Avainsana-arkisto: kemiallinen sodankäynti

Yleisimmät mykoplasmat ovat nykyään käytössä bakteerisodankäynnissä

kirjoittanut Donald W. Scott, MA, MSc © 2001, julkaistu 30.12.2001

Mykoplasma: yhdistävä patogeenitekijä neurotaudeissa

Useita mykoplasmalajeja on ”suunniteltu” laboratoriossa ja pyritty tekemään vaarallisemmiksi. Nyt niitä syytetään AIDSista, syövästä, CFS:stä, MS-taudista, hullun lehmän taudista ja muista neurosysteemisistä taudeista.

Artikkeli julkaistu Nexus Magazinen 8. vuosikerran numerossa 5 (elokuu-syyskuu 2001), www.nexusmagazine.com

I Patogeeninen mykoplasma

Yleinen asekäytössä oleva taudinaiheuttaja

Mykoplasmaa on noin 200 eri lajia. Useimmat niistä ovat vaarattomia; ainoastaan neljä tai viisi ovat patogeenisia. Mycoplasma fermentans (incognitus-laji) todennäköisesti on peräisin Brucella-bakteerin tumasta. Tämä taudinaiheuttaja ei ole bakteeri eikä virus; se on mutatoitunut muoto Brucella-bakteerista, joka on yhdistynyt visna-virukseen.

Patogeeninen mykoplasma on aiemmin ollut vaaraton, mutta bioasetutkijat ovat tehneet vuodesta 1942 tähän päivään asti tutkimusta, joka on johtanut kuolettavampien ja tarttuvampien mykoplasman muotojen luomiseen. Tutkijat ovat keränneet tätä mykoplasmaa Brucella-bakteerista ja itse asiassa redusoineet taudin kiteiseen muotoon. He ”aseistivat” sen ja testasivat sitä pahaa-aavistamattomaan kansaan Pohjois-Amerikassa.

Tri. Maurice Hilleman, Merck Sharp & Dohme -lääkeyrityksen päävirologi, sanoi että tämä taudinaiheuttaja on nyt kehossaan jokaisella pohjoisamerikkalaisella ja mahdollisesti myös ympäri maailman.

Huolimatta raportoinnin epäselvyyksistä, selvästikin kaikenlaisten neurodegeneratiivisten sairauksien esiintyvyys on lisääntynyt toisesta maailmansodasta eteenpäin, ja erityisesti 1970-luvulta eteenpäin, kun aiemmin tuntemattomia tauteja kuten krooninen väsymysoireyhtymä ja AIDS on alkanut esiintyä ihmisillä.

Tri. Shyh-Ching Lo:n mukaan, joka on vanhempi tutkija The Armed Forces Institute of Pathologyssa ja joka on eräs Amerikan mykoplasmatutkimuksen huippuasiantuntijoista, tämä taudinaiheuttaja aiheuttaa monenlaisia sairauksia kuten AIDS, syöpä, krooninen väsymysoireyhtymä, Crohnin tauti, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, Parkinsonin tauti, Wegenerin tauti, ja kollageenivaskulaarisia autoimmuunisairauksia kuten nivelreuma ja Alzheimerin tauti. Tri. Charles Engel, joka työskentelee US National Institutes of Healthilla, Bethesdassa, Marylandissa, esitti seuraavaa NIH:n kokouksessa helmikuun 7. päivä 2000: ”Olen nyt sitä mieltä, että kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian aiheuttaja on mykoplasma…”

Minulla on näyttää kaikki viralliset dokumentit, joista käy ilmi että mykoplasma on kroonisen väsymysoireyhtymän / fibromyalgian aiheuttaja, kuten myös AIDSin, MS-taudin ja monien muiden sairauksien. Näistä sairauksista 80% on Yhdysvaltain tai Kanadan valtion dokumentteja ja 20% vertaisarvioituja artikkeleita julkaisuista kuten Journal of the American Medical Association, New England Journal of Medicine ja Canadian Medical Association Journal. Tutkimukset ja dokumentit tukevat toisiaan.

Miten mykoplasma toimii

Mykoplasma toimii menemällä sisään yksittäisiin soluihin, riippuen geneettisestä alttiudesta.

Neurologisia sairauksia saattaa kehittyä mikäli patogeeni tuhoaa aivoista tiettyjä soluja, tai saattaa kehittyä Crohnin tauti mikäli patogeeni tunkeutuu ja tuhoaa suolen soluja.

Kun mykoplasma pääsee soluun sisään, se voi olla siellä tekemättä mitään joskus 10, 20 tai 30 vuotta, mutta jos esiintyy traumaa kuten onnettomuus, tai ottaa vaikka rokotteen, mykoplasma saattaa aktivoitua.

Koska kyseessä on ainoastaan bakteerin DNA, sillä ei ole omia solun osia joilla prosessoida omia ravinteitaan, joten se kasvaa imemällä muodostuneita steroleja isäntäsolusta ja kirjaimellisesti tappaa solun; solu murtuu ja jäljelle jäänyt tavara päätyy verenkiertoon.

II Mykoplasman syntyminen

Laboratoriossa luotu taudinaiheuttaja

Monet lääkärit eivät tiedä mykoplasman aiheuttamista taudeista, koska Yhdysvaltain armeija on kehittänyt sen biologisen sodankäynnin kokeissaan, eikä näitä ole julkistettu. Tämä patogeeni on Yhdysvaltain armeijan ja tri. Shyh-Ching Lo:n patentoima. Minulla on kopio patentista. [1]

Kaikki sotaa käyvät maat kokeilivat biologisilla aseilla. Vuonna 1942 Yhdysvaltain, Kanadan ja Britannian valtiot solmivat salaisen sopimuksen, jolla luoda kahden tyyppisiä biologisia aseita (sellaisia jotka tappaisivat aj sellaisia jotka vammauttaisivat) Saksaa ja Japania vastaan käydyssä sodassa, jotka myös kehittivät biologisia aseita. Eri taudinaiheuttajapatogeenien tutkimuksessa he keskittyivät pääosin Brucella-bakteeriin, ja alkoivat aseistaa sitä.

Heti syntymästään lähtien biologisen sodankäynnin ohjelmaa leimasi jatkuvat syvälliset arvioinnit ja kaikkein nimekkäimpien tiedemiesten, lääketieteen konsulttien, teollisuuden asiantuntijoiden ja valtion virkamiesten mukanaolo. Se oli luokiteltu huippusalaiseksi.

Yhdysvaltain kansanterveyslaitos myös läheltä seurasi biologisen sodankäynnin ohjelman edistymistä ja kehittymistä ja Centers for Disease Control (CDC) sekä National Institutes of Health (NIH) USA:ssa työskentelivät yhdessä armeijan kanssa näiden sairauksien asekäyttöön valjastamiseksi. Nämä ovat sairauksia, jotka ovat olleet olemassa satoja vuosia, mutta nyt niistä on tehty aseita — mikä tarkoittaa että ne ovat tarttuvampia ja tehokkaampia. Ja ne leviävät.

The Special Virus Cancer Program, jonka CIA ja NIH perustivat kehittämään kuolettavia patogeeneja joille ihmisillä ei ollut luontaista vastustuskykyä (AIDS), naamioitiin syövän vastaiseksi sodaksi, mutta se olikin itse asiassa osa MKNAOMIa. [2] Monet senaatin ja edustajainhuoneen edustajat eivät olleet tietoisia siitä mitä oli käynnissä. Esimerkiksi, Yhdysvaltain valtion reformoinnin komitea oli käynyt läpi arkistoja Washingtonissa ja muualla ja etsinyt dokumenttia nimeltä ”The Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, eikä kyennyt sitä löytämään. Jotenkin he olivat saaneet kuulla, että minulla oli se, he soittivat minulle ja pyysivät lähettämään sen heille. Kuvittele: eläkkeellä oleva luokanopettaja saa soiton senaattorilta ja häneltä pyydetään salaista dokumenttia! Yhdysvaltain senaatti, reformikomitean avulla, yritti lopettaa tällaista valtion tutkimusta.

Kiteinen Brucella

Senaatin tutkimuksen otsikkosivu, joka on julkaistu helmikuun 24. päivä 1977, näyttää, että George Merck, lääkefirmasta Merck Sharp & Dohme (joka nyt valmistaa lääkkeitä tauteihin joita se on itse tehtaillut aiemmin), raportoi vuonna 1946 Yhdysvaltain sotaministerille, että tutkijat olivat onnistuneet ”ensikertaa” ”eristämään taudinaiheuttajan kiteiseen muotoon”. [3]

He olivat tuottaneet kiteistä bakteeritoksiinia, joka oli eroteltu Brucella-bakteerista. Bakteeritoksiini kyettiin erottelemaan kiteisessä muodossa ja säilömään, kuljettamaan ja ottamaan käyttöön ilman että se menee huonoksi. Sitä voitaisiin lisätä muihin vektoreihin kuten hyönteisiin, aerosoleihin tai ruokiin (luonnossa se leviää bakteerina). Mutta se tekijä jonka parissa Brucellan kanssa työskenneltiin oli mykoplasma.

Brucella on taudinaiheuttaja joka ei tapa ihmisiä; se vammauttaa heidät. Mutta Pentagonin tri. Donald MacArthurin mukaan, joka tuli todistamaan kongressin komitean eteen vuonna 1969, neljä tutkijaa olivat saaneet selville, että mikäli heillä oli tietyn vahvuista mykoplasmaa — vahvuus 1010 — se kehittyisi AIDSiksi, ja henkilö kuolisi siitä suhteellisen lyhyessä ajassa, koska se menisi läpi ihmisen immuniteettipuolustusjärjestelmästä. Jos vahvuus olisi 108, henkilölle kehittyisi krooninen väsymysoireyhtymä tai fibromyalgia. Jos vahvuus olisi 107, henkilöstä tulisi kroonisesti masentunut; hän ei kuolisi eikä hän vammautuisi, mutta hän ei olisi kauhean kiinnostunut elämästä; hän kuihtuisi pois.

Useimmat meistä eivät ole kuulleet bruselloosista, koska se suuremmilta osin katoaa pastoröinnin mukana. Aiemmin se levisi maidon avulla. Yksi suolasirottimellinen puhdasta taudinaiheuttajaa kiteisessä muodossa sairastuttaisi koko Kanadan populaation. Se on absoluuttisen kuolettavaa, se ei niinkään tapa vaan tekee toimintakyvyttömäksi.

Koska kiteinen taudinaiheuttaja leviää vereen, tavalliset veri- ja kudoskokeet eivät paljasta sen läsnäoloa. Mykoplasma kiteytyy ainoastaan 8.1 pH:ssa, ja veren pH on 7.4. Joten lääkäri luulee, että kaikki oireet ovat ”päänsisäisiä”.

Kiteinen Brucella ja multippeliskleroosi

Vuonna 1998 Rochesterissa, New Yorkissa, tapasin entisen sotilaan, PFC Donald Bentleyn, joka antoi minulle dokumentin ja sanoi minulle: ”Olin Yhdysvaltain armeijassa, ja sain koulutuksen bakteerisodankäynnistä. Me käsittelimme pommeja, jotka olivat täynnä bruselloosia, eikä ainoastaan bruselloosia; se oli Brucella-toksiinia kidemuodossa. Me ruiskutimme sitä kiinalaisten ja pohjoiskorealaisten päälle.”

Hän näytti minulle todistuksensa hänen koulutuksestaan kemiallisessa, biologisessa ja radiologisessa sodankäynnissä. Sitten hän näytti minulle 16 sivua dokumentteja, jotka armeija oli lyönyt hänen kouraansa kun hänet vapautettiin palveluksesta. Ne liittivät bruselloosin MS-tautiin, ja yhdessä kappaleessa sanottiin: ”Veteraanit, joilla on MS-tauti, eräänlainen hiipivä halvaannus, joka vammauttaa 10% tai enemmän kahden vuoden sisällä aktiivipalveluksesta kotiutumisesta, voidaan olettaa saavan vammaistukea. Tukea maksetaan siihen oikeutetuille veteraaneille, joiden vammaisuus on aiheutunut palveluksesta.” Toisin sanoen: ”Jos sairastut MS-tautiin, se johtuu siitä että käsittelit Brucellaa, ja me annamme sinulle eläkkeen. Älä pidä tästä meteliä.” Näissä dokumenteissa Yhdysvaltain valtio paljastaa todisteet aiheuttamastaan multippeliskleroosista, mutta he eivät kerro siitä kansalle — tai edes lääkärillesi.

Vuonna 1949 tohtorit Kyger ja Haden esittivät ”mahdollisuuden sille, että multippeliskleroosi voi olla keskushermoston oireilua kroonisesta bruselloosista”. He tekivät kokeita arviolta 113 MS-potilaalla, ja saivat selville että melkein 95% sai positiivisen koetuloksen Brucellasta. [5] Meillä on lääketieteen julkaisun dokumentti, joka toteaa, että yksi 500:sta ihmisestä, jolla on bruselloosi, kehittäisi myös sairauden nimeltä neurobruselloosi, toisin sanoen aivoissa oleva bruselloosi, jossa Brucella asettuu selkäydinnestettä sisältäviin lateraaliventrikkeleihin — jossa MS-tauti periaatteessa sijaitsee. [6]

Camp Detrickin laboratoriotyöntekijöiden kontaminaatio

Vuonna 1948 New England Journal of Medicine raportoi otsikolla ”Akuutti bruselloosi laboratoriotyöntekijöillä”, josta käy ilmi miten vaarallinen taudinaiheuttaja on. [7] Camp Detrickin laboratoriotyöntekijät Frederickissa, Marylandissa, kehittivät biologisia aseita. Vaikka nämä työntekijät oli rokotettu, ja pitivät suojatyövaatteita, kumiasuja ja maskeja ja käsittelivät aineita suojalasin reikien läpi, monet heistä saivat tämän kauhean sairauden, koska se on niin absoluuttisen tarttuvaa.

Artikkelin oli kirjoittanut merijalkaväen luutnantti Calderone Howell, laivaston reservin luuutnantti Emily Kelly ja kapteeni Henry Bookman. He olivat kaikki armeijan henkilöstöä, jotka olivat tekemässä Brucellasta tehokkaampaa biologista asetta.

III Mykoplasman salaista testausta ihmisiin

Levittämismetodien testausta

Dokumentoitu näyttö osoittaa, että heidän kehittämänsä biologiset aseet testattiin kansalla eri yhteisöissä uhrien siitä mitään tietämättä tai siihen suostumatta.

Valtio tiesi, että kiteinen Brucella aiheuttaisi sairautta ihmisissä. Nyt heidän piti määrittää miten se leviäisi ja mikä olisi paras tapa levittää sitä. He testasivat levitysmetodeja Brucella suis ja Brucella melitensis -lajeille Dugwaynkoealueella, Utahissa, kesä- ja syyskuussa 1952. Todennäköisesti 100% meistä on nyt infektoitunut Brucella suis ja Brucella melitensis -lajikkeista. [8]

Toinen valtion dokumentti suositteli avoimia haavoittuvuustestejä ja salaista tutkimus- sekä kehitysohjelmaa armeijalle suoritettavaksi, jolle tukea antoi CIA.

Tuohon aikaan Kanadan valtio sai pyynnön Yhdysvalloilta tehdä yhteistyötä Brucellan asekäytön kokeissa, ja Kanada suostui yhteistyöhön. Yhdysvallat halusi määrittää levittäisivätkö hyttyset tautia ja leviäisikö se myös ilmassa. Valtion raportti sanoi, että ”avoimet tarttuvan biologisen taudinaiheuttajan kokeet on tulkittava olennaisen tarpeellisiksi ymmärrykselle biologisen sodankäynnin potentiaalista, johtuen monista tuntemattomista tekijöistä, jotka vaikuttavat mikro-organismien hajoamiseen ilmakehässä”. [9]

Hyttysvektorilla testausta Punta Gordassa, Floridassa

New England Journal of Medicinen raportti paljastaa, että ensimmäiset kroonisen väsymysoireyhtymän epidemiat olivat Punta Gordassa, Floridassa vuonna 1957. [10] Oli omituinen yhteensattuma, että viikkoa ennen kuin nämä ihmiset sairastuivat oireyhtymään, alueella parveili paljon hyttysiä.

National Institutes of Health väitti, että hyttyset olivat tulleet 30 mailin päästä metsäpaloa pakoon. Totuus oli, että tri. Guilford B. Reed oli infektoinut hyttyset Queen’s Universityssa Kanadassa. Ne oli jalostettu Bellevillessä, Ontariossa ja viety Punta Gordaan ja vapautettu siellä.

Viikon sisään ensimmäiset viisi kroonisen väsymysoireyhtymän tapausta raportoitiin Punta Gordan paikallisella klinikalla. Tapauksia alkoi tulla lisää, kunnes viimein 450 ihmistä sai sairauden.

Hyttysvektorilla testausta Ontariossa

Kanadan valtio oli perustanut Ontarion Bellevilleen Dominion Parasite Laboratoryn, jossa se kasvatti 10 miljoonaa hyttystä kuukaudessa. Näitä lähetettiin Queen’s Universityyn ja muihin laitoksiin infektoitavaksi kiteisellä taudinaiheuttajalla. Hyttyset sitten päästettiin irti tietyissä yhteisöissä keskellä yötä, niin että tutkijat voisivat määrittää miten moni sairastuisi krooniseen väsymysoireyhtymään tai fibromyalgiaan, joka oli ensimmäinen näkyvä sairaus.

Eräs kohteena olleista yhteisöistä oli St Lawrence Seawayn laakso, aina Kingstonista Cornwalliin, vuonna 1984. He päästivät satoja miljoonia infektoituja hyttysiä vapaaksi. Yli 700 ihmistä seuraavina 4-5 viikon aikana kehitti myalgisen enkefalomyeliitin eli kroonisen väsymysoireyhtymän.

IV Salaisia kokeita muilla taudinaiheuttajilla

Hullun lehmän tauti/Kuru/CJD Fore-heimolla

Ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, kuuluisalla Camp 731:lla Mantsuriassa, japanilaiset sotilaat kontaminoivat sotavankeja eräillä taudinaiheuttajilla.

He myös perustivat tutkimusleirin Uuteen Guineaan vuonna 1942. He tekivät kokeita Fore-intiaaniheimolla ja rokottivat heitä visna-viruksesta sairastuneiden lampaiden aivojen palasilla, mikä aiheuttaa ”hullun lehmän tautia” eli Creutzfeldt-Jakobin tautia.

Arviolta 5-6 vuotta myöhemmin, sen jälkeen kun japanilaiset oli ajettu pois, Fore-heimon köyhille tuli niinkutsuttu kuru, joka tarkoittaa ”kuihtumista”, ja he alkoivat täristä, menettää ruokahalunsa ja kuolla. Ruumiinavauksissa paljastui, että heidän aivonsa oli muuttunut kirjaimellisesti soosiksi. He olivat saaneet ”hullun lehmän taudin” japanilaisten kokeista.

Kun toinen maailmansota loppui, tri. Ishii Shiro — lääkäri joka toimi kenraalina Japanin armeijassa johtamassa biologisen sodankäynnin yksikköä — joutui vangiksi. Hänelle annettiin valinta loikata amerikkalaisten puolelle tai tulla teloitetuksi sotarikollisena. Ei-niin-yllättävästi Ishii Shiro valitsi työskennellä Yhdysvaltain armeijalle ja näyttää miten japanilaiset olivat antaneet hullun lehmän taudin Fore-heimon jäsenille.

Vuonna 1957, kun sairaus alkoi esiintyä Foren heimolaisilla, tri. Carleton Gajdusek USA:n NIH:sta suuntasi Uuteen Guineaan määrittämään sitä miten visnan tartuttamat lampaiden aivojenn palaset vaikuttivat heihin. Hän oli siellä pari vuotta, tutki Fore-heimon jäseniä ja kirjoitti laajan raportin. Hän sai Nobelin palkinnon kuru-taudin ”löytämisestä” Fore-heimon jäsenillä.

Karsinogeenikokeet Winnipegissa, Manitobassa

Vuonna 1953 Yhdysvaltain hallitus pyysi Kanadan hallitukselta voisiko se testata kemikaaleja Winnipegin kaupungin yllä. Se oli suuri puolen miljoonan asukkaan kaupunki mailien päässä muista paikoista. Amerikan armeija ruiskutti karsinogeenista kemikaalia 1000-prosentin laimennoksena, jonka he sanoivat olevan niin laimeata, että kukaan ei sairastuisi siitä; kuitenkin, mikäli ihmisiä tulisi klinikoille nenä vuotaen, kipeän kurkun tai korvien soimisen takia, tutkijat kykenisivät määrittämään kuinka suuri osa ihmisistä oli sairastunut syöpään mikäli kemikaalia olisi käytetty täysivahvuisena.

Me saimme selville näyttöä siitä, että amerikkalaiset oli kuin olivatkin testanneet tätä karsinogeenia — sinkkikadmuimsulfidia — Winnipegissa vuonna 1953. Me kirjelmöimme Kanadan valtiolle ja selitimme, että meillä oli vedenpitävää näyttöä ruiskutuksen tapahtumisesta ja pyysimme, että me saisimme tietää miten korkealla valtionhallinnossa ruiskutuspyyntöä oli käsitelty. Me emme saaneet vastausta.

Pian tämän jälkeen Pentagon piti lehdistötilaisuuden toukokuun 14. päivä 1997, jossa he myönsivät tekonsa. Robert Russo, Toronto Star11:n kirjeenvaihtaja Washington DC:ssa, raportoi Pentagonin myöntämisestä, että vuonna 1953 se oli saanut luvan Kanadan valtiolta lentää Winnipegin yllä ja ruiskuttaa tätä kemikaalia — joka oli osunut lapsiin koulussa, kotiäiteihin ripustaessaan pyykkiä ja töihin meneviin ihmisiin. Armeijan lentokoneet ja rekat vapauttivat kemikaalia 36 kertaa heinäkuun ja elokuun välillä 1953. Pentagonilla oli tilastot, joista kävi ilmi, että mikäli kemikaalia olisi vapautettu täysivahvuisena, arviolta kolmasosa Winnipegistä olisi saanut syövän seuraavien viiden vuoden aikana.

Eräs professori, lääketieteen tri. Hugh Fudenberg, MD, joka on kaksi kertaa ollut ehdolla Nobelin palkinnon saajaksi, kirjoitti lehtiartikkelin, jossa hän ilmoitti, että Pentagon oli tunnustanut tämän koska kaksi tutkijaa Sudburyssa, Ontariossa — Don Scott ja hänen poikansa Bill Scott — olivat tämän paljastaneet kansalle.

Yhdysvaltain armeija itse asiassa teki sarjan simuloituja biologisen sodankäynnin kokeita Winnipegin yllä. Pentagon valehteli kokeista pormestarille, sanoen että he testasivat kemiallista sumuverhoa kaupungin yllä, joka suojelisi Winnipegia ydinaseiskun koittaessa.

Yhdysvaltain kongressin toimeksiantama raportti, jota tri. Rogene Henderson veti, listaa 32 amerikkalaiskaupunkia, joita käytettiin myös koepaikkoina.

V Brucellamykoplasma ja sairaudet

AIDS

AIDS-patogeeni on luotu Brucella-bakteerista, joka on mutatoitu visnaviruksella; sitten toksiini on eroteltu DNA-partikkelina nimeltä mykoplasma. He käyttivät samaa mykoplasmaa kehittämään vammauttavia sairauksia kuten MS, Crohnin tauti, borrelioosi jne.

Aiemmin mainitussa kongressin dokumentissa kesäkuun 9. päivänä 1969 pidetystä tapaamisesta, [12] Pentagon toimitti raportin kongressille biologisista aseista. Pentagon sanoi: ”Me jatkamme vammauttavien aseiden kehittelyä.” Tri. MacArthur, joka oli tutkimusjohtaja, sanoi: ”Me kehitämme uutta tappavaa asetta, synteettistä biologista taudinaiheuttajaa jota ei ole olemassa luonnossa, ja johon ei ole olemassa luonnollista immuniteettia.”

Mietippä. Jos sinulta puuttuu immuniteetti, sinulla on immuunipuutos. Niin yksinkertaista. AIDS.

Laboratorioissa ympäri USA:aa ja joissain päin Kandaa, mm. Albertan yliopistossa, Yhdysvaltain hallitus veti AIDSin kehitystyötä populaationhallinnan tarkoituksiin. Kun tieteentekijät olivat siinä onnistuneet, valtio lähetti CDC:n lääkäriryhmiä — tri. Donald A. Hendersonin alaisuudessa, joka tutki vuoden 1957 kroonista väsymysoireyhtymän epidemiaa Punta Gordassa — vuosina 1969-1971 Afrikkaan ja joihinkin maihin kuten Intiaan, Nepaliin ja Pakistaniin, joissa he pitivät populaation kasvua uhkana muuttua liian suureksi. [13] He antoivat joillekin heistä ilmaisia rokotteita isorokkoa vastaan, mutta 5v rokotteen saamisen jälkeen 60% heistä sairastui AIDSiin. He yrittivät syyttää apinoita, mikä on hölynpölyä.

Arkansasin yliopiston professori esitti väitteen, että tutkiessaan kuolleiden simpanssien kudoksia, hän oli löytänyt merkkejä HIV:sta. Simpanssi jota hän oli testannut oli syntynyt USA:nssa 23 vuotta aiemmin. Se oli elänyt koko elämänsä Yhdysvaltain armeijan laboratoriossa, jossa se oli ollut koe-eläimenä näiden sairauksien kehittämisessä. Kun se kuoli, sen ruumis lähetettiin säilöön paikkaan, jossa se syväjäädytettiin ja säilöttiin mikäli sitä haluttaisiin analysoida myöhemmin. Sitten he päättivät, että heillä ei ollut tarpeeksi tilaa säilyttää sitä, joten he sanoivat, ”Haluaako joku tämän kuolleenn simpanssin?” ja tutkija Arkansasista sanoi: ”Kyllä. Lähetä se Arkansasin yliopistoon. Me otamme ilolla vastaan kaiken.” Joten he lähettivät ruumiin ja hän löysi siitä HIViä. Tämä virus oli tullut simpanssiin laboratoriosta, jossa sitä oltiin testattu. [14]

Krooninen väsymysoireyhtymä / myalginen enkefalomyeliitti

Krooninen väsymysoireyhtymä on toiselta nimeltään myalginen enkefalomyeliitti. Krooninen väsymysoireyhtymä sai nimensä NIH:lta sen takia, koska se halusi vähätellä sairautta.

Teini-ikäisen kroonista väsymysoireyhtymää sairastavan tytön MRI-kuva näytti monia arpia ja leesioita vasemman etuaivokuoren alueella, jossa osia aivoista oli kirjaimellisesti kadonnut ja arpikudos oli ne korvannut. Tämä aiheutti kognitiivista heikkenemistä, muistin heikkenemistä jne. Ja mikä aiheutti arpeutumisen? Mykoplasma. Joten on konkreettista fyysistä näyttöä näistä traagisista sairauksista, jopa silloinkin kun lääkärit jatkavat inttämistään etteivät he tiedä mistä se on aiheutunut tai mitä sille tehdä.

Monet ihmiset kroonisen väsymysoireyhtymän, myalgisen enkefalomyeliitin ja fibromyalgian kanssa, jotka hakevat Kanadassa eläkettä, saavat kieltävän vastauksen koska he eivät voi osoittaa sitä että he ovat sairaita. Vuonna 1999 tein useita valituksia Kanadan eläkekassalle ja työntekijöiden korvauslautakunnalle (WCB, nykyään työpaikan turvallisuus- ja vakuutuslautakunta) niiden ihmisten puolesta, jotka olivat saaneet kieltävän vastauksen. Tarjosin dokumentoitua näyttöä näistä sairauksista, ja kaikki nämä ihmiset saivat eläkkeen tarjoamani näytön perusteella.

Maaliskuussa 1999 esimerkiksi valitin WCB:lle erään fibromyalgiasta kärsivän naisen puolesta, jolta oltiin evätty eläke vuonna 1993. Lautakunnan varapuheenjohtaja tuli Sudburyyn kuulemaan valitusta, ja näytin hänelle useita dokumentteja joista kävi ilmi, että nainen sairasti fibromyalgiaa. Se oli sairaus, joka aiheutti fyysistä vahinkoa, ja taudinaiheuttajana oli mykoplasma. Varapuheenjohtaja kuunteli kolmen tunnin ajan, ja sitten hän sanoi minulle: ”hra Scott, miten voi olla etten ole koskaan kuullut tästä aihemmin?”. Sanoin: ” Me toimme huippuasiantuntijan tällä alalla Sudburyyn puhumaan tästä aiheesta, eikä kukaan lääkäri tullut kuuntelemaan.”

VI Mykoplasman varalta testaaminen

Polymeraasiketjureaktiotesti

Informaatiota tästä taudinaiheuttajasta ei ole yleisesti saatavilla, koska, ensinnäkin mykoplasma on niin pieni taudinaiheuttaja. Sata vuotta sitten tietyt lääketieteen teoreetikot pohtivat, että täytyy olla olemassa bakteereita ja viruksia pienempi taudinaiheuttaja. Tämä patogeeninen organismi, mykoplasma, on niin pieni että normaali veri- ja kudostesti ei paljasta sen olemassaoloa taudin lähteeksi.

Lääkäri voi diagnosoida Alzheimerin taudin ja sanoa: ”Hitsi, me emme tiedä mistä Alzheimer tulee. Me tiedämme ainoastaan että aivot alkavat haurastua, solut murtua, myeliinikudokset hermojen ympärillä hajota jne.” Tai jos on krooninen väsymysoireyhtymä, lääkäri ei kykene löytämään syytä sairaudelle tavallisilla veri- ja kudostesteillä.

Mykoplasmaa ei voitu havaita ennen kuin vasta 30+ vuotta sitten, kun polymeraasiketjureaktiotesti (PCR) kehitettiin, jossa verinäytettä tutkitaan ja vaurioituneet partikkelit poistetaan ja altistetaan polymeraasiketjureaktiolle. Tämä aiheuttaa sen, että DNA-partikkelit alkavat hajota. Partikkelit asetetaan sitten ravintoon, mikä saa aikaan sen, että DNA kasvaa takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Mikäli ainetta tuotetaan tarpeeksi, muoto voidaan tunnistaa, niin että voidaan määrittää onko mykoplasman taustalla Brucella tai jokin muu taudinaiheuttaja.

Verikoe

Jos sinä tai kukaan perheestäsi sairastaa myalgista enkefalomyeliittiä, fibromyalgiaa, MS-tautia tai Alzheimeria, voit lähettää verinäytteen tri. Les Simpsonille Uuteen Seelantiin testattavaksi.

Näitä sairauksia sairastavien veren punasolut eivät ole normaaleita donitsinmuotoisia verisoluja, jotka kykenevät kompressoitumaan ja puristumaan kapillaarien läpi, vaan ne turpoavat kuin kirsikkatäytteiset donitsit, joita ei voi puristaa. Verisolut paisuvat ja pullistelevat, koska se on ainoa tapa jolla mykoplasma voi olla olemassa, imemällä ennalta muodostettuja steroleja isäntäsolusta. Eräs ennalta muodostettujen sterolien parhaista lähteistä on kolesteroli, ja kolesteroli on se mikä antaa verisoluille joustavuutta. Jos mykoplasma vie pois kolesterolin, veren punasolu turpoaa eikä mahdu enää läpi, ja henkilö alkaa tuntea kaikenlaisia kipuja (long covid -tyyliin?? suom. huom.) ja kaiken sen aivoille, sydämelle, vatsalle, jaloille ja koko keholle aiheuttaman vahingon, johtuen siitä että enää veri tai happi ei kulje.

Ja siksi fibromyalgiaa ja kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla on niin tuskallista. Kun veri ei enää kierrä aihvoihin, niihin aivojen osiin ilmestyy pistosleesioita, ja nuo aivojen osat alkavat kuolla. Mykoplasma pääsee sydänlihaksen tiettyihin osiin, erityisesti vasempaan ventrikkeliin, ja nuo solut alkavat kuolla. Eräillä ihmisillä on soluja aivojen lateraaliventrikkeleissä, joilla on geneettinen taipumus päästää mykoplasma läpi, ja tämä aiheuttaa lateraaliventrikkelien rapistumisen ja kuoleman. Tämä johtaa multippeliskleroosiin, joka edistyy kunnes henkilö on täysin vammautunut, monesti he kuolevat ennenaikaisesti. Mykoplasma pääsee myös suoleen, josta osa kuolee, ja näin aiheutuu koliitti. Kaikki nämä sairaudet aiheutuvat mykoplasman degeneroivista ominaisuuksista.

Vuoden 2000 alussa herrasmies Sudburysta soitti minulle ja kertoi, että hänellä oli fibromyalgia. Hän haki eläkettä ja se evättiin, koska hänen lääkärinsä sanoi että kaikki tämä oli hänen päässään eikä ulkoista näyttöä ollut sairaudesta. Annoin hänelle kunnon lomakkeen ja näytepullon, ja hän lähetti vertaan tohtori Simpsonille testattavaksi. Simpsonilta saamansa tulokset näyttivät, että ainoastaan 4% hänen verensä punasoluista olivat toiminnassa normaalisti ja kuljettivat happea normaalia määriä, kun taas 83% oli pullistunut ja kovettunut, eikä punasolut päässeet kapillaareista läpi ilman suurta painetta ja vaivaa. Tämä oli fyysistä näyttöä tapahtuneesta vauriosta.

ECG-koe

Voit pyytää lääkäriltä myös 24 tunnin Holterin ECG:n. Elektrokardiogrammi on sydämen toiminnan mittari, ja näyttää sen mitä vasemmassa ja oikeassa ventrikkelissä tapahtuu. Testi näyttää, että 100% kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian potilaista kokee sydämen rytmihäiriöitä. Eri hetkinä 24 tunnin ajanjaksolla, sen sijaan että sydän sanoisi iloisesti ”pa-PAM pa-PAM”, aina välillä sydän sanookin ”papapapapapapapapapapapa”. T-aalto (aaltoja kutsutaan kirjaimin P, Q, R, S ja T) on normaalisti huipussaan, sitten aalto tasoittuu ja P-aalto alkaa jälleen. Kroonisessa väsymysoireyhtymässä vasen ventrikkeli ei purista verta tarpeeksi aorttaan ja siitä eteenpäin kehoon.

Asiakkaani Sudburyssa teetätti kokeen, ja kuinka ollakaan, tulokset sanoivat: ”T- ja S-T muodot viittaavat siihen, että vasenta ventrikkeliä rasittaa jokin, vaikka jännite jne. on normaali.” Tohtorilla ei ollut ideaa siitä miksi T-aalto ei ollut normaali. Analysoin eläkettä hakeneen potilaan raportin ja lähetin sen takaisin heille. He kirjoittivat sanoen: ”Näyttää siltä että me olemme tehneet virheen. Me pidämme kuulemisen ja voit selittää meille tämän yksityiskohtaisemmin.”

Joten kyse ei ole pelkästä mielikuvituksesta. Sydän kärsii oikeaa vahinkoa. Vasemman ventrikkelin lihakset näyttävät arpikudosta. Siksi niin monilla todetaan sydänvika kun he saavat fibromyalgian, mutta se on vain yksi mykoplasman aiheuttamista ongelmista muiden joukossa.

Veren tilavuuskoe

Voit myös pyytää lääkäriltäsi veren tilavuuskoetta. Jokainen ihminen vaatii tietyn määrän verta per kilo elopainoa, ja on havaittu, että fibromyalgiasta, kroonisesta väsymysoireyhtymäst, MS-taudista ja muista sairauksista kärsivillä ei ole kehossaan normaalia määriä verta. Lääkärit eivät ole tästä tietoisia.

Tämä koe mittaa sen määrän verta mitä kehossa on ottamalla sitä 5 ml, sitten laittamalla siihen seuranta-ainetta ja laittamalla sen kehoon takaisin. Tuntia myöhemmin otetaan jälleen 5 ml kehosta ja mitataan seuranta-aineen määrä. Mitä paksumpaa veri on, ja mitä vähemmän veren tilavuus on, sitä enemmän seuranta-ainetta löytyy.

Eräs asiakkaistani sanoi: ”Tämä potilas sai lähetteen punasolujen massatutkimukseen. Punasolujen tilavuus oli 16.9 ml per kilogramma elopainoa. Normaali määrä on 25-35 ml per kg. Tällä kaverilla oli 36% vähemmän verta kehossaan kuin mitä keho tarvitsee toimintaan.” Ja lääkäri ei edes tiennyt, että tällaista koetta oli olemassa.

Jos menettäisit 36% verestäsi onnettomuudessa, mitä veikkaat sanoisiko lääkärisi sinulle että ookoo nyt perse ylös ja aletaan tanssimaan? Hän lähettäisi sinut lähimpään sairaalaan verensiirtoon. Nämä traagiset ihmiset kauheilla sairauksilla ovat tuolla liikenteessä arviolta 7%-50% vähemmällä määrällä verta kuin mitä heidän kehonsa vaatii.

VII Miten korjata vahingot

Keho korjaa vahinkoja itsessään. Aivojen arvet kroonista väsymysoireyhtymää ja fibromyalgiaa sairastavilla korjaantuvat itsessään. Solut korjaavat itseään kaiken aikaa. Mutta mykoplasma on siirtynyt jo seuraavaan soluun.

Sairauden alkuvaiheessa doksisykliini voi auttaa sairauden voittamisessa. Se on yksi tetrasykliineistä, mutta se ei ole bakteereja tappava; se on bakteriostaattinen — se pysäyttää mykoplasman kasvun. Ja jos mykoplasma on kasvanut tarpeeksi paljon, silloin immuunijärjestelmä ottaa tilanteen haltuun.

Mykoplasma-asiantuntija professori Garth Nicholson puhuu doksisykliinihoidosta. [15] Tri. Nicholson Institute of Molecular Medicinesta on ollut mukana $8 miljoonan mykoplasmatutkimusohjelmassa, jota Yhdysvaltain armeija on rahoittanut, ja jota NIH:n tohtori Charles Engel on vetänyt. Ohjelma tutki 450:tta Persianlahden sodan veteraania, koska on näyttöä siitä että Persianlahdensodan syndrooma on taaskin yksi mykoplasman aiheuttama sairaus.

Lähdeviitteet

1. ”Pathogenic Mycoplasma”, US Patent No. 5,242,820, hyväksytty syyskuun 7, 1993. Tri Lo on listattu ”keksijäksi” ja American Registry of Pathology, Washington, DC, on listattu patentin haltijaksi.

2. ”Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, prepared by the National Cancer Institute, Viral Oncology, Etiology Area, July 1971, submitted to NIH Annual Report in May 1971 and updated July 1971.

3. US Senate, Ninety-fifth Congress, Hearings before the Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, Biological Testing Involving Human Subjects by the Department of Defense, 1977; released as US Army Activities in the US Biological Warfare Programs, Volumes One and Two, 24 February 1977.

4. Dr Donald MacArthur, Pentagon, Department of Defense Appropriations for 1970, Hearings before Subcommittee of the Committee on Appropriations, House of Representatives, Ninety-First Congress, First Session, Monday June 9, 1969, pp 105-144, esp. pp. 114, 129.

5. Kyger, E. R. and Russell L. Haden, ”Brucellosis and Multiple Sclerosis”, The American Journal of Medical Sciences 1949:689-693.

6. Colmonero et al., ”Complications Associated with Brucella melitensis Infection: A Study of 530 Cases”, Medicine 1996; 75(4).

7. Howell, Miller, Kelly and Bookman, ”Acute Brucellosis Among Laboratory Workers”, New England Journal of Medicine 1948; 236:741.

8. ”Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, ibid., table 4, p. 135.

9. US Senate, Hearings before the Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, March 8 and May 23, 1977, ibid.

10. New England Journal of Medicine, August 22, 1957, p. 362.

11. Toronto Star, May 15, 1997.

12. Dr Donald MacArthur, Pentagon, Department of Defense Appropriations for 1970, Hearings, Monday June 9, 1969, ibid., p. 129.

13. Henderson, Donald A., ”Smallpox: Epitaph for a Killer”, National Geographic, December 1978, p. 804.

14. Blum, Deborah, The Monkey Wars, Oxford University Press, New York, 1994.

15. Nicholson, G. L., ”Doxycycline treatment and Desert Storm”, JAMA 1995; 273:618-619.

Suositeltavaa luettavaa

¥ Horowitz, Leonard, Emerging Viruses: Aids and Ebola, Tetrahedron Publishing, USA, 1996.

¥ Johnson, Hillary, Osler’s Web, Crown Publishers, New York, 1996.

¥ Scott, Donald W. and William L. C. Scott, The Brucellosis Triangle, The Chelmsford Publishers (Box 133, Stat. B., Sudbury, Ontario P3E 4N5), Canada, 1998

¥ Scott, Donald W. and William L. C. Scott, The Extremely Unfortunate Skull Valley Incident, The Chelmsford Publishers, Canada, 1996

¥ The Journal of Degenerative Diseases (Donald W. Scott, Editor), The Common Cause Medical Research Foundation (Box 133, Stat B., Sudbury, Ontario, P3E 4N5), Canada

  Artikkelin julkaissut rense.com

MKULTRA

Onko MKULTRA tehnyt Amerikasta yhden suuren kultin?

MK-Ultra Project

Tästä on useita muita esimerkkejä, että kun valtio tarkoituksella on myrkyttänyt tiettyjä alkoholivarastoja (kieltolain valvonnassa), joista he tiesivät eräiden ihmisten juovan, kymmenen tuhatta amerikkalaista kuoli ja monet tuhannet muut saivat myrkytysoireita. (Tästä huolimatta ohjelmaa jatkettiin jonkin aikaa, vaikka siitä väiteltiin kovasti kongressissa kun kuolonuhreja alkoi esiintyä.)

Toinen “kiinnostava” ohjelma oli vuosina 1953-1964, kun keskustiedustelupalvelu (Central Intelligence Agency, CIA) teki kokeita kymmenillä amerikkalaisilla biologisten ja kemiallisten aineiden toiminnasta heidän tietämättään Project MKULTRAn alaisuudessa. Nämä salaiset kokeet sisälsivät mm. koehenkilöiden altistamista hallusinogeenisille huumeille ja muille kemikaaleille.

On vaikeaa löytää virallisia dokumentteja ohjelmasta. Kuitenkin vuosina 1976-77 Yhdysvaltain senaatti teki tutkimuksia ja jopa piti komitean kuulemistilaisuuden Project MKULTRAsta. Tuolloin julkaistiin iso osa siitä mitä ohjelmasta nykyään tiedetään.

MKULTRAn tarkoitus

Kuulemistilaisuuden raportin mukaan projektin tarkoitus oli “kehittää kyvykkyys biologisten ja kemiallisten materiaalien salaisessa käytössä.” [1] Motivaatio oli myös puolustuksellinen, tuolloin monet pelkäsivät kylmän sodan Venäjää ja Kiinaa, joiden uumoiltiin jo kehittäneen tällä alalla aseita. Papereissa lukee:

Kattavan kyvykkyyden kehittäminen salaisessa kemiallisten ja biologisten aseiden sodankäynnissä antaa meille laajan tietämyksen vihollisen teoreettisesta potentiaalista, mikä näin mahdollistaa meidän puolustaa itseämme sellaista vihollista vastaan, joka ei välttämättä ole niin pidättyväinen näiden tekniikoiden käytöstä kuin me olemme.

MK ultra

Virallisesti vuonna 1953 käynnistetty ohjelma oli vuoteen 1955 mennessä laajentanit CIA:n valtaoikeuksia MKULTRAn avulla tekemään mm. seuraavaa:

Seuraavien materiaalien ja menetelmien kehittäminen, mm. sellaisten

– jotka pahentavat alkoholin aiheuttamaa sekavuustilaa
– jotka tekevät hypnoosin tuottamisesta helpompaa tai muuten parantavat sen käyttökelpoisuutta
– jotka tehostavat henkilöiden kykyä sietää kieltäymystä, kidutusta ja pakottamista kuulustelun ja niinkutsutun “aivopesun” aikana
– jotka tuottavat muistinmenetyksen tapahtumista, jotka edeltävät aineen käyttöä tai jotka tapahtuvat käytön aikana
– [jotka tuottavat] shokki- ja hämmennystilan pitkiksi ajoiksi ja joita voidaan käyttää salaa
– jotka tuottavat fyysisen toimintakyvyttömyyden, kuten jalkojen halvaantuminen, akuutti anemia jne.

LSD-kokeet

Senaattori Edward Kennedy piti puhetta kuulemistilaisuudessa. Hänen avauskommenteissaan hän huomautti, että on

“laaja testaus- ja kokeiluohjelma” johon kuuluu salaisia huumekokeita pahaa-aavistamattomilla kansalaisilla “kaikilla yhteiskunnan tasoilla, ylä- ja alatasoilla, natiiveilla ja ulkomaalaisilla.” Useat näistä kokeista sisälsivät LSD:n antamista “pahaa-aavistamattomille koehenkilöille sosiaalisissa tilanteissa.”

Monissa näistä huumekokeista, erityisesti alkuvaiheessa, ei ollut “mitään lääketieteellistä henkilökuntaa, joka olisi antanut huumeita tai tarkkaillut niiden vaikutuksia.” Usein satunnaisesti valitut koehenkilöit “sairastuivat tunneiksi tai päiviksi, mm. joutuivat sairaalaan ainakin yhdessä tapauksessa.”

Vieläkin huolestuttavampana osa näistä kokeista osoittautui kuolettaviksi, mutta se ei estänyt CIA:ta jatkamasta kokeilujaan:

Kahden amerikkalaisen kuolema voidaan yhdistää näihin ohjelmiin; toiset ohjelmaan osallistuneet saattavat edelleen kärsiä vaikutuksista. . . . Se seikka, että he jatkoivat vuosia LSD:n salaa antamista pahaa-aavistamattomille koehenkilöille kertoo perustavanlaatuisesta ihmiselämän arvon väheksymisestä.

Eräs näistä elämistä kuului tohtori Frank Olsonille, joka oli itse tutkijana Yhdysvaltain armeijassa. Olson tutki “biologisten aseiden hyökkäyskäytön tekniikoiden kehittämistä… [ja] biologista tutkimusta CIA:lle.”

Yhdeksän muun samanlaisen tieteilijän kanssa hän otti osaa Marylandin Deep Creek Lakessa mökillä pidettyyn konferenssiin marraskuussa 1953. Siellä CIA:n operatiivit terästivät tutkijan Cointreau’ta LSD:llä. Vasta juotuaan juomansa he tajusivat, että heidät oltiin huumattu.

Useimmat tutkijat selvisivät kokemuksesta hyvin eikä heillä ollut jälkivaikutuksia, mutta tohtori Olson ei koskaan selvinnyt koitoksesta. Pian kokeen jälkeen hän alkoi ”ilmentää paranoian ja skitsofrenian oireita”.

Tri. Olsonin esimies ja CIA, jotka pyörittivät kokeita, järjestivät hänet hoitoon New York Cityyn. Viettäessään yötä hotellihuoneessa CIA-viranomaisen kanssa, sen jälkeen kun hän oli pyytänyt herätystä huomiselle, tri. Olson jotenkin onnistui putoamaan ikkunasta. Toinen CIA-viranomainen (Lashbrook) raportoi:

Arvioltat kello 2:30 yöllä lauantaina marraskuun 28. päivä Lashbrook heräsi äänekkääseen “lasin rikkoutumiseen”. . . . Olson “oli puskenut itsensä suljetun ikkunan ja kaihtimien läpi. Hän putosi alas kymmenennestä kerroksesta ja kuoli.

Tutkimuksia joissa oltaisiin selvitetty vilunkipeliä, erityisesti CIA-viranomaisen vilunkipeliä (joka oli sekä vastuussa kokeista että yksin Olsonin kanssa huoneessa), ei koskaan tehty.

Yliopistot, vankilat ja sairaalat tekevät kokeita

Senaattori Kennedy huomautti kuulemisessa, että monet muutoin kunnialliset instituutiot oltiin vilpillisesti otettu mukaan MKULTRA-projekteihin:

Se mistä tässä puhutaan on… monien tämän maan loistavien tutkimuskeskusten perversiosta ja korruptiosta, CIA:n rahoilla, jossa joku huippututkija oli pahaa-aavistamattaan mukana CIA:n rahoittamassa tutkimuksessa josta heillä ei ollut tietoa tutkimuksen tai rahallisen tuen taustoista.

Kuulemisraportin mukaan “68 yliopistoa tai instituutiota oli mukana” sekä “185 ei-valtiollista tutkijaa ja assistenttia” työskenteli näissä projekteissa.

“Lääkäreitä, toksikologeja ja muita mielenterveyden ja päihdealan asiantuntijoita” houkuteltiin MKULTRAan apurahoilla, jotka “jaettiin näennäisesti tutkimussäätiön palveluksessa, täten piilottaen CIA:n intressit asiantuntijainstituutiolta.”

Kahdestatoista MKULTRAan osallistuneesta sairaalasta jotkut tekivät kokeita terminaalivaiheen syöpäpotilailla — oletettavasti koska kokeiden odotettiin tuottavan pitkäkestoisia haittavaikutuksia, josko ne eivät olisikaan suoraan kuolettavia.

Surullista kyllä, sairaalat (ja mahdollisesti potilaat) suostuivat näihin kokeisiin, ja CIA usein maksoi instituutiolle. Esimerkiksi elokuun 1955 alaprojekti 23 toimi seuraavasti:

Projekti-insinööri. . . antoi luvan sopimustyöntekijälle maksaa sairaalan kulut tietyille henkilöille, jotka kärsivät parantumattomasta syövästä, palkkioksi näiden kemikaalien vaikutusten tutkimisesta heidän terminaalivaiheen sairautensa aikana.

Samalla tavoin monet muut kokeet tehtiin salaa: “Me tiedämme nyt, että jotkut pahaa-aavistamattomat kokeet tehtiin rikollisilla seksuaalipsykopaateilla.”

Kaikki testaus ei tehty koehenkilön siitä mitään tietämättä, vaikka se ei tehnyt kokeilusta yhtään sen eettisempää. Esimerkiksi National Institute of Mental Health Addiction Research Centerin tekemä vankilakoe  Lexington Rehabilitation Centerissa (vankila huumeongelmaisille) vangieille, jotka lupauutivat osallistumaan hallusinogeenisten huumeiden kokeisiin, luvattiin (ja myös annettiin luvatut annokset) “huumetta johon he olivat koukussa”.

Muita sekalaisia kokeita

Tuntematon määrä muita kokeita aiheissa “kuten sähköshokit, häirintätekniikat hyökkäyskäyttöön. . . [ja] kaasusprayt ja aerosolit” joita käytettäisiin “salamurhan toteutusjärjestelmissä” tehtiin myös.

Lisäksi MKULTRAn tieteentekijät saivat luvan tehdä “lisäkokeita ihmisten käyttäytymisen kontrolloimiseksi”, mm. “säteilytys. . . [ja] puolisotilaalliset laitteet ja materiaalit.”

Hirvittävät salakokeet

Project MKUltra käsitti 149 alaprojektia “joista monet liittyvät jollain tavalla käyttäytymisen muokkauksen, huumeiden hankkimisen, testaamisen ja salaa antamisen tutkimukseen”, muunmuassa seuraavat:

– “6 alaprojektia, joissa tehtiin kokeita pahaa-aavistamattomilla koehenkilöillä.”
– 8 alaprojektia hypnoosista, joista kahdessa käytettiin myös huumeita.
– 7 alaprojektia huumeiden tai kemikaalien käytöstä.
– 4 alaprojektia käytti “maagikon taitoja. . . esim. salaa huumeisiin liittyiven materiaalien antamiseen.”
– 9 alaprojektia tutki unia (lue: univajetta) ja psykoterapian vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen.
– 6 alaprojektia tutki vaikutuksia, jotka aiheutuvat ihmiskudokselle “eksoottisista patogeeneista ja kyvystä käyttää niitä tehokkaissa annostelujärjestelmissä.”

CIA kadotti tai tuhosi kaikki Project MKULTRAan liittyvät dokumentit

Surullista kyllä, mutta ei mitenkään yllättävää, että melkein mitään dokumentteja ei jäänyt jälkeen 10 vuoden salaisesta toiminnasta. Kuten senaattori Kennedy kommentoi:

Ehkäpä kaikkein häiritsevintä kaikessa tässä on se, että ihmiskokeiden laajuus on tuntematon. Kaikesta tästä jääneet dokumentit tuhottiin vuonna 1973, silloisen CIA-johtaja Richard Helmsin käskystä.

Joitain papereita selvisi tuhosta, koska uusia papereita löydettiin vuonna 1977:

Me uskoimme, että tallenne, vaikkakin epätäydellinen, oli niin täydellinen kuin se tulisi olemaan. Sitten eräs henkilö, FOIA-tietopyynnön avulla, sai aikaan sen mitä kaksi senaatin komiteaa ei saanut. Hän sai viraston etsimään lisädokumentteja . . . . Paperit paljastivat paljon suuremman kokeilujen sarjan kuin mitä aiemmin oltiin luultu tehdyn.

Yhtä kaikki, nämä paperit jättävät epätäydellisen kuvan ohjelmasta.

Ei tilivelvollisuutta

Kaksi oikeusjuttua MKULTRAn toiminnasta pääsi korkeimpaan oikeuteen asti, mutta molemmat suojelivat valtiota kansalaisten oikeuksien yli:

Vuonna 1985 oikeus päätti tapauksessa CIA vs. Simms että MKULTRAan osallistuneiden instituutioiden ja tutkijoiden nimet eivät kuuluneet FOIAn alaisuuteen johtuen CIA:n tarpeesta suojella sen “tiedustelulähteitä”.

Vuonna 1987 tapauksessa United States v. Stanley oikeus päätti, että palvelustyöntekijä, joka oli vapaaehtoisesti osallistunut kemiallisten aseiden kokeisiin, mutta joka itse asiassa sai annoksen LSD:tä, ei saanut lupaa tuoda tapausta Federal Tort Claims Actin alaisuuteen, joka antaa luvan yksityisille tahoille haastaa Yhdysvaltojen valtion oikeuteen.

 

Artikkelin julkaissut Anomalien

Verta ja patogeeneja salakuljetetaan ’diplomaattisen koskemattomuuden’ nimissä salaisessa ohjelmassa

Aiemmin journalisti Dilyana Gaytandzhieva oli kirjoittanut Pentagonin laajasta muissa maissa tapahtuvasta biologisten ja kemiallisten aseiden kehittämisestä Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa sekä Porton Downissa Britanniassa.

Tässä hänen reportaasissaan me saamme tietää Pentagonin biolaboratoriosta Georgian pääkaupungissa Tbilisissä, ja diplomaattisuojasta jota käytetään salakuljettamaan “ihmisten verta ja patogeeneja salaisiin armeijan projekteihin.” Kirjoittanut Dilyana Gaytandzhieva  21st Century Wire erikoisraportti

Yhdysvaltain suurlähetystö Tbilisissa kuljettaa jäädytettyä ihmisverta ja patogeeneja diplomaattirahdissa salaiseen amerikkalaisten sotilasohjelmaan. Georgialaiset sisäpiisiläiset vuotivat minulle sisäisiä dokumentteja, joista käy ilmi amerikkalaisdiplomaattien kuljettamat patogeenit diplomaattisuojan alaisuudessa ja heidän kokeensa niillä. Dokumenttien mukaan Pentagonin tieteentekijöitä toimii Georgiassa ja heille on annettu diplomaattisuoja tutkia kuolettavia tauteja ja hyönteisten puremia Lugarin keskuksessa — Pentagonin biolaboratoriossa Georgian pääkaupungissa Tbilisissä.

Tämä armeijan laitos on yksi monista Pentagonin biolaboratorioista 25 maassa ympäri maailman. Niitä rajoittaa Defense Threat Reduction Agency (DTRA) $ 2.1 miljardin sotilasohjelmassa – Cooperative Biological Engagement Program (CBEP), ja ne sijaitsevat entisen Neuvostoliiton maissa kuten Georgiassa ja Ukrainassa, Lähi-Idässä, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa.

Sen sijaan että he investoisivat omien kansalaistensa terveyteen, Yhdysvaltain hallitus on päättänyt käyttää $161 miljoonaa amerikkalaisten veronmaksajien rahaa Lugarin keskukseen Tbilisissä kuolettavien tautien ja hyönteisten puremien tutkimukseen ulkomailla. (©Al Mayadeen TV)

Salainen laitos sijaitsee vain 17 km päässä amerikkalaisten Vazianin sotilastukikohdasta Georgian pääkaupungissa Tbilisissa.

Pentagonin biolaboratorio on vahvasti vartioitu. Kaikki ohikulkijat 100 metrin säteellä kuvataan vaikka biolaboratorio sijaitsee tiiviisti asutulla asuinalueella.

Minua kuvataan kun puhun paikallisen asukkaan kanssa kadulla lähellä Pentagonin biolabraa ja haluan tietää miksi vartijat kuvaavat minua. (©Al Mayadeen TV)

Vartija varoittaa minua, että jos en tottele, näytä passiani ja lähde menemään, minut pidätetään. Virallinen pyyntöni päästä Lugarin keskukseen ja haastatella ihmisiä siellä on myös evätty.

Salaisia kokeita yöaikaan

Illalla paikalle takaisin mennessä labra näyttää kuitenkin olevan pyörimässä. Ei väliä miten etäällä on siitä, ilma on täynnä kemikaalien hajua. Haju tulee Lugarin keskuksesta yöllä, ja tuuli kuljettaa sitä asuinalueelle. Paikalliset asukkaat Alexeevkan asuinalueella, jossa laboratorio sijaitsee, valittavat että vaarallisia kemikaaleja poltetaan yöllä ja että vaarallista saastetta pusketaan läheiseen jokeen laboratorion putkista.

Diplomaattiauto amerikkalaislähetystön rekisterikilvillä näkyy parkissa Lugarin keskuksessa yöaikaan, jolloin laboratorio näyttää edelleen olevan toiminnassa. (©Al Mayadeen TV)

Muutama tunti myöhemmin diplomaattiauto on edelleen Lugarin keskuksessa parkissa. Vahva kemikaalien haju pysyy alueella. (©Al Mayadeen TV)

Paikalliset valittavat jatkuvista päänsäryistä, pahoinvoinnista, korkeasta verenpaineesta ja huimauksesta kun kemikaaleja poltetaan yöaikaan laboratoriossa, vain parinsadan metrin päässä heidän kodeistaan.

“On savua — mustaa, punaista, vihreää, yöaikaan tai erityisesti varhain aamulla kolmen neljän aikaan. Jopa kanat ovat kuolleet. He vetävät suuria putkia ja kytkevät ne viemäreihin. Tämä haju tulee sieltä. Se haisee mädiltä kananmunilta ja mätänevältä heinältä. Haju on niin kaamea ja se leviää tuulen mukana eri suuntiin”, sanoo Eteri Gogitidze joka asuu laboratorion viereisissä kerrostaloissa.

“Minulla on kilpirauhassairaus. Naapurustossa on kolmen ihmisen perheitä ja kaikilla kolmella on kilpirauhassairaus. He sanovat sen johtuvan laboratoriosta”, selittää Eteri Gogitidze Alexeevkan asuinalueelta, jossa laboratorio sijaitsee. (©Al Mayadeen TV)

Albert Nurbekyan asuu n. 300 metrin päässä laboratoriosta. Hän näyttää neljää savupiippua Lugarin keskuksessa, jotka puskevat ulos savua öisin. (©Al Mayadeen TV)

“Joskus tuuli levittää mätien kananmunien hajua. Kerran heräsin aikaisin aamulla ja havaitsin violettia savua tulevan laboratoriosta. Yöaikaan he päästävät savua ulos niin etteivät ihmiset näe. Miksi yöaikaan, mitä he piilottelevat meiltä? Sinisiä muoviputkia kulkee tätä katua pitkin (laboratoriosta) ja josta kaikki menee 3-4 km päässä olevaan jokeen. He eivät ainoastaan saastuta ilmaamme, he myrkyttävät myös vetemme.”

Asukkaat: Myrkkykaasut tappoivat kaksi filippiiniläistä

“Ensi kerran kun kuulin hälytysajoneuvojen ääntä meille sanottiin, että olimme saaneet ruokamyrkytyksen kalasta. Mutta toisen kerran ambulanssien tullessa heidän suustaan tuli vaahtoa. He huusivat: “Apua, apua!” Kun he kuolivat, he veivät heidät pois ja salasivat kaiken. Se tapahtui kaikki täällä”, Albert Nurbekyan näyttää umpeen muurattua ovea, jossa ulkomaiset tieteentekijät olivat kuolleet.

Naapurit muistavat traagisen tapauksen, jossa neljä Lugarin keskuksessa työskennellyttä filippiiniläistä kuoli. Kahden ulkomaalaisen väitetään kuolleen kaasumyrkytykseen, kun he olivat vuokranneet kämpän talosta 44 Alexeevkan asuinalueella.

Toinen silminnäkijä, Elvira Ratiani, joka asui viereisessä asunnossa, oli paikalla naapurien kuollessa. “He olivat naapureitani, me elimme samassa kerroksessa, ja kun heidät myrkytettiin, he pyysivät meitä soittamaan hätänumeroon. Me soitimme ja hätäkeskus pelasti heidät. He sanoivat, että se oli mahdollisesti ruokamyrkytys kalasta. Toisella kerralla he koputtivat oveen ja pyysivät apua. Siellä oli neljä filippiiniläistä, kaksi heistä pelastui mutta toiset kaksi kuolivat”, muistelee Elvira Ratiani joka elää fataalissa talossa 44 Alexeevkan asuinalueella aivan labran vieressä.

Ihmisverta ja patogeeneja diplomaattirahdissa Yhdysvaltain suurlähetystöön, dokumentit paljastavat

Sisäiset dokumentit ja Yhdysvaltain suurlähetystön Georgian terveysministeriön kanssa käymä kirjeenvaihto paljastavat mitä kokeita Lugarin keskuksessa on tehty. Vuodetut dokumentit paljastavat, että Yhdysvaltain suurlähetystö Tbilisissä kuljettaa patogeeneja sekä jäädytettyä ihmisverta diplomaattirahdissa.

Yhdysvaltain suurlähetystö Tbilisissä on osoite jonne patogeenit ja verinäytteet lähetetään diplomaattirahtina. Lähetystön lehdistöosasto kieltäytyi kommentoimasta. (©Al Mayadeen TV)

Tämä kirje Georgian terveysministeriöltä Yhdysvaltain suurlähetystölle antaa luvan jättää kirjaamatta amerikkalaisdiplomaattien maahantuomat jäädytetyt verinäytteet, joita tarvitaan tutkimustarkoituksiin amerikkalaisten Hepatitis C -ohjelmassa Georgiassa.

Diplomaattirahtia ei tarvitse tullata tai tarkastaa tai verottaa. Pentagonin Defense Threat Reduction Agencyn (DTRA) ohjeiden mukaan, joka valvoo ja rahoittaa ulkomaisia laboratorioita, biologinen materiaali ohjelmien tarpeisiin tulee lähettää käsirahtina Yhdysvaltain suurlähetystöihin.

Venäjälle tuonnin tapauksissa biologinen materiaali on diplomaattien itse mukanaan kantama heidän diplomaattisalkussaan ja se on sinetöity diplomaattirahdiksi.

Pentagon: Prostituutio kiellettyä, ei seksiä ulkomailla

Amerikkalaisten työntekijöiden muihin ohjeisiin armeijan ohjelmassa lukeutuu prostituutiokielto ja kielto olla missään tekemisissä prostituution parissa oletettavasti työskentelevien kanssa.

Romanttiset, intiimit tai seksisuhteet paikallisten kanssa tai saman tiimin jäsenten kanssa ovat pannassa sillä “ulkomaisten turvallisuuspalvelujen tiedetään käyttävän sellaisia suhteita ulkomaisten viranomaisten hyväksikäyttöön”. Suhteet ulkomaalaisten kanssa tulee raportoida DTRA:lle niin pian kuin mahdollista, dokumentissa lukee.

Amerikkalaistieteilijät testaavat viruksia diplomaattisuojan alaisuudessa

Lugarin keskuksessa ohjelman ovat saaneet hoitaakseen biologit Yhdysvaltain armeijan Georgian lääketieteellisestä yksiköstä (US Army Medical Research Unit-Georgia, USAMRU-G) sekä yksityiset terveysviranomaisten amerikkalaisalihankkijat (US Center for Disease Control, CDC). Tietyillä alueilla laboratoriot ovat turvallisuusluokiteltuja alueita ja pääsy niihin on ainoastaan USA:n kansalaisilla joilla on turvaluokitus. Heille on annettu diplomaattinen koskemattomuus vuoden 2002 Georgian ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen alaisuudessa.

USA-Georgia -sopimus antaa diplomaattistatuksen amerikkalaisille sotilaille ja siviilihenkilöstölle (mukaanlukien diplomaattiautot), jotka työskentelevät Pentagonin ohjelmassa Georgiassa.

Joshua Bast on USAMRU-G:n varajohtaja. Amerikkalaiset sotatieteilijät ajavat diplomaattiautoja ja nauttivat diplomaattisesta koskemattomuudesta, vaikka he eivät oikeasti olekaan diplomaatteja.

Joshua Bast poistuu Lugarin keskuksesta USA:n suurlähetystön diplomaattiautolla. (©Al Mayadeen TV)

Hän on ollut Georgiassa vuodesta 2015 lähtien Pentagonin Walter Reeds Army Institute of Researchissa. Hänen armeijan yksikkönsä pyörittää myös erillistä laboratoriota Lugarin keskuksessa — Walter Reeds Army Institute of Researchin laboratoriota. Kuitenkin kun kohtasin hänet labran sisäänkäynnillä, hän suoraan kiistää työskentelevänsä Lugarin keskuksessa.

Kuitenkin Pentagonin ja Georgian terveysministeriön välisestä vuodetusta kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hän ei puhu totta. Joshua Bast työskentelee Lugarin keskuksessa.

Joshua Bast USAMRU-Georgian apulaisjohtaja, mikä käy ilmi Pentagonin Georgian lääketieteellisen yksikön ja Georgian terveysministeriön välisestä viestinnästä. USAMRU-Georgian osoite on mainittu hänen virallisessa sähköpostissaan (above), joka on Lugarin keskuksen osoite (16 Kakheti Highway, Tbilisi).

Miksi Pentagonin työntekijä valehtelee työpaikastaan? En ole saanut vastausta. Joshua Bast ajaa pois välittömästi häntä haastettuani. Hän ei ole ainoa, joka Pentagonin ohjelmassa työskentelee, joka on saanut diplomaattisen koskemattomuuden vaikkei olekaan diplomaatti. Labran pihalla on kuusi diplomaattiautoa, joista kaikissa on amerikkalaisten suurlähetystön kilvet.

Kuusi diplomaattiautoa on parkissa Lugarin keskuksen pihalla. (©Al Mayadeen TV)

Lugarin keskuksen varija varoittaa minua pysymään missä olen eikä liikkumaan. Kuitenkin juoksen pakoon. (©Asya Ivanova)

Kieltäydyttyäni yhteistyöstä vartija hyppää kilvettömään autoon. Mutta minun onnistuu paeta.

Vartijat partioivat labran alueella sillä aikaa kun olen piilossa läheisellä sillalla. (©Asya Ivanova)

Nämä kilvettömissä autoissa labraa partioivat vartijat ovat Pentagonin palkkalaisia eivätkä Georgian valtion, mikä käy ilmi Yhdysvaltain liittovaltion sopimusrekisteristä. Näin Georgialla ei ole sanavaltaa heidän toimiinsa. Lisäksi Pentagonin tieteilijät voivat tehdä työtä ja kuitenkin samalla suoraan rikkoa kansainvälistä lakia.

Kansainvälisestä laista viisveisataan

Kolmivuotisen sopimuksen alaisuudessa Walter Reeds Army Instituten ja Georgian National Center for Disease Controlin välillä (NCDC), Pentagon on saanut täyden pääsyn paikalliseen kokoelmaan kuolettavia taudinaiheuttajia niiden tutkimusta varten. Nämä olivat pernaruttoa, Tularemiaa, Brucellaa ja ruttoa aiheuttavia taudinaiheuttajia.

Sopimuskohtien mukaan, “kansainvälinen laki ei päde tähän Sopimukseen, osapuolet sopivat että mikään oikeusistuin, tribunaali tai kansainvälinen elin ei voi käyttää toimivaltaansa tai auktoriteettiaan käsittelemään tai tuomitsemaan osapuolten välisiä tämän sopimuksen perustella syntyneitä riitoja”.

Drone vapauttaa myrkkyhyttysiä

Amerikkalaisdiplomaattien tekemä työ Lugarin keskuksessa ei liity diplomatiaan mitenkään, eikä se mene Wienin konventin diplomaattisuhteiden määritelmän alle. Joshua Bast, esimerkiksi, on entomologi ja hyönteistutkija, mikä käy ilmi USA:n suurlähtystön videosta, jossa promotaan Yhdysvaltain sotilasohjelman muuten rauhanomaisia tarkoituksia.

Kuvakaappaus videosta, joka kertoo Pentagonin ohjelman rauhanomaisista aikeista. Joshua Bast esitetään entomologina.

Miksi entomologi työskentelee USA:n armijalle ja miksi hänelle on annettu diplomaattinen koskemattomuus? Entomologinen sodankäynti on biologisen sodankäynnin muoto, joka käyttää hyönteisiä levittämään sairauksia. Georgia on Yhdysvaltain arkkivihollisen, Venäjän, rajanaapuri. Moskova on toistuvasti ilmaissut huolensa biologisen sodankäynnin kehityksestä Venäjän rajan lähellä, mm. tautien levittämisestä hyönteisten avulla.

Sellaiset pelot eivät ole perättömiä, kun ottaa huomioon tuoreen amerikkalaispatentin myrkkyhyttysten levittämisjärjestelmästä, jonka Yhdysvaltain patentti- ja tuotemerkkivirasto on hyväksynyt vuonna 2014. Keksintö sisältää dronen jolla infektoidut hyttyset voidaan päästää ilmoille.

Patentin mukaan drone kykenee päästämään ilmoille tappavia ja ei-tappavia toksiineja, mm. mitä tahansa taudinaiheuttajaa jonka hyttynen voi kantaa ja välittää.

Myrkkyhyttyslaitteen keksijä S. Mill Calvert on patentoinut 42 samanlaista sotilaskeksintöä USA:n armeijalle, mm. infraktin aiheuttavat luodit, vain kahden vuoden aikavälin sisällä vuosina 2013-2015. Sennimistä henkilöä ei kuitenkaan löydy kansalaisten rekisteristä. Patenttilakimies Louis Ventre, joka on patenttihakemuksen jättänyt, kieltäytyi kommentoimasta onko kyseessä pseudonyymi vaiko oikea henkilö (sähköpostit alla).

Dokumenteista löytyy useita Pentagonin projekteja, jotka liittyvät hyönteisiin mahdollisina tautivektoreina Georgiassa. Vuonna 2014 Lugarin keskus sai hyönteislaitoksen ja käynnisti hietakärpäsprojektin Georgiassa ja Kaukasuksella. Vuosina 2014-15 hietakärpäslajeja kerättiin toiseen projektiin, “Surveillance Work on Acute Febrile Illness”, ja kaikki (naaras)kärpäset testattiin infektion tartuttamisen alttiuden määrittämiseksi. Kolmas projekti, jossa myös kerättiin hietakärpäsiä, tutki kärpästen sylkirauhasia. Hietakärpäset kuljettavat vaarallisia parasiitteja syljessään, jotka voivat siirtyä ihmisiin pureman kautta.

Projektin alettua Lugarin keskuksessa Georgiassa on ollut valtoimenaan hietakärpäsiä. Paikalliset ovat valittaneet siitä, että nämä uudenlaiset kärpäset purevat heitä heidän ollessaan alasti pesuhuoneessa (oikealla kärpänen pesuhuoneessa).

Pentagonin tieteentekijät ovat myös tehneet kokeita trooppisilla hyttysillä ja punkeilla Georgiassa. Vuonna 2016 590 punkkia kerättiin DNA-tietokantaan Lugarissa tehtäviä tulevia tutkimuksia varten Pentagonin projektissa “Assessing the Seroprevalence and Genetic Diversity of Crimean-Congo Hemorrhagic Fever Virus (CCHFV) and Hantaviruses in Georgia”. Pentagonin punkkiprojektien yhteydessä esiintyi selittämättömiä Krimin-Kongon verenvuotoaivokuumeen epidemioita (Crimean-Congo hemorrhagic fever, CCHF), joka on punkkien välityksellä leviävä virus. Vuonna 2014 34 ihmistä sai tartunnan (joiden joukossa oli nelivuotias lapsi). 60 tapausta ja 9 kuolonuhria on rekisteröity Georgiassa vuoden 2009 jälkeen, mikä käy ilmi vuodetusta Lugarin keskuksen johtajan Amiran Gamkrelidzen terveysministeri David Sergeenkolle lähettämästä sähköpostista.

34 ihmistä sai CCHF-tartunnan Georgiassa yksistään vuonna 2014. (lähde: NCDC-Georgia)

Valkoista pulveria Tsetseniassa

Defense Threat Reduction Agencyn (DTRA), joka pyörittää amerikkalaisten sotilasohjelmaa Lugarin keskuksessa, väitetään tehneen kenttäkokeita tuntemattomalla aineella Tsetseniassa, Venäjällä. Kesäkuussa 2017 paikalliset asukkaat raportoivat dronesta, joka levitti valkoista pulveria Venäjän ja Georgian väliselle rajalle.

Paikalliset asukkaat tsetsenialaisessa kylässä lähellä rajaa näyttivät valkoisen pulverin jäämiä.

Pentagonilla on droneja taudinaiheuttajapulverin levittämistä varten, mikä käy ilmi USA:n liittovaltion sopimusrekisteristä. Tällaiset levityskenttäkokeet droneilla ovat olleet käynnissä vuodesta 2012 asti Dugway Proving Groundissa, Utahissa. Armeijan laitos sekä tuottaa eläviä taudinaiheuttajia mm. pernaruttoa, botuliinia, tularemiaa, jne. niiden tutkimuksen nimissä, mutta myös levittää niitä aerosoleina, pulverina ja räjähteinä, kuten käy ilmi vuoden 2012 amerikkalaisraportista.

USA:n armeijan dokumentit ja kuvat näyttävät, että Pentagon on kehittänyt erilaisia bioterrorismin levitysmekanismeja, mm. räjähteitä.

Kontaminaattien levitystä biologisiin/kemiallisiin kokeisiin (©Dugway Proving Ground)

Simulanttien levitystä räjähtein. (©Dugway Proving Ground)

Nesteen levitystä (©Dugway Proving Ground)

Puuterin levitystä (©Dugway Proving Ground)

Levitystä testialueelle (© Dugway Proving Ground)

Biologisten taudinaiheuttajien levittämiskeinojen lisäkdi DTRA:lla on myös täysi pääsy Venäjän rajalle, joka sille on suotu sotilasohjelmassa nimeltä Georgia Land Border Security Project. Tähän projektiin liittyvät aktiviteetit on ulkoistettu amerikkalaiselle yritykselle, Parsons Government Services Internationalille. Parsons on saanut $17.7 miljoonan sopiuksen Pentagonin rajavalvonnasta Georgiassa. DTRA on aiemmin tilannut Parsonsilta samanlaista rajaturvallisuuspalvelua Libanonissa, Jordanissa, Libyassa ja Syyriassa. Tässä rajavalvontaprojektissa mukana oleva yritys, TMC Global Professional Services, on lisäksi DTRA:n alihankkija tieteelliselle tukitoiminnalle Lugarin keskuksessa. Sama yritys, TMC, joka työskentelee Lugarissa tekee myös massatuhoaseiden valvontaa Georgian rajalla. Projektin parissa työskenneltiin silloin kun valkoisen pulverin levitystä raportoitiin esiintyneen naapurivaltiossa Tsetseniassa lähellä Georgian rajaa.

Yksityiset alihankkijat

Defense Threat Reduction Agency (DTRA) on ulkoistanut suuren osan työtään sotilasohjelmissa yksityisille yrityksille, jotka eivät ole tilivelvollisia kongressille, ja jotka voivat toimia vapaammin ja liikkua ohi lain pitkästä kourasta.

Esimerkiksi tämä sähköposti, päivätty 16. helmikuuta 2018, on yksityisen alihankkijan, TMC Global Professional Services, lähettämä Pentagonin yksikön puolesta Lugarin keskuksessa, jossa se pyytää audienssia Georgian terveysministerin kanssa.

TMC sai $3.8 miljoonan sopimuksen vuodesta 2016 vuoteen 2021 tukipalvelujen tarjoamiseen Lugarin keskuksessa. Samaisena vuonna sama yksityinen yritys sai toisen $975 miljoonan huumeterrorismin vastaisen sopimuksen Pentagonilta. Miksi Pentagonilla huumeita vastaan taisteleva yritys saa toimeksiannon armeijan laboratoriolta polttaa kemikaaleja öisin?

Vuodetut dokumentit paljastavat toisen Georgian ohjelmassa mukana olevan yrityksen: Booz Allen Hamilton.

Kesäkuussa 2013 Edward Snowden — joka tuohon aikaan oli Booz Allenin työntekijä alihankintaprojektissa National Security Agencylle (NSA) — julkisesti paljasti salaisen amerikkalaisen massavalvonnan ja datankeruun yksityiskohdat ympäri maailman.

Snowdenin entinen työnantaja, Booz Allen Hamilton, on saanut viisi rahakasta sopimusta Defense Threat Reduction Agencylta (DTRA) vuodesta 2010 vuoteen 2022 asti, yhteensä ainakin $358 miljoonan arvosta tiedustelutoiminnan tukea ja kemiallisten aseiden taudinaiheuttajien tukipalveluita. Yrityksen verkkosivujen mukaan se on kehittänyt verkkoalustan Defense Threat Reduction Agencylle (DTRA) amerikkalaiselle tiedusteluyhteisölle. Järjestelmä sisältää yli 9 teratavua dataa ja se kasvaa arviolta 1.5 miljoonalla tiedostolla joka viikko.

Pentagon on käyttänyt ainakin $161 miljoonaa Lugarin keskukseen Tbilisissä amerikkalaisen alihankkijan CH2M Hillin kanssa. Tämä on puolet kokonaissummasta, $361.4 miljoonaa, jotka yritys oli saanut pyörittääkseen Pentagonin biolabroja Georgiassa, Ugandassa, Tanzaniassa, Irakissa, Afghanistanissa ja Kaakkois-Aasiassa.

CH2M Hillin mukaan amerikkalaisyritys on noutanut taudinaiheuttajia ja työllistänyt entisiä biosodankäynnin tieteentekijöitä Lugarin keskukseen. Nämä ovat tieteilijjöitä, jotka ovat työskennelleet aiemmin Georgian sotilasohjelmassa toisen yrityksen leivissä: Battelle Memorial Institute.

Battellella on $59 miljoonan alihankkijana Lugarin keskuksessa laaja kokemus biologisten taudinaiheuttajien tutkimuksesta, sillä yritys on jo työskennellyt bioaseohjelmassa 11 aiemman USA:n armeijan kanssa tehdyn sopimuksen alaisena. Lähde: US Army Activities in the US, Biological Warfare Programs, vol. II, 1977, p. 82

Sama yritys on työskennellyt myös CIA:lle Project Clear Visionin parissa (1997-200). Sen tavoitteena oli rekonstruoida neuvostoaikainen pernaruttopommi, jotta voitaisiin testata sen leviämisominaisuuksia. Salainen CIA-Battelle -operaatio pyyhittiin pois YK:n biologisten aseiden konventista.

Lugarin keskuksen käyttöönotto Tbilisissä vuonna 2011. Andrew C. Weber (oikealla) – silloinen varapuolustusministeri (2009-2014), puolustusminiseriön Ebolatoimien varakoordinaattori (2014-2015), on tällä hetkellä Metabiotan (amerikkalainen alihankkija) työntekijä.

Amerikkalaisyhtiö Metabiota Inc. on saanut $23.9 miljoonan liittovaltiollisen sopimuksen Pentagonin DTRA-ohjelman alaisuudessa Georgiassa ja Ukrainassa tieteellisen ja teknisen konsultoinnin tarjoamiseksi. Metabiota on saanut toimeksiannon DTRA:lta ennen Ebola-kriisiä ja sen aikaan Länsi-Afrikassa ja se sai $3.2 miljoonaa (2012-2015) Sierra Leonessa tehtävään työhön Ebola-epidemian keskelle.

Metabiota oli Pentagonin projektissa Ebola-kriisin keskellä, jossa sijaitsee kolme Yhdysvaltain biolaboratoriota.

Journalisti häädettiin Euroopan Parlamentista amerikkalaisviranomaiselta bioaseista tivaamisesta

Kysyin USA:n apulaisterveysministeriltä Robert Kadlecilta kommenttia konferenssissa biologisista aseista Euroopan Parlamentissa Brysselissä, ja minut välittömästi häädettiin konferenssista.

Ethniset bioaseet

Dokumentit paljastavat joitain Pentagonin rahoittamia projekteja. Niiden joukossa on Venäjään liittyviä projekteja. Yhdysvaltain ilmavoimat on kerännyt erityisesti venäläistä RNA:ta ja nivelvoidenäytteitä mikä herättää Moskovassa pelkoja amerikkalaisten etnisestä bioaseohjelmasta.

lähde: fbo.gov

Pentagon on myös tutkinut venäläistä pernaruttolajia Lugarin keskuksessa, johon Venäjällä on rokote, venäläistä Yersinia Pestis -lajia (joka aiheuttaa ruttoa), sekä venäläisen Krimin-Kongon verenvuotoaivokuumeviruksen genomisekvenssiä.

Genomitutkimuksen mukaan, venäläinen “DNA on saatavilla tri. Mikeljon Nikolitsilta”. Hän on eräs Pentagonin tieteentekijöistä Lugarin keskuksessa, jonka tehtävä on sekvensoida entisestä Neuvostoliiton maista kerättyjen patogeenien genomeja, kuten alla esitetty vuodettu dokumentti paljastaa.

Vuonna 2017 Pentagonin tieteentekijät sekvensoivat venäläisen Krimin-Kongon verenvuotoaivokuumeen (CCHF) genomin.

Vuodetuissa sähköposteissa Lugarin keskuksen johtajan Amiran Gamkrelidzen ja Georgian terveysministeri David Sergeenkon välillä paljastuu myös Pentagonin käynnissä oleva CCHF-projekti.

Georgialaiset koe-eläiminä

Ministerin sähköposteista käy ilmi myös toinen amerikkalaisprojekti Hepatitis C:hen liittyen Georgiassa, jossa on myös kuolonuhreja. Pilottitutkimus US Center for Disease Control in Georgiassa otsikolla “Simplified Diagnostics and Monitoring of Hepatitis C Infected Patients in Rural Primary Care Settings Using Newly Approved Pan-Genotypic Antiviral Therapy”. Tutkimus oli salattu. Georgian terveysministeri oli allekirjoittanut sopimuksen CDC:n kanssa ja Gilead-lääkeyhtiön kanssa. Sopimuksen mukaan amerikkalaiset tarjosivat ilmaisia lääkkeitä C-hepatiitin hoitoon. Vaihdossa amerikkalaisia yhtiöitä ei voitaisi syyttää minkään vahingon aiheuttamisesta (tahallisesta tai ei), mitä ohjelma aiheuttaisi. Georgian puolelta allekirjoittajana on David Sergeenko.

Ministeri David Sergeenko on allekirjoittanut sopimuksen Gileadin kanssa, joka vapauttaa lääkeyhtiön mistään mahdollisuudesta joutua tutkittavaksi — eli Gileadia ei voida pitää vastuullisena mistään vahingosta (tahallisesta tai ei), jota ohjelmasta aiheutuu.

From Paris with love

Vuodetuissa sähköposteissa ministeri Sergeenkon ja CDC:n välillä, joka tukee C-hepatiittiohjelmaa Georgiassa, paljastuu yksityisiä tapaamisia Pariisissa Gileadin ja valtion edustajien välillä.

Salaiset raportit: Ainakin 100 kuolemantapausta Georgiassa

Vuodetut salaiset dokumentit näyttävät, että ainakin 100 kuolemaa on raportoitu Gileadin piikkiin, kolmen vuoden ajalta, potilaita joita on hoidettu Gileadin Sovaldi- ja Harvoni-lääkkeillä, jotka potilaille on annettu ilmaiseksi.

Georgialaiset ovat joutuneet koe.eläimiksi uudelle C-hepatiittihoidolle, jota amerikkalaisyhtiö tarjoaa. Lisäksi joitain kuolemantapausraportteja on lähetetty Gileadille terveysministeriöstä, joissa kuolinsyy on merkitty tuntemattomaksi tai ei hoitoon liittyväksi. 30 georgialaista kuoli lääkkeen kliinisissä kokeissa joulukuussa 2015. Toiset 30 tapausta raportoitiin huhtikuulta 2016, myös yhden kuukauden ajalta. On syytä huomata, että lääkkeet eivät ole elvytyslääkkeitä kliinisen kuoleman tapauksessa, eivätkä syöpälääkkeitä. Useimmat kuolemantapaukset pysyvät hämärän peitossa ja jotkut diagnoosit eivät korreloi WHO:n kansainvälisen tautiluokituksen kanssa.

Vuoden 2017 terveysministeriön Gileadille lähettämässä kuolemantapausraportissa esiintyvä epäjohdonmukaisuus herättää kysymyksiä — miten kuollut potilas voi saada edelleen hoitoa kuolemansa jälkeen?

30 kuolemantapausta raportoitiin yksistään huhtikuussa 2016. Raporttien mukaan kuolinsyy ei ollut kytköksissä hoitoon tai sitä ei tiedetty.

Yhdysvaltain hallitus on aloittanut pintapuolisesti altruistisen projektin, jossa ilmaisia lääkkeitä jaetaan köyhille georgialaisille yhdessä Gilead-lääkeyhtiön kanssa, joka on näin suora eturistiriita. Vuoden 2017 tilinpäätös paljastaa että Gilead on yksi Center for Disease Control Foundationin pääsponsoreista.

Gileadin suurin osakkeenomistaja on amerikkalaisministeri Donald Rumsfeld.

5. syyskuuta 2018 Georgian kansallisen turvallisuusviraston korruptionvastainen yksikkö ilmoitti, että se oli aloittanut C-hepatiittiohjelman tutkimukset.

Jenkkirahoitteinen Lugarin keskus Tbilisissa on saattanut olla tekemässä laittomia kokeita Georgian kansalaisilla, maan entinen sisäministeriIgor Giorgadze on väittänyt, lainaten saamiaan dokumentteja. Hän sanoi saaneensa haltuunsa yli 100,000 sivua dokumentteja Lugarin keskuksessa tehdystä tutkimuksesta.

Georgian terveysministeri David Sergeenko ei vastannut kysymyksiini. Vodetut sähköpostit näyttävät ministerin reaktion.

Ministeri on lähettänyt sähköpostin pressikeskukselle kiroillen minulle georgiaksi: “Ketä helvetti hän on ja mistä hän sai sähköpostiosoitteeni?”

Sattumalta jäin selittämättömästi Tbilisistä vuokraamani kämpän makuuhuoneen vangiksi nukkuessani ja minut vapautti pelastuspalvelu, joka tuli huoneeseeni katon läpi.

Poliisilla ei ole vastausta siihen kuka oli murtautunut huoneistoon, lukinnut minut ja miksi, varsinkaan kun mitään ei oltu varastettu. Ehkäpä joku ei halua journalistien tutkivan mitä kemikaaleja salaa poltetaan öisin Pentagonin rahoittamassa laboratoriossa ja miksi yksityinen alihankkija Pentagonin huumeiden vastaisessa ohjelmassa myös sattuu työskentelemään samassa labrassa.

***

Dilyana Gaytandzhieva on bulgarialainen tutkiva journalisti, joka on erikoistunut konflikteihin ja terrorismiin Lähi-Idässä ja Aasiassa, sekä kansainväliseen aseiden salakuljetukseen.

Aikaisempi versio julkaistu osoitteessa Dilyana.bg.

Artikkelin julkaissut 21st Century Wire

MKULTRA

Biologista sodankäyntiä: tri. Frank Olsonin tapaus

Tämä on viides kappale John Marksin kirjasta The Search for the Manchurian Candidate

Marraskuussa 1953 Sid Gottlieb päätti testauttaa LSD:tä ryhmällä tieteentekijöitä armeijan kemiallisen sodankäynnin osaston erikoisdivisioonasta (Army Chemical Corps’ Special Operations Division, SOD) Fort Detrickissa Frederickissa, Marylandissa. Vaikka salaisen palvelun hierarkian ylätaso oli kahdesti pannut tiukasti kieltoon LSD:n ilman lupaa, Gottliebilla on ollut vissiinkin tunne siitä, että huumeen ujuttaminen SOD-miesten tajuntaan ei eronnut mitenkään siitä että hän antaa sitä kollegoilleen toimistolla. TSS:n ja SOD:n tyypit kuitenkin työskentelivät intiimisti yhdessä, ja heillä oli yhteinen salaisuus kylmän sodan ajalta: USA:n valtio ylläpiti kykyä — jota se saattoi käyttää koska vain — tappaa tai tehdä kyvyttömäksi valittuja ihmisiä biologisilla aseilla. Ainoastaan kourallinen korkeimpia CIA-viranomaisia tiesi, että TSS maksoi SODille arviolta $200,000 vuodessa siitä, että käytössä olevat järjestelmät infektoisivat vihollisia taudeilla.

Gottlieb suunnitteli tiputtavansa LSD:tä SOD-miehiin kolmen päivän työretriitillä. Kahdesti vuodessa SOD:n ja TSS:n henkilöstö, joka teki yhteistyötä MKNAOMIn, heidän yhteisohjelmansa, tiimoilta pitivät suunnittelutilaisuuden kaukaisessa paikassa, jossa he voisivat brainstormata ilman että kukaan häiritsee. Marraskuun 18. päivänä 1953 he kerääntyivät Deep Creek Lodgeen, hirsirakennukseen läntisen Marylandin metsissä. Se oli rakennettu partiolaisille leirirakennukseksi 25 vuotta aiemmin. Vuorijärvien ympäröimä paikka kolmelta suunnalta, Appalakkien huippujen näkyessä paksun metsän takaa, kämppä oli tarpeeksi syrjässä jopa kaikkein turvallisuustietoisimmalle vakoojalle. Ainoastaan joskus muutama metsästäjä haahuilisi paikalle kesäkuukausien jälkeen.

Tri. John Schwab, joka perusti SOD:n vuonna 1950, kenraaliluutnantti Vincent Ruwet, sen nykyinen päällikkö ja tri. Frank Olson, sen väliaikainen johtaja aiemmin sinä vuonna, vetivät Detrickin ryhmää. Nämä pöpötaistelijat saivat peitetarinan luontokirjailijoina ja luennoitsijoina, jotka olivat lomalla. He huolellisesti poistivat Fort Detrickin pysäköintitarrat heidän autoistaan ennen lähtöä. Sid Gottlieb toi kolme työntekijää Virastosta, mm. hänen varamiehensä Robert Lashbrookin.

He tapasivat loosin olohuoneessa, suuren liekehtivän takan edustalla. Sitten he jakautuivat pienemmiksi ryhmiksi erikoistapaamisia varten. Näistä sessioista selvinneet ovat asiasta yhtä turpa kiinni kuin ennenkin, kertovat vain muutamia yksityiskohtia yleisestä tunnelmasta, mutta ei mitään itse käsitellystä asiasta. Kuitenkin toisista Fort Detrickin lähteistä ja valtion dokumenteista voidaan lukea, että MKNAOMIn tutkimus on mahdollista kasata yhteen. Juuri tästä ohjelmasta tuon kohtalokkaan retriitin aikaan keskusteltiin.

MKNAOMIn alaisuudessa SOD-miehet kehittelivät kokonaisen myrkyllisen arsenaalin CIA:n käyttöön. Jos Viraston operaattorien piti tappaa joku muutamassa sekunnissa, esimerkiksi itsemurhapillerillä, SODilla oli supertappavaa äyriäisen myrkkyä. [1] Hänen epäonnisella U-2 -lennolla Neuvostoliiton yli vuonna 1960, Francis Gary Powers kantoi mukanaan — ja valitsi olla käyttämättä — poran osaa, joka oli päällystetty tällä myrkyllä, joka oli piilotettu hopeadollariin. Vaikka se oli täydellinen jollekin sellaiselle, joka aikoi kuolla — tai tappaa — välittömästi, äyriäistoksiini oli liian nopea, eikä sitä voitu helposti jäljittää. Paljon hyödyllisempi salamurhiin, CIA:n ja SOD:n miesten mielestä, oli botuliini. Sen toiminta-aika oli 8-12 tuntia, ja tämä mahdollistaa tappajan lähteä pois kohteen luota. Viraston operaattorit myöhemmin antoivat pillereitä täynnä tätä tappavaa ruokamyrkkyä sen mafialiittolaisille, jotta sitä laitettaisiin Fidel Castron pirtelöön. Jos CIA-viranomaiset halusivat salamurhan näyttävän kuolemalta luonnollisista syistä, he saattoivat valita pitkästä listasta kuolettavia tauteja, jotka normaalisti esiintyivät tietyissä maissa. Näin vuonna 1960 salaisen palvelun johtaja Richard Bissell pyysi Sid Gottliebia valitsemaan sopivan sairauden tappamaan Kongon Patrice Lumumban. Gottlieb kerto senaatin tutkijoille, että hän valitsi sen, jonka ”oli tarkoitus tuottaa tauti, jota esiintyi… luonnostaan tuolla alueella (Länsi-Afrikka) ja että se voisi olla tappava.” Gottlieb henkilökohtaisesti kuljetti bakteerin Kongoon, mutta tämä murhaoperaatio ajautui karillle ennen kuin Lumumba sai infektion. (Kongon johtaja kuoli pian tämän jälkeen olosuhteissa, jotka edelleenkään eivät ole selvät.)

Kun CIA-operaattorit halusivat päästä jostain eroon hetkeksi, SOD löi heille kymmenisen tautia ja eri vahvuista myrkkyä. Suhteellisen miedossa päässä listaa oil stafylokokki-enterotoksiini, ruokamyrkytyksen mieto muoto — verrattuna botuliiniin. Tämä stafylokokki-infektio ei melkein koskaan tappanut ketään ja ainoastaan teki toimintakyvyttömäyksi uhrin 3-6 tunniksi. Sid Gottliebin sodan ajan edeltäjän, Stanley Lovellin, osaavassa ohjauksessa OSS oli käyttänyt juuri tätä ainetta estämään natsivirkamies Hjalmar Schachtia osallistumasta sodan ajan talouskonferenssiin. SOD:n arsenaalin virulentimpia tapauksia oli venezuelalainen hevosaivokuumevirus. Se yleensä teki henkilön toimintakyvyttömäksi 2-5 päiväksi ja piti hänet heikentyneessä tilassa useita viikkoja. Jos Virasto halusi tehdä jonkun toimintakyvyttömäksi useaksi kuukaudeksi, SOD:lla oli kahta erilaista bruselloosia.[2]

Entinen Fort Detrickin korkea viranomainen oli tarpeeksi kiltti käydäkseen kanssani läpi kaikki pöpöt ja toksiinit, joita SOD säilytti CIA:lle, listasi niiden edut ja haitat. Ennen kuin hän teki niin, hän painotti että SOD yritti keksiä keinoja suojella amerikkalaisia ja laitoksia samanlaisten aineiden hyökkäyksiltä. ”Ei voi puolustaa vakavastiotettavasti”, hän sanoi, ”ellei jollain ole ajatuksena hyökätä.” Hän sanoi, että Japani teki toistuvia bioasehyökkäyksiä Kiinaa vastaan toisessa maailmansodassa — mikä oli yksi syy aloittaa amerikkalaisohjelma.[3] Hän ei tiedä, että mikään muu suurvalta olisi tehnyt samoin.

Detrickin viranomaisen mukaan kuka tahansa, joka harkitsi biotuotteen käyttämistä, oli joutunut miettimään muitakin tekijöitä kuin toksisuus ja inkubaatioaika.

Voidaanko pöpö havaita helposti ja sitä vastaan rokottaa? Hän huomauttaa, että pernarutto, kuolettava tauti (kun sitä hengittää) jota SOD säilöi CIA:lle, oli edullinen koska sen oireet muistuttivat keuhkokuumetta; samalla tavoin venezuelalainen hevosaivokuume voidaan tulkita väärin influenssaksi. Vaikka rokotteita onkin olemassa monille säilötyille taudeille, SOD jatkoi yhä vain virulentimpien laatujen kehittäistä. ”En tiedä yhtäkään lääkkeelle altista organismia, jota ei voitaisi tehdä resistentimmäksi sille”, Detrickin mies sanoo.

Levisikö tauti paljon ensimmäisestä taudinsaajasta? SOD haluaisi ettei leviäisi, koska bakteerisodankäyntiäijät eivät halunneet aloittaa epidemiaa — se oli toisten fortdetrickilaisten duunia.

Oliko organismi vakaa? Miten kosteus vaikuttaa siihen? SOD mietti näitä ja monia muitakin tekijöitä.

CIA:lle mahdollisesti tärkein kysymys oli voisiko se salaa sujauttaa bakteereja infektoimaan oikean henkilön. Yksi SODin haara erikoistui taudinlevitysjärjestelmiin, joista kaikkein tunnetuin oli nuolipyssy, joka oli tehty .45 pistoolista, jonka CIA:n ex-johtaja William Colby toi näytille vuoden 1975 senaatin kuulemiseen. Virasto oli pitkään toivonut SODin kehittävän ”havaitsemattoman mikrobiologisen rokottimen”, joka voisi antaa ihmisille kuolettavia ruiskeita, joita CIA:n dokumentin mukaan ”ei voitaisi helposti havaita yksityiskohtaisessa ruumiinavauksessa.” SOD myös vehkeili aerosoliruiskujen kanssa, jotka voitaisiin laittaa päälle kauko-ohjauksella, mm. fluoresoiva kytkin joka voitaisiin aktivoida laittamalla valot päälle, tupakansytytin joka ruiskutti kun se sytytettiin ja moottorin sytytintulppa joka tuuttasi ulos tavaraa kun moottori lämpeni. ”Jos meinaat infektoida ihmisiä, kaikkein todennäköisin tapa on hengityksen kautta”, huomauttaa korkean tason Detrickin upseeri. ”Kaikki hengittävät, mutta kaikkia ei voi saada syömään.”

Frank Olson erikoistui tautien hengitysilmavälitykseen. Hän oli työskennellyt alalla vuodesta 1943, kun hän tuli Fort Detrickiin eräänä alkuperäisistä armeijan upseereista USA:n biologisen sodankäynnin ohjelmaan. Ennen sodan loppua hänelle tuli kivulias vatsahaava, joka vei hänet sairastuvalle ja hän joutui lopettamaan aktiivipalveluksen, mutta hän pysyi mukana siviilinä. Hän liittyi SODiin kun se perustettiin vuonna 1950. Selvästi alansa osaajana Olson palveli usean kuukauden ajan SODin johtajana vuosina 1952-53, mutta häntä pyydettiin lopettamaan kun stressi pahensi vatsahaavaa. Hän iloisesti palasi alempaan pestiin haaran johtajaksi, jossa hänellä oli vähemmän byrokratiaa niskoillaan ja kykeni käyttämään enemmän aikaa laboratoriossa. Käytännön vitsien rakastaja Olson oli myös suosittu ystäviensä keskuudessa. Hän oli ulospäinsuuntautunut mes, mutta kuten suurin osa hänen sukupolvestaan, hän piti sisimmät tunteensa itsellään. Hänen suuri intohimo oli hänen perheensä, ja hän käytti suurimman osan vapaa-ajastaan leikkien kolmen lapsensa kanssa ja auttaen kotona. Hän oli tavannut vaimonsa kun he molemmat opiskelivat Wisconsinin yliopistossa.

Olson otti osaa kaikkiin sessioihin, ja ilmeisesti teki kaiken mitä häneltä odotettiin kahden ensimmäisen loosipäivän aikana. Torstaisen illallisen jälkeen marraskuun 19. päivänä 1953 — samana päivänä jolloin Washington Postin pääkirjoitus halusi lopettaa koirien käytön kemiallisissa kokeissa — Olson joi Cointreauta kaikkien muiden paitsi kahden läsnäolijan kanssa. (Yhdellä oli sydänvika, toinen oli entinen alkoholisti eikä juonut.) SOD-miesten tietämättä Sid Gottlieb oli terästänyt viinaa LSD:llä. [4]

”Minulle kaikki olivat varsin normaaleja” sanoo SODin Benjamin Wilson. ”Kukaan ei ollut tietoinen siitä mitä oli tapahtunut, kunnes Gottlieb mainitsi siitä. (20 minuuttia juoman jälkeen) Gottlieb pyysi oliko kukaan huomannut mitään omituista. Kaikki olivat tietoisia, heti kun se tuotiin heidän tietoonsa.” He yrittivät jatkaa keskustelua, mutta kun huume alkoi vaikuttaa, kokous oli pelkkää naurua ja hälinää. Kaksi SOD-miestä ilmeisesti keskustelivat koko yön filosofiasta, mikä ei liittynyt mitenkään biologiseen sodankäyntiin. Ruwet muistelee sitä ”kaikkein pelottavimpana kokemuksena joka hänellä oli koskaan ollut tai jota hän koskaan toivoo kokevansa.” Ben Wilson muistelee, että ”Olson oli psykoottinen. Hän ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Hän luuli, että joku leikki hänen kanssaan… Eräs hänen lempi-ilmaisuistaan oli ’te jätkät ootte pelkkiä pellejä.'”

Olson ja suurin osa muista tunsi olonsa epämukavaksi eikä voinut nukkua.[5] Kun ryhmä kerääntyi aamulla, Olson oli edelleen kiihtynyt, selvästikin järkyttynyt, niinkuin suurin osa hänen kollegoistaan. Kokous oli muuttunut nihkeäksi, eikä kukaan halunnut enää ottaa osaa. He kaikki menivät matkoihinsa päivällä.

Alice Olson muistaa hänen miehensä tulleen ennen illallista kotiin: ”Hän ei sanonut mitään. Hän vain istui siinä. Yleensä kun hän tuli takaisin matkoiltaan, hän kertoi minulle kaikenlaisia asioita — mitä he söivät, sensellaista. Illallisen aikaan sanoin, ’On tosi harmi että tämän perheen aikuiset eivät voi kommunikoida enää.’ Hän sanoi, ’Odota kunnes lapset menevät nukkumaan ja kerron sinulle.'” Myöhemmin illalla Frank Olson kertoi vaimolleen, että hän oli tehnyt ”kaamean virheen”, että hänen kollegansa olivat nauraneet hänelle ja nöyryyttäneet häntä. Rouva Olson vakuutti hänelle, että muut olivat hänen ystäviään, että he eivät pilkkaisi häntä. Olson ei kuitenkaan puhunut vaimolleen enempää. Hän piti pelkonsa sisällään, ja hän ei kertonut kenellekään kasvavasta tunteesta, että joku aikoisi hyökätä hänen kimppuunsa. Alice Olson oli tottunut siihen, että hänellä oli salaisuuksia. Vaikka hän tajusi miehensä työskentelevän biologisessa sodankäynnissä, he eivät koskaan puhuneet siitä. Hänellä oli vain pieniä välähdyksiä miehen ammatista. Mies valitti tuskallisista rokotteista, joita hän aina sai.[6] Hän ei melkein koskaan käynyt kylvyssä, koska hän kävi toimistolla suihkussa ennen ja jälkeen työpäivän. Kun Detrickin työntekijä kuoli pernaruttoon (yksi kolmesta kuolemantapauksesta laitoksen 27-vuotisen historian aikana), Frank Olson kertoi vaimolleen, että mies oli kuollut keuhkokuumeeseen.

Alice Olson ei koskaan ollut nähnyt sitä rakennusta, jossa hänen miehensä työskenteli. Fort Detrick oli rakennettu samankeskisten ympyröiden periaatteelle, jossa salaisuudet sisälsivät toisia salaisuuksia. Sisemmälle alueelle, jossa SOD toimi, pääsemiseksi tarvittiin korkeimman kulkuluvan lisäksi ”tarve tietää”-lupa. Hänen miehensä ei ollut pääsemässä irti valtion pakottamasta salailusta kertoakseen hänelle HUIPPUSALAISISTA kokeista, joita Sid Gottlieb oli hänelle tehnyt. Olsonien viikonloppu yhdessä oli hiljainen. Sunnuntaina he istuivat olohuoneessaan, pitivät käsistä toisiaan — jotain mitä he eivät olleet tehneet pitkään aikaan. ”Se oli kaamea marraskuinen päivä”, muistelee rouva Olson. ”Sumu ulkona oli niin paksu, että tuskin näki etuovesta. Frankin masennus oli hirveä.” Lopulta, hän muistelee, että he pakkasivat kolme nuorta lastaan, ja menivät teatteriin. Filmi oli Luther. ”Se oli vakava elokuva”, muistaa rouva Olson, ”ei kauhean kiva katsoa kun on masentunut.”

Seuraavana päivänä Olson tuli aamulla 7:30 pomonsa toimistoon, everstiluutnantti Ruwetin luo. Ruwetille Olson näyttäytyi ”kiihtyneeltä”. Hän sanoi Ruwetille, että hän halusi joko lopettaa tai potukut. Hämmentyneenä Ruwet vakuutti Olsonille, että hänen käytöksensä loosissa oli ollut ”enemmän kuin sekavaa”. Selvästi tyydyttyneenä ja helpottuneena Olson suostui pysymään ja käytti loppupäivän rutiininomaisiin SOD-hommiin. Sinä iltana Olsoneilla oli kevyin ilta sitten Deep Creek Lodgen retriitin, ja he suunnittelivat läksiäisiä kollegalle seuraavaksi lauantai-illaksi.

Tiistaiaamuna Ruwet jälleen saapui hänen toimistolleen ja löysi häiriintyneen Frank Olsonin tätä odottamasta. Olson sanoi, että hän tunsi olonsa ”sekavaksi” ja kyseenalaisti omaa osaamistaan. Hän sanoi, että hänen ei olisi pitänyt lähteä armeijasta sodan aikana hänen vatsahaavansa takia ja että häneltä puuttui kyky tehdä nykyistä hommaansa. Tunnin jälkeen Ruwet päätti, että Olson tarvitsi ”psykiatrin huomiota”. Ruwet ilmeisesti tulkitsi, että CIA oli saanut aikaan Olsonin ongelman alunperinkin, ja sen sijaan, että hänet oltaisiin lähetetty tukikohdan sairaalaan, hän soitti Gottliebin apulaiselle Robert Lashbrookille että tämä järjestäisi Olsonille psykiatrin.

Nopean puhelun jälkeen Lashbrook ja Gottlieb päättivät lähettää Olsonin tri. Harold Abramsonin luokse New Yorkiin. Abramsonilla ei ollut virallista psykiatrian koulutusta eikä hän pitänyt itseään psykiatrina. Hän oli allergia-asiantuntija ja immunologisti, jota kiinnosti hoitaa mielen ongelmia. Gottlieb valitsi hänet, koska hänellä oli HUIPPUSALAINEN CIA-turvaluokitus ja koska hän oli työskennellyt LSD:n parissa — Viraston sopimuksella — usean vuoden ajan. Gottlieb selvästi suojeli omaa byrokraattista asemaansa eikä antanut kenenkään TSS:llä saada tietää sitä minkä hän oli tehnyt. Koska hän oli epäonnistunut saamaan LSD:n käytölle korkeamman tahon siunausta, Gottlieb meni ja rikkoi toista CIA-sääntöä. Siinä lukee, käytännössä, että jos syntyy mahdollinen tyräys, joka saattaisi nolata CIA:n tai johtaa salaisuuden murtumiseen, kaikkien tapaukseen liittyvien tulisi välittömästi soittaa turvallisuusosastolle. Terveysongelmissa kuten Olsonilla oli, turvallisuusosasto ja CIA:n lääketieteellinen osasto pitivät pitkää listaa lääkäreistä (ja psykiatreista), joilla oli HUIPPUSALAINEN turvaluokitus ja jotka kykenivät tarjoamaan hoitoa.

Gottliebilla oli Frank Olsonille muita suunnitelmia, ja SODin häiriintynyt biokemisti meni New Yorkiin Ruwetin ja Lashbrookin seurassa. Olsonin tila vaihteli paremmasta syvempään ja syvempään masennukseen, riittämättömyyden, syyllisyyden ja paranoian tunteisiin. Hän alkoi kuvitella, että CIA laittoi stimulantteja kuten Benzedrine hänen kahviinsa pitääkseen hänet hereillä ja että Virasto oli se, joka hänen kimppuunsa hyökkäisi. Ensimmäisenä päivänä New Yorkissa Abramson otti Olsonin vastaan. Sitten kello 22:30 immunologi vieraili Olsonin hotellihuoneessa mukanaan pullo viinaa ja pullo rauhoittavaa nimeltä Nembutal — epätavallinen yhdistelmä tohtorille antaa sellaisia lääkkeeksi Olsonin kaltaisiin oireisiin.

Ennen Olsonin aikaa Abramsonilla seuraavana päivänä, hän ja Ruwet menivät Lashbrookin kanssa tapaamaan kuuluisaa newyorkilaista taikuria nimeltä John Mulhollan, jonka TSS oli ottanut sopimuksella valmistelemaan manuaalia, joka soveltaisi ”taikurin taidemuotoa salaisiin aktiviteetteihin.” Pupuja hatusta vetävä asiantuntija voisi helposti löytää uusia ja parempia keinoja sujauttaa huumeita juomiin, ja Gottlieb otti Mulhollandin mukaan työstämään mm. ”erilaisten materiaalien välittämistä asiasta tietämättömille kohteille.” Lashbrook ajatteli, että magia voisi huvittaa Olsonia, mutta Olson muuttui ”erittäin epäileväiseksi”. Ryhmä kohteliaasti jätti vierailunsa lyhyeksi, ja Lashbrook jätti Olsonin Abramsonin toimistolle. Tunnin Abramsonin konsultaation jälkeen iltapäivällä Olson sai luvan palata Frederickiin seuraavana päivänä, joka oli kiitospäivä, perheensä luo.

Olson, Ruwet, ja Lashbrook olivat varanneet lennot torstaiaamuksi, joten illalla ennen lomaa, yrittääkseen nostattaa tuntoja, he menivät katsomaan Rodgersin ja Hammersteinin hittimusikaalia Me and Juliet. Olson kuumottui ensimmäisen aktin aikana ja sanoi Ruwetille, että hän tiesi että teatterin ulkopuolella oli odottamassa ihmisiä hänet pidättääkseen. Olson ja Ruwet lähtivät näytöksestä väliajalla, ja kaksi vanhaa ystävystä kävelivät takaisin Statler Hotelliin, lähelle Pennin asemaa. Myöhemmin, kun Ruwet nukkui viereisessä sängyssä, Olson läksi hotellista ja haahuili kaduilla. Hän eli harhassa, että hän seurasi Ruwetin käskyjä, hän repi kaikki paperirahansa, ja heitti lompakonsa menemään. Kello 5:30 aamulla Ruwet ja Lashbrook löysivät hänet istumassa Statlerin aulassa hattu ja takki päällä.

He kirjautuivat ulos hotellista ja lensivät takaisin Washingtoniin. SODin kuski haki Olsonin ja Ruwetin lentokentältä, ja alkoi ajaa heitä Frederickiin. Heidän ajaessaan Wisconsin Avenueta, Olson pyysi kuskin pysäyttämään Howard Johnsonin parkkipaikalle. Hän sanoi Ruwetille, että hän oli ”häpeissään” nähdessään perheensä nykytilassaan ja että hän pelkäsi, että hän alkaisi väkivaltaiseksi lastensa kanssa. Ruwet ehdotti, että he menisivät takaisin Abramsonin luo New Yorkiin, ja Olson suostui. Ruwet ja Olson ajoivat Lashbrookin alunnolle New Hampshire Avenuelle Dupon Circlen ohi, ja Lashbrook kutsui Sid Gottliebin kiitospäivän aterialta Virginiasta. Kaikki olivat samaa mieltä, että Lashbrook veisi Olsonin takaisin New Yorkiin sillä aikaa kun Ruwet menisi Frederickiin selittämään tilanteen rouva Olsonille ja hänen omalle perheelleen. (Ruwet oli Olsonin ystävä, kun taas Lashbrook ei ollut muuta kuin työkaveri. Olsonin poika Eric uskoo, että hänen isänsä henkinen tila kärsi kun Ruwet jätti hänet CIA:n Lashbrookin käsiin, erityisesti koska Olsonin mielestä CIA oli ”tulossa nappaamaan hänet.”) Olson ja Lashbrook lensivät LaGuardian lentokentälle ja menivät tapaamaan Abramsonia hänen Long Islandin vastaanotolleen. Sitten kaksi miestä söivät ilottoman kiitospäivän aterian paikallisessa ravintolassa. Perjantaiaamuna Abramson ajoi heidät Manhattanille. Allergisti Abramson tajusi viimein, että Olson hänen käsissään oli enemmän kuin mitä hän kykeni hoitamaan, ja hän suositteli sairaalaan viemistä. Hän kirjoitti jälkikäteen, että Olson ”oli psykoositilassa… hänellä oli vainoharhoja.”

Olson suostui menemään Chestnut Lodgeen, mielisairaalaan Rockvillessa, Marylandissa, jonka palkkalistoilla oli CIA:n hyväksymiä psykiatreja. He eivät saaneet lentoja varattua ennen seuraavaa aamua, joten Olson ja Lashbrook päättivät viettää yhden illan Statlerissa. He ottivat huoneen kymmenennestä kerroksesta. Olsonin henki parani, ja hän päätti soittaa vaimolleen ensi kerran sitten kun hän oli viimeksi lähtenyt New Yorkiin. Heillä oli mieluisa puhelu, mikä jätti vaimolle paremman fiiliksen.

Seuraavan aamun pikkutunneilla Lashbrook heräsi juuri ajoissa nähdäkseen Olsonin paiskautuvan sälekaihtimien ja suljetun ikkunan läpi.

Sekunneissa ryhmä kerääntyi Olsonin ruhjoutuneen ruumiin ympärille kadulla, ja peittely alkoi. Lashbrook soitti Gottliebille kertoakseen hänelle mitä oli tapahtunut ennen kuin hän ilmoitti poliisille. Seuraavaksi Lashbrook soitti Abramsonille, joka Lashbrookin mukaan ”halusi pysyä poissa asiasta täysin.” Abramson pian soitti takaisin ja tarjoutui avustamaan. Kun poliisi saapui, Lashbrook kertoi heille, että hän työskenteli puolustusministeriölle. Hän sanoi ettei hänellä ollut ideaa siitä miksi Olson tappoi itsensä, mutta hän tiesi että kuollut mies ”kärsi vatsahaavasta”. Tapausta tutkivat etsivät myöhemmin raportoivat, että informaation saaminen Lashbrookilta oli kuin ”olisi repinyt hampaita”. He spekuloivat toisilleen, että tapaus voisi olla murha jossa on homoseksuaalisia vivahteita, mutta pian he jättivät kyselyt kun Ruwet ja Abramson varmistivat Lashbrookin hätäisen kertomuksen ja näyttivät korkean tason yhteytensä valtioon.

Washingtonissa Sid Gottlieb lopulta tunsi asiakseen kertoa turvallisuusosastolle Olsonin tapauksesta. Johtaja Allen Dulles henkilökohtaisesti määräsi valtakunnantutkijan Lyman Kirkpatrickin tekemään täyden tutkimuksen. Mutta sitä ennen Viraston viranomaiset yrittäisivät varmistaa, että kukaan ulkopuolinen ei yhdistäisi Olsonin kuolemaa ei CIA:han eikä LSD:hen. Turvatiimin viranomaiset pian pyörivät New Yorkissa ja Washingtonissa varmistaen, että Virasto oli peitellyt jälkensä. Yksi haastattelu Lashbrookia ja sitten meni hänen mukanaan tapaamaan Abramsonia. Kun Lashbrook ja Abramson pyysivät turvallisuusviranomaiselta että jättää nämä rauhaan, hän myöntyi ja, sitten hänen toimistonsa parhaiden tapojen mukaan, kuunteli keskustelua salaa. Hänen raportistaan koskien keskustelua voidaan sanoa, että Lashbrook ja Abramson olivat salaliitossa varmistaakseen, että he kertoivat identtiset tarinat. Lashbrook saneli Abramsonille, joka kirjoitti Olsonin oireet ylös joista hänen olisi pitänyt kärsiä ja ongelmista jotka häntä riivasivat. Lashbrook jopa sanoi, että rouva Olson oli ehdottanut miehelleen psykiatrin tapaamista muutaman kuukauden ennen LSD-tapausta.[7] Lashbrookin kommentit kävivät ilmi kolmessa Abramsonin jättämässä raportissa CIA:lle, mutta nämä raportit olivat epäyhdenmukaiset. Yhdessä muistiossa Abramson oli kirjoittanut, että Olsonin ”psykoottinen tila… tuntui olevan (LSD-) kokeen kiteyttämä.” Myöhemmässä raportissa Abramson kutsuu LSD-annosta ”terapeuttiseksi” ja sanoo, että hän uskoi ”tällaisen annoksen tuskin olevan minkäänlaisessa merkittävässä roolissa sitä seuranneissa tapahtumissa.”[8]

CIA virallisesti — mutta salaa — otti kannan, että LSD oli ”triggeröinyt” Olsonin itsemurhan. Viraston viranomaiset olivat työskennelleet kovasti kulisseissa varmistaakseen, että Olson saisi riittävän valtion eläkkeen — kaksi kolmasosaa hänen aviomiehensä peruspalkasta. Ruwet, joka oli uhannut paljastaa koko asian jollei rouva Olson saanut eläkettään, jätti lomakkeen jossa sanoi Olsonin kuolleen ”salaisesta sairaudesta”. Gottlieb ja Lashbrook jatkoivat yrittämistään saadakseen kantansa läpi koskien Olsonille LSD:n antamista, CIA:n johtoryhmän mukaan. He tunnustivat LSD:n triggeröivän funktion hänen kuolemassaan, mutta he myös väittivät, että se oli ”käytännössä mahdotonta” että huumeella olisi negatiivisia jälkivaikutuksia. CIA:n johtoryhmä kutsui näitä kahta kantaa ”täysin epäjohdonmukaisiksi”, ja hän kirjoitti että hän ”ei ollut iloinen siitä mikä vaikutti minusta olevan tavallinen TSS:n edustajien asenne siihen miten tämä koe tehtiin ja minkälaiset olivat heidän kommenttinsa siitä, että tämä oli vain yksi tieteellisen tutkimuksen riskeistä.”

Osana tutkimusta tutkija General Kirkpatrick kävi läpi Gottliebin LSD-tiedostot, mistä Kirkpatrick muistaa ettei se ilahduttanut kauheasti Gottliebia. ”Sain hänet änkyttämään”, sanoo Kirkpatrick hymyssä suin. ”Häntä huoletti hänen tulevaisuutensa.” Kirkpatrick lopulta suositti, että jonkinlainen nuhtelu annettaisiin Gottliebille, TSS-johtaja Willis Gibbonsille sekä TSS-varajohtaja James ”Trapper” Drumille, jotka olivat odottaneet 20 päivää Olsonin kuoleman jälkeen myöntääkseen, että Gottlieb oli selvittänyt kokeen hänen kanssaan. Toiset vastustivat Kirkpatrickin suositusta. Amiraali Luis deFlorez, viraston tutkimusjohtaja, lähetti henkilökohtaisen muistion Allen Dullesille sanoen, että nuhteet olisivat ”epäoikeudenmukaista” ja haittaisi ”sitä aloitteellisuuden ja innostuksen henkeä joka työllemme on niin tarpeen.” Johtaja oli samaa mieltä, ja Kirkpatrick aloitti raastavan prosessin, jossa hän valmisteli kirjeitä Dullesin allekirjoitettavaksi, joissa lukisi että Gottlieb, Gibbons ja Drum olivat tehneet väärin, mutta eivät liian väärin. Kirkpatrick kirjoitti kuusi versiota pelkästään Gottliebin kirjeestä ennen kuin hän kehitti soveliaan sanamuodon. Hän aloitti sanomalla, että TSS-viranomaiset olivat näyttäneet ”erittäin huonoa arviointikykyä”. Se oli liian karskia korkealle Viraston viranomaiselle, joten Kirkpatrik yritti ”erittäin heikkoa arviointikykyä”. Silti liian rankkaa. Hän tyytyi ”heikkoon arviointikykyyn.” TSS-viranomaisille kerrottiin, että heidän ei pitäisi tulkita kirjeiden olevan nuhteita ja että mitään merkintää kirjeistä ei jäisi heidän henkilökohtaisiin tietoihinsa, mikä voisi vahingoittaa heidän tulevaa uraansa.

Olsonin perhe Frederickissä ei päässyt niin helpolla. Ruwet sanoi heille, että Olson oli hypännyt tai pudonnut ikkunasta New Yorkissa, muttei maininnut sanaakaan LSD:stä, jonka vaikutuksien Ruwet itse uskoi johtaneen Olsonin kuolemaan. Aina hyvänä taistelijana Ruwet ei kyennyt puhumaan salaisista kokeista — edes helpottaakseen Alice Olsonin surua. Rouva Olson ei halunnut hyväksyä ideaa siitä, että hänen aviomiehensä oli omasta tahdostaan tehnyt itsemurhan. ”Se oli erittäin tärkeää minulle — lähes koko elämäni suola — että lapsieni mielestä heidän isänsä olisi jättänyt heidät”, muistelee rouva Olson.

Seuraavien 22 vuoden ajan Alice Olsonilla ei ollut kovempaa näyttöä kuin hänen oma uskomuksensa siitä, että hänen aviomiehensä ei ollut jättänyt häntä tai perhettään. Sitten kesäkuussa 1975 Rockefellerin komissio tutki CIA:n laittomia kotimaan operaatioita ja raportoi, että Frank Olsonin kuvaukseen sopiva mies oli hypännyt New Yorkissa hotellin ikkunasta sen jälkeen kun CIA oli antanut hänelle LSD:tä ilman hänen tietoaan siitä. Olsonin perhe luki tapauksesta Washington Postista. Tytär Lisa Olson Hayward ja hänen aviomiehensä menivät tapaamaan Ruwetia, joka oli eläköitynyt armeijasta ja asettunut Frederickiin. Tunteikkaassa tapaamisessa Ruwet myönsi, ett Olson oli tuo mies ja sanoi ettei hän voinut kertoa perheelle aiemmin koska hänellä ei ollut lupaa. Ruwet yritti toppuutella heitä etteivät he menisi julkisuuteen tai hakisi korvauksia valtiolta, mutta Olsonin perhe teki molemmat. [9] Alice Olson ja jokainen hänen aikuisista lapsistaan luki televisiossa heidän valmistelemansa lausunnon:

Meidän mielestämme CIA on hyökännyt perhettämme vastaan kahdella tavalla”, siinä luki. ”Ensinnäkin, Frank Olsonilla tehtiin kokeita laittomasti ja varomattomasti. Toiseksi, hänen kuolemansa todellinen luonne salattiin 22 vuoden ajan… Kertoessamme tarinaamme, me olemme huolissamme siitä, että sekä perheemme kokema henkilökohtainen tuska että meidän tuntemamme moraalinen ja poliittinen suuttumus on painettu villasella. Ainoastaan tällä tavoin voi Frank Olsonin kuolema muuttua osaksi amerikkalaista muistoa ja olla osana sitä poliittista ja etnistä reformia, jota yhteiskuntamme niin kovasti kaipaa.”

Lausunto jatkui vertaamalla Olsoneja kolmannen maailman perheisiin ”joiden toiveet paremmasta elämästä on CIA interventioillaan tuhonnut.” Vaikka Eric Olson luki nuo sanat koko perheen puolesta, ne heijastelivat enemmän lasten politiikkaa kuin heidän äitinsä Alice Olsonin tunteita. Uskomattoman vahva nainen, joka tuntuu tehneen rauhan maailman kanssa. Rouva Olson meni takaisin yliopistoon hänen aviomiehensä kuoltua, sai tutkinnon, ja piti perheen kasassa hänen opettaessaan koulussa. Hänellä ei ole pahaa sydämessään Vin Ruwetia kohtaan, hänen ystäväänsä joka panttasi tätä tärkeää informaatiota häneltä kaikki nuo vuodet. Ruwet lohdutti häntä ja tuki häntä kaikkein vaikeimpina aikoina, ja hän arvostaa sitä kovin. Rouva Olson puolustaa Ruwetia sanomalla, että hän oli ”huonossa asemssa”, mutta sitten hän pysäyttää kesken lauseen ja sanoo, ”jos minulle oltaisiin annettu edes jotain viitteitä työpaineista… Jos minulla olisi ollut jotain, olisin voinut kertoa lapsille. Mutta en tiedä miten (Ruwet) olisi voinut tehdä sitä myöskään. Se oli kaamea asia miehelle, joka rakasti häntä.”

”En vaadi Viniltä (Ruwet) mitään”, pohtii rouva Olson. ”Gottlieb on eri asia. Hän oli halveksuttava.” Hän kertoo miten Gottlieb ja Lashbrook molemmat olivat Olsonin hautajaisissa Frederickissa ja lahjoittivat muistokeräykseen. Viikkoa tai kahta myöhemmin kaksi miestä vierailivat hänen luonaan. Hän tiesi, etteivät he olleet Detrickissä töissä, mutta hän ei ymmärtänyt sitä mikä heidän roolinsa oli. ”En halua nähdä heitä”, hän huomauttaa. ”Vin kertoi minulle, että heille tulisi siitä parempi olo. En halua mitään heiltä. Mielestäni se ei olisi ollut tarpeen, mutta okei. Suostuin. Jälkikäteen ajateltuna, se oli niin omituista, että tulee paha olo… Minua vedettiin höplästä.”

Gottlieb ja Lashbrook eivät ilmeisesti koskaan palanneet SOD:n biologisen sodankäynnin osastolle. Paljoakaan ei kuitenkaan muuttunut. Ray Treichler ja Henry Bortner ryhtyivät SOD-yhteyshenkilöiksi CIA:lla. SOD jatkoi bakteeritaudinaiheuttajien tuotantoa ja varastointia CIA:lle vuoteen 1969 asti, jolloin presidentti Richard Nixon sanoutui irti biologisesta sodankäynnistä. Oletettavasti joku korvasi Frank Olsonin.

Huomioita

Kuvaus CIA:n suhteesta SOD:n Fort Detrickissa on peräisin usean entisen Fortin työntekijän haastatteluista; Churchin komitean kuulemisista ”Toksisten taudinaiheuttajien luvattomasta säilönnästä, osa 1”; Churchin komitean ”Tiivistelmäraportti CIA:n tutkimuksesta koskien MKNAOMIa”, joka löytyy raportista, kirja I, sivut 360-63; ja Kennedyn alakomitean kuulemisista koskien puolustusministeriön ihmiskohteiden biologista testaamista, 1977. Sid Gottliebin mukanaolo juonessa tappaa Patrice Lumumba löytyy Churchin komitean väliraportista ”Väitetyt ulkomaisten johtajien salamurhasuunnitelmat”, s. 20-21. Churchin komitea antoi Gottliebin olla listattuna pseudonyymilla Victor Scheider, mutta useat lähteet vahvistivat Gottliebin oikean identiteetin, kuten myös CIA:n Kennedyn alakomitealle antama biografiadata, joka asettaa hänet samaan hommaan kuin ”Scheider” samaan aikaan. Juoni antaa botuliinia Fidel Castrolle kuvataan salamurharaportissa sivuilla 79-83. Irakilaisen everstin tapaus löytyy sivulta 181 samasta raportista.

Olsonin perhe julkaisi monta tuumaa CIA-dokumentteja Olsonin tapauksesta vuonna 1976 ja ne löytyvät Kennedyn alakomitean vuoden 1975 kuulemisista koskien biomedikaalista ja käyttäytymistutkimusta, s. 1005-1132. Ne muodostavat pohjan isolle osalle narratiivia, mm. Alice Olsonin, Eric Olsonin, Benjamin Wilsonin ja usean muun entisen SOD-miehen haastattelut (jotka eivät tuottaneet paljoakaan lisäarvoa). Vincent Ruwetin todistuksesta kaivettiin myös informaatiota Kennedyn alakomitean edessä vuonna 1975, s. 138-45 ja Churchin komitean tiivistelmässä tapauksesta, kirja I, s. 394-403. Lainaus Harold Abramsonin aikeista antaa potilailleen heidän tietämättään LSD:tä löytyy MKULTRA-alaprojektista numero 7, kesäkuun 8. 1953, kirje tohtori (poistettu). Taikuri John Mulhollandin työ Virastolle kuvataan MKULTRA-alaprojekteissa 19 ja 34.

Alaviitteet

1. Toksiinit ovat kemiallisia ainesosia, eivät eläviä organismeja, jotka on tuotettu biologisista taudinaiheuttajista. Vaikka ne voivat sairastuttaa tai tappaa ihmisiä, ne eivät voi lisääntyä itsekseen kuten bakteerit. Johtuen niiden biologisesta alkuperästä, toksiinit siirtyivät Fort Detrickin alaisuuteen Edgewood Arsenalin sijaan, laitoksen joka käsitteli Amerikan kemiallisten ja biologisten aseiden kemiallista puolta.

2. Bruselloosi on hyvin voinut olla Gottliebin keväällä 1960 valitsema tauti kun salaisen palvelun terveydenmuokkauskomitea hyväksyi operaation hoidella irakilaiseversti pois päiviltä, jonka sanottiin ”ajavan itäblokin poliittisia intressejä” ainakin kolmen kuukauden ajan. Gottlieb sanoi Churchin komitealle, että hänellä oli merkitty nenäliina, johon oli laitettu halvaannuttavaa ainetta, ja sitten se postitettiin everstille. CIA-viranomaiset sanoivat komitealle, että teloitusryhmä ampui everstin — minkä kanssa Virastolla ei ollut mitään tekemistä — ennen kuin nenäliina saapui perille.

3. Jostain syystä Yhdysvaltain hallitus piti tärkeänä olla julkistamatta informaatiota Japanin biologisesta sodankäynnistä. Ylempi Detrickin lähde sanoo, ”Me tiesimme, että he ruiskuttivat Mantsuriaa. Meillä oli tulokset siitä miten he tuottivat ja levittivät (biologisia taudinaiheuttajia, mm. pernaruttoa)… Luin ruumiinavausraportit itse. Meillä oli ihmisiä, jotka menivät Japaniin sodan jälkeen.”

4. Gottlieb sanoi hieman Olsonin kuoleman jälkeen, aikana jolloin hän yritti pitää oman pesänsä puhtaana, että hän oli puhunut SOD-tyypeille LSD:stä ja että he olivat sopineet yleisista ehdoista mitä tulee salaa aineen antamiseen koehenkilöille. Kaksi SOD-ryhmästä haastatteluissa ja kolmas kongressin todistuksessa suoraan kiistivät Gottliebin tarinan version. Gottlieb ja SOD-miehet kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Gottlieb ei varoittanut etukäteen siitä että hän oli laittanut huumetta heidän viinaansa.

5. Juuri siitä syystä, että suurin osa tripeistä kestää noin 8 tuntia huolimatta siitä miten paljon henkilö ottaa huumetta, lähes kaikki koehenkilöt, mm. TSS:n omat alihankkijat, antavat LSD:tä aamulla välttääkseen unettomat yöt.

6. SOD-rakennukseen päästäkseen, sen lisäksi että tarvitsee uskomattoman vaikeasti saatavan turvaluokituksen, pitää olla rokotuskortti, jossa on arviolta 10-20 uunituoretta rokotusta. Prosessi oli niin tuskallinen ja aikaavievä, että jossain kohtaa 1960-luvulla kenraali, joka johti koko armeijan kemiallisen sodankäynnin toimintaa, päätti että SOD pitää tutkia ja hän halusi saada heti paikalla briiffauksen. Kun tästä tapauksesta kysyttiin, SOD-veteraani joka oli aiemmin irtisanoutunut sanoi, ”Se on se tapa jolla me pidämme heidät poissa. Noilla (armeijan) tyypeillä ei ole tarvetta tietää. Suurin osa turvallisuusrikkeistä tuli ylemmältä johdolta… Hän olisi voinut mennä sisään ilman rokotteita jos hän olisi niin vaatinut. Turvallisuusjohtaja olisi voinut protestoida, mutta hän olisi päässyt sisään.”

7. Rouva Olson sanoo, että tämä on päin naamaa valehtelua.

8. Epäpsykiatri Abramsonilla, joka salli kemisti Lashbrookin kertoa hänelle hänen potilaidensa oireyhtymistä, oli selvästi omituinen käsitys siitä mitä ”terapeuttinen” — puhumattakaan psykoterapeuttisesta — tarkoittaa. Abramsonin vuoden 1953 ehdotuksessa CIA:lle tutkia $85000:lla LSD:tä, hän kirjoitti että seuraavan vuoden ajan hän ”toivoi” antavansa sairaalapotilaille ”jotka olivat olennaisesti normaaleja psykiatriselta kannalta katsottuna… heidän tietämättään huumeannoksia psykoterapeuttisiin tarkoituksiin.” Hänen käsittelynsä tuo mieleen William Burroughsin hahmon Naked Lunchissa joka sanoo, ”Noniin pojat, te ette näe tätä operaatiota suoritettavan kovin usein, ja sille on olemassa syy… katsokaas, tällä ei ole minkäänlaista lääketieteellistä arvoa.”

9. Presidentti Gerald Ford myöhemmin henkilökohtaisesti pyysi anteeksi Olsonin perheeltä, ja kongressi sääti lain vuonna 1976 maksaa $750000 kompensaationa rouva Olsonille ja hänen kolmelle lapselleen. Perhe vapaaehtoisesti jätti oikeusjutun sikseen.

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades