Avainsana-arkisto: lääketiede

Tiede

Rokotteet ja geenimutaatio

Kommentoi
kirjoittanut Harold E. Buttram, MD; Susan Kreider, RN; Alan R. Yurko lokakuu 11, 2002

Johdanto

Tämä artikkelin kirjoittajat eivät esitä olevansa auktoriteetteja genetiikan tai immunologian aloilla. Maallikkona olossa on se etu, että kun asiaa tarkastelee etäältä, voi joskus havaita asioita jotka jäävät asiantuntijoilta huomaamatta, jotka ovat kiinni oman alansa yksityiskohdissa ja monimutkaisuuksissa. Tämä voi olla totta puhuttaessa rokotteiden vaikutuksista immunologiaan ja genetiikkaan, joista tiede oikeasti tietää aika vähän.

Tämä artikkeli käy läpi kolmen alan asiantuntijan, LT John Martinin, tri. Howard B Urnovitzin ja tri. MG Montinarin työtä, joista käy ilmi varsin vakuuttavat näytöt sille, että joiltain rokotteiden saaneilta potilailta löytyy geneettisiä muutoksia, joiden reaktiot vaikuttavat liittyvän rokotteiden kausaalimekanismiin. Tässä ei esitetä väitteitä, että tämä evidenssi olisi vedenpitävä todiste rokotteiden aiheuttamista geneettisistä muutoksista. Se mitä me toivomme esittävämme on näiden tutkijoiden työ, eli että on sekä mahdollista että uskottavaa, että nykyiset lapsuusajan rokoteohjelmat saattavat aiheuttaa laajamittaisia geenimuutoksia, mikä mahdollisesti vaikuttaa laajalti omiin lapsiimme.

Todistustaakka rokotereaktioista ei tulisi levätä vanhempien harteilla, niinkuin se tällä hetkellä lääketieteellis-juridisessa systeemissämme on. Todistustaakka rokotteiden turvallisuudesta; eli että rokotteet EIVÄT aiheuta negatiivisia geenimuutoksia, tulisi olla valmistajien, liittovaltion ja valtion viranomaisten sekä tällä hetkellä rokotteita antavien koulujen harteilla. Ennen kuin tämä asia on selvitetty, onko kenelläkään millään tasolla yhteiskuntaamme oikeutta pakottaa yhä vain suurempaa määrää rokotteita lapsillemme?

Perustietoa immunologiasta

Vaikka ihmisen immuunijärjestelmän tekniset yksityiskohdat ovat äärimmäisen monimutkaisia, perusoperaatiot ovat olennaisesti yksinkertaisia ja niitä voitaisiin verrata keskiaikaiseen linnaan. Tätä analogiaa käyttäen, ensin saattaa olla muutama etuvartioasema, sitten vallihauta, sitten päärakennuksen seinä, ja lopulta sisemmät puolustukset linnan ympärillä, jossa sisällä kuninkaalliset asuvat. Kuninkaalliset tässä tarkoittavat ihmisen geneettistä järjestelmää, jota immuunijärjestelmä on suunniteltu suojelemaan kaikin tavoin.

Etuvartiot tarkoittaisivat lymfosyyttejä (yhdenlaisia valkosoluja), joita kutsutaan “muistisoluiksi” koska ne muistavat tunkeutujille altistumisen. Altistuminen käynnistää kloonausprosessin tulevien altistusten varalta. Päärakennuksen seinämää esittää hengitysteiden ja suolen limakalvot, ja sisäpuolustusta vasta-aineita tuottavat veren plasmasolut (ja muut valkosolut), jotka ovat luuytimessä.

Immuniteetti

Soluvälitteinen immuniteetti

Ihmisevoluution lukemattomien vuosituhansien aikana limakalvojen soluvälitteinen immuniteetti ihmiskehossa on ollut pääasiallinen sisääntuloreitti sairauksia aiheuttaville mikro-organismeille ihmiskehossa, ja täten evoluution myötä limakalvot ovat kehittäneet kehoon suuren puolustusjärjestelmän. Nämä limakalvot on pinnoitettu “antiseptisella pinnoitteella”, joka koostuu miljardeista ja biljoonista molekyyleista immunoglobuliini A -vasta-aineita, joiden rooli on tunnistaa jokainen ohitse kulkeva molekyyli, sisäelinten tapauksessa jaotella ravintoaineet, ja pysäyttää kaikki tunnistamattomat aineet, mm. epätäydellisesti sulaneet ruoka-aineet. Vaadittaisiin useita suuria tietokoneita pääsemään tämän järjestelmän älykkyyden tasolle. Kaikki toimii erittäin ohuen (ja tyhmän) vatsan limakalvon sekä useiden myrkyllisten aineiden välillä, jotka muuten menisivät läpi limakalvosta verenkiertoon. Antiseptisen pinnoitteen lisäksi limakalvojen puolustusmekanismin päätoimija infektioita aiheuttavia mikro-organismeja vastaan on soluvälitteinen immuniteetti, jonka vaikuttavat aineet ovat fagosyyttiset makrofaagit (syöjäsolu) ja sytotoksiset T-lymfosyytit (imusolu).

Vasta-aineimmuniteetti

Sisäisiä puolustusmekanismeja esittää plasmasolut luuytimessä, jotka tuottavat vasta-aineita, mikä normaalisti toimii sekundäärisenä kehon puolustusmekanismina. Se käynnistyy limakalvojen soluimmuniteetin lisänä, tai pääasiallisena puolustusmekanismina kun soluimmuniteetti on pettänyt. Tähän immuniteettiin viitataan vasta-aineimmuniteettina. Plasmasolut voivat tuottaa

(1) Makroglobuliineja, jotka ilmaantuvat akuutin infektion esiintyessä ensimmäisenä, jotka ovat primitiivisempiä ja jotka toimivat yleisluonnollisena antibioottina;

(2) Immunoglobuliini G vasta-aineet, jotka ovet erittäin spesifisiä tiettyä ulkopuolista tunkeutujaa vastaan ja ilmaantuvat jonkin verran myöhemmin infektion edetessä kloonausprosessin käynnistyttyä ja

(3) IgE vasta-aineet, jotka saavat aikaan allergioita.

Lastentautien rooli

On olemassa koulukunta, jonka mielestä niinkutsutut entisaikojen lastentaudit, mm. erilaiset rokot (tuhka-, vesi- jne.), jotka ovat päässeet kehoon limakalvojen kautta, ovat olleet tarpeellisia ja niillä on positiivinen tarkoitus näiden limakalvojen immuunijärjestelmän kehittämisessä ja vahvistamisessa. Rokotteet sitä vastoin injektoidaan suoraan kehoon, mikä ohittaa limakalvot ja jättää näiden kautta syntyvän immuniteetin suhteellisen heikoksi ja kitukasvuiseksi.

Sekä The New England Journalissa (1) että Thorax-julkaisussa (2) on julkaistu artikkeleja, joissa sanotaan että terveellä immuunijärjestelmällä on “bias” soluvälitteistä immuniteettia kohtaan, kun taas ihmisillä joilla on allergioita, astmaa, autoimmuunisairauksia on vasta-ainedominantti immuunijärjestelmä. On myös osoitettu, että kun jompi kumpi näistä tulee dominantiksi, on vaikeaa vaihtaa järjestelmästä toiseen. (3)

Geenien vaihdanta ympäristön kanssa

Barbara McClintock, vuonna 1983 Nobel-palkittu “Corn Lady”, ensimmäisenä havaitsi niinkutsuttujen hyppygeenien geneettisen liikkuvuuden 1930-luvulla. Yli 50 vuotta hän teki yksin tutkimusta maissin parissa, ja selvitti erään luonnon kaikkein syvimmistä salaisuuksista.

McClintock tutki intiaanimaissia, jossa punaisten ja keltaisten maissinjyvien jakauma määräytyy geneettisesti. Hän havaitsi, että jotkut geenit liikkuivat paikasta toiseen solun kromosomeissa (kuin rukousnauhan helmet). Sitten hän näki liikekuvioita, jotka erosivat kovin värillisten jyvien liikkeistä, ja tajusi että jotkut geenit, kun ne ovat kulkeutuneet tiettyyn paikkaan, kytkivät geenejä päälle tai pois. Siitä seuraa, että vaikka useimmat geenit ovat työläisiä, jotkut geenit olivat näiden johtajia.

World Medicinen artikkelin mukaan (syyskuu 22, 1971, s. 69-72; New Medical Journals, Clareville House, Oxendon St., London), Genevan yliopiston tutkijat olivat tehneet hämmästyttävän havainnon, että verenkiertoon päätyvät biologiset aineet muuttuvat todella osaksi meitä ja jopa geenejämme. Artikkelissa sanotaan:

“Kun japanilaiset bakteriologit saivat selville, että yhden lajin bakteerit siirsivät oman erittäin omalaatuisen antibioottivastustuskykynsä kokonaan täysin toiseen lajiin, he vaikuttivat törmänneensä johonkin täysin uniikkiin ellei sitten hämmästyttävään ilmiöön. Tri. Maurice Stroun ja tri. Pilippe Anker, yhdessä kollegoidensa kanssa kasvifysiologian laitokselta Genevan yliopistosta keräsivät mittavasti todisteita siitä, että geneettisen informaation siirtäminen ei rajoitu pelkästään bakteereihin, vaan se voi tapahtua myös bakteerien välillä sekä kasveilla ja eläimillä.”“Genevalaiset tieteentekijät ovat vakuuttuneita, että normaali eläin- ja kasvisolu voi myös levittää DNA:ta ja että tämä DNA kulkeutuu muihin soluihin organismissa. Jos he ovat oikeassa, silloin sillä on merkittävästi vaikutusta käytännössä jokaiseen solun aineenvaihdunnan aspektiin. Se vaikuttaisi organismin kasvuun ja kehitykseen, sairauksiin ja jopa organismin evoluutioon.” “Tri. Maurice Stroun ja hänen kollegat tekivät suurimman osan tutkimuksista kasveilla, mutta he ovat nyt siirtyneet eläimiin. Viimeisimmässä kokeiden sarjassa he käyttivät sammakoiden eristettyjä sydänkorvakkeita.” (4)

Tulokset ovat kiistämättömiä. He saivat selville, että RNA-DNA (ribonukleiini-deoxyribonukleiini) hybridisaatiolla on suuri suhteellinen osuus samalta lajilta kerätyn bakteeri-DNA:n ja titratun sydänkorvakkeista kerätyn RNA:n välillä. (DNA, joka on kaikkien solujen tumassa oleva ominaisnukleiinihappo, on olennainen molekyyli, joka kantaa mukanaan kehon solujen geneettisen koodin.)

“Koska me tiedämme, että mikään bakteeri ei ollut päässyt sammakoiden sydänkorvakkeisiin, me voimme ainoastaan todeta että bakteeri-DNA:n on ollut erityttävä bakteereista ja eläinsolut olivat ne absorboineet”, Stroun sanoo.“Tämä siirtymäilmiö, tai transkensio, kuten tri. Anker sitä nimittää, on erittäin todennäköisesti yleinen, muutoin hän ja tri. Stroun eivät olisi todennäköisesti onnistuneet siinä ensi yrittämällä, että eläinkudokset syntetisoivat bakteeri-RNA:ta…” “Tämän työn seuraamukset transkeesiolle ovat jättiläismäiset, sillä genevalaisten työ vihjaa, että ilmiö on käynnissä koko ajan — jopa omissa kehoissamme… Voisiko esimerkiksi reumaattisen kuumeen johdosta seuraava sydänvaurio ja samanlainen bakteeri-infektio olla seurausta reumaattisesta kuumeesta ja samanlaiset bakteeri-infektiot voivat olla seurausta kehon immuunijärjestelmän reaktiosta siihen, että omat solut tuottavat vierasta RNA:ta?”

Ankerin ja Strounin myöhemmät tutkimukset vahvistivat raportin havainnot. (5)

Geneettinen hybridisaatio

Puhtaan geneettisenä materiaalina olisi odotettavissa, että virukset ovat alttiimpia geenihyppäysprosessille kuin muut mikro-organismit. Seuraava julkaisu tukee tätä hypoteesia: tuman polyhedroosiviruksen 24 näytteen tutkimuksessa niiden viljelmissä oli viruksen palasten sekä lisäyksiä että poistoja, mikä puhuisi sen puolesta että virus sekä on antanut geneettistä materiaalia soluun että vastaanottanut geneettistä materiaalia solulta, jossa se on viljelty, mikä näin myös viittaisi siihen mahdollisuuteen, että samanlaista virusvaihdantaa tapahtuu ihmisillä (oma tulkinta). (6)

Toinen mahdollinen virusinfektioiden (oletettavasti myös virusrokotteiden) komplikaatio on, että tiettyjen virusproteiinien ja aivojen ja hermojen myeliinikudosten välillä on löydetty samankaltaisuuksia. (7) Tämän virusproteiinien ja hermojärjestelmän homologisten alueiden välisen samankaltaisuuden tuloksena immunologiset ristireaktiot voivat johtaa infektion tai rokotteen jälkeiseen enkefaliittiin, myeliittiin tai neuriittiin. Näihin viruksiin kuuluu tuhkarokko, Epstein-Barr, A- ja B-influenssa ja muut hengitystieinfektioita aiheuttavat virukset.

Tätä ajatusta kehitelläksemme, artikkelissa otsikolla “Vaccination and autoimmunity-‘vaccinosis’: a dangerous liaison?”, kirjoittajat huomauttavat rokotteiden “molekyylimimiikan” ongelmasta, jossa rakenteellinen samankaltaisuus virus-antigeenin ja oman itsen antigeenin välillä saattaa, kun aiheutetaan pieni modifikaatio antigeenin kudokseen, saada sen näyttämään vieraalta immuunijärjestelmälle ja näin se voisi olla vasta-ainetuotannon kohde” (myös autoimmuniteetin). (8)

Endogeeniset ja eksogeeniset hyökkäykset immuunijärjestelmää vastaan

Palataksemme keskiaikaisen linnan analogiaan, ihmiskeho voi sietää suuret määrät myrkkyjä, mutta kun ulkoiset puolustukset otetaan pois ja geenit jäävät suojaamatta, juuri tämäntyyppisessä skenaariossa voi esiintyä teoreettisesti geenivaurioita. Tilanteet joissa tällaiseen geneettiseen haavoittuvaisuuteen ajaudutaan ovat seuraavanlaisia:

• Konferenssissa vuosia sitten tri. H.H. Fudenberg, satoja tutkimuksia julkaissut maailmankuulu immunologi, lausui seuraavasti: “Yksi rokote vähentää soluvälitteistä immuniteettia 50%:lla, kaksi rokotetta 70%:lla… kolmoisrokotteet (MMR, DTaP) merkittävästi vahingoittavat soluvälitteistä immuniteettia, mikä altistaa toistuville virusinfektioille, erityisesti korvatulehduksille, sekä hiiva- ja sieni-infektioille.”

• Vakava ja/tai pitkittynyt stressi nostaa sekä endogeenista adrenaliinia että seerumin kortisonitasoja. On pitkään tiedetty, että kortisonilääkitykset tukahduttavat immuunijärjestlemää. Endogeeniset korkeat kortisonitasot voivat tehdä samoin.

• Myrkylliset kemikaalit kuten Persianlahden sodan syndroomassa (9) tai toksisten myrkkyjen kaatopaikat, joihin on yhdistetty synnynnäiset kromosomaaliset anomaliat näillä alueilla asuvilla asukkailla. (10)

• Ravinnevajeet, erityisesti foolihapon puute, joka on kriittisessä roolissa kromosomien tuotannossa ja korjaamisessa. Foolihaposta kertovassa monografissa LT Sidney M Baker kertoo, että syövän esiasteen kromosomivaurioita on löydetty soluviljelmistä, joiden viljelmänesteessä on vähän foolihappoa. Tupakoitsijoiden veren foolihappotasot ovat matalammat ja heillä on enemmän syövän esiasteen kromosomimuutoksia kuin ei-tupakoitsijoilla. (11)

• Kuten lastentautien peruskirjoissa kerrotaan, vauvat ja lapset, joilla ei ole paljoakaan immuniteettia, ovat suurelta osin riippuvaisia äidiltään saamista vasta-aineista noin ensimmäiset 6 kk syntymästä, sillä heidän imusolmukkeensa ovat pienet, heillä ei ole niin paljoa plasmasoluja luuytimessään eikä heidän immunoglobuliinituotantonsa ole suuri. Normaalisti arviolta 6v ikäsillä on tarpeeksi immuuniparametreja. Ainakin teoriassa, sillä immuunijärjestelmän epäkypsyys lapsuudessa tarkoittaa, että lapsen genetiikka on haavoittuvainen.

• Vaikka lopullinen näyttö on vajavaista, on paljon epäsuoraa näyttöä siitä että rokotteet saattavat vääristää ihmisen immuunijärjestelmää pois soluvälitteisestä immuniteetista, mikä on normaalisti terveellä ihmisellä dominantti, kohti heikempää vasta-aineimmuniteettia, mikä on yhteydessä allergioihin ja autoimmuunisairauksiin sekä kasvaneeseen haavoittuvaisuuteen viruksille ja sieni-infektioille. Tämä johtopäätös jää tuskin tekemättä koska suurin osa tällä hetkellä käytössä olevista ellei kaikki lapsuusajan rokotteet injektoidaan suoraan kehoon ja suunnataan vasta-aineiden tuotantoon luuytimessä. Ohittamalla limakalvot kehossa soluvälitteinen immuunijärjestelmä pysyy heikkona ja suhteellisen kitukasvuisena johtuen stimulaation puutteesta. Kuten aiemmin todettua, kun vasta-ainesysteemi muuttuu dominantiksi, niinkuin tutkimuksessa osoitettiin, dominanssi pyrkii pysymään.

Kummallakin systeemillä on identifioivat tuntomerkkinsä nimeltä sytokiinit (peptidejä jotka toimivat viestinvälittäjinä) ja tämä on se miten ne identifioidaan. Sudhir Guptan tutkimus 20 autistisella lapsella, sairaus joka monilla liittyy yhä useammin rokotteisiin, näytti konsistentisti vasta-ainesytokiinien määrän olevan koholla ja solusytokiinien matalalla. (12) Sen takia jos rokotteet vääristävät lasten immuunijärjestelmää tuomalla käyttöön vasta-ainevälitteisen järjestelmän erittäin haavoittuvaisena aikana elämässä, ne saattavat olla tuplasti tekemässä pahojaan geenimutaatioiden kannalta.

Stealth-virukset ja LT John Martinin työ

Stealth-virus on virus, joka saa aikaan pitkäaikaisen infektion ihmisissä usean vuoden ajaksi, eikä ihmisen immuunijärjestelmä löydä sitä johtuen sen geneettisestä sirpaloitumisesta ja geneettisten elementtien tilkkutäkkimäisyydestä. Tarina alkaa vuosia sitten, kun tri. Martin toimi FDA:n virusonkologian osaston johdossa, jossa hän löysi tuntematonta DNA:ta tuolloin valmistetusta suullisesti annettavasta poliorokotteesta. Myöhemmin hän sai tietää, että apinoiden sytomegaliavirusta (CMV) oli löydetty kaikista 11 afrikkalaisesta viherapinasta, joita oli tuotu poliorokotteen tuotantoon. (13)

FDA:lta lähdettyään tri. Martin toimi patologian professorina Etelä-Kalifornian yliopistossa. Siellä hän testasi verinäytteitä kroonista väsymysoireyhtymää, autismia ja muita neurosairauksia sairastavilta potilailta. Työ johti siihen, että hän löysi uniikkeja soluja tuhoavia viruksia, joita immuunijärjestelmä ei tunnistanut. Näitä kutsuttiin “stealth-viruksiksi”, joista jotkut selkeästi olivat peräisin apinoiden sytomegaliaviruksesta. Viruksilta puuttui tietyt geenit, joita ilmaisemalla ne saisivat aikaan immuunivasteita isännässä. (14-18)

Selitys kuuluu, että stealth-virus, joka tri. Martinin työn perusteella on peräisin CMV:n kontaminoimasta poliorokotteesta, oli muuttunut äärimmäisen herkäksi ja epävakaaksi, mahdollisesti useiden isännästä toiseen siirtymisen seurauksena kun rokotetta oltiin kehitetty. Epävakaampi virus teoreettisesti olisi paljon alttiimpi vaihtamaan materiaalia isäntänsä kanssa, josta lopulta tulisi eräänlainen geneettinen rubikin kuutio, jossa on tilkkutäkkimäisesti kaikenlaista materiaalia. Tämä tilkkutäkki pysyisi piilossa tartunnan saaneen isännän immuunijärjestelmältä.

Martin oli raportoinut apinoiden CMV -alkuperää koskevista kroonisen väsymysoireyhtymän (15) sekä lasten autismin (18) löydöksistään. Urnovitzin tekemät kromosomilöydökset veteraaneilla, jotka kärsivät Persianlahden sodan syndroomasta (20) puhuivat “monista enteroviruksen kaltaisista segmenteistä” epänormaaleissa kromosomeissa. Urnovitz huomautti myös, että käytännössä kaikki Persianlahden sodan veteraanit ovat saaneet suullisen poliorokotteen, mikä tarkoittaa että CMV-kontaminoitunut poliorokote on saattanut olla enterovirussegmenttien lähde (polio on enterovirus).

Kun ottaa huomioon tri. Martinin löydösten mahdolliset seuraamukset, on vain ihmeteltävä oliko näitä hämmentäviä havaintoja tarkoitus tutkia lisää, vai oltiinko asia jättämässä tuleville sukupolville?

Howard B. Urnovitzin työ ja The Chronic Illness Foundation

Tri. Urnovitz ja hänen kollegansa ovat tutkineet rokotteiden vaikutuksia syöpään, Persianlahden sodan syndroomaan, MS-tautiin ja AIDSiin. Urnovitz, jolla on sekä immunologian että mikrobiologian tohtorintutkinto Michiganin yliopistosta, jossa hän rokotteita tutki, oli muuttunut erääksi kaikkein äänekkäimmistä tieteentekijöistä, jotka olivat alkaneet puhua rokotteiden aiheuttamista geenimutaatioista. (19) Hänen työnsä tällä alalla on saanut selville mm. seuraavaa:

1. Kehoillamme on ulkoisten sen kohtaamien aineiden “geenimuisti”, johon kuuluu myös rokotteet.

2. On olemassa raja sille miten paljon materiaalia kehomme sietävät ennen kuin geenivaurioita esiintyy ja/tai ennen kuin ne muuttuvat kroonisiksi sairauksiksi.

3. Jokaisella on oma uniikki geneettinen kaavansa, joka vastaa eri aineeseen eri tavalla.

Vaikka Urnovitz ei kertonut enempää “geenimuistista”, hänen viittauksensa voidaan ymmärtää viittauksena siihen, että vanhemmiltamme perittyyn geneettiseen kaavaan vaikuttaa ja sitä mahdollisesti muuttaa adaptoituminen ympäristön eri vaikutteisiin elämämme aikana.

Ehkäpä Urnovitz ja kollegat tunnetaan parhaiten heidän Persianlahden sodan syndrooman (GWS) parissa tekemästä työstään, jossa he saivat selville näyttöä geenimuutoksista kromosomi 22q11.2:ssa, joka on tunnettu monista mutaatioistaan, joilla vaikuttaa olevan rooli GWS:n patogeneesissä. (20) Vieläkin silmiinpistävämpää on se miten he sekvensoivat löydöksensä, monien enteroviruksen kaltaisten segmenttien löytäminen viittaisi siihen, että tämä on voinut olla mukana aiheuttamassa muutoksia 22q11.2:een. Kuten aiemmin todettu, Persianlahden sodan veteraanit saivat rokotteen suullisena, enteroviruksen, mahdollisesti apinoiden CMV:n kontaminoiman.

Lisäksi raportin johdantokappaleessa kirjoittajat olivat listanneet kemikaalit, joille veteraanit olivat altistuneet Persianlahden sodan aikana, mm. kemiallisen sodankäynnin aineille, tutkimuskemikaaleille (esim. pyridostigmiinibromidi), organofosfaatti, karbamaatti ja muut hyönteismyrkyt, sekä myrkylliset palamistuotteet öljylähteiden ja diesel-kaasujen palaessa. Vaikka näitä ei oltu eritelty, listan mukaan ottaminen viittaa siihen, että myrkyllinen kemikaalialtistus on voinut olla kausaaliroolissa Persianlahden sodan syndroomassa ja sen mukanaan tuomissa geenimuutoksissa.

Tämän lisäksi jotkut geenisekvenssit on havaittu olevan peräisin muista, tunnistamattomista ei-ihmislähteistä. Tämä herättää kysymyksen siitä onko Urnovitzin ja John Martinin työn välillä yhteys, (14-18) suun kautta annettujen poliorokotteiden ja suun kautta tulleen polioviruksen apinoiden munuaissoluissa viljelemisen kautta, mikä näin kontribuoisi Urnovitzin raportissa mainitut ei-ihmissegmentti.

Urnovitzin (9, 20-22) tekemä työ asettaa rokotteiden aiheuttamat geenimutaatiot vakavaan valoon. Vanhempamme tarjoavat meille geneettisen koodin syntymässä, mutta tämä raaka geenimateriaali näyttää olevan muokattavissa ympäristön vaikutteista, mm. myrkyllisillä kemikaaleilla ja rokotteilla. Yllämainittuun informaatioon perustuen on sekä mahdollista että uskottavaa, että geneettisiä translokaatioita tapahtuu rokotteiden seurauksena. Se on varmastikin uskottava huoli.

Immunogenetiikka

Tieteentekijät eivät ymmärrä hyvin immuunijärjestelmämme genettiikkaa. Kutienkin monet tutkimukset esittävät vakavia implikaatioita. Yhtenä esimerkkinä MG Montinari ja hänen kollegansa tutkivat rokotteiden jälkeisiä keskushermostosairauksia (CNS) ja ihmisten leukosyyttien antigeenejä (HLA), jotka käytännössä ohentavat aivojen ja hermoston kudoksista myeliinipinnoitteen. (23)

HLA-järjestelmä on sellainen joka auttaa henkilön immuunijärjestelmää erottamaaan mitkä siitä ovat “omaa itseä” ja mitkä “ei-itseä”. Vaikka mekanismi on monimutkainen, se on järjestelmä joka alkiovaiheessa oppii tunnistamaan kehon terveen solun “omana itsenä” niin että nämä solut pysyvät koskemattomina immuunijärjestelmän etsi-ja-tuhoa-mekanismeilta, ja ne jättävät mekanismin suojaamaan kehoa ulkopuolisilta hyökkääjiltä.

Erikoishuolena on se, että HLA-järjestelmällä on myös alttiutta polymorfismiin (mutaatio), mutaatiot taas mahdollisesti johtavat itsetunnistuksen heikkenemiseen. Tämä prosessi voi olla juurisyy, tai se voi olla yksi pääsyistä autoimmuunisairauksille, joissa immuunijärjestelmä hyökkää kehon omien solujen kimppuun. HLA-järjestelmä on tässä prosessissa keskeisessä asemassa. (24) Kun HLA-järjestelmän alleelit mutatoituvat, kuten joskus virusinfektioiden, virusrokotteiden tai myrkyllisten kemikaalien aiheuttamien ympäristösairauksien tapauksessa, kehon immunogeneettinen muisti muuttuu. Antigeenin esittäminen immuunijärjestelmälle on tärkeää, ja tämän esityksen sotkeminen voi aiheuttaa sen että keho luulee normaalikudosta, kuten aivojen tai hermoston myeliini, hyökkääjäksi ja näin se hyökkää omaa itseään vastaan (autoimmuniteetti).

Montinari sai selville, että HLA:n tietyt alleelit (A3 & DR7) löytyivät potilailta useammin rokotteiden aiheuttamissa sairauksissa. Tämä viittaa sellaisten sairausten immunogeneettiseen syntyyn. Montinaria huoletti se, että rokotteiden lisäaineet kuten timerosaali aiheuttivat geneettisiä mutaatioita muuttamalla aminohappoja antigeeniproteiinien esityksessä (25-29), mikä voi olla syynä siihen että keho hämmentyy ja ryhtyy autoimmuunireaktioihin.

Lisähuolet rokotteiden aiheuttamista geenimutaatioista

Monet meistä tietävät The Human Genome Projectin, joka on yritys kartoittaa ihmisten geenien kaikki kromosomisijainnit. On tärkeää huomata, että geenien kartoittamisen tekniikka oikeasti sulauttaa ihmisen ja rotan kudoksia viljelyissä. Nämä solut, joita kutsutaan somaattisiksi ihmis-jyrsijäsoluiksi ovat itse asiassa sekä rotan että ihmisen kromosomit yhdistettynä. Ihmisten ja ei-ihmisten solujen hybridisaatio tapahtuu sekä kudosviljelmän avulla että toistuvien solusyklikierrosten avulla, joissa ihmisten kromosomeja “häviää”. Tämä mahdollistaa tieteentekijöille merkitä tiettyjä proteiineja ilmaisevia geenejä yksittäisiin ihmiskromosomeihin. (30)

Kun tiedetään, että sellainen hybridisaatio tapahtuu laboratorioprosesseissa ja se voidaan toistaa, pitää vain ihmetellä onko rokotteilla, jotka ovat kontaminoituneita ja tehty eri ihmisten, eläinten ja ei-ihmisten soluista/DNA:sta, samanlainen vaikutus ihmiskehoon.

PAlataksemme geneettisen kontaminaation aiheeseen, ja Ankerin ja Strounin työhön sekä ihmisen ja rotan solufuusioon, me tiedämme, että monet rokotteet käyttävät “kuolemattomia solulinjoja”, jotka ovat itse asiassa syöpäisen tyyppisiä soluja, joilla ei ole mitään rajaa sille miten monta kertaa ne voivat jakautua. Kaikkein yleisimmin tunnettu kudostyyppi on ihmisen diploidityyppi, joka on eristetty abortoidusta sikiöstä. On mahdollista, että nämä solut voivat hybridisoitua itsekseen. Itse asiassa, se on todennäköistä perustuen siihen mitä me tiedämme somaattisista ihmis-jyrsijäsoluista.

Lisäksi on huoli siitä, että nämä solulinjat kontaminoituvat helposti patogeeneilla ja levittävät syöpää (mutaatioita) aiheuttavaa materiaalia ihmisiin. (31-34)

Tietyt rokotteet kuten “rekombinantti”-, “aliyksikkö”- ja “puhdas-DNA”-rokotteet käyttävät geenimanipulaatiomenetelmiä tuotannossaan. Nämä tekniikat aiheuttavat huolta johtuen rokotteen ja ihmisproteiinin/DNA:n välisistä tuntemattomista reaktioista. FDA itse asiassa tunnustaa tämän huolen, jossa mutaatioita tapahtuu onkogeenien aktivaation tai kasvaimia poissa pitävien geenien poiskytkeytymisen tapauksissa, mikä aiheuttaa syöpää. Lisäksi he myöntävät, että vapaat nukleiinihapot helposti kulkeutuvat ja integroituvat solun genomiin, mikä mahdollisesti johtaa geenimutaatioihin. (35,36) Yksityiskohtaisempi ja teknisempi raportti, joka käy läpi monet rokotekontaminaatioiden aiheuttamat syövät ja geenivaikutukset huomauttaa, että jokaisen rokoteannoksen sallitaan sisältää 100,000,000 DNA-palasta, jotka ovat muita kuin virusta tai viruksella kontaminoituja osia. Me uskomme, että jokainen sallittu DNA-palanen on riski.

Tiivistelmä

Kirjeessä Science Magazinen päätoimittajalle, lokakuussa 1967, Joshua Lederberg, Stanfordin yliopiston lääketieteen laitoksen geeniosaston tutkija varoitti elävän viruksen rokotteista:

“Itse asiassa me manipuloimme biologisesti varsin suurella skaalalla eläviä viruksia massaimmunisaatiokampanjoissa… Yksinkertaiset viruspreparaatiot kuten yleisimmin käytössä tällä hetkellä olevat ovat myös haavoittuvaisia kontaminaatiolle ja väärintunnistukselle.” (38)

Suuremmassa mittakaavassa kyse rokotteiden mahdollisista geenivaikutuksista saattaa olla tieteellisen tiedon “musta aukko”. Vaikka sitä tapahtuisikin, onko meillä teknologiaa selvittää se, ja jos ei ole, onko meillä aikaa odottaa hitaita tiedeprosesseja sellaisten suhteiden selvittämiseksi? Tutkimukset Afrikasta, Englannista, Ruotsista ja Uudesta Seelannista ovat jatkuvasti näyttäneet lisääntyneiden allergiaongelmien kuten astman ja ihottuman esiintyvyyden, sekä sairauksien lisääntymisen, täysin rokotetuilla lapsilla verrattuna vajaasti tai ei ollenkaan rokotettuihin. (39-42) Vaikuttaa siltä kuin meille olisi käsittämätöntä että terveys voisi olla yksi asia ja genetiikka toinen, tai että nämä huonontuvan terveyden ilmiöt eivät toisi mukanaan vastaavia muutoksia geeneissä.

Meidän mielestämme tämä on yksi kaikkein olennaisimpia ongelmia, joita vastaamme on tullut, ja vanhemmat saavat vapaan tahdon hyväksyä tai hylätä rokotteet lapsiltaan perustuen informoituun suostumukseen. Aina kun katsoo luonnon maailmaa, löytää korjaavia prosesseja. Se on perussysteemi jolle Yhdysvaltain perustuslaki on muotoiltu ja jollaiseksi se on suunniteltu. Saman periaatteen tulsii soveltua lapsuusajan rokotteisiin. Ainoastaan tällä tavoin asiat voidaan korjata.

Lähdeviitteet

1. Robinson DS, Predominant TH2-like bronchoalveolar T-lymphocyte population in atopic asthma, New Engl J Med, Jan 30, 1992; 326: 298-304.

2. Holt PG, Sly PD, Allergic respiratory disease: strategic targets for primary prevention during childhood, Thorax, 1997; 52:1-4.

3. Immunobiology; The Immune System in Health and Disease, Charles Janeway, Paul Travers, Mark Walport. Donald Capra, Fourth Edition, Garland Publishing, New York, 1999:394-395.

4. Stroun M, Anker P, Transcription of spontaneously released bacterial deoxyribonucleic acid in frog auricles, J Bacteriology, April, 1973; Vol 114: 114-120.

5. Anker P, Stroun M, Bacterial ribonucleic acid in the frog brain after a bacterial peritoneal infection, Science, Nov. 10, 1972; 178:621-623.

6. Kumar S, Miller LK, Effects of serial passage of Autographa Californica Nuclear polyhedrosis virus in cell culture, Virus Research, 1987; 7:335-349.

7. Jahnke U, Fischer EH, Alvord EC, Sequence homology between certain viral proteins related to encephalomyelitis and neuritis, Science, July 19, 1985; 29:242-284.

8. Shoenfeld Y, Aron-Maor A, Vaccination and autoimmunity-‘vaccinosis’: a dangerous liaison?, J Autoimmun, Feb 2000, 14(1):1-10.

9. Urnovitz HB, Tuite JJ, Higashida JM et al, RNAs in the sera of Persian Gulf War Veterans Have Segments Homologous to Chromosome 22q11.2, Clinical and Laboratory Diagnostic Immunology, May, 1999; 6(3):330-335.

10. Vrijheid M, Dolk H, Armstrong L et al, Chromosomal congenital anomalies and residence near hazardous waste landfill sites, Lancet, January 26, 2002; 359:320-322.

11. Folic Acid, the Vital Nutrient that Fights Birth Defects, Cancer, and Heart Disease, Sidney M Baker, M.D., Keats Publishing, Inc., New Canaan, Connecticut, 1995.

12. Gupta S et al, Th1 and Th2-like cytokines in CD4+ and CD8+ T cells in autism, J Neuroimmunol, 1998; 85:106-109.

13. This story is related in the book, Emerging Viruses, AIDS and Ebola, by Leonard G Horowitz, D.M.D., M.A., M.P.H., Tetrahedron, Inc., Rockport, MA, 1997, pp 488-493.

14. Martin WJ, Ahmed KN, Zeng LC et al, African green monkey origin of the atypical cytopathic ‘stealth virus’ isolated from a patient with chronic fatigue syndrome, Clinical and Diagnostic Virology, 1995; 4:93-103.

15. Martin WJ, Anderson D, Stealth virus epidemic in the Mohave Valley, Pathobiology, 1997; 65:51-56.

16. Martin WJ, Genetic instability and fragmentation of a stealth viral genome, Pathobiology, 1996; 64:9-17.

17. Martin WJ, Consultation on detection of simian cytomegaloviruses in human tissue, (Presentation July 1, 1996 sponsored by the National Institute of Allergy and Infectious Disease (NIAID), held in the Solar Building, Rockville, MD).

18. Martin WJ, Stealth virus isolated from an autistic child, (letter to the editor), J Autism Developmental Disorders, 1995; 25(2):258.

19. Written testimony of Dr. Howard B Urnovitz, August 3rd, 1999, at the Committee on Government Reform and Oversight

20. Urnovitz HB, Tuite JJ, Higashida JM, Murphy WH, RNAs in the sera of Persian Gulf War veterans have segments homologous to chromosome 22q11.2, Clin Diagn Lab Immunol, May, 1999; 6(3):330-335.

21. Urnovitz HB et al, Increased sensitivity of HIV-2 antibody detection, Natural Med, 1997; 3:1258

22. Urnovitz HB, Murphy WH, Human endogenous retroviruses: nature, occurrence, and clinical implications in human disease, Clin Microbiol Rev, 1996; 9:72-99.

23. Montinari MG, Favoino B, Roberto A, Diagnostic role of immunogenetics in post-vaccine diseases of the CNS: preliminary results, Medit J Surg Med, 1996; 4(2):69-72.

24. Laurentaci G, Favoino B, Immunogenetica e malattie HLA associate, Oedalo Lilostampa Bari, 1999.

25. Migliore L, Nieri M, Evaluation of twelve potential aneuploidogenic chemicals by the in vitro human lymphocyte micronucleus assay, Toxic in Vitro, 1991; 5(4):325-336.

26. Shrana I et al, Mitosis and numerical chromosome aberration analyses in human lymphocytes: 10 known or suspected spindle poisons: Mutation Research, 1993; 287:57-70.

27. Miller BM, Adler ID, Aneuploid induction in mouse spermatocytes mutogenesis, Mutogenesis, 1992; 7(1):69-76.

28. Gudi R et al, Assessment of the in vivo aneuploidy/micronucleus assay in mouse bone marrow cells with 16 chemicals, Env Mol Mutagen, 1992; 20:106-116.

29. Ilse-Dore A, Synopsis of the in vivo results obtained with the 10 known or suspected aneugens tested in the CEC collaborative study, Mutation Research, 1993; 287:131-137.

30. Nelson Textbook of Pediatrics, 16th Edition, WB Saunders C., 2000, page 315.

31. Harasawa R, Latent Risk in Bovine Serums Used for Biopharmaceutical Production, http://www.asmusa.org/pcsrc/sumO2.htm

32. Levings RL, Wessman SJ, bovine diarrhea virus contamination of nutrient serum, cell cultures, and viral vaccines, Dev Biol Stand, 1991; 75:177-181.

33. Giangaspero M et al, Genotypes of pestivirus RNA detected in live virus vaccines for human use, J Vet Med Sci, 2001: 63(7):723-733. PMID 11503899

34. Harasawa R, Miznsawa H, Detection of Pestiviruses from Mammalian cell cultures by PCR, Procedings of 3rd Internat World Congress on Biomedical Sciences, 1996; 12.-9.-20 Riken, Isukuba, Japan, http://www.3iwc.riken.go.jp/congress/sympo/sbb0202/ako111/tit.htm

35. Ho M et al, Slipping through the regulatory net: ‘Naked’ and ‘free’ nucleic acids. TWN Biotechnology and Biosafety Series, No. 5, 2001. http://www.twnside.org.sg/title/biod5.htm

36. Points to consider on Plasmid DNA vaccines for preventive infectious disease indications. FDA/CBER, Office of Vaccine Research and Review, 1996, http://www.fda.govc/cber/glns/plasmid.txt

37. McRearden B, What is coming through that needle? The problem of pathogenic vaccine contamination, 2002, http://www.jefsutherland.org/complementary/vaccine_contamination_mcrearden.pdf

38. Lederberg J, Letter-to-the-Editor, Science, Oct. 20, 1967:313.

39. Shaneen SO et al, Measles and atopy in Guinea-Bissau, Lancet, June 19, 1996; 347:1792-1796.

40. Odent, MR, Pertussis vaccine and asthma; is there a link? JAMA, 1994; 271:229-231.

41. Alm JS et al, Atopy in children of families with anthroposophic lifestyle, Lancet, May 1, 1999; 353:1485-1488.

42. Kemp T et al, Is infant immunization a risk factor for childhood asthma or allergy?, Epidemiology, Nov., 1997; 8(6):678-680.

 

Artikkelin julkaissut whale.to

Tiede

Tuhannet lääkärit ovat allekirjoittaneet Rooman julistuksen

Kommentoi

Lääkärien julistus GLOBAL COVID SUMMIT – Rooma, Italia

International Alliance of Physicians and Medical Scientists, syyskuu 2021

(italiaksi) (slovakiaksi) (hollanniksi) (espanjaksi)

[PÄIVITYS: kello 16:45 ET mennessä 1.10.2021 yli 8,600 lääkäriä ja tieteilijää on allekirjoittanut Rooman julistuksen. Liity mukaan ja allekirjoita täällä: https://doctorsandscientistsdeclaration.org/]

Me maailman lääkärit, yhdessä ja lojaaleina Hippokrateen valalle, tunnustamme lääkärin ammatin harjoittamisen siten kuin me sen tunnemme olevan tällä hetkellä tienhaarassa, olemme pakotettuja julistamaan seuraavaa;

OTTAEN HUOMIOON, että meidän äärimmäisenä vastuuna ja tehtävänämme on ylläpitää ja palauttaa lääketieteen kunnia, rehellisyys, tieto ja taito;

OTTAEN HUOMIOON, että meidän kykyämme vastaan huolehtia potilaistamme hyökätään ennennäkemättömällä tavalla;

OTTAEN HUOMIOON, että päätöksentekijät ovat valinneet pakottaa “yksi koko sopii kaikille”-mallin hoitostrategiaa, mikä on johtanut tarpeettomaan sairauteen ja kuolemaan, sen sijaan että oltaisiin ylläpidetty yksilöllisen, henkilökohtaisen potilashoidon peruskäsitteitä, jotka ovat osoittautuneet turvallisiksi ja tehokkaammiksi;

OTTAEN HUOMIOON, että lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan toimijat, jotka ovat työskentelemässä eturintamassa hyödyntäen epistemologian, patofysiologian ja farmakologian tietojaan, ovat usein ensimmäisiä jotka tunnistavat uudet, potentiaalisesti henkiä pelastavat hoitomuodot;

OTTAEN HUOMIOON, että lääkäreitä kielletään yhä enemmän käymästä avointa ammattikeskustelua ja ideoidenvaihtoa uusista ja kehittyvistä sairauksista, mikä sekä vaarantaa lääkärin ammatin olemuksen että, vielä tärkeämpänä, vielä traagisempana, vaarantaa potilaittemme hengen;

OTTAEN HUOMIOON, että tuhansilta lääkäreiltä on estetty hoidon tarjoaminen potilailleen apteekkien, sairaaloiden ja terveydenhuoltoalan laitosten asettamien rajoitusten seurauksena, mikä on tehnyt suuresta osasta tervedenhuoltoalan työntekijöitä avuttomia suojelemaan potilaitaan taudin uhatessa. Lääkärit neuvovat nyt potilaitaan yksinkertaisesti menemään kotiin (mikä antaa viruksen replikoitua) ja palaamaan kun sairaus pahenee, mikä johtaa satoihin tuhansiin tarpeettomiin potilaskuolemiin koska hoitoa ei ole annettu;

OTTAEN HUOMIOON, että tämä ei ole lääketiedettä. Tämä ei ole hoitoa. Nämä käskyt saattavat olla rikos ihmiskuntaa vastaan.

ON TODETTAVA, ETTÄ ON:

PÄÄTETTY, että lääkäri-potilassuhde tulee palauttaa. Lääketieteen koko ydin on tässä suhteessa, mikä mahdollistaa lääkärin parhaiten ymmärtää potilastaan ja hänen sairauttaan, suunnitella hoitoa jolla on parhaat selviämismahdollisuudet, kun potilas aktiivisesti osallistuu hoitoonsa.

PÄÄTETTY, että poliittinen tunkeutuminen lääketieteen ja lääkäri/potilassuhteen harjoittamiseen tulee loppua. Lääkärien, ja kaikkien terveydenhuoltoalan työntekijöiden, tulee olla vapaita harjoittamaan lääketieteen tietoja ja taitoja ilman pelkoa rangaistuksista, sensuurista, pilkkaamisesta tai kurinpidollisista toimista, mm. mahdollisesta toimiluvan menettämisestä, vakuutussopimusten menettämisestä tai valtion tahojen ja organisaatioiden väliintulosta — mikä vielä pahemmin estää meitä hoitamasta tarpeessa olevia potilaita. Enemmän kuin koskaan oikeutta ja kykyä objektiivisesti keskustella tieteellisistä havainnoista, mikä lisää meidän ymmärrystämme sairaudesta, tulee suojella.

PÄÄTETTY, että lääkärien tulee puolustaa oikeuttaan määrätä hoitoa, kun he noudattavat dogmia ENSINNÄKIN, ÄLÄ VAHINGOITA. Lääkäreitä ei tule rajoittaa määräämästä turvallisia ja tehokkaita hoitoja. Nämä rajoitteet yhä vain aiheuttavat tarpeetonta sairautta ja kuolemaa. Potilaan oikeudet, sen jälkeen kun heitä on täysin informoitu jokaisen vaihtoehdon riskeistä ja hyödyistä, tulee palauttaa näiden hoitojen vastaanottamiseksi.

PÄÄTETTY, että me kutsumme maailman kaikkia lääkäreitä ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia liittymään mukaan tähän jaloon tavoitteeseen meidän ponnistellessamme palauttamaan luottamus, rehellisyys ja ammattimaisuus lääketieteen harjoittamiseen.

PÄÄTETTY, että me kutsumme kaikkia maailman tieteentekijöitä, joiden osaaminen on biotieteiden tutkimuksessa, ylläpitämään mitä korkeimpia eettisiä ja moraalisia standardeja, vaatimaan itseltään kykyä tehdä ja julkaista objektiivista, empiiristä tutkimusta ilman pelkoa kostoiskuista heidän uralleen, maineelleen tai elinkeinolleen.

PÄÄTETTY, että me kutsumme potilaita, jotka uskovat lääkäri-potilassuhteen tärkeyteen ja kykyyn olla aktiivisena vastaanottajana hoidossa, vaatimaan pääsyä tieteeseen perustuvaan lääketieteelliseen hoitoon

TÄMÄN VAKUUDEKSI, tämän Julistuksen allekirjoittaneet ovat kirjoittaneet nimensä alle ensimmäisen nimenkirjoittajan päivämäärästä eteenpäin.

ALLEKIRJOITA JULISTUS: https://doctorsandscientistsdeclaration.org/

Jo allekirjoittaneet

Lääkärit ja lääketieteen tutkijat

Dr. Ira Bernstein, co-founder, Canadian Covid Care Alliance; lecturer, Dept. of Family and Community Medicine, University of Toronto

Dr. Paul E. Alexander, clinical epidemiologist, former WHO-PAHO and US HHS consultant/senior Covid Pandemic advisor

Dr. Pierre Kory, critical care and pulmonary medicine specialist, former Chief of Critical Care Service and Medical Director of Trauma and Life Support Center at University of Wisconsin

Dr. Tess Lawrie, Director, The Evidence-Based Medicine Consultancy Ltd; founder, British Ivermectin Recommendation Development; CEO of non-profit Ebmcsquared CiC

Dr. Héctor Carvallo, former professor of Internal Medicine, Universidad de Buenos Aires, former Director Ezeiza Hospital, Buenos Aires, Argentina

Dr. Mobeen Syed, physician, computer scientist, CEO of DrBeen Corp (US), clinical consultant (Pakistan)

Dr. Paul E. Marik, professor of medicine and Chief of Pulmonary and Critical Care Medicine, Eastern Virginia Medical School

Dr. Flavio Cadegiani, endocrinologist & visiting professor, faculty of Floriano (FAESF); ad hoc consultant, Brazilian Health Regulatory Agency (Anvisa); consultant for National Commission for Incorporation of New Technologies, Devices and Drugs, Brazil, Brazil

Dr. Marc G. Wathelet, molecular biologist, innate immunology and coronavirus expert, consultant, Belgium

Dr. Eivind H. Vinjevoll, senior consultant of anesthesiology and intensive care medicine, chief medical advisor of emergency medicine, Volda, Norway

Dr. Heather Gessling, family medicine doctor in Columbia, Missouri

Dr. Mark McDonald, double board-certified child and adolescent psychiatrist, Los Angeles, California

Dr. Olufemi Emmanuel Babalola, professor of ophthalmology, IP HOD Surgery, Bingham University, Jos/Karu, Nigeria

Dr. Richard Urso, scientist, sole inventor of an FDA-approved wound healing drug, former Chief of Orbital Oncology at MD Anderson Cancer Center

Dr. John Littell, family physician, with practices in Kissimmee and Ocala, Florida

Dr. Ryan Cole, board-certified pathologist, CEO of Cole Diagnostics, Boise, Idaho

Dr. Brian Tyson, family medicine doctor, Urgent Care Covid Clinic, Imperial Valley, California

Prof. Andrea G. Stramezzi, Italy

Dr. Zsuszanna Ragó, specialist in coronavirus, primary care; IVERCOV project leader, University of Debrecen, Hungary

Dr. Robert W. Malone, gene therapy, bio-defense, vaccines and immunology; discoverer of in-vitro and in-vivo RNA transfection and architect of mRNA vaccine platform

Dr. Jean-Jacques Rajter, critical care, pulmonary medicine, sleep medicine

Dr. Wong Ang Peng, Malaysian Alliance for Effective Covid Control (MAECC)

Dr. Peter McCullough, clinical cardiologist, preventive cardiology and advanced lipidology, former vice chief of internal medicine at Baylor University Medical Center

Dr. Jose Iglesias, associate professor, Hackensack Meridian School of Medicine at Seton Hall

Dr. Geert Vanden Bossche, virology, vaccine R&D, former Sr Ebola Program Manager, Global Alliance for Vaccines & Immunization (GAVI), former Head of Vaccine Development Office, German Center for Infection Research

Dr. Catherine L. Lawson, research professor, Institute for Quantitative Biomedicine, Rutgers University, Piscataway, New Jersey

Dr. Barton Lane, emeritus professor of diagnostic radiology, Stanford University Medical Center, Palo Alto, California

Dr. Claudio Saliba de Avelar, medical coordinator, Espaço Mulher, Pardini Institute, Belo Horizonte, Brazil

Dr. Claudia Chaufan, professor, Health Policy and Global Health, York University, Toronto

Dr. Gregory Dembo, director of Transplant Anesthesia, University of Washington Medical Center, Seattle, Washington

Dr. Panayiotis A. Ellinas, family medicine, former US Army Lt Colonel and Army Surgeon General Subject Matter Expert in preventive medicine

Dr. Brian J. Koos, maternal and fetal medicine, UCLA Medical Center, Los Angeles, California

Dr. Giovanni Frajese, endocrinology and cancer research; associate professor, Applied Medical Technical Sciences, University of Rome “Foro Italico”, Rome, Italy

Dr. Eric Wargotz, Clinical Professor of Pathology & Laboratory Medicine, the George Washington University School of Medicine, Washington, DC

Dr. Phillip Sirota, Veterans Affairs Health Care System, Phoenix, Arizona

Dr. Donald W. Miller, retired Professor Emeritus of Surgery, former Chief of Division of Cardiothoracic Surgery, University of Washington School of Medicine, Seattle, Washington

Dr. Xiaoxu Lin, former microbiologist, Walter Reed Army Institute of Research, Viral Diseases Branch, former in-theater infectious diseases surveillance lab head, US Army

Dr. R. Duane Cook, thoracic and cardiovascular surgeon, University of Florida Health

Dr. Ming Chu Wang, Department of Anesthesia, National Taiwan University Hospital, Taipei, Taiwan

Dr. Ondrej Halgas, biomedical researcher, University of Toronto, Canada

Dr. Mark Kreimer, board certified emergency medicine physician, Brooklyn, New York

Dr. Ram Duriseti, clinical associate professor, Stanford University Division of Emergency Medicine, Palo Alto, California

Dr. Kraig Lage, diagnostic radiology, University Of Missouri HealthCare, Columbia, Missouri

Dr. Annie L. Emmick, board certified pediatric specialist, Northwestern Medicine, Illinois

Dr. Brent Stewart, Emeritus Professor, Diagnostic Physics, University of Washington School of Medicine, Seattle, Washington

Dr. Andrei N. Tchernitchin, director of Laboratory of Experimental Endocrinology and Environmental Pathology ICBM, Faculty of Medicine, University of Chile

Dr Simon J Thornley, public health physician, lecturer and researcher in epidemiology and biostatistics, University of Auckland, New Zealand

Dr. Spiro P. Pantazatos, Assistant Professor of Clinical Neurobiology (Psychiatry) at Columbia University, research scientist at New York State Psychiatric Institute

Dr. Marialuisa Partisani, deputy head, general medicine, HIV infection care center, Hopitaux Universitaires de Strasbourg, France

Dr. Allesandro Santin, professor of obstetrics, gynecology, and reproductive sciences, Yale School of Medicine; Disease Aligned Research team leader, Yale Cancer Center, New Haven, Connecticut

Dr. Marie Kuffner, former professor of clinical anesthesiology and former chief of staff, UCLA Medical Center; past president of the California Medical Association

Sekä tuhannet muut lääkärit ja lääketieteen tutkijat ympäri maailman.   Artikkelin julkaissut https://doctorsandscientistsdeclaration.org/

Tiede

COVID-rokotteet: tarve, tehokkuus, turvallisuus

Kommentoi
Poistamista edeltänyt versio on arkistoitu täällä.

*

Tiivistelmä: COVID-19 rokotevalmistajat ovat saaneet kierrettyä tuotevastuunsa rokotteen aiheuttamalta haitalta. Täten kaikkien COVID-19 rokotteita valtuuttavien, pakottavien ja niitä antavien tulee ymmärtää rokotteista esitetyt näytöt hyödyistä ja haitoista, sillä vastuu lankeaa heille.

Lyhykäisyydessään, saatavilla oleva näyttö ja tiede viittaavat siihen, että COVID-19 rokotteet ovat tarpeettomia, tehottomia ja turvattomia.

  • Tarve: Henkilöt, joiden immuunijärjestelmä toimii normaalisti (immunokompetentit), ovat suojassa SARS-CoV-2:lta soluimmuniteetillaan. Vähäriskisten ryhmien rokottaminen on täten tarpeetonta. Immuunipuutteisille henkilöille, jotka sairastuvat COVID-19 tautiin, on olemassa laaja valikoima lääketieteellisiä hoitoja, jotka on osoitettu turvallisiksi ja tehokkaiksi. Haavoittuvaisten ihmisten rokottaminen on täten yhtä tarpeetonta. Sekä immunokompetentit että immuunipuutteiset ryhmät suojataan paremmin eri SARS-CoV-2 -variantteja vastaan oman kehon luonnollisella immuniteetilla ja lääkinnällä eikä niinkään rokottamalla.
  • Tehokkuus: COVID-19 rokotteilta puuttuu pätevä toimintamekanismi SARS-CoV-2:n aiheuttamaa hengitystieinfektiota vastaan. Vasta-aineiden tuottaminen ei voi estää SARS-CoV-2:n kaltaisen taudinaiheuttajan aiheuttamaa infektiota, joka tunkeutuu hengitysteihin. Lisäksi mitkään rokotteet eivät ole koekäytössä tarjonneet näyttöä siitä, että rokottaminen ehkäisisi rokotettujen ihmisten infektioita. Kehoitus ottaa rokote “toisten suojelemiseksi” on täten perusteeton.
  • Turvallisuus: Rokotteet ovat vaarallisia sekä terveille henkilöille, että kroonisia sairauksia sairastaville, seuraavista syistä: kuolettavan ja ei-kuolettavan veritukoksen muodostumisen riski, mm. verenvuodot, aivojen tromboosi, infarkti ja sydänkohtaukset; autoimmuuni- ja allergiset reaktiot; taudin vasta-ainevahvistus (ADE); ja rokotteiden epäpuhtaudet hosumalla tehdystä pikaisesta valmistuksesta ja tuotantostandardeista johtuen, joita ei ole valvottu normaaliin tyyliin.

Riski/hyötylaskelma on täten selkeä: kokeelliset rokotteet ovat tarpeettomia, tehottomia ja vaarallisia. Kokeellisia COVID-19 rokotteita valtuuttaneet, pakottaneet tai antaneet tahot altistavat populaatiot ja potilaat vakavalle, tarpeettomalle ja perusteettomille lääketieteellisille riskeille.

1. Rokotteet ovat tarpeettomia

1. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että immunokompetenteilla ihmisillä esiintyy “robusti” ja pitkäkestoinen solullinen (T-solu) immuniteetti SARS-CoV viruksia vastaan [1], mukaanlukien SARS-CoV-2 ja sen variantit [2]. T-solujen suoja johtuu sekä altistumiselta SARS-CoV-2:lle itselleen että ristireaktioimmuniteetista, joka on seurausta aiemmasta altistumisesta nuhakuumeelle ja SARS-koronaviruksille [1,3-10]. Sellainen immuniteetti on havaittavissa infektioiden jälkeen jopa 17 vuoden takaa [1,3]. Täten immunokompetenttien ei tarvitse ottaa rokotetta SARS-Cov-2:a vastaan.

2. Luonnollinen T-soluimmuniteetti tarjoaa vahvemman ja kattavamman suojan kaikkia SARS-CoV-2 -variantteja vastaan rokotteisiin verrattuna, koska luonnollinen immuniteetti tunnistaa useita viruksen epitooppeja ja kostimulatiivisia signaaleja, ei pelkästään yksittäistä (piikki) proteiinia. Näin immunokompetentit ihmiset ovat omalla immuniteetillaan paremmin suojassa SARS-CoV-2:a vastaan sekä kaikkia muita mahdollisesti syntyviä variantteja vastaan verrattuna nykyiseen rokotevalikoimaan.

3. Rokotteita on markkinoitu keinona estää asymptomaattiset taudin muodot [11], ja täten myös “asymptomaattinen taudin levittäminen”. Kuitenkin, “asymptomaattinen taudin levittäminen” on epäsoveltuvan ja epäluotettavan PCR-testiprosessin ja sen tulkinnan tuote, mikä johtaa korkeaan väärien positiivisten tulosten esiintymisasteeseen [12-15]. Näyttö viittaa siihen, että PCR-positiivinen, oireeton henkilö on terve ja saanut väärän positiivisen testituloksen, eikä hän ole taudinkantaja. Kattava tutkimus 9899828 henkilöstä Kiinassa sai selville, että positiivisen COVID-19 testituloksen saaneet eivät olleet koskaan tartuttaneet muita ihmisiä [16]. Päin vastoin, CDC:n lainaamat tutkimukset [17,18] joilla oikeutetaan väitteet oireettomasta tartuttamisesta perustuvat hypoteettisiin malleihin, ei empiirisiin havaintoihin. Ne esittävät oletuksia ja arvioita eikä niinkään tutkimusnäyttöä. Asymptomaattisen infektion ehkäiseminen ei ole kelpo järkisyy suuren kansanosan rokottamiselle.

4. Useimmissa maissa useimmilla henkilöillä on nyt immuniteetti SARS-CoV-2:a vastaan [19]. Riippuen heidän aiemmin hankitusta risti-immuniteetistaan, heillä ei ole ollut mitään oireita, heidän oireensa ovat olleet vähäisiä tai taudinkuvalle epätavallisia, tai vakavampia, mahdollisesti esim. anosmia (hajuaistin katoaminen) tai muu COVID-19 taudille tavanomaisempi oire. Huolimatta taudin vakavuudesta, heillä on nyt riittävä immuniteettisuoja taudin vakavalta muodolta, mikäli he sille altistuisivat. Tämä suurin osa kansasta ei hyödy rokottamisesta mitenkään.

5. Populaation maailmanlaajuinen henkiinjäämisaste COVID-19:n tapauksessa ylittää 99.8% [20-22]. Maissa, joissa infektioita on esiintynyt paljon viime kuukausina, alle 0.2% populaatiosta on kuollut ja heidän kuolemansa näin olisi merkattu ‘COVID-19 kuolemaksi’. COVID-19 on myös tyypillisesti vähäisestä keskivakavaan oleva sairaus. Täten ylivoimaisesti suurin osa kansasta ei ole vaarassa COVID-19:sta eikä tarvitse rokotusta omaksi suojakseen.

6. Vakavan tartunnan riskissä oleville COVID-19 on hoidettavissa oleva sairaus. Todistusaineisto on suppenemassa päätelmään, että varhaisen vaiheen hoito olemassaolevilla lääkkeillä vähentää sairaalahoidon tarvetta ja kuolleisuutta ~85% ja 75%, vastaavasti [23-27]. Näihin lääkkeisiin kuuluu monia kokeiltuja ja oikeasti tulehdusta vähentäviä lääkkeitä, viruslääkkeitä ja veritukoksia vähentäviä läkkeitä, sekä monoklonaalisia vasta-aineita, sinkkiä, C- ja D-vitamiineja.

Teollisuuden ja valtion päätökset sivuuttaa sellaiset hyväksi havaitut hoitomuodot selektiivisesti valitsemalla tutkimusnäyttöä [24], puolueellisella sääntelyllä ja jopa suorilla sanktioilla niitä lääkäreitä vastaan, jotka kehtaavat käyttää näitä hoitoja omasta aloitteestaan, ovat toimineet voimassa olevan lainsäädännön, standardien lääketieteellisten käytäntöjen ja tutkimuksen vastaisesti; juridinen vaatimus tarkastella oikean elämän tutkimusnäyttöä on sivuutettu [28].

Näiden toimivien hoitomuotojen systemaattinen kieltäminen ja mustamaalaus on peittänyt alleen rokotteiden saaman hätäkäyttöluvan harhaanjohtavan oikeutuksen, joka vaatii että “mitään muuta yleisesti hyväksyttyä standardihoitomuotoa ei saa olla saatavilla” [29]. Suoraan sanottuna, rokotteet eivät ole tarpeellisia vakavan taudin estämiseksi.

2. Rokotteet ovat tehottomia

1. Mekanistisella tasolla, immuniteetin hankkiminen COVID-19:n antamalla vasta-aineita COVID-19 rokotteen avulla on lääketieteellistä hölynpölyä. Ilmassa leviävät virukset kuten SARS-CoV-2 tulevat kehoon sisään hengitysteitä ja keuhkoja pitkin, joissa vasta-ainekonsentraatiot ovat liian pieniä ehkäisemään infektiota. Rokotteiden avulla kehoon tuodut vasta-aineet liikkuvat pääosin verenkierrossa, kun taas limakalvojen konsentraatiot keuhkoissa ja hengitysteillä ovat matalat.

Ottaen huomioon, että COVID-19 pääosin leviää ja aiheuttaa sairauden infektoimalla näitä limakalvoja, rokotteilta menee täysin ohi immunologinen merkki. Rokotevalmistajien eri sääntelytahoille jättämistä dokumenteista ei käy ilmi mitään näyttöä siitä, että rokotus ehkäisisi ilmatartuntaa, joka voi olla kriittistä leviämisketjun katkaisemiseksi. Näin rokotteet ovat immunologisesti sopimattomia COVID-19:n.

2. Keskipitkän ja pitkän aikavälin rokotetehokkuus ei ole tiedossa. Kolmannen vaiheen keskipitkän 24 kuukauden kokeet eivät ole valmiit kuin vasta vuonna 2023. Ei ole olemassa mitään keskipitkän tai pitkän aikavälin longitudinaalista dataa COVID-19 rokotteen tehokkuudesta

3. Lyhyen aikavälin data ei näytä, että rokotus estäisi vakavan sairauden. Euroopan lääkevirasto on huomauttanut Comirnaty (Pfizerin mRNA) -rokotteesta, että vakavat COVID-19 tapaukset “olivat harvinaisia tutkimuksessa, ja tiettyjä tilastollisia päätelmiä ei voi tehdä” siitä [30]. Samalla tavoin Pfizerin FDA:lle jättämä dokumentti [31] toteaa, että kuolleisuuteen vaikuttavaa tehokkuutta ei voitu osoittaa. Näin rokotteiden ei ole osoitettu estävän kuolemaa tai taudin vakavaa muotoa edes lyhyellä aikavälillä.

4. Korrelaatit suojalle COVID-19:a vastaan eivät ole tiedossa. Tutkijat eivät vielä ole saaneet selville miten mitata COVID-19:a vastaan syntyvää suojaa. Tämän johdosta tehokkuustutkimukset ovat käsienheiluttelua pimeässä. Vaiheen 1 ja 2 tutkimusten loppuunsaattamisen jälkeen, paperi Vaccine-julkaisussa huomautti, että “ilman että ymmärrämme suojan korrelaatteja, ei ole mahdollista tällä hetkellä ottaa kantaa kysymyksiin rokotteiden antamasta suojasta, riskistä COVID-19:n uudelleentartunnalle, laumasuojasta tai mahdollisestia SARS-CoV-2:n eliminoitumisesta ihmispopulaatiosta” [32]. Näin rokotteen tehokkuutta ei voida arvioida, koska mittarit sille ei vielä ole selvillä.

3. Rokotteet ovat vaarallisia

1. Niinkuin tupakointi saattaa ja ennustettiin aiheuttavan keuhkosyöpää, kaikki geenirokotteet voidaan odottaa aiheuttavan verenhyytymiä ja verenvuototautia [33], perustuen niiden molekyylitason toimintaan. Tämän kanssa yhdenmukaista on, että tämänkaltaisia tauteja on havaittu kaikissa ikäryhmissä, joka tulee johtamaan rokotteiden antamisen pysäyttämiseen ympäri maailman: rokotteet eivät ole turvallisia.

2. Vastoin väitteitä siitä, että rokotteiden jälkeiset verisairaudet ovat “harvinaisia”, monet yleiset rokotteista aiheutuneet sivuvaikutukset (päänsärky, pahoinvointi, oksentelu ja verenpurkauman kaltainen “ihottuma” ympäri kehoa) voi tarkoittaa tromboosia ja muita vakavia poikkeavuuksia. Lisäksi, rokotteiden aiheuttamat mikrotromboosit keuhkoissa voivat saada aikaan keuhkokuumeen kaltaisia oireita ja ne saatetaan väärindiagnosoida COVIDiksi. Tukkeumat, jotka saavat tällä hetkellä mediassa huomiota, ovat todennäköisesti vain “jäävuoren huippu” [34]: rokotteet eivät ole turvallisia.

3. Johtuen immunologisesta pohjustuksesta, verenhyytymien, verenvuoron ja muiden negatiivisten vaikutusten riskin voidaan olettaa kasvavan jokaisen lisäpiikin ja jokaisen näiden välissä tapahtuvan koronavirukselle altistumisen myötä. Ajan mittaan, oli se sitten kuukausia tai vuosia [35], tämä tekee sekä rokotteista että koronaviruksesta vaarallisen nuorille ja terveille ikäryhmille, jotka ilman COVID-19 rokotetta eivät olisi olleet merkittävässä vaarassa. Rokotteen käyttöönoton jälkeen COVID-19:n ilmaantuvuus on kasvanut useilla alueilla samaa tahtia kuin piikkejä on annettu [36-38].

Useita COVID-19 kuolemia on sattunut tämän lisäksi pian rokotteen antamisen jälkeen vanhainkodeissa [39,40]. Nämä tapaukset ovat voineet sattua sekä vasta-ainereaktiosta (ADE) että yleisestä rokotteiden immuniteettiä heikentävästä vaikutuksesta, joka käy ilmi Herpes zosterin lisääntyneestä esiintyvyydestä tietyillä potilailla [41].

Immuunitukahdutus on voinut aiheuttaa aiemmin oireettoman infektion muuttumisen kliinisesti näkyväksi. Huolimatta siitä mikä tarkka mekanismi näiden raportoitujen kuolemien taustalla on, meidän tulee odottaa, että rokotteet lisäävät eivätkä niinkään vähennä COVID-19:n kuolettavuutta — rokotteet eivät ole turvallisia.

4. Rokotteet ovat määritelmän mukaan kokeellisia. Ne tulevat pysymään vaiheen 3 kokeilussa vuoteen 2023 asti. Rokotteen saajat ovat ihmiskoehenkilöitä, jotka ovat oikeutettu vapaaseen, tietoiseen suostumukseen Nürnbergin koodien ja muiden juridisten suojakeinojen nojalla. Näihin kuuluu lisäksi Euroopan neuvoston päätöslauselma 2361 [43] ja FDA:n hätäkäyttölupa [29]. Vaiheen 1 ja 2 kokeiden turvallisuusdataan liittyen, huolimatta alkuvaiheen suuresta otoskoosta, Vaccine-julkaisu raportoi, että “jatkokehityksen pohjaksi valittu rokotestrategia on saattanut perustua niinkin pienen ryhmän kuin 12 osallistujan otokseen” [32].

Niin äärimmäisen pienellä otoskoolla julkaisu huomauttaa, että “tarvitaan kolmannen vaiheen tutkimuksia, joiden aikaväli on pidempi” turvallisuuden määrittämiseksi. Kolmannen vaiheen kokeissa selvitettäväksi jääneisiin riskeihin, jossa kokonaiset kansakunnat ovat koehenkilöiden otosjoukkoina, kuuluu sekä tromboosi ja veren epätavallisuudet että muita autoimmuunireaktioita, allergisia reaktioita, rasvananopartikkelien tuntemattomia tropismeja [35], vasta-ainereaktioita (ADE) [43-46] sekä kiireellä läpiviedyt, kyseenalaisella tavalla toteutetut, huonosti säännellyt [47] ja kertoman mukaan epäjohdonmukaisilla menetelmillä valmistetut rokotteet aiheuttavat riskejä mahdollisesti haitallisten epäpuhtauksien, kuten hallitsemattomien DNA -jäämien johdosta [48]. Rokotteet eivät ole turvallisia, ei rokotteen ottajille eikä niiden antajille tai niille jotka ne käyttöön hyväksyvät.

5. Alkuvaiheen kokemukset viittaisivat siihen, että adenoviruksesta johdetut rokotteet (AstraZeneca/Johnson & Johnson) aiheuttavat vakavampia sivuvaikutuksia kuin mRNA- (Pfizer/Moderna) rokoteet. Kuitenkin injektioiden toistuessa ensiksi mainitut tulevat pian indusoimaan vasta-aineita adenovirusproteiinivektoria vastaan. Nämä vasta-aineet sitten neutraloivat suurimman osan rokotteen viruspartikkeleista ja aiheuttavat niiden hävityksen ennen kuin ne voivat infektoida muita soluja, mikä näin rajoittaa kudosvaurioiden intensiteettiä.

Sitä vastoin mRNA-rokotteissa ei ole proteiiniantigeeniä, jota vasta-aineet tunnistaisivat. Näin, huolimatta siitä mikä on jo olemassaoleva immuniteetin kunto, mRNA-rokote tulee saavuttamaan kohteensa — kehon solut. Nämä tulevat sitten ilmaisemaan piikkiproteiinia ja sen jälkeen kärsimään immuunijärjestelmän hyökkäyksestä koko sen voimalla.

mRNA-rokotteiden tapauksessa vakavien sivuvaikutusten riski käytännössä varmasti kasvaa jokaisen annetun lisäpiikin myötä. Pitkässä juoksussa ne tulevat olemaan jopa vaarallisempia kuin vektorirokotteet. Niiden ilmeinen paremmuus suhteessa jälkimmäisiin on mitä suurin huolenaihe; nämä rokotteet eivät ole turvallisia.

4. Eettisiä ja juridisia kysymyksiä pohdittavaksi

Eturistiriitoja on mielin määrin tieteellisessä kirjallisuudessa organisaatioiden suositellessa ja mainostaessa rokotteita ja demonisoidessa vaihtoehtoja (luonnolliseen immuniteettiin ja varhaiseen hoitoon luottaminen). Viranomaiset, lääkärit ja terveydenhuoltoalan työntekijät joutuvat suojaamaan itseään etsimällä informaationlähteistään viitteitä eturistiriidoista äärimmäisen tarkkaan.

Viranomaiset, lääkärit ja terveydenhuoltoalan henkilöstö joutuvat olemaan tarkkana etteivät he sivuuta uskottavaa ja riippumatonta kirjallisuutta rokotteiden tarpeellisuudesta, turvallisuudesta ja tehokkuudesta, kun otetaan huomioon tulevat joukkokuolemat ja haitat, joita joudumme odottamaan ellei rokotekampanjaa lopeteta.

Rokotevalmistajat ovat hankkineet itselleen koskemattomuuden negatiivisten sivuvaikutuksien juridisesta vastuusta ihan syystä. Kun rokotekuolemia ja haittoja esiintyy, juridinen vastuu siirtyy niille, jotka ovat vastuussa rokotteen hyväksymisestä, antamisesta ja/tai pakottamisesta rokotepassein, joista mitään ei voida oikeuttaa selväpäisellä, näyttöön perustuvalla riski-hyötyanalyysilla.

Kaikki COVID-rokotuksissa mukana olevat poliittiset, valvovat ja lääketieteelliset toimijat tulisi velvoittaa tutustumaan Nürnbergin sääntöihin ja muihin juridisiin säädöksiin.

Lähdeviitteet

[1] Le Bert, N.; Tan, A.T.; Kunasegaran, K.; Tham, C.Y.L.; Hafezi, M.; Chia, A.; Chng, M.H.Y.; Lin, M.; Tan, N.; Linster, M.; Chia, W.N.; Chen, M.I.; Wang, L.; Ooi, E.E.; Kalimuddin, S.; Tambyah, P.A.; Low, J.G.; Tan, Y. and Bertoletti, A. (2020) SARS-CoV-2-specific T cell immunity in cases of COVID-19 and SARS, and uninfected controls. Nature 584:457–462. [back]

[2] Tarke, A.; Sidney, J.; Methot, N.; Zhang, Y.; Dan, J.M.; Goodwin, B.; Rubiro, P.; Sutherland, A.; da Silva Antunes, R.; Frazier, A. and al., e. (2021) Negligible impact of SARS-CoV-2 variants on CD4+ and CD8+ T cell reactivity in COVID-19 exposed donors and vaccinees. bioRxiv -:x-x.[back]

[3] Anonymous, (2020) Scientists uncover SARS-CoV-2-specific T cell immunity in recovered COVID-19 and SARS patients. [back]

[4] Beasley, D. (2020) Scientists focus on how immune system T cells fight coronavirus in absence of antibodies. Reuters, 10/07/2020. [back]

[5] Bozkus, C.C. (2020) SARS-CoV-2-specific T cells without antibodies. Nat. Rev. Immunol. 20:463. [back]

[6] Grifoni, A.; Weiskopf, D.; Ramirez, S.I.; Mateus, J.; Dan, J.M.; Moderbacher, C.R.; Rawlings, S.A.; Sutherland, A.; Premkumar, L.; Jadi, R.S. and al., e. (2020) Targets of T Cell Responses to SARS-CoV-2 Coronavirus in Humans with COVID-19 Disease and Unexposed Individuals. Cell 181:1489–1501.e15. [back]

[7] Mateus, J.; Grifoni, A.; Tarke, A.; Sidney, J.; Ramirez, S.I.; Dan, J.M.; Burger, Z.C.; Rawlings, S.A.; Smith, D.M.; Phillips, E. and al., e. (2020) Selective and cross-reactive SARS-CoV-2 T cell epitopes in unexposed humans. [back]Science 370:89–94. [back]

[8] McCurry-Schmidt, M. (2020) Exposure to common cold coronaviruses can teach the immune system to recognize SARS-CoV-2. La Jolla Institute for Immunology. [back]

[9] Palmer, S.; Cunniffe, N. and Donnelly, R. (2021) COVID-19 hospitalization rates rise exponentially with age, inversely proportional to thymic T-cell production. J. R. Soc. Interface 18:20200982. [back]

[10] Sekine, T.; Perez-Potti, A.; Rivera-Ballesteros, O.; Strålin, K.; Gorin, J.; Olsson, A.; Llewellyn-Lacey, S.; Kamal, H.; Bogdanovic, G.; Muschiol, S. and al., e. (2020) Robust T Cell Immunity in Convalescent Individuals with Asymptomatic or Mild COVID-19. Cell 183:158–168.e14. [back]

[11] Drake, J. (2021) Now We Know: Covid-19 Vaccines Prevent Asymptomatic Infection, Too.[back]

[12] Bossuyt, P.M. (2020) Testing COVID-19 tests faces methodological challenges. Journal of clinical epidemiology 126:172–176. [back]

[13] Jefferson, T.; Spencer, E.; Brassey, J. and Heneghan, C. (2020) Viral cultures for COVID-19 infectivity assessment. Systematic review. Clin. Infect. Dis. ciaa1764:x-x. [back]

[14] Borger, P.; Malhotra, R.K.; Yeadon, M.; Craig, C.; McKernan, K.; Steger, K.; McSheehy, P.; Angelova, L.; Franchi, F.; Binder, T.; Ullrich, H.; Ohashi, M.; Scoglio, S.; Doesburg-van Kleffens, M.; Gilbert, D.; Klement, R.J.; Schrüfer, R.; Pieksma, B.W.; Bonte, J.; Dalle Carbonare, B.H.; Corbett, K.P. and Kämmer, U. (2020) External peer review of the RTPCR test to detect SARS-CoV-2 reveals 10 major scientific flaws at the molecular and methodological level: consequences for false-positive results. [back]

[15] Mandavilli, A. (2020) Your Coronavirus Test Is Positive. Maybe It Shouldn’t Be.[back]

[16] Cao, S.; Gan, Y.; Wang, C.; Bachmann, M.; Wei, S.; Gong, J.; Huang, Y.; Wang, T.; Li, L.; Lu, K.; Jiang, H.; Gong, Y.; Xu, H.; Shen, X.; Tian, Q.; Lv, C.; Song, F.; Yin, X. and Lu, Z. (2020) Post-lockdown SARS-CoV-2 nucleic acid screening in nearly ten million residents of Wuhan, China. Nat. Commun. 11:5917.[back]

[17] Moghadas, S.M.; Fitzpatrick, M.C.; Sah, P.; Pandey, A.; Shoukat, A.; Singer, B.H. and Galvani, A.P. (2020) The implications of silent transmission for the control of COVID-19 outbreaks. Proc. Natl. Acad. Sci. U. S. A. 117:17513–17515.[back]

[18] Johansson, M.A.; Quandelacy, T.M.; Kada, S.; Prasad, P.V.; Steele, M.; Brooks, J.T.; Slayton, R.B.; Biggerstaff, M. and Butler, J.C. (2021) SARS-CoV-2 Transmission From People Without COVID-19 Symptoms. JAMA network open 4:e2035057.[back]

[19] Yeadon, M. (2020). What SAGE got wrong. Lockdown Skeptics.[back]

[20] Ioannidis, J.P.A. (2020) Global perspective of COVID‐19 epidemiology for a full‐cycle pandemic. Eur. J. Clin. Invest. 50:x-x. [back]

[21] Ioannidis, J.P.A. (2021) Reconciling estimates of global spread and infection fatality rates of COVID‐19: An overview of systematic evaluations. Eur. J. Clin. Invest. -:x-x. [back]

[22] CDC, (2020) Science Brief: Community Use of Cloth Masks to Control the Spread of SARS-CoV-2. [back]

[23] Orient, J.; McCullough, P. and Vliet, E. (2020) A Guide to Home-Based COVID Treatment. [back]

[24] McCullough, P.A.; Alexander, P.E.; Armstrong, R.; Arvinte, C.; Bain, A.F.; Bartlett, R.P.; Berkowitz, R.L.; Berry, A.C.; Borody, T.J.; Brewer, J.H.; Brufsky, A.M.; Clarke, T.; Derwand, R.; Eck, A.; Eck, J.; Eisner, R.A.; Fareed, G.C.; Farella, A.; Fonseca, S.N.S.; Geyer, C.E.; Gonnering, R.S.; Graves, K.E.; Gross, K.B.V.; Hazan, S.; Held, K.S.; Hight, H.T.; Immanuel, S.; Jacobs, M.M.; Ladapo, J.A.; Lee, L.H.; Littell, J.; Lozano, I.; Mangat, H.S.; Marble, B.; McKinnon, J.E.; Merritt, L.D.; Orient, J.M.; Oskoui, R.; Pompan, D.C.; Procter, B.C.; Prodromos, C.; Rajter, J.C.; Rajter, J.; Ram, C.V.S.; Rios, S.S.; Risch, H.A.; Robb, M.J.A.; Rutherford, M.; Scholz, M.; Singleton, M.M.; Tumlin, J.A.; Tyson, B.M.; Urso, R.G.; Victory, K.; Vliet, E.L.; Wax, C.M.; Wolkoff, A.G.; Wooll, V. and Zelenko, V. (2020) Multifaceted highly targeted sequential multidrug treatment of early ambulatory high-risk SARS-CoV-2 infection (COVID-19). Reviews in cardiovascular medicine 21:517–530. [back][back]

[25] Procter, {.B.C.; {APRN}, {.C.R.{.; {PA}-C, {.V.P.; {PA}-C, {.E.S.; {PA}-C, {.C.H. and McCullough, {.{.P.A. (2021) Early Ambulatory Multidrug Therapy Reduces Hospitalization and Death in High-Risk Patients with SARS-CoV-2 (COVID-19). International journal of innovative research in medical science 6:219–221. [back]

[26] McCullough, P.A.; Kelly, R.J.; Ruocco, G.; Lerma, E.; Tumlin, J.; Wheelan, K.R.; Katz, N.; Lepor, N.E.; Vijay, K.; Carter, H.; Singh, B.; McCullough, S.P.; Bhambi, B.K.; Palazzuoli, A.; De Ferrari, G.M.; Milligan, G.P.; Safder, T.; Tecson, K.M.; Wang, D.D.; McKinnon, J.E.; O’Neill, W.W.; Zervos, M. and Risch, H.A. (2021) Pathophysiological Basis and Rationale for Early Outpatient Treatment of SARS-CoV-2 (COVID-19) Infection. Am. J. Med. 134:16–22. [back]

[27] Anonymous, (2020) Real-time database and meta analysis of 588 COVID-19 studies. [back]

[28] Hirschhorn, J.S. (2021) COVID scandal: Feds ignored 2016 law requiring use of real world evidence.[back]

[29] Anonymous, (1998) Emergency Use of an Investigational Drug or Biologic: Guidance for Institutional Review Boards and Clinical Investigators. [back] [back]

[30] Anonymous, (2021) EMA assessment report: Comirnaty. [back]

[31] Anonymous, (2020) FDA briefing document: Pfizer-BioNTech COVID-19 Vaccine. [back]

[32] Giurgea, L.T. and Memoli, M.J. (2020) Navigating the Quagmire: Comparison and Interpretation of COVID-19 Vaccine Phase 1/2 Clinical Trials. Vaccines 8:746. [back][back]

[33] Bhakdi, S.; Chiesa, M.; Frost, S.; Griesz-Brisson, M.; Haditsch, M.; Hockertz, S.; Johnson, L.; Kämmerer, U.; Palmer, M.; Reiss, K.; Sönnichsen, A.; Wodarg, W. and Yeadon, M. (2021) Urgent Open Letter from Doctors and Scientists to the European Medicines Agency regarding COVID-19 Vaccine Safety Concerns. [back]

[34] Bhakdi, S. (2021) Rebuttal letter to European Medicines Agency from Doctors for Covid Ethics, April 1, 2021. [back]

[35] Ulm, J.W. (2020) Rapid response to: Will covid-19 vaccines save lives? Current trials aren’t designed to tell us. [back][back]

[36] Reimann, N. (2021) Covid Spiking In Over A Dozen States — Most With High Vaccination Rates.[back]

[37] Meredith, S. (2021) Chile has one of the world’s best vaccination rates. Covid is surging there anyway.[back]

[38] Bhuyan, A. (2021) Covid-19: India sees new spike in cases despite vaccine rollout. BMJ 372:n854. [back]

[39] Morrissey, K. (2021) Open letter to Dr. Karina Butler. [back]

[40] Anonymous, (2021) Open Letter from the UK Medical Freedom Alliance: Urgent warning re Covid-19 vaccine-related deaths in the elderly and Care Homes. [back]

[41] Furer, V.; Zisman, D.; Kibari, A.; Rimar, D.; Paran, Y. and Elkayam, O. (2021) Herpes zoster following BNT162b2 mRNA Covid-19 vaccination in patients with autoimmune inflammatory rheumatic diseases: a case series. Rheumatology -:x-x. [back]

[42] Anonymous, (2021) Covid-19 vaccines: ethical, legal and practical considerations. [back]

[43] Tseng, C.; Sbrana, E.; Iwata-Yoshikawa, N.; Newman, P.C.; Garron, T.; Atmar, R.L.; Peters, C.J. and Couch, R.B. (2012) Immunization with SARS coronavirus vaccines leads to pulmonary immunopathology on challenge with the SARS virus. PLoS One 7:e35421. [back]

[44] Bolles, M.; Deming, D.; Long, K.; Agnihothram, S.; Whitmore, A.; Ferris, M.; Funkhouser, W.; Gralinski, L.; Totura, A.; Heise, M. and Baric, R.S. (2011) A double-inactivated severe acute respiratory syndrome coronavirus vaccine provides incomplete protection in mice and induces increased eosinophilic proinflammatory pulmonary response upon challenge. J. Virol. 85:12201–15. [back]

[45] Weingartl, H.; Czub, M.; Czub, S.; Neufeld, J.; Marszal, P.; Gren, J.; Smith, G.; Jones, S.; Proulx, R.; Deschambault, Y.; Grudeski, E.; Andonov, A.; He, R.; Li, Y.; Copps, J.; Grolla, A.; Dick, D.; Berry, J.; Ganske, S.; Manning, L. and Cao, J. (2004) Immunization with modified vaccinia virus Ankara-based recombinant vaccine against severe acute respiratory syndrome is associated with enhanced hepatitis in ferrets. J. Virol. 78:12672–6. [back]

[46]Czub, M.; Weingartl, H.; Czub, S.; He, R. and Cao, J. (2005) Evaluation of modified vaccinia virus Ankara based recombinant SARS vaccine in ferrets. Vaccine 23:2273–9 [back]

[47]Tinari, S. (2021) The EMA covid-19 data leak, and what it tells us about mRNA instability. BMJ 372:n627 [back]

[48] Anonymous, (2021) Interview with Dr. Vanessa Schmidt-Krüger, Hearing #37 of German Corona Extra-Parliamentary Inquiry Committee 30 January, 2021. [back]

 

Artikkelin julkaissut off-guardian.org

Tiede

Yleisimmät mykoplasmat ovat nykyään käytössä bakteerisodankäynnissä

Kommentoi

kirjoittanut Donald W. Scott, MA, MSc © 2001, julkaistu 30.12.2001

Mykoplasma: yhdistävä patogeenitekijä neurotaudeissa

Useita mykoplasmalajeja on ”suunniteltu” laboratoriossa ja pyritty tekemään vaarallisemmiksi. Nyt niitä syytetään AIDSista, syövästä, CFS:stä, MS-taudista, hullun lehmän taudista ja muista neurosysteemisistä taudeista.

Artikkeli julkaistu Nexus Magazinen 8. vuosikerran numerossa 5 (elokuu-syyskuu 2001), www.nexusmagazine.com

I Patogeeninen mykoplasma

Yleinen asekäytössä oleva taudinaiheuttaja

Mykoplasmaa on noin 200 eri lajia. Useimmat niistä ovat vaarattomia; ainoastaan neljä tai viisi ovat patogeenisia. Mycoplasma fermentans (incognitus-laji) todennäköisesti on peräisin Brucella-bakteerin tumasta. Tämä taudinaiheuttaja ei ole bakteeri eikä virus; se on mutatoitunut muoto Brucella-bakteerista, joka on yhdistynyt visna-virukseen.

Patogeeninen mykoplasma on aiemmin ollut vaaraton, mutta bioasetutkijat ovat tehneet vuodesta 1942 tähän päivään asti tutkimusta, joka on johtanut kuolettavampien ja tarttuvampien mykoplasman muotojen luomiseen. Tutkijat ovat keränneet tätä mykoplasmaa Brucella-bakteerista ja itse asiassa redusoineet taudin kiteiseen muotoon. He ”aseistivat” sen ja testasivat sitä pahaa-aavistamattomaan kansaan Pohjois-Amerikassa.

Tri. Maurice Hilleman, Merck Sharp & Dohme -lääkeyrityksen päävirologi, sanoi että tämä taudinaiheuttaja on nyt kehossaan jokaisella pohjoisamerikkalaisella ja mahdollisesti myös ympäri maailman.

Huolimatta raportoinnin epäselvyyksistä, selvästikin kaikenlaisten neurodegeneratiivisten sairauksien esiintyvyys on lisääntynyt toisesta maailmansodasta eteenpäin, ja erityisesti 1970-luvulta eteenpäin, kun aiemmin tuntemattomia tauteja kuten krooninen väsymysoireyhtymä ja AIDS on alkanut esiintyä ihmisillä.

Tri. Shyh-Ching Lo:n mukaan, joka on vanhempi tutkija The Armed Forces Institute of Pathologyssa ja joka on eräs Amerikan mykoplasmatutkimuksen huippuasiantuntijoista, tämä taudinaiheuttaja aiheuttaa monenlaisia sairauksia kuten AIDS, syöpä, krooninen väsymysoireyhtymä, Crohnin tauti, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, Parkinsonin tauti, Wegenerin tauti, ja kollageenivaskulaarisia autoimmuunisairauksia kuten nivelreuma ja Alzheimerin tauti. Tri. Charles Engel, joka työskentelee US National Institutes of Healthilla, Bethesdassa, Marylandissa, esitti seuraavaa NIH:n kokouksessa helmikuun 7. päivä 2000: ”Olen nyt sitä mieltä, että kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian aiheuttaja on mykoplasma…”

Minulla on näyttää kaikki viralliset dokumentit, joista käy ilmi että mykoplasma on kroonisen väsymysoireyhtymän / fibromyalgian aiheuttaja, kuten myös AIDSin, MS-taudin ja monien muiden sairauksien. Näistä sairauksista 80% on Yhdysvaltain tai Kanadan valtion dokumentteja ja 20% vertaisarvioituja artikkeleita julkaisuista kuten Journal of the American Medical Association, New England Journal of Medicine ja Canadian Medical Association Journal. Tutkimukset ja dokumentit tukevat toisiaan.

Miten mykoplasma toimii

Mykoplasma toimii menemällä sisään yksittäisiin soluihin, riippuen geneettisestä alttiudesta.

Neurologisia sairauksia saattaa kehittyä mikäli patogeeni tuhoaa aivoista tiettyjä soluja, tai saattaa kehittyä Crohnin tauti mikäli patogeeni tunkeutuu ja tuhoaa suolen soluja.

Kun mykoplasma pääsee soluun sisään, se voi olla siellä tekemättä mitään joskus 10, 20 tai 30 vuotta, mutta jos esiintyy traumaa kuten onnettomuus, tai ottaa vaikka rokotteen, mykoplasma saattaa aktivoitua.

Koska kyseessä on ainoastaan bakteerin DNA, sillä ei ole omia solun osia joilla prosessoida omia ravinteitaan, joten se kasvaa imemällä muodostuneita steroleja isäntäsolusta ja kirjaimellisesti tappaa solun; solu murtuu ja jäljelle jäänyt tavara päätyy verenkiertoon.

II Mykoplasman syntyminen

Laboratoriossa luotu taudinaiheuttaja

Monet lääkärit eivät tiedä mykoplasman aiheuttamista taudeista, koska Yhdysvaltain armeija on kehittänyt sen biologisen sodankäynnin kokeissaan, eikä näitä ole julkistettu. Tämä patogeeni on Yhdysvaltain armeijan ja tri. Shyh-Ching Lo:n patentoima. Minulla on kopio patentista. [1]

Kaikki sotaa käyvät maat kokeilivat biologisilla aseilla. Vuonna 1942 Yhdysvaltain, Kanadan ja Britannian valtiot solmivat salaisen sopimuksen, jolla luoda kahden tyyppisiä biologisia aseita (sellaisia jotka tappaisivat aj sellaisia jotka vammauttaisivat) Saksaa ja Japania vastaan käydyssä sodassa, jotka myös kehittivät biologisia aseita. Eri taudinaiheuttajapatogeenien tutkimuksessa he keskittyivät pääosin Brucella-bakteeriin, ja alkoivat aseistaa sitä.

Heti syntymästään lähtien biologisen sodankäynnin ohjelmaa leimasi jatkuvat syvälliset arvioinnit ja kaikkein nimekkäimpien tiedemiesten, lääketieteen konsulttien, teollisuuden asiantuntijoiden ja valtion virkamiesten mukanaolo. Se oli luokiteltu huippusalaiseksi.

Yhdysvaltain kansanterveyslaitos myös läheltä seurasi biologisen sodankäynnin ohjelman edistymistä ja kehittymistä ja Centers for Disease Control (CDC) sekä National Institutes of Health (NIH) USA:ssa työskentelivät yhdessä armeijan kanssa näiden sairauksien asekäyttöön valjastamiseksi. Nämä ovat sairauksia, jotka ovat olleet olemassa satoja vuosia, mutta nyt niistä on tehty aseita — mikä tarkoittaa että ne ovat tarttuvampia ja tehokkaampia. Ja ne leviävät.

The Special Virus Cancer Program, jonka CIA ja NIH perustivat kehittämään kuolettavia patogeeneja joille ihmisillä ei ollut luontaista vastustuskykyä (AIDS), naamioitiin syövän vastaiseksi sodaksi, mutta se olikin itse asiassa osa MKNAOMIa. [2] Monet senaatin ja edustajainhuoneen edustajat eivät olleet tietoisia siitä mitä oli käynnissä. Esimerkiksi, Yhdysvaltain valtion reformoinnin komitea oli käynyt läpi arkistoja Washingtonissa ja muualla ja etsinyt dokumenttia nimeltä ”The Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, eikä kyennyt sitä löytämään. Jotenkin he olivat saaneet kuulla, että minulla oli se, he soittivat minulle ja pyysivät lähettämään sen heille. Kuvittele: eläkkeellä oleva luokanopettaja saa soiton senaattorilta ja häneltä pyydetään salaista dokumenttia! Yhdysvaltain senaatti, reformikomitean avulla, yritti lopettaa tällaista valtion tutkimusta.

Kiteinen Brucella

Senaatin tutkimuksen otsikkosivu, joka on julkaistu helmikuun 24. päivä 1977, näyttää, että George Merck, lääkefirmasta Merck Sharp & Dohme (joka nyt valmistaa lääkkeitä tauteihin joita se on itse tehtaillut aiemmin), raportoi vuonna 1946 Yhdysvaltain sotaministerille, että tutkijat olivat onnistuneet ”ensikertaa” ”eristämään taudinaiheuttajan kiteiseen muotoon”. [3]

He olivat tuottaneet kiteistä bakteeritoksiinia, joka oli eroteltu Brucella-bakteerista. Bakteeritoksiini kyettiin erottelemaan kiteisessä muodossa ja säilömään, kuljettamaan ja ottamaan käyttöön ilman että se menee huonoksi. Sitä voitaisiin lisätä muihin vektoreihin kuten hyönteisiin, aerosoleihin tai ruokiin (luonnossa se leviää bakteerina). Mutta se tekijä jonka parissa Brucellan kanssa työskenneltiin oli mykoplasma.

Brucella on taudinaiheuttaja joka ei tapa ihmisiä; se vammauttaa heidät. Mutta Pentagonin tri. Donald MacArthurin mukaan, joka tuli todistamaan kongressin komitean eteen vuonna 1969, neljä tutkijaa olivat saaneet selville, että mikäli heillä oli tietyn vahvuista mykoplasmaa — vahvuus 1010 — se kehittyisi AIDSiksi, ja henkilö kuolisi siitä suhteellisen lyhyessä ajassa, koska se menisi läpi ihmisen immuniteettipuolustusjärjestelmästä. Jos vahvuus olisi 108, henkilölle kehittyisi krooninen väsymysoireyhtymä tai fibromyalgia. Jos vahvuus olisi 107, henkilöstä tulisi kroonisesti masentunut; hän ei kuolisi eikä hän vammautuisi, mutta hän ei olisi kauhean kiinnostunut elämästä; hän kuihtuisi pois.

Useimmat meistä eivät ole kuulleet bruselloosista, koska se suuremmilta osin katoaa pastoröinnin mukana. Aiemmin se levisi maidon avulla. Yksi suolasirottimellinen puhdasta taudinaiheuttajaa kiteisessä muodossa sairastuttaisi koko Kanadan populaation. Se on absoluuttisen kuolettavaa, se ei niinkään tapa vaan tekee toimintakyvyttömäksi.

Koska kiteinen taudinaiheuttaja leviää vereen, tavalliset veri- ja kudoskokeet eivät paljasta sen läsnäoloa. Mykoplasma kiteytyy ainoastaan 8.1 pH:ssa, ja veren pH on 7.4. Joten lääkäri luulee, että kaikki oireet ovat ”päänsisäisiä”.

Kiteinen Brucella ja multippeliskleroosi

Vuonna 1998 Rochesterissa, New Yorkissa, tapasin entisen sotilaan, PFC Donald Bentleyn, joka antoi minulle dokumentin ja sanoi minulle: ”Olin Yhdysvaltain armeijassa, ja sain koulutuksen bakteerisodankäynnistä. Me käsittelimme pommeja, jotka olivat täynnä bruselloosia, eikä ainoastaan bruselloosia; se oli Brucella-toksiinia kidemuodossa. Me ruiskutimme sitä kiinalaisten ja pohjoiskorealaisten päälle.”

Hän näytti minulle todistuksensa hänen koulutuksestaan kemiallisessa, biologisessa ja radiologisessa sodankäynnissä. Sitten hän näytti minulle 16 sivua dokumentteja, jotka armeija oli lyönyt hänen kouraansa kun hänet vapautettiin palveluksesta. Ne liittivät bruselloosin MS-tautiin, ja yhdessä kappaleessa sanottiin: ”Veteraanit, joilla on MS-tauti, eräänlainen hiipivä halvaannus, joka vammauttaa 10% tai enemmän kahden vuoden sisällä aktiivipalveluksesta kotiutumisesta, voidaan olettaa saavan vammaistukea. Tukea maksetaan siihen oikeutetuille veteraaneille, joiden vammaisuus on aiheutunut palveluksesta.” Toisin sanoen: ”Jos sairastut MS-tautiin, se johtuu siitä että käsittelit Brucellaa, ja me annamme sinulle eläkkeen. Älä pidä tästä meteliä.” Näissä dokumenteissa Yhdysvaltain valtio paljastaa todisteet aiheuttamastaan multippeliskleroosista, mutta he eivät kerro siitä kansalle — tai edes lääkärillesi.

Vuonna 1949 tohtorit Kyger ja Haden esittivät ”mahdollisuuden sille, että multippeliskleroosi voi olla keskushermoston oireilua kroonisesta bruselloosista”. He tekivät kokeita arviolta 113 MS-potilaalla, ja saivat selville että melkein 95% sai positiivisen koetuloksen Brucellasta. [5] Meillä on lääketieteen julkaisun dokumentti, joka toteaa, että yksi 500:sta ihmisestä, jolla on bruselloosi, kehittäisi myös sairauden nimeltä neurobruselloosi, toisin sanoen aivoissa oleva bruselloosi, jossa Brucella asettuu selkäydinnestettä sisältäviin lateraaliventrikkeleihin — jossa MS-tauti periaatteessa sijaitsee. [6]

Camp Detrickin laboratoriotyöntekijöiden kontaminaatio

Vuonna 1948 New England Journal of Medicine raportoi otsikolla ”Akuutti bruselloosi laboratoriotyöntekijöillä”, josta käy ilmi miten vaarallinen taudinaiheuttaja on. [7] Camp Detrickin laboratoriotyöntekijät Frederickissa, Marylandissa, kehittivät biologisia aseita. Vaikka nämä työntekijät oli rokotettu, ja pitivät suojatyövaatteita, kumiasuja ja maskeja ja käsittelivät aineita suojalasin reikien läpi, monet heistä saivat tämän kauhean sairauden, koska se on niin absoluuttisen tarttuvaa.

Artikkelin oli kirjoittanut merijalkaväen luutnantti Calderone Howell, laivaston reservin luuutnantti Emily Kelly ja kapteeni Henry Bookman. He olivat kaikki armeijan henkilöstöä, jotka olivat tekemässä Brucellasta tehokkaampaa biologista asetta.

III Mykoplasman salaista testausta ihmisiin

Levittämismetodien testausta

Dokumentoitu näyttö osoittaa, että heidän kehittämänsä biologiset aseet testattiin kansalla eri yhteisöissä uhrien siitä mitään tietämättä tai siihen suostumatta.

Valtio tiesi, että kiteinen Brucella aiheuttaisi sairautta ihmisissä. Nyt heidän piti määrittää miten se leviäisi ja mikä olisi paras tapa levittää sitä. He testasivat levitysmetodeja Brucella suis ja Brucella melitensis -lajeille Dugwaynkoealueella, Utahissa, kesä- ja syyskuussa 1952. Todennäköisesti 100% meistä on nyt infektoitunut Brucella suis ja Brucella melitensis -lajikkeista. [8]

Toinen valtion dokumentti suositteli avoimia haavoittuvuustestejä ja salaista tutkimus- sekä kehitysohjelmaa armeijalle suoritettavaksi, jolle tukea antoi CIA.

Tuohon aikaan Kanadan valtio sai pyynnön Yhdysvalloilta tehdä yhteistyötä Brucellan asekäytön kokeissa, ja Kanada suostui yhteistyöhön. Yhdysvallat halusi määrittää levittäisivätkö hyttyset tautia ja leviäisikö se myös ilmassa. Valtion raportti sanoi, että ”avoimet tarttuvan biologisen taudinaiheuttajan kokeet on tulkittava olennaisen tarpeellisiksi ymmärrykselle biologisen sodankäynnin potentiaalista, johtuen monista tuntemattomista tekijöistä, jotka vaikuttavat mikro-organismien hajoamiseen ilmakehässä”. [9]

Hyttysvektorilla testausta Punta Gordassa, Floridassa

New England Journal of Medicinen raportti paljastaa, että ensimmäiset kroonisen väsymysoireyhtymän epidemiat olivat Punta Gordassa, Floridassa vuonna 1957. [10] Oli omituinen yhteensattuma, että viikkoa ennen kuin nämä ihmiset sairastuivat oireyhtymään, alueella parveili paljon hyttysiä.

National Institutes of Health väitti, että hyttyset olivat tulleet 30 mailin päästä metsäpaloa pakoon. Totuus oli, että tri. Guilford B. Reed oli infektoinut hyttyset Queen’s Universityssa Kanadassa. Ne oli jalostettu Bellevillessä, Ontariossa ja viety Punta Gordaan ja vapautettu siellä.

Viikon sisään ensimmäiset viisi kroonisen väsymysoireyhtymän tapausta raportoitiin Punta Gordan paikallisella klinikalla. Tapauksia alkoi tulla lisää, kunnes viimein 450 ihmistä sai sairauden.

Hyttysvektorilla testausta Ontariossa

Kanadan valtio oli perustanut Ontarion Bellevilleen Dominion Parasite Laboratoryn, jossa se kasvatti 10 miljoonaa hyttystä kuukaudessa. Näitä lähetettiin Queen’s Universityyn ja muihin laitoksiin infektoitavaksi kiteisellä taudinaiheuttajalla. Hyttyset sitten päästettiin irti tietyissä yhteisöissä keskellä yötä, niin että tutkijat voisivat määrittää miten moni sairastuisi krooniseen väsymysoireyhtymään tai fibromyalgiaan, joka oli ensimmäinen näkyvä sairaus.

Eräs kohteena olleista yhteisöistä oli St Lawrence Seawayn laakso, aina Kingstonista Cornwalliin, vuonna 1984. He päästivät satoja miljoonia infektoituja hyttysiä vapaaksi. Yli 700 ihmistä seuraavina 4-5 viikon aikana kehitti myalgisen enkefalomyeliitin eli kroonisen väsymysoireyhtymän.

IV Salaisia kokeita muilla taudinaiheuttajilla

Hullun lehmän tauti/Kuru/CJD Fore-heimolla

Ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, kuuluisalla Camp 731:lla Mantsuriassa, japanilaiset sotilaat kontaminoivat sotavankeja eräillä taudinaiheuttajilla.

He myös perustivat tutkimusleirin Uuteen Guineaan vuonna 1942. He tekivät kokeita Fore-intiaaniheimolla ja rokottivat heitä visna-viruksesta sairastuneiden lampaiden aivojen palasilla, mikä aiheuttaa ”hullun lehmän tautia” eli Creutzfeldt-Jakobin tautia.

Arviolta 5-6 vuotta myöhemmin, sen jälkeen kun japanilaiset oli ajettu pois, Fore-heimon köyhille tuli niinkutsuttu kuru, joka tarkoittaa ”kuihtumista”, ja he alkoivat täristä, menettää ruokahalunsa ja kuolla. Ruumiinavauksissa paljastui, että heidän aivonsa oli muuttunut kirjaimellisesti soosiksi. He olivat saaneet ”hullun lehmän taudin” japanilaisten kokeista.

Kun toinen maailmansota loppui, tri. Ishii Shiro — lääkäri joka toimi kenraalina Japanin armeijassa johtamassa biologisen sodankäynnin yksikköä — joutui vangiksi. Hänelle annettiin valinta loikata amerikkalaisten puolelle tai tulla teloitetuksi sotarikollisena. Ei-niin-yllättävästi Ishii Shiro valitsi työskennellä Yhdysvaltain armeijalle ja näyttää miten japanilaiset olivat antaneet hullun lehmän taudin Fore-heimon jäsenille.

Vuonna 1957, kun sairaus alkoi esiintyä Foren heimolaisilla, tri. Carleton Gajdusek USA:n NIH:sta suuntasi Uuteen Guineaan määrittämään sitä miten visnan tartuttamat lampaiden aivojenn palaset vaikuttivat heihin. Hän oli siellä pari vuotta, tutki Fore-heimon jäseniä ja kirjoitti laajan raportin. Hän sai Nobelin palkinnon kuru-taudin ”löytämisestä” Fore-heimon jäsenillä.

Karsinogeenikokeet Winnipegissa, Manitobassa

Vuonna 1953 Yhdysvaltain hallitus pyysi Kanadan hallitukselta voisiko se testata kemikaaleja Winnipegin kaupungin yllä. Se oli suuri puolen miljoonan asukkaan kaupunki mailien päässä muista paikoista. Amerikan armeija ruiskutti karsinogeenista kemikaalia 1000-prosentin laimennoksena, jonka he sanoivat olevan niin laimeata, että kukaan ei sairastuisi siitä; kuitenkin, mikäli ihmisiä tulisi klinikoille nenä vuotaen, kipeän kurkun tai korvien soimisen takia, tutkijat kykenisivät määrittämään kuinka suuri osa ihmisistä oli sairastunut syöpään mikäli kemikaalia olisi käytetty täysivahvuisena.

Me saimme selville näyttöä siitä, että amerikkalaiset oli kuin olivatkin testanneet tätä karsinogeenia — sinkkikadmuimsulfidia — Winnipegissa vuonna 1953. Me kirjelmöimme Kanadan valtiolle ja selitimme, että meillä oli vedenpitävää näyttöä ruiskutuksen tapahtumisesta ja pyysimme, että me saisimme tietää miten korkealla valtionhallinnossa ruiskutuspyyntöä oli käsitelty. Me emme saaneet vastausta.

Pian tämän jälkeen Pentagon piti lehdistötilaisuuden toukokuun 14. päivä 1997, jossa he myönsivät tekonsa. Robert Russo, Toronto Star11:n kirjeenvaihtaja Washington DC:ssa, raportoi Pentagonin myöntämisestä, että vuonna 1953 se oli saanut luvan Kanadan valtiolta lentää Winnipegin yllä ja ruiskuttaa tätä kemikaalia — joka oli osunut lapsiin koulussa, kotiäiteihin ripustaessaan pyykkiä ja töihin meneviin ihmisiin. Armeijan lentokoneet ja rekat vapauttivat kemikaalia 36 kertaa heinäkuun ja elokuun välillä 1953. Pentagonilla oli tilastot, joista kävi ilmi, että mikäli kemikaalia olisi vapautettu täysivahvuisena, arviolta kolmasosa Winnipegistä olisi saanut syövän seuraavien viiden vuoden aikana.

Eräs professori, lääketieteen tri. Hugh Fudenberg, MD, joka on kaksi kertaa ollut ehdolla Nobelin palkinnon saajaksi, kirjoitti lehtiartikkelin, jossa hän ilmoitti, että Pentagon oli tunnustanut tämän koska kaksi tutkijaa Sudburyssa, Ontariossa — Don Scott ja hänen poikansa Bill Scott — olivat tämän paljastaneet kansalle.

Yhdysvaltain armeija itse asiassa teki sarjan simuloituja biologisen sodankäynnin kokeita Winnipegin yllä. Pentagon valehteli kokeista pormestarille, sanoen että he testasivat kemiallista sumuverhoa kaupungin yllä, joka suojelisi Winnipegia ydinaseiskun koittaessa.

Yhdysvaltain kongressin toimeksiantama raportti, jota tri. Rogene Henderson veti, listaa 32 amerikkalaiskaupunkia, joita käytettiin myös koepaikkoina.

V Brucellamykoplasma ja sairaudet

AIDS

AIDS-patogeeni on luotu Brucella-bakteerista, joka on mutatoitu visnaviruksella; sitten toksiini on eroteltu DNA-partikkelina nimeltä mykoplasma. He käyttivät samaa mykoplasmaa kehittämään vammauttavia sairauksia kuten MS, Crohnin tauti, borrelioosi jne.

Aiemmin mainitussa kongressin dokumentissa kesäkuun 9. päivänä 1969 pidetystä tapaamisesta, [12] Pentagon toimitti raportin kongressille biologisista aseista. Pentagon sanoi: ”Me jatkamme vammauttavien aseiden kehittelyä.” Tri. MacArthur, joka oli tutkimusjohtaja, sanoi: ”Me kehitämme uutta tappavaa asetta, synteettistä biologista taudinaiheuttajaa jota ei ole olemassa luonnossa, ja johon ei ole olemassa luonnollista immuniteettia.”

Mietippä. Jos sinulta puuttuu immuniteetti, sinulla on immuunipuutos. Niin yksinkertaista. AIDS.

Laboratorioissa ympäri USA:aa ja joissain päin Kandaa, mm. Albertan yliopistossa, Yhdysvaltain hallitus veti AIDSin kehitystyötä populaationhallinnan tarkoituksiin. Kun tieteentekijät olivat siinä onnistuneet, valtio lähetti CDC:n lääkäriryhmiä — tri. Donald A. Hendersonin alaisuudessa, joka tutki vuoden 1957 kroonista väsymysoireyhtymän epidemiaa Punta Gordassa — vuosina 1969-1971 Afrikkaan ja joihinkin maihin kuten Intiaan, Nepaliin ja Pakistaniin, joissa he pitivät populaation kasvua uhkana muuttua liian suureksi. [13] He antoivat joillekin heistä ilmaisia rokotteita isorokkoa vastaan, mutta 5v rokotteen saamisen jälkeen 60% heistä sairastui AIDSiin. He yrittivät syyttää apinoita, mikä on hölynpölyä.

Arkansasin yliopiston professori esitti väitteen, että tutkiessaan kuolleiden simpanssien kudoksia, hän oli löytänyt merkkejä HIV:sta. Simpanssi jota hän oli testannut oli syntynyt USA:nssa 23 vuotta aiemmin. Se oli elänyt koko elämänsä Yhdysvaltain armeijan laboratoriossa, jossa se oli ollut koe-eläimenä näiden sairauksien kehittämisessä. Kun se kuoli, sen ruumis lähetettiin säilöön paikkaan, jossa se syväjäädytettiin ja säilöttiin mikäli sitä haluttaisiin analysoida myöhemmin. Sitten he päättivät, että heillä ei ollut tarpeeksi tilaa säilyttää sitä, joten he sanoivat, ”Haluaako joku tämän kuolleenn simpanssin?” ja tutkija Arkansasista sanoi: ”Kyllä. Lähetä se Arkansasin yliopistoon. Me otamme ilolla vastaan kaiken.” Joten he lähettivät ruumiin ja hän löysi siitä HIViä. Tämä virus oli tullut simpanssiin laboratoriosta, jossa sitä oltiin testattu. [14]

Krooninen väsymysoireyhtymä / myalginen enkefalomyeliitti

Krooninen väsymysoireyhtymä on toiselta nimeltään myalginen enkefalomyeliitti. Krooninen väsymysoireyhtymä sai nimensä NIH:lta sen takia, koska se halusi vähätellä sairautta.

Teini-ikäisen kroonista väsymysoireyhtymää sairastavan tytön MRI-kuva näytti monia arpia ja leesioita vasemman etuaivokuoren alueella, jossa osia aivoista oli kirjaimellisesti kadonnut ja arpikudos oli ne korvannut. Tämä aiheutti kognitiivista heikkenemistä, muistin heikkenemistä jne. Ja mikä aiheutti arpeutumisen? Mykoplasma. Joten on konkreettista fyysistä näyttöä näistä traagisista sairauksista, jopa silloinkin kun lääkärit jatkavat inttämistään etteivät he tiedä mistä se on aiheutunut tai mitä sille tehdä.

Monet ihmiset kroonisen väsymysoireyhtymän, myalgisen enkefalomyeliitin ja fibromyalgian kanssa, jotka hakevat Kanadassa eläkettä, saavat kieltävän vastauksen koska he eivät voi osoittaa sitä että he ovat sairaita. Vuonna 1999 tein useita valituksia Kanadan eläkekassalle ja työntekijöiden korvauslautakunnalle (WCB, nykyään työpaikan turvallisuus- ja vakuutuslautakunta) niiden ihmisten puolesta, jotka olivat saaneet kieltävän vastauksen. Tarjosin dokumentoitua näyttöä näistä sairauksista, ja kaikki nämä ihmiset saivat eläkkeen tarjoamani näytön perusteella.

Maaliskuussa 1999 esimerkiksi valitin WCB:lle erään fibromyalgiasta kärsivän naisen puolesta, jolta oltiin evätty eläke vuonna 1993. Lautakunnan varapuheenjohtaja tuli Sudburyyn kuulemaan valitusta, ja näytin hänelle useita dokumentteja joista kävi ilmi, että nainen sairasti fibromyalgiaa. Se oli sairaus, joka aiheutti fyysistä vahinkoa, ja taudinaiheuttajana oli mykoplasma. Varapuheenjohtaja kuunteli kolmen tunnin ajan, ja sitten hän sanoi minulle: ”hra Scott, miten voi olla etten ole koskaan kuullut tästä aihemmin?”. Sanoin: ” Me toimme huippuasiantuntijan tällä alalla Sudburyyn puhumaan tästä aiheesta, eikä kukaan lääkäri tullut kuuntelemaan.”

VI Mykoplasman varalta testaaminen

Polymeraasiketjureaktiotesti

Informaatiota tästä taudinaiheuttajasta ei ole yleisesti saatavilla, koska, ensinnäkin mykoplasma on niin pieni taudinaiheuttaja. Sata vuotta sitten tietyt lääketieteen teoreetikot pohtivat, että täytyy olla olemassa bakteereita ja viruksia pienempi taudinaiheuttaja. Tämä patogeeninen organismi, mykoplasma, on niin pieni että normaali veri- ja kudostesti ei paljasta sen olemassaoloa taudin lähteeksi.

Lääkäri voi diagnosoida Alzheimerin taudin ja sanoa: ”Hitsi, me emme tiedä mistä Alzheimer tulee. Me tiedämme ainoastaan että aivot alkavat haurastua, solut murtua, myeliinikudokset hermojen ympärillä hajota jne.” Tai jos on krooninen väsymysoireyhtymä, lääkäri ei kykene löytämään syytä sairaudelle tavallisilla veri- ja kudostesteillä.

Mykoplasmaa ei voitu havaita ennen kuin vasta 30+ vuotta sitten, kun polymeraasiketjureaktiotesti (PCR) kehitettiin, jossa verinäytettä tutkitaan ja vaurioituneet partikkelit poistetaan ja altistetaan polymeraasiketjureaktiolle. Tämä aiheuttaa sen, että DNA-partikkelit alkavat hajota. Partikkelit asetetaan sitten ravintoon, mikä saa aikaan sen, että DNA kasvaa takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Mikäli ainetta tuotetaan tarpeeksi, muoto voidaan tunnistaa, niin että voidaan määrittää onko mykoplasman taustalla Brucella tai jokin muu taudinaiheuttaja.

Verikoe

Jos sinä tai kukaan perheestäsi sairastaa myalgista enkefalomyeliittiä, fibromyalgiaa, MS-tautia tai Alzheimeria, voit lähettää verinäytteen tri. Les Simpsonille Uuteen Seelantiin testattavaksi.

Näitä sairauksia sairastavien veren punasolut eivät ole normaaleita donitsinmuotoisia verisoluja, jotka kykenevät kompressoitumaan ja puristumaan kapillaarien läpi, vaan ne turpoavat kuin kirsikkatäytteiset donitsit, joita ei voi puristaa. Verisolut paisuvat ja pullistelevat, koska se on ainoa tapa jolla mykoplasma voi olla olemassa, imemällä ennalta muodostettuja steroleja isäntäsolusta. Eräs ennalta muodostettujen sterolien parhaista lähteistä on kolesteroli, ja kolesteroli on se mikä antaa verisoluille joustavuutta. Jos mykoplasma vie pois kolesterolin, veren punasolu turpoaa eikä mahdu enää läpi, ja henkilö alkaa tuntea kaikenlaisia kipuja (long covid -tyyliin?? suom. huom.) ja kaiken sen aivoille, sydämelle, vatsalle, jaloille ja koko keholle aiheuttaman vahingon, johtuen siitä että enää veri tai happi ei kulje.

Ja siksi fibromyalgiaa ja kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla on niin tuskallista. Kun veri ei enää kierrä aihvoihin, niihin aivojen osiin ilmestyy pistosleesioita, ja nuo aivojen osat alkavat kuolla. Mykoplasma pääsee sydänlihaksen tiettyihin osiin, erityisesti vasempaan ventrikkeliin, ja nuo solut alkavat kuolla. Eräillä ihmisillä on soluja aivojen lateraaliventrikkeleissä, joilla on geneettinen taipumus päästää mykoplasma läpi, ja tämä aiheuttaa lateraaliventrikkelien rapistumisen ja kuoleman. Tämä johtaa multippeliskleroosiin, joka edistyy kunnes henkilö on täysin vammautunut, monesti he kuolevat ennenaikaisesti. Mykoplasma pääsee myös suoleen, josta osa kuolee, ja näin aiheutuu koliitti. Kaikki nämä sairaudet aiheutuvat mykoplasman degeneroivista ominaisuuksista.

Vuoden 2000 alussa herrasmies Sudburysta soitti minulle ja kertoi, että hänellä oli fibromyalgia. Hän haki eläkettä ja se evättiin, koska hänen lääkärinsä sanoi että kaikki tämä oli hänen päässään eikä ulkoista näyttöä ollut sairaudesta. Annoin hänelle kunnon lomakkeen ja näytepullon, ja hän lähetti vertaan tohtori Simpsonille testattavaksi. Simpsonilta saamansa tulokset näyttivät, että ainoastaan 4% hänen verensä punasoluista olivat toiminnassa normaalisti ja kuljettivat happea normaalia määriä, kun taas 83% oli pullistunut ja kovettunut, eikä punasolut päässeet kapillaareista läpi ilman suurta painetta ja vaivaa. Tämä oli fyysistä näyttöä tapahtuneesta vauriosta.

ECG-koe

Voit pyytää lääkäriltä myös 24 tunnin Holterin ECG:n. Elektrokardiogrammi on sydämen toiminnan mittari, ja näyttää sen mitä vasemmassa ja oikeassa ventrikkelissä tapahtuu. Testi näyttää, että 100% kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian potilaista kokee sydämen rytmihäiriöitä. Eri hetkinä 24 tunnin ajanjaksolla, sen sijaan että sydän sanoisi iloisesti ”pa-PAM pa-PAM”, aina välillä sydän sanookin ”papapapapapapapapapapapa”. T-aalto (aaltoja kutsutaan kirjaimin P, Q, R, S ja T) on normaalisti huipussaan, sitten aalto tasoittuu ja P-aalto alkaa jälleen. Kroonisessa väsymysoireyhtymässä vasen ventrikkeli ei purista verta tarpeeksi aorttaan ja siitä eteenpäin kehoon.

Asiakkaani Sudburyssa teetätti kokeen, ja kuinka ollakaan, tulokset sanoivat: ”T- ja S-T muodot viittaavat siihen, että vasenta ventrikkeliä rasittaa jokin, vaikka jännite jne. on normaali.” Tohtorilla ei ollut ideaa siitä miksi T-aalto ei ollut normaali. Analysoin eläkettä hakeneen potilaan raportin ja lähetin sen takaisin heille. He kirjoittivat sanoen: ”Näyttää siltä että me olemme tehneet virheen. Me pidämme kuulemisen ja voit selittää meille tämän yksityiskohtaisemmin.”

Joten kyse ei ole pelkästä mielikuvituksesta. Sydän kärsii oikeaa vahinkoa. Vasemman ventrikkelin lihakset näyttävät arpikudosta. Siksi niin monilla todetaan sydänvika kun he saavat fibromyalgian, mutta se on vain yksi mykoplasman aiheuttamista ongelmista muiden joukossa.

Veren tilavuuskoe

Voit myös pyytää lääkäriltäsi veren tilavuuskoetta. Jokainen ihminen vaatii tietyn määrän verta per kilo elopainoa, ja on havaittu, että fibromyalgiasta, kroonisesta väsymysoireyhtymäst, MS-taudista ja muista sairauksista kärsivillä ei ole kehossaan normaalia määriä verta. Lääkärit eivät ole tästä tietoisia.

Tämä koe mittaa sen määrän verta mitä kehossa on ottamalla sitä 5 ml, sitten laittamalla siihen seuranta-ainetta ja laittamalla sen kehoon takaisin. Tuntia myöhemmin otetaan jälleen 5 ml kehosta ja mitataan seuranta-aineen määrä. Mitä paksumpaa veri on, ja mitä vähemmän veren tilavuus on, sitä enemmän seuranta-ainetta löytyy.

Eräs asiakkaistani sanoi: ”Tämä potilas sai lähetteen punasolujen massatutkimukseen. Punasolujen tilavuus oli 16.9 ml per kilogramma elopainoa. Normaali määrä on 25-35 ml per kg. Tällä kaverilla oli 36% vähemmän verta kehossaan kuin mitä keho tarvitsee toimintaan.” Ja lääkäri ei edes tiennyt, että tällaista koetta oli olemassa.

Jos menettäisit 36% verestäsi onnettomuudessa, mitä veikkaat sanoisiko lääkärisi sinulle että ookoo nyt perse ylös ja aletaan tanssimaan? Hän lähettäisi sinut lähimpään sairaalaan verensiirtoon. Nämä traagiset ihmiset kauheilla sairauksilla ovat tuolla liikenteessä arviolta 7%-50% vähemmällä määrällä verta kuin mitä heidän kehonsa vaatii.

VII Miten korjata vahingot

Keho korjaa vahinkoja itsessään. Aivojen arvet kroonista väsymysoireyhtymää ja fibromyalgiaa sairastavilla korjaantuvat itsessään. Solut korjaavat itseään kaiken aikaa. Mutta mykoplasma on siirtynyt jo seuraavaan soluun.

Sairauden alkuvaiheessa doksisykliini voi auttaa sairauden voittamisessa. Se on yksi tetrasykliineistä, mutta se ei ole bakteereja tappava; se on bakteriostaattinen — se pysäyttää mykoplasman kasvun. Ja jos mykoplasma on kasvanut tarpeeksi paljon, silloin immuunijärjestelmä ottaa tilanteen haltuun.

Mykoplasma-asiantuntija professori Garth Nicholson puhuu doksisykliinihoidosta. [15] Tri. Nicholson Institute of Molecular Medicinesta on ollut mukana $8 miljoonan mykoplasmatutkimusohjelmassa, jota Yhdysvaltain armeija on rahoittanut, ja jota NIH:n tohtori Charles Engel on vetänyt. Ohjelma tutki 450:tta Persianlahden sodan veteraania, koska on näyttöä siitä että Persianlahdensodan syndrooma on taaskin yksi mykoplasman aiheuttama sairaus.

Lähdeviitteet

1. ”Pathogenic Mycoplasma”, US Patent No. 5,242,820, hyväksytty syyskuun 7, 1993. Tri Lo on listattu ”keksijäksi” ja American Registry of Pathology, Washington, DC, on listattu patentin haltijaksi.

2. ”Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, prepared by the National Cancer Institute, Viral Oncology, Etiology Area, July 1971, submitted to NIH Annual Report in May 1971 and updated July 1971.

3. US Senate, Ninety-fifth Congress, Hearings before the Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, Biological Testing Involving Human Subjects by the Department of Defense, 1977; released as US Army Activities in the US Biological Warfare Programs, Volumes One and Two, 24 February 1977.

4. Dr Donald MacArthur, Pentagon, Department of Defense Appropriations for 1970, Hearings before Subcommittee of the Committee on Appropriations, House of Representatives, Ninety-First Congress, First Session, Monday June 9, 1969, pp 105-144, esp. pp. 114, 129.

5. Kyger, E. R. and Russell L. Haden, ”Brucellosis and Multiple Sclerosis”, The American Journal of Medical Sciences 1949:689-693.

6. Colmonero et al., ”Complications Associated with Brucella melitensis Infection: A Study of 530 Cases”, Medicine 1996; 75(4).

7. Howell, Miller, Kelly and Bookman, ”Acute Brucellosis Among Laboratory Workers”, New England Journal of Medicine 1948; 236:741.

8. ”Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, ibid., table 4, p. 135.

9. US Senate, Hearings before the Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, March 8 and May 23, 1977, ibid.

10. New England Journal of Medicine, August 22, 1957, p. 362.

11. Toronto Star, May 15, 1997.

12. Dr Donald MacArthur, Pentagon, Department of Defense Appropriations for 1970, Hearings, Monday June 9, 1969, ibid., p. 129.

13. Henderson, Donald A., ”Smallpox: Epitaph for a Killer”, National Geographic, December 1978, p. 804.

14. Blum, Deborah, The Monkey Wars, Oxford University Press, New York, 1994.

15. Nicholson, G. L., ”Doxycycline treatment and Desert Storm”, JAMA 1995; 273:618-619.

Suositeltavaa luettavaa

¥ Horowitz, Leonard, Emerging Viruses: Aids and Ebola, Tetrahedron Publishing, USA, 1996.

¥ Johnson, Hillary, Osler’s Web, Crown Publishers, New York, 1996.

¥ Scott, Donald W. and William L. C. Scott, The Brucellosis Triangle, The Chelmsford Publishers (Box 133, Stat. B., Sudbury, Ontario P3E 4N5), Canada, 1998

¥ Scott, Donald W. and William L. C. Scott, The Extremely Unfortunate Skull Valley Incident, The Chelmsford Publishers, Canada, 1996

¥ The Journal of Degenerative Diseases (Donald W. Scott, Editor), The Common Cause Medical Research Foundation (Box 133, Stat B., Sudbury, Ontario, P3E 4N5), Canada

  Artikkelin julkaissut rense.com

Tiede

Kit Greeniä edeltävät UAP-vahinkotutkimukset

Kommentoi
Kirjoittanut Keith Basterfield

Blogin lukijat ovat huomanneet, että olen käyttänyt aikaa kirjoittaen mahdollisista lääketieteellisistä vaikutuksista, joita lähikohtaamisilmiöllä voi olla. Tämä aihe on pitkään kiinnostanut minua.

Tri. Kit Greenin työhön liittyvän keskustelun myötä UAP:n aiheuttamista lääketieteellisistä loukkaantumisista, haluaisin tarkastella Kit Greeniä edeltäviä lääketieteellisiä tutkimuksia, joissa on tutkittu samanlaisa aiheita, erityisesti amerikkalaisia tutkijoita Richard Charles Niemtzow ja John F. Schuessler.

Tässä postauksessa käyn läpi Niemtzow’n työtä vuosien 1975-1996 välillä, ja sitten tarkastelen samanhenkistä John F. Schuesslerin työtä samalla aikavälillä.

Richard Niemtzow

Niemtzow syntyi USA:ssa vuonna 1942 mutta kävi lääkiksen Ranskassa vuosina 1965-1976 Universite de Montpellierin Faculte de Medecinessa, Montpellierissa, Ranskassa. Tämä yhteys Ranskaan tulee uudelleen esiin myöhemmin. Hän palasi USA:n ja hänestä tuli ilmavoimien kirurgi.

Noin vuonna 1975, kun hän oli edelleen Ranskassa, hän liittyi Aerial Phenomenon Research Organisationiin (APRO) ja kirjoitti artikkelin ”Halvaantuminen ja UFOjen lähikohtaamiset.” APRO Bulletiniin [Vol. 23, No. 5, March 1975, pp 1 & 6.]

Niemtzow kirjoitti enemmän artikkeleja APRO Bulletiniin, MUFON Journaliin ja English Flying Saucer Review’n; jotkut yksinään ja jotkut John Schuesslerin kanssa.

Vuoteen 1981 mennessä, kuten Jacques Valleen päiväkirjoissa kirjoitetaan, Niemtzow oli ystävystynyt tri. Kit Greenin sekä Claude Poherin kanssa Ranskan UFO-tutkimusryhmästä, joka nimettiin GEPANiksi. Myöhemmin Niemtzow oli kirjeenvaihdossa Alain Esterlen kanssa, joka oli GEPANin seuraava johtaja.

Myöhemmin vuonna 1981 tuolloinen radiologi Niemtzow perusti Project UFOMD:n, jonka sanottiin olevan lääketieteen harjoittajien verkosto UFOihin liittyvien vammojen tutkimiseen. Hän pyysi tohtoreita jotka olivat MUFONin jäseniä liittymään Project UFOMD:n.

Toukokuussa 1982 Niemtzow, MUFON Journalin [No. 179, Jan. 1983, pp 14-16] mukaan, palkattiin USA:n armeijan lääketieteellisen osaston konsultiksi, joka käsitteli Cash-Landrum tapausta.

Vuonna 1985 Niemtzow, J Allen Hynek ja Jacques Vallee vierailivat GEPANin toimistolla Ranskassa ja tapasivat heidän tiedekuntaansa. Tuossa tapaamisessa Niemtzow esitti tutkimuksen otsikolla ”Fysiologiset ja säteilyvaikutukset erittäin valoisista tunnistamattomista lentävistä esineistä.”

MUFON Journalissa vuonna 1987 [No. 225, January 1987, p18] raportoitiin, että Project UFOMD oli tuottanut vain kaksi tapausta välillä lokakuun 1. 1981 – lokakuun 1. 1983.

Vallee päiväkirjoissaan kuvaa merkinnässä 6. joulukuuta 1987 miten Niemtzow sai puhelinsoiton ranskalaiselta everstiluutnantilta, ilmeisesti UAP:n liittyen. Puhelun aiheena oli mikroaaltojen vaikutukset ihmisten kudoksiin.

Ranskalaiset jatkoivat Niemtzow’n hännystelyä UAP-aihetta koskien, mm. ranskalaisten mikroaaltoasiantuntijoiden tiimi vieraili hänen luonaan USA:ssa 1989. Vallee illallisti Jean-Jacques Velascon kanssa, joka oli GEPANin tuleva johtaja kesäkuussa 1989. Velasco vahvisti Valleelle, että jotkut ranskalaiset tiimit, jotka olivat kiinnostuneet mikroaaltoaseista, halusivat puhua Niemtzow’lle.

Heinäkuussa 1989 Niemtzow vieraili Ranskassa ja keskusteli UAP:sta ja mikroaaltojen fysiologisista vaikutuksista. Myöhemmin ranskalainen lääkäri, joka on asiantuntija ihmiskudosten säteilyvaikutuksissa, vieraili Niemtzow’n luona USA:ssa. CNES, eli Ranskan avaruusvirasto, jossa GEPAN myös sijaitsee, oli lähellä tarjota Niemtzow’lle töitä heiltä.

Myöhemmin Valleen päiväkirjoissa, eli neljännessä opuksessa, kerrotaan miten Niemtzow tutki paria abduktiotapausta, joissa yhdessä mukana oli naispuoleinen ilmavoimien majuri. Vallee lisää, että ”Richard on ollut yhteydessä amiraali Mohriin, Reaganin henkilöstöpäällikköön, joka oli kiinnostunut tällaisista tapauksista.” (merkintä 27. helmikuuta 1994.)

Vallee ei viittaa Niemtzow’n enää 28. tammikuuta 1996 jälkeen. Hänen kiinnostus aiheeseen oli lopahtanut.

Haluan selvittää miksi Niemtzow’n kiinnostus loppui niin kiinnostavaan aiheeseen. Vuonna 2016 sain selville hänen osoitteensa ja lähetin sähköpostia. Kysyin kolmea kysymystä.

1. Kerättyänne dataa vammoista, mihin johtopäätökseen tulitte?

2. Miksi lopetitte tutkimuksenne?

3. Mitkä ovat lopulliset päätelmänne UAP:sta?

Niemtzow vastasi:

”Lopetin tutkimuksen umpikujaan. Alalla ei olla edistytty juurikaan ja iso osa on pelkkää spekulaatiota.”

Loput Niemtzow’n haastattelusta löydät tästä vuoden 2016 postauksesta.

John Schuessler

Kuten mainittua, Schuessler ja Niemtzow kirjoittivat yhdessä useita artikkeleita UFO-kohtaamisten terveyshaitoista, jotka ovat ilmaantuneet UFO-kirjallisuuteen 1970- ja 1980-luvuilla.

Vuodesta 1981 eteenpäin Schuessler tutki ja dokumentoi usean vuoden ajan 29. joulukuuta 1980 sattunutta tapausta, jossa Betty Cash, Vicki Landrum ja Colby Landrum olivat mukana epätavallisessa kohtaamisessa.

Lähde: Keith Basterfield

Tapaukseen liittyi lämmön tunne ja kirkas valo. Tapauksen jälkeen he raportoivat seuraavia oireita: pahoinvointi, oksentelu, ripuli, silmien kirvely ja auringonpistoksen tunne. Cash raportoi rakkuloita ihollaan. Hiustenlähtöä raportoitiin myös.

Kaksi parasta informaatiolähdettä säteilytapaukselle löytyvät Schuesslerin vuoden 1998 kirjasta ”The Cash-Landrum UFO Incident.” [Geo Graphics Printing Co.] sekä Curt Collinsin blogista ”Blue Blurry Lines.”

Vuonna 1991 MUFON muodosti lääketieteellisen komitean, ja Schuessler oli ryhmänjohtaja MUFONille. Komitean rooli oli tuoda yhteen lääketieteen tutkijoita muodostamaan toimintaprotokolla, keräämään ja arvioimaan tapausdataa, käsittelemään lääketieteellistä evidenssiä ja edistämään tiedonvaihtoa.

Vuoteen 1995 mennessä Schuesslerin katalogi ”Luettelo UFOihin liittyvistä fysiologisista vaikutuksista ihmisille” sisälsi lähes 400 tapausta. Kuten kaikki sellaiset katalogit, se oli vain kasa materiaalia eri lähteistä, eikä faktoja voitu tarkistaa oikeiksi tai jäljittää informaation alkuperäistä lähdettä. Esimerkiksi minä tarkastin Australian tapaukset katalogissa. Jotkut olivat anekdootteja, toiset taas eivät olleet lähikohtaamisia. Lisäksi jotkut lääketieteelliset vaikutukset oltiin merkitty ”abduktioksi”, joka itsessään ei ole lääketieteellinen vaikutus.

Lopputiivistelmä

UFOihin liittyvien lääketieteellisten vammojen tutkimus ulottuu ainakin vuoteen 1975, noin 45 vuotta, ja tätä työtä on jatkanut tri. Kit Greenin tutkimukset.

Tunnustus

Kiitos brittiläiselle tutkijalle Isaac Koi siitä, että hän tarjosi linkin AFUn verkkosivuille, josta Schuesslerin katalogin voi ladata.

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Tiede

Pfizerin varajohtaja paljastaa kusetuksen!

Kommentoi
Tämä artikkeli on vuodelta 2015. Mieti tätä kun puhutaan koronarokotteesta. Ketä palvelee ja millä hinnalla? Kaupallinen tiede on täyttä kusetusta, sanoo alalla pitkään työtä tehneet tekijät.
—

Allaoleva klippi on otettu dokumentista “One More Girl”, filmistä joka kertoo Gardasil-rokotteesta, joka on suunniteltu papilloomavirusta vastaan. Filmissä LT Peter Rost, entinen erään maailman suurimman lääkeyrityksen (Pfizer) varajohtaja, kertoo totuuden lääketeollisuuden kytköksistä terveydenhoitoalaan.

Pfizer Vice President Blows The Whistle & Tells The Truth About The Pharmaceutical Industry

Rost on entinen Pfizerin varajohtaja, joka toimii syväkurkkuna koko lääketeollisuudesta. Hän on kirjoittanut kirjan “The Whistleblower, Confessions of a Healthcare Hitman.” Kun miettii hänen työuraansa, olisi vähättelyä sanoa, että hän on big pharman markkinoinnin sisäpiiriläinen.

Alla on joitain lainauksia sekä entiseltä että nykyiseltä kahden suurimman ja kaikkein uskottavimman lääketieteellisen julkaisun päätoimittajalta maailmassa. Ne on sopivaa ottaa tähän mukaan, sillä ne liittyvät siihen mistä tri. Rost vihjailee videolla.

“Enää ei yksinkertaisesti ole mahdollista uskoa suurinta osaa kliinisestä tutkimuksesta, jota julkaistaan, tai luottaa hyvämaineisten lääkärien arviointikykyyn tai lääketieteellisten ohjeistusten auktoriteettiin. En saa minkäänlaista mielihyvää tästä johtopäätöksestä, johon olen päätynyt hitaasti ja vastahakoisesti yli kahden vuosikymmenen aikana, jolloin olen ollut päätoimittaja New England Journal of Medicinelle.”  — tri. Marcia Angell, lääkäri ja pitkäaikainen New England Medical Journalin vastaava päätoimittaja (NEMJ) (lähde)

“Tämä keissi tiedettä vastaan on suorasukainen: iso osa tieteellisestä kirjallisuudesta, mahdollisesti puolet, voi yksinkertaisesti olla epätotta. Muokkaillut tutkimukset, joiden otoskoot ovat pieniä, koevaikutukset pieniä, pätemättömät eksploratiiviset analyysit ja ja räikeät eturistiriidat yhdessä turhanpäiväisten trendien tavoittelun kanssa on kääntänyt tieteen kohti pimeyttä.” — tri. Richard Horton, tämänhetkinen Lancetin vastaava päätoimittaja — julkaisu jota pidetään yhtenä maailman kunnioitetuimmista lääketieteellisistä julkaisuista maailmassa. (lähde)

On aika miettiä nykyinen lääketieteellinen tutkimus uusiksi ja nähdä kokonaiskuva

Vuonna 2005 tri. John P.A. Ioannidis, joka tällä hetkellä on tautien ehkäisyn (disease prevention) professori Stanfordin yliopistossa, julkaisi kaikkein luetuimman artikkelin Public Library of Sciencen (PLoS) historiassa otsikolla ”Miksi suurin osa julkaisuista tutkimustuloksista ovat vääriä” (Why Most Published Research Findings Are False). Siinä hän kirjoittaa:

“Yhä suurempi huoli on se, että suurin osa tällä hetkellä julkaistuista tieteellisistä löydöksistä ovat vääriä.”

Meillä on nyt suuri määrä näyttöä, ja lainauksia suoraan kentällä toimivien asiantuntijoiden suusta, jotka maalaavat huolestuttavan kuvan. Tiede, jota käytetään kouluttamaan tohtoreita ja kehittämään lääkkeitä, on rikki. Meille annetaan nähtäväksemme vain tutkimuksia, joita suuret lääkefirmat ovat sponsoroineet, mutta nämä tutkimukset eivät ole suunniteltu pitkälle tähtäimelle. Niitä ei ole suunniteltu selvittämään ongelmia, jotka voivat syntyä vuosia hoitojen jälkeen, tai tutkimaan riskejä, joita syntyy kun ottaa lääkkeitä pitkiä aikoja. Kukaan ei tunnu edes maininneen tai tunnustaneen sitä, että monissa tutkimuksissa selvästi näytetään merkittävä riski, joka liittyy moniin lääkeyritysten valmistamiin tuotteisiin.

Se mikä on vieläkin huolestuttavampaa on, että kansalla ei ole tietoa näistä faktoista. Tätä ongelmaa selvästikään ei voida ratkaista valtavirran uutisissa, ja huolimatta suuresta määrästä sitä tukevaa näyttöä, useat ihmiset kieltäytyvät edes tarkastelemasta sitä tai tunnustamasta, että sellainen on olemassa. Tämä on suuri ongelma. Maailmamme muuttuu ja meidän tulee pitää avoin mieli ja olla avoimia uusille mahdollisuuksille koskien maailmamme luonnetta. Vuosi on kuitenkin 2015, ja meidän kulkiessamme eteenpäin tulee olemaan informaatiota joka haastaa monille syvään juurtuneet uskomusjärjestelmät. On ihan ookoo tarkastella informaatiota joka menee täysin vastoin sitä mitä me uskomme. Itse asiassa se on tarpeellista jos me aiomme edistyä ja luoda paremman maailman itsellemme.

Luulisi, että allaolevalla videolla esitetyt väitteet pitkäaikaisilta suurten ja tunnettujen tiedejulkaisujen päätoimittajilta saisivat edes hieman huomiota uutisissa.

Kun tri. Rost oli edelleen Pfizerin palkollisena, hänellä oli muutama esiintyminen median edessä. Tässä hän puhuu Wall Street Journalille melkein 10 vuotta sitten, ennen kuin hän ryhtyi syväkurkuksi.

Tämän takia vaihtoehtomedia on tärkeää, erityisesti aikana jolloin enemmän ja enemmän ihmisiä herää siihen mitä planeetallamme oikeasti on tapahtumassa.

On tullut aika tarkastella tutkimusta, jota maailmalla tekevät asiantuntijat (tieteentekijät) eri instituutioissa, joita nämä jättiläismäiset, monkansalliset korporaatiot EIVÄT rahoita — eli riippumatonta kirjallisuutta. Loistavaa työtä julkaistaan koskien eri lääkkeitä, hoitoja, rokotteita ym.

Kiitos kun luit. Toivottavasti tämä video antaa sinulle jotain ajattelemisen aihetta.

  Artikkelin julkaissut Collective Evolution

Tiede

Mikrobiologin viesti: COVID-19:n salaisuus paljastettu

6 kommenttia

Hei! Kiitos kun luet artikkelin ja olet kiinnostunut koronaviruksen hoidosta. Luethan myös tämän rokotteiden ongelmia käsittelevän tekstin:

https://eksopolitiikka.fi/tiede/eurolaakarit-varoittavat-covid-rokotteen-ongelmista/

Viimeisen 3-5 päivän aikana on tullut esiin suuri määrä anekdoottitodisteita New Yorkista, Italiasta, Espanjasta jne. COVID-19:sta ja potilaiden ominaisuuksista, jotka sairastuvat vakavasti. Todisteita ei ainoastaan kasaannu huomattava määrä, vaan ne myös johtavat yleisen tason konsensukseen, jota tukee aiemmat vähän tunnetut tutkimukset siitä, että me olemme olleet väärässä koko ajan. No, muutama asia on hämmentävän tarkasti oikein, erityisesti atsitromysiinin hydroksiklorokiini, mutta mennään siihen kohta.

Mitään ‘keuhkokuumetta’ tai äkillistä hengitysoireyhtymää (ARDS) ei ole. Ainakaan sellaista ARDSia, johon olisi olemassa hoitoa, jota me tunnemme. Hengityskoneet eivät ole ainoa väärä ratkaisu, vaan korkean paineen intubointi voi itse asiassa saada aikaan enemmän vahinkoa kuin ilman sitä, puhumattakaan komplikaatioista, jotka aiheutuvat henkitorven naarmuuntumisesta ja intubaation aikaisista haavoista, joita se aiheuttaa… Kuitenkin voi olla käyttöä sellaiselle välittömässä lähitulevaisuudessa mikäli potilaita ei ole mahdollisuus saada takaisin uudella juuri saamallamme tiedolla, mutta uuden hoitoprotokollan kehittäminen on tarpeen, jotta me voisimme lakata hoitamasta väärän taudin potilaita.

Sairaalan hoito-ohje koronatapauksissa (lähde: FB)
Sairaalan hoito-ohje koronatapauksissa (lähde: FB)

Viimeiset 48 tuntia ovat olleet valtava paljastus: COVID-19 aiheuttaa pitkittynyttä ja asteittaista hypoksiaa (kehon happivajausta) kiinnittymällä hemoglobiinin hemiryhmiin veren punasoluissa. Ihmiset yksinkertaisesti desaturoituvat (menettävät O2:a veressään), ja se on se mikä lopulta tulee johtamaan heidät tappavaan elinten toiminnan lakkaamiseen, eikä mihinkään ARDSiin tai keuhkokuumeeseen. Kaikki keuhkoille aiheutuvat vauriot, jotka näkyvät tietokonetomografiakuvissa, johtuvat oksidatiivisen raudan vapautumisesta hemeistä. Tämä sekoittaa luonnollisia puolustusmekanismeja keuhkojen happistressiä vastaan ja aiheuttaa sen mukavan, aina kaksisuuntaisen keuhkojen lasittuneisuuden. Potilaat, jotka palaavat sairaalaan uudestaan päiviä tai viikkoja parantumisensa jälkeen, kärsivät pitkittyneestä post-hypoksisesta aivosairaudesta, mikä vahvistaa kuvaa siitä, että COVID-19 -potilaat sairastavat hypoksiaa huolimatta siitä, että heillä ei ole minkäänlaisia merkkejä hengityselinten ‘väsymisestä’.

Tässä on koko prosessin yksityiskohtainen kuvaus. Mukana on myös joitain ELI5-tason muistiinpanoja. Paljon on jätetty pois yksinkertaistamisen vuoksi, ja jotta pidettäisiin teksti maallikolle sopivana.

Sinun verisolusi kuljettavat happea keuhkoista kaikkiin elimiisi ja muualle kehoosi. Punaverisolusi voivat tehdä tämän hemoglobiinin ansiosta, joka on neljästä “hemistä” koostuva proteiini. Hemeillä on erityistyypin rautaioneita, jotka ovat varsin myrkyllisiä niiden vapaassa muodossa, jotka ovat kiinni sen keskuksessa porfyriinin toimiessa sen ‘astiana’. Tällä tavoin hemoglobiini voi ‘häkittää’ rautaionin ja kuljettaa turvallisesti sitä ympäri kehoa, ja sitä voidaan käyttää sitomaan happea kun se pääsee keuhkoihin.

Kun veren punasolut pääsevät keuhkorakkulaan jossa kaikki kaasunvaihdanta tapahtuu, tuo pieni rautaioni voi vaihtaa tilaansa FE2+ ja FE3+ välillä elektronia vaihtamalla ja sitoa happea. Sitten se kiitää pois toimittamaan O2:a muualle.

Tässä on se missä kohtaa COVID-19 astuu mukaan kuvioihin. Sen glykoproteiinit kiinnittyvät hemiin, ja näin tekemällä tuo erikoinen ja myrkyllinen oksidatiivinen rautaioni vapautuu. Se vapautuu häkistään ja nyt se voi vapaasti kiitää ympäriinsä itsekseen. Tämä on pahasta kahdesta syystä:

1) Ilman rautaionia hemoglobiini ei voi enää sitoa happea. Kun kaikki hemoglobiini on rikki, veren punasolut muuttuvat periaatteessa lastia kuljettavaksi rekaksi jolla ei ole perävaunua eikä kykyä varastoida sen lastia. Se on hyödytön ja pyörii ympäriinsä COVID-19 -viruksen kiinnittyessä sen porfyriiniin. Kaikki nämä hyödyttömät rekat pyörivät ympyrää eivätkä ne välitä happea, mikä johtaa desaturaatioon, eli potilaan SPO2-happisaturaatiotasojen laskuun. EI PIDÄ PAIKKAANSA olettaa, että kyseessä olisi perinteinen ARDS, koska niin tekemällä hoidetaan VÄÄRÄÄ SAIRAUTTA. Voit pitää tätä samana kuin häkämyrkytys, jossa hiilimonoksidi sitoutuu hemoglobiiniin, mikä ei enää mahdollista hapen kuljettamista. Näissä tapauksissa hengityskone ei hoida juurisyytä; potilaan keuhkot eivät ole ‘väsymässä’, ne pumppaavat ihan hyvin. Veren punasolut eivät vain kuljeta O2:a, piste. Tässä tapauksessa, toisin kuin CO-myrkytyksessä jossa CO voi lopulta irrota, vaikutuksen alainen hemoglobiini menettää lopullisesti kyvyn kuljettaa O2:a koska se on menettänyt rautansa. Keho kompensoi tätä hapen kuljetuksen puutetta vapauttamalla munuaisista hormoneja kuten erytropoietiini, mikä kertoo luuytimen tuottajille että lisätkää tuotantoa uusia veren punasoluja varten, jotta saataisiin lisää toimivaa hemoglobiinia. Tämä on yksi syistä sille miksi hemoglobiinia löytyy suuria määriä verestä, ja madaltunut happisaturaatio on yksi kolmesta indikaattorista sille osuuko paska tuulettimeen potilaan tapauksessa vaiko ei.

2) Se pikkuinen rautaioni, sekä sen miljoonat kaverit joita vapautuu muista hemeistä, leijailevat nyt veressä vapaina. Kuten mainittua aiemmin, tämän tyyppinen rautaioni on erittäin reaktiivinen ja aiheuttaa oksidatiivista vahinkoa. Osoittautuu, että tämä tapahtuu pienissä määrin luonnostaan kehoissamme, ja meillä on siivous- ja puolustusmekanismit joilla pitää se tasapainossa. Keuhkoilla, erityisesti, on kolme pääasiallista puolustusmekanismia pitää yllä “rautahomeostaasia”, joista kaksi ovat keuhkorakkuloissa. Ensimmäinen kahdesta on pienet makrofaagit, jotka pyörivät ympäriinsä ja keräävät kaikki vapaat radikaalit kuten tämän oksidatiivisen raudan. Toinen mekanismi on epiteelikudoksen seinämiin kertyminen, mikä on ohut nestekerros täynnä antioksidanttimolekyylejä… molekyylejä kuten askorbiinihappo (eli C-vitamiini) muiden muassa. Tämä yleensä riittää luonnostaan esiintyvien rautaionien keräämiseen, mutta COVID-19 pyörii kehossa vapaana ja nyt se on periaatteessa asteittain päästämässä vapaaksi kaikki vangit vankilastaan…. se on liian paljon rautaa, mikä alkaa rasittaa keuhkojen vastatoimenpiteitä, ja näin alkaa keuhkojen oksidatiivinen stressi. Tämä johtaa vaurioihin ja tulehdukseen, mikä johtaa kaikkiin niihin kauheisiin juttuihin joita näkee COVID-19 -potilaiden keuhkotomografiakuvissa. Oletko koskaan pannut merkille, että se on aina kaksisuuntainen (molemmat keuhkot samaan aikaan)? Keuhkokuume harvoin tekee noin, mutta COVID-19 tekee…. JOKA. IKINEN. KERTA.

Kun kehosi on lähtemässä lapasesta, ja kaikki happirekat pyörivät ympäriinsä ilman lastia, ja suuret määrät tätä toksista rautaa liikkuu ympäriinsä verenkierrossasi, muut puolustusmekanismit käynnistyvät. Kun keuhkosi ovat oksidatiivisen stressin kourissa, jonka kanssa sillä on vaikeaa, ja sisäelimiltäsi loppuu happi koska hemoglobiini ei sitä enää toimita, ja maksasi yrittää tehdä parhaansa poistaakseen rautaa kehosta ja säilöäkseen sitä ‘rautasäilöön’, se myös alkaa mennä sekaisin. Siltä puuttuu happi ja se taistelee hävittyä taistelua kun kaikki hemoglobiini päästää rautansa vapaaksi, ja alkaa huutaa ”apua, nyt tulee vahinkoa!” vapauttamalla entsyymiä nimeltä alaniiniaminotransferaasi. PAM, siinä on toinen kolmesta indikaattorista sille käykö potilaalle kylmät vaiko ei.

Lopulta, jos potilaan immuunijärjestelmä ei taistele virusta vastaan ajoissa ennen kuin hänen verensä happisaturaatio tippuu liian alas, joko hengityskoneella tai ilman, elimet alkavat lakata toimimasta. Ei polttoainetta, ei työtä. Ainoa tapa edes yrittää pitää niitä käynnissä on maksimoida happi, jopa ylipainehappihoito jos sellainen on mahdollista 100% hapella useassa ilmakehässä, jotta vain saataisiin annetuksi sitä mikä on jäljellä hemoglobiinista niin että O2:ta liikkuisi edes vähän elimille pitääkseen ne elossa. Niitä kammioita meillä ei ole tarpeeksi, joten jonkin verran tuoreita veren punasoluja, joissa on normaalisti hemoglobiinia, verensiirron muodossa on tarpeen.

Pointti on, että potilaiden, joilta puuttuu rauta heidän hemoglobiinistaan (mikä tekee siitä epänormaalisti toimivan), hoitaminen hengityskoneella intuboimalla on turhaa, ellei sitten toivo että potilaan immuunijärjestelmä toimii maagisesti ajoissa. Koko sairauden juurisyyhyn pitää tarttua.

Optimiskenaario? Hoitaa oireita ajoissa ennen kuin ne edistyvät liian pitkälle. Hydroksiklorokiini (siitä lisää ihan kohta) atsitromysiinissä on osoittautunut fantastiseksi, huolimatta kriitikoiden jatkuvasta ‘anekdoottien’ maininnasta kun kuvataan suurta määrää todisteita. Mutta unohdetaan puhdas veriplasma jossa on vasta-aineita, se saattaa toimia alkuvaiheessa jos potilas ei ole edistynyt liian pitkälle. He tarvitsevat kaiken veren: vasta-aineet ja veren punasolut. Ei ole avuksi lähettää ammuksia sotilaalle, joka on jo tajuton ja vuotaa verta kentällä, pitää lähettää ammukset joiden mukana on hemoglobiinia stimuloivaa magiaa, niin että me voimme herättää sotilaan ja ampua vihollisia.

Hydroksiklorokiinin tarina

Kaikki tuo hassun pihalla oleva ja täysin haitallinen kritiikki, jota media on suoltanut klorokiinin niskoille (puhtaasti poliittisista syistä) kelvollisena hoitona, kaatuu nyt Fake Newsin niskaan. Media aktiivisesti on mukana poliittisessa presidenttipelissä.

Miten klorokiini toimii? Samalla tavoin kuin se toimii malariaan. Nimittäin, malaria on pieni parasiitti, joka tunkeutuu veren punasoluihin ja alkaa syödä hemoglobiinia ruoaksi. Syy sille miksi klorokiini toimii malariaan on sama syy kuin miksi se toimii COVID-19:n — vaikka sitä ei täysin ymmärretä, oletetaan että se sitoutuu DNA:han ja häiritsee sen kykyä hyökätä hemoglobiinin kimppuun. Sama mekanismi, joka estää malariaa saamasta käsiinsä hemoglobiinia ja syömästä sitä, näyttää toimivan myös COVID-19:n (joka on olennaisesti pieniä DNA-palasia taskussa) ja estää sitä kiinnittymästä hemoglobiiniin. Sen lisäksi hydroksiklorokiini (joka on tavallisen klorokiinin johdannainen) madaltaa veren pH:ta, mikä voi häiritä viruksen replikaatiota. Vaikka kaikki yksityiskohdat eivät ole täysin tiedossa, koko oletus tälle mahdollisesti ‘vallankumoukselliselle’ hoidolle on estää hemoglobiinin toiminnan häirintä, oli kyseessä sitten malaria tai COVID-19.

Media ja nojatuolilääkärit eivät voi enää istua pienissä norsunluutorneissaan ja huudella “DURRRR niin tyhmää, malaria on bakteeri, COVID-19 on virus, bakteerilääkkeet eivät toimi viruksiin!” He eivät koskaan lukeneet muistiota, jossa sanottiin että lääkkeen ei tarvitse suoraan toimia patogeeniin ollakseen toimiva. Joskus riittää, että se vain pysäyttää sen mitä se tekee hemoglobiinille, huolimatta mekanismista.

Jokatapauksessa avautuminen saa nyt riittää. Mikä on kaiken lopputulos? Ensinnäkin, hengityskonehoito tarvitsee miettiä uusiksi. Jos laitat potilaan hengityskoneeseen, koska he vaipuvat koomaan ja tarvitsevat mekaanista hengitysapua pysyäkseen hengissä, okei selvä. Anna heille aikaa että heidän immuunijärjestelmänsä selviävät. Mutta jos he ovat tietoisia, valppaana, mukana hommassa — pidä heidät lisähapella. Laita se vaikka maksimiin jos on tarpeen. Jos sinun on PAKKO jossain kohtaa ventiloida, tee se pienellä paineella mutta maksimoi hapensaanti. Älä tuhoa heidän keuhkojaan maksimipaineella, teet enemmän harmia potilaalle koska hoidat väärää sairautta.

Ideaalisesti joitain hoitomuotoja tarvitaan:

  1. Estämään viruksen kasvu ja replikaatio. Tässä CHQ+ZPAK+SINKKI tai muu retrovirushoito auttaa. Mitä vähemmän virusta, sitä vähemmän hemoglobiinia joka menettää rautaa, ja sitä vähemmän vahinkoa ja sen vähemmän vakava tilanne.
  2. Hoidot, joita keneen tahansa voi soveltaa, joiden hemoglobiini on epänormaali tai ei veren punasolut eivät toimi. Verensiirrot. Mitä tahansa, en tiedä koko hoitovalikoiman laajuutta koska en ole lääkäri. Mutta jotain tuonsuuntaista, ja hoitaa todellista sairautta. Jos mietit antaa plasmaa missä on vasta-aineita, ehkä jos he ovat tosi huonossa kunnossa kannattaisi miettiä uudelleen ja antaa VERTA missä on vasta-aineita, tai ainakin verta ensin ja plasmaa sitten missä on vasta-aineita.
  3. Nyt kun tiedämme miten virus toimii ja miten se vaikuttaa kehoomme, kokonainen vaihtoehtojen määrä pitäisi avautua eteemme.

 

Artikkelin julkaissut medium.com

Koska tämä artikkeli on selvästi luetuin koko sivustolla, suositus on että käyttää omaa harkintakykyään ja tutkii myös muita selityksiä. Yksi selitys taudille on kehon myrkytystila, joka aiheutuu geenimuunneltujen elintarvikkeiden glyfosaatista. Kannattaa tsekata: https://eksopolitiikka.fi/tiede/glyfosaatti-biopolttoaineet-covid-19/

Katso myös:

https://swprs.org/a-swiss-doctor-on-covid-19/

&

Tappavatko virukset ja bakteerit?

&

12 Experts Questioning the Coronavirus Panic