UFOt

Sikarialus Coloradossa

23.2.2026 paatoimittaja Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 8.8.2025

Havaintopaikka: Evergreen, Colorado, USA

Lähde: NUFORC

Katsokaa tarkkaan, niin näette pitkän sikarin muotoisen UFOn lentävän ilmakehäämme ja suuntaavan kohti maata. Tämä UFO on pitkä, noin neljännesmailin pituinen, ja se suuntaa kohti Coloradon Kalliovuoria, joiden alla tiedetään olevan valtava maanalainen avaruusolentojen tukikohta. Ei vain suuri, vaan valtava! Kymmeniä erilaisia lajeja, ja yleisin UFO alueella on valkoinen hohtava pallo, joka hohtelee niin voimakkaasti, että se on näkyvissä päivällä ja voi helposti ohittaa kaikki sen pysäyttämään lähetetyt USAF:n hävittäjät. Coloradon Kalliovuoret… se on todellinen UFO-kohde.

Scott C. Waring – UFO Sightings Daily

Silminnäkijä kertoo:

Suuri, ohut sikarinmuotoinen alus liikkui hitaasti taivaalla Herättyäni töihin, avasin kotini verhot ja näin suuren, pitkän ja ohuen sikarinmuotoisen aluksen liikkumassa hitaasti taivaalla suoraan taloni pohjoispuolella. Menin ulos ja kuvasin videon esineestä. Esineessä ei ollut valoja, mutta se näytti metalliselta ja hehkui hieman liikkuessaan taivaalla. Se näytti erittäin suurelta verrattuna lentokoneeseen, joka lensi taivaalla samaan aikaan. Tausta oli pimeä, koska aurinko ei ollut vielä noussut.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Tietoisuus

Viestiä Siriuslaisilta :: Voit riisua vanhan pukusi

22.2.2026 paatoimittaja Kommentoi

Siirrämme nyt lähetyksen tässä eräälle eräästä näistä siriuslaisista oppaista, ketkä läheisesti toimivat Sakarin kanssa ja läheisesti toimivat Maan kanssa, ovat jo pitkään toimineet auttamassa Maata kehittymään eteenpäin polullaan, ihmisiä kehittymään, eläimiä kehittymään, kaikkia elämänmuotoja, kehittymään Maan päällä eteenpäin henkisellä polullaan, kehityskulun polullaan.

Tuomme nyt teille viestiä tähän hetkeen, viestejä tähän hetkeen tämänhetkisistä energeettisistä tilanteesta ja siitä, miten siihen voi suhtautua.

Iltaa rakkaat valotyöntekijät!

Minä, joka nyt tuon Sakarin kautta viestiä edustan todellakin Siriuslaista kahdentoista kollektiivia, erästä niistä kollektiiveista, jotka toimivat läheisesti ihmisten kanssa tässä hetkessä ja ihmiskunta on nyt sellaisessa pisteessä.

Te jokainen olette tulleet sellaiseen pisteeseen, missä valitsette nyt tietoisesti minkälaisen version itsestäni tuon maailmaan. Nyt on hyvin vahva hetki siinä, että voi valita uusia asioita elämään. Tämä tämän vuoden energia tukee sitä. Tämä tulihevosen vuoden energia tukee sitä.

Kiinalaisessa astrologiassa sitä kuvataan näin. Tämä energia on sellainen, että kun te astutte sen hevosen selkään, kun te hyppäätte sen hevosen selkään tai kun te pienellä askeleella päätätte nousta hevosen selkään, se kantaa teitä ja teidän arvokkaita asioita mukananne mukanaan.

Sillä tavalla, että vain se, mikä luonnollisesti tuntuu olevan tai luonnollisesti pysyy mukananne. Se mikä ei paina liikaa. Se, jos pystytte pudottamaan turhat painot pois. Ne mitkä ovat joskus ehkä olleet tärkeitä teille, mutta nyt saattavat tuntua siltä, että enhän minä tarvitse enää tätä. Minähän voin tiputtaa tämän asian, jos niin päätän. Minähän voin nyt luoda nahkani uudestaan, jos niin päätän.

Tämä seuraavat kolme kuukautta eritoten tukevat tätä energiaa nyt. Ja jos pystytte siinä olemaan siinä tietoisuudessa, siinä tietoisessa valinnassa, että joka päivä minua on mahdollisuus valita se versio itsestäni, jonka olen jo pitkään nähnyt sisälläni olevan olemassa, niin tämä vuosi todellakin nyt vihdoin tukee sitä, että se voi tulla tänne Maan päälle kaikkine kantamuksineen, kaikkine arvokkaine asioineen. Sillä tavalla, että ne pysyvät selässänne ilman turhaa liikaa painoa, ilman liikaa vaivaa.

Mutta se voi nyt tarkoittaa sitä, että teidän pitää tietoisesti katsoa asioita elämässänne. Onko tämä enää minä? Onko tämä minä? Ja sitten valita jopa niin, sanoa itselleni. Voitte sanoa elämässänne itselleni, että minä valitsen riisua pois tämän version itsestäni. Minä valitsen riisua pois tämän puvun, jonka olen itselleni luonut.

Niin, tämän puvun. Se ei ole mikään sellainen, mikä teidän kanssanne tulisi olla koko loppuelämänsä. Joku asia mikä teitä saattaa vaivata tai joku sellainen mikä teitä pidättelee. Nyt teillä on mahdollisuus valita,
että minä valitsen riisua tämän puvun. Tällä tavalla tuotte esiin sitä uutta omaa itseäni sieltä sisältä.

Rakkaat valotyöntekijät, Nyt tämä vuosi tukee myös valotyöntekijöiden energioita hyvin vahvasti. Nyt olette päässeet sellaiseen risteymään, missä valo alkaa jo hyvin vahvasti voittamaan, missä voitte tuntea jo, että teillä on ääni. Teidän äänenne kuuluu, kun annatte suunne sanoa sanoja. Että teidän äänenne kaikuu kyllä, kun löydätte sen hetken missä tuntuu, että nyt minun pitää vain sanoa tämä asia ulos.

Se, se energia, joka nyt tänne tulee, kannattelee sitä suurta muutosta. Mutta se vaatii myös tuhoamista. Sen vanhan tuhoamista ei voida luoda uutta ilman, että vanhaa tuhotaan. Sen takia nyt näette nyt myös maailmassanne suuria mullistuksia kollektiivin tasolla. Siellä nyt tehdään isoja valintoja kollektiivin tasolla.

Onko tämä se mitä me edustamme ihmiskuntana? Onko tämä se miksi haluamme tulla ihmiskuntana. Onko tämä se, mihin suuntaan olemme menossa ihmiskuntana? Nyt se tulee se valo tukemaan sitä niin vahvasti, että ne ketkä valitsevat vielä kulkea siellä pimeyden polulla, eivät enää kykene kantamaan sitä taakkaa sisällään.

Sen takia heillekin on nyt hyvä myöntää tässä hetkessä armoa on heille myöntää empatiaa, että hekin ovat vain ihmiset koittavat tehdä parhaansa täällä Maa -planeetan päällä. Oli heillä sitten minkälaiset taakat tahansa. Jos te astutte siihen tuomitsemiseen, ette ole yhtään erilaisia.

Loppupeleissä sitä voi käydä niin, että tuomitsemisen polulla pääsette sellaiseen pisteeseen, missä huomaat, että ahaa, minä olenkin aivan samanlainen kuin nämä toiset ihmiset, jotka ovat tehneet ei niin mukavia asioita. Joten kannustaisimme löytämään sitä myötätuntoa ja rauhaa nyt tässä hetkessä. Sellaista, että katselette asioita etäältä.

Voitte tutkia asioita, voitte lukea asioista, voitte sukeltaakin asioihin. Mutta aina olisi hyvä muistaa se, että olette katselijoita. Että katselette, että tarkkailette. Se on monelle teille luontaista. Olettehan tullut tänne myös tähdistä hyvin moni teistä katselemaan, tarkkailemaan enemmän hieman sieltä sivusta toimimaan niin, että teidän ei tarvitse suoraan mennä sinne pahuuden sydämeen, jos sitä näin kuvataan, vaan voitte pysyä siellä tarkkailijan roolissa ja katsoa Ahaa, näin nyt täällä tapahtuu. Ahaa, hienoa, että tämä asia menee eteenpäin. Ahaa, onpas upeaa, että tämä asia tulee pintaan.

Tällä tavalla Kannustaisimme teitä nyt suhtautumaan näihin nykypäivän tapahtumiin.

Jos tuntuu, että lähdette liian syvälle asioihin nyt tässä hetkessä, sieltä voi tulla takaisin aivan sillä, että tulee tietoiseksi hengityksestään ja tulee tähän hetkeen ja palautuu taas siihen omaan voimaan. Sitä me nyt kannustaisimme muistamaan.

Näinä hetkinä tällainen viesti tähän hetkeen.

Me olemme siriuslaiset.

Palvelemme aina valolla ja rakkaudella.

Kiitos, kiitos kiitos.

ufologia

Matkalla Roswelliin: Adam Gorightlyn haastattelu

22.2.2026 paatoimittaja Kommentoi

kirjoittanut Thomas Horn

Kirjoittajan huomautus: Tämä on kuudes osa Raiders News Networkin erikoissarjassa, joka keskittyy 60 vuotta sitten, vuonna 1947, New Mexicon Roswellissa tapahtuneeseen UFO-tapaukseen. Tom Hornin vieraana on Adam Gorightly, joka kuvailee itseään ”hulluksi historioitsijaksi” ja on kirjoittanut teoksen The Shadow Over Santa Susana: Black Magic, Mind Control, and ”The Manson Family” Mythos. Adam puhuu tänä vuonna (2007) Roswellin UFO-festivaalilla.

HORN: Adam, kiitos, että suostuit tähän haastatteluun. Sain käsiini joitakin vielä julkaisemattomia ja hämmästyttäviä tutkimusmateriaalejasi, joista on tarkoitus keskustella tämän vuoden Roswell-festivaalilla. Odotan innolla kuulevani, mitä sinulla on sanottavaa näistä aiheista, mutta ensin haluaisin kysyä, miksi sinua kutsutaan ”hulluksi historioitsijaksi”?

GORIGHTLY: Lähestymistapani salaliittopolitiikan, paranormaaleiden ilmiöiden ja outojen tapahtumien tutkimiseen ja kirjoittamiseen on aina ollut sellainen, että suuri annos huumoria on olennainen osa prosessia. Joten kutsumalla itseäni ”hulluksi historioitsijaksi” halusin vain pitää hauskaa ja olla ottamatta itseäni liian vakavasti, sillä usein kun ihmiset tutkivat näitä aiheita, he menettävät perspektiivinsä ja uppoutuvat niin UFO-tutkimukseen, salaliittotutkimukseen tai omaan lempiteoriaansa – mikä se sitten lieneekin – että he unohtavat välillä ottaa askeleen taaksepäin ja tarkastella tilannetta laajemmin: että elämä on ennen kaikkea hauskaa seikkailua. Minulla on myös taipumus kirjoittaa outoista ja mielenkiintoisista ihmisistä, jotka elävät marginaalissa – ”hulluista”, parempaa termiä puuttuessa. Mutta tietysti jotkut kutsuisivat minua myös hulluksi. Siinä se. Otan tekemäni työn vakavasti, mutta en niin vakavasti, ettenkö olisi valmis pilkkaamaan myös itseäni.

HORN: Olen siteerannut John Keeliä ja superspektrin käsitettä jo vuosien ajan. Äskettäin sanoin Art Bellille Coast to Coast AM -ohjelmassa, että en voi sivuuttaa puhtaina hallusinaatioina niiden ihmisten kertomuksia, jotka ovat ilmoittaneet nähneensä UFOja ja avaruusolentoja hallusinogeenisten huumeiden vaikutuksen alaisena. Sanoin näin, koska oletan, että voi olla olemassa menetelmiä, jopa tahattomia, joilla avataan ulottuvuuksien välisiä ovia tuntemattomaan. Sitten luin lähettämäsi materiaalin ja olin yllättynyt joistakin samankaltaisista havainnoistasi. Selitä kuulijoille, mikä superspektri on.

GORIGHTLY: Superspektriteoria liittyy niin kutsuttuihin ”UFO-ikkunoihin” tai ”UFO-pesäkkeisiin”, joissa esiintyy UFOja ja muita outoja havaintoja. Keelin teorian mukaan superspektri esiintyy juuri näissä ”UFO-ikkunoissa”. UFOja kuvataan usein väriä vaihtaviksi, mikä sai Keelin ajattelemaan, että UFOt ovat jonkinlaista energiaa, joka liikkuu näkyvän valon spektrin läpi. Superspektriteoria väittää, että UFOt ovat olemassa näkyvän valon taajuuksien ulkopuolella, mutta että ne voivat myös säätää taajuuttaan ja laskeutua sähkömagneettiseen spektriin – aivan kuten radiossa voi kääntää säätönuppia ylös ja alas radiofrekvenssien asteikolla. Kun UFOn taajuus lähestyy näkyvän valon taajuutta, se näkyy ensin purppuranpunaisena läiskänä. Kun se liikkuu asteikolla alaspäin, se muuttuu siniseksi, sitten sinivihreäksi ja niin edelleen, kunnes lopulta muuttuu valkoiseksi. Näin monet UFO-havainnot etenevät. Keelin teorian mukaan UFOt ovat siis eri taajuuden energioita. Kuten radiota virittäessä, vastaanotat ja vahvistat vain signaalin, joka tulee tietyssä pisteessä tai taajuudella sähkömagneettisessa spektrissä. Silmäsi ovat myös vastaanottimia, jotka on viritetty hyvin tiettyihin aallonpituuksiin, samoin kuin aivosi ovat vastaanottimia.

Paranormaaleja ilmiöitä tutkivat henkilöt käyttävät usein infrapunatunnistusjärjestelmiä, jotka paljastavat muuten näkymättömän toiminnan. Muuttuneet tilat – kuten rituaalimagian tai tajuntaa muuttavien huumeiden käytön aiheuttamat tilat – ovat muita mahdollisia tapoja nähdä superspektriin, mikä on verrattavissa siihen, kun joku käyttää yöllä infrapunalaseja nähdäkseen sen, mitä paljaalla silmällä ei näe. Tämä on pohjimmiltaan sitä, mitä meediot väittävät tekevänsä. He ovat yksinkertaisesti hienosäätäneet tämän kyvyn havaita aaltoja ja taajuuksia, joita ”normaalit” ihmiset eivät näe. Kun nämä aallot tai taajuudet suodatetaan henkilön tietoisuuden ja uskomusjärjestelmän läpi, tuloksena voi olla enkeli, jos henkilö on uskonnollinen, tai lentävissä lautasissa matkustavat avaruusolennot tai mikä tahansa, mitä uskomusjärjestelmämme suodattimet meille näyttävät. Joten pohjimmiltaan nämä olennot näyttävät olevan väliaikaisia energian manipulointeja. Keel käyttää mielellään sanaa ”transmogrifikaatio” kuvaamaan niitä. Transmogrifikaatio muistuttaa sitä, mitä Amerikan alkuperäiskansat kutsuivat muodonmuuttajaksi tai mitä tiibetiläiset kutsuvat tulpaksi. Olentoja, jotka voivat muuttaa muotoaan ja ulkomuotoaan. Ja näin minä näen UFO-ilmiön: älykkyytenä, joka voi ottaa monia muotoja ja käyttää monia naamioita.

HORN: Vuosia sitten tiedemies Vic Tandy kokeili infraäänitaajuuksia ihmisen kuuloalueen alapuolella ja sai pimeydestä peräänsä jonkin, joka näytti avaruusolennolta tai aaveelta. Hänen tutkielmansa ”Ghosts in the Machine” julkaistiin Journal of the Society for Psychical Research -lehdessä. Hän oli tiedemies ja skeptikko, joka uskoi kaiken olevan vain hänen päässään – taajuuksien ja silmämunan resonanssien temppu. Mutta olen vuosien varrella miettinyt, oliko hän vain sattumalta keksinyt uuden tavan, kenties hallusinogeenisten huumeiden käytön, kurkistaa johonkin, mitä hän ei voinut ymmärtää tai kenties hyväksyä. Oletko pitänyt hänen tutkimustaan superspektrin tukena?

GORIGHTLY: En tunne Vic Tandyn työtä. Hänen kokemuksensa, kuten kuvailit niitä, tuntuvat kuitenkin olevan linjassa teoriani kanssa: että joskus – joko tietoisesti tai tietämättämme – pystymme nostamaan verhon ja näkemään sen, mikä on aina läsnä; sen, mikä on valveillaolon transsin peittämä. Kuten Gurdijeff ehdotti, me kaikki olemme vain käveleviä zombeja, eksyksissä itse luomassamme transsissa, usein täysin tietämättömiä siitä, mitä ympärillämme, aivan nenämme edessä, tapahtuu, sen, minkä voimme ”nähdä” vain, kun avaamme itsemme – otamme silmälaput pois, vai mitä? Lapset tietenkin tunnetaan siitä, että he näkevät asioita, joita aikuiset eivät näe, ja heillä on mielikuvitusystäviä ja muita vastaavia. Ehkä he todella näkevät muihin ulottuvuuksiin tai toiseen todellisuuden osaan, mitä Castaneda kutsui ”erilliseksi todellisuudeksi”. Mutta sitten, kun lapset kasvavat, aikuisuuteen, verho vedetään, suljetaan näiltä ”kuvitteellisilta maailmoilta”, kun yhteiskunta ehdollistaa meitä enemmän; kun todellisuuskarttamme määritellään selkeämmin. Mielestäni konsensustodellisuus on kuitenkin vain yksi pimennysverho tietoisuutemme ylle, joka vie meidät pois ja etäännyttää meidät siitä, keitä meidän todella pitäisi olla: omien todellisuuksiemme luojia.

HORN: On myös dokumentoituja tapauksia sähkömagneettisista vaikutuksista paranormaalien ilmiöiden yhteydessä. Usein elokuvissa, kuten ”Poltergeist”, näemme sähkölaitteiden ja valaisinten reagoivan aavemaisten ilmestysten läsnäoloon. Samasta on raportoitu joissakin avaruusolentojen ja UFOjen tapauksissa. Onko sinulla teoriaa tästä?

GORIGHTLY: No, koko ilmiö näyttää liittyvän Maan sähkömagneettiseen kenttään. UFO-ikkunat ovat kenties paikkoja, joissa magneettikentässä on heikkouksia tai poikkeamia, jotka mahdollistavat pääsyn lentävien lautasten ja olentojen sekä outojen ilmiöiden luo. Ja samaan aikaan nämä magneettikentän heikot kohdat oletettavasti aiheuttavat elektronisten laitteiden toimintahäiriöitä. Tunnen psyykkisesti lahjakkaita ihmisiä, joilla on aina ongelmia elektronisten laitteiden kanssa, koska heidän omat aurakenttänsä – tai ihmisen energia – näyttävät vaikuttavan elektronisiin laitteisiin. Ja niin voitaisiin teoretisoida, että tietyt ihmiset ovat itse asiassa näiden outojen sähkömagneettisten vaikutusten aiheuttajia lähettämänsä energian vuoksi – tai se voisi olla yhdistelmä ihmisen värähtelyjä yhdistettynä planeetan magneettikentän heikkoihin kohtiin, sekä outoja olentoja, jotka ilmestyvät näihin UFO-keskittymiin ja saavat elektroniset laitteet vikaantumaan tai menemään sekaisin – kumulatiivinen vaikutus, eikö niin, eri energioiden kilpaileessa keskenään. Kuten auringonlaskun aikaan, kun tuulet laskeutuvat vuorilta laaksoon ja täydentävät toisiaan aiheuttaen epäsäännöllisiä tuulia, jotka pyörivät ja muuttavat suuntaa, kunnes aurinko laskee ja vuorokausivaihtelu on valmis. Ehkäpä juuri näin tapahtuu, kun kaikki nämä energiat ovat vastakkain. Mitä mieltä olet pitkästä vastauksesta? Mietin vain ääneen… Toisin sanoen, minulla ei ole aavistustakaan.

HORN: Paljastamatta liikaa Roswell-esitystäsi, kerro meille okkultisti Aleister Crowleystä ja hänen pyrkimyksistään avata taikaportti toiseen ulottuvuuteen.

GORIGHTLY: Vuonna 1918 Crowley suoritti maagisen rituaalin nimeltä Amalantrah Working. Tätä varten hän oletettavasti loi maagisen portaalin, jonka kautta ultradimensionaaliset olennot pääsivät sisään, ja erityisesti Lam-niminen toismaailmallinen olento, joka näyttää silmiinpistävän samankaltaiselta kuin Whitley Strieberin teoksen Communion kannessa oleva harmaa avaruusolento.

HORN: Luuletko todella, että Crowley onnistui avaamaan tämän maagisen portaalin? Jos, niin miksi?

GORIGHTLY: Epäilen todella, että Crowley jollain tasolla sai aikaan suuren muutoksen. En voi varmasti sanoa, avasiko hän maagisen portaalin toisiin ulottuvuuksiin. Olipa asia miten tahansa, hän oli todellakin planeetan aivojen muutoksentekijä. Vaikka Crowleyta ei tunneta laajalti nykyään – tai edes elinaikanaan – hänellä on ollut syvällinen vaikutus yhteiskuntaan ja kulttuuriin, vaikka useimmilla ihmisillä ei ole aavistustakaan kuka hän on. Tai jos he kuulevat hänen nimensä, he ovat vain tietoisia tästä valheellisesta legendasta, joka ympäröi Crowleyta lapsia uhranneena satanistina. Ehkä hän olikin. Ja ehkä hän oli yksi planeetan historian suurimmista uskonnollisista opettajista. Tai täydellinen huijari. Tai kaikki edellä mainitut. Crowleyn motiiveja ja todellista saavutusta on vaikea määrittää. Pidän täysin mahdollisena, että hän on todellakin avannut tähtiportin tai maagisen portaalin. Mutta rehellisesti sanottuna en tiedä mitään varmasti.

