Tietoisuus on avain

Viime vuosina keskustelut tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä (UAP) ovat laajentuneet taivaan havaintojen ulkopuolelle. Tutkijat, kuten Stanfordin yliopiston Garry Nolan ja uskontotieteilijä Diana Pasulka (American Cosmic -kirjan kirjoittaja), ovat alkaneet yhdistää väitettyjen onnettomuuspaikkojen aineellisia todisteita vähemmän konkreettiseen, mutta mahdollisesti ratkaisevaan tietoisuuden ulottuvuuteen.

Heidän tutkimuksensa viittaavat siihen, että UAP:t eivät välttämättä jätä jälkeensä vain fyysisiä jälkiä, vaan voivat myös olla suorassa vuorovaikutuksessa ihmisten havainnoinnin ja muutetun mielentilan kanssa.

Yksi mielenkiintoisimmista tapauksista, joita Pasulka ja Nolan käsittelevät, on paikka New Mexicossa, josta on löydetty epätavallisia jäänteitä. Pasulkan kertomuksen mukaan hän ja pieni tutkimusryhmä johdatettiin paikalle, jossa metallisia hunajakennojen rakenteita, hopeisia seoksia ja kuvioituja materiaaleja muistuttavia palasia oli hajallaan karussa maisemassa.

Nolan, joka analysoi joitakin näistä näytteistä, uskoi aluksi, että isotooppisuhteet viittasivat johonkin epätavalliseen – mahdollisesti maapallon ulkopuoliseen. Myöhemmin, metallurgien kuulemisen ja menetelmien tarkentamisen jälkeen, hän päätyi siihen tulokseen, että jotkut lukemat voitiin selittää tunnetuilla tieteellisillä prosesseilla, kuten diatomisella sidoksella massaspektrometrian aikana.

Siitä huolimatta hän korostaa, että ”tavallinen” alkuainekoostumus ei sulje pois poikkeuksellista alkuperää. Ympäristö itsessään oli epätavallinen: ilmailu- ja avaruusteollisuuden materiaalia sekoittuneena hylättyihin kotitaloustavaroihin keskellä ei-mitään, sekä merkkejä törmäyksestä, kuten suuri sypressipuu, joka oli kaatunut oletetun lentoradan suuntaan.

Tämä sekoitus arkipäiväisiä esineitä ja kehittynyttä materiaalia herättää epäilyn tahallisesta saastuttamisesta, yrityksestä peitellä tai hämärtää todellinen onnettomuuspaikka.

Fyysisten jälkien lisäksi Pasulka ja Nolan korostavat historian läpi kulkevaa yhtenäistä teemaa: tietoisuus voi olla todellinen pääsyportti ei-inhimilliseen älykkyyteen (NHI).

Pasulka, joka tukeutuu Vatikaanin arkistoihin ja katoliseen näkykirjallisuuteen, korostaa vuosisatojen ajan kerättyjä tietoja, joissa muuttuneet tajunnantilat, näyt, levitaatiokertomukset ja mystiset kokemukset ovat yhteydessä ilmiöihin ilmassa. Eri uskontojen perinteet ovat kehittäneet protokollia turvalliseen vuorovaikutukseen tällaisten tilojen kanssa, ja niitä on usein pidetty portteina kommunikoida korkeamman älykkyyden kanssa.

Nolan lähestyy kysymystä neurotieteiden näkökulmasta. Hän huomauttaa, että meditaatio, psykedeeliset yhdisteet ja muut käytännöt, jotka rauhoittavat aivojen ”oletusmoodiverkostoa”, näyttävät avaavan polkuja uusille havainnoinnin ja luovuuden muodoille. Nämä muuttuneet tajunnantilat, hän ehdottaa, saattavat olla sama portti, jonka kautta tapahtuu kontakti UAP-ilmiöihin liittyviin älyihin.

”Tietoisuus näyttää olevan yhdyskäytävä sille, mitä kutsumme ei-inhimilliseksi älykkyydeksi”, Pasulka selittää. ”Uskonnoilla on omat protokollansa tämän tyyppisen kontaktin käsittelemiseksi.”

Tutkijat väittävät, että nykyiset UAP-havainnot heijastavat vanhempia ihmiskokemuksia. Aivan kuten meteorit hylättiin aikoinaan mahdottomina, kunnes riittävän moni uskottava todistaja pakotti tieteen tunnustamaan ne, myös UAP-ilmoitukset saattavat olla käymässä läpi samanlaisen muutoksen.

Pasulka korostaa, että ilmatilassa tapahtuvien kohtaamisten ja ihmisten näköharhojen yhdistelmä esiintyy eri kulttuureissa vuosisatojen ajan. Hänen mielestään tämä viittaa siihen, että se, mitä nykyajan todistajat kuvailevat UAP-ilmiöiksi, saattaa olla osa paljon vanhempaa ihmisten ja muiden älyllisten olentojen välistä vuorovaikutusta.

Nolan lisää, että todistajien lausuntojen valtava määrä – tuhannet kertomukset, joita usein tukevat tutka- tai fyysiset todisteet – on jo ylittänyt uskottavuuden kynnyksen. Todellinen haaste on nyt tietojen kontekstualisointi, eikä enää niiden olemassaolon todistaminen.

Kovien tieteiden ja uskonnollisten perinteiden lähentyminen luo kiehtovan kehyksen UAP-tutkimukselle. Toisaalta materiaalien analysointi, isotooppitestaus ja anturiteknologia tuottavat mitattavaa dataa. Toisaalta historialliset tekstit ja tietoisuuden tutkimukset paljastavat, kuinka ihmiset ovat jo pitkään olleet tekemisissä tuntemattoman kanssa sisäisten kokemusten kautta.

Yhdessä Pasulka ja Nolan ehdottavat paradigmanmuutosta: UAP:n ymmärtäminen saattaa edellyttää tiukan materialismin ylittämistä. Onnettomuuspaikoista voi löytyä fyysisiä esineitä, mutta tietoisuus itsessään saattaa olla herkin väline kontaktiin.

UAP-tutkimus ei enää rajoitu silminnäkijöiden raportteihin tai sotilastutkien jälkiin. Yhdistämällä väitettyjen onnettomuuspaikkojen kenttätutkimukset ja tietoisuuden syvällisen tutkimuksen, tutkijat kuten Diana Pasulka ja Garry Nolan ovat luomassa uutta polkua.

Heidän viestinsä on selkeä: ilmiö saattaa liittyä yhtä paljon ihmismieleen kuin salaperäisiin lentäviin esineisiin taivaalla. Jos tietoisuus todella toimii siltana, UAP-tutkimuksen tulevaisuus riippuu paitsi paremmista antureista ja laboratorioista myös halustamme tutkia ihmishavainnoinnin syvyyksiä.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Miksi avaruusolennot haisevat pahalle?

Vuosikymmenien ajan ihmiset, jotka väittävät tavanneensa ei-ihmisolentoja, ovat kuvailleet yhtä yksityiskohtaa, joka usein jää huomiotta: hajua. Kirjailija Whitley Strieber on kirjoituksissaan ja haastatteluissaan korostanut erästä silmiinpistävää piirrettä avaruusolentojen kohtaamisissa, joka tekee niistä tuntuvia – epämiellyttävän, unohtumattoman hajun. Raporteissa se kuvataan sekoitukseksi rikkiä, palanutta pahvia tai ammoniakkia. Mutta miksi avaruusolennot haisisivat niin pahalle?

Haju on mainittu lukuisissa väitetyissä kohtaamisissa. Yksi kuuluisa esimerkki on vuoden 1996 Varginhan tapaus Brasiliassa, jossa todistajat kertoivat voimakkaasta, mädäntyneestä hajusta, joka leijui kaupungissa havaintojen jälkeen. Samoin Strieber muistelee omaa kokemustaan, jossa outojen olentojen läsnäolo liittyi ammoniakin kaltaiseen hajuun, joka täytti ilman.

Tällaiset aistilliset yksityiskohdat ovat tärkeitä, koska ne tekevät näistä tapahtumista vaikeampia sivuuttaa unina tai hallusinaatioina. Toisin kuin näyt tai äänet, hajut jättävät fyysisen jäljen, jonka useat ihmiset voivat kokea samanaikaisesti.

