Video ”The Evolution of AAWSAP” on Bigelow-podcastin toinen jakso, jonka kesto on hieman yli 72 minuuttia. Robert Bigelow keskustelee toimittaja George Knappin kanssa Advanced Aerospace Weapons Systems Application Program -ohjelman (AAWSAP) alkuperästä. Ohjelmasta tuli Yhdysvaltain hallituksen suurin julkisesti tunnustettu UAP-ilmiöihin liittyvä tutkimus. Keskustelu on pääosin takautuva, ja Bigelow kuvailee tapaamisiaan DIA:n analyytikon James Lacatskin kanssa, sekä ohjelman kehitystä sekä ponnistelujaan senaattori Harry Reidin kanssa, jotta asiaan liittyvälle tutkimukselle saataisiin korkeampi salassapitoluokitus.
Bigelow selittää, että ohjelma ei alkanut suoranaisen avaruusaluksia koskevana etsintänä. Jaksossa kerrotaan, kuinka sen varhaisessa kehitysvaiheessa yhdisteltiin ilmailu- ja avaruustieteellisiä kysymyksiä, epätavallisia ilmiöitä sekä tietoisuuteen liittyviä kokemuksia. Skinwalker Ranchilla oli tärkeä rooli tässä kehityksessä, sillä siellä tehdyt havainnot vakuuttivat Bigelowin ja muut siitä, ettei aihetta voitu rajata pelkästään tavanomaisiin lentokonehavaintoihin. Ranchista tuli käytännöllinen ympäristö, jossa voitiin tutkia ilmoituksia, jotka koskivat ilmestyksiä, epätavallisia valoja, fyysisiä vaikutuksia sekä kokemuksia, jotka näyttivät ylittävän fyysisen ja psykologisen rajan.
Keskeisenä teemana on yksityisen tutkinnan ja valtion tiedustelutyön välinen suhde. Bigelow kuvailee, kuinka hänen olemassa olevat tutkimustoimintansa ja tilansa tekivät hänestä hyödyllisen alihankkijan, kun puolustustiedusteluvirasto (Defense Intelligence Agency) alkoi harkita virallista UAP-ohjelmaa. Tuloksena syntynyt järjestely antoi valtion virkamiehille mahdollisuuden hyödyntää yksityisen sektorin asiantuntemusta, tiloja ja tutkijoita tutkiessaan ilmailu- ja avaruusalueen uhkia sekä epätavallisia ilmiöitä. Jakso esittelee siten AAWSAP-ohjelman hybridihankkeena: osittain puolustusanalyysinä, osittain tieteellisenä tutkimuksena ja osittain kenttätutkimuksena.
Keskustelussa käsitellään myös sitä, miksi ohjelman laajuus herätti kiistaa. Jotkut odottivat AAWSAP:n keskittyvän pääasiassa edistyneisiin lentokoneisiin, propulsiojärjestelmiin ja mahdollisiin ulkomaisiin teknologioihin, kun taas Skinwalker Ranchilla tehty työ herätti kysymyksiä ilmiöistä, jotka eivät käyttäytyneet tavallisten koneiden tavoin. Bigelow kertoo, että ohjelmaan kertyi monenlaisia raportteja ja kokemuksia, mukaan lukien tietoisuuteen liittyviä tapahtumia, minkä vuoksi aihetta oli vaikea määritellä tavanomaisilla ilmailu- ja avaruusteollisuuden luokituksilla. Tämä on yksi jakson keskeisistä jännitteistä: tutkimusta rahoitettiin kansallisen turvallisuuden puitteissa, mutta osa raportoiduista kokemuksista näytti liittyvän psykologiaan, havaintoihin ja poikkeaviin fyysisiin ilmiöihin.
Bigelow ja Knapp käsittelevät pyrkimystä perustaa Special Access Program (SAP) -ohjelma Las Vegasissa suoritettavaa tutkintaa varten. SAP olisi tarjonnut tavallisia luokitusmenettelyjä tiukemman pääsyn ja tiedon hallinnan. Jaksossa kuvataan, että tämän hankkeen taustalla oli halu suojella arkaluontoista materiaalia, säilyttää tutkinnan luotettavuus ja estää kohteen ennenaikainen paljastuminen. Samalla keskustelu heijastaa vaikeuksia hallinnoida ohjelmaa, johon liittyi epätavallisia väitteitä, sotilaallisia intressejä, yksityisiä urakoitsijoita ja poliittisesti arkaluontoista tietoa.
Toinen osa haastattelusta koskee Bigelow’n yrityksiä neuvotella ilmailu- ja avaruusteollisuuden yritysten kanssa pääsystä käsiksi epätavallisiin materiaaleihin. Jakso ei osoita julkisesti todennettavissa olevien todisteiden avulla, että mikään tällainen materiaali olisi peräisin avaruudesta, mutta se osoittaa, kuinka väitetyt fragmentit tai teknologiset esineet tulivat osaksi laajempaa paljastuskeskustelua. Bigelow näyttää olleen kiinnostunut hankkimaan näytteitä tai tietoa, joita voitaisiin analysoida teknisesti, kun taas laajempi UAP-yhteisö pitää usein tällaisten materiaalien olemassaoloa todisteena löydetystä ei-ihmisen luomasta teknologiasta. On tärkeää tehdä ero väitetyn materiaalin, testatun materiaalin ja lopullisesti tunnistetun avaruusperäisen esineen välillä.
Jaksossa käsitellään AAWSAP:n lisäksi myös Bigelowin muita kiinnostuksen kohteita, kuten Bigelow Institute for Consciousness Studies -instituuttia. Podcastissa viitataan instituutin esseekilpailuun ja voittajiin, liittäen organisaation tietoisuuden tutkimukseen, kuolemanjälkeiseen elämään ja niihin liittyviin kysymyksiin. Tämä yhteys auttaa selittämään, miksi Bigelow pitää UAP-tutkimusta potentiaalisesti laajempana kuin ilmailu- ja avaruusteknologiaa: hän näyttää olevan kiinnostunut siitä, ovatko tietoisuus, havainto ja poikkeukselliset kokemukset osa laajempaa todellisuutta, jota perinteinen tiede ei ole vielä pystynyt riittävästi selittämään.
Kaiken kaikkiaan haastattelu esittelee AAWSAP:n tärkeänä mutta monimutkaisena lukuna Yhdysvaltojen UAP-tutkimusten historiassa. Bigelowin kertomus korostaa hänen henkilökohtaista osallistumistaan, James Lacatskin roolia, Skinwalker Ranchin merkitystä sekä pyrkimystä varmistaa ohjelmalle vahvempia salassapitotoimia. Jakso on arvokas sisäpiiriläisen kertomuksena siitä, miten hallituksen tukema tutkimus kehittyi, mutta se ei sinänsä korvaa julkistettuja asiakirjoja tai riippumatonta vahvistusta kaikkein poikkeuksellisimmille väitteille. Sen tärkein anti on osoittaa, kuinka ilmailu- ja avaruustutkimus, kansalliseen turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet, yksityinen rahoitus, tietoisuustutkimukset ja väitetyt poikkeukselliset materiaalit kietoutuivat toisiinsa modernin tiedonpaljastamisliikkeen puitteissa.
Eräässä tämän kaltaisessa tapauksessa Mantis Grey -sieppaajat kertoivat siepatulle, että vain yksi 20 000 siepatusta oli immuuni tajunnan sumentaville ilmakehän kaasuille ja/tai heidän mielenhallintakeinoilleen. Se, että Ardy Sixkiller Clarke mainitsi kirjoissaan kaksi tällaista erityistapausta, kertoo, että hän piti näistä tapauksista kerättyä tietoa erittäin tärkeänä. Mantis-harmaat kertoivat, etteivät he tienneet, miksi näin tapahtui, mutta yrittivät selvittää asiaa.
Yksi ongelma niin monissa sieppaus tapauksissa on se, että siepatut muistavat kokemuksestaan vain sekavia katkelmia, aivan kuten rauhoitettu eläin saattaisi tehdä. Lisäksi näiden kahden tapauksen henkilöt pystyivät tutkimaan Mantis-harmaiden toimintaa ja ymmärtämään niiden todellisen luonteen ilman niiden mielenhallintaa ja rauhoittavia kaasuja. Tämä tapaus alkaa sivulta 143, luvusta 17 teoksessa More Encounters With Star People.
Petkuttamisen mestarit
Drew’n ensimmäinen sieppaus tapahtui, kun alus laskeutui hänen edessään autiolle valtatielle, joka ulottui molemmille kaistoille. Aluksen vieressä seisoi kaksi matkustajaa, jotka näyttivät ihmisiltä, mutta myöhemmin Drew ymmärsi, että se oli vain heidän luomansa illuusio ja että hän pystyi näkemään heidän todellisen muotonsa joko tyypillisenä harmaana tai sirkkaolentona. Koska he eivät kyenneet puhumaan, he viestivät hänelle ajatuksin, että hänen tulisi tulla heidän mukaansa, mutta hän alkoi tutkia heitä, mikä tekee tästä tapauksesta niin ainutlaatuisen.
Hän teki alusta asti mielellään yhteistyötä voittaakseen heidän luottamuksensa, ja he puhuivat hänelle varsin avoimesti itsestään ja aikeistaan, sillä he ajattelivat, ettei hän ollut heille uhka, koska kukaan ei uskoisi häntä, kuten ei uskottu muitakaan siepattuja. Hän tajusi pian, etteivät he olleet hyväntahtoisia olentoja, vaan kohtelivat ihmisiä aivan kuten me kohtelemme eläimiä – hyödyntäen heitä omiin tarkoituksiinsa.
Vaikka he eivät pystyneet kommunikoimaan puhumalla, he pystyivät kuulemaan, ja toisinaan hän puhui hämmentääkseen heitä ja välttääkseen heidän voimakkaan mielenhallintansa. Hän tajusi, että he pystyivät saamaan jonkun ajattelemaan, uskomaan tai näkemään melkein mitä tahansa, joten kesti jonkin aikaa, ennen kuin hän oppi tarpeeksi välttääkseen heidän illuusionsa, jotka hallitsivat suurinta osaa heidän sieppaamistaan ihmisistä. Drew sanoi Ardylle, että samalla kun he olivat tutkineet häntä viimeisten seitsemän vuoden ajan, hänkin oli tutkinut heitä.
Heidän harmaat ruumiinsa olivat heikkoja, mutta heidän henkiset kykynsä olivat erittäin voimakkaat, ja he olivat Mantis-tyyppisten olentojen hallinnassa; nämä olivat 8 jalkaa pitkiä, heistä levisi pistävä haju, ja heillä oli erittäin voimakkaat ruumiit ja henkiset kyvyt. Jos harmaat eivät pystyneet hallitsemaan vastustelevaa ihmissieppausuhria, Mantis-tyyppiset olennot aiheuttivat usein tahallaan kipua. He odottivat siepattujen olevan tottelevaisia kuin koiranpentuja, ja kun joku vastusti, he tekivät kaikkensa rangaistaakseen vastustelijaa.
Ne pystyvät mielenhallinnan avulla vakuuttamaan monet siepatut siitä, että ne ovat myötätuntoisia ja hyväntahtoisia olentoja, minkä ansiosta ne voivat suorittaa outoja kokeitaan ja jättää uhreilleen tunteen, että he ovat etuoikeutettuja tai valittuja. Ne istuttavat ajatuksen, että ne ovat avuliaita avaruusolentoja, jotka tuovat rauhanviestejä ja varoituksia ympäristöstä. Drew koki Mantis-tyyppiset olennot fyysisesti voimakkaina; niillä on kynsimäiset kädet ja niiden päät voivat kääntyä 360 astetta, ja ne ovat kauhistuttavia – jo pelkkä ajatus niistä sai hänet vapisemaan. Harmaat ovat juuri sellaisia kuin useimmat siepatut heidät kuvailevat.
Drew sanoo, että risteytyskokeet ovat totta ja että he luovat hybridejä ja klooneja Maapallon ihmisten siittiöistä ja munasoluista. He käyttävät myös ihmisten lisämunuaisia, mutta Drew yritti vielä selvittää, mihin tarkoitukseen, ja Ardy kertoi hänelle, että eräs toinen henkilö oli maininnut, että niitä käytetään pitkäikäisyyskokeisiin. He asuttavat muita maailmoja hybrideillä ja klooneilla.
Drew sanoo, että he ovat petoksen mestareita ja pystyvät saamaan miehen tai naisen uskomaan, että toinen on hänen unelmansa kohde ja että hänen paranemisensa johtuu Jumalan teosta, vaikka kyseessä onkin vain edistynyttä lääketiedettä. Heillä on laitteita, joiden avulla he voivat istuttaa mielikuvia ja vääriä muistoja, ja mitä nuorempi henkilö on, sitä helpompaa se on, joten he sieppaavat harvoin yli 40-vuotiaita. He sieppaavat kokonaisia perheitä, koska ovat havainneet, että aivojen alistuvaisuus on perinnöllistä.
Drew sanoo, että koska hän pystyy peittämään sen, ettei hän ole heidän hallinnassaan, he luulevat, ettei hän ole uhka. Hän uskoo, että jos he tietäisivät totuuden – että hän tutkii heitä varoittaakseen muita vaarasta – hänet eliminoitaisiin. Joten hän otti riskin Ardyn kanssa, mutta hän haluaa totuuden tulevan julki. Hän on nähnyt, kuinka naisia on siepattu eikä heitä ole koskaan palautettu. Hän on nähnyt, kuinka naisia on hedelmöitetty koneellisesti ja vangittu uudelleen sikiön poistamiseksi. Hän ei tiedä, millä perusteilla nainen pidetään aluksella hybridivauvojen hautomona vai vapautetaanko hänet ja vangitaanko hänet uudelleen.
Hän on nähnyt aluksella pysyvästi pidettyjä ihmisvankeja sekä ihmismiehiä, jotka tekevät yhteistyötä muukalaisten kanssa, ja että miehet vaikuttavat halukkailta yhteistyökumppaneilta. Hän ei kysynyt heiltä mitään, koska pelkäsi heidän paljastavan hänet. Häntä itseään ei hyväksikäytetty seksuaalisesti, koska hän oli liian laiha – muukalaiset nimittäin pitävät kurvikkaista naisista. Drew uskoo, että heidän mielestään ihanteellinen naisellisuus on leveälantioisia naisia. Aluksi Drew ajatteli, että he olivat ihastuneet hänen kiinnostukseensa viestintään ja kieleen, mutta sitten kiinnostuksen kohde muuttui ikääntymisprosessin tutkimiseksi. Hän sanoi, että ikääntymisprosessi ei vaikuttanut heidän väestöönsä.
George Knapp haastattelee Robert Bigelowia uudessa UFO-aiheisessa podcastissa. Ensimmäisen jakson nimi on “ET:t, UAP:t ja UFO-paljastus”. Sen keskeisenä aiheena on Bigelow’n kertoma tapaaminen presidentti Trumpin kanssa helmikuussa 2026, jonka aikana hän kertoo toimittaneensa seitsemän tiedotusraporttia, joista yksi keskittyi Maapallon ulkopuoliseen älykkyyteen, UAP-ilmiöön ja hallituksen tiedonantovelvollisuuteen. Jakso esittäytyykin siten keskusteluna sekä UAP-ilmiöstä että poliittisesta kysymyksestä siitä, miten faktoja ilmiöstä voitaisiin tuoda yleisön tietoon.
Bigelow’n rooli on keskustelussa keskeinen. Hänet tunnetaan siitä, että hän rahoittaa tutkimuksia epätavallisista ilmailu- ja avaruusilmiöistä sekä paranormaaleista aiheista, ja podcast hyödyntää hänen kokemustaan ja verkostojaan pohjana laajemmalle keskustelulle siitä, mitä hän uskoo hallituksen tietävän. Viittaus tiedotusraportteihin antaa jaksolle ajankohtaisen poliittisen kehyksen: tietojen julkistamista ei käsitellä pelkästään historiallisina havaintoina, vaan kysymyksenä, joka saattaa liittyä toimeenpanovallan käyttäjiin, kansalliseen turvallisuuteen ja korkean tason poliittisiin päätöksiin.
Keskustelu näyttää keskittyvän eroon julkisesti saatavilla olevien UAP-tapauksien ja edelleen salaisiksi luokiteltujen tai saavuttamattomien tietojen välillä. Tässä viitekehyksessä laajasti keskustellut havainnot ja sotilaalliset kohtaamiset nähdään vain näkyvänä osana paljon laajempaa aihetta. Tästä voidaan päätellä, että yleisö ei voi arvioida ilmiötä asianmukaisesti ilman pääsyä anturitietoihin, tiedusteluraportteihin, esineiden talteenottoa koskeviin väitteisiin ja muuhun hallituksen hallussa olevaan aineistoon. Tämä tekee salailusta – ei pelkästään havainnoista itsestään – jakson tarkasteleman keskeisen institutionaalisen ongelman.
Toinen tärkeä teema on vaikeus määrittää, mitä UAP:t todellisuudessa edustavat. Keskustelussa käsitellään avaruusolentoihin liittyviä mahdollisuuksia, mutta otsikon yhdistelmä ”ET:t”, ”UAP:t” ja ”UFO-paljastus” jättää tilaa useille tulkinnoille, mukaan lukien edistynyt ihmisten kehittämä teknologia, tuntemattomat luonnonilmiöt, vieraat järjestelmät tai ei-ihmisäly. Keskustelua tulkittaessa tulisi siksi erottaa puhujien uskomukset ja todistukset riippumattomasti todennetuista todisteista. Väitteet avaruusaluksista tai hallituksen hallussa olevasta poikkeuksellisesta teknologiasta ovat edelleen kiistanalaisia, ellei niitä tueta julkisesti tarkasteltavissa olevilla asiakirjoilla.
Jaksossa käsitellään myös tietojen julkistamista pikemminkin asteittaisena poliittisena ja kulttuurisena prosessina kuin yksittäisenä dramaattisena ilmoituksena. Trumpille toimitetut tiedotusraportit symboloivat pyrkimystä tuoda asia viralliseen päätöksentekoon, mutta tiedotuksen olemassaolo ei sinänsä todista, että sen taustalla olevat väitteet ovat totta. Se osoittaa kuitenkin, että merkittävät UAP-kannattajat ja tutkijat pyrkivät jatkuvasti vakuuttamaan korkeita virkamiehiä siitä, että aihe ansaitsee vakavaa huomiota.
George Knappin osallistuminen tuo keskusteluun journalistisen ulottuvuuden. Hänen tehtävänään ei ole pelkästään tukea jokaista väitettä, vaan kyseenalaistaa, miten tiedot on hankittu, miten lähteitä arvioidaan ja miksi tärkeitä todisteita väitetään pidettävän salassa. Tämä luo jaksoon läpi kulkevan jännitteen: puhujat väittävät, että hallituksen salailu on yleisön ymmärryksen esteenä, samalla kun katsojia pyydetään luottamaan kertomuksiin, joita voi itsekin olla vaikea tarkistaa riippumattomasti.
Yleisesti ottaen videossa UAP-tietojen julkistaminen esitetään kansallisen turvallisuuden, politiikan, tieteellisen epävarmuuden ja kansalaisten luottamuksen risteyskohdana. Sen suurin ansio on selittää, miksi Bigelowin kaltaiset henkilöt katsovat, että asia ansaitsee hallituksen johtajien suoran puuttumisen, etenkin kun kyseessä on sotilashenkilöstö ja salaiset ohjelmat. Sen suurin rajoite on se, että saatavilla olevan kuvauksen perusteella ei voida todeta, että tapaus tarjoaisi uutta, julkisesti todennettavissa olevaa näyttöä avaruusolentojen vierailuista; se on parempi ymmärtää kertomuksena UAP:ta koskevasta edunvalvonnasta, tiedotustilaisuuksista ja kilpailevista tulkinnoista kuin lopullisena todisteena siitä, että avaruusolentojen alukset olisi vahvistettu.
Kun UFO- ja avaruusolentojen aiheuttama kulttuurinen tsunami on iskemässä ja katastrofaalinen paljastus on aivan nurkan takana, miksi UFO-yhteisön piireissä ja suurella yleisöllä keskustellaan niin vähän mahdollisista huippusalaisista USAP-ohjelmista, jotka liittyvät avaruusolentojen kulttuuriantropologiaan? Jos näissä USAP-ohjelmissa on, kuten väitetään, maahansyöksyneitä aluksia, alustietokoneita, ruumiita ja jopa vangittuja avaruusolentoja, voisi olettaa, että olisi olemassa myös salaisia, pitkään jatkuneita perinteisiä ohjelmia, joiden tarkoituksena on selvittää Maapallon avaruudessa toimivien sivilisaatioiden lukumäärä, tavoitteet ja motiivit?
Ehkä vastaus on se, että me yhteiskuntana syöksymme tuhoisalla tiellä kohti unohdusta uskoen virheellisesti, että teknologia pelastaa meidät, vaikka todellisuudessa meidät pelastaa valistunut kulttuuri. Yhteiskuntana olemme pakkomielteisiä teknologian suhteen, mutta emme ymmärrä, että meillä lapsilla on tulitikut, joilla voimme polttaa talon, mutta meillä ei ole valistunutta kulttuuria, jonka avulla voisimme käsitellä niitä tulitikkuja asianmukaisesti. Siksi meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota ET-kulttuurintutkimuksiin – ei pelkästään Ardy Clarken kaltaisiin open source -tutkimuksiin, vaan myös niihin erittäin salaisiin, turvaluokiteltuihin ohjelmiin, joista yleisöllä on oikeus saada tietää.
Toinen syy siihen, että ET-kulttuuriantropologiaan ja eksopolitiikkaan kiinnitetään vain vähän huomiota, on se, että alat ovat vasta kehittymässä ja ne ovat miinakenttä, jossa todellisten ET-kohtaamisten joukkoon sekoittuu hullut, huijarit, vale-kontaktihenkilöt ja huijarit. Itse asiassa 1970-luvulla minulle esiteltiin ”Kaksikko”, jotka osoittautuivat vale-kontaktihenkilöiksi ja joista vuosikymmeniä myöhemmin tuli Heavens Gate -itsemurhakultti.
Todellinen viesti – ne aidot kohtaamistapaukset, jotka todistavat, että avaruusolennot ovat jo paljastaneet paljon itsestään ja toiminnastaan maapallolla viimeisten yli 100 vuoden aikana – peittyy kaiken tämän melun alle, joka lähtee omasta mielisairaasta kulttuuristamme. Tämän melun läpikäyminen vie vuosikymmeniä, ja vain harvat meistä ovat ottaneet siihen aikaa. On niin paljon helpompaa vain spekuloida villisti osittaisten totuuksien ja jopa valheiden perusteella kuin todella perehtyä asiaan ja joutua todennäköisesti uhriksi siinä prosessissa.
Jos ET-kulttuuriantropologian ja eksopolitiikan alaan vasta tutustuvat ihmiset haluavat olla todella hyödyllisiä, heidän tulisi levittää laajalti luotettavien kontaktitutkijoiden töitä. Jos kontaktiyhteisön jäsenet haluavat auttaa todellisia, eettisiä ET-rotuja, jotka toimivat ihmiskunnan hyväksi, paras tapa tehdä se on levittää professori Ardy Sixkiller Clarken töitä.
Hänen kirjojaan lukiessa käy selväksi, että hänellä on ollut aitoja eettisiä kontakteja ihmismäisiin avaruusolentoihin jo varhaisesta iästä lähtien, ja nämä kontaktit ovat jatkuneet koko hänen elämänsä ajan. Lisäksi nämä ihmismäiset avaruusolennot kannustivat ja auttoivat häntä keräämään 4000 alkuperäiskansojen kontakti-ilmoitusta tähtikansan kanssa yli 30 vuoden aikana. Hän valitsi näistä 4000 tapauksesta parhaat esimerkit, jotka kuvaavat Maapallon läheisyydessä toimivien avaruusolentojen kirjoa erittäin saalistavista erittäin altruistisiin olentoihin. Tämä on äärimmäisen tärkeää, sillä kun tämän ymmärtää, voimme ymmärtää, että ”kuten alhaalla, niin myös ylhäällä” pätee avaruusolentojen todellisuuteen aivan kuten Maapallollakin – mutta vielä voimakkaammin! Voimme ymmärtää tämän ja toimia sen mukaisesti, kuten muissa artikkeleissa on kuvattu.
Lisäksi Albert Rosales ja Preston Dennet, jotka molemmat ovat aktiivisia Facebookissa, ovat keränneet kymmeniä tuhansia viimeisen 100 vuoden aikana tapahtuneita kasvokkain tapahtuneita kohtaamisia ja julkaisseet nämä tapaukset kirjoissaan sekä internetissä. Vaikka Ardy ei ole hyvässä kunnossa, sekä Prestoniin että Albertiin on helppo ottaa yhteyttä ja kommunikoida heidän kanssaan. On mahdotonta käydä läpi kaikkia näitä tapauksia, mutta arvelen, että olen käynyt läpi tuhansia niistä elämäni aikana. Teknologia ei tule pelastamaan meitä, mutta avaruusolentokulttuuriantropologit saattavat juuri pystyä siihen yhdessä todellisten eettisten avaruusolentojen neuvonantajien kanssa, jotka ovat salaa ja hiljaisesti mukana operaatioissa auttaakseen meitä.
Olen 100-prosenttisen vakuuttunut siitä, että eettiset avaruusolennot auttavat meitä hahmottelemalla meille avaruusolentojen toimintakentän ja toimijat, jotta voimme orientoitua ja tehdä parhaat valinnat itsellemme ja ihmiskunnalle. He ovat tehneet uskottavissa kohtaamistapauksissa hyvin selväksi, etteivät he ole täällä ratkaisemassa ongelmiamme puolestamme, vaan ainoastaan opastamassa meitä kohti valaistuneempaa tulevaisuutta. Niitä avaruusolentoja, jotka väittävät toisin, on parasta välttää!
Tämä tiedemies väittää, että Apollo-lento toi Kuusta takaisin ”metalleja”, jotka eivät ole luonnollisia, vaan Marsin kehittyneiden koneiden ja rakenteiden valmistamia, ja Kuu on mahdollisesti 50 000 vuotta vanhaa – meiltä, menneisyydestämme.
Gregg Braden on viisinkertainen New York Timesin bestseller-listalle noussut kirjailija ja tiedemies. Joe Rogan -podcastissa hän keskusteli avaruuden outoista asioista keskittyen Marsin ”kasvoihin” ja muihin NASAn kuvista löytyviin geometrisiin rakenteisiin.
Braden kertoo, kuinka Richard Hoaglandin puhe näistä rakenteista vaikutti hänen uraansa. Varhaisissa rakeisissa Mars-kuvissa näkyi jotain kasvojen kaltaista, mikä oli kiehtovaa.
Myöhemmät kuvat tuntuivat vähemmän vakuuttavilta, mutta Braden huomauttaa, että geometrinen pohja, erityisesti neliöt ja suorakulmat, eivät todennäköisesti ole luonnollisen eroosion muodostamia. Hän selittää, että luonto tekee harvoin 90 asteen kulmia, joten niiden läsnäolo viittaa tarkoitukselliseen rakentamiseen.
He keskustelevat siitä, kuinka NASA joutui julkaisemaan kuukuvia tiedonvapauslakien vuoksi. Monet näistä kuvista olivat kuitenkin pikselöityneitä ja epätarkkoja, minkä Braden uskoo tehneen salaperäisistä rakenteista entistä ilmeisempiä. Hän väittää, että joillakin Kuun ja Marsin rakenteilla on pyramidin muotoja, joissa on kolme, neljä tai viisi sivua.
Braden kuvailee Marsiin 1970-luvulla laskeutuneita Viking-luotaimia. Nämä luotaimet etsivät pieniä elämän merkkejä, kuten mikrobeja, jättimäisten geometristen monumenttien läheltä.
Hän sanoo, että jotkut tiedemiehet arvioivat näiden monumenttien olevan noin 50 000 vuotta vanhoja. Joe kysyy, miten tämä ajoitus tehtiin, ja Braden vastaa, että se on enimmäkseen suhteellista ajoitusta geologisten kerrostumien perusteella, mutta hän epäröi ja myöntää yksityiskohtien olevan monimutkaisia.
Braden sanoo, että vain Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla oli aiemmin resursseja mennä Kuuhun, mutta nyt Intia ja Kiina lähettävät luotaimia. Hän on erityisen kiinnostunut Kiinan lupauksesta televisioida suorana löytönsä, jossa voitaisiin näyttää arkkitehtonisia rakenteita ja piirtokirjoituksia.
Braden uskoo, että nämä piirtokirjoitukset ovat kielillä, jotka tunnemme, mikä olisi merkittävä todiste. Podcastissa hän toteaa erityisesti, että todisteet viittaavat siihen, että Marsin ja Kuun rakenteet ovat peräisin meiltä, eli menneisyyden ihmissivilisaatiosta, eivät Maan ulkopuolisista olennoista. Hän väittää, että nämä ovat jäänteitä ihmiskunnan aiemmasta edistyneestä syklistä, jossa ihmiset työskentelivät yhdessä ja sitten tuhosivat toisensa sodan kautta, ja että toistamme näitä syklejä tänäkin päivänä.
Entinen NASA:n astronautti Al Worden sanoi kerran brittiläisessä televisio-ohjelmassa Good Morning Britain: ”Me olemme avaruusolentoja… jotka tulivat jostain muualta… jos et usko minua, mene lukemaan muinaisista sumerilaisista.” Hän kuoli vuonna 2020.
Al Worden oli Apollo 15 -lennon komentomoduulin lentäjä, joka lensi Kuuhun heinäkuussa 1971. Hänet muistetaan historian ”eristyneimpänä ihmisenä”, sillä hänen astronautitovereidensa etäisyys hänestä Kuun pinnalla oli ajoittain yli 3 600 kilometriä.
Al Worden uskoi, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa. Hän sanoi, ettei ole epäilystäkään siitä, etteikö muita elämänmuotoja olisi olemassa.
Vieraillessaan radiojuontaja Ray D’Arcyn ohjelmassa vuonna 2014 Worden puhui kolmen päivän viettämisestä yksin avaruudessa vuoden 1971 tehtävänsä aikana. Kokemus antoi hänelle aikaa miettiä syvällisesti elämää ja maailmankaikkeutta.
Hän sanoi: ”Näet maailmankaikkeuden ja kaikki tähdet, ja ajattelet ja tutkit noita tähtiä. Sitten tajuat, kuinka monta niitä siellä on. Pelkästään Linnunradassamme on 400 miljardia tähteä, ja sen takana on toiset 200 miljardia galaksia. Alat ajatella: ’Tuolla jossain täytyy olla joku.’” Kun häneltä kysyttiin, miksi avaruusolennot eivät ole vielä ottaneet meihin yhteyttä, hän vitsaili: ”Miksi he haluaisivat? He tietävät meistä jo tarpeeksi, etteivät he tekisi niin.” Hän lisäsi, että ihmiset sotkevat asioita Maassa.
Myöhemmin, toisessa haastattelussa Good Morning Britain -ohjelmassa, hän selitti uusia ajatuksiaan avaruusolentojen elämästä. Hän sanoi hyvin selvästi, että ihmiset itse ovat muinaisia avaruusolentoja, jotka tulivat Maahan kauan sitten.
Kun Wordenilta kysyttiin uudelleen, onko siellä jossain Maan ulkopuolisia olentoja, hän vastasi: ”Minulle on kysytty tuo kysymys satoja kertoja – ’Uskotko avaruusolentoihin?’ – ja vastaukseni on kyllä.”
Vuonna 2017 hän palasi samaan aiheeseen toisessa brittiläisessä televisiohaastattelussa. Kun häneltä kysyttiin, miksi ihmiset käyttävät valtavia summia rahaa avaruuslentoihin, kun Maassa on niin paljon ongelmia, hänen vastauksensa yllätti sekä juontajan että katsojat. Hän sanoi, että avaruusolennot ovat todellisia ja että he olivat tulleet Maahan muinaisina aikoina luoden sivilisaatiomme. Hän lisäsi, että kuka tahansa voisi löytää todisteita tästä lukemalla muinaisten sumerilaisten kirjoituksia.
Worden uskoi syvästi muinaisiin sumerilaisiin teksteihin. Nämä muinaiset kirjoitukset kertoivat tarinoita ihmisten ja jumalten yhdessä elämisestä, ihmisten palvellessa jumalia. Jokaisella sumerilaisella kaupungilla sanottiin olevan oma suojeleva jumaluutensa.
Varhaisin tunnettu merkintä sumerilaisesta luomiskertomuksesta löydettiin vuonna 1893 Nippurin kaupungista, muinaisesta sumerilaisesta paikasta Mesopotamiassa.
Näiden nuolenpääkirjoitustaulujen mukaan Maata hallitsivat aluksi ihmisiltä näyttävät jumalat. Saapuessaan he tekivät Maasta elämälle sopivan maanviljelyksellä, kaivamisella ja mineraalien louhinnalla. Teksteissä mainitaan jopa jumalten ja heidän työntekijöidensä välinen kapina. Yksi käännetty rivi kertoo, että kun jumalat työskentelivät ihmisten tavoin, he kärsivät raskaasta työstä ja suuresta ahdingosta.
Sanotaan, että ennen ihmisten luomista Anunnakeina tunnettu jumaluusryhmä oli käyttänyt työntekijöinä nuorempia jumalia, joita kutsuttiin Igigiksi. Nämä Igigit pakotettiin kaivamaan kultaa ja suorittamaan muita vaikeita tehtäviä Maassa. Kun he lopulta kapinoivat, ihmiset luotiin heidän tilalleen.
Muinaisen Mesopotamian ihmisille taivas kuvailtiin kolmikerroksiseksi. Alin kerros oli tähtien koti, keskimmäinen kerros oli paikka, jossa nuoremmat jumalat, Igigit, asuivat, ja ylin kerros kuului Anille, taivaanjumalalle.
Myös muut tutkijat ovat esittäneet yllättäviä väitteitä näihin ajatuksiin liittyen. Entinen ilmailuinsinööri, tohtori Ken Johnston, sanoi, että NASA tietää jo astronauttien löytäneen Kuusta muinaisia avaruusolentojen rakenteita ja kehittyneiden koneiden jäänteitä. Hän väitti, että joillakin näistä teknologioista oli kyky hallita painovoimaa.
Tohtori Ralph Kennedy Johnston Sr., joka tunnetaan usein nimellä Ken Johnston, syntyi vuonna 1942 Fort Sam Houstonissa, Texasissa. Hän työskenteli yhtenä neljästä siviiliastronauttikonsulttilentäjästä NASA:ssa ja auttoi kouluttamaan Neil Armstrongia, Buzz Aldrinia ja Michael Collinsia Apollo 11 -kuulentoa varten.
Johnston on myös eläkkeellä oleva Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas ja hänet tunnetaan nimellä ”NASA:n ilmiantaja”, vaikka hän kiistääkin nimen. Hän sanoi haluavansa vain jakaa tietoa, joka yleisön tulisi tietää.
Lisäksi jotkut yhdistävät hänen väitteensä tunnetun kaukokatsojan Ingo Swannin tarinoihin, joka sanoi psyykkisesti nähneensä outoja rakenteita Kuussa. Swann kuvaili kupoleja, korkeita torneja, ristinmuotoisia rakennuksia, pitkiä tunneleita ja merkkejä kaivostoiminnasta. Hän ajatteli, että joko joku tai jokin oli salaa rakentanut nämä tukikohdat Kuuhun.
Swann sanoi myös nähneensä ihmismäisiä hahmoja Kuussa kaivautumassa kallioon. Outoa oli, hän lisäsi, että he kaikki näyttivät täysin alastomilta.
Tämän kaukokatselukokeen aikana Axelrod-niminen mies valvoi Swannia. Yhtäkkiä Axelrod keskeytti kokeen ja vaikutti säikähtäneeltä selittäen, että Kuussa olevat olennot olivat saattaneet huomata, että heitä tarkkailtiin, mikä voisi olla vaarallista.
Sen jälkeen Axelrod kysyi Swannilta, tunsiko hän miehen nimeltä George Leonard. Swann vastasi ei. Samoihin aikoihin Leonard kirjoitti kirjaa nimeltä Somebody Else Is on the Moon.
Kirja, joka julkaistiin vuonna 1977, kuvasi raportteja salaperäisistä, luonnottomista rakenteista Kuussa – juuri sellaisista asioista, joista Axelrod näytti olevan huolissaan. Leonardin työ viittasi siihen, että nämä Kuun rakenteet eivät olisi voineet muodostua luonnollisesti ja näyttivät siltä kuin joku olisi rakentanut ne.
Ajan myötä Swann ja Axelrod tapasivat salaa keskustellakseen lisää näistä oudoista havainnoista. Nämä salaiset tapaamiset, joita Swann myöhemmin vertasi vakoiluelokuvan kohtauksiin, päättyivät yhtäkkiä vuonna 1977 ilman selitystä. Swann oli hämmentynyt totuudesta.
Hän mietti, oliko hänen psyykkinen näkönsä havainnut kauan sitten rakennetun Maan ulkopuolisen tukikohdan. Koska hänen näkemänsä ihmiset näyttivät kuitenkin täysin ihmisiltä, hän harkitsi myös ajatusta, että se olisi voinut olla salainen Maassa sijaitseva projekti. Hän ajatteli, että ehkä Axelrod halusi hänen löytävän jotain paljastamatta hallituksen osallisuutta.
Vuosikymmenistä huolimatta mysteeri on edelleen ratkaisematta. Leonardin, Swannin ja Johnstonin kuvailemat oudot kuurakenteet herättävät edelleen kysymyksiä siitä, kätkeekö Kuu todisteita kehittyneistä sivilisaatioista.
Ajatus siitä, että avaruusolennot saattaisivat salaa käyttää Kuuta, muistuttaa monia vastaavia teorioita, jotka väittävät, että avaruusolennot voisivat toimia itse Maassa. Jotkut ihmiset ajattelevat, että nuo ”muinaiset vierailijat”, jotka ovat saattaneet rakentaa edistyneitä kaupunkeja tai jakaa salaista teknologiaa, ovat voineet vaikuttaa ihmisen evoluutioon ja kulttuuriin.
Al Wordenin kommentit siitä, että ihmiset ovat todellisia avaruusolentoja, liittyvät oudon hyvin näihin myöhempiin tarinoihin. Jos ihmiset tulivat jostain muualta kauan sitten, kuten hän ehdotti, se saattaisi selittää, miksi muinaisissa kulttuureissa ympäri maailmaa on myyttejä jumalista, jotka laskeutuvat taivaalta, opettavat tietoa ja rakentavat suuria kaupunkeja ennen katoamistaan.
Worden, toisin kuin useimmat astronautit, pysyi avoimena tällaisille mahdollisuuksille viimeisiin vuosiinsa asti. Hän sanoi, että avaruuden tutkiminen ei ole vain tiedettä, vaan myös totuuden löytämistä siitä, mistä tulemme. Monet pitivät hänen sanojaan salaperäisinä, mutta toiset ajattelivat, että hän nosti esiin mielenkiintoisen asian – että Maan ulkopuolisen elämän etsintä saattaisi päättyä siihen, että löydämme oman kaukaisen alkuperämme tähtien keskeltä.
Jorge Pabon, entinen Yhdysvaltain armeijan laskuvarjojääkäri, joka palveli 30. elokuuta 2024 asti, paljastaa oikean nimensä ja kasvonsa ensimmäistä kertaa YouTube-haastattelussa Clayton Morrisin kanssa ”Redacted”-ohjelmassa.
Hän oli aiemmin jakanut tarinoita nimettömästi nimellä ”JP” ufologi Michael Sallan kanssa, joka dokumentoi ne kirjoihin. Pabon sanoo, että hän tulee nyt esiin suurella henkilökohtaisella riskillä itselleen ja perheelleen, mutta hän on saanut ”vihreää valoa” tietyiltä Washingtoniin kytköksissä olevilta ihmisiltä puhua tietyistä aiheista.
Hän palveli 91J:nä (vartiomestarina ja kemiallisten laitteiden korjaajana), työskenteli vedenpuhdistuksen parissa ja häntä käytettiin usein kääntäjänä, koska hän puhuu espanjaa, portugalia ja joitakin muita kieliä.
Jorge Pabon. kuva: Redacted/YouTube
Hänet liitettiin 7. erikoisjoukkojen ryhmään (vaikka hän tekee selväksi, ettei hän itse ollut vihreäbaretti; hän kutsuu itseään ”punabaretti”-laskuvarjojääkäriksi) ja hän saavutti E-4-arvon.
Hän sanoo, että alemman tason sotilaat, kuten hän, lähetettiin yleensä varsinaisiin tehtäviin, kun taas korkeamman tason upseerit pysyttelivät turvallisissa paikoissa.
Ennen armeijaan liittymistään Pabon asui Orlandossa, Floridassa, jossa hän puhdisti uima-altaita, asensi valvontakameroita ja teki musiikkia. Hän alkoi ottaa valokuvia UFOista noin vuosina 2007–2008, muunmuassa kolmionmuotoisista TR3B-aluksista ja sikarinmuotoisista esineistä.
Mysteeriset taktisiin varusteisiin pukeutuneet miehet (joskus hiihtomaski päässään) lähestyivät häntä valkoisilla pakettiautoilla tai kuorma-autoilla ja kertoivat hänelle tarkalleen, milloin ja minne katsoa ylös aluksen kuvaamiseksi.
Hän kutsuu näitä miehiä ”valkohattuisiksi”, jotka halusivat tiedon leviävän. Samaan aikaan muut aseistettujen miesten ryhmät poimivat hänet, kuulustelivat häntä ja käskivät häntä lopettamaan kuvien jakamisen.
Lähetettyään TR3B-kuvan tohtori Michael Sallalle ja se sai mediahuomiota, hän menetti työpaikkansa. ”Hyvät” miehet kannustivat häntä sitten liittymään armeijaan, jotta häirintä loppuisi. Hän liittyi 34-vuotiaana, ja armeija muutti hänen elämänsä parempaan suuntaan.
Jorge Pabon. kuva: Redacted/YouTube
Pabon kuvailee salaisia tehtäviä, joihin hän osallistui armeijassa. Hän oli osa monikansallisia tiimejä, joihin kuului eri puolustushaarojen Yhdysvaltain erikoisjoukkoja sekä ihmisiä muista maista.
Näissä tehtävissä he käyttivät mustaa taktista varustusta ja heidät kuljetettiin helikoptereilla tai Ospreys-koneilla suuriin laivaston aluksiin, jotka pystyivät osittain uppoamaan piiloutumiseksi.
Sieltä he sukelsivat veden alle käymään valtavissa muinaisissa ”arkki”-aluksissa, jotka olivat kooltaan kolme jalkapallostadionia tai suurempia ja olivat olleet Maapallolla satoja tuhansia tai mahdollisesti miljoonia vuosia.
Hän vieraili yhdessä Bermudan alueella Floridan rannikolla ja kertoo, että niitä on hajallaan ympäri maailman meriä, muun muassa Puerto Ricon lähellä, Havaijin eteläpuolella Kalifornian lähellä, Intian eteläpuolella, Venezuelan ja Puerto Ricon välissä, arktisella alueella ja Antarktiksella.
Nämä arkit ovat elossa; niillä on tietoisuus, ne tuoksuvat miellyttävältä, kuin heinä sekoitettuna levään ja vaniljaan, ja tuntuvat siltä, kuin niillä olisi sydämenlyönti.
Pitkät, vaaleat pohjoismaiset avaruusolennot hallitsevat niitä nyt. Sisällä on erilaisia osastoja ja huoneita, ja jotkut alueet ovat yhteydessä maanalaisiin kaupunkeihin, joissa ihmiset ja pohjoismaiset olennot elävät ja työskentelevät yhdessä. Nämä kaupungit ovat monikerroksisia, mutta pienempiä kuin suuret kaupungit kuten New York, ja ne toimivat enemmänkin tukikohtina, joissa ei ole lapsia.
Pabon kertoo, että hänet valittiin tehtäviin, koska hänellä näyttää olevan luontainen kyky kutsua paikalle tai kommunikoida UFOjen kanssa, mahdollisesti rukouksen tai meditaation avulla. Hän on nähnyt UFOja ilmestyvän konferensseissa, joissa hän puhuu, ja myös hänen vaimonsa ja lapsensa ovat nähneet UFOja.
Hän kuvailee nähneensä pohjoismaalaisten kouluttavan Artemis Accords -maiden lentäjiä Alabamassa luolassa lentäviä lautasmaisia ajoneuvoja käyttäen. Hän on myös nähnyt ”muurahaisihmisiä” (olentoja, joilla on suuret silmät ja rastamaiset hiukset ja jotka elävät maan alla, samanlaisia kuin hopi-intiaanien tarinoissa) ja kaukaa yhden harmaan avaruusolennon oudon tehtävän aikana, jossa oli mukana suuria määriä kultaa.
Hän uskoo, että Yhdysvalloilla on erittäin edistynyttä teknologiaa – satoja vuosia edellä – mukaan lukien antigravitaatiovoima, avaruus-ajan manipulointi ja kvanttiteknologia, joista suuri osa on kehitetty yhteistyössä ystävällisten avaruusolentojen, kuten pohjoismaalaisten, kanssa. Hän sanoo, että monet nykypäivän UFO-havainnot ovat itse asiassa ihmisten rakentamia aluksia, joissa käytetään tätä lainattua teknologiaa, vaikka jotkut ovat edelleen avaruusolentojen rakentamia. Maat tekevät salaa yhteistyötä näiden ohjelmien parissa huolimatta julkisuudessa näkyvistä kilpailuista.
Jorge Pabon. kuva: Redacted/YouTube
Hän mainitsee vastustusta paljastamiselle. On olemassa ”pimeitä voimia” (ei tavallisia armeijan tai puolustusalan urakoitsijoita), jotka eivät halua tämän tiedon tulevan julki, mahdollisesti vanhojen rikkomattomien sopimusten takia. Häntä on uhattu aseella ja aggressiiviset ihmiset, jotka käyttävät kehittyneitä aluksia pahoihin tarkoituksiin, ovat jopa potkineet häntä kasvoihin. Silti hän uskoo, että paljastaminen tapahtuu pian, mahdollisesti vaiheittain, ja että vuosi 2026 voi olla avainvuosi.
Hän puhuu avoimesti muistamastaan matkasta tukikohtaan Kuussa, edistyneestä parantamistekniikasta nimeltä medbed, tähtiporttiportaaleista ja hyppyhuoneista välittömään matkustamiseen sekä kaikesta todistamastaan hengellisestä puolesta.
Pabon sanoo, että Kuussa on useita tukikohtia, mukaan lukien ainakin yksi suuri muinainen arkki, joka on samanlainen kuin ne, joita hän kuvaili osassa yksi maapallon merien alla.
Tämä arkki on osittain näkyvissä pinnalla, mutta suurimmaksi osaksi maan alla, jossain lähellä ja kaukana puolella (hän ei voi kertoa tarkkaa sijaintia). Monet maat ovat mukana Kuun operaatioissa.
Hän paljastaa, että Kuussa asuu ihmisiä, jotka näyttävät intialaisilta, ovat tummaihoisia ja joilla on perinteiset intialaiset piirteet. He ovat erittäin hengellisiä, yhdistävät edistyneen teknologian hengellisiin perinteisiinsä ja lentävät munanmuotoisilla aluksilla.
Nämä alukset liittyvät muinaiseen intialaiseen kulttuuriin (hän mainitsee vanhoista teksteistä löytyvät vimanat). Pabon uskoo, että nämä Kuun asukkaat vierailevat toisinaan Maassa ja että Yhdysvallat on löytänyt joitakin heidän munanmuotoisista aluksistaan onnettomuuksien jälkeisissä pelastustoimissa.
Yksi näistä olennoista, jota hän kutsuu nimellä ”Lovent”, otti hänet kerran kyytiin munanmuotoisella aluksella. Hän sanoo, että munamainen UFO, joka näkyi äskettäisessä NewsNation-raportissa onnettomuuden jälkeisestä pelastuksesta, näyttää lähes identtiseltä niiden kanssa, joita hän on nähnyt.
Pabon describes secret missions he took part in while in the Army. He was part of multinational teams that included U.S. special forces from different branches, as well as people from other countries.
Hän muistaa, että hänet kuljetettiin kuuhun vain kerran, ryhmässä muiden sotilashenkilöiden ja siviilien kanssa, aluksella, joka oli samanlainen kuin kolmionmuotoinen TR3B-alus. Matka aiheutti hänelle tajuttomuuden, ja kun hän heräsi, he olivat jo perillä.
Alus lensi muinaiseen tulivuoritunneliin, jonka seinät olivat kauniin kuparimaisen materiaalin peitossa. Kuun tukikohdan sisällä ilma on ohutta, mutta hengitettävää ja virkistävää, samanlaista kuin Maapallon korkeilla paikoilla.
Kuussa on paljon kiteytynyttä vettä, josta edistyksellinen teknologia uuttaa happea. Tukikohdassa on ihmisten rakentamia uudempia osia (mahdollisesti yhteistyössä pohjoismaalaisten kanssa) ja vanhempia osia, jotka näyttävät muinaisilta roomalaistyylisiltä rakenteilta, jotka on rakennettu suuriin luoliin.
Kuu itsessään tuottaa jatkuvaa huminaa, melkein kuin moottori. Pabon uskoo, että koko Kuu on elossa tai että se on itse asiassa valtava muinainen alus, joka on ollut pysäköitynä siellä jo hyvin kauan.
Hän pohtii, voitaisiinko sitä siirtää lähemmäksi maata, jotta se aiheuttaisi valtavia aaltoja tai sivilisaation uudelleenkäynnistyksen, mutta korostaa, ettei hän yritä levittää pelkoa.
Kuussa ollessaan hänen tehtävänään oli pääasiassa turvallisuuden varmistaminen. Hän kertoo, että tehtävissä käytetään usein alemman tason sotilaita, joilla on jo kokemusta kontakteista, koska nämä asiat ovat heille jo normaaleja. Hän ei nähnyt päivittäisiä tiloja, kuten kylpyhuoneita tai kahviloita; kaikki ottivat etukäteen erityisiä pillereitä, jotka näyttivät hoitavan kehon tarpeet. Vierailu tuntui nopealta, ehkä muutaman tunnin mittaiselta.
Pabon kertoo portaaliteknologiasta, joka mahdollistaa välittömän matkustamisen. Hän on nähnyt suuria tähtiportteja, jotka ovat riittävän suuria alusten kulkemiseen, sekä pienempiä ”hyppähdyshuoneita”, joissa henkilö tuntee huimausta ja pahoinvointia ennen kuin hän yhtäkkiä ilmestyy johonkin toiseen paikkaan. Hän uskoo, että joitakin niistä sijaitsee suurilla Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdilla, kuten Eglinissä (mahdollisesti myös yhteydessä uuteen avaruusvoimien päämajaan Alabamassa). Yhdessä tähtiportti-laitoksessa hän kohtasi aggressiivisia ”pahoja ihmisiä”, jotka toimivat vartijoina ja rankaisevat kaikkia, jotka katsovat ylös tai poikkeavat säännöistä.
Suuri osa haastattelusta keskittyy medbed-sänkyihin, edistyneisiin parantamislaitteisiin, jotka ovat kaukana nykyisestä lääketieteestä.
Pabon käytti sitä itse Eglinin lentotukikohdassa. Hän makasi kapselissa, joka oli täytetty tahmealla geelillä ja kytketty johtoihin, eikä pystynyt liikkumaan kaulasta alaspäin. Häneltä otettiin verinäyte, ja hän menetti tajuntansa osan ajasta.
Sen jälkeen hän tunsi olonsa huomattavasti paremmaksi, melkein kuin voisi taas juosta kaksi mailia 12 minuutissa. Hän sanoo, että teknologia on lainattu avaruusolennoilta, mutta se voi olla vaarallista, jos sitä käytetään väärin, minkä vuoksi sitä ei ole vielä julkaistu yleisölle.
Kun aika on kypsä, se otetaan hitaasti käyttöön eri yrityksissä, jotka ovat erikoistuneet tiettyihin sairauksiin, ja ihmiset saattavat tarvita ensin valmistelevia lääkkeitä tai rokotteita. Myös kuubasilla on medbed-sänkyjä.
Hän mainitsee muita kehittyneitä teknologioita, kuten laitteet, jotka voivat siirtää tietoisuutta (kuten elokuvassa Avatar), ja parantavat ”salamander-sauvat”, jotka voivat kasvattaa takaisin puuttuvat raajat.
Hän yritti kerran rakentaa kotona parantavan sauvan saatuaan ohjeet pohjoismaiselta olennolta, mutta tuntemattomat henkilöt murtautuivat hänen taloonsa ja varastivat kaiken. Sama tapahtui ilmavoimissa palvelevalle ystävälle, joka rakentaa teknologiaa.
Pabon puhuu lyhyesti matkustamisesta Kuun ulkopuolelle. Hänellä on muistoja tai unia, joissa hän näkee Jupiterin ja Saturnuksen renkaat läheltä. Hän sanoo, että monikansallinen yritys (ei vain yhdysvaltalainen) louhii materiaaleja Saturnuksen renkaista ja muista paikoista aurinkokunnassa.
Hän puolustaa Apollo-astronautteja sanomalla, että he todella menivät Kuuhun, mutta tehtävissään oli kyse muusta kuin mitä julkisuudessa esitettiin, sillä he keskittyivät luomaan yhteyksiä sen sijaan, että olisivat vain pystyttäneet lippuja tai ajaneet rovereita.
Hän rakastaa armeijaa, pitää liittymistä siihen elämänsä parhaana päätöksenä ja sanoo, ettei ole ilmiantaja, vaan henkilö, jolle on annettu lupa jakaa tiettyjä osia tarinastaan. Hän uskoo, että täydellinen paljastaminen tapahtuu vaiheittain ja että rakkaus ja hengellisyys ovat tärkeimmät viestit, jotka ihmisten tulisi ottaa tästä kaikesta.
Multiple Bases on Moon
Pabon says there are multiple bases on the moon, including at least one large ancient ark similar to the ones he described under Earth's oceans in part one.
This ark is partly visible on the surface but mostly underground, located somewhere between the… pic.twitter.com/6eUB0CVpa2
Monet juhlivat pian sen salakavalan ja kauhistuttavan 80-vuotisen UFO-salailun päättymistä, joka on vahingoittanut niin pahasti Maapallon ihmiskunnan evoluutiota, mutta taistelu ihmisoikeuksien ja vapauksien puolesta Maapallolla jatkuu yhtä kiivaana. Voimme odottaa, että hallitukset ja niiden eliitin salaiset ohjaajat perustelevat salailua kansallisen turvallisuuden ja yhteiskunnan edun nimissä valheilla ja puolitotuuksilla. He käyttävät kansalaistensa heille antamaa valtaa, kuten ovat tehneet aiemminkin, jatkaakseen valehtelua ja harhauttamista saadakseen henkilökohtaista etua, eivätkä ihmiskunnan ja Maapallon ihmiskunnan evoluution parhaiden etujen vuoksi. Ainoa ero, jonka paljastamisen jälkeinen maailma tuo mukanaan, on se, että avoimen pelikentän laajuus laajenee vastaamaan jo toiminnassa olevaa salaisen universaalin kentän laajuutta!
Uskon, että avoimuus Maapallon ulkopuolisen todellisuuden suhteen mahdollistaa sen, että vaikutusvaltaisemmat, eettisesti kypsät tai saalistavat toimijat tulevat avoimesti näkyviksi meille, alemmille kumppaneille, joko ihmiskunnan ja Maapallon suojelijoina tai tuhoajina. Kuten aiemmissa artikkeleissa on jo selostettu, todellisuudessa emme omista Maapalloa, vaan jaamme sen lukemattomien muiden älyllisten olentojen kanssa, jotka ovat meitä vähemmän tai enemmän kehittyneitä, ja meidän on toimittava sen mukaisesti ja vastuullisesti – mitä emme ole tehneet aiemmin. Meidän on varottava, etteivät tuhoisat saalistajat – niin Maapallon ihmiset kuin avaruusolennotkin – maalaa rakentavia toimijoita vihollisiksi peittääkseen omat saalistukselliset aikeensa!
Miten tämä kaikki tulee kehittymään? Minulla on muutamia ajatuksia asiasta. Odotan, että saalistavat avaruusolennot ja heidän Maapallon ihmisliittolaisensa hyökkäävät avoimesti eettisten avaruusolentojen pyrkimyksiä vastaan, joilla pyritään viemään Maapallon ihmiskunnan evoluutiota eteenpäin, leimaamalla heidät kolonialisteiksi ja kommunisteiksi. He väittävät valheellisesti olevansa Maapallon ihmisyhteiskunnan ja evoluution todellisia uudistajia ja suojelijoita ja että he antavat meille lisää teknologiaa pelastaakseen meidät itseltämme! Toivotaan kuitenkin, että heidän harhautuksensa eivät mene läpi, sillä voimme nähdä, että menneisyys on hyvä nykyisyyden mittari, ja me arvioimme heitä heidän menneistä teoistaan, emme sanoistaan! Maan ihmisten uudistajat kuvataan vähintäänkin harhaanjohdettuina, pahimmillaan terroristeina ja valtion vihollisina. Heitä syytetään taloudellisen, uskonnollisen ja poliittisen kaaoksen sytyttämisestä peittelyn jälkeisenä aikana, vaikka todellinen syy peittelyn jälkeiseen kaaokseen oli juuri valtion tukema 80 vuotta kestänyt avaruusolentojen olemassaolon peittely.
Kuten näette, hyvät ystävät, kymmenien tuhansien saatavilla olevien avaruusolentojen kohtaamistapausten perusteella ulkona on universumi, jossa älykkyyden aste vaihtelee erittäin saalistavasta erittäin altruistiseen. Se ei ole kovinkaan erilainen kuin se, mitä meidän on kohdattava täällä Maapallolla. Ainoa todellinen ero on monimutkaisuuden kasvu – aivan kuten hologrammin osa sisältää kaiken hologrammin tiedon, mutta ilman kokonaisuuden yksityiskohtia. Toivon, että lukijat tutustuvat muihin artikkeleihini ja kirjoihini saadakseen kontekstia sille, mitä tässä sanon.
UFO-salaisuuksien paljastamista ajavat aktivistit, jotka taistelevat nyt tiedon julkistamisen puolesta, joutuvat nyt ajattelemaan laajemmin uudistajina, jotta Maapallon ihmiskunnan evoluutio saadaan takaisin oikeille raiteille ja jotta maapallo itsessään voidaan säilyttää! Meidän on luotava liittoutumia ihmiskunnan ja Maapallon pelastamista ajavien liikkeiden kanssa, jotta voimme todella saada aikaan muutosta. Eettiset avaruusolennot eivät ole täällä ratkaisemassa ongelmiamme, vaan toimimassa vanhempina neuvonantajina, jotka auttavat meitä selviytymään toisistamme sekä niistä saalistavista avaruusolennoista, jotka pyrkivät orjuuttamaan ja kolonisoimaan meidät. Muistakaa tulevina vuosina arvioida puuta sen hedelmien perusteella ja toimia sen mukaisesti.
Glasnost epäonnistui Venäjällä, mutta onnistui Itä-Euroopassa. Nyt kun 80 vuotta kestänyt UFO- ja avaruusolentojen salailu on päättymässä ja hallitukset antavat kansalaisilleen tietoa ja pääsyn avaruusolentoihin ja vielä pidemmälle, onko Neuvostoliiton hajoamisesta opittavaa? Pidin 90-luvun alussa luentoja UFOista Venäjällä, ja tuolloin ihmisille annettiin pääsy ulkomaailmaan. Olin yksi niistä, jotka saapuivat Venäjälle Tallahasseen ja Krasnodarin ystävyyskaupunkiohjelman puitteissa. UFO-ystäväni olivat riemuissaan, kun Neuvostoliiton kahleet murtuivat – jopa 1960-luvun musiikkiamme soitettiin ympäri Venäjää.
Tänään minulla on déjà vu -tunne vuodesta 2023, kun UFO-salailu vihdoin päättyy, ja mieleeni nousevat kokemukseni Venäjällä juuri ennen Berliinin muurin murtumista vuonna 1991. Tämä kokemus on tehnyt täysin selväksi, että vallankumoukset voivat helposti epäonnistua, jos demokraattiset uudistajat eivät kykene kitkemään autokratian juuria.
Itä-Euroopassa monet Neuvostoliiton hajoamisen myötä vapautuneet maat pystyivät vakiinnuttamaan demokratian, koska niiden vapauskulttuuri – vaikka sitä oltiinkin tukahdutettu – kykeni elvyttämään yhteiskuntia ja viemään niitä eteenpäin. Venäjällä autokraattinen kulttuuri oli ja on edelleen paljon syvemmin juurtunut; vaikka se kärsikin Neuvostoliiton hajoamisesta, se kykeni elpymään ja tuhoamaan syntymässä olleen heikon demokratian vahvan johtajan Putinin hallinnon alla.
Miten maailma muotoutuu UFO-salailun jälkeisessä ajassa? Suuri osa siitä, mitä teemme tänään, voi vaikuttaa yhteiseen tulevaisuuteemme, jos pystymme ottamaan oppia menneisyydestä. Glasnostin myötä Venäjää koetellut kulttuurinen tsunami aiheutti tahattomasti laajaa kulttuurista kaaosta. Tämä kaaos johti siihen, että venäläiset halusivat vahvan johtajan korjaamaan tilanteen, mikä mahdollisti vanhan kommunistisen autokraattisen hallinnon uudelleenmuodostumisen kapitalismin uuden lipun alla. On olemassa käärme, oikeastaan lisko, joka hyökkäyksen kohdatessaan luovuttaa osan itsestään saalistajalle päästäkseen pakoon, mutta kasvattaa sitten uuden hännän. Tästä on syntynyt sanonta: etsi ja hyökkää käärmeen päähän, älä vain sen vartaloon.
Kirjassani UFOs Exopolitics and the New World Disorder esitin, että UFO-salailua ei organisoitu Yhdysvaltain avaruusohjelmissa (USAP), vaan että nämä ohjelmat olivat vain alimmalla tasolla UFO-salailun salaisessa autokraattisessa hallintorakenteessa. Jos haluamme suojella paljastuksen jälkeisiä uudistuksia, meidän on löydettävä ja tuhottava käärmeen pää. Nämä ovat ne harvat globalistiset henkilöt ja suvut, jotka osallistuvat ihmisyyttä ja Maapalloa vastaan tehtyihin rikoksiin ja jotka hallitsevat USAP-ohjelmia ohjaavia suuryrityksiä.
Eräs perheemme ystävä oli armeijan tiedustelupalvelussa ja kertoi minulle henkilökohtaisesti, että Nelson Rockefeller oli vahvasti mukana asiassa, kuten oli odotettavissa, sillä fossiiliset polttoaineet olisivat häviäjiä maailmassa, jossa salailu olisi paljastettu. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä Laurence Rockefeller kannatti salailun paljastamista, oli hyvin tietoinen siitä, miten salailu vahingoitti ihmiskunnan evoluutiota, ja työskenteli UFO-ilmiöiden avoimuuden puolesta. Kävin kirjeenvaihtoa hänen oikean kätensä kanssa 80- ja 90-luvuilla tavallisella postilla. Chris Mellon, joka on nykyään niin keskeinen hahmo UFO-tietojen julkistamisessa, kuuluu Mellon-sukuun. En ole koskaan kuullut, että Mellon-suku olisi ollut mukana salailussa.
Nämä globalistiset suvut eivät ole yhtenäinen kokonaisuus, mutta niillä on taloudellisesti ja poliittisesti voimakas vaikutusvalta hallituksiin, sillä niiden lapset ja edustajat nousevat korkeisiin asemiin tiedusteluyhteisössä ja politiikassa. Sama voi päteä myös Rothschildin sukuun, jossa jotkut jäsenet ovat tietoisia salailun yhteiskunnalle ja Maapallolle aiheuttamista vahingoista. Vaikuttaa siltä, että samalla kun pyrimme yhteiskunnan ruohonjuuritasolla uudistuksiin salailun lopettamiseksi, muutosta tapahtuu myös niiden perheiden sisällä, jotka ovat yli 80 vuoden ajan salaa järjestäneet salailua suojellakseen omia globaaleja etujaan, aiheuttaen uskomattoman suurta evoluutiollista vahinkoa ihmiskunnalle ja Maapallolle.
Pelkään, että tämän paljastuksen jälkeen tämä avoimuuden kulttuurinen tsunami – kuten Venäjällä – aiheuttaa maailmanlaajuisesti paljon taloudellista ja poliittista epävakautta, koska se, minkä olisi pitänyt tulla esiin asteittain jo vuosikymmeniä sitten, on nyt tulossa esiin katastrofaalisesti kerralla. Meillä on kuitenkin eettisiä ihmismäisiä ET-mentoreita, jotka yrittävät auttaa yhteiskuntaamme selviytymään ja palauttamaan sen positiiviselle kehityspolulle. Hyvä esimerkki ovat ne eettiset ihmismäiset avaruusolentojen neuvonantajat, jotka opastivat Ardy Clarkea ja Leo Dworshakia. (Katso aiemmat artikkelit.) Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että UFO-yhteisössä on monia huijareita, jotka pyrkivät hyötymään yleisön tietämättömyydestä ja väittävät olevansa eettisiä avaruusolentojen lähettiläitä.
Ardy Clarke käytti 30 vuotta elämästään keräämällä yli 4000 tapausta, joissa ihmiset olivat kohdanneet avaruusolentoja, osoittaakseen erittäin tärkeän seikan: että avaruusolennot voivat olla luonteeltaan joko erittäin saalistavia tai erittäin altruistisia. Tämä on erittäin tärkeä viesti koko yhteiskunnalle, sillä se kuvaa todellisten tapausten avulla hyvin selkeästi avaruusolentojen toimintaympäristöä. Jos emme kuitenkaan poista peittelyn takana olevan autokraattisen käärmeen päätä, se ryhmittyy uudelleen ja horjuttaa uudistajien ja heidän eettisten avaruusolentojen neuvonantajiensa johtamaa kulttuurista jälleenrakennusta, mikä johtaa ihmiskunnan tuhoon!
Jotkut eettiset avaruusolentojen rodut ovat tehneet selväksi lukuisissa kohtaamistapauksissa viimeisen 100 vuoden aikana, etteivät ne ole täällä ratkaisemassa ongelmiamme, mutta ovat valmiita toimimaan kulttuurisina ja teknologisina neuvonantajina tietyin ehdoin, jotka on esitetty tässä artikkelissa. He haluavat auttaa ihmiskuntaa kehittymään, suojella Maapalloa ja puuttua myös Maapallolla toimiviin saalistaviin avaruusolentoihin. He myöntävät ottaneensa yhteyttä maailman johtajiin, mutta heidät on yleensä torjuttu, sillä tämän planeetan johtajat eivät juurikaan ole kiinnostuneita siitä, mikä on ihmiskunnalle parasta nyt ja tulevaisuudessa. (Katso artikkeli 11)
Yritän tietojeni perusteella puhua heidän puolestaan sen perusteella, mitä olen ymmärtänyt lukuisista kohtaamistapauksista, joita olen tutkinut, sekä omien epäsuorien henkilökohtaisten kokemusteni perusteella paikallisten ihmisten kanssa, jotka väittävät olleensa yhteydessä heihin. Olen nähnyt heidän aluksensa, alus on seurannut minua kotiin ja olen kokenut muita sivullisia kontakteja, mutta en ole ollut kasvotusten yhteydessä heihin. Uskon, että eettisten avaruusolentojen sanoma tulee olemaan suunnilleen sellainen kuin mitä kuvaan tässä artikkelissa. Kunnes olosuhteet ovat oikeat avoimeen yhteydenottoon yleisön kanssa, tämä on mielestäni parasta, mitä voimme tehdä ymmärtääksemme heidän kantaansa.
Oletan, että sanottavani ei tule kuulostamaan kovin järkevältä niille, jotka yhä odottavat konkreettisia todisteita kontaktista. Toivottavasti se kuitenkin kannustaa niitä, jotka ovat perehtyneet runsaaseen anekdoottiseen aineistoon, tulemaan esiin ja selittämään epäileville Tuomaille, kuinka tärkeää on hyödyntää anekdoottista aineistoa tehokkaasti, jotta voimme ymmärtää Maapallon ulkopuolisen todellisuuden todellisen luonteen ja toimia tämän tiedon perusteella asianmukaisesti. Me kaikki tiedämme, ettei hallituksen ja armeijan voi luottaa kertovan totuutta, koko totuutta ja vain totuutta. Jos suoraa kasvokkain tapahtunutta kontaktia koskeva anekdoottinen todistusaineisto ymmärretään oikein, se toimii tarkistuksena hallituksen nykyisille ja tuleville paljastuksille.
Eettiset avaruusolennot sanovat, että tällä hetkellä on käynnissä salaisia yhteistyöoperaatioita maailman hallitusten, armeijoiden ja koko väestön eettisten osien kanssa, mutta niiden laajempi osallistuminen on rajoitettua, kunnes tietyt ehdot täyttyvät. He uskovat, että tuhoamme itsemme kehittymällä teknologisesti mutta ei kulttuurisesti, jos heidän ei sallita puuttua asiaan. He kunnioittavat kuitenkin vapaata tahtoa, vaikka se johtaisikin tuhoomme tai orjuuttamiseen saalistavien avaruusolentojen sivilisaatioiden toimesta. Heidän ensisijaisena tavoitteenaan näyttää olevan Maapallon evoluutiollisen monimuotoisuuden säilyttäminen, olimmepa me mukana tai emme.
Leo Dworshakin kaltaiset kontaktihenkilöt sanovat seuraavaa: ”Nämä ihmiset, joita tapasimme ja joiden kanssa keskustelimme vuonna 1932, kertoivat meille suoraan, että he olivat matkustaneet tälle planeetalle jo yli 5 tuhatta vuotta. He jatkavat tulemista tälle planeetalle, koska se on heidän vastuullaan. Meidän on tärkeää ymmärtää, että he sanoivat Maan olevan heidän vastuullaan, eivätkä ihmiskunnan. Me vain asumme paikassa, josta he yrittävät huolehtia.”
Muissa artikkeleissa kuvattujen, vuosikymmenten aikana tehtyjen kohtaamistutkimusten perusteella voin todeta, että eettinen avaruusolentojen puuttuminen Maapallon ihmisten asioihin edellyttää tiettyjä olosuhteita. Ensinnäkin ja ennen kaikkea se edellyttää maailmanlaajuiselta johtajistolta rehellisyyttä ja avoimuutta avaruusolentojen todellisuuden luonteesta – niin hyvin kuin he sen ymmärtävätkin – aina erittäin saalistavasta erittäin altruistiseen. Tällä hetkellä tämä välttämätön ensimmäinen askel on toteutumassa, sillä niille, jotka ajavat UFO- ja ET-salailun lopettamista, on käymässä selväksi, että salailu on vihdoin päättymässä – vaikkakin pian hallitsemattomalla ja katastrofaalisella tavalla. Tämä johtuu siitä, että maailmanlaajuiset johtajat eivät ole onnistuneet tiedottamaan väestölle asianmukaisesti yli 80 vuoden ajan. Tulevaisuudessa löytyy niitä, jotka syyttävät paljastamisen puolestapuhujia ja eettisiä avaruusolentojen rotuja tämän katastrofaalisen ja nopean paljastumisen käynnistämisestä sen sijaan, että syyttäisivät menneitä maailmanlaajuisia johtajia, mikä vain lisää kaaosta.
Toiseksi, kun salailun pato murtuu, maailman johtajien ja kansalaisten on ymmärrettävä, että emme omista Maapalloa, vaan jaamme sen alempiarvoisina kumppaneina, eikä Maapallo eikä sitä ympäröivä ilmatila kuulu meille. He vaativat, että kaikki hyökkäykset eettisiä rotuja vastaan lopetetaan, mutta ymmärtävät, että meillä on oikeus puolustautua saalistavia rotuja vastaan. Kuitenkin sekä eettisten että saalistavien avaruusrotujen mielivaltainen alasampuminen tai ampumisen yrittäminen teknologian hankkimiseksi ei ole vain epäeettistä ja moraalitonta, vaan se hyödyttää saalistavia rotuja ja työntää kiilaa eettisten rotujen ja meidän välille.
Kolmanneksi maailman johtajien on tunnustettava kansoilleen, joita he palvelevat, että he ovat epäonnistuneet tietämättömyydestään johtuen, sekaantumalla saalistaviin avaruusolentoihin ja/tai toimimalla itsekkäästi ja omaa etuaan ajaen. Huono johtajuus on ajanut ihmiskunnan evoluution alaspäin kohti unohdusta ja samalla tarpeettomasti pilannut Maapalloa ahneilla ja lyhytnäköisillä toimillaan viime vuosisadan aikana. Kansan tulisi päättää, haluavatko he eettisiltä avaruusolentojen roduilta neuvoja tilanteen kääntämiseksi parempaan suuntaan. Kansan ja johtajien on päätettävä, tarvitsevatko he apua hallitsemaan räjähdysmäisesti kehittyviä vaarallisia teknologisia innovaatioita, jotka ovat karkaamassa käsistä ja ylittävät reilusti kykymme hallita niitä asianmukaisesti omin voimin.
Neljänneksi ja tärkeimpänä: sekä maailman johtajien että kansalaisten on otettava vakavasti ET-rotujen antamat hyvät eettiset neuvot ja toimittava niiden mukaisesti. Eettiset ET-rodut eivät määrää, vaan pidättävät itsellään oikeuden lopettaa tai vähentää yhteydenpitoa, jos yhteydenpidon ehtoja ei noudateta, ja jättävät maapallon ihmiskunnan oman onnensa nojaan ja saalistavien ET-rotujen armoille. Tämä voi tarkoittaa sen suojan peruuttamista, jota meillä tällä hetkellä jossain määrin on saalistavia ET-rotuja vastaan, jotka eivät ole kiinnostuneita ihmisten vapaudesta tai vapaasta tahdosta. Aivan kuten konkurssin partaalla oleva yritys palkkaa neuvonantajia tekemään irtisanomisia ja uudelleenjärjestelyjä yrityksen tervehdyttämiseksi, niin käy myös heidän ja kehittyvän globaalin sivilisaatiomme kanssa. Tulevaisuutemme on omissa käsissämme, ei heidän, joten he kehottavat meitä valitsemaan viisaasti ja pysymään uskollisina hyville eettisille ja moraalisille arvoille.
Tämä video tarkastelee Hal Puthoffin viimeisimpiä lausuntoja edistyneestä elämästä ja hallitun UFO-paljastuksen todellisuudesta.
Tässä analyysissä Richard Dolan tarkastelee lähemmin Puthoffin äskettäistä esiintymistä Diary of a CEO -podcastissa. Hän toteaa yksiselitteisesti, että todisteet edistyneestä ei-inhimillisestä teknologiasta ovat vakuuttavia, siirtäen keskustelua selittämättömistä havainnoista kohti tunnustettua dataa ja todisteita.
Tutkimme myös aika-avaruusmetriikan taustalla olevaa tiedettä ja sitä, miten Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria mahdollistaa aika-avaruuden teoreettisen manipuloinnin. Tämä viitekehys tarjoaa mahdollisen selityksen tunnistamattomien vedenalaisten kappaleiden (USO) raportoiduille transmediaalisille kyvyille, joiden sanotaan liikkuvan saumattomasti ilman ja veden välillä.
Lopuksi tarkastelemme kansallisen turvallisuusvaltion strategiaa hallittuun epäselvyyteen. Miksi jatkuvasti julkaistaan valtavia määriä asiakirjoja suorien todisteiden sijaan? Keskustelemme Dolanin ”hallitestistä” ja tarkastelemme raportteja perinteisistä ohjelmista, mukaan lukien väitteet Lue Elizondoon liittyen ja Robert Bigelow’n väitettyyn yritykseen vuonna 2008 päästä käsiksi poikkeavaan ajoneuvoon, jonka kerrotaan olleen Lockheed Martinin hallussa. Ymmärtääksemme salailun todellisen rakenteen meidän on ehkä katsottava paperityön ulkopuolelle.
