Hiljattain kaksi sisäpiiriläistä, jotka ovat sanoneet joidenkin UFOjen olevan amerikkalaisen ilmailualan korporaatioiden valmistamia takaisinmallinnettuja aluksia, on hiljennetty eri tavoin.
Tämä Exopolitics Today Podcast tutkii huhtikuun 6. päivän takinkääntöä, jossa entinen ilmavoimien elektroniikka-asiantuntija Mike Turber todisti vuoden 2004 Tic Tac -tapauksen olevan salaisia ilmavoimien omia aluksia, joita testattiin laivaston USS Nimitz -taisteluryhmää vastaan.
Viikkoa myöhemmin huhtikuun 13. päivä 2021 Mark McCandlish, joka tunnetaan paremmin hänen vuoden 2001 UFO Disclosure Projectin todistuksestaan kolmesta UFO-teknologiasta takaisinmallinnetusta ARV:sta (Alien Reproduction Vehicles), joita hänen mukaansa havaittiin vuonna 1988 Edwardsin ilmavoimien tukikohdassa, löydettiin kuolleena kotoaan päähän ammuttuna.
Podcast tutkii näitä kahta erillistä tapausta tulevan kesäkuun 2021 UAP-tiedusteluraportin valossa, jota tuotetaan Yhdysvaltain senaatin tiedustelukomitealle, ja sitä onko näiden välillä yhteys kun otetaan huomioon se, että nämä henkilöt uhkasivat syntyvää ”UFOt ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle”-narratiivia, jota valtavirran media tällä hetkellä kovasti koittaa ajaa sisään.
Olitpa sitten samaa mieltä edesmenneen Stan Friedmanin kanssa tai ei, tai edesmenneen Dick Hallin, tai edesmenneen Errol Bruce-Knappin tai heidän kollegoidensa kanssa menneisyyden vuosilta, saatoit kuitenkin luottaa heihin siinä, että he olivat ajatuksiltaan vakavia, sivistyneitä, ja aina herrasmiehiä (josko sellaisia joiden intellektuaalinen olkapää osui aina välillä kaukalon reunaan, Gordie Howen tyyliin). Edesmennyt Mac Tonnies, joka oli uuden sukupolven tutkijoiden eturintamassa traagiseen yhtäkkiseen kuolemaansa asti, oli sekä älykäs että mielikuvituksellinen, kiinnostunut asioista ja sivistynyt.
Nuo päivät ovat aikaa sitten menneet. Nyt ufologiassa on sellaisia kuten Jeremy Corbell, joka ilmeisesti pitää törkyistä käytöstä arvokkuuden merkkinä. Ainoa hänen karkeaa viemärimäistä mentaliteettiaan kauheampi asia on se vastenmielinen slogan, jolle hän tämän kaiken rakentaa: ”aseista mielenkiintosi”, joka vetoaa epäilemättä tiettyyn rajattuun kohderyhmään. Loppujenlopuksi Corbell on pelkkä markkinointimies. Hän ei seiso edesmenneiden jättiläisten harteilla, jotka tulivat häntä ennen. Hän vain potkii heidän muistoaan, ja heidän saavutuksiaan, säärille.
Ja ihmiset vielä ihmettelvät miksi käänsin selkäni ufologialle vuosia sitten. Joka kerta kun palaan asiaan, se on muuttunut vain kauheammaksi.
Niin kauan kuin Corbellin kaltaisia ihmisiä näkyy kameroiden keiloissa, ”ala” ei ole mitään muuta kuin tyhjä tynnyri joka kolisee eniten, odottaen romuttamistaan.
Tieteen ja astronomian maailmat ovat keskittyneet Proxima Centauri B:hen, tuoreeltaan löydettyyn eksoplaneettaan, joka kiertää Alpha Centaurin tähtijärjestelmää vain 4.22 valovuoden päässä aurinkokunnastamme, ja joka näyttää olevan hyvä ehdokas asuinkelpoiseksi tähtijärjestelmäksi. 1970-luvulla julkaistu kirja Hands: A True Case Study Of A Phenomenal Hypnotic Subject väittää, että avaruusolennot tuolta planeetalta ovat jo vierailleet Maapallolla. Nyt toinen kirja 1980-luvulta on noussut pinnalle — erään naisen omaelämänkerta, jossa hän väittää että avaruusolennot sieltä ovat vieneet hänet sinne, hän eli siellä kuukausia, harrasti seksiä, synnytti siellä pojan jonka hän jätti sinne planeetalle. Kuulostaako tämä siltä, että uudet uutiset Proximasta ovat vähemmän kiinnostavia kuin vanhat?
Beyond the Light Barrier: The Autobiography of Elizabeth Klarer kuvaa Elizabeth Klarerin elämää, eteläafrikkalaisen naisen, joka syntyi vuonna 1910 ja joka sanoi nähneensä ensimmäisen UFOnsa seitsemän ikäisenä KwaZulu-Natalin alueella — hopeinen levy, joka torjui meteorin. Sen jälkeen hän uskoi saaneensa telepaattisia viestejä avaruusolennolta nimeltään Akon, joka vieraili Maapallolla, mutta joka ei koskaan laskeutunut aluksellaan. Vuonna 1955 Klarer väitti, että hän oli kyennyt valokuvaamaan aluksen, ja huhtikuun 7. päivänä 1956 hän sanoo Akonin laskeutuneen aluksellaan (jonka hän sanoo olleen tiedustelualus) Maapallolle ja tavanneen hänet.
Elizabeth Klarerin valokuva Akonin aluksesta
Tässä kohtaa omaelämänkerta muuttuu ensimmäiseksi Maan ulkopuoliseksi harlekiiniromanssiksi, kun Klarer kuvaa yksityiskohtia Akoniin rakastumisestaan, matkaamisesta emoalukselle ja sitten planeetalle — jota hän kutsuu nimellä Meton — joka kiersi Alpha Centauria. Hän väitti eläneensä Metonilla neljän kuukauden ajan ja synnyttäneen Akonille lapsen ennen palaamistaan vastahakoisesti Maapallolle, johtuen Metonin magneettikenttien aiheuttamista sydänongelmista. Vaikka ei vaikuta siltä, että Akon koskaan olisi vieraillut Maapallolla toiseen kertaan hänen poikansa kanssa, Klarer sanoo molempien ilmestyneen hänelle holografisesti ennen hänen kuolemaansa vuonna 1994.
Klarerin piirros Akonista — varsin komea avaruusolento
Kirja sisältää Akonin kuvauksen voimanlähdeteknologiasta, joka mahdollisti hänen liikkua edestakaisin Metonin ja Maapallon välillä. Klarer aloitti kirjoittamaan jatko-osaa, mitä hän ei koskaan saanut valmiiksi, nimeltään The Gravity File, jonka oletettavasti piti selittää hänen aluksensa “elektro-gravitaatiovoimanlähde”.
Elizabeth Klarer tunnettiin avoimesti ufologi George Adamskin fanina, joka kuuli hänen väitetyistä kokemuksistaan ja tapasi Klarerin 1950-luvun lopulla, tunnusti hänet yhdeksi varhaisista ‘ihmis-avaruusolentohybridien äideistä’. Klarer ilmeisesti puhui hänen kohtaamisistaan usein ja oli kunniavieras 11. kansainvälisessä UFO-tutkimusryhmien kongressissa Weisbadenissa vuonna 1975.
Beyond the Light Barrier: The Autobiography of Elizabeth Klarer on kiinnostava tarina, jolle ei ole mitään todellista näyttöä muuten kuin valokuva, jonka hän sanoo olevan Akonin partioalus. Onkin hieman sääli ettei hän paljastanut meille tapaa saada yhteyttä Akoniin haastattelua varten.
Entinen Britannian puolustusministeriön työntekijä Nick Pope väittää, että hänet on abduktoitu automatkalla, josta hänellä ei ole muistikuvia.
Ufologisti Philip Mantle esittää, että Nickin omassa kirjassaan The Uninvited kuvaama jäätävä kohtaaminen avaruusolentojen kanssa olikin sattunut Nickille itselleen.
Nickin mukaan Peter-niminen mies ajoi tullitietä Floridassa, USA:ssa, hänen Jenny-tyttöystävänsä kanssa, kun heidän autonsa hitaasti vedettiin pois tieltä metsäaukealle noin 30 metrin korkeudessa.
Kun metsässä ympärillä alkoi näkyä valoa, Peter sanoi irroittaneensa turvavyön ja astuneensa ulos autosta pystysuoraan ilmaan, kunnes hän sitten löysi itsensä ahtaasta metallisesta käytävästä.
Peter väittää unohtaneensa mitä ajomatkalla tapahtui
Peter muistaa lopulta löytäneensä itsensä kävelemästä ilmassa autolleen, jossa Jenny oli edelleen istumassa liikkumatta.
Kun hän oli autossa, se alkoi pyöriä kunnes se tuli alas maahan tienposkeen Boca Ratonin ulkopuolella, eikä niinkään sillä tullitiellä missä he ajoivat.
Omituista kyllä, Peter uskoi koko homman kestäneen alle puoli tuntia, mutta hän sai kuulla että se oli oikeasti kestänyt tunnin pidempään hänen kuvitelmaansa.
Nick Pope sanoo, että hän tarkoituksella kertoi tarinan ufologeille
Tutkijoiden kollektiivi uskoo, että Peter olikin itse asiassa Nick Pope, hänen kiinnostuksensa Maan ulkopuoliseen elämään oli syventynyt hänen puolustusministeriön pestinsä jälkeen.
Philip Mantle sanoi: ”Pope väitti, että hänen aloittaessaan Air Staffissa (2A) kesällä 1991, hänellä ei ollut tietoa tai kiinnostusta UFO-asioihin ja että ainoastaan puolustusministeriölle tehdyn UFO-tutkimuksen johdosta hän muuttui uskovaiseksi.
”No, toimitin ministeriön dokumentin vuonna 1988 hänelle, jota hän oli jo käsitellyt UFO-tutkimuksissaan, kun hän työskenteli Portsmouthissa.
”Tammikuussa 1991, ennen hänen siirtoaan niinkutsuttuun ’UFO-TOIMISTOON’ hänellä oli jo ollut oma lähikohtaamisensa Floridassa.
Puolustusministeriön dokumentti, jonka Philip Mantle sanoo tukevansa hänen teoriaa
”Hän nyt kiistää sellaisen kohtaamisen tapahtuneen ja me olemme myös näyttäneet dokumentteja hänen palveluksestaan Air Staffissa (2A), että hän oli D-arvon virkailija eikä koskaan tutkinut yhtään mitään.”
On enemmän kuin sattumaa, että tullitien tapaus kytkeytyy Nickin omaan kokemukseen, sanoo ufologi, joka väittää että Nick on kertonut hänelle tapahtuman itse.
Eräs heistä, Chris Fowler sanoi: ”Nick paljasti jotain jota hän piti varsin omituisena, ainakin Nickin sanomana omituisena.
”Hän sanoi meille, että muutama vuosi sitten, ennen kun hän sai Air Staffin paikan, hän oli lomalla tyttöystävänsä kanssa Floridassa ja että hän oli kokenut tiellä jotain mistä hän ei muista mitään.
”Hän sanoi, että he olivat tullitiellä ja yhtäkkiä hän tajusi, että he eivät olleet ajaneet ajaneet tullikopin ohi, vaikka he selvästi olivat ohittaneet sen.”
Daniel Harris lisää: ”Chris ja minä molemmat olimme monttu auki. Me emme uskoneet mitä hän kertoi meille.”
Hänen tutkimuksissaan PHilip oli löytänyt Nick Popen allekirjoittaman dokumentin vuodelta 1988, jossa paljastetaan hänen UFO-kiinnostuksensa ennen hommiaan ministeriöllä.
Philip oli myös kaivanut esiin puolustusministeriön selvityksen, että ei ollut olemassa mitään Britannian hallituksen UFO-projektia.
Mantle sanoi: ”Kaikki yhteensattumaa? Ei mielestäni. Kun kaikki tämä laitetaan yhteen, ainoa johtopäätös on, että Nick Pope ja ’Peter’ ovat yksi ja sama henkilö. Siitä minulla ei ole epäilystäkään.”
Nick vastasi Daily Starin kommenttipyyntöön: ”Jäynäsin muutamaa varsin päihtynyttä ufologia tällä tarinalla 25 vuotta sitten ja ehkäpä nyt sitä niittää mitä on kylvänyt jos tarina edelleen on kierrossa.
”Se sattui avaruusolentojen ruumiinavausvideon Britannian ensi-illassa, jonka tulisi kertoa jo ihmisille näiden ihmisten hyväuskoisuudesta jos he edelleen levittelevät huhuja.”
SCU:n tieteentekijät ovat vedonneet kongressiin, erityisesti SSCI:n, julkistamaan lisätietoa UAP:sta tiedeyhteisölle. SCU uskoo, että nyt on aika käynnistää perinpohjainen, tieteellinen analyysi kaikesta saatavilla olevasta UAP-datasta nykyisten tiedustelupyrkimysten avittamiseksi. Kopio tästä kirjeestä on osoitettu SSCI:n puheenjohtaja Mark Warnerille, ja mukana on myös rivijäsen Marco Rubio. 55 SCU:n jäsentä on allekirjoittanut tämän pyynnön. Heidän nimensä on vedetty pois julkisesta kirjeestä yksityisyyden suojaamiseksi.
SCU:n tutkimusryhmä on läpikotaisesti analysoinut marraskuun 14. päivän 2004 UAP-videota ja kaikkea julkisesti saatavilla olevaa dataa tapahtumasta, ja tuottanut vertaisarvioidun arvion:
sekä vertaisarvioidun tieteellisen julkaisun: ”Estimating Flight Characteristics of Anomalous Unidentified Aerial Vehicles in the 2004 Nimitz Encounter”, kirjoittanut Knuth, Powell & Reali: https://www.mdpi.com/2504-3900/33/1/26
Näiden tutkimusten tulos viittaa UAP-teknologioiden kyvykkyyksiin, joille ei ole vertaa millään tiedossa olevalla julkisesti saatavilla olevalla teknologialla, ja se pyytää armeijan keräämää lisädataa julkaistavaksi.
SCU uskoo, että kaikki valtion data koskien tunnistamattomia ilmaesineitä tulisi tehdä julkiseksi kansalle ja muun tiedeyhteisön avoimesti tutkittavaksi, olettaen että sellainen data ei paljasta lähteitä tai datankeruun menetelmiä. Täysi tieteellinen tutkimus sellaisesta datasta kykenisi löytämään arvokasta informaatiota liittyen sekä kansalliseen turvallisuuteen että fysiikan, ilmafysiikan ja maailmamme ymmärryksen edistämiseen.
Scientific Coalition for Unidentified Aerospace Phenomena (UAP) Studies (SCU) on kansainvälinen 501 (c)(3) voittoa tavoittelematon järjestö, jonka kotipaikka on Fort Myers, Florida ja joka on perustettu vuonna 2017. Se tutkii menneitä ja nykyisiä UAP-ilmiöitä. Tämä tutkimusorganisaatio koostuu tieteilijöistä, insinööreistä, entisistä armeijan upseereista, lainvalvojista ja muista tieteen, tekniikan ja tutkimuksen osaajista.
Parhaat senaattorit Warner ja Rubio:
Scientific Coalition of UAP Studiesin (SCU), joka on voittoa tavoittelematon UAP-tutkimuksen järjestö, puolesta me haluamme kiittää molempia teistä näiden hämmentävien ilmiöiden avoimen tutkimuksen puolesta puhumisesta. Aihetta huoleen kansallisen turvallisuuden puolesta on, mutta sen lisäksi vielä tuntemattomien luonnonilmiöiden tutkimus voi usein johtaa perustavanlaatuisiin oivalluksiin maailmastamme. Albert Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian avulla on viimein voitu selittää Merkuriuksen omituinen käytös Auringon ympäri kiertäessä, mikä on vain yksi monista esimerkeistä. Jäsenemme arvostavat myös sitoutumistanne läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen valtiolla, jotain mitä me pidämme elintärkeänä tieteelle, demokratialle, vapaalle yrittämiselle ja edistykselle.
Me haluaisimme ulottaa pyynnön teille ja kollegoillenne ottaaksenne käyttöön jäsentemme tieteellisen osaamisen ja kokemuksen. Tuorein julkaisumme sisältää syvälle menevän analyysin vuoden 2004 Nimitzin tapauksen julkisesta datasta San Diegon rannikolla. 270-sivuinen raporttimme ”A Forensic Analysis of Navy Carrier Strike Group Eleven’s Encounter with an Anomalous Aerial Vehicle”, kirjoittanut Powell et al. (2019), sisältää lyhyen tiivistelmän jossa kuvataan poikkeuksellisen suuria kiihtyvyyksiä, sekä julkisen vetoomuksen julkaista lisää dataa tästä tapahtumasta. Me uskomme, että se vetää vertoja mihin tahansa puolustusministeriön komitean tai tiedusteluyhteisön arviointiin. Me pyydämme teitä vertaamaan sitä puolustusministeriön tuottamiin raportteihin, joita olette nähneet. Luonnollisesti me olisimme ilahtuneita antaa analyysimme jäljelle jääneistä videomateriaaleista, mikäli meille suodaan pääsy materiaaliin. Todellakin, me mieluusti haluamme toimia resurssina komitealle milloin tahansa voimmekin auttaa analyyseissa. Lisäksi eräillä jäsenistämme on voimassa olevat turvallisuusluokitukset, mikäli tällainen asia on merkityksellinen tieto.
Me pyydämme myös tukeanne tuoreen puolustusministeriölle esittämämme pyynnön suhteen julkistaa jäljellä olevat osat kuuluisista ”Go Fast” ja ”Gimbal”-videoista. Me olemme analysoineet videoiden julkaistut osiot, ja saaneet niistä tärkeää tietoa, mutta me emme edelleenkään ymmärrä sitä miksi puolustusministeriö ei ole kunnioittanut pyyntöämme julkaista loputkin osat videoista niin, että voisimme suorittaa läpikotaisemman ja täydellisemmän analyysin. Tämä on erityisen vaikeaa ymmärtää kun puolustusministeriö on tunnustanut kuvamateriaalin jo julkaistuksi, ja että ”se ei paljasta mitään arkaluontoisia kyvykkyyksiä tai järjestelmiä” eikä ”haittaa mitään tulevia tutkimuksia”. Lisäksi presidentin päiväkäskyllä 13526 rajoitetaan liiallista salailua. Tieteentekijämme uskovat, että näiden videoiden jäljellä olevat osuudet voivat osoittautua erittäin tärkeiksi jos ne paljastavat, että F-18 -lentokoneemme menettivät kontaktin sen takia, että ne eivät kyenneet pysymään UAP:den nopeuden ja liikkuvuuden tahdissa. Jos tämä pätee, silloin me uskomme että on myös elintärkeää, että kongressi saa tästä tiedon. Tukeeko toimistonne puolustusministeriölle esittämää pyyntöämme saada pääsy Gimbal ja Go Fast -videodataan, jotta me voisimme saattaa päätökseen tutkimuksemme vuoden 2015 USS Rooseveltin tapauksesta? Voisitteko myös ajaa minkä tahansa muun ei-salaiseksi-luokitellun UAP-videon julkistamista? Me mieluusti tarjoaisimme toimistollenne palvelujamme kuva-analyyseihin ja briiffauksiin liittyen.
Lopuksi, me toivotamme tervetulleeksi mahdollisuuden työskennellä komiteanne ja kongressin jäsenten kanssa tieteellisen tiedon ja käytännön ymmärryksen tuottamisessa siitä mitä nämä UAP-tapaukset voivat meille opettaa. Me emme ole julkaisseet tätä kirjettä mutta teemme niin maaliskuun 29. päivään mennessä. Jos me voimme, me haluaisimme tunnustaa tukenne. Ottakaa vastaan kiitoksemme siitä tärkeästä työstä mitä te teette näiden ilmiöiden valottamiseksi ja pyynnöstämme saada lisädataa UAP:sta.
Terveisin,
SCU:n johtokunta, neuvonantajat ja alla olevat allekirjoittaneet jäsenet
Las Vegasista kun ajaa pohjoiseen tarpeeksi pitkään, huolestuttavan suoraa tietä Nevadan autiomaahan, lopulta löytää itsensä “Extraterrestrial Highwaylta”. Route 375 vie sinut niin lähelle Area 51:a kun siviilinä on mahdollista päästä.
Se on mielenkiintoinen ja erittäin amerikkalainen paradoksi, että samalla kun USA:n armeija haluaa sinun olevan tietämättä salaisesta tukikohdasta, toinen virallisuuden nurkka, Nevadan turistikeskus, on luottanut alienbrändäyksen avulla villeihin spekulaatioihin siitä mitä salaisuuksia lepääkään autiomaassa.
Tiemerkki, joka kertoo Extraterrestrial Highwayn virallisesti alkavan, on sellainen jonka odottaisi löytävän markan scifi-pokkarin kannesta. Tien ajaminen vie kohti Amerikan omituista, avaruusolentojen kitsch-alakulttuuria. Se tarkoittaa Nevadan peräkylille matkaamista, joka on ollut ufologien vaelluskohteena aina siitä lähtien kun 1980-luvun lopulla insinööri Bob Lazar väitti, että USA:n ilmavoimat olivat rekrynneet hänet takaisinmallintamaan avaruusolentojen alusta salaisessa tukikohdassa vuoren reunalla jossain päin Area 51:a.
“Populaatio: Ihmisiä, kyllä. Alieneita?” lukee kyltissä, joka toivottaa sinut tervetulleeksi Racheliin, pieneen tuulenpieksämään bungalowien ryppääseen 25 mailia Area 51:n pohjoispuolella. Päänähtävyys on Little A’Le’Inn, tunkkainen majatalo, joka on hehkuttanut kaikkea lentävien lautasten ja pienten vihreiden miehien välillä pysyäkseen toiminnassa.
Majatalo on UFO-trendien mekka, paikka jossa oppii että ei ole oikeastaan mitään mihin ei voisi lyödä pientä vihreääm suurisilmäistä olentoa ja myydä sitä hintaan $9.99; majatalon keittiö ylpeilee alien-burgerilla. (Avaruusolentojen syöminen on huolestuttava teema: E.T. Fresh Jerkysta voi hakea kuivattua marsilaisen lihaa. ) Läheinen Alien Research Centren idea tieteellisestä tutkimuksesta on Alien-tequilan maistelu. Area 51:n toisella puolella Alien Cathouse -bordelli tarjoaa UFO-tarkkailijoille oman kolmannen asteen lähikontaktin.
USA:n puolustusministeriön “UFO”-kuva, julkaistu syyskuussa 2019
Mutta vaikka Nevadan piskuinen UFO-turismiteollisuus tuskin voisikaan olla sekavampaa, Amerikan ufologeilla on tällä hetkellä huippuhetki: 2020 oli nousuvuosi niille jotka ovat kiinnostuneet Maan ulkopuolisen elämän vierailuista luonamme. Pentagon julkisti kuvamateriaalia “tunnistamattomista lentävistä ilmiöistä”. Donald Trump kiusoitteli “kiinnostavilla” Roswellin, vuoden 1947 UFO-maahansyöksypaikan, yksityiskohdilla. Paikan, joka on saanut aikaan miljoonia teorioita avaruusolentojen aluksista. Presidentti lupasi paneutua “hyvin, vahvasti” UFO-asiaan. Floridan senaattori Marco Rubio, silloinen senaatin tiedustelukomitean puheenjohtaja, pyysi Pentagonia tuottamaan raportin aiheesta kaikkien nähtäville.
Kesän mittaan Pentagon käynnisti UAP-toimikunnan “standardoimaan keräämisen ja raportoinnin” tunnistamattomien lentävien esineiden havainnoista. Amerikan armeija sanoo, että kuvamateriaalia esineistä taivaalla löytyy, joita ei todellakaan osata selittää. Amerikan omaa etuaan vahtiva liberaalilehdistö ottaa UFOt yllättävän vakavasti, ja aiheesta vakavalla naamalla kirjoitetut jutut eivät ole kauhean epätavallisia New York Timesin kannessa.
UFOt mahdollisesti avaruusolentojen aluksina selittäviin kuuluu entisiä virkamiehiä, joilla on ollut erittäin korkea turvaluokitus. Barack Obaman CIA-päällikkö John Brennan tuoreeltaan sanoi, että tunnistamattomat lentävät esineet “ovat edelleen selittämättömiä ja saattavat, itse asiassa, olla jonkin tyyppinen ilmiö joka on seurausta jostain mitä me emme vielä ymmärrä, ja se saattaa olla jonkinlaista toimintaa jota jotkut saattaisivat kutsua toisenlaiseksi elämänmuodoksi”.
Eläköitynyt Nevadan senaattori Harry Reid tuoreeltaan toisti kantansa, että mahdollisuus sille että avaruusolennot ovat käyneet Maapallolla on jotain mikä meidän tulisi ottaa paljon vakavammin. Sitten on toisia huomattavan paljon enemmän vieraita väitteitä Israelin entiseltä puolustusministeriön avaruusjohtajalta, joka väitti joulukuisessa haastattelussa, että “galaktinen liitto” on saanut jo yhteyden ihmiskuntaan, kirjoittanut sopimuksen Yhdysvaltain hallituksen kanssa, mutta odottaa ilmoittamistaan saapumisestaan koska “ihmiskunta ei ole vielä valmis”.
Ipsoksen viime vuonna julkaistun gallupin mukaan 66 prosenttia amerikkalaisista uskoo elämään toisilla planeetoilla, 57% uskoo toisilla planeetoilla olevan älykästä elämää ja hieman vajaa puolet uskoo UFOjen olevan olemassa ja vierailleen Maapallolla:
Doug Wilson on osa paljon pienempää vähemmistöä: ryhmää amerikkalaisia, jotka eivät vain usko että avaruusolentojen alukset ovat vierailleet Maapallolla vaan myös että hän on nähnyt sellaisen itse. Kun hän oli 19-vuotias, 1970-luvun lopulla, Wilson sanoo olleensa poliisiviranomaisen kyydissä Missourin maaseudulla, kun hän kohtasi jotain omituista. “Se oli arviolta 30 jalkaa läpimitaltaan, ehkä noin 12-15 jalkaa korkea ja ovaalin muotoinen”, hän sanoo minulle. “Meillä oli selvä näköhavainto siitä ja tarkkailimme sitä noin kahden minuutin ajan.” Hän sanoo, että seuraavien neljän vuosikymmenen ajan hän on nähnyt tarpeeksi ja tutkinut riittävästi dokumentteja ollakseen “vakuuttunut siitä että nämä asiat ovat varmasti tulossa luoksemme muualta”.
Wilsonilla on Mutual UFO Networkin (MUFON) päätutkijana ufologian yhteisön tuki. MUFON tutkii tuhansia UFO-raportteja vuosittain. Wilsonin mielestä Amerikka on tärkeän UFO-hetken keskellä: “Alusta lähtien UFO-paljastus on ollut se trendisana alusta alkaen. Ihmiset haluavat tietää kun Amerikan hallitus aikoo paljastaa sen mitä he tietävät UFOista ja mahdollisesti Maan ulkopuolisesta elämästä. Fiilikseni on, että me olemme tulleet jo muutaman vuoden pehmeää paljastusta.”
Wilson tarkoittaa tällä, että UFOihin liittyvää informaatiota tiputellaan pikkuhiljaa eikä niinkään dramaattisesti kerralla, jolloin presidentti ilmoittaa suorana telkkarissa, että avaruusolennot ovat saapuneet. “He jatkavat tämän tyyppisen informaation julkistamista pikkuhiljaa niin, että siitä tulee osa sosiologista ymmärrtystämme, ja yhteiskunta yksinkertaisesti asteittain tajuaa kaiken tämän olevan totta, että armeija käsittelee aihetta.”
Kirjassa Intimate Alien: The Hidden Story of the UFO, David J. Halperin, uskontotieteen emeritusprofessori University of North Carolinassa, Chapel Hillissa, sanoo: “UFOt ovat myytti — mutta myytit ovat todellisia.”
MUFONin olkamerkki
“UFOt eivät liity toisten planeettojen elämään mitenkään, eivätkä avaruusmatkailuun”, Halperin sanoo minulle. Teinivuosien UFO-hullu Halperin sanoo, “Se mihin ne liittyvät ovat me itse. Ne ovat meidän kaipauksiamme, omia pelkojamme, ja erityisesti suurin pelko kaikista on oman olemassaolomme lakkaaminen. Nämä ovat asioita joita me projisoimme taivaalle.”
Halperinin logiikalla ei ole yllättävää, että vuonna 2020 nähtiin ennätysmäärä UFOja Amerikassa. Alkuperäinen sodanjälkeinen piikki UFOissa liittyi ahdistukseen ydinsodan pelosta, joka pyyhkisi ihmiskunnan pois kokonaan. “2020 oli vuosi jolloin olemme kävimme läpi todellisen avaruusolentojen invaasion, C-O-V-I-D eikä U-F-O,” hän sanoo.
Trumpin presidenttiys oli myös osa tarinaa, Halperin spekuloi. Trumpin valinnasta eniten raivostuneet ja kaikkein vakuuttuneimmat, että hänen presidenttiytensä tarkoittaisi välitöntä katastrofia, alkoivat ottaa UFO-asian vakavammin. Tähän kuumotukseen voi lisätä myös laajentuvan kysymyksen mikä muu on mahdollista tapahtua jos Donald Trump kyetään valitsemaan presidentiksi? “Oli eräänlainen tunne siitä, että maailma on muuttunut surrealistiseksi”, sanoo Halperin.
Jos sellainen asia on olemassa kuin tieteellinen establishment, Avi Loeb on osa sitä. Israelilais-amerikkalainen astrofyysikko ja Harvardin professori ja Black Hole Initiativen vetäjä, Loeb on palvellut presidentin tiedeneuvonantajien joukossa. Ja hän on julkaissut kirjan, joka asettaa hänet tieteen valtavirran ulkopuolelle. Teoksessa Extraterrestrial hän esittää pintapuolisesti kummallisen väitteen: että aurinkokunnassa on käynyt kehittynyt avaruusolentojen teknologia kaukaisesta tähdestä.
Loebin teoria on vastaus arvoitukseen nimeltä ‘Oumuamua, kappale joka on joko sikarin tai pannukakun muotoinen, joka kiisi universumin kolkkamme ohi 58,900 mailia tunnissa syyskuussa 2017. Tuohon aikaan se oli ensimmäinen tähtien välinen kappale, jonka tieteilijät ovat koskaan havainneet, eikä heillä ollut selitystä sen painovoimaa uhmaavalle kurssille. Loebin mielestä teoria siitä, että ‘Oumuamua on komeetta tai asteroidi ei pidä paikkaansa. Sherlock Holmesia sekä hänen lempilausettaan “kun eliminoit mahdottoman, mitä tahansa jääkin jäljelle, vaikka miten epätodennäköistä se olisikin, sen täytyy olla totuus” lainaten, Loebin mielestä avaruusolentojen sivilisaatio on kaikkein uskottavin selitys.
Tälle ei-asiantuntevalle lukijalle tuo jäi varsin kaukaahaetuksi teoriaksi. Loebin kollegat eivät ole olleet niin myötämielisiä, mutta hän esittää, että ‘Oumuamuan mysteeri, ja vastaus hänen selitykseensä, on tapaustutkimus tieteen ylivarovaisuudesta: “Tieteellinen prosessi on jäänyt paikalleen monta kertaa vuosien varrella, koska ortodoksian perustaneet ja sitä pakottavat portinvartijat uskovat, että he tietävät kaikki vastaukset jo etukäteen.
“Monet tieteentekijät näkevät itsensä ulkopuolisina, osana eliitti-intelligentsiaa”, Loeb kirjoittaa. “Tietoisesti tai alitajuisest, he haluavat erottaa itsensä rahvaasta.”
Miksi, Loeb kysyy, multiversumia — idea siitä että universumeja on olemassa ääretön määrä samanaikaisesti — pidetään vakavana ja tärkeänä tieteellisenä tutkimusalana, kun taas selvästi jokin vähemmän kaukaahaettu halveksutaan? “ Maan ulkopuolisen elämän etsintä ei koskaan ole ollut muuta kuin oikku suurimmalle osalle tieteentekijöitä”, hän kirjoittaa. “Heille se on aihe, joka parhaimmillaankin herättää pintapuolista kiinnostusta, ja pahimmillaan suoraa pilkkaa.”
Loeb syyttää pieniä vihreitä miehiä: “Sensationalisoidut kuvaukset avaruusolennoista ovat johtaneet populaariin ja tieteelliseen kulttuuriin, jossa on hyväksyttävää nauraen sivuuttaa monia vakavia keskusteluja Maan ulkopuolisesta elämästä, jopa silloinkin kun näyttö selvästi viittaa siihen, että aiheesta tulisi keskustella; todellakin, sellainen mistä meidän pitäisi puhua nyt enemmän kuin koskaan.”
Vaikka Loeb uskookin, että UFO-bongarit ja Area 51 -salaliittoteoreetikot ovat yrittäneet vastata kysymykseen siitä olemmeko me yksin universumissa ja tämä on antanut huonon maineen kaikelle, Halperin vähättelee asiaa vähemmän. “Tavallaan pidän itseäni ufologina”, hän sanoo, “ja mielestäni me olemme yhtä vakavissamme kuin hänkin on. Me vain katsomme eri suuntiin.”
Andrew Siemion, tutkimusjohtaja kalifornialaisessa SETI-instituutissa, eräs johtavia valtavirran organisaatioita Maan ulkopuolisen elämän tutkimuksessa, ilmaisee myös sympatiansa UFO-bongareille, sanoen minulle: “Astronomeina ja insinööreinä me lähestymme tätä käyttäen modernin tieteen valideja työkaluja, mutta jollain tavoin se on yhtä validia lukea hyvää fiktiokirjaa ja spekuloida. Se on uskomattoman kiinnostava kysyymys, ja sellainen jota monet pohtivat eri tavoin.”
Harvardin professori Avi Loeb observatoriossaan, Cambridgessa, Massachusettsissa
Siemionin fokus on todisteiden etsiminen avaruusolentojen kommunikaatioteknologiasta osana Breakthrough Listen -projektia. Tällä hetkellä he tutkivat radioaaltoemissioita, jotka näyttävät tulleen Proxima Centaurin suunnalta, meitä lähimmästä tähdestä. Hän on hiljaa tutkimuksesta ja hän ja hänen kollegansa julkaisevat tutkimustuloksensa piakkoin. Mutta hän sanoo, että me olemme eräänlaisen Maan ulkopuolisen elämän etsinnän “renessanssin” keskellä.
Siemion ja Loeb molemmat arvostavat sitä miten paljon on vielä löytämättä. Extraterrestrialissa Loeb kirjoittaa, “tiede sen ytimessään vaatii nöyryyttä”. Pandemia on tuonut uudenlaisen tieteen arvostuksen Amerikan politiikkaan, mutta liian usein se esitetään staattisena, kaikkien hyväksymänä faktojen joukkona. Loebin selitystä ‘Oumuamuasta ei ole pakko uskoa tunnustaakseen sen miten paljon me emme vielä tiedä ja arvostaakseen tarvetta sekopäisille teorioille.
Kyse ei ole pelkästä tieteestä. Politiikka on yhä useammin kahden leirin kiistelyä heidän absoluuttisista kannoistaan koskien tiettyjä faktoja. Epäilystä ei katsella hyvällä ja portinvartijat maanisesti vaahtoavat rajasta totuuden ja “disinformaation” välillä.
Little A’Le’Innissa mies baaritiskin takana uskoutuu minulle: “Henkilökohtaisesti en ole alienjuttuihin päin”, hän sanoo. “Mutta täällä tapaa parhaat ihmiset”. Baarissa istuva entinen kaivostyöläinen on myös skeptikko. Useimmilla UFO-havainnoilla on varsin arkipäiväinen selitys, hän kertoo minulle hänen keskittyessään alien-burgeriinsa. ET-paitoja valikoivia asiakkaita katsellessa, ja seuratessa kun he tilaavat avaruusolentoviinaa, saattaa helposti unohtua kaikki mikä vähänkään liittyy tähän omituiseen Amerikan kitsch-puoleen. Kun astuu ulos, katsoo taivaalle aina vain laajenevaan universumiin kirkkaan yön aikaan Nevadan autiomaassa, sitä tulee pohtineeksi: olemmeko me yksin?
Heinäkuussa tutkiva journalisti Tim McMillan kertoi The Basement Officen juontajalle Steven Greenstreetille, että tiedustelu/ilmailumaailman lähde oli sanonut, että UFOt ”eivät olleet lentäviä lautasia, ne eivät olleet tic taceja… ne olivat jotain millä oli kyky muuttaa mieltä näkemään sen mikä mielelle on järkevää.”
Kaksi vuotta aiemmin Pentagonin Advanced Aerospace Threat Identification Programin, eli AATIPin, esityksessä vilahtanut slaidi ehdotti, että ilmiö voi ”manipuloida sekä fyysistä että kognitiivista ympäristöä ja näin penetroitua amerikkalaisiin laitoksiin, vaikuttaa päätöksentekijöihin ja vaarantaa kansallisen turvallisuuden.”
Tom DeLonge, jonka To The Stars Academy työskentelee AATIPin veteraanien kanssa, jokin aika sitten ehdotti, että ne saattavat olla häiritsevä ja muinainen “kontrollimekanismi”. Jotain mitä Jacques Vallée on hypotetisoinut aiemmin.
Voisivatko nämä kaikki liittyä toisiinsa? Voisivatko UFOt — 1700-luvun palavat linnat, vuoden 1897 haamualukset ja modernimmat lautaset ja tic tacit — näyttäytyä eri näköisinä riippuen aikakaudesta? Ja muuttuvatko ilmiön tavoitteet ajan myötä?
Vai… saattaisiko ihmiskunta tiedostamattaan olla ajurina UFOjen ulkonäön muutoksissa?
Katso video läpikotaisemmasta tarkastelusta, siitä mikä on kiistämättä kaikkein häiritsevin selitys ilmiölle.
Mitä jos saisit tietää, että sinulla on pitkään kauan kadoksissa ollut sukulainen? Ja mitä jos tuo pitkään kauan kadoksissa ollut sukulainen olisi eri planeetalta galaksistamme?
Ja mitä jos tämä kaukainen planeetta olisi koti miljardeille ihmisille, aivan kuten Maapallo?
Mutta nämä ”ihmiset” eivät näytä mitenkään meiltä. Koska ne ovat tulevaisuudesta. Voisivatko avaruusolennot olla ihmisten tulevaisuuden versioita? Miten paljon edellä meitä he olisivat?
Miten paljon he olisivat kehittyneet? Voisimmeko me ymmärtää toisiamme? Mitä tulevaisuuden ihmisten tapaaminen tarkoittaisi Maapallon ihmiskunnalle? Entäpä sen sijaan, että ”avaruusolennot” olisivat Maan ulkopuolelta, he olisivatkin vain ihmisiä, jotka matkaavat ajassa taaksepäin tulevaisuudesta tutkimaan oman lajinsa alkuperää?
Artikkelissa päivämäärällä 24. helmikuuta 2021 the Warzonen Tylor Rogoway raportoi Yhdysvaltain ilmailuviranomaisten (Federal Aviation Administration, FAA) tekemästä lausunnosta koskien American Airlinesin lentoa 2292, jonka aikana tehtiin havainto nopeasti liikkuvasta sylinterin muotoisesta esineestä New Mexicon yllä 21. helmikuuta 2021. Lausunnossa sanottiin:
”Pilotti raportoi nähneensä esineen New Mexicon yllä hieman keskipäivän jälkeen paikallista aikaa sunnuntaina helmikuun 21. päivä 2021. FAA:n lennonjohto ei nähnyt mitään esinettä alueella omissa tutkissaan.”
”Oman lentoryhmämme kanssa tehdyn briiffauksen jälkeen saimme lisätietoja, ja voimme varmistaa että tämä on peräisin American Airlinesin lennon 2292 lähetyksestä helmikuun 21. päivänä. Kaikissa lisäkysymyksissä me pyydämme teitä olemaan yhteydessä FBI:n.”
Lehdissä lukevia uutisia
”Albuquerque Journalin” helmikuun 25. päivän numerossa (kuvassa) T. S. Lastin kirjoittamassa artikkelissa raportoitiin, että he olivat ottaneet yhteyttä FBI:n tapauksesta, ja että FBI oli vastannut:
”FBI on tietoinen raportoidusta tapauksesta. Vaikka politiikkamme ei ole myöntää tai kieltää mitään tutkimuksen alaista, FBI työskentelee jatkuvasti liittovaltion, valtion, paikallistason ja (alkuperäiskansojen) heimotason kumppaneiden kanssa jakaen tiedustelutietoa ja suojellen kansaa.”
”Albuquerquen FBI New Mexicossa sanoi, että he olivat tietoisia raportoidusta tapauksesta, mutta eivät myöntäneet tai kieltäneet tutkimuksia Arizona Republicille lähetetyssä sähköpostissa.
Kysymyksiä herää
Kaiken tuon lukemisen jälkeen mieleeni heräsi kysymys. ”Miksi FBI on mukana raportoidussa UFO-havainnossa?” Tämä kysymys heräsi minulle ensimmäisen kerran kesäkuussa 2020. Kesäkuun 17. päivänä 2020 senaatin tiedustelukomitean kirjoitti senaatin raportin 116-233. Tämä raportti oli vastaus lakiin S3905 ”Intelligence Authorization Act for fiscal year 2021.”
Tässä raportissa otsikolla ”Kehittyneet ilmauhat”, komitea kirjoittaa, että se
”…ohjeistaa DNI:a, yhdessä puolustusministeriön ja muiden samanlaisten virastojen kanssa, siten kuin johto ja ministeri yhdessä katsovat aiheelliseksi, jättämään raportin 180 päivän sisällä…. tunnistamattomista ilmailmiöistä…”
Samassa raportissa myöhemmin lukee, että komitea ohjeistaa ottamaan raporttiin mukaan:
”Yksityiskohtainen analyysi FBI:ltä saadusta datasta, joka oli johdettu tunnistamattomien ilmailmiöiden tunkeiludatasta suljettujen ilmatilojen yllä USA:ssa.”
Minulle tämä lausunto tarkoittaa, että FBI on tuoreeltaan lähtenyt mukaan drone- ja UAP-tutkimuksiin. Tämä selittäisi sen miksi heille raportoitiin helmikuun 21. päivän 2021 tapahtumista New Mexicossa. Tämä herättää vain lisäkysymyksiä, kuten sen että mikä on heidän mandaattinsa UAP-tutkimuksissa? Kuka pyysi heitä mukaan? Milloin?
Dronet
Vuonna 2020 raportoidut havainnot suurista droneista, lentämässä muodostelmassa, Coloradossa, Nebraskassa ja Kansasissa, johtivat FAA:n mukaantuloon tutkivaan toimikuntaan. Amerikkalaistutkija Douglas D. Johnsonin haltuunsa saamat dokumentit, FOIA-tietopyyntöjen kautta, paljastivat että FBI haluaa olla mukana toimikunnassa.
Mikä on FBI:n oikea lailla säädetty tehtävä? Heidän omien verkkosivujensa mukaan heidän tehtävänsä on ”suojella amerikkalaisia ja ylläpitää Yhdysvaltain perustuslakia.” Heidän prioriteettinsa ovat:
Suojella USA:a terrori-iskulta
Suojella USA:a ulkovaltojen tiedustelulta, vakoilulta ja kyber-operaatioilta
Taistella merkittävää kyberrikollisuutta vastaan
Taistella kaikkea julkista korruptiota vastaan kaikilla tasoilla
Suojella kansalaisten oikeuksia
Taistella ylikansallisia rikollisjärjestöjä vastaan
Taistella merkittävää valkokaulusrikollisuutta vastaan
Taistella merkittävää väkivaltarikollisuutta vastaan
Takaisin kysymykseeni
Joten kysyn, mikä osa-alue FBI:n tehtävissä ja prioriteeteissa sopii UAP-ilmiön tutkimiseen? Tuntuu siltä, että ainoa relevantti kohta on ”Suojella USA:a ulkovaltojen tiedustelulta, vakoilulta…” ja mahdollisuus sille, että UAP-toimintaan saattaisi kuulua ulkovaltojen vihollisaktiviteettia.
Etsin kaikkia relevantteja kommentteja FBI:lta itseltään siitä miksi se saattaisi olla mukana UAP- ja dronehavaintotutkimuksissa ja löysin lausunnon kriittisen hätätoimiryhmän vara-assistentilta Scott Brunnerilta, joka oli tehty kesäkuussa 2018 senaatin Homeland Security and Government Affairs Committeelle koskien niinkutsuttuja ”miehittämättömiä ilmajärjestelmiä” (unmanned aerial systems, UAS).
”FBI on huolissaan siitä, että rikolliset ja terroristit käyttävät hyväkseen UAS:aa tavoilla, jotka uhkaavat amerikkalaisten turvallisuutta. UAS-uhka voi saada monia muotoja, mm. laiton valvonta…”
Joten takaisin alkuperäiseen kysymykseen. ”Miksi FBI on mukana taivaalla nähdyn tunnistamattoman kappaleen havainnon tutkimuksissa?” Tajuan järkeilyn koskien miehittämättömiä ilmajärjestelmiä, eli droneja, ja niiden potentiaalista käyttöä esim. huumeiden salakuljetuksessa; ja terroristit saattavat käyttää niitä räjäyttelemään asioita, mutta miksi heidän kiinnostuksensa herää nopeasti liikkuvaa sylinterialusta kohtaan New Mexicon yllä 10 kilometrin korkeudessa?
Tiivistettynä, en kykene saamaan selville tyydyttävää vastausta kysymykseeni.
Kiitokset
Kiitos bostonilaistutkija Barry Greenwoodille eri lehtileikkeiden toimittamisesta koskien helmikuun 21. päivän 2021 tapausta.
Päivity 2. maaliskuuta 2021
Sain sähköpostin amerikkalaistutkija Mark Rodeghierilta, joka muistutti minua vuoden 1997 lentotapauksesta.
R. J. Durantin kirjoittama raportti tapauksesta syyskuulta 1999 MUFON Journalissa kertoo yksityiskohtia Swissairin Boeing 747:n kohtaamisesta, joka ”…koki ’lähikohtaamisen’ sylinterimäisen ’hehkuvan valkoisen’ esineen kanssa, joka matkasi lähes kohtisuoraan ohjaamoa erittäin suurella nopeudella… 7 kilometrin korkeudessa… pilvettömällä taivaalla.” Lentokone matkasi Philadelphiasta Bostoniin USA:ssa.
Sivulla 4 Durant paljastaa, ”Tämän seurauksena FAA huomautti FBI:a ja kansallista liikenneturvallisuuselintä (National Transport Safety Board, NTSB) ja molemmat virastot nimittivät viranomaisia ottamaan osaa palavereihin Swissairin pilottien kanssa.”
Käytin hakusanaa ”UFO” ensimmäiseen hakuun, ja arkistoista löytyi 11 tiedostoa. Nämä olivat:
1. ”Tukipalvelut – Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien päämajan tuottama dokumentti. ID-numero R13024670.
2. ”Tukipalvelut – Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien tuottama dokumentti. ID-numero R13029195.
3. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1956-1979. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R21072322.
4. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1980. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R21072323.
5.”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1981 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384526.
6. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384527.
7. ”Yleishallinto – Organisointi ja johto – Raportteja ja palautteita – UFOt [Unidentified Flying Objects] ja Etnologia.” 1984-1989. ID-numero 22365246.
Ainoastaan yksi yllä listatuista tiedostoista on digitoitu Uuden Seelannin kansallisarkistoon (hyväksytty 15. joulukuuta 2020), kahdeksas kohta ”Poliittiset asiat – Ulkoavaruus – Tunnistamattomat lentävät esineet [UFOt]” 1977 – 1982. ID-numero R17729163.
Ensisilmäyksellä on vaikeaa arvata mistä tässä puhutaan. Poliittiset asiat – Ulkoavaruus?
Tiedosto käsittelee yhtä ainoaa aihetta. Tämä on Grenadan valtion yritys saada YK hyväksymään Grenadan vuoden 1978 luonnostelma YK:lle, ”Viraston tai laitoksen perustaminen YK:hon ryhtyä toteuttamaan, koordinoida ja levittää tutkimustietoja Tunnistamattomista Lentävistä Esineistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä.”
YK:n Uuden Seelannin suurlähettilään ja Uuden Seelannin ulkoministeriön YK-osaston edustajan välillä käytyä vaihtoa on monta dokumenttia. Grenada lopulta taivutettiin vetämään pois sen esitys ja sen sijaan hyväksymään:
”Että Yleiskokous pyytää Pääsihteeriä välittämään esitysluonnostelman tekstin yhdessä yllämainittujen lausuntojen kanssa YK:n jäsenvaltioille ja kiinnostuneille erikoisvirastoille, niin että ne voisivat kommunikoida näkemyksensä Pääsihteerille.”
Vaikka jutun lopputulema on UAP-kirjallisuudessa hyvin tiedossa, tämä tiedosto tuo julki Uuden Seelannin kannan ja sisäiset ajatukset asiasta, ja senpä vuoksi sen lukeminen on aiheellista.
”Voidaan vain spekuloida mitä MFAT-tiedosto pitää sisällään. Yksi mahdollisuus on, ottaaen huomioon aikavälin vuodet 1977-1982, että dokumentit liittyvät UFO-tietoisuutta lisäävään aloitteeseen YK:ssa, jota Sir Eric Gairy, silloinen Grenadan pääministeri, johti 1970-luvun lopulla. Tämä ponnistelu johti sarjaan täysistuntoja ja päätöksien hyväksymisiä vuoden 1977 loppupuolella, mikä kulminoitui Poliittisen erikoiskomitean kuulemistilaisuuteen marraskuun 27. päivänä 1978.”
Kaikoura
Sarja tapauksia sattui joulukuussa 1978 Kaikouran alueen lähellä Uudessa Seelannissa. Lentäjät tekivät visuaalisen havainnon; tämän havainnon filmasi myös australialainen TV-ryhmä, ja sen yhteydessä tehtiin anomaalisia tutkahavaintoja. Useat valtion virastot Uudessa Seelannissa tekivät tutkimuksia tapauksista.
Digitoiduissa tiedoissa on SAVINGRAM-dokumentti, Wellingtonilta kaikille – vs UFOt – Kaikora, päivätty kesäkuulle 1979. Tähän kuului seuraava teksti:
”Maan ulkopuolisten elämänmuotojen intervention mahdollisuuden todeksi osoittamista pidetään äärimmäisen epätodennäköisenä.”
Odotan innolla lisää näitä Uuuden Seelannin kansallisarkistojen UAP-tietoja saataville digitoidussa muodossa.
Loppuhuomio: Susan Hansenin, Uuden Seelannin “UFO Focus New Zealand Research Network”:n johtajan, väsymättömän työn ansiosta Uuden Seelannin puolustusvoimat ovat julkaisseet nämä tiedot. Klikkaa tästä päästäksesi heidän verkkosivuilleen.
