Avainsana-arkisto: musiikki

440 hertsin salaliitto

Kerääntykää ympärille. Ne teistä, joilla on foliohattu, saattavat haluta varmistaa nyt, että se on teillä päässänne. Se mitä kerron teille nyt tulee huojuttamaan uskoanne kaikkeen musiikkiin, jota olette elämänne aikana kuulleet.

Jos katsoo tiettyjä kehityskulkuja, käy selväksi että valtio ja eri turvallisuusvirastot ovat käyttäneet musiikkia meidän kontrolloimiseen sen avulla. Kaikki lännessä soitettu musiikki, joka perustuu standardiin 12-asteikkoon, on ollut joukkojen sekä ajatusten hallinnan työkalu.

Tässä kohtaa pitää käydä läpi hieman musiikin teoriaa.

Jotta musiikkiperformanssit kuulostaisivat samalta ympäri maailman, tarvitaan standardisaatiota. Vuonna 1885 Italian hallituksen musiikkikomissio julisti, että instrumentit ja orkesterit tulisi pakottaa käyttämään viritinrautaa, joka värähtelee 440 Hz taajuudella, mikä eroaa alkuperäisestä 435 Hz taajuuden standardista sekä Ranskassa käytetystä kilpailevasta 432 Hz standardista.

Vuonna 1917 American Federation of Musicians tuki italialaisia, ja tätä seurasi siirtymä 440 hertsiin 1940-luvulla.

Vuonna 1953 kirjoitettiin maailmanlaajuinen sopimus. Allekirjoittajat julistivat, että keski-”A” pianolla viritetään aina 440 Hz taajuuteen. Tämä taajuus muuttui ISO-16 -standardiksi, jolla viritetään kaikki musikaaliset instrumentit kromaattiselle asteikolle, jota kaikkein useimmin läntisessä musiikissa käytetään. Kaikki muut nuotit viritetään standardeilla matemaattisilla suhteilla, joiden kiintopiste on 400 Hz.

Tämä sävelstandardi on nyt yleisesti hyväksytty, minkä takia piano Torontossa kuulostaa tasan tarkkaan samalta kuin piano Kiinassa.

Omituista kyllä, kukaan ei voi sanoa varmaksi miksi tämä taajuus valittiin alunperinkään. Itse asiassa, on niitä joiden mielestä tämä standardi on vastenmielinen. He pitävät 440 Hz keski-”A”:ta luonnonvastaisena.

Tämän teorian kannattajien mukaan “luonnollisempi” taajuus keski-”A”:lle on 438 Hz. Toiset uskovat oikean keski-”A”:n olevan 432 Hz (joka tunnetaan myös nimellä Verdin A) koska siinä on “puhtaan matemaattinen luonnon perussävel” ja se on ”matemaattisesti yhdenmukainen universumin kuvioiden kanssa, värähdellen Phi:n, Kultaisen Leikkauksen, mukaan.” He huomauttavat miten tämä sävelkorkeus on yhteydessä kaikkeen näkinkengän muodosta muinaisten arkkitehtuuriin ja Suuren Pyramidin rakentamiseen.

Lisäksi 432 Hz resonoi 8 Hz:n kanssa (Schumann-resonanssi), joka on dokumentoitu Maapallon elektromagneettinen ”sydämenlyönti”. Se vain tuntuu paremmalta.

Tutkimus sanoo, että tähän taajuuteen viritettyä musiikkia on helpompaa kuunnella, se on kirkkaampaa, selkeämpää ja sisältää enemmän dynaamista vaihteluväliä. Sen seurauksena täten viritettyä musiikkia ei tarvitse soittaa kovaan ääneen, mikä vähentää kuulovaurion riskiä.

Radikaalimmat keski-”A”:n vihaajat sanovat, että todellisen taajuuden tulee olla 528 Hz koska se on “digitaalinen bio-holografinen kristallisaostuma [ja] ihmeellinen värähtelyjen ilmentymä.” Minulla ei ole ideaa mitä se tarkoittaa.

Tässä kohtaa astuu salaliitto mukaan kuvioihin. Väitetään, että 440 Hz:ssa on jotain uhkaavaa. Vuonna 1910 mies nimeltä John Calhoun Deagan, jonka väitetään olevan USA:n laivaston tiedustelupalvelun jäsen, palvelun jota rahoittivat Rothschildit Rockefeller-perheen agenttiensa kautta, liittyi American Federation of Musiciansiin ja vakuutteli ryhmää ottamaan käyttöön 440 Hz:n viritysstandardin kaikille orkestereille ja kaikkiin konsertteihin, joissa esiintyi muusikoita. Hän onnistui, mutta tämä standardi päti vain julkisiin esityksiin Amerikassa.

Vuosikymmen eteenpäin JD Rockefeller ja JP Morgan loivat USA:n keskuspankin Illuminatin agentteina sekä perustivat Rockefeller-säätiön (1913). He alkoivat toteuttaa suunnitelmiaan, jotka nykyään tunnetaan nimellä ”Uusi Maailmanjärjestys”. Sanotaan, että Rockefeller-säätiöllä oli kiinnostusta varmistaa se, että USA ottaisi 440 Hz:n standardin käyttöön vuonna 1935 osana ”tietoisuutta vastaan käytyä sotaa”, joka johtaisi ”musiikilliseen kulttikontrolliin”.

Ilman että tähän rotankoloon mennään liian syvälle, teoria sanoo että musiikin virittäminen 440 Hz:n muuttaa sen mielenhallinnan aseeksi.

