Vaikutusvaltaiset pastorit väittävät saaneensa ohjeen valmistaa seurakuntalaisiaan järkyttäviin paljastuksiin UFOista, jotka saattavat horjuttaa uskoa Raamattuun.
27. huhtikuuta YouTube-kanavalleen julkaisemassaan videossa evankelista väitti, että pastoreille oli kerrottu ”matelijamaisista” olennoista, UFOista ja ei-ihmisperäisestä materiaalista sekä ”muista asioista, jotka kuulostavat melkein kuin suoraan scifi-elokuvasta”.
Viime viikolla Trump sanoi, että ensimmäiset asiakirjat julkaistaisiin ”hyvin, hyvin pian” ja että ne sisältäisivät yleisölle ”erittäin mielenkiintoisia” asioita.
Tämän salaisen kokouksen osanottajat kuitenkin väittivät, että tulossa olevat tiedot saattavat saada jotkut kristityt kyseenalaistamaan maailmankaikkeuden syntyä ja jopa menettämään uskonsa.
Stone sanoi: ”Tulee olemaan ihmisiä, jotka sanovat, että jos on olemassa galakseja ja niissä on väitetysti muita luomuksia, niin koko luomiskertomus on myytti, ja tulee olemaan ihmisiä, jotka luopuvat kristillisestä uskosta, koska heillä ei ole vastausta siihen, mitä he ovat kuulemassa.”
Pastori Perry Stone (kuvassa) kertoi, että muut uskonnolliset johtajat oli tiettävästi kutsuttu tapaamiseen hallituksen edustajien kanssa keskustelemaan ufo-tietojen julkistamisesta
Stone väitti myös, että hallituksen virkamiehet varoittivat näitä uskonnollisia johtajia siitä, että ei-kristityt saattaisivat joutua paniikkiin ja kääntyä kirkkojen puoleen etsimään vastauksia.
”He tulevat hätääntymään ja kääntyvät pastoreiden, pappien ja opettajien puoleen kysyen: ‘Mitä tämä on? Onko tämä todella totta?’”
Tähän raportoituun kokoukseen osallistui noin kuusi kristillistä johtajaa, mukaan lukien Revival Nation Churchin piispa Alan DiDio, joka vahvisti olleensa mukana tässä poikkeuksellisessa kokoontumisessa.
DiDio sanoi: ”Näyttää siltä, että puoli tusinaa ihmistä oli kokoontunut Airbnb-majoitukseen Tennesseen vuoristossa keskustelemaan Yhdysvaltain hallituksen käynnistämästä tutkinnasta, joka koskee rikoksia, joita he ovat tehneet hankkiessaan ja purkaessaan tekniikkaa, joka on peräisin muilta kuin ihmisiltä.”
Toinen kokoukseen osallistuneeksi ilmoitettu henkilö, amerikkalainen evankelista ja podcastaaja Tony Merkel, lisäsi, että kokouksen järjestäneet hallituksen virkamiehet ilmaisivat huolensa UFO-tietojen julkistamisen vaikutuksista järjestäytyneeseen uskontoon.
Merkel sanoi: ”Tapasin nämä ihmiset yli vuosi sitten, ja olen pitänyt heihin yhteyttä ja keskustellut heidän kanssaan. Heidän sydämensä haluaa valmistella Kristuksen seurakunnan tulevaa varten.”
”Nämä tyypit kuuluvat, sanotaanpa niin, että he ovat tiedustelutoiminnassa mukana olevia kristittyjä, ja heidän tehtävänsä on erityisesti – alun perin tarkoituksena oli kerätä todisteita ja tietoa siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu kulissien takana paljastusten yhteisössä.”
Yhdysvaltain ilmavoimien kuvaamat videot valopalloista (kuvassa) kuuluvat niihin kymmeniin tallenteisiin, jotka saattavat sisältyä Trumpin hallinnon julkistamiin UFO-tietoihin
Kolme pastoria varoitti myös, että kun Yhdysvaltain hallitus lopulta julkaisee historiallisen raportin UFOista ja avaruusolennoista, kyseessä ei ole pelkästään yllättävä uutinen, vaan he uskovat sen olevan osa juonta, jonka tarkoituksena on kääntää ihmiset pois uskosta Jeesukseen.
Miehet vertasivat tilannetta siihen, mitä Raamattu kutsuu ”suureksi eksytykseksi” lopun ajan profetioissa.
Virsi 385
Stone selitti, että oletetut paljastukset avaruusolennoista saattaisivat saada Raamatun luomiskertomuksen näyttämään myytiltä, mikä saisi uskovat ”luopumaan” kristinuskon opetuksista.
Merkel ja DiDio menivät vielä pidemmälle ja totesivat, että paljastus oli jo suunniteltu maalaamaan kristityt ”pahiksiksi”, jotka jarruttavat ihmiskunnan kehitystä, ja ihmisille sanottiin: ”Olette olleet lähellä, kristityt. Olette olleet lähellä. Aivan niin. Mutta ei vielä. Ja tässä on se, mistä oikeasti on kyse.”
Kaikki kolme miestä kehottivat kirkkoja valmistautumaan jo nyt, jotta uskovat eivät järkyttyisi tai joutuisi harhaan, vaan pitäisivät sen sijaan Raamatun ja uskonsa Jeesukseen perustuvina, kun tämä ”suuri eksytys” saapuu.
Vaikka uskonnollisia johtajia on väitetysti varoitettu tulevista UFO-tiedostoista, useat hallituksen virkamiehet ovat myös liittäneet väitetyn avaruusolentojen olemassaolon suoraan Raamatussa kuvattuihin tapahtumiin ja olentoihin.
Varapresidentti JD Vance sanoi maaliskuussa: ”En usko, että he ovat avaruusolentoja. Mielestäni he ovat demoneja.”
Aiemmin hän oli kutsunut itseään ”UFO-hulluksi” ja oli päättänyt selvittää perinpohjaisesti, onko avaruusolentoja olemassa vai ei.
…
Astronautit reagoivat Trumpin ilmoitukseen, että UFO-asiakirjat julkaistaan ”pian”:
Samaan aikaan Floridan kongressiedustaja Anna Paulina Luna on toistuvasti kehottanut kansalaisia lukemaan Eenokin kirjaa, muinaista juutalaista uskonnollista tekstiä, joka on kirjoitettu vaiheittain vuosien 300 ja 100 eKr. välillä.
Luna, joka on hallituksen salaisuuksien julkistamisesta vastaavan edustajainhuoneen valvontavaliokunnan puheenjohtaja, on toistuvasti väittänyt, että salaisissa tiedotustilaisuuksissa hänelle paljastetut kohtaamiset avaruusolentojen kanssa näyttivät olevan hämmästyttävän samankaltaisia kuin Raamatun aikojen tapahtumat.
Avaruusolentojen sijaan kongressiedustaja on kutsunut näitä väitettyjä olentoja ”ulottuvuuksien välisiksi olentoiksi” ja huomauttanut, että Eenokin kirjassa kerrotaan 200 enkelistä, jotka tunnetaan nimellä Vartijat ja jotka laskeutuivat maahan ja pariutuivat ihmisnaisten kanssa.
Viime vuonna Luna kertoi podcast-juontaja Joe Roganille: ”Olenko nähnyt avaruusaluksen omin silmin? En. Olenko nähnyt siitä todisteita? Kyllä. Olenko nähnyt valokuvia lentävistä esineistä, joiden uskon olevan ihmiskunnan ulkopuolista alkuperää? Kyllä. Onko tällä historiallista merkitystä? Kyllä.”
”Onko olemassa useita tapahtumia, jotka ulottuvat mielestäni jopa Kristuksen aikaa edeltävään aikaan ja jotka on dokumentoitu tekstimuodossa? Kyllä”, hän jatkoi elokuun 2025 jaksossa.
Kristinusko on yli kahdella miljardilla tunnustajallaan maailman suurin uskonto. Tunnustuskuntiensa moninaisuudesta huolimatta se on jäsentynyt ja yhteisöllisesti järjestäytynyt, ja läntisessä maailmassa sillä on laajasti hyväksytty ja vakiintunut asema. Kristinuskolla on valtava yhteiskunnallinen ja kulttuurinen merkitys. Maailmanlaajuisesti valtaosa ihmisistä ymmärtää maailmankaikkeuden ja elämän peruspiirteet kristillisen vakaumuksen pohjalta.
Ufouskonnollisuudella, joka on paljolti kansanomaista ja organisoitumatonta, vaikuttaisi äkkiseltään olevan kovin vähän yhteistä perinteisten kristinuskon tulkintojen kanssa. Pintapuolisesti tarkasteltuna ne näyttävät edustavan tyystin erilaisia käsityksiä maailmasta. Tiukasta konservatiiviskristillisestä näkökulmasta ufoideologiaan saatetaan suhtautua torjuvasti. Ufoperinne ei tunnu tarjoavan ajatuksia, jotka sopisivat yhteen sen kanssa, miten kristinusko vastaa maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin.
Ufoihin on kristillisestä näkökulmasta suhtauduttu pahojen voimien ilmentymänäkin. Ufokertomuksiin yhdistyy ylipäänsä pelkoa ja epäluuloa. Ajatukset vaikka siitä, kuinka humanoidit hyödyntävät ihmiskuntaa tekemällä jonkinlaisen valtavan ihmiskokeen tai hallitsevat ihmisiä heidän tietämättään, herättävät monissa vähintäänkin epämukavuutta, sillä ihmiselle on ominaista suhtautua tuntemattomaan varauksellisesti. Toisaalta myös ufoperinteessä on suhtauduttu kristinuskon oppeihin jokseenkin karsaasti. Kristinuskon kosmosta koskevat selitysmallit voidaan esoteriaa tai tieteellisyyttä korostettaessa kokea puutteellisiksi tai kauttaaltaan paikkansa pitämättömiksi.
Kristinuskon ja ufouskomusten suhde toisiinsa on ensi silmäyksellä jännitteinen. Onko hedelmällinen dialogi oudoksutun ufouskonnollisuuden kanssa mahdollista? Onko kristinuskossa tilaa ufouskomuksille ja ymmärrystä niitä kohtaan? Nykyistä länsimaista uskonnollisuutta luonnehtivien ilmiöiden kuten maallistumisen ja uususkonnollisuuden voimistumisen valossa on kiehtovaa pohtia, voisiko vastakkainasettelun tunnusta huolimatta kristinuskolla ja ufouskonnollisuudella olla toisiaan tukevia piirteitä, lähtökohtia ja kenties jopa päämääriä.
Katsomuksia tulee vertailla niiden luovuttamattomien ominaispiirteiden perustalta. Näin kumpikin katsomus tulee tunnustetuksi sellaisena kuin se on, ilman että kumpaakaan yritetään taivuttaa toisen puoleen omien keskeisimpien piirteidensä kustannuksella. Lähtökohta on selvittää kristinuskon ja ufouskonnollisuuden olennaisimpia aineksia ja keskinäisiä eroja. Vertailua on hedelmällistä jatkaa yhtäläisyyksien ja yhteisten mahdollisuuksien tarkastelemiseen tulkiten niitä dialogin ja vastavuoroisten ainesten antamisen hengessä.
Kristinuskon ja ufoperinteen eroja
Kristinuskon oppi ja sen maailmanselityksen pohja ovat muotoutuneet pääosin Levantin ja Välimeren alueilla sikäläisten kulttuuriperinteiden ristivaikutuksessa. Oppi kehitettiin Jeesus Nasaretilaisen esittämien opetusten ympärille. Näkemykset ja kertomukset näistä opetuksista ja Jeesuksen elämästä elivät varhaisten kristittyjen yhteisöissä, joissa niiden kokonaisuus ajan mittaan muovautui: ainesta karsiutui, jalostui ja lisääntyi. Sittemmin nähtiin tärkeäksi kiinteyttää ja määritellä kristinuskon yhteinen sisällöllinen aines — toisin sanoen varhainen kirkko katsoi tarpeelliseksi muodostaa opin. Eräs syy tälle oli kristittyjen tarve määritellä suhdettaan ympäröiviin uskonnollis-kulttuurisiin ryhmiin, kun haluttiin erottautua ja kehittää oma identiteetti. Raamatun kaanon eli vakiintunut kirjoituskokonaisuus muodostettiin ja kristinuskon oppi kristallisoitiin uskontunnustuksiin. Näitä kristinuskon opillisia peruslähteitä on historiallisesti tulkittu ja yhä edelleen tulkitaan monin tavoin, erilaisia aiheita ja näkökulmia painottaen. Kristityt jakautuvat lukuisiin yhteisöihin, joissa Raamattua tulkitaan eri tavoin. Eroista huolimatta opilliset näkemykset perustuvat tiettyihin koko kristikunnan tasolla hyväksyttyihin uskonnollisiin auktoriteetteihin.
Kristinuskosta poiketen ufouskonnollisuus ammentaa sisältöjään huomattavasti nuoremmista kulttuurisista aineksista, kuten modernista länsimaisesta esoteriasta ja tieteellis-teknologisista elementeistä. Se ei ole samalla tavalla selkeärajaiseksi muotoutunut traditiokokonaisuus kuin kristinusko vaan kulttimainen perinne: löyhästi organisoitunut, joustavarajainen, yksilökeskeinen ja henkilökohtaista käsitystä ja kokemusta korostava liike. Perinteen kannattajia yhdistää kiinnostus ufoilmiöihin, ja toisistaan poikkeavien suuntausten välillä vallitsee ainakin jonkinlainen keskinäinen solidaarisuus. Toisaalta monet voivat olla kiinnostuneita ufoaiheesta mutteivät halua identifioitua ufoperinteeseen mitenkään, saati mieltää itseään ufouskonnollisiksi. Ufoperinne ei sisällä mitään yleisesti hyväksyttyjä, koko kentän kattavia pyhiä kirjoituksia tai muita uskonauktoriteetteja, eikä se alun alkaenkaan ole ollut yhtenäinen ja tarkkarajainen katsomus. Fi siis voida puhua samalla tavoin jäsentyneestä uskonnollisesta traditiosta kuin kristinusko.
Kristinusko ja ufoperinne poikkeavat toisistaan syntyhistorioidensa lisäksi olennaisesti suhteissaan tieteeseen. Kristinuskon keskeiset opit, kuten kolmiyhteinen Jumala, Jeesuksen samanaikainen täysi jumaluus ja täysi ihmisyys tai ristillä tapahtunut lunastus, eivät ole asioita, joita pyrittäisiin perustelemaan tieteellisesti. Ufouskonnollisuuteen liittyy sen sijaan hyvin voimakas pyrkimys identifioitua tieteelliseen ajatteluun ja olla näin järjellisesti uskottavaa. Järkiperusteita käytetään oikeuttamaan ufouskomusten asemaa ja vakiinnuttamaan niitä osaksi nykyaikaista tiedepohjaista maailmankäsitystä. Ufotraditiosta käsin kristinusko saattaa vaikuttaa epäuskottavalta maailmanselitysmallilta. Kristinuskon tapa määrittää itseään uskontunnustusten ja muiden kanonisointien avulla ja toisaalta ufoperinteen tieteellisyyden korostus ja halu työntää ilmeistä uskonnollisuutta loitommas tuottaa jännitteen katsomusten välille.
Vaikka kristinuskon ydinoppeja ei pyritä oikeuttamaan tieteellisesti, kristinusko on kuitenkin laajasti lyönyt kättä tieteen kanssa. Harvan — jos kenenkään — maailmankatsomus rakentuu nykyään yksin uskonnollisten käsitysten varaan. Tieteestä on tullut vakiintunut osa kulttuuria, ja sen näkökulmat läpäisevät lähes kaikki elämänalueet. Uskonto ja tiede kietoutuvat jollakin tavalla yhteen miltei kenen tahansa katsomuksessa. Yleensä länsimaisissa kristinuskon tulkinnoissa pyritään sopusointuun ja rauhaisaan rinnakkaiseloon tieteen kanssa. Tällöin puhutaan tietysti normaalitieteestä eli vakiintuneesta tieteellisestä todellisuuskäsityksestä sekä siihen sopivista havainnoista ja teorioista.
Kuva 7. Aadam ja Eeva karkotetaan Eedenin puutarhasta. Michael Toppeliuksen seinämaalaus Haukiputaan kirkossa (1774—1779).
Usein ristiriidat Raamatun ja luonnontieteen välillä pyritään sovittelemaan. On esimerkiksi mahdollista käsittää Raamattu inhimillisen, vaikkakin Jumalan inspiroiman työn tulokseksi, ei siis sellaisenaan täysin Jumalasta peräisin olevaksi. Tällainen Raamatun historiallisen rakentumisen hyväksyvä suhtautuminen on eurooppalaisessa protestanttisessa perinteessä tavallinen, ja se mahdollistaa siinä ilmenevän jumalallisen ilmoituksen ja tieteen rinnakkaiselon. [Kristinuskon ja tieteen suhdetta voidaan hahmottaa monesta eri näkökulmasta. Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian dosentti Aku Visala valottaa aihepiiriä teoksessaan Mitä tiede ei voi kertoa sinulle (2010).]
Esimerkiksi Vanhan testamentin luomiskertomuksen luonnontieteelliset puutteet, kuten sen maakeskeisyys, eivät muodosta ristiriitaa ilmoituksen ja tieteen välille. Kertomus kuvaa, kuinka ihmisen silloin tuntema maailma sai muodon ja elämän, joka huipentui ihmiseen. Näin se ei ota — eikä voikaan ottaa — kantaa siihen, mitä taivaankannen takana tai vesimassojen toisella puolen mahdollisesti on. Kristinopin mukaan Jumala loi koko maailmankaikkeuden, mutta luomiskertomus ei kuvaa sitä tieteellisen täsmällisesti inhimillisten puutteiden vuoksi. Silloin, kun kertomus sai sisältönsä, ei tiedetty, että aurinkokuntia ja planeettoja on lukemattomia ja että elämää voisi olla muuallakin. Ihmisillä ei ollut käytössään tieteen mekanismeja ja välineitä, joiden avulla kaikkeudesta olisi saatu tietoa. Kuitenkin, kun kristinuskon mukaan Jumala yksin on kaikkivoipa, ei mikään muu voima ole voinut saada aikaan maapallon ulkopuolisia maailmankaikkeuden rakenteita. Jumalan on täytynyt luoda myös ne — koko kaikkeus.
Näin luomiskertomuksen luonnontieteellisen puutteellisuuden ei tarvitse katsoa todistavan Jumalan kaikkivoipaisuutta vastaan vaan pikemminkin ihmisen tiedollisen vajavaisuuden puolesta. Ihminen saavuttaa tieteen kehityksen avulla tietoa kaikkeudesta hiljalleen, ja luomiskertomuksen muotoutumisen aikaan tuota tietoa ei vielä ollut mahdollista hankkia. Luomiskertomuksen merkitys ei näin tulkittuna tyhjene epätarkkuuteen tai ohueen tietoon. Pikemminkin se sisältää monelle kristitylle merkitystietoa, joka poikkeaa luonnontieteellisen tiedon olemuksesta.
Ufotradition sisällä etenkin ufokontaktiliike suhtautuu liberaaleista länsimaisista kristinuskon tulkinnoista poiketen normaalitieteeseen torjuvasti, vaikka omanlaista, esoteerista tulkintaa tieteestä korostetaan näkyvästi. Esimerkiksi tieteelliset päätelmät, joiden mukaan ufojen olemassaoloa ei ole todettu, jätetään huomiotta leimaamalla ne usein salaliiton korruptoimiksi. Ajatus on, että suurelta yleisöltä järjestelmällisesti pimitetään ufojen olemassaolon ja vaikutuksen todistavaa tietoa. Tällaisen argumentaation avulla voidaan suojautua virheellisten oletusten stigmalta; ufot ovat tosiasia, mutta tämä salataan. Vastaavanlainen salaliittoteoreettinen vivahde kuuluu melko yleisesti koko ufoperinteeseen.
Voidaan sanoa, että sekä kristinusko että ufokontaktiliike suhtautuvat tieteeseen kaksijakoisesti mutta keskenään eriävin tavoin. Kristinuskon opit perustuvat uskoon ja ilmoitukseen, mutta usein niiden myös tulkitaan mukailevan normaalitieteellisiä faktoja. Ufokontaktiliike korostaa tieteellistä ajattelua mutta esoteerisena projektina ja hakien samalla tukea sopivista normaalitieteellis-teknologisista keksinnöistä. Liikettä vastaan asettuvat tieteen tulokset julistetaan merkityksettömiksi ja arvostellaan vallitsevaa tieteellistä paradigmaa.
Tiedesuhteidensa erojen lisäksi kristittyjen ja ufoperinteen kannattajien suhtautuminen uskonnollisuuteensa poikkeaa toisistaan. Kristityt hyväksyvät kristinuskon mieltämisen uskonnoksi ja sen harjoittamisen luokittelemisen uskonnollisuudeksi. Usein he kuvailevat itseään tai ovat valmiita tulemaan kuvailluiksi uskonnollisina, hengellisinä tai henkisinä ihmisinä. Kuitenkaan kristityille, kuten muillekaan, ei ole selkeää, missä uskonnon ja kulttuurin raja kulkee. Monelle kristitylle onkin varmasti mielekkäämpää lähestyä uskonnollisuuttaan elämäntavan kuin uskonnon kategorian avulla. Ylipäänsä uskonto on hankalasti määriteltävissä, ja rajankäynti uskonnon ja kulttuurin välillä on paitsi elettynä todellisuutena myös aihetta käsitteellisesti tarkasteltaessa vaikeaa.
Ufoihin uskojat puolestaan eivät useinkaan tunnustaudu ufouskonnon kannattajiksi eivätkä halua mieltää ufokiinnostustaan uskonnolliseksi. Koska ufoperinteeseen liittyy kuitenkin paljon uskonnollisiksi ymmärrettäviä piirteitä, ulkopuolisesta näkökulmasta uskonto-käsitteen käyttäminen ufoperinteen kentästä on perusteltavissa. Tosin tällöinkin on muistettava, että uskonto käsitteenä on vaikea määritellä.
Luominen, synti ja pelastus
Kristinuskon maailmanselitys perustuu siihen, että Jumala on tarkoituksellisesti luonut kaikkeuden. Luomiskertomus kuvaa, kuinka maailma sai alkunsa ja muotonsa Jumalan työn tuloksena. Ennen kuin mitään oli luotu, oli kuitenkin Jumala. Tämä ilmaisee Jumalan ja maailman keskinäisen hierarkiasuhteen: Jumala on ensimmäinen, luomaton ja ikuinen, ja maailma puolestaan on Jumalan luoma ja siten Jumalasta riippuvainen. Kertomuksessa kuvataan seitsemän päivän jakso, jonka viimeisenä päivänä Jumala lepäsi ensimmäisten kuuden päivän luomistyöstään. Luominen toteutui tietyssä järjestyksessä. Jumala loi maailmaan taivaankannen, joka erottaa vedet kannen ala- ja yläpuolella. Hän loi auringon ja kuun, joiden vaikutus vuorottelee. Kun puitteet elämälle olivat valmiit, Jumala loi kaikki elämänmuodot, joista aivan lopuksi ihmisen. Kristinuskon keskeinen näkemys on, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja sikäli ihmisessä on jotain Jumalan kaltaista. Kaikista elämänmuodoista juuri ihmisellä on luomakunnassa erityinen asema.
Ufokontaktiliikkeessä ajatellaan usein samaan tapaan, että korkeampi taho on luonut maailman ja ihmisen. Toisaalta toisin kuin tavanomaisten kristinuskon tulkintojen mukaan, maailman katsotaan olevan osa panteistista, kaikkiallista jumaluutta. Ihminen käsitetään tyypillisesti avaruusolentojen luomukseksi tai kokeiluksi, jolle on annettu vapaa tahto. Ihminen on avaruusmuukalaisten kuva sikäli, että olentojen esitetään hyödyntäneen omaa geneettistä materiaaliaan ihmistä luotaessa.
Kristillisessä maailmanselityksessä katsotaan, että täydellisen Jumalan luomana kaikki luotu on hyvää ja että maailma on perusolemukseltaan hyvä. Tästä huolimatta elämään väistämättä sisältyy kärsimystä. Ristiriidasta nousee kysymys kärsimyksen merkityksestä: miksi täydellinen Jumala sallii kärsimyksen? Tämä teodikean ongelmaksi nimetty kysymys näyttäisi jäävän vaille tyhjentävää vastausta. Eräs kristinuskon tulokulma kärsimyksen tematiikkaan löytyy syntiinlankeemuskertomuksesta, jossa mytologisessa muodossa tehdään tiettäväksi ihmiskunnan henkinen turmeltuminen.
Syntiinlankeemuskertomuksessa ihminen päättää poiketa Jumalan tahdosta syömällä kiellettyä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää. Kristillisessä kielenkäytössä poikkeamiseen Jumalan tahdosta viitataan termillä synti. Kristillisen näkemyksen mukaan ihminen on olemuksellisesti syntiin taipuvainen, ja kansanomaisessa kielenkäytössä synti usein jollain tavalla rinnastuu toimimiseen moraalinvastaisesti. Teologisena käsitteenä se ei kuitenkaan ensisijaisesti määrity moraalinvastaisuutena vaan Jumalasta vieraantumisena. Pikemminkin synti kuvaa ihmiselle tyypillistä itsekkään näköalattomuuden perusasennetta, joka johtaa kärsimystä aiheuttavaan toimintaan.
Syntiin vivahtavia käsityksiä on löydettävissä myös ufoperinteestä. Ufokontaktiliikkeessä ilmenee olettamus, jonka mukaan ihmiskunta on jollain tavalla turmeltunut ja kyvytön elämään rauhanomaisesti. Ihmiskunnan turmeltuneisuutta ja sen syitä ei välttämättä kuitenkaan ruodita sen kummemmin. Tavallisesti tyydytään näkemykseen, että ihminen on toistaiseksi henkisesti kehittymätön ja aggressiivinen laji, jonka yhteys korkeimpaan ei vielä ole kovin hyvä.
Pelastus on kristinuskon teemoista keskeisin. On jopa muotoiltavissa, että kristinusko on olennaisemmin pelastuksesta ja sen mahdollisuudesta kertova traditio kuin maailmanselitysmalli. Kristinuskon draaman kaari tähtää alusta alkaen pelastukseen, joka on vastaus syntiin. Kristillisen pelastushistorian mukaan Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maailmaan elämään ihmisten keskuudessa, jotta syntiin langennut ihmiskunta oppisi jälleen Jeesuksen kautta tuntemaan Jumalan. Jeesuksen rooli avautuu eräänlaisena välittäjänä Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Hän kuoli ihmiskunnan puolesta, jonka myötä ihmisten syntisyys sovitettiin. Jumala ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle Jeesuksessa. Jeesuksessa hän myös tarjoaa ihmisille pelastuksen synnin ongelmasta. Kristuksen sovitustyön lisäksi kristinuskon tulkinnoissa voidaan vaihtelevasti painottaa eskatologiaa, jonka avulla hahmotellaan turmeltuneen maailman viimeisten vaiheiden tapahtumia.
Ufokontaktiliikkeessä esiintyy verrattain samantyyppisiä käsityksiä pelastuksen teemassa. Perustavan turmeltuneisuuden kokemuksesta nousee esiin toivo paremmasta maailmasta ja harmonisesti toimivasta ihmiskunnasta. Käsityksiin liittyy ajatuskulkuja, joiden mukaan avaruusolennot tarkkailevat ihmiskuntaa ja sen kehityksen suuntaa mahdollisesti ohjaillen sitä jonkin verran. Lisäksi esitetään, että vieraan elämänmuodon on tietyssä kriittisessä vaiheessa puututtava ihmiskunnan kärsimystä aiheuttavaan elämäntapaan. Avaruusolennot tulisivat pelastamaan ainakin osan ihmiskunnasta häilyvältä hävitykseltä. Ne koetaan siis odotettuina pelastajina, jotka toimillaan kääntävät maailman tuhoutumiskehityksen suunnan.
Näin ajatus siitä, että ihmiskunta tarvitsee ihmisyyden rajoitteet ylittävän taivaallisen pelastajan, ilmenee molemmissa katsomuksissa — avaruusolennot vertautuvat pelastajina Kristukseen. Ihmiskunnan historian lopun aikojen ja uuden maailmanjärjestyksen toteutumisen idea on itse asiassa yleinen, ja se toistuu useissa katsomusperinteissä ja mytologioissa. Ihmisen tarvetta pohtia maailman tulevaisuutta ja paremman elämänlaadun mahdollisuutta on sanallistettu monin eri tavoin.
Kristus käsitetään teologisesti yhtäältä täysin ihmiseksi ja toisaalta tosi Jumalaksi. Tämän kaksiluonto-opin mukaan Kristus on samaan aikaan yksi ihmisistä kaikkine inhimillisine piirteineen, tunteineen ja tarpeineen sekä kaikkivoipa Jumala. Hän ei ole erillinen jumaluus vaan samaa olemusta Jumalan kanssa. Samalla hän oli kuitenkin ihmisten kanssa eläessään yhtä paljon ihminen kuin kuka tahansa muu.
Samankaltainen idea kahta luontoa olevista olennoista esiintyy ufokontaktiliikkeessä ihmisten ja avaruusolentojen välisten hybridien muodossa. Vaikka ufosieppaukset vaikuttavat hämmentävältä ja pelottavalta ajatukselta, niitä on luonnehdittu myös myötätunnon pohjavireellä. Humanoidien on koettu tavoittelevan henkistä yhteyttä siepattuun ja muuhun ihmiskuntaan. Ne ovat huomattavan älykkäitä edistyksellisine teknologioineen, kyvyiltään jotain aivan muuta kuin ihmiset — kuin jumalallisia olentoja. Sieppauskertomuksissa humanoidit tuottavat hybridejä, geneettisiä humanoidin ja ihmisen välimuotoja, jalostaakseen ihmiskuntaa. Toisaalta myös moni siepattu ja kontaktihenkilö kokee itsensä osin avaruusolennoksi — kaksoisidentiteetin kantajaksi sekä ihmisenä että humanoidina. He tuntevat usein, että heidän todellinen kotinsa on avaruuskansan luona.
Vanhan testamentin kertomukset Jumalan tahtoa julistavista profeetoista sisältyvät kristinuskon perinteeseen. Esimerkiksi profeetta Hesekiel sai Jumalalta tehtävän välittää tämän tahdonilmaus Israelin kansalle. Jumala ilmestyi hänelle tulta ja loistetta sädehtivässä hehkussa neljänä erikoisena hahmona. Profeettojen tavoin utokontaktihenkilöt ja usein siepatutkin tuntevat itsensä jollakin tavalla erityisiksi. Kokemustensa myötä heille kehittyy itseymmärrys profeetallisesta roolistaan, jossa he käyttävät kokemuksiaan ja niistä ammennettua tietoa edistämään ihmiskunnan tietoisuutta. He mieltävät avaruusolentojen valinneen heidät kosmisen sanomansa välittäjiksi. Viestien mukaan rakkaus on olennaista. Niissä ilmaistaan ihmisiä koskevan henkisen kehityksen pelastussuunnitelman olemassaolo, vaikka myös apokalyptisiä aikoja ennustetaan mahdollisiksi.
Kristinuskon enkelit kuvataan taiteessa perinteisesti ihmishahmoisina siivekkäinä olentoina. Raamatun kertomuksissa enkelit ilmestyvät usein yllättäen ja saattavat havaitsijansa hämmennyksen valtaan. Kristinuskossa on oma enkeliperinteensä, mutta enkelit ovat myös suodattuneet kristinuskosta jossain määrin erilliseksi kulttuuriseksi elementiksi. Enkelit ovatkin esillä myös kokemuksellisella tasolla: monet kertovat kohdanneensa enkeleitä, jotkut puolestaan kokevat suojelusenkelin läsnäolon elämässään. Raamatun kertomusten kuvaama ennalta arvaamattomuus toistuu myös enkeleitä kohdanneiden ihmisten kokemuksissa. Kristinuskossa enkelit ovat Jumalan sanansaattajia, jotka välittävät Jumalan tahdonilmauksia luomakunnalle. Enkeleillä on usein kerrottavanaan jotain merkityksellistä, täysin uutta tietoa niille, joille he ilmestyvät. Esimerkiksi arkkienkeli Gabriel ilmestyi Raamatun mukaan Neitsyt Marialle ilmoittamaan, että tämä tulee synnyttämään Jeesuksen.
Vastaavanlaista yllätyksellisyyttä ja tuonpuoleisuutta on löydettävissä ufoperinteeseen sisältyvistä ufokokemuksista. Ne ovat usein ennalta arvaamattomia, jolloin kokija havaitsee hänelle selkeästi näyttäytyvän ufon täysin yllättäen. Vastaavasti kokijan havaintokenttään saattaa ilmestyä humanoidi ilman, että tästä tulisi minkäänlaista ennakkoaavistusta. Olennot kuvataan monesti enkelimäisinä valohahmoina. Myös tiedonvälityksen aspekti on usein läsnä. Humanoidit saattavat käyttäytyä kuin myötätuntoiset, varjelevat suojelusenkelit. Eräissä kertomuksissa humanoidin on koettu suojelevan ja auttavan kokijaa uhkaavassa tilanteessa. Samoin ufoja kohtaavat kokevat ufokokemusten yhteydessä yllättävän usein myönteisiä tunteita, kuten kiintymystä ja onnellisuutta.
