”Aihe herättää hymyjä, ja tiedämme sen”, myönsi kansanedustaja Pierre Henriet (Horizons) avauspuheenvuorossaan. ”Siinä on sitä epätavallisuuden tuntua, joka takaa hyvät otsikot. Tämän symposiumin julkistamisen jälkeen olemme seuranneet luonnollisesti seurannutta tiedotusvälineiden uutisointia: stereotypioita, kuvituksina käytettyjä pieniä lentäviä lautasia, vihjailevia silmäniskuja. Emme valita siitä – hymyilemme yhdessä teidän kanssanne.”

Tieteen ”koskemattomat”?

”Tämä aihe herättää ristiriitaisia ja kaksijakoisia reaktioita; ihmiset vaihtelevat hämmästyksen ja naurahtelun välillä”, jatkoi kansanedustaja Arnaud Saint-Martin (La France Insoumise) avauspuheenvuorossaan. Tieteen sosiologi ja CNRS:n tutkimusjohtaja (joka on tällä hetkellä parlamenttikauden ajan virkavapaalla), joka on erikoistunut avaruuden talouteen ja on itsekin harrastelijataivaantutkija, muisteli: ”’Uskotko todella siihen?’, ihmiset ovat kysyneet minulta.” ”’Miksi järjestää tällainen symposiumi?’” ”’Mitä järkeä siinä on?’” ”Meitä vainoaa amerikkalainen lähestymistapa: 89 prosenttia maailmanlaajuisista raporteista tulee Yhdysvalloista, mutta asioita tapahtuu myös Ranskassa”, totesi Arnaud Saint-Martin.

Miten viranomaiset järjestävät niiden havaintojen tutkimuksen, jotka ovat jääneet tähän päivään mennessä selittämättömiksi? Jotta tämä aihe saataisiin pois asiantuntijapiirien keskuudesta ja fantasioille tehtäisiin loppu, nämä kaksi kansanedustajaa – jotka molemmat ovat Ranskan parlamentin tieteellisen ja teknologisen arvioinnin toimiston (OPECST) jäseniä – kokosivat yhteen tutkijoita, insinöörejä, upseereita, virkamiehiä sekä niin sanottuja ”vakavasti otettavia” havainnoijia.

Heidän joukossaan oli Sigma2-komission edustaja Luc Dini. Sigma2-komissio toimi A3F:n – Ranskan ilmailu- ja avaruusalan ammattilaisten yhdistyksen – UFO-työryhmänä. Puhujien joukossa olivat myös data-analyytikko ja UAP Check -verkoston perustaja Michaël Vaillant sekä toimittaja ja voittoa tavoittelemattoman Sentinel News -järjestön perustaja Baptiste Friscourt, joka suorittaa parhaillaan tohtorintutkintoa Burgundin yliopistossa keskittyen tunnistamattomiin ilmiöihin ilmassa (UAP); tutkijat, kuten tiedesosiologi Pierre Lagrange; GEIPANin edustajat Frédéric Courtade ja Gilles Munsch sekä kaksi Ranskan ilmailu- ja avaruusvoimien edustajaa.

Maailmojen risteyskohdassa

Toimittajia, järjestöjen edustajia, asiantuntijoita ja aiheesta kiinnostuneita tavallisia kansalaisia… meitä oli läsnä auditoriossa lähes 250, ja meidät oli valittu satojen verkossa lähetettyjen ilmoittautumispyyntöjen joukosta.

Useat osallistujat olivat saapuneet Italiasta, Portugalista, Sveitsistä, Saksasta ja Espanjasta. Philippe Ailleris, yksi symposiumin puhujista, joka on toiminut Euroopan avaruusjärjestön projektipäällikkönä viimeiset kolmekymmentäviisi vuotta, oli saapunut Alankomaista.

Paikalla olleet lukuisat kamerat – mukaan lukien Arte Germanyn, parlamentin kuvausryhmien sekä riippumattomien tuotantoryhmien, kuten Et Pan! -kanavan Simon Méheustin, The Paranormal Show’n Evan ja Grégoiren sekä useiden erikoistuneiden YouTube-kanavien kamerat – loivat Victor Hugo -saliin tapahtumalle kongressin kuulemistilaisuuden kaltaisen vilkkaan ilmapiirin.

Yleisön joukosta saattoi havaita ranskalaisen elokuvantekijän Dominique Filholin, elokuvan Valensole 1965 ohjaajan, hänen tavaramerkkinään olevan lippalakkinsa alla; toimittaja Jean-Pierre Troadecin, jolla oli hopeiset hiukset (Que sais-je? -sarjan teoksen Les OVNIs kirjoittaja); Jacques Valléen pitkän siluetin; sekä merivoimien historioitsijan Alexandre Sheldon-Duplaix’n tummansinisen raidallisen solmion. Myös EuroUFO, MUFON France, SCEAU, SUAPS ja Repas Ufologiques -verkosto olivat hyvin edustettuina, ja osallistujia saapui Pariisista, Toulousesta, Marseillesta, La Turballesta ja muista kaupungeista.

Avoimia keskusteluja

Pyöreän pöydän keskusteluissa pyrittiin aluksi määrittelemään ilmiön rajat yhteiskuntatieteiden näkökulmasta ilmailutekniikan näkökulmaan. Toisessa keskustelussa keskityttiin GEIPANin tehtävien ja menetelmien selventämiseen, ja puheenvuoron saivat sen johtaja Frédéric Courtade sekä yksi sen tutkijoista, Gilles Munsch. Kolmannessa ja viimeisessä istunnossa pyrittiin ottamaan laajempi näkökulma, joka kattoi politiikan ja kansainvälisen ulottuvuuden.

Sosiologi Pierre Lagrange – joka on vuosikymmenten ajan analysoinut mekanismeja, joita hän kutsuu ”suureksi kuiluksi” joka erottaa ”viralliset” ja ”tieteelliset” tieteet ”koskemattomista”, kansanperinteisistä ja oletettavasti ”irrationaalisista” tieteistä, kuten ufologiasta ja parapsykologiasta – kertoi, kuinka salaliittoteorioita koskevat syytökset ovat noin viimeisten 25 vuoden aikana, Salaisten Kansioiden aikakaudesta lähtien, suurelta osin syrjäyttäneet aiemmat irrationaalisuutta koskevat syytökset.

Toisessa ääripäässä symposiumin tieteellisimmät puhujat korostivat tietojen tarvetta. Euroopan avaruusjärjestön (ESA) projektipäällikkö Philippe Ailleris selitti, miksi UFO-ilmiö on edelleen haaste havainnoinnin, tietojen tuottamisen ja epävarmuuden hallinnan kannalta.

Sigma2-komission puheenjohtaja ja Thalesin johtotason pomo Luc Dini päätti esityksensä kannustamalla sekä siviili- että sotilaslentäjiä ilmoittamaan havainnoistaan tutkimuksen edistämiseksi.

Saman viestin toisti myös Michaël Vaillant, Toulousessa toimiva datatutkija, joka on tehnyt yhteistyötä GEIPANin kanssa jo kolmen vuosikymmenen ajan. Hän jakoi pohdintojaan ennakoivan, oppivan tieteen – ehkä jopa kaksikäyttöisen tieteen – arvosta, joka kykenee samanaikaisesti turvaamaan kansalliset turvallisuusintressit ja säilyttämään akateemisen tutkimuksen avoimuuden. Hän korosti myös standardien tarvetta: yhteistä kehystä, jonka avulla voidaan luoda ”ilmiöiden tunnistamiseen ja niiden huomioon ottamiseen liittyviä kansainvälisiä standardeja”.

Toisin sanoen, tarvitaan määrätietoista työtä – ja riittäviä resursseja –, jos haluamme kaventaa tuntemattoman aluetta.

Jokainen esitys kesti vain viisitoista–kaksikymmentä minuuttia, ja sitä havainnollistettiin viidellä tai kuudella esitysdialla. Jokainen esitys sai yleisöltä yksimieliset suosionosoitukset.

Amerikan kysymys

Jokainen pyöreän pöydän keskustelu päättyi yleisön kanssa käytyyn kysymys- ja vastausosioon. Kysymykset olivat lyhyitä – kesto noin minuutti – jotta keskustelu pysyi liikkeessä. Moderaattorit huolehtivat myös sukupuolten tasapainosta, mikä tarjosi taktisen edun naisille, jotka nostivat kätensä. En pystynyt esittämään omia kysymyksiäni Natosta tai syntymässä olevasta maailmanlaajuisesta parlamentaarikkojen liittoumasta. Olin luultavasti liian kaukana eturiveistä – ja liian miehinenkin.

Mutta yksi ensimmäisistä, joka nousi ylös, oli Jacques Valléen naapuri. Mies, jolla oli tummansininen raidallinen solmio: merivoimien historioitsija Alexandre Sheldon-Duplaix. Hän nostaa esiin sen suuren, sanomatta jääneen asian, joka vaanii mielissämme. ”Yksi kysymys teille, arvoisat parlamentaarikot. Miksi ette ole maininneet amerikkalaisia kollegoitanne, jotka puhuivat tällä ja viime viikolla? Kontrasti on niin suuri, että se ansaitsee tulla esiin: Floridan edustaja Luna pyysi Valkoista taloa suojelemaan ilmiantajia, jotka voivat johdattaa kenet tahansa halukkaan paikoille, joissa löydettyjä aluksia säilytetään yhdessä ei-ihmisten biologisten jäännösten kanssa… Nämä ovat lainauksia Lunan sanomisista.”

Puhujakorokkeella vallitsi hetken epäröinti. Kansanedustajat ja heidän avustajansa vaihtoivat hiljaisia katseita. Sekunnit kuluivat, ja kaikki melkein pidättivät hengitystään. Osa yleisöstä oli ryhdistäytynyt istuimillaan, uteliaina ja iloisina siitä, että UFO-valtapolitiikka oli yhtäkkiä tunkeutunut keskusteluun.

Suoralla ja yksiselitteisellä kysymyksellään historioitsija oli osunut juuri ytimeen. Hän oli osoittanut tarkasti sen elefantin, mitä kukaan ei halunnut nähdä – tai tässä tapauksessa pikemminkin republikaanien kotkan. Alexandre Sheldon-Duplaix oli ottanut esille aiheen, jota ei ollut tarkoitus mainita, mutta joka oli kuitenkin kaikkien mielessä: amerikkalaistyylinen tietojen julkistaminen.

Se oli se kysymys.

Se, josta kaikki puhuivat ja joka oli vaikuttanut suuresti kahden ranskalaisen kansanedustajan poliittiseen tahtoon ottaa aihe esille. Mutta miten asiaa voitaisiin käsitellä? Miten voitaisiin välttää ylittämästä sitä punaista viivaa, joka muistutti suojakaiteita?

Parlamentaarikkojen osoittaman etäisyyden ja pidättyvyyden takana piili tabu, jonka Sheldon-Duplaix oli avoimesti rikkonut. Tuo tabu koski vuonna 2023 valan alla mainittuja biologisia näytteitä ei-ihmisistä. Se koski vuonna 1947 – tai ehkä jopa aiemmin – löydettyjen ”muukalaisalusten” takaisinmallinnusta. Nyt oli kyse kaksijalkaisten humanoidien tai ”tuntevien” (eli tietoisten) plasmoidien olemassaolosta, josta Grusch raportoi jälleen 9. kesäkuuta 2026 Yhdysvaltain kongressin portailla.

Lyhyesti sanottuna: miten välttää menemästä liian pitkälle ja eksymästä Atlantin toiselta puolelta virtaavassa, alati laajenevassa poikkeuksellisten paljastusten vyöryssä?

Keskustelun tilanne Ranskassa

Kasvavan epämukavuuden tunteen lieventämiseksi huomautettiin aluksi, että tämä aihe kuului nimenomaan kolmanteen ja viimeiseen pyöreän pöydän keskusteluun – siihen, joka oli omistettu poliittiselle keskustelulle. ”Meillä ei ole kaikkia vastauksia”, lisäsi Ranskan edustaja Saint-Martin. ”Tämän konferenssin tavoitteena on siirtää huomio Ranskaan. Se on panos, jonka olemme ottaneet, ja siitä voidaan toki kiistellä. Mutta me käynnistämme keskustelun.”

Kysymys nousi siis jälleen esiin aivan symposiumin lopussa, yhä yhtä poliittisesti epäkorrektina kuin aiemminkin. Ranskalainen pidättyvyys? Kontrasti Yhdysvaltain kongressista esiin nouseviin paljastuksiin? Suojelua UFO-ilmiantajille? Tietenkin parlamentin jäsenet olivat asian puolella, selitti Pierre Henriet, vaivalloisesti ja monia retorisia varovaisuuksia noudattaen.

Lopulta entinen Ranskan hallituksen neuvonantaja Sylvain Maisonneuve mursi jään vakuuttavalla vastauksellaan. ”Kyse on kypsyydestä. Keskustelu ei ole Ranskassa vielä saavuttanut samaa kypsyystasoa kuin Yhdysvalloissa.” Siksi ei ole toistaiseksi mitään järkeä yrittää käsitellä aiheita, jotka ovat liian poikkeuksellisia tai liian kiistanalaisia. Ranskan nykyisessä tilanteessa ja kansallisen keskustelun nykytilassa se olisi haitallista.

Paise oli vihdoin puhkaistu.

Ensiaskel parlamentin jäsenille, jättiharppaus instituutiolle…

”Aihe on siis jo nyt, halusimmepa sitä tai emme, osa yhteiskuntapolitiikkaa”, totesi Pierre Henriet – nykyinen kansanedustaja, OPECST:n entinen puheenjohtaja, matemaatikko ja tiedefilosofi – avauspuheenvuorossaan. Entisen ministerineuvonantajan Sylvain Maisonneuven päättäjäispuhe tarjosi kansanedustajille useita mahdollisia suuntaviivoja tuleville toimille.

– – –

Kaikki kuvat: Charles-Maxence Layet, lukuun ottamatta pääkuvaa, jonka on ottanut Francisco Mourao Correa (SUAPS)