MYSTERY WIRE — Avaruusyrittäjä Robert Bigelow teki kryptisen ilmoituksen syyskuussa 2008 radiohaastattelussa George Knappin kanssa. Bigelow oli juuri paljastanut, että hän oli luonut BAASS:n, Bigelow Aerospacen sivuliikkeen, ja että BAASS oli liittoutunut nimettömän tahon kanssa tutkimaan UFO-mysteeriä ja siihen liittyviä ilmiöitä.
Kansa ei tiennyt tuosta tuohon aikaan, mutta viikkoa aiemmin Bigelow oli allekirjoittanut sopimuksen puolustustiedusteluvirasto DIA:n (Defense Intelligence Agency) kanssa toteuttaa tutkimus AAWSAPin alaisuudessa (Advanced Aerospace Weapons Systems Application Program).
Ohjelman idea oli kehitetty vuotta aiemmin kun DIA:n vanhempi tieteentekijä vieraili Skinwalker Ranchilla ja oli kokenut erittäin epätavallisen kohtaamisen tuntemattoman älyn kanssa.
Tieteentekijä palasi Washingtoniin, tapasi senaattorit Harry Reid, Daniel Inouye ja Ted Stevens, ja hän ehdotti näille että luotaisiin erityinen, salainen UFO-ilmiöiden tutkimusohjelma. Kolme lainsäätäjää suostuivat sponsoroimaan sellaista ohjelmaa ja he saivatkin 22 miljoonaa dollaria rahaa. AAWSAP oli syntynyt.
Bigelow ja hänen tiiminsä palkkasivat kymmeniä tutkijoita, tieteentekijöitä ja tukihenkilöitä, jotka ryhtyivät hommiin aikeinaan luoda suuri tietokanta, joka koostuu alkuperäisistä tutkimuksista, sekä UFO-tiedoista jotia on saatu muista maista. BAASSin tutkimien tapausten joukossa oli nyt tunnettu Tic Tac -kohtaaminen Etelä-Kalifornian rannikolla vuonna 2004.
Tässä pätkässä Mystery Wiren haastattelua Bigelow puhuu ensimmäistä kertaa AAWSAPista, Tic Tacista ja hommista Lue Elizondon kanssa, Skinwalkerin roolista AAWSAP-tutkimuksissa ja siitä miten BAASSin tutkimukset suoraan liittyvät Bigelowin uuteen projektiin, kuoleman jälkeisen elämän tutkimukseen.
MYSTERY WIRE — Kerran tuntematon armeijan tukikohta Nevadassa on nyt tunnettu joka puolella maailmaa. Area 51 on inspiroinut kirjoja, elokuvia, uutisia ja salaliittoteorioita. Mies joka pani Area 51:n kartalle on UFO-paljastaja Bob Lazar.
Kun Bob Lazarin huikeat väitteet tulivat julki vuonna 1989, UFOista tuli muotijuttu. Media ja kansa pakkautuivat Area 51:n ulkopuolelle.
Lazar väitti avaruusolentojen teknologiaa säilytettävän ja testattavan salaisessa laitoksessa Area 51:n lähellä. Eräs ensimmäisistä ihmisistä, joka kiinnostui Lazarin väitteistä, oli lasvegasilainen liikemies Robert Bigelow, miljardööri joka on käyttänyt enemmän rahaa UFO-tutkimukseen kuin kukaan muu ihminen historiassa.
Bigelow ei ole koskaan puhunut Lazarista julkisesti ennen kuin hän istui alas Mystery Wiren kanssa.
Lazar ja Bigelow perustivat yrityksen yhdessä, Zeta Retuculi 2, ja Bigelow rahoitti pientä labraa Lazarille jossa tehdä töitä.
Lazarin kriitikot ovat pitkään väittäneet, että Bigelow oli pannut välit poikki Lazarin kanssa sen perusteella, että Lazar olisi ollut huijari.
Se ei ole mitä Bigelow kertoi Mystery Wirelle.
“Bob oli kiinnostava koska hän tiesi niin paljon”, Bigelow sanoi tuoreessa haastattelussa. “Hän on välkky kaveri. Hän ei ole taukki. Hän on älykäs. Ja erittäin luova. Ja niin minun on sanottava, että todisteet puhuvat hänen puolesta, hän on legitiimi.”
Haastattelussa Bigelow puhuu siitä miten Lazar näytti hänelle aerogeeliä. Siihen aikaan Lazar selitti aerogeelin saapuneen pakattuna materiaalina, joka ympäröi hänelle lähetettyä Alkuaine 115:a. Lazar ei tiennyt mitä aerogel oli, ainoastaan että se tuli samasta paikasta kuin 115. Vuosien mittaan Lazarin kriitikot ovat väittäneet, että hän on valehdellut Bigelowille sanomalla, että aerogel olisi sama asia kuin 115. Lazar ei ole koskaan väittänyt niin.
Bob Lazar
“Aerogeeliä on kahta tyyppiä kun puhutaan sen reagoinnista veden kanssa – hydrofobista (hylkii vettä) ja hydrofiilistä (absorboi vettä). Pii-aerogeeli jota meillä oli tuolloin oli hydrofiilistä pii-aerogeeliä. Se tunnetaan ja sitä käytetään ultratehokkaana adsorbenttina. Se itse asiassa imee itseensä 5 kertaa painonsa verran vettä, minkä minä mittasin tuolloin kun en tuntenut materiaalia.”
Bigelow on vahvistanut Mystery Wirelle, että Lazar ei koskaan väittänyt aerogeelin olevan mystistä alkuainetta 115. Bigelow sanoo, että Lazar kylläkin väitti aerogeelin absorboivan viisi kertaa painonsa verran vettä. Bigelow myöhemmin löysi lehtiartikkelin, joka selitti aerogelin alkuperän, mutta hän ei löytänyt näyttöä siitä että aerogeeli olisi ollut absorbentti. Tämä sekaannus on syy kaikille väitteille siitä, että Bigelow pani välit poikki Lazarin kanssa, että Lazar olisi valehdellut hänelle aerogeelin olevan alkuainetta 115. Todellisuudessa näin ei koskaan tapahtunut, ja Bigelow puhui suunsa puhtaaksi.