Taivaaseen liittyvä tematiikka on sekä kristinuskossa että ufoperinteessä tärkeä. Kristinuskon kielellä puhutaan taivasten valtakunnasta, millä alun perin on ilmaistu Jumalan valtaa. Taivasten valtakunta on Jumalan vaikuttamisen tila. Taivasta on hahmoteltu myös tuonpuoleiseksi, kuolemanjälkeisen olemisen tilaksi, jossa vainajien sielut elävät Jumalan yhteydessä paratiisinomaisissa olosuhteissa. Taiteessa ja populaarikulttuurissa ”Jumalan taivasta” on kuvattu ”luonnon taivaan” elementein, ja kuva hattarapilvien muodostamasta taivaanisän olinpaikasta on tuttu. Myös ufoperinteessä taivas on olennainen elementti. Mystiset ufot liikehtivät taivaalla ja humanoidit ilmestyvät taivaalta tuomaan sanomaansa ja vievät yhteyshenkilöitään ylös kohti taivasta, avaruuden ihmeisiin. Humanoidien ideaali, paratiisimainen yhteiskunta sijaitsee avaruudessa tai maailmankaikkeuden näkymättömillä tasoilla.
Perimmäinen merkitys
Kristinuskon ja ufouskonnollisuuden tietyt ideologiset, kristinuskon tapauksessa myös opilliset peruspiirteet ovat pitkälti muodostaneet pohjan, jolta näitä maailmankatsomuksia on ollut valaisevaa tarkastella. Intuitiivisesti on sopivaa vertailla katsomuksia asettamalla maailmaa kuvaavia ideologisia ilmaisuja ja opillisia muotoiluja rinnakkain. Niitä voidaan peilata toisiinsa ja tulkita löydettyjä eroja ja samankaltaisuuksia. Toisaalta katsomukset ovat myös aina kouriintuntuvasti esillä niihin sitoutuneiden ihmisten käytännön elämissä, joten olisi harhaanjohtavaa tarkastella niitä ainoastaan ideologioina. Katsomusten kokemuksellinen puoli on olennainen ja ansaitsee huomiota. Ihmisten kokemukset ovat universaalisti samankaltaisia ja samastuttavia. Siten aiheen lähestyminen kokemuksellisuuden kautta voi tarjota sovittelevan näkökulman.
Maailmanselitysmallien ja kokemuksellisuuden välisen suhteen tarkastelu jäsentää katsomusten ideologisen olemuksen suhdetta käytännön elämään. Suhde on kaksisuuntainen: yhtäältä tunteellisesti latautuneet kokemukset vaikuttavat paljon ihmisen maailmankuvan muodostumiseen, ja toisaalta näitä kokemuksia sanallistetaan kulttuurisesti muotoutuneiden maailmankatsomusten kielillä. Suuret kysymykset elämän rajallisuudesta ja kärsimyksestä kiehtovat ihmisiä ajasta aikaan, ja varmasti jokainen jossain muodossa kysyy nämä kysymykset omassa elämässään.
Uskontojen ja muiden katsomusten keskeinen tehtävä on lisätä elämään merkityksellisyyttä niin opillisten ja maailmankuvallisten kuin yhteisöllisten ja rituaalisten sisältöjensä välityksellä. Katsomuksen tapa selittää elämää ja hakea vastauksia suuriin kysymyksiin tarjoaa siitä ammentavalle oivalluksen, ymmärryksen ja täyttymyksen elämyksiä. Parhaimmillaan maailmanselitykseen nojautuminen antaa monelle elämänalueelle ulottuvaa mielekkyyttä ja ohjaa pois eksistentiaalisen hämmennyksen ääreltä.
Kristinusko pyrkii omalla tavallaan etsimään vastauksia elämän ja ihmisenä olemisen ongelmiin. Se ohjaa ihmistä läheiseen suhteeseen korkeimman kanssa. Suhteen punomiseen tarjotaan väylä Kristuksen kautta. Kristinuskon taustalla vaikuttava perusteesi on, että liittyminen Jumalan välittömään läheisyyteen ja eläminen siitä käsin tekee elämästä kestävää ja merkityksellistä. Näin se osoittaa uloskäynnin eksistentiaalisen eksyneisyyden kokemuksesta. Maailmankaikkeus ei ole satunnainen ilmiö, jossa ihminen säntäilee pelokkaana, vaan tarkoituksellinen ja kaunis kokonaisuus, johon ihmisellä on ilo osallistua.
Kristityn elämässä uskon konkretisoituminen kokemuksellisuudeksi (ja toisin päin) ilmenee monin tavoin. Merkityksellisiä kokemuksia voivat olla erilaiset uskonnonharjoittamiseen liittyvät tapahtumat, kuten ehtoollisen nauttiminen, yhteiset hartaushetket tai hengellisten laulujen laulaminen. Suurta yksilöllisyyden ylittävää, jopa transsendenttista merkityksellisyyttä voi löytyä kristilliseen kieleen ja kuvastoon puetuista elämäntapahtumista, kuten kasteesta, avioliittoon vihkimisestä ja hautaan siunaamisesta. Tärkeän osan kokemuksista muodostaa elämänkysymyksiin jaetusta näkökulmasta vastauksia etsivien yhteisöllisyys. Monelle on tärkeää kokea kuuluvansa yhteisöön, ja monelle kirkko tarjoaa tällaisen alustan.
Kristinuskon kokemuksellinen aspekti ei pelkisty ainoastaan yhteisöllisyyteen. Sen lisäksi turvallisuudentunne nousee merkittäväksi kristinuskon tarjoamaksi kokemusulottuvuudeksi. Monet kristityt kokevat — kaikesta huolimatta — elävänsä maailmassa turvassa luottamalla Jumalan huolenpitoon, rakkauteen ja armoon. Kristillisessä kielenkäytössä turva on elementtinä tavallinen. Monet kristilliset ilmaisut liikkuvat ”Jumalaan turvaamisen” tematiikan ympärillä. Joillekin suojelusenkelit toimivat huolenpidon ja turvallisuuden lähteinä. Usko antaa elämään pysyvyyttä korostavan perspektiivin, jolla uskova voi ylittää muutoksenalaisen maailman herättämän tempoilevan epävarmuuden. Voikin sanoa, että jonkinlainen kristinuskon tavoite on herättää meidät ihmiset kokemaan, että olemme jo turvassa, joten voimme toimia toistemme hyväksi itsekkäät lähtökohtamme ylittäen.
Kolmas keskeinen kokemisen ulottuvuus kristinuskossa on pyhän kokeminen. Pyhää aistitaan monenlaisissa tilanteissa ja monin tavoin. Jollain tavalla pyhän kokemus palautuu haltioitumiseen Jumalan kaikivoipaisuuden edessä — tarkoituksellisuuden voimakkaaseen kokemiseen. Pyhyyden kokemisen sanallistaminen on vaikeaa, sillä siihen voi liittyä äärettömyyttä koskevia oivalluksia. Usein kokemus on tunnetasolla liikuttava. Siihen voi sisältyä aavistus omasta paikasta kaikkeudessa, kokemus siitä, että ”kaikki on juuri kuten pitääkin”. Pyhän kokemisessa voivat limittyä toisiinsa itsensä kokeminen pieneksi Jumalan edessä ja kokemus rajattomasta suuruudesta, joka juontuu kaikkeuden olemuksellisen ykseyden kokemisesta.
Eriteltäessä kristinuskon suhdetta tieteeseen on todettu, ettei — näkökulmasta riippuen — kristillisen maailmanselityksen ristiriitaisuus luonnontieteellisen kanssa tee sitä maailmanselityksenä kelvottomaksi. Tieteen ja kristinuskon voidaan katsoa ilmentävän erilaisia tiedon lajeja. Luonnontiede on itseään korjaava järjestelmä, jonka tehtävä on tulkita maailman rakennetta objektiivisuutta tavoitellen. Kristinuskolle ei osoiteta samaa tehtävää. Yleisemminkään uskonnon alueella kyse ei ole ulkokohtaisesta totuusarvosta vaan merkitystiedosta — ihmisten ohjaamisesta merkityksellisempään ja mielekkäämpään elämään. Myös ufouskonnollisuudelle annetaan tämä tehtävä, vaikka sitä monesti pyritään identifioimaan tieteeseen. Millaisia aineksia ufouskosta löytyy ohjamaan ihmistä merkityksellisyyden äärelle?
Kristillisestä näkökulmasta ufoideologiat saattavat näyttää jättävän vastaamatta kysymyksiin elämän merkityksellisyydestä. Näin koettuina ne tuntuvat jättävän ihmisen eksistentiaalisesti tyhjän päälle. Kristinusko on leimallisesti pelastususkonto. Sen olennainen tavoite on pelastaa uskovien sielut; tarjota jotain perustavalla tavalla vapauttavaa. Tämä tavoite on historiallisesti saanut eräänlaisen ilmauksensa kristinuskon tulkintoja enemmän ja vähemmän koskeneen eksklusivismin muodossa. Tällaisen poissulkevan tulkinnan mukaan ainoastaan usko Kristukseen tuo pelastuksen. Tästä näkökulmasta ufousko näyttäytyy vaihtoehtoisena tapana tarkastella kaikkeutta, mutta aineksia vapauttavaan pelastukseen siitä näyttäisi löytyvän laihasti. Laajemmin voidaan kysyä, riittääkö se päättämään eksistentiaalista neuvottomuutta.
On verrattain hankalaa pohtia ufouskonnollisuuden opillisten näkemysten antia maailmanselityksellisten kysymysten merkitystason ratkaisuun — kuten todettu, ufouskossa ei ole tiettyä yhteistä ydinoppia eikä esimerkiksi pyhää kirjaa. Ufouskomukset vaihtelevat ja painottuvat huomattavasti yksilöllisesti ja ryhmittäin. Toisille on tärkeää ufojen olemassaolon todistaminen, toiset taas ovat yhteydessä Siriuksen avaruusolentoihin. Joku on keskeisesti viehättynyt peltokuvioista tulkiten ne avaruusmuukalaisten johdatukseksi. Moni kokee olevansa siepattu ja hahmottelee todellisuutta sieppausskenaarion kontekstissa. Joillakin Roswellin ufotapaus vie kaiken vapaa-ajan, toisilla puolestaan jokin salaliittoväite tai innostuminen ufojen teknologiasta. Ufouskonnollisuudella ei ole selkeää päämäärää vastata kaikenkattavasti perimmäisiin kysymyksiin.
Ufouskomukset tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden jäsentää näkemystä kaikkeudesta ja ihmisen asemaa siinä. Pyhyyden kokemus saattaa viritä kosmisten ulottuvuuksien pohdiskelusta. Kristillistä pyhän kokemusta vastaavasti merkityksellinen elämys nousee tällöin jostain itseä ja ihmisyyttä valtavasti suuremmasta ja selittämättömästä. Pyhyyden kokemisen kohde voi tällöin olla ihmisen ylittävä avaruusäly, joka on yhteydessä ihmisiin, ja myös osa maailmankaikkeuden ihmeellistä järjestystä. Kokemuksiin voi liittyä lohduttava oivallus, ettemme ole kylmässä kaikkeudessa yksin. Yleisesti ufouskomuksiin ja -kokemuksiin näyttää sisältyvän samanlaisia ihastuksen ja kunnioituksen tunteita kuin kristillisesti käsitettyyn pyhän elämykseen. Monilla on myönteisten tunteiden sävyttämiä ufokohtaamisia, joissa tärkeää on henkisen yhteyden kokeminen.
Ufouskonnollisuudessa, erityisesti ufokontaktiliikkeessä, turvallisuudentunne syntyy ajatuksesta, että maailma on jumalallinen ja että avaruusäly hallitsee ihmiskuntaa hyväntahtoisesti. Lisäksi ufoperinteessä esiintyneet kokemukset suojelevista humanoideista vaikuttavat samankaltaisilta tunne-elämyksiltä kuin suojelusenkelin varjelevan vaikutuksen kokeminen. Kuten todettu, avaruusolennoilla on usein enkelimäinen sanansaattajan ja suojelijan rooli.
Monenlaisten ufouskomusten piirteet ja merkitykset sekoittuvat populaareissa ufokokemuksissa ja -ajatuksissa, mutta selväpiirteisenä ufokontaktiliike on kapea-alaisempi perinne kuin populaarit (tai kansanomaiset) ufouskomukset. Usein ufot ja humanoidit pelottavat, ja ellei niitä koeta suorastaan vihamielisiksi, niin ainakin niiden koetaan suhtautuvan ihmiskunnan hyvinvointiin välinpitämättömästi. Tästä asetelmasta katsoen turvallisuuden kokemusta on ufouskonnollisuudesta etsittävä syvemmältä. Ufouskonnollisuudessa turvan kokeminen liittynee joissain tapauksissa tiedollisiin tavoitteisiin: olemme ihmiskuntana turvassa sitten, kun meillä on riittävästi tietoa, jonka pohjalta toimia. Lisäämällä ihmisten tietoisuutta maailmankaikkeudesta, ufoilmiöstä, Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista ja aiheeseen liittyvästä salailusta saadaan vastauksia ihmisyyden historiaan, nykytilan ja tulevaisuuteen. Kasvaneen tietoisuuden myötä ihmiset voivat kehittää ja omaksua uudenlaisia yhteiskunnallisia toimintamalleja, jotka edesauttavat rauhanomaista yhteiseloa Maassa ja interplanetaarisesti.
Kulttuuri- ja yhteiskuntatieteellinen näkökulma
Ufotradition ja kristinuskon välisille yhtäläisyyksille voidaan hakea syitä monista eri näkökulmista. Eräs lähestymistapa on tulkita yhteneväisyyksiä ihmisen psyykelle ominaisten toimintojen ja sisältöjen pohjalta. Psykologinen aines heijastuu yhteiseen kulttuuriin, jossa se edelleen jäsentyy ja saa vakiintuneita muotoja.
Analyyttisen psykologian kehittäjän, sveitsiläisen psykiatrin Carl Gustav Jungin (1875-1961) näkemykset tarjoavat omanlaisensa selityksen mytologisten kertomusten yhtäläisyyksille. [ks. Jung, Carl Gustav (2002). Flying Saucers. A Modern Myth of Things Seen in the Sky. Käänt. R.F.C. Hull. London: Routledge (saks. alkuteos 1958).; Segal, Robert A. (2003). Jung on UFOs. Teoksessa Christopher Partridge (toim.): UFO Religions. New York: Routledge, Taylor & Francis, 314—328.] Jung hahmotteli arkkityypin käsitettä, jolla hän tarkoitti koko ihmiskunnalle yhteisiä tiedostamattomia taipumuksia eheyttäviin kokemuksiin. Niitä ilmennetään yhteisötasolla kulttuureissa, ja ne tulevat esille mitä moninaisimpien hahmojen, roolien, myyttien, unien ja symbolien välityksellä. Arkkityypit eivät sinänsä ole täysin sanallistettavissa tai tietoisesti käsitettävissä. Jungin teoria sellaisenaan on tieteellisesti kyseenalainen, koska se olettaa kollektiiviseksi alitajunnaksi kutsutun arkkityyppien ylifyysisen sijainnin tai lähteen. Teoria on kuitenkin vetoava ja tekee ihmisen myytinmuodostusta ymmärrettäväksi. Ihmisten taipumus etsiä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, kuten siihen, mihin kaikki päättyy, saa monessa uskonnollisessa perinteessä melko samantyyppisiä ilmauksia myytteinä. Kristinuskossa teemaa hahmotellaan eskatologian kautta.
Esimerkiksi suojelevan hengen käsite on hyvin yleinen, vaikka se eri kulttuureissa ja katsomusperinteissä esiintyy eri tavoin. Monissa traditioissa on ajatuksia suojelushengistä, joiden tehtävä on valvoa ja turvata suojattinsa elämää. Suojeltuna olemisen kokemus on ihmiselle psykologisesti tarpeellinen. Suojelevan ja vierellä kulkevan hahmon idea voidaan tulkita sisäistetyksi perusturvallisuuden tunteeksi, joka saa erilaisia ilmenemismuotoja kokemuksen ja kulttuurin tasoilla.
Edellä on todettu, että uskontojen olennaisimpia tehtäviä on merkityksellistää elämää. Merkityksellisyys on kiinteässä yhteydessä kokemuksellisuuteen: merkityksellisyys on elettävä todeksi. Uskonnot osoittavat ja ilmaisevat merkityksiä myyttien muodossa. Ufouskonnollisuuden ja kristinuskon myyttiset aineistot poikkeavat toisistaan ulkoisilta muodoiltaan, mutta aineistot ovat samankaltaisia — silloin kun ovat — niiden osoittamien merkitysten tasolla. Esimerkiksi monet ufokontaktihenkilöt kertovat saaneensa viestin ihmisten keskinäisen rakkauden merkityksellisyydestä, joka myös kristinuskossa on keskeinen arvo. Merkitys on sama, vaikka se annetaan keskenään erilaisten kulttuuristen kuvastojen puitteissa. Yleisemminkin tietyt merkitykset ja arvot ovat universaaleja ja johtavat mahdollisesti samankaltaisiin mytologisiin merkityssisältöihin.
