Tässä on 19. ja 20. luku Tapani Koivulan 1996 kirjasta Viestejä. Kirja on todella ainutlaatuinen ja kuvaa Tapanin kontaktia avaruusolentoihin sekä hänen kanavoimaansa tietoa.

Aiemmat osat: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9.

19. TIENVIITTOJA

Jos et tiedä, mikä on totuus, elämälläsi ei ole suuntaa eikä karttaa.

* Korostit kerran, että ei pitäisi kadottaa sydäntään toisarvoisiin yksityiskohtiin, vaan tulisi aina etsiä totuutta asioiden tärkeysjärjestyksessä. Näiden harharetkien jälkeen, joiden myönnän kyllä johtuneen enemmän uteliaasta mielestäni kuin sinun vastauksistasi, haluaisin palata kaikkein tärkeimpiin asioihin. Eli mitä meidän pitäisi tehdä lähiaikoina, jotta maapallo ja ihmiskunta ja elämä yleensä pelastuisi tuholta?

— Etsi totuutta rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja rehellisesti. Kun olet oivaltanut totuuden, elä se todeksi.

* Ja mikä on totuus?

— Jos et tiedä, mikä on totuus,
elämälläsi ei ole suuntaa eikä karttaa.
Olet tuuliajolla,
ja sinua vahvemmat
johdattavat sinua harhaan
rahan ja pelon,
nautintojen ja kärsimysten voimalla.

Vasta kun olet löytänyt totuuden,
elämälläsi on perustus ja tarkoitus.
Vasta silloin voit elää kuin tosi ihminen,
jolla on vapaus ja vapaa tahto.

Vasta silloin olet uudestisyntynyt
Jumalan poika,
työväline Luojasi kädessä:

Olet kirves, sirppi ja alasin,
olet huilu ja pasuuna,
olet veitsi ja pikari,
olet vipuvarsi ja väkipyörä,
olet moottori ja voimalaitos.

Pyhä tehtäväsi on
muiden auttaminen
ja maailman pelastaminen.

Totuus on
väriä ja energiaa,
lepoa ja liikettä,
elämää ja sen kiertokulkua.

Totuus on
ruumiin terveyttä,
mielen rauhaa
ja hengen kasvua —
kaiken yhteyttä.

Totuus on
sopusointua
ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

Totuus on
yritystä ja erehdystä,
oppimisen nöyryyttä
ja uuden aloituksen armoa.

Totuus on
itsensä unohtamista
ja muiden auttamista,
itsensä kohtaamista
ja yhteistyötä kaikkeuden kanssa.

Totuus on
juopumista
elämän voimasta
ja yhtymistä
kosmiseen energiaan.

Totuus on
elämisen rikkaus ja monimuotoisuus,
kymmenissä sen ulottuvuuksissa ja avaruuksissa,
näkyvänä ja näkymättömänä.

Tämän maailman
älyköille ja tekopyhille
totuus on hulluutta ja taikauskoa,
unennäköä ja harhaoppia,
syntiä ja eksytystä,
varkautta ja laittomuutta.

Totuus on
oppineille lapsellisuutta,
rikkaille köyhyyttä ja
vahvoille pehmeyttä.

Totuus on
pyhä yksinkertaisuus,
hullun rohkeus ja tyhmyyden ylistys.

Totuus on elämä. Totuus on rakkaus. Totuus on Jumala.

Totuus on yksi.

 

20. YHTEYDEN PAATTYMINEN

Ei ole tarkoitus, että me sanelisimme ihmiskunnan kohtalon. Kohtalonne on teidän omissa käsissänne.

Kestettyään tasan puoli vuotta yhteys katkesi yhtä yllättäen kuin oli alkanut. Usein jälkeenpäin minulla on ollut tunne, että ystäväni on edelleen läheisyydessäni. Olen yrittänyt automaattikirjoitusta, mutta enää eivät sormeni tanssi kevyesti tietokoneen näppäimillä. Pienellä pakotuksella näyttöruudulle ilmestyy yhä tekstiä, jossa ei kuitenkaan ole samaa syvyyttä ja ehdottomuutta kuin avaruusviesteissä. Minulle on aina kirjoittaminen ollut vaivatonta, eikä mikään ole niin helppoa kuin vapaan tajunnanvirtatekstin suoltaminen.

En tarkkaan tiedä, miksi yhteys päättyi, mutta kun olen käynyt lävitse aikaisempia viestejä, luulen löytäneeni syyt.

Kysymykseeni, onko minulla jatkossakin välittäjän tehtävä avaruuskansan ja ihmiskunnan välillä, ystäväni vastasi:

— Ei ole tarkoitus, että me sanelisimme ihmiskunnan kohtalon. Kohtalonne on teidän omissa käsissänne. Älä luule, että sinun ei tarvitse enää ajatella ja jatkaa totuuden etsintää.

Olin pettynyt yhteyden katkeamisesta. Vaikka olin välillä epäillyt, että avaruusystäväni piti alhaista kehitystasoani pilkkanaan, hän jätti jälkeensä syvän kaipauksen. Jotakin samaa olen kokenut nuoruudessani, kun rakastettuni kihlautui toisen kanssa ja katosi elämästäni.

Väite avaruuskontakteista on yhä tänä päivänä hullutusta yhteiskunnassamme, joka on nostanut älyn ja virallisen tieteen, rahan ja teknologian kaiken muun yläpuolelle. Vaikka olen vuosien aikana tutustunut satoihin ihmisiin, jotka ovat kohdanneet ufoja ja avaruusolentoja, on täysin eri tilanne, kun itse väittää joutuneensa tekemisiin aidon avaruusolennon kanssa.

Pian yhteyden katkeamisen jälkeen jouduin niin syvän ahdistuksen valtaan, etten saanut öisin nukuttua. Kun oireita oli jatkunut viikon, päätin hankkia rauhoittavia lääkkeitä. Saadakseni lääkemääräyksen hakeuduin asuinalueeni terveyskeskukseen.

Olin asioinut saman lääkärin kanssa vuosia, ja hän hyvin tiesi harrastuksistani. Sinisilmäisesti uskouduin hänelle ja kerroin kohdanneeni avaruusolennon useita kertoja. Miehen ilme muuttui välittömästi, ja seuraavassa hetkessä jo kaduin avomielisyyttäni.

Lääkäri hypisteli papereitaan hermostuneesti ja sanoi takellellen:

— Nyt on varmasti parasta, tai toisaalta normaalin käytännön mukaisesti… meillä on tietyt säädökset rauhoittavien lääkkeiden määräämisessä, ja siksi on hyvä tehdä jatkotutkimuksia.

Hän tarttui puhelimeen ja näppäili numeron ulkomuistista.

— Jos kävisitte taas täällä. Normaali tutkimustapaus.

Oudon puhelun jälkeen lääkäri siirtyi väkinäisesti yhteiseen harrastukseemme, urheiluun. Hän kertoi käyneensä viimeisessä Jokerien ottelussa ja ostaneensa pojalleen Teemu Selänteen pelipaidan.

— Onhan siinä pojalle esikuvaa — sekä urheilun että rahanteon kannalta, hän totesi ja väänsi väkinäisen hymyn kasvoilleen. Havaitsin, että puhuessaan hän vilkuili seinäkelloa. Tuntui kuin hän olisi pelännyt, että häivyn kesken kaiken.

Kymmenen minuutin kuluttua sisään astui kaksi nuorta miestä, joilla oli valkeat takit yllään.

Lääkärini keskeytti jääkiekkolörpöttelynsä ja katsoi minua hämmentyneenä.

— Kysymys on rutiinitarkastuksesta. Olen ilmoittanut sinut Hesperian sairaalaan parin päivän psykologisiin testeihin. Niiden jälkeen tiedämme paremmin, millaiset lääkkeet ovat kohdallasi paikallaan. On mahdollista, että ahdistustilassasi on kyse jostakin tavallista syvemmästä psyykkisperäisestä komplikaatiosta.

Olin tyrmistynyt, mutta näin, että oli turha vastustella. Toinen hoitajista tarttui varmalla otteella olkapäästäni.

— No niin, lähdetäänpä. Auto odottaa ulkona.

Onneksi säilytin rauhallisuuteni. Sairaalassa minua kohdeltiin ystävällisesti, ja intensiivisten psykologisten testien jälkeen minut laskettiin vapaalle jalalle. Sain rauhoittavia lääkkeitä, mutta en koskenut niihin. En halunnut elää tällaisen yhteiskunnan ehdoilla.

Kokemukseni jälkeen olen ollut entistä varovaisempi — ja yksinäisempi. Vaimoni suhtautui pakkohoitooni hienotunteisesti, ja lupasi pitää asian keskinäisenä salaisuutenamme. Aikaisemmin hän oli jaksanut pilailla ”muovipussihumanoidilla”, mutta sairaalakäyntini jälkeen hän lopetti leikinlaskun aiheesta.

Kaikesta tuestaan huolimatta hän tuntui saaneen lopullisen todisteen, että avaruusystäväni oli pelkkä muovipussin henki.

Olen etsinyt lohdutusta avaruusystäväni viesteistä. Tiedän, että he ovat todellisia. Erityisen tärkeiksi ovat tulleet ystäväni sanat, jotka hän välitti yhteytemme alkuaikoina:

— Ette ole yksin. Meitä yhdistää kosminen veljeys. Meidän kauttamme olette Korkeimman suojeluksessa. Nyt teidän on aika kasvaa aikuisuuteen ja pelastaa loistava planeettanne. Puheiden aika on ohi.

Eräänä aamuna havaitsin vasemmassa kädessäni etusormen ja peukalon välissä oudon jäljen. Oli kuin pala ihoa olisi irrotettu, mutta hyvin hienovaraisesti ilman että verta oli noussut pintaan. Jälki oli tasasivuisen kolmion muotoinen.

Ajattelin ensin näyttää jälkeä vaimolleni, jotta saisin välittömästi ilmiölle todistajan. Sitten muistin, että olin edellisenä päivänä leipää leikatessani sohaissut veitsellä käteeni.

Vaimoni oli ollut vieressäni, ja mutissut jotakin toheloinnista.

Jos olisin maininnut hänelle jäljestä, hän olisi selittänyt sen tohelointini seuraukseksi — vaikka jälki olikin samassa kädessä jolla pidin veistä. Varmuuden vuoksi vaikenin tapauksesta.

Outoa miestä en enää tavannut. Joskus unessa tuntui kuin samanlaiset tummat silmät olisivat tuijottaneet minua.

Huomasin yhä useammin kaivavani Miran puhelinnumeron esille. Tapailimme pari kertaa viikossa, useimmiten kahvila Siriuksessa. Miran seurassa tunsin itseni tasapainoiseksi. Hänelle saatoin puhua kaikenlaisista asioista, jopa avaruus- olennoista ja maailman pelastamisesta.

En kuitenkaan kertonut telepaattisesta viestistä, jonka olin saanut kulkiessani ensimmäisen kerran kahvila Siriuksen ohi.

Halusin säilyttää vapaan tahtoni.