Strieber kuvailee löytäneensä salaperäisen tieteellisen asiakirjan, jonka on väitetysti kirjoittanut molekyylibiologi ja jossa kuvataan avaruusolentojen anatomian epätavallisia piirteitä. Asiakirjan mukaan nämä olennot eivät eritä aineenvaihduntatuotteita samalla tavalla kuin ihmiset, vaan ihon huokosten kautta. Sivutuote tuottaa ammoniakin kaltaisen pahanhajuisen hajun, mikä vastaa todistajien (mukaan lukien Strieber itse) kertomuksia.

Jos tämä on totta, se selittäisi, miksi kohtaamiset liittyvät usein epämiellyttäviin hajuun: olennot puhdistavat itseään kirjaimellisesti vapauttamalla aineenvaihdunnan jätteitä huokosistaan. Strieber muisti jopa nähneensä niiden liikuttavan käsiään rytmisesti, ja hän sai telepaattisen vaikutelman, että ne suorittivat puhdistumisprosessia.

Luonnollisesti monet hylkäävät nämä väitteet mielikuvituksena. Budd Hopkins, toinen tunnettu UFO-tutkija, kertoi kerran Strieberille, että ajatus olentoista, jotka ulostavat ihonsa kautta, oli ”kaikkein inhottavin asia”, jonka hän oli koskaan kuullut. Vuosia myöhemmin asiakirjan löytäminen antoi Strieberille kuitenkin vahvistuksen – joku, jolla oli tieteellinen koulutus, oli kuvannut lähes täsmälleen saman mekanismin.

Asiakirjan tarkastaneet geneetikot huomasivat siinä ristiriitaisuuksia modernin tieteen kanssa, mutta olivat yhtä mieltä siitä, että kirjoittaja vaikutti asiantuntevalta, ehkä eläkkeellä olevalta tutkijalta. Vaikka tällaiset kirjoitukset eivät ole lopullista näyttöä, ne lisäävät uuden ulottuvuuden muukalaisten biologian mysteeriin.

Jos raportit ovat paikkansapitäviä, paha haju on enemmän kuin groteski yksityiskohta – se voi olla biologinen merkki. Se voi viitata:

  • Vaihtoehtoiseen fysiologiaan – Järjestelmään, jossa jätteet poistuvat ihon kautta elinten sijaan.
  • Muukalaisten ekologiaan – Hajut voivat olla luonnollinen sivutuote heidän ympäristöstään tai ruokavaliostaan.
  • Todistajien uskottavuuteen – Toistuvat raportit samanlaisista hajuista eri tapauksissa vahvistavat kohtaamisten todistusten johdonmukaisuutta.

”Miksi avaruusolennot haisevat pahalle?” saattaa kuulostaa oudolta tai jopa koomiselta kysymykseltä, mutta se koskettaa jotain syvällistä. Hajut juontavat juurensa kemiasta, fyysisestä läsnäolosta ja jaetuista kokemuksista. Kun useat todistajat eri aikoina ja mantereilla raportoivat samoista pahoista hajuista, jotka liittyvät kohtaamisiin, yksityiskohta muuttuu enemmän kuin vain omituisuudeksi – siitä tulee potentiaalinen todiste.

Olipa syy biologinen, ympäristöllinen tai jotain ganz muuta, epäiltyihin avaruusolentoihin liittyvä paha haju on edelleen yksi kiinnostavimmista – ja paljastavimmista – vihjeistä jatkuvassa mysteerissä, joka liittyy avaruusolentoihin.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Tapani Koivula: Viestejä, osa 6

Tässä on 11. ja 12. luku Tapani Koivulan 1996 kirjasta Viestejä. Kirja on todella ainutlaatuinen ja kuvaa Tapanin kontaktia avaruusolentoihin sekä hänen kanavoimaansa tietoa.

Aiemmat osat: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5.

11. ALITAJUNNAN OLEMUS JA OLENTOJEN ILMENEMISMUODOT

Kun tiedemiehenne löytävät uuden pölyhiukkasen maailmankuvansa ahtaasta kopista, he uskovat itse sen luoneensa.

Vähitellen havaitsin, että sain yhteyden ystävääni aina kun olin sopivassa mielentilassa. Samoin huomasin, että automaattikirjoitus toimi myös mikrotietokoneen kautta. Välineen kitka oli pienimmillään. Siirsin kannettavan mikron yöpöydälleni.

Oli hämmästyttävää, miten tarkasti ystäväni alkoi noudattaa suositustaan kahden tunnin jaksoista. Yhteys katkesi säännöllisesti, kun kaksi tuntia oli kulunut.

Kerran ajattelin, että olin tavallista energisempi, vaikka aikaa oli vierähtänyt jo lähes kaksi tuntia. Aiheen käsittely oli pahasti kesken, ja niinpä jatkoin naputtelua. Ehkäpä olin oppinut välittämään kosmista energiaa tuhlaamatta omia rajallisia voimavarojani.

Samassa kuvaruudulle ilmestyi teksti:

SORRY, VIRHE TIETOJÄRJESTELMÄSSÄ. SAMMUTA KONE.

Aloin yhä enemmän miettiä, missä avaruusystäväni odotti yhteydenottoani. Saapuiko se joka kerran omalta planeetaltaan tai emäalukseltaan, odottiko se otollista mielentilaani toisessa ulottuvuudessa vai oliko se pesiytynyt makuuhuoneeni kätköihin? Päätin kysyä:

* Mikä on kotiplaneettasi?

— Olen lähtenyt sieltä niin kauan sitten, ettei sillä ole merkitystä.

* Missä sitten on kotisi?

— Siellä missä on tehtäväni.

* Mikä on tehtäväsi?

— Tehtäväni on tuhoutuvien planeettojen pelastaminen.

* Työskenteletkö yksin vai onko teitä monia?

— Lukemattomia. Voimme toimia yhteistyössä, milloin se edistää paremmin tavoitteitamme. Olemme valinneet yhteyshenkilömme, joiden kautta pyrimme pelastamaan planeettanne.

* Jos todella uskot, että minä pystyn pelastamaan koko kurjan maapallon, olet todennäköisesti oma turhamainen ja suuruudenhullu alitajuntani, joka tekeytyy avaruusolennoksi saadakseen äänensä kuuluville.

— Jos niin haluat. Tarkoituksemme on toteuttaa tehtäväämme vapaan tahdon lakia kunnioittaen, ja siksi ehkä onkin parempi, jos uskot saavasi viestit omasta alitajunnastasi. Teille alitajunta on hämärä huone, jolla voidaan selittää kaikki tuntemattomat ilmiöt ilman että joudutte muuttamaan tieteellistä maailmankuvaanne.

* Kun olen lukenut ufokirjoja, minua on hämmentänyt nimenomaan avaruusolentojen ja ufojen alkuperä. Tuntuu kuin jokaisella kontaktihenkilöllä olisi aivan ikiomat olentonsa, jotka tulevat eri planeetoilta valovuosien takaa.

— Monissa tapauksissa ihminen haluaa selkeää, helposti ymmärrettävää vastausta, vaikka sellaista ei aina ole.

* Mutta minä haluan tietää totuuden. Moneltako planeetalta avaruusolentoja on tällä hetkellä maapallolla? Luin jostakin, että teitä on noin 25 eri olentoluokkaa.

— Ajattelet liikaa kirjoja. Kun sinun tulisi heijastaa totuutta, heijastat kirjoista sitä mitä olet lukenut. Kun tämä teksti joskus julkaistaan, varaudu siihen, eitä epäilijät väittävät viestien tulleen lukemattomista kirjoistasi.

Minua huvitti olennon käyttämä sana ”lukematon”. Olin vuosikymmenien aikana koonnut tuhansia kirjoja, joista suuri osa oli vielä lukematta. Uskoin, että totuus löytyi kirjoista, koska yleensä ihmiset kirjoittavat kirjoihin viisaimmat oivalluksensa. Ajattelin, että totuus olisi hallussani, jos omistaisin mahdollisimman monta viisauden kirjaa.

Ystäväni tuntui seuraavan kiusallisen tarkasti ajatuskulkuani, sillä sormeni naputtelivat lisää tekstiä, vaikka en ollut kysynyt mitään.

— Muista, että pölyiset kirjasi ovat kuollutta ainetta. Jos ne olisi jätetty alkuperäiseen tilaansa metsän puiksi, ne kertoisivat aidommin totuudesta kuin nyt sinun kirjahyllyssäsi.

* Arvostelusi on kohtuuton. Olen sentään ostanut viisaita kirjoja myös siksi että auttaisin muita totuuden etsijöitä. Sitä paitsi yrität johtaa keskustelumme harharaiteille. Kysyin sinun omasta alkuperästäsi.

— Sinun tulisi harjoitella mielen kohdistamista. En halua sinua harhauttaa, seuraan vain mielesi oikkuja ja vastaan sen mukaisesti. Kun harjoitat mieltäsi, tulet huomaamaan kuinka voimakas väline se on parhaimmillaan, sekä hyvässä että pahassa.

* Moneltako vieraalta taivaankappaleelta teitä on tällä hetkellä maapallolla?

— Jos haluat täsmällisen vastauksen, tällä hetkellä lähinnä totuutta on luku 82. Kuten aikaisemmin totesin, liikumme useissa ulottuvuuksissa ja siksi luku vaihtelee riippuen siitä, laskemmeko mukaan saman taivaankappaleen useammassa ulottuvuudessa. Lisäksi osa meistä työskentelee samanaikaisesti useammalla taivaankappaleella, eikä siksi termillä kotiplaneetta ole täsmällistä merkitystä. Monet meistä ovat liikkuneet jo vuosituhansien ajan suurilla avaruusaluksilla, jotka eivät tarvitse kotiplaneettaa.

* Kiitos tarkasta vastauksestasi. En tosin tullut siitä hullua hurskaammaksi.

— Usein hullun hurskaus on juuri se tila, jossa totuuden etsijän soisi olevan.

* Hyvä on. Ymmärrän nyt, että viisastelusi johtuu enemmän minun harhailevista ajatuksistani kuin sinun kieroilustasi. Yritän terävöittää kysymyksiäni. Voisitko mainita näistä noin 80 taivaankappaleesta ne, joilta useimmat avaruusolennot ovat tulleet maapallolle — olettaen siis, että heillä joskus on ollut lähtöplaneetta?

— Voin luetella, mutta haluan korostaa, että ne ovat sinun nimikkeitäsi, jotka eivät välttämättä anna totuudenmukaista kuvaa. Ihminen kuvitellussa ylemmyydessään ja kaikkitietävyydessään antaa kaikelle nimen ja uskoo sen jälkeen hallitsevansa maailmaa. Olette nimenneet planeettanne jokaisen eläimen ja kasvin, vaikka ne itse elävät omaa elämäänsä onnellisen tietämättöminä nimestään. Mitä hyödyttää antaa Luojan luomalle oma nimi, jos kuitenkin seuraavassa hetkessä pyritte tuhoamaan sen ikuisiksi ajoiksi?

Yritin keskittää ajatukseni paremmin. Huomasin, että harhapolut olennon vastauksissa todellakin johtuivat omien ajatusteni ryntäilystä sinne tänne. Jos pystyin hiljentämään ajatusteni juoksua ja odottamaan, olento vastaisi selkeämmin alkuperäiseen kysymykseeni.

— Alat oppia. Totuuden etsiminen on myös asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen. Jos et keskitä mieltäsi, voit etsiä totuutta tuhat vuotta, ja silti jäljität vain omia ajatuksiasi — tai sitten pakenet niitä.

Sekä kasvien ja eläinten että taivaankappaleiden nimitykset kertovat enemmän ihmisen tietämättömyydestä kuin kohteen todellisista ominaisuuksista. Onko jalopeura’ todellakin peuroista jaloin tai tekeekö nimi ”Epilobium angustifolium’ oikeutta sille ihanuudelle, jota tuo kaunis kasvi edustaa? Kuolleen kielen sanat tuhoavat elämän sen sijaan että ne ylistäisivät luomakunnan ihmeellisyyttä.

Avaruuden nimitykset kuvaavat vielä surkeammin vähäistä tietomääräänne. Käytätte yhtä nimeä monimuotoisista tähtiryhmistä, joiden ainoa yhteinen tekijä on se, että tähdet teidän sammakkoperspektiivistänne näyttävät loistavan vierekkäin. Todellisuudessa niiden välillä saattaa olla valovuosien etäisyys. Huvittavuuden huippua edustaa uskomaton tapanne nimetä taivaankappaleet sen ihmisen mukaan, joka ensimmäisenä on ne nähnyt. Kun tiedemiehenne löytävät uuden pölyhiukkasen maailmankuvansa ahtaasta kopista, he uskovat itse sen luoneensa.

Meistä useat ovat tulleet Plejadeilta, Siriukselta, Lyralta, Zeta Reticulin kaksoistähdeltä ja Andromedalta. Myös lähiplaneetoillanne on elämää, mutta muissa ulottuvuuksissa. Jotkut pitävät omaa kuutanne tukikohtanaan, jotkut tulevat Jupiterin kuilta.

* Vaihteleeko olentojen muoto sen mukaan mistä päin avaruutta ne tulevat?

— Muoto ei ole tärkeä. Silti osoittaisi oikeampaa ja kunnioittavampaa suhtautumista, jos kutsuisit meitä sanalla ”he”. Useimmat meistä ovat kehittyneempiä kuin sinä tai planeettanne eläimet, joista yleensä käytät sanaa ”ne”.

Muoto vaihtelee lähes rajattomasti. Useat meistä voivat muuntaa ulkomuotoaan – tai muuntautua näkymättömiksi — ja vaikuttaa aisteihinne, niin että näette ja koette sitä mitä teidän halutaan näkevän ja kokevan. On kuitenkin osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi esiintyä tietyissä tilanteissa tietyssä ulkonaisessa muodossa. Haluamme, että saatte vähitellen tiedon olemassaolostamme ja voitte vertailla eri puolilla planeettaanne tehtyjä havaintoja.

Koska haluamme edelleen toimia hienovaraisesti, yleisin olomuotomme on ihmisen muoto.

* Siis teitä on keskuudessamme joka puolella, missä vain ihmisiä liikkuu? Oliko kaupungilla kohtaamani outo mies yksi teistä?

— Oli. Osa meistä kykenee muuntautumaan ihmisen näköiseksi, osa on ottanut ihmisen muodon laskeutumalla ihmisruumiiseen.

* Milloin ihmisruumiiseen laskeutuminen tapahtuu? Onko se kosmisten lakien mukaista?

— Me, jotka työskentelemme planeettanne pelastamiseksi, toimimme aina kosmisten lakien mukaisesti. On myös niitä, jotka rikkovat lakeja. Aivan kuten teidän ihmisten keskuudessa myös muualla maailmankaikkeudessa on sekä positiivisia että negatiivisia olentoja.

Tehtävästämme riippuen me voimme laskeutua ihmisruumiiseen jo sen sikiövaiheessa, tai sitten myöhemmin. Emme kuitenkaan saa vallata ihmisruumista ilman että se on sopusoinnussa ihmisen sielunsuunnitelman kanssa.

* Voiko siis meistä tulla milloin tahansa avaruusolentoja? Heräämme jonakin aamuna ja olemmekin olentoja vierailta planeetoilta!

— Myös te ihmiset olette avaruusolentoja. Arjen harmauden keskellä helposti unohdatte todellisen alkuperänne. Te olette kehittyviä olentoja ja kiidätte huimaavaa vauhtia sekä aurinkonne ympäri että eteenpäin avaruuden rajattomuudessa. Luojanne on antanut teille avaruusaluksen, maapallon, joka on yksi galaksinne upeimpia jalokiviä. Ihminen, joka on kerran tämän oivaltanut, ei voi enää jatkaa elämän tuhoamista.

12. MIRA JA SIRIUS

Tapasin oudon miehen jälleen…

Tapasin oudon miehen vain muutama päivä rautatieaseman episodin jälkeen. Kävelin Mannerheimintiellä keskellä päivää. Jalkakäytävä oli täynnä kiireisen näköisiä ihmisiä, ja huomasin miehen vasta kun hän oli tulossa edessäni muutaman metrin päässä.

Olin jo etukäteen päättänyt tervehtiä miestä, jos hän vielä ilmestyisi.

— Terve! tokaisin riittävän äänekkäästi, jotta mies kuulisi sen katumelun yli.

Pari metriä ennen kohtaamistamme mies huomasi minut, lävisti jälleen katseellaan, mutta ei vastannut tervehdykseeni. Juuri ennen ohitusta olin havaitsevinani hymyn hänen suupielessään.

Olin tuskin päässyt hänen ohitseen, kun käännyin katsomaan hänen jälkeensä.

Mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen!

Kiersin jalkakäytävän tungoksen ja yritin tavoittaa miestä katseellani. Missään tapauksessa hän ei ollut voinut ehtiä nurkan taakse.

Samassa kuulin nimeni. Edessäni seisoi tuttavani Mira, nuori raikas nainen täynnä elämää. Olin tavannut hänet kehitysmaatilaisuuksissa ja pohtinut muutaman kerran syntyjä syviä kahvikupin ääressä.

– Onpa kiva nähdä sinua, hän sanoi kauniisti hymyillen.

— Olen viime aikoina ajatellut sinua, ja aikonut ottaa yhteyttä. Mitenkäs menee?

Olin ilmeisesti edelleen hölmistyneen näköinen miehen katoamisesta, ja yritin saada kasvoilleni uuden ilmeen.

— Muuten hyvin, mutta juuri äsken koin jotakin tosi merkillistä.

Miran hymy leveni.

– No sitä en yhtään ihmettele. Taidat edelleen harrastaa niitä huuhaa-puuhia?

– Niinkin voi sanoa. Mitäs merkillistä sinä olet puuhaillut
viime aikoina?

— Töitä, töitä ja töitä. Kuukausi sitten sain isomman asunnon, Kalliosta. Silloin tulit mieleeni, kun huomasin, että talon alakerrassa on Sirius-niminen kahvila. Etkös joskus väittänyt, että osa avaruusolennoista tulee Siriukselta?

Onko Ross Coulthartin reptiliaaniväitteissä perää?

Tutkiva toimittaja Ross Coulthart hämmästytti äskettäin yleisöä väittämällä, että luotettavat lähteet olivat kertoneet hänelle, että useita ei-ihmislajeja – mukaan lukien reptiliaanit – on olemassa. Reality Check -ohjelmassa Coulthart luetteli reptiliaanit, sirkkaolennot, humanoidit, harmaat ja jopa ”pohjoismaiset” lajeina, joista sisäpiiriläiset olivat hänelle kertoneet. Vaikka hän korosti, ettei mitään ole todistettu, hänen halukkuutensa keskustella aiheesta julkisesti kuvastaa kasvavaa avoimuutta UAP-piireissä.

Coulthartin väite ei ole yksittäinen. Useat ihmiset ovat kuvanneet häiritseviä kohtaamisia muodonmuuttajien kanssa:

  • The Smashing Pumpkinsin Billy Corgan kertoi Howard Sternille vuonna 2017, että hän oli kahdesti nähnyt henkilön muuttuvan ”joksikin muuksi kuin ihmiseksi”. Vuosia myöhemmin hän pysyi tarinassaan ja lisäsi siihen yksityiskohtia, mutta kieltäytyi paljastamasta kyseisen henkilön nimeä.
  • Juliette Bryant, Jeffrey Epsteinin hyväksikäytön uhri, kertoi nähneensä Epsteinin kasvojen muuttuvan kohtaamisen aikana matelijamaisiksi – suuret mustat silmät, leveä suu ja sarvimaiset ulkonemat. Hän vakuutti, ettei ollut ollut päihtynyt eikä huumeiden vaikutuksen alaisena tapahtuman aikaan.
  • Jordan Maxwell, muinaisten uskontojen tutkija ja kirjailija, kertoi tarinan, jonka hän oli kuullut varakkaalta Las Vegasin liikemieheltä. Mies väitti, että hän ja viisi muuta kristittyä olivat todistaneet Coloradon erämaassa rituaalia, jonka keskeytti 2,4 metriä pitkä reptiliaani. Olento oli väitetysti lamauttanut ryhmän telepaattisesti ennen kuin päästi heidät menemään.

Vuonna 2023 viraaliksi muuttuneessa videossa nähtiin ahdistunut lentomatkustaja julistamassa ”Tuo kusipää tuolla takana ei ole todellinen” ja vaativan päästä poistumaan koneesta. Vaikka hän myöhemmin antoi ristiriitaisia selityksiä, hänen kieltäytymisensä perua lausuntoaan kokonaan – ja väitteensä, että hänellä oli ”100-prosenttinen” oikeus poistua koneesta – pitää spekulaatiot elossa.

Käärmemäiset olennot esiintyvät mytologioissa ympäri maailmaa – Raamatun Eedenin käärmeestä Mesoamerikan höyhenpeitteisiin käärmejumaliin. Jotkut teoreetikot esittävät, että reptilit voisivat olla maapallon esihistoriallisten matelijoiden pitkälle kehittynyt haara, kun taas toiset pitävät niitä ulottuvuuksien välisinä olentoina, jotka pystyvät naamioitumaan ihmisiksi.

Valtavirran tiede ei ole löytänyt todistettavaa näyttöä reptilien olemassaolosta, ja monet näistä tarinoista voidaan selittää psykologisilla ilmiöillä, väärinkäsityksillä tai keksinnöillä. Silti samanlaisten todistusten esiintyminen eri kulttuureissa ja aikakausina pitää teorian elossa ufologiassa.

Olivatpa kyseessä sitten symboliset arkkityypit, väärin ymmärretyt ilmiöt tai aidot ei-ihmislajit, reptiliaaneja koskevat kertomukset ovat edelleen yksi kiistanalaisimmista aiheista avaruusolentoja koskevassa kansanperinteessä. Kun julkinen keskustelu UAP-ilmiöistä laajenee, voi olla vain ajan kysymys, milloin tällaiset väitteet tutkitaan vakavammin – tai kumotaan lopullisesti.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Kortti huhtikuulle 2026: Syvä polariteetti

Kuukauden kortti – huhtikuu 2026
Kortti #35 | Orion (mennyt, ensimmäinen aikakausi) | Syvä polariteetti

Tämän kuukauden kortin energia ja opastus on jatkoa viime kuun “Atlantiksen aika”-kortille. (Jos et ole lukenut tuota opastusta, me suosittelemme niin tekemään). Me voimme sanoa, että sivilisaationa te olette kulkemassa läpi niinkutsuttua “polariteettitunnelia”. Me voimme antaa teille kaksi metaforaa kuvataksemme tätä ideaa. Ensimmäinen metafora on, että tämä polariteettitunneli on kuin prosessi, josta olette kuulleet kuolemanjälkeisenä “elämän arviointina”. Olette kuulleet tarinoita, joissa henki näkee ja kuulee kaikki elämän hetket hyvin konkreettisella tavalla ja sillä on mahdollisuus kohdata tekemänsä valinnat, antaa anteeksi itselleen ja muuttaa energia uutta elämää varten. Tämä kokemus voi olla tuskallinen ja hämmentävä, mutta se edustaa mahdollisuutta energeettiselle nollaukselle.

Toinen metafora on, että polariteettitunnelia voidaan pitää myös synnytyskanavana. Kuten tiedätte, synnytys voi olla tuskallinen ja pelottava prosessi syntyvälle. Sielu jättää mukavan vetisen tasapainoympäristön, ja kokee uuden todellisuuden intensiivisten ärsykkeiden hyökkäyksen. Huolimatta hämmentävästä matkasta, uusi elämä on syntynyt. Planeettanne matka polariteettitunnelin läpi on vastakkainen — olette jättämässä tuskallisen polarisoituneen todellisuuden ja alkamassa siirtyä tasapainoisempaan ja harmoniseen todellisuuteen. Ympärillänne näkemä kaaos on vastustusta tätä planetaarista synnytysprosessia kohtaan. Vastustus on suurta, sillä valtarakenteet yrittävät pitää kiinni kaikesta mahdollisesta vanhan todellisuuden paradigmaan liittyen. Vastustus on heikkenemässä, minkä takia vanhat rakenteet kamppailevat niin kovasti pysyäkseen kontrollissa. Ne voivat itse aistia sen.

https://i.imgur.com/s0Wg3TK.jpeg

Muut galaktisen perheenne jäsenet ovat myös kulkeneet tätä polariteettitunnelia. Kaikkein tunnetuimpana orionilaiset kokivat erittäin pitkän, pimeän ja rajoittavan tunnelin, joka kesti vuosituhansia. Lopulta uupumuspisteessä he luopuivat vastarinnasta ja muuttivat itsensä perustavanlaatuisilla tavoilla. Heidän omasta siirtymästään saamansa viisaus on teissä sisällä kvanttitasolla. Tuon siirtymän energeettinen muisto elää teissä. Tämä muisto ei ole mentaalinen tai intellektuaalinen, vaan energeettinen. Syvällä sisällä teissä te kaikki tiedätte miten helpottaa tätä siirtymää. Sisäinen viisaus toimii ohjaavana valona pimeän tunnelin läpi.

Kysymys, jonka tunnemme teidän esittävän, on: “Kyllä mutta … kuinka me navigoimme tätä päivittäisessä elämässä? Onko mitään mitä meidän tulisi tehdä?” Vastauksemme tuohon on, että kyse ei ole siitä mitä teidän tulisi TEHDÄ. Paljon tärkeämpää on se mitä te ETTE TEE. Energiasiirtymien aikoina on äärimmäisen tärkeää, että ette reagoi alitajuisesti vanhojen tapojenne mukaisesti. Yksinkertainen tapa ilmaista tämä on suositella, että ei vastaa vihaan ja aggressioon samalla energialla. Se ainoastaan pitkittää matkaanne polariteettitunnellissa. Voitte miettiä tätä kirjaimellisena värähtelytaajuuden muutoksena. Jotta voisitte muuttaa systeemin, tai auttaa integroidumman systeemin syntymisessä, teidän tulee luoda uusi paradigma ja sitten elää se todeksi.

Esimerkiksi, kuvitelkaa että todellisuuden rakenne on kuin kuori tai purkki, joka koostuu uskomusjärjestelmistä, peloista, toiveista jne. Kuoren rakenne luo energeettisen ympäristön, jossa olette. Joten jos “vihaa sotaa”, kuori koostuu vastustamisesta ja vihasta, ja kun elää sellaisessa, silloin se on myös se mitä kokee. Jos “rakastaa rauhaa” (todella sellaisella tavalla jonka voi TUNTEA), kuori rakentuu sydämen taajuuksista, jotka ylläpitävät integraation ja rakkauden ympäristöä, ja sellaisessa elää autenttisesti. Pointtimme on olla erittäin tietoinen siitä kuoresta jota raketnaa itselleen, koska elätte siinä.

Tämä on henkilökohtaista työtä vaarallisina aikoina. Voitte auttaa siirtymässä olemalla erittäin tietoisia sen kuoren laadusta jossa elätte ja tekemällä uusia valintoja rakkauden, tasapainon ja harmonian kuoren rakentamiseksi kaiken kaaoksen, pelon ja raivon keskellä. Tietoisuuden siirtäminen sydämeen tällä tavoin, erityisesti trauman aikoina, vaikuttaa VALTAVALLA tavalla maailmaanne. Kun tarpeeksi moni saa aikaan tämän siirtymän (joko tietoisesti tai yksinkertaisesti uupumuksesta), alatte nähdä konkreettisesti kuinka planeettanne energia on muuttanut kulkusuuntaansa. Jatkakaa valon hengittämistä. Tämä energiasiirtymä on vain kollektiivisen henkäyksen päässä.

Germanea kanavoinut Lyssa Royal Holt
www.lyssaroyal.net | www.solischool.org

 

Artikkelin julkaissut Lyssa Royal Holt

Borland väittää, että jotkut ”Tic Tacit” ovat peräisin arkeologisista kaivauksista

Kysymys siitä, mistä niin sanotut Tic Tacit ovat peräisin, on edelleen yksi suurimmista kiistanaiheista UAP-tutkimuksessa, ja uusi väitteiden aalto on tuonut ”arkeologisen hypoteesin” jälleen keskusteluun. Dylan Borlandin lausuntojen mukaan – jotka on esitetty elokuvantekijä Jeremy Corbellin julkaisemassa haastatteluvideossa – salaisessa yhdysvaltalaisessa ohjelmassa oli aikoinaan valokuvia Tic Tac -muotoisista aluksista, jotka oli löydetty arkeologisista kaivauskohteista. Borland väitti myös, että sama ohjelma seurasi vastaavia esineitä, jotka lentelivät ilmassa vielä vuonna 2015. Jos tämä on totta, se viittaisi siihen, että nämä alukset ovat olleet olemassa hyvin erilaisina aikoina, mikä herättää uusia kysymyksiä niiden alkuperästä ja teknologiasta.

Nämä ajatukset peesailevat Lue Elizondon ja Bob Lazarin aiemmin esittämiä kommentteja. Elizondo vertasi tilannetta kerran ”nykyaikaisen matkustajakoneen löytämiseen kuningas Tutin haudasta” korostaen outoa ristiriitaa muinaisten olosuhteiden ja futuristisen teknologian välillä. Lazar väitti myös, että yksi löydetyistä aluksista, joista hän oli kuullut, oli peräisin arkeologiselta kaivaukselta. Molemmat henkilöt ovat kiistanalaisia, mutta heidän kommenttinsa ovat tulleet osaksi yhteisiä viitekehyksiä tämän teorian tutkijoille.

Borlandin lausunnot sivuavat myös salailuun ja vastuuvelvollisuuteen liittyviä kysymyksiä. Hän kuvaili sisäisiä kiistoja niin sanotussa ”legacy-ohjelmassa” siitä, miten AARO – Pentagonin tunnistamattomia ilmiöitä tutkiva toimisto – nimeää tällaisten materiaalien alkuperän. Valokuvia, koordinaatteja tai täydentäviä asiakirjoja ei ole jaettu julkisesti, joten väitteet ovat vahvistamattomia. Uutinen on kuitenkin lisännyt huolta siitä, saattavatko valtion virastot tai urakoitsijat pimittää mahdollisia todisteita tai pitää asiaan liittyviä löydöksiä liian tiukasti erillään.

Toiset ehdottavat perinteisempää selitystä: että Tic Tac -havainnot voisivat liittyä edistyneisiin mutta salattuihin ilmailu- ja avaruusprojekteihin. Jotkut tutkijat ovat spekuloineet mahdollisista yhteyksistä Lockheed Martiniin vuoden 2004 USS Nimitz -kohtaamisen yhteydessä, vaikka mielipiteet siitä, mitä tämä tarkoittaa, vaihtelevat suuresti. Jos arkeologiset väitteet koskaan vahvistettaisiin, ne monimutkaistaisivat kaikkia nykyisiä teorioita – olivatpa nämä alukset avaruusolentojen, muinaisten ​​ihmisten tai väärinymmärrettyä modernia teknologiaa. Toistaiseksi väitteet ovat edelleen todistamattomia, ja alan tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että vain todennettavissa olevat tiedot, selkeät hallussapitoketjutiedot ja julkisesti julkaistut kuvat voisivat siirtää keskustelun spekulaatioista todisteiksi.

 

Artikkelin julkaissut uapdrop.com

Sieluryhmät: Sielusi oma ’niche’

Meloraa kanavoinut Joanna Neff

Seuraavassa Melora selittää, mitä sieluryhmät ovat, miten me (ruumiillistumina) olemme yhteydessä korkeampaan minäämme ja mikä on tarkoituksemme suhteessa sieluryhmämme muihin jäseniin.

Me olemme todellakin Melora, ja haluamme esitellä uuden tavan tarkastella sitä, mitä te kutsutte ”sieluryhmiksi”. Sieluryhmä olisi kaikki teidän erilaiset minänne, ryhmä, joka on järjestäytynyt ”alle” sen, mitä te kutsutte yhdeksi Yliminäksi, Korkeammaksi Minäksi, kaikki moniulotteiset siemenminänne (menneet, nykyiset ja tulevat), pirstoutuneet sielun osat, ääretön määrä mahdollisia minöitä ja niin edelleen. Tämä on jatkuvaa. Ehkä teistä tuntuu, että on olemassa jonkinlainen rajallinen piste, jossa nämä asiat päättyvät – ja että voitte sitten laskea ne kaikki ja sanoa: ”Näitä on näin monta, ja tässä vaiheessa ne nousevat.” Itse asiassa te koette sieluryhmiä kolmiulotteisessa todellisuudessa moniulotteisella tavalla.

Jokaisella moniulotteisella ”minällä” on erillinen tietoisuus – yksilöity Ykseydestä, kuten me olemme, kun tulemme luoksenne. Kaikki ovat ”sidoksissa toisiinsa” tietoisuudessa, joten kun sanomme olevamme ‘yksilöity’ olento, se on ilmentymä, joka ”astuu ulos”, jos niin haluatte, Ykseyden tietoisuudesta ja ilmaisee itseään ”persoonallisuutena”. (Tämä on siksi, että tällä tasolla ihmiset tunnistavat meidät ja koska te tarvitsette vastauksia kysymyksiin kuten ”Kuka olet?”, ”Mikä on nimesi?” ja ”Mitä viestiä tuot mukanasi?”) Olemme yksilöitynyt tietoisuus Yhden ilmentymänä, yksi Yhden äärettömistä ilmentymistä, jota te kutsutte Universumiksi – kaikki sen asukkaat, kaikki sen tähdet ja planeetat ja kaikki sen ilmentämät luomukset.

Sieluryhmät käyvät läpi yhdessä ylösnousemusprosessin. Jotta voisitte havaita ja ymmärtää tämän prosessin, pyydämme teitä kuvittelemaan useita kerroksia ja tasoja, joissa on pieniä viivoja, vaikka se ei olekaan niin yksinkertaista. Jos muistatte, että ylösnousemusprosessi on jatkuva – ja että se on aina ollut ja tulee aina olemaan – se näyttää enemmän kuin nousemiselta ylöspäin ja ylöspäin ja ylöspäin ”riveissä”. Ja niin monta kuin teitä on sieluryhmässänne, niin monta meitäkin on; ja niin monta kuin meitä on, niin monta korkeampaa on, joiden alle meidät on ”koottu”, aivan kuten Korkeampi Minä on yhteydessä Yliminään.

Ymmärrä, että on olemassa monia korkeampia itsejä, jotka ”raportoivat” tuolle ylisielulle, joten jo tuon yhden ylisielun tasolla on monia korkeampia itsejä, jotka ”raportoivat” tuolle ylisielulle. Jokaisella korkeammalla minällä on monia sieluryhmän jäseniä, jotka ”raportoivat” kyseiselle korkeammalle minälle, ja jokaisella sieluryhmän jäsenellä on moniulotteisia [reinkarnaatio]elämää, jotka ‘raportoivat’ kyseiselle sieluryhmän jäsenelle. Sitten jokaisella moniulotteisella elämällä on sielunpalasia, jotka on tuotava takaisin. (Yhdistyminen korkeamman minän kanssa vaatii sielun integraatioprosessia, jossa nämä ”kadonneet” sielun osat palautetaan.) Ja jokaisessa moniulotteisessa elämässä – jota te kutsuisitte ”reinkarnaatioksi” – on muiden olentojen sielun osia, jotka jakavat jokaisen näistä ”menneistä” elämistä kanssanne. Mutta on myös ”tulevia” ja ‘nykyisiä’ elämiä.* Voitte ajatella sieluryhmän jäseniä, johon kuulutte, ”sielunpalasina” meille.

Monet teistä, jotka nyt työskentelette Ylösnousemuksen kanssa, näyttävät tulkitsevan, että prosessi tapahtuu vain teidän kanssanne – vain teidän ruumiillanne tässä elämässä. (Kyse ei ole vain ”pienestä minusta”, kuten [Joanna] sanoo, ”joka jättää tämän elämän ja nousee ylös”.) Tämän näkemyksen ongelmana on, että se ei ota huomioon karmaa: sitä, mitä jaatte muiden moniulotteisen Itsenne ilmentymien kanssa. Sielun palauttamisessa tekemässämme työssä tuomme mahdollisimman monta muuta inkarnaatiota takaisin Korkeampaan Itseen.

Ylösnousemus on tietoisuus moniulotteisesta itsestänne, sielun osista, jotka on tuotava takaisin, sieluryhmänne muista jäsenistä, korkeammista oppaista, jotka ovat osa Korkeampaa Minäänne, ja niin edelleen. Jotkut ovat kysyneet, onko Ylösnousemus myös sulautuminen ylisieluun, kaikkien moniulotteisten itsien sulautuminen. Kokemuksesi ylisielusta ei tapahdu ennen kuin olet tehnyt samanlaista ”työtä” kuin me olemme tehneet, jotta koko ryhmä voi nousta. Mutta jälleen kerran, se mistä olet tietoinen, määrää kokemuksesi siitä Ylösnousemuksesta. Nyt ei ole vain yhtä Ylösnousemuksen agendaa, ei vain yhtä sielun kasvun agendaa kaikille. Merkaba-ajoneuvon rakentaminen ei ole välttämätöntä kaikille. Jotkut ihmiset nousevat seuraamalla tietoisuudessaan suoraan oppaitaan; toiset tekevät sen antamalla Korkeamman Itsen sulautua heihin ruumiissa, sitten myös ylisieluun, mitä kutsutaan Laskeutumiseksi. Tämä on helpompaa kuin Ylösnousemus!

Tätä ovat tehneet suuret valaistuneet olennot, kuten Buddha. He ovat antaneet ”vertikaalisen sieluhierarkian” laskeutua ja sulautua itseensä ollessaan ruumiissa. Buddha integroi kaikki inkarnaatioelämänsä ollessaan ruumiissa. Hänestä tuli hallitseva tietoisuus ollessaan ruumiissa. Se on hänen suurenmoinen saavutuksensa valaistumisessa mielen kautta.

Lopulta laajennat tietoisuuttasi siihen pisteeseen, jossa tiedät, että on olemassa vain Yksi; sinulla ei ole tietoisuutta dualismista. Muista: vain erillisyys Ykseydestä tietoisuudessa estää olentoja ymmärtämästä tai kokemasta Ykseyttä. Ja kuten olemme sanoneet, olemme täysin tietoisia siitä, että Ykseys on olemassa, vaikka se ei ole vielä täysin osa energistä kokemustamme. Meillä on vain erilaisia ”työkaluja” käytettävissämme, kun tietoisuutemme laajenee ja kun me, kuten te sanotte, nousemme ”korkeammalle” (me sanomme ‘laajemmalle’, ”suuremmaksi” tai mitä tahansa).

Vesimiehen aikakauden alku (tämän vuosituhannen loppu ja sitä seuraavat noin kymmenen vuotta) tarjoaa sattumalta portaalit, jotka maksimoivat mahdollisuudet KAIKILLE sieluryhmässä. Tämä luo sen kiireellisyyden tunteen, jonka te kaikki tunnette, ja pakottaa teidät hyödyntämään tämän ajan mahdollistamaa kiihtymistä.

Kanavoijan sieluryhmä

Kysymys: Mainitsit, että sinä, Melorana, resonoit voimakkaammin sen sieluryhmän kanssa, johon [Joanna] on inkarnoitunut antiikin Kreikassa. Tarkoittaako se, että [Joannalla] on muita sieluryhmiä ja että sinäkin saatat kuulua muihin sieluryhmiin?

Olet itse asiassa selittänyt sen melko hyvin. Väittäessämme, että resonoimme enemmän sen sieluryhmän kanssa klassisessa Kreikassa, ilmaisimme, että työ, jota teemme Ylösnousemuksen kanssa tässä ulottuvuudessa tällä ”ajalla” KAIKEN samanaikaisuudessa — kun keskitämme tietoisuutemme tänne tekemään tätä työtä — resonoi sen tietoisuuden yhteyden laadun kanssa, joka meillä on myös hänen kanssaan ”nyt”. Toisin sanoen, resonoinnit hänen ilmaisussaan klassisessa Kreikassa ja nyt ovat hyvin samankaltaisia. ([Joanna] oli Pallas Athenan ruumiillistuman oppipoika Kreetalla esiklassisella ajalla ja Athenan ylipapitar klassisessa Kreikassa. [Joanna] ymmärtää, että ylipapittaret olivat todellisuudessa jumalattaren energian kanavia: jumalatar puhui ylipapittaren kautta kansalle ja ruumiillistui ylipapittaren kautta, ymmärrätkö?)

Resonanssi on niin tarkka, että nämä rinnakkaiset elämät voivat sulautua tietoisuudessa, ja siinä on suuri voima. Se on kuin suora yhteys ajassa, joka yhdistää [Joannan] kokemukset näissä muinaisissa elämissä tähän nykyiseen elämään. Ja koska työ koskee sulautumista, koska nämä yhteyden ominaisuudet ovat samat, yhteyden voima on nyt samanlainen kuin muinaisessa ilmaisussa. Sillat ovat valtavia ja täydellisiä – ”takaisin”, ‘läpi’ ja ”yli”, kuten sanoisit – niihin aikoihin. Ymmärrämme, että tiedät tämän olevan moniulotteinen, ei vain kolmiulotteinen, pallomainen tai geometris-energeettinen suhde. Se on kuin koskettaisit yhtä osaa hämähäkinverkosta ja koko verkko värähtelisi. Joten luomalla tämän putken ja ehdottamalla, että olemme enemmän resonanssissa sen sieluryhmämme siiven kanssa, joka on inkarnoitunut klassisessa Kreikassa, sanomme, että samanaikaisissa elämissä tällä on eniten voimaa resonoida enemmän ulottuvuutta tietoisuudessa kuin millään muulla sieluryhmällä, jonka voisit ajatella olevan olemassa, kukin omassa ”kapeassa markkinarakossaan”.

Tätä on vaikea selittää. Tämä ajatus esitettiin alun perin [Joannalle] toisen kanavan kautta, jonka opas sanoi, että annoimme nimen ”Melora” vihjeeksi [Joannalle] siitä erityisestä elämästä, jossa hän lauloi ja näytteli Troijan Helenan roolia Akropoliin amfiteatterissa. Kun hän tuli tietoiseksi siitä elämästä ja alkoi ymmärtää, mitä silloin tapahtui, ja kun hän oli papitar muina aikoina, hänen taiteellisempi ja luovempi työnsä klassisessa Kreikassa resonoi syvällisimmin hänen elämänsä kautta.

Vielä suurempaa työtä voidaan kuitenkin tehdä täällä, tässä elämässä. Kun katsot taaksepäin siitä, mitä pidät tulevaisuutena, nämä elämät vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Siten mitä enemmän valtaa sinulla on täällä, sitä enemmän valtaa heillä on siellä, koska se on samanaikaista. Tämä on resonanssi, joka tekee sen mahdolliseksi ja kiihdyttää yhdistymisprosessia, jonka toivomme johtavan tietoisuuteen siitä, mitä [Joanna] kutsuu ”vertikaaliseksi sielun hierarkiaksi”. Ymmärrä, että se on pääsy (ja akseli, jos haluat) jokaiseen osaan siitä, mitä saatat nähdä gyroskooppina.

Kysymys: Joten kuka Melora on? Olet sanonut, että olet ”yksi Neljän neuvoston jäsenistä”, mukaan lukien Pallas Athena. Olet sanonut, että Neljän neuvosto ohjaa sinua ja toisinaan olet Neljän neuvosto tai kuulut Neljän neuvostoon. Tiedämme, että on olemassa lukuisia neuvostoja ja että joskus olemme useamman kuin yhden neuvoston jäseniä.

Esittelimme ”Neljän neuvoston” käsitteen auttaaksemme selittämään yhdistelmäresonanssia ja ‘työtä’, kuten te sitä kuvailisitte, jota teemme – [Joannan] muistojen perusteella hänen sukulaisistaan, hänen ymmärryksestään omasta keskeisestä roolistaan tässä työssä, jossa hän ankkuroi tietoisuuksia ”täältä ylhäältä”. Ihmiset saattavat sanoa: ”Hetkinen! On olemassa Viiden neuvosto”; ”On olemassa Kahdentoista neuvosto” ja niin edelleen. Kun näitä jäykkiä rakenteita asetetaan sen päälle, selitys romahtaa. Se on eräänlainen kuvaus, yksityiskohtainen kuvaus, jota ei todellisuudessa ole ”täällä” lainkaan, joten voitte ajatella Neljän neuvostoa suuremman komitean alakomiteana, mutta me ajattelemme, että Neljän neuvosto on Ykseydestä; me resonoimme yhdessä kuten te ystävänä. Me ”hengailemme” yhdessä, koska meillä on samanlaiset kyvyt, energiat ja ‘tehtävä’ ja koska olemme kiinnostuneita selkeästä viestinnästä, kauneudesta ja totuudesta ja niin edelleen. Esimerkiksi me teemme myös työtä, jota Athena ”teki” Totuuden temppelissä Atlantiksessa. (Kuten Lady Master Quan Yin, Pallas Athena on Karman neuvostossa.)

Joten resonanssimme ovat samanlaisia, mutta emme silti istu kahvilla keskustelemassa näistä asioista älyllisesti [nauraa]. Energiamme vetää meitä kohti sitä, mikä resonoi kanssamme, ja impulssi sulautua valoon on meissä erittäin voimakas. Tämän neuvoston jäsenten resonanssi on niin samanlainen, että meillä on mielihyvää sekoittaa energiamme ja ilmaista itseämme yhdessä, koska kun energiat yhdistyvät, se on enemmän kuin vain kaksinkertainen – se on eksponentiaalinen. Joten voitte nähdä, että olemme tulleet yhteen olentoina ja yhdistelminä, sielujen kollektiiveina, tietoisuuden kollektiiveina, ryhminä, mitä tahansa, koska meillä on puhdasta iloa ilmaista ja jakaa energiamme yhdessä ja kokea tuon resonanssin vahvistuminen.

Ja niin, kyllä, se on kuin tulisimme tämän pallon keskeltä… tai sanotaanpa toisin: heitä kivi tyyneen veteen ja renkaat liikkuvat keskeltä ulospäin ekstaattisina energian aaltoina, joita me koemme. Joten tässä on paljon iloa ja nautintoa. Se ei ole niin, että tekisimme tämän, kuten sanoisit, ”vain hyvyydestä sydämestämme”. Etsimme tämän energian ekstaattista kokemusta, resonanssin eksponentiaalista kasvua.

Kysymys: Viittaat itseesi sanalla ”me”. Oletko itse asiassa ryhmäenergia?

Voit ajatella meitä, Melora, kollektiivina, joka on muuttumassa vielä suuremmaksi kollektiiviksi, johon kuuluvat Pallas Athena ja muut neuvoston jäsenet sekä monet muut, mitä sinä kutsut ”tulevaisuudeksi”. Muinaisessa maallisessa ruumiillistumassaan Athena oli yksi kreikkalaisen panteonin kahdesta ”jumalasta”, joka oli aidosti avatar (toinen on Apollo), ja siksi Athenan palvonta oli niin voimakasta. Siksi hänelle pystytettiin niin suuria rakennelmia, ja siksi hänen energiansa on edelleen läsnä patsaissa – koska hän oli Maapallolla ruumiillistunut olento – ei vain käsite, ei vain kanavoitu jonkun ruumiittoman olennon kautta.

Joten voitte nähdä, että muissa ”reinkarnaatioissa” olisi niin suuri resonanssi, koska tietoisuus on: ”Tämä on elävä olento”, ja on se ankkurikokemus Athenasta ruumiissa: muistatte, että hän on todellinen olento. Kun hän oli ruumiillistunut avatarina, hän oli samanaikaisesti myös muissa ulottuvuuksissa, muissa rooleissa oppaana, jumalattarena, Ylösnousseena Mestarina… mutta myös ruumiissa tarkoituksenaan ankkuroida kaikki tuo tietoisuus ja kaikki muut hänen ilmaisunsa (korkeimmasta matalimpaan) ollessaan ruumiissa ja kokiessaan tuon yhdistymisen.

Kysymys: Joten Maapallolla on monia, jotka ovat yhteydessä kaikkiin neljään?

Kyllä. Alaryhmät, jos niin haluat. On esimerkiksi sieluryhmä, jonka jaat [Joannan] kanssa ja joka resonoi ajan halki eri inkarnaatioiden kautta klassisessa ja esiklassisessa Kreikassa, koska tietoisuus oli niin virittynyt, ja meidän tietoisuussuhteemme mahdollisti tietoisuuden siinä sieluryhmässä. Ja on muita sieluryhmiä, joita voisit ajatella ”alaryhminä” neljän neuvoston eri jäsenille, joiden tarkoitus ei ole erityisessä resonanssissa sen antiikin Kreikan ryhmän sukupolven kanssa. Toisin sanoen, se ei ole heille kaikkein läpäisevin tietoisuuden yhteys.

Kysymys::. . . ja silti jotkut meistä täällä alhaalla saattavat olla tietoisia yhteydestä näiden ryhmien kautta?

Kyllä, ja siitä, että olemme noiden muiden sieluryhmien ”jäseniä”.

Kysymys:Joten tällä koko ryhmällä on nyt yhtenä kokonaisuutena tietty tarkoitus?

Hyvä tapa vastata tähän on sanoa, että kun olette tietoisia tietyistä menneistä elämistä, kuten esimerkiksi Pompeijissa tai renessanssin aikana, jokaisessa menneessä elämässä, jonka muistatte ryhmänä voimakkaimmin, on aina samanlainen motiivi. Jos ajattelet renessanssia taiteiden suurimman kukoistuksen aikana (klassisen Kreikan jälkeen) ja niin edelleen, alat nähdä, mikä on samanlaista sieluryhmän ilmaisussa, kokemuksessa ja tietoisuudessa. Ja niin, ehkä toinen sieluryhmän ”siipi” on enemmän virittynyt renessanssin aikaan kuin antiikin Kreikkaan. Koko ryhmä on myös Pariisissa impressionististen maalareiden aikana, ja he ovat muissa kulttuureissa, joissa taide ja kirjallisuus kukoistavat, koska siinä erityisessä siivessä he todella intensiivisesti toteuttavat taiteellista puolta – taiteellista, luovaa… kirjaimellisesti kirjoittamalla, maalaamalla, laulamalla, soittamalla musiikkia ja niin edelleen. Ja tämä resonoi edelleen Neljän Neuvoston kanssa.

Ja sitten on toinen ryhmä, joka koostuu vapauden ja totuuden puolesta taistelevista vallankumouksellisista, mikä on toinen ilmaus Neljän neuvoston tärkeimmistä ”kysymyksistä”. Toiset ovat suuria puhujia, kirjailijoita, viestijöitä ja valtiomiehiä sanan todellisessa merkityksessä, kuten Amerikan perustajaisät. Hekin ilmaisevat vapautta, mutta ilmaisun voimakkuus näkyy puhetaidossa ja viestinnässä. Nämäkin ovat Neljän neuvoston tutkimia tärkeimpiä kysymyksiä.

Kysymys: Joten tarkoitatko, että kaikki nämä asiat, joita pidämme menneisyyden tapahtumina, ovat nyt nousseet esiin, nykyhetkessä, osana Neljän neuvoston pääasiallista tarkoitusta?

Kyllä, ja haluamme sanoa, että [Joannan] tarttuminen Jean Houstonin termiin ”polyfreninen” on tässä yhteydessä erittäin tärkeää, koska voitte nähdä, että mitä tietoisemmaksi tulette muista elämistä, sitä enemmän huomaatte, että näiden monien elämän aikana kaikki nämä rinnakkaiset olemassaolot ilmentävät samoja motiiveja, mutta ehkä valitsevat ilmentää yhtä enemmän kuin toista, kuten maalauksessa. Mutta rakkautesi vapauteen, tarpeesi saada totuus, vaatimuksesi kauneudesta ylittävät kaikki ulottuvuudet.

Kuten näette, tietyissä ”historian” vaiheissa on enemmän mahdollisuuksia ilmaista tiettyjä näkökohtia tästä. Esimerkiksi Amerikan vallankumouksen aika ei ollut tunnettu suurena taiteen kukoistuksen aikana Amerikassa. [nauraa] Ilmentyessään tiettyinä ”kausina” historiassa, sielun ilmaisumuoto valitsee elämän, jossa se voi kokea kyseisen puolen täysimääräisemmin, keskittyä enemmän siihen ja korostaa tarvetta kokea monia erilaisia elämiä eri maissa ja monina eri aikoina historiassa.

Kysymys: Erinomaista. Kiitos.

Se on meille ilo. Kuten aina, toivotamme teille suurta valon iloa, ja me olemme Melora.

 

Artikkelin julkaissut melora.org

Tutkija kuvaa Harmaiden hybridisaatio-ohjelman ja sen yhteiskunnalliset riskit

Pitkään jatkuneesta Harmaiden hybridisaatio-ohjelmasta kertovat raportit ovat edelleen yksi kiistanalaisimmista sieppaustutkimuksen osa-alueista. Tutkija Danielle Silverman toisti hiljattain käydyssä keskustelussa väitteet, joiden mukaan siepatut kuvailevat rutiininomaisesti avaruusalusten laboratorioita, joissa hauraita, puoliksi muodostuneita olentoja säilötään viskooseihin nesteisiin. Näiden todistusten mukaan organismit on luotu ihmisen geneettisestä materiaalista, joka on kerätty ilman lupaa.

Silverman väittää, että aluksilla havaitut biologiset mallikappaleet eivät kykene selviytymään, koska niiltä puuttuu hänen mukaansa ”sielukomponentti”. Hän tulkitsee niiden heikkenevän tilan todisteeksi siitä, että pelkkä aineellinen kloonaus ei riitä elinkelpoisen elämän tuottamiseen. Tämä ajatus luo pohjan toiselle, merkittävämmälle väitteelle: että ohjelma on edennyt pisteeseen, jossa se tuottaa täysin toimivia hybridejä, jotka syntyvät Maassa ja kasvavat ihmisyhteisöissä.

Ajatus nojaa vahvasti historioitsija David Jacobsin työhön, joka on haastattelut henkilöitä, jotka väittävät tulleensa siepatuiksi. Nämä haastattelut viittaavat hybridi-yksilöiden salaiseen soluttautumiseen. Näiden olentojen sanotaan omaavan ihmisen kaltaisen hengellisen olemuksen, mutta ne pysyvät psykologisesti irrallaan tavallisista empaattisista ja moraalisista viitekehyksistä. Silverman väittää, että tällaiset yksilöt voisivat heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, koska heiltä puuttuisi synnynnäinen omatunto.

Motiiviksi hän esittää, että Harmaat pyrkivät pakenemaan sitä, mitä hän kutsuu ”entropiseksi muutosvoimaksi”, joka on aikaan sidottujen fyysisten lajien luontainen eksistentiaalinen rappeutuminen. Väitetty tavoite on sulautua ikuiseen tietoisuuteen kytkeytyneisiin olentoihin ja saavuttaa siten hybridisaation kautta simuloitu kuolemattomuus. Silverman tulkitsee tämän metafyysiseksi ristiriidaksi: lineaarisessa ajassa syntyneet olennot eivät voi omaksua ajattomuutta takautuvasti, mikä tekee pyrkimyksestä itsetuhoisen ja mahdollisesti vaarallisen, jos sitä jatketaan ihmispopulaatioiden keskuudessa.

Vaikka valtavirran tiede ei ole vahvistanut hänen väitteitään, ne heijastelevat sieppauskirjallisuuden toistuvia teemoja:  geenikokeiluja ilman lupaa, huolta moraalisesta toimijuudesta ja pelkoja peitellystä sosiaalisesta manipuloinnista. Skeptikot väittävät, että psykologiset, kulttuuriset tai neurologiset tekijät selittävät tällaisia ​​kertomuksia uskottavammin. Hybridisaatiohypoteesi kuitenkin ohjaa edelleen keskustelua raportoitujen ei-inhimillisten älykkäiden olentojen perimmäisistä aikomuksista ja ilmiötä tutkivien tutkijoiden eettisestä vastuusta.

 

Artikkelin julkaissut uapdrop.com