Avainsana-arkisto: kemiallinen sodankäynti

Verta ja patogeeneja salakuljetetaan ’diplomaattisen koskemattomuuden’ nimissä salaisessa ohjelmassa

Aiemmin journalisti Dilyana Gaytandzhieva oli kirjoittanut Pentagonin laajasta muissa maissa tapahtuvasta biologisten ja kemiallisten aseiden kehittämisestä Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa sekä Porton Downissa Britanniassa.

Tässä hänen reportaasissaan me saamme tietää Pentagonin biolaboratoriosta Georgian pääkaupungissa Tbilisissä, ja diplomaattisuojasta jota käytetään salakuljettamaan “ihmisten verta ja patogeeneja salaisiin armeijan projekteihin.” Kirjoittanut Dilyana Gaytandzhieva  21st Century Wire erikoisraportti

Yhdysvaltain suurlähetystö Tbilisissa kuljettaa jäädytettyä ihmisverta ja patogeeneja diplomaattirahdissa salaiseen amerikkalaisten sotilasohjelmaan. Georgialaiset sisäpiisiläiset vuotivat minulle sisäisiä dokumentteja, joista käy ilmi amerikkalaisdiplomaattien kuljettamat patogeenit diplomaattisuojan alaisuudessa ja heidän kokeensa niillä. Dokumenttien mukaan Pentagonin tieteentekijöitä toimii Georgiassa ja heille on annettu diplomaattisuoja tutkia kuolettavia tauteja ja hyönteisten puremia Lugarin keskuksessa — Pentagonin biolaboratoriossa Georgian pääkaupungissa Tbilisissä.

Tämä armeijan laitos on yksi monista Pentagonin biolaboratorioista 25 maassa ympäri maailman. Niitä rajoittaa Defense Threat Reduction Agency (DTRA) $ 2.1 miljardin sotilasohjelmassa – Cooperative Biological Engagement Program (CBEP), ja ne sijaitsevat entisen Neuvostoliiton maissa kuten Georgiassa ja Ukrainassa, Lähi-Idässä, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa.

Sen sijaan että he investoisivat omien kansalaistensa terveyteen, Yhdysvaltain hallitus on päättänyt käyttää $161 miljoonaa amerikkalaisten veronmaksajien rahaa Lugarin keskukseen Tbilisissä kuolettavien tautien ja hyönteisten puremien tutkimukseen ulkomailla. (©Al Mayadeen TV)

Salainen laitos sijaitsee vain 17 km päässä amerikkalaisten Vazianin sotilastukikohdasta Georgian pääkaupungissa Tbilisissa.

Pentagonin biolaboratorio on vahvasti vartioitu. Kaikki ohikulkijat 100 metrin säteellä kuvataan vaikka biolaboratorio sijaitsee tiiviisti asutulla asuinalueella.

Minua kuvataan kun puhun paikallisen asukkaan kanssa kadulla lähellä Pentagonin biolabraa ja haluan tietää miksi vartijat kuvaavat minua. (©Al Mayadeen TV)

Vartija varoittaa minua, että jos en tottele, näytä passiani ja lähde menemään, minut pidätetään. Virallinen pyyntöni päästä Lugarin keskukseen ja haastatella ihmisiä siellä on myös evätty.

Salaisia kokeita yöaikaan

Illalla paikalle takaisin mennessä labra näyttää kuitenkin olevan pyörimässä. Ei väliä miten etäällä on siitä, ilma on täynnä kemikaalien hajua. Haju tulee Lugarin keskuksesta yöllä, ja tuuli kuljettaa sitä asuinalueelle. Paikalliset asukkaat Alexeevkan asuinalueella, jossa laboratorio sijaitsee, valittavat että vaarallisia kemikaaleja poltetaan yöllä ja että vaarallista saastetta pusketaan läheiseen jokeen laboratorion putkista.

Diplomaattiauto amerikkalaislähetystön rekisterikilvillä näkyy parkissa Lugarin keskuksessa yöaikaan, jolloin laboratorio näyttää edelleen olevan toiminnassa. (©Al Mayadeen TV)

Muutama tunti myöhemmin diplomaattiauto on edelleen Lugarin keskuksessa parkissa. Vahva kemikaalien haju pysyy alueella. (©Al Mayadeen TV)

Paikalliset valittavat jatkuvista päänsäryistä, pahoinvoinnista, korkeasta verenpaineesta ja huimauksesta kun kemikaaleja poltetaan yöaikaan laboratoriossa, vain parinsadan metrin päässä heidän kodeistaan.

“On savua — mustaa, punaista, vihreää, yöaikaan tai erityisesti varhain aamulla kolmen neljän aikaan. Jopa kanat ovat kuolleet. He vetävät suuria putkia ja kytkevät ne viemäreihin. Tämä haju tulee sieltä. Se haisee mädiltä kananmunilta ja mätänevältä heinältä. Haju on niin kaamea ja se leviää tuulen mukana eri suuntiin”, sanoo Eteri Gogitidze joka asuu laboratorion viereisissä kerrostaloissa.

“Minulla on kilpirauhassairaus. Naapurustossa on kolmen ihmisen perheitä ja kaikilla kolmella on kilpirauhassairaus. He sanovat sen johtuvan laboratoriosta”, selittää Eteri Gogitidze Alexeevkan asuinalueelta, jossa laboratorio sijaitsee. (©Al Mayadeen TV)

Albert Nurbekyan asuu n. 300 metrin päässä laboratoriosta. Hän näyttää neljää savupiippua Lugarin keskuksessa, jotka puskevat ulos savua öisin. (©Al Mayadeen TV)

“Joskus tuuli levittää mätien kananmunien hajua. Kerran heräsin aikaisin aamulla ja havaitsin violettia savua tulevan laboratoriosta. Yöaikaan he päästävät savua ulos niin etteivät ihmiset näe. Miksi yöaikaan, mitä he piilottelevat meiltä? Sinisiä muoviputkia kulkee tätä katua pitkin (laboratoriosta) ja josta kaikki menee 3-4 km päässä olevaan jokeen. He eivät ainoastaan saastuta ilmaamme, he myrkyttävät myös vetemme.”

Asukkaat: Myrkkykaasut tappoivat kaksi filippiiniläistä

“Ensi kerran kun kuulin hälytysajoneuvojen ääntä meille sanottiin, että olimme saaneet ruokamyrkytyksen kalasta. Mutta toisen kerran ambulanssien tullessa heidän suustaan tuli vaahtoa. He huusivat: “Apua, apua!” Kun he kuolivat, he veivät heidät pois ja salasivat kaiken. Se tapahtui kaikki täällä”, Albert Nurbekyan näyttää umpeen muurattua ovea, jossa ulkomaiset tieteentekijät olivat kuolleet.

Naapurit muistavat traagisen tapauksen, jossa neljä Lugarin keskuksessa työskennellyttä filippiiniläistä kuoli. Kahden ulkomaalaisen väitetään kuolleen kaasumyrkytykseen, kun he olivat vuokranneet kämpän talosta 44 Alexeevkan asuinalueella.

Toinen silminnäkijä, Elvira Ratiani, joka asui viereisessä asunnossa, oli paikalla naapurien kuollessa. “He olivat naapureitani, me elimme samassa kerroksessa, ja kun heidät myrkytettiin, he pyysivät meitä soittamaan hätänumeroon. Me soitimme ja hätäkeskus pelasti heidät. He sanoivat, että se oli mahdollisesti ruokamyrkytys kalasta. Toisella kerralla he koputtivat oveen ja pyysivät apua. Siellä oli neljä filippiiniläistä, kaksi heistä pelastui mutta toiset kaksi kuolivat”, muistelee Elvira Ratiani joka elää fataalissa talossa 44 Alexeevkan asuinalueella aivan labran vieressä.

Ihmisverta ja patogeeneja diplomaattirahdissa Yhdysvaltain suurlähetystöön, dokumentit paljastavat

Sisäiset dokumentit ja Yhdysvaltain suurlähetystön Georgian terveysministeriön kanssa käymä kirjeenvaihto paljastavat mitä kokeita Lugarin keskuksessa on tehty. Vuodetut dokumentit paljastavat, että Yhdysvaltain suurlähetystö Tbilisissä kuljettaa patogeeneja sekä jäädytettyä ihmisverta diplomaattirahdissa.

Yhdysvaltain suurlähetystö Tbilisissä on osoite jonne patogeenit ja verinäytteet lähetetään diplomaattirahtina. Lähetystön lehdistöosasto kieltäytyi kommentoimasta. (©Al Mayadeen TV)

Tämä kirje Georgian terveysministeriöltä Yhdysvaltain suurlähetystölle antaa luvan jättää kirjaamatta amerikkalaisdiplomaattien maahantuomat jäädytetyt verinäytteet, joita tarvitaan tutkimustarkoituksiin amerikkalaisten Hepatitis C -ohjelmassa Georgiassa.

Diplomaattirahtia ei tarvitse tullata tai tarkastaa tai verottaa. Pentagonin Defense Threat Reduction Agencyn (DTRA) ohjeiden mukaan, joka valvoo ja rahoittaa ulkomaisia laboratorioita, biologinen materiaali ohjelmien tarpeisiin tulee lähettää käsirahtina Yhdysvaltain suurlähetystöihin.

Venäjälle tuonnin tapauksissa biologinen materiaali on diplomaattien itse mukanaan kantama heidän diplomaattisalkussaan ja se on sinetöity diplomaattirahdiksi.

Pentagon: Prostituutio kiellettyä, ei seksiä ulkomailla

Amerikkalaisten työntekijöiden muihin ohjeisiin armeijan ohjelmassa lukeutuu prostituutiokielto ja kielto olla missään tekemisissä prostituution parissa oletettavasti työskentelevien kanssa.

Romanttiset, intiimit tai seksisuhteet paikallisten kanssa tai saman tiimin jäsenten kanssa ovat pannassa sillä “ulkomaisten turvallisuuspalvelujen tiedetään käyttävän sellaisia suhteita ulkomaisten viranomaisten hyväksikäyttöön”. Suhteet ulkomaalaisten kanssa tulee raportoida DTRA:lle niin pian kuin mahdollista, dokumentissa lukee.