NASAn mukaan “aerogeelit ovat kaikkein kevyimpiä kiinteitä aineita, joiden tiedämme olevan olemassa. Niitä luodaan liuottamalla polymeerejä liuottimiin ja näin muodostamalla geeli, ja sitten poistamalla neste geelistä ja korvaamalla se ilmalla. Aerogeelit ovat erittäin huokoisia ja erittäin matalatiheyksisiä. Ne ovat kiinteitä. Tämä läpikuultava aine on eräs kaikkein hienoimmista eristeistä mitä on saatavilla.”
Robert Bigelow vastasi kysymykseen Lazarista ja muista aiheista joita hän on tutkinut viimeisen 30 vuoden aikana, osittain koska hän promoaa uusinta projektiaan, Bigelow Institute for Consciousness Studiesia, eli BICSia.
Bigelow, joka tunnetaan UFO-tutkimusprojekteistaan, käynnisti uuden projektinsa pari viikkoa sitten.
BICS pitää globaalin kirjoituskillpailun jossa etsitään tieteentekijöiden, uskontotutkijoiden, tietoisuustutkijoiden ja kaikkien muiden aiheesta kiinnostuneiden mielipiteitä kuoleman jälkeisen elämän todisteista.
Palkintona BICS antaa puoli miljoonaa dollaria parhaimmalle esseelle, $300,000 toiseksi parhaalle ja $150,000 kolmannelle.
Kirjoittanut John Greenewald, Jr. — The Black Vault
Condonin komitea
Parinkymmenen vuoden ajan, vuosina 1947 – 1969, Yhdysvaltain ilmavoimat pyöritti kolmen voittajan UFO-tutkimusohjelmaa nimeltään Projektit Sign, Grudge ja Blue Book. Kansa tuntee parhaiten jälkimmäisen näistä kolmesta, epäilemättä samannimisen History Channelin ohjelman tutuksi tehneenä. Kuitenkin vähemmän UFO-asiaa tunteville on selvää miksi nuo tutkimusprojektit lakkautettiin. Se johtui melkein 1500-sivuisesta raportista, jonka oli kirjoittanut Condonin komiteaksi nimetty ryhmä, joka kokoontui vuosina 1966-1968 Coloradon yliopistossa. Sen tehtävänä oli arvioida oliko UFOjen jatkotutkimuksissa mitään pointtia. Spoilerina kerrottakoon, että UFOt eivät olleet tutkimukseen käytetyn ajan väärti. Kuitenkin jotain omituista tapahtui raportille vuosien mittaan. Palanen siitä katosi.
Edward Condon, Condonin komitean johtaja Coloradon yliopistossa.
Raportti on aina ollut kaikille julkinen, ja nyt sitä levittää Yhdysvaltain valtio, pääosin sen puolustustekninen tutkimuskeskus (Defense Technical Information Center, DTIC), jos siis osaat sieltä sitä etsiä. Black Vault sai kokonaiseksi raportiksi luulemansa dokumentin vuonna 2018 FOIA-tietopyynnön myötä, kun pyynnön mukana lähetettiin 3-osainen tutkimus. Kuitenkin 70 sivua raportista puuttui mystisesti ”täydellisestä” versiosta.
Puuttuva osio, luultavasti, oli kaikkein kiinnostavin osa. Sisällysluettelon mukaan puuttuva osa käsitteli astronauttien UFO-havaintoja.
Amerikkalaisten astronauttien UFO-havaintoja käsittelevän kappaleen sisällysluettelo
Puuttuvat sivut
Yritys päästä käsiksi puuttuviin sivuihin DTIC:n kautta epäonnistui, sillä ilmeisesti alkuperäinen dokumentti oli viraston skannaus, eikä sillä ollut hallussaan sivuja.
Satunnaiset haut tuovat esiin 6 kappaletta ”kokonaista” raporttia. Oikeat kokonaiset raportit löytyvät NCAS:n tekstistä vuodelta 1999, mutta myös DTIC:n raporttia levitetään niinkuin se olisi kokonainen.
Tulisi huomata, että verkosta löytyy Condonin raportteja, pääasiassa tekstimuodossa, ja useimmissa niistä on puuttuvat sivut. Joten puuttuvat sivut löytyvät kyllä. Kuitenkin valtion virallisesta kopiosta sivujen poistaminen pysyy edelleen mysteerinä.
Condonin raportin kopioiden löytäminen Yhdysvaltain viranomaisten ulkopuolelta verkosta ei vaadi paljoa, tarvitsee vain katsoa jotain omituista paikkaa. Hakukone löytää nuo kuusi kappaletta. Kaikki nuo versiot tuntuvat olevan peräisin “National Capital Area Skepticsin” luomasta kopiosta yli 20 vuotta sitten, sen jälkeen kun he olivat työskennelleet suoraan Coloradon yliopiston kanssa tuottaakseen sen verkkoon.
Huolimatta verkosta saatavilla olevista versioista, alkuperäiset DTIC:n levittämät kopiot ovat vajaita tätä artikkelia kirjoitettaessa.
Kadonneiden sivujen etsintä
Black Vault aloitti ALKUPERÄISTEN sivujen etsinnän joulukuussa 2019. Kaikkein loogisin paikka etsiä oli Coloradon yliopisto, jossa tutkimus tehtiin. Kuitenkin sähköpostit ja ääniviestit jätettiin vastaamatta. Pikakelaus kesäkuuhun 2020 ja täydellinen kopio puuttuvista sivuista löytyi National Technical Information Servicen (NTIS) arkistoista, joka on toisen maailmansodan jälkeen perustettu kauppa- ja teollisuusministeriön alainen virasto. Oman missionsa mukaan he ”tarjoavat tukea ja rakenteita, jotka auttavat kumppaneita turvallisesti tallettamaan, analysoimaan, lajittelemaan ja aggregoimaan dataa uusin tavoin.” Heillä on suuri tietokanta teknisiä raportteja, jotka vuosikymmenten ajan ovat olleet maksumuurin takana, mutta jotka nyt näyttävät olevan saatavilla kaikille.
Siellä kaiken keskellä on täydellinen Condonin komitean raportti; täysi skannaus alkuperäisestä raportista puuttuvine 70 sivuineen. Ja puuttuvat sivut todellakin osoittautuvat kiinnostaviksi. Kappaleessa 6 kolme astronauttien UFO-havaintoa kuvataan selittämättöminä.
Osio kappaleesta 6 näyttää kolme UFO-havaintoa, joilta Condonin komitean mielestä puuttui riittävä selitys.
Condonin komitean raportti sanoi, että kolme astronauttien James McDivitt ja Frank Borman havaintoa Gemini-missioilla 4 ja 7 olivat mysteeri, eikä niillä ollut riittävää selitystä.
Astronautti James McDivitt
Raportti kuvasi ”sylinterimäisen kappaleen, jossa oli pullistuma”, jonka McDivitt näki Gemini 4:stä. Siinä jopa sanottiin, että tuntemattomasta esineestä oli filmikuvaa, jonka NASA oli ottanut neljän päivän ajan. Kun NASA julkaisi ”kolme tai neljä” kuvaa, McDivitt sanoi, että ne eivät olleet hänen näkemänsä kappale. Sitten ilmeisesti McDivitt päätyi siihen, että kuvat olivat vain vääristyneet suurennuksen johdosta, ja että kappale oli ”mahdollisesti miehittämätön satelliitti”.
Kuitenkaan Condonin komitea ei kyennyt osoittamaan mikä satelliitti oli. NORAD oli lähettänyt listan mahdollisuuksia, ja he päätyivät Pegasus B:hen, joka oli 1200 mailin päässä. Condonin komitea totesi, että kuvauksen perusteella tämä ei täsmää, ja että havainto pysyy mysteerinä.
Astronautti Frank Borman
Raportissa puhuttiin myös havainnosta Gemini 7:llä. Tässä tehtävässä oli havainto, jota kutsuttiin termillä ”bogey” (viholliskone). Kun Capcom yritti määrittää oliko kyseessä kantoraketti, Borman vahvisti, että hänellä oli lisäksi kantoraketti näkyvissä.
Mikä tuo ”bogey” sitten olikin, se jäi tunnistamattomaksi.
Osio UFOista ja astronauteista totesi seuraavaa:
“Kolme selittämätöntä havaintoa, jotka on kerätty suuresta määrästä raportteja, ovat haaste analyytikolle. Erityisen hämmentävä on listan ensimmäinen, päiväsaikainen havainto kappaleesta, jossa näkyy yksityiskohtia kuten käsivarsia (antenneja?) törröttämässä rungosta, joka oli huomattavan kallistunut. Jos NORADin listaus kappaleista lähellä GT-4 -avaruusalusta havainnon tekoaikaan on täydellinen, niinkuin se oletettavasti on, me joudumme etsimään rationaalista selitystä, tai vaihtoehtoisesti, pitämään sen tuntemattomien listallamme.”
Metadata
Metadata, tai piilotieto tietyissä tiedostoissa, käytiin läpi Condonin raportin tiedoissa. Black Vault vertaili NTIS:n versiota (täydellinen) DTIC:n versioon (epätäydellinen).
Paljastui, että NTIS:n versio oli skannattu kuusi vuotta ennen kuin se, joka DTIC:llä oli tallessa. Käytetty softa oli eri, joten todennäköisesti kyseessä oli kaksi eri fyysistä/manuaalista skannausta.
Huolimatta siitä miten kadonneet sivut katosivat, se ”miksi” sivut katosivat pysyy edelleen mysteerinä. Yksi, kaksi, jopa muutama sivu kadoksissa lähes 1500-sivuisesta dokumentista voi tapahtua, erityisesti silloin kun se on puolen vuosisataa vanha dokumentti, ja mahdollisesti kyseessä voi olla pelkkä inhimillinen erehdys.
Kuitenkin 70 sivun palasen poistaminen dokumentista on todennäköisesti tarkoituksellista. Jälleen kerran kysymys kuuluu miksi.
Emme välttämättä koskaan saa tietää todellista vastausta. Verkkokopioiden ollessa olemassa muutamassa paikassa sivut eivät ole kokonaan kadonneet. Kuitenkin UFO-dokumenteilla on taipumus kadotua USA:n valtion ja armeijan lafkojen hallusta.
Voi olla, että DTIC päätettiin pääasialliseksi levityskanavaksi dokumentille, ja luultiin että kukaan ei huomaisi 70 sivun katoamista. Siksi vuosien ajan dokumenttia levitettiin täytenä.
Huolimatta UFOista, jotka näkyvät NASAn livelähetyksissä, sekä siitä että astronautit sanovat nähneensä niitä, NASA esittää ettei niitä ole olemassa avaruudessa, ja väittää että Apollo-havainnot olivat pelkkää sekaannusta.
Poislukien raportin Kuun pinnalla esiintyvistä valoista (Project Moon Blink), virasto ei ole koskaan julkistanut mitään epätavallisia kappaleita avaruudessa. Vaikka ilmavoimat on myöntänyt ”pikakiitäjien” olemassaolon avaruudessa ja NORAD käyttää aikaa analysoiden niitä.
Olemme kasanneet ensimmäisen todellisen analyysin OES:stä ja sen kytköksistä UFO-ilmiöön — journalistien tulee keskittyä FOIA-pyyntöihin, joilla määrittää onko saatavilla mitään avaruudessa tehtyjä havaintoja.
0:00 Intro
1:58 Mikä ”OES” on ja miksi se on hämäräperäinen?
2:52 UFO-kohtaamisia Boliviassa, Marokossa ja Kuwaitissa
Alta löydät kokoeilman CIA:n UFO-tietoja. Black Vaultin yhteys CIA:lle näiden tietojen julkaisemiseksi ulottuu vuoteen 1996.
Alunperin CIA:n piti julkistaa arviolta 1000 sivua, jotka oli aiemmin tehty julkiseksi FOIA-tietopyyntöön liittyvässä oikeusjutussa 1980-luvulla. He eivät koskaan kommentoineet tietoja, jotka oli päivämäärätty vuosia oikeusjutun jälkeen.
Valokuva CIA:n Black Vaultille lähettämästä CD-ROMista.
Black Vault käytti vuosia tämän kanssa vääntämiseen, ja monet itedot julkaistiin 1990-luvun lopulla. Kuitenkin CIA teki CD-ROM -kokoeilman UFO-dokumenteistaan, joihin kuuluu alkuperäiset tiedot sekä ne, joista väännettiin vuosia oikeudessa.
Jotta Black Vault pysyisi ajantasaisena, ostimme 2020-vuoden puolessavälissä CD-ROMin jotta tiedot saataisiin tehtyä julkiseksi Black Vaultin käyttäjille. Tiedostot on ladattavissa alta alkuperäisessä muodssaan, sekä konvertoituina OCR-PDF:inä. (Vaikka CIA väittää, että tämä on heidän ”koko” kokoelmansa, sitä ei ole mitenkään mahdollista varmentaa. Black Vault jatkaa tutkimuksia sen selvittämiseksi olisiko CIA:lla mahdollisesti holveissaan vielä jotain muutakin.)
Koko CIA:n UFO-kokoelma CD-ROM (2,780 sivua)
Allaolevat linkit tarjoavat kahdenlaisia latauksia. Alkuperäisen CD-ROMin sisältö, sellaisena kuin se on saatu, jossa on usean sivun .tif-tiedostoja (ei etsittävissä) ja vastaavat tekstitiedostot ovat suurelta osin käyttökelvottomia.
Toinen linkki on konvertoidut tiedostot, joissa Black Vault on konvertoinut .tif-tiedostot etsittävään .pdf-muotoon. Tämä on kaikkein suosituin tapa ladata tiedot ja etsiä niistä juttuja, mutta molemmat on tässä tehty saataville.
CIA UFO-kokoelma CD-ROMin sisältö – Etsittävissä oleva PDF – [342MB] – Tässä .zip-tiedostossa on kaikki ylläolevat tiedot, mutta ne on konvertoitu etsittävään PDF-muotoon. PDF:tä EIVÄT OLE täydellisiä. Monet näistä dokumenteista on huonosti kopioitu, ja tietokoneen tekstintunnistus kykenee ainoastaan niin hyvin tunnistamaan tekstiä kuin alkuperäinen laatu on.
Tässä on alkuperäiset julkaisut, jotka menevät vuoteen 1997 asti. Ylläoleva CD-ROM sisältää kaikki tiedot myös, mutta ne on tässä arkistoitu referenssiksi.
Liittovaltion tiedusteluteknologia on sinun saatavillasi.
FOIA-tietopyynnön johdosta tuhannet CIA:n dokumentit tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO) — tai tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP), joiksi valtio niitä nimittää — on nyt ladattavissa Black Vaultista, joka on podcastaaja John Greenwald Jr:n pyörittämä sivu.
CIA väittää, että he ovat nyt antaneet kaikki tietonsa mitä heillä on UAP:sta, vaikka ei ole mitään keinoa varmistaa pitääkö väite paikkansa.
”Black Vaultin tutkimukset jatkavat selvittämistä onko CIA:lla vielä hallussaan löytämättömiä dokumentteja”, Greenwald lupaa sivuillaan lukevassa lausunnossa.
Julkistus on tehty kuukausia ennen kuin Pentagonin oli tarkoitus briiffata kongressia kaikesta siitä mitä he tietävät UAP:sta — päivämääränä joka on ilmoitettu viimeisimmässä COVID-19 tukipaketissa, joka meni läpi joulukuussa.
Vaatimukset luovuttaa tietoja avaruusolennoista muuttuivat niin äänekkäiksi, että CIA lopulta koosti materiaalin CD-ROMille, jonka Greenwald sai haltuunsa ja latasi Black Vaultiin. Matskut on jaettu useiksi ladattaviksi PDF:iksi.
Greenwald sanoi Vicen Motherboardille että hän uskoo, että dokumentit on tehty vaikeasti parsittaviksi laskelmoiduista syistä. “CIA on tehnyt siitä USKOMATTOMAN vaikeaa käyttää tiedostojaan millään järkevällä tavalla”, hänen puhuessaan “vanhentuneesta” tiedostomuodosta. “Minun mielipiteeni on, että tämä vanhentunut tiedostomuoto tekee siitä vaikeaa ihmisille lukea dokumentteja ja käyttää niitä tutkimustarkoituksiin.”
Greenwald oli laittanut menemään useita FOIA-tietopyyntöjä viime kahden vuosikymmenen aikana hänen tavoitellessaan salattuja tietoja UAP:ta koskien, joita liittovaltion hallitus on kerännyt vuodesta 1996 lähtien, hän sanoi tammikuun 7. päivän 2021 blogipostauksessaan. Vuonna 2020 tehdyssä haastattelussa hän kertoi Columbia Journalism Reviewille aloittaneensa CIA:lta tietojen tivaamisen jo teininä.
“Voin ottaa jotain jotain miltä kesti yli vuosikymmenen löytää tiensä postilaatikkooni ja antaa sen kaikelle kansalle vapaasti hetkessä — siksi minä teen tätä”, hän sanoi haastattelussa. “Olen varsin koukussa tähän koko tietopyyntöhommaan.”
2/ For the past nearly two years, I have an open ”Mandatory Declassification Review” request to HOPEFULLY get some of these redactions lifted, so we can see what was hand delivered, and what his advice may be. (Getting names is likely a long shot.)
— 🇺🇸 T̷h̷e̷ ̷B̷l̷a̷c̷k̷ ̷V̷a̷u̷l̷t̷ 🇺🇸 (@blackvaultcom) January 8, 2021
Tietojen kaikkein kiinnostavimmat vihjeet ovat vahvasti sensuroituja dokumentteja, joista käy ilmi, että entinen CIA:n tieteen ja teknologian varajohtaja “ilmaisi kiinnostuksensa” erääseen tiettyyn nimettömään projektiin.
“Hän päätti ettei hän henkilökohtaisesti tutkisi asiaa enempää, ja sen jälkeen hän neuvoi eteenpäin menossa. Nuo neuvot ovat salaisia” Greenwald twiittasi Black Vaultin Twitter-tilillä.
Tietovuoto tulee sellaiseen ajankohtaan jolloin amerikkalaiset ovat erityisen kiinnostuneita avaruuteen liittyvästä tiedustelutiedosta, mikä näkyy tuoreissa UFO-havaintojen kasvaneissa määrissä, sekä avaruuden elämän suosiossa.
Puolustusministeriö julkisti virallisesti shokeeraavat videot, jotka laivaston pilotit olivat kuvanneet vuosina 2004 & 2015, mikä pääsi otsikoihin kun ne vuodettiin To The Stars Academylle, entisen Blink-182 rokkarin Tom DeLongen UFO-projektille, vuosina 2017 ja 2018.
Tuohon aikaan ministeriö sanoi, että kuvamateriaali “ei paljasta mitään haavoittuvuuksia tai järjestelmiä” ja että se “ei vaaranna mitään tulevia tutkimuksia.”
Sain viestin eräältä Richard Boylanin listoista, jotka puhuivat hänen näkemyksistään Pitkistä Valkoisista, joista puhutaan Charles Hallin muistelmissa Millennial Hospitality, osat 1-3. (Viesti on kopioitu tänne).
Mielestäni on häiritsevää, että Boylan on nopeasti siirtynyt ilmeiselvästi promoamaan Pitkiä Valkoisia, joista Charles Hallin kirjoissa puhutaan, hänen eri sähköpostilistoillaan. Koska Boylanilla on suuret sähköpostilistat ja täten jonkin verran vaikutusvaltaa muokata ihmisten mielipiteitä eri ET-roduista, haluaisin puhua hieman lisää aiemmasta postauksesta keskustelufoorumilla, jossa puhuin Pitkistä Valkoisista ja Boylanin niiden mainostamisesta.
Sallikaa minun myös vahvistaa aiempi näkemykseni, että Hallin informaatio on tarkka kuvaus siitä mitä tapahtui Nellisin ilmatukiohdassa hänen palveluksensa aikana ja täten se ansaitsee vakavaa huomiota.
Hall kuvaa Pitkiä Valkoisia varsin kuumottaviksi heidän käytöksensä suhteen ja sen miten he toistuvasti väijyivät armeijan henkilökuntaa palvelustehtävissä kaukaisessa aavikkosijainnissa, jossa Hall oli palveluksessa. Pitkät Valkoiset toistuvasti saivat aikaan voimakkaita pelon ja jopa kauhun tunteita armeijan sotilaissa, jotka eivät ymmärtäneet näitä avaruusolentoja ja jotka eivät olleet valmiita kanssakäymiseen niiden kanssa ystävällisesti.
Kuitenkin Pitkät Valkoiset kykenivät ilmaisemaan ystävyyttä ja toimivat jopa opettajina, kuten Hallin tapauksessa.
Olen nyt saanut luettua Hallin muistelmien kaksi ensimmäistä osaa ja tähän mennessä Pitkien Valkoisten käytös vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin abduktio/kokijaraportit avaruusolennoista, jotka menevät ’Pitkien Harmaiden’ kategoriaan.
Pitkien Valkoisten käytöksessä on ylimielisyyttä ja halveksuntaa niitä armeijan ihmisiä kohtaan, jotka eivät ymmärtäneet heitä tai pelkäsivät heitä. Tämä on samanlaista kuin miten ’Pitkät Harmaat’ valvovat monia abduktioita ja kontrolloivat/rankaisevat ihmisiä, jotka vastustavat geenikokeita.
Hall esimerkiksi kuvaa yhtä naispuoleista Pitkää Valkoista, joka halusi tappaa armeijan palvelusmiehen, joka tietämättään oli heittänyt hänen lastaan kivellä ja murtanut tämän käden. Palvelusmies heitti kiven kohti hahmoa, jonka hän luuli olevan häntä vahtaava valkoinen koira hänen majansa ympärillä.
Koska Pitkät Valkoiset usein väijyivät palvelusmiehiä, monet palvelusmiehet luulivat niden olevan villieläimiä ja he pelkäsivät niit äkovin. Tämä tapaus johti siihen, että Pitkä Valkoinen uhkaili palvelusmiestä kuolemalla jos hän ei lähtenyt välittömästi ja luvannut olla palaamatta koskaan.
Kyseessä oleva kuvasi tapauksen Hallille näin:
Yritin puhua hänelle järkeä. Sanoin hänelle että en ollut murtanut kenenkään pikkupojan kättä ja että tykkäsin leikkiä lasten kanssa. Hän ei kuunnellut. Hän sanoi minulle että olin liian tyhmä tajutakseni sitä mitä olin tehnyt. Sitten hän sanoi minulle, että amerikkalaiset kenraalit olivat pyytäneet, että minulle annettaisiin yksi varoitus ennenkuin hän ja hänen ystävänsä tappaisivat minut. Hän sanoi, että tämä oli se varoitus. Hän sanoi, että jos koskaan palaisin alueelle yksin, heidän kapteeninsa tappaisi minut. (osa 1, s. 247)
Toisilla palvelusmiehillä on ollut samanlaisia kohtaamisia ’Pitkien Valkoisten’ kanssa. Eräs tapaus erityisesti on erittäin paljastava, sillä siihen liittyi armeijan tukikohdan kokki, joka tahattomasti meni keittiöalueelle päivänä jolloin se oli suljettu. Häntä uhkailtiin kuolemalla, koska hän oli yksinkertaisesti pelästyttänyt joitain Pitkien Valkoisten lapsia. Mitään luita ei ollut murtunut tai heitä satutettu, hän yksinkertaisesti pelotti heitä.
Näin Charles ’Charlie Baker’ Hall kuvasi kokin kertomaa tapausta:
”Ne ovat tuolla takana, Charlie. Älä mene sinne. Pelästytät ne niinkuin minä tein. Ne tappavat sinut jos pelästytät ne. Ne sanoivat minulle niin. Tuo pitkä tuolla nurkassa, hän sanoi minulle niin. Hän sanoi että tappaisi minut jos koskaan pelästyttäisin heidän lapsiaan enää” (osa 1, s. 469).
Boylan esittää pointin hänen allaolevassa postauksessaan Pitkistä Valkoisista, jotka käyttävät 8 tuuman mikroaaltotainnutusaseita tekemään ihmisistä toimintakyvyttömiä. Ihmisten tainnuttaminen ei kuitenkaan ilmeisesti ole Pitkien Valkoisten käytäntö, mikä käy ilmi seuraavasta kohdasta jossa naispuoleinen Pitkä Valkoinen puhuu ilmavoimien kenraalille siitä miten Charles Hall pelasti hänen tyttärensä:
”Tiedättekö kenraali, ennen tätä en koskaan olisi ajatellut sen olevan mahdollista. Jos minun tyttäreni olisi yrittänyt lähestyä muita, sillä tavalla jolla hän käveli Charlien luokse tänään, he olisivat panikoineet ja me olisimme joutuneet tappamaan heidät kaikki” (osa 1, s. 452).
Jos Pitkät Valkoiset ovat niin inhimillisiä tainnutusaseineen, miksi he joutuisivat tappamaan kaikki panikoivat sotilaat, sen sijaan että he vain tainnuttaisivat heidät niinkuin Boylan kuvaa?
Charles Hall pelasti Pitkän Valkoisen lapsen hengen, jonka äiti oli ’Opettaja’ ja tämän jälkeen hänet tunnettiin nimellä ’Opettajan Lemmikki’ hänen aloittamassa projektissa, jossa yritettiin saada Pitkien Valkoisten lapset tottumaan ihmisiin.
Tällä tavoin ’opettaja’ esitteli Charlien joidenkin Pitkien Valkoisten lapsien äideille:
”Tämä on ’Charlie Baker’ [Hall]”, opettaja sanoi ylpeänä. ”Hän on täydellinen pikku projektiini. Katsokaa miten lempeä hän on, ja katsokaa miten helposti me voimme kontrolloida häntä” (osa 1, s. 448).
Joten on selvää miten kontrolloivia nämä Pitkät Valkoiset avaruusolennot olivat, ja millainen on niiden ylimielinen asenne jopa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat tehneet heille palveluksen.
Siitä huolimatta Hallin rooli opettajan projektissa antoi hänelle tiettyä arvoa ”opettajan lemmikkinä”, mikä tarkoitti että Pitkät Valkoiset tappaisivat muut palvelusmiehet, jotka olisivat saattaneet uhata Charles Hallin elämää arkaluontoisessa turvallisuusympäristössä, joka Pitkien Valkoisten ympärillä oli tukikohdan operaatioissa.
Seuraavassa kappaleessa kersantti kertoo sotilaspoliisitoverilleen niistä seuraamuksista, joita Pitkän Valkoisen nimeltään ’Harry’ mukaan seurasi, jos he uhkailisivat ”opettajan lemmikkiä”. Ilmeisesti turvallisuusharjoituksissa he osoittivat aseensa johonkin, joka väitti olevansa ”opettajan lemmikki”:
Harry sanoi, että todellinen opettajan lemmikki oli liian arvokas, että häntä voitaisiin koskaan osoittaa aseella.
Hän sanoi, että jos todellinen opettajan lemmikki koskaan tapettaisiin, häntä ei voitaisi korvata. Vanha Harry sanoi, että jos Sam ja minä olisimme kohdanneet todellisen opettajan lemmikin, kun me osoitimme pyssyillä häntä, tai kun hän kaatui maahan, molemmat meistä oltaisiin tapettu heti, ennen kuin me olisimme edes ollleet tietoisia että meitä ammutaan. Hän sanoi, että ne olivat hänen saamiaan ohjeita suoraan Opettajalta. Hän sanoi, että sekä Sam että minä oltaisiin tapettu ilman varoitusta, ja että me emme olisi ehtineet edes ampua. (vol 2. 179).
Kuitenkin huolimatta siitä, että hän oli pelastanut opetajan lapsen ja oli ”opettajan lemmikki”, tämä ei olisi pelastanut Hallia jos hän olisi varomattomasti satuttanut lasta opettajan projektissa, niinkuin käy ilmi äidin puheista hänen Pitkälle Valkoiselle pojalleen Hallin läsnäollessa:
”Selvä”, vastasi hänen äitinsä, ”Voit liittyä opettajan lemmikkiprojektiin. Muista! Älä kuitenkaan mene liian lähelle häntä, ja muista, jos jotain menee pieleen, jos Charlie koskan koskee sinuun, minä pyydän setääni Harrya tappamaan hänet (vol 1, p.449).
Hallia myös uhkailtiin kuolemalla jos hän jollain tavalla häiritsisi Pitkien Valkoisten suunnitelmia, jotka on kuvattu seuraavassa heidän käymässään keskustelussa Hallin läsnäollessa:
Sitten Vartija sanoi tomerasti, ”Tiedätkö, että jos jokin menee pieleen tämän suunnitelman kanssa, me voimme tappaa sinut koska vain halutessamme.” Seisoin paikallani täristen pelosta ja vastasin, ”Kyllä, mutta en ole antanut teille syytä tappaa minua. Jokatapauksessa, ette ole tappaneet minua vielä, joten ette varmaan niin aiokaan tehdä.” Vartija hymyili ja vastasi, ”Olet aivan oikeassa. Me olisimme voineet tappaa sinut sänkyysi toisena yönä jos me olisimme niin halunneet tehdä.” Sitten hän kääntyi ja käveli valatilaisuuteen. Hetkeksi hän pysähtyi lyhyemmän naisen viereen ja sanoi: ”Näetkö. Nyt hän tietää varmasti, että me tapamme hänet jos jokin menee pieleen.” (vol 2, p. 113.)
Jos lukijan mielessä on mitään epäilystä siitä tappoivatko Pitkät Valkoiset oikeasti ihmisiä, jotka eivät totelleet heitä tai jotka uhkailivat heitä, tässä on se mitä eräs kersantti sanoi toiselle, jotka kuuluivat kenraaliluutnantin mukana oleeseen sotilasryhmään, jotka olivat tapaamassa Pitkiä Valkoisia:
”Sano heille (kersanttien ryhmä) että muistaa opettajan käskyn pysyä poissa näköpiiristä loungen takana. Muistakaa, että jos he niskuroivat opettajan käskyjä vastaan, hän tappaa heidän niinkuin hän tappoi toiset, eikä ole mitän mitä minä voin tehdä sille.” (vol 1, p. 447)
Joten meillä on käsillämme brutaali käskyjä rikkovien sotilaiden tappamisen doktriini, joka on ollut käytössä aiemminkin.
Nyt Pitkien Valkoisten identiteettiin. Hall osoittaa Arcturuksen heidän alkuperäkseen, mihin viitataan seuraavassa kappaleessa, jossa Hall puhuu ryhmälle Pitkiä Valkoisia:
Tunteiden aalto läpäisi yleisön minun mainitessani Arcturus-tähden, joka on noin 36 valovuoden päässä. Lyhyen paussin jälkeen vanha rouva kysyi yllätyneenä, ”Opettaja, tietääkö Charlie mistä me tulemme?” (vol 2, p. 147)
Pitkien Valkoisten häiritsevä käytös ei mitenkään ole yhdenmukainen niiden kuvausten kanssa, joita olen nähnyt arcturuslaisista. Jos jotain yhteyttä Arcturukseen on, se voi olla puhtaasti geneettistä, sillä Pitkät Harmaat ovat geneettisen materiaalin keräjän maineessa eri roduilta.
Yhteys Arcturukseen voi olla pelkkä ajanjakso, jolloin arcturuslaiset vietiin heidän tahtomattaan Harmaiden alukseen ja otettiin mukaan heidän geenikokeisiinsa paljon samalla tavalla kun Harmaat ovat vieneet ihmisiä. Näin ihmis-Harmaa hybridit voidaan viedä toisiin tähtijärjestelmiin ja heidn voidaan väittää olevan Maapallolta kotoisin, ja kuitenkin tämä on puhdas geneettinen yhteys.
Mitä tulee Pitkien Valkoisten pohjoismaiseen ulkonäköön, tämä on todennäköisesti perua kyseiseltä rodulta haetusta geneettisestä materiaalista.
Esimerkiksi, George Andrews kuvaa kirjassaan Extraterrestrial Friends and Foes (p. 153) sitä miten kontaktihenkilölle kerrottiin Harmaiden ottaneen haltuunsa pohjoismaisen maailman Procyonilta seuraavasti:
”Harmaat alkoivat vierailla luonamme, ensin muutama suurlähettiläs, sitten asiantuntijoita eri aloilta, joilla oli meille käyttökelpoista asiantuntemusta, osanottajina eri ohjelmiin joihin liittyi vastavuoroista yhteistyötä, ja lopulta turisteina. Se mikä oli alkanut harmittomana häivähdyksenä muuttui virraksi, kun heitä tuli yhä surempia määriä, hitaasti mutta varmasti he soluttautuivat yhteiskuntamme kaikille tasoille, tunkeutuessaan jopa salaisimpiin valtaeliittiryhmittymiin… Aivan kuten teidänkin planeetallanne, he saivat haltuunsa keskeisiä CIA:n ja KGB:n jäseniä käyttämällä näille tuntemattomia tekniikoita kuten telepaattista hypnoosia, joka manipuloi liskoaivojen osia, niin myös Procyonilla he käyttivät samoja tekniikoita… he saivat johtajamme eräänlaisen telepaattisen hypnoosin valtaan. Johtajamme ja melkein kaikki meistä muista, koska se oli kuin me olisimme olleet loitsun alaisina, mikä johti meidän tuhoomme, aivan kuin meitä ohjelmoitaisiin eräänlaisela mustalla rituaalimagialla jonka olemassaolosta me emme tienneet mitään.”
Hall mainitsee kirjassaan, että Pitkät Valkoiset alkoivat siirtyä Nevadan alueelle vuonna 1954 (vol, p. 236).
Tämä selitää Pitkien Valkoisten pohjoismaiset piirteet, jotka Hall kuvaa, ja heidän Harmaa/Reptiliaani-piirteet kuten 4-sormiset kädet, joissa on parin tuuman kynnet ihmissormien sijaan.
Yleinen lopputulemani on sama kaikkien avaruusolentojen rotujen kansa, jotka ovat solmineet sopimuksia Yhdysvaltain hallituksen kanssa ja jääneet Maahan vaihdossa avaruusolentojen teknologiasta, ja jotka työskentelevät yhteisprojekteissa. Heitä tulisi pitää tarkasti silmällä ja suoraan sanoen nähdä samanlaisella epäluulolla heidän motivaationsa suhteen olla osapuolena sellaisissa sopimuksissa.
Ottaen huomioon sen Pitkien Valkoisten häiritsevän käyttäytymisen, jonka Hall kuvaa, olen suoraan sanoen tyrmistynyt siitä, etä Boylanin kaltainen tutkija voisi pitä sellaista rotua esimerkillisenä Tähteläisvieraana, jollaisten kanssa meidän tulisi kaveerata, niinkuin hän nyt esittää.
Kuten olen kuvannut Raportissani avaruusolentojen motivaatioista, on monia muita avaruusolentojen rotuja, jotka ovat kunnioitettavampia ja joilla on paljon ylevämpiä ominaisuksia. Kun lukee ’kontaktihenkilöiden’ raportteja avaruusolennoista Pleiadekselta, Andromedasta, Lyrasta, jne., ei jää epäluottamuksen tai epäröinnin tunteita. Päinvastoin usein tuntee suuresti rakkautta ja iloa, joka paistaa läpi.
Esimerkiksi muistan lukeneeni George Adamskin tekstiä ’Venuslaisista’ ja siitä miten he mieluummin antaisivat elämänsä pahassa paikassa kuin tekisivät vahinkoa toiselle itsetietoiselle elämänmuodolle.
Kuulostaa hyvin Kristusmaiselta, ja vaikka en henkilökohtaisesti ole samaa mieltä siitä, että sellainen asenne on mitenkään käytännöllinen, sillä on emotionaalinen vaikutus kun saa tietää, että jotkut avaruusolennot harjoittavat ylevää etiikkaa, sellaista jota suurin osa pitää Kristusmaisena. Kontrasti Hallin kuvaamiin ’Pitkiin Valkoisiin’ ei voisi olla suurempi.
Vielä tärkeämpänä kontaktihenkilöt kutenBilly Meier, Alex Collier, Enrique Castillo jne. sanovat, että Seulasten ja Andromedan avaruusolennot, joiden kanssa he ovat olleet kanssakäymisissä, varoittivat työskentelemästä Harmaiden kanssa, joilla on maine maailmoihin soluttautumisessa ja niiden valtaamisessa käyttäen kaapattua populaatiota geneettisen materiaalin lähteenä.
Tämä lopulta tuo minut Richard Boylaniin, joka nyt avoimesti ajaa tukijoillensa telepaattisen kommunikaatioyhteyden luomista Pitkiin Valkoisiin koesarjan avulla. Kuten hänen postauksestaan on mahdollista lukea, hän ei mainitse häiritseviä tapauksia, joita Hallin kirjassa on kuvattu, ja hän vain antaa hehkuvan arvion Pitkistä Valkoisista ja tarpeesta päästä yhteyteen heidän kanssaan.
Boylan on yhdenmukaisesti sivuuttanut kaiken näytön avaruusolentojen kuten Harmaat, Reptiliaanit ja muut negatiivisesta käytöksestä ja kritisoinut tutkijoita tai ’siepattuja’, jotka ovat huomauttaneet negatiivisesta käytöksestä. Olen kirjoittanut lyhyen tekstin jokin aika sitten Boylanin tutkimusnäkökulman virheistä, mutta hän ei ole ottanut vihjeestä vaaria vaihtaakseen kantaansa.(http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-11.htm)
Boylan käyttäytyy kuin propagandanlevittäjä Pitkien Valkoisten puolesta, sivuuttaen Pitkien Valkoisten negatiiviset tapaukset, joita Hall itse onkuvannut. Tämä on informaation väärintulkintaa, jotain mitä Boylan on harrastanut muiden sisäpiiriläisten kuten Michael Wolfin kanssa.
Paola Harris esimerkiksi haastatteli Wolfia ja sai selville, että hän vastasi kysymykseen pahan/hyväntahtoisten avaruusolentojen ongelmasta ja Maata ympäröivästä ’alienkilvestä’ seuraavalla tavalla:
Nyt tri. Wolf on täällä tunnustamassa negatiivisten avaruusolentojen olemassaolon, joten varmastikaan se ei ole disinformaatiota puhua negatiivisista avaruusolennoista ellei tri. Wolf itse levitä disinformaatiota.
Ja kuitenkin Boylan on nähnyt vaivaa siinä ettei tunnusta tätä informaatiota tai salli sitä levitettävän hänen listoillaan. Hän on tehnyt samanlaisia asioita muiden sisäpiiriläisten kuten Robert Dean ja Clifford Stone kanssa, jotka viittaavat negatiivisiin avaruusolentoihin.
Tiivistääkseni, Boylan sivuuttaa Hallin kirjassa kuvatut negatiiviset tapahtumat ja antaa ylipositiivisen arvion interaktioista Pitkien Valkoisten kanssa. Boylan toimii nyt Pitkien Valkoisten propagandistina ja esittää heidät eräänlaisena esimerkkimallina ’Tähtivierailijoista’, joita meidän tulisi innokkaasti tavoitella tapaavamme. https://www.youtube.com/watch?v=UPGvfDanq2M
Pitkät Valkoiset ovat todennäköisesti Pitkien Harmaiden variaatio, ja todennäköisesti ne ovat kotoisin Rigelin tähtijärjestelmästä Orionista, josta useat kontaktihenkilöt ovat väittäneet että siellä sijainneeseen pohjoismaiseen maailmaan soluttauduttiin ja se kaapattiin. Tämä pohjoismainen maailma, jonka geneettistä materiaalia on käytetty useiden muiden rotujen kuten Arcturuslaisten ohella, on ollut käytössä hybridien tuottamiseksi, jotka lopulta näyttävät pohjoismaisilta avaruusolennoilta, mutta ovat paljon lähempänä ’Pitkiä Harmaita’ ja niiden kyseenalaisia agendoja.
Pitkiä Valkoisia tulisi käsitellä äärimmäisellä varovaisuudella ja epäilyksellä. Suosittelen valintaa luoda kontakti hyväntahtoisempien rotujen kuten Siriuslaiset, Plejadit, Andromedalaiset kanssa, joilla ei ole historiaa ihmisten sieppaamisessa tai heidän pelottelussa.
Richard Boylanin hänen jäsenilleen esittämät ajatuskokeet päästä yhteyteen Pitkien Harmaiden kanssa perustuvat Pitkien Valkoisten ’tähtivieraiden’ propagandaversioon.
Franc Milburn on geostrategia- ja turvallisuusanalyytikko, joka on erikoistunut UFOihin. Eräs hänen tavoitteistaan on tuoda mukaan keskusteluun geostrategian, kansallisen turvallisuuden ja aseteknologian vaikutukset eri ilmiöihin, valtavirran tieteessä. Hän on entinen tiedustelu-upseeri ja Sandburstin sekä London School of Economicsin alumni.
Milburn kysyy: ”Miksi strategian, kansallisen turvallisuuden ja modernin kansainvälisen historian kurssit yliopistoissa eivät käsittele UAP:ta kun ne selvästikin ovat olleet suurvaltojen kanssa tekemisissä vuosikymmenet?”
Verkkosivujensa mukaan BESA-tutkimuskeskus on ”…riippumaton, puoluepoliittisesti neutraali ajatuspaja, joka tekee politiikkatoimiin liittyvää tutkimusta Lähi-Idästä ja globaalisista strategisista kysymyksistä, erityisesti kun ne liittyvät kansalliseen turvallisuuteen ja Israelin ulkopolitiikkaan sekä alueelliseen rauhaan ja vakauteen.”
Se alkaa esittelemällä Pentagonin UAP-toimikunnan (UAP Task Force, UAPTF), ja kysyy miksi sitä johtava virasto ei ole USA:n ilmavoimat? Se käsittelee kesäkuun 17. päivän 2020 senaetin tiedustelukomitean raporttia UAP:sta ja UAPTF:sta.
Milburn sen jälkeen tutkii kysymystä siitä voisivatko UAP:t olla ”eksoottista amerikkalaisteknologiaa, vihollisen teknologisesti samantasoisia hyökkäysalustoja (near-peer adversary platforms), tai aivan jotain muuta.” Tätä seurasi keskustelu viidestä UAP-havaintomuuttujasta sekä lainaus Christopher Mellonilta, entiseltä varapuolustusministerin tiedusteluapulaiselta, että ”…nämä eivät ole amerikkalaisia tai venäläisiä tai kiinalaisia aluksia.”
Muita paperissa käsiteltyjä aiheita ovat maahansyöksyneiden UFOjen noudot; UFOjen uhka, tri. Eric Davisin sähköpostikommunikaatio, vuoden 2004 Nimitzin tic tac -kohtaaminen, Scientific Coalition for UFOlogyn Nimitz-raportti; vanhan koulun UFO-aseteoriat, joulukuussa 2000 julkiseksi tehty Britannian puolustustiedustelun United Kingdom Defence Intelligence 55 UAP -raportti, Hal Puthoffin Venäjään liitetyt tutkimukset, ei-inhimilliset olennot, Wilsonin/Davisin dokumentti sekä UFO-paljastus.
Milburn kirjoittaa vihollisen samantasoisesta teknologiatiedoista:
”Kiinalaiset seuraavat Davisin ja UAPTF:n työtä ja ovat ilmeisesti jo lähestyneet Jack Sarfattia, ja DI55 huomioi heidän kiinnostuksensa UAP:hin jo kaksi vuosikymmentä sitten.”
Kaiken kaikkiaan tärkeä paperi, joka tiivistää useita aiheita UAP-tutkimuksesta. Erityisesti siksi kun ottaa huomioon paperin lukijakunnan ja sen, että se on julkaistu tieteellinen dokumentti. Milburnia pitää onnitella tämän kirjoittamisesta; ja BESA-tutkimuskeskusta pitää kiittää sen julkaisemisesta.
