja rajoittaa konferenssiesiintymisiä — mutta Marina Seren ei ollut edes paikalla tässä tilaisuudessa! Ehkä hän osallistui vain illallisbuffetiin.

John Ventren Facebook-postauksessa esitellään konferenssin kokoonpano ja mainostetaan Christopher Mellonin erityisesiintymistä, joka ei toteutunut.

Päiväni MUFONilla oli sekalainen — näin kuvailin sitä ystävilleni, jotka kysyivät. On jotakin luonnostaan miellyttävää osallistua tapahtumaan, jossa kaikki ovat kiinnostuneita marginaalisista aiheista, jotka aina pyörivät päässäni, mutta yhteisöllisyys ei riitä pitkälle. MUFON on vanha järjestö, se on ollut olemassa vuodesta 1969 lähtien, ja osallistujien keski-ikä kertoo tästä. Vielä huolestuttavampaa on kuitenkin tuoreiden ideoiden puute, sillä useimmat esitykset eivät koskaan poikkea ilmiön Maan ulkopuolisesta tai demonisesta tulkinnasta. Myös sotilas- ja tiedusteluhenkilöstöä kunnioitettiin, mitä kohtaan tunnen jatkuvasti levottomuutta: Erittäin epäilyttävää Philip J. Corsoa kohdeltiin piilotettuna totuudenpuhujana useammassa kuin yhdessä esityksessä, ja (poissaoleva) Chris Mellon oli merkittävä vetonaula. Organisaatiolle, joka väittää antaneensa ”ainutlaatuisia ja tärkeitä panoksia” ufologian alalle ”kauemmin kuin kukaan muu”, on todettava, että nämä panokset eivät ole enää ainutlaatuisia eivätkä ole olleet tärkeitä vuosikymmeniin tai kauemmin. [18] Tutkimusalueella, jota pommittaa niin paljon outoilu ja sotilaallinen sekoilu, on pettymys, että useimmat puhujat ilmaisivat varmuuden siitä, että ilmiöt ovat todistettavasti todellisia ja sopivat suoraviivaisesti johonkin laatikkoon — joko Maan ulkopuoliseen tai demonologiseen, mutta lähes aina kristillisessä kehyksessä. Kun tähän keittoon lisätään vielä oikeistopoliittisia paasauksia, saadaan ateria, joka johtaa halkeilevaan päänsärkyyn, jota Mellonin perillinen tai parmesaanikana eivät pysty parantamaan.

Lähdeviitteet

[1] Whalen, Andrew. “What If Aliens Met Racists? MUFON Resignations Highlight Internal Divisions in UFO Sightings Organization.” Newsweek. 29 April 2018. https://www.newsweek.com/ufo-sightings-mufon-2018-john-ventre-alien-extraterrestrial-905060.

[2] Ibid.

[3] Ibid.

[4] Brewer, Jack. “The Woods/Jacobs Tapes and the ’Oral History’ Falsehood.” The UFO Trail. 8 February 2014. http://ufotrail.blogspot.com/2014/02/the-woodsjacobs-tapes-and-oral-history.html.

[5] Ibid.

[6] Skvarla, Robert. “A Postcard From The First Annual Bucks County Para-Con.” Contingent Magazine. 5 April 2024. https://contingentmagazine.org/2024/04/05/a-postcard-from-the-first-annual-bucks-county-para-con/.

[7] Recluse. “The JFK Assassination: A Strange and Terrible Saga Part VI.” VISUP. 14 December 2013. https://visupview.blogspot.com/2013/12/the-jfk-assassination-strange-and_14.html.

[8] Scott, Peter Dale. Deep Politics and the Death of JFK. Berkeley: University of California Press, 1993. Page 214.

[9] Ibid., page 214-216.

[10] Whalen, Andrew. “What If Aliens Met Racists? MUFON Resignations Highlight Internal Divisions in UFO Sightings Organization.” Newsweek. 29 April 2018. https://www.newsweek.com/ufo-sightings-mufon-2018-john-ventre-alien-extraterrestrial-905060.

[11] Pierce, Paul. “Hempfield resident John Ventre announces bid for Pa. governor.” TribLive. 30 June 2021. https://triblive.com/local/westmoreland/hempfield-resident-john-ventre-announces-bid-for-pa-governor/.
[12] Republicinsanity. “Fanatical Republican Extremist of the Day: John Ventre.” Daily Kos. 11 September 2022. https://www.dailykos.com/stories/2022/9/11/2122290/-Fanatical-Republican-Extremist-of-the-Day-John-Ventre.
[13] Jones, Dan. “What the Far Right Gets Wrong About the Crusades.” TIME. 10 October 2019. https://time.com/5696546/far-right-history-crusades/.
[14] Skvarla, Robert. “A Postcard From The First Annual Bucks County Para-Con.” Contingent Magazine. 5 April 2024. https://contingentmagazine.org/2024/04/05/a-postcard-from-the-first-annual-bucks-county-para-con/.
[15] Brewer, Jack. “Sheriff’s Office Releases Records on Ramtha Compound.” Expanding Frontiers Research. 28 September 2023. https://www.expandingfrontiersresearch.org/post/sheriff-s-office-releases-records-on-ramtha-compound.
[16] Chaz of the Dead. “Is it time to move on from MUFON?” Paranormality Magazine. 10 October 2022. https://paranormalitymag.com/is-it-time-to-move-on-from-mufon/.
[17] Whalen, Andrew. “What If Aliens Met Racists? MUFON Resignations Highlight Internal Divisions in UFO Sightings Organization.” Newsweek. 29 April 2018. https://www.newsweek.com/ufo-sightings-mufon-2018-john-ventre-alien-extraterrestrial-905060.
[18] Chaz of the Dead. “Is it time to move on from MUFON?” Paranormality Magazine. 10 October 2022. https://paranormalitymag.com/is-it-time-to-move-on-from-mufon/.

 

Artikkelin julkaissut tannerfboyle.substack.com

Tiede

MUFON tavoittelee totuutta UFOista

Kommentoi

Salaperäisten ja tuntemattomien asioiden maailmassa harva järjestö on kerännyt niin paljon huomiota kuin Mutual UFO Network, joka tunnetaan paremmin nimellä MUFON. Tämä täysin vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö on omistanut yli viisi vuosikymmentä tunnistamattomien lentävien esineiden tieteelliselle tutkimukselle ja on näin muodostunut maailman suurimmaksi UFO-tutkimusjärjestöksi.

MUFONin syntyvaiheet sijoittuvat Yhdysvaltojen sydänmaille, ja se alkoi Quincyssä, Illinoisin osavaltiossa Midwest UFO Network -verkostona. Vuoteen 1973 mennessä järjestön jäsenmäärä kuitenkin kasvoi niin suureksi, että se siirtyi nykyiseen, kattavampaan nimitykseensä Mutual UFO Network. Mutta mikä antoi tälle hämärälle ryhmälle sen ensimmäisen sysäyksen parrasvaloihin? Sensaatiomainen Cash-Landrumin tapaus vuonna 1980.

Cash-Landrumin tapaus oli UFO-historian käänteentekevä tapahtuma, joka tapahtui tavallisena yönä Teksasissa. Betty Cash ja Vicki Landrum törmäsivät yläpuolella leijuvaan timantinmuotoiseen esineeseen, josta lähti voimakas sininen liekki. Päiviä myöhemmin he kokivat hälyttäviä oireita, kuten hiustenlähtöä, ja heille kehittyi syöpä, oireet, jotka muistuttavat ionisoidulle säteilylle altistumista. MUFONin tutkijat keräsivät todisteita, keräsivät todistajanlausuntoja ja, mikä on ratkaisevan tärkeää, lääketieteellisiä tietoja, jotka toimivat selkärankana oikeudenkäynnille Yhdysvaltain hallitusta vastaan. Huolimatta siitä, että tapaus ei ratkaistu uhrien eduksi, se nousi otsikoihin suurissa yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä ja nosti MUFONin valtavirran tietoisuuteen.

Vaikka organisaation sitoutuminen totuuteen ja tieteelliseen tarkkuuteen on kiitettävää, monet harrastajat ovat kiinnostuneita sen yhteisöllisestä näkökulmasta. Tämä samanhenkisten yksilöiden kokoontuminen luo yhteisön, joka edistää yhteistä oppimista ja ennen kaikkea yhteistä intohimoa aihetta kohtaan. Kollektiivin ammatillisen taustan ja ammattitaidon moninaisuus lisää entisestään sen vahvuutta, sillä se houkuttelee jäseniä armeijan, lainvalvonnan, juridiikan, lääketieteen ja monien muiden ammattialojen edustajia.

Yksi monista aloitteista, jotka pitävät MUFONin pyörät pyörimässä, on Arizonan Mesassa vuosittain järjestettävä Tutkijoiden Boot Camp. Tässä tapahtumassa UFO-tutkijat eri puolilta maailmaa saavat intensiivistä, käytännönläheistä koulutusta raportoitujen Maan ulkopuolisten vierailujen tutkimiseksi. Koulutukseen kuuluu monenlaisia tekniikoita valokuva- ja videoanalyysistä, tähtitieteellisten karttojen ymmärtämisestä tutkapalautteiden tulkintaan.

MUFONin kestävä sitoutuminen UFOjen tieteelliseen tutkimukseen on kiteytetty täydellisesti sen toiminta-ajatukseen: ”UFOjen tieteellinen tutkimus ihmiskunnan hyväksi”. Vuosien mittaan MUFON on kehittynyt yksityishenkilöiden yhdistyksestä ammatilliseksi elimeksi, joka on omistautunut paitsi tutkimaan UFO-havaintoja myös tarjoamaan yhteisöllisyyden tunnetta aiheeseen intohimoisesti suhtautuville.

Kun olemme sellaisen aikakauden kynnyksellä, jossa tieteiskirjallisuuden ja todellisuuden välinen raja hämärtyy, MUFONin kaltaiset järjestöt jatkavat totuuden etsimistä. Ne pyrkivät kuorimaan tuntemattoman kerroksia ja edistävät ympäristöä, jossa uteliaisuus on tervetullutta ja joka yllyttää tutkimuksiin. Kuten MUFONin jäsenet todistavat, totuus on todellakin tuolla jossain, odottamassa, että se löydetään, yksi UFO-havainto kerrallaan.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Four pillars
Eksopolitiikka

NSA ja MUFONin 1978 konferenssi

Kommentoi

Vuosikymmeniä on ollut liikkeellä NSA:n asiakirja, jossa kerrotaan erään NSA:n työntekijän kokemuksesta MUFON-symposiumissa vuonna 1978. Muistio kirjoitettiin, jotta työntekijä voisi kertoa kokemuksestaan, mutta myös ilmaista huolensa eräästä symposiumin esittelijästä, Todd Zechelista. NSA:n työntekijän huolenaiheena oli, että Zechel, tunnettu UFO-tutkija ja Citizen’s Against UFO Secrecy (CAUS) -ryhmän perustaja, mahdollisesti kertoisi ”sisäpiirin yhteydestä NSA:han”.

Tässä muistiossa kerrottiin myös, miten he lopulta katsoivat, että Zechel oli saattanut vilpillisesti väärentää konferenssissa esitettyjä CIA:n kirjeitä.

Zechelin nimi oli monien vuosien ajan salattu. Se julkaistiin vasta, kun Jack Brewerin MDR-tapaus vuodelta 2017 toi sen esiin.

Vuonna 2021 The Black Vault jätti uuden MDR-tapauksen nähdäkseen, voisiko palapelin viimeinen pala, muistion kirjoittaneen NSA:n työntekijän henkilöllisyys, paljastua.

Toukokuun 26. päivänä 2022 päivätyssä kirjeessä, joka tosin lähetettiin The Black Vaultille vasta heinäkuun 2022 lopulla postileimalla varustetussa kirjekuoressa, NSA väittää, että se ”ei löytänyt muistion alkuperäistä, muokkaamatonta kopiota”. Tämä tarkoittaa sitä, että NSA ei voi koskaan paljastaa sensuroituja tietoja nyt eikä tulevaisuudessa.

Tämä paljastus on nyt kasvavan määrän UFO-aiheisia asiakirjoja päällä, jotka ovat ”kadonneet” ja joita ei voida tarkastella uudelleen julkaisua varten. Joitakin näistä tarinoista on nähtävissä täällä ja täällä.

Huomautus: Vaikka NSA on edelleen salannut muistion kirjoittajan nimen, edesmennyt Phil Klass kirjoitti tästä, kun asiakirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Hän uskoi, että kirjoittaja oli MUFONin hallituksen jäsen Tom Deuley, joka työskenteli tuolloin lyhyen aikaa NSA:lle. Uutiskirje löytyy täältä, ja asiaankuuluva kohta on alla:

Arkisto

NSA ja vuoden 1978 MUFON-konferenssi: Lisää kadonnutta UFO-materiaalia [11 sivua, 4.8MB]

Lataa [4.80 MB]

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

Tiede

MUFONin Ambient Monitoring Project: sen historia ja nykytila

Kommentoi

kirjoittanut Thomas Deuley, MUFON

Ambient Monitoring Program, lyhennettynä AMP, oli tieteellinen projekti, jolla oli MUFONin täysi tuki UFO Research Coalitionin kolmantena jäsenenä. Kaksi muuta koalition jäsentä olivat Center for UFO Studies sekä Fund for UFO Research.

AMP alunperin tarkoitti Abduction Monitoring Projectia (siepattujen tarkkailuprojekti), mutta alkuvaiheessa kun piti olla tekemisissä laitetoimittajien kanssa, nimi päätettiin muuttaa, ja huomasin että se paransi tilannetta ja projekti sai vakavampaa huomiota sanan Abduction muututtua sanaksi Ambient. Oikeastaan termi Ambient Monitoring (suom. taustatarkkailu) on todennäköisemmin tarkempi ilmaisu, joten se otettiin käyttöön projektin kuvaukseksi sen nimessä.

Projektin yleisidea oli asettaa dataa kerääviä sensoreita toistuvan sieppauskokemuksen kokeneiden koteihin. Me teimme tämän suurella menestyksellä ja opimme muutamia arvokkaita läksyjä samalla. Koe mahdollisti meidän kerätä suuria määriä fyysistä dataa, joka saattaa liittyä abduktioilmiöön tai sitten ei.

Viiden vuoden ajan UFO Research Coalition aktiivisesti pyöritti projektia, ja periaatteessa kaksi vuotta omistettiin täysin instrumenttien kehittämiselle ja kolme vuotta datankeruulle.

Ennen muinoin on väitetty, että siepattujen fyysinen tarkkailu on epäonnistunut tavalla tai toisella. Usein epäonnistumiset on liitetty johonkin ulkopuoliseen voimaan, joka on aiheuttanut joko laitteiden toiminnan lakkaamisen kokonaan tai sitten ne ovat toimineet niin huonosti, että uutta informaatiota ei olla saatu. Tämän kokeen parissa puuhaillessamme me yritimme selvittää joitain näitä väitettyjä tilanteita, mutta emme koskaan saaneet kerättyä enempää kuin anekdotaalista informaatiota sellaisista häiriötilanteista, eikä yhtään dokumentaatiota. Ainoa raportti jonka saimme, oli tutkija David Jacobsilta, jossa yritettiin käyttää videokameraa siepatun tarkkailuun, mutta koehenkilö raportoi juuri ennen sieppauksen tapahtumista, että hän koki voimakasta tarvetta sammuttaa kameran, joten mitään fyysistä tapahtumaa ei ulkopuolisesti saatu talteen.

Alusta alkaen koesuunnittelussamme me pyrimme rakentamaan yksikön, joka ratkaisisi joitain näistä ongelmista. Ensinnäkin laittemme, kun sitä käytettiin, oli päällä kaiken aikaa, jopa silloin kun koehenkilö haluaa sen sammuttaa, se ei sammuta kaikkia toimintojaan ja datankeruu jatkuu. Erityisesti se jatkaa ajan kulun kirjaamista, sekunti sekunnilta, niin että me näemme milloin se on sammutettu tai siitä on mennyt virta. Me myös havaitsimme mikäli joku, tai jokin, yritti päästä laitteen sisälle. Sellaisessa tapauksessa me kävimme tilanteen läpi erityisellä huolellisuudella, erityistoimin ja erityisvarauksin. Tämä ei ollut koskaan tarpeen.

Kaikissa tapauksissa havaitsematta jäi minkäänlainen signaali, joka olisi kertonut siitä että kukaan tai mikään olisi pyrkinyt edes koskettamaan yksikköä. Joskus, kun koehenkilö tai joku samassa talossa asuva kosketti siihen tarpeesta, me saimme selityksen tilanteelle koehenkilön päiväkirjasta, tai lähetimme viestin asentajatutkijalle, että mene käymään koehenkilön luona ja selvitä mikä ongelma oli: ja koskaan ei esiintynyt mitään epätavallista. Yhdessä tapauksessa koehenkilön kissa oli kävellyt laitteen päältä, joka oli aiheuttanut epätavallisia signaaleja, ja toisessa tapauksessa koehenkilö oli kaatanut jääteetä, ja tarkkailuyksikkö piti siirtää paikoiltaan siivoamisen takia, jonka jälkeen tarkkailuyksikkö palautettiin alkuperäiseen asemaansa.

Historia

AMP-projekti sai alkunsa monta vuotta ennen kuin se oikeasti toteutettiin 28. esityksenä, joka oltiin tuotu CFM-koalition arvioitavaksi. Perusidea oli ollut olemassa kauan aikaa, mutta nyt se oli kirjattu paperille.

CFM koostui Center for UFO Studiesista, Fund for UFO Researchista ja Mutual UFO Networkista, sama ryhmä josta myöhemmin tuli URC. Koalitio perustettiin Bigelow-säätiön avustuksella. Kuitenkin CFM-koalitio ei esittänyt tätä tutkimusprojektia Bigelowille, sillä CFM pani välit poikki hänen kanssaan samana päivänä kun olimme valmiit esittelemään projektin idean.

Menetettyämme tuon mahdolisuuden, projektin ideaa pyöriteltiin vuoden ajan, kun koalitio keräsi rivejään ja etsi sponsoreita ja lahjoittajia tähän ja moniin muihin projekteihin. Projektin alkuperäinen idea, vaikka se oli jonkin verran yksinkertaisempi kuin mistä nyt kerron, kävi läpi monenlaista välivaihetta paljon suuremmaksi ja muodollisemmaksi tieteelliseksi projektiksi kuin mistä se oli lähtenyt.

Ehdotus annettiin Fund for UFO Researchille, sekä vanhemman että uudemman koalition jäsenelle, sillä aikeella että he sitten tarjoaisivat projektia lahjoittajaehdokkaille, jotka saattaisivat projektista kiinnostua.

Ajan mittaan rahaston työ poiki positiivisia reaktioita, jotka lopulta johtivat siihen, että rahaa saatiin tarpeeksi kasaan ja voitaisiin käydä työhön. Sillä aikaa CFM-koalitiosta oli tullut UFO Research Coalition eli URC, ja nyt se oli täysin itsenäinen eikä liittynyt Bigelowiin mitenkään.

Huomautan tässä, että Bigelow-säätiötä ei koskaan pidetty eikä pidetä minkäänlaisena viholisena, missään koalition ryhmässä. Irroittautumisemme Bigelowista ei koskaan ollut eikä sitä nytkään pidetä minään muuna kuin liiketoiminnallisena tekona. Sitten hän perusti NIDS-organisaation, ja kaikki koalition kolme jäsenryhmää olivat hyvissä väleissä NIDSiin ja yleisesti tukevat NIDSin työtä, aivan kuten he tukevat meidän työtämme.

Hyvän sponsoriehdokkaan löytyessä URC jatkoi ehdotuksen muokkaamista, jonka suosittelua rahoittajaehdokas oli jatkanut, ja sitten hakemus lähettiin uusiksi. Useiden muutos- ja neuvottelukierrosten jälkeen ehdotus Ambient Monitoring Projectiksi hyväksyttiin.

Alkuperäisestä sponsorille esitetystä ideasta ensimmäisiin työvaiheisiin pääseminen oli kestänyt lähes kolme vuotta. Projektin löytäminen, jota sponsori haluaa tukea, ei ole niin helppoa kuin miltä se päällepäin näyttää.

Projektin käynnistys

Projekti käynnistyi sillä, että minä lopetin insinöörin työt toukokuussa 1998. Tuossa kohtaa otin täyden vastuun sekä AMPin saattamisesta käyntiin että sen loppuunsaattamisesta.

Johtuen pitkistä sisäänajoviiveistä, joita aiheutuu kustomoidun elektroniikan suunnittelusta ja rakentamisesta, ensimmäinen asia mitä tarvittiin oli löytää joku työhön kykenevä. Alkuidean esittelyajoista siihen asti, että projekti lähti käyntiin, me olimme kehittäneet hyvän idean sensoriyksikön muodosta ja erilaisten sensorien tarvittavasta lukumäärästä, ja tuohon perusten pian projektin käynnistyttyä kirjoitimme sopimuksen pienen tutkimuslaboratorion kanssa elektroniikan kehittämisestä tarpeisiimme ensimmäisen prototyypin rakentamiseksi. Yllätykseksemme se kesti ainoastaan 6 viikkoa, ja meille näytettiin kehitetyn elektroniikkalaitteen koko ja muoto sekä sille suositellut kuoret. Me hyväksyimme molemmat ja sanoimme alihankkijalle, että mennään eteenpäin ensimmäisen kokeiluyksikön kanssa, joka näkyy allaolevassa kuvassa 1. Sama labra lopulta rakensi neljä prototyyppiä meille, ja sitten myöhemmin toimitti elektroniikan kaikkiin yksiköihin, jotka minä olin suunnitellut ja jotka sitten kasasin. Labra pysyi konsulttina koko kokeen ajan, jos me olisimme tarvinneet heidän apuaan myöhemmissä vaiheissa.

Kuva 1: URC AMP -projektin ensimmäinen prototyyppi. 

Elektroniikka koostuu kustomoidusta piirilevystä taustasensoreille, voimanlähteestä ja erillisestä latausyksiköstä, joka pitää akut latingissa. Elektroniikkapiirissä on sensori valaistuksen yleistasolle, joka mittaa ainoastaan huoneen yleistä valaistusta; ja äänisensori, joka mittaa ainoastaan hetkellistä äänenvoimakkuutta eikä tallenna mitään ääntä.

Kuva 2: Prototyyppi 1 avattuna. Patterit, virranlähde ja datankeräin löytyvät kaikki piirilevyn alta. 

Sitten on iso kasa sähkömagneettisia sensoreita ja alkeellinen säähavaintoyksikkö, joka törröttää laitteen takaa, ja se mittaa lämpötilaa, ilmankosteutta ja ilmanpainetta.

Kun sensoriyksikkö lopulta asetettiin koehenkilön kotiin, se keräsi dataa joka sekunti 24 tuntia vuorokaudessa, ja kirjasi tämän kaiken sisäisesti niin, että se ladattiin päivittäin meille tallennettavaksi. Kykenin myös tarkkailemaan dataa reaaliajassa.

Elektroniikkapiirilevy syöttää lukemat datankeräimeen. Datankeräin on laite, joka on erityisesti suunniteltu sähköisten signaalien datankeruuseen. Jotkut datankeräimet piirtävät yksinkertaisia graafeja, reaaliajassa, datasta joita sensorit syöttävät. Jotkut datankeräimet ottavat sensori-informaation ja tallettavat sen muistiin myöhempää käyttöä varten. Meidän datankeräimemme oli tätä jälkimmäistä tyyppiä, ja me pystyimme olemaan siihen yhteydessä puhelinlinjoja ja modeemia pitkin niin, että saatoimme ladata datat tietyin väliajoin. Me kykenimme myös ottamaan siihen yhteyden ja tarkkailemaan datan kerääntymistä reaaliajassa ja säätämään parametreja ja lukuväliä.

Laitteessa oli myös muistiyksikkö, jonka avulla me kykenimme keräämään enemmän informaatiota kuin datankeräimeen mahtui. Virtalähde oli kiinni kodin pistokkeessa, mutta sen lisäksi sensoriyksikössä oli mukana pieni akkujärjestelmä. Se kykeni toimimaan akkuvirralla yli 24 tuntia, mikäli sähköt menisivät poikki.

Parin kuukauden ja useiden labran kanssa pidettyjen tapaamisten jälkeen ensimmäinen prototyyppiyksikkö saatiin toimitettua. Ensimmäinen yksikkö oli rakennettu naisten matkalaukkuun, johon oli tehty pieni reikä valaistuksen mittaamiseen, plus pieni taakse laitettu laatikko johon virtapiuha ja datakaapeli oli kytketty.

Ensimmäisen yksikön kuvat näkyvät ylhäällä. Huomaa kantohihna, joka on otettu kuvasta pois. Tämä yksikkö painoi yli 10 kiloa. Suurin osa tuosta painosta oli akun painoa, joka toimitti varavirtaa.

Tätä ensimmäistä yksikköä testattiin useiden kuukausien ajan, jolloin sen parissa työstettiin kalibrointimenetelmiä, herkkyyksiä, iskunkestävyyttä ja EMI/EMC-asioita, eli muiden sähkökenttien aiheuttamia häiriöitä ja herkkyyttä niille (Electromagnetic Interference and Electromagnetic Compatibility). Paljon opittiin tästä koekäytöstä, mutta ainoastaan muutama muutos piti tehdä, kun seuraava prototyyppi rakennettiin.

Tämä ensimmäinen prototyyppiyksikkö oli käytössä oikeilla koehenkilöillä. Ensimmäinen kokeilu tehtiin datankeruun ”briiffausprosessin” selvittämiseksi, joka oli datankeruumenetelmämme, ja pyrimme myös kokeilemaan eri tutkimuksessa käytettyjä dokumentteja. Dokumentaatiopaketti oli noin 30 sivun mittainen.

Ensimmäinen koe kesti noin 3 kuukauden ajan, eikä elektroniikka pettänyt koskaan ja kesti myös yhden sähkökatkoksen ajan. Ensimmäinen koe johti kuitenkin useisiin muutoksiin kokeiden dokumentaatiossa. Tällä ensimmäisellä yksiköllä oli joitain pikkuvikoja. Ensinnäkään lämpö ei erittynyt siitä läheskään riittävästi ja sen lämmönmittauslukema oli aina suurempi kuin mitä se oikeasti oli huoneessa. Lämpiäminen johtui tuuletuksen puutteesta. Toinen ongelma oli kuori, joka oli liian raskas ja liian kallis ja emme voineet repiä sen sisuksia. Pelkkä kuori maksoi $300.00. Kevyempää ja vähemmän kallista samantyyppistä kuorta ei vain löytynyt kaiken sisuskalujen painon kuljettamiseen. Vaikka tämä ensimmäinen laatikko olikin koekäytössä, ideoita pyöriteltiin sille miten saada sisäpuolelle parempi ilmankierto.

Toinen design käytti samanlaista elektroniikkaa, mutta se rakennettiin keskikokoiseen stereomankkaan.

Kuva 3: Prototyyppi 2. 

Tätä designia käytettiin tarvittavan avoimuuden saamiseksi, jotta ilmavirtaus olisi riittävä elektroniikan jäähdyttämiseen. Siinä mielessä se toimi erittäin hyvin.

Tämä stereomankkamalli oli käytössä kahdessa muussa prototyyppikokeessa oikeilla koehenkilöillä. Tässä designissa oli myös ongelmansa. Suurin niistä, ja erittäin tärkeä, oli postituksen yhteydessä tapahtuneet laitehajoamiset, heti ensimmäisessä postituksessa. Akun paino yhdistettynä mankan sisätilan tyhjennykseen teki yksiköstä liian heikon, jotta sitä oltaisiin voitu käsitellä postilähetyksenä.

Kuoren design ei vain vaikuttanut olevan jotain mikä olisi mahtunut pieneen huoneeseen, ja vaikka mankka mahtui useimpiin huoneisiin, se ei mahtunut kaikkiin. Joten tarvittiin kompromissi näiden kaikkien eri syiden takia.

Seuraavien 4 kuukauden aikana, jolloin toista prototyyppiä koekäytettiin, kun tiesimme että siinä oli myös ongelmia, minä kehitin lopullisen designin, johon päädyttiin ja jonka URC-johtokunta otti käyttöön. Tämä lopullinen design oli ensin täysin paperilla suunniteltu ennen kuin ensimmäistä yksikköä rakennettiinkaan. Idea oli rakentaa sensorit puulaatikkoon, joka kesti huomattavia voimia, mutta jossa kuitenkin oli riittävä ilmanvaihto lämpenemisen estämiseksi. Kustomoitujen laatikoiden tuottaminen on kallista. Shoppailin joka paikassa, ja vastaani tuli useita vaihtoehtoja. Eräs löytämäni puulaatikko vaikutti parhaalla tavalla soveltuvalta, ja sen hinta oli vain hieman yli $80.00, kun taas muista kandidaateista piti maksaa vähemmän rahaa. Sattumalta matkalla Sam’s Clubiin vastaan tuli täydellinen laatikko, ja se maksoi vain $40.00. Se ostettiin välittömästi ja tuotiin kotiin. Se osoittautui tarkalleen samaksi kuin $80.00 dollarin laatikko, jonka olin löytänyt toisesta kaupasta, mutta nyt puoleen hintaan. Se tyydytti kaikki tarpeet, joten se otettiin käyttöön koeyksiköiden rakentamiseksi. Tämä lopullinen design oli insinöörityötä alusta loppuun ulkomuodon, lämpötilavaatimusten ja postituskestävyyden tarpeiden tyydyttämiseksi.

Kuva 4:  Lopullinen sensoriyksikön design. 

Tämä malli, joita rakensin kuusi kappaletta, suoritti 13 täyttä datankeruukierrosta neljässä kuukaudessa. Datankeruu lakkasi kesäkuussa 2003.

Tämä lopullinen design lähettiin standardeissa lentorahdin rahtikonteissa, jotka olivat paljon kestävämpiä kuin paraskaan pahvilaatikko. 16:n postituksen aikana yksikään lopullisista koekappaleista ei vaurioitunut.

Asennus ja datankeruu varsinaisessa tutkimustapauksessa

Uusi tutkimustapaus käynnistettiin etsimällä tunnettu tutkija, joka oli löytänyt jostain halukkaan koehenkilön. Me etsimme siis tutkijoita, emme koehenkilöitä. Me olimme järjestäneet tutkijan kanssa niin, että koehenkilön kotiin vedettiin ylimääräinen puhelinpiuha, jos sellaista tarvittiin. Tutkija järjesti myös koehenkilön psykologiset testit. Tämä tehtiin sekä koehenkilön suojelemiseksi että meidän suojelemiseksemme. Viimeisenä, me lähetimme päiväkirjan jossa oli valmiit päivämääräkohdat koehenkilön täytettäväksi jokaiselle päivälle kun sensoriyksikkö olisi koehenkilön kotona. Tutkija tekisi myös sarjan kokeita selvittääkseen sensorien normaalit lukemat ja yleisen taustamelun tason. Viimeisenä tutkija teki piirroksen huoneesta, jonne yksikkö sijoitettiin, ja piirroksesta piti näkyä yksikön tarkka sijainti huoneessa. Usein otettiin myös valokuvia sijoitetusta yksiköstä huoneessa.

Koska yksikkö oli äärimmäisen herkkä, tutkija merkkasi huoneeseen missä yksikkö oli sen sijainnin reunat niin, että jos yksikkö koskaan siirtyisi paikaltaan, se voitaisiin laittaa takaisin alkuperäiseen sijaintiinsa.

Elektronista dataa kerättiin joka päivä jokaisesta yksiköstä. Tämä saatiin aikaan automaattisesti minun toimistossani olevalla keskustietokoneella San Antoniossa, Teksasissa. Tietokone oli ohjelmoitu niin, että tiettyyn kellonaikaan joka päivä tehtäisiin soitto modeemilla jokaiseen kentällä olevaan yksikköön. Jokainen datankeruu kesti arviolta tunnin. Kaukopuhelulasku oli aika suuri.

Päivittäinen data jokaisesta yksiköstä koostui arviolta noin 1500 sivusta, jonka koko oli 8 1/2 X 11. Jokainen sivu näytti seuraavanlaiselta:

55,21,2354,40.37,292.7,337.1,.114,15.5,1.012,20.08,1.748,72.8,75.2,36.16,30.55 55,21,2354,40.37,292.7,337.4,.114,15.5,1.003,20.08,1.748,72.8,75.1,36.03,30.55 55,21,2354,39.7,293.4,338.1,.047,15.5,1.048,20.08,1.748,72.8,75,35.79,30.55 55,21,2354,40.37,293.4,338.1,.08,15.5,1.036,20.08,1.748,72.8,75.1,35.86,30.55 55,21,2354,40.03,294.7,337.8,.08,15.5,1.003,20.08,1.748,72.8,75.1,36.13,30.55 55,21,2354,40.37,295.4,337.8,.147,15.5,1.036,20.08,1.748,72.8,75,36,30.55 55,21,2354,39.7,294.7,337.1,.08,15.5,1.023,20.08,1.748,72.9,75.1,36,30.55 55,21,2354,39.7,294.4,340.8,.08,15.5,1.036,20.08,1.748,72.8,75.1,35.79,30.55 55,21,2354,39.7,295.4,340.1,.047,15.5,1.027,20.08,1.748,72.8,75.1,35.86,30.55 55,21,2354,39.7,295.4,339.4,.013,15.5,1.03,20.08,1.748,72.8,75,36.06,30.56

Kuva 5: Datanäyte. 1500 sivua päivässä, noin 6 megaa.

Päivittäin dataa kertyi vähän yli 6 megatavua. Jos olisimme tulostaneet ne, paperia olisi mennyt kolme hyllyköllistä joka päivä. Yli puolitoista laatikollista paperia meni kahdessa päivässä. Paperia olisi mennyt arviolta 260 laatikkoa vuodessa. Sanomattakin on selvää etten tulostanut niitä, eikä sellaiselle ollut tarvetta. Sähköinen tietokanta on paljon järkevämpi.

Datankeruun jälkeen konvertoin datan graafiseksi tiedostoksi ja käydessäni läpi graafeja jokaisessa tapauksessa etsin jokaisesta graafista ongelmakohtia ja anomalioita, jotka voisivat kertoa epätavallisesta aktiviteetista. Käytyäni läpi sekä datan että graafit tiedot tallennettiin CD:lle. Yhteen CD:seen mahtui noin 55 päivän edestä dataa.

Tyypillinen datan graafinen esitys näyttää tältä.


Kuva 6: 24 tuntia dataa yhdessä esityksessä. 

Graafinen ohjelma kykeni näyttämään dataa yleensä noin 24 tunnin ajalta, mutta jos oli tarpeen, dataa pystyi katselemaan yhden minuutin tai vain parin sekunnin jaksolta, jos halusimme selvittää oliko jokin yksittäinen tapahtuma sattunut.


Kuva 7: 15 minuuttia dataa ylemmästä graafista. 

Koko tutkimuksen aikana koehenkilöt pitivät päiväkirjaa kotonaan heidän sieppauskokemuksistaan, mikäli sellaisia esiintyi. Tässä on näyte erään sivun yläreunasta. Alareuna oli viivoitettu kirjoittamista varten.

Joka päivä he kirjasivat KYLLÄ, EI, EHKÄ sivun ylälaitaan. ”Ei” tarkoittaa että mitään ei tarvinnut käydä läpi. ”Ehkä” tai ”kyllä” vaati aina jotain lisäkommenttia. Jos tarvittiin lisää kirjoitustilaa, päiväkirjan lopussa oli lisäsivuja tarinan jatkamiselle.

Jokaisen tapauksen lopussa tutkija tuli hakemaan yksikön pois, briiffasi koehenkilöä asiasta ja otti päiväkirjan mukaansa. Tutkija lähetti minulle sensoriyksikön ja lähetti päiväkirjan tri. Mark Rodeghierille CUFOSiin. Minä vuorostani poltin CD:t ja lähetin Markille kaikki mittausdatat.

Kun datankeruu oli ohi tapauksissa, päiväkirjoja verrattiin kahden muun kolmannen osapuolen tutkijan voimin ja sitten kirjoitetaan loppuraportti. Dataa analysoidaan juuri nyt.

Lopputulokset tullaan julkaisemaan raportissa, ja raportti tulee olemaan kaikkien luettavissa ja jos siinä on jotain merkittävää, todennäköisesti tulevassa MUFON Symposiumissa tullaan asiasta esittämään myös tutkimuspaperi.

Siinä on tämä projekti, mutta ennen kuin kysytte mitään kysymyksiä, haluaisin vastata joihinkin ilmiselviin kysymyksiin.

K1). Voisivatko avaruusolennot, jos ne mitenkään liittyivät tähän, havaita laatikon? 

Me huolellisesti suunnittelimme laatikon sellaiseksi, että se oli täysin passiivinen. Se ei pitänyt mitään melua, sähköistä tai muutakaan, eikä se lähettänyt ulospäin mitään signaalia paitsi datankeruuvaiheessa tai silloin kun reaaliaikaista tarkkailua toteutettiin- Se olisi kuitenkin havaittavissa yleisimmillä ”piilomikki”-havaitsijalaitteilla. Tämä olisi erityisen totta silloin, kun laatikko lähetti meille dataa. Mutta se tapahtui vain kerran päivässä tunnin ajan ja mahdollisesti silloin, kun kotona ei ollut kukaan paikalla. Kaikki piuhat, joista digitaalisignaali kulkee, on helppo havaita. Lisäksi sähköineen kello juoksee laitteessa kaikkina aikoina, ja sillä on pieni signaali, jonka voi myös havaita.

K2). Jos laatikko on havaittavissa, voiko sitä puijata? 

Kyllä, mutta me emme tiedä miten sen voisi ”jäädyttää” ilman että me havaitsisimme sitä. Se varmaankin lakkaisi toimimasta kokonaan jos sitä pidettäisiiin ”jäissä”. Lisäksi datankeruu kohdistuu tiettyyn ennaltamäärättyyn lukuun bittejä, ja jos se laitettaisiin kokonaan ”pois päältä” joksikin aikaa, kello alkaisi näyttää väärää lukemaa, ja ajasta puuttuisi pätkiä ja datapisteitä ei olisi tarpeeksi. Jos näin kävisi, se kertoisi meille erittäin paljon ja se olisi jännittävää. Sitten tämä kertoisi meille paljon enemmän mitä me nyt jo tiedämme ja me voisimme etsiä uudenlaista tulokulmaa tilanteeseen. Jos he kytkisivät laitteen pois päältä ja jättäisivät kellon päälle, silloin meillä olisi kellosignaali mutta data olisi kaikki kadonnut — mikä jälleen olisi tilanne joka kertoo paljon ja se olisi meille tärkeää.

K3). Voiko yksikön laittaa pois päältä jos koehenkilön mielestä on tarve yksityisyydelle? 

Kyllä. Laitteen takana on kytkin, joka mahdollistaa yksityisyyden, mutta koehenkilöille sanottiin että jos he kytkevät sen liian usein pois päältä pitkiksi ajoiksi, silloin koko koe jouduttaisiin hänen osaltaan hylkäämään ja me joutuisimme keskeyttämään sen.

Sananen tieteellisestä tutkimuksestamme. 

Hyvässä tieteellisessä kokeessa koe tehdään kaksoissokkokokeena. Eli, yksi koehenkilö tekee kokeen oikealla koeyksiköllä, ja toinen valheellisella kontrolliyksiköllä. Tässä tapauksessa, kun kyseessä on abduktio, se vaatisi meiltä valeyksikköä joka pitäisi viedä läheisen naapurin kotiin, jonka perhe ja työkuviot ovat samanlaiset profiililtaan. Me totesimme, että tämä tekisi meille kokeen tekemisen mahdottomaksi.

Sen sijaan me päädyimme informaation rajaamiseen tehtävänjaolla. Minä datankerääjänä en koskaan saisi tietää koehenkilöiden nimiä tai osoitteita. Minä saisin tietää vain tutkijan nimen, joka on kustakin tapauksesta vastuussa. Kaikki kirjeenvaihtoni käytäisiin kolmannen osapuolen kautta. Samoin koehenkilö ei koskaan saisi tietää kuka minä olen. Minä en myöskään saisi pääsyä koehenkilöiden päiväkirjoihin, etten voisi tehdä merkintöjä kirjoihin ja sovittaa niitä johonkin mitä koehenkilö on raportoinut. Viimeisenä, kun kaikki data oli kerätty, kolmannen osapuolen tutkijan, joka ei liittynyt mitenkään dataan tai päiväkirjaan, piti vertailla dataa päiväkirjan teksteihin ja kirjoittaa tästä loppuraportti.

Loppulöpinät

Eräs tarkoitukseni oli saada luotua kiinnostusta ottaa mukaan muita tutkijoita. MUFON oli antanut kolme tutkijaa ja me olisimme halunneet lisää tutkijoita. Harry Wilnus Michiganista, Craig Lang Ylä-Michiganista ja  Beverly Trout Iowasta hoitivat tapaukset meille. Lisäksi Dan Wright ja Dave Jacobs ovat hoidelleet tapauksia. Me neuvottelimme Budd Hopkinsin kanssa tapauksen tekemisestä, mutta hänen mielestään hänellä ei ollut mitään tapausta, joka olisi sopinut tarpeisiimme.

Artikkelin julkaissut History Deceived

EU for UAP
Eksopolitiikka

MUFON ei ole jakanut videoita tai kuvia UFO-raporteistaan pariin kuukauteen

Kommentoi

Ensimmäinen linkki: https://mufoncms.com/last_20_report.html (ei päivitetty 23.1.2022 jälkeen)
Toinen linkki: https://mufoncms.com/last_20_report_public.html

Tässä on jotain mystistä, jota UFO-tutkimuksen alalla tapahtuu. UFO-järjestö MUFON on lopettanut UFO-raporttien informaation jakamisen. He kyllä jakavat perusinfot, mutta eivät enää julkaise valokuvia tai videoita raporteissa. Twiittasin @MUFONille useaan otteeseen, mutta en ole saanut vastausta. Myös kymmenet muut UFO-tutkijat ovat kysyneet samaa… ”Miksei MUFON julkaise valokuvia tai videoita julkisissa UFO-raporteissaan?”

Pelkään, että MUFONista on tulossa voittoa tavoitteleva yhdistys, ja he panttaavat kaikkea kuvamateriaalia itsellään tehdäkseen rahaa. He näyttivät tämän idean jo kun he tekivät TV-sarjaa MUFON Insider vuonna 2019. Mielestäni MUFONia kiinnostaa vain rahan tekeminen, ja kuten John Locke joskus sanoi, ”rahalla saa valtaa ja valta korruptoi”. Pelkään, että MUFONista tulee vähemmän ja vähemmän luotettava UFO-informaation lähde tutkijoille ympäri maailman, ja se on siirtymässä yhä enemmän viihdealalle.

Alla on joitain twiittejä MUFONille, jotka ovat jääneet vaille vastausta.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

https://twitter.com/rbm88635380/status/1499896331527204867

 

 

 

 

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Four pillars
Eksopolitiikka

Jan Harzan pidätettiin, Ranskan MUFON lopettaa toimintansa

Kommentoi

VIRALLINEN TIEDOTE

Heinäkuun 15. päivänä 2020 VALENSOLEssa

Hei,

Heinäkuun 14. päivän iltana 2020 saimme kuulla, hämmästyneinä, Jan Harzanin, USA:n MUFONin johtajan, pidätyksestä, äärimmäisen vakavin perustein.

Kuten MUFON US huomauttaa, nämä seikat koskettavat ainoastaan häntä itseään henkilönä, eikä UFO-tutkijoiden organisaatiota, joita ei voida pitää vastuullisena tässä asiassa.

Kuitenkin, kaikkien seikkojen vakavuuden johdosta, jotka me tuomitsemme, me välittömästi lopetamme kaiken MUFON FRANCEn toiminnan.

Yhdistyksemme säännöt 1901 ovat täysin riippumattomia MUFON US:sta sekä juridisesti että rahallisesti, ja me valitsemme pysyä riippumattomina. Näin me kykenemme jatkamaan tutkimusta ja toimimaan omissa nimissämme.

Lisätietoja saatte viralliselta tiedotevideolta, joka on tässä liitteenä.

Kiitos ymmärryksestänne.

Pascal FECHNER & Camille FOUQUART

Artikkelin julkaissut MUFON France

 

UFO-järjestön johtaja pidätetty epäiltynä seksin ostamisesta alaikäisenä esiintyneeltä etsivältä

Harzanin pidätys tehtiin julkiseksi tiistaina 14.7.2020 Huntington Beachin poliisiaseman (HBPD) Facebook-sivuilla. Postauksessa poliisi ilmoitti pidättäneensä Harzanin ja toisen miehen, joiden molempien epäillään ”ottaneen kohteekseen alaikäisiä tyttöjä internetissä.”

Harzan pidätettiin osana tehostettuja toimia, joita Huntington Beachin poliisin tiedottaja kuvaili Newsweekille.

”Epäilty halusi maksaa alaikäiselle tavatakseen hänet ja harrastaakseen seksiä hänen kanssaan, ja kun epäilty suostui tapaamaan oletetun alaikäisen, etsivät pidättivät hänet”, HBPD sanoi Facebookissa.

Vastauksena Newsweekin esittämiin kysymyksiin Harzanin roolista MUFONissa, organisaation hallitus julkaisi tiedotteen, jossa sanottiin Harzanin “välittömästi” olevan “poissa mistään roolista organisaatiossa”.

“Tuoreiden tapahtumien valossa Jan Harzan on pysyvästi poistettu Mutual UFO Networkin (MUFON) johtajan virasta”, lausunnossa luki. “MUFON on sitoutunut sen ydintehtävään: tutkimaan UFOja ihmiskunnan hyödyksi. Tämä tehtävä on suurempi kuin ketään henkilö tai MUFONin jäsen ja se ylittää kaikki muut huolenaiheet. Me menemme eteenpäin ja keskitymme tehtäväämme.”

Newsweek tavoitteli myös Harzania, entisen MUFON-sähköpostiosoitteensa kautta, mutta ei saanut vastausta tämän jutun julkaisuun mennessä eikä voinut varmistaa onko Harzanilla edelleen pääsy posteihinsa.

Vuonna 1969 perustettu Midwest UFO Network -niminen organisaatio joutui skismaan nyt lakkautetun Aerial Phenomena Research Organizationin kanssa, ja on nyt nimetty MUFONiksi. Sillä on nykyään noin 4000 jäsentä ja 500 tutkijaa, jotka tallentavat ja luetteloivat havaintoja epätavallisista ilmiöistä ympäri maailman, mm. paikallisyhdistys jokaisessa USA:n osavaltiossa.

Vaikka järjestöä on kritisoitu sen pseudotieteellisistä käytännöistä ja salaliittoteoretisoinnista, järjestö jatkaa edelleen Maan ulkopuolisen elämän etsinnän ja UAP-tutkimuksen (eli UFOjen) yhtenä tunnetuimmista tahoista. MUFONia ovat lainanneet sekä faktapohjaiset tahot kuten History Channelin UFO Hunters sekä Ancient Aliens, ja se mainittiin toistuvasti myös Salaisissa Kansioissa.

Fiktionaalinen Maahan syöksyneen lentävän lautasen tutkimuspaikka, joka oli pystytetty 'Salaisten Kansioiden' promoamista varten Los Angelesiin, Kaliforniaan vuonna 2016. Kuva: Michael Tullberg/Getty Images
Fiktionaalinen Maahan syöksyneen lentävän lautasen tutkimuspaikka, joka oli pystytetty ’Salaisten Kansioiden’ promoamista varten Los Angelesiin, Kaliforniaan vuonna 2016. Kuva: Michael Tullberg/Getty Images

Harzan, joka aiemmin työskenteli johtoasemassa IBM:llä, otti vastaan UFO-järjestön johtajan tehtävät vuonna 2013. Hänen biossaan — joka on poistettu MUFONin kotisivuilta — Harzan kuvaa nähneensä UFOn lapsena, joka tuli 10 metrin päähän ennen “pois kiitämistä horisonttiin”, “ilman minkäänlaista voimanlähdettä tai mitään muuta kuin pelkkä humiseva ääni”. Työssään Harzan valvoi verkkoon tapausluettelon luomista, jolla parannettaisiin UFO-raportointia ja datan keruuta.

Vuonna 2018 Newsweek raportoi MUFONin viranomaisten ja korkean profiilin järjestölle lahjoittaneiden rasistisista, antisemitistisista ja muista äärimmäisistä mielipiteistä. Raportoinnin yhteydessä Harzan kertoi Newsweekille toiveistaan, että UFO-tutkimus voitaisiin ottaa “planeetan elämän parantamisen” käyttöön sekä hänen uskomuksestaan, että tulevat paljastukset avaruusolennoista ja salaisista teknologioista johtaisivat Star Trekin kaltaiseen avaruusmatkailuun tulevina vuosikymmeninä.

“Joku päivä me tulemme olemaan tähdissä keskenämme”, Harzan sanoi Newsweekille tuolloin. “Meistä tulee avaruusolentoja.”

MUFONin johdossa Harzanin korvaa David MacDonald, Ohion lentäjäkoulun omistaja ja MUFONin hallituksen jäsen.

 

Artikkelin julkaissut Newsweek