Kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.
Exopolitics Journal 2:4 (2008). ISSN 1938-1719
Johdanto [1]
Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on kauan ollut intensiivisen spekulaation ja vimmatun julkisen debatin aihe. Spekulaatio on keskittynyt yli 200 miljardiin aurinkokuntaan joiden tiedetään olevan Linnunradalla, sekä samanlaisiin lukuihin muissa galakseissa, jotka saattaisivat vaalia kehittynyttä Maan ulkopuolista elämää. Tämän esimerkkinä toimivat Project OZMAn (SETIn edeltäjä) tarjoamat estimaatit Maan ulkopuolisesta elämästä. Projektin vuoden 1961 kokouksessa päästiin sopuun Draken yhtälöstä. He määrittivät aluksi, että 10 tuhatta kehittynyttä teknologista sivilisaatiota on hajallaan galaksissa. [2] Sellaiset estimaatit ovat mahdollistaneet futuristeille ja tieteiskirjallisuuden kirjoittajille spekuloida sitä minkälaista sellainen elämä olisi ja miten se vaikuttaisi ihmiskuntaan jonain tulevana ajanhetkenä. Tieteelliset spekulaatiot ovat saaneet muodon, jossa arvioidaan mahdollisuuksia galaksissamme kehittyneelle Maan ulkopuoliselle elämälle, sekä niille tieteellisen kehityksen tasoille jotka nämä olisivat saavuttaneet. Venäläinen astronomi Nikolai Kardashev, esimerkiksi, spekuloi että kehittyneet avaruusolentojen sivilisaatiot erottautuisivat sillä miten paljon ne käyttävät energiaa. Tämä voisi esiintyä planetaarisella tasolla (Tyyppi I), tähtijärjestelmän tasolla (Tyyppi II) tai galaktisella tasolla (Tyyppi III). [3]
Julkinen debatti Maan ulkopuolisesta elämästä on keskittynyt moniin visuaalisiin havaintoihin, tutkahavaintoihin ja valokuviin tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFOt), jotka vaikuttavat olevan älykkäässä ohjauksessa. Valtio on tunnustanut monien UFO-havaintojen olevan mahdottomia selittää tunnettujen lentokoneiden tai luonnonilmiöiden avulla, ja niiden on raportoitu toimivan tehokkaammin kuin teollisten valtioiden kehittyneimmät lentokoneet. Esimerkiksi entinen USA:n pääesikunnan päällikkö kenraali Nathan Twining teki seuraavan julistuksen “lentävien levyjen” ilmiöstä syyskuussa 1947: “Raportoitu ilmiö on jotain todellista eikä visionääristä tai fiktiivistä.” [4] Sellaiset kommentit samanlaisilta korkeilta armeijan tai valtion virkamiehiltä ovat johtaneet avaruusolentohypoteesiin, että UFOt ovat peräisin ulkoavaruudesta, mahdollisena selityksenä. [5] Myöhemmin suuri määrä entisiä valtion, armeijan ja yrityisten viranomaisia on astunut esiin paljastamaan suorat kokemuksensa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, sekä valtion tätä tukevan todistusaineiston salailusta. [6]
Vaikka spekulointi ja debatti jatkuu Maan ulkopuolisen elämän ympärillä ja sen suhteesta UFO-havaintoihin, yhä enemmän hässäkkää on ollut siitä miten käsitellä kasvavaa julkisesti saatavilla olevien todisteiden määrää, joka pääosin löytyy internetistä. Data koostuu monista tuhansista kertomuksista sekä yksityishenkilöiltä että entisiltä korporaatioiden, armeijan ja valtion viranomaisilta; jotka ovat tuoneet julki henkilökohtaisia todistuksia, valokuvia, videoita ja dokumentaatiota koskien Maan ulkopuolista elämää. Valtioiden hallitukset ovat myös merkittävästi tuoneet oman panoksensa kasvavaan avoimen datan määrään. USA:n valtio, esimerkiksi, on tuonut Freedom of Information Actin alaisena saataville dokumentteja internetiin. Samalla tavoin sekä Ranskan että Britannian hallitukset vuosina 2007 ja 2008 julkistivat tuhansia UFO-tapaustietoja internetiin. [7]
Eräs lähestymistapa julkisiin tietokantoihin on ollut keskittyä pääosin evidenssiin UFOja koskien, sekä käydä näitä läpi yksityiskohtaisen tieteellisen analyysin avulla niiden uskottavuuden määrittämiseksi. Toinen, tuoreempi lähestymistapa joka on muuttunut suosituksi on keskittyä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovien todisteiden vaikutuksiin julkisen politiikan suuntaviivoihin. Nämä omat lähtökohtansa ovat yleisesti ‘ufologian’ ja ‘eksopolitiikan’ tiedossa. Molempien lähestymistapojen tukijat ajavat erillisiä metodologioita julkisesti saatavilla olevan datan käsittelyyn. Tässä tutkielmassa asetan rinnakkain nämä kaksi lähestymistapaa UFO-dataan kun puhutaan niiden sopivuudesta kattavasti ymäärtää Maan ulkopuolisen elämän aikaansaamat seuraamukset politiikan suunnalle.
