Avainsana-arkisto: rokote

Bioaseet, bioterrorismi ja rokotteet

Terroristien tai kansallisten voimien biologinen hyökkäys voi tuntua action-elokuvan juonikuviolta eikä niinkään realistiselta uhalta. Ja todellakin, mahdollisuus sellaiselle hyökkäykselle on varsin pieni. Biologisia hyökkäyksiä, kuitenkin, on tehty aiemmin, niinkin tuoreeltaan kuin vuonna 2001. Yhdysvaltain eri virastojen joukko oli mukana suunnittelemassa sitä miten toimia biologisten hyökkäyksien tapauksessa.

Bioasehyökkäyksessä hyökkääjä voi tarkoituksella vapauttaa taudinaiheuttajia, jotka saavat aikaan yhden tai useamman eri taudin. Terveysviranomaiset ovat kehittäneet järjestelmän, jolla priorisoidaan biologisia taudinaiheuttajia niiden kansanterveydelle aiheuttamien riskien perusteella. Kategorian A taudinaiheuttajat ovat korkeimpaa prioriteettia, ja nämä taudinaiheuttajat ovat riski kansalliselle turvallisuudelle, koska ne leviävät henkilöltä toiselle ja/tai johtavat suureen kuolleisuuteen, ja/tai niillä on suuri potentiaali saada aikaan yhteiskunnallista disruptiota. Näihin kuuluu pernarutto, botulismi (botuliinin avulla, joka ei siirry henkilöltä toiselle), rutto, isorokko, tularemia ja joukko muita viruksia, jotka aiheuttavat aivoverenvuotokuumetta, kuten Ebola, Marburg, Lassa ja Machupo. Nämä taudinaiheuttajat ovat olemassa luonnossa (poislukien isorokko, jota ei enää esiinny luonnossa), mutta niitä voidaan manipuloiden muokata vaarallisemmiksi.

Kategorian B taudinaiheuttajat ovat suhteellisen helppoja levittää ja johtavat matalaan kuolleisuuteen. Näihin kuuluu bruselloosi, räkätauti, Q-kuume, risiini, pilkkukuume ja muita taudinaiheuttajia. Kategorian C taudinaiheuttajiin kuuluu tulevaisuuden taudinaiheuttajia, joita voidaan geneettisesti manipuloida massalevitykseen, kuten Nipah-virus. (Tässä mahdollisten uhkien lista CDC:ltä, joka listaa kategorian A, B ja C taudinaiheuttajat. Huomaa kemialliset aseet, kuten ei-biologisia aineita kuten kloriinikaasua käyttävät, jotka puuttuvat listalta.)

Tehokkaiden rokotteiden käyttö todennäköisesti suojaisi elämiä ja rajoittaisi sairauksien leviämistä biologisen aseen aiheuttamassa hätätilassa. Lisensoituja rokotteita tällä hetkellä on saatavilla vain harvoihin uhkiin, kuten pernaruttoon ja isorokkoon, ja tutkimusta tehdään rokotteiden kehittämiseksi muita uhkia varten, kuten tularemia, Ebola-virus ja Marburg-virus. Monilta bioaseuhkilta puuttuu kuitenkin rokote, ja hätätilanteessa sellaisten rokotteiden käyttö, joita tiettyihin tauteihin on olemassa, on merkittävien haasteiden takana.

Mikä on bioterroriuhka?

Vuoden 2001 Model State Emergency Health Powers Act, joka on kansanterveydellisten kriisien lakeja säätävien lainsäädännöllisten elinten ohjaukseen tarkoitettu dokumentti, on määritellyt bioterrorismin olevan “minkä tahansa mikro-organismin, viruksen, tartuntatauteja aiheuttavan aineen tai biologisen tuotteen tarkoituksellista käyttöä, joka joko esiintyy luonnossa tai jota voidaan tuottaa bioteknologialla, joka aiheuttaa kuoleman, sairauden tai muun biologisen toimintahäiriön ihmisessä, eläimessä, kasvissa tai muussa elävässä organismissa, jolla vaikutetaan valtion toimintaan tai uhkaillaan tai pakotetaan siviiliväestöä.” Biologista sodankäyntiä ja bioterrorismia käytetään usein terminä samasta ilmiöstä, mutta bioterrorismi usein viittaa jonkin valtion sisällä toimivan tahon toimintaan, eikä niinkään valtion toimintaan.

Miten todennäköistä biologinen hyökkäys on?

Biologisen hyökkäyksen todennäköisyydestä esiintyy asiantuntijoiden keskuudessa erimielisyyttä. Yhdysvaltain Office of the Director of National Intelligence ja National Intelligence Council esittivät vuonna 2008, että bioterrorismi on todennäköisempi uhka kuin ydinaseterrorismi. Samana vuonna Yhdysvaltain kansallisen tiedustelun johtaja Mike McConnell paljasti, että kaikista massatuhoaseista biologiset aseet olivat hänen henkilökohtaisesti suurin huolenaiheensa (McConnell, 2008). Muut maanpuolustuksen asiantuntijat ja tieteentekijät ovat sitä mieltä, että minkään hyökkäyksen mahdollisuus, erityisesti laajamittaisen hyökkäyksen mahdollisuus, on pieni ottaen huomioon haasteet biologisten taudinaiheuttajien kehittämisessä, aseistamisessa ja niiden käyttämisessä. Esimerkiksi tekniset vaikeudet taudinaiheuttajien aerosoliksi tuottamisessa ja sen levittämisessä tarkasti ja laajalti, samalla kun koitetaan ylläpitää virulenssia, ovat kovin suuria. Tästä huolimatta useimmat bioturvallisuuden asiantuntijat tunnustavat, että hyökkäyspotentiaalia ei tulisi sivuuttaa. Lisäksi biologisen hyökkäyksen valmistelu auttaa todennäköisesti varautumaan muunlaisiin kansanterveysuhkiin.

Historiaa

Biologiset aseet

Biologiset aseet eivät ole vain 2000-luvun huoli: ihmiset ovat käyttäneet tarttuvia taudinaiheuttajia konflikteissa satoja vuosia. Tässä muutama esimerkki.

  • Vuonna 1336 pyrkimyksenään tartuttaa kaupungissa asuvat, mongolihyökkääjät nykyisessä Ukrainassa käyttivät katapultteja sinkoamaan ruttoisia ruumiita Caffan kaupungin muurien sisälle.
  • Tunisialaiset joukot käyttivät ruttoista vaatetusta aseena vuoden 1785 La Callen taistelussa.
  • Britannian upseerit keskustelivat suunnitelmista tarkoituksella tartuttaa isorokko Amerikan intiaanipopulaatioon Pontiacin vallankumouksen aikaan Fort Pittissa (nykyisessä Pittsburhissa, Pennsylvaniassa) vuonna 1763. Ei ole selvää saivatko he toteutetuksi aikeitaan oikeasti. Mutta kuitenkin isorokko levisi intiaaneihin alueella pian tämän jälkeen.
  • Japanilaiset käyttivät ruttoa biologisena aseena Japanin ja Kiinan välisessä sodassa 1930- ja 40-luvuilla. He täyttivät pommeja ruttokirpuilla ja tiputtivat niitä lentokoneista kahteen kiinalaiskaupunkiin; he myös käyttivät koleraa ja shigellaa aseina toisissa hyökkäyksissä. Arviolta 580 tuhatta kiinalaista kuoli japanilaisten bioaseohjelman seurauksena (Martin et al., 2007).

Amerikkalaiset kehittivät biologisia aseita ja tutkivat niiden vaikutuksia 1900-luvulla. Yhdysvaltain armeijan biologisen sodankäynnin laboratoriot Camp (myöhemmin Fort) Detrickissa, Marylandissa pyörittivät bioaseohjelmaa vuosina 1949-1969. Ohjelma tuotti ja aseisti useita biologisia taudinaiheuttajia, mm. pernaruttoa ja botuliinia, vaikka aseita ei konflikteissa käytettykään. Presidentti Nixon lopetti ohjelman vuonna 1969, ja amerikkalaisten bioaseet tuhottiin. Yhdysvaltain bioasetutkimus on siitä lähtien keskittynyt puolustustoimiin, kuten immunisaatioon ja vastatoimiin.

Vuonna 1975 Biological and Toxin Weapons Convention (BTWC) tuli voimaan. Yli 100 maata, mm. Yhdysvallat, olivat ratifioineet sopimuksen, joka pyrki lakkauttamaan bioaseiden kehittämisen. Huolimatta sopimuksesta, bioaseiden uhka laitapuolen ryhmittymiltä, terroristeilta ja sopimuksen ulkopuolisilta mailta jatkoi viranomaisten kalvamista.

Entisen Neuvostoliiton tiedetään tuottaneen suuria määriä isorokkovirusta ja monia muita taudinaiheuttajia sen bioaseohjelmassa kauan sen BTWC:n allekirjoittamisen jälkeen. 1970-luvulla se hamstrasi isorokkovirusta suuria määriä ja ylläpiti tuotantokykyä ainakin vuoteen 1990 asti. Neuvostoliitto sponsoroi myös pernaruttoaseohjelmaa; vahingossa luontoon päässyt aseistettu pernarutto armeijan tutkimuslaboratoriosta vuonna 1979 johti ainakin 70 ihmisen kuolemaan. Neuvostoliitto väitti tuhonneensa sen bioasevarastot ja lopettaneen bioaseohjelman 1980-luvun loppupuolella, mutta useimmat asiantuntijat ovat skeptisiä sen suhteen että kaikki varastot, laitteet ja tiedot olisi tuhottu. He pitivät sitä mahdollisuutena, että biologisen materiaalin tai sitä koskevan tiedon siirtoa olisi tapahtunut laittomasti. Joten, vaikka olemassaolevia isorokkoviruslähteitä tunnetaan ainoastaan kaksi, molemmat ovat WHO:n referenssilaboratorioissa, monet uskovat että toiset ryhmät — kansalliset tai pienemmät — saattavat pitää hallussaan tuntemattomia määriä isorokkovirusta sekä muita jäänteitä Neuvostoliiton ajan bioaseohjelmasta.

Samalla tavoin 1990-luvun Irak myönsi YK:n tarkkailijoille, että se oli tuottanut tuhansia tonneja botuliinikonsentraattia, ja oli kehittänyt pommeja joilla suuria määriä botuliinitoksiinia ja pernaruttoa levitettäisiin. Vaikka Irakin valtio jätti bioaseohjelman taakseen ensimmäisen Irakin sodan jälkeen, suurten määrien sijainti tarttuvaa materiaalia, jotka he olivat tuottaneet, on edelleen tuntematon.

Bioturva-asiantuntijoiden toinen huoli on Al Qaeda, jolla oli suuria määriä bioasetoimintaa Afganistanissa. Tämä tuhottiin kun USA pommitti heidän laitoksia ja koulutusleirejä vuonna 2001. Al Qaedan ohjelma nykyään on todennäköisesti paljon pienimuotoisempi, koska iso osa sen materiaalista ja aineettomasta pääomasta tuhoutui. Useimmat asiantuntijat pitävät Al Qaedan nykyisiä yrityksiä ottaa aseita edelleen käyttöön liittyvän kemiallisiin aseisiin eikä niinkään biologisiin aseisiin. Kansallisella tasolla vuoden 2007 USA:n armeijan arvio biologisten aseiden uhkista sisälsi seuraavat arviot bioaseohjelmista, “Julkisen vuonna 2005 tehdyn USA:n ulkoministeriön raportin mukaan, BWC:ta [biologisten aseiden vastainen konventti] rikkovia hyökkäystoimintaa jatkavia bioaseohjelmia on mm. Kiinassa, Iranissa, Pohjois-Koreassa, Venäjällä, Syyriassa ja mahdollisesti Kuubassa” (Martin et al., 2007).

Nykyajan hyökkäyksen USA:ssa

Intialaisen gurun Bhagwan Shree Rajneeshin oregonilaiset seuraajat tekivät hyökkäyksen, joka sairastutti lähes 800 ihmistä pilkkukuumeeseen vuonna 1984. Kultin jäsenet levittivät bakteereita salaattipöytiin ja muuhun ravintolaruokaan sen jälkeen kun he olivat yrittäneet kontaminoida paikalliset vesivarannot ja epäonnistuivat. He toivoivat vaikuttavansa kuntavaalituloksiin estämällä äänestäjiä äänestämästä. Vaikka 43 ihmistä joutui sairaalaan, kukaan ei kuollut ja väärintekijät joutuivat oikeuden eteen.

Tuoreempi biologinen hyökkäys USA:ssa tapahtui juuri ennen syyskuun 11. päivän 2001 Al Qaedan iskuja WTC:hen ja Pentagoniin. Tuntematon toimija lähetti jauhekirjeen, jossa oli tarttuvaa pernaruttoa, kahdelle amerikkalaissenaattorille ja useaan mediataloon. Viisi ihmistä kuoli altistuttuaan kirjeiden materiaalille, ja 17 sairastui. Lääkintähenkilöstö tarjosi pernaruttorokotetta altistumisen jälkeisenä profylaksiana (PEP) 1727 potentiaalisesti altistuneelle ihmiselle, jotka ottivat myös antibiootteja pernaruttoa vastaan. Noista ihmisistä 199 suostui ottamaan rokotteen ja sai kaikki piikit siitä.

Lainvalvojat tulivat tulokseen, että USA:n biopuolustustutkija, joka oli työskennellyt armeijalle Fort Detrickin laboratoriossa, oli tehnyt iskut. Tutkija Bruce Ivins tappoi itsensä vuoden 2008 tutkimuksien aikaan. Ivins kuitenkaan ei koskaan saanut virallisesti syytteitä rikoksesta, eikä suoraa kytköstä hyökkäyksiin saatu osoitettua. Spekulaatio hänen motiiveistaan keskittyi Ivinsin mielenkiintoon pernaruttorokotteen parissa työskentelyssä, sekä hänen ilmeiseen henkiseen epävakauteensa. Itse asiassa, voisi jopa esittää että näitä hyökkäyksiä voitaisiin pitää enemmänkin biorikoksena eikä bioterrorismina mikäli motiivi ei ollut yrittää vaikuttaa valtion toimintaan tai pelotella siviilipopulaatiota.

Biologisiin hyökkäyksiin varautuminen

Vuonna 2001, ennen 9/11 -iskuja, useat amerikkalaisvirastot ja akateemiset tutkimusryhmät pitivät simuloidun biohyökkäyksen harjoitukset, koodinimi Dark Winter, jossa isorokkovirus oli aseena. Harjoitus, joka toimi oletuksella siitä että rokotetta on saatavilla arviolta 12 miljoonaa annosta, perustui silloiseen saatavilla olevaan isorokkorokotteen varastoihin, “näkyi vakava julkisen terveydenhuoltojärjestelmän heikkous, joka voisi olla esteenä bioterrorismiin tai luonnollisesti esiintyvään vakavaan infektiosairauteen varautumiselle” (“Overview of Potential Agents of Biological Terrorism,” Southern Illinois University School of Medicine).

Yksi keskeinen heikkous, joka harjoituksessa paljastui, oli rokotteiden kesken loppuminen; tämä on korjattu sen jälkeen, ainakin isorokon tapauksessa, kun rokotteita tuotettiin satoja miljoonia annoksia USA:n rokotevarastoihin. Muita paljastuneita ongelmia olivat konfliktit liittovaltiollisen ja osavaltiollisen resurssienhallinnon kesken, lääketieteellisen infrastruktuurin puutteet käsiteltäessä joukoittain saapuvia uhreja, ja amerikkalaisten kriittinen tarve luottaa ja toimia yhdessä johtajien kanssa. Pernarutolle 9/11:n jälkeisten hyökkäyksien aikana altistuneiden reaktiot kertovat ongelmasta: vuonna 2008 julkaistu tutkimus vihjaa, että monien altistuneiden pidättyväisyys pernaruttorokotteen ottamisesta kertoi heidän rokotteen sivuvaikutuksien peloistaan sekä epäluottamuksesta lääkintähenkilöstöä kohtaan (Quinn, 2008). Kaikissa suuren mittaakaavan bioterroritapauksissa tämä epäluottamus voi olla tehokkaan taudinaiheuttajan eristämisen suuri este.

Viranomaiset toivovat, että katastrofitoimien suunnittelu ja tehokkaiden lääkinnällisten vastatoimien kehittely biologisia hyökkäyksiä vastaan sekä minimoi sellaisten hyökkäysten vaikutukset että toimii myös pelotteena sellaisia hyökkäyksiä suunnittelevia vastaan. Jos hyökkäys voidaan helposti eristää ja siihen vastata, silloin terroristi- tai vihollisvaltiolla voi olla vähemmän insentiiviä tehdä sellaisia.

Bioasevastatoimissa mukana olevat virastot

Monet liittovaltion, osavaltioiden ja paikallistason virastot ovat mukana kansanterveyskriisejä vastaan varautumisessa ja toiminnassa. Yhdysvaltain kongressi rahoittaa CDC:tä ja Prevention’s Office of Public Health Preparedness and Responsea (PHPR) joilla rakennetaan ja vahvistetaan kansallista valmiutta terveyskriisejä vastaan, joita aiheuttavat luonnolliset, vahingossa tapahtuneet tai tarkoitukselliset tapahtumat. Rahoituksesta osa tukee Strategic National Stockpilea, joka hallinnoi rokotteiden, lääkkeiden ja lääketieteellisten tarvikkeiden varastointia kriisitilanteiden varalta. (Katso alhaalta lisää SNS:stä.)

Yhdysvaltain Department of Health and Human Services (HHS) sisältää useita virastoja, jotka ovat mukana kansanterveyden kriisitoimissa. Office of the Assistant Secretary for Preparedness and Response (ASPR) luotiin hurrikaani Katrinan jälkeen ja sen vastuulla on luonnonkatastrofien ja terveyskriisien estämisen, niiden varalta valmistelun ja vastatoimien toteuttamisen johtaminen. ASPR tekee tutkimusta ja rakentaa liittovaltiollisia lääketieteellisiä hätätoimikyvykkyyksiä. ASPR:n sisällä Biomedical Advanced Research and Development Authority (BARDA) on vastuussa tarpeellisten rokotteiden, lääkkeiden, terapioiden ja diagnostisten työkalujen kehittämisestä ja ostamisesta terveydenhuollon kriisejä varten.

Yhdysvaltain Department of Homeland Security sisältää useita ryhmiä, jotka toimivat bioaseuhkia vastaan. National Biodefense Analysis and Countermeasures Center (NBACC) tarkastelee biologisten uhkien aiheuttamien riskien tieteellistä perustaa. NBACC:n National Biological Threat Characterization Center (NBTCC) tekee tutkimuksia ja kokeita nykyisillä ja tulevilla biologisilla uhilla, arvioi haavoittuvuuksia ja tekee riskiarvioita, ja tutkii potentiaalisia impakteja vastatoimien ohjaamiseksi, kuten sensorit, lääkkeet, rokotteet ja dekontaminaatioteknologiat. Toiset virastot ovat vastuussa bioasehyökkäysten analysoinnista ja niihin vastaamisesta sen jälkeen kun ne ovat tapahtuneet, ja auttavat tutkijoita identifioimaan rikolliset ja määrittämään hyökkäyksen alkuperän ja käytetyn menetelmän.

Osavaltion ja paikallistason virastot, sekä julkiset ja yksityiset sairaalat ja paikallinen lainvalvonta ova myös mukana bioasehyökkäyksen aiheuttaman terveyskriisin hoidossa. Heidän roolinsa määritellään kansallisissa vastasuunnitelmissa ja yksityiskohtaisemmin organisaatiotason suunnitelmissa.

Food and Drug Administrationin rooli

Yhdysvaltain FDA kontrolloi rokotteiden, hoitojen, diagnostisten testien ja muiden biouhkiin vastaamiseen tarkoitettujen työkalujen lisensointia. Lisenssivaatimukset rokotteille ovat monimutkaisia ja pätevät monen vaiheen turvallisuutta, immunogeneettisyyttä ja tehokkuuden testausta ja lisensoinnin jälkeistä valvontaa sisältävään prosessiin. (Katso Vaccine Development, Testing, and Regulation ja lue lisää tästä hyväksyntäprosessista.) Tyypillisesti rokotteen kehittäminen ja testaaminen kliinisesti kestää 10-20 vuotta ennen lisenssin saamista.

Tilanteissa joissa uusi rokote tarvitaan nopeasti, FDA on kehittänyt vaihtoehtoisia ohituskaistoja lisensseille. Yksi vaihtoehto, jolloin kiihdytetty hyväksyminen saatetaan ottaa käyttöön, on silloin kun tauti uhkaa elämää ja on olemassa lisensoimaton rokote, jolla on merkittävä terapeuttinen vaikutus verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Toinen vaihtoehto, pahempien uhkien alla, on ottaa käyttöön niinsanottu eläinsääntö — jos tutkimus rokotteen tai hoidon kehittämiseksi vaatisi ihmisten altistamista toksisille uhille, silloin eläinkokeet, eikä niinkään aiemmat ihmisillä suoritetut kokeet, voivat riittää hyväksynnän saamiseksi. Tähän päivään asti näitä ohituskaistoja ei ole käytetty rokotteille. Lisäinfoa Critical Path Initiativesta on saatavilla FDA:lta.

Yhdysvaltain Emergency Use Authorization (EUA) on vaihtoehto pandemian tai bioaseen uhatessa sekä siviili- että sotilaspopulaatioita. Kun Department of Health and Human Servicesin viranomainen on julistanut hätätilan, tämä ohjelma sallii lääketuotteen käytön ilman hyväksyntää (tai tuotteen joka on hyväksytty mutta ei kyseistä hätätilannetta varten) joka on paras saatavilla oleva hoito tai ehkäisy kyseistä uhkaa vastaan. EUA:t on myönnetty virushoitoihin, hengityskoneeseen ja PCR-diagnostiikkatestiin vuoden 2009 A/H1N1 -pandemian aikaan.

Eräs haaste rokotteiden lisensoinnille bioaseiden uhkan vastatoimeksi on joidenkin taudinaiheuttajien esiintymättömyys luonnonmaailmassa. Rokotteiden tehokkuus on vaikeampaa arvioida kun luonnollista altistumista patogeenille ei esiintty (kuten isorokon ja muiden uhkien tapauksessa) ja kun ihmistutkimukset eivät päde. FDA hyväksyy eläinkokeet todisteiksi tällaisissa tapauksissa.

Syksyllä 2011 kansallinen keskustelu keskittyi bioaserokotteiden hätätilakäyttöön. Simuloitu pernaruttohyökkäys koodinimellä Dark Zephyr pidettiin helmikuussa 2011 ja se herätti kysymyksiä pernaruttorokotteen käytöstä PEP:na lapsilla. Tutkijat eivät olleet testanneet pernaruttorokotteen turvallisuutta tai tehokkuutta lapsilla, vaikka sitä oltiinkin tutkittu laajalti aikuisilla ja se oltiin annettu miljoonille amerikkalaisille. Dark Zephyrin jälkimainingeissa asiaa tutkailtuaan National Biodefense Science Board, liittovaltiollinen neuvoa antava elin HHS:lle, päätti että rokotteen testaaminen lapsilla on eettisesti oikeutettua, kun ottaa huomioon että se tarjoaisi tietoja jotka olisivat tärkeitä lapsiuhrien terveydelle ja hyvinvoinnille hyökkäystapauksessa. Kriitikot ovat kiistäneet sen, sanoen että mahdollisuus pernaruttohyökkäykselle on liian pieni että voitaisiin oikeuttaa lasten altistaminen millekään riskille. HHS ei ole luonut minkäänlaista aikataulua pernaruttorokotteen tutkimiselle lapsilla.

Jos bioasehyökkäys pernarutolla tapahtuisi, aikuisille annettaisiin kolme annosta rokotetta sekä antibiootteja PEP-toimena EUA:n alaisuudessa, sillä rokote ei tällä hetkellä ole lisensoitu PEP-käyttöön eikä kolmen annoksen käyttöön. Lapset saattaisivat saada rokotetta FDA:n hyväksynnällä uuden lääkkeen protokollan avulla. Pernaruttorokotteen antaminen lapsille protokollan alaisuudessa ei ole ideaalia, sillä protokolla sopii enemmän kliinisiin kokeisiin tai yksittäisen potilaan hätätilanteeseen.

Bioaseuhkiin vastaaminen rokotteella

Laajamittaisessa hätätilassa, jossa rokote on saatavilla tai potentiaalisesti saatavilla, suuri määrä rokotetta olisi tarpeen saada nopeasti. Tällä hetkellä Strategic National Stockpilella (SNS) on riittävästi isorokkorokotetta jolla rokottaa jokainen ihminen maassa bioasehyökkäyksen varalta. Varastossa on myös miljoonia annoksia pernaruttorokotetta, muita rokotteita, viruslääkkeitä ja muita lääketarvikkeita. Nopea rokotteen käyttöönotto on olennaista taudin ehkäisyn varalta: joillekin taudeille rokottaminen altistuksen jälkeen ei ehkäise tautia mitenkään, ja toisille taas rokottaminen on pakko tehdä erittäin nopeasti profylaksian toimimiseksi. Isorokon tapauksessa POP todennäköisimmin toimii neljän päivän sisällä altistumisesta virukselle. Suunnitelmissa on tarjota isorokkorokotetta heti ensimmäisestä hyökkäyspäivästä lähtien, ja sitä toimitettaisiin varastosta ympäri maata tarvittaessa viidestä kuuteen päivään hyökkäyksen jälkeen.

Bioturva-asiantuntijat ovat ehdottaneet, että taudinaiheuttajien käyttö passiiviseen immunisaatioon voisi toimia tiettyjä bioaseita vastaan. (Passiivinen immunisaatio tarkoittaa vasta-aineiden antamista, jotka on otettu immuuneilta lahjoittajilta, ei-immuuneille henkilöille. “Lainatut” vasta-aineet tarjoavat lyhytaikaista suojaa tiettyjä tauteja vastaan. Katso artikkeli Passive Immunization ja lue lisää.) Vasta-aineiden käyttö rokotteiden sijaan bioterroritapauksessa on edullisempaa silloin, kun vasta-aineet tarjoavat välitöntä suojaa, kun taas rokotteiden suoja ei ole välitön ja joissain tapauksissa rokotteita pitää antaa useampia.

Passiivisen immuniteetin potentiaaliset käyttökohteet ovat mm. botuliini, tularemia, pernarutto ja rutto. Näissä tapauksissa kokeita on tehty ainoastaan eläimillä, ja niinpä passiivisen immuniteetin käyttö bioasetapauksessa on edelleen kokeiluvaiheessa.

Lopuksi

Terroristien tai vihollisvaltion tekemä biologinen hyökkäys on epätodennäköinen, mutta kuitenkin vaatii kansanterveydellistä hätätilasuunnittelua. Useat monen viraston simulaatiot ovat paljastaneet heikkouksia systeemissä, jonka tarkoitus on vastata biologisiin hätätilanteisiin. Nämä harjoitukset ovat auttaneet suuntaamaan hätätilasuunnittelua vastaamaan potentiaalisesti suureen bioasehyökkäykseen, joka ylittää sairaanhoitokapasiteetin, saa aikaan laajamittaista sairautta ja kuolemaa ja johtaa taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen disruptioon. Rokotteiden, vasta-aineiden ja muiden lääkkeiden onnistunut antaminen bioaseiden käyttötapauksessa riippuu useasta tekijästä, kuten siitä miten monta ihmistä hyökkäys mahdollisesti vahingoittaa, liikennejärjestelmän vakaus hätätilassa, saatavilla olevien rokotteiden ja lääkkeiden määrä sekä julkisen terveydenhuollon valmiusaste kommunikoida ja saada rokotteet ja lääkkeet toimitetuksi niitä tarvitseville.

Lähteet

Arnon, S.A., et al. Botulinum as a biological weapon: Medical and public health management. JAMA 2001;285(8):1059-1070. Accessed 01/10/2018.

BARDA Strategic Plan. (337 KB). Accessed 01/10/2018.

Ben Ouagrham, S. Biological weapons threats from the former Soviet Union. Working Paper Series on Russia and the Former Soviet States. Liechtenstein Institute on Self-Determination at Princeton University. August 2003.

Department of Health and Human Services. Challenges in the use of anthrax vaccine adsorbed (AVA) in the pediatric population as a component of post-exposure prophylaxis (PEP): A Report of the National Biodefense Science Board. [PDF File]. October 2011. (1.3 MB). Retrieved from Homeland Security Digital Library. Accessed 01/10/2018.

Fenn, E.A. Biological Warfare in eighteenth-century North America: beyond Jeffery Amherst. Politics and the Life Sciences. Accessed 01/10/2018.

Henderson, D.A., Inglesby, T.V., Jr. O’Toole, T., Mortimer, P.P. Can postexposure vaccination against smallpox succeed? Clin In Dis. (2003) 36 (5); 622-629. Accessed 01/10/2018.

Global Trends 2030: Alternative Worlds. A publication of the National Intelligence Council. December 2012. (20.5 MB). Accessed 01/10/2018.

Martin, J.W., Christropher, G.W., Eitzen, E.M., Jr. History of biological weapons: from poisoned darts to intentional epidemics. [PDF]. Medical Aspects of Biological Warfare. Accessed 01/10/2018.

McConnell, M. Remarks and Q&A by the Director of National Intelligence. December 2, 2008. (111 KB). Accessed 01/10/2018.

McIsaac, J.H. Preparing hospitals for bioterror: a medical and biomedical systems approach. Burlington, Mass.: Academic Press, 2006.

Center for Law and Public Health. Model State Emergency Health Powers Act. A Draft for Discussion Prepared by The Center for Law and the Public’s Health at Georgetown and Johns Hopkins Universities. (88.8 KB). Accessed 01/10/2018.

Nightingale, S.L., Prasher, J.M., Simonson, S. Emergency Use Authorization (EUA) to enable use of needed products in civilian and military emergencies, United States. Emerg Infect Dis [serial on the Internet]. 2007 Jul. Accessed 01/10/2018.

O’Tool, T., Michael, M., Inglesby, T.V. Shining light on “Dark Winter.” CID 34:7, 972-983. Accessed 01/10/2018.

Quinn, S.C., Thomas, T., Kumar, K. The anthrax vaccine and research: reactions from postal workers and public health professionals. Biosecur Bioterror. 2008 December; 6(4): 321–333. Accessed 01/10/2018.

Southern Illinois University School of Medicine. Overview of potential agents of biological terrorism. Accessed 01/10/2018.

Stein, R. Possible study of anthrax vaccine’s effectiveness in children stirs debate. Washington Post, 10/13/11.  Accessed 01/10/2018.

Tucker, J.B. Scourge: the once and future threat of smallpox. New York: Grove Press, 1992.

Wheelis, M. Biological warfare at the 1346 siege of Caffa. Emerg Infect Dis [serial online] 2002 Sep. Accessed 01/10/2018.

Wilkening, D.A. Sverdlovsk revisited: Modeling human inhalation anthrax. PNAS 103;20:7589-7594. Accessed 01/10/2018.

Päivitetty 10. tammikuuta 2018

 

Artikkelin julkaissut historyofvaccines.org

Rokoteasiantuntijan vetoomus: Älkää rokottako kun pandemia on käynnissä

Kirjoittanut Geert Vanden Bossche, DMV, PhD, rippumaton virologi ja rokoteasiantuntija, aikaisemmin ollut työsuhteessa GAVIlla ja The Bill & Melinda Gates Foundatonilla.

Kaikille viranomaisille, tieteentekijöille ja asiantuntijoille ympäri maailman, jota asia koskee: koko maailman populaatio

Minä olen kaikkea muuta kuin rokotevastainen. Tiedemiehenä en yleensä vetoa millään tämänkaltaisilla alustoilla kehenkään tehdäkseni kantaani julki rokoteaiheisista asioista. Asialleni omistautuneena virologina ja rokoteasiantuntijana voin tehdä poikkeuksen ainoastaan silloin, kun terveysviranomaiset sallivat rokotteiden antamisen tavoilla, jotka uhkaavat kansanterveyttä, erityisesti silloin kun tieteellistä näyttöä on tullut esiin mutta se sivuutetaan. Nykyinen äärimmäisen kriittinen tilanne pakottaa minut tähän avunhuutoon. Ennennäkemättömän laaja ihmisten tekemä interventio Covid-19 -pandemiaan on nyt vaarassa aiheuttaa globaalin katastrofin, jollaista ei olla aiemmin nähty, ja tätä avunhuutoa ei voi huutaa tarpeeksi kovaa ja vahvasti.

Kuten sanottua, en ole rokotuksia vastaan. Päinvastoin, voin vakuuttaa teille että jokainen nykyisistä rokotteista on suunniteltu, kehitetty ja tuotettu välkkyjen ja pätevien tieteentekijöiden työnä. Kuitenkin tämän tyyppiset ennaltaehkäisevät rokotteet ovat täysin sopimattomia, ja jopa erittäin vaarallisia, kun niitä käytetään massarokotuskampanjoissa keskellä viruspandemiaa. Vaccinologit, tieteentekijät ja kliiniset tutkijat ovat lyhytaikaisten positiivisten tulosten sokaisemia yksittäisissä potilaissa, mutta eivät tunnu vaivautuvan tekemään mitään sen tuhoisille vaikutuksille globaaliin terveyteen. Ellei minua osoiteta tieteellisesti vääräksi, on vaikeaa ymmärtää sitä mitä nykyiset ihmisten interventiot tekevät ehkäistäkseen tautivarianttien muuttumista villeiksi hirviöiksi.

Juoksukilvassa kelloa vastaan viimeistelen tieteellistä artikkeliani, jonka julkaisun aika on valitettavasti todennäköisesti liian myöhään, kun ottaa huomioon yhä kasvavan uhan nopeasti leviävistä, erittäin tarttuvista varianteista. Tämän takia olen päättänyt julkaista LinkedInissä tiivistelmän löydöksistäni jo nyt, sekä pitämäni esitelmän tuoreessa Ohiossa pidetyssä Vaccine Summitissa. Viime maanantaina tarjosin kansainvälisille terveysjärjestöille, mm. WHO:lle, analyysini pandemian nykytilasta, joka perustui Covid-19:n immuunibiologisiin tieteellisiin löydöksiin. Kun ottaa huomioon hätätilan vakavuuden, usutin heitä käymään läpi havaintoni ja käynnistämään keskustelun ‘viraalin immuunijärjestelmän ohittamisen’ tuhoisista vaikutuksista. Niille, jotka eivät ole tämän alan asiantuntijoita, liitän alle lisätietoa ja avaan hieman tämän kaamean ilmiön tieteellisiä käsitteitä.

Vaikka aikaa ei ole hukattavaksi yhtään, en ole saanut vielä mitään palautetta. Asiantuntijat ja poliitikot ovat pysyneet hiljaisina, vaikka ilmiselvästi he ovat halukkaita puhumaan infektion estämisen sääntöjen höllentämisestä ja ’keväisestä vapaudesta’. Lausuntoni perustuvat pelkkään tieteeseen. Myös tiede tulee olemaan ainoastaan se joka on lausuntojani vastaan. Vaikka vääriä tieteellisiä lausuntoja on vaikeaa tehdä ilman kritiikkiä vertaiskritiikkiä, tuntuu siltä kuin nämä eliittitieteilijät, jotka tällä hetkellä antavat neuvoja maailman johtajille, haluaisivat pysyä asiasta hiljaa. Riittävä tieteellinen näyttö on tuotu esiin. Valitettavasti se jää vaille niiden ihmisten huomiota, joilla on valta toimia. Miten pitkään voimme sivuuttaa ongelman kun on olemassa jo tällä hetkellä massiivisesti näyttöä viraalin immuunijärjestelmän pakoilmiöstä, joka nyt uhkaa koko ihmiskuntaa? Me emme todellakaan voi sanoa ettemme me tienneet — tai että meitä ei olisi varoitettu.

Tässä tuskallisessa kirjeessä laitan koko maineeni ja uskottavuuteni peliin. Odotan teiltä, ihmiskunnan vartijat, vähintäänkin samaa. Tämä on mitä kiireellisin asia. Avatkaa keskustelu. Kaikin mokomin: kääntäkää kurssi!

Kansainvälisen mittakaavan julkisen terveydenhuollon hätätila

Miksi massarokottaminen keskellä pandemiaa luo tukahduttamattoman hirviön

Keskeinen kysymys on: miksi kukaan ei vaivaudu pohtimaan viruksen immuunipakoa? Antakaa kun selitän tämän ilmiön helpommin ymmärrettävällä ilmiöllä: mikrobien vastustuskyvyllä. On helppoa ekstrapoloida tämä ilmiö itse tuottamiemme antibioottien vastustuksesta. Todellakin, vasta-aineita (VA:t) joita oma immuunijärjestelmämme tuottaa voidaan pitää itsetehtyinä antibiootteina, huolimatta siitä ovatko ne osa meidän luontaista immuunijärjestelmäämme (niinkutsutut ’luonnolliset’ VA:t) vai ovatko ne syntyneet vasteena tiettyyn patogeeniin (mikä johtaa niinkutsuttuihin ’hankittuihin’ VA:iin). Luonnolliset VA:t eivät kohdistu millekään tietylle basillille, kun taas hankitut VA:t ovat kohdistettu suoraan tiettyä hyökkäävää patogeenia vastaan. Syntymässä luontainen immuunijärjestelmämme on ’kokematon’ mutta hyvin toimiva. Se suojaa meitä monenmoisilta patogeeneilta, ja näin se estää näitä patogeeneja aiheuttamasta sairauksia. Koska luontainen immuunijärjestelmämme ei voi muistaa kohtaamiansa patogeeneja (luontaisella immuniteetilla ei ole niinkutsuttua ’immunologista muistia’), me voimme ainoastaan jatkaa luottamista siihen, olettaen että me pidämme sen tarpeeksi ’kunnossa’. Kunnossapito saavutetaan toistuvalla altistumisella monenlaisille ympäristön taudinaiheuttajille, mm. patogeeneille.

Kuitenkin meidän ikääntyessämme me tulemme yhä useammin kohtaamaan tilanteita, joissa luonnollinen immuniteettimme (niinkutsuttu ’immuunipuolustuksen eturintama’) ei ole tarpeeksi vahva pysäyttääkseen patogeenia sen tullessa sisään (yleensä limakalvoilta hengitysteitä pitkin tai sisäelimien epiteelikudoksen kautta). Kun tämä tapahtuu, immuunijärjestelmä joutuu luottamaan erikoistuneempiin efektoreihin immuunijärjestelmässämme (eli antigeenispesifisiin VA:isiin ja T-soluihin) patogeenia vastaan taistellakseen. Joten meidän kasvaessa me yhä enemmän kasvatamme patogeenispesifistä immuniteettia, mm. erittäin erikoistuneita VA:ta. Koska näillä on vahvempi affiniteetti (hengenheimolaisuus) patogeenin kanssa (esim. virus) ja ne voivat reagoida suurissa konsentraatioissa, ne varsin helposti voittavat kilpailun luonnollisten VA:den kanssa patogeenin/viruksen sitomisesta. Erityisesti tämän tyypin erittäin spesifit, korkean affiniteetin VA:t ovat niitä joita nykyiset Covid-19 rokotteet saavat aikaan. Tottakai näiden VA:den jalo tarkoitus on suojella meitä Covid-19:lta. Joten miksi sitten pitäisi huolestua näiden rokotteiden käyttämisestä Covid-19:a vastaan taistelussa?

No, samat säännöt pätevät kuin klassisille antibiooteille. On tärkeää, että itsetuottamamme ’antibiootit’ otetaan käyttöön riittävän suuressa määrin ja että ne ovat riittävän räätälöityjä tiettyjä vihollispatogeenin ominaisuuksia vastaan. Siksi bakteeritautien tapauksessa on kriittistä valita oikean tyyppisen antibiootin (perustuen antibiootin biogrammiin, sopivuustaulukkoon) lisäksi ottaa antibioottia tarpeeksi pitkään (lääkärin määräyksen mukaan). Jos näin ei tee, voi olla vaarana antaa mikrobeille mahdollisuuden selviytyä, ja näin saada tauti tulemaan uudestaan takaisin. Samanlainen mekanismi pätee myös viruksiin, erityisesti viruksiin jotka mutatoituvat nopeasti ja helposti (joka tässä on kyseessä: koronavirukset). Kun armeijan (lue: populaation) aiheuttama paine immuunijärjestelmälle alkaa uhata viruksen kopioitumista ja tarttumista, silloin virus ottaa ylleen toiset vaatteet niin, että sitä ei voida enää tunnistaa yhtä helposti, ja näin isännän immuunijärjestelmä ei hyökkää yhtä helposti sen kimppuun. Nyt virus kykenee pääsemään pakoon immuunijärjestelmää (niinkutsuttu immuunipako, ‘immune escape’). Kuitenkin virus voi luottaa tähän strategiaan ainoastaan jos sillä on vielä tilaa replikoitua. Virukset, toisin kuin suurin osa bakteereista, joutuvat luottamaan eläviin isäntäsoluihin kopioituakseen. Tämän takia ’pakenevien mutanttien’ esiintyminen ei huoleta niin paljon kunhan todennäköisyys sille, että nämä variantit nopeasti löytävät uuden isännän, on pieni. Kuitenkin viruspandemian keskellä asia ei ole näin! Pandemian aikaan virus leviää kaikkialle maailmaan ja monet ihmiset levittävät virusta (myös niinkutsutut asymptomaattiset ’kantajat’, oireettomat ihmiset). Mitä suurempi viruskuormitus on, sitä suurempi todenäköisyys on virukselle hypätä henkilöön, joka ei ole vielä saanut infektiota tai joka on saanut infektion mutta oireettomana. Ellei heidän luontainen immuunijärjestelmänsä suojele heitä riittävästi (luonnollisten VA:den avulla), he saavat Covid-19 -sairauden sillä he eivät voi nojautua toisiin VA:siin, eli hankittuihin VA:siin.

Laajalti on raportoitu, että S (piikki)-spesifisisten VA:den lisääntyminen oireettomasti infektoituneissa ihmisissä on varsin rajattu ja lyhytaikainen. Lisäksi nämä vasta-aineet eivät ole saavuttaneet täyttä maturiteettia. Virusinfektion ja taustalla pyörivän alioptimaalisen VA-maturiteetin ja -konsentraation yhdistelmä mahdollistaa viruksen valita mutaatioita, jotka pakenevat immuunipainetta. Niiden mutaatioiden valikoituminen tapahtuu S-proteiinissa, sillä tämä on virusproteiini joka on vastuussa viruksen tartuttavuudesta. Kun valikoidut mutaatiot antavat lisää infektiivistä kapasiteettia virukselle, nyt viruksen on paljon helpompaa aiheuttaa vakava sairaus infektoiduissa henkilöissä. Mitä useammilla on oireellinen tauti, sitä paremmin virus voi turvata sen leviämisen ja jatkumisen (ihmiset jotka saavat vakavan taudin, heillä on enemmän virusta ja pidemmän aikaa kuin oireettomasti infektoiduilla on). Valitettavasti lyhytikäinen S-spesifisten VA:den kasvu kuitenkin riittää ohittamaan ihmisten luontaisen/luonnollisen VA:n. Luontaiset sivuutetaan, koska niiden samankaltaisuus S:n on pienempi kuin affiniteetti S-spesifisiin VA:iin. Tämä tarkoittaa, että infektiomäärien kasvu populaatiossa johtaa siihen, että taudin saavien ihmisten lukumäärä, kun heidän S-spesifisten VA:den määrä lisääntyy, kasvaa tasaisesti.

Tästä seuraa, että ihmisten lukumäärä, jotka saavat infektion heidän luontaisen immuniteetin tilapäisesti heikentyessä, kasvaa. Sen seurauksena tartunnan mahdollisesti saavien määrä kasvaa, ja heistä tulee alttiimpia vakavammalle sairauden muodolle eikä niinkään lieville oireille tai että he olisivat oireettomia. Pandemian aikaan tämä kehityskulku koskettaa erityisesti nuoria, kun heidän luontaiset VA:t eivät vielä ole ’hankittujen’, antigeeni-spesidisten vasta-aineiden tukahduttamia. Luonnolliset VA:t ja luonnollinen immuniteetti yleensäkin ovat kriittisessä roolissa suojelemassa meitä patogeeneilta, sillä ne ovat meidän eturintaman immuunipuolustuksemme. Päinvastoin kuin hankittu immuniteetti, luontaiset immuunivasteet suojelevat meitä suurelta määrältä erilaisia patogeeneja (joten älä vaaranna tai uhraa luontaista immuunipuolustustasi!). Koska luontaiset VA:t ja luontaiset immuunisolut tunnistavat laajalta spektriltä erilaisia vieraita (eli ei omasta itsestä peräisin olevia) taudinaiheuttajia (joista vain joillain on patogeenista potentiaalia), on todella tärkeää pitää immuunijärjestelmä riittäävän altistettuna ympäristön haasteille. Pitämällä luontaisen immuunijärjestelmän (jolla valitettavasti ei ole muistia) KUNNOSSA, me voimme paljon helpommin vastustaa pöpöjä joilla on todellista patogeeista potentiaalia. On esimerkiksi raportoitu ja tieteellisesti todistettu, että altistuminen muille, varsin harmittomille ’nuhaa’ aiheuttaville koronaviruksille voi tarjota suojaa, vaikkakin lyhytaikaista, Covid-19:a ja sen infektoivampia variantteja vastaan.

Luontaisen immuniteetin tyrehdyttäminen, erityisesti nuorissa ikäryhmissä, saattaa täten muuttua varsin ongelmalliseksi. Ei ole epäilystäkään siitä, että koska emme ole voineet altistua nuhalle, joka johtuu pandemian alkuvaiheessa käyttöön otetuista tiukemmista karanteenitoimista, se ei ole ollut hyödyllistä ihmisen luontaisen immuniteetin kunnossa pidolle. Ja jos tämä ei ole vielä vahvasti luontaista immuniteettia haittaava toimi populaatiossa, on vielä toinen voima joka astuu kuvioihin mukaan, joka dramaattisesti pahentaa kuolleisuuslukuja nuorissa ikäryhmissä: VANHUSTEN MASSAROKOTUKSET. Mitä laajemmin vanhemmat ikäryhmät rokotetaan, ja täten suojataan, sitä enemmän virus on pakotettu jatkamaan taudin aiheuttamista nuorten keskuudessa. Tämä tulee mahdolliseksi mikäli se pakenee S-spesifisiä vasta-aineita, joita hetkellisesti syntyy aiemmin oireettomasti sairastaneissa. Mikäli virus onnistuu niin tekemään, se voi hyötyä (hetkellisesti) tyrehdytetystä luontaisesta immuniteetista, ja näin se aiheuttaa sairautta yhä suuremmissa määrin näissä ihmisissä ja varmistaa oman jatkuvuutensa. S-piikkiproteiinin avulla mutaatioiden valitseminen on täten se tapa millä virus tehostaa omaa tartuttavuuttaan kandidaateissa, jotka ovat alttiita taudille johtuen ohimenevästä luontaisen immuunijärjestelmän heikentymisestä.

Mutta samaan aikaan meillä on myös käsillämme paha ongelma rokotettujen kanssa, sillä nyt heitä vastassa on yhä suurempi määrä tarttuvia variantteja, joilla on S-tyypin piikkiproteiini, joka on yhä erilaisempi verrattuna niihin S-proteiineihin jotka rokotteen mukana tulivat (myöhempi versio on peräisin alkuperäisestä, paljon vähemmän tarttuvasta variantista pandemian alkuvaiheessa). Mitä useampi variantti muuttuu tarttuvaksi (esim. sen seurauksena että rokotettu populaation osa suojataan virukselta), sitä vähemmän rokotteiden vasta-aineet oikeasti suojaavat. Jo nyt suojan puute johtaa viruksen puhkeamiseen ja siirtymiseen rokotteiden saaneisiin, jotka altistuvat näille paljon tartuttavammille varianteille (mitkä ovat yhä vain dominantimpia). Tällä tavoin me teemme rokotetuista oireettomia kantajia, jotka levittävät tarttuvia variantteja.

Jossain kohtaa, todennäköisesti erittäin pian lähitulevaisuudessa, tulee olemaan kannattavampaa (’mutantin valinnan’ mielessä) virukselle vain lisätä muutama mutaatio (mahdollisesti vain yksi tai kaksi) virusvarianttien S-proteiiniin (joissa on jo nyt useita tarttuvuutta lisääviä mutaatioita), jotta tehostettaisiin lisää sen kiinnittymistä ACE-2 -reseptoriin epiteelisolujen pinnalle. tämä mahdollistaa uusien varianttien voittaa rokotteiden antamat vasta-aineet kisassa kiinnittyä ACE-reseptoriin. Tämä tarkoittaa, että tässä kohtaa vaadittaisiin varsin vähän lisämutaatioita virusreseptoriin sitoutumiseen, jotta vastustettaisiin täysin S-spesifiä Covidin vasta-ainetta, huolimatta siitä onko se saatu rokotteella vain luonnollisen infektion kautta. Tässä kohtaa virus on saanut pääsyn suureen määrään kohteita, jotka ovat nyt varsin alttiita taudille, sillä S-spesifiset VA:t ovat nyt muuttuneet käyttökelvottomiksi suojauksena, mutta silti ne onnistuvat olemaan luontaisen immuniteetin esteenä (eli luontaisen infektion esteenä, erityisesti rokotteet tuottavat pitkäaikaisia vasta-aineita). Alttiiden joukkoon kuuluu sekä rokotettuja että niitä joilla on jo S-spesifejä vasta-aineita aiemmasta Covid-infektiosta.

Joten TEHTÄVÄ SUORITETTU Covid-19:lle, mutta TUHOISA TILANNE kaikille rokotetuille ja Covid-19 -seropositiivisille ihmisille, sillä he ovat nyt menettäneet sekä heidän luontaisesti saadun immuunipuolustuskyvyn Covid-19:a vastaan (samalla kun erittäin tarttuvia variantteja kiertää joka puolella). Se on pieni askel virukselle, suuri jättiläiskatastrofi ihmiskunnalle, mikä tarkoittaa että nuoremmat saavat viruksen jossa Covid-19:n muuttuminen erittäin tarttuvaksi ei vaadi paljoakaan, joka täysin ohittaa sekä luontaisen immuniteettimme että adaptiivisen/hankitun immuniteetin (huolimatta siitä onko vasta-aineet hankittu rokotteilla vaiko luonnollisella infektiolla). Työmäärä virukselle on nyt muuttumassa minimaaliseksi, kun ottaa huomioon että monet rokotteen saaneet altistuvat nyt erittäin tarttuville virusvarianteille ja samalla he ovat saaneet vain yhden rokoteannoksen. Näin heillä on vasta-aineita jotka eivät vielä ole saaneet optimaalista toimintakykyä. Ei ole tarpeen selittää, että tämä ainoastaan lisää immuunipakoa entisestään. Periaatteessa pian meillä on vastassamme supertarttuva virus, joka täysin kykenee vastustamaan kaikkein arvokkainta puolustusmekanismiamme: ihmisen immuunijärjestelmää.

Kaiken yllämainitun perusteella on yhä vain vaikeampaa kuvitella mitkä ovat laajamittaisen ja väärin perustein tehdyn ihmisten intervention seuraukset tälle pandemialle, kuinka se tulee pyyhkimään suuren osan ihmispopulaatiosta. Mieleen tulee ainoastaan pari muuta strategiaa, joilla voidaan saavuttaa sama tehokkuus jolla muuttaa harmiton virus tuhoisaksi bioaseeksi.

On myös tarpeen mainita, että S-proteiinin mutaatioiden (eli tasan tarkkaan samaan proteiinin jonka perusteella valinta tehdään pakenevissa mutaatioissa) tiedetään mahdollistavan koronavirusten hyppäämisen lajista toiseen. Tämä tarkoittaa, että rokotteiden mahdollistama immuunipaon riski, joka mahdollistaa viruksen hypätä muihin eläinlajeihin, erityisesti teolliseen karjaan (esim. sikoihin ja kanoihin), ei ole mitätön. Näiden lajien tiedetään toimivan jo nyt isäntinä monille eri koronaviruksille, ja niitä pidetään tiiviisti farmeilla (kyseenalaisissa olosuhteissa suom. huom.). Samalla tavoin kuin influenssaviruksen kanssa, nämä lajit voivat toimia lisävarantoina SARS-COVID-2 -virukselle.

Patogeenien kehittyessä yhdessä isännän immuunijärjestelmien kanssa, luonnolliset akuutin itseään rajaavan virusinfektion pandemiat ovat muotoutuneet sellaisiksi, että niiden vaikutus ihmisten elämään ei ole suurempi kuin oikeasti on tarpeen. Johtuen ihmisten tekemästä interventiosta, tämän pandemian suunta on häiriintynyt heti alusta lähtien. Laajamittaiset ja ankarat infektion ehkäisytoimet yhdistettynä massarokotuksiin riittämättömillä rokotteilla epäilemättä johtavat tilanteeseen, jossa pandemia ’lähtee lapasesta’.

Paradoksaalista kyllä, ainoa interventio joka voi tarjota mahdollisuuden tämän pandemian pysäyttämiselle (muu kuin antaa tuhoisan kehityksen kehittyä) on… ROKOTTAMINEN. Sen tyypin rokotteet joilla silloin rokotettaisiin eivät olisi normaaleja rokotteita, eli B- tai T-solurokotteita, vaan NK-solurokotteita. On olemassa uskottavaa tieteellistä näyttöä siitä, että nämä solut ovat keskeisessä roolissa Covid-19:n täydessä eliminoinnissa oireettoman infektion alkuvaiheessa. NK-solut ovat osa luontaista immuunijärjestelmäämme, ja toisin kuin vasta-aineet, ne kykenevät tunnistamaan ja hyökkäämään monien erilaisten taudinaiheuttajien kimppuun. On pätevää tieteellistä näyttöä siitä, että on mahdollista olettaa, että NK-solut pystyttäisiin ’virittämään’ tavalla, joka sallisi niiden tunnistaa ja tappaa koronavirukset kaikkine variantteineen infektion alkuvaiheessa. NK-soluilla on kuvattu olevan kyky hankkia immuunimuisti. Kouluttamalla näitä soluja tavoilla, jotka mahdollistavat niiden kestävästi tunnistaa ja hyökätä koronaviruksen infektoimia soluja kohti, immuunijärjestelmämme voisi olla oikeasti saanut puolustuskyvyn taistella koronaviruksia vastaan ennen niille altistumista. NK-pohjaiset immuunipuolustusjärjestelmät tarjoavat steriloivan immuniteetin ja mahdollistavat laajan spektrin nopean suojan. On järkevää olettaa, että omien luontaisten immuunisolujemme käyttäminen tulee olemaan ainoan tyypin ihmisten tekemä interventio, joka pysäyttää vaaralliset ja erittäin tarttuvat Covid-19 -variantit.

Jos me ihmisolentoina olemme sitoutuneet jatkamaan lajiamme, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päästä näistä erittäin tarttuvista varianteista eroon. Tämä tulee vaatimaan laajamittaisia rokotuskampanjoita. Kuitenkin NK-pohjaiset rokotteet tulevat mahdollistamaan luonnollisen immuniteetin valmistautua paremmin ja parantaa laumasuojaa (joka on tasan tarkkaan päinvastoin mitä nykyiset Covid-19 -rokotteet tekevät, sillä ne muuttavat rokotteen saajat oireettomiksi kantajiksi jotka levittävät virusta). Joten ei ole aikaa haaskattavissa vaihtaa nykyiset tappajarokotteet elämän pelastaviin rokotteisiin.

Vetoan WHO:hon ja kaikkiin mukanaoleviin osapuoliin, huolimatta heidän vakaumuksestaan, että he välittömästi julistavat sellaisen toimen KAIKKEIN TÄRKEIMMÄKSI JULKISEN TERVEYDENHUOLLON KANSAINVÄLISEKSI HÄTÄTILAKSI.  


Vetoomus englanniksi: https://mcusercontent.com/92561d6dedb66a43fe9a6548f/files/bead7203-0798-4ac8-abe2-076208015556/Public_health_emergency_of_international_concert_Geert_Vanden_Bossche.01.pdf


Geertin twiitti aiheesta:


Haastattelu:


Lisäys: todisteita siitä, että nuoret ovat jo vakavan infektion vaarassa muiden rokottamisen takia:

https://www.paho.org/en/news/5-5-2021-hospitalizations-and-deaths-younger-people-soar-due-covid-19-paho-director-reports


Lisäys: toinen luento

Tiivistelmä päätelmistä:

  • Oireettomat kantajat tulevat vääjämättä toimimaan vieläkin tartuttavampien varianttien kylväjinä
  • Tiukkojen infektiota ehkäisevien toimien massakäyttöönotto tulee tehostamaan tartuttavampien varianttien kylvöä, ja näin ne ovat suurempi uhka nuorille ikäryhmille ja muille jotka olisivat muuten ’luonnollisesti suojattuja’
  • Massarokottaminen edistää varianttien kylvöä, jotka muuttuvat vieläkin tartuttavammiksi ja lopulta kehittyvät rokoteresistenteiksi varianteiksi
  • Vahusten ja muutoin heikossa asemassa olevien massarokottaminen uhkaa nuoria ja muulla tavoin ’luonnollisesti suojattuja’
  • Vanhusten (tai muutoin heikossa asemassa olevien) massarokottaminen, jota seuraa nuorten massarokottaminen (tai muutoin ’luonnollisesti suojattujen’) massarokottaminen on yhä suurempi uhka näille ikäryhmille, johtuen suuren infektiivisen viruspaineen ja NAb-välitetyn suojauksen tukahduttamisen yhdistelmästä
  • Massarokottaminen dramaattisesti heikentää infektion ehkäisemistoimien vaikutusa (poislukien täysi karanteeni)
  • Vanhusten tai muuten heikossa asemassa olevien rokoteresistenssi uhkaa kaikkia rokottamattomia ihmisiä johtuen suuresta infektiopaineesta

AFP: Enemmistö venäläisistä uskoo koronaviruksen olevan bioase

Lähes kaksi kolmesta venäläisestä uskoo koronaviruksen olevan ihmisen luoma biologinen ase, ja alle kolmasosa on halukas ottamaan rokotteen, tuore gallup kertoo.

Tarkkailijat ovat sanoneet havaintojen kertovat epäluottamuksesta auktoriteetteja kohtaan, joita pahentaa läpinäkyvyyden puute pandemian hoidossa ja länsisuhteiden heikkeneminen.

Levada Centren mukaan 64 prosenttia vastaajista sanoi, että COVID-19 oli keinotekoisesti luotu ja että se on ”uudenlainen biologinen ase” kun taas 23 prosenttia sanoi uskovansa, että virus oli ilmaantunut ”ilman ihmisen väliintuloa”.

Gallup oli tehty helmikuun lopussa. Vastaajia oli 1600, jotka sanoivat myös että useat venäläiset ovat haluttomia ottamaan rokotteen virusta vastaan. Rokotushalukkuus on tullut alas 30 prosenttiin joulukuun 38 prosentista.

Rokotteesta kieltäytyjien keskuudessa 37 prosenttia sanoi pelkäävänsä sivuvaikutuksia, 23 prosenttia sanoi odottavansa tuloksia kliinisistä kokeista ja 16 prosenttia sanoi etteivät he ”nähneet mitään järkeä” rokotteen ottamisessa.

covid-19
Credit: CC0 Public Domain

Venäjän kotikutoinen Sputnik V -rokote, joka on nimetty neuvostoaikaisen satelliiitin mukaan, oli alun perin otettu vastaan skeptisesti sen nopean kehitysaikataulun takia, joka ajoi laajamittaisten kliinisten kokeiden ohi.

Mutta The Lancet lääkäriltehti julkaisi helmikuussa tulokset, joista käy ilmi että se on turvallinen ja yli 90-prosenttisesti tehokas.

Venäläiset kuitenkin ovat sitä mieltä etteivät he luota Kremliin, mikä on perintöä neuvostoajoilta, ja jota on pahentanut läpinäkyvyyden puute terveyskriisin hoidossa.

Kuolleisuusdata helmikuulta näytti, että koronavirukseen kuolleiden määrät Venäjällä viime vuonna olivat merkittävästi suuremmat kuin mitä valtio oli tilastoissaan raportoinut.

Mitään virallisia lukuja ei ole julkaistu rokottamisesta, vaikka helmikuun lopulla terveysviranomaisten epidemiologit sanoivat, että arviolta neljä miljoonaa venäläistä oli ottanut rokotteen.

”Kreml on ottanut Sputnikin käyttöön ideologisena aseenaan ilman, että odotetaan edes kliinisten kokeiden valmistumista”, Levada Centren sosiologi Levinson sanoi.

Hän sanoi AFP:lle, että tämä ”suuresti herätti venäläiset”, jotka jo epäilivät omaa lääketeollisuuttaan.

Levinsonni mukaan venäläiset ovat taipuvaisempia uskomaan salaliittoteorioihin näinä ”erityisen kireinä aikoina”.

Venäjän otettua Krimin niemimaan haltuunsa vuonna 2014, Moskova sai kansainväliseltä yhteisöltä niskoilleen sanktioita ja tuomitsemista, ja venäläiset ovat eläneet ”kuin saarretussa linnakkeessa”, Levinson sanoi.

”Maailma venäläisille on muuttunut vihamieliseksi ja epämukavaksi”.

 

Artikkelin julkaissut Medical Xpress

WHO:n muistio vuodelta 1972 selittää miten tehdä rokotteesta ase

whoMonia lakeja ajettiin sisään vuoden 2009 sikaflunssakäsikirjoituksen avulla, mikä mahdollistaa valtion pakkorokotukset mielenterveysohjelman alaisuudessa, jotka te kaikki puolustatte tarmokkaasti, ilman että tunnistatte sitä varjoagendaa, joka on odottamassa muuttumistaan korporaatiovaltion säännöstöksi.Ymmärtäkää yksi asia: kaikki tämä lainsäädäntö soveltuu ainoastaan oikeussubjektiin, sillä ei ole mitään sanavaltaa luonnollisen ihmisen maailmaan.

1972 WHO Bulletin 47, No 2 Muistiot #1 ja #2

Viruksiin liittyvä immunopatologia:

Eläinmallit ja niiden vaikutukset ihmisten sairauksiin teknisesti määrittävät kyvyn luoda biologisia aseita rokotteiden muodossa, jotka:

1) Täysin lamaannuttavat immuunijärjestelmän.
2) Kuormittavat jokaista uhrin kehon solua tulehduksella.
3) Kytkevät immuunijärjestelmän päälle, mikä tappaa isännän kehon sytokiinimyrskyssä.

Nämä WHO:n muistiot kuvaavat kolmessa osassa annettavan rokotteen kolmivaiheisen vaikutuksen, jotka tullaan pakolla antamaan monille ihmisille syksyllä. Rokotteilla väitetysti hoidetaan virusta, jonka WHO on itse auttanut luomaan ja laskemaan liikkeelle.

Tämä on kriittinen todiste WHO:n pitkäaikaisista aikeista. Nämä muistiot antavat parhaan ja täydellisimmän näkemyksen WHO:n ja siihen liittyvien lafkojen (kuten CDC) nykyisistä toimista. Toimista kuten kaikkein tappavimpien lintuinfluenssojen patentoiminen ja viruksen lähettäminen Baxterin sivuliikkeeseen Itävallassa, joka muutti sen aseeksi ja lähetti 72 kiloa sitä 16 laboratorioon neljässä maassa, mikä melkein sai aikaan globaalin pandemian.

Jokainen rikos tarvitsee motiivinsa, indikaation siitä että se oli tarkoituksellista, suunniteltu tapaus. WHO:n muistiot tarjoavat näyttöä juurikin sellaisesta tarkoituksellisesta pitkäaikaisesta suunnittelusta tappaa ihmisiä heikentämällä heidän immuunijärjestelmäänsä ensimmäisellä rokotteella, ruiskuttamalla elävää virusta kehoon toisella rokotteeella ja luomalla sytokiinimyrsky kehoon skvaleenilla ja nagalaasilla kolmannella rokotteella.

Lataa WHO:n muistiot täältä

Skrollaa alas kunnes löydät kohdan

Muistiot

Virus-associated immunopathology: animal models and implications for human disease:
1. Effects of viruses on the immune system, immune-complex diseases, and antibody-mediated immunologic injury Bull World Health Organ. 1972; 47(2) : 257?264.PMCID : PMC2480894
bullwho00182-0115

http://www.pubmedcentral.nih.gov/picrender.fcgi?artid=2480894&blobtype=pdf

Lataa Pdf

Virus-associated immunopathology: animal models and implications for human disease:
2. Cell-mediated immunity, autoimmune diseases, genetics, and implications for clinical research Bull World Health Organ. 1972; 47(2): 265?274 PMCID: PMC2480896
bullwho00182-0123@0 copy

http://www.pubmedcentral.nih.gov/picrender.fcgi?artid=2480896&blobtype=pdf

Lataa Pdf

Artikkelin julkaissut the Bridge

Pfizerin varajohtaja paljastaa kusetuksen!

Tämä artikkeli on vuodelta 2015. Mieti tätä kun puhutaan koronarokotteesta. Ketä palvelee ja millä hinnalla? Kaupallinen tiede on täyttä kusetusta, sanoo alalla pitkään työtä tehneet tekijät.

Allaoleva klippi on otettu dokumentista “One More Girl”, filmistä joka kertoo Gardasil-rokotteesta, joka on suunniteltu papilloomavirusta vastaan. Filmissä LT Peter Rost, entinen erään maailman suurimman lääkeyrityksen (Pfizer) varajohtaja, kertoo totuuden lääketeollisuuden kytköksistä terveydenhoitoalaan.

Pfizer Vice President Blows The Whistle & Tells The Truth About The Pharmaceutical Industry

Rost on entinen Pfizerin varajohtaja, joka toimii syväkurkkuna koko lääketeollisuudesta. Hän on kirjoittanut kirjan “The Whistleblower, Confessions of a Healthcare Hitman.” Kun miettii hänen työuraansa, olisi vähättelyä sanoa, että hän on big pharman markkinoinnin sisäpiiriläinen.

Alla on joitain lainauksia sekä entiseltä että nykyiseltä kahden suurimman ja kaikkein uskottavimman lääketieteellisen julkaisun päätoimittajalta maailmassa. Ne on sopivaa ottaa tähän mukaan, sillä ne liittyvät siihen mistä tri. Rost vihjailee videolla.

“Enää ei yksinkertaisesti ole mahdollista uskoa suurinta osaa kliinisestä tutkimuksesta, jota julkaistaan, tai luottaa hyvämaineisten lääkärien arviointikykyyn tai lääketieteellisten ohjeistusten auktoriteettiin. En saa minkäänlaista mielihyvää tästä johtopäätöksestä, johon olen päätynyt hitaasti ja vastahakoisesti yli kahden vuosikymmenen aikana, jolloin olen ollut päätoimittaja New England Journal of Medicinelle.”  — tri. Marcia Angell, lääkäri ja pitkäaikainen New England Medical Journalin vastaava päätoimittaja (NEMJ) (lähde)

“Tämä keissi tiedettä vastaan on suorasukainen: iso osa tieteellisestä kirjallisuudesta, mahdollisesti puolet, voi yksinkertaisesti olla epätotta. Muokkaillut tutkimukset, joiden otoskoot ovat pieniä, koevaikutukset pieniä, pätemättömät eksploratiiviset analyysit ja ja räikeät eturistiriidat yhdessä turhanpäiväisten trendien tavoittelun kanssa on kääntänyt tieteen kohti pimeyttä.” — tri. Richard Horton, tämänhetkinen Lancetin vastaava päätoimittaja — julkaisu jota pidetään yhtenä maailman kunnioitetuimmista lääketieteellisistä julkaisuista maailmassa. (lähde)

On aika miettiä nykyinen lääketieteellinen tutkimus uusiksi ja nähdä kokonaiskuva

Vuonna 2005 tri. John P.A. Ioannidis, joka tällä hetkellä on tautien ehkäisyn (disease prevention) professori Stanfordin yliopistossa, julkaisi kaikkein luetuimman artikkelin Public Library of Sciencen (PLoS) historiassa otsikolla ”Miksi suurin osa julkaisuista tutkimustuloksista ovat vääriä” (Why Most Published Research Findings Are False). Siinä hän kirjoittaa:

“Yhä suurempi huoli on se, että suurin osa tällä hetkellä julkaistuista tieteellisistä löydöksistä ovat vääriä.”

Meillä on nyt suuri määrä näyttöä, ja lainauksia suoraan kentällä toimivien asiantuntijoiden suusta, jotka maalaavat huolestuttavan kuvan. Tiede, jota käytetään kouluttamaan tohtoreita ja kehittämään lääkkeitä, on rikki. Meille annetaan nähtäväksemme vain tutkimuksia, joita suuret lääkefirmat ovat sponsoroineet, mutta nämä tutkimukset eivät ole suunniteltu pitkälle tähtäimelle. Niitä ei ole suunniteltu selvittämään ongelmia, jotka voivat syntyä vuosia hoitojen jälkeen, tai tutkimaan riskejä, joita syntyy kun ottaa lääkkeitä pitkiä aikoja. Kukaan ei tunnu edes maininneen tai tunnustaneen sitä, että monissa tutkimuksissa selvästi näytetään merkittävä riski, joka liittyy moniin lääkeyritysten valmistamiin tuotteisiin.

Se mikä on vieläkin huolestuttavampaa on, että kansalla ei ole tietoa näistä faktoista. Tätä ongelmaa selvästikään ei voida ratkaista valtavirran uutisissa, ja huolimatta suuresta määrästä sitä tukevaa näyttöä, useat ihmiset kieltäytyvät edes tarkastelemasta sitä tai tunnustamasta, että sellainen on olemassa. Tämä on suuri ongelma. Maailmamme muuttuu ja meidän tulee pitää avoin mieli ja olla avoimia uusille mahdollisuuksille koskien maailmamme luonnetta. Vuosi on kuitenkin 2015, ja meidän kulkiessamme eteenpäin tulee olemaan informaatiota joka haastaa monille syvään juurtuneet uskomusjärjestelmät. On ihan ookoo tarkastella informaatiota joka menee täysin vastoin sitä mitä me uskomme. Itse asiassa se on tarpeellista jos me aiomme edistyä ja luoda paremman maailman itsellemme.

Luulisi, että allaolevalla videolla esitetyt väitteet pitkäaikaisilta suurten ja tunnettujen tiedejulkaisujen päätoimittajilta saisivat edes hieman huomiota uutisissa.

Kun tri. Rost oli edelleen Pfizerin palkollisena, hänellä oli muutama esiintyminen median edessä. Tässä hän puhuu Wall Street Journalille melkein 10 vuotta sitten, ennen kuin hän ryhtyi syväkurkuksi.

Tämän takia vaihtoehtomedia on tärkeää, erityisesti aikana jolloin enemmän ja enemmän ihmisiä herää siihen mitä planeetallamme oikeasti on tapahtumassa.

On tullut aika tarkastella tutkimusta, jota maailmalla tekevät asiantuntijat (tieteentekijät) eri instituutioissa, joita nämä jättiläismäiset, monkansalliset korporaatiot EIVÄT rahoita — eli riippumatonta kirjallisuutta. Loistavaa työtä julkaistaan koskien eri lääkkeitä, hoitoja, rokotteita ym.

Kiitos kun luit. Toivottavasti tämä video antaa sinulle jotain ajattelemisen aihetta.

  Artikkelin julkaissut Collective Evolution

DNA, rokotteet ja transhumanismi

Kirjoittanut tri. Sherri Tenpenny, DO, AOBNMM, ABIHM

Transhumanismi on futuristinen konsepti, jossa ihminen ja teknologia sulautuvat yhteen, mikä johtaa sieluttomiin älykkäisiin koneisiin. Se on liike, joka suosii uuden ihmislajin kehittämistä integratiivisen piiriteknologian avulla. Siihen viitataan sloganilla “ihmistä parantamalla ihmisen jälkeiseen aikakauteen”. Transhumanistit olettavat, että ihmiskunta kehittyy eteenpäin ainoastaan koneiden avulla. Ei vahinkoja. Ei rappeutumista. Eikä myöskään mahdollisuutta pakottamiselle tai ylivallalle. Ihmisen jälkeisessä maailmassa ihmiskunta sellaisena kuin me sen tunnemme tulee olemaan vanhentunut.

Vuonna 2012 keinoälyn pioneeri Ray Kurzweil astui Googlella suunnittelun johtoon. Hänet palkattiin työskentelemään projekteihin, joissa opetettiin koneita oppimaan. Kurzweil ennustaa, että vuoteen 2030 mennessä (taas tuo päivämäärä) teknologia on kehittynyt niin paljon, että on mahdollista injektoida pieniä nanorobotteja verenkiertoon. Sieltä ne liikkuvat veriaivonesteen läpi ja integroituvat aivoihin. Ihmisaivot voivat sitten saada yhteyden “pilveen” ja saavuttaa ennennäkemättömän välkkyyden tason. Joten biologisista olennoista tulee olennaisesti “ei-biologisia olentoja.” Kirjassaan The Singularity is Near: When Humans Transcend Biology Kurzweil sanoo “Tulevaisuudessa ei tule olemaan eroa ihmisen ja koneen välillä, tai fyysisen ja virtuaalimaailman välillä.”

Mutta jos aivomme voivat saada yhteyden pilveen, siinä on järkeä ainoastaan jos se mitä pilvessä on pusketaan ALAS meidän aivoihimme. Joten kysymys kuuluu: Kuka kontrolloi sitä informaatiota johon meillä on pääsy? Kuka määrittää sen mitä voimme aivoihimme ladata? Tuhansien — tai miljoonien — Mantsurian Kandidaattien visio tulee mieleen.

Taisto ihmisaivojen kontrolloinnista

Entisen presidentti Obaman vuoden 2013 State of the Union -puheessa hän ilmoitti suunnitelmastaan sijoittaa aivoja kartoittaviin teknologioihin. Saman vuoden huhtikuussa sadan miljoonan dollarin aloite nimeltä BRAIN laitettiin käyntiin, joka tulee sanoista Brain Research through Advancing Innovative Neurotechnologies. Monia julkisen ja yksityisen puolen yhteisprojekteja perustettiin, mm. Allen Institute for Brain Science, Howard Hughes Medical InstituteSalk Institute for Biological Studies ja Kavli Foundation and Institutes. Verorahamme ovat myös rahoittaneet tätä; valtion allokaatioon kuuluu mm.

  • $20 miljoonaa National Science Foundationille tutkimaan sitä miten big dataa voidaan käyttäää ymmärtämään aivojen kykyä tuottaa ajatuksia, tunteita ja muistoja;
  • $40 miljoonaa National Institutes of Healthille (NIH) kehittämään opetustyökaluja ja resursseja BRAIN-aloitteelle; ja
  • $50 miljoonaa Defense Advanced Research Projects Agencylle (DARPA) kehittämään työkaluja joilla kaapata ja prosessoida dynaamisia hermosolujen ja synapsien toimintoja.

Käyttäen näitä — ja muita — rahoja DARPA ilmoitti vuonna 2016, että se kehittäisi neurokuvantamisjärjestelmän Neural Engineering System Design (NESD) -ohjelmassa. Sitä pidetään seuraavan asteen aivojen ja tietokoneen välisenä käyttöliittymänä (brain-computer interface, BCI). Systeemi on suunniteltu muuttamaan aivojen aktiviteetti binäärikoodiksi, mikä sallisi ihmisten olla tekemisissä koneiden kanssa suoraan, langattomasti, yksinkertaisesti ajattelemalla.

Tutkimuksen pimeä puoli

Vaikka tällaisesta teknologiasta voitaisiinkin saada aikaan paljon sovelluksia sairaanhoitoon, lähtien posttraumaattisen stressioireyhtymän hoitamisesta ja traumaattisista aivovammoista aina aivojen aktivoimiin ulkoraajoihin ja proteeseihin, vaaditaan aika vähän mielikuvitusta nähdä miten tämä tutkimus voi kääntyä pimeän puolelle.

  • Mitä jos ihmisten jälkeinen maailma on täynnä vahvoja, mekaanisia humanoideja, joiden ehosteet on suunniteltu hyödyttämään instituutioita yksilön kustannuksella?
  • Ovatko bionisten ihmisten luomista eteenpäin vievät ajurit taloudellinen tehokkuus, kulttuurinmuokkaus ja sotilaallinen ylivalta?
  • Post-ihmiset elävät pidempään ja ovat globaaleja kansalaisia. Tulevaisuus tulee tarjoamaan yksittäisen ihmisten sulauttamisen ja apoliittisen identiteetin. Kaikki ovat YK:n ja globaalin kestävän kehityksen agendan alaisuudessa. Bionisilla ihmisillä ei ole tarvetta saada yhteyttä mihinkään, edes toisiin saman lajin edustajiin. Kehitys eläinten kloonauksessa ja sikiöiden kantasolutuksimuksessa tuo ihmisten kloonauksen lähemmäksi todellisuutta, mikä eliminoi tarpeen lisääntyä. Tämä tyydyttää globalistien huolet planeetan ylikansoituksesta. Tarvitsetko työläismehiläisiä? Luo niitä tehtaassa, He eivät tarvitse mitään työsuhde-etuja, ei lomia, ja he voivat tehdä työtä 24/7.

DNA-rokotteet: Jatkuva ihmisten ja eläinten manipulaatio

DNA-rokotteet, jotka ovat erään tyyppistä geenimanipulointia, kehitettiin ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa. Pieni pätkä DNA:ta, esim. vaikka herpes-viruksesta, pääsee bakteeri“kuplaan” nimeltä plasmidi injektion kautta. Kun plasmideja täynnä oleva rokote injektoidaan, solun immuunijärjestelmä valmistautuu eliminoimaan tuntemattomia proteiineja (plasmidi + virus-DNA:n pätkä). Samaan aikaan kehonesteiden immuunijärjestelmä luo vasta-aineita virus-DNA:ta vastaan. Kun herpes-virus pääsee kehoon, muistin T- ja B-solut työskentelevät yhdessä hyökätäkseen tuntematonta virusta vastaan. Tämä eliminoi viruksen ja vältytään infektiolta.

Täsä prosessissa on kuitenkin ongelmia.

  • DNA-pätkä voi tunkeutua isännän DNA:han, mikä johtaa kromosomien epävakauteen. Mutageeniset vaikutukset voivat kytkeä päälle onkogeenejä ja sammuttaa tuumorien pidätysgeenejä, mikä johtaa syöpään.
  • Geneettinen ilmaisu on prosessi, jossa geenit luovat proteiineja. Geneettinen yli-ilmaisu on se kun prosessi ”lähtee lapasesta” ja tuottaa massiivisia määriä tuntematonta proteiinia, mikä tuhoaa ihmiskudoksen sekä akuutilla että kroonisella tulehduksella.
  • Usein plasmidit ovat antibioottiresistenttejä; sama antibioottiresistanssi voi siirtyä isäntään.
  • Plasmidin DNA saattaa näyttää varsin samanlaiselta kuin rokotteensaajan DNA. DNA:n vastaiset ainesosat saattavat hyökätä ihmiselimiin samanlaisilla DNA-sekvensseillä. Tästä seuraa autoimmuniteetti, mikä on selvästi osoitettu olevan lähes 100 eri sairauden syy, ja sitä epäillään yli 40 kroonisen ja mahdollisesti elämää uhkaavan sairauden syyksi.

DNA-rokotteet eläimillä

Eräs melkein tieteiskirjallisuudelta kuulostava huoli on DNA-rokotteiden käyttämisestä ruoaksi tuotetuissa eläimissä. Tuntematon DNA voi päästä eläimen DNA:han, mikä sieltä kulkeutuu ihmisten ruokaan. Plasmidi-DNA voi häiritä eläinten mikrobeja, ja mahdollisesti siirtyä ympäristön mikrobeihin eläimien ulosteen kautta.

Tämän tason geenimanipulointi tekee DNA-rokotteista unelmatyökalun transhumanisteille. Usean yrityksen työskennellessä bionisten ihmiskehon osien parissa ja DARPAn työskennellessä tappajarobottien parissa, DNA-rokotteiden kehittäminen ihmis-DNA:n parantamiseksi on vain askeleen päässä. Itse asiassa Editas Medicine, amerikkalainen yritys, julisti marraskuussa 2015 että heidän kokeensa ensimmäisillä geenimuokatuilla ihmisillä olivat käynnissä.

Jos robotit voisivat ajatella ja tuntea ja jos niillä voisi olla omatunto, eikö se tekisi niistä inhimillisiä? Vai olisiko geneettisen materiaalin puuttuminen aina tekemässä niistä epäinhimillisiä? Keinoälyn, nanoteknologian ja DNA-rokotteiden yhdistelmän käyttäminen, joilla syötetään ihmisgeenejä ja inhimillisiä ominaisuuksia koneisiin, ei ole enää pelkästään elokuvien teema. Missä kohtaa ihmiset eivät ole enää ihmisiä?

Rokotesuositusten muuttuessa mandaateiksi — ja 30 osavaltiota on nyt puskemassa pakkorokotteita — säilyykö sinulla oikeutesi kieltäytyä?

  Artikkelin julkaissut vaxxter.com