Avainsana-arkisto: MJ-12

Project Camelot haastattelee Dan Burischia

Burisch väittää työskennelleensä S-4:n tiloissa Area 51:n alueella mikrobiologina. Burischin projekti etsi nk. Ganesh-hiukkasta yhdessä avaruusolentojen kanssa.

Nykypäivän ihmiset tutkimusprojektissa järjestivät konferensseja, joissa he neuvottelivat sopimuksia, ilmeisesti teknologianvaihdosta ja tutkimusprojektien edistymisestä. Haastattelu mukaan viimeisin konferenssi, johon Burisch itse osallistui, oli vuosina 2003-2004. Mukana toisina osapuolina olivat avaruusolennot, joiden oma normaali maailma, jossa he elävät on tulevaisuudessa. Avaruusolennot ovat siis aikamatkaajia. Avaruusolennot eivät ole sopeutuneet meidän ilmakehäämme tai olosuhteisiimme, joten heidän liikkuessaan tukikohdissa, he joutuvat liikkumaan Burischin mukaan eräänlaisten pyörien päällä, segwayn tyylisellä laitteella, eristettynä meidän ilmakehästämme.

Avaruusolentoja on kahdenlaisia, toiset ovat 45 tuhannen vuoden päästä (P45) tulevaisuudesta, toiset 52 tuhannen vuoden päästä (P52) tulevaisuudesta. Molemmat ovat ihmisen näköisiä, harmaita, toiset ovat kotoisin Burischin mukaan Orionin järjestelmästä. Orionilaiset ovat pitkiä pohjoismaalaisen näköisiä ihmisiä, joita voitaisiin meidän termein nimittää ”arjalaisiksi”. Molemmat avaruusolennot rotuina ovat alunperin kotoisin Maapallolta. Ne vain lähtevät avaruuteen matkaamaan eri aikoina.

Burisch kuvaa omaa abduktiokokemustaan. Vuonna 1973 hän oli puistossa Etelä-Kaliforniassa pelaamassa pesäpalloa isoisänsä kanssa. Oli kesäpäivä, ja hänen isoisänsä heitti pallon hänelle. Hän katsoi ilmaan palloa joka lensi auringon ohi, käänsi katseensa pois ja näki väläyksen nurmikosta, joka vaikuttu muuttuvan mustaksi. Sitten hän muistaa välähdyksen. Muistikatkosta seuraava muisto on, että hän näkee isoisänsä istuvan puun vierellä usean metrin päässä. Aurinko oli liikkunut taivaalla, joten aikaa oli kulunut. Hän juoksi isoisänsä luokse ja kysyi mitä tapahtui. Hän näytti pöllämystyneeltä ja sanoi ettei halua puhua siitä. He lähtivät välittömästi kotiin.

Kotona isovanhemmat ja vanhemmat joutuivat riitaan. Isovanhemmat ilmeisesti muuttivat pois tämän johdosta. Samoihin aikoihin Danilla oli omituisia unia. Hänen unessaan hän heräsi, meni huoneestaan vessaan joka oli välihuone josta pääsee pesuhuoneeseen. Pesuhuoneessa oli komero, jonne isoisä laittoi työvaatteensa. Hän työskenteli tehtaassa upottamassa tuotteiden osia emaliin. Hän avasi komeron oven, ja siihen uni loppuu. Myöhemmin Burischin työskennellessä S-4:ssä J-Rod, avaruusolento jonka kanssa hän työskenteli, näytti hänelle omasta näkökulmastaan sen mitä vuonna 1973 oli tapahtunut. Avaruusolennot olivat käynnet noutamassa hänet ja vieneet hänet alukseen. Hänen isoisänsä oli nähnyt tämän ja koittanut suojella häntä, mutta hän ei kyennyt johtuen paniikista.

Abduktio meni jotenkin mönkään, ja aluksella kuoli johtavan avaruusolennon poika. Burischin päälle laitettiin jonkinlaista laitteistoa, elektrodeja tai vastaavia, ja he yrittivät pelastaa toista lasta aluksessa. Nämä avaruusolennot eivät näe ihmisiä juuri muuna kuin eräänlaisina astioina, joihin voi tallettaa tietoisuutta. Avaruusolennot yrittivät tallettaa lapsen energian Burischiin laitteilla. Dan sanoo ettei hän ollut mitenkään maagisen hyvä matemaattisissa aineissa. Tämä tallennus aiheutti sen, että hänen omakuvansa muuttui. Hän kertoo miten tapauksen jälkeen hän ei enää millään muotoa ollut kiinnostunut ikäistensä mielenkiinnon kohteista. Dan kiinnostui lähes yhtäkkisesti tieteistä, laitteista, mikroskoopeista ja muista, mistä hän ei koskaan ollut mitenkään aiemmin kiinnostunut.

Dan kutsuu MJ-12:n johtohahmoa nimellä MJ1. Hänet Dan tapasi ensi kertaa 15-vuotiaana George C. Page -museon palaverihuoneessa Danin ollessa Los Angeles Microscopical Societyn jäsen. Mies tuli huoneeseen ja katsoi Dania pitkään. J-Rod, avaruusolento jonka kanssa Dan teki työtä oli samassa aluksessa joka tuli hakemaan Danin. Hänen abduktionsa jälkeen J-Rod matkasi menneisyyteen vuoteen 1953, jolloin heidän aluksensa törmäsi maahan. J-Rod oli ollut S-4 -laitoksessa vuodesta 1953 eteenpäin siihen saakka, kunnes Dan tapasi J-Rodin ensimmäistä kertaa vuoden 1993 lopulla.

J-Rod on juuri ja juuri metrin mittainen. Dan kuvaa miten hänestä sai kuvan miten tämä ei todellakaan kuulunut planeetallemme. Dan ensimmäistä kertaa J-Rodin tavatessaan pelkäsi niin paljon että kaatui selälleen. J-Rod tuli, ehkä huumorilla tai vitsinomaisesti, istumaan Danin rinnan päälle. J-Rod kommunikoi Danille telepaattisesti. Hän kuuli J-Rodin ajatukset omalla sisäisen monologin äänellään, mutta hän tajusi että ajatukset eivät tulleet hänestä itsestään. J-Rodin puheen hän erotti kielenkäytöstä, murteellisesta kielestä. J-Rod rauhoitti Dania ja aktivoi tämän aivoista tämän oman hermokeskuksen josta virtasi endorfiineja ja serotoniinia. Danin projekti J-Rodin kanssa loppuu joskus 1996 paikkeilla. Noin 5 vuotta tämän jälkeen Dan kutsutaan jälleen kommunikoimaan J-Rodille, joka on viety Egyptiin siellä olevan tähtiportin luokse. J-Rod sanoo Danille, että auta häntä menemään tähtiportista. J-Rod halusi kotiin, ja Dan päästi hänet kotiin Reticulumiin.

Dan kertoo myös hieman MJ-12:sta. MJ-12 joukoissa on paljon vapaamuurareita, jotka ovat hyväksyneet kyseiselle salaseuralle tyypillisen lusiferiaanisen materiauskon. Illuminati sen sijaan on puhdistanut tämän pahuuden uudelle tasolle. Dan sanoo, että MJ-12:n ”omistus”, salaseura jonka hallussa se on ollut, vaihtuu. Illuminati olisi halunnut, että kolme neljäsosaa ihmiskunnasta tuhoutuu suuressa onnettomuudessa vuonna 2012, jonka aiheuttaa galaksimme keskusauringosta lähtevä korkeaenerginen kosminen purkaus. Illuminatilla itsellään on suojapaikat Maapallolla, ja he voivat mennä tällaista katastrofia piiloon maan alle. Illuminati haluaa teknologian P45-avaruusolentojen negatiivisilta faktioilta käyttääkseen sitä itseensä ja kontrolliin. Heillä on suunnitelma, jolla ihmiskunnan kurssi on mahdollista suunnata kohti tulevaa, joka liikkuu kohti näiden P45-avaruusolentojen aikalinjaa. Suuren katastrofin sattuessa Illuminatin jälkeläisistä tulisi tämän P45-rodun kantaisiä.

Vielä kauempana tulevaisuudessa P52-avaruusolennot ovat jakaantuneet kahtia. Maapallolla tapahtuu suuri katastrofi ja planeetta muuttuu vaikeaksi asua. Planeetalta pitää muuttaa pois, vaikkakin usean tuhatta vuotta katastrofin jälkeen. Pohjoismaalaisen näköiset lähtevät Maasta avaruuteen ensiksi. Ne menevät ulkoavaruuteen Kuun kautta. Kuussa on (Liiton) Arkki. Pohjoismaalaiset muuttavat Kuuhun, jonne he perustavat yhdyskunnan. Kuusta he menevät Marsiin. Marsista he menevät Orioniin. Orionissa on sen jälkeen pohjoismaalaisen näköisiä arjalaisolentoja, ja Reticulumissa J-Rodin tyyppisiä harmaita avaruusolentoja. Puolessa välissä matkaa tulevaisuudessa, 24 tuhannen vuoden päästä, harmaiksi muuttuneet Maapallolla asuvat ihmiset matkaavat menneisyyteen ja tahallaan saavat aikaan Roswellin maahansyöksyn. Tämä tehdään ilmeisesti ihmisten herättämiseksi avaruusolentojen todellisuuteen ja yhteyden saamiseksi sen aikaisiin hallituksiin.

Tähtiporttiteknologiaa oli myös Irakissa, minkä takia USA hyökkäsi sinne. Saddam suoritti kokeita tähtiporteilla. Näitä tähtiportteja on ympäri Maapalloa paljon ihmiskuntaa aiemmin rakennettu. Niitä on Egyptissä, Irakissa ja ympäriinsä. Danin mukaan tämän tähtiporttiteknologian käyttö johtaa suureen ympäristökatastrofiin ja planeetan kuolemaan. Teknologiaa ei käytetä vastuullisesti. https://www.youtube.com/watch?v=2A_X_D4i6lc

T. Scott Crain: MJ-12 -informantti

Tämä on Scott Crainin vuonna 1989 kirjoittama teksti UFO-aiheisessa BBS-purkissa.
======================================================================
<> * 416-237-1204 * PC-Pursuitable * File Requestable * HST
             * 24 Hour Operation * Sysop - Tom Mickus * Toronto * FREE
======================================================================
======================================================================

INFORMNT.TXT - "MJ-12 -INFORMANTTI"
^^^^^^^^^
             - kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.

======================================================================

 Huom:  Tämä artkkeli on lähetetty MUFON Journaliin julkaisua
        varten.  Se on kirjoitettu lokakuussa 1989.

======================================================================



          MJ-12 -INFORMANTTI
          ------------------


                     kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.



Viimeisen vuosikymmenen ajan on kasaantunut todisteita siitä, että USA:n hallitus on ollut mukana noutamassa maahan syöksyneitä UFOja ja niiden sisälläolijoita. Suuri tämäntyyppisten tapausten suma paljastui kesällä 1978, kun ohiolainen tutkija Leonard H. Stringfield esitti 17:n eri tapauksen tiivistelmät käydessään läpi ’Retrievals the Third Kind’ -tutkielmaansa väitetyistä noudetuista haaksirikkoutuneista UFOista ja niiden sisälläolijoista, joita armeijalla on hallussaan, MUFONin vuosittaisessa symposiumissa, joka tuona vuonna pidettiin Ohion Daytonissa. Stringfieldin tutkielman kriitikot esittivät, että koska hänen informanttinsa halusivat pysyä anonyymeinä, oli käytännössä mahdotonta varmentaa näitä väitteitä. Hän jatkoi lisäyksityiskohtien kaivelua UFO-törmäysnoutokysymyksessä, ja julkaisi päivityksiä asiasta vuonna 1980 ja 1982. Mutta häikäisevät väitteet vaativat häikäiseviä todisteita, ja Stringfieldin anekdoottitodisteet eivät olleet riittäviä tapauksen osoittamiseksi.

Vuonna 1980 tunnettu kielitieteilijä Charles Berlitz ja UFO-tutkija William L. Moore julkaisivat kirjan ’The Roswell Incident’, joka kuvaa sitä miten armeija tuli väliin ja piti salaisuutena amerikkalaisilta törmänneen UFOn ja sen sisälläolijoiden haltuunoton New Mexicon Roswellista vuonna 1947. Tapausta käytiin uudestaan läpi syyskuun 20. päivää 1989 NBC-TV:n ’Unsolved Mysteries’-ohjelman episodissa, joka nosti esiin useita silminnäkijöitä tutkimukselle sekä yhden informantin. Informantti Sappho Henderson Kalifornian West Hillsista kertoi hänen edesmenneen aviomiehensä kapteeni Oliver Wendell Hendersonin olleen pilotti, joka lensi lautasen romua ilmavoimien tukikohtaan Daytoniin, Ohioon. Walter G. Haut, joka oli PR-viranomainen Roswellin ilmatukikohdassa heinäkuussa 1947 oli myös mukana, ja vahvisti että ilmavoimat sai talteen lentävän lautasen romun.

Syyskuussa 1989 UFO-tutkija Jerome Clark esitti, että ainakin kolmisenkymmentä uutta informanttia on haastateltu, ja että ”Roswellin tapaus paljastaa enemmän sen salaisuuksistaan, myös suurimmista.” Tutkijat J. Allen Hynek Center for UFO Studiesille tekivät joitain mielenkiintoisia löytöjä, ja toivottavasti raportti heidän löydöksistään julkaistaan lähitulevaisuudessa.

Tukea sille, että UFO todellakin törmäsi Roswelliin, saatiin lisää vuonna 1987 kun englantilainen kirjailija Timothy Good julkaisi ensimmäistä kertaa virallisiksi väitettyjä USA:n valtion dokumentteja, joissa kuvataan sitä miten 12 USA:n valtiolle työskentelevää miestä vehkeilivät New Mexicon Roswelliin heinäkuussa 1947 törmänneen levyaluksen noudon ja arvioinnin. Samanlainen julkistus niinkutsutusta Eisenhowerin briiffausdokumentista ’Briefing Document: Operation Majestic 12’ tehtiin useita viikkoja myöhemmin. Tämän teki USA:ssa tutkijoiden William L. Moore, Jaime H. Shandera ja Stanton T. Friedman tiimi.

Dokumenttien mukaan MJ-12 on ryhmä tunnustettuja tiedemiehiä, armeijan ja tiedustelupalvelujen upseereita, jonka presidentti Harry Truman perusti kontrolloimaan UFOjen poiskeräämistä. Sanomalehdet ympäri maailman raportoivat väitteistä, että Yhdysvaltain hallitus oli salannut UFO-haaksirikon ja saanut talteen sen sisälläolijat. Mutta yksikään viranomaisten edustaja ei varmistaisi tällaisen totuutta. Miten voidaan osoittaa MJ-12:n olemassaolo ja se, että dokumentit olivat aitoja?

Kanadalainen UFO-tutkija ja ydinfyysikko Stanton Friedman sai $16000 apurahan Fund for UFO Researchilta tuon kysymyksen vastaamiseen, ja hän on tuottanut paljon informaatiota dokumenttien oikeellisuuden tukemiseksi. Valitettavasti Friedmanin ja koko UFO-tutkijayhteisön kannalta kaikki alkuperäiset MJ-12:n jäsenet ovat kuolleet, ja niin kaikki varmennukset täytyy tapahtua toisen käden informaatiolla tai paikallistamalla muita tukevia dokumentteja, joilla todistaa tapaus. Raportti tutkimusten edistymisestä annettiin vuoden 1989 MUFONin symposiumissa, joka pidettiin Nevadan Las Vegasissa. Friedman raportoi, että ”…ei ole viitteitä siitä, että dokumentit olisivat väärennettyjä ja joukko pieniä yksityiskohtia viittaa siihen että MJ-12 on legitiimi.”

Tämän oletuksen pohjalta lähtien, että Majestic-12 -dokumentit ovat mahdollisesti aitoja, kanadalainen UFO-tutkija Grant Cameron ja minä löysimme ankkurin johon kiinnittää omat tutkimuksemme. Me päätimme seurata ihmisiä, ei dokumentteja. Koska briiffausdokumentti selvästikin sanoo, että projekti on ”HUIPPUSALAINEN Tiedustelun Tutkimus- ja Kehitysoperaatio…”, joka vastaa Yhdysvaltain presidentille, Cameron ja minä menimme etsimään entisiä tutkimuslautakunnan jäseniä, jotka olivat aktiivipalveluksessa 1940- ja 1950-luvuilla. Jollain tuolla oli pakko olla tietoa tämän kokoisesta projektista.

Metsästyksen aikana me löysimme toisen tutkijan, joka oli tehnyt samanlaista etsintää, kalifornialaisen William Steinmanin. Steinman, kirjan ’UFO Crash at Aztec’ kirjoittaja, oli käynyt kirjeenvaihtoa Fred Darwinin kanssa, joka on entinen puolustusministeriön tutkimusjohdon Guided Missile Committeen puheenjohtaja vuosina 1949-1964. Steinman kysyi Darwinilta kuka olisi todennäköinen kandidaatti lentävien lautasten nouto-operaatioon, mikäli sellainen projekti olisi olemassa. Hänen vastauksensa oli huikea, ottaen huomioon sen että hän nimesi nämä ihmiset vuonna 1984, kolme vuotta ennen kuin Majestic-12 -dokumentit julkaistiin. Darwin listasi seuraavat nimet:

    1.)  tri. Vannevar Bush

    2.)  tri. Karl T. Compton

    3.)  tri. Lloyd Berkner

    4.)  tri. Robert F. Rinehart

    5.)  tri. Eric A. Walker

    6.)  tri. John Von Neumann

Bushin ja Berknerin nimet ovat vuoden 1987 Majestic-12 -listassa. Eräs nimi jota me pidämme kiinnostavana on tri. Eric Walker, entinen Pennsylvanian osavaltioyliopiston rehtori.

Se seikka, että Walker voi olla mukana, voi olla perua amerikkalaiselta fyysikolta tri. Robert I. Sarbacherilta. Sarbacher palveli konsulttina 1950-luvulla armeijan tutkimusjohdossa ja hän oli valvontaryhmän jäsen.

Syyskuun 15. päivänä 1950 kanadalaisen tiedemiehen Wilbert B. Smithin haastattelussa Sarbacher kertoi Smithille, että lentäviä lautasia on olemassa, että me emme ole kyenneet kopioimaan sen toimintaa, ja että lentävien lautasten aihe on ollut salainen kaksi astetta korkeammalla tasolla kuin vetypommi. Kun tämän vuoden 1950 haastattelun sisältö tehtiin julkiseksi Leonard Stringfieldin eräässä monograafissa ’UFO CRASH/RETRIEVAL: AMASSING THE EVIDENCE – STATUS REPORT III’ vuona 1982, Steinmanin onnistui löytää Sarbacher Floridan Palm Beachista ja kirjoittaa hänelle pyyntö lisäinformaatiosta.

Kirjeessään Steinmanille päivämäärällä marraskuun 23. 1983 Sarbacher vahvistaa, että hänet ”…kutsuttiin osallistumaan useisiin keskusteluihin, jotka liittyivät raportoituihin haltuunottoihin…” mutta että hän ei kyennyt osallistumaan näihin tapaamisiin. Sarbacher sanoo, että amerikkalaiset laboratoriot analysoivat materiaalia, jonka väitetään tulleen näistä haaksirikkoutuneista lentävistä lautasista, ja että laitteisto oli ”äärimmäisen kevyttä ja erittäin kestävää.” Sarbacher kuvasi olentoja, jotka kontrolloivat lentävää lautasta, Steinmanille. Hän kertoo:

”Oli raportteja siitä, että instrumentit tai olennot, jotka näitä laitteita käyttivät, olivat myös erittäin kevytrakenteisia, riittävän kevyitä kestämään erittäin suuria kiihtyvyyksiä, jotka näihin koneisiin liittyivät. Muistan puhuneeni joidenkin ihmisten kanssa toimistossa, että sain kuvan siitä että nämä ’avaruusolennot’ olivat rakentuneet kuin tietyt hyönteiset joita olemme havainneet Maapallolla, johtuen näiden instrumenttien käyttämisen vaatimasta vähäisestä liikemäärästä.”

Lokakuun 1985 Flying Saucer Review’n numerossa päätoimittaja Gordon Creighton antoi lisätietoja Sarbacherin mukanaolosta hänen artikkelissaan ’TOP U.S. SCIENTIST ADMITS CRASHED UFOs.’ Creighton kirjoittaa, että vaikka Sarbacher ei ottanut osaa, tapaamiset törmäysnoudoista pidettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa Ohion Daytonissa, jonne viranomaisten piti raportoida löydöksensä tieteentekijöille, joilla oli yhteyksiä puolustusministeriön tutkimus- ja kehitysjohtoon.

Puhelinhaastattelussa Standon Friedmanin ja Robert Sarbacherin välillä Friedman kysyi Sarbacherilta jos hän kykenisi muistamaan ketään joka otti osaa näihin tapaamisiin. Vaikka hän ei muistanut tämän nimeä, hän antoi tarpeeksi vihjeitä Friedmanille, että kun William Steinman kävi keskustelua läpi, kaikki todisteet viittasivat tri. Eric A. Walkeriin. 1950-luvun alussa Walker palveli tutkimus- ja kehitysjohdon puheenjohtajana, ja hän olisi ollut looginen kandidaatti jolta kysyä UFO-törmäysnoutotapaamisista, mikäli sellaisia oltiin pidetty. Kirjeessään Grant Cameronille Steinman sanoi, että kun hän teki löydön, hän soitti Sarbacherille ja kysyi oliko tri. Eric Walker se henkilö jonka nimeä hän etsi. Sarbacherin vastaus Steinmanin mukaan oli, että Walker oli mies joka otti osaa kaikkiin noihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa.

Jos nämä todisteet ovat tosia, me olemme silloin identifioineet tiedemiehen, joka oli asemassa vahvistaa tai kieltää Yhdysvaltain hallituksen törmänneiden UFOjen nouto-ohjelman olemassaolon. Steinman sanoo, että hän soitti Walkerille elokuun 30. päivänä 1987. Steinmanin ”sanasta sanaan” puhelinhaastattelun sisällön mukaan tri. Eric A. Walker myönsi ottaneensa osaa näihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa koskien ”armeijan lentävien lautasten sekä niiden sisälläolijoiden ruumiiden noutamista.” Steinmanin mukaan Walker tunnusti, että hän tiesi MJ-12:sta ja että hän oli ollut tietoinen heistä lähtien vuodesta 1947. Haastattelussa Walker sanoi Steinmanille että ”antaa olla” ja että hän ”oli menossa alueelle josta hänellä ei absoluuttisesti ollut mitään tietoa”. Steinman vastasi, että ihmisillä on oikeus saada tietää totuus, ja että hän ”…ei aio jättää tätä.”

Steinman on tutkinut Walkeria vuodesta 1984 lähtien, ja vastaanottanut useita kirjeitä Walkerilta, joista yksi puhuu alas ammutusta lautasesta. Crain ja Cameron yhdistivät voimansa syksyllä 1987 saadakseen tietää kaikki mahdollinen Walkerin mukanaolosta, ennen kuin hänen nimensä paljastettaisiin julkisuuteen.

Vaikka tri. Walker on vähemmän vastaanottavainen näitä kyselyjä kohtaan koskien hänen mennyttä mukanaoloa UFO-asiassa, Cameron ja minä uskomme, että me olemme saaneet kasaan tarpeeksi materiaalia tri. Walkerista näyttääksemme, että hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan tietääkseen onko USA:n armeijalla hallussaan törmännyt UFO. Raportti löydöksistämme on koottu kirjaan ’UFOs, MJ-12 AND THE GOVERNMENT’, jonka me toivomme julkaisevan lähitulevaisuudessa.

================================= EOF =======================================


=============================================================================
=   IF YOU HAVE ANY UFO RELATED INFORMATION THAT YOU WOULD LIKE US TO SEE   =
=   OR HAVE DISTRIBUTED, YOU CAN NOW SEND IT VIA OUR NEW UFONET FAX LINE.   =
=============================================================================
=      ------>>> UFONET FAX HOTLINE - 24 Hrs - (414) 351-2075 <<<------     =
=============================================================================



Artikkelin julkaissut textfiles.com

Video: USA:n armeijan sotilas puhuu UFOista, avaruusolennoista ja MJ-12:sta

Tämä tuore video vuodettiin kaikkialle nettiin, ja se keräsi erittäin monenlaisia reaktioita ympäri maailman. Tällä videolla voit selvästi nähdä ryhmän armeijan sotilaita avoimesti puhuvat avaruusolennoista ja kaikesta siitä mitä maailmassa on olemassa. Video muuttui viraaliksi melkein yhdessä yössä, lähinnä kiitos sotilaiden rennon tavan puhua näistä asioista.

On varsin rauhoittavaa nähdä jonkun puhuvan ryhmälle ihmisiä tästä aiheesta niin mutkattomasti, kun useimmissa tapauksissa ihmiset lähinnä pilkkaisivat tai nauraisivat puhujalle hänen sanomisiaan.

Me näemme yhden sotilaista, joka on tämän videon aiheena, puhuvan kokemuksistaan avaruusolentojen ja UFOjen parissa, jopa menevän niin pitkälle että hän piirtää erään avaruusolennon naaman, jonka hän on itse nähnyt.

Hän lisäsi myös kuvan UFOsta, jolla avaruusolento matkasi.

Useimmat katselijat järkyttyivät siitä, että sotilas mainitsi kuuluisan Majestic Twelve -ohjelman ja antoi meille viitteitä joita emme ole aiemmin miettineet.

Voitte itse katsoa miten videota ei ole manipuloitu. Huulet ovat synkassa äänien kanssa ja ääniraita, jossa mies kävelee ympäriinsä tilassa osoittaa videon aidoksi.

(Huomaa, että se ei osoita sitä etteikö videolla esiintyvä mies voisi olla näyttelijä, jolla on roolipukunaan sotilaan vaatteet.)

 

Artikkelin julkaissut Untold News

Kuuluisa John Learin lausunto ParaNetissa

Paranet oli ainakin USENET-uutisryhmä (ja on edelleenkin), mutta varmasti myös samanniminen BBS-purkki on ollut joskus olemassa ennen internetin yleistymistä. Purkeissa kirjoiteltiin fooruminkaltaisesti omia juttuja, ja niihin piti ottaa modeemilla yhteys. John Lear sai oman viestinsä välitetyksi erään suurimman senaikaisen paranormaaleihin ilmiöihin keskittyneen kanavan avulla.
Tämä paljastus oli 1980-luvun ufologian suurimpia. John kävi näyttäytymässä myös George Knappin ohjelmassa:


John Lear on pyytänyt, että seuraava teksti julkaistaisiin ParaNetissa. Filosofiaamme kuuluu rohkaista debattia paranormaaleista ilmiöistä, aivan sama miten ristiriitaisista, ja toivotamme hänen hengentuotteensa tervetulleeksi. Informaatio tässä tiedostossa ei ole ParaNetin varmentama, eivätkä tässä esitetyt mielipiteet välttämättä heijastele ParaNetin ylläpitäjien tai muun henkilöstön mielipiteitä.

Voimme kuitenkin sanoa, että John on se mitä hän sanoo olevansa, ja hänellä on useita arkaluonteista laatua olevia kontakteja, jotka voivat saattaa hänen käsiinsä tämäntyyppistä informaatiota.


Lausunnon julkaissut:

John Lear

joulukuun 29. 1987

John Lear, entinen US Airlinen kapteeni, on lentänyt yli 160 eri tyyppisen lentokoneen kanssa yli 50 maassa. Hänellä on 17 maailmanen nopeusnätystä Lear Jetilla ja hän on ainoa pilotti, jolla on koskaan ollut kaikki lentosertifikaatit suoritettu hyväksytysti kerralla, jotka USA:n ilmailuvirasto FDA (Federal Aviation Administration) nimittää. Lear on lentänyt maailmanlaajuisesti tehtäviä CIA:lle ja muille valtion virastoille. Entisenä kandidaattina Nevadan senaattoriksi Lear on William P. Learin poika, joka oli suunnitellut Lear Jet -suihkukoneen, 8-raiturin, ja perustanut Lear Siegler -korporaation. Lear kiinnostui UFOista 13 kuukautta sitten kun hän oli puhunut USA:n ilmavoimien henkilökunnan edustajan kanssa, joka oli nähnyt UFOn laskeutuvat Bentwatersin ilmatukikohtaan lähelle Lontoota Englannissa, sekä kolmen pienen avaruusolennon lähestyvän lentäjää.

Huomio Lehdistölle:

USA:n valtio jatkaa henkilökohtaiseen ja ammatilliseen hyväuskoisuuteen luottamista sen pantatessaan tässä esitettyjä tietoja. Yhteistyönne yli 40 vuoden ajan on ylittänyt villeimmät odotuksemme ja me onnittelemme teitä.

”Aurinko ei kierrä Maata”

”USA:n valtio on ollut liikesuhteessa pienien harmaiden avaruusolentojen kanssa noin 20 vuotta”

Ensimmäinen esitetty totuus johti siihen, että Giordano Bruno poltettiin elävältä vuonna 1600 uskaltaessaan ehdottaa sitä, että se olisi totta. Toinen totuus on vienyt hengen paljon useammalta heidän yrittäessään esittää sitä julkisesti kuin kansa koskaan saa tietääkään.

Mutta totuus on kerrottava. Kirkko on vääristellyt sitä, että Maa kiertää Aurinkoa, yli 200 vuoden ajan. Lopulta se aiheutti kirkossa, valtiossa ja ajattelussa suuren mullistuksen. Tapahtui yhteiskunnallisten ja perinteisten arvojen siirtymä. Se oli 1800-luvulla.

Nyt noin 400 vuotta sen jälkeen kun ensimmäinen totuus möläytettiin, meidän tulee taas kohdata shokeeraavat faktat. ”Kaamea totuus”, jota valtio on piilotellut yli 40 vuotta. Valitettavasti ”kaamea totuus” on paljon kaameampi kuin valtio on koskaan kuvitellutkaan.

Pyrkimyksissään suojella demokratiaa valtiomme on myynyt meidät avaruusolennoille. Ja tässä on se miten se tapahui. Mutta ennen kuin aloitan, haluaisin lausua sanan niiden puolesta, jotka myivät meidät. Heillä oli parhaat aikeemme mielessään.

Saksa on saattanut saada haltuunsa lentävän lautasen niinkin varhain kuin vuonna 1939. Kenraali James H. Doolittle meni Ruotsiin vuonna 1946 tutkimaan lentävää lautasta, joka siellä haaksirikkoutui Spitzbergeniin.

”Kaamea totuus” oli vain muutaman tiedossa: Ne olivat todellakin rumia olentoja, rukoilijasirkan muotoisia ja ne olivat meitä mahdollisesti miljardi vuotta kehittyneempiä. Alkuperäisestä ryhmästä, joka koskaan sai kuulla ”kaamean totuuden”, usea teki itsemurhan, kaikkein nimekkäimpänä heistä kenraali James V. Forrestal, joka hyppäsi kuolemaansa sairaalan 16. kerroksen ikkunasta. Kenraali Forrestalin terveystiedot ovat tähänkin päivään asti olleet salattuja.

Presidentti Truman nopeasti laittoi säppiin salaisuudet ja käänsi korkin niin tiukalle, että kansa edelleenkin luulee, että lentävät lautaset ovat vitsi. Minulla on heille todellakin yllätys.

Vuonna 1947 presidentti Truman perusti kahdentoista aikansa huipputieteilijän ryhmän. Heidät tunnettiin nimellä MJ-12. Vaikka ryhmä on edelleen olemassa nykyään, ketään alkuperäisiä jäseniä ei ole enää hengissä. Viimeisin kuollut oli Gordon Gray, entinen armeijaministeri, vuonna 1984. Jokaisen jäsenen kuollessa ryhmä itse nimitti aina uuden jäsenen joukkoon paikkaamaan pestiä. On joitain spekulaatioita siitä, että ryhmä nimeltä MJ-12 lisäsi jäsenmääräänsä ainakin usealla muulla henkilöllä.

Lautasia törmäsi 1940-luvun loppupuolella useita, yksi Roswelliin, New Mexicoon, yksi Azteciin, New Mexicoon, ja yksi lähelle Laredoa, Teksasiin, noin 30 mailia Meksikon rajasta.

Mieti nyt USA:n valtion kantaa tuohon aikaan. He ylpeästi pitivät itseään kaikkein voimakkaimpana kansakuntana Maailmassa, joka oli juuri tuottanut atomipommin, niin huikea saavutus, että se veisi Venäjältä neljä vuotta kuroa etumatka umpeen, ja ainoastaan Demokratian petturien avulla. He olivat rakentaneet suihkuhävittäjän, joka kykeni yliäänennopeuteen. He olivat rakentaneet mannertenvälisiä hävittäjiä, jotka kykenivät kantamaan uskomattoman tuhoisia aseita. Sodanjälkeiseen aikaan tulevaisuus näytti kirkkaalta. Kuvittele nyt miltä se tuntui noille samoille johtajille, jotka kaikki olivat todistaneet Orson Wellesin radiolähetyksen paniikkia vuonna 1938. Tuhannet amerikkalaiset panikoivat realistisesti esitetystä Maahan hyökkäyksestä toiselta planeetalta. Kuvittele heidän kauhunsa kun he oikeasti näkivät näitä pelottavan näköisten pikku olentojen kuolleita ruumiita, joilla oli suuret silmät, liskomainen iho ja kynsimäiset sormet. Kuvittele heidän shokkinsa heidän yrittäessään määrittää miten nämä omituiset ”lautaset” saivat virtaa ja että he havaitsivat, että siinä ei ollut minkäänlaisia osia mitä he entuudestaan tunsivat: ei sylintereitä tai mäntiä, ei tyhjiöputkia tai turbiineja tai hydraulipuristimia. Vasta silloin kun täysin ymmärtää valtion tunteman avuttomuuden 40-luvun lopulla, voi tajuta heidän tarpeensa täydelliselle, läpikotaiselle ja paikat siistivälle salailulle, mukaanlukien ”kuolettavan voiman” käyttö.

Salaus oli niin menestyksekäs, että niinkin myöhään kuin 1985 vanhempi tiedemies Pasadenan Jet Propulsion Laboratorysta Kaliforniassa, tri. Al Hibbs, katsoi videonauhalta massiivista lentävää lautasta ja sanoi todistetusti, ”En aio liittää tuohon (UFO) ilmiöön mitään ennen kuin saan enemmän dataa.”. Tri. Hibbs katseli alastonta keisaria ja sanoi, ”Hän kyllä näyttää alastomalta, mutta se ei vielä todista hänen olevan alaston.”

Heinäkuussa 1952 panikoitunut valtio katseli avuttomana, kun ”lentävien lautasten” muodostelma lensi Washington DC:n yli ja pörräsi Valkoisen talon ja Pentagonin yllä. Otti kaiken mielikuvituksen ja häirinnän jonka valtio vain kykeni saamaan aikaan pakottaa tuo tapaus pois kansan muistista.

Tuhansia havaintoja tehtiin Korean sodan aikaan ja ilmavoimat kävi noutamassa useita lautasia. Jotkut talletettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan, jotkut talletettiin ilmatukikohtiin lähelle törmäyspaikkoja.

Eräs lautanen oli niin suuri ja sen siirtäminen oli niin massiivinen logistinen ongelma, että se haudattiin törmäyspaikalle ja siellä se on vielä tänäkin päivänä. Tarinat ovat legendaarisia haaksirikkoutuneiden lautasten kuljetuksesta pitkiä matkoja, siirrellen niitä ainoastaan yöllä, ostettaen pois kokonaisia maatiloja, puskien läpi metsien, laittaen poikki suuria maanteitä, joskus ajaen kahdella ja kolmella rekalla vierekkäin, joiden kyydissä Maan ulkopuolinen lasti vei kolmisen kymmentä metriä läpimitaltaan.

Huhtikuun 30. päivä 1964 tapahtui ensimmäinen kommunikaatio näiden avaruusolentojen ja USA:n valtion välillä Hollomanin ilmatukikohdassa New Mexicossa. 3 lautasta laskeutui etukäteen osoitetulle alueelle ja tapaaminen pidetiin avaruusolentojen ja USA:n valtion tiedustelu-upseerien välillä.

Vuosina 1969-1971 MJ-12 edusti USA:n hallitusta, ja se teki diilejä näiden olentojen, nimeltään EBEt (Extraterrestrial Biological Entities, nimi jonka Detley Bronk on antanut, joka on alkuperäinen MJ-12 -jäsen ja Johns Hopkinsin yliopiston kuudes rehtori), kanssa. ”Diili” oli, että vaihdossa ”teknologiasta” jota he antaisivat meille, me suostuimme ”olemaan välittämättä” heidän tekemistään abduktioista, jotka olivat käynnissä, ja suostuimme panttaamaan informaatiota karjan silpomisista. EBEt vakuuttivat MJ-12:lle, että abduktiot (jotka yleensä kestivät n. 2 tuntia) olivat pelkästään käynnissä olevaa sivilisaation valvontaa.

Itse asiassa, abduktiot osoittautuivat olevan:

(1) 3mm pyöreän laitteen työntämistä abduktoidun poskiontelon kautta aivoihin. Laitetta käytettiin abduktoidun biologiseen tarkkailuun, seurantaan ja kontrolliin.

(2) Jälkihypnoottisen suggestion käyttämistä tiettyä tarkoitusta varten tietyn ajanjakson verran, jonka toteutus tapahtui seuraavan 2-5 vuoden aikana.

(3) Joidenkin ihmisten terminointia niin, että he kykenivät toimimaan elävinä lähteinä biologiselle materiaalille ja aineille.

(4) Henkilöiden terminointia, jotka olivat uhka toiminnan jatkumiselle.

(5) Geneettisen manipuloinnin kokeiden toteuttamista.

(6) Ihmisnaisten hedelmöittämistä ja raskauden varhaista keskeyttämistä, jotta saataisiin risteytetty lapsi talteen.

USA:n valtio ei alkuvaiheessa ollut tietoinen heidän ”diilinsä” kauaskantoisista seuraamuksista. Heidät johdateltiin uskomaan, että abduktiot olivat olennaisesti hyväntahtoisia, ja koska he tajusivat, että abduktiot mahdollisesti loppuisivat jokatapauksessa suostuivat he siihen tai ei, he pelkästään vaativat että annettaisiin lista nykyisistä abduktoiduista, tasaisin väliajoin MJ-12:lle ja kansallisen turvallisuuden neuvostolle. Kuulostaako tämä uskottavalta? Oikea lista abduktiohenkilöistä lähetettiin kansallisen turvallisuuden neuvostolle? Lue vain eteenpäin, minulla on sinulle uutisia.

EBEillä on geneettinen sairaus, jossa heidän ruuansulatuselimensä ovat surkasuneeet eivätkä toimi kunnolla. Jotkut spekuloivat, että he olivat mukana jonkinlaisessa onnettomuudessa tai ydinsodassa, tai mahdollisesti heidän evoluutionsa on taantunut. Elättääkseen itsensä he käyttävät entsyymiä tai hormonaalista eritettä, jota saadaan kudoksista joita he saavat ihmisiltä ja eläimiltä. (HUOM: Lehmät ja ihmiset ovat geneettisesti samanlaisia. Jos tulee kaamea hätätilanne, lehmän verta voidaan antaa ihmisille.)

Saadut eritteet sekoitetaan vetyperoksidiin ja seosta levitetään iholle tai tiputellaan ruumiin osien päälle. Keho imee seoksen, sitten erittää kuona-aineet ihon läpi. Karjan silpomiset, joita tehtiin paljon vuosina 1973-1983 ja jotka julkisesti huomioitiin lehdissä ja joita käsiteltiin Linda Howen dokumentissa Denverin CBS -kanavalla KMGH-TV:lla, olivat näiden avaruusolentojen keräämiä kudoksia. Silpomisiin kuului sukupuolielimiä, peräsuolia, silmiä, kieliä ja kurkkuja, jotka kirurgisesti poistettiin äärimmäisellä tarkkuudella. Joissain tapauksissa viillot tehtiin leikkaamalla solujen välistä, prosessi jota emme vielä kykene suorittamaan kentällä. Monissa silpomisissa ruhosta ei löytynyt yhtään verta, ja kuitenkaan sydän ei ollut sisäelinten rusentama. Tämä on myös huomattu ihmissilpomisissa, joista ensimmäinen oli kersantti Jonathan P. Louette White Sandsin ohjuskoealueella vuonna 1956, joka löydettiin kolme päivää sen jälkeen kun ilmavoimien majuri oli todistanut ”levynmuotoisen esineen” abduktoineen tämän kello 03.00 hänen ollessaan etsimässä ohjusromua ammuntaradalta. Hänen sukupuolielimensä oltiin poistettu, peräsuoli oli poistettu tarkasti, silmät poistettu ja kaikki veri sisältä myös, eikä taaskaan suonien romahdusta. Todisteista käy ilmi, että tämä kirurgia oltiin suoritettu, useimmissa tapauksissa, kun uhri, eläin tai ihminen, oli vielä elossa.

Eri kehon osat vietiin maanalaisiin laboratorioihin, joista eräs on lähellä pientä Dulcen kylää New Mexicossa. Tämä yhdessä pystytetty (CIA ja avaruusolennot) laitos on kuvattu jättiläismäiseksi, jossa suuret tiiliseinät ”jatkuvat ikuisesti”. Silminnäkijät ovat raportoineet suuria sammioita täynnä oranssia nestettä, joissa ihmiskehon osia liikutellaan.

Alkuvaiheen sopimuksen jälkeen Groom Lake, eräs kansakunnan salaisimmista koekeskuksista, suljettiin noin vuoden ajaksi, joskus noin 1972-1974, ja suuria maanalaisia laitoksia rakennettiin EBEjen avulla ja heitä varten. ”Neuvoteltu” teknologia asetettiin paikoilleen, mutta sitä ei voitu käyttää ilman EBEjä itseään. Sanomattakin on selvää, että kehittynyttä teknologiaa ei voitaisi käyttää EBEjä itseään vastaan, jos tilanne niin sanoi.

Vuosien 1979-1983 välillä alkoi käydä yhä selvemmäksi MJ-12:lle, että asiat eivät menneet niinkuin he olivat suunnitelleet. Kävi selväksi, että paljon enemmän ihmisiä (tuhansissa) abduktoitiin kuin oli listattu virallisissa abduktiolistoissa. Lisäksi kävi selväksi, että joitakin, ei kaikkia, mutta joitakin kansakunnan kadonneista lapsista oli käytetty eritteisiin ja muihin avaruusolentojen tarvitsemiin ruumiinosiin.

Vuonna 1979 oli jonkinlainen hässäkkä Dulcen laboratoriossa. Erikoisjoukkojen yksikkö soitettiin hätiin ja se yritti vapauttaa useita ihmisiä, jotka olivat loukussa laitoksessa, jotka olivat tulleet tietoisiksi siitä mitä oikeasti tapahtui. Erään lähteen mukaan 66 sotilasta kuoli ja meikäläiset eivät vapautuneet.

Vuoteen 1984 mennessä MJ-12 on ollut varmaankin todella kovassa kuumotuksessa siitä virheestä, jonka he olivat tehneet EBEjen kanssa diilaillessaan. He olivat vaivihkaa promonneet ”Kolmannen asteen yhteys” ja ”E.T.” -elokuvia kansalle tehdäkseen ”omituiselta näyttävät” avaruusolennot tutuiksi kansalle, jotka olivat hyväntahtoisia, myötätuntoisia, ja paljon meidän ”avaruusveljiämme”. MJ-12 ”myi” EBEt kansalle, ja heidän vastassaan oli nyt seikka, että totuus oli varsin toisenlainen. Lisäksi vuonna 1968 oltiin tehty suunnitelma tehdä kansa tietoiseksi avaruusolentojen olemassaolosta Maapallolla seuraavan 20 vuoden aikana, joka huipentuisi usean dokumentin julkaisuun vuosina 1985-1987. Nämä dokumentaarit kertoisivat EBEjen historian ja aikeet. ”Suuren Petkutuksen” tajuaminen saattoi MJ-12:n suunnitelmat, toiveet ja unelmat sekaannukseen ja paniikkiin.

Tavatessaan ”Country Clubilla”, jossa oli yksityinen golf-kenttä, mukavien lepo- ja työskentelytilojen keskellä, ja oma lentokenttä joka oli rakennettu vain yksinomaan MJ-12:n jäsenille, alkoi kamppailu siitä mitä nyt tehtäisiin. Osa MJ-12:sta halusi myöntää koko skeeman ja sen kädetyksen jollaiseksi se oli muuttunut kansalle, pyytää heiltä anteeksi ja pyytää heidän tukeaan. Toinen puolisko (ja enemmistö) MJ-12:sta esitti, että he eivät millään voisi tehdä sitä, että tilanne oli sietämätön eikä kansaa voitaisi innostaa ”kaamealla totuudella” ja että parasta oli jatkaa aseiden kehittelyä, joita voitaisiin käyttää EBEjä vastaan peitenimellä ”SDI”, Strategic Defense Initiative, jolla ei ollut mitään tekemistä Venäjän ydinaseita vastaan puolustautumisen kanssa. Kun näitä sanoja nyt kirjoitetaan, tri. Edward Teller, vetypommin ”isä”, on henkilökohtaisesti Nevadan testialueen tunneleissa ajamassa työntekijöitään ja lähipiiriään erään henkilön sanoin, ”kuin loitsun alla”. Ja niin hänen pitäisikin, sillä tri. Teller on MJ-12:n jäsen tri. Kissingerin, amiraali Bobby Inmanin ja mahdollisesti amiraali Pointdexterin lisäksi, muutama mainitakseni nykyisistä MJ-12:n jäsenistä.

Ennen ”Suuren Petkutuksen” paljastumista yksityiskohtaisen suunnitelman mukaan aiottiin julkaista informaatiota kansalle, useita dokumentteja ja videonauhoja tehtiin. William Moorella; Kalifornian Burbankissa elävällä UFO-tutkijalla, joka kirjoitti vuonna 1980 julkaistun ”The Roswell Incidentin” joka yksityiskohtaisesti kertoo haaksirikosta, neljän avaruusolennon ruumiin haltuunotosta ja salaamisesta; on hallussaan videonauha kahdesta uutistoimittajasta, jotka haastattelevat MJ-12:n liittyviä armeijan upseereita. Tämä armeijan upseeri vastaa kysymyksiin koskien MJ-12:n ja salailun historiaa, kolmen lentävän lautasen haltuunottoa, sekä elävän avaruusolennon olemassaoloa (yksi kolmesta alienista, jotka siepattiin ja joille annettiin nimet EBE-1, EBE-2, EBE-3, ja olento jota pidetään Los Alamosissa on nimeltään YY-II. Ainoa toinen tämän tyypin laitos, joka on sähkömagneettisesti turvallinen, on Edwardsin ilmatukikohta Mojavessa, Kaliforniassa). Upseeri nimeää aiemmin mainittujen lisäksi muutaman muun: Harold Brown, Richard Helms, kenraali Vernon Walters, JPL:n tri. Lew Allen ja tri. Theodore von Karman, muutama mainitaksemme MJ-12:n entisistä jäsenistä.

Upseeri kertoo myös faktan, että EBEt väittivät luoneensa Kristuksen. EBEillä on eräänlainen tallennuslaite, joka on tallentanut koko Maan historian ja se voi näyttää sen hologrammin muodossa. Tämä hologrammi voidaan filmata, mutta johtuen siitä miten hologrammit toimivat, se ei ole filmillä kauhean selkeä. Kristuksen ristiinnaulitseminen Oliivikukkulalla on väitetysti kuvattu filmille, jotta se voitaisiin näyttää kansalle. EBEt väittävät luoneensa Kristuksen, joka, ”Suuren Petkutuksen” valossa, voi olla projekti jolla häiritä perinteisiä arvoja selittämättömistä syistä.

Toisen videonauhan näytetään kuvaavan EBEn haastattelu. Koska EBEt kommunikoivat telepaattisesti, ilmavoimien eversti toimii tulkkina. Juuri ennen osakemarkkinoiden romahdusta lokakuussa 1987, useita uutistoimittajia, mukaanlukien Bill Moore, oli saanut kutsun Washington DC:n henkilökohtaisesti kuvaamaan EBEä samanlaisessa haastattelussa, ja levittämään filmi julkisuuteen. Ilmeisesti johtuen osakkeiden romahduksesta ajoitusta ei pidetty asianmukaisena. Joka tapauksessa tuntuu kuitenkin omituiselta menetelmältä informoida kansaa avaruusolennoista, mutta se olisi ollut linjassa panikoivan organisaation muiden toimien kanssa, joka tässä kohtaa ei enää osannut kääntää kurssiaan.

Moorella on lisäksi hallussaan lisää Aquarius-fokumentteja, muutama sivu jotka on vuodettu usean vuotta sitten ja jotka kertovat supersalaisesta NSA:n projektista, jonka olemassaolo on kiistetty aivan viime päiviin saakka. Kirjeessään senaattori John Glennille, NSA:n politiikasta vastaavalle, Julia B. Wetzel kirjoitti, ”Ilmeisesti on olemassa tai oli ilmavoimien projekti tuolla nimellä (Aquarius), joka käsitteli UFOja. Sattumalta NSA:lla on myös samanniminen projekti.” NSA:n Aquarius-projekti käsitteli ”avaruusolentojen kommunikaatiota” (EBEt). Aquarius-ohjelmassa oli projekteja kuten ”Snowbird”, jolla testatilennettiin avaruusolennoilta haltuun saatua alusta Groom Lakessa, Nevadassa. Tämä projekti jatkuu edelleen tuossa sijainnissa. Erään henkilön sanoin, joka työskentelee Groom Lakessa, ”Porukkamme on paljon parempi rikkomaan asioita kuin kasaamaan niitä takaisin toimivaksi.”

Moore, joka väittää olleensa yhteydessä MJ-12:n, tuntee, että he ovat kusettaneet häntä koko ajan, vilautellen hänelle dokumentteja ja tarjoten hänelle johtolankoja, luvaten hänelle mennä julkisuuteen jonkin informaation kanssa avaruusolennoista vuoden 1987 loppuun mennessä.

Varmasti Mooren väitteet saavat uskomaan, että Moore itse on valtion agentti, joka työskentelee MJ-12:lle, jota ei vedätetä, vaan joka itse vedättää ikuisesti toiveikkaita ufologeja joille totuus on aivan kulman takana. Mieti tätä:

  1. Moore esittää, että hän ei ole valtion agentti, vaikka kun Lee Graham (eteläkalifornialainen ufologi) joutui DIS:n (Defense Investigative Service) tutkimaksi Moorelta saatujen salaisten dokumenttien hallussapidosta, Moore itse ei joutunut.
  2. Moore esittää, että vuosien 1973-1983 karjansilpomiset olivat Linda Howen (”A Strange Harvestin” tuottaja, myöhemmin nimeltään Linda Moulton Howe) vedätys jolla luoda itselleen nimeä. Hän lainaa kirjaa ”Mute Evidence” vedätyksen todistamiseksi. ”Mute Evidence” oli valtion sponsoroima kirja, jolla selitettiin karjansilpomisia tavallisin käsittein.
  3. Moore esittää, että ilmavoimien akatemian fysiikan kirja, ”Introductory Space Science”, vol. II kappale 13, nimeltään ”Unidentified Flying Objects”, jossa kuvataan neljä kaikkein yleisimmin nähtyä avaruusolentoa (joista yksi on EBE), oli everstiluutnantti Edward R. Therkelsonin ja majuri Donald B. Carpenterin käsialaa, ilmavoimien henkilökuntaa jotka eivät tienneet mistä he puhuivat ja he vain lainasivat ”sekopää”-lähteitä. Moore esittäää, että kirja vedettiin pois jotta kappale voitaisiin poistaa.

Jos valtion mielestä heidät pakotettiin tunnustamaan, että avaruusolentoja esiintyy Maapallolla ylitsepääsemättömien todisteiden avulla, kuten lokakuun ja marraskuun havainnot Virginian Wythevillessä ja myöhemmin julkaistut kirjat kuten ”Night Siege” (Hynek, J. Allen; Imbrogno, Phillip J.; Pratt, Bob: Night Siege, Ballantine Books, Random House, New York), ja ottaen huomioon ”Suuren Petkutuksen” sekä selvästikin vihamieliset EBEjen aikeet, saattaa olla MJ-12:n aika myöntää EBEt mutta piilottaa infot silpomisista ja abduktioista. Jos MJ-12 ja Moore olivat jonkinlaisessa sopimuksessa, silloin olisi hyödyllistä Moorelle mennä mukaan. Esimerkiksi MJ-12 voisi sanoa… ”tässä on joitain aitoja dokumentteja… mutta muistakaa… ette saa puhua silpomisista tai abduktioista.” Tämä olisi Moorelle hyödyksi, sillä se tarjoaisi todisteita tukemaan hänen teoriaansa siitä, että avaruusolennot ovat olemassa, mutta kieltäisi totuuden niistä. Kuitenkin, jos Moore todellakin työskentelee MJ-12:lle, hän menisi mukaan joka tapauksessa… myöntäen avaruusolennot mutta hyssytellen silpomisista ja abduktioista. Jos hän työskentelee yksin, Moore ei välttämättä ole edes tietoinen ”Suuresta Petkutuksesta”.

Aika näyttää. On mahdollista, että Moore menee ja julkaisee videohaastattelun entisen armeijan upseerin kanssa, niinkuin hän on luvannut. MJ-12:n näkökulmasta kansa altistuisi informaatiolle ilman että se joutuisi edes uskomaan sitä, koska Moore olennaisesti ei ole niin uskottava lähde kuin vaikka USA:n presidentti. Muutaman kuukauden harkinnan jälkeen uskottavampi todistaja voisi astua esiin, jolla on lausunto että ”kyllä, me itse asiassa haastattelimme häntä ja se pitää paikkansa”. Tässä skenaariossa kansa saisi hieman nokkiinsa. Jos Moore ei julkaise videota, sanotaanko vaikka, helmikuun 1. päivään 1988 mennessä, mutta sen sijaan kertoo kutakuinkin tällaisen tarinan: ”MJ-12 on kertonut minulle, että he suunnittelevat kaiken informaation julkistamista lokakuuhun ’88 mennessä. Olen nähnyt suunnitelman ja olen nähnyt vakuutuksen siitä että tämä tapahtuu, joten olen päättänyt pitäytyä julkistamasta videonauhaani tällä kertaa sillä se voi aiheuttaa ongelmia MJ-12:n suunnitelmille.” Tämä ostaisi aikaa MJ-12:lle ja aika on se mitä he niin kovasti tarvitsevat.

Saatat nyt kysyä, ”Miksen ole kuullut mitää kaikesta tästä?” Keneltä luulisit kuulevasi siitä? Dan Ratherilta? Tom Brokawilta? Sam Donaldsonilta? Väärin. Nämä ihmiset vain lukevat uutisia, he eivät etsi niitä. Heillä on naisia jotka soittelevat ja haastattelevat todistajia ja varmentavat lausuntoja tarinoihin, jotka julkistetaan telkkarissa. Dan Rather ei mene Wythevilleen ja kaiva tietoa siitä miksi 4 TUHATTA on raportoinut havainneensa UFOja lokakuussa ja marraskuussa vuonna 1987. On parempi, että Tom Brokaw tai joku muu asettaisi uskottavuutensa vaaraan tämän tyyppisellä tarinalla. Tom Brokaw? Tom haluaa Sam Donaldsonin asettavan uskottavuutensa vaaraan. Kukaan ei aio riskeerata uraansa tällaisilla ideoilla, huolimatta siitä miten paljon ihmiset raportoivat havaintoja 300-metrisistä aluksista jahtaavan heitä. Wythevillen havaintojen tapauksessa kymmeniä autoja NASAn logoilla meni uutistoimittajien silmien ohi. Ja ne jotka kysyivät kysymyksiä, saivat kuulla vastauksen että NASA tekee galluppia.

Entäpä sitten, saatat kysyä, meidän omat tiedemiehemme? Mites Carl Sagan? Isaac Asimov? Arthur C. Clarke? Eivätkö he olisi tienneet? Jos Carl Sagan tietäisi, hän tekisi petoksen hyväksymällä Planetary Societyyn ihmisiä jäseniksi, ”etsimään älyä Maan ulkopuolelta”. Toinen kusetus on miksi USA:n valtio upottaa miljoonia dollareita vuosittain radioteleskooppiin Areciboon, Puerto Ricoon, jota Cornellin yliopisto pyörittää — yhdessä arvaa kenen kanssa? Carl Saganin. Cornell on mukamas etsimässä signaaleja ulkoavaruudesta, ehkä merkkiä, että jotain on jossain. Voi olla vaikeaa uskoa, että varsin älykäs astronomi kuten Sagan voisi olla niin tietämätön.

Entäpä Isaac Asimov? Varmaan kaikkein nimekkäin tieteiskirjailija koskaan olisi arvannut, että nyt täytyy olla tosi iso kusetus käynnissä. Ehkäpä, mutta jos hän tietää jotain, hän ei sano. Ehkä hän pelkää, että ”Perustus” tai ”Imperiumi” eivät ole olemassa.

Entäpä Arthur C. Clarke? Teknisesti tarkin tieteiskirjailija on läheisissä väleissä NASAan, ja hänellä varmaan on ainakin jokin haju siitä mitä tapahtuu. Jos niin on, hänkään ei puhu. Science Fiction -gallupissa Clarke arvioi, että kontakti älykkään elämän kanssa ei tapahtuisi 21. vuosisadalla.

Jos valtio ei kerro meille totuutta ja suuret uutislafkat eivät myöskään mieti asiaa, mikä silloin on iso kuva? Ovatko EBEt, jotka ovat tehneet yli 100 tuhatta abduktiota (mahdollisesti miljoonia), jotka ovat rakentaneet tukikohtia ympäriinsä (Groom Lake, Nevada; Sunspot, Datil, Roswell, ja Pine Town, New Mexico, muutama mainitakseni) valmiita palaamaan sinne mistä he tulivatkin? Vai tuleeko meidän olettaa, että he valmistautuvat suureen liikkeeseen? Vai onko kyse vihamielisemmästä ja todennäköisemmästä tilanteesta, jossa valloitus on jo käytännössä valmis ja puuttuu enää pelkästään itku ja hammastenkiristys?

Hyvin suunniteltu Maapallon invaasio sen resurssien ja hyötyjen takia ei alkaisi laseraseilla varustettujen avaruusolentojen massalaskeutumisilla. Hyvin suunniteltu ja toteutettu valloitus sivilisaatiolta tuhansia ja mahdollisesti satoja tuhansia vuosia meitä edellä todennäköisimmin olisi valmis ennen kuin kourallinen ihmisiä (esim. vaikka 12?) tajuaa mitä tapahtuu. Ei mitään ääntä, ei mökää. Paras neuvoni on tämä: Ensi kerran kun näet lentävän lautasen ja monttu auki katsot tuota teknologian ja kauniiden valojen näytöstä — JUOKSE KARKUUN!

— loppu —   Artikkelin julkaissut textfiles.com

Galaktinen diplomatia ja valtion negatiiviset responssit

Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.

Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:

Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.

Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.

(…)

On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?


Kirjoittanut Jonathan Andrews*

Eksopoliittisen liikkeen saadessa pontta se voi olla mahdollisuus kiinnittää huomiota työterveysvaaroihin, jotka tämän alan mukana tulevat. Eksopolitiikassa mukana olevat, ja erityisesti kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat, saattavat olla tietoisia valtion negatiivisista vasteista sellaisiin aloitteisiin. Kysymys herää tällöin mitä suojamekanismeja kansalaisdiplomaatit saattaisivat käyttää valtion negatiivisia responsseja vastaan.

Yleisesti ottaen kansalaisdiplomatiaa voidaan kuvata kaikkina epävirallisina kontakteina eri valtioiden kansalaisten välillä, verrattuna virallisiiin diplomaattikontakteihin valtioiden edustajien välillä. [1] Mutta vielä erityisemmin kansalaisdiplomatiaa käytetään usein erityisen epämuodollisen diplomatian tarkoitukseen, jossa epäviralliset edustajat (akateemikot, eläköityneet armeijan ja siviiliväestön edustajat, tunnetut julkisuuden hahmot ja yhteiskunnalliset aktivistit) ottavat osaa dialogiin, jonka tarkoituksena on konfliktin ratkaisu, tai luottamuksen rakentaminen. [2] Tässä merkityksessä siihen usein viitataan termillä “Radan II diplomatia.” (Track II Diplomacy) Toisen Radan diplomatia on osoittautunut hyödylliseksi tilanteissa, joissa viralliset, diplomaattiset kommunikaatioyhteydet maiden tai valtion ja kapinallisjoukon välillä ovat hajonneet. Näissä olosuhteissa epäviralliset kanavat voivat toimia usein tehokkaammin ja raivata tietä sitä seuraavalle ”ensimmäisen radan” diplomatialle. [3]

Kun kontaktihenkilöiden määrä kasvaa tasaisesti vuosien mittaan, niin tekee myös yksityisten kansalaisten aloitteiden määrä, joilla luoda yhteys avaruusolentoihin. Nämä pyrkimykset voidaan nähdä ensiaskeleena kansalaisdiplomatian alalla avaruusolentoihin, siinä että ne pyrkivät saamaan kommunikaatioyhteyden ja mahdollisesti tuomaan oman panoksensa luottamuksen rakentamiseen. Mutta miten valtiot reagoivat sellaisiin yksityisiin aloitteisiin? Tulisiko epävirallisten galaktisten diplomaattien olla varovaisia?

Kysymys siitä tulisiko avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavien yksilöiden olla varuillaan valtio negatiivisista vasteista ei ole akateeminen. Päin vastoin, kuten Michael Salla huomautti ECETI-konferenssissa vuonna 2006, on todellakin “laajasti todisteita siitä, että yksilöitä, joilla on kontakti tai kommunikaatioyhteys avaruusolentoihin, on vainottu. (…) Avaruusolentojen kanssa kontaktissa olevien yksilöiden ja organisaatioiden vainoaminen käy selväksi useista eri esimerkkitapauksista, joissa häiritään, ahdistellaan, käydään fyysisesti käsiksi tai vieläkin pahempaa.[4]

Ennen kuin siirrymme eri tyyppisiin valtion negatiivisiin vasteisiin, joita saattaa tulla vastaan, voi olla hyödyllistä ottaa kantaa kysymykseen siitä miksi valtio reagoisi negatiivisesti mihinkään mikä liittyy avaruusolentojen läsnäoloon. Sellaisia reaktioita kuvataan useissa dokumenteissa, kuten esimerkiksi niinkutsutussa Eisenhowerin briiffausdokumentissa (tästä eteenpäin EBD) [5], Robertsonin paneelin löydöksissä vuonna 1953, [6] Brookingsin raportissa vuodelta 1961, [7] sekä, mikäli autenttinen, ensimmäisessä MJ-12:n vuosikertomuksessa. [8] Kaikkiin liittyy päällimmäisenä syynä kansallinen turvallisuus.

Kiinnostavaa kyllä, uhkana kansalliselle turvallisuudelle näissä dokumenteissä ei ole UFOt tai niiden matkaajat itse, vaan mahdollinen kansan reaktio niihin. Todellakin, vaikka oli huolta siitä, että “näiden vierailijoiden motiivit ja lopulliset aikeet pysyvät tuntemattomina” (EBD), yleiskuva on että UFOt ja niiden matkustajat eivät ole osoittaneet minkäänlaista vihamielisyyttä tai tehneet mitään vihamielisiä tekoja. [9] Sen sijaan yllämainitut keskittyvät:

  • Massahysteriaan ja “tarpeeseen välttää julkinen paniikki” (EBD), [10] joka nähdään “uhkana poliittista toimintaa suojelevien elinten järjestäytyneelle toiminnalle.” [11]
  • Mahdolliseen yhteiskunnan hajoamiseen. Brookingsin raportti sivulla 215 varoittaa, että
  • Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena.[12] Ennen tuota MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa oli jo varoitettu samasta asiasta. [13]
  • Mahdollisuuteen, että ulkovallat voisivat yrittää käyttää avaruusolentojen uhasta kertovaa informaatiota psykologisen sodankäynnin tarkoituksiin. Tämä oli eräs Robertsonin paneelin päähuolenaiheista, joka eksplisiittisesti suositti sen johtopäätöksissään, että 4 “Että tiedustelupalvelut ryhtyvät välittömiin toimenpiteisiin riistääkseen Tunnistamattomilta Lentäviltä Esineiltä niiden erikoisstatuksen, joka niille on annettu, ja mystisyyden auran, jonka ne valitettavasti ovat saaneet.” [14]

Toinen kansallisen turvallisuuden syy liittyy teknologiaan, joka on saatu haltuun, ja sen kansainvälisiin vaikutuksiin. Meidän tulee pitää mielessä, että kaikki tämä on laitettu liikkeelle kylmän sodan aikaan. Maan ulkopuolinen teknologia nähtiin Amerikan mahdollisuutena varmistaa sen dominanssi. Todellakin, MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa pidetään avaruusolentojen teknologian rekonstruktion etuja ‘mittaamattomina.’ [15] USA:n dominanssin varmistamiseksi oli tärkeää, että muut maat, ja erityisesti Neuvostoliitto, eivät saisi minkäänlaista pääsyä näihin avaruusolentojen teknologioihin. USA:n dominanssin varmistamiseksi informaatio Maan ulkopuolisesta teknologiasta tuli pitää salassa.

MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa liitetään Majestic-operaatiole, joka käsitteli avaruusolentojen presenssiä Maassa, salassapito-ominaisuus joka ylittää vetypommin kehityksen. [16] Vielä tärkeämpänä dokumentti eksplisiittisesti sanoo: Kotimaiset ja perustuslailliset kysymykset: Käsiteltäessä selkeitä kansaa koskettavien lakien rikkomuksia ja perustuslaissa määriteltyjä takeita, on MAJESTIC TWELVEn jäsenten keskusteluissa tultu tulokseen, että sellaisten kansalaisoikeuksien suoja on vähemmän tärkeä kuin tämän uhan luonne. [17] (Korostus lisätty).

Se ehdottaa lisäksi:

Eräs kaikkein vaikeimmista kansan mielipiteen valtionkontrolloinnin aspekteista mitä tulee kiistämiseen ja tietämättömyyteen — on lehdistön tosiasiallinen kontrollointi. (…) presidentin Erikoispaneelin suositus yhdessä MAJESTIC TWELVEn tukemana on, että jyrkkä kiistämisen politiikka kaikista julki tulevista New Mexicon Roswellin tapahtumista, ja mistään muusta saman kaliiperin tapahtumasta, tulee pakkokeinoin ylläpitää. Kontrolloidusti medialle annettujen julkaisujen interaktiivinen ohjelma, sellaiseen tapaan jossa mustamaaltaan kaikkia siviilien tutkimuksia, tulee ottaa käyttöön aiemman vuoden 1947 National Security Actin mukaisesti. [18] (Korostus lisätty).

Jos tämä dokumentti on aito, se eksplisiittisesti varmistaa Valtiolla oleva käytänteen mustamaalata mikä tahansa avaruusolentokysymyksen siviilitutkimus, kansallisen turvallisuuden nimissä.

Nyt kun me tiedämme miksi, me voimme siirtää huomiomme siihen minkä tyyppisiä negatiivisia reaktioita voidaan odottaa. Seuraavassa on satunnainen valikoima dokumentoituja tapauksia.

Ensimmäinen mahdollinen reaktio on sensuuri, jossa avaruusolentoja ja niiden aktiviteetteja kuvaava informaatio yksinkertaisesti sivuutetaan. James Gilliland, esimerkiksi, tähän mennessä on yli 60 tuntia kuvamateriaalia interaktioista avaruusolentojen kanssa, ja kuitenkin media kieltäytyy kiinnittämästä häneen mitään huomiota. [19] Tai otetaan esimerkiksi Disclosure Press Conference, jonka tri. Steven Greer järjesti, jossa kymmenet uskottavat silminnäkijät julistivat olleensa mukana Valtion avaruusolentoja käsittelevissä projekteissa. Jonathan Kolber aivan oikeutetusti ihmettelee miksi tällainen tapahtuma ei ole saanut massamediassa mitään huomiota, ja tuli päätelmään siitä, että tämä on osaltaan tarkoituksellinen strategia. [20]

Sensuurin lisäksi naurunalaiseksi saattaminen on yleinen vaste. Jonathan Kolberin epäilys siitä, että tämä on hyvin suunniteltu strategia, on myös muiden mielipide: “Perustuen [Robertsonin paneelin] suosituksiin, PR-suhteiden komitea kokoontui vähentämään kansan kiinnostusta UFOihin. Sellaisiin käsitteisiin uskovat esitettiin julkisesti typerinä ja irrationaalisina. Tämä yritys hyödynsi tunnettuja tiedemiehiä sekä julkkiksia ja massamediaa. Jopa vaikutusvaltainen Disney-korporaatio oli mukana debunkkauksessa. Tästä eteenpäin ufologia nähtiin huonomaineisena akateemisissa piireissä, ja UFOt ovat muuttuneet sekopääyhteisöjen aiheeksi.” [21]

Tyypillinen esimerkki tästä on Dana Milbankin kirjoittama juttu Washinton Postissa 17. syyskuuta 2007 X-Conferencesta sekä lehdistötilaisuudesta, jonka Paradigm Research Group piti 16. syyskuuta 2007 National Press Clubilla. [22] Milbank esitti asiat irti kontekstista niin, että ne näyttivät naurettavilta ja X-Conferencen lehdistötilaisuus farssilta.

Avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa toteuttavat henkilöt voivat odottaa myös joutuvansa valtion valvonnan alaisiksi. “Lopultakin [Robertsonin] komitean ehdotuksien johdosta valtion agentit ja vakoojat valvoivat UFOja tutkivia ryhmiä estääkseen heitä vaikuttamasta massojen ajatteluun. Niinkin myöhään kuin 1976 löydettiin CIA:n muistio, joka kertoi UFO-ryhmiin kohdistuneista aktiviteeteista.[23] UFO-tutkija Nick Redfern kirjoitti kirjan UFO-silminnäkijöiden ja -tutkijoiden valtionvalvonnan historiasta. [24] Sellainen valvonta voi esiintyä jopa kaukokatselun muodossa. [25]

Valtion valvonnan lisäksi avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavat USA:n kansalaiset voivat kohdata myös juridisia toimenpiteitä. Tässä kontekstissa relevantteja ovat Logan Act sekä niinkutsuttu Extraterrestrial Exposure Act, joka voi tarjota valtiolle joitain oikeuslähteitä joille rakentaa keissi.

Logan Actin tarkoitus on estää yksityisiltä kansalaisilta kansainvälisen diplomatian häiritseminen / väliintulo, tekemällä siitä rikos.

§ 953. Yksityinen kirjeenvaihto ulkovaltojen kanssa.

Kuka tahansa USA:n kansalainen, missä hän sitten onkaan, joka, ilman USA:n valtuutusta, suoraan tai epäsuorasti aloittaa tai jatkaa minkäänlaista kirjeenvaihtoa tai keskustelua minkään ulkomaisen valtion tai viranomaisen tai agentin kanssa, aikeenaan vaikuttaa minkään ulkomaisen valtion tai minkään ulkomaisen virkailijan tai agentin toimenpiteisiin tai käytökseen, suhteessa mihinkään kiistoihin USA:n kanssa, tai kumoten USA:n toimet, voidaan tuomita tämän lain nojalla sakkoon tai vankeuteen korkeintaan kolmeksi vuodeksi, tai molempia. (…) [26]

Logan Acti ei mainitse Maapallon ulkopuolisia suhteita. Se sanoo, että yksityiset kansalaiset, jotka ovat tekemisissä ulkomaisten valtioiden kanssa virallisten kanavien ulkopuolella, voivat saada sakkoa tai vankeutta. Kuitenkin on järkevää olettaa, että jos ratio legis kieltää USA:n kansalaiselta ilman auktoriteettia mikä tahansa väliintulo USA:n valtion ja ulkomaiden hallitusten välisiin suhteisiin, silloin a fortiori USA:n valtio ei halua kansalaistensa tulevan väliin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden suhteisiin.

Toinen laillinen oikeutus voisi johtua niinkutsutusta ‘Extraterrestrial Exposure Actista,’ joka virallisesti on nyt kumottu. Tämä laki teki kontaktista USA:n kansalaisen ja avaruusolennon tai niiden aluksen kanssa suoraan laitonta. “Jo kirjoissa olevan lain mukaan: (Osio 14, Kohta 1211 Liittovaltion Lainsäädännössä, joka on otettu käyttöön heinäkuun 16. 1969, ennen Apollo-kuutehtäviä), kuka tahansa sellaiseen kontaktiin syyllistynyt automaattisesti muuttuu rikolliseksi, joka saa vankeutta vuodeksi ja sakkoa $5,000. NASAn johtajalla on valtuus määrittää joko kuullen tai kuulematta tätä henkilöä että hän tai esine ovat ”maan ulkopuolisesti altistuneet” ja asettaa määrämättömän pituisen aseellisen karanteenin, jota ei voida lopettaa millään oikeuden päätöksellä.

Henkilöiden määrälle ei ole minkäänlaista rajaa kuinka monta heistä voidaan näin asettaa karanteeniin mielivaltaisesti.

”Maan ulkopuolisen altistuksen” määritelmä jätetään täysin NASAn johtajan tehtäväksi, joka näin saa täyden diktatorisen vallan, joka on täysin epäperustuslaillinen.” [27]

Ihmiset kokevat myös rahallista sabotaasia ja/tai estämistä. Wendelle Stevens, eläköitynyt everstiluutnantti USA:n ilmavoimista, joka ensimmäisenä todisti UFO-sataa palvellessaan Alaskassa 1947, mainitsee miten tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka halusi tulla tapaamaan häntä. “Hän sanoi pakkaavansa ja hyppäävänsä bussiin iltapäivällä. sain soiton kaksi tuntia myöhemmin, ja hän sanoi että hän oli mennyt pankkiin nostamaan rahaa matkaansa varten ja hänen pankkikorttinsa ei toiminut. Hän koitti Visaa ja Mastercardia, ja nekään eivät toimineet. Kaikki hänen rahoituslähteensä oltiin pantu poikki.[28] Tämä tuntuu olevan ‘standarditoimenpide’: “Kaikki potentiaaliset tietovuotajat tai muuten ongelmana nähdyt pian huomasivat miten CIA käytti sen suhdettaan muihin valtion virastoihin (kuten verotoimistoon)… ja että hänen luottokelpoisuutensa oli huonontunut, työhistoria pilattu, pankkitili jäädytetty, saapuneet postit avattu ja urat pilattu.[29]

Toinen yleinen ilmiö on tietokonesabotaasi. Verkkosivut kuten Project Camelot,[30], joka on omistautunut tietovuotajien todistuksille, joutuu usein DDOS-hyökkäysten (‘dedicated denial of service’) kohteeksi eikä sinne pääse. Julkisella BBS:llä, joka on osittain omistautunut UFO-asialle, kontakti- ja abduktioilmiön tutkimukselle, useat jäsenet selittävät miten he ovat kokeneet tietokoneidensa ja kovalevyjensä kaatumista, hakkerointia ja hakkerointiyrityksiä.[31]

Monet kuvaavat eri tyyppistä häirintää ja ahdistelua. Tri. Karla Turner [englanninkielen professori josta tuli avaruusolentojen abudktioilmiön asiantuntija] elokuvassa Taken, kertoi seuraavista esimerkeistä häirinnästä, jota hänen tuntemansa abduktoidut kokivat:

  • “Kun Amy lähti ajamaan kotiin, häntä seurasi valtion partioauto, joka pysyi muutaman tuuman päässä hänen puskuristaan tai hänen autonsa vierellä maileja.”
  • “armeijan helikopterin häirintä,”
  • “puhelujen häirintä,
  • ja muut tapaukset jotka tuntuvat enemmän olevan ihmisperua kuin perua avaruusolennoilta.”[32]

Jotkut Serpo-tarinaa tutkineet — joka kertoo väitetystä vaihdantaohjelmasta USA:n valtion ja maan ulkopuolisen planeetan nimeltä Serpo välillä — kokivat asuntomurtoja. [33]

Pahamaineisia myös ovat vierailut niinkutsutuilta “miehiltä mustissa”, jotka usein mutta eivät aina esittävät valtion viranomaisia. Useat ovat todistaneet miten heidät altistettiin näiden mustapukeisten henkilöiden väijymisen “terrorille”.[34]

Joskus ihmiset kokevat laittomia pidätyksiä. Mack Brazel, joka löysi ja raportoi viranomaisille kuuluisan Roswellin tapauksen, pidätettiin laittomasti ja pidettiin ilmatukikohdassa kolme päivää.[35]

Tähän läheisesti liittyen on tapauksia joissa ihmisiä abduktoidaan. Karla Turner esimerkiksi kuvaa useita abduktiotapauksia, jotka avaruusolentojen abduktiotapauksensa jälkeen joutuivat armeijan abduktoimiksi. Hän lainaa Leah Haley’n tapausta ‘ilmiselvänä.’[36]  Tätä ilmiötä on laajalti tutkinut tri. Helmut Lammer, joka kirjoitti kirjan ja useita artikkeleja siitä. [37] Hän otti käyttöön termin ‘MILABs’ (armeijan abduktioista tai armeijan henkilöistä jotka on abduktoitu) sitä varten. Toiset kirjailijat abduktioilmiöstä, esim. Katharina Wilson, myös kuvaavat näitä ‘MILABs’-tapauksia.[38]

Abduktioiden ja laittomien pidätysten aikaan monien väitetään joskus altistuneen muistin muokkaukselle ja indoktrinaatiolle.[39] Tämä ei tapahdu vain siviileille: valtiolle työskennelleet ja Maan ulkopuolista materiaalia tai olentoja käsitelleet ihmiset usein kärsivät samasta kohtalosta.[40] Eräs pahamaineisempi (ja kiistellympi) tapaus tässä suhteessa on väitetty Dan Burischin tapaus, jossa hänen väitetään olleen mikrobiologi ja työskennelleen useissa “syvän pimeissä” avaruusolentoihin liittyneissä projekteissa, kuten Bill Hamilton raportoi.[41]

Samalla tavoin, joskus, häirintään ja ahdisteluun liittyy muita psykologisen sodankäynnin menetelmiä. Eräs tunnettu tapaus on Paul Bennewitzin tapaus, jossa sähkölaitteiden asiantuntija purki salaisia kommunikaatioita väitetystä avaruusolentojen tukikohdasta.[42] Monet kirjoittajat ovat sitä mieltä, että Bennewitz tahallaan ‘henkisesti murennettiin.’ Useat abduktiohenkilöt raportoivat, että heidät altistetaan toisenlaisille mielenhallintatekniikoille, ja on väitetty, että he eivät ole tässä yksin: eräässä haastattelussa terapeutti Stephanie Relfe mainitsee miten tämä on tapahtunut hänelle ja hänen aviomiehelleen, ja miten heidät altistettiin eri tyypin psyykkisille hyökkäyksille.[43]

Usein ihmisiä uhkaillaan fyysisellä väkivallalla.[44] Mutta pahimmissa tapauksissa kohde eliminoidaan. Todellakin, jos kaikki muu epäonnistuu, vallassaolijat eivät epäröi sortua murhaamaan, niinkuin professori Schellhorn huomauttaa: ampuma-aseen laukauksesta johtuva kuolema. Mahdollisesta myrkytyksestä johtuva kuolema. Mahdollisesta kuristamisesta johtuva kuolema. Tappavien virusten käyttämisestä johtuvat mahdolliset kuolemat. Kukaan ei elä ikuisesti. Kuitenkin viimeaikaiset UFO-tutkijoiden Phil Schneider, Ron Johnson, Con Routine, Ann Livingston ja Karla Turner epäilyttävät kuolemat, sekä usean aiemman tutkijan kuolemat tuntuvat vain lisäävän painoarvoa todellisuudelle, josta monet muut ufologit ovat tietoisia: UFO-tutkimus ei ainoastaan ole potentiaalisesti sekä vaarallista, mutta että keskimääräisen vakavan tutkijan elinikä on paljon lyhyempi kuin valtakunnan keskiarvo.[45] (korostus lisätty)

Haastattelussa Wendelle Stevens, joka yllä mainittiin, myöntää että tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka väitti olevansa tällainen palkkamurhaaja.[46] Se, että tällaisia käytänteitä on olemassa, saa usealta muulta tutkijalta vahvistusta: “CIA harvoin likaa itse omia käsiään johonkin niin sotkuiseen ja vaaralliseen kuin palkkamurha. Usein palkkamurhaajat ja sopimusagentit pidetään listoilla tällaisia toimia varten. Kun CIA ei henkilökohtaisesti ole mukana, se yrittää saada kohteen kuoleman näyttämään niin paljon ’vahingolta’ kuin mahdollista…[47] Vivienne Legg viittaa tähän myös ‘kuolettavana häirintänä.’[48]

Project Camelotin verkkosivulla on monia‘tribuuttisivuja’ ihmisille, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa.[49] Artikkelissan prof. Schellhorn mainitsee käytännössä saman listan ihmisistä, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa. Listaan kuuluu mm. tri. John Badwey, Paul Bennewitz, tri. Eugene Blass, Ron Bonds, Mae Brussell, Danny Casolaro, tri. J. Clayton, William Cooper, tri. Cooperson, Ruth Drown, Frank Edwards, Don Elkins, James V. Forrestal, tri. Max Gerson, Harry Hoxsey, Morris K. Jessup, tri. Milbank Johnson, Ron Johnson, Todd Kauppila, Jim Keith, tri. David Kelly, John F. Kennedy, Dorothy Kilgallen, tri. William Koch, George Lakhovsky, Ann Livingston, Brian Lynch, tri. Eugene Mallove, tri. James McDonald, Stanley Meyer, tri. Wilhelm Reich, Royal Rife, Ron Rummel, Phil Schneider, Leonid Strachunsky, Jose Trias, Karla Turner, Gary Webb sekä 25 Marconin tieteilijää, jotka kaikki kuolivat mystisissä olosuhteissa vuosina 1982-88. [50]

Esitetyt esimerkkihenkilöt yllä ovat kaikki altistuneet valtion negatiivisille vasteille, ja olennaisesti johtopäätös on, että kuka tahansa millä tavalla tahansa Maan ulkopuolisen presenssin kanssa tekemisissä oleva voi muuttua kohteeksi, oli kyseessä sitten UFO-tutkija, abduktiohenkilö, kontaktihenkilö, tieteentekijä tai valtiolle työskentelevä.

Yllämainitut tapaukset paljastavat myös, että nämä negatiiviset valtiolliset vasteet ovat olleet käynnissä erittäin pitkän aikaa. Professori G. Cope Schellhorn viittaa vuoden 1971 Otto Binderin artikkeliin, joka tutki 137:ää epäilyttävää kuolemantapausta vuodesta 1961. Mystiset ja epäilyttävät kuolemat UFO-tutkijoiden keskuudessa eivät ole mitään uutta. Vuonna 1971 tunnettu kirjailija ja tutkija Otto Binder kirjoitti artikkelin Saga-lehden erikoisraporttiin UFOista otsikolla “UFO-tutkijoiden likvidointi.” Binder oli tutkinut kuolemantapauksia ”ei vähempää kuin 137 lentävien lautasten tutkijoiden, kirjailijoiden, tieteentekijöiden ja silminnäkijöiden keskuudessa, jotka olivat kuolleet viimeisen 10 vuoden aikana, joista monet olivat kuolleet mitä mystisimmissä olosuhteissa.”

Binderin esittämät valitut tapaukset olivat täynnä sydänkohtauksia, epäilyttäviä syöpiä ja esimerkkejä suorista murhista. [51]

Häirintätapaukset alkoivat paljon tuota ennen: Alan Benderin luona kävivät “miehet mustissa” vuonna 1954.[52] Ja jopa ennen tuota Roswellin aikaan vuonna 1947 Mack Brazelia pidettiin laittomasti pidätettynä monta päivää.[53]

Näitä negatiivisia valtion vasteita kohdatessaan, mitä suojamekanismeja voivat kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat keksiä? Mahdolliset suojamekanismit toimivat kolmella tasolla. Ensimmäinen mekanismitaso voisi koostua toimista, jotka ovat osoitettu suoraan tietyn tyyppisiin vasteisiin. Toisen tason mekanismi voisi olla yleisempiä suojamekanismeja negatiivisia vasteita vastaan. Molemmat näistä eivät kuitenkaan tarjoa pitkäaikaista menestystä, sillä ne hoitavat vain oireita (negatiiviset vasteet), sen sijaan että ne hoitaisivat syytä (miksi valtio reagoi negatiivisesti). Kolmannen tason mekanismien täten tulisi etsiä ratkaisuja, jotka vastaavat negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Sekä syyhyn että seuraukseen vaikuttaminen todennäköisemmin tarjoaa paremmat mahdollisuudet pitkäaikaisemmalle menestykselle. Tarkastellaan nyt tarkemmin näitä kolmea tasoa.

Ensimmäisen tyypin mekanismi koostuu tietyistä vastatoimista erityisiin vasteisiin. Sensuuri, esimerkiksi, on osoittautumassa vaikeammaksi ja vaikeammaksi uusien kommunikaatioteknologioiden myötä. Internet tarjoaa ihmisille mahdollisuuden levittää tietoa paljon helpommin kuin ennen. Informaatiota voidaan julkaista verkkosivuilla tai uutiskirjeenä, keskustelupalstoille ja uutisryhmiin, tai lähettää sähköpostilla suuria määriä. Useat vastaanottajat voivat edelleen levittää viestiä eteenpäin useille ihmisille.

On myös varsin helppoa suorittaa ehkäiseviä toimenpiteitä erilaisia tietokonesabotaasin muotoja vastaan, sillä teknisiä ratkaisuja on saatavilla. Palomurin asentaminen voi estää hyökkäykset ja hakkerointiyritykset. Palvelunestohyökkäyksiä voidaan ehkäistä yhdistämällä palomuuri ja kuormanjakosofta. Eräs Open Minds -foorumin jäsenistä esimerkiksi raportoi miten yritykset murtautua hänen tietokoneelleen epäonnistuivat, koska hänellä oli asianmukaiset suojaavat ohjelmistot asennettuna.[54] Joitain toimenpiteitä voidaan suorittaa myös vähentämään rahallisen sabotaasin mahdollisuuksia, kuten vähentää korttiostojen määrää ja pitämällä transaktiot kontrollissa.

Nämä vastatoimet ovat aina yksittäistä negatiivista vastetta varten mietitty. On selvää, että suorat vastatoimet tiettyjä negatiivisia vasteita vastaan ovat vaikeampia joissain tapauksissa. Miten esimerkiksi estää valvonta? Myöskään abduktioille ei tunnuta kykenevän tekemään paljoakaan ehkäisevästi (ilman että joutuu sijoittamaan paljon rahaa, esim. palkkaamaan henkivartijat). Monet MILABin kokeneet abduktiohenkilöt ovat raportoineet, että heidät on tahtonsa vastaisesti huumattu ja usein heidän tietämättään ennen abduktiota.[55]

Toisen typpinen suojamekanismi negatiivisia vasteita vastaan on siis yleisluontoisempi. Julkisuus, esimerkiksi, toimii hyvin monille tietovuotajille. Vetämällä itseensä huomiota he ehkäisevät negatiivisia vasteita, koska valtio ei halua heille enempää huomiota, ja negatiiviset vasteet tuntuisivat lisäävän uskottavuutta heidän väitteilleen. Julkisuus on osoittautunut onnistuneeksi monien tietovuotajien tapauksessa, kuten esim. Bob Lazar.[56] Se ei kuitenkaan ole täysvarma mekanismi, sillä jotkut tietovuotajat ovat kadonneet. John Maynardin, kuuluisan tietovuotajan Disclosure Projectista, tapaus tulee mieleen.[57] Maynard mystisesti katosi paljastettuaan salaista informaatiota koskien avaruusolentoja, jonka hän oli löytänyt palvellessaan puolustustiedustelupalvelu DIA:n leivissä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänet vapautettiin liittovaltion kuritushuoneelta vuonna 2003 salassapitovalansa rikkomisesta.[58]

Läheisesti julkisuuteen liittyvä vastakeino on verkostoituminen, sillä negatiiviset vasteet todennäköisemmin paljastuisivat verkostolle.

Toinen mekanismi on käyttää ‘uskottavan kiistettävyyden’ suojaa kun levittää informaatiota, sillä tämä vähentää informaation ‘uhkaavuustasoa’. Viimeisenä oikeusturvavakuutus on mahdollisesti hyvä idea, sillä tapauksia viedään usein oikeusasteiden käsiteltäväksi.

Kolmannen tyypin mekanismit pureutuvat suoraan negatiivisten vasteiden juurisyihin ja vastaavat kysymykseen “miksi” näitä vasteita esiintyy. Se mitä vastassamme on, on ilmeinen intressiristiriita, ja näin konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan soveltaa. Nykyisissä olosuhteissa on tärkeää yrittää ja löytää win-win -lopputuloksia kontaktihenkilöiden ja tiedustelupalveluiden välillä avaruusolentoja koskevan tiedon levittämisessä. Tämä voidaan saavuttaa keskittymällä yhteisiin etuihin (vastakkaisten kantojen sijaan), sillä sellaiset yhteiset edut ovat keskeinen win-win -ratkaisuissa.[59] Tämä edellyttää tasapainoista ja vastuullista lähestymistapaa, joka välttää minkäänlaisten negatiivisten reaktioiden synnyttämisen. Tässä kontekstissa on tärkeää kehittää konfliktinratkaisukeinoja ja avata kommunikaatiokanavat.

Ensimmäinen askel tuohon suuntaan kansalaisdiplomaateilla on lähettää selvä signaali siitä, että he eivä ole vihollisia, ja että he eivät ole uhka, ja että päinvastoin he etsivät yhteistä ratkaisua joka on kaikille hyväksyttävä. Useisiin ongelma-alueisiin, jossa kansallisen turvallisuuden uhka havaitaan, löytyy ratkaisuja. Kansaa voidaan esimerkiksi valistaa siitä etteivät he reagoisi massahysterialla asteittaiseen tiedonjulkistamiseen. Näyttää siltä kuin siedätysohjelma olisi käynnissä, ja kansalaisdiplomaatit voivat olla aktiivisessa roolissa avustaessaan sen edistämisessä. Toinen tärkeä aspekti voi olla puhua koskemattomuuden mahdollisuudesta niille, jotka ovat kokeneet negatiivisia valtiollisia vasteita. Yhä useampi pyytää sellaista koskemattomuutta, [60] ja jopa ‘Totuuskomissiota’.[61] Samalla tavoin voidaan tutkia ratkaisuja muilla alueilla. Kaikki näistä, kuitenkin, ovat tämän tutkielman skoopin ulkopuolella.

Johtopäätös: Valtion negatiiviset vasteet ovat todellisuus, jonka kansalaisdiplomaateiksi haluavat joutuvat ottamaan huomioon. Nämä vasteet voivat vaihdella yksinkertaisesta häirinnästä ja sensuurista aina kohteen eliminointiin silloin kun kohde nähdään uhkana. Esimerkit yllä näyttävät, että sellaiset negatiivset vasteet ovat olleet käynnissä vuosikymmeniä ja että kukaan ei ole a priori suojassa sellaisilta vasteilta.

Vastatoimet näille negatiivisille vasteille, jotka todennäköisimmin tarjoaisivat pitkäaikaisen menestyksen mahdollisuuden, ovat niitä jotka ottavat kantaa negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Soveltamalla konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan saavuttaa pitkäaikainen win-win ratkaisu, joka keskittyy kaikkien osapuolten yhteisiin etuihin. Me voimme toivoa, että niin tekemällä kansalaisdiplomatia avaruusolentojen kanssa seuraa samanlaista polkua kuin kansalaisdiplomatia kansainvälisissä suhteissa, jossa sitä alunperin vastustettiin, sitten vastahakoisesti sopeuduttiin, ja nyt sitä virallisesti käytetään diplomaattiyhteisössä.

*  * *

*HUOM: Jonathan Andrews on pseudonyymi kirjoittajalle, joka haluaa pysyä nimettömänä. Kirjoittaja on tiedossa Exopolitics Journalin päätoimittajalle, joka on suostunut julkaista tämän artikkelin pseudonyymillä johtuen legitiimistä huolesta, että kirjoittajaa vastaan hyökättäisiin.


Viitteet

[1]    http://iboinstitute.org/mod/glossary/view.php?id=64&mode=letter&hook=C&sortkey=CREATION& sortorder=asc

[2]    http://en.wikipedia.org/wiki/Track_II_diplomacy. Muita hyödyllisiä kansalaisdiplomatian määritelmiä löydät esim:  http://en.wikipedia.org/wiki/Citizen_diplomacy ; ja  http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm

[3]    http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm.

[4]    Michael Salla, “ECETI Conference & Galactic Peace Sanctuaries,” in Exopolitics Journal, vol. 1:4 (October 2006). Verkossa: http://www.exopoliticsjournal.com/vol_1_4_salla.pdf.

[5]    Briefing Document: Operation Majestic 12. Prepared for president-elect Dwight D. Eisenhower, 18 November 1952. Available online at: http://www.majesticdocuments.com/pdf/eisenhower_briefing.pdf.

[6]    Robertsonin paneelin löydökset ja ehdotukset ovat osa niinkutsuttua Durant’n raporttia, joka on yksityiskohtainen raportti paneelin mietinnöistä. Sen virallinen nimi on Report Of Scientific Advisory Panel On Unidentified Flying Objects Convened By Office Of Scientific Intelligence, CIA. Se löytyy verkosta: http://www.cufon.org/cufon/robert.htm.

[7]    Brookingsin raportti, s. 215; lainattu sivulla http://www.enterprisemission.htm/brooking.htm, jossa on myös useita skannattuja sivuja alkuperäisestä raportista. Raportin nimi on Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs.

[8]    Majestic Twelve Project: 1st Annual Report. Tämän dokumentin aitous on kiistetty, jossa jotkut asiantuntijat, kuten Wood (www.majesticdocuments.com) pitävät sitä aitona, ja toiset kuten Stanton Friedman pitävät sitä kollaasina, joka on kopioitu muista dokumenteista. Raportti on verkossa: http://www.geocities.com/Athens/Crete/9923/mj12i1.html, sekä muilla sivuilla.

[9]    Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä.

[10]   Ilmaistu EBD:ssä.

[11]   Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä: 3.a.

[12]   The Brookings Report, l.c.

[13]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 8.

[14]   The Durant Report, l.c.

[15]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 5.

[16]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 7.

[17]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 8.

[18]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 8.

[19]   James Gilliland, “Contact and Censorship,” http://www.eceti.org/censorship.htm

[20]   Jonathan Kolber, “ DEAFENING SILENCE: Media Response to the May 9th Event and its Implications Regarding the Truth of Disclosure,” http://www.disclosureproject.org/May9response.htm

[21]   http://www.articlesbase.com/hobbies-articles/the-robertson-panel-the-cia-considers-ufos-211953.html

[22]   Dana Milbank, “There’s the Red Vote, the Blue Vote . . . and the Little Green Vote,” Washington Post, 17 Sept 2007. Verkossa: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2007/09/17/AR2007091701780_pf.html

[23]   http://www.articlesbase.com/hobbies-articles/the-robertson-panel-the-cia-considers-ufos-211953.html

[24]   Nick Redfern, On the Trail of the Saucer Spies. Steve Hammons teki arvion: Steve Hammons, “History of government surveillance of UFO witnesses and investigators examined in new book,” American Chroniclessa, http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=8341.

[25]   Kontaktihenkilö / abduktiohenkilö Jeanine Marie Steiner kuvaa sitä miten häntä monitoroivat kaukokatselijat. Jeanine Marie Steiner, The Masquerade Party at Secret Canyon, omakustanne, Denver (CO), USA, 1998.

[26]   1 Stat. 613, January 30, 1799, codified at 18 U.S.C. § 953 (2004).

[27]   http://www.karenlyster.com/law.html

[28]   “Leading Edge Research haastattelee Wendelle C. Stevensia,” http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/83

[29]   Steve Mizrach, “Welcome to Spookland: Tricks of the Trade of the CIA,” http://www.fiu.edu/~mizrachs/spookland.html.

[30]  Project Camelot verkkosivu: www.projectcamelot.org

[31]   Verkkosivu: www.openmindsforum.com . Erikoisketju foorumilla omistettu ‘Valtion tarkkailulle.’ See:http://lucianarchy.proboards21.com/index.cgi?board=talk&action=display&thread=1155254404

[32]   Karla Turner, Taken, e-bookversio, s. 148. Saatavilla: http://www.karlaturner.org.

[33]   Bill Ryan myöhemmin vahvisti tämän yksityisessä sähköpostikeskustelussa. Bill Ryan on entinen Serpo-julkaisujen verkkosivun ylläpitäjä, www.serpo.org.

[34] Miehistä mustissa on monia dokumentoituja tapauksia. Hyviä artikkeleita: Anne Jablonicky, “Men in Black: The UFO Terrorists,” UFO Universe Magazine, Vol.1, No.3, Nov., 1988.  Saatavilla verkossa at: http://www.totse.com/en/fringe/men_in_black/ufoterr.html

[35] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.

[36]   Karla Turner, Taken, e-bookversio, s. 148. Saatavilla verkossa: http://www.karlaturner.org.

[37]   Helmut Lammer, “New Evidence of Military Involvement In Abductions.” Saatavilla verkossa:  http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/abduct069.html.

[38] Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, saatavilla verkossa: http://www.alienjigsaw.com.

[39]   Yllämainittu haastattelu Wendelle Stevensin kanssa antaa esimerkkejä tästä, kuten myös Steve Mirzachin artikkeli.

[40]   Kts. esim. yllämainittu Steve Mirzachin artikkeli. Toinen kiinnostava tapaus, jossa henkilön muistoja muutettiin on kuvattu yksityiskohtaisesti tekstissä “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html.

[41]   Bill Hamilton, “The Saga of Dan Burisch from Beginning to End,” http://www.rense.com/general42/mssy.htm.

[42]   Dee Finney, the mental destruction of Paul Bennewitz, julkaistu verkossa: www.greatdreams.com/Falcon-Richard-Doty.htm.

[43]   “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html

[44]   Kts. esim. Anne Jablonickyn artikkeli joka mainittiin yllä.

[45]   Prof. G. Cope Schellhorn, “Is someone killing our UFO investigators,” UFO Universe Magazinessa, Syksy 1997. Saatavilla verkossa: http://www.metatech.org/ufo_research_magazine_evidence.html.

[46]   Wendelle Stevens, l.c.

[47]   Steve Mirzach, a.c.

[48] Vivienne Legg, “The UFO Conspiracy – It’s Really Down to Earth People,” http://www.gaiaguys.net/UFOs_Down_to_Earth.htm

[49]   www.projectcamelot.org/tribute.html.

[50]   Prof. G. Cope Schellhorn, a.c.

[51]   Prof. G. Cope Schellhorn, a.c.

[52]   Anne Jablonicky, a.c.

[53] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.

[54]   http://lucianarchy.proboards21.com/index.cgi?board=talk&action=display&thread=1155254404.

[55]   Kts. esim. Katharina Wilson joka mainitsee kymmeniä tapauksia joissa hänet on huumattu ja abduktoitu: Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, Saatavilla: http://www.alienjigsaw.com.

[56]   George Knapp teki dokumentin Lazarista Las Vegasin TV-kanava KLASille. Lisäinfoa Bob Lazarista löytyy http://en.wikipedia.org/wiki/Bob_Lazar.

[57]   Tätä kirjoitettaessa, syyskuussa 2007, John Maynard on ollut kateissa useita kuukausia. Hänen katoamisestaan raportoiti UFO-tutkijoiden yhteisöön sähköpostilla Randy Kitchur elokuussa 2007. Maaliskuussa 2003 John Maynard oltiin pidätetty rikkomasta hänen salassapitovalaansa, mutta vapautettu pian tämän jälkeen. http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html. Sitten vuonna 2007, hän mystisesti katosi uudelleen.

[58]  Lähde: http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html

[59]   Tästä kontekstista kts. esim. Roger Fisher ja William Ury, “Getting to Yes: Negotiating Agreement Without Giving In,” http://www.colorado.edu/conflict/peace/example/fish7513.htm.

[60]   Kiinnostava kuvaus on esitetty Brian Hambleyn tekstissä “Truth Amnesty – A Higher Calling,” verkossa: http://c3hamby.blogspot.com/2007/09/truth-amnesty-higher-calling.html.

[61]   Eräs tällaisen Truth and Reconcilliation Commission -totuuskomission pääpuolestapuhujia on Alfred Webre, joka puolusti ideaa myös vuoden 2007 X-Conferencessa. Lisätietoja ja detaljeja, kts: http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2007/09/x-conference-li.html

Kysymyksiä Aquarius-projektista

Tämän Aquarius-projektia käsittelevän tekstin on kirjoittanut Christian P. Lambright. Se havainnollistaa Richard Dotyn osuutta UFO-tutkijoiden harhaanjohtajana aikana, jolloin elektroniset kommunikaatiovälineet mahdollistivat keskustelufoorumien pitämisen ensi kertaa ja tiedon levittämisen tätä kautta 1980-luvulla, ja jolloin kertoman mukaan Richard Dotyn aktiivinen rooli väärän tiedon levittäjänä on ollut suurimmillaan.

On sanottu, että on kolmenlaisia ihmisiä, niitä jotka saavat asioita aikaan, niitä jotka katsovat kun ne tapahtuu ja niitä jotka miettivät mitä tapahtui. Suntuu siltä, niinkuin mikään ei kuvaisi paremmin UFO-aiheesta kiinnostuneita. Viimeaikainen haloo koskien väitettyä projektia nimeltä ”AQUARIUS” sekä kontrolliryhmää nimeltä ”MJ-12” tuntuvat loistavilta esimerkeiltä siitä hämmennyksestä, joka seuraa kommunikaation puutteesta osapuolten välillä. Onko UFOja käsittelevää projektia nimeltä AQUARIUS olemassa? Kuka ensinnä sai tietää, että sellainen on olemassa? Jos on olemassa dokumentaatiota, joka tukee ”MJ-12” ryhmän olemassaoloa, niinkuin jotkut esittävät, silloin miksi se tuntuu olevan täynnä ristiriitoja? Nämä ovat kysymyksiä joihin tulee vastata ennenkuin yritetään arvioida ongelmaa.

Kuten kuka tahansa salapoliisi voi kertoa, motivaatio on avuksi selvitettäessä mitä tahansa rikosta tai mysteeriä. Kuka saisi etua tilanteessa? Ehkäpä hieman tämänkaltainen ajattelu auttaisi ratkomaan nykyistä AQUARIUS/MJ-12:n mysteeriä. UFOihin liittyvän AQUARIUS-nimisen projektin paljastus ensi kerran ilmaantui niinkutsutussa ”NASA-telexissa” [AQUARIUS.DOC]. Tämän väitetään olevan aito dokumentti, joka kuvaa useita valokuvafilmejä, jotka liittyvät Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtuneisiin asioihin sekä Paul Bennewitzin tapaukseen. Kuten asioista eniten tietoiset ihmiset tietävät, tämä dokumentti kertoo varsin paljon mielenkiintoista tietoa liittyen viranomaisten UFO-kiinnostukseen, ja mainitsee projektin nimelt AQUARIUS sekä jotain nimeltä ”MJ-12”. Kuitenkin useita keskeisiä osia tästä dokumentista poistettiin joko alkuperäisen lähettäjän tai vastanottajan kädellä. On kiinnostavaa huomata, että dokumentista on olemassa uudelleenkirjoitettu versio, joka kiertää ympäriinsä ja jossa poistetut osat ovat tallella, mutta mitään selitystä ei anneta sille kuka kirjoitti dokumentin uudelleen tai miten aiemmin poistetut osat saatiin tietoon.

On raportoitu, että Peter Gersten on näyttänyt tämän dokumentin vuonna 1983 ja niin vaikuttaisi siltä, että se on ollut liikenteessä ainakin useita vuosia. Mutta jos Gersten oli alkuperäinen vastaanottaja, hän ei ole paljastanut sitä mistä hän on saanut sen tai keneltä. Tämä dokumentti näyttää olevan läheisessä yhteydessä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumiin vuonna 1980 siten kuin Bennewitz ja ilmavoimien kiinnostus UFO-havaintoihin tukikohtien yllä siinä mainitaan. Voisiko tämän dokumentin julkaisiu liittyä Kirtlandin tapauksesta kertovien dokumenttien julkaisuun? [KIRTLND1.DOC, KIRTLND2.DOC] William Moore on sanonut, että hänelle annetoi nimetön lähde ensimmäiset Kirtland-dokumentit ensimmäisenä Washington DC:ssa alkuvuonna 1982. Ja että monia huhuja on liikkunut Mooren ja Gerstenin välisistä kiivaista kiistoista liittyen siihen miten Gersten sai nämä dokumentit haltuunsa. Huhut sikseen, jos Moore sai dokumentit vuosi sen jälkeen kun tapaukset sattuivat, silloin kenellä tahansa joka hänelle ne antoikin on pakostakin ollut pääsy joko AFOSIn tietoihin Washingtonissa tai alkuperäisen lähettäjän tietoihin Kirtlandissa. On viitteitä siitä, että William Moore sai kopionsa Richard Dotylta, AFOSIn erikoisagentilta Kirtlandissa. Toiset lähteet ovat myös raportoineet, että Doty oli mukana pyrkimyksissä saada tämänluonteista informaatiota ulos tietyille henkilöille tuntemattomista syistä. Ja niin vaikuttaa mahdolliselta, että Doty oli vastuussa Kirtlandin dokumenttien lähettämisestä ja mahdollisesti ”NASA-telexin” lähettämisestä, sillä hän olisi ollut asemassa saada käsiinsä sellaista informaatiota. Kaikesta huolimatta jäisi vakavien UFO-tutkijoiden käsiin pyrkiä varmentamaan josko dokumenteissa esitetty informaatio on validia, tai väärää.

Kiinnostuksen lisääntyessä AQUARIUSta ja MJ-12:ta kohtaan, useita tietopyyntöjä lähetettiin eri valtion virastoille joilla saada informaatiota näistä aiheista, mutta niinkin myöhään kuin 1986 johtavat ufologian alan henkilöt ovat olleet vakuuttuneita siitä, että dokumentti oli väärennös ja AQUARIUS-projektia ei ollut koskaan olemassa. Vuonna 1985 olin lähettänyt useita tietopyyntöjä valtion virastoille ja pyytänyt informaatiota kolmesta projektista: Sigma, Snowbird & Aquarius; sekä mitä tahansa informaatiota MJ-12:n tai Majestic-12:n sitten liittyikään. Erityisesti en maininnut mitään yhteyttä tai kiinnostusta UFOihin näissä pyynnöissä. Poislukien NSA, jokainen saamani vastaus kielsi minkäänlaisen informaation näistä aiheista. Vaikka niissä sanottiinkin, että Sigma ja Snowbird ”eivät olleet tämän viraston projekteja”, ja että heillä ei ollut tietoa MJ-12:sta, he arvioivat, että etsintäkulut kaikelle informaatiolle AQUARIUS-projektiin liittyen olisivat $15,000! Vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli varsin suuri projekti. Useiden selventävien tietopyyntöjen, sekä pyynnön saada pelkästään ensimmäinen dokumentti jossa projekti laitettiin käyntiin, jälkeen NSA sanoi että projekti ei käsitellyt ”UFOja” ja että koska en maksaisi kuluja, he eivät tekisi pyynnölleni mitään. Tämän jälkeiset vetoomukset ainoastaan selvittivät sen, että AQUARIUS oli luokiteltu Huippusalaiseksi ja että minkään osan julkistaminen voisi olla ”suureksi vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle”. [AQUANSA.DOC]

Useat henkilöt ovat pitäneet NSA:n lausuntoa siitä, että AQUARIUS ei käsittele UFOja pelkästään rehellisenä, ja mahdollisesti tämä onkin totuus. Kuitenkin uskon, että jos olisi odottanut NSA:n ”kääntävän kelkkansa” ja avoimesti paljastavan kaiken olisi vähintäänkin naiivia. Tuntuu paradoksaaliselta, että jotkut ”tutkijat” sekä odottavat näiden virastojen olevan petollisia että suoraan hyväksyvät niiden lausunnot täysin oikeellisina. Uskon, että on riittävät syyt olettaa, että NSA:n projekti voi itse asiassa olla se projekti, josta ”NASA-telexissä” puhutaan ja joka mainitsi myös MJ-12:n.

Ylläolevan dokumentin verifioimisen prosessissa olin jo kirjoittanut sarjan kirjeitä 7602 Air Intelligence Groupille (7602 AINTELG), joka on vuodesta 1983 tunnettu nimellä Air Force Special Activities Center. Osana ilmavoimien tiedustelupalvelua, 7602 AINTELG käsittelee HR-tiedustelua, paljon samaan tapaan kuin 4602 AINTELG, joka tunnetusti on auttanut Edward Ruppeltia hänen tutkimuksissaan useita vuosia sitten. Tämä voi olla sattumaa tai sitten ei ja se voisi olla mielenkiintoinen lisätutkimusten suunta. Yhtä kaikki, prosessissa yrittäessäni saada informaatiota tältä ryhmältä sain jonkin verran välttelevän vastauksen AFISilta. Keskusteluissa ilmavoimien lähteen kanssa, jossa mainitsin ongelmistani saada informaatiota tästä ryhmästä, minulle sanottiin että ehkäpä tämä johtuu siitä että ”he ovat NSA:n haara!” Tämä ensimmäistä kertaa oli viite siitä, että NSA saattaisi olla jollain tavalla mukana, ja oli jo ennen kirjeitäni NSA:lle itselleen. Muutamassa kuukaudessa sain tietää toisesta kiinnostavasta seikasta, joka osoitti NSA:n suuntaan.

Tunnetun tutkijan Thomas Adamsin avulla sain tietää henkilöstä, joka oli raportoinut kuulleensa kiinnostavan väitteen koskien ensimmäistä AQUARIUS/MJ-12 -dokumenttia. Puhuttuani tämän herrasmiehen kanssa henkilökohtaisesti, vakuutuin siitä että hänen kertomansa informaatio oli oikein ja että se oli kerrottu hänelle. Hän kertoi, että hänelle oltiin henkilökohtaisesti kerrottu, että tämä dokumentti oli peukaloitu kahdella tavalla, ja että hänelle tämän oli kertonut henkilö joka muutokset oli tehnyt. Vaikka kumpaakaan muutosta ei paljastettu, hänelle oltiin kerrottu, että viittaus dokumentissa ”NASAan” oli alunperin ollu ”NSA”! Ja se kuka tämän oli tehnyt, oli kukapa muukaan kuin William Moore. Lyhyessä keskustelussa Mooren kanssa tämän jälkeen kysyin häneltä oliko hänellä tietoa tästä, ja hän yksinkertaisesti sanoi ”En kommentoi.”

JUST CAUSEn tuoreessa numerossa oli myös lausunto Larry Fawcettilta ja Barry Greenwoodilta siitä, että heille oltiin kerrottu että tämä dokumentti on itse asiassa uudelleenkirjoitettu versio. Tämä seikka paljastettiin vuonna 1983 Peter Gerstenille ilmavoimien upseerin suulla ja se joko oli unohtunut tai jätetty sikseen aivan viime päiviin asti. Kuitenkin siteeratuksi ilmavoimien lähteksi on ilmoitettu kukapa muukaan kuin Richard Doty itse.

Tämän seikan valossa, että on hiljattain muuttunut yleiseksi tiedoksi että Moore (omista syistään) muokkaa saamiaan dokumentteja, ja että hän on varsin aggressiivinen tutkimuksissaan, uskon että Moore itse asiassa kirjoittikin uusiksi tämän dokumentin, tai on joskus tehnyt niin. Mutta vähentääkö tämä dokumentin arvoa, vai kertooko se siitä että se on väärennös? Ehkäpä tämä selittää sen miksi kukaan ei voi varmistaa dokumentin olevan aito, koska teknisesti se on väärennös. Vaikuttaa siltä, että Mooren tehtävänä on nyt paljastaa selvä, tarkka versio siitä ja lopultakin paljastaa faktat sen saamisesta.

Elokuvatuottaja Linda Moulton Howen mukaan hänellä on riippumaton varmistus MJ-12:sta ja hänelle on kertoman mukaan näytetty liuta dokumentteja, joissa on samanlainen, ellei identtinen, informaatio. Kuitenkin kyseessä olevan ryhmän oikea nimi ei ollut ”Majestic” vaan samanlaiselta kuulostava nimi, jossa oli kirjaimet M ja J. Voisiko olla, että termi ”Majestic” on substituutti, joka välkyllä tavalla yrittää siivota pois informaatiota, jonka joku ainoastaan sisäpiirin todellisella informaatiolla kykenisi identifioimaan?

Jos on syy kyseenalaistaa alkuperäisessä AQUARIUS/MJ-12 -dokumentissa sekä myöhemmissä sitä koskevissa papereissa esitetyn informaation tarkkuutta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapauksia tulisi aina pitää kyseenalaisina? Mikä tahansa yksittäisen silminnäkijän UFO-havainto on aina jonkinverran kyseenalainen, tämän takia me etsimme useita silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty, tai Paul Bennewitz olivat yksin raportoidessaan näitä tapauksia, silloin Kirtlandin tapaukset eivät koskaan olisi muuttuneet niin suuriksi kysymyksiksi kuin ne ovat. Silloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumenteissa kerrotuissa tapahtumissa että dokumenttien valmistelussa itsessään. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:

Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaletta, jonka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvailtu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.

Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.

Näyttää siltä, että on vain kaksi mahdollisuutta. Yksi: että tämä on yksi syvimmälle menevistä petoksista joita ilmavoimat ovat koskaan suorittaneet, jossa mukana on myös siviili, tarkoituksia varten joita voidaan vain arvailla. Toinen: että kuvatut tapahtumat ja välissä olevat vuodet, sen jälkeiset kehityskulut ja harhaanjohdetut tutkijat ovat vain sekoittaneet faktoja. Ehkäpä oli myös jonkin sortin yritys virallisella tasolla peitellä tapahtumien arkaluontoisuutta.

Olisiko Richard Doty ajanut tekaistua asiaa, ottanut mukaan viranomaisia häneen petkutukseensa, lähettänyt tekaisun AFOSIn päämajaan, ja sitten levittänyt tiettyä informaatiota siviili-UFOtutkijoille? Mitä tarkoitusta varten? Ja olisiko hän silti ilmavoimissa jos hänet paljastettaisiin, tietäen sen PR-katastrofin joka seuraisi AFOSIn julkistaessa Washingtonissa lisädokumentteja? Tuntuu käsittämättömältä, että tukikohdan tutkimusosasto ja ilmavoimien osasto eivät olisi nopeasti ja helposti saaneet selville petkutusta ja pian tämän jälkeen nimenneet koko asiaa sellaiseksi, tietäen heidän aiemmat edesottamuksensa tehdä juuri niin.

Muutama yksinkertainen puhelu on auttanut selventämään paljon totuutta alkuvaiheen tapahtumista. Meidän tulee välttää ajoittaista houkutusta ”ampua ensin ja kysyä kysymyksiä vasta sitten”, joka voi johtaa väärän informaation levittämiseen. On suotavaa pitää pää kylmänä lähestyessään silminnäkijöitä, sillä meillä ei ole Jumalan suomaa oikeutta soittaa tuntemattomille henkilöille ja vaatia heitä vastaamaan kysymyksiin, etenkään kun asiaan saattaa liittyä arkaluonteisia yksityiskohtia. Onko yllätys, että jotkut näistä ihmisistä eivät halua tulla jokaisen henkilön vaivaamaksi, jolla olisi tälle esittää kysymyksiä?

Erittäin omituinen mutta kiinnostava kirje lähetettiin APROlle joko vuoden 1980 lopulla tai 1981 alussa, ja siihen yleisesti viitataan lähettäjän nimellä, Craig Weitzel. Tämä kirje viittaa sarjaan tapahtumia, jotka sattuivat puolivälissä vuotta 1980 sekä Kirtlandissa että Pecosin lähellä olevalla alueella New Mexicossa, ja se esittää useita väitteitä että UFO-tutkimuksen sivuosasto on asettunut Kirtlandiin tai sen lähelle. Kirjoittaja mainitsee myös, muun muassa, että ainakin yksi ”esine” on tallessa Manzanon varastoalueella. Sen, että kirjeen on ainakin legitiimisti vastaanottanut APRO, voi varmentaa Jim Lorenzenin vimmatusta kirjeestä joka lähetettiin sättimään herrasmiestä, joka tämän kirjeen oli julkistanut ilman virallista lupaa APROlta. Voimmeko kuitenkaan määrittää onko tämä kirje täysin tekaistu vai onko siinä edes vähänkään totuuden siementä sen välittämässä informaatiossa? Käymässäni keskustelussa Craig Weitzelin kanssa hän väitti, että hän ei tiedä mitään kirjeeseen liittyvistä yksityiskohdista, ja hän kiisti ottaneensa yhtään valokuvaa. Omituista kyllä, kuitenkin hän kyllä esitti, että hän ja muut näkivät omituisen hopeisen kappaleen leijailevan korkealla taivaalla, joka sitten poistui alueelta, hänen sanojensa mukaan, ”eksponentiaalisesti”! Hän oli ollut koulutuksessa vuoripelastustoiminnasta ja hän sekä muut esittivät S-O-S merkin vuorenrinteessä käyttäen laskuvarjoja ja odottivat helikoptereiden löytävän heidät. Etsiessään näitä helikoptereita he havaitsivat hopeisen ”UFOn”. Jos tämä on kaikki mikä tapahtui, mikä olisi syy tuulesta temmata sellainen kirja ja kuitenkkin antaa silminnäkijän nimi ja osoite, joka varmasti tulisi tällaiset väitteet kiistämään? Oliko kyse hämärästä teekkarijäynästä? Anonyymin kirjeen kirjoittaja väittää, että sen jälkeen kun Weitzel oli puhunut AFOSIn agentille nimeltä Dody (sic), hän ei halunnut liittyä asiaan enää mitenkään ja siitä eteenpäin Dodyn hahmo kiisti, että mitään valokuvia oli koskaan ollutkaan. Oliko tämä olosuhde, jota oltaisiin voitu odottaa perustuen aiempaan kokemukseen ilmavoimien tällaisten asioiden hoitamisesta? Monet valtion ja armeijan silminnäkijät usein kieltäytyvät puhumasta heidän kokemuksistaan tuntemattomille joko johtuen virallisesta painostuksesta, tai yksinkertaisesti oman yksityisyytensä säilyttämiseksi. Motiovaatiota jälleen pitää tarkastella löytääksemme lopullinen totuus.

Lokakuun alussa 1987 minulla oli omituinen keskustelu henkilön kanssa, joka on minulle muuten tuntematon kuin etunimeltä ja joka aluksi ei tiennyt mitään UFO-kiinnostuksestani. Puhelinkeskustelussa, joka sattui aivan vahingossa, ydinaseiden aihe tuli esiin tämän henkilön antaessa ymmärtää tietävänsä siitä jotain, koska hän tuolloin oli ollut ilmavoimissa. Vitsaillen pyysin häneltä saada tietää kaiken mitä Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtui, ei siksi että olin kiinnostunut ydinaseista vaan jostain muusta jonka ajattelin olevan Manzanossa varastossa joka ”ei ole ydinase”. Hetken naureskeltuaan tämä henkilö sanoi, ”kyllä… UFOja!” Hämmästyneenä pyysin saada hieman lisäselvitystä, ja kerrottuani kiinnostuksestani minulle sanottin että kaksi ”esinettä” oli tallessa Manzanon alueella perustuen keskusteluun, jonka tämä henkilö oli kuullut ilmavoimien henkilöiden välillä Saksassa. Jotain keskustelua oli ollut UFO-tapaukseen liittyen, joka oltiin laajalti raportoitu sanomalehdissä Saksassa vuonna 1981, joka olisi samanlainen kuin jotain mikä ”heillä” oli ”siellä”. Johtuen olosuhteista joiden alaisuudessa tämä keskustelu käytiin sekä siitä seikasta etten ollut millään muotoa viitannut aiheeseen, uskon tämän olevan jonkinlaista tukea joillekin väitteille, joita on esitetty anonyymissä ”Weitzelin” kirjeessä.

Viimeinen kiinnostuksen kohde esiintyi juuri julkaistussa kirjassa, joka kertoo ”lentävistä bumerangeista” joita on raportoitu viime vuosina New Yorkin osavaltiossa [NIGHT SIEGE, Ballantine 1987]. Näiden ilmiöiden tutkimusprosessissa Hynekiin ja Imbrognoon otti yhteyden eräs henkilö, joka väittää työskennelleensä NSA:lle. He ilmeisesti varmensivat tämän itsensä takia, ja vaikka henkilö väitti että hänen kiinnostuksensa oli ainoastaan henkilökohtaista, he yllättyivät tämän henkilön siitä epätavallisen suuresta kiinnostuksen määrästä heidän tutkimuksiaan ja heidän löytämiään todisteita kohtaan. On jopa viitteitä siitä, että heidän puhelimiaan salakuunneltiin. Vaikka ei olekaan tiedossa oliko tämän henkilön kiinnostus laajempikin kuin pelkkä henkilökohtainen kuriositeetti, on selvää että tutkijat tunsivat siinä olevan jotain epätavallista. Yhtä kaikki, tässä on toinen tapaus jossa NSA tuntuu olevan hiipinyt mukaan kuvioihin.

Heittävätkö tässä esitetyt faktat epäilyksen varjon NSA:n ylle sen osuudesta virallisten etujen varjelussa koskien UFOja? Uskon, että ne niin tekevät ja että on oikeutetusti aihetta epäillä, että AQUARIUS-projekti, joka (ainakin jollain tavalla) liittyy UFOihin, on mahdollisesti NSA:n oma tai siihen liittyvä projekti. Silti tuntuu siltä huolimatta dokumentteja koskevasta hämmennyksestä ja argumenteista, että nimitystä ”MJ-12” tulee pitää, jos nyt ei varmuutena, niin ainakin potentiaalisesti kelpona. Ne jotka ovat käyttäneet aikaa saadakseen yhteyden silminnäköihin ja heiltä lausunnot ja apua, ovat parhaassa asemassa muodostaakseen mielipiteensä itse, huolimatta sekaannuksesta koskien dokumenttien muokkausta, joka tuntuu olevan vimmatusti käynnissä. Me emme halua heittää lasta pesuveden mukana yksinkertaisesti siksi, että faktat näyttävät hämmentäviltä. Ehkäpä hämmennystä joku jopa ohjailee jossain. Meidän tulisi pitää katseemme kiinnitettynä suuriin kysymyksiin ja faktoihin jotka me voimme osoittaa tosiksi pyrkiessämme saamaan selville totuuden.

LOPPU

Kiitos kaikille lähteille, sekä nimetyille että nimettömille, jotka ovat auttaneet tässä esitettyjen faktojen selvittämisessä.

Artikkelin julkaissut textfiles.com

Katsaus Majestic-12 ryhmän projektien henkilöstöhallintoon

 

 

 

Michael Sallan esitys 4th Annual UFO Crash Retrieval Conferencessa marraskuun 10. 2006, Las Vegas, Nevada [1]

Johdanto

Todisteet Maahan törmänneistä UFOista, jotka ovat tulleet Maan ulkopuolelta, ja niiden salaisesta noutamisesta eritoistiimien avulla, joihin kuuluu armeijan ja valtion henkilökuntaa, ovat laajat ja vakuuttavat. Todisteita ovat keränneet UFO-törmäystutkimuksen pioneerit kuten Leonard Stringfield, ja sittemmin tri. Robert Wood sekä Ryan Wood. [2] Erittäin salaisten prosessien ymmärtäminen törmänneiden UFOjen noutamiseksi on saanut huomattavasti huomiota, kun julkisuuteen ilmestyi Special Operations Manual – SOM1-01 vuonna 1994. [3] SOM1-01 tarjoaa tärkeän analyyttisen viitekehyksen ymmärtää ja vastata kysymyksiin salaisista proseduureista, joita käytetään törmänneiden UFOjen paikallistamiseen, eristämiseen ja haltuunottoon. Merkittävää kyllä, SOM1-01 kuvasi salaisen valtion entiteetin, joka on luotu hallinnoimaan törmäysoperaatioita. Tämä tunnetaan nimellä Majestic-12, joka on syntynyt “Majestic 12 Operationista”, jonka presidentti Truman loi syyskuun 24. päivä 1947. [4]

SOM-01:n lisäksi on useiden sisäpiiriläisten todistuksia, jotka ovat osallistuneet UFO-nouto-operaatioon tai osallistuneet useisiin erittäin salaisiin avaruusolentoprojekteihin. Keskityn näissä kahteen sisäpiiriläiseen, Clifford Stone ja Dan Sherman, joiden todistukset tarjoavat tärkeitä oivalluksia ‘pimeiden projectien’ luonteesta, jotka on suunniteltu helpottamaan UFO-törmäysnoutoja, sekä proseduureja joita henkilökunnan rekrytoinnissa käytetään projekteihin, jotka koskettavat Maan ulkopuolisia asioita.

Tässä tutkielmassa käytän sekä SOM1-01:a että sisäpiiriläisten Stone ja Sherman todistuksia kuvaamaan UFO-törmäysnoudoissa käytettyjä pääproseduureja; ja identifioimaan niitä elementtejä joilla henkilökuntaa salassa hallinnoidaan kun heitä rekrytoidaan Maan ulkopuolisia asioita koskeviin projekteihin. Asetan Stonen todistuksen vastakkain SOM1-01:n todisteiden kanssa, jotta paremmin ymmärtäisin sitä miten SOM1-01:a sovelletaan käytännössä, ja jotta pohjustettaisiin Stonen todistusta siitä miten hän oli salaa töissä UFO-törmäysnouto-operaatioissa telepaattina. Käytän myös Shermanin todistusta koskien hänen pestiään “intuitiivisena viestijänä” toisessa avaruusolentoprojektissa todistamaan Stonen väitteet koskien salaista koulutusta ja UFO-törmäysnoutotehtäviä. Lopuksi esitän 10 periaatetta Stonen ja Shermanin todistuksista joilla ymmärtää sitä miten henkilöitä rekrytään, koulutetaan ja hallinnoidaan Majestic-12:n avaruusolentoprojekteissa yleisesti, sekä erityisesti törmäysnouto-operaatioissa.

Vuoden 1954 SOM1-01 -dokumentin autenttisuus

Jatkuvasti on keskustelua siitä onko SOM1-01 aito dokumentti. Eräs lähtökohta on analysoida sitä historiallisena dokumenttina, jota voidaan autentikoida vertaamalla muihin 1950-luvun dokumenttien keskeisiin elementteihin ja identifioida mahdolliset anakronismit. Idea on, että jos kyetään näyttämään että SOM1-01 luotiin vuonna 1954 ilman mitään modernia anakronismia, silloin on äärimmäisen epätodennäköistä että sen esiintulo 40 vuotta myöhemmin olisi modernin huijarin tekosia. Todennäköisempää olisi, että se on aito dokumentti, joka on vuodettu valtion tai armeijan henkilökuntaan liittyvistä syistä, kun he ovat tyytymättömiä virallisen Maan ulkopuolisen presenssin paljastuksen tahtiin. Sekä tri. Robert Wood että Ryan Wood ottavat tämän tulokulman. He ovat esittäneet useita uskottavia argumentteja SOM1-01:n autenttisuudesta. [5] Heidän mielestään siitä puuttuu modernit anakronismit, eivätkä he ole löytäneet yhtään todisteita sen puolesta että se olisi väärennös. Viimeisimmässä kirjassaan Top Secret/Majic, Stanton Friedman on samaa mieltä Woordien analyysin kanssa, ja ehdottaa että SOM1-01 olisi autenttinen vuoden 1954 dokumentti. Friedman uskoo, että nyt on aika analysoida sitä verrattuna muihin vuodettuihin “Majestic-dokumentteihin” jotta lopullisesti määritettäisiin sen aitous. [6]

Vastakkaisen tulokulman on ottanut UFO-tutkija Jan Aldrich, entinen USA:n armeijan adjutantti. Aldrich huomauttaa merkittävistä eroista perinteisistä armeijan manuaaleista, jotka kirjoitetaan tarkkaan tyyliin erojen eliminoimiseksi. Vuonna 1996 Aldrich identifioi 50 virhettä SOM1-01:ssa jotka hänen mielestään kertoivat juuri sellaisesta ”lepsuilusta” joita väärissä dokumenteissa on. [7] Hän spekuloi sivuuttavasti, että SOM1-01:n oli tuottanut “ilmavoimien märkäkorvakersantti, joka oli saanut koulutusta armeijan tiedustelusta” yhdessä joidenkin ystävien kanssa jotka leikkasivat ja liimasivat armeijan manuaaleista. [8]

Täten hän tulee päätelmään, että on erittäin epätodennäköistä, että SOM1-01 on aito. Aldrichin mielestä sellaiset virheet eivät ole todisteita väärennöksestä, vaan todisteita merkittävästä poikkeamisesta normaalista proseduurista jolla tuollaisia manuaaleja luodaan. Sellainen poikkeama voi olla sellaista “lepsua” ladontaa ja virheitä jotka (entiset) armeijan ammattilaiset, jotka ovat asiantuntevasti muita dokumentteja luonnostelleet, huomaisivat. Poikkeamat SOM1-01:n ja standardimanuaalien välillä voidaan selittää erittäin salaisilla turvallisuusproseduureilla, jotka on luotu sekä UFO-törmäysnoutojen hallintaan että luomaan manuaaleja kuten SOM1-01 itse. Tulen esittämään, että on olemassa perinteiselle armeijalle rinnakkainen organisaatio, joka lainaa armeijan henkilökuntaa erilaisiin ad hoc -tehtäviin joita salainen SOM1-01:ssa mainittu ryhmä — Majestic-12 — valvoo. SOM1-01 kuvaa ryhmän historiaa seuraavasti:

4. Operation Majestic 12 perustettiin supersalaisella presidentin käskyllä 24. syyskuuta 1947 puolustusministeri James V. Forrestalin ja tutkimuskomitean puheenjohtaja tri. Vannevar Bushin suosituksesta. Operaatiot toteutetaan huippusalaisesti. Majestic-12 ryhmä on suoraan vastuussa ainoastaan USA:n presidentille.

Dokumentit kuten Eisenhowerin briiffaus, Trumanin muistio ja Cutler-Twining muistio vahvistavat, että Majestic-12 [tai MJ-12] ryhmä luotiin presidentin käskyllä osana erittäin salaista valtion toimeenpanoelintä, joka rekrytoi laajasti armeijasta, mutta joka ei itsessään ole armeijan osasto. [9] Majestic-12 ryhmä on laajan valtio-armeija-korporaatioverkoson keskellä ja on mukana salaisissa toimissa yhteisprojekteissa koskien Maan ulkopuolisia teknologioita ja Maan ulkopuolisia elämänmuotoja. Tärkein näistä salatoimista on valvoa Maan ulkopuolelta tulleiden, törmänneiden UFOjen paikallistamista, noutamista ja takaisinmallintamista. Tämä laaja salaisten organisaatioiden ja projektien verkosto voidaan kuvata toiseksi Manhattan-projektiksi. Manhattan II:sta rahoittaa sarja salaisia mekanismeja, jotka ovat luonteeltaan perustuslain ulkopuolella, ja niiden arvioidaan olevan yli biljoona dollaria vuosittain. [10]

SOM1-01:n kaltaisten manuaalien kehittäminen ei välttämättä ole armeijan ammattilaisten rutiininomainen tuote. Sen sijaan tällaisia manuaaleja todennäköisesti tuottavat armeijan henkilöt, jotka on otettu mukaan MJ-12:n salaisiin projekteihin ad hoc -perusteella johtuen heidän kyvyistään, jotka sitten palaavat takaisin normaaliin palvelukseensa. Näin voidaan tarjota Aldrichille SOM1-01:n luomisesta tietoisempi spekulaatio. SOM1-01 todennäköisesti on syntynyt ‘vanhemman kersantin’ ja muiden tarpeellisten turvallisuusluokitusten omaavien yksilöiden kynästä, joilla on kokemusta UFO-törmäysnoudoista, kun heidän yläpuoliset Majesti-12:n tahot ovat heitä pyytäneet valmistelemaan törmäysnoutomanuaalin käyttäen olemassaolevia armeijan manuaaleja pohjana.

Tämä selitys ottaa huomioon ne useat SOM1-01:sta löydetyt erot kun sitä vertaillaan normaaliin standardimanuaaliin armeijassa, mutta se ei kumoa SOM1-01:n autenttisuutta valtion manuaalina vuodelta 1954. Jos tämä on asian laita, silloin SOM1-01:sta löydetyt erot voidaan selittää sillä omalaatuisella tavalla jolla tällaisia dokumentteja luodaan. Tämä selitys tarjoaa vastauksen SOM1-01:n aitousongelmaan, jonka Woodien tiimi ja Friedman ovat vahvistaneet; vaikka se sisältääkin useita Aldrichin ja muiden identifioimia eroja. Lyhyesti, erot SOM1-01:ssa viittaavat siihen, että se on aito salaisen järjestelmän luoma dokumentti, eikä todiste modernista väärennöksestä. Käytän SOM1-01:a referenssityökaluna auttamaan sisäpiiriläisen, Clifford Stone, todistuksen vahvistamisessa, joka väittää osallistuneensa omakätisesti UFO-törmäysnouto-operaatioon ja Project Moon Dustiin.

Clifford Stonen väitteet koskien UFOjen törmäysnouto-operaatioita

Vääpeli Clifford Stone palveli USA:n armeijassa 22 vuoden ajan vuodesta 1969 vuoteen 1990. Hän väittää, että hänet rekrytoitiin eliitti-UFO-törmäysnoutojoukkoon johtuen hänen luonnollisesta telepatiakyvystään kommunikoida Maan ulkopuolisille biologisille olennoille (extraterrestrial biological entities, EBEs). [11]

Hän väittää, että USA:n armeija iski häneen silmänsä lapsena ja ilmavoimien kapteeni kävi hänen luonaan viikottain, joka rohkaisi Stonea seuraamaan kiinnostustaan UFOja kohtaan, ja lopulta vaikutti hänen uravalintaansa. Armeijaan liittymishetkellä Stone päätyi varsin epätyypilliselle uralle erittäin salaisessa projektissa, jonka hän oppi myöhemmin tuntemaan nimellä Project Moon Dust. [12]

Stone sanoo, että hänelle aluksi annettiin koulutusta ydinaseista, biologisesta ja kemiallisesta sodankäynnistä Fort MacCallumissa Alabamassa; ja sitten hänelle annettiin normaaleja toimeksiantoja kunnes hänet kutsuttiin toteuttamaan UFO-törmäysnoutoja käskystä. Mystinen ‘Eversti’ oli henkilö, joka valvoi Stonea hänen suorittaessaan salaisia tehtäviään. Stone väittääm, että kun hänet pantiin noutamaan UFOja, hänet tyypillisesti komennettiin komennukselle palvelemaan kolmesta päivästä viikkoon, mutta joissain kansainvälisissä tapauksissa saattoi kestää kauemmin, kuukauden ollessa pisin aika. Hänen palvelustodistuksensa viittaa ainoastaan tavallisiin tehtäviin typistina; eikä hänellä ole mitään mainintaa saamastaan koulutuksesta tai komennuksista osana UFO-noutotiimiä. Stone kuvaa myös miten hänen aikeensa eläköityä armeijasta vuonna 1989 (20 palvelusvuoden jälkeen) koki vastarintaa ‘Everstin’ taholta, joka sanoi että hänen noutopalveluksiaan kaivattiin edelleen.

Jotain tukea Stonen väitteille UFO-noutoprojekteissa työskentelystä tarjoaa laaja Stonen löytämä dokumentaatio joka kertoo salaisista UFO-noutotiimeistä liittyen Project Moon Dustiin ja törmäysnouto-operaatioista eri maissa. [13]

Stone alkoi 1970-luvun lopulla käyttää tietopyyntöjä paljastamaan tietoa Project Moon Dustista, joka oli luotu noutamaan UFOjen palasia. Lisäksi Stonen palvelusta karakterisoi hänen päättäväisyytensä paljastaa UFO-informaatiota vaikka se oli erittäin epätavallista jollekin joka oli täyspäiväisesti palveluksessa. Hänen tekojaan ei katsottu hyvällä ja jopa vastustettiin armeijan johdon taholta. Hänen tietopyyntönsä johtivat rangaistuksiin kuten sensuuriin, esapekkaan, siirtoon ulkomaiseen amerikkalaistukikohtaan sekä kyvyttömyyteen edistyä pidemmälle uralla kuin vääpeli. Stonen konflikti armeijan upseerien kanssa hänen tietopyynnöistään sekä Project Moon Dustia koskevasta dokumentaatiosta ovat todistusaineistoa hänen väitteistään siitä, että hänet oli salaa rekrytoitu salaiseen UFO-noutotiimiin ilman hänen ylempiensä tietoa.

Stonen tietopyyntöjen käyttö oli tärkeää, koska tämä on laillinen dokumentti, jota käyttää henkilö joka haluaa paljastaa tämänluonteiset aktiviteetit ilman laittomasti salaisen tiedon vuotamista. Stonen tietopyyntötutkimus johti tunnustukseen UFO-tutkijoiden kuten majuri Kevin Randlen taholta, joka kuvasi hänen “pioneerityötään;” [14] sekä Stanton Friedmanilta joka kuvasi häntä “omistautuneeksi tutkijaksi” joka toi julkisuuteen “useita valtion dokumentteja, joista monet ennenjulkaisemattomia.” [15]

Sekä Randle että Friedman tämän jälkeen etäännyttivät itsensä Stonesta kun hän julkisesti ilmoitti työskennelleensä UFO-törmäysnoutotiimissä, eikä hänellä ollut dokumenttia jolla vahvistaa tätä. Stonen väitteiden tukemiseksi tutkin nyt niitä suhteessa SOM1-01:n ja etsin yhtäläisyyksiä koskien proseduureja ja käytänteitä. Jos Stonen väitteet ovat yhdenmukaiset SOM1-01:n kanssa, silloin se auttaa vahvistamaan hänen todistuksensa. Lisäksi sellainen yhdenmukaisuus auttaisi identifioimaan turvallisuusprosesseja joita käytettiin henkilöstön rekrytoinnissa salaisiin UFO-törmäysnoutoprojekteihin.

Clifford Stonen UFO-noutoväitteiden vertailu SOM1-01:n

Stone väitti, että hän oli osa erittäin salaista, kehittynyttä törmäysnoutotiimiä, joka tutkisi alueen biologisen tai radioaktiivisen kontaminaation varalta. Tämä yhdistettiin hänen kaikkein tärkeimpään tehtäväänsä, joka oli olla telepaattisessa yhteydessä mikäli kommunikaatiota vaadittaisiin törmäyspaikalta löydetyn EBEn kanssa.

Stone väiti, että näitä operaatioita johti henkilö jolla oli siviilivaatteet, jonka sotilasarvoa ei koskaan kerrottu mutta jota nimitettiin ’Everstiksi’ johtuen hänen tavastaan ottaa nouto-operaatiot johtoonsa ja vetää briiffauksia. Tämä vaikuttaa omituiselta ottaen huomioon armeijan henkilöstöä sisältävien operaatioiden tavan olla armeijan oman henkilökunnan johtamia, sotilasarvon mukaisesti. Kuitenkin tämä ‘Eversti’ ja muu salainen tiimi johon Stone rekryttiin oli eräs “Erikoistiimeistä”, joita SOM1-01 kuvaa seuraavasti:

4.a. Tieteellistä tutkimusta varten kaiken materiaalin ja laitteiston noutaminen, joka on tuntematonta tai Maan ulkopuolista alkuperää, joka saattaa olla saatavilla… 4.b. Tieteellistä tutkimusta varten kaikkien olentojen ja niiden jäänteiden noutaminen, jotka ovat alkuperältään Maan ulkopuolelta, jotka saattavat olla saatavilla… 4.c. Erikoistiimien perustaminen ylläolevien operaatioiden suorittamiseksi. Nämä erikoistiimit eivät vaadi mitään univormuja niiden tunnistamiseksi, joista kävisi ilmi sotilasarvo, sillä heillä on “Huippuprioriteetti” UFO-törmäysnoutokohteissa: 24d. OPNAC-tiimin henkilöstölle annetaan huippuprioriteetti kaikkina aikoina huolimatta heidän sotilasarvostaan tai statuksestaan. Kenelläkään ei ole auktoriteettia tulla väliin OPNAC-tiimin suorittaessa tehtäviään Yhdysvaltain Presidentin erikoiskäskystä.

Lisäksi Stone väittää, että hän joskus matkasi ulkomaille suorittamaan törmäysnoutoja, joita ‘Eversti’ veti. Tämä on yhdenmukaista Stonen ulkomaankomennusten kanssa, sekä seuraavan SOM1-01:n kohdan kanssa:

4.e. Salaisten operaatioiden perustaminen ja hallinta, jotka tullaan toteuttamaan yhdessä Keskustiedustelun kanssa avittamaan USA:n puolesta Maan ulkopuolisen teknologian ja olentojen noutamista, joka voi tapahtua ulkovaltojen alueella tai joka voi joutua ulkovaltojen käsiin.

Stonen todistus hänen ‘erikoistiimistä’, jota johtaa siviili joka ottaa törmäysnouto-operaation johtoonsa huolimatta mahdollisuudesta korkean arvonimen armeijan henkilökunnalle paikalla, on yhdenmukainen SOM1-01:n kanssa.

Stone lisäksi väitti, että ‘Eversti’ antoi hänen lukea kolmen tuuman paksuisen kirjasen jossa oli informaatiota 57 tunnetusta Maan ulkopuolisesta biologisen olennon tyypistä (EBE):

Tuo informaatio oli peräisin pienestä julkaisusta joka heillä oli, jota henkilö jota nimitän Everstiksi aina kantoi mukanaan… se oli pieni kirjanen jota hän kantoi, itse asiassa pieni paksu kirjanen, muistikirjan tapainen. Mutta sen tarkoitus oli kirjata eri lajit niin, että he voisivat antaa niille parhaan tyyppistä ensiapua kun he tunnistaisivat mikä laji oli kyseessä. [16]

Stone väittää, että hän näki Heinz 57:n ”EBE Guidebookin” vuonna 1979 ensikertaa, ja hän sanoi että se sisälsi paljon informaatiota jokaisesta EBE-ryhmästä koskien niiden fysiologiaa, ruokavaatimuksia ja lääketieteellistä informaatiota. Hän väittää, että hän saattoi lukea ohjekirjaa noutotiimissä palvellessaan vuoteen 1989 asti. Stone sanoo, että ohjekirjaa käytettiin silloin jos EBE tarvitsisi ensiapua kun se löydetään törmäyspaikalta. Me voimme nyt verrata hänen väitteitään SOM1-01:n kohtaan:

24. b. OPNAC-tiimin terveydenhoitohenkilöstö hoitaa loukkaantuneet tai haavoittuneet olennot. Jos henkilöstöä ei ole heti saatavilla, ensiapua antaa lääkintäsotilaat paikalla. Koska EBE:n biologisista toiminnoista ei ole paljoakaan tietoa, apu rajoittuu verenvuodon lopettamiseen, haavojen ja ruumiinosien sitomiseen. Minkäänlaisia lääkeaineita ei saa antaa, sillä Maan lääkkeiden vaikutuksia ei-ihmisiin ei ole mahdollista ennustaa.

Stonen todistus on yhdenmukainen SOM1-01:ssa kuvatun ensiavun kanssa. Osana noutotiimiä Stonen “tarvitsee tietää” milloin ensiapua saa antaa loukkaantuneille EBE:lle. Stonen todistus kuitenkin viittaa siihen, että tieto EBE-fysiologiasta on huomattavasti lisääntynyt sitten vuoden 1954, jolloin mitään lääkkeitä ei saanut antaa.

Vuoteen 1979 mennessä oli tuotu saataville lääketieteellinen manuaali siitä mitä aineita sai ja ei saanut antaa. Tämä viittaa siihen, että 25 vuotta SOM1-01:n julkaisun jälkeen on saatu suuri määrä tietoa EBE-fysiologiasta. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa miten paljon törmäysnouto-operaatioita on arvioitu tapahtuneen vuosien mittaan ja miten paljon tietoa niistä on arvioitu saaduksi.

Kesäkuussa 2005 tekemässäni Stonen haastattelussa hän kuvaa koodisanaa, jonka hän sai kun hän jätti normaalit tehtävänsä nouto-operaatiolle lähteäkseen:

Koodisana oli “kenraali lähettää terveisensä”. En tiedä oliko kenraali mukana vaiko ei sillä en koskaan nähnyt kenraalia. Minulle sanottiin että “pakkaa lähtöä varten”, ota DA-50 -kassisi, kaikki laitteesi pakataan ja suutele vaimoa ja lapsia ja sitten mentiin. Koskaan ei tiennyt näkikö heitä enää. Siellä tapahtui onnettomuuksia joista ihmisiä ei palannut. [17]

Tämä paljastaa sen miten noutotoimet tehtiin ilman hänen ylempien tietoa. Mitä heihin tuli, Stone kutsuttiin toteuttamaan palveluksia tai koulutusta, ja sitten hän palasi takaisiin normaaleihin tehtäviinsä. Seuraava lainaus kuvaa Stonelle annettua turvaluokitusta kun hänet kutsuttiin tehtävään.

Aina kun tarvitsin turvaluokitusta, minulla oli mikä tahansa tarvittava luokitus tehdä mitä tahansa he halusivatkaan minun tekevän. Minulle kerrottiin jälkikäteen ja kirjoitin salassapitosopimuksen, mutta sen ei pitäisi toimia tuolla tavalla. Sen pitäis toimia niin, että he antavat sen kertaluonteisena “tarpeeseen tietää” ja se loppuu siihen, poislukien varsinaisen luokituksen saaminen ja tehtävään briiffauksen saaminen. [18]

Me voimme arvioida Stonen väitteitä koskien tehtävään kutsua salaisella kodilla ja tilapäisen turvaluokituksen saamista SOM1-01:n mukaan: “Armeijan henkilökunnan kontakti EBE:n kanssa, jolla ei ole MJ-12 tai OPNAC-turvaluokitusta rajoittuu täysin tarpeellisiin toimiin joilla varmistetaan, että OPNAC-tiimi saattaa EBEn tutkittavaksi.” [19]

Tämä tukee Stonen väitteitä turvaluokituksen kertaluonteisuudesta, jossa hänelle ei annettu MJ-12:n korkeaa turvaluokitusta. Koodien käyttö Stonen kutsumiseksi salaisiin tehtäviinsä tarkoittaisi “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämistä niin kuin kohta 4.f SOM1-01:ssa vaatii: “Kaikkia yllä esitettyjä operaatioita koskien tulee säilyttää absoluuttinen huippusalaisus.” Stonen viittaus “varsinaisen turvaluokituksen saamiseen ja tehtävään briiffauksen saamiseen” tarkoittaa koulutuksen saattamista lopun siinä mitä hän kuvaa “kouluksi:”

Minä en tiennyt missä se oli, mitä siellä opetettiin. Tapasin joitain ihmisiä jotka sinne menivät ja minusta he olivat pelottavia. Se oli ikään kuin, tiedätkö, jopa palveluksessa olevat ihmiset olisivat saavuttamattomissa. Tarkoitan, se oli kuin “asemasi elämässä on matalampi kuin minun koska minä tiedän salaisuuksia joita kukan muu ei tiedä.” Sitä on vaikea selittää, mutta niissä ihmisissä oli jotain pahaenteistä kun he tulivat koulusta takaisin. [20]

“Koulu” oli jotain niille, joita kiinnosti sitoutua työskentelemään MJ-12:n kanssa syvemmin ja kokea urakehitystä jota salatyö ei voisi antaa.

Lopuksi Stone väittää, että hänen ensimmäisen nouto-operaation aikaan Project Moon Dustissa vuonna 1969 hänelle annettiin tehtäväksi suojella siepattua EBEä. EBE paljasti Stonelle telepaattisen kommunikaation muodossa, että se aikoi paeta. Stone väittää, että EBE olisi tuhottu turvallisuussyistä jos se sellaista yrittäisi. EBEn turvallisuuden suojelemiseksi Stone päätti auttaa EBEä pakenemaan. Tämä huikea väite siitä, että Maan ulkopuolisia olentoja voitaisin tuhota turvallisuussyistä saa vahvistusta SOM1-01:n osiosta:

24.c. Käsiteltäessä mitä tahansa Maan ulkopuolista biologista olentoa, turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Kaikki muut pohdinnat ovat toisarvoisia. Vaikka on suotavaa ylläpitää minkä tahansa olennon fyysistä hyvinvointia, EBE-elämän menettämisen mahdolisuutta pidetään hyväksyttävnä jos tuon elämän säilyttämisen olosuhteet tai viivästykset millään tavoin uhkavat operaation turvallisuutta.

Kuten monien tietovuotajien tapauksessa, jotka paljastavat salaista tietoa UFOista, aina esiintyy kalabaliikkia ristiriidoista Stonen todistuksessa, todisteiden puutteesta varmentaa hänen koulutuksensa ja palveluksensa salaisissa projekteissa. Stone väittää, että hänen salaiset koulutuksensa ja tehtävänsä törmäysnouto-operaatioissa eivät jääneet talteen hänen palvelustietoihinsa. Tämä kirjaamatta jättäminen palvelustietoihin on yhdenmukainen “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämisen kanssa, kuten kohdassa 4.f kuvataan SOM1-01:ssa. Koulutuksen ja palvelustietojen puhdistus törmäysnoutotiimeistä olisi keino säilyttää näissä operaatioissa vaadittu ‘absoluuttinen salaisuus’. Minkään viitteen puuttuminen EBE:n liittyvistä projekteista toistaa saman mikä tapahtui Dan Shermanille. Sherman väittää, että hänen salainen koulutuksensa telepaattiseen viestintään EBE:jen kanssa sekä hänen varsinainen palveluksensa tässä ei tallennettu mihinkään hänen palvelustietoihinsa. Tutkin nyt Shermanin taustaa ja esitän keinon asettaa se Stonen tarinan rinnalle vertailtavaksi, kun pidetään mielessä dokumentaation puuttuminen jolla varmentaa Stonen väitteet.

Dan Sherman ja Project Preserve Destiny

Dan Sherman palveli USA:n ilmavoimissa 12 vuoden ajan (1982-1994) ja hän sai useita palkintoja, mm. Commendation Medal ja Achievement Medal. Hänet rekrytoitiin salaiseen ohjelmaan, ”Project Preserve Destiny” (PPD), jota toteutettiin NSA:n alaisuudessa. [21]

Shermanista tuli “intuitiivinen viestijä” EBEille. Olennaisesti Sherman opiskelisi miten telepaattisesti lähestyä EBEä ja antaa tämä informaatio turvalliseen tietokonejärjestelmään hänen NSA-isännilleen. Shermanin koulutus PPD:ssä toteutettiin samaan aikaan kun koulutus tavallista armeijan uraa varten elektronisessa tiedustelussa (ELINT), joka itsessään myös oli salainen. Merkittävää kyllä, Sherman kertoi, että hän sopi tehtävään sillä häneltä oli havaittu varhaisessa lapsuudessa kyky kommunikoida EBE:jen kanssa. Hän väittää, että hänen halunsa liittyä ilmavoimiin sai lisäpontta majuri Robertsilta, joka oli läheisessä Bealen ilmatukikohdassa, joka tasaiseen tahtiin vieraili Shermanin kotona kun hän oli 10-11 vuotias ja puhui Shermanille siitä miten hienoa ilmavoimien elämä on.

Sherman kuvasi miten hänen ELINT-koulutuksensa toimi peitteenä hänen osallistumiselleen PPD:hen. Hänen kirjassaan Above Black Sherman paljastaa miten hänet rekrytoitiin ja koulutettiin samaan aikaan kuin hänen normaali ELINT-koulutuksensa tapahtui. Hän kuvaa koulutuskokemusta seuraavasti:

Muistan ELINT-koulutuksen olevan hauskaa koska minulla oli paljon ihmisiä ympärilläni joiden kanssa olla tekemisissä…. Ensimmäistä päivää PPD-koulutuksessa ei, millään tavalla, voida kuvata hauskaksi. Minun toisena PPD-päivänäni olin jo aivan kurkkuani myöden täynnä sitä enkä halunnut enää mennä sinne. Kaikki uutuudentunne siitä että voi olla “intuitiivinen viestijä” oli rapissut pois. [22]

Kun hänet myöhemmin siirrettiin NSA:n, Sherman työskenteli erityisesti suunniteltujen tietokoneiden avulla joilla hän kykeni tekemään sekä normaalin ELINT-työnsä että toimimaan intuitiivisena viestijänä EBEille. Shermanin koulutuksesta vastuussa olevat, sekä hänen myöhemmästä salaisesta työstään NSA:ssa, olivat upseereita kapteenin arvolla, jotka eivät toimineet normaalin armeijan komentoketjun alaisuudessa, ei ilmavoimissa eikä NSA:ssa. Vastuuorganisaatio oli ilmeisesti rinnakkaisjärjestelmä, joka toimi NSA:n kautta mutta ei ollut osa sitä. Hän työskenteli PPD:lle lähes kolme vuotta.

Hän sanoi, että kun hän pyysi lähteä PPD:stä, pyyntö evättiin, ja hänelle sanottiin että hänet pakolla listattaisiin uudelleen vastoin hänen tahtoaan. Sherman väittää, että hän oli niin vihainen ja päättänyt lähteä, että hän kehitteli strategian joka johtaisi hänen lähtöönsä: “Kaikki jolla on tarve päästä pois armeijasta voivat käyttää tätä metodia, mutta en suosittele sitä… Kuitenkin tiesin että se olisi ainoa metodi jota voisin käyttää, joka täydellisesti sulkisi minut PPD:n komentoketjusta.” [23]

Shermanin armeijan palvelustiedot eivät kerro hänen koulutuksestaan intuitiivisena viestijänä taikka hänen työstään telepaattisena rajapintana EBEjen kanssa. Eikä mitään tietoja löydy niistä upseereista, joille hän raportoi intuitiivisen viestijän työstään. Shermanin kokemus upseereista tarjoaa riippumattoman keinon vahvistaa Clifford Stonen todistus. 7 elementtiä taulukossa 1 (alla) ovat molempien todistuksissa. Ne viittaavat siihen, että heidät on rekrytoitu projekteihin, joita Majestic-12 ryhmä valvoo. MJ-12 loi järjestelmän jolla rekrytoida henkilöstöä, joka olisi tehokas pitämään asiat salassa.

Shermanin sisäpiiriläispaljastus tarjoaa tärkeää tukea Stonen väitteille siitä, että hän on työskennellyt UFO-törmäysnoutotiimeissä. Yhdistettynä useisiin SOM1-01:n yhdenmukaisuuksiin, Stonen erittäin spesifeihin tietopyyntöihin Project Moon Dustista, hänen pitkään palvelusaikaansa, voidaan todeta että Stonen todistus on erittäin todennäköisesti tarkka kuvaus hänen kokemuksistaan työskennellessään UFO-törmäysnoutotiimeissä. Taulukko 1 vertailua Clifford Stonen ja Dan Shermanin kokemuksista

Dan Sherman (Project Preserve Destiny) Clifford Stone (Project Moon Dust)
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella; Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Majuri Roberts inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka toistuvasti puhui hänelle 10-11 ikäisenä Ilmavoimien kapteeni inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka vieraili heidän kotonaan viikottain
PPD tehtäviä valvoo kapteenit normaalin komentoketjun ulkopuolella Törmäysnoutoja valvoo siviili (Eversti) normaalin komentoketjun ulkopuolella
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle ilmavoimien/NSA:n alaisuudessa Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle armeijan alaisuudessa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut kommunikoimassa EBEjen kanssa Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut noutamassa törmänneitä UFOja
Koki suuria vaikeuksia lähteä PPD:stä johtuen verrattaen harvoista ihmisistä jotka hänet olisi voinut korvata Koki suuria vaikeuksia eläköityä armeijasta johtuen ‘Everstin’ huomautuksesta että hänen palveluksiaan edelleen kaivataan

Johtopäätös: MJ-12 ryhmän käyttämien proseduurien identifiointi projekteissa & UFO-törmäysnoudoissa

Samankaltaisuudet Stonen ja Shermanin sisäpiirin todistuksissa viittaavat yhteisiin proseduureihin, joita käytetään rekrytoimaan, kouluttamaan ja ottamaan palvelukseen henkilöitä MJ-12 ryhmän projekteihin, jotka liittyvät Maan ulkopuolisiin teknologioihin ja/tai EBEihin. MJ-12 ryhmän henkilöstön proseduurit ovat ilmeisesti pääosin suunnattu täydellisen salaisuuden säilyttämiseen minimoimalla asiattomien paljastusten impakti, joita MJ-12 ryhmän projekteihin rekrytoidut tekevät. Turvallisuusproseduurit, jotka voidaan identfioida Stonen ja Shermanin todistuksista, vaikuttavat yleisiltä erilaisiin MJ-12 ryhmän projekteihin, mm. UFO-törmäysnoutoihin ja/tai EBE:hin liittyviin aktiviteetteihin. Ylläoleva analyysi heidän todistuksistaan ja niiden jälkeiset turvallisuusproseduurit ovat käytössä henkilöstönhallinnossa MJ-12 salaisissa operaatioissa.  Taulukko 2. MJ-12 ryhmän henkilöstön turvaproseduurit salaisiin operaatioihin

nro Henkilöstönhallintaproseduurit
1 Henkilöillä havaitaan lapsuudessa ainutlaatuisia kykyjä (esim. telepaattinen viestintä) jota voidaan käyttää MJ-12 ryhmän projekteissa, ja näitä kehitetään tiettyjä tehtäviä varten, kuten telepaattisena rajapintana toimiminen, UFO-törmäysnoutoihin;
2 Henkilöitä rohkaistaan liittymään tiettyyn armeijan haaraan ja ryhtymään perinteiselle uralle, joka tarjoaa riittävän peitetarinan MJ-12 ryhmän projekteille;
3 Henkilöihin ottaa yhteyden normaalin armeijan komentoketjun ulkopuolinen upseeri ja heidät rekrytoidaan MJ-12 ryhmän projektiin.
4 Koulutus tapahtuu normaalin palveluksen lisäksi ilman armeijan johdon tietoa.
5 MJ-12 ryhmän palvelukseen siirtyminen ja sen suorittaminen tapahtuu ilman normaalien armeijan johdon tietoa.
6 Turvaluokitukset MJ-12 ryhmän projekteille annetaan ad hoc -pohjalta, ellei yksilö suorita lisäkoulutusta tai sitoudu projektiin muuten.
7 Henkilöiltä evätään tiedonsaanti ja/tai ystävyyssuhteiden muodostaminen muiden MJ-12 ryhmän projekteissa mukana olleiden kanssa.
8 Armeijan palvelustiedot eivät sisällä mainintaa henkilön koulutuksesta, toiminnasta, palkinnoista tai turvaluokituksista, jotka MJ-12 ryhmän projekteihin liittyvät.
9 Paperityön tai tietoisuuden puuttuminen normaalilta armeijan johdolta MJ-12 ryhmän projekteihin osallistumisesta jättää henkilöt MJ-12 ryhmän manipulaation vaaraan.
10 Merkittävästi nähdään vaivaa vakuutella henkilöt sitoutumaan enemmän MJ-12 ryhmän projekteihin kouluttamalla enemmän ja olemalla päästämättä heitä pois MJ-12 ryhmän palveluksesta.

Yllä olevat turvallisuusproseduurit paljastavat MJ-12 ryhmän kehittämän systeemin jolla rekrytoida, kouluttaa ja ottaa palvelukseen henkilöitä salaisiin projekteihin kuten Maan ulkopuolista teknologiaa ja/tai EBE-kommunikaatiota käsitteleviin UFO-törmäysnoutoihin. “MJ-12 Group Personnel Security Procedures for Black Operations” ei jätä mitään paperidokumentteja jälkeensä, se minimoi MJ-12 ryhmän projekteista tietoisten ihmisten määrän eikä se tarjoa mitään keinoa henkilöstölle varmentaa väitteitään koskien koulutusta ja palvelusta MJ-12 ryhmän projekteissa. Lisäksi rekrytoiduilla on suuri paine pysyä lojaaleina salaisten projektiensa valvojille. Lopuksi, paljon nähdään vaivaa pitää MJ-12 ryhmän projektit erillisinä armeijan normaalista toiminnasta.

On erittäin epätodennäköistä, että jotain yllämainittujen kymmenen periaatteen kanssa samanlaista olisi käytetty SOM1-01:n luomiseen. Tämä selittäisi havaitut erot SOM1-01:ssa kun sitä verrataan armeijan manuaaleihin. SOM1-01:n erot ovat todennäköisesti seurausta ad hoc tavasta jolla törmäysnoudoista jotain tietävät on pantu hommiin tuottamaan SOM1-01. Sen luojat, turvallisuussyistä, eivät kyenneet jakamaan manuaalia muiden armeijan ammattilaisten kanssa mahdollisten erojen korjaamiseksi, mikä on normaali osa armeijan manuaalin luonnostelua.

Kymmenen turvallisuusproseduuria yllä näyttävät olevan USA:n armeijan useimpien salaisten projektien ohjeistuksen ulkopuolella. Tunnistamattomat salaiset projektit (Unacknowledged Waived Special Access Programs, SAPit) [tai Controlled Access Programs jos puhutaan tiedusteluyhteisöstä] raportoidaan ainoastaan puolustus- tai tiedustelukomiteoiden johtajille USA:n kongressissa suullisesti. [24] Mitään dokumentteja tai kirjoitettuja tietoja ei anneta kongressille, sillä SAPit virallisesti eivät ole olemassa. Eikä henkilöhtö, joka osallistuu sellaisiin ohjelmiin, saa lupaa pitää kirjaa heidän osallistumisestaan SAPiin armeijan tai viraston tiedoissa.

Kuitenkin keskeinen ero SAPien ja MJ-12 ryhmän projekteissa on, että jälkimmäiset ovat tapahtuneet normaalin USA:n armeijan ja/tai tiedusteluyhteisön komentoketjun ulkopuolella. Tämä viittaa siihen, että on olemassa rinnakkaisjärjestelmä, joka noutaa armeijan henkilökuntaa MJ-12 ryhmän projekteihin kun heitä tarvitaan, ilman tavallisen johdon tietoa.

Todisteita rinnakkaisjärjestelmän salaisten projektien olemassaolosta normaalin komentoketjun ulkopuolella on esitetty vara-amiraali Tom Wilsonin tapauksessa, joka oli J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja. Vuonna 1997 tri. Steven Greer ja entinen astronautti tri. Edgar Mitchell pitivät yksityisen tapaamisen amiraali Wilsonin kanssa salaisista Maan ulkopuolisiin asioihin liittyvistä projekteista. Greer väitti, että hänelle oli annettu “salainen dokumentti jossa oli lista koodinimistä ja projektien nimistä, jotka käsittelivät Maan ulkopuolisia asioita.” [25]

Kun Wilson tarkasti olivatko projektit olemassa, häneltä evättiin pääsy. Greerin mukaan:   Kun amiraali Wilson identifioi tämän ryhmän, hän sanoi kontaktihenkilölle tässä supersalaisessa hommassa: “Haluan tietää tästä projektista.” Ja hänelle sanottiin, “Herra amiraali, teillä ei ole tarvetta saada tietää. Me emme voi kertoa teille.” Kuvittele nyt olevasi amiraali, J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja Pentagonissa, ja sinulle sanotaan “Me emme aio kertoa teille”? No, hän oli järkyttynyt ja vihainen. [26]

Rinnakkaisjärjestelmän käyttäminen armeijan henkilöstön avulla sen omiin tarkoituksiin on ollut epäilyksenä jo jonkin aikaa, kuten senaattori Daniel Inouyen kommenteista käy ilmi vuoden 1987 senaatin Iran-Contra kuulemisessa:

“There exists a shadowy Government with its own Air Force, its own Navy, it’s own fundraising mechanism, and the ability to pursue its own ideas of the national interest, free from all checks and balances, and free from the law itself.”

Ottaen huomioon Stonen ja Shermanin todisteet, ja niitä tukevat todisteet kuten amiraali Wilsonin kokemus, voidaan todeta että MJ-12 erityisryhmän projektit ovat normaalin USA:n armeijan komentoketjun kontrollin ulkopuolella.

MJ-12 ryhmää voidaan pitää valtion toimeenpanoelimelle rinnakkaisena haarana, joka pyörittää laajaa verkostoa projekteja, joihin kuuluu armeijasta rekrytoitua henkilöstöä samalla kun pidetään yllä poikkeuksellisen korkeita turvallisuustasoja. Tämä yhdistettynä SOM1-01:n sisältöön, Clifford Stonen ja Dan Shermanin todistukset tarjoavat yleiskuvan niistä proseduureista joilla hallinnoidaan UFO-törmäysnoudoissa ja muissa MJ-12 ryhmän projekteissa mukana ollutta henkilöstöä. SOM1-01, Stonen ja Shermanin todistukset tarjoavat selvän näkemyksen siitä miten UFO-törmäysnouto-operaatiot on toteutettu yli viiden vuosikymmenen ajan ja menestyksellä pidetty salassa.  ***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.


Endnotes

[1] Aiempi versio tästä on julkaistu 4th Annual UFO Crash Retrieval Conference Proceedingsissa (Wood & Wood Enterprises, 2007) 11-21

[2] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only (Wood & Wood Enterprises, 2006); ja Leonid Stringfield, Status Reports 1-VII. Saatavilla: http://www.www.nicap.org/bios/stringfield.htm

[3] Uudelleenjulkaistu The Majestic Documentsissa (Wood & Wood Enterprises, 1998) 133-86; saatavilla myös: http://209.132.68.98/pdf/som101_part1.pdf .

[4] The Truman memo on saatavilla: http://209.132.68.98/pdf/truman_forrestal.pdf . Virallinen vuoden 1954 dokumentti,  Cutler Twining memo, viittaa solmittuun tapaamiseen MJ-12 Special Studies Projectissa: http://209.132.68.98/pdf/cutler_twining.pdf .

[5] Kts. Robert Wood, “The Authenticity of the Special Operations Manual,” teoksessa Majic Eyes Only, 264-67.

[6] Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC (Marlowe and Company, 2005) 161-66.

[7] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Parts 2 & 3, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m18-003.shtml, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m18-008.shtml

[8] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Part 4, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m19-004.shtml [9] Keskustelua dokumenttien autenttisuudesta: Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC, 56-102,

[10] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report,” available online at: http://exopolitics.org/Report-Black-Budget.htm .

[11] Clifford Stonen ajatukset on tiivistetty haastattelussa jonka tein hänen kanssaan heinäkuussa 2005, joka julkaistiin Exopolitics Journalissa. Nämä ovat saatavilla: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf & http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[12] Hän tarjoaa todisteita Project Moondustista kirjassaan: Clifford Stone, UFOs Are Real: Extraterrestrial Encounters Documented by the U.S. Government (SPI Books, 1997).

[13] Tämä dokumentaatio on saatavilla kahdessa kirjassa, UFOs are Real & UFO’s: Let the Evidence Speak for Itself (C. Stone, 1991).

[14] Kevin Randle, Project Moondust: Beyond Roswell- Exposing the Government’s Continuing Covert UFO Investigations and Cover-Ups (Avon Books, 1998) 151.

[15] Friedman lainaus on  otettu Stonelta, UFO’s Are Real, xii.

[16] Osa 2 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[17] Osa 1 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf .

[18] Osa 1 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf .

[19] Osio 23.b. SOM1-01 .

[20] Osa 2 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[21] Sherman kuvaa kokemuksiaan ja esittää osan palvelustiedoistaan teoksessa Above Black: Project Preserve Destiny – Insider Account of Alien Contact and Government Cover-Up (One Team Publishing, 1998).

[22] Sherman, Above Black, 49.

[23] Sherman, Above Black, 140.

[24] Luokittelujärjestelmästä, kts. Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[25] Steven Greer, Hidden Truth, Forbidden Knowledge (Crossing Point Inc., 2006) 158.

[26] Steven Greer, Hidden Truth, Forbidden Knowledge, 158.   Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Bill Cooper: MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus

                  SALAINEN HALLITUS
      MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus

           Hypotheesi, jonka on kirjoittanut
                 Milton William Cooper
                  Toukokuun 23. 1989

HUOM….Monia informaation lähteitä on käytetty tämän tutkielman taustatutkimuksissa. Suurin osa tästä tiedosta tulee suoraan tai on seurausta omista TOP SECRET/MAJIC-materiaalin tutkimuksistani, jonka henkilökohtaisesti näin ja luin vuosien 1970 ja 1973 välillä Tyynenmeren laivaston komentajan tiedustelubriiffaustiimin jäsenenä. Koska osa tästä informaatiosta on johdettu lähteistä joita en voi ilmiselvistä syistä paljastaa, sekä julkaistuista lähteistä joiden puolesta henkilökohtaisesti en voi puhua, tämä tutkielma tulee käsitellä hypoteesina. Vaikkakin vakaasti uskon, että tämä on todellinen Pedon luonne. Se on ainoa skenaario, joka on kyennyt johdonmukaisesti sitomaan kaikki eri elementit, jotka ovat saattaneet tutkijoita kyyneliin heidän etsiessään vastauksia. Se on ainoa elitys joka näyttää tapahtumien kronologisen järjestyksen ja näyttää, että eri kronologiat yhteenliitettyinä sopivat yhteen täydellisesti. Suurimman osan tästä tiedän todeksi. Lopusta en mene takuuseen, ja siksi tällä tutkielmalla tulee lukea otsikossa hypoteesi.


Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Yhdysvaltain hallitus koki sarjan tapahtumia, jotka tulisivat muuttamaan sen tulevaisuuden suunnan, ja samalla koko ihmiskunnan tulevaisuuden, ennustamattomaksi. Nämä tapahtumat olivat niin uskomattomia, että ne uhmasivat uskoa. Hämmästynyt presidentti Truman ja hänen huippusotilasjohtajansa tajusivat olevansa käytännössä kyvyttömiä toimimaan voitettuaan juuri kaikkein tuhoisimman ja kalleimman sodan koko historiassa. Yhdysvallat oli kehittänyt, käyttänyt ja ainoa maa maailmassa jolla oli hallussaan atomipommi, jolla yksin oli potentiaali tuhota mikä tahansa vihollinen, ja jopa Maapallo itsessään. Samaan aikaan USA:lla oli paras talous, kehittynein teknologia, korkein elintaso, sillä oli eniten vaikutusvaltaa, ja sillä oli suurin ja voimakkain sotilasvoima historiassa. Me voimme vain kuvitella hämmennyksen ja huolet kun Yhdysvaltain hallituksen asioista perillä oleva eliitti tajusi, että avaruusolentojen alus, jota ohjasti hyönteisen kaltaiset olennot täysin käsittämättömästä kulttuurista, oli törmännyt New Mexicon erämaahan-

Tammikuun 1947 ja joulukuun 1952 välillä vähintään 16 haaksirikkoutunutta tai alas ammuttua avaruusolentojen alusta, 65 avaruusolentojen ruumista ja 1 elävä avaruusolento saatiin talteen. Lisäksi avaruusolentojen alus oli räjähtänyt eikä mitään saatu tästä tapauksesta talteen. Näistä tapauksista 13 sattui USA:n rajojen sisäpuolella, joihin ei kuulu alus joka tuhoutui ilmassa. Näistä 13:sta 1 oli Arizonassa, 11 New Mexicossa ja 1 Nevadassa. Kolme oli ulkomailla. Noista 1 oli Norjassa ja 2 Meksikossa. UFO-havaintoja tehtiin niin useita, että vakavat tutkimukset ja jokaisen raportin debunkkaaminen oli mahdotonta käyttäen olemassaolevia tiedusteluresursseja.

Avaruusolentojen alus löydettiin helmikuun 13. päivä 1948 läheltä Aztecia, New Mexicossa. Toinen alus paikallistettiin maaliskuun 25. päivä 1949 Hart Canyonista lähellä Aztecia, New Mexicossa. Se oli 30 metriä läpimitaltaan. Yhteensä 17 avaruusolentojen ruumista saatiin talteen noista kahdesta aluksesta. Vieläkin merkittävämpää oli löytää suuri ihmisruumiin palasten määrä, jotka oli säilötty näihin molempiin aluksiin. Demoni nosti rumaa päätään ja paranoia nopeasti sai haltuunsa kaikki, jotka tuolloin tiesivät jostain jotain. Salaisesta korkista tuli yhtäkkiä Huippusalainen korkki, joka ruuvattiin todella tiukalle. Turvallisuuspeite oli vieläkin tiukemmalla kuin Manhattan Projectin päällä ollut. Tulevina vuosina nämä tapahtumat muuttuisivat maailman vartioiduimmaksi salaisuudeksi koko maailman historiassa.

Amerikan huipputieteilijöiden erikoisryhmä järjestäytyi Project Sign -nimen alaisuudessa joulukuussa 1947 tutkimaan ilmiötä. Koko ilkeä homma verhottiin salaisuuden huntuun. Project Sign kehittyi Project Grudgeksi joulukuussa 1948. Matalan tason disinformaatioprojekti nimeltään Blue Book muodostettiin Grudgen alaisuuteen. 16 kirjaa julkaistiin Grudgen alaisuudessa, mm. ristiriitainen ”Grudge 13” jonka minä ja Bill English näimme, luimme ja paljastimme kansalle. ”Siniset Tiimit” kasattiin noutamaan törmänneitä lautasia ja kuolleita tai eläviä avaruusolentoja. Siniset Tiimit myöhemmin kehittyivät Alfa-tiimeiksi Project Pouncen alaisuudessa.

Näinä alkuvuosina USA:n ilmavoimat ja CIA olivat täydessä kontrollissa avaruusolentojen salaisuudesta. Itse asiassa CIA muodostettiin presidentin päiväkäskyllä ensin keskustiedusteluryhmäksi ainoana tehtävänään käsitellä avaruusolentojen läsnäoloa. Myöhemmin National Security Act saatettiin voimaan ja se teki siitä CIAn. Kansallisen turvallisuuden neuvosto perustettiin valvomaan tiedusteluyhteisöä ja erityisesti avaruusolentojen toimia. Liuta neuvoston muistioita ja päiväkäskyjä otti pois CIA:lta sen ainoan tehtävän kerätä ulkomaista tiedustelutietoa ja hitaasti mutta varmasti ’laillisti’ suoran toiminnan salaisten aktiviteettien muodossa koti- ja ulkomailla.

Joulukuun 9. päivänä 1947 Truman hyväksyi National Security Councilin päätöksen NSC-4 otsikolla ”Ulkomaisten tiedustelutoimien koordinointi” usuttaen ministereitä Marshall, Forrestal, Patterson, sekä ulkoministeriön kansliapäällikköä Kennania.

Ulkomaiden ja sotilastiedustelun kirja 1, ”Komitean loppuraportti valtion toimista tiedustelutehtävissä”, Yhdysvaltain senaatti, 94. kongressi, 2. sessio, raportti no. 94-755, huhtikuun 26. päivänä 1976, s. 49 esittää: ”Tämä direktiivi valtuuttaa ulkoministeriön koordinoimaan ulkomaiden informaatiotoimintaa, jonka tehtävänä on kommunismin vastustaminen. Huippusalainen NSC-4:n lisäpöytäkirja, NSC-4A, ohjeisti keskustiedustelun johtajaa (DCI) ryhtymään salaisiin psykologisiin toimenpiteisiin NSC-4:ssä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. CIA:n saama alkuvaiheen valtuutus salaisiin operaatioihin NSC-4A:n alaisuudessa ei puhunut muodollisista proseduureista näiden operaatioiden koordinoimiseksi eikä hyväksymiseksi. Se yksinkertaisesti ohjeisti DCI:a ’ryhtymään salaisiin toimiin ja varmistamaan, yhdessä valtion ja puolustusvoimien kanssa, että toteutetut operaatiot ovat yhdenmukaiset Amerikan politiikan kanssa.'”

Myöhemmin NSC-10/1 ja NSC-10/2 korvasivat NSC-4:n ja NSC-4A:n ja laajensivat salaisia kyvykkyyksiä lisää. Office of Policy Coordinationin (OPC) tehtäväksi annettiin toteuttaa laajennettu salaisten aktiviteettien ohjelma. NSC-10/1 ja NSC-10/2 vahvistivat laittomat ja lain ulkopuoliset käytänteet ja proseduurit hyväksyttäviksi kansallisen turvallisuuden johdolle. Reaktio oli nopea. Tiedusteluyhteisön silmissä ”kaikki oli sallittua”. NSC-10/1:n alaisuudessa perustettiin koordinaattoriryhmä (ECG) käsittelemään, mutta ei hyväksymään, salaisia projektiehdotuksia. ECG sai salaa tehtäväkseen koordinoida avaruusolentoihin liittyviä projekteja. NSC-10/2 ja /2 tulkittiin tarkoittavan, että kukaan huipulla ei halunnut tietää mitään ennenkuin se oli ohi ja menestyksekäs. Nämä toimet saivat aikaan puskurin presidentin ja informaation välille. Tämän puskurin tarkoitus oli toimia keinona presidentille kieltää tieto jos tieto vuotaisi julkisuuteen. Tämä puskuri oli käytössä myöhempinä vuosina tehokkaasti eristämässä seuraavilta presidenteiltä kaikki tieto avaruusolentojen läsnäolosta muuten kuin mitä Salainen Hallitus ja tiedusteluyhteisö halusivat heidän tietää. NSC-10/2 perusti tutkimuspaneelin, joka tapasi salassa ja joka koostui aikansa parhaista tieteentekijöistä. Tutkimuspaneelin nimi ei ollut MJ-12. Toinen NSC-muistio, NSC-10/5 lisäksi kuvasi tutkimuspaneelin tehtävät. Nämä NSC-muistiot ja salaiset päiväkäskyt valmistelivat näyttämön MJ-12:n luomiselle vain 4 vuotta tämän jälkeen.

Puolustusministeri James Forrestal alkoi vastustaa salailua. Hän oli erittäin idealistinen ja uskonnollinen mies, joka uskoi että kansalle tulisi kertoa. Kun hän alkoi puhua oppositiopuolueelle ja kongressin johtajille avaruusolentojen ongelmasta, Truman pyysi häntä eroamaan. Hän ilmaisi pelkonsa monille ja aivan oikeutetusti uskoi, että häntä tarkkaillaan. Ne, jotka eivät tienneet faktoja, tulkitsivat tämän paranoiaksi. Forrestalin sanottiin myöhemmin kärsineen hermoromahduksesta ja hänet otettiin hoitoon Bethesda Naval Hospitaliin. Itse asiassa pelättiin, että Forrestal alkaisi puhua jälleen, ja hänet piti eristää ja mustamaalata. Aikaisin aamulla toukokuun 22. päivänä 1949 CIA-agentit sitoivat lakanan hänen kaulansa ympärille, kiinnittivät toisen pään kiinnikkeeseen huoneessa ja heittivät James Forrestalin ikkunasta. Lakana repesi ja hän putosi alas kuolemaan. Hänestä tuli ensimmäisiä salailun uhreja.

Elävä avaruusolento, joka oltiin saatu talteen vuoden 1949 Roswellin törmäyksestä, sai nimen EBE. Nimeä oli ehdottanut tri. Vannever Bush ja se oli lyhenne sanoista Extraterrestrial Biological Entity. EBEllä oli taipumus valehdella, ja vuoden aikana vastasi vain halutulla tavalla esitettyihin kysymyksiin. Ne kysymykset, jotka eivät johtaisi haluttuun vastaukseen jäivät vastaamatta. Jossain kohtaa toisena vankeuden vuonna hän alkoi avautua, ja EBEltä saatu informaatio oli vähintäänkin huikeaa. Tämä kokoelma hänen paljastuksiaan myöhemmin loi perustan sille mikä tunnettaisiin ”Keltaisena Kirjana” (Yellow Book). EBEstä otettiin valokuvia, jotka muiden lisäksi minä ja Bill English näimme vuosia myöhemmin GRUDGE 13:ssa.

Vuoden 1951 lopulla EBE sairastui. Lääkintähenkilöstö ei kyennyt määrittämään EBEn sairauden syytä, eikä sillä ollut mitään taustaa mistä ammentaa. EBEn keho perustui klorofylliin ja hän prosessoi ruokaa energiaksi paljon samaan tapaan kuin kasvit. Jätemateriaali tuli ulos samoin kuin kasveilla. Päätettiin, että kutsuttaisiin koolle kasvitieteen asiantuntija. Kasvitieteilijä tri. Guillermo Mendoza tuotiin yrittämään auttaa häntä selviämään. Tri. Mendoza työskenteli pelastaakseen EBEn kunnes vuoden 1952 puolessa välissä EBE kuoli. Tri. Mendozasta tuli asiantuntija avaruusolentojen biologiassa.

Turhassa yrityksessä pelastaa EBE ja päästä väleihin teknologisesti ylempänä olevan avaruusolentorodun kanssa Yhdysvaltain hallitus alkoi lähettää avunpyyntöä vuonna 1952 kauas avaruuteen. Kutsuun ei vastattu, mutta projekti jatkui hyvän toivon eleenä.

Presidentti Truman loi supersalaisen National Security Agencyn (NSA) salaisella päiväkäskyllä marraskuun 4. päivänä 1952. Sen pääasiallinen tarkoitus oli tulkata avaruusolentojen kommunikaatiota ja kieltä ja saada aikaan dialogi avaruusolentojen kanssa. Tämä mitä kiireellisin tehtävä oli jatkumoa aiemmista pyrkimyksistä ja se sai koodinimen SIGMA. Toinen NSA:n tarkoitus oli monitoroida kaikkea viestintää ja lähetyksiä mistä tahansa laitteesta maailmassa tiedustelutiedon keräämiseksi, sekä ihmisten että avaruusolentojen. Project Sigma oli menestys. NSA ylläpitää yhteyksiä myös Kuutukikohtaan ja muihin Salaisiin Avaruusohjelmiin. Päiväkäskyllä NSA on kaikkien muiden lakien ulottumattomissa, paitsi niiden jotka erityisesti mainitsevat NSA:n lakitekstissä sitä koskevana. Tämä tarkoittaa, että jos viraston nimi ei ole kirjoitettu minkään kongressin säätämän lain tekstiin, laki ei kosketa NSA:ta. NSA suorittaa nyt muitakin tehtäviä ja itse asiassa se on päätiedustelupalvelu koko tiedusteluyhteisössä. Nykyään NSA saa 75% kaikista rahoista, jotka menevät tiedusteluyhteisölle. Vanha sanonta ”minne rahat menee, siellä valta lepää” pitää paikkansa. DCI nykyään on pesti pelkkää julkisuutta varten. Pääasiallinen NSA:n tehtävä on edelleen avaruusolennoille kommunikointi, mutta nyt sillä on myös muita avaruusolentoprojekteja.

Presidentti Truman on pitänyt liittolaisemme, mukaanlukien Neuvostoliiton, informoituna avaruusolentojen ongelman kehittymisestä Roswellin haltuunotosta eteenpäin. Tämä on tehty sitä varten mikäli avaruusolennot osoittautuisivat uhaksi ihmiskunnalle. Suunnitelmia luotiin puolustaa Maapalloa hyökkäyksen varalta. Kansainvälisen salaisuuden säilyttäminen osoittautui erittäin vaikeaksi. Päätettiin, että ulkoinen ryhmittymä oli tarpeen koordinoida ja kontrolloida kansainvälisiä pyrkimyksiä, jotta piilotettaisiin salaisuudet normaalilta vallan vahtikoiran valvonnalta. Lopputuloksena muodostettiin salaseura, joka sai nimen ”Bilderberg”. Päämaja on Sveitsissä, Genevessä. Bilderberg kehittyi salaiseksi maailmanhallitukseksi, joka nyt kontrolloi kaikkea. YK oli silloin, ja on edelleenkin, kansainvälinen vitsi.

Vuonna 1953 uusi presidentti istui Valkoisessa Talossa. Hän oli mies, joka oli tottunut kurinalaiseen henkilöstöorganisaatioon, jolla on komentoketju. Hänen metodinsa oli delegoida vastuuta ja hallita komitealla. Hän teki suuria päätöksiä mutta vain kun hänen neuvonantajansa eivät kyenneet pääsemään konsensukseen. Hänen normaali menetelmänsä oli lukea läpi tai kuunnella useita vaihtoehtoja ja sitten hyväksyä yksi niistä. Ne, jotka työskentelivät hänen lähellään, ovat sanoneet että hänen suosikkikommenttinsa oli, ”tee mitä tahansa se vaatiikin”. Hän käytti paljon aikaa golf-kentällä. Tämä ei ollut mitenkään omituista miehelle, jolla oli ura armeijassa ja jonka korkein asema siellä oli ollut Liittoutuneiden Komentaja sodan aikaan. Pesti, joka toi mukanaan 5 tähteä. Tämä presidentti oli armeijan kenraali Dwight David Eisenhower.

Ensimmäisenä virkavuotenaan, 1953, ainakin 10 muuta törmännyttä lautasta saatiin talteen kera 26 kuolleen ja 4 elävän avaruusolennon. Kymmenestä neljä löytyi Arizonasta, 2 Teksasista, 1 New Mexicosta, 1 Louisianasta, 1 Montanasta ja 1 Etelä-Afrikasta. Havaintoja oli satoja.

Eisenhower tiesi, että hän joutui kamppailemaan ja ratkaisemaan avaruusolento-ongelman. Hän tiesi, että hän ei voisi tehdä sitä paljastamalla salaisuutta kongressille. Alkuvuonna 1953 uusi presidentti kääntyi ystävänsä ja komiteatoverinsa Council on Foreign Relationsissa, Nelson Rockefellerin, puoleen saamaan apua avaruusolentokysymykseen. Eisenhower ja Rockefeller alkoivat suunnitella salaista struktuuria jolla valvoa avaruusolentotehtävien suorittamista, jonka oli määrä olla todellisuutta vuoden päästä. Idea MJ-12:sta sai näin syntynsä. Se oli Nelsonin setä Winthrop Aldrich joka oli ollut kriittinen vakuuttaessaan Eisenhowerin mukaan presidenttikisaan. Koko Rockefellerien perhe ja heidän mukanaan Rockefellerien imperiumi oli yksissä tuumin tukenut Ikea. Avunpyyntö Rockefellereilta avaruusolentoasiassa tuli olemaan Eisenhowerin suurin USA:n tulevaisuutta koskien tekemä virhe koskaan, sekä varmasti suurin koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskeva virhe.

Viikon sisään Eisenhowerin valinnasta hän oli nimittänyt Nelson Rockefellerin presidentin valtiojärjestyksen neuvonantajakomitean puheenjohtajaksi. Rockefeller vastasi valtion uudelleenorganisoinnin suunnittelusta. New Deal -ohjelmia lähetettiin yhdelle yksittäiselle kabinettiviralle nimeltä Terveys-, Koulutus- ja Hyvinvointiministeriö. Kun kongressi hyväksyi uuden kabinettiroolin huhtikuussa 1953, Nelson nimettiin aliministeriksi Oveta Culp Hobbylle.

Vuonna 1953 astronomit löysivät suuria esineitä avaruudesta, jotka liikkuivat kohti Maapalloa. Aluksi uskottiin, että ne olivat asteroideja. Myöhempi todistusaineisto osoitti esineiden olevan mahdollisesti avaruusaluksia. Project Sigma sieppasi avaruusolentojen radiokommunikaatiota. Kun esineet saavuttivat Maapallon, ne siirtyivät korkealle kiertoradalle päiväntasaajalle. Siellä oli useita suuria aluksia, ja niiden oikeat aikeet eivät olleet tiedossa. Project Sigma, ja uusi projekti nimeltään Plato, radioviestinnän avulla käyttäen tietokoneen binäärikieltä, kykeni järjestämään laskeutumisen, joka johti kasvokkain kohtaamiseen avaruusolentojen kanssa toiselta planeetalta. Project Plato sai tehtäväkseen solmia diplomaattisuhteet tämän avaruusolentojen rodun kanssa.

Samaan aikaan ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin.

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä.

Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. Sitten saimme ensimmäisen avaruusolentojen suurlähettilään ulkoavaruudesta. Hänen nimensä ja tittelinsä oli Hänen ”Kaikkivoipa Korkeutensa Krlll”, joka lausuttiin Krill. Amerikkalaisessa perinteessä pilkata kuninkaallisia titteleitä häntä salaa kutsuttiin nimellä ”Alkuperäinen Panttivanki Krlll”. Sinun tulisi tietää, että avaruusolentojen lippu tunnetaan nimellä ”Trilateraalinen Merkki” ja se näkyy heidän aluksissaan ja on päällä heidän univormuissaan. Molemmat nämä laskeutumiset sekä jälkimmäinen tapaaminen filmattiin. Filmit ovat olemassa tänäkin päivänä.

Sopimuksessa luki: Avaruusolennot eivät sekaantuisi elämäämme emmekä me sekaantuisi heidän. Me pitäisimme heidän läsnäolonsa Maassa salaisuutena. He antaisivat meille kehittynyttä teknologiaa, ja auttaisivat teknologisessa kehityksessämme. He eivät tekisi yhtään sopimusta minkään muun Maan valtion kanssa. He voisivat abduktoida ihmisiä rajoitetusti ja tietyin väliajoin lääketieteellisesti tutkiakseen ja tarkkaillakseen kehitystämme sillä ehdolla, että ihmisille ei aiheutuisi haittaa, ja heidät palautettaisiin abduktiopaikalle, että ihmisillä ei olisi muistikuvaa tapahtuneesta ja että avaruusolentojen kansa antaisivat listan MJ-12:lle kaikista ihmiskontakteista sekä abduktiohenkilöistä tasaisin väliajoin. Sovittiin, että sopimuksen osapuolet vastaanottaisivat vastapuolen suurlähettilään niin kauan kun sopimus on voimassa. Lisäksi sovittiin, että avaruusolentojen kansakunta ja USA vaihtaisivat 16 henkilöä keskenään tarkoituksenaan oppia toinen toisiltaan. Avaruusolentojen ”Kutsuvieraat” pysyisivät Maassa ja ihmisten ”Kutsuvieraat” matkustaisivat avaruusolentojen alkupisteeseen tietyksi ajaksi ja sitten palaisivat, jossa kohtaa henkilöt vaihdettaisiin uudelleen. Sovittiin myös, että tukikohtia rakennettaisiin maan alle avaruusolentojen kansakunnan käyttöön ja että 2 tukikohtaa rakennettaisiin yhteiskäyttöön avaruusolennoille ja USA:n valtiolle. Teknologian vaihdantaa tapahtuisi yhteisissä tukikohdissa. Nämä avaruusolentojen tukikohdat rakennettaisiin intiaanireservaattien alle Utahiin, Coloradoon, New Mexicoon, Arizonaan ja 1 rakennettaisiin Nevadaan alueelle nimeltään S-4, joka sijaitsee arviolta 7 mailia etelään Area 51:n länsirajasta, joka tunnetaan nimellä Dreamland. Kaikki avaruusolentojen alueet ovat laivaston alaisuudessa ja kaikki näissä työskentelevät henkilöt saavat palkkansa laivastolta. Näiden tukikohtien rakentaminen alkoi välittömästi, mutta edistys oli hidasta kunnes suuria määriä rahaa tuotiin saataville vuonna 1957. Työ ”Keltaisen Kirjan” parissa jatkui.

Project REDLIGHT käynnistettiin ja koelennot avaruusolentojen aluksella aloitettiin. Super-HUIPPUSALAINEN laitos rakennettiin Nevadan Groom Lakeen aseiden testausalueen keskelle. Sen koodinimi oli DREAMLAND. Laitos sijoitettiin laivaston alaisuuteen, ja kaikilta henkilöitä vaadittiin turvaluokituksena ”Q” sekä presidentin hyväksyntä. Tämä on ironista johtuen siitä seikasta, että Yhdysvaltain presidentillä itsellään ei ole turvaluokitusta vierailla alueella. Avaruusolentojen tukikohta ja teknologian vaihdanta tapahtui alueella nimeltä S-4. Alue S-4:n koodinimi oli ”The Dark Side of the Moon” (Kuun Pimeä Puoli).

Maavoimille annettiin tehtäväksi muodostaa supersalainen organisaatio, jolla ylläpitää turvallisuutta kaikissa avaruusolentojen toimeksiantamissa projekteissa. Tämä organisaatio muuttui National Reconnaissance Organizationiksi (NRO), joka sijaitsi Fort Carsonissa, Coloradossa. Erikoisjoukkoja nimeltään Delta koulutettiin turvaamaan projekteja.

Toinen projekti sai koodinimen SNOWBIRD, ja se perustettiin selittämään kaikki REDLIGHTin testialuksista tehdyt havainnot ilmavoimien kokeina. SNOWBIRDin alukset valmistettiin käyttäen perinteistä teknologiaa ja niitä lennettiin lehdistön mieliksi useaan otteeseen. Project SNOWBIRDia käytettiin myös debunkkaamaan legitiimit julkiset havainnot avaruusolentojen aluksista (UFOt). Project SNOWBIRD menestyi erittäin hyvin ja kansan tekemiä havaintoraportteja esiintyi jatkuvasti vähemmän aivan viime vuosiin saakka.

Usean miljoonan dollarin SALAINEN rahasto järjestettiin ja pidettiin Valkoisen Talon Asevoimien osastolla. Tätä rahastoa käytettiin rakentamaan 75 laitosta syvälle maan alle. Presidentit, jotka kysyivät jotain, saivat kuulla rahastoa käytettävän rakentamaan syviä maanalaisia väestönsuojia presidenteille sodan varalta. Vain muutamat rakennettiin presidenteille. Miljoonia dollareita kanavoitiin tämän osaston läpi MJ-12:lle ja siitä sitten alihankkijoille. Sitä käytettiin rakentamaan HUIPPUSALAISIA avaruusolentojen tukikohtia sekä HUIPPUSALAISIA DUMBeja (Deep Underground Military Bases), ja laitoksia joita ”Alternative 2” käytti ympäri maan. Presidentti Johnson käytti tätä rahastoa rakentamaan elokuvateatterin ja raivaamaan tien hänen ranchilleen. Hänellä ei ollut ideaa sen todellisesta tarkoituksesta.

Salainen Valkoisen Talon maanalainen rakennusrahasto perustettiin vuonna 1957 presidentti Eisenhowerin toimeksiannosta. Rahoitus tuli kongressilta tarkoitukseen ”salaisten tilojen rakentaminen ja ylläpito, jonne presidentti voidaan viedä sotilashyökkäyksen tapauksessa: Presidentin Hätätilat”. Tilat olivat kirjaimellisesti reikiä maassa, tarpeeksi syvällä kestääkseen ydinräjähdyksen ja niihin laitettiin aikansa parasta kommunikaatiolaitteistoa. Tähän päivään asti sellaisia paikkoja on 75 ympäri maata, jotka rakennettiin tämän rahaston rahoilla. Atomienergiakomissio on rakentanut ainakin 22 lisätilaa maan alle.

Kaikkien näiden salaisten paikkojen sijainti ja muu niihin liittyvä on HUIPPUSALAISTA. Rahat olivat ja ovat edelleen Valkoisen Talon Asevoimien osaston kontrollissa, ja niitä pestiin ja pestään edelleen pitkän verkoston läpi, jota edes kaikkein asiasta perillä olevin vakooja tai kirjanpitäjä ei kykenisi seuraamaan. Vuonna 1980 vain muutamat tämän verkoston alku- ja loppupäissä tiesivät mitä varten rahat olivat. Alkupäässä olivat edustaja George Mahon Teksasista, edustajainhuoneen budjetointikomitean ja sen puolustusalakomitean puheenjohtajaM sekä edustaja Robert Sikes Floridasta, edustajainhuoneen sotilasrakentamisen alakomitean puheenjohtaja. Nykyään huhutaan, että edustajainhuoneen puhemies Jim Wright kontrolloisi rahaa kongressissa, ja että kamppailu vallasta on käynnissä hänen syrjään sysäämiseksi. Toisessa päässä olivat presidentti, MJ-12, Asevoimain osaston johtaja ja Washingtonin laivaston telakan komentaja.

Rahat antoi budjetointikomitea, joka allokoi ne puolustusministeriölle HUIPPUSALAISENA merkintänä maavoimien rakennusohjelmaan. Maavoimat, kuitenkaan, ei kyennyt sitä käyttämään eikä itse asiassa tiennyt mitä tarkoitusta varten se oli. Valtuutus käyttää rahat olivat tosiasiassa annettu laivastolle. Rahat kanavoitiin laivaston insinööreille Chesapeakeen, jotka eivät myöskään tienneet mitä varten ne olivat. Vain yksi mies, laivaston komentaja, joka oli Chesapeaken divisioonassa kirjoilla, mutta todellisuudessa vastasi ainoastaan Asevoimien osastolle Valkoisessa Talossa, tiesi HUIPPUSALAISTEN rahojen todellisen tarkoituksen, suuruuden ja lopullisen kohteen. Täydellinen salaisuus rahaston ympärillä tarkoitti, että lähes kaikki jäljet siitä voitaisiin hävittää niiden muutaman kynällä jotka sitä kontrolloivat. Näitä salaisia rahoja ei ole koskaan eikä niitä tuskin tulla koskaan tilintarkastamaan.

Suuria määriä rahaa siirrettiin HUIPPUSALAISEEN rahastoon Floridan Palm Beachissa, joka kuuluu rannikkovartiostolle, paikassa nimeltä Peanut Island. Saari sijaitsee Joseph Kennedyn omistaman kiinteistön vieressä. Rahojen sanotaan käytetyn maisemanrakennukseen ja yleiseen kaunistamiseen. Jokin aika sitten TV-uutisten erikoislähetys Kennedyn salamurhasta sanoi rannikkovartioston upseerin kuljettaneen rahaa salkussa Kennedyn työntekijälle tämän kiinteistöalueen läpi. Voisiko tämä olla ollut salainen maksu Kennedyn perheelle heidän poikansa John F. Kennedyn menetyksestä? Maksut jatkuivat vuoden 1967 ajan ja sitten lakkasivat. Siirretty rahojen kokonaismäärä ei ole tiedossa, eikä rahojen käyttökohteista tiedetä myöskään.

Sillä aikaa Nelson Rockefeller muuttaisi jälleen pestiään. Tällä kertaa hän ottaisi C. D. Jacksonin vanhan duunin joka oli ollut psykologisen strategian erikoisassistentti. Nelsonin nimittäminen virkaansa muutti hänen tittelinsä kylmän sodan strategian erikoisassistentiksi. Tämä virka kehittyisi vuosien mittaan samaksi tehtäväksi joka Henry Kissingerillä oli lopulta presidentti Nixonin alaisuudessa. Virallisesti hänen oli tarkoitus antaa ”neuvoja ja apua kaikkien ihmisten välillä tapahtuvan yhteistyön ja ymmärryksen lisäämiseksi”. Virallinen kuvaus oli savuverho, sillä salaa hän oli presidentin tiedusteluyhteisön koordinaattori. Uudessa pestissään Rockefeller raportoi suoraan ja ainoastaan presidentille. Hän otti osaa kabinetin, ulkomaisen talouspolitiikan neuvoston ja kansallisen turvallisuuden neuvoston tapaamisiin, joka oli korkein politiikan suuntaviivoja vetelevä elin valtiossa.

Nelson Rockefeller sai myös toisen tärkeän tehtävän salaisen yksikön nimeltä Planning Coordination Group johtajana, joka muodostettiin NSC 5412/1:n päätöksellä maaliskuussa 1955. Ryhmä koostui eri ad hoc -jäsenistä riippuen agendalla olevasta asiasta. Perusjäsenet olviat Rockefeller, puolustusministeriön edustaja, ulkoministeriön edustaja sekä keskustiedustelun johtaja. Pian sitä nimitettiin ”5412-komiteaksi” tai ”Erikoisryhmäksi”. NSC 5412/1 saattoi voimaan säännön, että salaiset operaatiot piti hyväksyttää hallintokomitealla, kun aiemmin nämä operaatiot käynnistettiin ainoastaan keskustiedustelun auktoriteetilla.

Salaisen muistion NSC 5410:n avulla Eisenhower edelsi vuoden 1954 NSC 5412/1-muistiota, jolla perustettiin pysyvä komitea (ei ad hoc), joka tultaisiin tuntemaan nimellä Majority Twelve (MJ-12) joka valvoisi ja toteuttaisi kaikki salaiset toimet, jotka liittyivät avaruusolentokysymykseen. NSC 5412/1 luotiin selittämään näiden tapaamisten tarkoitus kun kongressi tai lehdistö kiinnostui niistä. Majority Twelve koostui henkilöistä Nelson Rockefeller, keskustiedustelun johtaja Allen Welsh Dulles, ulkoministeri John Foster Dulles, puolustusministeri Charles E. Wilson, pääesikunnan johtaja amiraali Arthur W. Radford, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover sekä kuudesta Council on Foreign Relationsin johtokunnan miehestä, jotka tunnettiin nimellä ”Viisaat Miehet” (Wise Men). Nämä kaikki miehet olivat oppineiden salaseuran jäseniä, joka kutsui itseään nimellä ”The Jason Society”, tai ”The Jason Scholars”, jotka rekrytoivat jäsenensä muiden Harvardin ja Yalen salaseuroista ”Skull and Bones” sekä ”Scroll and Key”.

Viisaat Miehet olivat Council on Foreign Relationsin ydinjäseniä. Jäseniä oli 12, mukaanlukien ensimmäiset 6 hallituksen viroista. Tämä ryhmä koostui vuosien varrella Council on Foreign Relationsin ja myöhemmin Trilateral Commissionin huippuviranomaisista ja johtajista. Gordon Dean, George Bush ja Zbigniew Brzezinski olivat heidän joukossaan. Kaikkein tärkeimmät ja vaikutusvaltaisimmat ”Viisaista Miehistä”, jotka MJ-12:ssa oli mukana, olivat John McCloy, Robert Lovett, Averell Harriman, Charles Bohlen, George Kennan sekä Dean Acheson. Heidän politiikkansa suuntaviivat kestäisivät pitkälle 70-luvulle. On merkittävää, että presidentti Eisenhower sekä ensimmäiset 6 MJ-12 -jäsentä hallituksesta olivat myös Council on Foreign Relationsin jäseniä.

Hommansa hyvin tekevät tutkijat tulevat pian havaitsemaan, että aivan kaikki ”Viisaat Miehet” eivät käyneet Harvardia tai Yalea, eivätkä kaikki heistä saaneet jäsenyyttä ”Skull and Bones” tai ”Scroll and Key” -salaseuroihin yliopistovuosinaan. Viisaiden Miesten mysteerin voi nopeasti selvittää kirjan ”The Wise Men” avulla, jonka ovat kirjoittaneet Walter Isaacson & Evan Thomas (Simon and Schuster, New York). Kuvan #9 alla kirjan keskiosassa löytyy kuvateksti: ”Lovett Yalen yksikön kanssa, oikealla ylhäällä, ja rannalla: Hänen initiaationsa Skull and Bonesiin tapahtui ilmatukikohdassa lähellä Dunkirkia”. Olen havainnut, että jäseniä valittiin jatkuvasti kutsumalla heitä meriittiensä mukaan yliopisto-opintojen jälkeen, eikä se rajoittunut mitenkään Harvardiin tai Yaleen.

Muutamat valitut myöhemmin initioitiin Jason Societyyn. He ovat kaikki Council on Foreign Relationsin jäseniä, ja tuohon aikaan ryhmä tunnettiin nimellä ”Eastern Establishment”. Tämän tulisi antaa vihje siitä kauaskantoisesta ja vakavasta luonteesta, joka suurimmalla osalla näitä yliopistojen opiskelijajärjestöjä on. Järjestö elää ja voi hyvin tänä päivänä, mutta siinä on nyt mukana jäseniä myös Triteral Commissionista. Trilateralistit ovat olleet olemassa salaa vuosia ENNEN vuotta 1973. Nimi Trilateral Commission otettiin avaruusolentojen lipusta, joka tunnetaan nimellä Trilateraalinen Merkki.

Majority Twelve tulisi selviämään nykypäivään asti. Eisenhowerin ja Kennedyn alaisuudessa sitä nimitettiin erheellisesti ”5412-komiteaksi” tai tarkemmin ”Erikoisryhmäksi”. Johnsonin hallinnon aikaan sen nimi muuttui ”303-komiteaksi”, koska nimi 5412 oli vaarantunut kirjassa ”The Secret Government”. Itse asiassa NSC 5412/1 vuodettiin julki sen kirjoittajalle peittämään NSC 5410:n olemassaolo. Nixonin, Fordin ja Carterin alaisuudessa sitä kutsuttiin nimellä ”40-komitea”, ja Reagainin alaisuudessa nimellä ”PI-40 komitea”. Kaikkien niiden vuosien aikana ainoastaan nimi muuttui.

Vuoteen 1955 mennessä kävi selväksi, että avaruusolennot olivat petkuttaneet Eisenhoweria ja rikkoneet sopimuksen. Silvottuja ihmisiä löytyi yhdessä silvottujen eläinten kanssa ympäri Yhdysvaltoja. Epäiltiin, että avaruusolennot eivät lähettäneet täyttä listaa ihmiskontakteista ja abduktiohenkilöistä MJ-12:lle ja epäiltiin, että kaikkia abduktiohenkilöitä ei oltu palautettu. Neuvostoliittoa epäiltiin toimimisesta heidän kanssaan, ja tämä osoittautui todeksi. Saatiin selville, että avaruusolennot olivat manipuloineet suuria määriä ihmisiä salaseurojen, noituuden, magian, okkultismin ja uskonnon avulla. Usean ilmavoimien taistelutilanteen avaruusolentojen kanssa jälkeen kävi myös selväksi, että aseistamme ei ollut heille vastusta.

Marraskuussa 1955 NSC-5412/2 perusti komitean tutkimaan ”kaikkia tekijöitä, jotka liittyivät ulkopolitiikan tekoon ja toteuttamiseen ydinaseaikana”. Tämä oli pelkkä peitetarina jolla salattiin todellinen aihe, avaruusolentokysymys.

Salaisella presidentin muistiolla NSC 5411 vuonna 1954, Eisenhower oli komentanut tutkimusryhmän ”käymään läpi kaikki faktat, todisteet, valheet ja petkutuksen ja löytämään totuuden avaruusolentokysymykseen”. NSC 5412/2 oli pelkkä peite joka oli muuttunut tarpeelliseksi kun lehdistö alkoi kysellä todellsita tarkoitusta niin tärkeiden miesten kokoontumiselle. Ensimmäiset tapaamiset pidettiin vuonna 1954 ja niitä nimitettiin Quantico-tapaamisiksi, koska ne pidettiin Quanticon laivastotukikohdassa. Tutkimusryhmä koostui yksinomaan Council on Foreign Relationsin 35 jäsenestä, jotka olivat ”The Jason Societyn” jäseniä, eli ”The Jason Scholars”. Tri. Edward Teller sai pyynnön osallistua. Tri. Zbigniew Brzezinski oli tutkimusjohtaja ensimmäiset 18 kuukautta. Tri. Henry Kissinger valittiin ryhmän vetäjäksi seuraavaksi 18 kuukaudeksi alkaen marraskuusta 1955. Nelson Rockefeller oli tutkimuksien aikana usein mukana vierailemassa.

                TUTKIMUSRYHMÄN JÄSENET




                Gordon Dean, puheenjohtaja

         Tri. Henry Kissinger, tutkimusjohtaja
Tri. Edward Teller             Frank Altschul
Maj. Gen. Richard C. Lindsay   Hamilton Fish Armstrong
Hanson W. Baldwin              Maj. Gen. James McCormack, Jr.
Lloyd V. Berkner               Robert R. Bowie
Frank C. Nash                  McGeorge Bundy
Paul H. Nitze                  William A. M. Burden
Charles P. Noyes               John C. Campbell
Frank Pace, Jr.                Thomas K. Finletter
James A. Perkins               George S. Franklin, Jr.
Don K. Price                   I. I. Rabi
David Rockefeller              Roswell L. Gilpatric
Oscar M. Ruebhausen            N. E. Halaby
Lt. Gen. James M. Gavin        Gen. Walter Bedell Smith
Caryl P. haskins               Henry DeWolf Smyth
James T. Hill, Jr.             Shields Warren
Joseph E. Johnson              Carroll L Wilson
Mervin J. Kelly                Arnold Wolfers

  Artikkelin julkaissut textfiles.com

Entinen upseeri paljastaa salaiset sopimukset avaruusolentojen kanssa

Omasta tahdostaan tai ei, jotkut ihmiset pääsevät tutustumaan maailman pimeään puoleen, johon useasti liittyy valtion virastoja tai salaisia laitoksia. Suurimman osan ajasta he raahautuvat mukana, sillä idea vallasta ja salaisesta informaatiosta sekä siitä että ollaan osana huippuorganisaatioita täynnä ”vaikutusvaltaisia” ihmisiä voi helposti viedä mukanaan mielen ja sielun.

Onneksi kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Jotkut etsivät anteeksiantoa synnissä vietetyn elämän jälkeen, toiset tulevat hulluiksi tai jopa tekevät itsemurhan, mutta on myös tapauksia joissa henkilö on vahvempi kuin kaikki muut ja hän haluaa valistaa meitä muita, paljastaen salaista tietoa johon hänellä on ollut pääsy.

aliens meeting president

Tällaisessa tilanteessa heitä pidetään joko vainoharhaisina tai absurdeina, tai heidät salamurhataan (ennemmin tai myöhemmin).

Tämä tietty tapaus kiinnitti huomion, sillä se kuvaa salaista UFO-organisaatiota, ja siinä puhuttiin relevantista datasta koskien avaruusolentojen tilannetta vuosien aikana.

ab

Milton William Cooper oli jäsen tiedusteluryhmässä Tyynen valtameren laivastossa.

Heinäkuun 2. päivä 1989 Las Vegasissa, Nevadassa, hän paljasta HUIPPUsalaista informaatiota koskien valtion salaista virastoa MJ-12:a eli MAJIC 12.

Hän sanoi, että lähde näille tiedoille oli ONI:n (Office of Naval Intelligence, laivaston tiedustelupalvelu) vastatiedusteluoperaatio MJ-12:a vastaan, jotta laivasto saisi tietää totuuden. Tuntuu siltä kuin tuohon aikaan laivasto ei olisi ollut kauhean tyytyväinen siihen, että he eivät olleet osana ”todellista toimintaa”, joten he päättivät ottaa ohjat omiin käsiinsä saadakseen uutta teknologiaa käyttäen avaruusolentoja, joita valtio piti vankeinaan, sekä myös menemällä mukaan joihinkin näistä salaisista projekteista.

Minä, Milton William Cooper, juhlallisesti vannon, että tämä tiedosto on tosi ja oikea, parhaan tietoni mukaan. Vannon, että näin tämän tiedon vuonna 1972 toimittaessani pursimiehen virkaa osana tiedustelutiimiä USA:n Tyynen valtameren laivastossa. Vannon, että kävin läpi hypnoottisen regression saadakseni tämän tiedon niin tarkaksi kuin mahdollista.

Historia tuomitkoon minut ja tämän tiedon eikä minulla ole pelkoa tuosta tuomiosta. Vannon että tämä informaatio on totta ja oikein parhaan tietoni mukaan.

Tässä on lista avainsanoista, jotka hän antoi, jossa on mukana huippusalaista CIA:ta, NSA:ta, MJ-12:a, USA:n presidenttejä, eläviä avaruusolentoja, UFOja ja massatuhoaseita koskettavaa tietoa:

GRUDGE – Sisältää 16 kirjaa dokumentoitua informaatiota, joka on kerätty USA:n UFO-tutkimuksen ja tunnistettujen avaruusolentojen alusten (identified alien craft, IAC) tutkimusten alkuvaiheilta. Tätä projektia CIA rahoitti salaisesti ja myymällä huumeita. Projekti GRUDGEn tarkoitus oli kerätä tieteellistä, teknologista, lääketieteellistä ja tiedustelutietoa UFOista ja IAC:sta, niiden havainnoista ja kohtaamisista avaruuden elämänmuotojen kanssa. Tätä järjestelmällisesti kerättyä tietoa on käytetty USA:n avaruusohjelman edistämisessä.

1

MJ-12 on salainen kontrolliryhmä. Presidentti Eisenhower valtuutti salaisen yhteisön nimeltä Jason-ryhmä siivilöimään kaikki faktat, todisteet, teknologian, valheet ja huijauksen löytääkseen todelliset vastaukset avaruusolentokysymykseen. Ryhmä koostui 32:sta kaikkein nimekkäimmästä miehestä maassa vuonna 1972, ja huipulla olevat 12 jäsentä olivat MJ-12. MAJIC 12:lla on täysi kontrolli kaikesta, heitä nimitetään koodinimillä J-1, J-2, J-3… Jason-ryhmässä.

• MJ-12 salamurhasi presidentti Kennedyn kun hän tiedotti heitä, että hän aikoo kertoa kansalle kaikki faktat koskien avaruusolentojen läsnäoloa. Salaisen palvelun agentti tappoi hänet ajaessaan autoa ja se näkyy selvästi filmillä, joka on vedetty pois julkisuudesta. Salainen tapaaminen MJ-12:n kesken pidettiin Marylandissa. Tapaamista kuvailtiin niin, että sinne pääsi ainoastaan ilmateitse. Siellä oli omat vapaa-ajan viettopaikat ja muut tilat MJ-12:lle sekä Jason-ryhmälle. Sen koodinimi oli “The Country Club”

AQUARIUS – oli projekti joka kasasi avaruusolentojen läsnäolon historiikkia sekä kuvauksia heidän interaktiostaan Homo sapiensin kanssa viimeisen 25 tuhannen vuoden ajalta, mikä huipentui Baskimaan kansaan, joka eli Ranskan ja Espanjan välisellä vuorialueella, sekä syyrialaisiin.

POUNCE – on projekti joka perustettiin keräämään kaikki uponneet ja törmänneet avaruusolentojen alukset, sekä ruumiit niistä.

REDLIGHT – on projekti jolla testilennetään haltuun saatuja avaruusolentojen aluksia. Sitä pyöritetään Area 51:n alueella Nevadassa. Se käynnistettiin kun avaruusolennot antoivat meille aluksen ja auttoivat lentämään sitä. Alkuperäinen projekti oli jossain määrin onnistunut, sillä haltuun saadulla aluksella lennettiin, mutta se räjähti ilmassa ja pilotit kuolivat. Projekti jäädytettiin tuohon aikaan kunnes avaruusolennot suostuivat auttamaan meitä.

LUNA – on Kuun pimeällä puolella oleva avaruusolentojen tukikohta. Sen näki ja kuvasi Apollon astronautit. Tukikohta, kaivosoperaatio suurilla koneilla ja suuri avaruusolentojen alus kuvattiin havaintoraporteissa. Siellä on avaruusolentojen emoalus.

EXCALIBUR – on ase jolla tuhotaan avaruusolentojen maanalaisia tukikohtia. Se on ohjus, joka kykenee läpäisemään maanpinnan kilometrin syvyyteen, niin kuin teki se ohjus New Mexicossa joka ei tehnyt minkäänlaista toiminnallista vahinkoa.

• AVARUUSOLENNOT – näitä oli papereissa mainittu neljää tyyppiä:

· SUURINENÄINEN HARMAA jonka kanssa ihmisillä on sopimus

· Abduktiotapauksissa raportoitu HARMAA, joka työskentelee suurinenäiselle harmaalle

· Blondi ihmisen näköinen olento, jota kuvataan termillä POHJOISMAINEN

· Punatukkainen ihminen, jota kutsutaan nimillä ORANSSI

• EBE (Extraterrestrial Biological Entity, Maan ulkopuolinen biologinen olento) – on nimi joka on annettu elävälle haltuun saadulle avaruusolennolle, joka kerättiin talteen vuoden 1947 Roswellin törmäyksestä. Olento kuoli vankeudessa.

5

• KRLL tai KRLLL – oli panttivanki joka jäi tänne ensimmäisen Holloman-laskeutumisen jälkeen lupaukseksi siitä, että avaruusolennot pitäisivät oman puoliskonsa sopimuksesta, joka saatiin aikaan tapaamisessa. KRLL tuli sairaaksi ja hänestä piti huolta tohtori G. Mendoza, josta tuli asiantuntija avaruusolentojen biologiassa ja lääketieteessä. KRLL kuoli myöhemmin.

• USKONTO – Avaruusolennot väittävät luoneensa Homo sapiensin hybridisaatiolla. Paperit sanoivat, että RH negatiivinen veri on tästä todisteena. He lisäksi väittivät, että he ovat luoneet kaikki suuret uskonnot. He näyttivät hologrammia Kristuksen ristiinnaulitsemisesta, jonka valtio filmasi. He väittivät, että he olivat luoneet Jeesuksen.

• AVARUUSOLENTOJEN TUKIKOHDAT – ovat olemassa Utahin, Coloradon, Nevadan ja New Mexicon alueilla. Kuusi tukikohtaa kuvattiin vuoden 1972 papereissa, jotka kaikki sijaitsivat alkuperäiskansojen reservaateissa ja neljän osavaltion alueilla.

• HALTUUN SAADUT ALUKSET – Dokumentit kertovat, että monia aluksia on saatu haltuun. Aikaisimmat ovat Roswellista, Teksasista, Meksikosta ja muualta.

4

• ABDUKTIOT – niitä tapahtui paljon ennen vuotta 1972. Dokumentit kertoivat, että ihmiset ja eläimet joutuivat abduktoiduiksi tai silvotuiksi. Monet katosivat jälkiä jättämättä. Heistä otettiin sperma- ja munasolunäytteitä, kudosnäytteitä, heille tehtiin kirurgisia operaatioita, asennettiin implantteja näköhermon viereen aivoihin ja kaikki yritykset poistaa tämä implantti johtivat potilaan kuolemaan. Dokumentit arvioivat, että yhdellä ihmisellä 40:sta on implantti. Implantin sanottiin antavan avaruusolennolle täysi kontrolli ihmisestä.

• MURHA – Dokumenttien mukaan monet armeijan ja valtion työntekijät ovat tulleet murhatuiksi sen jälkeen kun he ovat yrittäneet paljastaa salaisuuden.

William Cooper tuki näitä väitteitä kunnes Apachen piirikunnan sheriffi tappoi hänet ratsiassa hänen kotiinsa Eagarissa, Arizonassa marraskuun 5. päivänä 2001.

ac

Hän tuki totuuden etsintää ja maksoi tästä täyden hinnan.

Hän sanoi:

Meille on opetettu valheita. Todellisuus ei ole ollenkaan sitä mitä me havaitsemme. Me emme voi selvitä enää roikkumalla menneisyyden valheissa. Todellisuus tulee nähdä hinnalla millä hyvänsä jos me aiomme olla osa tulevaisuutta. Totuuden tulee tulla esiin kaikissa tilanteissa, huolimatta siitä ketä se satuttaa tai auttaa, jos me aiomme jatkaa eloa tällä planeetalla.

 

Artikkelin julkaissut UFO Holic

Elokuva: Above Majestic

Roger Richards on ohjaaja, tuottaja, aktivisti ja “Full Disclosure Now Movement”:n perustaja. Hän on juuri saanut valmiiksi esikoiselokuvansa Above Majestic.

Roger Richardsin Above Majestic tarkastelee Majestic 12:n taustalla olevien salaliittoteorioiden historiaa ja alkuperää. Majestic 12 on salainen armeijan ja teollisuuden yhteinen ryhmä, joka on takaisinmallintanut avaruusolentojen teknologiaa.

SecretSpaceProgram.com
disclosurefest.org