Avainsana-arkisto: Aviary

ufologia

Politiikan erimielisyydet jakavat ”Aviary”-UFO-salailuryhmän

Kommentoi

kirjoittanu Richard J. Boylan, Ph.D.

Ilmeisesti 1970-luvulta lähtien joukko henkilöitä, joilla oli erittäin korkea turvaluokitus ja jotka työskentelivät UFO-ilmiön eri osa-alueilla, alkoi olla säännöllisesti yhteydessä toisiinsa kerätäkseen yhteen tiedot, joita heillä oli saatu erittäin salaisista tehtävistään. Tavoitteena oli koordinoida tietoja, saada kokonaiskuva UFOista ja Maapallon ulkopuolisten olentojen kontakteista sekä käyttää tätä etuoikeutettua tietopankkia päästäkseen käsiksi lisätietoihin, ymmärtää eliitin salaisen, erittäin salaisen ”Majestic-12” (MJ-12) UFO-tietojen hallinta- ja politiikkaryhmän toimintaperiaatteita ja saada erityistä vaikutusvaltaa tämän erittäin etuoikeutetun tiedon avulla.

Tämä kansallisen turvallisuuden tehtävissä työskentelevä, ehkä 14 henkilön eliittiryhmä antoi itselleen koodinimet, joissa käytettiin pääasiassa lintujen nimiä. Ryhmää alettiin kutsua nimellä ”The Aviary” (lintuhäkki). Lukijalle on syytä antaa varoitus: tämä verkosto voi olla olemassa kuten on raportoitu, tai tämän ryhmän kertomukset voivat sisältää The Aviaryn itsensä tuottamaa disinformaatiota, jonka tarkoituksena on peitellä ryhmän jäsenyyttä.

Aviaryn suhde ”MJ-12:een” [itse asiassa SSG:hen, kansallisen turvallisuusneuvoston erityistutkimusryhmään] (UFO-tietojen lopullinen valvonta ja politiikka) on epäselvä. Useamman kuin yhden UFO-tutkijan arvion mukaan jäsenistössä on jonkin verran päällekkäisyyttä, mikä tarkoittaa, että SSG on hiljaa soluttautunut Aviaryyn pitääkseen sitä silmällä.

SSG:n edesmennyt jäsen, tohtori Michael Wolf, on ilmoittanut, että MJ-12-ryhmä on nyt nimetty SSG:ksi [henkilökohtainen viestintä, 1999]. Tämä erittäin salainen ryhmä käsittelee kaikkein arkaluontoisimpia tietoja tähtivierailijoista, ja se on niin salainen erityisohjelma, että presidentti ja kongressi eivät tiettävästi valvo SSG:tä, vaan tietävät sen olemassaolosta vain epäsuorien kanavien kautta.

Dick D’Amato, senaattori Robert Byrdin kansallinen ja kansainvälinen turvallisuusasiantuntija sekä kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) jäsen, totesi vuonna 1991, että UFO-tiedot tulisi julkistaa, mutta että hallituksen uskomattoman voimakas ”musta käsi” on pitänyt ne salassa ja käyttänyt laittomasti valtavia summia tähän operaatioon. D’Amato sanoi, että NSC yrittää selvittää, keitä nämä ihmiset ovat. [Henkilökohtainen keskustelu LT Jesse Marcel Jr:n kanssa, Washington D.C., 1991; raportoitu eUFOria-julkaisussa, Black Hills UFO Network Publication, 2:2, toukokuu 1995.]

Ironista kyllä, vastaus saattaa olla aivan heidän nenänsä edessä. On täysin mahdollista, että SSG toimii erittäin salaisessa erityisohjelmassa, mutta sillä on epävirallisia tietoyhteyksiä kansalliseen turvallisuusneuvostoon. [Timothy Good, Above Top Secret, 1983; L. Fletcher Prouty, The Secret Team, 1973.]

Vaikka Aviary ja SSG-ryhmä saattavat olla osittain päällekkäisiä, ne ovat kuitenkin kaksi erillistä kokonaisuutta.

SSG on selvästi ylimpänä, sillä SSG on poliittinen ja päätöksentekoryhmä, joka on järjestellyt UFO-salailua vuodesta 1947 lähtien ja samalla julkaissut pieniä palasia UFO- ja tähtivierailijoita koskevia tietoja, jotta amerikkalainen yleisö voisi vähitellen totutella UFO-todellisuuden hitaasti valkenevaan tajuamiseen.

Aviary on ryhmä henkilöitä, joilla on kokemusta UFO-aiheisista kansallisista turvallisuusprojekteista ja jotka ovat saaneet kattavampaa tietoa (ja siten valtaa) koordinoimalla tiiviisti tietoja, tiedonantajia ja ponnisteluja, joihin kukin on mukana.

Nyt, vuotaneet raportit lähteistä, jotka ovat lähellä joitakin Aviaryn jäseniä, viittaavat siihen, että Aviaryssa on jakautuminen (joka saattaa hyvin kuvastaa jakautumista SSG-ryhmässä).

Toisella puolella ovat ne Aviaryn jäsenet, jotka kokevat, että on tullut aika, jolloin tiedot UFOjen todellisuudesta ja kontakteista Tähtivierailijoihin tulisi julkistaa laajasti yleisölle. Nämä ”hyvikset” kokevat, että yleisö on valmis näihin tietoihin ja pystyy yleensä käsittelemään niitä.

Toiset Aviaryn jäsenet, ”pimeällä puolella”, vastustavat tällaista julkistamista. Pimeän puolen jäsenet eivät halua menettää valtaa, jonka UFO/tähtivierailijoiden tietojen monopoli on heille antanut. Heidän käyttäytymisestään päätellen näyttää siltä, että he eivät halua yleisön tarkastelevan tarkasti heidän rooliaan UFO-salailussa. Lisäksi yksi tai kaksi heistä on tiettävästi osallistunut epäasianmukaisesti valtuutettuihin, laittomiin ja joskus vahingollisiin hankkeisiin ja operaatioihin.

Julkistamisen ja salailun välinen kiista on luomassa ilmapiirin, jossa vuotoja tapahtuu yhä enemmän, kun hyvikset yrittävät pakottaa julkistamisen ja luoda itselleen maineen myöhästyneestä rehellisyydestä amerikkalaisen yleisön silmissä.

On tärkeää, ettei kaikkia Aviaryn jäseniksi ilmoitettuja henkilöitä demonisoida. Suurin osa heistä on oletettavasti hyvää tarkoittavia tutkijoita tai (entisiä) armeijan tai tiedustelupalvelun upseereita, joiden ura ulottuu kylmän sodan ajalle ja jotka epäilemättä uskoivat vilpittömästi, että UFO-salailu oli välttämätöntä. ”Pimeän puolen” kannattajien tekemät rikokset on ratkaistava asianmukaisessa sotilas- tai siviilioikeudessa.

Seuraavassa on luettelo Aviaryn jäseniksi ilmoitetuista henkilöistä.

– BLUEJAY: Lääketieteen tohtori Christopher ”Kit” Green, General Motorsin biolääketieteen osaston johtaja; entinen CIA:n UFO-tiedostojen säilyttäjä ”Weird Desk” -yksikössä; sai National Intelligence -mitalin työstään salaisessa projektissa vuosina 1979–1983; ilmoitettu äskettäin Valkoisen talon UFO-yhteyshenkilöksi.

– PELICAN: Ron Pandolfi, CIA:n tiede- ja teknologiaosaston apulaisjohtaja ja nykyinen UFO-tiedostojen säilyttäjä ”Weird Desk” -yksikössä; mukana Valkoisen talon aloitteessa UFO-yhteyshenkilönä, jonka tehtävänä on (Laurence Rockefellerin pyynnöstä) nopeuttaa UFO-tietojen julkaisemista yleisölle; on viime vuosina hiljaa vuotanut UFO-tietoja sekoitettuna disinformaatioon.

– OWL: Hal Puthoff, fyysikko Institute for Advanced Research -tutkimuslaitoksessa Austinissa, Texasissa, joka on erikoistunut nollapisteenergiaan, kvantti-/resonanssifysiikan ilmiöön, jolla on raportoitu olevan potentiaalia yliykseys- (”vapaa”) energiaan; entinen Stanford Research Institute (SRI) -tutkimuslaitoksen ja DIA:n tutkija (yhdessä psi-guru ja skientologikollega Ingo Swannin kanssa), joka on tutkinut parapsykologisia, psykotronisia, kaukokatselua ja mielenhallintaa koskevia projekteja ja ollut tiettävästi mukana salaisissa Tähtivierailija-teknologiatutkimuksissa.

– RAVEN: (Identiteetti ei vielä selvillä.) RAVEN näyttää olevan keskeinen hahmo Aviaryssa, ja Washingtonin sisäpiiriläisten keskuudessa on alkanut arvailu, kun UFO-tiedustelutietojen harrastajat esittävät omia näkemyksiään suosikkiehdokkaansa todennäköisestä henkilöllisyydestä. [Mahdollisia ehdokkaita: tri Henry Kissinger, tri Edward Teller, kenraali Brent Scowcroft jne.]

– PENGUIN: John Alexander, kuolemantutkimuksen [tanatologian] tohtori, eversti (eläkkeellä), Yhdysvaltain armeijan tiedustelu- ja turvallisuuskomento (INSCOM), joka on epäilemättä hänen sotilaskäyttöön tarkoitettu peitenimensä kansallisessa turvallisuusvirastossa (NSA). Eversti Alexander on Los Alamosin kansallisen laboratorion [LANL] ei-tappavien (sic) aseiden osaston johtaja, ja hän on tiettävästi ollut mukana vastatiedustelun kaukokatselun, psyykkisen sodankäynnin, psykotronisten aseiden ja mielenhallinnan projekteissa, joilla on sotilaallisia/turvallisuusalan sovelluksia, samalla kun hän on ylläpitänyt peitetarinaa ei-tappavista sotilaallisista/joukkojen hallintaa koskevista fyysisistä vastatoimista. Tohtori Alexander on toiminut hallituksen jäsenenä (yhdessä INSCOMin kenraali Al Stubblebinen ja INSCOMin majuri Ed Damesin kanssa) PSI-Tech Corporationissa, joka on mukana yksityisissä kaukokatseluprojekteissa.
2003 Päivitys: Kirjoittaja tapasi eversti John ”Penguin” Alexanderin useita vuosia sitten ”eläkkeellä olevien” tiedustelu-upseerien illallisella Sixth Army Headquartersissa, Presidiossa, San Franciscossa. Alexander oli lihonut huomattavasti. Kuolemantieteiden tohtorilla oli seuranaan elämänkumppaninsa Victoria Lacas, joka oli pukeutunut kuten aina goottityyliseen mustaan asuun (mikä ei mitenkään kumoa ufologiayhteisössä liikkuvia huhuja hänen kiinnostuksestaan noituuteen). Tämän kirjoittajan tietojen mukaan eversti Alexander on Aviaryn johtaja, ja Aviaryn päämaja sijaitsee Los Alamosissa, New Mexicossa.

Tämän artikkelin kirjoittaja on kuullut lähteestä, että yhden tai useamman Aviaryn jäsenen uskotaan olleen osallisena MILABS-operaatioissa (laittomien sotilas- ja tiedusteluyksiköiden sieppaukset, kuulustelut, terrorisointi, joukkoraiskaukset, huumaaminen ja hypnoottinen mielenhallintaohjelmointi viattomille siviileille, minkä jälkeen heille istutettiin väärä posthypnoottinen ”muisto”, että kyseessä oli ”avaruusolentojen sieppaus”).

– HAWK: Ernie Kellerstraus, jolla oli turvallisuusselvitys UFO-tietojen käsittelyyn, työskenteli Wright-Pattersonin lentotukikohdassa 1970-luvulla, ja hänen kerrotaan asuneen jonkin aikaa tähtivieraan kanssa. Hänen kerrotaan työskennelleen Dale Graffin (*HARRIER*?) ja kapteeni Bob Collinsin (CONDOR) kanssa ilmavoimien tiedustelupalvelussa toimittaakseen UFO-tietoja laajalti epäillylle disinformaatioagentille ja itseoppineelle ufologille William Moorelle.

– (Nimimerkki ei tiedossa, [PARTRIDGE?]): tri Jacques Vallee, entinen astrofyysikko GEPANissa, Ranskan hallituksen UFO-tutkimusvirastossa, muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin puolustusministeriön tietoverkkoprojektien pää tutkijaksi; työskenteli kuuluisan tähtitieteilijän tri J. Allen Hynekin kanssa (joka lähti ja tuomitsi armeijan Project Blue Bookin disinformaationa); tuottelias kirjailija UFO-aiheesta, joka on viime aikoina kääntynyt metafyysisten selitysten puoleen.

– SEAGULL: tohtori Bruce Maccabee, optisen fysiikan ja laseraseiden sovellusten tutkija Yhdysvaltain laivaston maanpinta-aseiden laboratoriossa, LT; MUFONin fysiikan/ valokuvien tulkinnan konsultti, tuottelias kirjailija ja konsulttiasiantuntija valikoiduissa ”vuotaneissa” tai disinformaatiivisissa UFO-tapauksissa/aiheissa, kuten Gulf Breeze, Ed Waltersin väitetyt UFO-valokuvat, kanadalainen ”Carp UFO” -huijaus”tapaus” ja dokumentoidut toistuvat UFO-laskeutumiset erittäin turvallisessa Manzano Canyon Facility -laitoksessa Kirtlandin lentotukikohdassa/Sandian kansallisessa laboratoriossa-sotilasalueella.

– CHICKADEE: Komentaja C.B. Scott Jones, Ph.D., USN (eläkkeellä), entinen upseeri merivoimien tiedustelupalvelussa ja muissa virastoissa; 30 vuoden palvelus Yhdysvaltain tiedustelupalvelussa ulkomailla; osallistunut hallituksen tutkimus- ja kehityshankkeisiin puolustusministeriön ydinvoimavirastossa (DNA), puolustusministeriön tiedustelupalvelussa (DIA), puolustusministeriön edistyneiden tutkimusprojektien virastossa (DARPA), armeijan tiedustelu- ja turvallisuuskomennossa (INSCOM) ja muissa organisaatioissa; entinen senaattori Claiborne Pellin avustaja, joka on jo pitkään ollut kiinnostunut UFOista ja paranormaaleista ilmiöistä *ja yrittänyt saada kongressin järjestämään UFOja koskevia kuulemistilaisuuksia; Human Potential Foundationin puheenjohtaja; Laurence Rockefellerin ”etumies” UFO-asioissa, jonka tehtävänä on tällä hetkellä ottaa yhteyttä maailman johtajiin tulevista UFO- ja avaruusolentojen todellisuutta koskevista julkisista ilmoituksista; järjesti äskettäin toukokuussa 1995 Washington D.C.:ssä kansainvälisen konferenssin ”When Cosmic Cultures Meet”.

– CONDOR: Kapteeni Bob Collins, USAF (eläkkeellä), erikoisagentti, ilmavoimien erityistutkintatoimisto, osallistui UFO-aiheisiin tiedusteluoperaatioihin; ilmoitettiin esiintyneen salaa vuonna 1988 Kodakin tuottamassa televisio-ohjelmassa ”UFO Cover-Up Live”, jossa Collins *ilmoitettiin* yhdessä ‘entisen’ CIA:n sopimustyöntekijän ja nykyisen UFO-konferenssien disinformaatioluennoitsijan John Learin kanssa esittäneen kertomuksia väitetyistä ”muukalaisten ruumiinavauksista”, UFO-löydöistä ja hallituksen tietoisuudesta UFOista ja tähtivierailijoiden läsnäolosta.

– FALCON: Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkintayksikön erikoisagentti, eläkkeellä oleva kersantti Richard ”Dick” Doty on ilmoittanut osallistuneensa UFO-disinformaatioprojekteihin, mukaan lukien televisio-ohjaaja Linda Moulton Howen huijaaminen nauhan saatavuudesta, joka kuvaa UFO:n laskeutumista Hollomanin ilmavoimien tukikohtaan New Mexicossa. ja väitetään hänen käyneen psykologista sotaa Albuquerqueen sijoittautuneen puolustuselektroniikkayrityksen Paul Bennewitzin kanssa, joka koski Bennewitzin elektronista seurantaa UFO-aktiviteeteista Kirtlandin ilmavoimien tukikohdan ja Sandia Labsin ympärillä Albuquerquessa, mikä väitetään aiheuttaneen/pahentaneen Bennewitzin henkisen romahduksen. FALCON väittää nähneensä Roswellin avaruusolentojen ruumiinavauselokuvan (esitetty maailmanlaajuisesti 28.8.1995) jonkin aikaa sitten Los Alamosin laboratorioissa.

– (lintunimi tuntematon [SPARROW(?)]: William Moore, USAF (eläkkeellä), erikoisagentti, ilmavoimien erityistutkintatoimisto; tuottelias UFO-kirjailija; ilmoitti MUFON-konferenssissa julkisesti olevansa ilmavoimien tiedusteluoperaattori, joka on mukana UFO-aiheisissa disinformaatioprojekteissa.

AVIARYYN LIITTYVÄT:

Aviaryn pääjäsenten lisäksi on *ilmeisesti* olemassa apulaisia, jotka ovat enemmän tai vähemmän tietoisia Aviaryn tarkoituksista ja jäsenyydestä ja jotka ovat päättäneet osallistua erilaisiin tukitehtäviin.

– (Linnun nimi tuntematon [HERON?]) Dale Graff, UFO-tekniikan asiantuntija, jonka Dan Smith (ks. alla) on ilmoittanut olevan Los Alamosin laboratorion ”sotilaallisen” UFO-työryhmän johtaja; Huhujen mukaan hän on ollut mukana Los Alamosin psykotronisissa ja ESP-ohjelmissa. Aiemmin hän oli puolustustiedustelupalvelun (DIA) sopimusten valvoja Wright-Pattersonin lentotukikohdassa. Sen jälkeen hän oli DIA:n puolustusteknologia-/erityisohjelmien osaston johtaja, ennen kuin hänet tiettävästi erotettiin DIA:sta. Graffin kerrottiin olevan yhteydessä ihmiseen, joka kommunikoi Washington DC:n lähellä maanalaisessa laitoksessa (oletettavasti Andrews AFB/Naval Reservationin alla) asuvien tähtivierailijoiden kanssa.

– (linnun nimi tuntematon [NIGHTINGALE(?)]): Jack Verona, Capitol Hillin ja Los Alamosin laboratorion välinen salainen yhteyshenkilö, joka on äskettäin ”kadonnut”; tiettävästi Dale Graffin esimies: aiemmin mukana Project Sleeping Beautyssa, jossa tutkittiin keinoja lamauttaa vihollisen ”kohdehenkilöstö” käyttämällä tarkasti suunnattuja, täsmällisen taajuuden sähkömagneettisia energiakenttiä.

NIGHTINGALE ei ole brittiläinen ufologi Anthony Dodd, joka on paljastanut vuonna 1993 tapahtuneen Yhdysvaltain hävittäjän katoamisen Naton meriharjoitusten aikana, jolloin useiden jäsenmaiden alukset partioivat etsimässä ilmoitettuja valtavia lentotukialuksen kokoisia Tunnistamattomat vedenalaiset esineet (USO), jotka kiisivät veden alla hämmästyttävällä nopeudella. Dodd ei voi olla NIGHTINGALE, koska sen jälkeen, kun Dodd paljasti Yhdysvaltain hävittäjän katoamisen Nevadan UFO-kongressissa joulukuussa 1994, kaksi ”poliisin” gorillaa pahoinpiteli hänet konferenssisalin ulkopuolella ja käski hänen pitää suunsa kiinni.

– (Linnun nimi tuntematon, [BUZZARD?]): Gordon Novell, joka on tiettävästi nollapiste-energian ohjelmiin osallistuva freelance-täytäntöönpanija ja jolla on yhteyksiä Bob Bigelowiin, salaperäiseen Las Vegasin kasinotoimijaan, joka tiettävästi tutkii Tähtivieraiden energiateknologiaa ja titaanialuminidimetallurgiaa niiden sijoituspotentiaalin vuoksi. Bigelow oli perustanut ”National Institute for Discovery Science (NIDS)” -instituutin johtamaan ryhmää UFO-teknologian sisäpiirin tutkijoita. Hän on myös tiettävästi hankkinut maata Fort Duscheneen eteläpuolella Utahissa karjatilan pyörittämiseksi ja siellä esiintyvien väitettyjen ”karjan silpomisten” tutkimiseksi.

(Linnun nimi tuntematon, [WOODPECKER?]: Jaime Shandera, pikkutekijä Hollywood-elokuvatuottaja, jonka kerrotaan olevan yhteydessä William Mooreen. Shandera väitti, että hän oli eräänä päivänä saanut salaperäisesti kotiovelleen filmin, joka sisälsi ”MJ-12-asiakirjat” tuntemattomalta lähteeltä tai lähteiltä. (Moorea pidetään joidenkin mielestä MJ-12-disinformaatioasiakirjojen kirjoittajana.) Shandera esiintyi vuonna 1989 Kodak Televisionin UFO-dokumentissa ”UFO Cover-Up Live”. Shandera on tiettävästi yhdessä Scott Jonesin ja Dan Smithin kanssa yksi teologisesti suuntautuneista ja itseään UFO-tietojen julkistamista kannattaviksi ”edistysmielisiksi” kutsuvista Aviaryn jäsenistä.

– CHICKEN LITTLE: Dan Smith, siviili-UFO-tutkija/vapaaehtoinen keskustelukumppani CIA:n, kongressin tiedustelukomiteoiden ja siviili-UFO-tutkijoiden välissä. Smith on vaihtanut tietoja ja verkostoitunut kaikkien niiden UFO-tutkijoiden kanssa, jotka hän on saanut suostuteltua kuuntelemaan häntä. Hän toimii itse nimittämänä keskustelukumppanina ja jakaa heidän ja omat löydöksensä lähteilleen CIA:ssa ja Capitol Hillissä.

– Epäilemättä myös muut Aviaryn ”resurssit” ja vähäpätöiset välittäjät toimivat UFO-harrastajien ja suuren yleisön keskuudessa sen korvikkeina ja suunpieksäjinä.

Richard Boylan, Ph.D., Councillor

Richard Boylan, Ph.D., LLC
drboylan@outlook.com
www.drboylan.com

 

Artikkelin julkaissut drboylan.com

ufologia

Bruce Maccabee haastattelee Ernie ’Hawk’ Kellerstrassia

Kommentoi

2007 Mufon Symposium Julkaisussa ”An Estimate of the Situation: The Extraterrestrial Hypothesis”, joka esiteltiin MUFONin kansainvälisessä UFO-symposiumissa vuonna 2007, väitetään, että ilmavoimien (mahdollisesti entinen) eversti ja Rick Doty ottivat yhteyttä Bill Mooreen aluksi syyskuussa 1980. Kun tämä päivämäärä otetaan huomioon, on tärkeää tutkia tarkemmin näiden henkilöiden toimintaa ennen vuotta 1980, ennen kuin he alkoivat olla useammin tekemisissä UFO-tutkijoiden kanssa. Tärkeisiin johtolankoihin Rick Dotyn ja muiden MJ12-huijaukseen osallistuneiden henkilöiden toiminnan jäljittämisessä kuuluu seurata missä sama filosofia on saattanut näkyä ennen kuin se ilmestyi Prattille, Moorelle, Howelle ja niin monille muille tutkijoille vuoden 1979/1980 jälkeen välitettyyn materiaaliin.

2005 – Bruce Maccabeen Hawk Tales 

Bruce Maccabeen vuonna 2005 kirjoittamaa Hawk Tales -artikkelia hän itse kuvasi ”täydennykseksi” Robert Collinsin vuonna 2005 julkaistuun kirjaan Exempt from Disclosure. Tämä taustadokumentti unohdettiin suurelta osin Exempt from Disclosure -kirjan ja sitä seuranneen Serpo-aiheisen draaman jälkimainingeissa. Tämä Bruce Maccabeen kirjoittama kiehtova asiakirja tarjoaa kuitenkin paljon piilotettuja aarteita. Siinä Maccabee kirjoittaa:

“Tässä artikkelissa esitellään kirjan verran tietoa, joka jätettiin pois kirjasta, tietoa, joka tarjoaa historiallisen perustan Collinsin tutkimukselle.”

Voit usein oppia enemmän pois jätetyistä asioista kuin mukaan otetuista asioista.

Maccabeen Hawk Tales ei ainoastaan tarjoa historiallista perustaa — se myös jakaa paljon tietoa Collinsin (ja Dotyn) lähteistä. Tämä artikkeli sisältää viittauksia nimiin ja tapahtumiin, jotka tapahtuivat Wright Pattersonin ilmatukikohdassa vuonna 1979 ja aiemmin. Kun pidetään mielessä Mooren valheellisten Aquarius- ja MJ-12-tietojen lähteet (Rick Doty ja muut henkilöt, jotka esiintyvät ”ilmavoimien” nimissä), Maccabbeen kirjoituksessa saamme hieman lisätietoja näistä lähteistä ja siitä, mitä tapahtui vuosina juuri ennen kuin Mooreen ja muihin UFO-tutkijoihin otettiin yhteyttä ja heille syötettiin UFO-tarinoita ja -tietoja.

Maccabee kirjoittaa johdannossa:

“Yksi tärkeimmistä tietolähteistä oli ilmavoimien everstiluutnantti, johon viitataan hänen Aviary-koodinimellään ”Hawk” (kuten kirjassa selitetään, s. 8). Hawk jäi eläkkeelle Wright Pattersonin lentotukikohdan (WPAFB) ulkomaanteknologiaosastolta (FTD) vuonna 1979, noin neljä vuotta ennen kuin Collins aloitti työt siellä. Collins sai tietää Hawkin kiinnostuksesta UFO-aiheeseen yhteiseltä tuttavalta . Sittemmin Hawk antoi arvokasta tietoa Collinsin tutkimustoimintaan 1980-luvun jälkipuoliskolla.”

Hawk, kuten useimmat tutkijat jotka tuntevat Mooren määrittelemän kuuluisan Aviaryn, on Ernie Kellerstrass. Artikkelissa Macabbee kuvailee joitakin niistä tiedoista, joita Kellerstrass jakoi hänelle vuosina 1985 ja 1986 pidetyssä haastattelussa. Kuten Maccabee huomauttaa johdannossaan, Kellerstrassin hänelle tässä haastattelussa antamat tiedot olivat vain viisi vuotta Mooren ja Berlitzin kirjan The Roswell Incident julkaisemisen jälkeen. Vielä merkittävämpää on, että se oli myös vuosi ennen kuin väitetyt ”MJ-12”-asiakirjat ja -tiedot julkaistaisiin suurelle yleisölle. Bruce Maccabeella ei ollut näiden haastattelujen aikaan aavistustakaan siitä, että joukko ”sisäpiiriläisiä” puhui myös Mooren, Prattin, Shandaran, Howen ja muiden kanssa täsmälleen samoista ajatuksista ja samana ajanjaksona. Näyttää siltä, että vuonna 1985 ne, jotka olivat vastuussa näiden asiakirjojen levittämisestä, olivat vihdoin täydessä iskussa ja olivat yhteydessä koko listaan ufologeja yrittäessään saada ”ydintarinan” leviämään UFO-areenalle.

Kuitenkin erityisesti Macabbeen asiakirja, kun se sijoitetaan muiden tapahtumien yhteyteen, joita tapahtui Wright AFB:n ulkomaan teknologiaosastolla täsmälleen samana ajanjaksona, joka mainitaan asiakirjassa (1975-1979), paljastaa silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä ja johtaa hämmästyttävän lähelle paljastusta, joka koskee disinformaation lähdettä (MJ12) ja mahdollisesti motiivia.

Maccabee&Kellerstrass -haastattelu vuonna 1985

Artikkeli jatkuu kirjoituksella keskustelusta, jonka Maccabee kävi Kellerstrassin kanssa vuonna 1985. Keskustelussa käydään läpi lukuisia tapahtumia ja lähteiden nimiä monilta vuosilta ennen tätä vuoden 1985 haastattelua, enimmäkseen 70-luvulta — ja juuri näihin kriittisiin kohtiin haluamme keskittyä yrittäessämme tunnistaa, missä ”ydintarina” eli MJ12-filosofia alkoi ensimmäisen kerran esiintyä.

Korostan tässä Maccabee/Kellerstrass-keskustelun kriittisiä kohtia:

Bruce Maccabee Haastattelun ensimmäisessä osassa Kellerstrass kuvailee hänen kahta ainoaa silminnäkijäkertomusta UFOista. Toinen niistä oli se, että hän näki Wright AFB:ssä joitakin kokeellisten lentokoneiden malleja, jotka vastasivat stereotyyppisiä kuvauksia UFOista (sikari ja lautanen), sekä se, että hän oli todistamassa tapahtumaa, jossa Japanin yllä UFOa pysäyttämään lähetetty suihkukone ammuttiin alas. Näitä kahta ”silminnäkijätapahtumaa” lukuun ottamatta hän myöntää, että kaikki muu, mitä hän ”tietää” avaruusolennoista ja UFOista, on välitetty hänelle ensimmäisen ja/tai toisen käden kertomuksina.

Kolmanteen keskusteluun mennessä Kellerstrauss kertoo yhden keskeisen lähteensä nimen, joka osoittautuu olevan ”tämä yksi kaveri vuonna 1978” — Dale Graff . Koomista tässä haastattelussa on se, että Kellerstrass olettaa, ettei Dale Graff tiennyt, että Ernien ”toinen lähde” oli myös yhteydessä häneen (Ernieen). Hän on täysin tietämätön siitä mahdollisuudesta, että Graff ja toinen lähde eivät itse asiassa voineet olla lainkaan ”toisistaan riippumattomia”. Ernie väittää, että kahdesta lähteestä saatujen tietojen yhteneväisyys todistaa, että se on totta… unohtaen sen mahdollisuuden, että kahdesta lähteestä saatujen tietojen yhteneväisyys voisi viitata yhteistyöhön.

Lainauksia haastattelusta

H – Ernie Kellerstrass, B – Bruce Maccabee

“19. joulukuuta 1985

H: Kaikki, mitä olen kertonut (Bobista), on peräisin tuolta yhdeltä vierailulta, mikä olikaan se vuosi, 1963 tai 4, joskus siinä vaiheessa.
B: Niin, sanoit 1964.
H: Niin, kun olin siellä vuonna -64. Joten kerron vain tuon sekä asioita, jotka yksi mies (Dale Graff) vahvisti vuonna 1978. Tietoni ovat siis vain vuoteen 1978 tai vuoden -79 alkuun asti, tuohon ajanjaksoon asti. Ja se oli niin, että vuosina ’78-79 keskustelut käytiin jonkun (Dale) kanssa, joka oli täysin riippumaton toisesta (Bob.H:sta)…(DG), joka ei tiennyt, että tiesin muut tiedot (Bob.H:lta).”

Hieman alempana keskustelussa Graff mainitaan jälleen, ja tällä kertaa Maccabee, joka kuulee nimen ensimmäistä kertaa, kysyy tarkempia tietoja hänestä.

Mielenkiintoista on, että Kellerstrass yrittää sivuuttaa nimen ”vain toimistossa olleena kaverina”. Pian käy kuitenkin selväksi, että Dale Graff on itse asiassa keskeinen lähde tarinan sensaatiohakuisimmissa osissa. Erityisesti niiden osien, joiden nyt (vuonna 2009) tunnustamme muodostavan suuren osan MJ12-asiakirjojen ytimestä ja jotka toimivat asiakirjojen keskeisenä filosofiana — samoin kuin keskeisenä filosofiana lähes kaikille asiaan liittyville julkaisuille, joita Rick Doty ja hänen ryhmänsä aikanaan myöhemmin julkaisivat — mukaan lukien Project Serpo vuonna 2005.

“B: Ai niin. Hän ei siis luultavasti tarvinnut lupaa kiertää FAA:n laitosta.
H: Aivan, hän ei tehnyt sitä toista osaa. Mutta hän kävi kierroksella. Kaikki oli suunniteltu silloin. Tosin Dale Graff kertoi minulle keväällä -79, että kaikki oli niin kuin olin sanonut. Hän kertoi minulle (mitä hän tiesi), ja sitten myöhemmin kerroin hänelle, mitä tiesin, ja hän sanoi: ”Kyllä, se on edelleen siellä.”
B: Hmmmm. Ja kuka se on?
H: Vain kaveri, joka oli toimistossa. Hän on super, super, super, super herkkä, mutta hän on kaveri…..
B: Kaveri, joka oli toimistossa, jossa työskentelit?
H: Joo, jossa työskentelin. Hän on kaveri, joka… Juttelimme eräänä päivänä ja hän sanoi: ”Sinun olisi pitänyt lukea kirja. Silloin olisit saanut todella mielenkiintoista tietoa.”
B:    Aijaa.  OK.
disclosure-alien H: Ja sitten hän kertoi minulle tästä kirjasta (viittaus ”Keltaiseen kirjaan”?). Hän sanoi, että sitä oli noin 40 kappaletta, mutta niitä kaikkia oli valvottu. Kysyin, oliko mahdollista nähdä kirjaa, ja hän sanoi: ”Ei, se lähetettiin takaisin kuusi kuukautta sitten.” Hän sanoi: ”Ei, se lähetettiin takaisin kuusi kuukautta sitten.”
B: Oliko se vuonna -79?
H: Se oli vuoden -79 alussa. Se tarkoittaa, että kirja lähetettiin takaisin joskus vuonna -78, joko 3 tai 6 kuukautta aikaisemmin. Sopiiko se yhteen toisen kirjan kanssa? (Luulen, että tämä on viittaus Project Aquarius -raporttiin.)
B: Emme oikeastaan tiedä…..
H: …..julkaisupäivää?
B: Ei, emme tiedä sitä.
H: No, hän (Graff?) kertoi minulle, että julkaisu oli joko ’76 tai ’77.
B: Ai niin. Aivan. Se olisi samaa mieltä…
H: Niin hän kertoi minulle tuolloin. Joka tapauksessa, mielenkiintoista on se, että hän kertoi minulle ihmisten nimet, rodun, mistä he olivat kotoisin ja koko joukon muita pikku asioita. Ja kun RC puhui eräänä päivänä eräästä raportista, joka hänellä oli, eikä hän kertonut minulle paljon siitä, koska sanoi hänelle, etten halunnut tietää, niin kävi ilmi, että ¾ siitä, mitä hän sanoi, oli samaa. Ja toinen kaveri (Dale Graff, jäljempänä DG) sanoi lukeneensa kirjan. Hän sanoi, että se oli noin 100-sivuinen kirja. Itse asiassa hän sanoi sen olevan yli sen. Hän sanoi, että se oli noin… muistelen… hän sanoi, että se oli pari senttiä paksu, kovakantinen. Mielenkiintoista on se, että hän sanoi tohtori Cacciopon (josta tässä käytetään nimitystä tohtori C ) saaneen kirjan. Se lähetettiin hänelle.
B: Kuka se on?
H: Hän on johtava tutkija. (Tohtori Anthony Cacciopo, tuolloin FTD:n johtava tutkija, jäljempänä ”C”.)
B: Aha! (Huomautus: Collins tunsi tohtori C:n, mutta ei ollut vielä lähestynyt häntä tässä asiassa).
H: Ja kun puhuin komiteakokouksesta tai mistä lie, (eli edellä mainitusta UFO/AFC-tutkimuksesta vastaavasta komiteasta, jonka mainittiin kokoontuvan Albuquerquen pohjoisreunalla lähellä raitiotietä sijaitsevassa mökissä; MJ-12?), hän (DG) sanoi, että hän oli ollut hänen (tohtori C:n) mukana näissä kokouksissa.
B: Tämä kaveri, josta puhut DG:stä, oli ollut tohtori C:n mukana….?
H: Tohtori C:n. Ja hän sanoi, että tohtori C oli osallistunut näihin kokouksiin. Joten se kertoo minulle, että epäilen tohtori C:n olevan komitean jäsen tai pääneuvonantaja. Koska se on ainoa tapa, jolla DG tiesi kaikki ne tiedot, jotka sopivat siihen, mitä minä tiesin. ”

Keskustelun seuraavassa osassa kerrotaan lisää yksityiskohtia, jotka olemme vihdoin oppineet tunnistamaan. Tärkeintä tässä lausunnossa on kuitenkin se, että tiedot tulivat Dale Graffilta vuonna 1979 – samoihin aikoihin, kun Doty alkoi rakentaa omaa toimintaansa ufologian piirissä (tulevissa raporteissa kerrotaan yksityiskohtaisesti tuosta toiminnasta), sekä samana vuonna (1979), jolloin Bruce Maccabee aloitti yhteydenpidon CIA:n (Kit Green) kanssa, ja se oli myös vuosi, jolloin Bruce huomasi, että parapsykologisen tutkimuksen ja ufologian välillä oli ”risteymä”.

Hawk Talesin haastattelu on melko pitkä, mutta jokaisen MJ12-julkaisujen historiasta ja asiakirjojen lähteestä kiinnostuneen tutkijan tulisi lukea haastattelu huolellisesti läpi. Keskustelut ovat liian pitkiä esitettäväksi tässä, mutta seuraavat tärkeät seikat otettiin esille haastattelun loppuosassa. Ernie Kellerstrassin mukaan:

  • Tohtori Anthony Cacciopon väitetään antaneen Dale Graffin lukea ”kirjan” vuonna 1978, ja Dale kertoi Ernelle vuonna 1979, mitä kirjassa luki.
  • Ilmavoimilla oli 5 (eri tyyppistä) avaruusoliota ja ”joitakin eläviä”, ja he piilottelivat yhtä…
  • Kertoi varhaishistoriaa 10 000 vuoden takaa aina Kristuksen aikaan asti.
  • Planeetalla, jolta he tulivat, oli kaksoisaurinko
  • Dale Graff ja tohtori Cacciopo menivät Davis-Monthan AFB:hen ”suureen UFOja käsittelevään kokoukseen”.
  • Eräs ”OSI-kaveri” vei Dalen ja kaksi muuta armeijan jäsentä lentotukikohdan lounaispuolelle holviin, jossa ”niitä (avaruusolentoja) oli kuvissa ja säiliöissä”.
  • USA:lla oli ruumiita tai ruumiinosia kolmesta viidestä avaruusolentotyypistä.
  • ”Arizonan ryhmä”, joka koostui 3 miehestä ja 2 naisesta (vangittu Utahissa), oli alun perin elossa.
  • Muukalaisten ruumiissa ei ollut nenää, pyöreä suu, ei korvia, ei hiuksia, ellipsinmuotoiset silmät ja ne näyttivät stereotyyppisiltä muukalaisilta.
  • He (avaruusolennot) olivat kasvissyöjiä (perustuen aluksesta löytyneeseen tarjottimella olevaan ruokaan).
  • Kaikki kutsuivat avaruusolentoja EBE1:ksi, EBE2:ksi jne…

Dale Graff

Väitetään, että Dale Graff kuvaili Ernelle ”kirjaa” noin kaksi tuumaa paksuksi, sitä oli saatavilla vajaat 40 kappaletta, se oli ruskean värinen ja ”koodattu”. Ernie kuvaa edelleen keskustelujaan Dale Graffin kanssa 1970-luvun lopulla seuraavasti:

”Aina silloin tällöin juttelimme päivän päätteeksi, ja hän puhui mielellään koko paranormaalista alasta ja kaikista eksoottisista asioista. En aio tarkentaa, mutta meillä oli tapana puhua tuntikausia; ruumiistapoistumiskokemuksista ja kaikesta sellaisesta, ja hän tietää, että minulla on ollut joitakin tällaisia kokemuksia siitä lähtien, kun olin pieni ja pikkuinen. Joten hänellä oli tapana tuntea olonsa todella mukavaksi puhuessaan kanssani. Ja aina silloin tällöin hän toi esiin näitä UFOihin liittyviä kummallisuuksia. Ja hän toi esiin molemmat tapaukset (B52 ja matka Arizonan tukikohtaan). Hän ei kertonut niistä paljon muuta kuin sen, että ne tapahtuivat, ja niiden olemuksen.”

Jos oletamme, että Kellerstrass välittää rehellisen version tarinoista, joita hänelle väitetysti kerrottiin, yllä oleva haastattelu paljastaa, että Dale Graff keskusteli jo vuonna 1978 yksityisesti täsmälleen samoista teemoista ja ajatuksista (filosofiasta), jotka lopulta päätyivät 80-luvun alun versioihin MJ-12-dokumenteista ja lopulta Project Serpoon. Vuonna 1978 Dale Graff keskusteli seuraavista asioista:

(1)    Salainen kirja, joka sisältää tietoa ”EBE:stä”, useista muukalaisroduista,
(2)    Varhaishistoria 10 000 vuoden takaa Kristukseen asti,
(3)    Kaapatut avaruusolentojen alukset ja ruumiit/vangit,
(4)    Avaruusolennot ovat kasvissyöjiä,
(5)    Heidän tähtijärjestelmässään on kaksoistähti tai kaksoisaurinko.

Sen lisäksi, että Dale Graff keskusteli avaruusolennoista Kellerstrauksen kanssa vuonna 1978, kuten edellisessä artikkelissamme kerrottiin, hän toimi siviilifyysikkona ilmavoimien FTD-osastolla ja oli antanut pienen sopimuksen SRI:n tutkimusryhmälle testatakseen neuvostoliittolaista hypoteesia, jonka mukaan psi-ilmiöt välittyvät ELF- eli erittäin matalataajuisten sähkömagneettisten aaltojen kautta.

Kuten aiemmissa artikkeleissamme esiteltiin, vuodet 1978-1979 olivat selvästi erittäin tärkeä vuosi kaukokatselututkimuksessa monesta syystä. Muita huomionarvoisia tapahtumia, jotka tapahtuivat tänä aikana, olivat mm. seuraavat:

  • DIA otti vastuulleen valtion yleisen kaukokatselututkimuksen rahoituksen ja tehtävät.
  • Kit Green alkoi olla yhteydessä Maccabeen saadakseen mahdollisimman paljon UFO-tietoa.
  • Maccabee tunnustaa tämän päivämäärän merkitsevän kaukokatseluväen äkillistä kiinnostusta ufologian alalla.
  • Dale Graff, ilmavoimien FTD:n kaukokatseluohjelman tutkija, on työskennellyt tiiviisti SRI:n (Hal Puthoff) kanssa salaisessa kaukokatseluprojektissa vuodesta 1975 lähtien.
  • Dale Graff ja tohtori Anthony Cacciopo olivat molemmat mukana ilmavoimien Blue Book -tutkimuksissa, joita tehtiin Wrightin ilmatukikohdassa.

Kaikki edellä luetellut tiedot, joista väitettiin käydyn keskustelua yksityisesti jo vuonna 1978, kun niitä tarkastellaan osana kaikkea muuta samana ajanjaksona tapahtunutta, viittaavat merkittävään tapahtumasarjaan ja ”liikkeen” alkamiseen, johon lopulta osallistui useita tunnettuja UFO-tutkijoita ja joka muuttui yhdeksi kaikkien aikojen pisimpään jatkuneista ja merkittävimmistä UFO-huijauksista.

 

Artikkelin julkaissut Reality Uncovered

Eksopolitiikka

Paljastetaan Harry Reidin “mustan budjetin” UFO-ohjelma, CIA:n disinfo-operaatio

Kommentoi

Kirjoittanut Kal K Korff

Vuosikymmenten ajan CIA-tiedemies tri. Ron Pandolfi on manipuloinut UFO-tutkijoita disinfokampanjalla, jonka tarkoitus on ollut vaikuttaa ja hämmentää kansaa UFOista, ja huijata sijoittajilta heidän rahansa.

Joulukuun 16. päivä 2017, maailman arvostetuin sanomalehti New York Times (NYT) julkaisi jutun otsikolla “Glowing Auras and ‘Black Money’: The Pentagon’s Mysterious U.F.O. [sic!] Program.” Kolmen journalistin kirjoittama teksti — Helene Cooper, Ralph Blumenthal ja Leslie Kean — paljasti huikean uutisen siitä, että Yhdysvaltain puolustustiedusteluvirasto DIA Pentagonin “C” renkaan sisällä Washington DC:ssä pyöritti salaista “mustan budjetin” rahoittamaa operaatiota nimeltä Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP). Sen tehtävänä oli kerätä ja tutkia raportteja UFO-kohtaamisista ja niistä kerättyjä todisteita.

“Tämä on niinkutsuttua mustaa rahaa”, entinen senaatin enemmistöjohtaja, demokraattisenaattori Harry Reid myönsi NYT:lle. Reidin tulisi tietää, sillä hän oli se joka päätti haaskata miljoonia veronmaksajien rahoja tähän sähläämiseen. Reidin idea tämän UFOihin liittyvän ohjelman avaamisesta ei ollut edes hänen omansa. Sen sijaan hän leuhkii, että hänen pitkäaikainen ystävänsä ja kampanjalahjoittajansa, miljardööri Robert Bigelow oli se, joka häntä oikeasti lähestyi tämän suunnitelman kanssa. Reid sanoo, että suostuttuaan Bigelow’n ideaan hän myöhemmin tapasi salassa “Valkoisen talon turvallisessa huoneessa” kahden senaattorituttunsa kanssa, republikaani Ted Stephens Alaskasta ja palkittu toisen maailmansodan demokraattitaistelusankari Daniel Inouye Hawaiilta. “Stevens tietää siitä, Inouye tietää siitä. Mutta niin se meni, me halusimme sen niin”, Reid selitti, yrittäen jotenkin ‘oikeuttaa’ sitä miksi hän antaisi lahjoittajalleen ja pitkäaikaiselle ystävälleen Bigelowille lähes $22 miljoonaa dollaria veronmaksajien rahoja viiden vuoden ajan 2007–2012 “UFOjen tutkimukseen”.

Avaruusolennot

Kysymys on nyt: Mitä yksikään yksityinen kansalainen, edes Robert Bigelow, mahdollisesti voisi sanoa Pentagonille “alieneista” jotka oletettavasti ovat vierailleet Maapallolla, mitä Yhdysvaltain hallitus (tai ainakin yksi sen virastoista) ei jo tietäisi? Jos “alienit” todellakin pörräävät ilmakehässämme niillä mitä populaarikulttuurissa kutsutaan “lentäviksi lautasiksi”, varmastikin ilmavoimat, CIA, NRO, NASA, NSA, Pentagon, DIA jokin muu virasto tietäisi tästä kaiken, sillä pilotit ja muu henkilökunta näkisivät niitä ja raportoisivat näkemästään; kehittynyt laitteisto kuten tutkat, satelliitit ja lentokoneet seurailisivat niitä. Selvästikään yksikään yksityishenkilö, ei edes niin rikas kuin Bigelow, ei omista sellaisia resursseja kansallisesti, globaalisti tai edes avaruudessa jolla kilpailla Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Ainoa mitä Reid teki oli, että hän antoi eräälle lähimmälle ystävälleen miljoonia veronmaksajien rahaa ilman mitään loogisesti perusteltua syytä.

“En ole nolona tai häpeissäni tai pahoillani, että laitoin tämän käyntiin. Mielestäni se on yksi hyvistä aikaansaamistani asioista kongressikaudellani. Olen saanut jotain aikaan mitä kukaan muu ei ole saanut aiemmin”, Reid paukutteli henkseleitään.

Reid on ollut kiinnostunut UFOista ainakin vuodesta 1989 lähtien, sanoo lasvegasilainen toimittaja George Knapp, jonka keskustelut Reidin kanssa ovat olleet käynnissä lähes 30 vuoden ajan. “Jos Kiina, Venäjä, Japani tai jokin muu maa tekisi tätä [UFO-raporttien tutkimusta] ja me emme, silloin jokin olisi pielessä jos tuo teknologia, niinkuin ihmiset kuvaavat niiden [kappaleiden] liikkeitä nähneensä, olisi meille saatavilla, silloin se tappaisi kaikki. He eivät kykenisi kestämään G-voimia.”, Reid sanoi Knappille kameran edessä haastattelussa joulukuun 19. päivä 2017.

“Oletko iloinen että tarina on nyt tuotu julki?”, Knapp kysyi Reidiltä.

Reid: “Olen iloinen, koska nyt meillä on tieteellistä näyttöä.”

Harry Reid

“Tieteellistä näyttöä”

NYT:n artikkelin mukaan, “Bigelow’n alaisuudessa yhtiö [Bigelow Aerospace] muokkasi Las Vegasin rakennuksia säilömään metallilejeerinkejä ja muita materiaaleja, joita [Luis] Elizondo ja ohjelman alihankkijat sanoivat, että on saatu talteen tunnistamattomista ilmailmiöistä. Tutkijat myös tutkivat ihmisiä, jotka sanoivat että he olivat kokeneet fyysisiä vaikutuksia kappaleita kohdatessaan, ja he etsivät kohtaajista merkkejä fysiologisista muutoksista. Lisäksi tutkijat puhuivat asepalveluksessa olijoiden kanssa, jotka olivat raportoineet nähneensä omituisia aluksia.”

Knapp myös kirjoittaa, että “Huippuaikoinaan tutkimusohjelmassa oli 46 tieteentekijää työskentelemässä Nevadan laitoksella, kirjoittamassa raportteja ja analysoimassa dataa, joka oli tullut armeijalta. Nopean toiminnan joukot lähetettiin UFO-havaintopaikoille. Viiden vuoden aikana projekti maksoi yhteensä  $22 miljoonaa. Se ei tehnyt Bigelowille paljoakaan rahaa.

“Olen varma, että todellinen syy miksi se auttoi oli, kun hän [Bigelow] teki sen parhaalla hinnalla. Hän oli valmis rakentamaan infrastruktuurin ja rakentamaan kaiken itse koska hän piti aihepiiristä”, Reid sanoo.

Nyt alkaa toinen vuosi siitä kun Harry Reid on tehnyt  ‘UFO-paljastuksensa’ kansalle. Joten missä kaikki tämä “tieteellinen näyttö” on, josta hän puhuu niin ylentävästi, jota kansa ja media voivat riippumattomasti tarkastella? Todellisuudessa, sitä tuskin on olemassa. Keitä ovat nämä väitetyt “46 tieteentekijää”, ja mitkä ovat heidän nimensä? Missä heidän raporttinsa ovat? Kaikkein tärkeimpänä, jos Reid ja hänen kaltaisensa todella “haluaisivat tietää UFOista”, mikseivät he vain pyytäneet relevanteilta valtion tahoilta vastauksia? Selvästikin Pentagon on avoimesti kerännyt UFO-raportteja piloteilta ja muulta armeijan henkilöstöltä. Ei ole näyttöä siitä, että Reid olisi vaivautunut sitä tekemään, veronmaksajien rahaa ei olisi tarvinnut tuhlata. Reidin teot vaativat lain mukaan tutkimusta ja tilivelvollisuutta.

“Lähes koko seuraavan vuosikymmenen minulla oli käynnissä arkaluonteinen ilmailutunnistusohjelma, joka keskittyi tunnistamattomaan ilmailuteknologiaan, tässä asemassa sain tietää että nuo ilmiöt [avaruusolentojen vierailu Maapallolla] on kuin onkin totta”, väittää Luis Elizondo, tiedustelu-upseeri joka johti Pentagonin UFO-ohjelmaa. Elizondo on sen jälkeen eronnut pestistään, mutta väittää että hänelle nimitettiin seuraaja. Jos tämä pitää paikkansa, se tarkoittaa että UFO-raporttien tutkimus virallisessa (veronmaksajien rahoittaman) ohjelmassa jatkuu.

Kysymys kuuluukin nyt: Miksi NYT ei vaatinut nähdä “fyysistä näyttöä” näistä oletetuista “avaruusolentojen artifakteista” joita väitetään “saadun haltuun” UFOsta,  sekä niitä “erikoislaitoksia” jotka oli rakennettu niitä säilömään ja niiden tutkimuksia varten? Kuinka montaa näistä  “46 tieteentekijästä” NYT vaivautui haastattelemaan? Edes vaikutusvaltainen NYT ei saa päästä kuin koira veräjästä sanoen, että avaruusolennot ovat todellisia ja vierailevat Maapallolla, että on jopa erikoislaitoksia joissa näitä artifakteja pidetään, ja että tämä kaikki on amerikkalaisten  veronmaksajien “mustan budjetin” rahalla maksamaa — ei hyvää päivää! Miten NYT ja muu media voisivat suoraan sivuuttaa kaikkein ilmiselvimmän pointin, että mitä tahansa “todisteita avaruusolennoista” joko Reidin porukalla, Pentagonilla, valtion millä tahansa laitoksella tai edes Bigelowilla onkaan varastoissaan, jos se on peräisin armeijalta niinkuin Reid väittää, silloin tämä kaikki kuuluu Yhdysvaltain kansalaisille. Sama pätee virallisiin ruumiinavaustietoihin ja valokuviin J.F. Kennedyn salamurhatapauksessa. Yhdysvaltain hallitus maksoi heille, ergo Amerikan kansa. Missä kaikki tämä  “UFO-evidenssi” on, joka aivan oikeutetusti kuuluu jokaiselle amerikkalaiselle, sillä heidän verorahansa maksoivat siitä?

“Aviary”

Yksi kaikkein laajimmalle levinneistä myyteistä nykypäivän populaarikulttuurissa liittyy kuvitteelliseen “salaisten toimijoiden” ryhmään, jotka liittyvät niihin eri tapoihin joilla Yhdysvaltain hallitus on toteuttanut pitkään “UFO-salailua ja/tai paljastusdisinfon levittämistä”.  Alunperin Roswell Incidentin kirjoittaja William L. Moore sekä hänen partnerinsa Jamie Shanderan kirjoittivat aiheesta, Moore henkilökohtaisesti kertoi kirjoittajalleen salaisesta “Aviary”-ryhmästä helmikuussa 1982, kun hän tuli käymään luonani salaisesti informoimaan minua sen olemassaolosta ja pyytämään minua liittymään siihe! Moore selitti, että idea antaa “koodinimiä” eri “operatiiveille” tässä salaisessa ryhmässä oli perua elokuvasta Haukka ja Lumimies. En koskaan nähnyt elokuvaa, mutta ymmärsin yhteyden. Shandera väittää, “Me halusimme informaation, mutta emme halunneet paljastaa sitä mistä saimme vihjeemme. Anonyymiuden säilyttämiseksi annoin Billille lähdenimen ‘Haukka’ (Falcon), seuraavalle lähteelle annoimme nimen ‘Kondori’ (Condor) ja niin edelleen kunnes meillä oli 24 kontaktia kaikilta valtionhallinnon eri tasoilta. Minun ideani oli käyttää lintujen nimiä.”

Linnuista puhuttaessa “Haukka” tai “Varpunen” (riippuen siitä ketä uskot, kun puhutaan ilmavoimien erikoistutkimuslaitoksen eli AFOSIn Richard Dotysta) lähetti Mooren (hänen mukaansa) yrittämään saada minut luovuttamaan väitetyn filmin “UFOsta”, jonka silminnäkijä oli kuvannut, jonka nimi paljastui myöhemmin Dorothy Izaatiksi, joka väitti nähneensä (ja kuvanneensa) “UFOja” toistuvasti. Hänen kuvamateriaansa analysoituani, en koskaan pitänyt häntä uskottavana.

Kirjoittaessani paljastuskirjaani vuonna 1997, The Roswell UFO Crash: What They Don’t Want You To Know (Prometheus Books/Bantam/Dell Books 1997/2000), mikäli Moore työskenteli valtion agenttien leipiin, olivatko he saaneet valtiolta virallisen toimeksiannon vai olivatko he sitten ryhtyneet karkureiksi, en halua liittyä siihen mitenkään. En puhuisi Moorelle enää ikinä mikäli se olisi totta, en edes vaikka siitä “palkittaisiin” totuuden jyvillä.

Ja kuitenkin virastot kuten CIA ja DIA ovat käyttäneet UFO-aihetta sekä salaisten operaatioiden peitetarinana että viekkaasti manipuloimaan kansan mielipidettä. Yksi aktiivisimmista henkilöistä, joka on ‘pelannut’ UFO-tutkijoita ja kansaa kebabkioskille vuosikymmenten ajan on tri. Ron Pandolfi, (Aviaryn koodinimi “Pelikaani” tarinan mukaan) joka työskenteli CIA:n “Weird Deskillä” vuosien ajan, ja joka nyt on täysin paljastettu tutkimuksissa keskeiseksi syylliseksi monimutkaisen vehkeilyn taustalla, jolla ei vain manipuloida julkista mielipidettä, vaan myös huijataan sijoittajilta rahaa. Pandolfi on liitetty CIA:n tiede- ja teknologiajohtoon, joka valvoo metodologioita, osaamista ja koulutusta.

Selvästikin Pandolfi joko operoi virallisten käskyjen alaisena, tai omillaan, tai molempia. Nyt on aika selvittää ja paljastaa totuus. Kaikesta huolimatta Pandolfilla ei ole oikeutta rikkoa lakia.

Kiviat vs Pandolfi

Robert Kiviat on veteraani TV-tuottaja, joka on tehnyt uraa useilla huippu TV-kanavilla Amerikassa, kuten NBC ja FOX. Tämän artikkelin kirjoittaja on tuntenut Kiviatin 1990-luvulta lähtien, itse asiassa ensimmäinen TV-esiintymiseni oli FOXilla pätkässä, jonka hän oli tuottanut [e]ncounters-sarjaan, jossa debatoin Jim Dilettoson kanssa Billy Meierin UFO-kultista ja paljastin sen. Ironista kyllä, Bill Moore oli se joka välitti Kiviatin viestin minulle siitä, että hän halusi keskustella kanssani. Muutama vuosi tämän jälkeen työskentelin Kiviatin kanssa hälleen kerran hänen erittäin arvostetun tunnin mittaisen FOX TV:n erikoisohjelman, World’s Greatest Hoaxes: Secrets Finally Revealed, parissa jossa niinkutsuttuja “paranormaaleja” ilmiöitä paljastettiin huijauksiksi: Bigfoot, Loch Nessin hirviä, “avaruusolennon ruumiinavausfilmi” ja Meierin UFO-kultti. Ei koskaan aiemmin missään suurella TV-kanavalla oltu käsitelty näitä ylihypetettyjä “mysteerejä” ja paljastettu niitä.

“Kun NYT julkaisi joulukuussa 2017 jutun siitä, että valtion videoilla näkyy mahdollisesti tunnistamaton ilma-alus, joka päihittää armeijan parhaat hävittäjät, välittömästi mietin voisiko tämä olla jonkinlainen valtion operaatio tai disinformaatiota”, Kiviat selitti haastattelussa.

“Olin saanut kuulla niinkutsutusta ‘rajoitetusta hangoutista’, jossa CIA erityisesti puskisi ulos informaatiota UFOista, joka voisi olla totta, ja toista informaatiota joka oli aivan ilmiselvästi valetta. Sellaista informaatiota tuli ulos Ronald Pandolfilta, ja johtuen hänen kytköksestään CIA:n ‘Weird Deskiin’, mietin olisiko hän ollut mukana näiden videoiden ja muiden väitettyjen ‘alien’-todisteiden julkaisussa.

“Mutta lähinnä, koska olin tutkinut viimeisimpiä antigravitaatiotutkimuksen saavutuksia, hämmästyin sitä miten Pandolfi selvästikin tuki ristiriitaisen UFO-tutkija ja “kontaktihenkilö” Joe Firmagen sanomisia. Otettuani yhteyttä Firmageen hän tarjosi lopulta minulle pestiä, joka olisi sekä antanut mahdollisuuden dokumentoida Pandolfin tukemaa oletettua antigravitaatioläpimurtoa että olisin ollut myös hyvässä paikassa määrittämässä sen totuudenmukaisuutta.”

Pian Kiviatin eroamisen jälkeen Firmagen leivistä, Firmage odotti Kiviatin suunnittelevan kuuden kuukauden lanseerausta laitteelle jota Firmage oletetusti oli ollut suunnittelemassa. Lisäksi Kiviatin odotettiin myös kehittävän ja myyvän televisio-ohjelmaa, joka kertoisi Joe Firmagen antigravitaatiotarinan sekä Aviaryn UFO-historian Pandolfin näkökulmasta. Mutta tarina paranee vielä! Pandolfi, lähimmän operatiivinsa avulla, halusi Kiviatin kertovan äärimmäisen omituisen tarinan siitä miten hänen pakistanilaisen vaimonsa, jonka väitetään olevan kotoisin Kashmirista, väitetään tulleen Maapallolle “interdimensionaalisen  portaalin” kautta, sekä muita sekavia juttuja joita edes Hollywood ei keksisi.

“Tein presiksiä suurten TV-kanavien johtajille, joissa oli sekä viihde- että uutispuoli, ja se johti jonkinlaiseen kiinnostukseen”, Kiviat paljasti. “Mutta väitteiden törkeä luonne oli liikaa, jotta niiden ympärille oltaisiin voitu rakentaa yhtään mitään, erityisesti koska Pandolfi ei ollut halukas puhumaan niistä julkisesti.”

Kiviat sai selville, että Pandolfi paisutteli väitettyjä “valtion intressejä” Firmagen InterNASA-antigravitaatioyhtiössä, hänellä on viralliset oikeustuomioistuimen paperit laitettu vireille Firmagea, Pandolfia ja yhtiön näkyvintä rahoittajaa vastaan, entistä kongressiedustajaa Daniel Marriottia. Marriott oli teeskennellyt, että hän sijoittaisi “seitsennumeroisen summan” [omien sanojensa mukaan] sekä kattamaan Kiviatin palkat, jotka olivat nyt rästissä, että uhkasi olla tekemättä koskaan niin mikäli Firmage aikoisi hankkia pääomaa muualta. Osana Kiviatin oikeusjuttua tuntuu olevan, että Marriott, joka maksoi Kiviatille $5,000 vuonna 2018 sovitellakseen asiaa summalla, joka oli murto-osa velan suuruudesta, kestettyään tätä lähes vuoden sopimuksen loppuun asti, Kiviat lopulta otti yhteyttä lakimieheensä joulukuussa 2017. Tapaus on menossa oikeuteen ellei sitä sovitella.

Kun tämä tapahtuu, laillinen oikeus tutustumiseen ja ristikuulusteluun. Ei ole uskottavaa tapaa, valan vannoneena tai väärän valan rangaistuksen uhalla,  että Pandolfi ja mikä tahansa valtion virasto johon hän on kytkeytynyt, voisi “puolustaa” vuosikymmeniä kestänyttä temppuiluaan.

Kiviat painotti, että “Tavoittelen sekä sitä että minulle maksetaan se mitä muut ovat minulle velkaa sopimuksen ja tekemäni työn perusteella että jutussa on myös lisäarvona se, että paljastetaan se tapa millä tiedustelupalvelut ovat ilmeisesti manipuloineet UFO-yhteisöä ja kansaa kokonaisuudessaan.”

Ylitarkastajan valitus

Kiistämättä on paljon salaisuuksia, joita ei kansalle ole paljastettu. Jos Harry Reid on oikeassa, on “tieteellistä näyttöä” avaruusolentojen vierailusta luonamme. Yrittääkseen määrittää totuuden sen suhteen mitä oikeasti on tapahtunut, tämän tekstin kirjoittaja on nyt jättänyt satsin virallisia valituksia ylitarkastajille ja muille valvoville tahoille, myös CIA:lla ja Pentagonissa On tullut aika lakkauttaa “Aviary” paljastamalla se, sekä sen ympärillä oleva suuri määrä disinfoa. Vaikka “totuus” on tuolla jossain, se ei ole sitä mitä luulet.

PÄIVITYS: Tämän artikkelin alkuperäisen tammikuun 12. päivän 2018 julkaisemisen jälkeen kansa on viimein saanut tietää nimet ja tittelit näiden oletettujen “tieteellisten paperien” kirjoittajista. Tämä lista dokumenteista on annettu Yhdysvaltain hallituksen jäsenille yli vuosi sitten.

Tutkimus jatkuu…

 

Artikkelin julkaissut medium.com

Eksopolitiikka

Kirja: Exempt from Disclosure

Kommentoi

Arvostelu kirjasta Exempt From Disclosure: The Disturbing Case About the UFO Coverup, 2nd Ed., kirjoittanut Robert M. Collins yhdessä Richard C. Dotyn ja Timothy S. Cooperin kanssa (Peregrine Communications, 2006) ISBN 0-9766426-3-8.

Exempt from Disclosure on avulias pyrkimyskuvata koko UFO-ilmiö 1940-luvulta tähän päivään perustuen useiden henkilöiden paljastuksiin, jotka ovat olleet mukana epävirallisen tutkimusryhmän toiminnassa, joka tunnetaan nimellä ‘Aviary’. Aviary oli ryhmä entisiä ja vielä palveluksessa olevia viranomaisia, tieteentekijöitä, armeijan henkilökuntaa ja TV-tuottajia eri armeijan haaroista ja korporaatioista, jotka alkoivat kokoustaa vuonna 1986 keskustellakseen UFO-ilmiöstä. Aviary pyrki parsimaan kasaan kaikkein uskottavinta saatavilla olevaa informaatiota UFO-ilmiöstä yhdenmukaiseksi kuvioksi. Kirjan Exempt from Disclosure pääkirjoittaja ja kaksi avustavaa kirjoittajaa olivat kaikki Aviaryn jäseniä, ja he ammentavat kokemuksistaan ja tiedoistaan, jotka heille karttuivat omien suorien kokemustensa ja muitte tarinoiden kautta niiltä jotka olivat mukana salaisissa projekteissa. Collins ym. kuvaavat UFO-historian tavalla, joka on tarkoitettu johdannoksi kaikille niille, jotka haluavat saada kuvan erittäin salaisista ylempien virkamiesten ja armeijan haarojen toimista UFO-asiassa.

Lukiessa kirjaa Exempt from Disclosure pääsee matkalle ymmärtämään UFO-ilmiötä epävirallisen tutkimusryhmän näkövinkkelistä, jolla on ollut pääsy eri tasoiseen salaiseen tietoon siilotetuissa ohjelmissa, ja jotka ovat halukkaita kertomaan tästä informaatiosta toisilleen parsiakseen kasaan suuremman UFO-palapelin. Erityisesti, Exempt from Disclosure kuvaa sen pääkirjoittajan Robert Collinsin työtä, joka on eläköitynyt ilmavoimien tiedustelu-upseeri Wright Pattersonin ilmatukikohdasta, UFO-ilmiön salaisen historian kokonaiskuvan saamiseksi yhdenmukaisesti ja systemaattisesti.

Tämä kirjan toinen painos (huom. tällä hetkellä viides painos) parantaa ensimmäistä painosta jossa ei ollut hakemistoa, ja jossa oli useita kirjoitusvirheitä. Lisäksi siihen on lisätty ja sieltä poistettu materiaalia, joka heijastelee käynnissä olevaa dialogia pääkirjoittajan Robert Collinsin ja avustavan kirjoittajan Richard Dotyn välillä. Ensimmäinen painos tarjosi häikäisevän määrän informaatiota keskeisistä henkilöistä ja heidän suhteistaan UFOihin. Collins esitti informaatiota Allen Dullesin, James Jesus Angletonin ja Richard Helmsin rooleista UFO-tiedon salaamisessa. Jokaista käydään läpi kappaleissa, ja tri. Robert Woodin haastattelu (katso Exopolitics Journal 1:3 [156-59]) kuvaa sitä tärkeyttä, joka tällä tiedolla näistä tiedustelu-upseereista on, jota ei koskaan ole kansalle kerrottu.

Keskeistä tiedon julkistamiselle on näiden kirjoittajien, sekä Aviaryn yleisesti, sotilastiedustelutausta. Suurin merkitys on Richard Dotyn kappaleella, joka palveli ilmavoimien erikoistutkimusosaston erikoisagenttina, jonka vastuulla UFO-tutkimukset olivat (1978-1988). Doty kuvaa hänen pääsyään salaiseen informaatioon tänä aikana, ja tarjoaa suoran todistuksen salaisista UFO-projekteista. Ensimmäiset kolme kappaletta antavat paljon faktuaalista ja dokumentteihin perustuvaa informaatiota Dullesista, Angletonista ja Helmsista, kun taas Dotyn kappale ja sen jälkeiset kappaleet paljastavat ensikäden informaatiota. Tämä antaa kirjan kappaleelle tärkeyttä sen kokonaiskontribuutiossa ja lisää sen vakuuttavuutta.

Doty oli ensimmäisen painoksen toinen kirjoittaja, mutta toisessa painoksessa hänet mainitaan avustavana kirjoittajan. Tämä näyttää tapahtuneen Dotyn taholta hänen pyrkiessä etäännyttämään itsensä ensimmäisessä painoksessa esitetyistä omista paljastuksistaan ja salaisista dokumenteista, sekä hänen myöhemmistä julkisista lausunnoistaan jotka herättivät jonkin verran huomiota. Kaikkein nimekkäin näistä oli ensimmäisen painoksen uskomaton tarina, jossa hän kuvasi olleensa fyysisesti läsnä haastateltaessa Maan ulkopuolista olentoa. Doty myöhemmin veti sanomisiaan takaisin ja väitti nähneensä viereisessä huoneessa tehdyn haastattelun videokonferenssin avulla (s. 143-44). Collins huomauttaa, että Dotyn uusi kanta ei sovi kirjassa esitettyyn tarinaan. Collinsin mukaan Doty katui paljastaneensa kokemuksiaan, mikä näin selittää hänen myöhemmät puheen pyörtämisensä.

Toinen haloo syntyi kun Doty väitti, että hän oli saanut tutkinnon oikeustieteestä ja suorittanut asianajajakokeen New Mexicossa (s. 91). Tämä oli kuumaksi käyneen internetkeskustelun aihe, kun saatiin selville että hän ei päässyt läpi New Mexicon asianajajan kokeesta. Myöhemmin Collins esitti, että hän oli väärin todennut Dotyn päässeen läpi kokeesta New Mexicossa, mutta että Doty oli kuitenkin saanut oikeustieteen tutkintonsa. Tähän päivään asti ei ole voitu osoittaa, että Doty olisi saanut oikeustieteen tutkintoa tai mitään muutakaan tutkintoa. Lisäksi hän ei korjannut ensimmäisessä painoksessa esitettyä asiaa puhuessaan yksikön ensimmäisessä persoonassa hänen koulutustaustastaan. Tämä viittaa siihen, että Doty oli kuvannut koulutustaustaansa väärin Collinsille. Kuitenkin Dotyn ammatillinen pätevyys entisenä erikoisagenttina ja New Mexicon osavaltion sotilaana voidaan varmentaa. Sellaiset epäjohdonmukaisuudet eivät tee hyvää Dotyn uskottavuudelle todistajana ja todellakin varjostavat hieman Dotyn väitteitä kirjassa. Ottaen huomioon hänen tärkeän roolinsa kirjassa, on syytä pohtia Dotyn uskottavuutta UFO-informaation lähteenä.

Doty aloitti palveluksensa erikoisagenttina ilmavoimien erikoistutkimusosastolla vuonna 1978 ja oli tärkeässä roolissa luvan saaneissa sumutusohjelmissa. Kaikkein tunnetuimpia hänen ansioitaan oli johtaa UFO-tutkija Paul Bennewitzia ja Linda Moulton Howea harhaan heidän UFO-tutkimuspyrkimyksissään. Sellaisessa sumutusohjelmassa Doty pyrki lähestymään UFO-tutkijaa ja antamaan tälle väärää informaatiota. Tavoite oli johtaa tutkijoita harhaan pois arkaluonteisesta UFO-informaatiosta ja lopulta pilkata heitä tai tehdä heistä tehottomia. Tämä on tapahtunut Bennewitzin ja Howen kohdalla, ja todennäköisesti on tapahtunut myös muiden nimettömien tutkijoiden kohdalla. Kirjassa Exempt from Disclosure Doty ilmeisesti puhdistaa omatuntonsa ja paljastaa omat suorat kokemuksensa alkaen vuodesta 1968 hänen aloittaessaan asepalveluksensa ja kouluttautuessaan ilmavoimien sotilaspoliisiksi. Dotyn paljastukset hänen alkuvaiheen komennuksesta Indian Springsissa jossa hän näki hangaarin täynnä UFOja, sekä myöhemmät kokemuksensa EBEjen ja UFOjen kanssa ovat huikeita. Keskeinen kysymys on: “miten hyvin Doty pitää kiinni totuudesta.”

Area 51 – Groom Lake, Nevada

Avustavana kirjoittajana Doty näyttää paljastavan erittäin salaiseen UFO-informaatioon liittyviä henkilökohtaisia kokemuksiaan epäjohdonmukaisesti, samalla kun hän tuo esiin kysymyksen omasta uskottavuudestaan silminnäkijänä hänen myöhemmällä sanojensa pyörtämisellä.

Kaikkein merkittävin muutos ensimmäiseen painokseen on Collinsin selvä siirtyminen pois käyttämästä (tri) Dan Burischin materiaalia. Ensimmäisessä painoksessa Collins ja Doty (toisena kirjoittajana) käyttivät Burischia tietolähteenä hänen ollessaan salaisessa projektissa Area 51:n läheisellä S-4 -alueella, jossa työskenneltiin EBEn nimeltä J-Rod kanssa ‘puhtaassa pallossa’. Burischin kollega Marcia McDowell tarjosi informaatiota yksityiskohtaisten piirrosten muodossa S-4:sta ja ‘puhtaan pallon’ sijainnista, joita käytettiin ensimmäisessä painoksessa (s. 188-89). McDowell myös tarjosi informaatiota mystisistä Miehistä Mustissa (Men In Black), jotka kohtasivat hänet kun hän alkoi paljastaa informaatiota Dan Burischista (s. 118-20). Kaikki tämä informaatio on poistettu toisesta painoksesta. Syy käy ilmi entisten DIA:n agenttien Gene Lakesin ja Paul McGovernin todistuksesta, jotka väittävät työskennelleensä S-4:llä ja joilla oli pääsy salaiseen UFO-informaatioon. He väittävät etteivät he koskaan löytäneet vankina ollutta EBEa tai puhdasta palloa (182-84). Erityisesti Lakes väittää olleensa turvallisuuspäällikkö Area 51:ssä, jolla oli pääsy henkilöstön tietoihin. Vaikka hän kykeni varmentamaan, että Bob Lazar oli työskennellyt Area 51:ssä, hän ei koskaan nähnyt mitään todisteita siitä että Burisch olisi työskennellyt S-4:ssä, ja tulee McGovernin kanssa päätelmään siitä, että Burischin tarina on huttua. Perustuen Lakesin ja McGovenin todistuksiin ja todisteiden puutteisiin ‘puhtaasta pallosta’ S-4:ssä, Collins päätti ottaa Burischin materiaalin pois.

Sekä Lakes että McGovern tulivat ensin julkisuuteen DIA:n anonyymien lähteiden vuotamien tietojen myötä. Tietolähteet väittivät, että heillä on informaatiota avaruusolentojen vaihdantaohjelmasta. Ohjelma tunnetaan sittemmin nimellä Project Serpo tai Project Crystal Knight. Entiset DIA:n työntekijät kuvasivat yksityiskohtia projektista, johon kuului jopa 12 työntekijää, jotka matkustivat planeetalle nimeltä Serpo Zeta Reticulumin tähdistöön avaruusolentojen kutsumina. Collins ottaa mukaan informaatiota koskien Project Serpoa hänen viimeisimmässä kirjan osiossaan. Serpo-tiedot muuttuvat merkittäviksi, koska Doty kuvaa planeetan nimeltä Sieu Zeta Reticulumissa sen avaruusolennon kodiksi, jonka hän haastattelussa näki (s. 143-44). Doty tarjoaa siis jotain varmennusta Project Serpoa koskettavasta materiaalista ja samalla varmentaa sen, että Gene Lakes itse asiassa työskenteli DIA:lle Area 51:ssä ja S-4:ssä. Joten Lakes tärkeällä tavalla tukee väitteitä Project Serposta ja samalla tulee debunkanneeksi Dan Burischin tapauksen McGovernin kanssa, joka on myös DIA:n virkamies. Nämä entiset DIA-virkamiehet ovat sitä mitä he ovat suurelta osin Dotyn todistuksen ja hänen uskottavuutensa pohjalta tietolähteenä.

Lopputiivistelmänä, Exempt from Disclosure kuvaa pääkirjoittajan pyrkimyksiä parsia kasaan ja saada selko useista hänelle esitetyistä todistuksista, jotka useat henkilöt ovat hänelle esittäneet alkaen Aviary-ryhmän työstä vuodelta 1986. Kirjan yksityiskohtaiset diagrammit EBEjen fysiologiasta, pohdinnat Majestic-12 kontrolliryhmästä, kartta S-4:stä ja Allen Dullesin, James Jesus Angletonin sekä Richard Helmsin tiedustelutaustat ovat kaikki hyvin kuvaavia suhteessa UFO-informaatioon. Collins on pätevä tutkija, joka työskentelee systemaattisesti materiaalin kanssa jolla on paljon validiteettia ja tärkeyttä UFO-tutkimuksessa. Valitettavasti Richard Dotyn maailmanmaine ensimmäisessä ja toisessa painoksessa sekä epäjohdonmukaisuudet hänen kokemuksistaan ja koulutustaustastaan tuovat mukaan epävarmuuden elementin kirjan kokonaistarkkuuteen. Vaikka se vaikuttaakin kirjan kokonaisuskottavuuteen, se ei vähennä kirjan tärkeyttä systemaattisen kahden vuosikymmenen aikana kerätyn tiedon esittäjänä, joka on peräisin Aviary-‘tutkimusryhmässä’ ja tiedusteluyhteisössä mukana olleilta keskeisiltä henkilöiltä. Exempt from Disclosuressa on paljon sellaista mikä auttaa tutkijoita ymmärtämään eräitä keskeisiä pelureita UFOjen salatussa historiassa, ja se maalaa yhdenmukaisen kuvan UFO-toiminnasta ja olennoista, jotka useimmille ovat edelleen mysteeri. Tämä on kirja joka tulee lisätä jokaisen vakavasti UFOja ja eksopolitiikkaa tutkivan kirjahyllyyn.

***

Arvostelija: Michael E. Salla, PhD. www.exopolitics.org

  Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal