Kirjoittanut Julianne McKinney

ensimmäinen osa: https://eksopolitiikka.fi/tiede/mikroaaltohairinta-ja-mielenhallintakokeet/

---

OSA II — JULKINEN JA SALATTU HÄIRINTÄ

Ylläolevan artikkelin julkaisemisen jälkeen alle neljä kuukautta sitten, National Security Alumni/Electronic Surveillance Project on saanut tietää 13:sta muusta henkilöstä, jotka ovat raportoineet peittelemättömästä häirinnästä ja monista oireista, jotka ovat yhdenmukaisia tunnettujen mikroaalloille, sähkömagneettiselle/radiosäteilylle ja/tai infraäänille altistumisen kanssa.

Näiden oireiden samankaltaisuuteen tullaan ottamaan kantaa tulevissa projektin raporteissa. Riittänee todeta, että tässä kohtaa fyysiset ja psykologiset oireet, joita raportoidaan meille, ovat yhdenmukaiset suunnatun energian aseiden tuottamien vaikutusten kanssa. Todellakin, ne useat kärsimykset, joita on raportoitu ilmaantuneen, vaikuttavat olevan standardia kidutuksen ”sequelaa”, (1) jälkivaikutuksia.

JULKINEN HÄIRINTÄ

Julkinen häirintä — joka selvästikin on tarkoitettu havaittavaksi — voi olla tarkoitettu ”ehdollistamaan” henkilöitä tulevalle pitkäaikaiselle sähköiselle häirinnälle. Henkilöt, joita pelottaa selittämätön julkinen häirintä, eivät todennäköisesti selviä yhtäkkisesti sähköisen häirinnän hyökkäyksestä mitenkään harkitulla tavalla. Tämä häirinnän vaiheistettu kaava näkyy kaikissa tapauksissa, joita nyt tutkitaan. Fakta on, että julkinen häirintä jatkuu näissä tapauksissa jopa senkin jälkeen, kun sähköinen henkilön kohdistaminen viittaisi siihen, että tarkoitus on pitää yllä pitkäaikaista äärimmäistä stressiä.

Monet julkisen häirinnän taktiikoista, joita käsitellään alla, ovat tulossa esiin tapauksissa, jotka (tähän mennessä) eivät ole sisältäneet havaittavaa sähköisen häirinnän muotoa. Nämä ovat tapauksia, joihin liittyy niinkutsuttuja ”sisäpiiriläisiä”, jokta johtuen sisäpiirin tiedostaan koskien tiettyjä uutisoitavan arvoisia tapahtumia ovat erityisen uhkaavia ja nöyryyttäviä valtiolle tai valtioon liittyville työnantajille. Me olemme huomanneet, että sähköinen häirintä alkaa tulla esiin koston muotona sellaisia henkilöitä vastaan, jotka ovat yrittäneet avustaa sähköisesti ”häirittyjä”. Kosto kertoisi siitä, että he ovat menettämässä kontrollin. Näissä olosuhteissa me emme ole täysin vakuuttuneita siitä, että ”sisäpiiriläiset” tulisivat pysymään velvollisuudestaan erivapauden saaneina tämän tyyppisestä häirinnästä pitkälla aikavälillä.

Henkilöt, jotka nyt ovat olleet yhteydessä projektiimme, kuvailevat heidän olosuhteisiinsa kuuluvan suurin osa, ellei kaikki, seuraavista julkisen häirinnän muodoista:

* Yhtäkkinen, omituisen törkeä kohtelu, eristäminen ja häirintä sekä vandalismi ennen ystävällisiltä naapureilta.

* Häiritsevät puhelinsoitot, jotka jatkuvat kohteeksi joutuneen henkilön saadessa uuden, salaisen puhelinnumeron.

* Postin läpikäyntiä, varastamista ja peukalointia.

* Melukampanjointia.

Vaikka ahdistelua puhelinsoitoilla voidaan pitää tässä kontekstissa armottomana, käytetään myös toisenlaisia taktiikoita. Torvien tuuttaaminen, viheltäminen, sireenit, roskisten levittäminen (asunnossa pitkitettyjä aikoja) sekä nauhoitettujen ”yleisen metakan” äänien vahvistettu lähettäminen ovat olleet käytössä toistuvasti olosuhteissa, jotka on tarkoitettu uskottelemaan henkilölle, että hän on valvonnan kohteena.

Kaikissa näissä tapauksissa henkilön naapurit ilmeisesti uskottelevat olevan tietämättömiä ja/tai välinpitämättömiä näille yhtäkkisille, jatkuville meluäänen purkauksille.

Ovien paukuttelu on myös suosittua hupia, erityisesti kerrostaloasunnoissa. Eräs henkilö raportoi, että häirinnän huippujakson aikaan naapuri käytävän päässä rupesi käymään sisään asuntoonsa ja lähtemään pois 10 minuutin välein, paukutellen oviaan kovaan ääneen joka kerralla. Tämä tapahtui päivittäin, kesti useita tunteja, usean kuukauden ajan. Ilmeisesti se on saanut aikaan ovenpaukuttelun ”ketjureaktion” naapureiden osalta sekä samassa kerroksessa että suoraan ylä- ja alapuolella olevissa asunnoissa. Kun kontaktimme kohteliaasti pyysi lähintä naapuriaan sulkemaan ovensa hiljempaa, hän löi oven hänen nenänsä edestä. Tämän häirinnän aloittamista ennen naapuri oli ilmeisesti ollut varsin ystävällinen ja kohtelias.

Toisessa tapauksessa pääasiallinen ovenpaukuttelija oli Radix Systems, Inc:n työntekijä, Rockvillessa, Marylandissa, joka on puolustusministeriön alihankkija jonkinlaisen sähkölaitteiston ”supersalaisessa” tutkimuksessa ja kehitystyössä.

Useat henkilöt raportoivat toistuvaa, kovaäänistä, omituista ääntä heidän ilmastointikanavissaan häirinnän alkuvaiheissa. Eräs henkilö valitteli sitä, että hänet toistuvasti herätettiin keskellä yötä äänellä, joka kuulosti siltä kuin vaijereita olisi työnnetty (hänen omaan riippumattomaan) ilmastointikanavaan. Lisätutkinta paljasti putkimaisen rakenteen, joka oli rakennettu hänen ilmastointikanavaansa, mikä näytti johtavan yläkerran asuntoon. Hänen yläkerran naapurinsa oli töissä oikeusministeriössä.

Useat henkilöt ovat raportoineet yläkerran ja alakerran asuntojen asukkien ilmeisesti seurailevan heitä huoneesta toiseen, naputtaen lattiaa tai tehden jotain muuta mikä kertoo heidän tarkoituksellisesta käynnissä olevasta valvonnastaan.

Yllämainittu oikeusministeriön työntekijä meni niin pitkälle, että hän tarjosi pyytämättä pahoittelunsa hänen alakerran naapurilleen kokoyön ”käppäilystä” ympäri hänen makuuhuonettaan (mikäli hän olisi tämän havainnut). Työntekijä väitti kärsivänsä unettomuudesta. Käppäily jatkui hänen ollessa 36 tuntia poissa alueelta. Kun hänen kontaktinsa kohteliaasti herätti hänet siihen seikkaan, että hänen asuntonsa oltiin ilmeisesti menty sisään hänen poissaollessaan, työntekijä sanoi häiritylle, käytännössä, että huolehtii omista asioistaan ja välittömästi valitti isännöitsijälle, että tämä väijyi työntekijää.

Hän kätevästi unohti mainita isännöitsijälle, että hän oli oli ahkerasti ”liehitellyt” tätä henkilöä usean kuukauden ajan, siinä epäonnistumatta; ja että hän oli varastanut tämän sanomalehdet toistuvasti. (Yhden kerran työntekijä antoi naapurilleen viikon satsin sanomalehtiä väittäen, että ne oltiin jätetty toisen asunnon oven ulkopuolelle. Hänen syynsä kerätä ja pitää sanomalehdet itsellään on tuntematon.)

* Toistuvat yhteydenotot epätavallisen väkivaltaisilta muukalaisilta; ja kommentit muukalaisilta, jotka näyttävät tarkoitetun herättämään ”paranoideja” reaktioita.

Tässä kontekstissa me huomaamme, että useat henkilöt ovat raportoineet yhteydenottoja ”asunnottomien” kanssa, jotka lähemmällä tarkastelulla ovat osoittanutuneet turhantarkan puhtaiksi, pukeutuneen hyvään muotiin (myös peruukkeihin). Sama ”eksentrikko” kohtasi kaksi henkilöä, jotka olivat ottaneet yhteyttä meihin, eri sijainneissa etäällä toisistaan. Hänen raportoidaan teeskennelleen mielisairautta molemmilla kerroilla, ja hän tuntui nauttineen kohtaustilanteen luomisesta.

* Murtautuminen henkilön asuntoon, myöhään illalla jolloin tämä on nukkumassa, ja/tai päivällä jolloin henkilö on muualla.

Käytännössä kaikissa tapauksissa murtautujat jättävät vihjeitä heidän käynnistään, kuten esineiden sijainnin siirtämisiä, tai tekemällä pientä ja ei-niin-pientä vandalismia. Kahdessa tapauksessa murtautujan ”käyntikortti” oli murhata häkissä olleet lemmikit, ja jättää niiden ruumiit lukittuihin häkkeihin.

Yhdessä tapauksessa murtautuja varasti useita kirjeitä kirjeenvaihdosta ja jätti paketin crack-kokaiinia jälkeensä ”käyntikortiksi”. Kontaktimme tässä tapauksessa — henkilö, jolla ei ole rikosrekisteriä tai historiaa huumekokeiluissa — joutui erään poliisiviranomaisen häirinnän kohteeksi hänen yhteisöstään- Eräs hänen tuoreista teoistaan oli ”lavastaa” hänet huumeiden hallussapidosta. Tiensivuun pysäyttämisen jälkeen (joka on poliisin toistuvaa hupia työn ulkopuolella) ja tehden kontaktille laittoman etsinnän (joka on tehty tähän mennessä kahdesti), hänen kätevästi onnistui löytää glassiinisuojapaperiin säilötty kokaiini parin metrin päästä hänen partioautoaan. Hän nouti paketin sormillaan ja sitten epäili tätä hallussapidosta. Kontaktimme löysi paketin crack-kokaiinia hänen asunnostaan pian sen jälkeen, kun tämä tutkija muistutti hänen asianajajaansa siitä, että poliisiviranomainen oli tahrannut ainoat todisteensa hänen omilla sormenjäljillään. Vaikuttaa siltä, että joku on kiinnostunut korjaamaan poliisiviranomaisen valvontaa.

Toisessa tapauksessa henkilö raportoi, että uskomaton määrä rahaa oli varastettu hänen asuntonsa piilopaikasta, tunteja sen jälkeen kun hän oli nostanut rahat käteisenä pankista. Mitään ilmiselviä merkkejä murtautumisesta asuntoon ei löytynyt. Poliisi teki pintapuolisen tutkimuksen, jonka ei onnistunut tuottaa näyttöä tutkinnan arvoisesta rikoksesta. (Tämä tapaus on anomalia. Rahaa ei yleensä varasteta. Dokumentit tuntuvat olevan varkauden pääasiallinen kohde, silloin kun varkautta esiintyy.)

Toisessa tapauksessa murtautujat korvasivat asennetut hehkulamput ”räjähtävillä” lampuilla, joista moni oli ’Made in Hungary.’ Hehkulamput ovat nyt hallussamme.

* Nopeasti romahtava terveys, joka yleensä liittyy ruoansulatukseen.

Kahdessa tapauksessa esiintyi massiivista peräsuolen verenvuotoa, johon liittyi yhtäkkinen ruoansulatuksen häiriö. Yksi näistä henkilöistä nopeasti sai lopetettua tilansa huonontumisen yksinkertaisesti vaihtamalla ovensa lukot.

* Unihäiriöt/unenpuute.

Tämä saadaan aikaan peittelemättömällä ja sähköisellä häirinnällä. Unenpuute on taktiikka, joka poikkeuksetta tulee esiin kun kohteena oleva henkilö alkaa osoittaa merkkejä vahvasta emotionaalisesta ja irrationaalisesta vasteesta muuhun häirintään.

* Yksityisten ajoneuvojen vandalisointi.

Ajoneuvot esittävät kutsun erityisen julmille hyökkäyksille näissä häirintäkampanjoissa — renkaiden puhkominen, ikkunoiden rikkominen, öljyjen vuodattaminen, öljyn likaaminen, sähköisten komponenttien ja akkujen tuhoaminen (joka usein liittyy villisti ailahtelevaan bensamittariin, joka on usein asetutkimuslaitoksen lähellä ja/tai jonkin muun mikroaaltosäteitä emittoivan lähteen lähellä); ja yhtäkkiä hajoaviin jarruihin ja kytkimiin (mahdollisesti liittyen vedon poistaviin polymeereihin, jotka usein ovat myös puolustusministeriön ”ei-tappavien” aseiden listalla). Toistuvia autovarkauksia on myös raportoitu.

Kaksi henkilöä raportoi saaneensa selville, että heidän öljynsä oli kontaminoitu pian sen jälkeen kun he olivat vaihdattaneet öljynsä hyvämaineisilla mekaanikoilla. Yhdessä tapauksista öljyn viskositeetti muuttui (paksuuntui) samalla kun henkilö ajoi läpi kaukaisen erämaan. Hänen autonsa pysähtyi. ”Paakun” ulossaaminen ja puhdistaminen auton moottorista osoittautui kalliiksi touhuksi. (Paakkuunnuttamisaineet ovat myös U.S. Global Strategy Councilin suosittelemia ”ei-tappavia” strategisia toimia — aihe josta puhutaan Osassa I tässä julkaisussa. Mikäli tämän naisen kimppuun olisi käyty hänen odottaessaan apua kaukaisella alueella, öljyn paksuuntumisen ”ei-tappavat” attribuutit olisivat vaatineet uudelleenmäärittelyä.)

Useimmat niistä, jotka ovat kokeneet näitä hyökkäyksiä toistuvasti, ovat lopettaneet ajamisen kokonaan — tavoite, johon heidän piinaajansa ilmeisesti pyrkivät keinona lisätä heidän eristämistään.

* Lavastetut onnettomuudet.

Useimmat niistä, jotka ovat olleet yhteydessä meihin, ovat raportoineet tämän tyyppisiä kokemuksia. Eräs henkilö, esimerkiksi, sai osuman takaluukkuunsa kahdelta nopeasti kulkevalta ajoneuvolta, samalla kun eräs näiden ajoneuvojen matkustaja uhkasi häntä aseella. Kaksi muuta juuri ja juuri välttyivät tahallaan yritetyiltä kuskien päälleajoilta, jotka nopeasti kaasuttivat pois paikalta. Yksi vältti kolme tieltä suistamisyritystä yritystä neljän päivän aikana. Eräs selvisi tieltäajosta kahdessa eri tilanteessa yhden viikon aikana, mikä johti hänen kahden ajoneuvonsa ”tuhoamiseen”. Toinen juuri ja juuri välttyi linjalta poissa olleen bussin murskaamiselta moottoritieseinämään, neljänä eri kertana, sekä samana aikana kahden yhtäkkiä hajoavan kodinkoneen ”kärventämiseltä”, jotka tämän jälkeen korjasivat itsensä. Tulisi huomauttaa, että joissain näistä tapauksista esiintyy ”onnettomuuskuolemia”. Eräs kontaktihenkilö raportoi, että hänen äitinsä ajoi kielekkeeltä ja kuoli, aikana jolloin hän oli tutkinut todisteita siitä, että kunnianarvoisa korkean tahon ulkoministeriön virkamies oli välittänyt atomipommisalaisuuksia Neuvostoliiton hallitukselle toisen maailmansodan iakaan. Vahinko sattui pian sen jälkeen kun hänen autonsa oli käynyt normaalissa kausihuollossa. Hän palasi hammaslääkäriltä kun onnettomuus sattui. Silminnäkijät kertoivat, että vaikutti siltä kuin hän olisi yhtäkkiä painanut kaasua ennen tieltä suistumistaan. Onnettomuus sai aikaan sen, että henkilö lopetti tutkimusprojektinsa.

Me myös tarkastelimme erään Lexongtonissa, Montanassa, asuvan naisen viimeaikaista kuolemaa, joka kuoli kun jarrut hänen traktorissaan pettivät. Me saimme tietää, että hän oli kerännyt valaehtoisia todistuksia henkilöiltä, jotka uskoivat olevansa valtion häirinnän ja kokeilun uhreja, kun hänen ”onnettomuutensa” tapahtui. Me saimme myös tietää, että nämä todistukset katosivat.

Itsemurhat saattavat myös mennä ”lavastettujen onnettomuuksien” kategoriaan, erityisesti silloin kun ”uskottavasti kiistettävissä” oleva valtion mukanaolo on tullut esiin. Tällä hetkellä me tarkastelemme viimeaikaista Trappessa, Pennsylvaniassa, tapahtunutta miehen itsemurhaa, joka niinkin varhain kuin vuonna 1981 oli pyytänyt FBI:a ja CIA:a tulemaan väliin hänen tapaukseensa. Meillä on kopiot varhaisesta kirjeenvaihdosta. Mies, joka oli entinen USA:n armeijan tutkateknikko, oli erittäin tekninen ja — ottaen huomioon hänen kirjeenvaihtonsa päivämäärän — ”varhaiskypsä” tajuamaan niitä kokeellisia tavoitteita, joita hänen tapauksessaan tavoiteltiin. Tämä käy selväksi hänen kirjeenvaihdostaan, hän halusi uskoa, että neuvostoliittolaiset tekivät näitä kokeita. Tottakai FBI ja CIA eivät tulleet väliin. Meille kerrotaan, että nämä hänen perheenjäsenensä ovat olleet myös tällaisen kokeilun koehenkilöitä.

* Henkilön eristäminen hänen perheestään — käytännössä varmaa kun erittäin fokusoitu sähköinen häirintä alkaa.

Poikkeus tähän syntyy silloin, kun iäkäs vanhempi ja nuori lapsi perheessä joutuvat häirinnän kohteiksi. Tilanne on raportoitu kahdeksassa tapauksistamme, tähän päivään mennessä.

Eräs henkilö (joka kärsi äärimmäisestä stressistä johtuen hänen lapsiinsa kohdistetusta elektronisesta häirinnästä) tappoi yhden lapsistaan suojellakseen tätä tulevilta tuskilta. (2) Vaikuttaa siltä, että lasereita käytettiin tämän henkilön tapauksessa. Kohdennus kiihtyi sen jälkeen, kun hän soitti Neuvostoliiton suurlähetystöön raportoidakseen häirinnästä, jonka hän uskoi olevan Yhdysvaltain hallituksen toteuttamaa. Se muuttui vieläkin kuolettavammaksi, kun hän uhmakkaasti soitti Irakin hallituksen edustajalle esittääkseen Yhdysvaltain hallituksen sodan Lähi-Idässä olevan ”tekopyhää”. Hän on nyt sairaalassa keskilännessä, jossa ilmeisesti kokeilu nyt jatkuu.

Tuo psykiatrinen laitos on nyt osavaltiossa, jossa suhteettoman monta valitusta elektronisesta häirinnästä on tullut esiin. Se on myös ilmavoimien tukikohdan lähellä, jossa on ”supersalainen” tutkimuslaitos. Tällä hetkellä me tarkastelemme informaatiota, jonka mukaan USA:n armeijan tukikohdissa työskennelleiden aviopuolisot ja lapset saattavat olla tahtomattaan kokeilun kohteina, joihin liittyy suoran energian aseteknologiat.

Toinen henkilö puhelinkeskustelun aikana sai tietää paikallisen sähköyhtiön työntekijältä, että mikäli hänen lastensa henki oli hänelle arvokas, hän jättäisi julkisesti vastustamatta yhtiön korkeajännitekaapelien asennuksia. Tämän uhkauksen saamisen jälkeen henkilön 11-vuotias tytär on joutunut kokemaan äärimmäistä kipua, mikä on johtanut toistuviin sairaalakäynteihin sairauksista, joita ei voida diagnosoida. Tälle henkilölle on myös selvää, että hänen 3-vuotias poikansa vastaanottaa ulkoisesti tuotettuja ääniä. (Energiaministeriö on tässä tapauksessa vahvasti mukana.)

* Asteittainen rahallinen köyhtyminen, joka aiheutuu henkilön työttömäksi joutumisesta ja jota pahentaa kulut, joita häirintä aiheuttaa.

Suurin osa projektiin yhteyttä ottaneista — koulutettuja valkokaulusammattilaisia — on menettänyt työpaikkansa. Työn menetys monissa tapauksissa on liittynyt alustavaan häirintään työnantajan ja työkavereiden taholta, joka on vastannut muita julkisen häirinnän muotoja, joista aiemmin on puhuttu.

Julkisen häirinnän taktiikat kuvataan toistuviksi, ei-peräkkäisiksi ja päällekkäisiksi. Kuten yllä on mainittu, julkinen häirintä jatkuu senkin jälkeen kun elektroninen häirintä on aloitettu.

”AUKTORITEETTIEN” TUKIJÄRJESTELMIEN KAATUMINEN

Ne henkilöt, jotka ovat yrittäneet ratkaista heidän tilanteensa nojautumalla ”auktoriteettien” kanaviin, ovat eittämättä kohdanneet seuraavaa:

* Apatia, välinpitämättömyys ja/tai väitetty avuttomuus kongressin jäsenten ja osavaltion lainsäätäjien taholta.

* Psykiatrien aiottu pilkkaaminen tai vähättely, jotka kieltäytyvät ottamaan huomioon termejä ”valtion häirintä”, ”mielenhallintakokeet” tai ”kidutus” heidän sanastoonsa.

Useat henkilöt, jotka ovat ajatelleet psykiatrien kykenevän auttamaan heitä lievittämään äärimmäistä stressiä, joka liittyy heidän häirintäänsä, sekä heille myönnettyyn ”hoitoon”, selvästikin osoitti heidän psykiatrien ja Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön jäsenten yhteistyöhön. Eräs tällainen psykiatri itse asiassa leuhki sillä, että hän on Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön ”sisäpiirin” jäsen, ja kertoi kontaktillemme, että hänen häirintänsä oli ”pavlovilainen koe”, minkä tarkoitus oli ”murtaa” hänet.

* Kiinnostuksen, rohkeuden ja/tai asiantuntijuuden puute juridisissa piireissä.

Harvat niistä, jotka ovat olleet yhteydessä meihin, ovat kyenneet hankkimaan juridista apua — mitä ei auttanut heidän tiukka rahallinen tilanteensa. Useimmat ovat tajunneet, että harvat juristit haluavat riskeerata uransa ajamalla juttuja, joihin liittyy valtion ahdistelu tai kokeilu.

Muutaman juristin on raportoitu ottaneen asiakseen käsitellä räikeitä ammattiohjesääntöjen rikkomuksia ilmeisen tarkoituksellisissa pyrkimyksissä sabotoida kontaktiemme juttuja. Tästä seuranneelle kahden henkilön pyrkimykselle saada hyvitystä oikeudessa tuli seinä vastaan, mutkia matkaan ja korkea taho kiisti väärinkäytökset.

* Massamedian kieltäytyminen käsitellä tätä aihetta, paitsi niissä tapauksissa, joissa oletetut kohdehenkilöt ovat ajautuneet tekemään murhan tai itsemurhan.

Sellaisissa tapauksissa (erityisesti joissa henkilö on väittänyt olevansa CIA:n mielenhallinnan uhri, johon liittyy ääniärsykkeitä) lehdistö käsittelee niitä ”kuriositeetteina”. Esimerkki tästä on henkilö, joka ampui laivaston upseerin Pentagonin ulkopuolella kesällä 1991. (3) Hän väitti olevansa CIA:n mielenhallinnan uhri, johon kuului ääniärsykkeitä. Lehdistön mukaan ”hän huolehti ’siitä että hän jää junan alle’…” (viittaus tapaukseen kuvataan seuraavassa kappaleessa). Nyt hän on psykiatrisessa laitoksessa lopullisesti. Hän laitostuneena, sekä muut hänen ahdingon alkuvaiheissa, ei ole lehdistön mielestä kiinnostavaa.

Toinen tapaus, jota lehdistö käsitteli lyhyesti (4), oli nainen, joka oli diagnosoitu ”kärsivän kausittaisesta sekaannuksesta”, joka kiipesi aidan yli junaraiteille ja käveli vastaantulevaa junaa päin. Johtuen tapauksen sattumisesta yhteisössä, jossa oli epätavallisen paljon raportoitu mielenhallinnan kokeita, me tarkastelimme tilannetta. Naisen raportoitiin olevan ”lääkärin hoidossa” johtuen hänen ”sekaannuksen kausistaan”. Perheenjäsen kuvasi lääkärin tutkijalle ”psykiatrina”. Me saimme tietää, että väitetty ”psykiatri” oli yleislääkäri, jolla ei muutoin ollut lupaa, joka harjoitti toimintaa kotoaan. Me saimme myös tietää, että itsemurhan kummalliseen aikaan on saattanut todistaa väitetty ”koditon” henkilö, joka sen jälkeen on kadonnut. Sanomattakin on selvää, että kiinnostuksemme heräsi.

* Paikallispoliisin keltäytyminen ja/tai kyvyttömyys tulla väliin.

Paikallispoliisilla on taipumus sivuuttaa henkilön valitukset valtion häirinnästä ”sekopäiden” hörhilynä. Eräässä tapauksessa, jota on käsitelty yllä, on selvää että yksi poliisiviranomainen tekee aktiivista häirintää. Jotkut poliisilaitokset, vaikka ne tunnustavatkin tilanteen todellisuuden, epäröivät tulla väliin tapauksissa, joihin heidän mielestään liittyy Yhdysvaltain tiedustelupalvelut. Muutamina kertoina tietyt poliisiviranomaiset ovat yrittäneet tulla väliin, perustuen heidän havaitsemaansa näyttöön systemaattisesta häirinnästä/laittomasta tarkkailusta. Ilman selvää mandaattia syyttää ”väijyjiä”, jotka toimivat Yhdysvaltain tiedustelupalvelun siunauksen alaisuudessa, poliisilla on selvästikin kädet sidottuina.

* FBI:n väliintulosta kieltäytyminen kaikissa tapauksissa, jotka tietoomme on tuotu tähän mennessä.

FBI:n edustaja kyllä tunnustaa, että he ovat saaneet suuren määrän avunpyyntöjä ”henkisesti häiriintyneiltä henkilöiltä”, jotka uskovat heitä ”ammuttavan radioaalloilla” ja/tai ”kuulevansa ääniä” … ”Marsista”.

Eräässä tapauksessa FBI:n edustaja reagoi vihaisella, puolustautuvalla ja omituisella tavalla, kun kontaktimme lyhyesti vihjasi PROJECT SLAMMERiin mahdollisesti liittyvänä asiana hänen tarkkailuunsa. (PROJECT SLAMMER on CIA:n rahoittama tutkimus, jota CIA:n ja FBI:n käyttäytymistiedemiehet pyörittävät tutkiessaan väitettyjen turvallisuusriskien ”mentaalista koostumusta” perheenjäsenten ja läheisten tuttujen lisäksi. PROJECT SLAMMERiin osallistujien listaan kuuluu NSA, DIA sekä armeijan, laivaston ja ilmavoimien tiedustelupalvelut.)

Ennen PROJECT SLAMMERin mainitsemista FBI:n edustajan asenne tähän tapaukseen oli kohteliaasti ja tarkasti selittänyt, että laki siten kun se nykyään on voimassa estää FBI:n väliintulon tässä yksittäisessä tapauksessa. Kun hän nopeasti huomautti, että valvontatoiminta saattaa mennä PROJECT SLAMMERin alaisuuteen, edustajan vastaus oli äkkinäisesti ja vihaisesti sanoa, ”Et tiedä kuka sitä valvontaa tekee! Et tiedä onko se valtionpoliisin valvontaa!… vaiko paikallispoliisin valvontaa! Se voi olla täysin mihinkään liittymätön operaatio! Et tiedä kuka sitä valvontaa tekee! jne. jne. jne.”

Tuosta vastauksesta kävi ilmi, että FBI ainakin tunnusti tuon valvonnan olemassaolon, joskin hieman emotionaaliseen tapaan. Kyseessä ollut henkilö sen jälkeen antoi paikallispoliisille hankittua näyttöä, joka teki selväksi, että he eivät ole mukana valvonnassa, joka näytön mukaan viittaisi siihen että kontaktimme olisi kohteena.

* ACLUn ja Amnesty Internationalin kieltäytyminen tai kyvyttömyys tulla väliin.

Molemmat organisaatiot tunnustavat saavansa monia valituksia henkilöiltä, jotka väittävät olevansa jonkinlaisen elektronisen häirinnän kohteena. ACLUn edustaja kuvaili valituksia rationaalisiksi, paitsi muutamassa tapauksessa. Valituksia ei tutkita, hän sanoi, johtuen ”vajaista resursseista”. Me joudumme vain ihmettelemään miten ACLU jokin aika sitten löysi resursseja puolustaa prostitutioitujen ja Ku Klux Klanin oikeuksia, ja kuitenkin se on kykenemätön tulemaan väliin tällaisissa tapauksissa, joita me nyt ajamme.

Amnesty International jokin aika sitten informoi erästä kontaktihenkilöämme, että he eivät kyenneet tulemaan väliin hänen tapauksessaan johtuen siitä, että heidän fokuksessaan on USA:n valtion vankien kohtelu. Vaikka vangitseminen näyttää olevan eräs tämän häirinnän/mielenhallinnan tavoitteista, me haluaisimme ajatella, että sellaisten organisaatioiden kuten Amnesty suojeluun olisi mahdollista päästä jo ennen vankilaan joutumista.

AIHEESEEN LIITTYVIÄ SALAISIA METODEJA

Tätä häirintää suorittavat henkilöt tuntuvat muuttuvan huolimattomiksi, mahdollisesti johtuen ylimielisyydestä, joka on syntynyt oletuksesta että kukaan ei voi heitä pysäyttää. ”Häirityt”, jotka ovat huomanneet tämän huolimattomuuden, ovat antaneet meille seuraavaa ymmärrystä näiden häirintätoimien salaiseen puoleen liittyen.

* Armeijan upseereina esiintyminen.

Eräs henkilö sai selville hänen viereisen oven naapurinsa väittäneen olleen armeijan tiedustelu-upseeri, joka oli asemoitu Kaliforniassa sijaitsevaan avaruusteknologiayksikköön vuoden mittaiseen palvelukseen henkilön asuntorakennuksessa. Myöhemmin saatiin selville, että tämä väitetty upseeri ei ollut itse asiassa USA:n asevoimien henkilö; ja että hän oli käyttänyt tätä huijausidentiteettiä hankkimaan informaatiota eräästä suuresta puolustusalihankkijasta. Kontaktimme on varma, että tämän henkilön asuntoa käytettiin häirintätoiminnan tukikohtana.

* Piilotettujen laitteiden ja lähettimien käyttö.

Useat henkilöt ja tukiryhmät ovat raportoineet nähneensä joitain sähkölaitteita käytettävän tällaisissa häirintäkampanjoissa.

Eräs näki sähkölaitteen piilotettavan väärennettyyn pystypianoon, joka siirrettiin pois hänen asuinrakennuksestaan. Hän oli aiemmin huomannut, että kaikilla hänen vierellään olevilla naapureilla oli identtiset pystypianot heidän asunnoissaan, joista yhtäkään ei koskaan soitettu.

Toiset häirintään epäillyt osallistujat saattavat piilotella laitteita ylisuurissa stereokaiuttimissa, jotka ovat arviolta 12cm korkeat ja 8cm sivun pituudelta. Useat kontaktimme ovat havainneet, että sellaisia kaiuttimia löytyy viereisistä asunnoista.

Eräälle henkilölle sanoi hänen asuinrakennuksensa asukas, että hänen yläkerran naapurilla on ”mikroaaltouuneja” hänen makuuhuoneessaan ja olohuoneessaan, mutta ei hänen keittiössään.

Toinen henkilö, seisoessaan ulkona, katsoi hänen naapurinsa ikkunasta ja näki hänen makuuhuoneensa olevan harmaanvärisen, pitkulaisen laatikolta näyttävän laitteen kohteena, mikä oli arviolta tuuman mittainen pituudeltaan ja 12cm korkea (sivulta katsottuna). Suuri, mustarunkoinen linssi pullotti hänen ikkunan suuntaansa osoittavasta päästä. Sähköjohtoja, mikäli sellaisia oli ollenkaan, ei näkynyt hänen näkökulmastaan. Laitetta operoi tuntematon henkilö kolmiosaisessa asussa, joka vaikutti varsin hämmentyneeltä siitä että häntä tarkkailtiin.

Toiselle annettiin vahva syy uskoa, että kannettavia lähettimiä piiloteltiin ylisuurissa, äärimmäisen painavissa, joskus laajennettavissa ”matkalaukuissa” julkisia kokoontumisia varten, joita pidetään paikoissa kuten kokoussaleissa, auditorioissa ja ravintoloissa. Pienempiä variantteja ilmeisesti käytettiin lentokoneissa.

Kolmen tunnin lennolla kontaktimme huomasi, että hänen vieressään istuva mies tuntui omituisen innokkaalta pitämään attaseasalkkuaan hänen sylissään pitäen sitä avoinna sormillaan, samalla kun hän tuijotti kaukaisuuteen kasvoillaan ”tyhjä ilme” koko lennon ajan. Hän uskoi, että häntä häirittiin elektronisesti lennon aikana (yleinen valitus, kaikkein yleisin tutkittava tapaus).

Kontaktimme raportoi, että heidän valmistautuessaan laskeutumaan mies avasi attaseasalkkunsa nopeasti tarkastaakseen sen sisällön, näin paljastaen mitä siellä oli. Salkkuun oli sisään rakennettu ”salauslaite”, joka peitti koko attaseasalkun pohjapinnan. Matalaksi laskettu, irroitettava kansi ei näyttänyt peittävän kunnolla kannettavaa tietokonetta. Eräässä kohtaa matkan aikana — ilmeisesti tietoisena että hänen ”päiväuni” sai muiden huomion — mies käytti arviolta 10 minuuttia kirjoitellen satunnaisia tekstejä paperinpalalle, jonka hän oli asettanut salkun päälle kahta tuntia ennen. Hän käytti arviolta 10 minuuttia tähän (ilmiselvästi mieluummin pitäen kynällä kuin läppärillä kirjoittamisesta). Hänen attaseasalkku pysyi raollaan tämän prosessin aikana. (5)

Eräs henkilö raportoi, että kännykkälähettäjiä voidaan asentaa tiettyihin ylisuuriin, käyttötarkoitukseltaan määräämättömiin ambulansseihin, mahdollisesti siviilihäiriöitä varten. Hänen epäonnistuneet yrityksensä seurata ”ambulanssia” hänen tapauksessaan päättyivät ajojahdissa kaahaamiseen suurella nopeudella.

Huijari-tiedustelu-upseeri, kun hän lähti livohkaan kontaktin asuinrakennuksesta, löydettiin hallussaan laite, joka muistuttaa ylisuurta mikroaaltouunia, arviolta 4 tuumaa leveä, 2 tuumaa korkea ja 2½ tuumaa syvä. Hänen asunnon tarkastaminen paljasti, että hän oli vetänyt salakuuntelupiuhoja jo olemassaoleviin puhelin- ja TV-kaapeleihin; ja että hän oli suurella vaivalla piilottanut erääseen seinään kaivamisen ”häirityn” seinän vastapuolelta. Heti tämän henkilön poistumisen jälkeen otetuista valokuvista päätellen kaapelointi viittaa siihen, että hän oli kytkenyt modeemin tietokoneverkkoon, ja ainakin jotkin hänen sähkölaitteensa sijaitsivat suuressa komerossa, jälleen ”häirityn” asuntoa vasten.

Kun väitetty upseeri oli muuttanut pois, hänen laitteistonsa (poislukien ylisuuri ”mikroaaltouuni”) oli pakattu laatikoihin, joissa luki niiden olevan stereon osia. Hänen vuosien mittaisen asumisen aikana mitään ääniä ei ollut kuulunut hänen kämpästään, joka ilmaissut tällaisen ”stereolaitteiston” olevan käytössä.

* Muokattujen rekisterikilpien ja samannäköisten autojen käyttö.

Jotkut henkilöt ovat huomanneet, että heidän naapurien autot vaihdetaan toistuvasti (häirinnän pahimpina aikoina) toisiin, jotka näyttävät ”karkeasti samalta”. Samannäköisissä autoissa olevat merkinnät näyttävät läheisesti kodinomistajan auton merkinnöiltä, ainoastaan yksi kirjain tai numero on eri. Nämä muokatut kilvet näyttävät olevan hankittu valtion ajoneuvorekisterikeskuksen kautta, mikä näin puhuu tiedustelupalvelun mukanaolosta.

Eräässä tapauksessa, jossa henkilö oli saanut poliisiavustusta, yhden kilven tiedoilla saatiin ilmi näyttöä yhteydestä huumekauppaan. Kilvet nopeasti katosivat kyseisestä autosta, korvattiin toisilla, joissa jälleen kerran oli vain yhden merkin ero.

* Naapuriasuntojen käyttö operatiiviseen toimintaan ja koulutukseen.

Eräs henkilö näki ”teknikkojen” tiimin hänen asuntonsa viereisessä asunnossa — tämä oli seurausta tiimin epäonnistumisesta vetää verhot eteen ja/tai pimentää valot kun he kittasivat keittiötä viideltä aamulla. Kolme miestä (tälle henkilölle tuntemattomia, kaikki t-paitasillaan) käyttäytyivät kuin he eivät olisi tietoisia siitä että heitä tarkkaillaan. Tarkkailija oli pitkään epäillyt, että taloa käytetään sähköisen häirinnän operaatioihin. Häirintää oli tapahtunut öisin.

Vastauksen saamiseksi näiltä miehiltä, henkilö lopulta puhui heidän käyttäytymisestään ääneen. He vastasivat välittömästi laittamalla valot pois ja alkoivat käyttää taskulamppuja. Miksi he eivät laittaneet verhoja kiinni ei ole tiedossa.

Tämä henkilö työskenteli yhdessä poliisin kanssa valvonnan ja häirinnän lopettamiseksi, kuitenkaan siinä täysin onnistumatta.

***

Toinen henkilö, tehdessään yllätysvierailun yläkerran naapuriin, kuuli sattumalta yhden hänen itse käymänsä puhelinkeskustelun jota soitettiin nauhurista asunnon sisällä. Koska hänellä ei ollut juridista syytä mennä asuntoon eikä isännöitsijän tai poliisin tukea, hän ei vienyt asiaa eteenpäin. Hänen yläkerran naapuri oli oletettavasti töissä Stanford University Hospitalissa, Stanfordissa, Kaliforniassa.

Valvonnan ja häirinnän kohde tässä tapauksessa edelleen yrittää selvitä mahdollisesti kuolettavasta säteilyaltistuksesta, jonka antoi 1970-luvulla vaarallisen ”epäpätevä” hammaslääkäri. Tämä saattaa selittää väitetyn Stanford University Hospitalin työntekijän mukanaolon hänen tilanteessa.

Valtio on virallisten tietojen mukaan kokeillut radioaktiivista materiaalia pahaa aavistamattomiin USA:n kansalaisiin 1970-luvulla (ja aiemminkin). (6) Kongressin energian ja kaupankäynnin alakomitea perusti tutkimuksensa tähän asiaan 30 vuoden ajalta kerättyihin dokumentteihin, joita arkistoi energiaministeriö. Näissä olosuhteissa ei ole yllätys, mikäli lopulta kävisi ilmi, että energiaministeriö on ollut mukana tämän naisen valvonnassa ja häirinnässä.

***

Toinen henkilö teki yllätysvierailun hänen asuntonsa alapuolen naapuriin, kun hän koitti selvittää ilmanvaihtojärjestelmästä lähtevää melua. Oven ulkopuolella seistessään hän kuuli sisälläolijan liikkuvan kämpässä, lähellä ovea. Hän kuuli myös paperien käsittelystä lähtevää kahinaa sekä tasaista, kaikuluotaimen äänen kaltaista ”piippausta” jostain sähkölaitteesta. Vastauksena hänen toistuviin oven koputuksiin, henkilö sisällä yksinkertaisesti lakkasi liikkumasta. Paperien käsittelyn ääni (mahdollisesti jonkinlainen tulostus) sekä tasainen ”…pii-iip!…pii-ip!” ääni jatkuivat. Tämän asunnon asukas jatkoi liikkumistaan ainoastaan sen jälkeen kun hän (väärin) uskoi että kontaktimme oli poistunut ovelta. Kuten niin tyypillistä, hän ei pystynyt viemään asiaa eteenpäin.

***

Kaikki kerrostaloissa asuvat raportoivat epätavallisia asumisen merkkejä heidän viereisistä asunnoista; eli yläkerrassa, alakerrassa ja seinänaapureilla. He olivat varsin vakuuttuneuta — ehkäpä vain koettujen systeemien erittäin keskittyneen luonteen takia — että nämä ympäröivät asunnot olivat käytössä operaatioissa. Ehkäpä ympäröivissä asunnoissa tutkittiin holografista ihmistelemetriaa; tai ehkä tarkoitus oli lisätä aivojen mukauttamista sähköisin keinoin (”koulutus” tässä on sellaista kuin mielenhallintakokeiden tavoitteena on). (7)

Tarkastellessaan tilannetta lähemmin useat henkilöt ovat saaneet selville, että ympäröivät asunnot ovat joko pysyvästi tyhjillään, tuntemattomista syistä, tai että alkuperäinen asukas on ”alivuokrannut” ne henkilöille, jotka oletettavasti ovat tuntemattomia isännöitsijälle. Eräässä tapauksessa ympäröivät vuokralaiset kaikki oli merkitty kahteen asuntoon paikallisessa puhelinluettelossa. Kukaan ei asunut kyseisessä asunnossa, vaikka asunnon osoite on merkitty vuokranantajan kotiosoitteeksi. Eräs henkilö epäilee, että alkuperäiset ympäröivien asuntojen asukkaat on yksinkertaisesti siirretty toisiin asuntoihin samassa (suuressa) talossa. Toinen epäilee, että viereinen asunto, joka on pysyvästi vuokrattu valtiolle ”vierailijoiden” käyttöön, on myös käytössä operaatioissa.

Eräs henkilö sai selville, että viereisen asunnon kämppiksellä oli sama (epätavallinen) yliopiston professorin nimi, joka oli tehnyt laajalti tutkimusta valtiolle, tutkinut mikroaaltosäteilylle altistumisen biologisia vaikutuksia.

* Ilmiantajien/agent provocateurien käyttö, jotka usein ovat vastakkaista sukupuolta.

Kuten mainittua kongressiedustajien sisämaiden ja saarivaltioiden komitean laatimaan raporttiin, otsikolla ”Alyeska Pipeline Service Company Covert Operation” (heinäkuu 1992), Wackenhut Corporationin erikoistutkimusdivisioona oli ottanut tämän taktiikan käyttöön käydessään Alyeskan kriitikoiden kimppuun.

Useat meihin yhteyttä ottaneet raportoivat monenlaisia kokemuksia uusien ”ystävien” kanssa — jotka ilmeisesti esiintyivät uskottuina — jotka käyttivät erityistä henkilöstöä yhtäkkisesti lakkauttamaan nämä ”ystävyydet” tahallaan nöyryyttävissä ja halventavissa olosuhteissa. Kun otetaan huomioon käynnissä ollut valvonnan ja häirinnän konteksti, nämä harjoitukset tuntuvat olleen tarkoitettu emotionaalisen trauman syventämiseksi, mahdollisesti aikaansaamaan kontrolloimaton reaktio ja/tai eristyksen aikaansaamiseksi.

* Salaisen tiedusteluhenkilöstön väärinkäyttö (mahdollisesti entisiä virkailijoita asiassa).

Eräs henkilö ollessaan töissä Yhdysvaltain valtiolle asianmukaisesti raportoi vihamielisen tiedustelupalvelun lähestyneen häntä. Muutaman viikon päästä väitetyt tiedustelu-upseerit ottivat yhteyttä tähän henkilöön. Häntä kuulusteltiin hänen taustoistaan, ja lisäksi nämä väitetyt tiedustelu-upseerit pyysivät häntä pitämään heihin jatkuvasti yhteyttä, erityisesti silloin kun hän suunnitteli matkustavansa.

Pian kävi ilmi, että väitetyt tiedustelu-upseerit aikoivat pakottaa tämän henkilön raportoimaan heille käskystä, ja kertomaan omasta toiminnastaan. Häntä ei pyydetty auttamaan Yhdysvaltain hallitusta minkäänlaisessa tiedustelutoiminnassa; häntä ei pyydetty tekemään salassapitosopimusta näiden tapaamisten salaisesta luonteesta; eikä hänelle kerrottu miksi nämä tapaamiset — joissa oli yhteensä seitsemän väitettyä tapauksen käsittelijää — olivat tarpeellisia.

Kun hän alkoi vetäytyä tästä prosessista eikä halunnut jatkaa sitä, yksi hänen ”käsittelijöistään” uhkaili häntä, vihjaillen että hänen mukanaoloaan jouduttaisiin jatkamaan ”pakolla”. Lopulta kun tämä henkilö päättäväisesti kieltäytyi olemasta mukana, massiivinen salainen häirintä alkoi ja on edelleen käynnissä.

Operaatio (selvästikin aiottu hänen kiusakseen jotta hän alistuisi edelleen tuntemattomiin tavoitteisiin) sisälsivät KGB:lla arvossa olleita karkeita taktiikoita.

Olivatpa amerikkalaistiedustelun toimijat mukana tässä aktiviteetissa tai eivät, se jää nähtäväksi. Jotkut yksityiset yritykset pitävät listoillaan amerikkalaistiedustelun upseereita keikkatyötä varten ”turvallisuusasiantuntijoina”. Erään sellaisen yrityksen toimitusjohtaja (Gerald P. Burke, The Parvus Company, Silver
Spring, MD) on sanonut, että keikkaupseerien aktiviteettia ei tarkkailla eikä virallisesti rajoiteta mitenkään.

* Yhteistyötä tekevien lääkärien psykotrooppisten huumeiden käyttö.

Pian CIA:lta eroamisen jälkeen eräs kontakteistamme koki sarjan kokemuksia, jotka viittasivat siihen että hänet olisi huumattu. Eräs väitetyistä hyökkääjistä, jonka mekin tapasimme, väitti toisin olleensa NASAlla ja/tai miamilaisella yrityksellä töissä, käsittelemässä ”mikroaaltolaitteistoa”. NASAlla ei ole mitään merkintää tästä henkilöstä hänen antamallaan nimellä.

”Koehenkilö” pyrki saamaan apua psykiatrilta, jonka hänen vanhempansa olivat saaneet lähetteenä. Psykiatri hoiti hänen ”takautumiaan” välittömästi antamalla hänelle Stelazine-kuurin, mikä nopeasti pahensi hänen tilaansa. Psykiatri myös kommentoi tätä henkilöä, mikä kertoo siitä että hänellä oli etukäteistietoa hänen tilanteestaan, ja että psykiatri työskenteli amerikkalaistiedustelun kanssa. Yhdellä kerralla psykiatri kuumottui siitä, että kontaktimme saattaisi olla työllistettävissä salamurhiin; ja psykiatri toistuvasti sanoi hänelle että muuttaa Iso-Britanniaan, jossa hänet tuotaisiin kosketuksiin tunnistamattoman Britannian parlamenttiedustajan kanssa.

Kiinnostavaa kyllä, psykiatrilla oli massiivinen tietokonejärjestelmä hänen toimistossaan, mistä hän kertoi sillä pystyvän ottamaan yhteyden kansallisen tason järjestelmään, joka taas on kytketty yksityisasuntoihin. Kun hän näytti kontaktille tätä laitteistoa, psykiatri informoi kontaktiamme, että hän oli ”tomografiakuvattu”, ja hän huomautti että kontakti oli ollut ”A:den” ja ”B:den” suuren sarjan kohteena, joita eräällä hänen terminaalillaan näkyi.

Kontaktimme sai myös selville, että hänen psykiatrinsa piti armeijan univormua kaapissaan, missä oli hänen kolmen tähden kenraalin arvomerkkinsä ja kunniamerkkinsä.

Henkilö koitti lopulta saada psykiatrista apua muualta. Hänen uusi psykiatri, entinen puolustusministeriön työntekijä, välittömästi antoi hänelle kuurin haloperidolia, klnatsepaamia ja bentsatropiinia. Näiden lääkkeiden yhteisvaikutus oli muistinmenetys ja sellainen mielentila, joka muissa olosuhteissa olisi diagnosoitu depersonalisaatioksi tai dissosiatiiviseksi identiteettihäiriöksi. Kaikki kolme lääkettä osoittautuivat erittäin riippuvuutta aiheuttaviksi. Kontaktimme, lopetettuaan yhteydenpidon myös tämän psykiatrin kanssa, on lopulta päässyt yli addiktiostaan.

***

Toinen henkilö — se jonka psykiatri oli kertonut hänelle roolistaan ”pavlovilaisessa kokeessa” — altistettiin tratsodonille, yhdelle kaikkein vahvimmista sedatiiveista. Kyseinen psykiatri ei pitänyt mitään kirjaa henkilön käynneistä, eikä tämän tratsodonireseptistä. Hän ei tiennyt psykiatrin leväperäisestä kirjanpidosta, psykiatri usuttin hänet nopeasti kasvattamaan annostaan, uusien hänen 30 päivän reseptin ainoastaan 11 päivän välein.

Vaikka psykiatri oli tietoinen hänen sydänsairaudestaan, hän ei tarkkaillut tätä, sivuutti hänen valituksensa (sähköön liittyvista) kivuista sydämessä vähäpätöisinä. Ehkäpä aikomus oli aiheuttaa tälle henkilölle ”sydänkohtaus” seurauksena ”kuvitellusta” häirinnästä. Psykiatrien liitto eikä FBI eivät kumpikaan koskeneet hänen tapaukseensa.

***

Toinen henkilö (selvästi hyökkäyksen kohteena) hakeutui sairaalahoitoon kovien pääkipujen ja toistuvien oksentelujen hoitamiseksi — näitä vaikutuksia voidaan saada aikaan myös infraäänillä. Lääkäri jonka luo hänet ohjattiin (väitetty sisätautien erikoislääkäri) antoi hänelle kuurin proklooriperatsiinia ja alpratsolaania, määräten annoksia joista PDR (pdr.net, Amerikan Pharmaca Fennica) oli varoittanut.

Proklooriperatsiini, sen lisäksi että sillä on pahoinvointia vähentävä vaiktuus, on myös käytössä psykoottisten kohtausten hoidossa. Se voi myös aiheuttaa dyskinesiaa, parantamatonta syndroomaa jossa motorinen liikkuvuus heikentyy. Alpratsolaanin tiedetään aiheuttavan pahoinvointia. Molemmat lääkkeet voivat johtaa riippuvuuteen ja potilaan vielä huonompaan kuntoon. Kaikkien tällaisten lääkkeiden vaikutusta itse asiassa voidaan muuttaa korkeataajuisten sähkökenttien avulla, mikä näin pahentaa sivuvaikutusten todennäköisyyttä.

Me olemme saaneet selville, että reseptejä kirjoitellut ”lääkäri” ei ollut luvan saanut kyseisessä osavaltiossa, jossa hän oli toiminut lääkärinä ainakin vuodesta 1989 lähtien.

Kontaktimme oli huolissaan alpratsolaanin ja proklooriperatsiinin pitkäaikaisista vaikutuksista, ja hän konsultoi toista lääkäriä samalla vastaanotolla. Lääkäri välittömästi määräsi fluoksetiinia, eikä hän suositellut että potilas olisi lopettanut aiemmin määrättyjen lääkkeiden syömistä. Kun kontaktimme kieltäytyi psykotrooppisista lääkkeistä, lääkäri suuttu ja kysyi ”Etkö halua parantua?”.

Tämä toinen lääkäri oli toimiluvallinen sisätautilääkäri, eikä hänellä ollut taustaa psykiatriassa. Me saimme myös tietää, että hän ilmeisesti ohjaa potilaansa kolmannelle lääkärille, joka väittää olevansa psykiatri. Tämä myös oli pelkästään toimiluvallinen sisätautilääkäri. Hänen vastaanottohenkilö kuvasi tällä kolmannella lääkärillä olevan psykiatrian ”sivuerikoisala”… ”harjoittelijana”. Vastaanottovirkailija myös informoi meitä, että tämä harjoittelija ”hoitaa useita psykiatrisia potilaita”.

Asiaa selvitellessämme me saimme selville, että lääkärit ovat pieni ”lääkäriryhmä”, joka ei ole merkitty mihinkään peruspuhelinluetteloihin. Ryhmällä on nimi erään kaikkein kuuluisimpien CIA:n rekrytoimien lääkärien kanssa (jota voitaisiin nimittää ”MKULTRA-Mengeleksi”).

Lääkärinvastaanotto sijaitsee pankin rakennuksessa, joka on ilmeisesti suosittu pakopaikka erittäin paljon salaisuutta ja turvallisuutta kaipaileville firmoille ja valtion virastoille. Kaksi tietokonefirmaa, jotka sijaitsivat ”Island Resort Development, Ltd.”:ia edustavan asianajotoimiston kanssa suoraan lääkärinvastaanoton alapuolella. Saarilomakohteiden löytäminen 500 mailin sisällä tämän asianajotoimiston sijainnista voi olla vaikeaa.

Kontaktimme, saatuaan selville nämä asiat, etsii hoitoa muualta.

***

Kahdessa tapauksessa urologi otti asiakseen toimittaa ”psykiatrin” virkaa, eli hän teki psykiatrisia diagnooseja ja määräsi psyykelääkkeitä. Eräs näistä urologeista, joka oli töissä The Mayo Clinicilla Rochesterissa, Minnesotassa, määräsi haloperidolia, informoiden kontaktiamme että hän piti tätä ”psykoottisena”. Hänen yrityksensä saada klinikan psykiatri vahvistamaan kirjoittamansa diagnoosi eivät onnistuneet. Psykiatri, joka oli ilmeisesti harvinainen työetiikkaa noudattava henkilö, ei pitänyt tätä naista mitenkään psyykkisesti sairaana, ei edes silloin kun nainen oli valittanut vaivoistaan. Urologin vastaus tähän oli antaa oma haloperidoli-kuuri. Naisen mielestä jokin asia ei nyt ollut kohdallaan, ja hän kieltäytyi kuurista.

***

Toinen henkilö päätyi erään psykiatrin käsiin, joka esitti auttavansa lopettamaan hänen häirintään liittyvän stressin ja tarjoutui hypnotisoimaan tämän. Hän kuvasi hypnoottista tilaa ”leijailuksi” ja (perustuen hänen muihin kokemuksiinsa tästä lääkäristä) hän ei ollut sulkenut pois mahdollisuutta sille, että hänelle olisi vaivihkaa annettu lääkkeitä. Psykiatri väitti olevansa kiinnostunut psyykkisistä ilmiöistä ja näytti ilmeisesti olevan kykeneväinen lukemaan ihmisten mieliä.

Hänen ”hypnoositilassa” hän tunsi terävän, kivuliaan paineen hänen nenässään, aivan kuin jotain työnnettäisiin hänen nenäreiästään hänen poskionteloihinsa. Hän heräsi nenäverenvuotoon. Psykiatri kasuaalisti oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja että tämä johtui mahdollisesti nuhasta.

Pian hänen kokemuksensa jälkeen henkilö alkoi kuulla kovia ääniä päässään, joita seurasi karkeita puheääniä. Aivokuvissa ei löydetty mitään implanttia. (Me olemme suositelleet, että hän kävisi kuvauttamassa itsensä puolijohdepintojen varalta, varotoimena.) Riittää todeta, että tämä henkilö oli laittanut poikki kontaktin psykiatriin ja jatkaa tämän käynnissä olevan sähköisen häiriöinnin kanssa elämistä toisilla, ei-lääketieteellisillä tavoilla.

* Lääketieteellisten implanttien käyttö.

Ylläkuvattu tilanne ei ole ensimmäinen lääketieteellisten implanttien käyttökuvaus näissä häirintä/mielenhallintatapauksissa. Toinen kontakteistamme alkoi saada ääniviestejä arviolta 15 vuotta sen jälkeen kun hänelle oltiin annettu kuulokojeimplantti korviin. ”Äänet” väittivät, että he olivat CIA:lta, ja muunmuassa ilmaisivat aikeensa juoksuttaa tätä naista agenttina suljetuilla alueilla kääntämällä äänilähetykset standardeille FM-taajuuksille paljastumisen ehkäisemiseksi.

Me emme ole löytäneet kirurgia, joka nämä laitteet implantoi, vaikka meillä on epikriisi operaatiosta. Tomografiakuvissa ei löytynyt kuulokojeimplantteja.

Monta vuotta sitten henkilö (joka nyt on psykologi) haki töihin CIA:lle. Häntä haastatteli neljä langleylaista psykologiksi esittäytynyttä, jotka sanoivat hänelle, että hänen työnsä liittyisi eräiden rikollisten arviointi sen määrittämiseksi ovatko he lojaaleja tiedustelupalvelulle.

Näissä haastatteluissa häntä pyydettiin lukemaan useita kirjoja sellaisilta henkilöiltä kuin Philip Agee, Stansfield Turner ja Ralph McGehee, joista hän ei ollut kuullut aiemmin. Väitetyt psykologit väittivät, että nämä kirjoittajat kuvasivat CIA:n ”sellaisena kuin se oikeasti on”. Kontaktiamme ei pyydetty kirjoittamaan salassapitosopimusta, jossa tunnustettaisiin näiden haastattelujen salainen luonne.

Haastatteluprosessin epätavallinen luonne viittaa siihen, että tämän henkilön kanssa leikittiin, syistä jotka eivät ole käyneet selviksi. Hän ei saanut työtä ja itse asiassa hän menetti pian työpaikkansa vankilassa. Hän sai potkut vankilan psykiatrin suosituksesta, johtuen siitä että hän intti että hän sai ääniviestejä CIA:lta henkilöltä, joka syötti hänelle salaista informaatiota.

Kiinnostavaa kyllä, vaikka tämä henkilö vaikutti epäsopivalta toimimaan psykologina vankilassa, osavaltio palkkasi hänet uudelleen mielisairaalaan, jossa hän ilmeisesti pääsi kehittämään käyttäytymisenmuokkausohjelmaa vammaisille aikuisille, joilla oli todettu mielisairaus.

Tämä henkilö väitti vastaanottavansa ja vastaavansa ulkoisiin häntä ”neuvoviin” ääniviesteihin hänen työskennellessään vankien kanssa. Voidaan olettaa, että tämä prosessi jatkuu edelleen. Näissä olosuhteissa tulee pohtia onko tämä tapaus vertailukohta mielenhallintakokeilulle; eli mielenhallintapsykologien käyttö mielenhallintakokeiden suorittamiseksi henkisesti sairaille vammaisille aikuisille. Me jatkamme tilanteen tarkkailua.

***

Henkilö, jonka me aiemmin identifioimme kamppailleen paikallisen sähköyhtiön kanssa, on ilmeisesti ”merkattu” jonkinlaisella implantilla. Tuoreessa symposiumissa häntä lähestyi mies, jonka käyntikortti kertoi hänen olevan ”Ohjelmajohtaja, Sähkömagneettisen säteilyn divisioona” energiaministeriössä. Hänen lähestymistapansa oli sympaattinen. Kontaktimme hyväksyi miehen kutsun jatkaa keskustelija yhteisistä kiinnostuksen kohteista hänen hotellihuoneessaan. Tässä tapaamisessa hän hyväksyi tarjouksen drinkistä, menetti tajuntansa sen seurauksena ja heräsi neljän tunnin päästä, edelleen tämän miehen hotellihuoneessa ja sai selville, että hänen korvantauksensa oli punkteerattu ja hän vuosi verta. Mitään seksuaalista ei ollut tapahtunut. Kaunistelevaan sävyyn mies vältteli antamasta selitystä. Siitä lähtien hän on löytänyt merkkejä pistoista hänen korvan tauksissaan, jotka eivät ole parantuneet kunnolla, ja joissa hän tuntee arviolta sentin pituisen ”johdon”. Me tutkimme asiaa edelleen.

Energiaministeriön projektijohtaja on tämän jälkeen ottanut yhteyttä toiseen aktivistiin, joka on ollut tähän yhdistykseen yhteydessä. Hänen soittoonsa ei vastattu. Ilmeisesti hän halusi tietää onko tämä nainen ottanut osaa tulevaan konferenssiin. Me varoitimme tätä henkilöä, että välttelisi minkäänlaista yksityistä tapaamista projektijohtajan kanssa.

***

Tähän päivään mennessä me olemme tietoisia kolmesta tapauksesta, joissa väitetyt energiaministeriön työntekijät ovat käyttäytyneet salaillen. CIA-hahmot tunnetusti (joskin kummallisesti) ovat olleet enemmistö muissa tapauksissa. Kahdesta näistä on kerrottu ylempänä.

Toisessa tapauksessa, johon liittyy myös äänten kuuleminen, henkilö oli varma että keskustiedustelun tuolloinen johtaja (DCI), osallistui ”äänten lähettämiseen” ainakin yhdessä tapauksessa. Hän väitti, että kun hän oli kommentoinut ääneen DCI:n mukanaoloa näissä kokeissa, ”ääni” oli vastannut ja kieltänyt tämän änkyttäen. Meille kerrottiin, että tämä tietty ”ääni” ei ole kuulunut enää sen jälkeen.

***

Jälleen eräässä tapauksessa, johon liittyy äänten kuuleminen, väitetysti ”äänet” olivat sanoneet henkilölle että häntä vastaan käytetyn teknologian oli varastanut CIA:lta kapinallistyöntekijä, jonka ryhmä ei kohdista häneen mitään toimia 2000 mailin sisällä. Hän raportoi tämän DCI:lle ja vara-DCI hänen mukaansa sanoi hänelle, että hän saa miljoona dollaria palkkioksi mikäli hän saa kaivettua uudelleen laitteiston esiin tai kenenkään häntä häirinneen henkilön nimen.

Eräs yleensä suora ja avoin CIA-henkilö oli väitetysti informoinut tätä henkilöä, että ”vaikka CIA ei kiellä sitä että sillä olisi ollut tämä laitteisto hallussaan”, he ”eivät käytä sitä tässä maassa”. Ehkäpä tämä selittää sen miksi useat kontakteistamme ovat myös joutuneet häirinnän kohteiksi ulkomailla matkustaessaan.

Tämä nainen on myös saanut kuulla CIA:n DDS-henkilöstöltä vakuuttelua tiedustelupalvelun aidosta huolesta hänen hyvinvointinsa hyväksi. Puhelinkeskustelussa viraston kanssa me vahvistimme, että CIA on kuin onkin tietoinen hänestä. Tähän perustuen me pyysimme, että virasto ”laittaisi rahat sinne missä suu on”, niinsanotusti, ja tekisi tämän henkilön kämpässä pitkän ajanjakson sähköisen pyyhkäisyn. Tämä oli kaksi kuukautta sitten. Mitään pyyhkäisyä ei ole tehty, vaikka CIA-edustaja jatkaa hänen kiipelinsä ”sympatiseerausta”.

***

Toinen henkilö, joka on ollut häirinnän ja kokeilun kohteena vuodesta 1952 (ilmeisesti hänet otettiin kohteeksi hänen ollessaan aktivisti Penn Staten yliopistossa) alkoi kuulla ”ääniä” sen jälkeen kun hänen hampaansa paikattiin. Hän on viime aikoina saanut kuulla hänen ”käsittelijöiltään” että implantoituja laitteita ei enää käytetä äänten tuottamiseen. Mitään selitystä ei tarjottu. Hän oli huomattavan yllättynyt kun tämän artikkelin kirjoittaja kertoi, että ääni voidaan tuottaa käyttämällä pelkkiä pulssimaisia mikroaaltoaudiogrammeja (joista puhutaan tämän raportin I osassa).

Tämän henkilön ”käsittelijät” olivat väitetysti sanoneet myös, että heidän kokeet Yhdysvaltain kansalaisilla on tehty tiettyjen tavoitteiden täyttämiseksi, mm.

(1) kehittämään tehokas tapa luoda tuottaa täydellinen, ”robotisoitu” sotilas;

(2) muuttaa ihmisen seksuaalikäyttäytymistä, esim. muuttaa heteroita homoiksi (kuulemma tämän prosessin kääntämisessä heillä on ”vaikeuksia”); sekä

(3) parantaa tai tuhota akateemiset saavutukset, haluttaessa, esim. halventamalla muuten lahjakkaiden oppilaiden opiskelumenestystä ja radikaalisti parantamalla heikkojen oppilaiden menestystä.

Kun ottaa huomioon valtion käytössä olevan teknologian sekä eräiden valtion virastojen taipumuksen ”leikkiä Jumalaa” kansalaisten elämillä tehdyillä kokeilla, nämä väitetyt projektit eivät vaikuta liian kaukaa haetuilta.

***

Toisessa tapauksessa oli nainen, jonka kokemusten perusteella hän, myös, oli MKULTRA-koehenkilö jota pidettiin nenä kiinni kirjoissa, niinsanotusti. Nainen, ilmeisesti, oli ”lemmikkikoehenkilö”, joka huomasi että hänelle esiteltiin useita nimekkäitä henkilöitä, joiden yhteydet CIA:han hän uskoi olevan varsin ilmiselvät. Eräs näistä hänen nimeämistään henkilöistä oli Robert Jay Lifton, tunnettu kirjailija ja aivopesun asiantuntija, jonka kirjoittamiin kirjoihin kuuluu mm. ”The Nazi Doctors: Medical Killing and the Psychology of Genocide” (Basic Books, 1986).

Hänen kokemuksiinsa kuului hänen omasta tahdostaan (”lähete”) siirto Hollywood Hospitaliin, Vancouveriin, Kanadaan, vuonna 1973, aikana jolloin MKULTRA-kokeet Alan Memorial Institutessa, McGill Universityssa, Montrealissa, Kanadassa, vasta alkoivat saada Yhdysvaltain senaatin huomion. (8)

Vähän tuoreemmalti, vuonna 1990, hän sai siirron New York
Universityn Cameron Medical Centeriin, Westchesterissa, NY:ssa (pakko-olosuhteissa jotka täyttäisivät abduktion tunnusmerkit), jossa hänet väännettiin väkivalloin maahan arviolta kuuden työntekijän voimin ja pakotettiin eristyshuoneeseen arviolta kolmeksi viikoksi. Häntä ei psykiatrisesti hoidettu eikä testattu virallisesti hänen aikanaan tuossa laitoksessa. Hänen tapausta hoitaneet psykiatrit vaikuttivat halukkaammilta pakottaa hänet ottamaan cocktailin neuroleptilääkkeitä, mm. haloperidolia, tiotikseenia ja bentratropiinia. (Haloperidoli ja tiotikseeni aiheuttavat myöhäistä dyskinesiaa. Hän vastusti näitä yrityksiä.)

Oikeustuomioistuin lopulta määräsi tämän naisen päästettäväksi vapaaksi keskuksesta, määräten että hänelle ei saisi antaa lääkkeitä. Tämän jälkeen hankittuaan haltuunsa epikriisit, olosuhteissa jotka estivät niiden sensuroinnin tai väärentämisen, hän sai selville että psykiatrit olivat suunnitelleet injektoivansa häneen lääkkeitä (vastoin tuomioistuimen määräystä) hänen vapautuspäivänään. Onneksi hänet vapautettiin päivää aiemmin.

Nainen sanoo, että hän tapasi Budd Hopkinsin, Intruders Foundationista, ja että hänellä oli pitkäaikainen, uskottu suhde John E. Mackiin, psykiatrian professoriin Harvardin lääkiksestä, joka on myös Center for Psychological Studies in the Nuclear Age perustaja ja johtaja (aiemmin nimeltään Research Program for the Study of Human Continuity ja sitä ennen huhutaan olleen osa CIA:n ”ihmisekologian” tutkimuksia).

Yhdessä vaiheessa suhdettaan professori Mach ilmeisesti tuli naisen mukaan ”tukiryhmään” tapaamaan UFO-siepattuja, jotka, nainen havainnoi häkeltyneenä, ”käyttivät aikaansa vertaillen [avaruusolentojen] implantoituja laitteita”. Professori Mack on todistetusti ajanut ideaa siitä, että UFO-abduktiot ovat aito ilmiö. (9)

Me epäilemme, että avaruusolennot, joilla on keino kulkea koko galaksin läpi, vajoaisivat niin alas että implantoisivat vertailtavia laitteita ihmisiin. Kuitenkin tulisi osoittaa todeksi, että yllämainitut psykiatri, kirurgi ja energiaministeriön projektijohtaja ovat avaruusolentoja, jotka esiintyvät ihmisinä. Me kernaasti kävisimme sellaisesta ilmitulevaa informaatiota läpi. Jos samalla tavoin voidaan osoittaa, että autosta ”abduktoitu” nainen, josta mainittiin ylempänä, oli Kaplan-nimisen avaruusolennon tekosia, joka esiintyi ihmisenä Cornell Medical Centerin tiedoissa, me mieluusti pohdimme myös sellaista.

Sillä aikaa olisi järkeenkäypää, että valtio haluaisi kansan uskovan, että avaruusolentojen vierailut ovat kasvussa. Mieltä muuttavat huumeet, ulkoapäin pään sisään tuotetut äänet, holografiset projektiot (myös puolustusministeriöllä on tällainen kyvykkyys) (10), asianmukaisesti kohdennettu suunnatun energian aseiden käyttö, implantit, erikoisefektit ja abduktiot ovat kaikki valtiolle mahdollisia ja niitä voidaan käyttää luomaan illuusio UFO-kokemuksista. Tästä tietämättömät henkilöt todennäköisemmin uskovat UFO-myytteihin, joita tällä hetkellä ollaan ”legitimoimassa”.

***

Muut tapaukset, joissa mahdollisesti on mukana Yhdysvaltain laivaston tiedustelu, NSA, huumepoliisi DEA ja kautta rantain entisiä Neuvostoliiton maiden tiedustelupalveluja, otetaan käsittelyyn tulevissa raporteissa.

HÄIRINNÄN TAVOITTEET

Kirjassaan Psychiatry and the CIA: Victims of Mind Control, tri.
Harvey Weinstein lainaa kirjaa A battle for the Mind: A Physiology in Conversion and Brainwashing, kirjoittanut William Sergeant (Greenwood Press, Westport, CT, 1957):

”Pitkittämällä stressiä eri tavoin, tai aiheuttamalla fyysistä debilitaatiota voidaan saavuttaa perusteellisempi muutos henkilön ajatusprosesseissa. … Mikäli stressi tai fyysinen debilitaatio tai molemmat viedään askeleen pidemmälle, saattaa käydä niin että ajatuksen ja käytöksen mallit, erityisesti tuoreeltaan hankitut, häiriintyvät. Uusia käytösmalleja voidaan näin korvata, tai tukahdutettuja malleja tuoda jälleen esiin, tai kohde saattaa alkaa ajatella tai käyttäytyä tavoilla, jotka ovat täysin päinvastaisia aiempiin verrattuna.

”… Jos täydellinen, yhtäkkinen romahdus saadaan aikaan pitkittämällä tai vahvistamalla emotionaalista stressiä, aivokuori on mahdollista pyyhkiä hetkellisesti tyhjäksi sen tuoreemmista käyttäytymismalleista, mikä mahdollisesti mahdollistaa uusien korvaavien käyttöönoton helpommin.”

Tri. Weinstein kommentoi: ”Vastaavuus [tri. Ewen] Cameronin differentiaaliamneesian teoriaan on hämmästyttävä, ja yhteys aivopesuun on kertakaikkisen ilmiselvä.” (11) Tri. Cameron, joka on töissä McGill Universityn Allan Memorial Institutessa
Montrealissa, Quebecissa, Kanadassa, vuosina 1943-1964, teki aivopesukokeita valituilla psykiatrisilla potilailla vasten heidän tahtoaan CIA:n leipiin. Tri. Weinsteinin isä oli yksi Cameronin uhreista.

Sergeantin teoreemat ja Cameronin asiaan liittyneet kokeelliset löydökset vaikuttavat olevan eteenpäin vievä voima tämän yhdistyksen saamien häirintä- ja kokeiluraporttien taustalla. Kaikki nämä henkilöt on altistettu sarjalle päällekkäisiä olosuhteita, jotka ilmeisesti on tarkoitettu aiheuttamaan ja ylläpitämään pitkäaikaista stressitilaa. Kaikki nämä henkilöt on käytännössä eristetty. Näissä tapauksissa suurimmassa osassa on ollut mukana epäeettisiä psykiatreja ja lääkäreitä. Selvästi ei-terapeuttisiin tarkoituksiin käytetään mielentilaan vaikuttavia lääkkeitä. LSD:n käytöstä on myös alkanut tulla esiin näyttöä (joka on Cameronin yksi mielentilaan vaikuttavista lempiaineista). Ja ”psychic driving”-tekniikat https://en.wikipedia.org/wiki/Psychic_driving — Cameronin lempi-aivopesumenetelmä — ovat mukana kaikissa tapauksissa, paljon suuremmalla ja potentiaalisesti tehokkaammalla asteella, jossa mukana on äänisyötettä.

Näiden häirintä- ja kokeilukampanjoiden pitkäaikaiset tavoitteet ovat varsin perustavanlaatuisia, mm.

(1) indusoida perverssi ”lojaliteetti” jokaista henkilön häirinnässä mukanaolevaa virastoa kohtaan, sekoittaa hänen prioriteettinsa koskien oikeussuojakeinojen hankkimisen mahdollisuutta;

(2) suunnata häirityn henkilön toivottomuuden, vihan ja turhautumisen tunteet rotuja ja etnisiä ryhmiä kohtaan, sekä tiettyjä nimekkäitä poliittisia hahmoja kohtaan, mm. Yhdysvaltain presidentti; sekä

(3) pakottaa yksilö tekemään väkivallanteko (itsemurha tai murha), olosuhteissa joissa valtio voi hänet uskottavasti kieltää.

Operaation lopullinen menestys ilmeisesti riippuu tästä jälkimmäisestä tavoitteesta. Me olemme onnistuneesti hangoitelleet vastaan tätä prosessia useassa nyt tutkitussa tapauksessa.

”STALKER”-ILMIÖ

Viime viikkoina huomattavaa julkisuutta on annettu ”stalkkaajien” uhreiksi joutuneiden traumalle (henkilöt jotka pakkomielteisesti tarkkailevat, häiritsevät ja joissain tapauksessa tappavat joukkovainottuja monenlaisista käsittämättömistä syistä). Elokuvatähdet, joita on stalkattu toistuvasti, ovat päässeet uutisiin. Stalkkaus, ongelmana, on itse asiassa muuttumassa laajaksi, niin pahaksi että joissain osavaltioissa aktiviteettia on viimein alettu rajoittaa lailla.

Henkilöt, jotka ovat yhdistykseemme yhteydessä, ovat raportoineet samaa pelottavan moninaista kokemusten määrää, joita nyt raportoidaan lehdissä toisten stalkkauksen uhrien puolesta. Ainoa ero on, että meille raportoiduissa tapauksissa kyttääjät toimivat ryhmissä erittäin pitkiä aikoja ja (ilmeisesti) eräiden tiedustelupalvelujen siunauksella. Nyt läpi menneitä, stalkkaajien uhreja suojelevia lakeja sovelletaan selvästikin valikoiden. Me toivomme lopettavamme tämän tilanteen; eli siis, lisänä kaikkiin yllämainittuihin tavoitteisiin.

Tulisi huomauttaa, että FBI, vaikka haluton tulemaan väliin ylläkuvattuihin tapauksiin, on tehnyt erittäin laajan intervention suojellakseen Joy Silvermania, Bushin nimittämää J.F. Kennedy Center for the Performing Artsin uskottua miestä, hänen häiriintyneen rakastajattaren Sol Wachtlerin ”stalkkauksilta”, joka on New Yorkin osavaltion muutoksenhakutuomioistuimen ylituomari. (12)

Wachtler oli ilmeisesti uhkaillut kidnappaavansa Silvermanin tyttären, mikäli hän ei maksa tälle $20,000. Koska mitään kidnappausta ei tapahtunut, tapaus käsiteltiin pelkkänä kiristyksen uhkauksena. Herää kysymys miksi New Yorkin osavaltion poliisi ei käsitellyt tätä tapausta. Silverman asuu New Yorkissa.

Ilmeisesti FBI antoi yli 100 agenttia ja teknikkoa tähän tapaukseen, ja ratkaisi jutun arviolta 30 päivässä. Marraskuun 7. päivänä 1992, pidätyspäivänään, Wachtler pisti 80 FBI:n erikoisagenttia kujanjuoksuun Long Islandin moottoritielle. Ilmeisesti FBI:llä ei ole tarpeeksi tekemistä, mikäli yksittäinen stalkkaaja on heidän prioriteettilistallaan näin korkealla. Me joudumme toki miettimään oliko FBI:n ylimitoitettu vaste johtunut Wachtlerin stakkaus-erikoikeuden anastuksesta.

Silvermanin $300,000:n lahjoitus republikaanipuolueelle voidaan tulkita FBI:n innokkaan huolenpidon syyksi hänen hyvinvoinnistaan. Ilmeisesti näissä olosuhteissa ”stalkkauksen uhrit” — jotka ovat varsin köyhiä — joutuisivat heittämään hyvästit toiveilleen saada FBI puuttumaan heidän tilanteeseensa. FBI:n suojelu vaikuttaa maksavan rahaa, mihin kenelläkään kontakteistamme ei ole varaa.

Viitteet

(1) Peters, Edward, Torture, Basil Blackwell, Inc., New
York/London, 1985

(2) The Plain Dealer, Cleveland, OH, June 28, 1991, p.4-B
(”Psychiatrist Testifies at mom’s Hearing”); November 6, 1991,
(Woman Ruled Competent for Trial”); & December 21, 1991, p. 4-C
(”Ruling Expected Monday on Sanity of Parma Mother/Woman says she stabbed her 3 children to protect them”).

(3) The Washington Post, June 1, 1991, p. C-1 (”Voices’ Led to
Tragedy for 2 Men/Pentagon Suspect’s Mother Says Institutions
Should Have Held Son”) & December 14, 1991, p. D-3 (”Suspect in
Pentagon Killing Is Found Unfit to Stand Trial”).

(4) The Washington Post, September 4, 1992, p. D-3 (”Freight
Train kills Woman Near Home in Silver Spring”).

(5) Jane’s Security & Co-In [Counter-Insurgency] Equipment,
(Surrey, UK, 1991-92), pääasiallisena lähteenä, sisältää useita viittauksia attaseasalkkuun keinona piilottaa asioita, valvonta/viestintäoperaatioissa. Sähköiset komponentit rakennetaan näiden salkkujen pohjien alle. Ilmiselvästikin juuri kuvattu mies ei ole voinut kantaa ”mikropiiritettyä” attaseasalkkua amerikkalaiskoneeseen ilman, että se on viety turvatarkastuksen läpi. Entinen CIA DDS työntekijä ohjeisti meitä, että kaikki virkamerkit mukanaan pitävät Yhdysvaltain tiedusteluhenkilöt voivat ohittaa käsimatkatavaroidensa turvatarkastuksen.

(6) Paul Pioneer Press Dispatch, October 15, 1986, p. 1-A (”U.S.
Used Humans for Radiation Guinea Pigs”).

(7) Kts. esim. Weinstein, Harvey M., M.D., Psychiatry and
the CIA: Victims of Mind Control, American Psychiatric Press,
Washington, D.C., 1990; Marks, John, The Search for the
”Manchurian Candidate” The CIA and Mind Control, Times Books, New York, 1979; Delgado, Jose M. R., M.D., Physical Control of the
Mind: Toward a Psychocivilized Society, Harper & Row, New York,
1969; & Hutchison, Michael, Megabrain: New Tools and Techniques
for Brain Growth and Mind Expansion, Ballantine Books, New York,
1986.

(8) Vancouver Sunin arkistonhoitajan mukaan, Hollywood Hospital,
Ltd. (yksityinen instituutio) meni konkkaan vuonna 1975, kaksi vuotta tämän naisen sairaalaan menon jälkeen ja arviolta 30 vuoden liiketoiminnan jälkeen. Tapaus sattui samaan aikaan kuin Yhdysvaltain senaatin Churchin komitea sai selville CIA:n aivopesusta MKULTRAssa. Kontaktimme identifioi myös Hollywood Hospitalin johtajan, tri. Ross MacLeanin — Vancouver Sun on myös antanut saman informaation. Mikään näistä tiedoista, joiden kopiot on saatu haltuun, ei viittaa CIA:n mukanaoloon sairaalan toiminnassa. Mahdollisesti osa historiaa on sivuutettu. Cornell Medical Centerin rooli MKULTRAssa on julkisten tietojen kysymys. (Kts. esim. Thomas, Gordon, Journey Into Madness: The True Story of the CIA Mind Control and Medical Abuse, Bantam Books, New York, 1989).

(9) The Roper Organization, Unusual Personal Experiences: An
Analysis of the Data from Three National Surveys, (Bigelow
Holding Corp., Las Vegas, NY, 1991. Kirjan kirjoittajat antavat ”uskottavuutta” tälle julkaisulle, mm. John Mack ja Budd Hopkins.

(10) Defense Week, October 19, 1992, Vol. 13, No. 41, pp. I & II,
(”Pentagon, State [Department] Collaborate on Counterterror
Gear”).

(11) Op. cit., Weinstein, pp. 140-141.

(12) The Washington Post, November 10, 1992, p. A-1 (”An Unlikely
Suspect for Scandal/Top N.Y. Judge Accused of Breaking Law in
Secret Life”).

Kidutukselle ei koskaan ole minkäänlaista oikeutusta. Se luo väkivallan kierteen valtioiden sisälle. Se leviää tartuntataudin tavoin maasta toiseen. Sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia uhrin mentaaliseen ja fyysiseen terveydentilaan ja se pahoinpitelee kiduttajan. Ihmisolennon perusvalvollisuus on ilmaista sitä mikä on lujasti ihmiskunnan omatunnolla ja kitkeä tämä pahuus juurineen.

[Amnesty International, helmikuu 1990, Yhdysvaltain valtion jatkuvan epäonnistumisen kontekstissa ratifioida YK:n kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun vastainen konventti, päivämäärällä joulukuun 10. 1984]

 

Artikkelin julkaissut Targeted Individuals Canada