1930-luvun alussa 440 Hz:n potentiaalia vastustaa altruismia ja stimuloida narsismia, kansallismielisyyttä ja aggressiota liekitti uusi psykologian tiede. Freudin psykonalayysi Euroopassa oli pääosin eliitille tarkoitettu, mutta hänen massahysteerian teoriansa löysivät tiensä Amerikkaan hänen sukulaisensa, Edward Bernaysin, avulla, joka onnistuneesti käytti Freudin teorioita ja mielenhallintatekniikoita mainonnassa ja politiikassa. Hän oli ensimmäinen, joka huomasi että arviolta noin 8-10% kansasta tarvitsee vakuuttaa uudesta ideasta niin, että se lopulta tulee yleisesti hyväksytyksi. Tätä ajatusta on kutsuttu nimellä ”10%:n Ratkaisu”.

Koska äänilevyt ja ”puhuvat” elokuvat tuotettiin Amerikassa, nämä uudet teknologiat pakotettiin mukautumaan American Federation of Musicin 440 Hz:n viritysstandardiin. Pian propagandaelokuvia näytettiin Edisonin teattereissa ennen ja jälkeen illan pääesityksen, ja kyselyitä pidettiin ovensuissa määrittämään taustamusiikin emotionaalinen tehokkuus.

Lainaus eräästä aihetta käsittelevästä verkkoartikkelista: “Musiikkiteollisuuden monopolisaatioon kuuluu tämä pakotettu taajuus, joka ”kaitsee” ihmislampaita suurempaan aggressioon, psykososiaaliseen agitaatioon ja emotionaaliseen häiriintyneisyyteen, mikä altistaa ihmisiä fyysisille sairauksille ja rahallisesti hyödyttää agentteja, agentuureja ja yrityksiä jotka toimivat tämän monopolin kanssa.”

Huh.

Kun mennään vähän syvemmälle, päästään natseihin. Sanotaan, että propagandaministeri Joseph Göbbels vaati, että Saksassa viritetään 440 hertsiin koska hän uskoi sen saavan ihmiset toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla, mikä teki heistä “tietyn tietoisuuden vankeja.” Ja jos yrittää saada mobilisoitua Der Führerin alle suuria massoja, sehän on tasan tarkkaan se mitä halutaan, eikö?

Foliohattuosastoa löytyy vielä lisää: “Vallat ja voimat onnistuneesti laskivat nuorten sukupolvien lisäksi myös muitten värähtelyjä. Nämä tuhoisat värähtelyt ajavat ihmisiä sekasortoon, epäharmoniaan ja hajaannukseen. Lisäksi ne stimuloivat kehon hallitsevaa elintä — aivoja — epäharmoniseen resonanssiin, mikä lopulta luo sairauksia ja sotaa.”

Ensi kerralla kun laitat korvakuulokkeet päähän, kannattaa miettiä. Saako musiikki sinut tuntemaan itsesi sairaammaksi tai väkivaltaisemmaksi?

Testaa tällä videolla.

 

Minulle on myös kerrottu näiden värähtelyjen vaikutuksista chakroihimme. 440 hertsiin viritetyt kappaleet vaikuttavat kolmanteen silmäämme, kun taas 432 hertsin viritys vaikuttaa sydänchakraamme. Täten 432 Hz:n musiikki edistää kuuntelijan henkistä kehitystä. Sillä voi olla myös parantavia vaikutuksia.

Useat organisaatiot puhuvat sen puolesta, että vaihdettaisiin 432 hertsiin, mutta se tarkoittaisi maailmanlaajuisten standardien menemään heittämistä, puhumattakaan siitä, että rakennettaisiin ja uudelleen viritettäisiin miljoonia musikaalisia instrumentteja.

Jos tämä masentaa ajatuksen tasolla, meditoi hetki tämän 432 Hz:n videon parissa.

 

Artikkelin julkaissut Global News

Jim Morrison ja reptiliaanit

Sanana viikonvaihteeksi julkaisemme Kari Heimosen esseen

Strange Days Have Found Us (Hear me talk of sin and you know this is it)

Suurimalle osalle rock-musiikin harrastajista ja varsinkin kuuntelijoista kappaleiden sanoitusten sisältö on toisarvoista. Tärkeintä on, että kaljankittauksen ja soidinmenojen taustamusiikki svengaa. Suurin osa lauluntekijöistä pukeekin sanoiksi ainoastaan pelkät pinnalliset tunteensa, seksuaalisen puutostilansa ja janonsa, joskus ehkä myös sen mitä ovat kokeneet – konkreettisesti nähneet ja kuulleet, kuten Ray Davies tekee taitavasti muun muassa kappaleissa ”A Well Respected Man” ja ”Dedicated Follower of Fashion”.

Toiset riimin rustaajat, kuten Bono, saarnaavat (mm. ”Pride – in the name of love”) mielellään, mutta on ilmiselvää, että on myös sellaisia sanoittajia, kuten Johnit Lennon (mm. ”All You Need is Love”), Fogerty (mm. ”Bad Moon Risin”) ja Kay (mm. ”Born to be Wild”), jotka kertovat ainakin ajoittain lauluissaan ja usein ehkä vain alitajuisesti siitä, mistä he unelmoivat tai jopa joskus maalaavat unenomaisista näkyjään, kuten Neil Young, joka kertoo ”Sleeps With Angels” levynteon yhteydessä laulun ”My Heart” sanojen vain ”laskeutuneen” taivaasta.