Ufologia ja fyysisten todisteiden tieteellisen tutkimuksen painottaminen
Ufologian alan tunnustetaan saaneen alkunsa havainnoista, joita Kenneth Arnold aluksi nimitti ‘lentäviksi lautasiksi’ kesäkuussa 1947. Lentävistä lautasista tehtyjen havaintojen yleisyys USA:ssa nopeasti johti USA:n ilmavoimien toteuttamaan salaiseen tutkimukseen, jota FBI avusti vuonna 1948. Dokumentteja on noussut esiin, jotka vahvistavat sen että ilmavoimat antoivat teknisille ilmailuteknisen divisioonan asiantuntijoilleen Wright Pattersonin ilmatukikohdassa toimeksi suorittaa yksityiskohtaiset tutkimukset. Tämän seurauksena käytiin läpi noin 300 tapausta erittäin salaisessa tutkimuksessa nimeltä ‘Arvio Tilanteesta’ (The Estimate of the Situation) syyyskuussa 1948, jonka alkuvaiheen johtopäätökset tukivat avaruusolentohypoteesia. Arvio ja sen huomattava johtopäätös siirrettiin aivan ilmavoimien hierarkian yläpäätyyn pääesikunnan kenraalin Hoyt Vandenbergin pöydälle, joka varmistamattomien raporttien mukaan hylkäsi sen ja teki selväksi, että avaruusolentohypoteesi ei ollut hyväksyttävä johtopäätös kansallisen turvallisuuden syistä. [8] Kapteeni Edward Ruppeltin mukaan, joka oli vastuussa vuonna 1952 Project Blue Bookista ja sen perustamisesta, joka oli ilmavoimien virallinen UFO-tutkimus: “Kenraali sanoi että se aiheuttaisi kaaoksen…. Miten me voisimme vakuuttaa kansalle että avaruusolennot eivät ole vihamielisiä kun me emme tienneet itsekään? … kenraali komensi salaisen analyysin poltettavaksi. Yksi kopio jäi tuhoamatta — Majuri Dewey Fournet ja minä näimme sen vuonna 1952.” [9]
Jos tämä pitää paikkansa, Ruppeltin lausunto viittaa siihen, että avaruusolentohypoteesi ei ollut neutraali tieteellinen ongelma joka antaa teknisten asiantuntijoiden määritettäväksi, vaan kaikkein huolestuttavin kansallisen turvallisuuden kysymys. Selvästikin Maan ulkopuolisen elämän vaikutukset politiikan suuntaviivoihin ylittivät minkä tahansa neutraalin tietellisen tutkimuksen ilmiöstä. Ei oltaisi voitu olettaa, että minkään aidon UFO-tutkimuksen löydökset voitaisiin julkistaa kansalle. USA:n ilmavoimien virallinen myöhempi tutkimus UFOista, Project Blue Book, sai UFO-tutkijoilta kritiikkiä siitä, että se jätti tarkastelematta tärkeää evidenssiä. Kaikkein tunnetuin kriitikko oli majuri Donald Keyhoe, joka kirjoitti useita kirjoja ‘lentävistä lautasista’. [10] Hänestä lopulta tuli National Investigative Committee for Aerial Phenomenonin (NICAP) johtaja, joka luotiin vuonna 1956 käynnistämään siviilitutkimukset UFOista ja painostamaan ilmavoimia tekemään läpikotaisempia tutkimuksia. Keyhoe ja NICAP työllistivät hyvämaineisia tutkijoita, insinöörejä ja entisiä upseereita rakentaessaan huomattavaa tietokantaa, joka vahvisti todellisuuden UFOista ja tuki avaruusolentohypoteesia. Huolimatta Keyhoen ja NICAPin vaivannäöstä, ilmavoimat ja valtion viralliset asenteet olivat vähätteleviä, ja jopa suosittelivat debunkkaamaan UFO-raportit kansallisen turvallisuuden nimissä.
Vuonna 1953 CIA:n järjestämä Robertsonin paneeli julkaisi Durant’n raportin, joka suositti lentävien lautasten ilmiöiden ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden pilkkaamista kansallisen turvallisuuden syistä. Reportissa luki:
“Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [11]
Valtion ja armeijan aloittama debunkkaus kulminoitui siihen, että Keyhoe ja eräät muut UFO-tutkijat totesivat, että valtion salaliitto salailee informaatiota. Keyhoen vuoden 1955 kirja, The Flying Saucer Conspiracy, kuvasi yksityiskohtaisesti sitä laajuutta jolla USA:n armeija hiljensi henkilöstöä paljastamasta sitä mitä he olivat nähneet ja piti itsellään tätä tukevaa fyysistä todistusaineistoa. [12]
Toiset UFO-tutkijat, sitä vastoin, esittivät että valtio oli ainoastaan “tyrinyt” UFO-tutkimuksensa, ja että mitään valtion salaliittoa ei ollut. Konsensus kahden UFO-tutkijoiden ryhmän välillä oli, että pitäisi antaa enemmän painoarvoa UFO-evidenssin tieteellisen meriitin määrittämiselle, jolla kumottaisiin valtion viranomaisten ja yksityishenkilöiden debunkkaustoiminnan vaikutukset. UFO-todellisuuden varmentavan datan vaikutukset julkishallinnon suuntaviivoihin ja avaruusolentohypoteesin todennäköisyys sysättäisiin johonkin tuntemattomaan tulevaan hetkeen, jolloin evidenssiä olisi riittävästi siivoamaan kaikki mahdolliset epäilykset.