HORN: Lähes kolme vuosikymmentä Amalantrah-rituaalin jälkeen Crowleyn oppilaat Jack Parsons (rakettitieteilijä ja Jet Propulsion Laboratoryn perustajajäsen) ja hänen ystävänsä L. Ron Hubbard (Scientology-kirkon perustaja) suorittivat toisen rituaalin, ”Babalon Working”, yrittäessään avata uudelleen Crowleyn luomaa porttia. Mutta nämä kaverit eivät tavoitelleet audienssia Lamin luona. He halusivat Babylonin hengen, arkkityyppisen jumalallisen feminiinisen olennon, kulkevan portaalin läpi ja inkarnoituvan ihmiseen. Monet enokkilaisen magian ja Ordo Templi Orientiksen kannattajat uskovat onnistuneensa ja että hän – Babylonin huora – vaeltaa maan päällä tänäkin päivänä. Onko sinulla ajatuksia tästä?

GORIGHTLY: Tiedäthän, rehellisesti sanottuna, minulla ei ole aavistustakaan. Minun on myönnettävä, etten ole koskaan harrastanut rituaalimagiaa, ainakaan tietoisesti, enkä todellakaan pysy ajan tasalla siitä, mitä OTO/Thelema-skenessä tapahtuu. Tiedän, että on ihmisiä, jotka väittävät sellaisia asioita: että Babylonin huora on reinkarnoitunut tai että Lamiin on otettu yhteyttä viime vuosina. Mutta en oikeastaan tiedä suuntaan tai toiseen, onko näissä väitteissä mitään perää. Vaikka Babylonin huora tulisi ja istuisi syliini tai jos Lam puhaltaisi korvaani, en silti tietäisi, mitä ajatella tai uskoa. Oliko se mielikuvitustani? Olivatko nämä olennot jotain, jonka loihdin, jotka olivat itse asiassa vain energiamuotoja, jotka olen muokannut vastaamaan omia odotuksiani? Ovatko ne demoneja, ovatko ne enkeleitä, ovatko ne vain valveilla olevaa unta? Todellinen kysymys on mielestäni ”Mikä on totta?”, ja kuinka paljon olemme mukana luomassa omaa todellisuuttamme. Melko suuria toimijoita, epäilen.

HORN: 17. kesäkuuta 1952 Jack Parsons räjäytti itsensä. Luuletko, että hänen kuolemassaan oli enemmän kuin virallinen versio kertoo?

GORIGHTLY: Kyllä, uskon. Yksi suosituimmista ”hulluista” teorioista viittaa siihen, että Parsons suoritti maagisen rituaalin luodakseen homunculuksen, elävän olennon, ja se räjähti kirjaimellisesti hänen kasvoilleen. Muut teoriat viittaavat murhaan – että Parsons oli räjähteiden asiantuntija eikä olisi koskaan voinut räjäyttää itseään sillä tavalla kuin hän teki. Minulla on ystävä, joka on tutkinut Parsonsin kuolemaa ja hän uskoo, että se liittyy Parsonsin todistukseen, jonka hän antoi 1940-luvulla Los Angelesissa pidetyssä korkean profiilin oikeudenkäynnissä. Kyseisessä oikeudenkäynnissä Parsons kutsuttiin räjähteiden asiantuntijatodistajaksi, ja juuri hänen todistuksensa paljasti rikollisjärjestön, jolla oli syvät yhteydet LAPD:hen. Joka tapauksessa, ystäväni uskoo, että Parsonsin todistus johti hänen lopulliseen tuhoonsa. Internetissä on myös käsikirjoitus nimeltä Jack Parsons and the Curious Origins of the American Space Program, jossa vihjataan peitellyllä kielellä, että edesmennyt televangelisti tohtori Gene Scott oli osallisena Parsonsin murhassa. Nämä ovat vain joitakin teorioita, joihin olen törmännyt tutkimukseni aikana.

HORN: Entä miehet kuten George Adamski ja George Van Tassel? Mitä mieltä olet heidän tarinoistaan koskien vuorovaikutusta avaruusolentojen kanssa?

GORIGHTLY: ”Vakavat” UFO-tutkijat pitävät Adamskia huijarina ja luultavasti luokittelevat Van Tasselin samaan kategoriaan. Minusta se on kuitenkin liian helppo selitys, että he keksivät kohtaamisensa avaruusveljien kanssa tyhjästä. Erityisesti Van Tassel, joka vanhoissa haastatteluissa vaikuttaa vilpittömältä ja järkevältä mieheltä. Kuten luennossani huomautan, Adamski ja Van Tassel osoittivat monia rituaalisen magian piirteitä lähestyessään avaruusveljiä. Erityisesti Van Tassel käytti kanavointia ottaakseen yhteyttä avaruusolentoihin, samoin kuin George Hunt Williamson, joka kehitti Ouija-laudan kaltaisen välineen kanavoimaan avaruusolentojen viestejä. Kuten vuosisadan vaihteen spiritismi-liike, myös UFO-kontaktit olivat sekoitus vilpittömiä uskovia ja opportunistisia huijareita, ja joskus on vaikea erottaa todellisia uskovia huijareista. Joka tapauksessa minusta tuntuu, että joillakin kontaktihenkilöillä oli aitoja kokemuksia, mikä ei tarkoita, että he välttämättä olisivat olleet yhteydessä toiselta planeetalta tulleisiin olentoihin, tai ainakaan fyysisiin olentoihin, jotka saapuivat maahan pähkinä- ja pulttialuksilla. Teoriani mukaan näiden varhaisten UFO-todistajien kohtaamat olennot ovat samankaltaisia kuin Vallee kuvaili teoksessaan Passport to Magonia, eli ilmiö voi ottaa monia muotoja: Raamatun enkeleistä kelttiläisen perimätiedon haltijoihin ja keijuihin, Fatiman ihmeeseen ja modernin ajan UFOihin. Se on kaikki sama asia, joka on suodatettu tietoisuutemme läpi ja värittynyt uskomusjärjestelmämme mukaan.

HORN: Annoin vuosia sitten radiohaastattelun UFOista ja Sirius-kultin mahdollisuudesta Yhdysvaltain hallituksessa ja armeijassa. En ollut ajatellut sitä viime aikoina, mutta huomasin sitten joitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia lähettämissäsi tiedoissa. Haluaisitko puhua siitä tässä foorumissa?

GORIGHTLY: Se on aihe, jota en käsittele kovin syvällisesti Roswell-luennollani, vaikka mainitsenkin sen ohimennen, erityisesti huhun, jonka mukaan Palomar-vuorella olisi toiminut sotilasyhteyksiä omaava Sirius-kultti, joka suoritti rituaaleja. Teoria on peräisin edesmenneeltä salaliittotutkijalta James Shelby Downardilta. Mitä löysit tästä aiheesta?

HORN:Ennen traagista kuolemaansa Burning Man -festivaalilla vuonna 1999 Jim Keith kirjoitti tästä UFOjen ja Siriuksen okkulttisesta yhteydestä teoksessaan ”Saucers of the Illuminati”. Downardin essee ”Sorcery, Sex, Assassination and the Science of Symbolism” väitti, että Sirius-kultti on olemassa Yhdysvaltain sotilastiedustelun korkeimmilla tasoilla ja että Palomarin observatoriota käytetään sen rituaaleihin, jotka suoritetaan koirantähden teleskooppisesti fokusoimalla valolla. Uskon, että David Ovasonin kirja ”The Secret Architecture of our Nation’s Capitol” ja muutamat muut vastaavat teokset ovat yhdistäneet vapaamuurariuden okkultistiseen Sirius/Lucifer-esitykseen.

Mutta siirryn nyt toiseen kysymykseen. Vuosina 1948–1958 tohtori Andrija Puharich johti Round Table Foundation -säätiötä, joka tutki ihmismieltä, telepatiaa ja vastaavia ilmiöitä. Eräänä hetkenä hänen tutkimuksensa oli tiettävästi yhteydessä yhdeksään älykkyyteen – ”Yhdeksään”. Mitä voit kertoa tästä ja miksi se olisi tärkeää ufologialle?

GORIGHTLY: No, Puharichin tutkimus liittyy moniin asioihin, joista puhun luennollani. Hänen toiminnassaan Round Table Groupin kanssa on paljon yhteisiä piirteitä, jotka ovat samankaltaisia kuin varhaisen UFO-kontaktihenkilöiden liikkeen toiminta avaruusolentojen kanavoinnin suhteen – jo vuodesta 1948 lähtien ja ennen kontaktihenkilöiden kulta-aikaa. Puharichin toiminta muodostaa sillan vanhan ja uuden koulukunnan kontaktihenkilöiden välillä, sillä hän jatkoi tätä työtä useiden vuosikymmenien ajan yhdistelemällä useita uusia menetelmiä yhteyden luomiseksi Toiseen. Jotkut näistä varhaisista kokeista sisälsivät kärpässieniä, jolla on outoja ennustamisen voimia, kuten hänen kirjassaan The Sacred Mushroom on dokumentoitu. Vaikka monet muistavat psyykkisen supertähden Uri Gellerin henkilönä, joka vietti aikansa esittämällä ilmeisiä salonkitemppuja – taivuttamalla lusikoita ja pysäyttämällä kelloja – Gellerillä oli useita outoja kohtaamisia ilmeisesti toisesta maailmasta tulevien olentojen kanssa aikana, jolloin hän työskenteli tiiviisti Puharichin kanssa. Geller väitti myös olleensa yhteydessä ”Yhdeksän neuvostoon”, joka oli perustana tutkimusryhmälle nimeltä ”Lab Nine”. Ryhmään kuului monia huippututkijoita sekä Star Trek -sarjan luoja Gene Roddenberry, joka kirjoitti aikoinaan ”Yhdeksään” perustuvan käsikirjoituksen, jonka hän oli suunnitellut tuottavansa. Näin voi nähdä, kuinka suuri vaikutus Puharichilla ja hänen ryhmällään oli yleiseen tietoisuuteen.

HORN: Ennen kuin siirrymme liian kauas Crowleystä ja hänen avaruusolentoa muistuttavasta ”Lamista”, sinulla on mielenkiintoisia ajatuksia Crowleyn Lain kirjasta ja sanansaattaja Aiwassista.

GORIGHTLY: Kyllä. Vaikka Lam näyttää saavan nykyään melko paljon huomiota tietyissä UFO-tutkimuksen piireissä, Aiwass ansaitsee ehdottomasti tunnustuksensa. Aiwass oli toinen Crowleyn vuosia ennen Lamia saama yhteys toiseen maailmaan. Ja juuri Aiwass saneli kuuluisan Lain kirjan, Crowleyn uskonnon, Theleman, raamatun. UFO-tutkija Allen Greenfield väittää, että Lain kirja on itse asiassa koodattu kirja, joka sisältää ohjeet yhteydenpitoon näiden toisesta maailmasta olevien olentojen kanssa, ja että tietyt taikuuden taitajat ovat todellakin purkaneet kirjan koodin ja käyttävät sitä nyt juuri tähän tarkoitukseen.

HORN: Tänä vuonna on kulunut 60 vuotta Roswellin UFO-tapauksesta. Olen keskustellut useaan otteeseen Jesse Marcelin ja Stanton Friedmanin kanssa, ja molemmat uskovat, että vuonna 1947 tapahtui todella jotain epätavallista. Mitä mieltä sinä olet?

GORIGHTLY: Arvelen, että kyseessä oli jonkinlainen hallituksen disinformaatiokampanja, jossa käytettiin avaruusolentojen onnettomuutta peittämään jonkinlaisia hallituksen salaisia operaatioita, mutta tämä on vain spekulaatiota, sillä en ole koskaan perehtynyt Roswellin tapaukseen kovin syvällisesti.

HORN: Milloin ja missä ihmiset voivat kuulla luentosi Roswellissa tänä vuonna?

GORIGHTLY: 8. heinäkuuta 2007 klo 11.30 pidän puheen Roswellin museo- ja taidekeskuksessa. Kuulin, että se on hieno, moderni tila, jossa on hyvät audiovisuaaliset laitteet, mikä on tärkeää, koska minulla on melko monimutkainen PowerPoint-esitys, jota käytän esityksen tukena. Tule siis paikalle ja tule moikkaamaan.

HORN: Kiitos, että keskustelit tästä kanssani. Minusta tämä on erittäin mielenkiintoista hullulle historioitsijalle.

Artikkelin julkaissut American Chronicle

Uutiset

Jos saisimme yhteyden avaruusolentoihin, mitä tapahtuisi?

22.2.2026 paatoimittaja Kommentoi

Mitä tapahtuisi, jos ihmiskunta kohtaisi avaruusolentoja? Onko olemassa suunnitelmaa? Ja jos ei, pitäisikö meillä olla sellainen?

Lukuisissa elokuvissa ja TV-ohjelmissa ihmiskunta kohtaa maan ulkopuolisia olentoja.

Elokuvissa, kuten Independence Day ja Maailmojen sota, skenaariona on avaruusolentojen hyökkäys.

Muualla kohtaamiset ovat epäselvämpiä ja avaruusolennot arvoituksellisempia, kuten näemme elokuvissa, kuten Contact tai Arrival. Mutta entä jos jokin tästä tapahtuisi oikeasti?

Emme voi sulkea pois mahdollisuutta, että avaruusolennot olisivat käyneet Maassa. Kuva: Devrimb / Getty Images

Yhdysvalloissa UFOjen (tai UAP:iden – tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden – kuten niitä virallisesti kutsutaan) aihe on viime vuosina siirtynyt marginaalisesta keskustelusta valtavirtaan.

Tämä johtui UAP:ista useilla sotilasalustoilla otettujen valokuvien ja videoiden julkaisemisesta ja johti salaisiin tiedotustilaisuuksiin ja julkisiin kuulemistilaisuuksiin kongressissa.

Pentagon perusti UAP:iden tutkimiseksi yksikön nimeltä All-Domain Anomaly Resolution Office (AARO), ja aihetta käsitellään nyt puolustus- ja kansallisen turvallisuuden kysymyksenä.

Olemmeko me valmiita?

Kaikki tämä tuo esiin kysymyksen siitä, mitä tapahtuisi, jos todella löytäisimme avaruusolentoja – tai jos he löytäisivät meidät.

Se olisi historian suurin tieteellinen löytö, ja sillä olisi todennäköisesti syvällisiä – mutta vaikeasti ennustettavia – vaikutuksia yhteiskunnan kaikkiin osa-alueisiin politiikasta ja uskonnosta tieteeseen, teknologiaan, talouteen ja filosofiaan.

Yksilöt reagoisivat luultavasti eri tavoin, jotkut pelolla ja paniikilla, toiset kunnioituksella ja ihmetyksellä.

Yllättävää kyllä, tällaisen tilanteen varalle ei näytä olevan koordinoitua, kokonaisvaltaista suunnitelmaa.

Vaikka Search for Extraterrestrial Intelligence (SETI) -instituutti on laatinut asiakirjan nimeltä Julistus periaatteista, jotka koskevat Maan ulkopuolisen älykkyyden etsinnän suorittamista, nämä protokollat kattavat vain sen, mitä tehdä, jos toisesta sivilisaatiosta tuleva radiosignaali havaitaan, eikä asiakirja ole oikeudellisesti sitova kansallisvaltioille.

Kaliforniassa sijaitseva Allen Telescope Array on omistettu maan ulkopuolisen älyn etsinnälle. Kuva: Simon Steel / SETI

Tämän lisäksi on teoriassa mahdollista, että on olemassa erittäin salainen hallituksen suunnitelma, jonka olemassaolosta tietää vain muutama avainhenkilö.

En kuitenkaan saanut vihjettä tällaisen asiakirjan olemassaolosta, kun käsittelin UAP-asiaa Britannian puolustusministeriölle 1990-luvulla, eikä tällaista suunnitelmaa ole mainittu missään UAP:ta koskevissa kongressin kuulemisissa.

Lähimmäksi Britannia pääsi suunnitelmaa yhteyden ottamisesta avaruusolentojen kanssa vuonna 2023, kun tiede-, innovaatio- ja teknologiaministeriö (DSIT) laati alustavan raportin nimeltä ”UK Ready for Black Swan Scientific Events: Case Study – The discovery of life beyond Earth”.

DSIT:n Ideas Lab kirjoitti kahdeksansivuisen luonnoksen ennen kuin tutkimus keskeytettiin toistaiseksi vuonna 2024.

'Alien' voi tarkoittaa mikrobien löytämistä jäisellä kuulla, kuten Europa-planeetalla, tai se voi tarkoittaa kehittyneen, älykkään lajin löytämistä. Kuva: NASA/JPL/DLR — ’Alien’ voi tarkoittaa mikrobien löytämistä jäisellä kuulla, kuten Europa-planeetalla, tai se voi tarkoittaa kehittyneen, älykkään lajin löytämistä. Kuva: NASA/JPL/DLR

Mitä tarkoitamme avaruusolennolla?

Keskeinen ongelma minkä tahansa suunnitelman laatimisessa on laaja valikoima muuttujia, jotka liittyvät avaruusolentojen elämään.

Esimerkiksi mikrobielämän löytäminen aurinkokunnastamme nostaisi esiin planeettojen suojelun kysymyksen – emme halua joutua Venus-influenssan poispyyhkäisemiksi.

Radiosignaalin havaitseminen toisesta sivilisaatiosta nostaisi esiin hyvin erilaisia kysymyksiä: voisimmeko tulkita avaruusolentojen viestin; pitäisikö meidän vastata; mitä meidän pitäisi sanoa; ja kenen pitäisi vastata?

Viimeinen kysymys herättää kysymyksen siitä, kuka voisi todella puhua Maapallon puolesta.

Yksikään poliittinen tai uskonnollinen johtaja ei voisi puhua kaikkien puolesta, ja vaikka tiedemies tai akateemikko saattaisi olla parempi vaihtoehto, entä miljardit ihmiset, joilla ei käytännössä ole ääntä? Kuka puhuu heidän puolestaan?

Näitä kysymyksiä käsiteltiin kahdessa kokouksessa Britannian Royal Societyssa vuonna 2010.

The first was titled, ‘The detection of extra-terrestrial life and the consequences for science and society’ and the second, ‘Towards a scientific and societal agenda on extra-terrestrial life’.

Nämä olivat monitieteisiä tapahtumia, joihin osallistui paitsi tähtitieteilijöitä ja astrofyysikkoja, myös psykologeja, antropologeja ja teologeja.

Oli selvää, että Maan ulkopuolisen elämän löytämisen uskonnolliset seuraukset olisivat syvällisiä ja mahdollisesti kiistanalaisia uskolle ja opille mahdollisesti aiheutuvien haasteiden kannalta.

Jotkut kokeneet teologit pohtivat jo, miten Maan ulkopuolinen elämä voitaisiin sisällyttää uskomusjärjestelmiinsä.

Vatikaanin observatorion johtajana toiminut jesuiittapappi isä José Gabriel Funes on todennut: ”Kuinka voimme sulkea pois sen, että elämää olisi voinut kehittyä muualla?

”Aivan kuten pidämme maallisia olentoja ’veljinä’ ja ’sisarina’, miksi emme puhuisi ’Maan ulkopuolisesta veljestä’? Se olisi silti osa luomakuntaa.”

Mutta entä jos avaruusolennot eivät tule rauhassa? Stephen Hawking varoitti kerran: ”Jos avaruusolennot vierailevat luonamme, seuraukset ovat paljolti samat kuin Kolumbuksen laskeutuessa Amerikkaan, mikä ei osoittautunut hyväksi Amerikan alkuperäiskansoille.”

Tämä liittyy Pimeän metsän hypoteesiin, jonka mukaan avaruusolennot yleensä pysyvät hiljaa pelätessään kohtaavansa kehittyneemmän, vihamielisen sivilisaation.

Kuten Cambridgen yliopiston paleontologian professori Simon Conway Morris sanoi Royal Societyn ensimmäisessä kokouksessa: ”Jos kosminen puhelin soi, älä vastaa.”

On vakavoittavaa ajatella, että lähes 14 miljardia vuotta vanhassa maailmankaikkeudessa saattaa olla miljardi vuotta meitä edellä olevia sivilisaatioita.

Tieteiskirjailija Arthur C. Clarke sanoi, että ”mikä tahansa riittävän kehittynyt teknologia on erottamaton taikuudesta”.

Voimme siis unohtaa ne Hollywood-elokuvat, joissa Maa torjuu avaruusolentojen hyökkäyksen, koska yksi harvoista hyvistä oletuksista, joita voimme tehdä avaruusolentoista, on se, että jos he saapuvat tänne tähtienvälisen matkustamisen hallitsemisen jälkeen, heidän teknologiansa on suuruusluokkaa kaikkea meidän teknologiaamme parempaa.

Vuonna 1987 Yhdistyneille Kansakunnille pitämässään puheessa presidentti Reagan ehdottaa, että avaruusolentojen aiheuttama universaali uhka voisi yhdistää ihmiskunnan. Löytyy videon loppupuolelta, 29. minuutilta.

Reaganin puhe YK:ssa

Ajatuksen siitä, että saatamme kohdata vihamielisiä Maan ulkopuolisia olentoja, otti esiin presidentti Ronald Reagan vuonna 1987 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle pitämässään puheessa.

Puheensa loppupuolella hän totesi: ”Ajattelen toisinaan, kuinka nopeasti erimielisyytemme maailmanlaajuisesti katoaisivat, jos kohtaisimme avaruusolentojen uhan tämän maailman ulkopuolelta.”

Ja palatakseni kysymykseen siitä, kuka puhuu Maapallon puolesta, monien mielestä Yhdistyneiden Kansakuntien tulisi ottaa johtava rooli tämän asian politiikan laatimisessa.

Yhdistyneiden Kansakuntien ulkoavaruusasioiden toimisto (UNOOSA) olisi looginen yhteyspiste, mutta puhuessaan Royal Societyn toisessa kokouksessa vuonna 2010 UNOOSA:n silloinen johtaja, tohtori Mazlan Othman, oli penseä.

Ymmärrettävää, kenties, koska tämä seurasi kevytmielisiä mediaspekulaatioita siitä, että hänet nimitettäisiin ”avaruusolentojen lähettilääksi”.

Taiteilijan näkemys maapallolla vierailevasta ufosta. Kuva: Ray Massey / Getty Images

Vältettäviä vaaroja

Jos suunnitelma laadittaisiin, sen tulisi kattaa eri mahdolliset skenaariot ja tunnistaa ja käsitellä riskejä ja mahdollisuuksia.

Riskeihin kuuluu biosfäärin saastuttamisen vaara vierailla bakteereilla tai superpetoeläinsivilisaation varoittaminen olemassaolostamme lähettämällä kohdennettu radiosignaali.

Mahdollisuuksiin kuuluu tiedetoimittaja Timothy Ferrisin ”galaktisen internetin” löytäminen – tietovarasto muista sivilisaatioista.

Tämä voisi sisältää tietoa, joka voisi ratkaista maanpäällisiä ongelmia, kuten nälkää, sairauksia ja energiantarpeita, vaikka tässäkin on riskejä, sillä kehittynyttä teknologiaa voitaisiin mahdollisesti käyttää aseina.

Varautumissuunnittelijat pitäisivät todennäköisesti Maan ulkopuolisen elämän löytämistä ”alhaisen todennäköisyyden, suuren vaikutuksen” tapahtumana, jossa, vaikka sen tapahtumisen mahdollisuudet arvioitaisiin pieniksi, seuraukset olisivat valtavat – ja mahdollisesti katastrofaaliset.

Aloitetaan siis keskustelu tällaisesta suunnitelmasta. Loppujen lopuksi on parempi, että on olemassa sellainen, mutta sitä ei tarvita, kuin että sitä tarvitaan, mutta sitä ei ole.

Artikkelin julkaissut BBC Sky at Night Magazine

Uutiset

4 isoa UFO-kysymystä Valkoiselle talolle

21.2.2026 paatoimittaja Kommentoi

kirjoittanut Ross Douthat

Yksi este sen selvittämiselle, miksi juuri eräät osat Yhdysvaltain hallituksesta ovat kehittäneet oudon kiinnostuksen ”tunnistamattomiin ilmailmiöihin” ja ”ei-inhimilliseen älykkyyteen” — eli yksinkertaisesti sanottuna UFOihin ja avaruusolentoihin — on toimittajien hämmennys, joka liittyy aiheesta suoraan kyselemiseen. Ellei toimittajat ole täysin sitoutuneita ja vapaita kunniallisuuden velvoitteista, heidän on vaikea käsitellä tätä kiireellisenä asiana, jossa he voivat oikeutetusti (eikä vain silmäniskuin) vaatia vastauksia samalla tavalla kuin hyökkäyksestä Iraniin, maahanmuuttopolitiikasta tai jopa Jeffrey Epsteinin tapauksesta.

Mutta katsokaa, mitä muutama suora kysymys voi saada aikaan. Viime viikolla YouTuber ja podcast-juontaja Brian Tyler Cohen kysyi Barack Obamalta avaruusolioista, ja entinen presidentti viittasi niiden olemassaoloon, mutta kiisti tietävänsä mitään henkilökohtaista tietoa avaruusolioiden salaisuuksista. Tämä johti Obaman myöhempään selvennykseen, että hän tarkoitti vain, että avaruusolioita on todennäköisesti jossain olemassa. (Maailmankaikkeus on suuri!)

Mutta dominoefekti oli jo käynnistynyt. Valkoisessa talossa pidetyssä lehdistötilaisuudessa Karoline Leavittilta kysyttiin verkossa liikkuvista huhuista, joiden mukaan Donald Trumpilla olisi valmiina puhe avaruusolennoista (hän kiisti tietävänsä asiasta). Sitten Fox Newsin Peter Doocy kysyi Trumpilta itseltään Obaman avaruusolentoja koskevista kommenteista, mikä johti outoon väitteeseen, että entinen presidentti olisi paljastanut salaisia tietoja, ja sitten, sosiaalisen median kautta, Trumpin lupaukseen julkistaa kaikki, mikä liittyy ”näihin erittäin monimutkaisiin, mutta äärimmäisen mielenkiintoisiin ja tärkeisiin asioihin”.

Veikkaisin, että tämä oletettu paljastaminen ei tuota muuta kuin paljon voimakkaasti sensuroituja vihjeitä. Mutta nyt, kun lehdistö on lämmennyt aiheelle, on syytä esittää todellisuuteen perustuvia kysymyksiä, joiden ratkaisemisessa salassapitovelvollisuuden poistaminen voisi auttaa ja joista hallituksen virkamiehiä voidaan kohtuudella painostaa.

Ensinnäkin, onko Yhdysvaltain armeijalla hallussaan lisää salaisia ilmakuvia, kuten tämän sanomalehden vuonna 2017 julkaisemat videot Yhdysvaltain laivaston hävittäjistä, jotka käynnistivät nykyisen kiinnostuksen aallon outoja aluksia kohtaan taivaalla ja merellä? Jos on, kuinka paljon lisää? Onko hallitus nykyään vakuuttuneempi kuin aiemmin näiden mysteerien paljastamisyrityksistä ja optisten harhojen selityksistä? Vai onko edelleen yleisesti vallitseva näkemys, että ne ovat todisteita ”tekniikoista, joita meillä ei ole ja joita emme suoraan sanottuna pysty torjumaan”, kuten entinen kansallinen tiedustelupäällikkö ja nykyinen CIA:n johtaja John Ratcliffe totesi vuonna 2021 antamassaan haastattelussa?

Toiseksi, miksi kansallinen turvallisuusvaltio on tuottanut tasaisen virran potentiaalisia ilmiantajia, jotka väittävät kohdanneensa jonkinlaisen salaisen ”perintöohjelman”, joka on omistettu yhteydenpitoon ei-inhimillisen älykkyyden kanssa? Ovatko nämä henkilöt valehtelijoita? Ovatko he itseään pettäviä, ehkä jonkinlaisen väärinkäsityksen kautta normaaleista salaisista ohjelmista? Onko kyseessä vain entisen senaatin enemmistöjohtajan Harry Reidin ja hänen Pentagonin sisällä perustamansa salaisen UFO-tutkimusryhmän ympärillä liikkuvien huhujen levittäminen? Onko mahdollista, että hallituksessa on olemassa pysyvä disinformaatioapparaatti, jonka tarkoituksena on edistää virkamiesten vääriä UFO-uskomuksia? Ja jos on, onko se osa jatkuvaa pyrkimystä harhauttaa myös kansalaisia?

Kolmanneksi, miksi merkittävät Yhdysvaltain senaattorit, johtanaan vähemmistöjohtaja Chuck Schumer ja päättäväinen Etelä-Dakotan republikaani Mike Rounds, ovat toistuvasti käyttäytyneet ja toisinaan puhuneet ikään kuin he uskoisivat, että kansallinen turvallisuusviranomainen salaa valituilta virkamiehiltä tähän aiheeseen liittyviä tietoja tai materiaalia? Mikä on konkreettinen motiivi Roundsin ja Schumerin toistuvasti ja toistaiseksi tuloksettomasti esittämälle toimenpiteelle, jolla kannustetaan paljastamaan ”tunnistamattomat ilmailmiöt”? Miksi Rounds seisoi senaatin salissa ja näytti harkitsevan mahdollisuutta, että ”talteenotetut UAP-aineistot tai biologiset jäänteet” olisivat yksityisen sektorin tahojen hallussa?

Neljänneksi, onko totta, että valtion virastot tai virkamiehet ovat yhteydessä henkilöihin, jotka nimittävät itseään UFO-kokemuksen kokeneiksi, tai tutkivat muita paranormaaleja ilmiöitä? Jatkuuko tiedustelupalvelujen kylmän sodan aikainen tutkimus paranormaaleista ilmiöistä? Jos jatkuu, mikä selittää tai oikeuttaa tämän toiminnan?

Viidenneksi, miten kaikki tämä liittyy nefilimien kuvauksiin Mooseksen kirjassa ja ”valvojien” kuvauksiin apokryfisessä Eenokin kirjassa, ja… no, ehkä minulla onkin vain neljä todellisuuteen perustuvaa kysymystä.

Mutta neljä riittää asettamaan kohtuullisen riman Trumpin hallinnon paljastamiselle. Jos se ratkaisee vain osan näistä kysymyksistä kohtuullisella ja proosallisella tavalla, se on tehnyt palveluksen yleisölle – vaikka se ei tyydyttäisikään kaikkia teoreetikoita ja vaikka monet yksityiskohdat jäävätkin salaisiksi tai syvävaltion salaisuuteen käärittyinä. (Henkilökohtaisesti olisin tyytyväinen keskittymään mieluummin Piilaaksosta kuin taivaasta tai merestä mahdollisesti nousevaan ei-inhimilliseen älykkyyteen.)

Jos se ei pysty tai halua ratkaista mitään näistä ongelmista, se vain vahvistaa käsitystäni siitä, että osa hallituksestamme, jostain tuntemattomasta syystä, on erittäin tyytyväinen kannustamaan amerikkalaisia vaeltamaan oudossa ja kummittelevassa sumussa.

Artikkelin julkaissut New York Times

Uutiset

Muinaisia rakennuksia Merkuriuksessa

21.2.2026 paatoimittaja 2 kommenttia

Havaintopäivämäärä: 7.8.2025

Havaintopaikka: planeetta Merkurius

Lähde: https://www.google.com/maps/space/mercury/@37.9392764,-163.3505835,344222m/data=!3m1!1e3?entry=ttu&g_ep=EgoyMDI1MDgwNS4wIKXMDSoASAFQAw%3D%3D

Hei, katselin Google Mercury Map -karttaa ja löysin sieltä muutamia mielenkiintoisia asioita, jotka haluaisin kertoa teille kaikille. Rakenteet ovat usein värikkäitä ja sateenkaaren kaltaisia, mikä on vahvistettu myös muilla kartoilla. Brahms-kraatterissa on myös yksi valtava enkelimäinen rakenne, jonka halkaisija on lähes 10 mailia tai enemmän, ja kraatterin halkaisija on 100 km tai 61 mailia. Niin monia rakenteita ja niin vanhoja… ne on rakennettu kestämään, ei kertakäyttöisiksi ja ympäristöä ajatellen. Nämä voivat olla tuhansia vuosia vanhoja tai jopa vanhempia. Minusta näyttää siltä, että on myös uudempia rakenteita (näkyy videossani ensimmäisten 1–10 sekunnin aikana).

Scott C. Waring – UFO Sightings Daily

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Tiede

Viestintä avaruusolentojen kanssa, osa 4: Tiimin muodostaminen kohtaamista varten

20.2.2026 paatoimittaja Kommentoi

kirjoittanut Anthony Judge, 14.3.2000, sarjan aiemmat osat: sarjan aiemmat osat: osa 1, osa 2, osa 3

Edellä esitetyn perusteella, kuinka kiinnostuneet osapuolet voisivat suunnitella ihmisjoukon, joka valmistautuisi kohtaamaan avaruusolentoja, ja parantaa toimintaohjeita tällaista tilannetta varten?

On mielenkiintoista, että tällaisen kohtaamisen perustavanlaatuiset vaatimukset ovat vahvasti yhteydessä yritysten strategisten vaatimusten ymmärtämiseen tulevaisuuden haasteiden kohtaamiseksi. Keskeinen tekijä on niin sanottu strateginen ketteryys ja kyky reagoida nopeasti. Jäykkyys on kohtalokasta, vaikka valppaus onkin välttämätöntä.

Toisin kuin tieteiskirjallisuuden skenaarioissa, on kyseenalaista, olisiko tiimi yksinkertaisesti valikoima kapeasta yliopistojen tiedekuntien ja akateemisten alojen joukosta. Painopisteen on oltava ensisijaisesti psykologisissa ja käyttäytymistaidoissa sekä ominaisuuksissa, jotka ovat tärkeitä erittäin epävarmassa ympäristössä – parhaimmillaan ”katutietoisuuden” dialogimuodossa. Taipumus selittää uusia ilmiöitä suosikkiteorioiden vahvistamiseksi ei olisi kovin hyödyllistä – samoin kuin keskittyminen urakehityksen mahdollisuuksiin. Luonnollisesti tiimin tulisi pystyä tunnistamaan lisätaitojen tarve ja kyettävä hyödyntämään niitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseisten taitojen omaavien henkilöiden tulisi olla fyysisesti läsnä kohtaamisrajapinnassa. Tästä näkökulmasta on selvää, että tiimin suunnittelu edellyttää pikemminkin johtamis- ja operatiivisten tiimien kuin tutkijatiimien kehittämää osaamista. Sen laajuuden on kuitenkin oltava paljon hienovaraisempi, koska on varauduttava monenlaisiin haasteisiin – toisin kuin monien perinteisten tiimien suunnittelua yksinkertaistavat tarkat tavoitteet. Se voi edellyttää tarkoituksellisen yhteisön suunnitteluun liittyvää osaamista.

Tehokasta tiimien rakentamista todennäköisimmin heikentävä tuottamattomuus liittyy poliittisen korrektiuden varmistamiseen hinnalla millä hyvänsä. Siksi on pohdittava huolellisesti, kuinka monta ryhmää (etnisiä ryhmiä, uskontoja, tieteenaloja jne.) haluaisi olla edustettuna tällaisessa prosessissa ja kuinka tämä määrä (esimerkiksi 1000) voisi olla läsnä virtuaalisesti, ellei fyysisesti – jos käytännön määrä olisi enintään esimerkiksi 12 tai vähemmän. Tätä voitaisiin kuvata ”pääsyn hallinnan” haasteeksi. Ja minkä institutionaalisen prosessin kautta tiimi on suunniteltava näiden rajoitusten valossa – ottaen huomioon kaoottisen diplomaattisen ja sotilaallisen dynamiikan, joka liittyy viimeaikaisten kriisien yhteydessä käytyihin pitkittyneisiin neuvotteluihin (ks. Jugoslavia).

Yksi kokeellinen lähestymistapa suunnitteluongelmaan on tarkastella seuraavaa vaihtoehtojen sarjaa:

Jos vain yksi henkilö voitaisiin nimetä vuoropuheluprosessin edustajaksi, mitä ominaisuuksia tällä henkilöllä tulisi olla? Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että loogisimmat ehdokkaat (joiden äänet on tallennettu peräkkäisiin avaruuteen lähetettyihin satelliitteihin) ovat olleet erittäin puutteellisia henkilöitä (entinen natsi ja henkilö, joka on ollut läheisesti mukana holokaustin jälkeen suurimmissa joukkomurhissa).
Jos vain kaksi henkilöä voitaisiin valita, olisi oletettavasti tärkeää ottaa huomioon sukupuolten väliset erot muiden tärkeiden täydentävyyden muotojen lisäksi.
Jos vain kolme henkilöä voitaisiin valita…
Jos vain neljä henkilöä… jne.

Tämä kokeilu liittyy osan III mallinrakennusharjoitukseen. Jokaiselle numerolle on olemassa erilainen täydentävyyden malli strategisten toimintojen välillä, jotka ilmenevät kyseisellä artikulaatiotasolla, sekä erilaiset epävarmuustekijät valinnassa. Jokaisella numerotasolla vastaava määrä toimintoja olisi eksplisiittinen ja liitetty tiettyyn tiimin jäseneen – tasolla 7 tiimissä olisi siis seitsemän henkilöä. Näin ollen ensimmäisellä tasolla valinta on välttämättä epätyydyttävä, koska se edellyttää arkkityyppistä ”kaikkien aikojen miestä”, joka hoitaa tehokkaasti kaikki toiminnot. Toisella tasolla haasteena on ”ihanteellisen parin” löytäminen; kolmannella tasolla ja sitä ylempänä tasoilla esiin nousevat erilaiset tiimidynamiikan tasot, joita tutkitaan useammin johtamistilanteissa. Näihin rooleihin liittyviä erilaisia älykkyyden muotoja voidaan tutkia Howard Gardnerin klassisen tutkimuksen Frames of Mind : The Theory of Multiple Intelligences (1983) tai Magoroh Maruyaman mindscapes-tutkimuksen valossa.

On myös mielenkiintoista, kuinka valitun numeron mukaan eri arvot tulevat esiin henkilössä/roolissa tai levittyvät implisiittisesti aktiivisten roolien joukkoon. Tämä ansaitsee pohdintaa siltä osin, että dialogitiimin on tarkoitus edustaa ja suojella ihmiskunnan arvoja. Tästä näkökulmasta arvoja on tutkittu vain vähän, eli sitä, miten kattava arvokokonaisuus on ymmärrettävä, jos joukosta voidaan ilmaista vain rajoitettu määrä (ks. Judge, 1979).

Esimerkiksi voi olla hyödyllistä tarkastella 12 hengen tiimiä seuraavanlaisten arkkityyppisten käyttäytymismallien muodostamana (hyvin alustava – työ kesken, mutta katso pohdintoja välttämättömästä itseorganisoitumisprosessista artikkelissa Enabling creative response to extraordinary crises, https://www.laetusinpraesens.org/docs/answer.php):

Taistelulajit (aikido jne.) – valppaus, valmius, vastustajan kunnioittaminen (musta vyö)
Esiintyjä, esteetikko – reagointikyky, uudelleentulkitseminen, ilmaisukyky
Viestijä, fasilitaattori, empatia, humoristi – (Peter Ustinov)
”Operaattori”, kauppias, huijari – opportunismi, valppaus (vain samanlainen tunnistaa samanlaisen)
Biologi, lajien empatia – ymmärrys
Jesuiitta – avocatus diaboli
Taolainen / Mullah Nasrrudin – hullun viisaus, reagointi hetkeen
Antropologi, kielitieteilijä, protokolla
Teoreetikko, fysiikka, matematiikka (Richard Feynman)
Pelaaja
Filosofi
Lakimies

Kun otetaan huomioon tällaisen käyttäytymistaidon laajuus, miten ihmiset voivat työskennellä yhdessä tiiminä? Millaista dynamiikkaa heidän välillään tulisi vaalia? Haasteena on tässä yhteydessä eri (länsimaisista) fasilitaattoreiden innokkuus käyttää omaa tiimimalliaan ja -käsitystään kaikkien muiden mallien sijaan.

Kuinka tämä ”etulinjan” tiimi kommunikoi samankeskisten ”tukitiimien” kanssa, joista voidaan tarvittaessa hakea ilmeisempiä kurinalaisuutta ja muita taitoja? Mitä viestintäteknologiaa voidaan käyttää vuoropuheluprosessin tukena (ks. Judge, 1998) – etenkin jos muukalaiset suosivat sähköistä viestintää kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen sijaan? Ehkä kohtaaminen tapahtuu kokonaan virtuaalitodellisuudessa, jolloin on syytä pohtia, onko käytettävissä oleva ryhmätyöohjelmisto tehtävään sopiva. Tai onko sen tehokkaaseen käyttöön tarvittavat taidot?

Kuinka käytännössä määritellään dynamiikka, jolla ihmiset siirretään etulinjan tiimiin tai sieltä pois, eli ”vaihteiden vaihtaminen” vuoropuheluprosessin mukaisesti? Kuinka tiimi mukauttaa alustavasti kokoonpanoaan tilanteisiin, joissa varmuus on suurempi (kun varautumista muihin odottamattomiin vaihtoehtoihin voidaan alustavasti lieventää) tai epävarmuus on suurempi (kun varautumista odottamattomampiin mahdollisuuksiin on aktivoitava)? Millainen oletusten mallien tietokanta on suunniteltava, jotta aktiivisten oletusten mahdollista laajentamista tai supistamista voidaan toteuttaa kohtaamisen tuottamien oivallusten perusteella? Onko tällaisesta suunnittelusta oivalluksia interaktiivisista terveystietokannoista, joissa oireiden merkitys (diagnoosin määrittämisessä laajasta joukosta mahdollisia sairauksia) on pidettävä avoimena testitulosten, ristiriitaisten tulkintojen ja tilan kehittymisen varalta?

Mitkä oivallukset, jos sellaisia on, viimeaikaisten kriisien diplomaattisesta käsittelystä ansaitsevat sisällyttämisen ohjeisiin? Mitä oivalluksia voidaan saada astronauttitiimien valinta- ja koulutusmenetelmistä? Kuinka paljon aikaa tällaiset ”dialoginautit” tarvitsisivat ”dialogisimulaattorissa”, ennen kuin heitä voitaisiin pitää pätevinä? Miten eri operaatioasiantuntijat koordinoivat viestintää heidän kanssaan tarpeen mukaan, kun he ovat tehtävässä? Miltä dialogitehtävä näyttäisi, jos se järjestettäisiin vastaavalla taloudellisella panostuksella?

Tietenkin tällainen tiimi voisi kehittää toimintatehokkuuttaan pyrkimällä olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ympäristöissä, joissa osan I testihaasteiden yhdistelmät ovat erityisen merkityksellisiä. Tällä voisi olla lisäetu, että se tarjoaisi uusia vastauksia ihmisten vieraantumisen ongelmiin. SETI-ohjelman ja ihmisyhteisöjen superlahjakkaiden etsimisen välillä on myös ironinen samankaltaisuus – ja haaste kommunikoida merkityksellisesti heidän kanssaan. Minkä prosessin kautta viisaiden viestit havaitaan – Tiibetin buddhalaisten käyttämien menetelmien lisäksi?

Lähdeviitteet

Aristotle. On Rhetoric: A Theory of Civic Discourse. Trans. George Kennedy. Oxford University Press, 1991.

Ron Atkin. Multidimensional Man: can man live in 3-dimensional space? London, Penguin, 1981 [review]

William Sims Bainbridge:

Attitudes Toward Interstellar Communication: An Empirical Study. Journal of the British Interplanetary Society, Vol. 36, pp. 298-304, 1983. [text]
Extraterrestrial Intelligence: Communication. teoksessa: The Encyclopedia of Language and Linguistics, (edited by R. E. Asher, Pergamon, 1994, Volume 3, pp. 1200-1203). [text]

John Billingham. A Decision Process for Examining the Possibility of Sending Communications to Extraterrestrial Civilizations: Proposal to the International Academy of Astronautics. [text]

Baldassare Castiglione. The Book of the Courtier. Trans. Thomas Hoby. New York: Dutton, 1974.

William Covino. The Art of Wondering: A Revisionist Return to the History of Rhetoric. Portsmouth, Boynton/Cook, 1988.

Center for Process Studies. What is Process Thought? [text]

Michael Crowe. The extraterrestrial life debate, 1750-1900: The idea of a plurality of worlds from Kant to Lowell. Cambridge University Press. 1986

Mihaly Csikszentmihalyi. Flow : The Psychology of Optimal Experience (1991)

Edward de Bono:

Water Logic. Viking Penguin, 1993
I Am Right, You Are Wrong: New Renaissance: From Rock Logic to Water Logic. 1990
Po: Beyond Yes and No. Penguin, 1972

Antonio de Nicolas. Meditations through the Rg Veda. Shambhala, 1978

Max Deutscher. Subjecting and Objecting : an essay in objectivity. St Lucia (Queensland), University of Queensland Press, 1983

Annie Dillard. Teaching a Stone to Talk : Expeditions and Encounters. HarperCollins, 1999

Adam Farquhar, Richard Fikes, James Rice. The Ontolingua Server: a Tool for Collaborative Ontology Construction [text]

Hans Freudenthal. Lincos: Design of a Language for Cosmic Intercourse. North-Holland, Amsterdam.1960. (laatii yksityiskohtaisen skenaarion avaruusolentojen kanssa kommunikoimiseksi; aloittaa alkeellisesta matematiikasta ja osoittaa, kuinka monet muut ideat, mukaan lukien sosiaaliset ideat, voisivat perustua tälle pohjalle)

Gao Yuan. Lure the Tiger out of the Mountains; the thrity-six strategems of ancient China. Piatkus, 1991. [commentary]

Howard Gardner. Frames of Mind : The Theory of Multiple Intelligences, 1983.

