UFO-havaintoja on tehty kautta historian, mutta vasta nykyaikana nämä salaperäiset ilmiöt ovat lisääntyneet merkittävästi. Silminnäkijät kuvaavat nähneensä esineitä, joilla on poikkeukselliset aerodynaamiset kyvyt, jotka ylittävät nykyistä teknologiaamme huomattavasti. Näihin havaintoihin liittyy usein yksityiskohtaisia kuvauksia, jotka johtavat laajaan spekulointiin ja keskusteluun niiden alkuperästä ja tarkoituksesta.
UFO-keskustelun keskiössä on tohtori Michael Wolf, henkilö, jonka kerrotaan viettäneen yli 30 vuotta Yhdysvaltain armeijan ja hallituksen hankkeissa, joissa tutkitaan avaruusolentoja. Wolfin väitteet ovat kiistanalaisia, ja niihin on suhtauduttu epäilevästi, mutta ne tarjoavat kuitenkin ainutlaatuisen näkökulman avaruusolentojen tutkimuksen salaiseen maailmaan. Wolfin mukaan hänen työhönsä kuului muukalaisolentojen teknologian ja biologian tutkiminen, mukaan lukien pahamaineiset ”harmaat avaruusolennot”.
Tohtori Wolfin kertomukset kuvaavat hallituksen salaisia hankkeita, joiden tarkoituksena on valjastaa käyttöön maan ulkopuolista teknologiaa. Näihin kuuluu ”Project Sentinel”, aloite luoda supersotilaita, joilla ei ole ihmisen omaatuntoa eikä tunteita ja jotka muistuttavat karmivasti tieteiskirjallisuutta. Jos tällaiset hankkeet pitävät paikkansa, ne viittaavat Maan ulkopuolisen teknologian syvälliseen ja salattuun vaikutukseen sotilaalliseen ja tieteelliseen kehitykseen.
Tohtori Wolfin tarinaan liittyy kiehtova seikka, joka liittyy hänen väitettyyn yhteyteensä Majestic 12:een, salaiseen hallituksen ryhmään, jonka väitetään muodostetun vuonna 1947, samaan aikaan Roswellin tapauksen kanssa. Tällä ryhmällä on Wolfin mukaan ratkaiseva rooli UFO-tietojen ja Maan ulkopuolisten vuorovaikutuksen hallinnoinnissa. Ryhmää ympäröivä salailu ja väitetyt disinformaatiokampanjat lisäävät UFO-ilmiön monimutkaisuutta.
Tohtori Wolfin paljastukset ulottuvat genetiikan alalle, jossa hän ehdottaa, että ihmisen DNA:sta on löydetty Maan ulkopuolisia geenejä. Tämä väite johtaa siihen kutkuttavaan mahdollisuuteen, että ihmisen evoluutioon ja kulttuuriin ovat suoraan tai epäsuorasti vaikuttaneet Maan ulkopuoliset olennot. Vaikka tällaiset väitteet ovatkin kiistanalaisia, ne kehottavat meitä pohtimaan uudelleen alkuperäämme ja laajempia yhteyksiämme kosmokseen.
Narratiivi UFOista ja avaruusolennoista keskuudessamme ei ole vain kertomus tieteellisistä ja teknologisista vehkeilyistä, vaan siihen liittyy myös syvällisiä eettisiä ja eksistentiaalisia vaikutuksia. Tohtori Wolfin kuvaamat väitetyt kokemukset ja teknologiat haastavat käsityksemme tietoisuudesta, etiikasta ja ihmisluonteestamme. Ne pakottavat meidät pohtimaan laajempia seurauksia, jotka liittyvät paikkaamme maailmankaikkeudessa ja muiden älykkäiden elämänmuotojen mahdollisuuteen.
Tunnettu astrofyysikko Neil deGrasse Tyson käsitteli hiljattain erikoista tapausta, jossa Meksikon kongressille esiteltiin väitettyjä avaruusolentojen ruumiita.
Tarina alkaa sensaatiomaisella väitteellä: Meksikon kongressissa esiteltiin kaksi avaruusolennon ruumista, jotka väitettiin löydetyn Nazcan tasangolta Perusta. Nämä jäännökset, jotka esitettiin todisteiksi Maan ulkopuolisesta elämästä, herättivät sekä uteliaisuutta että kiistelyä. Joidenkin teorioiden mukaan Nazcan tasangot, jotka ovat kuuluisia arvoituksellisista geoglyfeistään, voisivat olla muinaisia kiitoratoja avaruusaluksille.
Neil deGrasse Tyson on kuuluisa astrofyysikko, joka tunnetaan kyvystään selittää monimutkaisia tieteellisiä käsitteitä. Tyson kutsuttiin Meksikoon tarkastamaan henkilökohtaisesti nämä väitetyt muukalaisten jäännökset, mutta hän päätti kieltäytyä. Hänen perustelunsa oli, että tällaisen väitteen tutkimisen pitäisi kuulua biologien ja biokemistien, ei astrofyysikon tehtäviin. Tysonin kanta on osoitus tieteellisen tutkimuksen monitieteellisestä luonteesta.
Tyson korostaa tieteellisen menetelmän merkitystä tällaisten poikkeuksellisten väitteiden arvioinnissa. Hän väittää, että todellinen tieteellinen löytö ei ole yksittäisen kokeen tai väitteen tulos, vaan useiden riippumattomien laboratorioiden yhteistarkistuksen tulos. Objektiivinen totuus syntyy Tysonin mukaan erilaisten ja usein skeptisten tieteellisten äänten yksimielisyydestä.
Tysonin väitteen ydin on Carl Saganin tunnetusti esittämä periaate: ”Poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia todisteita.” Väite avaruusolentojen elämästä on poikkeuksellinen kaikilla standardeilla mitattuna, ja se edellyttää paitsi todisteita myös vakuuttavia ja kiistattomia todisteita. Tyson ehdottaa, että eri riippumattomat laboratoriot suorittaisivat ruumiista kattavan kudosanalyysin, jotta voitaisiin osoittaa avaruusolentoväitteen todenperäisyys.
Tyson kyseenalaistaa näiden avaruusolentojen ruumiiden antropomorfisen luonteen. Hän huomauttaa, että aidon Maan ulkopuolisen elämän pitäisi väistämättä erota ihmisestä vähintään yhtä paljon kuin ihmisen ja minkä tahansa muun maanpäällisen elämänmuodon, kuten banaanin, välillä. Näiden väitettyjen avaruusolentojen humanoidinen ulkomuoto, pää, kädet ja jalat, vaikuttaa epäilyttävän tutulta ja vähemmän muukalaiselta.
Väärää tietoa ja sensaatiohakuisia väitteitä pursuavassa maailmassa Tysonin kehotus tiukkaan tieteelliseen tutkimukseen toimii rationaalisuuden majakkana. Hän kannattaa harkittua lähestymistapaa, jossa ennakkoluulottomuus ja skeptisyys ovat tasapainossa ja jolla varmistetaan, että totuuden etsiminen perustuu empiirisiin todisteisiin ja yhteistyöhön perustuvaan validointiin.
Kun jatkamme maailmankaikkeuden mysteerien tutkimista, Neil deGrasse Tysonin kaltaiset henkilöt muistuttavat meitä tieteellisen lukutaidon ja kriittisen ajattelun merkityksestä. Riippumatta siitä, osoittautuuko näiden väitettyjen avaruusolioiden alkuperä lopulta Maan ulkopuoliseksi, se korostaa ihmisen jatkuvaa pyrkimystä ymmärtää paikkaamme kosmoksessa. Tässä etsinnässä tiede on luotettavin oppaamme, joka ohjaa meitä tunnetun ja vielä löytämättömän valtakunnan läpi.
Vatikaani, yli miljardin katolilaisen hengellisen ohjauksen linnake, on jo pitkään ollut uskon ja kiistojen symboli. Viimeaikainen kehitys on kuitenkin ohjannut keskustelua kohti kosmisempaa kysymystä: Onko Vatikaanilla salaista tietoa Maan ulkopuolisesta elämästä? Tämä kiehtova ajatus, jossa yhdistyvät pyhä ja tähtienvälinen, avaa Pandoran lippaan teorioita, historiallisia anekdootteja ja tieteellisiä tutkimuksia, jotka haastavat käsityksemme uskonnosta ja maailmankaikkeudesta.
Vatikaanin ja mahdollisen Maan ulkopuolisen elämän välinen yhteys ei ole uusi käsite. Historialliset merkinnät viittaavat siihen, että katolinen kirkko on ollut vuosisatojen ajan sidoksissa tähtitieteellisiin löytöihin ja teorioihin. Esimerkiksi tähtitieteen pioneerit Nikolai Kopernikus ja Giordano Bruno joutuivat kirkon vihan kohteeksi vallankumouksellisten kosmosta koskevien ajatustensa vuoksi — ajatusten, joihin kuului myös muiden maailmojen olemassaolo. Bruno teloitettiin hänen uskomustensa vuoksi, joita kirkko piti harhaoppisina.
Kristillisessä taiteessa, erityisesti renessanssin ajalta, on kiehtovia kuvauksia, jotka jotkut tulkitsevat todisteiksi UFOista. Maalauksissa, kuten ”Madonna ja pyhä Giovannino”, näkyy taivaallisia esineitä, jotka muistuttavat nykyajan UFOja. Voisivatko nämä taiteelliset elementit olla muinaisia silminnäkijäkertomuksia Maan ulkopuolisista vierailuista, vai ovatko ne vain symbolisia kuvauksia jumalallisesta?
Vatikaanin salaisista arkistoista kerrotaan runsaasti salaliittoteorioita, joissa väitetään olevan yksityiskohtaisia tietoja UFO-kohtaamisista. Vaikka tällaisten asiakirjojen olemassaoloa ei ole vahvistettu, arkistoja ympäröivä salailu ruokkii spekulaatioita kirkon tiedoista avaruusolentojen elämästä.
Vuonna 1917 tapahtunut Fatiman tapaus, jossa tuhannet ihmiset näkivät Portugalissa oletetun UFOn, yhdistetään usein Vatikaanin kiinnostukseen Maan ulkopuolisia ilmiöitä kohtaan. Lisäksi huhut Vatikaanin kirjaston alta löydetyistä avaruusolentojen kalloista ovat lietsoneet näitä teorioita entisestään. Vaikka näitä väitteitä ei ole vahvistettu, ne lisäävät osaltaan kertomusta kirkon oletetusta osallisuudesta Maan ulkopuolisiin asioihin.
Maailman kehittyessä ja Maan ulkopuolisen elämän löytämisen mahdollisuuksien kasvaessa Vatikaanin rooli tässä kosmisessa draamassa on edelleen kiehtova aihe. Jos todisteita muukalaisesta elämästä löytyy, miten kirkko sovittaa sen yhteen opetustensa kanssa? Voisiko Vatikaanista tulla välittäjä ihmiskunnan ja Maan ulkopuolisten olentojen välillä?
Vatikaanin kietoutuminen Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuteen on historian, uskomusten ja spekulaatioiden monimutkainen kudos. Vaikka konkreettisia todisteita ei ole vieläkään saatu, meneillään oleva vuoropuhelu kuvastaa ihmiskunnan jatkuvaa pyrkimystä ymmärtää paikkaamme kosmoksessa ja mahdollisuutta muuhun elämään planeettamme ulkopuolella.
Yhdysvaltain presidenttien historiassa harva tarina herättää yhtä paljon ihmetystä ja keskustelua kuin presidentti Dwight D. Eisenhowerin ja avaruusolentojen väitetty kohtaaminen. Kylmän sodan aikaisen salailun ja UFO-historian syvyyksistä esiin noussut erikoinen väite kertoo salaisesta tapaamisesta, joka, jos se pitää paikkansa, voisi muuttaa perusteellisesti käsitystämme ihmiskunnan historiasta ja paikastamme kosmoksessa.
Tarina alkaa näennäisen tavallisena yönä helmikuussa 1954. Kalifornian Palm Springsissä talvilomalla ollut presidentti Eisenhower katosi tiettävästi. Virallisen lausunnon mukaan hänet oli kiireellisesti viety pois hammaslääkärin hätätapauksen vuoksi. Tämä selitys ei kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia, mikä johti villiintyneisiin spekulaatioihin.
Sensaatiomaisin näistä teorioista väittää, että Eisenhower ei käynytkään hammaslääkärillä, vaan sen sijaan hän osallistui salaiseen tapaamiseen avaruusolentojen kanssa Edwardsin lentotukikohdassa. Eri kertomusten mukaan nämä olennot tarjosivat Eisenhowerille kehittynyttä teknologiaa vastineeksi ydinkokeiden lopettamisesta — ehdotuksen, josta Eisenhower väitetysti kieltäytyi, koska hän pelkäsi, että Neuvostoliitto ei noudattaisi tällaista sopimusta.
Vaikka tämä kertomus on vakuuttava, siihen suhtaudutaan epäilevästi. Mitään konkreettisia todisteita ei ole esitetty tällaisen kohtaamisen vahvistamiseksi. Kriitikot väittävät, että tarina on sekoitus kylmän sodan aikaista vainoharhaisuutta, aikakauden scifi-ihastusta ja UFO-ilmiöihin liittyvää salamyhkäisyyttä.
Skeptisyydestä huolimatta Eisenhowerin avaruusolentojen kohtaamisen teoria on osa laajempaa kertomusta UFOista ja niiden mahdollisista yhteyksistä hallinnon korkean tason tietoon. Yhdysvaltain historiallinen kanta UFOihin on ollut niiden hylkääminen tai vähättely. Viimeaikaiset muutokset, kuten kongressin kuulemistilaisuudet ja viralliset raportit, ovat kuitenkin merkkinä kasvavasta halukkuudesta keskustella ja tutkia näitä selittämättömiä ilmiöitä.
Kysymys siitä, onko Eisenhower tavannut avaruusolentoja, on edelleen vailla vastausta. Tämä arvoituksellinen episodi on kiehtova heijastus ihmisen halusta tutkia tuntematonta ja pohtia paikkaamme valtavassa maailmankaikkeudessa. Samalla kun olemme edelleen todistamassa asteittaista siirtymistä marginaalisista salaliittoteorioista valtavirran tieteelliseen tutkimukseen, Eisenhowerin väitetyn avaruusolentotapaamisen tarina säilyy, ja se on kiehtova luku ihmiskunnan jatkuvassa tarinassa, jossa pyritään ymmärtämään taivaiden salaisuuksia.
Maan ulkopuolisten tapaamisten ja muinaisen kansanperinteen saralla harva hahmo erottuu yhtä elävästi kuin Credo Mutwa, eteläafrikkalainen zulusamaani. Hänen kertomuksensa, jotka ovat syvästi juurtuneet afrikkalaiseen kulttuuriin ja joihin liittyy avaruusolentokontaktin arvoitus, muodostavat kiehtovan kudoksen tähtienvälisiä kertomuksia.
Mutwan kokemusten keskiössä ovat sirkkaolennot, olennot, joissa yhdistyvät harmaiden avaruusolentojen ja heinäsirkkojen kaltaisten olentojen piirteet. Nämä olennot eivät ole vain visuaalisesti silmiinpistäviä mustine silmineen ja käärmemäisine iiriksineen, vaan niillä on myös ainutlaatuinen, unohtumaton haju. Mutwan kuvaus maalaa elävän kuvan olennoista, jotka ovat yhtä salaperäisiä kuin pelottaviakin. Niiden nimi, joka on johdettu sanasta, joka tarkoittaa pahoinpitelyä ja hyväksikäyttöä, viittaa niiden pahaenteiseen luonteeseen, erityisesti niiden vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
Chitaurit, jotka on kuvattu älykkäiksi ja aggressiivisiksi matelijaolennoiksi, tuovat Mutwan muukalaismaisemaan tumman sävyn. Nämä maanalaisissa maailmoissa asuvat olennot ovat sidoksissa ihmisuhri- ja verenjuontirituaaleihin, jotka heijastavat ihmisten muinaisia pelkoja alamaailmasta. Chitaurin ominaispiirteet vastaavat maailmanlaajuisia myyttejä liskon kaltaisista olennoista ja viittaavat ihmisen tietoisuuteen upotettuun universaaliin arkkityyppiin.
Wasungut, jotka kuvataan valkoihoisiksi avaruusolennoiksi, jotka saapuvat bumerangin muotoisella avaruusaluksella, haastavat perinteisen historian. Mutwan mukaan heidän läsnäolonsa Afrikassa ajoittuu ennen Euroopan tutkimusmatkailua ja viittaa unohdettuun aikakauteen, jolloin muukalaisten ja ihmisten välinen vuorovaikutus Afrikan mantereella oli unohdettu. Tämä kertomus kutsuu meidät pohtimaan muinaisten, kehittyneiden sivilisaatioiden ja niiden maan ulkopuolisten yhteyksien mahdollisuutta.
Ehkä kaikkein kiehtovinta on Mutwan teoria, jonka mukaan nämä avaruusolennot, erityisesti sirkkaolennot, ovat peräisin tulevaisuudestamme eivätkä ulkoavaruudesta. Tämän hypoteesin mukaan niiden intiimi vuorovaikutus ihmisten kanssa, kuten kyky hedelmöittää maan naisia, merkitsee yhteyttä, joka ylittää maan ulkopuolisen alkuperän. Mutwa ehdottaa, että nämä olennot ovat jälkeläisiämme, jotka ovat katkeria tekojemme perinnön vuoksi ja etsivät kostoa tulevista rikkomuksistamme.
Credo Mutwan tarinoissa perinteinen afrikkalainen kansanperinne sekoittuu avaruusolentojen kohtaamisen salaperäiseen maailmaan. Ne eivät ole vain kertomus avaruusolentokontaktista vaan myös peili, joka heijastaa pelkojamme, toiveitamme ja ajatonta pyrkimystä ymmärtää paikkamme kosmoksessa. Hänen kertomuksensa haastavat meidät katsomaan tähtien tuolle puolen ja itseemme, tutkimaan ihmiskokemuksen syvyyksiä ja sen mahdollista yhteyttä valtavaan maailmankaikkeuteen.
Brittiläinen akateemikko, professori Simon Holland, jolla on laaja kokemus yhteistyöstä NASAn kanssa muun muassa Maata uhkaavien asteroidien jäljittämishankkeissa, on vakuuttunut siitä, että hän on uraauurtavien paljastusten jäljillä.
Mirrorille puhuessaan Holland paljasti: ”Olemme löytäneet galaksistamme ei-inhimillisen Maan ulkopuolisen älykkyyden, eivätkä ihmiset tiedä siitä.”
Professorin mukaan Mark Zuckerbergin Breakthrough Listen -hankkeen sisäpiiriläiset ovat antaneet hänelle vihjeen, että kuukauden sisällä saatetaan julkaista uutisia, jotka saattavat ajoittua Yhdysvaltain vaalien aikaan ja jotka viittaavat konkreettisiin todisteisiin vieraista elämänmuodoista.
Ensimmäiset havainnot tehtiin Parkesin radioteleskoopilla Australiassa (Kuva: Bloomberg via Getty Images).
Hän ehdottaa, että Oxfordissa sijaitsevaan hankkeeseen liittyvillä tutkijoilla saattaa jo olla vakuuttavia todisteita Australiassa sijaitsevan Parkesin teleskoopin sieppaamista muukalaissignaaleista.
”He löysivät todisteita ei-inhimillisestä teknologisesta signaalista muutama vuosi sitten Australiassa sijaitsevan Parkesin teleskoopin avulla”, Holland väitti ja korosti, että teknologiamogulien Zuckerberg ja Juri Milner rahoittamassa tutkimuksessa etsitään kiireesti lisätietoja, joilla voidaan todistaa heidän ennennäkemättömät havaintonsa.
Simon varoittaa, että he ovat vaarassa tulla ohitetuiksi loppusuoralla.
Breakthrough Listenia rahoittavat miljardöörit Juri Milner ja Mark Zuckerberg (Kuva: Getty Images North America).
Hän paljasti: ”Kiinalaisten FAST-ohjelma [Five-hundred-meter Aperture Spherical Telescope] saattaa olla edellä. Se on maailman suurin teleskooppi sitten Arecibon.”
BLC-1-nimisen kohteen koordinaatit ovat tiettävästi kiinalaisten tiedossa, ja molemmat ryhmät kilpailevat siitä, että he saisivat ensimmäisenä tehdä erittäin arvostetun ilmoituksen.
Viisi potentiaalista teknosignaalikandidaattia tunnistettiin SETI:n ”Seti at Home” -ohjelman uudelleentarkastelussa, jossa käytettiin maailman tietokoneiden yhdistettyjä resursseja radioteleskooppien tuottamien valtavien tietomäärien seulomiseen. Simon sanoo, että BLC-1:tä pidetään ylivoimaisesti lupaavimpana.
Simon korostaa, että riippumatta siitä, mikä BLC-1:n signaalien lähde on, se on erilainen kuin mikään tunnettu luonnonilmiö. ”Se on yksittäinen pistemäinen lähde”, hän sanoo, eikä se ole pelkkää kohinaa.
Kiinan FAST-teleskoopilla työskentelevä ryhmä analysoi samaa tietoa (Kuva: VCG via Getty Images).
”Signaali oli kapea sähkömagneettinen spektri sen sijaan, että se olisi ollut koko maailmankaikkeuden jättimäinen surina, jonka kuulemme kaikkien radioteleskooppien kautta.”
Tähtitieteilijät ovat olleet innoissaan mahdollisista ”muukalaisten” lähetyksistä jo ennenkin, kun pulsareita löydettiin ensimmäisen kerran, ne luetteloitiin ”LGM”- eli ”pienet vihreät miehet” -kohteiksi. Ja vuonna 1977 julkaistiin ”Wow!”-signaali.
”Signaalia ei ole koskaan tunnistettu lopullisesti. Mutta Simon uskoo, että tällä kertaa se voi olla oikea.”
Tutkijat ovat ymmärrettävästi erittäin varovaisia ennen kuin he tekevät näin ikimuistoisen ilmoituksen. Simon odottaa kuitenkin, että joko Oxfordin Breakthrough Listen -ryhmä tai kiinalainen ryhmä voi tehdä sen noin kuukauden kuluessa.”Olisi hienoa, jos se tapahtuisi samaan aikaan, kun Valkoisessa talossa on ensimmäinen nainen”, hän vitsailee.
Maailmanuutisten myllerryksessä ei ole vaikea löytää aihetta huoleen. Kuitenkin kaksi uutta aihetta on myös noussut esiin, ja kumpikin niistä on herättänyt huolta lähtien Piilaakson huipputekniikan laboratorioista aina kongressin saleihin. Ne liittyvät tekoälyn mahdollisuuteen tehdä ihmisistä tarpeettomia ja UFOjen salaperäisyyteen sisältyvään maailmanlaajuiseen uhkaan, vaikka ne muotoiltaisiinkin vähemmän pelottavaksi ”UAP:ksi”, kuten Pentagon-puristit mieluummin sanovat.
Todellinen ongelma on se, että nämä kaksi asiaa liittyvät läheisemmin toisiinsa kuin kukaan oli osannut ennakoida, ja niiden yhdistetty voima häiritä sosiaalista, liiketoiminnallista ja ehkä jopa hengellistä todellisuutta uhkaa muuttua hallitsemattomaksi, vaikka näillä kahdella äänestäjäkunnalla on vain vähän yhteistä.
Tekoälyongelma on yllättävän yksinkertainen kuvata. Kalifornialaisen voittoa tavoittelemattoman startup-yrityksen OpenAI:n (jolla on voittoa tavoitteleva alayritys) johtavat työntekijät varoittivat nimettömänä viime vuoden lopulla, että heidän yrityksensä lähestymistapa ”keinotekoiseen yleiseen älykkyyteen” (AGI) oli päästämässä valloilleen ”järjestelmiä, jotka suoriutuvat ihmisiä paremmin useimmissa taloudellisesti arvokkaissa tehtävissä”. Oli olemassa salaperäinen hanke nimeltä Q*. Ilmiantajat eivät kuitenkaan paljastaneet itseään, eikä yksityiskohtia annettu ennen toimitusjohtaja Sam Altmanin paluuta viime kuussa.
Samaan aikaan, kun nämä tapahtumat sekoittivat tekoäly-yhtiön, sen Microsoft-sijoittajien ja kilpailijoiden tilannetta, Washington DC:ssä oli samanlaista draamaa: Suuren yleisön ja tiedemaailman äänekkään osan innokkaasti odottama muutosehdotus massiiviseen puolustusmäärärahoja koskevaan lakiesitykseen ammuttiin alas tai ainakin haavoitettiin syvästi, kun senaatti hautasi UFOjen paljastamisen käsitteen vielä muutamaksi vuodeksi. Republikaanipuolueen vaikutusvaltaiset voimat olivat puuttuneet asiaan myöhään muuttaakseen, minimoidakseen tai poistaakseen senaattori Schumerin esittämän kielen.
Muiden kiistanalaisten säännösten lisäksi siinä olisi vaadittu takavarikoimaan väitetyt Maan ulkopuoliset materiaalit tai alukset, joita Pentagonin erikoisyksiköt olivat tiettävästi kaapanneet lähes tusinan verran. Viime vuosina tällaiset alukset olivat leikkineet piilosta Tyynenmeren laivaston parhaiden hävittäjiemme kanssa. Niiden alkuperän ja luonteen selvittämiseen tähtäävällä tieteellisellä työllä oli kuitenkin paljon pidempi historia, joka on suurelta osin salattu. Tässäkin suurin osa ilmiantajista pysyi turvallisesti piilossa.
Kuten Q*:n kohdalla, eksoottisen teknologian todellisuuden ja potentiaalin täydellisen tunnustamisen ajatellaan uhkaavan ihmiskuntaa. Tämä viittaa siihen, että tarvitaan historiallista siirtymävaihetta, jotta voimme valmistautua elämään rinnakkain monimutkaisessa tulevaisuudessa, jossa meistä ihmisistä saattaa tulla tarpeettomia ja kykenemättömiä hallitsemaan planeettaa tai edes omaa selviytymistämme. Kuten tekoäly, myös UAP-kysymys on tullut maailmaamme ilman mitään helposti vertailukelpoista historiallista ennakkotapausta.
Nämä kaksi huolenaihetta — tekoälyn uhkaavuus ja todisteet UAP:den olemassaolosta — kiinnostavat minua sekä erikseen että yhdessä. Sain Northwesternissä vuonna 1967 yhden hyvin varhaisista tekoälyn tohtorintutkinnoista ohjelmassa, jossa käsiteltiin englanninkielisiä kysymyksiä suuresta tähtitieteellisestä luettelosta. Se tuotti laskentatuloksia muutamassa minuutissa, ilman työlästä koodaamista ja yön yli kestävää tietokoneajoa. Seuraavina vuosina teollisuus kehitti toisen sukupolven ohjelmia, jotka toivat kehittyneitä ohjausjärjestelmiä muun muassa autoihin ja lisäsivät tuottavuutta rautateillä ja ilmailussa. Tämä vaihe oli kuitenkin näkymätön. Tuskin tietoisena meneillään olevasta vallankumouksesta useimmat meistä nauttivat tästä kehityksestä tuottavuuden odotettuna palkkiona.
Vuonna 1985 julkaisin demon tekoälyavustajasta, joka ohjasi ihmisanalyytikkoa kymmenien hypoteesien läpi tutkittaessa raporttia monimutkaisesta UFO-tapahtumasta, mikä helpotti sen selittämistä tai dokumentoi sen valinnan henkilökohtaista seurantaa varten (kts. Vallée, J.F.: ”Towards the use of artificial intelligence techniques in the screening of reports of Anomalous Phenomena”). American Institute of Aeronautics and Astronautics (AIAA). Los Angeles, 19. huhtikuuta 1986).
Se, mitä näemme tänään, on valtava edistysaskel, tekoälytieteen luonnollinen jatke, joka on kaunopuheinen, näkyvä, tunkeileva, kattava ja laaja; toisinaan myös hullu tai hauska, mutta aina paljastava. Mikä tärkeintä, uusi muoto ei ole enää pelkkä palvelija, vaan pelottava kumppani, jolla on kyky sulattaa Pyhä Augustinus tai Kierkegaard samassa heuristiikassa. Se lannistaa useimmat käyttäjät haastamasta sen tuomioita. Tässä piilee tietysti vaara: absurdius on tervetullutta rutiinia, kun päättelystä tulee kerroksellista ja sen logiikka ankkuroituu moitteettomien predikaattien näennäiseen ketjuttamiseen. Se antaa periksi kriittiselle analyysille vasta, kun palataan tietojen lähteelle ja lävistetään deduktiivisen kudoksen verho… mutta kenellä on siihen aikaa?
Vaikutukset tutkimukseen ja teollisuuteen ovat syvälliset. Ne liittyvät suoraan sellaisten ongelmien analysointiin, jotka ovat liian monimutkaisia rajallisiin inhimillisiin hankkeisiin. Ohjelmistojen viisaus ei ole enää sidottu deduktiiviseen alaspäin suuntautuvaan virtaukseen. Voidaan ottaa massiivinen UFO-tietojen varasto, jollaisen (joka on edelleen salainen) suunnittelin Advanced Aerospace Weapons Systems Application Program (AAWSAP) -ohjelmaa varten, ja altistaa sen noin 260 000 selittämätöntä tapausta testeille, joissa tutkitaan paitsi sisäistä johdonmukaisuutta etsien jotakin vaikeasti lähestyttävää avaruusolentojen logiikkaa, myös sen ennustavia ominaisuuksia. Ja jos pystyt siihen, voit pyytää tekoälyä haastamaan sen, tutkimaan sen rakennetta tai pakottamaan sen paljastamaan itsensä. Tämänkö vuoksi kongressi ei ole poistanut amerikkalaisten maksaman UAP-tietovarannon luokitusta?
Tieteellisen älykkyyden kaksi erinomaisen haastavaa aluetta: Q*:n kaltaisten ohjelmien rajattomat mahdollisuudet ja selittämättömän yhteydenpidon arkistojen pelottava syvyys. Erikseen tarkasteltuna molemmat merkitsevät mahdollisia läpimurtoja ja tuntemattomia vaaroja. Yhdessä tarkasteltuna ne piirtävät valtavan tulevaisuudenkuvan, jossa tiede voi avata uusia tutkimusmuotoja: ne ovat ankkuroituneempia tietojen todellisuuteen ja palkitsevampia löytöjen rikkauden ansiosta. Molemmat käsittelevät ei-inhimillistä älykkyyttä, joka täydentää omaa älykkyyttämme mutta haastaa sen samalla.
Esiin nousevat yhtäläisyydet ovat merkittäviä: molemmissa tapauksissa hälytyksen antajat ovat niin peloissaan, että he kokevat tarpeelliseksi pysyä nimettöminä. Molemmissa tapauksissa eloonjääminen on mahdollisesti vaarassa, ja molemmissa kehityskulkuissa on ristikkäistekijä: kumpikin edellyttää toista käytännön, loogisilla ja sosiologisesti tärkeillä tavoilla, mikä tuo meidät takaisin UFO-paljastukseen.
Kolme etenemismahdollisuutta on jätetty käyttämättä:
Jos Yhdysvaltain viranomaiset olisivat kertoneet totuuden selittämättömistä UFO-tiedoista jo 50-luvun puolivälissä — kuten olisi voinut tapahtua — ongelma olisi jäänyt maailman parhaiden tiedemiesten ratkaistavaksi, ja heillä olisi ollut hyvät valmiudet tarkistaa tiedot ja käsitellä niitä. Näin ei kuitenkaan tehty.
Jos totuus (jota tuhannet hyvin ymmärretyt kohtaamiset ovat juuri puskuroineet) olisi kerrottu 60- tai 70-luvun lopulla, olisi syntynyt poliittinen kuohunta, joka olisi ohittanut tiedemiehet, jotka oli jätetty huolehtimaan itsestään. Asia olisi ylittänyt yhteiset asiat, ja sen vaikutus olisi tuntunut kaikkialla maailmassa, mutta se olisi ollut vielä hallittavissa. Mitään ei kuitenkaan tehty: Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen vastustus teki tyhjäksi YK:n poliittiselle komitealle vuonna 1978 esitetyt voimakkaat esitykset.
Entä kolmas laiminlyönti kertoa totuus, kun otetaan huomioon päättäväisten toimien puute Washingtonissa viime kuussa?
Tällä myöhäisellä hetkellä kaikki paljastamisyritykset voivat järkyttää uskonnollisia herkkyyksiä, mikä on suurempi riski yhteiskunnalliselle vakaudelle kuin aiempien vuosikymmenten tieteelliset tai poliittiset vaarat, kun otetaan huomioon maailmaa jakavat konfliktit. Uuden sukupolven tekoälytutkijoiden, jotka haluavat innokkaasti vapauttaa uusia älykkyyden muotoja, ja Pentagonin ”tietovarastoriidoista” selvinneiden voi olla viisasta pysyä nimettöminä: kynnyksen yläpuolella kaikki alkukantaisista algoritmeistamme mahdollisesti löytyvä viisaus on todellakin hyvin haurasta.
Riippumatta siitä, mikä päätös tehdään, sen vaikutukset ovat voimakkaita ja koskettavat arkaluonteisia aloja tiedepolitiikasta (kuinka paljon tutkimusta pitäisi pitää salassa?) uhkien arviointiin puolustuksen alalla ja kansainvälisiin suhteisiin sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole ystävällismielisiä mutta joilla saattaa olla olennaisia tietoja.
Vaara voi tällöin piillä alkuperäisten päätösten seurauksissa, jotka estävät tai yliarvioivat kykymme hallita tulevien toimien monimutkaisuutta. Tähän tehtävään mikään nykyinen tekoäly ei ole valmis.
Maailmassa, jossa tieteelliset tutkimukset ovat usein keskiössä, UFOjen ja Maan ulkopuolisten ilmiöiden alue on edelleen arvoituksellinen alue, jota vain harvat uskaltavat julkisesti tutkia. Jotkut henkilöt ovat kuitenkin uhmanneet tätä normia ja ryhtyneet salaperäisten ja selittämättömien asioiden äänitorveksi. Tässä on Bill Holden, entinen ilmavoimien lentäjä, joka on päättänyt paljastaa ne totuudet, jotka hän uskoo olevan näkyvästi piilossa.
Useimmat meistä ajavat epämääräisten rakennusten ohi ajattelematta asiaa, mutta Bill Holdenin huomio kiinnittyi erikoiseen tutkatestauslaitokseen, jota ympäröivät pahaenteiset kyltit, jotka ilmoittivat sen olevan Lockheed Corporationin yksityisomaisuutta. Tarina saa oudon käänteen, kun hän löytää laitoksen läheltä ympyrän, jonka halkaisija on noin 36 jalkaa. Sen sisällä oli kiviä, jotka olivat altistuneet kovalle kuumuudelle, ja epätavallisia emäskerrostumia, jotka näyttivät häirinneen niiden alla olevaa maata. ”Aivan kuin maa olisi ollut irti”, hän kertoo.
Tarina saa synkemmän sävyn, kun hänen San Diegossa 90-luvun lopulla pitämäänsä puhetta seuraa pelottava vierailu. Salaperäinen mies kovistelee häntä vaihtamaan puheenaiheitaan, mikä on verhottu uhkaus hänen sananvapauttaan vastaan. ”Puhuin silloin avoimesti tästä asiasta ja puhun jatkossakin”, Bill Holden sanoo ja uhmaa kaikkia yrityksiä vaientaa hänet.
Bill Holden tapasi samanhenkisiä ihmisiä, kuten Bob Deanin, joka oli Euroopassa komentava vääpeli, ja Bob Brownin, joka oli vaikutusvaltainen henkilö UFO-konferenssipiireissä. Nämä yhteydet johtivat hänet julkisiin puhetilaisuuksiin, kuten Mesquitessa pidettyyn kansainväliseen UFO-konferenssiin, minkä ansiosta hän pystyi esittelemään havaintojaan ja teorioitaan maailmanlaajuisesti.
Sotilaskontaktiensa lisäksi Bill Holden oli ystävystynyt NASA:n astronautin eversti Gordon Cooperin kanssa. Heidän siteensä oli enemmän kuin pelkkää toveruutta; se oli molemminpuolista tunnustusta ilmiöille, jotka monet jättävät huomiotta. Molemmat olivat asemapaikassaan Cocoa Beachin lähistöllä uransa eri vaiheissa, ja he olivat käyneet keskusteluja UFOista ja Maan ulkopuolisesta toiminnasta.
Artikkeli olisi epätäydellinen mainitsematta ”Al the Alienia”, erikoista veistosta, jonka Bill Holden löysi osavaltiomessuilta. Vaikka se saattaisi näyttää tavallisesta silmästä pelkältä rihkamalta, Bill Holdenin mielestä se oli kummallisen anatomisesti tarkka niihin harmaisiin verrattuna, joita hän väitti kohdanneensa.
Bill Holdenin matkassa ei ole kyse vain omakohtaisista kokemuksista, vaan myös huolellisesta tutkimuksesta, johon on osallistunut Area 51:llä työskennelleitä insinöörejä, USA:ssa sijaitsevan laajan tunnelijärjestelmän tuntijoita ja muita uskottavia lähteitä. Kun häneltä kysytään, liittyivätkö nämä maanalaiset tilat vuoden 2012 kaltaisiin maailmanlopun teorioihin vai palvelivatko ne salaisina tukikohtina takaisinmallinnusta varten ja avaruusolentojen asuttamiseen, hän ehdottaa: ”Luulen, että kaikkea edellä mainittua”.
Olitpa sitten uskovainen tai skeptikko, Bill Holdenin tarina tarjoaa kiehtovan linssin, jonka kautta voi tutkia maailmaa, joka on yleisen keskustelun marginaalissa. Hän yhdistelee henkilökohtaisia kokemuksia, uhkia, salaisia tietoja ja jatkuvaa totuuden etsimistä mutkikkaaksi sekoitukseksi. Jokaisella kertomallaan tarinalla ja paljastamallaan salaisuudella hän haastaa meidät katsomaan ylöspäin ja miettimään: mitä muuta on olemassa, mitä emme vielä ymmärrä?
UFO-ilmiö on niin mieletön, että paras tapa ymmärtää sitä voi olla se, että menetämme järkemme. Muukalaisalukset eivät kulje kuten meidän ”sillipurkki” Apollomme, jotka käyttävät vanhentunutta polttomoottoritekniikkaa. Kulkeakseen kosmoksen halki avaruusalusten on muokattava todellisuuden rakennetta. Pystyäkseen tulemaan tänne niiden on jotenkin manipuloitava avaruutta, aikaa, ainetta, energiaa ja painovoimaa poikkeuksellisilla tavoilla, luoden ei-tavallisen todellisuuden tiloja.
Vanha konsepti tiukasti mekaanisesta aluksesta, joka saapuu Maahan, ei toimi. Se ei pysty selittämään ilmiön syvyyttä. Se on riittämätön selittämään sen monia puolia. Jos avaruusolento todella vierailee luonamme, sen on välttämättä oltava sekä tähtienvälinen että ulottuvuuksienvälinen, koska etäisyydet ovat valtavat. Ne ovat pitkälle kehittyneitä avaruusolentoja, jotka ovat samalla ”ylimaallisia”. Ne ovat pohjimmiltaan fyysisiä ja ruumiillisia, mutta ne ovat soveltaneet tiedettään siinä määrin, että se näyttää meille maagiselta. Emme ole vielä valmiita astumaan tähän fantastiseen maailmaan, jossa fyysinen ja parafyysinen sekoittuvat toisiinsa. Ennen kuin muutamme mielemme, emme voi mennä tällaiseen paikkaan. Se on tietoisuuden rajoitus. Avaruusolennot toimivat viitekehyksemme ulkopuolella. Emme ole varustautuneet käsittelemään tulevaisuuden ennenaikaista saapumista.
Ymmärtääkö tämä hyperulotteinen maailmankaikkeus, joka kuhisee vieraita älyjä, parhaiten syömällä kasveja, jotka sisältävät tiettyjä kemiallisia yhdisteitä, kuten psilosybiinipitoisia ”taikasieniä”? UFO ja sen matkustajat toimivat välttämättä eri ”olemassaolon” tasoilla tunnetuissa ja vielä löytymättömissä taajuuksissa ja ulottuvuuksissa. Voivatko psykedeeliset kokemukset ja neurokemia auttaa meitä valmistautumaan tällaiseen maailmaan? Onko tietoisuuden kohottaminen välttämätöntä, jotta pääsemme kosmokseen?
On epävarmaa, mahdollistavatko nämä kasvikemikaalit todella yhteydenpidon muukalaisiin, mutta ne voivat auttaa meitä kokemuksellisella tasolla ymmärtämään maailmaa, jossa tällaisten olentojen täytyy asua. Psykedeeliset ympäristöt voivat antaa meille mahdollisuuden sopeutua todellisuuteen, johon meidän on valmistauduttava, jos haluamme tietää avaruusolentomaailman todellisen luonteen.
Vierailevan avaruusolennon maailma näyttää monin tavoin muistuttavan psykedeelisten kokemusten maailmaa. Juuri ne asiat, jotka tänne tulevien avaruusolentojen on hallittava, koetaan usein psykedeelisten istuntojen aikana:
Aine
Sekä psykedeelisessä että avaruusolentojen maailmassa materia on ”muokattavissa”, joten se voi ottaa erilaisia tiloja, muotoja ja tiheyksiä tahdon mukaan. Psykedeelisissä istunnoissa aine ja aineelliset asiat näyttävät loputtomasti muuttuvan ja muuttavan muotoaan. Aine nähdään joustavana, ”älykkäänä” ja jatkuvasti mukautuvana. Aine ei ole muuttumatonta.
Avaruusolentojen, jotka ovat aluksessa, joka ylittää galaksit päästäkseen tänne, on kyettävä ”muuttamaan” materiaa siten, että se voi toimia sekä eri ulottuvuudessa että fyysisessä maailmassa. Monien ufojen kerrotaan kykenevän ”muuntamaan” kokoaan ja ulkonäköään, ja joidenkin niiden romumateriaalin sanotaan kykenevän palauttamaan muotonsa tai ”muistin omaavaan” metalliin.
Aika
Sekä psykedeelien että avaruusolentojen maailmassa voi tapahtua ajallisia muutoksia, jotka muuttavat ajan kulkua. Se ei ole enää peruuttamaton kulku menneisyydestä nykyisyyden kautta tulevaisuuteen. Se on sen tuolla puolen. Psykedeeliset kokijat kertovat tuntevansa ”olemassaolon ajan ulkopuolella” tai ”ajan hidastumisen”. Samalla tavalla avaruusalusten on kuljettava maailmankaikkeudessa ajan ulkopuolella. Jotkut silminnäkijät ovat raportoineet avaruusolentojen kohtaamisista, joihin on sisältynyt ”kadonnutta” aikaa. Jotkut tutkijat ovat jopa luonnehtineet ufoja ”aikakoneiksi”.
Tila
Sekä psykedeelisessä että avaruusolentojen maailmassa kaikki koettu tila ja etäisyys voidaan voittaa, ja lineaarinen peräkkäisyys katoaa. Psykedeeliset kokijat kertovat, että heidän ”matkansa” ovat hetkellisiä ja että asioiden välinen tila näyttää ”virtaavan” sekä ”taittuvan”. Samalla tavalla avaruus ei ole este avaruusolentojen teknologialle, ja ne voivat todennäköisesti ”taittaa” avaruutta.
Sekä psykedeelisessä että avaruusolentojen maailmassa painovoiman vetovoimaa voidaan näennäisesti ”hallita” tai jopa kumota. Muukalaisalusten havaitaan usein tekevän liikkeitä, jotka ”uhmaavat painovoimaa”. Psykedeelisissä istunnoissa on usein tunne painottomuudesta ja esteettömästä leijumisesta ja kohoamisesta ohikiitävien maisemien yllä.
Avaruusolento- ja psykedeelimaailman välillä voidaan tehdä muitakin assosiaatioita:
Kaiken ykseys
Psykedeelisissä istunnoissa on tunne ”ykseydestä” ja ”suuresta yhteydestä” kaiken olemassa olevan välillä. Kaikki on ”integroitunut” — ylä- ja alapuolella, sisä- ja ulkopuolella, mikro- ja makrotasolla. Nähdään ”fraktaaleja” tai geometrisia kuvioita, joiden jokaisella osalla on samat ominaisuudet kuin kokonaisuudella. On ilmeistä, että ihmiset — samoin kuin kaikki muutkin elämänmuodot maailmankaikkeudessa — ovat välittömästi ja ikuisesti ”yhteydessä” jonkinlaiseen kattavaan energiaverkkoon niin, että etäisyys ja aika eivät enää ole rajoituksia. Vieraileva muukalainen ei myöskään ole sidottu näihin asioihin.
Terävöityneet aistit
Psykedeelisten istuntojen yhteydessä raportoidaan hypertietoisuudesta ja aistien terävöitymisestä. Visuaalisen ja auditiivisen terävyyden sanotaan lisääntyvän huomattavasti. Psykedeelisesti kuvattujen olentojen kanssa käydystä henkisestä keskustelusta on myös raportoitu. Tällainen ”mentaalinen keskustelu” on samankaltainen kuin monet vuosikymmenten aikana sattuneet tapaukset, joissa ihmiset ovat kommunikoineet ”telepaattisesti” avaruusolentojen kanssa (joilla on oltava ylivertaiset aistit, jotta he voivat tehdä niin). UFOt ja niiden asukkaat näyttävät usein ”tietävän” tai ennakoivan tarkkailijoidensa toimia. Ylivertainen aistitarkkuus on lajin etu, ja vierailevilla olennoilla on oltava erittäin terävöityneet aistit.
Avaruusolento, joka on voinut vierailla lukemattomilla planeetoilla, on nähnyt värejä, kuullut ääniä ja maistanut asioita, joita me emme ole nähneet. Psykedeliassa koetaan uusia ääniä, eteerisiä värejä ja herkullisia makuja. Jotkut kokevat jopa synestesiaa, jolloin koet yhden aistin toisen aistin kautta, kuten ”kuulet värin” tai ”haistat äänen” — useiden ärsykkeiden samanaikainen havaitseminen yhdessä gestalt-kokemuksessa.
Suuri outous
Ihmisillä on vaikeuksia käsitellä niitä, jotka eivät ole heidän kaltaisiaan — toisia. He pitävät outoina asioita, jotka eivät ole heille tuttuja. Mutta avaruusolennot ovat varmasti nähneet monia asioita, joita me pitäisimme erittäin outoina — myös olentoja, joihin meillä ei ole mitään vertailukohtaa. Maailmankaikkeuden luontaisen lajiston monimuotoisuuden on oltava useimmille ylivoimainen henkilökohtaisesti todistettavaksi.
Psykedelian kokijat kertovat kuitenkin kohdanneensa villiä monimuotoisuutta. Jotkut niistä ovat sanoinkuvaamattoman kauniita ja jotkut hirviömäisen näköisiä. Psykedeelikokemuksen saaneista tulee suvaitsevaisia tällaista suurta outoutta kohtaan. Yliluonnollisesta tulee luonnollista. He näkevät joskus haltioita, eläinhybridejä ja sarjakuvamaisia olentoja. Totuttautuminen maailmankaikkeuden äärimmäiseen monimuotoisuuteen on vaikeaa ihmisille, joilla on vaikeuksia monimuotoisuuden kanssa omalla planeetallaan. Mutta meidän on välttämätöntä sopeutua niihin, jotka eivät näytä meiltä, jos aiomme koskaan astua tähtimatkojen aikakauteen.
Avaruusolentovelhot: ”Oz”-tekijä
Brittiläinen ufologi Jenny Randles on pannut merkille UFOihin liittyvien käsitysten ja todellisuuksien muuttumisen. Hän on nimennyt tämän ”Oz-tekijäksi”. Kyse on ajattomuuden tunteesta sekä aistien ja tilojen muutoksista, kun ollaan ei-maallisen läsnäollessa. Tätä koetaan erityisesti lähikohtaamisissa, kuten raportoitiin kuuluisasta UFOjen laskeutumisesta Bentwatersin / Rendleshamin lentotukikohtaan Britanniassa vuonna 1980. Eräs Rendleshamin metsään tukikohdan lähelle laskeutuneen aluksen silminnäkijöistä oli kommentoinut ”tuonpuoleista” tunnetta. Hän raportoi joutuneensa tyhjyyteen, jossa vain hän ja ilmiöt elivät rinnakkain. Esineet ja varjot ”taipuivat” ja muuttivat muotoaan, ja ajan tuntui hidastuneen. Alus muutti muotoaan ja väriään. Valetut varjot eivät olleet samassa tahdissa hänen kehonsa liikkeen kanssa. Lukemattomat lähikohtaamiset kertovat hyvin samankaltaisista vaikutuksista.
Randles esittää, että tällaiset ”ulkomaailman asukkaat” ottavat yhteyttä ihmisiin käyttämällä tietoisuutta itseään, eikä pelkästään kehittynyttä teknologiaa. Kaikki ei kuitenkaan ole ”parafyysistä”. Randles uskoo, että harvoissa tapauksissa kokijan subjektiivinen vaikutelma on niin voimakas, että se manipuloi ”objektiivista” todellisuutta. Toisin sanoen henkilö, joka on joutunut tämän ”Oz-tekijän” keskelle, voi todella pystyä kuvaamaan avaruusaluksen. Katsellessaan jotain, joka on niin kaukana heidän viitekehyksestään, he tuntevat tulleensa fantastisen maailmaan.
Botanisti ja avaruusolento
Edesmennyt tohtori Terence McKenna oli Berkeleyssä koulutettu ekologi ja etnobotanisti, joka oli erikoistunut psykoaktiivisten ja psykedeelisten kasvien tutkimiseen. Hän oli myös nykyajan tiedefilosofi, joka saavutti 1990-luvulla kulttisuosiota kirjoillaan Food of the Gods, The Invisible Landscape, True Hallucinations ja The Archaic Revival.
McKenna kertoi hyvin suoraan uskomuksestaan päästä muukalaistodellisuuteen ”muuttamalla” käsitystämme todellisuudesta. Hän sanoi, että kun ihminen nauttii psilosybiiniä sisältävää psykedeelistä sientä, ”että näkee entiteettejä”. Hän jatkaa: ”Kohtaatte olentoja, joita voidaan kuvailla itseään muuntaviksi konetontuiksi. Ne ovat muiden planeettojen asukkaita ja ovat ulottuvuuksienvälisiä. Se on universumi, joka on täynnä muukalaisten älykkyyttä, joka voidaan toteuttaa nauttimalla tiettyjä kemiallisia yhdisteitä sisältäviä kasveja.”
Terence McKenna
McKenna selitti, että ”mikään ei voi valmistaa meitä sen särisevään, elektroniseen, hyperulotteiseen, tähtienväliseen, maan ulkopuoliseen, scifi-laatuun”. Se on monimutkainen tila, joka on täynnä erittäin kiillotettuja kaarevia pintoja, geometrisia muunnoksia tekeviä muovautuvia koneita ja ajatuksia, jotka tiivistyvät näkyviksi objekteiksi.” Hän lisää, että UFOt ja sen edustama muukalaismaailma ”herättävät jotenkin oudon mekanistisen, mutta samalla hengellisen tulevaisuuden”. Hänen mukaansa heidän maailmaansa on meidän vaikea alkaa ymmärtää — tai edes kuvata — kielen rajallisuuden vuoksi.
Hän uskoi, että ”oma tulevaisuutemme on melkein yhtä mahdoton kuvitella kuin nämä ’tulevaisuuden’ olennot ovat mahdottomia kuvitella”. Muutos, jonka planeettamme jättäminen tuo mukanaan, edellyttää välttämättä tietoisuutemme muuttumista. Se on ainoa tapa, jolla me pystymme siihen.” Hän sanoi, että ”emme lähde 1950-luvun tyylisinä olentoina — meidän on muutettava mielemme, ennen kuin pystymme poistumaan planeetalta millään tavalla armollisesti. Ajatus siitä, että lajina jättäisimme Maapallon taaksemme, täytyy olla yhtä musertava ajatus kuin se, että lapsi jättäisi lapsuudenkotinsa.” Hän sanoi, että meidän on muutettava perusteellisesti tapaa, jolla hahmotamme ja koemme itse avaruuden/ajan, jotta voimme tehdä harppauksen tähtiin.
McKenna piti psilosybiinisieniä parempana kuin LSD:tä selittäen, että ”puhtaampi” ja turvallisempi psykedeelinen kokemus saadaan käyttämällä orgaanista, elävää kasvimateriaalia kuin psykedeelisiä synteettisiä aineita. McKenna arveli, että tällaiset sienet saattavat itse asiassa olla Maan ulkopuolelta peräisin. Hän totesi, että niiden itiöt lentävät mielellään, ovat erittäin sitkeitä ja kestäviä ja sopisivat hyvin avaruuden tyhjiöön. Ne ovat saattaneet uppoutua kosmisiin roskiin, jotka ovat peräisin taivaallisista tapahtumista, kuten supernovista, ja joita kosmiset tuulet ovat sitten kuljettaneet Maahan.
Tri. Grof, UFOt ja psykedeelit
Stanislav Grof, joka on nyt 91-vuotias, on tunnettu transpersoonallinen lääkäri ja psykiatri, joka 1960-luvulla oli uranuurtaja psykedeelisen psykoterapian käytössä identiteettiin, syntymään, persoonallisuuteen ja kuolemaan liittyvien kysymysten ratkaisemisessa. Kun psykedeelit menettivät valtion rahoituksen suosion, hän johti vaihtoehtoisten tietoisuuden muutoksiin johtavien reittien kehittämistä, mukaan lukien hengitystyötekniikka, joka tunnetaan nykyään nimellä ”holotrooppinen hengitystyö”. Grof keskusteli Harvardissa edesmenneen tohtori John Mackin kanssa UFOista.
Stan Grof
”Tavanomaisille lähestymistavoille tällä alalla on ominaista yksinkertaistetun kahtiajakoinen ajattelu: todelliset aineelliset tapahtumat, joihin liittyy Maan ulkopuolisia avaruusaluksia ja vieraita toisesta fyysisen maailmankaikkeuden osasta, ja psykoottisen henkilön hallusinaatiot.” Grof jatkaa, että modernin teoreettisen ja kokeellisen fysiikan löydöt ovat ”muuttaneet dramaattisesti ymmärrystä fyysisestä maailmankaikkeudesta ja tietoisuuden ja aineen välisestä suhteesta”. Grofin mukaan UFOjen fyysisen todellisuuden toteamiseksi tehty tutkimus on erittäin tärkeää, mutta se ei riitä näiden ilmiöiden ymmärtämiseen. Hän puhuu ”rajoituksistamme vieraille asioille”, jotka johtuvat vanhentuneesta todellisuusmallistamme.
Tutkiessaan ei-tavallisia tajunnantiloja ottaakseen yhteyttä avaruusolentoon Grof totesi: ”UFO lentää sisään psyykeni reiästä, joka avautui transformatiivisen kokemuksen kautta.” Saattaa olla, että ymmärtääkseen aidosti avaruusolentoa astronautista tulee ”psykonautti”.
Sisäisestä avaruudesta ulkoiseen avaruuteen
Vierailevalla muukalaisella on tavallaan ”kotiplaneetta”. Ne ovat kehittyneet tuon planeetan alkuaineista. Kehittyneimmillä niistä on kyky matkustaa minne tahansa ja milloin tahansa, jolloin ajatus ”kotiplaneetasta” on merkityksetön. Niiden on kyettävä asumaan fyysisen, aineellisen maailman taajuudella sekä asumaan moniulotteisessa maailmassa.
Tässä mielessä niiden luonnehtiminen puhtaasti ”planeettojenvälisiksi” ei ole oikein. Ne ovat sen ulkopuolella. Ne voivat asua halutessaan planeetoilla, mutta tehdäkseen niin niiden on mentävä näkyvän maailmankaikkeuden tuolle puolen, jossa on lukemattomia rinnakkain eläviä universumeja.
Eikä kyse ole vain heidän käsityötaidoistaan, jotka tekevät näitä poikkeuksellisia asioita. Tästä seuraa välttämättä, että heidän koko ympäristöään ja mitä tahansa ympäristöä, johon he voivat tunkeutua, voidaan muuttaa heidän haluamallaan tavalla niin avaruuden, ajan, painovoiman, energian, aineen kuin mielenkin osalta. Kyseessä on hypertekninen maailma, johon useimmat meistä eivät olisi lainkaan valmiita.
Vaikka ei olekaan varmaa, että me todella asumme avaruusolennon kanssa, kun olemme laajentuneessa tietoisuudessa, tällainen mentaalinen matka on varmasti erittäin opettavainen ja antaa meille ikkunan heidän maailmaansa. Emme saa kovia ja nopeita vastauksia objektiivisesta tutkimuksesta. Ehkä subjektiivinen tutkimus voi auttaa vastausten saamisessa, ja jokainen yksilö voi löytää ne mielentilansa mukaan.
Ihmiskunnan historiassa uskonto ja hengellisyys ovat usein olleet keskeisessä asemassa. Raamattu, muinaiset uskonnolliset tekstit ja perinteiset seremoniat ovat täynnä symboliikkaa ja mystiikkaa. Mutta voisiko näissä kertomuksissa olla enemmän kuin ymmärrämme? Voisivatko kaikkein pyhimmät tarinat olla koodattuja viestejä, jotka viittaavat tuonpuoleiseen yhteyteen? Puretaan hämmästyttäviä yhteyksiä avaruusolentojen ja Raamatun sekä muiden uskonnollisten ilmiöiden välillä.
1. Eenokin kirja ja avaruusolentoprofetia
Eenokin kirja, ei-kanoninen juutalainen teksti, kertoo Eenokin taivaallisesta matkasta ja hänen saamastaan ilmoituksesta jumalallisten hahmojen ja maan välisestä yhteydestä. Käsite jumalallisen hahmon lähtemisestä ja paluusta on yleinen eri uskonnollisissa perinteissä, kuten Elian odotettu paluu juutalaisuudessa tai Jeesuksen paluu kristinuskossa. Voisivatko nämä profetiat viitata avaruusolentoihin? Ehkä meitä odottaa Eenokin kirjan viimeinen luku, jossa enkelit eivät ole jumalallisia olentoja vaan Maan ulkopuolisia esi-isämme.
2. Transsubstantaatio ja tuonpuoleinen rituaali
Katolinen transsubstantaation perinne, jossa leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, on kunnioitettu mysteeri. Jotkut uskovat, että rituaalilla voi olla tuonpuoleisia juuria, ja että veren nauttiminen yhdistetään Maan ulkopuoliseen ravintoon. Onko katolisen messun rituaalin ja avaruusolentojen välillä yhteys? Ihmisten ja avaruusolentojen ravinnonsaannin väliset rinnastukset haastavat uskonnollisten käytäntöjen perinteiset tulkinnat.
3. Pyhäinjäännökset ja avaruusolentojen voimien hankkiminen
Todellisella ristillä, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, ja muilla pyhäinjäännöksillä katsotaan olevan ihmeitä tekeviä voimia, jotka ulottuvat parantamisesta pelastuksen antamiseen. Voisivatko nämä muinaiset artefaktit kätkeä sisäänsä Maan ulkopuolisia energioita? Uskomus pyhän haudan kirkosta Jerusalemissa ja kristillisistä kirkoista kaikkialla maailmassa, joissa on Jeesuksen ristin palasia, on monien keskuudessa hyvin voimakasta. Ajatus jumalallisen voiman hallussapidosta ulottuu yli kulttuurien ja uskontojen, mikä ehkä viittaa universaaliin yhteyteen tuonpuoleisiin ympäristöihin.
4. Vallankumouksellinen teknologia paljastaa kadonneet raamatunkohdat
Vuonna 2020 keksittiin monispektrinen kuvantamistekniikka, jonka avulla voidaan löytää kadonneita tai poispyyhkiytyneitä tekstejä, ja se avasi oven kadonneeseen tietoon. Tutkimalla muinaisia kääröjä ja asiakirjoja, kuten toisen maailmansodan aikana tuhoutuneita, tämä teknologia herättää kauan kadoksissa olleet tiedot henkiin. Muinaiset profetiat ja näkymättömät viittaukset avaruusolentoihin voivat nousta uudelleen esiin, mikä mahdollistaa ennennäkemättömän ymmärryksen menneisyydestämme.
Jumalallisen ja tuonpuoleisen välinen suhde kehittyy jatkuvasti. Nämä paljastukset kehottavat meitä pitämään mielemme ja sydämemme avoimina ja tunnustamaan, että ymmärryksemme olemassaolosta saattaa olla paljon syvällisempää ja toisiinsa kytkeytyneempää kuin olemme aiemmin uskoneet.
