Tutkielma #7
Julkaistu tammikuun 1. päivä 2004, www.exopolitics.org
© Michael E. Salla, PhD
.
Tiivistelmä
Tämä tutkielma analysoi valtapolitiikan strategisia vaikutuksia, jotka on mallinnettu Bismarckin Preussin/Saksan mallin mukaan, joka on asetettu vastaamaan avaruusolentojen paljastamattomaan läsnäoloon, siitä syntyneeseen salaiseen puolustusjärjestelmään sekä kansan täydelliseen pimentoon jättämiseen koskien avaruusolentokysymystä ja sivuuttamiseen planeetan puolustuksen merkittävästä roolista. Sen sijaan, että kansa nähtäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä toimivaa vastausta avaruusolentojen läsnäoloon, poliittiset päättäjät ovat nähneet kansan strategisena kulueränä, joka täytyy pitää tietämättömänä avaruusolentojen läsnäolosta. Kansan rooli muuttui passiiviseksi pelkkien resurssien tarjoajaksi laajalle salaisten pimeiden projektien verkostolle, joka on suunniteltu vastaamaan menestyksekkäästi avaruusolentojen läsnäoloon.
Tässä tutkielmassa esitetään, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu heikkous, joka siirtää kansan passiiviseen rooliin globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Sen sijaan esitetään, että on tarve paljastaa avaruusolentojen läsnäolo täydellisesti, jotta globaali ihmiskunta voi ottaa aktiivisen roolin globaalissa puolustusjärjestelmässä kehittämällä inhimillisiä kyvykkyyksiä useilla kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden kohottaminen’, galaktinen historia ja koulutus, terveys, köyhyys ja ympäristöystävällisten avaruusolentojen teknologioiden käyttöönotto. Nämä avaruusolentojen tarjoaman avunannon alat ovat saaneet osakseen vain marginaalista kiinnostusta mustien projektien kansallisen turvallisuuden viranomaisilta. Tekemällä yhteistyötä avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita avustamaan globaalia ihmiskuntaa näillä ‘tietoisuuden kohottamisen’ ja ‘ystävällisen teknologian’ voimavara-aloilla, ruohonjuuritason organisaatioilla ja yksityishenkilöillä on merkittävä strateginen vaikutus siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja globaali puolustus luodaan. Lopulta tämä tulee mahdollistamaan ihmisyhteisöjen valmistautua paremmin vastaamaan niiden avaruusolentojen mukanaantuomiin epävarmuuksiin, jotka pyrkivät heikentämään ihmiskunnan suvereniteettia ja vapautta.
Lisäksi esitetään, että planeetan globaalin puolustuksen strateginen doktriini on epätasapainoinen ja pahasti vinossa sotilaallisen ja teknologisen reaktion suuntaan ilmiötä vastaan, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason inhimillisten voimavarojen kehittämisellä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa poliittisten päättäjien ja kansan hoitaa useita globaaleja ongelmia, jotka tarjoavat Maapallon ihmispopulaatioiden ja resurssien kontrollia tavoitteleville avaruusolennoille naamion puuttua ihmisten asioihin. Valtapolitiikan epäonnistumisen vastata strategisesti avaruusolentojen läsnäoloon sivuuttaminen tarkoittaa, että tehdään samat poliittiset virheet, jotka johtivat ensimmäiseen mailmansotaan, mutta tällä kertaa koko planeetan mittakaavassa, mikä olisi suora uhka ihmiskunnan suvereniteetille ja vapaudelle.
Valtapolitiikan epäonnistuminen vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon — Inhimillisten voimavarojen kehittäminen kelvollisena globaalina puolustusstrategiana
Johdanto*
Maapallolla on ollut salassapidetty avaruusolentojen läsnäolo ainakin toisen maailmansodan ajoista lähtien, josta suurvaltojen kansallisen turvallisuuden organisaatioiden korkeat viranomaiset ovat olleet tietoisia, jotka ovat yrittäneet kehittää menestyksekästä strategiaa vastineeksi. On olemassa uskottavia ilmiantajatodistuksia siitä, että eri avaruusolentojen ryhmittymät ovat saapuneet juttelemaan korkea-arvoisille kansallisen turvallisuuden viranomaisille USA:ssa ja tarjoamaan erilaisia teknologioita, ohjelmia ja avun muotoja. Nämä kansallisen turvallisuuden viranomaiset päättivät solmia salaisen sopimuksen avaruusolentojen kanssa, jotka tarjosivat sotilaskäyttöön soveltuvia teknologioita.
Solmimalla näitä sopimuksia amerikkalaiset päättäjät tarkoituksella ottivat käyttöön samanlaisen strategisen politiikan kuin 1800-luvun Preussilla/Saksalla. Sen voimakkaan kanslerin Otto von Bismarckin alaisuudessa Preussi muutti itsensä keskikokoisesta saksalaisesta läänistä, joka oli haavoittuvainen eurooppalaisnaapuriensa keskuudessa, yhdistetyksi Saksan keisarikunnaksi, joka nopeasti muuttui Euroopan suurvallaksi. Samoin amerikkalaispäättäjät ovat sunnitelleet emuloivansa Preussin/Saksan roolia kehittäessään strategiaa Maapallon suvereenien valtojen koordinointiin Yhdysvaltain alaisuudessa, jotta voitaisiin asianmukaisesti vastata avaruusolentojen läsnäoloon.
Kieltäytymällä avaruusolentojen rotujen tarjoamasta avusta, jotka olivat keskittyneet ruohonjuuritason ’inhimillisten kyvykkyyksien’ ja ’planeetan puhdistamisen’ kehittämiseen, avaruusolentokysymyksen kanssa painiskelleet päättäjät viestivät, että he pitivät tätä strategisesti vaarallisena valintana, kun otetaan huomioon avaruusolentojen läsnäoloon liittyvä epävarmuus. Sen jälkeen on ollut salainen pyrkimys kehittää laajan siiloutettujen ’mustien projektien’ verkoston avulla kehittynyt planetaarinen puolustusmekanismi, jolla varmistetaan suurvaltojen kuten Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska ja Kiina selviytyminen, sekä yleisemmin ihmiskunnan globaali suvereniteetti. Projektiverkostoa on alunperin tuettu ’pimeästä budjetista’, joka pelkästään USA:ssa arvioidaan olevan vuosittain yli biljoona dollaria, ja jota pidetään seuraavana ’Manhattan-projektina’. [1]
Tämä tutkielma analysoi Bismarckin Preussin/Saksan politiikalle perustuvan valtapolitiikan strategisia seuraamuksia, avaruusolentojen läsnäoloon reagoimiseksi asetettua salaista puolustusjärjestelmää sekä kansan täydellistä sivussa ja pimennossa pitämistä koskien avaruusolentojen läsnäoloa ja planeetan globaalia puolustamista. Sen sijaan, että kansaa pidettäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä menestyksekästä vastatointa avaruusolentojen läsnäoloon, päättäjät ovat nähneet kansan strategisena velvoitteena, joka tulee pitää tietämättömänä avaruusolentojen läsnäolosta. Kansan rooli on muuttunut passiiviseksi, pelkäksi resurssien tarjoajaksi laajalle salaiselle siiloutettujen mustien projektien verkostolle, joiden tarkoitus on tarjota menestyksekäs vastatoimi avaruusolentojen läsnäololle.