Länsimaiseen kulttuuriin sisältyy kärjistynytkin näkemys hyvän ja pahan vastakkainasettelusta. Kristillisen teologian lisäksi teema on vahvasti esillä länsimaisessa moraalifilosofiassa laajemminkin. Hyvän ja pahan dualismi näyttää lävistävän länsimaisen kulttuurin perusteellisesti, mikä näkyy esimerkiksi tieteisfiktiossa pahansuopien avaruusolentojen teoissa ja toimissa. Usein vieraita muukalaisia pelätään. Koska vieraita ja heidän tarkoitusperiään ei tunneta, on mahdollista, että he ovat pahantahtoisia. Näin muukalaiset ovat alttiita sille, että heihin heijastetaan olettamus pahasta.
Uskonnollisuus on viime vuosikymmeninä länsimaisessa ja eritoten protestanttisessa eurooppalaisessa viitekehyksessä muuttunut rajusti. Yhtäältä puhutaan maallistumiskehityksestä, kun yhä harvempi kokee tarpeelliseksi tyydyttää hengellisiä tarpeitaan tai kuulua hengellisiin yhteisöihin. Osallistuminen perinteiseen uskonnonharjoittamiseen, kuten Suomessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluminen, on vähentynyt. [Suomen ev.lut. kirkko / jäsentilastot] Toisaalta on esitetty, ettei ihmisten uskonnollisuus sinänsä vähene vaan että se saa uusia muotoja. Monet kokevat, etteivät perinteiset uskonnolliset yhteisöt kuvastoineen, käsitteistöineen, tapoineen ja vaatimuksineen vastaa heidän hengelliseen kaipuuseensa. Uskonnollisuudesta, jossa kuulutaan osaksi tiettyä yhteisöä omaksuen sen maailmanselitysmallit ja noudattaen sen opetuksia, on siirrytty henkilökohtaisen henkisyyden suuntaan. Siinä ihminen valitsee itse ne kulttuuriset ainekset, joista hän muodostaa käsityksensä maailmasta ja perustotuuksista. Valmiiksi annettu maailmanselitys ei monesta enää vaikuta uskottavalta. Uskonnollisuudesta tulee häilyvien rajojen myötä yhä monimuotoisempaa ja vaikeammin lokeroitavaa. Kristinuskolle ja ufouskomuksille tarjoutuu yhteinen kenttä yksilöllisen uskonnollisuuden rakennuspaloina.
Historiallisestikaan ei ole mitenkään poikkeuksellista, että tiettyä vakaumusta tunnustava ihminen sisällyttää maailmanselitykseensä synkretistisesti aineksia muista katsomusperinteistä. Esimerkiksi tutkittaessa kristinuskon ilmenemismuotoja hindulaisten uskontoperinteiden rinnalla Intiassa on todettu, että kristinusko on sopeutunut siellä ympäröivään kulttuuriin saaden kontekstuaalisia ilmenemismuotoja. Tämä näkyy esimerkiksi intialaisten teologien kristinuskon tulkinnoissa, jotka hyödyntävät paikallista kulttuuriviitekehystä ja uskonnollista käsitteistöä. [Komulainen, Jyri (2006). Guru Jeesus. Tutkielmia hindulaisuudesta ja kristinuskosta. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura.] Vastaavalla tavoin ufouskonnollisuuden ja kristinuskon voidaan nähdä piirtävän toistensa päälle ja jakavan keskenään ideoita ja muita elementtejä.
Uskonnollisuuden muodonmuutos länsimaissa on kaventanut kristillisen maailmanselityksen asemaa ja tehnyt tilaa muille katsomuksille. Kulttuuri, jossa kulloisenakin aikana elämme, määrittää sen, kuinka sanallistamme kokemuksemme. Aikana, jolloin kristinusko tarjosi länsimaissa luontevimman ja kattavimman käsitteistön hahmottaa maailmaa, myös esimerkiksi tunnistamattomia taivaan ilmiöitä sanallistettiin kristillisen perinteen käsitteitä käyttäen. Sittemmin kulttuurissa on syntynyt uusia käsitekokonaisuuksia, joilla ilmiöitä voidaan luonnehtia — eräänä merkittävänä esimerkkinä ufotraditio.
Inhimillinen syvyys dialogin tavoitteena
Eksklusiivisia näkökulmia avoimemmat tulkintatavat ovat kristinuskossa mahdollisia, ja niitä sovelletaan myös käytännössä. Muut uskonnot voidaan hyväksyä tulkiten, että kaikki ne sisältävät perimmiltään saman tiedon ja tuntevat Jumalan, vaikka eri perinteissä asia ilmaistaan eri tavoin. Tällaista katsantokantaa kutsutaan pluralistiseksi. Näiden tulkintatapojen väliin sijoittuu inklusivismi. Sen mukaan kristinuskon totuus ja Kristuksen sovitustyö ilmenevät jossain määrin välillisesti myös muiden uskontojen kuin kristinuskon kautta.
Vaikka kristinusko ja ufoperinne ovat tietyiltä osin vastakkaisissa asemissa toisiinsa nähden, on todettava, että myös yhtäläisyyksiä löytyy merkittävästi. Ufotraditioon sisältyy paljon samankaltaista ainesta kuin kristinuskon sisältöihin. Kysymykseen siitä, pyrkivätkö nämä katsomukset samaan päämäärään, on hankala vastata tyhjentävästi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ne ainakin jossain määrin tarjoavat samansuuntaisia selityksiä samoihin kysymyksiin. Molemmat antavat välineitä maailmankaikkeuden hahmottamiseen ja ihmisen paikantamiseen siinä. Kummallakin on ojennettavanaan kiehtovia näkemyksiä maailmankaikkeudesta ja henkistä tarttumapintaa elämän suuria mysteerejä pohtiville ihmisille. Katsomusten välisten yhteneväisyyksien tunnistaminen madaltaa kynnystä dialogille, josta parhaimmassa tapauksessa versoo uusia mahdollisuuksia hahmottaa maailmaa ja oivalluksia elämän rikastuttamiseen.
Avoin näkökulma Maan ulkopuolisen älyllisen elämän mahdollisuuteen asettaa myös kristikunnalle uudenlaisia haasteita. Ufoilmiöt ja vieras äly ovat toki tarkasti ottaen eri asioita. Ufohavaintojen on tyypillisesti epäilty viittaavan Maan ulkopuoliseen älyyn, mutta oletuksia ufojen ja humanoidien alkuperästä on monia. Tulisivatko ne kenties tulevaisuudesta tai toisista ulottuvuuksista?
Kristinopin mukaan Jumala on luonut koko kaikkeuden, jolloin hän on luonut myös muualla kuin Maassa olevan elämän, mikäli sellaista on. Kaikki elämä on lähtöisin Jumalasta ja tarkoitettu sopuisaan ja harmoniseen yhteiseloon. Siten elämänmuotojen arvottamiseen perustuva toisen lajin silmitön hyödyntäminen tai vihamielinen suhtautuminen siihen on kristinuskon näkökulmasta kyseenalaista. Elämän arvon kieltävä suhtautuminen mihin tahansa elämänmuotoihin — myös Maan ulkopuolisiin — näyttäytyy luomistyön halventamisena ja lähimmäisenrakkauden ideaalin vastaisena.
Lisäksi on huomioitu, että Maan ulkopuolisen älyn mahdollisuus asettaa kristityille velvollisuuden kosmiseen lähetystyöhön. Kristinuskon ohjenuoran mukaan evankeliumi tulee tehdä tunnetuksi kaikkialla, jossa se kyetään ottamaan vastaan. Kaikki ovat oikeutettuja pääsemään osallisiksi pelastuksesta. Historiallisesti kristinusko on ollut kaikkien kansanosien uskonto. Yhteiskunnallinen asema, sukupuoli tai kansallisuus eivät ole sulkeneet ulos kristinuskon piiristä. Miksi raja tulisi vetää lajiin? Myös ihmisälyn vertainen vieras älylaji voidaan käsittää lähetystyön kohteeksi ja pelastuksen arvoiseksi.
Kristinuskon joustavuudesta ja dialogin mahdollisuudesta länsimaista protestanttista viitekehystä laajemmin kertovat myös katolisen kirkon ja paavin julkitulot, jotka koskevat vierasta älyä. Paavi Franciscus lausui vuonna 2014, että hän suostuisi kastamaan vieraan älyolennon, jos sellainen Vatikaaniin saapuisi. [Withnall 2014] Paavin eräs tarkoitus oli kenties vahvistaa toteamuksella viestiä katolisen kirkon vastaanottavaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta, mutta huomionarvoista on, ettei hän olisi esittänyt asiaa näin, mikäli se olisi teologisesti ongelmallisesti ilmaistu. Edellä esitetyn suuntaisesti lausunto antaa ymmärtää, että paavi katsoo avaruusälyolentojen ansaitsevan mahdollisuuden pelastukseen. Kastettu otetaan kristikunnan jäseneksi, ja hän kasvaa yhteisön tuella rakkaudessa. Hän elää Jumalan yhteydessä tähän luottaen. Paavi näyttäisi ilmaisevan tunnustavansa mahdollisen Maan ulkopuolisen älyn sielulliseksi ja tarjoavan sille mahdollisuutta pelastukseen. Lausunto on linjanveto katolisen kirkon vastaanottavaisuuden ja avoimuuden puolesta. Se on myös merkittävä siten, että se luo siltaa ikivanhan kristillisen opin ja nykykulttuurin ilmiöiden välille. Kaikessa lyhykäisyydessäänkin lausunto pyrkii sovittamaan kristinuskon monesti jähmeänä pidettyä oppia nykypäivän kulttuuriseen kontekstiin.
Katsomusten vuoropuhelu yksinomaan opin ja ideologian tasolta on vaikeaa, koska opilliset muotoilut ovat luovuttamatonta katsomuksen perustaa mutteivät koko katsomus. Kokonaisvaltaisen ymmärryksen edellytykseksi nousee inhimillisen kokemuksen ymmärtäminen tunteineen, toiveineen ja pelkoineen. Uskonto ei ole uskontoa ainoastaan teoriana vaan ihmisen kokemukseen kiinteästi liittyvänä osana. Ymmärtääkseen toisen katsomusta on ymmärrettävä ihmistä — samastuttava.
Kristinuskon piiristä nousevat tavat suhtautua ufouskomuksiin saavat monenlaisia sävyjä riippuen tulkinnan esittäjän avoimuudesta ja näkökulmasta. Jos oppi asetetaan etusijalle, ne voidaan herkästi kokea uhkana omalle uskolle. Jos taas ihmisyys asetetaan etusijalle, rakentavimmillaan ne voidaan nähdä yhteisen inhimillisyyden ilmaisuina, kuten muutkin uskonnolliset tunteet. Ufouskomusten nostattama kosmoksen arvostaminen voidaan esimerkiksi inklusivistisessa hengessä mieltää jumalallisen ilmoituksen heijastumaksi. Samoin avaruusälyn hyväntahtoisessa ohjauksessa voi kuulla samoja kaikuja kuin Jumalan johdatuksen kokemisessa. Inhimillisen kokemuksen ymmärrys liudentaa katsomusten jakolinjoja.
Usein sanotaan, että mikäli me olisimme löytäneet elämää Maan ulkopuolelta, uskonnot olisivat tuhoutuneet. Kuitenkin useimmat uskonnot jo nyt puhuvat Maan ulkopuolisesta elämästä, ja ovat tehneet niin monta sataa vuotta.
Tässä esityksessä Alejandro Rojas keskustelee siitä miten monin eri tavoin Maan ulkopuolinen elämä esiintyy valtauskonnoissa, ja miten sitä tällä hetkellä käsitellään. Puhetta on myös tutkimuksista, jotka paljastavat oivalluksia siitä miten uskonnolliset johtajat, uskovaiset ja ne jotka eivät usko saattaisivat reagoida mikäli älykkään elämän olemassaolo Maan ulkopuolella viimein tunnustetaan. Lopuksi tarkastellaan tulevaisuutta ja sitä miten usko Maan ulkopuoliseen älykkääseen elämään on inspiroinut uusien uskontojen syntymistä.
Entinen Nevadan senaattori Harry Reid antoi George Knappille yksinoikeudellisen haastattelun koskien salaista USA:n hallituksen UFO-tutkimusta vuosina 2007-2012.
“Eräs tutkimuksen tavoite oli selvittää alusten alkuperä. Tiedustelu-upseerit sulkivat pois venäläiset ja kiinalaiset, mutta Reid sanoo, että vihollisemme ovat todennäköisesti meitä edellä yrittäessään kopioida paljon kehittyneempää teknologiaa.”
Toinen UFO-tapauksien aikaansaama huolenaihe liittyi “selviin kansallisen turvallisuuden seuraamuksiin, kuten kylmääviin raportteihin joissa UFOt leijailivat amerikkalaisten ydinasetukikohtien yllä.”
Ex-senaattorin mukaan:
“Tämä kaikki on dokumentoitu. Lukemattomat ihmiset ovat astuneet esiin, katsoneet arvuutellen ja ihmetellen mikä se on. Ne eivät poistuneet. Kommunikaatiot ohjusjärjestelmien kanssa pantiin poikki. Se ei tapahtunut ainoastaan yhden kerran. Se tapahtui useamman kerran.”
Huolimatta vaikutuksista kansalliselle turvallisuudelle, jotkut viranomaiset ovat nolostuneet havaitessaan, että valtio oli salaa rahoittanut UFO-tutkimusta. Oli myös muita huolia:
“Reid sanoo tutkimusten saaneen aikaan suuria määriä raportteja, mutta se lopetettiin johtuen tiedusteluyhteisön pelkotiloista, peloista että tarina vuotaisi ulkopuolelle sekä uskonnollisiin uskomuksiin perustuvista peloista, että UFOt olisivatkin saatanasta. Reportteri George Knapp: “Kuulitko sinä sellaista että ne olisivat pahoja? Harry Reid: “Kyllä. Mielestäni on monia ihmisiä jotka eivät pidä niistä useista syistä ja heidän uskonnollisten näkökantojensa takia. Se ei sopinut siihen mihin he halusivat kuluttaa rahaa.”
Myöhemmässä haastattelussa George Knapp avasi lisää näiden tiedusteluyhteisön jäsenten taikauskoisia uskomuksia ja heidän identiteettiään:
“…fundamentalistikristityt; joiden mielestä mikä tahansa UFOihin liittyvä ja paranormaali on saatanallista, että tutkimalla niitä me kutsumme paholaista tähän maailmaan, ja he halusivat sen lopetettavan näistä syistä. Tiedän miltä tämä kuulostaa, en vähättele kenenkään uskonnollisia katsomuksia, mutta ei huhhuh, tuonkaltainen päätöksenteko, että päätetään lakkauttaa ohjelma joka saa aikaan hyvää sen takia että paholainen saattaisi olla mukana, minusta ei Pentagon kuulosta yhtään paremmalta tämän jälkeen, mutta se on totta.”
Luonnollisesti päätin tsekata Gary Batesin mielipiteen tähän uutiseen. Olihan hän kirjoittanut kirjan Alien Instrusion, joka on yksi kaikkein suosituimmista UFOjen demoonihypoteesin esityksistä kristillisissä piireissä.
Kesken kaiken sitä mikä osoittautui olevan pelkkä iso mainos tulevalle kirjan elokuvaversiolle, Bates esittää erittäin harhaanjohtavan väitteen:
“Valtio ei virallisesti tunnusta yliluonnollisten tapahtumien kategoriaa, mikä tulee vaikuttamaan heidän kykyynsä tulkita tätä informaatiota. Kuten olemme kirjoittaneet aiemmin teoksessa Prepare ye the way: aliens are coming!, meitä ei yllättäisi yhtään jos jokin virallinen ilmoitus tulisi joltain maailman valtiolta, että Maapallo on kokenut UFO-aktiviteettia jonka ‘täytyy olla’ kehittynyttä ja Maan ulkopuolelta. Mitä muutakaan se voisi heille olla?
Ja kuitenkin jos Knappin lähteet ovat oikeassa, valtion rahoituksen tälle UFO-tutkimusprojektille otti pois sellaiset viranomaiset, joiden mielestä nämä voisivat olla ennemmin demoonisia kuin Maan ulkopuolelta! En usko, että Bates olisi tietämätön Knappin tarinasta. Ehkäpä se ei sovi hänen haluamaansa narratiiviin.
Oli miten oli, Knapp päätti haastattelun aivan oikein sanomalla, että rahoituksen evääminen tutkimukselta oli nihkeää sen takia, että he uskoivat paholaisen olevan UFO-ilmiön taustalla:
“Kun joku sössöttää ja käyttää kummitusjuttuja ja uskonnollisia kantoja siivoamaan maton alle tieteellisen tutkimuksen tai legitiimin virkamiespyynnön, se on ongelmallista. Tiedätkö, ehkäpä kyseessä onkin perkele. Ehkäpä ne ovatkin demoneja. En tiedä mikä tässä nyt on. Ulottuvuuksienvälinen matkailu, ulottuuvusolennot, aikamatkaajat, kaikki nämä jo mainitut, tai kryptoalienit, tai Maan sisällä asuvat. En tiedä. Mutta meidän tulee selvittää tämä. Jos ei kansallisen tai henkilökohtaisen turvallisuuden takia, niin pelkästään siitä puhtaasta selville saamisen ilosta. On erittäin perseestä kansallisen turvallisuuden politiikalle sanoa ettemme halua tietää jotain asiaa. Siinä ei ole mitään järkeä.”
Muutaman viime päivän ajan olen katsellut vuoden 2017 Roswell UFO Festivalin esityksiä: “70 Vuotta Myöhemmin: ET-hypoteesin Modernit Haasteet.”
Tämä postaus käsittelee esitystä, jonka on pitänyt RoswellMission.orgin perustaja ja konferenssin järjestäjä Guy Malone kesäkuun 30. päivänä 2017, otsikolla “Ovatko Avaruusolennot Demoneja? Todisteita Jotka Sanovat ‘Kyllä.’”
Vaikka saatan kommentoida hänen muuta esitystään myöhemmin, olin todella kiinnostunut sen loppuosasta, koska esityksen kuvaus lupasi, että hän päättäisi sen “paljastavalla vilkaisulla siitä ‘Mitä Raamattu Sanoo Elämästä Muilla Planeetoilla.’” Hän aloittaa periaatteessa olemalla samaa mieltä artikkelimme kanssa aiheesta: Raamattu ei sano avaruusolennoista mitään. Ei suoraan.
Guy Malone oikein huomauttaa, että meidän tulisi yrittää antaa raamatullinen vastaus mihin tahansa käsillä olevaan ongelmaan tai kysymykseen, olipa kyseessä sitten homoseksuaalisuus tai Maan ulkopuolinen elämä (hänen esimerkkejään). Ongelma on tottakai että Raamattu on Maan ulkopuolisesta elämästä hiljaa. Sulkeakseen Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden pois epäsuorasti Malone vetoaa siihen mitä hän nimittää “Ilmaistun Aikomuksen Doktriiniksi.” Hän myöntää keksineensä termin. Ongelma Ilmaistun Aikomuksen Doktriinissa on, että se on yksinkertaisesti argumentti hiljaisuudesta.
Raamattu sanoo, että Kuu antaa valoa, ja että se toimii merkkinä vuodenajoille, ja että se ylistää Jumalan kunniaa. Jotkut kommentaattorit jopa sanovat, että Jeremia 31:35 viittaa Auringon ja Kuun vaikutukseen Maan vuorovesissä. Mutta missä Raamattu sanoo Kuussa olevan ihmisiä? Missä Raamattu edes kertoo siitä mahdollisuutena? Entäpä mahdollisuus kaivostoiminnalle Kuussa? Jos Moon Express onnistuu kaivamaan Kuusta Helium-3:a, olettaako Guy Malone, että Raamattu on nyt väärässä koska Kuu on näyttänyt tarkoituksen joka menee Raamatun Ilmaistun Aikomuksen tuolle puolen? Onko hän halukas ilmaisemaan, että ihminen ei koskaan kaiva Kuusta mitään perustuen tähän “Ilmaistun Aikomuksen Doktriiniin”? Tyytyykö hän sanomaan, että Moon Express tekee syntiä antautuessaan Helium-3:n muodossa esiintyvälle viettelykselle käyttäen Kuuta jonain muuna kuin sinä mitä Raamattu on ilmaissut sen aikeesta? Vai toteaisiko hän sen faktan, että hänen “doktriini” on itse asiassa looginen päättelyvirhe, ja että taivaankappaleilla voi olla muitakin tarkoituksia kuin niiden Raamatussa ilmaistu aikomus, vaikka se avaakin ovet mahdollisuudelle että Maan ulkopuolella on elämää?
Ehkä hän voisi säästää meidät tältä vaivalta ja korjata virheensä jo nyt.
Hänen UFO-ilmiöön liittymättömät argumenttinsa yksityiskohdat Maan ulkopuoleista elämää vastaan ovat aivan yhtä karmeita kuin hänen premissinsäkin.
Malone yksinkertaisesti toistaa samat väsyneet argumentit, joita muut avaruusolentoja vastaan olevat ovat tehneet, periaatteessa tehden selväksi sen että hän ajattelee että sinun täytyy valita Raamatun ja avaruusolentojen välillä.
Hänen ensimmäinen argumenttinsa on, että tähdistä ilmaistu ainoa aikomus on antaa valoa ja toimia vuodenaikojen merkkinä. Me käsittelimme tätä argumenttia artikkelissamme More Than Lights in the Sky, jossa me huomautimme, että Kuu on mukana hänen siteeraamassaan pyhässä tekstissä:
”Ja kuitenkin me olemme kävelleet Kuun pinnalla. Se on ainetta. Niin on myös muilla planeetoilla ja muilla kuilla Aurinkokunnassamme. Niiden päähyödyt Maalle (eli vuodenaikojen merkitseminen, valon paistaminen, Jumalan kunnian ja vallan julistaminen) eivät näytä olevan niiden ominaisuuksien summa. Eikä Raamattu koskaan sanonut, että asia olisikaan näin.”
Hänen toinen argumenttinsa perustuu yleiseen väärintulkintaan jakeesta Jesaja 45:18. Me huomautamme loogisista virhepäätelmistä, jotka tukevat tätä Raamatun väärinkäyttöä artikkelissa Why Isaiah 45:18 Say Nothing About Aliens.
Hänen kolmas argumenttinsa on, että Raamattu sanoo, että hän asutti taivaan enkeleillä (ei-biologisilla Maan ulkopuolisilla olennoilla), mutta se ei sano mitään Maan ulkopuolisista biologisista olennoista, mikä on bona fide argumentti hiljaisuudesta. Me olemme paremmin ottaneet kantaa tähän argumenttiin artikkelissa Wouldn’t God Have Mentioned Aliens If They Existed?
Mentäessä eteenpäin hänen kalvojaan Guy Malone esitti myös argumentin auktoriteetista.
“On myös suurempi kuva sille miksi kirkon vastaukset tähän kysymykseen ovat niin tärkeitä. Asiantuntevien kristittyjen, jotka ovat tutkineet avaruusolentoilmiötä laajalti, enemmistömielipide on että se mitä maailma yleisesti nimittää “avaruusolennoiksi” nykyään on itse asiassa petkuttavat henget, jotka opettavat perkeleen doktriineja. Ja myös että ne ovat tuomassa maailmaan vahvaa harhaa joka syleilee Uutta Maailmanjärjestystä, yhtä maailmanhallitusta ja antikristuksen valtaa kun hän astuu esiin.”
Tuo ei historiallisesti pidä paikkaansa. Vaikka kourallinen moderneja kristittyjä onkin päättänyt, että UFO-ilmiö (erityisesti silloin kun se koskettaa kokijaa) on demoninen, tämä on täysin erillään oleva kysymys siitä onko Maan ulkopuolella elämää joka ei ole vieraillut Maassa. UFO-ilmiön nimittäminen “avaruusolentoilmiöksi” yksinkertaisesti jo nostaa esiin tämän kysymyksen. Malonen yritys sekoittaa nämä kaksi ongelmaa keskenään on läpinäkyvä.
Historiallisesti eksoteologit CS Lewisista keskiajan oppineisiin kuten William Vorilong ovat pitäneet kristinuskoa yhteensopivana Maan ulkopuolisen elämän käsitteen kanssa. Gallupit heijastelevat sitä seikkaa, että suurin osa kristittyjä, jopa suurin osa kreationisteja eivät koe ongelmaa Maan ulkopuolisen elämän käsitteen kanssa. Enemmistö joihin hän viittaa ovat Ensimmäisen Kristillisen Avaruusolentosymposiumin jäseniä, tapahtuman jonka hän on itse järjestänyt ja täyttänyt samanmielisillä puhujilla edistääkseen juuri sitä ideaa, että UFO-ilmiöiden avaruusolennot ovat demonisia! Kyseessä ei ole muuta kuin todistusharha.
Vaikka Malonen kantaa tukisi enemmistökonsensus, se ei tekisi hänen kannastaan oikeaa. Galileo oli myös oikeassa äärimmäistä enemmistökonsensusta vastaan. Esitän, että kristitty konsensus Maan ulkopuolisesta elämästä on rakentanut konsensuksensa loogisille päättelyvirheille. Voitte osoittaa minut vääräksi, mutta en oleta teidän voivan piiloutua yleisön taakse.
Lisäarvobonuksena Guy Malone teki kaksi muuta vetoomusta seuraamuksiin.
1. Jos sanot, että avaruusolennot ovat olemassa, pelaat silloi Tulevan Suuren Huijauksen pussiin. Suuri Huijaus tulee tapahtumaan olipa Maan ulkopuolista elämää olemassa taikka ei. Kun langenneet enkelit esiintyvät avaruusolentoina tai järjestävät jonkinlaisen valheellisen false flag -avaruusolentotapauksen, jos idea Maan ulkopuolisesta elämästä on oikeasti mukana Suuressa Huijauksessa, Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo itsessään on erillinen kysymys. Meidän ei tule hyljätä totuutta perustuen vetoomukseen mahdollisista seuraamuksista koskien juurikin sitä ideaa jota me itse ehdotamme. Samanlaisella argumentilla, kun sanoo että jos avaruusolennot olisivat olemassa, ihmiset käyttäisivät sitä todisteena mikrobeista-ihmiseksi -evoluutioteorialle. Jos avaruusolennot ovat olemassa, me mieluummin sanoisimme että Jumala on luonut ne.
2. Jos sanot, että avaruusolennot ovat olemassa, joku voisi päättää liittyä UFO-kulttiin. Malonen sanoin, “oven auki jättäminen Maan ulkopuoliselle biologiselle elämälle aina johtaa mätiin omenoihin ja New Age -kulttiajatteluun.”
Aina? Oikeasti? Tuo paisuttelua.
Jos sanoo avaruusolentojen olevan olemassa ilman, että esittää Raamatun kanssa ristiriidassa olevan minkäänlaisen avaruusolentojen viestin tai siihen liittyvän opetuksen olevan väistämättä väärässä, silloin se voi johtaa jonkun Malonen kuvaamalle polulle, mutta kaltevan pinnan argumentti omin neuvoin olettaa, että kukaan ei koskaan esittäisi tuollaista kun sanoo, että Jumala olisi voinut luoda avaruusolennot.
Analogisesti evoluutioteoreetikot voivat väittää, että jotkut fossiilit ovat siirtymämuotoja ja näin ne ovat todisteita evoluutiosta. He myös väittävät, että kivikerrostumat ovat todisteita miljoonista vuosista. Raamattu opettaa, että Jumala sanoi maan tuottavan elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja että Maa on arviolta noin 6000 vuotta vanha. Malonen kaltevan pinnan argumentti on sama kuin sanoisi, että älkää opettako lapsillenne geologiaa ettei heistä tule ateisteja ja evoluutioteoreetikoita. Sen sijaan me opetamme lapsillemme geologiaa ja samalla opetamme heille totuuden Jumalan Sanasta ja ohjeistamme heitä hylkäämään kaikki opetukset ja kuvitelmat, jotka ovat Jumalan Sanaa vastaan, sillä Raamattu pysyy ainoana auktoriteettina jonka voi väittää olevan yliluonnollisesti virallistettu toteutuneella ennustuksella ja Jeesuksen Kristuksen Ylösnousemuksella.
Meillä ei ole mitään pelättävää Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta tai edes UFO-ilmiön tutkimisesta niin kauan kun me pidämme Raamattua ylimpänä auktoriteettinamme.
Huom. tämä artikkeli käyttää nimityksiä argumenteille, kuten argumentti hiljaisuudesta, jotka on selitetty toisessa artikkelissa: Kristinusko + Avaruusolennot = Eksoteologia
John Weldon ja Zola Levitt ovat tunnettu kirjan UFOs: What on Earth is Happening? kirjoittajina. Vuoden 1975 kirja oli vaikutusvaltainen popularisoidessaan demoonista eskatologian hypoteesia UFOista, erityisesti koska se sai niin suurta rohkaisua Hal Lindseylta (kirja The Late, Great Planet Earth (1970) kirjoittaja) sekä Walter R Martinilta (eli alkuperäinen Bible Answer -mies ja kirjan Kingdom of the Cults (1965) kirjoittaja).
Weldonin ja Levittin kirja parhaiten on tulkittavissa saatanallisen paniikinlietsonnan tuotteeksi, jota liekittää evankelioivat saarnaajat. Weldon oli tutkimustoimittaja Walter R Martinin Christian Research Institutessa. Levitt oli jo tuolloin tunnettu kirjailija, joka oli jokin aika sitten tullut uskoon vuonna 1971. (Voit kuunnella Levittin puheen vuodelta 1975 kirjan materiaaleihin liittyen täältä: [Osa 1] [Osa 2].)
Vaikka aion käydä läpi kirjan argumentteja yksityiskohtaisemmin myöhemmin, halusin käyttää hetken käydä läpi joitain argumentteja, joita kirja esittää Maan ulkopuolista elämää vastaan Liitteessä 2: Raamattu ja Elämä Ulkoavaruudessa.
He aloittavat odottamattomalla varoituksella syvistä teologisista ongelmista:
“Salliiko Raamattu elämän toisilla planeetoilla jossain päin universumia? Vaikka Jumala on voinut luoda toiset planeetat, tämä johtaa suunnattomiin raamatullisiin ongelmiin jos sellaiset olennot ovat UFO-ilmiön taustalla.”
Joten heti kättelyssä meillä on ongelma. He ovat tarpeettomasti kietoneet UFO-ilmiön kiinni aivan irralliseen kysymykseen mahdollisuudesta Maan ulkopuoliselle elämälle joka ei vielä ole vieraillut tällä planeetalla. Katsotaan miten tämä edistyy.
“Ensinnäkin, Raamattu ei anna mitään viitteitä siitä, että sellaista elämää olisi olemassa.”
Tässä on heti argumentti hiljaisuudesta. Ei mitenkään yllättävää.
“1 Moos 1:14-18 sanoo, että tähdet ja taivaanvahvuus luotiin merkeiksi, vuodenaikoja, päiviä ja vuosia varten ja valaisemaan maata, ei miksikään asuinpaikoiksi.”
Huomaa miten he ovat töksäyttäneet “ei miksikään asuinpaikoiksi”-väitteen, jota ei Raamatusta edes löydy. He periaatteessa seurailevat virheellistä Ilmaistun Aikomuksen Doktriinia, joka on osoitettu vääräksi sillä, että me olemme käyneet kävelemässä Kuussa vaikka se on pelkkä valonlähde vuodenaikoja varten. Selvästikään ilmaistun aikomuksen ei tarvitse olla ainoa aikomus, mikä jättää auki mahdollisuuden sille, että kaukaiset tähtijärjestelmät ovat avoimesti asutettuja.
“5 Moos 4:32 viittaa siihen, että Jumalalla ei ole liittoa minkään muiden olentojen kanssa universumissa.”
Raamatunkohta oikeasti kuuluu näin:
“Sillä kysy menneiltä ajoilta, jotka ovat olleet ennen sinua, alkaen siitä päivästä, jona Jumala loi ihmiset maan päälle, kysy taivaan äärestä toiseen: onko koskaan mitään näin suurta tapahtunut, tai onko mitään tällaista ikinä kuultu? “
Huomauttaisin, että se seikka, että meitä on pyydetty “kysymään taivaan äärestä toiseen”, viittaa jo siihen että olisi joku joka kysyisi, vaikka Jumala olisikin liitossa ainoastaan israelilaisten ihmisolentojen kanssa. Jae ei oikeastan sano sitä mitä he sanovat sen sanovan, siksi kukaan ei myöskään meistä käytä tuota argumenttia nykyään.
“Psalmi 115:16 viittaa siihen, että ihmiselämä on ainutlaatuista Maassa.”
Itseasiassa se sanoo, että Jumala on antanut maan ihmiselle. Se ei sano mitään elämästä muualla, ihmiselämästä eikä mistään muustakaan. Se ei sano edes, että ihmiskunta olisi rajoittunut pelkästään maahan, mikä on selvää siitä seikasta että olemme käyneet Kuussa.
“Missään kohtaa Raamattu ei mainitse muita planeettoja. (King James -käännöksen termi “maailmat” Hebrealaiskirjeessä 1:2 ja muualla kirjaimellisesti tarkoittavat “aikakausia” kreikankielellä.)”
Toinen argumentti hiljaisuudesta. Mennään eteenpäin.
“Toiseksi, jotkut ufonautit ovat selvästikin syntisiä, sillä he raiskaavat, murhaavat, valehtelevat ja pettävät. Näin he ovat selvästi pelastuksen tarpeessa. Tässä me ajaudumme ongelmiin. Raamattu vihjaa, että Kristuksen inkarnaatiota oli suunniteltu etukäteen ikuisuuden ajan tapahtumaan juuri oikeaan aikaan. Kun hän oli kuollut ihmisten syntien tähden, hän ei koskaan enää kuole: Hänen työnsä on valmis. Kuitenkin ihmisten syntien tähden kuoleminen oli absoluuttisen tarpeellista, jotta Hän olisi voinut muuttua ihmiseksi, jotta hän todella voisi edustaa ihmiskuntaa.” “Avaruusolentojen ongelma on, että ainoa tapa Jumalalle pelastaa nämä kaikki oletetut miljoonat olennot on inkarnoitua heidän kaltaisekseen (Hebr. 2:17) jokaiselle heidän planeetalleen ja sitten saada aikaan Kristuksen kuoleman yhä uudelleen ja uudelleen.”
Tämä on Heimoveli-Pelastaja -argumentti ja tämä versio tekee tarpeettoman oletuksen siitä, että Kristuksen olisi pakko inkarnoitua Jumala-Klingonina tai Jumala-Vulkaanina pelastamaan nuo avaruusolentojen rodut. Ongelma on, että jos he ovat langenneet johtuen Aatamin synnistä Aatamin verilinjan ulkopuolella, silloin henkiset vaikutukset tästä Lankeemuksesta tulevat heidän osakseen; jos asia on näin, vanhurskaus voidaan samalla tavoin antaa heidän osakseen armon kautta uskomalla Kristuksen uhrautuneen kaikkien puolesta. Ainoa mitä vaadittaisiin on, että heille kerrotaan tästä, ei tarvita useita inkarnaatioita.
Nyt varautukaa kaikkein kaameimpaan eksoteologiseen argumenttiin avaruusolentojen olemassaoloa vastaan minkä olen koskaan lukenut:
“Kristuksen olisi pakko ollut inkarnoitua hirviönä, kääpiönä, pyramidin muotoisena olentona, kuusikätisenä ja nelijalkaisena olentona jne., sillä tämä on se miltä osa ufonauteista näyttää. Heprealaiskirje 9:25-28 näyttää meille, että tämä ei ole mahdollista. Kutsuttaisiinko Kristusta koskaan hirviön veljeksi (Hepr. 2:11)? Vai voisiko selleriltä näyttävä olento koskaan tulla kutsutuksi Jumalan pojaksi?
Oikeasti? Argumentti oksetuksesta. Tuota ei todellakaan näe joka päivä. Pelkästään surullista.
Kannattaa varmaan tässä mainita, että vaikka olisikin niin, että Kristus joutuisi inkarnoitumaan laajalti Jumalan luomakuntiin, mikäli Maan elämänmuotojen suuri määrä kertoo yhtään mitään, Hän ei varmaankaan olisi yhtä mieltä antroposentrisestä estetiikasta tässä asiassa. Kauneus on katsojan silmässä ja olen varma, että Luoja näkee kauneutta jokaisessa Hänen luomuksessaan. Oli miten oli, sellaiset inkarnaatiot ovat tarpeettomia.
“Jos Kristus joutuu kuolemaan miljardien muiden olentojen puolesta, kaikkein uhrauksellisin teko koko historiassa — Inkarnaatio, jolla on kaikki sen merkityksensä — siitä tulee aivan yleinen asia ja ikuisuuksien ajan suunniteltu teko ei ole enää uniikki. Jopa Kristus Itse, Jumala-Ihminen, ei olisi enää ainutlaatuinen. Historia ja kaikki asiat Jeesus Kristuksen elämisestä Ihmisen Poikana, Jumalan Poikana eivät enää tiivistyisi hänessä (Efesolaiskirje 1:10). Raamattu paljastaa, että Kristus palaa takaisin korotettuna ihmisenä, Ihmisen Poikana. Se seikka, että Kristus pysyy Ihmisenä tarkoittaa, että muut langenneet olennot eivät voi pelastua.
Kuten huomautimme aiemmin, oletus useista inkarnaatioista ja ristiinnaulitsemisista on itse asiassa tarpeeton, joten Kristuksen ainutlaatuisuus on koskematon elämän mahdollisuudesta Maan ulkopuolella.
Heidän viimeisimpänä pointtinaan he tekevät argumentin UFOjen saatanallisuudesta:
“Viimeisimpänä me tarkastelemme Raamatun viitteitä siitä, että UFOt voisivat olla demoonisia. Hypoteesi siitä, että UFOt olisivat esimerkki saatanallisesta yliluonnollisesta petkutuksesta sopii niiden pahanlaatuiseen luonteeseen, ilman että yllämainitut ongelmat muuttuvat esteeksi. Koska Raamattu sanoo, että viimeisinä aikoina saatana tulee maailmaan “kaikin voimin ja merkein ja väärin ihmein ja kaikella pahuuden petkutuksella” ja että Jumala sallii “ihmeet taivaasta”, joten ilmiö kuten saatanalliset UFOt voidaan melkein odottaa näkyvän kun aikamme lähenee loppuaan. Efesolaiskirje 2:2 viittaa saatanaan kun se puhuu “ilmavallan hallitsijasta, hengen hallitsijasta.” Alkuperäisessa kreikankielessä sana “valta” (exousia) on kollektiivinen termi, mikä tarkoittaa kokonaista pahojen henkien imperiumia, ja termi “ilma” (aer) tarkoittaa gfyysistä ilmaa normaalissa merkityksessä. Demooninen vallan keskus, tämän jakeen mukaan, on maan ilmakehä. Jos ilma on demonien mahdin aluetta, me voimme helposti nähdä yhteyden UFOihin joka voisi olla. Kaiken kaikkiaan, kaikki se mitä voisi odottaa henkiseltä sodankäynniltä ja petkutukselta voidaan löytää UFO-ilmiöstä. Raamattu sanoo, ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa (Efes. 6:12).”
Nyt kun tämä tyypillinen argumentti on esitetty, että “saatana elää taivaassa ja UFOt ovat taivaassa, sitenpä UFOt ovat saatanallisia”, he palaavat takaisin eksoteologisiin argumentteihin Maan ulkopuolista elämää vastaan:
“Vaikka on totta, että toiset langenneet rodut voitaisiin odottaa kieltävän Kristus (niinkuin langenneet ihmiset tekevät), me emme odota tämän olevan totta jokaisessa tapauksessa. Ja jos ei ole keinoa pelastaa näitä olentoja, miksi Jumala ne sitten loi? Ja jos he kieltävät Kristuksen koska he eivät ole hänestä koskaan kuulleet, onko käsitettävä se niin että Jumala ei paljastaisi itseään näillä miljardeille roduille, jotka hän on oletettavasti luonut? Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä enemmän ymmärtää UFOista mitä ne ovat.”
Jälleen kerran mikään näistä pointeista ei oikeasti pidä paikkaansa. Se on pelkkää vetoamista tarpeelliseen reiluuteen koska he olettavat useiden inkarnaatioiden olevan itse asiassa tarpeellisia.
Tämä viimeinen pointti on tiivistelmä koko asiasta, jossa esitetään että Demooninen Hypoteesi on parempi kuin ET-hypoteesi UFOjen selittämiseksi. Saatanallisen paniikinlietsonnan aikakauden suuri paine oli kytkeä kaikki perkeleeseen, joten tämän kirjan tulokulma ei yllätä yhtään:
“Teoria siitä, että UFOt ovat saatanallista alkuperää sopii niin hyvin Raamattuun, että se on kovasti suosittavampi kuin että yksinkertaiset, omituiselta näyttävät, mutta uskomattoman kehittyneet Jumalan luomat olennot ovat tulleet kaukaa universumin tuolta puolen tuntemattomista syistä tarkkailemaan tai terrorisoimaan planeettaamme kaikin niin omituisin tavoin.”
Tottakai UFO-ilmiöllä ei ole mitään tekemistä Maan ulkopuolisen elämän kysymyksen kanssa (ja se on yksi niistä pointeista joista jopa NASA on yhtä mieltä), ja, jos suoraan sanotaan, UFOjen Psykososiaalinen Hypoteesikin on parempi selitys koetuille ilmiöille kuin Demooninen Hypoteesi.
Toivon kovasti, että näiden huonojen argumenttien läpikäynti tämän kristillisen UFO-klassikon sivuilta on ollut avuksi, erityisesti koska monet näistä samoista huonoista argumenteista esiintyvät nykyäänkin avaruusolentoja vastustavassa kristillisessä retoriikassa.
Kuka tahansa joka on järjestänyt illallisen 13 ihmiselle tietää, että kunnollinen pöytäkattaus tarkoittaa muutakin kuin pelkkää yksittäistä viinilasia — vaikka se olisikin iso, puhdasta kultaa ja sen huhuttaisiin saavan aikaan ihmeitä. 13 ihmisen läsnäollessa Raamatun Viimeinen Ehtoollinen tarvitsi ainakin joitain lautasia, veitsiä ja kivan pöytäliinan — jopa Leonardo da Vincin mielestä. Valitettavasti viinilasi, josta tuli Pyhä Graali, saa kaiken huomion. Eräs artikkeli Espanjasta valaisee tohtorinväitöskirjaa, joka mainitsee vähän tunnetun artefaktin olleen talletettuna katedraaliin Espanjassa, joka saattaa olla Viimeisen Ehtoollisen pöytäliina.
Onko se sitä? Saiko oppilas tohtorintutkintonsa?
Aleteia-julkaisun mukaan Viimeisen Ehtoollisen pöytäliinaksi uskottua liinaa pidetään Santa Maria de la Asunción de Coria in Extremaduran katedraalin reliikkikappelissa, joka on lähellä Portugalin rajaa. Hänen vuoden 2016 taidehistorian tohtorinväitöskirjassaan Maria del Carmen Sanabria Sierra huomauttaa, että katedraalin rakentaminen alkoi 1498, mikä tekee siitä mahdollisesti ensimmäisen kristillisen kirkon Iberian niemimaalla. Vaikka väitöskirjan fokus on Espanjan barokkitaide, jota katedraalissa säilytetään, hän mainitsee väitetyn pyhän pöytäliinan olevan olemassa.
Yksityiskohtaisempi selonteko pöytäliinan historiasta ja mahdollisesta autenttisuudesta esitettiin vuonna 2014, kun entinen NASAn tiedemies professori John Jackson (Coloradon Turinin käärinliinakeskuksen johtaja) tutki pöytäliinaa lähes 35 vuotta sen jälkeen kun ryhmä jossa hän oli mukana sallittiin päästä Vatikaaniin tutkimaan Turinin käärinliinaa. Tämän tulisi yksinkertaisella laskutoimituksella olla yhtä vanha kuin Viimeisen Ehtoollisen pöytäliina. Jackson on tutkija, joka väittää, että Turinin käärinliinan hahmo on kolmiulotteinen kuva.
Tarkasteltuaan liinaa Extremadurassa hänen vaimonsa ja tutkijakollegansa Rebeccan kanssa Jackson teki toisen kiinnostavan väitteen. Hän määritti pöytäliinalle lähes samanlaiset ulottuvuudet (4.32 m pitkä kertaa 0.90 m leveä) kuin käärinliinalla on (4.40 m kertaa 1 m eli noin 14 jalkaa kertaa 3.2 jalkaa). Rebecca ehdotti, että tuolloin olisi ollut yleinen rituaali ottaa kaksi pöytäliinaa käyttöön, jossa toisella symbolisesti peitetään ruoka hiekalta ja hyönteisiltä, niinkuin oltaisiin tehty alkuperäisellä Pääsiäismatkalla erämaan yli. Kolmen tunnin aikaikkunassa, joka Joosef Arimealaisella oli hakea Kristuksen ruumis Pilatukselta ja haudata se hautaan, pöytäliina on voinut toimittaa hätävarana käärinliinan virkaa, mikä viittaisi siihen että käärinliina ja pöytäliina voivat olla jopa samasta kangaspakasta.
Pöytäliinan kirjoitettu historia ulottuu vain vuoteen 1404, kun paavi Benedictus XIII tunnusti sen aitouden. On tiedossa, että liinaa käytettiin peittämään alttareita jumalanpalveluksissa ja että se on pesty. Vaikka sen kudokset tuntuvat sopivan Turinin käärinliinaan, tuo liina on ollut yksityiskohtaisten tutkimusten alainen eikä sitä siltikään ole todettu oikeaksi, joten pyhä pöytäliina on jäänyt vaiheeseen jossa sillä on samat epäilyt eikä nykyinen katolinen kirkko enää usko Benedictus XIII:n päätöksiin.
Kuitenkin kyseessä on kiinnostava tarina ja sellainen jonka tulisi ansaita osakseen lähes yhtä paljon argumentteja kuin käärinliina sai. Saiko Maria del Carmen Sanabria Sierra tohtorinpaperinsa? Hän tällä hetkellä opettaa lukiossa ja hänen oppilaansa mahdollisesti ovat kyllästyneitä kuulemaan pöytäliinan tarinasta ruokalassa lounaalla.
Billy Graham kuoli 99 vuoden kypsässä iässä. Hän oli ehkäpä suurin evankelista, jonka maailma on koskaan nähnyt. Lisäksi hän oli helluntailaisen perikuva, saarnamies jonka pääasiallinen fokus oli aina ja ikuisesti Evankeliumi, ensimmäisen korinttolaiskirjeen 2:2 ruumiillistuma:
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
On ehkä yllättävää joillekin, että hän uskoi että ulkoavaruudessa on elämää.
Kappale 22 hänen vuoden 1960 kirjasta My Answer sisältää seuraavan kohdan (joka on identtinen hänen marraskuun 17. päivänä 1955 samannimiseen kolumniin verrattuna):
“Olen fyysisten tieteiden opiskelija. Jotkut kollegoistani ovat taipuvaisia uskomaan, että toisilla planeetoilla on elämää. Jos siellä on ihmisiä, jotka asuvat näillä planeetoilla, mitä se tekee meidän uskollemme Evankeliumiin? Voiko olla niin, että Jumala on pääosin kiinnostunut tästä planeetasta? Raamatun tutkimuksistani en löydä mitään mikä muuttaisi olennaista uskoa Evankeliumiin jos me löytäisimme elämää toisilta planeetoilta. Raamattumme selvästi on suunniteltu tätä planeettaa varten vastaamaan ihmisen synnin aivan erityiseen ongelmaan. Kun me havaitsemme tämän seikan, me olemme turvallisella maalla. Se ei ole osa Raamatun viestiä kertoa meille mitä Jumala tekee muualla. Sen viesti on keskittynyt maassa asuviin, heidän alkuperäänsä, syyhyn heidän olemassaoloonsa, syyhyn heidän surkeuteensa ja suunnitelmaan pelastaa langennut rotu. Olen varma, että jos toisilla planeetoilla on asukkaita, ne joko eivät ole synnin ongelmassa mukana, tai sitten Jumala on sovittanut sen heille tyydyttävällä tavalla. Universumin Jumala on on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala. Hän on täysin kykenevä tukemaan koko luomakuntaa ja täysin kykenevä hallitsemaan sitä vanhurskaudella.”
Graham sivusi tätä kysymystä useita kertoja vuosien mittaan (katso tämän postauksen loppu), mutta hänen vastauksenssa pysyy yhdenmukaisena.
Raamattu ei maininnut elämää ulkoavaruudessa
Maan ulkopuolinen elämä ei ole osa Raamatun viestiä
Mikään Maan ulkopuolisen elämän löytymisessä ei uhkaisi kristinuskon mitään olennaista elementtiä
Hän henkilökohtaisesti uskoi, että Maan ulkopuolista elämää on olemassa
Vaikka hän aluksi salli mahdollisuuden Jumalalle olla tehnyt tyydyttävä sovitus langenneille enkeleille, hän lopulta päätti, että ainoastaan ihmiskunta oli langennut universumissa, siksipä:
Avaruusolennot eivät tarvitse pelastusta, ja
Ihmiskunta on universumin erityisen huomion kohteena
Se mikä hänen mielipiteissään on merkittävää, on että vaikka monet avaruusolentojen vastaiset kriitikot väittävät, että Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuus jollain tapaa uhkaa Evankeliumia, Evankeliumi oli kiistämättä Billy Grahamin ajattelun eturintamassa.
Tässä on vain muutama monista esimerkeistä joissa Billy Graham otti kantaa kysymykseen Maan ulkopuolisesta elämästä:
Edesmennyt Pastori Chris Ward (1948-2015) oli yksi Ensimmäisen Avaruusolentoja koskevan Kristillisen Symposiumin esiintyjistä heinäkuussa 2009. Symposium sai aikaan uutta kiinnostusta UFOjen demonihypoteesia kohtaan, joka oli seurausta karismaattisten lahkojen saatanallisen paniikin lietsonnasta. Ennen tuota vuonna 1999 hän oli perustanut AlienResistance.orgin yhdessä Joe Jordanin ja Guy Malonen kanssa.
Hänen vuoden 2005 kirjassaan Case Files of an Internet Exorcistedesmennyt Chris Ward sanoo seuraavaa koskien sitä voiko kristityllä olla niinkutsuttua avaruusolentojen abduktiokokemusta:
“Tri. Mark Eastman ja Chuck Missler misinformoivat kristittyjä siitä, että heitä ei voitaisi abduktoida kirjassaan Alien Encounters. ‘Tunnustakaa, että jos olette tehneet tämän sitoumuksen, olette Jumalan omia, eivätkä “ne” voi koskea teihin” (Missler & Eastman, 1997).”
“Olin onnekas saadessani osallistua tutkimukseen tätä uskomatonta kirjaa varten tri. Mark Eastmanin hyväksi. Mielestäni Alien Encounters on toisiksi paras saatavilla oleva lähde koskien avaruusolentoja lukuun ottamatta yhtä erästä epäonnisen ylimielistä lausuntoa.”
Ei pelkästään idea siitä, että kristityt eivät voi tulla abduktoiduiksi, ole se mitä hän piti “ylimielisenä”.
“Paras lähde avaruusolentoja ja abduktioita tutkittaessa on The Omega Conspiracy, jonka on kirjoittanut I.D.E, Thomas (Thomas, 1986). Thomas oli vanhempi pastori Maywoodin ensimmäisessä baptistikirkossa Kaliforniassa.
Hänellä oli myös yksi ylimielinen virhe kirjassaan. Hän sanoo, että avaruusolennot ovat demoneja. Ne eivät ole demoneja vaan langenneita enkeleitä. Demonit etsivät kehoa mihin mennä. Langenneet enkelit eivät tarvitse kehoa, ne kykenevät muuttamaan muotoaan ihmiseksi tai eläimeksi.”
Useimmat teologit tekevät eron demonien ja langenneiden enkeleiden välillä; kuitenkin vaikka Raamattu sanoo, että enkelit usein sekoitetaan ihmisiin ja että Lucifer voi muuttaa itsensä valon enkeliksi, se ei missään mainitse että enkeleillä on kyky muuttaa itsensä eläimeksi. Se on kansanperinteestä johdettu idea, ei Raamatusta.
Chuck Missler, Mark Eastman ja I.D.E. Thomas kaikki kannattivat demoonista eskatologiahypoteesia UFOista, ideaa siitä että langenneet enkelit esiintyivät avaruusolentoina ja heidän aluksinaan, ja että “avaruusolennot” olisivat profetoitu Väkevä Eksytys jakeessa 2 Tess. 2:11 jolla selitetään Kirkon Viimeiset Päivät.
Vaikka demooninen eskatologiahypoteesi sanookin, että UFO-ilmiö ja avaruusolentojen abduktiot erityisesti ovat demonista sumutusta, tämän salaliittoteorian kannattajat joutuvat selittämään myös miksi kristityt väittävät kokeneensa abduktioita. Tarkoitan, eikö Jeesuksen tai Pyhän Hengen voima, joka elää uskovassa, riitä pitämään poissa langenneiden enkeleiden tekemät abduktiot?
Joe Jordan ja Chris Ward
CE4-tutkimus väittää, että vain tapakristityt voivat joutua abduktoiduiksi, eivät “oikeat” kristityt. Kuitenkin sähköpostissa elokuun 5. päivänä 2018 pyysin CE4:n johtajaa Joe Jordania selkiyttämään eron oikeiden ja tapakristittyjen välillä hänen tutkimuksessaan ja mitä kriteereitä hän käyttää kummankin määrittämisessä. Hän vastasi:
“Me emme todellakaan sinä (sic) mitään tiukkaa kirjattua kriteeriä, me periaatteessa katsoimme, että jotkut olivat kehittäneet todellisen henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen Kristukseen ja toiset taas eivät. Toivottavasti tämä auttaa.”
Valitettavasti tämä edelleen mahdollistaa CE4:n olla syytettynä yksinkertaisesti kaikkien kokijoiden lyttäämisestä samaan tapakristittyjen kategoriaan.
Pastori Chris Ward sivuuttaa tarpeen määrittää ovatko hartaat kristityt kokeneet avaruusolentojen abduktioita väittämällä sen voivan tapahtua kenelle hyvänsä. Ja tällä tosiaan tarkoitan kenelle hyvänsä:
“Idea siitä, että “kristittyjä” ei voitaisi abduktoida on hullu, kun otetaan huomioon se että Jeesus itse oli kokenut abduktion. Oltuaan 40 päivää koeteltavana erämaassa perkele abduktoi Hänet (Matteus 4 ja Markus 1). Luukkaan 4. luvussa Raamattu sanoo, että “ja perkele vei hänet korkealle vuorelle.” Sana viedä on kreikaksi anago, ja se tarkoittaa purjehtia pois. Korkeaa tarkoittava sana kreikaksi on hupselos, mikä tarkoittaa korkeampaa tai ylhäisempää ja sana vuori kreikaksi on oros, ja se tarkoittaa vuoren tai tasangon yläpuolista. Joten Luukas sanoo, että Jeesus purjehti pois perkeleen kanssa tasangon tai vuoren yläpuolelle. Miten perkele sen teki? Magialla ja levitoimalla? Käyttikö hän astraalitasoa tai psyykkisiä kykyjä? Ratsastiko hän kerubilla, pilvellä, UFOlla vai millä? Luukas ei sano, hän yksinkertaisesti sanoo Hänen purjetineen pois perkeleen kanssa.”
“Eastmanin ja Misslerin mukaan tämä olisi mahdotonta. Jeesus oli “kristitty”, eikä häntä voida abduktoida. Oma mielipiteeni on, että Chuck Missler, loistava mies, vetosi “poliittiseen korrektiuteen” kristillisen kirkon sisällä. Häntä huoletti enemmän hylkääminen kuin totuus. Jeesuksen abduktio tapahtuu jälleen. Luukas sanoo perkeleen tuoneen Hänet, Jeesuksen Jerusalemiin ja asettaneen hänet pyhäkön harjalle. Sana tuoda on käännetty kreikan sanasta ago, mikä tarkoittaa ajaa tai saada aikaan, ja se viittaisi siihen että Jeesus ajettiin sinne vastoin hänen tahtoaan. Miten perkele sen teki? Koko se aika kun Jeesus protestoi ja lainaa pyhiä tekstejä. Kyllä, Jeesus tuli perkeleen abduktoimaksi, vastoin hänen tahtoaan, useammin kuin kerran. Hän lopetti tilanteen lainaamalla pyhiä tekstejä.”
Tässä Chris Ward sekoittaa totuutta virheeseen. Yhtäältä Raamattu sanoo, että enkelit lentävät (Ilmestyskirja 14:6). Lisäksi ne käyttävät myös aluksia (2. kuningasten kirja 6:17). Vaikka tämä raamatunkohta koskien Jeesuksen koettelua ei mainitsekaan sellaisia aluksia, ei ole täysin tuulesta temmattua etteikö sellaisia oltaisi käytetty.
Toisaalta todennäköisesti tunnet helpotusta saadessasi kuulla, että Chris Wardin “vaahtoaminen” tästä kohdasta on turhaa. Kreikan sana “viedä” tässä on anago. Kun puhutaan juurisanoista ana ja ago, noilla sanoilla ei ole erityistä merkitystä sanalle anago, joka on käännetty “purjehtia” Apostolien teoissa 18:21. Mikään tässä ei viittaa siihen, että Jeesus vietiin vasten tahtoaan, mikä on suurin teologinen ongelma, jonka Wardin argumentti saa aikaan. Jeesus oli Jumala ihmisenä. Hän tuli erämaahan koeteltavaksi… tarkoituksella. Hän meni omasta Tahdostaan, aivan kuten Hän antoi Itsensä tulla johdatetuksi lampaana teuraalle Pääsiäisenä.
Siitä huolimatta Ward yrittää puhua usean abduktion puolesta:
“Huomatkaa myös, että Jeesus lopetti tämän vain hetkeksi. Raamattu sanoo, ‘Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele hänen luotaan ajaksi’ (Luukas 4:13). Haluan ottaa tämän tarinan esiin ihmisille, jotka kysyvät sitä miksen minä voi estää jokaista abduktiotilannetta. Jeesus ei kyennyt, Hänen opetuslapsensa eivät kyenneet ja joskus on voimia pelissä jotka eivät ole henkisiä, esimerkiksi mielenhallinta-asiantuntijat. Mutta tärkeä asia on, että Hän lopetti sen ja tämä seikka merkitsee toivoa eikä epätoivoa.”
Hän kirjaimellisesti sanoo, että Jeesus vietiin vasten Hänen tahtoaan ja hän oli ilmeisen voimaton sitä estämään. Hän kirjaimellisesti sanoo, että perkeleellä oli valta yli Jumala-ihmisen. Hän myös tuntuu vihjailevan, että “mielenhallinta-asiantuntijoiden” tekniikat voivat tuoda Jeesus Kristukselle, Luojalle, Vapahtajalle ja Herralle vaikeuksia.
Onneksi hänen ideansa eivät ole lähelläkään puhdasoppista totuutta. Vaikka kaikkiin rukouksiin ei tule vastausta heti, tämä ei johdu siitä että Jumala olisi kyvytön.
Chris Ward jatkaa avaruusolentojen abduktioiden kytkemistä 1. Mooseksen kirjan 6 luvun avulla:
“Tämä sama tarina on tapahtunut aiemminkin Raamatussa. 1. Mooseksen kirja 6:4 kertoo, että “Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä ovat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” Yhtyminen on käännetty kreikan sanasta laqach, mikä tarkoittaa ottaa — abduktoitu vasten tahtoaan. Toinen tulkinta on, että he “noutivat” ihmisten tyttäret ilman vastustusta.
Vau. Tuo ei ole edes totta. Kreikan sana (Septuagint) on εἰσπορεύομαι. Se tarkoittaa astua sisään. Laqach on hepreaa (eikä sitä näin löydy Septuagint-käännöksestä).
Ja vaikka niin olisikin, abduktiolle löytyy paljon maallisempikin merkitys. Kaikki abduktiot eivät ole avaruusolentojen. UFOjen demoonisen eskatologiahypoteesin kannattajat olettavat, että Nephilim ovat palaamassa Viimeisinä Päivinä ja he pitävät suurta mölyä avaruusolentojen hybridisaatiosta, joka on tämän raamatunkohdan innoittama idea. Ei ole viitteitä siitä, että Nephilim olisivat palaamassa tai mitään olisi sattunut abduktion kokeneille… ei varsinkaan mitään seksuaalista tai geneettistä.
Tämän Nephilim paluun uskomuksen perusta on väärintulkinta fraasista “sillä niinkuin oli Nooan päivinä” (Matteus 24 ja Luukas 17) merkkinä Lopun Ajoista. Demoonisen eskatologiahypoteesin kannattajat väittävät, että koska Nephilim oli läsnä Nooan päivinä, tämä tarkoittaa, että heidän paluustaan on profetioitu. Valitettavasti tämä idea jättää huomiotta fraasin annetun tarkoituksen, siten kuin heti sen perässä kerrotaan, että ihmiset eläisivät elämäänsä.
Huolimatta siitä, että
“Totuus on, että suurimman osan ajasta voin täysin estää avaruusolentojen abduktiot käyttäen perinteisiä Raamatun menetelmiä. Minulla on pari asiakasta, joiden vierailuja en ole täysin kyennyt estämään, mutta en ole luovuttanut ja me silti teemme työtä noiden tapausten parissa. Vaikka aktiviteetti on vähentynyt dramaattisesti, se ei ole loppunut kokonaan. Minulla on tälle parikin selitystä kirjan kappaleessa The Abductaholic. Paras esimerkki, jonka voin antaa teille pieleen menneestä avusta on Opetuslapset. Markus 9:16, Jeesus sanoo, “’Mitä te väittelette heidän kanssaan?’ Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: ‘Opettaja, monä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.’” Jeesus tiivisti tämän kaiken; “Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” Se, että minä en ole 100% tehokas kaikkina aikoina on raamatullista. Jopa Opetuslapset epäonnistuivat silloin tällöin, mutta se oli Opetuslasten vika eikä asiakkaan vika.
Kysymys kuuluu, jos minä onnistun edes 1% kerroista, miksei se ole kansainvälinen uutisaihe? Miksi kukaan haluaisi käsitellä sitä? En ole ainoa joka sanoo estävänsä abduktiot. Nyt on olemassa useita ei-kristillisiä seurakuntia jotka väittävät samaa. Derrel Sims, Alien Hunter, esti omat abduktionsa 17-vuotiaana. Hän jatkaa taistelua hyvän puolesta nykyään. Hän estää abduktioita hypnoterapialla. Vaikka en suosita hypnoosin käyttöä koska tiedän sen olevan mielenhallinta-asiantuntijoiden väärinkäyttämä keino, Derrel on ystäväni ja luotan häneen regressioterapeuttina. Me olemme puhuneet hypnoosin käytöstä abduktioiden estämisessä ja hän on täysin samaa mieltä kanssani. Ainoastaan virallisen koulutuksen saaneet käyttävät hypnoterapiaa. Tämä olettaa tottakai, että sertifioinnissa ei ole salaista agendaa taustalla tai että kyseessä ei ole mielenhallinta-asiantuntija.
Minulla on verkkosivu nimeltä How to Stop an Abduction. Kukaan ei ole ottanut yhteyttä tämän tiimoilta. Luulisi että tämä on hyvää aikaa julkisesti nöyryyttää kristinuskoa tai ainakin väitteitäni. Vaikka onkin totta, että syyt ovat luonnollisia, aivovamma, mielisairaus tai mielenhallinta-asiantuntijat, nämä esimerkit eivät ole sääntö. Ne edustavat alle 1%:a kaikista saamistani abduktioraporteista. Voit vierailla Derrelin sivuilla osoitteessa http://www.alienhunter.org/.
Miksi kukaan haluaisi mainostaa ideaa siitä, että abduktiot ovat toivottomia? Mikä motivoi ihmistä levittämään kauhua, pelkoa ja paniikkia kun ei ole toivoa? Mikseivät he soita meille ja ota selvää itse? Miksi, koska jos minä olen oikeassa, silloin heidän pahimmat pelkonsa ovat totta? Avaruusolennot ovat langenneita enkeleitä joita minä raportoin ja he ovat täällä petkuttamassa ja harhauttamassa ihmiskuntaa antikristuksen valtaan ja edistämässä aikojen loppua ja Uutta Maailmanjärjestystä. He eivät oel pikku otuksia toisilta planeetoilta. He ovat langenneita enkeleitä aivan kuten Jumalan pojat 1. Mooseksen kirjassa 6:4. Jeesus sanoi, “Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matteus 24:27- 28). Millaiset olivat Nooan päivät? Niitä piinasivat langenneiden enkeleiden hybridit ja jättiläiset.”
Onko avaruusolentoja olemassa? Kumoaisiko älyllisen Maan ulkopuolisen elämän löytäminen Raamatun? Joutuisiko Kristus elämään ja kuolemaan useissa eri maailmoissa pelastaakseen langenneet avaruusolennot?
Nämä ovat sen sortin kysymyksiä, joita kristilliset spekulatiiviset fiktiokirjailijat ja eksoteologit ovat pohtineet vuosisatoja. Vaikka Raamattu tekee Maan ulkopuolisesta elämästä erittäin epätodennäköistä, jotkut kristilliset johtajat kertovat seurakunnalleen, että Raamattu sanoo, että Pyhä Teksti tekee avaruusolennoista mahdottomia ja että itse asiassa elämän puuttuminen muualta universumista on ennuste Raamatun maailmankuvasta. Tämä on pahimman sortin ylilyönti. Tähän mennessä suurin osa teistä on lukenut postaukseni, jossa vastataan tri. Danny Faulknerin artikkeliin “Onko usko Maan ulkopuoliseen elämään harmitonta?”, jossa tri. Faulkner antaa kaikkein viimeisimmän esimerkin hänen loogisesta loikastaan “erittäin epätodennäköisestä” “Raamatun ennusteeksi.” Jos et vielä ole sitä lukenut, voit lukea sen täältä. Erityisesti koska vastaukset Answers-lehti mainostaa samaa argumenttia uudessa planetaarioesitelmässäään nimeltä Avaruusolennot: Faktaa vai Fiktiota?
Postaukseni sai aikaan paljon vastustusta ja hieman jopa naurua. Se ei yllättänyt minua. Täysin odotin, että jonkinlaista kalabaliikkia syntyy sitä ideaa vastaan, että Raamattu ei ole täysin kristinuskoa vastaan, mutta sitä en odottanut konservatiivikreationisteilta, että he tyrmäisivät täysin argumenttini ENNEN kuin he edes lukivat sitä! Nämä ovat ihmisiä, joiden pitäisi puolustaa samaisen Raamatun auktoriteettia, ja he sanovat: “Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” (Sananlaskut 18:13) ja samalla tavoin “Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio” (Johannes 7:24). Jotkut heistä ovat myöntäneet, että he eivät vaivautuneet lukemaan sitä ja että he olivat vain silmäilleet sen nopeasti läpi ennen kuin alkoivat syytää vastalauseita, joihin olin jo ottanut kantaa artikkelissani. Toiset yksinkertaisesti näyttivät todeksi etteivät he olleet lukeneet sitä kun he eivät kyenneet huomioimaan vastauksiani.
Perustuen pelkkään otsikkoon minulle lähetti kristityt sähköpostia kysyen minulta uskoinko avaruusolentoihin. Eräs heistä jopa kysyi minulta olinko edelleen kristitty, koska hänelle koko idea avaruusolennoista oli todistusaineistoa ateistisesta evoluutiouskosta. Toiset esittivät todella, todella huonoja argumentteja kuten “Eeva oli kaiken eläväisen äiti, joten mikään avaruusolento ei ole mahdollinen koska hän eli Maapallolla.” (Mitä?! Eikö kukaan opeta enää ottamaan kontekstia huomioon.) Minulle kertoivat kristityt, että jos vain olisin lukenut Gary Batesin kirjan Alien Intrusion, ymmärtäisin mikä meni pieleen. Useat esittivät, että avaruusolennot ja UFOt olivat demoneita tai langenneita enkeleitä, erityisesti ihmiset, jotka olivat lukeneet Batesin kirjan. Todettakoon, että minä olen lukenut Alien Intrusioninja sen loogiset virhepäätelmät ovat innostaneet minua kirjoittamaan kirjan Strangers and Aliens sen vastineeksi.
Mutta kukaan näistä kavereista ei nähtävästi ollut lukenut artikkelia, joten he vimmatusti vastustivat sitä, koska he jatkuvasti inttivät että sanoin ihmisille, että kristittyjen tulisi uskoa avaruusolentoihin. Todettakoon, pointtini oli että vaikka avaruusolennot todennäköisesti eivät ole olemassa, kristittyjen ei tulisi olla dogmaattisia sellaisesta asiasta josta Raamattu on täysin hiljaa. Jälleen kerran kukaan ei tuntunut tajuavan pointtiani, koska he olivat liian kiireisiä yrittäessään kertoa minulle sitä, että Raamattu sanoo ettei avaruusolentoja ole olemassa.
Olemmeko me menettäneet kyvyn käydä mielekästä keskustelua?
Pelkoni on, että me olemme hylänneet kriittisen ajattelun auktoriteettiuskon mukavuuden sijasta. Vaikka voimakkaasti olen eri mieltä hänen kreationismin arviostaan, en voi mitään sille että Roger Ebert oli oikeassa kun hän oli huolissaan, että:
“Me saatamme olla poistumassa ironian aikakaudelta ja astumassa herkkäuskoisuuden aikakauteen. Huonontuneen keskittymiskyvyn ja jatkuvan tyydytyksen aikakautena, webbisurffauksen ja sekunneissa laskettavien elokuvien opettamana me absorboimme sen sijaan että me miettisimme. Me haluamme kahmia kaiken ruuan lautaselta, sen sijaan että me tarkastelisimme jokaista palaa. Me hyväksymme, emme valikoi.”
Itse asiassa kaikkein yleisimmät minulle esitetyt vastaväitteet voidaan kategorisoida seuraavasti:
Argumentit auktoriteetista. “Sinun on vain luettava Alien Intrusion.” Tämä on aika tavalla sama taktiikka millä me lyttäämme evoluutiouskovaiset kun he kertovat meille, että jos me vain lukisimme tieteen oppikirjan niin me viimeinkin ymmärtäisimme evoluutiota. (Me ymmärrämme sitä ihan hyvin; vastalauseemme ei perustu tietämättömyyteen.)
Argumentit irrelevanteista päätelmistä. Irrelevantti päätelmä on looginen päättelyvirhe, jossa jonkun argumentti voi itsessään olla validi mutta se ei vastaa kysymykseen. Pääasiallinen esimerkki on argumentti siitä, että modernien UFO-havaintotarinoiden “avaruusolennot” ovat todennäköisesti langenneita enkeleitä. Tämä argumentti itsessään on validi, mutta se ei vastaa kysymykseen onko Maan ulkopuolista elämää ylipäätään olemassa.
Syyllisten joukossa. Polarisoitu vastarinta perustuen ideaan siitä, että avaruusolennot ovat evolutionaarinen konsepti tai että uskomus avaruusolentoihin liitetään UFO/abduktioilmiöön ja/tai langenneisiin enkeleihin ja saatanalliseen petkutukseen. Tämä tunnetaan myös nimellä kaivon myrkyttäminen. Evoluutioteoreetikoilla voi olla näitä mielipiteitä, mutta se ei tarkoita että ne olisivat vääriä. Esimerkiksi evoluutioteoreetikot ja kreationistit yhtä lailla pitävät todellisina ilmiöinä adaptaatiota, lajien syntyä, mutaatioita ja muita havaittavia biologisia muutoksia. Me olisimme typeryksiä jos me kieltäisimme nämä yksinkertaisesti siksi, että evoluutioteoreetikot pitävät niitä tosina. Samalla tavoin kysymys siitä ovatko avaruusolennot olemassa on täysin irrallaan siitä kysymyksestä ovatko avaruusolennot vierailleet tällä planeetalla ja kuka voisi olla UFO/abduktioilmiön taustalla jos avaruusolennot eivät ole. Jos sanoo avaruusolentojen olevan langenneita enkeleitä, se on yritys sivuuttaa suuri kysymys Maan ulkopuolisesta elämästä antamalla sille negatiivinen mielleyhtymä saatanallisen petkutuksen avulla, jonka me uskomme liittyvän ideaan siitä että avaruusolennot olisivat voineet vierailla Maassa.
Argumentit hiljaisuudesta. “Raamattu ei mainitse avaruusolentoja, täten avaruusolentoja ei ole olemassa.” Nämä ovat tyypillisiä reduktionistisia väitteitä siitä, että Raamatun geosentrinen fokus jättää ulkopuolelle mahdollisuuden elämälle ulkoavaruudessa. “Jumala loi taivaat ja maan ihmisen hyväksi…” Tämä tyypillisesti yhdistetään argumenttiin epäuskosta, kuten ylempänä mainittiin. Variantti tälle argumentille on, että Jeesus kuvattiin Viimeisenä Aatamina, ei Viimeisenä Vulkaanina. Toinen versio on usein toistettu kommentti siitä, että Jeesus inkarnoitui Jumala-ihmisenä, ei Jumala-Klingonina tai Jumala-Vulkaanina. Doktriini siitä, että Jeesus on Jumala-Ihminen on tarpeellinen päätelmä Raamatun tekstistä. Se seikka, että Raamattu on hiljaa avaruusolennoista ei tarkoita etteikö Hän olisi inkarnoitunut muihin maailmoihin.
Argumentit tietämättömyydestä väärän dilemman muodossa. “Me emme ole löytäneet mitään todisteita avaruusolennoista, siksi ne eivät ole olemassa.” Muistakaamme, että todisteiden puute ei ole todiste niiden puuttumisesta. Me saatamme löytää sellaisia todisteita tulevaisuudessa.
Argumentit henkilökohtaisesta epäuskosta. “Mikä tarkoitus Jumalalla mahdollisesti on avaruusolentojen luomiselle toisiin maailmoihin?” Maan ulkopuoleisen elämän olemassaolo ei riipu siitä kykenetkö määrittämään sen mikä tarkoitus Jumalalla saattaisi olla sen luomiselle. Sanon tämän nyt, että jos me löydämme elämää Maan ulkopuolelta, sillä on tarkoituksensa [Salomon Saarnaaja 3:1].
Vetoomukset tasa-arvoon. Vetoomus tasa-arvoon on virhepäätelmä perustuen oletettuun tasa-arvon oletukseen. “Jos langenneita avaruusolentoja on olemassa, jos ne eivät ole Aatamin verenperillisiä, niitä ei Kristuksen uhrautuminen voi pelastaa. Kuulostaako se reilulta?” Valitettavasti Raamattu vastaa tähän kysymykseen eräällä kaikkein sivuutetuimmista raamatunkohdista tähän maalliseen kysymykseen, “Entpä ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta tai Evankeliumista?” Roomalaiskirje 9:14-25 muistuttaa meitä siitä, että Jumala on itsevaltias, ja Hän on armollinen kenelle tahtoo ja Hän paaduttaa kenet tahtoo. Tässä Hän on vanhurskas, juuri siksi koska on mahdotonta tuomita Luoja siitä että hän on luonut sinut. Jumalan tahto perustuu hänen kaikkitietävyyteensä, ja vain Jumala on tarpeeksi viisas tietääkseen kaiken syyt. Jos langennutta Maan ulkopuolista elämää on olemassa, sillä ei ole väliä onko se meidän mielestämme reilua. Vielä tärkeämpänä havaintomme epäreiluudesta ei millään tavalla estä mahdollisuutta Maan ulkopuoliselle elämälle, langenneelle tai muullekaan.
Non sequitur. Jotkut argumentit ovat virhepäätelmiä koska niiden johtopäätökset eivät luonnollisesti seuraa argumentin premissistä. Me tyypillisesti näemme argumentin älykästä Maan ulkopuolista elämää vastaan perustuen Aatamin lankeemuksen vaikutuksien laajentamiseen koko universumiin Valtakuntamandaatin avulla. Tämä on totta. Ongelma tulee kun he inttävät, että lankeemuksen vaikutukset väistämättä tarkoittavat, että älykkääseen Maan ulkopuoliseen elämään, jolla on oma henkinen aspektinsa, liitettäisiin Aatamin syntiluonne näiden vaikutusten lisäksi, joista loppu epäaatamillinen luomakunta kärsii. Tämä liitetty syntiluonne sitten vaatisi, että Jeesus syntyisi ja uhrautuisi avaruusolentojen maailmoissa heidän pelastuksekseen. Ja kuitenkin siitä ei seuraa, että vain koska nämä älykkäät Maan ulkopuoleiset avaruusolennot kärsivät lankeemuksesta, he myös kärsisivät siitä mitä usein kutsutaan lankeemuksen “henkisiksi vaikutuksiksi” [eli erkaantumisesta Jumalasta, irstaudesta jne.], joita voidaan tarkemmin kuvata lankeemuksen “verivaikutuksiksi”. Pitäkää mielessä, että synnistä ei ole ulospääsyä ilman verenvuodatusta, juuri siksi koska Aatamin ja hänen jälkeläisiensä päälle asetettiin kirous. Kristusta vaadittiin inkarnoitumaan heimolais-pelastajana antamaan anteeksi Aatamin synnit ja puhdistamaan hänen verilinjansa. Avaruusolennot, jotka eivät ole sukua Aatamille, eivät myöskään tarvitsisi pelastusta vaan enemmänkin mahdollisuutta pelastukseen.
Argumentit erikoisvetoomuksista. “Jumala teki ihmisen Hänen kuvakseen, ei avaruusolentojen.” Tässä oletetaan, että Jumalan kuvaksi luominen on synonyymi sille, että olisi myös mieli ja henkinen luonne; jotkut tämän Jumalankuvaksi luomisen määritelmistä sanovat, että Raamattu ainoastaan kirjaa että Jumala loi ihmisen hänen kuvakseen, ei avaruusolentojen kuvaksi (argumentti hiljaisuudesta), ja että älykkäät ja henkiset avaruusolennot olisivat Raamatun maailmankuvan mukaan mahdottomia. Mikä tekee tästä tapauksesta erikoisen vetoomuksen on, että enkelit ovat tämän määritelmän ulkopuolella. Jos äly ja henkinen luonne ovat se, mitä ihmisen kuvaksi luominen tarkoittaa, silloin enkelit varmasti menevät siihen¹ yhtä paljon kuin ehdotetut avaruusolennotkin. Tämä on merkittävää koska langenneet enkelit eivät tunnu tarvitsevan pelastusta, tai kärsimään kuolemaa. Tämä viittaa siihen, että joko Jumalan kuvaksi tarkoittaa jotain muuta kuin älykkääksi ja henkiseksi luomista, tai että ainoa kuvan kanta, jolta vaaditaan veriuhri hänen synneistään, on sellainen joka on perinyt Aatamin lankeemuksen verivaikutukset.
Lainauksen louhinta. Tämä on virhepäätelmä, jossa joku lainaa raamatunkohtaa ja soveltaa sitä tavalla, joka on väärässä kontekstissa aiotun tarkoituksen kanssa. Konteksti on tärkeää, erityisesti kun me käsittelemme Raamattua. Esimerkiksi jotkut kristityt puolustavat avaruusolentoja vastaavia kantojaan lainaamalla 1 Mooseksen kirjaa 3:20: “Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti” ja sitten he väittävät, että tämä osoittaa vääräksi idean Maan ulkopuolisesta elämästä koska hän eli täällä Maassa. Biologisesti kun puhutaan, Eeva oli ainoastaan kaikkien eläväisten ihmisten äiti, raamatunkohta ei todellakaan sano sitä, että hän oli kaikkien elävien olentojen, kuten mehiläisten tai punajuurten tai gasellien, äiti, eikö? Joten jos tuo tulkitaan kirjaimellisesti, tämä jae sanoo, että hän oli kaikkien ihmisten äiti, jos kuvainnollisesti, Eevaa kutsuttiin kaikkien äidiksi siinä mielessä kuin joku voi sanoa olevansa lemmikkinsä äiti tai siinä mielessä kuin me saattaisimme kutsua häntä luomakunnan kuningattareksi tai Aatamia luomakunnan kuninkaaksi. Symbolisessa mielessä Eeva olisi silti kaikkien elävien olentojen äiti, jopa Maan ulkopuolisten elämänmuotojen.
…
Voisin jatkaa vielä vaikka miten. Kaikki nämä loogiset virhepäätelmät ovat niiden ihmisten tekemiä, jotka yrittävät kertoa meille, että vaikka Raamattu on hiljaa Maan ulkopuolisen elämän asiasta, me voimme varmasti sanoa että se ei perustu raamatullisiin periaatteisiin. Vaikka minusta Maan ulkopuolisen elämän käsite, erityisesti älykäs sellainen, on äärimmäisen epätodennäköistä, ohjeistan varovaisuuteen siinä ettei esitettäisi dogmaattisia lausuntoja sellaisista kohdista mistä Raamattu on hiljaa. Erittäin epätodennäköisen ja varmasti epätodennäköisen välillä on todella suuri ero, ja tässä tapauksessa vaadittaisiin kaikkitietävyyttä tietämään täydellä varmuudella, että avaruusolennot eivät ole olemassa. Jos sanoo ihmisille, että Raamattu sanoo jotain jostain mistä sillä ei ole melkein mitään sanottavaa, asettaa mahdollisesti kompastinkiven koko Evankeliumin sanomalle jos meidän kieltämämme asia osoittautuukin loppujen lopuksi olevan totta ja olemassa.
Eräs syy sille miksi esitän että kristittyjen kannattaisi harjoittaa vahvaa varovaisuutta kun he julistavat onko Maan ulkopuolista elämää olemassa vaiko ei on, että kirkko kuvataan raamatullisesti totuuden pylvääksi ja perustukseksi [1 Timoteus 3:15]. Me palvelemme Häntä joka on tie, totuus ja elämä [Johannes 14:6], Jolta tulee armo ja totuus [Johannes 1:17]. Me tiedämme tämän. Meitä myös usein muistutetaan, että meidän tulisi puhua totta rakkaudella [Efesolais 4:15].
Ja kuitenkin jotkut kristityt yrittävät tukea tiettyjä väitteitä totuudesta huonolla logiikalla, vaikka he käskevät meidän pitää silmät auki sellaisista virhepäätelmistä evoluutioteorioiden argumenteissa? Totuutta ei rakenneta loogisille virhepäätelmille. Me emme voi olla niitä pylväitä ja perustuksia totuudelle joita meidän tulisi olla, jos me rakennamme doktriinimme tai Raamatun ennustukset loogisille virhepäätelmille. Voi olla, että avaruusolennot eivät ole olemassa; me emme kehtaa tukea dogmaattista maailmankuvaa siitä, että tämä väite esitetään sellaisiin virhepäätelmiin nojaten.
Nykypäivänä me kaikki etsimme valmiiksi taputellun vastauksen varmuutta. Me kaikki haluamme jotain johon tarrautua kiinni. Ehkä todellisin syy sille miksi Raamattu on hiljaa avaruusolentojen asiasta on, että se ei kosketa meitä. Sen sijaan, että tehtäisiin dogmaattisia väitteitä jostain mistä Raamattu ei selvästi esitä kantaansa, ehkäpä näiden hyvää tarkoittavien kristittyjen tulisi jättää avaruusolentojen aihepiiri tieteiskirjailijoille niinkuin minä olen.
Tri. Jason Lisle on kirjoittanut kirjan loogisista virhepäätelmistä, joita pitää silmällä evoluutioteoriassa: Discerning Truth. Ironisesti hän tekee joitain näistä samoista virheistä kun hän sanoo, ettei Maan ulkopuolista elämää ole moleassa. Esimerkiksi katso hänen argumenttinsa kappaleessa 18 [“Are ETs & UFOs Real?”] kirjassa New Answers Book: https://answersingenesis.org/astronomy/alien-life/are-ets-ufos-real/
