Avainsana-arkisto: Irak

Eksopolitiikka

False flag -operaatiot, 9/11 ja eksopoliittinen perspektiivi

Kommentoi 
© Michael E. Salla, PhD

syyskuun 11. 2006

http://www.exopolitics.org

Johdanto [1]

Syyskuun 11. päivän terrori-iskun viidentenä vuosijuhlana yhä useampi aiempaa enemmän kyseenalaistaa iskujen virallisen narratiivin ja 9/11 -komission raportin riittävyyden. Elokuun 2006 Scripps Howard/Ohio Universityn gallupin mukaan, 36% amerikkalaisista uskoo 9/11:n olleen ’inside job’, omien suorittama teko, jossa Amerikan valtionvirastot olivat tapahtuneessa mukana. [2] Zogbyn toukokuun 2006 gallupin mukaan, 42% amerikkalaisista uskoi 9/11 -komission virallisten selitysten peittelevän totuutta. [3] Tasainen virta on jatkuvasti tuonut julkisuuteen kirjailijoita, journalisteja, tutkijoita ja mediapersoonia julistamaan, että 9/11 oli ’inside job’. Nimekkäimpiin henkilöihin kuuluu mm. teologi, tohtori David Ray Griffin, joka on kirjoittanut useita kirjoja terrori-iskuista, mm. 9/11 and American Empire: Intellectuals Speak Out (2003), Michael Ruppert, joka on kirjoittanut kirjan Crossing the Rubicon: The Decline of the American Empire at the End of the Age of Oil(2004), sekä näyttelijä Charlie Sheen, joka tuli julkisuuteen mielipiteidensä kanssa maaliskuussa 2006. [4] Aiheesta on perustettu myös verkkosivu, jonka on luonut ryhmä tutkijoita, jotka kritisoivat komitean virallisia selityksiä ja sanovat, että 9/11 oli ’inside job’. [5]

Kun koko operaatiota sisäpiirihommaksi väittävien määrä on kasvanut, sekä niiden jotka väittävät että koko asia on hyssytelty pois julkisuudesta, ei pitäisi tulla yllätyksenä, että monet nyt pitävät 9/11-iskuja osana valtioiden ’false flag’-operaatioiden kuviota, joilla voitetaan vastarinta valtioiden poliittisia tavoitteita kohtaan. False flag -operaatiota voi kuvata parhaiten salaisena operaationa, jonka toteuttaa ”valtiot, korporaatiot tai muut organisaatiot, jotka on suunniteltu näyttämään siltä kuin muut tahot toteuttaisivat ne”. [6]

Yhä useampi kirja ja video puhuu nyt historiallisista false flag -operaatioista 9/11:stä puhuttaessa. Nimekkäimpiin kuuluu David Griffinin The New Pearl Harbor: Disturbing Questions About the Bush Administration and 9/11 (2004); Barrie Zwickerin Towers of Deception: The Media Cover-up of 9/11 (2006); sekä Alex Jonesin video, TERRORSTORM: A History of Government Sponsored Terrorism (2006).  Griffin, Zwicker ja Jones tarkastelevat historiallisia ’false flag’-operaatioita esittääkseen historiallisen kontekstin analyysille 9/11-iskujen sekä tekaistu ”sodan terrorismia vastaan” ympärillä. Historialliset false flag -operaatiot kuten Reichstagin polttaminen vuonna 1933, Iranin vallankaappaus 1953, Tonkininlahden tapaus vuonna 1964 ovat tiedusteluoperatiivien lavastamia tapahtumia, jotka pantiin eri ryhmien syyksi tavoilla, jotka auttoivat valtioiden kasvattaa valtaansa tai syöstä vallasta toisten maiden hallituksia. Griffin esittää myös, että vuoden 1941 Pearl Harborin hyökkäys oli false flag -operaatio ja että se kertoo siitä laajuudesta, jolla false flag -operaatioita voidaan toteuttaa. [7]

Zwicker ja Jones puhuvat siitä miten natsit suoraan hyötyivät vehkeilemällä salaa Reichstagin polttamisen heidän syyttäessään siitä kommunisteja. Samoin he kuvailevat, kuinka Yhdysvaltojen ja Britannian politiikka hyötyi suoraan false flag -operaatioista, jotka oli suunnattu Iranin suosittua nationalistista pääministeriä Muhammad Mossadeqia vastaan, jota syytettiin kommunismin kannattajaksi. Tämä johti vallankaappaukseen vuonna 1953, jossa Iranin šaahi pystyi ottamaan diktaattorin vallan ja kumoamaan Mossadeqin kiistanalaisen kansallistamispolitiikan. Zwickerin, Jonesin ja Griffinin mukaan Tonkinlahden vuoden 1964 välikohtaus oli jälleen yksi false flag -operaatio, jossa kommunistista Pohjois-Vietnamia syytettiin kahdesta hyökkäyksestä Yhdysvaltain sotalaivoja vastaan. Myöhemmin julkaistut asiakirjat osoittivat kiistatta, että toista hyökkäystä ei koskaan tapahtunut. He kuvailevat myös epäonnistuneita false flag -iskuja, kuten Israelin ilmavoimien hyökkäystä USS Libertyyn vuonna 1967 kuuden päivän sodan aikana. He väittävät, että Libertyn uppoaminen olisi asettanut Yhdysvalloille suuren paineen liittyä sotaan tukeakseen Israelia, joka suunnitteli siirtävänsä vastuun Egyptille.

Griffin, Zwicker ja Jones ovat kaikki lainanneet Operation Northwoodsin papereita, joissa mainittiin pääesikunnan hyväksyneen false flag -operaatiot 1960-luvun alussa, joiden nimissä on tehty mm. terrori-iskuja amerikkalaista infrastruktuuria ja kaupunkeja vastaan. Nämä salaiset toimet oltaisiin pantu Kuuban syyksi ja niitä oltaisiin käytetty oikeuttamaan sotilashyökkäys, mutta Kennedyn hallinto ei niitä koskaan hyävksynyt (http://www.gwu.edu/~nsarchiv/news/20010430/ ). Griffin, Zwicker ja Jones käyttävät tätä ja muita tapauksia todisteena siitä, että false flag -operaatioilla on pitkä historia monien valtioiden toiminnassa.

Esiteltyään houkuttelevasti todisteita siitä, että valtiot ovat käyttäneet false flag -operaatioita aiemmin, Griffin, Zwicker ja Jones kääntävät huomionsa 9/11-hyökkäyksiin; sekä jossain määrin muihin ’terrori-iskuihin’ Britanniassa, Espanjassa ja Balilla. Kaikissa näissä tapauksissa Griffin, Zwicker ja Jones esittävät näyttöä siitä, että nämä olivat false flag -operaatioita. He lainaavat historiallisia dokumentteja, haastattelevat tietovuotajia, identifioivat epämääräisyyksiä virallisissa tapahtumien kertomuksissa ja esittelevät aihetodisteita, jotka kaikki puhuvat sen puolesta, että nämä terrori-iskut ovat olleet false flag -operaatioita. Puhuttaessa 9/11-iskuista USA:ssa sekä heinäkuun 7. päivän 2005 (7-7) iskusta Britanniassa, he tarkastelevat turvallisuusharjoituksia, jotka ovat johtaneet turvajoukkojen suureen hämmennykseen, mikä on mahdollistanut sellaiset mokat joiden myötä iskut ovat tapahtuneet. Zwicker ja Jones väittävät, että tällaiset harjoitukset ovat ominaisia ​​false flag -operaatioille, joissa on kriittisen tärkeää saada tällaisiin peiteoperaatioihin osallistumattomat turvallisuusjoukot luopumaan tehtävistään. He esittävät vakuuttavia todisteita siitä, että terrorismin vastainen sota on keinotekoinen, jonka tavoitteena riistää Yhdysvaltojen ja länsimaisten demokratioiden kansalaisilta heidän kansalaisvapautensa ja neutraloida kotimainen vastustus Irakin sotaa kohtaan.

Kuka todella oli 9/11:n ja muiden terrori-iskujen takana ja miksi?

Tarkasteltaessa kysymystä kuka todella oli 9/11:n ja muiden terrori-iskujen taustalla, useat 9/11:stä kirjoittaneet henkilöt ovat esittäneet heidän mielestään todellisia seikkoja, joiden verukkeella tekaistua terroristmin vastaista sotaa ajetaan. Tässä tutkielmassa keskityn heistä neljään, jotka ovat suuria nimiä 9/11-skenessä: Griffin, Zwicker, Jones ja Ruppert, ja yksinkertaisesti viittaan heihin kollektiivisesti termillä 9/11-kirjoittajat. 9/11-kirjoittajat osoittavat vaihtelevasti Yhdysvaltain ja Britannian toimiin napata öljyvarat ’roistovaltioilta’ kuten Irak, jotta ne saisivat kontrolliinsa öljyteollisuuden. Ottamalla Irak haltuun ja ajamalla öljyn hinnan ylös korporaatiot USA:ssa ja Britanniassa tekevät suuria lyhyen aikavälin voittoja. Öljyn tarjonnan saavuttaessa huippunsa, idea jota Michael Ruppert on äänekkäästi ajanut, tämä varmistaa USA/Britannian korporaatioiden olevan kuskin penkillä hyötymässä pitempään räjähtävästä öljyn hinnasta, kun teollistuvat valtiot kuten Intia ja Kiina kasvattavat kysyntää öljylle. Kontrolli öljyteollisuudesta näin mahdollistaisi amerikkalaiiskorporaatioiden dominoida globaaleja rahoitusmarkkinoita seurankin sukupolven aikana. Tämä tekisi Kiinasta ja Intiasta, amerikkalaisten tulevista kilpailijoista, alisteisia amerikkalaisten politiikalle.

9/11-kirjoittajat esittävät, että Irakin sodasta ei hyödy ainoastaan öljyintressit, vaan myös aseteollisuus USA:ssa, joka on helposti maailman suurin asevalmistaja. Amerikkalaisyhtiöiden alihankkijat tarvitsevat keksityn sodan terrorismia vastaan, jonka verukkeella jatkaa aseiden myyntiä Pentagonille, joka tarvitsee syyn jatkaa roistovaltioiden kimppuun hyökkäämistä. Aseteollisuuden logiikkaa lopulta ajaa ahneus, jolla halutaan hyötyä turvallisuusuhkista, jolla pidetään yllä jatkuvaa sotataloutta, jota rahoitetaan tavallisen veronmaksajan pussista. Eisenhower kuuluisassa jäähyväispuheessaan varoitti sotateollisen kompleksin vaaroista, jota yleisesti lainataan todisteena tällaisesta vaarasta.

Amerikkalaisen rahoitusjärjestelmän ja korporaatioiden ahneuden lisäksi 9/11-kirjoittajat tarjoavat selityksen tekaistulle sodalle terrorismia vastaan. Kyseessä on Pax Americana -teoria siitä, että amerikkalaisten politiikkaa ajaa tarve saada aikaan amerikkalaishegemonia ympäri planeettaa. Griffin, Jones, Ruppelt ja Zwicker esittävät, että Bushin hallinto väitti ’roistovaltioiden’ ’hyysäävän terroristeja’ ja kehittävän massatuhoaseita, joita annettaisiin terroristeille, ja Yhdysvalloilla on näin looginen syy lähteä ennaltaehkäisevästi sotaan näitä maita amerikkalaishegemoniaa vastustavia vastaan ja ottaa ne haltuunsa. He lainaavat New American Century Projectin neokonservatiivihahmoja tämän amerikkalaisdominanssia tavoittelevan imperialistisen agendan kannattajina. [8] Irakin sota olisi näin ollut oikeutettu massatuhoaseteesin perusteella Saddam Husseinin ollessa liittoutunut terroristiryhmien kanssa, joita hän olisi käyttänyt välikäsinä ampumaan massatuhoaseita USA:ta kohti. Vaikka amerikkalaishegemonia olisikin oikeuttanut tarpeensa tehdä maailmasta turvallisemman tällaisella hegemonialla, todellinen syy 9/11-kirjoittajien mukaan on tehdä öljy- ja aseteollisuuden kanssa juoniville amerikkalaisyhtiöille lisää rahaa.

9/11-kirjoittajien arvio öljy- ja aseyhtiöiden ahneuden sekä neokonservatiivien imperialististen suunnitelmien takia tehdyistä false flag -operaatioista muuttuu päivä päivältä suositummaksi niiden parissa, jotka ovat pettyneitä virallisiin selityksiin terroristihyökkäyksistä USA:ssa ja Britanniassa; siihen että tiedusteludataa spinnataan jatkuvasti niin, että sitä käytetään oikeuttamaan sotaa Irakissa; sekä öljy- ja aseteollisuudessa mukana olevien korporaatioiden jättivoittoihin. Erityisesti Griffinin, Zwickerin ja Jonesin analyysi false flag -operaatioista on avuksi identifioitaessa katalyytteja valtion politiikalle, joka johtaa kansalaisvapauksien kaventamiseen ja kotimaan ”demokratiaa suojelevien” ennaltaehkäisevien sotien vastaisen vastarinnan tukahduttamiseen, mutta joka tuo suuria liikevoittoja amerikkalaiskorporaatioille. Amerikkalaiseen imperialismiin keskittyvä 9/11-kirjoittajien analyysi auttaa identifioimaan neokonservatiivien suuren vaikutusvallan Bushin hallinnossa virallisen valtion politiikan sanelemisessa. 9/11-kirjoittajilta puuttuu kuitenkin eräs tekijä, joka keskittyy öljyteollisuuden, sotateollisen kompleksin ja amerikkalaisen imperialismin pyhään kolminaisuuteen. Tekijä, joka tarjoaa syvemmän analyysin siitä mikä oikeasti ajaa amerikkalaisten Lähi-idän politiikkaa sekä muuta politiikkaa maapallolla. 9/11-kirjoittajilta puuttuu eksopoliittinen tekijä.

Eksopoliittisen näkökannan ymmärtäminen

Eksopolitiikka perustuu laajaan näyttöön siitä, että avaruusolentojen sivilisaatiot vierailevat Maapallolla ja että tämä näyttö on systemaattisesti sekä valtion virastojen että armeijan eri osastojen salaama sekä USA:ssa että muissa valtioissa niinkutsutussa ”Kosmisessa Watergatessa”. [9] Valtavirran tieteellinen maailmankuva on, että valonnopeus edustaa ylitsepääsemätöntä estettä avaruusvierailijoiden fyysiselle läsnäololle, mitä uudet valoa suurempaa matkailunopeutta koskevat teoriat ovat viimeaikoina haastaneet. [10] Thomas Kuhnin The Structure of Scientific Revolutions (1962) vihjaa, että tieteellinen ymmärrys käy toistuvasti läpi paradigmanmuutoksia. Eksopolitiikka edustaa paradigmanmuutosta poliittisessa ajattelussa koskien kotimaan ja kansainvälisten asioiden taustalla piileviä voimia.

Avaruusolentojen vierailua koskevia todisteita ei ainoastaan ole salattu; vaan, ehkäpä vieläkin merkittävämmin, todisteet avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja heidän kanssakäymisestään menneiden sivilisaatioiden kanssa on myös salattu. Tämä tarkoittaa, että sekä Maapallolla tällä hetkellä vierailevien avaruusolentojen tieto ja teknologia että historialliset todisteet avaruusolentojen aiemmista vierailuista ovat muuttuneet niin vakavaksi kansallisen turvallisuuden huolenaiheeksi, että niitä pidetään salassa kansalta, Avaruusolentojen läsnäolon julkisen paljastamisen aiheuttamat todelliset vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen paljastettiin Brookings Instituten NASAlle tekemässä tutkimuksessa vuonna 1960, jossa väitettiin, että Maan ulkopuolisen älyn löytyminen voisi johtaa läntisen sivilisaation tuhoutumiseen.[11] Avaruusolentojen läsnäolon vaikutus ja sen seuraamukset politiikkaan, tieteeseen, talouteen ja kulttuuriin saattaisivat hyvinkin nopeasti johtaa elintärkeiden instituutioiden romahtamiseen jokaisessa planeettamme maassa, mikä näin uhkaisi suurvaltojen suvereniteettiä. Lisäksi useiden entisten armeijan tietovuotajien mukaan, UFOt ovat sammuttaneet tai tuhonneet ydinaseita USA:ssa useita kertoja. [12] Tämä osittain paljastaa poliittisten päättäjien salaiset huolet avaruusolentovierailijoista. Lyhyesti, avaruusolentojen läsnäolon vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen voittavat kaikki muut kansallisen turvallisuuden ongelmat, ja se on Rosettan kivi ymmärrykselle todellisesta dynamiikasta globaalin politiikan ja kansainvälisen rahoituksen taustalla. [13]

Todisteet avaruusolentojen läsnäolon salaamisesta ovat laajat ja vakuuttavat. Sadat uskottavat tietovuotajat ovat astuneet esiin armeijan, valtion ja liike-elämän aloilta kuvailemaan UFOjen ja avaruusolentohypoteesin eri aspektien peittelyä. Monien näiden valtion tietovuotajien todistukset ovat saatavilla yksityisten organisaatioiden kuten Disclosure Projectin kautta. [14] Lisäksi, vuodetut salaiset dokumentit ovat paljastaneet kansallisen turvallisuuden järjestelmän kriittiset ominaisuudet, joka on luotu käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa. Monet näistä asiakirjoista ovat saatavilla suositun “Majestic Documents”-verkkosivun kautta. [15] Useat verkkosivut, kirjat ja organisaatiot ovat esittäneet näyttöä ja todisteita tuhansilta silminnäkijöitä, ’kokijoilta’, tutkijoilta ja tietovuotajilta, mikä paljastaa avaruusolentojen Maapallolla vierailun laajuuden.

9/11-kirjoittajat eivät onnistu identifioimaan monia keskeisiä eksopoliittisia tekijöitä false flag -operaatioiden taustalla. Nämä tekijät liittyvät poliittiseen hallinnointijärjestelmään, joka on luotu hoitamaan avaruusolentokysymystä; teknologiaan ja tietoon avaruusolennoista, jotka sijaitsevat eri ulkovaltojen rajojen sisällä; sekä ’mustaan budjettiin’, jota tarvitaan rahoittamaan salaioperaatioita, joilla hankitaan Maan ulkopuolista teknologiaa ja informaatiota. Ottaen huomioon avaruusolentokysymyksen erittäin salaisen luonteen, kaikki nämä toimet tapahtuvat ilman kongressin tai lakeja säätävän elimen valvontaa USA:ssa ja muissa suurvalloissa kuten Britanniassa, Venäjällä ja Kiinassa. Tarkastelen nyt viittä eksopoliittista tekijää, joita tulee käsitellä analysoitaessa false flag -operaatioita yleisesti.

Ensimmäinen tekijä on toisiinsa kytkeytyneiden valtion ja armeijan virastojen salaisen verkoston olemassaolo USA:ssa sekä ympäril maailmaa, joka on luotu hallinnoimaan avaruusolentoasioita. Usein sitä kuvataan ’salahallituksena’, ja tämä organisaatio operoi rinnakkain perinteisemmän poliittisen järjestelmän kanssa, joka koostuu vaaleilla valituista edustajista ja nimitetyistä valtion virkamiehistä. Tämä on samanlainen kuin Lewis Laphamin erottelu ”väliaikaisen hallituksen” ja ”pysyvän hallituksen” välillä, jossa ensimmäinen koostuu vaaleilla valituista viranomaisista kun taas jälkimmäinen korporaatioiden, armeijan ja koulutussektorin erityisintressiryhmistä. [16] Yksilöt perinteisessä valtiojärjestelmässä, eli Laphamin ”väliaikainen hallitus”, saavat briiffauksia perustuen ”tarpeeseen tietää” eikä niinkään heidän aseman tai arvonimen perusteella. Tämän johdosta on esitetty, että istuva presidentti voidaan pitää tietämättömänä, kuten kävi Carterin ja Clintonin tapauksessa. [17] Presidentti Clintonin väitetään sanoneen Valkoisen talon toimittaja Sarah McClendonille: ”Sarah, oman hallintomme sisällä on salahallitus, ja minulla ei ole siitä mitään kontrollia.” [18] Avaruusolentoasioita hoiteleva ‘salahallitus’ on vaaleilla valitsemattoman ”pysyvän hallituksen” huipulla ja sitä on kuvailtu nimillä MJ-12 tai PI-40.[19]

Suurten false flag -operaatioiden kuten 9/11 toteuttamisessa on melkein varmuudella mukana ’salahallitus’, joka käyttää sellaisia operaatioita osana sen laajempaa agendaa hallinnoida avaruusolentoasioita. On erittäin epätodennäköistä, että muutokset ”väliaikaisessa hallituksessa”, kuten vuoden 2000 vaalit, joissa valittiin George Bush ja nimitettiin neokonservatiivit korkeisiin asemiin, kykenisivät tuottamaan false flag -operaatioita 9/11:n mittakaavassa. Neokonservatiivien nousu korkeisiin asemiin ei olisi riittävää false flag -operaatioiden mahdollistamiseksi johtuen mahdollisesta monien urabyrokraattien ja valtion viranomaisten vastustuksesta johtuen. Vain pidempiaikainen ja salainen hallintajärjestelmä, joka on olemassa vaaleilla valittavien poliittisten viranomaisten kierron ulkopuolella voisi toivoa voittavansa urabyrokraatit ja valtion virkamiehet. Tämän johdosta, kun otetaan huomioon 9/11-iskujen laajuus, tämä olisi voinut toteutua ainoastaan salaisen (tai pysyvän) hallituksen suostumuksella, joka käytti Bushin hallintoon korkeisiin asemiin nimitettyjä neokonservatiiveja (”tilapäishallitus”) välineinään saavuttamaan edellämainitun asettamat tavoitteet. Suurvaltojen kuten Britannian ja Australian hallitusten kritiikitön tuki Bushin hallinnon käyttöönottamille politiikoille johtuu näiden valtioiden ’salahallitusten’ poliittisesta koordinoinnista globaalissa hallinnointijärjestelmässä, joka on luotu hoitamaan avaruusolentoasioita. Tähän liittyy monia puolivaltiollisia organisaatioita, kuten trilateraalinen komissio, Bilderberg-ryhmä ja CFR, jotka tarjoavat resursseja ja johtajuutta sanelemaan salahallituksen pitkäaikaisen politiikan ympäri planeettaa. [20]

Toinen tekijä, jota tulee tarkastella false flag -operaatioista puhuttaessa, on salahallituksen tarve ylläpitää yksinoikeudellista kontrollia kaikesta avaruusolentojen teknologiasta ja todisteista, joita ympäri maailmaa löytyy. Tähän liittyy kaikkien avaruusolentojen vierailua koskevien fyysisten todisteiden poistaminen julkisuudesta ja niiden siirtäminen turvaluokiteltuihin tieteellisiin laboratorioihin USA:n tai muihin suurvaltoihin. Avaruusolentojen alukset ovat törmänneet Maapallolle useaan otteeseen ympäri planeettaa. Näitä on dokumentoitu ja analysoitu Ryan Woodsin kirjassa Majic Eyes Only.[21] Kaikissa näissä tapauksissa hallitusten odotetaan noudattavan joko kannustimien tai seuraamusten avulla näitä salaisen, maailmanlaajuisen hallituksen johtamia salaisia toimia. Niiden valtionjohtajien, jotka eivät noudata näitä toimia, on suuri riski joutua erotetuksi virastaan.

Esimerkiksi vuoden 1979 vallankaappaus, joka syöksi Grenadan pääministerin, sir Eric Gairyn, vallasta oli false flag -operaatio, jonka tarkoitus oli estää Gairya saamasta YK:ta vakavasti harkitsemaan UFO-asian tutkimista. Gairy oli keskeisessä roolissa Grenadan ajaessa YK:n päätöslauselmaa, joka käsitteli UFOja (hyväksyttiin vuonna 1978) ja hänen oli tarkoitus tavata YK:n pääsihteeri 13. maaliskuuta 1979 puhuakseen YK:n muista UFO-aloitteista koskien Grenadasta haltuun saatuja Maan ulkopuolisia materiaaleja. [22] Samana päivänä hänen hallintonsa syöstiin vallasta vallankaappauksella, jota johti Maurice Bishop. Gairyn tapaus viittaa siihen, että närkästyneiden eliittien suorittam vallankaappaukseen johtanut false flag -operaatio on saattanut johtaa sääntöjä noudattamattomat kansalliset johtajat pois vallasta ja antaa sen globaalille UFO/avaruusolentoinformaatiota peittelevälle järjestelmälle. Sellaiset johtajat korvataan tottelevaisemmilla henkilöillä, jotka voidaan helpommin vaihtaa toisiin tulevaisuudessa.

Kolmas eksopoliittinen tekijä on tarve saada kontrolli mistä tahansa maa-alueesta, jossa on joskus ollut muinaisia sivilisaatioita, jotka sisältävät artifakteja ja näin ovat avaruusolentojen jälkeensä jättämää arvokasta informaatiota tai teknologiaa. Nämä muinaiset sivilisaatiot ovat haudanneet raunioihinsa paljon informaatiota ja jopa teknologiaa, jota on saatu haltuun avaruusolentojen interventioista, joita väitetysti on tapahtunut tuhansia vuosia sitten. Esimerkiksi, on paljon näyttöä siitä, että muinainen Sumerian sivilisaatio sai tukea avaruusolentojen sivilisaatiolta nimeltään Anunnaki. [23] Sumer, joka tunnetaan länsimaisen sivilisaation kehtona, sijaitsee eteläisessä Irakissa, ja siellä tehtiin useita arkeologisia kaivauksia Saddam Husseinin hallinnon aikaan.

On yhä kasvavaa näyttöä siitä, että vuosien 1991 ja 2003 hyökkäykset Irakiin oli tehty siinä aikeessa, että saataisiin pääsy joihinkin muinaisiin arkeologisiin kohteisiin Irakissa, jotta löydettäisiin mitä tahansa informaatiota tai teknologiaa Anunnakeihin liittyen. [24] Irakin massatuhoaseita ja terroristitoimintaa koskevan tiedustelutiedon väärentäminen oli false flag -operaatio, jonka tarkoitus oli oikeuttaa Yhdysvaltain sotilaallinen väliintulo vuonna 2003, jotta varmistettaisiin etteivät Irakin avaruusolentotodisteet joutuisi strategisten kilpailijoiden, kuten Venäjän tai Kiinan, käsiin. Todisteita tästä väärentämisestä saatiin syyskuussa 2006 senaatin tiedustelukomitean raportissa, joka vahvisti, että Irakin sotaa oikeuttamaan käytetty tiedusteludata oli ’liioiteltua’. [25]

Neljäs eksopoliittinen tekijä liittyy säänmuokkausteknologioihin, jotka entinen ulkoministeri William Cohen myönsi olevan olemassa vuonna 1997. [26] False flag -operaatioita, jotka käyttävät säänmuokkausteknologioita, käytetään siirtämään syy ’ennalta-arvaamattomien’ säätekijöiden niskoille, kun itse asiassa sellaisia teknologioita käytetään kansallisen politiikan instrumenttina. Näitä teknologioita voidaan käyttää aiheuttamaan luonnonkatastrofeja tai tapahtumia, jotka pakottavat valtiot noudattamaan globaalia salailujärjestelmää avaruusolentoasioissa. Tämä globaali salailujärjestelmä varmistaa, että tieteellinen informaatio, vaihtoehtoiset energiateknologiat ja informaatio koskien avaruusolentoja ei tule julki globaalisti massamedian kautta. Esimerkiksi joulukuussa 2004 Aasian tsunami vaikutti useisiin valtioihin Intian mantereella. Samaan aikaan Intia oli paljastanut monia tietoja avaruusolentojen vierailuista. [27]

On hyvin mahdollista, että Aasian tsunami oli signaali Intialle, että säänmuokkausteknologioita voitaisiin käyttää mikäli Intia jatkaisi tietojen paljastamista. Tämän johdosta Bushin hallinto allekirjoitti heinäkuussa 2005 ennennäkemättömän sopimuksen, jolla autetaan Intiaa kehittämään sen ydinteollisuutta, mikä mahdollisti amerikkalaisfirmojen ulkoistaa työpaikkoja Intiaan. Tämä viittaa siihen, että käytössä oli sanktioiden ja houkuttimien sekoitus oli käytössä taivuttelemaan kehittyvät valtiot kuten Intia ruotuun, jotka saattaisivat muutoin haastaa globaalia salailujärjestelmää.

Viimeinen eksopoliittinen tekijä liittyy ’todelliseen’ mustaan budjettiin Yhdysvaltain virallisissa arvioissa mustan budjetin koosta, jotka on tehnyt Federation of American Scientists (FAS). Niissä keskityttiin CIA:n paljastuksiin, mistä käy ilmi budjettirahoituksen todellinen koko amerikkalaisille tiedustelupalveluille. CIA paljasti rahoituksen olevan 26.7 miljardia dollaria tilikaudelle 1997, ja tämä raha vaikuttaa olevan yksittäinen rivi Pentagonin budjetissa, ja FAS on arvioinut sen kooksi 30.1 miljardia dollaria tilikaudelle 2007. Yleinen viisaus on, että Pentagon rahoittaa ’mustan budjetin’ luomalla peiteprojekteja ja liioittelemalla virallisia puolustusmäärärahamenoja (esim. vessanpyttyjen kannet) ja kanavoi näin nämä rahat ’syvän mustiin projekteihin’. Kuitenkin mustan budjetin todellinen koko arvioidaan lähemmäksi tuhatta miljardia dollaria kalenterivuodelle, mikä on enemmän kuin tuplat Pentagonin $420 miljardin dollarin budjetista tilikaudelle 2006. Tämän valtavan rahasumman CIA kerää talteen, ei varmistaakseen amerikkalaisfirmojen liikevoiton tai rahoituksellisen ylivallan, vaan rahoittaakseen syvän mustien projektien salaista verkostoa, jotka muodostavat toisen Manhattan-projektin. [28]

Kirjassaan The Dark Alliance, Gary Webb paljasti uskottavaa näyttöä siitä, että CIA on mukana huumekaupassa, ja että paikalliset lainvalvontaviranomaiset tarkoituksella jättävät huomiotta heidät rikostutkinnoissa eivätkä vangitse huumekaupan suurpelureita johtuen CIA:n puuttumisesta asiaan. Michael Ruppert on kerännyt tästä näyttöä verkkosivullaan From the Wilderness sekä kirjassaan Crossing the Rubicon.[29] Jos CIA on syyllinen huumerahan kanavoimiseen USA:n jotta saadaan kerättyä valtava laiton rahavarasto, näiden rahojen päätarkoitus ei ole rikastuttaa ’huumeparoneja’ tai korruptoida poliitikkoja, vaan rahoittaa toista Manhattan-projektia. Lisäksi aseista, öljystä ja muilta aloilta kerätyt varat, sekä lailliset että laittomat, CIA kerää peiteyrityksiensä kautta ja kanavoi myös syvän mustiin projekteihin, jotka jäävät sivuun kongressin valvontatoimilta. Nämä erittäin moraalittomat rahoitustoimet katsotaan sormien läpi perustuen kansallisen turvallisuuden huoliin siitä, että avaruusolentoihin liittyvien projektien todellinen luonne tulee salata , jotka on perustettu avaruusolentojen läsnäolon vastaukseksi.

Johtopäätös: Eksopoliittisen perspektiivin ja false flag -operaatioiden yhteensovittaminen

False flag -operaatiot saattavat johtaa Yhdysvaltain armeijan väliintuloon alueilla, jotka voivat auttaa CIA:ta jatkamaan huumekauppaa, jolla se kerää varoja mustan budjetin projekteihin. False flag -operaatiot, kuten Tonkininlahden tapaus ja syyskuun 11. päivän terrori-iskut johtivat sotilaalliseen väliintuloon huumekaupalle tärkeillä alueilla: Indokiinassa ja Afganistanissa. Zworkinin ja Jonesin mukaan Tonkininlahden tapaus järjestettiin varmistamaan, että amerikkalaiset lähtisivät Vietnamin sotaan ylläpitämään Yhdysvaltain globaalia hegemoniaa sotilaallisesti estääkseen kommunismin laajenemisen Indokiinassa ja tarjotakseen aseteollisuudelle uusia tilauksia. Kuitenkin Vietnamin sota toteutti syvemmän eksopoliittisen tarkoituksen Yhdysvalloille, joista yksi oli auttaa CIA:ta hyötymään rahakkaasta huumekaupasta. Tämä on jotain minkä Ruppert itse identifioi mutta hän vastustaa eksopoliittista näkökulmaa johtuen hänen kieltäytymisestään tarkastella todisteita UFOjen olemassaolosta. [30] Samalla tavoin Yhdysvaltain väliintulo Afganistaniin sai Ruppertin mukaan motivaationsa myös halusta palauttaa huumekauppa, jota uhkasi fundamentalistisen talibaanihallinnon politiikka, sillä se oli lähes kokonaan tuhonnut heroiinin tuotantosyklin. [31]

9/11-kirjoittajat tarjoavat vakuuttavan casen siitä, että terrori-iskut USA:n ja Britanniaan ja muihin maihin erottuvat false flag -operaatioina, joita hallitukset ovat kohdistaneet potentiaalisiin vastustajiinsa, luoneet tekaistuja uhkia ja heikentäneet kansalaisvapauksia. Eri kirjat ja videot, jotka käsittelevät 9/11-iskuja false flag -operaationa, ovat voimakas varoitus siitä laajuudesta, jolla valtiot voivat kasvattaa valtaansa. Selitettäessä näiden 9/11-operaatioiden lopullista tavoitetta, kaikkein tunnetuimpien 9/11-kirjoittajien, Jonesin, Zwickerin, Ruppertin ja Griffinin analyysin syvyys ei ulotu tarpeeksi syvälle paljastamaan todellista agendaa ja siitä hyötyviä tahoja.

Jonesin, Zwickerin ja monien muiden mukaan lopulliset hyötyjät false flag -operaatioista ovat öljy- ja aseteollisuuden korporaatioparonit sekä Yhdysvaltain neokonservatiivien imperialistiset suunnitelmat, jotka tällä hetkellä pitävät Bushin hallintoa otteessaan. Tämä oletettavasti tarjoaa houkuttelevan selityksen sille kuka hyötyy terrorismin vastaisesta sodasta ja miksi sitä käydään. Sen sijaan, että korporaatioiden ahneus ja imperialistiset aikeet ajaisivat terrorismin vastaista sotaa, on olemassa syvempiä tekijöitä, joihin kuuluu avaruusolentojen teknologiaan liittyvät syvän mustat projektit, joita rahoitetaan laittomista mustan budjetin lähteistä, jotka hyödyntävät peiteyrityksiä öljy- ja aseteollisuudessa. Tämä on se missä Griffinin, Jonesin, Ruppertin ja Zwickerin selitykset 9/11:stä eivät mene tarpeeksi syvälle ja analysoi ’inside jobin’ todellisia parametreja, jotka johtivat 9/11:n. Korporaatioiden ahneus ja neokonservatiivien imperialismi eivät ole terrorismin vastaisen sodan taustalla olevia päävoimia, vaan välikappaleita, joita käytetään tuottamaan lisää rahaa toiselle Manhattan-projektille, joka ylittää kaikki kansallisen turvallisuuden huolet USA:ssa ja muissa suurvalloissa.

Internetin ja nopeutuneen viestinnän uhatessa globaalia salailujärjestelmää, joka peittelee todisteita avaruusolentojen läsnäolosta, terrorismin vastainen sota tarjoaa keinon suunnata kansan huomio muualle ja pilkata tutkijoita, jotka etsivät tätä todistusaineistoa. Terrorismin vastainen sota tarjoaa myös hyödyllisen peitetarinan jatkaa jättiläismäisten rahasummien tuottoa toiselle Manhattan-projektille, joka sijaitsee valtion valvonnan ulkopuolella ja kasvattaa salahallituksen valtaa, joka kontrolloi tätä tulovirtaa. Kirjoittajat ja tutkijat, jotka liitetään teesiin siitä, että 9/11 oli ’inside job’, ovat osoittaneet meille oikean suunnan mitä tulee valtion osasyyllisyyteen. He ansaitsevat tunnustuksen siitä, että he ovat auttaneet meitä avaamaan Amerikan kansan silmät sille mitä 9/11:n aikaan todella tapahtui, mikä käy ilmi Zogbyn ja Scrippsin gallupeista. Kuitenkin, 9/11-tutkijat eivät identifioi eri eksopoliittisia tekijöitä, jotka paljastavat syvemmän agendan false flag -operaatioiden tuastalla. Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon se miten UFOjen ja avaruusolentojen vierailua koskevan ’Kosmisen Watergaten’ kannattajat ovat saaneet pilkkaa osakseen. ’Kosmiseen Watergateen’ osoittavien todisteiden esiin tuominen voitaisiin helposti tulkita keinoksi vaarantaa 9/11:n objektiivisten tutkimusten julkinen tarkastelu. Eksopoliittisten tekijöiden tarkastelu voi johtaa jopa syytöksiin misinformaatiosta, joiden tarkoitus on johtaa 9/11-tutkijat harhaan. Kuitenkin gallupit kuten vuoden 2002 Roperin gallup näyttävät, että arviolta 70% amerikkalaisista uskoo, että valtio ei kerro heille totuutta UFOista ja avaruusolentojen vierailuista. [32] Tämä viittaa siihen, että 9/11:n ja UFO-peittelyn kytkeminen toisiinsa voi hyödyttää suuresti ymmärrystä false flag -operaatioissa mukana olevista keskeisistä toimijoista ja instituutioista ja mahdollisista eksopoliittisista tekijöistä. Vain systemaattisesti ymmärtämällä eksopoliittista perspektiiviä, joka todella motivoi ’terrorismin vastaista sotaa’, voimme saada aidon käsityksen ’salahallituksen’ todellisesta luonteesta sekä kestävän ratkaisun, joka estää tulevat false flag -operaatiot.

Lähdeviitteet

[1] Haluan kiittää Hugh Matlockia hänen ideoistaan ja ehdotuksistaan tämän tutkielman sisällön parantamisessa, sekä monien kirjoitusvirheiden identfioinnista.

 
 
 
 
 
[7] Artikkeli Griffinin näkökannoista koskien Pearl Harboria ja false flag -operatioita: http://bohemian.com/bohemian/06.14.06/david-ray-griffin-0624.html
 
[8] Tietoa New American Century -projektista: http://www.newamericancentury.org/
 
 
[10] Kts. James Deardorff, et al., “Inflation-Theory Implications for Extraterrestrial Visitation”, saatavilla verkossat: http://www.ufoevidence.org/news/article204.htm
 
 
[12] Kts. Robert Salas & James Klotzhttp, Faded Giant (BookSurge Publishing 2005). Tietoja verkossa: www.ufopop.org/Special/FadedGiant.htm .
 
[13] Kts. Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004). Artikkelit verkossa: http://www.exopolitics.org .
 
 
 
[16] Kts. Lewis Lapham, “Lights, Camera, Democracy”, Harper Magazine, August 1996, pätkä verkossa: http://fdt.net/~aabbeama/PJB_from_left.html .
 
 
 
 
 
 
 
[23] Kts. Zecharia Sitchinin The Twelfth Planet ja muut kirjat Earth Chronicles -sarjasta: http://www.sitchin.com .
 
 
[25] Kts. “Postwar Findings about Iraq’s WMD Programs and Links to Terrorism and How they Compare with Prewar Assessments”, saatavilla verkossa: http://intelligence.senate.gov/phaseiiaccuracy.pdf .
 
 
[27] Intian julkaisemia tietoja UFOista ja avaruusolennoista: http://www.indiadaily.com .
 
 
 
[30]  Kts. “Michael Ruppert Responds to Victor Thorn’s Ten Questions”: http://www.fromthewilderness.com/10questions.shtml .
 

  Artikkelin julkaissut exopolitics.net

UFOt

Uusi UFO-havainto Irakista

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 20.3.2025

Havaintopaikka: Saladin, Iraq

Katso tätä videota tarkasti ja huomaat heti, että siinä on yhtäläisyyksiä vanhan vuoden 2018 UFOn kanssa. Se on isompi kuin ihminen, mutta jossain vaiheessa, kun se lentää puhelinpylväsjohtojen ohi, se näyttää tietystä kulmasta melkein ihmiseltä. Hyvin outoa, ja jos tämä on avaruusolentojen tekoälyalus, niin niiden ei tarvitse noudattaa ihmisten tärkeinä pitämiä muotoja.

Scott C. Waring

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFOt

Meduusa-UFO Irakissa

Kommentoi

Outo ja lumoava ufohavainto on herättänyt sekä taivaankatsojien että internetin käyttäjien huomion. Maaliskuun 21. päivänä 2025 nähtiin hyytelönmuotoinen ufo leijumassa matalalla kattojen yllä Saladinissa, Irakissa – ja kyllä, siitä on olemassa videomateriaalia, joka todistaa sen.

Tunnistamaton lentävä esine näytti leijuvan sirosti rakennusten yläpuolella, ja sillä oli hehkuva, puoliksi läpinäkyvä runko ja syvänmeren meduusaa muistuttavia juonteita. Paikallinen asukas kuvasi surrealistisen näyn, ja se jaettiin nopeasti verkossa, mikä lisää vuonna 2025 tehtyjen ufohavaintojen kasvavaa luetteloa.

Saladin, historiallisesti rikas alue, joka tunnetaan legendaarisen muslimijohtajan Salah ad-Dinin (Saladin) synnyinpaikkana, on harvoin otsikoissa maan ulkopuolisen toiminnan vuoksi – kunnes nyt. Pohjois-Keski-Irakissa sijaitsevalla alueella yhdistyvät muinainen perintö ja moderni mysteeri, mikä tekee tästä havainnosta entistäkin kiehtovamman.

Silminnäkijät kuvailivat kohdetta ”tuonpuoleiseksi” ja ”aavemaisen hiljaiseksi”. Jotkut arvelevat, että kyseessä voisi olla kehittynyttä sotilasteknologiaa tai sääilmiö, mutta toiset uskovat, että kyseessä voisi olla aito todiste Maan ulkopuolisesta elämästä.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

UFOt

Yhdysvaltain hallitus julkaissut UFO-videon Irakista

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 2024 (valtio ei kerro tarkkaa päivämäärää)
Havaintopaikka: Irak
Lähde: https://www.aaro.mil/UAP-Cases/Official-UAP-Imagery/

Katso tämä äskettäin julkaistu video, jossa UFO lentää Irakin yli ja joka on kuvattu Yhdysvaltain armeijan helikopterista ja seurattu vähintään 1,5 minuuttia tai kauemmin… osa kuvamateriaalista on mahdollisesti pidetty julkaisematta. Yhdysvaltain armeija on myös peittänyt kaikki sijaintitiedot, lentonopeuden, koon ja muut tiedot, jotka saattaisivat paljastaa Yhdysvaltain armeijan tukikohtien sijainnit. Käytin Chatgpt:tä katsomaan 10 sekunnin pätkän ja kertomaan minulle nopeuden… ja se sanoi, että UFO lensi 144,4 km/h tai 89,8 mph. Se tarkoittaa, että tämä ei ole ilmapallo! Tämä on 100-prosenttisesti muukalaisten tekniikkaa, joka valvoo maapallon vaarallisinta aluetta ja tallentaa tietoja ihmisten reaktioista, vuorovaikutuksesta ja jopa ajatuksista sekä muista asioista, kuten ruoasta, vedestä, maaperän saastumisesta, eläimistä, ihmisistä ja niin edelleen.

Scott C. Waring – UFO Sightings Daily

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Eksopolitiikka

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa

Kommentoi

Tutkielma # 5

Julkaistu heinäkuun 4. päivänä 2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD

Tiivistelmä

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta Maapallolla on kehittynyt toinen toistaan seuranneiden Amerikan presidenttien hallintojen myötä, jotka ovat joutuneet käsittelemään poliittisia ongelmia, jotka ovat syntyneet, kun poliittisille päättäjille on tuotu tietoon kiistämättömiä todisteista tämänkaltaisesta läsnäolosta. Tämä presidentin kanslioiden reaktioiden evoluutio voidaan jakaa viiteen historialliseen vaiheeseen, jotka kertovat asteittaisesta presidentin/ministeriöiden valvonnan rapautumisesta sekä kasvavasta sotateolliseen kompleksiin ja kansallisen turvallisuuden organisaatioihin upotettujen salaisten organisaatioiden autonomiasta/itsenäisyydestä. Presidentin/ministeriöiden valvonnan eroosio näkyy avaruusolentojen läsnäolon täydellisenä hallintana, joka asteittain vietiin vaaleilla valituilta poliittisilta päättäjiltä, ja sillä näyttää olleen kaikki ’poliittisen vallankaappauksen’ tunnusmerkit. Presidentit, republikaanien tapauksessa, ovat muuttuneet avaruusolentoasioissa poliittista hallintaa harjoittavien pelkiksi kumileimasimiksi, tai demokraattien tapauksessa poliittiseksi merkityksettömyydeksi.

Tässä tutkielmassa identifioin poliittisen johtamisen lähestymistavan, jonka kukin Amerikan presidentti/salainen organisaatio on ottanut reagoidessaan avaruusolentojen läsnäoloon. Analysoin näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan asteittaista rapautumista sekä niiden kasvavaa vaikutusvaltaa valtionhallinnon toimeenpanevista elimistä. Kuvaan myös amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin kasvanutta roolia avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa. Lisäksi tarkastelen kaikkein tuoreinta poliittista johtamistapaa, joka käy ilmi Amerikan sotavoimien tekemästä interventiosta Irakiin ja siitä mitä se kertoo avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista tulevaisuudessa. Päätän identifioimalla miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa on toteutettu tavalla, joka on uhka demokratian ja vapauden periaatteille USA:ssa.

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa [1]

Johdanto

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta Maapallolla on kehittynyt toinen toistaan seuranneiden Amerikan presidenttien hallintojen myötä, jotka ovat joutuneet käsittelemään poliittisia ongelmia, jotka ovat syntyneet, kun poliittisille päättäjille on tuotu tietoon kiistämättömiä todisteista tämänkaltaisesta läsnäolosta. Tämä presidentin kanslioiden reaktioiden evoluutio voidaan jakaa viiteen historialliseen vaiheeseen, jotka kertovat asteittaisesta presidentin/ministeriöiden valvonnan rapautumisesta sekä kasvavasta sotateolliseen kompleksiin ja kansallisen turvallisuuden organisaatioihin upotettujen salaisten organisaatioiden autonomiasta/itsenäisyydestä. Presidentin/ministeriöiden valvonnan eroosio näkyy avaruusolentojen läsnäolon täydellisenä hallintana, joka asteittain vietiin vaaleilla valituilta poliittisilta päättäjiltä, ja sillä näyttää olleen kaikki ’poliittisen vallankaappauksen’ tunnusmerkit. [2] Presidentit, republikaanien tapauksessa, ovat muuttuneet avaruusolentoasioissa poliittista hallintaa harjoittavien pelkiksi kumileimasimiksi, tai demokraattien tapauksessa poliittiseksi merkityksettömyydeksi.

Ensimmäinen poliittisen johtamistavan vaihe oli Rooseveltin hallinnon aikainen kriisijohtaminen, jolloin avaruusolentojen läsnäolo sekoittui toisen maailmansodan aikaiseen ulkopoliittiseen kriisiin, ja sitä käytännössä kontrolloi tieteellis-teknologisten instituutioiden kompleksi, joka oli pystytetty toimeenpanovallan alle sotatoimia suorittamaan.

Toinen vaihe oli sodanjälkeisen ajan Trumanin hallinnon pyrkimys luoda viitekehys poliittisesti hallinnoimaan avaruusolentojen läsnäoloa erinäisten ad hoc -komiteoiden avulla, jotka vastasivat tiedustelu-sotilaallis-tieteellisten yhteisöjen politiikan asettamisesta ja toimien koordinoinnista.

Kolmas vaihe oli Eisenhowerin hallinnon kattava panostus hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa parantamalla polittista koordinaatiota eri sotateolliseen kompleksiin upotettujen sotilaallisissa ja kansallisen turvallisuuden organisaatioissa piileskelevien salaisten organisaatioiden välillä, sekä esittelemällä nimekkäämpiä rooleja amerikkalaiskorporaatioille ja ulkopoliittisille eliiteille avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Neljäs vaihe oli presidentin/toimeenpanovallan valvontakyvyn käytännössä suora menettäminen Eisenhowerin hallinnon loppupuolella ja Kennedyn hallinnon aikana, sekä avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden riippumattomuus.

On olemassa näyttöä siitä, että tuore Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin on kuumottava viides vaihe avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa, jossa salaiset organisaatiot käytännössä ottavat ulkovallan hallituksen haltuun aivan erityisenä tarkoituksenaan hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa.

Tässä tutkielmassa ‘poliittinen hallinnointi/johtamistapa’ määritellään koordinoiduksi politiikkatoimien sarjaksi, joilla ratkotaan ongelmia ja joilla on tärkeitä vaikutuksia yleiseen politiikkaan. Avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin tapauksessa tämä viittaa tarpeeseen kehittää koordinoitu ja strateginen lähestymistapa avaruusolentojen läsnäoloon, joka tyydyttävästi ratkaisisi kaikki yleisen politiikan dimensiot. Avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan liittyy tärkeämpänä seikkana eri agendojen koordinointi, takaisinmallintaohjelmat, salaiset sotilasoperaatiot, tiedustelutiedon keräysoperaatiot ja eri armeijan, tiedustelun ja kansallisen turvallisuuden haarojen salaisten organisaatioiden poliittiset selvitykset.

Keskeisimpänä avaruusolentojen läsnäoloa Amerikassa hallinnoivien salaisten organisaatioiden joukossa on Majestic 12 (MJ-12 eli ‘PI-40’ eli ‘Special Studies Group’), joka on upotettu kansallisen turvallisuuden neuvoston salaoperaatioiden komiteaan. [3] Nelson Rockefellerin ja tohtori Henry Kissingerin maine vaikuttaa näihin salaisiin organisaatioihin sekä korporaatioille annetut tukiroolit ja eliittien politiikkaselvitysryhmät kuten Council on Foreign Relations antavat tärkeitä oivalluksia siihen miten UFO-asiaa on hoidettu poliittisesti aiemmin. Tämä valaisee merkittävällä tavalla Irakin hyökkäyssodan motivaatioita sekä todennäköisyyttä sille, että tämä olisi merkittävä vedenjakaja avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamistavassa.

Tässä tutkielmassa identifioin poliittisen johtamisen lähestymistavan, jonka kukin Amerikan presidentti/salainen organisaatio on ottanut reagoidessaan avaruusolentojen läsnäoloon. Analysoin näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan asteittaista rapautumista sekä niiden kasvavaa vaikutusvaltaa valtionhallinnon toimeenpanevista elimistä. Kuvaan myös amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin kasvanutta roolia avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa. Lisäksi tarkastelen kaikkein tuoreinta poliittista johtamistapaa, joka käy ilmi Amerikan sotavoimien tekemästä interventiosta Irakiin ja siitä mitä se kertoo avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista tulevaisuudessa. Päätän identifioimalla miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa on toteutettu tavalla, joka on uhka demokratian ja vapauden periaatteille USA:ssa.

Ensimmäinen vaihe: Avaruusolentojen läsnäolon kriisinhallinta

Näyttöä avaruusolentojen ohjastamien alusten saapumisesta USA:n taivaille on esitetty jo 1800-luvulla. [4] Poliittista johtamista vaativan avaruusolentojen läsnäolon ilmaantuminen ilmiönä voidaan ajoittaa ensimmäiseen hetkeen, jolloin amerikkalaiset poliittiset päättäjät joutuivat kamppailemaan avaruusolentojen läsnäolosta kertovien kiistämättömien todisteiden sekä niiden valtavien poliittisten implikaatioiden kanssa. On olemassa näyttöä salaisten valtion organisaatioiden ‘ilmiantajatodistuksista’, että avaruusolentojen alus törmäsi maahan Kalifornian rannikolle vuonna 1941, ja se noudettiin salassa talteen, joka on alunperin käynnistänyt Rooseveltin hallinnon toimet poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa. [5] Kuuluisa vuoden 1942 tapaus sattui, kun laivasto pommitti kohdetta, jonka he luulivat olevan japanilainen ilmahyökkäys, mutta joka lähemmällä tarkastelulla osoittautui olevan älykkäässä ohjauksessa oleva UFO. [6] Amerikkalaisten osallistuminen toiseen mailmansotaan vuonna 1942 tarkoitti, että nämä huikeat tapahtumat, joissa avaruusolento lensi avaruusalusta, piti poliittisesti hallinnoida globaalin sotilaskonfliktin kontekstissa, mikä vaati koordinoituja politiikkatoimia.

Rooseveltin hallinnon valitsema tulokulma asiaan perustui tiukan salaisuuden ylläpitoon, jossa oletettiin ‘vihollisen’ — Japani ja Natsi-Saksa — hyödyntävän avaruusolentojen läsnäoloa, jonka se voisi saada selville tiedustelun avulla, auttamaan voittamaan amerikkalaisjoukot taistelukentällä. Rooseveltin hallinto delegoi avaruusolentojen läsnäolon hoitamisen Yhdysvaltain sotaministeriölle (nimettiin uudelleen puolustusministeriöksi), joka oli välittömästi tietoinen sellaisen kehityskulun sotilaallisesta merkityksestä. Kaikki mahdollinen teknologia ja tieto, jota saataisiin haltuun avaruusolennoilta, otettaisiin käyttöön aseteknologian kehitykseen, mikä voisi auttaa tuomaan voiton rintamalla.

On olemassa huomattavan paljon todistusaineistoa silminnäkijätodistusten muodossa, että Yhdysvaltain laivasto veti tätä salaista sotilasoperaatiota, jossa pyrittiin kehittämään ‘stealth-teknologiaa’ laivaston aluksiin jo vuonna 1943. [7] Tämä projekti, nimeltään ‘Philadelphia-koe’, antoi laivastolle johtoaseman avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa, ja koko avaruusolentokysymys annettiin laivaston osastojen alaisuuteen. Tämän vaiheen avaruusolentokysymyksen poliittisen hallinnoinnin tärkeä ominaisuus oli asevoimien rahoittamien tieteellisten laboratorioiden johtava rooli, jotka olivat keskeisessä asemassa avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksessa. Tämä ‘sotatieteellinen kompleksi’ oli kriittisessä roolissa sotatoimissa ja avaruusolentojen läsnäoloon reagoinnissa.

Sodan ajan ylipäällikkönä presidentti Rooseveltin avaruusolentokysymyksen poliittinen johtamistapa oli sama kuin Manhattan-projektin poliittinen johtamistyyli, joka tuotti ensimmäiset atomipommit sekä muut sodan aikaiset sotateknologiset salaisuudet. Vaadittiin sekä salassapitoa että selkeää komentoketjua, ja asevoimien alaisuudessa toimivien laboratorioiden piti saada rahoitusta joka välissä, jotta he voisivat hyödyntää tätä avaruusolentojen ‘läsnäoloa’ rintamalla menestyksekkäästi. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että Rooseveltin hallinto olisi kehittänyt mitään erityisiä organisaatiorakenteita avaruusolentokysymyksen ratkaisemiseksi, muuta kuin yksinkertaisesti antaa koko avaruusolentokysymys sotaministeriön alaisuuteen, joka hoiti sotatoimia. Ylipäällikkö Roosevelt ja hänen kaikkein korkea-arvoisimmat neuvonantajansa saivat laajalti tietoa ja olivat keskeisessä roolissa suorittamassa tarpeellista valvontaa sotilasprojekteista, jotka käyttävät avaruusolentolähteistä saatuja tiedustelutietoja ja teknologiaa. Toinen maailmansota tarkoitti, että avaruusolentojen läsnäoloa ei valvottaisi mitenkään, sillä avaruusolentojen olemassaolo ja sen sotilaallinen merkitys vaativat äärimmäistä salaisuuden ylläpitoa johtuen niiden vaikutuksista kansalliseen turvallisuuteen sodan takia.

Toinen vaihe: Trumanin hallinto ja päätös säilyttää salassapito

Kun Harry Trumanista tuli presidentti vuonna 1945, toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulos oli jo selvä. Tämä tarkoitti, että yhä järjestäytyneempi instituutiorakenne voitaisiin kehittää poliittisesti hallinnoimaan avaruusolentokysymystä. Uhka Amerikan kansalliselle turvallisuudelle oli nyt ohi, mitä tulee kansaan, mikä tarkoitti sitä, että pian alkaisi painostus saada kongressi valvomaan ja paljastamaan kansalle armeijan ja tiedustelupalvelujen salaiset ohjelmat. Koska amerikkalaisjoukoilla oli täydellinen operationaalinen ja logistinen kontrolli kaikista avaruusolentojen läsnäolon aspekteista sodan aikana, tarvittiin prosessi jolla päätettäisiin miten poliittisesti hallinnoitaisiin sellaisen läsnäolon laajoja poliittisia vaikutuksia. Epäilemättä ensimmäinen poliittinen ongelma oli se miten laajalti avaruusolentojen läsnäolo tulisi paljastaa kongressille ja kansalle. Oli tarve luoda instituutio, joka varmistaisi poliittisen koordinoinnin eri tiedustelu- ja sotilasyksiköiden välillä, jotka kaikki työskentelivät avaruusolentokysymyksen eri aspektien parissa; ja tarvittiin keino varmistaa, että presidentti ja hänen pääneuvonantajansa saisivat riittävästi tietoa, jotta he voisivat valvoa avaruusolentokysymystä hoitavien sotilaallisen/tieteellisen/tiedusteluyhteisöjen toimeenpanovaltaa.

Truman antoi muistiomuotoisen hyväksynnän vuonna 1947 silloiselle puolustusministeri James Forrestalille luoda salainen komitea, joka olisi kolmenlaisessa tärkeässä roolissa: hallinnoida avararuusolentojen läsnäolon julkista paljastusta, koordinoida avaruusolentokysymyksen ympärille syntyneiden projektien politiikkatoimia, ja toimia avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvojana. [8] Tämä ryhmä, nimeltään Majestic 12 (MJ-12), koostui alunperin 12 korkea-arvoisesta armeijan, tiedustelun ja siviilisektorin henkilöstä, jotka muodostivat ad hoc -komitean. MJ-12 oli täten salainen poliittinen elin, joka oli luotu poliittisesti hallinnoimaan kaikkea avaruusolentojen läsnäoloon liittyvää, jotta presidentti saisi toimiinsa parhaat mahdolliset neuvot. MJ-12 oli upotettu kansallisen turvallisuuden neuvoston sisään, joka muodostettiin samaan aikaan koordinoimaan politiikkasuosituksia valtion, asevoimien ja tiedusteluelinten välillä koherentiksi politiikkatoimisuositusten joukoksi, josta presidentti sitten voisi valita. Tapa jolla politiikkasuosituksia kerättäisiin olisi sarja ad hoc -komiteoita, jotka muodostettaisiin tutkimaan avaruusolentokysymyksen tiettyjä aspekteja ja jotka antaisivat suosituksia. Eräs tunnetuimmista oli ad hoc -komitea, jossa jäseninä olivat Albert Einstein ja Robert Oppenheimer, jotka julkaisivat huippusalaisen raportin “Relationships with Inhabitants of Celestial Bodies” kesäkuussa 1947, jossa listattiin useita suosituksia reagoida avaruusolentojen läsnäoloon niiden ulkopoliittisten vaikutusten perusteella. [9] Näin avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvontaa suoritettiin presidentin, hänen neuvonantajiensa ja nimitettyjen virkamiesten kautta, jotka ohjasivat Yhdysvaltain avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien kriittisten poliittisten kysymysten politiikkaa salaisten ad hoc -komiteoiden suositusten pohjalta.

Eräs tekijä, joka vaikutti enemmän ja enemmän avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan, oli UFO-alusten julkiset havainnot sodanjälkeisenä aikana, mitkä tekivät asian salassapidosta vaikeaa. Vuonna 1947 julkisuudessa tehtyjen UFO-havaintojen määrä kasvoi ällistyttävästi, mikä johti siihen, että viralliset toimet ja avaruusolentojen läsnäolon julkinen paljastaminen saivat kannatusta. [10] Kaikkein kuuluisin näistä oli vuoden 1947 Roswellin tapaus, joka on saanut aikaan useita kirjoja ja todistuksia eri henkilöiltä ja viranomaisilta. [11] Tämä johti siihen, että ilmavoimat päätti käynnistää virallisen UFO-tutkimuksen. Project Blue Book alkoi vuonna 1952 ja se oli ilmavoimien aiempien UFO-tutkimusten, Project Signin (1947-48) ja Project Grudgen (1948-52) jatkaja. [12]

UFO-uutisten aiheuttaman julkisen hässäkän keskellä Trumanin hallinto sai MJ-12 -komitealta neuvoa pitää avaruusolentojen läsnäolo tiukasti salassa samalla kun he jatkoivat avaruusolentojen aktiviteetteihin ja heidän teknologiaansa liittyvien teknologiaprojektien valvontaa. Todisteet avaruusolentojen läsnäolon toimeenpanovallan valvonnan luonteesta ja MJ-12:n päätöksestä pitää tiedot salassa kansalta löytyvät James Forrestalin vuoden 1949 erottamisen Trumanin puolustusministerin pestistä ja kuoleman epäselvistä olosuhteista. Ministeri Forrestalille oli, tietovuotajien paljastusten mukaan, kehittynyt selkeä mielipide siitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida, ja hänen sanottiin olevan julkisen paljastuksen puolella. [13] Presidentti Truman ja hänen MJ-12 -neuvonantajansa potkivat Forrestalin, joka oli MJ-12 -komitean jäsen, komiteasta pellolle. Presidentti oli päättänyt, että koko avaruusolentokysymys tulisi hallinnoida poliittisesti niin, että kaikki pidettiin visusti salassa, ja näin kansalle tai kongressille ei myönnettäisi mitään avaruusolentojen läsnäolosta. Forrestal sai potkut virallisesti ‘hermoromahduksen’ takia ja hän myöhemmin ‘teki itsemurhan’ hyppäämällä Bethesda Naval Hospitalin kuudennen kerroksen ikkunasta. [14] Usean ‘ilmiantajan’ mukaan Forrestal murhattiin. [15]

Trumanin hallinnon poliittinen johtamistapa avaruusolentokysymyksessä oli tiukkaa toimeenpanovallan valvontaa, jossa hän sai neuvoja avaruusolentokysymykseen hänen nimittämiltään komiteoilta kuten MJ-12. MJ-12 antoi politiikkatoimisuosituksia asevoimiin ja tiedusteluun upotettujen salaisten organisaatioiden valvontaan ja koordinointiin, ja asevoimat rahoitti tieteellisiä laboratorioita, joiden tavoitteena oli takaisinmallintaohjelmat ja kommunikointi avaruusolentojen kanssa.

Kolmas vaihe: Salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen

Dwight Eisenhowerin valinta presidentiksi 1952 toi mukanaan sekä republikaanihallinnon että myös merkittävän poliittisen muutoksen siinä miten hallinnoida avaruusolentokysymystä — amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin muodollinen mukaantuominen hallinnoimaan avaruusolentojen läsnäoloa. Eisenhower oli saanut tukea presidentinkampanjaansa Rockefellerin suvulta, eikä siten ollut kauhean yllättävää, että hän valitsi Nelson Rockefellerin valtionhallinnon uudelleenorganisoijaksi. Rockefeller oli vuosina 1953-59 presidentin valtionhallinnon uudelleenjärjestämistä koskevan neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja. Lisäksi hänestä tuli presidentin erikoisavustaja kylmän sodan strategiassa (1954-55) ja hän oli keskeinen hahmo, joka muokkasi Eisenhowerin avaruusolentojen läsnäoloa koskevia mielipiteitä ja reaktioita.

Rockefellerin suku oli saanut omaisuutensa ja vaikutusvaltansa John Rockefellerin perustamasta Standard Oil Companysta, joka loi voimakkaan monopolin amerikkalaiseen öljyteollisuuteen, jonka perintö jatkuu nykypäivänä Exxon/Mobil/Chevronin alaisuudessa. [16] Nelson Rockefeller, John Rockefellerin pojanpoika, oli ‘maltillinen republikaani’, joka oli liberaali poliittisissa asioissa ja tuki vahvasti liberaalia ideaa globaaleista poliittisista instituutioista, mutta konservatiivi talousasioissa. [17] Pyytäessään Nelson Rockefelleria neuvonantajaksi ja valtionhallinnon uudelleenjärjestelijäksi, sekä erityisesti avaruusolentojen läsnäoloon liittyvän poliittiseen infrastruktuuriin liittyen, Eisenhower antoi jenkkikorporaatioille keskeisen roolin siinä miten valtio yritti hoitaa poliittisia kysymyksiä — näkökulma, joka on johdonmukaisesti koko amerikkalaisella republikaanipuolueella.

Mitä avaruusolentokysymykseen tulee, tämä tarkoitti amerikkalaiskorporaatioiden keskeistä roolia avaruusolentojen teknologian salaisessa takaisinmallinnuksessa. [18] Tämän välitön seuraus oli, että tieteelliset laboratoriot, jotka aiemmin saivat suoraa rahoitusta Pentagonilta, uudelleenorganisoitiin niiden sijainnin ja rahoitusaseman suhteen. Nämä laboratoriot nyt saivat korporaatiorahaa sotilasorganisaatioilta saatujen sopimusten kautta, eikä niinkään suoraa rahoitusta asevoimilta, kuten oli asian laita toisen maailmansodan ja Trumanin hallinnon aikaan. Korporaatiot tarjosivat tärkeän hyödyn luotaessa asiaan ylimääräistä salailun verhoa, joka pitäisi kongressiedustajat poissa urkkimasta totuutta avaruusolentojen läsnäolosta. Kongressin valvonta, joka ainakin teoriassa oli mahdollista valtion/armeijan rahoittamien, avaruusolentojen takaisinmallintaa suorittavien tiedelaboratorioiden tapauksessa, olisi mahdotonta avaruusolentojen teknologiaa takaisinmallintaa suorittavien korporaatioiden tapauksessa, jotka olivat ottaneet johtoonsa samat tiedelaboratoriot, jotka työskentelivät samoissa salaisissa sotilasprojekteissa, saman henkilöstön voimin, samalla rahoituksella ja resursseilla. Project Blue Bookin ollessa käynnissä ja kongressin yrittäessä saada tietoonsa mitä avaruusolentojen läsnäoloon oikein kuuluu, tarvittiin Rockefellerin mielestä läpikotainen uudelleenjärjestely, jossa korporaatiot olivat keskeisessä roolissa, mikäli salassapitoa haluttaisiin kunnolla jatkaa. Jenkkikorporaatioiden ‘silmänkääntötemppu’ tarjosi tärkeän keinon hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti — olisi mahdollista pitää asia salassa täydellisesti yksinkertaisesti vetoamalla yksityisen sektorin markkinavoimiin, ja näin saatiin pidettyä kongressi poissa tutkimasta asiaa.

Toinen tärkeä politiikkamuutos oli Council on Foreign Relationsin mukaantuominen huippusalaisen komitean henkilöstön rekrytointikanavaksi, jonka tehtävä oli tarjota politiikkatoimien suosituksia eri poliittisista, taloudellisista, yhteiskunnallisista, uskonnollisista ja juridisista kysymyksistä avaruusolentojen läsnäoloa koskien. Rockefellerien suvusta tuli tärkeä hyväntekijä Council on Foreign Relationsin perustamisessa vuonna 1921 antamalla merkittävän vuosittaisen $1500:n lahjoituksen, antamalla yksittäisen suuren $50000:n lahjoituksen neuvoston uutta päämajaa varten 1929, sekä lahjoittamalla rakennuksen josta tuli vuonna 1945 neuvoston uusi päämaja. [19] Rockefellerien vaikutusvalta näkyi siinä miten he tukivat tiettyjen henkilöiden nimittämistä korkeisiin asemiin. 1970-luvun alkupuolella, esimerkiksi, David Rockefeller, josta lopulta tuli CFR:n puheenjohtaja, nimitti nimityskomitean toiveiden vastaisesti William Bundyn merkittävän julkaisun, Foreign Affairsin, päätoimittajaksi. [20] Tuomalla CFR:n Eisenhowerin hallinnon avaruusolentokysymystä hoitavien salaisten organisaatioiden rekrytointikanavaksi, Nelson Rockefeller oli veivannut itsensä ja sukunsa avaruusolentokysymyksen poliittisen hallinnoinnin keskiöön.

Kaikkein merkittävimmät organisatoriset uudistukset mitä tulee avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen hallinnointiin olivat MJ-12:n virallistaminen ja laajentaminen autonomiseksi instituutioksi, jolla oli täydet valtuudet tehdä päätöksiä koskien avaruusolentojen läsnäoloa. MJ-12:sta tuli muodollisesti kansallisen turvallisuuden neuvoston salaisten operaatioiden komitean sisäinen järjestö — Committee 5412 — joka sai nimensä kansallisen turvallisuuden neuvoston ediktistä 5412. MJ-12:n aiempi olemassaolo toimeenpanovallan nimittämänä ad hoc -komiteana oli nyt muuttunut pysyväksi alikomiteaksi, joka sijaitsi kansallisen turvallisuuden neuvoston kaikkein salamyhkäisimmän komitean sisällä. Ilmiantajatodistusten tarjoaman näytön perusteella Trumanin ad hoc -komitea MJ-12 uudelleenorganisoitiin niin, että siinä oli nyt kaksi piiriä. [21] Ulompi piiri oli 40:n henkilön ryhmä, jotka muodostivat Study Groupin (minkä johdosta nimet kuten PI-40 ja Special Studies Group on myös liitetty MJ-12:n), jonka funktio oli tarjota erityisselvityksiä ja politiikkasuosituksia koskien avaruusolentokysymystä pienemmälle päätöksentekijöiden ryhmälle (MJ-12), joka tekisi varsinaiset toteutettavat politiikkasuositukset saatuaan toimeenpanovallan hyväksynnän Eisenhowerilta.

Eisenhowerin alaisuudessa perustettu Special Studies Group/PI-40 piti ensimmäisen tapaamisensa Quanticon rannikkojääkäritukikohdassa Virginiassa, ja sen 35 jäsentä valittiin yksinomaan Council of Foreign Relationsista. Ryhmällä oli kaksi johtajaa, Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, ja se koostui nimekkäistä henkilöistä kuten tri. Edward Teller, Paul Nitze, David Rockefeller ja McGeorge Bundy (myöhemmin Kennedyn ulkoasiain erikoisassistentti). [22] William Cooperin mukaan, Rockefellerit rakensivat loisteliaat tilat ryhmälle omille maille Marylandiin. [23]

MJ-12 koostui 19 henkilöstä, jotka arvioivat eri tutkimuksia ja pohtivat poliittisia kysymyksiä koskien avaruusolentojen läsnäoloa perustuen 12 äänen enemmistöäänestykseen, mikäli jokin asia haluttiin saada hyväksytyksi. [24] William Cooperin mukaan, joka palveli laivastotiedustelun Tyynenmeren laivaston komentajan briiffaustiimissä, tätä pienempää ryhmää johti presidentin ulkoasiain erikoisedustaja, ja sen jäsenistö oli seuraava. Presidentin kylmän sodan strategian erikoisedustaja (eli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Nelson Rockefeller), keskustiedustelupalvelun johtaja (Allen Welsh Dulles), ulkoministeri (John Foster Dulles), pääesikunnan johtaja (amiraali Arthur Radford), FBI:n johtaja (J. Edgar Hoover), kuusi henkilöä CFR:n johdosta (’viisaat miehet’) ja kuusi henkilöä salaisesta tieteellisestä järjestöstä nimeltä JASON Group (jota johti tohtori Edward Teller), jotka olivat kaikki Council on Foreign Relationsin jäseniä. [25] On todennäköistä, että MJ-12:n/PI-40:n säännöt koskien jäsenyyttä sanoivat, että jokaisen jäsenen piti olla MJ-12:n hyväksymä, että jäsenet eivät saaneet kuulua yhtä aikaa sekä MJ-12:n että PI-40:n, että heidän MJ-12 -jäsenyytensä pituus on rajoitettu ja että PI-40 -jäsenyyden pituutta ei ole rajoitettu.

Kuten oli kansallisen turvallisuuden neuvoston poliittisen roolin laita sen tarjotessa neuvoja presidentille, MJ-12:lla oli samanlainen funktio koordinoitaessa politiikkatoimia koskien eri salaisia organisaatioita, jotka olivat mukana avaruusolentojen läsnäolon eri aspektien hoidossa. Organisaation kehittyessä tutkimaan tiettyjä poliittisia ongelmia koskien avaruusolentojen läsnäoloa, PI-40:llä oli merkittävä rooli poliittisten kysymysten muotoilussa ja prioriteettien määrittämisessä, jotka vaikuttaisivat tapaan jolla MJ-12 teki politiikkatoimien suosituksia. MJ-12:n laajentumiseen johtaneen institutionaalisen uudelleenorganisoinnin arkkitehtinä ja presidentin neuvonantajana Rockefeller otti kriittisen roolin MJ-12:n johdossa. Lisäksi Rockefeller hänen perheensä suhteiden avulla kykeni myös vaikuttamaan CFR:n ja JASON-ryhmän jäsenien nimittämiseen PI-40:n hyväksi. Rockefeller oli keskeisessä asemassa vaikuttamassa strategisiin periaatteisiin ja imperatiiveihin, jotka myöhemmin ohjaisivat avaruusolentojen läsnäolosta tehtäviä politiikkasuosituksia. Rockefellerin vaikutusvalta asteittain johti hänen vieraantumiseensa Eisenhowerista jälkimmäisen tajuttua, että avaruusolentojen läsnäolon valvonta rapautui Rockefellerin uudelleenjärjestelyjen takia. Eisenhowerin huoli oli perua kahdesta päätavasta, joilla toimeenpanovallan valvonta rapautui: korporaatioiden roolista Amerikassa sekä tavasta, jolla informaatiota annettiin MJ-12/PI-40:lle avaruusolentokysymyksessä.

Siirtymä Rooseveltin/Trumanin hallintomallista, jossa valtio rahoitti sotilaallisia/tieteellisiä laboratorioita, jotka pyörittivät salaisia sotilasprojekteja, malliin, jossa amerikkalaiskorporaatiot olivat nimellisesti näistä projekteista vastuussa, johti yhteistyöhön jonka Eisenhower uskoi muuttuneen uhaksi toimeenpanovallalle. Tämä ikuistettiin Eisenhowerin kuuluisassa jäähyväispuheessa tammikuussa 1961, jossa hän varoitti ‘sotateollisesta kompleksista’:

Hallituksen neuvostoissa meidän on varottava antamasta perusteetonta vaikutusvaltaa, olipa sotateollinen kompleksi sitten halunnut sitä tai ei. Vääriin käsiin sijoitetun vallan katastrofaalisen nousun mahdollisuus on olemassa, ja se pysyy. Emme saa koskaan antaa tämän yhdistelmän painon vaarantaa vapauksiamme tai demokraattisia prosessejamme. Meidän ei pitäisi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Vain valppaat ja tiedostavat kansalaiset voivat pakottaa valtavan teollisen ja sotilaallisen puolustuskoneiston sovittamaan yhteen rauhanomaiset menetelmämme ja tavoitteemme, jotta turvallisuus ja vapaus voivat kukoistaa yhdessä. [26]

Hallintonsa lopussa Eisenhower selvästi oli sitä mieltä, että sotateollinen kompleksi oli muuttunut liian voimakkaaksi ja livahtanut hänen ja hänen pääneuvonantajansa kontrollista siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa pitäisi poliittisesti hallinnoida. Amerikkalaiskorporaatioiden salaiset sotilasprojektit saivat rahoitusta asevoimien tekemien sopimusten kautta, mikä tarkoitti että presidentti ja hänen pääneuvonantajansa olivat menettäneet hallinnan siitä mitä tapahtui näissä salaisissa projekteissa ja organisaatioissa, jotka muodostivat eri sotilaallisten ja tiedusteluorganisaatioiden läpi kudotun ‘sotateollisen kompleksin’, joka työskenteli avaruusolentojen läsnäolon eri aspektien parissa. Kontrollin menetys siitä mitä sotateollisissa laboratorioissa tapahtui toi mukanaan kontrollin menettämisen tiedustelutiedon laadusta ja tarkkuudesta, jota presidentti ja hänen neuvonantajansa tilanteesta saivat. ‘Sotateollinen kompleksi’ selvästi kykeni muotoilemaan avaruusolentojen läsnäoloa koskevat politiikkakysymykset ja ennakoimattomat tilanteet tavoilla, jotka sanelivat valtion politiikan niin, että Eisenhower ja hänen neuvonantajansa kokivat olonsa turhautuneeksi ja hätäiseksi. Tämä viittaa siihen, että sotateollinen kompleksi oli soluttautunut MJ-12:n ja/tai PI-40:n ja että se muotoili politiikkakysymykset ja imperatiivit tavoilla, jotka rapauttivat näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvontaa.

Nelson Rockefeller, amerikkalaiskorporaatiot mukaan avaruusolentokysymyksen poliittiseen johtamiseen ottanut uudelleenorganisoinnin arkkitehti, irtisanoutui pestistään presidentin erikoisassistenttina valtion uudelleenjärjestelyssä vuonna 1959 ja siirtyi kampanjoimaan menestyksekkäästi itsensä New Yorkin kuvernööriksi. Rockefellerin maine sekä korporaatiomaailmassa että MJ-12/PI-40:ssä varmisti sekä kontrollin siitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida yhä enenevässä määrin MJ-12/PI-40:n ja tiedustelupalvelujen kautta ja miten sotateollisen kompleksin tulisi yhä enenevissä määrin takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa. Eisenhower viittasi jäähyväispuheessaan, että ainakin mitä tulee avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen hallinnointiin, poliittinen vallankaappaus oli jo tapahtunut. [27] Eisenhower oli sysätty rooliin, jolle oli annettu pelkästään perustuslaillinen validiteetti saada politiikkasuosituksia, jotka perustuivat informaatioon jota presidentillä ei ollut oikeutta riippumattomasti varmistaa todeksi. Se, että Eisenhower oli tätä mieltä, näkyy Eisenhowerin alaisuudessa palvelleen upseerin, prikaatikenraali Stephen Lovekinin, raporteista:

Mutta kävi niin, että Eisenhower ostettiin pihalle. Koska hän ei enää tiennyt tätä, hän menetti hallinnan siitä mitä koko UFO-tilanteessa oikein tapahtui. Hänen viimeisessä puheessaan kansakunnalle hän mielestäni kertoi meille miten sotateollinen kompleksi puukottaisi selkää jos ei ole täysin valppaana... Ja mielestäni hän tajusi, että yhtäkkiä kaikki nämä materiaalit ovat menossa korporaatioiden haltuun, mikä voi olla maallemme vahingoksi. Tämä turhautuminen, mitä muistan siitä, kesti kuukausia. Hän tajusi, että hän oli menettämässä UFO-asian hallinnan. Hän tajusi, että tämä ilmiö tai mikä tahansa sitten hänellä olikaan vastassaan ei olisi menossa parhaisiin käsiin. Ja mitä muistan, hän käytti ilmaisua “Se ei tule olemaan parhaissa käsissä". [28]

Kennedyn hallinto merkitsi tärkeää merkkipaalua avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvonnan rapautumisessa. Kennedylle paljastettiin avaruusolentojen läsnäolo, kun hän nuorena senaattorina palvellessaan ulkosuhteiden komiteassa sai kuulla avaruusolentojen läsnäolosta. Kuten hänen republikaaniedeltäjänsä, uusi demokraattipresidentti Kennedy sai tietää, että avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoivat salaiset armeijan ja tiedustelun organisaatiot yhdessä MJ-12:n/PI-40:n kanssa, jotka julkistivat tietoja avaruusolennoista tavoilla, jotka olivat puolueellisia tiettyä lopputulemaa kohtaan, mistä kaikkein selvin esimerkki on tarve jatkuvasti rahoittaa kyseisiä ohjelmia. Jos informaatiota todellakin ‘spinnattaisiin’, tämä kun on juuri se mitä Eisenhower ehdottaa, silloin avaruusolentojen läsnäolo olisi pysyvästi kansallisen turvallisuuden uhkien kategoriassa, joka vaatii tiukkaa salassapitoa, minimaalista valtion valvontaa ja törkeitä budjettisummia. Amerikkalaiskorporaatioiden mukaantulo asevoimien sopimuksiin tarkoitti, että toimeenpanovallan valvonta ei enää onnistuisi löytämään todellista avaruusolentojen läsnäolon merkitystä tai mitä salaiset organisaatiot oikeasti olivat tekemässä. Se, ettei mitenkään pysty tarkistamaan tai varmistamaan salaisten organisaatioiden toimittamaa informaatiota, joiden epäiltiin ‘spinnaavan’ sitä tavalla, joka tuki tiettyjä lopputulemia, oli varmastikin Eisenhowerin huolenaiheena ja ongelma, jonka Kennedy myös sai vastaansa.

Kennedy ja hänen luotettavimmat neuvonantajansa selvästi näkivät kovasti vaivaa saadakseen toimeenpanovallan jälleen valvontansa alle, mutta olivat samalla tavoin turhautuneita kuten Eisenhower ja hänen neuvonantajansa. Kennedyn kansainvälisten asioiden erikoisassistentti (eli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja) McGeorge Bundy ja muut kabinetin jäsenet puolustus- ja ulkoministeriöistä, CIA:n johtaja ja pääesikunnan päällikkö olivat todennäköisimmät MJ-12:n jäösenet, mutta tämä ei ilmeisesti auttanut Kennedyä saamaan aikaan hänen vaatimia muutoksia. Entisen Air Force Onen stuertin Bill Holdenin mukaan hän ja Kennedy kävivät seuraavanlaisen keskustelun lentäessään Eurooppaan kesällä 1963: ”Mitä mieltä olette UFOista, hra presidentti?” Kennedy vakavoitui hetkeksi ja vastasi, ”Haluaisin kertoa kansalle UFO-tilanteesta… mutta käteni ovat sidotut.” [29] Rockefellerin institutionaaliset reformit tekivät mahdottomaksi kenellekään, edes istuvalle presidentille, saada haltuunsa avaruusolentojen läsnäolon poliittista päätöksentekoprosessia.

Kennedyn toimet saada toimeenpanovallan valvonta ja kumota häiritsevä todellisuus, jossa sotateollinen kompleksi toimi ilman valvontaa avaruusolentojen läsnäolon parissa sekä vaikutti siihen miten avaruusolentokysymystä hallinnoitiin poliittisesti johti eskaloituneeseen sarjaan yhteydenottoja. Esimerkiksi Kennedyn aloite parantaa suhteita Neuvostoliittoon Nikita Hruštšovin alaisuudessa ja tehdä yhteistyötä enemmän avaruusolentojen läsnäoloon vastaamisessa selvästi häiritsivät niitä salaisia organisaatioita, joilla oli todellista vaikutusvaltaa siihen miten poliittisesti hallinnoida avaruusolentokysymystä. On löydetty dokumentteja, jotka tukevat ideaa siitä, että Kennedy halusi saada aikaan laajempaa yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, ja että sotateollinen kompleksi vastusti tätä. [30] Lisäksi on väitetty, että Kennedy antoi ultimaatumin MJ-12:lle, jossa “hän aikoi paljastaa avaruusolentojen läsnäolon Amerikan kansalle seuraavana vuonna [1964], ja määräsi suunnitelman kehitettäväksi hänen päätöksen toteuttamiseksi.” [31]

Rockefellerin alaisuudessa toteutettu institutionaalinen uudelleenjärjestely teki mahdolliseksi amerikkalaiskorporaatioille osallistua erittäin salaisiin ohjelmiin asevoimiin ja tiedustelupalveluihin upotettujen salaisten organisaatioiden kanssa, ja tätä demokraattien nousukaspresidentin ei annettu kumota, joka oli sitoutunut kansallisesti ja kansainvälisesti läpinäkyvämpään ja yhteistyöllisempään toimintaan poliittisesti hallinnoida avaruusolentokysymykstä. On todennäköistä, että Kennedyn salamurha oli osittain kytköksissä hänen pyrkimyksiinsä saada takaisin kontrolli avaruusolentokysymyksestä. [32] Vastuuhenkilöt ovat voineet olla minkä tahansa salaisen organisaation jäseniä, joiden mielestä Kennedyn politiikka uhkasi niiden operaatioita. Tämän Kennedyn hallinnon kriisin lopputulema olisi ollut se, että muodollinen politiikasta päättävä ryhmä, MJ-12, olisi alkanut tehdä politiikkasuosituksia ilman presidentin hyväksyntää. Tämä merkitsi irtaantumista Eisenhowein hallinnon toimintatavasta, jossa Eisenhowerilla oli ainakin muodollinen velvollisuus antaa hyväksyntänsä toteutettaville suurille MJ-12:n politiikkasuosituksille.

Kennedyn salamurha merkitsi kulminaatiota prosessissa, joka oli ‘de facto poliittinen vallankaappaus’, jossa avaruusolentojen läsnäolon toimeenpanovallan valvonta loppui alle vuosikymmenessä. Eisenhowerin republikaanikytkökset ja Rockefellerin valinta uudelleenorganisoimaan valtionhallinnon rakenteita sekä hänen roolinsa avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin reformoinnissa johti käytännössä toimeenpanovallan valvonnan rapautumiseen avaruusolentokysymyksessä. Eisenhower sai tietää myöhemmin, että hänen hallintonsa oli menettänyt kontrollin, ja että käynnissä oli ‘hiljainen poliittinen vallankaappaus’. Kennedyn epäonnistuneet pyrkimykset saada takaisin kontrolli sekä hänen salamurhansa merkitsivät käännekohtaa toimeenpanovallan valvonnan rapautumisessa. Rooseveltin ja Trumanin hallintojen kaltainen toimeenpanovallan valvonta, jossa presidentti ja hänen vanhemmat neuvonantajansa olivat täysin tietoisia ja kontrolloivat avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa oli nyt kaukainen muisto vain. Todellinen kontrolli siitä miten poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa oli livahtanut salaisten organisaatioiden käsiin, jotka toimivat salassa ilman toimeenpanovallan valvontaa ja ylellisillä budjeteilla. On täten ymmärrettävää miksi, ainakin byrokraattisesta katsantokannasta jos ei niinkään kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, että salaisilla organisaatioilla oli vahva intressi ylläpitää status quoa ja vastustaa pyrkimyksiä, jotka johtaisivat suurempaan läpinäkyvyyteen ja toimeenpanovallan valvontaan.

Keskeisenä politiikkaa koordinoivana ryhmänä MJ-12/PI-40 oli selvästi ollut tietoinen tällaisen ‘de facto poliittisen vallankaappauksen’ eduista ja todennäköisesti ollut roolissa tukemassa, jos ei sitten päävastuullisena, avaruusolentokysymyksen kaikkien aspektien toimeenpanovallan rapauttamista. MJ-12/PI-40 oli institutionaalisesti asemoitu hyötymään suuresti toimeenpanovallan valvonnan vähenemisestä, mikä tarkoitti että presidentin hallinnot tiesivät vähemmän siitä mitä avaruusolentokysymyksissä tapahtuu, ja he olisivat joutuneet luottamaan MJ-12:n/PI-40:n saadakseen tarkkaa informaatiota siitä mitä sotateollisessa kompleksissa tapahtuu. MJ-12/PI-40 voisi olla roolissa koordinoimassa politiikkaa, eikä presidentti tai hänen neuvonantajansa valvoisi tai vastustaisi sitä mitenkään, eikä heillä ollut minkäänlaista keinoa vahvistaa tai haastaa heille avaruusolentokysymystä hoitavien salaisten organisaatioiden tarjoamaa informaatiota ja/tai MJ-12/PI-40:n heille tarjoamia politiikkasuosituksia. Presidentin hallintojen kyvyttömyys saada itsenäistä ja tarkkaa informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta tarkoitti, että MJ-12/PI-40 kykenisi spinnaamaan saatavilla olevaa informaatiota omaan suuntaansa tuottaakseen poliittisia lopputulemia, jotka olivat linjassa MJ-12/PI-40:n prioriteettien ja tarpeiden kanssa. Yksi näistä tarpeista oli varmistaa autonomian aste, joka minimoisi toimeenpanovallan puuttumisen toimiin, joiden MJ-12/PI-40 oli todennäköisesti päättänyt olevan presidenttien kanslioiden kokemuksen ja kyvykkyyksien ulkopuolella, jotka parhaimmillaankin olivat vain tilapäisiä toimijoita avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa. Toimeenpanovallan valvonnan menettäminen tarkoitti, että MJ-12/PI-40 muuttui pääpeluriksi määritettäessä sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoitaisiin poliittisesti. [33] Tämä johti neljänteen vaiheeseen avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamisessa — salaisten organisaatioiden autonomian ja rankaisematta jättämisen aikaan.

Neljäs vaihe: Salaisten organisaatioiden autonomian ja rankaisematta jättämisen aika

Presidentti Lyndon Johnson, kuten Kennedy, ei saanut MJ-12:n/PI-40:n luottamusta ja häneltä yksinkertaisesti evättiin tieto koskien avaruusolentojen läsnäoloa. [34] MJ-12/PI-40 operoi Johnsonin hallinnon aikaan ilman toimeenpanovallan valvontaa ja poliittisesti hallinnoi avaruusolentojen läsnäoloa koordinoimalla neljän pääalueen välillä. Ensimmäinen oli eri asevoimain haaroihin upotetut salaiset organisaatiot, jotka ovat osa avaruusolentojen teknologiaa aseisiin takaisinmallintavaa sotateollista kompleksia. Toinen oli tiedusteluorganisaatiot, jotka yrittivät kerätä informaatiota avaruusolentojen toiminnasta, avaruusolentojen agendasta, perustaa kommunikaatiokanavia avaruusolennoille, ja jotka on upotettu CIA:n, NSA:n ja DIA:n. Kolmas oli presudentti ja hänen neuvonantajansa, jotka eivät ole täysin tietoisia avaruusolentojen läsnäolon täydestä laajuudesta, jotka olivat kuitenkin ainakin tietoisia näiden salaisten organisaatioiden olemassaolosta ja MJ-12/PI-40:n roolista politiikan koordinoinnissa. [35] Neljäs ja viimeinen alue oli kongressi ja kansa, jotka on pidetty kaikkein eniten pimennossa ihaeesta, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä avaruusolentojen läsnäoloa hoitamaan perustetuista salaisista organisaatioista.

Ilmavoimien tutkimus Project Blue Book alkoi Trumanin hallinnon lopulla, ja se oli, eversti Philip Corson mukaan, joka palveli Eisenhowerin hallinnossa ja joka oli myös saanut briiffausta Pentagonin salaisesta avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnusprojektista, “alusta lähtien puhdasta mediapeliä”, joka oli suunniteltu pitämään kansan huomio keskustelussa siitä oliko UFOja ohjanneiden avaruusolentojen olemassaolosta olemassa riittävästi todistusaineistoa. [36] Project Blue Bookin päättyminen vuonna 1969 kertoi avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoivien luottamuksesta, että lukemattomat UFO-havainnot ja julkiset raportit kohtaamisista avaruusolentojen kanssa eivät olisi enää uhka viralliselle linjalle, avaruusolentojen läsnäolon paljastamatta jättämiselle.

Roolissaan keskeisenä politiikkaa koordinoivana elimenä avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden verkostossa MJ-12/PI-40 nyt otti tiukasti kontrolliinsa sen miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoitaisiin. MJ-12/PI-40:n päätehtävän ja sen keskeisten pelurien identifioiminen on täten keskeistä ymmärrettäessä sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti johdettiin ja kuinka avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen ja MJ-12/PI-40:n autonomia vaikuttaisivat tulevien presidenttien hallintoihin. MJ-12/PI-40:n organisatorinen funktio voidaan rinnastaa shakkipelaajaan, joka joutuu hoitelemaan koko joukon nappuloita, joilla kaikilla on eri funktio, arvot ja vahvuudet, päästäkseen lopulliseen tavoitteeseen: voittoon. Tämä tarkoittaa, että MJ-12/PI-40:n päärooli oli kehittää suuri strategia avaruusolentokysymyksen hoitoon mitä tulee avaruusolentojen rotujen moninaisuuteen, niiden eri agendoihin ja aktiviteetteihin sekä ulkovaltojen hallituksiin ja salaisiin organisaatioihin shakkilaudan yhdellä puolella (vastustaja), ja toisella puolella neljään pääalueeseen, joista laudan toisen puolen nappulat koostuivat. MJ-12/PI-40:n strategisen roolin arkkitehti oli Nelson Rockefeller ja Council on Foreign Relations, joka olennaisesti suunnitteli institutionaaliset säännöt, joiden mukaan MJ-12/PI-40 olisi kanssakäymisissä muiden avaruusolentokysymyksen eri aspekteja hoitavien tahojen kanssa. On olemassa vahvaa näyttöä ilmiantajatodistuksien perusteella, että Special Studies Groupin, joka oli MJ-12/PI-40:n ulkopiiri, mestaristrategi oli Rockefellerin suojatti tohtori Henry Kissinger, jonka kokemus avaruusolentojen läsnäolon hoidosta meni pidemmälle kuin mitä julkisuudessa kerrotaan. [37]

Henry Kissingerin merkittävyys PI-40:n mestaristrategina

On olemassa merkittävää näyttöä siitä, että Natsi-Saksa oli osittain onnistunut takaisimallintamaan alasammutun avaruusolentojen aluksen, jonka natsit löysivät 1930-luvulla. [38] Natsitiedemiesten osittain menestyksekäs pyrkimys ymmärtää ja takaisinmallintaa tätä avaruusolentojen teknologiaa oli tärkeä tekijä Natsi-Saksan aseteknologian kehitysohjelmassa ja sodankäynnin pitkittämisessä, jonka aikana näitä uusia asejärjestelmiä otettiin käyttöön. Toisen maailmansodan päättyessä Yhdysvaltain armeijan vastatiedustelujoukot käynnistivät huippusalaisen projektin, jolla siirtää maasta toiseen samat natsitiedemiehet, jotta he voisivat käyttää natsien osaamista hyödykseen. ‘Operation Paperclip’, kuten tätä operaatiota kutsuttiin, siirsi satoja natsitiedemiehiä hyvinrahoitettuihin sotatieteellisiin laboratorioihin, jotka oli luotu valmistamaan aseita sotaan. [39] ‘Operation Paperclipin’ vähemmän tunnettu nimi oli nuori, saksaa puhuva, juutalaistaustainen, amerikkalainen tiedustelu-upseeri Henry Kissinger.

Kissinger syntyi toukokuun 27. päivä 1923 Baijerissa, Fürthissa, ja palveli armeijan vastatiedustelujoukoissa vuosina 1943-46. Toisen maailmansodan lopulla hän pysyi aktiivipalveluksessa Länsi-Saksassa. Hänet siirrettiin 970. vastatiedustelujoukkueeseen, jonka ‘virallisiin’ tehtäviin kuului entisten natsien rekrytointi neuvostovastaisiin operaatioihin Neuvostomaihin. [40] Kissingerin puolueettomuus oli todellisuudessa keskeisessä asemassa ‘Operation Paperclipissa’ — rooli, joka leimasi häntä armeijan tiedustelupiireissä henkilönä, joka oli älykäs ja osasi strategisen ajattelun kuinka parhaiten hoitaa tärkeimpiä Yhdysvaltaa koskettavia strategiakysymyksiä — siinä miten parhaiten vastata avaruusolentojen läsnäoloon. [41]

Kissinger palasi USA:n ja vuonna 1947 meni Harvardin yliopistoon kandiopiskelijaksi. Kissinger kuitenkin piti yhteytensä armeijaan ja toimi kapteenina sotilastiedustelureservissä. Tämä mahdollisti hänen jatkaa keskeisessä roolissa avaruusolentokysymyksessä, kun Trumanin hallinto linjasi korkeimman tason politiikkaa. Vuoteen 1950 mennessä Kissinger oli nyt valmistunut ja työskenteli osa-aikaisena Pentagonille. Hän kulki toistamiseen Washingtoniin — konsulttina operaatiotutkimuslaitokselle, joka oli pääesikunnan suorassa alaisuudessa. Operaatiotutkimuslaitos ‘virallisesti’ teki huippusalaista tutkimusta aiheista kuten entisten saksalaisten agenttien ja natsipuolueiden kannattajien hyödyntämisestä CIA:n salaisessa toiminnassa. Kissingerin viralliset tehtävät olivat jälleen kerran pelkkä peite hänen roolilleen koordinoida entisiä natsitiedemiehiä salaisiin projekteihin takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa ja hoitamaan monenmoisia tiedustelullisia ja strategisia kysymyksiä avaruusolentojen läsnäoloon liittyen.

Vuonna 1952, saatuaan tohtorin paperit, Kissinger ryhtyi Psychological Strategy Boardin johtajan konsultiksi, joka oli kansallisen turvallisuuden neuvoston toimeenpaneva haara monissa salaisissa psykologisissa ja puolisotilaallisissa operaatioissa. Näin Kissingerin rooli laajeni käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa ympäröiviä lukuisia poliittisia kysymyksiä. Kissingerin sisäpiirin tietämys Operation Paperclipistä ja avaruusolentojen läsnäolosta, yhdistettynä hänen strategiseen ajattelukykyynsä, teki hänestä sellaisen joka voisi nopeasti ottaa nimekkään aseman avaruusolentojen läsnäoloa ympäröivässä päätöksentekohierarkiassa. Council on Foreign Relationsin jäsenenä Kissinger oli epäilemättä tullut muiden nimekkäiden jäsenten tietoon henkilönä, joka kykeni johtajuuteen avaruusolentokysymyksessä. Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Nelson Rockefellerin hänen kylmän sodan erikoisassistentikseen, pestiin joka virallisesti liittyi ‘CIA:n salaoperaatioiden valvontaan ja hyväksyntään‘. Tämä oli peite Rockefellerin todelliselle roolille MJ-12:n johdossa sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan johdossa uunituoreiden Orionin tähdistöstä tulleiden avaruusolentojen kanssa solmittujen ‘salaisten sopimusten’ jälkimainingeissa. [42] ‘Sopimus’ on ollut monenlaisen spekuloinnin kohteena, mutta useat entiset armeijan ja tiedustelupalvelujen ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet sen olemassaolon ja sisällön. [43]

Vuonna 1955 Kissinger ryhtyi kansallisen turvallisuuden neuvoston operaatioita koordinoivan lautakunnan — ulkovaltoja vastaan tehtyjen operaatioiden kaikkein korkein poliittinen elin — konsultiksi. Kissingerin analyyttiset ja strategiset kyvyt olivat käytössä sekä Yhdysvaltain politiikassa koskien ulkovaltoja vastaan toteutettuja salaisia operaatioita että avaruusolentoja vastaan toteutettuja salaisia operaatioita. [44] Kissingerin rooli salaisissa operaatioissa, hänen läheinen suhteensa Nelson Rockefelleriin, hänen intellektuaaliset kyvykkyytensä, kaikki yhdessä johtivat hänen vaikutusvaltansa tasaiseen kasvuun. Rockefeller ja muut salaisissa organisaatioissa toimivat ymmärsivät vaaran, joka syntyi kun ei koordinoitu avaruusolentoja ja takaisinmallinnusta koskevaa salaista politiikkaa yhdessä perinteisempien ulkopolitiikan ongelmien kanssa, jotka olivat kansan huomion keskipisteenä.

Useiden laajojen ongelmien koordinointi vaatii jonkun, jolla on strategista ajattelukykyä koordinoida näitä kahta alaa. Kissingerin kyvyt saivat Rockefellerin, Council on Foreign Relationsin johtokunnan ja sotilastiedustelun huomion sopivana henkilönä tähän hommaan. Rockefeller oli keskeinen hahmo nimitettäessä Kissingeriä PI-40:n johtoasemaan, Study Groupiin joka tarjosi politiikkasuosituksia MJ-12:lle erityisesti reaktiona Orionin tähdistöstä saapuneiden avaruusolentojen kanssa solmitulle sopimukselle ja yleisesti koko avaruusolentojen läsnäoloon. [45]

PI-40:n johtajana ja keskeisenä strategistina Kissinger on varmasti ollut tietoinen tarpeesta hallinnoida poliittisesti avaruusolentojen läsnäoloa varmistamalla MJ-12:n ja PI-40:n autonomia ja koittaa tehdä toimeenpanovallan valvonnasta tehotonta. MJ-12/PI-40 oli kasvattanut institutionaalista valtaansa niin, että se kykeni nyt vaikuttamaan poliittisesti koko valtionhallinnon toimeenpanovaltaan. Voimakkaalla vaikutusvallalla, jos ei suoraan täysin kontrolloiden, presidentinkansliat toisensa jälkeen nähtiin kriittiseksi osaksi sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida, ja Rooseveltin ja Trumanin hallintojen merkittävä piirre, toimeenpanovallan valvonta, käytännössä lakkautettiin.

MJ-12:n tarvetta kontrolloida/vaikuttaa tuleviin hallintoihin kärjisti ironia siitä, että vaikka useimmat kansallisen turvallisuuden viranomaiset, poliitikot, uutismedia ja kansa uskoivat, että Neuvostoliitto oli suurin uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, Yhdysvallat itse asiassa teki salaa yhteistyötä laajalti Neuvostoliiton kanssa avaruusolentokysymyksen parissa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan retoriikan ja kansan huomion ja resurssit vaatineiden sotilaskonfliktien alla tehtiin salaisia operaatioita näiden osapuolten yhteisenä uhkana pitämää tahoa vastaan. [46] Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat strategisia kumppaneita mitä tulee avaruusolentokysymyksen hoitoon, kun taas ne samalla olivat strategisia kilpailijoita kylmän sodan geopolitiikassa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan vihamielisyydet olivat suurelta osin teatteria, joka auttoi suuntaamaan kansan huomion pois siitä mitä oikeasti tapahtui. Tällainen teatteri toimisi ainoastaan, jos kaikkein korkeimmat viranomaset presidentinkansliassa olivat tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta, ikään kuin lepyttelemässä kovalinjaisempia politiikanlaatijoita, jotka uskoivat kylmän sodan olevan totta ja jotka olivat oikeasti valmiita käyttämään ydinaseita Neuvostoliittoa vastaan sen hyökätessä.

Tuleviin presidentinkanslioihin vaikuttaminen onnistuisi vain sijoittamalla PI-40:n ydinjäseniä tulevien presidentinkanslioiden korkeisiin asemiin, jotta varmistettaisiin ettei avaruusolentojen läsnäoloa paljastettaisi ja jotta lepyteltäisiin kylmän sodan vihamielisyyksiä. Kennedyn/Johnsonin hallinnoissa tämä henkilö oli McGeorge Bundy, yksi alkuperäisistä PI-40:n jäsenistä, joka kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi päästyään istui myös MJ-12:n puheenjohtajan paikalle. [47] Nixonin hallinnon tapauksessa tämä saavutettaisiin vieläkin nimekkäämpien PI-40 -jäsenten sijoittamisella, jotka kontrolloivat presidentti Nixonia tarpeen tullen.

Nixonin hallinnossa tämä henkilö oli kukas muukaan kuin Henry Kissinger, joka astui julkisuuteen vuonna 1968 nimitettäväksi juuri vaaleilla valitun Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi. Kissingerin nimityksessä keskeinen hahmo oli Nelson Rockefeller, joka oli hävinnyt Nixonille vuoden 1968 republikaanien ehdokasnimityksen, ja tämän jälkeen järjestellyt suojattinsa Nixonin tiimiin. [48] Kissinger aikoi keskittää ulkopolitiikan teon Valkoiseen taloon ja kansallisen turvallisuuden neuvostoon, mikä näin varmistaisi hänelle keskeisen roolin sekä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan muokkaajana että myös avaruusolentokysymyksen politiikan muokkaajana hänen roolissaan MJ-12:n johtajana. Kun otetaan huomioon hänen pitkä historiansa Special Studies Groupissa/PI-40:ssä niiden perustamisesta lähtien, Kissinger olisi kaikkein kokenein ja voimakkain MJ-12:n johtaja Nelson Rockefellerin jälkeen. [49]

Seymour Hershin kriittisessä Kissingerin elämänkerrassa koskien hänen Vietnamin sodan aikaista johtamistapaansa käy ilmi, että Kissinger aikoi hamuta niin paljon valtaa kuin vain mahdollista hoitamalla kansainvälisiä asioita. [50] Kissinger systemaattisesti kaivoi maata muiden jalkojen alta, jotka uhkasivat hänen kontrolliaan kansainvälisistä asioista, erityisesti uuden ulkoministerin William Rogersin ja muiden Nixonin hallinnon keskeisten poliittisten päätöksentekijöiden alta. [51] Kissinger kuvataan Hershin elämänkerrassa paranoidina poliitikkona, joka aikoo viedä vallan muilta, joilta hänen mukaansa puuttui hienovaraisuus ja terävyys ulkopoliittisten kysymysten hoidossa. Kissingerin johtamistyyli oli varmistaa, että kaikki informaatio kulki hänen kauttaan ja että hän toimi Nixonin ulkopolitiikan prioriteettien ja ajattelun pääsuodattimena. Kissingerin entisen avustajan Morton Halperinin kirjoittama kappale kertoo Kissingerin poliittisesta johtamistavasta:

Tammikuun 25. päivänä 1969, viisi päivää presidentin astuttua valtaan, kansallisen turvallisuuden neuvosto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa. Asialistalla oli Vietnam, ja Halperin, joka nyt oli selkeästi Kissingerin avustajien ykkösnimi, nimitettiin tekemään tiivistelmät kaikista tutkielmista ja valmistelemaan muistiota näiden pohjalta presidentille. Hän huolellisesti listasi eri vaihtoehtoja kahden tai kolmen sivun tiivistelmässä, jätti tilaa presidentille merkitä hänen vaihtoehtonsa. Idea oli pienentää presidentin työtaakkaa: jos Nixon valitsi lukea liitteenä olevat dokumentit, hän voisi vain läpikäydä Halperinin tiivistelmän (joka toki sai Kissingerin julkaisuluvan) ja tehdä päätöksensä. Henry rakasti tiivistelmää ja piti sitä loistavana. Mutta ‘Mort’, hän sanoi, ‘et ole sanonut presidentille mitä vaihtoehtoja meidän pitäisi valita.’”
“Ajattelin itselleni”, Halperin muistelee, “että meidän ei pitäisi valita puoliamme; meidän pitäisi vain lähettää tiivistelmät vaihtoehdoista.” Vuosia myöhemmin Halperin tajusi miten naiivi hän oli ollut: “Henry oli julkisesti sanonut, että me aiomme hoitaa presidentin asiat. En tiennyt, että Henry halusi antaa hänelle vaihtoehdot, joista presidentti päättäisi. Olin yllättynyt -- koska edelleen uskoin mitä Henry oli sanonut.” Kissingerin tiivistelmäpaperit, suosituksineen, muuttuivat kaikkein salaisimmiksi dokumenteiksi Nixonin Valkoisessa talossa. [52]

Kissingerin poliittinen johtamistyyli hallinnossa oli merkittävä, sillä se tarjoaa oivallusta PI-40:n päätöksentekotyyliin Kissingerin alaisuudessa hänen ollessaan Study Groupin johtaja, ja myöhemmin MJ-12:n kun hänestä tuli sen johtaja Nixonin/Fordin hallinnoissa.  [53]

Kissingerin roolia Yhdysvaltain ulkopolitiikan ohjaksissa saneli hänen ‘realpolitik’-periaatteensa. Realpolitik oli malli hänen lempivaltiomiehensä toiminnasta, 1800-luvun saksan kanslerin, Otto Von Bismarkin, joka taidokkaasti hoiteli kansainvälisiä liittoja ja rajoitettuja sotia muuttaakseen Preussin/Saksan suurvallaksi ilman, että Saksaa vastaan oltaisiin liittouduttu kansainvälisesti. [54] Bismarkille kansainvälineen politiikka oli suurta shakkipeliä, jossa moraali ja tunteet olivat sivuroolissa, ja mikä oikeasti merkitsi oli omien resurssien taidokas käyttö omien strategisten päämäärien saavuttamiseksi oman vallan maksimoimiseksi. [55] ‘Realpolitik’ dominoi Kissingerin näkökulmaa kansainvälisessä politiikassa paikoissa kuten Laos, Kamputsea, Chile ja Itä-Timor, joissa moraali ja tunteet eivät olleet minkäänlaisessa asemassa kohdeltaessa näitä maita puhtaina pelinappuloina kansainvälisessä shakkipelissä, jossa Yhdysvallat kilpaili Neuvostoliittoa vastaan ja maksimoi geopoliittista valtaansa, jossa samaan aikaan tehtiin strategista yhteistyötä ja vastattiin avaruusolentojen läsnäoloon. Yleisesti ei ole kuitenkaan tiedossa, että Kissinger otti käyttöön saman roolin Yhdysvaltain politiikkaa ohjaillessaan siihen miten se vastaisi avaruusolentojen läsnäoloon. Moraali ja tunteet olivat parhaimmillaankin toisarvoisia, kun Yhdysvallat asteittain paransi resurssejaan strategista asemaansa parantaakseen puhuttaessa avaruusolentojen vierailusta Maapallolle. Näiden ihmiskunnan kanssa kanssakäymisessä olleiden avaruusolentojen sekä niiden toiminnasta tietoisia olevien salaisten organisaatioiden moraalinen suuntautuminen eivät saaneet Kissingerin realpolitikissa paljoakaan painoarvoa. Se, mikä oli merkitsevää, oli se miten paljon avaruusolennot tarjoaisivat resursseja amerikkalaisille salaisille organisaatioille parantamaan aseteknologiaa ja näin amerikkalaisten strategista asemaa avaruusolentoihin verrattuna. Kissingerin realpolitik oli tapa jolla monimutkaiset poliittiset, yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat voitiin ratkaista avaruusolentojen läsnäolosta puhuttaessa. Kissingerin rooli oli samanlainen kuin hänen 1800-luvun sankarin, Bismarkin. Kissinger olisi muuttamassa Yhdysvaltoja dominantiksi globaaliksi vallaksi, joka käsittelisi avaruusolentoja samanarvoisina, synnyttämättä planeettainvälistä sotaa yhden tai useamman avaruusolentojen rodun kanssa, mikä tarkoittaisi loppua Yhdysvaltain suvereniteetille ja vapaudelle. Kissingerin läheiset suhteet Rockefellerin sukuun varmistivat, että amerikkalaiskorporaatiot jatkaisivat keskeisessä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Kissinger Nixonin hallinnossa samanaikaisesti oli korkeassa asemassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ja sen salaisessa ‘ulkoplanetaarisessa’ politiikassa MJ-12/PI-40:n kautta, ja tästä seuraa, että avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi oli muutaman harvan käsissä, joiden aikeena oli hamuta niin paljon valtaa kuin mahdollista, eikä heidän aikeena ollut hetkeäkään jakaa sitä MJ-12:n/PI-40:n ulkopuolisille, joita pidettiin kokemattomina ja joilta puuttui poliittinen hienovaraisuus ja äly käsitellä avaruusolentokysymyksen monimutkaisuuksia. Eisenhowerin varoitus siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointi “ei olisi parhaissa käsissä” vaikutti yhtäkkiä profetialta.

Carterin ja Clintonin hallintojen poliittinen kyvyttömyys ja Reaganin uhka

Jimmy Carterin vaalivoitto vuonna 1976 toi mukanaan demokraattipresidentin, joka oli julistanut paljastavansa maailmalle totuuden avaruusolentojen läsnäolosta heti valtaan päästyään. Carter oli ensimmäinen amerikkalaispresidentti, joka oli julkisesti sanonut nähneensä UFOn. [56] Carter kuitenkin sai tietää, että presidenttinä hän olisi kyvytön saamaan tietää koko totuutta amerikkalaisten avaruusolentojen läsnäoloon liittyvistä salaisista ohjelmista, ja vielä vähemmän vaikuttaa siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoitaisiin. Vaikka hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa Zbigniew Brzezinski olikin eräs PI-40:n ensimmäisistä johtajista ja nyt saisi MJ-12:n johtajan paikan Kissingeriltä, Carter ja hänen pääneuvonantajansa saivat tietää, että heiltä yksinkertaisesti evättiin pääsy tarpeelliseen avaruusolentojen läsnäoloa koskevaan tietoon, mikä teki tuskallisen selväksi, että avaruusolentojen läsnäoloa ei toimeenpanovalta valvonut. [57]

Carterin hallinnon rahoittama projekti Stanford Research Institutessa toukokuussa 1977, jossa tutkittiin viestintää avaruusolentojen kanssa, lopetettiin neljäkuukautta myöhemmin Pentagonin painostuksesta. Pentagon yksinkertaisesti uhkaili SRI:n johtoa, että se lakkauttaisi SRI:n rahoituksen mikäli SRI jatkaisi toimintaa Valkoisen talon kanssa. [58] Avaruusolentojen viestintäprojektin häslingin jälkeen Carter ja hänen neuvonantajansa pian tunnustivat, että he olivat ‘pikkupelureita’ avaruusolentokysymyksessä. Tämä kyvyttömyys poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa on hyvin voinut olla kriittinen tekijä Iranin vallankumouksessa, joka niin kovasti nakersi Carterin uudelleenvalintamahdollisuuksia. [59]

Republikaanien valintakampanja vuonna 1980 toi mukanaan uuden ulottuvuuden avaruusolentojen läsnäolon polittiseen johtamistapaan. Ronald Reagan esiintyi kampanjassa kommunisminvastaisena ristiretkeläisenä, jonka näkemys oli, että ainoastaan voimakkaan sotilaallisen aseman avulla neuvottelu oli keino vastustaa Neuvostoliiton uhkaa globaalille demokratialle. Yksityisyydessä Reaganilla oli kuitenkin samanlaisia näkemyksiä avaruusolentojen läsnäolosta sekä siitä miten hänen mielestään ‘avaruusolentojen ihmiskunnalle aiheuttamasta uhasta’ tulisi neuvotella voimakkaasta sotilaallisesta asemasta. [60] Kuten hänen edeltäjänsä presidentti Carter, Reagan oli kohdannut UFOja. [61] Toisin kuin Carter, kuitenkin, hän kehitti vahvan uskomuksen siitä, että avaruusolentojen läsnäolo oli uhka ihmiskunnalle ja että se tuli pitää kurissa sotilaallisen mahdin avulla. Sitä vastoin hänen republikaanien ehdokasvaalien vastustajansa entinen CIA-johtaja George Bush toi mukanaan maltillisen republikaani-ideologian — ideologian joka oli johdonmukaisempi hänen näkemystensä kanssa MJ-12:sta/PI-40:stä, joiden jäsen Bush oli aiemmin ollut, sekä Henry Kissingerin näkemysten kanssa, joka nyt oli MJ-12/PI-40:n kiistämätön mestaristrategi, jolla oli yli 40 vuotta kokemusta avaruusolentojen läsnäolon hoidosta. Reaganin valinta Bushin ohi on varmasti ollut pettymys Kissingerille ja MJ-12/PI-40:lle sekä sen suhteen miten mukaan tuotiin ‘ulkopuolinen’, joka vaikutti MJ-12/PI-40:n kykyyn poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa, mutta myös siksi, koska se mahdollisti vaarallisten elementtien syntyä tätä läsnäoloa hallinnoiviin salaisiin pyrkimyksiin.

MJ-12/PI-40 Kissingerin alaisuudessa oli täysin tietoinen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuuksista liittyen eri rotuihin ja orientaatioihin sekä sen varmistamiseen, että useiden asevoimiin ja tiedustelupalveluihin upotettujen salaisten organisaatioiden toimintaa koordinoitaisiin tavalla, joka piti yllä ‘globaalia valtatasapainoa’. Kissinger ja MJ-12/PI-40 oli eniten huolissaan amerikkalaisten asevoimien ja/tai tiedustelupalvelujen salaisten organisaatioiden riskistä ottaa yhteen avaruusolentojen rotujen kanssa, joka voisi taantua suuren mittakaavan konfliktiksi, mikä johtaisi ‘maailmojen sotaan’. ‘Bismarkilainen’ mestaristrategi Kissinger oli huolissaan ‘valtatasapainon’ ylläpitämisestä samalla, kun hän paransi Yhdysvaltain strategista asemaa avaruusolentoja vastaan. PI-40, joka jälleen kerran oli Kissingerin hallinnassa hänen palveltuaan täyden kauden MJ-12:ssa, pyrki näin ollen hillitsemään Yhdysvaltain asevoimien sisäisten salaisten organisaatioiden ‘sotilaallista seikkailua’, joka parhaimmillaankin oli liian hyökkäävä ja pahimmillaan globaalia aseellista konfliktia tavoittelevat avaruusolentojen rodut saattaisivat soluttautua niihin. [62] MJ-12/PI-40 oli eniten huolissaan mahdollisuudesta, että salaiset sotilasorganisaatiot, jotka olivat taipuvaisia sotilaalliseen seikkailuun ja/tai avaruusolennot olivat niihin soluttautuneet, vaikuttaisivat presidentin kansliaan kohtuuttomasti.

Pian valintansa jälkeen Reagan osoitti avaruusolentouhkauskomuksensa luonteen olevan jäykkä, ja hän töksäytti monia julkisia lausuntoja avaruusolentojen läsnäolosta ja sen uhasta ihmiskunnalle. [63] Dixon Davisin, toisen kahdesta Reagania briiffannesta CIA-agentista, mukaan: ”Ronald Reaganin ongelma oli, että kaikki hänen ideansa olivat kiveen hakattuja. Hän ajatteli, että hän tiesi kaikesta kaiken — hän oli vanha koira.” [64]

Reaganin kommunisminvastainen retoriikka ja mssiivinen sotilasjoukkojen varustaminen oli vain peite Reaganin todellisesta halusta hyökätä avaruusolentojen kimppuun sotilaallisesti. [65] Hänen ensimmäinen julkinen kommenttinsa avaruusolentojen uhasta esitettiin vuoden 1985 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisessä huippukokouksessa Mihail Gorbatshovin kanssa Genevessä, jolloin hän sanoi:

En voinut sille mitään -- kun lakkaa ajattelemasta, että me olemme kaikki Jumalan lapsia, missä me sitten asummekin maailmassa, en voinut muuta kuin sanoa hänelle (Gorbatshov) miten helppo hänen ja minun tehtävä olisi, jos yhtäkkiä lajiamme uhkaisi uhka toisesta maailmasta universumissamme. Me unohtaisimme kaikki paikalliset erimielisyytemme, joita maidemme välillä olisi, ja me lopullisesti toteaisimme, että me olemme kaikki ihmisiä ja me olemme Maapallolla yhdessä. Kaipa voimme odottaa jonkin avaruusolentojen rodun tuloa alas uhkaamaan meitä, mutta mielestäni me voimme itse saada aikaan tuon realisaation keskenämme. [66]

Jos hänen odottamaton kommenttinsa huippukokouksessa ei ollut tarpeeksi provokatiivinen ilmaisu Reaganin näkemyksistä koskien avaruusolentojen läsnäolon mahdollista uhkaa, niin hänen puheensa YK:n 42. yleiskokouksessa syyskuun 21. päivä 1987 oli vieläkin provokatiivisempi ja implikaatioiltaan häiritsevämpi:

Nykyhetken vastakkainasettelujen pakkomielteissämme me usein unohdamme miten paljon kaikki ihmiskuntaa yhdistää. Ehkäpä tarvitsemme jonkin ulkopuolisen, universaalin uhan, joka saa meidät tunnustamaan tämän yhteisen siteen. Joskus mietin miten nopeasti maailmanlaajuiset eromme katoaisivat jos meillä olisi vastassamme avaruusolentojen uhka maailmamme ulkopuolelta. Ja kuitenkin minä kysyn: eivätkö avaruusolennot ole jo keskuudessamme? [67]

Eversti Phillip Corsolle ja muille konservatiiviupseereille Reagan oli sankari, joka tiesi miten parhaiten vastata avaruusolentojen uhkaan — globaalilla suojakilvellä, joka ampuisi alas avaruusolentojen alukset missä päin planeettaa tahansa. [68] Strategic Defense Initiative ei liittynyt niinkään ballististen ydinohjusten alas ampumiseen, oikeasti se oli planetaarinen suojakilpi, jonka armeijan salaiset organisaatiot olivat suunnitelleet, jotka halusivat sotilaskonfliktia avaruusolentojen kanssa.

Reaganin konservatiivinen poliittinen filosofia ja julkiset lausunnot tarpeesta massiivisesti varustautua Neuvostoliiton uhkaa vastaan olivat vihjailuja avaruusolentojen mahdollisen hyökkäyksen vaarasta. Kissinger, Brzezinski ja muut MJ-12/PI-40:ssä pitivät Reagania ja hänen poliittisia neuvonantajiaan uhkana avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnille ja häilyvälle rauhalle, joka salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välillä oli ympäri planeettaa. Kun otetaan huomioon Reaganin kiveen hakatut näkemykset ja avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin merkitys, on erittäin todennäköistä, että PI-40:n huoliin reagoineet ryhmät olivat roolissa yrittäessään saada Reagan syrjäytetyksi pestistään ja korvatuksi MJ-12/PI-40:n jäsen George Bushilla, silloisella varapresidentillä ja CIA:n johtajalla. Hinkleyn salamurhayritys vuonna 1981 oli mahdollisesti yritys PI-40:n löyhästi liittyviltä organisaatioilta joko syrjäyttää Reagan kokonaan tai pelotella tätä, jotta estettäisiin globaalin avaruusolentojen läsnäolon hallinnointiin liittyvän salaisen yhteistyön tuhoisa purkautuminen. [69] Salamurhayrityksen lopputulema oli, että Reaganin hallinnon sotilaalliset impulssit saatiin riittävästi hallintaan, että varmistettiin se ettei avaruusolentojen rotujen kanssa syntyisi minkäänlaista hallitsematonta sotilaskonfliktia.

George Bushin valinta vuonna 1988 jälleen kerran salli MJ-12/PI-40:n dominoida presidentin kanslian strategista ajattelua. Entisenä MJ-12/PI-40:n jäsenenä Bush oli liiankin tietoinen tarpeesta hallinnoida poliittisesti avaruusolentojen läsnäoloa Kissingerin Nixonin hallinnon aikaan sanelemalla muotilla. Kissingerin tuki oli kriittistä Bushin pääsylle CIA:n johtoon vuonna 1975 sekä hänen ‘ylennykselleen’ PI-40:stä MJ-12:n, pian sen jälkeen kun Watergate-skandaalin pöly oli alkanut laskeutua. [70] Julkinen salailu, päätöksentekovallan monopolisointi MJ-12/PI-40:lle, vallan tasapainon ylläpitäminen ja avaruusolentojen teknologian jatkuva takaisinmallintaminen aseiksi sekä amerikkalaiskorporaatioiden roolin ylläpito avaruusolentokysymyksessä olivat avaruusolentojen läsnäolon poliittisen johtamistavan avaimia.

MJ-12/PI-40 oli varmasti tyytyväinen sen vaikutusvaltaan Bushin hallinnon alaisuudessa, ja on olemassa näyttöä siitä, että kansainvälisiä tapahtumia hoidettiin tavoilla, jotka tukivat Bushin uudelleenvalintaa vuonna 1992. ‘Kylmän sodan päättyminen’ oli varmastikin ‘lahja’ Bushin hallinnolle, joka normaalisti olisi varmistanut toisen presidenttikauden hallinnolle, joka nautti niin suuresta ulkopoliittisesta menestyksestä. [71] Persianlahden sodan voitto 1991 oli samanlainen tapaus, joka normaalisti olisi varmistanut uudelleenvalinnan presidentiksi. Vuoden 1992 presidentinvaalien lopputulos vaikutti niin varmalta, että nimekkäät demokraatit päättivät jättää kisan sikseen ja pitivät vuotta 1996 parhaana aikana presidentinvaalikampanjalle.

Presidentti Clintonin valinta oli varmasti yllätys MJ-12/PI-40:lle ja taas kerran tällä oli vaikutus, jossa ‘ulkopuolinen’ asetettiin Valkoiseen taloon. Clinton, kuten Carter häntä ennen, pian huomasi, että hänellä ei ollut juurikaan sanomista avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan. Hänen poliittiset neuvonantajansa CIA-johtaja James Woolsey ja puolustusministeri William Cohen eivät kumpikaan päässeet käsiksi tietoon avaruusolentojen läsnäolosta.. [72] Stephen Greer kertoi seuraavasta sananvaihdosta kuuluisan astronautin kanssa:

Jokin aika sitten olin Washingtonissa tapaamassa erästä kuuluisaa astronauttia. Jokainen tietää tämän henkilön nimen... Tämä astronautti oli uransa aikana saanut haltuunsa kiistämätöntä todistusaineistoa UFOista. Se on sellaista, että jos se paljastettaisiin, se olisi selvää ja kiistämätöntä näyttöä. Tämä astronautti kuvasi miten hän oli lähestynyt ja työskennellyt suoraan presidentti Clintonin puolustusministeri William Cohenin kanssa noutaakseen tämän tietyn todisteen salaisista projekteista -- meillä on siitä kaikki yksityiskohdat... Tämä astronautti sanoi minulle "puolustusministeri William Cohen käytti kohtuuttoman suuria summia rahaa ja aikaa tämän todisteen hankkimiseksi, eikä hänelle annettu pääsyä siihen". [73]

Tämä vihjasi siihen, että monet MJ-12/PI-40:ssä istuvista olivat jääneet sinne roikkumaan Bushin hallinnosta, ja Clintonin poliittisiin nimityksiin ei luotettu salaisuuden säilyttäjinä. Clintonin toimet saada informaatiota salaisilta organisaatioilta osoittautuivat hedelmättömiksi, kuten käy ilmi William Laparlin sanomisista, joka työskenteli CIA:lle Clintonin hallinnon alussa:

Korkea-arvoisten CIA-henkilöiden sekä näihin henkilöihin yhteyttä pitävien kesken oli tiedossa, että Clintonit olivat UFOjen jäljillä. Bill Clinton oli pyytänyt kaikilta häntä kuuntelevilta paljastamaan hänelle salaisuuden. Hän otti jonkun amiraalin jostain ja sanoi "muuten, kerro minulle UFOjen salaisuus". He vain katsoivat häntä ilmeellä, joka sanoi kuin "Mistä planeetalta sinä olet?" [74]

Clintonin kiinnostus ja toimet avaruusolentojen läsnäoloa ja salaisia projekteja koskevan tiedon saamiseksi olivat MJ-12/PI-40:lle uhka mitä tulee Clintonin aloitteisiin, jotka uhkasivat 1940-luvulta asti säilynyttä salaisuuden verhoa. Clintonin toimet on saatettu nähdä alkuvaiheen pyrkimyksenä toimeenpanovallan valvonnan palauttamiseksi. Ei oel vaikeaa tulla päätelmään, että monet Clintonin poliittiset ongelmat olivat seurausta salaisista vehkeilyistä harhauttaa Clintonin hallintoa ja varmistaa, että hänen kotimaan politiikkansa saisi mahdollisimman vähän tukea. Clinton päätti kautensa vain vähäisellä tiedolla avaruusolentojen läsnäolosta, eikä hänellä ollut merkittävää poliittista vaikutusta avaruusolentojen läsnäolon johtamistapaan. Hänen kommenttinsa marraskuussa 1995 pohjoisirlantilaiselle teinille kertovat hänen kyvyttömyydestää avaruusolentokysymystä koskien:

Sain kirjeen 13-vuotiaalta Ryanilta Belfastista. Ryan, jos olet kuulolla tänään, tässä on vastaus kysymykseesi. Ei, sikäli kun tiedän, avaruusolentojen alus ei törmännyt maahan Roswellissa, New Mexicossa vuonna 1947. (Naurua.) Ja, Ryan, jos Yhdysvaltain ilmavoimat saivat avaruusolentojen ruumiita talteen, he eivät kertoneet minulle siitä myöskään, ja minäkin haluaisin tietää. (Aplodit.) [75]

George W. Bushin valinta presidentiksi vuonna 2000 jälleen kerran johti siihen, että sisäpiiriläinen, tai ainakin sisäpiiriläisen uskollinen poika, oli Valkoisessa talossa. George Bush vanhempi näin oli keskeisessä roolissa poikaansa ohjastamassa, jolta puuttui samanlaiset älylliset ominaisuudet, joita vaadittiin PI-40:n tai Council on Foreign Relationsin jäsenyyteen, mutta joka oli hyödyllinen keulahahmo, joka sai Amerikan kansan tuen eri tavoin, kuin urbaani ja sofistikoituneempi Bush vanhempi tai häntä edeltänyt Nelson Rockefeller koskaan saivat. Tämä oli avaruusolentojen poliittisen johtamistavan uusi vaihe, ulkomaan haltuunotto siinä yksinomaisessa tarkoituksessa, että sillä saisi strategisen edun avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Viides vaihe: Irakin ja sen muinaisen avaruusolentoteknologian poliittinen hallinta

Vuoden 2000 presidentinvaalikampanjassa George Bush vitsaillen vastasi kysymykseen koskien avaruusolentojen läsnäoloa sanomalla, että se oli Richard Cheneyn osaamisalaa. [76] Cheney palveli puolustusministerinä ensimmäisen Bushin hallinnossa ja samalla kaavalla, jota käytettiin Eisenhowerin hallinnossa määrittämään MJ-12:n jäsenet, hän oli entinen MJ-12:n aktiivijäsen ja erittäin todennäköisesti nykyinen PI-40:n jäsen. Cheney ja/tai vanhempi Bush on todennäköisesti briiffannut nuorempaa Bushia jossain kohtaa avaruusolentojen läsnäolosta, ja hän yksinkertaisesti sanoi Cheneyllä olevan enemmän kokemusta asiasta. Toiset Bushin hallinnon keskeiset nimet kuten Fordin hallinnon aikainen puolustusministeri Donald Rumsfeld ovat myös olleet Eisenhowerin aikaisen kaavan mukaan PI-40:n jäseniä ja sen jälkeen saaneet ylennyksen MJ-12:n. Muut Bushin hallinnon nimet kuten Paul Wolfowitz ja Richard Perle, jotka molemmat ovat aiemmin olleet korkeassa asemassa Pentagonilla, todennäköisesti olivat molemmat saaneet tietoa avaruusolentojen läsnäolosta virkansa aikana.

Bushin hallinnon henkilöstö erottui heidän Pentagonin taustoillaan ja ‘haukkamaisella’ republikaanimaailmankuvalla, joka kannatti uusia kansainvälisiä teorioita, kuten ennaltaehkäisevää sotilaallista väliintuloa roistovaltioita vastaan ja maailmanlaajuisen puolustuskilven luomista niitä vastaan. Kun sellainen teoria keskittyy uhkaan, joka aiheutuu tällaisista valtioista mikäli niillä on hallussaan massatuhoaseita, se tieto mikä näillä henkilöillä oli avaruusolentojen läsnäoloa koskien vihjasi, että he pelkästään jatkoivat avaruusolentojen läsnäolon uhkiin perustuvaa arviointia, joka Reaganin aiempaa hallintoa oli dominoinut. Globaali suojakilpi ydinaseita käyttäviä roistovaltioita vastaan oli kätevä peite todellisille aikeille sotilaallisesti iskeä minkä tahansa avaruusolentojen aluksen kimppuun missä tahansa päin planeettaa. Bushin hallinnon ‘haukkojen’ läheisten Pentagonin suhteiden lisäksi joillain heistä oli hyvät suhteet sotilasurakoitsijoihin, jotka työskentelivät eri salaisissa projekteissa avaruusolentojen läsnäolon parissa. Bushin hallinnon ‘haukkojen’ ammattitausta ja politiikat puhuvat siitä, että he muodostavat korkea-arvoisten viranomaisten ‘kabaalin’ julkisen pään, joka toimii salaisissa organisaatioissa ja yrittää edistää sotilaallisia iskuja avaruusolentoja vastaan. [77] Sellaiset viranomaiset epäilemättä ovat olleet tietoisia muiden maiden salaisista organisaatioista, joiden kanssa he ovat kilpailleet/tehneet yhteistyötä saadakseen maksimaalisen strategisen edun avaruusolentojen läsnäolosta, sekä tietoisia eri roistovaltioiden strategisesta merkityksestä hauraassa valtatasapainossa, joka planeetalla vallitsi eri avaruusolentojen faktioiden ja salaisten valtion organisaatioiden kesken. Keskeinen roistovaltio tällaisessa strategisessa kamppailussa oli Saddam Husseinin johtama Irak.

On olemassa näyttöä siitä, että Irakissa on joskus ollut muinainen sivilisaatio, joka on ollut tiiviisti yhteyksissä avaruusolentojen rotuihin. [78] Todennäköisyys sille, että tämä yhteys on johtanut joko avaruusolentojen taakseen jättämän teknologian tai avaruusolentojen teknologian kehitykseen, joka on haudattu Irakin aavikolle, on esitetty pääasialliseksi motivaatioksi Yhdysvaltain johtamalle sotilashyökkäykselle vuoden 2003 Persianlahden sodassa. [79] Kun tarve vallata Irak syntyi syistä, jotka pääosin koskettivat avaruusolentojen läsnäolon poliittista hallinnointia ja Irakin strategista tärkeyttä, oli tärkeää hoitaa tämä tavalla, joka minimoisi globaalin kaaoksen. Tämä oli erityisen tärkeää, koska salaiset organisaatiot USA:ssa kilpailivat samanlaisten organisaatioiden kanssa Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä, jopa Kiinassa, jotka oletettavasti olivat jo saaneet jonkinlaisen käsityksen siitä mitä Irakissa odotti sekä sen strategisesta merkityksestä globaalille valtatasapainolle.

Keskeisten Bushin hallinnon ‘haukkojen’, Donald Rumsfeldin, Paul Wolfowitzin, Richard Cheneyn, Richard Perlen ja muiden vaikutusvalta nähtiin MJ-12/PI-40:ssä todennäköisesti käyttökelpoisena poliittisena työkaluna, jolla saataisiin pääsy Irakin strategisiin avaruusolentoresurssreihin. Tämä piti hoitaa tavalla, joka kuitenkin säilyttäisi globaalin konsensuksen eikä saisi aikaan konfliktia, joka voisi helposti lähteä lapasesta ja johtaa avaruusolentojen rotujen tekemään interventioon. Kuten Reaganin hallinnon kanssa aiemmin, MJ-12/PI-40:n piti pitää aisoissa Bushin hallinnon sotaisat puuskat jos he aikoivat saada pääsyn Irakin avaruusolentoresursseihin Ranskan, Saksan ja Kiinan salaisten organisaatioiden vastustuksesta huolimatta.

Elokuussa 2002, kun debatti ennakoivasta amerikkalaisten sotilashyökkäyksestä oli kuumimmillaan, Kissinger julkaisi merkittävän poliittisen lausunnon, jossa hän varoitti Bushin hallintoa vieraannuttamasta sen historiallisia liittolaisia Irakin kysymyksen hoidossa. Hän väitti, että “oikeutetun ennakoivan hyökkäyksen käsite menee kaikkea modernia kansainvälistä lakia vastaan, joka sallii sotilasvoiman käytön ainoastaan itsepuolustuksessa, eikä potentiaalisia uhkia vastaan.” [80] Tämä yhdessä muiden republikaanihallintojen korkeiden viranomaisten, kuten vanhemman Bushin sekä kansallisen turvallisuuden neuvonantaja ja PI-40 -jäsen Bren Scowcroftin lausuntojen kanssa johti siihen, että presidentti Bush siirtyi internationalistisempaan agendaan, joka painotti YK:n roolia. [81] Tämä kulminoitui Bushin pitämään puheeseen YK:n edessä syyskuun 11. hyökkäysten vuosipäivän jälkeisenä päivänä, jolloin hän painotti Saddam Husseinin kohtaamista ja YK:n johtavaa roolia roistovaltioiden uhan hillitsemisessä. [82] Kissinger ja Scowcroft edustivat MJ-12/PI-40:n näkyvää aloitetta karsinoida Bushin haukkoja mitä tulee globaalin konsensuksen säilyttämiseen keskeisenä strategisena tavoitteena Irakin sotilashyökkäyksessä ja Saddamin syrjäyttämisessä vallasta ja pääsyn saamisessa Irakiin piilotettuun avaruusolentojen teknologiaan. Republikaanihaukat Bushin hallinnossa olivat tilapäisesti tulleet Kissingerin ja maltillisten republikaanien ja MJ-12/PI-40 -jäsenien päihittämiksi. Salaiset organisaatiot Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä näin saivat enemmän aikaa tavoitella sopua Bushin hallinnon kanssa. Turvallisuusneuvston päätös 1441 oli Kissingerin lähestymistavan voitto avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamistavassa.

Helmikuuhun 2003 mennessä oli käynyt selväksi, että Saksa, Ranska ja Venäjä olivat aikeissa estää Yhdysvaltain hyökkäyksen. Syy ei niinkään ollut puhtaan altruistinen halu säilyttää globaali rauha oikeudettoman amerikkalaishyökkäyksen uhatessa tuhota ’olemattomat’ massatuhoaseet Irakissa, vaan nämä eurooppalaismaat halusivat pitää Yhdysvallat poissa Irakista johtuen kasvaneesta strategisesta vallasta, jonka amerikkalaiset salaiset organisaatiot tällä saisivat. Kissingerin rooli kertoo Irakin avaruusolentoteknologiasta kulisseissa käydystä strategisesta kamppailusta sekä liitoissa tapahtuneista muutoksista. Kissinger myöhemmin piti poliittisen linjapuheen, jossa hän kritisoi NATO-liittoa uhkaavaa Ranskaa ja Saksaa. [83] Hänen puheensa vihjasi, että aika oli kypsä amerikkalaisten sotilashyökkäykselle. Kissinger ja MJ-12/PI-40 olivat saaneet siunauksen hyökkäykselle, joka oli nyt peruuttamaton. Alunperin pelätyn suuren paikallisen tuhon sijaan tapahtui Saddamin hallinnon nopea alastulo. Salaiset amerikkalaisorganisaatiot olivat nyt saavuttaneet sotilaalliset tavoitteensa aiheuttamatta alueellista tai globaalia kaaosta. YK:n turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman läpimeno toukokuussa 2003 äänin 14-0 suistutti Yhdysvaltain hallintoa ja Irakin sodanjälkeistä jälleenrakentamista. Se oli merkittävä voitto Bushin hallinnolle sekä MJ-12/PI-40:n vaikutusvallalle avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Sodanjälkeisen Irakin hallinnossa merkittävää oli Pentagonin nimittämän siviilihallintovirkamies Jay Garnerin nopea irtisanoutuminen ja hänen korvaamisensa Paul Bremerilla, entisellä ulkoministeriön terrorismilähettiläällä, Kissingeriin vahvat yhteydet säilyttäneellä henkilöllä, joka muodollisesti oli vastuussa Irakin siviilihallinnosta. Tämä kertoi Kissingerin tukemasta maltillisemmasta politiikasta avaruusolentojen läsnäolon hoidossa, joka oli säilynyt Bushin haukkojen aggressiivisemman tyylin yli. Valtakamppailu maltillisempien ja haukkamaisten faktioiden välillä MJ-12/PI-40:ssä oli käynnissä kulisseissa, ja Kissingerin tuki maltillisille oli ollut menestys.

Bremerin toteuttama politiikka viivästyttää Irakin väliaikaishallinnon vaalien aikataulua kertoi siitä, että Yhdysvallat aikoi pitää Irakin vahvasti omassa kontrollissaan useita vuosia. Irakin rooli muinaisen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkana sekä analyyseissa, joissa puhuttiin sen olleen merkittävässä roolissa muinaisen Sumerian sivilisaation perustaneiden avaruusolentojen rotujen mahdollisessa palaamisessa Maapallolle, tekee Irakista merkittävän tekijän avaruusolentokysymyksen poliittisessa hoidossa.

Yhteenveto: Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi ja haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi on kehittynyt kovasti toisen maailmansodan ajoista. Alkaen aluksi prosessina, joka oli vankasti presidentin kanslian toimeenpanovallan valvonnan alainen, mikä näin teki siitä osan demokraattista prosessia huolimatta salailusta ja kongressin ulkopuolelle jättämisestä, poliittinen hallinnointi on kehittynyt pisteeseen, jossa presidenttien kansliat eivät ole saaneet täyttä tietoa tai toimeenpanovallan kontrollia monista avaruusolentojen läsnäolon aspekteista. Tämä tarkoitti sitä, että poliittisen johtamisen prosessilla oli kyseenalainen perustuslaillinen validiteetti ja sitä kontrolloi toimijat, jotka voitiin jäljittää Rockefeller-Kissinger -akselille sekä heidän suhteisiinsa amerikkalaiskorporaatioihin ja ulkopoliittisiin eliittiryhmiin kuten Council on Foreign Relations. Amerikkalais-brittiläis-australialainen hyökkäys Irakiin kertoo siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointiprosessi on kehittynyt jälleen toiselle tasolle. Nyt amerikkalaiset ja heidän liittolaisensa ovat valmiita sotilaallisesti puuttumaan muiden maiden asioihin saadakseen strategista etua avaruusolentokysymyksessä. Kaikkein tärkein näistä on ylläpitää avaruusolentojen läsnäolo virallisesti salassa, pitää kansa tietämättömänä avaruusolentojen todellisesta roolista muinaisten sivilisaatioiden historiassa ja saada kaikki mahdollinen sotilaallinen etu takaisinmallintamalla maista kuten Irak löydettyä avaruusolentojen teknologiaa, joissa avaruusolennoilla on historiallisesti ollut toimintaa. Tietovuotajalähteiden mukaan muinaisia avaruusolentojen tukikohtia on löydetty planeetaltamme useita. [84] Tämän johdosta on todennäköistä, että hyökkäys Irakiin on ennakkotapaus samanlaisista hyökkäyksistä muualle päin planeettaa syistä, jotka yhä enemmän liittyvät avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan.

Organisaatioiden kuten MJ-12/PI-40 strateginen ajattelu perustuu käsitykseen siitä, että avaruusolentoprosessia hallinnoi parhaat analyyttiset mielet ja strategiset ajattelijat, ja että vaikka tämä ei ole demokratian, joka painottaa toimeenpanovallan tai kongressin valvontaa kaikista valtion toimista, kannalta hyväksyttävää, se on hyväksyttävää kansallisen turvallisuuden kannalta. Voidaan todeta, että näkemys siitä, että ‘parhaat mielet’ ovat avaruusolentojen läsnäolon poliittisen johtamistavan ohjaksissa on väärä. Avaruusolentojen läsnäoloa koskevaa informaatiota kontrolloidaan ja spinnataan yhä enemmän tavoilla, joka viittaa siihen, että todellinen päätöksentekovalta on vääjäämättä valunut yhä harvempien käsiin, joiden ajattelutapa on konservatiivinen ja tyypillisesti republikaanipuolueeseen liittyvä. Vaikka on mahdotonta sanoa kuinka monta henkilöä oikeasti vastaa avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista, Rockefeller-Kissingerin mukanaolon historia sekä amerikkalaiskorporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin näkyvä rooli viittaavat siihen, että tämä vaikutusvalta on rajattu hyvin harvoille.

Eisenhowerin varoitus siitä, että ‘parhaat mielet’ eivät ole vallan kahvassa viittaa siihen, että ‘asiantuntijoiden‘ eliittiklubi, joka sanelee miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista hallinnointia tulisi toteuttaa, on liiallisesti sotateollista kompleksia symppaavien korporaatio- ja eliitti-intressien vaikutuksen alainen. Suuremman läpinäkyvyyden tuominen kaikkiin avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin aspekteihin tekee mahdolliseksi laajentaa rajoittunutta valtapiiriä, mikä kontrolloi informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta tavalla, joka todellakin mahdollistaa parhaiden mielten olla muodollisesti avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin johdossa.

Toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta johtamistavasta on tehnyt presidenteistä parhaimmillaankin pelkkiä MJ-12/PI-40:n politiikkasuositusten kumileimasimia (tämä vaikuttaa pätevän Nixonin, Fordin, Reaganin ja molempien Bushien hallintoihin), tai pahimmillaan tehnyt heistä poliittisesti kyvyttömiä, kuten vaikuttaa olevan asian laita Carterin ja Clintonin hallintojen tapauksessa. Tämän hetken Bushin hallinnon politiikka kertoo siitä, että Amerikan presidentti ei ole muuta kuin väline kyseenalaisten politiikkojen toteuttamiselle koskien avaruusolentojen läsnäolon hallinnointia. Tämä yhdistettynä salailun peitteeseen, joka on estänyt Yhdysvaltain kongressia ja Amerikan kansaa olemasta mielekkäässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa nykytila on perustavanlaatuisella tavalla ongelmallinen niille, jotka todella ovat sitoutuneet demokraattisen hallinnoinnin ja vapauden periaatteisiin USA:ssa ja muualla päin planeettaa. Presidentti Eisenhower näytti tulleensa aivan liian tietoiseksi todellisesta Amerikkaa kohtaavasta ongelmasta avaruusolentokysymyksessä: amerikkalaiskorporaatioiden ja sotateollisen kompleksin intressejä noudattavien de facto poliittisesta vallankaappauksesta. Amerikan kansan on aika ymmärtää Eisenhowerin todellinen varoitus ja aloittaa laajamittaiset poliittiset reformit, joilla vastata vapauden uhkaan, johon presidentti puheessaan viittasi.

Lähdeviitteet

[1] Olen hyvin kiitollinen Elizabeth O’Rourkelle toimitusavusta ja oikolukuehdotuksista tätä tutkielmaa kirjoitettaessa.

[2] Lisää tällaisesta vallankaappauksesta, katso Steven Greer, Extraterrestrial Contact: The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[4] Kts. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up 1941-1973 (Hampton Roads, 2002) 1-3.

[6] Kts. Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (HarperPaperbacks, 1997) 92-95; & Richard Dolan, UFO’s and the National Security State, 5-6.

[7]   Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity (Sky Books, 1991); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001).

[10]   Kts. Dolan, UFOs and the National Security State, 16-35; and Marrs, Alien Agenda, 132-49.

[11] Kts. Kevin Randle & Donald Schmitt, The Truth About the UFO Crash at Roswell (Avon Books, 1994) Phillip

[12] Laaja keskustelu näistä projekteista ja niiden vaikutuksesta politiikkaan, kts. Dolan, UFOs and the National Security State.

[13]   Kts. Cooper, Behold a Pale Horse, 198-99.

[14]   Keskustelu Forrestalin ‘hermoromahduksesta’ ja ‘itsemurhasta’, kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 70-76.

[15]   Kts., “Testimony of Master Sergent, Dan Morris,” Disclosure, toim., Greer, 359; & Cooper, Behold a Pale Horse, 198-99.

[16]   Kts. Marrs, Rule By Secrecy, 46.

[17]   Keskustelua Rockefellerin tuesta liberaalille internationalismille, kts. Will Banyan, “Rockefeller Internationalism”, Nexus Magazine, May-June 2003, 19-22, 74. http://www.nexusmagazine.com 

[18]   Kts. Corso, The Day After Roswell. Katso myös useiden ilmiantajien todistukset huippusalaisista korporaatioiden projekteista takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa teoksessa Greer, Disclosure.

[19]   Kts. Banyan, “Rockefeller Internationalism”, Nexus Magazine, 22; & Jim Marrs, Rule by Secrecy ( Harper Collins, 2000) 31-38.

[20]   Marrs, Rule by Secrecy, 36.

[21]   Kts. Cooper, Behold a Pale Horse, 207-10. Kts. myös Michael Wolfe, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing Co., 1996).

[22]   Cooper, Behold a Pale Horse, 209-210. Toinen lähde Kissingerin johtoasemalle on entinen ilmavoimien eversti Steve Wilson, joka kuvasi Kissingeria MJ-12/PI-40:n valvojana. Katso haastattelu tohtori Richard Boylanin sivuilta: http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[23]   Behold a Pale Horse, 210.

[24]   Tästä syystä William Cooper väittää, että hänen näkemissään papereissa tämä ryhmä oli nimeltään Majority 12. Behold a Pale Horse, 208

[25]   Cooper, Behold a Pale Horse, 208-10. Hooverin tunnustuksesta ETs/UFO-asiassa, katso Marrs, Alien Agenda, 180-81.

[26]   Eisenhowerin jäähyväispuhe presidenttinä, tammikuu 1961.

[27] Steven Greer on tunnetuin keulahahmo näkemykselle, jonka mukaan kongressin/toimeenpanovallan valvonnan puute salaisista sotilasprojekteista ja päätöksentekoprosesseista on selvää näyttöä siitä, että on tapahtunut hiljainen vallankaappaus. Kts. Greer, Extraterrestrial Contact.

[28]   Lainattu “Testimony of Brigadier General Steven Lovekin” teoksessa Disclosure, toim. Greer, 235.

[29]   Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/johnf.htm

[31]   Cooper, Behold a Pale Horse, 215. Viittaus Kennedyn ultimaatumiin ja tätä tukeviin dokumenttilähteisiin, katso Linda Moulton Howe,  JFK, MJ-12 and Outer Space,  saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/kennedy&1.htm

[32]   Eräs kovimmista tämän näkemyksen kannattajista oli Cooper, Behold a Pale Horse, 215-20. Samanlaisia näkemyksiä valtion/asevoimien sisäpiiriläisiltä, kts.Linda Moulton Howe,  JFK, MJ-12 and Outer Space,  http://www.presidentialufo.8m.com/kennedy&1.htm

[33]   Tietovuotajatodistus sotilasurakoitsijalta toimeenpanovallan valvonnan rapautumisesta, kts. “Testimony of A.H. Boeing Aerospace”, Disclosure, toim. Greer, 401.

[35]   Steven Greerin kuvaus eri hallinnoista, joilla ei ollut tätä tietoa, kts. Extaterrestrial Contact.

[36]   Corso, The Day After After Roswell, 290. Katso myös “Testimony of Master Sergeant Dan Morris, US Airforce” teoksessa Disclosure, toim., Steven Greer, 358.

[37]   Kuten mainittua, Cooper uskoo Kissingerin olleen toinen kahdesta PI-40:n johtajasta. Behold A Pale Horse, 210.

[38]   Katso Richard Dolan, UFO’s and the National Security State, 4-15. Marrs, Alien Agenda, 98-107.

[39]   Kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 4-15. Katso myös “Testimony of Master Sergeant Dan Morris”, Disclosure, toim., Greer, 363.

[40]   Lyhyt Kissingerin biografiatiivistelmä, kts. Seymour Hersh, The Price of Power: Kissinger in the Nixon Whitehouse (Summit Books, 1983) 25-27

[41]   Näyttöä armeijan vastaatiedustelujoukkojen ja avaruusolentojen välisestä suhteesta, katso raportti Roswellin tapauksesta päivämäärällä 22. heinäkuuta 1947. http://209.132.68.98/pdf/ipu_report.pdf

[42]   Katso Cooper, Behold a Pale Horse, 207.

[43]   Katso Cooper, Behold a Pale Horse, 202-04; Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,”  http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, available online at: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Neruda Interview #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan käsittelee laajemmin sopimuksen allekirjoittamisen aikaisia tapahtumia “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html ; Katso myös Corso, The Day After Roswell, 292

[44]   Katso A.H. Boeingin todistus, Disclosure, Greer, 400; Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[45]   See Testimony of A.H. Boeing Aerospace, Disclosure, Greer, 400; Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[46]   Kts. Phillip Corso, The Day After Roswell, 287-95.

[47]   Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[48]   Kts. Seymour Hersh, The Price of Power, 18.

[49]   Secret Studies Groupista katso Richard Boylan https://www.drboylan.com/

[50]   Seymour M. Hersh, The Price of Power.

[51]   Kts. Hersh, The Price of Power, 32-34.

[52] Hersh, The Price of Power, 36.

[53] Eversti Steve Wilsonin mukaan Kissinger valvoi MJ-12/PI-40:a. Katso haastattelu tri Richard Boylanin kanssa http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[54]   Kissingerin mieltymyksestä Bismarkiin ja realpolitikiin katso Kissinger, Diplomacy (Simon and Shuster, 1994). Katso myös Kissinger, Does America Need a Foreign Policy: Toward a Diplomacy for the 21st Century (Touchstone, 2002).

[55]   Molemmat sekä Kissinger että Bismark ihailivat renesanssioppinut Nicholo Machiavellia, jonka moraalinen katsantokanta käy ilmi hänen kuuluisasta teoksestaan Ruhtinas.

[56]   Carterin raportin kopio löytyy teoksesta Greer, toim., Disclosure, 448-50.

[57]   Katso “Testimony of A.H. Boeing Aerospace”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 400-01; ja “Testimony of Mr John Maynard, (ret) Defense Intelligence Agency,” Disclosure, toim. Greer 426; ja “Testimony of Phillip Corso, Jr.”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 469.

[58]   Katso “Testimony of Dr Alfred Webre, Senior Policy Analyst”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 441-44

[59]   Katso Tutkielma #3! https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[60] Viitteitä Reaganin avaruusolentojen vastaiseen retoriikkaan, katso “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[61]   Kts. “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[62]   Keskustelua avaruusolentojen soluttautumisesta salaisiin organisaatioihin, katso Michael Salla, “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä, Tutkielma 4”, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/reagointi-avaruusolentojen-soluttautumiseen-salaisiin-jarjestoihin, www.exopolitics.org 31.5.2003.

[63]   Oiavllus hänen ajattelunsa jäykkyydestä, kts. hänen vastineensa CIA-briiffiin koskien Palestiinan ongelmaa hänen tultuaan valituksi presidentiksi. “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[64]   “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[65]   Kts. “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[66]   “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[67]   “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[68]   Corso, The Day After Roswell, 291-93.

[69] Katso Glenn Krawczyk, “Mind Control and the New World Order,” Nexus Magazine (Feb/March 1993), josta osa luettavissa: http://www.projectfreedom.cng1.com/mc_nwo.html

[70] Katso Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin, George Bush: The Unauthorized Biography, julkaistu verkossa http://www.kmf.org/williams/bushbook/bush15.html

[71]   Analyysi kylmän sodan päättymisen tekijöistä, kts. Ralph Summy & Michael Salla,  toim., Why the Cold War Ended (Greenwood Press, 1995)

[72]   Tämä on Steven Greerin näkemys hänen haastateltuaan useita Clintonin hallinnon viranomaisia. Extraterrestrial Contact.

[73]   Tri. Steven Greerin haastattelu Art Bellin kanssa 30.8.2001, saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part5.htm

[74]   Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part5.htm

[75] “Remarks by the President and the First Lady at a the Lighting of the City Christmas Tree,” Belfast City Hall, Belfast, Northern Ireland, November 1995. Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part8.htm

[77] Michael Wolf puhuu tällaisen kabaalin vaikutusvallasta kirjassa Catchers of Heaven, 382-83; katso myös haastattelu Richard Boylanin kanssa, http://www.boylan.com/wlfk2a.html

[78]   Kts. Zecharia Sitchin, The 12th Planet (Avon Books, 1976)

[79]   Kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma No. 3, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[81]   Katso Brent Scowcroft, “Don’t Attack Saddam: It would undermine our antiterror efforts.”  Wall Street Journal, 15.8.2002; http://opinionjournal.com/editorial/feature.html?id=110002133 

[82] President George Bush, “Address to the United Nations General Assembly,” New York, NY September 12, 2002. Saatavilla verkossa: http://www.cfr.org/publication.php?id=4834.xml

[83]   Kts. “Transatlantic anger” Daily Telegraph, 11/02/2003, http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2003/02/11/wirq211a.xml

[84]   Kts. “Testimony of A.H. Boeing Aerospace,” Disclosure, 401.

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopolitiikka

Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Kommentoi

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Tutkielma # 3

Julkaistu 27.3.2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla

Tiivistelmä

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Azoreilla hätäisesti järjestetyn kokouksen jälkeen maaliskuun 16. päivänä presidentti George Bush eurooppalaisten liittolaistensa kanssa päätti hylätä diplomaattipyrkimykset saada YK:n turvallisuusneuvosto  tuomitsemaan Irakin edistyksen puute nykyisten turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täyttämisessä, jotka koskevat Irakin hallussa olevia joukkotuhoaseita. Televisioidussa puheessa maaliskuun 17. päivä presidentti Bush antoi Irakin presidentti Saddam Husseinille 48 tuntia aikaa pooistua Irakista yhdessä poikansa kanssa jos he haluaisivat, että Yhdysvallat ei hyökkää maahan. Maaliskuun 19. päivänä pian aikarajan umpeuduttua presidentti Bush komensi ilmaiskut Baghdadiin ja ’toinen Persianlahden sota’ oli muodollisesti alkanut.

Azorin tapaamisen jälkitunnelmissa osoiteltiin sormella syyllisiä diplomaattipyrkimysten epäonnistumisesta ylläpitää globaalia konsensusta siitä miten vastata Irakin toimiin. Eurooppa ja maailma katseli ahdistuneina, kun Yhdysvallat, Britannia ja Australia tekivät aseellisen hyökkäyksen Irakiin. (1) On tarpeen analysoida diplomatian epäonnistumisen ja siitä seuranneen sotilashyökkäyksen seuraamuksia ’eksopoliittisesta perspektiivistä’, sillä Irakilla on erikoismerkitys kansana, jossa joskus on elänyt kehittynyt avaruusolentojen rotu, jonka perintöä ei ole paljastettu yleisölle tai vaaleilla valituille edustajille. (2)

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Irakin avaruusolentoperintö ja salainen poliittinen agenda

Muinaisia sumerialaisia nuolenpäätekstejä tutkinut tutkija julkaisi vuonna 1976 ensimmäisen kirjansa The 12th Planet. (3) Hänen uraauurtavissa käännöksissään Sitchin kuvasi suurella tieteellisellä tarkkuudella muinaisen Sumerian sivilisaation teknologiset ihmeet ja tiedon. Hänen työstään teki kyseenalaisempaa se, että hän väitti sumerialaisten saaneen apua sivilisaationsa alkuvaiheissa kehittyneeltä avaruusolentojen rodulta nimeltään Anunnaki (sumeriaksi ’ne, jotka tulivat taivaasta Maan päälle’). Hän kuvasi Anunnakeilla olevan teknologisia ihmeitä, sekä Anunnakien faktioiden välistä sotaa, jotka lopulta poistuivat planeetaltamme joskus vuoden 1700 e.Kr. aikoihin. Lisäksi Sitchin kuvasi näiden olentojen kotimaailmaa mystiseksi planeetaksi, joka palaa aurinkokuntamme lähelle aina 3600 vuoden välein. Sitchinin käännökset, kun ne yhdistää raamatullisiin ja historiallisiin tietoihin avaruusolentojen olemassaolosta ihmisten keskuudessa, tekevät selväksi tämän muinaisen avaruusolentojen rodun roolin ihmiskunnan synnyssä. (4) Sitchinin käännökset osoittautuivat kiistanalaissiksi ja valtavirran arkeologit sivuuttivat hänen työnsä liian spekulatiivisena puhuttaessa sen määritelmistä, oletuksista ja johtopäätöksistä. (5) Kuitenkin, Sitchinin työn otti paljon vakavammin eräät salaiset organisaatiot.

Aina vuodesta 1947 lähtien amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat takaisinmallintaneet maahansyöksynyttä ET-alusta ja kommunikoineet eri ET-rotujen kanssa. (6) Kaikkein nimekkäin näistä organisaatioista liittyi salaiseen Majestic-nimiseen projektiin, jonka presidentti Truman loi salaisella vuonna 1947 allekirjoittamallaan muistiolla, jossa hän kirjoitti: ”Tässä asiaan viitataan ainoastaan nimellä Operation Majestic Twelve.” (7) Majestic alunperin koostui 12 jäsenestä, jotka olivat pääosin puolustus- ja tiedusteluyhteisöstä. Ajan mittaan salaiset organisaatio kasvoivat nopeasti johtuen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuudesta ja laajuudesta, ja ne pysyivät julkisena salaisuutena, eikä niiden olemassaoloa ja koostumusta paljastettu suurelle yleisölle eikä useimmille vaaleilla valituille virkamiehille. (8)

Kaikkein nimekkäin salaisten organisaatioiden takaisinmallinnusprojekti liittyi ET-rotuun nimeltä ’Harmaat’, jotka ulkoisesti näyttävät Steven Spielbergin kuuluisan Close Encounters of the Third Kind -elokuvan avaruusolennoilta. Harmaiden teknologia oli paljon kehittyneempää kuin ihmisillä, ja välittömästi luotiin suunnitelmat oppia siitä ja takaisinmallintaa tätä teknologiaa. (9) Sitchinin työ kuvaa muinaisen ET-rodun, joka on varmasti herrättänyt mielenkiintoa salaisissa organisaatioissa USA:ssa ja muualla. Mahdollisuus sille, että Sitchinin kuvaamat Anunnakit olisivat saavuttaneet vielä Harmaitakin korkeamman teknologian tason, oli jotain mitä tulisi vakavasti tutkia. Varmasti jättiläiskehoissa elävä muinaisten avaruusolentojen rotu, Anunnaki, viittasi siihen, että ne olivat saavuttaneet evoluutiossaan tason, joka oli geeniongelmista kärsiviä Harmaita kehittyneempi.

Jos Anunnakien teknologiset saavutukset olisivat heidän biologisen evoluution vertaisia, silloin Anunnakien teknologia ylittäisi kaiken mitä nykyään kenelläkään avaruusolentojen teknologiaa tutkimaan ja takaisinmallintamaan perustetulla salaisella organisaatiolla on hallussaan planeetallamme. Vieläkin hämmentävämpää näille organisaatioille oli idea siitä, että kehittynyt rotu voisi joku päivä palata Maapallolle ja jälleen olla tekemisissä ihmiskunnan kanssa niinkuin ne olivat muinaisessa menneisyydessä. Idea siitä, että Anunnakien kotimaailma toistuvasti palaisi aurinkokuntaamme on varmastikin saanut huomiota puhuttaessa ihmiskunnan aikalinjoista ja siitä, mitä se ihmiskunnalle merkitsee.

Eräs tapa varmistaa Sitchinin hypoteesi olisi käyttää ’kaukokatseluohjelmia’, joita on salaa käytetty 1970-luvulta lähtien useissa amerikkalaisissa valtion ja armeijan tiedusteluorganisaatioissa. (10) On todennäköistä, että nämä ja muut tiedustelutiedonkeruumenetelmät vahvistivat jotkut tai kaikki Sitchinin hypoteesit. Jos niin, silloin sillä olisi valtavia ulkopoliittisia seuraamuksia. Yhdysvaltain ja Euroopan salaisten organisaatioiden olisi epäilemättä tehtävä ykkösprioriteetti näihin eteläisen Irakin avaruusolentopaikkoihin pääsystä, jotta he voisivat mennä sinne oppimaan Anunnakien käyttämästä kehittyneestä teknologiasta. Lisäksi heitä kiinnostaisi saada tietää lisää Anunnakien kotiplaneetasta siltä varalta, että ne todellakin palaisivat aurinkokuntamme läheisyyteen lähitulevaisuudessa.

Ongelma on, että Sitchinin ensimmäisen kirjan julkaisun aikaan kylmä sota oli edelleen valloillaan ja Irak oli visusti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Vuoden 11958 vasemmistovallankaappauksen jälkeen, joka syrjäytti lännen suuntaan kallellaan olevan kuninkaan, Irak kansallisti öljyteollisuutensa ja siirtyi neuvostoliittolaisten leiriin. Vuonna 1968 radikaalisosialistinen Ba’ath-puolue tuli valtaan ja tiivisti välejään Neuvostoliiton kanssa kehittäen sosialistisen järjestlemän, joka oli sekulaari ja riippuvainen Varsovan liiton maista. Moskova olisi epäilemättä saanut tietää Sitchinin työstä ja vahvistanut Sitchinin hypoteeseja mikäli ne olisivat totta. Neuvostoliitolla oli voimakas poliittinen etu näihin avaruusolentojen paikkojen käsiksipääsyssä jos ja kun ne löydettäisiin ja niistä löytyvää mitä tahansa teknologiaa otettaisiin hyötykäyttöön.

Olisi epätodennäköistä, että Irak oli tehnyt yhteistyötä amerikkalaisten/eurooppalaisten salaisten järjestöjen kanssa päästääkseen ne näihin paikkoihin, ja salaisilla organisaatioilla USA:ssa ja Euroopassa oli häiritsevä poliittinen dilemma vastassaan. Jos kansainvälinen status quo pysyy, silloin jossain kohtaa Neuvostoliitto saattaisi löytää nämä avaruusolentojen paikat ja takaisinmallintaa mitä tahansa siellä olevaa teknologiaa ja näin kuroa umpeen lännen saamat kaikki edut. Lisäksi jos tämän rodun kotimaailma todellakin palaisi, silloin Neuvostoliitto olisi parhaassa paikassa vastaamaan kaikkiin tämän luomiin ennakoimattomiin tilanteisiin.

Yllä esitetty skenaario huomioonottaen olisi ollut vaikeaa kuvitella, että Yhdysvaltojen ja Euroopan salaiset organisaatiot eivät olisi kehittäneet huippusalaisia ulkopoliittisia tavoitteita, joiden tarkoituksena oli saada pääsy näille valtioille Irakin haudattuun avaruusolentoteknologiaan. Tämä saavutettaisiin ilman kylmän sodan konfliktin kärjistämistä Neuvostoliiton kanssa, joka olisi ollut tietoinen lännen tavoitteista ja vimmatusti vastustanut länsivaltojen pääsyä.

Salainen agenda päästä käsiksi Maan ulkopuoliseen teknologiaan Irakissa

Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset salaiset organisaatiot ovat ainakin toisen maailmansodan päättymisestä asti koordinoineet keskenään yhteispolitiikkaa, jolla saada pääsy ympäri planeettaa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan ja takaisinmallintaa sitä. Kaikkein nimekkäin kansainvälinen foorumi on epäilemättä Bilderberg-ryhmä, joka pitää salaisia vuosittaisia tapaamisia suljettujen ovien takana. (11) Nämä tapaamiset tarjoavat mahdollisuuksia eri länsivaltojen yritysjohtajille, poliitikoille, megiamoguleille ja sotilashenkilöille tavata ja koordinoida keskenään politiikkaa, jolla on kansainvälistä globaalia merkitystä lähtien talouspolitiikasta aina poliittisten tapahtumien vehkeilyyn, joilla saada aikaan suotuisia kansainvälisiä olosuhteita heidän eri agendoilleen. Vähemmän tunnettua on, että Bilderberg-ryhmä on ollut keskeisessä roolissa globaalin avaruusolentojen läsnäolon paljastamisen viivästyttämisessä ja avaruusolentojen ihmisasioihin puuttumisen todellisen laajuuden paljastamista yrittäneiden  henkilöiden ja organisaatioiden maineen pilaamisessa. (12)

Organisaatiot kuten Bilderberg-ryhmä ja muut salaiset ryhmittymät laativat ulkopoliittisia tavoitteita, jotka ovat ’salaisia’ siinä mielessä, että niitä ei paljasteta vaaleilla valituille edustajille, vaan ainoastaan niille, jotka ovat vannoneet pysyvänsä hiljaa avaruusolentojen läsnäolosta ja salaisesta politiikasta koskien pääsyä avaruusolentojen teknologiaan. Tällä tavoin on aivan oikein raportoitu, että salaiset organisaatiot ovat pitkään kyenneet vehkeilemään kansainvälisiä kriisejä, joilla saada aikaan heidän omat tavoitteensa tyydyttäviä poliittisia olosuhteita. (13)

Amerikan/Euroopan salaisten organisaatioiden salaisten ulkopoliittisten tavoitteiden menestys pääsyn saamisessa Irakin avaruusolentoperintöön ja valmistelemaan mahdollista Anunnakien paluuta perustuu kansainvälisten olosuhteiden edistämiseen, jotka mahdollistaisivat Amerikan/Euroopan saada rajoittamaton pääsy Irakiin provosoimatta Neuvostoliiton interventiota ja täysimittaista kriisiä kylmän sodan keskellä. Tapa jolla tämä voitaisiin saada aikaan on provosoida useita paikallisia kriisejä, jotka pakottaisivat Irakin vankkumattoman sekulaarin sosialistihallinnon hankkimaan sotilaallinen etu näistä kriiseistä. Lopputulemana olisi, että Irakista tulisi yhä enemmän riippuvainen länsivalloista ja se liukuisi pois Neuvostoliiton läheisyydestä, jolla olisi kädet täynnä omien alueellisten kriisiensä kanssa. Ratkaisu Yhdysvaltain/Euroopan poliittiseen dilemmaan on sponsoroida kansannousuja Irakin tärkeimmän kilpailijan ja alueellisen voimanpesän, Iranin sisällä, jotka väistämättä pakottaisivat Irakin sotilaalliseen konfliktiin sen voimakkaamman naapurin kanssa ja näin loisivat mahdollisuuksia suuremmalle Amerikan ja Euroopan vaikutusvallalle Irakista.

Tämän salaisen agendan pääfokus oli Iranin shaahin suistaminen vallasta ja korvaaminen fundamentalistisella islamilaisella regiimillä, joka saisi aikaan tuhoa ja epävarmuutta Persianlahden alueelle. Tämän radikaalin suunnitelman menestys perustui kaksiosaiseen strategiaan, jossa ensin vedettäisiin pois perinteinen Yhdysvaltain tuki Iranin shaahilta, joka piti tiukkaa otetta poliittisesta vallasta voimakkaalla salaisella palvelulla; ja toisena, lietsottaisiin islamilaista vallankumousta sallimalla johtavan maanpaossa olevan iranilaisen papin tuottaa vallankumousta kirjallisuutta Iraniin vietäväksi. Tämän kaksiosaisen strategian ensimmäisen osan mahdollisti Carterin hallinto, joka oli alkanut puhua ihmisoikeuksista tärkeänä Yhdysvaltain ulkopolitiikan periaatteena Carterin tultua valtaan tammikuussa 1977. (14) Carterin ihmisoikeusaloite asetti painetta shaahille suorittaa poliittisia reformeja, jotka heikensivät hänen tiukkaa otettaan poliittisesta vallasta ja estivät häntä käyttämästä sotilaallista voimaa pysyäkseen vallassa. Shaahin kyvyttömyys saada ajettua läpi sellaisia reformeja lepytelläkseen kasvavaa iranilaista keskiluokkaa johti poliittisen toisinajattelun nopeaan kasvuun.

Kaksiosaisen strategian toisessa osassa Ranska antoi turvapaikan lokakuussa 1978 maanpakoon joutuneelle islamilaiselle papille ajatollah Ruhollah Khomeinille, jolle annettaisiin vapaat kädet epävakauttaa aluetta ajamalla Iraniin radikaalia islamistivaltiota ja heikentää Iranin reformistien pyrkimyksiä luoda liberaalia, sekulaaria valtiota. Ranska suostui antamaan turvapaikan Khomeinille sen jälkeen, kun Irakin regiimi ajoi hänet maanpakoon Najafista, Irakista. Iran painosti Irakin hallintoa olemaan hiljaa äänekkäästä papista. Ranskan rooli oli antaa Khomeinille pääsy Ranskaan ja käyttää sitä tukikohtana, jossa tuottaa useita tulikivenkatkuisia nauhoja ja kirjoitettuja pamfletteja, joissa shaahin regiimin tuomitseminen osoittautui kriittiseksi kipinäksi, joka sytytti islamilaisen kiihkon ja heikensi edistysmielisten reformoijien pyrkimyksiä muodostaa sekulaari, liberaali hallinto shaahin alaisuuteen. (15)

Tämän salaisen kaksiosaisen strategian menestys lopulta johti shaahin regiimin romahtamiseen, joka joutui pakenemaan Iranista tammikuun 16. päivänä 1979. Edistysmielisten iranilaisten reformoijien pyrkimykset saada aikaan moderni liberaalivaltio olivat tuhoon tuomittuja Ranskan salliessa ajatollah Khomeinin palata Iraniin tänä kriittisenä aikana. Kolme päivää shaahin poistumisen jälkeen ajatollah Khomeini voitokkaasti lensi Ranskasta miljoonien ihastelevien tukijoiden keskelle Iraniin ilmoittamaan uuden hallituksen muodostamisesta ja muodollisesti Iranin vallankumouksen aloittamisesta. Iranin shaahi oli ’uhrattu’ ja liberaalit iranilaiset reformoijat ’petetty’ niin, että Yhdysvaltojen/Euroopan salaiset organisaatiot pystyivät vehkeilemään Persianlahden alueelle sarjan alueellisia kriisejä, joilla he saisivat strategisen otteen Irakista.

Iranin vallankumouksen vaikutus alueellisesti oli pahaenteinen ’sunnien’ hallitsemille alueille, jotka ympäröivät ’shiiojen’ hallitsemaa Iranin islamilaista tasavaltaa. (16) Sunnien hallinnoimalle Irakin sosialistihallinnolle (Irakin presidentti Al-Bakr joutui eroamaan heinäkuun 16. päivänä 1979 ja hänen seuraajansa oli voimakas varapresidentti Saddam Hussein) islamilainen vallankumous oli väijyvä uhka Irakin alueelliselle eheydelle ja jopa sen sosialistihallinnon eloonjäämiselle. Irak oli kaikkein kehittynein yhteiskunta arabimaailmassa, sen bruttokansantuote oli suurin henkeä kohden terveydenhuollossa, koulutuksessa ja julkispalveluissa. Irakin poliittista järjestelmää hallitsi sosialistiset periaatteet, mikä teki siitä erittäin sekulaarin ja edistysmielisen hallinnon alueella. Irakilla oli kuitenkin erittäin suuri shiia-populaatio maan eteläosissa (entisisten sumerian kaupunkien alueilla, joihin oli haudattu kaikki se, mitä muinaiset Anunnakit olivat jättäneet).

Irakin pyrkimykset saada sotilaallinen etu Iranin vallankumouksesta

Uusi Iranin islamilainen tasavalta oli suora uhka Irakin alueelliselle eheydelle, sillä se epäilemättä käyttäisi vaikutusvaltaa Irakin shiia-populaatioon, joka oli 60% koko Irakin asukkaista ja joka inhosi Irakia hallitsevia sunni-eliittejä (20%). (17) Lisäksi Iranin islamilainen valtio oli ideologinen kilpailija Irakissa olevalle Ba’ath-sosialistijärjestelmälle. Saddam Hussein vaistomaisesti ymmärsi vallankumouksellisen Iranin uhan Irakille, ja päätti toimia kun islamilainen regiimi oli edelleen lapsenkengissään ja Iranilla oli kädet täynnä sen regiimin rivien suoristamisessa. Saddamille vielä tärkeämpää oli, että Iranin armeija ja sen osaavimmat ja vanhimmat upseerit oli tuhottu vallankumouksessa joko ajamalla heidät pakoon uutta hallintoa tai Iranin uuden viranomaisten rivien siivouksella. Mahtavalla Iranin armeijalla, joka oli hetken aikaa sitten alueen kaikkein voimakkain, yhtäkkiä oli vaikeuksia löytää riittävästi koulutettuja pilotteja ja ylijäämäosia sen kehittyneille Yhdysvaltain antamille lentokoneille.

Uusi Irakin hallinto Saddam Husseinin alaisuudessa päätti hyökätä ja se teki tuhoisan iskun syyskuussa 1980 sen suurempaa ja voimakkaampaa naapuria Irania vastaan. Isku johti pitkään kahdeksanvuotiseen sotaan, joka nopeasti muuttui asemasodaksi. Länsivallat rikkaiden arabivaltojen kanssa alkoivat tukea Saddamin hallintoa teknologialla, rahalla ja salaisilla aselähetyksillä. (18) Neuvostoliitto, jolla oli kädet täynnä omien sotilasvaikeuksiensa kanssa Afganistanin islamilaista vallankumousta vastaan taistellessaan, ei kyennyt tarjoamaan riittävästi resursseja Irakille auttaakseen sen sodan kanssa. Iranin ja Irakin välisen sodan loppu vuonna 1988 oli melkein yhtäkkinen ja nopea muutos globaalissa poliittisessa ilmapiirissä. Varsovan liittoon kuuluneet itäblokin maat alkoivat romahtaa ja mahtava Neuvostoliitto oli myös sen hajoamisensa alkuvaiheissa 15 riippumattomaksi tasavallaksi. Moskovan nopeasti menettäessä globaalia vaikutusvaltaa, länsivallat saivat Irakissa paremman aseman. Tämä oli erityisen totta Saksan ja Ranskan tapauksessa, jotka molemmat olivat tärkeässä roolissa Irakin suorassa rahoittamisessa ja auttamisessa sen pitkän sodan aikana. Ranskalla oli suora rooli Osirakin ydinvoimalaitosten rakentamisessa, jotka israelilaiset pommittivat vuonna 1981. Irak ei enää kyennyt luottamaan Ranskan ja Saksan apuun, jotta se olisi voinut kuroa umpeen Neuvostoliiton hajoamisen vaikutukset.

Ranska, Saksa ja Neuvostovenäjä olisivat myös auttaneet Irakia rakentamaan hienostuneen tunneli- ja bunkkeriverkoston, jota Irakin johto käytti. Nämä rakentelut tehtiin pian Saddamin valtaantulon jälkeen ja niitä on motivoinut sekä Iranin ohjusiskun uhka että Saddamin tietoisuus Irakin muinaisesta avaruusolentoperinnöstä, joka on suurin osa haudattuna maan alla, joka on Saddamin avain hänen suureellisiin suunnitelmiinsa alueen hallitsemiseksi. (19) On erittäin todennäköistä, että jossain kohtaa näiden maanalaisten rakennelmien rakentamista ympäri Irakia todisteet Irakin maanalaisista avaruusolentojen sivilisaatioista löydettiin ensi kerran. Näiden avaruusolentojen varojen monimutkainen tutkimus- ja takaisinmallinnusprosessi oli alkanut. Näitä alkuvaiheen ponnisteluja kuitenkin on haitannut Iranin ja Irakin välinen sota, näiden teknologioiden kehittynyt luonne ja Irakin pyrkimykset saada mahdollisimman paljon myönnytyksiä neuvostoliittolaisilta/venäläisiltä ja eurooppalaisilta tutkia ja hyödyntää tätä teknologiaa. On syytä painottaa, että maat, jotka aktiivisesti avustivat Irakia tässä rakennusprosessissa, ovat niitä jotka kaikkein eniten vaativat diplomaattista ratkaisua kriisiin: Venäjä, Ranska ja Saksa.

Amerikkalainen ulkopolitiikka ja ensimmäinen Persianlahden sota

Huolimatta Irakille antamastaan hiljaisesta tuesta Irakin ja Iranin välisessä sodassa, Yhdysvalloilla oli selvä altavastaajan asema eurooppalaisiin kilpakumppaneihinsa nähden puhuttaessa pääsyn saamisesta Irakin muinaiseen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkaan, joilla on pitkät historiansa Irakin sosialistihallinnon avustamisessa. Irakin sosialistinen järjestelmä, sen ihmisoikeusrikkomusten historia, Saddamin brutaalit säännöt, joihin kuului kilpailijoiden salamurhaaminen ja kemiallisten aseiden käyttäminen Irakin kurdivähemmistöä vastaan, Irakin vahvat siteet Neuvostoliittoon ja vahva Israelin valtion vastustus tekivät Yhdysvaltain muodollisesta lähentymisestä Irakin hallinnon kanssa vaikeaa. Yhdysvaltain kongressi, kuten useimmat vaaleilla valittujen edustajien instituutiot, eivät yksinkertaisesti tienneet amerikkalaisen ulkopolitiikan tarpeesta tehdä yhteistyötä Saddamin hallinnon kanssa, jotta he olisivat päässeet hyödyntämään Irakin avaruusolentovaroja. Kongressi olisi estänyt kaikki pyrkimykset avoimesti auttaa despoottisen hallitsijan johtamaa brutaalia valtiota. Tämä tarkoitti, että USA:n salaiset organisaatiot joutuivat ’vehkeilemään’ kansainvälisiä tapahtumia tavoilla, jotka tyydyttäisivät salaisen tavoitteen saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

Presidentti Bushin alaisuudessa Irak ja Kuwait ajautuivat diplomaattiseen kriisiin Kuwaitin öljyn ylituotannosta vuonna 1991. Kuwaitin ylituotanto tarkoitti, että maailman öljyn hinnat laskivat ja Irakin öljyntuotanto ei riittäisi tuottamaan tarvittavaa kassavirtaa Irakille aloittaa vaikea jälleenrakennusprosessi sen hintavan Irania vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämä johti siihen, että Irakista tuli riippuvaisempi länsivalloista ja salaisista organisaatioista, mistä Saddam ei olisi pitänyt, ottaen huomioon hänen varmuutensa siitä, että rahoituksellinen riippumattomuus antaisi hänelle maksimaalisen neuvotteluvoiman niistä, joiden hän antaisi tulla maahan hyödyntämään avaruusolentoresursseja hänen maillaan. Vieläkin kiusallisempaa Saddam Husseinin regiimille oli se, että Kuwait vaati takaisinmaksua sotalainoista, jotka se oli antanut Irakille kahdeksanvuotisen Irakin ja Iranin välisen sodan aikana. Saddamille tämä oli äärimmäinen loukkaus, kun otetaan huomioon että Irakin sota oli suoraan hyödyttänyt Kuwaitia ja muita sunnivaltaisia maita Persianlahdella. Mitä Saddamiin tulee, Kuwaitin olisi pitänyt osoittaa enemmän kiitollisuutta Irakin tekemistä uhrauksista rahallisten ja ihmisresurssien muodossa sen näännyttävässä sodassa Irania vastaan. On erittäin epätodennäköistä, että Kuwait olisi lähtenyt sellaiseen riskaabeliin politiikkaan sen voimakkaamman naapurin kanssa, ellei se olisi saanut vakuutusta sen pääsponsori Britannualta, että Kuwaitia ei hylättäisi konfliktissa Irakin kanssa.

Irakin pitkään kestänyt kauna Britanniaa kohtaan sen Kuwaitin sponsoroimisesta ulottuu vuoteen 1899, jolloin Britannia otti Kuwaitin ”suojelukseensa”. Ongelma oli, että Kuwait oli silloin osa Irakin Basra-aluetta, jota romahtava ottomaanien imperiumi hallinnoi. Kun Irak itsenäistyi vuonna 1932, Basra oli juuri itsenäistyneen maan tärkein satama, ja Kuwait ei siihen enää kuulunut. Joten Irak tunsi, että siltä oli huijattu sekä meriyhteys että vauraus, jonka Kuwaitin alue tarjoaa. Tämä Britannian politiikka oli niin vastenmielinen Irakin poliittiselle eliitille, että itsenäistymisestä lähtien Irakin johtajat ovat kieltäytyneet tunnustamasta Kuwaitin itsenäisyyttä ja jatkaneet peräänkuuluttamista sen liittämisestä Irakiin. Irakin poliittisen eliitin silmissä Kuwaitin öljyntuotannon kasvattaminen, sotalainojen takaisinmaksun vaatiminen ja sen kyseenalainen poliittinen historia saivat Kuwaitin toimimaan riskaabelilla ja vihamielisellä tavalla.

Pakottaessaan muutosta Kuwaitin ’vihamieliseen’ politiikkaan Irak päätti ottaa käyttöön brinkmanship-politiikan ja kutsui koolle suuren armeijan sen Kuwaitin rajalle. Tässä kriittisessä kohdassa, jossa Irak ilmaisi sen mahdollisesti miehittävän Kuwaitin jos se ei muuttaisi politiikkaansa, Yhdysvaltain Irakin suurlähettiläs April Glaspie teki ilmeisen ’kriittisen virheen’. Neuvoessaan Irakia Yhdysvaltain näkemyksestä tilanteeseen, hän sanoi seuraavaa:

”Meillä ei ole mielipidettä arabien välisistä konflikteista … kuten kiistastanne Kuwaitin kanssa. Ulkoministeri [James] Baker on määrännyt minut korostamaan ohjetta … että Kuwait ei ole yhteydessä Amerikkaan.” (20)

Kun otetaan huomioon Irakin historialliset suhteet Kuwaitiin, Saddam Husseinin henkilökohtainen ’riskinottamisen’ psykologia sekä Kuwaitin johdon vihamieliset kannat, Saddamin on voitu hyvin tulkita pitävän tätä vihreänä valona miehittämiselle. April Glaspie sai asianmukaisesti ’sapiskaa’ hänen ’kriittisestä virheestään’. (21) Mitä jos kuitenkin tämä senioridiplomaatin traaginen virhe ei ollutkaan virhe? Mitä jos ministeri Bakerin käsky olikin tarjota Saddamille uskomus siitä, että Yhdysvallat katsoisi vierestä, kun hän miehittäisi Kuwaitin ja lopulta pakottaisi diplomaattiratkaisun joihinkin Irakin historiallisiin epäkohtiin Kuwaitin kanssa. Saddam on hyvin voinut tulkita sellaisen politiikan Yhdysvaltain keinoksi mielistellä hänen hallintoaan saadakseen pääsyn Irakin strategisiin resursseihin ja löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam on hyvin voinut pitää tätä quid pro quona, jolla sallittaisiin Yhdysvaltain saada enemmän vaikutusvaltaa Irakissa ja pääsy piilotettuun/löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam luontaisena riskinottajana on hyvin saattanut tulla Yhdysvaltain virkamiesten hienovaraisten signaalien huijaamaksi ja uskoa, että hänen regiiminsä hyötyisi hyökkäyksestä.

Presidentti Bush oli entinen CIA:n johtaja ja täten tietoinen ja myös todennäköinen jäsen Yhdysvaltalaisissa salaisissa organisaatioissa, jotka on perustettu takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa. On epäilemättä niin, että ministeri Baker presidentti Bushin läheisenä ystävänä ja entisenä esikuntapäällikkönä olisi myös ollut tietoinen Yhdysvaltain tarpeesta päästä Irakiin takaisinmallintamaan mitä avaruusolentojen teknologiaa siellä sitten olikin. Bushin hallinnon keskeiset hahmot olivat todennäköisesti tietoisia Anunnakien paluun aikalinjoista. Kuwaitin konflikti oli ideaalinen mahdollisuus houkutella Saddam ottamaan sotilasmiehityksen riski, jotta saataisiin aikaan haluttu Yhdysvaltain väliintulo, joka johtaisi Yhdysvaltain suurempaan pääsyyn ja kontrolliin avaruusolentojen teknologian sijaintipaikoista Irakissa. Näin yhdysvaltalaiset salaiset organisaatiot, jotka halusivat rajattoman pääsyn länsivalloille Irakiin, vehkeilivät Irakin ja Kuwaitin yllä vaanivan poliittisen kriisin, joka sai Saddamin ottamaan riskin miehittää Kuwait.

Vaikka sellainen ’ensimmäiseen’ Persianlahden sotaan vuonna 1991 johtanut kansainvälisten tapahtumien salaliittojen vehkeily onkin epäilemättä kyseenalaista, se on erittäin johdonmukainen sen tavan kanssa, jolla avaruusolentojen läsnäoloa on systemaattisesti siivottu kansan silmistä globaalisti. Avaruusolentojen läsnäolon medialle ja poliitikoille paljastamatta jättämisen politiikka on mahdollistanut salaisten organisaatioiden kontrolloida massamediaa manipuloimalla todisteita, uhkailemalla toimittajia UFOjen tutkimisesta ja varmistaa päätoimittajien ja median omistajien tietojen sensurointi. (22) Samoilla salaisilla organisaatioilla, jotka ovat vastuussa tästä globaalista paljastamattomuuden politiikasta, on valta vehkeillä kansainvälisiä kriisejä ja tapahtumia, joilla saadaan aikaan suotuisia poliittisia lopputulemia. Tämä kyky suurelta osin johtuu siitä, että viranomaiset näissä salaisissa organisaatioissa lähinnä nimitään, ei valita vaaleilla. Tämä antaa heille suuren vapauden muotoilla ja toteuttaa julkishallinnon politiikkaa ilman valvontaa ja vastuuvelvollisuutta, toisin kuin vaaleilla valitut viranhaltijat. Lisäksi salaiset organisaatiot operoivat paljon pidemmällä aikavälillä kuin vaaleilla valitut edustajat, jotka tyypillisesti toimivat lyhyiden vaalikausien sykleissä, mikä on tärkeä ehdollistamistekijä ulkopoliittisia tavoitteita laadittaessa. Tiivistettynä, kansainvälisten tapahtumien järjestäminen tärkeimpien ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi kuuluu hyvin niiden valmiuksien, resurssien, vastuuvelvollisuuden ja valvonnan puutteen sekä pitkien aikasyklien piiriin, jotka ovat luonteenomaisia salaisten valtionorganisaatioiden poliittiselle päätöksentekoympäristölle.

Mahdollisuus sille, että Irakissa on piilotettua avaruusolentojen teknologiaa, joka on paljon kehittyneempää kuin mitä me olemme kyenneet vuodesta 1947 eteenpäin takaisinmallintamaan, olisi tehnyt rajoittamattoman pääsyn saamisesta Irakiin kriittisen poliittisen tavoitteen amerikkalaisille salaisille organisaatioille. Tilanne olisi kärjistynyt entisestään mikäli olisi vahvistettu, että Anunnakien kotimaailma pian palaisi Maapallon lähettyville aurinkokuntaan. Tällaisten avaruusolentojen teknologian paikkojen olemassaolo ja sijainti, jonka irakilaiset todennäköisimmin ovat löytäneet 1980-luvulla heidän maanalaisten rakennusprojektiensa seurauksena, olisi myös mahdollisesti sellaisten valtioiden tiedossa, jotka ovat pitkään tarjonneet teknistä tukea Irakille: Venäjä, Ranska ja Saksa. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot olivat täten suhteellisessa altavastaajan asemassa suhteessa heidän eurooppalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihin puhuttaessa pääsystä avaruusolentojen teknologiaan. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat vehkeilleet ensimmäisen Persianlahden sodan tarjotakseen Yhdysvalloille heidän haluamansa pääsyn.

Tämän johdosta Hussein lähti sotaan Kuwaitia vastaan elokuussa 1990, ja toisin kuin Glaspien toimittama viesti antaa ymmärtää, hän sai selville, että Yhdysvallat vakaasti vastustivat Irakin hyökkäystä ja eivät suostuneet mihinkään kompromissiin Kuwaitin alueellisesta koskemattomuudesta. Pitkittyneessä diplomaattisessa keskustelussa Irakin vetäytymisen varmistamiseksi Bushin ensimmäinen hallinto sulki pois kaikki myönnytykset Irakille. Tämä tarkoitti, että venäläinen diplomatia, jota motivoi tietoisuus siitä, että sota varmastikin pienentäisi Venäjän vaikutusvaltaa Irakissa ja sen suhteellista etua saada pääsy avaruusolentojen teknologiaan ja päästä takaisinmallintamaan sitä, tulisi lopulta epäonnistumaan. Bushin hallinnon epäonnistuminen minkään kasvoja pelastavan kompromissin tukemisessa varmisti, että Kuwaitin ’vapauttaminen’ olisi täysimittainen sota. Yhdysvallat johti kansainvälistä sotilasinterventiota, joka alkoi tammikuussa 1991 ja se johti Irakin poisajoon Kuwaitista ja siihen, että Yhdysvallat sai ensikertaa strategisen jalansijan Irakissa useiden YK:n turvallisuusneuvoston päätelauselmien antaessa amerikkalaisten läsnäololle legitimiteettiä.

Yhdysvaltain strateginen sitoutuminen ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen

Valitettavaa ensimmäisen Bushin hallinnon salaisille politiikkatavoitteille oli, että se ei kyennyt saamaan väkipakolla aikaan hallinnon vaihtoa Irakissa. Tämä tarkoitti amerikkalaisten salaisten organisaatioiden olevan nyt strategisesti sidottuja puhuttaessa pääsystä hyödyntämään Saddamin hallinnon kontrollissa olevaa avaruusolentojen teknologiaa. Yhdysvalloilla ei ollut kansainvälistä auktoriteettia väkivalloin vaihtaa Saddamin hallintoa ja Saddam epäilemättä tunsi tulleensa Yhdysvaltain pettämäksi. Hänen saatettiin odottaa toimivan tämän jälkeen yhtä enemmän yhteistyössä Venäjän ja Euroopan salaisten organisaatiodien kanssa avaruusolentojen teknologian hyödyntämisessä ja näin aiheuttaa amerikkalaisille turhautumista. Salaiset eurooppalaiset ryhmät yhdessä Venäjän kumppaneidensa kanssa olivat vahvemmassa strategisessa asemassa amerikkalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihinsa nähden saamassa pääsyä Irakissa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan. Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä kaikki pääsy.

Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä pääsyn alueelle. Ottaen huomioon, että Yhdysvalloilla oli kehittynein takaisinmallinnusohjelma koko planeetalla ja oli nopeasti kehittelemässä ylivoimaa maailman ainoana supervaltana, tämä oli skenaario, joka häiritsi kovasti amerikkalaisviranomaisia, jotka olivat tietoisia Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian mahdollisista implikaatioista globaalin valtatasapainon muuttamisessa. Samaan aikaan Euroopan/Venäjän salaiset ryhmät olivat huolissaan amerikkalaisten mahdollisesta teknologisen ylivoiman ja globaalin ylivallan keskittymisestä jos se saisi pääsyn Irakin avaruusolentoteknologiaan.

Toinen este amerikkalaisten salaisten organisaatioiden suunnitelmalle saada pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan oli presidentti Bill Clintonin yllätysvoitto vuonna 1992. Toisin kuin ensimmäinen Bush, Clinton ei ollut etuoikeutettu saamaan informaatiota salaisista ohjelmista, joissa käsiteltiin avaruusolentojen teknologiaa. (23) On olemassa viitteitä siitä, että aina Kennedyn hallinnosta lähtien on ollut käytössä menettelytapa, että ei paljasteta kaikkia tietoja takaisinmallinnetusta avaruusolentojen teknologiasta istuvalle presidentille, koska tämä uhkaa avaruusolentojen paljastamattomuuskäytäntöä sekä amerikkalaisten salaisten organisaatioiden nauttimaa valvonnan puutetta. (24) Entisenä CIA:n johtajana presidentti Bush sai tietoonsa tämän informaation jo ennen presidenttiyttään. Clinton varhain urallaan esitti kiinnostusta avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan, mikä uhkasi salaisten organisaatioiden paljastamattomuuspolitiikkaa ja heidän poliittista agendaansa saada täysi pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Ennustettavasti tänä Clintonin hallinnon aikana tapahtui vain vähän rajoittamattoman pääsyn saamiseksi Irakin avaruusolentoperintöön.

Nuoremman Bushin hallinnon vaalivoitto tarkoitti, että amerikkalaisten salaisten järjestöjen agenda saada pääsy Irakin avaruusolentoperintöön voisi jatkua. Monet entiset viranomaiset ensimmäisestä Bushin hallituksesta ja aiemmista republikaanihallituksista tukivat regiimin vaihtamista Irakissa, ja heidät nimitettiin uuteen hallitukseen. Heidän puolustusministeriön kytköksistään johtuen melkein kaikki heistä olivat tietoisia salaisista toimista avaruusolentoteknologian takaisinmallintamiseksi sekä todellisesta syystä, joka motivoi regiimin vaihtamista Irakissa. Näihin viranomaisiin kuului puolustusministeri Donald Rumsfeld ja hänen varamiehensä Paul Wolfowitz, varaulkoministeri Richard Armitage, Richard Perle, Pentagonille neuvoja antavan puolustuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, ja viimeisenä varapresidentti Richard Cheney, joka oli puolustusministeri ensimmäisessä Bushin hallituksessa. (25) Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskut tarjosivat keinon Bushin hallinnolle saada tuki hävittää globaali terrorismi kaikkialla, jossa sitä esiintyi. Kun Bushin hallinto kykeni esittämään uskottavan casen siitä, että Irak tuki globaalia terrorismia ja että se oli salannut joukkotuhoaseita, mikä oli uhka Yhdysvalloille, se kykeni saamaan tarvittavan julkisen tuen Irakiin hyökkäämiselle.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten salaisten järjestöjen välinen vaarallinen erimielisyys

Irakia vastaan käytävän ennaltaehkäisevän sodan varusteluaikana sattui useita tapahtumia, jotka viittasivat siihenm että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat konfliktissa amerikkalaisia vastaan. Saksa oli ensimmäinen maa, joka julkisesti asettui ennaltaehkäisevää sotaa vastaan, huolimatta asetarkastusprosessista, joka oli käynnissä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1441 annon jälkeen marraskuun 8. päivänä 2002. Saksan ’äärimmäinen kanta’ teki Ranskalle ja myöhemmin Venäjälle mahdolliseksi ottaa lievempi kanta, jossa peräänkuulutettiin aseellista interventiota vain, jos Irak ei noudattaisi päätöslauselmaa 1441. Ranska ja Venäjä käytännössä tekivät tyhjäksi Yhdysvaltain toimet saada aikaan uusi päätöslauselma, jossa peräänkuulutettaisiin sotilaallista interventiota Irakiin poistamaan kaikki massatuhoaseet. Jos diplomaattiset peliliikkeet liittyivät pelkästään massatuhoaseisiin, silloin olisi reilua sanoa, että Yhdysvallat käyttäytyi sotaisalla ja imperialistisella tavalla vaatimmalla, että YK:n turvallisuusneuvoston lisäpäätökset saisivat jotain merkittävää aikaan asetarkastusprosessissa. Kuitenkin, koska länsimaiden tunkeutumista Irakiin on jo pitkään motivoinut pääsyn saaminen Irakin avaruusolentoteknologiaan, Ranskan, Venäjän ja Saksan diplomaattinen käyttäytyminen tulee ymmärtää tässä kontekstissa.

Monet ovat pitäneet Ranskan, Saksan ja Venäjän trion diplomaattista vastustusta Yhdysvaltain ennaltaehkäisevälle Irakin sodalle maailmanyhteisön yksimielisenä vastustuksena tarpeettomalle sodalle, joka tuhoaisi Persianlahden alueen ja saisi aikaan lisää terrorismia Lähi-Itään ja muualle. On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että näitä maita salaa motivoi tietoisuus siitä, että Yhdysvaltain pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan olisi uhka, kun amerikkalaiset salaiset järjestöt kasvattaisivat jo ennestään suurta valtaansa ja salaisia takaisinmallinnusohjelmiaan. Amerrikkalaisten teknologinen menestys avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa on varmastikin vähemmän teknisesti kehittyneiden ja rahoitusta saavien partneri/kilpailijoiden huolena Venäjällä, Ranskassa ja Saksassa. Lisäksi Saksan saama pääsy teknologiaan Irakissa antaisi heille jotain käsitystä tämän teknologian kyvykkyyksistä ja auttaisi tasapainottamaan amerikkalaisten teknologista etumatkaa. Vieläkin tärkeämpänä, eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot kykenivät työskentelemään Saddam Husseinin regiimin asettamien rajoitteiden piirissä saadakseen ennakkokäsityksen tämän teknologian kyvykkyyksistä. Ennaltaehkäisevä sota, joka johti Irakin ajautumiseen yksinomaisesti Yhdysvaltojen ja Britannian haltuun, oli jotain mitä eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot eivät tukeneet, kun otetaan huomioon lisämahdollisuudet, jotka se antaisi amerikkalaisille kasvattaa teknologista etumatkaansa ja globaalia ylivaltaa. Eurooppaa ahdisti kovin jo valmiiksi dominantin Amerikan kasvu vieläkin voimakkaammaksi hankkimalla kehittynyttä avaruusolentojen teknologiaa.

On erittäin todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat ’julkisesti signaloineet’ amerikkalaisille kollegoilleen, että Irakin yksipuolinen valloittaminen ei olisi hyväksyttävää. Avaruussukkula Columbian tuhoutuminen helmikuun 1. päivänä oli todennäköisesti seurausta salaisesta kamppailusta siitä kenellä olisi p  ääsy ja kontrolli Irakin avaruusolentoperinnöstä. (26) Columbian sukkulaturmaa tutkineen systeemivika-analyytikko Larry Parkin NASAlle tekemässä raportissa hän väittää, että turman aiheutti skalaarinen sähkömagneettinen energia mesosfäärissä, joka iski sukkulaan sen palatessa Maahan. (27) Parkin raportti vihjaa mahdollisuudesta käyttää ’skalaariaseita’ Columbian tuhoamiseen. Sellaiset aseet käyttävät innovatiivisia sähkömagneettisen energian muotoja, jotka eläköityneen Yhdysvaltain armeijan everstin ja tieteilijä Thomas Beardenin mukaan olivat käytössä myös Challenger-avaruussukkulan tuhoamisessa ja muissa USA:n ’ilmailuonnettomuuksissa’ viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin näitä skalaariaseita on käytetty ja kehitetty. (28)

Toinen kyseenalainen tapahtuma oli, kun NEAT-komeetta ohitti Aurinkomme helmikuun 18.-20. päivinä 2002, mikä tuotti satelliittikuviin ’silmän’ muotoisen kuvion melkein samoihin aikoihin kun maailmanlaajuiset Irakin sotaa vastaan pidetyt mielenosoitukset. (29) Ottaen huomioon ’Horuksen silmän’ symbolismin kuvissa, tämä voi olla julkista kommunikaatiota, jota on tuottanut joko Euroopan salaiset järjestöt ja/tai avaruusolennot, jotka varoittavat amerikkalaisia yksipuolisesta Irakiin hyökkäämisestä. (30)

Maaliskuun 5. päivänä alkoi esiintyä epätavallista seismistä aktiviteettiä planeetallamme. (31) Vaikka näiden seismisten anomalioiden vakavuudesta ja syntymekanismista onkin ollut paljon spekulaatioita, kannattaa kuitenkin tutkia ovatko nämä anomaliat saanut aikaan kehittynyt aseteknologia, jota joko kokeiltiin tai käytettiin laajalti planeetalla. Planeetallamme seismistä aktiviteettiam tulivuoria ja vakavia sään ääri-ilmiöitä aikaansaavien kehittyneiden aseiden olemassaolo tunnustettiin puolustusministeri William Cohenin puheessa vuonna 1997, jolloin hän keskusteli globaalin terrorismin uhasta: ”Muut [terroristit] suorittavat jopa ekologistyylistä terrorismia, jossa he voivat muuttaa sääolosuhteita, aiheuttaa maanjäristyksiä ja aktivoida tulivuoria etäältä sähkömagneettisia aaltoja käyttäen…” (32) Cohenin puheesta ei keskusteltu laajemmin ja se on poistettu puolustusministeriön keskusarkistoista (toim. huom. löytyy kuitenkin internetistä edelleen), mikä viittaisi siihen, että sellaisen teknologian käyttö ja kehittäminen on erittäin salaista edelleen. Useassa kirjassa ja tutkielmassa, jossa puhutaan ’skalaariaseista’, jotka kykenevät Cohenin kuvaamiin vaikutuksiin, Tom Beardon esittää, että entinen Neuvostoliitto ja muut valtiot ovat kehitelleet sellaista teknologiaa vuosikymmenten ajan. (33) Hän tarjoaa laajaa näyttöä siitä, että vimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana esiintyneet seismiset ja sään ääri-ilmiöt ovat usein aiheutuneet skalaariaseiden käytöstä. (34) Beardon uskoo, että sellaista teknologiaa saatetaan hyvin käyttää tulevassa Irakin sodassa urbaaneihin populaatiokeskuksiin. (35)

Jos anomaalinen seisminen aktiviteetti helmikuun 5. päivän jälkeen aiheutui skalaariaseiden käytöstä, silloin on hyvin todennäköistä, että salaisten ryhmien kesken käydään salaista sotaa Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian kontrollista. On todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot ovat aktiivisia tällaisessa sodassa, jota käytetään häiritsemään amerikkalaisten toimia ottaa Irakin avaruusolentoperintö täysin itselleen haltuun. Jos salaista sotaa todella käydään, silloin on todennäköistä, että ennen uuteen sopimukseen pääsyä Irakin avaruusolentoteknologian kontrollista salaisten organisaatioiden välillä jatkuu tiukka kamppailu, joka pidetään salassa kansalta. Ottaen huomioon ’eksoottisten’ aseiden voiman, joita salaisilla ryhmillä on käytössään, tämä tarkoittaa, että planeetta on astumassa erittäin vaaralliseen aikaan. Niin kauan kuin näiden ryhmien välillä on erimielisyyksiä ja amerikkalaiset jatkavat omaa vallankäyttöään planeetalla, ei-amerikkalaisten salaisten ryhmien taholta on odotettavissa voimakasta vastustusta.

Loppusanat: Vaarallisia aikoja edessäpäin

Irakin kriisin diplomaattiratkaisun epäonnistuminen on tuonut mukanaan intensiivisen konfliktin amerikkalaisten salaisten organisaatioiden ja heidän eurooppalaisten ja venäläisten sisarorganisaatioiden välillä. On näyttöä siitä, että voimakkaita eksoottisia aseita, kuten skalaarisähkömagneettiaseita, on käytetty ympäri planeettaa varoittamaan amerikkalaisia toimien överiksi vetämisestä ja ’rohkaisemaan’ diplomaattiratkaisua nykyiseen kriisiin Irakin avaruusolentoperinnöstä. Kiristyneiden välien  ja Yhdysvaltojen Irakin hyökkäyksen aiheuttaman epävarmuuden kontekstissa voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset tulevien vaarallisten aikojen varalle.

  • Täysi julkinen paljastus avaruusolentojen läsnäolosta ihmisten keskellä ja eri avaruusolentojen rotujen historiallisesta roolista heidän kanssakäymisessä ihmiskunnan kanssa.
  • Täysi paljastus kaikesta astronomisesta datasta, joka vahvistaa onko aurinkokunnassamme olemassa kymmenes planeetta, jonka kiertorata on arviolta 3600 vuotta.
  • Välitön täysi paljastus takaisinmallinnetusta tai avaruusolentoihin perustuvasta teknologiasta, joka on tällä hetkellä salaisten organisaatioiden hallussa.
  • YK:n mandaatti sodanjälkeisen Irakin hallinnoinnille, jotta varmistetaan suurten pelureiden välinen yhteistyö ja konsensus siitä, miten Irakin avaruusolentoperintöä käytetään hyödyttämään koko ihmiskuntaa.
  • Salaisten organisaatioiden nimittämien virkamiesten tulee olla täysin tilivelvollisia tekemisistään ja käytännöistään heidän oman maansa kansalliselle lainsäädännölle ja/tai valtion toimeenpanevalle haaralle.
  • Vaaditaan amerikkalaisten salaisten järjestöjen toimeenpanevaa ja/tai kongressin valvontaa, jotta nämä organiisaatiot operoivat ohjeistuksen mukaan, joka on yhdenmukainen perustuslain proseduurien ja yhteiskunnan arvojen kanssa.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa Bushin hallinto vaikuttaa pyrkivän yksimieliseen ulkopoliittiseen linjavetoon, jota tukee pieni joukko lojaaleja liittolaisia, globaalille konfliktille on korostunut todennäköisyys, kun otetaan huomioon amerikkalaisten salaisten organisaatioiden uhka heidän saadessaan strategisen edun eurooppalaisista/venäläisistä kilpakumppaneista. Jos ennustukset siitä, että Sitchinin kuvaaman kehittyneen avaruusolentojen rodun kotimaailma on saapumassa pian pitävät paikkansa, (36) tämä voi auttaa selittämään kärjistyneen konfliktin amerikkalaisten ja eurooppalaisten/venäläisten salaisten organisaatioiden välillä. Kaikki salaiset ryhmät saattavat tavoitella parasta asemaa kisassa avaruusolentojen teknologiasta ja tiedosta, jota saatetaan vaatia tulevassa kohtaamisessa avaruusolentojen kanssa, joka määrittää ihmiskunnnan tulevaisuuden. Amerikkalaisten johtama Irakin invaasio on vuosikymmenten ajan kestäneen salaisen politiikan menestys, jonka tarkoitus on ollut saada Yhdysvalloille pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Amerikkalaisten voiton hinta on Euroopan ahdinko siitä mitä Yhdysvallat aikoo tehdä strategisella edullaan, joka sillä pian on sen saadessa pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

 

Lähdeviitteet

1. Nimekäs presidentti Bushin kriitikko oli Yhdysvaltain senaatin vähemmistöjohtaja, senaattori Tom Daschle, joka sanoi pistävänä vastauksena, että hän oli ”surullinen siitä, että presidentti oli epäonnistunut niin pahoin diplomatiassa, että me joudumme nyt sotaan.” CNN:n raportti Daschlen kommenteista: http://www.cnn.com/2003/ALLPOLITICS/03/18/sprj.irq.daschle.gop/index.html. Sitä vastoin Henry Kissinger kuvasi Ranskan ja Saksan vastustusta uuden päätöslauselman tukemisessa, joka olisi asettanut virallisen määräajan sille, että Irak noudattaa täysimääräisesti nykyisiä turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, ”vakavimmaksi kriisiksi” Atlantin liiton historiassa. Kts. Henry Kissinger, ”The Atlantic Alliance in its Gravest Crisis,” helmikuu 9, 2003, http://globalresearch.ca/articles/STA303A.html

2. Johdanto eksopolitiikkaan, kts. Michael E. Salla, ”Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, Tutkimus #1, Exopolitics.org, tammikuu 20, 2003. http://www.exopolitics.org/Study-Paper1.htm

3. Zecharia Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976)

4. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

5. Kritiikkiä Sitchinin käännöksistä, kts. Michael S. Heiser, ”Sitchin’s Mesopotamian Rocket Ships: How to Ignore Ancient Mesopotamian Dictionaries”, http://www.facadenovel.com/sitchinsrockets.htm

6. Informaatiota salaisten organisaatioiden takaisinmallinnustoimista puolustusministeriön piirissä, kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997). Kuvaus eri valtion virastojen mukanaolosta näissä pyrkimyksissä, kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

7. ”President Truman to Secretary of Defense James Forrestal,” 24. syyskuuta 1947 http://www.majesticdocuments.com/documents/pre1948.html

8. Asiakirjatodisteita monista näistä organisaatioista:  http://www.majesticdocuments.com/ . Yksityiskohtainen analyysi amerikkalaisorganisaatioista, kts. Richard Boylan, ”The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

9. Yksityiskohtainen analyysi takaisinmallinnusprojekteista, kts. Philip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

10. Yksityiskohtainen läpikäynti kaukokatselun tiedustelupotentiaalista, kts. Russell Targ & Harold Puthoff, Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability (London: Jonathan Cape, 1977).

11. Kuvaus Bilderberg-ryhmästä, kts. Armen Victorian, ”The Bilderberg Group – The Invisible Power House,” Nexus Magazine, 3:1 (Dec ’95-Jan ’96). http://www.nexusmagazine.com/articles/Bilderbergers.html

12. Bilderberg-ryhmän fokuksesta avaruusolentokysymykseen liittyen, kts. Richard Boylan, ”Bilderberg Council’s Internal Struggle over UFO Disclosure,” http://www.drboylan.com/bldrbg2.html

13. Kts. Jim Marrs, Rule By Secrecy (Harper Collins, 2000).

14. Kuvaus siitä miten ihmisoikeuksissa päästiin uuteen vaiheeseen Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward a Second American Century (Praeger Press, 2002).

15. Kuvaus Ayatollah Khomeinin toiminnasta Ranskassa ja sen vaikutuksista Shaahin regiimiin, kts. Mohsen M. Milani, The Making of Iran’s Islamic Revolution. (Westview Press, 1988).

16. Shiiat ja sunnit ovat eri mieltä siitä, kuka on profeetta Muhammedin legitiimi seuraaja, heidän välinsä on historiallisesti olleet vaikeat.

17. Verkkoanalyysi tekijöistä, jotka vaikuttivat Irakin päätökseen hyökätä Iraniin, kts. Federation of American Scientists – Military Analysis Network, ”Iran-Iraq War (1980-1988)”: http://www.fas.org/man/dod-101/ops/war/iran-iraq.htm

18. Kuvaus Yhdysvaltain tuesta Irakille sen sodan aikana, kts. Bruce W. Jentleson, With Friends Like These: Reagan, Bush, and Saddam 1982-1990 ( W.W. Norton & Company, October 1994). Läpikäynti länsivaltioiden tuesta, kts. Kathleen Knox, ”Iraq: Relations With The West Haven’t Always Been Contentious,” Radio Free Europe, maaliskuu 12, 2003: http://www.rferl.org/nca/features/2003/03/12032003160413.asp

19. William Henry kuvaa Saddamin kiinnostusta Irakin muinaiseen avaruusolentoperintöön kirjassaan Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Hänen pääteesinsä tiivistävä artikkeli, ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X” on hänen kotisivuillaan http://www.williamhenry.net.

20. Haastattelun koko puhtaaksikirjoitus: http://www.whatreallyhappened.com/ARTICLE5/april.html

21. Kuvaus Glaspien ’rangaistuksesta’, kts. Andrew I. Killgore, ”Special Report: Tales of the Foreign Service: In Defense of April Glaspie,” Washington Report on Middle East Affairs (August 2002) 49 http://www.wrmea.com/archives/august2002/0208049.html

22. Lisäkeskustelua siitä miten media vääristää UFO/ET-läsnäolosta uutisointia, kts. Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation; 2001).

23. Todisteita siitä, että presidentti Clinton ei ollut täysin saanut tietoa avaruusolentojen läsnäolosta tai niiden läsnäoloon vastaamaan perustetuista eri amerikkalaisista salaisista organisaatioista, kts. Steven Greer, ”Who Are the Controllers?” CSETI Newsletter, 3:1 (May 1994): http://www.cseti.org/position/greer/who.htm. Katso myös Presidential UFOn tiedot koskien Clintonin tietoja avaruusolennoista: http://www.presidentialufo.8m.com/clinton.htm

24. Keskustelua näkemyksestä, että presidentti Kennedy aikoi paljastaa tietoja avaruusolennoista ja että tämä seikka oli yhtenä tekijänä hänen salamurhassaan ja sai aikaan hänen jälkeensä tulleen paljastamattomuuskäytännön, kts. Milton William Cooper, Behold a A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Verkkosivu: http://www.williamcooper.com/william.htm.

25. Neokonservatiiviajattelijoiden noususta ja heidän Irak-mielipiteistään, kts. Steven Weisman, ”Pre-emption: Idea With a Lineage Whose Time Has Come,” New York Times; maaliskuu 22, 2003. http://www.nytimes.com/2003/03/23/international/worldspecial/23PREE.html

26. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

27. Marshall Masters, ”Failure Analyst Identifies Cause of Columbia Disaster,” YOWUSA.com, March 24, 2003. http://www.yowusa.com/Archive/March2003/scalar1/scalar1.htm

28. Kts. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 paper available online at: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm.

29. Grafiikkaa silmästä: http://www.exopolitics.org/Eye-Horus.htm

30. Lisäkeskustelua, kts. ”The ’Eye of Horus’ – A Celestial Warning Against War in Iraq?”, Eksopoliittinen kommentti #4, Exopolitics.org ( 03/09/03) http://www.exopolitics.org/Why-Neat.htm

31. Seismisistä anomalioista ja niiden mahdollisista juurisyistät: http://www.godlikeproductions.com/bbs/message.php?message=12344&mpage=1&topic=3 Esimerkki seismisistä tallenteista tältä ajalta: http://wrightworld.net/other2.htm

32. Lainaus William S. Cohenilta, ”Q&A at the Conference on Terrorism, Weapons of Mass Destruction, and U.S. Strategy – University of Georgia, Athens.” DoD News Briefing. Apr. 28, 1997.

33. Thomas Bearden, Katsaus Neuvostoliiton sähkömagneettisiin skalaariaseisiin, 2nd ed., Cheniere Press, 2001. Lisää Beardenista: http://www.cheniere.org/

34. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 saatavilla verkossa: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm

35. Kirjeenvaihdossa Bearden puhuu mahdollisesta terrori-iskusta käyttäen skalaariaseita http://www.cheniere.org/correspondence/021203.htm. Lisää skalaariaseiden käytöstä Irakissa, kts. Bill Morgan, ”Iraq: World’s First Scalar War?” saatavilla verkossa http://216.247.92.101/pub/bearden/iraq.htm

36. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood pitää verkkosivua, jossa puhutaan salahallituksen tiedon salaamisesta koskien Nibirua, http://www.planetx2003.com/index.html

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopolitiikka

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan

Kommentoi

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan (2003)

Tutkielma #2

helmikuun 3. 2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla

 

Tiivistelmä

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan, sekä hänen kriitikkojen esittämistä selityksistä. Tämä tutkielma tarjoaa eksopoliittisen analyysin Irakissa esiintyvän historiallisen avaruusolentojen läsnäolon poliittisista ulottuvuuksista sekä amerikkalaisten suorittamasta ennakoivasta hyökkäyksestä. Tässä esitetään, että kilpailevat salaiset hallituksen organisaatiot kamppailevat proxy-sodassa ottaakseen haltuun Irakissa sijaitsevan muinaisen avaruusolentojen teknologian, jotta he voisivat valmistella sarjaa tapahtumia, jotka liittyvät kehittyneen avaruusolentojen rodun ’ennustettuun paluuseen’. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla korkean profiilin uhri tällaisessa proxy-sodassa, jonka tarkoitus on lähettää viesti amerikkalaisille salajärjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan.

Tätä analyysia tehdessä tutkielma tarkastelee saatavilla olevia todisteita Irakissa esiintyvästä avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja soveltaa tätä näyttöä ymmärtämään paremmin nykyistä Irakin poliittista tilannetta. Tutkielma analysoi poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivassa sodassa Irakia vastaan. Tutkielma päättää analyysin suosittelemalla politiikkatoimia sille, miten vastata avaruusolentojen historialliseen läsnäoloon Irakissa, sekä sen nykyajan poliittiselle relevanssille.

Johdanto*

Vuoden 2003 State of the Union -puheessaan presidentti George W. Bush julisti, että ”Amerikkaa ja maailmaa kohtaava vakavin uhka on laittomat regiimit, jotka tavoittelevat ja joilla on hallussaan ydin-, kemiallisia ja biologisia aseita.” (1) Puheessaan Bush ilmaisi suurimmaksi motivaatiokseen hyökätä Irakiin ennenaikaisesti ”kauhun, jollaista kukaan ei ole koskaan tuntenut” estämisen. Bushin ennenaikaisen hyökkäyksen politiikkaa kritisoineet, joihin kuuluu mm. politiikan kommentaattori Robert Frisk, esittivät, että tuleva Amerikan sota Irakia vastaan ”ei liity kemiallisiin aseisiin tai ihmisoikeuksiin; se liittyy öljyyn.” (2) Toisen nimekkään politiikan kommentaattorin, Michael Lindin, mukaan motivaatio liittyi ennenaikaisen sodankäynnin doktriiniin, jota on ajanut ’neokonservatiivit’ kuten varapuolustusministeri Paul Wolfowitz, jonka politiikka pääsi parrasvaloihin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. (3)

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan sekä kriitikoiden esittämistä selityksistä. Tässä tutkielmassa esitetään, että keskittyminen kumpaankaan tekijään, jotka tukevat ennenaikaista hyökkäystä massatuhoaseita käsittelevää Irakia vastaan, tai Amerikan imperialismia ja korporaatiointressejä vastaan esitettyihin kritiikkeihin, ei ole niinkään väärin, vaan yksinkertaisesti ne heijastelevat rajoittunutta poliittista paradigmaa ymmärtää Amerikan ulkomaanpolitiikan taustalla olevia motivaatioita.

Tässä tutkielmassa käytetty polittiinen paradigma perustuu ’eksopolitiikkaan’. (4) Paradigma lähtee oletuksesta, että Maapallolla on olemassa avaruusolentojen läsnäolo, josta salaiset valtion organisaatiot ovat pantanneet tietoa kansalta sekä vaaleilla valituilta edustajilta. Sen sijaan, että sitä pidettäisiin perustelemattomana ’salaliittoteoriana’, joka ei liity nykypäivän politiikan ongelmiin, kuten Amerikan ennakoivaan sotaan Irakia vastaan, mitenkään, tässä esitetään, että eksopoliittinen analyysi voi tarjota kattavamman ymmärryksen siitä mikä motivoi Bushin hallinnon ennenaikaista hyökkäystä Irakia vastaan.

Eksopolitiikka nousevana julkishallinnon alana perustuu pääosin eri lähteiden tarjoamiin todisteisiin, jotka tukevat ideaa avaruusolentojen läsnäolosta, josta kertovat tiedot salaiset valtion organisaatiot ovat piilottaneet kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta. (5) Kaikkein tärkein näyttö tulee entisiltä armeijan ja valtion viranomaisilta, jotka ovat tulleet julkisuuteen antamaan ’ilmiantajatodistuksen’ useissa erilaisissa valtioon liittymättömissä aloitteissa edistääkseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamista. (6) Vaikka monet ovat eri mieltä saatavilla olevien todisteiden uskottavuudesta ja ottavat toisen kannan joko puolesta tai vastaan avaruusolentojen läsnäoloon ja valtion hiljaisuuteen tästä läsnäolosta, eksopolitiikka perustuu oletukseen siitä, että debatin ei tulisi sulkea pois keskustelua sellaisen läsnäolon vaikutuksista poliittisiin päättäjiin tai kansaan yleensä. Siispä, kun tarkastellaan nykypäivän kansainvälisiä ongelmia, kuten Amerikan ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, voidaan tutkia eksopoliittista analyysia käyttävien näkökulmia sekä näiden ja muiden kattavampien ulkopolitiikan näkökantojen uskottavuutta, huolimatta käynnissä olevasta debatista saatavilla olevan näytön vakuuttavuudesta. Tämä on tarpeen, sillä aktiivisesti paljastuksen estämisessä mukana olevat käyttävät disinformaatiota, pelottelua ja muita strategioita joilla häiritä silminnäkijöitä, vääristellä todisteita ja suunnata kansan huomio pois avaruusolentojen läsnäolosta ja siitä miten se liittyy useisiin nykyajan poliittisiin ongelmiin. Viimeisenä, salainen kampanja UFO-paljastuksen estämiseksi tulee käsitellä eksopoliittisen analyysin termein todennäköisyytenä tällaiselle vaikuttamiselle ja/tai käytettävissä olevan empiirisen todistusaineiston vaarantamiselle, joka muuten vahvistaisi avaruusolentojen läsnäolon. Siksi eksopoliittisella analyysilla on joitain keskeisiä eroja perinteisempiin poliittisen analyysin näkökulmiin verrattuna, jotka perustuvat perinteiseen yhteiskuntatieteen arvovapaaseen, objektiivisen analyysin metodiin, jossa käsitellään saatavilla olevia prosesseja, instituutioita ja toimijoita julkishallinnon alalla.

Alla on esitetty Irakin avaruusolentojen historiallisen läsnäolon sekä Amerikan suorittaman Saddam Husseinin hallinnon vastaisen ennakoivan hyökkäyksen eksopoliittinen analyysi. Tässä analyysissa käsittelen saatavilla olevaa todistusaineistoa koskien avaruusolentojen historiallista läsnäoloa Irakissa; sitten sovellan tätä todistusaineistoa Irakin nykyisen poliittisen tilanteen ymmärtämiseksi; sitten analysoin poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivaan Irakia vastaan tehtyyn hyökkäykseen; ja lopuksi esitän joitain politiikkasuosituksia.

Mitä näyttöä löytyy avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa?

Vahvin saatavilla oleva todistusaineisto avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa on peräisin nuolenpääkirjoitustauluista, jotka suoraan ovat kirjanneet muinaisten sumerialaisten uskomukset ja aktiviteetit, joiden sivilisaatio sai alkunsa melkein yhdessä yössä 3800 e.Kr. Useimmat näistä nuolenpääkirjoitustauluista kertovat tarinoita sumerialaisten kanssakäymisistä ’jumalien’ kanssa. Useimmat arkeologit alunperin hyväksyivät, että nämä olivat pelkkiä myyttejä eivätkä he kiinnittäneet niihin enempää huomiota, kuin pelkästään oivalluksina sumerialaisten uskonnollismyyttisistä uskomuksista. Tuo näkökäanta haastettiin vuonnta 1976, kun sumeriatutkija Zecharia Sitchin julkaisi ensimmäiset kirjansa Sumerian taulujen käännöksistä. (7) Sen sijaan, että hän olisi käsitellyt tarinoita jumalista myytteinä, jotka eivät empiirisesti liittyneet juuri mihinkään, Sitchin tulkitsi taulujen tekstit kirjaimellisina kuvauksina tapahtumista siten kuin ne tapahtuivat menneinä aikoina.

Sitchinin käännökset Sumerian nuolenpääkirjoitustauluista paljastivat tarkkaa informaatiota useista eri aiheista, jotka hänen mukaansa eivät olisi olleet mahdollisia sivilisaatiolle, joka oli kehityksensä alkuvaiheessa ilman minkäännäköistä edeltäjää, jolta lainata vaikutteita. Sitchinin mukaan sumerialaisilla oli yksityiskohtaista tietoa kaikista aurinkokuntamme planeetoista, he ymmärsivät päiväntasauksen prekession ja lisäksi heillä oli ymmärrystä monimutkaisista lääketieteellisistä proseduureista. (8) Kysymykseen mistä he tämän tiedon olivat saaneet Sitchinin käännösten mukaan sumerialaisilla oli selvä vastaus alkulähteestä. He paljastivat kivitauluissaan, että kaikki hiedän tietonsa ovat peräisin Maan ulkopuolisilta vierailijoilta nimeltään ’Anunnaki’ (’ne jotka tulivat taivaasta Maahan’), jotka olivat sekä sumerialaisten opettajia että roolissa koko ihmisrotua luotaessa. Tämän avaruusolentojen rodun alkuperä on planeetalla nimeltä Nibiru, joka kiertää Aurinkoa elliptisellä radalla ja joka palaa aurinkokuntaamme aina 3600 vuoden välein. (9)

Kun Sitchinin innovatiivinen työ julkaistiin, se herätti suurta äläkkää ja intensiivistä debattia niiden keskuudessa, jotka kannattivat ja vastustivat hänen pääteesiään historiallisesta avaruusolentojen läsnäolosta Sumeriassa, joka oli vastuussa koko Sumerian sivilisaation aloittamista. Myönteisesti Sitchinin teesiin suhtautuneiden joukossa oli kuuluisia kirjailijoita, mm. Erik Von Däniken, joka itse oli kirjoittanut vuonna 1969 julkaistun kirjan Chariots of the Gods, joka ehdotti historiallista avaruusolentojen läsnäoloa eri puolille planeettaa. (10) Toinen suosittu kirjailija David Hatcher Childress kuvaa yksityiskohtaisesti avaruusolentojen teknologiaa muinaisten sivilisaatioiden käytössä hänen eri kirjoissa. (11) Vähemmän tunnetuista kirjoittajista sellainen nimi kuin William Henry on julkaissut kirjoja samanlaisista ajatuksista kuin Sitchinin teesi. (12)

Sitchinin teesin tueksi monet kirjoittajat usein siteeraavat raamattua, joka viittaa Maapallolla asuneisiin ’jumaliin’. Raamatun tekstit, joihin useimmiten viitataan ovat Eenokin apokryfikirjassa. (13) Vaikka Eenokin kirja on useimmista raamatun versioista jätetty pois, se on kuitenkin osa muinaista heprealaista tutkimusta ja on mukana etiopialaisissa ja slaavilaisissa Vanhan Testamentin versioissa.  Eenokin kirja kuvaa enkelien kapinallisjoukkoa nimeltä ’Nephilim’, joita oli lukumäärältään 200, jotka asettuivat asumaan Maapallolle ja lisääntyivät ihmispopulaation kanssa ennen kuin heidän yläpuoliset olennot, ’Elohim’, karkoittivat heidät ja rankaisivat heitä. (14) Eenokin kirja tarjoaa kontekstia mystisille ensimmäisen Mooseksen kirjan kohdille, joissa kuvataan aikaa jolloin ’jumalten pojat’, Nephilim/Anunnaki, lisääntyivät ihmisten kanssa ja loivat jättiläisten rodun, joka hallitsi muuta ihmiskuntaa: ”Sijhen aican olit myös Sangarit maan päällä: sillä sijttecuin Jumalan pojat macaisit ihmisten tytärten cansa, ja sijtit lapsia, että nijstä tulit woimaliset miehet, jotca muinan olit sangen cuuluisat.” (15) Sitchinin teesin tukijat sanovat, että tämä kuuluu raamatulliseen näyttöön siitä, että kehittynyt avaruusolentojen rotu oli kuin olikin olemassa Maapallolla, oli pitkään ollut tekemisissä ihmisten kanssa ja jopa ollut roolissa ihmisrodun luomisessa.

Kirjailijoiden, riippumattomien arkeologien ja raamatun kommentaattoreiden kasvavan lukumäärän lisäksi Sitchinin teesiä tukee suuri määrä henkilöitä, jotka väittävät olevansa telepaattisessa yhteydessä avaruusolentoihin, jotka paljastavat informaatiota avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Eräs näistä avaruusolentoja kanavoivista on Jelaila Starr, joka väittää olevansa yhteydessä olentoihin suoraa Nibirulla, ja hän julkaisee informaatiota tasaiseen tahtiin Anunnakeista verkkosivuillaan. (16) Toinen on Sheldan Nidle, joka ’kanavoi’ avaruusolentojen rotua Siriuksen tähtijärjestelmästä. Hän antaa paljon informaatiota Anunnakin historiallisesta läsnäolosta ja vaikutuksesta kirjoissaan ja verkkosivuillaan. (17)

On hyvin kiistanalaista, missä määrin näin hajanainen kokoelma todistusaineistoa voi perustella Sitchinin teesiä ET:n historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Huolimatta sellaisten lähteiden aikaansaamasta kiistasta, ne tarjoavat laajalti informaatiota, joka ansaitsee lähemmän tarkastelun julkishallinnon politiikkaan liittyen. Kun otetaan huomioon, että eksopolitiikka perustuu oletukseen avaruusolentojen läsnäolosta, jota salaiset valtion organisaatiot eivät halua paljastaa, on mahdollista esittää eksopoliittinen näkökulma Sitchinin teesiin huolimatta käynnissä olevasta debatista koskien saatavilla olevan todistusaineiston johdonmukaisuutta ja tarkkuutta.

Miten avaruusolentojen historiallinen läsnäolo liittyy Amerikan Irak-politiikkaan?

Eräs riippumaton arkeologi, joka käsittelee Sumerian (eteläinen Irak) avaruusolentojen läsnäolon suoraa yhteyttä nykyiseen amerikkalaiseen vimmaan keskittyä Saddam Husseiniin, on nimeltään William Henry. Henryn pääteesi on, että Sumerian ajoista lähtien on ollut olemassa teknologinen laite, jota hän kutsuu ’Tähtiportiksi’, jota Anunnaki/Nephilim käyttivät matkustamaan edestakaisin kotimaailmansa ja Maapallon  välillä. He myös matkustivat sillä ympäri galaksia. (18) Henry keskittyy alla kuvattuun kohtaan Sitchinin nuolenpääkirjoitusten tulkinnassa taulusta, joka kuvaa Urukin rituaalitekstiä:

On löydetty kuvauksia, joissa näytetään jumalallisia olentoja kärkkymässä temppelin sisäänkäynnillä ja pitelivät salkoja, joihin oli kiinnitetty rengasmaisia esineitä. Tämän tilanteen taivaallinen luonne käy ilmi Auringon ja Kuun symbolien mukaanotosta… joissa kuvataan Enlil ja Enki sisäänkäynnin luona, josta Anu tekee suuren sisääntulon. (19)

Sen sijaan, että kyse olisi yksinkertaisesta tapahtumasta, johon liittyy Anunnakien johtaja, Anu ja hänen kaksi poikaansa Enlil ja Enki, Henry ehdottaa, että yllä esitetty tilanne kuvaa siirtolaitetta, jota Anu ja muut Anunnaki-eliitit käyttivät. Jos näin, silloin sellainen laite sijaitsee todennäköisimmin Sumerian Uruk-kaupungissa, joka oli Sumerian sivilisaation ensimmäinen kaupunki ja Gilgameshin, kuuluisa Gilgameshin eepoksen kuningas, koti. (20)

Sitchin ja kirjoittajat kuten David Childress, joka käsittelee avaruusolentojen käyttämää teknologiaa ja muinaisia sivilisaatioita, ovat sivuuttaneet Tähtiportin merkityksen ja avaruusolentojen kuljetusvälineiden tutkimisen heidän omissa yllä esitettyjen tekstien käännöksissään. Molemmat elivät perinteisessä paradigmassa, jossa kuljetus tapahtuu rakettikäyttöisillä aluksilla. (21) Sitchin keskittyy rakettimoottorialuksiin hänen kuvauksessaan Anunnakeista ja heidän eri matkoistaan Maapallolle. Esimerkiksi kuvatessaan Anunnakien kulkupelejä, joita he käyttivät Maan ja avaruuden välillä liikkumiseen, Sitchin kirjoitti: ”Tekstit paljastavat, että kolmesataa heistä, ”Taivaan Anunnakit”, eli Igig, olivat todellisia astronautteja, jotka pysyivät avaruusaluksessa laskeutumatta Maapallolle. He kiersivät Maapalloa aluksissa, joista laukaistiin sukkuloita Maapallolle ja takaisin.” (22)

Täten on todettava, että Anunnakit käyttivät kahdenlaista kuljetusmuotoa. Yksi oli meille tuttu rakettiteknologian muoto, jota Maapallolla asuvat Anunnakit käyttivät, joita Sitchin kuvasi ”rivi-Anunnakeiksi”. He hallinnoivat Maapalloa ja ihmiskuntaa avaruudessa elävien maanmiestensä tahdon mukaisesti. (23) Toinen kuljetusteknologia oli Tähtiportti, jota oletettavasti käyttivät vain Anunnakien kaikkein korkein luokka. He antoivat avaruudessa eläville Anunnakeille tehtäväksi kerätä Maapallon resurssit. Tulkitsemalla Babylonian luomismyyttiä saadaan idea siitä miten tehtävät jaettiin ja miten ’ylijumala’ Mardukin tahdon mukaan toimiva Anunnaki-hierarkia jakeli tehtäviä Mardukin alaiselle Anulle, Anunnakien johtajalle:

Anulle annettiin tehtäväksi seurata ohjeita. Kolmesataa taivaassa hän asetti vartioon; Maapallon tavat erottivat heidät Taivaasta; ja Maapallolle kuusisataa hän asetti asumaan. Kun hän oli määrännyt kaikki heidän ohjeensa, hän jakoi Taivaan ja Maan Anunnakille heidän tehtävänsä.  (24)

Näin Anunnakit pyörittivät toimintaa sekä Maapallolla että avaruudessa ja pitivät planeetan hallussaan. Kun otetaan huomioon Sitchinin kuvailema tiukka hierarkia hänen yksityiskohtaisessa analyysissaan Anunnakeista ja heidän interaktioistaan keskenään ja ihmiskunnan kanssa, on todennäköistä, että Tähtiportti olisi ollut ihmiskunnan ja planeetalla asuvan Anunnaki-porukan pelätty ja kunnioittama asia, ainakin heidän keskuudessaan jotka sen toimintaa kykenivät omin silmin näkemään, mutta eivät saaneet sitä itse käyttää. Sellaisenaan Tähtiportteja olisi ollut vain rajattu määrä ympäri planeettaa, ja Sumerian Tähtiportti sijaitsi kaikkein tärkeimmässä Sumerian muinaisessa kaupungissa — todennäköisimmin se oli Urukin muinainen pääkaupunki, muinaiskuninkaiden koti, joka sijaitsee Etelä-Irakissa. 12 vuoden tauon jälkeen kaivauksissa, saksalainen tutkijatiimi vuonna 2002 jatkoi kaivauksia Urukin hautautuneessa kaupungissa. Käyttämällä magnetometriä, joka kykenee havaitsemaan ihmistekoiset esineeet maan alla, ja tehokasta tietokonejärjestelmää Saksassa, saksalaiset geofyysikot kykenivät kartoittamaan hautautuneita rakenteita muinaisesta pääkaupungista 5.5 neliökilometrin alueelta, jossa Sumerian muinainen sivilisaatio oli saanut alkunsa. (25)

Sumerialaisten kuvauksissa Anunnakeista tärkeä tapahtuma oli Anunnakien viimeinen poistuminen planeetalta sarjassa tuhoisia katastrofeja, jotka kulminoituivat vuosiin 1800-1700 e.Kr. (26) Perinteiset arkeologit tukevat näkemystä siitä, että alueella sattui tuolloin katastrofaalinen tapahtuma. (27) Jos kuljetusmuotoja olikin kaksi Anunnakien käytössä, kun alemmat Anunnakit poistuivat raketeilla, Anunnaki-eliitti poistui todennäköisimmin Tähtiportilla ja sulki sen. Ennustettavasti, kun otetaan huomioon kunnioitus Tähtiporttia kohtaan, sitä ei olisi jätetty vartioimatta heidän poistumisen ja Anunnakien ennustettuun paluuseen liittyvän Tähtiportin uudelleenaktivoinnin välisenä aikana.

Useat lähteet kuvaavat nykyaikaa ’jumalten/Anunnakien ennustettuna paluuna’. ’Ennustetun paluun’ käsite Anunnakien läsnäolon kontekstissa vaihtelee tarkoitukseltaan riippuen kolmesta eri perspektiivistä. Ensimmäinen näkökanta perustuu yksinkertaisesti ideaan jumalista tai Anunnakista fyysisesti palaamassa ottamaan arvokkaan roolin ihmisten asioihin vaikuttamisessa ja valvomaan planeetan resurssienkäyttöä. (28) Sellaisessa skenaariossa Anunnakien ensimmäinen aalto saapuisi luomaan suotuisat olosuhteet odotetulle Anunnaki-eliitin paluulle. Tähän kuuluisi alempiarvoisten Anunnakien saapuminen ensin ja Sumerian Tähtiportin aktivoiminen, jota vaadittaisiin heidän johtajien paluuseen. Oletettavasti tätä pidettäisiin pyhänä tapahtumana, jota koko ihmiskunnan tulisi juhlistaa. Kirjoittajat Clive Prince ja Lyn Picknett esittävät, että ihmiskuntaa ovat valmistelleet sellaista paluuta varten keskeisten poliittisten ja uskonnollisten toimijoiden aikaansaama tunnistettava globaalien tapahtumien ketju. (29)

Toinen perspektiivi ”jumalten/Anunnakien paluuseen” on heidän kotimaailmansa Nibiru-planeetan paluu. Erilaiset Anunnakien kotiplaneetta Nibirun paluusta kertovat verkkosivut ja kirjat ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Monet kirjoittajat siteeraavat astronomista näyttöä, joka tukee ideaa kymmenennestä planeetasta, jonka on pitkään spekuloitu vaikuttavan Uranuksen ja Neptunuksen kiertoratoihin aina siitä lähtien, kun havaittiin, että Pluto (joka löydettiin vuonna 1930) ei voisi selittää näitä häiriötekijöitä. 1970-luvun lopulla kaksi astronomia Yhdysvaltain laivaston observatoriosta Tom van Flandern ja Richard Harrington, alkoivat julkaista tutkielmia, joissa kannatettiin ideaa kymmenennen planeetan olemassaolosta. (30)

Laajimmin siteerattu viittaus, joka tukee teesiä kymmenennestä planeetasta, joka tunnetaan, mutta jota ei ole julkistettu suurelle yleisölle, on sarja lehdistötiedotteita, jotka ovat peräisin tähtitieteelliseltä ryhmältä, joka tutki taivaan osaa, joka van Flandernin ja Harringtonin laskelmien mukaan olisi kymmenennen planeetan sijaintipaikka. Joulukuussa 1983 Jet Propulsion Laboratoryn astronomisen infrapunasatelliitin (IRAS) vastuuastronomi tohtori Gerry Neugebauer ilmoitti mahdollisesta sellaisen planeetan olemassaolon vahvistuksesta. Washington Postin toimittaja tiivisti ilmoituksen kirjoittaen: ”taivaankappale, mahdollisesti yhtä suuri kuin… Jupiter ja mahdollisesti…. osa tätä aurinkokuntaa on löydetty Orionin tähtikuvion suunnasta Maata kiertävällä teleskoopilla…” (31) Yhteensä kuuden sanomalehden kirjoittaessa jotain ilmoituksesta, ilmoitus vedettiin takaisin ja astronomit hiljenivät julkisesti kymmenennen planeetan olemassaolosta. Huhuja alkoi liikkua salaisten valtion organisaatioiden aktiivisesta häirintäkampanjasta.  (32) Esimerkiksi eräs Yhdysvaltain laivaston observatorion astronomi, tri. Richard Harrington, puhui julkisesti ja kirjoitti artikkeleita hypoteettisesta Planeetta X:stä ja on spekuloitu, että tämä on suoraan vaikuttanut hänen ennenaikaiseen kuolemaansa ’luonnollisistä syistä’ vuonna 1992. (33)

Kolmas perspektiivi ’jumalten/Anunnakien ennustettuun paluuseen’ löytyy kirjoittajilta, jotka keskittyvät Maya-intiaanien 5200-vuotisen syklin päättymisen tapahtumiin. John Major Jenkinsin mukaan Mayat olivat tietoisia tavasta, jolla Aurinko linjautuu muiden galaktisten tasojen kanssa periodisesti. Tämä mahdollistaa intensiivisempien kosmisten energioiden saapumisen Maapallolle galaksimme ytimestä. Sitten ihmistietoisuus nousee vastaavasti, eli osat aivoista joko kytkeytyvät päälle tai pois näiden syklien käydessä läpi vaiheitaan. Jenkinsin mukaan vuosi 2012 vastaa nykyisen Maya-syklin loppua ja johtaa nopeaan globaalin tietoisuuden transformaatioon. (34) Useat kirjoittajat viittaavat tähän Uutena Aikana, jolloin globaali ajattelu on valistuneempaa ja ihmispotentiaali lisäänttyy. (35) ’Jumalten ennustettu paluu’ voi siis merkitä nopeaa ihmistietoisuuden muutosta aivojen käyttämättömien osien aktivoituessa Auringon linjautuessa galaksin kanssa asemiin. Tässä selityksessä ihmiskunta itse kehittäisi ’jumalankaltaisia’ voimia, jotka spontaanisti tulisivat saataville suurille määrille ihmisiä. Useat kirjoittajat ovat esimerkiksi kuvanneet useiden lasten uskomattomia kykyjä ja psyykkisiä voimia ympäri maailmaa. (36)

Tiivistettynä, saatavilla oleva informaatio ’jumalten ennustetusta paluusta’ voidaan ymmärtää merkitsevän tärkeää merkkipaalua ihmissivilisaation kasvussa. ’Ennustettu paluu’ voidaan tulkita joko kirjaimellisesti tai metaforallisesti tarkoittamaan joko ’jumalten/Anunnakien’ fyysistä paluuta, mystisen kymmenennen aurinkokuntamme planeetan paluuta tai nopeaa kasvua ihmiskunnan tietoisuudessa Auringon linjautuessa galaktisen tason kanssa. Huolimatta kiistasta koskien mitä tämä ’ennustettu paluu’ tarkkanottaen tarkoittaa, tekijät sellaisessa paluussa, jotka liittyvät Irakin tämänhetkiseen poliittiseen tilanteeseen ja Amerikan ennakoivaan aseelliseen interventioon, voidaan identifioida. Ensimmäinen tekijä on, että avaruusolentojen kuljetuslaite, Tähtiportti, tai jokin muu tärkeä avaruusolentojen artifakti, saattaa sijaita haudattuna Etelä-Irakin autiomaahan, joka oletettavasti näyttelee osaa ’jumalten ennustetussa paluussa’. Toiseksi, on mahdollista, että kymmenes planeetta tulee palaamaan, joka on kriittisessä roolissa Anunnakien paluussa ja/tai joka merkittävästi vaikuttaa globaaliin ympäristöön. Viimeisenä, on potentiaalia ihmistietoisuuden nopealle kehitykselle Maya-kalenterin päättymisen aikaan (toim. huom. kalenteri päättyi 2012).

Amerikan Irak-politiikan eksopoliittinen analyysi

Jos Etelä-Irakissa on Tähtiportti, joka on roolissa tällaisessa ’jumalten ennustetussa paluussa’, silloin on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot, jotka suuresti vaikuttavat tai kontrolloivat Bushin hallintoa, ovat tietoisia tämän Tähtiportin olemassaolosta ja roolista. Irakin presidentti Hussein todennäköisesti myös tietää sellaisen Tähtiportin olemassaolosta, kuten saattaa olla pääteltävissä hänen arkkitehtonisista projekteistaan, joiden tarkoitus on herättää vanhan Mesopotamian sivilisaation suuruuden henkeä ja sementoida hänen asemansa Irakin menneen kunnian palauttajana. (37) Vielä merkittävämmällä tavalla hänen luvatessaan saksalaisen arkeologitiimin jatkaa kaivauksia Urukin sumerialaiskaupungissa maanalaisten kartoitusten jälkeen viittaa siihen, että tämä saattaisi olla Sumerian Tähtiportin sijainti. Tämä tieto haudatusta Tähtiportista voi olla myös yksi syy sille miksi Saksan valtio on julkisesti vastustanut Amerikan ennakoivaa hyökkäystä Irakiin. Jos Husseinin hallinto ja Bushin hallinto uskovat, että Etelä-Irakin hiekassa lepää haudattuna Tähtiportti, silloin siellä kaikkein todennäköisimmin on olemassa rotu, joka siihen on pääsy ja joka sitä hallinnoi. William Henryn teesi on, että tämä on Irakin jatkuvan sotilaskonfliktin taustalla oleva poliittinen tekijä. (38)

Bushin hallinnon perspektiivistä Sumerian Tähtiportin kontrollointi mahdollistaisi valtion salaisille organisaatioille jatkaa heidän globaalia UFO-paljastuksen vastaista kampanjaansa. (39) Tämä on vahvasti luettavissa rivien välistä Bushin hallinnon salailumieltymyksessä ja monien FOIA-aloitteiden kieltämisessä aiemmalta Clintonin hallinnolta. Tähtiportin kontrollointi kaikkien muiden Tähtiporttien lisäksi, joita muiden sivilisaatioiden pääkaupungeissa on saattanut olla, esim. Egypti, Inka, Atsteekit; oletettavasti antaisi salaisille valtion organisaatioille suuremman vipuvarren avaruusolentojen roduista, jotka tällä hetkellä planeettamme kanssa ovat tekemisissä, tai joiden ennustetaan saapuvan näyttämölle jonkin tapahtuman siivittäminä, jotka liittyvät ’jumalten ennustettuun paluuseen’. Vähintäänkin Sumerian Tähtiportin kontrollointi sallisi salaisten valtion organisaatioiden sanella globaalin transformaation tahdon, jonka avaruusolentojen rodut ovat luvanneet tuoda Maapallolle heidän kehittyneellä teknologiallaan, ylivertaisella tiedollaan ja korostuneilla psyykkisillä kyvyillään.

Husseinin regiimin osalta Tähtiportin hallinta mahdollistaisi hänen aktivoida sen ja täyttää profetia auttamalla kehittyneen avaruusolentojen rodun, Anunnaki-eliitin, saapumista. Presidentti Hussein mahdollisesti kuvittelee, että palkkiona hänen lojaaliudestaan Anunnaki-eliitille hänet palkittaisiin korkealla asemalla suuressa globaalissa hierarkiassa. Ehkäpä hän näkee itsensä jopa jonkinlaisena ihmiskunnan pelastajana, joka auttaa jumalten saapumista takaisin, jotka ratkaisisivat kaikki ihmiskunnan ongelmat ja lopettaisivat salaisten valtion organisaatioiden, jotka jatkavat avaruusolentojen läsnäolon salailua, vallan. Merkittävällä tavalla Euroopan valtiot kuten Saksa ja ehkäpä jopa Ranska ja Venäjä saattavat saada suurempaa vipuvartta tulevaisuudessa Tähtiportin kontrollointiin tarjoamalla diplomaattista suojaa Husseinin regiimille quid pro quona sallimalla arkeologiset kaivaukset Urukissa. Nämä valtiot ja niihin liittyvät salaiset organisaatiot pääsevät käsiksi tietoon avaruusolentojen läsnäolosta, ja todennäköisimmin niitä epäilyttää jakaa tietoa Amerikalle Sumerian Tähtiportin kontrollista tai tulevaisuudesta tai mistään muustakaan Irakista löydetystä teknologiasta.

Sitchinin teesi muinaisen avaruusolentojen rodun läsnäolosta Sumeriassa yhdistettynä eri avaruusolentojen kuljetuslaitteisiin, joita muut kirjoittajat ovat kuvanneet muinaisten sivilisaatioiden tutkimuksissaan, sekä arkeologisten kaivausten jatkuminen Sumerian ensimmäisessä pääkaupungissa vuonna 2002 antavat tukea William Henryn teesille Tähtiportista, joka lepää hiekan alla eteläisessä Irakissa. Tämä tarjoaa tärkeää kontekstia, joka auttaa ymmärtämään Bushin hallinnon todellisia motivaatioita hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Voidaan esittää väite, että Bushin hallinto ja Husseinin regiimi molemmat kilpailevat aikaa vastaan pääsystä hallitsemaan ja käyttämään Tähtiportin jäänteitä Urukin raunioiden keskellä tai muuallapäin Irakia ennen ennustettua Anunnakien paluuta. Tällä hetkellä kyseessä on pattitilanne. Hussein kontrolloi maata Etelä-Irakissa ja sallii saksalaisten tehdä kaivauksia Urukissa, kun taas Amerikan johtama koalitio kontrolloi ilmatilaa ja tarkkailee tilannetta. Bushin hallinto haluaa kontrolloida Irakin aluetta ja ottaa haltuunsa Urukin kaivaukset löytääkseen haudatun Tähtiportin ja tarkkailla ja hallita sitä. Sitä vastoin Hussein haluaa löytää ja aktivoida tähtiportin ihmiskunnan hyödyksi ja hänen maineen ja kunnian palauttamiseksi.

Pääasiallinen todistenäyttö yllä esitetylle on myönnettävästi aika hatara perinteisen politiikan asiantuntijoille ja se saattaisi paremmin sopia fiktionaaliseen trilleriin kuin vakavaan poliittiseen keskusteluun. Perinteisestä näkökulmasta riippumattomien arkeologien, radikaalien eksegetiikan tutkijoiden, avaruusolentojen tietoa ’kanavoineiden’ ja spekulatiivisten astronomien sekalainen sakki tuskin tarjoaa uskottavaa näyttöä ymmärtää Amerikan ulkopolitiikan motivaatioita. Bushin hallinnon antamat selitykset liittyvät joko massatuhoaseiden hävittämiseen ja/tai öljyintresseihin ja imperialistisiin tavoitteisiin, ja ne todennäköisesti voittavat niiden mielipiteen, jotka eivät ole asiasta vakuuttuneita.

Henryn teesille löytyy kuitenkin tärkeitä aihetodisteita, jotka antavat uskottavuutta teorialle Tähtiportista todellisena Bushin hallinnon tai sen taustalla olevien ryhmien tavoitteena. Ensimmäinen todiste ovat tietovuotajien todistusten hämmentävä lukumäärä, jotka vahvistavat salaisten valtion organisaatioiden olevan vastuussa avaruusolentojen läsnäoloa koskevan julkisen tiedon pimittämisestä. Organisaatiot kontrolloivat kaikkea virallista kanssakäymistä avaruusolentojen kanssa. (40) Eksopoliittisesta perspektiivistä avaruusolentojen nykyhetken läsnäolon salailu tukee johtopäätelmää siitä, että käynnissä on myös aktiivinen muinaisten avaruusolentojen läsnäolon peittely, millä on myös merkittäviä julkishallinnollisia vaikutuksia.

Toinen aihetodiste on Saksan ja Ranskan Husseinin hallinnolle antama voimakas diplomaattinen tuki. Tämä tuki on ollut niin voimakasta, että Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld, että halventavasti viittasi heihin ”Vanhana Eurooppana” vastineessaan toimittajille tammikuun 22. päivä 2003:

”Ajattelette Eurooppaa Saksana ja Ranskana. Minä en. Mielestäni se on ’vanhaa Eurooppaa’. Jos katsot koko Euroopan NATOa tällä hetkellä, painopiste on siirtymässä itään. Ja siellä on paljon uusia jäseniä. Ja jos otat listan kaikista NATO-jäsenistä ja niistä, jotka ovat saaneet viimeaikoina kutsun — paljonko niitä nyt on, 26, jotan sellaista? [Mutta] Olet oikeassa. Saksa on ollut ongelma, ja Ranska on ollut ongelma.” (41)

Sen sijaan, että he olisivat perääntyneet diplomaattisesta pommista, Bushin hallinto meni erittäin pitkälle eristääkseen Saksan ja Ranskan aseman Irakissa. Esimerkkinä, hallinto rohkaisi Espanjan, Portugalin, Italian, Britannian, Unkarin, Puolan, Tanskan ja Tsekin johtajia kirjoittamaan kirje Wall Street Journaliin tammikuun 30. päivä, jossa lukee ”Irakin regiimi ja sen massatuhoaseet edustavat selvää uhkaa maailman turvallisuudelle.” (42) Irakin politiikan eri kannoista keskustelevan intensiivisen diplomaattisen debatin sijaan käytettiin hyökkäävää kieltä ja kantoja, ja tämä kertoo syvemmästä konfliktista, jotka on pyyhitty pois yleisön silmiltä. On todennäköistä, että eri faktiot käyvät kamppailua salaisten valtion organisaatioiden avulla, jotka on perustettu käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa USA:ssa, ja joille on perustettu kilpailevia organisaatioita Saksaan, Ranskaan ja myös Venäjälle.

Kolmas aihetodiste on saksalaisten arkeologien kaivausten jatkaminen Urukissa, Sumeriassa vuonna 2002. Kun otetaan huomioon Urukin maine ja todennäköisyys sille, että alueella sijaitsee sumerialaisten Tähtiportti, silloin kaivausten jatkaminen herättää kysymyksiä siitä miksi niitä jatketaan tänä aikana ja mitä sieltä etsitään. Kun otetaan huomioon, että poliittiset jännitteet Irakissa eivät ole merkittävästi laantuneet vuonna 2002 alueen joutuessa todennäköisesti tulevaisuudessa konfliktiin Amerikan kanssa, voidaan esittää, että pinnan alla on voimakkaita piilomotiiveja, jotka päällipuolisesti vaikuttavat tieteelliseltä kaivaukselta muinaisessa Sumerian pääkaupungissa.

Neljäs aihetodiste on avaruussukkula Columbian tuhoutuminen sen laskeutumisessa helmikuun 1. päivänä 2003 arviolta 38 mailin etäisyydellä maanpinnasta, joka liikkui 18-kertaisella äänennopeudella. Ykksi astronauteista oli ensimmäinen israelilainen avaruudessa, eversti Ilan Ramon Israelin ilmavoimista. Eversti Ramon oli ilmeisesti roolissa Israelin hyökkäyksessä Irakin ydinvoimalaitokseen Osirakissa kesäkuussa 1981, ja on myös spekuloitu, että hänen tehtäväänsä on liittynyt tiedustelutietojen keruu Irakista sukkulan kiertäessä. Columbian tuho sattui 16 minuuttia ennen laskeutumista, kun sen bensatankit olivat käytännössä tyhjät. Todennäköinen sukkulan tuhoutumisen syy, kun otetaan huomioon Columbian nopeus ja korkeus olisi voinut olla jonkinlaisen terroristiryhmiä paremmin sotavarustellun valtion organisaation hyökkäys. Todennäköinen tuhoutumisen syy on ollut salainen valtion organisaatio, joka on halunnut lähettää tärkeän viestin amerikkalaiselle kilpailijalle heidän suunnitelmastaan hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Kun kaikki todisteet esitetään yhdessä, syntyy erittäin uskottava tapaus, joka tukee Henryn teesiä valtakamppailusta, joka menee syvälle avaruusolentojen läsnäoloon ja salaisten valtion organisaatioiden jatkuvaan avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien tietojen piilotteluun ja sen kaikkiin seuraamuksiin. Bushin hallinnon motivaatioiden tulkinnat hyökätä ennakoivasti Irakiin puhuttaessa Bushin vuoden 2003 State of the Union -puheesta tai hänen kriitikoidensa (kuten Robert Frisk ja Michael Lind) esittämät kritiikit koskien imperialistisia ja korporaatiointressejä voidaan kaikki kuvata osana Bushin hallintoa ajavien motivaatioiden pintakerrosta. Syvemmällä tasolla on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot ovat ahdistuneita siitä mitä tapahtuisi jos Hussein Saksan tai muun Euroopan valtion tuella saisi pääsyn Sumerian Tähtiporttiin tai muuhun Urukiin haudattuun avaruusolentojen teknologiaan tai jos Tähtiportti jollain tavalla aktivoituisi uudelleen ilman salaisten valtion organisaatioiden henkilöstöä paikalla tarkkailemassa ja kontrolloimassa sitä. Bushin puhe linjasi tarvetta ennenaikaiselle hyökkäykselle Irakiin, mikä todennäköisimmin piilottaa salaisen agendan saada pääsyn Tähtiporttiin ja muuhun avaruusolentojen teknologiaan Urukissa ja muualla Irakissa. Sellainen pääsy oletettavasti pitkittäisi salaisten valtion organisaatioiden kontrollia globaaleista luonnonvaroista ja informaatiosta aikana, jolloin avaruusolentojen aktiviteetti ja vaikutusvalta lisääntyy.

Loppusanat: Poliittiset vaikutukset ja suositukset

Jos eksopoliittinen näkökulma on tarkempi kuvaus Bushin hallinnon motivaatioista ajaa ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, silloin voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset. (43) Ensinnäkin, avaruusolentojen historiallisen läsnäolon ja valtion salaisten ryhmien peittelyn todistavan näytön laatu on uskottava ja vakuuttava. Se tukee uudenlaisen julkishallinnon alan, eksopolitiikan, luomista, jossa tutkittaisiin avaruusolentojen historiallista läsnäoloa ja sen vaikutuksia nykyiseen julkiseen politiikkaan.

Toisena, on tarpeen edistää valtion virallista paljastusta avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja/tai näiden avaruusolentojen lähestyvästä paluusta ja luoda edustavampia poliittisen päätöksenteon prosesseja, jotka on kehitetty valtion vastineeksi sellaiseen informaatioon.

Kolmantena, näyttö puhuu sen puolesta, että Irakia vastaan valmistellaan sotaa, joka ei liity mitenkään massatuhoaseisiin, vaan se on suunniteltu pitkittämään Yhdysvaltain salaista valtionkontrollia informaatiosta koskien avaruusolentojen historiallista ja nykyistä läsnäoloa. Sellainen ennakoiva sota täten tulisi pysäyttää ja tulisi rohkaista ratkaisua Yhdysvaltain, Irakin ja Euroopan valtioiden välillä.

Neljäntenä, näyttö kertoo siitä, että Irakin konflikti ja Columbia-avaruussukkulan tuho peittävät alleen syvän eri faktioiden välisen kamppailun eri kansallisvaltioiden salaisten organisaatioiden välillä, jotka on alunperin perustettu avaruusolentojen läsnäolon käsittelemiseksi. On suositeltavaa, että nämä organisaatiot ja niiden toimet tarkkailla ja vastata avaruusolentojen läsnäoloon paljastetaan, ja että nämä organisaatiot saatetaan tilivelvollisiksi vaaleilla valituille edustajille.

Viimeinen politiikkasuositus on, että tarvitaan enemmän työtä määrittämään se laajuus, jolla kongressin ja valvontaviranomaisten tulisi valvoa organisaatioita, jotka on luotu eri maissa vastaamaan kaikkiin avaruusolentojen läsnäolon aspekteihin, sekä menneinä aikoina että nykyään, sekä ihmisrodun luomisessa mukana olleen  avaruusolentojen rodun ennustetun paluun implikaatioihin.

Tämä tutkielma ehdottaa, että paras mekanismi vastata muinaisen avaruusolentojen teknologian olemassaoloon muinaisen Sumerian pääkaupungissa Urukissa ja/tai muualla on maailman valtioiden ja niihin liittyvien salaisten organisaatioiden halukkuus jakaa informaatiota ja kontrollia avaruusolentojen omaisuudesta. Ennakoiva sota, joka toteutetaan suurelta osin Urukissa sijaitsevan ’Tähtiportin’ kontrolloimiseksi, asettaa Yhdysvallat ja sen liittolaiset Irakia vastaan, jota keskeiset Euroopan valtiot hiljaisesti tukevat, ja tämä voisi olla tuhoisaa jos todellakin oikeasti esiintyisi fyysinen tapahtuma, johon liittyy muinainen ihmisrodun luomisessa ja ihmissivilisaation perustamisessa mukana ollut avaruusolentojen rotu. Kilpailevat salaiset valtion organisaatiot, jotka kamppailevat proxysodassa muinaisten avaruusolentojen teknologian kontrolloimisesta valmistellakseen näitä ’jumalten ennustetun paluun’ tapahtumia varten tuskin antaisivat parasta esimerkkiä kypsästä ihmiskunnasta, joka on tarpeeksi vastuullinen jatkamaan omaa suvereeniuttaan Maapallon resursseista. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla tällaisen proxysodan uhri, jonka tarkoituksena on ollut lähettää viesti amerikkalaisille salaisille järjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan. Ihmisten suvereenius voi täten olla vaakalaudalla aikana, jolloin on olemassa mahdollisuus nopealle eteenpäin vievälle kehitykselle ihmistietoisuuden evoluutiossa. On koko ihmiskunnan asia päättää miten vastaamme Irakin historiallisista resursseista kamppailevien salaisten valtion organisaatioiden haasteeseen edistää heidän omia agendojaan.

Alaviitteet

Haluaisin kiittää hyvää ystävääni Yazdi Kaleghia hänen oivalluksistaan koskien Columbian avaruussukkulatragediaa ja tätä tutkielmaa.

1. Vuoden 2003 tammikuun 28. päivän State of the Union -puheen koko teksti löytyy osoitteesta https://georgewbush-whitehouse.archives.gov/news/releases/2003/01/20030128-19.html

2. Robert Fisk, ”This looming war isn’t about chemical warheads or human rights: it’s about oil,” The Independent 18.1.2003. https://www.independent.co.uk/voices/commentators/fisk/robert-fisk-this-looming-war-isn-t-about-chemical-warheads-or-human-rights-it-s-about-oil-124738.html

3. Kts. Michael Lind, Made In Texas: George W. Bush and the Southern Takeover of American Politics (Basic Books, 2002)

4. Eksopolitiikan johdantoteksti, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/tarve-eksopolitiikalle-avaruusolentosalaliittoteorioiden-vaikutukset-politiikkaan-ja-globaaliin-rauhaan/ .

5. Lisää keskustelua eksopolitiikasta, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”, eksopolitiikka.fi

6. 100 näistä viranomaisista ovat jo antaneet todistuksen, ja 300 heistä odottaa sellaisen antamista.  Kts. Steven Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, April 2001). Verkkosivu: www.disclosureproject.com

7. Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6 (New York: Avon Books)

8. Kts. luku ”The Sudden Civilization,” The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) 12-51.

9. Sitchin käsittelee planeettaa kirjassaan The 12th Planet: Book 1of the Earth Chronicles (Avon, 1976).

10. Erich von Däniken, Chariots of the Gods (New York: G.P. Putnam’s Sons, 1969).

11. David Hatcher Childress, Technology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients, (Adventures Unlimited Press, 2000).

12. William Henry, One Foot in Atlantis. (Earthpulse Press, 1998).

13. Verkkoversio Eenokin kirjasta löytyy osoitteesta http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm & suomeksi https://www.academia.edu/14465887/1_Eenokin_kirja_suomenkielinen_käännös_työpöydällä_valmis_luvut_1_16_

14. Sitchin kuvaa tämän tapahtuman sumerialaista versiota luvussa ”Mutiny of the Anunnaki,” The 12th Planet, 312-335.

15. Coco Pyhä Raamattu 1642 Vanha Testamentti, 1. Mooseksen kirja, luku 6, säe 4.

16. Jelaila Starr, We Are the Nibiruans: Return of the 12th Planet (New Leaf Distributing Co., 1999). Verkkosivu: http://www.nibiruancouncil.com/

17. Sheldan Nidle, First Contact (Vancouver: Blue Lodge Press, 2000). Verkkosivu: www.paoweb.com

18. Henry puhuu tästä artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”. Se perustuu hänen kirjaansa Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Verkkosivu: www.williamhenry.net

19. Sitchin, When Time Began: Book V of the Earth Chronicles (Avon, 1993) 113-14.

20. Sitä vastoin Henry uskoo, että Tähtiportin on haudannut salaiseen paikkaan Babylonian kuningas Nebuchadnezzar sen jälkeen, kun hän oli vienyt sen Jerusalemista. ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

21. Sitchin kuvaa Nefilim/Anunnakien kuljetuslaitetta luvussa ”The Nefilim: People of the Fiery Rockets”, The 12th Planet, 128-72. KAtso myös Childressin luku  ”Ancient Flight and Aerial Warfare,” Extraterrestrial Archeology, 147-210.

22. Sitchin, The 12th Planet, 327

23. Sitchin, The 12th Planet, 327

24. Sitchin, The 12th Planet, 327

25. Kuvaus arkeologisten kaivausten jatkamisesta Irakissa, kts. Charles Recknagel, ”Iraq: Archaeological Expedition Mapping Ancient City Of Uruk,” Radio Free Europe, 3.5.2002 https://www.rferl.org/a/1099592.html

26. Sitchin kuvaa näitä tapahtumia kolmannessa Earth Chronicles -kirjassaan The Wars of Gods and Men (Avon, 1999)

27. Viittaus tähän alueelliseen katastrofiin, kts. artikkeli Chicagon yliopiston pääarkeologilta Prof. McGuire Gibsonilta, ”Nippur – Sacred City of Enlil Supreme God of Sumer and Akkad.” Julkaistu alunperin Al-Rafidanissa, Vol. XIV (1993 )  ja tehty saataville verkkoon osoitteeseen http://asmar.uchicago.edu/OI/PROJ/NIP/PUB93/NSC/NSC.html

28. Sellaisen näkökulman on esittänyt usea kanava, mm. Sheldan Nidle, First Contact; ja Jelaila Star, We are the Niburuans. Heidän verkkosivunsa ovat  www.paoweb.net & www.niburuancouncil.net

29. Lynn Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Books, 1999)

30. Planeetta X:n astronomisen etsinnän historiasta kts. William Graves Hoyt: Planet X and Pluto, (The University of Arizona Press 1980), Mark Littman: Planets Beyond – discovering the outer solar system, (John Wiley 1988); ja Tom van Flandern, Dark Matter, Missing Planets & New Comets. Paradoxes resolved, origins illuminated (North Atlantic Books 1993).

31. Thomas O’Toole, ”Mystery Heavenly Body Discovered: Possibly as Large as Jupiter,” Washington Post (December 31, 1983).

32. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood ylläpitää verkkosivua, jossa on lainauksia salaisten valtion organisaatioiden totuuden hiljentämisestä koskien saapuvaa Planeetta X:ää, http://www.planetx2003.com/index.html

33. Kts. Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003. Verkkosivu: http://www.planetx2003.com/index.html

34. Jenkins on kirjoittanut  Maya Cosmogenesis 2012 (Santa Fe: Bear and Co., 1998); sekä Galactic Alignment: The Transformation of Consciousness According to Mayan, Egyptian, and Vedic Traditions (Inner Traditions International, 2002).

35. Ensimmäisten joukossa tämän tulevan siirtymän identifioinnissa olivat Jose Arguelles & Brian Swimme, The Mayan Factor: Path Beyond Technology (Bear and Co., 1987)

36. Kts. Lee Carroll & Jan Tober, The Indigo Children: The New Kids Have Arrived (Hay House, 1999); ja Drunvalo Melchizidek, The Ancient Secret of the Flower of Life (Light Technology Publications, 2000) Vol 2, 443-54.

37. Henry puhuu näistä projekteista kirjassa Ark of the Christos.

38. Henry kuvaa tämän artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

39. Lisää keskustelua paljastuksen viivyttelystä, kts. M. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

40. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

41. Keskustelua Rumsfeldin kommenteista ja Ranskan/Saksan vastauksesta, kts. Mark Baker, ”Rumsfeld’s ’Old’ And ’New’ Europe Touches On Uneasy Divide,” Radio Free Europe, 24.1.2003. Verkkosivu: http://www.rferl.org/nca/features/2003/01/24012003172118.asp

42. Wall Street Journal. 30.1.2003.

43. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

UFOt

Amerikkalainen vakoilukone kuvasi UFOn sota-alueella

Kommentoi

Tämän kuvan sanotaan olevan amerikkalaisen vakoilukoneen kuvaama Mosulin kaupungin yllä Irakissa huhtikuussa 2016. Kuvassa näkyy metallisen värinen orbi.

Jeremy Corbell ja George Knapp ovat julkaisseet kuvan samaan aikaan heidän lanseeratessaan uutta Weaponized-podcastiaan.

Corbell sanoo, että video on arviolta neljän sekunnin kestoinen, eikä sitä ole vielä julkaistu. Hän väittää myös, että kuvamateriaali otettiin mukaan Pentagonin UAP-toimikunnan pitämään turvaluokiteltuun briiffaukseen, ja että kohteen uskotaan olleen jonkinlaisessa älykkäässä ohjauksessa kuvauksen aikaan.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

Jättiläisalus yrittää laskeutua tukikohtaan Irakissa

Kommentoi

Seuraavalla videolla Linda Moulton Howe puhuu menneistä ja tulevista tapahtumista ja jatkaa kuuluisan tapauksen parissa, jossa avaruusolennot yrittivät laskeutua Irakin tukikohtaan vuonna 2009.

2:27​ -lauantai, maaliskuun 13 – “Macron harjoittelee Tähtien Sotaa”, “Ranska pyörittää satelliittisotaleikkejä”

  • Ranska piti ensimmäisen sotaharjoituksensa avaruudessa koskaan
  • USA, Ranska ja Saksa pitävät harjoituksen nimeltä “Asterix”
  • sotaleikeissä harjoitellaan kiertoradan puolustamista

5:01​

  • Mystinen räjähdys, tärinää raportoitu San Diegossa, maaliskuun 10, 2021
  • rytinää ja tärinää kuullaan ympäri eteläistä Kaliforniaa — ei tietoa syystä, edes USGS:llä — silminnäkijä South Parkissa: “tiesin ettei se ollut maanjäristys”… “yhtäkkinen impakti”

Omituisia metalliääniä Pennsylvaniassa maaliskuun 13.

  • Phoenixvillen, Pennsylvaniassa, silminnäkijä: “me kuulimme metallisen äänen” ”tämä ei ollut äänivallin murtuminen”

15:48​ – eläkkeellä olevan armeijan ylipäällikön haastattelu

– lokakuun 2009 tapaus Tal Afarin ulkopuolella Irakissa olevassa tukikohdassa

  • näkivät jättiläismäisen aluksen kiitoradan yllä
  • ei runkoa, bumerangin muotoinen, leijui kiitoradan yllä
  • “tämä on jotain 200 metriä (kahdeksasosan mailia) leveä”…”se peitti koko kiitoradan”
  • “vaalea, munankuoren värinen”
  • “leijaili kiitoradan päässä”
  • “se oli niin iso”…”se tuli suoraan kiitorataa pitkin… teki erittäin kevyen käännöksen oikealle ja alkoi nousta… sitten se oli kadonnut”
  • “ne salasivat sen”

Katso Youtubessa: klikkaa tästä

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

Todellinen syy Irakin sotaan: Tähtiportti Nibirulle

Kommentoi

SADDAMin massatuhoaseet olivat joskus syy George W. Bushin hyökkäykselle Irakiin vuonna 2003.

Mutta noita aseita ei koskaan lopullisesti löydetty — ja kyseenalaiset toisen Persianlahden sodan pönkittämiset riesasivat sekä Bushin että hänen Britannian vastineen Tony Blairin mainetta siitä lähtien.

Miksi nämä kaksi miestä, jotka olivat niin keskittyneitä poliittiseen maineeseen ja perintöönsä, aloittaisivat niin vaarallisen operaation niin epäluotettavissa olosuhteissa?

Eräs australialainen tieteentekijä luulee tietävänsä vastauksen.

Tri. Michael E. Salla uskoo, että ”hämärä asiakirja” jota Bush ja Blair käyttivät Irakiin tunkeutumiselle vuonna 2003 oli peite villimmälle, jopa vielä uskomattomammalle motiiville.

saddam aliens stargate

Salla väittää, että avaruusolennot, jotka hän sanoo tulevan mystisestä kymmenennestä aurinkokuntamme planeetasta nimeltä Nibiru, ovat pitkään olleet yhteydessä irakilaisiin ja iranilaisiin. Tutkimuksessa nimeltä ”Eksopoliittiset perspektiivit ennaltaehkäisevälle sodalle Irakia vastaan” hän sanoo, että on olemassa todisteita pitkäaikaisesta avaruusolentojen mukanaolosta alueella, joka ulottuu aivan Sumerian sivilisaation alkuaikoihin, joka muinoin vallitsi vehreitä alueita Eufrat-virran rannoilla.

“Bushin hallinto tunnusti, että Husseinilla oli erittäin, erittäin arvokasta ja relevanttia informaatiota koskien planeettamme muinaishistoriaa.” — Tri Michael E. Salla

Hän lainaa historioitsija Zecharia Sitchinin väitteitä ”Nephilim”:stä, noin 200 avaruusolennon ryhmittymästä joka kapinoi heidän esimiehiään, ”Elohim”, vastaan, ja jotka olivat interaktiossa — mahdollisesti jopa loivat — Maapallon varhaisen sivilisaation.

Nämä väitteet ovat keskeisiä sille idealle, että Nibiru on erittäin eksentrinen kiertoradaltaan, joka saapuu Maapallon lähellä vain tiettyinä aikoina — kiertorata liikkuu jossain Marsin ja Jupiterin välillä, mutta suurimman osan ajasta se viettää elliptisellä radallaan aurinkokunnan pimeydessä.

Nibiru-hypoteesia osittain tukee astronomien Chad Trujillo ja Scott Sheppard työ, jotka vuonna 2014 esittivät mahdollisuuden suurelle planetaariselle kappaleelle luimuilla aurinkokuntamme reunoilla.

Heidän hypoteesinsa ei kuitenkaan mahdollista sitä, että yli Maapallon kokoinen planeetta voisi haahuilla asteroidivyöhykkeeseen.

Kuitenkin, Salla on varma siitä että kaksi avaruusolentojen ryhmää, joita hän kollektiivisesti kutsuu nimellä Annukai, säännöllisesti vierailisi ihmiskunnan luona 3600-vuotisessa syklissä, joka menee yksiin planeetan Maapallon kanssa lähestymisen kanssa. Eräillä näistä missioista, vuonna 1991, hän sanoo, USA:n ilmavoimat vahingossa ampui alas Annukai-aluksen F-16 -hävittäjällä Persianlahden sodassa. UFO jonka USA:n valtio haluaa kovasti itselleen.

Salla teoretisoi, että tehtävänä oli aktivoida ”tähtiportti”, joka on piilossa Irakissa, mahdollisesti Enzun ”Mustan Zigguratin” alla, joka joskus oli pahamaineisen sumerilaisen noidan Gimil-ishbin pesäpaikka. ”Se on vähän kuin välitön avaruus-aika -matkustuksen tapa jossa ihmiset välittömästi teleportataan paikasta toiseen”, hän selittää. Jos tähtiportti oltaisiin saatu päälle, Salla kirjoittaa, se antaisi Saddamille pääsyn Nibiruun ja kehittyneisiin Annukain aseisiin.

Ja juuri tämä tähtiportin uhka, Sallan mukaan, oli se joka sai USA:n ja Britannian luonnostelemaan ”hämärän asiakirjan” peitteeksi planeettainväliselle sodalle.

”Bushin hallinto tunnusti, että Husseinilla oli erittäin, erittäin arvokasta ja relevanttia informaatiota koskien planeettamme muinaishistoriaa”, Salla väittää. ”Joko teknologiaa tai tekstejä, jotka periaatteessa vahvistavat tämän, ja hän aikoi julkaista tämän tiedon kaikille kansoille.” ”Mielestäni se oli iso syy siihen miksi Bushin hallinto meni Irakiin, estääkseen Husseinia paljastamasta tätä informaatiota ja myös saadakseen sen haltuun itselleen.”

Salla sanoo, että muut vallat ovat omien tiimiensä kanssa etsineet tähtiporttia. Hän sanoo: “Hussein kontrolloi maata eteläisessä Irakissa, ja sallii Saksan johtaa kaivauksia Urukissa, kun taas USA:n johtama koalitio kontrolloi ilmatilaa ja tarkkailee tilannetta.“

Bushin hallinto haluaa kontrolloida Irakin maaperää saadakseen Urukin kaivaukset haltuunsa, kaivaa sieltä esiin tähtiportti ja läheisesti tarkkailla sitä. Tätä vastoin Hussein haluaa löytää ja aktivoida tähtiportin hänen omaksi kunniakseen ja oletettavasti koko ihmiskunnan hyödyksi.”

Mutta, tottakai, kuukauden mittainen Operation Iraqi Freedomin salamasota tarkoitti näiden kaivausten loppua, sekä loppua Sallan hypoteettiselle avaruuskäytävälle Nibirun ja Maan välillä.  Oliko se koskaan olemassa? Niistä harvoista ihmisistä jotka olivat sellaisessa asemassa että he olisivat voineet sanoa varmaksi, suurin osa oli häviäjien puolella ja nyt kuolleita. Voittajat — Bush ja Blair — erittäin epätodennäköisesti koskaan vahvistavat sellaisen planeettainvälisen peittelyn olemassaoloa.

 

Artikkelin julkaissut Daily Star