Down in the valley
the shepherd sees
His flock is close at hand
And in the night sky
a star is falling down
From someone’s hand

When dreams come
crashing down like trees
I don’t know what love can do
When life is
hanging in the breeze
I don’t know what love can do

My heart, my heart
I’ve got to keep my heart
It’s not too late,
it’s not too late
I’ve got to keep my heart

My love, I will give
to you, it’s true
Although I’m not sure
what love can do

Somewhere someone
has a dream come true
Somehow someone
has a dream come true

Mutta sitten on tämä huumehörhö, rappioalkoholisti ja äidin nussija Jim Morrison. Mistä hän oikein laulaa? Morrisonin on yleisesti väitetty saaneen idean Doors yhtyeen nimeen William Blaken runon ”The Marriage of Heaven and Hell” (1793) ” rivistä …If the doors of perception were cleansed everything would appear to man as it is, infinite… Koska kapea-alaisen sivistyksen ja näköalattoman asenteen omaamattomat jälkiviisaat ovat yksinkertaisesti päätyneet ensimmäiseksi mieleen tulevaan ratkaisuun, niin he ovat yhdistäneet Morrisonin huumeiden käytön Aldous Huxleyn aistiharhoja aiheuttavien hallusinogeenien, kuten meskaliinin,  käyttökokemuksista  kertovaan kirjaan ”The Doors of Perception” (1954). Eihän jo nuorena muun muassa Baudelairen, Blaken, Rimbaudin, Nietzschen, Poen, Celinen, Castanedan, Kerouacin ja Ginsbergin tuotantoon tutustunut luokkansa häirikkö ole voinut saada vaikutteita mistään muualta!

Mutta kun Jim sanoo ”There Are Things Known, and Things Unknown, and In Between Are the Doors”, hän ei sanallakaan viittaa puhdistamiseen tai ilmestymiseen kuten Blake runossaan. Ei, ovet ovat Jimille vain ovia tunnetun ja tuntemattoman, kahden eri puolen, kahden eri todellisuuden välissä. Totta kait voit väittää, että Jim puhdisti pölyttyneitä aivopoimujaan alkoholilla ja huumeilla, mutta silloin et tiedä, että Jim kirjoitti aivan selvästi runossaan ”Road Days” (Jim Morrison, Wilderness, Penguin books 1988):

Being drunk is a good disguise. I drink so I can talk to assholes.

Tällaisen nenänsä edestä löytyvän aineiston ja Morrisonista aivoihinsa pinttyneiden harhaisen mielikuvien perusteella johtopäätöksensä tekevä unohtaa autuaasti sen, että Jim on saattanut tarkoituksellisesti sumuttaa kuulijoitaan – ja kusipäitä, sillä ”door”-sanaa on käytetty historian saatossa myös aivan eri yhteydessä ja muussa, liskokuninkaan maineelle ja katu-uskottavuudelle vähemmän mairittelevassa merkityksessä:

Niin Jeesus vielä sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten oviMinä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. (John.10:7,9)

No nyt yksi välkky voi huomauttaa, että Jeesus ei sanonut ovet (doors) vaan ovi (door) ja toinen neropatti saattaa murahtaa: ”Mitä horiset? Puhut pehmoisia, Morrison ei ainakaan ollut mikään hihhuli.” No, en kait ole Morrisonia vähä-älyiseksi väittänyt, mutta miten sitten selität tämän:

Persian night, babe
See the light, babe
Save us!
Jesus!
Save us!

Nämä rivit, joissa Jim huutaa Jeesusta pelastamaan meidät, löytyvät Doorsin kappaleesta ”When the Music is Over”. Eikä Jim ollut vielä tuolloin tekstiä väsätessään niin alkoholisoitunut, että olisi nähnyt pieniä vihreitä miehiä ympärillään, vai oliko? Entä keitä Jim oikein tarkoitti sitten niillä, jotka kuiskivat hänen korvaansa ja joista hän kertoo samassa ”When the Music is Over kappaleessa:

Come back, baby
Back into my arm
We’re gettin’ tired of hangin’ around
Waitin’ around with our heads to the ground

I hear a very gentle sound
Very near yet very far
Very soft, yeah, very clear
Come today, come today

What have they done to the earth?
What have they done to our fair sister?
Ravaged and plundered and ripped her and bit her
Stuck her with knives in the side of the dawn
And tied her with fences and dragged her down

I hear a very gentle sound
With your ear down to the ground
We want the world and we want it…
We want the world and we want it…
Now
Now?
Now!

Typerää. Jim Morrison ei huuda että hän, tai hänen ystävänsä, tai seuraava sukupolvi haluaisi maailman, nyt! Ei, Jim yksinkertaisesti kertoo, mitä hän kuulee, kun hän painaa korvansa maata vasten. Onko vaikea ymmärtää? Ja tämä on tärkeää! Kuusikymmenluvulla tämä vieno ”rakkaus” viesti, josta Jim kertoo, oli täysin tuntematon. Sanomaa ei oltu jaettu painetussa tai äänitetyssä muodossa ainakaan suurelle yleisölle. Toisin kuin nykyään, jolloin ”kuiskeesta” vaivatta löytää useita, pääasiassa 1990-luvulla julkaistuja versioita. Näin ollen Jimin on itse täytynyt kuulla tuo kuiske, jota hän kuvaa. Ei Ginsbergiltä, Huxleyta tai keltään Blakelta, ei keneltäkään muulta – kuten jo aiemmin mainittiin – vaan niin kuin hän itse on kuullut – suoraan kuiskaajilta.

Sanomia yhdistävän punaisen langan mukaan ihmiset ovat käyttäneet vapaata tahtoaan väärin ja vahingoittaneet vakavasti Äiti Maata (”Not to touch the earth”). Ihmiskunnan on muutettava käyttäytymistään nyt heti – välittömästi – tai muuten se tuhoutuu. Käyttäytymisen muutoksen, mikä tarkoittaa vapaasta tahdosta luopumista ja kollektiiviseen tahtoon siirtymistä, on oltava vapaaehtoista, siihen ei pakoteta, muuten kuin maalaamalla piruja seinille, maailmalopun katastrofaalisilla uhkakuvilla pelottelemalla. Ja muukalaisilla on joka tapauksessa aikomus tulevaisuudessa elää maapallolla, kuitenkin ilman meitä, jollemme suostu muuttumaan. Esimerkiksi John E. Mackin kirjassa ”Ufosieppaukset, Ihmiset ja avaruusoliot kohtaavat” ( Otava, 1997) voit löytää seuraavat, ensin John E. Mackin, sitten Scottin ja lopulta Saaran huomiot:

Tiibetin johtomiehet, lamat tulkitsivat muukalaiset hengiksi, jotka ovat kauhuissaan nähdessään luonnon eli oman elinympäristönsä tuhotuvan… (sivu 105)

Muukalaisten aikomuksena oli elää täällä (maapallolla) – kuitenkin ilman meitä, jolleivät ihmiset muutu, missä tapauksessa voisimme ehkä elä yhdessäkin. (sivu 159)

Lajien yhteensulautuminen toteutuu valtavan syvän rakkauden merkeissä. (sivu 313)

Oliko Jimbo todellinen bimbo – ufouskovainen? Mutta ennen kuin leimaat Morrisonin kilipääksi, niin kerro, miksi kaikki uskonnot, myös kristinusko, buddishmi, hinduisimi ja islam tyrkyttävät aivan samaa ”luovu vapaasta tahdostasi”-oppia kuin nämä muukalaiset, vain hieman poikkeavien sanakääntein? Esimerkiksi:

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi,

myös maan päällä niin kuin taivaassa. (Isä Meidän rukous)

Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Psalmit 51:19 Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Psalmit 40:9)

*

Opi olemaan kuuliainen, sinä tomu. Opi nöyrtymään. sinä maa ja muta… Opi murtamaan oma tahtosi ja antautumaan kaikkeen alamaisuuteen… Älä salli ylpeyden asua itsessäsi, vaan esiinny niin alistuneena ja mitättömän pienenä, että kaikki voivat kävellä päälläsi ja polkea sinua niin kuin katujen lokaa (Tuomas Kempiläinen, Kristuksen seuraamisesta, Kirjaneliö, 1988, sivut 127-128) Uhraudut kaikesta sydämestäsi Jumalan tahdolle etsimättä omaasi pienessä tai suuressa, ajallisessa tai iankaikkisessa. (Tuomas Kempiläinen, Kristuksen seuraamisesta, Kirjaneliö, 1988, sivu 152)

Suostu sydämesi särkymiseen, niin löydät hurskauden. Poikani, jätä itsesi, niin löydät minut. Pidättäydy itse valitsemasta ja ole vailla omaasi, niin voitat aina. Vielä suuremman armon saat heti, kun luovut itsestäsi etkä peruuta. Kuinka voit olla minun ja minä sinun, ellet sinä ole sekä sisäisesti että ulkoisesti vailla kaikkea omaa tahtoa? Mitä nopeammin näin teet, sitä parempi on olosi, ja mitä täydellisemmin ja vilpittömämmin, sitä enemmän olet minulle mieleen ja sitä runsaampi on voittosi. Olen sanonut sinulle sangen usein ja sanon nyt jälleen: jätä itsesi, luovu itsestäsi, niin olet nauttiva suurta sisäistä rauhaa. Anna kaikki kaikesta, älä etsi mitään, älä vaadi mitään takaisin, pysy puhtaasti ja lujasti minussa, niin saat omistaa minut. Sitä tavoittele, sitä rukoile, sitä halua, että voisit kaikesta omasta riisuttuna seurata alastomana alastonta Jeesusta, kuolla itsellesi ja elää minulle iankaikkisesti. Silloin katoavat kaikki turha kuvitellut, haitalliset häiriöt ja joutavat huolet. Silloin myös väistyy liika pelko ja väärä rakkaus saa surmansa. (Tuomas Kempiläinen, Kristuksen seuraamisesta, Kirjaneliö, 1988, sivut 173-174, Raamatun jälkeen todennäköisesti luetuin kristillinen kirja)

*

Meidän sisäisin ja kaikkein syvimmälle kiinnittynyt paholaisemme on erillinen itsen käsitys, minän ahneus… Nämä kaksi peruserehdystä eli itsestä kiinni pitäminen ja itserakkaus ovat pahimpia erehdyksiä, joita voimme tehdä… Siksi todellisen harjoittajan tulee olla kuin sotilas, joka taistelee jatkuvasti sisäisiä vihamiehiä vastaan. Näiden päällikkö on tämä uskomus ’itsen’ olemassaolosta, josta kaikki muut uskomukset välittömästi juontuvat…vain vapaudessa mieli voi tulla kurinalaiseksi. (Dalai Lama: Viisauden opetukset, Biokustannus,1991, sivu 77) Buddhalaiset eivät käytä sanaa vapaatahto, vaan sanoja ’minä’, ’itse’ ’ego’ ja ’mieli’!

Takertuminen häviää, kun sekä sisäiset että ulkoiset eli minä ja minun ovat tuhottuja. Takertumisen hävittyä loppuu syntyminen. Karman ja samentajien tuhoutumisesta vapautuminen. Karma ja samentajat syntyvät kuvitelmista, jotka puolestaan syntyvät ajatusrakennelmista. Ajatusrakennelmat sammuvat tyhjyydessä. (Dalai Lama: Viisauden opetukset, Biokustannus,1991, sivu 116)

*

…se joka antautuu Jumalalle ja tekee hyvää, hänellä on paikkansa Herransa tykönä’ (2:106/112), ’Näin hän tekee täydelliseksi armonsa teitä kohtaan, että antautuisitte hänen valtaansa’ (16:83/81) ja ’Tehkää parannus Herranne edessä ja antautukaa täydellisesti hänelle ennen kuin rangaistus tulee päällenne’. (39:55/54) ’On sellaisiakin ihmisiä, jotka myyvät sielunsa saadakseen Jumalan suosion, sillä Jumala on laupias palvelijoilleen’ (2:203/207) (Koraani)

Ja yhteneväisyydet Herran ja muukalaisten välillä eivät suinkaan lopu tähän. Kun Mooses jakaa ohjeita israelilaisille Siinain erämaassa, hän sanoo heille:

Älkää saastuttako itseänne millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat itsensä saastuttaneet ne kansat, jotka minä karkotan teidän tieltänne. Ja maa tuli saastaiseksi, ja minä kostin sille sen pahat teot, niin että maa oksensi ulos asujamensa. (3Moos.18:25-26)