Edward T. Hall:

Beyond Culture. Doubleday, 1976.
The Silent Language. Garden City, Doubleday, 1969.
The Hidden Dimension. Garden City, Doubleday, 1966.
The Dance of Life; the other dimension of time. Garden City, Doubleday, 1984.

Richard K Harrison (Ed). Bibliography of Planned Languages (excluding Esperanto) [text]

Charles Hartshorne. Reality as a Social Process: Studies in Metaphysics and Religion (Glencoe: The Free Press and Boston: Beacon Press, 1953).

P A Heelan. The Logic of Changing Classificatory Frameworks. In: J A Wojciechowski (Ed). Conceptual Basis of the Classification of Knowledge. K G Saur, 1974, pp. 260-274

Bernard J Hibbitts. Coming to Our Senses: Communication and legal expression in performance cultures. Emory Law Journal, 41 Fall 1992, 4 [text]

International Association for Cross-Cultural Psychology. Books Published by IACCP Members since 1990 [text]

Anthony Judge:

Enabling creative response to extraordinary crises. 2001 [text]
Being other wise: clues to the dynamics of a meaningfully sustainable lifestyle 1998 (98k) [text]
From statics to dynamics in sustainable community: navigating through chaos by playing on polarities as attitude correctors 1998 (38k) [text]
Discovering richer patterns of comprehension to reframe polarization 1998 (67k) [text]
Living differences as a basis for sustainable community ecosystemics of designing, configuring and driving a difference engine to avoid quenching enthusiasm, magic and the life of the spirit 1998 (65k) [text]
In quest of uncommon ground: beyond impoverished metaphor and the impotence of words of power 1997 (65k) [text]
Aesthetic challenge of interfaith dialogue as exemplified by meditation 1997 (23k) [text]
Future generation through global conversation: in quest of collective well-being through conversation in the present moment. 1997 [text]
People as stargates: an alternative perspective on human relationships in space-time 1996 (11k) [text]
Beyond harassment of reality and grasping future possibilities: learnings from sexual harassment as a metaphor 1996 (8k) [text]
Challenges to learning from the Swadhyaya Movement 1995 [text]
Metaphors as transdisciplinary vehicles of the future 1993 (73k) [text]
Aesthetics of governance in the Year 2490, 1990 (61k) [text]
Systems of categories distinguishing cultural biases [text]
Review of frameworks for the representation of alternative conceptual orderings as determined by cultural and linguistic contexts. 1986 [text]
Development through alternation. 1982 [text]
Societal learning and the erosion of collective memory: a critique of the Club of Rome Report: No Limits to Learning [text]
Beyond Method: engaging opposition in psycho-social organization. 1981 [text]
Representation, comprehension and communication of sets: the role of number 1979 [text]

John Kao. Jamming : The Art and Discipline of Business Creativity. Harperbusiness, 1997

Stuart A Kingsley (Ed).The Search for Extraterrestrial Intelligence (SETI) in the Optical Spectrum. SPIE Proceedings, 1867, 1993 (Meeting Date: 01/17 – 01/22/93, Los Angeles) [text]

Saul Kuchinsky. Supra language of the universal word. UniS Journal Vol 2 No. 2 Spring 1989

Laboratory on the Communication with Extraterrestrial Intelligence. Communication with Extraterrestrial Intelligence [text]

Bill Lipscomb. Annotated Bibliography: Search for Extraterrestrial Intelligence Prepared for ASTR597 / OCEAN 539C : Planets and Life [text]

Magoroh Maruyama (Editor). Context and Complexity : Cultivating Contextual Understanding. Springer Verlag, 1992

Magoroh Maruyama, Daiyo Sawada, Michael T. Caley (Eds.). Mindscapes: The Epistemology of Magoroh Maruyama. Gordon and Breach, 1994

Magoroh Maruyama. Mindscapes in Management: Use of Individual Differences in Multicultural Management. Dartmouth Pub Co, 1994

Magoroh Maruyama and Arthur Harkins (Editor). Cultures beyond the earth: the role of anthropology in outer space. Vintage Books, 1975

Thomas W Malone, et al. Tools for inventing organizations: Toward a handbook of organizational processes. Management Science, 45, 3, March 1999 [text]

Marvin Minsky. Communication with Alien Intelligence. [text]

Miyamoto Musashi. The Five Rings (Go Ri No Sho); the real art of Japanese management. Bantam, 1982.

V. V. Nalimov:

In the Labyrinths of Language: a mathematician’s journey. Philadelphia, ISI Press, 1981 (Edited by Robert G Colodny)
Realms of the Unconscious: the enchanted frontier, 1982 [review]

Edward Regis (Ed). Extraterrestrials: Science and Alien Intelligence. Cambridge University Press, 1985.

Howard Rheingold. They Have a Word for It: a lighthearted lexicon of untranslatable words and phrases. 1988

Ian Ridpath. Messages from the stars: communication and contact with extraterrestrial life. Harper and Row, 1987

David Rosenboom. Music Notation and the Search for Extra-Terrestrial Intelligence. teoksessa: Scholz, C. (Ed.), Frog Peak Anthology, Frog Peak Music, Hanover, NH, 1992 and in Leonardo, 6, 4. MIT Press, 1993, pp. 273-274.

Justin B. Rye. A Primer In SF Xenolingusitics 1999 [text]

Carl Sagan (Ed.) Communication with Extraterrestrial Intelligence (CETI). MIT Press, 1973

Charles Seife. Let’s learn Lincos. New Scientist, 18 September 1999, pp. 36-39

SETI Institute:

Cultural Aspects of SETI (product of a workshop convened by NASA). [text]
Declaration of principles concerning activities following the detection of extraterrestrial intelligence. [text]

Society for the Teaching of Psychology. Annotated Bibliography on Mutli-cultural Psychology, 1994 [text]

Stan Tenen. The Shape of Information: How to Talk to an Extra-Terrestrial. The Noetic Journal: An International Forum on the Cosmology of Consciousness, 3, 2 April 2002

Allen Tough:

Intelligent Life in the Universe: What Role Will It Play in Our Future? [text]
Toward a Worldwide Dialogue Between ETI and Humans. 1998 [text]
Our Questions for ETI . 1998 [text]

United Nations Environment Programme: Cultural and Spiritual Values of Biodiversity: a complementary contribution to global biodiversity asessment. Intermediate Technology Publications, 1999.

Charles F Urbanowicz. Evolution of technological civilizations: what is evolution, technology, and civilization? [text]

Jonathan Vos Post. Me Human, You Alien: How to Talk to an Extraterrestrial. teoksessa: The Handbook of UFO Contact. William Morrow, 1997 [text]

Bill Weech. Cross Cultural Training Bibliography [text]

Alfred North Whitehead. Process and Reality [Corrected Edition edited by David Ray Griffin and Donald W. Sherburne] The Free Press, 1978

Ludwig Wittgenstein. Tractatus Logico-Philosophicus. Routledge & Kegan Paul, 1955

Yutaka Tanaka. The Contextual Index of Process and Reality [text]

Web sites [The Seti Institute | Harvard SETI Group]

Artikkelin julkaissut laetusinpraesens.org

Uutiset

Trump määrää UFO-tiedot julkistettavaksi, kutsuu paljastusta ’äärimmäisen tärkeäksi’

20.2.2026 paatoimittaja Kommentoi

WASHINGTON, DC: Presidentti Donald Trump ilmoitti suunnitelmistaan määrätä korkeita virkamiehiä tunnistamaan ja julkaisemaan hallituksen tiedostoja, jotka liittyvät UFOihin, tunnistamattomiin ilmailmiöihin (UAP) ja Maan ulkopuoliseen elämään. Truth Social -sivustolla julkaisemassaan viestissä Trump kuvaili asiaa ”erittäin mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi”, mikä viestii uudesta pyrkimyksestä tiedon julkistamiseen.

"Based on the tremendous interest shown, I will be directing the Secretary of War, and other relevant Departments and Agencies, to begin the process of identifying and releasing Government files related to alien and extraterrestrial life, unidentified aerial phenomena (UAP), and… pic.twitter.com/3fKQ7wrSvi

— The White House (@WhiteHouse) February 20, 2026

Ilmoitus sai nopeasti kiitosta republikaanijäseniltä edustajainhuoneen valvontakomitean työryhmästä, joka käsittelee liittovaltion salaisuuden poistamista, ja korosti kongressin kasvavaa tukea UFOjen ja Maan ulkopuolisen elämän läpinäkyvyydelle.

Karoline Leavitt jakaa Trumpin UFO-ilmoituksen

Trump kirjoitti: ”Osoitetun valtavan kiinnostuksen perusteella määrään sotaministerin ja muut asiaankuuluvat ministeriöt ja virastot aloittamaan prosessin, jossa tunnistetaan ja julkaistaan hallituksen tiedostoja, jotka liittyvät avaruusolentojen elämään, tunnistamattomiin ilmailmiöihin (UAP) ja tunnistamattomiin lentäviin esineisiin (UFO) sekä kaikkiin muihin näihin erittäin monimutkaisiin, mutta äärimmäisen mielenkiintoisiin ja tärkeisiin asioihin liittyviin tietoihin.”

Hän päätti viestin sanoilla ”Jumala siunatkoon Amerikkaa”.

🚨OUT OF THIS WORLD NEWS from President Trump… 👽 pic.twitter.com/NI3wTGRqdh

— Karoline Leavitt (@PressSec) February 20, 2026

Trump saa suitsutusta lainsäätäjiltä UFO-paljastuksesta

Useat republikaanilainsäätäjät ilmaisivat tukensa Trumpin siirrolle. Edustaja Anna Paulina Luna, edustajainhuoneen valvontakomitean liittovaltion salaisuusluokituksen poistamista käsittelevän työryhmän puheenjohtaja, twiittasi: ”Näyttää siltä, että meillä on pian edessämme paljon kuulemisia tästä :)! Kiitos @POTUS!!!”

Looks like we are about to have a ton of hearings on this :)! Thank you @POTUS !!! pic.twitter.com/hUnIsfJFi3

— Anna Paulina Luna (@realannapaulina) February 20, 2026

Työryhmään kuuluva edustaja Tim Burchett lisäsi: ”On aika. Kiitos @realDonaldTrump.”

It’s time. Thank you ⁦@realDonaldTrump⁩ pic.twitter.com/9WcSRctNLH

— Tim Burchett (@timburchett) February 20, 2026

Edustaja Nancy Mace huomautti aiemmin pyytäneensä puolustusministeriötä, CIA:ta, NSA:ta ja demokraattien tiedustelupäällikköä julkaisemaan vastaavia tiedostoja: ”Presidentti Trump määrää tänä iltana UAP- ja UFO-tiedostojen täydellisen julkistamisen. Totuus kuuluu Amerikan kansalle.”

Tonight, President Trump is directing full disclosure of UAP and UFO files. In October, I wrote to DoD, CIA, NSA, and DNI demanding exactly that. The truth belongs to the American people. pic.twitter.com/368cHkadxL

— Rep. Nancy Mace (@RepNancyMace) February 20, 2026

Myös poliittinen kommentaattori Michael Shellenberger twiittasi: ”Tämä on vahva kongressin tuki läpinäkyvyydelle.”

There is strong congressional support for transparency:https://t.co/Kv8xFY8cBD

— Michael Shellenberger (@shellenberger) February 20, 2026

Trump kritisoi Obamaa avaruusolentokommenteista

Aiemmin Trump kritisoi entistä presidenttiä Barack Obamaa siitä, että tämä oli sanonut avaruusolentojen olevan ”todellisia” äskettäisessä haastattelussa. Puhuessaan toimittajille Air Force Onella Trump sanoi: ”Hän antoi salaisia tietoja, vaikka hänen ei pitäisi tehdä niin. Hän teki suuren virheen antaessaan salaisia tietoja. En tiedä, ovatko ne todellisia vai eivät, mutta voin kertoa, että hän antoi salaisia tietoja. Hän teki suuren virheen.”

Trump criticizes Obama for for saying aliens are real.

“He gave classified information, he’s not supposed to be doing that. He made a big mistake giving out classified information.”pic.twitter.com/8Cmq8tILwX

— Citizen Caller (@CitizenCaller) February 19, 2026

Haastattelussa podcast-juontaja Brian Tyler Cohenin kanssa Obama selvensi, ettei hän ollut ”nähnyt” avaruusolentoja ja korosti, ettei heitä ”pidetä Area 51:llä”. Hän lisäsi, että hänen kommenttinsa oli tarkoitettu tilastolliseksi havaitukseksi Maan ulkopuolisesta elämästä, ja huomautti, ettei hänen presidenttikautensa aikana havaittu mitään todisteita.

yall bitched at me about a follow up question but now we’re gonna get the truth about aliens and UFOs you’re welcome pic.twitter.com/RG9QgOdTsQ

— Brian Tyler Cohen (@briantylercohen) February 20, 2026

Artikkelin julkaissut meaww.com

Tiede

Viestintä avaruusolentojen kanssa, osa 3: Erilaiset oletukset vuoropuhelussa avaruusolentojen kanssa

19.2.2026 paatoimittaja Kommentoi

kirjottanut Anthony Judge, 14.3.2000, sarjan aiemmat osat: osa 1, osa 2

Johdanto

Alla oleva harjoitus tutkii hyvin muodollisella ja jäsennellyllä tavalla haasteita, joita ymmärtämiseen liittyy strategisen vuoropuhelun aloittamisessa ja ylläpitämisessä erittäin epävarmoissa tilanteissa. Rakenteen ”progressiiviset” vaiheet on suunniteltu eristämään suhteellisen varmat alueet globaalista mallista, joka muodostaa yhteensopimattomia oletuksia, jotka ylläpitävät paikallisia varmuuksia. Siten se on globaali kehys erilaisille näkökulmille – suunniteltu luomaan suhde erilaisiin oletuksiin, jotka tarjoavat eriasteista varmuutta, mutta ovat kukin omalla tavallaan ansa.

Alla oleva harjoitus julkaistiin alun perin vuonna 1986 ilmestyneessä Encyclopedia of World Problems and Human Potential -kirjassa. Se perustui osittain Patterns of Conceptual Integration (Bryssel, UIA, 1984) -kirjassa julkaistuun kokoelmaan, jossa analysoitiin erilaisia filosofisia ja käsitteellisiä malleja. Sitä käytettiin myöhemmin alkuperäisessä muodossaan periaatteiden julistusten tasojen erottelemiseen. Sen syntyyn johtaneesta ”menetelmästä” keskustellaan toisaalla.

Rakenne pyrkii ilmentämään vuoropuhelussa ilmeneviä epäjatkuvuuksia, yhteensopimattomuuksia ja ristiriitoja. Kuten Nalimov toteaa: ”Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa, ristiriitaisista lausunnoista ei voi sanoa paljoakaan” (1981, s. 75). Hän huomauttaa, että ”monet ristiriidat syntyvät vain kielemme heterogeenisyydestä: jokapäiväisessä kielessä sekoitamme objektikielessä tehtyjä arvioita metakielessä tehtyihin arvioihin. Muut ristiriidat johtuvat siitä, että sanoille annetaan liian tarkkoja merkityksiä” (s. 76). Rikas vuoropuhelu sisältää aina itsereferenssillisiä ulottuvuuksia. Nalimov näkee metaforan yhtenä tapana käsitellä tätä vaikeutta — mikä herättää kysymyksen, voisivatko avaruusolennot luottaa vuoropuhelussa paljon enemmän metaforiin.

Nalimov väittää, että Wittgensteinin Tractatus-teoksen voima, jonka positivistit hylkäsivät hölynpölynä, johtuu itse asiassa sen paradoksaalisesta luonteesta; erilliset lauseet ovat tietyssä mielessä ristiriidassa keskenään, vaikka niillä on myös tietty sisäinen johdonmukaisuus. Vain tämän johdonmukaisuuden ja ristiriitaisuuden pelin avulla Wittgenstein onnistui ilmaisemaan elegantisti hyvin monimutkaisen näkemyksen, jota olisi ollut vaikea ilmaista tiukasti deduktiivisilla ja sisäisesti johdonmukaisilla lauseilla” (s. 1981, 79-80). Hän jatkaa:

’Jopa valmiiden makromaailmaa yleistävien käsitteiden rakentamisen vaiheessa meidän on sallittava ristiriitojen syntyminen. Klassinen logiikka osoittautuu riittämättömäksi ulkoisen maailman kuvaamiseen. Yrittäessään ymmärtää tätä filosofisesti Bohr muotoili kuuluisan komplementaarisuusperiaatteensa, jonka mukaan ilmiön kokonaisuuden toistamiseksi merkkijärjestelmässä on välttämättä käytettävä toisiaan poissulkevia komplementaarisia käsitteitä. (s. 80)

Seuraava harjoitus rakentaa peräkkäisiä täydentävien näkökulmien malleja siten, että varhaiset mallit ilmentävät suurinta mahdollista eksplisiittistä ristiriitaa, kun taas myöhemmät mallit ilmentävät suurinta mahdollista monimuotoisuutta. Toisin kuin Wittgensteinin elegantti harjoitus, tuloksena olevat tekstit ovat karkeita. Ne on kuitenkin suunniteltu vain merkkeinä, joiden sisältöä voitaisiin paljon hienosäätää ristiriitaisuuden korostamiseksi ja ristiriidan voimakkuuden lisäämiseksi. Tekstejä voitaisiin myös parantaa korostamaan entisestään kunkin mallin sisällä olevaa täydentävyyttä.

Huomaa, että tiettyjen tasojen lähdemateriaali liittyy usein tiettyihin filosofisiin näkökulmiin, mutta on pyritty ”virittämään” malli integroiduksi kokonaisuudeksi. Sanamuoto on valitettavasti hankala, jotta voidaan säilyttää yhteys tällaisiin lähteisiin ja koska malli on suunniteltu jatkuvaksi haasteeksi ymmärrykselle — myös tekijän omalle! Tulos on kaukana tyydyttävästä.

Tätä kokeilua voidaan käyttää keinona tarkastella erilaisia vuoropuhelun muotoja numeroiden avulla. Ironista kyllä, ottaen huomioon innostuksen numeroiden malleista kommunikoitaessa avaruusolentojen kanssa, seuraava rakenne on kehitetty numeromalliksi. Tässä kuitenkin painopiste on vuoropuhelutilanteessa tällaisten numeroiden ymmärtämiseen liittyvissä laadullisissa haasteissa: yhtenäisyyden, polarisaation, ikuisen suhteiden kolmion jne. ymmärtäminen (aiemman artikkelin perusteella, Judge, 1979). Alla oleva malli koskee vuoropuhelun prosesseja ja vaiheita, joihin kohtaamisen osapuolet osallistuvat — ei muodollisia abstrakteja käsitteitä, jotka eivät liity vuoropuhelun välittömiin ymmärtämisen haasteisiin. Tässä mielessä se on itsereflektiivinen.

Malli on suunniteltu yhdistämään yksinkertaisilta vaikuttavien käsitteiden, kuten yhtenäisyyden, polarisaation (binäärinen kyllä-ei) jne. tilanteiden varmuuden/epävarmuuden aste yhä monimutkaisemmiksi vaikuttaviin erottelujen joukkoihin. Myöhemmillä tasoilla, kun varmuusaste, joka voidaan liittää mihin tahansa tiettyyn erotteluun, kasvaa, haaste ymmärtää kyseisen tason erottelujen täydentävyyttä kasvaa. Itse asiassa malli kokonaisuudessaan on implisiittisen ja eksplisiittisen epävarmuuden välinen leikki.

Tietyssä vuoropuhelussa haasteena on määrittää, missä osallistujat ovat tämän kehyksen sisällä — tai mahdollisesti heidän liikkumismallinsa sen sisällä — jotta voidaan vastata asianmukaisesti vuoropuhelun ylläpitämiseksi. Kehys voi toimia myös työasiakirjana, joka auttaa laatimaan oppaan kaikille, jotka valmistautuvat kommunikoimaan avaruusolentojen kanssa — jos sellainen opas voidaan kehittää!

Taso #01 : Strategisten lähestymistapojen riittämättömyys

1. Mikään yksittäinen strateginen lähestymistapa (mukaan lukien tämä) tai loogisesti integroitu lähestymistapojen kokonaisuus ei kata riittävästi ulkomaalaisten (tai epäuskoisten) kanssa käytävän asianmukaisen vuoropuhelun luonnetta. Siksi jokainen kanta tai muotoilu on epäilyttävä. Kun se muotoillaan kiistattomassa konsensuksessa, tämä potentiaalinen epäilys on passiivinen, mikä luo kritiikittömän keskustelun rajan, joka estää asianmukaisen vuoropuhelun.

Taso #02 : Vastustus/mielipide-ero

2.1 Uudet strategiset aloitteet, mukaan lukien tämä, muotoillaan ottamalla ja vahvistamalla tietty kanta vastakohtana mille tahansa vieraalle kannalle, jonka katsotaan mahdollisesti kumoavan sen. Aloitteen luonne määräytyy osittain sen mukaan, miten haaste tai vastakkaisen kannan alkuperäinen puuttuminen koetaan ja millainen vastaus on mahdollinen. Aloitteen voima syntyy siitä, kuinka välittömästi haaste koetaan.

2.2 Uuden aloitteen seurauksena strategisen kannan ottaminen synnyttää tai aktivoi lähestymistavan, joka on sen kieltäminen. Jokainen strateginen lähestymistapa on siis välttämättä yhdistettävissä aloitteeseen, joka on sen kanssa yhteensopimaton, sitä vastustava tai joka kulkee olennaisesti eri suuntaan kuin se. Tämä vastakkainasettelu on pohjimmiltaan välitöntä, eikä sitä siten voida havaita tai kuvata. Se voidaan ymmärtää vain samaistumalla johonkin vastakkaisista kannoista.

Taso #03 : Dialektinen synteesi

3.1 Strateginen lähestymistapa, vahvistamalla sen olemassaoloa, aiheuttaa paineita sen kontekstiin, mikä toimii impulssina kontekstin jatkuvalle muutokselle. Tällaisen muutoksen edeltäjänä se asettaa rajoituksia kaikille tuloksille. Siinä määrin kuin kontekstiin kohdistuvan paineen luonne jää tunnistamatta, kaikki käynnistetyt toimet ovat vääristyneitä tai sääntelemättömiä niiden vaikutusten osalta kontekstiin.

3.2 Nykyinen strateginen lähestymistapa on ristiriidassa muiden samassa kontekstissa jo olemassa olevien lähestymistapojen kanssa. Tämän seurauksena se on niiden rajoittama, jotta se olisi riittävän laaja ja suhteutettu vastustamaan jo olemassa olevia lähestymistapoja mahdollisimman dynaamisesti. Tietyssä kontekstissa voi kuitenkin syntyä tietynlainen vastakkainen lähestymistapa, joka on jo korvattu muissa samanaikaisissa konteksteissa. Eri vaiheiden asianmukaiseen vuoropuheluun vastaavat strategiset lähestymistavat voivat siten ilmaantua uudelleen ja esiintyä rinnakkain, jos kontekstien välinen viestintä on jollain tavalla estynyt. Siltä osin kuin tietämättömyys tästä esteestä vallitsee, kontekstit muuttuvat yhä rajoitetummiksi, jolloin niissä syntyvien lähestymistapojen vastustuksen dynaamisuus heikkenee ja vastaavasti vähiten kehittyneiden strategisten lähestymistapojen inertia tai vastustus kasvaa.

3.3 Kahden strategisen lähestymistavan välinen vastakkainasettelu johtaa yleensä uuden lähestymistavan syntymiseen, jolla on molempien lähestymistapojen ominaispiirteitä sekä uusia, sille ominaisia välittäviä ominaisuuksia. Uusi lähestymistapa yhdistää tai harmonisoi alkuperäiset vastakkaiset lähestymistavat. Se sovittaa ne yhteen uudella yhtenäisyyden ilmaisutasolla, riippumatta siitä, katoavatko ne sitten vai eivät. Uuden lähestymistavan potentiaalinen olemassaolo on siis osittain implisiittinen (vaikkakin epätäydellinen) kummassakin vastakkaisessa strategisessa lähestymistavassa ennen sen syntymistä. Se toimii siten stimulaattorina tai houkuttimena tarjoamalla mallin niiden vuorovaikutukselle ja sen tuloksen organisoinnille. Kun lähestymistapa on luotu, se puolestaan osoittautuu riittämättömäksi ja sitä vastustetaan ja korvataan riittävämmillä lähestymistavoilla, joiden luonteen se osittain määrittelee. Tietty lähestymistavan vetovoima voi kuitenkin estää tämän prosessin energisen kehityksen.

Taso #04 : Kehitykseen vaikuttava vuorovaikutus

4.1 Strategisten lähestymistapojen joukossa yksi lähestymistapa saavuttaa milloin tahansa hallitsevan aseman. Se luo muodollisen mallin muiden strategisten lähestymistapojen välisille suhteille havainnoimalla ja erottelemalla niiden elementit sekä tulkitsemalla niiden merkityksen. Mikä tahansa tämän valta-aseman loukkaus saa aikaan tietoisia reaktioita niiltä, jotka ovat siihen sidoksissa ja pyrkivät saavuttamaan aseman sen tarjoamassa kehyksessä.

4.2 Strategisissa lähestymistavoissa yksi tai useampi lähestymistapa saa milloin tahansa alistuvan tai toissijaisen aseman. Niille on ominaista sekä vähäinen luontainen organisaatio että suuri muutosvastarinta. Kaikki yritykset muuttaa tällaisia lähestymistapoja kohtaavat tiedostamattoman reaktion.

4.3 Strategisessa lähestymistavassa, joka sisältää hallitsevan ja hallitun lähestymistavan, hallitsevan lähestymistavan hallitsema suhteiden malli osoittautuu yhä enemmän riittämättömäksi kehykseksi uusien tietojen ja kokemusten kertymisen käsittelemiseksi. Epäjohdonmukaisuudet, ristiriidat ja puutteellisuudet kertyvät vähitellen ja tulevat yhä selvemmin esiin olosuhteiden muuttuessa. Hallitseva lähestymistapa yksinään ei sisällä riittävää monipuolisuutta kattamaan ja hallitsemaan monimutkaisia olosuhteita, joihin se altistuu. Vastaavasti myös alisteisen tai alemman lähestymistavan arvo tulee selväksi vertailun kautta. Molempiin strategisiin lähestymistapoihin liittyvien henkilöiden tiedostamattomat tai impulsiiviset toimet vain pahentavat tilannetta ja korostavat sellaisen lähestymistavan puuttumista, joka tarjoaisi riittävän suunnan tai toiminnallisen orientaation kokonaisuudelle.

4.4 Kun lähestymistapa on hallitseva ja toissijainen ja sitä leimaavat ristiriidat, riittävää hallintaa ylläpidetään yleensä hallitsevan lähestymistavan ohjaamien työprosessien vauhdilla. Poikkeamat korjataan kyseiseen lähestymistapaan liittyvien tahojen tietoisella integroivalla toiminnalla. Kun ristiriidat eivät enää pysy hallinnassa tällä tavalla, kontrollin lähde siirtyy tosiasiallisesti hallitsevasta lähestymistavasta alempiarvoiseen lähestymistapaan, joka nousee näin sen tilalle. Siinä määrin kuin tätä kontrollin siirtoa vastustetaan, muutos on todennäköisesti väkivaltainen eikä sujuva.

Taso #05 : Olemassaolon rajoitukset

5.1 Jotta strateginen lähestymistapa voisi olla olemassa ja saada hetkellistä merkitystä, sen on oltava tietoisesti tunnistettavissa oleva suhteessa kontekstiin. Jos tämä suhde jätetään huomiotta, lähestymistapa sulautuu kontekstiin eikä sitä voida erottaa siitä, koska tunnistettavia rajoja tai rajoituksia ei ole.

5.2 Jotta strateginen lähestymistapa voisi olla olemassa ja saada hetkellistä merkitystä, sen on oltava riittävän yleinen, jotta se voidaan nähdä merkityksellisenä myös muille ilmiön muunnoksille, jotka ovat irrallaan välittömästä havainnosta keskustelun aihepiirissä. Jos se on niin yleinen, että se nähdään liittyvän liian laajaan ilmiöiden kirjoon, sen merkitys menetetään. Tai vaihtoehtoisesti se irtoaa niin paljon välittömästä havainnosta, että sen merkitys hajoaa näennäisesti toisistaan riippumattomiksi osiksi, jotka herättävät eriasteista kiintymystä tai hylkäämistä.

5.3 Jotta strateginen lähestymistapa voisi olla olemassa ja saada hetkellistä merkitystä, sen on liityttävä konkreettisiin ilmiöihin, joilla on välitöntä merkitystä. Mutta jos tämä yhteys on niin vahva, että se koetaan pelkästään näiden ilmiöiden heijastumana tai niiden kanssa identtisenä, sen merkitys menetetään tai se aiheuttaa ristiriitoja, sekaannusta ja siihen liittyviä konflikteja.

5.4 Jotta strateginen lähestymistapa voisi olla olemassa ja saada hetkellistä merkitystä, sen on oltava riittävän monimutkainen kattamaan monimutkaisuus. Jos se on liian paljon monimutkaisempi kuin ilmiöt, sen merkitys joko menetetään tai syntyy usko muotoon, jota sitten arvostetaan sen itsensä vuoksi, riippumatta ilmiöistä, ja mahdollisesti jopa ilmiöitä parempana.

5.5 Jotta strateginen lähestymistapa voisi olla olemassa ja saada hetkellistä merkitystä, sen on oltava riittävän yksinkertainen, jotta se voi toimia ymmärrettävänä välineenä aikomuksen välittämisessä. Mutta jos se koetaan liian yksinkertaiseksi (tai triviaaliseksi), sen merkitys menetetään. Kanavoimaton aikomus vahvistaa sitten passiivisuutta tai rappeutuu sublimoituneiksi toimintamuodoiksi.

Taso #06 : Yhtenäisyys uudistumisen kautta

6.1 Strategisen lähestymistavan johdonmukaisuuden ylläpitäminen sen jatkuvan uudistamisen kautta edellyttää sen eheyden varmistavien elementtien olemassaolon tarkkaa vahvistamista. Jos tämä vahvistaminen puuttuu, tieto sen rakenteesta heikkenee ja lähestymistavan rajat hämärtyvät tai häviävät.

6.2 Strategisen lähestymistavan johdonmukaisuuden ylläpitäminen sen jatkuvan uudistamisen kautta edellyttää lähestymistavan uudelleenmäärittelyä, jotta se voidaan erottaa sen kanssa vuorovaikutuksessa olevien vaihtoehtoisten strategisten lähestymistapojen pinnallisista piirteistä. Nämä voivat vaikuttaa houkuttelevammilta, jos keskittymistä lievennetään. Jos tämä muutosprosessi puuttuu, vaihtoehtoisten määritelmien piirteitä voidaan osittain sisällyttää, mikä tuhoaa asteittain muodon integroituna rakenteena muodostamalla hybridin tai agglomeraatin.

6.3 Strategisen lähestymistavan johdonmukaisuuden ylläpitäminen sen jatkuvan uudistamisen kautta edellyttää toistuvia ponnisteluja lähestymistavan olennaisten tai yleisten piirteiden ymmärtämiseksi, jotka ovat kaikkien pinnallisten piirteiden taustalla eivätkä siten ole niihin sidottuja. Jos tämä ymmärrys puuttuu, pinnalliset piirteet tuomitsevat lähestymistavan tarpeettoman rajoittavaksi ja epätyydyttäväksi, mistä seuraa vastaavia reaktioita.

6.4 Strategisen lähestymistavan johdonmukaisuuden ylläpitäminen sen jatkuvan uudistamisen kautta edellyttää säännöllistä, objektiivista arviointia sen laajemmasta merkityksestä ja siitä, miten sen kehitystä voidaan parhaiten hallita tämän merkityksen suhteen. Jos tämä arviointi puuttuu, lähestymistavan muutos estyy, koska sitä tarkastellaan liian kapeasta näkökulmasta.

6.5 Strategisen lähestymistavan johdonmukaisuuden ylläpitäminen sen jatkuvan uudistamisen kautta edellyttää sen vakauden takaavien kontekstuaalisten rakenteellisten rajoitteiden, laadullisten ominaispiirteiden ja haasteiden tunnistamista, joiden perusteella se voidaan muuttaa. Jos tätä tunnistamista ei tapahdu, lähestymistavan vakaus heikkenee sen nykyisen merkityksellisyyden epäilyjen vuoksi.

6.6 Strategisen lähestymistavan johdonmukaisuuden ylläpitäminen sen jatkuvan uudistamisen kautta edellyttää sen mahdollisen kehityksen näkemyksien mukauttamista realistiseksi strategiaksi sen todellista kehitystä varten. Jos tätä mukauttamista ei tapahdu, kaikki laaditut strategiat ovat epäkäytännöllisiä ja johtavat lähestymistavan virheelliseen kehittämiseen.

Taso #07 : Muutoksen muodot

7.1 Tietyissä olosuhteissa ainoa tehokkaaksi katsottu strateginen muutosmenetelmä on vallitsevan lähestymistavan tahallinen tuhoaminen, riippumatta siitä, voidaanko sen tilalle korvata uusi tai sopivampi lähestymistapa. Tätä menetelmää suositaan, kun nykyistä lähestymistapaa pidetään olennaisesti staattisena ja dynaamisuuden tai kasvun esteenä.

7.2 Tietyissä olosuhteissa ainoa tehokkaaksi katsottu strateginen muutoslähestymistapa on tukeva vuorovaikutus (dialogi) kyseisen yhteisön sisällä muotoiltujen eri näkökulmien kanssa. Tällaisen osallistavan vuorovaikutuksen kautta muutosagentti toimii sympaattisena katalyyttina, jonka avulla uusi yhteisön näkökulma voi kehittyä luonnollisesti olemassa olevista perustuksista ja muuttua. Tätä lähestymistapaa suositaan, kun olemassa olevat menetelmät koetaan tuhoisiksi tai yhteisön kasvua haittaaviksi ja siten sen kehitystä tehokkaasti hidastaviksi.

7.3 Tietyissä olosuhteissa ainoa tehokkaaksi katsottu strateginen lähestymistapa muutokseen on uuden kattavan filosofian (paradigman, teorian tai strategian) muotoileminen viitekehykseksi, jonka pohjalta muutos voidaan käynnistää ja toteuttaa. Tätä lähestymistapaa suositaan, kun olemassa olevien aloitteiden moninaisuus koetaan sekavuutta aiheuttavaksi, resursseja tuhlaavaksi ja koko yhteisön uudenlaisen kollektiivisen saavutuksen mahdollisuutta heikentäväksi.

7.4 Tietyissä olosuhteissa ainoa tehokkaaksi koettu strateginen lähestymistapa muutokseen on mahdollistaa herkempi tunnistaminen olemassa olevien strategisten lähestymistapojen moninaisuudesta ja tavasta, jolla ne erilaisilla (ja mahdollisesti ristiriitaisilla) vuorovaikutuksillaan muodostavat jo rikkaan ja harmonisen mallin, joka on kyllästetty merkityksellä syvemmällä merkityksen tasolla. Tämä lähestymistapa on suositeltava, kun on huolta siitä, että uudet strategiset lähestymistavat ovat epäherkkiä ja irrallisia niiden luontaisesta harmoniasta, jotka on jo orgaanisesti integroitu eletyn todellisuuden kudokseen.

7.5 Tietyissä olosuhteissa ainoa tehokkaaksi katsottu strateginen lähestymistapa muutokseen on laatia lakeja ja määritelmiä havaittavissa olevista prosesseista niiden ominaisuuksien hallitun tutkimuksen perusteella. Tällaisen strategisen lähestymistavan avulla prosesseja voidaan hallita, ja niitä voidaan sitten käyttää ympäristön uudelleenjärjestelyyn niiden mahdollisuuksien mukaisesti. Tätä lähestymistapaa suositaan, kun on huolta siitä, että muutosprosessit ovat taikauskon ja mystifioinnin verhoamia ja että ne johtuvat yksinomaan sattumasta, onnettomuudesta tai selittämättömistä tekijöistä, jotka toimivat spontaanisti osallistujien hallinnan ulkopuolella.

7.6 Tietyissä olosuhteissa ainoa tehokkaaksi koettu strateginen lähestymistapa muutokseen syntyy luopumalla ajallis-paikallisesta maailmasta perustuvista strategisista lähestymistavoista ja siirtymällä muihin tekijöihin ja viitekehyksiin, joihin voidaan vedota. Tätä lähestymistapaa suositaan, kun tunnustetaan, että ulkoisen fyysisen ympäristön tiettyjen alajärjestelmien manipuloiva hallinta on vain osittain tyydyttävää (vaikka se olisi täydellistä) ja että vähemmän konkreettiset ulottuvuudet on otettava huomioon. Tällaiset lähestymistavat perustuvat usein ainakin osittain yksilön sisäisen maailman muutoksiin suhteessa ulkoiseen maailmaan.

7.7 Tietyissä olosuhteissa ainoa tehokkaaksi katsottu strateginen lähestymistapa muutokseen on suunnitella kokoonpanoja, joissa kaikki olemassa olevat, keskenään ristiriitaiset strategiset lähestymistavat voivat toimia luovasti toisiaan täydentäen ja kompensoiden toistensa rajoituksia ja liiallisuuksia. Tätä lähestymistapaa suositaan, kun on huolta siitä, että erilaiset strategiset lähestymistavat muutokseen toimivat yhdessä niin ristiriitaisesti, että tarvitaan uusi strateginen lähestymistapa dynaamiseen järjestykseen, joka tarjoaa kontekstin niiden erilaisille ja olennaisesti yhteensopimattomille suuntauksille.

Taso #08 : Muutoksen rajat

8.1 Arvioitaessa muutostarvetta on oltava varovainen, jotta vältytään virheellisiltä ympäristöolosuhteiden arvioinneilta. Nämä voivat johtaa esimerkiksi hätiköityihin reaktioihin tai toimien toteuttamiseen vain toimien vuoksi, minkä seurauksista voi olla vaikea toipua.

8.2 Muutoshanketta suunniteltaessa ja valmisteltaessa on oltava huolellinen intervention kohteen ja tavan valinnassa. Rajoitukset tarjoavat harvoin toivottua toimintavapautta ja voivat helposti toimia tyytymättömyyden keskittymiskohteena.

8.3 Muutosaloitteen luonnetta muotoiltaessa on oltava varovainen sen esittämisessä, jotta vältetään tilapäiset edut, jotka syntyvät nykyisen tilanteen kannattajien miellyttämisestä, tai sen muuttamisessa kohtaamien vaikeuksien tunnustamatta jättäminen. Näihin vaikeuksiin kuuluvat muutosaloitteeseen liittyvien henkilöiden heikkoudet.

8.4 Muutosaloitteen toteuttamisessa on huolehdittava siitä, että aloite ei itse vääristy läheisen yhteyden vuoksi niihin epäsuotuisiin olosuhteisiin, joihin se reagoi, tai heikkene, koska vältetään epämiellyttäviä päätöksiä, jotka on tehtävä reagoinnin eheyden säilyttämiseksi.

8.5 Muutoshankkeen toteuttamisessa on huolehdittava siitä, että se pysyy tasapainossa toiminnan tehostumisen ja laajentumisen kanssa, joka johtuu onnistuneista kokemuksista haitallisissa olosuhteissa ja tyytyväisyydestä positiivisiin saavutuksiin.

8.6 Kun muutoshanke on saavuttanut maksimaalisen toteutuksensa, on oltava varovainen vastaamaan jatkokehityksen rajoituksiin. Alkuperäinen suunta voi hyvinkin muuttua, kun pyritään saavuttamaan lisää menestystä, etenkin jos negatiivisia arvioita kertyy.

8.7 Kun muutoshankkeen keskeinen tehtävä on lähestymässä loppuaan, on oltava varovainen päättäessä alkuperäisen suunnitelman mukaisesta toiminnan lopettamisesta. Saattaa tuntua luonnolliselta jatkaa toimintaa tai institutionalisoida se. Kaikki osapuolet saattavat kannustaa tähän. Näihin paineisiin taipuminen voi johtaa tilanteeseen, jossa jää kiinni toimintamalliin, jota voi olla vaikea lopettaa milloin tahansa.

8.8 Muutoshankkeen päätyttyä on arvioitava huolellisesti sen toimet ja saavutukset alkuperäisen tarkoituksen valossa, jotta vältytään myöhemmältä riippuvuudelta niistä.

Taso #09 : Muutosprosessin toteuttaminen

9.1 Muutosprosessin toteuttaminen todellisissa vaaratilanteissa edellyttää tarvittavien operatiivisten resurssien kokoamista riittävällä laadulla. Jos resurssien kokoaminen on mahdotonta tai niiden laatu on riittämätön, prosessi vaikeutuu ja sitä hallitsevat osittain näiden puutteiden luonne.

9.2 Muutosprosessin toteuttaminen todellisissa vaaratilanteissa edellyttää prosessin seuraavien vaiheiden tarkkaa ja täsmällistä selventämistä. Jos tätä selvennystä ei ole, toiminta on sekavaa ja vauhti riittämätön odottamattomien ongelmien voittamiseksi.

9.3 Muutosprosessin toteuttaminen todellisissa olosuhteissa edellyttää, että tunnistetaan poikkeamat tai ristiriidat koottujen resurssien ja prosessisuunnittelun välillä riippumattomien kriittisten kysymysten valossa, jotka koskevat toteutusta. Jos tätä tunnistamista ei tapahdu tai jos kysymykset ovat huonosti muotoiltuja, jatkotoimet (yhdessä korjaavien toimien kanssa) johtavat epätasapainoiseen prosessiin, joka on altis häiriöille.

9.4 Muutosprosessin toteuttaminen todellisissa vaaratilanteissa edellyttää huolellista valmistelua käsiteltävien elementtien osalta. Jos tämä huolellisuus puuttuu, valmistelun yksityiskohdat jäävät huolimattomasti pois tai ne toteutetaan virheellisesti, mikä vaarantaa operaation onnistumisen.

9.5 Muutosprosessin toteuttaminen todellisissa vaaratilanteissa edellyttää valmisteltujen elementtien hallittua manipulointia kohti uutta kokoonpanoa. Jos tätä manipulointia ei hallita asianmukaisesti tai jos toteutetun toimenpiteen ja todellisuudessa vaaditun toimenpiteen välinen vastaavuus on muuten puutteellinen, tulokset ovat epätyydyttäviä.

9.6 Muutosprosessin toteuttaminen todellisissa vaaratilanteissa edellyttää prosessista syntyvän strategisen lähestymistavan puolueetonta arviointia alkuperäisen tarkoituksen ja nykyisten olosuhteiden valossa. Jos tämä arviointi on puutteellinen (eikä korjaavia toimenpiteitä toteuteta), tuote ei välttämättä vastaa alkuperäistä tarkoitusta tai se voi olla sopimaton nykyisiin käyttömahdollisuuksiin.

9.7 Muutosprosessin toteuttaminen todellisissa olosuhteissa edellyttää, että syntyvä tuote on asianmukaisesti erotettu prosessista, josta se on syntynyt. Jos tämä erottaminen on puutteellista tai tuotteen ja prosessin välinen suhde on muuten epäselvä, syntyvä riippuvuussuhde vaarantaa tuotteen arvon.

9.8 Muutosprosessin toteuttaminen todellisissa olosuhteissa edellyttää tuotteen hallittua toimittamista sen alkuperäiseen käyttökohteeseen mahdollisten vastareaktioiden varalta. Jos tällaisiin reaktioihin suhtaudutaan liian herkästi, toimitusta ei voida saattaa loppuun, mikä vaarantaa alkuperäisen tarkoituksen.

9.9 Muutosprosessin toteuttaminen todellisissa olosuhteissa vaatii asianmukaista asennetta prosessin loppuun saattamiseen, jotta se voidaan arvioida oikeassa kontekstissa. Jos tämä asenne puuttuu, saatetaan pyrkiä liittämään tuote tai prosessi muihin konteksteihin ja aloitteisiin. Tämä vääristää aloitteen alkuperäistä tarkoitusta ja voi aiheuttaa sekaannusta uusien aloitteiden suhteen.

Taso #10 : Strategisen lähestymistavan kestävyys

10.1 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä tunnistaa sen määrittelemien aloitteiden todennäköiset seuraukset ja siten varmistaa suhteet muihin muotoiluihin, jotka tukevat niiden keskinäistä kehitystä. Jos tämä tunnistaminen puuttuu, syntyy tuhoisia aloitteita, joilla on lopulta kielteisiä seurauksia alkuperäisen lähestymistavan kehitykselle.

10.2 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä tunnistaa ympäristönsä kehityksen ratkaisevat syyt ja luoda siten omien kokemustensa perusteella tukevia suhteita muiden strategisten lähestymistapojen kehittämiselle. Jos tämä tunnistaminen puuttuu, lähestymistapa kehittää loisia tai hyväksikäyttäviä suhteita muihin strategisiin lähestymistapoihin, jotka ovat lopulta haitallisia sen omalle kehitykselle.

10.3 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä tunnistaa muiden strategisten lähestymistapojen synnyttämät ominaispiirteet ja reaktiot, jotta se voi erottelukykyään käyttämällä määrittää ne, joiden kanssa on mahdollista luoda molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyösuhde. Jos tämä tunnistaminen puuttuu, lähestymistapa ajautuu jatkuvasti illusorisiin tai keskenään ristiriitaisiin suhteisiin muiden lähestymistapojen kanssa tavalla, jota ei voida hallita ja joka ei tarjoa vakaata perustaa sen omalle kehitykselle ja peittää tehokkaasti sen mahdollisuudet.

10.4 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä tunnistaa muiden strategisten lähestymistapojen kehityspotentiaali, jotta se voi sopeutua asianmukaisesti tällaisiin vaihtoehtoisiin näkökulmiin oman jatkokehityksensä kannalta. Jos tämä tunnistaminen puuttuu, vaihtoehtoisten lähestymistapojen potentiaali esitetään vääristyneesti, mikä heikentää lähestymistavan tulevaa sopeutumiskykyä ja sen oman kehitystavoitteen tarkentamista.

10.5 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä tunnistaa eri tasot tai kyvyt, joilla muut strategiset lähestymistavat voidaan luonnehtia, jotta niihin voidaan suhtautua asianmukaisesti yhteisen kehityksen edistämiseksi. Jos tämä tunnistaminen puuttuu, suhteet voivat jäädä loukkuun ilmeisiin ristiriitoihin ja epäasianmukaisiin reaktioihin lähestymistapoihin, jotka ovat aktiivisesti vastakkain. Tällaisissa olosuhteissa lähestymistapa voi yksinkertaisesti levittää erimielisyyttä ja sokaista tietoisuuden tietyn lähestymistavan ilmentymistä kohtaan.

10.6 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä tunnistaa muiden strategisten lähestymistapojen ominaispiirteitä olevat kehitystavat ja tavoitteet sekä sopeutua asianmukaisesti ympäristöön, jossa on tällaisia vastakkaisia mahdollisuuksia. Jos tämä tunnistaminen puuttuu, muut lähestymistavat tuomitaan aktiivisesti, usein huomattavan ennakkoluuloisesti. Lähestymistavan voima ja kehitys kärsivät tällöin vakavasti sen määrittelemien toimien vääristymisestä ja pirstoutumisesta jäykästi polarisoituneeksi vastakkainasetteluksi muiden lähestymistapojen kanssa.

10.7 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä tunnistaa jonkinlaisen irrottautumisprosessin kautta ne piirteet, joista on vähitellen luovuttava, ja ne, joita on vahvistettava. Jos tätä tunnistamista ei tapahdu, jäykkä kiinni pitäminen muuttumattomasta lähestymistavasta ohjaa kaiken luontaisen dynaamisuuden pinnallisiin ja merkityksettömiin asioihin.

10.8 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä muistaa aikaisemmat kehitysvaiheet ja tapa, jolla heikkoudet on asteittain poistettu. Jos tämä muistaminen puuttuu, lähestymistapa ei kykene ylläpitämään mitään menetelmää omaksi muutoksekseen, ja tarvittava luottamus siirtyy sen sijaan vahvistamaan kiintymystä olemassa oleviin heikkouksiin.

10.9 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä tunnistaa strategisten lähestymistapojen todennäköiset tulevat tilat ja niiden päättymisen todennäköiset olosuhteet. Jos tämä tunnistaminen puuttuu, lähestymistapa muuttuu helposti välineeksi, jolla pyritään heikentämään muiden lähestymistapojen positiivisia saavutuksia sen sijaan, että se kanavoisi tämän pyrkimyksen vahvistamaan omaa kehitysvauhtiaan.

10.10 Strategisen lähestymistavan kestävyys riippuu sen sisäänrakennetusta kyvystä tunnistaa muissa strategisissa lähestymistavoissa heikkoudet, joihin se on kehittänyt asianmukaisen vastustuskyvyn. Jos tämä tunnistaminen puuttuu, lähestymistavasta tulee väline, joka edistää tuhoisia väärinkäsityksiä, jotka estävät kykyä luopua voitetuista heikkouksista tai vapauttaa muut lähestymistavat niiden omasta kehityksestä esteistä.

Taso #11 : Valtuuttaminen ja strategisen lähestymistavan merkitys

11.1 Strategisen lähestymistavan vaikutusvalta ja merkitys määräytyvät sen mukaan, kuinka rakentavia tai tuhoisia toimia siihen liittyy ja miten ne erotetaan toisistaan.

11.2 Strategisen lähestymistavan vaikutusvalta ja merkitys määräytyvät sen mukaan, kuinka paljon se rikastuttaa tai köyhdyttää siihen liittyviä toimia.

11.3 Strategisen lähestymistavan merkitys ja vaikutusvalta määräytyvät sen suojaavuuden tai altistumisen asteen perusteella.

11.4 Strategisen lähestymistavan vaikutusvalta ja merkitys määräytyvät sen mukaan, kuinka paljon se edistää tai haittaa asiaa.

11.5 Strategisen lähestymistavan vaikutusvalta ja merkitys määräytyvät sen mukaan, kuinka paljon siihen liittyy puolueellisuutta tai puolueettomuutta.

11.6 Strategisen lähestymistavan merkitys ja vaikutusvalta määräytyvät sen turvallisuuden tai vaaran asteen mukaan, johon se liittyy.

11.7 Strategisen lähestymistavan vaikutusvalta ja merkitys määräytyvät sen luottamuksen tai epäilyksen asteen mukaan, joka siihen liittyy.

11.8 Strategisen lähestymistavan merkitys ja vaikutusvalta määräytyvät sen tuoman lohdun tai masennuksen asteen perusteella.

11.9 Strategisen lähestymistavan vaikutusvalta ja merkitys määräytyvät sen innoittavuuden ja vahvistavuuden perusteella.

11.10 Strategisen lähestymistavan vaikutusvalta ja merkitys määräytyvät siihen liittyvän korjaavan neuvonnan laadun perusteella.

11.11 Strategisen lähestymistavan voima ja merkitys määräytyvät sen hienovaraisten ominaisuuksien voimakkuuden perusteella.

Taso #12 : Harmonisesti muuttuva, hallittu suhde

12.1 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöönsä on ominaista voimakkaille spontaaneille aloitteille, joita ohjaa asianmukaisesti implisiittinen tunne mahdollisuuksista ja rajoituksista. Tällainen toiminta avaa uusia toteuttamiskelpoisia mahdollisuuksia. Jos sitä hallitaan epäasianmukaisesti, se voi olla liian väkivaltaista, väärin suunnattua, hedelmätöntä tai pelkästään omaa etua ajavaa.

12.2 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa IT-ympäristöönsä on ominaista kyky reagoida vastaanottavaisesti monenlaisiin ulkoisiin aloitteisiin tarjoamalla sopivat puitteet, joissa ne voidaan toteuttaa ja vakiinnuttaa. Jos tämä kyky puuttuu, tällainen vastaanottavaisuus voi ylikuormittua, mikä johtaa valikoivaan vastarintaan, reagoimattomuuteen tai vaihtoehtoisesti niiden omaksumiseen.

12.3 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöönsä on ominaista kyvystä yhdistää aloitteet luovasti ja selkeästi konteksteihin, joissa niitä voidaan kehittää edelleen. Jos tämä kyky puuttuu, tällainen katalyyttinen välitys muuttuu hajanaiseksi ja jatkuvuudeltaan puutteelliseksi. Ilmeiset ristiriidat ovat tällöin lähinnä hämmennyksen aiheuttajia sen sijaan, että niitä pidettäisiin monimutkaisen, monimuotoisuutta stimuloivan mallin osina.

12.4 Strateginen lähestymistapa, jossa suhde ympäristöön on harmonisesti muuttuva ja hallittu, on ominaista korkeamman tason organisaation asteittaiselle syntymiselle vastauksena aloitteisiin ja rajoitteisiin. Jos tällaista syntymistä ei tapahdu tai se estyy, lähestymistapa synnyttää toimia, jotka ovat yhä kykenemättömämpiä hillitsemään voimia, joihin ne reagoivat.

12.5 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöönsä edellyttää organisaatiota, joka kykenee reagoimaan täysimääräisesti, integroidusti, tinkimättömästi ja voimakkaasti kaikkiin ulkoisiin tapahtumiin, joista se pysyy riippumattomana. Jos tätä kykyä ei ole kehitetty asianmukaisesti, tällainen organisaatio on luonteeltaan dominoiva, itseriittoinen ja väärinkäyttää valtaansa.

12.6 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöön edellyttää implisiittisten oletusten intuitiivista uudelleenmäärittelyä, jotta kyky reagoida asianmukaisesti kontekstin tapahtumiin voidaan uudistaa. Jos tämä kyky puuttuu, kaikki reaktiot ovat estyneitä tai keskittyvät pinnallisiin yksityiskohtiin.

12.7 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöönsä on ominaista kyvystä arvioida menneisyyttä objektiivisesti näkökulmasta, joka tarjoaa sekä intuitiivisen tasapainon merkityksellisten tekijöiden välillä että tunteen integroivista mahdollisuuksista. Jos tämä kyky puuttuu, ulkoisten tekijöiden arviointi on negatiivista tai epäröivää, mikä haittaa jatkokehitystä.

12.8 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöönsä on ominaista kyvystä reagoida spontaanisti korkeamman tason tavoitteisiin ja mahdollisuuksiin, vaikka vallitsevat alemman tason tavoitteet ja mahdollisuudet (joihin se on identifioitunut) jouduttaisiin hylkäämään tämän vuoksi. Siinä määrin kuin kyky tähän muutokseen puuttuu, alemman tason tavoitteet ja mahdollisuudet vääristyvät ja vahvistuvat, mikä haittaa jatkokehitystä.

12.9 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöönsä on ominaista spontaanisti käynnistyvien korkeamman tason prosessien aloittamiselle, jotka keskittyvät muuttamaan olemassa olevien alemman tason prosessien toimintaa, joiden hallinnassa se on. Siinä määrin kuin tämä kyky on kehittynyt epäasianmukaisesti, kaikki käynnistetyt prosessit ovat väärin suunnattuja, mikä haittaa jatkokehitystä.

12.10 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöönsä on ominaista selkeä hallintaprosessien malli, joka ohjaa tulevaisuuden mahdollisuuksia tai nykyisiä tarpeita ja mahdollisuuksia. Jos tätä kykyä kehitetään epäasianmukaisesti, on olemassa taipumus liialliseen hallintaan, mikä haittaa jatkokehitystä.

12.11 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöönsä on ominaista kyvystä luoda sopivaa suunnittelua merkittävien uusien oivallusten valossa, jotka tuovat mahdollisuudet ja rajoitukset esiin odottamattomalla ja hedelmällisellä tavalla, mikä helpottaa tehokasta toimintaa niiden kehittämiseksi. Jos tätä kykyä ei kehitetä asianmukaisesti, se johtaa automaattiseen negatiiviseen reaktioon ulkoisiin aloitteisiin ja olosuhteisiin, mikä haittaa niiden jatkokehitystä.

12.12 Strateginen lähestymistapa harmonisesti muuttuvassa, hallitussa suhteessa ympäristöönsä on ominaista kaikkien mahdollisten aloitteiden tai konfliktien välisen sovittelun reagointimallille. Tämä yhdistävä malli toimii siten vakauttavana tekijänä, joka varmistaa jatkuvuuden erityisesti korkeamman ja alemman tason prosessien välillä. Jos tätä kykyä ei kehitetä asianmukaisesti, reagointimalli muuttuu sekavaksi ja reagoi epäasianmukaisesti vääriin olosuhteisiin.

Taso #13 : Luova uudistuminen

13.1 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan heikkouksiin ja toimien tehottomuuteen.

13.2 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan hajanaisiin tai epäjohdonmukaisiin toimiin.

13.3 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan yhteydessä syntyneisiin toimimattomiin tuotteisiin.

13.4 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan riippuvuuteen ja voimattomuuteen.

13.5 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan jäykkyyteen tai kiteytymiseen.

13.6 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan epäkäytännöllisyyteen tai lyhytnäköisyyteen.

13.7 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan turhautumiseen tai (siitä seuraaviin) itsetuhoisiin prosesseihin.

13.8 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan apatiaan tai pessimismiin.

13.9 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan epävarmuuteen tai hallitsemattomuuteen.

13.10 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus mihin tahansa toimintaan, joka liittyy lähestymistavan kapea-alaistumiseen päämääränä sinänsä.

13.11 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan korruptioon tai hajoamiseen.

13.12 Uudistuminen riippuu siitä, syntyykö luova vastaus nykyisen toimintatavan täydelliseen katoamiseen.

Taso #14 : Kehitysprosessien sykli

14.1 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista staattiset, muuttumattomat strategiset lähestymistavat.

14.2 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista strategisten lähestymistapojen hajoaminen osiin.

14.3 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista strategisten lähestymistapojen yhdistyminen, jonka kautta syntyy uusi lähestymistapa.

14.4 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista strategisten lähestymistapojen harmoninen vuorovaikutus, jossa ne säilyttävät identiteettinsä.

14.5 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista yhtenäinen, jatkuva strategisten lähestymistapojen malli.

14.6 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista erillisten, erillisten strategisten lähestymistapojen moninaisuus.

14.7 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista strategisten lähestymistapojen väliset erityiset ristiriitaiset suhteet.

14.8 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista strategisten lähestymistapojen väliset laadullisesti merkittävät, määrittelemättömät suhteet.

14.9 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista sattumanvaraiset strategiset lähestymistavat.

14.10 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista strategiset lähestymistavat, jotka ovat näiden prosessien luonnollinen ja ennustettava seuraus.

14.11 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista strategiset lähestymistavat, joiden olemassaolo ajallisessa ja tilallisessa maailmassa on itsestään selvä.

14.12 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista strategiset lähestymistavat, joiden olemassaoloa ei voida riittävästi selittää ajallis-paikallisessa viitekehyksessä.

14.13 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista epävakaisuus, turbulenssi ja kaaos.

14.14 Kehitysprosessien sykli sisältää äärimmäisiä vaiheita, joille on ominaista järjestäytyneet järjestelmät ja selkeästi määritellyt mallit.

Taso #15 : Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja kehittäminen

15.1 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät empiiristen tosiseikkojen, kuten tapahtumien, prosessien tai ilmiöiden, suoraa tai epäsuoraa havainnointia.

15.2 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen, joka edellyttää asianmukaisia empiiristen kvantitatiivisten mittausmenetelmien käyttöä, voidaan saavuttaa.

15.3 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät asianmukaisia menettelyjä merkittävien kokeiden suunnittelua ja tulkintaa varten.

15.4 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät asianmukaisia empiirisen yleistämisen ja kuvailevan luokittelun menettelyjä, jotta empiiriset tiedot voidaan järjestää alustavasti järjestelmällisen luokittelun valmistelemiseksi.

15.5 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät asianmukaisia menettelyjä, joilla selittävät tulokset voidaan esittää.

15.6 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät käsitteellisten elementtien käyttöä, olipa kyse sitten tyypillisistä abstrakteista käsitteistä, terminologiasta tai tekniikoista, jotka muodostavat älylliset avaimet, joiden avulla ilmiöt voidaan ymmärtää.

15.7 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät hypoteesien muodostamista, eli luovan oivalluksen avulla tehtävää oletusten esittämistä käsitteellisestä mallista, joka perustuu olemassa oleviin kokeellisiin havaintoihin tai mittauksiin.

15.8 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät sellaisen ongelman tunnistamista, joka näyttää ratkaistavissa olevan käyttämällä tai laajentamalla käytettävissä olevia tekniikoita.

15.9 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät käsitteellisen mallin mahdollista mukauttamista tai korvaamista uusien havaintojen tai mittausten perusteella.

15.10 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät tietynlaisen selittävän menettelyn valitsemista, jota tarvitaan tietyn käsitteiden ryhmän soveltamiseen.

15.11 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät muodollisten tai matemaattisten elementtien käyttöä, olipa kyse sitten laskennallisista, rakentamis- tai analyyttisistä menettelyistä.

15.12 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät muodollisen muunnoksen tekniikoiden käyttöä, olipa kyse sitten formalisoinnista (suhteiden pelkistämisestä ottamatta huomioon suhteiden luonnetta) tai aksiomatisointista (seurausten jäljittämisestä hyväksyttyihin aksiomiin).

15.13 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät käsitteellisen mallin validointia tarkistamalla sen ennusteet havaintojen tai mittausten avulla vahvistus-, vahvistus- tai vääristämistekniikoita käyttäen.

15.14 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät tiukkojen muodollisten määritelmien laatimista validiteetista, todennäköisyydestä, vahvistuksen asteesta ja muista todistusaineistoon liittyvistä suhteista, jotka liittyvät loogisen argumentin arviointiin.

15.15 Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja sen tulevan kehityksen looginen ennustaminen edellyttävät sellaisen muodollisen propositiojärjestelmän käyttöä, jolla on selkeä, olennainen looginen rakenne, eli muodollinen propositioiden ja aksioomien järjestelmä, joka on sidottu loogisiin suhteisiin.

Taso #16 : Arvot ja oletukset

16.1 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että lähestymistapa olisi virheetön.

16.2 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että lähestymistapa on päämäärä itsessään.

16.3 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että lähestymistavalla olisi pysyvä ulottuvuus.

16.4 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että lähestymistapa koostuu toisistaan riippumattomista ulkoisista tekijöistä.

16.5 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia, joiden mukaan lähestymistavan puutteet eivät ole seurausta mistään syystä tai ovat itse syy.

16.6 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että lähestymistavan puutteet johtuvat merkityksettömistä syistä.

16.7 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia, joiden mukaan lähestymistavan puutteet johtuvat vain yhdestä syystä, riippumatta olosuhteista tai toissijaisista seikoista.

16.8 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että lähestymistavan puutteet ovat välttämättä pysyviä.

16.9 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että on mahdotonta luoda asianmukaista lähestymistapaa.

16.10 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että saavutettu lähestymistapa on riittävä, hyväksyttävä ja että lisäponnistelut riittävämmän lähestymistavan luomiseksi tulisi lopettaa.

16.11 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että abstraktimmat strategiset lähestymistavat ovat lopullinen saavutus.

16.12 Muodon taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että vaikka lähestymistapa olisi kuinka täydellinen tahansa, sen puutteellisuus tulee lopulta ilmi.

16.13 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, ettei nykyisiin olosuhteisiin sopivaa menetelmää ole olemassa.

16.14 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, ettei ole olemassa sopivaa menetelmää tai menetelmien mallia, jonka avulla hajautettu merkitys voitaisiin tehokkaasti havaita tai ottaa huomioon lähestymistavassa.

16.15 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen tuo esiin kaikki perusteettomat oletukset, jotka tukevat menetelmiä, joista ei ole hyötyä.

16.16 Strategisen lähestymistavan taustalla olevien arvojen tunnustaminen korostaa perusteettomia oletuksia siitä, että nykyisen lähestymistavan puutteisiin ei ole tehokkaita ratkaisuja.

Taso #17 : Strategisen lähestymistavan suhteiden potentiaali

17.1 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu suurempaan joukkoon erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan sen suhteellisesta epätäydellisyydestä. Epätäydellisyyden puuttuminen vähentää muodollisesta epätäydellisyydestä johtuvaa riippuvuutta ja poistaa siten keskinäisen riippuvuuden perustan. Epätäydellisyyden luonne vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti siihen, millaista keskinäistä riippuvuutta lähestymistapaan voidaan liittää.

17.2 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin strategisiin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu osaksi laajempaa joukkoa erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, että lähestymistapaa ei pidetä päämääränä sinänsä.

17.3 Strategisen lähestymistavan suhteiden potentiaali muihin strategisiin lähestymistapoihin, eli se, missä määrin se sulautuu suurempaan joukkoon erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan lähestymistavan väliaikaisuuden tunnustamisesta. Mitä suurempi joukko strategisia lähestymistapoja, joiden sisällä suhteet voivat esiintyä, on, sitä suurempi on todennäköisyys, että tällaisiin suhteisiin liittyy muodollisen kehityksen ja muutoksen malleja, joissa kaikki muuttumattomuus on abstraktimmalla tasolla kuin alun perin tunnustetussa lähestymistavassa.

17.4 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu osaksi laajempaa joukkoa erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, tunnustetaanko lähestymistavan olevan itsessään keskinäisesti riippuvaisista lähestymistavoista muodostuva integroitu kokonaisuus.

17.5 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu suurempaan joukkoon erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, tunnistetaanko lähestymistavan havaittujen puutteiden syyt. Tällainen tunnistaminen luo suhteen lähestymistavan ja muiden lähestymistapojen välille. Havaittujen syiden luonne vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti siihen, millainen keskinäinen riippuvuus lähestymistavalla voi olla muihin lähestymistapoihin nähden.

17.6 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu suurempaan joukkoon erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, tunnustetaanko lähestymistavan puutteet johtuvan merkityksellisistä syistä eikä lähestymistavan luonteeseen liittymättömistä syistä.

17.7 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu suurempaan joukkoon erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, tunnustetaanko lähestymistavan puutteet johtuvan monista syistä, jotka puolestaan riippuvat olosuhteista ja toissijaisista seikoista.

17.8 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu osaksi laajempaa joukkoa erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, tunnustetaanko lähestymistavan puutteet ja niiden syyt välttämättä väliaikaisiksi.

17.9 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu osaksi laajempaa joukkoa erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, kuinka vahvasti uskotaan, että on mahdollista luoda entistä tarkoituksenmukaisempi lähestymistapa. Keskittymällä lähestymistavan mahdollisiin mukautuksiin sen kehittyvä suhde muihin lähestymistapoihin tulee selväksi.

17.10 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu osaksi laajempaa joukkoa erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan jatkuvista ponnisteluista luoda entistä sopivampi lähestymistapa ja hylätä jo saavutettu tulos riittävänä. Näin varmistetaan, että lähestymistapa sijoittuu muutoksen keskellä olevaan lähestymistapojen kontekstiin eikä erilliseen kontekstiin.

17.11 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu osaksi laajempaa joukkoa erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, tunnustetaanko, että abstraktimman lähestymistavan kehittäminen ja säilyttäminen ei ole lopullinen saavutus. Jos tätä tunnustamista ei ole, tällainen lähestymistapa on sen kehittyneisyydestä huolimatta esteenä jatkokehityksen dynamiikalle.

17.12 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu suurempaan joukkoon erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, kuinka vahva on usko siihen, että voidaan luoda lähestymistapoja, joita ei myöhemmin pidetä riittämättöminä. Tällaisten lähestymistapojen on välttämättä sisällettävä ja tasapainotettava tekijät, jotka aiheuttavat riittämättömyyden syntymisen kehittyvässä lähestymistapojen joukossa.

17.13 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu osaksi laajempaa joukkoa erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, onko olemassa menetelmä tai menetelmien malli, jota voidaan noudattaa ja joka sopii nykyisiin olosuhteisiin. Jos tämä vakaumus puuttuu, on epätodennäköistä, että lähestymistapojen välisiä merkittäviä suhteita tunnistetaan.

17.14 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu suurempaan joukkoon erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, kuinka vahva on vakaumus siitä, että voidaan löytää sopiva menetelmä tai menetelmien yhdistelmä, jonka avulla lähestymistavassa voidaan tehokkaasti havaita tai heijastaa keskittymätön merkitys. Jos tämä vakaumus puuttuu, käytetyt menetelmät keskittyvät edelleen tiettyihin lähestymistapoihin, joissa ei oteta samanaikaisesti huomioon muiden lähestymistapojen pohjalta syntyviä oivalluksia.

17.15 Strategisen lähestymistavan suhteiden potentiaali muihin lähestymistapoihin, eli se, missä määrin se sulautuu suurempaan joukkoon erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, tunnustetaanko tuloksettomien menetelmien turhuus. Jos tätä tunnustamista ei tapahdu, käytetyt menetelmät rajoittavat lähestymistapojen välisten suhteiden laajuutta ja rikkautta.

17.16 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu osaksi laajempaa joukkoa erilaisia lähestymistapoja, riippuu suoraan siitä, kuinka vahvasti uskotaan, että olemassa olevan lähestymistavan puutteisiin on olemassa tehokkaita ratkaisuja.

17.17 Strategisen lähestymistavan suhteellinen potentiaali muihin lähestymistapoihin nähden, eli se, missä määrin se sulautuu suurempaan joukkoon erilaisia lähestymistapoja, riippuu (intuitiivisesta) tunnistamisesta kyseisen lähestymistavan rajojen läpäisevyydestä ja vaihtelevuudesta.

Taso #18 : Riittämättömät muutospyrkimykset

18.1 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät menetelmällisten ääripäiden, kuten ennalta määrätyn konseptin mukaisen operatiivisten resurssien kokoamisen tai mobilisoinnin, välillä. Tämä johtaa yleensä joko alistumiseen tai huomattavaan vastarintaan ja potentiaalisen tuen menettämiseen. Tällaiset pakottavat aloitteet voivat estää toiminnan tulevan eheyden kannalta välttämättömien yhteyksien muodostumisen ja johtaa sen ennenaikaiseen keskeyttämiseen tai sen laajuuden huomattavaan rajoittamiseen.

18.2 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden välillä, kuten operatiivisten resurssien kokoaminen niiden alkuperäisen vuorovaikutuksen syntyvien prosessien mukaisesti. Tämä johtaa usein huomattavaan sekasortoon, joka harvoin tuottaa luovia operatiivisia tuloksia, paitsi pinnallisella tasolla. Tällaisista aloitteista puuttuu sitten johdonmukaisuus, jatkuvuus ja kestävyys.

18.3 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden, kuten toimintaprogramman pakottamisen, välillä. Tämä jakaa välittömästi mobilisoidut resurssit voimakkaisiin ja voimattomiin. Voimakkaiden ryhmän vahvuudet yliarvioidaan, kun taas niiden heikkoudet aliarvioidaan, ja heikompien ryhmän täysi panos estyy. Pakotettua ohjelmaa ei koskaan kyseenalaisteta. Tämä menettely vieraannuttaa potentiaalisen tuen entisestään ja lisää riskiä, että operaatio menee hallitsemattomaksi, jos myöhemmin syntyy olosuhteita, joissa estyneet tai vieraantuneet resurssit ovat välttämättömiä.

18.4 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden, kuten operatiivisten ohjelmien spontaanin, osallistavan itseorganisoitumisen, välillä. Tämä johtaa usein epävarmuuteen ja ristiriitaisiin toimiin, jotka vahvistavat epäjohdonmukaisuutta, jatkuvuuden puutetta ja kestävyyden puutetta. Kaikki syntyvät ohjelmat asetetaan välittömästi kyseenalaisiksi.

18.5 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista metodologisten ääripäiden välillä, kuten tavoitteiden ja suunnan uudelleenarvioinnista yksityiskohtaisen analyysin avulla toiminnan aloittamisen jälkeen. Tämä on yleensä tuhoisaa ja hedelmätöntä toimintaa, joka tarjoaa vain vähän enemmän kuin älyllisen kehyksen ohjelman integroinnin tueksi. Toiminta johtaa sitten osallistumisen vähenemiseen toiminnassa sen sijaan, että se paljastaisi uusia tukireservejä sille.

18.6 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset ovat alttiita tuhoutumaan tuhoisissa, energiaa kuluttavissa konflikteissa, jotka syntyvät menetelmällisten ääripäiden välillä, kuten tavoitteiden ja suunnan uudelleenarviointi prosessien herkistämisen, vahvistamisen ja solidaarisuuden juhlistamisen kautta operaation käynnistämisen jälkeen. Tämä korostaa konsensuksen ulottuvuuksia (olivatpa ne aineettomia tai pinnallisia) erimielisyyksien ulottuvuuksien (usein konkreettisten ja perustavanlaatuisten) kustannuksella. Operatiivinen johdonmukaisuus riippuu tällöin ensimmäisestä ilman riittävää kehystä jälkimmäisen esiin nostamien kysymysten tasapainottamiseksi.

18.7 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset ovat alttiita tuhoutumiselle, kun menetelmälliset äärimmäisyydet, kuten toiminnan valmistelu tai osittainen purkaminen (myöhempää muutosta varten), aiheuttavat tuhoisaa energiaa kuluttavaa konfliktia, joka noudattaa jäykkää menettelytapaa, joka ei reagoi kontekstuaaliseen palautteeseen. Tämä johtaa yleensä menettelytapaa häiritsevien olosuhteiden kertymiseen. Operaatiota voidaan tällöin jatkaa vain ohittamalla tällaiset esteet tai rajoittamalla sen alkuperäistä laajuutta. Molemmat ratkaisut aiheuttavat vaikeuksia, joiden poistaminen edellyttää tulevia operaatioita.

18.8 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisasta, energiaa kuluttavasta konfliktista metodologisten ääripäiden välillä, kuten toiminnan raaka-aineiden valmistelusta tai osittaisesta hajottamisesta (myöhempää muutosta varten) menettelyn mukaisesti, joka reagoi täysin kontekstuaaliseen palautteeseen. Tämä johtaa yleensä menettelyn heikkenemiseen (ja lopulta häviämiseen), jonka sysäys imeytyy sitten kontekstuaalisiin prosesseihin.

18.9 Strategisen lähestymistavan muutosta koskevat yritykset kärsivät usein tuhoisasta, energiaa kuluttavasta ristiriidasta metodologisten ääripäiden välillä, kuten toiminnan raaka-aineiden muuttaminen tarkasti määriteltyjen (ja toistettavissa olevien) rakenteellisten muutosten avulla. Tämä rajoittaa tällaiset toimet pääasiassa mekaanisiin toimenpiteisiin ja tekee niistä soveltumattomia käsitysten, asenteiden tai arvojen muuttamiseen.

18.10 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista metodologisten ääripäiden välillä, kuten toiminnan raaka-aineiden muuttaminen intuitiivisilla, toistamattomilla prosesseilla. Tämä rajoittaa tällaiset toiminnot pääasiassa aineettomaan laajuuteen. Siksi niitä ei voida soveltaa aineellisten olosuhteiden muutoksiin, joiden tulisi heijastaa tällaisia muutoksia ja antaa niille pysyvyyttä.

18.11 Strategisen lähestymistavan muutosta koskevat yritykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden välillä, kuten muutoksen arviointi saavutettujen tulosten laadun perusteella ottamatta huomioon prosessin toteutettavuutta keinona saavuttaa tavoite. Tämä helpottaa sellaisten prosessien syntymistä, joiden sivutuotteet luovat pohjaa myöhemmille vaikeuksille.

18.12 Strategisen lähestymistavan muutosta koskevat yritykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden välillä, kuten muutoksen arviointi prosessin toteutettavuuden perusteella ottamatta huomioon saavutettujen tulosten laatua (jos sellaisia on). Tämä edistää sellaisten prosessien syntymistä, jotka toteutetaan päämääränä sinänsä, mutta jotka tuottavat vain vähän pysyvää hyötyä niiden toteutumiskontekstille.

18.13 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden välillä, kuten esimerkiksi syntyvän tuotteen äkillinen erottaminen sen synnyttäneestä prosessista. Tällainen äkillinen erottaminen vaarantaa tuotteen sen viimeisissä vaiheissa, joissa se on riippuvainen prosessista.

18.14 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden välillä, kuten syntyvän tuotteen jatkuva riippuvuus sen synnyttäneestä prosessista. Tämä riippuvuus vaarantaa tuotteen lopullisen itsenäisyyden.

18.15 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden välillä, kuten lopputuotteen toimittaminen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen tavalla, joka ei ota huomioon kyseisen käyttötarkoituksen reaktioita. Tämä johtaa usein tuotteen varhaiseen hylkäämiseen.

18.16 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden välillä, kuten lopputuotteen toimittaminen alkuperäiseen käyttökohteeseen tavalla, joka on liian herkkä kyseisen käyttökohteen reaktioille. Ellei normaalia vastustusta uusia tuotteita kohtaan voida voittaa, tämä estää usein tuotteen toimittamisen.

18.17 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden, kuten prosessin myöhemmän arvioinnin tai siihen liittyvän toiminnan täydellisen hylkäämisen, välillä. Tämä vie myöhemmiltä aloitteilta prosessin arvon oppimiskokemuksena.

18.18 Strategisen lähestymistavan muutospyrkimykset kärsivät usein tuhoisista, energiaa kuluttavista konflikteista, jotka syntyvät metodologisten ääripäiden välillä, kuten prosessin tunnistaminen sen päättymisen jälkeen. Tämä vääristää usein myöhempiä aloitteita.

Taso #19 : Laadullinen muutos

19.1 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee ennalta määrätyn konseptin mukaisesti kokoontumisen tai mobilisoinnin välillä.

19.2 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, jossa vuorotellaan (ja palataan) operatiivisten resurssien sallimiseen kokoontua luonnollisesti omasta tahdostaan.

19.3 Laadullinen muutos riippuu painopisteen harmonisesta siirtymisestä, joka vaihtelee (ja siirtyy) toimintaprogramman toteuttamisesta.

19.4 Laadullinen muutos riippuu painopisteen harmonisesta siirtymisestä, joka vaihtelee riippuvuudesta spontaanista, osallistavasta operatiivisten ohjelmien itseorganisoitumisesta (ja siihen).

19.5 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee tavoitteiden ja suunnan uudelleenarvioinnista yksityiskohtaisen analyysin kautta operaation aloittamisen jälkeen.

19.6 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee tavoitteiden ja suunnan uudelleenarvioinnista herkistämisprosesseihin ja takaisin, kun toiminta on käynnistynyt.

19.7 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee operaation elementtien valmistelusta tai osittaisesta uudelleenjärjestelystä (ja takaisin) tiukan menettelyn mukaisesti, joka ei reagoi kontekstuaaliseen palautteeseen.

19.8 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee operaation elementtien valmistelusta tai osittaisesta uudelleenjärjestelystä (ja takaisin) menettelyn mukaisesti, joka reagoi täysin kontekstuaaliseen palautteeseen.

19.9 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee (ja siirtyy) toiminnan elementtien muutoksesta tarkasti määriteltyjen rakenteen muutosten sarjaan.

19.10 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee (ja siirtyy) toiminnan elementtien muutoksesta joukon intuitiivisten, toistamattomien prosessien avulla.

19.11 Laadullinen muutos riippuu painopisteen harmonisesta siirtymisestä, jossa arvioidaan muutosta saavutettujen tulosten laadun perusteella (ja siihen) ottamatta huomioon prosessin toteutettavuutta keinona saavuttaa kyseinen tavoite.

19.12 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, jossa arvioidaan muutosta prosessin kannalta (ja prosessiin) ottamatta huomioon saavutettujen tulosten laatua.

19.13 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee sen synnyttävän tuotteen äkillisestä erottamisesta (ja siihen).

19.14 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee (ja siirtyy) syntyvän tuotteen jatkuvasta riippuvuudesta sitä synnyttävästä prosessista.

19.15 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee lopputuotteen toimittamisesta (ja toimittamiseen) alun perin tarkoitettuun ympäristöön tavalla, joka ei ole herkkä kyseisen ympäristön reaktioille.

19.16 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee lopputuotteen toimittamisesta (ja toimittamiseen) alun perin tarkoitettuun ympäristöön tavalla, joka on erittäin herkkä kyseisen ympäristön reaktioille.

19.17 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee prosessin tai siihen liittyvän assosiaation täydellisestä hylkäämisestä (ja siihen palaamisesta).

19.18 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä, joka vaihtelee prosessin jatkuvasta tunnistamisesta sen päättymisen jälkeen (ja takaisin).

19.19 Laadullinen muutos riippuu harmonisesta painopisteen siirtymisestä ääripäiden välillä, samalla kun säilytetään sopiva jaksollisuus tällaisille siirtymille itseorganisoituvassa mallissa.

Taso #20 : Keskinäisesti rajoittavien lähestymistapojen merkitys

20.1 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun ne välttävät tarpeettomia tai liiallisia reaktioita toisiinsa. Jos tätä pidättyvyyttä ei ole, merkitys hämärtyy kyseisen reaktion myrskyisän luonteen vuoksi.

20.2 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin niiden samankaltaisuuden vahvistuessa. Jos tätä vahvistusta ei ole, merkitys hämärtyy aiempien epätasapainoisten vuorovaikutusten seurausten vuoksi.

20.3 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin niiden hallitun vuorovaikutuksen myötä. Siinä määrin kuin tällainen hallinta puuttuu, merkitys hämärtyy niiden vuorovaikutuksen hallitsemattoman luonteen vuoksi.

20.4 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun tunnustetaan niiden herkästi tukeva reagointi toistensa tilanteeseen. Siinä määrin kuin tämä herkkyys puuttuu, merkitys hämärtyy tuhoisien vuorovaikutusten vuoksi.

20.5 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun niiden ominaispiirteet sovitetaan yhteen. Jos tätä sovittamista ei tapahdu, merkitys hämärtyy joidenkin ominaispiirteiden tunnustamattomuuden tai hyväksymättömyyden vuoksi.

20.6 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun puutteet tunnustetaan. Jos tällainen tunnustus puuttuu, merkitys hämärtyy, kun suhdetta vääristellään lyhytaikaisten etujen saavuttamiseksi.

20.7 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun luovutaan väitteistä, jotka koskevat olemattomia ominaisuuksia. Niin kauan kuin tällaisista väitteistä ei luovuta, merkitys hämärtyy pyrkimyksissä saavuttaa lyhytaikaisia etuja.

20.8 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin niiden toimintaa ohjaavien periaatteiden implisiittisen kehityksen myötä. Jos tällaisia implisiittisiä periaatteita ei ole, merkitys hämärtyy rajoittamattomien toimien ja niiden seurausten vuoksi.

20.9 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun niiden toimintaa ohjaavat periaatteet kehitetään selkeästi. Jos tällaisia periaatteita ei ole, merkitys hämärtyy rajoittamattomien toimien ja niiden seurausten vuoksi.

20.10 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun tunnustetaan jatkokehityksen esteet. Jos tällainen tunnustus puuttuu, merkitys hämärtyy ja niiden voima vahvistuu.

20.11 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun luovutaan pyrkimyksistä lisätä kummankaan lähestymistavan resursseja. Jos tätä ei saavuteta, merkitys hämärtyy resurssien hankkimiseen liittyvän toiminnan luoman riippuvuuden vuoksi.

20.12 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun otetaan huomioon strategisiin lähestymistapoihin liittyvät resurssit ja ominaisuudet. Jos tämä varaus puuttuu, merkitys hämärtyy, kun keskitytään näihin ominaisuuksiin.

20.13 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin niiden toimintojen innostuksen myötä, joihin ne liittyvät. Jos tätä innostusta ei ole, merkitys hämärtyy välinpitämättömyyden vuoksi näitä toimintoja kohtaan.

20.14 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin sinnikkyydellä. Jos tällainen sinnikäs huomio puuttuu, merkitys jää hämäräksi.

20.15 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun tunnustetaan niiden vuorovaikutuksen rakentavat ja tuhoisat seuraukset. Jos tätä tunnustamista ei ole, merkitys jää hämäräksi.

20.16 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun muistellaan niiden vuorovaikutuksen moninaisia näkökohtia. Siltä osin kuin tällaiset muistot ovat haalistuneet, merkitys hämärtyy.

20.17 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun ollaan valppaina mahdollisten sekaannusten varalta. Jos tällainen valppaus puuttuu, merkitys hämärtyy.

20.18 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun niiden vuorovaikutukseen kiinnitetään älykästä huomiota. Jos tällainen kiinnostus puuttuu, merkitys jää hämäräksi.

20.19 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun niihin kiinnitetään tasapainoista huomiota. Jos keskitytään liikaa yhteen lähestymistapaan, merkitys hämärtyy.

20.20 Keskinäisesti rajoittavien strategisten lähestymistapojen merkitys tulee esiin, kun pystytään keskittymään niiden vuorovaikutukseen. Jos tällaista keskittymistä ei pystytä ylläpitämään, merkitys hämärtyy.

Artikkelin julkaissut laetusinpraesens.org

Tiede

Viestintä avaruusolentojen kanssa, osa 2: Viestinnän strategiset vihjeet

18.2.2026 paatoimittaja Kommentoi

kirjoittanut Anthony Judge, 19.1.2000, sarjan aiemmat osat: osa 1

Johdanto

Mistä voisi etsiä strategisia vihjeitä, joilla rikastuttaa viestintää avaruusolentojen tai muiden ulkopuolisten kanssa? Ketkä ovat taitavimpia kommunikoimaan odottamattomissa tilanteissa ja tavoilla?

Mahdollisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Sun Tzun Sodankäynnin taito, Miyamoto Musashin Viiden renkaan kirja (tai sen länsimaiset miekkailun vastineet), taistelulajit, go-peli tai vastaavat. Nykyaikaiset aasialaiset johtamisoppaat hyödyntävät tällaisia klassisia oivalluksia monin mielenkiintoisin tavoin (ks. Gao Yuan, 1991; ja yhteenveto Governance through confidence artistry). Tällaiset tieteenalat yhdistävät valppautta ja hienovaraisuutta vuoropuheluprosessissa. Väärä jäykkyys tai huolettomuus oletuksissa kohtaamasi henkilön roolista ja taidoista on silloin elämän ja kuoleman kysymys. On ironista, että ”miekkailua” käytetään metaforana kuvaamaan joitakin vuoropuhelun lähestymistapoja, mutta miekkailutaidetta, jossa on yhdeksän erilaista pistettä (ja vastaavia torjuntoja), ei ole hyödynnetty vihjeiden saamiseksi hedelmällisempään vuoropuheluun. Sama voidaan sanoa ”turnajaisista” — todellakin, muukalaiset saattaisivat lähestyä vuoropuhelua ihmisten kanssa turnajaisiin verrattavassa kehyksessä. Ironista kyllä, keskustelukerhot sekä presidenttiehdokkaiden väliset väittelyt noudattavat usein turnajaismallia — samoin kuin tietyt teologiset väittelyt.

Parhaissa kohtaamisissa tasaväkisten vastustajien välillä taistelulajeissa (kuten aikidossa) toisen tuhoaminen ei ole tavoitteena — kuten parhaimmillaan vuoropuhelussakaan. Se, miten vastakkainasettelu ylitetään, on pikemminkin taidetta kuin tiedettä — josta on vain vähän tietoa. Kuinka outoa olisi, jos muukalaiset olisivat kehittäneet vuoropuhelun samalla tavalla kuin ihmiset ovat kehittäneet taistelulajit — niin että parhaat ihmisneuvottelijat/viestijät olisivat käytännössä ”keltaisia vöitä”, jotka yrittävät neuvotella ”mustien vöiden” muukalaisviestijöiden kanssa. Tanssin ja musiikillisen harmonian antamia vihjeitä ei myöskään ole tutkittu.

Yksi tapa muuttaa lähestymistapaa on tutkia prosessin todellisuutta.

Prosessidialogi

Olisi naiivia olettaa, että jotkut ihmiset eivät olisi erittäin taitavia elämään prosessitodellisuudessa. Tällaiset ihmiset eivät olisi riippuvaisia staattisista kategorioista ja prosessien hetkellisistä otoksista. Tästä voi saada jonkinlaisen käsityksen vertaamalla ihmisiä, joiden identiteetti voidaan tyydyttävästi kuvata valokuvilla, niihin, jotka voidaan paremmin kuvata videolla, tai niihin, joita ei voida kuvata lainkaan. Millaista olisi kohtaaminen tällaisen henkilön kanssa? Haasteena olisi se, että ”henkilö” saattaisi kokea identiteettinsä prosessina. Kyseessä olisi siis staattisen identiteetin kohtaaminen dynaamisen identiteetin kanssa — kivi joessa. Mutta niille, jotka ovat lukkiutuneet staattiseen kategorioiden ajatteluun, tällainen prosessi-identiteetti olisi käytännössä havaitsematon — tai vain minimaalisesti havaittavissa.

Toinen lähestymistapa on kyseenalaistaa, olisivatko avaruusolennot välttämättä rajoittuneet kolmeen ulottuvuuteen, varsinkin jos ne pystyvät matkustamaan tehokkaasti avaruus-ajassa. Mahdollisuutta, että avaruusolennot nelidimensioisina olentoina kokisivat ihmiset samalla tavalla kuin ihmiset saattavat kokea kaksiulotteiset ”tasolaiset”, on viime aikoina tutkinut Clifford Pickover (1999; arvostelu New Scientist -lehdessä, 23.10.1999). Matemaatikko Ron Atkin (1981; arvostelu Social organization determined by incommunicability of insightsissa) on tutkinut kognitiivisen tilan korkeamman ulottuvuuden vaikutuksia viestintään. Tämä työ tarjoaa tärkeitä oivalluksia viestinnän mahdottomuuden luonteesta, vaikka kielimuuria ei olisikaan.

Kielen matematiikan haasteita on tutkinut V. V. Nalimov (1981), ja teoksen epilogissa pohditaan, miten muukalaiset saattaisivat nähdä ihmiskunnan kielenkäytön (s. 203–205). Hänen probabilistinen näkemyksensä maailmasta on tarkasteltu sivulla Probabilistic vision of the world. Hänen pyrkimyksensä integroida monitieteinen ymmärrys kielen monista ulottuvuuksista korostaa erityisesti rytmin semantiikkaa keinona päästä suoraan käsiksi jatkuvaan tietoisuuden virtaan, joka voi olla kokemus prosessin todellisuudesta (s. 186–193). Toisin kuin lineaarinen malli, jonka voisi helposti olettaa olevan se, jonka kautta ihmiset kommunikoivat avaruusolentojen kanssa, hän väittää, että rytmi ”antaa mahdollisuuden tallentaa ilmiön olennaisesti lyhyemmässä muodossa kuin se on kuvattu ja merkitty, turvautumatta abstraktioon”. Rytmi ulkoisessa ilmentymässään ymmärretään riimin, konsonanssin, assonanssin, allitteraation tai kertosäkeen kautta. Mutta luontaisesti ja olennaisesti:

’…rytmi on jotain paljon merkittävämpää; rytmi tarkoittaa todennäköisesti sanojen merkitysten liukenemista, niiden sulautumista jatkuvaksi, sisäisesti erottamattomaksi kuvavirraksi. Toisin sanoen, rytmi tarjoaa mahdollisuuden tekstien ei-bayesilaiseen lukemiseen… rytmisesti järjestetyssä tekstissä kaikki tapahtuu toisin. Rytmi on tässä hallitseva olemus, joka yhdistää erilliset ryhmät yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Teksti on järjestetty niin, että sanat eivät rajoita toisiaan, vaan päinvastoin, niiden merkitys laajenee, ne virtaavat sujuvasti toisiinsa ja sulautuvat yhdeksi virraksi… Rytmin muodollinen matemaattinen tutkimus, riippumatta siitä kuinka herkkä ja hienovarainen se on, ei paljasta runon kuvaa. Se ei ole rytmi, joka kertoo, vaan sanat, jotka kietoutuvat toisiinsa rytmin ansiosta ja vangitsevat liukuvan kuvan… Olemalla ”sisällä”, missä ei ole erillisiä symboleja, kaikki on kaikessa, missä jatkuva kuvavirta ”luetaan” tiedostamatta ja logiikan ulkopuolella.’

Kuinka tällainen prosessihenkilöiden ryhmä toimisi kollektiivisessa kohtaamisessa — prosessidialogissa? Olisiko kohtaaminen merkityksellinen jollekin, joka on lukkiutunut staattiseen identiteettiin? Olisiko vain runoilijoilla tai muusikoilla toivoa osallistua tällaiseen dialogiin? Kuinka merkitys käsiteltäisiin, ellei staattisten kategorioiden kautta — merkityksen antaminen sarjalle tilannekuvia?

Toisen ei-tekstuaalisen ulottuvuuden sisällyttäminen, toinen lähestymistapa prosessitodellisuuden kuvioiden muutoksen kielen ymmärtämiseen, voidaan saada intialaisen perinteen 4000 vuotta vanhoista Rg Vedan lauletuista hymneistä (kuten toisaalla on keskusteltu). Filosofi Antonio de Nicolasin (1978) erittäin vaikuttava tutkimus tästä teoksesta, jossa hän käyttää kvanttimekaniikan ei-boolelaista logiikkaa (Heelan, 1974), avaa arvokkaita lähestymistapoja integraatioon. De Nicolasin tutkimuksessa tarkastellaan seuraavia teemoja: Äänen sävyyn perustuvien formaalisten kielten keskinäinen suhde; Kohti yksilön uudelleenintegrointia toimintaan; Integraatio ruumiillistettuna: ihmisen uudelleenkuvittelu; Pluralismi: integraatio yhteisön vuoropuhelun kautta; Integroiva uudistuminen uhrauksen kautta; ja Integroiva visio liikkeessä. Lähestymistavan ainutlaatuinen piirre on, että se perustuu säveliin ja sävelten välisiin muuttuviin suhteisiin. Rig Vedan merkitys löytyy musiikillisten sävelten mallista:

”Siksi kielellisen ja kulttuurisen näkökulman kannalta meidän on oltava tietoisia siitä, että kyseessä on kieli, jossa tonaaliset ja aritmeettiset suhteet muodostavat epistemologiset invarianssit… Musiikkiin perustuva kieli perustuu siten kontekstiriippuvuuteen; mikä tahansa sävel voi olla missä tahansa suhteessa muihin säveliin, ja siirtyminen sävelestä toiseen, joka yksinään mahdollistaa melodian, on näkökulman muutos, jonka laulaja itse ilmentää. Mikä tahansa perspektiivi (sävel) on ”uhrattava”, jotta uusi voi syntyä; laulu on radikaali toiminta, joka vaatii innovaatiota jatkuvuuden säilyttäen, ja ”maailma” on laulajan luomus, joka jakaa sen ulottuvuudet laulun kanssa.” (de Nicolas, p. 57)

De Nicolas vertaa tätä näkökulmaa perinteisiin länsimaisiin kieliin, joita hallitsee visuaalisuus:

”Näin ollen kielessä, jota hallitsevat näköön liittyvät kriteerit, näkö voi tarkoittaa summaa näkökulmista, joista kiinteä esine voidaan nähdä, sekä teoreettista näkökulmaa esineen eri näkökulmien välisistä suhteista, sekä henkisiä toimintoja, joilla nämä näkökulmat, suhteet ja näkemykset toteutuvat. Joka tapauksessa muuttumaton objekti on ehto näkemyksen merkityksen vaihteluille. Objekti on ehto näkemyksen merkityksen vaihteluille. Muuttumaton objekti ei siis ole todellisuutta, vaan koko järjestelmän tai menetelmän teoreettinen ennakkoehto (fenomenaalinen tai noumenaalinen) tosiasioiden vahvistamiseksi. Siksi ei ole ihme, että kun ihmiset puhuvat transsendenssista tässä kehyksessä, he joutuvat useimmiten puhumaan mystisissä termeissä näkymättömistä tai näkymättömistä asioista, joko uskonnollisten kokemusten tai modernin fysiikan termeissä. Kirjaimellisessa mielessä jälkimmäisissä kahdessa tapauksessa puhe ei koske mitään asioita, jotka täyttäisivät samat kriteerit kuin puhe, jota käytetään asioiden nimeämiseen.

Kun taas äänteiden hallitsemassa kielessä:

”Äänen kriteerien hallitsemassa kielessä näkökulmat, näkökulmien ja näkemyksen muutokset edustavat sitä, mitä musiikkitieteilijät kutsuvat ”modulaatioksi”. Modulaatio musiikissa on kyky muuttaa säveltäjän säveltämiä säveliä. Keskittyminen tähän kieleen ja sen kriteereihin on ensisijaisesti kykyä soittaa asteikkoa taaksepäin ja eteenpäin, ylös ja alas, näiden äkillisten näkökulmien muutosten kanssa. Tämän kyvyn avulla laulaja, keho, laulu ja näkökulma muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Tässä kielessä transsendenssi on juuri kyky esittää laulu ilman, että mikään teoreettinen konstruktio estää sen liikettä a priori tai määrää a priori tällaisen liikkeen seurauksena syntyvän tuloksen. Mikään teoreettinen kompromissi ei voi korvata ”modulaation” liikkeen löytämistä historiassa. Ihmiskeholta vaadittaisiin silloin sen alkuperän muistin menettämistä, mitä ihmiskeho kieltäytyy tekemästä palaamalla jatkuvasti kriisiin. Filosofien tehtävänä on löytää kieli, jota hallitsevat äänen kriteerit, sen sijaan että oletettaisiin a priori, että ainoa yleisesti inhimillinen kieli on se, jota hallitsevat näön kriteerit.” (de Nicolas, p. 192)

Rytmipohjaisen muodon haasteita pohtiessaan Nalimov huomauttaa, että rytmi on ”arkainen, vieraana kulttuurillemme, laillisesti säilynyt vain runoudessa ja vain joskus läpäisevä muissa teksteissä” (s. 190). Hän kuitenkin huomauttaa, että tällaisista ei-runollisista teksteistä voi löytää ”kaksipuolisia tekstejä, eli tekstejä, joissa on samanaikaisesti loogisia ja rytmisiä osia” (s. 191), joista hän mainitsee Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus (1951). Nalimov väittää:

Sen on kirjoittanut ammattimainen logiikko, ja yksi sen osatekijöistä on epäilemättä tarkka logiikka. Mutta olen varma, että monet ovat samaa mieltä siitä, että se on myös rytmikäs, ja tämä selittää sen maagisen vaikutuksen. Rytmin lähde ei kuitenkaan ole minkäänlainen riimi, vaan pikemminkin propositioiden paradoksaalinen luonne. Tractatus-tekstin muodostavat peräkkäiset paradoksit, ja niiden rakenne on epätavallinen… Logiikan sijaan hän kutoo sanoista pitsin, joka saa lukijan pohtimaan ei sitä, mitä sanat ilmaisevat (tiukasti ottaen niillä ei ole merkitystä), vaan sitä, mitä niiden takana on, jos niiden merkitys laajennetaan äärettömästi. Hänen sanansa eivät todista hänen ajatustaan, vaan ne saavat meidät ajattelemaan, mitä on mielessä henkilöllä, joka on osoittanut kykenevänsä tunkeutumaan ongelman ytimeen… Eurooppalaisessa filosofisessa kirjallisuudessa Tractatus on ainutlaatuinen teos sen ”vieraan” luonteen vuoksi. Tämä selittää myös positivistien voimakkaasti kielteisen suhtautumisen siihen. (p. 191-2)

Tällaisten jäsenneltyjen ristiriitojen käyttöä tarkastellaan osan III harjoituksessa keinona luoda kognitiivisen valmiuden kehys ennakoimattomille vuoropuhelun malleille avaruusolentojen kanssa.

Staattisesta näkökulmasta haasteena on rakentaa suurempia oivallusten malleja vuoropuhelussa. Dynaamisesta näkökulmasta suuremman merkityksen kantaisi virtausmalli – pikemminkin kuin matto tai kartta, kehittyvä tanssi tai musiikkikappale (kuten ”generoitu musiikki”). Ryhmäimprovisaatio musiikissa on esimerkki, jota tutkitaan organisaation luovuuden kannalta (ks. Jamming, John Kao).

Ehkä jonkinlainen dynaamisen identiteetin tunne liittyy niihin, jotka tunnetaan erityisesti tyylistään tai karismastaan — jota kuvaavat useat eri kielet eri termeillä: élan, baraka, sprezzatura. Kun sitä tarkoituksellisesti vaalitaan, kuten hovimiehen taidossa, tätä vaikeasti määriteltävää ominaisuutta voidaan kuvata seuraavasti:

Sprezzatura: hyvin harjoiteltu luonnollisuus, harjoiteltu spontaanisuus, joka on kaikenlaisen vakuuttavan keskustelun ytimessä ja joka on ollut aina tavoiteltu, mutta harvoin hyvin kuvattu retorisen ”decorumin” ydin siitä lähtien, kun Aristoteles ensimmäisen kerran yritti kuvata sitä. (http://omni.cc.purdue.edu/~davidswf/tds.wc.html)

Processiratsastajat

Mutta olisi myös naiivia olettaa, että ne, jotka kykenevät säilyttämään identiteettinsä tällaisen prosessiajattelun kautta, suhtautuvat välttämättä hyväntahtoisesti staattisiin lähestymistapoihin. Dynaamisessa ympäristössä heillä olisi ihanteellinen ”paikka”, johon piiloutua — ”ei-paikka”. Kuten taajuushyppelyllä salatussa viestinnässä, he olisivat kaikkialla mutta eivät missään – uudet lähestymistavat laajalle levinneeseen, invasiiviseen sähköiseen valvontaan tarjoavat voimakkaita metaforia tästä. Verkkohämähäkkien tavoin he voisivat tehokkaasti ”ratsastaa” dynamiikalla, johon staattiset identiteetit osallistuvat. Sen sijaan, että he olisivat ‘substantiiveja’, joista todellisuus normaalisti ymmärretään koostuvan, he olisivat ”verbejä”, joiden kautta sen dynamiikka ilmaistaan.

Monipersoonallisuuden psykologia viittaa joihinkin haasteisiin, koska integroitu persoonallisuus, sikäli kuin se ”on olemassa”, ilmaistaan sitten erilaisten alipersoonallisuuksien kautta, jotka voivat olla tai olla olematta yhteydessä toisiinsa missään määrin. Integroitu persoonallisuus voidaan sitten ymmärtää kuin muukalainen, joka ajaa monimutkaista ajoneuvoa. Monia ihmisiä ymmärretään vain osittain heidän persoonallisuutensa joidenkin piirteiden kautta, vaikka heitä ei voida sanoa kärsivän monipersoonallisuushäiriöstä. Psykologi Ronald Laing kuvaa dramaattisesti haastetta, joka liittyy siihen, miten avaruusolento saattaisi nähdä keskimääräisen ihmisen psykologisesti integroitumattomana (ja alempaan ulottuvuuteen rajoittuneena), kuvatessaan haastattelua skitsofreenisen potilaan kanssa (katso muualla). Jokainen persoonallisuuden osa on silloin kuin yksi monista liikkuvista jaloista, joilla kokonaisuus liikkuu todellisuudessa.

Tämä viittaa tapaan ajatella ”muukalaisia” — niitä, jotka eivät ole yhteydessä perinteiseen yhteiskuntaan [vrt. lien, joka on ranskankielinen sana ”linkki”, kuten hyperlien]. (Englanninkielen sana) Lien on laillinen oikeus pitää toisen omaisuutta hallussaan, kunnes velka on maksettu. Staattisen ajattelun valossa yhteisö on sidosten tai linkkien verkosto — kansalaisyhteiskunnan valvonta- ja tasapainomekanismi. Dynaamisesta näkökulmasta yhteisöä ylläpitävät kuitenkin virtaukset ja prosessit, joista vain rakenteen perusluuranko voidaan hyödyllisesti kuvata termillä ”linkit”.

Pelkästään dynamiikan ylläpitämät identiteetit ovat käytännössä ”muukalaisia” — tunnistamattomia staattisesta näkökulmasta. Kansanperinteessä ne saatetaan tunnistaa helposti hengiksi ja vastaaviksi — piilossa oleviksi keijuiksi, jotka tuovat yhtenäisyyttä metsään. Uskonnollisesti suuntautuneet saattavat viitata niihin enkeleinä tai demoneina. Osittain ne eläisivät vain staattisten identiteettien välisen dynamiikan kautta. ”Demonit” olisivat erityisen huolestuttavia, koska ne ovat näiden dynamiikkojen pahantahtoisia ratsastajia — ”pimeitä ratsastajia”. Mitkä identiteetit elävät yli-väestönkasvun, nälän, sairauksien, epäoikeudenmukaisuuden, saastumisen ja väkivallan — tai globalisaation itsensä — prosessien kautta?

Viestintä avaruusolentojen kanssa

Niille, jotka ovat hämmentyneitä siitä, ettei yhteyttä avaruusolentoihin ole, mahdollisuus, että niiden identiteetit voivat liittyä vain dynamiikkaan, avaa uusia pohdinnan aiheita. Tässä mielessä avaruusolennot voisivat olla läsnä jopa kaikkialla sivilisaatiossamme staattisten identiteettien välisen dynamiikan kautta — verbeinä. Miten substantiivi kommunikoi verbin kanssa? Huomaa, että prosessien organisoinnin ”kieliopin” kysymystä ovat tutkineet MIT:ssä Thomas Malone ja muut (1998).

Tällaisista näkökulmista katsottuna on mahdollista, että muukalaisilla olisi radikaalisti erilainen asenne subjekti-objekti-suhteisiin. Filosofit, erityisesti Max Deutscher (Subjecting and Objecting), ja fysiikan ja tietoisuuden lähentymistä tutkivat henkilöt ovat tutkineet, että tässä suhteessa on paljon löydettävää. Aikana, jolloin fyysikot suhtautuvat luontevasti useisiin rinnakkaisiin universumeihin, voi olla, että muukalaisilla on täysin erilainen tapa jäsentää suhdettaan avaruus-aikaan. Tällaisten äärimmäisten mahdollisuuksien ennakoimiseksi tarvitaan työtä (katso esimerkki Judge, 1996 ja 1996).

Nalimov väittää teoksessaan In the Labyrinth’s of Language (1981), että kybernetiikan näkökulmasta kieli voidaan ymmärtää itsenäisenä elävänä organismina, joka syntyessään jatkaa kehitystään omaa erityistä evoluutiolinjaansa noudattaen. Muukalaiset saattavat viedä tämän käsityksen pidemmälle, niin että heidän ”yksilönsä” ovat odottamattomilla tavoilla alisteisia kielelleen tai ymmärretään olennaisesti sen jatkuvina ilmentyminä. Tästä näkökulmasta kieli, kuten ihmiskulttuuri, on identiteetin kantaja, jonka kanssa kohtaaminen on välttämätöntä, jotta se olisi merkityksellinen. Tällaisella organismilla on välttämättä pidempi elinikä kuin yksilöillä, jotka ovat sen ilmentymisen välineitä.

Kuten edellä todettiin, vähäinen kirjallisuus, joka käsittelee viestintää avaruusolentojen kanssa, keskittyy pääasiassa matematiikkaan ja numeroihin perustuen tutkimattomaan olettamukseen siitä, että tämä olisi olennaista älykkyydelle missä tahansa. Matemaattinen kieli korostaa staattisia numerokäsitteitä (1, 2, 3 jne.). Jos avaruusolennot kuitenkin identifioituisivat enemmän dynaamisuuteen, niiden painopiste olisi enemmän yhdentämisessä, kahdentamisessa, kolmentamisessa jne. — läheisemmin yhteydessä solujen jakautumisen biodynamiikkaan ja muihin luoviin tai tuhoaviin prosesseihin tai jopa tanssiin. Tai ehkä niiden painopiste olisi musiikissa, kuten Spielbergin elokuvassa Close Encounters of the Third Kind (1977) dramatisoidaan? Kuinka virtaukseen ja kuvioihin perustuva matematiikka voitaisiin kokea kinesteettisen oivalluksen avulla? Monet eläimet, mukaan lukien mehiläiset, elävät ja ilmaisevat itseään liikkeen kautta — ei ihme, että teeskentelemme, etteivät ne voi kommunikoida ”älykkäästi”. Ihmiset saatetaan arvioida samalla tavalla avaruusolentojen — ja monien eläinten — toimesta.

Toinen syy kommunikaation puutteeseen voi olla yksinkertaisesti se, että ihmisten käsitys vuoropuhelusta on galaktiselle yhteiskunnalle syvästi tylsää. Dynaamisessa ympäristössä eläville muukalaisille vuoropuhelun lähes täydellinen puuttuminen tekisi kommunikoinnista ihmisten kanssa käytännössä merkityksetöntä. Aivan kuten staattisesta näkökulmasta ”ruohon kasvun katseleminen” on kokemus, jota on vältettävä, dynaamisesta näkökulmasta avaruusolennolle ”jääkuutioiden siirteleminen kuvioiksi” ihmisten vuoropuhelussa, kunnes ne sulavat, olisi yhtä vieraannuttavaa.

Artikkelin julkaissut laetusinpraesens.org

Olemmeko me valmiita?

Mitä tarkoitamme avaruusolennolla?

Reaganin puhe YK:ssa

Vältettäviä vaaroja

Lähdeviitteet

Karoline Leavitt jakaa Trumpin UFO-ilmoituksen

Trump saa suitsutusta lainsäätäjiltä UFO-paljastuksesta

Trump kritisoi Obamaa avaruusolentokommenteista

Johdanto

Taso #01 : Strategisten lähestymistapojen riittämättömyys

Taso #02 : Vastustus/mielipide-ero

Taso #03 : Dialektinen synteesi

Taso #04 : Kehitykseen vaikuttava vuorovaikutus

Taso #05 : Olemassaolon rajoitukset

Taso #06 : Yhtenäisyys uudistumisen kautta

Taso #07 : Muutoksen muodot

Taso #08 : Muutoksen rajat

Taso #09 : Muutosprosessin toteuttaminen

Taso #10 : Strategisen lähestymistavan kestävyys

Taso #11 : Valtuuttaminen ja strategisen lähestymistavan merkitys

Taso #12 : Harmonisesti muuttuva, hallittu suhde

Taso #13 : Luova uudistuminen

Taso #14 : Kehitysprosessien sykli

Taso #15 : Strategisen lähestymistavan rakentaminen ja kehittäminen

Taso #16 : Arvot ja oletukset

Taso #17 : Strategisen lähestymistavan suhteiden potentiaali

Taso #18 : Riittämättömät muutospyrkimykset

Taso #19 : Laadullinen muutos

Taso #20 : Keskinäisesti rajoittavien lähestymistapojen merkitys

Johdanto

Prosessidialogi

Processiratsastajat

Viestintä avaruusolentojen kanssa

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus