Onko valtio yrittänyt piilottaa salaista teknologiaa?
Daniel Alan Jones puhuu Richard Dotyn kanssa hänen mukanaolostaan Paul Bennewitzin tapauksessa, avaruusolentojen teknologian olemassaolon mahdollisuudesta sekä hänen palvelusajastaan vastatiedustelu-upseerina Area 51:ssä.
Kuvattu vuonna 2019 UFO Mega Conissa Laughlinissa, Nevadassa.
Kirjoittanut Carpentier de Gourdon
Viime vuosikymmenten aikana tutkijat ovat koostaneet yhä enemmän näyttöä siitä, että suuri ja kriittisen arkaluonteinen salainen projekti ymmärtää, “takaisinmallintaa” ja ottaa käyttöön teknologioita ja prosesseja avaruusolennoilta tai muista ulottuvuuksista tulleilta olennoilta on käynnistetty tiettyjen Yhdysvaltain armeijan ja siviiliviranomaisten suojeluksessa ja mahdollisesti myös muitakin valtioita on mukana. Mikäli sen olemassaolo vahvistetaan oikeaksi, se peittoaisi suuruudellaan ja vaikutuksillaan kuuluisan Manhattan-projektin ja se todellakin raivaisi tien lajimme tunkeutumiselle tähtienväliseen avaruusaikaan, niin hyvässä kuin pahassa, mikä johtaa väistämättä ihmiskunnan ja ihmiselämän transformaatioon Maapallolla sellaisena kuin me sen tunnemme. Kuitenkin, pahaenteinen armeijan osallisuus teknologioiden kehittämisessä tulisi huolettaa kaikkia sivilisaatiomme selviytymisestä kiinnostuneita. Carpentierin läpikäynti eräistä seikoista viittaavat siihen, että tällä suurelta osin piilossa olevalla todellisuudella on totuuspohjaa joidenkin kirjoittajien teksteissä, mm. Michael Sallan ”The Challenge of Exopolitics”.
Viime vuosina muutama kirja on esittänyt seikkoja suureksi osaksi sivuutetulta todellisuudelta, joka vaikuttaa tunkeutuvan jokaiselle elämämme alueelle. Viittaan yhä kasvavaan todennäköisyyteen siitä, että henkisen, ekologisen, sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen kriisin takana olevat voimat, jotka ovat meiltä piilossa ja pysyvät perinteisen rationaalisen perspektiivin käsittämättömissä. Jos tämä johdanto on mystifioiva, paras tapa selventää asiaa on mainita niiden kirjojen nimet joita käytän tämän esittelyn majakoina. Yksi on tri. Michael Sallan Exposing Government Policies on ET Life – The Challenge of Exopolitics (2009), toinen on Richard M Dolanin UFOs and the National Security State – An Unclassified History (Vol. I- 2002), kolmas on Prof. Peter Dale Scott’s Drugs, Oil and War (2003) aiheesta “Deep Politics.” Myös mielessäni on John Perkinsin Confessions of an Economic Hitman (2004) ja Timothy Goodin Need to Know: UFOs, the Military and Intelligence, Jim Marrsin The Alien Agenda (1997) sekä tri. Steven Greerin Hidden Truth, Forbidden Knowledge (2006), Dan Shermanin Above Black – Project Preserve Destiny (1997) ja Paola L. Harrisin eri teokset, mm. Exopolitics: All of the Above (2009). Erityismaininta pitää antaa kryptiselle ja profeetalliselle teokselle Behold a Pale Horse, edesmenneen Milton William Cooperin vuoden 1991 kirja, joka on entinen laivaston tiedustelu-upseeri Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastosta.13
Tiivistettynä, teema tai ainakin väite mikä kirjojen taustalla on ja mikä niitä yhdistää, on että on olemassa salainen maailma (tai kvasi-globaali) hallitus, joka määritelmänsä mukaan ei ole demokraattisesti valittu eikä tilivelvollinen kansalle, ja joka on kyennyt saamaan yhteyden tai ottamaan käyttöön voimia, jotka ovat ainakin osittain ei-ihmismäisiä ja mahdollisesti perua planeettamme ulkopuolelta. Vaikka kaikissa yllämainituissa kirjoissa ei jälkimmäistä väitettä esitettäkään, joista eräät tutkijat kuten John Perkins tai Peter Dale Scott eivät välttämättä ole samaa mieltä, ne kaikki tuovat palapelistä peliin eri palasia, joista yritämme rakentaa – tai paljastaa – ja esittää että globaali sosio-poliittinen ja “tieteellinen” todellisuus ei ole sitä mitä useimmille ihmisille opetetaan ja jonka syystä he uskovat sen olevan sellainen. Mitkä ovat, lyhyesti, todistuksen elementit tai viitteet siitä mikä voi johtaa meidät tähän häikäisevään, ja kuitenkaan ei mitenkään ennennäkemättömään johtopäätökseen?
1. Monet kirjailijat, jopa suhteellisen konservatiiviset, ovat näyttäneet tai tunnustaneet sen mitä Nafeez M. Ahmed kutsuu “valtion yhä kasvavaksi kriminalisoinniksi” globaalilla tasolla, mutta erityisesti kaikkein mahtavimmissa tai johtavissa valtioissa, alkaen “yksittäisestä supervallasta” ja sen läheisimmistä NATO-liittolaisista.
Ahmed kysyy artikkelissa “Torture, Rendition, Terror and Oil: a Primer on Deep Politics”: “Minkä voimien palveluksessa valtiot toimivat tällä tavoin yhä vain rikollisemmalla tavalla?” ja vastaukseksi hän esittää “deep politicsin” (syväpolitiikka, vrt. deep state) määritelmän, jonka on ottanut käyttöön Peter D. Scott: “(systeemi) jossa institutionaaliset, ei-institutionaaliset ja parapoliittiset elimet, rikollissyndikaatit, poliitikot, tuomarit, media, korporaatiot ja korkea-arvoiset valtion työntekijät sortuvat lain ja yhteiskunnan ulkopuoliseen päätöksentekoon ja proseduureihin.” [1] Se mikä tekee näistä lisäproseduureista “syviä” on, että ne ovat salaisia, poissa kansan tiedosta sekä poliittisten prosessien vaikutuksesta” (kirjassa “Drugs, Oil and War”).
Ahmed lisää, että tilanne luoa “eräänlaisen poliisien ja rikollisten symbioosin, jossa määrittävä parametri sille kumpi puoli kontrolloi toista ei enää ole selvillä.” John Perkins on yksi useasta asiantuntijasta, joka entisenä systeemin toimijana (“talouden palkkatappaja” niinkuin hän itseään nimittää) on dokumentoinut ja näyttänyt sen miten valtarakenteissa piilossa olevat rikolliset levittävät lonkeroitaan ympäriinsä kontrolloidakseen taloutta ja politiikkaa. Hän tarjoaa eloisan kertomuksen globaalien vallassaolijoiden käyttämistä toimintamenetelmistä, joista joitain Noam Chomsky on käsitellyt kirjoissaan “Manufacturing Consent ” (1988, with Edward S Herman) ja “Necessary Illusions ” (1988).
2. Dolan, Salla, Good, Sherman, Marrs, Harris, Greer ja useat muut tutkijat ovat keränneet ja esittäneet massiivisesti todisteita siitä, että planeettamme on ollut vuosikymmeniä monien erittäin teknologisesti kehittyneiden “Maan ulkopuolisten” vierailijoiden vähintäänkin jatkuvassa tarkkailussa, joista monet joko ovat tai eivät ole “humanoideja”, mutta jotka eivät kuulu mihinkään tai raportoi millekään tunnetulle hallitukselle tai korporaatiolle missään maassa. Ne usein puuttuvat armeijan, energiatuotannon, telekommunikaation, ilmailun ja avaruuslentojen järjestelmiin ja organisaatioihin, ja ne on suunniteltu ehkäisemään kaikki vihamielisyydet “meidän” puoleltamme ja suitsimaan tai kontrolloimaan puolustus- ja hyökkäyskyvykkyyksiämme.
Monet kansallisvaltiot ovat nyt tunnustaneet relevanttien virallisten virastojen tai erittäin korkea-arvoisten poliittisten ja sotilaallisten johtajien suulla, että he ovat olleet tietoisia tästä läsnäolosta ja potentiaalisesta uhasta monen vuoden ajan, ja että he ovat yrittäneet, ilman juurikaan minkäänmoista menestystä, jäljittää, tutkia ja ymmärtää näiden “tuntemattomien” luonnetta, alkuperää, motiiveja ja tavoitteita. Jose Escamillan dokumentti “The Greatest Story ever denied – Proof of the Alien Presence” on yksi useista, joissa esitetään kovaa ja vahvaa näyttöä NASAlta ja muilta “virallisilta” tahoilta avaruusolentojen aluksista, joita on kuvattu ilmakehässämme ja ulkoavaruudessa.
3. Jotkut tutkijat, erityisesti Michael Salla ja hänen eksopoliittiset kollegansa Paola Harris, Alfred Lambremont Webre, Stephen Bassett, NASA-astronautti Edgar Mitchell, Greer, Victor Viggiani ja muut (joita ainakin osittain monet “tietovuotajat” ja korkea-arvoiset valtion viranomaiset kuten entinen Kanadan puolustusministeri Paul Hellyer, amiraali Lord Hill Norton, entinen Britannian pääesikunnan päällikkö, Ranskan puolustusministeri Robert Galley ja kenraali Bernard Norlain, entinen Hillin vastine Ranskan ilmavoimissa, edesmennyt eversti Philip Corso USA:sta, tri. Jacques Patenet, GEIPANin johtaja CNES:lla (Ranskan NASA), Prof. Jean-Claude Ribes, National Institute for Astronomy and Geophysicsin apulaisprofessori Ranskassa, ja Britannian puolustusministeriön UFO-tutkija Nick Pope tukevat) ovat tulleet siihen tulokseen, että tietyt valtion virastot, erityisesti sotateollisen kompleksin johto, jota Pentagon symboloi, joka kytkeytyy tiedustelukompleksiin, jota CIA ja NSA johtavat, ovat keränneet merkittävästi näyttöä “alienien” läsnäolosta ja aktiviteeteista.
Paul Hellyer sanoi hänen vuoden 2006 Exopolitics Conferencen esityksessään Hawaiilla: “Vaikuttaa siltä, että todellinen hallitus on siirtynyt vaaleilla valituista ja kansalle tilivelvollisista edustajista vaaleilla valitsemattomaan, ei kenellekään tilivelvolliseen ylempien valtion virkamiesten ja teollisuusjohtajien eliittiryhmään.” Tämä on salavaltio, josta senaattori Daniel K Inouye on sanonut: “On olemassa varjohallitus omilla ilmavoimillaan, omalla laivastollaan, omalla rahoitusmekanismillaan, ja sen omalla kyvyllä tavoitella sen omia ideoita kansallisesta edusta, täysin ilman minkäänlaista valvontaa tai ohjausta, ja irrallaan laista itsestään”. Tästä Lewis Laphan on käyttänyt nimitystä “pysyväishallitus” kontrastina meille näkyvään vaaleilla valittuun hallitukseen.
Senaattori Barry Goldwarer, pitkäaikainen tiedustelukomitean jäsen, kertoi Clark McClellandille, NASA:n operaatiovalvoja 16. heinäkuuta 1969 Apollo 11 -laukaisun aikaan: “UFO-asia on kaikkein korkeimmalla kansallisen turvallisuuden tasolla. Paljon korkeammalla kuin vetypommi.”
Tämän seuraus on, että yllämainitut virastot, jotka kansa joko tietää tai ei tiedä, ovat käyttäneet tätä informaatiota – ja siihen käsiksipääsyn mahdollisuutta – edistämään globaalin ylivallan tavoitteita, joita oikeutetaan “planeetan puolustuksen” nimissä tehdyllä suunnittelu kaikkia avaruudesta uhkaavia hyökkäysvoimia vastaan, mikä on naamioitu kansallisen turvallisuuden valmisteluiksi kaikkia vihollisvaltoja vastaan, joita ennen olivat Neuvostoliitto ja nyt Kiina, Venäjä ja kansainvälinen Islamin uhka, joko epämääräiset terroristiverkostot kuten Al Qaida tai alueellinen valta kuten Iran. Tämä oli karkeasti alkuperäinen M W Cooperin johtopäätös hänen pamfletissaan “The Secret Government – the origins, identity and purpose of MJ-12.”[2]
Osa datasta on oikeaa, mutta tämän strategian piilossa oleva laajuus käy ilmi tri. Travis Taylorin ja kumppaneiden kirjasta An Introduction to Planetary Defense: A Study of Modern Warfare applied to Extra-terrestrial Invasion, jota käytetään oppikirjana sotatieteen opinnoissa. [3]
Richard Dolan, eräs kaikkein “poliittisimmista” kirjailijoista listallamme, määrittelee tilanteen hyvin yllämainitun kirjan (UFOs and the National Security State) johdannossa: “Amerikka on maa, jonka omatuntoa painaa, joka nimellisesti on republiikki ja vapaa yhteiskunta, mutta todellisuudessa imperiumi ja oligarkia, joka on häthätää selvillä sen omasta oppressiosta.” Hän kuvaa mystistä “erikoisprojektien” maailmaa valtion sotatiedustelun UFO-tutkimuksen ja -tiedustelutiedon ympärillä “projektina, jota tehdään lähes täyden salaisuuden vallitessa, tuntemattomista syistä, tuntemattomien olentojen voimin, joilla on pääsy ilmeisesti merkittäviin resursseihin ja teknologioihin.”
Hän vertaa elefanttia huoneessa Manhattan-projektiin, joka vanhoina päivinä oli täysin piilossa kansalta ja lailliselta tai demokraattiselta valvonnalta, vaikka se söi kolossaalisen $2 miljardin budjetin verran erittäin kyseenalaisten tavoitteiden hyväksi, jotka paljastuivat vasta kun ne oltiin saavutettu – ensimmäisen atomipommin räjäytyksen myötä New Mexikon autiomaassa Los Alamosissa 16. heinäkuuta 1945.
Manhattan Project oli erityisesti suunniteltu saavuttamaan absoluuttinen voima kyvyllä saada aikaan suurin määrä tuhoa. On monia viitteitä siitä, että sen nykyiset verrokit tavoittelevat samaa, mutta paljon kattavammin: tavoite on täysi kontrolli tunnetusta universumista ja sen kansalaisista tieteellisen, teknologisen, rahoituksellisen, tiedustelu- ja sotilaskeinojen yhdistelmällä. Tätä suunnitelmaa varjostavan äärimmäisen salailun seuraukset ovat, että useimmat viranomaiset, jopa kaikkein korkeimmilla tasoilla, eivät ole tietoisia siitä “in toto” ja saattavat saada vain etäisesti siihen liittyvää ad hoc -tietoa aina silloin kun henkilön tarvitsee sitä saada.
Nämä rajoitukset näyttävät pätevän jopa valtionpäämiehiin, kuten Amerikan presidenttiin. Vaikka se tuntuu vaikealta uskoa, fakta on että presidentit tai kansallisen turvallisuuden johtajat eivät saa rajatonta pääsyä tietoon. Richard Dolan muistaa hänen kirjassaan kuinka presidentti Eisenhower yritti kahden vuoden ajan saada selville ydinsodan suunnitelmia, joita vehkeiltiin strategisessa komentokeskuksessa, ja hänelle pidettiin briiffaus vasta vuonna 1960, hänen ahdingokseen. Tuoreemmalti amiraali Thomas R Wilson, silloinen pääesikunnan tiedustelujohtaja yksinkertaisesti evättiin saamasta tietää “mustista” projekteista, joiden koodinimi annettiin tri. Steven Greerille ja astronautti Edgar Mitchellille huhtikuussa 1997.
Useat korkean aseman henkilöt ovat myöntäneet, että heiltä pimitetään tietoja, mm. Barry Goldwater ja ainakin yksi CIA-johtaja, James Woolsey. Presidentti Bill Clinton itse on kuvattu sanomassa Valkoisen talon veteraanikirjeenvaihtaja Sarah McClendonille, että on olemassa salainen hallitus jota hän ei voi kontrolloida. Herää kysymys esittämässämme kontekstissa, että oliko tässä projektissa mukana ei-ihmismäisiä tai Maan ulkopuolelta tulleita toimijoita, ja jos kyllä, miten paljon. Tässä me viittaamme useasti Michel Sallan teokseen The Challenge of Exopolitics.
Salla lainaa pitkästi todistuksia, joita useat tietovuotajina toimivat silminnäkijät antavat, jotka eri asteisella henkilön uskottavuudella kaikki väittävät, että “korkea-arvoiset turvallisuusviranomaiset ovat allekirjoittaneet salaisia sopimuksia ja panneet niitä toimeen presidentin päiväkäskyillä ainakin 1950-luvulta lähtien.” Kuten Salla, useat tutkijat ovat raportoineet salaisista tapaamisista, jotka pidettiin 20. helmikuuta 1954 Murocin (Edwards) ilmatukikohdassa presidentti Eisenhowerin ja eräiden Maan ulkopuolelta tulleiden vierailijoiden läsnäollessa. Tapaamisen sanotaan johtaneen GREADA-sopimuksen luontiin, joka niissä olosuhteissa kykeni olemaan ainoastaan eriarvoinen, kun ottaa huomioon vierailijoiden teknologisen ylivertaisuuden. Sanotaan, että Yhdysvaltain valtio on suostunut antamaan tukea pyydettäessä avaruusolennoille ja että jälkimmäiset eivät puuttuisi ihmisten asioihin, eivät tulisi ulos näkyville julkisesti ja antaisivat vaihdossa jotain teknologiaa isäntävaltiolle. Heidän sanotaan keränneen suostumus myös useiden abduktioiden toteuttamiseen ihmisillä tieteellisiä tarkoituksia varten.
Nämä kuitenkin oikeaksi osoittamattomat väitteet voi sivuuttaa typerinä huhuina, ellei olisi sitä seikkaa että useat historiallisesti dokumentoidut faktat tukevat tiettyjen kontaktien solmimista “virallisella” tasolla ja mahdollisesti myös muissa maissa. Vuonna 1979 Lord Clancarty (Brinsley Le Poer Trench) esitteli ylähuoneelle lakiesitystä, jolla purettaisiin UFO-asian salailu, mutta hänen esityksensä kaatui, niinkuin useat muut demokraattisissa parlamenteissa muissa maissa (USA ja Japani muunmuassa, sekä YK:n yleiskokous, jossa sir Eric Gairy, Grenadan pääministeri, yritti korjata tilannetta vuonna 1978), joka oltaisiin nähty vahvistavan todeksi laajalti epäilykset siitä, että vallassaolijat eivät halua sellaista asiaa käsitellä, vaikka he julkisesti niitä valaisevatkin huomion suuntaamiseksi muualle.
Steven Spielberg on raportoinut, että ennen hänen elokuvansa “Kolmannen asteen yhhteys” julkaisemista, joka perustuu oikean elämän tapahtumiin, vuonna 1979, hän sai luottamuksellisen 20-sivuisen kirjeen NASAlta, jossa sanottiin mitä sai ja ei saanut sisällyttää elokuvan julkaistavaan versioon. Väitetyt salaiset sopimukset näyttävät noudattelevan suosituksia, jotka on kirjattu Albert Einsteinin ja Robert Oppenheimerin kesä-heinäkuussa 1947 luonnostelemaan muistioon Amerikan presidentille, jossa visioidaan “rauhanomaista taivaallisten rotujen absorboimista sellaisella tavalla, että kulttuurimme pysyy ennallaan ja taataan, että heidän läsnäolonsa ei paljastu.”[4]
Silminnäkijöiltä on nyt useita raportteja, jotka ovat osoittautuneet autenttisiksi, siitä miten muut kuin ihmisolennot ovar rakentaneet salaisia maanalaisia tai vedenalaisia tukikohtia, joko Yhdysvaltain hallituksen yhteistyöllä ja tiedolla asiasta tai ilman niitä. Joissain tapauksissa on löytynyt asianäyttöä, mikä tekee tarinasta uskottavan. Esimerkiksi fyysikko ja sähköinsinööri Paul Bennewitzin sieppaamat sähkösignaalit Dulcessa, New Mexicossa vahvistettiin oikeiksi. UFOja havaitaan alueella useasti, asevoimat tarkkailevat niitä ja siellä tapahtuu myös paljon karjansilpomisia. Bennewitz kuvasi myös 2000 metriä filmiä UFOista, sekä yö- että päiväsaikaan, ja hänellä oli pääsy NASA CIR:n (colour, infra-red) ilmasta kuvattuihin suuritarkkuusfilmeihin, mitkä vahvistivat Dulcessa olevien maanalaisten laitosten olemassaolon.
Hänen vuoden 1978 Project Beta -raporttinsa mukaan radioviestintää tapahtui UFOjen ja jättiläismäisen monikerroksisen ihmisten ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan välillä, joka sijaitsee syvällä Archuleta Mesan alla, lähellä Kirtlandin ilmatukikohtaa ja Manzanon ydinlaitoksia. Viestintä oli osa binääripulssisignaalia, jota NSA:n Cryptocity on kehittänyt erityisesti Maan ulkopuolelta tulleiden lajien liiton nimeltä “Unity” (Ykseys) kanssa viestimiseen. [5] On raportoitu, että jotkut avaruusolennot olivat kyberneettisiä organismeja, jotka on tehty ihmisten ja lehmien geneettisen materiaalin seoksesta, jota on päivitetty tekoälyllä.
Bennewitz havaitsi myös sähköisiä mikroimplantteja joissain alueen asukkaissa, joita avaruusolennot olivat siepanneet ja merkinneet tarkkailua ja kauko-ohjausta varten. Suuri osa hänen työstään tehtiin 75 tuhannen dollarin stipendillä ilmavoimilta. Tietokoneen ja heksadesimaalikoodausohjelman avulla hän raportoi saaneensa radioyhteyden avaruusolentoihin. Ilmavoimat ja OSI valvoivat hänen työtään läheltä, mutta on selvää että jossain kohtaa hän sai selville liian paljon ja hänelle alettiin syöttää disinformaatiota tiedustelumaailmasta, minkä sanotaan ajaneen hänet henkiseen romahdukseen.
Nimi “Unity” sattumalta on samanlainen kuin koodinimi ‘Amicizia’ (Ystävyys, Amity), joita useat italialaiskontaktihenkilöt ovat käyttäneet, mm. Bruno Samaccicia, kuvaamaan avaruusolentojen liittoa jonka tukikohta on maan alla Italian koillisosissa Adrian rannikolla 1960- ja 1970-luvuilla. Bennewitz, jonka amerikkalaisviranomaiset ei niin yllättävästi ajoivat hulluuteen, väitti että Dulcen tukikohta oli usean geeniteknologisen, neurobiologisen ja psyykkisen kokeen keskus, joihin liittyi avaruusolentojen suorittamaa hybridiolentojen jalostamista, johon todennäköisesti osallistui tietyt Yhdysvaltain tai ylikansalliset viranomaiset. On huomattavaa, että hänen mystisten ELINT-viestien vastaanottaminen vaikuttaa vahvistaneen Dan Shermanin väitteet (kirjassa “Above Black”) että NSA:lla on käynnissä telepaattista, sähköavusteista viestintää Maan ulkopuolisten kontaktien kanssa, jossa he käyttivät korkeataajuisia lyhytaaltoradioasemia, jotka ovat yleisesti tunnistamattomia ja keinotekoisesti tuottivat ääniä. Tuntemattomaan tarkoitukseen tuotetut äänet ainoastaan luettelivat numerosarjoja.
On vaikeaa selittää miksi niin monet toisiinsa liittymättömät henkilöt keksisivät tällaisia tarinoita, jotka panevat alttiiksi heidän uskottavuutensa ja jopa henkilökohtaisen turvallisuutensa, mikäli nämä olisivat pelkkiä tuulesta temmattuja tekaisuja. Monet heistä ovat käyneet psykologien kokeissa ja heidät on havaittu mieleltään terveiksi, ei harhaisiksi tai hulluiksi. Heidän motiivinsa kertoa näitä uskomattomalta vaikuttavia tarinoita on vaikeaa käsittää elleivät he sitten yksinkertaisesti yritä jakaa varsin järkyttäviä kokemuksiaan, jotka ovat muuttaneet heidän elämäänsä, muille. Useat, jotka väittävät osallistuneen salaisiin tutkimusohjelmiin, joita väitetään tehdyn Dulcessa ja muissa laitoksissa (Bob Lazar, Phil Schneider, Dan Burisch, Michael Wolf) ovat antaneet toisistaan riippumattomia vahvistuksia ainakin joillekin Bennewitzin väitteille.
On huomattavaa, että monet erittäin selväpäiset ja kokeneet avaruustutkimuksen ammattilaiset kuten tri. Edgar Mitchell eivät sivuuta tällaisia uskomattomilta kuulostavia väitteitä, vaan ennemminkin antavat niille syytetyn edun. Mitchell on usein tehnyt virallisia lausuntoja siitä, että hän on vakuuttunut “sisäpiiriläisten kabaalin” olemassaolosta, joka kontrolloi suhteita avaruusolentoihin ja heidän teknologian tutkimukseen. Todellakin, CIA:n Stargate Project työllisti kaukokatselijoita kuten Pat Price, jotka väittivät havainneen ainakin neljä avaruusolentojen maanalaista tukikohtaa planeetallamme; virasto on ottanut heidän raporttinsa vakavasti ja asettanut projektin tri. Hal Puthoffin hoitoon, joka on aiemmin työskennellyt Stanford Research Institutelle (SRI).
Raporttien mukaan ihmisten ja avaruusolentojen yhteisiä tutkimuslaitoksia on listattu sijaitsevan monissa amerikkalaisten sotilastukikohdissa. Dulcen maanalaisen laboratorion ja kuuluisan Nevadan Groom Lakella sijaitsevan Area 51:n S-4:n lisäksi salaisen amerikkalaisten avaruusohjelman päämaja sijaitsee Wasatch-vuorijonon alla (lähellä King’s Peakia) Utahissa, jossa oletettavasti sijaitsee sekä takaisinmallinnettua antigravitaatioteknologiaa sekä jotain “Maan ulkopuolista”. Richard Boylan mainitsee myös salaisen Northropin T&K-laitoksen, koodinimi “Anthill”, joka on haudattu Tehachapi-vuorten alle Edwardsin ilmatukikohdasta itään, jossa useat silminnäkijät ovat nähneet siepattuja, lainattuja tai kopioituja lentäviä lautasia lentävän. He ovat myös raportoineet nähneensä salaisen ilmavoimien lentäjäakatemian piilossa vuorten alla lähellä Colorado Springsia, ainoastaan muutaman mailin päässä virallisesta AFAn kampuksesta. [6]
Ben R. Rich, edesmennyt Lockheed Martinin “skunkworksin” (salaisten projektien) osastin johtaja, on virallisesti myöntänyt että “meillä on nyt teknologia viedä ET kotiin” (viitaten Spielbergin samannimiseen elokuvaan). Oli hän sitten paisuttelemassa firmansa teknologisia kykyjä taikka ei, se ei vähennä hänen todistuksensa tärkeyttä siitä, että “…avaruusolennot ovat kommunikoineet Yhdysvaltain armeijan ja tiedehenkilöstön eliittiryhmän kanssa (ja) teknologianvaihdantaa tapahtui.” [7] Ben Rich oli legendaarisen Lockheedin edistyneiden projektien johtajan Kelly Johnsonin suojatti ja työn jatkaja, joka ei piilotellut uskomustaan tai tietojaan UFOista ja niiden teknologisista ominaisuuksista.
Kaikki nuo todistukset eivät voi olla turhaa löpinää, vaikka niitä pitää mitata konkreettisia todisteita vastaan, ja me voimme olla antamatta niille ehdotonta hyväksyntää. Monet ihmiset tulevat, usein kulttuurin tai uskonnon syistä, yksinkertaisesti hylkäämään minkä tahansa lausunnon tai edes todisteet, mitkä eivät ole virallisesti hyväksyttyjä. Meidän tulee kunnioittaa heidän valintaansa, mutta sen ei tulisi estää meitä tutkimasta tätä tapausta sen omien meriittien perusteella.
Systemaattisesti kaiken sellaisen sivuuttaminen, mikä on ristiriidassa vallallaolevan uskomusjärjestelmän kanssa, ja epämukavien tai epäintuitiivisten väitteiden pilkkaaminen ei salli meille minkäänlaista evoluutiota tai edistystä. Ennakkoluulot ja kyseenalaistamaton konservatismi sekoitetaan usein rationalismiin ja hyvään makuun. Edesmennyt maineikas Harvardin psykologian professori John Mack huomautti useissa teksteissään siitä, että moderni yhteiskunta on ehdollistettu hylkäämään kaikki mikä ei ole osa sen kulttuurikonsensusta, ja näin vahvistetaan kiistaa siitä, että jokainen sivilisaatio on salaliitto, ainakin sen maineikkaiden edunsaajien välillä. Kuitenkin eräs kaikkein huolestuttavin merkki siitä, etttä meille kaikille valehdellaan, on se massiivinen määrä rahoitusta, jota Yhdysvaltain “mustan budjetin” projektit ovat saaneet viime vuosikymmeninä. Niin paljon jopa, että useat valtion ja yksityiset instituutiot on koverrettu ontoksi suuntaamalla niiden resurssit tuntemattomiin tarkoituksiin.
General Accounting Officen (GAO) lukujen perusteella, rahoja on yksinkertaisesti kadonnut kuin tuhka tuuleen eri ministeriöistä arviolta 1.5-1.7 tuhatta miljardia dollaria vuosittain viimeisen muutaman vuoden ajan. Vuonna 1999 Sallan tutkimusten mukaan luku oli 2.3 tuhatta miljardia. Hän kävi läpi Yhdysvaltain budjetin “yksittäisiä rivikohtia”, jotka ovat määrittämättömiä allokaatioita joita ilmeisesti CIA on jemmaillut muilta Pentagonin alaisilta virastoilta ja tiedusteluyhteisöltä, jotka toimivat kanavina ja maksumiehinä vuoden 1947 National Security Actin ja vuoden 1949 CIA Actin pohjalta, mikä antaa sille oikeuden käyttää julkista rahaa “ottamatta huomioon valtion varojen käyttöä koskevia lakeja ja asetuksia”.
Määräämätön määrä noista rahoista on allokoitu viraston omille COPseille (Covert Access Programmes), salatuille ohjelmille, ja puolustusministeriön SAPeille (Special Access Programmes), joista monet ovat saaneet alkunsa ja joita säännellään julkaisemattomien päiväkäskyjen ja NSC-direktiivien kautta, ja joista on “luovuttu”, mikä tarkoittaa että niiden koordinaattorit eivät anna mitään kirjallisia raportteja relevanttien kongressin komiteoiden puheenjohtajille.
Varhainen korkea-arvoinen tietovuotaja Yhdysvaltain hallituksen toiminnasta oli Catherine Austin Fitts, entinen liittovaltion asuntokomissaarin apulaissihteeri vanhemman George Bushin hallinnossa. Hän sai tietää massiivisista rahanjaoista asuntoministeriössä. Kun hän yritti ottaa asiaa puheeksi ja keskustelua pitkitettiin, John Peterson briiffasi häntä, joka oli entinen laivaston alivaltiosihteeri, Arlington Instituten johtaja, joidenkin kollegoiden läsnäollessa, avaruusolentojen läsnäolosta Maapallolla, joiden läsnäolo tuntui vaativan erittäin salaisten projektien suurten budjettien paisuttelua. Vuonna 2002 kirjoitetussa artikkelissa hän sanoo, että eräs hänen tiiminsä jäsenistä jopa tarjosi hänelle tapaamista avaruusolennon kanssa, joka ilmeisesti oli kytkeytynyt kaikkiin näihin valtion juttuihin. [8] Austin Fitts kirjoittaa, että hän kieltäytyi tarjouksesta, joka olisi ipso facto tehnyt hänestä salaliiton yhden osapuolen ilman, että hänellä olisi ollut mahdollisuutta perääntyä siitä myöhemmin. Hän julkaisi yksityiskohtaiset varoittelut tulevasta taloudellisesta katastrofista, joka johtuisi valtion toiminnasta.
Sotateollinen kompleksi nauttii harkintavaltaa kaikista julkisen politiikan ja budjetin aspekteista. Tämä virtuaalinen kaikkivoipaisuus on samanlaista kuin Chekhan hegemonia, KGB:n edeltäjän, joka otti CPSU:n haltuun, mutta se on vieläkin salamyhkäisempi ja salakavalampi. Ilmeisesti tämä hiljainen haltuunotto tapahtui 1950-luvulla, National Security Councilin perustamisen ja suurimpien tiedustelupalvelujen (CIA, NSA, NRO) jälkeen, kun UFO oli syöksynyt maahan Roswellissa, New Mexicossa heinäkuussa 1947, jolloin kaikki avaruusolentoihin liittyvät asiat annettiin Special Military Intelligence Committeen hoitoon, jolla oli 12 valittua korkea-arvoista tieteilijää koodinimellä Majic tai Majestic. NSC on kuin onkin valtio valtion sisällä, jolla on oma neuvonantajansa eikä sen tarvitse raportoida millekään ulkopuoliselle auktoriteetille, ei edes presidentille.
Kansallisen turvallisuuden valtion voima, sellainen kuin Dale Scottin “Deep State”, on vaivihkaa ehostunut sitten vuoden 1982 usealla valtion suunnitelman toimeenpanolla, kuten NSDD-51 ja NSD-G 9 ja NSDD-55. Nämä direktiivit on tarkoitettu antamaan presidentille (tai sen salaiselle kaksoisolennolle) harkinnanvarainen valta määrittämättömän sotilaallisen, luonnollisen tai taloudellisen katastrofin uhatessa. Sellainen katastrofi sisältäisi myös avaruusolentojen hyökkäyksen.
Op Ed Newsin artikkelissa 7. helmikuuta 2009 otsikolla “Main Core, PROMIS and the shadow government”, Ed Encho rakentaa samanlaista skenaariota, jota hän pohjaa moniin tutkimuksiin koskien salaista valvontaa ja vakoiluohjelmia, joita Reaganin ja Bushin hallinnot ovat kehittäneet:
Oletetaan, että Yhdysvallat, tai todennäköisemmin ei kenellekään tilivelvollinen yksityinen tiedustelujättiläinen, joka on saanut lisävaltuuksia syyskuun 11. päivän iskuista… on saanut käyttöönsä valvontatyökalun, joka kykenee tarkkailemaan kaikkein yksityisimpiä amerikkalaisten elämän aspekteja niin halutessaan… Mitä jos tällainen teollinen valvontakompleksi omistaisi tietokannan, joka olisi niin suuri ja niin voimakas että vain sillä olisi välitön pääsy siihen ja se kykenisi noutamaan kaikkein pienimmätkin yksityiskohdat kansalaisen elämästä, mutta myös käyttämään äärimmäisen sofistikoituneita tekoälymenetelmiä ja oikeasti ennustamaan tulevia käyttäytymisen malleja. [9]
Encho huomauttaa, että tämä työkalu, jota käytetään jo nyt miljoonien ihmisten globaaliin valvontaan ja vakoiluun, nojaa tietokoneistettuun sosiaalisen verkoston analyysiin ja se perustuu NSA:n keskustietokantaan, jonka ytimessä on “Black Widow”-supertietokone. Keskustietokoneen olemassaolon paljasti tutkivat journalistit Chris Ketcham Radar Magazinen touko-kesäkuun numerossa ja Tim Shorrock Salon.comissa heinäkuun 23. päivä 2008.
On aavistukseni, että tämä “Black Widow”-käsite on saanut inspiraatiota kiertoradalla olevasta Spectra-supertietokoneesta, joka on avaruusolentojen aluksessa, joka joidenkin raporttien mukaan on avaruusolentojen käytössä tämän planeetan monitoroinnissa. Tämä väite on erittäin ristiriitainen, sillä Spectran olemassaolo nojaa kuuluisan meedion Uri Gellerin todistamattomiin väitteisiin, jotka tohtori Andrija Puharich sai tietää hänen pitämässä hypnoosisessiossa.
PROMIS-ohjelmisto (liittovaltion “varastama” yksityisestä INSLAW-yrityksestä 80-luvulla) on käytössä Pääytimen (Main Core) tietojen selailuun ja louhintaan. Universaalin valvontajärjestelmän muut komponentit ovat DARPAn Information Awareness -toimisto, jota amiraali John Pointdexter, entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja, on kehittänyt, johon kuuluu useita Advanced Research and Development Activityn pyörittämiä ohjelmia NSA:n “Puzzle Palacessa”, Fort Meadessa, Marylandissa, sekä NSA:n globaali vakoilusatelliittien verkosto ECHELON.
Eri datan analyysista syntyvä tilanne on, että yksityiset oligarkkiset intressit ovat vallanneet “UFO- ja ET-käyttöliittymän” itselleen, jotka kontrolloivat Yhdysvaltain hallitusta ja, pari passu, suurinta osaa maailman raha- ja talousjärjestelmästä (reservivaluutat, luotto, strategiset mineraalit ja energialähteet, teknologia, informaatio ja media) läntisen sotateollisen kompleksin kautta, joka on heidän hallinnassaan. Valvontamekanismiin kuuluu sen nykyisessä muodossaan entisen armeijaministerin ja MJ-12 -jäsen Gordon Grayn vuonna 1951 perustama Psychological Strategy Board (Gray oli Bush vanhemman hallinnon neuvonantajana toimineen J. Boyden Grayn isä), joka toimii NSC:n toimeenpanevana elimenä. Gordon Gray, jonka perhe kuuluu vanhan liiton eliittiin, oli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja vuosina 1958-1961. Tarkoituksena oli julkisen informaation kontrolli ja manipulaatio useiden salaisten ohjelmien kautta kuten CounterIntelPro ja Frank Wisner vanhemman Mocking Bird.
Tietyn hämäräperäisten eliittisalaseurojen rooli, kuten amerikkalaiseen Yaleen liittyvä Brotherhood of Death, joka paremmin tunnetaan nimellä “Skulls and Bones”, vuosittainen Bohemian Grove -kokoontuminen, Bilderbergit, Cecil Rhodesin Salaseura (Secret Society) tai Sisäpiiri (Inner Circle), poliisitutkijoiden vuonna 1991 BCCI-skandaalin yhteydessä raportoima “Musta Verkosto” (Black Network), Pilgrims Society, ja muita vapaamuurarillisia tai temppeliritareiksi oletettavia (“Illuministisia”) kryptokratioita ei ole helppo määritellä, mutta jotkut saattavat toimia esikartanoina globaalin oligarkisen kontrollirakenteen “Pyhimmälle”, jonka lonkerot ja seurannaisvaikutukset ulottuvat, toisiinsa kytkeytyvien kumppanuuksien ja omistusverkostojen kautta, pankkitoimintaan, rahamaailmaan, energian omistukseen, korkean teknologian puolustuskeen ja tiedustelulaitteistoja valmistaviin korporaatioihin, ja joiden ytimessä on Yhdysvaltain vähimmäisvarantojärjestelmä, jota sen yksityisen omistajat ovat kontrolloineet aina sen vuoden 1913 perustamisesta lähtien. Jälkimmäinen kontrolloi globaaleja luottomarkkinoita sen dollarimonopolilla ja reservivaluuttastatuksella.
Joel van der Reijdenin päivämäärällä 29. heinäkuuta 2008 Institute for the Study of Globalization and Covert Politicsin sivuilla julkaistun artikkelin mukaan, Belgian santarmien julkaisemassa ATLAS Reportissa vuoden 1994 Comuelen rahoitusskandaalista lukee seuraavat paljastavat rivit:
Johtopäätöksemme olisi, että ainakin viimeisen 20 vuoden ajan talousmahdit, joista jotkut ovat Mafian tyyppisiä, ovat liittoutuneet poliittisten voimien ja rikollisrakenteiden kanssa ja saavuttaneet rahanpesun neljännen tason, joka on absoluuttinen valta. Meille on sanottu, että… nämä hahmot kontrolloivat 50% maailmantaloudesta. Ei tulisi menettää katsetta siitä, että tämä verkosto kontrolloisi myös suurinta osaa rahamaailman liikkeistä sekä kaikkein korkeimpia poliittisia johtajia maailmanlaajuisesti.
Vallan ja resurssien määrän laajuus, joka Belgian oikeuslaitoksen raportista käy ilmi sopii Michael Sallan hänen omassa kirjassaan esittämiin lukuihin.
Ei ole paljoakaan epäilystä siitä, etteikö sellainen kansainvälinen rakenne, joka vaikuttaa sekä kuumalta linjalta että takaoven sisäänkäynniltä suurimpiin lakeja säätäviin että niitä valvoviin virastoihin, olisi varmistanut saavansa haltuun kaikki mahdolliset avaruusolentoihin liittyviä asioita käsittelevät virastot ja kaiken asiaankuuluvan tieteellisen ja teknologisen datan pitkittääkseen hegemoniaansa pitämällä arkaluonteisen ja käyttökelpoisen tiedon sen omana tietonaan. Tuo taho efektiivisesti olisi päätoimija UFOihin liittyvän informaation salailun taustalla, ja se kykenee pakottamaan tahtoa rajojen yli mikäli se toimii niinkuin ATLAS-raportti kuvaa sen toimintaa, “globaali tiedusteluoperaatio Mafian kaltaisella toimeenpanojoukolla”.
Nykyisessä rahajärjestelmän globaalin romahduksen kontekstissa ei voi välttyä kysymästä siitä roolista mikä mahdollisesti tuolla mystisellä ja pahaenteisellä taholla on ollut, joka olisi kyllä asemassa käynnistää systeeminen talouden sydänkohtaus tyhjentämällä pankit niiden varoista lyhyellä varoitusajalla heidän omiin tarkoituksiinsa, kuten laajentaa heidän omaa hallintaansa ja pönkittää heidän valuuttamonopoliaan. Tämä on juuri se mitä on tapahtunut vuosina 2008-09 tähän mennessä, jolla on ollut kansainvälisesti tuhoisat seuraukset.
Monet UFO-tutkijat on johdateltu pohtimaan sitä miten läheisesti tämä “salainen hallitus” on kytkeytynyt ainakin yhteen avaruusolentoväkeen, joka operoi Maapallolla. Ottaen huomioon ei-ihmislajien diversiteetin ja älykkyyden eri muodot, joita on havaittu tällä planeetalla viimeiset vuosikymmenet, vastaus tähän kysymykseen, olettaen että me tiedämme sen, on todennäköisesti pitkä ja monimutkainen.
Kuten sanoimme heti alussa, joidenkin avaruusolentojen raportoidaan tehneen sopimuksia Yhdysvaltain hallituksen ja mahdollisesti muidenkin Maan valtojen kasnsa, mutta koska nuo sopimukset on luultavasti päätyneet semi-yksityisten salaisten intressien haltuun ihmisten puolella, avaruusolennoille olisi loogista tuntea olonsa vapaaksi jatkaa omaa agendaansa tuntematta itseään minkään alkuperäisen protokollan rajoittamaksi, jos me myötäilemme joitain todistuksia, joita virallisten virastojen sisältä on vuotanut.
Reaganin käynnistämää “Star Wars”-ohjelmaa väitetysti ajoi eteenpäin amerikkalaisten pelko mahdollisesta avaruusolentojen hyökkäyksestä tai aggressiivisesta toiminnasta ja heidän halunsa saada tehokas pelote. Sama käsitys motivoi HAARPin ja EMP-aseiden kehittämistä.
Don Sherman hänen faktapohjaisessa ja yksityiskohtaisessa kuvauksessaan hänen työstään NSA:lla telepaattisena kanavana avaruusolennoille teoksessa “Above Black” tunnustaa, että tunnistamattomat olennot joiden kanssa hän vaihtoi viestejä vaikuttivat vapailta toimimaan miten halusivat, he olivat ilmeisen ulkopuolella Yhdysvaltain hallinnasta ja kommunikoivat yksinomaan omalla harkintakyvyllään.
Useat raportit avaruusolentojen antamista varoituksista ihmiskunnan valitseman suunnan vaikutuksista kertovat siitä, että ainakin jotkut vierailijat eivä ole samaa mieltä salaisen oligarkian tavoitteista ja menetelmistä, jota olemme yrittäneet identifioida ylempänä. Tullaanko pitämään show? On merkkejä siitä, että sellainen saattaa tapahtua tulevina vuosina jos me päättelemme nopeasti kasvavista UFO-raporttien määristä, joista jotkut ovat erittäin epätodennäköisesti salaisten ihmisten luomien avaruusalusten ilmestyksiä, olivatpa USA ja sen liittolaiset sitten miten kehittyneitä tahansa.
Jos avaruusolennoilla on mitään syytä olla tyytymättömiä siihen suuntaan, jonka lajimme on kehitykselleen valinnut, tai jos heillä on omia motiivejaan, jotka eivät ole samansuuntaisia syvävaltion tavoitteiden kanssa, he voivat yhtä hyvin toimia ennen kuin ihmisten armeijat uhkaavat oikeasti heidän läsnäoloaan ja selviämistä.
***
Kirjoittajasta: Come Carpentier De Gourdon tällä hetkellä on osa World Affairs Journalin päätoimitusta, joka on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kansainvälisen politiikan ongelmille omistettu julkaisu, Kapur Surya Foundationin sponsoroima (a co-sponsor of the “World Public Forum for Dialogue of Civilisations”) New Delhissa, Indiassa. Hän on kirjoittanut useita tutkielmia, mm. esityksen vuoden 2006 World Public Forumiin otsikolla ”The Case for Exopolitics: Ushering in a Cosmic Dialogue.” Hänen verkkosivunsa: http://www.comecarpentier.com/
[1] “Torture, Rendition, Terror and Oil: a Primer on Deep Politics,” Op-ED News (11 Feb. 2009): http://www.opednews.com/articles/Torture-Rendition-Terror-by-Nafeez-Mosaddeq-Ah-090211-379.html
[2] Saatavilla verkossa: http://www.think-aboutit.com/aliens/origin_identity.htm
[3] Julkaisija BrownWalker Press, saatavilla verkossa: http://www.brownwalker.com/book.php?method=ISBN&book=1581124473
[4] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/oppenheimer_einstein.pdf
[5] Project Beta saatavilla verkossa: http://www.bibliotecapleyades.net/branton/esp_dulcebook12a.htm
[6] Richard Boylan, World Affairs, Vol. 9, No.4 (winter 2005).
[7] Lainattu: Tim Good, Need to Know (Pegasus Books, 2007).
[8] Cathering Austin Fitts, “What’s Up With the Black Budget?” saatavilla verkossa: http://www.scoop.co.nz/stories/HL0209/S00126.htm
[9] Ed, Encho, “Main Core, PROMIS and the Shadow Government” pt.1, http://www.opednews.com/articles/Main-Core-PROMIS-and-the-by-Ed-Encho-090131-275.html
Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal
Jos et ole pyörinyt UFO-aiheesta enemmän keskustelevassa sosiaalisessa mediassa, saatat hyvinkin olla sitä mieltä, että tänä vuonna meillä on käsillämme UFO-paljastus isolla alkukirjaimella (‘Disclosure’). Lopultakin, pitkään odotettu Yhdysvaltain hallinnon paljastaminen avaruusolentojen alusten vierailuista Maapallolla. Viimeisen neljän vuoden ajan tunnetuimpien sanomalehtien ja televisiokanavien jutut ovat kertoneet armeijan pilottien UFO-havainnoista päiväuutisten seassa sotilaslähteistä ‘vuodettujen’ UFO-videoiden muodossa. Kun nyt tuleva virallinen raportti on tulossa, Pentagonin paljastaessa sen mitä se tietää UAP:sta/UFOista, uuden informaation esille tulo on saanut ihmiset odottamaan ‘jotain suurempaa’ aivan nurkan takaa.
Monet UFO-skenen vanhat parrat kuitenkin ovat epäileväisempiä. Vaikka ‘nuorisolaiset’ ovat viitanneet heitä kintaalla ja pitäneet heitä katkerina, ylikyynisinä, menneisyydessä elävinä ja/tai kyvyttöminä pysymään tuoreen informaation mukana, skeptisyydelle on syynsä: he tietävät, että monen vuosikymmenen ajan tietyt Yhdysvaltain armeijan elementit ovat työskennelleet täysin tekaistun UFO-sonnan levittämisen eteen sekä UFOista että kontaktihenkilöistä, tarkoituksenaan harhauttaa kansaa omien agendojensa mukaisesti.
Kuten Adam Gorightly huomauttaa kirjassaan Saucers, Spooks and Kooks: UFO disinformation in the Age of Aquarius, useat näistä tapauksista ovat liittyneet oletettavasti omia säätävään Yhdysvaltain armeijan ja tiedustelun työntekijöihin, jotka paljastavat salaista UFO/alientietoa elokuvantekijöille ja tutkijoille, jotka käsittelevät UFOja ja paranormaaleja aiheita. Kuulostaako tutulta?
Tässä pientä historiaa uudemmille:
Vuonna 1975 ilmavoimien viranomainen otti yhteyttä tuottajiin Robert Emenegger ja Alan Sandler (jotka työskentelivät dokumentin UFOs: Past, Present and Future parissa). Hän oli luvannut heille 16 millistä videokuvaa UFOista ja avaruusolennoista, joka väitetysti oli kuvattu Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1971.
Emenegger muistelee, että “vuonna 1973, kun olin Grey Advertisingin varatoimitusjohtaja, menin Nortonin ilmavoimien tukikohtaan tutkimaan aiheita puolustusministeriöstä tehtävää TV-ohjelmaa varten. Puhuessani useista eri aiheista, UFOt tulivat puheeksi ja [ilmavoimien Paul Shartle] kertoi meille filmistä, jossa avaruusolennot laskeutuvat Hollomanin tukikohtaan.” Shartle kuvaa filmin olevan…
…videokuvaa kolmesta lautasen muotoisesta aluksesta. Yksi aluksista laskeutui… se näytti olevan vaikeuksissa koska se heilui edestakaisin aina alas maahan asti. Kuitenkin se laskeutui kolmelle jalalle. Ovi liukui auki, ramppi laskeutui alas ja ulos tuli kolme alienia… ne olivat ihmisen kokoisia, niillä oli omituinen harmahtava iho ja korostuneen suuri nenä. Niillä oli tiukan sopivat asut ja päähineet, jotka vaikuttivat olevan kommunikaatiolaitteita ja käsissään heillä oli käännöskoje, minulle sanottiin. Hollomanin tukikohdan päällikkö ja muut upseerit menivät ulos tapaamaan heitä.
Emeneggerin mukaan filmi “kuulosta erittäin, erittäin erikoiselta ja me halusimme käyttää sitä televisio-ohjelmamme loppukuvassa… vaikka Pentagon oli ollut yhteistyöhaluinen, viime hetkellä filmi takavarikoitiin ja me menetimme koko show’n loppuhuipentuman, mutta sen mitä näin ja kuulin oli tarpeeksi vakuuttaakseni minut siitä, että UFO-ilmiö oli totta.”
Vuoden 1983 alussa Linda Howe — uunituore Emmy-palkinnon voittaja karjansilvontadokumentistaan A Strange Harvest — oli nimitetty tuottamaan HBO:n erikoisohjelmaa UFOista: The E.T. Factor. Huhtikuun 9. päivänä 1983 Howe tapasi AFOSIn vastatiedusteluagentti Richard Dotyn Kirtlandin ilmavoimien tukikohdassa, tapaus joka tuntuu olevan kuin suoraan vakoilutarinasta. Howe muistelee kirjassaan An Alien Harvest:
Istuin alas selkä ikkunoihin päin. [Doty] istui pöydän takana.
“Tiedäthän, että suututat joitain ihmisiä Washingtonissa ‘A Strange Harvestilla’. Se pääsi liian lähelle jotain mitä me emme halua päästää kansalle tietoon.
Siitä alkoi lyhyt keskustelu dokumentistani. Kysyin häneltä miksi avaruusolennot silpoivat eläimiä. Richard Doty sanoi, että aihe oli salainen, eikä hänellä ollut pääsyä tietoon. Hän sanoi minulle, että hän oli tarkkaillut minua jonkin aikaa tehdessäni filmiä…
…[Doty] tavoitteli vasemmalla kädellä pöytälaatikon nuppia vasemmalla puolella ja avasi sen. Hän otti esiin laatikosta ruskean kirjekuoren. Hän avasi sen ja otti esiin useita kirjepaperin kokoisia paperiarkkeja.
“Esimieheni ovat pyytäneet minun näyttämään näitä sinulle“, hän sanoi, antaen paperit minulle. “Voit lukea nämä ja kysyä minulta kysymyksiä, mutta et voi kirjoittaa muistiinpanoja.”
Otin paperit ja luin päällimmäisen. Otsikkona oli “Briiffaus Yhdysvaltain presidentille” tunnistamattomien lentävien alusten aiheesta…
Richard Doty sitten nousi seisomaan ja sanoi, “Haluan sinun menevän tuonne.” Hän viittoi minua kohti suurta tuolia keskellä huonetta. “Silmät näkevät ikkunoiden läpi.”Nousin ylös ja siirryin suureen tuoliin, hämmentyneenä. En tiennyt mitä tapahtui. Kun katselin sylissäni olevia papereita toiseen kertaan, mietin miksi hän näytti niitä minulle?
Oloni oli erittäin epämukava, mutta halusin lukea ne ja muistin joka sanan…
Howelle annetut dokumentit kuvasivat neljä erillistä lentävien lautasten maahansyöksyä, jotka olivat tapahtuneet Aztecissa, Roswellissa, Kingmanissa (Arizona) ja Meksikossa. Roswellista ainoa selvinnyt oli saanut nimen “EBE” (Extraterrestrial Biological Entity). EBEä pidettiin vankina Los Alamos Laboratoriesissa kuolemaansa saakka vuonna 1952, ja sitä kuvattiin metrin mittaiseksi harmaaihoiseksi ja karvattomaksi, jolla oli suuri pää ja suuret silmät, “kuin lapsi tuhannen ihmisen kyvyillä.” Yhdessä dokumentissa luki: “kaksi tuhatta vuotta sitten avaruusolennot olivat luoneet olennon” joka tuotiin Maapallolle opettamaan rauhaa ja rakkautta, ja se tuntui ilmiselvältä että tämä oli viittaus Jeesus Kristukseen.
EBEn kuoleman jälkeen — niin tarina kertoo — pari muuta avaruusolentoa (EBE-2 ja EBE-3) vierailivat Maapallolla osana vaihto-ohjelmaa. Doty kertoi Linda Howelle, että EBE-3 oli edelleen elossa ja että hän saattaisi nähdä sen. Lisäksi Doty kertoi Howelle, että korkealta valtionhallinnosta eräillä tiedustelu-upseereilla oli hallussaan filmikuvaa UFOsta laskeutumassa armeijan tukikohtaan, sekä valokuvia ja salaista materiaalia, jota hän voisi käyttää dokumentissaan. Doty sanoi, että hän ottaisi yhteyttä myöhemmin käyttäen koodinimeä “Falcon.”
Doty piti Howea jännityksessä kuukausia, kunnes hän sanoi Howelle, että hänet oltiin otettu pois jutusta, ja että toiset tiedustelukontaktit ottaisivat häneen yhteyttä, jotka myös pitivät häntä kuukausia jännityksessä odottamassa luvattua UFO-videomateriaalia. Tämä viivästys aiheutti sen, että HBO lopetti projektin, mikä jätti Howen rannalle soittelemaan. Tähänkin päivään asti Howe pitää kiinni Dotyn hänelle esittämästä “uskomattomasta” materiaalista autenttisena todisteena avaruusolentojen olemassaolosta — vaikka hänen täytyykin olla tietoinen siitä, miten Doty oli levittänyt väärää tietoa ja dokumentteja vuosien varrella (katso Paul Bennewitzin tarina alla).
Vuonna 1982 UFO-tutkija Bill Moore lähestyi filmituottaja Jaime Shanderaa hissipuheella hänen Roswell-tutkimuksia käsittelevästä uudesta dokumentista. Vaikka projekti ei koskaan saanutkaan tuulta purjeisiinsa, Shanderasta tuli sen sijaan Mooren tutkimuskumppani, mikä jatkui vuosia
Jouluun 11. päivä 1984 Shandera sai postitoimituksen kotiinsa Burbankiin, Kaliforniaan. Se oli lähetetty nimettömänä ilman lähettäjän palautusosoitetta, päiväyksellä joulukuun 9., Albuquerquesta. Kirjeessä oli 35-millinen filmirulla, joka kehitettäessä paljasti valokuvia, jotka tunnetaan MJ-12 papereina. Niihin kuului Eisenhowerin briiffausdokumentti eli “EBD.” Päiväyksellä marraskuun 18. 1952, tämä salainen dokumentti oli väitetysti valmisteltu Eisenhowerille briiffausta varten, joka käsitteli “Operation Majestic-12:a …huippusalaista tutkimus- ja kehitys/tiedusteluoperaatiota, joka on suoraan vastuussa ainoastaan Yhdysvaltain presidentille.”
Saatuaan MJ-12 paperit, Moore ja Shandera olivat vastahakoisia julkaisemaan materiaaleja ennen tutustumista niihin. Vuoteen 1986 mennessä MJ-12 paperien julkistamisen järjestellyt taho oli muuttunut kärsimättömäksi Mooren ja Shanderan hitaaseen työskentelyyn ja nopeuttaakseen toimintaa hän lähestyi brittiläistä ufologia Jenny Randlesia toimimaan paperien julkaisun välikätenä. Välikäsi tässä tapauksessa oli nuori mies nimeltään Robert, joka väitti että hän oli ennen palvellut Britannian armeijassa. Robert antoi Randlesille yli kuusisataa sivua materiaalia, jonka väitettiin saadun Yhdysvaltain armeijan tiedustelulähteistä, mikä kuulosti huikean samanlaiselta kuin MJ-12 paperit. Randles epäili, että jokin oli nyt vinossa ja päätti pysyä erossa sopimuksista joita hän myöhemmin katuisi.
Jälkeenpäin sama anonyymi lähde, joka lähestyi Randlesia, ilmeisesti löysi toisen brittiläisen ufologin joka tarttui syöttiin, tässä tapauksessa Timothy Good, joka suostui julkaisemaan MJ-12 paperit hänen kirjassaan Above Top Secret: The Worldwide U.F.O. Cover-Up. Tämä järjestely tehtiin sillä ehdolla, että Bill Moore joutuisi ensimmäisenä julkisesti ilmoittamaan dokumenttien julkaisusta kesäkuussa 1987. Tällä kahden askeleen tavalla Above Top Secret tarjoaisi riippumatonta todistusaineistoa Mooren tulevaan ilmoitukseen. Parhaat suunnitelmat menivät myttyyn kun Goodin julkaisija hätäisesti ilmoitti lehdistötilaisuudessa toukokuun 29. päivä 1987, että siihen kuuluisi pikainen vilkaisu MJ-12 papereihin. Kun Bill Moore sai vihiä näistä touhuista, hän päätti voittaa Goodin ja virallisesti julkaisi MJ-12 paperit toukokuun 28. päivä vuosittaisessa National UFO Conferencessa (NUFOC) Burbankissa, Kaliforniassa.
Tutkijat alkoivat käydä läpi MJ-12 papereita ja pian kiinnittivät huomionsa useisiin kommervenkkeihin. Esimerkiksi dokumenttien fontti vastasi Smith-Corona -mallia, jota oltiin kehitetty vuoden 1952 jälkeen, vuosi jolloin Eisenhowerin briiffausdokumentin piti olla julkaistu. Arkkidebunkkaaja Phil Klass huomautti, että päiväys MJ-12 dokumenteissa ei vastannut standardimuotoa, jota hän oli nähnyt käytettävän muissa valtion dokumenteissa. MJ-12 paperit käyttivät formaattia “18 November, 1952”, kun taas Klassin näkemissä dokumenteissa lukee yleensä “November 18, 1952” tai “18 Nov. 1952.” Lisäksi Klass väitti, että hän oli nähnyt käytettyä päiväysmuotoa Bill Mooren ennen vuotta 1984 tuottamissa papereissa ja kirjeenvaihdossa.
Kesäkuussa 1987 Klass otti yhteyttä William Bakeriin, silloiseen FBI:n kongressiasioiden varajohtajaan: “Liitän oletettavasti huippusalaisia dokumentteja, joita ei ole julkaistu, joita nyt William L. Moore nyt levittelee Burbankissa, Kaliforniassa…”
Klassin pyynnöstä FBI avasi tutkimuksen määrittääkseen olivatko MJ-12 paperit kusetusta vaiko salaisia dokumentteja, jotka oltiin vuodettu luvattomasti. Marraskuun 30. päivänä 1988 pidettiin kokous Washington DC:ssa FBI:n ja AFOSIn agenttien välillä. Tuohon aikaan “Office of Special Investigations, Yhdysvaltain ilmavoimat, sanoivat… että dokumentti on tekaistu. Dokumentin kopioita oli kierrellyt eri puolilla USA:aa…” Mysteerinä pysyy edelleen se miten ilmavoimat olivat määrittäneet, että MJ-12 paperit olivat väärennetty, ja kuka väärennöksen takana oli.
Vuonna 1998 UFO-tutkija Nick Redfern sai yhteydenoton entiseltä FBI-agentilta, joka oli työskennellyt MJ-12 paperien parissa. Yksi tutkimusalue — entisen agentin mukaan — oli teoria siitä, että neuvostoagentit olivat väärentäneet MJ-12 paperit käyttääkseen niitä “syöttinä” saada huijatuksi aseteollisuudessa työskenteleviä siviilejä, jotka olivat mukana UFO-tutkimuksessa. ‘Falcon’ kerran kommentoi Bill Moorelle, että AFOSIn vastatiedusteluoperaatio oli suunniteltu huuhtelemaan “muutama myyrä pois kolostaan” — myyrät tässä tapauksessa olivat neuvostovakoojia.
Vuoden 1989 MUFON Symposium, joka pidettiin heinäkuun 1. päivänä Aladdin Hotellissa Las Vegasissa, jää muistiin ufologian historiaan johtuen Bill Mooren pitämästä esityksestä.
Tuota tapausta edelsi huhuja siitä, että hän oli kääntänyt takkinsa ja oli nyt hyväpalkkainen valtion agentti, joka levitti UFO-disinfoa, väitteet joita Robert Hastings levitti kesäkuussa 1989 MUFON UFO Journalissa julkaistussa artikkelissa. Kaikkiin huhuihin vastatakseen Moore piti historiallisen esityksen otsikolla “UFO-tilanteen status vuonna 1989”, joka sytytti ufologian liekkeihin.
Mooren puhe alkoi ottamalla kantaa huhuihin siitä, että hän olisi väärentänyt MJ-12 dokumentit, tai hyötynyt siitä että hän oli valtion agentti, painottaen että hän oli “köyhä kuin kirkonrotta”. Kuitenkin, Moore avoimesti myönsi roolinsa AFOSIn informanttina, joka valtion leipiin oli tarkkaillut ufologiaa, raportoinut handlereilleen UFO-tutkimuksesta ja organisaatiosita. Aluksi tämä järjestely oli yksinkertaisesti informaationvaihdantaa, mutta ajan mittaan, Moore sanoi, disinformaation kummitus alkoi nostaa rumaa päätään, Paul Bennewitzia vastaan kohdistetun disinfokampanjan muodossa.
Paul Bennewitz oli sähköfyysikko, joka vuonna 1969 oli perustanut Thunder Scientific Corporationin, yrityksen joka keskittyi “kosteusgeneraattoreihin, mittainstrumentteihin ja kalibrointiin.” Sen päämaja oli Bennewitzin kotona, joka sijaitsi Kirtlandin ilmatukikohdan vieressä Albuquerquessa, New Mexicossa. 1970-luvulla Bennewitzista tuli Aerial Phenomenon Research Associationin (APRO) jäsen, joka on siviilien UFO-tutkimusorganisaatio.
Joulukuussa 1979 Bennewitz — kahdeksanmillisen elokuvakameran kanssa — alkoi kuvata UFOja Manzanon asevarikon yllä Kirtlandin tukikohdalla, joka samaan aikaan varastoi suurinta ydinasemäärää USA:ssa. Hän asensi valvonta-antennien arsenaalin hänen talonsa katolle tarkkaillakseen signaaleja, joita ilmeisesti nämä UFOt välittivät, joiden Bennewitz väitti olevan “D.F.” (direction-find) jopa 60 mailin etäisyyksillä. Bennewitz kuumottui, että nämä alukset saattaisivat olla turvallisuusuhka, ja hän hälytti Kirtlandin upseerit ja kertoi havainnoistaan.
Lokakuussa 1980 Air Force Office of Special Investigations (AFOSI) varoitti Bennewitzia tämän avaruusolentojen uhan aikaansaamista turvallisuustoimista — tai ainakin sellaista pajunköyttä AFOSI hänelle syötti. Viralliset dokumentit, joita myöhemmin on tullut esiin, ovat puhuneet päinvastaisesta, viitaten siihen että ilmavoimat kiistää kaiken mukanaolon UFO-tutkimuksissa tai yrityksissä keksiä minkäänlaista strategiaa tätä havaittua avaruusolentojen uhkaa vastaan. Mikä totuus sitten olikaan, AFOSI — ja erityisesti erikoisagentti Richard Doty — eivät panneet tikkuakaan ristiin saadakseen Bennewitz luopumaan käsityksestä, että hän oli nähnyt oikeita avaruusolentojen aluksia. Tähän aikaan AFOSI käynnisti vastsatiedustelututkimukset Bennewitzin toimista.
Kuten osoittautui, avaruusolennot eivät lähetelleet säteitä eikä maanalaiset tukikohdat kiinnittäneet AFOSIn huomiota Paul Bennewitziin. AFOSIn huolenaiheena oli se, että Bennewitz oli siepannut salaisen viestin Kirtlandissa sijaitsevalta laser-seurantajärjestelmältä. Greg Bishopin mukaan, joka on kirjoittanut kirjan Project Beta: The story of Paul Bennewitz, national security and the creation of a modern UFO myth: “satelliittiviestit oletettavasti lähetettiin laser-valolla. Radiopurskeet olivat todennäköisesti tapa kommunikoida ase- tai kenttäoperaatioiden kanssa.” (lisää Project Betasta: eksopolitiikka.fi)
Bishop huomautti, että nämä kryptatut viestit kuulostivat nopeutetulta siansaksalta — kunnes ne dekoodattiin ja hidastettiin — mikä oli se prosessi jolla Bennwitz yritti niitä selvittää. Nämä toimet huolestuttivat AFOSIa, ja osana heidän tutkimuksiaan piti selvittää miten pitkälle Bennewitz oli päässyt dekoodauksessa ja identifioida oliko kukaan muu ollut näissä aktiviteeteissa mukana.
Jossain kohtaa NSA (jolla oli toimintaa Kirtlandissa) käynnisti erillisen vastatiedustelututkimuksen ja käynnisti valvontatoimet Bennewitzin kotikadun toisella puolella olevasta tyhjästä talosta. Tähän operaatioon kuului sähkömagneettisten signaalien ampumista Bennwitzin antenneihin, millä yritettiin häiritä kaikkia lähetyksiä, joita Bennewitz oli Kirtlandista siepannut. Greg Bishopin mukaan: “NSA oli muuttunut suureksi tekijäksi Bennewitzin draamassa, erityisesti koska Neuvostoliitosta siepattujen signaalien mukaan häntä oltiin pidetty informaatiolähteenä, vaikka hän itse ei ollut mitenkään tietoinen omasta roolistaan….”
Kesällä 1981 entinen Project Blue Bookin tieteellinen neuvonantaja ja ilmavoimien konsultti tri. J. Allen Hynek väitetysti oli avautunut Bill Moorelle (tuopin ääressä) siitä, että hän oli antanut lahjaksi Bennewitzille tietokoneen, joka “auttaisi” häntä UFO-tutkimuksissaan. Kuitenkin Hynek jätti kertomatta Bennewitzille, että tämä tietokone oli annettu Yhdysvaltain ilmavoimien puolesta, ja että siihen oli laitettu sisälle ohjelmisto joka tuotti “alien-kieltä”. Ilmavoimien tietokoneen avulla Bennewitz väitti, että hän “Oli saanut suoran yhteyden avaruusolentoihin käyttäen… graafisesti tulostettua heksadesimaalikoodia”. Richard Dotyn mukaan:
Bennewitzilla oli [tietokone] kytketty hänen talon katollaan oleviin antenneihin ja pieneen mikroaaltolautaseen… ja hän katseli ruutua ja siinä oli kuvia ruudulla, jotka selvästikään eivät olleet avaruusolennoilta, mutta hän oli vakuuttunut siitä että ne olivat…. sanoin hänelle oikeasti, ‘en näe mitään.’ Ja hän sanoi, ‘minä näen, ja kuulen heidät’ ja hänellä oli kuulokkeet päässä ja hän sanoi, ‘kuulen heidän puhuvan’. Ja kysyin Paulilta: ‘Mitä kieltä he puhuvat?’ Hän sanoi, ‘He puhuvat omaa kieltään’… Ja hän kirjoitti satasivuisen dokumentin avaruusolentojen kielestä… Kun hän meni Kirtlandiin pitämään esitystään, kaikille näille kenraaleille, hän kertoi heille tämän informaation.
Kirjassa Dulce Base: The Truth and Evidence from the Case Files of Gabe Valdez kirjoittaja Greg Valdez (Gaben poika) muistelee vierailleensa Bennewitzin luona ja saaneensa demonstraation siitä miten hän käytti tietokonettaan ja kommunikoi avaruusolennoille:
Hän kirjoitti kysymyksen tietokoneelle erittäin monimutkaiseen tietokoneohjelmaan muotoon, joka muistutti paljon meidän nykyistä sähköpostiamme. Kaikkien yllätykseksi hän sai vastauksen kysymäänsä kysymykseen. Joskus hän sai välittömän vastauksen, ja joskus se kesti useita minuutteja. Hän sai erittäin karkeita ja alkeellisia kuvia tai grafiikkaa tietokoneelleen näiltä ‘alieneilta’. Jotkut näistä kuvista muistuttivat lintuja, joilla oli liskojen piirteitä, ja jotkut muistuttivat liskoja, joilla oli lintujen piirteitä. Kysely&vastaussessioiden aikana Gabe ohjeisti Paulia kysymään yksinkertaisen kysymyksen, ‘Mistä te olette kotoisin?’ Paul tiesi jo vastauksen kysymykseen, koska hän oli suoraan kysynyt kysymyksen ja hän vastasi ääneen kun vastaus tuli tietokoneelle. Siinä luki yksinkertaisesti Zeta Reticulin tähtijärjestelmä.
Näiden hälyyttävien tietokoneviestien ja kuvien takia Bennewitz alkoi uskoa, että Yhdysvaltain hallitus oli allekirjoittanut salaisen sopimuksen petturiavaruusolentojen kanssa, jotka olivat kääntäneet takkinsa Maapallolla olevaa sopimusosapuolta vastaan ja ottaneet haltuunsa Dulcen tukikohdan. Tämän tilanteen korjaamiseksi Bennewitz kirjoitti raportin nimeltä “Project Beta” (lue raportti: eksopolitiikka.fi) jossa hän kertoo UFO-tutkimuksistaan ja kuvaa strategian miten taistella näitä avaruusolentosoluttautujia vastaan. Bennewitz lähetti hänen Project Beta -raporttinsa senaattoreille Pete Domenicille ja Harrison Schmitt, toiveinaan että he auttaisivat häntä. Raportissaan Bennewitz kuvasi “säadeaseen” jota hän oli kehittelemässä, ja kaiken tämän tarkoituksena oli neutraloida avaruusolennot ja lopulta pelastaa ihmisrotu.
Erikoisagentti Doty rohkaisi Bennewitzia uskossaan siitä, että avaruusolennot olivat sekä vastuussa Kirtlandin omituisista touhuista että hän oli jyvällä siitä mitä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuu. Bennewitzin vedättämisen tarkoitus oli (Greg Bishopin ja Christian Lambrightin mukaan) siirtää Bennewitzin huomio pois Kirtlandista etäisemmille alueille kuten Archuletan pöytävuori (lähellä Dulcea) jossa AFOSI voisi tykitellä menemään disinformaatio-operaationsa kanssa helpommin ja lavastaa “UFO-tapahtumia.”
Hänen vuoden 1989 MUFON-konferenssipuheessaan Bill Moore esitti, että hän ajautui disinfokampanjaan mukaan Bennewitzia vastaan vilpittömin mielin:
Kun ensi kertaa törmäsin Paul Bennewitzia vastaan kohdistettuun disinformaatiokampanjaan, olin aika uniikissa paikassa. Minulla oli jalka oven välissä vastatiedustelupeliin, joka kaikin puolin vaikutti olevan suoraan kytkeytynyt korkean tason valtion UFO-projektiin. Ja perustuen ihmisten arvoasemiin, joiden tiesin olevan siinä suoraan mukana, se selvästikin liittyi kansalliseen turvallisuuteen! En todellakaan antaisi mahdollisuuden livetä käsistäni ilman, että saisin tietää ainakin jotain siitä mitä oli käynnissä. Aioin leikkiä mukana disinformaatioleikkiä, liata käteni tarpeeksi usein jotta prosessia ajavat uskoisivat, että tein juuri niinkuin he minun halusivat tekevän, samalla kun jatkan tien raivaamista matrixissa oppiakseni niin paljon kuin mahdollista siitä kuka sitä pyöritti ja miksi…
Kuitenkin, ajan mittaan disinformaatiokampanjalla oli katastrofaalinen vaikutus Paul Bennewitziin, mikä alkoi käydä selväksi:
Näin Paulin muuttuvan systemaattisesti kokoajan paranoidimmaksi ja emotionaalisesti epävakaammaksi, kun hän yritti saada sisäistettyä sitä mitä hänelle oltiin tekemässä. Hänellä oli kämppä täynnä aseita ja puukkoja, hän oli asentanut ylimääräiset lukot oviinsa, ja häntä huoletti se, että “ne” — eli siis avaruusolennot — olivat tulossä hänen seiniensä läpi öisin ja injektoivat häneen kaameita kemikaaleja, jotka veivät häneltä tajun pois pitkiksi ajoiksi. Hän sanoi minulle, että hänellä ei ollut mitään ideaa siitä mitä “ne” tekivät kun hän oli tajuttomana. Hän alkoi kärsiä pahemmista unettomuuden jaksoista. Muut alkoivat hoitaa hänen liiketoimintansa päivittäisiä hommia hänen käydessään tätä kaikkea läpi. Kerran katselin kun hän jätti syömättä haukkuakaan lounaastaan, samalla kun hän poltti ketjussa 28 tupakkaa 45 minuutissa. Tiesin että hän oli hermoromahduksen partaalla. Hänen terveytensä oli romahtanut, hän oli menettänyt paljon painoa, hänen kätensä tärisivät kuin horkassa, ja hän näytti kauhealta. Yritin ohjeistaa häntä jättämään UFO-hommat kokonaan ennenkuin hänen terveytensä menisi lopullisesti. Hän sanoi, että asiat näyttivät pahalta ja että hän yritti pärjäillä. Ei kauaakaan kun hän oli joutunut sairaalaan ja psykiatriseen hoitoon.
Tiedän ensikäden kokemuksesta, että valtion disinformaatiota oli paljon, ja että iso osa siitä mitä me nyt kuulemme pahantahtoisista alieneista, maanalaisista tukikohdista ja salaisista sopimuksista Yhdysvaltojen kanssa ovat perua siitä mitä Bennewitzille oltiin kerrottu…
Paul Bennewitz sai hermoromahduksen ja vuonna 1988 hänen perheensä vei hänet psykiatriseen sairaalaan. Hän kuoli vuonna 2003.
Vaikka Mooren puhe on pidetty vuonna 1989, hänen ajatuksensa resonoivat edelleen 40 vuoden jälkeen, sillä me elämme edelleen yhteiskunnassa, jota verkossa oleva disinformaatio uhkaa, sekä uusi kiinnostus UFOihin:
Nykyinen disinformaation määrä ei ole mitään uutta; se on vain eri ihmiset jotka leivttävät sitä. Odotan, että vastuussa olleet, ei huhujen levittäjät itse, mutta ne jotka niitä syöttävät, luulevat niiden toimivan yhtä hyvin kuin ne toimivat viime kerralla…
…Disinformaatio on omituinen ja hämärä peli. Sitä pelaavat ovat täysin tietoisia siitä, että operaation menestys riippuu informaation uppoamisesta sen kohteeseen sellaisella tavalla, että henkilö hyväksyy sen totuutena ja toistaa sitä, ja jopa puolustaa sitä toisten edessä niinkuin se olisi totta… Kun tämä on saavutettu, vastatiedustelun asiantuntijan työ on tehty. He voivat yksinkertaisesti siirtyä pois varmoina siitä, että muut ovat tehneet likaisen, myrkyllisten siementen levittämisen. Niiden teistä, jotka kaipaavat näyttöä siitä miten hyvin tämä toimii, tarvitsee vain katsoa ympärilleen. Joka kerta kun toistelee jotain vahvistamatonta tai katteetonta tietoa, ilman että perustelee sitä juurikaan mitenkään, ottaa itsekin osaa siihen prosessiin; ja joka kerta kun niin tekee, joku ylätahon pamppu nauraa paskaisesti sinun kustannuksella.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että nykyinen ufologinen tilanteemme on väistämättä vain pelkkä disinformaatiokampanja muiden muassa, tai että mukanaolijoilla on pahantahtoisia aikeita. Mutta yllämainittujen historiallisten esimerkkien tulisi antaa kenelle tahansa nykyisestä UFO-hypestä kiinnostuneelle hengähdystauko ja varmistaa, että he pysyvät kriittisinä ja epäileväisinä kaikkea informaatiota kohtaan jota Yhdysvaltain armeija tai tiedusteluviranomaiset tästä aiheesta julkaisevat. Ja armeijassa tai valtiolla olevien, jotka eivät ole tämä informaation julkistamisessa mukana, tulisi tajuta että skeptisismi ja epäily ovat täysin ymmärrettäviä reaktioita heidän toimiinsa — jopa ylistettäviä — kun ottaa huomioon menneen historian, jopa silloinkin kun heidän motiivinsa ovat täysin puhtaat tällä kertaa.
UFO-historiasta voit oppia Adam Gorightlyn kirjasta Saucers, Spooks and Kooks: UFO disinformation in the Age of Aquarius. Se on tarpeellista tietoa kaikille jotka ovat aiheesta kiinnostuneet.
Jos on syytä kyseenalaistaa alkuperäisen AQUARIUS/MJ-12 -dokumentin informaation tarkkuutta sekä kaikissa viimeaikaisissa dokumenteissa esitettyjä tietoja MJ-12:sta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapaukset tulisi nähdä kyseenalaisina? Kuka tahansa yksittäinen UFOjen näkijä on aina jonkin verran kyseenalainen, tämän takia me etsimme monia silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty tai Paul Bennewitz olisivat yksin raportoineet nämä tapaukset, silloin Kirtlandin tapahtumat eivät olisi muuttuneet niin isoksi asiaksi kuin ne nyt ovat. Kuitenkin tuolloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumentteja edeltävissä tapahtumissa että valmistelemassa itse dokumentteja. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:
Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaleita, jotka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvattu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.
Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.
Fenwick: ”Miten vanha John [Lear] muuten on?”
Mickus: ”Hän on about sinun ikäisesi, viisissäkymmenissä. Hän puhuu SDI:sta aseena EBEjä vastaan.””
Fenwick: ”Joo, tottakai se on. Se on hyvin tiedossa eräiden ufologien piirissä.”
Mickus: ”Voisitko sitten kertoa lisää?”
Fenwick: ”Okei. Osa teknologianvaihdantaa, joka alkoi vuonna 1975, oli [että] SDI annettiin amerikkalaisille.”
Mickus: ”Mikä… laserit, partikkelisäteet?”
Fenwick: ”Niin, kaikenlaista sellaista. Pieni määrä annettiin mentaalisesti… 1930-luvulla Bertrand Russelille ja Albert Einsteinille, liittyen stealth-teknologiaan. Joka kulminoitui ’Philadelphia-kokeeseen’. Se oli stealth-teknologiaa, mutta alus… [oli] näkymätön tutkassa, ei näkymättömyys… näkymätön tutkassa. Ja sitä jatkettiin. Ja sitten sopimuksella, heille annettiin lisäinformaatiota vuonna 1975 siitä miten todella asentaa stealth-teknologia, ja lisäksi ’Tähtien Sota’-järjestelmä. Oletettavasti ’hyvät tyypit’ ovat saapumassa planeetalle, ja ’Harmaat’ haluavat ajaa ne pois käyttäen Tähtien Sota -teknologiaa. Tähtien Sota ei ole Neukut vs. Jenkit. Se on Harmaat vs. Pohjoismaiset eli pitkät jätkät. Siinä kaikki. Se on peiteoperaatio. Tämä yksi niistä jutuista mistä John Lear puhui, ja Linda Howe… sekä eräs kaveri Arizonassa jolla on tiedelaboratorio Kirtlandin ilmatukikohdan vieressä.”
Mickus: ”Tiedätkö labran nimen?”
Fenwick: ”Kyllä, ’thunder’. Tri. Paul Bennewitz, joka on sähköinsinööri. Hän oli mukana Kirtlandin havainnoissa ja niin edelleen. Hän mainitsi tuon ’varastetun telexin’, ottaneensa valokuvia UFOista ja niin edelleen… filmin, hän filmaa niitä.”
Mickus: ”Tämä on se telex jonka Moore oli myöhemmin esittänyt?”
Fenwick: ”Kyllä. Hän kirjoitti sen talteen…..”
Kirjoittanut tri. Paul bennewitz
Seuraavassa on keskeisiä merkkipaaluja, joita on havaittu tai saavutettu jatkuvan avaruusolentojen intervention tutkimuksessa. Tutkimus rajoittuu New Mexicoon.
1) Kaksi vuotta jatkuvasti tallennettua sähköistä valvontaa & tarkkailua D.F.:llä 24 tuntia päivässä, sekä 6000 jalkaa filminauhaa, avaruusolentojen aluksista.
2) Avaruusolentojen kommunikaation ja videokanavien sekä löytäminen että purkaminen.
3) Jatkuva videovastaanotto avaruusolentojen aluksesta ja maanalaisista tukikohdista ruudulle; tyypillisiä avaruusolentoja, humanoideja ja joskus homo sapiensilta näyttäviä.
4) Tapauskuvaus kohtaamisen uhrista New Mexicossa, mikä johti kommunikaatioyhteyteen ja havaintoon siitä, että ilmeisesti kaikki avaruusolentoja kohdanneet uhrit ovat tahallaan implantoitu, ja heillä on tästä merkkinä ilmiselviä naarmuja. Uhrit on aivokuvattu. Viisi muuta tapausta on varmistettu.
5) Saatu suora kommunikaatioyhteys avaruusolentoon käyttämällä tietokonetta, ja heksadesimaalikoodikommunikaation muoto ilmeisesti saatiin luoduksi. Avaruusolentojen kommunikaatioyhteydellä saatiin selville maanalaisen tukikohdan todellinen sijainti.
7) Tätä seuranneet ilma- ja maavalokuvat paljastivat laskeutumispylonit, alukset maanpinnalla, sisäänkäynnit, sädeaseet ja laukaisualustat, jossa avaruusolennot maanpinnalla tukivat aluksia sähköstaattisesti; ne latasivat sädeaseita myös ilmeisesti sähköstaattisesti.
8) Ristikorrelaatio ja triangulaatiosovitus jne. virallisiin NASAn korkean resoluution cir- (color IR, väri-infrapuna) filmeihin vahvisti tukikohdan sijainnin, ja se johti amerikkalaisten sotilastoiminnan mukanaolon paljastumiseen, mistä saatiin selville tarkat koordinaatit ja amerikkalaistukikohdan pohjapiirros.
9) Aiempi avaruusolentojen kommunikaatio on viitannut armeijan mukanaoloon ja siihen seikkaan, että USA:n ilmavoimilla oli alus, mutta johtuen avaruusolentojen psykologian tutkimuksista tämä sivuutettiin tuolloin.
10) Tämän seurauksena avaruusolennot kommunikoivat seuraavan varmennuksen cir-kuviin, että oli olemassa alus; itse asiassa enemmän kuin yksi — että kaksi oli haaksirikkoutunut ja jätetty sikseen ja yhtä oltiin rakentamassa — tämä alus toimi atomivoimalla ja se lentää.
11) Saatiin tietää, että kaksi naista ja poika Teksasin Austinin lähellä altistuivat vakavalle säteilylle lähietäisyydeltä ja aluksen nähtiin liikkuvan länteen helikoptereissa. Tämän lisäksi asiaan liittyy kuluja.
12) Tutkimuksen aikana kuvatun liikkuvan kuvan tarkastelu paljasti, että amerikkalaisalus tai siltä näyttävä lensi avaruusolentojen mukana. Nämä sopivat cir-filmiin, jossa voidaan nähdä kaksi maanpinnalla, sekä myöhemmissä maanpinnalla otetuissa valokuvissa sen jälkeen kun tukikohta oli hylätty.
Tietokonekommunikaatio ja jatkuva kanssakäyminen avaruusolentojen kanssa tällä tavoin ilman suoraa kohtaamista on antanut kohtuullisen selvän kuvan avaruusolentojen psykologiasta, niiden logiikasta ja loogisista metodeista sekä niiden pääasiallisesta aikeesta.
On tärkeää huomata heti kättelyssä petkuttaminen, eikä niillä ole mitään aikeita solmia rauhaa. Ne järjestivät sopimuksen.
Oikeasti ne tuppaavat valehtelemaan, kuitenkin niiden muisti valheille ei ole pitkä ja suora tietokoneanalyysivertailu paljastaa tämän faktan. Siksi paljon valoa paistaa risukasaan ja tästä saadaan selville totuus. Tämän raportin aikeena ei ole kritisoida tai osoitella sormilla. Selvästikin avaruusolennot toimivat meidän logiikallamme eikä avaruusolentojen, ja niin tekemällä he ovat ilmeisesti viattomasti kävelleet ansaan. Avaruusolennot ovat kertoneet, että ’Harmaat’, sopimuksellaan USA:n valtion kanssa, olivat edelleen järkyttyneitä heidän ensimmäisen kahdeksan kanssaolentonsa kiinniotosta ja tämän jälkeisestä kuolemasta.
Toinen ryhmä, joka kutsuu itseään tietokoneen kielellä ’oransseiksi’ — Archeleta-vuorella — suoraan länteen amerikkalaistukikohdan eteläpäädystä ja lähellä niinkutsutun ’timantin’ luoteispäätyä, joka on päälaskeutumisalue, mahdollisesti siksi koska se näyttää siltä kaukaa katsottuna. Archeletan vuorenhuippualueella kaakossa ei ole nimeä; kutsun sitä etelähuipuksi. Tukikohta ulottuu tästä huipusta pohjoiseen kallioseinämän reunalle suuren metalliseoskupolin ohi, joka on 38 jalkaa läpimitaltaan, jossa on 20 jalan aukko sen huipulla.
Perustuen ilmavalokuviin, joiden aikana avaruusolento saatiin kuvattua laukaisutoimissa, arvailisin että kyseessä on maanalainen laukaisulaitos. NASAn cir-filmissä näkyy kupoli, rampilla. Tämä on saman kokoinen kuin minun ’79 Lincoln-autoni.
Pyörillä kulkevat kulkupelit sekä moottorikelkoilta näyttävät koneet voidaan nähdä cir-kuvissa, autoja ja kuorma-autoja, rekkoja ja jeeppejä. En usko, että avaruusolennoilla on pyörillä kulkevia laitteita — ihmisillä on.
Useita tiebarrikaadeja on pohjoiseen päin ulottuvalla tiellä. Nämä ovat paikkoja, jotka on merkitty 26 jalan mittaisilla X:llä (X tarkoittaa joko X:ää, Q:ta tai Z:aa) ja siellä on huoltolaitoksia, tankkeja jne. Lisäksi näkyy ilmeinen perusta helikopterin laskeutumisalustalle, ihmisasutusta ja musta limusiini, jonk jäljet johtavat länsitielle. Jos minun tulisi arvata, arvioisin että mustat limusiinit ovat CIA:n. Tämä on vain muutama niistä asioista, joita löytyi syyskuun 8. päivänä 1978, ja ne on tässä mukana vain informatiivisuuden takia. Avaruusolentojen tukikohta kokonaisuudessaan sisältää useita kulttuureita (kaikki ’ykseyden’ alaisuudessa) ja se on arviolta 3km leveä ja 8km pitkä. Se sijaitsee keskellä ei mitään Jicarillan intiaanireservaatissa New Mexicon Dulcesta länteen.
Perustuen aluksien lukumäärään tällä alueella, avaruusolentojen kokonaispopulaatioksi arvioidaan ainakin 2000 ja todennäköisesti enemmän. Lisää on tulossa. Raportti siitä miten alkuvaiheen kontakti saatiin. Avaruusolennot kertoivat asiansa, ja ei ole varmaa pitääkö se täysin paikkansa.
Tietokonekommunikaatio mahdollistaa jatkuvan kirjanpidon siitä mitä on sanottu, sekä niistä olosuhteista mitkä ’soittavat avaruusolentojen kelloja’. Tämä on arvokasta dataa.
1) Kaikkein tärkeimpänä, avaruusolennot eivät salli kenenkään abduktoidun päästä menemään ilman implanttia. Implantin asettamisen jälkeen tieto siitä pyyhitään. Kaikki indikaattorit viittaavat siihen, että kommunikointi avaruusolennoille ei voi tapahtua ilman implanttia (poikkeuksena binäärin ja tietokoneen käyttö). Tämä viittaa mahdolliseen välittömään uhkaan tai vaaraan kaikille.
Syyt implantille ovat sekä kieli että kommikaatio ajatuksen avulla (ilmeisesti telepatiaa käyttämällä ei ole kielimuuria) sekä avaruusolennot täydellinen ja absoluuttinen kontrolli ihmisestä ohjelmoimalla säteen avulla tai suoralla kontaktilla.
Olen testannut tätä ja havainnut, että tämän ohjelmoinnin aikana henkilö on täysin avaruusolento. Jos tämä on koskaan tapahtunut armeijalle… minun ei tarvitse syventyä mahdollisiin seuraamuksiin. Uhrin ’kytkintä’ voidaan kääntää koska hyvänsä ja samaan aikaan he ovat ’käveleviä kameroita ja mikrofoneja’ jos avaruusolennot haluavat kuunnella uhria jollain heidän säteistään. USA:ssa ei ole mitään salaista aluetta tällaisissa olosuhteissa. Ne voidaan löytää ja niitä voidaan katsella röntgensäteellä.
2) Kaikki avaruusolennot — ihmismäiset tai humanoidit — täytyy olla implantoitu. Ilman niitä kommunikaatio ei ole mahdollista. Voitaisiin sanoa, että jos henkilö sanoo, että hänellä on ajatuksen avulla kommunikaatiota avaruusolennoille, hän mahdollisesti on saanut implantin. Hän voi myös väittää olevansa erittäin psyykkinen ja kyetä todistamaan tämän. Linkki-implantilla henkilö saa tietoa ilman, että hän on tietoinen sen alkuperästä.
3) Avaruusolento, joko kehittymällä tai sen takia että humanoidi on tuotettu, on taipuvainen huonoon logiikkaan (huonoon Maapallon logiikan mukaisiin standardeihin), joten he eivät ole erehtymättömiä.
Itse asiassa, ne vaikuttavat olevan herkempiä ja heikempiä kuin normaali homo sapien. Avaruusolennolle mieli on tärkein, ja siinä on suuri heikkous mistä puhutaan myöhemmin.
4) Niihin ei pidä luottaman.
5) Nämä avaruusolennot, josta nyt puhutaan, tappavat sädeaseilla. Ihmiselle siitä on seurausta 3 cm – 4 cm purppuran värinen reikä. Seuraamukset karjalle ovat samat, purppura reikä jonka ulkopuolella on palaneita reikiä.
6) Karjan silpomiset — ilmeisesti humanoidit syövät ravintoa, joka on tehty ihmisen tai karjan materiaalista tai molemmista, ja se tuotetaan käyttämällä kohdattujen naisuhrien munasoluja. Avaruusolennot kutsuvat syntyneitä sikiöitä elimiksi. Kasvuaika on arviolta yksi vuosi.
Avaruusolennot poimivat ja ’leikkaavat’ (niinkuin he sitä nimittävät) monia ihmisiä joka ilta. Jokainen implantoitu henkilö on ilmeisesti valmis heidän ’kytkimensä’ vääntämiseen. Se ovatko kaikki implantit täysin toimivia, sitä en voi ennustaa, mutta varovainen arvio on, että ainakin 300 tuhatta ihmistä on saanut implantin USA:ssa ja ainakin 2 miljoonaa ympäri maailman.
Aseistus on yksi keskeisistä asioista avaruusolentojen nykytilassa jota vastaan meillä ei ole tehokasta hyökkäystä. Helposti sitä tarkastelee heti kättelyssä (minä tein niin) heidän koneitaan ja sanoo, että ei ole mitään puolustusta tai hyökkäävää. Sitä on niin hämmentynyt nopeudesta, näkymättömyyden kyvystä ja ’verhoutumisesta’, sekä heidän salaisista kyvyistään joista tässä ei puhuta. Erityisesti sädeaseet ovat itsessään suora uhka.
Tarkastellaampa sitä mikä tämä ase on. Se on sähköstaattinen ase, joka tuottaa jännitettä plasmalla — sekä sisäinen tallennusväline — ja joka käy pulssivoimalla. Säde, joka on täysin tehokas ilmakehässä, voidaan kuormittaa vedyllä tai hapella. Maksimikantama tuntuu olevan noin 2 kilometria jos on kuiva sää. Se kykenee rajattuun määrään täyden latingin purkauksia — toistuvasti, joten sitä pitää ladata aina uudelleen. Jos sataa, ase muuttuu tehottomaksi ja lataus purkautuu.
Levyissä ja lautasissa asekeskuksen maksimikantama on 200 metriä, jossa kohtaa se saa aikaan maaperän myllääntymistä. Kun se ammutaan, se ampuu sekä eteen että taakse lennon aikana.
Arvio, joka perustuu näköhavaintoon vahingosta: käsiaseet ovat kuolettavia lähietäisyydellä. Yhden metrin päässä arviolta yli 1600 Fahrenheitin lämpötila; se voi höyrystää metallia.
KAIKKI MEIDÄN KONEEMME VOIDAAN AMPUA ALAS
Ebow-aalto tai ruutu tai molemmat tuovat lentokoneen alas. Sama taktiikka toimii myös avaruusolentojen alukseen, ne ovat suhteellisen heikkoja. Ne voidaan tiputtaa salamalla tai millä tahansa metodilla joka vaikuttaa niiden työntövoimajärjestelmään.
Johtuen avaruusolentojen käyttämästä logiikasta, keskeisiä päätöksiä ei voida tehdä ilman korkeampaa hyväksyntää. Kaikki ovat alaisia, ja kuitenkin vaikuttaa siltä että edes tämä ei ole viimeinen auktoriteetti. Viiveet ovat pitkiä. Miten pitkiä viiveitä esiintyy taisteluolosuhteissa, se on epävarmaa.
Johtuen tästä kontrollista, ’Harmaiden’ tekemät yksilölliset päätökset ovat rajoittuneet. Jos ’suunnitelma’ menee vähänkään ohi tasapainon tai kontekstin, he menevät sekaisin. Tämä vastassaan mahdollisesti heidän luomansa humanoidit ovat ensimmäisiä jotka murtuvat ja lähtevät pakoon.
Psykologisesti tällä hetkellä niiden moraali on maassa. Riveissä on selvää kapinointia — jopa humanoidien keskuudessa. Kommunikaatio voi pahentaa ongelmaa johtuen niiden omasta sisäisestä mielen haavoittuvaisuudesta, ja siinä on niiden pääasiallinen heikkous. Faktioiden välinen tai yksilöllinen ’luottamus’ tuntuu puuttuvan, joten keskinäinen epäily on yleistä. Ne ovat erittäin erillään tasoilla, ’alataso’ ei kehtaa ryhtyä konfliktiin ylemmän tason kanssa, tai se voi tarkoittaa kuolemaa. Kuolma humanoidille voi tarkoittaa joko fyysistä kuolemaa tai ohjelmoinnin purkua. Tästä johtuen ne pelkäävät myös kuolemaa. Se on psykologinen etu meille.
Suurin osa aluksista toimii varauksella. Tuo lähde kuluu loppuun ja se pitää ladata. Alukset voivat ladata toisiaan, mutta ainoastaan varauksen tasapainoon asti. Tämä tehdään antenninkaltaisilla ulokkeilla ja varaus jaetaan meidän varhaisten konservaatiolakien mukaan. He voivat ladata sähkölinjoista, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Ilman omaa tukikohtaa ja latauskykyä, arvioidaan että kaikki alukset tulisivat alas kuudesta kuukaudesta vuoteen, ellei tukialus kulketa niitä pois, joka kykenee avaruusmatkailuun. Levyt ja lautaset yleisesti eivät voi lentää avaruudessa johtuen niiden lentotavasta. Niiden voimavirta kestää kauemmin kuin niiden sisällä olevat matkustajat.
Mt. Archeletan tapauksessa he ovat riippuvaisia Navajo-joesta vedensaannissa, ja vesi heille tarkoittaa puhtaasti elämää. Ilman vettä ei ole sähköä, ilman sähköä ei ole happea tai vetyä jota heidän aluksensa käyttävät. Vesi myös ylläpitää kehon elimiä ja on tarpeen ruoan kehittämiseksi karjan ja ihmisten osista.
Yläjuoksulla on pato ja vedenottopaikka, joka voidaan täysin laittaa poikki ja vesi voidaan juoksuttaa Chamaan, New Mexicoon. Jos tämä tapahtuisi, ainakin kolme heidän sisäisistä tukikohdistaan menisi matalaksi. He mahdollisesti voisivat käyttää atomivoimaa välillä, mutta tämä olisi ongelmallista ilman jäähdytysvettä. Kun tukikohtia painostetaan laaja-alaisesti, kaikki levyt ja lautaset nousevat ilmaan.
Thunder Scientific Company Albuquerquessa, joka on eräs yrityksistäni, on kehittänyt sädeaseiden prototyyppia. Tähän päivään mennessä tehdyt testit kertovat, että ne toimivat varsin hyvin. Ase penetroi sekä heidän suojansa että maaperän. Levy, kun se on etäisyydellä, alkaa purkaa varaustaan. Tämän korjaamiseksi he joutuvat käyttämään lisävirtaa. Metalliseos. He eivät voi suojata itseään siltä millään tavalla. Lopuksi, johtuen aivoimplanteista, heidän aseensa käyvät heihin itseensä mentaalisesti; heidän päätöksentekokykynsä heikkenee ja se johtaa melkein välittömään hämmennykseen, erityisesti humanoideilla. Minun aseeni kantomatka ylittää heidän nykyiset aseensa.
Alkuvaiheen logistiikka kertoo, että suunnitelma tulee toteuttaa seuraavasti:
Tämä suunnitelma ei pidä sisällään kaikkia vaatimuksia ja turvavalmisteluja, joita maavoimat tekisivät; kuitenkin jos ilmavoimien tiedustelu haluaa tämän raportin lähestymistapaa käyttää, jokainen merkittävä vaatimus käsitellään erikseen.
Hyökkäys tulee suunnata melkein täysin maaperään, sillä aluksien käynnistysongelmat tulevat vastaan. Kaikki sähköiset laitteet tulee ’kovettaa’ tietyillä tekniikoilla ennen toteuttamista. Tämän informaatio on varmistettu salakuuntelemalla heidän kommunikaatiokanaviaan, mitä heikkouksiin tulee.
OHJELMA TOTEUTETTAISIIN VAIHEITTAIN:
(I) Ensimmäinen vaihe — suunnittelu ja logistiikka — sisältäisi jatkuvaa lopullisen asetyypin toteuttamista ja testaamista esituotantovaiheessa. Ainakin 50 asetta tulisi suunnitella tuotettavaksi. Lisäyksiköitä tulisi olla varalle. Esituotantovaiheeseen pääsy kestäisi arviolta vuoden. Thunderin tiimi tulisi järjestäytymään ja toteuttamaan tämän. Ydintyön tulisi tekemään sivuliike Bennewitz Labs.
HYÖKKÄYS TOTEUTETTAISIIN VAIHEISSA:
1) Ensimmäinen proseduuri olisi sulkea padon portit Navajo-joen yläpuolelta. Tämä pato pidettäisiin suljettuna koko ajan. Eräässä luolastossa on sisällä pieni pato veden säilyttämistä varten. Sen kapasiteetti on pieni. Alajuoksulle mentäessä löytyy purkupaikka, joka tulisi olla suljettu, mikä saa aikaan sen että jätevesi täyttää luolastot. Vesi vakuumipumpataan sähköstaattisin keinoin joesta. Lyhyellä etäisyydellä ase vie pois tämän kyvykkyyden.
2) Kun vettä ei ole ollut vähintään neljään viikkoon, olosuhteet ovat romahtaneet. Psykologinen shokki on äärimmäisen tehokas avaruusolentoihin: tästä voidaan hyötyä nopealla toiminnalla tai suunnitelmallisella poikkeamisella normista. Ainakin kolme tukikohtaa tulee menemään matalaksi.
3) Jos he toimivat normaalin kuvion mukaisesti paineen alaisena, he laukaisevat suurimman osan, tai kaikki, aluksensa.
4) Ennen veden poikki laittamista tulisi viedä aseita strategisiin sijainteihin ja aktivoida ne tietyllä ennaltamääritellyllä tavalla, mikä riippuu loppuaseen sijaintipaikasta.
5) Tämä syö välittömästi tehoa ilmassa olevilta avaruusolennoilta.
6) Johtuen näiden avaruusolentojen sisäisistä psykologisista tekijöistä, paljon voidaan tehdä keskellä päivää ilman, että tarvitsee tehdä harhauttavia hyökkäyksiä. Useimmissa olosuhteissa ne yrittävät ahdistella mutta eivät hyökkää avoimesti.
7) ennen operaatiota avoin tietokonelinkki tulee olemaan toiminnassa jatkuvaa psykologista kuulustelua varten.
8) Jossain kohtaa, riippuen taistelutilanteesta, puolustusvoimien liikekannallepano alkaaa. Tämä liikekannallepano tulisi tapahtua lähes välittömästi tietyissä erikoisolosuhteissa, joista voidaan neuvotella.
9) Asejärjestelmät tulisi pitää virroissa. Tällä tavalla levyt pidetään ilmassa. Ne eivät voi laskeutua väliaikana jolloin systeemi on toiminnassa.
10) Kun asetta käytetään tietyllä moodilla, maassa olevien aseiden ja ilmassa olevien levyjen varauksen purkamisen lisäksi mielen sekaannus ja häiriötila kasvaa tukikohdassa ja maan alla olevissa. Neljän tai viiden viikon jälkeen kaikki heidän aseensa ovat täysin purkautuneet varauksesta ja virta on poikki tukikohdista. Suurin osa henkilökunnasta tulisi olla täysin toimintakyvytöntä. Ruoantuotannon tuottaminen on lakannut ja kriittiset prosessit on pilalla. Kaikki sikiöt tulisi olla kuolleet ja kaikki happi ja vety loppu.
11) Perustuen kerättyyn dataan prototyyppiaseista täyden voiman aseilla ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää levyjä etäällä. Monissa tapauksissa jotkut hajoavat ensimmäisen 48 tunnin sisällä ilman suoraa iskua.
12) Tässä kohtaa standardiaseteknologia ja logistiikka otetaan käyttöön sen verran kuin siihen suuntaan halutaan aiheuttaa vahinkoa.
13) Kommunikaatiota voidaan käyttää läpi konfliktin määrittämään status ja loppua kohden pyrkiä saamaan ne antautumaan. Jos vastausta ei synny, voidaan paikka eristää ja odottaa.
On tärkeää huomata, että alkuvaiheen toteutus tietokonekommunikaatiosta ei ollut tarkoitus olla avaruusolennoille puhumista varten ’huvin vuoksi’, vaan se oli tarkoitus olla työkalu tutkia, syvällisesti, avaruusolentoja pitkällä tähtäimellä ilman tarvetta fyysiselle kohtaamiselle, ja määrittää mahdolliset heikkoudet ja vahvuudet.
Aseteoria ja -prototyypit rakennettiin hyödyntämään ja testaamaan kahta keskeistä heikkoutta, jotka löydettiin. Tämä talon sisäisesti rahoitettu ohjelma on ollut kallis, yli $200,000; kansakuntamme puolesta ja edustavimmalla tavalla toteutettu kuin vain inhimillisesti mahdollista.
(1) Pääheikkous, joka havaittiin, oli tasan tarkkaan se minkä avaruusolennot olettivat olevan heidän keskeisin vahvuutensa — mielen manipulointi ja kontrolli.
(2) Vaikka heidän aluksensa vaikuttavat varsin hienoilta, niissä on myös heikkouksia, yksinkertaisesti johtuen lentämisen menetelmästä ja ainutlaatuisesta tavasta.
Tämän raportin tarkoitus ei ole vihjata, että yleinen ongelma ratkeaa näiden tukikohtien haltuunotolla. Selvästikään se ei ratkea, mutta se on hyvä alku, joka perustuu ennustettuun onnistumisprosenttiin. Sen tarkoitus ei ole vihjata, että tämä tietty avaruusolentojen rotu ja heidän humanoihityöntekijänsä eivät taistelisi; ne voivat taistella, mutta niiden taipumus on yleensä päinvastainen. Tämä oletus on keskeinen. Ilman sitä niiden tehtävä on pahasti ongelmissa. On huomattava, että nämä eivät ole ainoastaan tukikohtia Maassa, on myös muita. Tyypillisten loogisten tietojen tukema konservatiivinen arvio on, että ei ole epärealistista sanoa, että ekosfäärissämme ja sitä ympäröivässä avaruudessa on yli 50 tuhatta avaruusolentoa. Jotkut meistä tulevat menettämään henkensä. Tämä on selvää. Lopullisen menestyksen avain on, että avaruusolennot kunnioittavat voimaa.
Niiden kanssa tehokkaine keino on periksiantamattomasti jatkaa niiden puolustuksen näykkimistä ilman antautumista. Kun tukikohdat on kaikki menetetty, jotka on kestänyt vuosia rakentaa, uskotaan, että niiden tehtävä tulee suuresti heikkenemään ja hidastumaan.
Me viattomaan ihmistapaamme neuvottelimme ensikertaa kompromissin — me otimme liian vähän ilman suuria suojia ja annoimme liian paljon. Me emme saa tämän antaa tapahtua uudestaan.
TRI. PAUL BENNEWITZ