Ja Ed kertoo samaisessa John E. Macin kirjassa:

..ikään kuin meidät oksennettaisiin pois täältä… osasta ihmiskuntaa hankkiudutaan eroon. (sivu 97)

Toistaako historia itseään? Näissä uskonnollisten liikkeiden opetuksissa ja muutamassa ‘’When the Music is Over’’ kappaleen riimissä riittää pohdittavaa yllin kyllin niille, jotka ovat sylivauvasta lähtien tyytyneet vallanpitäjien (politiikka, uskonto, media ja raha) toimesta tuttipullon, kouluopetuksen, vaalilupausten ja tiedotusvälineiden avulla tuputettuun tekototuuteen. Itsensä turruttaneiden lienee paras jatkaa mäyräkoirien taluttamista ja vetää pää turvoksiin. Muut – mitä sanotte seuraavista Strange Days kappaleen riveistä:

Hear me talk of sin
And you know this is it

Mitä helvettiä – synti! Tämä se vielä puuttui. Ei ikimaailmassa – ei kait liskokuningas ole lukenut Raamattua ja sieltä nimen omaan Johanneksen evankeliumia? Morrison lässyttää meille evoluutiouskovaisille synnistä ja tähdentää aivan erityisesti, että sinä tiedät, että tämä on se! Kuka sinä? Mikä se?

Ennen kuin jatkamme, on muistettava, että Jeesus ei ollut suinkaan mikään kristitty. Ja toiseksi, hän ei perustanut ainuttakaan kirkkoa, eikä kerännyt rahaa seurakuntalaisilta. Rukoilemaankin hän neuvoi yksinäisyydessä, ei niin, että joku näkee, saati väkijoukkojen edessä! Juutalaisten uskonnollisille johtajille, fariseuksille, Jeesus tykitti:

Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. (John 8:44)

Jeesus siis piti juutalaista papistoa Saatanan palvojina! Ja tämä sama Jumala, jota Jeesus kutsui paholaiseksi, on kaikkien kristittyjen Jumala. Lisää mietittävää Mr. Mojo Rising antaa laulaessaan ”Soft Parade” pitkäsoitolla kappaleessa ”Tell all the people”:

Tell all the people that you see 

Follow me
Follow me down
Tell all the people that you see
Set them free
Follow me down

You tell them they don’t have to run
We’re gonna pick up everyone
Come out and take me by my hand
Gonna bury all our troubles in the sand, oh yeah

Tell all the people that you see
We’ll be free

Kuka vapauttaa? Kenen pitää kertoa? Kuka poimii mukaansa? Ei kai Jim elä ympärivuorokautisessa alkoholi- ja huumetokkurassa, vaan viittaa seuraaviin kolmeen jakeeseen:

” Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.(John.12:32)  ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi. (John.8:32)  Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (John.8:36)

Kukaan muu maailmassa ikinä, eivät edes lahopäisimmät beatnik-hörhöt kuvitelleet vapauttavansa kaikki maailman ihmiset? Entä seuraavat mielenkiintoiset riimit ”Five to one” ja ”Land ho” kappaleista, joilla Jim voi viitata yhtä aikaa sekä a) Raamattuun; hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä (John.3:30) että b) Hopi- ja Navajo intiaanien sekä atsteekkien mytologiaan, joiden mukaan neljäs maailma on pian loppumassa ja viides alkamassa.

Five to one, baby
One in five
No one here gets out alive, now

The old get old
And the young get stronger
May take a week
And it may take longer
They got the guns
But we got the numbers
Gonna win, yeah

*

If I get my hands on a number five
Gonna skin that little girl alive.
If I get my hands on a number two
Come back home and marry you
Marry you, marry you. all right!

Viitatessaan intiaanien suusta suuhun sukupolvelta toiselle tuhansia vuosia kulkeneeseen perimätietoon Jim Morrison astuu kuulijan käsittämättä shamaanien maailmaan. Shamaaneille oviaukot tuolle puolen, toinen todellisuus (doorways to an other side, an other reality) ei ole mikään huumehöyryjen aikaansaannos, vaan täyttä todellisuutta, henkimaailma, josta shamaanin varjosielu hakee aina tarvittaessa ylimaallista tietoa.

Made the scene
Week to week
Day to day
Hour to hour
The gate is straight
Deep and wide
Break on through to the other side
Break on through to the other side

Kaikki Doors-yhtyeen historiaa vähänkin tuntevat, tietävät varmaan kappaleen ”Shaman’s Blues”, mutta he eivät ole käsittäneet, että Jim laulaa kyseisessä kappaleessa Maailman Vapahtajasta:

Did you stop to consider? 

How it will feel
Cold, grindin’ grizzly bear jaws
Hot on your heels

Do you often stop and whisper?
In Saturday’s shore
The whole world’s a savior
Who could ever, ever, ever
Ever, ever, ever
Ask for more?

Do you remember?
Will you stop?
Will you stop?
The pain

Jospa kirja ”Doors of perception” ei ollut mitään muuta kuin erinomainen kulissi, savuverho Jimille piilottaa todellinen sanomansa, jonka hän halusi lähettää tulevaisuuteen. Sillä kuka olisi 1960-luvulla kuunnellut ja/tai ostanut sellaisen kapinallisen rock’ roll yhtyeen levyjä, joka lauloi Jeesuksesta. Ja ennen kaikkea koska tarina oli ennen kuulumaton ja nykyäänkään ei juuri kukaan ymmärrä mistä oikein on kysymys. Ja sitten seuraava Jimin lapsuudenkokemuksistaan kertoma tarina (”Peace Frog”, ”Dawn’s Highway”):

Me and my -ah- mother and father – and a
Grandmother and a grandfather – were driving through
The desert, at dawn, and a truck load of Indian
Workers had either hit another car, or just – I don’t
Know what happened – but there were Indians scattered
All over the highway, bleeding to death.

So the car pulls up and stops. That was the first time
I tasted fear. I must a’ been about four – like a child is
Like a flower, his head is just floating in the
Breeze, man.
The reaction I get now thinking about it, looking
Back – is that the souls of the ghosts of those dead
Indians…maybe one or two of ’em…were just
Running around freaking out, and just leaped into my
Soul. And they’re still in there.

Muistellessaan intiaanihenkien hippaa autiomaassa, Jim siis väittää, että on olemassa henkiä. Ja Jimbo toistaa käsityksensä kuolemattomuudesta muun muassa ”An American Prayer” runossa ja ”Waiting for the Sun” sekä ”Riders on the Storm” kappaleissa seuraavasti:

We live, we die & death not ends it

*

This is the strangest life I’ve ever known.

*

Girl ya gotta love your man
Girl ya gotta love your man
Take him by the hand
Make him understand
The world on you depends
Our life will never end
Gotta love your man, yeah

Entä neljännen maailman pikainen loppuminen? Mitä Jim sanookaan esimerkiksi ”The End of the Night”, ”The End”, ”Strange Days”, ”When the Music is Over”, ”Five to One” ja ”Ship of Fools” kappaleissa?

Realms of bliss, realms of light 

Some are born to sweet delight
Some are born to the endless night
End of the night, end of the night

*

This is the end
Beautiful friend
This is the end
My only friend, the end
Of our elaborate plans, the end
Of everything that stands, the end

*

Strange days have found us
Strange days have tracked us down
They’re going to destroy
Our casual joys

*

So when the music’s over
When the music’s over
Turn out the lights
Well the music is your special friend
Dance on fire as it intends
Music is your only friend
Until the end 


*

Your ballroom days are over, baby
Night is drawing near
Shadows of the evening crawl across the years
Ya walk across the floor with a flower in your hand
Trying to tell me no one understands
Trade in your hours for a handful dimes
Gonna’ make it, baby, in our prime

*

The human race was dying out
No one left to scream and shout.
People walking on the moon
Smog will get you pretty soon.


Everyone was hanging out
Hanging up and hanging down
Hanging in and holding fast
Hope our little world will last.

Ja mikä sitten oli se ylimaallinen tieto, jota Jim kylvi runoihinsa, rivin sinne, rivin tänne, “It may have been in pieces, but I gave you the best of me”, kuten hän itse vähän ennen kuolemaansa sanoi? Osoittaako Morrison olemassaolomme arvoituksen ratkaisevaan kysymyksen ytimeen ”Love Hides” runolla?

Love hides in the strangest places.

Love hides in familiar faces.
Love comes when you least expect it.
Love hides in narrow corners.
Love comes to those who seek it.
Love hides inside the rainbow.
Love hides in molecular structures.
Love is the answer. 

Ja jotta pala takertuisi kunnolla kurkkuusi niin runossaan ”L’America” Jim Morrison näyttää suoraan viittaavan arvoituksen ratkaisijoihin ja vesimieheen, joka tulee opettamaan sinulle kuka oikein olet:

I took a trip down to L’America
To trade some beads for a pint of gold

C’mon people, don’t ya look so down
You know the rain man’s comin’ ta town
Change the weather, change your luck
And then he’ll teach ya how to find yourself
L’America

Friendly strangers came to town
All the people put them down
But, the women loved their ways
Come again some other day
Like the gentle rain
Like the gentle rain that falls

Jospa koko Doorsin tuotanto on ymmärrettävä toisin? Vaikuttaa erehdyttävästi sille, että Jim kirjoitti, lauloi ja tulkitsi kappaleita ja jopa yhtä ja samaa kappaletta kahden eri persoonan näkökulmasta (Jim väitti, että hänen sisällään on ollut lapsuudesta lähtien intiaani-henki). Eikä meillä taida olla aavistustakaan siitä, millainen Jeesus todella oli ja millaista kaaosta ja epäjärjestystä hän levitti ympärilleen Juudeassa 2000 vuotta sitten. Ei kai kuolemantuomiota jaella lammasten paimenelle, josta jaetaan lapsille kiiltokuvia pyhäkouluissa, vai? Jeesuksen on täytynyt olla todellinen uhka lailliselle, Jahvea pelkääville pilkunnussijoille, Juudean yläluokalle, aivan kuten Jim oli uhka uskonnollis-vanhoillisille Amerikan valtapitäville, ahneille sotahaukoille. Oletko jäljillä?

Ja huomaa vaikka huviksesi, että myös Neil Young laulaa laulussaan ”My Heart” paimenesta, laumasta ja rakkaudesta, jotka kaikki viittaavat Johanneksen evankeliumista löytyviin nasaretilaisen sanoihin:

Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. (John.10:2)  Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. (John.10:11)  Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. (John 15:13)

Älä kuitenkaan vielä riemuitse. Sidotaan palasia vielä hiukan yhteen, Jim laulaa/puhuu ”Lions in the street”, ”Awake Ghost song”, ”The Celebration of the lizard” ja ”Someday soon” kappaleissa:

He went down South and crossed the border
Left the chaos and disorder
Back there over his shoulder
One morning he awoke in a green hotel
With a strange creature groaning beside him

*

Is everybody in?
Is everybody in?
Is everybody in?
The ceremony is about to begin.
WAKE UP!
You can’t remember where it was
Had this dream stopped?

Awake.
Shake dreams from your hair
My pretty child, my sweet one.
Choose the day and choose the sign of your day
The day’s divinity
First thing you see

A vast radiant beach and cooled jeweled moon
Couples naked race down by its quiet side
And we laugh like soft, mad children
Smug in the wooly cotton brains of infancy
The music and voices are all around us.

Choose they croon the Ancient Ones
The time has come again
Choose now, they croon
Beneath the moon
Beside an ancient lake

Enter again the sweet forest
Enter the hot dream
Come with us
Everything is broken up and dances.

*

Wake up!
You can’t remember where it was.
Had this dream stopped?
The snake was pale gold
Glazed & shrunken.
We were afraid to touch it.
The sheets were hot dead prisons.

And she was beside me.
Old, she’s numb.
Her dark, red hair,
The white soft skin.

*

Someday soon
Familiar faces will fill your living room
Run, slash out their lizard tongues
You’re not getting young

And I hate to remind you but you’re going to die

Morrison maalaa väkevin vedoin silmiisi kalpean kuu-helmen valossa sädehtivän rannan, outoja olentoja, lasisen luistavan liukkaan ihon, kultaisen kelmeän kullanvärisen käärmeen kasihaaraisine kielineen, otuksia, joihin emme uskaltaneet koskea. Ja infernaalisilla kuvilla höystettyjä sanomia maan ihmisten korvaan, kertovat viestin saaneet, kuiskivat muun muassa matelijaa muistuttavat (reptilians) avaruusolennot. John E. Mackin jo aiemmin lainatussa kirjassa ”Ufosieppaukset” ensin Jerry, Sara, Paul ja sitten Carlos kertovat kohtaamisistaan 1990-luvulla:

Ne valehtelivat aina… Olennoilla oli pelottavat kasvot ja paholaismaiset silmät… Niiden silmät, että minä vihaan niitä… En osaa sanoa. Se tuntuu kuin jokin luikertelisi sisääni ja tietäisi minusta ihan kaiken… minä jotenkin kadotan oman itseni, ja se olento tulee sisääni, eikä se tunnu mukavalta (sivut 188, 203, 197, 201 )

Pää oli sen kehon kookkain osa; se hehkui ja oli melko pitkänomainen, niin että näytti matelijan tai melkein käärmeen päältä. (sivu 311)

Nenä oli littana, niin kuin apinalla, ja suun ympärillä näytti olevan jonkinlaisia suomuja… Tämä oli hyvin älykäs matelijalaji – energiamuoto, joka pärjäsi hienosti. (sivu 328, 335)

Niiden silmämunat tai linssit ovat läpinäkyvät, ja pimeässä ne näyttävät ihan mustilta. Näiden suojalasien takaa voi erottaa kissamaiset, pystysuorat, viiltomaiset pupillit ja melko laajat, pyöreät iirikset, joissa liikahtelee ruskean ja punaisen eri sävyjä. (sivut 508-509)

Molemmat Jerry ja Carlos olivat Mackin mukaan kokeneen matelijoiden läsnäolon ja Carlos jopa sen lisäksi oli nähnyt käärmeen silmät, joten kummankin täytyi olla vähintään Doors-yhtyeen musiikin hypnotisoima, vai mitä? Ja kaikki Doors fanit kuvittelevat, että Jim laulaa ”The Endissä” Oidipuksesta:

He took a face from the ancient gallery
And he walked  on down the hall
He went into the room where his sister lived, and…then he
Paid a visit to his brother, and then he
He walked on down the hall, and
And he came to a door…and he looked inside
Father, yes son, I want to kill you
Mother…I want to…fuck you

Näyttääkin sille, että he erehtyvät raskaasti, kuten Ed ja Peter kertovat Mackin kirjassa:

Ne voivat leijua ympäriinsä ja muuttaa luonnonlakeja, millä hän näytti tarkoittavan sitä, että henget pystyivät muuttamaan muotoaan. (sivu 98)

Se on minusta pelottavaa, että ne ottivat ihmishahmon tullessaan katsomaan minua. Ne astelivat suoraan ovelleni… pelottaa ajatellakin, että kuka hyvänsä kadunmies voisi olla joku helvetin muukalainen. (sivu 463)

Jos olennot voivat ottaa minkä muodon haluavat tai tarvitsevat, he voivat ottaa minkä naamion tahansa ja mistä galleriasta tahansa, kuten Jim kuvaa vain muutamaa riviä aiemmin:

Ride the snake, ride the snake
To the lake, the ancient lake, baby
The snake is long, seven miles
Ride the snake…he’s old, and his skin is cold….

The killer awoke before dawn, he put his boots on
He took a face from the ancient gallery

Ja vielä yksi asia; Jim Morrison äänitti seuraavan runon 7.12.1970 (Village tapes):

For those people who died

for Nirvana

for the heavenly creed

for you, for me.

These lines are written

to convey the MESSAGE…

Believe.

Things more horrible

than war

Things out of the tales

Great beasts

Suffering extinction.

Naruttaako Jim meitä vai onko L.A. Woman albumin keltainen sisäkansi, johon on painettu ristiinnaulittu, ei ristille vaan lennätinpylvääseen, kuvitettu viesti?

Älä kuitenkaan innostu liikaa ja tukehdu. Morrisonia ei enää saa hakemallakaan hoitoon ja Heimonenhan on muutenkin hullu. Omia aivosoluja on ihan turha rasittaa tällaisen humpuukin vuoksi. Joku on vain ajankulukseen suunnitellut taitavan maailmanlaajuisen pyramidihuijauksen hyväuskoisten kusettamiseksi. Tai sitten tämä on Opus Dein tai Temppeliherrain ovela juoni juottaa liskokuninkaalle Graalin malja pohjanmaan kautta!

As long as everybody sleeps, the end comes sure by itself

— Yaqui-noita Carlos Castaneda, Matka Ixtlantiin

 

Artikkelin julkaissut Rock and Roll is Dead

 

UFO-tutkija suunnittelee avaruusolio-Woodstockia Malibuun

UFO-tutkijan mielestä avaruusolennot elävät salaisessa vedenalaisessa tukikohdassa Malibun rannikolla Kaliforniassa. Hänen mielestään nämä vierailijat pitävät maapallon musiikista, joten hän on järjestämässä konserttia voidakseen kommunikoida avaruusolentojen kanssa.

 

Michael C. Luckman, New York Center of Extraterrestrials Researchin johtaja, on erikoistunut julkkisten julkkisten UFO-havaintoihin ja kohtaamisiin. Hänen kirjansa Alien Rock: The Rock’n’Roll Extraterrestrial Connection on täynnä tämänkaltaisia tarinoita. Nyt Luckman kutsuu julkkikset paikalle ja ottamaan osaa hänen viimeisimpään tapahtumaansa.

Kuten Huffinton Post selittää, Fade To Black -internetradio-ohjelman juontaja Jimmy Chirch sanoo että eräs hänen kuuntelijoistaan otti häneen yhteyttä toukokuussa 2014 ja näytti hänelle valokuvaa josta näkyi omituinen vedenalainen rakennelma Malibun rannikolla. Jotkut sanovat tämän rakennelman olevan vedenalainen avaruusolentojen tukikohta. Luckman näkee alueen ”UFOihin uskovien Graalin Maljana”, ja hän haluaa tutkia sitä.

New York Postin juoruosasto Page Six  selittää, että ”avaruusolentojen asiamies, jonka liikekumppanit ovat auttaneet rahoittamaan muita Woodstock-festivaaleja, toivoo järjestävänsä UFO Woodstock -konsertin Malibussa saadakseen yhteyden ulkoavaruuden vieraisiin käyttäen merenalaisia kaiuttimia ja lasereita.” Page Sixin mukaan Luckman on kutsumassa Shirley MacLainen, Russell Crowen, ja William Shatnerin. Muusikoista kutsun saavat Mick Jagger, David Bowie, Sting, Ace Frehley, ja Yoko Ono.

Monet muusikot ovat raportoineet UFO-kokemuksistaan. Vuonna 2013 Open Mindsin  Spacing Out! -tiimi meni Vansien Warped-kiertueelle puhumaan muusikoiden kanssa UFOista ja avaruusolennoista. Monet haastatelluista muusikoista myönsivät kokeneensa henkilökohtaisesti UFOn.

Artikkelin julkaissut openminds.tv

Tiedemiehet ovat saattaneet keksiä keinon puhua avaruusolennoille

Jos ihmiset saavat yhteyden maan ulkopuoliseen älykkääseen sivilisaatioon, niitä todennäköisesti kiinnostaa yksi asia: musiikkimme.

David Grinspoon, Planetary Science Instituten päätiedemies ja Ka Chun Yu, Denver Museum of Nature and Sciencen avaruustiedekuraattori uskovat avaruusolentojen olevan kiinnostuneita enemmän kommunikaatiosta kuin teknologiastamme, kirjallisuudestamme tai luonnonvaroistamme. Ne haluaisivat kommunikoida, ja todennäköisimmin tämä tapauhtuisi musiikin kautta. Siksi Grinspoon ja Yu muodostivat bändin nimeltä House Band to the Universe.

 

Vaikka kysymys siitä kuuntelevatko avaruusoliot musiikkia vai eivät kuulostaa enemmän pilveä polttavan teinin kuin astrofyysikon suusta tulleelta, idea marsilaisten kanssa kommunikoinnista virallisesti esitettiin vuonna 2010 pidetyssä SETIn konferenssissa. Siellä tultiin päätelmään, että musiikkisävelmät, jotka perustuvat matemaattisiin kaavoihin, voisivat olla maan ulkopuolisen sivilisaation arvostamia. Tämä on vain yksi todiste lisää siitä, että musiikki todellakin on universaali kieli.

”Ihmiset jotka ajattelevat maan ulkopuolisia sivilisaatioita ja kirjoittavat niistä tutkielmia ovat tiedemiehiä ja teknofriikkejä jotka miettivät minkälaista tiedettä ja teknologiaa niillä on”, Grinspoon sanoi Motherboard-lehdelle. “Me aina kuvittelemme tämän unen missä avaruusolennoilta oppimamme tieto on pelkkää matematiikkaa ja fysiikkaa. Ehkäpä se onkin musiikkia”.

Perustuen fMRI-magneettikuvaukseen ja useisiin tutkimuksiin joissa musiikinkuuntelijoiden aivoja kartoitettiin, me tiedämme jo että musiikki puhuu ihmisille tunnetasolla joka muistuttaa enemmän kieltä kuin mitään muuta. Me prosessoimme musiikkia kuten tunteella ladattua keskustelua. Ajatus tässä on, että musiikki vetoaisi myös avaruusolentoihin. Ja se on yllättävän järkeenkäypää.

Tutkimukset musiikista kielenä kertovat myös, että jokainen musiikin alalaji ilmaisee omaa intiimiä tunnetta. Grinspoon ja Yu ovat taidokkaasti työstäneet oman viestinsä avaruusolennoille, kevyen ja psykedeelisen sekoituksen jazzia ja funkkia ripauksella afrikkalaisia ja jamaikalaisia inspiraatioita. Tai se mitä NASA on kutsunut nimellä

“psychoastrobiofunkiliscious.”

”Kauneutta on maapallon lisäksi muualla, paikoissa joissa ihmiset eivät ole koskaan käyneet. Se panee minut miettimään pitävätkö avaruusolennot sitä kauniina, ja kykenevätkö ne arvostamaan kauneutta”, Grinspoon sanoo. ”Minun mielestäni ne kykenevät. Mikä minua todella kiinnostaa tässä on se mitä osia meistä itsestämme se saa meissä tutkimaan. Mitä jos taide on universumin vastine tietoisena olemiselle? Vastaavatko ne samalla tavoin kuin me?”

Astrobiologit vievät intergalaktisen shownsa seuraavalle tasolle digitaalisten tieteellisten visuaalien ja puhuttujen astrobiologian luentojen muodossa. On hyvä tietää heidän harjoitelleen jos — kun — avaruusolennot koputtavat ovelle.

Artikkelin julkaissut Mic.com.