Tutkimusalana ufologia keskittyi täten UFOjen fyysisen datan tieteelliseen analyysiin, ja minimoi spekulaatiot UFOjen alkuperästä ja avaruusolentohypoteesista. Tämä parhaiten näkyy kuuluisassa tri. Allen Hynekin määritelmässä, joka määritteli UFOjen tieteellisen tutkimuksen seuraavasti:
Me voimme määritellä UFOn yksinkertaisesti raportoituna havaintona kappaleesta tai valosta, joka on nähty taivaalla tai maassa, jonka ulkomuoto, kulkusuunta ja yleinen dynamiikka ja valaiseva käytös eivät viittaa loogiseen, perinteiseen selitykseen ja joka on sekä mysteeri alkuperäisille havaitsijoille että tuntematon sen jälkeen kun on suoritettu läheiset tutkimukset kaikesta saatavilla olevista tiedoista henkilöiltä, jotka ovat teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista. [13]
Johtavat ufologit kuten tri. Hynek eivät olleet vastaanottavaisia sille idealle, että valtion elimet systemaattisesti värkkäilisivät todistusaineiston parissa ja häiritsisivät henkilöitä hiljaisiksi. Kaikki valtion ‘salailu’ rajoittui hiljaisuuden ylläpitoon todisteista, jotka varmentaisivat UFOt, eikä virallisen UFO-aiheesta tehdyn tutkimuksen sikailun myöntämiseen. Näin valtion ‘salailu’ tai ‘tyriminen’, ufologien mukaan, voitaisiin ohittaa yksityiskohtaisemmilla tieteellisillä tutkimuksilla.
Se näkemys, että oli olemassa ‘kova’ salailu systemaattisen todistusaineiston peukaloinnin ja silminnäkijöiden häiritsemisen muodossa dystooppisten turvallisuustekijöiden takia, on sivuutettu. Idea ‘kovasta salailusta’ vakavasti söisi tieteellisen menetelmän uskottavuutta, jota ufologit ajavat totuuteen kiinni pääsemiseksi. Ottaen huomioon, että johtavat ufologit olivat tieteilijöitä, joiden taustat olivat insinöörityössä, astronomiassa, meteorologiassa, fysiikassa ja/tai kuva-analyysissa, jotka olivat ”teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista”, ‘kovan salailun’ idea sivuutettiin salaliittoteoriana vailla todisteita. [14] Tämän seurauksena ei kumpikaan, UFO-data joka osoitti Maan ulkopuolisen elämän olevan olemassa taikka todisteet korkean tason valtion salailusta kansallisen turvallisuuden nimissä, tulisi keskustelun aiheiksi mitä niiden vaikutuksiin politiikan suuntaviivoihin tulee.
Ufologia tutkimusalana ei ollut vastaanottavainen analyyseille Maan ulkopuolisen elämän politiikan suuntaviivoille aikaansaamista vaikutuksista, joita pidettiin ennenaikaisina ja liian spekulatiivisina. Sen sijaan useita ad hoc politiikan linjausten toimenpiteitä otettiin käyttöön koskien valtion virkamiesten ja massamedian briiffauksia puhuttaessa tarpeesta vakavalle tieteelliselle UFO-tutkimukselle ottaen huomioon todisteiden laatu. Tämä asenne ei viranomaisilla eikä yksityistahoilla ole sanottavasti muuttunut yli 60-vuotisen UFO-tutkimuksen aikana. Parhaiten se käy ilmi dokumenteista kuten “The Best Available Evidence”, joka kiersi Laurence Rockefellerin luottamuksellisessa linjausaloitteessa jolla briiffata Clintonin hallintoa UFOista 1990-luvun alussa. [15] Vähän myöhemmin National Press Clubilla pidetty lehdistötilaisuus Washington DC:ssa, jota entinen Arizonan kuvernööri Fife Symington veti, keskittyi yksinomaan asiantuntijalausuntoihin UFO-havainnoista. [16] Symington ja järjestäjät jättivät avaruusolentohypoteesin tarkoituksella pois keskusteluista.
Brookingsin raportti ja Maan ulkopuolisen elämän vaikutus politiikan linjauksiin
Vaikka ufologit pidättäytyivät analysoimasta Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikan suuntaviivoihin, virallisia dokumentteja alkoi hiljalleen tulla julkisuuteen jossa sellaisia vaikutuksia kuvattiin. Epäilemättä kaikkein tärkein julkisuuteen noussut dokumentti on vuoden 1961 Brookings Instituten tutkimus, jonka NASA oli antanut toimeksi Yhdysvaltain kongressin puolesta. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookingsin raportti käytti useita lukuja käsittelemään Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikkaan. Brookingsin raportti toimitettiin USA:n kongressille huhtikuussa 1961, ja se kuvasi sitä potentiaalia joka Maan ulkopuolisen elämän tai ‘artifaktien’ löytämisellä on läheisiltä planeetoilta. Raportissa lukee:
Vaikka kasvokkain kohtaaminen sen (Maan ulkopuoleinen elämä) kanssa ei tapahdukaan seuraavaan 20 vuoteen; johonkin toiseen ajankohtaan näiden elämänmuotojen jättämät artifaktit saattavat mahdollisesti tulla meidän löytämiksi avaruustoimissamme Kuussa, Marsissa tai Venuksella. [17]
Raportti kuvasi yhteiskunnallisten reaktioiden arvaamattomuutta Maan ulkopuoleisten artifaktien löytämiseen:
Todisteita sen (Maan ulkopuolisen) olemassaolosta saattaa löytyä myös artifakteista, joita on jätetty Kuuhun tai muille planeetoille. Vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomat, mutta ne vaihtelisivat perustavanlaatuisella tavalla eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien eri ryhmien välillä; kriittinen tekijä tulisi olemaan kommunikaation luonne meidän ja muiden olentojen välillä. [18]
Raportti mainitsi myös, että tuhoisat yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat myös mahdollisesti seurausta kontaktista teknologisesti kehittyneemmän Maan ulkopuolisen yhteisön kanssa:
Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [19]
Brookingsin raportti jatkoi ottamalla esiin mahdollisuuden pidättää kansalta minkäänlainen julistus Maan ulkopuolisesta elämästä tai artifakteista kansallisen turvallisuuden syistä: “Miten voitaisiin sellainen informaatio, missä olosuhteissa, esittää tai evätä kansalta?” [20] Merkittävää on, että Brookingsin raportti huomautti, että “kaikista ryhmistä tieteentekijät ja insinöörit voivat mennä eniten hajalle suhteellisen ylivoimaisten olentojen löytämisestä, sillä nämä ammatit liittyvät selvästikin mestaruuteen luonnosta.” [21]
Brookingsin raportti esittää ensimmäisen virallisen Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytämisestä politiikan suuntaviivoille aiheutuvien vaikutusten analyysin. Raportti vahvistaa yhteiskunnallisten vasteiden arvaamattomuuden ympäri maailman, ja nostaa esiin mahdollisuuden yhteiskunnan romahtamiselle. Selvä lopputulos on, että Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytäminen olisi äärimmäinen kansallisen turvallisuuden huolenaihe. Lisäksi Brookingsin raportti viittasi mahdollisesti haluttavana pitää kansalta poissa mikä tahansa löydös koskien Maan ulkopuolista elämää ja/tai artifakteja kansallisen turvallisuuden nimissä. On huomautettava, että Brookingsin raportti itsessään, vaikka se ei ole salaiseksi luokiteltu, mystisesti pysyi poissa kansalta kunnes vuonna 1993 se löytyi Kansallisarkistosta Arkansasin Little Rockista. [22] Brookingsin raportin johtopäätökset ja sen saatavilla olemattomuus yli 30 vuoden ajan auttavat päättelemään, että virallisesti oli käynnissä yritys hiljentää keskustelu Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista politiikan suuntaviivoihin.
Brookingsin raportti yhdessä Durant’n raportin kanssa teki mahdolliseksi identifioida kymmenen merkittävää poliittisten linjausten kysymystä koskien Maan ulkopuolista elämää, jotka nostetaan esiin näissä virallisissa dokumenteissa:
- Onko Maan ulkopuolisen elämän virallinen salaaminen oikeutettua kansallisen turvallisuuden nimissä?
- Missä määrin virallinen Maan ulkopuolisen elämän paljastaminen epävakauttaisi globaalia yhteiskuntaa?
- Mitkä Amerikan ja globaalin yhteiskunnan osiot vaikuttuisivat eniten Maan ulkopuolisen elämän paljastamisesta?
- Missä määrin ovat psykologisen sodankäynnin työkalut kuten debunkkaus ja silminnäkijöiden mustamaalaaminen tarpeellisia käyttää Amerikan ja maailman kansaan vähentämään datan vakavuutta koskien UFOja ja Maan ulkopuolista elämää?
- Missä määrin massamediaa käytetään edistämään Maan ulkopuolisen elämän salaamista?
- Mikä on perustuslain kanta salaisiin presidentin päiväkäskyihin koskien Maan ulkopuolista elämää?
- Missä määrin kansan ‘oikeus tietää’ vaikuttaa virallisiin yrityksiin rajoittaa informaatiota Maan ulkopuolisesta elämästä perustuen ‘oikeuteen tietää’?
- Missä määrin informaation salaamiseen Maan ulkopuolisesta elämästä liittyisi julmia kansallisen turvallisuuden toimenpiteitä?
- Missä määrin tulisi jakaa kansalle tieteellisiä periaatteita tai teknologioita, jotka ovat peräisin Maan ulkopuoliselta elämältä?
- Tulisiko politiikan Maan ulkopuolista elämää tai teknologioita koskettavien linjauspäätösten olla tehty kansalta piilossa pidetyissä, salaa nimitetyissä komiteoissa vai tulisiko ne tehdä läpinäkyviksi erittäin näkyvässä julkisessa prosessissa?
Nämä politiikan linjakysymykset ja ongelmat, joihin ne ottavat kantaa, nousevat esiin suoraan virallisesti toteutetuista tutkimuksista, Durant’n raportista ja Brookingsin raportista. Näihin liittyvät politiikan linjakysymykset eivät vaadi Maan ulkopuolisen elämän todellisuuden vahvistavan datan hyväksymistä, ainoastaan mahdollisuuden sille että Maan ulkopuolista elämää on olemassa.
Tämän seurauksena on tärkeä tarve systemaattisesti tutkia sellaisia politiikan linjakysymyksiä käyttäen useiden tieteenalojen lähestymistapoja, jotka ottavat mukaan sekä kvantitatiiviset että kvalitatiiviset menetelmät käsitellä julkisesti saatavilla olevaa todistusaineistoa Maan ulkopuolisesta elämästä ja UFOista. Tämä tulee toteuttaa tavalla, joka tyydyttää kaksi valitsijakuntaa, jotka vahvasti eroavat mielipiteiltään siitä onko jo saatu minimimäärä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovaa todistusaineistoa. Ensimmäisessä valitsijakunnassa on ihmisiä ja ryhmiä jotka eivät hyväksy, että normaalille skeptikolle ollaan saatu tarpeeksi todisteita osottamaan Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo. Nimekkäisiin esimerkkeihin kuuluu SETIn tukijoita, jotka esittävät että mahdollisuus Maan ulkopuoliselle elämälle on riittävä oikeuttamaan investoinnit kalliisiin laitteisiin joilla etsiä todisteita radiolähetyksistä. Sellaiset yksilöt ja ryhmät suurelta osin hyväksyvät Frank Draken ja hänen SETI-kollegoidensa pioneerityön heidän laskiessaan todennäköisyyksiä Maan ulkopuolisen elämän olemassaololle Linnunradalla. [23] Kuitenkin monet SETI-mieliset avoimesti haastavat kyseenalaistavat esitetyt todisteet, joita UFO-tutkijat ovat tuoneet eteemme Maan ulkopuolisen elämän todistukseksi. [24]
Toinen valitsijakunta on henkilöitä ja yksilöitä, joiden mielestä minimimäärä todisteita on saavutettu, mutta että kansa ja monet tieteilijät eivät ole niistä tietoisia. Tämä ryhmä uskoo, että tarvitaan silmät avaavia koulutusohjelmia valistamaan kansaa saatavilla olevista todisteist, joista suurin osa on sivuutettu massamediassa, yliopistoissa ja julkishallinnossa. Vielä tärkeämpänä tämä toinen vaalipiiri esittää, että politiikan suuntaviivojen analyysi tulee edistyä käyttäen saatavilla olevia todisteita.
Eksopolitiikka ja politiikan linjaukset Maan ulkopuolisesta elämästä
Historiallisesti on ollut useita yrityksiä ottaa kantaa keskeisiin politiikan linjakysymyksiin koskien todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä riittämättömien virallisten tutkimusten ja valtion UFO-todisteiden salailun perspektiivistä. [25] Nämä politiikan linjauskysymykset ovat syntyneet ad hoc -tyyliin ehdotettujen tai käynnissä olevien UFO-tutkimusten kontekstissa ilman minkäänlaista pyrkimystä systemaattisesti ratkaista näitä ongelmia. [26] Tämä on pääosin johtanut UFO-tutkijoiden yrityksiin saada kansallisvaltioiden hallitukset aloittamaan viralliset tutkimukset ja luomaan tarpeelliset valtiolliset elimet joilla suorittaa tämä tehtävä. Esimerkki tästä on vuoden 1978 YK:n yleiskokous, jossa piti perustaa YK:n virasto tutkimaan UFO-raportteja ja mahdollista Maan ulkopuolista elämää. [27] Vaikka tilaisuutta ylistettiin UFO-tutkijoiden keskuudessa suurena saavutuksena, tähän päivään asti YK ei ole toimeenpannut tätä päätöstä, eikä tehnyt mitään tutkiakseen politiikan linjakysymyksiä todisteisiin liittyen. Tämän seurauksena aivan viime päiviin asti ei ole ollut mitään systemaattista tutkimusta politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. ‘Eksopolitiikkaa’ on ehdotettu erilliseksi tieteenalaksi jolla pyrkiä tarjoamaan sellainen systemaattinen tutkimus.
Ensimmäinen viittaus ‘eksopolitiikkaan’ omana lähestymistapanaan tutkia politiikan linjakysymyksiä liittyen Maan ulkopuoliseen elämään esiintyi Alfred Webren vuoden 2000 käänteentekevässä tutkielmassa, jossa hän kirjoitti:
Yksikään valtavirran poliitikko ei ole määritellyt Maan ulkopuolista läsnäoloa nyt tehtävän politiikan tai sen suuntaviivojen kysymykseksi. Mikään merkittävä määrä kansalaisia mistään Maan valtiosta ei ole liikkeellä kutsumassa heidän paikallispoliitikkojaan tai poliittista prosessiaan mukaan ottamaan yhteyttä Maan ulkopuoliseen läsnäoloon, tai tutkimaan sitä, tai edes tunnustamaan sitä virallisesti… Eksopolitiikka on perustavanlaatuinen organisoiva, välittävä, sosiaalinen ja hallinnollinen prosessi planeettainvälisessä ja ulottuvuuksienvälisessä avaruudessamme. [28]
Tarve systemaattiselle keskustelulle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää perustamalla uusi tieteenala nimeltään ‘eksopolitiikka’ esitettiin muodollisemmin tammikuun 2003 tutkielmassa, jossa esitin että evidenssi Maan ulkopuolisesta elämästä:
… johtaisi uuden valtiotieteen alan syntyyn, ‘eksopolitiikka’, joka voidaan määritellä linjakysymysdebattina koskien valtion ja populaation valintoja, jotka ne joutuvat tekemään luonnostellessaan ja toteuttaessaan lainsäädännöllisiä ja poliittisia vasteita avaruusolentojen läsnäololle ihmisten yhteiskunnassa.” [29]
Tuoreemmalti on ehdotettu erästä määritelmää auttaa paremmin muotoilemaan eksopoliittista tutkimusta:
“Eksopolitiikka on Maan ulkopuoliseen elämään liittyvien poliittisten toimijoiden, instituutioiden ja prosessien tutkimusta.” [30]
Tämän määritelmän etu on, että se tekee mahdolliseksi eksopoliittisen keskustelun politiikan suuntaviivoista ilman että välttämättä hyväksytään sitä, että Maan ulkopuolista elämään on löydetty ja/tai että se on salattu kansallisen turvallisuuden syistä. Tämä auttaa vastaamaan kritiikkiin siitä, että eksopolitiikka tekee a priori oletuksia siitä, että Maan ulkopuolinen elämä on olemassa, mikä saattaa olla osoitettu eksopolitiikan vaihtoehtoisille määritelmille. Joten, esimerkiksi, Brookingsin raporttia voidaan lainata dokumenttina, joka esittää useita eksopoliittisia lausuntoja koskien politiikan suuntaviivojen vaikutuksia Maan ulkopuoliseen elämään, ilman että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän todellisuus. Samalla tavoin SETIn tutkijat, jotka spekuloivat protokollista joilla käsitellä kontaktia avaruusolentojen kanssa, analysoivat implisiittisesti eksopoliittisia teemoja. [31]
Useimmat eksopolitiikan tukijat hyväksyvät, että Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on mitä suurimmassa määrin osoitettu laajalla ja jatkuvasti kasvavalla todisteiden määrällä, joita silminnäkijät, tietovuotajat, tieteentekijät, ”kokijat” ja vuodetut valtion dokumentit ovat pinonneet viimeisen 60 vuoden ajan. Tämän seurauksena useimmat eksopoliittisen analyysin edistäjät väittävät, että on viimein aika keskittyä julkishallinnon linjauksiin näissä kerääntyneissä todisteissa. Tämä näkyy esimerkiksi Paul Hellyerin, entisen Kanadan puolustusministerin, tapauksessa, joka on puhunut useissa eksopoliittisissa tapahtumissa siitä hän kuvaa erääksi “kaikkein perustavanlaatuisimmista linjakysymyksistä johon tulee ottaa kantaa.” [32]
Vaihtoehtoisesti on mahdollista, kuten jo mainittiin, analysoida Maan ulkopuolisen elämän polittiset aspekteja ilman, että hyväksytään Maan ulkopuolista elämää tukevat todisteet. Vaikka eksopoliittinen analyysi usein alkaa Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien todellisuuden osoittavan todistusaineiston uskottavuuden hyväksynnällä, eksopolitiikka ei vaadi sellaista hyväksyntää vaadittavana ehtona. Riittävä ehto eksopoliittiselle tutkimukselle on, että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudella olevan merkittäviä vaikutuksia politiikan suunaan.
Suurin osa eksopoliittisista analyytikoista asettaa vastakkain heidän lähestymistapansa ufologien kanssa, jotka edelleen kannattavat sitä, että kerätään enemmän todisteita joilla esittää tieteellinen argumentti vankkumattomille skeptikoille, että UFOt ovat tosia ja että avaruusolentohypoteesi on legitiimi tieteellisen tarkastelun aihe. Eksopolitiikan analyytikot tulevat päätelmään, että iso osa UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvästä skeptisismistä siirtyy tuon käsitteellisen rajan yli, joka on objektiivisen kritisismin ja debunkkauksen välillä. [33] Tämä on johtanut väitteisiin, että kriitikoiden ufologiaa ja eksopolitiikkaa kohtaan esittämä kritiikki johtuu osittain Durant’n raportin suosittelemasta debunkkauksesta ja naurunalaiseksi saattamisesta. Lyhyesti, Maan ulkopuolista elämää koskettavien politiikan linjakysymysten debatointi on itsessään debunkkauksen kohteena, mikä käy ilmi Brookingsin raportin ja sen löydösten 30 vuoden salailusta. Tämä on estänyt eksopolitiikan alan kehittämistä yli viiden vuosikymmenen ajan, siitä lähtien kun UFO-tutkimus alkoi vuonna 1947.
Pyrkimys tuoda Maan ulkopuolisesta elämästä keskusteleminen politiikkaan on johtanut monenlaiseen debattiin ja halooseen. Eksopolitiikan tukijat ovat joutuneet kovan kritiikin kohteiksi ehdottaessaan vakavaa linjakysymyskeskustelua olemassaolevasta todistusaineistosta. Monet ‘ufologit’ pysyvät erittäin kriittisinä eksopolitiikkaa kohtaan nousevana tieteenalana, joka käsittelee Maan ulkopuolisen elämän poliittisia linjaukysymyksiä. Ufologeilla ja muilla skeptikoilla on vaikeuksia käsittää sitä, että eksopolitiikka on legitiimin akateemisen tutkimusalan edelläkävijä, jonka voidaan odottaa lopulta tuotavan jokaiseen suureen yliopistoon systemaattista valtiotieteellistä tutkimusta varten. Eksopolitiikan kriitikot usein tuppaavat keskittymään joihinkin eksopoliittisen ajattelun pioneerien metodeihin ja ideoihin, sen sijaan että identifioitaisiin niitä meriittejä joilla rajata konseptuaalisesti akateeminen lähestymistapa politiikan suuntaviivojen tutkimukseen koskien Maan ulkopuolista elämää. [34]
Eksopolitiikka tieteiden ykkösvalintana
Nykyinen historiallinen tilanne on jonkinverran analoginen 1800-lukuun, jolloin oli paljon keskustelua siitä miten valmistella henkilöitä tutkimaan politiikan linjakysymyksiä koskien kansainvälisen diplomatian uraa, poliittista uraa ja/tai yliopisto-opettajan uraa. Aristokraattiluokasta vedetyt herrasmiehet muodostivat uniikin amatööritutkijoiden joukon, joka painotti klassisia aineita parhaimpana valmisteluna politiikan kysymyksiin. He suosittelivat lukea teoksia historiankirjoittajilta kuten Cicero, Josephus, Herodotus, Thucydides ja muutama muu; ja opiskella latinaa, klassista kreikkaa tai samanlaista muinaista kieltä. [35] Amatööriherrasmiestutkijat, kuten heitä on kuvattu, omistivat ylenpalttiset määrät vapaa-aikaa politiikan linjakysymysten tutkimuksille, ja he kritisoivat niitä jotka vaativat rahat takaisin opinnoistaan. Siitä huolimatta suurimmaksi osaksi monien yliopistojen historianlaitosten perua, valtiotiede alkoi syntyä 1860-luvulla; laitoksilla oli palkkaa saavia ammattilaisia, joilla oli koulutus politiikan tutkimuksen ja pedagogian uusimmista metodeista. [36] Poliittinen tiede kehittyi akateemisena alana, sillä se tyydytti funktionaalisen tarpeen: tarve oli systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja sitä miten henkilöt voisivat saada ammatillisen koulutuksen näiden käsittelyyn.
Valtiotiede on nyt ykkösvalinta alaksi niille, jotka haluavat systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja saada ammatillinen koulutus näiden parissa. Samalla tavoin eksopolitiikka tulee olemaan ykkösvalinta niille, jotka haluavat tutkia Maan ulkopuoliseen elämään liittyviä politiikan linjakysymyksiä, sillä se myös tyydyttää funktionaalista tarvetta. Tämä funktionaalinen tarve on ymmärtää miten Maan ulkopuolinen elämä vaikuttaa politiikkaan ja ammatillisesti kouluttaa henkilöitä käsittelemään näitä kysymyksiä. Eksopolitiikka tullaan ensin perustamaan valtiotieteiden laitoksille legitiimiksi alakseen, niinkuin nyt meillä on ‘kansainvälinen politiikka’, ‘ulkopolitiikka’, ‘vertaileva politiikka’, ‘poliittinen taloustiede’, jne. Sellaisten akateemisten tutkimusten esiaste on Exopolitics Certification Program, joka on luotu Exopolitics Instituten laitoksen avulla. [37] Lopulta eksopolitiikka tulee syntymään omaksi erilliseksi laitoksekseen, jolla on alojen välinen fokus poliittisten linjakysymysten parissa koskien ei ainoastaan valtiotiedettä, mutta myös eksotiedettä, eksouskontoa, eksodiplomatiaa, jne.
Debunkkaajat, ufologit, SETI-tutkijat ja muut eksopolitiikan kriitikot ovat huonoja historian opiskelijoita, kun eivät ole havainneet miten akateemiset tutkimusalat ja alateemat kehittyvät tyydyttämään funktionaalisia tarpeita. Sellaiset henkilöt ovat harhautuneet, kun eivät ole nähneet miten eksopolitiikka tulee täyttämään funktionaalisen tarpeen systemaattiselle tutkimukselle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. Sanan ’eksopolitiikka’ valinnalla edustamaan tätä syntyvää akateemista tutkimusalaa on pitkäaikainen strateginen arvo johtuen sen tyydyttämästä funktionaalisesta tarpeesta. Lisäksi eksopolitiikka on ykkösvalinta termiksi käsittelemään aiemmin mainittuja politiikan linjakysymyksiä sekä muita, jotka syntyvät dokumenteista ja todisteista koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita.
Sekä ufologia että SETI muuttuvat redundanteiksi tutkimuskohteina, sillä niiden palvelemat funktionaaliset tarpeet nopeasti tyydyttyvät kun Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo hyväksytään. UFO-todellisuus tulee olemaan tylsä heti kun he on julkisesti tunnustettu ‘Maan ulkopuoliseksi’, ‘ulottuvuuksienväliseksi’ tai ‘ekstratemporaaliseksi’ alkuperältään. UFOt joiden alkuperä on tähdissä eivät enää ole ainutlaatuinen konseptuaalinen kategoria tunnistamattomia lentäviä esineitä, vaan ne tunnustetaan Maan ulkopuolisina kulkuvälineinä (extraterrestrial vehicles, ETVs). Samalla tavoin jatkuva ponnistelu “Maan ulkopuolisen älyn etsimiseksi” muuttuu myös redundantiksi. Maan ulkopuolisen elämän olemassaolon määrittämisen tarve radiokommunikaatiosta lakkaa heti kun sellaisen elämän olemassaolo on varmistettu.
Ufologian ja SETIn pariin omistautuneet missaavat suuren mahdollisuuden antaa oman panoksensa legitiimien konseptuaalisten parametrien määrittämiselle eksopolitiikan tutkimusalaan. Molempien tutkimusalojen asiantuntijat voivat avittaa selkiyttämään politiikan linjakysymyksiä ilmiöstä, josta he ovat kiinnostuneita. Eksopolitiikka on tullut tänne jäädäkseen tieteiden ykkösvalintana, kun halutaan ymmärtää Maan ulkopuolista elämää koskevia politiikan linjakysymyksiä. Eksopolitiikka uutena tiedon alueena tulee mullistamaan akateemisen tutkimuksen ja maailman sellaisena kuin me sen tunnemme. Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.
Viitteet
[1] Paljon kiitoksia Dana Tomasinalle tekstin oikoluvusta.
[2] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” in First Contact: The Search for Extraterrestrial Intelligence, eds. Ben Bova & Byron Preiss (Bryon Preiss, 1991) 115-17.
[3] Kardashev, N. S. ”Transmission of Information by Extraterrestrial Civilizations,” Soviet Astronomy, 8:2 (1964) 217-21.
[4] Letter From General N.F. Twining to Commanding General, Army Air Forces, 23 September 1947, saatavilla verkossa: http://everything2.com/index.pl?node_id=679398
[5] Entisten armeijan ja valtion viranomaisten UFO-kommentteja koskien kts. Don Berliner, Marie Galbraith & Antonio Huneus, UFO Briefing Document: The Best Available Evidence (UFO Research Coalition, 1995) 153-208.
[6] Kts. Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001). verkkosivu: www.disclosureproject.com
[7] Ranskan UFO-tiedot verkossa: http://www.cnes-geipan.fr . Britannian puolustusministeriön UFO-tiedot verkossa: http://tinyurl.com/5jm398
[8] Yksityiskohtainen analyysi siitä mitä tapahtui “Tilanteen arvioinnissa”, kts. Michael Swords, “Project Sign & Estimate of the Situation,” Journal of UFO Studies, 7. verkossa: http://www.ufoscience.org/history/swords.pdf
[9] Donald Keyhoe, Aliens from Space (Signet Books, 1973) 14.
[10] Donald Keyhoen ensimmäinen kirja oli The Flying Saucers are Real (Fawcett Gold Medal, 1950).
[11] Lainattu Robertsonin Paneelin verkkoversiosta: http://www.cufon.org/cufon/robertdod.htm
[12] Donald Keyhoe, The Flying Saucer Conspiracy (Henry Holt & Co. 1955).
[13] Allen Hynek, The UFO Experience: A Scientific Inquiry (Henry Regnery Company, 1972), 10.
[14] Allen Hynek, The UFO Experience, 10.
[15] Kts. Don Berliner, et al., UFO Briefing Document.
[16] Marraskuun 12. päivän 2007 lehdistön käsittelyä National Press Club Conference on UFO -tilaisuudesta löytyy: http://cficoverage.wordpress.com/
[17] Brookingsin raportti, 215. Tiivistelmä raportista löytyy: http://www.enterprisemission.com/brooking.html
[18] Brookings Report, 215.
[19] Brookings Report, 215.
[20] Brookings Report, 215.
[21] Brookings Report, 225.
[22] Kts. Richard Hoagland & Mike Bara, Dark Mission: The Secret History of NASA (Feral House, 2007) 81.
[23] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” teoksessa First Contact, eds. Bova & Preiss, 115-17.
[24] Kts. Isaac Asimov, “Terrestrial Intelligence,” & Arthur C. Clarke, “Where Art They” teoksessa First Contact, eds., Bova and Preiss, 29 & 310.
[25] Kts. Donald Keyhoe, Aliens from Space.
[26] Evoluutionäkökulman käsittelyä politiikan linjakysymyksiin liittyen Maan ulkopuoliseen elämään, kts. Michael Salla, “The History of Exopolitics: Evolving Political Approaches to UFOs and the Extraterrestrial Hypothesis” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1.htm .
[27] Kts. UN General Assembly Decision 33/426, 1978 . Verkossa: http://www.ufoevidence.org/documents/doc902.htm
[28] Ensin julkaistu kesäkuussa 2000 ja uudelleenjulkaistu Exopolitics Journal 2:2 (2007): 142-50. http://exopoliticsjournal.com/vol-2/vol-2-2-Exp-Webre.htm
[29] Kts., Michael Salla, “The Need for Exopolitics, Implications of Extraterrestrial Conspiracy Theories for Policy Makers and Global Peace,” www.Exopolitics.Org (January 2003): http://exopolitics.org/Study-Paper1.htm . Tutkielma julkaistu ensimmäisenä kappaleena kirjassa Exopolitics: Political Implications of Extraterrestrial Life (Dandelion Books, 2004).
[30] Tämä on uusittu versio standardimääritelmästä, jota ehdotin tutkielmassani vuonna 2005, ”The History of Exopolitics” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17.
[31] Kts. Michael Michaud, “A Unique Moment in Human History,” in First Contact, eds., Bova and Preiss, 243-61.
[32] Kts. Michael Salla, “Using Space Weapons Against ET Civilizations,” Nexus Magazine 14:2 (2006). Verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-10.htm .
[33] Kts. Michael Salla, Corso’s Critics ”Colonel Philip Corso and his Critics: Crossing the Rubicon between Objective Criticism and Debunking” – Osat 1 & 2 Exopolitics Journal 1:2 & 1:3 Saatavilla verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2.htm & http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-3.htm .
[34] Kts. esim. Kevin Randle, Exopolitics, verkossa: http://kevinrandle.blogspot.com/2005/11/exopolitics.html
[35] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf
[36] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf
[37] Kts: http://exopoliticsinstitute.org/certificates/
Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal
