Avainsana-arkisto: Majestic-12

CARET-ohjelman paljastus

Tarkastellaanpa PACL:n CARET-ohjelman osien paljastusta. Se on itse asiassa erittäin informatiivinen paljastus, ja sellaisenaan NSA ja siihen liittyvät MAJesticin tukiorganisaatiot leimasivat sen huijaukseksi. Lukijan ei kuitenkaan pidä hämmentyä. Tämä on pätevä paljastus, ja sellaisenaan on hyödyllistä ”savustaa ulos” ne UFO- ja tutkintaorganisaatiot, jotka Yhdysvaltain hallitus on korruptoinut.

Käsittelen tätä paljastusta täsmälleen sellaisena kuin se esitettiin. Nykyään varsinaisen paljastuksen löytäminen on tietenkin melko vaikeaa, ainakin Yhdysvalloissa. Esitän myös joitakin kommentteja ja asiaankuuluvaa tietoa, joka on syntynyt tästä paljastuksesta.

Johdanto

“Olemme vain edistynyt apinarotu pikkuplaneetalla, jonka ympärillä on hyvin tavallinen tähti. Mutta pystymme ymmärtämään maailmankaikkeutta. Se tekee meistä jotain hyvin erityistä.”

― Stephen Hawking

Tämä on ”C.A.R.E.T.” -paljastuksen koko teksti. Laitan sen tähän sanatarkasti sellaisena kuin se annettiin internetissä. Tämä paljastus on kenties aidoin Maan ulkopuolisen olennon paljastus, joka on julkistettu viiden vuosikymmenen salailun aikana. (MJ-12:ta lukuun ottamatta)

Vaikka onkin hyvin tiedossa, että suuret UFO-järjestöt ja debunkkausorganisaatiot ovat pilkanneet tätä paljastusta petokseksi, minä satun tietämään, ettei se ole lainkaan petos. Sen sijaan se on pätevä paljastus pienestä osasta yhtä lukuisista 1980-luvun avaruusolentojen takaisinmallintayrityksistä.

C.A.R.E.T. on PÄTEVÄ ja TODELLINEN (assosiatiivisen) MAjestic-dokumentaation paljastus.

Ilmoitus sisältää selityksen, jossa on valittuja sivuja kolmesta erillisestä raportista: [1] tutkimusraportista, [2] inventaarion katsauksesta ja [3] kielitieteellisestä johdantokappaleesta. Mukana oli myös joitakin aitoja valokuvia. Lisäksi ennen kuin ilmoituslähde meni ”röntgentilaan” (hiljaiseksi), käytiin joitakin kysymys- ja vastauskeskusteluja.

Tämä paljastus ei ole petos, valehtelu tai huijaus. Se on todellinen ja pätevä paljastus. Lukijan tulisi lukea Yhdysvaltojen disinformaatiopyrkimyksiä käsittelevä osio ymmärtääkseen täysin paljastuksen laajuuden. Jos lukija päättää uskoa siihen, se oli vain monimutkainen huijaus, okei. Mutta se ei ole, ja minä olen ”tosi juttu”, joten kerron lukijalle, että jos uskot minua, sinun on uskottava myös C.A.R.E.T.:n pätevyyteen. Vaihtoehtoisesti, jos et usko minua, et voi mitenkään uskoa C.A.R.E.T.:n paljastusta.

“Mielestäni useimmat ihmiset sivuuttivat (C.A.R.E.T.)-ilmiön vaivautumatta tarkastelemaan todisteiden ja todistusaineiston kokonaisuutta ja antoivat sen sijaan foorumien paljastajien ja pseudoskeptikkojen päättää todisteista puolestaan. Älä anna kenenkään elää päässäsi ilmaiseksi – kuten sanonta kuuluu.”

-will galison toukokuun 1. 2014 klo 11:37

Yhdysvaltain hallitus on käyttänyt paljon aikaa, rahaa ja resursseja tuomitakseen tämän paljastuksen huijauksena. Itse asiassa NSA on jopa perustanut lukuisia kieltämissivustoja ja -organisaatioita. Joku on selvästi syvästi loukkaantunut. Katsokaa kaikkea sitä aikaa ja vaivaa, joka tähän on käytetty. Jollakulla oli selvästi [1] paljon rahaa ja [2] paljon aikaa käytettävissään. Tämän ”huijauksen” kumoamiseen nähtiin paljon vaivaa. Miksi? Tässä on vain yksi monista verkkosivustoista;

http://www.dronehoax.com/drone_history/isaac_additional/caret.htm

Kysyn lukijalta tätä: kuinka monta tuntia mielestäsi on käytetty kaikkien näiden artikkelien kirjoittamiseen (tälle verkkosivustolle)? Kuinka paljon aikaa ja rahaa on käytetty (verkkosivuston) suunnitteluun? Onko tämä verkkosivusto pelkkä harrastussivusto, jonka on kirjoittanut huolestunut bloggaaja? Kaikki tämä on vain yhden havainnon ja muutaman sivun julkaisemisen vuoksi? Katsokaa, kuinka paljon vaivaa tämän takana on. Onko sinulla, hyvä lukija, aikaa ja energiaa (työn jälkeen) tehdä samoin lukemasi artikkelin suhteen. Tämä on ilmeinen; täysin ILMEINEN esimerkki NSA:n uudelleenohjauksesta ja tukahduttamisesta.

(Työssäkäyvillä ihmisillä, joilla on perhe ja joilla on elämää työn ulkopuolella, ei ole aikaa omistautua verkkosivustojen sivuille, jotka tuottavat kieltämisiä. Yhden tai kahden tunnin pitäminen ylläpitoa illassa oli todella vaikeaa. Mutta nämä verkkosivustot ilmestyivät viikkojen kuluessa paljastuksista. Kaikki tämä viittaa vahvasti siihen, että aikaa, rahaa ja vaivaa käytettiin tarkoituksella tähän työhön. Millainen ihminen omistaa niin paljon aikaa pelkälle huijaukselle?)

Seuraavassa on itse paljastus. Esitän sen täsmälleen sellaisena kuin se on julkaistu. Ymmärrettävyyden parantamiseksi tekstissä saattaa kuitenkin olla joitakin alaviitteitä ja pieniä muokkauksia. Otsikko- ja osoitetiedot on esitetty eri fontilla luettavuuden parantamiseksi.

Ensimmäinen paljastus

CoastToCoastAM-verkkosivuston ”Isaac”in selitys viimeaikaisista ”outojen lentävien esineiden” havainnoista

Tervehdys Coast to Coast AM,

Minulla on tietoja, jotka voivat selittää suurelta osin sen, mitä tapahtuu Chadin, Rajmanin ja Lake Tahoen silminnäkijän toimittamissa valokuvissa sekä Jennan ja Ty:n Big Basinissa, Kaliforniassa ottamissa valokuvissa…

Käytän salanimeä ”Isaac” julkaistessani näitä tietoja. Olen sähköinsinööri ja tietotekniikan tutkija, ja työskentelin aiemmin ”CARET”-nimisessä ohjelmassa, joka keskittyi avaruusteknologiaan perustuvaan tutkimukseen ja kehitykseen. Monet CARET-ohjelmassa työskentelyn aikana käsittelemäni teknologian avainelementit näkyvät selvästi näissä aluksissa. Tämä työ tehtiin 80-luvulla Palo Altossa, Kaliforniassa, joten minulle ei ole yllätys, että nämä havainnot tapahtuvat niin lähellä kyseistä aluetta.

Tämän sähköpostin liitteenä on lukuisia skannattuja valokuvia ja asiakirjoja CARET-ajoiltani, jotka liittyvät siihen, mitä aion kertoa sinulle, ja jotka haluaisin jakaa kuulijoillesi. Lisäksi olen perustanut pienen verkkosivuston, jolla on erittäin korkean resoluution kopiot kaikista näistä skannauksista sekä pitkä kirje, jossa kerrotaan paljon minusta, CARET-ohjelmasta ja näistä havainnoista. Olen kuunnellut ohjelmaanne vuodesta 2002 lähtien ja haluaisin tehdä yhteistyötä kanssanne tämän tiedon levittämiseksi. Lukekaa verkkosivuston teksti saadaksenne lisätietoja, sillä otan melko merkittävän henkilökohtaisen riskin ja haluaisin varmistaa, että se on sen arvoista: isaaccaret.fortunecity.com

Pyydän vain, että kun jaatte näitä tietoja, ne pidetään yhdessä. Kuvia on 4 ja skannattuja asiakirjoja yhteensä 15 sivua. Jos haluatte muuttaa niiden kokoa verkkosivustollenne sopivaksi, se sopii hyvin... Haluan, että ihmisillä on helppo pääsy näihin tietoihin KOKONAISUUDESSAAN. Mielestäni tämä on kohtuullista, ja se on ainoa pyyntöni. En yritä myydä mitään, ja ainoa syy, miksi loin tämän hyvin yksinkertaisen verkkosivuston, on varmistaa, että kaikki tiedot esitetään oikein ja yhdessä paikassa.

--Isaac
Isaac ja hänen CARET-valokuvansa
”Chadin” ottamat ja Internetiin julkaistut salaperäiset valokuvat ilmestyvästä lennokista johtivat Isaacin C.A.R.E.T.-paljastukseen. Entinen keskijohdon edustaja julkaisi yleisölle rajoitetun sarjan asiakirjoja, jotka auttoivat selittämään Internetissä suurta hämmennystä aiheuttanutta lentokonetta.

Kokemukseni CARET-ohjelmasta ja avaruusteknologiasta

kirjoittanut "Isaac" kesäkuussa 2007 IsaacCaret-sivustolla

Tämä kirje on osa pakettia, jonka olen koonnut Coast to Coast AM -ohjelmalle jaettavaksi sen kuulijoille. Se täydentää lukuisia skannattuja asiakirjoja ja valokuvia, eikä sitä tule erottaa niistä.
Voitte kutsua minua Isaaciksi – se on salanimi, jonka olen valinnut yksinkertaiseksi suojakeinoksi, kun julkaisen tietoa, jota voitaisiin kutsua erittäin arkaluonteiseksi jopa nykypäivän mittapuilla. ”Arkaluonteinen” ei kuitenkaan välttämättä tarkoita samaa kuin ”vaarallinen”, minkä vuoksi omatuntoni on puhdas, kun annan tämän aineiston yleisön saataville.

Hallituksellani on syynsä jatkuvaan salailuun, ja ymmärrän monia niistä, mutta totuus on, että olen vanhenemassa enkä halua kohdata Luojaani jonain päivänä kantaen mukanani enempää taakkaa kuin on välttämätöntä! Lisäksi luotan ihmiskuntaan hieman enemmän kuin entiset pomoni, ja uskon, että ainakin osan näistä tiedoista julkistaminen voisi tuoda paljon enemmän hyötyä kuin haittaa, etenkin nykymaailmassa.
Haluan tehdä yhden asian selväksi ennen kuin aloitan: en aio altistaa itseäni seurauksille, joita voi koitua siitä, että petän esimiesteni luottamuksen, enkä aio paljastaa mitään henkilökohtaisia tietoja, joiden perusteella henkilöllisyyteni voitaisiin tunnistaa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole harhauttaa ketään, joten tiedot, joiden jakamisen katson olevan liian riskialtista, jätän yksinkertaisesti pois sen sijaan, että peittelisin niitä jollain tavalla (lukuun ottamatta salanimeäni, jonka myönnän avoimesti olevan keksitty nimi).
Arvioisin, että tämän kirjeen sisältämien tietojen perusteella minut voitaisiin parhaimmillaan rajata noin 30–50 henkilön joukkoon, joten tunnen oloni kohtuullisen turvalliseksi.

Selitys viimeaikaisille havainnoille

Olen jo vuosien ajan ajoittain harkinnut ainakin osan hallussani olevan aineiston julkaisemista, mutta viimeaikainen valokuvien ja havaintojen aalto on saanut minut menemään suoraan asiaan ja tekemään sen nyt.

Haluan ensinnäkin tehdä selväksi, että en tunne suoraan yhtäkään kuvissa näkyvistä aluksista kokonaisuudessaan. En ole koskaan nähnyt niitä hangaarissa, en ole työskennellyt niiden parissa enkä ole nähnyt avaruusolentoja lentelemässä niillä ympäriinsä.

Olen kuitenkin työskennellyt monien näissä aluksissa näkyvien osien parissa ja nähnyt niitä, joista osa näkyy tämän sivun yläosassa olevassa Q3-85 Inventory Review -skannauksessa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että tunnen erittäin hyvin niiden pohjissa olevan ”kielen”, joka näkyy selvästi Chadin ja Rajmanin ottamissa valokuvissa sekä toisessa muodossa Big Basinin valokuvissa.

Yksi kysymys, johon voin vastata varmuudella, on se, miksi ne ovat yhtäkkiä täällä. Nämä alukset ovat todennäköisesti olleet olemassa nykyisessä muodossaan jo vuosikymmeniä, ja voin sanoa varmuudella, että niiden taustalla oleva teknologia on ollut olemassa jo vuosikymmeniä ennen sitä. Itse asiassa tuo ”kieli” (selitän pian, miksi laitan sen jatkuvasti lainausmerkkeihin) oli tutkimukseni aiheena menneinä vuosina. Käsittelen myös sitä.

Se, miksi ne ovat yhtäkkiä näkyvissä, on kuitenkin aivan toinen asia. Nämä alukset – olettaen, että ne ovat yhtään samanlaisia kuin laitteet, joiden parissa työskentelin 80-luvulla (itse asiassa olettaen, että ne ovat jopa parempia) – on varustettu tekniikalla, joka mahdollistaa näkymättömyyden.

Tätä ominaisuutta voidaan ohjata sekä aluksen sisältä että etäohjauksella. Tässä tapauksessa on kuitenkin tärkeää, että myös muu tekniikka voi häiritä tätä näkymättömyyttä. Ajattele sitä kuin tutkan häirintää. Lyön vetoa koko elämänsäästöistäni (koska tiedän, että näin on tapahtunut aiemminkin), että nämä alukset muuttuvat näkyviksi ja palaavat sitten näkymättömiksi mielivaltaisesti, luultavasti tahattomasti ja epäilemättä vain lyhyiksi jaksoiksi, johtuen jonkinlaisesta häiritsevästä tekniikasta, jota käytetään muualla, mutta lähellä.

Olen tästä erityisen varma juuri Big Basinin havaintojen osalta, joissa todistajat itse kertoivat nähneensä aluksen vain ilmestyvän ja katoavan. Tämä on erityisen todennäköistä, koska todistaja kuvaili yhtä ilmestymistä vain hetkelliseksi välähdykseksi, mikä sopii yhteen tällaisen laitteen tahattoman, ajoittaisen laukeamisen kanssa.

Ei ole mikään yllätys, että nämä havainnot tapahtuvat kaikki Kaliforniassa, ja erityisesti Saratogan ja South Bayn alueella. Saratogasta ei ole kaukana Mountain View ja Sunnyvale, joissa sijaitsevat Moffett Field ja NASA:n Ames-tutkimuskeskus. Jälleen kerran olisin valmis lyömään melkein mitä tahansa vetoa siitä, että laite, joka pystyi kumoamaan näiden läheisten alusten näkymättömyyden, laukesi vahingossa – luultavasti jonkinlaisen kokeen aikana – juuri sillä hetkellä, kun ne nähtiin. Mailien päässä, Big Basinissa, todistajat olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja näkivät tämän häiriön seuraukset omin silmin.

Luoja tietää, mitä muuta taivaalla yhtäkkiä ilmestyi tuona hetkenä ja kuka muu saattoi sen nähdä. Minulla on ollut jonkin verran suoraa kosketusta tähän laitteeseen – tai ainakin laitteeseen, joka pystyy samaan – eikä tällainen virhe ole mitenkään ennennäkemätön. Tiedän henkilökohtaisesti ainakin yhden toisen tapauksen, jossa tällainen tekniikka laukesi vahingossa, minkä seurauksena normaalisti näkymättömiä asioita tuli yhtäkkiä näkyviin. Ainoa ero on se, että nykyään kamerat ovat paljon yleisempiä!

Teknologia itsessään ei ole meidän, tai ainakaan se ei ollut 80-luvulla. Aivan kuten näiden alusten tekniikka, myös laite, jolla ajoneuvon ohjausjärjestelmä voidaan kaapata etäyhteydellä, on peräisin muilta kuin ihmisiltä. Miksi meille annettiin tämä teknologia, ei ole minulle koskaan ollut selvää, mutta se on vastuussa monesta asiasta. Se, että meillä on pääsy tällaisiin laitteisiin, sekä satunnaiset kokeilumme niiden kanssa, on johtanut kaikenlaisiin ongelmiin, aina tällaisista näkymättömyysjärjestelmän toimintahäiriöistä täysimittaisiin onnettomuuksiin.

Voin vakuuttaa teille, että suurin osa (ja mielestäni kaikki) tapauksista, joissa UFOja on syöksynyt maahan tai vastaavia tapahtumia, johtui enemmän siitä, että olemme puuttuneet äärimmäisen tehokkaaseen teknologiaan epäsuotuisalla hetkellä, kuin niiden omista mekaanisista vioista.

Usko minua, nuo laitteet eivät mene rikki, ellei jokin niitä vielä voimakkaampi aiheuta niiden vikaantumista (tahallaan tai tahattomasti). Ajattele sitä kuin harhaluotia. Se voi osua sinuun milloin tahansa, ilman varoitusta, vaikka ampujakaan ei olisi tarkoittanut osua sinuun. Voin vakuuttaa, että tämänkin takia päitä putoaa. Jos joku huomaa parin seuraavan viikon aikana loistavan mutta huolimattoman fyysikon partioimassa Bagdadin kaduilla, voisin arvata, miten hän sinne päätyi. (Vitsailen tietenkin, sillä toivon todellakin, ettei niin ole tässä tapauksessa todella tapahtunut.)

Haluaisin nyt selittää, mistä tiedän tämän.

CARET-ohjelma

Tarinani alkaa samalla tavalla kuin monien työtovereideni tarinat: suoritin sähkötekniikan tutkinto- ja jatko-opintoja yliopistossa.

Olin aina ollut kiinnostunut tietotekniikasta, joka oli tuolloin aivan uusi ala, ja kiinnostukseni heräsi, kun tutustuin ensimmäistä kertaa Tixo-tietokoneeseen jatko-opintojeni aikana. Opintojen jälkeen kuljin mutkikkaan reitin teknologia-alalla ja työskentelin sellaisissa yrityksissä, joita voisi odottaa, kunnes minulle tarjottiin työpaikkaa puolustusministeriössä ja asiat saivat aivan uuden käänteen.

TX-0, joka on lyhenne sanoista Transistorized Experimental Computer Zero mutta jota kutsuttiin hellästi nimellä tixo, oli varhainen täysin transistoritietokone, ja siinä oli tuon ajan mittapuulla valtava 64K:n magneettisydänmuisti, joka koostui 18-bittisistä sanoista. TX-0 rakennettiin vuonna 1955, otettiin käyttöön vuonna 1956 ja oli jatkuvassa käytössä 1960-luvun ajan MIT:ssä.

Aikani puolustusministeriössä sujui pääosin ilman erityisiä tapahtumia, mutta olin siellä melko pitkään. Ilmeisesti osoitin olevani kohtuullisen älykäs ja lojaali. Vuoteen 1984 mennessä nämä ominaisuudet yhdessä teknisen taustani kanssa tekivät minusta sopivan ehdokkaan uuteen ohjelmaan, johon he rekrytoivat ja jota kutsuttiin nimellä ”CARET”.

Ennen kuin selitän, mikä CARET oli, minun pitäisi palata hieman ajassa taaksepäin. Vuoteen 1984 mennessä Piilaaksosta oli jo vuosikymmenten ajan tullut teknologian jättiläinen. Alle 40 vuoden aikana Shockleyn transistorin keksimisestä lähtien tämä osa maailmaa oli jo synnyttänyt monen miljardin dollarin arvoisen tietokoneteollisuuden ja tehnyt teknologisia läpimurtoja, joilla ei ollut vertaa muilla aloilla – aina vuoden 1968 hypertekstistä ja verkkoyhteistyöstä vuoden 1973 Alto-tietokoneeseen asti.

Piilaakson yksityinen teollisuus oli vastuussa joistakin historian uskomattomimmista teknologisista harppauksista, eikä tämä tosiasia jäänyt huomaamatta Yhdysvaltain hallitukselta ja armeijalta. En väitä, että minulla olisi erityistä tietoa Roswellista tai muista väitetyistä varhaisista UFO-tapauksista, mutta tiedän, että riippumatta niiden tarkasta alkuperästä armeija työskenteli ahkerasti yrittäessään ymmärtää ja hyödyntää hallussaan olevia maapallon ulkopuolisia esineitä. Vaikka edistystä oli yleisesti ottaen tapahtunut paljon, asiat eivät edenneet niin nopeasti kuin jotkut olisivat toivoneet.

Siksi vuonna 1984 perustettiin CARET-ohjelma, jonka tavoitteena oli hyödyntää Piilaakson yksityisen teollisuuden osaamista ja soveltaa sitä käynnissä olevaan työhön Maapallon ulkopuolisen teknologian ymmärtämiseksi.

Yksi parhaista esimerkeistä teknologia-alan vaikutusvallasta oli Xerox PARC, tutkimuslaitos Palo Altossa, Kaliforniassa. XPARC oli vastuussa joistakin tietotekniikan historian merkittävimmistä virstanpylväistä. Vaikka minulla ei koskaan ollut kunniaa työskennellä siellä itse, tunsin monia siellä työskennelleitä ihmisiä, ja voin sanoa, että he kuuluivat älykkäimpiin insinööreihin, joita olen koskaan tuntenut.

PARC (Palo Alto Research Center Incorporated), entinen Xerox PARC, on tutkimus- ja kehitysyhtiö Palo Altossa, Kaliforniassa, jolla on erinomainen maine panoksestaan tietotekniikkaan ja laitteistojärjestelmiin. PARC perustettiin vuonna 1970 Xerox Corporationin osastoksi, ja se on ollut suurelta osin vastuussa muun muassa lasertulostuksen, Ethernetin, nykyaikaisen henkilökohtaisen tietokoneen, graafisen käyttöliittymän (GUI) ja työpöytäparadigman, olio-ohjelmoinnin, ubiikkitietojenkäsittelyn, amorfisen piin (a-Si) sovellusten sekä puolijohteiden erittäin suuren mittakaavan integroinnin (VLSI) kehityksestä.

XPARC toimi yhtenä mallina CARET-ohjelman ensimmäiselle versiolle, laitokselle nimeltä Palo Alto CARET Laboratory (PACL, jota minun aikanani siellä kutsuttiin hellästi nimellä ”packle”). Siellä työskentelin yhdessä lukuisten muiden siviilien kanssa armeijan johdon alaisuudessa, joka oli innokas selvittämään, miten teknologiateollisuus oli edistynyt niin nopeasti.

Aikani puolustusministeriössä oli merkittävä tekijä valintani taustalla, ja itse asiassa yli 30 muuta samaan aikaan palkattua oli myös ollut ministeriössä suunnilleen yhtä kauan, mutta näin ei ollut kaikkien kohdalla. Pari työtoveriani rekrytoitiin suoraan esimerkiksi IBM:ltä, ja ainakin kaksi heistä tuli itse XPARC:sta. Kokemukseni puolustusministeriössä teki minusta kuitenkin sopivamman ehdokkaan johtotehtäviin, minkä ansiosta minulla on ylipäätään hallussani näin paljon tätä materiaalia.

Toisin sanoen, siviilit kuten minä, joilla oli – korkeintaan – jonkin verran kunnollista työkokemusta puolustusministeriöstä mutta ei varsinaista sotilaskoulutusta tai osallistumista sotilastoimintaan, löysivät itsensä yhtäkkiä samasta huoneesta erittäin salaiseksi luokitellun avaruusteknologian kanssa.

Tietysti he käyttivät noin kaksi kuukautta meidän kaikkien perehdyttämiseen, ennen kuin saimme nähdä tai tehdä mitään, ja tekivät parhaansa vakuuttaakseen meidät siitä, että jos vuotaisimme edes yhden yksityiskohdan siitä, mitä meille kerrottiin, he tekisivät kaiken mahdollisen – paitsi kaivaisivat esiin esi-isämme ja ampuisivat heihin muutaman luodin varmuuden vuoksi.

Tuntui siltä, että jokaisen huoneen jokaisessa nurkassa oli aseistettu vartija. Olin aiemminkin työskennellyt melko tiukkojen salassapitosopimusten alaisena, mutta tämä oli niin kaukana omasta osaamisestani, etten uskonut kestäväni edes kahta viikkoa sellaisessa ympäristössä. Mutta hämmästyttävällä tavalla asiat sujuivat alusta alkaen hyvin. He halusivat meidät, niin yksinkertaista se oli, ja alamme oli osoittanut olevansa niin pätevä siinä mitä teki, että he olivat melkein valmiita antamaan meille vapaat kädet.

Salassapitosopimus. Salassapitosopimus (NDA), joka tunnetaan myös nimillä luottamuksellisuussopimus (CA), luottamuksellisen tiedon paljastamista koskeva sopimus (CDA), omistusoikeudellista tietoa koskeva sopimus (PIA) tai salaisuussopimus (SA), on vähintään kahden osapuolen välinen oikeudellinen sopimus, jossa määritellään luottamuksellinen aineisto, tieto tai informaatio, jota osapuolet haluavat jakaa keskenään tiettyihin tarkoituksiin, mutta jonka saatavuutta kolmansille osapuolille halutaan rajoittaa. Kyseessä on sopimus, jolla osapuolet sitoutuvat olemaan paljastamatta sopimuksen piiriin kuuluvia tietoja. NDA luo osapuolten välille luottamuksellisen suhteen kaikenlaisten luottamuksellisten ja omistusoikeudellisten tietojen tai liikesalaisuuksien suojaamiseksi. Näin ollen NDA suojaa ei-julkisia liiketoimintatietoja.

Tietenkään mikään armeijassa ei ole koskaan niin yksinkertaista, ja kuten usein tapahtuu, he halusivat saada kaiken hyödyn irti tilanteesta. Tarkoitan tällä sitä, että huolimatta kiinnostuksestaan hyödyntää osaamistamme ja oppia mahdollisimman paljon toimintatavoistamme, he halusivat silti toimia omalla tavallaan niin usein, että se aiheutti meille turhautumista.

Tässä vaiheessa aion sivuuttaa tämän kokemuksen tunnepuolen, koska tämän kirjeen ei ole tarkoitus olla muistelmateos, mutta sanon kuitenkin, että on lähes mahdotonta kuvailla, millainen vaikutus tällaisella paljastuksella on mieleen. Elämässä on hyvin harvoja hetkiä, jolloin koko maailmankuva kääntyy ikuisesti ylösalaisin, mutta tämä oli yksi niistä. Muistan yhä sen käännekohdan tiedotustilaisuudessa, kun tajusin, mitä hän oli juuri kertonut meille, etten ollut kuullut väärin ja ettei kyseessä ollut mikään vitsi.

Jälkikäteen koko tilanne tuntuu kuin se olisi tapahtunut hidastettuna – siitä pienestä tauosta, jonka hän piti juuri ennen kuin sanat ”Maapallon ulkopuolinen” tuli ensimmäistä kertaa esiin, siihen, miten koko huone tuntui menevän sekaisin, kun yritimme yhdessä ymmärtää, mitä oli sanottu.

Katseeni hyppäili edestakaisin: yritin katsoa puhujaa ymmärtääkseni häntä paremmin ja katselin samalla kaikkia muita ympärilläni varmistaakseni, etten ollut ainoa, joka kuuli tämän. Vaikka tämä saattaa kuulostaa melodramaattiselta, se muistuttaa paljon tilannetta, jossa lapsi saa tietää vanhempiensa eroavan. En ole itse kokenut sitä, mutta eräs hyvin läheinen ystäväni koki sen, kun olimme poikia, ja hän kertoi minulle paljon siitä, miltä se kokemus tuntui.

Suuri osa hänen sanoistaan kuvasi osuvasti sitä, mitä tunsin siinä huoneessa.

Siinä oli luotettava auktoriteetti, joka kertoi sinulle jotain, mihin et tunne olevasi vielä valmis, ja asetti mielelle taakan, jota et välttämättä halua kantaa. Heti kun se ensimmäinen sana lausutaan, pystyt ajattelemaan vain sitä, millaista oli vain muutama sekunti sitten, ja tiedät, että elämä ei tule koskaan olemaan yhtä yksinkertaista kuin silloin. Kaiken sen ajan jälkeen, jonka olin viettänyt puolustusministeriössä, luulin, että minulla oli ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä maailmassa tapahtui, mutta en ollut koskaan kuullut tästä edes sanaakaan. Ehkä jonain päivänä kirjoitan lisää tästä aiheesta, koska se on sellainen asia, jonka haluaisin todella saada pois sydämeltäni, mutta nyt poikennan aiheesta.

Toisin kuin tämän alan perinteisessä tutkimuksessa, emme kehittäneet uusia leluja ilmavoimille.

Monista syistä CARETin väki päätti suunnata ponnistuksensa kaupallisiin sovelluksiin sotilaallisten sijaan. He halusivat pohjimmiltaan, että muuttaisimme nämä keksinnöt joksikin, jonka he voisivat patentoida ja myydä. Yksi CARETin houkuttelevimmista lupauksista oli näiden tuotantokelpoisten teknologioiden tuottama tulo, joka voitaisiin ohjata suoraan takaisin salaisiin projekteihin.

Kaupallisten sovellusten kehittäminen oli myös yksi tapa pitää meidät tutussa ajattelutavassa. Teknologian kehittäminen sotilaskäyttöön eroaa huomattavasti kaupalliseen sektoriin suunnatusta kehitystyöstä, ja se, ettei meidän tarvinnut huolehtia tästä erosta, oli toinen seikka, jossa CARET muistutti hyvin paljon yksityistä teollisuutta.

CARET erottui edukseen siinä, että se antoi meille mahdollisuuden työskennellä tavalla, johon olimme tottuneet. He halusivat luoda mahdollisimman paljon tutun työympäristömme kaltaisen ympäristön vaarantamatta kuitenkaan esimerkiksi turvallisuutta. Tämä tarkoitti, että saimme vapaat kädet määrittää oman työnkulkumme, sisäisen hallintorakenteemme, tyylioppaat, dokumentaation ja vastaavat. He halusivat, että tämä näyttäisi ja tuntuisi yksityiseltä yritykseltä, ei armeijalta. He tiesivät, että juuri näin saataisiin meistä irti parasta työtä, ja he olivat oikeassa.

Mutta asiat eivät sujuneet yhtä sujuvasti, kun kyse oli esimerkiksi pääsystä salaisiin tietoihin.

He paljastivat luultavasti suurimman salaisuutensa ryhmälle ihmisiä, jotka eivät olleet käyneet edes peruskoulutusta, ja oli ilmeistä, että tämän päätöksen vakavuus oli jatkuvasti heidän mielessään. Aloitimme ohjelman pienellä joukolla avaruusolentojen jättämiä esineitä sekä melko yksityiskohtaisilla selostuksilla kustakin esineestä ja pääsyllä vaatimattomaan määrään jo tehtyä tutkimusta.

Kesti kuitenkin vain hetken, ennen kuin tajusimme tarvitsevamme lisää tietoa, ja saada heiltä edes pienintäkään määrää uutta materiaalia oli kuin hampaiden vetämistä. CARET oli lyhenne sanoista ”Commercial Applications Research for Extra-terrestrial Technology”, mutta vitsailimme usein, että sen olisi pitänyt tarkoittaa ”Civilians Are Rarely Ever Trusted”.

PACL sijaitsi Palo Altossa, mutta toisin kuin XPARC, se ei sijainnut pitkän tien päässä keskellä suurta, kumpuilevien kukkuloiden ja puiden ympäröimää kompleksia. PACL oli piilotettu toimistokompleksiin, joka oli kokonaan armeijan omistuksessa, mutta joka oli saatu näyttämään vaatimattomalta teknologiayritykseltä. Kadulta näkyi vain tavalliselta näyttävä pysäköintialue, jossa oli portti ja vartiokoppi, sekä sen sisällä yksikerroksinen rakennus, jolla oli keksitty nimi ja logo.

Kadulta ei näkynyt, että aivan ensimmäisten ovien takana oli tarpeeksi aseistettuja vartijoita Puolan valloittamiseen ja viisi ylimääräistä maanalaiskerrosta. He halusivat olla mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita he halusivat palkata, ja pystyä tuomaan heidät sisään mahdollisimman huomaamattomasti.

Sisällä meillä oli kaikki tarvitsemamme. Huippuluokan laitteisto ja yli 200 hengen henkilökunta, johon kuului tietotekniikan asiantuntijoita, sähköinsinöörejä, koneinsinöörejä, fyysikoita ja matemaatikoita. Kuten jo mainitsin, suurin osa meistä oli siviilejä, mutta joukossa oli myös sotilaita, joista muutamat olivat jo aiemmin työskennelleet tämän teknologian parissa.

Tietysti konekiväärin piipun suu oli aina lähellä, jopa itse laboratorioiden sisällä (mihin monet meistä eivät koskaan tottuneet), ja armeijan johto teki kahden viikon välein kierroksia varmistaakseen, ettei yksikään yksityiskohta ollut epäkunnossa. Suurin osa meistä joutui perusteellisiin tarkastuksiin mennessään rakennukseen ja sieltä poistuessaan. Siellä se oli, luultavasti maailman suurin salaisuus, joukko osia levitettynä laboratoriopöydille keskellä Palo Altoa, joten voitte kuvitella heidän huolensa.

Yksi CARET-ohjelman haittapuoli oli, että se ei ollut yhtä hyvin verkostoitunut kuin muut operaatiot epäilemättä olivat. En koskaan päässyt näkemään yhtään todellista avaruusolentoa (en edes valokuvia), enkä itse asiassa nähnyt edes yhtä heidän valmiista ajoneuvoistaan. 99 % siitä, mitä näin, liittyi käsillä olevaan työhön, jota tehtiin hyvin kapeassa kontekstissa yksittäisten esineiden parissa. Loput 1 % tuli ihmisiltä, jotka tapasin ohjelman kautta ja joista monet työskentelivät tai olivat aiemmin työskennelleet läheisemmin ”mielenkiintoisten asioiden” parissa.

Itse asiassa koko asiassa oli erityisen huvittavaa se, miten sotilasjohdossamme yritettiin melkein esittää, ettei teknologia, jota pohjimmiltaan uudistimme, ollut lainkaan avaruusperäistä. Itse sanan ”avaruusperäinen” lisäksi kuulimme harvoin muita termejä, kuten ”muukalainen”, ”UFO”, ”avaruus” tai mitään vastaavaa.

Näitä asioita mainittiin vain lyhyesti, kun se oli ehdottoman välttämätöntä jonkin asian selittämiseksi. Monissa tapauksissa oli tarpeen tehdä ero eri rotujen ja niiden teknologian välillä, mutta he eivät edes käyttäneet sanaa ”rodut”.

Niistä puhuttiin yksinkertaisesti eri ”lähteinä”.

Teknologia

Suuri osa tekniikasta, jonka parissa työskentelimme, oli juuri sitä, mitä voisi odottaa, nimittäin antigravitaatiota.

Suurin osa tutkimusryhmän tutkijoista, joilla oli tausta propulsio- ja rakettitekniikasta, oli sotilasmiehiä, mutta käsittelemämme tekniikka oli niin täysin toisesta maailmasta, ettei taustalla ollut oikeastaan väliä, koska mikään siitä ei ollut sovellettavissa.

Ainoa, mitä voimme toivoa, oli käyttää omien alojemme sanastoa keinona mallintaa äärimmäisen outoja uusia käsitteitä, joita aloimme hitaasti ymmärtää parhaamme mukaan. Rakettisuunnittelija ei yleensä ole kovin paljon tekemisissä tietojenkäsittelytieteilijän kanssa, mutta PACL:n sisällä olimme kaikki yhtä lailla hämmentyneitä ja valmiita harkitsemaan mitä tahansa ideoita.

Fyysikot edistyivät aluksi eniten, koska kaikista taidoistamme juuri heidän osaamisensa oli eniten päällekkäistä tämän teknologian taustalla olevien käsitteiden kanssa (vaikka se ei paljon sanokaan!).

Kun homma kuitenkin pääsi vauhtiin, huomasimme, että monet tietotekniikan käsitteet olivat sovellettavissa myös tähän, vaikkakin varsin epämääräisellä tavalla. Vaikka en itse työskennellyt paljoakaan antigravitaatiolaitteiston parissa, olin toisinaan mukana arvioimassa, miten kyseisen teknologian oli tarkoitus toimia käyttäjän kanssa.

Antigravitaatio oli tietysti hämmästyttävää, samoin kuin edistysaskeleet, joita teimme materiaalitekniikassa ja niin edelleen. Mutta se, mikä kiinnosti minua silloin eniten ja hämmästyttää minua edelleen tänäkin päivänä, oli jotain täysin muuta.

Itse asiassa juuri tämä tekniikka kiinnitti heti huomioni, kun näin Chadin ja Rajmanin valokuvat, ja vielä enemmän Big Basinin valokuvissa.

“Kieli”

Laitoin sanan ”kieli” lainausmerkkeihin, koska sitä, mitä aion kuvata, ei oikeastaan voi kutsua ”kieleksi”, vaikka se onkin helppo virhe tehdä.

Heidän laitteistoaan ei käytetty aivan samalla tavalla kuin meidän omaamme. Meidän tekniikassamme, jopa nykyäänkin, lähes kaikkea tällä planeetalla pyörittää laitteiston ja ohjelmiston yhdistelmä. Ohjelmisto on laitteistoa abstraktimpi, mutta lopulta se tarvitsee laitteistoa toimiakseen.

Toisin sanoen ei ole mahdollista kirjoittaa tietokoneohjelmaa paperille, asettaa sitä pöydälle tai muualle ja odottaa, että se todella tekisi jotain. Maailman tehokkainkaan koodi ei todellisuudessa tee mitään, ennen kuin laitteisto tulkitsee sen ja muuntaa sen komennot toiminnoiksi.

Mutta heidän tekniikkansa on erilainen. Se todellakin toimi ikään kuin pöydällä oleva maaginen paperi, niin sanotusti. Heillä oli jotain kielen kaltaista, joka pystyi kirjaimellisesti toteuttamaan itsensä, ainakin hyvin tietynlaisen kentän läsnä ollessa. Kieli – termi, jota käytän edelleen hyvin väljästi – on symbolijärjestelmä (joka tosin muistuttaa hyvin paljon kirjoitettua kieltä) sekä geometrisia muotoja ja kuvioita, jotka sopivat yhteen muodostaen kaavioita, jotka ovat itsessään toimivia.

Heti kun ne on niin sanotusti piirretty sopivalle pinnalle, joka on valmistettu sopivasta materiaalista, ja tietynlaisen kentän läsnä ollessa, ne alkavat välittömästi suorittaa haluttuja tehtäviä.

Se todella näytti meistä taikuudelta, jopa sen jälkeen, kun aloimme ymmärtää sen taustalla olevia periaatteita.

Työskentelin näiden symbolien parissa enemmän kuin minkään muun kanssa ollessani PACL:ssä, ja tunnistin ne heti, kun näin ne valokuvissa. Ne esiintyvät hyvin yksinkertaisessa muodossa Chadin aluksessa, mutta ne näkyvät myös monimutkaisemmassa kaaviomuodossa Big Basinin aluksen alapuolella.

Molemmat ovat erehtymättömästi tunnistettavissa, jopa Big Basinin valokuvien pienessä koossa. Esimerkki Big Basinin aluksen tyylisestä kaaviosta on liitetty tähän [väärin nimetyn] teoksen ”Linguistic Analysis Primer” skannattujen sivujen sarjaan. Tarvitsimme kopion kyseisestä kaaviosta ollaksemme täysin tarkkoja, ja kuuden hengen tiimiltä kesti noin kuukausi kopioida se piirustusohjelmaamme!

Kaiken tämän teknologian osalta oppimani selittäminen täyttäisi useita niteitä, mutta teen parhaani selittääkseni ainakin joitakin käsitteitä, kun kerran näen vaivaa kirjoittaa kaiken tämän muistiin.

Ensinnäkin, jos avaisit heidän laitteistonsa, et löytäisi täältä prosessoria, tuolta dataväylää ja tuolta jonkinlaista muistia. Heidän laitteistonsa näytti olevan materiaaliltaan täysin kiinteä ja yhtenäinen päästä päähän. Kuin kivi tai metallipala.

Mutta tarkasteltuamme asiaa [paljon] tarkemmin, aloimme ymmärtää, että kyseessä oli itse asiassa yksi suuri holografinen laskentapohja – jokainen ”laskentaelementti” (periaatteessa yksittäiset hiukkaset) voi toimia itsenäisesti, mutta ne on suunniteltu toimimaan yhdessä valtavan suurissa klustereissa. Sanon sitä holografiseksi, koska sen voi jakaa haluamiinsa pienimpiin osiin ja silti löytää pienennetyn mutta täydellisen esityksen koko järjestelmästä.

Ryhmiteltynä ne tuottavat epälineaarisen laskennallisen tuloksen. Joten neljä yhdessä toimivaa elementtiä on itse asiassa yli neljä kertaa tehokkaampi kuin yksi.

Suurin osa heidän alustensa sisäisestä ”aineesta” (yleensä kaikki paitsi uloimman vaipan) on itse asiassa tätä substraattia, ja se voi osallistua laskentaan milloin tahansa ja missä tahansa tilassa. Näiden substraattipalojen muodolla oli myös syvällinen vaikutus sen toiminnallisuuteen, ja ne toimivat usein ”oikotienä” tavoitteen saavuttamiseksi, joka muuten saattaisi olla monimutkaisempi.

Palataan siis kieleen.

Kieli on itse asiassa ”toiminnallinen suunnitelma”. Muotojen, symbolien ja niiden järjestelyjen muodot ovat sinänsä toiminnallisia. Kaiken ymmärtämistä vaikeuttaa erityisesti se, että jokaisen ”kaavion” jokainen elementti on riippuvainen ja yhteydessä kaikkiin muihin elementteihin, mikä tarkoittaa, ettei yhtä ainoaa yksityiskohtaa voida luoda, poistaa tai muokata itsenäisesti.

Ihmiset pitävät kirjoitetusta kielestä, koska kielen jokainen elementti voidaan ymmärtää itsessään, ja niiden pohjalta voidaan rakentaa monimutkaisia ilmaisuja. Heidän ”kielensä” on kuitenkin täysin kontekstisidonnaista, mikä tarkoittaa, että tietty symboli voi merkitä yhdessä kontekstissa vain yhden bitin lippua, mutta toisessa kontekstissa se voi kirjaimellisesti sisältää koko ihmisen genomin tai galaksin tähtikartan.

Yhden pienen symbolin kyky sisältää – ei pelkästään edustaa – valtavia määriä dataa on toinen tämän konseptin intuitionvastainen piirre. Huomasimme nopeasti, että vaikka työskentelimme 10 hengen tai suuremmissa ryhmissä yksinkertaisimpienkin kaavioiden parissa, emme saaneet käytännössä mitään aikaan. Jokaisen uuden ominaisuuden lisäämisen myötä kaavion monimutkaisuus kasvoi eksponentiaalisesti hallitsemattomiin mittasuhteisiin.

Tästä syystä aloimme kehittää tietokonepohjaisia järjestelmiä näiden yksityiskohtien hallitsemiseksi ja saavutimme jonkin verran menestystä, vaikka jälleen kerran huomasimme, että saavutettiin nopeasti kynnys, jonka yli edes tuon ajan supertietokoneet eivät kyenneet pysymään mukana.

Huhun mukaan avaruusolennot pystyivät suunnittelemaan nämä kaaviot yhtä nopeasti ja helposti kuin ihminen pystyy kirjoittamaan Fortran-ohjelman. On nöyryyttävää ajatella, että edes supertietokoneiden verkosto ei kyennyt jäljittelemään sitä, mitä he pystyivät tekemään omissa pääissään. Koko kielijärjestelmämme perustuu ajatukseen merkityksen antamisesta symboleille.

Heidän tekniikassaan symboli ja merkitys kuitenkin jotenkin sulautuvat yhteen, joten subjektiivista yleisöä ei tarvita. Voit antaa symboleille minkä tahansa haluamasi merkityksen, mutta niiden käyttäytyminen ja toiminnallisuus eivät muutu sen enempää kuin transistori toimisi eri tavalla, vaikka antaisit sille toisen nimen.

Tässä on esimerkki siitä, kuinka monimutkainen prosessi on. Kuvittele, että pyydän sinua lisäämään satunnaisia sanoja luetteloon vaiheittain siten, ettei missään kahdessa sanassa ole samoja kirjaimia, ja sinun on suoritettava tämä tehtävä kokonaan päässäsi, joten et voi turvautua tietokoneeseen tai edes kynään ja paperiin. Jos luettelon ensimmäinen sana olisi esimerkiksi ”fox”, toinen sana sulkee pois kaikki sanat, joissa on kirjaimet F, O ja X. Jos seuraavaksi valitset sanan ”tree”, luettelon kolmannessa sanassa ei saa olla kirjaimia F, O, X, T, R tai E.

Kuten voitte kuvitella, jo kolmannen sanan keksiminen saattaa alkaa tuntua hieman hankalalta, varsinkin kun poissuljettuja kirjaimia ei ole helppo visualisoida sanoja kirjoittaessa.

Kun pääset neljänteen, viidenteen ja kuudenteen sanaan, ongelma on jo karannut käsistä. Kuvittele nyt, että yrität lisätä miljardinnen sanan luetteloon (kuvittele myös, että käytämme ääretöntä aakkostoa, jotta kirjaimet eivät lopu kesken), ja voit kuvitella, kuinka vaikeaa jopa tietokoneelle on pysyä mukana. Tarpeetonta sanoa, että tällaisen kirjoittaminen ”käsin” ylittää aivojen kyvyt moninkertaisesti.

Taustani sopi kuitenkin hyvin tällaiseen työhön. Olin viettänyt vuosia koodia kirjoittaen ja sekä analogisia että digitaalisia piirejä suunnittelemalla, mikä prosessi muistutti ainakin visuaalisesti jollain tavalla näitä kaavioita. Minulla oli myös henkilökohtainen kiinnostus kombinatoriikkaan, mikä oli minulle suureksi avuksi, kun autoin suunnittelemaan supertietokoneilla toimivaa ohjelmistoa, joka pystyi käsittelemään usein biljoonia sääntöjä, joita tarvittiin minkä tahansa kohtuullisen monimutkaisen kaavion luomiseen.

Tämä liittyi melko paljon myös kääntäjäteoriaan, aiheeseen, jota olen aina pitänyt kiehtovana, ja erityisesti kääntäjän optimointiin, alaan, joka ei tuolloin ollut läheskään niin kehittynyt kuin nykyään. Kielitieteen tiimin keskuudessa vitsailtiin, että iso-O-merkintä ei pystynyt kuvaamaan tehtävän laajuutta riittävällä tavalla, joten korvasimme sanan ”iso” muilla sanoilla. Muistan, että kun lähdin, yleinen mielipide oli, että ”astronominen-O” teki lopulta oikeutta asialle.

Kuten sanoin, voisin puhua tästä aiheesta tuntikausia, ja kirjoittaisin mielelläni ainakin johdantokirjan aiheesta, ellei se olisi edelleen täysin salaiseksi luokiteltu, mutta se ei ole tämän kirjeen tarkoitus, joten yritän palata asiaan.

Viimeinen asia, josta haluaisin keskustella, on se, miten sain kopiot tästä materiaalista, mitä muuta minulla on hallussani ja mitä aion tehdä sillä tulevaisuudessa.

Minun kokoelmani

Työskentelin PACL:ssä vuosina 1984–1987, ja olin siihen mennessä täysin uupunut.

Kaavioiden kanssa työskennellessä mielessä pidettävien yksityiskohtien valtava määrä kyseenalaisti kenen tahansa mielenterveyden, ja olin todella äärirajoillani armeijan asenteen vuoksi, joka koski ”tarvetta tietää”. Kykyämme saada työ tehtyä haittasi jatkuvasti heidän haluttomuutensa antaa meille tarvittavia tietoja, ja olin kyllästynyt byrokratiaan, joka oli tutkimuksen ja kehityksen tiellä. Lähdin jossain vaiheessa kolmen kuukauden kellokäyrän puoliväliä, jossa noin neljännes koko PACL:n henkilöstöstä lähti samoista syistä.

Aloin myös olla eri mieltä siitä suunnasta, johon johto halusi viedä avaruusolentojen käsittelyä. Olen aina ajatellut, että ainakin jonkinlainen paljastus olisi hyödyllistä, mutta vaatimattomana CARET-insinöörinä en ollut juurikaan asemassa määrätä päätöksiä.

Totuus on, että johtomme ei edes halunnut meidän keskustelevan aiheen ei-teknisistä näkökohdista (kuten eettisistä tai filosofisista kysymyksistä), edes keskenämme, koska heidän mielestään jo se oli riittävä turvallisuusriski, että siviilit, kuten me, pääsivät lähellekään tällaista asiaa.

No, noin kolme kuukautta ennen eroani (eli noin kahdeksan kuukautta ennen kuin olin oikeasti poissa, koska tuollaisesta työstä ei voi vain kävellä ulos kahden viikon irtisanomisajalla). Päätin alkaa hyödyntää asemaani. Kuten aiemmin mainitsin, kokemukseni puolustusministeriöstä (DOD) auttoi minua pääsemään sisäiseen johtotehtävään aikaisemmin kuin joillakin kollegoillani, ja noin vuoden kuluttua tuosta asemasta iltaiset tarkastukset muuttuivat hieman vähemmän tiukiksi.

Yleensä meidän piti tyhjentää kaikki säiliöt, laukut tai salkut, riisua paita ja kengät ja suostua eräänlaiseen ruumiintarkastukseen. Työtä ei koskaan saanut viedä kotiin, olitpa kuka tahansa. Minulle salkun tarkastus riitti kuitenkin lopulta.

Jo ennen kuin varsinaisesti päätin tehdä sen, olin varma, että pystyisin salakuljettamaan tiettyjä aineistoja mukanani. Halusin tehdä tämän, koska tiesin, että jonain päivänä haluaisin kirjoittaa jotain tällaista, ja tiesin, että katuisin sitä kuolemaani asti, jos en jättäisi ainakin mahdollisuutta tehdä niin. Niinpä aloin kopioida asiakirjoja ja raportteja tusinoittain. Laitoin paperit sitten paidan alle alaselän kohdalle ja työnsin ne tarpeeksi vyön alle, jotta ne eivät putoaisi ulos.

Voin tehdä tämän missä tahansa muutamasta lyhyestä, ikkunattomasta käytävästä alemmilla kerroksilla, jotka kuuluivat niihin harvoihin paikkoihin, joissa ei ollut aseistettua vartijaa tarkkailemassa jokaista liikettäni. Kävelin sisään toisesta päästä niin suurella paperipinolla, että kun tulin ulos toisesta päästä osa papereista paidan alla, ei ollut näkyvää eroa siinä, mitä kannoin mukanani.

Tällaisessa tempussa ei voi olla liian varovainen. Niin kauan kuin kävelin varovasti, ne eivät aiheuttaneet kahinaa. Itse asiassa mitä enemmän papereita otin, sitä vähemmän ne kahisivat, koska ne eivät olleet enää niin hauraita. Otin usein kerralla jopa 10–20 sivua. Kun olin valmis, minulla oli satoja valokopioita sekä muutama alkuperäiskappale ja suuri kokoelma alkuperäisiä valokuvia.

Tämän ensimmäisen kirjeen liitteenä on korkean resoluution skannaukset seuraavista:

Sivu inventaariotarkastuksesta, jossa on valokuva, joka näyttää kuvaavan yhtä Rajmanin havainnosta löydetyistä osista sekä osia, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin Big Basinin aluksessa

Yhden neljännesvuosittaisen tutkimusraporttimme ensimmäiset 9 sivua

Skannaukset kyseisessä raportissa käytetyistä alkuperäisistä valokuvista, koska valokopiot peittävät suurimman osan yksityiskohdista

5 sivua raportista, joka koskee käynnissä olevaa ”kielen” analyysiamme (joka on virheellisesti nimetty ”kielitieteelliseksi analyysiksi”) ja jossa on esitetty juuri sellainen kaavio, joka on hädin tuskin näkyvissä Big Basinin aluksen pohjassa.

Tämä aineisto on kaikkein osuvin ja selittävämpi, mitä pystyin löytämään lyhyellä varoitusajalla.

Nyt kun nämä ovat julkaistuina, jos päätän julkaista lisää tulevaisuudessa, voin ottaa aikaa ja tutkia paremmin tätä melko laajaa kokoelmaani, jota en valitettavasti ole koskaan järjestänyt.

En ole varma, mitä teen kokoelman lopuilla osilla tulevaisuudessa. Aion kai odottaa ja katsoa, miten tämä kaikki kehittyy, ja toimia sitten tilanteen mukaan. Tähän toimintaan liittyy varmasti riskejä, ja jos minut todella tunnistettaisiin ja saataisiin kiinni, seuraukset voisivat olla varsin vakavia. Olen kuitenkin ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseni kohtuullisen anonymiteetin tason ja olen melko varma siitä, että tähän mennessä antamani tiedot eivät suinkaan ole ainutlaatuisia monien CARET-osallistujien joukossa.

Lisäksi osa minusta on aina epäillyt, että hallitus luottaa tällaisiin satunnaisiin tietovuotoihin ja itse asiassa toivoo niiden tapahtuvan, koska ne edistävät vakaata ja hitaasti etenevää kehitystä kohti tämän asian totuuden paljastumista.

CARET:sta lähdön jälkeen

Kuten sanoin, lähdin PACL:stä (Palo Alto CARET Laboratory) vuonna ’87, mutta olen pitänyt yhteyttä moniin ystäviini ja työtovereihini noilta ajoilta. Suurin osa meistä on jo eläkkeellä, lukuun ottamatta tietenkin niitä, jotka siirtyivät opettajan töihin, mutta muutamat meistä saavat yhä kuulla asioita huhupuheiden kautta.

Mitä itse CARETiin tulee, en ole varma, mitä sille on tapahtunut. En tiedä, tunnetaanko sitä edelleen samalla nimellä, mutta olen melko varma, että se toimii edelleen jollain tavalla, vaikkakaan en tiedä missä. Useilta ihmisiltä olen kuullut, että PACL lopetti toimintansa muutama vuosi sen jälkeen, kun olin lähtenyt, mutta en ole vieläkään saanut selkeää vastausta siihen, miksi juuri niin tapahtui.

Mutta olen varma, että sellainen työ, jota teimme siellä, jatkuu edelleen vahvana. Olen kuullut monilta ystäviltä, että Sunnyvalessa ja Mountain View’ssa on useita PACL:n kaltaisia toimipisteitä, jotka on myös naamioitu näyttämään tavallisilta toimistotiloilta. Mutta tämä on kaikki toisen käden tietoa, joten voit tulkita sitä miten haluat.

Noin vuonna 2002 tutustuin Coast to Coast AM -ohjelmaan ja olen ollut siitä lähtien koukussa. Myönnän, etten pidä suurinta osaa ohjelman sisällöstä muuna kuin viihteenä, mutta on ollut tilanteita, joissa olen voinut olla varma, että vieras puhui selvästi omasta kokemuksestaan tai hyvin perillä olevasta lähteestä. Minulle on vain hyvin surrealistista kuunnella kaikkia näitä spekulaatioita ja niin sanottuja sisäpiiritietoja UFOista ja vastaavista, mutta pystyä henkilökohtaisesti varmistamaan ainakin osan niistä todeksi.

 Se on myös joka iltainen muistutus siitä, kuinka hektistä elämä oli noina aikoina, mikä auttaa minua nauttimaan eläkepäivistäni entistäkin enemmän. Tietoisuus siitä, etten enää kuulu siihen hulluun maailmaan, on jotain, mistä nautin päivittäin, vaikka kaipaankin osittain sitä.

Loppusanat

Se, mitä olen tähän mennessä kertonut, on vain hyvin pieni osa siitä, mitä minulla on ja mitä tiedän.

Huolimatta CARETin hyvin suojatusta ja eristetystä ilmapiiristä opin lopulta paljon erilaisilta kollegoilta, ja osa oppimastani on todella uskomatonta. Haluaisin myös mainita, että mitä se sitten merkitseekin, en kuullut siellä ollessani koskaan mitään hyökkäyksistä, sieppauksista tai monista muista pelottavimmista aiheista, joita usein käsitellään Coast to Coast AM -ohjelmassa.

Tämä ei tarkoita, ettei mikään siitä olisi totta, mutta työskennellessäni tämän alan parhaiten verkostoituneiden ihmisten rinnalla asia ei koskaan tullut esille. Joten voin ainakin sanoa, ettei tarkoitukseni ole pelotella ketään. Näkemykseni avaruusolentojen tilanteesta on hyvin positiivinen, vaikkakin edelleen erittäin salainen.

Yhden asian voin sanoa varmasti: jos he olisivat halunneet meidät pois, olisimme jo kauan, kauan sitten kadonneet, emmekä olisi edes ehtineet aavistaa sitä. Unohtakaa ajatuksenne avaruussodasta tai muista vastaavista hölynpölyistä. Pystyisimme vastustamaan heitä suunnilleen yhtä hyvin kuin muurahaiset voisivat vastustaa puhkeavaa biisonilaumaa.

Mutta se ei haittaa. Me olemme primitiivinen rotu, he ovat kehittyneitä rotuja, ja niin se vain on. Muut kehittyneet rodut antoivat heidän elää läpi omat primitiiviset vuotensa aikoinaan, eikä ole mitään syytä olettaa, että meidän kohdallamme kävisi toisin. He eivät ole etsimässä uutta planeettaa, ja vaikka olisivatkin, avaruudessa on aivan liian monta planeettaa, jotta he välittäisivät meidän planeetastamme tarpeeksi ottaakseen sen väkisin.

Toistaakseni näkemykseni viimeaikaisista havainnoista, arvelisin, että viime kuukausina tehdyt kokeilut laitteella, joka muun muassa pystyy häiritsemään erilaisten alusten näkymättömyysjärjestelmiä, ovat johtaneet äkilliseen havaintoaaltoon. Se ei ehkä selitä kaikkia viimeaikaisia tapahtumia, mutta kuten sanoin, lyön vetoa hengestäni, että juuri niin tapahtui ainakin Big Basinissa, ja se liittyy todennäköisesti jollain tavalla myös Chadin, Rajmanin ja Tahoen havaintoihin.

Joten huolimatta viimeaikaisesta suuresta kohusta tämän asian ympärillä, sanoisin, ettei tällä ole suurta merkitystä. Tärkeintä on, että ne eivät ole yhtäkkiä ”täällä”. Ne ovat olleet täällä jo pitkään, mutta ovat sattumalta tulleet tahattomasti näkyviin lyhyiksi hetkiksi viime aikoina.

Lopuksi haluan korostaa, että koska niin monet ihmiset myyvät kirjoja ja DVD-levyjä sekä pitävät luentoja ja niin edelleen, en ole täällä myymässä mitään. Jakamani materiaali on vapaasti jaettavissa, kunhan se pidetään kokonaisuudessaan muokkaamattomana ja tämä kirje sisällytetään siihen.

Minulla on tapana kyseenalaistaa niiden motiivit, jotka perivät rahaa tiedoistaan, ja vakuutan teille, etten ikinä tekisi sellaista. Ja tulevaisuudessa, kaiken varalta, kuka tahansa, joka väittää olevansa minä ja myy DVD:tä tai kirjaa, ei todellakaan ole minä.

Kaikki tulevat julkaisuni tulevat sähköpostiosoitteesta, jota olen käyttänyt ottaessani yhteyttä Coast to Coast AM -ohjelmaan, ja ne lähetetään vain heille.

Haluaisin tehdä tämänkin selväksi, jotta ihmiset voivat olla varmoja siitä, että kaikki tulevat tiedot tulevat samasta lähteestä, vaikka minun onkin sanottava selvästi: tällä hetkellä minulla ei ole suunnitelmia julkaista lisätietoja. Aika näyttää, kuinka kauan aion noudattaa tätä linjausta, mutta älkää odottako mitään lähiaikoina. Haluaisin todella antaa näiden tietojen ”laskeutua” hetken ja katsoa, miten tilanne kehittyy.

 Jos huomenna selviää, että minulle on tulossa veroviraston tarkastus, tämä ei ehkä ollut kovin viisasta.

 Siihen asti aion ottaa rauhallisesti. Toivon, että tästä tiedosta on ollut apua.

Isaacin päivitys 27.6.2007

Lähettäjä: Isaac

Aihe: Re: "Droonit"

Päivämäärä: kesäkuun 27. 2007 Vastaanotettu 13:34, Albuquerque, New Mexico

Vastaanottaja: earthfiles@earthfiles.com

Isaac: "Olen tähän mennessä huomannut muutamia väärinkäsityksiä, jotka haluaisin oikaista, ja vastaan myös kysymyksiinne:

1) Ymmärrän nyt, etten tehnyt tätä selväksi, mutta haluan täsmentää, etten ole vastuussa Q4-86-raportin sensuroimisesta. Suurin osa kopioista, jotka pystyin ottamaan, oli peräisin jo arkistoiduista asiakirjoista, mikä tarkoitti, että ne oli jo sensuroitu sellaisten ulkopuolisten tahojen käyttöön, jotka tarvitsivat pääsyn osaan, mutta eivät kaikkiin, CARETin tietoihin. Yritän jakaa tätä tietoa, en piilottaa sitä, mutta jos kokisin, että jokin tietty aihe olisi jostain syystä liian arkaluonteinen, tekisin selväksi, että olen itse peittänyt sen, ja luultavasti yrittäisin perustella syyn siihen.

2) En ymmärrä kysymystä siitä, miksi kaavio olisi ”muotoiltu koon 8,5 x 11 mukaan”... Kuten mainitsen kirjeessäni, kaavio on jäljennös, ei alkuperäinen. Teknisten taiteilijoiden tiimimme kopioi kaavion huolellisesti alkuperäisestä lähteestä, joka oli hieman kaareva paneeli, samanlainen kuin Big Basinin aluksessa nähty, vaikka tämä oli ilmeisesti aluksen sisällä, ei ulkopuolella. Kopioimme sen piirustusohjelmaan noin kuukauden kuluessa.

Ohjelmistomme oli nykypäivän mittapuilla ymmärrettävästi alkeellinen, mutta se oli silti kertaluokkaa tehokkaampi kuin kynä ja paperi olisivat olleet. Tämä teki tehtävästä, joka muuten olisi ollut lähes mahdoton, suhteellisen toteutettavissa olevan, vaikkakin erittäin aikaa vievän. Voin vakuuttaa teille, että ”he” eivät tehneet mitään erityisen helpoksi meille. Yksi syy, miksi päätimme jäljentää juuri tuon kaavion, oli se, että kaikista käytettävissämme olleista kaavioartefakteista se sijaitsi tasaisimmalla pinnalla.

Koska muotojen geometria on erittäin tärkeää, tulostuspinnan kaarevuus on ”korjattava”, jos se on tarkoitus toistaa pinnalla, jonka ääriviivat ovat erilaiset (kuten tasaisella sivulla). Tämä voidaan tehdä monella tavalla, joko käyttämällä matemaattista mallia, jolla kumotaan pinnan kaarevuuden vaikutus kaavion muotoihin, tai fyysisillä mittausmenetelmillä, jotka mahdollistavat epäsäännöllisten pintojen tarkan mittaamisen. Kummassakin tapauksessa se kuitenkin lisää merkittävän uuden työvaiheen jo ennestään erittäin työlääseen tehtävään, joten sitä vältetään aina kun mahdollista. Tarvitsimme oikeastaan vain yhden tai kaksi tarkasti kopioitua kaaviota, jotka toimisivat kätevinä esimerkkeinä omassa työssämme kaavioiden tulkinnassa ja jäljentämisessä, joten onneksi tätä ei tarvinnut tehdä kovin usein. Tehtiin myös joitakin kokeiluja kaavioiden ”skannaamiseksi” lähes täysin automatisoidulla prosessilla, joka kykeni automaattisesti ottamaan huomioon kaarevat pinnat, mutta sinä aikana, kun olin siellä, tällä saralla edistyttiin hyvin vähän.

3) Mielestäni asiakirjojen laadusta syntynyt sekaannus johtuu siitä, että hän (kriitikko) on saanut sen käsityksen, että ne (CARET-asiakirjat) olisi ladottu. Niitä ei kuitenkaan ladottu. Ensinnäkin en ole mikään asiantuntija grafiikan tai suunnittelun alalla, mutta tiivis yhteistyö monien XPARC:n kaltaisten tahojen edustajien kanssa antaa riittävän taustan alan tilanteen ymmärtämiseen. Ensinnäkin on tärkeää huomata, että tietokonetaittoon kykeneviä järjestelmiä oli kehitetty jo monta vuotta ennen CARETia, pääasiassa alkaen Xerox Altosta (vuonna 1973), jonka XPARC kehitti itse.

Itse asiassa muistan kerran kuulleeni joltakulta, joka oli yhteydessä alkuperäiseen Alto-tiimiin, että Boeing (uskoakseni) käytti Altoa yhden lentokoneensa dokumentaation taittoon ja tulostukseen (tai jotain sinne päin, kuulin tarinan vuosia sitten). Vitsi oli ilmeisesti se, että dokumentaatiota oli niin PALJON, että lentokoneen sisätilat olisi voitu käytännössä täyttää sivuilla. Lisäksi lasertulostus itsessään oli ollut olemassa jo monien vuosien ajan (vaikkakin erittäin kalliina), ja sekin kehitettiin (suunnilleen) XPARC:ssa. Muita järjestelmiä, kuten PERQ ja Lilith, ilmestyi myös 70-luvun lopulla, ja vaikka mikään niistä ei kehittynytkään merkittäväksi kaupalliseksi tuotteeksi, ne eivät olleet harvinaisia suurissa yrityksissä ja [lähinnä] yliopistoissa, ja niitä käytettiin erittäin tuottavasti.

Nämä järjestelmät toimivat myös inspiraationa Apple Lisalle ja Macintoshille, jotka olivat tietysti ehkä suurin tekijä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun kuluttajatason tietokonetaiton nousukaudessa. Vuoteen 1984 mennessä tällaisia asiakirjoja varten oli tarjolla jo melko paljon vaihtoehtoja, mutta ne olivat aivan HULLUN kalliita, joten niitä ei näkynyt joka kadunkulmassa. Tietenkään se ei ollut läheskään niin käyttövalmista ja yksinkertaista kuin nykyään, mutta se oli hyvin karkea lähestymistapa samaan prosessiin samankaltaisilla työkaluilla. Meillä oli vain paljon vähemmän ominaisuuksia, ja kaikki sujui pirun paljon hitaammin. Mutta se, mitä yritän tuoda esiin, on se, että vaikka dokumentointimenetelmämme oli aikakaudelleen jonkin verran edistyksellinen ja myös hieman epätavallinen, se ei suinkaan ollut saavuttamaton riittävän motivoituneelle, rahoitusta saaneelle ja hyvät yhteydet omaavalle organisaatiolle.

Minulla oli suurimmaksi osaksi hyvin vähän yhteyksiä teknisiin kirjoittajiin, mutta tiedän kyllä, että käytimme tällaista tekniikkaa sekä sivuntaitossa että painatuksessa. CARETin odotettiin tuottavan valtava määrä yksityiskohtaista, hyvin muotoiltua dokumentaatiota, jota voitaisiin helposti muokata ja käyttää uudelleen lukuisissa luonnoksissa ja tarkistuksissa, emmekä olisi pystyneet pysymään mukana perinteisillä sivuntaiton ja ladonnan tekniikoilla. 1980-luvun puoliväli oli näillä aloilla hyvin murroskausi, ja kehottaisin ihmisiä olemaan olettamatta, että käytimme tavanomaisia standardeja.

Yksi asia, jota arvostin eniten CARET-projektissa, oli se, että jos teknologiaa oli saatavilla ja tarvitsimme sitä toimimaan paremmin tai tehokkaammin, se annettiin meille ilman suurempaa keskustelua. Mutta ladonta ja digitaalinen sivuntaitto ovat kuin omenat ja appelsiinit, joten mielestäni suurin osa tästä on joka tapauksessa merkityksetöntä.

Tärkeintä on, että monet ihmiset sekä tekniikan alalla että sen ulkopuolella aliarvioivat usein sitä, kuinka kauan suuri osa nykyisestä tekniikastamme on ollut olemassa. 99 % nykyisin käyttämistämme algoritmeista kehitettiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta niille ei vain ollut heti saatavilla samoja käytännön sovelluksia. Suurin osa 60- ja 70-lukujen insinööreistä olisi tuntenut olonsa kotoisaksi nykypäivän kehityksen ja teknologioiden parissa. Ainoa ero on, että asiat ovat pienentyneet ja nopeutuneet. Valtaosassa teknologioita se on ainoa asia, joka TODELLA muuttuu aikakaudesta toiseen. Jos kertoisin tavalliselle ihmiselle, että meillä oli puheensyntetisointiteknologiaa jo vuonna 1936, hän ei luultavasti uskoisi minua.

Voisin näyttää teille 1960-luvulta peräisin olevan prototyypin yksinkertaisesta piirustus- ja suunnittelujärjestelmästä, jota käytettiin valokynällä suoraan näytöllä. Siinä saattoi piirtää muodon vapaalla kädellä ja sitten heti kiertää, muokata, kopioida sitä tai tehdä mitä tahansa. Voit piirtää viivoja, jotka yhdistävät eri kohteita, ja poistaa ne sitten yksinkertaisesti piirtämällä niiden päälle aaltoilevan viivan. Tietokone pystyi tulkitsemaan aaltoilevat viivat merkiksi siitä, että jotain piti poistaa – kaikki reaaliajassa. Ja tämä tapahtui puoli vuosisataa sitten, vuosikymmeniä ennen CARETia. Mieti sitä hetki. Asia on niin, että suurin osa siitä, mitä meillä on tänään, on paljon vanhempaa kuin luulemme. Ainoat erot ovat, että se on nopeampaa, halvempaa ja että markkinointitiimi on antanut sille kiiltävän viimeistelyn ja löytänyt sille kaupallisen sovelluksen. Mutta jos poistat osan nopeudesta, tehosta, yleisyydestä ja kuluttajien miellyttävyydestä, huomaat, että suuri osa nykypäivän teknologiasta on hajallaan ympäri 1900-lukua. Toivon, että tästä on apua.

Isaac"

Jatkoa päivitykselle, sama pvm

Lisää Isaacilta:

Lähettäjä: Isaac

Aihe: Re: "Droonit"

Päivämäärä: kesäkuun 27. 2007 Vastaanotettu 16:28, Albuquerque, New Mexico

Vastaanottaja: earthfiles@earthfiles.com

Isaac: "1) Vaikka en ollutkaan (CARET-)organisaation keskeinen toimija, en suinkaan ollut mikään ”tavallinen työntekijä”. Vain keskijohdon asemani ansiosta pystyin saamaan aikaan sen, mitä sain aikaan. On syytä muistaa, että edes minun asemassani oleva henkilö ei olisi koskaan saanut mahdollisuutta viedä mukanaan edes pienintäkään aitoa esinettä, mutta paperitavaran salakuljetus oli mahdollista kaikille, joita ei tarkastettu ruumiintarkastuksella.

Eikä pidä unohtaa, että paperitodisteilla on vain rajallinen todistusarvo. Myönnän ensimmäisenä, että kaikki esittämäni aineisto voisi olla väärennettyä, luulisin. Kyse on loppujen lopuksi vain sarjasta kuvia. Vaikka vallanpitäjät eivät tietenkään halua tämän aineiston vuotavan, jos se vain on mahdollista, he ovat varmasti tietoisia siitä, että asiakirjojen skannaukset eivät ole samassa sarjassa kuin Valkoisen talon nurmikolle laskeutuvat UFOt. En ole ensimmäinen, joka on vuotanut asiakirjan tai valokuvan, enkä tule olemaan viimeinen. On hyvin epätodennäköistä, että jakamani tiedot muuttavat maailmaa, ja siksi en ole huolissani siitä, että minut kirjaimellisesti murhattaisiin, jos minut tunnistettaisiin. Joudun varmasti vastaamaan teoistani, mutta kyseessä ei ole sellainen asia, jonka vuoksi ihmisiä tapetaan.

2) Käsikirja ei tietenkään näytä lainkaan tyypillisiltä hallituksen tai armeijan asiakirjoilta. CARET-ohjelman koko tarkoitus oli luoda Piilaaksoon yksityisyritysten ilmapiiri, rekrytoida siihen yksityisen sektorin insinöörejä ja antaa heidän tarttua avaruusolentojen teknologian tutkimuksen haasteeseen. Tyyliohjeet olivat yksi niistä lukuisista asioista, jotka toimme mukanamme ”ulkopuolisesta maailmasta”. En ole varma, mitä muuta tästä voisi sanoa. Olen samaa mieltä siitä, että on harvinaista, että tällaisesta tutkimuksesta syntyy epätyypillisiä asiakirjoja, mutta vielä harvinaisempaa on, että minun kaltaiseni ihmiset (ja vielä enemmän monet työtoverini) otetaan ylipäätään mukaan tällaiseen projektiin. Suurin osa meistä ei todellakaan ollut sotilaita. Pidän sitä paljon kummallisempana kuin sitä, että pystyimme muotoilemaan raporttimme tietyllä tavalla. CARET oli poikkeus moniin tavanomaisiin sääntöihin.

3) Jos hän (yksi monista kriitikoista, jotka lähettivät sähköpostia Earthfilesille ja joiden viestit välitin Isaacille) uskoo, että kuvat ovat väärennettyjä, en todellakaan voi tehdä tai sanoa mitään todistaakseni toisin. Hän kuulostaa erittäin varmalta asiasta.

4) Mikä tärkeintä, suhtaudu erittäin varauksellisesti keneen tahansa, joka väittää ”tuntevansa” avaruusolentojen ajatukset. Hänen esittämänsä kommentit ovat, lievästi sanottuna, naiiveja ja äärimmäisen ylimielisiä. Ensinnäkin hän viittaa ”avaruusolentoihin” ikään kuin heitä olisi yksi ainoa yhtenäinen ryhmä. Maailmankaikkeutta ei ole jaettu ”ihmisiin” ja ”ei-ihmisiin” sen enempää kuin Maata ei ole jaettu ”espanjalaisiin” ja ”ei-espanjalaisiin” tai johonkin yhtä mielivaltaiseen luokitteluun. On olemassa lukuisia rotuja – ja kuten meidän omat ihmisrodumme täällä Maassa, ne toimivat hyvin eri tavoin.

Hänen huomautuksensa, että ”avaruusolennot eivät tee tätä tai tuota”, on sama kuin sanoisi, että ”ihmiset eivät puhu japania”. No, monet ihmiset eivät puhu, mutta japanilaiset ihmiset kyllä puhuvat. Kyse ei ole siitä, onko hänen väitteensä oikea vai väärä, vaan yksinkertaisesti siitä, että se on muotoiltu epäloogisesti. Hän jatkaa sitten väittämällä, että droonien rakenne on tilan tuhlausta, mikä on jälleen kerran hälyttävää ylimielisyydessään. Maailman nerokkaimmat mielet ovat viettäneet vuosia ymmärtääkseen vain yhden näkökohtan heidän teknologiastaan, kun taas tämä henkilö väittää pystyvänsä arvioimaan käytännössä jokaisen yksityiskohdan tietystä suunnittelusta katsottuaan yhden ainoan valokuvan ja päättelemään, että se on tehoton. En ole edes varma, ansaitseeko tällainen väite kunnioittavaa vastausta, ja olen varma, että ymmärrätte miksi.

Rehellisesti sanottuna, kuka tahansa tämä henkilö onkaan, hylkäsin hänet heti, kun hän sanoi: ”Avaruusolennot eivät ikinä suunnittelisi mitään sellaista, mitä nämä kuvat esittävät.” Se on suunnilleen niin ylimielinen (ellei suorastaan tietämätön) lausunto, kuin tästä aiheesta voi olla, ainakin kun se tulee toiselta ihmiseltä. Ellei tämän sähköpostin toisella puolella ole avaruusolentojen insinööriä, tällaisilla lausunnoilla ei yksinkertaisesti voi olla mitään perustetta. Kirjoitan tämän oikeastaan vain kohteliaisuudesta teitä kohtaan.

Parhaimmillaan hän on tutustunut radikaalisti erilaisen rodun teknologiaan, ja pahimmillaan hän ei tiedä, mistä puhuu. Tällä henkilöllä saattaa olla pääsy aitoon tietoon, tai sitten ei. Jos hän on toinen ”ilmiantaja”, en ole kiinnostunut hyökkäämään häntä vastaan. Jos hän ei ole, vaan keksii asioita, olen siitä vielä vähemmän kiinnostunut. Mikä hän on tai ei ole, ei ole minun asiani sanoa, mutta sen perusteella, miten hän puhuu tästä aiheesta, minulla on epäilykseni.

Maailma on suuri ja nämä ovat monimutkaisia asioita. Nöyryys ja sen myöntäminen, ettemme tiedä kaikkea, on yksi suurimmista vahvuuksistamme.

Isaac"

Päivitys Isaacilta 20.7.2007

heinäkuun 20. 2007

Päivitys: Tämän Earthfiles-raportin julkaisemisen jälkeen olen saanut useita sähköposteja alan ammattilaisilta, kuten tämän 28. heinäkuuta 2007 lähetetyn viestin:

"Huomaan, että useat lukijat ovat ilmaisseet epäilyksiä Isaacin tutkimusaineiston painetuista versioista sivun asettelun ja tekstinkäsittelyn kehittyneisyyden perusteella. Tyypillisesti väite kuuluu suunnilleen näin: ”sellaista ei voitu tehdä tuolloin”. Minusta on mielenkiintoista, että jotkut väittävät tietävänsä asian niin varmasti, vaikka on selvää, etteivät he oikeasti tiedä.

Tosiasia on tämä: Xerox 860 oli laajasti käytössä 80-luvun alkupuolelta puoliväliin saakka, ja se oli tuolloin huippuluokan erikoistunut tekstinkäsittelylaite. Se ei kuitenkaan ollut henkilökohtainen tietokone (PC) eikä yleiskäyttöinen tietokone; se toimi yksinomaan WYSIWYG-periaatteella toimivana tekstinkäsittelylaitteena (itse asiassa se edelsi Macin WYSIWYG-ominaisuutta, joka ilmestyi pari vuotta myöhemmin). Nykypäivän mittapuilla se oli valtava, erittäin kallis ja käytöltään jonkin verran monimutkainen. Olin tuolloin kustannusalalla, ja myimme uutiskirjeitä kirjanpito- ja lakialan ammattilaisille. Ne tuotettiin Xerox 860:llä erikoistuneen ”860-operaattorimme” toimesta, ja tuloksena oli erittäin korkealaatuisia asiakirjoja, jotka näyttivät painetuilta. Asettelua voitiin hallita 100-prosenttisesti, tasaus mukaan lukien, vaikka fontit olivatkin mekaanisia fonttipyöriä, jotka piti vaihtaa paikalleen ja pois. Tulostimet olivat valtavia ja laadultaan erittäin korkeatasoisia. (Huomautuksena: kopiokoneet olivat jo tuolloin erittäin korkeatasoisia, vaikka 80-luvun puolivälissä ne toimivat vielä sähköstaattisella/väriainepohjaisella tekniikalla).

Koska CARET sijaitsi XPARC:n ”vieressä”, en näe mitään epätavallista asiakirjojen laadussa tai ulkoasussa, ja tämän vuoksi esitetyt epäilyt tulisi todeta täysin perusteettomiksi. Tässä on linkki X860:ta koskevaan viitesivuun:"

http://www.digibarn.com/collections/systems/xerox860/index.html

Päivitys Isaacilta 27.7.2007

heinäkuun 27. 2007 Albuquerque, New Mexico - Kun Isaacin kirje ja CARET-asiakirja julkaistiin 26. kesäkuuta 2007, yksi kritiikin kohteista ilmaistiin seuraavasti:

"Kun tarkastelee näiden materiaalien mukana tulevaa niin sanottua ”dokumentaatiota”, tekstin muotoilu on selvästi tehty suhteellisen uudella sivuntaitto-ohjelmistolla. Sen huomaa siitä, kuinka täydellisesti teksti on tasattu.

"Tällainen äärimmäisen tarkka (jopa sanavälejä myöten), todellakin täydellinen tekstin muotoilu EI OLLUT OLEmassa VUONNA 1985, etenkään laboratoriossa tai edes yritysympäristössä. Tutkittuani kaikki nämä hienot ”asiakirjat”, mukaan lukien Macromedia Freehandilla tai Adobe Illustratorilla suunnitellut ”avaruusolentojen kaaviot”, totean nyt ja PÖYTÄKIRJAAN, että koko tämä juttu on HUIPUTUS, ja se tullaan todistamaan sellaiseksi."

Toinen kriitikko ihmetteli, miksi avaruusolentoja esittävät kaaviot oli muotoiltu 8,5 x 11 -kokoiselle paperille? Toinen toistuva kritiikin aihe oli se, että jos Isaac todella halusi yleisön näkevän joitakin ilmatilan ”droonien” taustalla olevia tutkimustietoja, miksi hän mustasi osan CARET-asiakirjan tekstistä?

Yksi monista kriitikoista lähetti nämä kommentit sähköpostitse, joihin Isaac vastasi alla olevassa toisessa vastauksessaan:

"Tämä on suuri huijaus. Ensinnäkin Yhdysvaltain hallitus ei KOSKAAN sallisi tällaisten tietojen jäämistä jonkun työntekijän käsiin. Toiseksi käyttöohje ei myöskään näytä lainkaan lailliselta NASA:n tai hallituksen asiakirjalta. Kuvat ”löydöksestä” on muokattu Photoshopilla, ja voin kertoa, että avaruusolennot EIVÄT merkitse jokaista yksittäistä osaa kuvan mukaisesti. Kuvassa näkyvä painovoimattomuusyksikkö on väärennös. Kuvat lattialla olevasta lennokista ovat mallin osia. Teille ja muille lähetettyjen lennokkien rakenne on sellainen, jota avaruusolennot eivät ikinä suunnittelisi, sillä kaikki kuvatut mallit osoittavat tilan törkeää tuhlausta. Kaikki heidän aluksensa perustuvat tilan tehokkaaseen hyödyntämiseen. He eivät tuhlaa yhtään tuumaa, ja jos tarkastellaan EBEjen lähettämien ”luotainten” historiaa, ne ovat PIENIÄ ja nopeita. Luulen, että teitä on huijattu. Olen yllättynyt siitä, että te ja George Noory jne. menette niin helposti lankaan tässä asiassa. Tarkistaisin ehdottomasti asian luotettavilta yhteyshenkilöiltänne, joilla on syvällistä tietoa asiasta, ja selvittäisin asian itse."

Lähetin nämä asiat sähköpostitse Isaacille, ja 27. kesäkuuta 2007 sain hänen vastauksensa kahdessa erillisessä sähköpostiviestissä, joiden vastaanottoajat on merkitty. Isaac antoi minulle luvan julkaista ne Earthfiles-julkaisun seurantaraportissa. Viivästyin näiden sähköpostien julkaisemisessa, koska Isaac oli antanut ymmärtää, että voisin ehkä haastatella häntä puhelimitse. Joten odotin toivoen, että haastattelu toteutuisi. Mutta tähän mennessä sitä ei ole tapahtunut.

Viestintä Isaacilta loppui 27.7.2007 jälkeen

Isaac aloitti paljastuksensa kesäkuussa 2007. Se herätti myrskyn, jossa häntä syytettiin ja pilkattiin. Yhtäkkiä heinäkuun 2007 lopussa kaikki viestintä loppui äkillisesti. Kaikki vaikenivat 4–5 viikon kuluttua ensimmäisestä paljastuksesta.

Noin 4–5 kuukautta myöhemmin CARET-kuvista tehdyt CGI-versiot nähtiin ensimmäistä kertaa. Vuoden loppuun mennessä julkaistiin musiikkivideo, jota valtamediassa mainostettiin voimakkaasti. Tämä toiminta eteni rinnakkain NSA:n toteuttaman paljastuksen debunkkauskampanjan kanssa. Tutkiessaan verkkosivustojen arkistoja voi helposti havaita, että paljastuksen debunkkaamiseen tähtäävät sivustot ilmestyivät kaikki suunnilleen samaan aikaan (muutaman viikon sisällä) ja olivat erittäin aktiivisia koko vuoden 2008 ajan yrittäen tehokkaasti kirjoittaa historiaa uusiksi ja vähätellä paljastusta.

Vaikka Isaac ei ollut samassa ohjelmassa kuin minä, ei ole epäilystäkään siitä, että hän rikkoi salassapitovelvoitteita, joihin hän oli sitoutunut jo 1980-luvulla. Olen varma, että hän joutui kantamaan tämän paljastuksen seuraukset. Suren hänen menettämistään. Meidän kaikkien tulisi ymmärtää, että jos meillä on tietoja, meidän on toimittava kuten Edward Snowden ja huolehdittava siitä, että kaikki tiedot voidaan levittää asianmukaisesti kuolemamme jälkeen.

Sivut Q4-86-tutkimusraportista

Cover page Q4-86 Research Report
”C.A.R.E.T.-paljastuksen” pääasiallisena kohteena ollut raportti oli Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan joulukuussa 1986 julkaisema Q4-86-tutkimusraportti, joka koski ”Commercial Applications Research for Extraterrestrial Technology” (C.A.R.E.T.) -hanketta. Raportti esiteltiin kolmirengaskansiossa. Huomaa, että tekijän nimi sekä Palo Alto Caret -laboratorion osoite on peitetty.
CARET scan page 2
Tämä on Palo Alto CARET -laboratorion vuoden 1986 neljännen kvartaalin raportin ensimmäinen sivu. Siinä on hankkeiden ”tiivistelmä” sekä yleiskatsaus muuhun dokumentaatioon. Tutkimuksen tavoitteena on ollut ”…saavuttaa parempi ymmärrys avaruusolentojen teknologiasta kaupallisten sovellusten ja siviilikäytön kontekstissa”. Siinä kuvataan sitä, mitä yleisesti kutsutaan avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnukseksi, joka tunnetaan nimellä ”extraction”. Siinä määritellään konkreettiseksi tavoitteeksi ”extraction-paketti”, jota voidaan käyttää eräänlaisena rakennuspalikkana, jonka pohjalta muita teknologioita voidaan kehittää.
CARET scan page 3
Tämä on Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan laatiman ”Commercial Applications Research for Extraterrestrial Technology” (C.A.R.E.T.) -tutkimusraportin (Q4-86) joulukuun 1986 numeron kolmas sivu. Se sisältää yhteenvedon raportin sisällöstä. ”…lähes kaikkiin avaruusaluksiin liittyviin näkökohtiin näyttää sisältyvän sen käyttö jollain tavalla.”
CARET scan page 4
Tämä on sivu 4 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan laatimasta ”Commercial Applications Research for Extraterrestrial Technology” (C.A.R.E.T.) -tutkimusraportista, joulukuu 1986 (Q4-86). ”Lisäksi PACL:lle on toimitettu pieni laite, jolla voidaan ohjata A1:tä kytkemällä se päälle ja pois päältä sekä vaihtamalla sen kolmen päätoimintatilan välillä. Tämä laite, jolle on annettu tunnuskoodi S1, on erityisen tärkeä, sillä se on ainoa tunnettu tapa ohjata A1:tä.”
CARET scan page 5
Tämä on sivu 5 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan laatimasta joulukuun 1986 (Q4-86) tutkimusraportista, jonka aiheena on ”Maapallon ulkopuolisen teknologian kaupallisten sovellusten tutkimus” (C.A.R.E.T.).
CARET Scan page 6.
Tämä on sivu 6 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan laatimasta joulukuun 1986 Q4-86-tutkimusraportista, jonka aiheena on ”Maapallon ulkopuolisen teknologian kaupallisten sovellusten tutkimus” (C.A.R.E.T.). ”A1:n sisäisen toiminnan tutkimus alkoi vuoden 1986 lopulla, joten siitä tiedetään tällä hetkellä vain vähän. Varmaa on kuitenkin se, että laitteessa ei ole lainkaan liikkuvia osia, siinä ei ole minkäänlaista painikkeiden, kytkimien tai vipujen muodossa olevaa ohjausliittymää, ja sitä voidaan ilmeisesti ohjata ainoastaan S1:ssä olevan teknologian avulla.”
CARET Scan page 7
”Vaikka alustavat kokeet viittasivat siihen, että esineet koostuivat yhtenäisestä kiinteästä materiaalista, A1-tilassa tehdyt kokeet viittaavat siihen, että esineiden rakenne on sisäisesti monimutkaisempi…” Sivu 7, Palo Alto CARET -laboratorion vuoden 1986 neljännen vuosineljänneksen tutkimusraportista.
CARET scan page 8
Tämä on sivu 8 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan joulukuussa 1986 julkaisemasta Q4-86-tutkimusraportista, jonka aiheena on ”Maapallon ulkopuolisen teknologian kaupallisten sovellusten tutkimus” (C.A.R.E.T.). Suurin osa tekstistä on poistettu käsikirjoituksesta, ja jäljellä on vain yksi näkyvä valokuva.
CARET scan page 9
Tämä on sivu 9 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan joulukuussa 1986 julkaisemasta Q4-86-tutkimusraportista, jonka aiheena on ”Maapallon ulkopuolisen teknologian kaupallisten sovellusten tutkimus” (C.A.R.E.T.). Suurin osa tekstistä on poistettu käsikirjoituksesta, ja jäljellä on vain yksi näkyvä valokuva.

Sivuja Q3-85-varastoinventaarista

Page 56
Julkistettuun aineistoon sisältyi myös otteita muista asiakirjoista. Tämä on sivu vuoden 1985 kolmannen neljänneksen varastotarkastuksesta, joka koskee CARETin PACL-yksikössä takaisinmallinnettavia komponentteja. Minun on muistutettava lukijaa NSA:n pyrkimyksistä vähätellä tai halventaa tätä julkistusta. Loppujen lopuksi he kehittivät yleisölle esitettävän täydellisen MTV Video Music -kappaleen ja sitä tukevat CAD-mallit ”todistaakseen”, että hänen julkaisemansa tiedot eivät olleet muuta kuin pelkkä ”mainostemppu”. Toivon, että lukija tietää toisin. Katsokaa yllä olevia kuvia. Näyttääkö tämä ”raportista irrotettu sivu” ”mainostempulta”? Näyttävätkö nämä esineet CAD-tiedostoilta, jotka on asetettu valokuvattuun taustaan? Ajatelkaa, ihmiset! Ajatelkaa!

Pages from the Linguistic Primer

CARET page 119 from the linguistic primer
Tämä on sivu 119 PACL:n CARET-projektia varten laatimasta kielitieteen oppaasta. Tällä sivulla on kuva 14.11, joka on kaavion D39-08-117c kokonaisnäkymä. Sivulle on kirjoitettu yhden tutkijan tekemiä merkintöjä. Merkintöjä tehnyt tutkija oli ilmeisesti eurooppalainen, sillä hän ei käyttänyt amerikkalaista numeroiden merkintätapaa. (Luvut seitsemän ja yksi on selvästi kirjoitettu eurooppalaiseen tyyliin.)
Page 120 from the linguist primer.
Tämä on sivu 120 PACL:n laatimasta kielitieteen oppaasta, joka on tarkoitettu CARET-tutkimushankkeelle. Siinä kuvassa 14.12 kuvataan ”eristetty näkymä kolmen solmun AB-tyyppisestä semaforikaskadista, joka ulottuu kahdeksankulmaisen risteyksen ulommasta solmusta”.
Page 121 from the linguistics primer
Tämä on sivu 121 PACL:n CARET-projektia varten laatimasta kielitieteen oppaasta. Siinä kuvassa 14.13 kuvataan selkeästi ”kiertoliitin, jossa on orbitaalinen aliliitin, joka on kytketty oktaaliseen kytkimeen”.
Page 122 from the Linguistic Primer
Tämä on sivu 122 PACL:n CARET-projektille laatimasta kielitieteen oppaasta. Siinä kuvataan kuviota 14.14: ”Yhdistelmäliitos kaksoisliitoksessa, jossa on raskaan tilan kolmikytkin ja diffuusori”. Lukijan on syytä huomata, että kolmikytkin on epäsymmetrinen. Kolmen ”haaran” väliset kulmat eivät ole 33,3333 astetta. Itse asiassa kolmikytkin on ehkä tämän raportin mielenkiintoisin kohde.
Page 123 of the Linguistics Primer.
Tämä on sivu 123 PACL:n CARET-projektille laatimasta kielitieteen oppaasta. Siinä kuvataan kuviota 14.15: ”Emoliitos, jossa on kolme ei-orbitaalista alaliitosta”. Tällä sivulla esitetään sarja liitoksia kolmiliitoksen alapuolella. Minua kiinnostaa erityisesti oktaaliliitoksen oikeassa alakulmassa oleva rajapinta.

Valokuvat

CARET Photograph 1
Lukijan on syytä huomata, että NSA ei missään vaiheessa C.A.R.E.T.-kertomuksen uudelleenkirjoittamisen aikana toimittanut fyysistä mallia tästä laitteesta, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Se ei myöskään toimittanut oletettuja CAD-piirustuksia, joissa laite olisi kuvattu. Jälleen kerran tämän paljastuksen debunkkaaminen oli ”täysimittaista”, äänekästä ja myrskyisää, mutta puutteellista. Debunkkauspyrkimyksissä oli vakavia puutteita.
CARET photograph 2
Jos koko C.A.R.E.T.-paljastus oli pelkkä CGI-mainostemppu, missä ovat sitten edellä mainitun kohteen CGI-mallit? Missä ovat ne todelliset fyysiset mallit, joista tämä valokuva on peräisin? Ilmeisesti heidän olisi pitänyt toimittaa mallit ja ohjelmistotiedostot. Mutta he eivät tehneet niin, koska se olisi ollut liian monimutkaista ja kallista. Usko siihen, että he voisivat hukuttaa suuren yleisön disinformaatioon, osoittautui suurelta osin oikeaksi. Mikään ei ole koskaan 100-prosenttisesti onnistunutta, ja MAJestic sekä NSA ymmärtävät tämän. He pyrkivät vain 80-prosenttiseen onnistumiseen. Heidän tavoitteenaan on estää paljastuksen pääseminen suurimman osan amerikkalaisväestön tietoon. He eivät ole huolissaan kourallisesta ”todellisia” uskovia, sillä he pitävät heitä suurelta osin voimattomina.
CARET photograph 3
Tässä on lähikuva kahdesta I-palkista, jotka on kiinnitetty painovoiman vastustavaan laitteeseen.
CARET photograph 4
Tämä on neljäs valokuva, joka sisältyi julkistettuun aineistoon. Tässä on jälleen lähikuva kahdesta I-palkkirakenteesta, jotka kuuluvat painovoimaa vastustavaan laitteeseen.
CARET photograph 5
Tässä on viides valokuva henkilökohtaisesta painovoiman vastaisesta mekanismista, jossa näkyy kaksi I-palkkirakennetta. Huomaa, että molemmat I-palkkirakenteet ”leijuvat” pinnan yläpuolella ja ovat yhteydessä pääyksikköön ilman minkäänlaista fyysistä kiinnitystä.

Muita mielipiteitä

Paljastuksen yhteydessä esiin astui monia erilaisia todistajia, jotka edustivat kaikenlaisia ammatteja ja elämänaloja, ja havainnot ulottuivat jopa vuoteen 1985 asti. Näiden henkilöiden todistuksia on erittäin vaikea sivuuttaa. Aihe on kuitenkin jäänyt suurelta osin huomiotta tarkoituksellisen debunkkauskampanjan vuoksi. Kampanja keskittyi väärään tietoon, jonka mukaan nämä alukset olivat pelkästään CGI-manipulaation tulosta. Silti todistajien kertomusten vilpittömyys, syvyys ja laajuus kumoavat teorian, jonka mukaan kyseessä olisi CGI-grafiikka ja/tai viraalimarkkinointi. Joitakin CGI-videoita ilmestyi, mutta ne olivat ilmeisiä väärennöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä tämän aiheen totuuden kanssa.

Jopa jotkut vankkumattomat uskovat lankesivat skeptikoiden propagandaan, ja vielä tänäkin päivänä SUURIN OSA ihmisistä ei tunne niitä lukuisia tunteja, jotka Linda Moulton-Howe on nauhoittanut aiheesta, joten he vain viittaavat ”johonkin, mistä kuulivat keskustelufoorumilla” tai ”kuulin, että…”. Kehotan näitä ihmisiä AJATTELEMAAN ITSE.

Internet-haut

Tämä saattaa olla maailman viimeinen tietolähde, joka koskee C.A.R.E.T.-paljastusta. NSA on tehnyt kovasti töitä poistaakseen kaikki todisteet tästä paljastuksesta. Nykyään on lähes mahdotonta löytää mitään tähän liittyvää. (Yhdysvalloissa. Muualla maailmassa on edelleen mahdollista kaivaa esiin joitakin tietoja. Mutta se ei ole lainkaan helppoa.)

Aika uskomatonta ”huijaukselta”.

Yleensä NSA haluaa, että mahdollisimman monta huijausta leviää itsestään internetissä. Tällä on tärkeä tarkoitus: ”todistaa”, ettei avaruusolentoja koskevissa paljastuksissa ja muissa tiedoissa ole mitään perää. On selvää, että NSA ei pidä tätä paljastusta huijauksena, vaan pyrkii pikemminkin tuhoamaan kaikki todisteet sen olemassaolosta. On selvää, että Yhdysvaltain hallitus on käyttänyt aikaa, rahaa ja kaikkia käytettävissään olevia mediaresursseja tämän paljastuksen halventamiseen.

 Vain ystävällinen muistutus, ikään kuin lukija ei olisi vielä huomannut tätä. Media itsessään on osa Deep Statea. He ovat kaikki saaneet koulutuksensa samoissa yliopistoissa professoreilta, joilla on kauhistuttavat arvot, ja heille on opetettu samoja asioita. He käyvät samoissa klubeissa. He seurustelevat keskenään. Heillä on samat psykologiset, poliittiset, taloudelliset ja filosofiset perusajatukset. Joten tietysti he katsovat maailmaa saman linssin läpi. Ja välttävät mainitsemasta asioita, jotka saattaisivat olla hankalia tai ristiriidassa heidän maailmankuvansa kanssa.

Bing

Yhdysvalloista käsin toimiva Microsoftin hakukone, Bing.com, ei löydä lainkaan mitään C.A.R.E.T.:iin liittyvää! Tämä pätee kaikkiin hakumuotoihin, joita kokeilin. Tämä on todella hämmästyttävää. Tuloksia ei tule lainkaan. Itse asiassa tulosten puuttuminen viittaa jonkinlaiseen suodatus- tai poisto-ohjelmistoon, joka sensuroi nimenomaan tiettyä sanaa tai ilmausta. Jos lukija uskaltaa tutkia asiaa tarkemmin, hän löytää sivun alareunasta tekstin, jossa lukee: ”Osa tuloksista on poistettu paikallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.”

Päättelen, että verkkosivusto kohdistuu nimenomaan tiettyihin sanamuotoihin ja jättää kaikki löydökset julkistamatta. Näin ollen joku henkilö tai organisaatio sensuroi nimenomaan Bing-hakukonetta C.A.R.E.T.-termejä, -sanoja ja -lauseita koskien.

Tähän kuuluivat ”CARET”, ”C.A.R.E.T.”, Isaac, UFO, avaruusolento, ”määrittelemätön” takaisinmallinnus sekä kaikenlaiset edellä mainitun lausuman yhdistelmät.

Wikipedia

Aiemmin Wikipediassa oli C.A.R.E.T.:ia käsittelevä sivu, mutta se on sittemmin kadonnut. Alun perin luulin, että se oli siirretty jollekin toiselle aiheeseen liittyvälle sivulle, mutta näin ei ollut.

Joku poisti tiedot Wikipediasta. Se tehtiin ammattitaitoisesti. Lähetin Wikipedialle sähköpostia poistosta. (Kaikki poistot eivät suju yhtä ammattitaitoisesti. Koodiin jää usein jälkiä raakalinkkeistä.)

Ei tässä tapauksessa. Tämä verkkosivusto TYHJENNETTIIN TÄYSIN, minkä jälkeen se PUHDISTETTIIN, DESINFIOITIIN ja lopuksi KIILLOTETTIIN.) Kun kysyin sivustolta poistosta, en saanut vastausta. Se on sinänsä epätavallista, sillä Wikipedia on aiemmin aina vastannut kyselyihini. Lukijan on syytä huomata, että he eivät koskaan vastanneet minulle. Siksi minulla ei ole aavistustakaan, mitä asiassa tapahtui.

Voit vierailla Wikipediassa ja etsiä tämän merkinnän TÄÄLTÄ.

Google

  • Vuonna 2011 C.A.R.E.T.:tä koskevien tietojen löytäminen internetistä sujui täysin ongelmitta. Tuolloin en edes kuvitellut, että Yhdysvaltain hallitus sensuroisi niitä.
  • Vuonna 2013, kun keräsin tietoja, huomasin, että niiden löytäminen oli alkanut vaikeutua. Googlen hakutuloksissa näkyi lähes poikkeuksetta jokaisessa tuloksessa C.A.R.E.T.:tä kyseenalaistavia lausuntoja.
  • Vuonna 2014 C.A.R.E.T.:tä koskevia tietoja oli vielä löydettävissä Googlesta, mutta piti selata vähintään kolme sivua, ennen kuin löysi mitään kiinnostavaa.
  • Vuodesta 2015 lähtien kaikki jäljet C.A.R.E.T.:stä ovat kadonneet Googlesta, eikä niitä löydy kyseisen hakukoneen avulla.
  • Vuonna 2016 yritin jälleen käyttää Googlea. Tuloksia ei löytynyt lainkaan.

Yahoo

Yahoo on erittäin tunnettu verkkosivusto. Se tarjoaa uutisia, sähköpostipalveluja ja monia muita palveluita, kuten Yahoo! Answers. Vähemmän tiedetään, että se toimii myös hakukoneena. Koska se ei ole ”ensisijainen” hakukone, on täysin uskottavaa, että sieltä voisi löytää tietoa tästä aiheesta. Yllätyksekseni tämä osoittautui totta. Amerikkalainen hakukone Yahoo onnistui erinomaisesti löytämään osumia tästä aiheesta.

Arvelen, että NSA ei enää pidä Yahooa käyttökelpoisena hakukoneena.

Muut lähteet

Lukijan ei tarvitse turvautua Yhdysvalloissa sensuroituihin Internet-hakukoneisiin löytääkseen tietoa tästä paljastuksesta. Tässä on kokoelma sivustoja ja lähteitä, joita voi käyttää suoraan. Toivon vilpittömästi, että niitä ei ole estetty Yhdysvalloissa. Jos ne ovat estettyjä, kehotan lukijaa voimakkaasti lähtemään lomalle toiseen maahan ja käyttämään siellä Internetiä (sekä paikallisia hakukoneita. Älä käytä Googlea.).

Lue Isaacin alkuperäinen ilmiantajan todistus C.A.R.E.T-ohjelmasta. Tämä on paras sivusto, josta saat täysresoluutioiset skannaukset kaikista hänen toimittamistaan asiakirjoista.

http://droneteam.com/isaaccaret.fortunecity.com/index.html

Tuntikausia todistajien lausuntoja sisältäviä podcasteja

http://www.earthfiles333.com/

Wiki Drone -sivusto ja -foorumi

http://www.droneteam.com

CARET Dragonfly -dronet – Havainto Lake Tahoella

http://truthfall.com/caret-dragonfly-drones-lake-tahoe-sighting/

Weird Dragonfly Aerial Drones – The Chad Photos

http://truthfall.com/weird-dragonfly-aerial-drones-the-chad-photos/

Lukijan on syytä olla tietoinen siitä, että saatat joutua käyttämään VPN:ää kiertääksesi Internetin estämisohjelmiston, joka on nykyään asennettu useimpiin Yhdysvaltojen Internet-palveluntarjoajiin. Vaihtoehtoisesti voit vierailla jossakin muussa maassa kuin Yhdysvalloissa ja käyttää näitä sivustoja sieltä käsin. Yhdysvaltojen hallitus estää EHDOTTOMASTI verkkosivustoja, joita se pitää ”kansallisten etujen” kannalta ”vihamielisinä”. En tiedä, kuuluvatko nämä verkkosivustot tämän luokituksen piiriin, mutta en missään nimessä sulkisi niitä pois tästä ryhmästä.

Our rulers
Tässä ovat ne ihmiset, jotka pyörittävät Yhdysvaltojen valtavaa byrokratiaa. Tiedättehän, ne, jotka sanovat yhtä ja tekevät toista. John Brennan, James Clapper ja heidän kaltaisensa.

Alienware

“Entä ne hahmot, jotka näkyvät Dellin Alienware-tietokonesarjan mainonnassa käytetyissä droneissa? Olen aina ollut taipuvainen ajattelemaan, että hallitus otti yhteyttä Delliin ja käytti sitä osana disinformaatiokampanjaansa. Yrityksellä meni huonosti ennen Alienwaren julkaisua; jos hallitus tai joku sijoittajaksi tekeytynyt henkilö olisi lähestynyt Delliä tarjoten suuren summan käynnistysrahaa tytäryhtiölle sillä ehdolla, että nimeä Alienware ja tiettyä ”fonttia” käytettäisiin, miten he olisivat voineet kieltäytyä? Tietääkö kukaan mitään tästä?”

-Jonas heinäkuun 1. 2014 kello 8:58
“Tiesin, että Alienware käytti Caret-tuotteiden symboleja ja grafiikkaa. Se oli selvä esimerkki siitä, miten yritykset hyödyntävät tällä hetkellä tämän ilmiön ympärillä vallitsevaa mysteeriä.”

-truthseeking2015 heinäkuun 27. 2014 kello 22:51

Alienware-yritys käyttää C.A.R.E.T.-paljastusta näytönsäästäjänä ja taustakuvana. Kiva juttu, mutta se saa ihmiset helposti ajattelemaan, ettei kyseessä ole oikea paljastus. (Muuten, heidän tarjoamansa sisältö on kaikkea muuta kuin tarkkaa. Kuvitus on irrallista hölynpölyä, jolla ei ole mitään rakentavaa tarkoitusta. Se vain näyttää houkuttelevalta. Se muistuttaa käytettyä tekstiä, mutta ei ole millään tavalla toimiva.)

Alienware fake CARET image
CARET-kuvia käytetään voitontavoittelun tarkoituksiin.

On tärkeää huomata, että yleisesti ottaen C.A.R.E.T.:n harhautus- ja disinformaatiostrategia oli menestys.

Monet ihmiset, jopa ne, joiden luulisi tietävän paremmin, menivät lankaan. Heti kun esitettiin jonkinlainen ”järkevä tekosyy”, kaikki tarttuivat siihen ratkaisuun ajattelematta.

Yhteenveto

1980-luvulta vuoteen 2007 asti taivaalla havaittiin erilaisia outoja esineitä, jotka leijuivat, kelluivat ja liikkuivat äänettömästi. Näitä esineitä valokuvattiin ja niistä keskusteltiin.

Odd object or drone.
Outo esine, joka löydettiin kellumasta ja leijumasta äänettömästi taivaalla. Se kuvattiin kuvan mukaisesti.

Kattava selvitys näiden lennokkien erilaisista havainnoista löytyy TRUTHFALL-sivustolta. Ne saivat käytännössä kaikki, jotka kohtasivat ne, täysin hämilleen. Kukaan ei tiennyt, mitä ne olivat. Ne näyttävät kyllä mekaanisilta laitteilta, mutta niissä ei ole tunnettuja merkintöjä tai mitään muuta, minkä avulla ne voitaisiin tunnistaa.

Hovering drone photo from underneath.
Toinen kuva tästä salaperäisestä drone-esineestä. Kuvan on ottanut eri henkilö eri paikassa eri aikaan.

Sitten eräs Isaac-niminen mies sanoi tietävänsä, mitä nämä esineet olivat. Hän toimitti valokuvat, asiakirjat ja tässä julkaistun tekstin. Myös muut ovat lähettäneet erilaisia mielenkiintoisia löytöjä…

“En muista, kertoivatko he hänelle, miten se toimi, vai keksikö hän sen itse, mutta hän sanoi, että merkkien piti olla tällä metallilla, tässä järjestyksessä, ja tietyssä sähkömagneettisessa kentässä ne muuttuivat näkymättömiksi. Hän sanoi, että se toimi taivuttamalla valoa. Hän sanoi, että se, minkä olin kuvannut, oli yksinkertaisesti viallinen, ja siksi näin osan siitä hetken ajan. Hän sanoi, että se vaikutti silmiemme sauvoihin ja tappiin taivuttamalla valoa. Hän sanoi, että jotkut eläimet pystyivät silti näkemään ne, mutta jos laite toimisi oikein, ne olisivat lähes näkymättömiä. Hän kutsui sitä ”läpinäkyväksi hyytelöksi”.

Eräs toinen kommentoi…

“Isaacin kanssa käymästäni sähköpostikirjeenvaihdosta päätellen hän viittasi siihen, että näin ne vain siksi, että Yhdysvallat oli testaamassa niitä, ja jos ne olisivat toimineet kunnolla, en olisi koskaan nähnyt niitä. Hän sanoi, että jotkut ihmiset näkevät vain puomin tai häkin, koska laite, joka taivuttaa valoa niiden ympärille, toimii virheellisesti; hän sanoi, että siksi joskus voimme vannoa, että näimme juuri jotain ilmassa, ja sitten se on yhtäkkiä poissa. Hän mainitsi myös, että koirat saattavat nähdä ne jopa näkymättöminä, ja kun katsomme, mitä ne haukkuvat, emme näe mitään.”

Kun havainnot yleistyivät vuonna 2007, YouTubeen ilmestyi joukko huolimattomasti kyhättyjä CGI-videoita ja valokuvia. Osa niistä oli kuuluisuutta havittelevien Photoshop-fanaatikoiden tuotantoa, jotka halusivat epätoivoisesti esitellä ”kykyjään”, osa jäljittelijöiden ja niiden tekemiä, jotka halusivat videonsa leviävän viraalisti. Yksikään näistä CGI-huijareista ei kuitenkaan edes etäisesti muistuttanut alkuperäisiä kuvia. He eivät myöskään pystyneet selittämään todistajien jatkuvasti kasvavaa määrää, jotka edustivat kaikkia ikäryhmiä ja yhteiskuntaluokkia sekä olivat kotoisin eri puolilta Yhdysvaltoja.

On olemassa verkkosivustoja, jotka todella tekevät kaikkensa vakuuttaakseen kaikki siitä, että kyseessä on pelkkä huijaus. Voit käydä niillä, jos haluat. Ne ovat väärässä.

Kyseessä on todellinen julkistus teknisistä tiedoista, jotka liittyvät 40 vuotta sitten suoritettuun avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamiseen. Jotta voisit ymmärtää, millaisella teknologian tasolla MAJestic toimii, pyydän sinua ystävällisesti tutustumaan hetken ajan kielelliseen oppaaseen.

Mysterious drone.
Outo drone-kuva, jonka on ottanut eri henkilö eri aikaan ja eri paikassa.

Tiivistetysti

  • 1980-luvulla tehdyt Maan ulkopuolisen teknologian takaisinmallinnusyritykset paljastuivat.
  • Tämä paljastus sisälsi otteita useista asiakirjoista, valokuvia ja selityksen.
  • Paljastuksen jälkeen järjestettiin laaja debunkkausyritys, johon osallistui kaikenlaista useista verkkosivustoista pieneen trolliarmeijaan ja CGI-tehosteilla varustettuun musiikkivideoon. Nykyään useimmat tunnetut UFO- ja vastaavat verkkosivustot pitävät tätä huijauksena.
  • Tämä EI OLE huijaus. Se on todellinen paljastus.

UKK/FAQ

K: Onko CARET ja PACL huijausta?
V: Ei. 1980-luvulla MAJesticilla oli käynnissä lukuisia takaisinmallintamisen hankkeita. Oli myös ponnisteluja, jotka liittyivät Maan ulkopuolisten hyväntekijöidemme tukemiseen. En voi kommentoida suoraan tiettyjä asioita, mutta voin vahvistaa, että Isaacin vuonna 2007 antamat tiedot pitävät paikkansa kokemusteni perusteella.

K:  Mitä Isaacille tapahtui?
V: Hän on luultavasti kuollut. Hän jakoi ja julkaisi tunnustamattoman erityiskäyttöoikeusohjelman dokumentaatiota. Hän oletti, että pahinta, mitä hänelle tapahtuisi, olisi Yhdysvaltain veroviraston tarkastus. Ei. Pelkään, että hän on luultavasti kuollut.

K: Entäpä Metallicmanin paljastukset?
V: Minun roolini tällä hetkellä on tehdä juuri niin kuin minulle käsketään. En voisi estää sitä, vaikka haluaisinkin. Ja olipa se mitä tahansa, vihaan asioiden tekemistä ilmaiseksi. Silti minun on vitun pakko tehdä sitä, mitä teen. Jos MAJestic haluaisi minun lopettavan, he tekisivät niin.

MAJesticiin liittyvät postaukset: Koulutus

Nämä ovat kirjoituksia ja artikkeleita, jotka käsittelevät sitä, miten minut rekrytoitiin MAJesticiin ja koulutuksestani. Niissä käsitellään myös salaisten ohjelmien luonnetta. En todellakaan tiedä, miksi organisaatio pidettiin niin salassa. Se ei todellakaan johtunut mistään sotilaallisesta syystä, ja teknologiat olivat aivan liian monimutkaisia ​​minkäänlaiseen tiedonsiirtoon. Ainoa johtopäätös, johon voin tulla, on se, että meidän oli pakko pitää yllä salassa maan ulkopuolisten hyväntekijöidemme puolesta.

How to tell if someone is in MAJestic (Part One)

How to tell if someone is in MAJestic (Part Two)

Top Secrets and Flying Pigs

The “Sales Pitch” Used to Ask Naval Aviators to Give Up Everything for MAJestic

Feducial Training for ELF-Based MWI Access

MAJestic Mandated ELF Probe Implantation

My Very First MWI Portal Egress

First Egress Destination – EBP Implantation & Entanglement

Post EBP Reconstruction -Return To The Navy Barracks

After Implantation – Lost as an Autonomous Vagabond

Rescue from the Wilderness – A Special Assignment

Probe Calibration and World-line Training (Part One)

Probe Calibration and World-line Training (Part Two)

Adventures in World-Line Travel

MAJestic Mission Shut-down & Retirement

The Ultimate Method to Make Your Computer Safe and Secure

What life is like inside the ADC Prison in Arkansas

What it was like for me to leave America for China.

MAJesticiin liittyviä postauksia: Universumimme

Nämä ovat kirjoituksia ja artikkeleita, jotka käsittelevät sitä, miten minut rekrytoitiin MAJesticiin ja koulutuksestani. Niissä käsitellään myös salaisten ohjelmien luonnetta. En todellakaan tiedä, miksi organisaatio pidettiin niin salassa. Se ei todellakaan johtunut mistään sotilaallisesta syystä, ja teknologiat olivat aivan liian monimutkaisia ​​minkäänlaiseen tiedonsiirtoon. Ainoa johtopäätös, johon voin tulla, on se, että meidän oli pakko pitää yllä salassa maan ulkopuolisten hyväntekijöidemme puolesta.

Nauttikaa.

Here are the Secrets of the Universe.

The Drake Equation as viewed by MAJestic

Our Galaxy as Presented to MAJestic

Sirius is not the home of the Enlightened Extraterrestrials

The Alpha Centauri Solar System

The Fuselage embedded within the rocks of Victoria Falls

The Hammer inside the Rock – The “London Hammer”

The Hollow Moon

The Mystery of the Lapulapu Ridge

The Mystery of the Baltic UFO

The Mystery of the Bronze Bell encased within a Block of Coal

The Oil Lamp Discovered inside a Block of Coal

https://metallicman.com/laoban4site/did-extraterrestrials-set-up-a-colony-in-pennsylvania/”

The Oxia Palus Facility

Let’s Chat about Brown Dwarf Solar Systems

NASA Manned Space Exploration – What Happened?

The Disclosure of the CARET program at PACL

Yes, We Do Live in a Multidimensional Universe

The True Nature of the Universe

Why our Understanding of Reality is False

Evolution of the First Sentient Life on Earth

Transport of an Extraterrestrial Modular Structure

The Frightening Possibility of Genetic Social Stratification

The most common extraterrestrial species that interacts with Americans

The Mystery of the Dellschau Flying Contraptions

MAJesticiin liittyviä postauksia: Todellisuusmatkailu

Nämä julkaisut liittyvät ”todellisuusliukuihin”. Muita yleisempiä termejä ovat ”maailmanrajamatkailu” eli MWI. Ihmiset eivät ymmärrä, että kun ihmisellä on kyky liukua toiseen todellisuuteen (siirtyä toiseen maailmanrajaan), hän pystyy jossain määrin ”koskettamaan” taivasta. Tässä on julkaisuja, jotka käsittelevät tätä aihetta.

Some True Stories of Cat Heaven

Consciousness Migration for World-Line Travel

What I miss from my original World-Line.

Graphic on how world-line travel is possible

An Observed World Line Switch – The Aluminum Foil Lady

World-Line Travel Using Vehicles – Some Examples

A World-Line where the Beatles Never Broke Up

World-Line Creation and Stability Considerations

ProfessorPhate as an Example of MWI Crossover

The “Passage of Time” is actually Observed MWI World-line Slides

What is the Color of Chartreuse; is it Red or Green?

Mandela Effect – A System of Soul Management

What the difference is between Soul and Consciousness

John Titor Related Posts

Eräs toinen henkilö, joka tunnetaan nimellä ”John Titor”, väitti käyttäneensä maailmanlinjaa (MWI:n uloskäynti) kerätäkseen esineitä menneisyydestä. Hän on mielenkiintoinen keskustelunaihe. Meillä on useita viestejä tästä aiheesta.

Ne ovat;

John Titor and World-Line Travel as Time-Travel (Part 1)

John Titor and his Predictions Relative to our World-line (Part 2)

John Titor and Details on his Time-Machine (Part 3)

John Titor and our Reactions to his Disclosure (Part 4)

https://metallicman.com/laoban4site/john-titor—full-text-of-his-transcripts-part-5

https://metallicman.com/laoban4site/john-titor—full-text-of-his-transcripts-part-6

https://metallicman.com/laoban4site/john-titor—full-text-of-his-transcripts-part-7

John Titor – Full Text of his TTI Board Transcripts (Part 8)

Artikkeleita & Linkkejä

  • Voit aloittaa lukemalla artikkelit täältä.
  • Voit vierailla etusivulla täällä josta pääsee eri aiheisiin.
  • Voit myös kysyä kirjoittajalta kysymyksiä. Voit mennä tänne saadaksesi tietää lisää.
  • Voit saada lisätietoja kirjoittajasta täältä.
  • Jos sinulla on huolia tai murheita, voit mennä tänne.
  • Jos haluat lahjoittaa, tee se täällä.

Artikkelin julkaissut metallicman.com

Jim Marrs: Neljännen valtakunnan nousu Amerikassa

Laughlin, Nevada, helmikuu 2009


Johdanto

Jim Marrs (JM): …ja se oli matkalla painoon, ja sitten joku jossain vain sanoi: Ei. Ja se pysähtyi.

Bill Ryan (BR): Minulla on sinulle Jim, epävirallinen tieto, jonka voimme jakaa taustakanavalla, jos haluat.

JM: Selvä.

BR: Minulla on Kit Greeniltä kirjallisena, että kaukokatseluohjelmaa ei koskaan lopetettu, ja se meni maan alle…

JM: Kyllä.

BR: …huumeiden, hypnoosin ja elektroniikan avulla. Minulla on tämä kirjallisena. Mutta ehkä tämä on vanha uutinen.

Kerry Cassidy (KC): Jimille se on vanha uutinen…!

JM:  Mutta omituista on, että tässä on minun näkemykseni: jos kysyt joltakulta hallituksen jäseneltä: Onko teillä kaukokatseluyksikköä? He sanovat: Ei. Ja teknisesti ottaen mielestäni he puhuvat totta. Koska kun sanot, että se meni maan alle, he vain levittivät kaiken. Kaikilla näillä eri organisaatioilla, kuten Navy SEALeilla, Army Rangersilla ja DEA:lla ja kaikilla vastaavilla, on kaukokatselijoita.

BR:  Mm hm.

KC:  Aivan oikein.

JM:  Mutta se ei ole… he eivät ole… Heillä ei ole virallista kaukokatseluohjelmaa, he vain sekoittivat heidät kaikkiin muihin.

Haastattelu alkaa

KC: Tämä on Project Camelot – Kerry Cassidy ja Bill Ryan – ja olemme täällä Jim Marrsin kanssa. Hän on erittäin tunnettu kirjailija; erittäin vahva tutkija. Hän on kirjoittanut useita erittäin tunnettuja, erittäin menestyksekkäitä kirjoja: Crossfire ja Rule by Secrecy ja Alien Agenda sekä The Rise of the Fourth Reich.

Ja olemme itse asiassa täällä keskustelemassa Jimin kanssa The Rise of the Fourth Reichista. [puhuu suoraan Jimille] Keskitymme tähän alueeseen, mutta haluamme käydä läpi koko kartan, koska tiedän, että kaukokatselun salaisuudet ovat sinulle erittäin, erittäin tuttuja, ja…

Olet juuri käsitellyt koko kirjon – se on todella hämmästyttävää – ja teet sen hyvin johdonmukaisella tavalla. Se on hyvin ymmärrettävää. Mielestäni kukaan ei voi lukea yhtäkään kirjoistasi ja sanoa: No, se on omituisin asia, jonka olen koskaan kuullut, se ei ole totta. Mielestäni pohjimmiltaan tuet kaikkea, mitä sinulla on sanottavana. Olit alun perin toimittaja, eikö niin?

JM:  Olen edelleen. [nauraa]

KC:  Okei. Olet edelleen töissä, työskentelevä toimittaja…

JM:  Aivan.

KC:  …kirjojesi lisäksi, ja…

JM:  Valitettavasti ei ole enää olemassa oikeita aikakauslehtiä; [nauraa] ​​vain yritysten mainosjakelujärjestelmiä.

KC:  Aivan, ehdottomasti. Ja pohjimmiltaan sinua pidetään myös jonkinlaisena Kennedyn salamurhan asiantuntijana, eikö niin?

JM:  No, siinä minä sitten aloitin urani, työskentelevänä sanomalehtimiehenä Dallasin ja Fort Worthin alueella, aina 60-luvulta lähtien.

KC: Mahtavaa. Eli sinäkin olet kiertämässä, puhumassa useissa konferensseissa, ja me olemme tänään täällä Laughlinissa – jossa pidetään UFO-kongressi – ja pidit juuri upean puheen.

Haluamme siis puhua siitä, mihin Amerikka on menossa sinun näkökulmastasi, saada hieman taustaa – taustan, natsit ja niin edelleen – ja mistä olet puhunut uusimmassa kirjassasi. Ja sitten myös palata takaisin ja puhua hieman UFOista, salailusta ja siitä, mitä tulevaisuudessa saattaa olla nähtävissä.

BR: Minulla on oma kysymys, jonka voisin lisätä tähän lisäyksenä: miksi joku puhuisi Neljännen valtakunnan noususta UFO-konferenssissa? Mitä mieltä olet kysymyksestä?

JM: [nauraa]

KC: No, okei, ja minun on sanottava, että elämme nyt mielenkiintoisia aikoja, jotka herättävät mielestäni kyseenalaistamista… eivät vain UFO-hullujen, vaan myös politiikan harrastajien, kadunmiehen keskuudessa; kaikki kyseenalaistavat todellisuutensa juuri nyt, mielestäni…

JM: Mielestäni…

KC: …ja miksi Amerikassa tapahtuu niin kuin tapahtuu.

JM: Olet mielestäni täysin oikeassa. Murtuvan talouden ja sen vuoksi, että niin monet ihmiset nyt heräävät ja ymmärtävät, että riippumatta siitä, äänestävätkö he demokraatteja vai republikaaneja, he näyttävät saavan samat sosialistiset ohjelmat, he alkavat nyt ymmärtää, että on olemassa aivan erilainen paradigma kuin mitä yritysmediassa esitetään.

Joten kysymys kuuluu, miksi puhun Neljännestä valtakunnasta UFO-kongressissa? Ja mielestäni vastaus on, että ihmiset, jotka jättävät UFO-aiheen huomiotta ja pitävät sitä pelkkänä fantasiana ja hulluutena, eivät koskaan pysty selvittämään, mitä maailmassa todella tapahtuu, koska he heittävät pois suuren palan palapeliä. Kaikki on osa samaa suurta mosaiikkia, ja kaikki palaset on koottava yhteen, jotta voidaan selvittää, mitä tapahtuu.

Esimerkiksi: Uskon todella, että yksi tärkeimmistä syistä nopeaan hyökkäykseemme Irakiin oli suunnata suoraan Bagdadiin ja käyttää väkijoukkokohtausta peiteaseena erittäin keskittyneelle ryöstöretkille Irakin kansallismuseon ryöstämiseksi. Mitä he tavoittelivat? He tavoittelivat äskettäin löydettyjä esineitä, tauluja, kääröjä ja muita vastaavia, joita ranskalaiset ja saksalaiset arkeologiset ryhmät löysivät muinaisesta sumerilaisesta Urukin kaupungista ja joistakin näistä muista paikoista – mielenkiintoista kyllä, nämä kaksi maata vastustivat eniten hyökkäystämme Irakiin.

Ja mitä vietiin? Hyvin mahdollisesti tietoa muinaisesta energian manipulointiteknologiasta. Ja tämä liittyy antigravitaatioon ja joukkoon outoja ja eksoottisia teknologioita, joille perinteinen tiede nauraisi. Mutta sitten, kun asiaa todella tutkii, huomaa, että näitä teknologioita on kehitetty ainakin toisesta maailmansodasta lähtien ja niitä on pidetty erittäin salaisissa luokitusohjelmissa siitä lähtien, koska tämä on huipputeknologiaamme.

Joten voit nähdä, miten kaikki liittyy toisiinsa; muinainen historia, ufot, salaseurat, maailmanhallitus. Se on kaikki osa samaa suurta vahapalloa, ja ellet ota tätä laajaa yleiskatsausta ja tutki monenlaisia ​​aiheita, et koskaan selvitä, mitä tapahtuu.

BR: Muistan, että Bill Cooper sanoi tämän eräässä kuuluisista luennoistaan, jonka hän piti vuonna 1989 tai 1990 – saatat hyvinkin muistaa sen itsekin – hän sanoi: Jos et ota UFOja huomioon tässä palapelissä, et koskaan ymmärrä, mistä nykyaikaisissa geopoliittisissa tapahtumissa on kyse.

KC: Emmekö puhu myös tähtiporteista, sillä kun puhutaan vapaasta energiasta, päädytään – minun ymmärtääkseni – pyörteisiin, ja päädytään siihen mahdollisuuteen, että Irakissakin on tähtiportti, jota he saattavat salata. Ja sitten päädytään Anunnakeihin, ja… eli päädytään avaruusolentoihin tai ET:ihin, miksi ikinä haluatte niitä kutsua. Oletko lainkaan mennyt tuota tietä?

JM: No, totta kai. Kun seuraa todisteita, ne johtavat sinut juuri sinne. Ja kun puhuimme mahdollisuudesta, että Irakissa olisi tähtiportti tai jonkinlainen ulottuvuuksien välinen portaali, se vie mieleni takaisin Raamattuun ja kuningas Nebukadnessarin tarinaan. Hän rakensi kultaisen rakennelman, jonka kääntäjä tulkitsi tulikuumaksi uuniksi, mutta selvästikin se oli jotain muuta, koska ihmiset menivät sinne sisään ja tulivat sieltä ulos.

Tietenkin, kun hänen kansansa meni sisään, heillä oli taipumus kaatua ja kuolla, mikä kertoo minulle, että se oli jonkinlainen energiakenttä. Sitten hän otti kolme heprealaista pappia ja käski heidän saada sen toimimaan, ja laittoi heidät sinne. Ja kas, lopulta siellä oli neljä ihmistä. Joten kolme meni sisään ja neljä [nauraa] tuli ulos, joten ilmeisesti he avasivat jonkinlaisen portaalin tai portin.

KC: Vau. Tuo on todella mielenkiintoista. Mihin haluat meidät tällä viedä? Koska tiedän, että puheessasi on kokonainen osuus, jossa puhut taivaan mannasta, yksivärisestä kullasta, monatomisesta… miten se sanotaankaan?

JM: Se… [nauraa] Se on yksiatominen kulta, monatominen… monatominen kulta.

KC: Selvä.

JM: Orbitaalisesti uudelleenjärjestetty monatominen kulta. Yksiatomiset alkuaineet. Nämä eivät muuten ole mitään järkyttävää tai ennenkuulumatonta, koska monatomista kultaa, hopeaa ja raskasmetalleja on kaikessa. Niitä on vedessä, ruoassa, me nautimme niitä. Tämä on vain jotain muuta – toinen kerros kolmiulotteisessa aineellisessa olemassaolossamme – josta emme olleet tietoisia ennen 70- ja 80-lukua. Mutta se ei ole mitään uutta. Jos mennään sata vuotta taaksepäin, atomista ei tiedetty mitään. Joten, tiedätkö, me opimme.

Mielestäni asia on niin, että syy, miksi meidän on tutkittava näitä eksoottisia asioita ja avaruusolentojen kysymystä, on se, että olemme mielestäni parhaillaan käymässä läpi ehdollistamisprosessia, jonka mukaan avaruudessa saattaa todellakin olla elämää, ja tämä aiheuttaa vaaran. Koska tiedän ja olen nähnyt hallituksen asiakirjoja. Suunnitelmia on olemassa. Varasuunnitelmia ja hallituksen tiedostoja, joiden mukaan jossain vaiheessa, kun kansainvälisen vihollisluettelon käyttö ei enää toimi, he…

Tiedätkö, 1900-luvun alussa se oli kansainvälinen juutalaisten salaliitto. No, se romahti. Sitten oli kansainvälinen kommunistien salaliitto, ja sekin romahti. Nyt se on kansainvälinen terroristien salaliitto. Ja kuitenkin, jos pysähdyt ja mietit asiaa, miten meidän pitäisi uskoa, että se on totta, kun he eivät tee mitään Yhdysvaltojen rajojen turvaamiseksi? Joten sekin on huijausta, ja kun se alkaa romahtaa, niin – autoritaaristen lähteiden mukaan – seuraava asia on uhka avaruudesta, aivan kuten Ronald Reagan varoitti meitä puheessaan YK:ssa.

Joten jos et halua joutua paniikkiin ja pakokauhun valtaan tämän avaruudesta tulevan valheellisen uhan takia, sinun kannattaa perehtyä UFO-ilmiöön ja selvittää siitä totuus. Ja kun he sitten sanovat: ”Voi ei, avaruusolentoja on todellakin olemassa ja ne ovat tulossa syömään teidät, joten teidän on luovuttava kaikista muista vapauksistanne, jotta voimme suojella teitä”, voit vastata: ”Ei, enpä usko.”

KC: Aivan, ehdottomasti. Joten, kaukokatselun kautta… Sinusta tuli itse kaukokatselija, eikö niin?

JM: Minulla on… Opiskellessani kaukokatselua osallistuin joihinkin kaukokatselututkimuksiin ja joihinkin testeihin, ja mielenkiintoista kyllä, suoriuduin testeistä melko hyvin [nauraa].

KC: En ole yllättynyt, sillä sinulla on erinomainen objektiivisuus siinä, miten tarkastelet eri aiheita, ja ymmärtääkseni – olen itsekin perehtynyt hieman kaukokatseluun – se vaatii todellakin eräänlaista puolueetonta katsetta siihen, mitä toisella puolella, niin sanotusti, on.

JM: Olin hieman yllättynyt huomatessani, että suoriuduin kaukokatselutestissä niin hyvin. Mutta kun mietin asiaa, se ei oikeastaan ollut niin yllättävää, koska toimittajana ja sanomalehtimiehenä olin jo kauan sitten oppinut luottamaan jonkin verran intuitiooni…

KC: Sinun on pakko.

JM: … ja intuitioni on harvoin pettänyt minua. Ja se tietysti liittyy siihen heikkoon psyykkiseen signaaliin, joka on kaukokatselukokemuksen ytimessä.

KC: Totta kai. No, missä vaiheessa olet sen kanssa? Siis sen käytön suhteen siinä, mitä olet tekemässä… olet lähtenyt tälle polulle, tutkit hallituksemme takana olevaa natsiyhteyttä ja sitä, mitä Amerikassa nyt tapahtuu, ja… Miten etänäistuminen auttaa sinua tuossa matkassa?

JM: No, se [nauraa] ei oikeastaan auta paljoakaan, mikä on yllättävää ja luultavasti aika tyhmää. Mutta se on vähän niin kuin, tiedätkö, tiedän että minun pitäisi liikkua paljon enemmän kuin teen, mutta en vain tee sitä, koska olen liian kiireinen muiden asioiden parissa, ja sama juttu on kaukokatselun kanssa. Minun pitäisi varmaan istua alas, ainakin kerran päivässä, ja yrittää pitää kaukokatselukykyni terävänä, mutta en tee sitä, [nauraa] koska…

KC: Mutta käytät intuitioitasi, eikö niin?

JM: Aivan.

KC: Tutkimuksissasi…

JM: Se on auttanut minua oppimaan luottamaan entistäkin enemmän intuitiooni.

KC: Aivan. Joten, mihin olemme menossa maana juuri nyt, ja miksi?

JM: Yhdysvallat on aina ollut – tai ainakin yritetty saada olemaan – varakkaiden eliittien hallitsema, ja se juontaa juurensa kauas menneisyyteen. Alexander Hamilton ja hänen rikkaat ystävänsä halusivat johtaa maata, koska he kokivat, että rikkaat ihmiset tiesivät, miten asioita hoidetaan, ja että heillä oli jotenkin parempi arvostelukyky kuin muilla. Se ei siis ole mitään uutta, ja sen seurauksena Yhdysvalloissa on aina ollut jonkinlainen konservatiivinen suuntaus. Ja sekin on ok, koska varsinkin kun on hieno maa, jossa on… runsaasti resursseja ja kaikki menestyvät, ja halutaan… säilyttää kaikki, mitä meillä on.

Siinä ei siis sinänsä ole mitään vikaa. Mutta valitettavasti kansallissosialistien – joiden saksankielinen lyhenne on NAZI – tulvan myötä, toisen maailmansodan jälkeisen natsien tulvan myötä, joita Wall Streetin rahoittajat ja itsensä globalisteiksi katsovat henkilöt ovat avustaneet, tukeneet ja rahoittaneet, heillä ei ole varsinaisesti mitään erityistä kiinnostusta Yhdysvaltoihin sinänsä; he haluavat yrittää hallita maailmaa.

Ensin sotateolliseen kompleksiin, sitten puolustusteollisuuteen, sitten akateemiseen maailmaan ja sitten muihin ammatteihin – tämä kansallissosialismi on tunkeutunut Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan jälkeen. Se tuli todella esiin, kun George Herbert Walker Bushista tuli presidentti – jonka isoisää oli itse asiassa syytetty Yhdysvaltain liittohallituksen toimesta vuoden 1942 lopulla siitä, että hän oli toiminut Hitlerin ja natsien taloudellisena peitehenkilönä – ja sitten hänen poikansa, George W.

Ja George W. Bushin kahdeksanvuotisen hallinnon aikana näimme uuskonservatiivien, eli uuskonservatiivien, nousun ja valta-aseman, mikä on pelkkä toinen nimi kansallissosialismille. Joten näimme koko maan kallistuvan oikealle, kohti fasismia. Ja koska fasismi määritellään valtion ja yritysten vallan sekoittumiseksi, en usko, että kukaan voi väittää, ettei näin olisi nykypäivän Yhdysvalloissa.

Suurin ero on siinä, että natsi-Saksassa valtio otti yritykset hallintaansa, ja juuri tämä yhdistelmä loi sen fasistisen valtion; nyky-Amerikassa taas yritykset ovat ottaneet valtion hallintaansa lobbaajien, sopimusten ja erilaisten ryhmien kautta… ne hallitsevat nyt hallitusta. Mutta lopputulos on sama: yritysten ja valtion vallan sulautuminen, mikä on fasismia.

Nyt kahdeksan vuoden fasismista ihmiset alkoivat kyllästyä. Jopa ne, jotka luulivat todella haluavansa tukea George W. Bushia, koska hän sanoi kaikki oikeat asiat, alkoivat ymmärtää, että hän vain ajoi sosialistisia ohjelmia ja kävi aiheettomia hyökkäyssotia. Joten syntyi vastareaktio, ja nyt olemme siirtyneet kansallissosialismista marxilaiseen sosialismiin Barack Obaman johdolla.

Mutta mikään ei ole oikeastaan muuttunut, sillä George W. Bushin hallinnossa kaikki tärkeimmät avainhenkilöt olivat salamyhkäisen Council on Foreign Relations -järjestön jäseniä. Järjestö on hallinnut Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa jo ennen toista maailmansotaa, ja se perustettiin nimenomaan maailmanhallituksen luomiseksi. Ja Barack Obaman hallinnossa huomaamme, että kaikki hänen tärkeimmät ministerinsä ovat Council on Foreign Relations -järjestön jäseniä. Joten juuri sama salamyhkäinen, varakas eliitti johtaa edelleen tätä maata, vain nyt marxilaisen sosialismin varjolla.

Ja neljän vuoden marxilaisen sosialismin ja siitä todennäköisesti seuraavan Yhdysvaltain talouden romahduksen jälkeen olemme valmiita ottamaan vastaan uuden diktaattorin – uuden Führerin –, sillä ihmiset, paniikissa talouden ja sosiaaliohjelmien vuoksi, kääntyvät takaisin ja äänestävät jonkun diktaattorin puolesta. Tämä on sama menetelmä, jota käytettiin sotaa edeltäneessä Saksassa; samojen ihmisten toimesta.

KC: Selvä. No, entä jos tuohon skenaarioon lisätään vapaa energia, mitä siitä seuraa? Koska näemmehan Yhdysvaltojen talouden romahtavan; itse asiassa näemme koko maailmantalouden romahtavan. Mutta mihin vapaa energia sopii tässä palapelissä, jos niin voi sanoa, ja se on varmasti osa salaisia hankkeita, kuten tiedämme ja olemme dokumentoineet useissa videoissa eri ihmisten kanssa.

Tiedän, että olet jollain tasolla mukana Gordon Novelin ja RAM-projektin parissa, vaikka en ole varma miten. Joten ehkä voisit…? Se asettaa sinut todella mielenkiintoiseen asemaan tarkastelemaan, miten vapaa energia sopii tähän palapeliin.

JM: Aivan. No, koko yhtälössä on useita kysymysmerkkejä, ja vapaa energia on selvästi yksi niistä. Jos pystyisimme murtamaan petrokemian monopolin otteen ja keksimään jonkinlaisen vapaan energian, koko yhtälö muuttuisi. Ja juuri tätä on meneillään juuri nyt. Käynnissä on erittäin kiihkeitä, haittaavia ja salaisia konflikteja siitä, mihin teknologiaan haluamme siirtyä ja kuka sitä tulee hallitsemaan.

Esimerkiksi puhutaan ajoneuvojen polttokennoista. Syy siihen, ettei niitä ole vielä saatavilla, on se, että kukaan ei ole vielä keksinyt, miten saada niistä monopolia. Joten tämäkin riippuu siitä, millainen tulevaisuuden toimintamalli alkaa muotoutua. Haluaisin nähdä sellaisen talousjärjestelmän, joka ei perustu monopoliin, vaan jossa jokaisella on vähän kaikkea.

Itse asiassa, annan teille esimerkin: minulle suurin esimerkki – ja todiste – salaliitosta nykymaailmassa on se tosiasia, että vaikka ihmiset istuvat täällä katsomassa tätä haastattelua, he tajuavat mielensä syövereissä, että jossain on kirjaimellisesti tuhansia – ellei miljoonia – lapsia, jotka kuolevat nälkään. No, johtuuko se siitä, että Maa ei pysty tuottamaan tarpeeksi ruokaa näiden lasten ruokkimiseksi? Ei, tietenkään ei. Meillä on teknologia, jolla voisimme ruokkia, vaatettaa ja majoittaa jokaisen tämän planeetan asukkaan sekä tarjota heille kohtuullista, vähimmäistasoista terveydenhuoltoa.

KC: Mm-hm.

JM: No, miksi emme sitten tekisi niin? No, kunhan pääset eroon niistä pinnallisista selityksistä, kuten: ”Ai, se johtuu politiikasta, liikenteestä ja suurista kustannuksista, ja tiedäthän…” Unohda ne. Asia on niin, koska jossain joku haluaa sen olevan niin. Jos kukaan ei haluaisi sitä niin, se ei olisi niin. Meitä on enemmän kuin näitä Uuden maailmanjärjestyksen ihmisiä. Meidän täytyy vain saada kaikki hyväsydämiset ja hyvän omantunnon omaavat ihmiset yhteen ja sanoa: Emme halua sitä niin.

KC: Aivan. No, okei. Mutta onhan olemassa hallitseva eliitti, eikö niin?

JM: Aivan.

KC: Ja olet varmasti perehtynyt siihen…

JM: Aivan, ja olen kartoittanut ne yksityiskohtaisesti ja seurannut niiden historiaa.

KC: Selvä, eli puhut – vain videon vuoksi – Bilderberg-ryhmästä, Council on Foreign Relationsista, varmasti Majestic 12:sta, ja tiedän, että olet…

JM: Trilateraalinen komissio…

KC: …olet tavallaan asiantuntija näissä asioissa, eikö niin?

JM: Mm-hm.

KC: Joten kaikki nämä organisaatiot ovat parhaillaan toteuttamassa agendaansa, ja kysymys on: kuinka pian he saavuttavat… saavatko he tämän, niin sanotun Neljännen valtakunnan, valmiiksi, sinun mielestäsi? Onko tämä jotain… olemmeko jo siinä vaiheessa?

JM: Olemme hyvin, hyvin lähellä neljättä valtakuntaa, sillä saksan kielen sana ”reich” tarkoittaa yksinkertaisesti ”valtakuntaa”, ja Yhdysvallat on nykyään tietysti planeetan johtava valtakunta. Meistä, imperiumin jäsenistä – imperiumin kansalaisista – riippuu, toimimmeko imperiumina ja tulemmeko imperiaaliseksi imperiumiksi, jolloin todennäköisesti kaadumme aivan kuten Rooman imperiumi, aivan kuten Kolmas valtakunta ja kaikki muutkin. Vai yritämmekö tuoda rauhaa ja vaurautta kaikille sen sijaan, että yritämme hallita ja ahnehtia planeetan resursseja. Ja kyse on pohjimmiltaan vain tietoisuuden muutoksesta, siitä on kyse.

Hyvä esimerkki löytyy kotiosavaltiostani Texasista. Kun olin lapsi, moottoritiet olivat aivan kauheassa kunnossa. Ne olivat täynnä roskia, koska ihmiset vain, tiedätkö, kun olivat juoneet juomansa, heittivät sen ikkunasta ulos. Eikä se ollut niin, että olisimme ajatelleet roskaavamme ja yrittäneet tehdä pahaa, emme vain tienneet paremmin. Sanoimme vain: No, olen juonut tämän, joten se menee ikkunasta ulos.

Mutta he käynnistivät ”Don’t Mess with Texas” -kampanjan; kylttejä oli kaikkialla, ja se herätti ihmisten tietoisuutta. Ihmiset alkoivat tajuta: Hetkinen, eihän ole oikeastaan oikein heittää roskia valtatielle. En aio väittää, että Teksasin moottoritiet olisivat nykyään tahrattomia, mutta ne ovat 150 prosenttia paremmassa kunnossa kuin ennen, eikä se johdu mistään roskaamislaeista – vaikka ne ovatkin olemassa, en tiedä ketään, joka olisi koskaan saanut sakkoa roskaamisesta – vaan tietoisuuden lisäämisestä; ja voisimme tehdä saman asian Yhdysvaltojen kansan kanssa.

Yhdysvaltain kansa on hyvää väkeä. Annamme enemmän hyväntekeväisyyteen kuin kaikki muut maailman maat yhteensä. Ja jos vain ymmärtäisimme tilanteen todellisuuden eikä meitä pompoteltaisi edestakaisin yritysten hallitsemien joukkotiedotusvälineiden toimesta, niin luulen, että voisimme todennäköisesti keksiä keinoja hoitaa tilanne ja jakaa vaurautta niin, että jokaisella voisi olla pieni pala amerikkalaista unelmaa.

KC: No, eikö sinustakin näytä siltä, että käynnissä on jonkinlainen suunnitelma Yhdysvaltain hallituksen kaatamiseksi kokonaan? Siis, eikö juuri siitä oikeastaan taistella kulissien takana?

JM: Se on täysin totta, ja juuri sitä on meneillään. Yhdysvallat on nimittäin ollut suurin este näille globalisteille, jotka haluavat yhden maailmanhallituksen ja yhden maailman sosialistisen järjestelmän. Syynä tähän on se, että Yhdysvalloissa meillä on yksilönvapauden perinne ja historia. Meillä on perustuslaki ja oikeuksien julistus, jotka antavat meille oikeudellisen perustan yksilönvapaudellemme ja vapauksillemme. Ja kolmanneksi, meillä on aseita ja voimme itse huolehtia siitä, että meillä on yksilönvapaus ja -oikeudet.

Mutta juuri nyt on… Obaman uuden hallinnon alaisuudessa on käynnissä liike, jonka tarkoituksena on rekisteröidä ampuma-aseet, rekisteröidä ammukset ja pohjimmiltaan yrittää riisua väestö aseista. Ja jos se koskaan toteutuu, meistä tulee vain maaorjia uudessa feodalistisessa keskiajassa.

KC: No, entä Kiina? Siis, koska puhutaan siitä, että Kiina saattaisi olla valmistautumassa hyökkäämään jossain vaiheessa tulevaisuudessa; että meillä saattaisi olla sota Kiinan kanssa. Oletko kuullut mitään sellaista?

JM: No, tiedätkö, jotkut kiinalaiset kenraalit ovat jopa julkisesti sanoneet, että sota Yhdysvaltojen kanssa on väistämätön. En tiedä miksi. Tällä hetkellä olemme täysin riippuvaisia toisistamme. Olemme riippuvaisia Kiinasta lähes kaiken tuotannossa, mitä käytämme. Tiedätkö, mene mihin tahansa kauppaan, ota tuote käteesi ja katso sen pohjaa, niin siellä lukee Made in China.

KC: Aivan.

JM: Okei, mutta toisaalta he ovat riippuvaisia meistä, koska jos emme ole ostamassa kaikkea tätä roinaa heiltä [nauraa], heillä ei ole markkinoita. Joten luulen, että osa tästä sotaisasta asenteesta on keksittyä. Koska itse asiassa…

KC: Totta kai.

JM: Jos haluat tietää, mikä… Tässä on todellinen suunnitelma, okei?

KC: Okei.

JM: Tämän esitti jo vuonna 1948 mies nimeltä Eric Arthur Blair, joka oli brittiläinen fabianilainen sosialisti ja jolla oli erittäin hyvät yhteydet Englannin kuninkaallisiin ja aristokratiaan. Ja luulen, että hänellä oli oikeastaan aika hyvä käsitys siitä, mikä oli yleinen suunnitelma, joten hän kirjoitti kaiken kirjaan salanimellä George Orwell.

KC: [nauraa] Selvä.

JM: Ja se oli tietysti 1984.

KC: Aivan.

JM: Ja jos palaat lukemaan uudelleen teosta 1984, huomaat, että siinä maailma oli jaettu kolmeen talousblokkiin. Vuonna 1984 niitä kutsuttiin nimillä Oseania, Euraasia ja Itä-Aasia. Nykypäivän todellisessa maailmassa ne ovat Euroopan unioni, pian perustettava Pohjois-Amerikan unioni ja tuleva Aasian unioni. Ja sitten he saivat kaksi näistä blokeista jatkuvasti vastakkain luodakseen jännitteitä, joita tarvitaan asevarustelukilpailuun, puolustusmenoihin ja lukuisiin lainoihin; se tuottaa voittoa ja valtaa väestön yli.

KC: Aivan.

JM: Se on pelisuunnitelma.

KC: Okei, no se on hieno yleiskatsaus siitä, mitä tällä hetkellä on käynnissä. Uskotko, että on myös… ah, tiedätkö, Georgian kivipaadet; periaatteessa se, mitä ne sanovat, eli väestön eliminointi on yksi heidän tavoitteistaan?

JM: Aivan. Kuka tahansa Georgian kivipaadet rakensivatkin, uskon jälleen kerran, että hän oli perillä tästä Uuden maailmanjärjestyksen agendasta. Ja tässä kohdin poikkean heidän ajattelutavastaan. Minulla on 70-luvun alkupuolella tehty haastattelu kenraali Maxwell Taylorin kanssa, ja hän – joka oli paitsi viimeinen Vietnamin-suurlähettiläämme myös Council on Foreign Relations -järjestön johtava jäsen – ilmaisi mielestäni täysin heidän ajattelutapansa.

Hän sanoi käytännössä, että seuraavan vuosisadan alkuun mennessä – eli nyt – meidän on eliminoitava noin kolmasosa maailman väestöstä, koska, kuten hän sanoi, perusongelmana on ylikansoitus. Ja se on kaikkien muiden ongelmien ytimessä: saastuminen, talous ja kaikki muu. Ja hän sanoi, että tämä toteutetaan rajoitetuilla alueellisilla konflikteilla, kuten Irakissa, [nauraa] Afganistanissa…

KC: Aha.

JM: …taudit – kuten aids Afrikassa – ja nälänhätä, joka on yleistä monissa kolmannen maailman maissa. Ja hän sanoi: En ole varma, voimmeko pelastaa näitä ihmisiä, enkä ole edes varma, pitäisikö meidän yrittää. Ja juuri tämä on heidän ajattelutapansa maailman väestömäärän vähentämiseksi.

Nyt, tässä on heidän ajattelunsa virhe: ylikansoittumisongelmaa ei oikeastaan ole. Kuulin tämän sanottavan muutama vuosi sitten – en oikein uskonut sitä, joten tarkistin asian – mutta se on täysin totta. Koko 6,5 miljardin ihmisen väestö voisi itse asiassa elää riittävän mukavasti Texasin osavaltiossa.

KC: [nauraa] Todellako?

JM: Todellakin. Joten kyse ei ole ylikansoittumisongelmasta, vaan väestön keskittymisongelmasta. Suurin osa maailman väestöstä on ahtautunut näihin valtaviin metropolialueisiin, suuriin megakaupunkeihin, eikö niin?

KC: Aivan.

JM: On muitakin tapoja hoitaa asiat, eikö niin? Voisin kuvitella maailman, jossa sinä ja Bill voisitte asua kauniilla maaseudulla, maaseutumaisessa ympäristössä, eikö niin? Siellä olisi teidän oma pieni järvi, hedelmätarha ja puutarha, ja teillä menisi loistavasti. Ja kun on aika mennä ostoksille, hyppäät polkupyörällesi tai pienelle sähköautollesi ja ajat alas pienelle asemalle ja hyppäät nopealle sähköjunalle – vau! – joka vie sinut ostoskeskusalueelle, kuten valtavaan kauppakeskukseen. Ja kävelet siellä ja teet ostoksesi, okei, ja sitten vauhdit takaisin kotiin ja hyppäät polkupyörällesi, poljet takaisin pieneen kotiisi.

Ja sinulla on oma pieni energiankeruugeneraattori, eikö niin? Olet energian suhteen omavarainen. Ja sanot: Joo, mutta mitä teen työkseni? No, se olisi mitä tahansa haluaisit tehdä.

Olemme nyt hankalassa tilanteessa, koska meidät on kaikki kasvatettu tämän kristillisen työetiikan mukaan, jonka mukaan kaikkien on pakko tehdä töitä. Ymmärrätkö? No, se on perua vanhoista ajoista, jolloin todellakin kaikkien oli pakko tehdä töitä pelkästään selviytyäkseen. Itse asiassa juuri siksi piti hankkia paljon lapsia, koska jonkun piti viljellä peltoja, jotta saatiin satoa ja ruokaa syötäväksi. Mutta nykyään teknologian ansiosta vain muutama megatilalla voidaan tuottaa tarpeeksi ruokaa kaikille. Teknologia on olemassa. Voisimme kaikki elää kuin kuninkaat, jos vaatisimme sitä, jos haluaisimme sitä ja jos pystyisimme vakuuttamaan nämä maailman hallitsijat siitä, että me kaikki ansaitsemme reilun kohtalon elämässä.

KC: Aivan.

BR: Minulla on mukava pieni anekdootti, jota voisit ehkä käyttää joissakin luennoissasi. Eteläisen Tyynenmeren Marquesas-saarilla – se on ranskalainen siirtomaa, josta kukaan ei ole koskaan kuullut. Heidän kielessään ei ole sanaa työlle. Ja se on todella upea käsite…

JM: Aivan.

BR: …koska ajattelemme tietysti niin kuin puhumme, eikä päinvastoin. Ja siksi ne eivät toimi. He pyytävät kalaa, rakentavat talon ja sytyttävät tulen, sitten valmistavat aterian ja tanssivat ja tekevät näitä asioita – he yksinkertaisesti elävät. Ja tämä koko työn ja leikin välinen dialektiikka on juurtunut meihin länsimaisessa yhteiskunnassa niin syvälle…

JM: Aivan…

BR: …että olemme tämän ajatuksen uhreja; että olemme vankeja…

JM: Aivan.

BR: …koska meidän on pakko tehdä töitä koko ajan, ja sitten meidän on pakko leikkiä, ja sitten he ovat saaneet meidät kuristusotteeseensa…

JM: Aivan.

BR …koska me kaikki yritämme päästä irti tästä kierteestä.

JM: Ja jos sinulla on poika tai tytär, joka haluaa vain soittaa kitaraa ja säveltää musiikkia, niin hänen täytyy olla jonkinlainen laiskuri – [Kerry nauraa] – koska hän ei tee töitä!

KC: Aivan.

JM: Nyt, oli eräs hieno tarina, oli eräs hieno tarina eläkkeellä olevasta amerikkalaisesta liikemiehestä, joka menee Meksikoon, vuokraa pienen kalastusveneen ja lähtee kalastamaan. Ja hän päätyy juttelemaan Manuelin kanssa, veneen omistajan, ja hän sanoo: Manuel, tiedätkö, hän sanoo: millaista elämäsi on? Mitä teet?

Hän sanoo: ”No, herään aamulla”, ja hän jatkaa: ”menen ulos kalastamaan, sitten palaan kotiin ja pidän iltapäivällä siestan vaimoni kanssa, ja illalla menen kaupunkiin istumaan ystävieni kanssa, syömään, juomaan, soittamaan kitaraa ja laulamaan.”

Hän sanoo: No, Manuel, hän sanoi: Etkö ymmärrä, että jos et pidä siestaa, jos kalastaisit enemmän päivällä, ansaitsisit enemmän rahaa ja sillä ylimääräisellä rahalla voisit ostaa toisen veneen. Ja kahdella veneellä sitten, tiedätkö, saisit enemmän kalaa ja pian voisit ostaa lisää veneitä. Ja ennen kuin huomaatkaan, sinulla on laivasto veneitä. Ja sitten teet näin: tulet Yhdysvaltoihin ja perustat osakeyhtiön, ja sitten voit myydä osakkeita, ja sitten sinulla on koko laivasto veneitä ja voit ansaita, tiedätkö… ja pian sinusta voisi tulla miljonääri.

Ja hän kysyy: kuinka kauan siinä menisi? Hän sanoo: Ah, kaksikymmentä, kolmekymmentä vuotta.

Hän sanoi: Ja mitä minä sitten tekisin? Hän sanoo: No, sitten voisit jäädä eläkkeelle ja tulla Meksikoon, kalastaa aamulla, pitää siestan iltapäivällä ja käydä ystävien luona illalla…

Ja se on ihan kuin nyt! [nauraa]

KC: [nauraa]

JM: Hän tekee jo niin…

KC: Joo… Ymmärrän.

JM: Joten se on kaikki mielessä. Se on kaikki tietoisuudessa ja siinä, miten me näemme asiat ja ajattelemmeko, että meidän täytyy olla mukana kilpajuoksussa, ja ajattelemmeko, että meillä täytyy olla enemmän leluja kuin muilla, jotta voimme todistaa olevamme menestyjiä. Menestyneimmät ihmiset, jotka tunnen, eivät välttämättä ole rikkaimpia ihmisiä, joita tunnen.

KC: Ai, joo, ehdottomasti! No, tarkoitan, että se on todella hyvä pointti. Lisäksi ajatuksena on, että niin sanotun ”vapaa energian” takana on se, että energialähteet voisivat mahdollistaa sen kaikille.

JM: No, tämä ajatus on ollut olemassa jo todella, todella kauan. Nikola Tesla yritti kertoa meille, kuinka voisimme hyödyntää Maapallon perusenergiaa ja kuinka jokaisella voisi olla oma energiansa. Tietenkin Edison ja ne ihmiset, jotka halusivat asentaa sähköjärjestelmiä ja varmistaa, että ostat energiaa, tukahduttivat hänet. Ja nykyään heillä on siitä monopoli, koska, tiedätkö, voisit olla Bill Gates, voisit olla koko maailman rikkain mies, mutta hänkin maksaa sähkölaskun joka kuukausi.

KC: Mm-hm.

JM: Kaikki palautuu lopulta käsityksiin ja tietoisuuteen. Vuosia sitten innostuin todella paljon aurinkoenergiasta ja ajattelin: No, joko aurinko paistaa tai ei. Jos se ei paista, olemme kaikki pulassa, ja jos se paistaa, miksi emme sitten ottaisi talteen auringon säteilyenergiaa ja käyttäisi sitä energianlähteenä.

Juttelin erään energia-asiantuntijan kanssa, ja hän selitti minulle hyvin kärsivällisesti ja ylenkatseisesti: ”No, et sinä ymmärrä.” Hän sanoi: ”Tarvitaan aurinkopaneeleja, jotka peittävät Arizonan osavaltion kokoisen alueen, jotta saadaan tarpeeksi virtaa Los Angelesin kaupungin tarpeisiin.”

Ja ajattelin: ”Ai, selvä.” Tarkistin asian, ja se on todennäköisesti totta. Missä on hänen ajattelunsa virhe? Keskitetty tuotanto. Hän osaa ajatella vain keskitetyn tuotannon kautta…

KC: Toki…

JM: …tuottaa sitä energiaa ja siirtää sitä Los Angelesiin. Entä jos kaikki Los Angelesin asukkaat asentaisivat aurinkopaneelin katolleen?

KC: Ja siellä on niin runsaasti aurinkoa, että, tiedätkö…

JM: Juuri niin!

KC: …he voisivat kerätä tarpeeksi energiaa…

JM: Aivan.

KC: …todella muutamassa päivässä.

JM: Täsmälleen. Ja miksi he eivät tee niin? Koska sähköyhtiö…

KC: Kukaan ei ansaitsisi rahaa.

JM: Sähköyhtiö ei ole keksinyt, miten saada pilvi leijumaan talosi yläpuolelle, jos et maksa sähkölaskuasi [Kerry nauraa]. Okei? Kyse on siis vallasta ja hallinnasta, ei teknologiasta.

KC: Aivan, ehdottomasti, ja tämä on se ajattelutapa, jonka mukaan ihmiset toimivat tällä hetkellä.

JM: Aivan.

KC: Mihin suuntaan Yhdysvallat on sinun arvion mukaan menossa? Koska joissakin paikoissa on tällä hetkellä intiaaniheimoja, jotka yrittävät irrottautua unionista, eli käytännössä luoda oman valuuttansa…

JM: Tällä hetkellä 21 osavaltiossa on käsiteltävänä suvereniteettilakeja; ne yrittävät irrottautua. Tästä tulee todella mielenkiintoista. Periaatteessa niiden on tuhottava Yhdysvallat, eikö niin? Ja mitä ne yrittävät tehdä, on romuttaa talous, saada kansa paniikkiin ja saada kaikki hyväksymään Pohjois-Amerikan unioni. Ja tämän toteuttamiseksi…

He tekevät tämän sanomalla, että ainoa tie ulos tästä taloudellisesta sekasorrosta on yhdistää Meksikon, Kanadan ja Yhdysvaltojen taloudet. Ja tietenkin olemme kaikki kuulleet puhetta Amerosta, josta minulla on ristiriitaista tietoa, ja tietenkin näet kuvia internetissä, ja he sanovat: ”Oi, tässä se on, ja se on täällä nyt”, ja silti se ei ilmeisesti ole totta. Ne ovat vain kolikoita, joita ihmiset ovat lyöneet eräänlaisena temppuna tai matkamuistona. Mutta olen myös kuullut ihmisiltä, joiden uskon tietävän mistä puhuvat, että Amero-raha on jo painettu ja odottaa jakelua.

Tämä muistuttaa kovasti tilannetta muutama vuosi sitten. Kuulin… että netissä liikkui huhuja tästä niin sanotusta punaisesta rahasta. Rahasta, jonka väri olisi vaaleanpunertava ja jossa olisi punaista mustetta ja väriaineita, tiedätkö, sellaista. Ja hallitus kiisti sen ja sanoi: Ei, se ei pidä paikkaansa, se ei ole totta. Ja silti, nyt se on totta, tiedätkö, meillä on tämä uusi raha, ja se on punertavaa ja vaaleanpunaista ja kaikkea sellaista. Joten, tiedätkö…

KC: Mutta osavaltiot eivät aio mennä tähän lankaan, ei siltä kuulosta. Ja jopa…

JM: Ne vastustavat. Ne vastustavat ja potkivat valjaita, ja se on hyvä. Asia on niin, että tämä on pelastus, okei? Emme aio muuttaa Yhdysvaltojen liittovaltiorakennetta; se on liian vakiintunut, liian byrokraattinen, liian monet ihmiset syövät samasta kaukalosta, eivätkä he aio vain vapaaehtoisesti nousta ylös ja lähteä pois.

KC: Aivan.

JM: Ja onhan selvää, että edes äänestämällä ei saada aikaan juuri mitään muutosta. Vuonna 2004 valittiin demokraattien hallitsema kongressi, jonka piti hillitä Bushin hallinnon ylilyöntejä, ja mitä siinä muuttui? Ei mitään! Taistelemme yhä Irakissa, taistelemme yhä Afganistanissa…

KC: Aivan, ja pelastamme ihmisiä – tai oikeastaan yrityksiä, ei ihmisiä. ..

JM: Aivan.

KC: …paljon suuremmilla summilla kuin kukaan olisi osannut kuvitellakaan.

JM: Ja Bushin hallinto, jota ylistettiin hyvän konservatismin ruumiillistumana, on se, joka kansallisti pankkitoiminnan, tiedätkö. [nauraa] Sosialismia, kautta linjan.

KC: No, eikö lopputulos olekin se, että kaksipuoluejärjestelmä oli joka tapauksessa pelkkä harha, koska…

JM: Se on ollut melkein aina vitsi…

KC: …se on aina…

JM: …mutta nyt se on ehdottomasti vitsi. Erityisesti se kai tiivistyy vuoden 2006 vaaleissa. Voit äänestää demokraattia John Kerryä, joka oli öljyperheestä ja salaseura Skull and Bonesin jäsen; tai voit äänestää hänen serkkuaan George W. Bushia, joka oli öljyperheestä ja Skull and Bonesin jäsen. Valinnanvaraa ei ole.

KC: Niin.

JM: Eroa ei ole, ja kuka tahansa, joka vielä kiinnittää huomiota demokraatteihin ja republikaanisiin, on vain huijattu.

KC: Selvä, palataanpa tähän tilanteeseen. Eli sinulla on… sinulla on nämä perheet, jotka pyörittävät kaikkea. Sinulla on suunnitelma Yhdysvaltojen kaatamiseksi, mutta Yhdysvallat ei aio antaa periksi. Tarkoitan, että ihmiset ovat… he ovat oikeastaan uskomattomia kansalaisia; he todella haluavat pelastaa maan…

JM: Aivan.

KC: He ovat isänmaallisia, jos niin haluat sanoa…

JM: Aivan.

KC: Joten…

JM: Ongelmana on, että he ovat kaikki jakautuneet, okei?

KC: Okei.

JM: Ja kun olen matkustellut ympäri maata, olen löytänyt kaikkialta pieniä ryhmiä ihmisiä, jotka ymmärtävät, mitä on meneillään, jotka välittävät tilanteesta ja jotka haluavat tehdä asialle jotain. Mutta he kaikki kokevat olevansa vähemmistössä ja yksin, koska nämä ihmiset hallitsevat joukkotiedotusvälineitä.

KC: Mm-hm.

JM: Ja tämän takia, muuten, sinä olet… Milloin viimeksi kuulit kansallisen poliitikon viittaavan tasavaltaan? He eivät edes puhu enää tasavallasta…

KC: Ei.

JM: …koska emme ole enää tasavalta; olemme vain Imperiumi. Ja he puhuvat vain demokratiasta, demokratiasta. Meidän on suojeltava demokratiaa; meidän on levitettävä demokratiaa. No, mitä demokratia on? Se on enemmistön hallitsema; toisin sanoen, demokratian ruumiillistuma toiminnassa on lynkkausjoukko.

KC: Mm-hm.

JM: No, sitä ei meille annettu. Meille ei annettu demokratiaa; emme halua puhdasta demokratiaa. Haluamme demokraattisen tasavallan; ja mikä siinä on eroa? Koska demokraattisessa tasavallassa, jos sinua syytetään kuolemalla rangaistavasta rikoksesta, sinun on… sinun on kohdattava syyttäjäsi, sinulla on oikeus asianajajaan, pääset oikeuden eteen ja saat ristikuulustella sinua vastaan esitettyjä todisteita; saat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Ja jos sinut todetaan syylliseksi ja sinulla on mahdollisuus valittaa, ja valitus hylätään, silloin sinut voidaan lynkata.

KC: [nauraa]

JM: Okei?

KC: Aivan…

JM: Niin sen pitäisi toimia. Mutta emme ole enää… oikeusvaltio.

KC: Aivan. Yritykset käytännössä hallitsevat…

JM: Yritykset sanelevat meille, mitä tehdä. Ja jälleen kerran kyse on siitä, miten yritykset ovat kaapanneet valtion; se on kirjaimellisesti fasismia.

KC: Palataanpa siis siihen, mitä tapahtui Paperclip-operaation ja atomipommin aikana, ja ehkä voisit kertoa hieman siitä, mitä silloin todella tapahtui, koska mielestäni monien ihmisten on saatava historia selvitettyä päässään.

JM: Niin todellakin, koska perinteisessä historiassamme asia menee näin: No, oli Venäjän vallankumous, ja siitä kasvoi kommunismi, ja sitten he… meillä oli kylmä sota heidän ja kapitalismin välillä ja blaa-blaa-blaa…

Totuus on se, että juuri samat ihmiset Wall Streetillä ja Lontoo Cityssä – nämä globalistit, nämä globaalit rahoittajat – loivat kommunismin Venäjälle. Kun Venäjän vallankumous puhkesi, Lenin oli Sveitsissä. Trotski oli New Yorkissa ja asui Rockefellerin kiinteistössä, ymmärrätkö? He lähettivät heidät Venäjälle kaappaamaan vallankumouksen bolshevikkien käsiin ja muuttamaan Venäjän kommunistiseksi valtioksi, minkä he myös tekivät. Ja ajatuksena oli, luulen, rakentaa kommunistinen itä vastakkain kapitalistisen lännen kanssa, ja he aikoivat jatkaa kylmää sotaa monta vuotta ennen kuin me todellakin näimme sen toteutuvan.

Mutta ongelmana oli, että se uhkasi karata käsistä. Ranskassa, Englannissa, Italiassa, Saksassa – jopa Yhdysvalloissa – oli vahvoja kommunistisia puolueita. Ja niinpä he… Puhumme tästä yhdestä maailmanhallituksesta, mutta he eivät todellakaan halua todellista yhtä maailmanhallitusta, koska silloin he eivät voi pelata yhtä maata toista vastaan tai yhtä talousblokkia toista vastaan. Tämä sai heidät pelkäämään, ja he päättivät, että heidän oli pysäytettävä kommunismin leviäminen.

Ainoa maa, jolla oli maantieteelliset ja taloudelliset edellytykset toimia esteenä kommunismin leviämiselle, oli Saksa. Joten he menivät sinne ja löysivät saksalaisen armeijan tiedusteluagentin, ja he asettivat hänet johtamaan pientä poliittista puoluetta nimeltä Saksan työväenpuolue, jonka nimen hän nopeasti muutti Kansallissosialistiseksi saksalaiseksi työväenpuolueeksi (NSDAP) – jonka lyhenne on NAZI – ja se oli tietysti Adolf Hitler. Ja Hitler tarjosi tämän esteen kommunismin leviämiselle. Sitten he levittivät tätä ajatusta, että natsit olivat kommunistien katkeria vihollisia, okei?

KC: Ja sillä välin heitä rahoitti Bush…

JM: Ja johti samat ihmiset…

KC: …Prescott Bush, kulissien takana…

JM: Aivan, ja Rockefellerit…

KC: …ja minä – mikä se olikaan – Farben?

JM: IG Farben.

KC: IG Farben.

JM: Ja IG Farbenin johtaja oli Hermann Schmitz, ja Hermann Schmitz omisti yhtä paljon Standard Oilin osakkeita kuin John D. Rockefeller. He olivat kaikki samoja kansainvälisiä globalisteja, jos niin voi sanoa. Ongelmana oli, että Hitleristä tuli liian vahva ja saksalaiset olivat hieman liian tehokkaita, ja he valloittivat Euroopan. He etenivät Pohjois-Afrikkaan, tunkeutuivat Venäjälle, valloittivat Norjan ja uhkasivat Britanniaa.

Yhtäkkiä näytti siltä, että tulossa olisi yksi maailmanlaajuinen kansallissosialistinen järjestelmä. Ja voi, he eivät halunneet sitäkään! Mutta ennen kaikkea he eivät halunneet Saksan ottavan ohjat maailman talousjärjestyksessä, koska se oli ollut Lontoo Cityn – Englannin keskuspankin pankkiirien – ja heidän Wall Streetin kumppaniensa toimivaltaa, ymmärrätkö?

Joten jossain vaiheessa, vaikka he olivat luoneet Hitlerin, nostaneet hänet valtaan ja rahoittaneet hänen nousunsa, he kääntyivät häntä vastaan, ja silloin alkoi toinen maailmansota. He onnistuivat pysäyttämään Saksan, työntämään sen takaisin. Ja kyllä, me voitimme Saksan toisessa maailmansodassa, mutta emme voittaneet natseja. Natsit olivat edelleen vahvasti vallassa, ja he tekivät sopimuksia. He vaihtoivat eksoottista teknologiaansa, rakettiteknologiaansa, energian manipulointiteknologiaansa, mielenhallintateknologiaansa, kemian teknologiaansa ja lääketieteellistä teknologiaansa Yhdysvaltoihin vastineeksi koskemattomuudesta.

Toimme heidät tänne sodan aikana sekä 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. John J. McCloy – joka oli toiminut National City Bankin johtajana, joka oli yksi toisen maailmansodan edeltävän natsi-Saksan suurimmista rahoittajista – nimitettiin Saksan korkeaksi komissaariksi. Hän armahti tuhansia katumattomia natseja ja toi heidät Yhdysvaltoihin.

Hänen suojattinsa oli Allen Dulles, joka toimi sittemmin CIA:n johtajana monien vuosien ajan. Dullesin alaisuudessa hän puhdisti heidän taustansa ja sijoitti heidät kaikki – nämä natsit – sotateolliseen kompleksiimme. Ja siitä alkoi kansallissosialistien soluttautuminen Yhdysvaltain järjestelmään.

KC: Vau, tuo on erinomainen yhteenveto siitä, mitä todella tapahtui kulissien takana. Ja tätä useimmat ihmiset eivät tiedä…

JM: Ei, tätä ei opeteta koskaan koulussa.

KC: …Yhdysvaltojen historiasta…

JM: Aivan…

KC: …ja jopa maailmanhistoriasta. Joten voisit puhua myös siitä, mitä natsit saivat aikaan okkulttisten tutkimustensa ja mahdollisesti jopa kanavoinnin avulla, ja siitä, miten he saivat käsiinsä sen, mikä on pohjimmiltaan vapaata energiaa – ehkä jopa tähtiporttiteknologiaa, ja varmasti UFOja.

JM: Eksoottista teknologiaa.

KC: Kyllä.

JM: Kyllä, ja kysymys on aina ollut: Miten natsit pääsivät meitä niin paljon edelle tieteessä?

KC: Aivan.

JM: Vuoden 1936 Berliinin olympialaisia lähetettiin televisiossa. Itse asiassa sodan loppuun mennessä heillä oli jo televisiolla ohjattavia ohjuksia. Vau! Emme tienneet sitä… ja on hyviä syitä uskoa, että he todellakin omistivat ydinaseen ja olivat testanneet sitä. Mutta siihen mennessä… heillä ei ollut luotettavaa kantolaitetta, ja kun he olivat valmiita ehkä laukaisemaan ydinaseen, oli kevät 1945 ja venäläiset lähestyivät idästä ja liittoutuneet lännestä, ja sota oli melkein ohi. Ja jos he olisivat räjäyttäneet atomipommin jossain, se ei olisi päättänyt sotaa, se olisi tarkoittanut vain Saksan täydellistä tuhoa ja hävitystä.

Mistä he saivat kaiken tämän? Vuosien ajan olin kuullut tarinoita, että he olivat kaapanneet jostakin lentävän lautasen ja rekonstruoineet sen. Mutta joka kerta, kun yritit jäljittää noita tarinoita, ne eivät johtaneet mihinkään. Ja olen nyt sitä mieltä, perustuen tietoihin, joita minulla on nyt, ja perustuen dokumentaatioon, joka on tullut esiin entisestä Neuvostoliitosta kommunismin romahdettua, että saksalaisilla oli omat kaukokatselijansa.

BR: Mm-hm.

JM: Tietysti he eivät kutsuneet sitä kaukokatseluksi, koska se termi keksittiin silloin, kun tämän maan CIA ja Kansallinen turvallisuusvirasto tutkivat ja kehittivät psyykkistä sodankäyntiä. Mutta heillä oli samanlainen juttu. Tuolloin saksalaiset olivat olleet hyvin kiinnostuneita okkultismista, jos niin haluaa sanoa, jo kauan sitten… ennen 1920-lukua. He järjestivät istuntoja ja tekivät kaikenlaisia kanavointia, tai miten sitä nyt haluaa kutsua, mutta pohjimmiltaan kyse oli siitä, mitä me kutsumme kaukokatseluksi. Se oli näiden psyykkisten kykyjen käyttöä.

BR: Tämä oli Vril-seura, eikö niin?

JM: Vril-seura. Ja tämä perustui suurelta osin Madame Blavatskyn ja hänen teosofisen seuransa filosofioihin. He olivat vahvasti mukana siinä. Ja tietenkin Hitler nousi valtaan Thule-Gesellschaftin eli Thule-seuran avulla, joka oli okkultistinen seura, joka koostui joistakin Saksan rikkaimmista aristokraateista ja teollisuusmiehistä. He olivat todella kiinnostuneita näistä asioista, spiritismistä, luulen, että he kutsuivat sitä silloin niin.

Ja niinpä he… minun tietojeni mukaan Saksan armeijassa oli jopa yksikkö nimeltä Doctor Greenbaum, ja kyseessä olivat käytännössä heidän kaukokatselijansa. Ja mielenkiintoista kyllä, tämä toimi osana laajempaa Majik-nimistä ohjelmaa [hän tavuttaa] M-A-J-I-K.

Ja se on todella mielenkiintoista, koska, kuten hyvin tiedätte, Majestic 12 – tai Majik 12 – josta UFO-kirjallisuudessa aina puhutaan, että se on ylimmän tason ihmisiä, jotka vastaavat UFO-teknologian salailusta, oli alun perin M-A-J-I-C 12; joka on anglisoitu versio saksalaisesta M-A-J-I-K:sta. Ja mietin, että ehkä kun toimme heidän mielenhallinnan asiantuntijansa, lääkealan asiantuntijansa ja rakettitieteilijänsä tänne sodan jälkeen, toimmeko tänne myös joitakin heidän psyykkisiä tutkijoitaan.

KC: Selvä, se kuulostaa järkevältä. Entä Vannover Bush? Hän oli Majestic 12:n johtaja, jonka Trumanin… jonka Trumanin hallinto oletettavasti perusti, eikö niin?

JM: Mm-hm. Niin oli.

KC: Hoitaakseen UFO-ongelmaa ja sen merkitystä Amerikalle, mutta…

JM: Aivan.

KC: …se on erittäin mielenkiintoinen johtolanka, jos he olivat jo toiminnassa Saksassa.

JM: Aivan, juuri niin. Ja sinun on ymmärrettävä, että se oli todellakin modernin kansallisen turvallisuusvaltion alku – vuoden 1947 kansallinen turvallisuuslaki, jonka laatiminen aloitettiin vain muutama päivä sen jälkeen, kun jotain putosi taivaalta Roswellissa, New Mexicossa, heinäkuussa 1947. Ja elokuuhun mennessä he kyhäsivät nopeasti kasaan tämän kansallisen turvallisuuslain, ja syyskuussa he jopa viivyttivät presidentti Trumania – pidättelivät häntä kansallisen lentokentän asematasolla, kun hän yritti päästä kotiin vierailemaan kuolevan äitinsä luona – jotta he voisivat kiirehtiä koneeseen ja saada hänet allekirjoittamaan tämän vuoden 1947 kansallisen turvallisuuslain.

Miksi kiire? No, koska heidän oli saatava kaikki nämä tiedot hallintaansa. Vuoden 1947 kansallisen turvallisuuden lailla perustettiin CIA ja muutettiin myös sotaministeriön nimi puolustusministeriöksi; pieni PR-temppu.

Mutta siinä oli myös – ja tätä on huomioitu vain vähän – kansallisen turvallisuusneuvoston perustaminen. No, määritelmänsä mukaan se vastaa kaikesta, mikä liittyy kansalliseen turvallisuuteen. UFO:t? Kansallinen turvallisuus. Natsien soluttautuminen? Kansallinen turvallisuus. Huipputeknologia? Kansallinen turvallisuus.

Ja koska kansallinen turvallisuusneuvosto – ja kuulemme tästä jatkuvasti, melkein aina kun olemme lähteneet taistelemaan johonkin pienimuotoiseen sotaan ja Iran-Contra-skandaaliin, ja niin edelleen – on aina mukana. Ja silti, lyön vetoa, että käytännössä kukaan kuuntelijoista ei tiedä, kuka on kansallinen turvallisuusneuvosto. No, minä kerron teille. Se koostuu neljästä henkilöstä: presidentistä, varapresidentistä, ulkoministeristä ja puolustusministeristä. Kolme heistä nimittää presidentti.

KC: Mm-hm.

JM: Kun vuoden 1947 kansallinen turvallisuuslaki allekirjoitettiin, perustimme käytännössä diktatuurin, koska presidentti on nyt vastuussa kaikesta, mikä liittyy kansalliseen turvallisuuteen, ja tämä ohittaa kongressin, tiedotusvälineet ja kansalaiset. Tuolloin aloimme siirtyä kohti kansallisen turvallisuuden valtiota, jonka ytimessä olivat nämä natsit – vanhoilliset natsit.

KC: Palatakseni Saksaan, he ovat jotenkin löytäneet vapaan energian. Tarkoitan, että heillä oli todellakin uskomattomia tiedemiehiä…

JM: Aivan.

KC: Niin. Ja he tutkivat muita ulottuvuuksia käyttämällä meedioita, kaukokatselua ja mahdollisesti kanavointia. Ja sinä sanot, että he ovat saattaneet saada teknologiaa myös noista ulottuvuuksista; tietoa, jota he tarvitsivat rakentaakseen asioita.

JM: Aivan.

KC: Eikö niin?

JM: Mm-hm.

KC: Ja siinä on yhteys Egyptiin, eikö niin? Ja sumerilaisiin… sumerien sylinterisinetit…

JM: Suuri osa tästä on – kaikki tämä – osa…

KC: Suuri osa teknologiasta on peräisin sieltä.

JM: …Maan historiasta.

KC: Aivan.

JM: Ja kaikki palaset sopivat yhteen. Otetaan esimerkiksi: pitkään kaikki luulivat, että Egypti oli maailman ensimmäinen ja suurin sivilisaatio. No, se johtui siitä, että vasta 1800-luvun puolivälissä alettiin löytää niitä outoja kumpuja Mesopotamiassa – joka on nykyinen Irak – ja kun niitä alettiin kaivaa, havaittiin, että niiden alla oli valtavia kaupunkeja.

Ja he alkoivat löytää Sumerian sivilisaation, joka on ainakin viisi tuhatta vuotta vanhempi kuin egyptiläinen. Joten se, mitä olemme itse asiassa selvittämässä tänään, on se, että ilmeisesti oli olemassa, vedenpaisumusta edeltävänä aikana, maailmanlaajuinen, erittäin teknologinen sivilisaatio, joka todennäköisesti kattoi koko maailman. Tästä syystä he löysivät pyramideja Keski-Amerikasta, Etelä-Amerikasta, Kiinasta, Itä-Euroopasta, Gizan tasangolta…

Ja silti jotain tapahtui. Joko Maapallossa tapahtui muutoksia, tai sitten oli sota tai jotain, ja koko tämä sivilisaatio romahti. Ja se, mitä tiedämme, on kirjallinen historiamme: sumerialaiset, sitten babylonialaiset, sitten assyrialaiset, sitten foinikialaiset, sitten egyptiläiset ja…

Nämä olivat kaikki saman sivilisaation rappeutumista. Ja todiste siitä löytyy esimerkiksi Egyptin historiasta. Varhaisimmat dynastiat olivat edistyneimpiä, ja sitten tilanne heikkeni, [nauraa] se rappeutui. Ja se jatkui alaspäin, kunnes päädyimme keskiaikaan – pimeään keskiaikaan – ja siitä lähtien olemme hitaasti nousseet siitä ylös. Ja siksi tietävät ihmiset – ja tieto on valtaa, ja he haluavat pitää tiedon itsellään, eivätkä halua meidän tietävän, mitä on meneillään – mutta siksi he kiirehtivät ympäri maailmaa aivan kuin Indiana Jones jahtaamassa natseja, jotka jahtasivat historiallisia ja uskonnollisia…

KC: Ikonit ja…

JM: …ikoneita, joo, ja esineitä…

KC: …joo, ehdottomasti.

JM: …tiedäthän, koska he yrittävät päästä käsiksi tuohon muinaiseen teknologiaan.

KC: Selvä, olit siis juuri viettänyt jonkin aikaa Egyptissä, eikö niin?

JM: Kyllä.

KC: Ja löysitkö sieltä mitään – [Jim nauraa] – mikä sai sinut täysin ällikällä lyödyksi, vai…

JM: Kyllä. Setin temppelin alla – joka on valtava temppeli ja täynnä hieroglyfejä – sen alla on valtava temppeli nimeltä Osireion. Se koostuu valtavista megaliittilohkoista, jotka painavat luultavasti kymmenen tai kaksitoista tonnia kappale. Niissä ei ole hieroglyfejä, mutta ne on pinottu hyvin samankaltaisesti kuin Stonehengessä.

Mutta ne eivät ole karkeaa kiveä kuten Stonehengessä, vaan täydellisesti ja tarkasti veistettyjä kappaleita, jotka istuvat toisiaan vasten niin täydellisesti, ettei väliin mahdu edes paperiarkkia. Ja tämä sijaitsee Setin temppelin alla, mikä tarkoittaa, että siellä oli jotain meneillään jo kauan ennen egyptiläisten saapumista.

KC: Julkaistaanko tämä yleisölle?

JM: Ei. Itse asiassa meidän ei edes pitänyt päästä sinne alas [nauraa], mutta onnistuimme jotenkin livahtamaan sinne ja katsomaan, mitä siellä oli meneillään. Tällaisia asioita he pitävät salassa. Sama asia on se, että – sfinksissä – on aivan ilmeistä, että sfinksin sivuilla ja sitä ympäröivän maan sivuilla on syviä veden aiheuttamia eroosiouria, mikä tarkoittaa, että kyseessä on pystysuora veden aiheuttama eroosio. Sfinksi ja sen ympäröivä alue olivat olleet alttiina rankkasateille.

KC: Sinä siis pääsit sisälle tähän paikkaan, joka sijaitsee Setin temppelin alla, kuten sanoit, ja joka on rakennettu Stonehengen tapaan, jossa on kiillotettuja kiviä…

JM: Aivan. Ei hieroglyfejä, se on selvästi vanhempi kuin Setin temppeli, joten tämä on jälleen yksi todiste siitä, että jo kauan ennen egyptiläisten tuloa oli meneillään jotain erittäin teknologista.

KC: Tietävätkö he, onko sitä ylipäätään ajoitettu? Onko kukaan… onko kukaan antanut sinulle viitteitä siitä, milloin se on ajoitettu?

JM: Ei. Kaikkeen tähän kohdistuu valtavaa vastustusta, enkä oikein ymmärtänyt sitä, ennen kuin kävin Egyptissä ja tajusin, että he ovat täysin riippuvaisia turistien tuomista dollareista ja koko ideasta faaraoista, Kleopatrasta, Nefertitistä ja da-da-da-da-da-da-da… ja heillä ei yksinkertaisesti ole varaa luopua siitä.

He eivät halua myöntää, että olisi tapahtunut mitään muuta kuin mitä virallisessa historiassa kerrotaan. Ja tietenkin kaikki muutkin egyptologit ja muut alan asiantuntijat – he ovat omistaneet koko elämänsä tälle aiheelle, kirjoittaneet kirjoja ja rakentaneet koko uransa teorioilleen ja tulkinnoilleen siitä, mitä egyptiläiset tekivät. Ja sanoa, että se ei oikeastaan ollut totuus, se vain heittää kaiken sekaisin, ja he vastustavat sitä täysin.

Kuitenkin geologit, jotka menevät katsomaan tätä hyvin ilmeistä veden aiheuttamaa eroosiota sfinksissä, sanovat, että se on selvästi veden aiheuttamaa eroosiota, ja historiallisesti Gizan tasangolla ei ole ollut rankkasateita 10 500 vuoteen. Mikä tarkoittaa, että sfinksi ja luultavasti Suuri pyramidi ovat ainakin 5 000 vuotta vanhempia kuin egyptiläiset. Ja viisi tuhatta vuotta, tiedätkö, meidän on vaikea ajatella viittä tuhatta vuotta.

KC: [nauraa]

JM: Useimmat ihmiset ajattelevat nykyään sisällissodasta, että se kuulostaa heistä aivan muinaiselta historialta. Silti isoäitini kertoi minulle siitä, kun hänen isänsä palasi sodasta. Se ei siis ole niin kauan sitten. Silti se on meille muinaishistoriaa, vaikka siitä on kulunut vain noin 150 vuotta. Joten puhua viidestä tuhannesta vuodesta; luoja, meillä on… meillä on vaikeuksia edes ajatella sitä.

Mutta ei ole epäilystäkään siitä, että se viittaa vaihtoehtoisiin alkuperiin ihmiskunnalle ja ihmislajille. Ja jälleen, kuinka voimme selvittää, mitä tänään tapahtuu, jos emme tiedä, mistä olemme tulleet, tai totuutta alkuperästämme? Ja mitä aioin kertoa teille, on – tämä on todella kiehtovaa – että he muuraavat sfinksin sivuja. Näennäisesti siksi, että he sanoivat: No, se on rapistumassa emmekä halua sen tuhoutuvan, joten aiomme tukea sitä ja korjata sen…

KC: Vau!

JM: …ja säilyttää sen, tiedätkö. Mutta he peittävät juuri nämä…

KC: Eroosion merkit…

JM: …erittäin ilmeiset merkit pystysuuntaisesta vesieroosiosta, mikä tarkoittaa, että se on vanhempi kuin egyptiläiset.

KC: No, entä se, että sfinksin sisällä pitäisi olla myös kirjasto?

JM: On vielä yksi asia. Tiedätkö, Edgar Cayce – se suuri näkijä 1930-luvulta – sanoi: No, sfinksin vasemman tassun alla on huone. Armeijan kaukokatselijat muuten tutkivat asiaa ja sanoivat: ”Kyllä, siellä on huone.” Ja minä kysyin: ”Mitä siellä on?” He vastasivat: ”Purkkeja ja maljakoita, joissa on kääröjä ja laattoja…” Ja minä sanoin: ”Vau! Pyhä jysäys! Arkistohalli. Voimme todella selvittää, mitä on meneillään.”

KC: Totta.

JM: Sitten he käyttivät maaperän läpäisevää tutkaa ja sanoivat: ”Kyllä, löysimme ontelon sieltä, sfinksin vasemman tassun alta.” Joten sanoin: ”Okei, hienoa! Kaivetaan sinne ja selvitetään, mikä se on!”

Tähän päivään mennessä, sikäli kuin tiedän, kukaan ei ole tehnyt tätä; he eivät salli sitä. He eivät anna meidän päästä totuuden jäljille…

KC: Kyllä.

JM: …ihmiskunnan alkuperästä.

KC: Aivan.

BR: Zahi Hawass, eikö hän sinun mielestäsi tiedä, mitä täällä on meneillään? Ja hän on tarpeeksi älykäs ottamaan huomioon kaikki nämä… vaihtoehtoiset tutkimukset ja kaukokatselun, ja yrittämään hankkia ne tiedot itselleen. Luuletko, että taustalla on jotain meneillään?

JM: Henkilökohtaisesti epäilen, että joku on jo päässyt sinne. En vain voi uskoa, että kaikki tietävät sen olevan siellä, mutta kukaan ei mene katsomaan, mitä se on. Mutta sinun on ymmärrettävä, että egyptiläiset viranomaiset… kuka maksaa heidän palkkansa?

KC: Joo, ehdottomasti…

JM: Ja kenelle he ovat uskollisia? Kuka on kouluttanut heidät? Kuten tiedät, olemme taas palanneet Pahan Imperiumin pariin. [nauraa]

KC: Entä se Coral… Tiedätkö sen Coral Palacen, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, Floridan lähellä, missä hän todisti, että noiden kivien siirtäminen tapahtui aivan eri tavalla kuin mitä he puhuivat…

JM: Aivan.

KC: …orjatyövoimasta Egyptissä ja kaikesta siitä.

JM: Aivan.

KC: Heillä on oma etunsa pitää yllä myyttiä orjatyövoimasta Egyptissä, mutta todellisuudessa asiat eivät suinkaan menneet niin.

JM: No, Kerry, se on asia, joka sai minut kiinnostumaan tästä aiheesta kauan sitten, ennen kuin aloin vakavasti tutkia muinaista teknologiaa ja muinaisia sivilisaatioita. Se oli yksinkertaisesti se tosiasia, että meille kerrotaan, että pyramidit rakensivat egyptiläisten orjat, jotka raahasivat kiviä autiomaassa ilman [nauraa] mitään nykyaikaisia pyöriä tai muuta apuvälineitä ja jotenkin rakensivat nämä valtavat rakennelmat. No, keitä olivat egyptiläisten orjat? Heprealaiset.

KC: Mm-hm.

JM: Selvä? Ja kuka on yksi maailman parhaiten dokumentoiduista kansoista? Heprealaiset. Heillä oli tuhansia vuosia jatkuneita suullisia perinteitä, jotka lopulta kirjattiin Raamatun Vanhan testamentin kirjoihin. Siellä se kaikki on. Haastan sinut etsimään sieltä yhdenkin jakeen, jossa sanotaan: ”Ai niin, Herbie-setä vietti koko elämänsä raahaamalla kiviä autiomaassa, tiedätkö, rakentaakseen niitä pyramideja.”

Sitä ei tapahtunut! Sitä ei tapahtunut. Taustalla on jotain muuta. Ja miksi he eivät halua meidän tietävän siitä? No, sen lisäksi, että Egypti on täysin riippuvainen matkailutuloista, jotka perustuvat egyptiläisiin myytteihin, on se tosiasia, että tämä kertoisi meille mahdollisesti Maapallon ulkopuolisesta alkuperästämme. Ja mikä tärkeämpää, se osoittaisi meille tien vaihtoehtoisiin teknologioihin ja energialähteisiin…

KC: Aivan…

JM: …ja tämä on…

KC: …puhumme ääniteknologiasta…

JM: Aivan.

KC: …puhumme, en tiedä, skalaariaalloista, puhumme mielen vallasta aineen yli…

JM: Aivan, juuri niin.

KC: Mikä on… tämä kaikki on mustien projektien sisältöä.

JM: Joo. Äänitaajuudet, kuka tietää. Oletko nähnyt hieroglyfejä, joissa on kuva hahmosta, joka seisoo siellä pitämässä suuria putkia?

KC: Juu.

JM: Selvä, ja sieltä lähtee johto, joka kulkee sen takaa ja menee siihen pieneen virtalähteeseen, tiedätkö – sitä kutsutaan Jediksi, torniksi – minä kutsun sitä oskillaattoriksi, okei? Kun näin ne, ja jos menee lähemmäs ja katsoo tarkasti, toisin kuin muut karikatyyrit hieroglyfeissä, joissa on vain henkilön ääriviivat kaiverrettu kiveen, tässä on kaksinkertaiset ääriviivat.

KC: Hm.

JM: Ja me huomautimme siitä ja mietimme, mitä se tarkoittaa, ja ajattelen – ollessani muun muassa sarjakuvapiirtäjä – että kun haluat näyttää liikettä, piirrät ylimääräisiä viivoja. Tiedätkö, jos piirtää käden ja siihen on piirretty joitakin viivoja, se näyttää siltä kuin käsi liikkuisi. Joten piirtämällä kaksinkertaisen ääriviivan he osoittavat, että he tekevät näin: aye-aye-aye [tekee ääniä ja tärisee kuin olisi saanut sähköiskun].

KC: Ah! [nauraa] Selvä.

JM: [nauraa] He todella käyttävät näitä laitteita!

KC: Aivan.

JM: Huomaatko? Se on tehty hyvin huolellisesti… se on vain toinen ääriviiva, ymmärrätkö? Ei ole niin, että he olisivat yrittäneet tehdä jotain muuta. Mutta tuolla on paljon mielenkiintoista nähtävää. Jotkut temppelit ovat temppeliritarien turmelemia; hieroglyfien päälle on kaiverrettu maltanristejä.

KC: Mm-hm.

JM: Ja tietenkin, katso, puhumme asioista, jotka ovat periytyneet tuhansien vuosien ajan, ja kuka tahansa ja kaikki on halventanut, turmellut ja vahingoittanut niitä. Joten me vain kaivamme näissä raunioissa ja yritämme koota palasia siitä, mitä todella tapahtui.

Luulisin, että tästä voisi päätellä, että viiden tuhannen vuoden päästä jostakin maasta kaivetaan esiin Coca-Cola-pullo, ja siitä kirjoitetaan kokonaisia tieteellisiä artikkeleita: ”Mitäköhän tämä mahtoi olla? Koska se on naisen muotoinen, sen täytyy tietysti olla jonkinlainen hedelmällisyyden jumalattaren symboli, jota he palvoivat.” Tiedäthän, tämä on… me vain keksimme juttuja, koska emme tiedä.

KC: Kyllä, ehdottomasti. Joten, mihin tästä jatketaan? Tarkoitan, että olet käynyt läpi koko kirjon, ja tämä on upea katsaus haastatteluun, jonka olet antanut meille. Enkä edes… Tarkoitan, että näytät meille selvästi, kuinka voi siirtyä Egyptistä natsien kautta Yhdysvaltain hallitukseen, ja kuinka voi vetää suoran viivan yhdestä toiseen.

JM: Kyllä.

KC: Se on huikeaa. Mikä on siis ratkaisusi tässä vaiheessa? Koska näen, että pystyt todellakin ennakoimaan, että voisimme muuttaa maailman…

JM: Totta kai.

KC: …sellaiseksi paikaksi…

JM: Totta kai.

KC: …jossa meillä olisi pääsy ilmaiseen energiaan, pääsy elämään – jossa kaikki ihmiset planeetalla pysyisivät hengissä ja saisivat ruokaa, vaatteita ja asunnon. Emme tee sitä, mutta tämä on…

JM: Miksi emme?

KC: …iso askel oikeaan suuntaan.

JM: Miksi ei? Miksi emme tee sitä?

KC: Se on…

JM: Tiedätkö miksi? Koska istumme kädet ristissä ja annamme rikollisten ja natsien [nauraa] ottaa hallintaansa yritykset ja hallituksen, jonka pitäisi valvoa ja huolehtia meistä. Ja hei! Meitä on enemmän kuin heitä. Sano vain: Ei.

KC: Luulen, että on…

JM: Heitettäköön ne pummit ulos.

KC: …myös vapauden myytti, sillä jos ihmiset alkavat tajuta – ja uskon, että he todellakin ovat jo tajuamassa, ja tässä piilee vaara, joka liittyy Amerikkaa koettelevaan talouskriisiin – niin amerikkalaiset tulevat huomaamaan, etteivät he olekaan niin vapaita, ymmärrätkö? Että media ja muut tekijät ovat ohjelmoineet heidät, ja että hallituskin rajoittaa heidän vapauksiaan. Ja luultavasti nämä rajoitukset kiristyvät entisestään ja entistä nopeammin. Joten jos tajuat, ettet ole vapaa, se on heräämisen alku.

JM: Aivan. Ja jos luulet olevasi vapaa, kysy itseltäsi: voitko vain pakata tavarasi ja muuttaa? Voitko vain pakata tavarasi ja muuttaa toiseen osavaltioon tai toiseen maahan? Ja todennäköisesti tulet sanomaan: Voi ei. En voi tehdä sitä.

Miksi? Koska: No, menettäisin työni, enkä pystyisi maksamaan laskujani, enkä pystyisi maksamaan asuntolainaani, enkä pystyisi maksamaan vuokraani, ja minä… Et ole vapaa! Et ole vapaa. Sinulla ei ole edes aavistustakaan, mitä vapaus on. Joten meidän on palattava vapauden käsitteeseen. Ja tämä talouden taantuma tai jopa romahdus voi lopulta osoittautua todella hyväksi asiaksi.

KC: Totta.

JM: Koska tunnen paljon ihmisiä, joille on opetettu, että pitää vain raataa ahkerasti, olla kuuliainen firmalle ja työlle sekä tehdä pitkään… tehdä pitkään töitä pomolleen, ja sitten heistä huolehditaan – ja nyt he huomaavat, että: Ei, ei se niin toimi. Tiedätkö, raadat itsesi hengiltä 64-vuotiaaksi asti, ja sitten vuosi ennen eläkkeelle jäämistäsi he antavat sinulle potkut – supistavat henkilöstöä – jotta heidän ei tarvitse maksaa sinulle sitä eläkettä. Ja tätä tapahtuu yhä useammin, ja ihmiset alkavat ymmärtää tämän.

KC: Ja he vievät säästösi ja sosiaaliturvasi…

JM …ja säästösi katoavat…

KC: Kaikki katoaa…

JM: …sinun 401k-eläkevakuutuksesi on mennyttä, se on laskenut 40 prosenttia tai enemmän…

KC: …eikä eläkkeelle jääminen ole muutenkaan kenellekään hyvä juttu…

JM: Ei, eläkettä ei tule. Sosiaaliturvassa ei ole rahaa, ja kaikki sanovat: No joo, minulla on nämä vakuutukset… Joo, iso juttu. Entä jos vakuutusyhtiö menee konkurssiin? Mitä sinulla on? Sinulla on paperi, siinä kaikki.

Joten, ensinnäkin, ala hankkia aineellista omaisuutta. Hanki pieni oma kiinteistö; hanki jotain, jossa voit kasvattaa tomaatteja. Hanki koti, hanki rakennus, hanki jotain, jossa sinulla on todellista aineellista omaisuutta. Sitten ala tehdä töitä, joista nautit.

Tämä on tosi mahtavaa. Tunnen niin monia ihmisiä, jotka työskentelivät vuosikausia samassa yrityksessä, ja sitten yritys vain heitti heidät ulos. Ja he saivat kokea, mitä hyötyä siitä on ja mitä hyötyä uskollisuudesta on.

Sitten he juoksevat epätoivoissaan ympäriinsä ja yrittävät löytää toisen työpaikan, ja se on vaikeaa – ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeampaa se on. Sitten yhtäkkiä he joutuvat epätoivoissaan aloittamaan ajattelemaan itse ja miettimään: No, mitä minä haluan tehdä? No, minä haluan kasvattaa kukkia.

Ja ennen kuin he huomaavatkaan, he kasvattavat kukkia, leikkaavat kukkia ja ovat perustaneet oman pienen kukkatoimitusyrityksensä. Ja ennen kuin huomaatkaan, he menestyvät aika hyvin. He ansaitsevat elantonsa ja pärjäävät hyvin. He eivät rikastu, mutta he selviävät; heillä menee ihan hyvin. Ja he tekevät sitä, mitä rakastavat. Ja se…

KC: Se on todella tärkeää.

JM: …se on todella tärkeää…

KC: Joo, ehdottomasti.

JM: …ja todella, todella tärkeää. Ja sitten, kun ajat käyvät vaikeiksi, jos me kaikki vain alamme verkostoitua ja toimia yhdessä yhteisönä, tiedätkö. Kasvatat kanoja ja…

KC: Vaihtokauppaa.

JM: …ja minä vaihdan sinulle tomaattini muniin, ja me kaikki vain tulemme toimeen.

KC: Se on totta.

JM: Vuosia sitten minulla oli sukulaisia Itä-Teksasissa, ja he elivät siellä niukasti, kädestä suuhun – Itä-Teksasin punaisessa maaperässä – ja muistan kysyneeni heiltä lapsena: Miten te pärjäsitte laman aikana?

He vain nauroivat. He sanoivat: Hei, mikä lama? He sanoivat: Meillä ei ollut mitään alun perinkään [naurua], meillä ei ollut mitään laman aikana. Me vain jatkoimme sitä, mitä olimme tekemässä, ja selvisimme siitä!

Ja me kaikki selviämme. Me kaikki selviämme, itse asiassa meillä menee hyvin. Itse asiassa meillä saattaa mennä jopa paljon paremmin, koska emme aio olla, tiedätkö… Mutta tässä on avainasia – ensimmäinen askel – sammuta televisio.

KC: [nauraa]

JM: Sammuta se pirulainen. Ja tiedätkö mitä, parin viikon kuluttua huomaat kaksi asiaa. Ensinnäkin huomaat, ettet ole jäänyt mistään paitsi. Jos kolmas maailmansota puhkeaa, usko pois, tulet varmasti tietämään siitä, okei? Joten et jää paitsi mistään, menetät vain kaikki julkkisuutiset ja viimeisimmät ampumavälikohtaukset jossain, ja kuka siitä välittää?

Ja toiseksi huomaat, että yhtäkkiä sinulla on aikaa, ja alat lukea. Ja kun alat lukea, se stimuloi aivojesi toimintaa, koska se ei ole passiivista. Sinun täytyy todella lukea ja miettiä sanoja ja sitten pohtia käsitteitä. Alat miettiä ja huomaat: Vau! Alat pohtia asioita ja saat paremman käsityksen siitä, mitä todella tapahtuu ja mitä voisit ehkä tehdä asialle.

KC: Selvä. Kiitos paljon, Jim Marrs…

JM: Kiitos.

KC: …se oli todella upeaa.

— Haastattelun loppu —

BR: Se oli hyvä, Jim.

JM: Selvä.

KC: Kiitos.

BR: Kiitos, sir.

KC: Hienoa. Se oli maraton.

JM: No, niin se oli, mutta on aina hienoa päästä suoraan asiaan ja puhua oikeista asioista, tiedätkö.

KC: Joo. No, olen todella iloinen, että teit niin. Kiitos paljon, että käsittelit kaikkia noita aiheita meidän puolestamme, koska, tiedätkö, poikkesit vähän virallisesta linjasta siinä kohtaa, ja…

JM: No, kerron sinulle… mutta tiedätkö, se on hauskaa, se on… [nauraa] Kun sanoit: Piirrät viivan muinaisesta Egyptistä natseihin ja amerikkalaisiin, se on kuin…

KC: Se on hämmästyttävä asia.

JM: Niin on. Ja asia on niin, että se todella on, koska jos näit esitykseni, huomautin, kuinka Salomonin aarre tuli Egyptistä, ja sitten se haudattiin Jerusalemiin, ja sitten… puolet siitä vietiin Roomaan… [nauraa] ja sitten Roomasta se menee…

KC: Ja sitten se mahdollistaa natsit, eikö?

JM: Joo! Ja sitten natsit saavat sen…

KC: Ja sitten se saapuu Amerikkaan, eikö niin, noilla…

JM: Joo.

KC: …sukellusveneellä tai millä lie.

JM: Joo.

KC: Ja sitten Argentiinaan. Ja nyt, oletettavasti, kaikki nämä ihmiset ovat menossa… heidän koko ratkaisunsa on: mennä Etelä-Amerikkaan ja päästä pois Amerikasta, eikö niin?

JM: [nauraa]

KC: Mutta… Haloo? [nauraa]

JM: [nauraa] Mene sinne…

KC: Arvaa kuka on siellä?

JM: Aiot todella…

KC: Bushin perhe Paraguayssa, eikö?

JM: Aivan. Ja… kuinka monta hehtaaria he saavat? Jotain…

KC: En tiedä.

JM: Kuulen jatkuvasti erilaisia juttuja. Luulin, että kyseessä oli 9000 eekkeriä, ja sitten kuulin, että se oli 98000 eekkeriä, joten…

KC: Ja sitä katsellessa on pakko ajatella: No, siinäkin on varmasti jokin suunnitelma.

JM: Joo, juuri niin.

KC: He suunnittelivat sitä koko ajan.

JM: No, he ovat valmiita vetäytymään Yhdysvalloista.

KC: Aivan.

JM: Katsos, asia on näin: heillä on täällä esitettävänä elokuva, joka on todella mielenkiintoinen. Siinä on todella kiehtova teema, eli se, että kaikki tämä johtaa Armageddoniin, ja että talous romahtaa, ja ympäristö romahtaa, ja laadidaa.. Tämä on kaikki huijausta – ei yleisölle – vaan Uuden maailmanjärjestyksen ihmisille.

KC: [nauraa]

JM: Ja he todella uskovat, että kaikki on romahtamassa, joten he ovat kaikki salaa valmistautuneet…

KC: Hyppäämään pois laivasta. [nauraa]

JM: He hyppäävät pois laivasta. Joten he kaikki lähtevät planeetalta [taputtaa] ja me olemme täällä [nauraa], voimme jatkaa…

KC: Meillä menee hyvin!

JM: Meillä menee hyvin, meillä tulee olemaan mukava elämä. [nauraa] Eikö se olekin mielenkiintoinen ajatus!

KC: No, tiedän, että kun Bushit ovat Etelä-Amerikassa, meillä menee joka tapauksessa hyvin, tajuatko mitä tarkoitan? Annetaan heidän mennä Paraguayhin, vai mitä?

JM: Joo, he päätyvät kaikki joka tapauksessa helvettiin, joten mitä väliä.

KC: Totta. Ehdottomasti, joo… se on hullua, mitä he tekivät Argentiinassa, tarkoitan, se on vain… Se on myös uskomaton, uskomaton tarina, joten…

JM: Niin on.

KC: Siis, kaikki mahdolliset vaihtoehdot on käyty läpi. Etelämantereella, eikö?

JM: Aivan.

KC: He ovat siellä. Joten…

JM: Se on todella uskomaton juttu…

KC: Se on niin hullua. Okei, no…

JM: No, kiitos kahvista…

KC: Ja kiitos sinulle, Jim. Tämä on ollut mahtavaa…

JM: Ja minulla menee hyvin… voi jukra, itse asiassa minun täytyy nyt mennä jonnekin muualle.

BR: Jim, on ollut ilo tavata. Kiitos, että olet antanut meille aikaasi, energiaasi…

JM: Bill. Kiitos.

BR: …keskittymistäsi ja intohimoasi. Enempää ihminen ei voi antaa.

JM: Selvä, olemmeko California-sviitissä vai Arizona-sviitissä?

KC: Olemme tällä hetkellä Arizonassa…

JM: Olemme Arizonassa. Selvä. Hyvä on. Pitäkää huolta itsestänne.

KC: Selvä, pidä huolta itsestäsi.

JM: Hei, ole vain ystävällinen…

KC: Joo.

JM: Älkää saako minua näyttämään vieläkin tyhmemmältä kuin olen!

KC: Ei, olet loistava.

BR: Me hoidamme tämän hyvin. Älä huoli. Me hoidamme tämän sinulle, Jim.

JM: Selvä.

BR: Voit luottaa meihin, lupaamme.

KC: Olet aivan upea. Voimme näyttää sen sinulle. Jos haluat muuttaa jotain, kerro vain.

JM: Selvä.

Loppukohtaus

BR: … ja me sanomme: Tee vain jotain.

JM: Tee jotain! Tee mitä pystyt… Aivan! Ehkä se on vain kirjeiden kirjoittamista toimitukseen, mutta…

KC: Totta.

JM: Tai menemistä mielenosoitukseen ja kyltin kantamista. En tiedä, tee mitä pystyt, mutta luojan tähden, tee jotain! [nauraa…]

 

Artikkelin julkaissut Project Camelot

EBEt, Maan ulkopuoliset olennot, osa 3

Jatkoa sarjan ensimmäiselle ja toiselle osalle.


1970-luvulla Linda Moulton Howe oli Denverin CBS-TV-yhtiön erityisprojektien johtajana tuottanut 12 dokumenttielokuvaa, joista suurin osa käsitteli tieteellisiä, ympäristöön ja terveyteen liittyviä aiheita. Eniten huomiota herätti kuitenkin Strange Harvest, joka käsitteli tuolloin laajalle levinneitä raportteja siitä, että länsi- ja keskilännen osavaltioissa karjaa tapettiin ja silvottiin tuntemattomien henkilöiden tai voimien toimesta. Useimmat eläinlääketieteen patologit sanoivat, että eläimet kuolivat tuntemattomista syistä. Maanviljelijät, karjankasvattajat ja jotkut lainvalvontaviranomaiset pitivät kuolemia mysteerinä. Jotkut jopa spekuloivat, että avaruusolennot olivat vastuussa. Tämä mahdollisuus kiinnosti Howe’ta, joka oli koko elämänsä ollut kiinnostunut UFOista, ja Strange Harvest esittää, että UFOt olivat osallisina silpomisissa.

Syksyllä 1982, kun Howe työskenteli dokumentin parissa, joka koski aivan muuta aihetta, hän sai puhelun Home Box Officelta (HBO). Soittaja kertoi, että HBO:n väki oli ollut vaikuttunut Strange Harvestista ja halusi tietää, suostuisiko Howe tekemään elokuvan UFOista. Maaliskuussa 1983 hän matkusti New Yorkiin allekirjoittamaan sopimuksen HBO:n kanssa ohjelmasta, jonka nimi oli UFOs-The ET Factor.

Illalla ennen tapaamistaan ​​HBO:n ihmisten kanssa Howe syö illallisen Gerstenin ja tiedekirjailija Patrick Huyghen kanssa. Gersten kertoi Howelle, että hän oli tavannut Sgt. Doty, Kirtland AFB:n AFOSI-agentti, ja kenties Doty olisivat halukkaita keskustelemaan kameran edessä tai jossain muussa hyödyllisessä ominaisuudessa Ellsworthin tapauksesta. Gersten soitti hänelle ja kysyi, olisiko hän valmis tapaamaan Howen.

Myöhemmin sovittiin, että Howe lentää Albuquerqueen 9. huhtikuuta. Doty tapasi hänet lentokentällä. Mutta kun hän saapui sinä aamuna, kukaan ei odottanut. Hän soitti hänen kotiinsa. Pieni poika vastasi ja sanoi, ettei hänen isänsä ollut paikalla. Howe soitti sitten Jerry Millerille, tieteelliselle pääneuvonantajalle ilmavoimien testaus- ja arviointikeskuksessa Kirtlandissa ja entiselle Blue Book -tutkijalle. (Hänet mainitaan 28. lokakuuta 1980 ”Multipurpose Internal OSI Form” -lomakkeessa, joka raportoi Dotyn ja Millerin tapaamisesta Bennewitzin kanssa.) Hän tunsi Millerin aikaisemmasta puhelinkeskustelusta, kun hän oli soittanut kysyäkseen häneltä Bennewitzin väitteistä, joista hänellä oli huomattava kiinnostus. Miller pyysi kopiota Strange Harvestista. Myöhemmin hän oli antanut Howelle kotipuhelinnumeronsa ja käskenyt ottaa häneen yhteyttä, jos hän joskus joutuu Albuquerqueen. Joten hän soitti ja kysyi, voisiko hän hakea hänet lentokentältä.

Miller ajoi Howen kotiinsa. Matkalla Howe kysyi häneltä useita kysymyksiä, mutta sai vain vähän vastauksia. Yksi kysymys, johon hän ei vastannut, oli, onko hän Aquarius-asiakirjassa mainittu ”Miller”. Kun he saapuivat Millerin asuinpaikalle, Miller soitti Dotylle hänen kotiinsa, ja Doty saapui muutamaa minuuttia myöhemmin ja vastasi aggressiivisesti Howen kysymykseen, missä hän oli ollut. Hän väitti olleensa lentokentällä koko ajan; missä hän oli ollut? ”Ehkä”, Howe kirjoittaa, ”hän oli päättänyt, että hän ei halunnut käydä kokouksessa, ja hänen maailmassaan oli hyväksyttävää jättää minut lentokentälle – kunnes Jerry Miller soitti hänen taloonsa” (Howe, 1989).

Matkalla Kirtlandiin Howe kysyi Dotylta, jonka käytös oli sekä uhmakas että hermostunut, tiesikö hän mitään Hollomanin laskeutumisesta. Doty sanoi, että niin tapahtui, mutta Robert Emeneggerin päivämäärä oli väärä; se ei ollut toukokuu 1971, vaan 25. huhtikuuta 1964-12 tuntia sen jälkeen, kun Socorrossa, New Mexicossa, poliisi Lonnie Zamora ilmoitti paljon julkisuutta saaneesta CE3:sta. (Zamora kertoi nähneensä munanmuotoisen esineen maassa. Sen lähellä seisoi kaksi lapsenkokoista olentoa valkoisissa puvuissa.) Tukikohdan sotilas- ja tiedehenkilöstö tiesi, että laskeutuminen oli tulossa, mutta ”joku puhalsi ajan ja koordinaatit” ja ”kehittynyt sotilaspartioalus” oli laskeutunut väärään aikaan ja väärään paikkaan, jonka Zamora näki. Kun kolme UFOa ilmestyi Hollomanille kello kuudelta seuraavana aamuna, yksi laskeutui ja kaksi muuta leijuivat pään yläpuolella. Ufo-olentojen ja hallituspuolueen tapaamisen aikana kuolleiden avaruusolioiden säilyneet ruumiit oli luovutettu avaruusolioille, jotka puolestaan ​​olivat palauttaneet jotain määrittelemätöntä. Viisi maa- ja ilmakameraa tallensi tämän tapahtuman.

Kirtlandin portilla Doty heilutti kättä vartijalle ja heidät päästettiin läpi. He menivät pieneen valkoiseen ja harmaaseen rakennukseen. Doty vei hänet siihen, mitä hän kuvaili ”pomoni toimistoksi”. Doty näytti olevan haluton keskustelemaan Ellsworthin tapauksesta, joka oli haastattelun näennäinen syy, mutta hänellä oli paljon sanottavaa muista asioista. Ensin hän pyysi Howea siirtymään tuolista, jolla hän istui, toiseen huoneen keskelle. Howe arveli, että tämä helpottaa heidän keskustelunsa salaamista, mutta Doty sanoi vain: ”Silmät näkevät ikkunoiden läpi.”

”Esimieheni ovat pyytäneet minua näyttämään tämän sinulle”, hän sanoi. Hän esitti ruskean kirjekuoren, jonka hän oli ottanut pöydän laatikosta, jonka ääressä hän istui, ja otti sieltä useita valkoisia paperiarkkeja. Kun hän ojensi ne Howelle, hän varoitti häntä, ettei niitä voinut kopioida; hän saattoi vain lukea ne hänen läsnäollessaan ja esittää kysymyksiä.

Asiakirjassa ei mainittu missään, mikä hallitus-, sotilas- tai tiedevirasto (jos sellainen oli) oli laatinut raportin, jonka otsikko oli A Briefing Paper for the President of the United States on the Subject of Unidentified Flying Vehicles. Otsikossa ei täsmennetty, kumpaa presidenttiä se koski, eikä asiakirjassa mainittu päivämäärää (ainakaan Howe muistaa sitä nykyään), joka olisi voinut yhdistää sen tiettyyn hallintoon.

Ensimmäisessä kappaleessa, joka oli kirjoitettu – kuten kaikki sen jälkeinenkin teksti – Howen mukaan ”kuivalla byrokraattisella kielellä”, lueteltiin päivämäärät ja paikat, joissa UFOt ja niiden matkustajat olivat syöksyneet maahan ja löydetty. Jälkimmäiset kuvattiin poikkeuksetta 3 1/2–4 jalkaa pitkiksi, harmaaihoisiksi ja karvattomiksi, joilla oli liian suuret päät, suuret silmät ja ei nenää. Asiakirjan seuraavalla sivulla todettiin, että näiden läheisestä aurinkokunnasta peräisin olevien olentojen tiedettiin olleen täällä jo tuhansia vuosia. Geneettisen manipuloinnin avulla ne olivat vaikuttaneet ihmisen evoluution kulkuun ja tavallaan luoneet meidät. Ne olivat myös auttaneet muovaamaan uskonnollisia vakaumuksiamme.

Heinäkuussa 1947 tapahtunut Roswellin onnettomuus mainittiin, mutta niin mainittiin myös toinen onnettomuus Roswellissa vuonna 1949. Tutkijat löysivät paikalta viisi ruumista ja yhden elossa olevan avaruusolennon, joka vietiin turvakotiin Los Alamosin kansalliseen laboratorioon Albuquerqueen pohjoiseen. Avaruusolennot, pienet harmaahihaiset humanoidit, tunnettiin nimellä ”Maapallon ulkopuoliset biologiset olennot” ja elossa oleva olento sai nimen ”EBE”. EBE ystävystyi (jos sitä sanaa voi käyttää) ilmavoimien upseerin kanssa, mutta olento kuoli tuntemattomista syistä 18. kesäkuuta 1952. (EBE:n ystävä, joka vuonna 1964 oli eversti, oli niiden joukossa, jotka olivat paikalla tervehtimässä Hollomanissa laskeutuneita avaruusolentoja.) Myöhemmin sitä alettiin kutsua EBE-1:ksi, koska myöhemmin toinen samanlainen olento, EBE-2, muutti turvataloon. Sen jälkeen kolmas, EBE-3, ilmestyi paikalle ja asui nyt salaa amerikkalaisella tukikohdalla.

Tiedotteessa kerrottiin, että muita onnettomuuksia oli tapahtunut yksi lähellä Kingmania Arizonassa ja toinen Texasin eteläpuolella Pohjois-Meksikossa. Siinä mainittiin myös Aztec-onnettomuus – hylyt ja ruumiit oli viety Los Alamosin laboratorioon ja Wright-Pattersonin lentotukikohtaan. Useat erittäin salaiset projektit käsittelivät näitä materiaaleja. Niihin kuuluivat Snowbird (tutkimus ja kehitys, joka perustui avaruusolentojen lahjaksi jättämän ehjän avaruusaluksen tutkimukseen) ja Aquarius (katto-operaatio, jonka puitteissa tutkimusta ja yhteydenpitoa koordinoitiin). Projekti Sigma oli käynnissä oleva sähköisen viestinnän hanke. Oli myös lopetettu Garnet-projekti, jonka tarkoituksena oli tutkia avaruusolentojen vaikutusta ihmisen evoluutioon. Asiakirjan mukaan avaruusolennot ovat ilmestyneet eri aikoina ihmiskunnan historiassa – 25 000, 15 000, 5000 ja 2500 vuotta sitten sekä nykyään – manipuloidakseen ihmisen ja muiden olentojen DNA:ta.

Yhdessä kappaleessa todettiin lyhyesti, että ”kaksi tuhatta vuotta sitten avaruusolennot loivat olennon”, joka lähetettiin tänne opettamaan rauhaa ja rakkautta. Toisaalla mainittiin ohimennen toinen avaruusolentojen ryhmä, jota kutsuttiin ”Pitkiksi”.

Lehdessä sanottiin, että Project Blue Book oli perustettu yksinomaan lieventämään ilmavoimien kritiikkiä ja kääntämään huomio pois todellisista projekteista. Doty mainitsi ”MJ-12:n” ja selitti, että ‘MJ’ tarkoitti ”Majority” (enemmistö). Se oli päätöksentekoelin, jonka jäsenistö koostui 12:sta erittäin korkea-arvoisesta hallituksen tiedemiehestä, upseerista ja tiedusteluvirkamiehestä. Nämä miehet tekivät päätökset salailusta ja yhteyksistä.

Doty sanoi, että Howe saisi tuhansia metrejä filmiä pudonneista levyistä, ruumiista, EBE-1:stä sekä Hollomanin laskeutumisesta ja tapaamisesta. Hän voisi käyttää tätä materiaalia dokumentissaan kertomaan, kuinka Yhdysvaltain viranomaiset saivat tietää, että Maapallolla vierailee muukalaisia, ja mitä he ovat tehneet asialle. ”Haluamme, että teet elokuvan”, Howe siteeraa hänen sanoneen.

Kun Howe kysyi, miksi juuri hän, eikä New York Times, Washington Post tai 60 Minutes, sai tämän vuosituhannen tarinan, Doty vastasi suoraan, että yksittäistä mediatyöntekijää on helpompi manipuloida ja diskreditoida kuin suurta organisaatiota, jolla on kalliit lakimiehet. Hän sanoi, että toinen suunnitelma tietojen julkaisemiseksi Emeneggerin ja Sandlerin kautta oli keskeytetty, koska poliittiset olosuhteet eivät olleet suotuisat.

Seuraavien viikkojen aikana Howe kävi useita puhelinkeskusteluja Dotyn kanssa, pääasiassa vanhojen elokuvien videonauhoiksi muuntamiseen liittyvistä teknisistä ongelmista. Hän puhui useaan otteeseen kolmen muun miehen kanssa, mutta ei tavannut heitä henkilökohtaisesti.

Doty ehdotti, että lopulta hän saisi ehkä luvan kuvata haastattelun EBE-3:n kanssa. Nykyinen elokuvaprojekti oli kuitenkin historiallinen, ja se käsitteli tapahtumia vuosilta 1949–1964. Jos hän kuitenkin jossain vaiheessa tapaisi EBE-3:n, hän ei voisi mitenkään valmistautua kohtaamaan avaruusolennon aiheuttamaa ”shokkia ja pelkoa”.

Howe oli tietysti ilmoittanut näistä poikkeuksellisista tapahtumista HBO:n yhteyshenkilöilleen, Jean Abounaderille ja tämän esimiehelle Bridgett Potterille. Howe kehotti heitä valmistautumaan oikeudellisesti ja muutoinkin elokuvan julkaisun varmasti aiheuttamiin seurauksiin. HBO:n edustajat kertoivat hänelle, että hänen olisi hankittava Yhdysvaltain hallitukselta aiesopimus, jossa sitouduttaisiin oikeudellisesti sitovasti julkaisemaan luvattu elokuvamateriaali. Kun Howe soitti Dotyyn asiasta, tämä vastasi: ”Hoidan asian.” Hän sanoi lähettävänsä kirjeen suoraan HBO:lle.

Sitten HBO ilmoitti, ettei se hyväksyisi elokuvan tuotantoon tarvittavia varoja ennen kuin kaikki todisteet olisi saatu käsiin, ja kuten Potter totesi, Howeella oli ”presidentin, puolustusministerin, ulkoministerin ja puolustusvoimien komentajien tuki” (Howe, 1989). Mutta Howe sai käskyn jatkaa kuitenkin. Nyt hän oli raivoissaan sekä HBO:lle että Dotylle.

Kun Howe soitti Dotylle tukikohtaan, tämä kertoi, että hänellä oli hyviä ja huonoja uutisia. Howe ja pieni kuvausryhmä saisivat pian haastatella eläkkeellä olevaa everstiä (silloista kapteenia), joka oli viettänyt kolme vuotta EBE-1:n parissa. Huono uutinen oli, että kesti kolme kuukautta, ennen kuin tuhannet metrit EBE-1:tä ja Hollomanin laskeutumista/kontaktia koskevaa filmiä olisi saatavilla. Ennen kuin Howe voisi katsoa kuvamateriaalia, hänen olisi allekirjoitettava kolme turvallisuusvakuutusta ja käytävä läpi taustatarkastus. Hänen olisi myös toimitettava valokuvat kaikista teknisistä avustajista, jotka tulisivat mukaan haastatteluun.

Haastattelu sovittiin ja peruttiin useita kertoja. Sitten kesäkuussa Doty soitti ja kertoi, että hän oli virallisesti poistunut projektista. Tämä oli isku, koska Doty oli ainoa, jolle hän voi soittaa. Hän ei tiennyt, miten ottaa yhteyttä muihin, ja joutui aina odottamaan, että he ottavat yhteyttä häneen.

Lokakuuhun mennessä yhteydenotot olivat vähentyneet. Samassa kuussa hänen sopimuksensa HBO:n kanssa päättyi. Hänellä oli vain Washingtonin yhteyshenkilön nimi. Maaliskuussa 1984 tämä henkilö soitti hänen toimistoonsa kolme kertaa, vaikka hän oli tuolloin poissa kaupungista tekemässä muuta kuin UFO-aiheista juttua. ”Palattuani kotiin”, hän kirjoittaa, ”sain tietää, että mies oli ottanut minuun yhteyttä kertoakseen, että elokuvaprojektissa tulisi lisää viivästyksiä marraskuun 1984 vaalien jälkeen” (Howe, 1989).

Howelle asia oli sillä selvä, lukuun ottamatta lyhyttä jatkoa. 5. maaliskuuta 1988 Doty kirjoitti ufologi Larry W. Bryantille, joka oli yrittänyt turhaan saada pääsyn Dotyn sotilastietoihin tiedonvapauslain nojalla, ja kiisti koskaan keskustelleensa hallituksen UFO-salaisuuksista tai luvanneensa kuvamateriaalia pudonneista lautasista, ruumiista ja elävistä EBEsistä. Howe vastasi antamalla valaehtoisen lausunnon tapaamisesta ja esittämällä kopiot kirjeenvaihdostaan tuolta ajalta sekä Dotyn että HBO:n kanssa.

Vuonna 1989 Moore sanoi, että ”vuoden 1983 alussa sain tietää, että Rick [Doty] oli mukana useiden muiden kanssa, mukaan lukien eräs denveriläinen tuttavani ja ainakin yksi Washington D.C.:stä käsin toimiva henkilö, monimutkaisessa disinformaatiokampanjassa, joka kohdistui merkittävään UFO-tutkijaan, jolla oli tuolloin läheiset yhteydet suureen televisioyhtiöön, joka oli kiinnostunut tekemään UFO-dokumenttia.” Hän viittasi tietysti Hoween. Tapaus oli vastatiedustelun salainen operaatio, osa ”disinformaation muuria”, jonka tarkoituksena oli ‘sekoittaa’ Bennewitzin tapaus ja ”kyseenalaistaa hänen uskottavuutensa”. Howen kiinnostuksen Bennewitzin työhön vuoksi, Mooren mukaan, ”tietyt tiedusteluyhteisön jäsenet olivat huolissaan siitä, että tarina hänen sieppaamistaan matalataajuisista sähkömagneettisista säteilyistä Kirtland/Sandia-kompleksin Coyote Canyon -alueelta päätyisi osaksi elokuvaa. Koska tämä puolestaan saattaisi vaikuttaa muihin (mahdollisesti jopa venäläisiin) yrittämään samanlaisia kokeita, joku johtavassa asemassa oleva henkilö ilmeisesti katsoi, että se oli pysäytettävä ennen kuin se karkasi käsistä.” Moore totesi havainnoissaan, että ”hallitus näytti olevan päättänyt katkaista [Howen] ja [HBO:n] väliset siteet” (Moore, 1989b).

Mooreen mukaan Dotyn väitettä, että Howe olisi vääristellyt heidän tapaamistaan, ei voitu ottaa vakavasti, koska Doty oli sitoutunut turvallisuusvalaan eikä voinut keskustella asiasta vapaasti. Moore sanoi, että Aztec-onnettomuus, jonka tiedettiin kiistattomasti olevan keksitty, oli jotain, jonka Doty oli lisännyt asiakirjaan saatuaan Moorelta tietää tämän äskettäisestä tutkimuksesta huijauksesta.

Joulukuussa 1984, keskellä jatkuvaa yhteydenpitoa omiin lähteisiinsä (Doty ja useat muut), jotka väittivät vuotaneensa peittelyn salaisuuden, Mooren kumppani Jaime Shandera sai rullan 35 mm:n filmiä, joka sisälsi, kuten kävi ilmi, 18. marraskuuta 1952 päivätyn ja presidentiksi valitulle Eisenhowerille tarkoitetun tiedotteen. Väitetyn kirjoittajan, amiraali Roscoe H. Hillenkoetterin, mukaan presidentin määräyksestä 24. syyskuuta 1947 oli perustettu ”Operaatio Majestic-12”, johon kuului tusina huippututkijoita, upseereita ja tiedusteluasiantuntijoita. Sen tehtävänä oli tutkia Roswellin jäännöksiä ja neljää humanoidista ruumista, jotka oli löydetty läheltä. Asiakirjassa kerrotaan, että MJ12-jäsenen ja fysiologi Detlev Bronkin johtama tiimi ”on ehdottanut, että näitä olentoja kutsuttaisiin vakiintuneesti ‘Maapallon ulkopuolisiksi biologisiksi olentoiksi’ (Extraterrestrial Biological Entities, EBE) siihen asti, kunnes lopullisesta nimityksestä päästään yksimielisyyteen”. Asiakirjassa mainitaan myös lyhyesti 6. joulukuuta 1950 tapahtunut onnettomuus Texasin ja Meksikon rajalla. Elävistä avaruusolioista tai viestinnästä niiden kanssa ei kuitenkaan mainita mitään.

Heinäkuussa 1985 Moore ja Shandera matkustivat lähteidensä vihjeiden perusteella Washingtoniin ja viettivät muutaman päivän tutkien äskettäin salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja Record Group 341 -arkistossa, mukaan lukien USAF:n päämajasta peräisin olevat erittäin salaiset ilmavoimien tiedustelutiedot. He tutkivat 126. laatikon sisällön ja löysivät sieltä presidentin erityisavustajan Robert Cutlerin 14. heinäkuuta 1954 päivätyn lyhyen muistion kenraali Nathan Twiningille. Siinä sanotaan: ”Presidentti on päättänyt, että MJ-12/SSP [Special Studies Project] -briefing pidetään jo aiemmin sovitun 16. heinäkuuta pidettävän Valkoisen talon kokouksen aikana eikä sen jälkeen, kuten aiemmin oli tarkoitus. Tarkemmat järjestelyt selitetään teille saapumisenne yhteydessä. Oletamme, että hyväksytte edellä mainitun järjestelymuutoksen” (Friedman, 1987).

Cutler/Twiningin muistio, kuten sitä kutsuttiin kiistoissa, jotka puhkesivat Mooren julkaistua MJ-12-asiakirjan maailmalle keväällä 1987, on ainoa virallinen asiakirja – jota ei pidä sekoittaa kiistanalaisiin asiakirjoihin, kuten 17. marraskuuta 1980 päivättyyn Aquarius-asiakirjaan – jossa mainitaan MJ-12. (Useat MJ-12-tapauksen kriitikot ovat kyseenalaistaneet myös muistion aitouden, mutta toistaiseksi ilman yksiselitteistä menestystä.) Muistiossa ei tietenkään kerrota, mikä MJ12-erityistutkimusprojekti oli.

Juuri ennen kuin Moore julkaisi MJ-12-tietopaketin, toinen kopio vuodettiin brittiläiselle ufologille Timothy Goodille, joka vei kopionsa lehdistölle. Ensimmäinen lehtiartikkeli aiheesta ilmestyi London Observerissa 31. toukokuuta 1987, ja pian siitä kirjoitettiin New York Timesissa, Washington Postissa ja ABC-TV:n Nightline-ohjelmassa. Sekä ammattimaiset skeptikot että monet ufologit tuomitsivat sen, vaikkakaan kovin vakuuttavasti. Kiista jatkui ratkaisemattomana pitkälle vuoteen 1989, kun kriitikot huomasivat, että presidentti Trumanin allekirjoitus 24. syyskuuta 1947 annetussa presidentin määräyksessä (liitteenä tiedotteeseen) oli täsmälleen sama kuin hänen allekirjoituksensa kiistattomassa, UFOihin liittymättömässä 1. lokakuuta 1947 päivätyssä kirjeessä hänen tiedeneuvonantajalleen (ja oletetulle MJ-12-jäsenelle) Vannevar Bushille. Kaiken perusteella väärentäjä oli liittänyt aidon allekirjoituksen väärennettyyn kirjeeseen. MJ-12-asiakirja alkoi näyttää jälleen yhdeltä disinformaatiokavalta.

Vaikka Moore oli hyvin tietoinen UFO-yhteisössä leviävistä vääristä tiedoista, hän oli edelleen vakuuttunut siitä, että ainakin osa hänen omien lähteidensä antamista tiedoista oli aitoja. Vuonna 1988 hän antoi kaksi lähdettään, ”Falconin” (joidenkin mukaan kersantti Doty) ja ”Condorin” (myöhemmin väitettiin olevan entinen Yhdysvaltain ilmavoimien kapteeni Robert Collins), televisioyhtiön käyttöön. (Moore ja Shandera olivat antaneet heille lintujen nimet ja kutsuivat lähteitä yhdessä ”linnuiksi”.) UFO Cover-up . . . Live, kahden tunnin ohjelma, esitettiin lokakuussa 1988, ja siinä Falcon ja Condor, kasvot varjostettuina ja äänet muutettuina, kertoivat samat tarinat, joilla he olivat viihdyttäneet Moorea ja Shanderia. Ohjelma, jota lähes kaikki pitivät naurettavana ja nolona, muistetaan parhaiten informanttien väitteistä, että muukalaiset pitivät muinaisesta tiibetiläisestä musiikista ja mansikkajäätelöstä. Kriitikot pitivät jälkimmäistä väitettä erityisen huvittavana.

John Learin salaliittoteoria

UFO-piireissä tapahtumat ottivat vieläkin oudomman käänteen samana vuonna, kun vieläkin villejä tarinoita alkoi kiertää. Ensimmäisenä niistä kertoi John Lear, CIA:n taustalla oleva lentäjä ja ilmailulegenda William P. Learin vieraantunut poika. Lear oli tullut esiin kaksi tai kolme vuotta aiemmin, mutta lukuun ottamatta kuuluisaa isäänsä hän ei näyttänyt erottuvan mitenkään sadoista muista UFO-harrastajista, jotka tilaavat alan julkaisuja ja osallistuvat konferensseihin. Sitten hän alkoi väittää, että nimettömät lähteet olivat kertoneet hänelle poikkeuksellisista tapahtumista, jotka saivat Dotyn ja lintujen kertomukset kuulostamaan tylsiltä ja merkityksettömiltä anekdooteilta.

Learin mukaan vuosien varrella oli pudonnut maahan ei vain muutama, vaan kymmeniä lentäviä lautasia. Vuonna 1962 Yhdysvaltain hallitus käynnisti Project Redlight -hankkeen löytääkseen keinon lentää löydettyjä aluksia, joista osa oli suhteellisen ehjiä. Samanlainen projekti on olemassa vielä nykyäänkin, ja sitä johdetaan erittäin salaisesta sotilastukikohdasta; yksi on Area 51 (tarkemmin sanottuna S4-niminen laitos) Nevadan testialueella ja toinen on perustettu Dulcen lähelle New Mexicoon. Nämä alueet eivät valitettavasti ole enää hallituksen tai edes ihmiskunnan hallinnassa. 1960-luvun lopulla niin salainen virasto, että edes presidentti ei ehkä tiennyt siitä, oli solminut sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Vastineeksi avaruusteknologiasta salainen hallitus sallisi (tai ainakaan ei puuttuisi asiaan) rajoitetun määrän ihmisten sieppauksia; avaruusolentojen oli kuitenkin toimitettava luettelo sieppauksien kohteista.

Kaikki sujui suhteellisen hyvin muutaman vuoden ajan. Sitten vuonna 1973 hallitus huomasi, että tuhansia henkilöitä, jotka eivät olleet avaruusolentojen listalla, oli siepattu. Tästä aiheutuneet jännitteet johtivat riitaan vuonna 1978 tai 1979. Avaruusolennot vangitsivat ja tappoivat 44 huippututkijaa sekä joukon Delta-joukkojen sotilaita, jotka olivat yrittäneet vapauttaa heidät. Siitä lähtien on tehty kiihkeitä ponnisteluja, joista näkyvin on strateginen puolustusaloite (”Star Wars”), kehittämään puolustus avaruusolentoja vastaan, jotka ovat kiireisiä asettamaan siepatuille (jopa joka kymmenes amerikkalainen) implantteja heidän käyttäytymisensä hallitsemiseksi. Lähitulevaisuudessa näitä ihmisiä käytetään johonkin tuntemattomaan, ilmeisesti synkkään, avaruusolentojen tarkoitukseen.

Kaikkea tätä pahempaa on kuitenkin avaruusolentojen kiinnostus ihmislihaan. Sukupuolielimet ja muut elimet otetaan sekä ihmisiltä että karjalta ja käytetään androidien luomiseen Area 51:n ja Dulcen maanalaisissa laboratorioissa sijaitsevissa jättimäisissä säiliöissä. Muinaisen, evoluutionsa loppuvaiheessa olevan rodun edustajat käyttävät ihmiskehon osia myös biologisen nuorentamisen menetelmänä. (”Pysyäkseen hengissä”, hän sanoi, ”he käyttävät entsyymiä tai hormonaalista eritettä, jota he saavat ihmisistä ja eläimistä ottamastaan kudoksesta. Eritteet sekoitetaan sitten vetyperoksidin kanssa ja annostellaan iholle levittämällä tai kastamalla kehon osia liuokseen. Keho imee liuoksen ja erittää jätteet takaisin ihon kautta” [Berk ja Renzi, 1988].)

Yksi Learin tärkeimmistä lähteistä oli Bennewitz, joka oli kuullut nämä pelottavat tarinat ensimmäisen kerran AFOSI:n henkilöstöltä Kirtlandissa 1980-luvun alussa. Tähän mennessä Bennewitzista oli tullut eräänlainen guru pienelle ryhmälle UFO-harrastajia, muun muassa Linda Howelle, jotka uskoivat, että avaruusolennot silpoivat karjaa, eivätkä nähneet mitään ongelmaa siinä, että ne saattaisivat tehdä samaa ihmisille. Myös Lear, jonka poliittiset näkemykset ovat keskustasta kaukana oikealla, yhdisti UFO-uskomuksensa salaliittoteorioihin pahantahtoisesta salaisesta amerikkalaisesta hallituksesta, joka yritti käyttää avaruusolentoja omiin tarkoituksiinsa, mukaan lukien maailman väestön orjuuttaminen huumeriippuvuuden avulla. Merkittävä osa oikeistolaisesta salaliittokirjallisuudesta, josta osassa oli hätäisesti peiteltyjä antisemitistisiä vivahteita, esitti samanlaisia syytöksiä. Lear itse ei ollut antisemitisti, mutta hän jakoi salaliittoteorioita niiden kanssa, jotka olivat.

Toinen hänen väittämistään lähteistä oli nimetön fyysikko, joka Learin mukaan oli todella työskennellyt S4:ssä. Monille ufologeille, jotka hylkäsivät Learin tarinat paranoidisina, hulluna tai keksittyinä (vaikka Lear itse oli selvästi vilpitön), tämän fyysikon olemassaolo herätti laajaa skeptisyyttä. Kävi ilmi, että hän todella oli olemassa. Hänen nimensä on Robert Lazar, joka toimittaja George Knappin KLAS-TV:ssä, ABC:n tytäryhtiössä Las Vegasissa, 11. ja 13. marraskuuta 1989 julkaiseman uutisen mukaan väittää työskennelleensä Area 51:ssä avaruusolentojen teknologiaprojekteissa. Lazar, jonka tarinaa tutkivat sekä ufologit että valtavirran toimittajat, ei ole tukenut Learin väitteitä ihmisten ja avaruusolentojen välisistä sopimuksista, ihmisiä syövistä avaruusolentoista tai muista vastaavista, ja hän on ottanut etäisyyttä Leariin ja tämän kumppaneihin. Hänen väitteensä ovat useimpien mittapuiden mukaan fantastisia, mutta Learin väitteisiin verrattuna ne ovat vaatimattomia.

 

Artikkelin julkaissut UFOBBS / preterhuman.net

Lue Elizondo: ”Paluuta ei ole” UFO-tietojen julkistamisen suhteen

kirjoittanut Christopher Sharp – 3.6.2026

On kulunut jo lähes kymmenen vuotta siitä, kun Lue Elizondo nousi ensimmäistä kertaa esiin yhtenä modernin UFO- ja UAP-ilmiön tunnetuimmista kasvoista, sen jälkeen kun New York Times julkaisi vuonna 2017 artikkelin AATIP:stä, Pentagonin salaisesta Advanced Aerospace Threat Identification Program -ohjelmasta.

Yksinoikeudella tehdyssä haastattelussa Elizondo jakaa näkemyksiään ja henkilökohtaisia havaintojaan tavalla, jolla hän ei ole vielä aiemmin kenenkään muun kanssa tehnyt.

Hän puhuu avoimesti ja henkilökohtaisesti, paljastaen puolen itsestään, jota hän on luultavasti pitänyt salassa vuosien ajan.

Haastattelun alussa Elizondo kertoo minulle spontaanisti, ettei paluuta ole tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) julkistamisprosessista, joka näyttää kiihtyneen Trumpin hallinnon aikana.

Kyseessä on prosessi, jonka hän voidaan sanoa käynnistäneen julkisesti.

Hän lisää,

“Tiesin, että tulisi hetki, jolloin paluuta ei enää olisi. Siitä ei ole epäilystäkään. Ymmärrän, että aloitin tämän keskustelun, oli se sitten hyvä tai huono asia.

”Minä laitoin tämän junan liikkeelle, ja vastuu sen viemisestä loppuun asti on minun harteillani.”

Olen tuntenut Lue Elizondon jo lähes viisi vuotta. Tapasimme ensimmäisen kerran pakkasen puremassa päivänä Soho Farmhousessa, joka sijaitsee syrjäisessä paikassa Englannin Cotswoldsissa.

Hän oli siellä yhdessä The Age of Disclosure -elokuvan ohjaajan Dan Farahin kanssa, kun he valmistautuivat GQ Heroes -tapahtumaan.

Aivan kuten silloin, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, Elizondo on edelleen innostunut, energinen ja väsymättömän positiivinen.

Osa tuosta intensiteetistä, hän kertoo minulle, johtuu tavasta, jolla hän näkee maailman.

Olen jo jonkin aikaa tiennyt, että Elizondo on pitänyt jotain salassa. Jotain, mikä ei liity UAP-ilmoituksiin, mutta joka voi kuitenkin lopulta vaikuttaa hänen kykyynsä viedä tätä asiaa loppuun asti.

Elizondo kuuluu autismin kirjon piiriin. Kun kysyn, voinko mainita hänen tilansa tässä artikkelissa, hän suostuu heti.

Elizondon autismi on aina vaikuttanut siihen, miten näen hänet, etenkin omien perhekokemusteni vuoksi.

Hän kertoo minulle, että nuorempana se saattoi olla ”erittäin rasittavaa” ja että hän kamppaili vuosia ilman, että hänellä olisi ollut sanaa sille, miksi hän tunsi olevansa erilainen.

”En koskaan sopinut joukkoon lapsena, vaikka kuinka halusin”, hän sanoo. ”En ajatellut kuten muut. En sopinut joukkoon.”

Mutta hän lisää, että tietoisuus omasta erilaisuudestaan antoi hänelle lopulta mahdollisuuden muuttaa autisminsa hyödylliseksi voimavaraksi.

”Vasta kun aloin ymmärtää omaa tilaani, pystyin todella hyödyntämään sitä edukseni”, hän kertoo minulle.

Elizondolle tämä ero muokkaa myös hänen moraalista maailmankuvaansa.

Hän kertoo, että muut ovat usein sanoneet hänelle, että maailma koostuu harmaan sävyistä.

”Mutta en usko siihen”, hän sanoo. ”Uskon, että oikean ja väärän välillä on selvä ero.”

Se saattaa auttaa selittämään, miksi UAP-tietojen julkistaminen ei ole hänelle pelkästään poliittinen kysymys. Se on moraalinen kysymys.

Mutta tänä päivänä, kun hän puhuu minulle ajaessaan kuorma-autollaan kohti Teksasia, hän vaikuttaa myös pohdiskelevammalta, ehkä tietoisemmalta siitä, mitä hän on auttanut käynnistämään ja millaisia seurauksia sillä on.

”Historia tulee muistamaan minut kahdella tavalla: joko isänmaallisena tai historian suurimpana roistona… ja voin vain toivoa ja rukoilla joka päivä, että tein oikean päätöksen”, hän kertoo minulle.

Järkytys saattaa johtua siitä, mitä paljastukset kertovat meistä

Kun Elizondo puhuu UAP-ilmiöiden julkistamisesta, hän ei tarkoita pelkästään sitä, että hallitukset myöntäisivät, että taivaalla, merillä ja Maapallon ilmakehän ulkopuolella on nähty outoja esineitä. Ja kyllä, ne ovat ei-ihmisperäisiä.

Hän puhuu jostakin syvällisemmästä ja mahdollisesti vieläkin järisyttävämmästä: mahdollisuudesta, että yleisön on ehkä mietittävä uudelleen, mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa.

Kysyttäessä, mitä paljastaminen voi tarkoittaa psykologisesti, Elizondo kertoo minulle, että syntyy ”jonkinlainen” hänen sanoillaan ”ontologinen shokki”, kun yleisö tulee ”terävästi tietoiseksi” tilanteesta.

Mutta hän korostaa, että shokin ei tarvitse olla tuhoisa.

Aikaisemmissa haastatteluissa hän on vihjannut, että UAP-ilmiöiden taustalla piilee synkkä todellisuus ja että ihmiskunta on mahdollisesti tekemisissä kehittyneiden, ei-ihmismäisten lajien kanssa.

Hän selittää minulle, mitä hän tarkoittaa sanalla ”synkkä”, ja tarkentaa käsitteen merkitystä.

”Synkkyys ei ole aina välttämättä huono asia”, hän sanoo. ”Synkkyys voi itse asiassa olla hyvä asia, koska se pakottaa meidät kalibroimaan ja määrittämään uudelleen ajattelutapamme, pakottaen meidät harkitsemaan uudelleen omia ennakkokäsityksiämme ja tarinoitamme.”

Elizondolle todellinen haaste ei ehkä olekaan muiden kuin ihmisten älykkyyden olemassaolo sinänsä.

Se voi olla se, mitä tuo älykkyys kertoo meistä.

”Aiomme jatkossakin esittää todisteita, jotka haastavat ehdottomasti joitakin nykyisiä käsityksiä ja vakaumuksia ihmiskunnasta ja mahdollisesti jopa evoluutiostamme”, hän sanoo.

Elizondo esittää, että suuri osa UAP-ilmiöitä ympäröivästä pelosta juontuu ihmisen egosta ja olettamuksesta, että ihmiskunta istuu yksin luomakunnan huipulla.

”Suurin osa pelosta juontuu ihmisten itsestään muodostamasta egokuvasta”, hän kertoo minulle. ”Pidämme itseämme aina alfa-lajina ja olemme ylpeitä siitä, että olemme oman kohtalomme herroja.”

Sitten hän siirtyy keskustelumme aikana esiin tulleeseen, erittäin huolestuttavaan mahdollisuuteen: että ilmiön takana oleva asia ei ehkä olekaan täysin erillinen meistä.

Väitetyillä ei-ihmisillä, kuten pohjoismaisilla ja harmailla, on yleisesti raportoitu olevan ihmismäisiä piirteitä, kuten kaksi kättä, kaksi jalkaa ja vastaava symmetria.

Elizondo kysyy, onko mahdollista, että ihmisillä ja ei-ihmisillä on ”yhteinen esi-isä”.

Hän lisää, että avaruusolentojen elämä on saattanut ”todella kehittyä juuri täällä”.

Tai, kuten hän ehdottaa, ihmiskunta on saattanut kehittyä jossain muualla yhteisestä esi-isästä ennen kuin se päätyi tänne Maahan.

Hän ei esitä tätä lopullisena johtopäätöksenä.

Mutta hän viittaa siihen, että jos hallitukset paljastavat, mitä niillä todellisuudessa on hallussaan, yleisö saattaa joutua esittämään paljon vakavampia kysymyksiä kuin sen, ovatko UAP:t todellisia.

Biologia, hybridit ja elämän kehittyminen

Keskustelu siirtyy sitten biologisiin olentoihin ja hybrideihin, aiheeseen, jota hän on äskettäin käsitellyt ensimmäistä kertaa.

Vuosien ajan muut olivat ennustaneet, että hän saattaisi lopulta joutua käsittelemään tätä aihetta.

Entinen CIA-analyytikko John Ramirez sanoi sen suoraan neljä vuotta sitten:

”Hybridisaatio. Se on sana, jota Lue Elizondo ei voi sanoa, mutta jonka kaikki Pentagonissa odottavat hänen sanovan jonain päivänä… Se on se, että olemme kaikki [muukalaisten] hybridejä.”

Kun otan aiheen esille, Elizondo on varovainen.

Hän sanoo, että aihe vie keskustelun ”biologisten olentojen” pariin, alueelle, joka hänen mukaansa ei ollut hänen henkilökohtainen painopistealueensa AATIP:n sisällä.

”Tein asian hyvin selväksi jo silloin, kun olin AATIP:ssä: olin käytännön tyyppi”, hän kertoo minulle. ”En keskittynyt biologisiin tekijöihin, vaikka juuri niihin onkin kiinnitettävä huomiota, kun puhutaan hybridimuodoista.”

Mutta sitten hän lisää jotain vieläkin silmiinpistävämpää.

”Organisaatiossani oli ihmisiä, jotka keskittyivät ehdottomasti siihen”, hän sanoo. ”En aio kaunistella asiaa. He keskittyivät siihen.”

Elizondon mukaan näihin henkilöihin kuului koulutettuja tutkijoita, immunologeja ja ihmisen biologiaa häntä syvällisemmin ymmärtäviä ihmisiä.

Hän sanoo, ettei halua poiketa liian kauas omalta asiantuntija-alaltaan. Hän myöntää kuitenkin, että jotkut hänen lähipiiristään olivat tulleet hyvin huolestuttaviin johtopäätöksiin.

”He olivat vakuuttuneita siitä, että ihmisen evoluutioon oli jossain vaiheessa menneisyydessä puututtu, jos niin haluaa sanoa”, hän selittää.

Elizondo on varovainen määrittelemättä, mitä tämä puuttuminen voisi tarkoittaa.

Hän ei sano, että se todistaisi ihmisten olevan hybridejä.

Hän ei väitä tietävänsä, oliko kyseessä geneettinen muutos, mutaatio vai jonkin muun mekanismin vaikutus.

”En tiedä, onko kyseessä geneettinen genomi, jota on muutettu tai tarkoituksellisesti mutatoitu, vai jokin muu vaikutus”, hän sanoo.

”Se ei ole koskaan kuulunut omaan asiantuntemusalueeseeni, ja toistan vain kuulemaani.”

Silti hän sanoo luottaneensa ihmisiin, jotka keskittyivät juuri tähän asiaan.

”Tunnen luotettavia ihmisiä, jotka suhtautuivat juuri tuohon asiaan erittäin intohimoisesti.”

Sitten hän palaa samaan synkkään kysymykseen.

”Jos asia on niin, jos se on totta, kuinka paljon meillä sitten todella on valtaa omaan kohtaloomme?”, hän kysyy. ”Ja olemmeko me ennalta määrättyjä olemaan, tiedätkö, jonkun toisen lemmikkiapina?”

Se kuvaa Elizondon ajattelun synkintä puolta.

Paljastuksen järkytys ei ehkä ole se, että ei-ihmismäistä älykkyyttä on olemassa. Järkytys voi olla se, että se paljastaa jotain meistä, historiastamme, biologiasta ja ehkä jopa ihmisen toimintakyvyn rajoista.

Kuu

Jos tietojen julkistaminen voi pakottaa ihmiskunnan pohtimaan uudelleen omaa olemustaan, Elizondo arvelee, että se voi pakottaa meidät myös tarkastelemaan uudelleen paikkoja, joiden oletamme olevan elottomia.

Silloin keskustelu siirtyy toiseen hätkähdyttävään aiheeseen: Kuuhun.

Kysyttäessä, onko hänellä suoraa tai epäsuoraa tietoa muusta kuin ihmisperäisestä älykkyydestä Kuussa, Elizondo vastaa yhdellä sanalla. ”Kyllä.”

Kun kysyn, voiko hän tarkentaa asiaa, hän kommentoi:

”On salaisia tietolähteitä, joita en voi tarkentaa”, hän sanoo, ”ja jotka viittaavat siihen, että Kuu on tai oli ehkä erityisen kiinnostava jollekin tai jollekin muulle kuin meille.”

Elizondo lisää, että kun ihmiskunta palaa Kuuhun ja vakiinnuttaa siellä pysyvämmän läsnäolonsa, hän epäilee, että uusia löytöjä on odotettavissa.

”Totta puhuen, vuosien kieltämisen jälkeen NASA on vihdoin julkaissut kuvia Kuun pinnalta, joissa näkyy poikkeamia.”

Elizondo viittaa Trumpin hallinnon äskettäin julkaisemaan uusimpaan aineistokokonaisuuteen, jossa NASA:n astronauttien äänitallenteet ja valokuvat paljastavat salaperäisiä kohtaamisia Apollo 12- ja Apollo 17 -lentojen aikana.

”Epäilen vahvasti, että alamme löytää merkkejä asutuksesta tai esineistä”, hän sanoo, ”aivan kuten olemme jo nähneet Marsissa, ja että elämä saattaa itse asiassa olla paljon laajemmin levinnyttä kuin olemme luulleet.”

Mutta hän toteaa, että tulevat tutkimukset saattavat myös pakottaa ihmiskunnan laajentamaan käsityksiään elämästä itsestään.

”Olemme hiilipohjaisia elämänmuotoja”, hän toteaa. ”Tietäisimmekö edes, pystyisimmekö edes tunnistamaan todellisen muukalaiselämänmuodon, joka ei noudata samoja sääntöjä kuin me?”

Hän kyseenalaistaa ajatuksen, että elämän on noudatettava ihmisille tuttuja olosuhteita.

”Mitään sellaista asiaa kuin ’Goldilocks-vyöhyke’ ei ole olemassa”, hän sanoo. ”Se on ’Goldilocks-vyöhyke’ vain meille. Mutta ei välttämättä millekään muulle. Olemme nähneet täällä Maapallollakin, että elämä voi selviytyä äärimmäisissä olosuhteissa ja jopa kukoistaa.”

Elizondolle tämä on osa laajempaa oppituntia: ihmiset ovat ehkä rakentaneet tieteelliset ja filosofiset oletuksensa itsensä ympärille, vain huomatakseen, että todellisuus on odotettua oudompi ja vähemmän ihmiskeskeinen.

”Jos on yksi asia, jossa olemme oikeassa”, hän sanoo, ”se on se, että olemme yleensä aluksi väärässä.”

Kyvyt, aikomukset ja virhearvioinnin vaara

Elizondo tekee eron kykyjen ja aikomuksen välillä – näiden kahden tekijän avulla hänen mukaansa voidaan määrittää, onko jokin asia uhka.

”Jotta voidaan päätellä, onko jokin asia kansallisen turvallisuuden uhka, on ensin ymmärrettävä yhtälön kaksi osaa”, hän kertoo minulle. ”Kyvyt vastaan aikomus.”

UAP-ilmiöiden osalta kyvyt on hänen mukaansa jo osoitettu.

”Olemme nähneet joitakin kykyjä. Mutta meillä ei ole aavistustakaan, mikä on niiden tarkoitus.”

Hän varoittaa olettamasta, että edes salaisiin tehtäviin erikoistuneet analyytikot voisivat tietää ei-ihmismäisen älykkyyden motiiveja.

”Yhdysvaltain hallituksessa saattaa olla ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä sen tarkoituksen.

”Mutta totuus on, että sitä ei ole mitenkään mahdollista vahvistaa.”

Uuden teknologian lupaus ja vaara

Epävarmuus vaikuttaa myös siihen, miten Elizondo suhtautuu UAP-ilmiöön liittyvään teknologiaan.

Jos julkistaminen lopulta paljastaisi sekä ei-ihmisälykkyyden että ilmiöstä johdettuja, siitä inspiraationsa saaneita tai siihen liittyviä teknologioita, hän sanoo, että seuraukset eivät olisi automaattisesti utooppisia.

Elizondo ei kuitenkaan vahvista UAP-piireissä liikkuvia väitteitä nollapiste-energiasta tai mistään UAP-teknologiaan liittyvästä salaisesta läpimurrosta.

Kun kysyn, voisiko paljastaminen liittyä uusiin teknologioihin, hän vastaa yleisemmällä tasolla.

”Teknologia ei ole sinänsä hyvää tai pahaa”, hän selittää. ”Se on ihmisten tapa käyttää sitä ja se, miten sitä sovelletaan, mikä tekee siitä hyvää tai pahaa.”

Elizondo lisää, että mullistavat teknologiat voivat tuoda mukanaan valtavia mahdollisuuksia, mutta myös vakavia uhkia.

”Yhtäkkiä ei enää tarvitse lentää lentokoneella 500 mailin tuntivauhdilla.

”Kuvittele, jos voisit lyhentää lentomatkan New Yorkista Los Angelesiin vain 10 minuuttiin.”

Mutta juuri sama ominaisuus, hän varoittaa, voisi muuttua aseeksi:

”Jos jokin maa, vihollinen, tekisi niin ja kiinnittäisi siihen jonkinlaisen tappavan laitteen, voitte myös kuvitella, että se olisi ongelma.”

Elizondon mielestä teknologia ei automaattisesti nosta sivilisaatiota uudelle tasolle. Se vain vahvistaa sitä, mikä on jo olemassa.

”Teknologia ja tekoäly ovat molemmat nykyisen yhteiskunnan tilan vahvistajia”, hän sanoo. ”Ja se voi olla hyvä asia tai huono asia.”

Ensiksi ampumisen riski

Jos teknologia voi vahvistaa sekä viisautta että holtittomuutta, seuraava kysymys on väistämätön: mitä tapahtuu, jos ihmiset ovat jo yrittäneet puuttua ilmiöön aggressiivisesti?

Kun kysyn Elizondolta väitteistä, joiden mukaan jotkut tahot olisivat olleet mukana pyrkimyksissä ampua alas ja noutaa UAP:ita, hän ei vahvista väitettä.

Mutta hän varoittaa voimakkaasti ajatuksesta:

”Mielestäni on äärimmäisen holtitonta provosoida minkäänlaista vihamielistä toimintaa jotain kohtaan, jonka kykyjä emme tunne täysin.”

Elizondo selittää, että tällainen toiminta voisi olla perusteltua ainoastaan, jos kyseessä olisi selkeä vihamielinen aikomus:

”Ainoa tilanne, jossa pitäisin sitä perusteltuna, olisi se, että havaitsisimme jonkinlaista vihamielistä aikomusta.”

Elizondo vertaa tätä Project Interloper -hankkeeseen, joka on Pentagonin aikakaudella kehitetty konsepti, jota hän on aiemmin kuvannut suunnitelmaksi, jonka avulla ennakoidaan, missä UAP:t saattavat ilmestyä, ja sijoitetaan lähelle sensoreita keräämään dataa, telemetriaa sekä lähtö- tai saapumispisteitä.

Hänen kertomuksensa mukaan kyseessä oli passiivinen tiedusteluoperaatio, ei suunnitelma ampua mitään alas.

”Suunnitelmamme ei ollut ryhtyä mihinkään voimakeinoihin”, hän sanoo. ”Tarkoituksena oli vain sijoittaa lähistölle joukko antureita, joiden avulla voisimme kerätä tietoa, kuten telemetriatietoja, muita dataa sekä lähtö- ja poistumispisteitä jne.”

Hän vertaa sitä ruoan asettamiseen houkuttelemaan karhua, jotta se voidaan valokuvata.

Hänen mukaansa havainnointi on yksi asia. Ammunta on toinen.

”Se ei tarkoita, että pitäisi mennä ampumaan sitä. Mielestäni se on holtitonta.”

Hän varoittaa, että vaarana on, että tällaiset toimet saattavat aiheuttaa reaktion, johon ihmiskunta ei ehkä ole varautunut.

”Voimme aiheuttaa jotain, mitä joudumme katumaan kymmenkertaisesti”, hän varoittaa.

Ehkä juuri siksi Elizondo vastaa välittömästi myöntävästi, kun häneltä kysytään, tarvitaanko tällaisiin toimiin osallistuneille ihmisille koskemattomuutta, jotta he uskaltavat tulla esiin.

Armahdus ja Legacy-ohjelma

Washingtonissa keskustellaan yhä enemmän tietojen julkistamisen seuraavasta vaiheesta, eikä pelkästään kuulemistilaisuuksien ja asiakirjojen julkaisemisen kannalta, vaan myös suojelun, koskemattomuuden ja sen suhteen, voivatko väitettyjen vanhojen ohjelmien sisäpiiriläiset turvallisesti tulla esiin.

Vaikka Elizondo ei vahvistanut asiaa minulle, on jo pitkään spekuloitu, että hän on eroavan kansallisen tiedustelupäällikön Tulsi Gabbardin ystävä.

Elizondo on myös vieraillut Donald Trump Jr:n podcastissa, jossa on käsitelty tietojen julkistamispyrkimyksiä.

Julkisessa keskustelussa Elizondoon on liitetty nimiä kuten John Podesta, RFK Jr., James Mattis ja James Clapper sekä kongressin korkea-arvoisia jäseniä, vaikka Elizondo pysyykin vaitonaisena näistä yhteyksistä.

Elizondo on ollut keskeisessä roolissa Washingtonin sisäisessä edunvalvontatyössä siitä lähtien, kun hän otti asian esille vuonna 2017.

Trumpin hallinnon äskettäisten asiakirjojen julkistusten jälkeen on alkanut liikkua huhuja, että asialistalla olisi presidentin asetuksia, joilla myönnettäisiin armahdus UAP-ilmiantajille.

Äskettäisessä puhetilaisuudessa Dallasissa Elizondon seurana oli toinen tiedon julkistamisen puolestapuhuja, Missourin edustaja Eric Burlison, joka kertoi yleisölle, että Valkoisen talon apulaispääsihteeri Stephen Miller oli keskustellut mahdollisuudesta myöntää armahdus UAP-ilmiantajille.

Burlison ehdotti 60 päivän määräaikaa, jonka kuluessa henkilöillä, joilla on asiaankuuluvaa tietoa, olisi mahdollisuus ilmoittautua.

Kun kysyn Elizondolta, tarvitaanko ilmiantajille tai menneisiin tapahtumiin sekaantuneille ihmisille armahdusta, presidentin asetuksia tai koskemattomuutta, jotta he voisivat puhua avoimesti, Elizondo on yksiselitteinen. ”Kyllä, ehdottomasti”, hän sanoo.

Hän kertoo minulle, että ilmiantajat tarvitsevat armahdusta.

”Meidän on annettava heille armahdus.

”Muuten joudutaan tekemään jonkinlainen totuus- ja sovintoprosessi.”

”Jos haluamme päästä tämän yli, meidän on annettava koskemattomuus.”

Elizondo uskoo, että monet menneisyyden selvittämiseen osallistuvat ihmiset ovat saattaneet uskoa toimineensa isänmaallisesti, vaikka järjestelmä itsessään muuttuikin oikeudellisesti tai moraalisesti kyseenalaiseksi.

”Uskon, että suurin osa Legacy-ohjelman jäsenistä haluaa tulla julkisuuteen. Uskon vilpittömästi, että he ajattelivat sydämessään tekevänsä silloin oikein kieltäessään ohjelman olemassaolon”, hän sanoo.

”He olivat isänmaallisia.”

Elizondo selittää, että jotkut pitivät aihetta niin arkaluonteisena, että ”kukaan ei saanut siitä tietoa, ei edes presidentti”.

Mutta Elizondo on eri mieltä.

”Nyt ajattelen, että juridisesti se on väärin”, hän lisää. ”Mutta voin ymmärtää tuon tunteen.”

Kun kysyn, onko vanhan koulun UFO-ohjelmassa ihmisiä, jotka haluaisivat kertoa asiasta presidentille, mutta eivät voi tällä hetkellä tehdä niin, hän vastaa: ”Kyllä, ehdottomasti.”

Hän sanoo, että tällaiset ihmiset tarvitsevat suojelua julkisilla paikoilla:

”Saattaa olla, että joudutaan jopa perustamaan jonkinlainen todistajansuojeluohjelma.”

”Nämä ihmiset ovat peloissaan.”

Elizondon mukaan heillä on perheitä, lapsia, ystäviä ja elämää, jota he eivät halua vaarantaa.

”He eivät halua vaarantaa sitä”, hän kertoo minulle.

Hän uskoo myös, että Legacy-maailmassa saattaa nyt olla erimielisyyttä.

”Mielestäni vanhan koulun ohjelman kehitystyössä on nyt kaksi leiriä.”

MJ-12 -kysymys

Tämä saa minut kysymään häneltä suoraan yhdestä UAP-historian kiistanalaisimmista nimestä: MJ-12:sta, eli Majestic 12:sta, väitetystä salaisesta ryhmästä, jonka joidenkin tutkijoiden mukaan on pitkään väitetty hallinneen UAP:n syvimpiä salaisuuksia Roswellin tapahtumien jälkeen.

Elizondon vastaus on varovainen. Hän ei sano, että nimi MJ-12 olisi edelleen paikkansa pitävä.

Sen sijaan hän vihjaa, että vaikka nimi on saattanut muuttua, sen taustalla oleva rakenne saattaa edelleen olla olemassa.

”Voimme rehellisesti sanoa, ettei sitä ole olemassa, koska nimi on muuttunut”, hän sanoo. ”Pitäkää mielessä, että MJ-12 nimettiin alkuperäisten 12 portinvartijan mukaan.”

Sitten hän esittää oman kysymyksensä:

”Miksi kukaan ei ole kysynyt MJ-27:stä?”

Kun kysyn, onko MJ-27 olemassa, hän kieltäytyy tarkentamasta asiaa.

Mutta hän selittää, miten hänen mielestään virallinen kiistaminen voisi olla teknisesti totta, vaikka se silti peittelisi laajempaa todellisuutta.

”Hypoteettisesti, jos kysyisit joltakulta hallituksessa, onko MJ-12 olemassa, he sanoisivat ei”, hän selittää. ”No, ehkä siksi, että se ei ole enää MJ-12. Ehkä alukset ovat hieman kasvaneet.”

Sitten hän pysähtyy:

”Mutta en voi vahvistaa enkä kieltää sitä.”

Se on tyypillinen Elizondon vastaus: varovainen, lakimiesmäinen ja rajoittunut siihen, mistä hän sanoo, ettei voi puhua.

Kun kysyin häneltä aiemmin CIA:n Office of Global Accessista – organisaatiosta, jonka väitetään olevan mukana UAP-nouto-operaatioissa – hän kertoi minulle, ettei hänellä ole lupaa keskustella minkään tietyn organisaation tai viraston osallistumisesta Legacy-ohjelmaan, paitsi siitä, mitä Pentagon on antanut hänelle luvan kertoa.

”En voi mainita mitään tiettyä organisaatiota tai virastoa.

”En voi tehdä sitä.”

Hän sanoo, että se olisi ”vastuutonta”, ja lisää haluavansa antaa hallitukselle aikaa hoitaa tehtävänsä.

Olen aina aistinut Elizondossa kiireellisyyttä.

Hän nimesi oman kirjansa ”Imminent” (Kiireellinen).

Juuri tämä kiireellisyyden ja pidättyvyyden yhdistelmä tekee UAP:ta ympäröivästä poliittisesta kysymyksestä niin kiireellisen.

Jos Elizondo ei vieläkään voi kertoa kaikkea, mitä tietää, kysymys onkin siitä, ovatko hallitukset valmiita toimimaan ennen kuin tapahtumat pakottavat ne siihen.

Kilpajuoksu Kiinan kanssa

Tietojen julkistamista koskevassa keskustelussa on mukana myös geopoliittinen kilpajuoksu.

Kun otan esille Kiinan, Elizondo toteaa, että kansainvälinen kilpailu UAP-tietojen julkistamisesta on jo käynnissä.

”He ovat jo myöntäneet, että heillä on oma UFO-ohjelma”, hän toteaa. ”Se ei ole spekulaatiota. Kiina on jo myöntänyt sen.”

Elizondo näyttää viittaavan vuoden 2021 raportteihin, joiden mukaan Kiinan armeija käytti tekoälyä UAP-havaintojen seurantaan ja analysointiin sen jälkeen, kun ihmisanalyytikot olivat tiettävästi ylikuormittuneet armeijan ja siviililähteistä peräisin olevien havaintojen määrän vuoksi.

Hän viittaa myös Five Continents Initiative -aloitteeseen ja lisää:

”Kilpailu on jo täydessä vauhdissa. Koira on jo karannut kennelistä ja se on poissa, beibi.”

The Five Continents Initiative was a Chinese-backed 2018 effort,

”Viiden mantereen aloite” oli Kiinan tukema hanke vuodelta 2018, jonka keskiössä olivat Kiinassa ja Moskovassa järjestetyt kansainväliset UAP-konferenssit. Tavoitteena oli perustaa maailmanlaajuinen UAP-tutkimusorganisaatio, joka voisi koota edustajia useista maista ja lopulta viedä UAP-kysymyksen YK:n käsiteltäväksi. On kuitenkin syytä huomata, ettei ainakaan kansallisella tasolla ole julkista näyttöä Kiinan hallituksen suorasta osallistumisesta.

Kun kysyn, onko vaaraa siitä, että Kiina voisi paljastaa asian ennen Yhdysvaltoja ja väittää omistavansa ei-ihmisen alkuperää olevan aluksen, Elizondo ei pidä sitä varsinaisesti vaarana.

”En usko, että se on vaara”, hän sanoo. ”Mielestäni se on meidän puoleltamme menetetty poliittinen tilaisuus.”

Hänen mielestään huolenaiheena ei ole pelkästään se, että Kiina saattaisi ehtiä ilmoittaa asiasta ensin. On mahdollista, että Yhdysvallat menettäisi aloitteen yhdessä modernin historian merkittävimmistä ilmoituksista.

”Mielestäni on poliittisesti virhe antaa jonkun muun tehdä tuo ilmoitus”, hän kertoo minulle.

Myöhemmin, kun kysyn, onko Yhdysvallat menettämässä asemaansa Kiinalle, Elizondo on varovainen mutta suora:

”Olen huolissani siitä, että saatamme olla menettämässä asemaamme vastustajillemme.”

Hän ei sano, että Kiina olisi tehnyt mitään erityistä läpimurtoa.

Mutta hänen huolensa on selvä: jos käynnistyy kilpailu ilmiön ymmärtämisestä, hyödyntämisestä tai julkistamisesta, Yhdysvallat ei ehkä ole siinä yksin.

Britannia ei voi olettaa tämän olevan Amerikan ongelma

Brittiläisenä pelkään yhtäkkiä, että oma maani, Yhdistynyt kuningaskunta, saattaisi jäädä jälkeen, jos Yhdysvallat – arvaamattoman ja yhä yksipuolisemmin toimivan Trumpin hallinnon johdolla – päättäisi nopeuttaa tietojen julkistamista.

Loppujen lopuksi Britannia on saanut vasta äskettäin muistutuksen siitä, kuinka nopeasti Washington voi toimia.

Iranin kriisin aikana Britannia ei ollut mukana Yhdysvaltojen ja Israelin alkuperäisissä iskuissa, ja uutisraporttien mukaan brittiläisille virkamiehille ei annettu tarkkoja operatiivisia yksityiskohtia tai aikataulua ennen iskujen toteuttamista.

Jos näin voi tapahtua niin merkittävällä asialla kuin sotatoimet Lähi-idässä, ei ole vaikea kuvitella, että Britannia joutuisi yllätetyksi, jos Yhdysvallat päättäisi yhtäkkiä nopeuttaa UAP-tietojen julkistamista.

Yhdistyneelle kuningaskunnalle Elizondon viesti on selkeä.

Kun häneltä kysytään, mitä hän ehdottaisi, jos hän puhuisi Ison-Britannian pääministerin Keir Starmerin kanssa, hän korostaa varovasti, ettei hänen tehtävänsä ole antaa kenellekään neuvoja.

Hän kuitenkin toteaa, että Ison-Britannian tulisi aloittaa vakavat sisäiset keskustelut jo nyt:

”Ehdottaisin hänelle [Britannian pääministerille], että he aloittavat vilpittömät sisäiset keskustelut heti.”

Elizondo sanoo nähneensä henkilökohtaisesti vanhoja tietojenjakosopimuksia Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen välillä, jotka liittyvät UAP:iin.

”Vanhoja tietojenjakosopimuksia on olemassa, koska olen nähnyt ne”, hän sanoo. ”Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen välillä.”

Hän kertoo myös, että hänellä on ollut henkilökohtainen pääsy vanhempiin UAP-raportteihin, jotka voitiin luovuttaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

”Tiedämme, että UK:lla on kyseistä tietoa, ja tiedämme, että siellä on tapahtunut omia kohtaamisia”, hän kertoo minulle.

Toistaiseksi keskustelun pitäisi hänen mukaansa alkaa sisäisesti:

”Mielestäni on tullut aika sisäiselle, ei vielä julkiselle keskustelulle, sisäiselle sydämelliselle keskustelulle MI5:n, MI6:n, GCHQ:n, kruunun ja tiettyjen parlamentin jäsenten kanssa.”

Hänen varoituksensa on yksinkertainen: Britannian ei pitäisi jäädä valmistautumattomaksi.

”Sitä, mitä ei kannata tehdä, on jäädä yllättyneeksi”, Elizondo varoittaa. ”Tässä keskustelussa ei kannata joutua ahtaalle.”

Tämä varoitus kuvastaa sitä omituista asemaa, jossa Elizondo edelleen on: hän kehottaa hallituksia valmistautumaan tietojen julkistamiseen, mutta on samalla edelleen sidottu siihen salassapitojärjestelmään, josta hän on kotoisin.

Edelleen salailun rajoittama

Luen kanssa keskusteleminen on aina ollut ilo.

Mutta olen aina aistinut hänen turhautumisensa siihen, mitä hän voi ja mitä ei voi kertoa.

Kun kysyn, onko hän edelleen kykenemätön puhumaan osasta tietämästään, hän vastaa epäröimättä. ”100-prosenttisesti, kyllä”, hän sanoo.

Mutta hän lisää, että jos Trumpin hallinto hoitaa tietojen julkistamisen asianmukaisesti, hänen ei ehkä tarvitse koskaan kertoa sitä tarinaa itse. Hän sanoo minulle:

”Toivottavasti, jos hallinto hoitaa tämän oikein, minun ei tarvitse koskaan kertoa tarinaani, koska joku muu kertoo sen puolestani.”

Se on paljastava tunnustus.

Elizondo ajaa tietojen julkistamista yhdessä muiden julkisuuden henkilöiden ja yksityishenkilöiden kanssa, mutta toimii silti edelleen sen tiedustelumaailman sääntöjen ja rajoitusten puitteissa, josta hän on kotoisin.

”Sellainen on tiedustelu-upseerin maailma”, hän toteaa. ”Vannot valan ja elät ja kuolet sen valan mukaan.”

Kamppailu jota emme välttämättä ymmärrä

Elizondo myöntää, että joidenkin UAP-piirien edustajien keskuudessa keskustellaan eri ei-ihmisten ryhmien välisen kilpailun mahdollisuudesta.

”On… keskustelua siitä, että jonkinlaista kilpailua saattaisi olla”, hän kommentoi.

Hän viittaa 1500-luvun Nürnbergin tapahtumiin, joissa todistajat kuvailivat ilmiötä, joka näytti olevan ”jonkinlainen ilmataistelu tai ilmataistelunäytös tai voimannäyttö”, johon osallistui erimuotoisia aluksia. Hän ei sano, että ihmiskunta olisi tällaisessa konfliktissa osapuolena.

Ajatus leijuu keskustelumme synkimpien osien yllä.

Jos ilmiön taustalla on kilpailevia voimia ja jos ihmiset ovat joutuneet jonkin muun vaikutuksen alaisiksi, käytetyiksi tai kannustetuiksi, kysymys muuttuu huolestuttavaksi: olemmeko tämän tarinan päähenkilöitä vai pelkkä väline taistelussa, jota emme ymmärrä?

Elizondo erottaa toisistaan myös valopallot ja rakenteelliset alukset, kuten lautaset tai kolmiot.

Kun kysyn, erotteleeko hän nämä kaksi toisistaan, hän vastaa välittömästi:

”Kyllä, kyllä, ehdottomasti, ehdottomasti.”

”Toinen voi kuljettaa matkustajia, toinen ei”, hän sanoo.

”Orbit eivät kuljeta matkustajia. Meillä ei ole ollut yhtään tapausta, jossa orbissa olisi ollut matkustajia.”

Sen sijaan, hän sanoo, ”kädet savessa” -tulokulma viittaa johonkin aivan erilaiseen.

”Kun alkaa taivuttaa metallia”, hän sanoo, ”se tarkoittaa, että sinne on tarkoitus laittaa joku sisälle. Tai jotain sisälle.”

Elizondon mielestä valopallot saattavat olla lähempänä luotaimia tai droneja.

Hän kuvailee niitä mahdollisesti ”tehokkaaksi tavaksi” kerätä tietoa ja lisää, että jotkut niistä voivat olla neutraaleja, kun taas toiset saattavat olla ”mahdollisesti vaarallisia, jos niihin pääsee liian lähelle”.

Hänen varauksensa on tärkeä: hän toteaa, että tämä on hänen henkilökohtainen näkemyksensä ja että hänen näkemyksensä voi muuttua.

Hänen näkemyksensä mukaan kaikki UAP:t eivät ole samanlaisia.

Jotkut voivat olla kauko-ohjattuja tai miehittämättömiä luotaimia.

Toiset voivat olla rakenteellisia ajoneuvoja, jotka kykenevät kuljettamaan matkustajia.

Tuo kysymys palauttaa minut yhteen synkimmistä metaforista, joita on koskaan liitetty moderniin salailun paljastamisliikkeeseen.

Setä Jimmyn ongelma

Ehkä keskustelumme häiritsevin hetki ei tule silloin, kun Elizondo puhuu Kuusta, MJ-12:sta, biologisesta materiaalista tai perinteisestä salailusta.

Se koittaa, kun otan esille kohdan romaanista Secret Machines: A Fire Within, joka liittyy Tom DeLongen varhaisiin pyrkimyksiin paljastaa salaisuuksia.

Elizondo oli itse osa tätä laajempaa hanketta ja toimi myöhemmin DeLongen ”To The Stars Academy” -organisaatiossa.

Sama piiri houkutteli mukaan myös henkilöitä tiedustelu-, puolustus- ja ilmailualalta, mukaan lukien eläkkeellä olevan Yhdysvaltain ilmavoimien kenraalimajurin William ”Neil” McCaslandin, entisen ilmavoimien tutkimuslaboratorion komentajan, jonka äskettäinen katoaminen on herättänyt vilkasta spekulaatiota UAP-yhteisön sisällä.

DeLonge käytti McCaslandia ja muita tiedustelu- ja puolustusalan korkeita virkamiehiä neuvonantajinaan kirjoittaessaan kirjaa yhdessä A.J. Hartleyn kanssa.

Eräässä kohtauksessa yksi hahmo kertoo tarinan Jimmy-sedästä, maanviljelijästä, joka käyttää terriereitä rottien hävittämiseen.

Koirat tekevät työn.

Rotat tapetaan.

Mutta kun työ on tehty, Jimmy-setä kääntyy myös koirien kimppuun.

Hänelle koirat eivät olleet kumppaneita. Ne olivat työkaluja.

Tarinan merkitys ei ole pelkästään julmuus, vaan myös hierarkia.

Rotat ja terrierit saattavat luulla olevansa vastapuolia.

Uhrit ja metsästäjät.

Konfliktissa olevat viholliset.

Mutta kumpikaan ei ole todellisuudessa hallitsevassa asemassa.

Sen sijaan maanviljelijä on.

Tämä viittaa siihen, että ihmiskunnan suhde ainakin yhteen ei-ihmismäiseen älykkyyden muotoon ei ehkä ole lainkaan hyväntahtoinen, vaan synkempi, enemmän kaupallinen ja vaikeammin ymmärrettävä.

Kysyn Elizondolta, kummitteleeko tuo tarina hänen mielessään.

Hänen vastauksensa ei ole lohdullinen:

”No, mennäänpä askelta pidemmälle.”

Tarina kuulostaa kylmältä ja kauhealta, Elizondo myöntää.

Mutta hän pyytää minua tarkastelemaan asiaa Jimmy-sedän näkökulmasta.

Ehkä, hän sanoo, ongelma ei ole pelkästään siinä, että koirat eivät ole enää hyödyllisiä.

Ehkä Jimmy-setä ei halua, että hänen rottaongelmastaan tulee koiraongelma.

”Ehkä kyse ei ole siitä, ettei hän enää tarvitse niitä”, Elizondo sanoo.

”Mutta hän ei halua, että rottaongelmasta tulee nyt koiraongelma. Jimmy tietää, että kun hän on päässyt eroon rotista, hän on nyt pakotettu ruokkimaan ja huolehtimaan koirista.”

Se on se kohta, joka jää mieleen.

Sillä jos ihmiskunta on muovautunut, sitä on käytetty, tarkkailtu tai rohkaistu jonkin muun vaikutuksesta, mitä tapahtuu, kun hyödyllisyytemme, mikä se sitten onkaan, muuttuu?

Elizondo ei sano, että näin tapahtuu UAP:n kohdalla.

Mutta hän pyytää meitä ajattelemaan ihmisten oletusten ulkopuolella.

”Entä jos NHI:llä ei ole myötätuntoa tai tunteita?”, hän kysyy. ”Se on pelkkää logiikkaa, kuin jonkinlainen tekoäly.”

Se saattaa olla kaikista synkin seuraus.

Ihmiset kuvittelevat luonnostaan ei-ihmismäistä älykkyyttä ihmisen näkökulmasta.

Kysymme, onko se hyväntahtoista vai vihamielistä, haluaako se auttaa vai vahingoittaa meitä, onko se henkisesti edistynyttä vai sotilaallisesti uhkaavaa.

Elizondo varoittaa kuitenkin, että nämä saattavat olla vääriä luokkia. Jos jokin on aidosti ei-ihmismäistä, se ei välttämättä jaa empatiaamme.

Se ei ehkä jaa moraaliamme.

Se ei ehkä edes ymmärrä, miksi odotamme sen välittävän.

”Emme voi odottaa, että ei-ihmisillä olisi ihmisten arvoja”, Elizondo sanoo.

”Se olisi meiltä järjetöntä ja täysin naiivia.”

Ja tämä palauttaa tiedon julkistamista koskevan kysymyksen sen kaikkein huolestuttavimpaan muotoon.

Ehkä järkytys ei johdu pelkästään siitä, että UAP:t ovat todellisia.

Ehkä se ei johdu edes siitä, että ei-ihmisälykkyyttä on olemassa.

Ehkä todellinen järkytys on se, että ihmiskunta on saattanut ymmärtää väärin paikkansa tässä tarinassa.

Emme ehkä olekaan rotat.

Emme ehkä ole enää terrierit.

Emme ehkä olekaan maanviljelijä.

Ja jos viljelijä joskus palaa, kysymys saattaa olla siitä, onko ihmiskunta kehittynyt henkisesti ja moraalisesti tarpeeksi.

Lähes viisi vuotta sen jälkeen, kun tapasin Elizondon ensimmäisen kerran Cotswoldsin rauhallisessa maisemassa, hän kuulostaa yhä mieheltä, joka yrittää pakottaa historiaa eteenpäin noudattaen samalla sääntöjä, jotka on luotu pitämään historia salassa.

Hänen mielestään paljastusten juna on jo liikkeellä.

Mutta jos Jimmy-sedän tarina merkitsee jotain, se on tämä: todellinen kysymys ei ehkä ole, voidaanko paljastuksia vielä estää.

Kyse voi olla siitä, mitä tapahtuu, kun työ on tehty.

 

Artikkelin julkaissut Liberation Times

Zodiac, Majestic 12 & Illuminati mainittu Epstein-tiedostoissa

Tämä Psicoactivo-jakso syventyy kahteen Epstein-tiedostoon, joissa klassiset salaliittoteoriat ja UFO-perinteet – Illuminatin verilinjat, Majestic 12 ja salainen ryhmä nimeltä ”Zodiac” – ilmestyvät yhtäkkiä Jeffrey Epsteinin sähköpostitiedostoihin. Jakso kysyy, mitä se tarkoittaa, kun ufologian ja parapolitiikan myyttiset nimet ilmestyvät todellisen eliittiverkoston kirjeenvaihtoon. Juontaja korostaa varovasti, että monet näistä viittauksista ovat toisen käden tietoa (luettelot, blogitekstit, kopioitu materiaali), mutta väittää, että niiden pelkkä esiintyminen kuratoiduissa ”Epstein-tiedostoissa” osoittaa, että joku hänen lähipiirissään seurasi tai levitti tätä perinnettä tavalla, joka on samankaltainen kuin pitkäaikaiset huhut salaisista UFO-komiteoista.

Ensimmäinen asiakirja, jonka hän lukee, on sähköpostin liite, jonka otsikko on suunnilleen ”Illuminati-perheet ja heidän liittolaisensa” ja jossa luetellaan nyt jo tutut ”Illuminati-suvut”: Astor, Bundy, Collins, DuPont, Freeman, Kennedy, Lee, Onassis, Reynolds, Rockefeller, Rothschild, Russell ja muut, minkä jälkeen viitataan Bilderberg-ryhmään, Council on Foreign Relationsiin, Trilateral Commissioniin ja nimenomaisesti ”The Majestic Project, MJ-12”:n. Tämä luettelo muistuttaa selvästi 1990- ja 2000-lukujen salaliittokirjallisuutta eikä minkään hallituksen sisäistä luetteloa, mutta sen sisällyttäminen tiedostoihin tarkoittaa, että ainakin joku Epsteiniin yhteydessä oleva henkilö kulutti ja jakoi tätä materiaalia. Juontaja kuvaa tätä ”kaikkien salaliittoteorioiden nimien kokoelmaksi yhdellä sivulla” ja havainnollistaa, kuinka eliittipiirit eivät ole tietämättömiä näistä kertomuksista; he saattavat käsitellä niitä lukemistona, julkisten myyttien taustakartoitukseksi tai jopa inspiraationa todellisten verkostojen rakentamiseen.

Sieltä hän siirtyy Majestic 12 -teemaan ja muistuttaa kuulijoita siitä, että MJ-12 sai alkunsa vuotaneista/väärennetyistä asiakirjoista, jotka koskivat salaa perustettua Yhdysvaltain UFO-valvontaryhmää, jonka väitettiin perustetun 1940-luvun lopulla ja jota tutkijat kuten Stanton Friedman ja Robert Wood puolustivat myöhemmin ainakin osittain aitona. Ufologiassa on pitkään ollut alavirtaus, jonka mukaan MJ-12 ”muutti nimeään ajan myötä”, ja yksi ehdotetuista seuraajanimistä on ”Zodiac”, oletettavasti 12 (myöhemmin 27) henkilön ryhmä, joka on UFO-onnettomuuksien salassapidon huipulla. Juontaja huomauttaa, että tämä Zodiac-meemi oli jo tullut esiin jännitteisessä haastattelussa, jonka James Iandoli teki Colm Kelleherin ja George Knappin kanssa Engaging the Phenomenon -ohjelmassa, jossa Iandoli painosti heitä paljastamaan salaisen ohjelman nimen, jonka he selvästi tiesivät, mutta kieltäytyivät paljastamasta lähetyksessä.

Hän näyttää klipin, jossa Iandoli viittaa ohjelmaan – jonka katsojat myöhemmin ymmärtävät Zodiacina – samalla kun Kelleher sanoo toistuvasti, ettei hänellä ”ole oikeutta keskustella kyseisestä ohjelmasta”, ja Knapp vihjaa, että he voivat puhua ”lähetyksen ulkopuolella”, mutta kieltäytyy edes vahvistamasta nimeä. Kehonkieli ja vastahakoisuus esitetään todisteena siitä, että Zodiac ei ole vain internet-fantasiaa, vaan arkaluontoinen termi, joka yhdistetään todelliseen osastoon tai komiteaan, jonka ainakin jotkut Skinwalker-Ranchin/AAWSAP:n sisäpiiriläiset tunnistavat. Psicoactivon juontaja myöntää, että pelkkä salailu ei todista UFO-valvontaryhmän olemassaoloa, mutta hän väittää, että epämukavuus ja vältteleminen vastaavat kaavaa, jota odottaisi, jos Pentagonin näkyvien UAP-toimistojen yläpuolella olisi salainen, mahdollisesti rajat ylittävä valvontaelin.

Tätä taustaa vasten Epsteinin keskeinen sähköposti – datasetti EFTA02407780 – muuttuu yhtäkkiä tärkeäksi: Epstein kirjoittaa sensuroimattomalle vastaanottajalle, että ”Bob P.” (tulkitaan Bob Pirie) on kysynyt, olisiko fyysikko Murray Gell-Mann ”hyvä ehdokas Zodiaciin”, ja kuvailee sitä ”yhdeksi noista viimeisistä salaisista seuroista”, jolla on 12 jäsentä, elinikäiset nimitykset ja kutsut eksoottisille illallisille. Hän nimeää muutamia väitettyjä jäseniä, huomauttaa, että ”vähemmistöjä tai naisia ​​ei tietenkään sallita”, ja kuvailee eräänlaista makaaberia arvovaltaklubia, jossa ihmiset edustavat horoskooppimerkkejä ja jotka voidaan asettaa ”epäkeskiselle kiertoradalle” (käytännössä eläkkeelle) seniiliyden iskiessä. Pinnalta katsottuna tämä Zodiac kuulostaa enemmän erittäin eksklusiiviselta sosiaaliselta veljeskunnalta erittäin varakkaille, hyvin vanhoille miehille kuin UFO-onnettomuuskomitealta – mutta sen nimi, jäsenmäärä, salamyhkäisyys ja yhteys vaikutusvaltaisiin tiedemiehiin resonoivat ufologisen Zodiac-kertomuksen kanssa.

Juontaja ei väitä näiden olevan sama taho; itse asiassa hän nimenomaisesti sanoo, ettei pysty tekemään tätä ajatusloikkaa ja että Epsteinin sähköposti osoittaa vain, että Epsteinin sosiaalisessa universumissa oli olemassa todellinen, salainen klubi nimeltä Zodiac. Hänen syvempi analyyttinen näkökulmansa koskee symbolista päällekkäisyyttä: UFO-sisäpiiriläisten keskuudessa pitkään kuiskittu nimi, kun MJ-12:n seuraaja ilmaantuu täysin itsenäiseen kontekstiin, jossa miljardöörit ja vaikutusvaltaiset välittäjät rekrytoivat Nobel-tason fyysikkoja ”viimeiseen salaiseen tyyppiseuraan”. Jos ei muuta, tämä viittaa siihen, että vaikutusvaltaiset ihmiset joskus tietoisesti mallintavat yksityisiä klubejaan okkulttisten tai salaliittoteorioiden arkkityyppien mukaan – omaksumalla nimiä kuten Zodiac tai järjestämällä jäsenyyden numerologisesti merkittävillä tavoilla – hämärtäen myytin ja instituution välistä rajaa.

Hän laajentaa tätä logiikkaa Epstein-MJ-12/Illuminati-osastolle: riippumatta siitä, vastaako se todellista kontrollirakennetta vai ei, se osoittaa, miten eliitit saattavat nähdä itsensä heijastuvan salaliittomyyteissä tai vastakohtana niille. Hänen näkemyksensä mukaan se, että Epsteinin tiedostot sisältävät myös materiaalia telepatiakokeista, epätavallisesta fysiikasta ja antigravitaatiosta – näiden Illuminati- ja Zodiac-viittausten ohella – maalaa kuvan ympäristöstä, jossa samat hyväksikäyttöön ja talousrikollisuuteen osallistuvat toimijat myös kuratoivat ja ehkä hyödyntävät piilotetun tiedon ja salakäskyjen narratiiveja. Jakso päättyy spekuloimalla, hieman salaliittomaisesti, kuoliko Epstein todella vai ”katosiko” hän kuten meksikolaiset kartellilegendat, mutta sen perustellumpi johtopäätös on, että Epsteinin tiedostot paljastavat huokoisen rajan ufologian, salaliittotarinoiden ja todellisten eliittisalaliittojen välillä, ja että nimet, kuten MJ-12 ja Zodiac, voivat toimia sekä myyttisinä symboleina että osittaisina koodiniminä tässä hämärässä päällekkäisyydessä.

JFK, UFOt ja Majestic-12

Presidentti John F. Kennedyn salamurha on edelleen yksi Yhdysvaltain historian tarkimmin tutkituista ja kiistellyimmistä tapahtumista. Ross Coulthartin kanssa tehdyssä kiehtovassa Reality Check -jaksossa esitetään kuitenkin uusi näkökulma, jonka mukaan JFK:n sekaantumisella UFOihin ja salaisiin Majestic 12 (MJ12) -tietoihin saattoi olla osuutta hänen ennenaikaiseen kuolemaansa.

Tämä teoria ei ole pelkkää spekulointia, vaan se perustuu monimutkaiseen kylmän sodan tapahtumien, tiedusteluoperaatioiden ja salassa pidettävien asiakirjojen sekasotkuun, joka yhdistää JFK:n uteliaisuuden UFOja kohtaan CIA:n ja muiden tiedustelupalvelujen salaiseen toimintaan.

Kylmän sodan huippuvaiheessa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen vakoilu ja salaiset operaatiot saavuttivat huippunsa. Eräässä tällaisessa operaatiossa, joka tunnettiin nimellä Operaatio Palladium, Neuvostoliiton tutkajärjestelmiin syötettiin vääriä UAP-signaaleja (Unidentified Aerial Phenomena), mikä aiheutti sekaannusta ja saattoi kärjistää jännitteitä. David Lamar Christ, CIA-tiedemies, jota verrataan James Bondin ”Q:hun”, oli vahvasti mukana tässä operaatiossa. Kun kuubalaiset ja venäläiset kuulustelijat ottivat Christin kiinni ja kiduttivat häntä, hän kuitenkin paljasti salaisuuksia, jotka vaaransivat operaation, mikä johti lisäkomplikaatioihin.

JFK:n ja Neuvostoliiton pääministerin Nikita Hruštšovin Wienissä vuonna 1961 pitämässä kriittisessä kokouksessa jälkimmäisen väitetään ottaneen Yhdysvaltain presidentin kanssa puheeksi amerikkalaisten joukkojen harjoittaman huijaustoiminnan. Tämän keskustelun kerrotaan jättäneen Kennedyn ymmälleen, minkä vuoksi hän pyysi lisätietoja CIA:lta.

Majestic 12 (MJ12) -tiedostot ovat joukko kiistanalaisia asiakirjoja, jotka ilmestyivät ensimmäisen kerran vuonna 1984 ja joiden väitetään paljastavan salaisen ryhmän, joka valvoi Yhdysvaltain hallituksen UFO-tutkimuksia, mukaan lukien Roswellin tapaus. Monet ovat pitäneet näitä asiakirjoja disinformaationa, mutta entinen australialainen tiedustelu-upseeri Geoff Cruickshank katsoo, että niissä saattaa olla jotain perää.

Yhdessä MJ12-asiakirjoista väitetään, että JFK lähetti 28. kesäkuuta 1961 CIA:n johtajalle Allen Dullesille ohjeen, jossa pyydettiin tietoja MJ12:sta ja psykologisesta sodankäynnistä. Kiehtovaa on se, että Dullesin tapahtumakalenteri, joka paljastettiin vasta vuonna 2022, vahvistaa, että hän tapasi JFK:n kahdesti juuri tuona päivänä — tämä yksityiskohta on tullut tietoon vasta hiljattain, mikä antaa jonkin verran uskottavuutta MJ12-tiedostojen aitoudelle.

Cruickshank väittää lisäksi, että JFK:n vaatimus UFOja koskevasta avoimuudesta ja hänen halunsa lisätä avoimuutta Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä ovat saattaneet tehdä hänestä kohteen tiedusteluyhteisössä. Tämä voisi hänen mukaansa selittää, miksi JFK murhattiin.

JFK:n kiinnostus UFOihin ei ollut pelkästään akateemista. Marraskuussa 1963, vain muutama päivä ennen salamurhaa, hän antoi kansallisen turvallisuuden toimintapöytäkirjan 271, jossa NASA:ta ohjattiin tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa avaruusasioissa. Tämä on saanut jotkut, myös Cruickshankin, arvailemaan, että JFK:n pyrkimys yhteistyöhön UFO-tutkimuksen alalla on voitu nähdä uhkana niille Yhdysvaltain hallituksen jäsenille, jotka halusivat säilyttää tämän arkaluonteisen tiedon hallinnan.

Cruickshank korostaa, että Dullesin johtama CIA toteutti salaisia operaatioita JFK:n tietämättä, ja tämä avoimuuden puute on saattanut pahentaa presidentin ja tiedusteluyhteisön välisiä jännitteitä. Lisäksi ”tärkeän muistion” kaltaiset asiakirjat, jotka tulivat esiin Kuuban ohjuskriisin jälkeen, viittaavat siihen, että JFK:ta on saatettu informoida MJ12:sta ja muista UFOihin liittyvistä asioista, mikä ruokkii entisestään epäilyjä siitä, että hänen murhansa liittyi hänen kiinnostukseensa näitä aiheita kohtaan.

Yksi kylmän sodan historian kriittisimmistä hetkistä, Kuuban ohjuskriisi, näyttelee myös roolia tässä kertomuksessa. Tänä aikana raportoitiin useaan otteeseen UFOista, jotka ilmestyivät Yhdysvaltain sotilaslaitosten läheisyyteen, mukaan lukien yksi mannertenvälisen ohjuksen testin aikana Kalifornian rannikolla. Nämä havainnot yhdessä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisten kiristyneiden jännitteiden kanssa tekivät tilanteesta entistäkin epävarmemman.

Näiden selittämättömien ilmiöiden, joista molemmat supervallat olivat tietoisia, mutta joita ne eivät täysin ymmärtäneet, läsnäolo lisäsi jo ennestään vaaralliseen tilanteeseen uuden monimutkaisen kerroksen. Cruickshank esittää, että tämä saattoi motivoida JFK:ta haluamaan avoimuutta ja yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, mikä saattoi lopulta johtaa hänen kaatumiseensa.

Vaikka JFK:n, UFOjen ja Majestic 12 -tiedostojen väliset yhteydet ovat yhä mysteerien peitossa, Geoff Cruickshankin ”Reality Check” -ohjelmassa esittämät teoriat tarjoavat kiehtovan vaihtoehtoisen näkökulman JFK:n salamurhaan. Riippumatta siitä, voidaanko nämä väitteet täysin todistaa, ne herättävät tärkeitä kysymyksiä siitä, missä määrin Yhdysvaltain hallitus tiesi UFOista, näitä aiheita ympäröivästä salailusta ja mahdollisista seurauksista niille, jotka pyrkivät paljastamaan totuuden.

Kun yhä useampia asiakirjoja vapautetaan luokituksesta ja tutkijat jatkavat historian tutkimista, JFK:n, UFOjen ja Majestic 12 -tiedostojen välinen arvoituksellinen suhde saattaa lopulta tarkentua ja tarjota uusia näkemyksiä yhdestä Yhdysvaltain historian ratkaisevimmista hetkistä.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Eversti Steve Wilson: Mies joka ’jallitti’ amerikkalaisten lentolautasohjelman

Mies joka ”jallitti” amerikkalaisten lentolautasohjelman: eversti Steve Wilson
Lyhyt Biografia*, kirjoittanut

Richard Boylan, Ph.D.

(c)1997

[Huomautus: Tämän artikkelin julkaisemisen jälkeen eversti Wilson kuoli syöpäänsä. Häntä tullaan kaipaamaan kovasti.]

Eversti Steve ”Wilsonin” elämästä on paljon sellaista, mitä hän ei anna kertoa, ja siihen on hyvä syy. Eversti Wilson on ollut jahdin kohteena. Hän on muuttanut osavaltiosta toiseen välttääkseen useita murhayrityksiä ja taistelee tällä hetkellä syöpää vastaan. Kuten monet muutkin merkittävät UFOja ja hallituksen salailua koskevien huippusalaisuuksien paljastajat (astronautti Gordon Cooper, kongressiedustaja Steve Schiff, CSETI:n johtava assistentti Shari Adamiak ja MJ-12:n sisäpiiriläinen tohtori Michael Wolf), eversti Wilson kärsii syövästä, joka on saatettu ”pakottaa” hänelle ulkopuolelta hänen vaientamisekseen. Mutta kuten nämä muutkin rohkeat todistajat, tappouhkaukset ovat vain lujittaneet Wilsonin päättäväisyyttä kertoa kaikki.

Tämä elämäkerrallinen luonnos perustuu everstin antamiin rajallisiin tietoihin ja tiettyihin tietoihin hänen kotiutuspapereistaan. Olen kirjoittanut tämän elämäkerrallisen luonnoksen kunnianosoituksena miehelle, jonka mielestä yleisön oikeus tietää erittäin tärkeitä tietoja Tähtivierailijoiden yhteyksistä on tärkeämpi kuin sotilas- ja tiedustelukabinetin väärinkäyttö ”kansallisen turvallisuuden” varjolla heidän väärinkäytöksiensä peittämiseksi. Tässä on siis Steve Wilson, mies, upseeri ja ristiretkeilijä, ilman kiiltävää pintaa.

Steve Wilson syntyi 1930-luvulla ja vietti viisi vuotta valtion orpokodissa. Paetakseen siellä tapahtunutta raakaa pahoinpitelyä hän karkasi. Hän oli aina haaveillut lentäjän urasta. Ystävystyi prostituoidun kanssa, jolla oli sananlaskun mukainen ”kultainen sydän”, ja tämä pitkä 13-vuotias hyväksyttiin ilmavoimiin, kun hänen uusi ”äitinsä” totesi hänen olevan 16-vuotias ja allekirjoitti hänen värväytymisensä.

Hän aloitti pohjalta sotamiehenä ja teki kovasti töitä edetäkseen. Hän kävi Yhdysvaltain asevoimien instituutin kursseja, suoritti lukion ja sen jälkeen kahden vuoden korkeakoulututkinnon. Samaan aikaan hän opiskeli lentokonemekaanikkokoulussa ja hänestä tuli sertifioitu mekaanikko. Sitten hän kirjoittautui lentokoneinsinöörikouluun ja hänestä tuli B-17-koneiden koneinsinööri. Myöhemmin hänet ylennettiin esikuntavääpeliksi ja kenraali Crabben henkilökohtaiseen B-29-koneiden esikuntaan. Kenraali ihastui Steveen ja rohkaisi häntä värväytymään uudelleen ja ottamaan vastaan kutsun Kelly Air Force Basen lentokadettikouluun. Kadettikoulun jälkeen hänet ylennettiin vänrikki Wilsoniksi, vihdoin hävittäjälentäjäksi.

Vänrikki Wilsonin ensimmäinen komennus oli 12. hävittäjälentolaivue Clarkin lentotukikohdassa Filippiineillä. Heti hänen saavuttuaan laivue siirrettiin Koreaan. Hänet siirrettiin välittömästi 67. hävittäjälaivueeseen, joka toimi Korean sodan etulinjassa. Hän siirtyi Mustang-potkurihävittäjistä tyylikkäisiin Sabre-suihkuhävittäjiin, ja pian hän teki yliäänilentoja MIG Alley -reitillä kommunistien suihkukoneiden lentäjiä vastaan.

Eräällä vihollisen alueelle tehdyllä pommituskäynnillä vänrikki Wilson pudotti pommikuormansa ja katseli, kun pato murtui. Kun hän käänsi konettaan palatakseen takaisin tukikohtaan, hän tunsi kipua vatsassaan ja katsoi alas ja näki veren pursuavan kyljestään. Vänrikki ilmoitti radiolla, että häneen oli osunut maantulta. Hän ilmoitti sijaintinsa ja polttoainetasonsa ja lisäsi, että hän oli pyörtymässä eikä palaisi takaisin. Vänrikki Wilsonin muisti katoaa tässä vaiheessa. Myöhemmät tapahtumat viittaavat kuitenkin siihen, että näkymättömät auttajat pitivät hänet hengissä.

Kolme päivää sen jälkeen, kun Wilson oli ilmoittanut radiolla olevansa pyörtymässä, 67. hävittäjälaivueen tukikohdan lennonjohtotornissa nähtiin erikoinen näky. Wilsonin kone oli tulossa laskeutumaan, vaikka sen moottori ei ollut käynnissä. Koneen runkoa ympäröi outo vihertävä valo. Lentolinjan henkilökunta, päivystävä upseeri ja tukikohdan operatiivinen henkilökunta katselivat hämmästyneinä, kun kone teki täydellisen laskeutumisen. Sisällä he löysivät vänrikki Wilsonin yhä tajuttomana! Hänet kiidätettiin sairaalaan. Kun hän palasi tajuihinsa, hän totesi, että hänen sirpalehaavansa oli lähes täysin parantunut! Lisäksi tukikohdan henkilökunta ilmoitti hänelle, että hänen koneessaan oli yhä sama määrä polttoainetta kuin osuman sattuessa, ja ilmoitti polttoainetasonsa radiolla. Luutnantti nousi nopeasti sängystä ja hankki kopion raportista, jossa kerrottiin hänen erittäin epätavallisesta kokemuksestaan. Pian sen jälkeen alkuperäiset raportit katosivat, eikä kukaan tukikohdassa puhunut hänen ihmeellisestä paluustaan.

Pian vänrikki Wilson kävi läpi lukuisia testejä, ja ”outo ryhmä” antoi hänelle selonteon hänen salaperäisestä paluutapahtumastaan. He tekivät testejä, jotka paljastivat, että hänen älykkyysosamääränsä oli noussut jo ennestään erittäin korkeasta 162:sta ennennäkemättömään 232:een. Kun testit oli suoritettu, hänet palautettiin aktiivipalvelukseen. Nuoren lentäjän sisällä oli kuitenkin tapahtunut muitakin muutoksia, jotka vaikuttivat hänen ESP-kykyihinsä.

Kaksi kuukautta Wilsonin selittämättömän lentopelastuksen jälkeen yksi hänen laivuekavereistaan, Chuck, ammuttiin alas ilmataistelussa Korean yllä. Wilson ja muut lentolaivueen jäsenet näkivät, kuinka hän putosi ja katosi. Kun he käänsivät koneitaan palatakseen tukikohtaan, Wilson kuuli pudonneen lentäjän äänen päässään. Chuck huusi apua. Wilson hyppäsi hätääntyneenä ohjaamon istuimelle. Sitten hän kuuli äänen uudelleen.

Vänrikki Wilson rikkoi muodostelman ja alkoi laskeutua etsimään häntä. Laivueen komentaja huusi radiolla Wilsonia palaamaan muodostelmaan. Vänrikki teeskenteli, ettei kuullut komentajaa, ja ilmoitti radiolla, että hänellä oli ongelmia koneen kanssa.

Wilson lensi matalalla, 30 metriä maanpinnan yläpuolella, etsien Chuckia. Yhtäkkiä Wilson kuuli pudonneen lentäjän huudon (telepaattisesti), että hän oli juuri lentänyt hänen ylitseen. ”Toinen lentäjä kuulosti huolestuneelta siitä, etten näkisi häntä”, Wilson muistelee. Hän teki 180 asteen kallistuksen ja tuli matalalla. Wilson pystyi aistimaan, että hän oli jossain siellä. Hän huomasi aukean, jossa oli tarpeeksi tilaa laskeutua, ja laskeutui maahan. Kun hän rullasi pysähtymään, hän katsoi ympärilleen ja näki toisen miehen koneen kiilautuneena puiden alle. Wilson rullasi lähelle, hyppäsi ulos ja juoksi hylyn luo. Chuck oli jumissa ja loukkaantunut pahasti. Wilson kertoo loput yksinkertaisesti.

”En tiedä, mistä voimat tulivat, mutta revin romun pois hänen luotaan, nostin hänet ulos ohjaamosta ja kannoin hänet koneeseeni. Heitin radiolaitteet ulos, jotta sain tilaa hänelle ja minulle. Istuin hänen sylissään, ja rullasin ulos ja aukean päähän. Käännyin ympäri ja näin, että tilaa lentoonlähtöön oli hyvin vähän. Katsoin ylös ja sanoin: ”Jumala, jos olet olemassa, auta minua saamaan tämä pirulainen ylös.” Pidin jarruista kiinni, pyöräytin moottorin täysille, päästin jarrut irti ja syöksyin aukean poikki. Heti kun tunsin olevani irti maasta, aloin nostaa pyöriä. Vihollinen murtautui edestäni suojaan ja alkoi tulittaa. Menin ohi ja kuulin metallin rapinan ja repeämisen, kun jätin pyöräni puiden väliin. Konettani oli vaikea hallita, kun sen alusta oli repeytynyt irti. Pääsin lopulta takaisin tukikohtaan. Näin paloautot kiitotiellä ja näin tornin vilkkuvan. He pyysivät minua heiluttamaan siipiäni, jos minulla ei olisi radiota. Mitä muuta voisin tehdä? Heilutin siipiäni, ohitin kentän, jotta he näkisivät ongelman, tein toisen 180 asteen käännöksen ja lensin matalalla. Poimin kiitotien viereisen hiekan.

”Tunsin tärähdyksen, kun koneeni liukui kiitotien reunaa pitkin ja pysähtyi. Ambulanssi saapui ensimmäisenä, ja minulla oli jo Chuck selässäni ja suuntasin ambulanssin luo. Hän oli selvinnyt hengissä. Kävelin koneen ympäri ja näin kaikki luodinreiät. [Myöhemmin raportissa sanottiin, että luodinreikiä oli 38.] Taputin koneen pyrstöä ja sanoin: ”Kiitos, rouva. Sitten katsoin taivaalle ja sanoin: ’Sinä myös’.””

Huolimatta siitä, että hän oli kapinallinen eikä totellut käskyjä (mitä onneksi laivueen komentaja ei pystynyt todistamaan), vänrikki Wilsonille myönnettiin hänen ensimmäinen Distinguished Service Award -palkintonsa urhoollisuudesta, joka ylitti velvollisuutensa. Hän kommentoi tapausta lakonisesti: ”Minut olisi pitänyt taas tuomita sotaoikeuteen”. Neljäkymmentäkuusi päivää myöhemmin hän vaihtoi jälleen roolia pelastajasta pelastusta tarvitsevaan lentäjään.

Wilsonin koneeseen tuli moottorivika vihollisen alueella, ja hän joutui laskeutumaan. Kun hän näki vihollisen tulevan, hän poltti koneensa maan tasalle ja joutui vangiksi. Koska hän poltti koneensa eikä antanut viholliselle mitään tietoja, häntä pahoinpideltiin kolme päivää putkeen. Ensimmäisen tunnin jälkeen hänen alitajuntansa otti vallan, eikä hän tuntenut mitään.

Wilson kertoo vankeudestaan synkän yksityiskohtaisesti.

”Muistan, että he kyselivät tietoja laivueestani ja joukkojen liikkeistä. Tajusin, että jos kestän tarpeeksi kauan ja kidutuksen läpi, he uskoisivat kaiken, mitä kertoisin heille, ja ehkä sitten he jättäisivät minut rauhaan. Kolmen päivän kuluttua he sitoivat kepin käsivarteni läpi selkäni taakse ja panivat köyden kaulani ympärille ja selkääni pitkin ja sitoivat köyden jalkoihini, jotka vedettiin ylös. Jos yritin laskea jalkojani, se tukehdutti minut ja katkaisi hengitykseni.

”He laittoivat minut pieneen bambuhäkkiin, joka oli noin kaksi metriä leveä, kolme metriä pitkä ja kolme metriä korkea. Makasin siinä pää maata vasten, polvet levällään ja pidin itseni pystyssä ja yritin estää köyttä kuristamasta minua. Siellä ei ollut tilaa maata tai liikkua. Muistan, kuinka vinosilmät osoittivat ja nauroivat minua, ja sisuksissani alkoi tuntua viha, jollaista en ole koskaan ennen tuntenut. Yhtäkkiä tämä asia mielessäni käynnistyi. Muistan, että heidän täytyi raahata minut ulos ja tähän majaan. Kehoni ei tuntenut mitään.

”Joku irrotti minut, ja mieleni alkoi toimia. Muut vangit sanoivat, että olin kestänyt siellä 15 päivää, ja olin ainoa, joka ei ollut murtunut viikon sisällä. Kesti melkein päivän, ennen kuin verenkierto antoi minun liikuttaa jalkojani ja käsiäni. Heti kun pystyin liikkumaan, minut vietiin takaisin kidutuskammioon, kuten me kaikki sitä kutsuimme.

”Vannoin itselleni, etteivät nuo likaiset paskiaiset koskaan murtaisi minua. Nyt vihasin sellaisella raivolla, joka pelottaa minua vielä tänäkin päivänä. Muistan katselleeni, kun he pistivät bambunversoja käsieni niveliin, lävistäen luiden välistä. Kuulin itseni huutavan, mutta mieleni oli rauhallinen, enkä tuntenut kipua. Päiväkausilta tuntuvien tapahtumien jälkeen minut palautettiin muiden vankien luo. Useiden päivien kuluttua pystyin liikuttamaan käsiäni jonkin verran.”

Siitä oli kulunut 32 päivää. Luutnantti Wilson päätti, että hän oli saanut tarpeekseen. Sinä yönä toinen lentäjä ja hän näkivät mahdollisuutensa paeta. He lähtivät pakoon. Kaksi vartijaa, jotka olivat nauraneet hänen kidutukselleen, oli sinä yönä vuorossa. Wilson siirtyi ensimmäisen taakse ja katkaisi hänen niskansa, sitten hän tunsi hänen liukuvan maahan elottomana. Luutnantti otti veitsensä, siirtyi toisen taakse ja viilsi tämän kurkun arastelematta. Sitten he piiloutuivat aluskasvillisuuteen ja juoksivat loppuyön. Myöhemmin heille selvisi, että he olivat vain kahdeksankymmenenkahdeksan kilometrin päässä ystävällismielisten linjoista. He joutuivat ryömimään vatsallaan ja uskalsivat tehdä sen vain yöllä. He söivät toukkia ja juureksia, aivan kuten heille oli opetettu selviytymiskoulussa. Kesti 23 päivää ryömiä takaisin Yhdysvaltain linjoille.

Wilson kertoo heidän pakomatkansa huippuhetkestä. ”Nousimme viimeisen harjanteen huipulle ja makasimme vatsallamme katsellen alla olevaa liikehdintää paikasta, josta oli näkymät laaksoon. Nuckolls kääntyi selälleen, ja kuului, kuinka hänen nahkatakkinsa irtoili jäätyneestä maasta. ’Me selvisimme’, huusin. Kuulin Nuckollsin nyyhkyttävän hiljaa. Kuka on sanonut, etteivät aikuiset miehet itke? Kaikkein tervetullein ääni, jonka kuulin, oli vartijan huuto: ’Kuka siellä menee? Etene ja tunnistaudu tai ammun pääsi irti.””

Seuraava ratkaiseva hetki eversti Wilsonin elämässä alkoi kesällä 1960. Kuuban ohjuskriisistä tuli maailmanlaajuinen huolenaihe, kun presidentti Kennedy ja Neuvostoliiton puheenjohtaja Hruštšov olivat vastakkain maailmanlaajuisessa ydinaseiden välienselvittelyssä, joka koski Neuvostoliiton mannertenvälisiä ohjuksia Kuubassa ja uhkasi käyttää Yhdysvaltain laivaston Kuuban saartoa upottaakseen kaikki uudet ICBM-ohjusten rahtialustoimitukset.

Tähän mennessä Steve Wilson oli ylennetty ilmavoimien kapteeniksi ja taktisen hävittäjälaivueen komentajaksi Wright-Pattersonin lentotukikohdassa Ohiossa. Hänen laivueensa komennettiin Floridaan ja sitten Guantanamon laivastotukikohtaan Kuubaan, ja sen tehtävänä oli antaa ilmasuojaa laivaston aluksille, jotka toimivat Kuubanlahdella.

Vuonna 1963 Wilsonin laivue määrättiin takaisin Wright-Pattersonin tukikohtaan. Pian hän sai tehtävän lentää Houstonin yllä. Juuri ennen tätä kapteeni Wilsonille oli kerrottu, että hänet siirrettäisiin Majestic-12:een heti, kun tämä tehtävä olisi suoritettu, ja että hänen siirtonsa jälkeen hänestä tulisi majuri. [MJ-12, hän saisi pian tietää, on supersalainen organisaatio, joka kontrolloi UFO-valvontaa ja -kieltoja, avaruusalusten ja niiden lentäjien talteenottoa ja analysointia sekä kaiken näitä asioita koskevan tiedon julkista saatavuutta.] Siitä tulisi päivä, joka jäisi hänen mieleensä pitkäksi aikaa.

Kapteeni Wilsonin tehtävänä Houstonissa oli pitää kaikki lentokoneet poissa kaupungista presidentti Kennedyn vierailun aikana. Hänen laivueellaan oli ampumakäsky kaikille, jotka eivät totelleet heidän käskyjään pysyä kaukana. Kun Wilson lensi suojaa Houstonin yllä, laivueen radiosta tuli uutinen, että presidentti Kennedy oli ammuttu Dallasissa. Wilson kuvailee heidän reaktiotaan.

”Olin järkyttynyt. Olin tavannut miehen ja pidin hänestä todella paljon. Silmäni vuotivat kyyneliin, ja pystyin tuskin näkemään, kun meidät käskettiin takaisin lentokentälle. Näin tuskin kiitotietä. Kyyneleet valuivat pitkin kasvojani. Laskeutumisen jälkeen katselin huonoimpia laskeutumisia, joita Top Gun -lentäjien laivue on koskaan esittänyt. Joukossa ei ollut yhtään kuivaa silmää.”

Palattuaan Wright-Patterson AFB:hen Wilsonille ilmoitettiin, että hän oli saamassa huippusalaista turvaluokitusta ja että hänet oli määrä ylentää majuriksi. Sen jälkeen alkoi hänen indoktrinaationsa Majestic-12-viraston UFO-salaisuuksiin. Hänelle näytettiin tähtivierailijoiden jäännökset ja Roswellin tapahtumasta loppuvuodesta 1947 peräisin olevat pudonneet UFOt, jotka kaikki oli sijoitettu Wright-Pattersonin Hangar 84:ään. Hän luki hänelle näytettyjä raportteja tuosta tapauksesta ja siitä, miten Majestic-12 peitti sen laittamalla kaikki asiakirjat ja kulut Soccoron, NM:n onnettomuuteen. Hänelle ilmoitettiin, että hänen erityiskykyjensä vuoksi hänet oli määrätty Majestic-12:een (koodinimi Majic12). Osana tehtäviään hänet komennettaisiin 1. erikoisjoukkojen ilmavoimien komentoryhmään, ja hän saisi erityiskoulutusta Delta Force -joukkojen ja sitten Mustien Barettien kanssa.Wilson kommentoi tuota ajanjaksoa.

”Katselin näitä kavereita, joiden kanssa minun piti harjoitella. Jokainen oli koulutettu tappaja ja salamurhaaja. Mutta se ei silti valmistanut minua MIB:iin [Men In Black], Wackenhuteihin [yksityisen turvallisuusyrityksen agentit, joilla on hallituksen salaisia hankkeita koskevia sopimuksia] ja kaikkiin niihin mustiin operaatioihin, joita on syvällä hallituksemme sisällä. Silloin minulle kerrottiin, että lakkaisin olemasta.””

Majuri Wilsonille ilmoitettiin, että hänen työnsä oli niin salaista, että kaikki hänen tietonsa ja olinpaikkansa piilotettaisiin ja että ne siirrettäisiin Majestic-12:een. Hänelle kerrottiin, että hänen telepaattisia kykyjään tarvittiin johonkin hyvin erityiseen ja että hän olisi ”tarvitsee tietää” -periaatteella, ainakin siihen asti, kunnes hänellä olisi tarpeeksi korkea turvaluokitus.

Wilson muistelee: ”Se sai minut tuntemaan itseni hyvin erityiseksi ja paisutti egoani 100%. Silloin en tiennyt, että olisin osallisena yhdessä maailman kaikkien aikojen ilkeimmistä ja hirvittävimmistä salailuista. Sen ajatteleminen vielä nykyäänkin saa minut voimaan pahoin….., mutta siihen aikaan elämässäni tunsin palvelevani maatani. En tiennyt mitään muutaman miehen ahneudesta ja vallasta, jotka myöhemmin tunnettiin nimellä MAJI [Majestic-12:n huippujohtajat].”

Seuraavien yhdeksän vuoden aikana majuri Wilson matkusti lähes kaikkiin ilmavoimien tukikohtiin maailmassa ja tapasi ja solmi kontakteja MJ-12:n avainhenkilöihin. Lopulta kesällä 1972 hänet määrättiin Vandenburgin lentotukikohdan 1. erikoisjoukkojen ilmavoimien komentokeskukseen. Siellä hän aikoi levätä ja rentoutua. Hän oli juuri laittanut kaikki varusteensa hienosti pois, hänen B-4-matkalaukkunsa oli vihdoin tyhjä ja roikkui kaapissa. Heti kun hän oli lopettanut pakkausten purkamisen, hänen huoneeseensa asteli sotapakolaiselta näyttävä mies. Mies vilautti CIA:n henkilöllisyystodistusta ja kertoi majurille, että hänen oli pakattava laukkunsa, että lentokone odotti ja että he lähtisivät 20 minuutin kuluttua. Hän piti sanansa, ja 20 minuutin kuluttua kone rullasi nousua varten.

Majuri Wilson ei osannut kysyä, minne he olivat menossa, mutta kompassisuunnan ja maaston perusteella hän tiesi, että he olivat Nevadan yllä. Kone kiersi ja laskeutui kuivalle järvenpohjalle. Myöhemmin hän sai tietää, että se oli Papoose Lake [S-4], joka sijaitsi syvällä Nellisin ilmavoimien alueella Nevadan keskiosassa. Jopa läheltä katsottuna vuoret ja maasto näyttivät karuilta. He kävelivät noin 300 metrin päässä kalliopaljastumalle. Toisella puolella, isojen kivien välissä, oli rautaovi, jossa ei ollut kahvaa. Rähjäisen näköinen CIA-mies avasi oven jotenkin. He menivät sisään ja tunneliin. Käytävän päässä Wilson vilkaisi nopeasti ympärilleen. Hän ihmetteli yhä rakennelman kokoa. ”Voisin vannoa, että koko hemmetin vuori oli ontto. Aivan keskellä oli kiitorata, ja sen päässä valtavat ovet, jotka myöhemmin huomasin, että ne voitiin avata niin, että lentokone saattoi nousta suoraan vuoresta.”

CIA:n mies ja hän siirtyivät hissille sanomatta sanaakaan. CIA:n agentti painoi merkitsemätöntä nappia. Wilson ei tiedä, montako kerrosta he menivät alaspäin, koska hissi liikkui salamannopeasti. Se laskeutui niin nopeasti, että hän melkein antoi ylen. Hänet ohjattiin ulos hissistä ja käytävän päässä olevaan toimistoon tapaamaan vastaavaa everstiä. Hän tervehti ja arvioi edessään seisovaa pitkää, kulmikasta upseeria. Everstin mulkosilmissä oli ilkeä katse, joka sopi yhteen hänen kylmän ja karun asenteensa kanssa.

Eversti kertoi Wilsonille hänen tehtävistään sekä lentoaikatauluista Las Vegasissa sijaitsevan Nellisin lentotukikohdan päämajassa, joka oli lähin tunnustettu sotilaslaitos, ja sieltä lähtevien lentokoneiden aikatauluista. Eversti kertoi Wilsonille myös, miten hän pääsi sinne salaisen maanalaisen korkean teknologian tunneli- ja kuljetusjärjestelmän avulla, joka yhdisti tämän laitoksen ja Nellisin. Wilsonia varoitettiin myös siitä, että kaikki, mitä hän näki, oli huippusalaista ja että jos hän edes hengittäisi väärin tai avaisi suunsa jostakin näkemästään, se olisi hänen viimeinen hengenvetonsa. Wilson totesi selväpäisesti: ”Uskoin häntä.”

Majuri Wilson oli aloittanut työnsä Papoose Laken laitoksessa, eikä hän vieläkään tiennyt, mitä 30 kerrosta alempana oli. Hänet oli perehdytetty hyvin huippusalaiseen työhön, ja hän tiesi kaikki seuraukset, joita maan parhaiten varjeltujen salaisuuksien säilyttämisestä aiheutui. Viimeiset kuusi vuotta olivat olleet hitaita ja tylsiä, hän muistelee, ja Wright-Pattersonilla näkemäänsä lukuun ottamatta hän tunsi olevansa tyhjiössä, joka ei johda mihinkään.

Eräänä aamuna hän istui toimistossaan S-4:ssä miettimässä tätä, kun everstiluutnantti Bennet tuli sisään. Hän kysyi Wilsonilta, oliko hänellä kiire (”Ihan kuin hän välittäisi paskaakaan”, Wilson muistelee), ja sanoi: ”Mennään”. Wilson seurasi everstiluutnanttia, ja he päätyivät lopulta kaksi kerrosta alemmas supersalaiselle S-4:n UFO-teknologian alueelle. Kun he tulivat sieltä ulos laskeutuessaan, Wilson näki kahdeksan erilaista UFOa! Kaikkialla alueella oli älykkään näköisiä ihmisiä, joiden hän arveli olevan tiedemiehiä. Hän vilkaisi Bennettiä, joka katkaisi hänen vihjailevan kysymyksensä lyhyellä ”Unohda se”. Eversti ja majuri menivät koppiin, jossa istui parikymmentä upseeria ja siviiliä. Wilson säikähti, kun sisään astui nainen, joka oli ainakin kaksimetrinen. Hänen vartalossaan ei ollut tippaakaan ylimääräistä rasvaa, hän muistelee. Hänellä oli päällään oudon näköinen puku, jonka oikealla puolella rintalinjan yläpuolella oli ”HI”-kuvio. Vielä tänäkin päivänä Wilson muistaa yksityiskohtia tästä hämmästyttävästä kohtaamisesta.

”Naisella oli hienosti muotoillut piirteet. Hänen vaaleat hiuksensa hulmahtivat siististi hartioiden yli. Hänen silmänsä olivat sinisimmät siniset, jotka olin koskaan nähnyt. Jotenkin hän oli erilainen. En tiennyt silloin, miten erilainen hän oli! Hän asetti suuren kristallin pöydälle, ja ilman varoitusta hänen sormensa alkoivat hehkua, kun hän hipelöi niillä kristallia. Sen yläpuolelle alkoi muodostua kolmiulotteinen hologrammi! Katselin ympärilleni huoneessa, ja kaikkien suu roikkui auki, ja yhtäkkiä huomasin, että minunkin suuni oli auki. Tuskin tajusin, että sillä hetkellä elämäni muuttuisi ikuisesti. Menneet opetukset unohtuivat minulta, kun tuijotin. Koko käsitykseni elämästä teki 180 asteen käännöksen, kun katselin hologrammia äänineen, joka paljasti menneisyyden ja nykyisyyden sekä muiden maailmojen mysteerit.”

Eversti Wilson kertoi, että kohtausten joukossa, joita Maan ulkopuolisen naisen kristallihologrammi näytti kokoontuneelle ryhmälle, oli muun muassa Maapallon historiaa ja Maan ulkopuolisten osallistumista siihen. Tähän osallistumiseen kuului Jeesuksen tietoisuuden muokkaaminen ja hänen lähettämisensä Maan asukkaiden keskuuteen osoittamaan parempaa tapaa ymmärtää elämää ja elää. Maan ulkopuolinen nainen näytti upseereille ja tiedemiehille myös kohtauksia muiden tähtijärjestelmien asutuilta planeetoilta.

Tämä kokemus muutti Wilsonia. ”Kun se oli ohi, tiesin, että mikä tahansa roolini tässä kaikessa olikin, elämäni sellaisena kuin sen tunsin, oli päättynyt lopullisesti.” ”Kun se oli ohi, tiesin, että se oli ohi.”

Hänestä tuli Project Pouncen johtaja. Joulukuun 1980 viimeisinä päivinä perustettu Pounce-projekti on ilmavoimien mustien barettien ja sotilastiedemiesten eliittiryhmä, joka ryntää kaikkien UFO-onnettomuuksien tapahtumapaikalle, eristää alueen, noutaa Maan ulkopuolisen avaruusaluksen ja mahdolliset matkustajat, ”puhdistaa” sitten onnettomuuspaikan takaisin onnettomuutta edeltävään ulkonäköönsä ja pelottelee ulkopuoliset silminnäkijät hiljaisiksi.

Lopulta Wilson nousi everstiksi ja sai erittäin huippusalaisen, Cosmic Q 27 -tason turvaluokituksen, ja hän oppi paljon Majestic-12-viraston sisäisestä toiminnasta. Wilsonin UFO-salaisuuteen liittyviin tehtäviin kuului myös vuorovaikutus MJ-12:n kanssa sopimussuhteessa olevan yksityisen Wackenhut-turvayhtiön salaisen ”MIB”-valvontatehtävän hoitajien kanssa. Wilson alkoi halveksia Wackenhutin tappajia. Eversti sai tietää salaisista avaruussodankäynnin operaatioista, joita suorittavat ilmavoimien salaisessa erikoisakatemiassa koulutetut sotilasastronautit.

Hän sai selville, että nämä sotilasastronautit lentävät Kaliforniassa sijaitsevista Vandenbergin ja Bealen ilmavoimien tukikohdista avaruuteen yhdysvaltalaisvalmisteisia painovoiman kumoavia avaruusaluksia, kuten Lockheedin kahden hengen X-22A -kiekkoa. Nämä sotilasastronautit pysäyttävät sitten ”epäystävällisiksi” katsottuja UFOja ja laukaisevat Star Wars -aseita niiden lamauttamiseksi tai tuhoamiseksi.

Eversti Wilson sai jopa tietää joitakin asioita MAJI:n ylimmästä johdosta, mukaan lukien kahden johtokunnan jäsenen, puheenjohtaja Henry Kissingerin ja neuvoa-antavan tiedemiehen Edward Tellerin henkilöllisyyden, joilla molemmilla on korkeimman tason 33 turvallisuusselvitykset. Lopulta hän sai tietää tarpeeksi heidän ahneudestaan ja vallanhimostaan ja voi pahoin. Hän sai selville, että MAJI oli ”niin voimakas, että se käyttäytyi kuin se olisi presidentin, luonnonlakien ja ihmiskunnan lakien yläpuolella”. Harmikseen Wilson sai myöhemmin tietää, että heidät tunnettaisiin nimellä Uusi maailmanjärjestys.

Lopulta Wilson pääsi pois tunnettuaan pitkään pahaa oloa Majestic-12:n perustuslainvastaisesta ja epäeettisestä toiminnasta sekä osallisuudestaan ”yhteen maailman kaikkien aikojen ilkeimmistä ja hirvittävimmistä peittelyistä”.

Eläkkeelle jäädessään, 40 vuotta ilmavoimissa palveltuaan, everstiluutnantti Wilson oli Vandenburgin lentotukikohdan ensimmäisen erikoisjoukkojen lentueen päällikkö. Hänen kunniamerkkejään ovat muun muassa seuraavat: ilmavoimien ansiomitali, hopeatähti, kaksi ilmavoimien ansioristiä, kaksi purppurasydäntä, Joint Services Commendation Medal, ilmavoimien ansiomitali, USAF:n ansiomitali ja National Defense Service Medal.

Pohdittuaan asiaa 15 vuotta hän päätti riskeerata henkensä ja kertoa kaiken. Keinona hän käytti maailmanlaajuista viestintävälinettä Internetiä. Hänen arkaluonteisten tietojen paljastustensa vyöry on sijoitettu Skywatchin verkkosivulle, www.wic.net/colonel/ufopage.htm, [nyt suljettu]. Hän kommunikoi usein perustamassaan UFO-tietoa käsittelevässä uutisryhmässä, Skywatch_ok@msn.com [nyt suljettu].

Ja hän päätti luottaa minuun henkilönä, joka saattaa hänen vuotonsa julkiseen levitykseen. [Ja niin tein, kun nyt luet tätä.  — tri. Richard Boylan]

Kun everstiluutnantti Wilson oli vuosien ajan luonut uraa armeijassa ja tiedustelussa pelaamalla sääntöjen mukaan, hän osoitti eläkkeellä ollessaan kaikkein suurinta isänmaallisuutta paljastamalla korruptoituneen MJ-12:n. Nyt syöpään sairastunut Steve Wilson arvioi, mikä oli hänen vuosiensa hinta UFOjen peittelyn ”mustassa maailmassa”. ”Minulla ei ole tunteita, totta puhuen. Yhteyteni MAJIin on jättänyt minut sisältä kuolleeksi. Tunnen itseni edelleen kylmäksi ja laskelmoivaksi. En koskaan päästä ketään lähelleni. Tunnen itseni ihmisrobotiksi. Olen tappanut armottomasti ja valehdellut maan parhaaksi, tai niin ainakin uskoin silloin.”

Hänen viimeiset kommenttinsa vihjaavat salamyhkäisesti siitä, mitä kaikki pian tietävät Tähtivierailijoiden vierailusta, ja siitä, millaisia syvällisiä muutoksia yhteiskunnassa tapahtuu sen seurauksena. ”Ne asiat, jotka olen nähnyt, ylittävät inhimillisen ymmärryksen ja ovat täysin uskomattomia. Minulla on vain halu auttaa ihmiskuntaa jotenkin sen kautta, mikä on varmasti tulossa pian.”

LOPPU

*

Tämä lyhyt elämäkerta perustuu eversti Steve Wilsonin muistiinpanoihin ja viesteihin, joita hän oli lähettänyt minulle kuukausia ennen kuolemaansa. Se on omistettu tämän rohkean sotilaan ja isänmaanystävän muistolle.

— Richard Boylan, Ph.D.

Tohtori Richard Boylan on käyttäytymistieteilijä, yliopisto-opettaja, sertifioitu kliininen hypnoterapeutti ja tähtivierailijoiden ja ihmisten välisten kohtaamisten tutkija.

Richard Boylan, Ph.D., Councillor

Richard Boylan, Ph.D.
drboylan@outlook.com
www.drboylan.com

Lisäys

[Tiedot eversti Wilsonin DoD214-lomakkeen kotiutuspapereista]

Nimi: Eversti Steve Wilson. U.S.A.F.R..

Syntymäaika 4/5/33

Sarjanumero AO 325727

Palvelusaika U.S.A.F. 40v 19 dys. 7 uudelleen värväystä!

Mitalit:

(1) 2 Distinguish flying metals.

(2) 2 Purple Hearts.

(3) i Joint SVS Commondation Metal

(4) 13 Good Conduct Metals.

(5) 1 National Defense Service Metal.

(6) 1 Korean Service Metal

(7) 1 Vietnam Service Metal

(8) 1 Pow Medal

(9) 1 USAF Commandation Metal

Koulutus:

(1) University of Oklahoma 1956-1960

(2) USAF Academy, Colorado Springs Col.

(3) Advanced Flight Training, Kelly AFB.

(4) High Weapons School, USAF.

(5) High Tech. Advanced Combat Computers, USAF.

MIA/POW 12/07/50-01/18/51

<><><><><><><><><><><><><><<><><>

Alaviiteanekdootti:

[Eversti Wilsonilla] oli sisar Neanderissa, Teksasissa. Jos hänet tuhkattiin, se olisi voinut tapahtua täällä, kuolintodistus ehkä Clerk County Seatissa täällä? Lähteeni mukaan hän oli sairas. Hänen eläkeshekkinsä meni Sveitsiin? Ei puhelinnumeroa? Hän kertoi olevansa temppeliritari. Hän sanoi, että hänellä oli Coloradon talossa lippu, jossa oli pääkallo ja hattu, jonka alla oli luut ristissä?

(Walter Bartoolta, joka sai tiedon everstin tavanneelta naiselta)

 

Artikkelin julkaissut drboylan.com

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa

Tutkielma # 5

Julkaistu heinäkuun 4. päivänä 2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD


Tiivistelmä

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta Maapallolla on kehittynyt toinen toistaan seuranneiden Amerikan presidenttien hallintojen myötä, jotka ovat joutuneet käsittelemään poliittisia ongelmia, jotka ovat syntyneet, kun poliittisille päättäjille on tuotu tietoon kiistämättömiä todisteista tämänkaltaisesta läsnäolosta. Tämä presidentin kanslioiden reaktioiden evoluutio voidaan jakaa viiteen historialliseen vaiheeseen, jotka kertovat asteittaisesta presidentin/ministeriöiden valvonnan rapautumisesta sekä kasvavasta sotateolliseen kompleksiin ja kansallisen turvallisuuden organisaatioihin upotettujen salaisten organisaatioiden autonomiasta/itsenäisyydestä. Presidentin/ministeriöiden valvonnan eroosio näkyy avaruusolentojen läsnäolon täydellisenä hallintana, joka asteittain vietiin vaaleilla valituilta poliittisilta päättäjiltä, ja sillä näyttää olleen kaikki ’poliittisen vallankaappauksen’ tunnusmerkit. Presidentit, republikaanien tapauksessa, ovat muuttuneet avaruusolentoasioissa poliittista hallintaa harjoittavien pelkiksi kumileimasimiksi, tai demokraattien tapauksessa poliittiseksi merkityksettömyydeksi.

Tässä tutkielmassa identifioin poliittisen johtamisen lähestymistavan, jonka kukin Amerikan presidentti/salainen organisaatio on ottanut reagoidessaan avaruusolentojen läsnäoloon. Analysoin näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan asteittaista rapautumista sekä niiden kasvavaa vaikutusvaltaa valtionhallinnon toimeenpanevista elimistä. Kuvaan myös amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin kasvanutta roolia avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa. Lisäksi tarkastelen kaikkein tuoreinta poliittista johtamistapaa, joka käy ilmi Amerikan sotavoimien tekemästä interventiosta Irakiin ja siitä mitä se kertoo avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista tulevaisuudessa. Päätän identifioimalla miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa on toteutettu tavalla, joka on uhka demokratian ja vapauden periaatteille USA:ssa.


Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa [1]

Johdanto

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta Maapallolla on kehittynyt toinen toistaan seuranneiden Amerikan presidenttien hallintojen myötä, jotka ovat joutuneet käsittelemään poliittisia ongelmia, jotka ovat syntyneet, kun poliittisille päättäjille on tuotu tietoon kiistämättömiä todisteista tämänkaltaisesta läsnäolosta. Tämä presidentin kanslioiden reaktioiden evoluutio voidaan jakaa viiteen historialliseen vaiheeseen, jotka kertovat asteittaisesta presidentin/ministeriöiden valvonnan rapautumisesta sekä kasvavasta sotateolliseen kompleksiin ja kansallisen turvallisuuden organisaatioihin upotettujen salaisten organisaatioiden autonomiasta/itsenäisyydestä. Presidentin/ministeriöiden valvonnan eroosio näkyy avaruusolentojen läsnäolon täydellisenä hallintana, joka asteittain vietiin vaaleilla valituilta poliittisilta päättäjiltä, ja sillä näyttää olleen kaikki ’poliittisen vallankaappauksen’ tunnusmerkit. [2] Presidentit, republikaanien tapauksessa, ovat muuttuneet avaruusolentoasioissa poliittista hallintaa harjoittavien pelkiksi kumileimasimiksi, tai demokraattien tapauksessa poliittiseksi merkityksettömyydeksi.

Ensimmäinen poliittisen johtamistavan vaihe oli Rooseveltin hallinnon aikainen kriisijohtaminen, jolloin avaruusolentojen läsnäolo sekoittui toisen maailmansodan aikaiseen ulkopoliittiseen kriisiin, ja sitä käytännössä kontrolloi tieteellis-teknologisten instituutioiden kompleksi, joka oli pystytetty toimeenpanovallan alle sotatoimia suorittamaan.

Toinen vaihe oli sodanjälkeisen ajan Trumanin hallinnon pyrkimys luoda viitekehys poliittisesti hallinnoimaan avaruusolentojen läsnäoloa erinäisten ad hoc -komiteoiden avulla, jotka vastasivat tiedustelu-sotilaallis-tieteellisten yhteisöjen politiikan asettamisesta ja toimien koordinoinnista.

Kolmas vaihe oli Eisenhowerin hallinnon kattava panostus hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa parantamalla polittista koordinaatiota eri sotateolliseen kompleksiin upotettujen sotilaallisissa ja kansallisen turvallisuuden organisaatioissa piileskelevien salaisten organisaatioiden välillä, sekä esittelemällä nimekkäämpiä rooleja amerikkalaiskorporaatioille ja ulkopoliittisille eliiteille avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Neljäs vaihe oli presidentin/toimeenpanovallan valvontakyvyn käytännössä suora menettäminen Eisenhowerin hallinnon loppupuolella ja Kennedyn hallinnon aikana, sekä avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden riippumattomuus.

On olemassa näyttöä siitä, että tuore Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin on kuumottava viides vaihe avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa, jossa salaiset organisaatiot käytännössä ottavat ulkovallan hallituksen haltuun aivan erityisenä tarkoituksenaan hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa.

Tässä tutkielmassa ‘poliittinen hallinnointi/johtamistapa’ määritellään koordinoiduksi politiikkatoimien sarjaksi, joilla ratkotaan ongelmia ja joilla on tärkeitä vaikutuksia yleiseen politiikkaan. Avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin tapauksessa tämä viittaa tarpeeseen kehittää koordinoitu ja strateginen lähestymistapa avaruusolentojen läsnäoloon, joka tyydyttävästi ratkaisisi kaikki yleisen politiikan dimensiot. Avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan liittyy tärkeämpänä seikkana eri agendojen koordinointi, takaisinmallintaohjelmat, salaiset sotilasoperaatiot, tiedustelutiedon keräysoperaatiot ja eri armeijan, tiedustelun ja kansallisen turvallisuuden haarojen salaisten organisaatioiden poliittiset selvitykset.

Keskeisimpänä avaruusolentojen läsnäoloa Amerikassa hallinnoivien salaisten organisaatioiden joukossa on Majestic 12 (MJ-12 eli ‘PI-40’ eli ‘Special Studies Group’), joka on upotettu kansallisen turvallisuuden neuvoston salaoperaatioiden komiteaan. [3] Nelson Rockefellerin ja tohtori Henry Kissingerin maine vaikuttaa näihin salaisiin organisaatioihin sekä korporaatioille annetut tukiroolit ja eliittien politiikkaselvitysryhmät kuten Council on Foreign Relations antavat tärkeitä oivalluksia siihen miten UFO-asiaa on hoidettu poliittisesti aiemmin. Tämä valaisee merkittävällä tavalla Irakin hyökkäyssodan motivaatioita sekä todennäköisyyttä sille, että tämä olisi merkittävä vedenjakaja avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamistavassa.

Tässä tutkielmassa identifioin poliittisen johtamisen lähestymistavan, jonka kukin Amerikan presidentti/salainen organisaatio on ottanut reagoidessaan avaruusolentojen läsnäoloon. Analysoin näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan asteittaista rapautumista sekä niiden kasvavaa vaikutusvaltaa valtionhallinnon toimeenpanevista elimistä. Kuvaan myös amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin kasvanutta roolia avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa. Lisäksi tarkastelen kaikkein tuoreinta poliittista johtamistapaa, joka käy ilmi Amerikan sotavoimien tekemästä interventiosta Irakiin ja siitä mitä se kertoo avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista tulevaisuudessa. Päätän identifioimalla miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa on toteutettu tavalla, joka on uhka demokratian ja vapauden periaatteille USA:ssa.

Ensimmäinen vaihe: Avaruusolentojen läsnäolon kriisinhallinta

Näyttöä avaruusolentojen ohjastamien alusten saapumisesta USA:n taivaille on esitetty jo 1800-luvulla. [4] Poliittista johtamista vaativan avaruusolentojen läsnäolon ilmaantuminen ilmiönä voidaan ajoittaa ensimmäiseen hetkeen, jolloin amerikkalaiset poliittiset päättäjät joutuivat kamppailemaan avaruusolentojen läsnäolosta kertovien kiistämättömien todisteiden sekä niiden valtavien poliittisten implikaatioiden kanssa. On olemassa näyttöä salaisten valtion organisaatioiden ‘ilmiantajatodistuksista’, että avaruusolentojen alus törmäsi maahan Kalifornian rannikolle vuonna 1941, ja se noudettiin salassa talteen, joka on alunperin käynnistänyt Rooseveltin hallinnon toimet poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa. [5] Kuuluisa vuoden 1942 tapaus sattui, kun laivasto pommitti kohdetta, jonka he luulivat olevan japanilainen ilmahyökkäys, mutta joka lähemmällä tarkastelulla osoittautui olevan älykkäässä ohjauksessa oleva UFO. [6] Amerikkalaisten osallistuminen toiseen mailmansotaan vuonna 1942 tarkoitti, että nämä huikeat tapahtumat, joissa avaruusolento lensi avaruusalusta, piti poliittisesti hallinnoida globaalin sotilaskonfliktin kontekstissa, mikä vaati koordinoituja politiikkatoimia.

Rooseveltin hallinnon valitsema tulokulma asiaan perustui tiukan salaisuuden ylläpitoon, jossa oletettiin ‘vihollisen’ — Japani ja Natsi-Saksa — hyödyntävän avaruusolentojen läsnäoloa, jonka se voisi saada selville tiedustelun avulla, auttamaan voittamaan amerikkalaisjoukot taistelukentällä. Rooseveltin hallinto delegoi avaruusolentojen läsnäolon hoitamisen Yhdysvaltain sotaministeriölle (nimettiin uudelleen puolustusministeriöksi), joka oli välittömästi tietoinen sellaisen kehityskulun sotilaallisesta merkityksestä. Kaikki mahdollinen teknologia ja tieto, jota saataisiin haltuun avaruusolennoilta, otettaisiin käyttöön aseteknologian kehitykseen, mikä voisi auttaa tuomaan voiton rintamalla.

On olemassa huomattavan paljon todistusaineistoa silminnäkijätodistusten muodossa, että Yhdysvaltain laivasto veti tätä salaista sotilasoperaatiota, jossa pyrittiin kehittämään ‘stealth-teknologiaa’ laivaston aluksiin jo vuonna 1943. [7] Tämä projekti, nimeltään ‘Philadelphia-koe’, antoi laivastolle johtoaseman avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa, ja koko avaruusolentokysymys annettiin laivaston osastojen alaisuuteen. Tämän vaiheen avaruusolentokysymyksen poliittisen hallinnoinnin tärkeä ominaisuus oli asevoimien rahoittamien tieteellisten laboratorioiden johtava rooli, jotka olivat keskeisessä asemassa avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksessa. Tämä ‘sotatieteellinen kompleksi’ oli kriittisessä roolissa sotatoimissa ja avaruusolentojen läsnäoloon reagoinnissa.

Sodan ajan ylipäällikkönä presidentti Rooseveltin avaruusolentokysymyksen poliittinen johtamistapa oli sama kuin Manhattan-projektin poliittinen johtamistyyli, joka tuotti ensimmäiset atomipommit sekä muut sodan aikaiset sotateknologiset salaisuudet. Vaadittiin sekä salassapitoa että selkeää komentoketjua, ja asevoimien alaisuudessa toimivien laboratorioiden piti saada rahoitusta joka välissä, jotta he voisivat hyödyntää tätä avaruusolentojen ‘läsnäoloa’ rintamalla menestyksekkäästi. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että Rooseveltin hallinto olisi kehittänyt mitään erityisiä organisaatiorakenteita avaruusolentokysymyksen ratkaisemiseksi, muuta kuin yksinkertaisesti antaa koko avaruusolentokysymys sotaministeriön alaisuuteen, joka hoiti sotatoimia. Ylipäällikkö Roosevelt ja hänen kaikkein korkea-arvoisimmat neuvonantajansa saivat laajalti tietoa ja olivat keskeisessä roolissa suorittamassa tarpeellista valvontaa sotilasprojekteista, jotka käyttävät avaruusolentolähteistä saatuja tiedustelutietoja ja teknologiaa. Toinen maailmansota tarkoitti, että avaruusolentojen läsnäoloa ei valvottaisi mitenkään, sillä avaruusolentojen olemassaolo ja sen sotilaallinen merkitys vaativat äärimmäistä salaisuuden ylläpitoa johtuen niiden vaikutuksista kansalliseen turvallisuuteen sodan takia.

Toinen vaihe: Trumanin hallinto ja päätös säilyttää salassapito

Kun Harry Trumanista tuli presidentti vuonna 1945, toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulos oli jo selvä. Tämä tarkoitti, että yhä järjestäytyneempi instituutiorakenne voitaisiin kehittää poliittisesti hallinnoimaan avaruusolentokysymystä. Uhka Amerikan kansalliselle turvallisuudelle oli nyt ohi, mitä tulee kansaan, mikä tarkoitti sitä, että pian alkaisi painostus saada kongressi valvomaan ja paljastamaan kansalle armeijan ja tiedustelupalvelujen salaiset ohjelmat. Koska amerikkalaisjoukoilla oli täydellinen operationaalinen ja logistinen kontrolli kaikista avaruusolentojen läsnäolon aspekteista sodan aikana, tarvittiin prosessi jolla päätettäisiin miten poliittisesti hallinnoitaisiin sellaisen läsnäolon laajoja poliittisia vaikutuksia. Epäilemättä ensimmäinen poliittinen ongelma oli se miten laajalti avaruusolentojen läsnäolo tulisi paljastaa kongressille ja kansalle. Oli tarve luoda instituutio, joka varmistaisi poliittisen koordinoinnin eri tiedustelu- ja sotilasyksiköiden välillä, jotka kaikki työskentelivät avaruusolentokysymyksen eri aspektien parissa; ja tarvittiin keino varmistaa, että presidentti ja hänen pääneuvonantajansa saisivat riittävästi tietoa, jotta he voisivat valvoa avaruusolentokysymystä hoitavien sotilaallisen/tieteellisen/tiedusteluyhteisöjen toimeenpanovaltaa.

Truman antoi muistiomuotoisen hyväksynnän vuonna 1947 silloiselle puolustusministeri James Forrestalille luoda salainen komitea, joka olisi kolmenlaisessa tärkeässä roolissa: hallinnoida avararuusolentojen läsnäolon julkista paljastusta, koordinoida avaruusolentokysymyksen ympärille syntyneiden projektien politiikkatoimia, ja toimia avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvojana. [8] Tämä ryhmä, nimeltään Majestic 12 (MJ-12), koostui alunperin 12 korkea-arvoisesta armeijan, tiedustelun ja siviilisektorin henkilöstä, jotka muodostivat ad hoc -komitean. MJ-12 oli täten salainen poliittinen elin, joka oli luotu poliittisesti hallinnoimaan kaikkea avaruusolentojen läsnäoloon liittyvää, jotta presidentti saisi toimiinsa parhaat mahdolliset neuvot. MJ-12 oli upotettu kansallisen turvallisuuden neuvoston sisään, joka muodostettiin samaan aikaan koordinoimaan politiikkasuosituksia valtion, asevoimien ja tiedusteluelinten välillä koherentiksi politiikkatoimisuositusten joukoksi, josta presidentti sitten voisi valita. Tapa jolla politiikkasuosituksia kerättäisiin olisi sarja ad hoc -komiteoita, jotka muodostettaisiin tutkimaan avaruusolentokysymyksen tiettyjä aspekteja ja jotka antaisivat suosituksia. Eräs tunnetuimmista oli ad hoc -komitea, jossa jäseninä olivat Albert Einstein ja Robert Oppenheimer, jotka julkaisivat huippusalaisen raportin “Relationships with Inhabitants of Celestial Bodies” kesäkuussa 1947, jossa listattiin useita suosituksia reagoida avaruusolentojen läsnäoloon niiden ulkopoliittisten vaikutusten perusteella. [9] Näin avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvontaa suoritettiin presidentin, hänen neuvonantajiensa ja nimitettyjen virkamiesten kautta, jotka ohjasivat Yhdysvaltain avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien kriittisten poliittisten kysymysten politiikkaa salaisten ad hoc -komiteoiden suositusten pohjalta.

Eräs tekijä, joka vaikutti enemmän ja enemmän avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan, oli UFO-alusten julkiset havainnot sodanjälkeisenä aikana, mitkä tekivät asian salassapidosta vaikeaa. Vuonna 1947 julkisuudessa tehtyjen UFO-havaintojen määrä kasvoi ällistyttävästi, mikä johti siihen, että viralliset toimet ja avaruusolentojen läsnäolon julkinen paljastaminen saivat kannatusta. [10] Kaikkein kuuluisin näistä oli vuoden 1947 Roswellin tapaus, joka on saanut aikaan useita kirjoja ja todistuksia eri henkilöiltä ja viranomaisilta. [11] Tämä johti siihen, että ilmavoimat päätti käynnistää virallisen UFO-tutkimuksen. Project Blue Book alkoi vuonna 1952 ja se oli ilmavoimien aiempien UFO-tutkimusten, Project Signin (1947-48) ja Project Grudgen (1948-52) jatkaja. [12]

UFO-uutisten aiheuttaman julkisen hässäkän keskellä Trumanin hallinto sai MJ-12 -komitealta neuvoa pitää avaruusolentojen läsnäolo tiukasti salassa samalla kun he jatkoivat avaruusolentojen aktiviteetteihin ja heidän teknologiaansa liittyvien teknologiaprojektien valvontaa. Todisteet avaruusolentojen läsnäolon toimeenpanovallan valvonnan luonteesta ja MJ-12:n päätöksestä pitää tiedot salassa kansalta löytyvät James Forrestalin vuoden 1949 erottamisen Trumanin puolustusministerin pestistä ja kuoleman epäselvistä olosuhteista. Ministeri Forrestalille oli, tietovuotajien paljastusten mukaan, kehittynyt selkeä mielipide siitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida, ja hänen sanottiin olevan julkisen paljastuksen puolella. [13] Presidentti Truman ja hänen MJ-12 -neuvonantajansa potkivat Forrestalin, joka oli MJ-12 -komitean jäsen, komiteasta pellolle. Presidentti oli päättänyt, että koko avaruusolentokysymys tulisi hallinnoida poliittisesti niin, että kaikki pidettiin visusti salassa, ja näin kansalle tai kongressille ei myönnettäisi mitään avaruusolentojen läsnäolosta. Forrestal sai potkut virallisesti ‘hermoromahduksen’ takia ja hän myöhemmin ‘teki itsemurhan’ hyppäämällä Bethesda Naval Hospitalin kuudennen kerroksen ikkunasta. [14] Usean ‘ilmiantajan’ mukaan Forrestal murhattiin. [15]

Trumanin hallinnon poliittinen johtamistapa avaruusolentokysymyksessä oli tiukkaa toimeenpanovallan valvontaa, jossa hän sai neuvoja avaruusolentokysymykseen hänen nimittämiltään komiteoilta kuten MJ-12. MJ-12 antoi politiikkatoimisuosituksia asevoimiin ja tiedusteluun upotettujen salaisten organisaatioiden valvontaan ja koordinointiin, ja asevoimat rahoitti tieteellisiä laboratorioita, joiden tavoitteena oli takaisinmallintaohjelmat ja kommunikointi avaruusolentojen kanssa.

Kolmas vaihe: Salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen

Dwight Eisenhowerin valinta presidentiksi 1952 toi mukanaan sekä republikaanihallinnon että myös merkittävän poliittisen muutoksen siinä miten hallinnoida avaruusolentokysymystä — amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin muodollinen mukaantuominen hallinnoimaan avaruusolentojen läsnäoloa. Eisenhower oli saanut tukea presidentinkampanjaansa Rockefellerin suvulta, eikä siten ollut kauhean yllättävää, että hän valitsi Nelson Rockefellerin valtionhallinnon uudelleenorganisoijaksi. Rockefeller oli vuosina 1953-59 presidentin valtionhallinnon uudelleenjärjestämistä koskevan neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja. Lisäksi hänestä tuli presidentin erikoisavustaja kylmän sodan strategiassa (1954-55) ja hän oli keskeinen hahmo, joka muokkasi Eisenhowerin avaruusolentojen läsnäoloa koskevia mielipiteitä ja reaktioita.

Rockefellerin suku oli saanut omaisuutensa ja vaikutusvaltansa John Rockefellerin perustamasta Standard Oil Companysta, joka loi voimakkaan monopolin amerikkalaiseen öljyteollisuuteen, jonka perintö jatkuu nykypäivänä Exxon/Mobil/Chevronin alaisuudessa. [16] Nelson Rockefeller, John Rockefellerin pojanpoika, oli ‘maltillinen republikaani’, joka oli liberaali poliittisissa asioissa ja tuki vahvasti liberaalia ideaa globaaleista poliittisista instituutioista, mutta konservatiivi talousasioissa. [17] Pyytäessään Nelson Rockefelleria neuvonantajaksi ja valtionhallinnon uudelleenjärjestelijäksi, sekä erityisesti avaruusolentojen läsnäoloon liittyvän poliittiseen infrastruktuuriin liittyen, Eisenhower antoi jenkkikorporaatioille keskeisen roolin siinä miten valtio yritti hoitaa poliittisia kysymyksiä — näkökulma, joka on johdonmukaisesti koko amerikkalaisella republikaanipuolueella.

Mitä avaruusolentokysymykseen tulee, tämä tarkoitti amerikkalaiskorporaatioiden keskeistä roolia avaruusolentojen teknologian salaisessa takaisinmallinnuksessa. [18] Tämän välitön seuraus oli, että tieteelliset laboratoriot, jotka aiemmin saivat suoraa rahoitusta Pentagonilta, uudelleenorganisoitiin niiden sijainnin ja rahoitusaseman suhteen. Nämä laboratoriot nyt saivat korporaatiorahaa sotilasorganisaatioilta saatujen sopimusten kautta, eikä niinkään suoraa rahoitusta asevoimilta, kuten oli asian laita toisen maailmansodan ja Trumanin hallinnon aikaan. Korporaatiot tarjosivat tärkeän hyödyn luotaessa asiaan ylimääräistä salailun verhoa, joka pitäisi kongressiedustajat poissa urkkimasta totuutta avaruusolentojen läsnäolosta. Kongressin valvonta, joka ainakin teoriassa oli mahdollista valtion/armeijan rahoittamien, avaruusolentojen takaisinmallintaa suorittavien tiedelaboratorioiden tapauksessa, olisi mahdotonta avaruusolentojen teknologiaa takaisinmallintaa suorittavien korporaatioiden tapauksessa, jotka olivat ottaneet johtoonsa samat tiedelaboratoriot, jotka työskentelivät samoissa salaisissa sotilasprojekteissa, saman henkilöstön voimin, samalla rahoituksella ja resursseilla. Project Blue Bookin ollessa käynnissä ja kongressin yrittäessä saada tietoonsa mitä avaruusolentojen läsnäoloon oikein kuuluu, tarvittiin Rockefellerin mielestä läpikotainen uudelleenjärjestely, jossa korporaatiot olivat keskeisessä roolissa, mikäli salassapitoa haluttaisiin kunnolla jatkaa. Jenkkikorporaatioiden ‘silmänkääntötemppu’ tarjosi tärkeän keinon hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti — olisi mahdollista pitää asia salassa täydellisesti yksinkertaisesti vetoamalla yksityisen sektorin markkinavoimiin, ja näin saatiin pidettyä kongressi poissa tutkimasta asiaa.

Toinen tärkeä politiikkamuutos oli Council on Foreign Relationsin mukaantuominen huippusalaisen komitean henkilöstön rekrytointikanavaksi, jonka tehtävä oli tarjota politiikkatoimien suosituksia eri poliittisista, taloudellisista, yhteiskunnallisista, uskonnollisista ja juridisista kysymyksistä avaruusolentojen läsnäoloa koskien. Rockefellerien suvusta tuli tärkeä hyväntekijä Council on Foreign Relationsin perustamisessa vuonna 1921 antamalla merkittävän vuosittaisen $1500:n lahjoituksen, antamalla yksittäisen suuren $50000:n lahjoituksen neuvoston uutta päämajaa varten 1929, sekä lahjoittamalla rakennuksen josta tuli vuonna 1945 neuvoston uusi päämaja. [19] Rockefellerien vaikutusvalta näkyi siinä miten he tukivat tiettyjen henkilöiden nimittämistä korkeisiin asemiin. 1970-luvun alkupuolella, esimerkiksi, David Rockefeller, josta lopulta tuli CFR:n puheenjohtaja, nimitti nimityskomitean toiveiden vastaisesti William Bundyn merkittävän julkaisun, Foreign Affairsin, päätoimittajaksi. [20] Tuomalla CFR:n Eisenhowerin hallinnon avaruusolentokysymystä hoitavien salaisten organisaatioiden rekrytointikanavaksi, Nelson Rockefeller oli veivannut itsensä ja sukunsa avaruusolentokysymyksen poliittisen hallinnoinnin keskiöön.

Kaikkein merkittävimmät organisatoriset uudistukset mitä tulee avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen hallinnointiin olivat MJ-12:n virallistaminen ja laajentaminen autonomiseksi instituutioksi, jolla oli täydet valtuudet tehdä päätöksiä koskien avaruusolentojen läsnäoloa. MJ-12:sta tuli muodollisesti kansallisen turvallisuuden neuvoston salaisten operaatioiden komitean sisäinen järjestö — Committee 5412 — joka sai nimensä kansallisen turvallisuuden neuvoston ediktistä 5412. MJ-12:n aiempi olemassaolo toimeenpanovallan nimittämänä ad hoc -komiteana oli nyt muuttunut pysyväksi alikomiteaksi, joka sijaitsi kansallisen turvallisuuden neuvoston kaikkein salamyhkäisimmän komitean sisällä. Ilmiantajatodistusten tarjoaman näytön perusteella Trumanin ad hoc -komitea MJ-12 uudelleenorganisoitiin niin, että siinä oli nyt kaksi piiriä. [21] Ulompi piiri oli 40:n henkilön ryhmä, jotka muodostivat Study Groupin (minkä johdosta nimet kuten PI-40 ja Special Studies Group on myös liitetty MJ-12:n), jonka funktio oli tarjota erityisselvityksiä ja politiikkasuosituksia koskien avaruusolentokysymystä pienemmälle päätöksentekijöiden ryhmälle (MJ-12), joka tekisi varsinaiset toteutettavat politiikkasuositukset saatuaan toimeenpanovallan hyväksynnän Eisenhowerilta.

Eisenhowerin alaisuudessa perustettu Special Studies Group/PI-40 piti ensimmäisen tapaamisensa Quanticon rannikkojääkäritukikohdassa Virginiassa, ja sen 35 jäsentä valittiin yksinomaan Council of Foreign Relationsista. Ryhmällä oli kaksi johtajaa, Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, ja se koostui nimekkäistä henkilöistä kuten tri. Edward Teller, Paul Nitze, David Rockefeller ja McGeorge Bundy (myöhemmin Kennedyn ulkoasiain erikoisassistentti). [22] William Cooperin mukaan, Rockefellerit rakensivat loisteliaat tilat ryhmälle omille maille Marylandiin. [23]

MJ-12 koostui 19 henkilöstä, jotka arvioivat eri tutkimuksia ja pohtivat poliittisia kysymyksiä koskien avaruusolentojen läsnäoloa perustuen 12 äänen enemmistöäänestykseen, mikäli jokin asia haluttiin saada hyväksytyksi. [24] William Cooperin mukaan, joka palveli laivastotiedustelun Tyynenmeren laivaston komentajan briiffaustiimissä, tätä pienempää ryhmää johti presidentin ulkoasiain erikoisedustaja, ja sen jäsenistö oli seuraava. Presidentin kylmän sodan strategian erikoisedustaja (eli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Nelson Rockefeller), keskustiedustelupalvelun johtaja (Allen Welsh Dulles), ulkoministeri (John Foster Dulles), pääesikunnan johtaja (amiraali Arthur Radford), FBI:n johtaja (J. Edgar Hoover), kuusi henkilöä CFR:n johdosta (’viisaat miehet’) ja kuusi henkilöä salaisesta tieteellisestä järjestöstä nimeltä JASON Group (jota johti tohtori Edward Teller), jotka olivat kaikki Council on Foreign Relationsin jäseniä. [25] On todennäköistä, että MJ-12:n/PI-40:n säännöt koskien jäsenyyttä sanoivat, että jokaisen jäsenen piti olla MJ-12:n hyväksymä, että jäsenet eivät saaneet kuulua yhtä aikaa sekä MJ-12:n että PI-40:n, että heidän MJ-12 -jäsenyytensä pituus on rajoitettu ja että PI-40 -jäsenyyden pituutta ei ole rajoitettu.

Kuten oli kansallisen turvallisuuden neuvoston poliittisen roolin laita sen tarjotessa neuvoja presidentille, MJ-12:lla oli samanlainen funktio koordinoitaessa politiikkatoimia koskien eri salaisia organisaatioita, jotka olivat mukana avaruusolentojen läsnäolon eri aspektien hoidossa. Organisaation kehittyessä tutkimaan tiettyjä poliittisia ongelmia koskien avaruusolentojen läsnäoloa, PI-40:llä oli merkittävä rooli poliittisten kysymysten muotoilussa ja prioriteettien määrittämisessä, jotka vaikuttaisivat tapaan jolla MJ-12 teki politiikkatoimien suosituksia. MJ-12:n laajentumiseen johtaneen institutionaalisen uudelleenorganisoinnin arkkitehtinä ja presidentin neuvonantajana Rockefeller otti kriittisen roolin MJ-12:n johdossa. Lisäksi Rockefeller hänen perheensä suhteiden avulla kykeni myös vaikuttamaan CFR:n ja JASON-ryhmän jäsenien nimittämiseen PI-40:n hyväksi. Rockefeller oli keskeisessä asemassa vaikuttamassa strategisiin periaatteisiin ja imperatiiveihin, jotka myöhemmin ohjaisivat avaruusolentojen läsnäolosta tehtäviä politiikkasuosituksia. Rockefellerin vaikutusvalta asteittain johti hänen vieraantumiseensa Eisenhowerista jälkimmäisen tajuttua, että avaruusolentojen läsnäolon valvonta rapautui Rockefellerin uudelleenjärjestelyjen takia. Eisenhowerin huoli oli perua kahdesta päätavasta, joilla toimeenpanovallan valvonta rapautui: korporaatioiden roolista Amerikassa sekä tavasta, jolla informaatiota annettiin MJ-12/PI-40:lle avaruusolentokysymyksessä.

Siirtymä Rooseveltin/Trumanin hallintomallista, jossa valtio rahoitti sotilaallisia/tieteellisiä laboratorioita, jotka pyörittivät salaisia sotilasprojekteja, malliin, jossa amerikkalaiskorporaatiot olivat nimellisesti näistä projekteista vastuussa, johti yhteistyöhön jonka Eisenhower uskoi muuttuneen uhaksi toimeenpanovallalle. Tämä ikuistettiin Eisenhowerin kuuluisassa jäähyväispuheessa tammikuussa 1961, jossa hän varoitti ‘sotateollisesta kompleksista’:

Hallituksen neuvostoissa meidän on varottava antamasta perusteetonta vaikutusvaltaa, olipa sotateollinen kompleksi sitten halunnut sitä tai ei. Vääriin käsiin sijoitetun vallan katastrofaalisen nousun mahdollisuus on olemassa, ja se pysyy. Emme saa koskaan antaa tämän yhdistelmän painon vaarantaa vapauksiamme tai demokraattisia prosessejamme. Meidän ei pitäisi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Vain valppaat ja tiedostavat kansalaiset voivat pakottaa valtavan teollisen ja sotilaallisen puolustuskoneiston sovittamaan yhteen rauhanomaiset menetelmämme ja tavoitteemme, jotta turvallisuus ja vapaus voivat kukoistaa yhdessä. [26]

Hallintonsa lopussa Eisenhower selvästi oli sitä mieltä, että sotateollinen kompleksi oli muuttunut liian voimakkaaksi ja livahtanut hänen ja hänen pääneuvonantajansa kontrollista siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa pitäisi poliittisesti hallinnoida. Amerikkalaiskorporaatioiden salaiset sotilasprojektit saivat rahoitusta asevoimien tekemien sopimusten kautta, mikä tarkoitti että presidentti ja hänen pääneuvonantajansa olivat menettäneet hallinnan siitä mitä tapahtui näissä salaisissa projekteissa ja organisaatioissa, jotka muodostivat eri sotilaallisten ja tiedusteluorganisaatioiden läpi kudotun ‘sotateollisen kompleksin’, joka työskenteli avaruusolentojen läsnäolon eri aspektien parissa. Kontrollin menetys siitä mitä sotateollisissa laboratorioissa tapahtui toi mukanaan kontrollin menettämisen tiedustelutiedon laadusta ja tarkkuudesta, jota presidentti ja hänen neuvonantajansa tilanteesta saivat. ‘Sotateollinen kompleksi’ selvästi kykeni muotoilemaan avaruusolentojen läsnäoloa koskevat politiikkakysymykset ja ennakoimattomat tilanteet tavoilla, jotka sanelivat valtion politiikan niin, että Eisenhower ja hänen neuvonantajansa kokivat olonsa turhautuneeksi ja hätäiseksi. Tämä viittaa siihen, että sotateollinen kompleksi oli soluttautunut MJ-12:n ja/tai PI-40:n ja että se muotoili politiikkakysymykset ja imperatiivit tavoilla, jotka rapauttivat näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvontaa.

Nelson Rockefeller, amerikkalaiskorporaatiot mukaan avaruusolentokysymyksen poliittiseen johtamiseen ottanut uudelleenorganisoinnin arkkitehti, irtisanoutui pestistään presidentin erikoisassistenttina valtion uudelleenjärjestelyssä vuonna 1959 ja siirtyi kampanjoimaan menestyksekkäästi itsensä New Yorkin kuvernööriksi. Rockefellerin maine sekä korporaatiomaailmassa että MJ-12/PI-40:ssä varmisti sekä kontrollin siitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida yhä enenevässä määrin MJ-12/PI-40:n ja tiedustelupalvelujen kautta ja miten sotateollisen kompleksin tulisi yhä enenevissä määrin takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa. Eisenhower viittasi jäähyväispuheessaan, että ainakin mitä tulee avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen hallinnointiin, poliittinen vallankaappaus oli jo tapahtunut. [27] Eisenhower oli sysätty rooliin, jolle oli annettu pelkästään perustuslaillinen validiteetti saada politiikkasuosituksia, jotka perustuivat informaatioon jota presidentillä ei ollut oikeutta riippumattomasti varmistaa todeksi. Se, että Eisenhower oli tätä mieltä, näkyy Eisenhowerin alaisuudessa palvelleen upseerin, prikaatikenraali Stephen Lovekinin, raporteista:

Mutta kävi niin, että Eisenhower ostettiin pihalle. Koska hän ei enää tiennyt tätä, hän menetti hallinnan siitä mitä koko UFO-tilanteessa oikein tapahtui. Hänen viimeisessä puheessaan kansakunnalle hän mielestäni kertoi meille miten sotateollinen kompleksi puukottaisi selkää jos ei ole täysin valppaana... Ja mielestäni hän tajusi, että yhtäkkiä kaikki nämä materiaalit ovat menossa korporaatioiden haltuun, mikä voi olla maallemme vahingoksi. Tämä turhautuminen, mitä muistan siitä, kesti kuukausia. Hän tajusi, että hän oli menettämässä UFO-asian hallinnan. Hän tajusi, että tämä ilmiö tai mikä tahansa sitten hänellä olikaan vastassaan ei olisi menossa parhaisiin käsiin. Ja mitä muistan, hän käytti ilmaisua “Se ei tule olemaan parhaissa käsissä". [28]

Kennedyn hallinto merkitsi tärkeää merkkipaalua avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvonnan rapautumisessa. Kennedylle paljastettiin avaruusolentojen läsnäolo, kun hän nuorena senaattorina palvellessaan ulkosuhteiden komiteassa sai kuulla avaruusolentojen läsnäolosta. Kuten hänen republikaaniedeltäjänsä, uusi demokraattipresidentti Kennedy sai tietää, että avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoivat salaiset armeijan ja tiedustelun organisaatiot yhdessä MJ-12:n/PI-40:n kanssa, jotka julkistivat tietoja avaruusolennoista tavoilla, jotka olivat puolueellisia tiettyä lopputulemaa kohtaan, mistä kaikkein selvin esimerkki on tarve jatkuvasti rahoittaa kyseisiä ohjelmia. Jos informaatiota todellakin ‘spinnattaisiin’, tämä kun on juuri se mitä Eisenhower ehdottaa, silloin avaruusolentojen läsnäolo olisi pysyvästi kansallisen turvallisuuden uhkien kategoriassa, joka vaatii tiukkaa salassapitoa, minimaalista valtion valvontaa ja törkeitä budjettisummia. Amerikkalaiskorporaatioiden mukaantulo asevoimien sopimuksiin tarkoitti, että toimeenpanovallan valvonta ei enää onnistuisi löytämään todellista avaruusolentojen läsnäolon merkitystä tai mitä salaiset organisaatiot oikeasti olivat tekemässä. Se, ettei mitenkään pysty tarkistamaan tai varmistamaan salaisten organisaatioiden toimittamaa informaatiota, joiden epäiltiin ‘spinnaavan’ sitä tavalla, joka tuki tiettyjä lopputulemia, oli varmastikin Eisenhowerin huolenaiheena ja ongelma, jonka Kennedy myös sai vastaansa.

Kennedy ja hänen luotettavimmat neuvonantajansa selvästi näkivät kovasti vaivaa saadakseen toimeenpanovallan jälleen valvontansa alle, mutta olivat samalla tavoin turhautuneita kuten Eisenhower ja hänen neuvonantajansa. Kennedyn kansainvälisten asioiden erikoisassistentti (eli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja) McGeorge Bundy ja muut kabinetin jäsenet puolustus- ja ulkoministeriöistä, CIA:n johtaja ja pääesikunnan päällikkö olivat todennäköisimmät MJ-12:n jäösenet, mutta tämä ei ilmeisesti auttanut Kennedyä saamaan aikaan hänen vaatimia muutoksia. Entisen Air Force Onen stuertin Bill Holdenin mukaan hän ja Kennedy kävivät seuraavanlaisen keskustelun lentäessään Eurooppaan kesällä 1963: ”Mitä mieltä olette UFOista, hra presidentti?” Kennedy vakavoitui hetkeksi ja vastasi, ”Haluaisin kertoa kansalle UFO-tilanteesta… mutta käteni ovat sidotut.” [29] Rockefellerin institutionaaliset reformit tekivät mahdottomaksi kenellekään, edes istuvalle presidentille, saada haltuunsa avaruusolentojen läsnäolon poliittista päätöksentekoprosessia.

Kennedyn toimet saada toimeenpanovallan valvonta ja kumota häiritsevä todellisuus, jossa sotateollinen kompleksi toimi ilman valvontaa avaruusolentojen läsnäolon parissa sekä vaikutti siihen miten avaruusolentokysymystä hallinnoitiin poliittisesti johti eskaloituneeseen sarjaan yhteydenottoja. Esimerkiksi Kennedyn aloite parantaa suhteita Neuvostoliittoon Nikita Hruštšovin alaisuudessa ja tehdä yhteistyötä enemmän avaruusolentojen läsnäoloon vastaamisessa selvästi häiritsivät niitä salaisia organisaatioita, joilla oli todellista vaikutusvaltaa siihen miten poliittisesti hallinnoida avaruusolentokysymystä. On löydetty dokumentteja, jotka tukevat ideaa siitä, että Kennedy halusi saada aikaan laajempaa yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, ja että sotateollinen kompleksi vastusti tätä. [30] Lisäksi on väitetty, että Kennedy antoi ultimaatumin MJ-12:lle, jossa “hän aikoi paljastaa avaruusolentojen läsnäolon Amerikan kansalle seuraavana vuonna [1964], ja määräsi suunnitelman kehitettäväksi hänen päätöksen toteuttamiseksi.” [31]

Rockefellerin alaisuudessa toteutettu institutionaalinen uudelleenjärjestely teki mahdolliseksi amerikkalaiskorporaatioille osallistua erittäin salaisiin ohjelmiin asevoimiin ja tiedustelupalveluihin upotettujen salaisten organisaatioiden kanssa, ja tätä demokraattien nousukaspresidentin ei annettu kumota, joka oli sitoutunut kansallisesti ja kansainvälisesti läpinäkyvämpään ja yhteistyöllisempään toimintaan poliittisesti hallinnoida avaruusolentokysymykstä. On todennäköistä, että Kennedyn salamurha oli osittain kytköksissä hänen pyrkimyksiinsä saada takaisin kontrolli avaruusolentokysymyksestä. [32] Vastuuhenkilöt ovat voineet olla minkä tahansa salaisen organisaation jäseniä, joiden mielestä Kennedyn politiikka uhkasi niiden operaatioita. Tämän Kennedyn hallinnon kriisin lopputulema olisi ollut se, että muodollinen politiikasta päättävä ryhmä, MJ-12, olisi alkanut tehdä politiikkasuosituksia ilman presidentin hyväksyntää. Tämä merkitsi irtaantumista Eisenhowein hallinnon toimintatavasta, jossa Eisenhowerilla oli ainakin muodollinen velvollisuus antaa hyväksyntänsä toteutettaville suurille MJ-12:n politiikkasuosituksille.

Kennedyn salamurha merkitsi kulminaatiota prosessissa, joka oli ‘de facto poliittinen vallankaappaus’, jossa avaruusolentojen läsnäolon toimeenpanovallan valvonta loppui alle vuosikymmenessä. Eisenhowerin republikaanikytkökset ja Rockefellerin valinta uudelleenorganisoimaan valtionhallinnon rakenteita sekä hänen roolinsa avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin reformoinnissa johti käytännössä toimeenpanovallan valvonnan rapautumiseen avaruusolentokysymyksessä. Eisenhower sai tietää myöhemmin, että hänen hallintonsa oli menettänyt kontrollin, ja että käynnissä oli ‘hiljainen poliittinen vallankaappaus’. Kennedyn epäonnistuneet pyrkimykset saada takaisin kontrolli sekä hänen salamurhansa merkitsivät käännekohtaa toimeenpanovallan valvonnan rapautumisessa. Rooseveltin ja Trumanin hallintojen kaltainen toimeenpanovallan valvonta, jossa presidentti ja hänen vanhemmat neuvonantajansa olivat täysin tietoisia ja kontrolloivat avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa oli nyt kaukainen muisto vain. Todellinen kontrolli siitä miten poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa oli livahtanut salaisten organisaatioiden käsiin, jotka toimivat salassa ilman toimeenpanovallan valvontaa ja ylellisillä budjeteilla. On täten ymmärrettävää miksi, ainakin byrokraattisesta katsantokannasta jos ei niinkään kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, että salaisilla organisaatioilla oli vahva intressi ylläpitää status quoa ja vastustaa pyrkimyksiä, jotka johtaisivat suurempaan läpinäkyvyyteen ja toimeenpanovallan valvontaan.

Keskeisenä politiikkaa koordinoivana ryhmänä MJ-12/PI-40 oli selvästi ollut tietoinen tällaisen ‘de facto poliittisen vallankaappauksen’ eduista ja todennäköisesti ollut roolissa tukemassa, jos ei sitten päävastuullisena, avaruusolentokysymyksen kaikkien aspektien toimeenpanovallan rapauttamista. MJ-12/PI-40 oli institutionaalisesti asemoitu hyötymään suuresti toimeenpanovallan valvonnan vähenemisestä, mikä tarkoitti että presidentin hallinnot tiesivät vähemmän siitä mitä avaruusolentokysymyksissä tapahtuu, ja he olisivat joutuneet luottamaan MJ-12:n/PI-40:n saadakseen tarkkaa informaatiota siitä mitä sotateollisessa kompleksissa tapahtuu. MJ-12/PI-40 voisi olla roolissa koordinoimassa politiikkaa, eikä presidentti tai hänen neuvonantajansa valvoisi tai vastustaisi sitä mitenkään, eikä heillä ollut minkäänlaista keinoa vahvistaa tai haastaa heille avaruusolentokysymystä hoitavien salaisten organisaatioiden tarjoamaa informaatiota ja/tai MJ-12/PI-40:n heille tarjoamia politiikkasuosituksia. Presidentin hallintojen kyvyttömyys saada itsenäistä ja tarkkaa informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta tarkoitti, että MJ-12/PI-40 kykenisi spinnaamaan saatavilla olevaa informaatiota omaan suuntaansa tuottaakseen poliittisia lopputulemia, jotka olivat linjassa MJ-12/PI-40:n prioriteettien ja tarpeiden kanssa. Yksi näistä tarpeista oli varmistaa autonomian aste, joka minimoisi toimeenpanovallan puuttumisen toimiin, joiden MJ-12/PI-40 oli todennäköisesti päättänyt olevan presidenttien kanslioiden kokemuksen ja kyvykkyyksien ulkopuolella, jotka parhaimmillaankin olivat vain tilapäisiä toimijoita avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa. Toimeenpanovallan valvonnan menettäminen tarkoitti, että MJ-12/PI-40 muuttui pääpeluriksi määritettäessä sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoitaisiin poliittisesti. [33] Tämä johti neljänteen vaiheeseen avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamisessa — salaisten organisaatioiden autonomian ja rankaisematta jättämisen aikaan.

Neljäs vaihe: Salaisten organisaatioiden autonomian ja rankaisematta jättämisen aika

Presidentti Lyndon Johnson, kuten Kennedy, ei saanut MJ-12:n/PI-40:n luottamusta ja häneltä yksinkertaisesti evättiin tieto koskien avaruusolentojen läsnäoloa. [34] MJ-12/PI-40 operoi Johnsonin hallinnon aikaan ilman toimeenpanovallan valvontaa ja poliittisesti hallinnoi avaruusolentojen läsnäoloa koordinoimalla neljän pääalueen välillä. Ensimmäinen oli eri asevoimain haaroihin upotetut salaiset organisaatiot, jotka ovat osa avaruusolentojen teknologiaa aseisiin takaisinmallintavaa sotateollista kompleksia. Toinen oli tiedusteluorganisaatiot, jotka yrittivät kerätä informaatiota avaruusolentojen toiminnasta, avaruusolentojen agendasta, perustaa kommunikaatiokanavia avaruusolennoille, ja jotka on upotettu CIA:n, NSA:n ja DIA:n. Kolmas oli presudentti ja hänen neuvonantajansa, jotka eivät ole täysin tietoisia avaruusolentojen läsnäolon täydestä laajuudesta, jotka olivat kuitenkin ainakin tietoisia näiden salaisten organisaatioiden olemassaolosta ja MJ-12/PI-40:n roolista politiikan koordinoinnissa. [35] Neljäs ja viimeinen alue oli kongressi ja kansa, jotka on pidetty kaikkein eniten pimennossa ihaeesta, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä avaruusolentojen läsnäoloa hoitamaan perustetuista salaisista organisaatioista.

Ilmavoimien tutkimus Project Blue Book alkoi Trumanin hallinnon lopulla, ja se oli, eversti Philip Corson mukaan, joka palveli Eisenhowerin hallinnossa ja joka oli myös saanut briiffausta Pentagonin salaisesta avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnusprojektista, “alusta lähtien puhdasta mediapeliä”, joka oli suunniteltu pitämään kansan huomio keskustelussa siitä oliko UFOja ohjanneiden avaruusolentojen olemassaolosta olemassa riittävästi todistusaineistoa. [36] Project Blue Bookin päättyminen vuonna 1969 kertoi avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoivien luottamuksesta, että lukemattomat UFO-havainnot ja julkiset raportit kohtaamisista avaruusolentojen kanssa eivät olisi enää uhka viralliselle linjalle, avaruusolentojen läsnäolon paljastamatta jättämiselle.

Roolissaan keskeisenä politiikkaa koordinoivana elimenä avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden verkostossa MJ-12/PI-40 nyt otti tiukasti kontrolliinsa sen miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoitaisiin. MJ-12/PI-40:n päätehtävän ja sen keskeisten pelurien identifioiminen on täten keskeistä ymmärrettäessä sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti johdettiin ja kuinka avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen ja MJ-12/PI-40:n autonomia vaikuttaisivat tulevien presidenttien hallintoihin. MJ-12/PI-40:n organisatorinen funktio voidaan rinnastaa shakkipelaajaan, joka joutuu hoitelemaan koko joukon nappuloita, joilla kaikilla on eri funktio, arvot ja vahvuudet, päästäkseen lopulliseen tavoitteeseen: voittoon. Tämä tarkoittaa, että MJ-12/PI-40:n päärooli oli kehittää suuri strategia avaruusolentokysymyksen hoitoon mitä tulee avaruusolentojen rotujen moninaisuuteen, niiden eri agendoihin ja aktiviteetteihin sekä ulkovaltojen hallituksiin ja salaisiin organisaatioihin shakkilaudan yhdellä puolella (vastustaja), ja toisella puolella neljään pääalueeseen, joista laudan toisen puolen nappulat koostuivat. MJ-12/PI-40:n strategisen roolin arkkitehti oli Nelson Rockefeller ja Council on Foreign Relations, joka olennaisesti suunnitteli institutionaaliset säännöt, joiden mukaan MJ-12/PI-40 olisi kanssakäymisissä muiden avaruusolentokysymyksen eri aspekteja hoitavien tahojen kanssa. On olemassa vahvaa näyttöä ilmiantajatodistuksien perusteella, että Special Studies Groupin, joka oli MJ-12/PI-40:n ulkopiiri, mestaristrategi oli Rockefellerin suojatti tohtori Henry Kissinger, jonka kokemus avaruusolentojen läsnäolon hoidosta meni pidemmälle kuin mitä julkisuudessa kerrotaan. [37]

Henry Kissingerin merkittävyys PI-40:n mestaristrategina

On olemassa merkittävää näyttöä siitä, että Natsi-Saksa oli osittain onnistunut takaisimallintamaan alasammutun avaruusolentojen aluksen, jonka natsit löysivät 1930-luvulla. [38] Natsitiedemiesten osittain menestyksekäs pyrkimys ymmärtää ja takaisinmallintaa tätä avaruusolentojen teknologiaa oli tärkeä tekijä Natsi-Saksan aseteknologian kehitysohjelmassa ja sodankäynnin pitkittämisessä, jonka aikana näitä uusia asejärjestelmiä otettiin käyttöön. Toisen maailmansodan päättyessä Yhdysvaltain armeijan vastatiedustelujoukot käynnistivät huippusalaisen projektin, jolla siirtää maasta toiseen samat natsitiedemiehet, jotta he voisivat käyttää natsien osaamista hyödykseen. ‘Operation Paperclip’, kuten tätä operaatiota kutsuttiin, siirsi satoja natsitiedemiehiä hyvinrahoitettuihin sotatieteellisiin laboratorioihin, jotka oli luotu valmistamaan aseita sotaan. [39] ‘Operation Paperclipin’ vähemmän tunnettu nimi oli nuori, saksaa puhuva, juutalaistaustainen, amerikkalainen tiedustelu-upseeri Henry Kissinger.

Kissinger syntyi toukokuun 27. päivä 1923 Baijerissa, Fürthissa, ja palveli armeijan vastatiedustelujoukoissa vuosina 1943-46. Toisen maailmansodan lopulla hän pysyi aktiivipalveluksessa Länsi-Saksassa. Hänet siirrettiin 970. vastatiedustelujoukkueeseen, jonka ‘virallisiin’ tehtäviin kuului entisten natsien rekrytointi neuvostovastaisiin operaatioihin Neuvostomaihin. [40] Kissingerin puolueettomuus oli todellisuudessa keskeisessä asemassa ‘Operation Paperclipissa’ — rooli, joka leimasi häntä armeijan tiedustelupiireissä henkilönä, joka oli älykäs ja osasi strategisen ajattelun kuinka parhaiten hoitaa tärkeimpiä Yhdysvaltaa koskettavia strategiakysymyksiä — siinä miten parhaiten vastata avaruusolentojen läsnäoloon. [41]

Kissinger palasi USA:n ja vuonna 1947 meni Harvardin yliopistoon kandiopiskelijaksi. Kissinger kuitenkin piti yhteytensä armeijaan ja toimi kapteenina sotilastiedustelureservissä. Tämä mahdollisti hänen jatkaa keskeisessä roolissa avaruusolentokysymyksessä, kun Trumanin hallinto linjasi korkeimman tason politiikkaa. Vuoteen 1950 mennessä Kissinger oli nyt valmistunut ja työskenteli osa-aikaisena Pentagonille. Hän kulki toistamiseen Washingtoniin — konsulttina operaatiotutkimuslaitokselle, joka oli pääesikunnan suorassa alaisuudessa. Operaatiotutkimuslaitos ‘virallisesti’ teki huippusalaista tutkimusta aiheista kuten entisten saksalaisten agenttien ja natsipuolueiden kannattajien hyödyntämisestä CIA:n salaisessa toiminnassa. Kissingerin viralliset tehtävät olivat jälleen kerran pelkkä peite hänen roolilleen koordinoida entisiä natsitiedemiehiä salaisiin projekteihin takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa ja hoitamaan monenmoisia tiedustelullisia ja strategisia kysymyksiä avaruusolentojen läsnäoloon liittyen.

Vuonna 1952, saatuaan tohtorin paperit, Kissinger ryhtyi Psychological Strategy Boardin johtajan konsultiksi, joka oli kansallisen turvallisuuden neuvoston toimeenpaneva haara monissa salaisissa psykologisissa ja puolisotilaallisissa operaatioissa. Näin Kissingerin rooli laajeni käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa ympäröiviä lukuisia poliittisia kysymyksiä. Kissingerin sisäpiirin tietämys Operation Paperclipistä ja avaruusolentojen läsnäolosta, yhdistettynä hänen strategiseen ajattelukykyynsä, teki hänestä sellaisen joka voisi nopeasti ottaa nimekkään aseman avaruusolentojen läsnäoloa ympäröivässä päätöksentekohierarkiassa. Council on Foreign Relationsin jäsenenä Kissinger oli epäilemättä tullut muiden nimekkäiden jäsenten tietoon henkilönä, joka kykeni johtajuuteen avaruusolentokysymyksessä. Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Nelson Rockefellerin hänen kylmän sodan erikoisassistentikseen, pestiin joka virallisesti liittyi ‘CIA:n salaoperaatioiden valvontaan ja hyväksyntään‘. Tämä oli peite Rockefellerin todelliselle roolille MJ-12:n johdossa sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan johdossa uunituoreiden Orionin tähdistöstä tulleiden avaruusolentojen kanssa solmittujen ‘salaisten sopimusten’ jälkimainingeissa. [42] ‘Sopimus’ on ollut monenlaisen spekuloinnin kohteena, mutta useat entiset armeijan ja tiedustelupalvelujen ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet sen olemassaolon ja sisällön. [43]

Vuonna 1955 Kissinger ryhtyi kansallisen turvallisuuden neuvoston operaatioita koordinoivan lautakunnan — ulkovaltoja vastaan tehtyjen operaatioiden kaikkein korkein poliittinen elin — konsultiksi. Kissingerin analyyttiset ja strategiset kyvyt olivat käytössä sekä Yhdysvaltain politiikassa koskien ulkovaltoja vastaan toteutettuja salaisia operaatioita että avaruusolentoja vastaan toteutettuja salaisia operaatioita. [44] Kissingerin rooli salaisissa operaatioissa, hänen läheinen suhteensa Nelson Rockefelleriin, hänen intellektuaaliset kyvykkyytensä, kaikki yhdessä johtivat hänen vaikutusvaltansa tasaiseen kasvuun. Rockefeller ja muut salaisissa organisaatioissa toimivat ymmärsivät vaaran, joka syntyi kun ei koordinoitu avaruusolentoja ja takaisinmallinnusta koskevaa salaista politiikkaa yhdessä perinteisempien ulkopolitiikan ongelmien kanssa, jotka olivat kansan huomion keskipisteenä.

Useiden laajojen ongelmien koordinointi vaatii jonkun, jolla on strategista ajattelukykyä koordinoida näitä kahta alaa. Kissingerin kyvyt saivat Rockefellerin, Council on Foreign Relationsin johtokunnan ja sotilastiedustelun huomion sopivana henkilönä tähän hommaan. Rockefeller oli keskeinen hahmo nimitettäessä Kissingeriä PI-40:n johtoasemaan, Study Groupiin joka tarjosi politiikkasuosituksia MJ-12:lle erityisesti reaktiona Orionin tähdistöstä saapuneiden avaruusolentojen kanssa solmitulle sopimukselle ja yleisesti koko avaruusolentojen läsnäoloon. [45]

PI-40:n johtajana ja keskeisenä strategistina Kissinger on varmasti ollut tietoinen tarpeesta hallinnoida poliittisesti avaruusolentojen läsnäoloa varmistamalla MJ-12:n ja PI-40:n autonomia ja koittaa tehdä toimeenpanovallan valvonnasta tehotonta. MJ-12/PI-40 oli kasvattanut institutionaalista valtaansa niin, että se kykeni nyt vaikuttamaan poliittisesti koko valtionhallinnon toimeenpanovaltaan. Voimakkaalla vaikutusvallalla, jos ei suoraan täysin kontrolloiden, presidentinkansliat toisensa jälkeen nähtiin kriittiseksi osaksi sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida, ja Rooseveltin ja Trumanin hallintojen merkittävä piirre, toimeenpanovallan valvonta, käytännössä lakkautettiin.

MJ-12:n tarvetta kontrolloida/vaikuttaa tuleviin hallintoihin kärjisti ironia siitä, että vaikka useimmat kansallisen turvallisuuden viranomaiset, poliitikot, uutismedia ja kansa uskoivat, että Neuvostoliitto oli suurin uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, Yhdysvallat itse asiassa teki salaa yhteistyötä laajalti Neuvostoliiton kanssa avaruusolentokysymyksen parissa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan retoriikan ja kansan huomion ja resurssit vaatineiden sotilaskonfliktien alla tehtiin salaisia operaatioita näiden osapuolten yhteisenä uhkana pitämää tahoa vastaan. [46] Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat strategisia kumppaneita mitä tulee avaruusolentokysymyksen hoitoon, kun taas ne samalla olivat strategisia kilpailijoita kylmän sodan geopolitiikassa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan vihamielisyydet olivat suurelta osin teatteria, joka auttoi suuntaamaan kansan huomion pois siitä mitä oikeasti tapahtui. Tällainen teatteri toimisi ainoastaan, jos kaikkein korkeimmat viranomaset presidentinkansliassa olivat tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta, ikään kuin lepyttelemässä kovalinjaisempia politiikanlaatijoita, jotka uskoivat kylmän sodan olevan totta ja jotka olivat oikeasti valmiita käyttämään ydinaseita Neuvostoliittoa vastaan sen hyökätessä.

Tuleviin presidentinkanslioihin vaikuttaminen onnistuisi vain sijoittamalla PI-40:n ydinjäseniä tulevien presidentinkanslioiden korkeisiin asemiin, jotta varmistettaisiin ettei avaruusolentojen läsnäoloa paljastettaisi ja jotta lepyteltäisiin kylmän sodan vihamielisyyksiä. Kennedyn/Johnsonin hallinnoissa tämä henkilö oli McGeorge Bundy, yksi alkuperäisistä PI-40:n jäsenistä, joka kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi päästyään istui myös MJ-12:n puheenjohtajan paikalle. [47] Nixonin hallinnon tapauksessa tämä saavutettaisiin vieläkin nimekkäämpien PI-40 -jäsenten sijoittamisella, jotka kontrolloivat presidentti Nixonia tarpeen tullen.

Nixonin hallinnossa tämä henkilö oli kukas muukaan kuin Henry Kissinger, joka astui julkisuuteen vuonna 1968 nimitettäväksi juuri vaaleilla valitun Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi. Kissingerin nimityksessä keskeinen hahmo oli Nelson Rockefeller, joka oli hävinnyt Nixonille vuoden 1968 republikaanien ehdokasnimityksen, ja tämän jälkeen järjestellyt suojattinsa Nixonin tiimiin. [48] Kissinger aikoi keskittää ulkopolitiikan teon Valkoiseen taloon ja kansallisen turvallisuuden neuvostoon, mikä näin varmistaisi hänelle keskeisen roolin sekä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan muokkaajana että myös avaruusolentokysymyksen politiikan muokkaajana hänen roolissaan MJ-12:n johtajana. Kun otetaan huomioon hänen pitkä historiansa Special Studies Groupissa/PI-40:ssä niiden perustamisesta lähtien, Kissinger olisi kaikkein kokenein ja voimakkain MJ-12:n johtaja Nelson Rockefellerin jälkeen. [49]

Seymour Hershin kriittisessä Kissingerin elämänkerrassa koskien hänen Vietnamin sodan aikaista johtamistapaansa käy ilmi, että Kissinger aikoi hamuta niin paljon valtaa kuin vain mahdollista hoitamalla kansainvälisiä asioita. [50] Kissinger systemaattisesti kaivoi maata muiden jalkojen alta, jotka uhkasivat hänen kontrolliaan kansainvälisistä asioista, erityisesti uuden ulkoministerin William Rogersin ja muiden Nixonin hallinnon keskeisten poliittisten päätöksentekijöiden alta. [51] Kissinger kuvataan Hershin elämänkerrassa paranoidina poliitikkona, joka aikoo viedä vallan muilta, joilta hänen mukaansa puuttui hienovaraisuus ja terävyys ulkopoliittisten kysymysten hoidossa. Kissingerin johtamistyyli oli varmistaa, että kaikki informaatio kulki hänen kauttaan ja että hän toimi Nixonin ulkopolitiikan prioriteettien ja ajattelun pääsuodattimena. Kissingerin entisen avustajan Morton Halperinin kirjoittama kappale kertoo Kissingerin poliittisesta johtamistavasta:

Tammikuun 25. päivänä 1969, viisi päivää presidentin astuttua valtaan, kansallisen turvallisuuden neuvosto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa. Asialistalla oli Vietnam, ja Halperin, joka nyt oli selkeästi Kissingerin avustajien ykkösnimi, nimitettiin tekemään tiivistelmät kaikista tutkielmista ja valmistelemaan muistiota näiden pohjalta presidentille. Hän huolellisesti listasi eri vaihtoehtoja kahden tai kolmen sivun tiivistelmässä, jätti tilaa presidentille merkitä hänen vaihtoehtonsa. Idea oli pienentää presidentin työtaakkaa: jos Nixon valitsi lukea liitteenä olevat dokumentit, hän voisi vain läpikäydä Halperinin tiivistelmän (joka toki sai Kissingerin julkaisuluvan) ja tehdä päätöksensä. Henry rakasti tiivistelmää ja piti sitä loistavana. Mutta ‘Mort’, hän sanoi, ‘et ole sanonut presidentille mitä vaihtoehtoja meidän pitäisi valita.’”
“Ajattelin itselleni”, Halperin muistelee, “että meidän ei pitäisi valita puoliamme; meidän pitäisi vain lähettää tiivistelmät vaihtoehdoista.” Vuosia myöhemmin Halperin tajusi miten naiivi hän oli ollut: “Henry oli julkisesti sanonut, että me aiomme hoitaa presidentin asiat. En tiennyt, että Henry halusi antaa hänelle vaihtoehdot, joista presidentti päättäisi. Olin yllättynyt -- koska edelleen uskoin mitä Henry oli sanonut.” Kissingerin tiivistelmäpaperit, suosituksineen, muuttuivat kaikkein salaisimmiksi dokumenteiksi Nixonin Valkoisessa talossa. [52]

Kissingerin poliittinen johtamistyyli hallinnossa oli merkittävä, sillä se tarjoaa oivallusta PI-40:n päätöksentekotyyliin Kissingerin alaisuudessa hänen ollessaan Study Groupin johtaja, ja myöhemmin MJ-12:n kun hänestä tuli sen johtaja Nixonin/Fordin hallinnoissa.  [53]

Kissingerin roolia Yhdysvaltain ulkopolitiikan ohjaksissa saneli hänen ‘realpolitik’-periaatteensa. Realpolitik oli malli hänen lempivaltiomiehensä toiminnasta, 1800-luvun saksan kanslerin, Otto Von Bismarkin, joka taidokkaasti hoiteli kansainvälisiä liittoja ja rajoitettuja sotia muuttaakseen Preussin/Saksan suurvallaksi ilman, että Saksaa vastaan oltaisiin liittouduttu kansainvälisesti. [54] Bismarkille kansainvälineen politiikka oli suurta shakkipeliä, jossa moraali ja tunteet olivat sivuroolissa, ja mikä oikeasti merkitsi oli omien resurssien taidokas käyttö omien strategisten päämäärien saavuttamiseksi oman vallan maksimoimiseksi. [55] ‘Realpolitik’ dominoi Kissingerin näkökulmaa kansainvälisessä politiikassa paikoissa kuten Laos, Kamputsea, Chile ja Itä-Timor, joissa moraali ja tunteet eivät olleet minkäänlaisessa asemassa kohdeltaessa näitä maita puhtaina pelinappuloina kansainvälisessä shakkipelissä, jossa Yhdysvallat kilpaili Neuvostoliittoa vastaan ja maksimoi geopoliittista valtaansa, jossa samaan aikaan tehtiin strategista yhteistyötä ja vastattiin avaruusolentojen läsnäoloon. Yleisesti ei ole kuitenkaan tiedossa, että Kissinger otti käyttöön saman roolin Yhdysvaltain politiikkaa ohjaillessaan siihen miten se vastaisi avaruusolentojen läsnäoloon. Moraali ja tunteet olivat parhaimmillaankin toisarvoisia, kun Yhdysvallat asteittain paransi resurssejaan strategista asemaansa parantaakseen puhuttaessa avaruusolentojen vierailusta Maapallolle. Näiden ihmiskunnan kanssa kanssakäymisessä olleiden avaruusolentojen sekä niiden toiminnasta tietoisia olevien salaisten organisaatioiden moraalinen suuntautuminen eivät saaneet Kissingerin realpolitikissa paljoakaan painoarvoa. Se, mikä oli merkitsevää, oli se miten paljon avaruusolennot tarjoaisivat resursseja amerikkalaisille salaisille organisaatioille parantamaan aseteknologiaa ja näin amerikkalaisten strategista asemaa avaruusolentoihin verrattuna. Kissingerin realpolitik oli tapa jolla monimutkaiset poliittiset, yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat voitiin ratkaista avaruusolentojen läsnäolosta puhuttaessa. Kissingerin rooli oli samanlainen kuin hänen 1800-luvun sankarin, Bismarkin. Kissinger olisi muuttamassa Yhdysvaltoja dominantiksi globaaliksi vallaksi, joka käsittelisi avaruusolentoja samanarvoisina, synnyttämättä planeettainvälistä sotaa yhden tai useamman avaruusolentojen rodun kanssa, mikä tarkoittaisi loppua Yhdysvaltain suvereniteetille ja vapaudelle. Kissingerin läheiset suhteet Rockefellerin sukuun varmistivat, että amerikkalaiskorporaatiot jatkaisivat keskeisessä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Kissinger Nixonin hallinnossa samanaikaisesti oli korkeassa asemassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ja sen salaisessa ‘ulkoplanetaarisessa’ politiikassa MJ-12/PI-40:n kautta, ja tästä seuraa, että avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi oli muutaman harvan käsissä, joiden aikeena oli hamuta niin paljon valtaa kuin mahdollista, eikä heidän aikeena ollut hetkeäkään jakaa sitä MJ-12:n/PI-40:n ulkopuolisille, joita pidettiin kokemattomina ja joilta puuttui poliittinen hienovaraisuus ja äly käsitellä avaruusolentokysymyksen monimutkaisuuksia. Eisenhowerin varoitus siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointi “ei olisi parhaissa käsissä” vaikutti yhtäkkiä profetialta.

Carterin ja Clintonin hallintojen poliittinen kyvyttömyys ja Reaganin uhka

Jimmy Carterin vaalivoitto vuonna 1976 toi mukanaan demokraattipresidentin, joka oli julistanut paljastavansa maailmalle totuuden avaruusolentojen läsnäolosta heti valtaan päästyään. Carter oli ensimmäinen amerikkalaispresidentti, joka oli julkisesti sanonut nähneensä UFOn. [56] Carter kuitenkin sai tietää, että presidenttinä hän olisi kyvytön saamaan tietää koko totuutta amerikkalaisten avaruusolentojen läsnäoloon liittyvistä salaisista ohjelmista, ja vielä vähemmän vaikuttaa siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoitaisiin. Vaikka hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa Zbigniew Brzezinski olikin eräs PI-40:n ensimmäisistä johtajista ja nyt saisi MJ-12:n johtajan paikan Kissingeriltä, Carter ja hänen pääneuvonantajansa saivat tietää, että heiltä yksinkertaisesti evättiin pääsy tarpeelliseen avaruusolentojen läsnäoloa koskevaan tietoon, mikä teki tuskallisen selväksi, että avaruusolentojen läsnäoloa ei toimeenpanovalta valvonut. [57]

Carterin hallinnon rahoittama projekti Stanford Research Institutessa toukokuussa 1977, jossa tutkittiin viestintää avaruusolentojen kanssa, lopetettiin neljäkuukautta myöhemmin Pentagonin painostuksesta. Pentagon yksinkertaisesti uhkaili SRI:n johtoa, että se lakkauttaisi SRI:n rahoituksen mikäli SRI jatkaisi toimintaa Valkoisen talon kanssa. [58] Avaruusolentojen viestintäprojektin häslingin jälkeen Carter ja hänen neuvonantajansa pian tunnustivat, että he olivat ‘pikkupelureita’ avaruusolentokysymyksessä. Tämä kyvyttömyys poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa on hyvin voinut olla kriittinen tekijä Iranin vallankumouksessa, joka niin kovasti nakersi Carterin uudelleenvalintamahdollisuuksia. [59]

Republikaanien valintakampanja vuonna 1980 toi mukanaan uuden ulottuvuuden avaruusolentojen läsnäolon polittiseen johtamistapaan. Ronald Reagan esiintyi kampanjassa kommunisminvastaisena ristiretkeläisenä, jonka näkemys oli, että ainoastaan voimakkaan sotilaallisen aseman avulla neuvottelu oli keino vastustaa Neuvostoliiton uhkaa globaalille demokratialle. Yksityisyydessä Reaganilla oli kuitenkin samanlaisia näkemyksiä avaruusolentojen läsnäolosta sekä siitä miten hänen mielestään ‘avaruusolentojen ihmiskunnalle aiheuttamasta uhasta’ tulisi neuvotella voimakkaasta sotilaallisesta asemasta. [60] Kuten hänen edeltäjänsä presidentti Carter, Reagan oli kohdannut UFOja. [61] Toisin kuin Carter, kuitenkin, hän kehitti vahvan uskomuksen siitä, että avaruusolentojen läsnäolo oli uhka ihmiskunnalle ja että se tuli pitää kurissa sotilaallisen mahdin avulla. Sitä vastoin hänen republikaanien ehdokasvaalien vastustajansa entinen CIA-johtaja George Bush toi mukanaan maltillisen republikaani-ideologian — ideologian joka oli johdonmukaisempi hänen näkemystensä kanssa MJ-12:sta/PI-40:stä, joiden jäsen Bush oli aiemmin ollut, sekä Henry Kissingerin näkemysten kanssa, joka nyt oli MJ-12/PI-40:n kiistämätön mestaristrategi, jolla oli yli 40 vuotta kokemusta avaruusolentojen läsnäolon hoidosta. Reaganin valinta Bushin ohi on varmasti ollut pettymys Kissingerille ja MJ-12/PI-40:lle sekä sen suhteen miten mukaan tuotiin ‘ulkopuolinen’, joka vaikutti MJ-12/PI-40:n kykyyn poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa, mutta myös siksi, koska se mahdollisti vaarallisten elementtien syntyä tätä läsnäoloa hallinnoiviin salaisiin pyrkimyksiin.

MJ-12/PI-40 Kissingerin alaisuudessa oli täysin tietoinen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuuksista liittyen eri rotuihin ja orientaatioihin sekä sen varmistamiseen, että useiden asevoimiin ja tiedustelupalveluihin upotettujen salaisten organisaatioiden toimintaa koordinoitaisiin tavalla, joka piti yllä ‘globaalia valtatasapainoa’. Kissinger ja MJ-12/PI-40 oli eniten huolissaan amerikkalaisten asevoimien ja/tai tiedustelupalvelujen salaisten organisaatioiden riskistä ottaa yhteen avaruusolentojen rotujen kanssa, joka voisi taantua suuren mittakaavan konfliktiksi, mikä johtaisi ‘maailmojen sotaan’. ‘Bismarkilainen’ mestaristrategi Kissinger oli huolissaan ‘valtatasapainon’ ylläpitämisestä samalla, kun hän paransi Yhdysvaltain strategista asemaa avaruusolentoja vastaan. PI-40, joka jälleen kerran oli Kissingerin hallinnassa hänen palveltuaan täyden kauden MJ-12:ssa, pyrki näin ollen hillitsemään Yhdysvaltain asevoimien sisäisten salaisten organisaatioiden ‘sotilaallista seikkailua’, joka parhaimmillaankin oli liian hyökkäävä ja pahimmillaan globaalia aseellista konfliktia tavoittelevat avaruusolentojen rodut saattaisivat soluttautua niihin. [62] MJ-12/PI-40 oli eniten huolissaan mahdollisuudesta, että salaiset sotilasorganisaatiot, jotka olivat taipuvaisia sotilaalliseen seikkailuun ja/tai avaruusolennot olivat niihin soluttautuneet, vaikuttaisivat presidentin kansliaan kohtuuttomasti.

Pian valintansa jälkeen Reagan osoitti avaruusolentouhkauskomuksensa luonteen olevan jäykkä, ja hän töksäytti monia julkisia lausuntoja avaruusolentojen läsnäolosta ja sen uhasta ihmiskunnalle. [63] Dixon Davisin, toisen kahdesta Reagania briiffannesta CIA-agentista, mukaan: ”Ronald Reaganin ongelma oli, että kaikki hänen ideansa olivat kiveen hakattuja. Hän ajatteli, että hän tiesi kaikesta kaiken — hän oli vanha koira.” [64]

Reaganin kommunisminvastainen retoriikka ja mssiivinen sotilasjoukkojen varustaminen oli vain peite Reaganin todellisesta halusta hyökätä avaruusolentojen kimppuun sotilaallisesti. [65] Hänen ensimmäinen julkinen kommenttinsa avaruusolentojen uhasta esitettiin vuoden 1985 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisessä huippukokouksessa Mihail Gorbatshovin kanssa Genevessä, jolloin hän sanoi:

En voinut sille mitään -- kun lakkaa ajattelemasta, että me olemme kaikki Jumalan lapsia, missä me sitten asummekin maailmassa, en voinut muuta kuin sanoa hänelle (Gorbatshov) miten helppo hänen ja minun tehtävä olisi, jos yhtäkkiä lajiamme uhkaisi uhka toisesta maailmasta universumissamme. Me unohtaisimme kaikki paikalliset erimielisyytemme, joita maidemme välillä olisi, ja me lopullisesti toteaisimme, että me olemme kaikki ihmisiä ja me olemme Maapallolla yhdessä. Kaipa voimme odottaa jonkin avaruusolentojen rodun tuloa alas uhkaamaan meitä, mutta mielestäni me voimme itse saada aikaan tuon realisaation keskenämme. [66]

Jos hänen odottamaton kommenttinsa huippukokouksessa ei ollut tarpeeksi provokatiivinen ilmaisu Reaganin näkemyksistä koskien avaruusolentojen läsnäolon mahdollista uhkaa, niin hänen puheensa YK:n 42. yleiskokouksessa syyskuun 21. päivä 1987 oli vieläkin provokatiivisempi ja implikaatioiltaan häiritsevämpi:

Nykyhetken vastakkainasettelujen pakkomielteissämme me usein unohdamme miten paljon kaikki ihmiskuntaa yhdistää. Ehkäpä tarvitsemme jonkin ulkopuolisen, universaalin uhan, joka saa meidät tunnustamaan tämän yhteisen siteen. Joskus mietin miten nopeasti maailmanlaajuiset eromme katoaisivat jos meillä olisi vastassamme avaruusolentojen uhka maailmamme ulkopuolelta. Ja kuitenkin minä kysyn: eivätkö avaruusolennot ole jo keskuudessamme? [67]

Eversti Phillip Corsolle ja muille konservatiiviupseereille Reagan oli sankari, joka tiesi miten parhaiten vastata avaruusolentojen uhkaan — globaalilla suojakilvellä, joka ampuisi alas avaruusolentojen alukset missä päin planeettaa tahansa. [68] Strategic Defense Initiative ei liittynyt niinkään ballististen ydinohjusten alas ampumiseen, oikeasti se oli planetaarinen suojakilpi, jonka armeijan salaiset organisaatiot olivat suunnitelleet, jotka halusivat sotilaskonfliktia avaruusolentojen kanssa.

Reaganin konservatiivinen poliittinen filosofia ja julkiset lausunnot tarpeesta massiivisesti varustautua Neuvostoliiton uhkaa vastaan olivat vihjailuja avaruusolentojen mahdollisen hyökkäyksen vaarasta. Kissinger, Brzezinski ja muut MJ-12/PI-40:ssä pitivät Reagania ja hänen poliittisia neuvonantajiaan uhkana avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnille ja häilyvälle rauhalle, joka salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välillä oli ympäri planeettaa. Kun otetaan huomioon Reaganin kiveen hakatut näkemykset ja avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin merkitys, on erittäin todennäköistä, että PI-40:n huoliin reagoineet ryhmät olivat roolissa yrittäessään saada Reagan syrjäytetyksi pestistään ja korvatuksi MJ-12/PI-40:n jäsen George Bushilla, silloisella varapresidentillä ja CIA:n johtajalla. Hinkleyn salamurhayritys vuonna 1981 oli mahdollisesti yritys PI-40:n löyhästi liittyviltä organisaatioilta joko syrjäyttää Reagan kokonaan tai pelotella tätä, jotta estettäisiin globaalin avaruusolentojen läsnäolon hallinnointiin liittyvän salaisen yhteistyön tuhoisa purkautuminen. [69] Salamurhayrityksen lopputulema oli, että Reaganin hallinnon sotilaalliset impulssit saatiin riittävästi hallintaan, että varmistettiin se ettei avaruusolentojen rotujen kanssa syntyisi minkäänlaista hallitsematonta sotilaskonfliktia.

George Bushin valinta vuonna 1988 jälleen kerran salli MJ-12/PI-40:n dominoida presidentin kanslian strategista ajattelua. Entisenä MJ-12/PI-40:n jäsenenä Bush oli liiankin tietoinen tarpeesta hallinnoida poliittisesti avaruusolentojen läsnäoloa Kissingerin Nixonin hallinnon aikaan sanelemalla muotilla. Kissingerin tuki oli kriittistä Bushin pääsylle CIA:n johtoon vuonna 1975 sekä hänen ‘ylennykselleen’ PI-40:stä MJ-12:n, pian sen jälkeen kun Watergate-skandaalin pöly oli alkanut laskeutua. [70] Julkinen salailu, päätöksentekovallan monopolisointi MJ-12/PI-40:lle, vallan tasapainon ylläpitäminen ja avaruusolentojen teknologian jatkuva takaisinmallintaminen aseiksi sekä amerikkalaiskorporaatioiden roolin ylläpito avaruusolentokysymyksessä olivat avaruusolentojen läsnäolon poliittisen johtamistavan avaimia.

MJ-12/PI-40 oli varmasti tyytyväinen sen vaikutusvaltaan Bushin hallinnon alaisuudessa, ja on olemassa näyttöä siitä, että kansainvälisiä tapahtumia hoidettiin tavoilla, jotka tukivat Bushin uudelleenvalintaa vuonna 1992. ‘Kylmän sodan päättyminen’ oli varmastikin ‘lahja’ Bushin hallinnolle, joka normaalisti olisi varmistanut toisen presidenttikauden hallinnolle, joka nautti niin suuresta ulkopoliittisesta menestyksestä. [71] Persianlahden sodan voitto 1991 oli samanlainen tapaus, joka normaalisti olisi varmistanut uudelleenvalinnan presidentiksi. Vuoden 1992 presidentinvaalien lopputulos vaikutti niin varmalta, että nimekkäät demokraatit päättivät jättää kisan sikseen ja pitivät vuotta 1996 parhaana aikana presidentinvaalikampanjalle.

Presidentti Clintonin valinta oli varmasti yllätys MJ-12/PI-40:lle ja taas kerran tällä oli vaikutus, jossa ‘ulkopuolinen’ asetettiin Valkoiseen taloon. Clinton, kuten Carter häntä ennen, pian huomasi, että hänellä ei ollut juurikaan sanomista avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan. Hänen poliittiset neuvonantajansa CIA-johtaja James Woolsey ja puolustusministeri William Cohen eivät kumpikaan päässeet käsiksi tietoon avaruusolentojen läsnäolosta.. [72] Stephen Greer kertoi seuraavasta sananvaihdosta kuuluisan astronautin kanssa:

Jokin aika sitten olin Washingtonissa tapaamassa erästä kuuluisaa astronauttia. Jokainen tietää tämän henkilön nimen... Tämä astronautti oli uransa aikana saanut haltuunsa kiistämätöntä todistusaineistoa UFOista. Se on sellaista, että jos se paljastettaisiin, se olisi selvää ja kiistämätöntä näyttöä. Tämä astronautti kuvasi miten hän oli lähestynyt ja työskennellyt suoraan presidentti Clintonin puolustusministeri William Cohenin kanssa noutaakseen tämän tietyn todisteen salaisista projekteista -- meillä on siitä kaikki yksityiskohdat... Tämä astronautti sanoi minulle "puolustusministeri William Cohen käytti kohtuuttoman suuria summia rahaa ja aikaa tämän todisteen hankkimiseksi, eikä hänelle annettu pääsyä siihen". [73]

Tämä vihjasi siihen, että monet MJ-12/PI-40:ssä istuvista olivat jääneet sinne roikkumaan Bushin hallinnosta, ja Clintonin poliittisiin nimityksiin ei luotettu salaisuuden säilyttäjinä. Clintonin toimet saada informaatiota salaisilta organisaatioilta osoittautuivat hedelmättömiksi, kuten käy ilmi William Laparlin sanomisista, joka työskenteli CIA:lle Clintonin hallinnon alussa:

Korkea-arvoisten CIA-henkilöiden sekä näihin henkilöihin yhteyttä pitävien kesken oli tiedossa, että Clintonit olivat UFOjen jäljillä. Bill Clinton oli pyytänyt kaikilta häntä kuuntelevilta paljastamaan hänelle salaisuuden. Hän otti jonkun amiraalin jostain ja sanoi "muuten, kerro minulle UFOjen salaisuus". He vain katsoivat häntä ilmeellä, joka sanoi kuin "Mistä planeetalta sinä olet?" [74]

Clintonin kiinnostus ja toimet avaruusolentojen läsnäoloa ja salaisia projekteja koskevan tiedon saamiseksi olivat MJ-12/PI-40:lle uhka mitä tulee Clintonin aloitteisiin, jotka uhkasivat 1940-luvulta asti säilynyttä salaisuuden verhoa. Clintonin toimet on saatettu nähdä alkuvaiheen pyrkimyksenä toimeenpanovallan valvonnan palauttamiseksi. Ei oel vaikeaa tulla päätelmään, että monet Clintonin poliittiset ongelmat olivat seurausta salaisista vehkeilyistä harhauttaa Clintonin hallintoa ja varmistaa, että hänen kotimaan politiikkansa saisi mahdollisimman vähän tukea. Clinton päätti kautensa vain vähäisellä tiedolla avaruusolentojen läsnäolosta, eikä hänellä ollut merkittävää poliittista vaikutusta avaruusolentojen läsnäolon johtamistapaan. Hänen kommenttinsa marraskuussa 1995 pohjoisirlantilaiselle teinille kertovat hänen kyvyttömyydestää avaruusolentokysymystä koskien:

Sain kirjeen 13-vuotiaalta Ryanilta Belfastista. Ryan, jos olet kuulolla tänään, tässä on vastaus kysymykseesi. Ei, sikäli kun tiedän, avaruusolentojen alus ei törmännyt maahan Roswellissa, New Mexicossa vuonna 1947. (Naurua.) Ja, Ryan, jos Yhdysvaltain ilmavoimat saivat avaruusolentojen ruumiita talteen, he eivät kertoneet minulle siitä myöskään, ja minäkin haluaisin tietää. (Aplodit.) [75]

George W. Bushin valinta presidentiksi vuonna 2000 jälleen kerran johti siihen, että sisäpiiriläinen, tai ainakin sisäpiiriläisen uskollinen poika, oli Valkoisessa talossa. George Bush vanhempi näin oli keskeisessä roolissa poikaansa ohjastamassa, jolta puuttui samanlaiset älylliset ominaisuudet, joita vaadittiin PI-40:n tai Council on Foreign Relationsin jäsenyyteen, mutta joka oli hyödyllinen keulahahmo, joka sai Amerikan kansan tuen eri tavoin, kuin urbaani ja sofistikoituneempi Bush vanhempi tai häntä edeltänyt Nelson Rockefeller koskaan saivat. Tämä oli avaruusolentojen poliittisen johtamistavan uusi vaihe, ulkomaan haltuunotto siinä yksinomaisessa tarkoituksessa, että sillä saisi strategisen edun avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Viides vaihe: Irakin ja sen muinaisen avaruusolentoteknologian poliittinen hallinta

Vuoden 2000 presidentinvaalikampanjassa George Bush vitsaillen vastasi kysymykseen koskien avaruusolentojen läsnäoloa sanomalla, että se oli Richard Cheneyn osaamisalaa. [76] Cheney palveli puolustusministerinä ensimmäisen Bushin hallinnossa ja samalla kaavalla, jota käytettiin Eisenhowerin hallinnossa määrittämään MJ-12:n jäsenet, hän oli entinen MJ-12:n aktiivijäsen ja erittäin todennäköisesti nykyinen PI-40:n jäsen. Cheney ja/tai vanhempi Bush on todennäköisesti briiffannut nuorempaa Bushia jossain kohtaa avaruusolentojen läsnäolosta, ja hän yksinkertaisesti sanoi Cheneyllä olevan enemmän kokemusta asiasta. Toiset Bushin hallinnon keskeiset nimet kuten Fordin hallinnon aikainen puolustusministeri Donald Rumsfeld ovat myös olleet Eisenhowerin aikaisen kaavan mukaan PI-40:n jäseniä ja sen jälkeen saaneet ylennyksen MJ-12:n. Muut Bushin hallinnon nimet kuten Paul Wolfowitz ja Richard Perle, jotka molemmat ovat aiemmin olleet korkeassa asemassa Pentagonilla, todennäköisesti olivat molemmat saaneet tietoa avaruusolentojen läsnäolosta virkansa aikana.

Bushin hallinnon henkilöstö erottui heidän Pentagonin taustoillaan ja ‘haukkamaisella’ republikaanimaailmankuvalla, joka kannatti uusia kansainvälisiä teorioita, kuten ennaltaehkäisevää sotilaallista väliintuloa roistovaltioita vastaan ja maailmanlaajuisen puolustuskilven luomista niitä vastaan. Kun sellainen teoria keskittyy uhkaan, joka aiheutuu tällaisista valtioista mikäli niillä on hallussaan massatuhoaseita, se tieto mikä näillä henkilöillä oli avaruusolentojen läsnäoloa koskien vihjasi, että he pelkästään jatkoivat avaruusolentojen läsnäolon uhkiin perustuvaa arviointia, joka Reaganin aiempaa hallintoa oli dominoinut. Globaali suojakilpi ydinaseita käyttäviä roistovaltioita vastaan oli kätevä peite todellisille aikeille sotilaallisesti iskeä minkä tahansa avaruusolentojen aluksen kimppuun missä tahansa päin planeettaa. Bushin hallinnon ‘haukkojen’ läheisten Pentagonin suhteiden lisäksi joillain heistä oli hyvät suhteet sotilasurakoitsijoihin, jotka työskentelivät eri salaisissa projekteissa avaruusolentojen läsnäolon parissa. Bushin hallinnon ‘haukkojen’ ammattitausta ja politiikat puhuvat siitä, että he muodostavat korkea-arvoisten viranomaisten ‘kabaalin’ julkisen pään, joka toimii salaisissa organisaatioissa ja yrittää edistää sotilaallisia iskuja avaruusolentoja vastaan. [77] Sellaiset viranomaiset epäilemättä ovat olleet tietoisia muiden maiden salaisista organisaatioista, joiden kanssa he ovat kilpailleet/tehneet yhteistyötä saadakseen maksimaalisen strategisen edun avaruusolentojen läsnäolosta, sekä tietoisia eri roistovaltioiden strategisesta merkityksestä hauraassa valtatasapainossa, joka planeetalla vallitsi eri avaruusolentojen faktioiden ja salaisten valtion organisaatioiden kesken. Keskeinen roistovaltio tällaisessa strategisessa kamppailussa oli Saddam Husseinin johtama Irak.

On olemassa näyttöä siitä, että Irakissa on joskus ollut muinainen sivilisaatio, joka on ollut tiiviisti yhteyksissä avaruusolentojen rotuihin. [78] Todennäköisyys sille, että tämä yhteys on johtanut joko avaruusolentojen taakseen jättämän teknologian tai avaruusolentojen teknologian kehitykseen, joka on haudattu Irakin aavikolle, on esitetty pääasialliseksi motivaatioksi Yhdysvaltain johtamalle sotilashyökkäykselle vuoden 2003 Persianlahden sodassa. [79] Kun tarve vallata Irak syntyi syistä, jotka pääosin koskettivat avaruusolentojen läsnäolon poliittista hallinnointia ja Irakin strategista tärkeyttä, oli tärkeää hoitaa tämä tavalla, joka minimoisi globaalin kaaoksen. Tämä oli erityisen tärkeää, koska salaiset organisaatiot USA:ssa kilpailivat samanlaisten organisaatioiden kanssa Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä, jopa Kiinassa, jotka oletettavasti olivat jo saaneet jonkinlaisen käsityksen siitä mitä Irakissa odotti sekä sen strategisesta merkityksestä globaalille valtatasapainolle.

Keskeisten Bushin hallinnon ‘haukkojen’, Donald Rumsfeldin, Paul Wolfowitzin, Richard Cheneyn, Richard Perlen ja muiden vaikutusvalta nähtiin MJ-12/PI-40:ssä todennäköisesti käyttökelpoisena poliittisena työkaluna, jolla saataisiin pääsy Irakin strategisiin avaruusolentoresurssreihin. Tämä piti hoitaa tavalla, joka kuitenkin säilyttäisi globaalin konsensuksen eikä saisi aikaan konfliktia, joka voisi helposti lähteä lapasesta ja johtaa avaruusolentojen rotujen tekemään interventioon. Kuten Reaganin hallinnon kanssa aiemmin, MJ-12/PI-40:n piti pitää aisoissa Bushin hallinnon sotaisat puuskat jos he aikoivat saada pääsyn Irakin avaruusolentoresursseihin Ranskan, Saksan ja Kiinan salaisten organisaatioiden vastustuksesta huolimatta.

Elokuussa 2002, kun debatti ennakoivasta amerikkalaisten sotilashyökkäyksestä oli kuumimmillaan, Kissinger julkaisi merkittävän poliittisen lausunnon, jossa hän varoitti Bushin hallintoa vieraannuttamasta sen historiallisia liittolaisia Irakin kysymyksen hoidossa. Hän väitti, että “oikeutetun ennakoivan hyökkäyksen käsite menee kaikkea modernia kansainvälistä lakia vastaan, joka sallii sotilasvoiman käytön ainoastaan itsepuolustuksessa, eikä potentiaalisia uhkia vastaan.” [80] Tämä yhdessä muiden republikaanihallintojen korkeiden viranomaisten, kuten vanhemman Bushin sekä kansallisen turvallisuuden neuvonantaja ja PI-40 -jäsen Bren Scowcroftin lausuntojen kanssa johti siihen, että presidentti Bush siirtyi internationalistisempaan agendaan, joka painotti YK:n roolia. [81] Tämä kulminoitui Bushin pitämään puheeseen YK:n edessä syyskuun 11. hyökkäysten vuosipäivän jälkeisenä päivänä, jolloin hän painotti Saddam Husseinin kohtaamista ja YK:n johtavaa roolia roistovaltioiden uhan hillitsemisessä. [82] Kissinger ja Scowcroft edustivat MJ-12/PI-40:n näkyvää aloitetta karsinoida Bushin haukkoja mitä tulee globaalin konsensuksen säilyttämiseen keskeisenä strategisena tavoitteena Irakin sotilashyökkäyksessä ja Saddamin syrjäyttämisessä vallasta ja pääsyn saamisessa Irakiin piilotettuun avaruusolentojen teknologiaan. Republikaanihaukat Bushin hallinnossa olivat tilapäisesti tulleet Kissingerin ja maltillisten republikaanien ja MJ-12/PI-40 -jäsenien päihittämiksi. Salaiset organisaatiot Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä näin saivat enemmän aikaa tavoitella sopua Bushin hallinnon kanssa. Turvallisuusneuvston päätös 1441 oli Kissingerin lähestymistavan voitto avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamistavassa.

Helmikuuhun 2003 mennessä oli käynyt selväksi, että Saksa, Ranska ja Venäjä olivat aikeissa estää Yhdysvaltain hyökkäyksen. Syy ei niinkään ollut puhtaan altruistinen halu säilyttää globaali rauha oikeudettoman amerikkalaishyökkäyksen uhatessa tuhota ’olemattomat’ massatuhoaseet Irakissa, vaan nämä eurooppalaismaat halusivat pitää Yhdysvallat poissa Irakista johtuen kasvaneesta strategisesta vallasta, jonka amerikkalaiset salaiset organisaatiot tällä saisivat. Kissingerin rooli kertoo Irakin avaruusolentoteknologiasta kulisseissa käydystä strategisesta kamppailusta sekä liitoissa tapahtuneista muutoksista. Kissinger myöhemmin piti poliittisen linjapuheen, jossa hän kritisoi NATO-liittoa uhkaavaa Ranskaa ja Saksaa. [83] Hänen puheensa vihjasi, että aika oli kypsä amerikkalaisten sotilashyökkäykselle. Kissinger ja MJ-12/PI-40 olivat saaneet siunauksen hyökkäykselle, joka oli nyt peruuttamaton. Alunperin pelätyn suuren paikallisen tuhon sijaan tapahtui Saddamin hallinnon nopea alastulo. Salaiset amerikkalaisorganisaatiot olivat nyt saavuttaneet sotilaalliset tavoitteensa aiheuttamatta alueellista tai globaalia kaaosta. YK:n turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman läpimeno toukokuussa 2003 äänin 14-0 suistutti Yhdysvaltain hallintoa ja Irakin sodanjälkeistä jälleenrakentamista. Se oli merkittävä voitto Bushin hallinnolle sekä MJ-12/PI-40:n vaikutusvallalle avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Sodanjälkeisen Irakin hallinnossa merkittävää oli Pentagonin nimittämän siviilihallintovirkamies Jay Garnerin nopea irtisanoutuminen ja hänen korvaamisensa Paul Bremerilla, entisellä ulkoministeriön terrorismilähettiläällä, Kissingeriin vahvat yhteydet säilyttäneellä henkilöllä, joka muodollisesti oli vastuussa Irakin siviilihallinnosta. Tämä kertoi Kissingerin tukemasta maltillisemmasta politiikasta avaruusolentojen läsnäolon hoidossa, joka oli säilynyt Bushin haukkojen aggressiivisemman tyylin yli. Valtakamppailu maltillisempien ja haukkamaisten faktioiden välillä MJ-12/PI-40:ssä oli käynnissä kulisseissa, ja Kissingerin tuki maltillisille oli ollut menestys.

Bremerin toteuttama politiikka viivästyttää Irakin väliaikaishallinnon vaalien aikataulua kertoi siitä, että Yhdysvallat aikoi pitää Irakin vahvasti omassa kontrollissaan useita vuosia. Irakin rooli muinaisen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkana sekä analyyseissa, joissa puhuttiin sen olleen merkittävässä roolissa muinaisen Sumerian sivilisaation perustaneiden avaruusolentojen rotujen mahdollisessa palaamisessa Maapallolle, tekee Irakista merkittävän tekijän avaruusolentokysymyksen poliittisessa hoidossa.

Yhteenveto: Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi ja haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi on kehittynyt kovasti toisen maailmansodan ajoista. Alkaen aluksi prosessina, joka oli vankasti presidentin kanslian toimeenpanovallan valvonnan alainen, mikä näin teki siitä osan demokraattista prosessia huolimatta salailusta ja kongressin ulkopuolelle jättämisestä, poliittinen hallinnointi on kehittynyt pisteeseen, jossa presidenttien kansliat eivät ole saaneet täyttä tietoa tai toimeenpanovallan kontrollia monista avaruusolentojen läsnäolon aspekteista. Tämä tarkoitti sitä, että poliittisen johtamisen prosessilla oli kyseenalainen perustuslaillinen validiteetti ja sitä kontrolloi toimijat, jotka voitiin jäljittää Rockefeller-Kissinger -akselille sekä heidän suhteisiinsa amerikkalaiskorporaatioihin ja ulkopoliittisiin eliittiryhmiin kuten Council on Foreign Relations. Amerikkalais-brittiläis-australialainen hyökkäys Irakiin kertoo siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointiprosessi on kehittynyt jälleen toiselle tasolle. Nyt amerikkalaiset ja heidän liittolaisensa ovat valmiita sotilaallisesti puuttumaan muiden maiden asioihin saadakseen strategista etua avaruusolentokysymyksessä. Kaikkein tärkein näistä on ylläpitää avaruusolentojen läsnäolo virallisesti salassa, pitää kansa tietämättömänä avaruusolentojen todellisesta roolista muinaisten sivilisaatioiden historiassa ja saada kaikki mahdollinen sotilaallinen etu takaisinmallintamalla maista kuten Irak löydettyä avaruusolentojen teknologiaa, joissa avaruusolennoilla on historiallisesti ollut toimintaa. Tietovuotajalähteiden mukaan muinaisia avaruusolentojen tukikohtia on löydetty planeetaltamme useita. [84] Tämän johdosta on todennäköistä, että hyökkäys Irakiin on ennakkotapaus samanlaisista hyökkäyksistä muualle päin planeettaa syistä, jotka yhä enemmän liittyvät avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan.

Organisaatioiden kuten MJ-12/PI-40 strateginen ajattelu perustuu käsitykseen siitä, että avaruusolentoprosessia hallinnoi parhaat analyyttiset mielet ja strategiset ajattelijat, ja että vaikka tämä ei ole demokratian, joka painottaa toimeenpanovallan tai kongressin valvontaa kaikista valtion toimista, kannalta hyväksyttävää, se on hyväksyttävää kansallisen turvallisuuden kannalta. Voidaan todeta, että näkemys siitä, että ‘parhaat mielet’ ovat avaruusolentojen läsnäolon poliittisen johtamistavan ohjaksissa on väärä. Avaruusolentojen läsnäoloa koskevaa informaatiota kontrolloidaan ja spinnataan yhä enemmän tavoilla, joka viittaa siihen, että todellinen päätöksentekovalta on vääjäämättä valunut yhä harvempien käsiin, joiden ajattelutapa on konservatiivinen ja tyypillisesti republikaanipuolueeseen liittyvä. Vaikka on mahdotonta sanoa kuinka monta henkilöä oikeasti vastaa avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista, Rockefeller-Kissingerin mukanaolon historia sekä amerikkalaiskorporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin näkyvä rooli viittaavat siihen, että tämä vaikutusvalta on rajattu hyvin harvoille.

Eisenhowerin varoitus siitä, että ‘parhaat mielet’ eivät ole vallan kahvassa viittaa siihen, että ‘asiantuntijoiden‘ eliittiklubi, joka sanelee miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista hallinnointia tulisi toteuttaa, on liiallisesti sotateollista kompleksia symppaavien korporaatio- ja eliitti-intressien vaikutuksen alainen. Suuremman läpinäkyvyyden tuominen kaikkiin avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin aspekteihin tekee mahdolliseksi laajentaa rajoittunutta valtapiiriä, mikä kontrolloi informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta tavalla, joka todellakin mahdollistaa parhaiden mielten olla muodollisesti avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin johdossa.

Toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta johtamistavasta on tehnyt presidenteistä parhaimmillaankin pelkkiä MJ-12/PI-40:n politiikkasuositusten kumileimasimia (tämä vaikuttaa pätevän Nixonin, Fordin, Reaganin ja molempien Bushien hallintoihin), tai pahimmillaan tehnyt heistä poliittisesti kyvyttömiä, kuten vaikuttaa olevan asian laita Carterin ja Clintonin hallintojen tapauksessa. Tämän hetken Bushin hallinnon politiikka kertoo siitä, että Amerikan presidentti ei ole muuta kuin väline kyseenalaisten politiikkojen toteuttamiselle koskien avaruusolentojen läsnäolon hallinnointia. Tämä yhdistettynä salailun peitteeseen, joka on estänyt Yhdysvaltain kongressia ja Amerikan kansaa olemasta mielekkäässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa nykytila on perustavanlaatuisella tavalla ongelmallinen niille, jotka todella ovat sitoutuneet demokraattisen hallinnoinnin ja vapauden periaatteisiin USA:ssa ja muualla päin planeettaa. Presidentti Eisenhower näytti tulleensa aivan liian tietoiseksi todellisesta Amerikkaa kohtaavasta ongelmasta avaruusolentokysymyksessä: amerikkalaiskorporaatioiden ja sotateollisen kompleksin intressejä noudattavien de facto poliittisesta vallankaappauksesta. Amerikan kansan on aika ymmärtää Eisenhowerin todellinen varoitus ja aloittaa laajamittaiset poliittiset reformit, joilla vastata vapauden uhkaan, johon presidentti puheessaan viittasi.


Lähdeviitteet

[1] Olen hyvin kiitollinen Elizabeth O’Rourkelle toimitusavusta ja oikolukuehdotuksista tätä tutkielmaa kirjoitettaessa.

[2] Lisää tällaisesta vallankaappauksesta, katso Steven Greer, Extraterrestrial Contact: The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[4] Kts. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up 1941-1973 (Hampton Roads, 2002) 1-3.

[6] Kts. Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (HarperPaperbacks, 1997) 92-95; & Richard Dolan, UFO’s and the National Security State, 5-6.

[7]   Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity (Sky Books, 1991); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001).

[10]   Kts. Dolan, UFOs and the National Security State, 16-35; and Marrs, Alien Agenda, 132-49.

[11] Kts. Kevin Randle & Donald Schmitt, The Truth About the UFO Crash at Roswell (Avon Books, 1994) Phillip

[12] Laaja keskustelu näistä projekteista ja niiden vaikutuksesta politiikkaan, kts. Dolan, UFOs and the National Security State.

[13]   Kts. Cooper, Behold a Pale Horse, 198-99.

[14]   Keskustelu Forrestalin ‘hermoromahduksesta’ ja ‘itsemurhasta’, kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 70-76.

[15]   Kts., “Testimony of Master Sergent, Dan Morris,” Disclosure, toim., Greer, 359; & Cooper, Behold a Pale Horse, 198-99.

[16]   Kts. Marrs, Rule By Secrecy, 46.

[17]   Keskustelua Rockefellerin tuesta liberaalille internationalismille, kts. Will Banyan, “Rockefeller Internationalism”, Nexus Magazine, May-June 2003, 19-22, 74. http://www.nexusmagazine.com 

[18]   Kts. Corso, The Day After Roswell. Katso myös useiden ilmiantajien todistukset huippusalaisista korporaatioiden projekteista takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa teoksessa Greer, Disclosure.

[19]   Kts. Banyan, “Rockefeller Internationalism”, Nexus Magazine, 22; & Jim Marrs, Rule by Secrecy ( Harper Collins, 2000) 31-38.

[20]   Marrs, Rule by Secrecy, 36.

[21]   Kts. Cooper, Behold a Pale Horse, 207-10. Kts. myös Michael Wolfe, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing Co., 1996).

[22]   Cooper, Behold a Pale Horse, 209-210. Toinen lähde Kissingerin johtoasemalle on entinen ilmavoimien eversti Steve Wilson, joka kuvasi Kissingeria MJ-12/PI-40:n valvojana. Katso haastattelu tohtori Richard Boylanin sivuilta: http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[23]   Behold a Pale Horse, 210.

[24]   Tästä syystä William Cooper väittää, että hänen näkemissään papereissa tämä ryhmä oli nimeltään Majority 12. Behold a Pale Horse, 208

[25]   Cooper, Behold a Pale Horse, 208-10. Hooverin tunnustuksesta ETs/UFO-asiassa, katso Marrs, Alien Agenda, 180-81.

[26]   Eisenhowerin jäähyväispuhe presidenttinä, tammikuu 1961.

[27] Steven Greer on tunnetuin keulahahmo näkemykselle, jonka mukaan kongressin/toimeenpanovallan valvonnan puute salaisista sotilasprojekteista ja päätöksentekoprosesseista on selvää näyttöä siitä, että on tapahtunut hiljainen vallankaappaus. Kts. Greer, Extraterrestrial Contact.

[28]   Lainattu “Testimony of Brigadier General Steven Lovekin” teoksessa Disclosure, toim. Greer, 235.

[29]   Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/johnf.htm

[31]   Cooper, Behold a Pale Horse, 215. Viittaus Kennedyn ultimaatumiin ja tätä tukeviin dokumenttilähteisiin, katso Linda Moulton Howe,  JFK, MJ-12 and Outer Space,  saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/kennedy&1.htm

[32]   Eräs kovimmista tämän näkemyksen kannattajista oli Cooper, Behold a Pale Horse, 215-20. Samanlaisia näkemyksiä valtion/asevoimien sisäpiiriläisiltä, kts.Linda Moulton Howe,  JFK, MJ-12 and Outer Space,  http://www.presidentialufo.8m.com/kennedy&1.htm

[33]   Tietovuotajatodistus sotilasurakoitsijalta toimeenpanovallan valvonnan rapautumisesta, kts. “Testimony of A.H. Boeing Aerospace”, Disclosure, toim. Greer, 401.

[35]   Steven Greerin kuvaus eri hallinnoista, joilla ei ollut tätä tietoa, kts. Extaterrestrial Contact.

[36]   Corso, The Day After After Roswell, 290. Katso myös “Testimony of Master Sergeant Dan Morris, US Airforce” teoksessa Disclosure, toim., Steven Greer, 358.

[37]   Kuten mainittua, Cooper uskoo Kissingerin olleen toinen kahdesta PI-40:n johtajasta. Behold A Pale Horse, 210.

[38]   Katso Richard Dolan, UFO’s and the National Security State, 4-15. Marrs, Alien Agenda, 98-107.

[39]   Kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 4-15. Katso myös “Testimony of Master Sergeant Dan Morris”, Disclosure, toim., Greer, 363.

[40]   Lyhyt Kissingerin biografiatiivistelmä, kts. Seymour Hersh, The Price of Power: Kissinger in the Nixon Whitehouse (Summit Books, 1983) 25-27

[41]   Näyttöä armeijan vastaatiedustelujoukkojen ja avaruusolentojen välisestä suhteesta, katso raportti Roswellin tapauksesta päivämäärällä 22. heinäkuuta 1947. http://209.132.68.98/pdf/ipu_report.pdf

[42]   Katso Cooper, Behold a Pale Horse, 207.

[43]   Katso Cooper, Behold a Pale Horse, 202-04; Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,”  http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, available online at: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Neruda Interview #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan käsittelee laajemmin sopimuksen allekirjoittamisen aikaisia tapahtumia “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html ; Katso myös Corso, The Day After Roswell, 292

[44]   Katso A.H. Boeingin todistus, Disclosure, Greer, 400; Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[45]   See Testimony of A.H. Boeing Aerospace, Disclosure, Greer, 400; Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[46]   Kts. Phillip Corso, The Day After Roswell, 287-95.

[47]   Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[48]   Kts. Seymour Hersh, The Price of Power, 18.

[49]   Secret Studies Groupista katso Richard Boylan https://www.drboylan.com/

[50]   Seymour M. Hersh, The Price of Power.

[51]   Kts. Hersh, The Price of Power, 32-34.

[52] Hersh, The Price of Power, 36.

[53] Eversti Steve Wilsonin mukaan Kissinger valvoi MJ-12/PI-40:a. Katso haastattelu tri Richard Boylanin kanssa http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[54]   Kissingerin mieltymyksestä Bismarkiin ja realpolitikiin katso Kissinger, Diplomacy (Simon and Shuster, 1994). Katso myös Kissinger, Does America Need a Foreign Policy: Toward a Diplomacy for the 21st Century (Touchstone, 2002).

[55]   Molemmat sekä Kissinger että Bismark ihailivat renesanssioppinut Nicholo Machiavellia, jonka moraalinen katsantokanta käy ilmi hänen kuuluisasta teoksestaan Ruhtinas.

[56]   Carterin raportin kopio löytyy teoksesta Greer, toim., Disclosure, 448-50.

[57]   Katso “Testimony of A.H. Boeing Aerospace”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 400-01; ja “Testimony of Mr John Maynard, (ret) Defense Intelligence Agency,” Disclosure, toim. Greer 426; ja “Testimony of Phillip Corso, Jr.”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 469.

[58]   Katso “Testimony of Dr Alfred Webre, Senior Policy Analyst”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 441-44

[59]   Katso Tutkielma #3! https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[60] Viitteitä Reaganin avaruusolentojen vastaiseen retoriikkaan, katso “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[61]   Kts. “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[62]   Keskustelua avaruusolentojen soluttautumisesta salaisiin organisaatioihin, katso Michael Salla, “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä, Tutkielma 4”, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/reagointi-avaruusolentojen-soluttautumiseen-salaisiin-jarjestoihin, www.exopolitics.org 31.5.2003.

[63]   Oiavllus hänen ajattelunsa jäykkyydestä, kts. hänen vastineensa CIA-briiffiin koskien Palestiinan ongelmaa hänen tultuaan valituksi presidentiksi. “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[64]   “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[65]   Kts. “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[66]   “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[67]   “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[68]   Corso, The Day After Roswell, 291-93.

[69] Katso Glenn Krawczyk, “Mind Control and the New World Order,” Nexus Magazine (Feb/March 1993), josta osa luettavissa: http://www.projectfreedom.cng1.com/mc_nwo.html

[70] Katso Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin, George Bush: The Unauthorized Biography, julkaistu verkossa http://www.kmf.org/williams/bushbook/bush15.html

[71]   Analyysi kylmän sodan päättymisen tekijöistä, kts. Ralph Summy & Michael Salla,  toim., Why the Cold War Ended (Greenwood Press, 1995)

[72]   Tämä on Steven Greerin näkemys hänen haastateltuaan useita Clintonin hallinnon viranomaisia. Extraterrestrial Contact.

[73]   Tri. Steven Greerin haastattelu Art Bellin kanssa 30.8.2001, saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part5.htm

[74]   Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part5.htm

[75] “Remarks by the President and the First Lady at a the Lighting of the City Christmas Tree,” Belfast City Hall, Belfast, Northern Ireland, November 1995. Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part8.htm

[77] Michael Wolf puhuu tällaisen kabaalin vaikutusvallasta kirjassa Catchers of Heaven, 382-83; katso myös haastattelu Richard Boylanin kanssa, http://www.boylan.com/wlfk2a.html

[78]   Kts. Zecharia Sitchin, The 12th Planet (Avon Books, 1976)

[79]   Kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma No. 3, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[81]   Katso Brent Scowcroft, “Don’t Attack Saddam: It would undermine our antiterror efforts.”  Wall Street Journal, 15.8.2002; http://opinionjournal.com/editorial/feature.html?id=110002133 

[82] President George Bush, “Address to the United Nations General Assembly,” New York, NY September 12, 2002. Saatavilla verkossa: http://www.cfr.org/publication.php?id=4834.xml

[83]   Kts. “Transatlantic anger” Daily Telegraph, 11/02/2003, http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2003/02/11/wirq211a.xml

[84]   Kts. “Testimony of A.H. Boeing Aerospace,” Disclosure, 401.

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Zodiac-ryhmä

kirjoittanut Keith Basterfield

Johdanto

Aika ajoin joku ottaa esille ”Zodiac”-teeman. Tällä he tarkoittavat joko sitä, että ”Zodiac” on yksi nimi MJ-12-peiteryhmälle, tai että ”Zodiac” on maahansyöksyneiden UAP:den nouto-ohjelman nimi. Tietoa on hajallaan useissa eri paikoissa, joten ajattelin, että olisi hyödyllistä koota yhteen ne tietolangat, joihin olen törmännyt tutkiessani ”Zodiacia”.

1998 UFO Magazine

”UFO Magazine” -lehden touko-kesäkuun 1998 numerossa (Vol.13 No.3) ilmestyi kiehtova artikkeli. Sen otsikko on ”Deep files Trans ’X’ Communique: Letter to a UFO Recruit”, ja se on osoitettu ”Greg Halifaxille”. Lehden päätoimittaja johdatteli artikkelin seuraavasti:

Sedge-Masters.pdf (richarddolanmembers.com)

 

”Se, mitä aiot lukea, on suurelta osin vahvistamatonta… Mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi totta. Se on sen tyyppistä ufotietoa, joka tyypillisesti haudataan syvälle, sitten tutkitaan huolellisesti ja lokeroidaan pienen ryhmän toimesta tiedusteluyhteisössä, kuten on soveliasta mille tahansa arkaluontoiselle mustalle operaatiolle. Sellaisenaan suoraviivainen vahvistus on parhaimmillaankin vaikeaa. UFO Magazinen etuna on kuitenkin yli vuosikymmenen ajan kerättyjen tietojen ja laaja-alaisten tosiasioiden määrä, jonka perusteella voidaan tehdä joitakin tasapuolisia ekstrapolaatioita, jotka on saatu useista eri lähteistä. Seuraava tapaus pohtii yhtä Yhdysvaltain mustimmista salaisista operaatioista – joka liittyy suoraan UFO-ilmiöön.”

Artikkeli

Artikkelissa kerrotaan hahmosta nimeltä ”Sedge Masters”, jonka CIA oli rekrytoinut ja joka sai tiedon tehtävästä Wright Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa. Kirjeessä kerrottiin kahdesta Roswellissa vuonna 1947 löydetystä aluksesta, joissa oli sekä kuolleita että eläviä olentoja.

Yhdysvaltain silloinen presidentti määräsi erikoisryhmän, Majestic-12:n tai lyhyesti MJ-12:n, perustamisen. Suurimman osan aikaa ryhmälle ja ohjelmalle annettu koodinimi oli kuitenkin ”Zodiac”.

”1980-luvun alusta lähtien virasto piti Zodiacia täysin hallinnassaan…Vuodesta 1947 1980-luvun alkuun Zodiac löysi yksitoista muuta avaruusalusta…Ystävällismieliset valtiot, erityisesti Tanska, luovuttivat joitakin aluksia hallituksellemme…. Jatkuvia pyrkimyksiä oli löytää talteen otettujen alusten teknologisia salaisuuksia ja kehittää niitä tai niiden osajärjestelmiä, mutta toistaiseksi nämä pyrkimykset ovat tuottaneet vain vähän menestystä… 1960-luvun lopulla Zodiac on kyennyt rekrytoimaan jäseniä elitistiseen talteenottoryhmään kuusikymmentäseitsemän hyvin koulutettua miestä… Sinut on valittu osaksi vastaperustettua jälkipuintiryhmää…”

Tämä on siis yhteenveto artikkelista. Artikkelissa oli lehden huomautus — kirjoittaja Greg Halifaxin lyhyt elämäkerta. ”Greg Halifax on ollut kirjailija-tutkija yli 20 vuotta ja asuu Etelä-Kaliforniassa.”

Seuraava numero

UFO Magazine -lehden syyskuun 1998 numerossa (Vol. 13 No.5) kerrottiin Sedge Mastersin tarinasta ja siitä miten hän kuulusteli pelastustiimin jäseniä, jotka kaikki olivat menettäneet puolitoista tuntia pelastustehtävän aikana. Artikkelin lopussa oli huomautus:

”Yli 20 vuotta kirjailijana ja tutkijana toiminut Greg Halifax asuu Etelä-Kaliforniassa. Hänellä on useita hyviä ystäviä sotateollisuudessa.”

Kolmas numero

Joulukuussa 1998 ilmestyneen ”UFO Magazine” -lehden 13. vuosikerran numerossa 8 Masters kertoo pomolleen Mastersin havainnoista. Siinä kerrotaan kahden miehen, Mike Castillonin ja Bob Earnestin, tekemistä ufohavainnoista, jotka olivat muun muassa raportoineet ”suuresta USO:sta (vedenalainen upotettu esine) Palos Verdesin rannikolla lähellä Catalina Islandia”. Masters ja naispuolinen psykologi haastattelivat näitä kahta miestä. On olemassa erillinen tarina kahdesta muusta miehestä, jotka elokuussa 1971, ja joiden nimet olivat John Hodges ja Peter Rodriguez, ilmoittivat nähneensä kaksi ”aivoa” keskellä tietä edessään.

Sedge Mastersille näytetään myöhemmin WPAFB:ssä esine, ”ohjattu alus”. Noin vuonna 1972 Yhdysvaltain Keskilännestä löydetty alus. Sitten hänelle näytettiin suurempi ”soikea kiekko…”, joka löydettiin Tanskan rannikolta.

No, niin sanotaan ”UFO Magazine” -lehden artikkeleissa. Kukaan silloisessa ufoyhteisössä ei näyttänyt kiinnittävän huomiota artikkeleihin, ja niin tarina näytti kuolevan vuoden 1998 lopulla.

1999

Kuitenkin eräs, nimittäin Hal Puthoff, oli huomannut sen, mutta saimme tietää sen vasta, kun NIDSin sisäinen muistio julkaistiin vuonna 2019.

Tohtori Eric W. Davisin 23. maaliskuuta 2001 päivätty muistio Bob Bigelowille sisälsi kopion sähköpostiviestiketjusta. Yksi näistä sähköpostiviesteistä, 31. heinäkuuta 1999 päivätty, oli Puthoffilta Kit Greenille ja hänen kumppanilleen Kristin Zimmermanille.

Siinä luki:

”Halusin vain tarkistaa. Enkö lähettänytkin sinulle paketillisen UFO-lehden artikkeleita, jotka on kirjoittanut pseudonyymi (sp?) kirjoittaja ”Sedge Masters” ja jotka koskevat Zodiac-nimisen ryhmän tekemiä maahansyöksyjen noutoja. Jos näin on, toivon edelleen, että voisit lukea tästä, koska meillä on syytä uskoa, että artikkelit (muistaakseni 3) ovat vain hieman fiktiivisiä versioita erään lähteen kokemuksista, jotka hän on saanut WPAFB:n arkistoon, ja erityisesti, että hän on koskaan kuullut Zodiacista, jonka oletetaan olevan oikea nimi?”

Sähköpostiviestiketjussa ei ole merkintöjä vastauksesta.

2000/2001

Jacques Valleen kirja ”Fordbidden Science: Volume 5” valottaa Zodiacia lisää.

FS5 sivu 28, 22.3.2000

”Eric on hiljattain puhunut avoimesti CIPA:ssa NIDS:stä ja pyrkimyksistään jäljittää nainen, joka työskenteli TRW:llä Roswellin aikoina ja joka saattaa pystyä vahvistamaan UFO-maahansyöksytiedot.”

Huomioita:

1. CIPA on lyhenne sanoista California institute of Physics and Astrophysics.

2. NIDS on lyhenne sanoista National Institute for Discovery Science.

3. Northrop-Grumman omistaa vanhan TRW:n tällä hetkellä.

FS5 page 35 8 May 2000

Hal Puthoffin, tohtori Eric W. Davisin ja Jacques Valleen keskustelu.

”Ensimmäinen aihe koski TRW:n entisen työntekijän paljastusta. Hänen asianajajaystävänsä on kerännyt hänen todistuksensa. Hän oli mukana salaisessa takaisinmallinnusprojektissa nimeltä Zodiac. Eric on koonnut oman kansionsa, mutta se ei johda tarvitsemiimme todennettavissa oleviin, koviin faktoihin.”

FS5 sivu 77 3.3.2001

Yhdeksän hengen kokous Joe Firmagen luona.

”Eric Davis kertoi uudelleen Zodiacin tarinan, jossa on mukana oikeita ihmisiä, kuten Jerry Rosenberg, joka työskentelee tällä hetkellä IDA:ssa, ja Dale Graf, joka oli mukana Wright-Pattersonissa tehdyissä kaukokatselukokeiluissa. Ericille on kerrottu, että Wright-Pattersonissa on kymmenen Velobind-nidettä, joissa on Roswellin tietoja kahdesta maahan syöksyneestä Mantra Rayn muotoisesta aluksesta, talteen otetuista ruumiista, kalvotyyppisestä materiaalista ja TRW:n tekemästä erityistutkimuksesta.”

2002

Vuonna 2019 entisen astronautin Edgar Mitchellin kuolinpesästä löytyi kaksi asiakirjaa, nimittäin aiemmin mainittu Davis 2001 -muistio ja 16. lokakuuta 2002 päivätty asiakirja, joka tuli tunnetuksi nimellä Wilson/Davis -muistio. Muistiinpanojen joukosta löytyy viittaus mm:

”EWD…kertoi Wilsonille Mary Elizabeth Elliotista — TRW-tarina

TW: Palaute — Mary Elliot kuulostaa aidolta hänen tietojensa ja asianajajan (Jeffrey W. Griffith) kanssa käyttäytymisen perusteella.

– Todennäköisesti paljastaa kaiken vasta kuolinvuoteellaan 30 vuoden kuluttua.”

2020/2021

21. marraskuuta 2020 yhdysvaltalainen tutkija Richard Dolan julkaisi verkkosivustollaan artikkelin ”Zodiacista”.

Elokuun 5. päivänä 2021 yhdysvaltalainen tutkija James Iandoli haastatteli Richard Dolania Iandolin ”Engaging the Phenomenon” -podcastiin. Alla on joitakin Zodiacista esitettyjä huomioita.

* Dolan/Elizondo-podcastin aikana — kun häneltä kysyttiin Zodiacista, Elizondo vastais sanomalla ettei voi puhua siitä

* Dolan sanoo Zodiacin olevan kutakuinkin MJ-12:n verrattava salailuryhmä

* Vuoden 2001 muistio, jossa sähköpostikeskustelu esitettiin, oli sekä Davisin että Greenin mukaan aito

* Kolme artikkelia oli kirjoitettu fiktioksi

* Kun Iandoli kysyi siitä kuka Greg Halifx oli, Dolan sanoi ettei hän tiedä 100% varmasti. Ihmiset, jotka yrittävät tavoitella Halifaxia, saavat luurin korvaan. Hän on aika vanha nykyään. Hän on ”melkein varmasti TRW:n yritysasianajaja.” Varmasti ilmailualalla

* Dolan: Epäilen hänen viettäneen aikaa Kanadan Halifaxissa

* USOsta puhuttaessa: Edesmennyt Ann Druffel ilmeisesti tutki tuota tapausta ja kirjoitti löydöksistään MUFONille. Dolan ilmaisi uskomuksensa, että ”kirjoittaja Greg Halifax on joko suora todistaja tuolle kyseiselle UFO-tapaukselle, tai erittäin läheinen naiselle, jonka nimi oli mainittu Wilsonin muistiinpanoissa, joka oli mahdollisesti suora todistaja”

* Kirjoittaja oli ollut kiinnostunut UFOista ’70-luvulla tehdyn havaintonsa jälkeen

* Kolmen artikkelin jälkeen ei ole kirjoitettu mitään

* Zodiac: ”En ole saanut edes epävirallisesti, ja minun tulee painottaa tätä, yhtään mitään, minkäänlaista konkreettista myöntöä siitä mitä tämä on”

* Majestic-paperit, toisin kuin alkuperäiset MJ-12 -paperit, siirtyivät  Timothy Cooperin haltuun

* Dolan: En usko, että Majestic-papereissa viitataan Zodiaciin.

important_memo.pdf (majesticdocuments.com)

 

Huom: Siitä on itse asiassa yksi maininta. Seitsemänsivuisessa kirjeessä, joka on päivätty 7. heinäkuuta 1999 ja lähetetty Timothy Cooperille, nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja kirjoittaa peittelyryhmästä:

”Ryhmää on kutsuttu monilla nimillä. Viimeisintä käytettiin vuonna 1992, ja se tunnettiin nimellä JEHOVAH. Aikoinaan sitä kutsuttiin ZODIACiksi, ja se on saattanut muuttua vuonna 1995.”

* Dolan: ”Se on turhauttavaa, rehellisesti sanottuna, kaiken tämän ajan jälkeen. Mikään tästä ei todista, että kyseessä on todellinen Zodiac-ohjelma, ja meidän on vain todettava rehellisesti se”

* Dolan: ”Minulla ei ole todisteita siitä, että Zodiac on todellinen. Tarkoitan, että teillä on paljon savua, joka näyttää siltä, että siellä on tulipalo… ja teillä on varmasti ihmisiä, jotka uskovat, ihmisiä, joilla on enemmän tietoa kuin meillä on, jotka uskovat, että se on totta. Se on minulle täysin selvää”

2023

Zodiac-aihe kiinnostaa edelleen monia ihmisiä. Redditissä oli keskusteluketjuja Eräässä Reddit-ketjussa oli linkki David Gruschista kertovaan videoon. Videota koskevien kommenttien joukossa oli yksi, jonka väitetään tulleen ”USAF:n nykyiseltä ilmailuinsinööriltä”, joka kommentoi: ”…tämä nouto-ohjelma on TODELLINEN ja Yhdysvaltojen kaikkein salaisimmaksi luokiteltu ohjelma. Ohjelman nimi on ZODIAC.”

Kommentteja

1. Jos kaikki Eric Davisin Zodiacia koskevat maininnat kootaan yhteen, käy ilmi, että Mary Elizabeth Elliot -niminen nainen kertoi tarinansa asianajaja Jeffrey W. Griffithille. Elliot työskenteli TRW Inc:ssä, yhdysvaltalaisessa yrityksessä, joka toimi eri aikoina elektroniikan ja ilmailu- ja avaruusalan alalla. Kertomus näyttää keskittyneen vuoden 1947 Roswellin onnettomuuteen.

2. Dolan toteaa uskovansa, että ”Greg Halifax” on ollut TRW:n yritysasianajaja. Tämä sopii yhteen Davisin tutkimuksen kanssa.

3. Kaliforniassa toimii tällä hetkellä asianajaja Jeffrey W. Griffith, joka on syntynyt vuonna 1950. Hänen elämäkerrassaan on maininta, että ”hän toimi Hughes Aircraft Companyn lakimiehenä ja toisen Etelä-Kaliforniassa sijaitsevan yrityksen lakimiehenä”. Tietääkseni hän ei ole koskaan myöntänyt olleensa Mary Elizabeth Elliotin asianajaja eikä ole koskaan ilmoittanut olevansa kirjailija ”Greg Halifax”.

4. Entä Mary Elizabeth Elliot? Eräs Twitter-käyttäjä @inf3rence uskoi löytäneensä oikean Mary Elizabeth Elliotin. Eräässä Joe Murgian Zodiacia käsittelevässä twiitissä oli mukana @inf3rencen video, jossa hän perusteli, miksi hän uskoi löytäneensä oikean Mary Elizabeth Elliotin seuraamalla ilmailu- ja avaruusalalla työskentelevän Mary Ann Elliot -nimisen naisen jalanjälkiä. Tietääkseni kukaan ei kuitenkaan ole koskaan fyysisesti paikantanut ja haastatellut Mary Elizabeth Elliotia.

5. Kaiken kaikkiaan meillä ei ole vieläkään mitään lopullista todistetta siitä, että olisi ollut olemassa ”Zodiac” -niminen yksikkö — joko peittelyryhmänä tai onnettomuuden etsintäohjelmana. Palaan vielä Valleen 8. toukokuuta 2000 antamaan lausuntoon:

”Eric on koonnut oman kansionsa, mutta se ei johda tarvittaviin todennettavissa oleviin, koviin faktoihin.”

Kiitokset

Haluan kiittää walesilaista tutkijaa Jonathan Daviesia siitä, että hän on jakanut tietonsa ”Zodiacista” ja että hän on käynyt aiheesta innostavia keskusteluja.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

’Collinsin eliitti’: Salainen Pentagonin ryhmä on salannut avaruusolentoja vuosikymmeniä

Ensi kuussa julkaistava leffa valaisee salaista amerikkalaisryhmää, jonka UFO-tutkijat väittävät salanneen avaruusolentojen avaruusaluksen.

God versus Aliens -filmissä on haastatteluja asiantuntijoilta, jotka puhuvat ’Collinsin eliitistä’, oletetusta salaryhmästä Yhdysvaltain armeijassa, joka on auttanut salaamaan avaruusolentojen abduktioita ja maahansyöksyneitä avaruusaluksia 1950-luvulta lähtien.

Daily Mailille puhunut filmin brittiohjaaja Mark Christopher Lee sanoi: ’Monet ovat kuulleet Majestic 12:sta, oletetusta sotilasjohtajien ja poliitikkojen komiteasta, joka on ollut kiinnostunut UFOista. Se on pop-kulttuurissamme samalla tavalla kuin Area 51.

’Mutta molemmat haastateltavani uskovat, että tämä kaikki on savuverho, ja todellinen organisaatio on Collinsin eliitti, joka sijaitsee Wright Pattersonin ilmatukikohdassa [Ohiossa].

’Näiden ihmisten sanotaan työskentelevän yksityiselle organisaatiolle valtion puolesta, koska tiedonvapauslaki (FOIA) ei päde yksityisiin yrityksiin.’

Wright Pattersonin ilmatukikohta on Project Blue Bookin kotipaikka, UFO-tutkimusprojektin joka alkoi vuonna 1947 — ja tukikohdassa sijaitsevasta ’UFO-huoneesta’ on liikkunut useita huhuja.

Lee kertoi Daily Mailille, että hänen haastateltavansa — UFO-kirjailija Brian Allan ja väitetty siepattu Tony Topping — vihjaavat, että Collinsin eliitin jäsenet uskovat, että avaruusolennot ovat demonisia, tai ainakin haluavat kutsua niitä sellaisiksi.

Molemmat vihjaavat, että Collinsin eliitti on työskennellyt tukahduttaakseen UFO-informaatiota, väittäen UFOjen olevan demonisia tai saatanallisia alkuperältään.

Filmissä Brian Allan, joka tomii myös Phenomena Magazinen päätoimittajana, sanoo: ’Amerikkalaiset perustivat organisaation, Collinsin eliitin. Olen puhunut erään heidän jäsenensä kanssa, joka lähestyi minua, anglikaanipappi Ray Boeche.

’Puolustustiedusteluvirasto tutki tätä demonista elementtiä, ja he kutsuivat kaikkia avaruusolentojen kaltaisia olentoja ’ei-ihmisiksi’. He uskoivat, että UFO-ilmiöön liittyi demoninen komponentti: ne eivät valloita planeettaamme, kyse on raamatullisesta asiasta.’

Tony Topping uskoo, että ryhmän päätelmät ovat perua ryhmän oikeistokristitystä herätysliikkeestä, ja vihjaa, että ryhmällä saattaa olla pääsy maahansyöksyneeseen avaruusalukseen.

Topping uskoo, että ryhmän työ saattaa tarkoittaa, että avaruusolennot tullaan esittämään demonisina tai pahoina, jos Yhdysvaltain hallitus koskaan aikoo paljastaa informaation UFOista maailmalle.

Nigel Watson, UFO Investigations Manualin kirjoittaja, sanoo että Collinsin eliitin ideat ovat mahdollisesti motivoineet Pentagonin toimia.

Watson, joka ei ole ollut filmissä mukana, kertoi Daily Mailille, että Luis Elizondo, entinen AATIPin johtaja Pentagonilla, väittää, että nimetön korkea-arvoinen viranomainen on sanonut hänelle, että hänen tulisi lopettaa UFOjen tutkiminen, koska UFOt saattavat olla saatanasta.

Watson sanoi: ’Collinsin eliitti näyttää olleen epävirallinen ja epämuodollinen ryhmä Pentagonin sisällä, joka piti avaruusolentoja demonisina.

’Tällaisille ideoille ei ole mitään kovia todisteita, ja on huolestuttavaa, että tällä tavoin uskova pieni salamyhkäinen ryhmä Yhdysvaltain valtion sisällä voisi vaikuttaa politiikkaan ja lainsäädäntöön pelkästään huhujen ja spekulaatioiden perusteella.’

’Me olemme jo nähneet tällaisen painostuksen avaruusolentojen paljastamiselle perustuen pienen ryhmän uskomuksiin Yhdysvaltain hallituksen sisällä ja sen ulkopuolella.’

Watson sanoo, ’Uskovaiset todennäköisemmin pitävät UFOja saatanallisena ja pastori Paul Inglesby vuonna 1978 kirjoitti kirjan aiheesta: UFOs and the Christian, jossa hän varoitti, että aihe on täynnä valheellisuutta ja varomattomia ihmisiä.’

’Hän jopa varoitti kuningatarta, että tämän ei tulisi ottaa osaa Kolmannen asteen yhteys -elokuvan ensinäytökseen, koska siinä oli jumalattomia avaruusolentoja ja mielenhallintaa.’

Lee sanoo, että filmissä on sekä skeptisiä että enemmän ’sekopäisiä’ näkökantoja, ja siinä laitetaan Collinsin eliittiä käsittelevät teoriat järjestykseen.

Tällaisen ryhmän olemassaolosta ei ole olemassa asiakirjatodisteita.

Filmissä on mukana myös harvardilaisen professorin Avi Loebin haastattelu, joka on väittänyt pelastaneensa avaruusolentojen teknologiaa kappaleesta, joka putosi mereen vuonna 2014.

Loeb väittää, että filmin avaruusolennot todennäköisesti lähettävät tekoälydroneja Maapallolle, eikä niinkään miehitettyjä aluksia — mikä tarkoittaisi, että dronet tekevät ’ensikontaktin’ Maapallon tekoälyjärjestelmien kanssa.

Loeb snoo, että avaruusolentojen koneet saattavat tuntea ’sielunkumppanuutta’ Maapallolla kohtaamiin tekoälyihin.

Filmissä on myös SETIn Seth Shostakin haastattelu.

Shostak sanoo, että kehittyneet teknologiat — esim. tekoälyperusteiset kamerat — tarkoittavat, että avaruusolentoja löytyy vuoteen 2036 mennessä (hän on aiemmin lyönyt kuuluisan vedon, että näin tapahtuu).

Filmi tutkailee myös avaruusolentojen ’ensikontaktin’ vaikutusta maailman uskontoihin, ja Shostak ehodttaa, että avaruusolennot saattavat tuoda mukanaan jumalia, ja että jos ne ovat teknologisesti kehittyneempiä, Maapallon ihmiset saattaisivat alkaa palvoa avaruusolentoja jumalina.

Pocket Gods -bändin muusikko Lee on myös tuottanut TV-sarjaa Nub TV. Hän sanoo filmin olevan intohimoinen projekti, sillä hän on kristitty, jota kiehtoo paranormaalit asiat.

Hän uskoo projektin olevan ajankohtainen.

Lee sanoo, ’Amerikassa tapahtuu tällä hetkellä, kun Yhdysvaltain kongressi paljastaa tietoja ja ilmiantajat tulevat esiin, että jotkut hyvin uskottavat ihmiset, jotka työskentelevät Yhdysvaltain hallitukselle ja jotka ovat valmiita todistamaan valan alla siitä, että on olemassa jotain epätavallista, selittämätöntä.’

’God versus Aliens’ julkaistaan elokuun 10. päivä Sky Televisiolla Britanniassa ja maailmanlaajuisesti Nub TV:llä Ayozat.comilla.

 

Artikkelin julkaissut Daily Mail