kirjotitanut Rasha Elass
Viime perjantaina puolustusministeriö aloitti presidentin määräyksen nojalla hallussaan olevien UFO-tiedostojen julkaisemisen. Kaikille, jotka ovat seuranneet tätä aihetta, joka on saanut hitaasti mutta varmasti vauhtia Yhdysvaltain kongressissa (kuten muissakin maissa), tässä erässä julkaistut kuvat vaikuttavat tähän mennessä tavanomaisia ja monitulkintaisemmilta kuin jo julkisesti saatavilla olevat kuvat, mukaan lukien kansallisarkistossa olevat kuvat ja New York Timesin merkittävässä raportissa vuonna 2017 paljastetut kuvat, vaikka Pentagon sanookin, että lisää julkaisuja on tulossa.
Floridan republikaaniedustaja Anna Paulina Lunan mukaan ”seuraavien 30 päivän aikana” luvattujen raporttien joukossa ovat ”Syyrian UAP:n välitön kiihtyvyys” ja ”UFOt lentävät muodostelmassa Persianlahden yllä”. Luna on osa puolueetonta kongressin pyrkimystä lisätä hallituksen läpinäkyvyyttä tässä asiassa.
UFOihin viitataan nykyään sateenvarjotermien ”tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt” (UAP) tai ”tunnistamattomat vedenalaiset kohteet” (USO) alla, ja joskus ne niputetaan yhteen ”ilmiöiksi”. Aiheen, joka on mahdollisesti aikamme omituisin, siirtyessä valtavirran julkiseen keskusteluun, puolueettomat Yhdysvaltain virkamiehet ovat painostaneet hallitusta paljastamaan kaikki tiedot. Saattaa kuulostaa epätavalliselta sanoa, että hallitus painostaa hallitusta hankkimaan lisätietoja, mutta juuri sitä tässä tilassa on todellakin tapahtunut – jotain samanlaista kuin kongressin vuonna 1992 tekemä painostus presidentti John F. Kennedyn salamurhaan liittyvien asiakirjojen julkaisemiseksi – ilmiantajien ja muiden uskottavien silminnäkijöiden todistaessa peittelyjä kohtaamisista muiden kuin ihmisälyn kanssa ja jopa eksoottisten laitteiden ja ”biologisten” aineiden olemassaolosta, jotka ilmeisesti hämmentävät maailman edistyneimpiä sotilaslaitoksia.
”Ilmatilassamme ja vesitilassamme on esineitä, joita emme voi selittää, ja ne ovat älykkään hallinnan alla. … Emme ymmärrä niiden luonnetta tai tarkoituksia. Ja se on todellisuutta”, sanoi eläkkeellä oleva Yhdysvaltain laivaston kontra-amiraali Tim Gallaudet viikonloppuna CNN:n haastattelussa.
Gallaudet on ollut keskeinen hahmo nostamassa esiin miehiä ja naisia koskevia kertomuksia, kuten Nimitzin tapauksen, jossa Yhdysvaltain laivaston lentäjät kohtasivat valkoisen, ”Tic Tac” -muotoisen esineen, jolla ei ollut näkyviä siipiä tai käyttövoimaa, suorittamassa äärimmäisiä liikkeitä Kalifornian rannikolla vuonna 2004. Hän on myös Sol Foundationin neuvonantaja, joka on löyhästi sidoksissa Stanfordin yliopistoon. Säätiön ilmoittamana tehtävänä on edistää ymmärrystä miehittämättömistä ilma-aluksista ja kannustaa hallinnon läpinäkyvyyteen, ja se järjesti toisen vuosittaisen miehittämättömiä ilma-aluksia käsittelevän symposiuminsa lokakuussa Maggiorejärvellä Italiassa, johon osallistuin. Konferenssin tavoitteena oli ohittaa hallitukset, jotka reagoivat etananvauhtia miehittämättömiin ilma-aluksiin, ja käynnistää kansainvälinen keskustelu akateemisen maailman, teollisuuden ja median keskuudessa. Siellä ollessani minua hämmästytti se, kuinka paljon tunsin olevani rajoittava tekijä konferenssin raportoinnissa toimittajana, koska jotkut Yhdysvaltain hallituksen viralliset kiistäjät suhtautuivat aiheeseen epäuskoisesti. UAP-tapausten käsittely vaatii paradigman muutosta maailmankatsomuksessamme, ja aiheen käsittely voi tuntua samalta kuin puhuisimme lentämisestä Maapallon ympäri, vaikka virallisissa raporteissa edelleen väitetään Maan olevan litteä. Silti minua kiehtoi osallistujien vakavamielinen uteliaisuus aihetta kohtaan, joka muuten voisi saada osakseen pilkkaa ja pilkkaa.
Esittelijöihin kuului tiedemiehiä, oikeustieteilijöitä ja riskipääomasijoittajia, jotka kaikki eivät niinkään pyrkineet pohtimaan, ovatko avaruusolennot todellisia, vaan tekemään yhteistyötä niiden tutkimiseksi ja, kuten Durhamin lakikoulun globaalin oikeuden ja SETI-politiikan (Search for Extraterrestrial Intelligence) professori Michael Bohlander asian ilmaisi, pohtimaan, ”kuinka käsitellä ei-inhimillisen älykkyyden kanssa tapahtuvan kontaktin eettisiä ja oikeudellisia seurauksia”.
Esittelijöiden joukossa oli myös Pohjoismaisen teoreettisen fysiikan instituutin astrofyysikko Beatriz Villarroel, joka esitteli löytöään poikkeavista, keinotekoisista heijastavista esineistä, jotka näkyivät arkistokuvissa avaruudesta. Kuvat on otettu ennen kuin venäläiset edes laukaisivat Sputnikin vuonna 1957. Tuolloin Maan kiertoradoilla ei ollut satelliitteja tai ihmisen tekemiä esineitä. Hänen löydöksensä, jotka kestävät edelleen vertaisarvioitujen julkaisujen tarkastelua, ovat erityisen mielenkiintoisia Pentagonin uuden julkaisun valossa. Pentagonin tiedostot sisältävät äänitteitä ja litterointeja astronauteilta, jotka olivat olleet Gemini 7 -avaruuslennolla sekä Apollo 11-, Apollo 12- ja Apollo 17 -kuulennoissa 1960- ja 1970-luvuilla. He tekivät havaintoja selittämättömistä valoista ja esineistä, jotka leijuivat aluksensa ympärillä. Yhdessä Gemini 7 -luotaimella 5. joulukuuta 1965 nauhoitetussa äänitiedostossa astronautti Frank Borman raportoi maavalvonnalle havainnoimastaan ”möröstä”. Armeijan mukaan kyseessä on tunnistamaton lentokone tai tutkakontakti, jota ei ole vielä vahvistettu ystäväksi tai viholliseksi.
Mutta ennen tätä tiedotetta yksi ratkaisevimmista hetkistä, jotka sinkosivat nykyisen keskustelun julkisuuteen, tapahtui 26. heinäkuuta 2023, kun urallaan ilmavoimien tiedustelu-upseerina toiminut ilmiantaja David Grusch antoi mukaansatempaavan valaehtoisen todistuksen kongressille ajastaan kansallisena tiedustelu-upseerina Pentagonin tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä käsittelevässä työryhmässä, jolle kongressi oli vuonna 2020 antanut tehtäväksi havaita, analysoida ja luetteloida miehittämättömiä ilma-aluksia. Ymmärtääkseen uskomattomat väitteet, jotka hän esitti valan alla, on välttämätöntä ensin katsoa kulissien taakse prosessiin, joka tiedusteluyhteisön jäsenen on käytävä läpi ennen kuin hän voi saada oikeutta oikeussuojaan ilmiantamista varten.
Gruschista tuli ilmiantaja presidentin politiikkadirektiivin 19 (PPD19) ja vuonna 2014 säädetyn tiedusteluyhteisön ilmiantajien suojelulain mukaisesti. Lain tarkoituksena on antaa liittovaltion työntekijöille keinot ilmoittaa kongressille valituksista tai tiedoista, jotka koskevat ”kiireellisiä huolenaiheita”. Tähän luokkaan kuuluvat salaisiin tietoihin liittyvän tiedustelutoiminnan ongelmat ja väärinkäytökset sekä tällaisten tietojen pimittämisen kongressilta. Tämän lain nojalla suojelua hakevan ilmiantajan on ensin toimitettava vaatimuksensa virastoaan valvovalle sisäiselle tarkastajalle, joka Gruschin tapauksessa oli Thomas Monheim.
Monheimin toimisto tutki kuukausien ajan jokaista Gruschin väitettä haastattelemalla todistajia ja tutkimalla dokumentaatiota, kunnes se oli vakuuttunut siitä, että väitteet olivat todellakin ”uskottavia” ja ”kiireellisiä” ja täyttivät siten laillisen kynnyksen, joka edellytti Gruschin suojelua ilmiantajan osalta.
Tämän tiukan tarkastelun alla Grusch väitti valan nojalla julkisessa lausunnossaan kongressille laittoman ja sääntöjenvastaisen hallituksen ohjelman olemassaolon, jossa UAP-ohituksia kerätään ja käänteismallinnetaan. Ohjelma ei edelleenkään ole kongressin valvonnassa. Hän väitti, että osa kerätystä materiaalista sisälsi ei-inhimillisiä ”biologisia aineita” ja että hallitus oli siirtänyt tällaisen eksoottisen materiaalin hallussapidon ilmailualan urakoitsijoille, jolloin materiaali oli poistettu laillisesti määrätystä kongressin valvonnasta ja tiedonvapauslain (Freedom of Information Act, FOIA) mukaisista pyynnöistä. Hän väitti lisäksi ensimmäisessä julkisessa mediahaastattelussaan, jota juonsi australialainen tutkiva journalisti Ross Coulthart ja joka esitti News Nationissa, että ”[Yhdysvaltain tiedustelupalvelut] käyvät hienostunutta disinformaatiokampanjaa, joka kohdistuu Yhdysvaltain väestöön UAP-asiaa koskien”. Jos tämä pitää paikkansa, tämä rikkoisi lakeja, jotka kieltävät hallitusta kohdistamasta disinformaatiokampanjoita amerikkalaisiin.
Gruschin todistus oli yllätys niille, jotka vaativat suurempaa hallinnon läpinäkyvyyttä laittomien hankkeiden julkistamisessa ja kongressin valvontaa. Hänen valan alla esittelemänsä sanamuoto löysi tiensä kirjoitettuun lakiin, joka tänä päivänä määrittelee kongressin pyrkimyksiä laittomien hankkeiden julkistamiseen.
Viime viikonloppuna Grusch, joka työskentelee nyt lainsäätäjien erityisneuvonantajana tiedustelupalveluiden sisällä tapahtuvan UAP-tietojen lokeroinnin selvittämisessä, reagoi Pentagonin julkaisemiin tietoihin väittämällä hallituksen ”obfuskoivan”. Hän väittää edelleen, että tiedustelupalveluilla on hallussaan poikkeuksellisia raportteja UAP-järjestelmistä ja ”perintöohjelmasta”, jossa tietoja kerätään noutamalla maahansyöksyneitä aluksia ja takaisinmallintamalla niitä. Nämä tiedot on tarkoituksella pimitetty kongressin valvonnalta, mukaan lukien ”Kahdeksan jengiltä”, kahden puolueen kongressijohtajilta, joille lain mukaan on tiedotettava kaikista tiedusteluasioista toimeenpanovallan toimesta.
”Tietyissä tiedustelupalveluissa, kuten DIA:ssa [puolustustiedustelupalvelussa] ja erityisesti CIA:ssa, on toimijoita, jotka estävät presidentin nimittämän tiimin jäseniä pääsemästä käsiksi tietoihin”, hän sanoi Fox Newsin haastattelussa.
Gruschin on kerrottu saaneen itseään ja perhettään kohtaan väkivaltauhkauksia, ja hänen ilmavoimissa palvelemisensa ajalta tallentuneet potilastietonsa on vuodettu medialle ilmeisenä yrityksenä nolostuttaa ja mustamaalata häntä.
Hänen väitteensä yhdessä muiden todistusten kanssa kuitenkin huipentuivat samana vuonna UAP:n tiedonantolakiin, joka on yksi harvoista kahden puolueen yhteistyöhankkeista kongressin historiassa. Laki, jota senaatin enemmistöjohtaja Chuck Schumer, ”Kahdeksan jengin” jäsen, ja republikaanisenaattori Mike Rounds, esittelivät samana vuonna voimakkaita sanamuotoja lakiin vaatiakseen hallituksen julkistamista kaikesta UAP:hen liittyvästä ja aloittaakseen dokumentaation luovuttamisen kansallisarkistolle. Se hyväksyttiin osana vuoden 2024 kansallisen puolustuksen valtuutuslakia, ja se nimenomaisesti velvoitti kaikki valtion virastot luovuttamaan kansallisarkistolle kaikki hallussaan olevat ”ei-inhimilliseen tiedusteluun” ja UAP:ihin liittyvät asiakirjat. (Lisätietoja laista, sen merkityksestä ja siitä, miksi sanamuotoa vesitettiin, saat kuuntelemalla New Linesin The Lede -ohjelmassa haastattelun ikonisen kansalaisvapausasianajajan Danny Sheehanin kanssa. Sheehan perusti New Paradigm Instituten, joka on omistautunut hallituksen läpinäkyvyydelle UAP:iden suhteen. Hän oli myös UAP:n tiedonantolain kirjoittamisen edelläkävijä.)
Ajan myötä, kun olen jatkanut UAP:hin liittyvän kehityksen tarkkaa seuraamista sekä henkilökohtaisesta uteliaisuudesta että pyrkimyksestä käsitellä sitä ammattimaisesti huolimatta hallituksen aiheen ylle heittämästä varjosta (ei helppo tehtävä), minun on sanottava, että olen oppinut enemmän ihmisten käyttäytymisestä ja hallituksen sisäisestä toiminnasta kuin mistään potentiaalisesti Maan ulkopuolisesta, alkaen ihmisdraaman dominoefektistä, jonka Gruschin todistus pani liikkeelle.
Kongressin paineen alla puolustusministeriön yhteyteen vuonna 2022 perustettu ja kongressin valtuuttama tutkimaan luvattomia hylkäysyrityksiä (mihin olisi kuulunut yhteistyö Gruschin johtaman työryhmän kanssa) virasto (AARO) julkaisi raportin, jossa Gruschin väitteet kumottiin. Raportti muistutti enemmän mielipidekirjoitusta kuin analyyttistä artikkelia, joksi sen piti olla. Se poimi tarkoin julkisesti saatavilla olevaa sensaatiohakuista tietoa ja jätti pois tapaukset, kuten Nimitzin ”Tic Tac” vuodelta 2004 ja ”Gimbal/Go-Fast” vuosilta 2014/2015, jotka puolustusministeriö poisti vuonna 2020 (sen jälkeen, kun ne julkaistiin luvattomasti New York Timesin artikkelissa vuonna 2017); nämä tapaukset olivat johtaneet AAROn perustamiseen alun perin. Raportissa, jonka tarkoituksena oli selvästi vähätellä Gruschin väitteitä, oli linkkejä toimimattomiin lähteisiin ja viitteenä mainittiin Fandom-sivu, joka on fanien luoma wiki viihdettä ja pelaamista varten. Lainsäätäjät hylkäsivät sen nopeasti.
”He valehtelevat”, sanoi republikaaniedustaja Tim Burchett Tennesseestä lukuisissa mediahaastatteluissa Pentagonista. ”He eivät olleet avoimia meille SCIF-ympäristössä”, sanoi Missourin edustaja Eric Burlison viitaten salaiseen todistukseen turvallisessa huoneessa.
Ennen lähtöään virastosta raportin kiistan keskellä AAROn entinen johtaja, fyysikko Sean Kirkpatrick, julkaisi LinkedIn-sivullaan kirjeen, jossa hän paheksui koko asiaa ja kuulosti ajoittain henkilökohtaisesti masentuneelta Gruschin kuulemisista. (On erittäin epätavallista, että korkea virkamies kommentoi virastonsa työtä henkilökohtaisessa ominaisuudessa vielä virassa ollessaan.)
Sen jälkeen hän antoi mediahaastatteluja ristiriitaisin väittein. Hän kertoi Politicolle, että Pentagonin, AAROn virallisen kotipaikan, tulisi olla avoimempi yleisöä kohtaan ja että se tyrmäsi hänen pyyntönsä lisätä mediavuorovaikutusta, väitteen, jonka Pentagon kiisti nopeasti.
Scientific American -lehdessä hän kutsui ilmiöitä ”kiehtoviksi, tärkeiksi ja itsepäisiksi mysteereiksi”, mutta hylkäsi koko UAP-aiheen julkisen keskustelun ”itseään nuolevaksi jäätelötötteröksi”, eräänlaiseksi pieleen menneeksi puhelinpeliksi. Sittemmin hän on palannut valtionhallinnon työhön, tällä kertaa energiaministeriöön, joka on myös kongressin kahden puolueen UAP:den julkistamista koskevan painostuksen kohteena.
Pentagonin omasta vastarinnasta asiaan lannistumatta useammat todistajat todistivat viime vuonna kongressille hallituksen avoimuuden tarpeesta miehittämättömien ilma-alusten suhteen. Heidän joukossaan oli myös ilmavoimien ja laivaston veteraaneja, mutta kukaan ei antanut yhtä mukaansatempaavaa todistusta kuin Grusch. Syyskuussa pidetyssä kuulemisessa pääkysymys ei ollut se, olivatko miehittämättömät ilma-alukset aitoja, vaan pikemminkin se, miten helpottaa sotilashenkilöstön ja jopa kaupallisten lentäjien mahdollisuuksia raportoida miehittämättömien ilma-alusten havainnoista ilman niihin usein liittyvää leimautumista tai rangaistuksia.
Pentagonin viimeisin julkaisema aineisto ei ehkä tarjoa vastauksia mihinkään Gruschin väitteisiin, mutta se tarjoaa ajankohtaista oikeutusta miehittämättömille ilmatorjuntatapauksille ja antaa toimittajille ympäri maailmaa aiheen, josta jatkaa. Se on selvä poikkeama Kirkpatrickin johdolla julkaistusta AARO-raportista, joka ruokki jo aihetta ympäröivää pilkkaa.
Jatkossa on vaikea ennustaa, miten UAP-tapahtumat kehittyvät lähitulevaisuudessa, tai antaa lausuntoja siitä, mitä UAPt ovat. Mutta kun se saa jalansijaa valtavirrassa, yhä useammat hallitukset ajavat eteenpäin omia paljastuksiaan. Esimerkiksi Ranska on jo perustanut valtion tukeman yksikön nimeltä GEIPAN tutkimaan ilmiötä. Chile, Brasilia ja Peru tutkivat avoimesti UAP-tapahtumia ilman muissa maissa havaittua leimautumista. Ja tähän mennessä tällä viikolla, vastauksena Pentagonin julkaisemaan ainakin yhden Japanin yllä tapahtuneen miehittämättömien ilmatorjuntatapausten raportin, Japanin viranomaiset ovat sanoneet aikovansa aloittaa UAP-tatapausten paljastamisen kansallisen turvallisuuden puitteissa.
Varmaa on, että aihe säilyttää inhimillisen puolensa. Presidentti Donald Trump mainostaa jo itseään sankarillisena ”paljastuksen presidenttinä”, kun taas hänen arvostelijansa tyrmäävät julkaisun pelkkänä häiriötekijänä Epsteinin tiedostoista ja Iranin sodasta. Paljastuksen kannattajat ovat jo vähätelleet Pentagonin julkaisua ”tyhjäksi” ja huomauttaneet aivan oikein, että suuri osa julkaistuista 162 tiedostosta oli jo julkisia FOIA-pyyntöjen kautta asiaankuuluvilta sivustoilta, kuten The Black Vault. Asian paljastajat ovat siirtyneet sosiaaliseen mediaan esittämään omia arkipäiväisiä selityksiään. Ehkä dramaattisinta on, että Amerikan uskonnollinen oikeisto ja persoonallisuudet, kuten Tucker Carlson, levittävät jo teorioita siitä, että UAP:t ovat itse asiassa ”enkeleitä ja demoneja”.
Mutta mielipiteistä riippumatta tulee aika, jolloin jonkin uskomattoman asian sivuuttaminen herättää itse asiassa vielä uskomattomampia kysymyksiä. UAP-ilmiön kasvavan todistusaineiston sivuuttaminen tai vähättely on juuri sitä, sillä jos mitään ”siellä” ei ole olemassa, logiikka sanelee, että yhden seuraavista on oltava totta: Yhdysvaltain hallitus (yhdessä muiden UAP-ilmiöstä avoimesti puhuneiden hallitusten kanssa) hallusinoi, menettää otteensa todellisuudesta, valehtelee tai muuten sekoittaa jotakin, kuten omaa tai venäläistä tai kiinalaista teknologiaansa, ilmiöön, jota se ei pysty selittämään omilla miljardien dollarien laitteillaan.
Eikä ole kiinnostavaa kuulla lisää tavanomaisia kuluneita ja kuluneita vitsejä aiheen ympärillä, puolihermostuneita vitsejä ”pienistä vihreistä miehistä” tai keskustelun hiljentämistä julistavilla lausunnoilla, kuten ”ei ole todisteita avaruusolennoista”, mikä ei ole täällä eikä siellä, kun on kyse hallituksen roolista puuttua ilmiöön, jonka sen oma armeija on havainnut ja selittänyt.
Loppujen lopuksi ei ole kauan siitä, kun 1800-luvun lopulla fyysikot uskoivat tietävänsä käytännössä kaiken maailmankaikkeudesta ja että vain mittausten tarkkuus vaati lisätutkimuksia. Sitten tulivat suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka.
Kuten Gallaudet sanoo miehittämättömistä ilma-aluksista: ”Emme tiedä, mitä ne ovat. Siksi näiden alustavien videoiden julkaiseminen on niin historiallinen, koska jos Pentagon pitää kiinni lupauksistaan… ja julkaisee lisää videoita, voimme itse asiassa avata aiheen riippumattomalle tutkimukselle yliopistoista, ajatushautomoista ja itse asiassa hallituksesta.” Ja hän lisää, erityisesti organisaatioista, joissa hän aiemmin työskenteli ja jotka ovat edelleen haluttomia tutkimaan miehittämättömiä ilma-aluksia, kuten maantieteellisen tiedustelun ja merivoimien tiedustelun virastot.
Painiskellessamme kaiken tämän aiheen ympärillä olevan outouden kanssa on kenties parasta löytää nöyryytemme ja yhdistää voimavaramme tutkiaksemme ja ymmärtääksemme sitä, mitä emme vielä tiedä.
Artikkelin julkaissut New Lines Magazine
