Tri. Robert Wood ja Ryan Wood ovat tutkineet vuodettuja Majestic-dokumentteja vuodesta 1994 lähtien, jolloin Robert sai haltuunsa kopiot virallisista dokumenteista armeijan upseerilta koskien maahansyöksyneen avaruusaluksen nouto-operaatiota. Tri. Wood oli jäänyt eläkkeelle vain vuotta aiemmin 43 vuoden uraltaan McDonnel Douglasin leivissä ilmailutieteen asiantuntijana projekteissa kuten Project Nike -ohjustorjuntajärjestelmä. Hän on saanut apua tutkimuksissa pojaltaan Ryanilta — joka tällä hetkellä pyörittää vaihtoehtoisen energiantuotannon yritystä. He ovat pitkällisten tutkimuksien jälkeen tulleet tulokseen, että SOM-dokumentti on aito.
Woodsin tiimi on vuosien mittaan tutkinut monenlaisia virallisia dokumentteja, joilla on turvaluokituksia kuten MAJIC, MJ-12, MAJESTIC, JEHOVAH ja UMBRA. Nämä dokumentit on koostettu verkkosivuille MajesticDocuments.com. Hän lainaa monia Majestic-dokumentteja uraauurtavassa vuoden 2005 kirjassaan Majic Eyes Only, jossa hän tarkasteli 74:aa maahansyöksyn noutotapausta.
Ensimmäisessä yhteishaastattelussaan tri. Michael Sallan kanssa Woodsit puhuvat siitä miten he lähtivät mukaan UFO-tutkimukseen. He syventyvät Majestic-dokumentteihin, niiden sisältöön ja UFO-historiaan. Erityisen merkittävää on heidän palaneen muistion tutkimuksensa liittyen presidentti John F. Kennedyn murhaan ja hänen aikeisiinsa paljastaa UFO-todellisuus kaikille.
OPERATION MAJORITY
1989 kirjoittanut Milton William Cooper
Tämä tiedosto sisältää absoluuttisen totuuden koskien avaruusolentojen läsnäoloa Maapallolla ja Yhdysvaltain tekemisiä avaruusolentojen kanssa. Tämä tiedosto sisältää ainoastaan informaation siten kuin minä sen näin ja vain minun informaatiotani. Se ei sisällä mitään informaatiota muista lähteistä. Minun oli tarpeen antaa tätä edeltäneet tietoni tavalla, joka petkuttaisi valtiota siihen saakka, kunnes joku kykenisi riippumattomasti varmistamaan henkilöllisyyteni, työpaikkani, palvelustietoni, tiedustelutaustani, sen henkilön identiteetin jolle annoin tietoja 1972, hänen hyväksyntänsä tästä tiedosta jonka hänelle annoin, että informaatio on oikeaa, että en ole nähnyt häntä vuoden 1974 jälkeen, että en ole kommunikoinut hänen kanssaan millään muotoa vuoden 1976 jälkeen. Tämä oli tarpeen, koska tämä tiedosto on kuolintodistukseni jos MJ-12 jatkaa operointia samalla tavalla kuin se on historiassaan toiminut.
Kaikki viimeisessä kappaleessa on kahden toisistaan riippumattoman henkilön varmistamaa, jotka eivät tiedä toisistaan mitään. Listaan tähän vain yhden itsestäänselvästä syystä.
Tony Pelham, Journalisti
Las Vegas Bullet, (sanomalehti)
300 West Boston
Las Vegas, Nevada 89102
Ensiksi julkaisemani alkuperäinen informaatio ei eronnut paljoakaan siitä mitä tästä löytyy. Vain jotkut nimet ovat muuttuneet ja vain sen verran (toivoakseni) että vakuutan MJ-12:n tai MAJIn siitä, että en ole uhka, sen aikaa että olen saanut faktoille riippumattoman vahvistuksen ennen kuin saatan kuolla. Toivon, että teen tämän aivan absoluuttisen selväksi, että en pidä itseäni sankarina. Uskon, että useimmat teistä tekisivät samoin jos tietäisitte totuuden. Annoin vakuutuksen että suojelisin Yhdysvaltain perustuslakia, ja vannoin sen valan vakavissani. En tee enempää kuin mitä tein silloin kun taistelin Vietnamissa. Teen sen mikä pitää.
Kopioikaa tätä tiedostoa ja lähettäkää kongressiedustajallenne, senaattorillenne, Yhdysvaltain oikeusasiamiehelle ja korkeimmalle oikeudelle. Lähettäkää se myös kaikille jotka tiedätte henkilökohtaisesti. Liittäkää mukaan Bill Englishin ja John Learin tiedot. Lähettäkää myös kaikki muu mikä saattaisi tätä informaatiota tukea.
Minä, Milton William Cooper, 1311 S. Highland #205, Fullerton, California, 92632, (714) 680-9537, vilpittömästi vakuutan että tässä tiedostossa esitetyt tiedot ovat oikein ja totta parhaan tietoni mukaan. Vannon, että näin ensi kertaa nämä tiedot vuonna 1972 suorittaessani palvelustehtävääni Tyynen valtameren laivaston komentajan tiedustelubriiffaustiimissä minun toimiessani laivaston upseerina. Vannon, että kävin hypnoottisessa regressiossa saadakseni tästä tiedosta mahdollisimman tarkkaa. Vannon, että voin ja tulen käymään valheenpaljastuskokeessa ja muissakin kokeissa kaikkien hyvämaineisten henkilöiden luona tämän informaation varmistamiseksi. Vannon, että voin ja tulen menemään hypnoottiseen regressioon hyvämaineisten kansalaisten luokse vahvistaakseni tämän informaation. En tule kuitenkaan menemään mihinkään kokeisiin tai hypnooseihin kenenkään luokse, joka on nyt tai on koskaan ollut töissä valtiolle, ilmiselvistä syistä.
Seuraavassa on lyhyt listaus kaikesta, jonka minä henkilökohtaisesti näin ja tiedän vuodesta 1972 lähtien, eikä se sisällä minkään muun tietolähteen tietoja.
”MAJESTY” on listattu Yhdysvaltain presidentin koodisanaksi tämän informaation viestintää varten.
”OPERATION MAJORITY” on sen operaation nimi, joka on vastuussa jokaisesta avaruusolentojen läsnäolon aspektista, projektista ja seuraamuksesta.
”GRUDGE” sisältää 16 kirjaa dokumentoitua informaatiota, jota on kerätty Yhdysvaltain UFO- ja IAC-tutkimuksien (Identified Alien Craft) alkuvaiheilta lähtien. CIA rahoitti projektia salaisesta budjetista ja rahaa oltiin saatu laittomasta huumekaupasta. Osallistuminen laittomaan huumekauppaan oikeutettiin siten, että se identifioisi ja eliminoisi yhteiskuntamme heikkoa ainesta. GRUDGE-projektin tarkoitus oli kerätä kaikki tieteelliset, teknologiset, lääketieteelliset ja tiedustelutiedot UFO/IAC-havainnoista sekä kontakteista Maan ulkopuolisiin elämänmuotoihin. Tämä järjestelty kerätty tietomassa on ollut käytössä Yhdysvaltain avaruusohjelman edistämisessä.
”MJ-12” on salaisen ryhmän nimi. Presidentti Dwight D. Eisenhower perusti salaseuran nimeltä JASON SOCIETY (JASON SCHOLARS) käymään läpi kaikki faktat, todisteet, teknologian, valheet ja petkutuksen ja löytämään totuuden avaruusolentokysymykseen. Seura koostui 32:sta kaikkein nimekkäimmästä miehestä maassa vuonna 1972, ja MJ-12:n 12:sta korkeimmasta jäsenestä. MJ-12:lla on kaikki kontrolli. Heidät tunnetaan koodinimillä J-1, J-2, J-3, jne. JASON SOCIETYssa. J-1 on nimittänyt CIA:n johtajan ja hän on MJ-12:n johtaja. MJ-12 vastaa ainoastaan presidentille.
MJ-12 pyörittää suurinta osaa maailman laittomasta huumekaupasta. Tämä on tehty rahaliikenteen piilottamiseksi ja näin se pysyy kongressilta ja USA:n kansalaisilta salassa. Sitä oikeutetaan sanomalla, että tällä identifioitaisiin ja eliminoitaisiin heikko aines yhteiskunnasta. Avaruusolentoihin liittyvien projektien rahoitus on suurempi kuin mitään mitä voit kuvitellakaan. MJ-12 salamurhasi presidentti Kennedyn kun hän informoi heitä, että hän aikoisi kertoa kansalle kaikki faktat avaruusolentojen läsnäolosta. Salainen palvelu tappoi hänet hänen istuessaan autossa ja se näkyy selvästi filmiltä. MJ-12:lle rakennettiin salainen tapaamispaikka Marylandiin ja sitä kuvataan paikkana jonne pääsee ainoastaan ilmateitse. Siellä on tilat MJ-12:lle ja JASON SOCIETYlle elää ja harrastaa sekä tehdä muutakin, Sen koodinimi on ”THE COUNTRY CLUB”. Ainoastaan TOP SECRET/MAJIC -turvaluokituksilla pääsee sinne.
”MAJI” tulee sanoista MAJORITY AGENCY FOR JOINT INTELLIGENCE. Kaikki informaatio, disinformaatio ja tiedustelutieto kerätään tämän laitoksen analysoitavaksi ja säilytettäväksi. Tämä laitos on vastuussa kaikesta disinformaatiosta ja se toimii yhdessä CIA:n, NSA:n ja DIA:n kanssa. Tämä on erittäin voimakas organisaatio ja kaikki avaruusolentoprojektit ovat sen kontrollissa. MAJI vastaa ainoastaan MJ-12:lle.
”SIGMA” on projekti, joka ensimmäisenä sai yhteyden avaruusolentoihin ja on edelleen vastuussa kommunikaatiosta.
”PLATO” on projekti, joka on vastuussa diplomaattisuhteista avaruusolentoihin. Tämä projekti on saanut solmittua muodollisen sopimuksen (joka on perustuslaillisesti laiton) avaruusolentojen kanssa. Ehdot olivat, että avaruusolennot antaisivat meille teknologiaa. Vastineeksi ”me” suostuimme pitämään heidän läsnäolonsa Maapallolla salaisuutena, olemaan puuttumatta heidän toimintaansa ja antamaan heidän siepata ihmisiä ja eläimiä. Avaruusolennot lupautuivat antamaan MJ-12:lle listan siepatuista tasaisin väliajoin.
”MAJIC” turvallisuusluokitus kaikelle avaruusolentoihin liittyvälle materiaalille, projekteille ja informaatiolle. ”MAJIC” tulee sanoista MAJI Controlled.
”AQUARIUS” on projekti, joka koosti historiikkia avaruusolentojen läsnäolosta ja niiden interaktioista Homo Sapiensin kanssa planeetallamme viimeisen 25 tuhannen vuoden aikana, mikä on kulminoitunut syyrialaisiin sekä Baskimaan ihmisiin, jotka elävät Ranskan ja Espanjan rajalla.
”GARNET” on projekti, joka on vastuussa kaiken informaation ja dokumenttien kontrolloinnista tähän aiheeseen liittyen sekä tämän informaation ja dokumenttien oikeellisuudesta.
”PLUTO” on projekti, joka arvioi kaikkea UFO/IAC-informaatiota, joka liittyy avaruusteknologiaan.
”POUNCE” on projekti, joka on perustettu noutamaan haltuun kaikki maahansyöksyneet alukset ja avaruusolennot.
”REDLIGHT” on projekti, jolla koelennetään haltuun saatuja avaruusolentojen aluksia. Se on käynnissä AREA 51:ssä (DREAMLAND) Nevadassa. Se on saanut apua, kun avaruusolennot antoivat meille aluksia ja opettivat meitä lentämään niillä. Alkuvaiheen projekti oli jonkin verran menestys, sillä me lensimme haltuun saatua alusta, mutta se räjähti ilmassa ja pilotit kuolivat. Projekti pantiin jäihin siksi aikaa kunnes avaruusolennot suostuisivat auttamaan meitä.
”SNOWBIRD” perustettiin peiteprojektiksi REDLIGHTille. Useita lentävien lautasten näköisiä aluksia rakennettiin käyttäen perinteistä teknologiaa. Ne paljastettiin lehdistölle ja niitä lennettiin lehdistön silmien edessä. Tarkoitus oli selittää vahinkohavainnot tai REDLIGHTin paljastuminen sillä, että ne olivat SNOWBIRDin aluksia.
”LUNA” on avaruusolentojen tukikohta Kuun pimeällä puolella. Apollo-astronautit näkivät ja kuvasivat sen. Erinäisissä raporteissa on kuvattu nähdyn tukikohta, kaivosoperaatio käyttäen erittäin suuria koneita sekä erittäin suuri avaruusolentojen alus. Monissa raporteissa alusta on kuvattu siellä olevaksi EMOALUKSEKSI.
”NRO” eli National Reconnaissance Organization sijaitsee Fort Carsonissa, Coloradossa. Se on vastuussa kaikkien avaruusolentoihin ja heidän aluksiinsa liittyvien projektien turvallisuudesta.
”DELTA” on aivan erityinen NRO:n haara, jossa on erikoiskoulutettua turvallisuushenkilöstöä näihin projekteihin. (Valtio on nimittänyt niinkutsuttua ”Delta Forcea” terrorismin vastaiseksi erikoisyksiköksi. Ilmeisesti sillä on muitakin, salaisia, vastuualueita. Tämä näyttäisi sopivan mukavasti alla esitettyihin ”jatkuvuussuunnitelmiin”. =CSW.)
”JOSHUA” on projekti, jossa kehitetään matalataajuuksista pulssiääntä tuottavaa asetta. Sanotaan, että tämä ase olisi tehokas avaruusolentojen aluksia ja sädeaseita vastaan.
(HUOM: On tunnettua, että kokeellinen erikoisprojekti perustettiin joitain vuosia sitten laivaston alaisuuteen tutkimaan erittäin matalia ääni- ja radioaaltoja. Antenni sellaiselle järjestelmälle koostuisi maahan haudatuista kaapeleista, jotka ulottuvat säteittäisesti useita maileja kaikkiin suuntiin generaattoripisteestä. Näiden kokeiden tarkoitukseksi on kerrottu kommunikaatiojärjestelmän kehittäminen, jota voitaisiin käyttää sukellusveneiden kanssa ympäri maailman, jota ei voisi havaita tai häiritä millään perinteisillä nykytietämyksen menetelmillä. Tämä on mahdollisesti ”peitetarina”. On yhtä kiinnostavaa huomata, että vaikka tämä ”kansallinen salaisuus” oli päässyt muutamiin ”suosittuihin” kuukausittain ilmestyviin mekaniikan ja tieteen julkaisuihin, useissa vakavammissa tiedejournaleissa ilmestyi artikkeleita koskien kokeita ääniaaltoja tuottavalla aseella, joka toimii 4-13Hz:n alueella. =CSW.)
”EXCALIBUR” on ase avaruusolentojen maanalaisten tukikohtien tuhoamiseksi. Se on ohjus, joka kykenee penetroitumaan 1000 metriä maan sisään Tufaan tai kovaan maaperään, jollaista löytyy New Mexicon alueelta, joka ei tuota yhtään operationaalista vahinkoa. Ohjuksen lakipiste saa ylittää kymmentä kilometriä ja impakti ei saa olla mennä ohi yli 50 metriä kohdepisteestä. Laite kuljettaa mukanaan 1 megatonnin ydinkärkeä.
”AVARUUSOLENNOT”: Papereissa mainittiin neljän tyyppisiä avaruusolentoja. SUURINENÄINEN HARMAA, joiden kanssa ”me” olemme solmineet sopimuksen, abduktiotapauksissa raportoidut HARMAAT, jotka työskentelevät SUURINENÄISILLE HARMAILLE, vaalea ihmiseltä näyttävä POHJOISMAINEN tyyppi, sekä punatukkainen, ihmisen näköinen tyyppi nimeltään ORANSSI. Näiden avaruusolentojen kotiplaneetat kuvataan olevan Orionin tähtikuviossa, Barnardin tähdessä ja Zeta Reticuli 1&2:ssa. En muista edes hypnoosissa mitkä avaruusolennot olivat mistäkin tähdestä.
”EBE” oli nimi tai kuvaus, joka annettiin vuoden 1949 Roswellin maahansyöksystä siepatulle avaruusolennolle. Se kuoli vankeudessa.
”KRLL” TAI ”KRLLL” TAI ”CRLL” TAI ”CRLLL” (äännetään Krill) oli panttivanki, joka jätettiin meille ensimmäisen Holloman-laskeutumisen seurauksena lupaukseksi, että avaruusolennot tekisivät osansa sopimuksesta, johon he pääsivät tuossa tapaamisessa. KRLL antoi meille pohjan keltaiseen kirjaan, jonka vieraat saivat valmiiksi myöhempänä ajankohtana. KRLL sairastui ja tri. G. Mendoza hoiti häntä, josta tuli asiantuntija avaruusolentojen biologiassa ja lääketieteessä. Myöhemmin KRLL kuoli. Hänen informaatiotaan levitettiin pseudonyymeillä O.H. Cril tai Crill.
”VIERAAT” olivat avaruusolentoja, joita vaihdettiin ihmisiin, jotka antoivat meille keltaisen kirjan tasapainon. Silloin kun näin tämän informaation, ainoastaan kolme oli enää hengissä. Niitä kutsuttiin ALFeiksi (Alien Life Forms).
USKONTO: Avaruusolennot väittivät luoneensa Homo Sapiensin risteyttämällä. Papereissa luki, että RH-negatiivinen veri oli tästä todiste. Lisäksi he väittivät, että he ovat luoneet suurimman osan valtauskonnoista. He näyttivät valtion filmaamaa hologrammia, jossa Kristus ristiinnaulittiin. He väittivät luoneensa JEESUS KRISTUKSEN.
AVARUUSOLENTOJEN TUKIKOHTIA on Utahin, Coloradon, New Mexicon ja Nevadan muodostaman suorakulmion sisällä. Kuusi tukikohtaa kuvattiin vuoden 1972 papereissa, jotka kaikki sijaitsevat intiaanireservaatin mailla ja kaikki tuon alueen sisäpuolella. Dulcen tukikohta on yksi niistä.
MURHA: Dokumentissa luki, että monia armeijan ja valtion henkilöitä oli terminoitu (murhattu; teloitettu ilman oikeudenkäyntiä) kun he olivat yrittäneet paljastaa totuuden avaruusolennoista, JASON SOCIETYsta ja MJ-12:sta. (HUOM: Kuka tahansa aikuinen, joka elää nykypäivän yhteiskunnassa ja joka edelleen ei usko että valtiomme ei kykenisi kylmäveriseen murhaan säilyttääkseen heidän idean hyväksyttävästä ”status quosta”…. sellainen henkilö pitäisi laittaa pehmustettuun selliin eikä antaa leikkiä terävillä esineillä. Hän on sekä älyllisesti että moraalisesti aivokuollut. Esimerkkinä, uskooko kukaan järjissään oleva, että Karen Silkwood kuoli auto-onnettomuudessa? =CSW)
ALUSTEN NOUDOT: Dokumentissa luki, että monia aluksia oltiin saatu talteen. Varhaisimmat olivat Roswellista, Aztecista, jälleen Roswellista, Teksasista, Meksikosta ja muista paikoista.
KENRAALI DOOLITTLE teki ennustuksen, että jonain päivänä me joutuisimme tekemisiin avaruusolentojen kanssa, ja dokumentissa luki että vaikuttaa siltä, että kenraali Doolittle oli oikeassa.
SIEPPAUKSIA tehtiin kauan ennen vuotta 1972. Dokumentissa luki, että ihmisiä ja eläimiä siepattiin ja/tai silvottiin. Monet katosivat jälkiä jättämättä. He ottivat sperma- ja munasolunäytteitä, kudoksia, tekivät kirurgisia operaatioita, implantoivat pyöreitä 40-80 mikronin kokoisia laitteita näköhermon viereen aivoissa ja kaikki yritykset niiden poistamiseksi johtivat potilaan kuolemaan. Dokumentti arvioi, että joka 40:s ihminen on implantoitu. Tämän implantin sanotaan antavan avaruusolennoille täyden hallinnan tästä ihmisestä.
JATKUVUUSSUUNNITELMA MIKÄLI INFORMAATIO TULEE JULKI TAI JOS AVARUUSOLENNOT YRITTÄVÄT VALLOITTAA: Tässä suunnitelmassa haluttiin julkisesti ilmoittaa, että terroristiryhmä oli saapunut USA:an mukanaan ydinase. Ilmoitettaisiin, että terroristien suunnitelmissa on räjäyttää ase suurkaupungissa. Sotatila julistettaisiin ja kaikki implantoidut henkilöt ja väärinajattelijat noudettaisiin ja vietäisiin keskitysleireille. Lehdistö, radio ja TV kansallistettaisiin ja niitä kontrolloitaisiin. Kaikki jotka yrittäisivät vastustaa tätä pidätettäisiin ja/tai tapettaisiin.
JATKUVUSSUUNNITELMA INFORMAATION JULKAISUN ESTÄMISEKSI TAI VIIVÄSTYTTÄMISEKSI: Tässä suunnitelmassa haluttiin käyttää MAJESTIC TWELVEa disinformaation välineenä, jolla viivästytettäisiin ja sekoitettaisiin informaation paljastamista mikäli kukaan pääsisi totuuteen käsiksi. Se [nimi ”MAJESTIC TWELVE”] valittiin johtuen sen samankaltaisuudesta MJ-12:n. Se on suunniteltu sekoittamaan muistia ja johtamaan turhiin olemattoman materiaalin etsintöihin.
NÄKEMIENI DOKUMENTTIEN MATERIAALIN LÄHDE: Materiaalin lähde oli ONIn vastatiedustelu MJ-12:a vastaan, jolla laivasto pyrki selvittämään totuuden siitä mitä oikeasti oli tapahtumassa. Laivasto (tai ainakin tuonaikainen laivasto jolle työskentelin) ei ollut mukana tässä. Eri aselajit ja valtio tekivät tämäntyyppisiä operaatioita toisiaan vastaan koko ajan. Tämän operaation tulos oli, että laivasto hankki itselleen toimintaa (teknologiaa) ja kontrolliinsa joitain projekteja.
Kuten voit nähdä, tämä tiedosto eroaa vain vähän aiemmasta. Ainoastaan muutama nimi on muutettu, jotta hämmennettäisiin valtiota tarpeeksi pitkän aikaa, jotta joku voisi varmistaa sen mitä olen sanonut olevan totta. Olen lisännyt informaatiota tähän tiedostoon, joka asettaa henkeni absoluuttiseen vaaraan. Olen lähettänyt kopion tästä tiedostosta ihmisille ympäri maata ja jatkan sen tekemistä. Lähettäkää tämä tiedosto niin monelle kuin mahdollista, ja ehkäpä se suojelee minua, mutta epäilen kuitenkin.
HISTORIA TUOMITSEE MINUT JA TÄMÄN INFORMAATION EIKÄ MINULLA OLE PELKOA SIITÄ TUOMIOSTA. VANNON ETTÄ TÄMÄ INFORMAATIO ON TOTTA JA OIKEIN PARHAAN TIETONI MUKAAN.
Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat auttaneet minua tutkimuksissani, heidän kärsivällisyydestään ja ymmärryksestään. Olen teille velkaa enemmän kuin voin koskaan maksaa takaisin.
Lopuksi, ei ole väliä kuka on oikeassa ja kuka väärässä tai onko projektin nimi oikein tai väärin. Sillä on väliä kuka työskentelee kenelle ja mikä on mitäkin. Se tulisi olla nyt jo ilmiselvää, että jotain karmaisevaa ja hirvittävän väärää on käynnissä, johon liittyy valtio ja UFO-ilmiö. Meidän tulee kaikkien liittyä yhteen ja paljastaa se nyt.
Olen tehnyt osuuteni parhaan kykyni mukaan. En voi lisätä enempää paitsi todistukseni kongressissa tai oikeusistuimessa, että sen mitä näin ja olen tähän tiedostoon kirjoittanut on kaikki totta ja näin sen omin silmin.
Kaikki aiemmassa tiedostossa, joka ei ole tämän kanssa ristiriidassa, on totta ja oikein parhaan tietoni mukaan, ja osa siitä on peräisin tutkimuksesta ja lähteistä. Voit yhdistää tiedostot ja saada näin kokonaiskuvan. Heitä menemään se informaatio joka on ristiriidassa sen kanssa mitä tässä tiedostossa lukee.
Tähän informaatioon ei tulla tekemään lisäyksiä tai korjauksia. Tiedosto on kokonainen ja historia sen tuomitsee. Joskus tulevaisuudessa tarkat näkemäni paperit tulevat esiin, ja näette itse tarkan informaation mitä niissä lukee.
Milton William Cooper
Huom: Viranomaiset tappoivat William Cooperin marraskuun 5. päivä 2001
Voivatko UFO-paljastusdebatin kaksi osapuolta olla molemmat samaan aikaan oikeassa ja väärässä? Vaikka meillä onkin oikeus saada tietää, kestämmekö me kuulla totuuden?
Minä olen yksi niistä ihmisistä, joka on puhunut UFO-todellisuuden paljastuksen puolesta ikuisuudelta tuntuvan ajan. Se on keskeinen teema ensimmäisen käsikirjoittamani elokuvan Official Denial (Syfy Channel) juonessa, ja jopa 20 tuntisessa avaruusolentojen hyökkäysteemalla varustetussa sarjassa Dark Skies (NBC). Aivan kuin tuossa ei olisi tarpeeksi, minä kirjoitin yhdessä Richard Dolanin kanssa kokonaisen kirjan mitä paljastuksesta mahdollisesti seuraa yhteiskunnalle ja maallisille instituutioille, A.D. After Disclosure. Se on ollut pakkomielteeni jo neljännesvuosisadan ajan.
Et kestä totuutta
Elokuvassa A Few Good Men, Jack Nicholsonin esittämä eversti Jessep huutaa mielipiteensä Tom Cruisen luutnantti Daniel Kaffeelle. Jessep yksinkertaisesti uskoo, että demokratian pitää tehdä joitain asioita, jotka vaativat kovempia kansalaisia pitämään meitä muita turvassa millä tahansa keinolla, ja että meidän ei oikeasti tarvitse saada kuulla totuutta.
Tämä argumentti on selvästi ollut voitolla usean vuosikymmenen ajan, käytännössä siitä lähtien kun lentävät lautaset vuonna 1947 alkoivat lennellä taivaalla, joista Kenneth Arnold tuli tunnetuksi Washingtonin osavaltiossa, sekä myös ensin myönnetty mutta sitten kiistetty Roswellin maahansyöksy New Mexicon autiomaassa samana vuonna.
Ihmisillä on oikeus tietää
Oikeus tietää -näkökanta on otettu taas käyttöön selittämään kaikki mahdollinen Watergaten kuulemisista FOIA-lakiin. Idea on, että salaisuuksia ei tulisi saada pitää salassa ikuisesti, ja että portinvartijoiden tulee astua sivuun muulloin paitsi kansallisen turvallisuuden uhkien tapauksessa, ja silloinkaan asioita ei saa salata pitkään.
Ei ole epäilystäkään etteikö tämä argumentti olisi ollut tappiollinen toisen maailmansodan loputtua. Huolimatta tuhansista armeijan, poliisin ja tavallisten kansalaisten tekemistä havainnoista, sekä havaintoja tukevista tutka- ja valokuva-aineistosta, valtio ja media tuntuvat ottaneen käyttöön salailun kaksi pilaria — kieltämisen ja pilkkaamisen.
1990-luvulla minulla oli kaksi projektia — yksi kokopitkä elokuva, toinen taas oli koko kauden mittainen sarja TV-verkossa — jotka molemmat käsittelivät metaforallisesti ja konkreettisesti faktoja UFO-paljastusta vastaan sekä sen puolesta. Syvennyin aiheeseen sekä Official Denialissa että Dark Skiesissa.
Hollywoodissa ei voi vain kirjoittaa esseetä tällaisista asioista. On pakko rakentaa hahmoja ja antaa heidän sanoa se mitä oikeasti ajattelet. Minun tapauksessani molemmissa projektteissa minä konstruoin kaksi hahmoa, jotka tarkastelivat UFO-salailua kokonaan eri tavoin.
Official Denial
Tämän elokuvan perusajatus (ensimmäinen silloisen Sci-Fi Channelin tuottama oma elokuva) lähti käyntiin abduktiolla. Päähenkilö Paul Corliss oli nuorimies, joka pyöritti taimipuutarhaa ja koitti käsitellä sitä, että Harmaat olivat siepanneet häne. Hänen oma vaimonsa ei uskonut häntä, hänen terapeuttinsa ajatteli hänen olevan hullu, mutta Yhdysvaltain hallitus oli muuta mieltä. Armeijan leivissä olevat Majestic-12:lle työskentelevät miehet tiesivät, että Corliss puhui totta. Joten he piuhoittivat hänen kotinsa mikrofoneilla ja odottivat tämän tapahtumista uudestaan. Heidän suunnistelmansa oli nimeltään “Operation: Forced Encounter”, jossa heidän tarkoituksenaan oli ampua alas UFO, repiä se palasiksi takaisinmallintamista varten ja kuulustella eloonjääneitä, jos niitä oli yhtään.
Kuten osoittautui, yksi avaruusolento selvisi, mutta hän ei halunnut puhua kenellekään univormulliselle. Lopulta Majestic-12:n johtaja, kenraali Kenneth Spaulding (Chad Everett) päätti heittää noppaa ja tuoda Corlissin (Parker Stevenson) paikalle ja katsoa josko avaruusolento olisi hänen kanssaan juttutuulella, sillä avaruusolennot ovat olleet kiinnostuneet hänestä useammin kuin kerran.
Tämä kohtaus Spauldingin ja Corlissin kanssa tapahtui Majestic-12:n päämajassa. Avaruusolennon ruumiinavaushahmo on vanhanaikainen ja parhaimmilaankin marginaalinen erikoistehoste, joten keskitytään kuuntelemaan vuorosanoja:
Filmi on viihdyttävä monin tavoin, ei vähintään loppujuonen takia, jossa paljastuu että kyse ei ole siitä mistä nämä olennot tulevat, vaan milloin. Ne ovat meitä itsejämme tulevaisuudesta.
Filmi antaa Spauldingille armeijan näkökulman, esittää ideaa siitä että vaikka totuuden puhuminen voi kuulostaa hyvältä, kansa ei suhtautuisi siihen hyvin. Corliss ottaa sellaisen miehen näkökulman, jonka mielestä totuus tekee vapaaksi ja huolimatta siitä miten kamalia uutiset ovat, sen tietäminen on parempaa kuin salailun syövyttävän hinnan maksaminen. Tärkeä ero tässä on, että molemmat miehet käyttäytyvät omalla tavallaan hyvästä syystä. Spauldin on patriootti, joka uskoo tekevänsä parhaansa oman maansa puolesta. Corliss on tavan mies, joka tietää että sellaisen kohtelun saaminen viranomaisilta tai avaruusolennoilta on väärin.
Dark Skies
Useita vuosia Official Denialin lähetyksen jälkeen myin NBC:lle televisiosarjan yhdessä Brent Friedmanin kanssa. Dark Skies kertoo tarinan John Loengardista, naivista juuri yliopistosta valmistuneesta, joka tulee Washington, D.C.:een työskentelemään John Kennedyn “New Frontierin” parissa.
Hänen kongressiedustajapomonsa panee hänet etsimään budjettileikkauskohteita ja ehdottaa, että lentävät lautaset ja Project Blue Book voisivat olla hyvä paikka aloittaa. Loengard tekee hommansa hyvin, puskee eri salailun kerrosten läpi, ja löytää perukoilta Majestic-12:n.
MJ-12 -pomona toimii kapteeni Frank Bach, suoraan laivaston tiedustelupalvelusta. Bach sanoo Loengardille, että hän on nyt päässyt salaiseen organisaatioon, ja että hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin työskennellä salaisuuden säilyttämisen puolesta. Loengardista tulee Man-in-Black vuonna 1961.
Tämä kohtaus tapahtuu Kuuban ohjuskriisin aikaan vuonna 1962. Loengard yksinkertaisesti ei voi uskoa, että Amerikan JFK ja Neuvostoliiton Nikita Hruštšov aikovat räjäyttää koko maailman ilmaan, kun otetaan huomioon se uhka minkä valloittaja-avaruusolennot heihin kohdistavat. Hän tekee pahimman synnin, menee Bachin kotiin ja vaatii vastauksia. Silloin hän saa kuulla, että salaisuuden sisällä on toinen salaisuus:
Tämä kohtaus on puolivälissä kaksituntista pilottijaksoa (käsikirjoitus oli Writers Guild of American palkintoehdokkaana). Pilotissa Loengard saa käsiinsä UFOn palasen Roswellin maahansyöksystä, vie sen Bobby Kennedylle joka sanoo hänelle, että JFK aikoo kertoa Amerikan kansalle mitä tapahtuu heti kun hän voittaa vuoden 1964 vaalit. Pätkän lopussa Kennedy murhataan Dallasissa, ja samalla menevät myös UFO-paljastushaaveet.
Tämän jälkeisissä 18 tunnissa jaksoja Bach ja Loengard ovat eri mieltä ja tappelevat paljastusasiasta niin monin eri tavoin kuin vain on kuviteltavissa. Bach on täysin sinut salailun kanssa, kun taas Loengard aktiivisesti taistelee salailun lopettamiseksi ja totuuden tuomiseksi Amerikan kansalle ja maailmalle.
Meillä käsillämme oleva kysymys tänä päivänä on, kuitenkin, kykenemmekö me Yhdysvaltain (ja myös koko maailman) kansalaiset kestämään totuuden.
On sanottu, että yhteiskunta romahtaisi kun me kamppailemme tilasta kutistuvassa universumissa, samaan tapaan kuin alkuperäiskansat tuhoutuivat siirtomaavaltojen ja konkistadorien jaloissa. Silti me tiedämme kuitenkin niin vähän siitä mitä nämä Muut edustavat ja mitä he haluavat ja se on täysin mahdotonta selvittää. Tämä varmastikin voi olla ongelma. Mutta onko ratkaisuna epätoivoisesti pitää yllä valhetta, joka on hajoamassa käsiin? Vai tuoko se meidät yhteen niin, että me voimme avoimesti keskustella vaihtoehdoistamme?
Vaikka ymmärrän molempien osapuolten kantoja riittävästi kirjoittaakseni hahmon kuten kenraali Spaulding tai kapteeni Bach, on reilua sanoa että jopa he eivät todennäköisesti myöntäisi sitä, että vuonna 2021 maailma on muuttunut riittävästi ja että on aika päästää irti vanhoista kannoista.
Pointti on, että me emme tiedä miten ihmiskunta reagoisi saadessaan kuulla, että me emme ole yksin. Eikä ole oikein, että joku eliittiryhmä saa päättää koko Maapallon puolesta. Sympatiani ovat Paul Corlissin ja John Loengardin puolella.
Porukka, joka uskoo että me emme kestä totuutta, on aikansa elänyt. Ne, jotka uskovat että Me Kansa olemme oikeutettuja saamaan tiedon, tulisi päästää hoitamaan asiaa nyt.
”Seuraavia tapahtumia, jotka kuvaavat Yhdysvaltojen, entisen Neuvostoliiton sosialistitasavaltojen, Ranskan, Belgian, Italian, Saksan, Israelin ja Britannian mukanaoloa, virallisesti, kaikkien näiden valtioiden esittämien todistusten pohjalta, ei koskaan tapahtunut.”
Sattumalta kirjoittaja ilmaisee syvän huolensa tämän planeetan lapsista sekä siitä perinnöstä minkä me heille jätämme, ja täten hän ohjaa kaikki työstään saamat rojaltit lapsia auttavalle järjestölle.
Joitain kirjassa (the Trilogy) esitettyjä pointteja:
— Mustan budjetin operaatiot käyttävät CIA:n huumeiden myynnistä saamia miljardeja dollareita. Ne on luokiteltu huippusalaistakin salaisemmaksi, Above Top Secret, ja näin mitkään liittovaltion tilintarkastajat eivät pääse niihin käsiksi, joilla on ainoastaan ”salainen” tai ”huippusalainen” turvallisuusluokitus.
— Me elämme nyt, 1900-luvun lopulla, säännellyssä-verotetussa-inflatoidussa talouden orjajärjestelmässä, joka on huolellisesti suunniteltu palvelemaan eliittiä.
— Kirjan kirjoittajalla on eräitä maailman korkeimpia turvallisuusluokituksia, ja hän on raportoinut suoraan Yhdysvaltain presidentille, vaikka hänen tietonsa ja pitämänsä briiffaukset kosmisista asioista ovat ylittäneet hänen esimiestensä tiedot monissa eri aiheissa. Hän sai varoituksen kirjoittaessaan kirjaa — joka sisältää arkaluonteista informaatiota, joka käsittelee kuitenkin suurimmaksi osaksi hänen interaktioitaan hänen ystävien ja perheensä kanssa tässä ja muissa maailmoissa — ystäviltään ja muilta sisäpiiriläisiltä MJ-12:ssa.
Wolf kuitenkin valitsi mennä ja julkaista kirjan, sillä hänen mielestään meillä on oikeus saada tietää mitä oikeasti tapahtuu, ja ”lasten” sekä planeetan tulevaisuuden hyväksi, kiroten ”IKUINEN VIHAMIELISYYS NIIDEN NISKOILLE JOTKA IHMISEN MIELTÄ HALLITSEVAT.” Sellainen tyrannia hänen mukaansa ”ON LOPUTTAVA NYT!” Lisäksi Wold sanoo, että monet uuden sukupolven nuoremmat poliitikot ja tiedusteluagentit yrittävät korjata aiemman hallinnon itsetuhoisia päätöksiä avaruusolentojen skenaariossa. — Kirjan kirjoittaja väittää olevansa geneettisesti muokattu ihminen, joka on tullut Maan ulkopuolisesta ’pohjoismaisesta’ geenilinjasta ja hänet on asetettu tänne planeetalle tiettyä tarkoitusta varten. Hänellä oli keskimääräista nerokkaampi mentaliteetti, mikä teki hänestä tiedustelurekrytoijan unelman. Jopa presidentti oli tietoinen hänen kyvyistään ja kaipaili hänen asiantuntemustaan. Hänen kehittynyt mielensä johti hänen mukanaoloonsa supersalaisessa projektissa, jossa kehitettiin oikeaa kyberkloonattua humanoidia, jolla oli itseohjelmoiva tekoäly — sekä muita projekteja joissa oli superkehittynyttä kvanttimekaniikkaa, josta ei koskaan kuulekaan julkisesti, ainakaan vielä moneen vuoteen.
Michael Wolf kasvatettiin juutalaisessa perheessä ja hän on kokenut sieppauksia/kontakteja aina lapsuudesta asti, niinkuin teki myös hänen ihmisäitinsä, josta tuli hänen olemassaolon ’isäntäorganismi’ täällä Maapallolla. Kirjoittaja väittää myös, että hänellä on geneettinen ’veli nimeltään’ SA, joka toimi tai toimii ALLIANSSIN Prinssinä, pohjoismaisten avaruusolentojen kollektiivi Altair Aquilasta, joka tekee yhteistyötä KORPORAATION kanssa Harmaidenlajikollektiivista.
Vaikka ihmisten ALLIANSSI ja Harmaiden KORPORAATIO ovat kanssakäymisissä [tai ainakin aiemmin ovat olleet] keskenään, pohjoismaisten ’Allianssi’ on MYÖS pitänyt kontaktia MAAILMOJEN LIITTOON.
Harmaiden ’Korporaatio’ puolestaan on pitänyt yhteyttä niinkutsuttuun ORIONIN YHTENÄISIIN ROTUIHIN. MAJESTIC-12 organisaatio oli tietoinen KOLMESTA liittoutuneesta ryhmästä,
humanoidi-reptiloidi KORPORAATIO/ALLIANSSI
pääosin humanoidi MAAILMOJEN LIITTY (FOW)
pääosin reptiloidi ORIONIN YHDISTYNEET RODUT (URO)
— ’Mustat’ ohjelmat on sen nimisiä oletettavasti, koska kukaan ei pysty ’valaisemaan’ niiden toimintaa ja paljastamaan niitten sisäistä korruptiota. Agentti Wolfin mukaan valtioiden sisässä voi olla valtioita, joiden sisässä on valtioita, ja ”mustat” eli salaiset hallitukset ovat näkymättömiä vaaleilla valituille hallituksille.
–On olemassa ’pohjoismaisia’ avaruusolentoja, jotka kävelevät suurimpien kaupunkien kaduilla Maapallolla, joista ketään ei tiedä keitä he oikeasti ovat.
— Kirjan kirjoittaja tunsi tri. Edward Tellerin, vetypommin kehittäjän, henkilökohtaisesti.
— Kirjan kirjoittaja oli jäsen organisaatiossa nimeltä ALPHACOM Team.
— Kirjan kirjoittajan luona kerran vieraili kaksi FBI/NSC -agenttia, jotka muistuttivat häntä siitä, etä hänen briiffaukset avaruusolentoaiheesta tulee pysyä salaisina ”kunnes kaikki on selvää” kuinka ei luoda massapaniikkia tai yhteiskunnan epävakautta.
(Huom: Oikeasti kosminen skenaario tuntuu vähemmän ”selvältä” tässä kohtaa, mitä moniin tulee, joten sellainen tekosyy tulisi olla KÄYTTÖKELVOTON jo tässä vaiheessa. — Branton)
— Kirjan kirjoittaja sanoo, että hyperspatiaalisessa ympäristössä, käyttäen aluksella tuotettuja gravitaatioaaltoja, nopeus ei niinkään kasva, vaan suhteellinen aika-avaruus, kun siihen kohdistuu gravitaatioaaltojen kaltainen voima, joka PIENENTÄÄ omaa vaikutustaan hyperavaruuskentässä, joka on luotu aluksen rungon ympärille, jolloin avaruus-aika muuttuu ’poimuuntuu’. Einstein-Rosenin silta, ’madonreikä’, joka on luotu gravitaatiolla avaruuteen, on vain yksi esimerkki.
STAR TREK -skenaario voi perustua oikeaan todellisuuteen! Keinotekoisesti luodut gravitaatioaallot voivat teoreettisesti pienentää ajan lähelle nollaa ja kiihtyvyyden lähelle ääretöntä. Einsteinilla oli vain ongelma gravitaation kanssa hänen yhtenäiskenttäteoriassaan, sillä se e i tuntunut sopivan siihen, vaikka hän tuli päätelmään että gravitaatio ja kiihtyvyys liittyivät jollain tavalla toisiinsa. Sellaisella matkustamisella ei liikuta avaruudessa itsessään, vaan avaruus taipuu itseensä gravitaatioaaltojen vaikuttaessa aikaan…
— Kirjan kirjoittaja viittaa Theodore Kaluzan työhön, joka käytti viidennen ulottuvuuden käsitettä algebraaisesti yhdistämään Einsteinin neliulotteisen gravitaation Maxwellin sähkömagnetiikkaan, ja tämä avaruus-aika sitten laajennettiin viiteen ulottuvuuteen neljän sijaan, mikä oli myöhemmän relaatioiden yhtenäistämisen teoreettisen kehityksen pohjana. Kirjoittaja puhuu kvanttimekaniikan teorioista ja laskuista, jotka mahdollistavat niinkin monta kuin 12 ulottuvuutta, kuitenkin hän varoittaa, että täytyy olla varovainen, sillä normaalit ”ihmislogiikan” lait tuntuvat hajoavan mitä lähemmäs mennään todellisuuden aliatomi- tai kvanttitasoja.
— Luonnonkatastrofi voi olla käsillämme, kun ottaa huomioon että vuonna 1950 neljäsosa planeetan pinnasta oli metsiä täynnä, kun taas nyt alle viidesosa, ja meret eivät voi imeä kaikkea ylimääräistä hiilidioksidia ilmakehästä.
— JASON-projekti oli olemassa, ja se lakkautettiin Vietnamin sodan jälkeen.
— Vapunpäivänä 1975, kaksi Zeta Reticulin Harmaata esittelivät 100-prosenttista voimaa nettona tuottavaa annihilaatioreaktiota suhteellisen pienessä antimateriareaktorissa, kahdelle peitehenkilöllisyydellä esiintyneelle tieteentekijälle Area 51:n alla olevissa tunneleissa käyttäen superpainavaa alkuainetta, pommittaen sitä protoneilla. One Ret. Four [slangitermi Zeta II -järjestelmän neljännen planeetan presidentille] esitteli sitä ja vaati ensin, että kaikki kiväärit ja erityisesti ammukset poistetaan huoneesta.
Eliitin vartio kieltäytyi antamasta pois aseitaan, ja tilannetta seuranneessa kaoottisessa sekasotkussa ja mekkalassa yksi avaruusolento, kaksi tieteentekijää ja 41 armeijan henkilöä kuoli, yksinkertaisesti siksi koska turvallisuudesta vastuussa ollut eversti kyseenalaisti Harmaan käskyt. Yksi tapahtuman silminnäkijä selvisi. Kaikki ihmiset olivat kuolleet päähän kohdistuneista vammoista ja aivokudokselle aiheutuneesta vahingosta. Koska tilanteen silminnäkijä ei ollut nähnyt mitään asetta, kirjoittaja oli ehdottanut, että Harmaat olisivat saattaneet kyetä käyttämään mieltään aseena, käyttäen aivojaan biokemiallisena piirinä, jonka avulla kanavoida sähkömagneettista energiaa tiettyjä neuraalipolkuja tai kaavoja käyttäen.
Hänen mukaansa tämä voisi selittää sen miksi Harmailla on kyky kävellä tai siirtyä kiinteän aineen läpi, lukea mieliä, lähettää mentaalisia viestejä ja kyetä nostamaan itsensä sekä siepatut ilmaan ilman minkäänlaista laitteistoa. Valtion ja Harmaiden välinen vaihdanta tietyiltä osin loppui tähän tapaukseen.
(Huom: Muut lähteet vihjaavat, että tämä oli ainoa tällainen tapaus, ja että muut tapaukset ovat sattuneet avaruusolentojen ja ihmistieteentekijöiden, -työntekijöiden ja -sotilaiden kuolemisten tai katoamisten takia. — Branton)
— Harmaa kertoi kirjoittajalle, että hänen geneettinen pohjoismaalainen ’veljensä’ Prinssi ANON SA RA oli mukana ”ajamassa ihmisten asiaa KORPORAATIOn edessä”. (Ilmeisesti heillä on varsin korkea kuva itsestään sieluttomina olentoina ja he pitävät ihmisiä alhaisina, kun ottaa huomioon että monia ihmisiä pidetään reptiliaani-KORPORAATIOSSA arvottomina. — Branton)
— Kirjoittaja perusti organisaation nimeltä Project DART [Defense Alien Research Training], C&E Teamien yhteyteen.
— Kirjoittaja oli tietoinen seuraavista maanalaisista tukikohdista: Luke, Nevada; Roswell, New Mexico; Dayton, Ohio; DULCE, NEW MEXICO; Nellis, Area S-51 & S-4, Nevada; MJ-12 tapaamispaikka Greenbriar Hotelin alla White Sulphur Springsissa, Länsi-Virginiassa; ”Raven Rock” eli ”Site R-0001”; Mt. Weather, lähellä Bluemontia, Virginiassa; Mt. Poney, lähellä Culpeperia, Virginiassa; Viewtree Mountainin laitos; Manzano Mountainin laitos jossa raitiotie yhdistää tunnelissa Kirtlandin ilmatukikohdan ja Sandia National Labsin New Mexicossa; ja arviolta 12 muuta maanalaista laitosta ”joita ei edes voi mainita nimeltä”. Joillain niistä ei ole nimiä, toisilla on pelkästään paikkanumero.
— Tiedusteluyhteisössä ei ole erimielisyyttä niiden, jotka haluavat yrittää jatkaa neuvotteluja Harmaiden kanssa, ja niiden, jotka haluavat sotilastoimia Harmaita vastaan, välillä. Kirjoittaja sanoo, että Harmaat ovat siepanneet hänet ja useat muut MJ-12:ssa ja manipuloineet heitä lapsuudestaan asti [tai ’pesiytetty’, voitaisiin sanoa], mikä viittaa siihen, että Harmaat itsessään ovat manipuloineet nämä henkilöt heidän asemiinsa sotilastiedustelussa.
Tämä ei välttämättä tarkoita, että Michael Wolfin kaltaisten miesten oli tarkoituksella riskeerattava kansallinen turvallisuus Harmaiden kollektiivin hyväksi, se voi tarkoittaa, että he olivat niitä joiden kanssa me olemme joutuneet elämään ja sen seurauksena he joutuivat ehdollistamisen kohteiksi. Kirjoittaja tuntuu olevan Harmaiden kanssa käytävien neuvottelujen PUOLELLA ja täten hän haluaa ylläpitää diplomaattisuhteita heihin, erityisesti koska Harmaat ”riitelevät ihmiskunnan olemassaolosta”.
(Huom: Tämä vaikuttaa vanhalta ”lepyttele vihollista”-taktiikalta, jota Neville Chamberlain yritti käyttää Hitleriin antamalla Tsekkoslovakian hullulle diktaattorille lepytelläkseen hänen valloitushaluaan. Itse asiassa se vain kasvatti Hitlerin nälkää ja urheutta, ja hän alkoi pitää liittoutuneita pateettisina pelkureina, jotka olisivat halukkaita antautumaan hänen vaatimuksilleen ja uhkailuilleen. Ovatko jotkut MJ-12 jäsenet ovat tehneet tämän saman virheen Harmaiden kanssa? — Branton)
Kaikki tämä ei tarkoita, että Harmaat ovat täysin vailla toivoa, kun ottaa huomiooon että eräs Harmaista, nimeltään Kolta, oli alkanut näyttää emotionaalisen individualismin merkkejä johtuen hänen läheisestä yhteydestään kirjoittajaan. Viittaamalla ’Harmaisiin’, me useimmassa tapauksessa puhumme yksilöllisyyden tukahduttavasta KOLLEKTIIVIMIELESTÄ. MJ-12 ALPHACOM -tiimi, jota kirjoittaja johti, sekä jotkut MJ-12:n politiikat itsessään, ovat joutuneet kiistan kohteiksi eräässä toisessa organisaatiossa laivaston tiedustelussa, nimeltään Kabaali.
MJ-12 on tai oli Harmaiden kanssa neuvottelujen puolella, erityisesti korkeammilla MAJIC-tasoilla, jotka kytkeytyvät globaaliin valtaryhmittymiin kuten Rockefellerit jne. Eräiden toisten raporttien mukaan, jotkut MJ-12:n segmentit ovat NYT työskentelemässä pohjoismaisten tai ’hyväntahtoisten’ voimien kanssa Area 51:lla ja muualla kehittämässä puolustusta Harmaita vastaan, reaktiona heidän jatkuviin sopimusrikkomuksiinsa.
Joten MJ-12 tuntuu olevan sirpaloitunut eri faktioiksi, jossa jotkut tahot ajavat neuvottelutulokulmaa, toiset tuhoamista, toiset ajavat neuvottelujen jatkamista sekä Maapallon ”Tähtien Sota”-asevoimien kehittämistä mikäli neuvottelut menevät mönkään. Kabaali itsessään on paljon vähemmän heiveröinen aikeissaan eikä selittele niitä mitenkään. Ilmeisesti he uskovat, että on olemassa tarpeeksi näyttöä aiemmista interaktioista Harmaiden kanssa siitä, että he eivät KOSKAAN pidä mitään sopimusta, ja että ainoa ’neuvottelu’ jota he ymmärtävät on voimankäyttö!
Kuten ’Scotty’ vanhasta STAR TREK -sarjasta muistetaan sanoneen, ”Joskus paras neuvottelija on täyteen ladattu vaiheisase!” Vaikka Kabaali ja COM-12 voivat olla ylenpalttisen militantteja tekemisissään Harmaiden kanssa, voitko todella syyttä heitä? Kabaalin jne. mukaan, Harmaat ovat toistuvasti näyttäneet meille, että heihin EI voi luottaa ja näin mitään neuvotteluja ei tulisi yrittää tai sallia. Colm McGrath, laivaston alivaltiosihteeri, perusti CABAL-viraston, sekä eri projekteja, jotka liittyävt partikkeliaseisiin ja hybrideihin, joita on tarkoitus käyttää EBEjä tai Harmaita vastaan — sekä varmaankin ehdän reptiloidijohtajiaan vastaan myös.
— Kirjoittajan ”kotimaailma” [niinkutsuttu, siinä mielessä että hänellä oli Terralainen äiti ja ilmeisesti ’pohjoismaalainen’ isä, niinkuin suurella määrällä nuoria miehiä ja naisia nyt, joilla on geenejä Maan ulkopuolelta] oli ALTAIRA, neljäs planeetta auringosta nimeltä ALTAIR, erittäin kirkas kaksoistähti AQUILAn tähtikuviossa 15.7 valovuoden päässä SOL:sta. Altair 4 tunnetaan myös sen kahdesta kuusta, Altair 1 ja Altair 2.
Ilmakehä tällä planeetalla, jossa asuu sekä Harmaita että pohjoismaisia avaruusolentoja, on kontrolloitu — siellä ei ole mitään turbulenssia eikä rajuja sääilmiöitä. Avaruusolentojen alukset, jotka vierailevat Maapallolla ja muissa villeillä planeetoilla, saattavat pitää vaikeana navigoitavana arvaamatonta ilmakehäämme. Altarassa tai Altair 4:lla on neljä ilmaan nostettua kaupunkia, jotka ovat tasapainossa ja leijuvat pysyvästi ilmassa painovoima-A -aaltojen avulla.
Kirjoittajan pohjoismainen veli, Prinssi ANON SA RA, on ihmismoderaattori ja KORPORAATIO / ALLIANSSIN johtoneuvoston puheenjohtaja, joka sijaitsee Altairalla.
(Huom: Korporaatio/Allianssi on tai oli Harmaiden/Ashtarin kollektiivi, vaikka vaikuttaakin siltä että Harmaat ovat tukahduttaneet kaiken ihmisten enemmistövallan TAI tasa-arvon ’neuvostossa’ huolimtta siitä, että ’puheenjohtaja’ oli pohjoismainen avaruusolento. Tämä saattaa olla sama juoni kuin jotkin valtaa hinkuvat voimat Maapallolla ovat käyttäneet.
Nimittäin, tietyn kulttuurin salliminen valita minkä tahansa ’johtajan’ he vain haluavat — niin kauan kuin talousvallat ja ’neuvostot’ ovat HEIDÄN OMAN ’porukan’ johdossa. Jos Harmaista suurin osa ”riitelee ihmisten olemassaolosta” Altairilla, ja mahdollisesti myös Maapallolla… eikö silloin olisi meille reilua Maapallolla ”riidellä Harmaiden olemassaolosta” omalla planeetallamme, sekä Altairilla? Vaikka kyseessä ei ole ABSOLUUTTINEN kollektiivi kuten reptiliaanien imperiumi Draconiksella, Böötesilla, Orionissa ja Reticulissa, ’Ashtarin’ kollektiivi Altairissa ja muissa järjestelmissä on jatkuvasti yrittänyt ohittaa humanoidien yksilöllisyyden ja yrittänyt mukautua ja assimiloitua reptiliaanien ryhmämieleen… mikä on äärimmäistä diktatuuria ’yksilön’ vapautta vastaan.
Tämä voi olla suuri tekijä nykyisissä konflikteissa, joita on käynnissä reptiloidien ja humanoidien välillä Ashtarin tai Astarten kollektiivissa, konflikti joka on johtanut täyteen sotaan Sirius-B:llä ja muualla, jossa Ashtarin kollektiivi on dominantti. Se käy myös ilmi Michael Wolfin kirjoista, että yksi syistä miksi kirjoittaja uskoo rauhanomaisten neuvottelujen olevan pakko jatkua on, että niihin on vaikuttanut meidät geneettisesti LUONEIDEN Harmaiden PETOS.
Useat MJ-12 jäsenet uskovat myös tällä varsin kyseenalaisella tavalla, ja Harmaat ovat ilmeisesti manipuloineet heitä valta-asemiinsa heidän kohtaamisissaan. Harmaat/reptiliaanit ovat mahdollisesti geneettisesti muuttaneet tiettyjä ihmislinjoja historian saatossa, mutta kuitenkaan he eivät LUONEET rotuamme.
Sattumalta, perustuen useista riippumattomista lähteistä kerättyyn dataan, me voimme nyt luoda perusviitekehyksen kolmelle suurimmalle avaruusolentojen liitolle ja identifioida JOITAIN keskeisimpiä tähtijärjestelmiä tässä osassa galaksia, joka on joka on jokaisen liiton YTIMESSÄ:
KORPORAATIOKOLLEKTIIVI — humanoideja, reptiloideja, Ashtarin kollektiivi, jne. Sijaitsee tähdistöissä: Altair Aquila, Sirius-B, Arcturus, Aldebaran, Zeta I Reticuli, Bernardin tähti, Bootes Centaurus, jne.;
ANDROMEDAN FEDERAATIO — lähinnä humanoideja, mutta ei aivan pelkkkiä humanoideja. Andromedan tähtikuvion tukema Fedraatio, sijaitsee tähdistöissä: Taygeta Seulasissa, Vega Lyrassa, Iumma [Wolf 424], Procyon, Tau Ceti, Alpha Centauri, Epsilon Eridani, jne.;
DRACONIKSEN IMPERIUMI — lähinnä reptiloideja, mutta ei aivan pelkkiä reptiloideja. Sijaitsee tähdistöissä: Alpha Draconis, Epsilon Bootes, Zeta II Reticuli, Polaris, Rigel Orionissa, Bellatrix Orionissa, Capella, jne.
Federaatio ja imperiumi erityisesti ovat sotineet keskenään vuosituhansien ajan meidän aurinkokunnassamme, Lyrassa, Seulasissa, Orionissa, Procyonilla, Reticulissa ja Siriuksella. On niitä, jotka uskovat, että Harmaat eivät kykene selättämään omaa sisäistä eläintään tai petomaisia vaistojaan, ja ovat tietoisia vähemmästä kuin he, jotka pyrkivät kuluttamaan ja lisäämään omaa valta-asemaansa ja ruokkimaan rajottamattomia halujaan, jopa silloinkin kun se tarkoittaa muiden kulttuurien tai maailmojen syömistä tai tuhoamista siinä samalla.
Tai, voitaisiin sanoa, että he toimivat ’heinäsirkkamentaliteetin’ alaisina. Koska kollektiivinen mielentila automaattisesti vastustaaa yksilöllistä suvereeniuden filosofiaa, joka edistää henkilökohtaista vapautta ja suvereeniutta, on niitä jotka uskovat, että Draconiksen/Harmaiden kollektiivi sen omasta tahdostaan ei voi eikä halua lopettaa ympäri galaksia tapahtuvia ihmiskulttuurien kaltoinkohteluita, ellei ihmiskulttuurit PAKOTA tekemään sitä niin, jotka ovat onnistuneet kesyttämään OMAN perustansa ja alemmat petomaiset vaistonsa.
Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan niiden tapauksessa, joilla on korkeampi luonne kuin perusvaistojen petomainen fyysinen luonto, jotka kykenevät käyttämään ja harjoittamaan korkeampia henkisiä ja sielullisia voimiaan. Äärimmäinen filosofia olisi, että Harmaat/reptiloidit [ja jossain tapauksessa insektoidit tai geneettisesti muokatut reptiliaani-insektoidit tai insektoidihybridit] on PAKKO voittaa ja saattaa humanoidien absoluuttiseen ja ehdottomaan alaisuuteen tai ainakin valvontaan ilman minkäänlaista mahdollisuutta saada samanarvoisuutta tai ylemmyyttä ihmiskunnasta — luonnotonta yliemmyyttä, jonka he aikaisemmin historiassa ovat saavuttaneet heidän KOLLEKTIIVINSA tuloksena.
Muutoin he ovat ikuinen piikki ihmisrotujen lihassa ja uhka hyvinvoinnilla tai jopa olemassaololle lukemattomille tuleville sukupolville. KOLLEKTIIVI on ongelman ydin.
(Kun löytää kollektiivin keskuskontrollikoneet ja ’pesän’ ’kuningattaret’, löytöö koko ongelman ytimen. — Branton)
— Kirjoittaja esittää, että uusi kvanttitiede pyrkii hylkäämään universumin synnyn ”Alkuräjähdys”-teorian sekä myös teorian siitä, että universumi on rappeutumassa. Universumin rappeutumisen osoittamiseksi tieteentekijät joutuisivat osoittamaan, että protonit rappeutuvat, mitä he eivät ole kyenneet osoittamaan.
— ALPHACOM-tiimi päästi joitain törmäyspaikoilta vangittuja Harmaita vapaaksi, mutta vasta sen jälkeen kun he olivat varmoja, että nämä Harmaat kykenisivät vetämään loogiset yhtäläisyysmerkit heidän Yhdysvaltain hallituksen ’vieraina’ kokemansa kauhun, pelon, paniikin ja säikähdyksen sekä abduktoitujen ihmishenkilöiden kokeman pelon ja uhriutumisen välillä, silloin kun ihmiset olivat vasten tahtoaan Harmaiden ’vieraita’.
— ALPHACOM-tiimi sai kuulla, että Maapallolla on kasvava määrä nuoria miehiä ja naisia, jotka ovat puoliksi maalaisia ja puoliksi pohjoismaisia avaruusolentoja, olivatpa he siitä tietoisia tai eivät. Ilmeisesti he ovat täällä Maapallolla ottamassa osaa johonkin tärkeään tehtävään, ja useimmat heistä ovat hiljaisia tai tietämättään kontaktihenkilöitä heti syntymästä lähtien.
— MJ12SSG Alphacom-tiimi valmisteltiin tekemään julkinen ilmoitus avaruusolennoista yhdessä vaiheessa, kuitenkin eräät ennustamattomat seikat johtivat siihen, että he lykkäsivät ”Suurta Ilmoitusta”.
— Kirjoittajan vaimo ja hänen ainoa poikansa kuolivat autokolarissa, sen jälkeen kun kirjoittaja vaikutti kokeneen tietoisuuden menettämisen ja he ajoivat alas jyrkänteeltä. Omituista kyllä, hänen vaimonsa ja poikansa eivät olleet romussa silloin kun heidän ruumiinsa löydettiin, vaikka Michael Wolfin koomassa ollut ruumis oli. Hänen alaisensa ja kenttäoperatiivinsa vihjasivat, että ’onnettomuus’ saattaa liittyä toisen tiedustelupalvelun häntä vastaan tekemiin toimiin.
— Kontaktikokemusten aikana kirjoittaja ’ystävystyi’ piipohjaiseen olentoon, joka oli ’adoptoinut’ hänet. Tämä olento oli oikeasti ELÄVÄ KULKUNEUVO tai avaruusalus, jolla oli oma tietoisuutensa ja identiteettinsä, jonka avaruusolennot olivat kehittäneet tai kasvattaneet jonkinlaisen prosessin seurauksena, joka on paljon kehittyneempi kuin oma teknologiamme, vaikka kirjoittaja halusikin myöntää, että valtio oli kehittänyt tekoälyalusta, virtuaalista ”lentävää tietokonetta”, jota saatettaisiin käyttää eri tarkoituksiin.
— Kirjoittaja oli mukana briiffaamassa armeijan upseereita useista eri maista koskien avaruusolentoja. Upseereita oli maista kuten Ranska, Israel, Venäjä, Japani, Belgia, Saksa, Tanska, Norja, Italia, Kanada, Meksiko jne. Jokaisella ulkomaan edustajalla oli mukanaan sotilaallinen ja tieteellinen tukitiimi. Eräs sellainen suurkokous pidettiin Wright Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa, Daytonin lähellä, Ohiossa. Täällä on monikerroksinen maanalainen laitos, jossa säilytetään avaruusolentojen laitteita ja ruumiita, jotka on saatu haltuun useista maahansyöksyistä vuosikymmenien ajalta.
— MJ-12 ei ole koskaan kyennyt briiffaamaan pohjoismaista tyyppiä olevaa avaruusolentoa aiemmin [ei ennenkuin pohjoismaiset ’virallisesti’ alkoivat työskennellä MJ-12:n eräiden segmenttine kanssa Area 51:lla, mahdollisesti jossain kohtaa 1980-luvulla, Dulcen tukikohdan tapauksen jälkeen]. Aiemmin he eivät olleet koskaan tavanneet vangiksi saatua pohjoismaista avaruusolentoa. Ilmeisesti olennot vain yksinkertaisesti sanoivat moikka ja katosivat.
(Huom: Muut lähteet väittävät, että monilla ’pohjoismaisten’ tyyppisillä olennoilla on luonnollinen kyky tulla esiin ja kadota kolmannessa ulottuvuudessa. Ilmesesti on myös kyky, jonka avulla heidän kaltaisensa voivat ”siirtää” omiaan pois? — Branton)
—MJ12SSG Alphacom-tiimin tehtävän tavoitteet ovat/olivat määrittää vierailujen laajuus, vierailijoiden lukumäärä ja tyyppi, sekä mistä syystä he vierailivat, ihmisten tekemiset heidän kanssaan nyt ja aiemmin, sekä useita muita aiheita kuten,
tiedustelutietoa jokaisesta vierailijarodusta
heidän sosiologiansa
etiikka
moraali tai lait
kosmologiat
teknisen kehityksen taso
ja erityisesti se miten me voimme neuvotella heidän kanssaan ja valmistautua siihen
Tri. Michael Wolf on vuodesta 1979 palvellut tieteellisenä konsulttina presidentille ja kansallisen turvallisuuden neuvostolle avaruusolento- ja UFO-asiassa. Tri. Wolf on jäsen UFO-salaisuutta hallinnoivassa Special Studies Groupissa (SSG) (YK:n turvallisuusneuvoston salaisen MJ-12 komitean amerikkalaiskomponentti), ja hän on ollut SSG:a johtavan viraston, Alphacom Teamin, johdossa, joka on suoraan yhteydessä Tähtivierailijoihin.
Aiemmin hän on työskennellyt ilmavoimien everstinä, pilottina, lentokirurgina sekä vastatiedustelu-upseerina CIA:lle ja NSA:lle. Hän neurologian lääketieteen tohtori, teoreettisen fysiikan tohtori, tietojenkäsittelytieteen tohtori, oikeustieteen tohtori, sähkömagnetiikan maisteri ja biogenetiikan kandi.
Tri. Wolf on päättänyt paljastaa maailmalle mitä hän on saanut tietää salaisissa valtion ohjelmissa toimiessaan vierailevista Tähtivierailijoiden kulttuureista, ”koska meillä [kansa] on oikeus tietää.” Hänen kirjansa The Catchers of Heaven(1996) sisältää monia hänen paljastuksistaan.
Tri. Wolf sanoo, että tärkein Alphacom Teamin tehtävä oli jatkaa neuvotteluja vierailevien Tähtikansojen kanssa. 50- ja 60-luvuilla Yhdysvallat alkoi neuvotella salaista sopimusta Zetojen (niinkutsutut Harmaat) kanssa, jotka ovat tulleet Zeta Reticuli -tähdistön neljänneltä planeetalta, sekä muiden Tähtikansojen kanssa, mutta näitä sopimuksia ei koskaan ratifioitu, niinkuin perustuslaki edellyttää. Zetat jakoivat jonkin verran teknologista tietoaan valtion tieteentekijöille, ilmeisesti usein silloin kun he olivat vankeina ”vierailemassa” turvallisissa, maanalaisissa armeijan laitoksissa Nevadassa, New Mexicossa ja muualla.
Tähtivierailijat ovat antaneet Yhdysvalloille joitain heidän antigravitaatioaluksiaan ja huomattavan määrän polttoainetta siihen (alkuaine 115).
Toukokuun 1. päivänä 1975, erään sellaisen teknologiansiirron aikaan Nevadassa tähtivierailija esitteli antimateriareaktoria. Johtava Zeta pyysi tilaisuuden johdossa olevaa, Tähtivierailijoita vartioinutta Delta-joukkojen everstiä poistamaan kaikki kiväärit ja ammukset huoneesta, jotta ne eivät vahingossa räjähtäisi energian purkausten ansiosta. Vartijat kieltäytyivät, ja tästä seuranneet räjähdykset ja mekkala johti siihen, että vartija avasi tulen Zetoja kohden. Yksi Zeta, kaksi tieteentekijää ja 41 armeijan henkilöä kuoli. Eräs vartija jäi henkiin todistamaan, että Zetat olivat ilmeisesti suunnanneet mentaalista energiaa puolustaakseen itseään ja työntämään pois erään hyökänneen Delta-joukkojen sotilaan. Tri. Wolf sanoo, että ”tämä tapaus lopetti eräät vaihdannat (Zetojen kanssa)”.
Valtion tieteentekijät oppivat kloonausteknologian Tähtivierailijoilta. Hiottuaan huippuunsa kloonauksen eläimillä, tri. Wolf ja hänen kumppanit kloonasivat tekoälyihmisen, ”J-Type Omega”, osana Project SENTINELiä, yritystä luoda superälykäs, supervoimakas supersotilas, joka seuraisi käskyjä ilman pelkoa tai kyseenalaistamista. Tämä J-Type -klooni terminoitiin, koska se ei totellut käskyä tappaa viaton koira (tri. Wolf oli salaa ohjelmoinut etiikkaa hänen keinoälyynsä).
Wolf sanoo, että Tähtikansat eivät pidä maailman pakkomielteestä rahaan tai valtapelurien tarpeesta jatkaa maailman teollistamista. Teollistamisen he näkevät johtavan planeetan tuhoon ilmastokatastrofissa. Toinen Alphacom Teamin tehtävistä on määrittää ”voimmeko käyttää Tähtivierailijoiden teknologiaa tämän planeetan palauttamiseksi sen entisen koskemattomaan, luonnolliseen tasapainotilaan.” Tähtivierailijat ovat myös huolissaan massiivisesta ydinaseiden hamstrauksesta monissa maissa.
Wolf kertoo Alphacom Teamin muiksi tehtäviksi: määrittää Tähtivierailijoiden lukumäärä ja tyypit, se miten laajalti ne täällä vierailevat ja mistä syistä, Tähtivierailijoiden ja ihmisten välisten menneisyyden ja nykyisyyden interaktioiden tutkiminen, Tähtivierailijoiden kulttuurin tutkiminen ja se miten me voimme neuvotella niiden kanssa.
Tri. Wolfin mukaan useat ulkoavaruuden sivilisaatioiden muodostamat liitot vierailevat luonamme löyhästi koordinoituun tapaan. Näihin liittoihin kuuluu: Allianssi (ihmisiltä näyttävien Tähtihenkilöiden liitto Altair Aquilan järjestelmästä), Korporaatio (Zeta Reticulin järjestelmästä tulleet Zetat), Maailmojen Liitto (määrittelemättömän monta rotua monista tähtijärjestelmistä) sekä Orionin Yhdistyneet Rodut (näissä järjestelmissä olevat kulttuurit). Lisäksi Allianssi tekee yhteistyötä Korporaation ja Maailmojen Liiton kanssa. Orionin Yhdistyneet Rodut tekevät yhteistyötä Korporaation kanssa, ja heidän kauttaan Allianssin ja Maailmojen Liiton kanssa. (Kattojärjestö on Tähtikansojen toimikunta, jossa Maapallon hyvinvointi on heidän tehtävänään. — RB, henkilökohtainen kommunikaatio)
Tri. Wolf kertoi oppimastaan korkean tason briiffauksessa, joka pidettiin Britanniassa, että Vatikaani oli painostanut, että presidentti Clinton olisi paljastanut UFOjen vierailun kansalle. Vatikaanin huoli oli, että ”viittaako hän Maan ulkopuolisista biologisista olennoista kertovaan dataan, josta käy ilmi se miten ja miksi uskonnot on luotu.” Wolf kommentoi, ”rikkaat järjestäytyneet uskonnot tuntevat olonsa uhatuiksi sellaisen paljastuksen alla.”
Wolfin mahdollisesti kaikkein hämmästyttävin paljastus oli, että valtion UFO-salailun keskellä toimii pimeä, salainen rikollisjärjestö nimeltään ”Kabaali”. Hän kuvaa sitä ”hyvin järjestetyksi salaliitoksi… jolla on oma armeija, jota operationaalisesti johdetaan Yhdysvalloista (silloinen laivaston alivaltiosihteeri).” Paranoidi Kabaali työskentelee vastoin, ja tahallaan vastustaa, Tähtivierailijoiden kanssa käytäviä rauhanomaisia neuvotteluja. Kabaali käyttää Tähtien Sodan aseita ampumaan alas Tähtivierailijoiden aluksia, ja taistelee henkiin jääneitä Tähtivierailijoita vastaan asevoimilla.
Wolf toteaa, ”Kaikessa opissani tiedemiehenä, mikään ei ole koskaan valmistellut minua vieraitamme varten. Meidän tulee ymmärtää eri voimien monimutkaisuus, jotka planeetallamme työskentelevät, ja kyllä, muillakin planeetoilla. Elkäämme unohtako moniulotteisuutta ja avaruus-ajan vääristymiä, ja sitä henkisyyttä joka meidän on hankittava. Mielestäni tulisi myös mainita, että henkisyys tarkoittaa voiman saamista planeetallamme, tällä Sol Kolmella [Maapallo]. Mutta niin tekee myös pahuus. Meillä on voima sanella mikä on… hyväksi ihmiskunnalle.”
Tri. Richard Boylan on käyttäytymistieteilijä, yliopistolehtori, sertifioitu hypnoterapeutti ja avaruusolentojen kohtaamisten tutkija. Richard Boylan, Ph.D., terapeutti drboylan@outlook.com www.drboylan.com
Tämän tekstin tarkoitus on kertoa siitä tavasta, jolla Federal Bureau of Investigation (FBI) tuli mukaan Majestic-12:n dokumenttien tutkimuksiin 1980-luvun loppupuolella. Tarina on omituinen ja polveileva, ja siihen liittyy Amerikan kansalaisten valvontaa, kommunikointia ilmavoimien kanssa (ja mahdollisesti CIA:n), ja jopa väitteitä neuvostoliittolaisista tiedustelukytköksistä.
Ei ole salaisuus, että FBI on ollut mukana UFO-asiassa: vuonna 1976 tutkija (ja kirjan The UFO-FBI Connection, 2000 kirjoittaja) Bruce Maccabee sai tietopyynnöllä haltuunsa yli tuhat sivua UFO-tietoja FBI:ltä, jotka ulottuivat aina vuoteen 1947 asti; ja siitä lähtien lisäsivuja on tullut esiin monissa eri paikoissa UFO-asiaan liittyen.
Mutta mikä FBI:n ja MJ-12:n välinen linkki?
Ensimmäinen henkilö, joka julkisesti toi esiin kaksi satsia MJ-12 dokumentteja — niinkutsutut Eisenhowerin briiffausdokumentti ja Truman-muistio — oli brittiläinen kirjailija Timothy Good, joka teki niin toukokuussa 1987 kirjassaan Above Top Secret.
Ensimmäinen dokumentti on vuonna 1952 amiraali Roscoe H. Hillenkoetterin pitämä briiffaus presidentiksi valitulle (mutta ei vielä virkaan astuneelle) Eisenhowerille, jossa informoitiin häntä UFOista ja avaruusolentojen ruumiista, jotka oli saatu talteen New Mexicon autiomaassa vuonna 1947. Toinen on vuoden 1947 presidentti Harry Trumanin muistio (kuvassa alla) puolustusministeri James Forrestalille, jossa valtuutettiin MJ-12:n perustaminen.
Pian sen jälkeen, kun Good oli dokumentit julkaissut, lisäkopioita tuli esiin USA:ssa tutkimustiimin kautta, johon kuului Stanton Friedman (ydinfyysikko), William Moore (eräs kirjan The Roswell Incident kirjoittajista) ja Jaime Shandera (televisiotuottaja).
Moore oli työskennellyt hiljaksiin useiden tiedusteluyhteisön ”sisäpiiriläisten” kanssa, jotka olivat ottaneet yhteyttä häneen piakkoin The Roswell Incidentin julkaisun jälkeen vuonna 1980. Aika ajoin eri viralliselta näyttäviä papereita annettiin Moorelle, joiden merkitys oli se, että joku Yhdysvaltain valtionhallinnossa, armeijassa tai tiedusteluyhteisössä halusi tehdä tietoa julkiseksi UFOista, joka olisi muuten pysynyt ikuisesti julkisuudelta piilossa. Mooren sisäpiirin tekemisten tuloksena useita filminegatiiveja saatiin toimitettua Shanderan kotiin joulukuussa 1984, joissa dokumenttien valokuvat näkyivät.
Moore, Friedman ja Shandera työskentelivät yhdessä kaksi ja puoli dokumenttien aitouden määrittämiseksi. Timothy Goodin julkaisun myötä päätettiin, että paras toimintatapa olisi seurata mukana. Tämän seurauksena viidentoista vuoden päästä syntyisi suuri mekkala.
Mutta miten ja miksi FBI ajautuisi mukaan MJ-12 juttuun?
Howard Blum on palkittu kirjailija ja entinen New York Timesin toimittaja, ollut ehdolla kaksi kertaa Pulitzerin saajaksi. Vuonna 1990 Blumin kirja Out There julkaistiin, ja yksityiskohtia Yhdysvaltain armeijan ja valtion mukanaolosta UFO-asiassa tuli esiin.
Blumin mukaan 4. kesäkuuta 1987 UFO-skeptikko Philip J. Klass kirjoitti William Bakerille, kongressin viestintäosaston apulaispäällikölle.
”Liitän mukaan Top Secret/Majic Eyes Only -dokumentit, joita ei oli virallisesti tehty julkisiksi, joita William L. Moore nyt levittelee Burbankissa, Kaliforniassa…”
FBI ryhtyi heti toimiin.
Jacques Vallee — UFO-kirjailija, tutkija ja entinen puolustusministeriön tietoverkkoprojektien päätutkija — sanoi hänen kirjassaan Revelations (1991) että FBI käänsi selkänsä MJ-12 dokumenteilta ”kuvottuneena” ja vannoi ettei sitä kiinnostanut asia mitenkään.
FBI:n ja ilmavoimien erikoistutkimusosaston minulle esittämät paperit ja kommentit kuitenkin kertovat täysin toisenlaista tarinaa. Lisäksi on viitteitä siitä, että FBI on käynnistänyt (tai ainakin ollut mukana) useissa MJ-12:n liittyvissä tutkimuksissa 1980-luvun lopulla.
Näistä tutkimuksista eräs käynnistyi vuoden 1988 lopulla. Howard Blum on sanonut, että FBI:ltä häntä ”syksyllä 1988” lähestyneistä yksi oli ”Työryhmästä”, joka oli perustettu DIA:n alaisuuteen, joka oli saanut tehtäväkseen tutkia UFO-asiaa. Vuonna 1990 Blumia haastateltiin UFO Magazineen (Vol. 5, No. 5), ja häneltä kysyttiin olisiko Työryhmä voinut olla toisen, paljon salaisemman tutkimuselimen ”kulissi”. Blumin vastaus tiivistää hyvin yhden ongelman, joka sisäpiirin ja sieltä ulkona olevien vastassa on, kun he yrittävät määrittää sitä kuka tietää mitäkin.
”Kiinnostavaa kyllä”, sanoi Blum, ”[Työryhmän] jäsenet kertoivat tästä mahdollisuudesta itse. Kun MJ-12 papereita tutkittiin, jotkut ryhmästä sanoivat — eikä pilaillen —
’Ehkäpä me olemme vain peitejärjestö jonkinlaiselle MJ-12:lle. Oletetaan, että me tulisimme päätelmään, että MJ-12 paperit ovat tekaistuja, väärennöksiä. Siten me olemme ratkaisseet koko mysteerin valtion puolesta, vapauttaen heidät asian käsittelyn vaivasta, ja samaan aikaan me annamme todellisen salaisuuden pysyä salassa korkeamman tahon hallussa.’
FBI-agentti sanoi minulle, että salaisia tasoja valtiolla on niin monia, että edes valtio ei ole niistä tietoinen!”
Me tiedämme myös, että FBI toteutti mahdollisesti erillisen syksyn 1988 tutkimuksen ulkomaiden vastatiedusteluosastolla (josta minulle on sanottu, että se toimii Washingtonista ja New Yorkista). Jotain sisältöä tutkimukseen saatiin FBI:n Dallasin toimistolta Teksasissa (jonka Oliver B. Revell, Dallasin FBI:n erikoisagentti, minulle myöhemmin varmisti).
Syyskuun 15. päivänä 1988 ilmavoimien erikoistutkimusosaston agentti otti yhteyttä Dallasin FBI:n ja antoi FBI:lle toisen kopion MJ-12 papereita. Tämä pinkka tuli lähteestä, jonka identiteetistä FBI minulle kertoi, että AFOSI on ollut sitä mieltä ettei sitä saa paljastaa.
Ennen FBI:n ulkomaiden vastatiedustelusta puhumista, keskittykäämme Dallasin FBI:n. Lokakuun 25. päivänä 1988 Dallasin toimisto välitti kahden sivun viestin, jossa sanotaan:
Liitteenä FBI:lle on kirjekuori, joka sisältää mahdollisesti salaisen dokumentin. Dallas huomauttaa, että viimeisen viiden viikon aikana ainakin kahdessa eri paikallisradion ohjelmassa on julkisesti puhuttu ’OPERATION MAJESTIC-12:sta’, mukanaolleista henkilöistä ja valtion yrityksestä pitää se kaikki salassa.
Ei ole tiedossa mikäli kaikki tämä on osa julkisuuskampanjaa. OSI:n [Sensuroitu] ohjeistaa, että ’OPERATION BLUE BOOK’, joka mainitaan dokumentin sivulla 4, on ollut olemassa. Dallas tajuaa, että dokumentti on yli 35 vuotta vanha, mutta ei tiedä mikäli sitä on virallisesti tehty julkiseksi. FBI:a pyydetään määrittämään mikäli dokumentti on edelleen salainen. Dallas pitää kaikki tutkimukset jäissä, kunnes FBI:n päämaja antaa lisäohjeita jatkosta.
Osittain Dallasin FBI:n tutkimusten johdosta ja osittain FBI:n ulkomaiden vastatiedustelun tutkimusten johdosta, marraskuun 30. päivänä 1988 järjestettiin tapaaminen Washington DC:ssa FBI:n agenttien ja AFOSIn välillä. Mikäli AFOSIlla oli tietoa MJ-12:sta, FBI sanoi, he haluaisivat saada tästä tietää.
Washington lähetti Dallasin toimistolle vastauksen 2. joulukuuta 1988, jossa luki:
Tämä viesti on luokiteltu salaiseksi kokonaan. Viittaus Dallasin viestiin päivämäärällä lokakuun 25. 1988. Viittauksessa pyydettiin, että FBI:n päämaja määrittäisi onko viittausviestin liitteenä ollut dokumentti salainen vai ie. OSI, ilmavoimat saivat tiedon marraskuun 30. päivä 1988, että dokumentti oli tekaistu. Dokumentin kopiot on jaeltu eri puolille USA:a. Dokumentti on täysi vale. Dallasin pitää sulkea tutkimus.
Ensisilmäyksellä tämä lopettaisi kaiken lopullisesti. Valitettavasti se ei niin tee. Ei voi olla epäilystäkään siitä etteikö ilmavoimat ollut mitä ihmeellisimmässä leikissä MJ-12:n kanssa.
AFOSI vakuutteli FBI:lle että MJ12 paperit olivat väärennöksiä. Kuitenkin erikoisagentti Frank Batten, Jr., ilmavoimien tutkimusoperaatiokeskuksen informaatiojulkaisuosaston päällikkö, myönsi minulle 30. huhtikuuta 1993, että AFOSIlla ei ole nyt (eikä koskaan ole ollut) mitään dokumentteja MJ-12:sta eikä mistään siihen liittyvästä tutkimuksesta.
On pakko kysyä tärkeä kysymys. Miten AFOSI kykeni määrittämään että paperit olivat väärennöksiä mikäli tutkimuksia heidän osaltaan ei tehty? Batten kertoi minulle myös, että vaikka AFOSI oli ”keskustellut” MJ-12 dokumenteista FBI:n kanssa, uskomatonta kyllä he eivät viitanneet missään tuohon tapaamiseen. Tämä on mitä omituisinta: valtion ja armeijan virastot ovat pikkutarkkoja turvallisuusvuotojen dokumentoinnissa.
Richard L. Weaver, entinen ilmavoimien tutkimusohjelmien turvallisuuspäällikkö (ilmavoimien vuoden 1995 lähes tuhatsivuisen raportin kirjoittaja:The Roswell Report: Fact Vs. Fiction in the New Mexico Desert), sanoi minulle samaa 12. lokakuuta 1993.
”Ilmavoimat pitää MJ-12:a (sekä ryhmää että niihin liitettyjä dokumentteja) valheellisina”, sanoi Weaver.
Hän myös tunnusti, kuitenkin, että ”mitään pyyntöä vastanneita dokumentteja” saada ilmavoimien tietoja siitä, miten sellaiseen määritykseen oltiin pääsy, ei löytynyt. Standon Friedman on sanonut myös, perustuen hänen Weaverin kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon MJ-12:sta, että että hän myös on tyytymätön saamiinsa vastauksiin lähetettyään samanlaisen FOIA-tietopyynnön kysyäkseen miten ilmavoimat oli määrittänyt paperit ”väärennöksiksi”.
Lisäksi se, että AFOSI oli informoinut FBI:a että ”dokumentin kopioita on levitetty eri puolille USA:a”. Sellaisen lausunnon tehdäkseen AFOSIn on täytynyt yksinkertaisesti tehdä jonkinlaista tutkimusta tai saada data toiselta virastolta. Toisaalta, jos AFOSI koskaa ei ole tehnyt mitään tutkimusta MJ-12:sta, silloin sen lausunto FBI:lle, jossa itketään dokumenteista, on arvoton, sillä se perustuu henkilökohtaiseen mielipiteeseen eikä kunnolliseen arvioon.
Jos FBI sai tietää mitään MJ-12:sta vuoden 1989 jälkeen, silloin informaatiota ei ole tullut julki tietopyyntöinä. Ehkäpä FBI, koska ei kyennyt saamaan tyydyttäviä vastaauksia armeijalta tai tiedusteluyhteisöltä, yksinkertaisesti löi hanskat tiskiin. Mene ja tiedä.
Sen tiedän, kiitos Richard L. Huffin, FBI:n tietopalvelun johtaja, että MJ-12 pysyy FBI:n päämajan kansiossa, jonka otsikko on ”Vakoilu”. Nykyään se on ”suljettu”. Mutta miksi MJ-12 dokumentit kytkettäisiin FBI:n päämajassa vakoiluun? Tässä meidän on käännettävä katseemme FBI:n ulkomaiden vastatiedusteluosastoon.
Jotkut yllä kerrotuista tiedoista olen julkaistu kirjassani The FBI Files. Kuten on monesti asian laita, ihmiset jotka lukevat kirjoja ottavat yhteyttä kirjassa esitettyjen tietojen pohjalta. Kirjan julkaisun jälkimainingeissa sain yhteydenoton mieheltä josta sanon muutaman sanan.
Sanon, että hän kertoi työskennelleensä FBI:llä silloin kun FBI tutki MJ-12:a ja hänellä oli tietoa FBI:n kiinnostuksesta MJ-12 dokumentteja kohtaan. Hän myös kertoi tietoa, joka vakuutti minut siitä että hän oli se kuka hän sanoi olevansa. Miehen mukaan FBI oli itse asiassa ollut tietoinen MJ-12 saagan vaiheista pari vuotta ennen Timothy Goodin julkaisemaa Above Top Secretia.
Kuitenkin minulle sanottiin, että tutkimukset kiihtyivät dokumenttien julkaisun jälkeen USA:ssa. Lisäksi minulle sanottiin, että aluksi oli ilmavoimat ja FBI:n ulkomaan vastatiedustelu pelkäsivät, että Neuvostoliiton tiedusteluhenkilöstö olisi väärentänyt MJ-12 paperit, joita se olisi käyttänyt ”syöttinä”.
Tuon syötin kohteena oli Amerikan kansalaiset, joilla oli henkilökohtainen kiinnostus UFOihin, mutta jotka työskentelivät myös jonkin arkaluonteisen maanpuolustukseen liittyvän projektin parissa — mm. Stealth-hävittäjä. FBI ja AFOSI epäilivät, että Neuvostoliiton toiveena oli, että tarjoamalla MJ-12 papereita kohteille Yhdysvaltain puolustusteollisuudessa, Neuvostoliitto saisi jotain arvokasta vastalahjaksi.
Mies ei ollut varma siitä miten tutkimukset lopulta menivät. Hän tiesi kylläkin, että mitään syytteitä ei nostettu. Tämä oli nerokas skenaario, mutta tulee painottaa lähteeni sanovan, että teoria Neuvostoliitosta oli yksinkertaisesti sitä — pelkkä teoria. Hänen mukaansa se oli yksi useista selityksistä joita FBI kehitteli tuohon aikaan — mm. mahdollisuus siitä, että Yhdysvaltain hallitus olisi luonut MJ-12 dokumentit disinformaatioksi, jolla piilottaa Yhdysvaltain tekemät salaiset kokeet heti sodan jälkeisenä aikana.
Samanlaisia kommentteja Neuvostoliitosta, kuin lähteeni esitti, on tehnyt Gerald Haines, National Reconnaissance Officen historioitsija hänen kiistanalaisessa tutkielmassaan ”CIA’s Role in the Study of UFOs: 1947-1990.” Osiossa jossa käsitellään CIA:n mukanaoloa UFO-tutkimuksissa 1980-luvulla, Haines kommentoi:
”OSIn ja OSWR:n biotieteiden analyytikot virallisesti käyttivät jonkin verran aikaa UFO-tutkimukseen. Näihin kuului vastatiedustelun huolet siitä, että Neuvostoliitto ja KGB olisivat käyttäneet Yhdysvaltain kansalaisia ja UFO-ryhmiä hankkimaan arkaluonteista tietoa Yhdysvaltain asekehitysohjelmista (kuten Stealth-hävittäjä).”
Tulee myös huomauttaa, että Hainesin tutkielma väitti, että yhtäkään alkuperäistä MJ-12 dokumenttia ei tiedetty olevan olemassa; kuitenkin, hän sivuuttaa viitteet niinkutsuttuun Cutler-Twining muistioon, jonka Moore & Shandera löysivät kansallisarkistosta.
On myös muuta näyttöä siitä, että FBI on sen arkistoissaan säilönyt lisätietoa MJ-12:sta, kuin mitä on tullut julkisuuteen. Marraskuun 16. päivä 1988 UFO-tutkija Larry Bryant kirjoitti rva Hope Nakamuralle Center for National Security Studiesiin ja sanoi tälle, että silloinen tuore keskustelu William Mooren kanssa oli tuonut esiin Mooren pyrkimykset saada haltuunsa FBI:n hänestä hallussaan pitämät tiedot. FBI:n Mooresta kerätyn kansion suurin osa (joka oli 55 sivua) salattiin Yhdysvaltain kansalliseen turvallisuuteen suoraan vaikuttavana.
Bryant selitti, että Moore pyrki löytämään juridista apua FBI-tietojensa saamiseksi itselleen. Pontevassa Mooren avustamisprojektissa Bryant luonnosteli pitkän ja yksityiskohtaisen mainoksen, jota hän ehdotti lähetettäväksi useisiin sotilaslehtiin.
Otsikolla UFO SECRECY/CONGRESS-WATCH mainos otti kantaa silmiä avaavaan faktaan, että FBI:n kansio Mooresta oli luokiteltu salaiseksi, ja että ainakin yksi (nimeltämainitsematon) Yhdysvaltain hallituksen virasto piti Mooresta kansiota auki hänen UFO-tutkimustensa takia. Erityisesti nuo pyrkimykset, jotka liittyivät erääseen ”tietovuotajan todistukseen”, jonka Moore oli saanut eri lähteistä Amerikan sotaväessä ja hallinnossa.
Urheasti Bryant lopetti tekstin usuttaen mainoksen lukijaa ottamaan yhteyttä omaan kongressiedustajaansa ja painostamaan häntä järjestämään UFO-asiassa täysimittainen kuuleminen.
Bryantin mainos lopulta julkaistiin (marraskuun 23. päivä 1988 The Pentagram-lehdessä, Yhdysvaltain armeijan julkaisussa); ja kuitenkin huolimatta sen hyvästä hengestä, se ei onnistunut pakottamaan FBI:a paljastamaan tietojaan Mooresta. Vuoteen 1993 mennessä FBI:n kansio Mooresta (joka oli edelleen luokiteltu salaiseksi) oli 61 sivun mittainen, josta Moore oli saanut pääsyn vain kuuteen sivuun.
Vuonna 1989 Bryant, tietoisena William Mooreen kohdistuneesta FBI:n valvonnasta, yritti pakottaa FBI:a julkistamaan kaikki tietonsa Stanton Friedmanista.
Tuon vuoden elokuun 2. päivänä Bryant sai seuraavan vastauksen Richard L. Huffilta.
”Friedman on päämajan pääkansion kohde. Tämä kansio on salattu kokonaan, ja vahvistan tässä eväämisen sen tietoihin pääsystä.”
Bryantin toimet Friedmanin puolesta tehtiin sen jälkeen kun Friedman oli jättänyt FOIA-tietopyynnön sekä FBI:lle että CIA:lle. Vastaus CIA:lta oli, että heillä ei ollut hänestä tietoja — paitsi FBI:n nimitarkastuksen ’negatiivinen’ tulos. FBI myöhemmin kieltäytyi paljastamasta tietojen määrää tai sen salausluokitusta.
28. elokuuta 1989 Bryant jätti haasteen DC:n itäisen piirin käräjäoikeuteen. ”Valitukseni”, Bryant selitti,
”tavoittelee Stan Friedmanin FBI-tietojen sisällön UFOihin liittyvien tietojen täyttä paljastusta. Ei Stan eikä minä ole kyenneet vakuuttelemaan FBI:a höllentämän sen otetta kansiosta, jolla FBI:n viranomaiset väittävät olevan turvallisuusluokituksen.”
Onneksi Friedmanin tapauksessa ”pieni osa” FBI:n tiedoista häneen liittyen lopulta julkaistiin (13. marraskuuta 1989) Bryantin toimien tuloksena. Loppuosa FBI:n Friedman-kansiosta ei ole koskaan tullut julki.
Mitä meidän pitää tästä kaikesta päätellä? Mieti seuraavaa.
FBI teki useita tutkimuksia MJ-12:n (sen Dallasin toimiston, sen Washington DC:n päämajan ja sen ulkovaltojen vastatiedusteluosaston kautta). Sillä oli läheistä yhteistyötä ilmavoimien erikoistutkimusosaston kanssa MJ-12:n liittyvistä operaatioista, joissa CIA on saattanut olla mukana murtamassa Neuvostoliiton tiedusteluoperaation koodia, joka joko on tai ei ollut olemassa.
Ja se seikka, että FBI:llä on laaja salainen kansio William Mooresta (ensimmäisen Roswellin maahansyöksyn ja MJ-12 saagan kirjojen yksi kirjoittajista) sekä tuntemattoman kokoinen ja salainen kansio Stanton Friedmanista on enemmän kuin merkillepantavaa. Tämä puhuu sen puolesta, että enemmän tietoja on olemassa FBI:n arkistoissa MJ-12:sta kuin julkiseksi on tähän mennessä tehty.
On kuitenkin kyseenalaista mitä AFOSI kertoi FBI:lle ja oliko FBI koskaan tyytyväinen tutkimuksiinsa MJ-12:sta. Loppukaneetiksi jätän erään Howard Blumin FBI-lähteen sanan:
”Ainoa asia mikä meille käy selväksi on, että valtio ei tiedä sitä mitä se tietää. Salailun tasoja on liian monta.”
Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n ja MJ-12:n kanssa salaisista ET/UFO -tiedoista – osa II
kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.
Tiivistelmä
Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedy tiesi maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista, sekä hänen pyrkimyksiään saada pääsy salaisiin Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa koskeviin tietoihin. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.
Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.
Kennedy yhdisti USA-NL avaruustehtävät salaisiin UFO-tietoihin
Syyskuussa 1963 presidentti Kennedy käynnisti uraauurtavan aloitteen, jolla saada Neuvostoliitto ja USA tekemään yhteistyötä yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Tämän kylmään sotaankin vaikuttaneen julkisesti ilmoitetun aloitteen taustalla oli Kennedyn hallinnon salaisempi pyrkimys saada pääsy salattuihin UFO-tietoihin. Vuodetut dokumentit paljastavat, että Kennedy ohjeisti CIA:ta julkaisemaan salatut UFO-tiedot NASAlle osana avaruusyhteistoimintaa Neuvostoliiton kanssa. Jos Kennedy olisi onnistunut, olisi ollut yhteinen avaruustehtävä Kuuhun ja UFO-tietoja oltaisiin jaettu CIA:n, NASAn ja Kennedyn hallinnon välillä enemmän. Tämä olisi varmistanut sen, että UFO-tiedot jossain vaiheessa oltaisiin tehty julkisiksi sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa.
Huikeassa puheessa YK:n yleiskokouksen edessä syyskuun 20. päivä 1963, presidentti Kennedy sanoi:
Lopultakin, alalla jolla Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla on erikoiskyvykkyys — avaruusalalla — on tilaa uudelle yhteistyölle, viedä eteenpäin yhteistoimintaa avaruuden sääntelyssä ja tutkimuksessa. Luen näihin mukaan mahdollisuuden yhteistutkimusmatkalle Kuuhun. [1]
Kennedy tarjosi avaruuskilvoittelun lopettamista ja yhteisiä tehtäviä neukkujen kanssa. Hruštšovin vanhimman pojan, tohtori Sergei Hruštšovin mukaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Kennedy oli ehdottanut yhteistä avaruus- ja kuututkimusohjelmaa Neuvostoliiton kanssa. Sergei Hruštšov paljasti, että kesäkuun 1961 Wienin kokouksessa, alle kymmenen päivää sen jälkeen kun Kennedyn kuuluisa toukokuun 25. päivän puhe kongressin edessä oli pidetty, jossa luvattiin viedä ihminen Kuuhun ennen vuosikymmenen loppua, [2] Kennedy salaa ehdotti yhteisiä Kuu- ja avaruustehtäviä hänen isälleen. Hruštšov kieltäytyi, kuten hänen poikansa myöhemmin selitti: “isäni kielsi tämän, koska hän ajatteli että tämän avulla amerikkalaiset voisivat saada selville miten heikkoja me olemme, ja ehkä se ajaisi heidät sotaan.” [3]
Hänen syyskuun 1963 YK-puheensa jälkeen, Hruštšov jälleen kerran otti Kennedyn tarjouksen esiin — Neuvostoliiton hallitus ei virallisesti kommentoinut ja neuvostolehdistö sivuutti sen. [4] Samaan aikaan NASAlla ja kongressilla oli huomattavaa vastustusta Kennedyn aloitteille. Juuri ennen hänen YK-puhettaan, Kennedy briiffasi hänen NASA-johtajaansa, James Webbia, hänen aloitteistaan ja kysyi: ”Oletko riittävästi ohjaksissa estääksesi sen, että minut eristetöön NASAsta jos teen sen?” [5] Virallisen NASAn historian mukaan “Webb kertoi presidentille, että hän kykenisi pitämään hommat hanskassa.” [6] Richard C. Hoaglandin ja Mike Baran mukaan,
Idean myynti neukuille olisi jo tarpeeksi vaikeaa, mutta sen myyminen Amerikan kansalle ja kongressille mikäli “kansan syvät rivit purnaisivat” voisi olla lähes mahdotonta. Jos Webb ei kykenisi pitämään NASAa kurissa sen sisältä, silloin koko pyrkimys romahtaisi. [7]
Viikkoja hänen rohkean aloitteensa jälkeen, “vähäinen kansan tuki, jopa USA:ssa, tuntui latistaneen idean lopullisesti, ja Kennedy alkoi julkisesti perääntyä ehdotuksestaan.” [8] Jos Hruštšov olisi lopulta hyväksynyt hänen tarjouksensa, Kennedyn olisi pitänyt toimia nopeasti voittaakseen kongressin ja NASAn vastustuksen minkään yhteisen avaruusohjelman toteuttamiseksi.
Vuonna 1997 alkaneiden haastattelujen sarjassa Hruštšovin poika, tri. Sergei Hruštšov, sanoi että hänen isänsä aluksi kieltäydyttyä Kennedyn syyskuun 20. päivän 1963 tarjouksesta perustaa yhteiset avaruus- ja kuumissiot, “hänen kieltäytymistään seuraavina viikkoina hänen isänsä tuli toisiin aatoksiin”. [9] Yhdessä haastattelussa Sergei Hruštšov sanoi:
Kävelin hänen kanssaan joskus lokakuun lopulla tai marraskuussa, ja hän kertoi minulle näistä asioista. Hän kertoi minulle, että meidän tulee miettiä tätä ideaa uudelleen ja ehkä hyväksyäs se. Kysyin tietävätkö he kaiken, meidän salaisuutemme? Hän sanoi ettei se ollut tärkeää. Amerikkalaiset voivat suunnitella kaiken haluamakseen. Se on kehittynyt maa, mutta meidän pitää säästää rahaa. Se on kallista… Hän ajatteli myös näiden kaikkien saavutusten poliittisia puolia, että sitten he voisivat alkaa luottaa toisiinsa paljon enemmän Kuuban ohjuskriisin jälkeen hänen luottamuksensa presidentti Kennedyyn nousi erittäin korkealle. Hänen mielestään oli mahdollista tehdä asioita tämän presidentin kanssa, hän ei pitänyt häntä ystävänä, mutta hän todella halusi välttää sodan, joten tämän yhteistyön kautta he kykenisivät pallottelemaan ajatuksia näistä saavutuksista. [10]
Sergei Hruštšov vahvisti, että Nikita Hruštšov lopulta hyväksyi Kennedyn tarjouksen marraskuun alussa 1963 noin viikkoa ennen hänen salamurhaansa. [11] Hoaglandin ja Baran mukaan tarkka päivä on marraskuun 11., jolloin keskeinen Neuvostoliiton Mars-missio epäonnistui: “Marsiin suuntautunut miehittämätön avaruusalus koodinimellä ‘Kosmos 21’ vikaantui Maan alailmakehässä tarkalleen päivää ennen (marraskuun 11. päivä) ennen Kennedyn yhtäkkistä “Neuvostoyhteistyön direktiiviä James Webbille”. [12] Hruštšovin yhtäkkinen takinkääntö, kahden vuoden salailun ja julkisten kieltäytymisten jälkeen, johti sarjaan välittömiä presidentin toimeenpanoja heti seuraavana päivänä.
Presidentti Kennedy antoi issued kansallisen turvallisuuden toimeenpanomuistion (National Security Action Memorandum, NSAM) No. 271 marraskuun 12. päivänä 1963. Sen otsikko oli ”Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa ulkoavaruuden asioissa”, ja sen keskeinen kappale kuului:
Haluaisin teidän tekevän henkilökohtaisen aloitteen ja ottavan keskeisen vastuun valtiolla oleellisen Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön ohjelman kehittämisestä ulkoavaruuden alalla, mukaanlukien erityisten teknisten esitysten kehittäminen. [13]
Muistio jatkoi sanomalla, että yhteistyö oli suoraa seurausta Kennedyn syyskuun 20. päivän ehdotuksesta “laajentaa yhteystyötä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä ulkoavaruudessa, mukaanlukien yhteistyö kuulaskeutumisohjelmissa.” Muistio oli luokiteltu “Luottamukselliseksi” ja osoitettu James Webbille (NASAn hallintovirkamies). Se julkaistiin lokakuun 13. päivä 1981.
Merkittävää kyllä, muistiossa sanottiin myös: “Oletan, että te työskentelette läheisesti ulkoministeriön ja muiden asianmukaisten virastojen kanssa.” Kennedy identifioi ulkoministerin keskeiseksi henkilöksi, joka toteuttaisi prosessia jolla käytäisiin dialogia yhteistyöstä:
Odotan teidän [Webb] avustavan ulkoministeriä proseduuri- ja ajoitusongelmien selvittämisessä, jotka liittyvät Neuvostoliiton kanssa käytäviin keskusteluihin, ja avustavan minua ehdottamalla keskustelukanavia, jotka olisivat meidän näkökulmastamme kaikkein toivottavimpia.
Tämä varmistaisi sen, että ulkoministeriö ja muut Yhdysvaltain hallituksen tahot pääsisivät käsiksi informaatioon, jota jaettaisiin Neuvostoliitolle heidän avaruusyhteistyön nimissä.
Luottamuksellisen NSAM:in lisäksi Kennedy antoi salaisemmaksi luokitellun (“Top Secret”) muistion CIA:n johtajalle John McConelle. Samalla päivämäärällä marraskuun 12. 1963 päivätyn muistion otsikko oli: “Katselmus kaikista kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavista UFO-tiedustelutiedoista”. Huippusalaisessa muistiossa luki:
Olen ohjeistanut James Webbia kehittämään Neuvostoliiton kanssa yhteisen avaruus- ja kuututkimusohjelman. Olisi avuksi mikäli kävisitte läpi suuren uhan [UFO] tapauksia ja erottelisitte bona fidet salaisiksi luokitelluista ilmavoimien ja CIA:n lähteistä… Kun tämä data on käyty läpi, haluaisin teidän perustavan datan jakamisohjelman NASAn kanssa, jossa Tunnistamattomat [UFO:t] ovat tekijä. Tämä auttaa NASAn tehtäväjohtoa heidän puolustusvastuissaan. Haluaisin datan katselmuksesta väliraportin viimeistään helmikuun 1. 1964 mennessä. [14]
JFK CIA-johtajien Allen Dulles & John McCone kanssa vuonna 1962
On tärkeää huomata, että muistio CIA-johtajille viittaa Webbille samana päivänä annettuun NSAMiin. Vaikka CIA:lle lähetetyn vuodetun huippusalaisen muistion aitoutta ei olekaan virallisesti tunnustettu (sen autenttisuus on arvostettu keskisuuresta suureen), [15] NSAM 271:n legitimiteetistä ei ole epäilystäkään. [16] NSAM 271 selvästi näyttää, että Kennedy oli päättänyt tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa.”
Jos Kennedy olisi saanut varoituksen tulevan Neuvostoliiton kanssa koetun konfliktin vaaroista ja/tai Maan ulkopuolisesta elämästä, silloin salaisten UFO-tietojen jakaminen oli ilmiselvä tapa toteuttaa NSAM 271.
NSAM 271 ja siihen liittyvä huippusalainen CIA-johtajalle lähetetty muistio marraskuun 12. päivänä 1963 ovat todisteita siitä, että Kennedy piti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa” salaisiin UFO-tietoihin liittyvänä. Tuntemattomista syistä Kennedy oli vakuuttunut siitä, että CIA oli johtava virasto, joka varmistaisi salaisten UFO-tietojen julkistamisen. Tämä viittaa siihen, että ilmavoimat ja muut asevoimien haarat olivat salaa velvoitettu ohjaamaan kaikkein tärkeimmät CIRVIS-järjestelmän (Communications Instructions for Reporting Vital Intelligence Sightings) kautta raportoidut UFO-tietonsa, jotka oli tuotettu Joint Army Air Naval Publicationin numeron 146 tiedusteludataa varten, CIA:lle. [17] Tämä vahvistetaan prikaatinkenraali C.H. Bolenderin muistiossa lokakuulta 1969. Hän sanoo: “raportit tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, on tehty JANAP 146:n tai Air Force Manual 55-11:n mukaisesti, eivätkä ne ole osa Blue Book -järjestelmää.” [18]
Yksinkertaistaen, UFO-tietoja oli kahta sorttia, joita ilmavoimat oli kerännyt Kennedyn ja myöhempien hallintojen aikana. Näistä vähemmän kansallista turvallisuutta uhanneet tehtiin julkisiksi Projekt Blue Bookin kautta — ilmavoimien ‘virallisen’ julkisen UFO-tutkimusohjelman, joka virallisesti loppui vuonna 1970. [19] Tärkeämmät, ja salaiset, UFO-tiedot ohjattiin toiseen projektiin CIA:n alaisuuteen. CIA:n vastatiedusteluosasto kontrolloi niiden saatavuutta ja raportoi suoraan MJ-12 ryhmälle. Pyydettäessä CIA:ta jakamaan UFO-tietojaan NASAlle, se johtaisi siihen että tiedot päätyisivät myös ulkoministeriöön ja muihin virastoihin kuten NSAM 271:ssä esitettiin. Kennedy täten suoraan asettui vastahankaan CIA:n kanssa sen salaisten UFO-tietojen kontrollista.
Kennedyn kuuman linjan keskustelu Nikita Hruštšovin kanssa
Toinen vuodettu dokumentti näyttää sen laajuuden millä Kennedy oli valmis tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa tehtäessä UFO-tietoja julkisiksi. Tavoite oli välttää sotilaallista yhteenottoa väärin perustein UFOjen takia. Dokumentin väitetään olevan huippusalainen NSA:n puhelinkuuntelu “kuuman linjan” keskustelusta presidentti Kennedyn ja Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hruštšovin kanssa päivämäärällä 12. marraskuuta 1963. [20] Kuuma linja perustettiin vain kolme kuukautta aiemmin elokuun 1. päivä 1963, ja New York Timesin mukaan:
Suora yhteys, joka on olemassa 24 tuntia päivässä, mahdollistaa kahden valtion päämiesten vaihtaa keskenään viestejä minuuteissa. Kirjoitettujen viestien tarkistamisen jälkeen, Teletype-nauha syötetään Teletype-lähettimelle. Viestien lähtiessä se koodataan ”salauslaitteella”, jotta estetään muiden viestinluku välietapeilla 10 tuhannen mailin kaapelipiirin matkalla. Moskovassa viesti menee dekoodauslaitteen läpi ja ilmestyy Teletype-koneelle Kremlissä lähellä pääministeri Hruštšovin toimistoa. [21]
Vaikka onkin väitetty, että kuumaa linjaa käytettiin ensi kertaa kesäkuun 5. päivä 1967 Lähi-Idän kuuden päivän sodan aikaan, vuodettu NSA:n dokumentti puhuu siitä miten Kennedy ja Hruštšov pääsivät käyttämään sitä pian pystyttämisen jälkeen.
Kennedy ja Hruštšov vuonna 1961, kuva: US National Park Service
Väitetyssä marraskuun 12. päivän kuuman linjan keskustelussa Kennedy ja Hruštšov keskustelivat heidän omien UFO-työryhmiensä tärkeydestä UFO-ongelman ratkaisussa, jotta vältettäisiin tulevat konfliktit. Kennedy sanoi Hruštšoville: “Olen laittanut käyntiin aloitteen NASAmme kanssa vaihtaaksemme tietoja teidän Tiedeakatemian kesken siinä toivossa, että se vaalii yhteistä huoltamme tästä ongelmasta ja toivottavasti löydämme jonkin ratkaisun.” [22]
Kennedy varmasti viittasi tässä NSAM 271:n, joka julkaistiin samana päivänä, marraskuun 12. 1963. Kennedy sanoi myös, “Olen ohjeistanut CIA:ta antamaan minulle kaikki tiedot haamuilmiöstä ja salaisista ohjelmista, minkä myötä voin paremmin arvioita [UFO-] tilannetta.” [23] Vaikka NSA:n salakuuntelema puheli ei ole täysin osoitettu autenttiseksi (se on saanut keskisuuresta suureen autenttisuusarvion), [24] se on yhdenmukainen marraskuun 12. päivän NSAM 271:n kanssa.” [25]
Aihetodisteet kuuman linjan puhelun sisällön aitoudesta tulevat Sergei Hruštšovin myönnöstä, että hänen isänsä oli hyväksynyt Kennedyn tarjouksen päivää ennen marraskuun 11. Eli, tämä oli sama päivä kun Neuvostoliiton Mars-missio ‘Kosmos 21’ oli vikaantunut, mikä oli johtanut siihen, että Hruštšovin ääni kellossa oli muuttunut Kennedyn tarjouksesta tehdä yhteistyötä avaruusasioissa. Neuvostoliitolle avaruuskilvan jatkaminen olisi ollut erittäin kallista, ja imenyt heiltä resursseja tärkeämmistä asioista. Kennedyn tarjous oli kasvot pelastava tapa päästä pois Neuvostoliittoa uhkaavasta dilemmasta.
Kuuman linjan keskustelu näytti Kennedyn ja Hruštšovin pääsevän sopuun monista asioista UFO-informaation jakamisessa ja avaruusyhteistoiminnassa. Kuuman linjan keskustelun päivämäärä on yhdenmukainen sen sopimuksen kanssa, johon päästin kulisseissa tänä aikana Kennedyn ja Hruštšovin välillä. Tämä antaa luottamusta sille, että kuuman linjan dokumentti on aito. NSAM 271:n antaminen, mikä on autenttinen julkinen dokumentti, vahvistaa myös sen, että Hruštšov oli juuri hyväksynyt Kennedyn tarjouksen ja että kuuman linjan keskustelu Kennedyn ja Hruštšovin välillä oli juuri pidetty. [26]
Presidentti Kennedyn UFO-aloitteet johtivat salamurhadirektiivin toimeenpanoon
Marraskuun 12. päivänä 1963 presidentti John F. Kennedy oli päässyt laajaan yhteissopuun Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hruštšovin kanssa yhteisista avaruustehtävistä ja UFO-tietojen jakamisesta. Tämä vaati molemmilta johtajilta heidän omien UFO-työryhmiensä ohjeistamista jakamaan informaatiota. Kennedy teki tämän huippusalaisella muistiolla CIA:n johtajalle, jolla pyydettiin häntä jakamaan UFO-tietoja NASAn ja Neuvostoliiton kanssa. Hänen marraskuun 12. päivän muistio välitettiin James Jesus Angletonille, CIA:n vastatiedustelun johtajalle. Angleton kontrolloi pääsyä suurimpaan osaan salaisista UFO-tiedoista USA:ssa, ja hän oli suorassa yhteydessä MJ-12:n kanssa — UFO-ryhmän, joka työskenteli “MJ-12 Special Studies Projectissa”. Vastauksena Kennedyn pyyntöön Angleton noudatti huippusalaisia/MJ-12 direktiivejä. Eräs salaisista direktiiveistä, joka paljastettiin osittain palaneessa Top Secret/MJ-12 -dokumentissa, joka on määritetty vuoteen 1961, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Mikäli kukaan ylempi Yhdysvaltain virkamies ei tekisi yhteistyötä MJ-12:n kanssa, direktiivi salli poliittisen salamurhan. Vuodettu dokumentti on pitävää näyttöä siitä, että entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli mukana luonnostelemassa ja hyväksymässä muiden MJ-12 jäsenten kanssa kryptistä “salamurhadirektiiviä”. Angleton toimeenpani myöhemmin MJ-12 “salamurhadirektiivin” vastauksena presidentti Kennedyn marraskuun 12. päivän 1963 pyyntöön CIA:lta julkaista salatut UFO-tiedot.
Ensimmäisessä osassa käsittelin palanutta dokumenttia ja sen syntyä Allen Dullesin viran viimeisinä kuukausina CIA:n johdossa. Dulles ja muut MJ-12 jäsenet vastasivat Kennedyn alkuvaiheen toimiin kesäkuun 28. päivänä 1961 saadakseen briiffausta MJ-12:n tiedusteluoperaatioista ja UFOista. Kennedy huippusalaisen muistion “Review of MJ-12 Intelligence Operations” mukaan pyysi Dullesilta lyhyttä tiivistelmää. [27] Vastauksena ja Kennedyn tietämättä, Dulles luonnosteli joukon direktiivejä juuri ennen eläkkeelle jäämistään marraskuussa 1961. Dullesin dokumenttiluonnokset oli osoitettu kuudelle muulle MJ-12 jäsenelle, joissa pyydettiin kommentteja ja heidän hyväksyntäänsä. Siinä oli selkeät ohjeet, että missään tapauksessa ei kukaan Yhdysvaltain presidentti tai hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstöstään tulisi saada briiffausta tai pääsyä salaisiin UFO-tietoihin.
Kaikkein esteellisin direktiivi, jonka Dulles oli luonnostellut ja ilmeisesti toiset kuusi MJ-12 jäsentä oli hyväksynyt, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Kokonaisuudessaan, siinä lukee:
Luonnos – Direktiivi koskien projektin toimintaympäristöä – Kun olosuhteet muuttuvat epäsuotuisiksi ympäristön kasvulle ja Washingtoniin ei voida enempää vaikuttaa, kun toiminta ei enää kanna satoa… Kun säästä puuttuu sateita, pitäisi olla märkää. [28]
Tri. Robert Wood, joka on MJ-12 dokumenttien rikosteknisillä menetelmillä analysoinnin nimekkäin asiantuntija, on tullut johtopäätelmään, että poltettu dokumentti on salamurhadirektiivi. Poltettua dokumenttia käsittelevässä haastattelussa hän huomauttaa, että kryptinen viesti “pitäisi olla märkää” on peräisin Venäjältä, jossa fraasit ‘märkätyöt’ tai “märkähommat” tarkoittaa että joku on tapettu ja verissä. [29]
Koodisana ‘märkä’ on myöhemmin otettu Neuvosto-KGB:n käyttöön ja muualle tiedustelumaailmaan, tri. Wood sanoo. Ilmaisu “pitäisi olla märkää” on täten koodattu käsky tappaa joku. Tämän kryptisen direktiivin luonnostelussa Allen Dulles tavoitteli hyväksyntää kuudelta MJ-12 kollegaltaan, saadakseen oikeutuksen kenen tahansa vaaleilla valitun tai nimitetyn Washington DC:n viranomaisen, jonka politiikka oli “epäsuotuisaa kasvulle”, salamurhaan. Kryptinen direktiivi oli esivaltuutus kenen tahansa presidentin salamurhaan, joihin “ei voitu enempää vaikuttaa”.
Kennedyn vuoden 1963 pyrkimykset lopettaa kylmä sota, tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusmissioiden parissa ja jakaa salaisia UFO-tietoja Neuvostoliiton kanssa saivat aikaan MJ-12:n lopullisen ratkaisun. Liipaisin oli Kennedyn sopimus Hruštšovin kanssa marraskuun 12. päivä 1963 avaruustoiminnan yhteistyöstä, joka johti Kennedyn huippusalaiseen muistioon, jossa ohjeistettiin uutta CIA-johtajaa, John McConea, jakamaan UFO-tietonsa NASAn kanssa. [30] Johtuen NSAM 271:sta, joka samana päivänä annettiin, tämä olisi varmistanut että UFO-tietoja ei annettaisi ainoastaan Neuvostoliittoon vaan ulkoministeriölle ja muillekin virastoille. [31] Eli, kaksi Kennedyn antamaa muistiota marraskuun 12. päivä olisivat varmistaneet pääsyn salaisiin UFO-tietoihin useammallekin valtion virastolle, mikä olisi lopulta johtanut siihen että presidenttikin niitä näkee. Suora pääsy oli häneltä McConen edeltäjän, Allen Dullesin kieltämä, joka eläköityi kansallisen tiedustelun johdosta marraskuussa 1961, mutta todennäköisesti jatkoi MJ-1 tehtävissään.
Kennedyn räjähdysmäinen huippusalainen marraskuun 12. päivän 1963 muistio DIA-johtajalle annettiin William Colbylle, sitten CIA:n kaukoidän osaston (apulais) johtajalle, James Angletonille CIA:n vastatiedustelussa. Angleton oli se kenellä oli auktoriteetti panna toimeen Kennedyn huippusalainen muistio. Kennedyn CIA-muistion alareunassa allekirjoituksen vieressä näkyy käsin kirjoitettuna: ”Colbyn vastaus: Angletonilla on MJ direktiivi 20.11.63” Colby tunnusti tässä, että Angletonilla oli kaksi päivää ennen Kennedyn salamurhaa MJ direktiivit — poltettu dokumentti — ja hän käyttäisi niitä vastaamaan Kennedyn muistioon. Tämä käsinkirjoitus suoraan kertoo, että Angleton oli osallisena Kennedyn salamurhassa kryptisen MJ-12 salamurhadirektiivin perusteella.
CIA:n vastatiedustelun johtaja James Jesus Angleton.
Angletonin osuudesta Kennedyn salamurhaan on enemmänkin näyttöä. Lee Harvey Oswald oli mukana pienessä amerikkalaisryhmässä, joka oli loikannut Neuvostoliittoon vuonna 1959. Vaikka CIA myöntää alkaneensa kerätä Oswaldista tietoja kansioon vuonna 1960, Alan Weberman, ensimmäisiä Kennedyn salamurhasta kirjoittaneita, väittää että CIA:n vastatiedustelu tarkkaili Oswaldia jo aiemmin. Weberman siteeraa näyttöä siitä, että Angleton oli suoraan mukana välikäden kautta, Gerry Hemming, entinen merijalkaväen sotilas, joka tunsi Oswaldin ja CIA rekrytoi hänet. [32]
Huolimatta siitä, että Angletonin ja CIA:n Oswaldin rekrytoimista ja hänen matkaansa Neuvostoliittoon pidetäänkin kiistanalaisena, ei ole epäilystäkään siitä että amerikkalaisena loikkarina Oswald jäi Angletonin CIA-vastatiedustelun vastuulle. Hänen palatessaan USA:han kesäkuussa 1962, Oswaldin aktiviteetteja tarkkailtiin CIA:n vastatiedustelussa silmä kovana. Oswaldin tämän jälkeiset tekemiset useiden CIA-henkilöiden kanssa antoivat Angletonin vastatiedustelulle mahdollisuuksia sekä tarkkailla että manipuloida Oswaldia.
Clay Shaw – liikemies New Orleansista
Jim Garrisonin, New Orleansin yleisen syyttäjän, tekemien tutkimusten paljastama kytkös CIA:n ja Kennedyn välillä on kaikkein dokumentoiduin. Garrison piti suurinta osaa dokumenttitodisteista näyttönä siitä, että Lee Harvey Oswald oli mukana salaliitossa, jota Clay Shaw johti. Garrison sai selville, että Shaw’lla oli ”laaja kansainvälinen rooli CIA:n työntekijänä.” [33] Vaikka Garrison ei onnistunutkaan voittamaan langettavaa tuomiota Shaw’ia vastaan, House Select Committee on Assassinations puhdisti Garrisonin osittain epäilyksistä vuonna 1979. Komitea totesi: “Komitea uskoo, perustuen sille saataviin todisteisiin, että presidentti John F. Kennedy todennäköisesti salamurhattiin salaliiton johdosta. Komitea ei kyennyt määrittämään muita asemiehiä tai salaliiton laajuutta.” [34]
CIA:n kanssa yhteistyötä tehnyt henkilö, Clay Shaw, järjesteli Kennedyn salamurhan, mikä suoraan yhdistää CIA:n vastatiedustelun tapaukseen. Oswaldin osallisuuden varmistaminen Kennedyn salamurhaan, oli se sitten miten minimaalista tahansa, antoi tehokkaat perustelut estää läpikotainen Kennedyn salamurhan tutkinta. Entisenä kommunistiloikkarina Angleton ja CIA kykenivät vakuuttavasti argumentoimaan, että Oswaldin mukanaolo johtuisi suoraan Neuvostoliitosta. Tämä mahdollisti CIA:n menestyksellä esittää Warrenin komissiolle, jäsenenä olleen Allen Dullesin avulla, että perinpohjaiset tutkimukset olisivat liian vaarallisia ydinsodan uhasta johtuen, mikäli Neuvostoliiton osallisuutta epäiltäisiin.
Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [35] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa ja siksi hänet salamurhattiin. On kuitenkin uskottavampi syy sille miksi Kennedy haluttiin pois virasta — CIA:n rooli salaisten UFO-tietojen kontrolloinnissa, ja pääsyn eväämisessä muille valtion virastoille, mm. presidentinkanslialle.
Presidentti Kennedyn salamurha johtui suoraan hänen aikeistaan saada pääsy CIA:n salaisiin UFO-tietoihin. Kennedyn tietämättä salainen MJ-12 direktiivien joukko, jonka entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli antanut, poissulki kaiken yhteistyön Kennedyn ja hänen kansallisen turvallisuuden tiiminsä kanssa UFO-asiassa. Dulles ja kuusi muuta tuntematonta MJ-12 nimeä olivat ne, jotka ajoivat direktiivit läpi, jotka löytyvät palaneesta dokumentista, mm. kaikkien yhteistyöstä kieltäytyvien Kennedyn hallinnon viranomaisten salamurha. Vaikka Dulles ja hänen kuusi liittolaistaan esivaltuuttivatkin Kennedyn salamurhan, CIA:n vastatiedustelujohtaja oli se joka antoi viimeisen käskyn, mikä kulminoitui Kennedyn salamurhaan. Niin tekemällä James Angleton järjesteli kommunisiloikkarin mukanaolon, jotta hänen niskoilleen voitaisiin sälyttää lopulta syy ja varmistaa, että liittovaltio tai kongressin viranomaiset eivät tekisi perinpohjaisia tutkimuksia.
Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [36] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain eskaloituva mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa, ja se oli hänen salamurhansa syy. On kuitenkin uskottavampi syy miksi ylemmät CIA-viranomaiset halusivat Kennedyn pois vorasta — CIA:n vastatiedustelun rooli UFO-informaation kontrolloinnissa ja salaperäisen MJ-12 ryhmän direktiivien toimeenpanossa.
Presidentti Kennedyn rohkea yritys pyrkiä saamaan NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa on historiallinen fakta. Vähemmän tunnettua on se, että tämä vaati laajaa UFO-informaation keskinäistä jakamista, jotta estettäisiin väärinymmärrykset UFO-havainnoista, jotka saattaisivat saada aikaan sotilaallisia konflikteja ja vaarantaa avaruusyhteistyön. Kennedyn strategia oli käyttää USA-NL:n yhteistä avaruustoimintaa keinona saada UFO-tiedot paljastettua NASAlle. Tämä olisi johtanut siihen, että niitä jaetaan Neuvostoliittoon, ulkoministeriölle ja muille Yhdysvaltain viranomaisille NSAM 271:n vaatimusten mukaisesti. Laaja datan jakaminen NSAM 271:n alaisuudessa olisi antanut Kennedylle ja hänen kansallisen turvallisuuden tiimilleen keinot lopulta päästä itse käsiksi salaisiin UFO-tietoihin.
Dokumentit vahvistavat sen, että marraskuun 12. päivänä 1963 Kennedy ja Hruštšov olivat päässeet sopuun UFO-tietojen jakamisesta juuri tästä syystä, ja Kennedy piti CIA:ta tämän toimeenpanevana johtavana tahona. Kennedyn tietämättä CIA:n vastatiedustelun johtaja, Angleton, toimeenpani joukon salaisia direktiivejä, jotka eväisivät Kennedyltä, hänen kansallisen turvallisuuden tiimiltään ja pääesikunnalta pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.
Salamurhadirektiivi oli salainen MJ-12:n vallankaappaus, joka CIA:n vastatiedustelun avulla oli keino kieltää kaikilta presidenteiltä pääsy UFO-tietoihin, ja lopulta pakottaa kaikki yhteistyöhaluttomat liittovaltion viranomaiset pois virasta. Tähän päivään asti ei ole löytynyt näyttöä siitä, että Dullesin ja kuuden muun MJ-12 jäsenen vuonna 1961 luonnostelemat ja hyväksymät MJ-12 direktiivit olisi koskaan kumottu. Dokumentit ja faktat puhuvat korkea-arvoisten CIA:n ja muiden nimeltämainitsemattomien virastojen syyllisyydestä Kennedyn salamurhaan. Kennedyn pyrkimyksille relevanttien vuodettujen MJ-12 dokumenttien vaikutukset vaativat läpikotaista julkista tutkimusta.
***
Viitteet
[1] YK:n 18. yleiskokouksen edessä pidetty puhe (20. syyskuuta 1963). Saatavilla verkossa:
Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n & MJ-12:n kanssa salatuista ET/UFO -tiedoista
kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.
Tiivistelmä
Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedyn tiesi maahansyöksyneiden UFOjen noudo-operaatioista sekä hänen pyrkimyksistään saada pääsy salaisiin tietoihin koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.
Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.
Johdanto
Varhaisessa vaiheessa presidenttiyttään John F. Kennedy oli erittäin kiinnostunut UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, joka suoraan vaikutti hänen politiikkaansa. Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat hänen tietojaan erittäin salaisista maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista ja pyrkimyksistä saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin. Jos vuodetut dokumentit ja todistajanlausunnot pitävät paikkansa, presidentti Kennedy matkasi syrjäiselle sotilasalueelle katselemaan noudettua avaruusolentojen alusta ja ruumiita; väitettyjä vastaanotettuja viestejä ja jopa tapasi ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa; ja painosti CIA:ta antamaan hänelle pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.
Kennedyn pyrkimyksillä saada pääsy tietoihin avaruusolennoista ja teknologiasta oli kaksi vaihetta. Ensimmäisessä Kennedy suoritti toimeenpanojen sarjan hänen hallintonsa alkuvaiheessa. Helmikuun 19. päivä 1961 Kennedy komensi päiväkäskyllään siirtää kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa alaisuuteen. Tätä seurasi kesäkuun 28. päivä sarja presidentin muistioita, joilla toteuttaa pääesikunnan avulla valvontaa CIA:n salaoperaatioista. Nämä toimeenpanot tapahtuivat samaan aikaan kun Kennedy pyrki saamaan pääsyn erittäin salaisten avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project. Kennedyn toimeenpanot johtivat katkeraan konfliktiin poislähtevän CIA-johtajan Allen Dullesin kanssa, joka vastusti Kennedyn aikeita.
Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy ryhtyi riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Vähemmän tunnettu seikka on, että tämä toi salaisia UFO-tietoja käsittelevän CIA:n ja MJ-12:n kanssa käydyn yhteenoton kliimaksiinsa. Tämä artikkeli käy läpi todistajanlausuntoja, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedy kiinnostusta UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja sitä miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimesenä kuukautena.
Briiffattiinko Kennedya Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknologiasta?
Vuodettu dokumentti heinäkuun 22. päivältä 1947 väittää, että John F. Kennedy, joka palveli silloin Yhdysvaltain kongressissa, oli saanut tietää Roswellin UFO-maahansyöksystä ja haltuun saaduista avaruusolentojen ruumiista. Interplanetary Phenomenon Unitin tiivistelmä:
CIC [armeijan vastatiedustelu, U.S. Army Counter Intelligence Corps] on saanut tietää, että joitain [Roswellin UFOn] nouto-operaatioita paljastettiin edustaja John F. Kennedylle, Massachusettsin kongressiin valitulle demokraattiedustajalle. … Kennedy oli osittaispalveluksessa laivaston upseerina, jonka palveluspaikka oli laivaston tiedustelu sodan aikaan. Uskotaan, että hän sai tiedot kongressin lähteeltä, joka on läheisissä tekemisissä ilmavoimien sihteerin kanssa. [1]
Kennedy oli ilmeisesti saanut epävirallisesti briiffausta Roswellin UFO-maahansyöksystä nimettömältä kongressilähteeltä, joka oli hyvissä väleissä Stuart Symingtoniin, joka tuohon aikaan oli ilmasodankäynnin apulaissihteeri. Symington varmasti sai infoa UFO-maahansyöksystä Roswellin lentokentän läheisyydessä heinäkuussa 1947, ja kaksi kuukautta myöhemmin syyskuun 18. päivä 1947 hänestä tuli ensimmäinen sihteeri juuri perustetuille Yhdysvaltain ilmavoimille. [2] Symington oli paljasjalkainen massachusettsilainen ja hän oli Kennedyn suosikki kakkosmieheksi vuoden 1960 presidentinvaaleihin. On erittäin todennäköistä, että Roswellin lentävän lautasen maahansyöksyn päästyä otsikoihin heinäkuun 6. päivä 1947, Symington otti siipiensä suojaan nimettömän kongressilähteen. Lähde sitten kertoi juuri valitulle Kennedylle, joka aloitti ensimmäisen kongressikautensa tammikuussa 1947 marraskuun 1946 kongressivaalien jälkeen. Entisenä laivaston tiedustelu-upseerina ja istuvana kongressiedustajana Kennedyn oletettiin olevan luotettava vastaanottamaan ja pitämään salaisena sellaista informaatiota. Vaikka kyseisen dokumentin, ”Interplanetary Phenomenon Unit Summary”, aitous onkin kiistetty, Yhdysvaltain armeija kuitenkin tunnusti vastauksena tietopyyntöihin, että Interplanetary Phenomenon Unit oli kuin olikin joskus olemassa ja se lakkautettiin 1950-luvun lopulla. [3] Tämä myöntö tukee vuodetun dokumentin legitimiteettiä.
Väite siitä, että Kennedyllä oli tietoa UFOjen nouto-operaatioista saa tukea brittiläiseltä UFO-tutkija Timothy Goodilta. Hänen kirjassaan Need to Know, Good lainaa luotettavia sotilaslähteitä, että Kennedy vietiin katselemaan avaruusolentojen ruumiita Roswelliin:
Arviolta 1961/1962 presidentti John F. Kennedy ilmaisi halunsa nähdä avaruusolentojen ruumiita, joita oli noudettu törmäyspaikalta. Hän selvästi oli saanut kuulla niiden olemassaolosta ja toivoi näkevänsä itse todisteet… Saadun informaation mukaan, avaruusolentojen ruumiita vietiin Floridaan kun Kennedy meni niitä katsomaan sairaalayksikköön. [4]
Tämä on yhdenmukainen vuodettujen dokumenttien kanssa koskien Marilyn Monroen kuolemaa ja hänen tietoaan presidentti Kennedyn avaruusolentojen ruumiiden näkemisestä Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa. Vuodettu salainen CIA:n puhelinkuuntelu Monroeta ja Kennedy-veljeksiä käsittelevästä keskustelusta on vaivihkaa CIA:n aidoksi myöntämä. [5] Transkriptiossa lukee:
Rothberg vihjasi niin monisanaisesti, että hänellä [Monroe] oli salaisuuksia kerrottavanaan, jotka epäilemättä johtuvat hänen sydänsuruistaan presidentin ja oikeusministerin kanssa. Yksi sellainen mainittu ”salaisuus” kertoo presidentin vierailusta salaiseen ilmavoimien tukikohtaan, jonka tarkoitus oli tarkastella ulkoavaruudesta tulleita asioita. Kilgallen vastasi, että hän tiesi mikä vierailun syy saattaisi olla [sic]. 50-luvun puolivälissä Kilgallen sai tietää, brittiläiseltä hallituksen edustajalta, Yhdysvaltain ja Britannian salaisesta yrityksestä identifioida maahansyöksyneiden avaruusalusten ja kuolleiden lähteiden alkuperää. Kilgallen uskoo, että tarina on saattanut juontua New Mexicon tarinasta [Roswell] 40-luvun lopulta. [6]
Merkittävää kyllä, CIA-dokumentin oli allekirjoittanut James [Jesus] Angleton, CIA:n vastatiedustelun johtaja. Kuten alempana mainitaan, tämä paljastaa miten Angletonin CIA-vastatiedustelu oli läheisesti mukana salaisiin UFO-tietoihin liittyvissä tapahtumissa. Dokumentti varmasti viittaa Monroen tietoon Kennedyn vierailusta ilmavoimien tukikohdassa nähdäkseen UFOn romun ja kuolleet avaruusolennot.
Harvinainen ensikäden todistaja sille, että Kennedyllä oli tietoa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, tulee entiseltä Air Force Onen perämieheltä. Bill Holden väittää, että Kennedy tiesi UFOjen tulleen Maan ulkopuolelta. Kesäkuun 2007 haastattelussa Holden selitti, että kesäkuussa 1963 lentäessään Saksaan Air Force Onella, hän asetti kaksi sanomalehteä Kennedyn eteen, joissa UFO oli selvästi kuvattu etusivulla. Vastauksena Kennedyn kysymykseen siitä mitä hän ajatteli UFOista, Holden sanoi: “On epäuskottavaa, että me uskoisimme olevamme ainoita älykkäitä olentoja maailmassa. Joten kyllä, uskon että on muitakin ihmisolentoja sekä UFOja.” [7] Kennedy vastasi: “Olet oikeassa, nuori mies.” Kennedyn vastauksen tinkimätön luonne paljastaa, että hänellä oli tietoa UFOjen ulkoplanetaarisesta alkuperästä. Merkittävämpää oli vihjaus siitä, että Kennedy tiesi miltä jotkut avaruusolennot näyttivät. Tämä vie meidät George Adamskin huikeisiiin väitteisiin, että presidentti Kennedy oli saanut viestejä avaruusolennoilta, ja jopa tavannut heitä.
Saiko Kennedy viestejä ja tapasiko hän avaruusolentoja?
George Adamskin väitteet siitä, että hän oli kuvannut lentäviä lautasia ja tavannut ihmiseltä näyttäviä avaruusolentoja ovat olleet pitkään ristiriitaisia huolimatta valokuva-, filmi- ja silminnäkijätodisteista. Useiden ensikäden todistajien ja Adamskia tutkineiden todistukset antavat tukea hänen väitteilleen salaisista tapaamisista eurooppalaisten arvohenkilöiden kanssa, mm. paavi Johannes XXIII:n ja Pentagonilaisten kanssa, joissa häntä briiffattiin salaa Maan ulkopuolisesta elämästä. Ristiriitaisempiin Adamskin väitteisiin lukeutuu esim. se, että hän olisi yksityisesti tavannut presidentti Kennedyn vuoden 1961 lopulla ja jälleen vuonna 1962. Adamski väittää, että ensimmäisellä vierailullaan hän välitti viestin avaruusolentokontakteilta tulevasta maailman kriisistä — tätä pidetään lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisinä.
Desmond Leslie, entinen Britannian ilmavoimien pilotti, irlantilainen loordi ja Winston Churchillin serkku tutki läheltä Adamskin väitteitä. Adamski väitti, että hän vieraili salaa paavi Johannes XXIII:n luona ja välitti viestin avaruusolennoilta hänelle juuri ennen paavin kuolemaa, toisen Vatikaanin neuvoston avaussession päätteeksi, joka kesti lokakuun 11. päivästä joulukuun 8. päivään 1962. Leslie tämän jälkeen kykeni vahvistamaan Adamskin tavanneen paavi Johannes XXIII:n ja hänelle annettiin paavillinen kultamitali hänen palveluksestaan.
Adamskin väitteet siitä, että hänellä oli kulkulupa, jolla hän pääsi Yhdysvaltain armeijan laitoksiin, myöhemmin vahvisti William Sherwood, joka tuohon aikaan työskenteli Eastman Kodakin optisena fyysikkona, sekä Madeline Rodeffer, joka työskenteli henkilökohtaisena sihteerinä ilmavoimilla. Sherwood oli aiemmin työskennellyt Yhdysvaltain armeijan kartoituslaitoksella, ja hänellä oli oma kulkulupansa. Sekä Sherwood että Rodeffer näkivät Adamskin kulkuluvan, mikä tukee Adamskin väitteitä siitä, että Pentagon briiffasi häntä salaa hänen avaruusolentokontakteistaan.
Jos Adamski toistuvasti briiffasi Pentagonia ja Euroopan arvohenkilöitä, silloin pääsemme hänen väitteeseensä siitä, että hän oli salaa tavannut presidentti Kennedyn lokakuun 1961 aikoihin ja välittänyt hänelle viestin “avaruusveljiltä”. Viesti sisälsi neuvoja maailmanlaajuisesta kriisistä, joka tulisi puhkeamaan noin vuoden päästä, joka myöhemmin osoittautui lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisiksi. Jos totta, viestin sisältö on voinut auttaa Kennedyä kehittämään oikean strategian konfliktin ratkaisuun, joka olisi muuten saattanut eskaloitua kolmanneksi maailmansodaksi. Avaruusolentojen viesti, ilmeisesti, myös sisälsi Kennedylle kutsun tavata heidät Kaliforniassa. Adamskin mukaan presidentti Kennedy hyväksyi kutsun.
Lou Zinstag, Carl Jungin sisaruksentytär, kuvaa sitä mitä Adamski sanoi kertoi hänelle koskien Kennedyn väitettyä tapaamista avaruusolentojen kanssa:
Muistan edelleen hänen [Adamskin] Valkoisen talon tarinan. Hän sanoi minulle, että hänelle oltiin uskottu haltuun presidentti Kennedylle osoitettu kirjallinen kutsu vierailla eräässä avaruusveljien jättiläismäisessä emoaluksessa salaisessa tukikohdassa Desert Hot Springsissa, Kaliforniassa, muutaman päivän ajan. Jotta tämä pidettäisiin absoluuttisen salaisena, Adamskin piti viedä kutsu suoraan Valkoiseen taloon sivuoven kautta. Innostuksesta puhkuen ja iloisesti hymyillen hän selitti miten rivi autoja, jossa hänen taksinsa matkasi, piti pysähtyä punaisiin valoihin juuri tämän tietyn oven eteen, jossa mies jonka hän tunsi — avaruusmies — seisoi päästämässä hänet sisään. Adamski myöhemmin sai tietää, että Kennedy oli käyttänyt useita tunteja ilmatukikohdassa sen jälkeen kun hän oli perunut tärkeän lennon New Yorkiin, ja että hän oli puhunut pitkästi aluksen miehistön kanssa, mutta että hän ei ollut saanut kutsua lennolle.”[8]
Silminnäkijälausuntojen, valokuva- ja filmitodisteiden laatu kaikki vievät samaan johtopäätelmään siitä, että George Adamski oli suureksi osaksi kertonut totta hänen lentävien lautasten havainnoista ja kohtaamisista ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa. [9] Ei ole kuitenkaan luotettavaa riippumatonta näyttöä siitä, että Kennedy olisi tavannut avaruusolentojen kanssa, joiden kanssa Adamski väittää olleensa kontaktissa. Ainoa todistaja Adamskin väitteille liittyy siihen kun presidentti Kennedy matkasi salaa paljastamattomaan ilmatukikohtaan katselemaan lentäviä UFOja. UFO-tutkija Timothy Cooperin mukaan luotettava lähde sanoi, että Kennedy ”lensi ilmatukikohtaan henkilökohtaisesti katsomaan tunnistamattoman aluksen seuraavan lentokonetta tiukkojen turvatoimien alaisuudessa joskus vuonna 1962, mistä ei kerrottu lehdissä.” [10] Tämä tapaus vaikuttaa olevan eri kuin Kennedyn vierailut katsomaan törmänneitä UFOja tai avaruusolentojen ruumiita. Jos Kennedy oikeasti matkasi salaiseen tukikohtaan katsomaan ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, kukaan muu kuin Adamski ei ole tällaista väitettä tehnyt.
Pres Kennedy saapuu ilmavoimien tukikohtaan Homesteadissa — 11/25/1962
Mikä olikaan totuus väitteissä Kennedyn epävirallisesta Roswellin UFO-maahansyöksyn briiffauksesta hänen ollessaan kongressiedustajana vuonna 1947; hänen henkilökohtaisesti näkemistään avaruusolentojen aluksista ja ruumiista hänen hallintokautensa alkuvaiheessa; vastaanottamistaan avaruusolentojen viesteistä; tai edes siitä että hän olisi tavannut ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, ei ole paljoakaan epäilystä siitä etteikö hän olisi yrittänyt saada pääsyä virallisiin UFO-tietoihin. Laajamittainen määrä dokumentteja paljastaa, että Kennedy pyöritti voimakasta CIA:n vastaista vastarintaliikettä, kun hän yritti saada pääsyä UFOja ja avaruusolentoja varten luodun salaisen projektin tietoihin — MJ-12 Special Studies Project.
Kennedyn pyrkimykset saada pääsy MJ-12:n tietoihin
Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknolodiasta vastuussa olevan huippusalaiseksi luokitellun projektin olemassaoloa tukee kolme hallituksen virallista dokumenttia. Ensimmäinen oli vuonna 1985 löydetty dokumentti Yhdysvaltain kansallisarkistoista, joka erityisesti viittaa “MJ-12 Special Studies Projectiin”. Se löytyi julkisiksi tehtyjen ilmavoimien dokumenttien joukosta, jotka aktivisti Ed Reese kopioi kansallisarkistojen tiedoista. [11] Heinäkuun 14. päivä 1954 presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Robert Cutler lähetti muistion Yhdysvaltain ilmavoimien esikuntapäällikölle, kenraali Nathan Twiningille, sopiakseen tapaamisen “MJ-12 Special Studies Projectin” briiffistä. “Cutler-Twining memo” on eräs kaikkein luotettavimpia dokumenttilähteitä tähän mennessä MJ-12 Special Studies Projectin olemassaolosta. [12]
Toinen dokumenttilähde, joka viittaa huippusalaiseen UFO-kontrolliryhmään, on huippusalainen muistio Wilbert Smithiltä, joka tuohon aikaan oli vanhempi radioinsinööri Kanadan liikenneministeriössä. Päivämäärällä marraskuun 21. 1951, Smith kirjoitti seuraavasti viestintäkontrollerille koskien lentävien lautasten teknologiaa, jota erittäin salainen ryhmä tutki salassa USA:ssa:
Asia on mitä salaisin Yhdysvaltain hallituksessa, salaisemmaksi luokiteltu kuin vetypommi,
Lentävät lautaset ovat olemassa,
Niiden modus operandi on tuntematon, mutta pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä tekee asialle jotain, ja että
Koko asiaa pidetään Yhdysvaltain hallinnossa erittäin merkittävänä. [13]
Smithin muistio vahvistaa sen, että vuonna 1951 pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä salaa tutki UFO-asiaan liittyviä teknologioita. Bush oli aiemmin johtanut Office of Scientific Research and Developmentia (1941-1947) sekä eri asevoimien haarojen yhteistä Research Development Boardia (RDB). [14] Smithin muistion aikaan Bush oli RDB:n valvontakomitean jäsen ja Trumanin johtava tieteellinen neuvonantaja. Bushin rooli on merkittävä toisessa vuodetussa dokumentissa, Truman Memossa, jota käsitellään alla.
Kolmas dokumentti liittyy kolmeen 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon otsikolla ”Yhteinen logistinen suunnitelma MAJESTICille.” Muistiot on tehty julkiseksi vuonna 1976 ja niissä lukee:
MAJESTICia tukevat suunnitelmat ovat nyt valmisteilla: psykologisen sodankäynnin suunnitelma, epätavallisen sodankäynnin suunnitelma, peitetoiminnan ja harhauttamisen suunnitelmat, siviiliasiain/sotilashallinnon suunnitelma, komentosuunnitelma, logistinen suunnitelma, logistiseen suunnitelmaan sisällytettävä kuljetusopas, kartoitussuunnitelma ja viestintäsuunnitelma.” [15]
Näiden muistioiden merkitys on, että niistä käy selväksi että vuonna 1952 oli valmisteilla Majestic-niminen projekti, ja siihen kuului merkittävää eri alojen tukitoimintaa, mitä voitaisiin odottaa joltain UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvältä: psykologinen sodankäynti, salaiset sotilasoperaatiot, siviiliasiat/sotilashallinto, logistiikka, viestintä, yms. Pääesikunnan muistiot tukevat vuoden 1954 Cutler Twining muiston kertomaa projektista nimeltä Majestic-12, ja sitä mitä Smith kuvasi Vannevar Bushin johtamasta UFO-ryhmästä.
Sihteeri Forrestal (toinen oikealta) muiden väitettyjen MJ-12 jäsenien kanssa
Kolme aiempaa virallista dokumenttia antavat tukea useille vuodetuille dokumenteille, jotka myös kuvaavat UFO-kontrolliryhmää nimeltä MJ-12, Majestic tai muu vastaava variaatio. Yhdessä vuodetussa dokumentissa on väitetysti huippusalainen muistio, jonka presidentti Truman on kirjoittanut puolustusministeri Robert Forrestalille syyskuun 24. päivä 1947. Viitaten hänen keskusteluun nimeltämainitsemattomasta asiasta [UFOt ja Maan ulkopuolinen elämä], Truman kirjoittaa: “[T]ästä eteenpäin tästä asiasta puhuttaessa tullaan käyttämään nimeä Operation Majestic Twelve.” [16] Muistio jatkaa: “tulevat pohdinnat tämän asian perimmäisestä luonteesta tulisi jättää täysin presidentinkanslialle, minkä jälkeen voitte käydä asianmukaiset keskustelut tri. Bushin ja keskustiedustelun johtajan kanssa.” Trumanin muistiota kuvattiin termillä Special Classified Executive (#092447) ja se oli liitteenä suurempaan vuodettuun dokumenttiin nimeltä Eisenhowerin briiffausdokumentti. Tuolloin vasta presidentiksi valittu mutta ei vielä tehtävissään aloittanut Eisenhower sai briiffausta 18. marraskuuta 1952, josta dokumentin väitetään olevan muistio. se kuvaa Majestic-12 -operaatioiden käyntiin saattamisen ja kaksitoista vastuuhenkilöä, joiden harteilla toimet olivat. [17] Eisenhowerin briiffausdokumenttia on tutkittu paljon, ja nimekkäät UFO-tutkijat pitävät sitä historiallisesti yhdenmukaisena muiden tapahtumien, dokumenttien ja viranomaisten kanssa tuohon aikaan. [18]
Cutler-Twining muistio, Smithin muistio, pääesikunnan muistiot, Trumanin muistio ja Eisenhowerin briiffausdokumentti näyttävät tyhjentävästi miten huippusalainen tieteellinen ryhmä on vastuussa Maan ulkopuolisen elämän ja teknologian käsittelystä tuohon aikaan — Majestic-12 tai jokin sen variaatio. Nämä dokumentit paljastavat, että MJ-12 toimi salaisesti, sille annettiin Pentagonista paljon logistista tukea, se liittyi läheisesti CIA:n salaoperaatioihin, ja se toimi piilossa presidentin valvonnalta. Kun presidentti Kennedy astui virkaansa vuonna 1961, hän oli tietoinen MJ-12:n olemassaolosta ja sen suhteesta UFO-informaatioon. Hän päätti selvittää lisää tästä salaisesta toiminnasta ja presidentin päiväkäskyllä saada se jälleen toimivaltansa alle.
Kesäkuun 28. päivänä 1961 presidentti Kennedy kirjelmöi seuraavaa Allen Dullesille, joka oli CIA:n johtaja:
Kansallisen turvallisuuden muistio Keskustiedustelun johtajalle Aihe: MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmus siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin Haluaisin lyhyen tiivistelmän teiltä heti kun vain teille sopii. [19]
Vuodettu kansallisen turvallisuuden muistio selvästi näyttää, että kesäkuussa 1961 Kennedy halusi saada tietää MJ-12:n toiminnasta ja sen suhteesta psykologiseen sodankäyntiin. Vaikka vuodettu kesäkuun muistio ei ole CIA:n tunnustama (se oli luokiteltu HUIPPUSALAISEKSI), toiset dokumentit samalta ajalta tukevat sen autenttisuutta. Varhaisessa kautensa vaiheessa presidentti Kennedy näytti, että hän halusi uudelleenstrukturoida kansallisen turvallisuuden neuvoston ja tuoda kaikki tiedustelun ja psykologisen sodankäynnin toiminnot presidentin toimivallan alaisuuteen. Helmikuun 19. päivä 1961 presidentti Kennedy antoi päiväkäskyn 10920 joka lakkautti Operations Coordinating Boardin. [20] Operations Coordinating Board oli pääasiallinen virastojen välinen taho, joka oli vastuussa kylmän sodan psykologisesta sodankäynnistä. [21] Sen vastuut annettiin Kennedyn kansallisen turvallisuuden neuvonantajan McGeorge Bundyn ja ulkoministeriön hoitoon.
Kennedyn päiväkäsyk EO 10920 näytti, että hän halusi saada hallintaansa kaikki psykologiseen sodankäyntiin liittyvät tiedustelutoiminnot. Operations Coordinating Boardin lakkauttaminen näytti, että hän oli halukas lakkauttamaan minkä tahansa valtiollisen toimielimen saadakseen psykologisen sodankäynnin toiminnot hänen tiiminsä alaisuuteen. EO 10920 auttaa osoittamaan todeksi hänen myöhemmän kesäkuun 28. päivän 1961 kansallisen turvallisuuden muistion koskien MJ-12:n toimien katselmusta, johon Kennedy oli saanut kuulla liittyvän psykologista sodankäyntiä. EO 10920 auttaa myös näyttämään todeksi sen todellisen huolen, josta puhutaan alempana, että Dulles uskoi MJ-12:n tulevaisuuden olevan vaakalaudalla.
Kesäkuun 28. 1961 muistion aitoutta tukee myös julkisiksi tehdyt kolme kansallisen turvallisuuden toimintamuistiota (National Security Action Memorandums, NSAM) jotka samana päivänä pääesikunta oli antanut, ja jotka myös Dulles oli saanut. NSAM:t 55-57 asettivat kylmän sodan operaatiot väkevästi pääesikunnan alaisuuteen. [22] Eversti Fletcher Proutyn mukaan ne olivat Kennedyn pääkeino saada kontrolli CIA:n salaisista operaatioista. Prouty kirjoitti:
… pian Sikojenlahden komitean kuulemisten jälkeen, Valkoinen talo antoi kolme mitä epätavallisimman ja vallankumouksellisimman luonteista NSAM:iaan. Ne säätivät suuresti rajoittavia määräyksiä salaisille operaatioille. NSAM #55 oli osoitettu JCS:n puheenjohtajalle, ja sen pääasiallinen teema oli ohjeistaa puheenjohtajaa siitä, että Yhdysvaltain presidentti piti häntä vastuullisena kaikista ”sotilastyyppisistä” operaatioista rauhan aikana, sillä hän olisi itse vastuussa niistä sodan aikana…. [T]ämän dokumentin aikeista ja painoarvosta ei ole väärinkäsitystä. Rauhanajan operaatiot, niinkuin siinä kontekstissa termiä käytettiin, olivat aina salaisia operaatioita… Tämä NSAM täten antoi puheenjohtajan käsiin vallan vaatia täysiä ja kattavia briiffauksia ja sisäistä roolia kaikkien salaisten operaatioiden kehittämisessä, joihin Yhdysvallat saattaisikin ryhtyä. [23]
Kesäkuun 28. päivän NSAM:t tukevat CIA:n muistion sisältöä, joka on annettu samana päivänä, jossa puhuttiin MJ-12:n kylmän sodan operaatioista. Kuten myöhemmin näytän vuodetun dokumentin avulla, kolme NSAM:ia selittävät miksi pääesikunta jäi MJ-12:n kaikkein salaisimman UFO-informaation ulkopuolelle.
Viittasin aiemmin kolmeen vuoden 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon ”MAJESTICin yhteinen logistinen suunnitelma”. Eri “MAJESTICia tukevien suunnitelmien” joukossa huomionarvoinen oli “psykologisen sodankäynnin suunnitelma.” [24] Jälleen kerran tämä näyttää MJ-12:n (Majestic) operaatioiden ja psykologisen sodankäynnin välillä olevan yhteyden. Kennedyllä oli täten hyvä syy antaa kesäkuun 28. päivän 1961 muistionssa Dullesille, jossa pyydettiin häntä katselmukseen MJ-12:n psykologisen sodankäynnin operaatioista.
Dullesin vastaus Kennedyn kesäkuun 28. päivän muistioon oli väitetysti huippusalainen kirje päivämäärällä marraskuun 5. 1961. [25] Dullesin kirje käy läpi MJ-12:n psykologisia aktiviteetteja. Se kuvaa UFOt osaksi “Neuvostopropagandaa”, jonka tarkoitus on “levittää epäluottamusta hallitusta kohtaan.” [26] Dullesin kirje tunnusti, että vaikka olikin mahdollista että osa “UFO-tapauksista ovat Maan ulkopuolelta”, nämä “eivät ole fyysinen uhka maanpuolustukselle.” [27] Dullesin kirje sanoi myös: “Turvallisuussyistä en voi paljastaa MJ-12 aktiviteettien arkaluonteisempia aspekteja.” [28] Mikäli aito, Dullesin kirje antoi presidentti Kennedylle ainoastaan minimaalisen määrän informaatiota vastauksena hänen kesäkuun 1961 NSAM-pyyntöön saada lyhyt tiivisitelmä MJ-12:n toiminnasta.
Dulles ja poltettu MJ-12 muistio
Kesäkuun 28. päivän 1961 muistio; EO 10920; NSAM:t 55-57; ja Dullesin marraskuun 1961 vastinekirje paljastavat, että kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmien hallinnasta ja MJ-12:n salaisista toimista käytiin valtakamppailua. Hänen kansallisen tiedustelun johtotehtävistään eroamiseensa asti, marraskuun 29. päivään 1961, Dulles oli keskeinen hahmo valtakamppailussa Kennedyn kanssa MJ-12:n toimista ja salattujen UFO-tietojen kontrollista. Tämä valtakamppailu heijastuu vuodettuun ja osittain palaneeseen muistioon, jonka väitetään saadun talteen James Angletonin papereiden palaessa hänen kuolemansa jälkeen toukokuun 12. päivä 1987.
Angletonin entinen vastatiedustelukollega, joka väitti olleensa läsnä kun papereita poltettiin, lähetti sen kesäkuun 23. päivä 1999 Timothy Cooperille, joka parhaiten tunnetaan hänen roolistaan vuodettujen MJ-12 -dokumenttien julkituojana. [29] Tri. Robert Woodin ja Ryan Woodin mukaan palanut dokumentti on alkuperäinen hiilikopio, jonka kotkavesileima kertoo aitoudesta, mutta tähän mennessä laboratoriot eivät ole kyenneet jäljittämään sitä… Vaikka mitään päivämäärää ei annettu, sen sisältö puhuu suoraan syyskuusta. Vuoden arvioidaan olevan 1960-luvun alku, ja asiaa tutkitaan edelleen. [30]
Palanut dokumentti on perua Kennedyn ajoilta ja sillä on virallisen valtion dokumentin piirteet. [31] Mikäli sen sisältö on oikein, se on pitävää näyttöä valtakamppailusta Kennedyn ja MJ-12:n välillä pääsystä UFO-tietoihin.
Huippusalaiseksi luokiteltu dokumentti MJ-12 koodisanalla on sarja direktiivejä CIA:n johtajalta, joka yhtäaikaisesti oli MJ-12:n erikoistutkimusprojektin johdossa, jotka on osoitettu kuudelle muulle projektin jäsenelle. Kansilehdessä sanotaan:
Kuten varmasti jo tiedät, Lancer [Kennedyn salaisen palvelun koodinimi] on tehnyt joitain kyselyitä koskien aktiviteettejamme, mitä me emme voi sallia. Kertokaa mielipiteenne lokakuuhun mennessä. Toimintanne tässä asiassa on kriittistä ryhmän jatkumiselle. [32]
Dokumentti selvästi tunnustaa, että Kennedyn pyrkimykset saada pääsy UFO-tietoihin pian virkaan astumisen jälkeen tammikuun 20. päivä 1961 itse asiassa uhkasivat koko MJ-12 Special Studies projektin/ryhmän olemassaoloa.
Vaikka poltetulla dokumentilla ei ole päivämäärää, kirjoittajan auktoriteetti ja poliittinen konteksti kertoo, että se on kirjoitettu pian Kennedyn antaman kesäkuun 26. päivän 1961 NSAM:n jälkeen, jossa pyydetään “MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmusta siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin”. [33] He polttivat dokumentin tiedostaen, että oli muuttunut “tarpeelliseksi katselmoida ja arvioida kenttätoiminnan päällekkäisyyksiä nykytilan valossa”. [34] Tämä vaikuttaa olevan viittaus kesäkuun 26. päivän NSAM-katselmukseen, joka Dullesin pyydettiin toimittamaan.
Poltettu dokumentti vaikuttaa olevan luonnostelma Allen Dullesin sarjalle MJ-12 direktiivejä, joka tiesi että hänen aikansa keskustiedustelun johdossa oli rajallinen johtuen huhtikuun 1961 Sikojenlahden fiaskosta. Hän tarvitsi vastauksen toisilta MJ-12 jäseniltä lokakuuhun mennessä, kuukautta ennen kuin hänen piti jäädä eläkkeelle keskustiedustelun johdosta marraskuun 29. päivä 1961. Poltettu dokumentti sisälsi useita direktiivejä siitä miten kontrolloida UFO-informaatiota ja varmistaa, että sitä ei päätyisi “Presidentille [Presidentti Kennedy), kansallisen turvallisuuden neuvston työntekijöille, ministeriöiden johtajille, pääesikunnalle tai ulkovaltojen edustajille”. Periaatteessa Dullesin salaiset direktiivit eväsivät Kennedyn kansallisen turvallisuuden tiimiltä pääsyn kaikkein arkaluonteisimpiin CIA:n ja MJ-12:n UFO-tietoihin.
Vaikka muiden MJ-12 tiimiläisten vastauksia ei vuodetuissa dokumenteissa luekaan, Dullesin marraskuun 5. päivän 1961 kirje Kennedylle kertoo, että hänen salainen MJ-12 direktiivien luonnostelma oli hyväksytty. Dullesin kirje lujasti viittaa siihen, että MJ-12 oli päättänyt olla tekemättä yhteistyötä Kennedyn kanssa. Näin Kennedyn pyrkimykset tuoda MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteetit hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa suoraan kontrolliin oltiin estetty.
Tiivistelmänä tähän mennessä presidentti Kennedyn toiminnasta MJ-12:n suhteen: dokumentit paljastavat, että vuonna 1961 Kennedy yritti saada kontrollia kylmän sodan psykologisen sodankäynnin tiedusteluoperaatioista. Tämä osoitetaan päiväkäskyssä 10920, joka siirsi psykologisen sodankäynnin suunnittelun McGeorge Bundyn kontrolliin. Tätä tukee lisäksi julkiseksi tehdyt muistiot pääesikunnalta vuodelta 1952, joissa luvataan logistista tukea MAJESTICin (MJ-12) psykologisen sodankäynnin ohjelmille, sekä kolme NSAMia, jotka on annettu kesäkuun 28. päivä 1961, joilla siirretään kylmän sodan aktiviteetit pääesikunnan alaisuuteen. Samana päivänä, kesäkuun 28., Kennedy otti yhteyttä Allen Dullesiin pyytääkseen katselmusta MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteeteista. Dullesin marraskuun 5. päivän vastaus alleviivaa sitä, että näihin aktiviteetteihin kuuluu UFO-aihe, mutta siinä kieltäydyttiin julkaisemasta arkaluonteista informaatiota. Nämä tapaukset ovat yhdenmukaisia poltetun dokumentin kanssa, joka sisältää kahdeksan direktiiviä, jotka rajoittavat presidentin, hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstön, ml. Bundyn, sekä pääesikunnan pääsyä UFO-tietoihin. Täten voidaan todeta, että Allen Dulles oli viranomainen, joka luonnosteli poltetun dokumentin.
Vähän hänen väitetyn marraskunu 5. päivän 1961 Kennedylle lähettämänsä kirjeen jälkeen, Dullesin luonnostelemat direktiivit olivat saaneet kuuden muun MJ-12:n jäsenen hyväksynnän. Vaikka Dulles ja MJ-12 tekivät tyhjäksi Kennedyn pyrkimykset saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin vuoden 1961 lopulla, alle kaksi vuotta myöhemmin Kennedy tekisi jotain mikä pahentaisi hänen konfliktiaan MJ-12:n kanssa ja toisi sen tuhoisaan kliimaksiinsa.
Teksti jatkuu osassa II.
***
Viitteet
[1] “Counter Intelligence Corps/Interplanetary Phenomenon Unit Report” on arvioitu keskiverrosta erittäin autenttiseksi Majestic Documents -verkkosivulla. Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/ipu_report.pdf
[11] Vaikka dokumentti löytyi kansallisarkiston laatikosta täynnä virallisia dokumentteja, sillä ei ole arkistonumeroa. Tämä on saanut jotkut väittämään, että se on sijoitettu kansallisarkistoihin ja se on huijaus, mutta sellainen on epätodennäköistä ottaen huomioon kansallisarkistojen turvallisuusproseduurit. Katso: http://www.ufoforhumanrights.com/mj-12.php . Arkistojen lausunto muistiosta: http://www.archives.gov/foia/ufos.html#mj12
Elena Danaan käy läpi hänen henkilökohtaisia kontaktikokemuksiaan, joista kaikkein dramaattisimmassa viisi harmaata avaruusolentoa sieppasi hänet 9-vuotiaana.
Kahden lääketieteellisen operaation keskellä, jotka liittyivät implantteihin, kaksi ihmiseltä näyttävää avaruusolentoa pelasti hänet laseraseita käyttäen. Haastattelussa Elena selittää sitä miten hänen pelastajansa säätivät implanttia niin, että he voisivat olla telepaattisessa yhteydessä keskenään. Elena sai tietää, että hänen pelastajansa olivat Galaktisesta liitosta, joka auttaa Maapalloa sen heräämisessä.
Elenakertoo miten Galaktinen liitto kiinnostui Maapallosta sen jälkeen kun toinen avaruusolentojen poliittinen elin, Andromedan neuvosto, antoi heille neuvoja, että tulevaisuuden galaktinen tyrannia on mahdollista jäljittää nykypäivän Maapalloon. Tämä sopii myös Alex Collierin todistukseen, joka sanoi noin vuonna 1991, että galaktinen tyrannia ilmestyisi yhtäkkiä neljäsataa vuotta tulevaisuudessa, jonka syntyminen voitaisiin jäljittää Maapalloon, Kuuhun ja Marsiin.
Elena käy läpi sitä miten Majestic-12 -ryhmä petti presidentti Eisenhowerin, joka oli solminut sopimuksen Harmaiden kanssa ilman Eisenhowerin lupaa. Tämä sopii sisäpiirin kertomuksiin siitä miten Eisenhower oli aikeissa käskeä USA:n armeijaa ottamaan haltuun Area 51:n S-4 laitokset, jota MJ-12 kontrolloi vuonna 1958 sillä verukkeella, että MJ-12 ei kertonut toimistaan hänelle aiemmin.
Elena lisäksi selittää miten marraskuussa 2018 hän sai viestiä hänen avaruusolentopelastajaltaan, Thorhan, että kahden vuoden päästä Maapallo astuisi erittäin vaaralliseen aikaan, mutta sen lopussa ihmiskunta vapautuisi pimeistä voimista, jotka sitä ovat kontrolloineet vuosisadat. Tämä tuo meidät nykyaikaan, jossa useat tietovuotajat väittävät, että valkohatut ovat lavastaneet tilanteen maata järisyttävää ilmoitusta varten.
Katso tämä haastattelu siitä miten eri avaruusolentojen faktiot sähläävät keskenään ohjatakseen ihmiskunnan kohtaloa.
Burisch väittää työskennelleensä S-4:n tiloissa Area 51:n alueella mikrobiologina. Burischin projekti etsi nk. Ganesh-hiukkasta yhdessä avaruusolentojen kanssa.
Nykypäivän ihmiset tutkimusprojektissa järjestivät konferensseja, joissa he neuvottelivat sopimuksia, ilmeisesti teknologianvaihdosta ja tutkimusprojektien edistymisestä. Haastattelu mukaan viimeisin konferenssi, johon Burisch itse osallistui, oli vuosina 2003-2004. Mukana toisina osapuolina olivat avaruusolennot, joiden oma normaali maailma, jossa he elävät on tulevaisuudessa. Avaruusolennot ovat siis aikamatkaajia. Avaruusolennot eivät ole sopeutuneet meidän ilmakehäämme tai olosuhteisiimme, joten heidän liikkuessaan tukikohdissa, he joutuvat liikkumaan Burischin mukaan eräänlaisten pyörien päällä, segwayn tyylisellä laitteella, eristettynä meidän ilmakehästämme.
Avaruusolentoja on kahdenlaisia, toiset ovat 45 tuhannen vuoden päästä (P45) tulevaisuudesta, toiset 52 tuhannen vuoden päästä (P52) tulevaisuudesta. Molemmat ovat ihmisen näköisiä, harmaita, toiset ovat kotoisin Burischin mukaan Orionin järjestelmästä. Orionilaiset ovat pitkiä pohjoismaalaisen näköisiä ihmisiä, joita voitaisiin meidän termein nimittää ”arjalaisiksi”. Molemmat avaruusolennot rotuina ovat alunperin kotoisin Maapallolta. Ne vain lähtevät avaruuteen matkaamaan eri aikoina.
Burisch kuvaa omaa abduktiokokemustaan. Vuonna 1973 hän oli puistossa Etelä-Kaliforniassa pelaamassa pesäpalloa isoisänsä kanssa. Oli kesäpäivä, ja hänen isoisänsä heitti pallon hänelle. Hän katsoi ilmaan palloa joka lensi auringon ohi, käänsi katseensa pois ja näki väläyksen nurmikosta, joka vaikuttu muuttuvan mustaksi. Sitten hän muistaa välähdyksen. Muistikatkosta seuraava muisto on, että hän näkee isoisänsä istuvan puun vierellä usean metrin päässä. Aurinko oli liikkunut taivaalla, joten aikaa oli kulunut. Hän juoksi isoisänsä luokse ja kysyi mitä tapahtui. Hän näytti pöllämystyneeltä ja sanoi ettei halua puhua siitä. He lähtivät välittömästi kotiin.
Kotona isovanhemmat ja vanhemmat joutuivat riitaan. Isovanhemmat ilmeisesti muuttivat pois tämän johdosta. Samoihin aikoihin Danilla oli omituisia unia. Hänen unessaan hän heräsi, meni huoneestaan vessaan joka oli välihuone josta pääsee pesuhuoneeseen. Pesuhuoneessa oli komero, jonne isoisä laittoi työvaatteensa. Hän työskenteli tehtaassa upottamassa tuotteiden osia emaliin. Hän avasi komeron oven, ja siihen uni loppuu. Myöhemmin Burischin työskennellessä S-4:ssä J-Rod, avaruusolento jonka kanssa hän työskenteli, näytti hänelle omasta näkökulmastaan sen mitä vuonna 1973 oli tapahtunut. Avaruusolennot olivat käynnet noutamassa hänet ja vieneet hänet alukseen. Hänen isoisänsä oli nähnyt tämän ja koittanut suojella häntä, mutta hän ei kyennyt johtuen paniikista.
Abduktio meni jotenkin mönkään, ja aluksella kuoli johtavan avaruusolennon poika. Burischin päälle laitettiin jonkinlaista laitteistoa, elektrodeja tai vastaavia, ja he yrittivät pelastaa toista lasta aluksessa. Nämä avaruusolennot eivät näe ihmisiä juuri muuna kuin eräänlaisina astioina, joihin voi tallettaa tietoisuutta. Avaruusolennot yrittivät tallettaa lapsen energian Burischiin laitteilla. Dan sanoo ettei hän ollut mitenkään maagisen hyvä matemaattisissa aineissa. Tämä tallennus aiheutti sen, että hänen omakuvansa muuttui. Hän kertoo miten tapauksen jälkeen hän ei enää millään muotoa ollut kiinnostunut ikäistensä mielenkiinnon kohteista. Dan kiinnostui lähes yhtäkkisesti tieteistä, laitteista, mikroskoopeista ja muista, mistä hän ei koskaan ollut mitenkään aiemmin kiinnostunut.
Dan kutsuu MJ-12:n johtohahmoa nimellä MJ1. Hänet Dan tapasi ensi kertaa 15-vuotiaana George C. Page -museon palaverihuoneessa Danin ollessa Los Angeles Microscopical Societyn jäsen. Mies tuli huoneeseen ja katsoi Dania pitkään. J-Rod, avaruusolento jonka kanssa Dan teki työtä oli samassa aluksessa joka tuli hakemaan Danin. Hänen abduktionsa jälkeen J-Rod matkasi menneisyyteen vuoteen 1953, jolloin heidän aluksensa törmäsi maahan. J-Rod oli ollut S-4 -laitoksessa vuodesta 1953 eteenpäin siihen saakka, kunnes Dan tapasi J-Rodin ensimmäistä kertaa vuoden 1993 lopulla.
J-Rod on juuri ja juuri metrin mittainen. Dan kuvaa miten hänestä sai kuvan miten tämä ei todellakaan kuulunut planeetallemme. Dan ensimmäistä kertaa J-Rodin tavatessaan pelkäsi niin paljon että kaatui selälleen. J-Rod tuli, ehkä huumorilla tai vitsinomaisesti, istumaan Danin rinnan päälle. J-Rod kommunikoi Danille telepaattisesti. Hän kuuli J-Rodin ajatukset omalla sisäisen monologin äänellään, mutta hän tajusi että ajatukset eivät tulleet hänestä itsestään. J-Rodin puheen hän erotti kielenkäytöstä, murteellisesta kielestä. J-Rod rauhoitti Dania ja aktivoi tämän aivoista tämän oman hermokeskuksen josta virtasi endorfiineja ja serotoniinia. Danin projekti J-Rodin kanssa loppuu joskus 1996 paikkeilla. Noin 5 vuotta tämän jälkeen Dan kutsutaan jälleen kommunikoimaan J-Rodille, joka on viety Egyptiin siellä olevan tähtiportin luokse. J-Rod sanoo Danille, että auta häntä menemään tähtiportista. J-Rod halusi kotiin, ja Dan päästi hänet kotiin Reticulumiin.
Dan kertoo myös hieman MJ-12:sta. MJ-12 joukoissa on paljon vapaamuurareita, jotka ovat hyväksyneet kyseiselle salaseuralle tyypillisen lusiferiaanisen materiauskon. Illuminati sen sijaan on puhdistanut tämän pahuuden uudelle tasolle. Dan sanoo, että MJ-12:n ”omistus”, salaseura jonka hallussa se on ollut, vaihtuu. Illuminati olisi halunnut, että kolme neljäsosaa ihmiskunnasta tuhoutuu suuressa onnettomuudessa vuonna 2012, jonka aiheuttaa galaksimme keskusauringosta lähtevä korkeaenerginen kosminen purkaus. Illuminatilla itsellään on suojapaikat Maapallolla, ja he voivat mennä tällaista katastrofia piiloon maan alle. Illuminati haluaa teknologian P45-avaruusolentojen negatiivisilta faktioilta käyttääkseen sitä itseensä ja kontrolliin. Heillä on suunnitelma, jolla ihmiskunnan kurssi on mahdollista suunnata kohti tulevaa, joka liikkuu kohti näiden P45-avaruusolentojen aikalinjaa. Suuren katastrofin sattuessa Illuminatin jälkeläisistä tulisi tämän P45-rodun kantaisiä.
Vielä kauempana tulevaisuudessa P52-avaruusolennot ovat jakaantuneet kahtia. Maapallolla tapahtuu suuri katastrofi ja planeetta muuttuu vaikeaksi asua. Planeetalta pitää muuttaa pois, vaikkakin usean tuhatta vuotta katastrofin jälkeen. Pohjoismaalaisen näköiset lähtevät Maasta avaruuteen ensiksi. Ne menevät ulkoavaruuteen Kuun kautta. Kuussa on (Liiton) Arkki. Pohjoismaalaiset muuttavat Kuuhun, jonne he perustavat yhdyskunnan. Kuusta he menevät Marsiin. Marsista he menevät Orioniin. Orionissa on sen jälkeen pohjoismaalaisen näköisiä arjalaisolentoja, ja Reticulumissa J-Rodin tyyppisiä harmaita avaruusolentoja. Puolessa välissä matkaa tulevaisuudessa, 24 tuhannen vuoden päästä, harmaiksi muuttuneet Maapallolla asuvat ihmiset matkaavat menneisyyteen ja tahallaan saavat aikaan Roswellin maahansyöksyn. Tämä tehdään ilmeisesti ihmisten herättämiseksi avaruusolentojen todellisuuteen ja yhteyden saamiseksi sen aikaisiin hallituksiin.
Tähtiporttiteknologiaa oli myös Irakissa, minkä takia USA hyökkäsi sinne. Saddam suoritti kokeita tähtiporteilla. Näitä tähtiportteja on ympäri Maapalloa paljon ihmiskuntaa aiemmin rakennettu. Niitä on Egyptissä, Irakissa ja ympäriinsä. Danin mukaan tämän tähtiporttiteknologian käyttö johtaa suureen ympäristökatastrofiin ja planeetan kuolemaan. Teknologiaa ei käytetä vastuullisesti.