Tämä tutkielma esittää, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu heikkous, joka alentaa kansan passiiviseen rooliin kaikissa globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Tässä esitetään, että on tarve paljastaa avaruusolentojen läsnäolo kokonaan globaalisti niin, että ihmiskunta voi ottaa aktiivisen roolin globaalissa puolustuksessa kehittämällä inhimillisiä kyvykkyyksiä useilla kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden kohottamisessa’; galaktisessa historiassa ja koulutuksessa; terveydenhuollossa; köyhyyden lievittämisessä; sekä ottamalla käyttöön ympäristöystävällisiä Maan ulkopuolisia teknologioita. Nämä avunannon alat, joita avaruusolentojen rodut ovat tarjonneet, ovat tähän asti houkutelleet ainoastaan marginaalista kiinnostusta mustien projektien kansallisen turvallisuuden toimihenkilöiltä. Tekemällä yhteistyötä niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita avustamaan ihmiskuntaa globaalisti näissä ‘tietoisuutta kohottavissa’ ja ‘ystävällisen teknologian’ kyvykkyyksissä, ruohonjuuritason organisaatiot ja henkilöt voivat saada aikaan strategisesti merkittäviä vaikutuksia siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja globaalia puolustusta rakennetaan. Tämä lopulta mahdollistaa ihmisyhteisön olla paremmin valmiina vastaamaan mihin tahansa ongelmaan, joita ihmisten suvereniteettia ja vapautta toiminnallaan uhkaavat avaruusolennot saavat aikaan.
Lisäksi esitetään, että planeetan globaalin puolustuksen strateginen doktriini on epätasapainoinen ja vinoutunut kohti sotilaallisia ja teknologisia vastatoimia ilmiöön, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason ihmiskyvykkyyksillä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa päättäjien ja kansan vastata useisiin globaaleihin ongelmiin, jotka toimivat peitteenä kontrollia ihmiskunnasta ja planeetan resursseja tavoitteleville avaruusolennoille jonka avulla puuttua ihmisten asioihin. Valtapolitiikan epäonnistumisen sivuuttaminen asianmukaisena strategisena vastatoimena avaruusolentojen läsnäoloon tarkoittaa samojen poliittisten virheiden toistamista, jotka johtivat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta tällä kertaa planeettainvälisellä tasolla, mikä olisi suora uhka ihmiskunnan suvereniteetille ja vapaudelle.
Strateginen dilemma: Strategisten liittolaisten löytäminen avaruusolentojen rotujen keskuudesta
Virallinen vahvistus avaruusolentojen läsnäolosta tapahtui toisen maailmansodan aikana, jolloin USA:n ja liittoutuneiden poliittiset päättäjät joutuivat suuren dilemman eteen sen suhteen mikä olisi paras mahdollinen vastine. [2] He olivat lopullisesti saaneet tietää, että on olemassa avaruusolentoja joilla on kehittyneitä teknologioita, jotka olivat liittoutuneiden kaikkein kehittyneimpien asejärjestelmien edellä satoja ellei tuhansia vuosia. Vieläkin häiritsevämpää oli se, että avaruusolennoilla oli kehittyneitä mentaalisia ja psyykkisiä voimia, joilla oli potentiaali vaikuttaa hienovaraisesti kaikkein hienostuneimpiinkin poliittisiin päättäjiin puhumattakaan kansasta. Esimerkki näiden rotujen mentaalisista kyvyistä tulee eräältä tietovuotajalta, joka väitti, että avaruusolentojen rodut kuten ’Harmaat’ käyttivät ’suggestiivista telepatiaa’, joka sallii heidän manipuloida hienovaraisesti ihmisiä kaikessa viestinnässsä:
Harmaat, ja useimmat muutkin avaruusolennot kommunikoivat ihmisten kanssa yksinomaan eräänlaisella telepatialla, jota me kutsumme suggestiiviseksi telepatiaksi, koska meille se näytti siltä kuin Harmaat kommunikoisivat tavalla, jolla he yrittäisivät johdatella keskustelua tiettyyn suuntaan. Toisin sanoen, heillä oli aina agenda, ja me emme koskaan voineet olla varmoja olimmeko pelinappula heidän agendassaan vai olimmeko tulleet johtopäätökseen, joka oli oikeasti meidän omamme. [3]
Näiden teknologisesti ja mentaalisesti kehittyneiden avaruusolentojen ilmaantumista monimutkaisti se seikka, että ilmeisesti rotuja oli useita, jotka kilpailivat keskenään toisiaan vastaan Maapallon tarkkailemisesta ja/tai sen kanssa kommunikoinnista. Näiden avaruusolentojen rotujen aikeita, aktivitetteja ja agendoja ei ollut mahdollista saada selville lopullisesti. Jotkut vaikuttivat ystävällisiltä, toiset epäystävällisiltä ja monet neutraaleilta. [4] Tämä oli massiivinen poliittinen dilemma kansallisen turvallisuuden viranomaisille, jotka arvioivat globaalia poliittista ympäristöä toisen maailmansodan loputtua. Minkä rotujen kanssa päättäjät voisivat tehdä yhteistyötä ja oppia enemmän avaruusolennoista yleisesti ja kehittää asianmukaisen strategisen vasteen? Päättäjien piti ensin identifioida ja kategorisoida eri avaruusolentojen rodut niihin joiden kanssa voitaisiin solmia yhteistyösopimuksia; rotuihin jotka voitaisiin turvallisesti sivuuttaa niiden strategisen vaikutuksen vuoksi; sekä rotuihin joita piti tarkkailla ja jopa vastustaa strategisina kilpailijoina Maapallon populaation ja resurssien kontrollista.
Avaruusolentojen rotujen välillä oli suuri poliittinen ero siinä miten he antavat vaihdossa Maan ulkopuolista teknologiaa, jolla on asekäyttösovellutuksia. Jotkut rodut ovat halukkaita käymään vaihtokauppaa teknologiasta, jolla on sotilaskäyttösovelluksia, vaihdossa luvasta tehdä biologisia kokeita, joiden tarkoituksena on parantaa rotua geneettisesti. Rotu, joka yleisesti tunnetaan nimellä ‘Harmaat’, väitetysti ovat tulleet Zeta Reticulumin tähtijärjestelmästä ja niiden sanotaan liikakäyttäneen kloonausteknologiaa lisääntymiseen niin, että niiden perimä on kärsinyt. [5] Sitä vastoin ihmisiltä näyttävä avaruusolentojen rotu tarjoutui avustamaan planeetan asukkaiden ‘tietoisuuden kohottamisessa’ ja kehittämään ympäristöystävällisiä teknologioita. Nämä humanoidit eivät tarjonneet aseita ja sen sijaan pyysivät ydinaseideriisuntaa, sillä he pitivät ydinaseita äärimmäisen vaarallisina. [6]
Tässä poliittisten päättäjien valinnan strategista dilemmaa pahensi monimutkaiselta näyttävä avaruusolentojen suhteiden verkosto, jossa osa oli ystävällisiä, osa neutraaleja ja osa vihamielisiä. Kaukokatselija tohtori Courtney Brownin mukaan Maan ulkopuolisia tähtirotuja on useita, joilla on lukemattomia eri faktioita, mikä tekee vaikeaksi luokitella niiden pitkäaikaisia tavoitteita ja agendoja. [7] Avaruusolentojen faktioiden ja niiden keskinäisten sotien monimuotoisuus saa historiallista tukea Sumerian nuolenpääteksteistä, joissa kuvataan muinaisten Anunnakien (Maan ulkopuolinen rotu mystiseltä Nibiru-planeetalta) rooli Maapallon kolonisoinnissa.[8] Maan ulkopuolisten suhteiden ja faktioiden monimuotoisuus teki vaikeaksi arvioida mitä strategisia vaikutuksia olisi minkäkin rodun kanssa yhteistyön tekemisellä, sillä nämä Maan ulkopuoliset suhteet vaikuttivat olevan jatkuvassa muutoksessa. Oli olemassa näyttöä, esimerkiksi, että piilotteleva ja Maapallolla alkuperäinen ’Reptiliaanien’ rotu teki yhteistyötä dominantimman siivekkään reptiliaanirodun kanssa Alpha Draconikselta, joilla molemmilla oli historiansa Harmaiden kanssa sekä yhteistyössä niiden kanssa että taistelussa niitä vastaan. [9] Harmaiden suhde näihin Reptiliaaneihin piti ottaa huomioon kaikissa sopimuksissa, sillä teknologianvaihdanta vaikuttaisi suhteeseen ihmisten ja piilottelevan alkuperäisreptiliaanirodun välillä Maapallolla.
Voidaan päätellä, että ennen sopimusta, jossa kansallisvaltiot vaihtoivat teknologiaa geenikokeisiin, Harmaat olivat päätyneet sopimukseen Reptiliaanien kanssa, jotka olivat olleet Maapallolla pitkään, väitetysti kauemmin kuin ihmiset.[10] Tämä tarkoitti, että kaikki sopimukset Harmaiden kanssa toisivat implisiittisesti mukaan luvan saamisen tai yhteistyön tekemisen Reptiliaanien kanssa, joilla on historiallisesti ollut paljon valtaa, ehkä jopa salainen kontrolli, keskeisistä kansallisvaltioiden instituutioista.[11]
Mullistavassa, vaikkakin salaisessa, poliittisessa päätöksessä koko planeetan puolesta Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden järjestöt ja muut suurvaltojen hallitukset päättivät muodostaa strategisen liiton Harmaiden ja Reptiliaanien kanssa, joiden kanssa Harmaat olivat tekemisissä. Tämän liiton päätavoite oli mahdollistaa salaisten kansallisen turvallisuuden järjestöjen käytännössä rakentaa laaja ’mustien projektien’ verkosto, joiden tarkoituksena oli tarjota riittävä puolustusinfrastruktuuri planeetalle käyttäen Maan ulkopuolista teknologiaa ja informaatiota. Nämä salaiset sopimukset ovat johtaneet useiden maanalaisten tukikohtien rakentamiseen, jotka on kytketty toisiinsa kehittyneillä kuljetusjärjestelmillä ja tukipalveluilla.[12] Jotkut näistä ovat ihmisten ja avaruusolentojen yhteisiä tukikohtia paikoissa kuten New Mexicon Dulce ja Australian Pine Gap. [13]
Useat tietovuotajat ovat väittäneet, että sekä Harmaat että Reptiliaanit ovat työskennelleen rinta rinnan ihmistyöntekijöiden kanssa eri korporaatioiden leipiin, ja että tätä työtä valvoo Yhdysvaltain erikoisjoukot, ja että tavalliset siviilit ovat joutuneet monenlaisten ihmisoikeusloukkausten uhreiksi.[14] Liitto tarkoitti, että muut rodut, jotka olivat halukkaampia avustamaan ihmiskuntaa ennemminkin yhteiskunnallisten ja ympäristöongelmien parissa, joutuivat sivustakatsojiksi johtuen heidän strategisen merkityksen puutteesta päättäjille, jotka avaruusolentoasiaa hoitivat. Malli, jossa kansallisen turvallisuuden organisaatioita Yhdysvalloissa käytettiin kehittämään ‘toimiva strategia’, perustui Realpolitikiin eli ‘valtapolitiikkaan’. ‘Valtapolitiikkaa’ käytettiin onnistuneesti 1800-luvun Preussissa kehittämään sotilaallista ja teollista kapasiteettia samalla, kun alueen pikkuvaltiot yhdistyivät Saksaksi, ilman että sen naapurivaltiot yhdistyivät estämään Preussin nopeaa vaikutusvallan ja vallan laajentumista.
’Valtapolitiikka’, Yhdysvallat & avaruusolentojen läsnäolo
‘Valtapolitiikka’ viittaa Realpolitikiin, jota on harjoittanut monen moiset kansalliset johtajat lähtien aina Ranskan pääministeri kardinaali Richelieusta (1624-42), mutta kaikkein menestyksekkäimpänä Otto Von Bismarck, Preussin viimeinen pääministeri ja Saksan ensimmäinen kansleri (1862-90) [15] Bismarckin valtapolitiikka perustui kahteen oletukseen kansainvälisen politiikan luonteesta. Ensinnäkin, valtioiden tulisi käyttää kaikkia niille saatavilla olevia keinoja omien kansallisten ’etujensa’ edistämiseen. Ja toisena, ’vallan tasapaino’ oli avain rauhaan ja vakauteen, ja valtioiden piti kunnioittaa tätä samalla kun ne kilpailivat omista kansallisista intresseistään.[16] Eettiset ja/tai universaalit periaatteet olivat parhaimmillaankin irrelevantteja valtapolitiikan harjoittamiselle; tai pahimmillaan, johtivat kansalliseen tuhoon.[17] Tällä tavoin ‘valtapolitiikka’ oli keskiaikaisen teoreetikon, Niccolo Machiavellin, poliittisen filosofian jatke, jossa laajennettiin itsevaltiaan valtaa ja jossa moraalilla ei ollut mitään itseisarvoa muutoin kuin hyödyllisenä välineenä oman äärimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi: poliittinen valta. [18]
Valtapolitiikka tarkoitti muiden valtioiden kilpailevien intressien virrassa seilaamista tavalla, joka asteittain kasvatti omaa kansallista etua kilpailijoiden kustannuksella ilman, että häirittiin näitä kilpailijoita liittoutumaan muiden kanssa ja muuttamaan status quoa. Preussin tapauksessa tämä tarkoitti Preussin vaikutusvallan kasvattamista Euroopassa Itävallan ja Ranskan kustannuksella ilman, että yllytettäisiin Britanniaa tai Venäjää reagoimaan niin, että se johtaisi liittoumiin jotka uhkaisivat Preussin kansallisia etuja. Suhteellisen lyhyessä ajassa valtaan astumisen jälkeen Bismarckin Preussi menestyksekkäästi selätti Itävallan (1866) ja Ranskan (1970-71) kahdessa lyhyessä sodassa. Preussin onnistui yhdistää pohjoiset saksalaisvaltiot vuonna 1866 liitoksi, jota Preussi johti (1866) ja sitten ottaa nämä alueet mukaan Saksan keisarikuntaan 1981 Preussin kuningas Wilhelm I:n alaisuuteen, jossa Bismarck oli kansleri. Bismarckin kyky puljata Preussin kansallisten kilpailijoiden välillä tavalla, joka asteittaisesti kasvatti Preussin/Saksan etuja ilman suurempaa vastaiskua kilpailijoilta, muuttui malliksi sille miten valtio voisi strategisesti käyttää resurssejaan ja muuttua dominantiksi toimijaksi alueellisessa järjestelmässä.
Bismarckin valtapolitiikkaa on käytetty esimerkkimallina kehitettäessä strategiaa sille miten kansallisen turvallisuuden virastot Yhdysvalloissa ja muualla voisivat reagoida avaruusolentojen läsnäoloon. Eräs henkilö, joka on ollut kaikkein eniten vastuuussa valtapoliittisen strategian luonnostelusta, oli tohtori Henry Kissinger, joka tunnetusti kannatti realpolitikia hänen kiistellyn uransa aikana.[19] Vähemmän tunnettua on se, että Kissinger nousi johtoasemiin salaisiin komiteoihin, jotka oli perustettu hallinnoimaan Maan ulkopuolisia suhteita, kuten Majestic 12/PI 40/Committee of the Majority Yhdysvalloissa sekä Bilderberg-ryhmään ja Trilateraaliseen komissioon kansainvälisesti. [20] Strateginen vastatoimi, jonka Yhdysvallat valitsivat avaruusolentojen läsnäoloon reagoimiseen oli versio valtapolitiikasta, josta Kissinger oli suurelta osin vastuussa. Tämä tarkoitti, että amerikkalaispäättäjät näkivät muut valtiot ja eri avaruusolentojen faktiot strategisina liittolaisina ja/tai kilpailijoina Maapallon resursseista ja populaatiosta. Yhdysvalloissa Kissingerin holhouksessa käyttöön otetun valtapolitiikan tavoite oli rakentaa sen toisen maailmansodan jälkeiselle statukselle kaikkein voimakkaimpana valtana planeetalla ja näyttää tietä salaiseen koordinoituun globaaliin vastineeseen avaruusolentojen läsnäoloon. [21]
Valtapolitiikan harjoittajat pyrkivät identifioimaan ne avaruusolennot, joiden kanssa voitaisiin parhaiten tehdä yhteistyötä kansallisten etujen edistämiseksi samalla, kun varmistettaisiin että valtatasapaino voitaisiin säilyttää, millä ehkäistäisiin ‘maailmojen sota’ eli sota suurvaltojen kesken avaruusolentokysymyksissä. Eettiset tai universaalit periaatteet kuten ‘galaktinen veljeys’, ‘universaali rauha’ tai ‘kosminen laki’ olivat joko irrelevantteja tai niitä pidettiin katastrofin aineksina kansallisten etujen ja globaalin puolustuksen mielessä. Ne avaruusolentojen ryhmät, jotka harjoittivat näitä eettisiä/universaaleja periaatteita, sivuutettiin sillä ne eivät edistäisi suurvaltojen kansallisia etuja päättäjien mielestä. Maan ulkopuolisista roduista, jotka olivat halukkaita tekemään sopimuksia, jotka edistivät suurten valtioiden kansallisia etuja, kuten yhteisiä tukikohtaoikeuksia, kauppaa Maan ulkopuolisella teknologialla, ihmisen geenimateriaalilla tehtäviä kokeita ja käyttäytymisen muokkaustekniikoita, tuli näin ollen Yhdysvaltojen ja muiden suurvaltojen salaisia liittolaisia.
Valtapolitiikkaa avaruusolentokysymykseen soveltavat päättäjät näkivät heidän ’kansalliset etunsa’ kapeassa rajoittavassa merkityksessä puhuttaessa sotilaallisista, teollisista ja tieteellisistä kyvykkyyksistä, joita vaadittiin tehokkaan armeijan rakentamiseen, joka toimisi pelotteena mahdolliselle ei-toivotulle avaruusolentojen puuttumiselle ihmisten asioihin. Tämä nähtiin parhaana keinona suojella Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen kansallisia etuja. Todisteita tästä valtapolitiikan strategiasta tulee tietovuotajien todistuksista, jotka ovat ottaneet osaa salaisiin takaisinmallinnusohjelmiin asekehityksessä, joita ei ole paljastettu kansalle ja vaaleilla valituille edustajille. [22]
Yhdysvaltain nousun tapauksessa dominantiksi globaaliksi valtioksi, sopimuksia solmittiin niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka auttaisivat Yhdysvaltoja sen strategisissa tavoitteissa, ja sotilaskonflikteja esiintyisi niiden rotujen kanssa, joilta voitaisiin voittaa strategisesti merkittäviä resursseja. Useiden tietovuotajien mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksia avaruusolentojen rotujen kanssa. Eversti Philip Corso, erittäin ansioitunut upseeri, joka palveli Eisenhowerin Kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen niiden [avaruusolennot] kanssa, kunhan me emme taistelisi niitä vastaan. Ne sanelivat ehdot, koska ne tiesivät mitä me pelkäsimme eniten, ja se oli UFO-paljastus.” [23] Tohtori Michael Wolfin, entisen kansallisen turvallisuuden neuvoston konsultin ja tietovuotajan, mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksen niinkutstuttujen Harmaiden avaruusolentojen kanssa Zeta Reticulumin neljänneltä planeetalta, mutta tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu, mitä perustuslaki edellyttää. [24]
Salaisen sopimuksen Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen rotujen välillä on paljastanut useat muut ’tietovuotajat’, jotka ovat väittäneet heillä olleen pääsyn salaisiin dokumentteihin, jotka ovat paljastaneet tällaisen sopimuksen olemassaolon. [25]
Molemmat osapuolet ovat ilmeisesti rikkoneet sopimuksen ehtoja. Avaruusolentojen rodut salaa sieppasivat ja tekivät kokeita suuremmalla määrällä ihmisiä kuin mitä he raportoivat sotilastiedusteluviranomaisille. [26] CIA:lle töitä tehneen John Learin mukaan, joka on kuuluisan Lear Jetin suunnittelijan poika,
...solmittiin sopimus, että vaihdossa avaruusolentojen kehittyneestä teknologiasta me sallisimme heidän siepata pienen määrän ihmisiä ja meille annettaisiin ajoittain lista siepattujen henkilöiden nimistä. Me emme saaneet sitä teknologiaa mitä neuvottelimme ja saimme selville, että sieppauksia oli tehty miljoonittain enemmän kuin mihin olimme naiivisti suostuneet. [27]
Yhdysvaltain armeija sen jälkeen alkoi ottaa kohteekseen avaruusolentojen aluksia, joissa oli kehittynyttä aseteknologiaa, ja kerätä talteen aluksia ja niiden matkustajia. [28]
On olemassa näyttöä siitä, että HAARP (High-frequency Active Auroral Research Program) on itse asiassa partikkelisäde, joka kykenee tuottamaan globaalin suojakentän, jossa korkeataajuisia ioneita ammutaan magnetosfääriin ja näin tuhotaan kaikkien Maapallon ilmakehään saapumista yrittävien alusten sähköiset järjestelmät. [29] Tämä salainen sodankäynti saapumisestaan ilmoittamatta jättäneitä avaruusolentoja vastaan muuttui keinoksi saada avaruusolentojen teknologiaa, jota ei muuten saataisi neuvoteltujen sopimusten kautta. Joten samaan tapaan kuin Bismarck Preussissa/Saksassa, Yhdysvaltain ja sen liittolaisten harjoittama valtapolitiikka samaan aikaan tavoitteli vallan tasapainoa, joka varmistaisi ettei mitään planeettainvälistä sotaa syttyisi, mutta myös rajoittaisi sotilaskonfliktia niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka vahvistavat Yhdysvaltain strategista asemaa.
Globaalilla tasolla on edelleen pyrkimys koordinoida sotilasvoiman käyttöä multilateraalisten instituutioiden kautta, kuten YK:n hyväksymä interventio Irakiin/Kuwaitiin 1991; tai NATOn sotilasinterventio Kosovoon 1999; tai Yhdysvaltain johtaman koalition hyökkäys Irakiin 2003. Valtapolitiikan strategia oli, että globaali ihmiskunta Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen avulla kykenisi käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa voimallisesta asemasta. Lopullisena tavoitteena on rakentaa linnake planeetalle avaruusolentojen interventiota ja/tai kumouksellista toimintaa vastaan.
On olemassa selkeää näyttöä siitä, että Yhdysvaltain ja sen liittolaisten toteuttamalla valtapolitiikalla reaktiona avaruusolentoihin on suurena komponenttina globaalin valvontajärjestelmän ja eksoottisten asejärjestelmien rakentaminen sekä planeetan taivaille että valtameriin. Yhdysvaltain laivaston merivalvonnassa käyttämät matalataajuisiset aktiiviset kaikuluotainaallot, näennäisesti sukellusveneiden varalta, mutta tarkemmin avaruusolentojen alusten, ovat vaikuttaneet planeetan valaseläimiin vahingollisesti. [30] Sittemmin USA:ssa on pantu vireille oikeusjuttuja, joilla lopetetaan laivaston valvontatoiminta, mutta on edelleen kyseenalaista haluaako laivasto lopettaa toiminnan johtuen sen kokemasta tarpeesta tarkkailla avaruusolentojen toimintaa maailman valtamerissä. Valtameret kattavan valvontajärjestelmän lisäksi planeetan ympärille tulisi globaali elektromagneettinen kilpi. Tämän globaalin kilven prototyyppi on HAARP, jota voidaan käyttää partikkeligeneraattorina ionien lähettämiseksi magnetosfääriin, jotka nopeasti ympäröivät Maapallon ja luovat sähkömagneettisen kilven, joka estää avaruusolentojen alusten saapumisen. [31]
Maapallosta tulisi käytännöllisesti katsoen planetaarinen linnake. ‘Planeettalinnakkeen’ politiikan strategiset seuraamukset olisivat, että ainoat avaruusolentojen ryhmät, joilla on lupa ‘näyttäytyä’ globaalille populaatiolle ovat ne, jotka palvelevat Yhdysvaltain ja liittolaisten ‘kansallisia etuja’, jotka pieni avaruusolentokysymyksistä vastaavien päättäjien ryhmä on määritellyt. Tämä rajaisi kanssakäymisten määrää ja laatua avaruusolentojen kanssa kontaktin jälkeisessä maailmassa tiettyihin tahoihin, joille päättäjät ovat antaneet luvan, jotka ovat solmineet salaisia sopimuksia tiettyjen avaruusolentojen rotujen kanssa. Näin voitaisiin ennustaa, että massakontaktitapahtuman varsinaiset olosuhteet olisi keksitty tai lavastettu tavalla, joka palvelisi poliittisen eliitin päättäjien ja heidän kanssaan yhteistyötä tekevien avaruusolentoryhmien etuja. [32]
Valtapolitiikan ja keskitetyn globaalin puolustuksen epäonnistuminen avaruusolentojen interventiota ja kumouksellisuutta vastaan
Preussin/Saksan historialliseen kokemukseen perustuva valtapolitiikka vaikuttaa erittäin ymmärrettävältä ja jopa ansiokkaalta perusstrategiana säilyttää ihmiskunnan suvereniteetti ja itsenäisyys reaktiona teknologisesti kehittyneempiin avaruusolentojen rotuihin. Historialliset mallit kuten Amerikan valloitus ovat todistus perusteettomien oletusten tekemisen vaarasta koskien teknologisesti kehittyneempien vierailijoiden hyväntahtoisista aikeista. Strateginen politiikka, jossa edistetään kansallisia etuja käsittelemällä Maan ulkopuolisia rotuja konkreettisella tuella nopealle sotilaalliselle nykyaikaistamisohjelmalle ja poliittiselle koordinoinnille suurimpien valtioiden välillä, voi vaikuttaa järkevältä tavalta edetä tuntemattomien Maan ulkopuolisten toimijoiden moninaisuuden ja niiden ihmisten suvereniteetille mahdollisesti aiheuttamien uhkien käsittelyssä.
On olemassa näyttöä siitä, että iso osa kylmän sodan pintapuolisesta vihamielisyydestä oli lavastettu naamioimaan todellinen suurvaltojen välillä tapahtunut strateginen yhteistyö sekä tarve pitää tämä salassa näiden maiden kansalaisilta. [33] Keskeinen oletus tässä yhteistyöstrategiassa oli, että kansa globaalisti ei kykenisi käsittelemään avaruusolentojen läsnäolon aiheuttamia yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia seuraamuksia ja että ennenaikainen paljastaminen aiheuttaisi yhteiskunnan rakenteen hajoamisen riskin. Tämä johti nopeaan modernisaatio-ohjelmaan, joka perustui sille, että avaruusolentojen teknologiasta ja niiden kanssa solmituista sopimuksista tehtäisiin erittäin varjeltuja valtionsalaisuuksia, mikä estäisi kansaa saamasta mitään virallista tietoa avaruusolentojen läsnäolosta. Vaaleilla valitut edustajat saivat tietoa vain siinä määrin kuin heidän asemansa oli keskeinen siiloutettuja mustia projekteja sekä niitä rahoittavaa mustaa budjettia koskevan lainsäädännön läpiviemiseksi. [34]
Tämä rinnastuu Bismarckin Preussissa/Saksassa harjoitettuun valtapolitiikkaan, jossa Saksan keisarikunta oli demokraattinen ainoastaan nimellisesti ja jossa parlamentti sai läpi ainoastaan ei-sitovia päätöksiä, eikä sillä ollut kontrollia päätöksentekoprosessista. Saksan parlamentti ja kansa näin eivät voineet toimia rajoittavana tekijänä uuden Saksan keisarin, Wilhelm II:n pyrkimyksille sen jälkeen, kun varovainen Bismarck oli pakotettu eläkkeelle 1890. Tämä lopulta osoittautui tuhoisaksi ja oli suoraan vastuussa ensimmäiseen maailmansotaan johtaneiden jännitteiden kiristymisestä Euroopassa, ja se paljasti valtapolitiikan sisäänrakennetut heikkoudet. Saksan kansan poissulkeminen todelliselta vaikutusvallalta poliittisessa prosessissa tarkoitti keskitetyn poliittisen järjestelmän holtittoman kansallisen johdon ainoan rajoittavan tekijän poistoa. Perinteinen selitys kuuluu, että ensimmäinen maailmansota aiheutui Wilhelm II:n holtittomasta politiikasta, ja että varovaisempi Bismarck ei koskaan olisi antanut sodan tapahtua. [35] Tämä selitys naamioi syvemmän syyn, joka oli keskitetty poliittinen prosessi jonka Bismarck oli luonut, joka eliminoi kaikki rajoitteet tavalta jolla politiikkaa tehtiin kansallisella tasolla. Vaikka sellainen systeemi saattaisi toimia varovaisten päättäjien kuten Bismarckin ohjauksessa, se olisi tuhoisa vastuuttomampien päättäjien käsissä. Historia on osoittanut, että valtapolitiikka on luonnostaan virheellistä strategisena doktriinina, sillä se rohkaisee keskitettyyn poliittiseen järjestelmään, jossa on vain vähän rajoitteita vastuuttomille johtajille ja heidän politiikalleen.
Vaikuttaa siltä, että nyt on esiintymässä samanlainen tilanne siinä tavassa, jolla johto hoitaa avaruusolentokysymystä USA:ssa. Kissingerin varovaisempi valtapolitiikan tyyli perustui hänen omaan strategiseen ymmärrykseensä eri Maan ulkopuolisista toimijoista, joutui nyt uuden sukupolven päättäjien hampaisiin. Tämä uusi avaruusolentoasioita hoitava päättäjien sukupolvi on rohkeampi ja vähemmän riskejä välttelevä kuin Kissingerin sukupolvi, joka hyvin muisti toisen maailmansodan kauhut ja tarpeen estää sellaisen tapahtuminen enää koskaan uudelleen. Tietovuotajat kuten Michael Wolf puhuvat ’kabaalin’ johtamistyylistä, joilla on ksenofobinen pelko avaruusolentovierailijoita kohtaan ja jotka aikovat aseellista yhteenottoa niitä vastaan. [36] Aivan kuten Bismarckin vaikutusvalta Saksan ulkopolitiikkaan jäi uuden riskejä ottavan päättäjien sukupolven varjoon Wilhelm II:n alaisuudessa, niin myös Kissingerin vaikutusvalta avaruusolentokysymyksessä jäi nyt varjoon. Tämä johtaa vaarallisempaan aikaan, jossa heikot poliittiset valinnat voivat johtaa vallankahvassaolijoiden sotilaalliseen seikkailupolitiikkaan avaruusolentokysymyksessä ja olla pitkällä tähtäimellä uhka ihmiskunnan suvereniteetille. Tiivistettynä, valtapolitiikan strategia, joka on ollut dominantti avaruusolentokysymyksen hoidossa on luonut perustan sen tuhoisalle hajoamiselle.
Valtapolitiikan epäonnistuminen vastata koherenttina strategiana avaruusolentojen läsnäoloon juontuu informoidun kansan roolin sivuuttamisesta avaruusolentokysymyksen hoidossa. Erityisesti sen idean sivuuttaminen, että ihmiskyvykkyyksien kehittäminen tarjoaisi elintärkeän voimavaran avaruusolentokysymyksen hoitoon. Tämä sisäänrakennettu heikkous valtapolitiikan lähestymistavassa avaruusolentoihin perustuu oletukseen siitä, että kansa on ’pehmeä kohde’, jonka avaruusolentojen rodut saattaisivat helposti kukistaa ja näin uhata kaikkia käynnissä olevia modernisaatio-ohjelmia ja koordinoitua toimintaa, joka kohdistuu avaruusolentojen läsnäoloon. Uskotaan, että salaisen siilotun kansallisen turvallisuuden järjestelmän luominen olisi paras suoja avaruusolentojen kumouksellisuutta vastaan samalla kun kehitetään sotilaallisia, teknologisia ja tieteellisiä kyvykkyyksiä vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon. Tiivistettynä, salainen siilottu kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa ’kovan kohteen’ kumouksellista toimintaa vastaan, kun taas kansa on ’pehmeä kohde’. On olemassa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tämä salainen siilottu kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa toisen ’Manhattan-projektin’, jolle edes ensimmäinen Manhattan-projekti ja ydinaseiden valmistaminen eivät vedä vertoja. [37]
Valitettavasti tietovuotajien todistukset ovat osoittaneet vrheelliseksi oletuksen siitä, että siilottu kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaisi kovan kohteen avaruusolentojen kumoukselliselle toiminnalle. Avaruusolentojen soluttautumista ja vallasta suistamista on tapahtunut: sotilastiedusteluyhteisössä; korporaatioissa jotka salaa toimivat alihankkijoina avaruusolentojen läsnäoloa koskevissa sopimuksissa; sekä keskeisissä koulutus- ja tutkimusinstituutioissa. [38] Phil Schneider, entinen siviili-insinööri, joka oli työssä mustissa projekteissa rakentamassa maanalaisia tukikohtia, tarjosi usean julkisen luennon muodossa yksityiskohtaisen todistuksen siitä laajuudesta, jolla avaruusolennot nakertavat valtaa, ennen kuin hänet löydettiin kuolleena kyseenalaisissa olosuhteissa. [39] Muita tietovuotajien todistuksia ovat tarjonneet tutkijat, joilla on informaatiota avaruusolentojen rotujen historiallisesta ja nykyisestä roolista ihmisten asioiden sotkemisessa. [40] Poislukien ilmiantajatodistukset, on myös ’salaliittoteoreetikoita’ kuten Jim Marrs, David Icke, Lynne Picknett ja Clive Prince, joka kuvaa sitä kuinka avaruusolennot ovat kyenneet tunkeutumaan päättäjien yhteisöihin kaikkein korkeimmilla tasoilla sekä nykyaikana että historiallisesti. [41]
Avaruusolentojen kumouksellinen toiminta nykyaikana on tullut mahdolliseksi salailun ja siilouttamisen myötä, joka on otettu käyttöön kaikissa avaruusolentojen läsnäoloon liittyvissä asioissa. Lisäksi on näyttöä siitä, että kehittyneitä teknologioita, joihin liittyy mielenhallintaa, implantteja, huumeita ja psykotroniikkaa, on käytetty kontrolloimaan ihmisiä. [42] Todistukset henkilöiltä, jotka ovat olleet mukana salaisissa siiloutetuissa valtion projekteissa, kuten Preston Nichols, Al Bielek ja Stewart Swerdlow viittaavat näiden teknologioiden yleiseen käyttöön ja jopa Maan ulkopuolisten rotujen käyttämään aikamatkustus- ja kloonaustekniikkaan. [43] Sellaiset teknologiat tarjoavat mahdollisuuden avaruusolennoille heikentää keskitettyä päätöksentekoprosessia, sillä vaaditaan ainoastaan muutaman keskeisen päättäjän korruptoiminen kansallisen turvallisuuden viraston kaatamiseksi. Voidaan sanoa, että kumouksellista toimintaa tavoittelevat avaruusolennot rohkaisevat keskittämään kansalliseen turvallisuuteen liittyvää päätöksentekoprosessia. Salaisia sopimuksia solmivat avaruusolentojen rodut saattavat pitää tavoitteenaan kansallisvaltion koko kansallisen turvallisuuden järjestelmän kumoamista, ja saattavat teeskennellä yhteistyötä, vaikka todellinen tarkoitus on pikemminkin horjuttaa kuin saada ihmisten apua avaruusolentoja kiinnostavilla aloilla. Salaisissa siiloutetuissa mustissa projekteissa yhteistyön tekeminen tarjoaa mahdollisuuden avaruusolentojen kumoukselliselle toiminnalle tapahtua hiljaksiin, millä on valtavat pitkän aikavälin kustannukset ihmiskunnan suvereniteetille ja vapaudelle.
Avaruusolentojen kumouksellisen toiminnan ongelman ratkaiseminen päätöksentekoprosessissa vaatii laajaa valvontaa ja tasapainoa, jotka ovat osa vankkaa demokraattista prosessia, joka perustuu läpinäkyvyyteen, avoimuuteen ja tilivelvollisuuteen eikä salaiseen siiloutettuun kansallisen turvallisuuden järjestelmään. Läpinäkyvyys, avoimuus ja tilivelvollisuus, joita tarvitaan avaruusolentojen kumouksellisen toiminnan identifioinnissa ja eliminoinnissa ihmisyhteiskunnasta, eivät ole olleet mahdollisia johtuen jatkuvasta salailupolitiikasta avaruusolentojen läsnäolon ympärillä. Sellaiset demokraattiset prosessit, jotka lisäävät valvontaa ja tasapainoa vastuuttomiin valtion käytänteisiin, eivät ole sallittuja avaruusolentojen läsnäoloon vastaavien kansallisen turvallisuuden organisaatioiden tapauksessa. Tämä demokraattisten prosessien puute on pahentanut eikä niinkään suitsinut avaruusolentojen soluttautumista ja kumouksellista toimintaa avaruusolentokysymystä hoitavassa kansallisen turvallisuuden järjestelmässä.
Valtapolitiikan strategian lisäheikkous on, että avaruusolentojen rotuja, joilla ei ole mitään kiinnostusta tarjota teknologiaa asekäyttöön, pidettiin strategisesti epärelevantteina eikä niiden sallittu avoimesti avustaa ihmiskapasiteetin kehittämisessä. Tämä käytännössä eliminoi merkittävänä tekijänä ihmisten asioista ne avaruusolentojen rodut, joiden periaatteellinen käytös kertoi siitä, että he olivat mieluummin aikeissa kehittää ihmiskyvykkyyksiä kuin tarjota teknologista apua sotilaskäyttöön kansallisen turvallisuuden järjestöille. Tämä johti epäonniseen tilanteeseen, jossa ainoat avaruusolennot, jotka virallisesti saivat luvan olla tekemisissä ihmisyhteisöjen kanssa, olivat ne jotka osallistuivat suurvaltojen kansallisia etuja palveleviin salaisiin sopimuksiin, joilla rakennettiin sotilaallista, teollista ja tieteellistä kapasiteettia. Ihmisten sieppaamista käsitelleiden laajojen todistusten mukaan tämän seuraukset olivat ristiriitaiset. Joidenkin tutkijoiden mukaan näillä oli positiivinen vaikutus, kun taas toiset sanovat näiden jatkuvasti rikkovan siviilien oikeuksia, jotka pakotetaan osallistumaan näihin avaruusolentojen ohjelmiin. [44] Lisäksi on olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että avaruusolentojen tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut laajalti ihmisten ja avaruusolentojen yhteisissä tukikohdissa, mikä osoittaa, että viralliset tahot/yritykset ovat suuressa määrin osallisina. [45]
Kanssakäyminen ihmiskyvykkyyksien kehittämistä aikovien avaruusolentojen kanssa on rajoittunut yksittäisiin tapauksiin, eikä niiden ole sallittu yleistyä riittävästi, että sillä olisi vaikutusta ihmisten yhteiskuntaan laajemmalti. Kaikkein tunnetuin näistä tapauksista on Billy Meierin tapaus sekä hänen tarjoama suuri määrä valokuva-, video- ja äänitodisteita Pleiadekselta tulleista vierailevista avaruusolennoista. [46] Toinen esimerkki on James Gilliland Washingtonin osavaltiosta USA:sta, joka on tarjonnut myös paljon valokuva-, filmi- ja äänitodisteita vierailevista avaruusolennoista sekä hänen viestinnästään näiden kanssa. [47] Meierin ja Gillilandin interaktiot tarjoavat esimerkin sellaisen tyyppisestä tietoisuuden kokottamisesta ja kouluttamisesta, jota tämä avaruusolentojen ryhmä ottaisi käyttöön ihmisyhteiskunnan valmiuksien kehittämisessä.
Avaruusolentojen läsnäoloon strategisen vastaamisen taustalla oleva valtapolitiikka on johtanut keskitettyyn siiloutettuun globaaliin puolustuspolitiikkaan, joka ei riittävästi käytä hyödyksi parhaita resursseja avaruusolentojen kumouksellista ja soluttautumistoimintaa vastaan, joka on informoitu ja voimaantunut globaali ihmiskunta. Sellainen itsensä voimaannuttanut ihmiskunta vaikuttaisi sekä siihen kuinka avaruusolentojen läsnäoloa hallitaan että toteuttamiskelpoisen globaalin puolustuksen luomiseen, jolla vastataan kaikkiin mahdollisiin avaruusolentojen aiheuttamiin ongelmiin. Globaali ihmiskunta tarjoaa mahdollisuuksia tasapainottaa globaali puolustus käyttämään kaikkia mahdollisia strategisia voimavaroja mikäli avaruusolentojen kumouksellinen toiminta ja ei-toivottu interventio aiotaan estää. Valtapolitiikka siis epäonnistuu olemaan sopiva strateginen vastaus avaruusolentojen läsnäoloon, ja vaihtoehtoa kaivataan kiireellisesti.
Vaihtoehtoisen strategian kehittäminen avaruusolentojen läsnäoloon vastaamiseen
Tällä hetkellä Yhdysvallat ja muut suurvallat ovat solmineet salaisia sopimuksia eri avaruusolentojen rotujen kanssa, joiden perusteella vaihtaa teknologiaa, jolla on sovelluskäyttöä sotilastiedustelussa. Kaikki kaupalliset sovellukset vapautetaan niin hitaasti että niillä on vain marginaalinen vaikutus maailman väestöön näennäisesti sillä perusteella, että kaksikäyttöinen Maan ulkopuolinen teknologia saattaisi auttaa roistovaltioita alueellisissa konflikteissa. Eversti Phillip Corson, armeijan tutkimus- ja kehityskeskuksen teknologiaosaston entisen päällikön, mukaan hän johti huippusalaista projektia takaisinmallintaa Roswellin maahansyöksystä haltuunsaatua avaruusolentojen teknologiaa. [48] Hän kirjoitti, että hänen projektinsa menestyksekkäästi julkisti useita näistä takaisinmallinnetuista teknologioista sekä sotilas- että siviilisektoreille. Corso väittää, että nopea teknologinen kehitys 50 viime vuoden aikana kuituoptiikassa, integroiduissa piireissä, yönäkölaitteistossa ja superkuiduissa kuten kevlarissa olivat suora seuraus näistä salaisista projekteista.
Avaruusolentojen läsnäoloa ja teknologiaa hallinnoimaan on pantu erittäin keskitetty ja siiloutettu järjestelmä, ja sitä rahoitetaan rahavirroilla, jotka ohittavat valtiorahoitteisten projektien normaalit auditointi- ja tilintarkastusprosessit. [49] Avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoimaan luodun salaisen, keskitetyn ja siiloutetun järjestelmän tarkoitus on kehittää tehokas puolustusjärjestelmä ei-haluttuja avaruusolentojen interventioita vastaan, jotka uhkaavat kansallista ja ihmiskunnan suvereniteettia. On täten vaivan arvoista tutkia löytyykö tällaiselle salaiselle, keskitetylle ja siiloutetulle puolustusjärjestelmälle vaihtoehtoa, joka voisi parantaa ihmiskunnan suvereniteettia ja vapautta.
Eisenhowerin hallinnon alkuvuosina, kun ryhmä ‘palvelualttiita’ avaruusolentoja tapasi Yhdysvaltain hallituksen viranomaisia, jotka oli nimitetty hoitamaan avaruusolentojen läsnäoloa, avaruusolennot tarjosivat apua useissa ympäristön, teknologian, politiikan ja yhteiskunnan ongelmissa sillä ainoalla ehdolla, että Yhdysvallat riisuisi itsensä ydinaseista. [50] Kun valtion viranomaiset kieltäytyivät, tämä ryhmä avaruusolentoja sen jälkeen vetäytyi pois eikä ollut enää missään roolissa valtion salaisissa projekteissa takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa kehittyneiksi aseiksi. On olemassa näyttöä siitä, että nämä ‘palvelualttiit’ eli ‘hyväntahtoiset’ avaruusolennot sen jälkeen keskittivät toimensa kansan tietoisuuden kohottamiseen; ydinaseiden ja muiden avaruusolentojen teknologiasta takaisinmallinnettujen ’eksoottisten’ aseiden vaaroista tiedottamiseen; salaisten projektien ympäristövaikutusten rajoittamiseen; fossiilisille polttoaineille vaihtoehdon kehittämisen rohkaisemiseen; ja kansan valmistelemiseen tulevaan avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen. [51] Minkään näistä avun muodoista ei tulkittu olevan strategisesti merkittävä avaruusolentoasioita hoitavien päättäjien perspektiivistä, jotka pohjasivat politiikkansa Kissingerin ja muiden ajamaan valtapolitiikkaan.
Esimerkiksi entiset armeijan ja valtion ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet salaisten valtion virastojen aktiviteetit sekä eturyhmät, jotka aikovat ottaa avaruusolentojen teknologiaa julkisesti käyttöön [52] Näillä ’ruohonjuuritason’ avun muodoilla on kuitenkin strateginen merkitys ruohonjuuritason yhteiskunnallisen puolustuksen organisoinnissa ei-haluttua avaruusolentojen interventiota ja/tai kumouksellista toimintaa ihmisten asioissa vastaan. Tämän muotoinen yhteiskunnallinen puolustus on jopa relevantimpaa, kun otetaan huomioon erittäin todennäköinen mahdollisuus sille, että avaruusolentojen rodut ovat jo soluttautuneet/nakertaneet sotilastiedustelun organisaatioita ja vakavasti saattaneet vaaraan kansallisen turvallisuuden järjestelmät. [53] Avaruusolentojen eri roduista täysin tietoinen globaali populaatio, jolla on ruohonjuuritason teknologiaa jolla tyydyttää omat tarpeensa, kykenisi tarjoamaan toisen kerroksen planeetan puolustukselle. Lisäksi tietoinen ja voimaantunut populaatio kykenisi tarjoamaan keinon demokraattisemmalle järjestelmälle, jossa olisi valvontaa ja tasapainoa siinä tavassa, jolla avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan.
Valtapolitiikan epäonnistuminen menestyksekkäänä strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon on johtanut vastuuttomiin käytänteisiin avaruusolentoja koskien. Tämä johtuu valvonnan ja tasapainon puutteesta, jotka suodattaisivat pois ei-halutut Maan ulkopuoliset vaikutteet aidosti demokraattisesta päätöksentekoprosessista. Tietoisen ja voimaantuneen ihmiskunnan kasvattaminen alkaa niillä ’strategisesti merkityksettömillä’ aloilla toimimisesta, jotka kansallisen turvallisuuden organisaatiot ovat sivuuttaneet. Se mitä kiireellisesti tarvitaan on toimintaohjelma, jossa ruohonjuuritason kansalaiset alkavat toimia niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita ihmiskapasiteetin kehittämisestä. Kehitettäessä ihmiskapasiteettia yhteistyössä sellaisten rotujen kanssa, avaruusolentojen läsnäolon kaikista monimutkaisuuksista koskien eri rotujen agendoja ja aktiviteetteja syntyy laajempi tietoisuus. Ihmiskyvykkyyksien kehittäminen auttaa ehkäisemään rohkeampien ja itsevarmempien johtajien tekemää vastuutonta politiikkaa, jotka ovat joutuneet vaaraan keskitetyssä, siiloutetussa kansallisen turvallisuuden järjestelmässä hoitaessaan avaruusolentoasioita. Ruohonjuuritason yhteiskunnallisen puolustuksen vahvistaminen ei-haluttua avaruusolentojen interventio- ja kumoustoimintaa vastaan globaaleissa asioissa on paras keino säilyttää ihmiskunnan suvereniteetti ja itsenäisyys maailmassa, joka hiljalleen herää totuuteen avaruusolentojen läsnäolosta.
Lähdeviitteet
* Kiitokseni H.M.:lle hänen anteliaasta tuestaan tutkimukselleni avaruusolentojen läsnäolon strategisista näkökohdista, sekä hänen tarjoamastaan intellektuaalisesti stimuloivasta ympäristöstä tälle tutkimukselle.
[1] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” saatavilla verkossa: http://www.american.edu/salla/Articles/BB-CIA.htm
[2] Viittaus avaruusolentojen läsnäoloon toisen maailmansodan aikana, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys” Exopolitics.org, heinäkuu 27, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentokysymyksen-hallinnoinnin-globaali-perusta-natsi-saksan-ja-avaruusolentojen-valinen-yhteys/
[3] Kts. Jamisson Neruda, “Neruda Interview – #1”. Saatavilla verkossa: www.wingmakers.com
[4] Avaruusolentojen rotujen eri motivaatioista, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58. Alunperin julkaistu nimellä “Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, Exopolitics.org, tammikuu 21, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/tarve-eksopolitiikalle-avaruusolentosalaliittoteorioiden-vaikutukset-politiikkaan-ja-globaaliin-rauhaan/
[5] Keskustelua Harmaista ja niiden toiminnasta Maapallolla, kts. Courtney Brown, Cosmic Voyage (Onyx Books, 1997).
[6] Kts. William Cooper, Beyond a Pale Horse & Michael Wolf, Catchers of Heaven
[7] Tietoa eri avaruusolentojen rotujen välisistä suhteista, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers (Signet 2000).
[8] Kts. Zecharia Sitchin, The Wars of Gods and Men: Book III of the Earth Chronicles (Avon 1999)
[9] Näyttöä eri reptiliaanirotujen ja Harmaiden välisestä yhteistyöstä löytyy Dulcen tukikohdan ilmiantajatodistuksista. Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999); sekä Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Sivu verkossa http://www.trufax.org/catalog/m2.html.
[10] R. A. Boulay, Flying Serpents and Dragons: The Story of Mankind’s Reptillian Past (Book Tree, 1999).
[11] Keskustelua reptiliaanien läsnäolosta, kts. Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); ja David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, Bridge of Love Publications, 2nd ed. (January 1999).
[12] Kts. Richard Sauders, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001).
[13] Kts. Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa”, eksopolitiikka.fi (Syyskuu 25, 2003); kts. myös Whitley Streiber, “The Mystery of Pine Gap,” http://www.unknowncountry.com/mindframe/opinion/?id=64
[14] Kts. Salla, “Dulce-raportti” https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/
[15] Kuvaus valtapolitiikasta ja siitä miten se on historiallisesti kehittynyt kardinaali Richelieun politiikasta, kts. Henry Kissinger, Diplomacy (Touchstone Books, 1995)
[16] Hans Morgenthau, Politics among nations : the struggle for power and peace (Alfred Knopf, 1985)
[17] Henry Kissinger, Does America Need a Foreign Policy (Touchstone Book, 2001)
[18] Niccolo Machiavelli, Ruhtinas.
[19] Hersh, Seymour M. The Price of Power: Kissinger in the Nixon White House (Summit Books, 1983).
[20] Kts. Michael Salla, Exopolitics, 59-108. Alunperin julkaistu nimellä “Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa” eksopolitiikka.fi (heinäkuu 4, 2003).
[21] Kuvaus siitä miten suurvallat tekivät yhteistyötä toisen maailmansodan aikaan, kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys” Exopolitics.org, heinäkuu 27, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentokysymyksen-hallinnoinnin-globaali-perusta-natsi-saksan-ja-avaruusolentojen-valinen-yhteys/
[22] Kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).
[23] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.
[24] Kts. Richard Boylan, “MJ-12 komitean sisäpiiriläinen paljastaa salaisuudet” https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/mj-12-komitean-sisapiirilainen-paljastaa-salaisuudet/
[25] Kts. William Cooper, “MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html ; kts. myös Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Katso myös Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; viimeisenä, tri. Richard Boylan antaa laajemman selonteon tapahtumista sopimusta solmittaessa, “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html
[26] William Cooper, Behold a Pale Horse.
[27] “John Lear’s Disclosure Briefing,” Coast to Coast Radio (Nov 2, 2003) http://www.coasttocoastam.com/shows/2003/11/02.html
[28] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; kts. myös Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce,” http://drboylan.com/swilson2.html .
[29] Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html
[30] Verkkoartikkeli, joka puhuu LFA-kaikuluotauksesta ja sen aiheuttamasta vahingosta valaseläimiin, John Roach, “Military Sonar May Give Whales the Bends, Study Says,” National Geographic News (lokakuu 8, 2003) http://news.nationalgeographic.com/news/2003/10/1008_031008_whalebends.html
[31] Kts. Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html
[32] Keskustelua kontaktiskenaarioista, kts. Michael Salla, “The Race for First Contact – Shaping Public Opinion for the Open Appearance of Extraterrestrial Races,” www.exopolitics.org (December 8, 2003). http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-9.htm
[33] Kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä “Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys” Exopolitics.org, heinäkuu 27, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentokysymyksen-hallinnoinnin-globaali-perusta-natsi-saksan-ja-avaruusolentojen-valinen-yhteys/
[34] Keskustelua pimeistä budjeteista ja mustista operaatioista, kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/
[35] Kts. Kissinger, Diplomacy.
[36] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html
[37] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/
[38] Kts. M. Salla Exopolitics, 149-90. Alunperin julkaistu nimellä “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä” eksopolitiikka.fi , toukokuu 30, 2003.
[39] Phil Schneider piti luennon vuonna 1995, joka on saatavilla useilla verkkosivuilla nimellä “Phil Schneiderin luento – toukokuu, 1995” Eräs sivusto on http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html
[40] Kts. Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Sivusto verkossa http://www.trufax.org/catalog/m2.html
[41] Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, (Bridge of Love Publications, 2nd ed. January 1999); sekä Lynne Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Pub Group, 2001).
[42] Kts. Alex Constantine, Psychic Dictatorship in the USA (Feral House, 1995).
[43] Kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin haastattelu, https://eksopolitiikka.fi/ufologia/montauk-projekti-ja-philadelphia-koe/
[44] Positiivisia kohtaamisia, kts. John Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens (New York: Ballantine Books, 1994); sekä Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters (Three Rivers Press, 2000). Kuumottavammista kohtaamisista kts. David Jacobs, The Threat: Revealing the Secret Alien Agenda (Simon and Schuster, 1998). Budd Hopkins, Missing Time (Ballantine Books, 1990);
[45] Kts. Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa”, eksopolitiikka.fi (Syyskuu 25, 2003).
[46] Kaikkein kuuluisimmat näistä olivat Billy Meierin vierailut, joista oli todisteena monenlaista valokuvaa. Kts. Michael Horn, “Professional Skeptics Group Proves UFOs Real Organization expected to retract defamatory claims, facilitate $1,000,000 award to Swiss man,” http://www.rense.com/general45/org.htm
[47] Gilliland on kirjoittanut kirjan Becoming Gods II: Interdimensional Mind Earth Changes & The Quickening UFOs Their Origins and Intentions (Self-Mastery Earth Institute, 1997) ja hänen verkkosivunsa on http://www.eceti.org/
[48] . Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997).
[49] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/
[50] . Kts. Michael Wolf, Catchers of Heaven; sekä Bill Cooper, Beyond a Pale Horse. Cooper kirjoitti verkkoartikkelissa: Samaan aikaan ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin. Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html
[51] Yksityiskohtaisempi kuvaus ‘auttaja-avaruusolennoista’, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58.
[52] . Kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).
[53] Kts. M. Salla, Exopolitics, 149-90. Alunperin julkaistu nimellä “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä” eksopolitiikka.fi , toukokuu 30, 2003.
Artikkelin julkaissut exopolitics.net
