Avainsana-arkisto: mustat helikopterit

ufologia

Project MILABin löydöksiä: Todisteita armeijan suorittamista sieppauksista

Kommentoi

kirjoittanut Helmut Lammer, PhD.

I. Johdanto

UFO-sieppaukset ovat yleensä hyvin outoja ja monimutkaisia ilmiöitä. Skeptikoille, toimittajille ja suurelle yleisölle on vaikea uskoa, että avaruusolentojen sieppaukset perustuisivat fyysiseen todellisuuteen. Raportit avaruusolennoista, jotka tulevat makuuhuoneisiin seinien läpi ja nostavat siepatut henkilöt suljettujen ikkunoiden läpi odottavaan alukseen, ovat vaikeita uskoa myös avomielisille tutkijoille. Kuitenkin arvostetut tutkijat ovat osoittaneet, että UFO-sieppausilmiön ydintä ei voida selittää psykologisesti hallusinaatioina tai joukkoharhoina [1]. Sieppausilmiön tutkimuksen vuosikymmenet ovat tuoneet mukanaan muutoksia. Viime aikoina jotkut UFO-siepatut ovat kertoneet, että heidät on siepattu myös sotilastiedustelupalvelun (MILAB) toimesta ja viety sairaaloihin ja/tai sotilastukikohtiin, joista osa on kuvattu maanalaisiksi.

Hyvin harvat suosituista UFO-sieppauksia käsittelevistä kirjoista ovat maininneet näitä kokemuksia. Erityisen hämmentävää on se, että siepatut muistavat nähneensä sotilastiedustelupalvelun henkilöstöä työskentelemässä rinnakkain avaruusolentojen kanssa näissä salaisissa laitoksissa. Ihmisten sotilas- ja siviilihenkilöstön läsnäolo samassa fyysisessä todellisuudessa avaruusolentojen kanssa ylittää skeptikoiden ja avomielisten tutkijoiden ajattelutavan useita kertaluokkia. Skeptikot uskovat mieluummin, että tarinat avaruusolioista ja sotilashenkilöstöstä hallituksen maanalaisissa laitoksissa ovat keksittyjä tarinoita, joiden tarkoituksena on herättää salaliittoteorioihin uskovien huomio, tai yleisesti ottaen harhoja.

Mielenhallinnan alan tutkijat esittävät, että nämä tapaukset ovat todisteita siitä, että koko UFO-sieppausilmiö on tiedustelupalvelujen järjestämä peitetarina heidän laittomille kokeilleen [2]. Avoimesti ajattelevat tutkijat, jotka pyrkivät saamaan sieppausilmiön tutkimukselle kunnioitusta, sivuuttavat nämä tarinat, koska ne edustavat vain pientä osaa heidän tiedostoissaan olevista tapauksista [3]. Mielestäni sieppausjutut, joissa siepatut kertovat tulleensa siepatuiksi sekä armeijan että avaruusolentojen toimesta, ovat erittäin tärkeitä kahdesta syystä:

1.) Jos UFO-yhteisöllä on todisteita siitä, että salainen sotilastiedusteluryhmä on mukana sieppausilmiössä, tietäisimme, että tämä ilmiö on kansallinen turvallisuuskysymys.

2.) Väitetty armeijan osallisuus sieppausilmiössä voi olla osoitus siitä, että armeija käyttää siepattuja mielenhallintakokeisiin mikroaaltoaseiden testikohteina. Lisäksi armeija voi seurata ja jopa siepata siepattuja tiedonkeruuta varten UFO-sieppauksen aikana, ennen sitä ja sen jälkeen.

Jos jompikumpi näistä seikoista on totta, tutkijat ja uhrit voivat odottaa kohtaavansa varhaista vastustusta ehdottaessaan kongressin kuulemistilaisuuksia, jotka koskevat UFOja ja sieppauksia. Tästä syystä olen luonut Project MILABin ja esittelen tässä artikkelissa tämän tutkimuksen alustavat tulokset. MILAB on lyhenne sanoista Military Abductions of alleged UFO Abductees (armeijan toteuttamat väitettyjen UFO-siepattujen sieppaukset). Olen käynyt läpi asiaa koskevan kirjallisuuden, ottanut yhteyttä UFO- ja mielenhallintatutkijoihin sekä MILAB-siepatuihin ja mielenhallinnan uhreihin ympäri maailmaa. Olen verrannut tuloksiani tohtori Thomas Bullardin kattavaan UFO-sieppaustutkimukseen [4,5], MUFONin sieppaustranskriptioprojektiin [6,7] ja MIT:n sieppausmenettelyihin [1].

II. MILABeihin liittyvä helikopteriaktiviteetti

Tutkimukseni osoittaa, että MILAB-siepatut henkilöt joutuvat häirinnän kohteeksi tummien, merkitsemättömien helikoptereiden lentäessä heidän talojensa ympärillä. Mystinen helikopteritoiminta juontaa juurensa 1960-luvun lopulta ja 1970-luvun alusta, jolloin helikopterit näyttivät olevan kiinnostuneita eläinten silpomisista, mutta eivät väitetyistä UFO-siepatuista [8, 9, 10]. Kuitenkin tunnettu tutkija Raymond E. Fowler raportoi helikopteritoiminnasta, joka liittyi UFO-todistajiin 1970-luvulla [11]. Tohtori Thomas Bullard vertasi 270 UFO-sieppausta ympäri maailmaa vuosina 1968–1984. Suurin osa näistä tapauksista tapahtui 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa [4,5]. Löysin tohtori Bullardin tutkimuksesta vain neljä sieppausta, joissa siepatut näkivät helikoptereita talojensa yläpuolella tai lähellä niitä. Näiden tapausten joukossa on hyvin tutkittu Betty Andreasson-Lucan sieppaus.

On tärkeää huomata, että nämä helikopteritapaukset tapahtuivat Pohjois-Amerikassa; kolme Yhdysvalloissa ja yksi Kanadassa. Mielenkiintoista on, että 1970-luvulla myös Englannissa nähtiin salaperäisiä helikoptereita, mutta ne eivät liittyneet eläinten silpomisiin tai UFO-sieppauksiin [12].

Olen havainnut, että UFO-sieppauksiin liittyvä helikopteritoiminta on lisääntynyt 1980-luvulta nykypäivään. Dan Wrightilla on MUFON Transcription Project -tiedostoissa (tämän julkaisun aikaan) kymmenen tapausta, joissa helikoptereita on nähty lentämässä siepatun henkilön kodin alueella muutaman tunnin kuluessa väitetystä UFO-sieppauksesta [7]. Olen myös havainnut, että monilla sieppauksia tutkivilla tutkijoilla Pohjois-Amerikassa on keskimäärin noin kolme helikopteritapausta, jotka liittyvät UFO-sieppauksiin. Minusta näyttää siltä, että tämä on pohjoisamerikkalainen ilmiö, koska yksikään tutkijoista, joihin otin yhteyttä Australiassa, Afrikassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa, ei ole tutkinut perusteellisesti sieppauksia, jotka liittyvät helikopteritoimintaan.

Tunnettuja siepattuja, kuten aiemmin mainittu Betty Andreasson-Luca, sekä Debbie Jordan, Kathy Mitchell, Whitley Strieber, Leah Haley, Katharina Wilson, Beth Collins, Anna Jamerson ja monet muut, ovat joutuneet näiden aavehelikoptereiden ahdistelemiksi [13, 14, 15, 16, 17, 20]. Ei ole asianmukaista väittää, että nämä helikopterit ovat 1990-luvun versio Men in Black (MIB) -elokuvasta tutuista mustista Cadillaceista [4], koska joillakin siepatuilla on valokuvia niistä ja niitä ovat nähneet myös todistajat, joilla ei ole mitään tekemistä UFO-ilmiön kanssa [esim. 10, 13, 18]. Toisin sanoen, merkitsemättömät helikopterit ovat fyysinen ilmiö (mahdollisesti salaisen sotilastiedusteluyksikön tilaama), kun taas MIB-ilmiöllä näyttää olevan paranormaali alkuperä.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että tiedämme salaperäisestä helikopteritoiminnasta viisi asiaa:

1.) Helikopteritoiminta alkoi 1960-luvun lopulla tai 1970-luvun alussa ja näytti liittyvän eläinten silpomisiin.

2.) Edellä mainitulla ajanjaksolla helikopterit osoittivat vain vähäistä kiinnostusta UFO-sieppauksiin, ilmestyen satunnaisesti UFO-havaintojen jälkeen.

3.) Helikopteritoiminta alkoi lisääntyä suhteessa UFO-sieppauksiin 1980-luvulla ja jatkuu edelleen nykypäivään asti. Sitä on kuitenkin raportoitu myös eläinten silpomispaikkojen läheisyydessä ympäri Pohjois-Amerikkaa.

4.) Tällä hetkellä monilla pohjoisamerikkalaisilla sieppausilmiöitä tutkivilla on tiedostoissaan joitakin mystisiä helikopteritapauksia.

5.) Englannissa raportoitiin 1970-luvulla aavehelikopterien toiminnasta, mutta näyttää siltä, että niiden kiinnostus eläinten silpomisiin ja sieppauksiin rajoittuu Pohjois-Amerikkaan.

III. Väitetyt sotilastiedustelun tekemät kidnappaukset

Useimmat siepatut kertovat vuorovaikutuksesta sotilastiedustelupalvelun henkilöstön kanssa sen jälkeen, kun helikopterit ovat alkaneet ilmestyä. Debbie Jordan kertoo esimerkiksi kirjansa Abducted! [13] sivuhuomautuksessa, että hänet tainnutettiin väitetyn ystävän toimesta ja vietiin eräänlaiseen sairaalaan, jossa lääkäri tutki hänet. Tämä lääkäri poisti implantin hänen korvastaan!

Leah Haleyn ja Katharina Wilsonin sieppauskokemukset ovat täynnä MILAB-kohtaamisia [15, 16]. Jotkut Katharina Wilsonin kokemuksista ovat verrattavissa mielenhallintakokeisiin. Hän kirjoittaa esimerkiksi lapsuudestaan, jossa hän muistaa joutuneensa pakotetuksi Skinnerin laatikon kaltaiseen säiliöön, jota on mahdollisesti käytetty käyttäytymisen muokkaamiseen. Tällaisten kokemusten vuoksi Katharina Wilson julkaisi verkkosivustollaan erinomaisen artikkelin nimeltä Project Open Mind: Are Some Alien Abductions Government Mind Control Experiments? [19] Beth Collins ja Anna Jamerson sisällyttivät kirjaansa Connections [17] hypnoosikäsikirjoitukset ihmisten sotilashenkilöstön tekemästä sieppauksesta, ja edesmennyt tohtori Karla Turner tutki MILAB-tapauksia kirjoissaan Into the Fringe ja Taken: Inside the Alien-Human Abduction Agenda [20].

Maailmanlaajuinen tutkimus paljasti, että useimmilla pohjoisamerikkalaisilla sieppausilmiöitä tutkivilla on keskimäärin 2–5 MILAB-tapausta tiedostoissaan. Tällä hetkellä minusta näyttää siltä, että Australiassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Euroopassa, Englannissa tai Irlannissa ei ole UFO-ilmiöihin liittyviä MILAB-tapauksia. Vertailin Dan Wrightin MUFON Abduction Transcription Project -projektissa kuvattuja tyypillisiä UFO-sieppausskenaarioita kymmeneen hyvin tutkittuun MILAB-uhriin: Casey Turner, Katharina Wilson, Leah Haley, Debbie Jordan, ”Polly”, ”Pat”, ”Lisa”, ”Beth”, ‘Angie’ ja ”Amy”. Viimeiset kuusi nimeä ovat siepatuista käytettyjä salanimiä edesmenneen tohtori Karla Turnerin kirjasta Taken [20]. Löysin monia eroja väitettyjen avaruusolentojen sieppauksien ja sotilashenkilöstön sieppauksien välillä.

MILAB-operaatioihin liittyy seuraavia elementtejä:

Pimeä helikopteritoiminta, outojen pakettiautojen tai bussien ilmestyminen siepattujen talojen ulkopuolelle, altistuminen suunnan menettämiseen johtaville sähkömagneettisille kentille, huumaaminen ja kuljetus helikopterilla, bussilla tai kuorma-autolla tuntemattomaan rakennukseen tai maanalaisiin sotilastiloihin. Yleensä sotilaallisten sieppausten jälkeen ilmenee fyysisiä jälkivaikutuksia, kuten huimausta ja joskus pahoinvointia. Myös sieppaajien ilmestyminen eroaa toisistaan. Useimmissa UFO-sieppauksissa olennot ilmestyvät suljetun ikkunan tai seinän läpi, tai siepattu tuntee huoneessa outoa läsnäoloa. Useimmat siepatut kertovat, että he ovat halvaantuneet avaruusolentojen henkisen voiman vaikutuksesta. MILAB-sieppauksissa siepatut kertovat, että sieppaajat antavat heille pistoksen ruiskulla. Mielenkiintoista on myös se, että MILAB-siepatut kertovat, että ihmislääkärit tutkivat heidät suorakulmaisissa huoneissa eikä pyöreissä steriileissä huoneissa, kuten useimmissa UFO-sieppauksissa kuvataan [4, 5, 6, 7]. Kuvailtuja huoneita, saleja ja kalusteita voi verrata maanpäällisiin sairaalahuoneisiin, laboratorioihin tai tutkimuslaitoksiin, eikä niillä ole mitään tekemistä ”UFO”-kalusteiden kanssa.

MILAB-tapauksissa tutkimukset ovat samanlaisia kuin UFO-sieppauksissa, mutta MILAB-uhri ei ole halvaantunut, vaan sidottu tutkimuspöytään tai gynekologiseen tuoliin. Joskus siepattu saa vahvan juoman ennen tutkimusta. Tämä on ehkä kontrastia parantava neste. MILAB-lääkärit ovat yleensä pukeutuneet valkoisiin laboratoriotakkeihin ja osoittavat kiinnostusta implantteja ja gynekologisia tutkimuksia kohtaan. Joissakin MILAB-tapauksissa sotilaslääkärit etsivät implantteja ja joskus jopa istuttivat siepatulle sotilaslaitteen. Siksi kirurgit, jotka poistavat väitettyjä avaruusolentojen implantteja, tulisi olla valmistautuneita siihen, että he löytävät sotilaslaitteita, koska ihmisten implanttiteknologia on hyvin kehittynyttä.

IV. Ihmisten asettamat implantit

Tähän mennessä yli 3 miljoonalle eläimelle ympäri maailmaa on onnistuneesti implantoitu Destron-Fearingin valmistama implantoitava transponderi [21]. Implantoitava transponderi on passiivinen radiotaajuinen tunniste, joka on suunniteltu toimimaan yhdessä yhteensopivan radiotaajuisten tunnisteiden lukujärjestelmän kanssa. Transponderi aktivoituu matalataajuisella radiosignaalilla. Sen jälkeen se lähettää tunnistekoodin lukujärjestelmään. Pienin transponderi on noin riisinjyvän kokoinen. Transponderin pieni elektroninen piiri saa virtaa yhteensopivan lukulaitteen lähettämästä matalatehoisesta radiosäteestä.

Samanlainen ihmisille tarkoitettu biolastu on kehitetty Yhdysvalloissa tohtori Daniel Manin toimesta. Tohtori Daniel Manilla on ollut vuodesta 1989 lähtien Yhdysvaltain patentti ihmisiin implantoitavalle paikannuslaitteelle [22]. Hän kehitti implantin ratkaisemaan kadonneiden lasten ongelmaa. Laite on hieman suurempi kuin Destronin implantti, eikä sitä voida pistää erityisellä ruiskulla. Sen sijaan implantin asentamiseksi on tehtävä pieni kirurginen viilto. On tärkeää huomata, että tohtori Man väittää, että paras paikka implantille on korvan takana. MILAB-siepatut, kuten Debbie Jordan, ovat kertoneet, että lääkärit ovat poistaneet implantit heidän korvistaan!

Tohtori Man kertoo, että laite saa virran pienestä akusta, joka voidaan ladata säännöllisesti laitteella, joka pidetään kehon ulkopuolella lähellä implantin sijaintia. Implanttien (ja siten ihmisten) seurannasta vastaavat henkilöt voisivat käyttää kolmea satelliittia tai erikoisvarustettuja helikoptereita, jos he haluaisivat löytää kadonneen henkilön. Käyttämällä kolmiomittausta implantin signaalin seuraamiseen satelliitit tai helikopterit voisivat paikantaa implantin tarkan sijainnin. Ennen kuin tohtori Manin laite voidaan ottaa käyttöön ihmisillä Yhdysvalloissa, sen on saatava Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) hyväksyntä.

Virasto, joka on kiinnostunut seuraamaan UFO-sieppauksen aikana siepatun henkilön fysiologisia tietoja, voisi käyttää biolääketieteellistä telemetriaa. Biolääketieteellinen telemetria määritellään biolääketieteellisen instrumentaation erityisalueeksi, joka mahdollistaa fysiologisten tietojen siirtämisen usein saavuttamattomasta paikasta etävalvontakeskukseen [23]. Lähetinlaite voidaan implantoida kohteen kehoon. Eläimiä on seurattu biotelemetrian avulla jo noin 30 vuoden ajan. Käyttämällä telemetrisia järjestelmiä siepatun henkilön seurantaan armeija voisi saada fysiologisia tietoja, kuten hengitys, lihasjännitys ja adrenaliinin pitoisuus verenkierrossa.

On näyttöä siitä, että armeija kehitti tohtori Manin implanttiteknologian jo vuosia sitten. Ihmisen käyttäytymisen havainnointia ja hallintaa sekä sen mahdollista käyttöä kuntoutuksessa koskevaa tutkimusta tehtiin 1960-luvulla. Kansallisen turvallisuuden asiantuntijat, kuten tohtori Steven Metz ja tohtori James Kievit, ennustivat raportissaan The Revolution in Military Affairs and Conflict Short of War  Yhdysvaltain armeijan sotakorkeakoululle, että lähitulevaisuudessa jokaiselle vaarassa olevalle amerikkalaiselle voitaisiin asentaa elektroninen henkilökohtainen paikannuslaite (IPLD) [24]. He ehdottivat, että tällainen laite voitaisiin implantoida pysyvästi ihon alle ja aktivoida automaattisesti etänä, kun henkilö poistuu Yhdysvalloista, esimerkiksi lentokentän turvatarkastuksen yhteydessä. Näiden kansallisen turvallisuuden asiantuntijoiden ennusteet muistuttavat kansallisen turvallisuusviraston (NSA) tietokoneasiantuntijan Joseph A. Meyerin suunnitelmia. 1970-luvulla Meyer ehdotti transpondereiden kiinnittämistä kaikkiin erilaisista rikoksista pidätettyihin amerikkalaisiin [2].

1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa neurotieteilijä Jose Delgado keksi stimoceiverin, elektrodin, joka pystyy vastaanottamaan ja lähettämään sähköisiä signaaleja FM-radioaaltojen välityksellä. Tällainen laite, joka on istutettu aivoihin esimerkiksi poskiontelon kautta, toimii voimakkaana stimulaattorina, kun se aktivoidaan FM-radioaaltojen avulla. Voidaan olettaa, että stimoceiveria on sittemmin muokattu vastaanottamaan stimulaatiota mikroaaltopulsseista ja että se pystyy yllättävän hyvin hallitsemaan implantoidun uhrin reaktio-mekanismeja [25].

Implantteja käytettiin tietämättömille henkilöille jo viisikymmentä vuotta sitten. Yksi hyvin dokumentoitu tapaus, jossa uhrille implantoitiin elektroninen laite, on Robert Naeslundin tapaus. Naeslund väittää, että hänelle implantoitiin laite tietämättään leikkauksen yhteydessä Tukholmassa, Ruotsissa. Hänellä on röntgenkuvat, joissa näkyy selvästi sienenmuotoinen laite hänen aivoissaan. Hän väittää, että leikkauksen suoritti tohtori Curt Strand, joka asensi laitteen hänen päähänsä oikean nenäkäytävän kautta [26].

Transnasaalinen lähestymistapa implantteihin on yleisesti käytössä neurokirurgiassa [27, 28, 29, 30, 31]. Mielenkiintoista on, että 1960-luvulta lähtien avaruusolentojen sieppaamat henkilöt ovat kertoneet, kuinka avaruusolennot ovat istuttaneet heihin pieniä esineitä nenän kautta nenäkäytävään ja poskionteloihin. Väitetyt avaruusolentojen sieppaamat henkilöt ja mielenhallinnan uhrit kertovat, että joko avaruusolentolääkärit tai ihmislääkärit suorittivat nämä toimenpiteet.

Robert Naeslund ei ole yksin, hän on nyt tutkija Gruppenissa, järjestössä, joka vastustaa laittomia mielenhallintaa koskevia kokeita. Gruppen ja muut järjestöt, kuten Freedom of Thought Foundation, ovat keränneet paljon todisteita siitä, että salainen implantointiohjelma on käynnissä [26, 27]. Nämä järjestöt ovat yhteydessä moniin uhreihin ympäri maailmaa, jotka ovat kokeneet samanlaisia vaikutuksia kuin Naeslund, mutta joilla ei ole mitään tekemistä UFO-yhteisön kanssa.

V.  Virtuaalitodellisuusskenaariot ja mikroaaltoäänet

Vaikuttaa siltä, että joitakin väitetysti avaruusolentojen sieppaamien ja mielenhallinnan uhrien kokemuksia voidaan selittää kehittyneellä virtuaalitodellisuusteknologialla. Edesmennyt tohtori Karla Turner kutsui näitä kokemuksia virtuaalitodellisuusskenaarioiksi (VRS) [19, 20]. On väitettyjä mielenhallinnan uhreja, jotka väittävät, että joku istuttaa kuvia heidän aivoihinsa [32]. Jos joku on saanut aivojen sisäisen laitteen, implantin käyttäjät voivat mahdollisesti istuttaa kuvia ja muistoja siepatun aivoihin elektronisesti.

New World Vistas oli merkittävä hanke Yhdysvaltain ilmavoimien tieteelliselle neuvottelukunnalle (SAB) [33]. Tämä sotilaallinen julkaisu ilmestyi kesäkuussa 1996, ja se on ennuste mahdollisista sotilaallisista kehityskuluista seuraavien 50 vuoden aikana. Julkaisussa sotilastutkijat esittävät, että sähkömagneettisten energialähteiden kehittäminen, joiden tehoa voidaan pulssittaa, muokata ja fokusoida ja yhdistää ihmiskehoon, mahdollistaa seuraavat asiat: 1) lihasten liikkeiden estäminen, 2) tunteiden ja toiminnan hallinta, 3) unen tuottaminen, 4) suggestioiden välittäminen, 5) lyhytaikaisen ja pitkäaikaisen muistin häiritseminen sekä 6) kokemusten tuottaminen ja pyyhkiminen.

Sotilastutkijat väittävät, että virtuaalitodellisuuskokemuksen istuttamisen käsite on hyvin spekulatiivinen, mutta siitä huolimatta erittäin jännittävä. Jos tällainen teknologia on kehitetty salaa ja se on olemassa nykyään, joidenkin sieppauskertomusten selittämätön eloisuus voidaan selittää kokemuksen istuttamisella siepatun aivoihin. Tohtori Joseph Sharp ja Allan Frey tekivät kokeita mikroaalloilla ja lähettivät puhuttuja sanoja suoraan aivokuoren ääni-alueelle pulssimikroaaltojen avulla. Tohtori Freyn työ tällä alalla, joka alkoi jo 1960-luvulla, johti niin sanotun ”Frey-ilmiön” syntyyn, joka tunnetaan yleisesti nimellä ”mikroaaltokuulo” [34, 35].

Jälleen kerran, väitetyt avaruusolentojen sieppausten ja mielenhallinnan uhrit kertovat joskus kuulevansa ääniä päässään, vaikka he eivät ole skitsofreenisia. Nämä skenaariot eivät tietenkään voi koskea kaikkia UFO-sieppauksia, kuten toistuvia sieppauksia, mutta ne voivat selittää pienen osan tapauksista ja olla merkittävässä roolissa MILAB-tapauksissa.

VI. Matkat toisiin maailmoihin ja maanalaiset sotilaslaitokset

On mielenkiintoista huomata, että seitsemän siepattua koehenkilöä otoksestani väittää, että heidät kuljetettiin sotilaalliseen maanalaisiin tiloihin. Tohtori Richard Sauderin tutkimus osoitti, että lähes jokaisella liittovaltion virastolla ja sotilaslaitoksella on useita salaisia maanalaisia tiloja ympäri Yhdysvaltoja. Jotkut näistä tiloista ovat niin salaisia, että niiden olemassaolosta on vain huhuja [36]. Matkat outoihin maanalaisiin paikkoihin ovat yleisiä UFO-sieppauksissa, ja tohtori Thomas Bullard löysi sieppaustutkimuksessaan tietyn kaavan koskien matkoja toisiin maailmoihin [4, 5].

1.) Valmistautuminen: Muukalaiset asettavat siepatun henkilön suojaavaan ympäristöön matkaa varten.

2.) Matka: Todellinen siirtyminen toiseen maailmaan tapahtuu.

3.) Maan alla: Siepattu kulkee maan alla.

4.) Maisema: Siepattu näkee toisen maailman pinnan.

5.) Museo: Toisen maailman kierros sisältää pysähdyksen museossa tai eläintarhassa.

Tohtori Bullardin tutkimuksessa on 10 UFO-sieppaustapausta, joissa siepattu koki matkan toiseen maailmaan maan alla UFO-sieppauksen aikana. Tyypillinen toisen maailman matka on Betty Andreassonin kokemus vuodelta 1950. Hän koki näkevänsä UFO:n syöksyvän mereen ja nousevan sieltä uudelleen, ja sitten menevän valtaviin kiteisiin luoliin, jotka laajenivat valtavaksi alamaailmaksi. Harvemmin tutkimukset tapahtuvat toisessa maailmassa. Vuoden 1967 sieppauskokemuksen aikana Betty Andreasson kulki läpi pitkän pimeän tunnelin, joka muistutti kallioon kaivettua kaivossyvennystä. Lisäksi tohtori Gilda Moura kertoi minulle, että hän on tutkinut UFO-sieppaustapauksia, joissa siepatut kertoivat matkoista maanalaisiin maailmoihin Brasiliassa.

On mielenkiintoista, että näitä toista maailmaa koskevia matkoja ei voi verrata hyvin tutkittuihin maanalaisiin MILAB-tapauksiin. Toiseen maailmaan kohdistuvilla matkoilla on mystinen luonne, kun taas maanalaiset MILAB-kokemukset näyttävät olevan ilmentymä todellisuudestamme. MILAB-siepatut kuvailevat hissiä, käytäviä, generaattoreita, kokous- ja hoitohuoneita. Toisessa maailmassa tapahtuvien matkojen kokemusten vastakohtana, jos MILAB-siepattu viedään maanalaisiin tiloihin, sieppaajat tutkivat uhreja siellä. Jotkut siepatut kertovat muukalaismaailman matkoista ja MILAB-kokemuksista erikseen [16, 20]. Beth, siepattu, joka esiintyy tohtori Turnerin kirjassa Taken: Inside the Alien-Human Abduction Agenda, kuvaili takaumia, jotka alkoivat hänen nähdessään pienen lentävän kiekon ja päästyään sitten hyvin valaistuun maanalaisiin kaupunkiin [20]. Alus lensi tunnelin läpi valtavaan luolaan, jossa oli useita rakennuksia. UFO:t olivat pysäköityinä eri paikoissa, ja avaruusolennot työskentelivät rinnakkain ihmisten sotilashenkilöstön kanssa. Seuraavassa muistossaan Beth lensi jotenkin vesimassan läpi tunneliin ja nousi sitten järvestä.

Tällaisia takaumia tulisi tutkia erittäin huolellisesti, koska ne voivat olla sekoitus toisesta maailmasta peräisin olevaa matkaa (valoisaan maanaliseen kaupunkiin saapuminen) ja maanalaisesta MILAB-kokemuksesta (sotilashenkilöstön näkeminen). On myös tärkeää huomata, että joillakin siepatuilla on takaumia, joissa he muistavat sekä avaruusolentoja että sotilashenkilöstöä, mutta hypnoosin aikana siepattu muistaa vain sotilashenkilöstön [15, 37]. On mahdollista, että siepattu on sekoittanut avaruusolentojen sieppauskokemuksen ja MILAB-skenaarion tai että siepattu on joutunut jonkinlaisen hypno-ohjelmoinnin kohteeksi sotilaspsykiatrien toimesta MILAB:n aikana. On myös mahdollista, että armeija käyttää elektronista muistin häivytystä (EDOM). Tämä saavutetaan häiritsemällä aivojen toimintaa elektronisesti, jolloin neurotransmitteri asetyylikoliini aiheuttaa staattista häiriötä, joka estää näön ja kuulon. Tämän mielenhallintamenettelyn jälkeen MILAB-siepatulla ei olisi muistia siitä, mitä hän näki tai kuuli. Siepatun mieli olisi tyhjä [2, 19, 25].

VII. Pohdinnat

Meidän on otettava huomioon mahdollisuus, että osa MILAB-sieppausten uhreilta saamistamme tiedoista voi olla peitetarinoita, jotka on saatu aikaan sotilaspsykiatrien hypno-ohjelmointiprosesseilla. On myös mahdollista, että armeija käyttää MILAB-operaatioissa kumisia avaruusolentojen naamioita ja erikoistehosteita. MILAB-sieppauksen uhri Katharina Wilson kertoo muistaneensa, kuinka hän piti kädessään kumista avaruusolennon päätä esittävää naamaria [16]. Tällaiset seikat saavat jotkut mielenhallinnan tutkijat uskomaan, että kaikkia avaruusolentojen sieppaamia henkilöitä käytetään salaisissa mielenhallinta- ja/tai geenikokeissa, joita järjestää Yhdysvaltain hallituksen vaikutusvaltainen salainen osasto [2]. Olen kuitenkin löytänyt joitakin argumentteja tätä yleistystä vastaan:

1.) Jos kaikki avaruusolentojen sieppaukset ovat peitetarina salaisille mielenhallinta- tai geenikokeille, kuten natsien Lebensborn-projekti [38], miksi siepatut ovat raportoineet sotilastiedustelun osallistumisesta vasta 1980-luvun alusta lähtien eikä ennen sitä? Pitäisi nähdä päinvastoin, koska mielenhallintatekniikka olisi ollut paljon kehittyneempää 1990-luvulla kuin 1960- ja 1970-luvuilla!

2.) Miksi on olemassa mielenhallinnan uhreja, joihin on istutettu implantteja ja joita käytetään salaisissa asekokeissa, mutta joilla ei ole mitään tekemistä UFO-ilmiön tai avaruusolentojen sieppausten kanssa? Minusta näyttää siltä, että ”mielenhallinnan agenda” ei tarvitse UFO-sieppauksia peitetarinana, koska kukaan ei usko tavallisten mielenhallinnan uhrien väitteitä, vaikka heillä on röntgenkuvia, joissa kaikki voivat nähdä poikkeavia esineitä heidän päissään.

3.) Jos kaikki avaruusolentojen sieppaukset ovat peitetarina mielenhallintakokeille, miksi armeija suorittaa siepatuille naisille gynekologisia tutkimuksia?

Vakavien tutkijoiden tulisi tutkia kaikki mahdollisuudet. Jotkut UFO-siepatut voivat todellakin olla mielenhallinnan uhreja tai heitä on voitu käyttää salaisissa geneettisissä kokeissa 1980-luvulla tai aiemmin. Mielestäni on kuitenkin olemassa toinen, uskottavampi motiivi armeijan osallistumiselle UFO-sieppausilmiöön. Alustava hypoteesini armeijan väitetyistä sieppauksista on seuraava:

MILAB-operaatiot voivat olla todiste siitä, että salainen sotilastiedusteluryhmä on toiminut Pohjois-Amerikassa 1980-luvun alusta lähtien ja on mukana väitettyjen UFO-siepattujen seurannassa ja kidnappauksissa.

1980-luvun alussa paljon rahaa osoitettiin salaisille sotilasprojekteille, kuten strategiselle puolustusaloitteelle (SDI). Uskon, että tämä salainen työryhmä saatetaan rahoittaa osalla SDI:lle varatuista varoista. Ei ole sattumaa, että SDI:n synty ja raportit sotilastiedusteluhenkilöstön puuttumisesta siepatuiden asioihin osuvat yksiin. Minusta näyttää siltä, että he ovat kiinnostuneita hyvin tutkituista sieppaus tapauksista. He valvovat uhriensa koteja, sieppaavat heidät ja mahdollisesti istuttavat heihin sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita pian UFO-sieppauskokemuksen jälkeen. Minusta näyttää siltä, että he etsivät myös mahdollisia muukalaisten implantteja. Heidän gynekologinen kiinnostuksensa naispuolisiin siepatuihin voisi selittyä sillä, että he etsivät väitettyjä muukalais-hybridi-alkioita. Yksi asia, josta olen varma, on se, että tämä työryhmä ja sieppauksien takana olevat ihmiset käyttävät kehittynyttä mielenhallintateknologiaa, jota testataan tällä hetkellä laittomasti henkilöillä, joilla ei ole mitään tekemistä UFO-sieppauksien kanssa.

Uhrit ja tutkijat, jotka ovat kiinnostuneita tästä tutkimuksesta tai joilla on tärkeää tietoa, jonka he haluavat jakaa, voivat ottaa minuun yhteyttä seuraavaan osoitteeseen:

Dr. Helmut Lammer
Postfach 76
A-8600 Bruck/Mur
Austria
Email: lammerh@bkfug.kfunigraz.ac.at

Tohtori Lammer on tutkija Itävallan avaruustutkimusinstituutissa. Hän on Mutual UFO Networkin Itävallan edustaja ja Society for Scientific Explorationin (SSE) jäsen. Tohtori Lammer on kirjoittanut yhdessä Oliver Sidlan kanssa kaksi aiempaa kirjaa. Ne ovat UFO-Geheimhaltung (Herbig: München, 1995) ja UFO-Nahbegegnungen (Herbig: München, 1996).

Edellä oleva tieto ”Project MILABista” on esimerkki hänen kolmannesta kirjastaan, joka on tarkoitus julkaista syksyllä 1997. Kirjan työnimi on Covert Operations: Military Involvement in Mind Control Experiments and UFO Abductions.

Lähdeviitteet

[1] Pritchard, E., David, and Mack, E., John: Alien Discussions: Proceedings of the Abduction Study Conference held at MIT. Cambridge, Massachusetts, 1994.

[2] Cannon, Martin: Kontrolloijat: Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista https://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista/, 1989.

[3] Henkilökohtainen kirjeenvaihto professori David Jacobsin kanssa, 1996.

[4] Bullard, Thomas E.: UFO Abductions: The Measure of a Mystery. Volume 1: Comparative Study of Abduction Reports. Bloomington, Indiana, 1987.

[5] Bullard, E., Thomas: UFO Abductions: The Measure of a Mystery. Volume 2: Catalogue of Cases. Bloomington, Indiana, 1987.

[6] Wright, R., Dan: Commonalities & Disparities: Findings of the MUFON Abduction Transcription Project. MUFON International UFO Symposium Proceedings, 1995.

[7] Henkilökohtainen kirjeenvaihto Dan Wrightin, MUFON Abduction Transcription Projectin johtajan, kanssa 1996.

[8] Adams, Tom: Mystery Helicopters. Paris, Texas, 1993.

[9] Howe, L., Moulton: Glimpses of Other Realities. Volume. 1: Facts and Eyewitnesses. Linda Moulton Howe Productions, P.O. Box 538, Huntingdon Valley, Pennsylvania 19006, 1993.

[10] Keith, Jim: Black Helicopters over America-Strikeforce for the New World Order. IllumiNet Press, Linburn, Georgia, 1994.

[11] Henkilökohtainen kirjeenvaihto Raymond Fowlerin kanssa sekä lähteet kuten: Casebook of a UFO Investigator. Englewood Cliffs, New Jersey, Prentice Hall Inc., 1981.

[12] Clarke, David, & Watson, Nigel: Phantom Helicopters over Britain. Fund for UFO Research (FUFOR), P.O. Box 277, Mount Rainer, Maryland 20712, USA.

[13] Jordan, Debbie, & Mitchell, Abducted: The Story of the Intruders Continue. Carroll & Graf, New York, 1994.

[14] Strieber, Whitley: Breakthrough-The Next Step. HarperCollins, New York, 1995.

[15] Haley, A., Leah: Lost was the Key. Greenleaf Publications, Tuscaloosa, Alabama, 1993.

[16] Wilson, Katharina: The Alien Jigsaw. Puzzle Publishing, Portland, Oregon, 1993.

[17] Collins, Beth, & Jamerson, Anna: Connections-Solving our Alien Abduction Mystery. Wild Flower Press, Newberg, Oregon, 1996.

[18] Fowler, Raymond: The Andreasson Affair Phase Two. Englewood Cliffs, New York, Prentice-Hall, 1982.

[19] Wilson, Katharina: Project Open Mind: Are Some Alien Abductions Government Mind Control Experiments? http://www.alienjigsaw.com, 1996.

[20] Turner, Karla: Into the Fringe, Berkley Book, New York, 1992; & Taken: Inside the Alien-Human Abduction Agenda, Kelt Works, Roland Arkansas, 1994;

[21] Electronic ID in Horses. Electronic ID, Inc., 131 East Exchange Avenue, Suite 116, Fort Worth, Texas 76106, USA.

[22] Laugesen, Wayne: Satan’s Leash: The Specter of Biometric Identification. Encounter Chronicles, Issue 17, September 1996.

[23] Jutter, C., Dean, Wen, H., Ko., Spear, M., Thomas, Mackay, Stuart: Biomedical Telemetry. Engineering in Medicine and Biology Magazine, March, 1993.

[24] Metz, Steven, & Kievit, James: The Revolution in Military Affairs and Conflict Short of War. Strategic Studies Institute, US Army War College, Juli 1994.

[25] Bowart, H., Walter: Operation Mind Control: Our Secret Government’s War Against its Own People. Dell Publishing Company, New York, 1978.

[26] Henkilökohtainen kirjeenvaihto Robert Naeslundin kanssa sekä: Naeslund, Robert: Letter to Prime Minister Carl Bildt, Stockholm, November 19, 1992.

[27] Lindquist, Lennart, Taylor, Evamarie, Naeslund Robert: Cybergods. Gruppen, Stockholm, Sweden, 1996.

[28] Hardy, J.: Transsphenoidal Hypophysectomy. J. Neurosurg., Vol. 34, page 582-594, 1971.

[29] Griffith, H., B., et al.: A direct transnasal approach to the Spenoid Sinus. Technical note, J. Neurosurg, Vol. 66, page 920-924, 1987.

[30] Rabadan, A., et al.: Transmaxillary, Transnasal Approach to the Anterior Clivus: A Microsurgical Anatomical Model. Neurosurgery, 30(4), page 473-482, 1992.

[31] Rosenfeld, J., V.: Transnasal Stereotactic Biopsy of a Clivus Tumor. J. Neurosurg, Vol. 76(5), page 878-879, 1992.

[32] Henkilökohtainen kirjeenvaihto väitettyjen mielenhallinnan uhrien kanssa.

[33] New World Visitas: Air and Space Power for the 21st Century. USAF Scientific Advisory Board, June, 1996.

[34] Guyatt, David: Some Aspects of Anti-Personnel Electromagnetic Weapons. Earthpulse Flashpoints, Nr. 2, 1996.

[35] Constantine, Alex: Psychic Dictatorship in the USA. Feral House, Portland, Oregon, 1995.

[36] Sauder, Richard: Underground Bases and Tunnels-What is the Government Trying to Hide? Dracon Press, 1995.

[37] Hamilton, F., William III: Alien Magic: UFO Crashes-Abductions-Underground Bases, Global Communications, page: 104-106, 1996.

[38] Clay, Catrine, & Leapman, Michael: Master Race-The Lebensborn Experiment in NAZI Germany.

http://www.alienjigsaw.com — ”The Alien Jigsaw: True Experiences of Alien Abduction,” by Katharina Wilson: Puzzle Publishing, P.O. Box 230023, Portland, Oregon, 97281-0023, USA. The Alien Jigsaw and the ”Puzzle Piece Logo” are trademarks of Puzzle Publishing.

 

Artikkelin julkaissut Anomalous Images and UFO Files

ufologia

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta

Kommentoi

Toim. huom. tässä esitetään niinkutsuttujen Krill-paperien ensimmäinen osa. Krill-paperit sisältävät tietoa Yhdysvaltain hallituksen toimista avaruusolentojen kanssa, ja ne on julkaistu internetissä 80-luvulla. Ensimmäisen osan esittelyjohdannon on kirjoittanut Milton William Cooper.

Tietolähde paperien informaatiolle on kaikesta päätellen sama, kuin kirjalle Roswellin Avaruusolennon Haastattelu. Tiedot kuitenkin eroavat huomattavasti, ja onkin oletettavaa, että tässä esitetyt tiedot ovat niitä, joita on sensuroitu niiden kiertäessä valtion eri toimijoiden keskuudessa.

NIMEN ALKUPERÄ JA MERKITYS:
KRLL
KRYL
O. H. KRLL
O. H. CRIL
O. H. KRILL

KRILL-paperit vaikuttivat putkahtavan ulos tyhjästä ja ovat saaneet aikaan spekulaatioiden aallon. Kuka on O. H. Krill? Onko tieto oikeaa? Ovatko tekstin osat oikein vai väärin? Mistä paperit tulivat? Vastaan JOIHINKIN kysymyksiin tässä.

Kun avaruusolennot laskeutuivat Hollomanin ilmatukikohtaan 60-luvulla (toim. huom. 1955?), tuolloin saatiin aikaan viestintäyhteys Yhdysvaltain hallituksen ja avaruusolentojen välille. Kommunikaatiossa tahojen välillä päästiin sopuun, mikä oli edeltäjä tästä seuranneille muodolliselle sopimukselle ja diplomaattisuhteille. (kts. TÄMÄ)

Avaruusolennot jättivät panttivangin Yhdysvalloille ja lupasivat suorittaa oman osansa sopimuksesta. Tuon panttivangin nimi oli KRLL ja joskus nimi kirjoitettiin KRYL. Viittaan häneen nimellä KRLL niinkuin MAJESTY-dokumenteissa kirjoitettiin, jotka näin omin silmin. Tämä panttivanki antoi paljon informaatiota avaruusolennoista, ja tästä tiedosta tuli ”KELTAISEN KIRJAN” perusta, jota täydennettiin informaatiolla, jota saatiin myöhemmin ”VIERAILTA”. Jotta tätä informaatiota voitaisiin levittää ja siitä voitaisiin keskustella armeijan ja tieteen piireissä, keksittiin pseudonyymikoodinimi informaatiolle, jonka alkuperäisenä lähteenä oli KRLL. Koodinimi KRLL:lle oli Cril. Etunimen alkukirjaimet O. H. tulevat sanoista ”ORIGINAL HOSTAGE” (alkuperäinen panttivanki).

Kaiken informaation, jota on näin ollut kierrossa, jonka lähteenä oli KRLL, sanottiin olevan O. H. Crilin kirjoittamaa. Informaatio oli yleensä luonteeltaan tieteellistä tai salatieteellistä, ja sitä sensuroitiin niin, että mitään viittauksia ei esitetty avaruusolentojen rotuun tai kulttuuriin. Tämä tehtiin, jotta saataisiin palautetta ja suosituksia niiltä asiantuntijoilta, jotka eivät olleet tietoisia salaisuudesta. Sitä käytettiin myös välittämään teknologiaa avaruusolennoilta puolustusteollisuuden alihankkijoille ja Yhdysvaltain avaruusohjelmalle.

KRLL sairastui muutaman vuoden päästä mutta tätä hoiti lääkäri, josta tuli myöhemmin hallituksen avaruusolentolääketieteen ja -patologian asiantuntija. Minun tietoni on, että KRLL kuoli myöhempänä ajankohtana. Pseudonyymin käyttöä jatkettiin samaan tarkoitukseen monen vuoden ajan, ja se saattaa olla käytössä tällä hetkellä tai sitten ei.

KRILL-paperit on varmaankin kirjoittanut joku valtiolla tai armeijassa, joka tiesi tästä informaatiosta, koska kirjoittaja O. H. Krill on aivan ilmiselvä viittaus O. H. Cril:n ja näin siis KRLL:n. En tiedä kuka kirjoittaja on, enkä tiedä onko materiaali suoraan KRLL:lta peräisin vaiko ei. MUTTA ON SELVÄÄ, ETTÄ KUKA SITTEN O. H. KRILL ONKIN, HÄN MAHDOLLISSTI TIESI KRLL:N TARINAN. Mielestäni materiaalin alkuperä on todennäköisimmin spekulaatioiden kohteena. En voi kommentoida materiaalia, joka käsittelee informaatiota jota en ole koskaan aiemmin nähnyt. Kuitenkin, voin sanoa ja totean, että iso osa siitä pitää paikkansa ja on samaa kuin informaatio, jonka itse olen jo aiemmin tuonut julki.

En ole koskaan nähnyt KRILL-papereita eläessäni ennen kuin Paranetin sysop suuntasi huomio niihin siellä olleessa tiedostossa. Tämä tapahtui muutama päivä joulua ennen, ja latasin ne Ted Markleylle heti kun vain pystyin. Hän vahvisti minulle, että hän oli saanut ne haltuunsa toiselta lähteeltä jo aiemmin.

Pyydän lähettää kommentteja tästä minulle sähköpostilla. Haluaisin kuulla keneltä tahansa, joka tietää näiden dokumenttien historiasta tai niiden validiudesta tai mistään, mikä niihin liittyy.

Bill Cooper ( wba2320@ritvax.isc.rit.edu )

 

KRILL-ARKISTOT
LUOTTAMUKSELLINEN

TILANNERAPORTTI HANKKIMASTAMME KEHITTYNEESTÄ AVARUUSOLENTOJEN 
TEKNOLOGIASTA JA KANSSAKÄYMISISTÄ MUUKALAISKULTTUURIEN KANSSA

TAMMIKUU 1988

KIRJOITTANUT
O.H. KRILL

Tiivistelmä

Niiden neljänkymmenen vuoden aikana, jolloin UFOja on aktiivisesti tarkkailtu sivilisaatiossamme, on kerätty paljon tietoa — tietoa, joka on usein osoittanut ilmiön sellaisia puolia, jotka on salattu. Tietojen tukahduttamisen ja siilouttamisen seurauksena kulttuurimme on pirstoutunut useisiin ”todellisuuden” tasoihin, jotka sekä elävät rinnakkain että ovat vastakkain. Osa kulttuuristamme ei usko tai ei halua uskoa muiden lajien olemassaoloon; osa kulttuuristamme tunnustaa niiden olemassaolon tai niiden olemassaolon todennäköisyyden; osa kulttuuristamme on todellisuudessa vuorovaikutuksessa muiden lajien kanssa. Nämä samanaikaiset realiteetit vaikuttavat osaltaan siihen äärimmäisen hämmentyneeseen tilaan, jossa olemme.

UFOjen tutkimus noudattaa samanlaista kaavaa. Jotkut tarkastelevat asiaa täysin empiirisestä näkökulmasta, toiset etsivät tapahtumien kuvioita ja toiminnallisia suhteita, ja taas toiset lähtevät liikkeelle ja kysyvät oikeat kysymykset oikeaan aikaan ja saavat vastauksia. Jotkut näistä vastauksista, joita on saatu, ovat joidenkin mielestä varsin häiritseviä ja fantastisia.

Kaiken kaikkiaan olemme tekemisissä uusien käsitteiden kanssa fysiikassa, uusien käsitteiden kanssa psykologiassa ja vähitellen kasvavan tietoisuuden kanssa siitä, että emme ole täällä yksin, emmekä ole koskaan olleetkaan yksin. Aivan kuin tämä ei olisi vielä tarpeeksi, käy ilmi, että yhteiskuntamme osat ovat tienneet tämän ja ovat ilmeisesti olleet vuorovaikutuksessa joidenkin näiden muukalaislajien kanssa jo jonkin aikaa.

Lopputulos on, että ihmiskunta on koko ajan johdettu väärälle tielle, tielle, jota on vaivannut salaliittojen ja disinformaation kerrostumat. Teknologinen tieto ja absoluuttinen valta ovat olleet ihmisten motiiveina. Muukalaispuolella motiivina on ollut selviytyminen, tai ainakin mitä tulee vallitseviin muukalaisvierailijoihin.

Tämän asiakirjan tarkoituksena on tuoda paljon tätä koskevia yksityiskohtia julkisuuteen. Teitä ei pyydetä uskomaan sitä, vaan harkitsemaan sitä sen valossa, mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu ja mitä saattaa kehittyä aivan nenämme alla. Jos huomaatte, että ette voi sietää tällaisia ajatuksia tai että ette pysty käsittelemään niitä, älkää lukeko enempää.

On aivan selvää, tai sen pitäisi olla, että UFOtilanne on sekä monimutkainen että vaarallinen. UFO-ongelma on monialainen ja moniulotteinen ilmiö. Olemme todenneet, että seuraavilla seikoilla on tosiasioihin perustuva pohja:

  • Muista maailmoista tulleita aluksia on törmännyt Maahan.
  • Muukalaisalukset ovat peräisin sekä ultraulottuvuuslähteistä että meidän ulottuvuuden sisällä olevista lähteistä.
  • Yhdysvaltain hallituksen varhaiset yritykset hankkia muukalaisteknologiaa olivat menestyksekkäitä.
  • Yhdysvaltain hallituksella on ollut jossain vaiheessa eläviä muukalaispanttivankeja.
  • Hallitus on tehnyt ruumiinavauksia avaruusolentojen ruumiille.
  • Yhdysvaltain tiedustelupalvelut, turvallisuusviranomaiset ja julkiset virastot ovat mukana tilanteeseen liittyvien tosiasioiden peittelyssä.
  • Ihmisiä on abduktoitu ja siepataan parhaillaan, silvottu, murhattu ja kidnapattu UFOtilanteen seurauksena.
  • Tällä planeetalla on tällä hetkellä aktiivinen avaruusolentojen läsnäolo keskuudessamme, joka hallitsee yhteiskuntamme eri osia.
  • Muukalaisvoimat ylläpitävät tukikohtia Maassa ja Kuussa.
  • Yhdysvaltain hallituksella on jo jonkin aikaa ollut yhteistyösuhde avaruusolentovoimien kanssa, ja sen nimenomaisena tarkoituksena on ollut hankkia teknologiaa gravitaatiovoiman, sädeaseiden ja mielenhallinnan alalla.
  • Miljoonia nautoja on tapettu biologista materiaalia hankittaessa.
  • Sekä avaruusolennot että Yhdysvaltain hallitus ovat vastuussa silpomisista, mutta eri syistä.
  • Elämme moniulotteisessa maailmassa, joka on päällekkäinen ja jossa vierailevat entiteetit muista ulottuvuuksista. Jotkut näistä entiteeteistä ovat vihamielisiä. Monet eivät ole vihamielisiä.
  • Geneettisen kehityksemme ja uskontojemme perusta on ei-maallisten ja maanpäällisten voimien interventiossa.
  • Todellinen teknologia ylittää huomattavasti sen, mitä yleisö havaitsee.
  • Yhdysvaltojen avaruusohjelma on peiteoperaatio, joka on olemassa suhdetoimintaa varten.
  • Ihmisiä tapetaan aktiivisesti, jotta tosiasiat tilanteesta salattaisiin. CIA ja NSA ovat mukana niin syvällä, että paljastuminen johtaisi niiden avoimen rakenteen romahtamiseen.
  • Faktat osoittavat avaruusolentojen astuvan keskuuteemme avoimesti 5-10 vuoden kuluessa.
  • Sivilisaatiomme on yksi monista, joita on ollut olemassa viimeisten miljardin vuoden aikana.

Sinulla on todennäköisesti enemmän johtopäätöksiä. Jatka vain lukemista…

Eläinten silpomiset ja UFOt

Yleinen kronologia

Vuoden 1963 puolivälissä Haskellin piirikunnassa Teksasissa sattui useita karjanhyökkäyksiä. Tyypillisessä tapauksessa Angus-sonnin kurkku oli viilletty auki ja sen vatsassa oli lautasen kokoinen haava. Kansalaiset luulivat hyökkäysten johtuvan jonkinlaisesta villipedosta, ”katoavasta tuholaisesta”. Kun se jatkoi salamyhkäisiä vaelluksiaan Haskellin piirikunnan takamaastossa, verenhimo sai hieman myyttisemmät mittasuhteet, ja uuden nimen oli määrä jäädä pysyväksi: Haskell Rascal.

Seuraavan vuosikymmenen aikana tuli satunnaisia raportteja samanlaisista hyökkäyksistä karjaa vastaan. Näitä hyökkäyksiä kuvattiin toisinaan ”silpomisiksi”. Merkittävin näistä harvinaisista raporteista oli ”Snippy”-hevosen silpomiskuolema Etelä-Coloradossa vuonna 1967, johon liittyi alueen UFO-havaintoja, Condonin komitean tutkimus ja maailmanlaajuinen lehdistöjulkisuus.

Nykyaikaisen eläinten silpomisaallon voidaan sanoa alkaneen toden teolla vuonna 1973. Tuota vuotta pidetään yleisesti viimeisen yhteisen UFO-iskun vuotena, vaikka tätä väitettä voidaankin kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon kaksi vuotta myöhemmin sattuneet tapahtumat.

Vuosina 1973 ja 1974 suurin osa klassisista silpomisilmoituksista oli peräisin Yhdysvaltojen keskiosista.

Vuonna 1975 ennennäkemätön hyökkäys levisi Yhdysvaltojen läntisiin kahteen kolmasosaan. Silpomisilmoitukset saavuttivat huippunsa tuona vuonna, ja niihin liittyi kertomuksia UFOista ja tunnistamattomista helikoptereista. Vuonna 1978 hyökkäykset lisääntyivät.

Vuoteen 1979 mennessä Kanadassa, pääasiassa Albertassa ja Saskatchewanissa, tapahtui lukuisia karjan silpomisia. Yhdysvalloissa hyökkäykset tasaantuivat.

Vuonna 1980 toiminta lisääntyi Yhdysvalloissa. Tuon vuoden jälkeen silpomisista on raportoitu harvemmin, mikä saattaa kuitenkin osittain johtua siitä, että karjankasvattajat ja maanviljelijät ovat yhä haluttomampia ilmoittamaan silpomisista. Silpomiset jatkuvat edelleen. Yhdysvalloissa on kuollut yli kymmenen tuhatta eläintä; vaikka silpomisia on tapahtunut maailmanlaajuisesti, olosuhteet ovat aina samat.

Yleisiä huomioita

Kaikissa tutkimuksissa, joilla pyritään selvittämään karjaan ja muihin eläimiin kohdistuvien silpomisiskujen järjestelmällisyyttä, on otettava huomioon tietyt tekijät, jotka voivat liittyä tai olla liittymättä suoraan itse silpomiseen. Näitä silpomisia — ulkoisten tai sisäisten osien tappamista ja salakavalaa poistamista — on kohdistettu kirjaimellisesti tuhansiin eläimiin (pääasiassa karjaan) 1960-luvulta lähtien. Näihin eläimiin kohdistuvat leikkaukset on tehty hämmästyttävän tarkasti, mikä viittaa erittäin kehittyneiden välineiden ja tekniikoiden käyttöön. Silpomisten puuduttava ja jatkuva säännöllisyys sekä hyödyttömien ruhojen näennäisen huoleton hävittäminen viittaavat silpojien äärimmäiseen itsevarmuuteen — jopa ylimielisyyteen. Tämä ylimielisyys näyttää olevan oikeutettua sen vapauden ja rankaisemattomuuden vuoksi, jolla nämä teot on toteutettu.

Erään ongelman erityisen osatekijän merkitys paljastuu pian, kun silpomisia tutkitaan perusteellisesti. Tarkoitan merkitsemättömien ja muuten tunnistamattomien helikoptereiden ilmaantumista eläinten silpomispaikkojen läheisyyteen sekä alueellisesti että ajallisesti. Näiden kahden esiintyminen on ollut niin jatkuvaa, että ne eivät ole enää sattumaa.

Nämä mysteerihelikopterit ovat lähes aina ilman tunnistemerkintöjä, tai merkinnät voivat näyttää siltä, että ne on maalattu yli tai peitetty jollain. Helikoptereiden raportoidaan usein lentävän epänormaalilla, vaarallisella tai laittomalla korkeudella. Ne saattavat kavahtaa, jos silminnäkijät tai lainvalvojat yrittävät lähestyä niitä.

On useita kertomuksia helikopterin käyttäjien aggressiivisesta käyttäytymisestä, ja ne ovat ajaneet takaa silminnäkijöitä, ”pörränneet”, leijuneet heidän yläpuolellaan tai jopa tulittaneet heitä. Toisinaan helikopterit ilmestyvät hyvin lähelle silpomispaikkoja, jopa leijuvat laitumen yläpuolella, josta silvottu ruho myöhemmin löydetään. Niitä saatetaan havaita juuri ennen tai jälkeen silpomisten — tai päivien kuluessa silpomisesta. Tarkoituksena on vain korostaa, että ”mysteerihelikopteri” on osa asiaa, joka ansaitsee tarkastelun.

Ajatus ”salaperäisistä helikoptereista” ei kehittynyt samanaikaisesti eläinten silpomisen kanssa. Tällaisista helikoptereista — merkitsemättömistä, matalalla lentävistä, äänettömistä (tai helikopterilta kuulostavista) — on raportoitu jo vuosia, ja ne on yhdistetty vielä laajemmin levinneeseen ilmiöön — ”kummituslentoihin” (kiinteäsiipisiin). Itse helikoptereita on nähty monissa maissa alueilla, joilla on raportoitu ufoista. Joissakin mielenkiintoisimmissa kertomuksissa mysteerihelikopterit on nähty UFOjen kanssa tai pian sen jälkeen, kun UFOja oli havaittu.

Osuvin mieleeni tuleva tapaus, joka ei kuitenkaan ole kaikkein yksittäisin, on tapaus, jonka Virgil Armstrong kuvasi luennossaan ”What NASA Didn’t Tell Us About the Moon” (Mitä NASA ei kertonut meille Kuusta). Hän käsittelee helikoptereita ja ufoja yleensä.

Armstrong kuvailee ystäväänsä, joka oli keksinyt erityisen kamerajärjestelyn ajatuksena, että se lisäisi mahdollisuuksia saada hyviä kuvia UFOista. Kamera oli asennettu aseenkantaan yhdessä laserin kanssa. Ajatuksena oli ampua laserilla kohti UFOa, jos sellainen näkyisi, ja toivottavasti UFO pysähtyisi, jolloin hän voisi ottaa laadukkaita kuvia.

Ei kovinkaan kauan sen jälkeen, kun he olivat asettuneet aavikolle, UFO todellakin ilmestyi, ja he ampuivat laseria, jolloin kiekko pysähtyi leijumaan. He ottivat siitä aika monta hyvää kuvaa. Pian sen jälkeen kiekko lensi pois. Muutamassa minuutissa he kuulivat helikopterien erehtymättömän äänen tulevan heidän suuntaansa. Helikopterit laskeutuivat strategisesti heidän ryhmänsä ympärille, ja koptereista nousi joukko mustia baretteja, jotka ovat ilmavoimien strategisia turvallisuusjoukkoja. Barettien komentaja käveli ryhmän luo ja kysyi: ”Mitä te täällä teette?”. ”Ilmeisesti kuvaamme lentäviä esineitä, ja näimme juuri lentävän lautasen ja saimme siitä erittäin, erittäin hyviä kuvia.” Sitten komentaja kysyi ryhmän johtajalta, tiesikö tämä, missä hän oli. Ryhmän johtaja vastasi: ”En”. Sitten komentaja sanoi: ”Ehdotamme, että lähdette heti pois täältä!”. Ryhmän johtaja kysyi sitten: ”Millä oikeudella teillä on oikeus käskeä meitä lähtemään pois täältä?”. Onko tämä hallituksen maata?” Mustien barettien komentaja vastasi: ”Niin on. Tämä on Andrewsin ilmavoimien tukikohta, ja jos ette ole poissa täältä kymmenessä minuutissa, teidät on pidätetty.” Sen jälkeen baretit poistivat filmin kamerasta, ja ryhmä poistui.

Tämä ei ainoastaan havainnollista eräänlaista tapausta, jossa UFOja nähdään suhteessa helikoptereihin, vaan se havainnollistaa myös sen tosiasian, että joko jotkut lautaset ovat meidän, tai meillä on sotilaallinen/hallituksellinen suhde niiden kanssa, jotka niitä lentävät. Edellä mainitut helikopterit eivät ole mysteerihelikoptereita, vaan ne olivat Yhdysvaltojen armeijan helikoptereita.

Toinen sotilashelikoptereita ja Yhdysvaltojen omistamia levyjä koskeva tapaus on peräisin Wendell Stevensin kirjasta ”UFO Crash at Aztec”. Kirjassa hän kertoo tapauksesta, jossa intiaani oli retkeilemässä vuoristossa Area 51:n läheisyydessä Groom Lakessa, Nelliksen ilmatukikohdan alueella Las Vegasin pohjoispuolella. Hän kuuli lähestyvät helikopterit ja piiloutui pois näkyvistä. Helikopterit lähettivät kuulutusjärjestelmien kautta varoituksen kaikille alueella oleville, että heidän pitäisi näyttäytyä, koska he aikoivat suorittaa ”vaarallisen sotilaallisen testin”. Intiaani pysyi piilossa, ja helikopterit lensivät yläpuolella ja palasivat alas kohti Groom Lake -laitosta. Minuuttia myöhemmin kahden helikopterin nähtiin lentävän kanjonia ylöspäin, ja niiden välissä ja hieman niiden yläpuolella lensi musta kiekko. Ne lensivät yläpuolella, ja sitten helikopterit kääntyivät ja lensivät takaisin kohti tukikohtaa, ja pian sen jälkeen kiekko seurasi niitä. Kirjassa annetaan henkilön nimi ja se, miten häneen voi ottaa yhteyttä lisätietoja varten.

Mysteerikopterit

Tilanteet, joihin liittyy salaperäisiä helikoptereita, näyttävät olevan hieman salakavalampia. Hyvä esimerkki on tapahtuma, joka sattui Madisonin piirikunnassa Montanassa kesäkuun ja lokakuun 1976 välisenä aikana. Tuona aikana oli tapahtunut 22 vahvistettua karjan silpomista, ja niihin liittyi eri puolilla piirikuntaa ilmoituksia äänettömistä, merkitsemättömistä, suihkumustista helikoptereista, vilkkuvista tai tasaisesti vilkkuvista poikkeavista valoista ilmassa ja maanpinnan läheisyydessä, merkitsemättömistä kiinteäsiipisistä lentokoneista ja valkoisista pakettiautoista syrjäisillä ja aiemmin saavuttamattomissa olevilla alueilla.

Tämän ajanjakson loppupuolella, alkusyksystä 1976, eräs metsästäjä Bozemanista, Montanasta, oli eräänä päivänä yksin liikkeellä noin kello 15.00 Red Mountainin alueella lähellä Norrisia. Hän katseli, kun musta helikopteri ilman merkintöjä lensi yläpuolella ja katosi pienen kukkulan alle. Utelias metsästäjä kiipesi kukkulan huipulle. Musta kopteri (hänen mielestään Bell Jet Ranger) oli maassa, ja moottori kävi yhä. Seitsemän miestä oli ilmeisesti poistunut koneesta ja käveli mäkeä ylös kohti tarkkailijaa. Kun metsästäjä eteni kohti seitsemää, hän vilkutti ja huusi ystävällisiä tervehdyksiä. Silloin hän huomasi, että miehissä oli jotain — he olivat kaikki itämaisia. Heillä oli vinot silmät ja oliivinvärinen iho, ja he höpöttelivät keskenään jotain käsittämätöntä kieltä. Heillä oli ”arkivaatteet”, ei univormuja. Yhtäkkiä he alkoivat palata helikopteriin. Metsästäjä, joka yhä vilkutti ja huusi ystävällisiä tervehdyksiä, lähti heidän peräänsä. Itämaalaiset kiihdyttivät vauhtiaan. Kun metsästäjä lähestyi heitä parin metrin päähän, he aloittivat juoksun, tungeksivat kopteriin ja lähtivät lentoon.

Englannissa on dokumentoitu ”mysteerihelikopteriaalto”, jonka mukaan tunnistamattomassa kopterissa oli itämaisilta näyttäviä matkustajia. Viistosilmäiset, oliivinahkaiset, itämaisilta näyttävät matkustajat ovat olleet ufokertomusten keskiössä ja periferiassa jo vuosia. Huomattava osa surullisen kuuluisista ”miehistä mustissa” (MIB) on samannäköisiä, mutta hyvin usein heidät nähdään hyvin kalpeina ja laihoina miehinä, jotka ovat herkkiä valolle.

STIGMATAn numerossa 5 (syksy-talvi 1978) Tom Adams esitteli merkittävimmät spekulatiiviset selitykset, jotka selittävät silpomisen ja helikopterin välisen yhteyden, mukaan lukien seuraavat:

  • Helikopterit ovat itse UFOja, jotka on naamioitu maanpäällisiksi aluksiksi.
  • Kopterit ovat peräisin Yhdysvaltain hallitukselta/sotilailta ja osallistuvat suoraan varsinaisten silpomisten suorittamiseen.
  • Helikopterit ovat hallituksen/sotilaiden, eivätkä ne osallistu silpomisiin vaan tutkivat niitä.
  • Helikopterit ovat hallituksen/sotilaiden, ja ne tietävät silpojien henkilöllisyyden ja motiivit, ja läsnäolollaan ne yrittävät kääntää huomion pois armeijan mahdollisesta osallisuudesta.

Tom Adamsin mielestä vastaus voi olla edellä mainittujen selitysten yhdistelmä. On myös spekuloitu, että he ovat mukana biologisissa kokeissa, jotka liittyvät kemialliseen tai biologiseen sodankäyntiin, tai geobotaanisessa öljyn ja mineraaliesiintymien etsinnässä. Eräässä tapauksessa silpomispaikalta löydettiin armeijan standardityyppinen skalpelli. Koska levyt ovat useimmiten liittyneet silpomisiin, uskotaan, että kyseessä oli harhautustapahtuma.

Nämä tapahtumat tai niistä keskusteleminen on vain esiaste varsinaisille paljastuksille siitä, mikä on silpomisten taustalla: muukalaisten omaan käyttöönsä hankkimat biologiset materiaalit. Jotta voisimme keskustella tästä loogisesti ja tapahtumajärjestyksessä, meidän on tarkasteltava sitä, mitä todella on tapahtunut aivan nenämme alla: suoraa vuorovaikutusta maan ulkopuolisten biologisten entiteettien (EBE:t) kanssa. Keskustellaksemme tästä meidän on kuitenkin yritettävä aloittaa alusta siitä, minkä nyt tiedämme olevan totta.

Saaga alkaa

Kaikki näyttää alkaneen tuhansia vuosia sitten, mutta tämän keskustelun kannalta aloitetaan tapahtumista, jotka ovat meille kaikille tuttuja. Vuonna 1947, kaksi vuotta sen jälkeen, kun olimme laukaisseet ensimmäisen ydinräjähdyksen, jonka nykyinen sivilisaatiomme räjäytti, tapahtui Mantellin episodi, jossa meillä oli ensimmäinen kirjattu sotilaallinen yhteenotto avaruusolentojen kanssa, joka johti sotilaslentäjän kuolemaan. Nyt on aivan ilmeistä, että hallituksemme ei oikein tiennyt, miten käsitellä tilannetta. Vuonna 1952 maan pääkaupungin yli lensi sarja kiekkoja. Tämä tapahtuma johti siihen, että Yhdysvaltojen turvallisuusjoukot (CIA, NSA, DIA, FBI) kutsuttiin paikalle yrittämään pitää tilanne hallinnassa, kunnes ymmärrettäisiin, mitä oli tapahtumassa. Tänä aikana hallitus perusti työryhmän, joka tunnettiin nimellä Majestic Twelve (MJ-12). Alkuperäiset jäsenet olivat: Amiraali Roscoe H. Hillenkoetter, tohtori Vannevar Bush, ministeri James Forrestal, kenraali Nathan P. Twining, kenraali Hoyt S. Vandenburg, tohtori Detlev Bronk, tohtori Jerome Hunsaker, Sidney W. Souers, Gordon Gray, tohtori Donald Menzel, kenraali Robert M. Montague ja tohtori Lloyd V. Berkner.

MJ-12-ryhmä on ollut jatkuvasti olemassa oleva ryhmä sen perustamisesta lähtien, ja uudet jäsenet ovat korvanneet kuolleet jäsenet. Esimerkiksi kun ministeri Forrestal oli järkyttynyt nähdessään Yhdysvaltojen myyvän itsensä toisessa maailmansodassa, hänet lähetettiin merivoimien sairaalaan henkisen rasituksen vuoksi. Ennen kuin sukulaiset ehtivät hänen luokseen, hän ”hyppäsi 16. kerroksen ikkunasta”. Useimmat hänen läheisensä pitävät hänen itsemurhaansa suunniteltuna. Kun Forrestal kuoli, hänen tilalleen tuli kenraali Walter B. Smith.

Joulukuussa 1947 perustettiin Project Sign, jonka tarkoituksena oli hankkia mahdollisimman paljon tietoa UFOista, niiden suoritusominaisuuksista ja tarkoituksista. Turvallisuuden säilyttämiseksi Project Signin ja MJ-12:n välinen yhteydenpito rajoitettiin kahteen henkilöön ilmavoimien materiaalijohdon tiedusteluosastolla, joiden tehtävänä oli välittää tietyntyyppisiä tietoja kanavien kautta. Sign-projekti muuttui Grudge-projektiksi joulukuussa 1948. Hankkeella Grudge oli siviilivastine nimeltä Project Bluebook, jonka me kaikki tunnemme. Bluebookiin välitettiin vain ”turvallisia” raportteja. Vuonna 1949 MJ-12 kehitti ensimmäisen varasuunnitelman nimeltä MJ-1949-04P/78, jonka mukaan joitakin tietoja voitaisiin tarvittaessa julkistaa.

Kenraali George C. Marshall perusti Majestic Twelve -ryhmän heinäkuussa 1947 tutkimaan Roswell-Magdalenan UFO-onnettomuuden jälkiä ja romua. Amiraali Hillenkoetter, joka oli CIA:n johtaja 1. toukokuuta 1947 ja syyskuun 1950 välisenä aikana, päätti aktivoida ”Robertsonin paneelin”, jonka tarkoituksena oli valvoa eri puolilla maata esiintyviä siviilien ufotutkimusryhmiä. Hän liittyi myös NICAPiin vuonna 1956 ja hänet valittiin sen johtokunnan jäseneksi. Tästä asemasta käsin hän pystyi toimimaan MJ-12:n ”vakoilijana” yhdessä muiden salaisten asiantuntijoidensa ryhmän kanssa. He pystyivät ohjaamaan NICAP:ia haluamaansa suuntaan. Kun ”lentävien lautasten ohjelma” oli MJ-12:n täydellisessä hallinnassa ja fyysiset todisteet piilossa, kenraali Marshall tunsi olonsa rauhallisemmaksi tämän hyvin oudon tilanteen suhteen. Nämä miehet ja heidän seuraajansa ovat 39 vuoden ajan pitäneet suurimman osan yleisöstä, mukaan lukien suuren osan läntisestä maailmasta, huijattuna erittäin menestyksekkäästi asettamalla valheellisia asiantuntijoita ja käyttämällä vaikutusvaltaansa heidän takanaan saadakseen suunnitelmansa toimimaan, ja he ovat onnistuneet siinä varsin hyvin. Tähän asti.

Kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun Roswellin onnettomuus tapahtui 2. heinäkuuta 1947 ja kun toinen UFO-hylky löydettiin 3. heinäkuuta 1947 San Augustine Flatsista Magdalenan läheltä New Mexicosta, virastoja organisoitiin uudelleen ja ihmisiä siirrettiin paikasta toiseen. Alkuperäisen ”turvakannen” päätavoitteena ja sen rakentamisen syynä oli lautasalusten tekninen analysointi ja yritys kopioida niitä. Tätä toimintaa johtavat seuraavat ryhmät:

  • Tutkimus- ja kehittämislautakunta (R&DB)
  • Ilmavoimien tutkimus- ja kehitystoiminta (AFRD).
  • merivoimien tutkimusvirasto (ONR).
  • CIA:n tieteellisen tiedustelun toimisto (CIA-OSI).
  • NSA:n tieteellisen tiedustelun toimisto (NSA-OSI).

Kenenkään näistä ryhmistä ei pitänyt tietää koko tarinaa. Kunkin ryhmän oli määrä tietää vain ne osat, jotka MJ-12 antoi heidän tietää. MJ-12 toimii myös erilaisten siviilitiedustelu- ja tutkintaryhmien kautta. MJ-12 manipuloi CIA:ta ja FBI:ta toteuttamaan tarkoituksiaan. NSA luotiin alun perin suojelemaan talteen otettujen lentolautasten salaisuutta, ja lopulta se sai täyden määräysvallan kaikessa tietoliikennetiedustelussa.

Tämän valvonnan ansiosta NSA voi valvoa ketä tahansa yksilöä postin, puhelimen, teleksien, sähkeiden ja nyt myös verkkotietokoneiden kautta, ja se voi seurata yksityistä ja henkilökohtaista viestintää haluamallaan tavalla. Itse asiassa nykyinen NSA on MJ-12:n nykyinen päälaajennus, joka liittyy ”lentävien lautasten ohjelmaan”. UFOtutkimuksen alalla levitetään valtavia määriä disinformaatiota. Kaikkien ohjelman minkä tahansa näkökohdan todistajien elämää seurataan yksityiskohtaisesti, sillä jokainen on allekirjoittanut turvallisuusvalan. Ohjelmassa työskennelleille ihmisille, mukaan lukien armeijan jäsenet, valan rikkomisella voi olla jokin seuraavista suorista seurauksista:

  • Suullinen varoitus, johon liittyy salassapitovalan tarkistaminen.
  • Voimakkaampi varoitus, johon liittyy joskus otsaan hakkaamista ja pelottelua.
  • Yksilön psykologinen työstäminen masennuksen aikaansaamiseksi, mikä johtaa itsemurhaan.
  • Henkilön murha, joka lavastetaan itsemurhaksi tai onnettomuudeksi.
  • Oudot ja äkilliset onnettomuudet, jotka ovat aina kuolemaan johtavia.
  • Erikoisvankiloihin sulkeminen.
  • Eristäminen ”mielisairaaloihin”, joissa heitä ”hoidetaan” mielenhallinta- ja ohjelmoinnin purkamistekniikoilla. Yksilöt vapautetaan muuttuneiden persoonallisuuksien, identiteettien ja muuttuneiden muistojen kera.
  • Yksilön vieminen ”sisäpiiriin”, jossa hän työskentelee ”heille” ja jossa häntä voidaan tarkkailla. Tämä tapahtuu yleensä suljetuissa tiloissa, joissa on vain vähän yhteyksiä ulkomaailmaan. Maanalaiset tilat ovat tavallinen paikka tälle.

Ketä tahansa henkilöä, jonka he katsovat olevan ”liian lähellä totuutta”, kohdellaan samalla tavalla. MJ-12 tekee kaikkensa säilyttääkseen ja suojellakseen perimmäistä salaisuutta. Kuten tulemme näkemään myöhemmin, sen ominaispiirteet, mitä tämä perimmäinen salaisuus olisi, muuttuisivat jyrkästi, sillä se oli jotakin, mitä edes MJ-12 ei voinut ennustaa — todellinen kontakti avaruusolentoryhmiin.

Sitä, miten varsinainen yhteydenotto hallituksen ja avaruusolentojen välillä alun perin toteutettiin, ei tiedetä, mutta hallitukselle oli kerrottu, että sen voisi tehdä siviili oikeilla laitteilla. Tohtori Paul Bennewitz, siviilitiedemies, teki niin tietokonelaitteita käyttäen ja ilmoitti hallitukselle tehneensä niin, ymmärtämättä, että siihen mennessä, vuonna 1983, hallitus oli todellisuudessa yhtä syvällä tekemisissä avaruusolentojen kanssa kuin hänen viestinsä avaruusolentojen kanssa paljasti. Tohtori Bennewitz asuu Manzanon asevarastoalueen vieressä Albuquerquessa, New Mexicossa. Hän havaitsi jatkuvasti ufoja alueen yllä ja päätti aluksi, että ne olivat uhka laitokselle. Hän kehitti koodausjärjestelmän ja yritti ja onnistui kommunikoimaan alueen yllä lentävien avaruusolentojen kanssa.

Hän sai selville, että sen jälkeen, kun olimme olleet yhteydessä avaruusolentoihin vuosia sitten, suostuimme tarjoamaan niille maanalaisia tukikohtia Yhdysvalloissa vastineeksi tietyistä teknologisista salaisuuksista, jotka avaruusolennot paljastaisivat meille. Muukalaiset saisivat myös suorittaa tiettyjä operaatioita, sieppauksia ja silpomisia ilman, että he puuttuisivat asiaan.

Alkuperäinen yhteys hallituksen ja maan ulkopuolisten biologisten olentojen välillä, jotka ovat väriltään harmaita ja noin 1-1.4m korkeita (jäljempänä ’harmaat’), saatiin aikaan vuosina 1947-1951. Tiesimme, että harmaat olivat mukana suorittamassa eläinten (ja joidenkin ihmisten) silpomista ja että ne käyttivät näistä materiaaleista saatuja rauhasaineita ravinnoksi (imeytyivät ihon läpi) ja kloonatakseen lisää harmaita maanalaisissa laboratorioissaan. Hallitus oli myös tietoinen siitä, että harmaat tekivät joitakin sieppauksia varmistaakseen geneettistä materiaalia. Hallitus vaati harmaita toimittamaan heille luettelon, joka esitettäisiin kansalliselle turvallisuusneuvostolle.

Kaiken tämän aikana hallitus piti harmaita periaatteessa siedettävinä olentoina, vaikkakin hieman vastenmielisinä. He olettivat tuolloin, ettei ollut kohtuutonta olettaa, että yleisö tottuisi ja voisi tottua niiden läsnäoloon. Vuosien 1968 ja 1969 välisenä aikana laadittiin suunnitelma, jolla yleisö saataisiin tietoiseksi niiden olemassaolosta seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Tämä ajanjakso huipentuisi dokumenttielokuvasarjaan, jossa selitettäisiin harmaiden historiaa ja aikomuksia.

Harmaat vakuuttivat meille, että sieppausten todellinen tarkoitus oli sivilisaatiomme valvonta, ja kun saimme tietää, että sieppaukset olivat paljon yleisempiä ja salakavalampia kuin meille uskoteltiin, hallitus huolestui. Heidän huolensa perustui myös lisätietoon sieppausten tarkoituksista:

  • 3 mm:n suuruisen pallomaisen biologisen seurantalaitteen asettaminen nenäontelon kautta siepatun aivoihin.
  • Subliminaalisten posthypnoottisten suggestioiden toteuttaminen, jotka pakottaisivat siepatun tekemään jonkin tietyn teon kahden tai viiden seuraavan vuoden kuluessa.
  • Geneettinen risteytys harmaiden ja ihmisten välillä.
  • Levymäisten valvontalaitteiden asettaminen siepattujen lihaskudokseen. Niiden olemassaolo on varmistettu röntgenkuvauksella.

Kun olimme saaneet selville totuuden harmaiden aikeista (he aikovat jäädä tänne ja hallita maailmaamme), oli jo liian myöhäistä. Olimme jo ”myyneet” ihmiskunnan. Ei sillä, että sillä olisi ollut mitään merkitystä, koska he olivat täällä tekemässä sitä, mitä tekivät joka tapauksessa.

Vuonna 1983 hallituslähteet hahmottelivat tarinan, jossa sanottiin, että harmaat ovat vastuussa biologisesta evoluutiostamme manipuloimalla tämän planeetan jo kehittyneiden kädellisten DNA:ta. DNA:n manipuloinnin eri aikaväleiksi määriteltiin 25 000, 15 000, 5 000 ja 2 500 vuotta sitten. Alun perin hallitus ajatteli, että harmaat eivät tarkoittaneet meille mitään pahaa, mutta nyt, vuonna 1988, kuva, joka on syntymässä, on juuri päinvastainen. Tarina on nyt tarina suuresta petoksesta useilla eri tasoilla: Harmaiden Troijan hevonen -tyylinen manipulointi ja valehtelu, jotka liittoutuivat MJ-12:n joukkojen kanssa neljä vuosikymmentä sitten; hallituksen harhaanjohtaminen UFO-aiheesta, jotta sopimus harmaiden kanssa voitaisiin pitää ilman julkista valvontaa; valheet siepatuille henkilöille; harmaiden jatkuva ihmisten sieppaaminen ja eläinten silpominen, jotta ne voisivat kerätä entsyymejä, verta ja muita kudoksia omiin eloonjäämistarpeisiinsa; ja harmaiden rodun ja pitkän pohjoismaisen rodun geneettinen sekoitus, jonka avulla harmaiden rajapinta ihmisiin olisi helpompaa toteuttaa.

Armeijan lounaistukikohdasta saadut tiedot paljastavat, että nämä monitasoiset petokset ovat totta. On myös osoitettu, että SDI:n (Tähtien sota) tavoitteena on itse asiassa toteuttaa harmaiden ehdottama hyökkäys pohjoismaisia vastaan, kun he saapuvat joukkona tähän päivään ja vuoteen 1992 mennessä. Tämä aikataulu näyttää sopivan yhteen monien siepattujen hypnoottisen ohjelmoinnin jälkeisen ohjelmoinnin kanssa, joka koskee toimia seuraavien kahden-viiden vuoden aikana.

Sama lähde näkee, että harmaat hallitsevat ja kontrolloivat maailmaa samalla tavalla kuin ”V”-televisiosarjassa — he ovat huolissaan vain omasta selviytymisagendastaan, ja tämä agenda vaatii biologista materiaali planeetan muilta elämänmuodoilta.

Ilmeinen syy harmaiden huolenpitoon tästä johtuu siitä, että heillä ei ole virallista ruoansulatuskanavaa ja että he imevät ravintoaineet ja erittävät jätteet suoraan ihon kautta. Niiden hankkimat aineet sekoitetaan vetyperoksidiin ja ”maalataan” niiden iholle, jolloin tarvittavat ravintoaineet imeytyvät. Tästä voidaan päätellä, että jotkin niitä vastaan suunnatut aseet voisivat olla tämänsuuntaisia.

 

Artikkelin julkaissut v-j-enterprises.com