Eräässä tämän kaltaisessa tapauksessa Mantis Grey -sieppaajat kertoivat siepatulle, että vain yksi 20 000 siepatusta oli immuuni tajunnan sumentaville ilmakehän kaasuille ja/tai heidän mielenhallintakeinoilleen. Se, että Ardy Sixkiller Clarke mainitsi kirjoissaan kaksi tällaista erityistapausta, kertoo, että hän piti näistä tapauksista kerättyä tietoa erittäin tärkeänä. Mantis-harmaat kertoivat, etteivät he tienneet, miksi näin tapahtui, mutta yrittivät selvittää asiaa.
Yksi ongelma niin monissa sieppaus tapauksissa on se, että siepatut muistavat kokemuksestaan vain sekavia katkelmia, aivan kuten rauhoitettu eläin saattaisi tehdä. Lisäksi näiden kahden tapauksen henkilöt pystyivät tutkimaan Mantis-harmaiden toimintaa ja ymmärtämään niiden todellisen luonteen ilman niiden mielenhallintaa ja rauhoittavia kaasuja. Tämä tapaus alkaa sivulta 143, luvusta 17 teoksessa More Encounters With Star People.
Petkuttamisen mestarit
Drew’n ensimmäinen sieppaus tapahtui, kun alus laskeutui hänen edessään autiolle valtatielle, joka ulottui molemmille kaistoille. Aluksen vieressä seisoi kaksi matkustajaa, jotka näyttivät ihmisiltä, mutta myöhemmin Drew ymmärsi, että se oli vain heidän luomansa illuusio ja että hän pystyi näkemään heidän todellisen muotonsa joko tyypillisenä harmaana tai sirkkaolentona. Koska he eivät kyenneet puhumaan, he viestivät hänelle ajatuksin, että hänen tulisi tulla heidän mukaansa, mutta hän alkoi tutkia heitä, mikä tekee tästä tapauksesta niin ainutlaatuisen.
Hän teki alusta asti mielellään yhteistyötä voittaakseen heidän luottamuksensa, ja he puhuivat hänelle varsin avoimesti itsestään ja aikeistaan, sillä he ajattelivat, ettei hän ollut heille uhka, koska kukaan ei uskoisi häntä, kuten ei uskottu muitakaan siepattuja. Hän tajusi pian, etteivät he olleet hyväntahtoisia olentoja, vaan kohtelivat ihmisiä aivan kuten me kohtelemme eläimiä – hyödyntäen heitä omiin tarkoituksiinsa.
Vaikka he eivät pystyneet kommunikoimaan puhumalla, he pystyivät kuulemaan, ja toisinaan hän puhui hämmentääkseen heitä ja välttääkseen heidän voimakkaan mielenhallintansa. Hän tajusi, että he pystyivät saamaan jonkun ajattelemaan, uskomaan tai näkemään melkein mitä tahansa, joten kesti jonkin aikaa, ennen kuin hän oppi tarpeeksi välttääkseen heidän illuusionsa, jotka hallitsivat suurinta osaa heidän sieppaamistaan ihmisistä. Drew sanoi Ardylle, että samalla kun he olivat tutkineet häntä viimeisten seitsemän vuoden ajan, hänkin oli tutkinut heitä.
Heidän harmaat ruumiinsa olivat heikkoja, mutta heidän henkiset kykynsä olivat erittäin voimakkaat, ja he olivat Mantis-tyyppisten olentojen hallinnassa; nämä olivat 8 jalkaa pitkiä, heistä levisi pistävä haju, ja heillä oli erittäin voimakkaat ruumiit ja henkiset kyvyt. Jos harmaat eivät pystyneet hallitsemaan vastustelevaa ihmissieppausuhria, Mantis-tyyppiset olennot aiheuttivat usein tahallaan kipua. He odottivat siepattujen olevan tottelevaisia kuin koiranpentuja, ja kun joku vastusti, he tekivät kaikkensa rangaistaakseen vastustelijaa.
Ne pystyvät mielenhallinnan avulla vakuuttamaan monet siepatut siitä, että ne ovat myötätuntoisia ja hyväntahtoisia olentoja, minkä ansiosta ne voivat suorittaa outoja kokeitaan ja jättää uhreilleen tunteen, että he ovat etuoikeutettuja tai valittuja. Ne istuttavat ajatuksen, että ne ovat avuliaita avaruusolentoja, jotka tuovat rauhanviestejä ja varoituksia ympäristöstä. Drew koki Mantis-tyyppiset olennot fyysisesti voimakkaina; niillä on kynsimäiset kädet ja niiden päät voivat kääntyä 360 astetta, ja ne ovat kauhistuttavia – jo pelkkä ajatus niistä sai hänet vapisemaan. Harmaat ovat juuri sellaisia kuin useimmat siepatut heidät kuvailevat.
Drew sanoo, että risteytyskokeet ovat totta ja että he luovat hybridejä ja klooneja Maapallon ihmisten siittiöistä ja munasoluista. He käyttävät myös ihmisten lisämunuaisia, mutta Drew yritti vielä selvittää, mihin tarkoitukseen, ja Ardy kertoi hänelle, että eräs toinen henkilö oli maininnut, että niitä käytetään pitkäikäisyyskokeisiin. He asuttavat muita maailmoja hybrideillä ja klooneilla.
Drew sanoo, että he ovat petoksen mestareita ja pystyvät saamaan miehen tai naisen uskomaan, että toinen on hänen unelmansa kohde ja että hänen paranemisensa johtuu Jumalan teosta, vaikka kyseessä onkin vain edistynyttä lääketiedettä. Heillä on laitteita, joiden avulla he voivat istuttaa mielikuvia ja vääriä muistoja, ja mitä nuorempi henkilö on, sitä helpompaa se on, joten he sieppaavat harvoin yli 40-vuotiaita. He sieppaavat kokonaisia perheitä, koska ovat havainneet, että aivojen alistuvaisuus on perinnöllistä.
Drew sanoo, että koska hän pystyy peittämään sen, ettei hän ole heidän hallinnassaan, he luulevat, ettei hän ole uhka. Hän uskoo, että jos he tietäisivät totuuden – että hän tutkii heitä varoittaakseen muita vaarasta – hänet eliminoitaisiin. Joten hän otti riskin Ardyn kanssa, mutta hän haluaa totuuden tulevan julki. Hän on nähnyt, kuinka naisia on siepattu eikä heitä ole koskaan palautettu. Hän on nähnyt, kuinka naisia on hedelmöitetty koneellisesti ja vangittu uudelleen sikiön poistamiseksi. Hän ei tiedä, millä perusteilla nainen pidetään aluksella hybridivauvojen hautomona vai vapautetaanko hänet ja vangitaanko hänet uudelleen.
Hän on nähnyt aluksella pysyvästi pidettyjä ihmisvankeja sekä ihmismiehiä, jotka tekevät yhteistyötä muukalaisten kanssa, ja että miehet vaikuttavat halukkailta yhteistyökumppaneilta. Hän ei kysynyt heiltä mitään, koska pelkäsi heidän paljastavan hänet. Häntä itseään ei hyväksikäytetty seksuaalisesti, koska hän oli liian laiha – muukalaiset nimittäin pitävät kurvikkaista naisista. Drew uskoo, että heidän mielestään ihanteellinen naisellisuus on leveälantioisia naisia. Aluksi Drew ajatteli, että he olivat ihastuneet hänen kiinnostukseensa viestintään ja kieleen, mutta sitten kiinnostuksen kohde muuttui ikääntymisprosessin tutkimiseksi. Hän sanoi, että ikääntymisprosessi ei vaikuttanut heidän väestöönsä.
Urantia-kirja on jo ulkomuodoltaan vaikuttava, yli 2000-sivuinen uskonnollis-kosmologinen teos. Se sisältää kaikkiaan 196 lukua, jotka on aihepiiriensä mukaan jaettu neljään eri osaan. Kolmessa ensimmäisessä osassa kuvataan maailmankaikkeuden ällistyttävä monimutkaisuus lukemattomine ulottuvuuksineen ja maailmoineen. Niissä kerrotaan laajasti myös Jumalasta, eri luokkiin jaetuista henkiolennoista ja Urantiaksi nimetyn maapallomme historiasta. Kirjan neljäs osa puolestaan on seikkaperäinen esitys Jeesuksen elämästä, opetuksista ja uskonnollisesta kehityksestä. Se sisältää osittain samaa materiaalia kuin Uusi testamentti mutta lisäksi myös paljon Raamattuun kuulumatonta kerrontaa.
Urantia-kirja toteaakin olevansa Raamatusta seuraava, järjestyksessä jo viides ihmiskunnalle annettu käänteentekevä ilmoitus. Sen lukijat ajattelevat kirjan edustavan evolutiivisen maailman toistaiseksi suurinta olemassa olevaa totuuden heijastumaa, joka tulee uusien, noin tuhannen vuoden välein annettujen ilmoitusten myötä täydentymään kohti entistä absoluuttisempaa totuuden ilmentymää. Urantia-kirjaa edeltävien ratkaisevien ilmoitusten kerrotaan olleen Dalamatian opetukset, Eedenin opetukset Saalemin Melkisedek sekä Jeesus Nasaretilainen (92:4.5—4.9).
Vaikka Raamattua ei mainita aiempien ilmoitusten joukossa, lainataan Urantia-kirjassa kuitenkin kaikkia Raamatun kaanonin kirjoja ja myös useita apokryfikirjoja. Kristinuskossa apokryfikirjoilla tarkoitetaan sekä kirjoituksia, joiden painoarvo Vanhassa testamentissa on ollut muita tekstejä vähäisempi, että Uuteen testamenttiin hyväksymättömiä kirjoituksia.
Urantia-kirjaan otetut lainaukset eivät kuitenkaan mukaile Raamatun tekstejä sanasta sanaan, vaan niitä on paljonkin muokattu vastaamaan paremmin alkuperäiseksi uskottua muotoaan. Osa Raamatun kertomuksista siis etenee Urantia-kirjassa täysin kristittyjen tuntemista teksteistä poikkeavin juonenkääntein. Lisäksi monet kirjan teologiset ja filosofiset käsitykset poikkeavat Raamatun vastaavista ja korjaavat niitä aktiivisesti.
Urantia-seuran verkkosivuilla Urantia-kirjan ydin on tiivistetty seuraaviin sanoihin: ”Urantia-kirja tai -liike ei itsessään ole uskonto, filosofia, lahko tai kultti. Kirja lähinnä kokoaa ja koordinoi Urantian (planeetamme) nykytilanteen ja koko menneen historian ollen samalla pohjana kirjassa esitetylle uudelle ja entistä laveammalle ilmoitukselle” [43]
Urantia-kirjan tausta
Urantia-kirjan kymmeniä vuosia kestänyt syntyprosessi on jokseenkin spekulatiivinen ja kaikessa mystisyydessään usein yliluonnolliseksikin kuvattu. Vuosista 1908—1924 puhutaan prosessin alkuvaiheena, jonka tarkoitus oli valmistaa myöhemmin Urantia-kirjana tunnetun ilmoituksen vastaanottajat tehtäväänsä. Syntyprosessin merkittävimpinä alullepanijoina pidetään lääkärinä, psykiatrina, luennoitsijana ja tiedekirjailijana ansioitunutta tohtori William Sadleria (1875—1969), hänen vaimoaan tohtori Lena Sadleria 1875—1939) sekä pariskunnan naapuria, ”kontaktihenkilöä”, jonka välityksellä ilmoitus kertomuksen mukaan annettiin. [44]
Tarumainen kertomus kirjan syntymästä alkaa, kun aviomiehensä voinnista huolestunut nainen koputtaa Sadlerien oveen. Nainen kertoo, ettei saa hereille nukkuvaa miestään, joka kuitenkin liikehtii sängyssään levottomasti. Sadlerit lähtevät oitis naisen mukaan ja löytävätkin aviomiehen kuvatun kaltaiseen tilaan vaipuneena. Kun mies viimein saadaan hereille, tekevät Sadlerit hänelle perusteellisen tutkimuksen vain todetakseen, ettei miehen terveydentilassa ole moitteen sijaa. Yölliset kohtaukset kuitenkin toistuvat, ja joka kerta Sadlerit kutsutaan paikalle tilannetta tarkkailemaan. Eräänä yönä Lena Sadler sitten huomaa nukkuvan miehen huulten liikkuvan, aivan kuin tämä yrittäisi sanoa jotain. Lena kysyy miehen vointia, ja kaikkien yllätykseksi tämä vastaakin äänellä, joka ei ole hänelle tyypillinen, ja kertoo olevansa opiskeleva vierailija toiselta planeetalta. Herätessään mies on tapahtuneesta autuaan tietämätön.
Eräs William Sadlerin mielenkiinnon kohteista oli paljastaa huijaukseksi yliluonnollisiksi väitettyjä ilmiöitä. Hän epäilikin aluksi, että myös nukkuvan potilaan tapaus olisi psykologisesti selitettävissä. Yöllisten kohtausten toistuessa ja välitetyn informaation lisääntyessä Sadler kuitenkin sulki pois tunnettujen psyykkisten ilmiöiden mahdollisuuden ja vakuuttui lopulta siitä, että kyseessä todella oli aito taivaallisten persoonallisuuksien lahjoittama ilmoitus ihmiskunnalle. Hän alkoi uskoa, että hänen kontaktihenkilönä toimivan naapurinsa välittämän uskontoon, filosofiaan ja kosmologiaan liittyvän uuden ja vaikuttavan tiedon avulla myös häntä itseään nyt koulutettiin pian koittavaa merkittävää tehtäväänsä varten. Vuoden 1960 paikkeilla laatimassaan Urantia-liikkeen historiikissa Sadler kirjoittaakin: ”Ystävämme meitä ihmisiä ylemmältä tasolta siis käyttivät kokonaista kaksi vuosikymmentä siihen, että he avarsivat kosmisia näköalojamme, lavensivat teologisia käsityksiämme ja laajensivat yleensäkin maailmankuvaamme.” [45]
Kontaktihenkilön kautta yhteydessä olleet olennot, ”ilmoituksenantajat”, esittelivät itsensä ”keskiväliolennoiksi” ja muiksi Urantialla vieraileviksi persoonallisuuksiksi. Kun kontaktit olivat kestäneet noin kaksikymmentä vuotta, Sadlerit saivat persoonallisuuksilta kehotuksen esittää mieltään askarruttavia kysymyksiä, joilla uskoivat olevan arvoa ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen. Tästä kehotuksesta sai alkunsa Foorumi, Sadlerien entisistä potilaista koostuva suurehko ja kokoonpanoltaan vaihteleva joukko psyykkisistä ilmiöistä kiinnostuneita naisia ja miehiä.
Foorumi järjestäytyi syyskuussa 1925, jolloin kaikkien jäsenten tuli allekirjoittaa vaitiololupaus. Sen nojalla ilmoitukseen liittyvistä asioista oli lupa puhua ainoastaan Foorumin muiden jäsenten kanssa, ja jopa muistiinpanojen kirjoittaminen kokousten aikana kiellettiin. Urantia-kirjan syntyprosessista vastaava kontaktikomissio, Sadlerien lähipiiristä koostuva pieni ryhmä, halusi näin varmistaa, ettei keskeneräinen tai virheellinen tieto pääsisi leviämään suljetun ryhmän ulkopuolelle. Kontakteissa olivat läsnä ainoastaan kontaktikomission jäsenet, joiden erityinen tehtävä oli vastaanottaa kontaktihenkilön kautta välitettyjä viestejä. Vaitiololupaukseen sisältyvillä säännöillä on myöhemmin pyritty vastaamaan myös syntyprosessin aikaisen dokumentoinnin vähäisyyteen, joka on herättänyt paljon kysymyksiä Urantia-kirjan aitoudesta.
Foorumilaiset laativat ihmisrodun kannalta tärkeitä ja nykytietämyksen ylittäviä kysymyksiä, jotka liittyivät muun muassa maailmankaikkeuden alkuperään, Jumalan olemukseen sekä maailman ja luomakunnan syntyyn. Joulukuussa 1924 kontaktikomissio sitten esitti näin laaditut 181 kysymystä ilmoituksenantajille. Kerrotaan, että kului muutama viikko ennen kuin 500-sivuinen käsinkirjoitettu teksti ilmestyi yhden ainoan yön aikana kontaktihenkilön yöpöydälle. Käsikirjoitus sisälsi vastaukset jokaiseen esitettyyn kysymykseen ja kattoi nykyisen Urantia-kirjan luvut 1-57. Tutustuttuaan käsikirjoitukseen foorumilaiset laativat ilmoituksenantajille tarkentavia kysymyksiä kerta toisensa jälkeen. Teksti laajeni vastauksista useiden vuosien ajan, kunnes vuonna 1934 kirjan kolme ensimmäistä osaa oli viimein saatu valmiiksi. Teoksen neljäs osa, ”Jeesuksen opetukset ja elämä”, ilmestyi kontaktihenkilön yöpöydälle yllättäen vasta vuotta myöhemmin, eikä Foorumin jäseniltä odotettu täydentäviä kysymyksiä näiden 77 luvun viimeistelyyn.
Kuva 11. Urantia-kirjan englanninkielinen laitos vuodelta 2008.
Käsikirjoitukset tarkistettiin ilmoituksenantajien toimeksiannon myötä vuosina 1934—1942. Kontaktikomission tehtävänä oli katsoa, oliko tekstissä jotain epäselvää, mikä yhä edellyttäisi tarkentaviin kysymyksiin vastaamista. Käsikirjoitukseen ei kuitenkaan tarkastusvaiheessa enää tehty juuri minkäänlaisia muutoksia. Yksi kontaktikomission jäsenistä, Emma Christensen, sai tehtäväkseen kirjoittaa tekstin puhtaaksi. Tehtävänanto liittyi ainoastaan oikeinkirjoitukseen, kuten isojen kirjainten käyttöön, eikä käsikirjoitukseen ollut lupa tehdä rakenteellisia muutoksia. Valmis teksti toimitettiin ilmoituksenantajien valtuuttamana kirjapainoon. Urantia-säätiö perustettiin vuonna 1950, ja ensimmäinen englanninkielinen painos Urantia-kirjasta julkaistiin säätiön rahoittamana Chicagossa 12. lokakuuta 1955. Vuoden 2018 vuosikertomuksen mukaan Urantia-kirjasta oli saatavilla jo seitsemäntoista eri käännöstä ja lukuisia uusia käännösprojekteja on käynnissä kaiken aikaa. [46]
Urantia-kirjan perustalle ei missään vaiheessa ollut tarkoitus muodostaa uutta kirkkoa, uskontoa tai lahkoa. Silti oli väistämätöntä, että kirjan opetuksista kiinnostuneet alkoivat järjestää kokoontumisia keskustellakseen ja kehittääkseen keinoja sen oppien levittämiseksi. Tammikuussa 1955 perustettiinkin Chicagossa Urantia-veljeskunta (Urantia Brotherhood), joka oli ensimmäinen urantiauskovien vapaaehtoisten yhteistyöjärjestö. Ryhmään kuului 36 jäsentä, joista jokainen sitoutui noudattamaan peruskirjassa ja säännöissä määriteltyjä käytäntöjä. Veljeskunnan toiminta alkuperäisessä muodossaan päättyi vuonna 1989. Sen jalanjäljissä kuitenkin jatkoivat vuodesta 1956 lähtien perustetut Urantia-seurat, jotka koostuvat vähintään kymmenestä Urantia-kirjan opetuksiin perehtyneestä urantiauskovasta.
Aikansa historiallis-yhteiskunnallinen tilanne oli epäilemättä yksi merkittävimmistä tekijöistä, jotka mahdollistivat Urantia-kirjan synnyn ja suosion — olihan 1800-luku ollut voimakasta tieteen, teollistumisen ja teknologisen kehityksen kulta-aikaa. Uusien innovaatioiden ja tieteellisten löydösten myötä alkoivat lisääntyä spekulaatiot siitä, voisiko ihmisten kaltaista tai älykkyydeltään jopa ihmisen ylittävää elämää olla olemassa toistaiseksi tuntemattomissa avaruuden syövereissä. Uteliaisuutta ja mielikuvitusta ruokkivat entisestään 1800-luvun loppupuolella julkaistut fiktiiviset teokset, kuten Jules Vernen Maasta kuuhun (1865) ja H.G. Wellsin Maailmojen sota (1898), joissa ihmiskunta joutuu törmäyskurssille Maan naapuriplaneetoilta tulevien olentojen kanssa.
Tieteellis-teknologinen kehitys myös osoittautui merkittäväksi haasteeksi kristinuskon valta-asemalle ja kirkon opeille, sillä uusien löydösten valossa kristilliset opit alkoivat monien mielestä näyttää turhan konservatiivisilta ja usein ristiriitaisiltakin. Ilmapiiri oli näin 1900-luvulle tultaessa uusille ajatusvirtauksille suotuisa. Vuosisadan kuluessa ilmenikin monenlaista vapaamuotoista, länsimaiseen esoteriaan ja itämaisiin oppeihin pohjaavaa uskonnollishenkistä liikehdintää, joka 1980-luvulle tultaessa sai yläkäsitteen new age. Siihen linkittyvän länsimais-esoteerisen kontaktiperinteen voidaan samoin ajatella alkaneen kiteytyä jo 1800-luvulla. Kontaktiperinteeseen kuuluu oppeja, jotka korostavat yhteyttä erilaisiin viisaisiin, henkistä kehitystämme vaaliviin ja edistäviin korkeampiin olentoihin. Esimerkkinä mainittakoon 1900-luvun alkupuolen teosofia ja siihen liittyvät yhteydet henkisiin mestareihin sekä spiritualistiset kontaktit avaruuden jaloihin asukkaisiin.
Varsinainen suuren suosion saavuttanut ufokontaktiliike syntyi teosofisten vaikutteiden pohjalta 1950-luvulla. Sen taustalla on nähtävissä toisen maailmansodan herättämä pelko ja sen siivittämä tarve suunnata katse kohti yleviksi ja suojeleviksi uskottuja avaruusolentoja sekä korkeampaa henkistä tiedettä ja teknologiaa. Ufoaihe pääsi kerta toisensa jälkeen valtamedian pyöritykseen: 1950-luvulla etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa kuohuneiden ufohavaintoaaltojen myötä lentävistä lautasista uutisoitiin tiuhaan tahtiin niin paikallislehdissä kuin radio-ohjelmissa ja televisiossakin. Uutisoinnin lomassa julkaistiin ufokontaktikirjailijoiden tositapahtumiksi väittämiä kuvauksia, joissa avaruusolentojen kanssa sattuneita kohtaamisia esitellään viimeistä yksityiskohtaa myöten. Esimerkiksi puolalaissyntyisen ufokontaktihenkilön, George Adamskin, yhdessä englantilaisen Desmond Leslien kanssa kirjoittama teos Lentävät lautaset — onko niitä?
1953) saavutti etenkin Yhdysvalloissa suuren suosion. Urantia-kirja ei varsinaisesti kuulu ufokontaktiliikkeeseen, mutta mainitut kehityskulut ovat innoittaneet sen muotoutumis- ja julkaisuprosessia. Onhan kyse eräänlaisista sukulaisliikkeistä; Urantia-kirjan voidaan tulkita edustavan ainakin osin länsimais-esoteerisen kontaktiperinteen haaraa.
Kertomus Urantia-kirjan mystisestä alkuperästä on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä ja epäuskoisuutta. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Martin Gardner on asettanut alkuperäiskertomuksen kyseenalaiseksi teoksessaan Urantia: The Great Cult Mystery (1995). Vedoten William Sadlerin asiantuntevuuteen ja kokemukseen tiedekirjallisuuden saralla Gardner esittää, että taivaallisten ilmoituksenantajien sijaan Sadler itse kollegoineen on Urantia-kirjan käsikirjoitusten taustalla. Gardner ei ole yksin epäilystensä kanssa, vaan monet muutkin tutkijat ovat olleet halukkaita antamaan Sadlerille kunnian tämän sisällöllisesti, kielellisesti ja sivumääräisesti vaikuttavan teoksen aikaansaamisesta.
Urantiauskovat itse kuitenkin ajattelevat kirjan mystisen alkuperän olevan täysin tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi kontaktihenkilön tarkempi henkilöllisyys on tietoisesti haluttu jättää paljastamatta, sillä on pelätty, että nimettynä hänestä olisi saattanut kehkeytyä myyttisen henkilöpalvonnan kohde. Lisäksi Urantia-kirja sinänsä on urantiauskovien mukaan riittävä todistus siitä, ettei teksti ole ihmisten laatima. Puhutaanhan siinä sellaisista vaikeaselkoisista hengellisistä käsitteistä, joiden esittäminen on ihmiskielen rajoittuneisuuden vuoksi lähes mahdotonta. Urantia-kirja ei myöskään vastaa inhimillistä pedagogiikkaa, sillä sen sijaan, että se etenisi yksinkertaisesta monimutkaiseen, se alkaa kaikkein monimutkaisimmasta, Jumalasta, ja etenee sitten yksinkertaisimpaan, ihmiseen. Urantiauskovat ovat vastanneet Gardnerin kritiikkiin myös tarkoilla tyylianalyyseilla, joilla on pyritty osoittamaan, ettei William Sadlerin kirjoitustyyli vastaa yhtäkään Urantia-kirjan kirjoitustyyleistä. Kirjalla siis uskotaan olevan yhdeksän kirjoittajaa, joista yksikään ei ollut ihminen. [47]
Urantia-kirjan alkutaival Suomessa ja Suomen Urantia-seura
Eurooppalaisten mielenkiinto avaruusolentoja kohtaan nousi uusiin sfääreihin syksyllä 1957, jolloin Neuvostoliitto lähetti avaruuteen Sputnikin, ensimmäisen Maata kiertävän satelliitin. Esimerkiksi tämän tapahtuman ja yleisemmin muun avaruusteknologisen kehityksen ansiosta ufokiinnostus alkoi saada entistä enemmän jalansijaa myös Suomessa. Vuonna 1962 perustettiinkin kauppatieteiden maisteri Joel Rehnströmin, rovasti Arvi Merikallion ja Finnairin silloisen lentokapteeni Ilpo Koskisen aloitteesta ensimmäinen valtakunnallisesti merkittävä ufoyhdistys, Interplanetistit ry. Yhdistyksen tarkoituksena oli koota Suomessa tehtyjä ufohavaintoja ja lisätä kansalaisten tietämystä ufoasioista. Avaruusaluksilla matkustavilla humanoideilla arveltiin olevan tärkeä sanoma ihmiskunnalle. Vuonna 1962 Rehnström myös perusti Vimana-kustantamon yksinomaan ufokirjallisuutta varten, ja pian tämän jälkeen ilmestyivätkin ensimmäiset ufokirjat suomalaisten kirjastojen ja kirjakauppojen hyllyille.
Vuosi 1965 oli Urantia-kirjan Suomeen rantautumisen kannalta merkittävää aikaa. Silloin suomalaissyntyinen Yhdysvaltoihin muuttanut ballerina, Margit Lilius-Mustapa, tuli Suomeen esittäytymään interplanetisteille. Mustapa etsi suomalaista kustantajaa kirjoittamilleen teoksille Spaceship to the Unknown (1960) ja Book of Brothers (1963), joissa hän kertoo omista kohtaamisistaan venuslaisten kanssa. Mustapa ei itse ollut aktiivinen Urantia-kirjan lukija, mutta tilauksesta hän oli lähettänyt muutamia niteitä Yhdysvalloista Suomeen. Mustapa myös mainitsee omissa teoksissaan Urantia-kirjan yhtenä esimerkkinä niistä lukuisista keinoista, joilla avaruusolennot pyrkivät levittämään sanomaansa Maan asukkaiden tietoisuuteen.
Vuonna 1965 myös Joel Rehnström sai Urantia-kirjan käsiinsä. Omien sanojensa mukaan hän ahmi 2000-sivuisen teoksen läpi vain muutamassa päivässä ja vakuuttui oitis sen ilmiömäisen laajasta ja seikkaperäisestä sanomasta. Interplanetistien johtohenkilöiden mielenkiinto alkoi kohdistua olennaisesti Urantia-kirjaan, ja yhdistyksen myötä alkanut suomalainen ufotutkimus vaimeni muutamaksi vuodeksi. Vuonna 1965 Urantia-kirjan lukijat siis irtautuivat ufotutkimusperinteestä omaksi itsenäiseksi haarakseen. Suomalainen ufotutkimus puolestaan käynnistyi uudelleen 1960-luvun lopulla, ja vuonna 1973 Tampereelle perustettiin Tapani Kuninkaan toimesta Suomen Ufotutkijat ry, nykyään kenties Suomen merkittävin ufoyhdistys.
Vuonna 1968 Helsingin Sanomien etusivulla julkaistiin interplanetistien rahoittama ilmoitus, jossa etsittiin englannintaitoista suomentajaa ”ainutlaatuiselle uskonnollis-filosofis-tieteelliselle tekstille”. [48] Vaikka suomentajalle ei luvattu käännöstyöstä lainkaan rahallista palkkiota, ilmoittautui tehtävään nelisenkymmentä vapaaehtoista, joista jokainen sai käännettäväkseen muutaman Urantia-kirjan 196 luvusta. Pääosan käännöstyöstä tekivät Lisse Gullichsen, Helvi Nikkanen ja Ulla Pyhälä. Joel Rehnström ja Martti Vanninen tarkastivat valmiit käännökset ja lähettivät ne sitten edelleen kieliopista vastaavalle Aili Nurmiaholle. Nurmiaho pyrki pitämään huolen myös siitä, että lukuisten eri henkilöiden kääntämät vaikeat käsitteet ja termit olisivat lopullisessa suomennuksessa käännetty yhdenmukaisesti.
Käännössopimus tehtiin Chicagon Urantia-säätiön kanssa tammikuussa 1970, ja ensimmäinen suomenkielinen käännösversio valmistui 1970-luvun puolivälissä, miltei vuosikymmenen kestäneen urakan jälkeen.
Vielä 1960-luvulla suomalaiset osasivat englantia kuitenkin yleisesti ottaen melko heikosti, minkä vuoksi käännösten taso vaihteli huomattavasti. Suomennoksen tarkastanut ammattikielenkääntäjä arvioikin, ettei ensimmäinen käännös kokonaisuudessaan vastannut riittävästi alkuperäistekstiä eikä siis ollut sellaisenaan julkaisukelpoinen. Lisse Gullichsen ja Aili Nurmiaho koordinoivat seuraavan käännösprojektin, jonka tavoitteena oli laatia entistä paremmin alkuperäistä vastaava suomennos.
Vielä toinen käännösversiokaan ei läpäissyt ammattikääntäjien seulaa. Suomennosurakkaa tarjottiinkin sitten tarkastuksen tehneelle Seppo Kanervalle, joka oli lukenut Urantia-kirjaa aktiivisesti jo kymmenen vuotta. Kolmatta käännösversiota päästiinkin työstämään Kanervan johdolla vuonna 1984, ja lopulta suomenkielisen Urantia-kirjan ensimmäinen painos julkaistiin kolme vuosikymmentä kestäneen käännösprojektin jälkeen vuonna 1993.
1980-luvun alussa pieniä Urantia-kirjasta kiinnostuneiden opiskeluryhmiä alkoi syntyä Helsingin lisäksi muillekin paikkakunnille, ja toiminnan organisoiminen tuli ajankohtaiseksi. Suomen Urantia-seura — ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkopuolinen Urantia-yhteisö — perustettiinkin helmikuussa 1989. Perustamista edelsi pitkä ja syvällinen keskustelu, jossa puitiin seuran tarkoitusta, tehtäviä ja päämäärää. Monet Urantia-kirjan lukijat näet pelkäsivät, että seuran perustaminen olisi ensimmäinen askel kohti Urantia-kirkkoa tai muunlaista institutionalisoitunutta järjestöä. Urantia-seura kuitenkin perustettiin, kun saavutettiin yhteisymmärrys siitä, ettei minkäänlaisen lahkon muodostaminen sopinut Urantia-kirjaan perehtyneiden jäsenten periaatteisiin. Kuten Suomen Urantia-seuran verkkosivuilla sanotaan, ”Urantia-seuran tarkoitus on edistää Urantia-kirjan opetusten leviämistä ja asiallista levittämistä”. [49]
Urantia-seura kokoontui aluksi Helsingin nuorisokeskuksen toimitilassa Töölössä, Pauligin huvilassa, jossa Urantia-kirjan opetuksista on keskusteltu aina 1960-luvulta lähtien ja jossa käännösprojektin aikana käytiin läpi valmistuneita suomennoksia. 1990-luvun alussa huvilan tilojen käyttö muuttui maksulliseksi, minkä vuoksi seuran toiminta hajaantui useampiin eri kokoontumistiloihin pääkaupunkiseudulle. Suurin osa esitelmätilaisuuksista järjestetään nykyään Malmitalossa ja opintoryhmät pidetään muun muassa Taivallahden peruskoululla Helsingissä sekä Villa Apteekin tiloissa Espoossa.
Suomen Urantia-seuran julkaisema Heijaste-lehti perustettiin Aarno Peltokosken johdolla vuonna 1985. Lehden alkuperäinen tarkoitus oli kertoa lukijoille käännöstyön etenemisestä sekä valaa yhteishenkeä urantiauskovien välille ja luottamusta Urantia-kirjan sanomaan. Kun Suomen Urantia-seura sitten perustettiin vuonna 1989, tuli Heijaste-lehdestä sen merkittävin äänenkannattaja, jolloin myös lehden sisältö muuttui ja laajeni. Jäsentiedotteiden lisäksi siinä alettiin julkaista uutisia, artikkeleita ja mielipidekirjoituksia, joita Urantia-kirjan lukijoilla on nykyäänkin mahdollisuus laatia ja lähettää lehden toimitukseen. Heijaste ilmestyy neljä kertaa vuodessa, ja vuoteen 2019 mennessä sitä on julkaistu jo 140 numeron verran. Lehti kuuluu jäsenetuna kaikille seuran jäsenille, mutta se on kaikkien muidenkin vapaasti tilattavissa ja myös maksutta luettavissa Urantia-seuran verkkosivuilla. Vuodesta 2017 alkaen Heijaste-lehden päätoimittajana on toiminut Kaija Lindström.
Heijasteen lisäksi Urantia-seuran toiminnasta voi lukea seuran verkkosivuilta. Sieltä löytyy tietoa seuran opintotoiminnasta, eri puolilla Suomea kokoontuvista opintoryhmistä, esitelmätilaisuuksista ja vuosittaisista tapahtumista. Tällaisia ovat esimerkiksi talvipäivät ja IUA-konferenssin (International Urantia Association) yhteydessä järjestettävät kesäpäivät. Verkkosivuilla on niin ikään kaikkien vapaasti luettavissa oleva Urantia-verkkokirja.
Urantia-seuran jäseniltä edellytetään täysi-ikäisyyttä sekä perehtyneisyyttä Urantia-kirjaan, ja heiltä peritään vuosittainen, elämäntilanteesta riippuen 20 tai 40 euron suuruinen jäsenmaksu. Vuoden 2017 alussa seuraan kuului kaikkiaan 81 jäsentä. Jäsenmäärästä ei kuitenkaan suoraan voida päätellä, kuinka moni suomalainen uskoo Urantia-kirjan ilmoitukseen. Teoksen myyntiluvut antanevat lähempänä totuutta olevan kuvan sen suosiosta suomalaisten keskuudessa: vuoteen 2015 mennessä suomenkielistä painosta oli myyty arviolta 7000 kappaletta. Kirjan lukijoiden ei tarvitse kuulua Urantia-seuraan osallistuakseen seuran järjestämiin lukupiireihin, opintoryhmiin tai muihin tilaisuuksiin, vaan kaikki ovat niihin tervetulleita.
Urantia-kirjan opetuksia Jumalasta ja maailmankaikkeudesta
”Ilman Isää ei olisi olemassa mitään, mikä on” (42:1.6.) Urantia-kirjan mukaan todellisuus on Jumala ja Jumala on todellisuus, hän on koko luomakunnan ikiaikainen luoja ja ääretön ylläpitäjä. Tälle opille uskollisena kirjan kymmenkunta ensimmäistä lukua käsittelevät Jumalan olemusta, ominaisuuksia sekä suhdetta muihin olentoihin ja maailmankaikkeuteen. Usko Universaalisena Isänäkin tunnettuun Jumalaan on Urantia-kirjan ydin ja keskeisin viidennen ilmoituksen lukijoita yhdistävä tekijä. Kirjan mukaan Jumala on paljon enemmän kuin Isä, mutta Isä on ihmisen korkein käsitys Jumalasta. Teoksessa tähdennetään, että puhe Jumalasta Isänä kuvastaa sitä syvästi henkilökohtaista suhdetta, joka jokaisella uskovalla on mahdollisuus muodostaa Jumalan kanssa.
Jumalasta, todellisuuden absoluuttisesta alkusyystä, puhutaan Urantia-kirjassa myös ikuisena MINÄ OLEN -olevaisena. Ilmoituksenantajat ovat luoneet MINÄ OLEN -käsitteen yksinomaan ihmisten rajallista mieltä varten. Sillä viitataan aikaan ennen persoonallisen Isän olemassaolon hypoteettista alkupistettä, jolloin aikaa ja avaruutta ei vielä ollut luotu. Todellisuudessa sellaista hetkeä ei kuitenkaan koskaan ole ollut, sillä maailmankaikkeus ja sen luoja ovat absoluuttisuudessaan ikuisia. Absoluuttisuuden ymmärtäminen kuitenkin koettelee kuolevaisen mielen pystyvyyttä. Äärettömien käsitteiden avaaminen ihmisen äärelliselle mielelle on tiettyyn pisteeseen mahdollista, mutta siihen väistämättä liittyy inhimillisen mielen ja kielen asettamia rajoitteita.
Urantia-kirjassa painotetaankin, että henkilökohtainen kokemus on riittävä ymmärrys Universaalisesta Isästä. Korkealentoiset filosofiset oletukset ovat toissijaisia jumalasuhteen ja sisäisen uskon rinnalla. Kuolevaisten on hyvä jatkuvasti pyrkiä laajentamaan ymmärrystään, mutta samalla on hyväksyttävä, etteivät he tule maanpäällisen elämänsä aikana koskaan täydellisesti käsittämään MINÄ OLEN -olevaista:
Eksistentiaalisena käsitteenä MINÄ OLEN ei ole sen paremmin jumalallistunut kuin jumalallistumatonkaan, ei sen paremmin aktuaalinen kuin potentiaalinenkaan, ei sen paremmin persoonallinen kuin persoonatonkaan, ei sen paremmin staattinen kuin dynaaminenkaan. Mitään kvalifiointia ei voi soveltaa Infiniittiseen, voi vain todeta, että MINÄ OLEN on. (105: 1.4.)
Kolmiyhteyksiä on Urantia-kirjan mukaan olemassa kaikkiaan viisitoista, joista kuitenkin ainoastaan seitsemän on paljastettu Urantian (Maan) asukkaille. Ne ovat se osa maailmankaikkeutta, joka kuolevaisille edustaa todellisuutta. Kolmiyhteydet ovat muodostuneet infiniittisyyden seitsemän rinnakkaisen absoluutin välille. Nämä absoluutit ovat Ensimmäinen Lähde ja Keskus, Toinen Lähde ja Keskus, Kolmas Lähde ja Keskus, Paratiisin Saari, Jumaluusabsoluutti, Universaalinen Absoluutti sekä Kvalifoimaton Absoluutti (0:3.2—3.8). Universaalinen Isä on ensisijaisena jäsenenä jokaisessa seitsemässä kolmiyhteydessä, sillä hän on Jumaluuden Ensimmäinen Persoona sekä Absoluuttien absoluutti.
Urantia-kirjan luvussa 104 on esitelty kaikki seitsemän tunnettua kolmiyhteyttä, joista esimerkkinä voidaan mainita niistä ensimmäinen, persoonallis-tavoitteellinen kolmiyhteys. Tämä ”Ensimmäinen Kolmiyhteys” on kolmen ikuisen paratiisipersoonallisuuden yhteenliittymä, ja siitä puhutaan siksi myös Paratiisin-Kolminaisuutena. Sen muodostavat keskenään Universaalinen Isä (Ensimmäinen Lähde ja Keskus), Iankaikkinen Poika (Toinen Lähde ja Keskus) sekä Ääretön Henki (Kolmas Lähde ja Keskus). Ensimmäinen Kolmiyhteys on persoonallisen Jumaluuden yhteenliittymä: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen jumaluusunioni. Jumala on siis absoluuttinen ja jakamaton, mutta hänessä kuitenkin yhdistyvät kolme yksilöllistä Jumaluuden personoitumaa:
Näyttäisi siltä, että absoluuttiset suhteet johtavat väistämättä kolmiyhteyteen. Persoonallisuus etsii yhteyttä toiseen persoonallisuuteen yhtä hyvin absoluuttisella kuin kaikilla muillakin tasoilla. Ja Paratiisin kolmen persoonallisuuden yhteenliittymä iäistää ensimmäisen kolmiyhteyden: Isän, Pojan ja Hengen persoonallisuusliiton. (104:3.14.)
Maailmankaikkeus rakentuu Urantia-kirjan mukaan seuraavasti. Paratiisin Saari sijaitsee infiniittisyyden maantieteellisessä keskipisteessä. Se on Isä Jumalan asuinsija ja toimii maailmankaikkeutta koossapitävänä ja energiaa antavana voimana. Paratiisin ulkoreunoilta alkaa avaruus, jossa sijaitsevat muun muassa kaikki Urantia-kirjassa mainitut universumit: Havonnan nimellä tunnettu keskusuniversumi sekä seitsemän superuniversumia. Superuniversumien kokonaisuus tunnetaan kirjassa myös nimellä Suuruniversumi, ja se käsittää kaikkiaan noin seitsemän biljoonaa asutettua planeettaa.
Superuniversumit ovat maantieteellisiä avaruusryhmittymiä, joista jokainen käsittää yhtä suuren määrän paikallisuniversumeja ja yhtäläisen osan avaruutta. Niistä seitsemännessä, Orvontonissa, sijaitsee kotiplaneettamme Urantia (Maa). Planeettamme järjestysnumero asuttujen planeettojen sarjassa kirjoitetaan luvulla 5 342 482 337 666. Suuruniversumin rajojen takaa löytyvät neljä ulkoavaruuden tasoa, joista kaikki sisältävät lukemattomia galakseja, tähtisumuja, aurinkoja ja planeettoja, ja joista kaikki ovat vielä toistaiseksi asumattomia. Urantia-kirjan mukaan tämä suuri osa avaruudesta odottaa edelleen tulevaa universumikautta, jolloin asutetaan lisää planeettoja ja satelliitteja.
Kaikkien asutettujen maailmojen kerrotaan olevan luonteeltaan ja alkuperältään evolutionaarisia, eli ne kehittyvät Jumalan suunnitelman mukaisesti kohti suurinta tarkoitusta ja päämäärää. Kuolevaisten asuttamia maailmoja kuvataan lisäksi ”harjoittelukouluina olemassaolon seuraavana edessä olevaa vaihetta varten” (49:01). Ne on taivaallista hallintoa ajatellen ryhmitelty paikallisjärjestelmiksi, joista jokaiseen kuuluu noin tuhat evolutionaarista maailmaa. Paikallisjärjestelmät voidaan lisäksi ryhmitellä konstellaatioiksi, paikallisuniversumeiksi ja niin edelleen aina seitsemään olemassa olevaan superuniversumiin saakka.
Oma planeettamme, Urantia, kuuluu Satanian paikallisjärjestelmään jonka odotettu koko on joskus kaukaisessa tulevaisuudessa pyöreästi arvioituna 900 asutettua maailmaa. Tällä hetkellä Satanian järjestelmä sisältää vasta noin 620 asutettua maailmaa ja on siis vielä keskeneräinen. Urantia on Satanian asutetuista maailmoista järjestyksessä 606.
Avaruuden asuttujen maailmojen sijainnin ja todellisen lukumäärän tietää vain Universaalinen Isä; hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä ja numerolta. Minä voin esittää vain asuttujen tai asuttaviksi kelvollisten planeettojen summittaisen lukumäärän, sillä muutamilla paikallisuniversumeilla on älylliseen elämään soveltuvia maailmoja enemmän kuin toisilla. Eikä kaikkia suunnitelmissa olevia universumeja ole vielä organisoitu. Esittämieni arvioiden ainoana tarkoituksena on sen vuoksi tarjota edes jonkinlainen käsitys aineellisen luomistuloksen suunnattomuudesta. (15:2.1.) — — [Esittänyt Uversasta lähtöisin oleva Universaalinen Sensori.] (15:14.10).
Elämän tarkoitus ja elämä kuoleman jälkeen
Urantia-kirjan lukijat uskovat, että ihmiselämän keskeisin tavoite on löytää Jumala ja tulla hänen kaltaisekseen. Jumalan uskotaan elävän jokaisen ihmisen sisimmässä, mutta hänet löytääkseen on ihmisellä oltava fyysisen kehon lisäksi myös toimiva mieli, persoonallisuus sekä Ajatuksensuuntaaja. Ihmismieli ja Ajatuksensuuntaaja yhdessä synnyttävät sielun, jonka ansiosta yksilö voi kuolemansa jälkeen jatkaa matkaansa Jumalan luo, mikäli hän itse niin päättää.
Ajatuksensuuntaaja on osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jonka päämääränä on kaikkien luotujen asteittainen kehittyminen kohti Paratiisin edellyttämää täydellisyyttä. ”Urantia-kirjan opetuksia” -blogia kirjoittavan Matti Tossavaisen mukaan ”Ajatuksensuuntaaja tarkoittaa samaa kuin Jumala meissä, meidän kanssamme, meidän mielessämme, meidän ajattelukeskuksessamme” [50] Ajatuksensuuntaaja on siis Jumalan aktuaalinen läsnäolo tai ääni jokaisessa ihmismielessä, se opastaa ihmistä sekä antaa mielelle jatkuvasti hengellisiä virikkeitä sekä vihjeitä Jumalasta. Urantia-kirja kannustaakin kuuntelemaan Ajatuksensuuntaajaa, sillä sen avulla yksilö voi muodostaa henkilökohtaisen suhteen Isään. Ihminen voi näin omaksua uskon, joka johtaa elämän todelliseen päämäärään, Isän läheisyyteen: ”Ajatuksensuuntaajien tehtävänä ihmissukukuntien suhteen on edustaa Universaalista Isää, olla Universaalinen Isä ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisille luoduille” (108:0.1.)
Päätös lähestyä Jumalaa antaa siis ihmiselämälle sen perimmäisen tarkoituksen. Päätöksen tehtyään ihminen näet luonnollisesti samastuu Isän tahtoon ja pyrkii vähitellen kehittymään hänen kaltaisekseen. Urantia-kirjassa ei esitetä tarkkoja määritelmiä siitä, miten yksilön tulisi toimia tullakseen Isän kaltaiseksi ja elääkseen Jumalalle mieluista elämää, sillä kukin toteuttaa tarkoitustaan omalla persoonallisella tavallaan. Kirjassa ei siten ole annettu Raamatun kymmentä käskyä vastaavia selkeitä ohjenuoria vaan ainoastaan yksi Jumalan ihmiskunnalle lähettämä suurenmoinen käsky: ”Olkaa täydelliset, niin kuin minä olen täydellinen.” (1:0.3.) Urantia-kirja kuitenkin paljastaa, että ainoastaan Jumalan löytämiseen tähtäävät elämäntarkoitukset takaavat yksilölle ylösnousemuksen kuoleman jälkeen. Muunlaiset periaatteet jättävät kuolemanjälkeisen kohtalon arvailujen varaan.
Tämä suurenmoinen ja universaalinen kehotus pyrkiä jumaluutta olevan täydellisyyden saavuttamiseen on täydellisyyden Jumalan luoman, koko eteenpäin ponnistelevan luomakunnan ensimmäinen velvollisuus, ja sen tulisi olla sen korkein tavoite. Tämä jumalallisen täydellisyyden saavuttamisen mahdollisuus on ihmisen koko ikuisen hengellisen edistymisen lopullinen ja varma määränpää. (1:0.4.)
Urantia-kirja opettaa Raamatun tavoin, että elämä jatkuu kuolemaa seuraavan ylösnousemuksen jälkeen taivaassa Jumalan luona. Toisin kuin Raamatussa Urantia-kirjassa kuvataan seikkaperäisesti myös kuolemasta alkava monivaiheinen matka Paratiisiin ja kerrotaan jopa Paratiisin tarkat koordinaatit.
Urantia-kirjan mukaan on olemassa kolme eri kuoleman lajia: hengellinen kuolema, älyllinen kuolema ja fyysinen kuolema. Hengellisellä kuolemalla viitataan sielun lopulliseen kuolemaan eli elämän peruuttamattomaan päättymiseen kuoleman jälkeen. Tämänkaltainen kuolema johtuu aina yksilön aktiivisesta päätöksestä torjua ikuinen elämä, toisin sanoen päätöksestä kääntää selkänsä Jumalalle ja vastustaa ihmismielelle luontaista uskoa. Elämän jatkuminen tuonpuoleisessa sen sijaan on Urantia-kirjan mukaan taattu silloin, ”kun mieli uskoo Jumalaan ja sielu tuntee Jumalan, ja kun ne yhdessä hoivaavan Suuntaajan kanssa kaikki halajavat Jumalaa” (5:5.13).
Kaksi muuta kuoleman lajia, fyysinen ja älyllinen, eivät sen sijaan tarkoita elämän loppua tai persoonallisuuden tuhoutumista. Kuoleman jälkeen aineellinen ruumis maatuu mutta persoonallisuus jatkaa olemassaoloaan. Persoonallisuuden kaksi osatekijää, Ajatuksensuuntaaja sekä kuolleen elämänvaiheista koostuvat muistot, siirtyvät Diviningtoniin eli ”Isän syliin” Myös edesmenneen yksilön niin kutsuttu morontiasielu selviää kuolemasta.
Nämä kolme persoonallisuuden osatekijää ovat kuoleman jälkeisen, elämän ”kokoonpanosaleissa” tapahtuvan, ”uudelleenpersonoinnin” kannalta välttämättömiä. Kun Ajatuksensuuntaaja ja sielu kokoavat eloon jäävän persoonallisuuden yhteen, saavuttaa yksilö jälleen tietoisuuden tilan ja saa huomata heräävänsä ”mansiomaailmassa” uudessa hahmossaan, ”morontialuotuna”. Mansiomaailmoja on kaikkiaan seitsemän. Toistaiseksi ne palvelevat ”kuolevaiskoulutuksen asemina” ja ovat omistettuja ”ylösnousemuskuolevaisten siirtymäkulttuurille”. Aika kuoleman ja uudelleenpersonoinnin välillä vaihtelee yksilöiden välillä sen mukaan, kuinka pitkälle he kuoleman hetkellä ovat edenneet henkisessä kehityksessään. Mitä pidemmälle yksilö on kehittynyt, sitä todennäköisemmin hänellä on oma henkilökohtainen kohtalonsuojelijansa ja sitä lyhempi on aika kuoleman ja uudelleenpersonoinnin välillä.
Kuolevaisen elämää kuvaillaan Urantia-kirjassa lukuisista renkaista koostuvana katkeamattomana ketjuna. Elämämme Maassa, Urantialla, on vasta ensimmäinen kokemuksemme elämästä, joka kuoleman jälkeen tulee jatkumaan yli universumien ja ikuisten aikakausien. Uudelleenpersonoinnin yhteydessä saamamme morontiahahmo heijastaa sitä henkisen kehityksen astetta, jonka olemme Urantialla viettämämme ajan puitteissa saavuttaneet. Jokainen siis lähtee etenemään kuoleman jälkeen omalta yksilölliseltä henkitasoltaan. Morontialuodun tehtävä on jatkaa itsensä kehittämistä ja pyrkiä lukemattomien tulevien elämiensä aikana etenemään yhä korkeammalle hengellisten olentojen hierarkiassa.
Toisiaan seuraavien elämien katkeamattoman ketjun kerrotaan olevan ikuisuudelta tuntuvan ajan mittainen. Sen päässä on ketjun vihoviimeinen rengas, jonka saavuttaminen edellyttää tavoittelijaltaan äärettömästi aitoa rakkautta, veljeyttä ja viisautta. Nämä hyveet sisäistänyt kulkija saavuttaa vihdoin päämääränsä, syntymän puhtaana henkilöhahmona Paratiisissa: Kuolema ei ole muuta kuin alku loputtomalle, seikkailuntäyteiselle elämänuralle, odotuksentäyteiselle ikuiselle elämälle, ikuiselle tutkimusmatkalle” (14:5.10.)
Urantia-kirja, uskonto ja tiede
Uskonnonvapauslain (säädetty 1922/ 2003) mukaan vähintään 20 Suomen kansalaista voi halutessaan perustaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan. Rekisteröityminen takaa yhdyskunnalle tiettyjä konkreettisia etuoikeuksia muihin uskonnollisiin yhteisöihin nähden, ja sen katsotaankin usein olevan uskonyhteisölle kannattava ja tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Rekisteröityneellä yhdyskunnalla on mahdollisuus muun muassa peruskouluissa järjestettävään oman uskonnon opetukseen ja vihkiseremonioiden järjestämiseen. Virallinen uskonnon status voi myös lisätä näkyvyyttä ja siten helpottaa opin levittämistä. Patentti- ja rekisterihallituksen syyskuussa 2018 laatiman tilaston mukaan rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia oli 136 ja seurakuntia tai muita paikallisyhteisöjä peräti 345.
Lain takaamista etuuksista huolimatta Urantia-seura ei ole koskaan pyrkinyt rekisteröitymään uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, eikä sitä ylipäänsä pidetä ilmoituksen periaatteiden mukaisena vaihtoehtona. Urantia-kirja ei siis kehota organisoimaan uutta uskontoa, ja Urantia-liikekin on jyrkästi kieltänyt kuulumisensa uskontokategoriaan. Urantia-kirja nimenomaan varoittaa institutionalisoimiseen liittyvistä riskeistä, kuten alkuperäisen ilmoituksen vääristymisestä ja mukautumisesta ympäröivän yhteiskunnan normeihin.
Uskonnoksi kategorisoitumista halutaan välttää myös siksi, että se saattaisi vähentää ilmoituksen sekulaaria uskottavuutta. Urantia-kirjan lukijat puhuvatkin viidennestä ilmoituksesta mieluummin totuutena, ilmoituksena Jumalasta tai perustana yksilön henkilökohtaiselle uskolle. [51] Urantia-seuran verkkosivulla kuitenkin todetaan, että on niitäkin lukijoita, jotka mieluusti ottaisivat Urantia-uskon viralliseksi uskonnokseen.
Urantia-kirjan ilmoituksen ytimessä ovatkin usko Jumalaan ja Jeesuksen opetuksiin — kaksi asiaa, jotka tavallisesti mielletään kuuluviksi uskontokategoriaan. Vaikka uskonnollisuus siis on eittämättä osa Urantia-kirjan sanomaa, sisältää teos lukijoidensa mukaan myös puhtaasti tosiasioihin perustuvaa kerrontaa liittyen muun muassa kosmologiaan, historiaan, maailmauskontoihin ja politiikkaan. Siksi sen pelkistäminen uskonnoksi johtaisi helposti ennakkoluulojen syntyyn ja viidennen ilmoituksen virheellisiin tulkintoihin. Lukijoiden mielestä kirja koordinoi uskonnon, filosofian, tieteen ja taiteen tavalla, johon yksikään ihmiskunnan aiemmin tuntema uskonnollinen tai sekulaari teos ei ole pystynyt. Se sisältää tosiasioita uskonnoista ja todellisesta sydämen uskosta mutta ei itsessään ole uskonto, eikä se ole tarkoitettu uuden kirkon tai lahkon perustamista varten. Teoksen katsotaan tarjoavan faktuaalisia vastauksia ihmismieltä askarruttaviin kysymyksiin siitä, kuka minä olen, mistä olen lähtöisin ja minne olen matkalla.
Jos Urantia-kirja ei lukijoidensa mielestä ole uskonto, mikä se silloin on? Se on ilmoitus, suhteellinen ja alati kehittyvä totuus sekä perusta yksilön henkilökohtaiselle uskolle. Kirjan uskonnollisella ulottuvuudella viitataan lähinnä henkilökohtaiseen uskoon, yksilön ja Jumalan keskinäiseen suhteeseen. Siihen eivät kuulu erilaiset yhteisön määräämät käytännöt, riitit tai uskontunnustukset.
Urantia-kirjan mukaan tiede ei korvaa uskontoa eikä uskonto liioin tiedettä. Sen sijaan nämä liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Lähimmäksi totuutta päästään, kun hyväksytään, että tiede ja uskonto täydentävät toinen toistaan. Molemmat viitoittavat pohtimaan niin kutsuttua ensimmäistä aiheuttajaa, sitä ratkaisevaa tekijää, joka on johtanut tuntemamme elämän syntyyn. Kumpikin tie pakottaa tunnustamaan ensimmäisen aiheuttajan olemassaolon — joskin ainoastaan uskonto tarjoaa pohdiskelijalle myös henkilökohtaisen suhteen persoonalliseen Isään. Tieteen tarjoamat vastaukset koskevat ainoastaan materiaalista maailmaa, jolloin käsitys ensimmäisestä aiheuttajasta jää ikuiseksi tuntemattomaksi. Puhtaasti tieteeseen turvautuva ei siis pysty hyväksymään sellaista, jota ei ole kyetty empiirisesti todistamaan. Tällainen uskoon turvaamaton tiede synnyttää alati uusia kysymyksiä ja lisää ongelmia ratkaistavaksi.
Urantia-kirja ei kuitenkaan vähättele tieteen merkitystä vaan korostaa, että se on sivilisaation kehityksen kannalta äärimmäisen suuri. Silti uskonnolle tulisi antaa enemmän painoarvoa niissä kysymyksissä, joihin tiede ei kykene koskaan vastaamaan. Ihmisten tulisi tunnustaa, että ainoastaan usko voi johdattaa meidät sellaisiin syvällisimpiin totuuksiin, jotka lopulta paljastavat meille todellisen ensimmäisen alkusyyn, persoonallisen Jumalan. Ainoastaan usko voi auttaa meitä ymmärtämään kaikkea sitä, jota emme nykyisessä olomuodossamme pysty näkemään tai muutoin aisteillamme kokemaan.
Tieteen esittämien tosiasioiden lähde on äly ja vain äly, uskonnon varmoina pitämät asiat kumpuavat koko persoonallisuuden pohjimmaisista perustoista. Tiede vetoaa mielen käsityskykyyn, uskonto vetoaa ruumiin, mielen ja hengen lojaalisuuteen ja antaumukseen, jopa persoonallisuuden kokonaisuuteen. (102:1.4.)
Urantia-kirja vastustaa kiivaasti ajatusta evoluutioteoriasta, joka selittää maailman synnyn alkuräjähdyksellä ja pitää sen jälkeistä elollisuuden kehittymistä sattumanvaraisena ja päämäärättömänä. Evoluutioteoria jättää urantiauskovien näkökulmasta avoimeksi liian paljon ihmiselämän merkittäviä kysymyksiä. Toisaalta kirja ei tue myöskään Raamattuun perustuvaa kreationismia, jonka mukaan Jumala yhdellä kertaa loi valmiin maailman. Sen sijaan evoluution sanotaan olevan Jumalan säätämä ja etenevän Jumalan laatiman suunnitelman mukaan. Taivaalliset olennot pitävät huolen siitä, että myös Urantialla evoluutio etenee kohti päämääräänsä — jumalankaltaisuuteen ja täydellisyyteen pyrkivien ihmisten tuottamista. Ihmisen biologinen evoluutio on jo päättynyt, mutta muun muassa hengellisyyttä, viisautta ja uskonnollisuutta koskeva evoluutio on vielä kesken. Näiden osa-alueiden kehityksen jatkuminen edellyttää apua ihmistä korkeammilta voimilta, ja juuri tämän vuoksi ihmiskunnalle annetaan kosmisia ilmoituksia aina Jumalan sopiviksi katsomin väliajoin.
Urantia-kirja, kristinusko ja muut maailmanuskonnot
Suurin osa suomalaisista Urantia-kirjan lukijoista on evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Vuonna 2016 luterilaisuus tuntui kuitenkin useimmille lukijoille olevan pikemminkin osa suomalaista kulttuuria kuin henkilökohtaista uskonelämää. [52] Raamattua ei kukaan kertonut lukevansa aktiivisesti. Harvat kirkossakäynnitkin liittyivät lähes poikkeuksetta eri elämänvaiheissa tapahtuviin toimituksiin, kuten konfirmaatioon, häihin ja hautajaisiin.
Urantia-kirjan mukaan Raamattu ei ole pyhä. Pyhän käsitettä tosin käytetään varoen myös Urantia-kirjasta puhuttaessa, sillä se herättää voimakkaita mielleyhtymiä kristinuskoon ja muihin ”kehitysuskontoihin”, jollaiseksi urantiauskovat eivät halua viidennen ilmoituksen leimaantuvan. Urantia-kirjasta poiketen Raamatun kuitenkin kerrotaan olevan vain kiistanalainen kokoelma erilaisia uskonnollisiksi katsottuja kirjoituksia, joita lukuisat historialle tuntemattomat henkilöt ovat omine motiiveineen uudelleenkirjoittaneet vuosisatojen ajan. Tämän vuoksi Raamatun alkuperäistä ja keskeisintä sanomaa on tänä päivänä mahdotonta tavoittaa. Samasta syystä Raamattua, toisin kuin Urantia-kirjaa, ei tulisi pitää Jumalan sanana tai ihmiskunnalle annettuna jumalallisena ilmoituksena sellaisenaan.
Kuten todettu, Raamatun opetuksiin ja kertomuksiin on Urantia-kirjassa tehty merkittäviä muutoksia, joiden avulla viidennestä ilmoituksesta on karsittu pois kaikki ihmisperäiseksi ja virheelliseksi katsottu aineisto. Esimerkkinä todettakoon, että vaikka teosten kolminaisuusopeissa on samankaltaisuutta, on niissä sitäkin enemmän eroavaisuuksia. Iankaikkisella Pojallakaan ei Urantia-kirjassa viitata kristinuskon kolminaisuuden Jeesukseen vaan niin sanotusti kaiken olevaisen rinnakkaisluojaan. Iankaikkista Poikaa ei siis kirjan mukaan tulisi sekoittaa kristittyjen tuntemaan Jeesukseen, joka ei viidennen ilmoituksen perusteella ollut Jumalan ainoa Poika vaan yksi lukuisista Jumalan Luoja-Pojista. Urantia-kirjan lukijoiden mukaan Jeesus ei myöskään ollut ihmiseksi tullut Jumala, vaan paikallisuniversumimme Nebadonin hallitsijan, Kristus Mikaelin, inkarnaatio.
Uuden testamentin painopiste on Urantia-kirjan mukaan täysin vääristynyt ja harhaanjohtava. Siihen ovat jättäneet jälkensä muun muassa kristinuskon muotoutumiseen vaikuttaneet itämaiset jumalmyytit ja antiikin hellenistinen filosofia. Tämän takia kristityt ovat oppineet pitämään pyhinä sellaisiakin opetuksia, kertomuksia ja sääntöjä, jotka eivät tosiasiassa olleet Jeesuksen sanelemia eivätkä ylipäänsä sopineet Jeesuksen arvomaailmaan.
Urantia-kirjassa esitetään, että Jeesuksen evankeliumiopetuksen yhdistäminen juutalaiseen teologiaan oli kristinuskon alkutaipaleella tehdyistä virheistä suurin. Sen seurauksena syntyi erheellinen kristillinen sovitusoppi, jonka mukaan Jumala uhrasi ainoan poikansa, Jeesuksen, sovittaakseen ihmiskunnan synnit. Urantia-kirja siis kiistää uskomuksen perisynnistä ja Jeesuksesta syntien sovittajana. Sen sijaan ihmisten kerrotaan syntyvän Urantialle synnittöminä ja kuoleman jälkeisen pelastuksen riippuvan puhtaasti yksilön henkilökohtaisesta uskonvalinnasta. Perätön sovitusoppi onkin viidennen ilmoituksen mukaan vienyt jalansijaa Raamatun todeliiselta ilmoitukselta, sillä Urantia-kirjan filosofiassa Jeesuksen elämässä keskeisintä ei suinkaan ollut hänen persoonansa, saati traaginen kuolema ristillä. Olennaista oli hänen esimerkillinen Jumalan etsinnälle pyhitetty elämänsä sekä sanomansa Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä — sanoma, jonka katsotaan kuitenkin jääneen Paavalin elämää kuvaavien kertomusten varjoon.
Urantia-kirjan neljäs osa, Jeesuksen elämä ja opetukset, onkin laajennettu ja urantiauskovien mukaan totuudenmukaisempi versio siitä, mitä Uusi testamentti opettaa Jeesuksesta. Teoksessa kerrotaan, että kun Jeesuksen evankeliumi dogmatisoitiin ja sen siivittämänä rakennettiin instituutio, Raamatun alkuperäinen merkitys korvaantui ihmisperäisillä uskomuksilla Kristinuskon kehitys valtauskonnoksi nähdäänkin varoittavana esimerikinä siitä, mitä uskon institutionaalistumisesta voi pahimmillaan seurata normeilla, tavoilla ja riiteillä aikaansaatu dynaamisen, elävän ja henkilökohtaisen uskonnon hidas kuolema. [53] Urantia-kirjalla olisikin lukijoiden mielestä paljon annettavaa evankelisluterilaiselle kirkolle. Osa heistä toivoisikin pystyvänsä kirkon jäsenenä aktiivisesti edistämään kirkon muutosta. Urantia-kirjassa (170:5.21) todetaan:
Älkää erehtykö! Sillä Jeesuksen opetuksiin sisältyy sellainen ikuinen olemus, joka estää niiden jäämisen ajattelevien ihmisten sydämessä iäisesti hedelmättömiksi. Sellaisena kuin Jeesus valtakunnan mielessään näki, se on suurelta osin jäänyt maan päällä toteutumatta, sillä ulkokohtainen kirkko on toistaiseksi ottanut sen paikan. Mutta teidän tulisi käsittää, että tämä kirkko on vain syrjään työnnetyn hengellisen valtakunnan toukkavaihe, joka vie sen tämän aineellisen aikakauden läpi ja yli seuraavaan ja hengellisempään tuomiokauteen, jolloin Mestarin opetuksilla saattaa olla parempi tilaisuus kehittymiseen. Näin ajateltuna niin kutsutusta kristillisestä kirkosta tuleekin se toukkakotelo, jonka sisällä Jeesuksen käsityksen mukainen valtakunta nyt uinuu. Jumalalliseen veljeyteen perustuva valtakunta on edelleenkin elossa, ja lopulta ja minkään estämättä se tulee esille tästä pitkäaikaisesta kätköstään, aivan yhtä ehdottomasti kuin perhonen lopulta ilmaantuu kauniina lopputuloksena sen vähemmän viehättävästä metamorfiseen kehitykseen kuuluvasta oliosta.
Urantia-kirjan luku 131 on kokonaan omistettu maailman eri uskonnoille. Siinä keskitytään tarkastelemaan lähinnä uskontoihin sisältyviä opetuksia Jumalasta ja Jumalan suhteesta ihmiskuntaan. Kirjan mukaan kaikkiin listattuihin uskontoihin sisältyy totuuden siemeniä, joskaan mikään niistä ei edusta absoluuttista totuutta. Kun ilmoituksen perustalle näet syntyy kehitysuskonto, on väistämätöntä, että alkuperäiseen sanomaan kytkeytyy erinäisiä ihmisperäisiä uskomuksia, käskyjä ja toimintamalleja. Kun näin tapahtuu, valitettavan paljon autenttisesta ilmoituksesta jää virheellisen aineiston varjoon.
Urantia-kirjassa esitetään, että merkittävistä puutteistaan ja virheellisistä käsityksistään huolimatta kristinusko ja buddhalaisuus ovat maailmanuskonnoista pisimmälle kehittyneet. Buddhalaisuudessa korostetut arvot ja elämänohjeet ovat suurenmoisia ja edistyksellisiä, mutta uskonnosta uupuu tyystin usko persoonalliseen ja universaaliin Jumalaan. Kristinuskon ytimestä sen sijaan löytyvät usko sekä Jeesuksen esimerkilliseen uskonnolliseen elämään että iankaikkiseen Jumalaan. Ihmisperäiset ja kulttuuriset aineistot ovat kuitenkin peittäneet alleen sen, mikä Jeesuksen opetuksissa alkujaan oli keskeisintä.
Kaikkien uskontojen todetaan kyllä olevan sikäli hyviä, että ne voivat omalla tavallaan tuoda ihmisen lähemmäs Jumalaa ja auttaa ihmistä ymmärtämään, kuka Jumala on. Kehnon uskonnosta tekee ainoastaan ylimielinen asennoituminen muihin katsomuksiin. Millään uskonnolla ei ole syytä pitää itseään ylivertaisena tai kuvitella oman oppinsa edustavan ainoaa, erehtymätöntä totuutta. Koska kaikkiin uskontoihin sisältyy enemmän tai vähemmän totuutta, olisi erilaisten katsomusten edustajien sen sijaan viisainta perehtyä itselleen vieraisiin uskontoihin ja kerätä niistä parhaat palat omaa uskoaan täydentämään. Muiden näkemysten tuomitseminen ja kiistäminen eivät vastaa Jumalan tahdon mukaista elämää, vaan päinvastoin ne vievät yksilön entistä kauemmas totuuden lähteiltä.
Vaikka Urantia-kirjan lukijat uskovat viidennen ilmoituksen olevan toistaiseksi korkein saatavilla oleva totuus, he ajattelevat senkin olevan ainoastaan rajallinen, osittainen ja vajavainen totuuden heijastuma. Kirjanhan ei uskota jäävän viimeiseksi käänteentekeväksi ilmoitukseksi, vaan uusia ilmoituksia odotetaan tulevaksi noin tuhannen vuoden välein. Uusien ilmoitusten myötä ihmisten uskonnollisuus kehittyy, jolloin tulee mahdolliseksi myös saavuttaa entistä absoluuttisempi totuus. Silti on muistettava, että evolutionaarisessa maailmassa totuus on ihmismielen rajallisuuden takia aina väistämättä suhteellinen käsite.
Minkään uskontokunnan jäsenyyttä ei katsota esteeksi Urantia-kirjaan tutustumiselle tai — seuraan liittymiselle. Se, että kirjan lukijat ovat lähtöisin mahdollisimman monenlaisista lähtökohdista, nähdään pikemminkin positiivisena seikkana, sillä sen katsotaan edistävän ilmoituksen leviämistä sekä sen toteutumista käytännössä. [54]
Urantia-kirjan mukaan tavoitteena olisikin tulevaisuudessa koko ihmiskunnan yhteinen maailmanuskonto, joka yhdistäisi totuudet nykyisistä institutionaalisista uskonnoista ja poistaisi ristiriidat eri uskonnonharjoittajien väliltä. Uskonsodat nähtäisiin aiheettomina, kun ymmärrettäisiin, että ainoa tarpeellinen ja riittävä totuus on ihmisen aito usko Jumalaan: ”Totuuden voi tuntea, totuuden voi elää; totuuden kasvun voi kokea sielussaan, ja mielessä voi nauttia sen antaman valaistuksen tuomasta vapaudesta, mutta totuutta ei voi vangita kaavoiksi, normeiksi, uskonkappaleiksi tai ihmisen käyttäytymisen älyperäisiksi malleiksi” (180:5.2.)
Urantia-kirja ja ufouskonnollisuus
Urantia-kirjasta puhutaan usein ufokulttina. Silloin ajatellaan virheellisesti että teoksen lukijat uskovat populaarikulttuuristakin tuttujen avaruusolentojen olevan kirjan opetusten takana. Urantia-kirjassa ei kuitenkaan esiinny käsitteitä avaruusolento, humanoidi tai ufo. Sen sijaan kirjan esiluvun kirjoittaja esittelee itsensä yhtenä ”Orvontonin Jumalallisista Neuvonantajista”, ja myös muiden lukujen kerrotaan olevan erilaisten taivaallisten olentoryhmien edustajien käsialaa.
Tieteellinen käsitys, jonka mukaan Maa on maailmankaikkeuden ainoa asuttu planeetta, todetaan kyllä Urantia-kirjassa kaikessa itsekeskeisyydessään mahdottomaksi. Kirjahan kertoo peräti seitsemästä asutetusta superuniversumista sekä niiden lukemattomista elinkelpoisista planeetoista ja satelliiteista. Meidän tuntemamme elämän kannalta osa niistä saattaa olla asuttavaksi kelpaamattomia, mutta Urantian asukkaista poikkeaville kuolevaisille ne kaikki kuitenkin toimivat ihanteellisina elinympäristöinä. Urantia-kirjan opissa maailmankaikkeus näet sisältää kuolevaisten lisäksi lukemattomia henkiolentoja, taivaallisia persoonallisuuksia, sanansaattajia ja enkeleitä. Henkiolentojen ja niiden eri luokkien esittelylle onkin omistettu yli 20 lukua kirjan kahdessa ensimmäisessä osassa.
Urantia-kirjan mukaan on mahdollista matkailla eri universumien välillä, mutta se ei tapahdu lentävillä lautasilla tai muilla vastaavilla avaruusaluksilla, kuten ufouskonnollisuudessa ajateltaisiin vaan ”kuljettajaserafien” aikaansaaman transportaation välityksellä. Serafeilla viitataan eri luokkiin kuuluviin enkeleihin, jotka kykenevät kuljettamaan aineettomia hahmoja universumista toiseen. Serafisen transportaation välityksellä saapuneita vierailevia tarkkailijoita muista universumeista kerrotaankin olevan Urantialla kaiken aikaa.
Kertomukset ufosieppauksista ja teoriat avaruusolentojen Maan valloituspyrkimyksistä liittyvät erottamattomasti etenkin populaarikulttuurissa ilmenevään ufouskonnollisuuteen. Urantia-kirjassa taivaallisten olentojen kuitenkaan ei mainita olevan millään tapaa pahantahtoisia, eikä niiden siis ajatella uhkaavan Urantian rauhaa. Kaikki olennot, jotka pääsevät matkaamaan eri universumien ja asutettujen planeettojen välillä, ovat Universaalisen Isän luomia ja siksi toimivat hänen hyvän tahtonsa mukaisesti. ”Planeettanne (Urantia) on suunnattoman suuren kosmoksen jäsen; kuulutte jotakuinkin loputtomaan maailmojen perheeseen, mutta sfääriänne hallitaan juuri niin täsmällisesti ja sitä hoivataan juuri niin rakastavasti kuin jos se olisi ainoa asuttu maailma koko olemassaolon piirissä. (15:14.9.)
Urantia-kirja vetoaa moniin ufoharrastajiin varmastikin siksi, että se on voimakkaasti avaruudellinen, tieteellis-teknologistyyppisellä käsitteistöllä kyllästetty teos. Niin ikään se on osa laajempaa modernia kontaktiperinnettä ja sellaisenaan ufoharrastajille tutun ja kiehtovan oloinen. Kirjassa pyritään myös olennaisesti yhdistämään tiede ja uskonto, kuten ufokontaktiliikkeessä.
Urantia-kirja: Modernia uskontoa
Uskonnontutkimuksellisesta näkökulmasta Urantia-kirjaa voidaan pitää yhtenä esimerkkinä sellaisesta modernista uskonnollisuudesta, joka ei mahdu institutionaalisen uskonnon raameihin. Se noudattaa individualistisen yhteiskunnan ihanteita eikä halua tulla kahlituksi mihinkään yhteisöä leimaavaan kategoriaan, saati sopeutua ulkopuolisten sanelemiin normeihin. Tärkeintä tämänkaltaisessa uskonnollisuudessa on henkilökohtainen kokemusmaailma ja opin vapaamuotoinen tulkinta.
Moderni uskonnollisuus hyödyntää tieteellis-teknistä käsitteistöä todistellessaan kosmisista ulottuvuuksista, henkiolennoista, jumaluuksista ja muista yliluonnollisista ilmiöistä. Se tarjoaa tieteen kanssa yhteensovitettuja vastauksia, nykyaikaan sopivia päämääriä ja elämäntapaan liittyvää valinnanvapautta. Moderni uskonnollisuus antaa nykyhetkelle merkityksen ja tekee arvaamattomasta tulevaisuudesta turvatun.
Kristinusko on yli kahdella miljardilla tunnustajallaan maailman suurin uskonto. Tunnustuskuntiensa moninaisuudesta huolimatta se on jäsentynyt ja yhteisöllisesti järjestäytynyt, ja läntisessä maailmassa sillä on laajasti hyväksytty ja vakiintunut asema. Kristinuskolla on valtava yhteiskunnallinen ja kulttuurinen merkitys. Maailmanlaajuisesti valtaosa ihmisistä ymmärtää maailmankaikkeuden ja elämän peruspiirteet kristillisen vakaumuksen pohjalta.
Ufouskonnollisuudella, joka on paljolti kansanomaista ja organisoitumatonta, vaikuttaisi äkkiseltään olevan kovin vähän yhteistä perinteisten kristinuskon tulkintojen kanssa. Pintapuolisesti tarkasteltuna ne näyttävät edustavan tyystin erilaisia käsityksiä maailmasta. Tiukasta konservatiiviskristillisestä näkökulmasta ufoideologiaan saatetaan suhtautua torjuvasti. Ufoperinne ei tunnu tarjoavan ajatuksia, jotka sopisivat yhteen sen kanssa, miten kristinusko vastaa maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin.
Ufoihin on kristillisestä näkökulmasta suhtauduttu pahojen voimien ilmentymänäkin. Ufokertomuksiin yhdistyy ylipäänsä pelkoa ja epäluuloa. Ajatukset vaikka siitä, kuinka humanoidit hyödyntävät ihmiskuntaa tekemällä jonkinlaisen valtavan ihmiskokeen tai hallitsevat ihmisiä heidän tietämättään, herättävät monissa vähintäänkin epämukavuutta, sillä ihmiselle on ominaista suhtautua tuntemattomaan varauksellisesti. Toisaalta myös ufoperinteessä on suhtauduttu kristinuskon oppeihin jokseenkin karsaasti. Kristinuskon kosmosta koskevat selitysmallit voidaan esoteriaa tai tieteellisyyttä korostettaessa kokea puutteellisiksi tai kauttaaltaan paikkansa pitämättömiksi.
Kristinuskon ja ufouskomusten suhde toisiinsa on ensi silmäyksellä jännitteinen. Onko hedelmällinen dialogi oudoksutun ufouskonnollisuuden kanssa mahdollista? Onko kristinuskossa tilaa ufouskomuksille ja ymmärrystä niitä kohtaan? Nykyistä länsimaista uskonnollisuutta luonnehtivien ilmiöiden kuten maallistumisen ja uususkonnollisuuden voimistumisen valossa on kiehtovaa pohtia, voisiko vastakkainasettelun tunnusta huolimatta kristinuskolla ja ufouskonnollisuudella olla toisiaan tukevia piirteitä, lähtökohtia ja kenties jopa päämääriä.
Katsomuksia tulee vertailla niiden luovuttamattomien ominaispiirteiden perustalta. Näin kumpikin katsomus tulee tunnustetuksi sellaisena kuin se on, ilman että kumpaakaan yritetään taivuttaa toisen puoleen omien keskeisimpien piirteidensä kustannuksella. Lähtökohta on selvittää kristinuskon ja ufouskonnollisuuden olennaisimpia aineksia ja keskinäisiä eroja. Vertailua on hedelmällistä jatkaa yhtäläisyyksien ja yhteisten mahdollisuuksien tarkastelemiseen tulkiten niitä dialogin ja vastavuoroisten ainesten antamisen hengessä.
Kristinuskon ja ufoperinteen eroja
Kristinuskon oppi ja sen maailmanselityksen pohja ovat muotoutuneet pääosin Levantin ja Välimeren alueilla sikäläisten kulttuuriperinteiden ristivaikutuksessa. Oppi kehitettiin Jeesus Nasaretilaisen esittämien opetusten ympärille. Näkemykset ja kertomukset näistä opetuksista ja Jeesuksen elämästä elivät varhaisten kristittyjen yhteisöissä, joissa niiden kokonaisuus ajan mittaan muovautui: ainesta karsiutui, jalostui ja lisääntyi. Sittemmin nähtiin tärkeäksi kiinteyttää ja määritellä kristinuskon yhteinen sisällöllinen aines — toisin sanoen varhainen kirkko katsoi tarpeelliseksi muodostaa opin. Eräs syy tälle oli kristittyjen tarve määritellä suhdettaan ympäröiviin uskonnollis-kulttuurisiin ryhmiin, kun haluttiin erottautua ja kehittää oma identiteetti. Raamatun kaanon eli vakiintunut kirjoituskokonaisuus muodostettiin ja kristinuskon oppi kristallisoitiin uskontunnustuksiin. Näitä kristinuskon opillisia peruslähteitä on historiallisesti tulkittu ja yhä edelleen tulkitaan monin tavoin, erilaisia aiheita ja näkökulmia painottaen. Kristityt jakautuvat lukuisiin yhteisöihin, joissa Raamattua tulkitaan eri tavoin. Eroista huolimatta opilliset näkemykset perustuvat tiettyihin koko kristikunnan tasolla hyväksyttyihin uskonnollisiin auktoriteetteihin.
Kristinuskosta poiketen ufouskonnollisuus ammentaa sisältöjään huomattavasti nuoremmista kulttuurisista aineksista, kuten modernista länsimaisesta esoteriasta ja tieteellis-teknologisista elementeistä. Se ei ole samalla tavalla selkeärajaiseksi muotoutunut traditiokokonaisuus kuin kristinusko vaan kulttimainen perinne: löyhästi organisoitunut, joustavarajainen, yksilökeskeinen ja henkilökohtaista käsitystä ja kokemusta korostava liike. Perinteen kannattajia yhdistää kiinnostus ufoilmiöihin, ja toisistaan poikkeavien suuntausten välillä vallitsee ainakin jonkinlainen keskinäinen solidaarisuus. Toisaalta monet voivat olla kiinnostuneita ufoaiheesta mutteivät halua identifioitua ufoperinteeseen mitenkään, saati mieltää itseään ufouskonnollisiksi. Ufoperinne ei sisällä mitään yleisesti hyväksyttyjä, koko kentän kattavia pyhiä kirjoituksia tai muita uskonauktoriteetteja, eikä se alun alkaenkaan ole ollut yhtenäinen ja tarkkarajainen katsomus. Fi siis voida puhua samalla tavoin jäsentyneestä uskonnollisesta traditiosta kuin kristinusko.
Kristinusko ja ufoperinne poikkeavat toisistaan syntyhistorioidensa lisäksi olennaisesti suhteissaan tieteeseen. Kristinuskon keskeiset opit, kuten kolmiyhteinen Jumala, Jeesuksen samanaikainen täysi jumaluus ja täysi ihmisyys tai ristillä tapahtunut lunastus, eivät ole asioita, joita pyrittäisiin perustelemaan tieteellisesti. Ufouskonnollisuuteen liittyy sen sijaan hyvin voimakas pyrkimys identifioitua tieteelliseen ajatteluun ja olla näin järjellisesti uskottavaa. Järkiperusteita käytetään oikeuttamaan ufouskomusten asemaa ja vakiinnuttamaan niitä osaksi nykyaikaista tiedepohjaista maailmankäsitystä. Ufotraditiosta käsin kristinusko saattaa vaikuttaa epäuskottavalta maailmanselitysmallilta. Kristinuskon tapa määrittää itseään uskontunnustusten ja muiden kanonisointien avulla ja toisaalta ufoperinteen tieteellisyyden korostus ja halu työntää ilmeistä uskonnollisuutta loitommas tuottaa jännitteen katsomusten välille.
Vaikka kristinuskon ydinoppeja ei pyritä oikeuttamaan tieteellisesti, kristinusko on kuitenkin laajasti lyönyt kättä tieteen kanssa. Harvan — jos kenenkään — maailmankatsomus rakentuu nykyään yksin uskonnollisten käsitysten varaan. Tieteestä on tullut vakiintunut osa kulttuuria, ja sen näkökulmat läpäisevät lähes kaikki elämänalueet. Uskonto ja tiede kietoutuvat jollakin tavalla yhteen miltei kenen tahansa katsomuksessa. Yleensä länsimaisissa kristinuskon tulkinnoissa pyritään sopusointuun ja rauhaisaan rinnakkaiseloon tieteen kanssa. Tällöin puhutaan tietysti normaalitieteestä eli vakiintuneesta tieteellisestä todellisuuskäsityksestä sekä siihen sopivista havainnoista ja teorioista.
Kuva 7. Aadam ja Eeva karkotetaan Eedenin puutarhasta. Michael Toppeliuksen seinämaalaus Haukiputaan kirkossa (1774—1779).
Usein ristiriidat Raamatun ja luonnontieteen välillä pyritään sovittelemaan. On esimerkiksi mahdollista käsittää Raamattu inhimillisen, vaikkakin Jumalan inspiroiman työn tulokseksi, ei siis sellaisenaan täysin Jumalasta peräisin olevaksi. Tällainen Raamatun historiallisen rakentumisen hyväksyvä suhtautuminen on eurooppalaisessa protestanttisessa perinteessä tavallinen, ja se mahdollistaa siinä ilmenevän jumalallisen ilmoituksen ja tieteen rinnakkaiselon. [Kristinuskon ja tieteen suhdetta voidaan hahmottaa monesta eri näkökulmasta. Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian dosentti Aku Visala valottaa aihepiiriä teoksessaan Mitä tiede ei voi kertoa sinulle (2010).]
Esimerkiksi Vanhan testamentin luomiskertomuksen luonnontieteelliset puutteet, kuten sen maakeskeisyys, eivät muodosta ristiriitaa ilmoituksen ja tieteen välille. Kertomus kuvaa, kuinka ihmisen silloin tuntema maailma sai muodon ja elämän, joka huipentui ihmiseen. Näin se ei ota — eikä voikaan ottaa — kantaa siihen, mitä taivaankannen takana tai vesimassojen toisella puolen mahdollisesti on. Kristinopin mukaan Jumala loi koko maailmankaikkeuden, mutta luomiskertomus ei kuvaa sitä tieteellisen täsmällisesti inhimillisten puutteiden vuoksi. Silloin, kun kertomus sai sisältönsä, ei tiedetty, että aurinkokuntia ja planeettoja on lukemattomia ja että elämää voisi olla muuallakin. Ihmisillä ei ollut käytössään tieteen mekanismeja ja välineitä, joiden avulla kaikkeudesta olisi saatu tietoa. Kuitenkin, kun kristinuskon mukaan Jumala yksin on kaikkivoipa, ei mikään muu voima ole voinut saada aikaan maapallon ulkopuolisia maailmankaikkeuden rakenteita. Jumalan on täytynyt luoda myös ne — koko kaikkeus.
Näin luomiskertomuksen luonnontieteellisen puutteellisuuden ei tarvitse katsoa todistavan Jumalan kaikkivoipaisuutta vastaan vaan pikemminkin ihmisen tiedollisen vajavaisuuden puolesta. Ihminen saavuttaa tieteen kehityksen avulla tietoa kaikkeudesta hiljalleen, ja luomiskertomuksen muotoutumisen aikaan tuota tietoa ei vielä ollut mahdollista hankkia. Luomiskertomuksen merkitys ei näin tulkittuna tyhjene epätarkkuuteen tai ohueen tietoon. Pikemminkin se sisältää monelle kristitylle merkitystietoa, joka poikkeaa luonnontieteellisen tiedon olemuksesta.
Ufotradition sisällä etenkin ufokontaktiliike suhtautuu liberaaleista länsimaisista kristinuskon tulkinnoista poiketen normaalitieteeseen torjuvasti, vaikka omanlaista, esoteerista tulkintaa tieteestä korostetaan näkyvästi. Esimerkiksi tieteelliset päätelmät, joiden mukaan ufojen olemassaoloa ei ole todettu, jätetään huomiotta leimaamalla ne usein salaliiton korruptoimiksi. Ajatus on, että suurelta yleisöltä järjestelmällisesti pimitetään ufojen olemassaolon ja vaikutuksen todistavaa tietoa. Tällaisen argumentaation avulla voidaan suojautua virheellisten oletusten stigmalta; ufot ovat tosiasia, mutta tämä salataan. Vastaavanlainen salaliittoteoreettinen vivahde kuuluu melko yleisesti koko ufoperinteeseen.
Voidaan sanoa, että sekä kristinusko että ufokontaktiliike suhtautuvat tieteeseen kaksijakoisesti mutta keskenään eriävin tavoin. Kristinuskon opit perustuvat uskoon ja ilmoitukseen, mutta usein niiden myös tulkitaan mukailevan normaalitieteellisiä faktoja. Ufokontaktiliike korostaa tieteellistä ajattelua mutta esoteerisena projektina ja hakien samalla tukea sopivista normaalitieteellis-teknologisista keksinnöistä. Liikettä vastaan asettuvat tieteen tulokset julistetaan merkityksettömiksi ja arvostellaan vallitsevaa tieteellistä paradigmaa.
Tiedesuhteidensa erojen lisäksi kristittyjen ja ufoperinteen kannattajien suhtautuminen uskonnollisuuteensa poikkeaa toisistaan. Kristityt hyväksyvät kristinuskon mieltämisen uskonnoksi ja sen harjoittamisen luokittelemisen uskonnollisuudeksi. Usein he kuvailevat itseään tai ovat valmiita tulemaan kuvailluiksi uskonnollisina, hengellisinä tai henkisinä ihmisinä. Kuitenkaan kristityille, kuten muillekaan, ei ole selkeää, missä uskonnon ja kulttuurin raja kulkee. Monelle kristitylle onkin varmasti mielekkäämpää lähestyä uskonnollisuuttaan elämäntavan kuin uskonnon kategorian avulla. Ylipäänsä uskonto on hankalasti määriteltävissä, ja rajankäynti uskonnon ja kulttuurin välillä on paitsi elettynä todellisuutena myös aihetta käsitteellisesti tarkasteltaessa vaikeaa.
Ufoihin uskojat puolestaan eivät useinkaan tunnustaudu ufouskonnon kannattajiksi eivätkä halua mieltää ufokiinnostustaan uskonnolliseksi. Koska ufoperinteeseen liittyy kuitenkin paljon uskonnollisiksi ymmärrettäviä piirteitä, ulkopuolisesta näkökulmasta uskonto-käsitteen käyttäminen ufoperinteen kentästä on perusteltavissa. Tosin tällöinkin on muistettava, että uskonto käsitteenä on vaikea määritellä.
Luominen, synti ja pelastus
Kristinuskon maailmanselitys perustuu siihen, että Jumala on tarkoituksellisesti luonut kaikkeuden. Luomiskertomus kuvaa, kuinka maailma sai alkunsa ja muotonsa Jumalan työn tuloksena. Ennen kuin mitään oli luotu, oli kuitenkin Jumala. Tämä ilmaisee Jumalan ja maailman keskinäisen hierarkiasuhteen: Jumala on ensimmäinen, luomaton ja ikuinen, ja maailma puolestaan on Jumalan luoma ja siten Jumalasta riippuvainen. Kertomuksessa kuvataan seitsemän päivän jakso, jonka viimeisenä päivänä Jumala lepäsi ensimmäisten kuuden päivän luomistyöstään. Luominen toteutui tietyssä järjestyksessä. Jumala loi maailmaan taivaankannen, joka erottaa vedet kannen ala- ja yläpuolella. Hän loi auringon ja kuun, joiden vaikutus vuorottelee. Kun puitteet elämälle olivat valmiit, Jumala loi kaikki elämänmuodot, joista aivan lopuksi ihmisen. Kristinuskon keskeinen näkemys on, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja sikäli ihmisessä on jotain Jumalan kaltaista. Kaikista elämänmuodoista juuri ihmisellä on luomakunnassa erityinen asema.
Ufokontaktiliikkeessä ajatellaan usein samaan tapaan, että korkeampi taho on luonut maailman ja ihmisen. Toisaalta toisin kuin tavanomaisten kristinuskon tulkintojen mukaan, maailman katsotaan olevan osa panteistista, kaikkiallista jumaluutta. Ihminen käsitetään tyypillisesti avaruusolentojen luomukseksi tai kokeiluksi, jolle on annettu vapaa tahto. Ihminen on avaruusmuukalaisten kuva sikäli, että olentojen esitetään hyödyntäneen omaa geneettistä materiaaliaan ihmistä luotaessa.
Kristillisessä maailmanselityksessä katsotaan, että täydellisen Jumalan luomana kaikki luotu on hyvää ja että maailma on perusolemukseltaan hyvä. Tästä huolimatta elämään väistämättä sisältyy kärsimystä. Ristiriidasta nousee kysymys kärsimyksen merkityksestä: miksi täydellinen Jumala sallii kärsimyksen? Tämä teodikean ongelmaksi nimetty kysymys näyttäisi jäävän vaille tyhjentävää vastausta. Eräs kristinuskon tulokulma kärsimyksen tematiikkaan löytyy syntiinlankeemuskertomuksesta, jossa mytologisessa muodossa tehdään tiettäväksi ihmiskunnan henkinen turmeltuminen.
Syntiinlankeemuskertomuksessa ihminen päättää poiketa Jumalan tahdosta syömällä kiellettyä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää. Kristillisessä kielenkäytössä poikkeamiseen Jumalan tahdosta viitataan termillä synti. Kristillisen näkemyksen mukaan ihminen on olemuksellisesti syntiin taipuvainen, ja kansanomaisessa kielenkäytössä synti usein jollain tavalla rinnastuu toimimiseen moraalinvastaisesti. Teologisena käsitteenä se ei kuitenkaan ensisijaisesti määrity moraalinvastaisuutena vaan Jumalasta vieraantumisena. Pikemminkin synti kuvaa ihmiselle tyypillistä itsekkään näköalattomuuden perusasennetta, joka johtaa kärsimystä aiheuttavaan toimintaan.
Syntiin vivahtavia käsityksiä on löydettävissä myös ufoperinteestä. Ufokontaktiliikkeessä ilmenee olettamus, jonka mukaan ihmiskunta on jollain tavalla turmeltunut ja kyvytön elämään rauhanomaisesti. Ihmiskunnan turmeltuneisuutta ja sen syitä ei välttämättä kuitenkaan ruodita sen kummemmin. Tavallisesti tyydytään näkemykseen, että ihminen on toistaiseksi henkisesti kehittymätön ja aggressiivinen laji, jonka yhteys korkeimpaan ei vielä ole kovin hyvä.
Pelastus on kristinuskon teemoista keskeisin. On jopa muotoiltavissa, että kristinusko on olennaisemmin pelastuksesta ja sen mahdollisuudesta kertova traditio kuin maailmanselitysmalli. Kristinuskon draaman kaari tähtää alusta alkaen pelastukseen, joka on vastaus syntiin. Kristillisen pelastushistorian mukaan Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maailmaan elämään ihmisten keskuudessa, jotta syntiin langennut ihmiskunta oppisi jälleen Jeesuksen kautta tuntemaan Jumalan. Jeesuksen rooli avautuu eräänlaisena välittäjänä Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Hän kuoli ihmiskunnan puolesta, jonka myötä ihmisten syntisyys sovitettiin. Jumala ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle Jeesuksessa. Jeesuksessa hän myös tarjoaa ihmisille pelastuksen synnin ongelmasta. Kristuksen sovitustyön lisäksi kristinuskon tulkinnoissa voidaan vaihtelevasti painottaa eskatologiaa, jonka avulla hahmotellaan turmeltuneen maailman viimeisten vaiheiden tapahtumia.
Ufokontaktiliikkeessä esiintyy verrattain samantyyppisiä käsityksiä pelastuksen teemassa. Perustavan turmeltuneisuuden kokemuksesta nousee esiin toivo paremmasta maailmasta ja harmonisesti toimivasta ihmiskunnasta. Käsityksiin liittyy ajatuskulkuja, joiden mukaan avaruusolennot tarkkailevat ihmiskuntaa ja sen kehityksen suuntaa mahdollisesti ohjaillen sitä jonkin verran. Lisäksi esitetään, että vieraan elämänmuodon on tietyssä kriittisessä vaiheessa puututtava ihmiskunnan kärsimystä aiheuttavaan elämäntapaan. Avaruusolennot tulisivat pelastamaan ainakin osan ihmiskunnasta häilyvältä hävitykseltä. Ne koetaan siis odotettuina pelastajina, jotka toimillaan kääntävät maailman tuhoutumiskehityksen suunnan.
Näin ajatus siitä, että ihmiskunta tarvitsee ihmisyyden rajoitteet ylittävän taivaallisen pelastajan, ilmenee molemmissa katsomuksissa — avaruusolennot vertautuvat pelastajina Kristukseen. Ihmiskunnan historian lopun aikojen ja uuden maailmanjärjestyksen toteutumisen idea on itse asiassa yleinen, ja se toistuu useissa katsomusperinteissä ja mytologioissa. Ihmisen tarvetta pohtia maailman tulevaisuutta ja paremman elämänlaadun mahdollisuutta on sanallistettu monin eri tavoin.
Kristus käsitetään teologisesti yhtäältä täysin ihmiseksi ja toisaalta tosi Jumalaksi. Tämän kaksiluonto-opin mukaan Kristus on samaan aikaan yksi ihmisistä kaikkine inhimillisine piirteineen, tunteineen ja tarpeineen sekä kaikkivoipa Jumala. Hän ei ole erillinen jumaluus vaan samaa olemusta Jumalan kanssa. Samalla hän oli kuitenkin ihmisten kanssa eläessään yhtä paljon ihminen kuin kuka tahansa muu.
Samankaltainen idea kahta luontoa olevista olennoista esiintyy ufokontaktiliikkeessä ihmisten ja avaruusolentojen välisten hybridien muodossa. Vaikka ufosieppaukset vaikuttavat hämmentävältä ja pelottavalta ajatukselta, niitä on luonnehdittu myös myötätunnon pohjavireellä. Humanoidien on koettu tavoittelevan henkistä yhteyttä siepattuun ja muuhun ihmiskuntaan. Ne ovat huomattavan älykkäitä edistyksellisine teknologioineen, kyvyiltään jotain aivan muuta kuin ihmiset — kuin jumalallisia olentoja. Sieppauskertomuksissa humanoidit tuottavat hybridejä, geneettisiä humanoidin ja ihmisen välimuotoja, jalostaakseen ihmiskuntaa. Toisaalta myös moni siepattu ja kontaktihenkilö kokee itsensä osin avaruusolennoksi — kaksoisidentiteetin kantajaksi sekä ihmisenä että humanoidina. He tuntevat usein, että heidän todellinen kotinsa on avaruuskansan luona.
Vanhan testamentin kertomukset Jumalan tahtoa julistavista profeetoista sisältyvät kristinuskon perinteeseen. Esimerkiksi profeetta Hesekiel sai Jumalalta tehtävän välittää tämän tahdonilmaus Israelin kansalle. Jumala ilmestyi hänelle tulta ja loistetta sädehtivässä hehkussa neljänä erikoisena hahmona. Profeettojen tavoin utokontaktihenkilöt ja usein siepatutkin tuntevat itsensä jollakin tavalla erityisiksi. Kokemustensa myötä heille kehittyy itseymmärrys profeetallisesta roolistaan, jossa he käyttävät kokemuksiaan ja niistä ammennettua tietoa edistämään ihmiskunnan tietoisuutta. He mieltävät avaruusolentojen valinneen heidät kosmisen sanomansa välittäjiksi. Viestien mukaan rakkaus on olennaista. Niissä ilmaistaan ihmisiä koskevan henkisen kehityksen pelastussuunnitelman olemassaolo, vaikka myös apokalyptisiä aikoja ennustetaan mahdollisiksi.
Kristinuskon enkelit kuvataan taiteessa perinteisesti ihmishahmoisina siivekkäinä olentoina. Raamatun kertomuksissa enkelit ilmestyvät usein yllättäen ja saattavat havaitsijansa hämmennyksen valtaan. Kristinuskossa on oma enkeliperinteensä, mutta enkelit ovat myös suodattuneet kristinuskosta jossain määrin erilliseksi kulttuuriseksi elementiksi. Enkelit ovatkin esillä myös kokemuksellisella tasolla: monet kertovat kohdanneensa enkeleitä, jotkut puolestaan kokevat suojelusenkelin läsnäolon elämässään. Raamatun kertomusten kuvaama ennalta arvaamattomuus toistuu myös enkeleitä kohdanneiden ihmisten kokemuksissa. Kristinuskossa enkelit ovat Jumalan sanansaattajia, jotka välittävät Jumalan tahdonilmauksia luomakunnalle. Enkeleillä on usein kerrottavanaan jotain merkityksellistä, täysin uutta tietoa niille, joille he ilmestyvät. Esimerkiksi arkkienkeli Gabriel ilmestyi Raamatun mukaan Neitsyt Marialle ilmoittamaan, että tämä tulee synnyttämään Jeesuksen.
Vastaavanlaista yllätyksellisyyttä ja tuonpuoleisuutta on löydettävissä ufoperinteeseen sisältyvistä ufokokemuksista. Ne ovat usein ennalta arvaamattomia, jolloin kokija havaitsee hänelle selkeästi näyttäytyvän ufon täysin yllättäen. Vastaavasti kokijan havaintokenttään saattaa ilmestyä humanoidi ilman, että tästä tulisi minkäänlaista ennakkoaavistusta. Olennot kuvataan monesti enkelimäisinä valohahmoina. Myös tiedonvälityksen aspekti on usein läsnä. Humanoidit saattavat käyttäytyä kuin myötätuntoiset, varjelevat suojelusenkelit. Eräissä kertomuksissa humanoidin on koettu suojelevan ja auttavan kokijaa uhkaavassa tilanteessa. Samoin ufoja kohtaavat kokevat ufokokemusten yhteydessä yllättävän usein myönteisiä tunteita, kuten kiintymystä ja onnellisuutta.
Taivaaseen liittyvä tematiikka on sekä kristinuskossa että ufoperinteessä tärkeä. Kristinuskon kielellä puhutaan taivasten valtakunnasta, millä alun perin on ilmaistu Jumalan valtaa. Taivasten valtakunta on Jumalan vaikuttamisen tila. Taivasta on hahmoteltu myös tuonpuoleiseksi, kuolemanjälkeisen olemisen tilaksi, jossa vainajien sielut elävät Jumalan yhteydessä paratiisinomaisissa olosuhteissa. Taiteessa ja populaarikulttuurissa ”Jumalan taivasta” on kuvattu ”luonnon taivaan” elementein, ja kuva hattarapilvien muodostamasta taivaanisän olinpaikasta on tuttu. Myös ufoperinteessä taivas on olennainen elementti. Mystiset ufot liikehtivät taivaalla ja humanoidit ilmestyvät taivaalta tuomaan sanomaansa ja vievät yhteyshenkilöitään ylös kohti taivasta, avaruuden ihmeisiin. Humanoidien ideaali, paratiisimainen yhteiskunta sijaitsee avaruudessa tai maailmankaikkeuden näkymättömillä tasoilla.
Perimmäinen merkitys
Kristinuskon ja ufouskonnollisuuden tietyt ideologiset, kristinuskon tapauksessa myös opilliset peruspiirteet ovat pitkälti muodostaneet pohjan, jolta näitä maailmankatsomuksia on ollut valaisevaa tarkastella. Intuitiivisesti on sopivaa vertailla katsomuksia asettamalla maailmaa kuvaavia ideologisia ilmaisuja ja opillisia muotoiluja rinnakkain. Niitä voidaan peilata toisiinsa ja tulkita löydettyjä eroja ja samankaltaisuuksia. Toisaalta katsomukset ovat myös aina kouriintuntuvasti esillä niihin sitoutuneiden ihmisten käytännön elämissä, joten olisi harhaanjohtavaa tarkastella niitä ainoastaan ideologioina. Katsomusten kokemuksellinen puoli on olennainen ja ansaitsee huomiota. Ihmisten kokemukset ovat universaalisti samankaltaisia ja samastuttavia. Siten aiheen lähestyminen kokemuksellisuuden kautta voi tarjota sovittelevan näkökulman.
Maailmanselitysmallien ja kokemuksellisuuden välisen suhteen tarkastelu jäsentää katsomusten ideologisen olemuksen suhdetta käytännön elämään. Suhde on kaksisuuntainen: yhtäältä tunteellisesti latautuneet kokemukset vaikuttavat paljon ihmisen maailmankuvan muodostumiseen, ja toisaalta näitä kokemuksia sanallistetaan kulttuurisesti muotoutuneiden maailmankatsomusten kielillä. Suuret kysymykset elämän rajallisuudesta ja kärsimyksestä kiehtovat ihmisiä ajasta aikaan, ja varmasti jokainen jossain muodossa kysyy nämä kysymykset omassa elämässään.
Uskontojen ja muiden katsomusten keskeinen tehtävä on lisätä elämään merkityksellisyyttä niin opillisten ja maailmankuvallisten kuin yhteisöllisten ja rituaalisten sisältöjensä välityksellä. Katsomuksen tapa selittää elämää ja hakea vastauksia suuriin kysymyksiin tarjoaa siitä ammentavalle oivalluksen, ymmärryksen ja täyttymyksen elämyksiä. Parhaimmillaan maailmanselitykseen nojautuminen antaa monelle elämänalueelle ulottuvaa mielekkyyttä ja ohjaa pois eksistentiaalisen hämmennyksen ääreltä.
Kristinusko pyrkii omalla tavallaan etsimään vastauksia elämän ja ihmisenä olemisen ongelmiin. Se ohjaa ihmistä läheiseen suhteeseen korkeimman kanssa. Suhteen punomiseen tarjotaan väylä Kristuksen kautta. Kristinuskon taustalla vaikuttava perusteesi on, että liittyminen Jumalan välittömään läheisyyteen ja eläminen siitä käsin tekee elämästä kestävää ja merkityksellistä. Näin se osoittaa uloskäynnin eksistentiaalisen eksyneisyyden kokemuksesta. Maailmankaikkeus ei ole satunnainen ilmiö, jossa ihminen säntäilee pelokkaana, vaan tarkoituksellinen ja kaunis kokonaisuus, johon ihmisellä on ilo osallistua.
Kristityn elämässä uskon konkretisoituminen kokemuksellisuudeksi (ja toisin päin) ilmenee monin tavoin. Merkityksellisiä kokemuksia voivat olla erilaiset uskonnonharjoittamiseen liittyvät tapahtumat, kuten ehtoollisen nauttiminen, yhteiset hartaushetket tai hengellisten laulujen laulaminen. Suurta yksilöllisyyden ylittävää, jopa transsendenttista merkityksellisyyttä voi löytyä kristilliseen kieleen ja kuvastoon puetuista elämäntapahtumista, kuten kasteesta, avioliittoon vihkimisestä ja hautaan siunaamisesta. Tärkeän osan kokemuksista muodostaa elämänkysymyksiin jaetusta näkökulmasta vastauksia etsivien yhteisöllisyys. Monelle on tärkeää kokea kuuluvansa yhteisöön, ja monelle kirkko tarjoaa tällaisen alustan.
Kristinuskon kokemuksellinen aspekti ei pelkisty ainoastaan yhteisöllisyyteen. Sen lisäksi turvallisuudentunne nousee merkittäväksi kristinuskon tarjoamaksi kokemusulottuvuudeksi. Monet kristityt kokevat — kaikesta huolimatta — elävänsä maailmassa turvassa luottamalla Jumalan huolenpitoon, rakkauteen ja armoon. Kristillisessä kielenkäytössä turva on elementtinä tavallinen. Monet kristilliset ilmaisut liikkuvat ”Jumalaan turvaamisen” tematiikan ympärillä. Joillekin suojelusenkelit toimivat huolenpidon ja turvallisuuden lähteinä. Usko antaa elämään pysyvyyttä korostavan perspektiivin, jolla uskova voi ylittää muutoksenalaisen maailman herättämän tempoilevan epävarmuuden. Voikin sanoa, että jonkinlainen kristinuskon tavoite on herättää meidät ihmiset kokemaan, että olemme jo turvassa, joten voimme toimia toistemme hyväksi itsekkäät lähtökohtamme ylittäen.
Kolmas keskeinen kokemisen ulottuvuus kristinuskossa on pyhän kokeminen. Pyhää aistitaan monenlaisissa tilanteissa ja monin tavoin. Jollain tavalla pyhän kokemus palautuu haltioitumiseen Jumalan kaikivoipaisuuden edessä — tarkoituksellisuuden voimakkaaseen kokemiseen. Pyhyyden kokemisen sanallistaminen on vaikeaa, sillä siihen voi liittyä äärettömyyttä koskevia oivalluksia. Usein kokemus on tunnetasolla liikuttava. Siihen voi sisältyä aavistus omasta paikasta kaikkeudessa, kokemus siitä, että ”kaikki on juuri kuten pitääkin”. Pyhän kokemisessa voivat limittyä toisiinsa itsensä kokeminen pieneksi Jumalan edessä ja kokemus rajattomasta suuruudesta, joka juontuu kaikkeuden olemuksellisen ykseyden kokemisesta.
Eriteltäessä kristinuskon suhdetta tieteeseen on todettu, ettei — näkökulmasta riippuen — kristillisen maailmanselityksen ristiriitaisuus luonnontieteellisen kanssa tee sitä maailmanselityksenä kelvottomaksi. Tieteen ja kristinuskon voidaan katsoa ilmentävän erilaisia tiedon lajeja. Luonnontiede on itseään korjaava järjestelmä, jonka tehtävä on tulkita maailman rakennetta objektiivisuutta tavoitellen. Kristinuskolle ei osoiteta samaa tehtävää. Yleisemminkään uskonnon alueella kyse ei ole ulkokohtaisesta totuusarvosta vaan merkitystiedosta — ihmisten ohjaamisesta merkityksellisempään ja mielekkäämpään elämään. Myös ufouskonnollisuudelle annetaan tämä tehtävä, vaikka sitä monesti pyritään identifioimaan tieteeseen. Millaisia aineksia ufouskosta löytyy ohjamaan ihmistä merkityksellisyyden äärelle?
Kristillisestä näkökulmasta ufoideologiat saattavat näyttää jättävän vastaamatta kysymyksiin elämän merkityksellisyydestä. Näin koettuina ne tuntuvat jättävän ihmisen eksistentiaalisesti tyhjän päälle. Kristinusko on leimallisesti pelastususkonto. Sen olennainen tavoite on pelastaa uskovien sielut; tarjota jotain perustavalla tavalla vapauttavaa. Tämä tavoite on historiallisesti saanut eräänlaisen ilmauksensa kristinuskon tulkintoja enemmän ja vähemmän koskeneen eksklusivismin muodossa. Tällaisen poissulkevan tulkinnan mukaan ainoastaan usko Kristukseen tuo pelastuksen. Tästä näkökulmasta ufousko näyttäytyy vaihtoehtoisena tapana tarkastella kaikkeutta, mutta aineksia vapauttavaan pelastukseen siitä näyttäisi löytyvän laihasti. Laajemmin voidaan kysyä, riittääkö se päättämään eksistentiaalista neuvottomuutta.
On verrattain hankalaa pohtia ufouskonnollisuuden opillisten näkemysten antia maailmanselityksellisten kysymysten merkitystason ratkaisuun — kuten todettu, ufouskossa ei ole tiettyä yhteistä ydinoppia eikä esimerkiksi pyhää kirjaa. Ufouskomukset vaihtelevat ja painottuvat huomattavasti yksilöllisesti ja ryhmittäin. Toisille on tärkeää ufojen olemassaolon todistaminen, toiset taas ovat yhteydessä Siriuksen avaruusolentoihin. Joku on keskeisesti viehättynyt peltokuvioista tulkiten ne avaruusmuukalaisten johdatukseksi. Moni kokee olevansa siepattu ja hahmottelee todellisuutta sieppausskenaarion kontekstissa. Joillakin Roswellin ufotapaus vie kaiken vapaa-ajan, toisilla puolestaan jokin salaliittoväite tai innostuminen ufojen teknologiasta. Ufouskonnollisuudella ei ole selkeää päämäärää vastata kaikenkattavasti perimmäisiin kysymyksiin.
Ufouskomukset tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden jäsentää näkemystä kaikkeudesta ja ihmisen asemaa siinä. Pyhyyden kokemus saattaa viritä kosmisten ulottuvuuksien pohdiskelusta. Kristillistä pyhän kokemusta vastaavasti merkityksellinen elämys nousee tällöin jostain itseä ja ihmisyyttä valtavasti suuremmasta ja selittämättömästä. Pyhyyden kokemisen kohde voi tällöin olla ihmisen ylittävä avaruusäly, joka on yhteydessä ihmisiin, ja myös osa maailmankaikkeuden ihmeellistä järjestystä. Kokemuksiin voi liittyä lohduttava oivallus, ettemme ole kylmässä kaikkeudessa yksin. Yleisesti ufouskomuksiin ja -kokemuksiin näyttää sisältyvän samanlaisia ihastuksen ja kunnioituksen tunteita kuin kristillisesti käsitettyyn pyhän elämykseen. Monilla on myönteisten tunteiden sävyttämiä ufokohtaamisia, joissa tärkeää on henkisen yhteyden kokeminen.
Ufouskonnollisuudessa, erityisesti ufokontaktiliikkeessä, turvallisuudentunne syntyy ajatuksesta, että maailma on jumalallinen ja että avaruusäly hallitsee ihmiskuntaa hyväntahtoisesti. Lisäksi ufoperinteessä esiintyneet kokemukset suojelevista humanoideista vaikuttavat samankaltaisilta tunne-elämyksiltä kuin suojelusenkelin varjelevan vaikutuksen kokeminen. Kuten todettu, avaruusolennoilla on usein enkelimäinen sanansaattajan ja suojelijan rooli.
Monenlaisten ufouskomusten piirteet ja merkitykset sekoittuvat populaareissa ufokokemuksissa ja -ajatuksissa, mutta selväpiirteisenä ufokontaktiliike on kapea-alaisempi perinne kuin populaarit (tai kansanomaiset) ufouskomukset. Usein ufot ja humanoidit pelottavat, ja ellei niitä koeta suorastaan vihamielisiksi, niin ainakin niiden koetaan suhtautuvan ihmiskunnan hyvinvointiin välinpitämättömästi. Tästä asetelmasta katsoen turvallisuuden kokemusta on ufouskonnollisuudesta etsittävä syvemmältä. Ufouskonnollisuudessa turvan kokeminen liittynee joissain tapauksissa tiedollisiin tavoitteisiin: olemme ihmiskuntana turvassa sitten, kun meillä on riittävästi tietoa, jonka pohjalta toimia. Lisäämällä ihmisten tietoisuutta maailmankaikkeudesta, ufoilmiöstä, Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista ja aiheeseen liittyvästä salailusta saadaan vastauksia ihmisyyden historiaan, nykytilan ja tulevaisuuteen. Kasvaneen tietoisuuden myötä ihmiset voivat kehittää ja omaksua uudenlaisia yhteiskunnallisia toimintamalleja, jotka edesauttavat rauhanomaista yhteiseloa Maassa ja interplanetaarisesti.
Kulttuuri- ja yhteiskuntatieteellinen näkökulma
Ufotradition ja kristinuskon välisille yhtäläisyyksille voidaan hakea syitä monista eri näkökulmista. Eräs lähestymistapa on tulkita yhteneväisyyksiä ihmisen psyykelle ominaisten toimintojen ja sisältöjen pohjalta. Psykologinen aines heijastuu yhteiseen kulttuuriin, jossa se edelleen jäsentyy ja saa vakiintuneita muotoja.
Analyyttisen psykologian kehittäjän, sveitsiläisen psykiatrin Carl Gustav Jungin (1875-1961) näkemykset tarjoavat omanlaisensa selityksen mytologisten kertomusten yhtäläisyyksille. [ks. Jung, Carl Gustav (2002). Flying Saucers. A Modern Myth of Things Seen in the Sky. Käänt. R.F.C. Hull. London: Routledge (saks. alkuteos 1958).; Segal, Robert A. (2003). Jung on UFOs. Teoksessa Christopher Partridge (toim.): UFO Religions. New York: Routledge, Taylor & Francis, 314—328.] Jung hahmotteli arkkityypin käsitettä, jolla hän tarkoitti koko ihmiskunnalle yhteisiä tiedostamattomia taipumuksia eheyttäviin kokemuksiin. Niitä ilmennetään yhteisötasolla kulttuureissa, ja ne tulevat esille mitä moninaisimpien hahmojen, roolien, myyttien, unien ja symbolien välityksellä. Arkkityypit eivät sinänsä ole täysin sanallistettavissa tai tietoisesti käsitettävissä. Jungin teoria sellaisenaan on tieteellisesti kyseenalainen, koska se olettaa kollektiiviseksi alitajunnaksi kutsutun arkkityyppien ylifyysisen sijainnin tai lähteen. Teoria on kuitenkin vetoava ja tekee ihmisen myytinmuodostusta ymmärrettäväksi. Ihmisten taipumus etsiä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, kuten siihen, mihin kaikki päättyy, saa monessa uskonnollisessa perinteessä melko samantyyppisiä ilmauksia myytteinä. Kristinuskossa teemaa hahmotellaan eskatologian kautta.
Esimerkiksi suojelevan hengen käsite on hyvin yleinen, vaikka se eri kulttuureissa ja katsomusperinteissä esiintyy eri tavoin. Monissa traditioissa on ajatuksia suojelushengistä, joiden tehtävä on valvoa ja turvata suojattinsa elämää. Suojeltuna olemisen kokemus on ihmiselle psykologisesti tarpeellinen. Suojelevan ja vierellä kulkevan hahmon idea voidaan tulkita sisäistetyksi perusturvallisuuden tunteeksi, joka saa erilaisia ilmenemismuotoja kokemuksen ja kulttuurin tasoilla.
Edellä on todettu, että uskontojen olennaisimpia tehtäviä on merkityksellistää elämää. Merkityksellisyys on kiinteässä yhteydessä kokemuksellisuuteen: merkityksellisyys on elettävä todeksi. Uskonnot osoittavat ja ilmaisevat merkityksiä myyttien muodossa. Ufouskonnollisuuden ja kristinuskon myyttiset aineistot poikkeavat toisistaan ulkoisilta muodoiltaan, mutta aineistot ovat samankaltaisia — silloin kun ovat — niiden osoittamien merkitysten tasolla. Esimerkiksi monet ufokontaktihenkilöt kertovat saaneensa viestin ihmisten keskinäisen rakkauden merkityksellisyydestä, joka myös kristinuskossa on keskeinen arvo. Merkitys on sama, vaikka se annetaan keskenään erilaisten kulttuuristen kuvastojen puitteissa. Yleisemminkin tietyt merkitykset ja arvot ovat universaaleja ja johtavat mahdollisesti samankaltaisiin mytologisiin merkityssisältöihin.
Länsimaiseen kulttuuriin sisältyy kärjistynytkin näkemys hyvän ja pahan vastakkainasettelusta. Kristillisen teologian lisäksi teema on vahvasti esillä länsimaisessa moraalifilosofiassa laajemminkin. Hyvän ja pahan dualismi näyttää lävistävän länsimaisen kulttuurin perusteellisesti, mikä näkyy esimerkiksi tieteisfiktiossa pahansuopien avaruusolentojen teoissa ja toimissa. Usein vieraita muukalaisia pelätään. Koska vieraita ja heidän tarkoitusperiään ei tunneta, on mahdollista, että he ovat pahantahtoisia. Näin muukalaiset ovat alttiita sille, että heihin heijastetaan olettamus pahasta.
Uskonnollisuus on viime vuosikymmeninä länsimaisessa ja eritoten protestanttisessa eurooppalaisessa viitekehyksessä muuttunut rajusti. Yhtäältä puhutaan maallistumiskehityksestä, kun yhä harvempi kokee tarpeelliseksi tyydyttää hengellisiä tarpeitaan tai kuulua hengellisiin yhteisöihin. Osallistuminen perinteiseen uskonnonharjoittamiseen, kuten Suomessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluminen, on vähentynyt. [Suomen ev.lut. kirkko / jäsentilastot] Toisaalta on esitetty, ettei ihmisten uskonnollisuus sinänsä vähene vaan että se saa uusia muotoja. Monet kokevat, etteivät perinteiset uskonnolliset yhteisöt kuvastoineen, käsitteistöineen, tapoineen ja vaatimuksineen vastaa heidän hengelliseen kaipuuseensa. Uskonnollisuudesta, jossa kuulutaan osaksi tiettyä yhteisöä omaksuen sen maailmanselitysmallit ja noudattaen sen opetuksia, on siirrytty henkilökohtaisen henkisyyden suuntaan. Siinä ihminen valitsee itse ne kulttuuriset ainekset, joista hän muodostaa käsityksensä maailmasta ja perustotuuksista. Valmiiksi annettu maailmanselitys ei monesta enää vaikuta uskottavalta. Uskonnollisuudesta tulee häilyvien rajojen myötä yhä monimuotoisempaa ja vaikeammin lokeroitavaa. Kristinuskolle ja ufouskomuksille tarjoutuu yhteinen kenttä yksilöllisen uskonnollisuuden rakennuspaloina.
Historiallisestikaan ei ole mitenkään poikkeuksellista, että tiettyä vakaumusta tunnustava ihminen sisällyttää maailmanselitykseensä synkretistisesti aineksia muista katsomusperinteistä. Esimerkiksi tutkittaessa kristinuskon ilmenemismuotoja hindulaisten uskontoperinteiden rinnalla Intiassa on todettu, että kristinusko on sopeutunut siellä ympäröivään kulttuuriin saaden kontekstuaalisia ilmenemismuotoja. Tämä näkyy esimerkiksi intialaisten teologien kristinuskon tulkinnoissa, jotka hyödyntävät paikallista kulttuuriviitekehystä ja uskonnollista käsitteistöä. [Komulainen, Jyri (2006). Guru Jeesus. Tutkielmia hindulaisuudesta ja kristinuskosta. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura.] Vastaavalla tavoin ufouskonnollisuuden ja kristinuskon voidaan nähdä piirtävän toistensa päälle ja jakavan keskenään ideoita ja muita elementtejä.
Uskonnollisuuden muodonmuutos länsimaissa on kaventanut kristillisen maailmanselityksen asemaa ja tehnyt tilaa muille katsomuksille. Kulttuuri, jossa kulloisenakin aikana elämme, määrittää sen, kuinka sanallistamme kokemuksemme. Aikana, jolloin kristinusko tarjosi länsimaissa luontevimman ja kattavimman käsitteistön hahmottaa maailmaa, myös esimerkiksi tunnistamattomia taivaan ilmiöitä sanallistettiin kristillisen perinteen käsitteitä käyttäen. Sittemmin kulttuurissa on syntynyt uusia käsitekokonaisuuksia, joilla ilmiöitä voidaan luonnehtia — eräänä merkittävänä esimerkkinä ufotraditio.
Inhimillinen syvyys dialogin tavoitteena
Eksklusiivisia näkökulmia avoimemmat tulkintatavat ovat kristinuskossa mahdollisia, ja niitä sovelletaan myös käytännössä. Muut uskonnot voidaan hyväksyä tulkiten, että kaikki ne sisältävät perimmiltään saman tiedon ja tuntevat Jumalan, vaikka eri perinteissä asia ilmaistaan eri tavoin. Tällaista katsantokantaa kutsutaan pluralistiseksi. Näiden tulkintatapojen väliin sijoittuu inklusivismi. Sen mukaan kristinuskon totuus ja Kristuksen sovitustyö ilmenevät jossain määrin välillisesti myös muiden uskontojen kuin kristinuskon kautta.
Vaikka kristinusko ja ufoperinne ovat tietyiltä osin vastakkaisissa asemissa toisiinsa nähden, on todettava, että myös yhtäläisyyksiä löytyy merkittävästi. Ufotraditioon sisältyy paljon samankaltaista ainesta kuin kristinuskon sisältöihin. Kysymykseen siitä, pyrkivätkö nämä katsomukset samaan päämäärään, on hankala vastata tyhjentävästi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ne ainakin jossain määrin tarjoavat samansuuntaisia selityksiä samoihin kysymyksiin. Molemmat antavat välineitä maailmankaikkeuden hahmottamiseen ja ihmisen paikantamiseen siinä. Kummallakin on ojennettavanaan kiehtovia näkemyksiä maailmankaikkeudesta ja henkistä tarttumapintaa elämän suuria mysteerejä pohtiville ihmisille. Katsomusten välisten yhteneväisyyksien tunnistaminen madaltaa kynnystä dialogille, josta parhaimmassa tapauksessa versoo uusia mahdollisuuksia hahmottaa maailmaa ja oivalluksia elämän rikastuttamiseen.
Avoin näkökulma Maan ulkopuolisen älyllisen elämän mahdollisuuteen asettaa myös kristikunnalle uudenlaisia haasteita. Ufoilmiöt ja vieras äly ovat toki tarkasti ottaen eri asioita. Ufohavaintojen on tyypillisesti epäilty viittaavan Maan ulkopuoliseen älyyn, mutta oletuksia ufojen ja humanoidien alkuperästä on monia. Tulisivatko ne kenties tulevaisuudesta tai toisista ulottuvuuksista?
Kristinopin mukaan Jumala on luonut koko kaikkeuden, jolloin hän on luonut myös muualla kuin Maassa olevan elämän, mikäli sellaista on. Kaikki elämä on lähtöisin Jumalasta ja tarkoitettu sopuisaan ja harmoniseen yhteiseloon. Siten elämänmuotojen arvottamiseen perustuva toisen lajin silmitön hyödyntäminen tai vihamielinen suhtautuminen siihen on kristinuskon näkökulmasta kyseenalaista. Elämän arvon kieltävä suhtautuminen mihin tahansa elämänmuotoihin — myös Maan ulkopuolisiin — näyttäytyy luomistyön halventamisena ja lähimmäisenrakkauden ideaalin vastaisena.
Lisäksi on huomioitu, että Maan ulkopuolisen älyn mahdollisuus asettaa kristityille velvollisuuden kosmiseen lähetystyöhön. Kristinuskon ohjenuoran mukaan evankeliumi tulee tehdä tunnetuksi kaikkialla, jossa se kyetään ottamaan vastaan. Kaikki ovat oikeutettuja pääsemään osallisiksi pelastuksesta. Historiallisesti kristinusko on ollut kaikkien kansanosien uskonto. Yhteiskunnallinen asema, sukupuoli tai kansallisuus eivät ole sulkeneet ulos kristinuskon piiristä. Miksi raja tulisi vetää lajiin? Myös ihmisälyn vertainen vieras älylaji voidaan käsittää lähetystyön kohteeksi ja pelastuksen arvoiseksi.
Kristinuskon joustavuudesta ja dialogin mahdollisuudesta länsimaista protestanttista viitekehystä laajemmin kertovat myös katolisen kirkon ja paavin julkitulot, jotka koskevat vierasta älyä. Paavi Franciscus lausui vuonna 2014, että hän suostuisi kastamaan vieraan älyolennon, jos sellainen Vatikaaniin saapuisi. [Withnall 2014] Paavin eräs tarkoitus oli kenties vahvistaa toteamuksella viestiä katolisen kirkon vastaanottavaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta, mutta huomionarvoista on, ettei hän olisi esittänyt asiaa näin, mikäli se olisi teologisesti ongelmallisesti ilmaistu. Edellä esitetyn suuntaisesti lausunto antaa ymmärtää, että paavi katsoo avaruusälyolentojen ansaitsevan mahdollisuuden pelastukseen. Kastettu otetaan kristikunnan jäseneksi, ja hän kasvaa yhteisön tuella rakkaudessa. Hän elää Jumalan yhteydessä tähän luottaen. Paavi näyttäisi ilmaisevan tunnustavansa mahdollisen Maan ulkopuolisen älyn sielulliseksi ja tarjoavan sille mahdollisuutta pelastukseen. Lausunto on linjanveto katolisen kirkon vastaanottavaisuuden ja avoimuuden puolesta. Se on myös merkittävä siten, että se luo siltaa ikivanhan kristillisen opin ja nykykulttuurin ilmiöiden välille. Kaikessa lyhykäisyydessäänkin lausunto pyrkii sovittamaan kristinuskon monesti jähmeänä pidettyä oppia nykypäivän kulttuuriseen kontekstiin.
Katsomusten vuoropuhelu yksinomaan opin ja ideologian tasolta on vaikeaa, koska opilliset muotoilut ovat luovuttamatonta katsomuksen perustaa mutteivät koko katsomus. Kokonaisvaltaisen ymmärryksen edellytykseksi nousee inhimillisen kokemuksen ymmärtäminen tunteineen, toiveineen ja pelkoineen. Uskonto ei ole uskontoa ainoastaan teoriana vaan ihmisen kokemukseen kiinteästi liittyvänä osana. Ymmärtääkseen toisen katsomusta on ymmärrettävä ihmistä — samastuttava.
Kristinuskon piiristä nousevat tavat suhtautua ufouskomuksiin saavat monenlaisia sävyjä riippuen tulkinnan esittäjän avoimuudesta ja näkökulmasta. Jos oppi asetetaan etusijalle, ne voidaan herkästi kokea uhkana omalle uskolle. Jos taas ihmisyys asetetaan etusijalle, rakentavimmillaan ne voidaan nähdä yhteisen inhimillisyyden ilmaisuina, kuten muutkin uskonnolliset tunteet. Ufouskomusten nostattama kosmoksen arvostaminen voidaan esimerkiksi inklusivistisessa hengessä mieltää jumalallisen ilmoituksen heijastumaksi. Samoin avaruusälyn hyväntahtoisessa ohjauksessa voi kuulla samoja kaikuja kuin Jumalan johdatuksen kokemisessa. Inhimillisen kokemuksen ymmärrys liudentaa katsomusten jakolinjoja.
Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli uskontoja. Tämä on kanavoinnin toinen osuus.
Tämä on toinen osuus, jossa käsitellään integraationäkökulmaa suhteessa uskonnon ja valtion ideoihin. Huomaatte, että kun otatte vallan takaisin ehdottomalla rakkaudella, kun alatte nähdä itsenne uskontojenne vertaisina, valtioidenne vertaisina, Kaiken Sen Mikä On vertaisena, alatte tunnustaa yhteiskunnassanne, että oma jumalallisuutenne on silti mahdollista ilmaista persoonan läpi, joka tulee olemaan olemassa niin kauan kuin te olette fyysisiä, mutta monin tavoin se tulee luomaan Taivaan Maan päälle.
Te tulette olemaan kykeneväisiä näkemään kaikki symbolit, jotka uskontonne ovat luoneet, sen miten ne ilmenevät fyysisesti planeetallanne. Te tulette ymmärtämään symbologian mekanismin. Te tulette olemaan yhteydessä omiin arkkityyppienergioihinne. Tulette tuntemaan sen omassa tietoisuudessanne kuin maanalaisen virran virtaus. Tulette tunnustamaan sen alitajuntanne energiaksi, joka on ollut vastuussa kaikkien illuusioiden ja symbolien muodostamisesta, joista tätä energiaa on käytetty luomaan kaikki nämä symbolit teille, jotta voisitte suhtautua johonkin, niin kauan kun ette pohtisi sitä että se mihin te oikeasti suhtaudutte onkin te itse, Kaiken Sen Mikä On luomakunnassa.
Kun olette luoneet tällaisen erillisyyden arkkityyppisestä tietoisuuden energiasta, te aina otatte käyttöön symbologian, joka antaa teille jotain millä vahvistaa erillisyyden ideaa. Tämän te tulette varsinkin näkemään, ja se ilmenee psykologiassa, se on jo alkanut tekemään niin, ja siksi psykologian ideat ovat alkaneet korvata niinkutsuttujen uskontojen ideoita.
Tulette tunnustamaan, että olette luoneet näitä tietoisuuden virtauksia olemalla erillinen olento. Olette luoneet erillisyyttä tietoisuuteenne ulkoisesta tietoisuudesta, alitajunnasta, tiedostamattomasta, hypertajunnasta, massatietoisuudesta ja kaikista eri persoonanne aspekteista.
Muinaisina aikoina, kuitenkin 25 tuhannen vuoden syklin aikana, kaikki nämä persoonan aspektit synnyttivät symbolijärjestelmiä uskonnolliseen symboliikkaanne: demonit, enkelit, näyt ja niin edelleen. Tämä ei tarkoita, että mitään tietoisuutta ei oikeasti olisi ollut, tai oikeaa energiaa niiden ilmentymien taustalla, vaan uudesta integroidusta katsantokannastanne tulette ymmärtämään miten monet näistä ideoista ovat olleet oman korkeamman tietoisuutenne laajennoksia, jotka teille heijastetaan takaisin keinotekoisen persoonakonstruktin läpi, käyttäen tätä energiaa luomaan symboleita, jotka ymmärtäisitte siinä erillisyydessä, jonka olette itsellenne luoneet, vahvistamaan pelkoa jonka halusitte luoda, koska olitte halunneet luoda erillisyyden Kaikesta Siitä Mikä On, tietävästä itsestänne, ykseydestä joka olette.
Olette alkaneet käyttää tätä ideaa, tätä työkalua jota kutsutte psykologiaksi, psykiatriaksi, ymmärtämään että teillä on näitä energian virtauksia jotka kulkevat lävitsenne, että te projisoitte näitä ideoita itsestänne kanssakäymisiinne joita teillä on muiden tietoisuuksien kanssa, tai oman tietoisuutenne muiden aspektien kanssa.
Ymmärtäkää siis, esimerkkinä, että alatte nähdä kaikki näytelmät, kaikki elämän kulut, oletettujen pelastajienne ilmentymät enemmän kuin pelkkinä fyysisinä manifestaatioina, ne ovat olleet myös psyykkisiä manifestaatioita ja ovat toimineet monilla eri olemassaolon tasoilla, ei pelkästään fyysisellä.
Näin alatte tajuamaan suhteita eri ykseystietoisuuden aspektien välillä. Esimerkkinä, idea Kristus-tietoisuudesta, ei ainoastaan Jeesuksen läpi ilmennettynä, vaan myös Elijan, Johannes Kastajan ja Juudaksen, joista muodostuu eräänlainen kolmiyhteys, Johannes Kastaja, Jeesus ja Juudas, pelaajakolmikko jossa eri puolet ovat samasta tietoisuudesta. Ja Elija, joka tuli heitä ennen, profetoi tämän kaiken ja teki tilaa sille näytelmälle, joka tultaisiin näyttelemään jotta voisi olla monitahoinen peilikuva kristallista, joka heijastaa kaikkia niitä arkkityyppisten energioiden aspekteja, joita ihmiset tuohon aikaan loivat itsessään heidän näytellessään näytelmää erillisyydestä Kaikesta Siitä Mikä On.
Tätä kaikkea te alatte tajuta: ihmissuhteet, yhteydet, allaolevat synkronisiteettikuviot joita on tapahtunut erillisyyden syklien aikana, jotka ovat aina olleet siellä, aina ovat toimineet ilmiselvinä linkkeinä, mutta joita ei olla nähty johtuen näkökyvyn erillisyydestä, ja niistä rajoitteista joita olette asettaneet luomillenne persoonille. Te olette katselleet tummennetun lasin läpi.
Nyt alatte selkiyttää itseänne. Olette muuttumassa selvänäköisiksi omista elämistänne. Ja näin, vaikka teillä on psykologian ja psykiatrian ideat, nyt teillä on myös idea psyykkisyydestä, joka on myös tulossa esiin, koska sallitte itsenne tietää olevanne jatkuvassa kommunikaatiossa kaikkiin muihin tietoisuutenne ja itsenne aspekteihin, huolimatta siitä missä ajassa tai paikassa ne ovatkaan. Tämä on psyykkinen puoli, joka luo saman energian polariteetin, joka synnyttää psykiatrian. Psyykkisyys, psykiatria: samaa energiaa polariteetin eri kohdissa. Teillä tulee aina olemaan polariteetti niin kauan kun olette fyysisiä, ja tämä tulee olemaan seuraava ymmärtämänne aspekti: polariteetti fyysisen todellisuuden yhtenä aspektina.
Ymmärtäkää miten tämä yksinkertainen oman itsenne sulauttamisen näkökulman integrointi, että näette itsenne Kaikkena Sinä Mikä On, on jo vienyt teidät kauas, kauas muualle uskonnon käsitteestä, ja se alkaa jo luoda perustusta sille miten tämä energia sulautuu kaikkiin muihin aloihin planeetallanne. Kun me käymme läpi niitä yksi kerrallaan, tulette näkemään miten ne kaikki sopivat kuvioon, ja perustuksia muodostetaan tässä mielessä; filosofia, joka nykyään esitetään puhtaammin sekauskonnon ideana, yksinkertaisesti filosofia ja sen polariteetin ilmaisut, jotka te ymmärrätte määrittävän fyysisen todellisuuden. Näin ensimmäinen uskonnosta omakseen irtoava ala, jonka koette polariteettina, on psyykkisyys ja psykiatria. Paljon samaan tapaan kuten huomaatte, että atomirakenne synnyttää eri partikkelit atomin käsitteen sumeasta ideasta.
Kun te ja yhteiskuntanne opitte määrittelemään todellisuuden luonteen suuremmalla ja suuremmalla tietoisuudella, tarkemmin ja tarkemmin, samalla tavalla huomaatte että psyykkisyyden ja psykiatrian polariteettien idea on kuin atomin tarkemmat komponentit, jotka syntyvät uskonnon idean sumeudesta, samalla tavoin kuin hiukkaset syntyvät yksittäisen atomin ideasta.
Vaikka tulette huomaamaan, aluksi, analogiaa jatkaaksemme, että polariteettien tai partikkelien suurelta näyttävä määrä saattaa luoda enemmän hämmennystä kuin yksinkertaistusta, kuten fysiikasta huomaatte nyt; tajuatte myös itsenne tarkastelun menetelmissänne ja filosofioissanne, että olette lähestymässä polariteettien energioiden idean ymmärrystä, ideaa polariteetista itsestään, samalla tavoin kuin fyysikkonne lähestyvät näkökantaa jota he kutsuvat “yhtenäiskentäksi”. Tällä tavoin analogia korreloi suoraan, kun huomataan että sekä psyykkisyys että psykiatria ovat komponentteja, polarisoituneita komponentteja, jotka ovat perua yhtenäisemmästä kentästä tai filosofiasta. Ja tämä idea, tämä perustus, perspektiivi, on vastuussa sekä kaikkien yhteiskuntafilosofioidenne tai aspektienne yhtenäistämisestä tai sekoittamisesta että myös tieteellisten ja taloudellisten.
Niinpä te tulette huomaamaan, että jokaisella alalla, kun alkaa soveltaa integraation aspektia omassa perspektiivissä, näkökannassa, erittäin nopeasti se tulee siirtymään muualle alkuvaiheen käsitteestä, joka on syntynyt erillisyydestä, ja se menettää monia tuon kyseisen alan tunnusmerkkejä. Psyykkisyys ja psykiatria tulevat ensin menettämään uskonnon tunnusmerkit, jotka käsittelevät sitä kuinka ollaan ulkomaailman voimien armoilla: että joku tuomitsee. Tulette huomaamaan sekä psyykkisyyden että psykiatrian olevan pyrkimys ymmärtää omaa itseä ja sen relaatioita, persoonan relaatioita Kaikkeen Siihen Mikä On.
Oman vallan takaisinoton, kontrollin saamisen, tai ennemminkin sen tietämisen että on jo oman elämänsä jokaisen eri aspektin kontrollissa, ensiaskeleista eteenpäin on sinun vastuullasi yksilönä ja teidän kollektiivina tietää, että kontrolli on jotain mitä te käytätte työkaluna tehdäksenne yhteiskunnastanne sellaisen kuin te sen haluatte olevan, jolloin ette enää ole vähän ymmärrettyjen ulkomaailman voimien, tuomioiden tai irrationaalisten jumalten armoilla.
Ymmärtäkää, että kun me käytämme termiä Jumala, me viittaamme kaikkiin niihin rajoittuneisiin määritelmiin, joita teidän yhteiskuntanne on luonut. Meidän käsitteemme yksinkertaisesti viittaa luomakuntaan Kaikkena Sinä Mikä On, joka kattaa ja käsittää kaiken ja on kaikki, ja se sanoo että Kaikki Se Mikä On tietää olevansa Kaikki Se Mikä On.
Tajutkaa, että aiemmat rajoittuneen terminologian määritelmät, joista kaikki nämä termit ovat syntyneet, monta kertaa pakottavat Kaiken Sen Minkä On idealle jonkin sortin rajoitteita, mikä synnyttää ristiriitoja kuten: ”Jumala on Kaikkivoipa, ja kuitenkin Jumala ei ole minä, vaan ulkopuolellani. Minä olen Jumalan ulkopuolella.” Tämän määritelmän mukaan, jos jumala on kaikkialla, kaikki, sitten ei ole mitään Jumalan ulkopuolista. Jumala ei ole ulkopuolellanne, te olette Jumalaa. Jumala on sinä määritelmän mukaisesti. Näin me haluamme mieluummin käyttää termiä Kaikki Se Mikä On. Tällä tavoin se ei ole rajoittava; sillä jotenkin olette luoneet idean siitä, että vaikka Jumala on kaikkivoipa, se voi siltikin jotenkin olla teidän ulkopuolellanne.
Sekoittumalla näette myös määritelmienne rajoitteet ja ne rajoittuneet aspektit, joita ennen ette pitäneet tarkastelemisen arvoisina, ovat nyt turvallisia käsitellä. Niin kauan kuin olette luomassa ja tuottamassa ideaa pelosta, tietyt persoonanne aspektit, tietyt uskomukset, tietyt emootiot, tietyt mentaalisuutenne aspektit tulevat olemaan teille mielestänne turvattomia, niinkuin aina kun yhteen sekoittaminen synnyttää niinkutsutun harhaopin idean. Harhaoppi on viittaus yhteiskunnan reaktioon, kun henkilö tajuaa, että ehkäpä ne kuvaavat aspekteja joita yhteiskunta ei aiemmin ole pitänyt todellisena. Idea siitä, että sinä jotenkin olisit yhteydessä perustavanlaatuisemmalla tavalla Kaikkeen Siihen Mikä On, menee vastakarvaan separatismin oppia, joka on ollut yhteiskuntanne kaikkien uskontojen kaanon, kaikissa opetuksissanne.
Polariteetti itsessään yksinkertaisesti nähdään uudesta näkökulmasta, sekoitetusta näkökulmasta, yhtenä fyysisen todellisuuden määritelmänä, niinkuin myös aika ja avaruus. Tällä tavoin tajuatte, että tarkasteltaessa uskontoa sekoittuneesta näkökulmasta, menettää sen separatistiset ominaisuudet ja alkaa näyttää yhä enemmän tieteen suuntaan, ja ottaa yhä enemmän aspekteja siitä, ja siksi se johtaa meidät suoraan seuraavan kappaleen ideaan, jolle annamme otsikon ”Tiede”.
Me tulemme tutkimaan sitä miten jopa tiede, joka on luotu separatismin aikaan, on luonut monia ideoita, jotka eivät ole mahdollistaneet unifikaatiota tai sekoittumista muiden alojen kanssa, ja se on pitäytynyt omana itsenään; ja sitä miten tieteenne on nyt alkanut ymmärtää, että oman unifikaationsa avulla se tulee määritelmän mukaisesti alkamaan sisällyttää monia muita aloja itseensä, joita on pitkän aikaa yhteiskunnassanne pidetty tieteen ulkopuolisina.
Nyt me annamme hieman tilaa kysymyksille jokaisesta aiheesta, joita tietoisuudessanne saattaa leijailla niillä jotka ovat joko kuulleet tai lukeneet tätä materiaalia. Näitä kysymyksiä kysytään, tai jos ei ole kysymyksiä, silloin voitte jokaisen kappaleen lopussa tiivistää muistiinpanot tai kommentit omasta yhteiskunnastanne ja näin luoda yhdessä meidän kanssa assosiaation.
Tämä osuus jokaisesta kappaleesta antaa sivilisaatiollenne mahdollisuuden muuttua osaksi Liittoa, ja sitten me askel askeleelta, kappale kappaleelta, käsi kädessä, muodostamme ja luomme yhdessä tämän sulautumisen idean niin, että sivilisaationne, meidän omamme, ja kaikki tietoisuuden tasot puhdistumme jokainen osaltamme, tämän työn edistyessä. Ja aloitamme tämän työn erillisten sivilisaatioiden idealla, ja lopetamme mahdollisuuteen nähdä, että me olemme kaikki yhtä sivilisaatiota joka työskentelee käsi kädessä, tutkii asioita yhdessä, muodostaa ideoita itsestämme ja muista ja antaa itselleen mahdollisuuden nähdä Kaiken Sen Mikä On tutkimassa tätä kaikkea meissä; eräänlainen ”uusi uskonto”, mutta se ei tule olemaan mikään uskonto.
Nyt saatte kysyä aiheesta:
Kysymys: Teidän näkemyksenne mukaan, mikä on yhteinen nimittäjä ja suunta, jos sellaista onkaan, kaikille uskonnoille?
Vastaus: Kuten mainittua, yhteisen pohjan idea on yksinkertaisesti sen tutkiminen, mitä te olette halukkaita uskomaan itsenne olevan. Niin kauan kun luotte eron Kaikesta Siitä Mikä On, tämä tutkimus on jatkunut itsenne ulkopuolella, ja niin luotte rituaaleja ymmärtääksenne ja kuvastaaksenne itsellenne että todellisuutenne sisältää kaiken; mutta nyt kun teistä tulee integroituja, te huomaatte että tämä tutkiminen siirtyy oman itsen sisälle, ja että rituaalityökalut eivät enää ole tarpeen. Näin jokainen teistä tunnustaa olevansa oma polkunsa ja siten myös oma uskontonsa, niinsanotusti, ja tajuatte nyt, että uskonto siinä muodossa kuin te sen olette luoneet ei enää ole tarpeen ymmärtääksenne suhdettanne itseenne Kaikkena Sinä Mikä On. Onko tämä vastannut kysymykseesi?
Kysymys: Kyllä, osittain. Mikä olisi kaikkein universaalein pelastusrituaali, jos pitäisi olla rituaali jolla päästään sinne missä ei enää tarvita rituaaleja, uskontojen näkökulmasta, jonka me voisimme ottaa käyttöön kokeaksemme suuremman integraation itsessänne?
Vastaus: Yksinkertainen ehdottoman rakkauden ilmaisu. Periaate, joka on kaikkien kokemusten taustalla planeetallanne, oletetusti, uskonnoissa, on juuri se. Se kaikki perustuu ideaan luomakunnan rakastamisesta sen luomuksien takia. Näin te olette luojia. Te olette niitä luomuksia. Rakastakaa itseänne. Rakastakaa toisianne. Elämä ja rakkaus ovat ainoat niinkutsutut rituaalit, joita tarvitsette integroitumiseen.
Kysymys: Jos jollain on kysymys uskonnollisesta rituaalista, jota he näkevät itse harjoittavansa, tai sen avulla ottavan yhteyttä toisiin… sanot, että se rituaali on ehdoton rakkaus.
Vastaus: Voitte yksinkertaisesti tajuta, että jos kyseenalaistatte rituaalin, jonka olette luoneet tavanomaiseksi, silloin ihmettelette onko se enää tarpeen, ja voitte tajuta että olette luoneet rituaaleja pelkästään sitä varten, että ilmaisette rakkautta luomista kohtaan, jonka tunnette Luojalla olevan kun se on teidät luonut. Näin voitte yksinkertaisesti muuttaa kaikki tavanmukaiset rituaalit ehdottoman rakkauden ilmaisuiksi. Siitä ei tule tyhjä rituaali, vaan todellista, aktiivista jakamista, ja tulette näkemään niinkutsuttujen uskontojen itse toteuttavan tätä planeettanne pinnalla.
Kysymys: Kiitos, minulla on kysymys uskonnollisesta kokemuksesta, joka on hieman eri käsite kuin uskontojen idea. Voisitko kommentoida ykseyden ideaa uskonnollisessa kokemuksessa, sekä tuon kokemuksen kulttuurillisten ilmaisujen eroja?
Vastaus: Jossain määrin niin juuri teimme. Idea ykseydestä on tunnustus siitä, että te kaikki olette yhtä. Te olette kaikki tutkimassa samaa ideaa eri näkökulmista. Erot näkökulmissa ovat olemassa yksinkertaisesti siksi, että olette eri henkilöitä. Se on tunnustus, joka sallii useamman kuin yhden polun ymmärtää itsensä Kaikkena Sinä Mikä On. Ei ole yhtä ainoaa polkua. Jos olisi yksi ainoa polku, olisi yksi ainoa ihminen. Koska teitä on useampia, voitte tajuta, että on monia, monia reittejä jotka vievät takaisin samaan ymmärrykseen.
Kysymys: Kiitos. Omasta näkökulmastasi, kysymys yhteisestä nimittäjästä ja suunnasta kaikille profetioille.
Vastaus: Meidän näkökulmastamme ei ole olemassakaan sellaista asiaa kuin ennuste, ennustus tulevasta; se on energian aistimista joka tehtiin ennusteen aikaan. Ne, jotka toimivat massatietoisuuden idean parissa, jossa uskontojen idea on suuresti läsnä, idea massasivilisaatiosta, tulette huomaamaan että aistimukset suunnasta, jonne tämä energia virtaa, ovat olleet tarkkoja; mutta monet tulkinnat, joita ennusteille annetaan, liittyvät siihen menetelmään jolla tulette ymmärrykseen itsestänne Kaikkena Sinä Mikä On.
Aikoina, jolloin olitte erittäin erillään Kaikesta Siitä Mikä On, nämä integraation ideat nähtiin poikkeavan niinkutsutusta yhden tietyn uskonnon totuudesta. Ja näin tämä integraatio, joka on nyt käynnissä planeetallanne, nähdään heidän näkökulmastaan pahana. Siksi te yksinkertaisesti kykenette tunnistamaan, että kaikki profetiat sanovat samaa asiaa, että te olette integroitumassa, että tämä on muutoksen aikaa, jolloin siirrytte uuteen ideaan itsestänne. Mutta kaikki eri ideat, jotka liittyvät tuomioon, Maailmanloppuun, pelastukseen, kaikki nämä erillisyyden ideat, ideat siitä että teidän on kamppailtava, käytävä tulikokeessa jotta ansaitsisitte elää harmoniassa ja rauhassa, ovat kaikki aikansa näkemysten tuotoksia, jolloin profetiat tehtiin.
Kysymys: Liittyykö tuo idea esim. Nostradamuksen ennustuksiin?
Vastaus: Jonkin verran. Ei ole sellaista kuin ennuste tulevasta. Ennustus on pelkästään energian aistimus, joka tehdään ennusteen tekohetkellä siitä, mikä on todennäköisin tulevaisuus jos energia ei muutu. Monta kertaa ennusteet itse muuttavat tulevaisuutta, koska nyt energian tiedetään liikkuvan tiettyyn suuntaan, ja jos ihmiset ovat tietoisia ennustuksesta eivätkä he pidä tuosta energiasta, heidän asenteensa muuttaa energian liikemäärää ja mitätöi ennustuksen.
Kaikki ennusteet, jotka on tehty tietyllä aikavälillä, tulevat käyttämään hyväksi kyseisen ajan ymmärrystä ja symbolisia viitteitä. Jos aikaväli ei voi kuvitella muutoksen tapahtuvan ilman tuhoutumista, silloin heidän aistimuksensa sellaisesta muutoksesta, niinkuin maailmassanne nyt tapahtuu, ei esiinny ilman tuhoutumisen symbolia.
Nyt kun olette heräämässä voimaantumiseenne, teillä on kyky tajuta että voitte luoda muutoksen ilman tuhoa.
Me kiitämme kysymyksistä, ja sallikaa meidän muistuttaa teitä, että kun luotte omat kysymyksenne, teillä on jo omat vastauksenne niihin. Kysymyksen muoto ainoastaan on sellainen, että olette erotelleet itsenne vastauksesta, joka teillä on jo tiedossanne. Näin me kiitämme teitä jälleen kerran halukkuudestanne ilmaista tutkailujanne, sillä sivilisaationne ja omamme on vaihdantaa, joka jatkuu ikuisesti.
Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsiteli uskontoja. Tämä on kanavoinnin ensimmäinen osuus.
Sallikaa meidän aloittaa idealla, jota te planeetallanne nimitätte uskonnoksi. Me aloitamme tällä idealla, sillä se on omalla tavallaan ihmiskunnan alkuperäisten olosuhteiden jatke planeetallanne, joiden keskellä ihmiskunta tunnusti olemassaolonsa muuttuessaan fyysiseksi. Tuolloin tapahtuneet erkaantumiset ideasta, jossa oma itse tunnustetaan luojana, ovat syntyneet erillisyydestä luojana olemisen ideaan, mikä on synnyttänyt kaikki ideat joita te kutsutte uskonnoiksi.
Arviolta 25 tuhatta vuotta sitten, niinkutsutulla Atlantiksella, heidän kielellään Atalundi, idea luojana olemisen ja oman itsen välisestä erillisyydestä sai varsinaisesti alkunsa, vaikka se oli ilmaantunut planeetallenne jo sitä ennen. Silloin massatietoisuudessa tehtiin valinta, että tuo aikakausi tulisi määrittämään itsensä omalla tavallaan siten, että se ei kaipaisi oman itsen integroimista Kaikkeen Siihen Mikä On; vaan että he voisivat harjoittaa valtaa suoraan tavalla, jolla he irroittavat itsensä Kaiken Sen Mikä On totaalisuudesta, niin että he voisivat löytää itsensä henkilökohtaisemmalla tavalla luojana. Tämä johtui projektiosta, jossa henki projisoitiin aineelliseen muotoon. Sen jatkuessa henki projisoi itseään aineeseen yhä enemmän, ja itse materiaalisen muodon ideasta tuli erillisyyden ja rajoittuneisuuden määritelmä. Näin mitä enemmän henki koki materiaalista muotoa tai fyysistä todellisuutta, hitaasti mutta varmasti näihin energiakuvioihin totuttiin.
He alkoivat aistia ideoita, tunteita, emootioita, ajatuksia ja uskomuksia, joita he eivät sitä ennen olleet kohdanneet ei-fyysisyydessä. He alkoivat kehittää kiinnostusta rajoittuneisuutta kohtaan, ja näin tekemällä he mahdollistivat jumiutumisen siihen, niin että he voisivat kokea kaiken mahdollisen mikä siinä tavassa olisi koettavissa, sekä kaikissa muissa tavoissa joita ei-fyysisyydessä oli mahdollista kokea Kaikessa Siinä Mikä On. Näin he kehittivät tavan ilmaista itseään aineellisilla tavoilla, emotionaalisuuden, ajatuksen ja uskomusten avulla, eikä niinkään suoraan tietämällä.
Kun he olivat tämän tavan kehittäneet, heille kävi ilmi että erillisyys oli muuttunut eräässä muodossa täydelliseksi, ja he sulkivat itsensä ulos omasta suorasta tietämisestään, ja näin he olivat luoneet fyysisen reinkarnaatiosyklin. He tavallaan uppoutuivat Maapallon energiaan. Heistä tuli osa sen tietoisuutta; siitä tuli osa heidän tietoisuuttaan.
Tällä tavoin he saivat selville olevansa nyt osa Maapallon värähtelyä, ja johtuen siitä tavasta miten aika ja avaruus toimivat, ilmenevät, he tajusivat että tämän energian keskittämisen intensiivisyys piti heidät lukkiutuneina planeettaa ympäröiviin energian renkaisiin, kerroksiin tai sykleihin, ja näin he tajusivat, että he olivat kyvyttömiä, johtuen viehätyksestään, murtautumaan irti näistä renkaista, sykleistä, ilman integraatiota. Ja näin he loivat itselleen, myös teille, reinkarnaation kulun.
Siirtymä fyysiseen todellisuuteen oli alkanut paljon kauemmin kuin 25 tuhatta vuotta sitten; mutta alussa oli edelleen jonkin verran tiedostamista yhteydestä omaan suoraan tietävään itseen, ja näin planeetallanne luotiin monia todellisuuksia, ainetta ja energiaa manipuloitiin monin tavoin, joska edelleen ilmenevät taivaan ja paratiisin ideoina planeetallanne. Kun syklien toistaminen oli mennyt siihen pisteeseen, että olennot menettivät näkemyksen omasta sisäisestä itsestään, he päättivät että sen takaisin saamiseksi heidän pitää saada täysi kontrolli ympäristöstään ja muista siinä olevista olennoista. Koska he eivät enää suoraan aistineet välillään olevaa yhteyttä, heistä tuntui niinkuin he eivät olisi yhteydessä toisiinsa. Tämän yhteyden takaisinsaamiseksi he kokivat tarpeelliseksi luoda ylivallan idean ympärillään olevista, koska he eivät enää tunteneet luonnollista sisällään olevaa yhteyttä.
Tässä on informaation idean alku. Idea siitä, että voisi kerätä ideoita, jotka eivät ole osa kokonaisuutta, ja välittää niitä muille asioina jotka ovat hyödyllisiä yksilöille, mutta jotka saattavat muut ihmiset ainoastaan muutaman harvan vallan alaisiksi, niin että he voisivat kokea oman egonsa paisuttamisen ja itsensä nostamisen muiden yläpuolelle tavalla, joka heille mahdollistaa vallantunteen, mutta joka oikeasti johtuu siitä että he kokevat olevansa voimattomia; kuitenkin se on fyysisessä todellisuudessa pelkkä illuusio.
Sekä uskonnon että jossain määrin valtion idea on luotu tästä erillisyydestä, ideasta että voidaan luoda tarinoita ja ideoita, joilla ei ole mitään yhteyttä asioihin, vaan niillä voidaan piilottaa kaikki piilotettavissa oleva, ja ne liittyvät vain tuomittaviin asioihin. Ja näin ihmiset havaitsivat luovansa syklejä, joissa he antoivat valtansa muille, sellaisille jotka voisivat suojella heitä näiltä asioilta joita nämä sanoivat olevan olemassa, joiden totuudellisuudesta näillä muilla ei ollut mitään keinoa varmistua. Huomaatte, että tämä toistuu uudestaan ja uudestaan ja uudestaan tämän 25 tuhannen vuoden syklin aikana, monissa eri muodoissa.
Jopa silloinkin kun muista ulottuvuuksista saapui korkeampaa tietoisuutta, kuten vaikka niinkutsuttu Kristus-tietoisuus, erillisyyden sykli oli niin täydellinen, että näitä saapumisia ei ymmärretty. Annetut viestit yleensä puhuivat siitä, että jokainen ihminen on kuin tuo Kristus-tietoisuus. Mutta erillisyyden sykli oli niin tavanmukainen ja niin syvään juurtunut mielissänne, niin padottu ja jäykkä mentaliteetti itsessään, että ainoa tapa jolla nämä viestit voitiin käsittää oli vallan antaminen pois muille ja lammasmaiseksi seuraajaksi, eikä niinkään aktiiviseksi tekijäksi tai esimerkillään johtavaksi, ryhtyminen.
Kristus-tietoisuus ei koskaan halunnut olla johtaja, ei koskaan kaivannut johtajuutta. Se halusi olla kuvaus Jeesus-nimisen henkilön avulla, tavalla jolla kuvataan idea siitä, että jokaikinen ihminen on Kaiken Sen Mikä On jatke, tai Jumalan lapsi.
Kaikki ne ideat, mitä te nimitätte uskonnoksi, jotka pyrkivät siihen että seurakunnat vaativat johtajia, että ihmiset olisivat vähempiarvoisia kuin jumalallisuus, että jumalallisuuden idea kykenisi tuomitsemaan ketään, kaikki nämä ovat eron tekemistä Kaikkeen Siihen Mikä On. Kaikki nämä uskonnoksi nimittämänne ideat liittyvät vain siihen, että te annatte pois vallan joka teillä on yksilöinä avuttomuuden, pelon, tuomitsemisen tai egoismin kautta henkilöille, jotka haluaisivat että te uskotte olevanne voimattomia heidän oman niinkutsutun alitajuisen voimattomuudentunteensa keskellä. Koska se on heidän aito uskomus että he ovat itse arvottomia eivätkä kuulu joukkoon, irrallisina jumalallisuudestaan joka kuuluu myös heille, jumalallisuus on kaikkien oikeus, oikeus tietää että on jumalallinen. Näin monet uskonnot tulevat aina olemaan seurausta hämmennyksestä, joka on seurausta oman itsen erillisyydestä Kaikesta Siitä Mikä On, mitä oma itse tietää olevansa.
Kun tietäminen hylätään, ja ainoastaan mekanismit joilla filosofioita esitetään fyysiselle todellisuudelle, joita kutsutaan persoonallisuuksiksi, ainoastaan silloin kun filosofioita pitää tulkita pelkän mentaalisuuden läpi, saadaan aikaan sellainen erillisyyden näkökulma. Tajutkaa, että tämä ei ole sen tuomitsemista, että näin on nyt tehty. Sivilisaationne on valinnut, sivilisaationne tietoisuus on valinnut ryhmänä tutkia kaikkia negatiivisuuden ilmentymiä eristämällä oma itse Kaikesta Siitä Mikä On. Tämä on yksi Kaiken Sen Mikä On luomus, ja se itsessään on validi ilmaisu, vaikka pelkästään siitä syystä että tämä on se miten Kaikki Se Mikä On haluaa nähdä itsensä tällä tavoin.
Kaikki Se Mikä On ei kaipaa mitään erityistä syytä ilmaista itseään millään tavoin kuin mitä se tekee; yksinkertaisesti koska se voi tehdä niin, se tulee niin tekemään. Tämä on yksi olemassaolon määritelmistä. Se, mikä on ollut olemassa ennen tarkoituksen ideaa, ei kaipaa tarkoitusta ollakseen olemassa millään tavalla, missään muodossa, se vain on yksinkertaisesti siksi kun se voi.
Tunnustakaa, että uskonnollisissa, valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa instituutioissanne nyt tapahtuvat integraatiot, siirtymät ja muutokset tapahtuvat nyt siksi, että te olette erillisyyden syklinne lopussa ja ymmärrätte nyt itsenne olevan yksi idea, yksi homogeeninen todellisuus, yksi energia, yksi tietoisuus, ja alatte ottaa takaisin vastuullisuuttanne oman elämänne luomisesta. Alatte herätä siihen aikaan, kun projisoitte itsenne fyysiseen aineellisuuteen ja antauduitte reinkarnaatiojärjestelmän alaisiksi planeetallanne. Heräätte nyt alkuperäisiin sopimuksiinne, ja alatte nyt tajuta, että kaikki erillisyytenne, kaikki uskontonne, jotka haluaisivat tehdä teistä seuraajia, vähempiarvoisempia kuin se jumalallisuus joka olette, että ette olisi jo nyt tarpeeksi arvokkaita tuntemaan itseänne kokonaisuutena ja täydellisinä ja että tarvitsisitte pelastusta yleensäkään yhtään mistään; alatte nyt tunnustaa itsenne sinä ydinitsenä joka olette, todellisdena Kaiken Sen Mikä On luomana ydinolemuksena.
Kaikki pelastajien ideat, oli se sitten Jeesus, Buddha, Muhammed tai kuka tahansa, kaikkien näiden korkeammat aspektit sopivat kuvaan. Alkutietoisuudessa ei ole mitään ristiriitaa näiden pelastajien ideassa, mutta tunnustakaa että ensimmäinen asia minkä pelastaja tietää on, että he eivät ole täällä pelastamassa yhtään ketään. Mikään pelastus ei ole tarpeen. Kaikki ristiriidat, joita löydätte kirjoistanne on persoonallisuuksien tuotetta, jotka ovat olleet olemassa sivilisaatioissanne, heidän tulkintojaan omien filosofioidensa läpi siitä mitä nuo olennot tarkoittivat sanomisillaan. Kaikki kirjallisuutenne ja kaikki ristiriitaisuudet ovat sellaisten filosofioiden tuotosta, jotka on ilmaistu persoonallisuuksien kautta, jotka ovat olleet hengissä tuolloin kun informaatio on annettu.
Tämä on nyt palvellut tarkoitustaan, sillä nyt teillä on taustaa mihin verrata oman itsenne kokonaisuutta negatiivisen erillisyyden ilmaisuna Kaikesta Siitä Mitä On. Tunnustakaa, että voitte antaa aivan ilman minkäänlaista tuomitsemista, minkään uskonnon tuomitsemista, omaa tuomitsemistanne, voitte antaa kaikkien olentojen alkaa elää ideoita, joita oletetut pelastajanne teille kertoivat kuinka tulisi elää. Ei seurata heitä, vaan kuunnella sisäistä olemustanne, tunnustaa että nämä ideat ja perustat, joita te nimitätte uskonnoiksi ja valtioiksi, valtio siis eräänlaisena uskontona, haluavat että antaisitte pelkonne ja valtanne ja voimanne suuremmalle voimalle, niinkutsutusti, että he voisivat huolehtia teistä, paapoa tietä, pitää kaikki ne asiat poissa joita te pelkäätte, pitää teidät turvassa, antaa teille ikuinen rauha, suojaa ja turvaa. Nämä instituutiot on luotu teidän haluttomuudestanne ottaa vastuu itsestänne ja peloistanne. Sitten ne, kuten mikä tahansa muukin tietoisuus, kun ne on luotu pelkoon perustuen, haluavat elättää itseään. Ja jos ne luotiin pelosta, ainoa menetelmä joka niillä on itsensä elättämiseksi on luoda lisää pelkoa, pitää teidät täten erillään itsestänne, antaa teidän jatkaa ajatella ja uskoa siihen että te olisitte jotenkin vähemmän, vähempiarvoisia suuremman vallan ja voiman silmissä, että te olette lapsia jotka eivät kykene elämään omaa elämäänsä, eivät kykene ottamaan vastuuta itsestään.
Ymmärtäkää, vaikka voittekin luoda organisaatiojärjestelmiä, että ne eivät elä elämää teidän puolestanne. Se tulee olemaan palvelu, jonka teille tarjoaa palvelualttiit ja -halukkaat olennot; ei siksi että te palvelisitte heitä, ei siksi että teidän pitäisi ruokkia heidän paremmuudentunnettaan ja voiman tunnetta, jotta heidän ei tarvitsisi tunnistaa voimattomuuden uskomusta, joka heillä itsellään on.
Ottakaa voimanne takaisin. Antakaa itsenne tuntea olevanne omat hallituksenne, olla omat uskontonne. Te olette itse jokainen näistä käsitteistä yhteiskunnassanne. Te olette itse omat pappinne, sillä yhtä varmasti kun kuuntelette heidän saarnojaan ja menette kotiinne, luotte ainoastaan nuo saarnat itsellenne omassa päässänne. Se minkä te valitsette muistaa, se muuttuu jokaisen teistä osaksi, joka on pappi sisällänne, joka muistuttaa teitä uudestaan ja uudestaan, jos hyväksytte sen, että te ette ole sen arvoisia, että jollain tapaa olisitte vähemmän jumalallinen kuin se joka teidät on luonut. Ymmärtäkää, että jumalallisuus joka teidät loi ei pidä teitä vähempänä. Se tietää mitä olette. Se tietää itse olevansa oma tietoisuutensa, mutta tunnustaa itsensä myös kaikkien teidän tietoisuuksien kokoelmaksi, ja sellaisenaan tunnustaa suhteensa teihin. Suhde rikkoutumattoman kokonaisuuden sekä monitietoisuuden polariteettien välillä on se mistä se koostuu. Se on tuo suhde itsessään, joka on olemassa ja määrittelee idean moninaisesta ja yksittäisestä Jumalasta. Tuo suhde on itse asiassa oma pelkonne ja oma vastuullisuutenne. Kaikki Se Mikä On; te olette se. Te olette tuo suhde.
Kaikki uskontonne, kaikki erillisyyden ideanne voivat sulautua tähän yhteen ideaan, voivat sekoittua ja muuttua yhdeksi ymmärrykseksi, tietoisuudeksi siitä joka teillä on ollut monia, monia, monia satoja tuhansia vuosianne sitten. Vaikka valitsisittekin olla olemassa fyysisessä todellisuudessa ja reinkarnaation syklissä, voitte silti tuntea itsenne tällä tavoin. Se on ollut aina kaikkein päällimmäisenä kaikkien pelastajienne viesti: tunne itsesi, ja itsesi tuntiessa tunnet Jumalan, tunnet Kaiken Sen Mikä On.
Me huomautamme myös, että uskontojenne kirjallisuus ei mitenkään kerro kaikkia niitä asioita, joista me puhuimme, missään mielessä. Kenenkään sanansaattajan sanomisista ei ole olemassa täydellistä arkistoa, ainoastaan pieniä palasia, haaleita muistoja, hämäriä muistiinpanoja, yleensä monta vuotta varsinaisen tapahtuman jälkeen. Pääsyy näille teksteille ei ole historian kuvaus, vaan vakuuttaa, tai yrittää vakuuttaa muita ihmisiä siitä, että tämä on se miten pitää uskoa jos he aikovat ”pelastua”. Jokaisen valtauskonnon opetukset liittyvät lähetystyöhön, käännynnäisten hankkimiseen ja voimantunteen pönkittämiseen niin, että ne jotka uskovat tuntevat itsensä voimattomiksi voimallisten edessä.
Niin rajoittunut kuin persoonakonstruktin idea onkin kokonaisolemuksenne ja eheytenne kuvaamisessa, yhtä rajoittuneita ovat kaikki sen läpi tulevat havainnot, joihin kuuluu myös teidän kirjallisuutenne, vaikka se onkin luovaa, kaunista ja kuvaa täydellisesti ideoita, joita olette valinneet kokea itsenne Kaikesta Siitä Mikä On erottavan luomiskertomuksen aikakaudella universumisuhteenne, jota nimitätte myös uskonnoksi, näkökannasta tarkasteltuna. Tämä on ollut uskonnon saaga, teidän näkemyksenne itsestänne suhteessa universumiin, mutta tarkasteltuna olemisfilosofian perspektiivistä, joka on erillään universumista.
Seuraavassa osuudessa käymme läpi sitä miten tietävän itsen sekoittaminen synnyttää uudenlaisen minäsuhteen Kaikkeen Siihen Mikä On, sekä monet ilmentymät jotka planeetallanne voivat tapahtua sen jälkeen kun hävitätte uskonnon ja valtion luomat raja-aidat.
Ensinnäkin ymmärtäkää, mitkään näistä muutoksista eivät tule olemaan voiman muutoksia, väkivallan muutoksia, vihan muutoksia. Ei. Nämä tulevat kaikki olemaan muutoksia, jotka syntyvät ehdottomasta rakkaudesta, jota te nyt alatte tunnustaa itsessänne; jonka te nyt tunnustatte annettavan teille Kaikelta Siltä Mikä On, huolimatta valtion ja uskonnon ideoista, ja se todellakin ylittää kaikki nuo raja-aidat ja keinotekoiset rajanvedot ja konstruktit. Tämä käsitteiden yhteensulautuminen mahdollistaa teidän myös ymmärtää sen miten uskonnon ja valtion ideat ovat vain kaksi tahoa kaiken tietävästä filosofiasta, jota te olette filtteröineet monilla eri tavoilla persoonienne läpi, ja se mahdollistaa teidän tajuta, että ei ole yhtä ainoaa tietä. Jos olisi yksi ainoa tie, silloin olisi yksi ainoa henkilö. Jokainen henkilö planeetallanne on kaikki ne eri reitit, joita pitkin Kaikki Se Mikä On katselee itseään. Nyt olette katselleet itseänne kaikkien niiden ykseyden eri puolien läpi.
Seuraavassa osuudessa pyrimme tarkastelemaan koko yhteiskuntaanne ja kaikkia sen ihmisiä Kaiken Sen Mikä On ehdottoman kokonaisuuden ja tuen näkövinkkelistä. Huomaatte, että tulette palvelemaan Kaikkea Sitä Mikä On automaattisesti, ja näin Kaikki Se Mikä On palvelee teitä, sillä te olette sen osa. Ei enää tarvetta erillisyydelle, ei enää tarvetta pelastukselle. Olette jo valmiiksi itse pelastus; te olette jo taivas; te olette jo paratiisi.
Usein sanotaan, että mikäli me olisimme löytäneet elämää Maan ulkopuolelta, uskonnot olisivat tuhoutuneet. Kuitenkin useimmat uskonnot jo nyt puhuvat Maan ulkopuolisesta elämästä, ja ovat tehneet niin monta sataa vuotta.
Tässä esityksessä Alejandro Rojas keskustelee siitä miten monin eri tavoin Maan ulkopuolinen elämä esiintyy valtauskonnoissa, ja miten sitä tällä hetkellä käsitellään. Puhetta on myös tutkimuksista, jotka paljastavat oivalluksia siitä miten uskonnolliset johtajat, uskovaiset ja ne jotka eivät usko saattaisivat reagoida mikäli älykkään elämän olemassaolo Maan ulkopuolella viimein tunnustetaan. Lopuksi tarkastellaan tulevaisuutta ja sitä miten usko Maan ulkopuoliseen älykkääseen elämään on inspiroinut uusien uskontojen syntymistä.
Elokuun 7. päivänä 1996 NASAn (1) tieteilijät tekivät ilmoituksen, joka pääsi lehtien otsikoihin ympäri maailman. Marsilaisesta meteoriitista he olivat löytäneet todisteita mikroskooppisista elämänmuodoista, jotka ovat saattaneet olla elää Marsissa yli kolme miljardia vuotta sitten. (2) Vaikka toiset myöhemmin julkaistut tutkimukset haastoivat tämän johtopäätöksen (3), useat tuoreemmat löydökset, esimerkiksi Galileo-aluksen tekemät löydöt (4) helmikuussa 1997 mahdollisesta punaisen värisestä merestä Jupiterin kuun Europan jääpeitteen alla (5), herättävät toivoa siitä, että me mahdollisesti piankin voisimme saada vastauksen erääseen vanhimmista ja kiinnostavimmista ihmisen kysymistä kysymyksistä: ”Onko kukaan tuolla jossain, vai olemmeko me yksin universumissa?”
Voi kuitenkin olla, että kukaan meistä ei elä näkemään päivää jolloin tiedemiehillä on yksikäsitteinen vastaus tähän kysymykseen. Muslimeille tämän ei tulisi olla ongelma. Meillä on jo vastaus. Vaikka monet muslimit eivät ole siitä tietoisia, Koraani (6) eksplisiittisesti mainitsee Maan ulkopuolisen elämän olemassaolon.
Henkisen luonteisten olentojen olemassaolo, kuten enkelit universumissa, on kaikkien muslimien hyväksymä fakta, niin kuin on muidenkin uskontojen seuraajien laita, kuten kristittyjen. Se seikka, joka saa aikaan innostusta kansan ja tieteentekijöiden keskuudessa, on kysymys siitä onko materiaalisia elämänmuotoja kuten me itse, jotka tiede kykenee löytämään, oikeasti olemassa Maan ulkopuolella. (7) Tämän artikkelin tavoite on esittää todisteita Koraanista MATERIAALISTEN elämänmuotojen olemassaololle universumissa (”Elämä niin kuin me sen tunnemme”).
”Dabbatun” (Neuvonpidon Suura)
Suurassa 42, jakeessa 29 (42:29) Koraanissa meille kerrotaan, ”Hänen tunnusmerkkejään ovat taivaan ja maan luominen ja ne elävät olennot, jotka Hän asetti kumpaankin. Hänellä on myös valta koota ne yhteen milloin tahtoo.” (8) Ennen kuin menemme eteenpäin, tästä on sanottava pari huomautusta. Arabian kielen sana ”sama”, suomeksi ”taivas”, tarkoittaa samalla tavalla niin konkreettista kuin henkistäkin taivasta. Voidaan esittää vastalause, että jae puhuisi olennoista fyysisellä taivaalla (esim. linnut), eikä henkisestä (kuolemanjälkeisestä) taivaasta. Kuitenkin linnut mainitaan erillään taivaallisista olennoista jakeessa 24:41, ”Etkö havaitse, että kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, julistaa Jumalan kunniaa? Niin tekevät myös linnut, kun ne siipensä levittävät. Hän tuntee jokaisen rukouksen ja ylistämistavan. Jumala tietää, mitä he tekevät.” (9)
Huomautuksessa koskien jaetta 42:29 Muhammad Asad esittää, ”Koraanissa ilmaisu ’taivaassa ja maan päällä’ ilman muuta esittää universumia sen kokonaisuudessaan.” (10) Koraani mainitsee liikkumattomien esineiden myös ylistävän Jumalaa: ”Eivätkö he edes tarkastele Jumalan luomia olentoja, miten niiden varjot oikealta ja vasemmalta kumartuvat Jumalan edessä ja lankeavat maahan.”(16:48). (11) Täten eivätkö jakeessa 42:29 mainitut olennot taivaassa ole myös liikkumattomia olentoja, jotka ovat Jumalasta. Seuraava jae 16:49 kuuluu, ”Jumalan edessä kumartuvat kaikki olennot taivaassa ja maan päällä, samoin myös enkelit ylpeyttä tuntematta.” (12) Käännös ”olennot” tässä on sama kuin jakeessa 42:29, ”Dabbatun”. Asad kommentoi, ”Sana dabbah merkitsee mitä tahansa älyllistä, ruumiillista olentoa, joka kykenee spontaaniin liikkeeseen, ja tässä sellainen asetetaan ruumiittomien, henkisten olentojen rinnalle, joita kutsutaan ’enkeleiksi’.” (13) Toisin sanoen, 42:29 viittaa tasan tarkkaan sen tyyppiseen elämään jota tiede etsii, ei mihinkään metafyysiseen olentoon. Yusuf Ali sanoo, ”Dabbatun: pedot, elävät olennot, kaikenlaiset matelevat elikot.” (14) Tämä on sama sana, jota käytetään jakeessa 2:164, ”…kaikenlaisten eläinten leviämisessä yli maan, …on totisesti tunnusmerkkejä (Jumalan kaikkivaltiudesta) ihmisille, joilla on ymmärrystä” (15) ja jakeessa 24:45, ”Jumala on myös luonut kaikki eläimet vedestä. Niiden joukossa on sellaisia, jotka ryömivät vatsallaan, sellaisia, jotka kulkevat kahdella jalalla, ja sellaisia, jotka kulkevat neljällä jalalla. Jumala luo mitä haluaa. Totisesti Jumalalla on valta kaiken yli.” (16)
Kommentoidessaan jaetta 42:29 Allama Shabbir Ahmad Usmani sanoo, ”Jakeesta käy ilmi, että kuten maan päällä, niin on jonkinlaisia eläimiä — eläviä olentoja — myös taivaissa.” (17) Samasta jakeesta Yusuf Ali kommentoi, ”Elämä ei ole rajoittunut omalle pienelle Planeetallemme. On varsin vanha spekulaatio nähdä ihmisen kaltaista elämää planeetta Marsissa… on järkevää olettaa, että elämää muodossa tai toisessa on miljoonissa taivaankappaleissa, jotka ovat hajallaan ympäriinsä avaruutta.” (18) Tällaisten huomautusten myötä lukija tajuaa, että muslimioppineet ovat varsin tietoisia siitä, että jae 42:29 selvästikin mainitsee avaruusolentojen olemassaolon.
Onko olemassa Maan ulkopuolista älyllistä elämää?
Vaikka minkä tahansa muotoisen elämän löytäminen Maan ulkopuolelta olisikin dramaattista, ihmiskunta on erityisen kiinnostunut tietämään onko universumissa Maan ulkopuolista älyllistä elämää. NASAlla oli aiemmin ohjelma, joka etsi Maan ulkopuolista elämää (search for extraterrestrial intelligence, SETI). Vaikka ohjelma on nyt budjettileikkausten takia jäähyllä, yksityinen SETI-organisaatio on nyt luotu (19) jatkamaan etsintää. The Planetary Society (20), yksityinen organisaatio, jonka jäsen elokuvaohjaaja Steven Spielberg (21) on hallituksessa, on maailman suurin SETI-ohjelma. Tähän mennessä älykästä elämää ei ole löytynyt. Voiko Koraani tarjota vastauksen?
Suura 27:65 komentaa, ”Sano edelleen: »Ei kukaan taivaassa tai maan päällä, paitsi Jumala, tiedä näkymättömiä. Eivätkä he tiedä ylösnousemuksensa hetkeä.” (22) Tämä kertoo meille, että kuten ihmiset, on myös muunlaisia olentoja universumissa jotka myös nostetaan kuolleista. Meille kerrotaan jakeessa 19:93-96, ”Taivaissa ja maan päällä ei ole ainoatakaan, joka tulisi Laupeimman luo muuten kuin palvelijana. Totisesti, Hän tietää heidän lukunsa ja Hän on sen tarkoin laskenut. Ja ylösnousemuksen päivänä jokainen heistä astuu Hänen eteensä omakohtaisesti. Totisesti, ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, Jumala on palkitseva rakkaudella.” (23) Näistä jakeista opimme, että on olemassa Maan ulkopuolisia elämänmuotoja, jotka, kuten mekin, tuomitaan myös heidän tekojensa perusteella joita he elämänsä aikana tekevät. Heidän joukossaan on uskovia. Täten, luonnollisesti, on myös niitä avaruusolentoja jotka eivät usko. Uskovaiset palkitaan. Elämänmuodot, jotka yllämainituissa jakeissa kuvataan, voidaan tuskin olettaa olevan mikro-organismeja. Koraani viittaa olentoihin, joiden kehitystaso tekee heistä moraalisesti tilivelvollisia olentoja. Heidän täytyy olla organismeja, joilla on ominaisuuksia mitkä me liittäisimme älykkäisiin elämänmuotoihin.
Suurassa 72:14-15 jinn (eräänlainen henkinen elämänmuoto, josta Koraani mainitsee sen elävän Maassa) sanoo, ”Joukostamme ovat eräät totisesti Herralle alistuneita muslimeja, ja toiset jumalattomia. Ne, jotka ovat muslimeja, ovat niitä, joiden päämääränä on vanhurskaus. Mitä taasen tulee jumalattomiin, kuluttaa heidät helvetin tuli.” (24) Koraani mainitsee, että hyvät jinnit palkitaan Paratiisilla. Kaikki yllä esitetyt jakeet tiivistettynä on selvää, että Tuomionpäivä on kaikille universumin olennoille (Suura 39:68, ”Ja kun pasuunaan puhalletaan, niin kaikki taivaassa ja kaikki maan päällä menevät tainnoksiin paitsi Jumalan vahvistamat; sitten puhalletaan uudestaan, ja katso, he nousevat odottaen.”) (25) ja kuten jinnit, avaruusolennot pääsevät myös samoihin kuolemanjälkeisiin maailmoihin ihmisten kanssa. Itse asiassa, Koraani mainitsee, että Paratiisi on oman universumimme kokoinen jakeessa 57:21, ”Kiiruhtakaa kilvan saavuttaaksenne Herranne anteeksiannon ja Paratiisin, jonka avaruus on maan ja taivaan suuruinen ja joka on valmistettu niille, jotka uskovat Jumalaan ja Hänen sananjulistajiinsa! Tämä on Jumalan armo. Hän antaa sen kenelle haluaa, sillä Hän on Herra, jonka armo on suuri.” (26) Täten ei ole yllättävää, että kun me jaamme tämän universumin avaruusolentojen kanssa, meillä on myös yhteinen Paratiisi ja Helvetti heidän kanssaan myös. Koraani näyttää meille, että avaruusolennot ovat olemassa, mutta sen lisäksi että niiden joukossa on myös älykkäitä olentoja.
Mistä avaruusolentoja löytyy?
Tietäen, että avaruusolentoja on olemassa, seuraava kysymys on ”Missä he asuvat?” Tieteentekijät luonnollisesti odottavat niiden elävän toisilla planeetoilla. He etsivät toisia planeettoja tähtien ympäriltä, planeettoja joilla on oikeat olosuhteet elämälle, toisin sanoen, toisia Maapalloja. Lokakuussa 1995 tieteentekijät ilmoittivat, että he olivat löytäneet ensimmäisen aurinkokuntamme ulkopuolisen planeetan tähden numero 51 läheltä Pegasuksen tähtikuviosta. (27) Siitä lähtien on ollut sarja löydöksiä muista planeetoista. Tämän artikkelin kirjoittamisen aikaan 15 eksoplaneettaa on väitetty löydetyn. (28) Vaikka jotkut näistä kappaleista on sivuutettu ruskeina kääpiöinä (mukaanlukien Pegasi 51:tä kiertävä kappale) joidenkin tieteentekijöiden suulla (29), ainakin 15 kappaletta pidetään planeettoina. Tieteilijät uskovat, että mahdollisesti kaksoistähtiä kiertävien planeettojen kuissa on oikeat olosuhteet elämälle. (30)
Suurassa 65:12 meille kerrotaan, ”Jumala on luonut seitsemän taivasta ja yhtä monta maata. Niiden kautta tulee ylhäältä Jumalan käsky, jotta tietäisitte, että Jumalalla on valta kaiken yli ja että Jumala sulkee kaiken tietoonsa.” (31) Tämä jae, vaikka se yleensä on käännetty oikein, on monesti kommentaattoreiden väärintulkitsema. He antavat tulkintoja, että avaruus on jaettu seitsemään alueeseen (suom. huom. tämä voi tarkoittaa sitä mitä Yhden Laissa kutsutaan oktaaviksi), ja samalla tavoin kuten Yusuf Ali asian esittää, ”maankuori rakentuu geologisista kerrostumista toinen toisensa päällä”. (32) Tämä tulkinta syntyy väärinymmärryksestä siitä mitä ”taivas” tarkoittaa Koraanissa. Ennen kuin jatkamme eteenpäin avaruusolentoaiheen parissa, on tärkeää selvittää tämä sekaannus. Vastaus voidaan saada Koraanin itsensä jakeista ja verrata niitä nykyiseen tietoomme universumista.
Suura 21:30 kysyy, ”Eivätkö uskottomat huomaa, että taivaat ja maa olivat sulkeutuneet, kunnes Me erotimme ne toisistansa? Vedestä Me olemme luonut kaikki elolliset olennot. Eivätkö he sittenkään usko?” (33) Suura 41:11-12 kertoo meille,”Sitten tuli vuoro taivaan, joka oli pelkkää usvaa, ja Hän sanoi sille sekä maalle: »Tulkaa esiin kumpikin, suosiolla tai vastahakoisesti.» Ja ne sanoivat kumpikin: » Me tulemme suosiolla». Niin Hän järjesti ne kahdessa päivässä seitsemäksi taivaaksi ja ilmoitti kullekin taivaalle sen tehtävän. Ja Me koristimme alemman taivaan loistavin tähdin, jotka panimme sen vartijoiksi; tämä on Hänen asetuksensa, jonka on valta ja tieto.” (34) ja Suura 71:15-16, ”Ettekö näe, kuinka Jumala on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle? Hän on myös asettanut niille kuun valoksi ja auringon lampuksi.” (35) Suura 51:47 kertoo meille, ”Ja taivaan olemme Me voimallamme kohottanut korkealle ja totisesti tehnyt sen laajaksi.” (36) Asad kommentoi jakeita seuraavasti. Jaetta 21:30, ”ylläoleva on erehtymätön viittaus universumin yhtenäiseen alkuperään, jota Koraanissa metonyymisesti kuvataan ’taivaiksi ja maaksi’, joka huomattavasti myötäilee lähes kaikkien modernien astrofyysikoiden näkökulmaa siitä, että universumi on peräisin yhdestä entiteetistä, yhdestä yksittäisestä elementistä, nimittäin vedystä, joka kasaantui painovoiman johdosta ja sitten erkaantui tähtisumuiksi, galakseiksi ja aurinkokunniksi, jonka yksittäiset osat asteittain erkaantuvat muodostaakseen uusia entiteettejä tähtien, planeettojen ja niiden kiertolaisten muodossa”; (37) jakeesta 41:11 hän selittää sanan ”usva” ”kaasuna, selvästikin vetykaasuna, jota fyysikot pitävät pääasiallisena alkuaineena josta kaikki materian hiukkaset universumissa ovat kehittyneet ja edelleenkin kehittyvät…” (38) ja itse jakeesta hän sanoo, ”tätä kohtaa selitettäessä Zamakhshari havainnoi: ”Jumalan komento taivaille ja maalle on ’tulla’ ja sen merkitys … on tämä: Hän tahtoi niiden tulevan esiin…”; jakeesta 41:12 hän selittää ”seitsemän taivasta” ”kosmisten järjestelmien moninaisuutena”; (39) jakeesta 51:47 hän sanoo, ”fraasi ’inna la-musi’un’ selvästikin varjostaa modernia ’laajentuvan universumin’ käsitettä — eli, seikkaa että kosmos, vaikka se onkin rajallinen, on jatkuvasti laajenemassa avaruudessa.” (40) Viimeisenä, kolme jaetta pitää käsitellä, 50:38, ”Totisesti Me olemme kuudessa päivässä luonut taivaat ja maan ja mitä on niiden välillä, eikä väsymys vähääkään vaivannut meitä” (41), 21:104, ”Sinä päivänä Me käärimme taivaan kokoon, kuten kirjoitukset kääröksi kootaan. Samoin kuin Me alussa loimme oliot, niin saatamme ne takaisin sinne, mistä ovat tulleet. Tämä on Meitä velvoittava lupaus. Totisesti, näin tulemme tekemään” (42), ja 14:48, ”Se tapahtuu sinä päivänä, jolloin maa uudeksi vaihtuu ja samoin taivaat, ja jolloin ihmiset seisovat Jumalan, ainoan, kaikkivaltiaan edessä.” (43)
Ylläolevista jakeista opimme: taivas on materiaalinen asia joka on syntynyt samasta materiaalista kuin maa. Alunperin se on ollut kaasua. Erkaantumisprosessin seurauksena syntyi ”seitsemän taivasta” ja ”kaikki se mikä niiden välissä on.” Aurinko, Kuu, tähdet ja Maa ovat taivaankappaleita. Täten taivaan täytyy olla suurempi kuin tähti (aurinko). Kun universumin loppu on käsillä, taivaat, jotka siihen asti olivat laajentuvia (51:47), tulevat kaikki yhteen. Näin tapamme jolla nykyinen universumimme on syntynyt synnyttää uuden luomakunnan, mikä sisältää uudet taivaat ja uuden maan. Kuka tahansa astronomi, joka näitä jakeita lukee, voi kertoa sinulle, että on olemassa vain yksi tähän taivaan kuvaukseen sopiva asia. ”Taivas”, johon Koraanissa viitataan, viittaa ”galaksiin”. Modernin tieteen mukaan universumi on syntynyt singulariteetista, Alkuräjähdyksessä, ja siitä eteenpäin se on laajentunut. Alkeiskaasupilvestä syntyi suuret massat, joista galaksit ja niiden klusterit ovat syntyneet. Nykyään galaksit liikkuvat toisistaan poispäin avaruudessa. Niitä erottaa intergalaktinen avaruus, jossa voi olla pimeää ainetta, mikä olisi 90 prosenttia koko universumin massasta. Jos pimeää ainetta on tarpeeksi, jossain kohtaa tulevaisuudessa universumi lakkaa laajenemasta ja kääntyy tiivistymisvaiheeseen, jossa galaksit lopulta tulevat yhteen Loppurysäyksessä, mikä on universumimme loppu. Universumi olisi palannut singulariteettitilaan, joka on samanlainen kuin mistä nykyinen universumimme on syntynyt. Siten tieteentekijät ennustavat, että uusi universumi voi syntyä Loppurysäyksessä kun uusi Alkuräjähdys synnyttää uuden universumin galakseineen ja planeettoineen. Koraanin jakeet ovat hämmästyttävän yksimielisiä nykyisten universumin ideoidemme kanssa!
Tämän pitkän sivuun karanneen läpikäynnin tavoitteena oli osoittaa, että ”seitsemän taivasta” eivät ole alueita, joiksi universumimme on jakautunut, vaan suuria astronomisia entiteettejä, galakseja. Jotkut ovat tulkinneet väärin taivaan aurinkokunnaksi. Kuitenkin vaikka tällaiselle tulkinnalle voidaan löytää siihen sopivat jakeensa, se ei myötäile kaikkia jakeita.
Koraani mainitsee seitsemän taivaan luomisen. Asad selittää, että ”…mitä tulee ’seitsemään taivaaseen’, tulee pitää mielessä että arabian kieli käyttää numeroa ’seitsemän’ usein synonyymina ’usean’ kanssa.” (44) Olen näyttänyt, että taivaat ovat galakseja ja me voimme nähdä niitä olevan olemassa miljoonia. Vaikka me olettaisimme, että taivas tarkoittaa joitain muita astronomisia kappaleita, jotka ovat syntyneet alkeiskaasupilvestä, silloin niitä ei todellakaan ole seitsemän vaan miljoonia.
Tämän relevanssi keskusteluumme avaruusolennoista on, että Suura 65:12 kertoo meille Jumalan luoneen ”seitsemän taivasta”. Hän on luonut ”yhtä monta maata”. Täten koska galakseja on miljoonia, Jumala on luonut myös miljoonia Maapallon kaltaisia planeettoja hajalleen universumiin. Usmani kommentoi jaetta 65:12, ”Myös maat hän loi seitsemäksi (Usmani ajattelee kirjaimellisesti seitsemää. Me tiedämme, että se tarkoittaa ’montaa’), kuten Tirzimin perinteessä sanotaan. On mahdollista, että ne eivät ole näkyvillä, on mahdollista että ne ovat näkyvillä, mutta ihmiset ajattelevat niiden olevan tähtiä tai toisia planeettoja, kuten tieteentekijät nykyaikana ovat ennustaneet Marsissa olevan elämää…” (45) Tärkeä asia huomauttaa jakeesta 65:12 on, että Jumala ei käytä sanaa ”maailmat” vaan erityisesti ”maa”. ”Maa” olisi planeetta jolla on elämää. Tieteentekijät myös usein puhuvat toisten maiden etsimisestä. He eivät tarkoita vain mitä tahansa planeettoja, vaan sellaisia joilla on tai on kyky olla elämää. Raamattu, Koraani ja tiede, Maurice Bucaille kirjoittaa,”…ei tule yllätyksenä Koraanin lukijalle, että sellaisia maita kuin omamme löytyisi muualta Universumista…” (46)
Me olemme viimein päässeet Koraanin vastaukseen kysymykseen siitä missä avaruusolentoja on. Ne asuvat miljoonissa maapalloissa jotka Jumala on luonut miljooniin taivaisiin (galakseihin) universumissa. Koraani, täten, antaa meille loistavan kuvan universumista, universumista joka on täynnä elämää, paikasta jota edesmennyt astronomi Carl Sagan nimitti ”kosmiseksi fuugaksi, jolla on omat teemat ja vasta-argumentit, dissonanssit ja harmoniat, miljardit eri äänet soittamassa elämän musiikkia.” (47)
Löydämmekö koskaan avaruusolentoja?
Tähän mennessä me olemme oppineet Koraanista, että Maan ulkopuolinen elämä, mukaanlukien älyllinen elämä, on olemassa lukemattomilla maapalloilla universumissa. Mutta tämä ei riitä tyydyttämään mielenkiintoamme. Me haluamme tieteentekijöiden oikeasti löytävän avaruusolentoja. Vasta sitten kun olemme löytäneet kumoamatonta tieteellistä todistusaineistoa avaruusolentojen olemassaolosta, meidän (epäuskovaiset) sydämemme näkevät, että Koraani oli oikeassa alunalkaenkin. Me itse asiassa emme ole tyytyväisiä ennenkuin tapaamme avaruusolennon kasvoista kasvoihin. Onko mitään mahdollisuutta sille, että tulevaisuudessa me oikeasti havaitsemme, tieteen avulla, avaruusolentojen olevan olemassa ja luomme heidän kanssaan jonkinlaisen yhteyden tai jopa tapaamme heitä?
Saadaksemme käsityksen aiheesta, meidän on palattava Suuraan 42:29. Meille kerrotaan siellä miten elävät olennot ovat hajallaan taivaissa ja että Maa on ”tunnusmerkki”. Mikä on tunnusmerkki? Suura 6:104 sanoo, ”Niin olette nyt saaneet todisteet Herraltanne; ken ne oivaltaa, sille koituu se hänen sielunsa hyödyksi, mutta ken on sokea, sille se on hänen omaksi vahingokseen. Ja (sano): >En minä ole vartijanne.»” (48) Suura 6:109, ”He ovat vannoneet Jumalan nimeen pyhimmät valansa, että jos tunnusmerkki olisi tullut heille, olisivat he totisesti uskoneet siihen. Sano: »Tunnusmerkit kuuluvat ainoastaan Jumalalle, mutta ettekö te (muslimit) tiedä, että he eivät usko, vaikka saavat niitä?»” (49) Suura 7:73, ”Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.” (50) Selvästikin tunnusmerkki on jotain minkä voimme nähdä, tai ainakin havaita aisteillamme. Muutoin se ei olisi tunnusmerkki. Jotkut tunnusmerkit ovat niitä joita Jumala on näyttänyt ihmisille menneinä aikoina. Toiset tunnusmerkit Jumala näyttää meille tulevaisuudessa, ”Me osoitamme heille pian merkkimme sekä kaukaisilla seuduilla että heidän oman kansansa keskuudessa, kunnes totuus kirkastuu heille kokonaan. Eikö riitä, että Herrasi on kaiken todistaja?” (41:53). (51) TÄTEN SUURA 42:29 SISÄLTÄÄ ENNUSTUKSEN SIITÄ, ETTÄ TOSIAANKIN TULEE AIKA TULEVAISUUDESSA KUN IHMISET LÖYTÄVÄT AVARUUSOLENNOT.
Suura 55:33-34 puhuu meille, ”Te henkien ja ihmisten joukot, jos voitte paeta taivaitten ja maan rajojen ulkopuolelle, niin paetkaa! Te ette voi paeta ilman lupaa. Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?” (52) Miksi Jumala pyytää meitä menemään avaruuteen? Sillä täytyy olla jokin tarkoitus. Ehkäpä meidän tulee toteuttaa jotain suurta meitä varten asetettua kohtaloa, ehkäpä meistä tulee galaktinen rotu, kunnioitettu osa galaktisten sivilisaatioiden yhteisöä. Ehkäpä avaruusmatkailumme johtaa meidät kohtaamaan avaruusolentoja ja toteuttamaan Koraanin ennustuksen jakeessa 42:29. Aika näyttää. Sitä aikaa odotellessa jolloin meistä tulee avaruusmatkaajia, meille kerrotaan Suurassa 29:22, ”Te ette voi kätkeytyä maahan ettekä taivaisiin, eikä kukaan muu kuin Jumala voi teitä suojella eikä auttaa.” (53)
Muiden sivilisaatioiden tavoittamiseksi meidän tulee kyetä kelvolliseen tähtienväliseen liikkumiseen. Jonain päivänä mahdollisesti voimme ottaa osaa sellaiselle matkalle? Suura 16:8 sanoo, ”Ja Hän on luonut hevoset ja muulit ja aasit, jotta voisitte niillä ratsastaa sekä myöskin ylvästellä. Hän on luonut sellaistakin, mitä ette tiedä.” (54) Jälkimmäinen osa jakeesta usein käännetään preesensiin, mutta kuten Asad huomauttaa, ”Käyttö tässä kontekstissa, aorilainen termi ”yakhluqu” viittaa tulevaisuuteen (’Hän tulee luomaan’) … Sillä tämä viittaus Jumalan jatkuvaan luomiseen esitetään suoraan heti kun on mainittu primitiiviset liikkumiskeinot, se selvästikin viittaa muihin — vielä tuntemattomiin — asioihin samasta kategoriasta: eli uusiin kulkuvälineisiin joita Jumala lakkaamatta luo sen kekseliäisyyden avulla, jonka hän on antanut ihmisen mielelle.” (55) Täten on mahdollista, että me voimme joku päivä vielä luoda avaruusaluksen, joka kykenee tähtienväliseen matkustukseen. Onhan Jumala Itse kannustanut meitä ”pakenemaan taivaitten ja maan rajojen ulkopuolelle”. Suura 42:29 loppuu lausuntoon siitä, että Jumalalla on voima koota taivaiden ja maiden olennot yhteen niin halutessaan. Tämä myös viittaa mahdollisuuteen tavata avaruusolentoja tulevaisuudessa. Kuitenkin, tämä kokoontuminen voi hyvin viitata siihen mikä tapahtuu Tuomionpäivänä niinkuin mainitaan Suurassa 19:93-96 (kts. yllä).
Ihmisen paikka luomakunnassa
Kaikkein vallankumouksellisimmat löydökset historiassamme ovat olleet niitä, jtoka ovat muuttaneet jollain tavalla sitä miten ihmiset näkevät itsensä universumissa. Me tajusimme, että Maa ei ollutkaan universumin keskipiste. Me tajusimme, että Aurinkomme on varsin tavallinen tähti, joka sijaitsee merkityksettömässä osassa galaksia, joka on vain yksi miljoonista galakseista. Näiden löydöksien olisi pitänyt nöyrryttää meidät. Ja kuitenkin nykyään monet meistä voitonhuumaisesti väittävät olevan itse Jumalan ylin luomus. On yleistä liittää arvostettu asemamme kaikkien elävien asioiden joukossa omiin korkeampiin intellektuaalisiin kykyihinmme. Jos me havaitsisimme, että universumissa on muitakin älykkäitä rotuja, ja että jotkut voivat olla meitä älykkäämpiä, mihin se jättäisi meidät tuolloin? Syrjäytettäisiinkö meidät viimein?
Suura 17:70 kertoo meille, ”Totisesti, Me olemme saattanut ihmisen lapsia kunniaan ja antanut heille kulkuneuvoja sekä maalla että merellä. Ja olemme varustanut heidät puhtaalla ravinnolla sekä asettanut heidät useimpien muitten luotujen yläpuolelle.” (56) Monet käännökset jättävät kääntämättä kohdan jossa puhutaan aivan ”erityisestä suosiosta”, vaikka jae sisältää arabiankielen sanan ”tafzelan”, joka välittää tämän merkityksen. Huomaa, että jae mainitsee, että on myös muita olentoja kuin ihmisiä, joille on myös annettu eriasema, ja ihmisiä on suosittu monien, ei kuitenkaan kaikkien, yli kaikista näistä olennoista. Usmani sanoo kommentissaan tästä jakeesta, ”Tämä jae avaa keskustelun: Kuka on ylinnä — ihmiset vai enkelit? Mutta loogisesti tämä jae ei päätä tuota kysymystä.” (57) Eräs toinen oppinut on kirjoittanut, ”Tästä jakeesta käy selväksi, että mitä tahansa ylemmyyttä ihmiskunnalla onkin muihin luotuihin, se ei ole kokonaan näin. Allahin luomukset sisältävät sellaisia olentoja joiden yläpuolella ihmiset eivät ole.” Täytyy muistaa tässä, että vaikka tähän mennessä me olemme puhuneet materiaalisista Maan ulkopuolisista elämänmuodoista, keskustelu ihmisten paikasta luomakunnassa pitää sisällään sekä materiaaliset että henkiset Jumalan luomukset. Jotkut varhaiset auktoriteetit, kuten Hasan, eivät ole hyväksyneet sanaa ”akser”, joka mainitaan jakeessa 17:70, mikä tarkoittaa ”useaa”. Hasanin mukaan sana ”akser” tuossa kohdassa tulisi ymmärtää tarkoittavan ”kaikkia”, sillä samaa sanaa käytetään jakeessa 26:233 ja 10:36, missä olisi epäasianmukaista jos sana tarkoittaisi ”useaa” ”kaikkien” sijaan. Jos sanan merkitys muutettaisiin kohdassa 17:70, merkitys tarkoittaisi, että Jumala suosii ihmistä yli kaikkien muiden olentojen. (suom. huom. kaikissa kolmessa jakeessa [17:70, 26:233, 10:36] on käytetty suomenkielisessä Koraanissa samaa termiä ”useimmat”)
Debatti ihmisen statuksesta jatkuu oppineiden piirissä sekä myös kansan keskuudessa. Tehkäämme analogia debattiin siitä onko mies naisen yläpuolella. Oletetaan hetki, että me annamme miehelle palkinnon ja annamme hänen nauttia ”ylemmästä” asemastaan. Tuomionpäivänä ainoastaan hyvät teot ratkaisevat ja hyvät naiset menevät Paratiisiin ja pahat miehet palavat Helvetissä. Kuka olisi ollut ylempänä? Kuten näemme, mikä tahansa keskustelu rodusta tai lajista on turhaa. Aiemmissa jakeissa, jotka on mainittu tässä artikkelissa, lukija muistaa että Koraanin mukaan Jumala tuomitsee sekä ihmiset että avaruusolennot heidän tekojensa mukaan ja palkitsee heidät asianmukaisesti. Monet ihmiset joutuvat helvettiin pahoista teoistaan. Samaan aikaan on avaruusolentoja, jotka saavat palkkion hyvistä teoistaan. Kummat olisivat ylempänä, uskottomat ihmiset vai uskolliset avaruusolennot? Vastaus on ilmiseklvä.. Täten mitä hyötyä on vääntää tästä asiasta? Olennon asema on suhteessa hänen moraaliseen käytökseensä. Suura 95:4-5 sanoo, ”Totisesti Me loimme ihmisen parhaaseen muotoonsa, mutta Me kyllä alennammekin hänet alhaista alemmaksi”. (58)
Islam ja geosentrinen universumi
Uskonnonpilkkaajien hieno idea on, että avaruusolentojen löytyminen vie pohjan siltä vähältä uskottavuudelta, mitä uskonnoilla on jäljellä. Islamin tapauksessa voidaan tästä keskustelusta nähdä, että tämä tuskin pitää paikkansa. Päinvastoin, sellainen löydös tulisi todistamaan Koraanin lauseet tosiksi mitä tulee Maan ulkopuoleiseen elämään, ja vahvistamaan muslimien asemaa. Islamin visio on, että se on todella universaali uskonto. Se on todella kaukana juutalaisuuden erityisasemasta (”Me olemme valittuja Jumalan viestille.”). On sääli, että kaikkien uskontojen kuva on kärsinyt suuresta kirkon skandaalista — sen tavasta kohdella Galileoa, joka (aivan oikeudenmukaisesti) haastoi heidän näkökulmansa geosentrisestä maailmankaikkeudesta, jossa ihminen on Keskeinen Hahmo Jumalan Luomissuunnitelmassa, joka elää planeetalla jonka ympärillä kaikki muu luomakunta pyörii.
Koraani antaa meille hieman erilaisen kuvan paikastamme universumissa. Suurassa 40:57 Jumala sanoo, ”Totisesti, taivaan ja maan luominen on enemmän kuin ihmisen luominen, mutta useimmat ihmiset ovat tietoa vailla.” (59) Yusuf Ali kommentoi, ”Ihminen itse on pieni osa luomakuntaa. Miksi hänen tulisi olla niin egokeskeinen?” (60) Yksikään ihmisrotu ei ole valittu totuuden yksinoikeudelliseksi vartijaksi. Suura 16:36 kertoo meille, ”Totisesti olemme kutsunut jokaisen kansan keskuudesta lähettilään näin lausumaan: »Palvelkaa Jumalaa ja välttäkää syntisiä.» Jotkut ovat Jumalan johdattamia ja toiset ovat kulkeneet harhaan. Jatkakaa siis vaellustanne maan päällä ja katsokaa, millaisen lopun saavat ne, jotka sepittävät valheita.” (61) Joidenkin perinteiden mukaan Jumala on lähettänyt 124000 viestintuojaa Maahan, läpi kaikkien aikojen ihmisille ympäri maailman. Yhdeltäkään maalta ei ole evätty pääsyä totuuteen. Ihmisille on annettu opastusta ihmisten lisäksi myös Jinneillem jotka asuvat planeetalla kanssamme. 6:130, ”Te dzinnien ja ihmisten suku! Eivätkö lähettilääni omasta keskuudestanne astuneet eteenne ilmaistakseen teille Minun tunnusmerkkini ja varoittaakseen teitä, että tämä päivä teidät kohtaa? He sanovat silloin: »Me todistamme itseämme vastaan.» Niin on maallinen elämä heidät pettänyt, ja he todistavat itseään vastaan, että he eivät uskoneet.” (62) Jumalan aarre, Islamin mukaan, ei rajoitu Maan olentoihin, koska ”Jumalalle kuuluu kaikki kiitos, taivaitten Herralle, maan Herralle, maailmojen Herralle!” (45:36). (63)
Ihmisille on lähetetty paljastettuja Kirjoja, joista viimeisin on Koraani. Koraanista itsestään meille kerrotaan jakeessa 43:4, ”Ja se on totisesti ylevä ja viisautta täynnä niinkuin alkuperäinen Kirjoitus Meidän luonamme.” (64) Koskien toisia planeettoja, S.Bashir-ud-din Mahmood sanoo tämän, ”Perustuen Ibn-e-Abbasin jakeen 65:12 tulkintaan (Allah olkoon häneen mielissään), me voimme sanoa, että näiden planeettojen asukkailla on meidän kaltaisemme uskonto ja niin myös Pyhät Kirjat. Ne tulevat kaikki samasta ’Ylimmästä Lähteestä’ josta Pyhä Koraani on tullut tänne meille Maahan. Se on selvää tästä Pyhän Koraanin jakeesta” (eli 43.4). (65) Koraanin aivan ensimmäinen jae alkaa, ”Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle”. (66)
Lopputiivistelmänä sanottakoon, että vaikka Koraani näyttääkin miten ihminen on suositussa asemassa Maassa (2:30 ”Ja kun Herrasi puhui enkeleille: »Katso, Minä aion totisesti asettaa sijaisen maan päälle»…” (67); 2:34 ”Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen (Aadamin) edessä»…” (68); 95:4 ”Totisesti Me loimme ihmisen parhaaseen muotoonsa” (69)) on myös muita Jumalan luomuksia, joita Jumala on myös suosinut universumissa (17:70). Ihmiset ovat vain pieni osa Jumalan luomakuntaa (40:57). Kun he käyttäytyvät väärin, heidät alennetaan alimmaiseksi (95:5). Pelastus ei ole jotain mikä on vain ihmisille, vaan kaikille ihmisille ja olennoille koko universumissa. Jumala on suunnitellut suuren suunnitelman kaikille heille. Kaikki ihmiset sekä avaruusolennot, jotka seuraavat Jumalan ohjeistusta jonka Jumala on lähettänyt näille planeetoille, tulevat saamaan palkkion (19:96). ”Etkö havaitse, että kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, julistaa Jumalan kunniaa?” (24:41). (70) Kaikki tulee palaamaan takaisin Häneen. Miten kaukana Islamin kuva universumista onkaan geosentrisestä maailmankaikkeudesta!
Jos Koraani on niin eksplisiittinen esittäessään todisteita elävistä organismeista universumissa (42:29), voisi olettaa että muslimit yleisesti olisivat tietoisia siitä, että Koraani mainitsee avaruusolennot. Valitettavasti tämä ei ole asian laita. Merkittävällä osalla muslimeista ei ole hajuakaan siitä, että tämä innostava informaatio on tarjottu heidän Pyhässä Kirjassaan. Olen lainannut useita oppineita tässä artikkelissa, jotka ovat kommentoineet Maan ulkopuolista elämää koskevia jakeita. Heidän joukossaan on sellaisia kuten Yusuf Ali ja Muhammad Asad, joiden työ on kaikkien muslimien tiedossa ympäri maailman. Allama Shabbir Ahmad Usmani oli nimekäs hahmo Pakistanin vapautusliikkeessä. Kaikki oppineet, joita tässä on lainattu, ovat Islamin valtavirtaa. Joten vähintäänkin muslimioppineet ovat tietoisia siitä, että Koraani mainitsee avaruusolennot. Ja kuitenkin on oppineita, joilla ei ole mitään hajua aiheesta. Yllättävää kyllä, jopa Maurice Bucaille, jonka loistava kirja The Bible, The Quran and Science käsittelee laajalti tieteellisiä aiheita Koraanissa, täysin on jättänyt avaruusolennot mainitsematta.
Miten tietoisia olivat varhaiset muslimit avaruusolentojen olemassaolosta taikka Koraanin jakeista aiheeseen liittyen? Bashir-ud-Din Mahmood kirjoittaa, ”Idea siitä, että elämää olisi myös muualla universumissa on johdettu Allahin Profeetasta (pbuh) kun hän kertoi muslimeille, ’Kun istutte alas rukoukseen Attahiyatin puolesta ja sanotte: ”Rauha olkoon kanssamme, sekä Allahin oikeamielisten palvelijoiden kanssa”, silloin itse asiassa lähetätte rauhaa kaikille oikeamielisille ihmisille, jotka elävät Maapallolla ja taivaissa.’ Tämä selvästikin viittaisi siihen, että kaiken tyyppisiä ihmisiä, hyviä ja pahoja, elää muissa maailmoissa aivan kuten heitä elää Maapallolla.” (71) Hän myös kirjoittaa viitaten Rasial Imam Ghazaliin, ”Imaami Muhammad Ghazalin mukaan (1000-luvulla) ihmiset näissä planetaarisissa maailmoissa ovat oppineet matkustamaan ja kommunikoimaan keskenään.” (72)
Ibn-e-Abbasin tapaus on mielenkiintoinen. Hän oli yksi Profeetan (pbuh) läheisistä. Profeetta (pbuh) oli rukoillut Jumalaa antamaan Ibn-e-Abbasille (73) tietoa Koraanista, ja hänestä tuli eräs suuri Koraanin oppinut. Maulana Maududi kirjoitti teoksessaan Tafhim-ul-Quran, ”Ibn-e-Abbas (olkoon Allah häneen tyytyväinen)… uskoi vahvasti, että oli olemassa monia muita maankaltaisia kappaleita taivaissa. …Hän opetti, että sellaisissa maissa asui älyllisiä olentoja, mutta sen lisäksi hän myös opetti, että ihmiset niissä olivat aivan kuten Maassa. Hän meni jopa niin pitkälle, että sanoi heillä mahdollisesti olevan omat Profeettansa kuten Muhammed (pbuh), ha että heillä olisi Aatami, Nooa, Ibrahim ja Jeesus (rauha olkoon heidän yllään) aivan kuten meillä.” (74) Tieto avaruusolentojen olemassaolosta ja siitä että heistä puhutaan Koraanissa on ollut läsnä muslimien keskuudessa aina Islamin alkuvaiheista!
On jotain muutakin mitä meidän tulisi tietää Ibn-e-Abbasista. Hän ei laajalti julkistanut mielipiteitään avaruusolennoista. Sen sijaan hän oli varsin salamyhkäinen tässä asiassa. Syy siihen oli, että hän pelkäsi että hänen ideat sekoittaisivat ihmisiä. Itse asiassa hän pelkäsi, että ihmiset olisivat vaarassa muuttua epäuskovaisiksi jos he eivät hyväksyisi tätä asiaa, mistä Koraani itse kertoi. Ehkäpä sellaiset mietiskelyt ovat johtaneet myöhempien aikojen muslimioppineet jättämään avaruusolentoaiheen välistä, ja niinpä nykypäivänä niin monet muslimit eivät tiedä asiasta mitään. Mutta ajat muuttuvat. Me olemme tulleet pitkän matkan meitä ympäröivien ihmeiden löydösmatkallamme. Viime aikaiset havainnot eksoplaneetoista, jäästä Kuussa (75), mikrobeista Maan jäätiköiden alla ja lämpölähteistä merissä (76), vedestä Auringossa (77) ja monista muista uskomattomista löydöksistä ovat viemässä meidät kohti grande finalea. Kansa on henkisesti valmis kuulemaan pian kuinka elämää on löydetty Maan ulkopuolelta.
Viime aikoina muslimit ovat missanneet kultaisen tilaisuuden edistää uskontoaan ihmisille ympäri maailmaa. Esimerkiksi Koraani mainitsee universumin laajenemisen. Tiedemiehet tajusivat tämän ilmiön vasta vuonna 1929. Jos muslimit olisivat antaneet ihmisten kuulla tästä etukäteen, että Koraani mainitsi tämän seikan, silloin tuon löytämisen aikoihin oltaisiin saatu aikaan suuri vaikutus ei-muslimimaailmaan. Me olisimme näyttäneet maailmalle sen voiman, sen ihmeen, joka Koraani on. Tottakai jopa nykyään on ihme, että Koraani mainitsee universumin laajentumisen, mutta ei-muslimit sanovat, ”Kerrot vasta nyt kun tiede on jo tämän havainnut! Sinä rakennat merkityksiä Koraanille jotka sopivat toiveisiisi.”
Nykyään, meidän seistessä kaikkein vallankumouksellisimman löydöksen äärellä ihmiskunnan historiassa, meidän muslimien tulee kysyä itseltämme, ”Eikö viimein ole tullut aika salaisuuden ’paljastukselle’ jota Ibn-e-Abbas panttasi koko maailmalta?” Kyllä, aika on kypsä. Annetaan koko maailman tietää, ennen kuin se tajuaa sen itse, että 1400 vuotta sitten Arabian aavikoilla profeetta vastaanotti paljastukset, mitkä kertovat Maan ulkopuolisesta elämästä lukemattomissa taivaankappaleissa universumissamme, ja hän profetoi, että jonain päivänä ihmiset löytäisivät avaruusolentoja.
Koraani sisältää monia huikeita lausuntoja koskien tiedettä. Ei ole syytä uskoa, että kaikki tieteelliset paljastukset oltaisiin saatu siitä irti ja meidän käydessämme seuraavalle vuosisadalle, me voimme olla varmoja siitä että Koraani jatkaa valon loistamista joihinkin kaikkein sitkeimpiin ja kiinnostavimpiin aikamme tieteellisiin mysteereihin.
”Dabbatun” 8. Suura 42:29. Pyhä Koraani. Abdullah Yusuf Ali. 9. Suura 24:41. Yusuf Ali. 10. Huomautus 33 Suuraan 42:29. Muhammad Asad. 11. Suura 16:48. Yusuf Ali. 12. Suura 16:49. Yusuf Ali. 13. Huomautus 55 Suuraan 16:49. Asad. 14. Huomautus 4568 Suuraan 42:29. Yusuf Ali. 15. Suura 2:164. Yusuf Ali. 16. Suura 24:45. Yusuf Ali. 17. Huomautus 43 Suuraan 42:29. Pyhä Koraani. Tafseer-e-Usmani.Allama Shabbir Ahmed 17. Usmani. 18. Huomautus 4569 jakeeseen 42:29. Yusuf Ali.
Onko olemassa Maan ulkopuolista älyllistä elämää? 19.SETI-organisaatiot: — The SETI Institute. — SETI@home. Nyt voit itse osallistua etsintään kotoa asentamalla näytönsäästäjän 20. The Planetary Society. Maailman suurin SETI-ohjelma. 21. Steven Spielberg. 22. Suura 27:65. Yusuf Ali. 23. Suura 19:93-96. Yusuf Ali. 24. Suura 72:14-15. Yusuf Ali. 25. Suura 39:68. Yusuf Ali. 26. Suura 57:21. Dr. Mahmud Y. Zayid.
Mistä avaruusolentoja löytyy? 27. Planeetta 51 Pegasi: —- Mayor, M. & Queloz, D. A Jupiter-mass companion to a solar-type star. Nature378, 355-359. (1995). 28. The Extrasolar Planets Encyclopaedia. Internetin pääkatalogi eksoplaneetoille. 29. Haaste planeetalle 51 Pegasi: —- Walker, Gordan. One of our planets is missing. Nature385, 775-776. (27 Feb 1997). —- Gray, David F. Absence of a planetary signature in the spectra of the star 51 Pegasi. Nature 385, 795-796. (27 Feb 1997). —- Päivitys: Uutta todistusaineistoa planeetasta 51 Pegasi: —- Marcy, Geoffrey. Extrasolar planets: Back in focus.Nature 391, 127. (8 Jan 1998). —- Gray, David F. A planetary companion for 51 Pegasi implied by absence of pulsations in the stellar spectra. Nature391, 153-154. (8 Jan 1998). —- Hatzes, Artie P. et al. Further evidence for the planet around 51 Pegasi.Nature391, 154-156. (8 Jan 1998). 30. Mahdolliset maat ovat potentiaalisia planeettojen 16 Cygni B kiertolaisia Joutsenen tähtikuviossa sekä 47 Uma Ursae Majoriksessa. —- Chyba, Christopher F. Exobiology: Life on other moons. Nature385, 201. (16 Jan ’97). —- Williams,Darren M. et al. Habitable moons around extrasolar giant planets. Nature385, 234-236. (16 Jan 1997). 31. Suura 65:12. Yusuf Ali. 32. Huomautus 5527 Suuraan 65:12. Yusuf Ali. 33. Suura 21:30. Yusuf Ali. 34. Suura 41:11-12. Muhammad Marmaduke Pickthall. 35. Suura 71:15-16. Pickthall. 36. Suura 51:47. Asad. 37. Huomautus 38 Suuraan 21:30. Asad. 38. Huomautus 12 and Huomautus 13 Suuraan 41:11. Asad. 39. Huomautus 14 Suuraan 41:12. Asad. 40. Huomautus 31 Suuraan 51:47. Asad. 41. Suura 50:38. Pickthall. 42. Suura 21:104. Pickthall. 43. Suura 14:48. Yusuf Ali. 44. Huomautus 20 Suuraan 2:29. Asad. 45. Huomautus 32 Suuraan 65:12. Usmani. 46. Ref: Bucaille, Maurice. The Bible, The Quran and Science. Osio: The Quran and Modern Science. Kappale III: The Creation of the Heavens and the Earth. Alaotsikko: The Basic Process of the Formation of the Universe and the Resulting Composition of the Worlds. 47. Ref: Sagan, Carl. Cosmos. Kappale II. Lue klassikkoartikkeli: The Quest for Extraterrestrial Intelligence. Kirjoittanut Carl Sagan.
Ihmisen asema luomakunnassa 56. Suura 17:70. Pickthall. 57. Huomautus 105 Suuraan 17:70. Usmani. 58. Suura 95:4-5. Pickthall.
Islam ja geosentrinen universumi 59. Suura 40:57. Yusuf Ali. 60. Huomautus 4431 Suuraan 40:57. Yusuf Ali. 61. Suura 16:36. Yusuf Ali. 62. Suura 6:130. Zayid. 63. Suura 45:36. Pickthall. 64. Suura 43:4. Zayid. 65. Ref: Mahmood, Bashir-ud-din. Doomsday and Life After Death. Kappale 18, Alaotsikko: The Quran in Other Worlds. Ta-Ha Publishers. 66. Suura 1:1. Pickthall. 67. Suura 2:30. Yusuf Ali. 68. Suura 2:34. Yusuf Ali. 69. Suura 95:4. Yusuf Ali. 70. Suura 24:41. Yusuf Ali.
Loppuyhteenveto – paljastamista odottava ”salaisuus” 71. Ref: Mahmood, Bashir-ud-din. Doomsday and Life After Death.Kappale 18, Alaotsikko:Life in Other Worlds. 72. Ref: Mahmood, Bashir-ud-din. Doomsday and Life After Death. Kappale 18, Alaotsikko:Life in Other Worlds. 73. Ibn-e-Abbas lyhyt huomautus elämänkertaan 74. Maududi, Abul Ala. Tahfhim-ul-Quran. 75.Jäätä Kuussa: —- Scientific American: Science and the Citizen. Water, Water Everywhere: May 1998. —- NASAn lehdistötiedote : Jäätä Kuussa. 76. Maanalaiset mikrobit: —- Wellsbury, Peter et al. Deep marine biosphere fuelled by increasing organic matter availability during burial and heating. Nature388, 573-576. (7 Aug 1997). —-Scientific American: Microbes Deep Inside the Earth. October 1996. 77. Vettä Auringossa: —- Polyansky, Oleg L. et al. Water on the Sun: Line Assignments Based on Variational Calculations. Science, Vol.277, pages 346-348; July 18, 1997. —- Science-lehti
Entinen Nevadan senaattori Harry Reid antoi George Knappille yksinoikeudellisen haastattelun koskien salaista USA:n hallituksen UFO-tutkimusta vuosina 2007-2012.
“Eräs tutkimuksen tavoite oli selvittää alusten alkuperä. Tiedustelu-upseerit sulkivat pois venäläiset ja kiinalaiset, mutta Reid sanoo, että vihollisemme ovat todennäköisesti meitä edellä yrittäessään kopioida paljon kehittyneempää teknologiaa.”
Toinen UFO-tapauksien aikaansaama huolenaihe liittyi “selviin kansallisen turvallisuuden seuraamuksiin, kuten kylmääviin raportteihin joissa UFOt leijailivat amerikkalaisten ydinasetukikohtien yllä.”
Ex-senaattorin mukaan:
“Tämä kaikki on dokumentoitu. Lukemattomat ihmiset ovat astuneet esiin, katsoneet arvuutellen ja ihmetellen mikä se on. Ne eivät poistuneet. Kommunikaatiot ohjusjärjestelmien kanssa pantiin poikki. Se ei tapahtunut ainoastaan yhden kerran. Se tapahtui useamman kerran.”
Huolimatta vaikutuksista kansalliselle turvallisuudelle, jotkut viranomaiset ovat nolostuneet havaitessaan, että valtio oli salaa rahoittanut UFO-tutkimusta. Oli myös muita huolia:
“Reid sanoo tutkimusten saaneen aikaan suuria määriä raportteja, mutta se lopetettiin johtuen tiedusteluyhteisön pelkotiloista, peloista että tarina vuotaisi ulkopuolelle sekä uskonnollisiin uskomuksiin perustuvista peloista, että UFOt olisivatkin saatanasta. Reportteri George Knapp: “Kuulitko sinä sellaista että ne olisivat pahoja? Harry Reid: “Kyllä. Mielestäni on monia ihmisiä jotka eivät pidä niistä useista syistä ja heidän uskonnollisten näkökantojensa takia. Se ei sopinut siihen mihin he halusivat kuluttaa rahaa.”
Myöhemmässä haastattelussa George Knapp avasi lisää näiden tiedusteluyhteisön jäsenten taikauskoisia uskomuksia ja heidän identiteettiään:
“…fundamentalistikristityt; joiden mielestä mikä tahansa UFOihin liittyvä ja paranormaali on saatanallista, että tutkimalla niitä me kutsumme paholaista tähän maailmaan, ja he halusivat sen lopetettavan näistä syistä. Tiedän miltä tämä kuulostaa, en vähättele kenenkään uskonnollisia katsomuksia, mutta ei huhhuh, tuonkaltainen päätöksenteko, että päätetään lakkauttaa ohjelma joka saa aikaan hyvää sen takia että paholainen saattaisi olla mukana, minusta ei Pentagon kuulosta yhtään paremmalta tämän jälkeen, mutta se on totta.”
Luonnollisesti päätin tsekata Gary Batesin mielipiteen tähän uutiseen. Olihan hän kirjoittanut kirjan Alien Instrusion, joka on yksi kaikkein suosituimmista UFOjen demoonihypoteesin esityksistä kristillisissä piireissä.
Kesken kaiken sitä mikä osoittautui olevan pelkkä iso mainos tulevalle kirjan elokuvaversiolle, Bates esittää erittäin harhaanjohtavan väitteen:
“Valtio ei virallisesti tunnusta yliluonnollisten tapahtumien kategoriaa, mikä tulee vaikuttamaan heidän kykyynsä tulkita tätä informaatiota. Kuten olemme kirjoittaneet aiemmin teoksessa Prepare ye the way: aliens are coming!, meitä ei yllättäisi yhtään jos jokin virallinen ilmoitus tulisi joltain maailman valtiolta, että Maapallo on kokenut UFO-aktiviteettia jonka ‘täytyy olla’ kehittynyttä ja Maan ulkopuolelta. Mitä muutakaan se voisi heille olla?
Ja kuitenkin jos Knappin lähteet ovat oikeassa, valtion rahoituksen tälle UFO-tutkimusprojektille otti pois sellaiset viranomaiset, joiden mielestä nämä voisivat olla ennemmin demoonisia kuin Maan ulkopuolelta! En usko, että Bates olisi tietämätön Knappin tarinasta. Ehkäpä se ei sovi hänen haluamaansa narratiiviin.
Oli miten oli, Knapp päätti haastattelun aivan oikein sanomalla, että rahoituksen evääminen tutkimukselta oli nihkeää sen takia, että he uskoivat paholaisen olevan UFO-ilmiön taustalla:
“Kun joku sössöttää ja käyttää kummitusjuttuja ja uskonnollisia kantoja siivoamaan maton alle tieteellisen tutkimuksen tai legitiimin virkamiespyynnön, se on ongelmallista. Tiedätkö, ehkäpä kyseessä onkin perkele. Ehkäpä ne ovatkin demoneja. En tiedä mikä tässä nyt on. Ulottuvuuksienvälinen matkailu, ulottuuvusolennot, aikamatkaajat, kaikki nämä jo mainitut, tai kryptoalienit, tai Maan sisällä asuvat. En tiedä. Mutta meidän tulee selvittää tämä. Jos ei kansallisen tai henkilökohtaisen turvallisuuden takia, niin pelkästään siitä puhtaasta selville saamisen ilosta. On erittäin perseestä kansallisen turvallisuuden politiikalle sanoa ettemme halua tietää jotain asiaa. Siinä ei ole mitään järkeä.”
Tällä hetkellä on varsin hyväksyttyä, että niistä lähes 1 miljoonasta Facebook-käyttäjästä jotka sanoivat osallistuvansa “Storm Area 51, They Can’t Stop All of Us”-tapahtumaan, suurin osa pelkästään trollaili puolustusministeriötä eikä heillä ollut aikomustakaan vakavasti matkustaa Nevadan erämaahan vapauttamaan vangittuja avaruusolentoja. Mutta tämä ei silti estänyt yhtä ryhmää — eli muslimiteinejä — pohtimasta heidän uskonnollisia velvollisuuksiaan jos osoittautuisi, että USA:n valtio olisi pitänyt kellareissaan Maan ulkopuolisia elämänmuotoja kaikki nämä vuodet.
Okei, tämä oli käytännössä vitsi, kun suurin osa muslimiteineistä twiittaili yllä esitetyn kaltaista juttua. Tämä sanoo minulle, että he eläytyivät meemin mukana. “Se Area 51 -meemi oli hauska, ja näin amerikkalaisten muslimiystävieni vitsailevan asiasta, joten halusin mennä myös itse mukaan”, selittää 17-vuotias Khalil Mohamed. Siltikään se ei estänyt esittämästä mitään mielenkiintoista teologista kysymyksenasettelua tämän lisäksi. Tai kuten Mohamed asian esitti, jos osoittautuisi, että nämä avaruusolennot seuraisivat toisenlaista henkistä polkua, “olisi muslimien velvollisuus tuoda heidät Islamin pariin. Koska (Jumala) on kaiken hallitsija. Ei ainoastaan Maan vaan jokaisen Galaksin ja universumin myös. Joten vaikka vitsailin, siinä oli myös hieman vakavuutta mukana.”
Hän jatkaa, “Koraanista ja Haditheista (Profeetta Muhammedin sanomiset) löytyy kohtia, jotka sanovat että jokainen olento Maan päällä on muslimi, ei ainostaan ihmiset. Joten jos kasvit voivat olla muslimeja, ja eläimet voivat olla muslimeja (Jumalan silmissä), eivätkö silloin myös avaruusolennot?”
Kysymys avaruusolennoista on ollut pitkään uskonnollisen ajattelun komponentti, erityisesti kristillisten doktriinien. Niinkin varhain kuin 1200-luvulla, teologit kuten Tuomas Akvinolainen kävivät keskustelua kehittyvän astronomian tieteen kanssa ja kysyivät Jumalan voimista Maan ulkopuolella, ja vuonna 1891 Paavi Leo XIII perusti Specola Vaticanan, eli Vatikaanin Observatorion, sillä perusteella että oli jokaisen kristityn velvollisuus levittää Jumalan sanaa kaikkiin ihmisen tiedossa oleviin kolkkiin. (Latinalainen sanakirja, jonka Vatikaani julkaisi, sisälsi myös akronyymin RIV, res inexplicata volantes, mikä tarkoittaa selittämätöntä lentävää esinettä (UFO).)
Hieman tuoreempana kristilliset liikkeet kuten eksoteologia ovat koetelleet teologista doktriinia Maan ulkopuolisesta elämästä, yrittäen esittää sen miten usko voisi kukoistaa ja päästä yli inhimillisen jumalanpalvonnan rajoitteista. Esimerkiksi kristityt teologit kuten Ted Peters, jonka ajattelu muodostaa paljolti kristillisen transhumanistiliikkeen ajatukset, joissa esitetään uskonnon lopulta ilmenevän ei-fyysisissä avaruuksissa (kuten virtuaalitodellisuudet), uskoo että Maan ulkopuolinen elämä esittäisi “Jumalan vision laajentumista.”
“Kristittyjen tulisi odottaa oppivansa uusia asioita Jumalasta kohdatessaan avaruusolennot” Peters kirjoittaa hänen vuoden 2014 kirjassaan UFOs: God’s Chariots?: Spirituality, Ancient Aliens and Religious Yearnings in the Age of Extraterrestrials. Hän lisää, “Kenen tahansa teologin tulisi tutkia uudestaan tarkkaan sitä miksi me uskomme inhimilliseen arvokkuuteen Maassa, ja millä tavoin me voimme oppia laajentamaan tuota uskomusta. Teologien tulisi kyetä pääsemään yli heidän ajattelutavastaan ja muuttua Astroteologeiksi.”
Islamin tekstejä on varsin vähän kun puhutaan elämästä Maan ulkopuolella. Tämä ei tarkoita, etteikö käsite olisi mahdollinen uskon piirissä. Itse asiassa eräs kaikkein tunnetuimmista islamilaisen teologian konsepteista on jinn — yliluonnolliset henget, jotka voivat antaa ihmisille voimia ja korruptoida heidän uskonsa sekä moraalinsa. Lisäksi torontolainen imaami Shabir Ally vuonna 2013 otti kantaa kysymykseen tulisiko Islamin olla yhteensopiva Maan ulkopuolisen elämän kanssa webinaarissa, jossa hän sanoi:
“Koraani on avoin idealle, että on olemassa monia Maapalloja. Jumalan merkkejä Taivaissa ja Maassa ovat hänen luomuksensa. Tämä ei tarkoita ainoastaan ihmisiä; se tarkoittaa kaikkia eläimiä ja hyönteisiä myös. Ja tämä myös voi viitata toisenlaisiin älykkäisiin elämänmuotoihin. Se ei tarkoita, että vain ihmiset on luotu, ja jos muunlaista elämää on olemassa, me tiedämme että Jumala ei hylkää luomuksiaan. Tämä tarkoittaisi, että Jumala on kommunikoinut Islamin koko hänen luomakuntaansa.”
Useimmat imaamit, joihin otin yhteyttä tästä aiheesta, joko löivät luurin korvaan, tai kaunopuheisemmin sanoiviat minulle, että tämä ei ole heidän asiantuntemuksen alaansa (ennen kuin he löivät luurin korvaan). Eräs imaami (lontoolainen Jaffer Suleiman) kuitenkin oli halukas puhumaan kanssani (hetken ainakin). “Eräs asia, joka on jätettävä taaksemme, on oletus siitä että ‘avaruusolennot’ itse eivät olisi muslimeja”, Suleiman selittää. “Mieti sitä mitä muslimi tarkoittaa Maalle. Ihmisinä meillä on eri tavat ymmärtää Jumala, Islam, se miten me palvelemme ja jopa uskomme. Mutta me emme viittaa muun uskoisiin ihmisiin, tai uskottomiin ihmisiin, ‘tuntemattomina.’”
Hän lisää, että vaikka keskustelu Maan ulkopuolisesta elämästä ei olekaan useimpien imaamien asialistan kärkipäässä, he voivat tarjota tavan keskustella islamilaisesta velvollisuudesta — sekä Maalle itselleen että muslimiyhteisölle laajemmalti. “Kuvittele jos avaruusolennot saapuisivat Maahan huomenna, ja oleta nyt että he hyväksyisivät Islamin. Muslimeilla on velvollisuus tarjota tilaa heille uskontonsa harjoittamiseen ja olla Jumalaa lähellä. Joten keskustelu avaruusolennoista, olettaen että he ovat olemassa ja he tietävät että me olemme täällä, tarkoittaa että osa ‘kääntymisen’ prosessia edellyttää sen, että me siivoamme Maapallomme ja teemme siitä asuttavan. Se tarkoittaa myös, että me teemme Islamista avoimemman ja demokraattisemman — tai ainakin sallimme näiden avaruusolentojen olla osa globaalia ummaa (yhteisö) ja antaa heidän liittyä seuraamme palvomaan Luojaamme.”
Kiinnostavaa kyllä, Suleiman esittää että velvollisuus käännyttää avaruusolennot Islamiin ei ole niin tärkeä kuin muslimiyhteisöjen velvollisuus varmistaa, että vieraat ja ulkopuoliset otetaan vastaan. “Tulivatpa avaruusolennot sitten Maahan, menimmepä me sitten heidän planeetalleen, mitä tahansa tulevaisuudessa tapahtuukaan, muslimit joutuvat johtamaan esimerkillään ja ottamaan kaikki vastaan yhteisöissään”, hän sanoo.
Hän lisää nauraen, “Yksi iso haaste on — ainakin muslimeille — joka aiheuttaa hieman keskustelua: Kukaan ei tiedä mihin suuntaan rukoilla!”
Onko kaikkien muslimien uskonnollinen velvollisuus yrittää käännyttää avaruusolennot uskoon kun he laskeutuvat keskuuteemme?
Tällä hetkellä on varsin hyväksyttyä, että niistä lähes 1 miljoonasta Facebook-käyttäjästä jotka sanoivat osallistuvansa “Storm Area 51, They Can’t Stop All of Us”-tapahtumaan, suurin osa pelkästään trollaili puolustusministeriötä eikä heillä ollut aikomustakaan vakavasti matkustaa Nevadan erämaahan vapauttamaan vangittuja avaruusolentoja. Mutta tämä ei silti estänyt yhtä ryhmää — eli muslimiteinejä — pohtimasta heidän uskonnollisia velvollisuuksiaan jos osoittautuisi, että USA:n valtio olisi pitänyt kellareissaan Maan ulkopuolisia elämänmuotoja kaikki nämä vuodet.
Okei, tämä oli käytännössä vitsi, kun suurin osa muslimiteineistä twiittaili yllä esitetyn kaltaista juttua. Tämä sanoo minulle, että he eläytyivät meemin mukana. “Se Area 51 -meemi oli hauska, ja näin amerikkalaisten muslimiystävieni vitsailevan asiasta, joten halusin mennä myös itse mukaan”, selittää 17-vuotias Khalil Mohamed. Siltikään se ei estänyt esittämästä mitään mielenkiintoista teologista kysymyksenasettelua tämän lisäksi. Tai kuten Mohamed asian esitti, jos osoittautuisi, että nämä avaruusolennot seuraisivat toisenlaista henkistä polkua, “olisi muslimien velvollisuus tuoda heidät Islamin pariin. Koska (Jumala) on kaiken hallitsija. Ei ainoastaan Maan vaan jokaisen Galaksin ja universumin myös. Joten vaikka vitsailin, siinä oli myös hieman vakavuutta mukana.”
Hän jatkaa, “Koraanista ja Haditheista (Profeetta Muhammedin sanomiset) löytyy kohtia, jotka sanovat että jokainen olento Maan päällä on muslimi, ei ainostaan ihmiset. Joten jos kasvit voivat olla muslimeja, ja eläimet voivat olla muslimeja (Jumalan silmissä), eivätkö silloin myös avaruusolennot?”
Kysymys avaruusolennoista on ollut pitkään uskonnollisen ajattelun komponentti, erityisesti kristillisten doktriinien. Niinkin varhain kuin 1200-luvulla, teologit kuten Tuomas Akvinolainen kävivät keskustelua kehittyvän astronomian tieteen kanssa ja kysyivät Jumalan voimista Maan ulkopuolella, ja vuonna 1891 Paavi Leo XIII perusti Specola Vaticanan, eli Vatikaanin Observatorion, sillä perusteella että oli jokaisen kristityn velvollisuus levittää Jumalan sanaa kaikkiin ihmisen tiedossa oleviin kolkkiin. (Latinalainen sanakirja, jonka Vatikaani julkaisi, sisälsi myös akronyymin RIV, res inexplicata volantes, mikä tarkoittaa selittämätöntä lentävää esinettä (UFO).)
Hieman tuoreempana kristilliset liikkeet kuten eksoteologia ovat koetelleet teologista doktriinia Maan ulkopuolisesta elämästä, yrittäen esittää sen miten usko voisi kukoistaa ja päästä yli inhimillisen jumalanpalvonnan rajoitteista. Esimerkiksi kristityt teologit kuten Ted Peters, jonka ajattelu muodostaa paljolti kristillisen transhumanistiliikkeen ajatukset, joissa esitetään uskonnon lopulta ilmenevän ei-fyysisissä avaruuksissa (kuten virtuaalitodellisuudet), uskoo että Maan ulkopuolinen elämä esittäisi “Jumalan vision laajentumista.”
“Kristittyjen tulisi odottaa oppivansa uusia asioita Jumalasta kohdatessaan avaruusolennot” Peters kirjoittaa hänen vuoden 2014 kirjassaan UFOs: God’s Chariots?: Spirituality, Ancient Aliens and Religious Yearnings in the Age of Extraterrestrials. Hän lisää, “Kenen tahansa teologin tulisi tutkia uudestaan tarkkaan sitä miksi me uskomme inhimilliseen arvokkuuteen Maassa, ja millä tavoin me voimme oppia laajentamaan tuota uskomusta. Teologien tulisi kyetä pääsemään yli heidän ajattelutavastaan ja muuttua Astroteologeiksi.”
Islamin tekstejä on varsin vähän kun puhutaan elämästä Maan ulkopuolella. Tämä ei tarkoita, etteikö käsite olisi mahdollinen uskon piirissä. Itse asiassa eräs kaikkein tunnetuimmista islamilaisen teologian konsepteista on jinn — yliluonnolliset henget, jotka voivat antaa ihmisille voimia ja korruptoida heidän uskonsa sekä moraalinsa. Lisäksi torontolainen imaami Shabir Ally vuonna 2013 otti kantaa kysymykseen tulisiko Islamin olla yhteensopiva Maan ulkopuolisen elämän kanssa webinaarissa, jossa hän sanoi:
“Koraani on avoin idealle, että on olemassa monia Maapalloja. Jumalan merkkejä Taivaissa ja Maassa ovat hänen luomuksensa. Tämä ei tarkoita ainoastaan ihmisiä; se tarkoittaa kaikkia eläimiä ja hyönteisiä myös. Ja tämä myös voi viitata toisenlaisiin älykkäisiin elämänmuotoihin. Se ei tarkoita, että vain ihmiset on luotu, ja jos muunlaista elämää on olemassa, me tiedämme että Jumala ei hylkää luomuksiaan. Tämä tarkoittaisi, että Jumala on kommunikoinut Islamin koko hänen luomakuntaansa.”
Useimmat imaamit, joihin otin yhteyttä tästä aiheesta, joko löivät luurin korvaan, tai kaunopuheisemmin sanoiviat minulle, että tämä ei ole heidän asiantuntemuksen alaansa (ennen kuin he löivät luurin korvaan). Eräs imaami (lontoolainen Jaffer Suleiman) kuitenkin oli halukas puhumaan kanssani (hetken ainakin). “Eräs asia, joka on jätettävä taaksemme, on oletus siitä että ‘avaruusolennot’ itse eivät olisi muslimeja”, Suleiman selittää. “Mieti sitä mitä muslimi tarkoittaa Maalle. Ihmisinä meillä on eri tavat ymmärtää Jumala, Islam, se miten me palvelemme ja jopa uskomme. Mutta me emme viittaa muun uskoisiin ihmisiin, tai uskottomiin ihmisiin, ‘tuntemattomina.’”
Hän lisää, että vaikka keskustelu Maan ulkopuolisesta elämästä ei olekaan useimpien imaamien asialistan kärkipäässä, he voivat tarjota tavan keskustella islamilaisesta velvollisuudesta — sekä Maalle itselleen että muslimiyhteisölle laajemmalti. “Kuvittele jos avaruusolennot saapuisivat Maahan huomenna, ja oleta nyt että he hyväksyisivät Islamin. Muslimeilla on velvollisuus tarjota tilaa heille uskontonsa harjoittamiseen ja olla Jumalaa lähellä. Joten keskustelu avaruusolennoista, olettaen että he ovat olemassa ja he tietävät että me olemme täällä, tarkoittaa että osa ‘kääntymisen’ prosessia edellyttää sen, että me siivoamme Maapallomme ja teemme siitä asuttavan. Se tarkoittaa myös, että me teemme Islamista avoimemman ja demokraattisemman — tai ainakin sallimme näiden avaruusolentojen olla osa globaalia ummaa (yhteisö) ja antaa heidän liittyä seuraamme palvomaan Luojaamme.”
Kiinnostavaa kyllä, Suleiman esittää että velvollisuus käännyttää avaruusolennot Islamiin ei ole niin tärkeä kuin muslimiyhteisöjen velvollisuus varmistaa, että vieraat ja ulkopuoliset otetaan vastaan. “Tulivatpa avaruusolennot sitten Maahan, menimmepä me sitten heidän planeetalleen, mitä tahansa tulevaisuudessa tapahtuukaan, muslimit joutuvat johtamaan esimerkillään ja ottamaan kaikki vastaan yhteisöissään”, hän sanoo.
Hän lisää nauraen, “Yksi iso haaste on — ainakin muslimeille — joka aiheuttaa hieman keskustelua: Kukaan ei tiedä mihin suuntaan rukoilla!”
Mauro Biglino on teologian tutkija, joka on analysoinut pyhiä tekstejä yli 30 vuoden ajan, tietäen että vain suoralla muinaisten kirjoitusten analysoinnilla voidaan saada parempi kuva uskonnosta.
Hänen latinan ja kreikan kielen tutkimuksensa on mahdollistanut hänen toimia kääntäjänä San Paolo -kustantamolle.
Vatikaani lopulta julkaisi hänen 17 kirjaansa vanhasta testamentista.
San Paolon kautta julkaistut 17 kirjaa kertovat 12 profeetasta ja viidestä maagikosta.
Allaolevista videoista ensimmäisessä Biglino puhuu vuonna 2018 käännetyistä teksteistä, jossa vihjataan siihen, että Maan ulkopuolinen Jumala on kloonannut ihmiset omalla avaruusolentojen geneettisellä koodillaan.
Kolmannessa videossa Mauro Biglino jälleen vuonna 2019 jatkaa raamatullisten tekstien tulkkausta, mm. vanhan ja uuden testamentin, joista hän sanoo että vanha testamentti kuvaa sen tavan jolla avaruusolennot loivat ihmiskunnan, käyttäen apinoiden ja Elohimin geneettistä koodia.
Hän painottaa, että kuka tahansa voi lukea alkuperäistekstistä sen mitä siellä sanotaan. Vanha testamentti ei mainitse Jumalan olemassaoloa samalla tavalla kuin uudessa testamentissa kuvataan.