Amerikkalaistieteilijät testaavat viruksia diplomaattisuojan alaisuudessa

Lugarin keskuksessa ohjelman ovat saaneet hoitaakseen biologit Yhdysvaltain armeijan Georgian lääketieteellisestä yksiköstä (US Army Medical Research Unit-Georgia, USAMRU-G) sekä yksityiset terveysviranomaisten amerikkalaisalihankkijat (US Center for Disease Control, CDC). Tietyillä alueilla laboratoriot ovat turvallisuusluokiteltuja alueita ja pääsy niihin on ainoastaan USA:n kansalaisilla joilla on turvaluokitus. Heille on annettu diplomaattinen koskemattomuus vuoden 2002 Georgian ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen alaisuudessa.

USA-Georgia -sopimus antaa diplomaattistatuksen amerikkalaisille sotilaille ja siviilihenkilöstölle (mukaanlukien diplomaattiautot), jotka työskentelevät Pentagonin ohjelmassa Georgiassa.

Joshua Bast on USAMRU-G:n varajohtaja. Amerikkalaiset sotatieteilijät ajavat diplomaattiautoja ja nauttivat diplomaattisesta koskemattomuudesta, vaikka he eivät oikeasti olekaan diplomaatteja.

Joshua Bast poistuu Lugarin keskuksesta USA:n suurlähetystön diplomaattiautolla. (©Al Mayadeen TV)

Hän on ollut Georgiassa vuodesta 2015 lähtien Pentagonin Walter Reeds Army Institute of Researchissa. Hänen armeijan yksikkönsä pyörittää myös erillistä laboratoriota Lugarin keskuksessa — Walter Reeds Army Institute of Researchin laboratoriota. Kuitenkin kun kohtasin hänet labran sisäänkäynnillä, hän suoraan kiistää työskentelevänsä Lugarin keskuksessa.

Kuitenkin Pentagonin ja Georgian terveysministeriön välisestä vuodetusta kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hän ei puhu totta. Joshua Bast työskentelee Lugarin keskuksessa.

Joshua Bast USAMRU-Georgian apulaisjohtaja, mikä käy ilmi Pentagonin Georgian lääketieteellisen yksikön ja Georgian terveysministeriön välisestä viestinnästä. USAMRU-Georgian osoite on mainittu hänen virallisessa sähköpostissaan (above), joka on Lugarin keskuksen osoite (16 Kakheti Highway, Tbilisi).

Miksi Pentagonin työntekijä valehtelee työpaikastaan? En ole saanut vastausta. Joshua Bast ajaa pois välittömästi häntä haastettuani. Hän ei ole ainoa, joka Pentagonin ohjelmassa työskentelee, joka on saanut diplomaattisen koskemattomuuden vaikkei olekaan diplomaatti. Labran pihalla on kuusi diplomaattiautoa, joista kaikissa on amerikkalaisten suurlähetystön kilvet.

Kuusi diplomaattiautoa on parkissa Lugarin keskuksen pihalla. (©Al Mayadeen TV)

Lugarin keskuksen varija varoittaa minua pysymään missä olen eikä liikkumaan. Kuitenkin juoksen pakoon. (©Asya Ivanova)

Kieltäydyttyäni yhteistyöstä vartija hyppää kilvettömään autoon. Mutta minun onnistuu paeta.

Vartijat partioivat labran alueella sillä aikaa kun olen piilossa läheisellä sillalla. (©Asya Ivanova)

Nämä kilvettömissä autoissa labraa partioivat vartijat ovat Pentagonin palkkalaisia eivätkä Georgian valtion, mikä käy ilmi Yhdysvaltain liittovaltion sopimusrekisteristä. Näin Georgialla ei ole sanavaltaa heidän toimiinsa. Lisäksi Pentagonin tieteilijät voivat tehdä työtä ja kuitenkin samalla suoraan rikkoa kansainvälistä lakia.

Kansainvälisestä laista viisveisataan

Kolmivuotisen sopimuksen alaisuudessa Walter Reeds Army Instituten ja Georgian National Center for Disease Controlin välillä (NCDC), Pentagon on saanut täyden pääsyn paikalliseen kokoelmaan kuolettavia taudinaiheuttajia niiden tutkimusta varten. Nämä olivat pernaruttoa, Tularemiaa, Brucellaa ja ruttoa aiheuttavia taudinaiheuttajia.

Sopimuskohtien mukaan, “kansainvälinen laki ei päde tähän Sopimukseen, osapuolet sopivat että mikään oikeusistuin, tribunaali tai kansainvälinen elin ei voi käyttää toimivaltaansa tai auktoriteettiaan käsittelemään tai tuomitsemaan osapuolten välisiä tämän sopimuksen perustella syntyneitä riitoja”.

Drone vapauttaa myrkkyhyttysiä

Amerikkalaisdiplomaattien tekemä työ Lugarin keskuksessa ei liity diplomatiaan mitenkään, eikä se mene Wienin konventin diplomaattisuhteiden määritelmän alle. Joshua Bast, esimerkiksi, on entomologi ja hyönteistutkija, mikä käy ilmi USA:n suurlähtystön videosta, jossa promotaan Yhdysvaltain sotilasohjelman muuten rauhanomaisia tarkoituksia.

Kuvakaappaus videosta, joka kertoo Pentagonin ohjelman rauhanomaisista aikeista. Joshua Bast esitetään entomologina.

Miksi entomologi työskentelee USA:n armijalle ja miksi hänelle on annettu diplomaattinen koskemattomuus? Entomologinen sodankäynti on biologisen sodankäynnin muoto, joka käyttää hyönteisiä levittämään sairauksia. Georgia on Yhdysvaltain arkkivihollisen, Venäjän, rajanaapuri. Moskova on toistuvasti ilmaissut huolensa biologisen sodankäynnin kehityksestä Venäjän rajan lähellä, mm. tautien levittämisestä hyönteisten avulla.

Sellaiset pelot eivät ole perättömiä, kun ottaa huomioon tuoreen amerikkalaispatentin myrkkyhyttysten levittämisjärjestelmästä, jonka Yhdysvaltain patentti- ja tuotemerkkivirasto on hyväksynyt vuonna 2014. Keksintö sisältää dronen jolla infektoidut hyttyset voidaan päästää ilmoille.

Patentin mukaan drone kykenee päästämään ilmoille tappavia ja ei-tappavia toksiineja, mm. mitä tahansa taudinaiheuttajaa jonka hyttynen voi kantaa ja välittää.

Myrkkyhyttyslaitteen keksijä S. Mill Calvert on patentoinut 42 samanlaista sotilaskeksintöä USA:n armeijalle, mm. infraktin aiheuttavat luodit, vain kahden vuoden aikavälin sisällä vuosina 2013-2015. Sennimistä henkilöä ei kuitenkaan löydy kansalaisten rekisteristä. Patenttilakimies Louis Ventre, joka on patenttihakemuksen jättänyt, kieltäytyi kommentoimasta onko kyseessä pseudonyymi vaiko oikea henkilö (sähköpostit alla).

Dokumenteista löytyy useita Pentagonin projekteja, jotka liittyvät hyönteisiin mahdollisina tautivektoreina Georgiassa. Vuonna 2014 Lugarin keskus sai hyönteislaitoksen ja käynnisti hietakärpäsprojektin Georgiassa ja Kaukasuksella. Vuosina 2014-15 hietakärpäslajeja kerättiin toiseen projektiin, “Surveillance Work on Acute Febrile Illness”, ja kaikki (naaras)kärpäset testattiin infektion tartuttamisen alttiuden määrittämiseksi. Kolmas projekti, jossa myös kerättiin hietakärpäsiä, tutki kärpästen sylkirauhasia. Hietakärpäset kuljettavat vaarallisia parasiitteja syljessään, jotka voivat siirtyä ihmisiin pureman kautta.

Projektin alettua Lugarin keskuksessa Georgiassa on ollut valtoimenaan hietakärpäsiä. Paikalliset ovat valittaneet siitä, että nämä uudenlaiset kärpäset purevat heitä heidän ollessaan alasti pesuhuoneessa (oikealla kärpänen pesuhuoneessa).

Pentagonin tieteentekijät ovat myös tehneet kokeita trooppisilla hyttysillä ja punkeilla Georgiassa. Vuonna 2016 590 punkkia kerättiin DNA-tietokantaan Lugarissa tehtäviä tulevia tutkimuksia varten Pentagonin projektissa “Assessing the Seroprevalence and Genetic Diversity of Crimean-Congo Hemorrhagic Fever Virus (CCHFV) and Hantaviruses in Georgia”. Pentagonin punkkiprojektien yhteydessä esiintyi selittämättömiä Krimin-Kongon verenvuotoaivokuumeen epidemioita (Crimean-Congo hemorrhagic fever, CCHF), joka on punkkien välityksellä leviävä virus. Vuonna 2014 34 ihmistä sai tartunnan (joiden joukossa oli nelivuotias lapsi). 60 tapausta ja 9 kuolonuhria on rekisteröity Georgiassa vuoden 2009 jälkeen, mikä käy ilmi vuodetusta Lugarin keskuksen johtajan Amiran Gamkrelidzen terveysministeri David Sergeenkolle lähettämästä sähköpostista.

34 ihmistä sai CCHF-tartunnan Georgiassa yksistään vuonna 2014. (lähde: NCDC-Georgia)

Valkoista pulveria Tsetseniassa

Defense Threat Reduction Agencyn (DTRA), joka pyörittää amerikkalaisten sotilasohjelmaa Lugarin keskuksessa, väitetään tehneen kenttäkokeita tuntemattomalla aineella Tsetseniassa, Venäjällä. Kesäkuussa 2017 paikalliset asukkaat raportoivat dronesta, joka levitti valkoista pulveria Venäjän ja Georgian väliselle rajalle.

Paikalliset asukkaat tsetsenialaisessa kylässä lähellä rajaa näyttivät valkoisen pulverin jäämiä.

Pentagonilla on droneja taudinaiheuttajapulverin levittämistä varten, mikä käy ilmi USA:n liittovaltion sopimusrekisteristä. Tällaiset levityskenttäkokeet droneilla ovat olleet käynnissä vuodesta 2012 asti Dugway Proving Groundissa, Utahissa. Armeijan laitos sekä tuottaa eläviä taudinaiheuttajia mm. pernaruttoa, botuliinia, tularemiaa, jne. niiden tutkimuksen nimissä, mutta myös levittää niitä aerosoleina, pulverina ja räjähteinä, kuten käy ilmi vuoden 2012 amerikkalaisraportista.

USA:n armeijan dokumentit ja kuvat näyttävät, että Pentagon on kehittänyt erilaisia bioterrorismin levitysmekanismeja, mm. räjähteitä.

Kontaminaattien levitystä biologisiin/kemiallisiin kokeisiin (©Dugway Proving Ground)

Simulanttien levitystä räjähtein. (©Dugway Proving Ground)

Nesteen levitystä (©Dugway Proving Ground)

Puuterin levitystä (©Dugway Proving Ground)

Levitystä testialueelle (© Dugway Proving Ground)

Biologisten taudinaiheuttajien levittämiskeinojen lisäkdi DTRA:lla on myös täysi pääsy Venäjän rajalle, joka sille on suotu sotilasohjelmassa nimeltä Georgia Land Border Security Project. Tähän projektiin liittyvät aktiviteetit on ulkoistettu amerikkalaiselle yritykselle, Parsons Government Services Internationalille. Parsons on saanut $17.7 miljoonan sopiuksen Pentagonin rajavalvonnasta Georgiassa. DTRA on aiemmin tilannut Parsonsilta samanlaista rajaturvallisuuspalvelua Libanonissa, Jordanissa, Libyassa ja Syyriassa. Tässä rajavalvontaprojektissa mukana oleva yritys, TMC Global Professional Services, on lisäksi DTRA:n alihankkija tieteelliselle tukitoiminnalle Lugarin keskuksessa. Sama yritys, TMC, joka työskentelee Lugarissa tekee myös massatuhoaseiden valvontaa Georgian rajalla. Projektin parissa työskenneltiin silloin kun valkoisen pulverin levitystä raportoitiin esiintyneen naapurivaltiossa Tsetseniassa lähellä Georgian rajaa.

Yksityiset alihankkijat

Defense Threat Reduction Agency (DTRA) on ulkoistanut suuren osan työtään sotilasohjelmissa yksityisille yrityksille, jotka eivät ole tilivelvollisia kongressille, ja jotka voivat toimia vapaammin ja liikkua ohi lain pitkästä kourasta.

Esimerkiksi tämä sähköposti, päivätty 16. helmikuuta 2018, on yksityisen alihankkijan, TMC Global Professional Services, lähettämä Pentagonin yksikön puolesta Lugarin keskuksessa, jossa se pyytää audienssia Georgian terveysministerin kanssa.

TMC sai $3.8 miljoonan sopimuksen vuodesta 2016 vuoteen 2021 tukipalvelujen tarjoamiseen Lugarin keskuksessa. Samaisena vuonna sama yksityinen yritys sai toisen $975 miljoonan huumeterrorismin vastaisen sopimuksen Pentagonilta. Miksi Pentagonilla huumeita vastaan taisteleva yritys saa toimeksiannon armeijan laboratoriolta polttaa kemikaaleja öisin?

Vuodetut dokumentit paljastavat toisen Georgian ohjelmassa mukana olevan yrityksen: Booz Allen Hamilton.

Kesäkuussa 2013 Edward Snowden — joka tuohon aikaan oli Booz Allenin työntekijä alihankintaprojektissa National Security Agencylle (NSA) — julkisesti paljasti salaisen amerikkalaisen massavalvonnan ja datankeruun yksityiskohdat ympäri maailman.

Snowdenin entinen työnantaja, Booz Allen Hamilton, on saanut viisi rahakasta sopimusta Defense Threat Reduction Agencylta (DTRA) vuodesta 2010 vuoteen 2022 asti, yhteensä ainakin $358 miljoonan arvosta tiedustelutoiminnan tukea ja kemiallisten aseiden taudinaiheuttajien tukipalveluita. Yrityksen verkkosivujen mukaan se on kehittänyt verkkoalustan Defense Threat Reduction Agencylle (DTRA) amerikkalaiselle tiedusteluyhteisölle. Järjestelmä sisältää yli 9 teratavua dataa ja se kasvaa arviolta 1.5 miljoonalla tiedostolla joka viikko.

Pentagon on käyttänyt ainakin $161 miljoonaa Lugarin keskukseen Tbilisissä amerikkalaisen alihankkijan CH2M Hillin kanssa. Tämä on puolet kokonaissummasta, $361.4 miljoonaa, jotka yritys oli saanut pyörittääkseen Pentagonin biolabroja Georgiassa, Ugandassa, Tanzaniassa, Irakissa, Afghanistanissa ja Kaakkois-Aasiassa.

CH2M Hillin mukaan amerikkalaisyritys on noutanut taudinaiheuttajia ja työllistänyt entisiä biosodankäynnin tieteentekijöitä Lugarin keskukseen. Nämä ovat tieteilijjöitä, jotka ovat työskennelleet aiemmin Georgian sotilasohjelmassa toisen yrityksen leivissä: Battelle Memorial Institute.

Battellella on $59 miljoonan alihankkijana Lugarin keskuksessa laaja kokemus biologisten taudinaiheuttajien tutkimuksesta, sillä yritys on jo työskennellyt bioaseohjelmassa 11 aiemman USA:n armeijan kanssa tehdyn sopimuksen alaisena. Lähde: US Army Activities in the US, Biological Warfare Programs, vol. II, 1977, p. 82

Sama yritys on työskennellyt myös CIA:lle Project Clear Visionin parissa (1997-200). Sen tavoitteena oli rekonstruoida neuvostoaikainen pernaruttopommi, jotta voitaisiin testata sen leviämisominaisuuksia. Salainen CIA-Battelle -operaatio pyyhittiin pois YK:n biologisten aseiden konventista.

Lugarin keskuksen käyttöönotto Tbilisissä vuonna 2011. Andrew C. Weber (oikealla) – silloinen varapuolustusministeri (2009-2014), puolustusminiseriön Ebolatoimien varakoordinaattori (2014-2015), on tällä hetkellä Metabiotan (amerikkalainen alihankkija) työntekijä.

Amerikkalaisyhtiö Metabiota Inc. on saanut $23.9 miljoonan liittovaltiollisen sopimuksen Pentagonin DTRA-ohjelman alaisuudessa Georgiassa ja Ukrainassa tieteellisen ja teknisen konsultoinnin tarjoamiseksi. Metabiota on saanut toimeksiannon DTRA:lta ennen Ebola-kriisiä ja sen aikaan Länsi-Afrikassa ja se sai $3.2 miljoonaa (2012-2015) Sierra Leonessa tehtävään työhön Ebola-epidemian keskelle.

Metabiota oli Pentagonin projektissa Ebola-kriisin keskellä, jossa sijaitsee kolme Yhdysvaltain biolaboratoriota.

Journalisti häädettiin Euroopan Parlamentista amerikkalaisviranomaiselta bioaseista tivaamisesta

Kysyin USA:n apulaisterveysministeriltä Robert Kadlecilta kommenttia konferenssissa biologisista aseista Euroopan Parlamentissa Brysselissä, ja minut välittömästi häädettiin konferenssista.

Ethniset bioaseet

Dokumentit paljastavat joitain Pentagonin rahoittamia projekteja. Niiden joukossa on Venäjään liittyviä projekteja. Yhdysvaltain ilmavoimat on kerännyt erityisesti venäläistä RNA:ta ja nivelvoidenäytteitä mikä herättää Moskovassa pelkoja amerikkalaisten etnisestä bioaseohjelmasta.

lähde: fbo.gov

Pentagon on myös tutkinut venäläistä pernaruttolajia Lugarin keskuksessa, johon Venäjällä on rokote, venäläistä Yersinia Pestis -lajia (joka aiheuttaa ruttoa), sekä venäläisen Krimin-Kongon verenvuotoaivokuumeviruksen genomisekvenssiä.

Genomitutkimuksen mukaan, venäläinen “DNA on saatavilla tri. Mikeljon Nikolitsilta”. Hän on eräs Pentagonin tieteentekijöistä Lugarin keskuksessa, jonka tehtävä on sekvensoida entisestä Neuvostoliiton maista kerättyjen patogeenien genomeja, kuten alla esitetty vuodettu dokumentti paljastaa.

Vuonna 2017 Pentagonin tieteentekijät sekvensoivat venäläisen Krimin-Kongon verenvuotoaivokuumeen (CCHF) genomin.

Vuodetuissa sähköposteissa Lugarin keskuksen johtajan Amiran Gamkrelidzen ja Georgian terveysministeri David Sergeenkon välillä paljastuu myös Pentagonin käynnissä oleva CCHF-projekti.

Georgialaiset koe-eläiminä

Ministerin sähköposteista käy ilmi myös toinen amerikkalaisprojekti Hepatitis C:hen liittyen Georgiassa, jossa on myös kuolonuhreja. Pilottitutkimus US Center for Disease Control in Georgiassa otsikolla “Simplified Diagnostics and Monitoring of Hepatitis C Infected Patients in Rural Primary Care Settings Using Newly Approved Pan-Genotypic Antiviral Therapy”. Tutkimus oli salattu. Georgian terveysministeri oli allekirjoittanut sopimuksen CDC:n kanssa ja Gilead-lääkeyhtiön kanssa. Sopimuksen mukaan amerikkalaiset tarjosivat ilmaisia lääkkeitä C-hepatiitin hoitoon. Vaihdossa amerikkalaisia yhtiöitä ei voitaisi syyttää minkään vahingon aiheuttamisesta (tahallisesta tai ei), mitä ohjelma aiheuttaisi. Georgian puolelta allekirjoittajana on David Sergeenko.

Ministeri David Sergeenko on allekirjoittanut sopimuksen Gileadin kanssa, joka vapauttaa lääkeyhtiön mistään mahdollisuudesta joutua tutkittavaksi — eli Gileadia ei voida pitää vastuullisena mistään vahingosta (tahallisesta tai ei), jota ohjelmasta aiheutuu.

From Paris with love

Vuodetuissa sähköposteissa ministeri Sergeenkon ja CDC:n välillä, joka tukee C-hepatiittiohjelmaa Georgiassa, paljastuu yksityisiä tapaamisia Pariisissa Gileadin ja valtion edustajien välillä.

Salaiset raportit: Ainakin 100 kuolemantapausta Georgiassa

Vuodetut salaiset dokumentit näyttävät, että ainakin 100 kuolemaa on raportoitu Gileadin piikkiin, kolmen vuoden ajalta, potilaita joita on hoidettu Gileadin Sovaldi- ja Harvoni-lääkkeillä, jotka potilaille on annettu ilmaiseksi.

Georgialaiset ovat joutuneet koe.eläimiksi uudelle C-hepatiittihoidolle, jota amerikkalaisyhtiö tarjoaa. Lisäksi joitain kuolemantapausraportteja on lähetetty Gileadille terveysministeriöstä, joissa kuolinsyy on merkitty tuntemattomaksi tai ei hoitoon liittyväksi. 30 georgialaista kuoli lääkkeen kliinisissä kokeissa joulukuussa 2015. Toiset 30 tapausta raportoitiin huhtikuulta 2016, myös yhden kuukauden ajalta. On syytä huomata, että lääkkeet eivät ole elvytyslääkkeitä kliinisen kuoleman tapauksessa, eivätkä syöpälääkkeitä. Useimmat kuolemantapaukset pysyvät hämärän peitossa ja jotkut diagnoosit eivät korreloi WHO:n kansainvälisen tautiluokituksen kanssa.

Vuoden 2017 terveysministeriön Gileadille lähettämässä kuolemantapausraportissa esiintyvä epäjohdonmukaisuus herättää kysymyksiä — miten kuollut potilas voi saada edelleen hoitoa kuolemansa jälkeen?

30 kuolemantapausta raportoitiin yksistään huhtikuussa 2016. Raporttien mukaan kuolinsyy ei ollut kytköksissä hoitoon tai sitä ei tiedetty.

Yhdysvaltain hallitus on aloittanut pintapuolisesti altruistisen projektin, jossa ilmaisia lääkkeitä jaetaan köyhille georgialaisille yhdessä Gilead-lääkeyhtiön kanssa, joka on näin suora eturistiriita. Vuoden 2017 tilinpäätös paljastaa että Gilead on yksi Center for Disease Control Foundationin pääsponsoreista.

Gileadin suurin osakkeenomistaja on amerikkalaisministeri Donald Rumsfeld.

5. syyskuuta 2018 Georgian kansallisen turvallisuusviraston korruptionvastainen yksikkö ilmoitti, että se oli aloittanut C-hepatiittiohjelman tutkimukset.

Jenkkirahoitteinen Lugarin keskus Tbilisissa on saattanut olla tekemässä laittomia kokeita Georgian kansalaisilla, maan entinen sisäministeriIgor Giorgadze on väittänyt, lainaten saamiaan dokumentteja. Hän sanoi saaneensa haltuunsa yli 100,000 sivua dokumentteja Lugarin keskuksessa tehdystä tutkimuksesta.

Georgian terveysministeri David Sergeenko ei vastannut kysymyksiini. Vodetut sähköpostit näyttävät ministerin reaktion.

Ministeri on lähettänyt sähköpostin pressikeskukselle kiroillen minulle georgiaksi: “Ketä helvetti hän on ja mistä hän sai sähköpostiosoitteeni?”

Sattumalta jäin selittämättömästi Tbilisistä vuokraamani kämpän makuuhuoneen vangiksi nukkuessani ja minut vapautti pelastuspalvelu, joka tuli huoneeseeni katon läpi.

Poliisilla ei ole vastausta siihen kuka oli murtautunut huoneistoon, lukinnut minut ja miksi, varsinkaan kun mitään ei oltu varastettu. Ehkäpä joku ei halua journalistien tutkivan mitä kemikaaleja salaa poltetaan öisin Pentagonin rahoittamassa laboratoriossa ja miksi yksityinen alihankkija Pentagonin huumeiden vastaisessa ohjelmassa myös sattuu työskentelemään samassa labrassa.

***

Dilyana Gaytandzhieva on bulgarialainen tutkiva journalisti, joka on erikoistunut konflikteihin ja terrorismiin Lähi-Idässä ja Aasiassa, sekä kansainväliseen aseiden salakuljetukseen.

Aikaisempi versio julkaistu osoitteessa Dilyana.bg.

Artikkelin julkaissut 21st Century Wire

Biologista sodankäyntiä: tri. Frank Olsonin tapaus

Tämä on viides kappale John Marksin kirjasta The Search for the Manchurian Candidate

Marraskuussa 1953 Sid Gottlieb päätti testauttaa LSD:tä ryhmällä tieteentekijöitä armeijan kemiallisen sodankäynnin osaston erikoisdivisioonasta (Army Chemical Corps’ Special Operations Division, SOD) Fort Detrickissa Frederickissa, Marylandissa. Vaikka salaisen palvelun hierarkian ylätaso oli kahdesti pannut tiukasti kieltoon LSD:n ilman lupaa, Gottliebilla on ollut vissiinkin tunne siitä, että huumeen ujuttaminen SOD-miesten tajuntaan ei eronnut mitenkään siitä että hän antaa sitä kollegoilleen toimistolla. TSS:n ja SOD:n tyypit kuitenkin työskentelivät intiimisti yhdessä, ja heillä oli yhteinen salaisuus kylmän sodan ajalta: USA:n valtio ylläpiti kykyä — jota se saattoi käyttää koska vain — tappaa tai tehdä kyvyttömäksi valittuja ihmisiä biologisilla aseilla. Ainoastaan kourallinen korkeimpia CIA-viranomaisia tiesi, että TSS maksoi SODille arviolta $200,000 vuodessa siitä, että käytössä olevat järjestelmät infektoisivat vihollisia taudeilla.

Gottlieb suunnitteli tiputtavansa LSD:tä SOD-miehiin kolmen päivän työretriitillä. Kahdesti vuodessa SOD:n ja TSS:n henkilöstö, joka teki yhteistyötä MKNAOMIn, heidän yhteisohjelmansa, tiimoilta pitivät suunnittelutilaisuuden kaukaisessa paikassa, jossa he voisivat brainstormata ilman että kukaan häiritsee. Marraskuun 18. päivänä 1953 he kerääntyivät Deep Creek Lodgeen, hirsirakennukseen läntisen Marylandin metsissä. Se oli rakennettu partiolaisille leirirakennukseksi 25 vuotta aiemmin. Vuorijärvien ympäröimä paikka kolmelta suunnalta, Appalakkien huippujen näkyessä paksun metsän takaa, kämppä oli tarpeeksi syrjässä jopa kaikkein turvallisuustietoisimmalle vakoojalle. Ainoastaan joskus muutama metsästäjä haahuilisi paikalle kesäkuukausien jälkeen.

Tri. John Schwab, joka perusti SOD:n vuonna 1950, kenraaliluutnantti Vincent Ruwet, sen nykyinen päällikkö ja tri. Frank Olson, sen väliaikainen johtaja aiemmin sinä vuonna, vetivät Detrickin ryhmää. Nämä pöpötaistelijat saivat peitetarinan luontokirjailijoina ja luennoitsijoina, jotka olivat lomalla. He huolellisesti poistivat Fort Detrickin pysäköintitarrat heidän autoistaan ennen lähtöä. Sid Gottlieb toi kolme työntekijää Virastosta, mm. hänen varamiehensä Robert Lashbrookin.

He tapasivat loosin olohuoneessa, suuren liekehtivän takan edustalla. Sitten he jakautuivat pienemmiksi ryhmiksi erikoistapaamisia varten. Näistä sessioista selvinneet ovat asiasta yhtä turpa kiinni kuin ennenkin, kertovat vain muutamia yksityiskohtia yleisestä tunnelmasta, mutta ei mitään itse käsitellystä asiasta. Kuitenkin toisista Fort Detrickin lähteistä ja valtion dokumenteista voidaan lukea, että MKNAOMIn tutkimus on mahdollista kasata yhteen. Juuri tästä ohjelmasta tuon kohtalokkaan retriitin aikaan keskusteltiin.

MKNAOMIn alaisuudessa SOD-miehet kehittelivät kokonaisen myrkyllisen arsenaalin CIA:n käyttöön. Jos Viraston operaattorien piti tappaa joku muutamassa sekunnissa, esimerkiksi itsemurhapillerillä, SODilla oli supertappavaa äyriäisen myrkkyä. [1] Hänen epäonnisella U-2 -lennolla Neuvostoliiton yli vuonna 1960, Francis Gary Powers kantoi mukanaan — ja valitsi olla käyttämättä — poran osaa, joka oli päällystetty tällä myrkyllä, joka oli piilotettu hopeadollariin. Vaikka se oli täydellinen jollekin sellaiselle, joka aikoi kuolla — tai tappaa — välittömästi, äyriäistoksiini oli liian nopea, eikä sitä voitu helposti jäljittää. Paljon hyödyllisempi salamurhiin, CIA:n ja SOD:n miesten mielestä, oli botuliini. Sen toiminta-aika oli 8-12 tuntia, ja tämä mahdollistaa tappajan lähteä pois kohteen luota. Viraston operaattorit myöhemmin antoivat pillereitä täynnä tätä tappavaa ruokamyrkkyä sen mafialiittolaisille, jotta sitä laitettaisiin Fidel Castron pirtelöön. Jos CIA-viranomaiset halusivat salamurhan näyttävän kuolemalta luonnollisista syistä, he saattoivat valita pitkästä listasta kuolettavia tauteja, jotka normaalisti esiintyivät tietyissä maissa. Näin vuonna 1960 salaisen palvelun johtaja Richard Bissell pyysi Sid Gottliebia valitsemaan sopivan sairauden tappamaan Kongon Patrice Lumumban. Gottlieb kerto senaatin tutkijoille, että hän valitsi sen, jonka ”oli tarkoitus tuottaa tauti, jota esiintyi… luonnostaan tuolla alueella (Länsi-Afrikka) ja että se voisi olla tappava.” Gottlieb henkilökohtaisesti kuljetti bakteerin Kongoon, mutta tämä murhaoperaatio ajautui karillle ennen kuin Lumumba sai infektion. (Kongon johtaja kuoli pian tämän jälkeen olosuhteissa, jotka edelleenkään eivät ole selvät.)

Kun CIA-operaattorit halusivat päästä jostain eroon hetkeksi, SOD löi heille kymmenisen tautia ja eri vahvuista myrkkyä. Suhteellisen miedossa päässä listaa oil stafylokokki-enterotoksiini, ruokamyrkytyksen mieto muoto — verrattuna botuliiniin. Tämä stafylokokki-infektio ei melkein koskaan tappanut ketään ja ainoastaan teki toimintakyvyttömäyksi uhrin 3-6 tunniksi. Sid Gottliebin sodan ajan edeltäjän, Stanley Lovellin, osaavassa ohjauksessa OSS oli käyttänyt juuri tätä ainetta estämään natsivirkamies Hjalmar Schachtia osallistumasta sodan ajan talouskonferenssiin. SOD:n arsenaalin virulentimpia tapauksia oli venezuelalainen hevosaivokuumevirus. Se yleensä teki henkilön toimintakyvyttömäksi 2-5 päiväksi ja piti hänet heikentyneessä tilassa useita viikkoja. Jos Virasto halusi tehdä jonkun toimintakyvyttömäksi useaksi kuukaudeksi, SOD:lla oli kahta erilaista bruselloosia.[2]

Entinen Fort Detrickin korkea viranomainen oli tarpeeksi kiltti käydäkseen kanssani läpi kaikki pöpöt ja toksiinit, joita SOD säilytti CIA:lle, listasi niiden edut ja haitat. Ennen kuin hän teki niin, hän painotti että SOD yritti keksiä keinoja suojella amerikkalaisia ja laitoksia samanlaisten aineiden hyökkäyksiltä. ”Ei voi puolustaa vakavastiotettavasti”, hän sanoi, ”ellei jollain ole ajatuksena hyökätä.” Hän sanoi, että Japani teki toistuvia bioasehyökkäyksiä Kiinaa vastaan toisessa maailmansodassa — mikä oli yksi syy aloittaa amerikkalaisohjelma.[3] Hän ei tiedä, että mikään muu suurvalta olisi tehnyt samoin.

Detrickin viranomaisen mukaan kuka tahansa, joka harkitsi biotuotteen käyttämistä, oli joutunut miettimään muitakin tekijöitä kuin toksisuus ja inkubaatioaika.

Voidaanko pöpö havaita helposti ja sitä vastaan rokottaa? Hän huomauttaa, että pernarutto, kuolettava tauti (kun sitä hengittää) jota SOD säilöi CIA:lle, oli edullinen koska sen oireet muistuttivat keuhkokuumetta; samalla tavoin venezuelalainen hevosaivokuume voidaan tulkita väärin influenssaksi. Vaikka rokotteita onkin olemassa monille säilötyille taudeille, SOD jatkoi yhä vain virulentimpien laatujen kehittäistä. ”En tiedä yhtäkään lääkkeelle altista organismia, jota ei voitaisi tehdä resistentimmäksi sille”, Detrickin mies sanoo.

Levisikö tauti paljon ensimmäisestä taudinsaajasta? SOD haluaisi ettei leviäisi, koska bakteerisodankäyntiäijät eivät halunneet aloittaa epidemiaa — se oli toisten fortdetrickilaisten duunia.

Oliko organismi vakaa? Miten kosteus vaikuttaa siihen? SOD mietti näitä ja monia muitakin tekijöitä.

CIA:lle mahdollisesti tärkein kysymys oli voisiko se salaa sujauttaa bakteereja infektoimaan oikean henkilön. Yksi SODin haara erikoistui taudinlevitysjärjestelmiin, joista kaikkein tunnetuin oli nuolipyssy, joka oli tehty .45 pistoolista, jonka CIA:n ex-johtaja William Colby toi näytille vuoden 1975 senaatin kuulemiseen. Virasto oli pitkään toivonut SODin kehittävän ”havaitsemattoman mikrobiologisen rokottimen”, joka voisi antaa ihmisille kuolettavia ruiskeita, joita CIA:n dokumentin mukaan ”ei voitaisi helposti havaita yksityiskohtaisessa ruumiinavauksessa.” SOD myös vehkeili aerosoliruiskujen kanssa, jotka voitaisiin laittaa päälle kauko-ohjauksella, mm. fluoresoiva kytkin joka voitaisiin aktivoida laittamalla valot päälle, tupakansytytin joka ruiskutti kun se sytytettiin ja moottorin sytytintulppa joka tuuttasi ulos tavaraa kun moottori lämpeni. ”Jos meinaat infektoida ihmisiä, kaikkein todennäköisin tapa on hengityksen kautta”, huomauttaa korkean tason Detrickin upseeri. ”Kaikki hengittävät, mutta kaikkia ei voi saada syömään.”

Frank Olson erikoistui tautien hengitysilmavälitykseen. Hän oli työskennellyt alalla vuodesta 1943, kun hän tuli Fort Detrickiin eräänä alkuperäisistä armeijan upseereista USA:n biologisen sodankäynnin ohjelmaan. Ennen sodan loppua hänelle tuli kivulias vatsahaava, joka vei hänet sairastuvalle ja hän joutui lopettamaan aktiivipalveluksen, mutta hän pysyi mukana siviilinä. Hän liittyi SODiin kun se perustettiin vuonna 1950. Selvästi alansa osaajana Olson palveli usean kuukauden ajan SODin johtajana vuosina 1952-53, mutta häntä pyydettiin lopettamaan kun stressi pahensi vatsahaavaa. Hän iloisesti palasi alempaan pestiin haaran johtajaksi, jossa hänellä oli vähemmän byrokratiaa niskoillaan ja kykeni käyttämään enemmän aikaa laboratoriossa. Käytännön vitsien rakastaja Olson oli myös suosittu ystäviensä keskuudessa. Hän oli ulospäinsuuntautunut mes, mutta kuten suurin osa hänen sukupolvestaan, hän piti sisimmät tunteensa itsellään. Hänen suuri intohimo oli hänen perheensä, ja hän käytti suurimman osan vapaa-ajastaan leikkien kolmen lapsensa kanssa ja auttaen kotona. Hän oli tavannut vaimonsa kun he molemmat opiskelivat Wisconsinin yliopistossa.

Olson otti osaa kaikkiin sessioihin, ja ilmeisesti teki kaiken mitä häneltä odotettiin kahden ensimmäisen loosipäivän aikana. Torstaisen illallisen jälkeen marraskuun 19. päivänä 1953 — samana päivänä jolloin Washington Postin pääkirjoitus halusi lopettaa koirien käytön kemiallisissa kokeissa — Olson joi Cointreauta kaikkien muiden paitsi kahden läsnäolijan kanssa. (Yhdellä oli sydänvika, toinen oli entinen alkoholisti eikä juonut.) SOD-miesten tietämättä Sid Gottlieb oli terästänyt viinaa LSD:llä. [4]

”Minulle kaikki olivat varsin normaaleja” sanoo SODin Benjamin Wilson. ”Kukaan ei ollut tietoinen siitä mitä oli tapahtunut, kunnes Gottlieb mainitsi siitä. (20 minuuttia juoman jälkeen) Gottlieb pyysi oliko kukaan huomannut mitään omituista. Kaikki olivat tietoisia, heti kun se tuotiin heidän tietoonsa.” He yrittivät jatkaa keskustelua, mutta kun huume alkoi vaikuttaa, kokous oli pelkkää naurua ja hälinää. Kaksi SOD-miestä ilmeisesti keskustelivat koko yön filosofiasta, mikä ei liittynyt mitenkään biologiseen sodankäyntiin. Ruwet muistelee sitä ”kaikkein pelottavimpana kokemuksena joka hänellä oli koskaan ollut tai jota hän koskaan toivoo kokevansa.” Ben Wilson muistelee, että ”Olson oli psykoottinen. Hän ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Hän luuli, että joku leikki hänen kanssaan… Eräs hänen lempi-ilmaisuistaan oli ’te jätkät ootte pelkkiä pellejä.'”

Olson ja suurin osa muista tunsi olonsa epämukavaksi eikä voinut nukkua.[5] Kun ryhmä kerääntyi aamulla, Olson oli edelleen kiihtynyt, selvästikin järkyttynyt, niinkuin suurin osa hänen kollegoistaan. Kokous oli muuttunut nihkeäksi, eikä kukaan halunnut enää ottaa osaa. He kaikki menivät matkoihinsa päivällä.

Alice Olson muistaa hänen miehensä tulleen ennen illallista kotiin: ”Hän ei sanonut mitään. Hän vain istui siinä. Yleensä kun hän tuli takaisin matkoiltaan, hän kertoi minulle kaikenlaisia asioita — mitä he söivät, sensellaista. Illallisen aikaan sanoin, ’On tosi harmi että tämän perheen aikuiset eivät voi kommunikoida enää.’ Hän sanoi, ’Odota kunnes lapset menevät nukkumaan ja kerron sinulle.'” Myöhemmin illalla Frank Olson kertoi vaimolleen, että hän oli tehnyt ”kaamean virheen”, että hänen kollegansa olivat nauraneet hänelle ja nöyryyttäneet häntä. Rouva Olson vakuutti hänelle, että muut olivat hänen ystäviään, että he eivät pilkkaisi häntä. Olson ei kuitenkaan puhunut vaimolleen enempää. Hän piti pelkonsa sisällään, ja hän ei kertonut kenellekään kasvavasta tunteesta, että joku aikoisi hyökätä hänen kimppuunsa. Alice Olson oli tottunut siihen, että hänellä oli salaisuuksia. Vaikka hän tajusi miehensä työskentelevän biologisessa sodankäynnissä, he eivät koskaan puhuneet siitä. Hänellä oli vain pieniä välähdyksiä miehen ammatista. Mies valitti tuskallisista rokotteista, joita hän aina sai.[6] Hän ei melkein koskaan käynyt kylvyssä, koska hän kävi toimistolla suihkussa ennen ja jälkeen työpäivän. Kun Detrickin työntekijä kuoli pernaruttoon (yksi kolmesta kuolemantapauksesta laitoksen 27-vuotisen historian aikana), Frank Olson kertoi vaimolleen, että mies oli kuollut keuhkokuumeeseen.

Alice Olson ei koskaan ollut nähnyt sitä rakennusta, jossa hänen miehensä työskenteli. Fort Detrick oli rakennettu samankeskisten ympyröiden periaatteelle, jossa salaisuudet sisälsivät toisia salaisuuksia. Sisemmälle alueelle, jossa SOD toimi, pääsemiseksi tarvittiin korkeimman kulkuluvan lisäksi ”tarve tietää”-lupa. Hänen miehensä ei ollut pääsemässä irti valtion pakottamasta salailusta kertoakseen hänelle HUIPPUSALAISISTA kokeista, joita Sid Gottlieb oli hänelle tehnyt. Olsonien viikonloppu yhdessä oli hiljainen. Sunnuntaina he istuivat olohuoneessaan, pitivät käsistä toisiaan — jotain mitä he eivät olleet tehneet pitkään aikaan. ”Se oli kaamea marraskuinen päivä”, muistelee rouva Olson. ”Sumu ulkona oli niin paksu, että tuskin näki etuovesta. Frankin masennus oli hirveä.” Lopulta, hän muistelee, että he pakkasivat kolme nuorta lastaan, ja menivät teatteriin. Filmi oli Luther. ”Se oli vakava elokuva”, muistaa rouva Olson, ”ei kauhean kiva katsoa kun on masentunut.”

Seuraavana päivänä Olson tuli aamulla 7:30 pomonsa toimistoon, everstiluutnantti Ruwetin luo. Ruwetille Olson näyttäytyi ”kiihtyneeltä”. Hän sanoi Ruwetille, että hän halusi joko lopettaa tai potukut. Hämmentyneenä Ruwet vakuutti Olsonille, että hänen käytöksensä loosissa oli ollut ”enemmän kuin sekavaa”. Selvästi tyydyttyneenä ja helpottuneena Olson suostui pysymään ja käytti loppupäivän rutiininomaisiin SOD-hommiin. Sinä iltana Olsoneilla oli kevyin ilta sitten Deep Creek Lodgen retriitin, ja he suunnittelivat läksiäisiä kollegalle seuraavaksi lauantai-illaksi.

Tiistaiaamuna Ruwet jälleen saapui hänen toimistolleen ja löysi häiriintyneen Frank Olsonin tätä odottamasta. Olson sanoi, että hän tunsi olonsa ”sekavaksi” ja kyseenalaisti omaa osaamistaan. Hän sanoi, että hänen ei olisi pitänyt lähteä armeijasta sodan aikana hänen vatsahaavansa takia ja että häneltä puuttui kyky tehdä nykyistä hommaansa. Tunnin jälkeen Ruwet päätti, että Olson tarvitsi ”psykiatrin huomiota”. Ruwet ilmeisesti tulkitsi, että CIA oli saanut aikaan Olsonin ongelman alunperinkin, ja sen sijaan, että hänet oltaisiin lähetetty tukikohdan sairaalaan, hän soitti Gottliebin apulaiselle Robert Lashbrookille että tämä järjestäisi Olsonille psykiatrin.

Nopean puhelun jälkeen Lashbrook ja Gottlieb päättivät lähettää Olsonin tri. Harold Abramsonin luokse New Yorkiin. Abramsonilla ei ollut virallista psykiatrian koulutusta eikä hän pitänyt itseään psykiatrina. Hän oli allergia-asiantuntija ja immunologisti, jota kiinnosti hoitaa mielen ongelmia. Gottlieb valitsi hänet, koska hänellä oli HUIPPUSALAINEN CIA-turvaluokitus ja koska hän oli työskennellyt LSD:n parissa — Viraston sopimuksella — usean vuoden ajan. Gottlieb selvästi suojeli omaa byrokraattista asemaansa eikä antanut kenenkään TSS:llä saada tietää sitä minkä hän oli tehnyt. Koska hän oli epäonnistunut saamaan LSD:n käytölle korkeamman tahon siunausta, Gottlieb meni ja rikkoi toista CIA-sääntöä. Siinä lukee, käytännössä, että jos syntyy mahdollinen tyräys, joka saattaisi nolata CIA:n tai johtaa salaisuuden murtumiseen, kaikkien tapaukseen liittyvien tulisi välittömästi soittaa turvallisuusosastolle. Terveysongelmissa kuten Olsonilla oli, turvallisuusosasto ja CIA:n lääketieteellinen osasto pitivät pitkää listaa lääkäreistä (ja psykiatreista), joilla oli HUIPPUSALAINEN turvaluokitus ja jotka kykenivät tarjoamaan hoitoa.

Gottliebilla oli Frank Olsonille muita suunnitelmia, ja SODin häiriintynyt biokemisti meni New Yorkiin Ruwetin ja Lashbrookin seurassa. Olsonin tila vaihteli paremmasta syvempään ja syvempään masennukseen, riittämättömyyden, syyllisyyden ja paranoian tunteisiin. Hän alkoi kuvitella, että CIA laittoi stimulantteja kuten Benzedrine hänen kahviinsa pitääkseen hänet hereillä ja että Virasto oli se, joka hänen kimppuunsa hyökkäisi. Ensimmäisenä päivänä New Yorkissa Abramson otti Olsonin vastaan. Sitten kello 22:30 immunologi vieraili Olsonin hotellihuoneessa mukanaan pullo viinaa ja pullo rauhoittavaa nimeltä Nembutal — epätavallinen yhdistelmä tohtorille antaa sellaisia lääkkeeksi Olsonin kaltaisiin oireisiin.

Ennen Olsonin aikaa Abramsonilla seuraavana päivänä, hän ja Ruwet menivät Lashbrookin kanssa tapaamaan kuuluisaa newyorkilaista taikuria nimeltä John Mulhollan, jonka TSS oli ottanut sopimuksella valmistelemaan manuaalia, joka soveltaisi ”taikurin taidemuotoa salaisiin aktiviteetteihin.” Pupuja hatusta vetävä asiantuntija voisi helposti löytää uusia ja parempia keinoja sujauttaa huumeita juomiin, ja Gottlieb otti Mulhollandin mukaan työstämään mm. ”erilaisten materiaalien välittämistä asiasta tietämättömille kohteille.” Lashbrook ajatteli, että magia voisi huvittaa Olsonia, mutta Olson muuttui ”erittäin epäileväiseksi”. Ryhmä kohteliaasti jätti vierailunsa lyhyeksi, ja Lashbrook jätti Olsonin Abramsonin toimistolle. Tunnin Abramsonin konsultaation jälkeen iltapäivällä Olson sai luvan palata Frederickiin seuraavana päivänä, joka oli kiitospäivä, perheensä luo.

Olson, Ruwet, ja Lashbrook olivat varanneet lennot torstaiaamuksi, joten illalla ennen lomaa, yrittääkseen nostattaa tuntoja, he menivät katsomaan Rodgersin ja Hammersteinin hittimusikaalia Me and Juliet. Olson kuumottui ensimmäisen aktin aikana ja sanoi Ruwetille, että hän tiesi että teatterin ulkopuolella oli odottamassa ihmisiä hänet pidättääkseen. Olson ja Ruwet lähtivät näytöksestä väliajalla, ja kaksi vanhaa ystävystä kävelivät takaisin Statler Hotelliin, lähelle Pennin asemaa. Myöhemmin, kun Ruwet nukkui viereisessä sängyssä, Olson läksi hotellista ja haahuili kaduilla. Hän eli harhassa, että hän seurasi Ruwetin käskyjä, hän repi kaikki paperirahansa, ja heitti lompakonsa menemään. Kello 5:30 aamulla Ruwet ja Lashbrook löysivät hänet istumassa Statlerin aulassa hattu ja takki päällä.

He kirjautuivat ulos hotellista ja lensivät takaisin Washingtoniin. SODin kuski haki Olsonin ja Ruwetin lentokentältä, ja alkoi ajaa heitä Frederickiin. Heidän ajaessaan Wisconsin Avenueta, Olson pyysi kuskin pysäyttämään Howard Johnsonin parkkipaikalle. Hän sanoi Ruwetille, että hän oli ”häpeissään” nähdessään perheensä nykytilassaan ja että hän pelkäsi, että hän alkaisi väkivaltaiseksi lastensa kanssa. Ruwet ehdotti, että he menisivät takaisin Abramsonin luo New Yorkiin, ja Olson suostui. Ruwet ja Olson ajoivat Lashbrookin alunnolle New Hampshire Avenuelle Dupon Circlen ohi, ja Lashbrook kutsui Sid Gottliebin kiitospäivän aterialta Virginiasta. Kaikki olivat samaa mieltä, että Lashbrook veisi Olsonin takaisin New Yorkiin sillä aikaa kun Ruwet menisi Frederickiin selittämään tilanteen rouva Olsonille ja hänen omalle perheelleen. (Ruwet oli Olsonin ystävä, kun taas Lashbrook ei ollut muuta kuin työkaveri. Olsonin poika Eric uskoo, että hänen isänsä henkinen tila kärsi kun Ruwet jätti hänet CIA:n Lashbrookin käsiin, erityisesti koska Olsonin mielestä CIA oli ”tulossa nappaamaan hänet.”) Olson ja Lashbrook lensivät LaGuardian lentokentälle ja menivät tapaamaan Abramsonia hänen Long Islandin vastaanotolleen. Sitten kaksi miestä söivät ilottoman kiitospäivän aterian paikallisessa ravintolassa. Perjantaiaamuna Abramson ajoi heidät Manhattanille. Allergisti Abramson tajusi viimein, että Olson hänen käsissään oli enemmän kuin mitä hän kykeni hoitamaan, ja hän suositteli sairaalaan viemistä. Hän kirjoitti jälkikäteen, että Olson ”oli psykoositilassa… hänellä oli vainoharhoja.”

Olson suostui menemään Chestnut Lodgeen, mielisairaalaan Rockvillessa, Marylandissa, jonka palkkalistoilla oli CIA:n hyväksymiä psykiatreja. He eivät saaneet lentoja varattua ennen seuraavaa aamua, joten Olson ja Lashbrook päättivät viettää yhden illan Statlerissa. He ottivat huoneen kymmenennestä kerroksesta. Olsonin henki parani, ja hän päätti soittaa vaimolleen ensi kerran sitten kun hän oli viimeksi lähtenyt New Yorkiin. Heillä oli mieluisa puhelu, mikä jätti vaimolle paremman fiiliksen.

Seuraavan aamun pikkutunneilla Lashbrook heräsi juuri ajoissa nähdäkseen Olsonin paiskautuvan sälekaihtimien ja suljetun ikkunan läpi.

Sekunneissa ryhmä kerääntyi Olsonin ruhjoutuneen ruumiin ympärille kadulla, ja peittely alkoi. Lashbrook soitti Gottliebille kertoakseen hänelle mitä oli tapahtunut ennen kuin hän ilmoitti poliisille. Seuraavaksi Lashbrook soitti Abramsonille, joka Lashbrookin mukaan ”halusi pysyä poissa asiasta täysin.” Abramson pian soitti takaisin ja tarjoutui avustamaan. Kun poliisi saapui, Lashbrook kertoi heille, että hän työskenteli puolustusministeriölle. Hän sanoi ettei hänellä ollut ideaa siitä miksi Olson tappoi itsensä, mutta hän tiesi että kuollut mies ”kärsi vatsahaavasta”. Tapausta tutkivat etsivät myöhemmin raportoivat, että informaation saaminen Lashbrookilta oli kuin ”olisi repinyt hampaita”. He spekuloivat toisilleen, että tapaus voisi olla murha jossa on homoseksuaalisia vivahteita, mutta pian he jättivät kyselyt kun Ruwet ja Abramson varmistivat Lashbrookin hätäisen kertomuksen ja näyttivät korkean tason yhteytensä valtioon.

Washingtonissa Sid Gottlieb lopulta tunsi asiakseen kertoa turvallisuusosastolle Olsonin tapauksesta. Johtaja Allen Dulles henkilökohtaisesti määräsi valtakunnantutkijan Lyman Kirkpatrickin tekemään täyden tutkimuksen. Mutta sitä ennen Viraston viranomaiset yrittäisivät varmistaa, että kukaan ulkopuolinen ei yhdistäisi Olsonin kuolemaa ei CIA:han eikä LSD:hen. Turvatiimin viranomaiset pian pyörivät New Yorkissa ja Washingtonissa varmistaen, että Virasto oli peitellyt jälkensä. Yksi haastattelu Lashbrookia ja sitten meni hänen mukanaan tapaamaan Abramsonia. Kun Lashbrook ja Abramson pyysivät turvallisuusviranomaiselta että jättää nämä rauhaan, hän myöntyi ja, sitten hänen toimistonsa parhaiden tapojen mukaan, kuunteli keskustelua salaa. Hänen raportistaan koskien keskustelua voidaan sanoa, että Lashbrook ja Abramson olivat salaliitossa varmistaakseen, että he kertoivat identtiset tarinat. Lashbrook saneli Abramsonille, joka kirjoitti Olsonin oireet ylös joista hänen olisi pitänyt kärsiä ja ongelmista jotka häntä riivasivat. Lashbrook jopa sanoi, että rouva Olson oli ehdottanut miehelleen psykiatrin tapaamista muutaman kuukauden ennen LSD-tapausta.[7] Lashbrookin kommentit kävivät ilmi kolmessa Abramsonin jättämässä raportissa CIA:lle, mutta nämä raportit olivat epäyhdenmukaiset. Yhdessä muistiossa Abramson oli kirjoittanut, että Olsonin ”psykoottinen tila… tuntui olevan (LSD-) kokeen kiteyttämä.” Myöhemmässä raportissa Abramson kutsuu LSD-annosta ”terapeuttiseksi” ja sanoo, että hän uskoi ”tällaisen annoksen tuskin olevan minkäänlaisessa merkittävässä roolissa sitä seuranneissa tapahtumissa.”[8]

CIA virallisesti — mutta salaa — otti kannan, että LSD oli ”triggeröinyt” Olsonin itsemurhan. Viraston viranomaiset olivat työskennelleet kovasti kulisseissa varmistaakseen, että Olson saisi riittävän valtion eläkkeen — kaksi kolmasosaa hänen aviomiehensä peruspalkasta. Ruwet, joka oli uhannut paljastaa koko asian jollei rouva Olson saanut eläkettään, jätti lomakkeen jossa sanoi Olsonin kuolleen ”salaisesta sairaudesta”. Gottlieb ja Lashbrook jatkoivat yrittämistään saadakseen kantansa läpi koskien Olsonille LSD:n antamista, CIA:n johtoryhmän mukaan. He tunnustivat LSD:n triggeröivän funktion hänen kuolemassaan, mutta he myös väittivät, että se oli ”käytännössä mahdotonta” että huumeella olisi negatiivisia jälkivaikutuksia. CIA:n johtoryhmä kutsui näitä kahta kantaa ”täysin epäjohdonmukaisiksi”, ja hän kirjoitti että hän ”ei ollut iloinen siitä mikä vaikutti minusta olevan tavallinen TSS:n edustajien asenne siihen miten tämä koe tehtiin ja minkälaiset olivat heidän kommenttinsa siitä, että tämä oli vain yksi tieteellisen tutkimuksen riskeistä.”

Osana tutkimusta tutkija General Kirkpatrick kävi läpi Gottliebin LSD-tiedostot, mistä Kirkpatrick muistaa ettei se ilahduttanut kauheasti Gottliebia. ”Sain hänet änkyttämään”, sanoo Kirkpatrick hymyssä suin. ”Häntä huoletti hänen tulevaisuutensa.” Kirkpatrick lopulta suositti, että jonkinlainen nuhtelu annettaisiin Gottliebille, TSS-johtaja Willis Gibbonsille sekä TSS-varajohtaja James ”Trapper” Drumille, jotka olivat odottaneet 20 päivää Olsonin kuoleman jälkeen myöntääkseen, että Gottlieb oli selvittänyt kokeen hänen kanssaan. Toiset vastustivat Kirkpatrickin suositusta. Amiraali Luis deFlorez, viraston tutkimusjohtaja, lähetti henkilökohtaisen muistion Allen Dullesille sanoen, että nuhteet olisivat ”epäoikeudenmukaista” ja haittaisi ”sitä aloitteellisuuden ja innostuksen henkeä joka työllemme on niin tarpeen.” Johtaja oli samaa mieltä, ja Kirkpatrick aloitti raastavan prosessin, jossa hän valmisteli kirjeitä Dullesin allekirjoitettavaksi, joissa lukisi että Gottlieb, Gibbons ja Drum olivat tehneet väärin, mutta eivät liian väärin. Kirkpatrick kirjoitti kuusi versiota pelkästään Gottliebin kirjeestä ennen kuin hän kehitti soveliaan sanamuodon. Hän aloitti sanomalla, että TSS-viranomaiset olivat näyttäneet ”erittäin huonoa arviointikykyä”. Se oli liian karskia korkealle Viraston viranomaiselle, joten Kirkpatrik yritti ”erittäin heikkoa arviointikykyä”. Silti liian rankkaa. Hän tyytyi ”heikkoon arviointikykyyn.” TSS-viranomaisille kerrottiin, että heidän ei pitäisi tulkita kirjeiden olevan nuhteita ja että mitään merkintää kirjeistä ei jäisi heidän henkilökohtaisiin tietoihinsa, mikä voisi vahingoittaa heidän tulevaa uraansa.

Olsonin perhe Frederickissä ei päässyt niin helpolla. Ruwet sanoi heille, että Olson oli hypännyt tai pudonnut ikkunasta New Yorkissa, muttei maininnut sanaakaan LSD:stä, jonka vaikutuksien Ruwet itse uskoi johtaneen Olsonin kuolemaan. Aina hyvänä taistelijana Ruwet ei kyennyt puhumaan salaisista kokeista — edes helpottaakseen Alice Olsonin surua. Rouva Olson ei halunnut hyväksyä ideaa siitä, että hänen aviomiehensä oli omasta tahdostaan tehnyt itsemurhan. ”Se oli erittäin tärkeää minulle — lähes koko elämäni suola — että lapsieni mielestä heidän isänsä olisi jättänyt heidät”, muistelee rouva Olson.

Seuraavien 22 vuoden ajan Alice Olsonilla ei ollut kovempaa näyttöä kuin hänen oma uskomuksensa siitä, että hänen aviomiehensä ei ollut jättänyt häntä tai perhettään. Sitten kesäkuussa 1975 Rockefellerin komissio tutki CIA:n laittomia kotimaan operaatioita ja raportoi, että Frank Olsonin kuvaukseen sopiva mies oli hypännyt New Yorkissa hotellin ikkunasta sen jälkeen kun CIA oli antanut hänelle LSD:tä ilman hänen tietoaan siitä. Olsonin perhe luki tapauksesta Washington Postista. Tytär Lisa Olson Hayward ja hänen aviomiehensä menivät tapaamaan Ruwetia, joka oli eläköitynyt armeijasta ja asettunut Frederickiin. Tunteikkaassa tapaamisessa Ruwet myönsi, ett Olson oli tuo mies ja sanoi ettei hän voinut kertoa perheelle aiemmin koska hänellä ei ollut lupaa. Ruwet yritti toppuutella heitä etteivät he menisi julkisuuteen tai hakisi korvauksia valtiolta, mutta Olsonin perhe teki molemmat. [9] Alice Olson ja jokainen hänen aikuisista lapsistaan luki televisiossa heidän valmistelemansa lausunnon:

Meidän mielestämme CIA on hyökännyt perhettämme vastaan kahdella tavalla”, siinä luki. ”Ensinnäkin, Frank Olsonilla tehtiin kokeita laittomasti ja varomattomasti. Toiseksi, hänen kuolemansa todellinen luonne salattiin 22 vuoden ajan… Kertoessamme tarinaamme, me olemme huolissamme siitä, että sekä perheemme kokema henkilökohtainen tuska että meidän tuntemamme moraalinen ja poliittinen suuttumus on painettu villasella. Ainoastaan tällä tavoin voi Frank Olsonin kuolema muuttua osaksi amerikkalaista muistoa ja olla osana sitä poliittista ja etnistä reformia, jota yhteiskuntamme niin kovasti kaipaa.”

Lausunto jatkui vertaamalla Olsoneja kolmannen maailman perheisiin ”joiden toiveet paremmasta elämästä on CIA interventioillaan tuhonnut.” Vaikka Eric Olson luki nuo sanat koko perheen puolesta, ne heijastelivat enemmän lasten politiikkaa kuin heidän äitinsä Alice Olsonin tunteita. Uskomattoman vahva nainen, joka tuntuu tehneen rauhan maailman kanssa. Rouva Olson meni takaisin yliopistoon hänen aviomiehensä kuoltua, sai tutkinnon, ja piti perheen kasassa hänen opettaessaan koulussa. Hänellä ei ole pahaa sydämessään Vin Ruwetia kohtaan, hänen ystäväänsä joka panttasi tätä tärkeää informaatiota häneltä kaikki nuo vuodet. Ruwet lohdutti häntä ja tuki häntä kaikkein vaikeimpina aikoina, ja hän arvostaa sitä kovin. Rouva Olson puolustaa Ruwetia sanomalla, että hän oli ”huonossa asemssa”, mutta sitten hän pysäyttää kesken lauseen ja sanoo, ”jos minulle oltaisiin annettu edes jotain viitteitä työpaineista… Jos minulla olisi ollut jotain, olisin voinut kertoa lapsille. Mutta en tiedä miten (Ruwet) olisi voinut tehdä sitä myöskään. Se oli kaamea asia miehelle, joka rakasti häntä.”

”En vaadi Viniltä (Ruwet) mitään”, pohtii rouva Olson. ”Gottlieb on eri asia. Hän oli halveksuttava.” Hän kertoo miten Gottlieb ja Lashbrook molemmat olivat Olsonin hautajaisissa Frederickissa ja lahjoittivat muistokeräykseen. Viikkoa tai kahta myöhemmin kaksi miestä vierailivat hänen luonaan. Hän tiesi, etteivät he olleet Detrickissä töissä, mutta hän ei ymmärtänyt sitä mikä heidän roolinsa oli. ”En halua nähdä heitä”, hän huomauttaa. ”Vin kertoi minulle, että heille tulisi siitä parempi olo. En halua mitään heiltä. Mielestäni se ei olisi ollut tarpeen, mutta okei. Suostuin. Jälkikäteen ajateltuna, se oli niin omituista, että tulee paha olo… Minua vedettiin höplästä.”

Gottlieb ja Lashbrook eivät ilmeisesti koskaan palanneet SOD:n biologisen sodankäynnin osastolle. Paljoakaan ei kuitenkaan muuttunut. Ray Treichler ja Henry Bortner ryhtyivät SOD-yhteyshenkilöiksi CIA:lla. SOD jatkoi bakteeritaudinaiheuttajien tuotantoa ja varastointia CIA:lle vuoteen 1969 asti, jolloin presidentti Richard Nixon sanoutui irti biologisesta sodankäynnistä. Oletettavasti joku korvasi Frank Olsonin.

Huomioita

Kuvaus CIA:n suhteesta SOD:n Fort Detrickissa on peräisin usean entisen Fortin työntekijän haastatteluista; Churchin komitean kuulemisista ”Toksisten taudinaiheuttajien luvattomasta säilönnästä, osa 1”; Churchin komitean ”Tiivistelmäraportti CIA:n tutkimuksesta koskien MKNAOMIa”, joka löytyy raportista, kirja I, sivut 360-63; ja Kennedyn alakomitean kuulemisista koskien puolustusministeriön ihmiskohteiden biologista testaamista, 1977. Sid Gottliebin mukanaolo juonessa tappaa Patrice Lumumba löytyy Churchin komitean väliraportista ”Väitetyt ulkomaisten johtajien salamurhasuunnitelmat”, s. 20-21. Churchin komitea antoi Gottliebin olla listattuna pseudonyymilla Victor Scheider, mutta useat lähteet vahvistivat Gottliebin oikean identiteetin, kuten myös CIA:n Kennedyn alakomitealle antama biografiadata, joka asettaa hänet samaan hommaan kuin ”Scheider” samaan aikaan. Juoni antaa botuliinia Fidel Castrolle kuvataan salamurharaportissa sivuilla 79-83. Irakilaisen everstin tapaus löytyy sivulta 181 samasta raportista.

Olsonin perhe julkaisi monta tuumaa CIA-dokumentteja Olsonin tapauksesta vuonna 1976 ja ne löytyvät Kennedyn alakomitean vuoden 1975 kuulemisista koskien biomedikaalista ja käyttäytymistutkimusta, s. 1005-1132. Ne muodostavat pohjan isolle osalle narratiivia, mm. Alice Olsonin, Eric Olsonin, Benjamin Wilsonin ja usean muun entisen SOD-miehen haastattelut (jotka eivät tuottaneet paljoakaan lisäarvoa). Vincent Ruwetin todistuksesta kaivettiin myös informaatiota Kennedyn alakomitean edessä vuonna 1975, s. 138-45 ja Churchin komitean tiivistelmässä tapauksesta, kirja I, s. 394-403. Lainaus Harold Abramsonin aikeista antaa potilailleen heidän tietämättään LSD:tä löytyy MKULTRA-alaprojektista numero 7, kesäkuun 8. 1953, kirje tohtori (poistettu). Taikuri John Mulhollandin työ Virastolle kuvataan MKULTRA-alaprojekteissa 19 ja 34.

Alaviitteet

1. Toksiinit ovat kemiallisia ainesosia, eivät eläviä organismeja, jotka on tuotettu biologisista taudinaiheuttajista. Vaikka ne voivat sairastuttaa tai tappaa ihmisiä, ne eivät voi lisääntyä itsekseen kuten bakteerit. Johtuen niiden biologisesta alkuperästä, toksiinit siirtyivät Fort Detrickin alaisuuteen Edgewood Arsenalin sijaan, laitoksen joka käsitteli Amerikan kemiallisten ja biologisten aseiden kemiallista puolta.

2. Bruselloosi on hyvin voinut olla Gottliebin keväällä 1960 valitsema tauti kun salaisen palvelun terveydenmuokkauskomitea hyväksyi operaation hoidella irakilaiseversti pois päiviltä, jonka sanottiin ”ajavan itäblokin poliittisia intressejä” ainakin kolmen kuukauden ajan. Gottlieb sanoi Churchin komitealle, että hänellä oli merkitty nenäliina, johon oli laitettu halvaannuttavaa ainetta, ja sitten se postitettiin everstille. CIA-viranomaiset sanoivat komitealle, että teloitusryhmä ampui everstin — minkä kanssa Virastolla ei ollut mitään tekemistä — ennen kuin nenäliina saapui perille.

3. Jostain syystä Yhdysvaltain hallitus piti tärkeänä olla julkistamatta informaatiota Japanin biologisesta sodankäynnistä. Ylempi Detrickin lähde sanoo, ”Me tiesimme, että he ruiskuttivat Mantsuriaa. Meillä oli tulokset siitä miten he tuottivat ja levittivät (biologisia taudinaiheuttajia, mm. pernaruttoa)… Luin ruumiinavausraportit itse. Meillä oli ihmisiä, jotka menivät Japaniin sodan jälkeen.”

4. Gottlieb sanoi hieman Olsonin kuoleman jälkeen, aikana jolloin hän yritti pitää oman pesänsä puhtaana, että hän oli puhunut SOD-tyypeille LSD:stä ja että he olivat sopineet yleisista ehdoista mitä tulee salaa aineen antamiseen koehenkilöille. Kaksi SOD-ryhmästä haastatteluissa ja kolmas kongressin todistuksessa suoraan kiistivät Gottliebin tarinan version. Gottlieb ja SOD-miehet kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Gottlieb ei varoittanut etukäteen siitä että hän oli laittanut huumetta heidän viinaansa.

5. Juuri siitä syystä, että suurin osa tripeistä kestää noin 8 tuntia huolimatta siitä miten paljon henkilö ottaa huumetta, lähes kaikki koehenkilöt, mm. TSS:n omat alihankkijat, antavat LSD:tä aamulla välttääkseen unettomat yöt.

6. SOD-rakennukseen päästäkseen, sen lisäksi että tarvitsee uskomattoman vaikeasti saatavan turvaluokituksen, pitää olla rokotuskortti, jossa on arviolta 10-20 uunituoretta rokotusta. Prosessi oli niin tuskallinen ja aikaavievä, että jossain kohtaa 1960-luvulla kenraali, joka johti koko armeijan kemiallisen sodankäynnin toimintaa, päätti että SOD pitää tutkia ja hän halusi saada heti paikalla briiffauksen. Kun tästä tapauksesta kysyttiin, SOD-veteraani joka oli aiemmin irtisanoutunut sanoi, ”Se on se tapa jolla me pidämme heidät poissa. Noilla (armeijan) tyypeillä ei ole tarvetta tietää. Suurin osa turvallisuusrikkeistä tuli ylemmältä johdolta… Hän olisi voinut mennä sisään ilman rokotteita jos hän olisi niin vaatinut. Turvallisuusjohtaja olisi voinut protestoida, mutta hän olisi päässyt sisään.”

7. Rouva Olson sanoo, että tämä on päin naamaa valehtelua.

8. Epäpsykiatri Abramsonilla, joka salli kemisti Lashbrookin kertoa hänelle hänen potilaidensa oireyhtymistä, oli selvästi omituinen käsitys siitä mitä ”terapeuttinen” — puhumattakaan psykoterapeuttisesta — tarkoittaa. Abramsonin vuoden 1953 ehdotuksessa CIA:lle tutkia $85000:lla LSD:tä, hän kirjoitti että seuraavan vuoden ajan hän ”toivoi” antavansa sairaalapotilaille ”jotka olivat olennaisesti normaaleja psykiatriselta kannalta katsottuna… heidän tietämättään huumeannoksia psykoterapeuttisiin tarkoituksiin.” Hänen käsittelynsä tuo mieleen William Burroughsin hahmon Naked Lunchissa joka sanoo, ”Noniin pojat, te ette näe tätä operaatiota suoritettavan kovin usein, ja sille on olemassa syy… katsokaas, tällä ei ole minkäänlaista lääketieteellistä arvoa.”

9. Presidentti Gerald Ford myöhemmin henkilökohtaisesti pyysi anteeksi Olsonin perheeltä, ja kongressi sääti lain vuonna 1976 maksaa $750000 kompensaationa rouva Olsonille ja hänen kolmelle lapselleen. Perhe vapaaehtoisesti jätti oikeusjutun sikseen.

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades