Avainsana-arkisto: FBI

SEC:n haastattelun mukaan Firmagen bisnekset ovat persiillään

kirjoittaneet Jack Brewer ja Erica Lukes

Joseph Firmagen johtaman ManyOne-yhtiön entisen työntekijän haastattelupöytäkirja vuodelta 2017, joka tehtiin osana Securities and Exchange Commissionin (SEC) käynnistämää tutkimusta, kertoo tarinan jatkuvasta taloudellisesta vajeesta, kyseenalaisista pääoman hallintamenetelmistä ja mahdollisille sijoittajille annetuista luvuista. Expanding Frontiers Research (EFR) sai pöytäkirjan haltuunsa SEC:lle ja FBI:lle tekemiensä FOIA-pyyntöjen (Freedom of Information Act) yhteydessä. Tietoja haettiin Firmagen ylläpitämistä yrityksistä, ja Firmage tunnetaan UFO-alakulttuurin piirissä jo pitkään harjoittamistaan tempauksista ja viimeaikaisesta ilmoituksestaan ryhtyä Yhdysvaltain presidenttiehdokkaaksi.

ManyOnen entisen työntekijän, jolla oli haastattelussa mukanaan oikeudellinen neuvonantaja, nimi salattiin, koska se on FOIA:n nojalla vapautettu tietojen julkistamisesta. Todistaja ilmoitti työskennelleensä ManyOnen palveluksessa noin 18 kuukautta kesäkuusta 2012 alkaen. Haastattelija, jonka nimi myös salattiin, suoritti tutkimuksen SEC:n Salt Laken aluetoimiston puolesta.


Lataa tiedostot:

Transkriptio: Manyone Networks LLC

Manyonen SEC-istunto

Manyonen FBI-tutkimus

Kiviatin valitus


Maaliskuussa 2018 Joseph Firmagen LinkedIn-tilillä julkaistussa viestissä todettiin, että SEC ilmoitti hänelle, että ManyOne, LLC:tä koskeva tutkimus oli saatu päätökseen eikä valvontatoimia suositella. Myöhemmin tehdyllä FOIA-pyynnöllä saatiin tammikuun 2018 kirje ”ei täytäntöönpanotoimia” ja vahvistettiin, että LinkedIn-postaus pitää paikkansa.

SEC:n vuoden 2017 haastattelu ja FOIA:n kautta saatu vuoden 2018 kirje ”ei täytäntöönpanotoimia”:

EFR otti yhteyttä Joseph Firmageen ja tarjosi hänelle tilaisuutta kommentoida asiaa mahdollista sisällyttämistä varten tähän blogikirjoitukseen. Hän ei vastannut välittömästi.

SEC:n heinäkuussa 2022 antamassa alkuperäisessä FOIA-vastauksessa ilmoitettiin, että ManyOne, LLC:tä koskevassa tutkimuksessa oli runsaasti tietoja, jotka mahdollisesti vastaavat ManyOne, LLC:tä koskevaan tutkimukseen. SEC ilmoitti EFR:lle noin 138 laatikollista paperilla ja sähköisesti säilytettäviä asiakirjoja. Aineiston etsimiseen ja käsittelyyn arvioitiin kuluvan jopa 1500 tuntia. Myöhemmin EFR supisti pyynnön soveltamisalaa siten, että se koski ainoastaan tutkinnan aikana tehtyjen haastattelujen pöytäkirjoja ja niistä mahdollisesti laadittuja raportteja. Laajuuden supistaminen johti haastattelupöytäkirjan saamiseen, joka julkaistiin SEC:n 30. tammikuuta 2023 antamassa väliaikaisessa vastauksessa, jossa todettiin, että se ”neuvottelee edelleen muiden SEC:n työntekijöiden kanssa lisätiedoista, jotka voivat vastata pyyntöönne”.

Firmagen korporaatiot

ManyOne oli vuonna 2011 perustettu LLC, jota johti Joseph Firmage. Sen uskottiin usein työskentelevän internet-teknologian kehittämiseksi jossakin ominaisuudessa. Tarkempi kuvaus voisi kuitenkin viitata siihen, että ManyOne oli osa monimutkaista yritysverkostoa, jonka tarkoitus oli usein hieman epäselvä.

Vielä yksi Firmageen sidoksissa oleva yritys
Vielä yksi Firmageen sidoksissa oleva yritys

Lukuisten yritysten joukossa oli ManyOne Networks, Inc., joka perustettiin Delawaressa tammikuussa 2002. Toinen yritys nimeltä ManyOne Foundation perustettiin Corporations Canadassa elokuussa 2002. Johtajiin kuului Joseph Firmage. ManyOne, LLC rekisteröitiin Utahissa vuonna 2011. Sen kerrotaan harjoittaneen liiketoimintaa ja etsineen sijoittajia Salt Lake Citystä käsin.

Ympäripyöreää jargonia käytettiin selittämään epäselvästi, minkälaista työtä monissa eri yrityksissä tehtiin, ja loppujen lopuksi käytännön tuotteista tai palveluista ei saatu juurikaan tietoa. Kuten eräs toimittaja totesi vuonna 1999: ”Firmagea kuunnellessa kuulee Casimir-ilmiöstä ja nollapiste-energiasta ja Heisenbergin epävarmuusperiaatteesta ja kvanttivaahdosta ja Roswellin tapauksesta ja MJ-12-asiakirjoista. Tiede, pseudotiede, totuus ja fiktio, Jumala ja sähkömagnetismi: Se kaikki on siinä, paksua ja kirpeää muhennosta.”

Vuoden 1999 havainto viittaa taipumuksiin, joita Firmagella oli keskustella mormonikasvatuksestaan ja uskostaan UFO-ystävällisiin kertomuksiin. Hän väitti avoimesti uskovansa kohdanneensa jotain, jota voitaisiin kuvailla ei-inhimilliseksi älykkyydeksi. Firmagen kirjoittamassa kirjassa The Truth kerrotaan lukijoille hänen asiaan liittyvistä filosofioistaan ja kunnioitusta herättävästä tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta tuntee kosmisen älykkyyden — tulevaisuus, jonka hän julisti olevan käsillä yli 20 vuotta sitten. Vaikka Joseph Firmage käyttää usein sanoja, jotka herättävät Arthur C. Clarken kaltaisia mielikuvia niissä, jotka kuuntelevat, FOIA-prosessi kuvastaa paljon vähemmän mystisiä tapahtumaketjuja.

FBI:ltä saadut tiedot osoittavat, että sen San Josen toimisto haastatteli ainakin yhtä, mahdollisesti kahta ManyOne Networksin työntekijää joulukuussa 2008 ja tammikuussa 2009. Jäljempänä esitetyistä, voimakkaasti redusoiduista tiedoista ei käy ilmi haastatellun henkilön nimi (nimet) eikä FBI:n tutkimusten luonne selviä. FBI ilmoitti, että noin 18 muuta vastausta antavaa sivua pidettiin kokonaan salassa. EFR haki muutosta sensuroituihin sivuihin, mutta alkuperäinen päätös pidettiin voimassa.

Firmage oli asettanut tähtäimiinsä useita melko sensaatiomaisia hankkeita — tai ainakin väitti toistuvasti uskovansa, että mahtipontiset tulokset olivat saavutettavissa — ja pomppi yrityksestä ja ideasta toiseen. Liikkuvat osat olivat usein päällekkäisiä eri tapauksissa. Tämä käy ilmi myös SEC:n tutkiman haastateltavan lausunnoista, jossa hän viittasi Firmage-konserneihin, kuten ”Academy of Science and Arts” ja Motion Sciences. Näiden yritysten katsotaan tyypillisesti olleen painovoiman kumoamistutkimukseen ja siihen liittyviin aiheisiin liittyviä yrityksiä. Firmage kuuluu kuitenkin niihin UFO-piireihin, jotka ylpeilevät vuosikymmeniä kestäneellä työllä vaikuttaviksi kehystetyissä hankkeissa, vaikka mitään erityisen merkittävää ei ole juurikaan saavutettu.

Firmageen liittyvä yritys nimeltä InterNASA perustettiin vuonna 2016, ja sillä oli kiehtovia yhtäläisyyksiä kyseenalaistettavaan To The Stars Academy of Arts and Sciencesiin. Jälkimmäinen oli Tom DeLongen ja tehokkaan suhdetoimintakampanjan suosima viihde/tiede/vakoiluoperaatio. Firmagen versio oli itse asiassa perustettu nimellä National Academy of Science and Arts, LLC, joka toimi nimellä InterNASA. Kuten To The Starsin kohdalla, Firmagella oli myös tiedustelu-upseeriyhteyksiä ja ”tiedemiehiä”, jotka tekivät uraa siitä, mitä voisi kutsua suurpiirteisesti omapäiseksi tieteeksi. Jotkut samoista toimijoista olivat mukana To The Starsissa. InterNASAa ei ollut vielä virallisesti perustettu, kun todistaja työskenteli siellä vuosina 2012-13, vaikka todistajien mukaan investointeja haettiin tällaisiin scifi-luokan hankkeisiin.

Vuonna 2019 InterNASAn entinen työntekijä Robert Kiviat nosti kanteen Joseph P. Firmagea, InterNASAa, Ronald Pandolfia, David Daniel Marriottia ja muita vastaan. Kanteessa väitettiin, että Kiviatille esitettiin virheellisesti erilaisia olosuhteita, jotka vaihtelivat varmistettujen varojen määrästä tiedusteluyhteisön väitettyyn kiinnostukseen kehittää väitettyä painovoiman vastaista laitetta. Kiviat väitti muun muassa, että hänelle luvattiin korvauksia, joita hän ei koskaan saanut. Kanne hylättiin lopulta. Kiviatin väitteisiin voi tutustua yksityiskohtaisesti alla olevassa asiakirjassa, joka on saatu Kalifornian ylioikeudelta.

Kiviatin valituksesta:

SECin haastattelu

Todistaja selitti SEC:lle, että ”[sensuroitu] tarjosi usein valtavia, yli 100 000 dollarin palkkoja tehtävistä tai taidoista, joista perinteisesti maksettiin paljon vähemmän…”.

Saivatko nämä ihmiset palkkaa?

”Ei, ei johdonmukaisesti.”

Todistaja kuvaili suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli myydä verkkotunnuksia, jotka nousisivat minkä tahansa internetin hakukoneen kolmelle ensimmäiselle sivulle. Tämä liittyi tiettävästi ”valtavaan tietokoneohjelmaan”, joka liittyi oletettavasti johonkin Firmagen verkkoyrityksistä ja johon liittyi jatkuva ostaminen melko valtava määrä verkkotunnuksia.

”Kyllä, [sensuroinut] ei myynyt verkkotunnuksia”, todistaja selitti. ”Hän osti ne. Ja hän osti niitä koko elämänsä ajan, siitä lähtien, kun hän lähti U.S. Webistä, hän oli ostanut näitä internet-verkkotunnuksia…”. Luulen, että kyse oli todennäköisesti lähes kymmenistä tuhansista internet-verkkotunnuksista.”

Asiakas ostaa paketin, jolla hänen yrityksensä liitetään verkkotunnusten verkkoon. Todistaja lisäsi, että palvelu toimi jonkin aikaa, mutta sitä oli hyvin vaikea ylläpitää.

”Ne ostettiin vuodeksi kerrallaan, joten ne erääntyivät aina suurina kokonaisuuksina verkkotunnuksia. Niiden rahoitus oli vähintään 10 dollaria verkkotunnusta kohti.

”Niinpä nilkuttelimme ja pärjäsimme, mutta sitten vaadittiin valtava määrä varoja, jotta verkkotunnukset voitaisiin rekisteröidä uudelleen tai säilyttää omistusoikeus niihin.”

Haastattelija kysyi, toimiiko ”nollapainovoimalaite”.

”Ei. Se ei koskaan toiminut siellä ollessani.” Johdonmukaisia tuloksia ei koskaan saatu aikaan.

Oliko todistaja paikalla, kun sitä yritettiin käyttää?

”Kyllä, olin.”

Eivätkä he nähneet sen toimivan johdonmukaisesti?

”Ei koskaan.”

Todistaja kertoi SEC:lle, että he pitivät henkilökohtaisesti muistiinpanoja sijoittajista ja laativat niin sanottuja tiedusteluyhteenvetoja, joita kuvailtiin henkilöiden tai yhteisöjen taustatarkastuksiksi, joihin saattoi yleisen tutkimuksen lisäksi liittyä valvontaa. He mainitsivat tässä yhteydessä erityisesti Motion Sciencesin ja lisäsivät, että Utahin osavaltiossa Provossa sijaitsevan Motion Sciencesin yhteistyökumppanit yrittivät ottaa yrityksen haltuunsa.

Todistaja piti muistiinpanoja siitä, kuka sijoitti varoja Academy of Science and Artsiin, mutta ei summia, ja vaikka todistaja ei ollutkaan sen palveluksessa, vaan toisen yrityksen, ManyOnen, palveluksessa — ainakin teoriassa. Todellisuudessa heille maksettiin harvoin, ja tätä kuvattiin normaaliksi, vaikka Firmage kuulemma teki suuria lupauksia saadakseen ihmiset mukaan. Todistajan mukaan ”työntekijälle” saatettiin sen jälkeen antaa enemmänkin titteli, jolla pyrittiin tekemään vaikutus mahdollisiin sijoittajiin, kuin että hän olisi täyttänyt mitään arvostettua johtotehtävää. Häntä saatettiin myös kehottaa myymään tuotteita, jotka eivät olleet vielä toiminnallisesti valmiita, mistä todistaja väitti kieltäytyneensä henkilökohtaisesti.

Todistaja kuvaili lisäksi kyseenalaisia johtamistaktiikoita, kuten lupauksia osakepääomasta yhtiöissä tai laitoksissa, mutta vältti kuitenkin kirjallisten sitoumusten antamista. Todistajan asianajaja kysyi, toimiiko mikään näistä laitoksista todella?

”Ei. Ne olivat hienoja ideoita, monia hienoja ideoita.” Lisäksi todettiin, että ”instituutteja” oli kaikkiaan noin viisi.

Sijoittajille luvattiin huomattavan paljon 40-kertainen määrä rahoitusta vastineeksi. Todistajan parhaan tiedon mukaan näitä tuottoja ei koskaan maksettu. Kun uusia sijoittajia saatiin, minimimaksut maksettiin niin sanotusti vinkuvimmille pyörille, mikä loi kroonisesti lisää öljyä tarvitsevia pyöriä.

”Sain selville, että [sensuroitu] käytti näitä varoja maksaakseen takaisin ihmisille, jotka olivat aiemmin lainanneet hänelle rahaa, ja siitä tuli toinen hyvin kipeä kohta [sensuroitu]:n ja minun välilleni, koska minulle kerrottiin operatiivisia tarkoituksia varten, että meille oli tulossa rahoitusta ja tietty määrä rahoitusta. Ja minua käskettiin ilmoittamaan kaikille, että rahoitusta oli tulossa.”

Todistaja soitti sitten puhelimeen ja sanoi, että rahoitus oli tulossa, mutta lopulta se olikin huomattavasti luvattua pienempi. Raha ei koskaan riittänyt siihen, että työntekijöille ja tukihenkilöille voitiin maksaa se, mihin heille oli sitouduttu.

Parin tietyn redusoidun ja priorisoidun sijoittajan uskottiin tienanneen miljoonia tai ainakin satoja tuhansia dollareita vuosien varrella. Kahteen viitattiin tiettävästi koronkiskureina, mutta ManyOnen johto ilmaisi, että ”meni sinne, minne rahoitusta tarvittiin”.

Joskus sijoitukset tehdään ”pienissä erissä”, kuten 10 000 tai 20 000 dollaria. Silloin ”mukana olevat ihmiset” saivat 500 tai 1 000 dollaria, yleensä vähemmän. Kun saatiin suurempia summia, esimerkiksi 30 000 dollaria, noin puolet meni heti alkuun, oletettavasti entisille sijoittajille ja pakollisiksi katsotuille laskuille.

Maksut velallisille suoritettiin usein käteisellä. Selittäessään, miksi näin oli, todistaja totesi, että sijoitukset saapuivat käteisenä. Lisäksi ihmiset, joille oli velkaa rahaa, kieltäytyivät ottamasta vastaan shekkejä. Tietyt shekillä suoritetut maksut, kuten kiinteistön vuokrasopimus, olivat usein katteettomia.

Todistajan mukaan sijoituskohteille esitettiin ideoita investointeja varten, usein yhdessä luovan kiireen kanssa, joka viittasi siihen, että ManyOnen oli joko päästävä seuraavan esteen yli tai se oli erityisen kriittisessä vaiheessa tutkimustyössään. ”Tiedän, että [sensuroitu] keskusteli usein rahamäärästä, joka olisi tienattava, ja esitti faktoja ja lukuja [päässään]”, todettiin. Monet potentiaaliset sijoittajat lähtivät pois, koska mitään ei ollut kirjallisesti sidottu.

Kun todistajalta kysyttiin lopuksi, halusivatko he lisätä jotakin sellaista, mistä heiltä ei kysytty, he selittivät, että heillä oli tietoa ihmisistä, jotka aikoivat yhdistää liiketoimintansa Academy of Arts and Science -yliopistoon ja kärsivät sen vuoksi valtavia taloudellisia tappioita. Yhden tietyn tanskalaisen yrityksen vuoksi todistaja ”ei voinut koskaan katsoa [sensuroitu] samalla tavalla, koska hän oli luvannut heille asioita”.

”Nämä olivat vain ihmisiä, jotka uskoivat siihen, mitä [sensuroitu] lupasi. Hän lupasi ostaa heidän yrityksensä suurella voitolla. Ja luulen, että hän suoritti – ehkä suoritti yhden maksun sitä varten, mutta sovittuja varoja ei koskaan tullut. Ja he olivat panostaneet kaiken sen varaan…”.

 

Artikkelin julkaissut Expanding Frontiers Research

FBI:n salainen ryhmä tutkii UFOja

Viimeaikaiset paljastukset ovat tuoneet esiin salaisen FBI:n työryhmän, jonka tehtävänä on tutkia tunnistamattomia ilmailmiöitä (Unidentified Aerial Phenomena, UAP), joita yleisesti kutsutaan UFOiksi. Politicon mukaan tämä on ensimmäinen kerta, kun tällaisen yksikön olemassaolo on julkistettu. Ryan Graves, Yhdysvaltain laivaston entinen lentäjä ja UAP-yhteisössä tunnettu ilmiantaja, on paljastanut uusia yksityiskohtia ryhmän toiminnasta.

Graves, joka on aiemmin todistanut kongressille toistuvista kohtaamisista selittämättömien ilmaobjektien kanssa, väittää, että FBI:n yksikköön kuuluu yli tusina työntekijää, jotka käyttävät paljon aikaa UAP-raporttien jäljittämiseen ja analysointiin. Tämä työryhmä, joka aloitti toimintansa noin vuonna 2020, pyrkii käsittelemään mahdollisia turvallisuusongelmia, jotka liittyvät Yhdysvaltojen ilmatilassa toimiviin tunnistamattomiin esineisiin.

FBI:n rooli UFO-tutkimuksissa

FBI, joka tunnetaan ensisijaisesti lainvalvonnasta ja vastavakoilusta, on saanut tehtäväkseen tutkia näitä salaperäisiä ilmailmiöitä, koska niillä voi olla kansalliseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia. Ryhmä keskittyy ensisijaisesti tutkimaan, aiheuttavatko UAP-ilmiöt uhkaa, rikkovatko ne Yhdysvaltojen ilmatilamääräyksiä tai liittyykö niihin ulkomaista tai luvatonta teknologiaa.

Graves, joka on myös UAP-tietoisuuden lisäämistä ajavan Americans for Safe Aerospace -järjestön toinen perustaja, totesi, että FBI:n tiimi tekee tiivistä yhteistyötä lentäjien ja silminnäkijöiden kanssa kerätäkseen uskottavia raportteja. Hän korosti, että hänen järjestönsä on auttanut helpottamaan todistajien ja FBI:n agenttien välisiä haastatteluja ja näin varmistanut, että tärkeät tiedot päätyvät oikeille viranomaisille jatkotutkimuksia varten.

Vaikka Graves ei paljastanut tarkempia yksityiskohtia ryhmän havainnoista, hän mainitsi, että ryhmän tutkimukset ovat olleet ”hedelmällisiä” ja edistäneet merkittävästi UAP-tutkimusta sekä salassa pidettävissä että salassa pidettävissä ympäristöissä. Tämä on linjassa Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen ja kongressin laajempien pyrkimysten kanssa ymmärtää ja käsitellä UAP-havaintoja, erityisesti sen jälkeen, kun sotilashenkilöstö on raportoinut useista tuntemattomista ilmaobjekteista, jotka ovat osoittaneet nykyistä teknologiaa kehittyneempiä kykyjä.

Graves toi kuitenkin esiin myös huolenaiheita tämän FBI-ryhmän tulevaisuudesta. Hänen mukaansa jotkut UAP:n tutkimuksiin osallistuneet agentit pelkäävät menettävänsä työpaikkansa mahdollisten hallinnollisten muutosten vuoksi, erityisesti jos poliittiset muutokset johtavat joukkoirtisanomisiin FBI:n sisällä. Hän varoitti, että agenttien mahdollinen puhdistaminen voisi häiritä meneillään olevia ponnisteluja tunnistamattomiin ilmaobjekteihin liittyvien riskien analysoimiseksi ja lieventämiseksi.

Ilmiantajasuojelu ja UAP-tutkimusten tulevaisuus

Graves on johdonmukaisesti vaatinut vahvempaa suojaa ilmiantajille ja todistajille, jotka ilmoittavat UAP:hen liittyviä tietoja. Monet ihmiset epäröivät ilmoittaa havainnoista, koska he ovat huolissaan ammatillisista seurauksista tai hallituksen salailusta. Työskentelemällä FBI:n kaltaisten liittovaltion virastojen kanssa Graves ja muut puolestapuhujat toivovat, että UAP-tapausten käsittelyyn saadaan avoimempi ja järjestelmällisempi lähestymistapa.

Entinen laivaston lentäjä kehotti hallitusta tunnustamaan FBI:n UAP-tutkintaryhmän tekemän elintärkeän työn ja antamaan heille tarvittavat resurssit ponnistelujensa jatkamiseksi. Hän vaati myös avoimuuden lisäämistä ja kannusti Valkoista taloa ja FBI:n johtoa virallistamaan ryhmän aseman ja laajentamaan sen tehtäviä.

UAP:iden tutkimiseen erikoistuneen FBI:n ryhmän olemassaolo tuo uuden kerroksen ufoihin ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvään keskusteluun. Kongressin, sotilashenkilöstön ja tiedustelupalveluiden kasvavan huomion myötä pyrkimys suurempaan ymmärrykseen ja läpinäkyvyyteen saa yhä enemmän vauhtia. Nähtäväksi jää, pystyykö tämä FBI:n työryhmä jatkamaan työtään ilman poliittista puuttumista, mutta sen rooli UAP-raporttien keräämisessä ja analysoinnissa on kiistatta ratkaisevan tärkeä.

Yleisö seuraa tarkasti, johtavatko nämä tutkimukset merkittäviin läpimurtoihin vai pysyvätkö ne salassa.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

FBI:n dokumentti todistaa: UFO syöksyi maahan Roswellissa

Dokumentin päivämäärä: maaliskuun 22, 1950
Dokumenttilähde: https://vault.fbi.gov/hottel_guy/Guy%20Hottel%20Part%201%20of%201/view

Tässä lyhyt mutta asian ytimessä oleva FBI:n dokumentti, joka on kiistämätöntä näyttöä siitä, että Roswellin UFO-maahansyöksy on todellinen. Se on myös todiste siitä, että Yhdysvaltain hallituksella on hallussaan avaruusolentojen alus, avaruusolentojen ruumiita ja avaruusolentojen teknologiaa…. ja jopa ase, jolla kyetään ampumaan avaruusolentojen aluksia alas.

Kuulostaa mahdottomalta, mutta se on totta. Tämä FBI-dokumentti kertoo monta tärkeää faktaa, joista useimmat eivät ole tietoisua, ja muutaman faktan josta minäkään jopa en ollut. Listataan ne tähän:

1. New Mexicon Roswellista löytyi kolme UFOa.

2. Jokaisessa UFOssa oli kolme avaruusolentopilottia.

3. Jokainen ruumis näytti ihmismäiseltä.

4. Jokainen ruumis oli arviolta metrin pituinen.

5 Jokainen ruumis oli kiedottu metalliseen kankaaseen, jonka tekstuuri oli äärimmäisen hienoa.

6. Jokainen ruumis oli puettu tavalla, joka muistuttaa entisten koepilottien ja laskuvarjohyppääjien suojapukuja.

7. Jokainen UFO oli pyöreä (levymäinen).

8. Jokaisessa UFOssa oli kupera keskus.

9. Jokainen levy oli arviolta 50 jalkaa läpimitaltaan (15.4 m).

10. Yhdysvaltain hallituksella on ase, joka kykenee ampumaan alas avaruusolentojen aluksen leveältä alueelta käyttäen voimakasta tutkateknologiaa, joka häiritsee alusten kontrollimekanismia.

Uskon, että ilmavoimat kokeili tutkateknologialla, joka oli mikroaaltoteknologiaa. Se on vaarallista, mutta se häiritsisi tietyn tyyppistä elektroniikkaa.

Lisäksi se seikka, että Yhdysvalloilla on avaruusolentojen ruumiita, vahvistaa muut raportit, joista olen kuullut, joissa sanotaan valtion käyttävän avaruusolentojen DNA:ta luomaan Maassa syntyneitä harmaita avaruusolentoja. Nämä harmaat palvelisivat Yhdysvaltain hallitusta maanalaisessa ilmavoimien tukikohdassa Los Alamosin laboratorion alla. Nämä avaruusolentosotilaat kykenevät suurempaan mentaaliseen ongelmanratkaisukykyyn. Tämä myös vahvistaa brittihakkeri Gary McKinnonin väitteet hänen löydöksistään, todisteista Yhdysvaltain valtion tietokoneilla siitä, että amerikkalaissotilaat työskentelevät planeetan ulkopuolella, matkustaen avaruusaluksilla. Sellainen alienteknologia on ollut ilmavoimien käytössä jo yli 70 vuotta.

Nyt olen 100-prosenttisen vakuuttunut siitä, että he ovat oppineet takaisinmallintamaan niitä ja luomaan omia valonnopeudella matkaavia aluksia, joissa on pulssiaseita joita löytyy myös näistä levyaluksista.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Ex-agentti varoittaa false flag -hyökkäyksestä

Exopolitics Todayn haastattelema John DeSouza puhuu mm. Maan ulkopuolisesta elämästä, UFOista, miehistä mustissa, Kuusta keinotekoisena rakenteena, sekä jättiläismäisten emoalusten aktivoinnista ja ilmestymisestä, jotka tunnetaan ”arkkeina”.

Hän ennustaa, että UFOt tulevat käyttäytymään aggressiivisemmin ja että tämä kaikki liittyy avaruusolentojen false flag -hyökkäysskenaarioon, jota nyt ollaan tuomassa esiin maailmaan.

John DeSouza on entinen FBI:n agentti, joka toimi 25 vuotta terrorisminvastaisessa työssä ja hän on myös tutkinut paranormaaleja ilmiöitä. Hänellä on tutkinto lakitieteestä ja hänellä on myös ollut Top Secret -turvaluokitus FBI-uransa aikana.

Erikoisagentti DeSouza koosti oikean elämän Salaisia Kansioita, joita käytettiin myös hittisarjassa Salaiset Kansiot. Hän on kirjoittanut useita menestyskirjoja ja puhunut paranormaaleista ilmiöistä ympäri maailmaa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

FBI:n yhteys MJ-12:n

Kirjoittanut Nick Redfern

Tämän tekstin tarkoitus on kertoa siitä tavasta, jolla Federal Bureau of Investigation (FBI) tuli mukaan Majestic-12:n dokumenttien tutkimuksiin 1980-luvun loppupuolella. Tarina on omituinen ja polveileva, ja siihen liittyy Amerikan kansalaisten valvontaa, kommunikointia ilmavoimien kanssa (ja mahdollisesti CIA:n), ja jopa väitteitä neuvostoliittolaisista tiedustelukytköksistä.

Ei ole salaisuus, että FBI on ollut mukana UFO-asiassa: vuonna 1976 tutkija (ja kirjan The UFO-FBI Connection, 2000 kirjoittaja) Bruce Maccabee sai tietopyynnöllä haltuunsa yli tuhat sivua UFO-tietoja FBI:ltä, jotka ulottuivat aina vuoteen 1947 asti; ja siitä lähtien lisäsivuja on tullut esiin monissa eri paikoissa UFO-asiaan liittyen.

Mutta mikä FBI:n ja MJ-12:n välinen linkki?

Ensimmäinen henkilö, joka julkisesti toi esiin kaksi satsia MJ-12 dokumentteja — niinkutsutut Eisenhowerin briiffausdokumentti ja Truman-muistio — oli brittiläinen kirjailija Timothy Good, joka teki niin toukokuussa 1987 kirjassaan Above Top Secret.

Ensimmäinen dokumentti on vuonna 1952 amiraali Roscoe H. Hillenkoetterin pitämä briiffaus presidentiksi valitulle (mutta ei vielä virkaan astuneelle) Eisenhowerille, jossa informoitiin häntä UFOista ja avaruusolentojen ruumiista, jotka oli saatu talteen New Mexicon autiomaassa vuonna 1947. Toinen on vuoden 1947 presidentti Harry Trumanin muistio (kuvassa alla) puolustusministeri James Forrestalille, jossa valtuutettiin MJ-12:n perustaminen.

Pian sen jälkeen, kun Good oli dokumentit julkaissut, lisäkopioita tuli esiin USA:ssa tutkimustiimin kautta, johon kuului Stanton Friedman (ydinfyysikko), William Moore (eräs kirjan The Roswell Incident kirjoittajista) ja Jaime Shandera (televisiotuottaja).

Moore oli työskennellyt hiljaksiin useiden tiedusteluyhteisön ”sisäpiiriläisten” kanssa, jotka olivat ottaneet yhteyttä häneen piakkoin The Roswell Incidentin julkaisun jälkeen vuonna 1980. Aika ajoin eri viralliselta näyttäviä papereita annettiin Moorelle, joiden merkitys oli se, että joku Yhdysvaltain valtionhallinnossa, armeijassa tai tiedusteluyhteisössä halusi tehdä tietoa julkiseksi UFOista, joka olisi muuten pysynyt ikuisesti julkisuudelta piilossa. Mooren sisäpiirin tekemisten tuloksena useita filminegatiiveja saatiin toimitettua Shanderan kotiin joulukuussa 1984, joissa dokumenttien valokuvat näkyivät.

Moore, Friedman ja Shandera työskentelivät yhdessä kaksi ja puoli dokumenttien aitouden määrittämiseksi. Timothy Goodin julkaisun myötä päätettiin, että paras toimintatapa olisi seurata mukana. Tämän seurauksena viidentoista vuoden päästä syntyisi suuri mekkala.

Mutta miten ja miksi FBI ajautuisi mukaan MJ-12 juttuun?

Howard Blum on palkittu kirjailija ja entinen New York Timesin toimittaja, ollut ehdolla kaksi kertaa Pulitzerin saajaksi. Vuonna 1990 Blumin kirja Out There julkaistiin, ja yksityiskohtia Yhdysvaltain armeijan ja valtion mukanaolosta UFO-asiassa tuli esiin.

Blumin mukaan 4. kesäkuuta 1987 UFO-skeptikko Philip J. Klass kirjoitti William Bakerille, kongressin viestintäosaston apulaispäällikölle.

”Liitän mukaan Top Secret/Majic Eyes Only -dokumentit, joita ei oli virallisesti tehty julkisiksi, joita William L. Moore nyt levittelee Burbankissa, Kaliforniassa…”

FBI ryhtyi heti toimiin.

Jacques Vallee — UFO-kirjailija, tutkija ja entinen puolustusministeriön tietoverkkoprojektien päätutkija — sanoi hänen kirjassaan Revelations (1991) että FBI käänsi selkänsä MJ-12 dokumenteilta ”kuvottuneena” ja vannoi ettei sitä kiinnostanut asia mitenkään.

FBI:n ja ilmavoimien erikoistutkimusosaston minulle esittämät paperit ja kommentit kuitenkin kertovat täysin toisenlaista tarinaa. Lisäksi on viitteitä siitä, että FBI on käynnistänyt (tai ainakin ollut mukana) useissa MJ-12:n liittyvissä tutkimuksissa 1980-luvun lopulla.

Näistä tutkimuksista eräs käynnistyi vuoden 1988 lopulla. Howard Blum on sanonut, että FBI:ltä häntä ”syksyllä 1988” lähestyneistä yksi oli ”Työryhmästä”, joka oli perustettu DIA:n alaisuuteen, joka oli saanut tehtäväkseen tutkia UFO-asiaa. Vuonna 1990 Blumia haastateltiin UFO Magazineen (Vol. 5, No. 5), ja häneltä kysyttiin olisiko Työryhmä voinut olla toisen, paljon salaisemman tutkimuselimen ”kulissi”. Blumin vastaus tiivistää hyvin yhden ongelman, joka sisäpiirin ja sieltä ulkona olevien vastassa on, kun he yrittävät määrittää sitä kuka tietää mitäkin.

”Kiinnostavaa kyllä”, sanoi Blum, ”[Työryhmän] jäsenet kertoivat tästä mahdollisuudesta itse. Kun MJ-12 papereita tutkittiin, jotkut ryhmästä sanoivat — eikä pilaillen —

’Ehkäpä me olemme vain peitejärjestö jonkinlaiselle MJ-12:lle. Oletetaan, että me tulisimme päätelmään, että MJ-12 paperit ovat tekaistuja, väärennöksiä. Siten me olemme ratkaisseet koko mysteerin valtion puolesta, vapauttaen heidät asian käsittelyn vaivasta, ja samaan aikaan me annamme todellisen salaisuuden pysyä salassa korkeamman tahon hallussa.’

FBI-agentti sanoi minulle, että salaisia tasoja valtiolla on niin monia, että edes valtio ei ole niistä tietoinen!”

Me tiedämme myös, että FBI toteutti mahdollisesti erillisen syksyn 1988 tutkimuksen ulkomaiden vastatiedusteluosastolla (josta minulle on sanottu, että se toimii Washingtonista ja New Yorkista). Jotain sisältöä tutkimukseen saatiin FBI:n Dallasin toimistolta Teksasissa (jonka Oliver B. Revell, Dallasin FBI:n erikoisagentti, minulle myöhemmin varmisti).

Syyskuun 15. päivänä 1988 ilmavoimien erikoistutkimusosaston agentti otti yhteyttä Dallasin FBI:n ja antoi FBI:lle toisen kopion MJ-12 papereita. Tämä pinkka tuli lähteestä, jonka identiteetistä FBI minulle kertoi, että AFOSI on ollut sitä mieltä ettei sitä saa paljastaa.

Ennen FBI:n ulkomaiden vastatiedustelusta puhumista, keskittykäämme Dallasin FBI:n. Lokakuun 25. päivänä 1988 Dallasin toimisto välitti kahden sivun viestin, jossa sanotaan:

Liitteenä FBI:lle on kirjekuori, joka sisältää mahdollisesti salaisen dokumentin. Dallas huomauttaa, että viimeisen viiden viikon aikana ainakin kahdessa eri paikallisradion ohjelmassa on julkisesti puhuttu ’OPERATION MAJESTIC-12:sta’, mukanaolleista henkilöistä ja valtion yrityksestä pitää se kaikki salassa.

Ei ole tiedossa mikäli kaikki tämä on osa julkisuuskampanjaa. OSI:n [Sensuroitu] ohjeistaa, että ’OPERATION BLUE BOOK’, joka mainitaan dokumentin sivulla 4, on ollut olemassa. Dallas tajuaa, että dokumentti on yli 35 vuotta vanha, mutta ei tiedä mikäli sitä on virallisesti tehty julkiseksi. FBI:a pyydetään määrittämään mikäli dokumentti on edelleen salainen. Dallas pitää kaikki tutkimukset jäissä, kunnes FBI:n päämaja antaa lisäohjeita jatkosta.

Osittain Dallasin FBI:n tutkimusten johdosta ja osittain FBI:n ulkomaiden vastatiedustelun tutkimusten johdosta, marraskuun 30. päivänä 1988 järjestettiin tapaaminen Washington DC:ssa FBI:n agenttien ja AFOSIn välillä. Mikäli AFOSIlla oli tietoa MJ-12:sta, FBI sanoi, he haluaisivat saada tästä tietää.

Washington lähetti Dallasin toimistolle vastauksen 2. joulukuuta 1988, jossa luki:

Tämä viesti on luokiteltu salaiseksi kokonaan. Viittaus Dallasin viestiin päivämäärällä lokakuun 25. 1988. Viittauksessa pyydettiin, että FBI:n päämaja määrittäisi onko viittausviestin liitteenä ollut dokumentti salainen vai ie. OSI, ilmavoimat saivat tiedon marraskuun 30. päivä 1988, että dokumentti oli tekaistu. Dokumentin kopiot on jaeltu eri puolille USA:a. Dokumentti on täysi vale. Dallasin pitää sulkea tutkimus.

Ensisilmäyksellä tämä lopettaisi kaiken lopullisesti. Valitettavasti se ei niin tee. Ei voi olla epäilystäkään siitä etteikö ilmavoimat ollut mitä ihmeellisimmässä leikissä MJ-12:n kanssa.

AFOSI vakuutteli FBI:lle että MJ12 paperit olivat väärennöksiä. Kuitenkin erikoisagentti Frank Batten, Jr., ilmavoimien tutkimusoperaatiokeskuksen informaatiojulkaisuosaston päällikkö, myönsi minulle 30. huhtikuuta 1993, että AFOSIlla ei ole nyt (eikä koskaan ole ollut) mitään dokumentteja MJ-12:sta eikä mistään siihen liittyvästä tutkimuksesta.

On pakko kysyä tärkeä kysymys. Miten AFOSI kykeni määrittämään että paperit olivat väärennöksiä mikäli tutkimuksia heidän osaltaan ei tehty? Batten kertoi minulle myös, että vaikka AFOSI oli ”keskustellut” MJ-12 dokumenteista FBI:n kanssa, uskomatonta kyllä he eivät viitanneet missään tuohon tapaamiseen. Tämä on mitä omituisinta: valtion ja armeijan virastot ovat pikkutarkkoja turvallisuusvuotojen dokumentoinnissa.

Richard L. Weaver, entinen ilmavoimien tutkimusohjelmien turvallisuuspäällikkö (ilmavoimien vuoden 1995 lähes tuhatsivuisen raportin kirjoittaja: The Roswell Report: Fact Vs. Fiction in the New Mexico Desert), sanoi minulle samaa 12. lokakuuta 1993.

”Ilmavoimat pitää MJ-12:a (sekä ryhmää että niihin liitettyjä dokumentteja) valheellisina”, sanoi Weaver.

Hän myös tunnusti, kuitenkin, että ”mitään pyyntöä vastanneita dokumentteja” saada ilmavoimien tietoja siitä, miten sellaiseen määritykseen oltiin pääsy, ei löytynyt. Standon Friedman on sanonut myös, perustuen hänen Weaverin kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon MJ-12:sta, että että hän myös on tyytymätön saamiinsa vastauksiin lähetettyään samanlaisen FOIA-tietopyynnön kysyäkseen miten ilmavoimat oli määrittänyt paperit ”väärennöksiksi”.

Lisäksi se, että AFOSI oli informoinut FBI:a että ”dokumentin kopioita on levitetty eri puolille USA:a”. Sellaisen lausunnon tehdäkseen AFOSIn on täytynyt yksinkertaisesti tehdä jonkinlaista tutkimusta tai saada data toiselta virastolta. Toisaalta, jos AFOSI koskaa ei ole tehnyt mitään tutkimusta MJ-12:sta, silloin sen lausunto FBI:lle, jossa itketään dokumenteista, on arvoton, sillä se perustuu henkilökohtaiseen mielipiteeseen eikä kunnolliseen arvioon.

Jos FBI sai tietää mitään MJ-12:sta vuoden 1989 jälkeen, silloin informaatiota ei ole tullut julki tietopyyntöinä. Ehkäpä FBI, koska ei kyennyt saamaan tyydyttäviä vastaauksia armeijalta tai tiedusteluyhteisöltä, yksinkertaisesti löi hanskat tiskiin. Mene ja tiedä.

Sen tiedän, kiitos Richard L. Huffin, FBI:n tietopalvelun johtaja, että MJ-12 pysyy FBI:n päämajan kansiossa, jonka otsikko on ”Vakoilu”. Nykyään se on ”suljettu”. Mutta miksi MJ-12 dokumentit kytkettäisiin FBI:n päämajassa vakoiluun? Tässä meidän on käännettävä katseemme FBI:n ulkomaiden vastatiedusteluosastoon.

Jotkut yllä kerrotuista tiedoista olen julkaistu kirjassani The FBI Files. Kuten on monesti asian laita, ihmiset jotka lukevat kirjoja ottavat yhteyttä kirjassa esitettyjen tietojen pohjalta. Kirjan julkaisun jälkimainingeissa sain yhteydenoton mieheltä josta sanon muutaman sanan.

Sanon, että hän kertoi työskennelleensä FBI:llä silloin kun FBI tutki MJ-12:a ja hänellä oli tietoa FBI:n kiinnostuksesta MJ-12 dokumentteja kohtaan. Hän myös kertoi tietoa, joka vakuutti minut siitä että hän oli se kuka hän sanoi olevansa. Miehen mukaan FBI oli itse asiassa ollut tietoinen MJ-12 saagan vaiheista pari vuotta ennen Timothy Goodin julkaisemaa Above Top Secretia.

Kuitenkin minulle sanottiin, että tutkimukset kiihtyivät dokumenttien julkaisun jälkeen USA:ssa. Lisäksi minulle sanottiin, että aluksi oli ilmavoimat ja FBI:n ulkomaan vastatiedustelu pelkäsivät, että Neuvostoliiton tiedusteluhenkilöstö olisi väärentänyt MJ-12 paperit, joita se olisi käyttänyt ”syöttinä”.

Tuon syötin kohteena oli Amerikan kansalaiset, joilla oli henkilökohtainen kiinnostus UFOihin, mutta jotka työskentelivät myös jonkin arkaluonteisen maanpuolustukseen liittyvän projektin parissa — mm. Stealth-hävittäjä. FBI ja AFOSI epäilivät, että Neuvostoliiton toiveena oli, että tarjoamalla MJ-12 papereita kohteille Yhdysvaltain puolustusteollisuudessa, Neuvostoliitto saisi jotain arvokasta vastalahjaksi.

Mies ei ollut varma siitä miten tutkimukset lopulta menivät. Hän tiesi kylläkin, että mitään syytteitä ei nostettu. Tämä oli nerokas skenaario, mutta tulee painottaa lähteeni sanovan, että teoria Neuvostoliitosta oli yksinkertaisesti sitä — pelkkä teoria. Hänen mukaansa se oli yksi useista selityksistä joita FBI kehitteli tuohon aikaan — mm. mahdollisuus siitä, että Yhdysvaltain hallitus olisi luonut MJ-12 dokumentit disinformaatioksi, jolla piilottaa Yhdysvaltain tekemät salaiset kokeet heti sodan jälkeisenä aikana.

Samanlaisia kommentteja Neuvostoliitosta, kuin lähteeni esitti, on tehnyt Gerald Haines, National Reconnaissance Officen historioitsija hänen kiistanalaisessa tutkielmassaan ”CIA’s Role in the Study of UFOs: 1947-1990.” Osiossa jossa käsitellään CIA:n mukanaoloa UFO-tutkimuksissa 1980-luvulla, Haines kommentoi:

”OSIn ja OSWR:n biotieteiden analyytikot virallisesti käyttivät jonkin verran aikaa UFO-tutkimukseen. Näihin kuului vastatiedustelun huolet siitä, että Neuvostoliitto ja KGB olisivat käyttäneet Yhdysvaltain kansalaisia ja UFO-ryhmiä hankkimaan arkaluonteista tietoa Yhdysvaltain asekehitysohjelmista (kuten Stealth-hävittäjä).”

Tulee myös huomauttaa, että Hainesin tutkielma väitti, että yhtäkään alkuperäistä MJ-12 dokumenttia ei tiedetty olevan olemassa; kuitenkin, hän sivuuttaa viitteet niinkutsuttuun Cutler-Twining muistioon, jonka Moore & Shandera löysivät kansallisarkistosta.

On myös muuta näyttöä siitä, että FBI on sen arkistoissaan säilönyt lisätietoa MJ-12:sta, kuin mitä on tullut julkisuuteen. Marraskuun 16. päivä 1988 UFO-tutkija Larry Bryant kirjoitti rva Hope Nakamuralle Center for National Security Studiesiin ja sanoi tälle, että silloinen tuore keskustelu William Mooren kanssa oli tuonut esiin Mooren pyrkimykset saada haltuunsa FBI:n hänestä hallussaan pitämät tiedot. FBI:n Mooresta kerätyn kansion suurin osa (joka oli 55 sivua) salattiin Yhdysvaltain kansalliseen turvallisuuteen suoraan vaikuttavana.

Bryant selitti, että Moore pyrki löytämään juridista apua FBI-tietojensa saamiseksi itselleen. Pontevassa Mooren avustamisprojektissa Bryant luonnosteli pitkän ja yksityiskohtaisen mainoksen, jota hän ehdotti lähetettäväksi useisiin sotilaslehtiin.

Otsikolla UFO SECRECY/CONGRESS-WATCH mainos otti kantaa silmiä avaavaan faktaan, että FBI:n kansio Mooresta oli luokiteltu salaiseksi, ja että ainakin yksi (nimeltämainitsematon) Yhdysvaltain hallituksen virasto piti Mooresta kansiota auki hänen UFO-tutkimustensa takia. Erityisesti nuo pyrkimykset, jotka liittyivät erääseen ”tietovuotajan todistukseen”, jonka Moore oli saanut eri lähteistä Amerikan sotaväessä ja hallinnossa.

Urheasti Bryant lopetti tekstin usuttaen mainoksen lukijaa ottamaan yhteyttä omaan kongressiedustajaansa ja painostamaan häntä järjestämään UFO-asiassa täysimittainen kuuleminen.

Bryantin mainos lopulta julkaistiin (marraskuun 23. päivä 1988 The Pentagram-lehdessä, Yhdysvaltain armeijan julkaisussa); ja kuitenkin huolimatta sen hyvästä hengestä, se ei onnistunut pakottamaan FBI:a paljastamaan tietojaan Mooresta. Vuoteen 1993 mennessä FBI:n kansio Mooresta (joka oli edelleen luokiteltu salaiseksi) oli 61 sivun mittainen, josta Moore oli saanut pääsyn vain kuuteen sivuun.

Vuonna 1989 Bryant, tietoisena William Mooreen kohdistuneesta FBI:n valvonnasta, yritti pakottaa FBI:a julkistamaan kaikki tietonsa Stanton Friedmanista.

Tuon vuoden elokuun 2. päivänä Bryant sai seuraavan vastauksen Richard L. Huffilta.

”Friedman on päämajan pääkansion kohde. Tämä kansio on salattu kokonaan, ja vahvistan tässä eväämisen sen tietoihin pääsystä.”

Bryantin toimet Friedmanin puolesta tehtiin sen jälkeen kun Friedman oli jättänyt FOIA-tietopyynnön sekä FBI:lle että CIA:lle. Vastaus CIA:lta oli, että heillä ei ollut hänestä tietoja — paitsi FBI:n nimitarkastuksen ’negatiivinen’ tulos. FBI myöhemmin kieltäytyi paljastamasta tietojen määrää tai sen salausluokitusta.

28. elokuuta 1989 Bryant jätti haasteen DC:n itäisen piirin käräjäoikeuteen. ”Valitukseni”, Bryant selitti,

”tavoittelee Stan Friedmanin FBI-tietojen sisällön UFOihin liittyvien tietojen täyttä paljastusta. Ei Stan eikä minä ole kyenneet vakuuttelemaan FBI:a höllentämän sen otetta kansiosta, jolla FBI:n viranomaiset väittävät olevan turvallisuusluokituksen.”

Onneksi Friedmanin tapauksessa ”pieni osa” FBI:n tiedoista häneen liittyen lopulta julkaistiin (13. marraskuuta 1989) Bryantin toimien tuloksena. Loppuosa FBI:n Friedman-kansiosta ei ole koskaan tullut julki.

Mitä meidän pitää tästä kaikesta päätellä? Mieti seuraavaa.

FBI teki useita tutkimuksia MJ-12:n (sen Dallasin toimiston, sen Washington DC:n päämajan ja sen ulkovaltojen vastatiedusteluosaston kautta). Sillä oli läheistä yhteistyötä ilmavoimien erikoistutkimusosaston kanssa MJ-12:n liittyvistä operaatioista, joissa CIA on saattanut olla mukana murtamassa Neuvostoliiton tiedusteluoperaation koodia, joka joko on tai ei ollut olemassa.

Ja se seikka, että FBI:llä on laaja salainen kansio William Mooresta (ensimmäisen Roswellin maahansyöksyn ja MJ-12 saagan kirjojen yksi kirjoittajista) sekä tuntemattoman kokoinen ja salainen kansio Stanton Friedmanista on enemmän kuin merkillepantavaa. Tämä puhuu sen puolesta, että enemmän tietoja on olemassa FBI:n arkistoissa MJ-12:sta kuin julkiseksi on tähän mennessä tehty.

On kuitenkin kyseenalaista mitä AFOSI kertoi FBI:lle ja oliko FBI koskaan tyytyväinen tutkimuksiinsa MJ-12:sta. Loppukaneetiksi jätän erään Howard Blumin FBI-lähteen sanan:

”Ainoa asia mikä meille käy selväksi on, että valtio ei tiedä sitä mitä se tietää. Salailun tasoja on liian monta.”

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Jenkkiarmeijan neljä tunnettua UFO-paljastusta

Jos et ole pyörinyt UFO-aiheesta enemmän keskustelevassa  sosiaalisessa mediassa, saatat hyvinkin olla sitä mieltä, että tänä vuonna meillä on käsillämme UFO-paljastus isolla alkukirjaimella (‘Disclosure’). Lopultakin, pitkään odotettu Yhdysvaltain hallinnon paljastaminen avaruusolentojen alusten vierailuista Maapallolla. Viimeisen neljän vuoden ajan tunnetuimpien sanomalehtien ja televisiokanavien jutut ovat kertoneet armeijan pilottien UFO-havainnoista päiväuutisten seassa sotilaslähteistä ‘vuodettujen’ UFO-videoiden muodossa. Kun nyt tuleva virallinen raportti on tulossa, Pentagonin paljastaessa sen mitä se tietää UAP:sta/UFOista, uuden informaation esille tulo on saanut ihmiset odottamaan ‘jotain suurempaa’ aivan nurkan takaa.

Monet UFO-skenen vanhat parrat kuitenkin ovat epäileväisempiä. Vaikka ‘nuorisolaiset’ ovat viitanneet heitä kintaalla ja pitäneet heitä katkerina, ylikyynisinä, menneisyydessä elävinä ja/tai kyvyttöminä pysymään tuoreen informaation mukana, skeptisyydelle on syynsä: he tietävät, että monen vuosikymmenen ajan tietyt Yhdysvaltain armeijan elementit ovat työskennelleet täysin tekaistun UFO-sonnan levittämisen eteen sekä UFOista että kontaktihenkilöistä, tarkoituksenaan harhauttaa kansaa omien agendojensa mukaisesti.

Kuten Adam Gorightly huomauttaa kirjassaan Saucers, Spooks and Kooks: UFO disinformation in the Age of Aquarius, useat näistä tapauksista ovat liittyneet oletettavasti omia säätävään Yhdysvaltain armeijan ja tiedustelun työntekijöihin, jotka paljastavat salaista UFO/alientietoa elokuvantekijöille ja tutkijoille, jotka käsittelevät UFOja ja paranormaaleja aiheita. Kuulostaako tutulta?

Tässä pientä historiaa uudemmille:

1. Robert Emenegger ja Hollomanin ilmatukikohdan UFO-video

Vuonna 1975 ilmavoimien viranomainen otti yhteyttä tuottajiin Robert Emenegger ja Alan Sandler (jotka työskentelivät dokumentin  UFOs: Past, Present and Future parissa). Hän oli luvannut heille 16 millistä videokuvaa UFOista ja avaruusolennoista, joka väitetysti oli kuvattu Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1971.

Emenegger muistelee, että “vuonna 1973, kun olin Grey Advertisingin varatoimitusjohtaja, menin Nortonin ilmavoimien tukikohtaan tutkimaan aiheita puolustusministeriöstä tehtävää TV-ohjelmaa varten. Puhuessani useista eri aiheista, UFOt tulivat puheeksi ja [ilmavoimien Paul Shartle] kertoi meille filmistä, jossa avaruusolennot laskeutuvat Hollomanin tukikohtaan.” Shartle kuvaa filmin olevan…

…videokuvaa kolmesta lautasen muotoisesta aluksesta. Yksi aluksista laskeutui… se näytti olevan vaikeuksissa koska se heilui edestakaisin aina alas maahan asti. Kuitenkin se laskeutui kolmelle jalalle. Ovi liukui auki, ramppi laskeutui alas ja ulos tuli kolme alienia… ne olivat ihmisen kokoisia, niillä oli omituinen harmahtava iho ja korostuneen suuri nenä. Niillä oli tiukan sopivat asut ja päähineet, jotka vaikuttivat olevan kommunikaatiolaitteita ja käsissään heillä oli käännöskoje, minulle sanottiin. Hollomanin tukikohdan päällikkö ja muut upseerit menivät ulos tapaamaan heitä.

Emeneggerin mukaan filmi  “kuulosta erittäin, erittäin erikoiselta ja me halusimme käyttää sitä televisio-ohjelmamme loppukuvassa… vaikka Pentagon oli ollut yhteistyöhaluinen, viime hetkellä filmi takavarikoitiin ja me menetimme koko show’n loppuhuipentuman, mutta sen mitä näin ja kuulin oli tarpeeksi vakuuttaakseni minut siitä, että UFO-ilmiö oli totta.”

2. Linda Moulton Howe ja EBE:t

Vuoden 1983 alussa Linda Howe — uunituore Emmy-palkinnon voittaja karjansilvontadokumentistaan A Strange Harvest — oli nimitetty tuottamaan HBO:n erikoisohjelmaa UFOista:  The E.T. Factor. Huhtikuun 9. päivänä 1983 Howe tapasi AFOSIn vastatiedusteluagentti Richard Dotyn Kirtlandin ilmavoimien tukikohdassa, tapaus joka tuntuu olevan kuin suoraan vakoilutarinasta. Howe muistelee kirjassaan An Alien Harvest:

Istuin alas selkä ikkunoihin päin. [Doty] istui pöydän takana.

“Tiedäthän, että suututat joitain ihmisiä Washingtonissa ‘A Strange Harvestilla’. Se pääsi liian lähelle jotain mitä me emme halua päästää kansalle tietoon.

Siitä alkoi lyhyt keskustelu dokumentistani. Kysyin häneltä miksi avaruusolennot silpoivat eläimiä. Richard Doty sanoi, että aihe oli salainen, eikä hänellä ollut pääsyä tietoon. Hän sanoi minulle, että hän oli tarkkaillut minua jonkin aikaa tehdessäni filmiä…

…[Doty] tavoitteli vasemmalla kädellä pöytälaatikon nuppia vasemmalla puolella ja avasi sen. Hän otti esiin laatikosta ruskean kirjekuoren. Hän avasi sen ja otti esiin useita kirjepaperin kokoisia paperiarkkeja.

“Esimieheni ovat pyytäneet minun näyttämään näitä sinulle“, hän sanoi, antaen paperit minulle. “Voit lukea nämä ja kysyä minulta kysymyksiä, mutta et voi kirjoittaa muistiinpanoja.”

Otin paperit ja luin päällimmäisen. Otsikkona oli “Briiffaus Yhdysvaltain presidentille” tunnistamattomien lentävien alusten aiheesta…
Richard Doty sitten nousi seisomaan ja sanoi, “Haluan sinun menevän tuonne.” Hän viittoi minua kohti suurta tuolia keskellä huonetta. “Silmät näkevät ikkunoiden läpi.”

Nousin ylös ja siirryin suureen tuoliin, hämmentyneenä. En tiennyt mitä tapahtui. Kun katselin sylissäni olevia papereita toiseen kertaan, mietin miksi hän näytti niitä minulle?

Oloni oli erittäin epämukava, mutta halusin lukea ne ja muistin joka sanan…

Howelle annetut dokumentit kuvasivat neljä erillistä lentävien lautasten maahansyöksyä, jotka olivat tapahtuneet Aztecissa, Roswellissa, Kingmanissa (Arizona) ja Meksikossa. Roswellista ainoa selvinnyt oli saanut nimen “EBE” (Extraterrestrial Biological Entity). EBEä pidettiin vankina Los Alamos Laboratoriesissa kuolemaansa saakka vuonna 1952, ja sitä kuvattiin metrin mittaiseksi harmaaihoiseksi ja karvattomaksi, jolla oli suuri pää ja suuret silmät, “kuin lapsi tuhannen ihmisen kyvyillä.” Yhdessä dokumentissa luki: “kaksi tuhatta vuotta sitten avaruusolennot olivat luoneet olennon” joka tuotiin Maapallolle opettamaan rauhaa ja rakkautta, ja se tuntui ilmiselvältä että tämä oli viittaus Jeesus Kristukseen.

EBEn kuoleman jälkeen — niin tarina kertoo — pari muuta avaruusolentoa (EBE-2 ja EBE-3) vierailivat Maapallolla osana vaihto-ohjelmaa. Doty kertoi Linda Howelle, että EBE-3 oli edelleen elossa ja että hän saattaisi nähdä sen. Lisäksi Doty kertoi Howelle, että korkealta valtionhallinnosta eräillä tiedustelu-upseereilla oli hallussaan filmikuvaa UFOsta laskeutumassa armeijan tukikohtaan, sekä valokuvia ja salaista materiaalia, jota hän voisi käyttää dokumentissaan. Doty sanoi, että hän ottaisi yhteyttä myöhemmin käyttäen koodinimeä “Falcon.”

Richard Doty
Richard Doty

Doty piti Howea jännityksessä kuukausia, kunnes hän sanoi Howelle, että hänet oltiin otettu pois jutusta, ja että toiset tiedustelukontaktit ottaisivat häneen yhteyttä, jotka myös pitivät häntä kuukausia jännityksessä odottamassa luvattua UFO-videomateriaalia. Tämä viivästys aiheutti sen, että HBO lopetti projektin, mikä jätti Howen rannalle soittelemaan. Tähänkin päivään asti Howe pitää kiinni Dotyn hänelle esittämästä “uskomattomasta” materiaalista autenttisena todisteena avaruusolentojen olemassaolosta — vaikka hänen täytyykin olla tietoinen siitä, miten Doty oli levittänyt väärää tietoa ja dokumentteja vuosien varrella (katso Paul Bennewitzin tarina alla).

3. Majestic-12

Vuonna 1982 UFO-tutkija Bill Moore lähestyi filmituottaja Jaime Shanderaa hissipuheella hänen Roswell-tutkimuksia käsittelevästä uudesta dokumentista. Vaikka projekti ei koskaan saanutkaan tuulta purjeisiinsa, Shanderasta tuli sen sijaan Mooren tutkimuskumppani,  mikä jatkui vuosia

Jouluun 11. päivä 1984 Shandera sai postitoimituksen kotiinsa Burbankiin, Kaliforniaan. Se oli lähetetty nimettömänä ilman lähettäjän palautusosoitetta, päiväyksellä joulukuun 9., Albuquerquesta. Kirjeessä oli 35-millinen filmirulla, joka kehitettäessä paljasti valokuvia, jotka tunnetaan MJ-12 papereina. Niihin kuului Eisenhowerin briiffausdokumentti eli “EBD.” Päiväyksellä marraskuun 18. 1952, tämä salainen dokumentti oli väitetysti valmisteltu Eisenhowerille briiffausta varten, joka käsitteli “Operation Majestic-12:a …huippusalaista tutkimus- ja kehitys/tiedusteluoperaatiota, joka on suoraan vastuussa ainoastaan Yhdysvaltain presidentille.”

Saatuaan MJ-12 paperit, Moore ja Shandera olivat vastahakoisia julkaisemaan materiaaleja ennen tutustumista niihin. Vuoteen 1986 mennessä MJ-12 paperien julkistamisen järjestellyt taho oli muuttunut kärsimättömäksi Mooren ja Shanderan hitaaseen työskentelyyn ja nopeuttaakseen toimintaa hän lähestyi brittiläistä ufologia Jenny Randlesia toimimaan paperien julkaisun välikätenä. Välikäsi tässä tapauksessa oli nuori mies nimeltään Robert, joka väitti että hän oli ennen palvellut Britannian armeijassa. Robert antoi Randlesille yli kuusisataa sivua materiaalia, jonka väitettiin saadun Yhdysvaltain armeijan tiedustelulähteistä, mikä kuulosti huikean samanlaiselta kuin MJ-12 paperit. Randles epäili, että jokin oli nyt vinossa ja päätti pysyä erossa sopimuksista joita hän myöhemmin katuisi.

Jälkeenpäin sama anonyymi lähde, joka lähestyi Randlesia, ilmeisesti löysi toisen brittiläisen ufologin joka tarttui syöttiin, tässä tapauksessa Timothy Good, joka suostui julkaisemaan MJ-12 paperit hänen kirjassaan Above Top Secret: The Worldwide U.F.O. Cover-Up. Tämä järjestely tehtiin sillä ehdolla, että Bill Moore joutuisi ensimmäisenä julkisesti ilmoittamaan dokumenttien julkaisusta kesäkuussa 1987. Tällä kahden askeleen tavalla Above Top Secret tarjoaisi riippumatonta todistusaineistoa Mooren tulevaan ilmoitukseen. Parhaat suunnitelmat menivät myttyyn kun Goodin julkaisija hätäisesti ilmoitti lehdistötilaisuudessa toukokuun 29. päivä 1987, että siihen kuuluisi pikainen vilkaisu MJ-12 papereihin. Kun Bill Moore sai vihiä näistä touhuista, hän päätti voittaa Goodin ja virallisesti julkaisi MJ-12 paperit toukokuun 28. päivä vuosittaisessa National UFO Conferencessa (NUFOC) Burbankissa, Kaliforniassa.

Tutkijat alkoivat käydä läpi MJ-12 papereita ja pian kiinnittivät huomionsa useisiin kommervenkkeihin. Esimerkiksi dokumenttien fontti vastasi Smith-Corona -mallia, jota oltiin kehitetty vuoden 1952 jälkeen, vuosi jolloin Eisenhowerin briiffausdokumentin piti olla julkaistu. Arkkidebunkkaaja Phil Klass huomautti, että päiväys MJ-12 dokumenteissa ei vastannut standardimuotoa, jota hän oli nähnyt käytettävän muissa valtion dokumenteissa. MJ-12 paperit käyttivät formaattia “18 November, 1952”, kun taas Klassin näkemissä dokumenteissa lukee yleensä “November 18, 1952” tai “18 Nov. 1952.” Lisäksi Klass väitti, että hän oli nähnyt käytettyä päiväysmuotoa Bill Mooren ennen vuotta 1984 tuottamissa papereissa ja kirjeenvaihdossa.

Kesäkuussa 1987 Klass otti yhteyttä William Bakeriin, silloiseen FBI:n kongressiasioiden varajohtajaan:  “Liitän oletettavasti huippusalaisia dokumentteja, joita ei ole julkaistu, joita nyt William L. Moore nyt levittelee Burbankissa, Kaliforniassa…”

Klassin pyynnöstä FBI avasi tutkimuksen määrittääkseen olivatko MJ-12 paperit kusetusta vaiko salaisia dokumentteja, jotka oltiin vuodettu luvattomasti. Marraskuun 30. päivänä 1988 pidettiin kokous Washington DC:ssa FBI:n ja AFOSIn agenttien välillä. Tuohon aikaan “Office of Special Investigations, Yhdysvaltain ilmavoimat, sanoivat… että dokumentti on tekaistu. Dokumentin kopioita oli kierrellyt eri puolilla USA:aa…” Mysteerinä pysyy edelleen se miten ilmavoimat olivat määrittäneet, että MJ-12 paperit olivat väärennetty, ja kuka väärennöksen takana oli.

Vuonna 1998 UFO-tutkija Nick Redfern sai yhteydenoton entiseltä FBI-agentilta, joka oli työskennellyt MJ-12 paperien parissa. Yksi tutkimusalue — entisen agentin mukaan — oli teoria siitä, että neuvostoagentit olivat väärentäneet MJ-12 paperit käyttääkseen niitä “syöttinä” saada huijatuksi aseteollisuudessa työskenteleviä siviilejä, jotka olivat mukana UFO-tutkimuksessa.  ‘Falcon’ kerran kommentoi Bill Moorelle, että AFOSIn vastatiedusteluoperaatio oli suunniteltu huuhtelemaan “muutama myyrä pois kolostaan” — myyrät tässä tapauksessa olivat neuvostovakoojia.

4. Paul Bennewitzin vastainen psyop

Vuoden 1989 MUFON Symposium, joka pidettiin heinäkuun 1. päivänä  Aladdin Hotellissa Las Vegasissa, jää muistiin ufologian historiaan johtuen Bill Mooren pitämästä esityksestä.

Tuota tapausta edelsi huhuja siitä, että hän oli kääntänyt takkinsa ja oli nyt hyväpalkkainen valtion agentti, joka levitti UFO-disinfoa, väitteet joita Robert Hastings levitti kesäkuussa 1989 MUFON UFO Journalissa julkaistussa artikkelissa. Kaikkiin huhuihin vastatakseen Moore piti historiallisen esityksen otsikolla “UFO-tilanteen status vuonna 1989”, joka sytytti ufologian liekkeihin.

Mooren puhe alkoi ottamalla kantaa huhuihin siitä, että hän olisi väärentänyt MJ-12 dokumentit, tai hyötynyt siitä että hän oli valtion agentti, painottaen että hän oli “köyhä kuin kirkonrotta”. Kuitenkin, Moore avoimesti myönsi roolinsa AFOSIn informanttina, joka valtion leipiin oli tarkkaillut ufologiaa, raportoinut handlereilleen UFO-tutkimuksesta ja organisaatiosita. Aluksi tämä järjestely oli yksinkertaisesti informaationvaihdantaa, mutta ajan mittaan, Moore sanoi, disinformaation kummitus alkoi nostaa rumaa päätään, Paul Bennewitzia vastaan kohdistetun disinfokampanjan muodossa.

Paul Bennewitz oli sähköfyysikko, joka vuonna 1969 oli perustanut Thunder Scientific Corporationin, yrityksen joka keskittyi “kosteusgeneraattoreihin, mittainstrumentteihin ja kalibrointiin.” Sen päämaja oli Bennewitzin kotona, joka sijaitsi Kirtlandin ilmatukikohdan vieressä Albuquerquessa, New Mexicossa. 1970-luvulla Bennewitzista tuli Aerial Phenomenon Research Associationin (APRO) jäsen, joka on siviilien UFO-tutkimusorganisaatio.

Joulukuussa 1979 Bennewitz — kahdeksanmillisen elokuvakameran kanssa — alkoi kuvata UFOja Manzanon asevarikon yllä Kirtlandin tukikohdalla, joka samaan aikaan varastoi suurinta ydinasemäärää USA:ssa. Hän asensi valvonta-antennien arsenaalin hänen talonsa katolle tarkkaillakseen signaaleja, joita ilmeisesti nämä UFOt välittivät, joiden Bennewitz väitti olevan “D.F.” (direction-find) jopa 60 mailin etäisyyksillä. Bennewitz kuumottui, että nämä alukset saattaisivat olla turvallisuusuhka, ja hän hälytti Kirtlandin upseerit ja kertoi havainnoistaan.

Lokakuussa 1980  Air Force Office of Special Investigations (AFOSI) varoitti Bennewitzia tämän avaruusolentojen uhan aikaansaamista turvallisuustoimista — tai ainakin sellaista pajunköyttä AFOSI hänelle syötti. Viralliset dokumentit, joita myöhemmin on tullut esiin, ovat puhuneet päinvastaisesta, viitaten siihen että ilmavoimat kiistää kaiken mukanaolon UFO-tutkimuksissa tai yrityksissä keksiä minkäänlaista strategiaa tätä havaittua avaruusolentojen uhkaa vastaan. Mikä totuus sitten olikaan, AFOSI — ja erityisesti erikoisagentti Richard Doty — eivät panneet tikkuakaan ristiin saadakseen Bennewitz luopumaan käsityksestä, että hän oli nähnyt oikeita avaruusolentojen aluksia. Tähän aikaan AFOSI käynnisti vastsatiedustelututkimukset Bennewitzin toimista.

Kuten osoittautui, avaruusolennot eivät lähetelleet säteitä eikä maanalaiset tukikohdat kiinnittäneet AFOSIn huomiota Paul Bennewitziin. AFOSIn huolenaiheena oli se, että Bennewitz oli siepannut salaisen viestin Kirtlandissa sijaitsevalta laser-seurantajärjestelmältä. Greg Bishopin mukaan, joka on kirjoittanut kirjan Project Beta: The story of Paul Bennewitz, national security and the creation of a modern UFO myth: “satelliittiviestit oletettavasti lähetettiin laser-valolla. Radiopurskeet olivat todennäköisesti tapa kommunikoida ase- tai kenttäoperaatioiden kanssa.” (lisää Project Betasta: eksopolitiikka.fi)

Bishop huomautti, että nämä kryptatut viestit kuulostivat nopeutetulta siansaksalta — kunnes ne dekoodattiin ja hidastettiin — mikä oli se prosessi jolla Bennwitz yritti niitä selvittää. Nämä toimet huolestuttivat AFOSIa, ja osana heidän tutkimuksiaan piti selvittää miten pitkälle Bennewitz oli päässyt dekoodauksessa ja identifioida oliko kukaan muu ollut näissä aktiviteeteissa mukana.

Jossain kohtaa NSA (jolla oli toimintaa Kirtlandissa) käynnisti erillisen vastatiedustelututkimuksen ja käynnisti valvontatoimet Bennewitzin kotikadun toisella puolella olevasta tyhjästä talosta. Tähän operaatioon kuului sähkömagneettisten signaalien ampumista Bennwitzin antenneihin, millä yritettiin häiritä kaikkia lähetyksiä, joita Bennewitz oli Kirtlandista siepannut. Greg Bishopin mukaan: “NSA oli muuttunut suureksi tekijäksi Bennewitzin draamassa, erityisesti koska Neuvostoliitosta siepattujen signaalien mukaan häntä oltiin pidetty informaatiolähteenä, vaikka hän itse ei ollut mitenkään tietoinen omasta roolistaan….”

Kesällä 1981 entinen Project Blue Bookin tieteellinen neuvonantaja ja ilmavoimien konsultti tri. J. Allen Hynek väitetysti oli avautunut Bill Moorelle (tuopin ääressä) siitä, että hän oli antanut lahjaksi Bennewitzille tietokoneen, joka “auttaisi” häntä UFO-tutkimuksissaan. Kuitenkin Hynek jätti kertomatta Bennewitzille, että tämä tietokone oli annettu Yhdysvaltain ilmavoimien puolesta, ja että siihen oli laitettu sisälle ohjelmisto joka tuotti “alien-kieltä”. Ilmavoimien tietokoneen avulla Bennewitz väitti, että hän “Oli saanut suoran yhteyden avaruusolentoihin käyttäen… graafisesti tulostettua heksadesimaalikoodia”. Richard Dotyn mukaan:

Bennewitzilla oli [tietokone] kytketty hänen talon katollaan oleviin antenneihin ja pieneen mikroaaltolautaseen… ja hän katseli ruutua ja siinä oli kuvia ruudulla, jotka selvästikään eivät olleet avaruusolennoilta, mutta hän oli vakuuttunut siitä että ne olivat…. sanoin hänelle oikeasti, ‘en näe mitään.’ Ja hän sanoi, ‘minä näen, ja kuulen heidät’ ja hänellä oli kuulokkeet päässä ja hän sanoi, ‘kuulen heidän puhuvan’. Ja kysyin Paulilta: ‘Mitä kieltä he puhuvat?’ Hän sanoi, ‘He puhuvat omaa kieltään’… Ja hän kirjoitti satasivuisen dokumentin avaruusolentojen kielestä… Kun hän meni Kirtlandiin pitämään esitystään, kaikille näille kenraaleille, hän kertoi heille tämän informaation.

Kirjassa Dulce Base: The Truth and Evidence from the Case Files of Gabe Valdez kirjoittaja Greg Valdez (Gaben poika) muistelee vierailleensa Bennewitzin luona ja saaneensa demonstraation siitä miten hän käytti tietokonettaan ja kommunikoi avaruusolennoille:

Hän kirjoitti kysymyksen tietokoneelle erittäin monimutkaiseen tietokoneohjelmaan muotoon, joka muistutti paljon meidän nykyistä sähköpostiamme. Kaikkien yllätykseksi hän sai vastauksen kysymäänsä kysymykseen. Joskus hän sai välittömän vastauksen, ja joskus se kesti useita minuutteja. Hän sai erittäin karkeita ja alkeellisia kuvia tai grafiikkaa tietokoneelleen näiltä ‘alieneilta’. Jotkut näistä kuvista muistuttivat lintuja, joilla oli liskojen piirteitä, ja jotkut muistuttivat liskoja, joilla oli lintujen piirteitä. Kysely&vastaussessioiden aikana Gabe ohjeisti Paulia kysymään yksinkertaisen kysymyksen, ‘Mistä te olette kotoisin?’ Paul tiesi jo vastauksen kysymykseen, koska hän oli suoraan kysynyt kysymyksen ja hän vastasi ääneen kun vastaus tuli tietokoneelle. Siinä luki yksinkertaisesti Zeta Reticulin tähtijärjestelmä.

Näiden hälyyttävien tietokoneviestien ja kuvien takia Bennewitz  alkoi uskoa, että Yhdysvaltain hallitus oli allekirjoittanut salaisen sopimuksen petturiavaruusolentojen kanssa, jotka olivat kääntäneet takkinsa Maapallolla olevaa sopimusosapuolta vastaan ja ottaneet haltuunsa Dulcen tukikohdan. Tämän tilanteen korjaamiseksi Bennewitz kirjoitti raportin nimeltä “Project Beta” (lue raportti: eksopolitiikka.fi) jossa hän kertoo UFO-tutkimuksistaan ja kuvaa strategian miten taistella näitä avaruusolentosoluttautujia vastaan. Bennewitz lähetti hänen Project Beta -raporttinsa senaattoreille Pete Domenicille ja Harrison Schmitt, toiveinaan että he auttaisivat häntä. Raportissaan Bennewitz kuvasi  “säadeaseen” jota hän oli kehittelemässä, ja kaiken tämän tarkoituksena oli neutraloida avaruusolennot ja lopulta pelastaa ihmisrotu.

Erikoisagentti Doty rohkaisi Bennewitzia uskossaan siitä, että avaruusolennot olivat sekä vastuussa Kirtlandin omituisista touhuista että hän oli jyvällä siitä mitä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuu. Bennewitzin vedättämisen tarkoitus oli (Greg Bishopin ja Christian Lambrightin mukaan) siirtää Bennewitzin huomio pois Kirtlandista etäisemmille alueille kuten Archuletan pöytävuori (lähellä Dulcea) jossa AFOSI voisi tykitellä menemään disinformaatio-operaationsa kanssa helpommin ja lavastaa “UFO-tapahtumia.”

Hänen vuoden 1989 MUFON-konferenssipuheessaan Bill Moore esitti, että hän ajautui disinfokampanjaan mukaan Bennewitzia vastaan vilpittömin mielin:

Kun ensi kertaa törmäsin Paul Bennewitzia vastaan kohdistettuun disinformaatiokampanjaan, olin aika uniikissa paikassa. Minulla oli jalka oven välissä vastatiedustelupeliin, joka kaikin puolin vaikutti olevan suoraan kytkeytynyt korkean tason valtion UFO-projektiin. Ja perustuen ihmisten arvoasemiin, joiden tiesin olevan siinä suoraan mukana, se selvästikin liittyi kansalliseen turvallisuuteen! En todellakaan antaisi mahdollisuuden livetä käsistäni ilman, että saisin tietää ainakin jotain siitä mitä oli käynnissä. Aioin leikkiä mukana disinformaatioleikkiä, liata käteni tarpeeksi usein jotta prosessia ajavat uskoisivat, että tein juuri niinkuin he minun halusivat tekevän, samalla kun jatkan tien raivaamista matrixissa oppiakseni niin paljon kuin mahdollista siitä kuka sitä pyöritti ja miksi…

Kuitenkin, ajan mittaan disinformaatiokampanjalla oli katastrofaalinen vaikutus Paul Bennewitziin, mikä alkoi käydä selväksi:

Näin Paulin muuttuvan systemaattisesti kokoajan paranoidimmaksi ja emotionaalisesti epävakaammaksi, kun hän yritti saada sisäistettyä sitä mitä hänelle oltiin tekemässä. Hänellä oli kämppä täynnä aseita ja puukkoja, hän oli asentanut ylimääräiset lukot oviinsa, ja häntä huoletti se, että “ne” — eli siis avaruusolennot — olivat tulossä hänen seiniensä läpi öisin ja injektoivat häneen kaameita kemikaaleja, jotka veivät häneltä tajun pois pitkiksi ajoiksi. Hän sanoi minulle, että hänellä ei ollut mitään ideaa siitä mitä “ne” tekivät kun hän oli tajuttomana. Hän alkoi kärsiä pahemmista unettomuuden jaksoista. Muut alkoivat hoitaa hänen liiketoimintansa päivittäisiä hommia hänen käydessään tätä kaikkea läpi. Kerran katselin kun hän jätti syömättä haukkuakaan lounaastaan, samalla kun hän poltti ketjussa 28 tupakkaa 45 minuutissa. Tiesin että hän oli hermoromahduksen partaalla. Hänen terveytensä oli romahtanut, hän oli menettänyt paljon painoa, hänen kätensä tärisivät kuin horkassa, ja hän näytti kauhealta. Yritin ohjeistaa häntä jättämään UFO-hommat kokonaan ennenkuin hänen terveytensä menisi lopullisesti. Hän sanoi, että asiat näyttivät pahalta ja että hän yritti pärjäillä. Ei kauaakaan kun hän oli joutunut sairaalaan ja psykiatriseen hoitoon.

Tiedän ensikäden kokemuksesta, että valtion disinformaatiota oli paljon, ja että iso osa siitä mitä me nyt kuulemme pahantahtoisista alieneista, maanalaisista tukikohdista ja salaisista sopimuksista Yhdysvaltojen kanssa ovat perua siitä mitä Bennewitzille oltiin kerrottu…

Paul Bennewitz sai hermoromahduksen ja vuonna 1988 hänen perheensä vei hänet psykiatriseen sairaalaan. Hän kuoli vuonna 2003.

Vaikka Mooren puhe on pidetty vuonna 1989, hänen ajatuksensa resonoivat edelleen 40 vuoden jälkeen, sillä me elämme edelleen yhteiskunnassa, jota verkossa oleva disinformaatio uhkaa, sekä uusi kiinnostus UFOihin:

Nykyinen disinformaation määrä ei ole mitään uutta; se on vain eri ihmiset jotka leivttävät sitä. Odotan, että vastuussa olleet, ei huhujen levittäjät itse, mutta ne jotka niitä syöttävät, luulevat niiden toimivan yhtä hyvin kuin ne toimivat viime kerralla…

…Disinformaatio on omituinen ja hämärä peli. Sitä pelaavat ovat täysin tietoisia siitä, että operaation menestys riippuu informaation uppoamisesta sen kohteeseen sellaisella tavalla, että henkilö hyväksyy sen totuutena ja toistaa sitä, ja jopa puolustaa sitä toisten edessä niinkuin se olisi totta… Kun tämä on saavutettu, vastatiedustelun asiantuntijan työ on tehty. He voivat yksinkertaisesti siirtyä pois varmoina siitä, että muut ovat tehneet likaisen, myrkyllisten siementen levittämisen. Niiden teistä, jotka kaipaavat näyttöä siitä miten hyvin tämä toimii, tarvitsee vain katsoa ympärilleen. Joka kerta kun toistelee jotain vahvistamatonta tai katteetonta tietoa, ilman että perustelee sitä juurikaan mitenkään, ottaa itsekin osaa siihen prosessiin; ja joka kerta kun niin tekee, joku ylätahon pamppu nauraa paskaisesti sinun kustannuksella.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että nykyinen ufologinen tilanteemme on väistämättä vain pelkkä disinformaatiokampanja muiden muassa, tai että mukanaolijoilla on pahantahtoisia aikeita. Mutta yllämainittujen historiallisten esimerkkien tulisi antaa kenelle tahansa nykyisestä UFO-hypestä kiinnostuneelle hengähdystauko ja varmistaa, että he pysyvät kriittisinä ja epäileväisinä kaikkea informaatiota kohtaan jota Yhdysvaltain armeija tai tiedusteluviranomaiset tästä aiheesta julkaisevat. Ja armeijassa tai valtiolla olevien, jotka eivät ole tämä informaation julkistamisessa mukana, tulisi tajuta että skeptisismi ja epäily ovat täysin ymmärrettäviä reaktioita heidän toimiinsa — jopa ylistettäviä — kun ottaa huomioon menneen historian, jopa silloinkin kun heidän motiivinsa ovat täysin puhtaat tällä kertaa.

UFO-historiasta voit oppia Adam Gorightlyn kirjasta Saucers, Spooks and Kooks: UFO disinformation in the Age of Aquarius. Se on tarpeellista tietoa kaikille jotka ovat aiheesta kiinnostuneet.

 

Laivasto ja FBI pitävät tänään salaisen briiffauksen alakomitealle

MYSTERY WIRE – Yhdysvaltain laivasto ja FBI pitävät tänään salaisen briiffauksen edustajiston tiedustelukomitean vastaterrorismia (C3) käsittelevälle alakomitealle tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) ennen kuin kansallisen tiedustelun johtaja virallisesti antaa raportin UAP-tietojen keräämisestä, raportoinnista ja tutkimuksesta. Asiasta kertoi alakomitean puheenjohtaja, edustaja André Carson Indianasta.

KTXL:n Barnett Parker sai käsiinsä allaolevan lausunnon edustaja Carsonin toimistolta, jossa Carson sanoi, “briiffaus oli ‘merkittävä ja ajankohtainen aihe’, sillä tunnistamattomien ilmailmiöiden aiheuttamiin uhkiin on keskitytty enemmän.”

Puheenjohtaja Carson pitää salaisen briiffauksen tunnistamattomista ilmailmiöistä

Washington, D.C. – Huomenna kongressiedustaja André Carson tulee johtamaan briiffausta parlamentin tiedustelukomitean vastaterrorismia käsittelevälle alakomitealle tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) ennen virallista raporttia, jonka kansallisen tiedustelun johtaja on laatinut UAP-tietojen keräämisestä, raportoinnista ja tutkimuksesta.

Briiffauksen tulee pitämään laivaston ja FBI:n viranomaiset.

Ennakkoon laaditussa kannanotossa Carson huomautti, että briiffaus oli “merkittävä ja ajankohtainen aihe”, sillä tunnistamattomien ilmailmiöiden aiheuttamiin uhkiin on keskitytty enemmän, nyt kun DNI valmistelee kongressin määräämän raportin julkaisua — jota senaatin ja parlamentin tiedustelukomiteat ovat  pyytäneet.

“Liittyvätkö UAP:t ulkovaltojen vihollisiimme? Ovatko UAP:t uhka? Ja miten me keräämme ja analysoimme tietoa näistä keskeisistä kysymyksistä? Vastaukset ovat tärkeitä kansalliselle turvallisuudellemme. Tiedusteluyhteisö ja tieteentekijät yhdessä etsivät totuutta keräämällä informaatiota eri lähteistä ja tekevät tarkkaa analyysia eri menetelmillä, obektiivisesti ja rehellisesti”, Carson sanoi kannanotossaan.

Edustaja André Carsonin (D-IN) toimistolta:

Parlamentin tiedustelukomitean Adam Schiffin (D-CA) toimisto on myös julkaissut etukäteen seuraavan lausunnon salaisesta briiffauksesta:

“Me haluamme tietää kaikesta siitä mikä ilmatilassamme lentää. Ja jos siellä on jotain mitä emme voi tunnistaa, silloin meidän tulisi kohdistaa resurssimme niiden identifiointiin, minne se sitten johtaakin. Johtaapa se sitten ulkovaltojen vihollisiin, muihin ilmailmiöihin, avaruusromuut, tai mihin tahansa muuhun, meidän tulisi seurata sitä polkua. Ja me otamme tämän päivän briiffauksen ja tulevan raportin vastaan askeleena tuohon suuntaan.”

Edustaja Adam Schiff (D-CA)

Alla on lista jäsnistä alakomiteassa House Permanent Select Committee on Intelligence, Counterterrorism, Counterintelligence, and Counterproliferation (C3) Subcommittee:

Demokraatit Puhemies: Rep. Andre Carson (IN) Rep. Mike Quigley (IL) Rep. Joaquin Castro (TX) Rep. Peter Welch (VT) Rep. Sean Patrick Maloney (NY) Rep. Val Demings (FL)

Republikaanit Jäsenet: Rep. Rick Crawford (AR) Rep. Brad Wenstrup (OH) Rep. Chris Stewart (UT) Rep. Elise Stefanik (NY) Rep. Darin LaHood (IL)

 

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire

FBI:n todelliset Salaiset Kansiot, osa 2

Tämä lista on jatkoa aiemmasta artikkelista.Heaven's Gate Cult

Heaven’s Gate -kultti – [382 sivua, 283MB] Heaven’s Gate oli amerikkalainen, millenarianistinen UFO-uskovaisten kultti San Diegon alueella, Kaliforniassa, jonka perustivat 1970-luvun alussa ja jota johtivat Marshall Applewhite (1931-1997) ja Bonnie Nettles (1927-1985). Maaliskuun 26. päivänä 1997 poliisi löysi 39 ryhmän jäsenen ruumiit. He olivat tehneet massaitsemurhan saavuttaakseen heidän uskomuksensa mukaisen Hale-Bopp -komeetan vanavedessä saapuneen avaruusolentojen aluksen.Guy Hottel

 Hottel, Guy – [2 sivua, 1.1MB] Guy Hottel oli FBI:n Washingtonin kenttäosaston agentti. Hottelia koskeva informaatio liittyy maaliskuun 22. päivän 1950 muistioon, jonka hän lähetti FBI-johtajalle koskien lentäviä lautasia. Tämä on ollut yksi FBI:n kaikkein ladatuimmista dokumenteista heidän verkkosivuillaan, kun se lopulta otettiin mukaan arkistoihin. J. Allen Hynek

 Hynek, J. Allen – [24 sivua, 1.42MB] – Tri. Josef Allen Hynek (toukokuun 1, 1910 – huhtikuun 27, 1986) oli amerikkalainen astronomi, professori ja ufologi. Hänet muistetaan ehkä parhaiten hänen UFO-tutkimuksestaan. Hynek toimi UFO-tutkimusten tieteellisenä neuvonantajana ilmavoimille kolmen eri projektin alaisuudessa: Sign, Grudge ja Blue Book. Vuosikymmenet tämän jälkeen hän teki omia itsenäisiä UFO-tutkimuksiaan, kehittäen lähikohtaamisten luokittelujärjestelmäänsä ja häntä pidetään laajalti sekä UFO-raporttien että fyysisten UFO-todisteiden analysoinnin isänä.

Phil Klass Klass, Phil (FBI:n julkaisu) – [187 sivua, 99.7MB]
 Klass, Phil (FBI:n julkaisu #2 lokakuu 2015) – [10 sivua, 0.9MB]
 Klass, Phil (NCIS:n julkaisu) – [14 sivua, 1MB]
 Klass, Phil (AFOSI:n julkaisu) – [14 sivua, 1MB]
 Klass, Phil (CIA:n FBI-tyyppinen julkaisu) – [5 sivua, 0.8MB] Philip Julian Klass (marraskuun 8, 1919 – elokuun 9, 2005) oli amerikkalainen insinööri, toimittaja ja UFO-tutkija, joka tunnettiin hänen UFOja kohtaan esittämästä skeptisismistä. Ufologisissa ja skeptisissä piireissä Klass tuppasi inspiroimaan vahvasti polarisoituneita mielipiteitä. Häntä on pidetty “UFOlogian Sherlock Holmesina”. Klass osoitti “ristiretkeläisen kiihkoa siihen, mikä tuntuu ’oikealta’, huolimatta siitä saako se suosiota”, piirre jonka hän väitti saaneensa isältään. “Sain tietää”, Klass sanoi, “että arviolta 97, 98 prosenttia ihmisistä, jotka raportoivat UFOja, ovat pohjimmiltaan älykkäitä, rehellisiä ihmisiä, jotka ovat nähneet jotain — yleensä yöllä, pimeydessä — joka ei ole tuttua, jota he eivät voi selittää.” Loput hänen mukaansa olivat huijauksia. Hänen työssään Aviation Week -lehden päätoimittajana Klass löysi itsensä tutkimuksien keskeltä, jotka käsittelivät salaisen tiedon julkaisua. Kuten Wikipediaan on kirjoitettu:

Kymmenen vuoden ajan Klass työskenteli General Electricille ilmailusähkötekniikan insinöörinä. Tyytymättömänä työhönsä hän muutti vuonna 1952 Washington DC:n ja tuli töihin Aviation Weekille, josta myöhemmin tuli Aviation Week & Space Technology.[7] Hän oli Aviation Week & Space Technologyn vanhempi päätoimittaja 30 vuoden ajan. Klass pyrki pysymään eturintamassa ja hän julkaisi “Exclusive Report on Counter Measures”-tekstinsä marraskuun 18. ja 25. päivinä 1957, Aviation Weekin numeroissa. Tämä raportti oli FBI:n tiedoissa “’Salaiseksi’ luokitellun tiedon luvaton paljastus”. Tutkimukset lopetettiin kun ilmavoimat kertoi FBI:lle, että paljastettua tietoa ei saataisi tehtyä julkiseksi syyttämisen tarkoituksiin.

 Kurtz, Paul – [7 sivua, 0.6MB] – Paul Kurtz (joulukuun 21, 1925 – lokakuun 20, 2012) oli nimekäs amerikkalainen tiedeskeptikko ja sekulaari humanisti. Häntä on nimitetty “sekulaarin humanismin isäksi”. Hän oli filosofian emeritusprofessori New Yorkin osavaltioyliopistossa Buffalossa. Hän oli aiemmin opettanut Vassarin, Trinityn ja Unionin collegeissa sekä New School for Social Researchissa. Kurtz perusti kustantamo Prometheus Booksin vuonna 1969. Hän oli myös perustaja ja entinen puheenjohtaja Committee for Skeptical Inquiryssa (CSI, aiemmin Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal, CSICOP), Council for Secular Humanismissa sekä Center for Inquiryssa. Hän oli Free Inquiry -lehden vastaava päätoimittaja, joka on Council for Secular Humanismin julkaisu. Kurtz julkaisi yli 800 artikkelia/arvostelua ja kirjoitti ja toimitti yli 50 kirjaa. Monet hänen kirjoistaan on käännetty yli 60 kielelle.

Dr. Lincoln LaPaz LaPaz, Dr. Lincoln – [  Tiedosto #1 |  Tiedosto #2 ] [  NSA:n vastaus tietopyyntöön ] [  FBI:n julkaisu – toukokuun 19, 2017 ] – Lincoln LaPaz oli amerikkalainen astronomi University of New Mexicossa ja meteoritutkimuksen pioneeri. Ufologiassa LaPazin nimi usein liitetään armeijan UFO-tutkimuksiin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. Näihin kuuluu mm. Roswellin UFO-tapaus vuonna 1947, New Mexicon vihreät tulipallot, jotka alkoivat vuoden 1948 lopulla ja jatkuivat läpi 1950-luvun, sekä Maata kiertävien satelliittien etsintä vuonna 1954 newmexicolaisen astronomikollegan Clyde Tombaugh’n kanssa. Kuitenkin LaPazin vihreiden tulipallojen tutkimus ilmavoimille on läpikotaisen dokumentoitu ja kiistämätön historiallinen tosiseikka.

(Huom: FBI julkaisi tri. Lincoln LaPazista kertovia lisäsivuja, joissa viitattiin TUHOTTUUN tiedostoon, joka on saattanut sisältää vielä lisää tietoa miehestä — mutta kukaan ei saa tietää mitä niissä tiedoissa luki.)

longjohnnebel Long John Nebel aka John Zimmerman – [8 sivua, 1.9 MB] – Long John Nebel (syntymänimeltään John Zimmerman; kesäkuun 11, 1911 – huhtikuun 10, 1978) oli vaikutusvaltainen New York Cityn talkshow-juontaja. 1950-luvun puolesta välistä hänen kuolemaansa asti vuonna 1978 Nebel oli erittäin suosittu iltaohjelman juontaja, jolla oli miljoonia kuulijoita ja Donald Bainin mukaan “fanaattisen lojaali fanijoukko” hänen ohjelmalleen, joka käsitteli monia epätavallisia ilmiöitä, UFOja ja muita laitapuolen aiheita.

 Mack, Dr. John E. – FBI:n julkaisu #1 – [49 sivua, 12.9MB]
 Mack, Dr. John E.  [4 sivua, 0.8MB] – Etsin ylemmän tiedoston ulkopuolisia tietoja, ja he sanoivat että tri. Mackiin liittyvät mahdolliset tiedot tuhottiin kesäkuun 18. päivänä 2014. LT John Edward Mack (lokakuun 4, 1929 – syyskuun 27, 2004) oli amerikkalainen psykiatri, parapsykologi, kirjailija ja professori Harvardin lääkiksessä. Hän oli saanut Pulitzerin palkinnon elämänkerturina, ja hän oli johtava tutkija ja kirjailija avaruusolentojen sieppauskokemuksista. Hän myös kampanjoi ydinaseiden hävittämisen puolesta.

James E. McDonald McDonald, Dr. James E. – [113 sivua, 64.81 MB] – James Edward McDonald (toukokuun 7, 1920 – kesäkuun 13, 1971) oli amerikkalainen fyysikko. Hänet tunnetaan parhaiten hänen UFO-tutkimuksestaan. McDonald oli vanhempi fyysikko Institute for Atmospheric Physicsissa ja Arizonan yliopiston meteorologian laitoksen professori Tucsonissa. McDonald kampanjoi UFO-tutkimuksen laajentamisen puolesta 1960-luvun puolessavälissä ja sen lopulla, sanoen että UFOt olivat tärkeä ratkaisematon mysteeri, jota ei oltu tutkittu riittävästi tieteessä. Hän oli yksi nimekkäämmistä hahmoista aikanaan, jotka ajoivat ET-hypoteesia uskottavana, mutta ei täysin vedenpitävästi todeksi osoitettuna mallina UFO-ilmiölle. McDonald haastatteli yli 500 UFOn silminnäkijää, sai käsiinsä monia tärkeitä valtion UFO-papereita ja piti tärkeitä esityksiä UFOja koskevista todisteista. Hän todisti kongressin UFO-kuulemisessa vuonna 1968. McDonald piti myös kuuluisan puheen otsikolla “Tiede konkurssissa” American Association for the Advancement of Sciencelle (AAAS). Se oli tiivistelmä senhetkisista UFO-todisteista ja kritiikki vuoden 1969 Condonin raportin UFO-tutkimuksia kohtaan.

Katso myös: Hemogeneous Nucleation of Vapor Condensation, 1962, Dr. James McDonald Reports

Donald L. WestMerchant, Madeline Gwynn – FBI:n julkaisu #1 – [14 sivua, 1.4MB]
Merchant, Madeline Gwynn – FBI:n julkaisu #2 – [14 sivua, 1.1MB]
Merchant, Madeline Gwynn – NARA:n julkaisu  #1 – [16 sivua, 1.1MB] Madeline Gwynne Merchant oli New Mexicon asukas, joka kirjoitti useita kirjeitä UFOista ja hänen teorioistaan useille virastoille. FBI:llä oli hänelle varattuna oma tiedost… ja mikä on kiinnostavaa huomata on, että FBI:n johtajalle osoitettu muistio (kirjoitettu vuonna 1949) sanoo, “Tätä asiaa pitävät huippusalaisena sekä maa- että ilmavoimien tiedusteluviranomaiset.”NICAP

 National Investigations Committee on Aerial Phenomena – [ Tiedosto #1 | Tiedosto #2 | Tiedosto #3 ] National Investigations Committee on Aerial Phenomena (NICAP) perustettiin 1950-luvulla tutkimaan UFO-ilmiöstä tehtyjä raportteja. Vuosien 1957-1969 välillä NICAP ja sen jäsenet toistuvasti kommunikoivat FBI:n kanssa. Tämä julkaisu sisältää tuon kirjeenvaihdon. Silas Newton

 Newton, Silas – [ Tiedosto #1 ] Silas Newton (1887-1972) oli varakas öljymies ja huijari, joka väitti hänen keksintönsä kykenevän havaitsemaan mineraaleja ja öljyä. Häntä on lainattu auktoriteettina Frank Scullyn kirjassa Behind the Flying Saucers, teos jonka on väitetty raportoineen useita UFO-maahansyöksyjä New Mexicon alueella. Vuonna 1950 Newton sanoi, että lentävä lautanen törmäsi hänen mailleen Mojaven autiomaan lähellä. Kuitenkin hän muutti sanomisiaan vuonna 1952, sanoen että hän ei koskaan nähnyt lentävää lautasta vaan ainoastaan kuullut muilta kommentteja. Nämä tiedot kuvataan FBI:n tutkimuksissa koskien Newtonin petollista toimintaa vuosina 1951-1970.

thorntonpaige Page, Dr. Thornton Leigh – [4 sivua, 1.2MB] – Thornton Leigh Page oli amerikkalainen astronomian professori Chicagon yliopistossa ja Wesleyn yliopistossa. Hän tuli tunnetuksi UFO-jupakassa sen jälkeen kun hän oli lyhyesti ollut mukana Robertsonin paneelissa, CIA:n sponsoroimassa tieteentekijöiden komiteassa 14-18. tammikuuta 1953, jossa tutkittiin UFOja koskevaa todistusaineistoa.

FBI:n mukaan tri. Pagea koskevat tiedot oli tuhottu.

Palmer, Raymond – FBI:n julkaisu – [35 sivua, 29.5MB]
Palmer, Raymond – NARA Release (FOIA Case 57555) – [33 sivua, 1.5MB] – Raymond Arthur Palmer (elokuun 1, 1910 – elokuun 15, 1977) oli amerikkalainen toimittaja Amazing Stories -julkaisussa vuodesta 1938 vuoteen 1949, jolloin hän lähti kävelemään Ziff-Davis -kustantamolta julkaistakseen ja toimittaakseen Fate Magazinea, ja lopulta monia muita lehtiä ja kirjoja hänen omien kustantamojensa kautta, mm. Amherst Press ja Palmer Publications. Lehtien kuten Mystic, Search, ja ‘Flying Saucers” lisäksi hän julkaisi useita spiritualistisia kirjoja, mm. Oahspe: A New Bible, sekä useita kirjoja liittyen lentäviin lautasiin, mm. “The Coming of the Saucers”, kirjoitettu yhdessä Kenneth Arnoldin kanssa. Palmer oli myös scifin ja fantasian nimekäs kirjoittaja, joista monet tekstit julkaistiin pseudonyymien alla. (Huom: olen pyytänyt tietoja kansallisarkistoista, ja postaan ne mikäli ne julkaistaan.)Project Blue Book

 Project Blue Book – [ Tiedosto #1 ] – Project Blue Book oli alunperin ilmavoimien nimitys projektille, joka tutki UFO-raportteja vuosina 1947-1969. Vuonna 1989 organisaatio, joka kutsui itseään “Uudeksi Project Blue Bookiksi” otti yhteyttä FBI:hin. Tämä tiedosto koostuu tämän organisaation kanssa käydystä kirjeenvaihdosta. Roswell

 Roswell – On heinäkuun 8:na 1947, FBI:n Dallasin kenttätoimisto lähetti sähkeen koskien “lentävää levyä” joka muistutti korkealla lentävää säähavaintopalloa lähellä Roswellia, New Mexicossa.Spontaneous Human Combustion

 Spontaani itsesytyntä – [ 114 sivua, 66.3MB ] Spontaani itsesytyntä on termi, joka kattaa raportoituja tapauksia joissa elävä (tai juuri kuollut) ihmiskeho on syttynyt tuleen itsekseen ilman ulkoista syttymisen syytä. Raportoitujen tapauksien lisäksi ilmiö on kuvattu kirjallisuudessa, ja molemmilla tyypeillä on havaittu yhteisiä piirteitä.tiffany thayer

 Thayer, Tiffany Ellsworth – [166 sivua, 152.5MB] – Tiffany Ellsworth Thayer (maaliskuun 1, 1902 – elokuun 23, 1959) oli amerikkalainen kirjailija ja Fortean Societyn perustaja.

FBI Tiedostos FBI:n UFO-dokumenttikokoelma [1,600 sivua] – [ Osa 01 | Osa 02 | Osa 03 | Osa 04 | Osa 05 |Osa 06 | Osa 07 | Osa 08 | Osa 09 | Osa 10 | Osa 11 | Osa 12 | Osa 13 | Osa 14 | Osa 15 | Osa 16 ] – Tunnistamattomat lentävät esineet (UFOt) näyttäytyivät vuonna 1947 sarjana havaintoja ympäri Amerikkaa. Vaikka juuri muodostetut ilmavoimat olivat pääasiallinen näiden havaintojen tutkija, FBI sai monia raportteja ja työskenteli ajoittain ilmavoimien kanssa tämän aiheen parissa. Tämä julkaisu kuvaa FBI:n roolia tutkimuksissa vuosien 1947-1954 välisenä aikana raportoitujen havaintojen parissa.

 Williamson, George Hunt – [706 sivua, 60MB] – George Hunt Williamson (joulukuun 9, 1926 – tammikuu 1986), alias Michael d’Obrenovic alias Brother Philip, oli amerikkalainen kontaktihenkilö, kanavoitsija ja metafysiikasta kirjoittanut, joka tuli kuuluisaksi 1950-luvulla.

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

FBI:n oikeat Salaiset Kansiot

Nämä tiedot on FBI hankkinut ja julkaissut, kaikki liittyvät paranormaaleihin ilmiöihin.

Monet tiedostoista on pilkottu osiin latauksen helpottamiseksi. Lista on englanniksi aakkosjärjestyksessä, suomennos ei noudata järjestystä.

Dokumenttiarkisto

 Adamski, George – [286 sivua, 193.5MB] – George Adamski (17 huhtikuuta 1891 – 23 huhtikuuta 1965) oli puolalaisamerikkalainen, joka tuli erittäin kuuluisaksi UFO-piireissä sen jälkeen, kun hän väitti valokuvanneensa aluksia muilta planeetoilta, tavanneensa ystävällisiä pohjoismaisia avaruusolentoja ja väitettyään käyneensä heidän aluksellaan Kuussa ja muilla planeetoilla. Hän oli ensimmäinen, ja tunnetuin, niinkutsutuista kontaktihenkilöistä 1950-luvulla. Adamski nimitti itseään ”filosofiksi, opettajaksi, opiskelijaksi ja lautasten tutkijaksi”, vaikka useimmat tutkimukset ovat todenneetkin hänen väitteensä kusetukseksi ja että Adamski itse oli ammattihuijari. Adamski kirjoitti kolme kirjaa, joissa hän kuvasi tapaamisiaan pohjoismaisten avaruusolentojen kanssa sekä hänen matkojaan heidän aluksillaan: The Flying Saucers Have Landed (kirjoitettu yhdessä Desmond Leslien kanssa) vuonna 1953, Inside the Space Ships vuonna 1955 sekä Flying Saucers Farewell vuonna 1961. Ensimmäiset kaksi kirjaa olivat myyntimenestyksiä; vuoteen 1960 mennessä ne olivat myyneet yhteensä 200,000 kappaletta.

 Aho, Wayne – [114 sivua, 80MB] – Wayne Sulo Aho (24 elokuuta 1916 – 16 tammikuuta 2006) oli amerikkalainen kontaktihenkilön, joka väitti olleensa kontaktissa avaruusolentojen kanssa. Hän oli yksi salamyhkäisemmistä 1950-luvun kontaktihenkilöistä, joita ilmaantui George Adamskin jälkeen. Aho ja vuoden 1957 kontaktihenkilö Reinhold O. Schmidt luennoivat yhdessä Kaliforniassa, ja heidän kahdestaan pitämänsä luennot jatkuivat kunnes Schmidt pidätettiin ja tuomittiin autovarkaudesta. Ahon esitykset yleensä painottivat hänen asepalvelustaan toisessa maailmansodassa. Hän käytti varsin vähän aikaa “henkisiin paljastuksiin” joita hän oli saanut Avaruusveljiltään, joko suoraan tai epäsuorasti henkisen meedion avulla. Aho myös viittasi itseensä nimellä “Majuri W. S. Aho”, mikä sekoitti hänet kovasti Majuri Donald E. Keyhoeen, UFO-tutkijaan ja kirjailijaan jonka mielestä UFOt olivat todellisia, mutta joka piti kontaktihenkilöitä vähäarvoisina. Aho pian joutui toisen Adamskin seuraajan pauloihin. Otis T. Carr. Carr väitti rakentaneensa täysikokoisen lentävän lautasen, joka toimi autenttisin adamskilaisin tai teslalaisin “magnetismin” periaattein. Pian sopiva määrä rahaa oli kerätty hyväuskoisilta iäkkäämmiltä Ahon ja Carrin luentojen kuuntelijoilta, ja he ilmoittivat Carrin lautasesta, jota Carr ja Aho ohjastaisivat. Se nousisi maasta tuhansien silminnäkijöiden läsnäollessa ja lentäisi Kuuhun ja palaisi sieltä takaisin kiistämättömän näytön kanssa Kuussa käynnistä. Rikossyytteet Ahoa ja Carria vastaan johtivat julkiseen nöyryytykseen. Aho tuomittiin olevan kuitenkin syytön puijari.

 Angelucci, Orfeo – [2 sivua, 1MB] – Arkistot tuhottu vuonna 2009 – Orfeo Matthew Angelucci (Orville Angelucci) (kesäkuun 25, 1912 – heinäkuun 24, 1993) oli eräs epätavallisimmista 1950-luvun puolenvälin niinkutsutuista “kontaktihenkilöistä”, jotka väittivät olleensa yhteydessä avaruusolentoihin. Kesästä 1952 lähtien, Angelucci kertoo kirjassaan The Secret of the Saucers (1955), hän alkoi kohdata lentäviä lautasia ja niiden ystävällisiä ihmiseltä näyttäviä pilotteja hänen automatkoillaan kotiin lentokonetehtaalta. Nämä yli-inhimilliset avaruusihmiset olivat erittäin kauniita, usein läpinäkyviä ja erittäin henkisiä. Lopulta Angelucci vietiin miehittämättömällä lautasella Maapallon kiertoradalle, jossa hän näki jättiläismäisen “emoaluksen” leijailevan hytin ikkunan ohi. Hän kuvasi myös kokeneensa “puuttuvan ajan” pätkän ja lopulta muistaneensa eläneen viikon averran “avaruusveljen” kehossa Neptunuksella, kehittyneemmässä yhteiskunnassa “suurimmalla asteroidilla” tuhoutuneen planeetan jäänteiden ympärillä, kun hänen tavallinen kehonsa vaelteli ympäriinsä lentokonetehtaalla sumussa. Myöhemmässä kirjassaan The Son of the Sun, Angelucci kertoi kuvauksen jonka hän väitti saaneensa kuulla lääketieteen tohtorilta, joka kutsui itseään nimellä Adam, jonka kokemukset olivat samankaltaisia kuin hänellä. Hän myös julkaisi useita pamfletteja avaruusveljien teemoista, kuten “Million Year Prophecy” (1959), “Concrete Evidence” (1959) ja “Again We Exist” (1960).

Animal Mutilations Karjan ja eläinten silpomiset – FBI:n julkaisu #1 – [131 sivua, 9MB] – Tämä on kokoelma alkuperäistä FBI:n todistusaineistoa eläinten ja karjan silpomisista. 1970-luvun puolivälissä raportit hajallaan esiintyvistä eläinten silpomisista lännen ja keskilännen valtioissa huolestuttivat monia. FBI:a pyydettiin tutkimaan, mutta se ei kyennyt tekemään niin johtuen toimivaltuuksien puutteista (paitsi kun sellaiset silpomiset tapahtuivat intiaanien mailla). Nämä tiedot koostuvat pääosin lehtileikkeistä ja kirjeenvaihdosta koskien ongelmaa vuosina 1974-1978.

 Karjan & eläinten silpomiset – FBI:n julkaisu #2 – [10 sivua, 3.8MB] – Alkuvuodesta 2018 pyysin lisätietoja koskien eläinten & karjan silpomisia, joita ei oltu julkaistu vielä, ja lopulta postasin FBI:n ”Vault”-sivuille. Perustuen saamaani vastaukseen pyysin kaikkia lisädokumentteja. Elokuun 8. päivänä 2018 FBI lähetti minulle kirjeen sanoen että nyt minulla on kaikki, eikä enempää ole olemassa.

 Ballard, Edna – [769 sivua, 50MB] – Edna Anne Wheeler Ballard, tunnetaan myös nimellä Lotus Ray King (kesäkuun 25, 1886 – helmikuun 10, 1971), oli amerikkalainen okkultisti, joka perusti Saint Germain Foundationin ja toimi MINÄ OLEN -liikkeen johdossa hänen aviomiehensä Guy Ballardin kanssa. Vuonna 1944 Ballard ja hänen poikansa Donald Ballard, saivat syytteet postihuijauksesta ja heidän oikeusjuttunsa lopulta tuomittaisiin korkeimmassa oikeudessa tapauksena United States v. Ballard. Ballardin työtä MINÄ OLEN -liikkeessä pidetään edeltäjänä nykyiselle new age -liikkeelle.

 Ballard, Guy – [768 sivua, 400MB] – Guy Warren Ballard (heinäkuun 28, 1878 – joulukuun 29, 1939) oli amerikkalainen kaivosinsinööri, josta tuli hänen vaimonsa Edna Anne Wheeler Ballardin kanssa “I AM”-toiminnan perustajia. Ballard syntyi Newtonissa, Kansasissa ja meni naimisiin vaimonsa kanssa Chicagossa 1916. Ballard palveli armeijassa 1. maailmansodassa, ja sen jälkeen hänestä tuli kaivosinsinööri. Sekä Edna että Guy opiskelivat teosofiaa ja okkultismia laajalti.

The Borderland Sciences Research Associates aka Borderland Sciences Research Foundation – [35 sivua, 22.3MB] – Verkkosivujensa mukaan, jotka ovat edelleen pystyssä: “Borderland Sciences Research Foundation on kalifornialainen voittoa tavoittelematon (C0254263) tutkimus- ja koulutusorganisaatio, jonka vuonna 1951 on perustanut Meade Layne tutkimaan parapsykologiaa ja tietoisuuden laajentamista. Se on sittemmin laajentanut toimintaansa niin laajalle kuin mitä ihmiset kykenevät havaitsemaan (ja mahdollisesti siitäkin laajemmalle).”

Sylvia Browne Browne. Sylvia – [ 52 sivua, 32MB ] Tämä FBI-tiedosto sisältää meedio Brownea käsittelevää materiaalia koskien pankkipetosta. Brown oli väärentänyt kirjanpitoa saadakseen yli $1,000,000 eri lainoina, ja FBI:n mukaan hän eli “tuhlaavaisesti”.

Boyd Bushman Bushman, Boyd – (FOIA-vastauskirje) [ 37 sivua, 19.9MB ]
 Bushman, Boyd FBI:n julkaisu #2 [14 sivua, 2.2MB ]

Vuonna 2014 julkaistiin video Boyd Bushmanista, eläköityneestä Lockheed Martinin vanhemmasta tiedemiehestä, sekä väitetty valokuva hänestä avaruusolentojen kanssa. Videon kuvauksessa luki, “Hieman ennen kuolemaansa elokuun 7. päivänä 2014, Boyd Bushmania kuvattiin puhumassa hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan koskien Area 51:a, UFOja, avaruusolentoja ja antigravitaatiota. Boyd oli eläköitynyt vanhempi Lockheedin tiedemies. Hänen uransa oli yli 40 vuoden mittainen, hänellä oli monia patentteja ja hän oli töissä mm. Hughes Aircraftilla, General Dynamicsilla, Texas Instrumentsilla, ja Lockheed Martinilla.”

Vaikka video on erittäin kiistetty, ja “alien” näyttää olevan Walmartista ostettava kulissi, Bushmanista löytyi tietoja FBI:ltä.

Edward Condon  Condon, Edward Uhler [ Tiedosto #1 (312MB) | Tiedosto #2 (0.1MB) | Tiedosto #3 (0.1MB) | Tiedosto #4 (177MB) ]- [ 1,777 sivua ] – Edward Uhler Condon (maaliskuun 2, 1902 – maaliskuun 26, 1974) oli tunnettu amerikkalainen ydinfyysikko, kvanttimekaniikan pioneeri ja tutka- ja ydinaseohjelmien tiedemies toisessa maailmansodassa osana Manhattan Projectia. Franck–Condon -periaate ja Slater–Condon -säännöt on nimetty hänen mukaansa. Condon tuli tunnetuksi vuonna 1968 Condonin raportin pääasiallisena kirjoittajana, joka oli Yhdysvaltain ilmavoimien virallinen kanta UFOihin. Kuussa oleva kraateri on nimetty hänen mukaansa. Huom:  FBI sanoi että Condoniin liittyviä merkintöjä VOI olla enemmän. 

 Cooper, Milton William “Bill” FBI:n julkaisu #1  [333 sivua, 164MB]
 Cooper, Milton William “Bill” FBI:n julkaisu #2  [21 sivua, 13.4MB]
 Cooper, Milton William “Bill” Night Vision Goggle Investigation  [101 sivua, 13.4MB] Milton William “Bill” Cooper (toukokuun 6, 1943 – marraskuun 6, 2001) oli amerikkalainen salaliittoteoreetikko, radiojuontaja ja kirjailija joka tunnetaan parhaiten vuoden 1991 kirjastaan Behold a Pale Horse, jossa hän varoitti useasta globaalista salaliitosta, joista jotkut liittyivät avaruusolentoihin. Cooper kuvasi myös HIV/AIDSin ihmisten luomaksi sairaudeksi, joka oli kohdistettu mustia, latinoja ja homoseksuaaleja vastaan, ja että lääke sairauteen oli tehty ennen kuin se oltiin vapautettu ihmisten keskuuteen. Hänet tunnetaan “miliisi-teoreetikkona”. Kun Cooper etääntyi ufologian yhteisöstä ja suuntasi mielenkiintonsa kohti aseistettuja joukkoja ja valtion vastaista alakulttuuria 1990-luvun lopulla, hän vakuuttui siitä että presidentti Bill Clinton ja verovirasto olivat ottaneet hänet henkilökohtaisesti kohteekseen. Heinäkuussa 1998 häntä syytettiin veropetoksesta; pidätysmääräys annettiin hänestä, mutta Cooper karisti kannoiltaan useat aikeet panna se toteen. Vuonna 2000 liittovaltion sheriffi nimesi hänet “karkulaiseksi”. Marraskuun 5. päivänä 2001 Apachen piirikunnan sheriffin apulaiset yrittivät pidättää Cooperin hänen Arizonan Eagarissa olevassa kodissaan törkeästä pahoinpitelystä tappavalla aseella ja paikallisten asukkaiden kanssa olleiden kiistojen aiheuttamasta vaarasta. Tulitaistelun aikana yksi apulaisista ampui Cooperia päähän, Cooper sai kuolettavan osuman. Liittovaltion viranomaiset raportoivat, että Cooper oli käyttänyt vuosia vältellen vuonna 1998 annettua pidätysmääräystä ja liittovaltion sheriffin edustajan mukaan hän vannoi, että “häntä ei vietäisi elävänä”.

 Edwards, Frank – FBI:n julkaisu #1 –  [21 sivua, 4MB]
 Edwards, Frank – NARA:n julkaisu #1 –  [21 sivua, 23.7MB] – Surullista kyllä, sähköiset tiedostot, jotka NARA lähetti minulle ovat varsin huonoresoluutioisia, mikä voi aiheuttaa vaikeuksia niiden lukemisessa. Yrityän saada luettavampia kopioita… mutta sitä ennen nämä ovat ainoita saatavilla olevia.

Frank Allyn Edwards (elokuun 4, 1908 – heinäkuun 23, 1967) oli amerikkalainen kirjailija ja kuuluttaja, ja eräs radion pioneereista. Hän piti radio-ohjelmaa koko USA:ssa 1940- ja 1950-luvuilla. Myöhemmin elämässään hän tuli tunnetummaksi sarjasta kuuluisia UFOja ja muita paranormaaleja ilmiöitä käsitteleviä kirjoja.ESP

 ESP eli Extra-Sensory Perception – [40 sivua, 10MB] – ESP:tä pidetään informaation havaitsemisena tapahtumista, joita voidaan havaita viiden aistin ulkopuolisesti tai päätellä aiemmista kokemuksista tai tiedosta. Tämä julkaisu viittaa ESP:hen, joka löytyy FBI-tiedoista vuosilta 1957-1960. Useat dokumentit puhuvat William Foosista, ESP:n kannattajasta. Muut liittyvät väitteisiin siitä että ESP voisi olla hyödyllinen vakoilussa. FBI ei löytänyt yhteyttä tukemaan hänen muita väitteitään eikä hän lähtenyt ajamaan näissä viitteissä esitettyjä asioita eteenpäin.

 Finders Cult – [373 sivua, 196.0MB] – Omituinen ja harvoin kuultu kultti, jonka väitetään käsitelleen valkoisten orjaksi myyntiä, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja satanistisia riittejä. Se on myös päätynyt useisiin “Pizzagate”-salaliittoteorioihin. Paljoakaan ei tiedetä, mutta paljon on materiaalia “kultista”.forteansociety

 Fortean Society – [169 sivua, 152.5MB] –Fortean Society perustettiin USA:ssa vuonna 1931 Charles Hoy Fortin newyorkilaisasunnossa edistämään amerikkalaiskirjailija Charles Fortin ideoita. Fortean Society pääosin toimi New York Cityssa. Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Theodore Dreiser, Charles Fortin vanha ystävä, joka auttoi tätä saamaan työnsä julkaistua. Perustajajäseniin kuuluu mm. Thayer (katso tiedosto alla), Booth Tarkington, Ben Hecht, Alexander Woollcott (ja monet muut New Yorkin kirjallisuuspiirien henkilöt kuten Dorothy Parker), sekä baltimorelainen kirjailija H. L. Mencken. Muihin jäseniin kuuluu mm. Vincent Gaddis, Ivan T. Sanderson, A. Merritt, Frank Lloyd Wright ja Buckminster Fuller. Fortean Societyn jäsenlehden “Doubt” ensimmäiset 6 numeroa toimitti aina eri jäsen, alkaen Theodore Dreiserista. Tiffany Thayer ryhtyi tämän jälkeen päätoimittajaksi. Thayer alkoi käyttää äärimmäistä kontrollia yhdistyksessä, täyttäen jäsenlehden hänen itsensä kirjoittamilla artikkeleilla ja erottaen koko San Fransiscon paikallisyhdistyksen, joka oli kuuleman mukaan kaikkein aktiivisin, yhdistyksen tulevaisuuden suuntaa koskevien riitojen takia, ja kieltäen heitä käyttämästä nimeä Fortean. Toisen maailmansodan aikaan Thayer käytti kaikki “Doubt”in numerot ajamaan omaa politiikkaansa. Erityisesti hän usein ilmaisi olevansa siviilipuolustusta vastaan, pitkästi rohkaisten muita johtajia kääntymään ilmasireenejä vastaan. Charles Fortin henkeä vastaan hän sekä sivuutti lentävät lautaset höpöhöpönä että myös atomipommin huijauksena.

 Friedman, Stanton – FBI:n julkaisu #1 – [63 sivua, 34.3MB]
 Friedman, Stanton – FBI:n julkaisu #2 – [9 sivua, 1MB] – Stanton Terry Friedman (heinäkuun 29, 1934 – toukokuun 13, 2019) oli ydinfyysikko ja ammattiufologi, joka asui Frederictonissa, New Brunswickissa, Kanadassa. Hän oli  Roswellin tapauksen siviilitutkija. Hän työskenteli useille suuryrityksille T&K-projekteissa. 

 Friend, Robert – [4 sivua, 2.5MB] – Everstiluutnantti Robert Jones Friend (1920–2019) oli tuskegeelainen ilmasotamies toisessa maailmansodassa, joka veti ilmavoimien Project Blue Bookia vuosina 1958-1963. Hän palveli myös Korean sodassa ja Vietnamin sodassa. Hänen sotilasuransa kesti 28 vuotta. Kaikki Friendia käsittelevät tiedostot on joko kadonneet tai tuhottu.

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

FBI:n dokumentti vuodelta 1947 paljastaa avaruusolentojen olemassaolon

FBI on tehnyt julkiseksi dokumentteja, joissa mainitaan lentävät lautaset ja “moniulotteiset olennot”.

Lähes 70-sivuinen raportti on anonyymin professorin kirjoittama, ja se on jokin aika sitten julkaistu verkossa. Daily Starin ja Sputnik Newsin mukaan dokumentti nimeltään Memorandum 6751 viittaa vuonna 1947 tapahtuineisiin kohtaamisiin avaruusolentojen kanssa, mainitsee “levyt” jotka kiitävät salamannopudella sekä muita Maan ulkopuolisia kappaleita.

“Erittäin vakava tilanne voi syntyä hetkenä minä hyvänsä lentäviin lautasiin liittyen”, muistio sanoo, ja viittaa siihen etti ihmisten mielissä tämä saattaa saada aikaan “lähes paniikin” ja kansainvälistä epäluottamusta.

“Jos joku näistä hyökkäisi, hyökkäävä kone tuhottaisiin lähes varmasti.”

FBI Documents Confirm The Existence Of Giant Human Like Aliens In A Declassified Report From 1947

Raportin anonyymi kirjoittaja jatkaa kuvaamalla “lentäviä lautasia” ja sitä miten ne toimivat.

“Osalla levyistä on miehistöä, toiset ovat kauko-ohjattavia”, raportin kirjoittaja sanoo, joka haluaa myös sanoa että ne ovat rauhallisella liikekannalla, mutta että niillä on kyky vastustaa ihmisten asejärjestelmiä.

Muistio väittää, että ihmisten kaltaiset mutta paljon suurempikokoiset vierailijat pohtivat tälle planeetalle asumaan jäämistä, matkaten levyaluksilla jotka käyttävät eräänlaista radianttia energiaa, tai salamoita, jotka nopeasti tuhoaisivat minkä tahansa hyökkääjän.

Hän sanoo, että alusten vertaansa vailla olevat väistämiskyvyt johtuvat siitä, että ne voivat siirtyä eetteriin ja yksinkertaisesti kadota näkyvistämme jälkeä jättämättä.

Sekavaa informaatiota

Nämä ovat joitain yksityiskohtia Muistio 6751:sta, joka on kirjoitettu heinäkuun 8. päivänä 1947, samana päivänä jolloin  Roswellin lähellä sijainneella ranchilla maahan syöksyneen “lentävän lautasen” haltuunotosta pidettiin tiedotustilaisuus.

Kuten me olemme aiemmin keskustelleen, kirjoittaja on anonyymi, mutta sanoo että hänellä on useita yliopistotutkintoja ja että hän on toiminut erään yliopiston osaston johtajana.

Tulee myös huomauttaa, että muistio on kirjoitettu FBI:a varten ja että se EI OLE FBI:n tutkimusraportti.

Toisin kuin varhaiset Roswell-raportit, tämä dokumentti viittaa “eläviin olentoihin”, joiden koko on paljon suurempi kuin ihmisten, jotka vierailevat toistuvasti luonamme, ja jotka asuvat toisessa ulottuvuudessa eikä niinkään planeetalla kuten me.

Raportti ei sano miten anonyymi tutkija oli saanut kaiken tämän tiedon. Tästä eteenpäin  Memorandum 6751:n informaatio muuttuu sekavaksi. Valitettavasti loput 66 sivua eivät ole saatavilla.

Toisaalta Film Dailyn uutisportaali tarjoaa toisenlaisen kiinnostavan paljastuksen, vaikkakin se on myös dokumentoimaton.

Ilmeisesti vuosikymmen aiemmin FBI julkisti 70-sivuisen dokumentin ja laittoi sen internetiin The Vault -tietokantaansa.

Film Daily sanoo Memorandum 6751:n tehdyn julkiseksi vuonna 2010 ja julkaistun The Vaultissa. Myös, että ufologit useasti mainitsevat tämän raportin, mutta kukaan ei tähän mennessä ollut tiennyt tämän raportin olemassaolosta.

Varmastikin tämä muistio on kaikki mitä me tarvitsemme, paljastuksen avaruusolentojen olemassaolosta, ristiriitaista ja sekavaa informaatiota.

 

Artikkelin julkaissut Infinity Explorers