Avainsana-arkisto: Aviary

Paljastetaan Harry Reidin “mustan budjetin” UFO-ohjelma, CIA:n disinfo-operaatio

Kirjoittanut Kal K Korff

Vuosikymmenten ajan CIA-tiedemies tri. Ron Pandolfi on manipuloinut UFO-tutkijoita disinfokampanjalla, jonka tarkoitus on ollut vaikuttaa ja hämmentää kansaa UFOista, ja huijata sijoittajilta heidän rahansa.


Joulukuun 16. päivä 2017, maailman arvostetuin sanomalehti New York Times (NYT) julkaisi jutun otsikolla “Glowing Auras and ‘Black Money’: The Pentagon’s Mysterious U.F.O. [sic!] Program.” Kolmen journalistin kirjoittama teksti — Helene Cooper, Ralph Blumenthal ja Leslie Kean — paljasti huikean uutisen siitä, että Yhdysvaltain puolustustiedusteluvirasto DIA Pentagonin “C” renkaan sisällä Washington DC:ssä pyöritti salaista “mustan budjetin” rahoittamaa operaatiota nimeltä Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP). Sen tehtävänä oli kerätä ja tutkia raportteja UFO-kohtaamisista ja niistä kerättyjä todisteita.

“Tämä on niinkutsuttua mustaa rahaa”, entinen senaatin enemmistöjohtaja, demokraattisenaattori Harry Reid myönsi NYT:lle. Reidin tulisi tietää, sillä hän oli se joka päätti haaskata miljoonia veronmaksajien rahoja tähän sähläämiseen. Reidin idea tämän UFOihin liittyvän ohjelman avaamisesta ei ollut edes hänen omansa. Sen sijaan hän leuhkii, että hänen pitkäaikainen ystävänsä ja kampanjalahjoittajansa, miljardööri Robert Bigelow oli se, joka häntä oikeasti lähestyi tämän suunnitelman kanssa. Reid sanoo, että suostuttuaan Bigelow’n ideaan hän myöhemmin tapasi salassa “Valkoisen talon turvallisessa huoneessa” kahden senaattorituttunsa kanssa, republikaani Ted Stephens Alaskasta ja palkittu toisen maailmansodan demokraattitaistelusankari Daniel Inouye Hawaiilta. “Stevens tietää siitä, Inouye tietää siitä. Mutta niin se meni, me halusimme sen niin”, Reid selitti, yrittäen jotenkin ‘oikeuttaa’ sitä miksi hän antaisi lahjoittajalleen ja pitkäaikaiselle ystävälleen Bigelowille lähes $22 miljoonaa dollaria veronmaksajien rahoja viiden vuoden ajan 2007–2012 “UFOjen tutkimukseen”.

Avaruusolennot

Kysymys on nyt: Mitä yksikään yksityinen kansalainen, edes Robert Bigelow, mahdollisesti voisi sanoa Pentagonille “alieneista” jotka oletettavasti ovat vierailleet Maapallolla, mitä Yhdysvaltain hallitus (tai ainakin yksi sen virastoista) ei jo tietäisi? Jos “alienit” todellakin pörräävät ilmakehässämme niillä mitä populaarikulttuurissa kutsutaan “lentäviksi lautasiksi”, varmastikin ilmavoimat, CIA, NRO, NASA, NSA, Pentagon, DIA jokin muu virasto tietäisi tästä kaiken, sillä pilotit ja muu henkilökunta näkisivät niitä ja raportoisivat näkemästään; kehittynyt laitteisto kuten tutkat, satelliitit ja lentokoneet seurailisivat niitä. Selvästikään yksikään yksityishenkilö, ei edes niin rikas kuin Bigelow, ei omista sellaisia resursseja kansallisesti, globaalisti tai edes avaruudessa jolla kilpailla Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Ainoa mitä Reid teki oli, että hän antoi eräälle lähimmälle ystävälleen miljoonia veronmaksajien rahaa ilman mitään loogisesti perusteltua syytä.

“En ole nolona tai häpeissäni tai pahoillani, että laitoin tämän käyntiin. Mielestäni se on yksi hyvistä aikaansaamistani asioista kongressikaudellani. Olen saanut jotain aikaan mitä kukaan muu ei ole saanut aiemmin”, Reid paukutteli henkseleitään.

Reid on ollut kiinnostunut UFOista ainakin vuodesta 1989 lähtien, sanoo lasvegasilainen toimittaja George Knapp, jonka keskustelut Reidin kanssa ovat olleet käynnissä lähes 30 vuoden ajan. “Jos Kiina, Venäjä, Japani tai jokin muu maa tekisi tätä [UFO-raporttien tutkimusta] ja me emme, silloin jokin olisi pielessä jos tuo teknologia, niinkuin ihmiset kuvaavat niiden [kappaleiden] liikkeitä nähneensä, olisi meille saatavilla, silloin se tappaisi kaikki. He eivät kykenisi kestämään G-voimia.”, Reid sanoi Knappille kameran edessä haastattelussa joulukuun 19. päivä 2017.

“Oletko iloinen että tarina on nyt tuotu julki?”, Knapp kysyi Reidiltä.

Reid: “Olen iloinen, koska nyt meillä on tieteellistä näyttöä.”

Harry Reid

“Tieteellistä näyttöä”

NYT:n artikkelin mukaan, “Bigelow’n alaisuudessa yhtiö [Bigelow Aerospace] muokkasi Las Vegasin rakennuksia säilömään metallilejeerinkejä ja muita materiaaleja, joita [Luis] Elizondo ja ohjelman alihankkijat sanoivat, että on saatu talteen tunnistamattomista ilmailmiöistä. Tutkijat myös tutkivat ihmisiä, jotka sanoivat että he olivat kokeneet fyysisiä vaikutuksia kappaleita kohdatessaan, ja he etsivät kohtaajista merkkejä fysiologisista muutoksista. Lisäksi tutkijat puhuivat asepalveluksessa olijoiden kanssa, jotka olivat raportoineet nähneensä omituisia aluksia.”

Knapp myös kirjoittaa, että “Huippuaikoinaan tutkimusohjelmassa oli 46 tieteentekijää työskentelemässä Nevadan laitoksella, kirjoittamassa raportteja ja analysoimassa dataa, joka oli tullut armeijalta. Nopean toiminnan joukot lähetettiin UFO-havaintopaikoille. Viiden vuoden aikana projekti maksoi yhteensä  $22 miljoonaa. Se ei tehnyt Bigelowille paljoakaan rahaa.

“Olen varma, että todellinen syy miksi se auttoi oli, kun hän [Bigelow] teki sen parhaalla hinnalla. Hän oli valmis rakentamaan infrastruktuurin ja rakentamaan kaiken itse koska hän piti aihepiiristä”, Reid sanoo.

Nyt alkaa toinen vuosi siitä kun Harry Reid on tehnyt  ‘UFO-paljastuksensa’ kansalle. Joten missä kaikki tämä “tieteellinen näyttö” on, josta hän puhuu niin ylentävästi, jota kansa ja media voivat riippumattomasti tarkastella? Todellisuudessa, sitä tuskin on olemassa. Keitä ovat nämä väitetyt “46 tieteentekijää”, ja mitkä ovat heidän nimensä? Missä heidän raporttinsa ovat? Kaikkein tärkeimpänä, jos Reid ja hänen kaltaisensa todella “haluaisivat tietää UFOista”, mikseivät he vain pyytäneet relevanteilta valtion tahoilta vastauksia? Selvästikin Pentagon on avoimesti kerännyt UFO-raportteja piloteilta ja muulta armeijan henkilöstöltä. Ei ole näyttöä siitä, että Reid olisi vaivautunut sitä tekemään, veronmaksajien rahaa ei olisi tarvinnut tuhlata. Reidin teot vaativat lain mukaan tutkimusta ja tilivelvollisuutta.

“Lähes koko seuraavan vuosikymmenen minulla oli käynnissä arkaluonteinen ilmailutunnistusohjelma, joka keskittyi tunnistamattomaan ilmailuteknologiaan, tässä asemassa sain tietää että nuo ilmiöt [avaruusolentojen vierailu Maapallolla] on kuin onkin totta”, väittää Luis Elizondo, tiedustelu-upseeri joka johti Pentagonin UFO-ohjelmaa. Elizondo on sen jälkeen eronnut pestistään, mutta väittää että hänelle nimitettiin seuraaja. Jos tämä pitää paikkansa, se tarkoittaa että UFO-raporttien tutkimus virallisessa (veronmaksajien rahoittaman) ohjelmassa jatkuu.

Kysymys kuuluukin nyt: Miksi NYT ei vaatinut nähdä “fyysistä näyttöä” näistä oletetuista “avaruusolentojen artifakteista” joita väitetään “saadun haltuun” UFOsta,  sekä niitä “erikoislaitoksia” jotka oli rakennettu niitä säilömään ja niiden tutkimuksia varten? Kuinka montaa näistä  “46 tieteentekijästä” NYT vaivautui haastattelemaan? Edes vaikutusvaltainen NYT ei saa päästä kuin koira veräjästä sanoen, että avaruusolennot ovat todellisia ja vierailevat Maapallolla, että on jopa erikoislaitoksia joissa näitä artifakteja pidetään, ja että tämä kaikki on amerikkalaisten  veronmaksajien “mustan budjetin” rahalla maksamaa — ei hyvää päivää! Miten NYT ja muu media voisivat suoraan sivuuttaa kaikkein ilmiselvimmän pointin, että mitä tahansa “todisteita avaruusolennoista” joko Reidin porukalla, Pentagonilla, valtion millä tahansa laitoksella tai edes Bigelowilla onkaan varastoissaan, jos se on peräisin armeijalta niinkuin Reid väittää, silloin tämä kaikki kuuluu Yhdysvaltain kansalaisille. Sama pätee virallisiin ruumiinavaustietoihin ja valokuviin J.F. Kennedyn salamurhatapauksessa. Yhdysvaltain hallitus maksoi heille, ergo Amerikan kansa. Missä kaikki tämä  “UFO-evidenssi” on, joka aivan oikeutetusti kuuluu jokaiselle amerikkalaiselle, sillä heidän verorahansa maksoivat siitä?

“Aviary”

Yksi kaikkein laajimmalle levinneistä myyteistä nykypäivän populaarikulttuurissa liittyy kuvitteelliseen “salaisten toimijoiden” ryhmään, jotka liittyvät niihin eri tapoihin joilla Yhdysvaltain hallitus on toteuttanut pitkään “UFO-salailua ja/tai paljastusdisinfon levittämistä”.  Alunperin Roswell Incidentin kirjoittaja William L. Moore sekä hänen partnerinsa Jamie Shanderan kirjoittivat aiheesta, Moore henkilökohtaisesti kertoi kirjoittajalleen salaisesta “Aviary”-ryhmästä helmikuussa 1982, kun hän tuli käymään luonani salaisesti informoimaan minua sen olemassaolosta ja pyytämään minua liittymään siihe! Moore selitti, että idea antaa “koodinimiä” eri “operatiiveille” tässä salaisessa ryhmässä oli perua elokuvasta Haukka ja Lumimies. En koskaan nähnyt elokuvaa, mutta ymmärsin yhteyden. Shandera väittää, “Me halusimme informaation, mutta emme halunneet paljastaa sitä mistä saimme vihjeemme. Anonyymiuden säilyttämiseksi annoin Billille lähdenimen ‘Haukka’ (Falcon), seuraavalle lähteelle annoimme nimen ‘Kondori’ (Condor) ja niin edelleen kunnes meillä oli 24 kontaktia kaikilta valtionhallinnon eri tasoilta. Minun ideani oli käyttää lintujen nimiä.”

Linnuista puhuttaessa “Haukka” tai “Varpunen” (riippuen siitä ketä uskot, kun puhutaan ilmavoimien erikoistutkimuslaitoksen eli AFOSIn Richard Dotysta) lähetti Mooren (hänen mukaansa) yrittämään saada minut luovuttamaan väitetyn filmin “UFOsta”, jonka silminnäkijä oli kuvannut, jonka nimi paljastui myöhemmin Dorothy Izaatiksi, joka väitti nähneensä (ja kuvanneensa) “UFOja” toistuvasti. Hänen kuvamateriaansa analysoituani, en koskaan pitänyt häntä uskottavana.

Kirjoittaessani paljastuskirjaani vuonna 1997, The Roswell UFO Crash: What They Don’t Want You To Know (Prometheus Books/Bantam/Dell Books 1997/2000), mikäli Moore työskenteli valtion agenttien leipiin, olivatko he saaneet valtiolta virallisen toimeksiannon vai olivatko he sitten ryhtyneet karkureiksi, en halua liittyä siihen mitenkään. En puhuisi Moorelle enää ikinä mikäli se olisi totta, en edes vaikka siitä “palkittaisiin” totuuden jyvillä.

Ja kuitenkin virastot kuten CIA ja DIA ovat käyttäneet UFO-aihetta sekä salaisten operaatioiden peitetarinana että viekkaasti manipuloimaan kansan mielipidettä. Yksi aktiivisimmista henkilöistä, joka on ‘pelannut’ UFO-tutkijoita ja kansaa kebabkioskille vuosikymmenten ajan on tri. Ron Pandolfi, (Aviaryn koodinimi “Pelikaani” tarinan mukaan) joka työskenteli CIA:n “Weird Deskillä” vuosien ajan, ja joka nyt on täysin paljastettu tutkimuksissa keskeiseksi syylliseksi monimutkaisen vehkeilyn taustalla, jolla ei vain manipuloida julkista mielipidettä, vaan myös huijataan sijoittajilta rahaa. Pandolfi on liitetty CIA:n tiede- ja teknologiajohtoon, joka valvoo metodologioita, osaamista ja koulutusta.

Selvästikin Pandolfi joko operoi virallisten käskyjen alaisena, tai omillaan, tai molempia. Nyt on aika selvittää ja paljastaa totuus. Kaikesta huolimatta Pandolfilla ei ole oikeutta rikkoa lakia.

Kiviat vs Pandolfi

Robert Kiviat on veteraani TV-tuottaja, joka on tehnyt uraa useilla huippu TV-kanavilla Amerikassa, kuten NBC ja FOX. Tämän artikkelin kirjoittaja on tuntenut Kiviatin 1990-luvulta lähtien, itse asiassa ensimmäinen TV-esiintymiseni oli FOXilla pätkässä, jonka hän oli tuottanut [e]ncounters-sarjaan, jossa debatoin Jim Dilettoson kanssa Billy Meierin UFO-kultista ja paljastin sen. Ironista kyllä, Bill Moore oli se joka välitti Kiviatin viestin minulle siitä, että hän halusi keskustella kanssani. Muutama vuosi tämän jälkeen työskentelin Kiviatin kanssa hälleen kerran hänen erittäin arvostetun tunnin mittaisen FOX TV:n erikoisohjelman, World’s Greatest Hoaxes: Secrets Finally Revealed, parissa jossa niinkutsuttuja “paranormaaleja” ilmiöitä paljastettiin huijauksiksi: Bigfoot, Loch Nessin hirviä, “avaruusolennon ruumiinavausfilmi” ja Meierin UFO-kultti. Ei koskaan aiemmin missään suurella TV-kanavalla oltu käsitelty näitä ylihypetettyjä “mysteerejä” ja paljastettu niitä.

“Kun NYT julkaisi joulukuussa 2017 jutun siitä, että valtion videoilla näkyy mahdollisesti tunnistamaton ilma-alus, joka päihittää armeijan parhaat hävittäjät, välittömästi mietin voisiko tämä olla jonkinlainen valtion operaatio tai disinformaatiota”, Kiviat selitti haastattelussa.

“Olin saanut kuulla niinkutsutusta ‘rajoitetusta hangoutista’, jossa CIA erityisesti puskisi ulos informaatiota UFOista, joka voisi olla totta, ja toista informaatiota joka oli aivan ilmiselvästi valetta. Sellaista informaatiota tuli ulos Ronald Pandolfilta, ja johtuen hänen kytköksestään CIA:n ‘Weird Deskiin’, mietin olisiko hän ollut mukana näiden videoiden ja muiden väitettyjen ‘alien’-todisteiden julkaisussa.

“Mutta lähinnä, koska olin tutkinut viimeisimpiä antigravitaatiotutkimuksen saavutuksia, hämmästyin sitä miten Pandolfi selvästikin tuki ristiriitaisen UFO-tutkija ja “kontaktihenkilö” Joe Firmagen sanomisia. Otettuani yhteyttä Firmageen hän tarjosi lopulta minulle pestiä, joka olisi sekä antanut mahdollisuuden dokumentoida Pandolfin tukemaa oletettua antigravitaatioläpimurtoa että olisin ollut myös hyvässä paikassa määrittämässä sen totuudenmukaisuutta.”

Pian Kiviatin eroamisen jälkeen Firmagen leivistä, Firmage odotti Kiviatin suunnittelevan kuuden kuukauden lanseerausta laitteelle jota Firmage oletetusti oli ollut suunnittelemassa. Lisäksi Kiviatin odotettiin myös kehittävän ja myyvän televisio-ohjelmaa, joka kertoisi Joe Firmagen antigravitaatiotarinan sekä Aviaryn UFO-historian Pandolfin näkökulmasta. Mutta tarina paranee vielä! Pandolfi, lähimmän operatiivinsa avulla, halusi Kiviatin kertovan äärimmäisen omituisen tarinan siitä miten hänen pakistanilaisen vaimonsa, jonka väitetään olevan kotoisin Kashmirista, väitetään tulleen Maapallolle “interdimensionaalisen  portaalin” kautta, sekä muita sekavia juttuja joita edes Hollywood ei keksisi.

“Tein presiksiä suurten TV-kanavien johtajille, joissa oli sekä viihde- että uutispuoli, ja se johti jonkinlaiseen kiinnostukseen”, Kiviat paljasti. “Mutta väitteiden törkeä luonne oli liikaa, jotta niiden ympärille oltaisiin voitu rakentaa yhtään mitään, erityisesti koska Pandolfi ei ollut halukas puhumaan niistä julkisesti.”

Kiviat sai selville, että Pandolfi paisutteli väitettyjä “valtion intressejä” Firmagen InterNASA-antigravitaatioyhtiössä, hänellä on viralliset oikeustuomioistuimen paperit laitettu vireille Firmagea, Pandolfia ja yhtiön näkyvintä rahoittajaa vastaan, entistä kongressiedustajaa Daniel Marriottia. Marriott oli teeskennellyt, että hän sijoittaisi “seitsennumeroisen summan” [omien sanojensa mukaan] sekä kattamaan Kiviatin palkat, jotka olivat nyt rästissä, että uhkasi olla tekemättä koskaan niin mikäli Firmage aikoisi hankkia pääomaa muualta. Osana Kiviatin oikeusjuttua tuntuu olevan, että Marriott, joka maksoi Kiviatille $5,000 vuonna 2018 sovitellakseen asiaa summalla, joka oli murto-osa velan suuruudesta, kestettyään tätä lähes vuoden sopimuksen loppuun asti, Kiviat lopulta otti yhteyttä lakimieheensä joulukuussa 2017. Tapaus on menossa oikeuteen ellei sitä sovitella.

Kun tämä tapahtuu, laillinen oikeus tutustumiseen ja ristikuulusteluun. Ei ole uskottavaa tapaa, valan vannoneena tai väärän valan rangaistuksen uhalla,  että Pandolfi ja mikä tahansa valtion virasto johon hän on kytkeytynyt, voisi “puolustaa” vuosikymmeniä kestänyttä temppuiluaan.

Kiviat painotti, että “Tavoittelen sekä sitä että minulle maksetaan se mitä muut ovat minulle velkaa sopimuksen ja tekemäni työn perusteella että jutussa on myös lisäarvona se, että paljastetaan se tapa millä tiedustelupalvelut ovat ilmeisesti manipuloineet UFO-yhteisöä ja kansaa kokonaisuudessaan.”

Ylitarkastajan valitus

Kiistämättä on paljon salaisuuksia, joita ei kansalle ole paljastettu. Jos Harry Reid on oikeassa, on “tieteellistä näyttöä” avaruusolentojen vierailusta luonamme. Yrittääkseen määrittää totuuden sen suhteen mitä oikeasti on tapahtunut, tämän tekstin kirjoittaja on nyt jättänyt satsin virallisia valituksia ylitarkastajille ja muille valvoville tahoille, myös CIA:lla ja Pentagonissa On tullut aika lakkauttaa “Aviary” paljastamalla se, sekä sen ympärillä oleva suuri määrä disinfoa. Vaikka “totuus” on tuolla jossain, se ei ole sitä mitä luulet.

PÄIVITYS: Tämän artikkelin alkuperäisen tammikuun 12. päivän 2018 julkaisemisen jälkeen kansa on viimein saanut tietää nimet ja tittelit näiden oletettujen “tieteellisten paperien” kirjoittajista. Tämä lista dokumenteista on annettu Yhdysvaltain hallituksen jäsenille yli vuosi sitten.

Tutkimus jatkuu…

 

Artikkelin julkaissut medium.com

Kirja: Exempt from Disclosure

Arvostelu kirjasta Exempt From Disclosure: The Disturbing Case About the UFO Coverup, 2nd Ed., kirjoittanut Robert M. Collins yhdessä Richard C. Dotyn ja Timothy S. Cooperin kanssa (Peregrine Communications, 2006) ISBN 0-9766426-3-8.

Exempt from Disclosure on avulias pyrkimyskuvata koko UFO-ilmiö 1940-luvulta tähän päivään perustuen useiden henkilöiden paljastuksiin, jotka ovat olleet mukana epävirallisen tutkimusryhmän toiminnassa, joka tunnetaan nimellä ‘Aviary’. Aviary oli ryhmä entisiä ja vielä palveluksessa olevia viranomaisia, tieteentekijöitä, armeijan henkilökuntaa ja TV-tuottajia eri armeijan haaroista ja korporaatioista, jotka alkoivat kokoustaa vuonna 1986 keskustellakseen UFO-ilmiöstä. Aviary pyrki parsimaan kasaan kaikkein uskottavinta saatavilla olevaa informaatiota UFO-ilmiöstä yhdenmukaiseksi kuvioksi. Kirjan Exempt from Disclosure pääkirjoittaja ja kaksi avustavaa kirjoittajaa olivat kaikki Aviaryn jäseniä, ja he ammentavat kokemuksistaan ja tiedoistaan, jotka heille karttuivat omien suorien kokemustensa ja muitte tarinoiden kautta niiltä jotka olivat mukana salaisissa projekteissa. Collins ym. kuvaavat UFO-historian tavalla, joka on tarkoitettu johdannoksi kaikille niille, jotka haluavat saada kuvan erittäin salaisista ylempien virkamiesten ja armeijan haarojen toimista UFO-asiassa.

Lukiessa kirjaa Exempt from Disclosure pääsee matkalle ymmärtämään UFO-ilmiötä epävirallisen tutkimusryhmän näkövinkkelistä, jolla on ollut pääsy eri tasoiseen salaiseen tietoon siilotetuissa ohjelmissa, ja jotka ovat halukkaita kertomaan tästä informaatiosta toisilleen parsiakseen kasaan suuremman UFO-palapelin. Erityisesti, Exempt from Disclosure kuvaa sen pääkirjoittajan Robert Collinsin työtä, joka on eläköitynyt ilmavoimien tiedustelu-upseeri Wright Pattersonin ilmatukikohdasta, UFO-ilmiön salaisen historian kokonaiskuvan saamiseksi yhdenmukaisesti ja systemaattisesti.

Tämä kirjan toinen painos (huom. tällä hetkellä viides painos) parantaa ensimmäistä painosta jossa ei ollut hakemistoa, ja jossa oli useita kirjoitusvirheitä. Lisäksi siihen on lisätty ja sieltä poistettu materiaalia, joka heijastelee käynnissä olevaa dialogia pääkirjoittajan Robert Collinsin ja avustavan kirjoittajan Richard Dotyn välillä. Ensimmäinen painos tarjosi häikäisevän määrän informaatiota keskeisistä henkilöistä ja heidän suhteistaan UFOihin. Collins esitti informaatiota Allen Dullesin, James Jesus Angletonin ja Richard Helmsin rooleista UFO-tiedon salaamisessa. Jokaista käydään läpi kappaleissa, ja tri. Robert Woodin haastattelu (katso Exopolitics Journal 1:3 [156-59]) kuvaa sitä tärkeyttä, joka tällä tiedolla näistä tiedustelu-upseereista on, jota ei koskaan ole kansalle kerrottu.

Keskeistä tiedon julkistamiselle on näiden kirjoittajien, sekä Aviaryn yleisesti, sotilastiedustelutausta. Suurin merkitys on Richard Dotyn kappaleella, joka palveli ilmavoimien erikoistutkimusosaston erikoisagenttina, jonka vastuulla UFO-tutkimukset olivat (1978-1988). Doty kuvaa hänen pääsyään salaiseen informaatioon tänä aikana, ja tarjoaa suoran todistuksen salaisista UFO-projekteista. Ensimmäiset kolme kappaletta antavat paljon faktuaalista ja dokumentteihin perustuvaa informaatiota Dullesista, Angletonista ja Helmsista, kun taas Dotyn kappale ja sen jälkeiset kappaleet paljastavat ensikäden informaatiota. Tämä antaa kirjan kappaleelle tärkeyttä sen kokonaiskontribuutiossa ja lisää sen vakuuttavuutta.

Doty oli ensimmäisen painoksen toinen kirjoittaja, mutta toisessa painoksessa hänet mainitaan avustavana kirjoittajan. Tämä näyttää tapahtuneen Dotyn taholta hänen pyrkiessä etäännyttämään itsensä ensimmäisessä painoksessa esitetyistä omista paljastuksistaan ja salaisista dokumenteista, sekä hänen myöhemmistä julkisista lausunnoistaan jotka herättivät jonkin verran huomiota. Kaikkein nimekkäin näistä oli ensimmäisen painoksen uskomaton tarina, jossa hän kuvasi olleensa fyysisesti läsnä haastateltaessa Maan ulkopuolista olentoa. Doty myöhemmin veti sanomisiaan takaisin ja väitti nähneensä viereisessä huoneessa tehdyn haastattelun videokonferenssin avulla (s. 143-44). Collins huomauttaa, että Dotyn uusi kanta ei sovi kirjassa esitettyyn tarinaan. Collinsin mukaan Doty katui paljastaneensa kokemuksiaan, mikä näin selittää hänen myöhemmät puheen pyörtämisensä.

Toinen haloo syntyi kun Doty väitti, että hän oli saanut tutkinnon oikeustieteestä ja suorittanut asianajajakokeen New Mexicossa (s. 91). Tämä oli kuumaksi käyneen internetkeskustelun aihe, kun saatiin selville että hän ei päässyt läpi New Mexicon asianajajan kokeesta. Myöhemmin Collins esitti, että hän oli väärin todennut Dotyn päässeen läpi kokeesta New Mexicossa, mutta että Doty oli kuitenkin saanut oikeustieteen tutkintonsa. Tähän päivään asti ei ole voitu osoittaa, että Doty olisi saanut oikeustieteen tutkintoa tai mitään muutakaan tutkintoa. Lisäksi hän ei korjannut ensimmäisessä painoksessa esitettyä asiaa puhuessaan yksikön ensimmäisessä persoonassa hänen koulutustaustastaan. Tämä viittaa siihen, että Doty oli kuvannut koulutustaustaansa väärin Collinsille. Kuitenkin Dotyn ammatillinen pätevyys entisenä erikoisagenttina ja New Mexicon osavaltion sotilaana voidaan varmentaa. Sellaiset epäjohdonmukaisuudet eivät tee hyvää Dotyn uskottavuudelle todistajana ja todellakin varjostavat hieman Dotyn väitteitä kirjassa. Ottaen huomioon hänen tärkeän roolinsa kirjassa, on syytä pohtia Dotyn uskottavuutta UFO-informaation lähteenä.

Doty aloitti palveluksensa erikoisagenttina ilmavoimien erikoistutkimusosastolla vuonna 1978 ja oli tärkeässä roolissa luvan saaneissa sumutusohjelmissa. Kaikkein tunnetuimpia hänen ansioitaan oli johtaa UFO-tutkija Paul Bennewitzia ja Linda Moulton Howea harhaan heidän UFO-tutkimuspyrkimyksissään. Sellaisessa sumutusohjelmassa Doty pyrki lähestymään UFO-tutkijaa ja antamaan tälle väärää informaatiota. Tavoite oli johtaa tutkijoita harhaan pois arkaluonteisesta UFO-informaatiosta ja lopulta pilkata heitä tai tehdä heistä tehottomia. Tämä on tapahtunut Bennewitzin ja Howen kohdalla, ja todennäköisesti on tapahtunut myös muiden nimettömien tutkijoiden kohdalla. Kirjassa Exempt from Disclosure Doty ilmeisesti puhdistaa omatuntonsa ja paljastaa omat suorat kokemuksensa alkaen vuodesta 1968 hänen aloittaessaan asepalveluksensa ja kouluttautuessaan ilmavoimien sotilaspoliisiksi. Dotyn paljastukset hänen alkuvaiheen komennuksesta Indian Springsissa jossa hän näki hangaarin täynnä UFOja, sekä myöhemmät kokemuksensa EBEjen ja UFOjen kanssa ovat huikeita. Keskeinen kysymys on: “miten hyvin Doty pitää kiinni totuudesta.”

Area 51 – Groom Lake, Nevada

Avustavana kirjoittajana Doty näyttää paljastavan erittäin salaiseen UFO-informaatioon liittyviä henkilökohtaisia kokemuksiaan epäjohdonmukaisesti, samalla kun hän tuo esiin kysymyksen omasta uskottavuudestaan silminnäkijänä hänen myöhemmällä sanojensa pyörtämisellä.

Kaikkein merkittävin muutos ensimmäiseen painokseen on Collinsin selvä siirtyminen pois käyttämästä (tri) Dan Burischin materiaalia. Ensimmäisessä painoksessa Collins ja Doty (toisena kirjoittajana) käyttivät Burischia tietolähteenä hänen ollessaan salaisessa projektissa Area 51:n läheisellä S-4 -alueella, jossa työskenneltiin EBEn nimeltä J-Rod kanssa ‘puhtaassa pallossa’. Burischin kollega Marcia McDowell tarjosi informaatiota yksityiskohtaisten piirrosten muodossa S-4:sta ja ‘puhtaan pallon’ sijainnista, joita käytettiin ensimmäisessä painoksessa (s. 188-89). McDowell myös tarjosi informaatiota mystisistä Miehistä Mustissa (Men In Black), jotka kohtasivat hänet kun hän alkoi paljastaa informaatiota Dan Burischista (s. 118-20). Kaikki tämä informaatio on poistettu toisesta painoksesta. Syy käy ilmi entisten DIA:n agenttien Gene Lakesin ja Paul McGovernin todistuksesta, jotka väittävät työskennelleensä S-4:llä ja joilla oli pääsy salaiseen UFO-informaatioon. He väittävät etteivät he koskaan löytäneet vankina ollutta EBEa tai puhdasta palloa (182-84). Erityisesti Lakes väittää olleensa turvallisuuspäällikkö Area 51:ssä, jolla oli pääsy henkilöstön tietoihin. Vaikka hän kykeni varmentamaan, että Bob Lazar oli työskennellyt Area 51:ssä, hän ei koskaan nähnyt mitään todisteita siitä että Burisch olisi työskennellyt S-4:ssä, ja tulee McGovernin kanssa päätelmään siitä, että Burischin tarina on huttua. Perustuen Lakesin ja McGovenin todistuksiin ja todisteiden puutteisiin ‘puhtaasta pallosta’ S-4:ssä, Collins päätti ottaa Burischin materiaalin pois.

Sekä Lakes että McGovern tulivat ensin julkisuuteen DIA:n anonyymien lähteiden vuotamien tietojen myötä. Tietolähteet väittivät, että heillä on informaatiota avaruusolentojen vaihdantaohjelmasta. Ohjelma tunnetaan sittemmin nimellä Project Serpo tai Project Crystal Knight. Entiset DIA:n työntekijät kuvasivat yksityiskohtia projektista, johon kuului jopa 12 työntekijää, jotka matkustivat planeetalle nimeltä Serpo Zeta Reticulumin tähdistöön avaruusolentojen kutsumina. Collins ottaa mukaan informaatiota koskien Project Serpoa hänen viimeisimmässä kirjan osiossaan. Serpo-tiedot muuttuvat merkittäviksi, koska Doty kuvaa planeetan nimeltä Sieu Zeta Reticulumissa sen avaruusolennon kodiksi, jonka hän haastattelussa näki (s. 143-44). Doty tarjoaa siis jotain varmennusta Project Serpoa koskettavasta materiaalista ja samalla varmentaa sen, että Gene Lakes itse asiassa työskenteli DIA:lle Area 51:ssä ja S-4:ssä. Joten Lakes tärkeällä tavalla tukee väitteitä Project Serposta ja samalla tulee debunkanneeksi Dan Burischin tapauksen McGovernin kanssa, joka on myös DIA:n virkamies. Nämä entiset DIA-virkamiehet ovat sitä mitä he ovat suurelta osin Dotyn todistuksen ja hänen uskottavuutensa pohjalta tietolähteenä.

Lopputiivistelmänä, Exempt from Disclosure kuvaa pääkirjoittajan pyrkimyksiä parsia kasaan ja saada selko useista hänelle esitetyistä todistuksista, jotka useat henkilöt ovat hänelle esittäneet alkaen Aviary-ryhmän työstä vuodelta 1986. Kirjan yksityiskohtaiset diagrammit EBEjen fysiologiasta, pohdinnat Majestic-12 kontrolliryhmästä, kartta S-4:stä ja Allen Dullesin, James Jesus Angletonin sekä Richard Helmsin tiedustelutaustat ovat kaikki hyvin kuvaavia suhteessa UFO-informaatioon. Collins on pätevä tutkija, joka työskentelee systemaattisesti materiaalin kanssa jolla on paljon validiteettia ja tärkeyttä UFO-tutkimuksessa. Valitettavasti Richard Dotyn maailmanmaine ensimmäisessä ja toisessa painoksessa sekä epäjohdonmukaisuudet hänen kokemuksistaan ja koulutustaustastaan tuovat mukaan epävarmuuden elementin kirjan kokonaistarkkuuteen. Vaikka se vaikuttaakin kirjan kokonaisuskottavuuteen, se ei vähennä kirjan tärkeyttä systemaattisen kahden vuosikymmenen aikana kerätyn tiedon esittäjänä, joka on peräisin Aviary-‘tutkimusryhmässä’ ja tiedusteluyhteisössä mukana olleilta keskeisiltä henkilöiltä. Exempt from Disclosuressa on paljon sellaista mikä auttaa tutkijoita ymmärtämään eräitä keskeisiä pelureita UFOjen salatussa historiassa, ja se maalaa yhdenmukaisen kuvan UFO-toiminnasta ja olennoista, jotka useimmille ovat edelleen mysteeri. Tämä on kirja joka tulee lisätä jokaisen vakavasti UFOja ja eksopolitiikkaa tutkivan kirjahyllyyn.

***

Arvostelija: Michael E. Salla, PhD. www.exopolitics.org

  Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal