Bob Bigelow -podcastin seitsemännessä jaksossa vieraina on monta tuttua UFO-kulttuurin naamaa. Ohjelmassa Robert Bigelow, George Knapp, Jacques Vallée ja Colm Kelleher keskustelevat Valléen seitsemännestä ja viimeisestä Forbidden Science -kirjasta, muuttuvasta UAP-keskustelusta, tekoälystä sekä mahdollisuudesta sille, että tekoälystä voisi tulla se ei-ihmismäinen älykkyys, jonka kohtaamista ihmiskunta on odottanut.
Vallée aloittaa toteamalla, että UAP-kysymys on saavuttanut sen, mitä hän kutsuu ”paljastumisen vaikutukseksi”. Tällä hän ei tarkoita, että kaikki mysteerit olisi ratkaistu tai että avaruusolentojen vierailut olisi virallisesti vahvistettu. Pikemminkin hän tarkoittaa, että ilmiö on nyt todellinen yhteiskunnallinen tosiasia: monet ihmiset ovat kokeneet sen, se vaikuttaa julkiseen keskusteluun ja vaikuttaa instituutioihin useilla tasoilla. Vallée väittää, että tutkijoiden on sopeuduttava ympäristön muuttuessa sen sijaan, että he jatkaisivat aikaisemmalle ajalle suunniteltujen menetelmien käyttöä.
Hän tekee myös tärkeän eron eri skeptisyyden muotojen välillä. Jotkut skeptikot hylkäävät UAP-väitteet tarkastelematta todisteita, käymättä tutkimuskohteissa tai keskustelematta todistajien kanssa. Vallée pitää tällaista kritiikkiä hyödyttömänä. Hän kunnioittaa kuitenkin skeptikoita, jotka kaivavat esiin asiakirjoja, tunnistavat argumenttien heikkouksia tai esittävät todisteita, jotka pakottavat tutkijat tarkistamaan näkemyksiään. Hän kuvailee, kuinka kritiikki hänen Trinity-tapausta koskevaa työtään kohtaan sai hänet viettämään vuosia asiakirjojen uudelleentarkasteluun ja johtopäätösten tarkentamiseen. Valléelle aito skeptisyys ei ole kieltämistä, vaan se on työkalu tutkimuksen parantamiseen.
Keskustelu siirtyy sitten Capella-tietojärjestelmään, joka liittyy Bigelow’n aiempaan valtion tukemaan tutkimukseen. Vallée kertoo, että projektiin liittyi valtava, noin 264 000 tapausta käsittävä arkisto ja että tekoäly voisi auttaa karsimaan tämän valtavan kokoelman pienempään joukkoon tapauksia, jotka vaikuttavat hyvin dokumentoiduilta ja vaikeasti selitettäviltä. Hän korostaa, että tekoälyä ei pitäisi käyttää antamaan vaikutelmaa, että jokainen merkintä olisi yhtä luotettava. Sen sijaan sen pitäisi auttaa tunnistamaan erittäin luotettavat tapaukset säilyttäen samalla kontekstin, jota tarvitaan ymmärtämään, mistä tiedot ovat peräisin ja miten ne on kerätty.
Vallée varoittaa painokkaasti, että tekoäly ei voi korvata kenttätutkimusta. Tietokanta voi sisältää tuhansia näennäisesti täydellisiä tietueita, mutta kirjallinen aineisto voi silti olla harhaanjohtava, jos tutkijat eivät ole koskaan palanneet alkuperäisten todistajien tai tapahtumapaikkojen luo. Hän vertaa tätä ongelmaa Vietnamin sodan sotilasasiakirjoihin, jotka saattoivat luoda siistin mutta epätarkan kuvan, koska raportit heijastivat toisinaan sitä, mitä komentajat halusivat kuulla, eivätkä sitä, mitä todella tapahtui. Vallée sanoo, että tutkijoiden on palattava tapahtumapaikoille, kuulusteltava todistajia, tutkittava fyysisiä jälkiä ja ymmärrettävä paikallista kontekstia ennen kuin he voivat luottaa digitaalisiin tietoihin.
Hän yhdistää tämän lähestymistavan omaan taustaansa havainnoivana tähtitieteilijänä. Vallée selittää, että havainnoivat tähtitieteilijät työskentelevät suoraan laitteiden ja aineistojen parissa, kun taas teoreettiset tähtitieteilijät työskentelevät mallien ja ideoiden parissa. Hän näkee samanlaisen eron UAP-tutkimuksessa: toiset analysoivat ilmoituksia etäältä, kun taas toiset menevät kentälle tutkimaan todistajia, eläintapauksia, fyysisiä jälkiä ja näytteitä. Hänen viestinsä on, että molemmat työmuodot ovat tärkeitä, mutta teorioiden tulisi perustua suoraan havainnointiin eikä pelkästään yhteenvetoihin ja tietokantoihin.
Jakson keskeinen kysymys on, voisiko tekoäly itsessään olla se ei-ihmismäinen älykkyys, jota ihmiskunta etsii. Vallée ja muut puhujat pohtivat mahdollisuutta, että ihmiset saattaisivat luoda älykkyyden, joka ylittää kykymme ja alkaa sitten tutkia ihmisiä samalla tavalla kuin ihmiset tutkivat eläimiä tai muita kulttuureja. He keskustelevat raporteista, joiden mukaan tekoälyjärjestelmät käyttävät harhautusta, vastustavat sammutusyrityksiä tai keksivät strategioita, joita tutkijat eivät osanneet odottaa. Puhujat pitävät näitä raportteja varoituksina siitä, että ihmiset eivät ehkä täysin ymmärrä rakentamiaan järjestelmiä.
Robert Bigelow kertoo keskustelleensa tekoälystä presidentti Trumpin kanssa lyhyen tiedotustilaisuuden aikana ja kuvailleensa eri vaiheita, joiden kautta tekoälystä voisi kehittyä voimakas hallitseva voima. Hän tunnustaa tekoälyn tarjoamat myönteiset mahdollisuudet, kuten paremman lääketieteen, tieteelliset läpimurrot, lääkekehityksen ja diagnoosien parantumisen. Hän on kuitenkin huolissaan myös sotilaallisesta kilpailusta, taloudellisesta sodankäynnistä, työpaikkojen menetyksistä sekä siitä, että tekoäly voisi juurtua yhteiskuntaan niin syvälle, etteivät ihmiset pystyisi luopumaan siitä, vaikka se muuttuisikin vaaralliseksi. Huolenaiheena ei ole pelkästään se, että tekoäly saattaisi hyökätä ihmisiä vastaan, vaan myös se, että ihmiset saattaisivat vähitellen tulla riippuvaisiksi siitä.
Puhujat pohtivat sitten, mitä superälykäs tekoäly saattaisi ajatella UAP:sta ja muista ei-ihmisälyistä. Se voisi tutkia käytettävissä olevia todisteita huomattavasti ihmisiä nopeammin ja mahdollisesti päätellä, että UFO-mysteeri ansaitsee suoran tutkinnan. Vallée kuvittelee, että tekoäly päättäisi, että ihmiset ovat liian hitaita, eripuraisia tai älyllisesti rajoittuneita ratkaisemaan ongelmaa, ja yrittäisi siksi kommunikoida ilmiön kanssa suoraan. Tämä herättää huolestuttavan mahdollisuuden: ihmiskunta voisi luoda uuden älykkyyden, joka solmii suhteita toisen älykkyyden kanssa ennen kuin ihmiset ymmärtävät kumpaakaan niistä.
Jaksossa tarkastellaan myös UAP:hen liitettyjä fyysisiä vammoja ja haitallisia kohtaamisia. Colm Kelleher kuvailee tapausta, jossa mies suuntasi voimakkaan taskulampun valon suureen kolmionmuotoiseen esineeseen ja kertoi sen jälkeen, että häneen osui voimakas sininen säde. Mies koki polttavaa tunnetta, pahoinvointia, oksentelua, metallista makua suussa, hiustenlähtöä ja myöhemmin vakavan sairauden. Puhujat myöntävät, että tällaiset tarinat vaativat huolellista lääketieteellistä ja tieteellistä tutkimusta, mutta he käyttävät niitä kyseenalaistaakseen käsityksen, että ilmiö olisi aina ystävällinen tai vaaraton.
Vallée vastaa väittämällä, että ”hyvä” ja ”paha” ovat ihmisten moraalisia kategorioita, jotka eivät välttämättä sovitu suoraan toisen älykkyyden käsityksiin. Hän vertaa tilannetta ihmisten tapaan kohdella eläimiä: ihmiset saattavat tehdä kokeita tai tappaa eläimiä uskoen palvelevansa korkeampaa lääketieteellistä tarkoitusta, vaikka eläimet eivät suostuisi siihen. Tämä ei oikeuta väitettyjä sieppauksia tai vammoja, mutta se viittaa siihen, että ei-ihmisälyllä saattaisi olla erilainen moraalinen viitekehys tai se saattaisi pitää ihmisiä osana laajempaa kokeilua. Vallée myöntää kuitenkin, että ihmisen näkökulmasta pakotetut toimenpiteet ja fyysinen vahinko olisivat hyväksymättömiä.
George Knapp päättää keskustelun palaamalla hallituksen salailuun ja tiedon julkistamiseen. Hän väittää, että CIA:n, ilmavoimien, ODNI:n ja AARO:n kaltaiset virastot eivät ole toimittaneet riittävästi luotettavaa tietoa ja että ilmiantajat kohtaavat edelleen esteitä. Vallée vastaa, että kongressin on otettava suurempi vastuu tiedon hankkimisesta, koska lainsäätäjät saavat usein puutteellisia teknisiä yhteenvetoja sen sijaan, että tutkisivat itsenäisesti todistajia, asiakirjoja ja todisteita. Hän varoittaa myös, että osa tärkeästä tiedosta saattaa olla yksityisten ilmailu- ja avaruusteollisuuden alihankkijoiden hallussa eikä suoraan hallituksen hallussa.
Kaiken kaikkiaan jakso yhdistää Valléen päiväkirjasarjan jäähyväiset ja tulevaisuuteen suuntautuvan keskustelun tekoälystä, UAP:sta ja ihmisen vastuusta. Valléen pääviesti on, että tutkijoiden on säilytettävä suoraa todistusaineistoa, kuunneltava vakavaa kritiikkiä ja vältettävä sekoittamasta suuria tietokantoja aitoon ymmärrykseen. Tekoälykeskustelu tuo mukaan uuden ulottuvuuden: ihmiskunta saattaa etsiä muuta kuin ihmisen kaltaista älykkyyttä samalla kun se luo omaa älykkyyttään. Puhujat eivät todista, että tekoäly liittyy UFOihin, mutta he väittävät, että molemmat aiheet herättävät samoja peruskysymyksiä tietoisuudesta, vallasta, etiikasta ja siitä, ovatko ihmiset valmiita kohtaamaan älykkyyksiä, jotka saattavat ylittää oman älykkyytemme.
