Niille meistä, jotka ovat eläneet koko UFO-ilmiöiden syklin, voin suositella John Greerin kirjaa “The Archdruid”. Kirjan sisällöstä on lyhennelmä hänen postauksessaan.
Greer on erinomainen analyytikko, ja hänen tietonsa ovat ensyklopediamaiset. Tuloksena on kirja, joka (ja kuten hän itse kuvaa) “onnistuu uskomattomalla tavalla suututtamaan UFO-kiistan molemmat osapuolet. Sen se teki yksinkertaisesti siirtämällä sivuun kansanperinteen, joka on kasautunut pseudoskeptikkojen ja UFO-fanaatikkojen niskoille.”
Kovinkaan usein kirja ei kykene muuttmaan ihmisen maailmankuvaa, mutta tällä kirjalla oli muutama hyvä pointti. Greer on täysin oikeassa huomatessaan että UFO-ilmiöt ovat auttaneet ”pseudoskeptisen debunkkauksen” lisääntymisessä.
Eräs ongelmista Greerin mukaan on disinformaatio, joka tarkoittaa tarkoituksellista tiedonvääristelyä ja datan väärin esittämistä. Se on jotain joka on tärkeässä asemassa kun käsittelemme ilmiöitä jotka eivät ole laboratorio-olosuhteissa havaittuja. Mutta tiedemiehillä ei ole koulutusta eikä kokemusta erottaa disinformaatio oikeasta tiedosta tai kuinka käsitellä disinformaatiota. He ovat helppoja uhreja sen vaikutuksille. Tätä käsitellään Greerin kirjassa erinomaisesti.
Toinen Greerin esiinottama pointti on kuinka UFO-keskustelu on suunnattu käyttäen tiettyjä näkökulmia tiedonhankinnassa (epistemologinen probleema). UFOja ulkoavaruudesta tulleina pitävät ovat käyttäneet retorisia metodeja, debunkkaajat ovat käyttäneet pääosin tieteellisiä metodeja. Greer oikealla tavalla panee merkille, että näiden kahden metodin välillä on suuri kuilu. Tiede yrittää määrittää teorian oikeaksi falsifioimalla, ja jo yksi koe joka tarjoaa evidenssiä teoriaa vastaan tuhoaa sen. Retoriikka taas yrittää tukea teoriaa kasaamalla positiivisia tuloksia ja sivuuttamalla negatiivisia. Mutta kun yritämme keskustella UFOista, debinkkaajat ovat epäsuotuisassa asemassa sillä heidän täytyy todistaa että KAIKKI HAVAINNOT ovat illuusiota, väärennöksiä tai tunnettuja lentäviä esineitä. Se ei voi toimia.
Joten jos joku sanoo että taivaalla on ollut omituisia valoja, on typerää kuvitella tiedemiehen velvollisuudeksi automaattisesti vähätellä ilmiö sanomalla että se oli vain planeetta Venus tai jotain samanlaista. Se ei tarkoita että meidän täytyisi väistyä pseudotieteellisen tsunamin tieltä, mutta tiede menettää uskottavuutensa jos se jatkaa toimimista automaattisella ”debunkkausmoodilla”. (Lue vaikka tämä Paulan postaus). Ja jos tiede menettää uskottavuutensa, tulee yhä vaikeammaksi tuhota selkeästi vääriä väittämiä, esimerkiksi kylmäfuusiosta.
Epistemologiset ongelmat, jotka Greer ottaa esiin, ovat perustavanlaatuisia ja tärkeitä. Oletetaan esimerkiksi että ulkoavaruudessa on sivilisaatioita, ja että niihin olisi mahdollisuus saada yhteys, olisiko tieteellinen metodi sopiva niiden tutkimiseen? Tuskin, ainakaan triviaalin tason ulkopuolella. Jopa oman lajimme käyttäytymisen tutkiminen — jonka me tiedämme olevan olemassa — osoittautuu uskotmattoman vaikeaksi ja helposti disinformaatiokampanjoiden vesittämäksi, kuten tapahtui “The Limits to Growth” -tutkimukselle vuonna 1972 ja tapahtuu nyt ilmastotieteelle.
Moderni tiede syntyi planeettojen liikkeistä ja kaikenlaisten matemaattisten ongelmien ratkaisemisesta. Mutta ajan kanssa olemme havainneet kuinka uskomattoman monimutkainen universumi onkaan. Ajattele vaikka tätä: meillä on hyviä malleja jotka kertovat kuinka ihmisten toiminta muuttaa ilmastoa. Mutta meillä ei ole hyviä malleja kertomaan meille kuinka vakuuttaa ihmiskunta siitä että on elintärkeää lopettaa niiden asioiden tekeminen jotka ilmastonmuutoksen aiheuttavat. Selkeästi jotain menee ohi ja jotain erittäin tärkeää, jota tieteellinen metodi ei vielä ole käsitellyt. UFO-ilmiöiden tarina on muistutus että meidän tarvitsee, kuten aina, mennä vanhojen paradigmojen ulkopuolelle.
(Lähde : cassandralegacy.blogspot.fr)
