Avainsana-arkisto: Exopolitics Journal

Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista

5.5.2021 paatoimittaja Kommentoi

[99] Kuvaus monia muita kontaktihenkilöitä vähättelevistä kommenteista, kts. Meier, “Second Contact,” Monday, February 3, 1975, saatavilla verkossa: http://www.figu.org/us/ufology/contact_notes/2.htm

[100] Alex Collier – Reptiliaaneista: Leading Edge Follow-up Interview, Leading Edge Interview by Val Valerian, May 5, 1996. Julkaistu teoksessa Sacred Space

[101] Kts. Graham Bethune, Pleiadians from Alcyone (Cosmic Intelligence Awareness, 1998).

[102] George Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 141.

[103] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 149.

[104] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 147.

[105] Kts. Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 143.

[106] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 153.

[107] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 164.

[108] Alex Collier, “More on The Sirians,” Defending Sacred Ground: kpl 5. Verkkolainaus: Alex Collier, Leading Edge Followup Interview by Val Valerian, May 5, 1996, http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099h.html

[109] Kts. Forest Crawford, julkaisussa ”UFO JOURNAL OF FACTS” (Box 17206., Tucson, AZ 85710), Spring, 1991. Verkkoviittaukset, kts. Branton, Secrets of the Mojave, http://www.subversiveelement.com/underworldMojave2.html

[110] Forest Crawford, lainaus tekstissä Branton, “Secrets of the Mojave,” http://www.subversiveelement.com/underworldMojave2.html . Alkuperäinen lähde, Crawford, ”UFO JOURNAL OF FACTS” (Box 17206., Tucson, AZ 85710), Spring, 1991.

[111] Tämän kidutuksen väitetään tapahtuneen astronomi Frank Draken käskystä, jonka väitetään johtaneen salaista tehtävää, kts. Alex Collier, “Galactic Interplay Behind the Scenes,” Defending Sacred Ground,” kpl. 4, katso myös http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099i.html. Kts. John Learin briiffaus sen varmistukseksi että Frank Drake oli mukana, http://www.crowdedskies.com/pages/john_lear.htm

[112] “Arcturian Channel” (January 10, 2004) saatavilla verkossa: http://www.galacticdiplomacy.com/Arcturians.htm. Tämän tutkielman kirjoittaja on henkilökohtaisesti haastatellut, kysellyt ja listannut jokaisen henkilön joka on saanut viestejä arcturuslaisilta, ja pitää informaatiota yhdenmukaisena, johdonmukaisena ja uskottavana.

[113] Forest Crawford, UFO Journal of Facts (Spring, 1991). Verkkolähteet, kts. Branton, Secrets of the Mojave, http://www.subversiveelement.com/underworldMojave2.html

[114] Forest Crawford, UFO Journal of Facts (Spring, 1991). Verkkolähteet, kts. Branton, Secrets of the Mojave, http://www.subversiveelement.com/underworldMojave2.html

[115] Alex Collier, “Let’s Do Some Questions,” http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099f.html

[116] Alex Collier, “The Andromeda Council,” Defending Sacred Ground,” kpl 1. Verkkolainaus: http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099b.html

[117] Katso Sean David Mortonin haastattelu, “The Man Who Fell to Earth,” http://www.delphiassociates.org . Saatavilla verkossa: http://www.theuniversalseduction.com/articles/morton.html

[118] Siriuksen tähtijärjestelmästä, kts. “Sirius 2”, http://www.solstation.com/stars/sirius2.htm

[119] Alex Collier, “More on Civilizations in Various Star Systems,” Defending Sacred Ground, kpl 6. Keskustelu elinkelpoisista planeetoista Siriuksella, kts. http://www.exoplaneten.de/sirius/english.html

[120] Tämä olisi biomagneettisen ihmiskehon planeettamalli, kts. Robert O. Becker, The Body Electric: Electromagnetism And The Foundation Of Life (HarperCollins Publishers, 1987). Kts. myös Bruce L. Cathie, The Energy Grid (Adventures Unlimited Press, 1997).

[121] Hugh Matlock, “Arcturian Channel” (January 10, 2004) saatavilla verkossa: http://www.galacticdiplomacy.com/Arcturians.htm . Tämän tutkielman kirjoittaja on henkilökohtaisesti haastatellut, kysellyt ja listannut jokaisen henkilön joka on saanut viestejä arcturuslaisilta, ja pitää informaatiota yhdenmukaisena, johdonmukaisena ja uskottavana.

[122] Alex Collier, “More on The Sirians,” Defending Sacred Ground: The Story of Alex Collier and his Lifetime Personal Contact with the Zenetaen Culture of Andromeda (Brotherton Press, 1997) kpl 5. Verkkolainaus: Alex Collier, Leading Edge Followup Interview by Val Valerian, May 5, 1996, http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099h.html

[123] Kts. Antonio Ribera & Wendelle Stevens, UFO Contact from Planet Ummo (UFO Photo Archives, 1986). Lisää tietoa verkossa ummiiteista, kts. “A case with a high level on the technical information given from UMMO – a civilization in the first steps of interplanetary crossing through space,” available at: http://www.galactic-server.com/rune/ummo.html

[124] Lainaus tekstissä “A case with a high level on the technical information given from UMMO – a civilization in the first steps of interplanetary crossing through space,” available online at: http://www.galactic-server.com/rune/ummo.html

[125] Kts. Ribera & Stevens, UFO Contact from Planet Ummo. Laskeutumiseen liittyvistä tiedoista kts. “A case with a high level on the technical information given from UMMO – a civilization in the first steps of interplanetary crossing through space”, saatavilla verkossa: http://www.galactic-server.com/rune/ummo.html

[126] Lainaus tekstissä Antonio Ribera, “UMMO EXPEDITION TO EARTH” saatavilla verkossa: http://www.galactic-server.com/rune/ummo.html

[127] Kts. Collier, “Leading Edge Interviews 1996,” Defending Sacred Ground, kpl. 4. Saatavilla verkossa: http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099i.html

[128] Kts. Elizabeth Klarer, Beyond the Light Barrier (H. Timmins, 1980).

[129] John Quinn, Phoenix Undead: The Montauk Project and Camp Hero Today, saatavilla verkossa: http://psychicspy.com/monew.htm

[130] Al Bielak Interview, 1991. Saatavilla verkossa: http://www.freezone.org/mc/e_conv06.htm

[131] Hugh Matlock, Arcturian Channel, ” (January 10, 2004) saatavilla verkossa: http://www.galacticdiplomacy.com/Arcturians.htm. Tämän tutkielman kirjoittaja on henkilökohtaisesti haastatellut, kysellyt ja listannut jokaisen henkilön joka on saanut viestejä arcturuslaisilta, ja pitää informaatiota yhdenmukaisena, johdonmukaisena ja uskottavana.

[132] Andrews, Extra-terrestrial Friends and Foes, 158.

[133] Alex Collier, “More on The Sirians,” Defending Sacred Ground, kpl 5. Verkkolainaus: Alex Collier, Leading Edge Followup Interview by Val Valerian, May 5, 1996, http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099h.html

[134] Kts. Sean David Mortonin haastattelu, “The Man Who Fell to Earth,” http://www.delphiassociates.org . Saatavilla verkossa: http://www.theuniversalseduction.com/articles/morton.html

[135] Collier, Letters from Andromeda, (April 1996) available at: http://www.elfdata.com/darkside/lfa/newsletters/v2n2universe.html

[136] Norm J. Milanovich, We, The Arcturians (A True Experience) (Athena Publishing, 1990).

[137] Milanovich, We, The Arcturians, takakansi.

[138] Hugh Matlock, “Arcturian Channel” (January 10, 2004) saatavilla verkossa: http://www.galacticdiplomacy.com/Arcturians.htm . Tämän tutkielman kirjoittaja on henkilökohtaisesti haastatellut, kysellyt ja listannut jokaisen henkilön joka on saanut viestejä arcturuslaisilta, ja pitää informaatiota yhdenmukaisena, johdonmukaisena ja uskottavana.

[139] Muihin ulkoavaruuden rotuihin kuuluu mm. koldasilaiset, kts. http://www.galactic-server.com/rune/kold1.html ; Cygnus Alphalta tulleet, kts. Alex Collier, http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099i.html ; Altair Aquilalta tulleet, kts. Michael Wolf, http://www.swa-home.de/wolfdoc.htm

[140] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report, An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” Scoop (30 January, 2004) http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0401/S00151.htm

[141] Kuvaus globaaleista systeemisistä ongelmista, kts. Richard H. Robbins, Global Problems and the Culture of Capitalism, 2^nd edition (Alyn and Bacon Publishing, 2001). Infoa verkossa: http://faculty.plattsburgh.edu/richard.robbins/legacy/default.htm

Artikkelin julkaissut exopolitics.net, kuvien kanssa tarrdaniel.com

[98] Meier, “First conversation with the UFO person,” Tuesday, January 28, 1975, saatavilla verkossa: http://www.figu.org/us/ufology/contact_notes/1.htm

[100] Alex Collier – Reptiliaaneista: Leading Edge Follow-up Interview, Leading Edge Interview by Val Valerian, May 5, 1996. Julkaistu teoksessa Sacred Space

[101] Kts. Graham Bethune, Pleiadians from Alcyone (Cosmic Intelligence Awareness, 1998).

[102] George Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 141.

[103] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 149.

[104] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 147.

[105] Kts. Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 143.

[106] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 153.

[107] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 164.

[113] Forest Crawford, UFO Journal of Facts (Spring, 1991). Verkkolähteet, kts. Branton, Secrets of the Mojave, http://www.subversiveelement.com/underworldMojave2.html

[114] Forest Crawford, UFO Journal of Facts (Spring, 1991). Verkkolähteet, kts. Branton, Secrets of the Mojave, http://www.subversiveelement.com/underworldMojave2.html

[115] Alex Collier, “Let’s Do Some Questions,” http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099f.html

[116] Alex Collier, “The Andromeda Council,” Defending Sacred Ground,” kpl 1. Verkkolainaus: http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099b.html

[117] Katso Sean David Mortonin haastattelu, “The Man Who Fell to Earth,” http://www.delphiassociates.org . Saatavilla verkossa: http://www.theuniversalseduction.com/articles/morton.html

[118] Siriuksen tähtijärjestelmästä, kts. “Sirius 2”, http://www.solstation.com/stars/sirius2.htm

[126] Lainaus tekstissä Antonio Ribera, “UMMO EXPEDITION TO EARTH” saatavilla verkossa: http://www.galactic-server.com/rune/ummo.html

[127] Kts. Collier, “Leading Edge Interviews 1996,” Defending Sacred Ground, kpl. 4. Saatavilla verkossa: http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099i.html

[128] Kts. Elizabeth Klarer, Beyond the Light Barrier (H. Timmins, 1980).

[129] John Quinn, Phoenix Undead: The Montauk Project and Camp Hero Today, saatavilla verkossa: http://psychicspy.com/monew.htm

[130] Al Bielak Interview, 1991. Saatavilla verkossa: http://www.freezone.org/mc/e_conv06.htm

[132] Andrews, Extra-terrestrial Friends and Foes, 158.

[134] Kts. Sean David Mortonin haastattelu, “The Man Who Fell to Earth,” http://www.delphiassociates.org . Saatavilla verkossa: http://www.theuniversalseduction.com/articles/morton.html

[135] Collier, Letters from Andromeda, (April 1996) available at: http://www.elfdata.com/darkside/lfa/newsletters/v2n2universe.html

[136] Norm J. Milanovich, We, The Arcturians (A True Experience) (Athena Publishing, 1990).

[137] Milanovich, We, The Arcturians, takakansi.

Artikkelin julkaissut exopolitics.net, kuvien kanssa tarrdaniel.com

Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista — Typologia kaikkein merkittävimmistä Maan ulkopuolisista roduista, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa

Michael E. Salla, PhD drmsalla@exopolitics.org www.exopolitics.org www.galacticdiplomacy.com

uusittu tammikuun 1. 2005 (Alunperin julkaistu heinäkuun 26. 2004)

*************

Tiivistelmä

Ihmiskunnalle tunnettuja avaruusolentojen rotuja on useita, jotka ovat tekemisissä Maapallon ja ihmispopulaation kanssa. Vuonna 1998 tehdyssä haastattelussa Clifford Stone, eläköitynyt Yhdysvaltain armeijan kersantti, joka palveli USA:n armeijassa 22 vuoden ajan ja osallistui salaisiin operaatioihin, joilla noudettiin maahansyöksyneitä Maan ulkopuolisia aluksia ja Maan ulkopuolisia biologisia olentoja (extraterrestrial biological entities, EBE), paljasti, että Yhdysvaltain armeija tietää yhteensä 57 Maan ulkopuolista rotua. Tästä Maan ulkopuolisten rotujen varannosta useat ovat aktiivisempia kuin toiset, ja niillä voidaan väittää olevan kaikkein eniten merkitystä ihmiskunnan evoluutiolle ja itsevaltiudelle. Tämä raportti kuvaa Maan ulkopuoliset päärodut, joihin yleisimmin kirjallisuudessa viitataan, joilla tuntuu olevan eniten strategista merkitystä ihmiskunnan evoluutiolle ja suvereeniudelle, sekä niiden vaikutusta useisiin systeemisiin, globaaleihin ongelmiin. Raportti tekee eron näiden avauusolentojen välillä perustuen siihen kuuluvatko ne kahteen toisistaan erottuvaan ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sisältää Maan ulkopuoliset rdut, joiden kanssa Maan ulkopuolisten rotujen asiaa hoitavat ‘varjohallitukset’ ovat päässeet sopimukseen ja jopa tehneet yhteistyötä useissa yhteisprojekteissa. Laaja joukko toisiinsa kytkeytyviä sopimuksia näiden rotujen ja Yhdysvaltain ‘varjohallituksen’ välillä viittaa sotateollisen kompleksin intressiryhmien olemassaoloon. On myös toinen Maan ulkopuolisten avaruusolentojen rotujen joukko, joka sijaitsee tämän avaruusolentojen rotujen ja ‘varjohallituksen’ salaisten sopimusten verkon ulkopuolella. Useimmat ‘kontaktihenkilöt’ ovat raportoineet näiden rotujen olevan ‘ystävällismielisiä’ ihmisten intressejä kohtaan, mikä viittaisi eettisempään lähestymistapaan koskien ihmiskunnan haasteisiin vastaamista koskien sen valmistautumista totuuteen Maan ulkopuolisten rotujen läsnäolosta sekä edistynyttä Maan ulkopuolista teknologiaa.

Tämä raportti kuvaa aluksi ryhmän avaruusolentoja, jotka ovat osa sotateollista kompleksia, joka on huolimatta sen Yhdysvaltoihin keskittyneestä skoopista kuitenkin globaali. Raportti sitten kuvaa toisen avaruusolentojen ryhmän, jotka ovat kieltäytyneet assosioitumasta sotateollisen kompleksin kanssa. Maan ulkopuolisten ryhmien erottelu tällä tavoin auttaa tuomaan maineeseen monimutkaisen eettis-juridis-poliittisen ulottuvuuden ymmärtää sitä miten eri Maan ulkopuoliset rodut valitsevat tehdä yhteistyötä sotateollisen kompleksin kanssa. Kaikkein merkittävimpien avaruusolentojen rotujen motivaatioiden ja aktiviteettien ymmärtäminen auttaa suuresti vastaamaan kysymyksiin koskien asianmukaisten käytänteiden käyttöönottoa; ja se auttaa myös yksityishenkilöitä vastaamaan riittävästi dilemmaan siitä mitkä Maan ulkopuoliset rodut kontribuoivat ihmiskuntaa vastassa oleviin globaaleihin ongelmiin ja minkä rotujen kanssa voidaan työskennellä ihmiskunnan evoluution ja emansipaation hyväksi.

*************

Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista — Typologia kaikkein merkittävimmistä Maan ulkopuolisista roduista, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa

1. Johdanto [1]

Maan ulkopuolisia rotuja on huomattava määrä, joiden kanssa Maapallon ja ihmiskunnan tiedetään olevan yhteydessä. Vuonna 1998 tehdyssä haastattelussa Clifford Stone, eläköitynyt USA:n armeijan kersantti, joka palveli USA:n armeijassa 22 vuoden ajan ja osallistui salaisiin operaatioihin, joissa noudettiin maahansyöksyneitä avaruusolentojen aluksia ja Maan ulkopuolisia biologisia olentoja (extraterrestrial biological entities, EBE’s), paljasti että Yhdysvaltain armeija tiesi yhteensä 57 Maan ulkopuolisesta rodusta. [2] Tästä Maan ulkopuolisten rotujen varannosta usea on aktiivisempi kuin moni muu ihmiskunnan yhteydenpidossa, ja niiden voidaan väittää olleen merkittävimpiä ihmiskunnan evoluution ja suvereeniuden mielessä. Iso kasa raportteja ja todistuksia koskien eri Maan ulkopuolisia rotuja viittaa siihen, että Maan avaruusolentojen rotujen motivaatiot ja aktiviteetit vaihtelevat suuresti, ja idea näistä motivaatioista voidaan puristaa ulos tarkastelemalla lähemmin näitä raportteja ja todistuksia.

Kaikkein uskottavimmat todistukset eri avaruusolentojen roduista tulevat ‘sisäpiiriläisiltä’ kuten kersantti Stone, joka palveli pitkiä aikoja armeijassa ja/tai korporaatioissa osallistuen ‘mustiin projekteihin’; sekä myöskin ‘kontaktihenkilöiltä’, joilla on ollut suora fyysinen kontakti avaruusolentoihin ja kommunikoineet näiden kanssa. Heihin kuuluu sekä ‘kontaktihenkilöitä’ klassisessa perusmielessä että niitä, jotka ovat vapaaehtoisesti olleet tekemisissä avaruusolentojen rotujen kanssa, ja myös ‘siepattuja’ jotka ovat olleet tahtomaattaan mukana avaruusolento-ohjelmissa. [3] Aluksi viittaan eräisiin pääinformaatiolähteisiin eri Maan ulkopuolisille roduille, jotka yleisesti operoivat Maapallolla, ja sitten yritän kuvata näiden rotujen erityisiä motivaatioita ja aktiviteetteja käyttäen saatavilla olevia lähteitä.

Vaikka tässä esitettyjen kontaktihenkilöiden ja sisäpiiriläisten tarjoaman informaation tarkkuudesta voikin olla huomattavaa debattia, olen esittänyt muualla, että ‘sisäpiiriläiset’ ja ‘siepatut’ tarjoavat vahvinta näyttöä avaruusolentojen ilmiöstä. [4] Se mikä auttaa tukemaan näiden ‘sisäpiiriläisten’ ja ‘siepattujen’ informaation uskottavuutta on heidän tarjoamiensa todistusten ja näytön johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus, sekä perimmiltään mukana olevien henkilöiden uskottavuus. Tämän seurauksena tämä raportti tulee keskittymään pääosin valittujen ‘sisäpiiriläisten’ ja ‘kontaktihenkilöiden’ todistuksiin, joiden johdonmukaisuus, yhdenmukaisuus ja uskottavuus viittaavat siihen, että he tarjoavat luotettavaa informaatiota eri Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista.

Vääpeli Bob Deanilla oli 27-vuotinen armeijan ura ja yhdessä kohtaa palvelustaan hän työskenteli armeijan tiedustelussa liittoutuneiden päämajassa Euroopassa (Supreme Headquarters of the Allied Powers in Europe, SHAPE) vuodesta 1963 eteenpäin. Hänen merkittävä palvelusuransa antaa hänelle uskottavuutta väittää nähneensä salaista informaatiota palveluksensa aikana. SHAPE-komennuksellaan hän väitti saaneensa ohjeet lukea yksityiskohtaisia tutkimuksia UFOjen/ET:den aktiviteeteista ja siitä miten ne vaikuttaisivat Neuvostoliiton ja NATOn välisiin suhteisiin, mikä julkaistiin vuonna 1964 otsikolla “Arvio: Mahdolliset sotilasuhat liittoutuneille Euroopassa.” [5] Haastattelussa Dean kuvasi neljää avaruusolentojen rotua ‘arviosta’ seuraavasti:

Senaikaisessa ryhmässä oli vain neljä, joiden olemassaolosta tiesivät varmasti, ja Harmaat olivat yksi noista ryhmistä. Oli ryhmä joka näytti tasan tarkkaan samalta kuin me. Oli ihmisryhmä, joka näytti paljon samalta kuin me, mikä todella teki kenraalit hulluiksi, koska he päättivät että nämä tyypit, ja he olivat nähneet heidät monesti, että heillä oli kontakti heihin, ja oli ollut abduktioita, oli ollut kontakteja. Nämä ihmiset näyttivät niin paljon meiltä, että sellainen olisi voinut istua vieressä lentokoneessa tai ravintolassa eikä koskaan olisi saanut tietää eroa. Ja armeijaa kun olivat ja pääasiassa paranoideja, se häiritsi kenraaleita ja amiraaleja hiukkasen. Se seikka, että nämä älykkäät olennot voisivat olla tekemisissä meidän kanssa, kävellä SHAPEn käytäviä eestaas, kävellä Pentagonin käytäviä eestaas. Hyvä Jumala, se kävi ilmi muutamalle heistä, että nämä tyypit saattaisivat olla jopa Valkoisessa talossa! Tottakai, kuten sanoin, paranoidius noina vuosina sekoitti asioita hieman.

Kaksi muuta ryhmää, siellä oli erittäin suuri ryhmä, sanon suuri, ne olivat parimetrisiä, joskus jopa kolme metrisiä ja ne olivat humanoideja, mutta ne olivat erittäin vaaleita, erittäin valkoisia, niillä ei ollut yhtään ihokarvoja. Ja sitten oli toinen ryhmä, joilla oli eräänlainen reptiliaanin olemus. Me olimme kohdanneet niitä, armeijan ihmiset ja poliisit ympäri maailman olivat törmänneet näihin tyyppeihin. Niillä oli pystysuorat pupillit silmissä ja niiden iho tuntui samanlaiselta kuin mitä löytää liskon vatsalaukun päältä. Ne olivat ne neljä jotka me tiesimme vuonna 1964. Mutta ystävät ovat kertoneet minulle, jotka ovat edelleen aktiivisia palveluksessa, että nyt se on reilusti yli tusinan rotua. [6]

Toinen ‘sisäpiiriläis’lähde, joka viittaa ulkoavaruuden rotuihin, on tri. Michael Wolf, joka väittää työskennelleensä yli 2 vuosikymmentä erilaisissa pesteissä salaisissa projekteissa käsittelemässä avaruusolentojen läsnäoloa. Huolimatta joistain jatkuvista häslingeistä koskien Wolfin sisäpiirin todistusta ja kredenssejä, useat UFO-tutkijat, jotka henkilökohtaisesti ovat haastatelleet häntä, ovat pitäneet häntä yhtenäisenä, johdonmukaisena ja uskottavana. [7] Haastattelussa väitettiin, että:

Tri. Wolfin mukaan useat avaruusolentojen liitot ovat vierailleet luonamme löyhän järjestetyllä tavalla. Nämä ovat: Allianssi (ihmisten näköiset avaruusolennot Altair Aquila -järjestelmästä), Korporaatio (Harmaat Zeta Reticulin järjestelmästä), Maailmojen Federaatio (monet eri rodut monista järjestelmistä), Orionin Liittoutuneet Rodut (kulttuurit niistä tähtijärjestelmistä). Lisäksi Allianssi on tekemisissä Korporaation ja Maailmojen Federaation kanssa. Orionin Liittoutueet Rodut ovat tekemisissä Korporaation kanssa, ja niiden kautta Allianssin ja Maailmojen Liiton kanssa. [8]

Vaikka Wolf väittikin useimpien avaruusolentojen rotujen olevan ystävällisiä, hän sanoi että pieni määrä on vihamielisiä, ja että he käyttäytyvät kuin planeettainväliset roistot. [9] Eräs ‘kontaktihenkilö’, joka väittää fyysisesti tavanneen avaruusolentoja ja viettäneen aikaa Maan ulkopuolisella aluksella on Alex Collier. [10] Collieria on haastatellut tutkiva journalisti ja UFO-tutkija Paola Harris, joka huolimatta omista alkuvaiheen varauksistaan koskien Collierin väitteitä piti häntä erittäin uskottavana ja johdonmukaisena, ja että iso osa hänen sanomisistaan on yhdenmukaista hänen omien tutkimustensa löydösten kanssa. [11] Lisäksi eräät Collierin väitetyistä keskusteluista avaruusolentojen kanssa ovat johtaneet astronomisiin väitteisiin, jotka myöhemmin on todistettu paikkansapitäviksi viimeisimmän kvanttifysiikan tiedon avulla koskien esoteerisia aiheita kuten mustien aukkojen informaatiota. [12] Tämä on auttanut Collierin uskottavuuden vakiinnuttamisessa ‘aitona kontaktihenkilönä’, jolla on relevanttia informaatiota kerrottavaksi Maan ulkopuolisista roduista.

Useassa artikkelissa, jotka on koostettu hänen kirjaansa Defending Sacred Ground varten Collier kuvaa yksityiskohtaisesti useiden Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioita ja käyttäytymistä, joista esimerkkinä on seuraava:

Ymmärrykseni on, että Sirius A -tähtijärjestelmästä tulevat pyrkivät olemaan avuksi ja hyväätekeviä, koska he tuntevat olevansa vastuussa siitä, että Sirius B:n kolonisoineet olivat alunperin Sirius A:lta. Sirius B:ltä tulleet ovat tulleet tänne ja sekoittaneet päämme, ja he ovat niitä, jotka alunperin antoivat valtiolle Montaukin teknologian. Heillä on samat uskomukset ja aivokuviot kuin Orionilta tulleilla. Tau Cetiltä tulleet ovat myös hyvin vahvasti mukana. Kukaan ei tiedä tarkkaan mitä Seulasista tulleet aikovat tehdä, mutta kerron tämän teille. Alcyonin järjestelmässä elävät — osaan heistä ei voi luottaa, sillä heillä on salaisia agendoja. Taygetasta tulleet, minulle kerrotaan, ovat tavoitteiltaan selkeitä: ylläpitää vapauden ideaa. Se ei tarkoita, etteivätkö he auttaisi meitä, vain sen takia että jonkun ryhmän nimi on ”plejadilaiset”. Ihmiset sekoittavat tämän. Hedelmistään puu tunnetaan. Cygnus Alphasta tulleet ovat täällä. Arcturukselta tulleiden ryhmä yrittää auttaa. Procyonilta tulleet, jotka on vapautettu, yrittävät auttaa. He ovat varsin innokkaita.” [13]

Kuvaan tässä raportissa avaruusolentojen päärodut, joihin yleensä viitataan kirjallisuudessa, jotka ovat ihmiskunnan evoluution ja suvereeniuden kannalta suurimmassa strategisessa merkityksessä, sekä kuvaan niiden vaikutusta useisiin systeemisiin, globaaleihin ongelmiin. Teen eron näiden Maan ulkopuolisten rotujen välillä perustuen niiden kuuluvuuteen jompaan kumpaan kahdesta kategoriasta. Ensimmäinen kategoria sisältää Maan ulkopuoliset rodut, joiden kanssa ‘varjohallitukset’ ovat hoitaneet avaruusolentokysymystä ja tehneet sopimuksia ja jopa tehneet yhteistyötä eri projekteissa. [14]

Laaja päällekkäisten sopimusten joukko näiden rotujen ja ‘varjohallituksen’ välillä Yhdysvalloissa sekä muualla viittaa sotateollisen kompleksin olemassaoloon, jolla on Maan ulkopuolisia intressejä. Sotateollinen Maan ulkopuolisten intressien kompleksi (military-industrial-extraterrestrial complex, MIEC) tällä hetkellä kontrolloi suurinta osaa avaruusolentojen läsnäoloa käsittelevästä informaatiosta; ja se dominoi valtion instituutioita, rahoitusintressejä ja massamediaa ympäri planeettaa, ja se on vastuussa suurimmasta osasta systeemisistä globaaleista ongelmista. [15]

On myös toinen avaruusolentojen rotujen ryhmä, joka sijaitsee tämän ‘varjohallitusten’ ja avaruusolentojen rotujen välillä tehtyjen salaisten sopimusten verkon ulkopuolella. Useimmat ‘kontaktihenkilöt’ ovat raportoineet näiden rotujen olevan ‘ystävällisiä’ ihmisintresseilläe, mikä viittaa eettisempään lähestymistapaan koskien ihmiskunnan kohtaamia haasteita sen valmistautuessa totuuteen Maan ulkopuolisesta läsnäolosta ja avaruusolentojen teknologian aikaansaamista haasteista. Tämä jälkimmäinen ryhmä saattaa osoittautua keskeiseksi ratkaistaessa globaaleja systeemisiä ongelmia, jotka ensimmäinen ryhmä ja ‘varjohallitukset’ ovat saaneet aikaan.

Tässä raportissa ensin kuvaan ryhmän avaruusolentoja, jotka ovat osa sotateollista Maan ulkopuolisten intressien kompleksia, joka vaikka se onkin pääosin liitetty Yhdysvaltoihin, on skoopiltaan globaali. Sitten kuvaan toisen avaruusolentojen ryhmän, jotka ovat kieltäytyneet assosioitumasta sotateollisen Maan ulkopuolisten intressien kompleksiin. Eron tekeminen näiden kahden Maan ulkopuolisen ryhmän välillä auttaa tuomaan esiin monimutkaisia eettis-juridis-poliittisia ulottuvuuksia ymmärtää sitä miten eri avaruusolentojen rodut valitsevat tehdä yhteistyötä tai ei MTEC:n kanssa. Esimerkiksi, onko avaruusolentojen rotu ‘epäystävällinen’ jos se valitsee muuttua osaksi ‘Maan ulkopuolista sotateollista’ kompleksia, ja näin jakaa teknologiaa kansallisen turvallisuuden toimijoiden kanssa niinkutsutuissa ‘keskinäistä hyötyä tuottavissa projekteissa’, jotka johtavat salailuun, ihmisoikeuksien rikkomuksiin ja vahinkoon globaalille ympäristölle ‘varjohallituksen’ politiikan johdosta? Samoin, onko avaruusolentojen rotu ‘ystävällinen’ kun se kieltäytyy liittymästä mukaan sotateolliseen avaruusolentokompleksiin, ja näin valitsee olla pääosin tarkkailijan roolissa ihmisrodun enemmistön tullessa sotateollisen avaruusolentokompleksin hyväksikäyttämäksi? Vaikka prima facie -argumentti voidaan esittää ja vastata molempiin kysymyksiin ‘kyllä’, tämän ei tulisi peittää syvempiä eettis-juridis-poliittisia ongelmia, jotka syntyvät sotateollisen avaruusolentokompleksin olemassaolosta ja sellaisiin ongelmiin vastaamisesta.

Kaikkein merkittävimpien avaruusolentojen rotujen motivaatioiden ja aktiviteettien ymmärtäminen auttaa suuresti vastaamaan yllämainittuihin kysymyksiin; ja se auttaa myös yksityishenkilöitä vastaamaan asianmukaisesti dilemmaan siitä mitkä avaruusolentojen rodut tuovat oman panoksensa ihmiskuntaa vastassa oleviin globaaleihin ongelmiin, ja minkä avaruusolentojen rotujen kanssa voidaan työskennellä yhteistyössä ihmiskunnan evoluution ja emansipaation hyväksi.

2. Sotateollisen avaruusolentokompleksin kanssa yhteistyötä tekevät avaruusolentojen rodut

Lyhyet Harmaat

Tässä ryhmässä oleviin avaruusolentojen rotuihin kuuluu kaikkialla läsnäolevat Harmaat Zeta Reticulum ja Orion -tähtijärjestelmistä, jotka kuvataan abduktiokirjallisuudessa ja joiden hahmot nimekkäästi tulevat esiin UFO-maahansyöksyraporteissa. Robert Dean otti Harmaat mukaan erääksi roduksi, ketkä kuvattiin NATOn arviossa. [16] Eversti Phillip Corso, joka palveli Eisenhowerin hallinnossa ja myöhemmin johti Yhdysvaltain armeijan ulkomaiden teknologian toimistoa armeijan T&K-osastolla väittää nähneensä kuolleen ‘Harmaan’ ruumista noudettavan Roswellista vuonna 1947. Hänen näkemänsä sopii klassiseen kuvaukseen metrin pituisesta avaruusolennosta, jolla on suuri pää, suuret mustat mantelimaiset silmät, ohut torso ja hintelät kädet ja jalat. [17] Klassinen kuvaus on peräisin Travis Waltonilta, joka koki abduktion Harmaiden käsissä

Ne olivat erittäin lyhyitä, alle puolitoistametrisiä, ja niillä oli erittäin suuret kaljut päät, ei tukkaa. Niiden päät olivat kupolimaisia, erittäin suuria. Ne näyttivät kuin sikiöiltä. Niillä ei ollut kulmakarvoja, ei silmäripsiä. Niillä oli erittäin suuret silmät — jättiläismäiset silmät — lähes kokonaan ruskeat, ilman paljoakaan valkoista niissä. Karmivin juttu niissä oli ne silmät. Voi hitsi, ne silmät, ne vain tuijottivat lävitseni. [18]

Nimekkäät UFO-‘sieppaus’tutkijat kuten tri. David Jacobs, Budd Hopkins ja edesmennyt tri. Karla Turner ovat tarjonneet tapaustutkimuksia UFO-‘sieppausten’ loukkaaviin aspekteihin.[19] Nämä tutkijat löysivät häiritsevää näyttöä UFO-alukseen vietyjen henkilöiden loukkaavasta kohtelusta, naisista jotka oltiin pakotettu tahtomattaan geneettiseen ohjelmaan, jonka tarkoituksena oli tuottaa ihmisen ja avaruusolennon hybridejä, ja aikuisista hybrideistä, jotka tekivät nöyryyttäviä seksuaalisia tekoja siepatuille naisille. Monet tutkijat ovat samaa mieltä siitä, että Harmaat ovat monessa mukana kehittämässä hybridiä ihmis-Harmaiden rotua, joka olisi sopiva kulkuväline ihmisevoluution seuraavalle askeleelle. Tutkijat kuten Jacobs uskovat, että tämä on syy huoleet ja on suora uhka ihmisten suvereeniudelle. [20]

Eversti Corson mukaan Harmaat ovat olleet mukana sopimuksissa Eisenhowerin hallinnon kanssa, joita armeijan viranomaiset pitivät ‘neuvotellun antautumisen’ muotona, jossa Harmaat saivat luvan siepata siviilejä ja ‘laajentaa’ heidän biologista ohjelmaansa. [21] Clifford Stone tekee eron ‘hyvien’ ja ‘pahojen’ avaruusolentojen välillä, ja viittaa Harmaisiin osana ‘pahoja tyyppejä’ tekemässä törkeitä sieppauksia ja että Yhdysvaltain hallitus ei ole varma siitä miten paljastaa tämä kansalle

“Hyvät tyypit (avaruusolennot) ovat, no, tykkään viitata heihin kiertelevinä. Siitä mistä te puhutte, interventiokielto muiden älykkäiden elämänmuotojen elämään on universaali laki. Kiertely menee hyvin sen kanssa yhteen. Harmaat rikkoivat universaalia lakia… Mielestäni hyvillä tyypeillä on pyrkimys luoda kontakti oman hallituksemme ihmisiin, mutta se mitä nyt on mielestäni tapahtumassa on että Yhdysvaltain hallitus sai tietää joskus vuoden 1983 paikkeilla, että he EIVÄT ole tekemisissä hyvien tyyppien kanssa, mutta todellakaan he eivät enää tiedä mitä tehdä asialle. [22]

Harmaat ovat erittäin aktiivisia mitä tulee ihmisten abduktoimiseen, geneettisiin kokeisiin, ihmisten tarkkailuun implanteilla, mielenhallintaan/ohjelmointiin, kloonaukseen ja hybridi-ihmisten luomiseen. Nämä kaikki osaltaan edistävät globaaleja systeemisiä ongelmia kuten ihmisten traumatisointi sieppauskokemuksista, geneettisesti muokatut ihmiset, implanteillä ihmisten tarkkailu ja överin passiivinen populaatio hypnoottisella mielenhallinnalla/ohjelmoinnilla.

Pitkät Harmaat/Valkoiset

Toinen nimekäs rotu tässä avaruusolentojen ryhmässä on Robert Deanin kuvaamat ‘pitkät Harmaat’: “erittäin suuri ryhmä, sanon suuri, ne olivat parimetrisiä, joskus kolmimetrisiä ja ne olivat humanoideja, mutta ne olivat erittäin kalpeita, erittäin valkoisia, niillä ei ollut kehossaan karvaa ollenkaan.” [23] Pitkät harmaat kuvataan olevan peräisin Orionin tähtijärjestelmästä, ja tri. Arthur Hornin mukaan ne ovat valvovassa roolissa verrattuna lyhyisiin Harmaisiin:

Pidemmät parimetriset harmaat valvovat lyhyempiä harmaita. Nämä harmaat ovat niitä, jotka oikeasti tekevät ”diplomaattitehtäviä”, kuten salaa neuvottelevat sopimuksia ihmishallitusten kanssa. Kuten mainittua harmaista yleensä, ja pienistä metristä puoleentoista metriä erityisesti, niitä on verrattu palkkasotureihin. [24]

Tukea ‘pitkien Harmaiden’ diplomaattiselle roolille tulee William Cooperilta, entiseltä laivaston tiedusteluneuvonantajalta, joka väittää nähneensä salaisia dokumentteja joissa ‘pitkät Harmaat’ todellakin neuvottelivat sopimuksia Eisenhowerin hallinnnon kanssa pidetyissä tapaamisissa vuodesta 1954 alkaen.

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin sopimukseen. Tämä rotu esittäytyi tulevansa eräältä planeetalta punaisen Betelgeuse-tähden ympäriltä Orionin tähtikuviossa. He sanoivat, että heidän planeettansa oli kuolemassa ja että jossain tuntemattomassa tulevaisuudessa he eivät enää kykenisi selviytymään siellä. [25]

Tapaaminen Hollomanin ilmatukikohdassa New Mexicossa on ollut raporttien mukaan tapaamispaikka myöhemmille tapaamisille pitkien Harmaiden kanssa. Vuosina 1972-73, esimerkiksi, tuottajat Robert Emenegger ja Allan Sandler väittivät saaneensa tarjouksen ja nähneet oikean ilmavoimien filmin tapaamisesta pitkien Harmaiden kanssa, joka oli tapahtunut Hollomanissa vuonna 1971. [26] Tästä voidaan päätellä, että tämä ‘pitkien Harmaiden’ rotu on hybridi, joka edustaa ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen ja ‘lyhyiden Harmaiden’ biologisen materiaalin välistä fuusiota.

Mitä tulee sieppausilmiöön, tri. David Jacobs on tullut läpikotaisen 60 sieppaustapaustutkimuksen analyysin perusteella lopputulokseen hänen kirjassaan Secret Life, että pitkät Harmaat ovat olleet näissä valvovassa roolissa. [27] Pitkien Harmaiden on havaittu olleen läsnä monissa sieppauksissa, joita Jacobs tutki siepattujen hypnoottisen regression avulla, ja pitkät komensivat lyhyitä harmaita, jotka tekivät sieppausten suurimman työn.

Jokin aika sitten entinen USA:n ilmavoimien palvelusmies julkaisi hänen muistelmansa, joissa hän paljasti laajat kanssakäymiset eräiden ‘pitkien Harmaiden’ variaation kanssa, joita hän kutsui ‘pitkiksi Valkoisiksi’ johtuen niiden kalkkisen valkoisesta ihosta ja valkoisista hiuksista. [28] Hall oli palveluksessa Nellisin ilmatukikohdassa vuosina 1965-67, jossa hänen tehtävänsä oli käyttää säähavaintopalloja Indian Springsissä. Hän kuvaa kohtaamistensa ‘pitkien Valkoisten’ kanssa alkaneen vuonna 1965 ja miten hän ja toiset palvelusmiehet selvisivät niiden häiritsevästä läsnäolosta. Hall kuvaa luettelon tapauksia, joissa ‘pitkät Valkoiset’ terrorisoivat muuta armeijan henkilöstöä jotka eivät ymmärtäneet niitä, yllättivät ne tai uhkailivat niitä jollain tavoin. Hall esimerkiksi kuvaa erään ‘pitkän Valkoisen’ joka halusi tappaa armeijan palvelusmiehet, jotka vahingossa löivät tämän lasta kivellä ja mursivat hänen kätensä. [29] Tapaus johti ‘pitkien Valkoisten’ palvelusmiehiä kohtaan tekemään uhkailuun kuolemalla mikäli he eivät välittömästi lähtisi pois ja lupaisi koskaan olla palaamatta.

Toiset palvelusmiehet ovat kokeneet samankaltaisia negatiivisia kohtaamisia ‘pitkien Valkoisten’ kanssa, joissa heidän elämäänsä uhkailtiin mikäli he pelottelisivat ‘pitkien Valkoisten’ lapsia tai eivät noudattaisi komentoja viimeiseen yksityiskohtaan asti. [30] Merkittävää kyllä, nämä vakavat seuraamukset saivat suostumuksen Pentagonilta, joka tarkkaili pitkiä Valkoisia ja heidän toimintaansa Hallin ja muiden armeijan palvelusmiesten kanssa. Ainoastaan Hall säästyi tämänkaltaiselta pelottelulta, sillä hänellä oli tiedustelutietoa ja rohkeutta olla tekemisissä ‘pitkien Valkoisten’ kanssa ystävällisin tavoin. Lisäksi hän ilmeisesti pelasti erään ‘pitkän Valkoisen’ lapsen ja tämä johti ‘pitkien Valkoisten’ ystävyyteen. He ottivat Hallin mukaan projektiin, joissa tutkittiin ihmisten ja ‘pitkien Valkoisten’ välistä kanssakäymistä. [31] Tässä kohtaa ‘pitkät Valkoiset’ näyttävät positiivisempia luonteenpiirteitään kuten ystävyyttä ja parempaa teknistä tietämystä heidän toimiessaan Hallin kanssa.

Merkittävää kyllä, ‘pitkien Valkoisten’ ilmaantuminen Mojaven autiomaan alueelle vuonna 1954 viittasi siihen, että heidät assosioitiin ‘pitkien Harmaiden’ ja Eisenhowerin hallinnon kanssa aikaansaatuun sopimukseen vuonna 1954. [32] Hall kuvaa lisäksi toistuvasti nähneensä niitä ilmavoimien kenraalien ja muiden ylempien upseerien läheisyydessä, jotka tunnustivat pitkän Valkoisen johtajan suurlähettilässtatuksen. [33]

‘Pitkät Harmaat’ ja/tai ‘pitkät Valkoiset’ edustavat toimintamallia sille miten ‘ihmisten’ ja harmaiden biologinen materiaali voidaan yhdistää, ja täten ne ovat johtoasemassa avustamassa lyhyitä Harmaita ‘kanssakäymisessä’ ihmiskunnan parissa kehittämässä sopivaa hybridilajia. ‘Pitkien Harmaiden/Valkoisten’ ulkomuoto on raportoitu pelottavan ihmisiä useaan eri otteeseen ja käyttäytyvän lähes kliinisellä tavalla, joka muistuttaa lääketieteen tohtoria tekemässä kokeita. Pitkät Harmaat/Valkoiset ovat kaikkein eniten mukana geenikokeissa, luomassa hybridirotua ihmisten ja Harmaiden välille, mielenhallinnassa ja diplomaattisopimuksissa ‘varjohallituksen’ kanssa. Globaaleihin ongelmiin, joihin pitkät Harmaat/Valkoiset vaikuttavat, kuuluu mm. geneettisesti muokatut ihmiset, implantit ihmisten tarkkailuun, ylipassiivinen populaatio hypnoottisella mielenhallinnalla, eliittipäätöksentekijöihin vaikuttaminen, kansallisen turvallisuuden viranomaisten toimintaan soluttautuminen ja siviilien & armeijan henkilökunnan ihmisoikeusrikkomukset.

Reptiliaanit

Toinen nimekäs avaruusolentojen rotu tässä Deanin kuvaamassa ryhmässä on parimetriset humanoidit, joilla on reptiliaanien piirteitä. [34] Reptiliaaniavaruusolentojen rotuja on kuvattu sekä alkuperäisiksi Maapallolle että olevan kotoisin muista tähtijärjestelmistä. R.A. Boulay on laajalti analysoinut eri historiallisia lähteitä ja esittänyt, että on riittävästi näyttöä tukemaan sitä päätelmää, että muinainen reptiliaaniavaruusolentojen rotu on asunut Maapallolla ja ollut roolissa ihmiskunnan luomisessa. [35] Thomas Castellon, Dulcen entisen turvallisuusviranomaisen, ihmiset ja muut avaruusolentojen rodut työskentelevät rinta rinnan erittäin salaisessa maanalaisessa laitoksessa, jossa useat avaruusolentojen rodut toimivat yhdessä amerikkalaisten kansallisen turvallisuuden virastojen ja järjestöjen kanssa.

… jotkut ’reptoidit’ [Reptiliaanit] ovat tämän planeetan alkuasukkaita… Ne olivat muinainen rotu Maapallolla, ne elivät maanpinnan alla… Reptoidit pitävät itseään ihan oikeutetusti ”Maan alkuperäisasukkaina”. Ehkäpä ne eivät ole niitä joita me nimitämme Langenneiksi Enkeleiksim — ehkäpä ovat. Oli miten oli, meitä pidetään Maapallon ”valtaajina”… Koska olin vanhempi turvallisuusteknikko siellä tukikohdassa [Dulce], minun piti kommunikoida niille päivittäin. Jos oli turvallisuuteen tai videokameroihin liittyviä ongelmia, minulle yleensä soitettiin. Se oli erityinen reptiliaanien ”työläiskasti”, joka yleensä teki fyysiset hommat Dulcen alemmilla tasoilla.[36]

Castellon mukaan Dulcen alemmilla tasoilla tehtiin laajoja ihmisoikeusrikkomuksia kaapatuille siviileille avaruusolentojen ja ihmisten yhteisprojektien johtajien johdolla. William Hamilton, kunnianarvoisa UFO-tutkija, tutki sekä Dulcen tukikohdan tilat että Thomas Castellon väitteet ja uskottavuuden, ja piti niitä erittäin uskottavina:

Voi olla vaikeaa niellä tai uskoa Thomaksen tarinaa. Itse asiassa se tuntuu oikean elämän painajaiselta. On näyttöä siitä, että jotain omituista on käynnissä Dulcessa. Onko Thomaksella vastaus? Kaamea totuus voi löytyä jatkuvien UFO-havaintojen, abduktioiden ja eläinten silpomisten taustalta. Valtiomme tiedusteluvirastot ovat tarkkailleet pidemmän aikaa UFO-aktiviteettia jo useamman vuosikymmenen ajan. Tälle kummalliselle ilmiölle täytyy olla kummallinen selitys. Me saatamme olla yksi etuvartioasema laajassa tähtienvälisessä imperiumissa. [37]

Hamiltonin lopputuleman lisäksi koskien Castellon väitteitä ja uskottavuutta olen kirjoittanut laajan raportin Dulcen tukikohdasta ja saanut selville näyttöä, joka on erittäin yhdenmukaista Castellon väitteiden kanssa koskien ihmisoikeusrikkomuksia, joissa on ollut mukana eri avaruusolentoja, Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden virastoja ja korporaatioita. [38]

Linda Moulton Howe, tutkiva journalisti ja UFO-tutkija, haastatteli ‘abduktio/kontaktihenkilöä’ nimeltään Jim Sparx, joka väittää tavanneensa useita Maapallolle alkuperäisiä reptiliaaneja. [39] Sparxin mukaan Maassa asuvat ja täältä kotoisin olevat reptiliaanit ovat kulttuuriltaan omalaatuinen ja ne ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa vuosituhansien ajan. Ne ovat sekä avustaneet ihmiskuntaa että käyttäneet sitä resurssina. Reptiliaanit kertoivat Sparxille, että he ovat päässeet useisiin salaisiin sopimuksiin kansallisvaltioiden hallitusten kanssa. [40]

Sparxin väitteet ovat erittäin yhdenmukaisia erään toisen ‘kontaktihenkilön’ Ole K.:n väitteiden kanssa, joka väittää tavanneensa naispuolisen reptiliaanin, Lacertan, ja haastatelleen tätä useita kertoja ja levittäneen haastatteluja otsikolla ‘Lacerta Files’. Lacertan mukaan Maassa kehittyneet reptiliaanit erottuvat ‘ulkomaailman’ reptiliaaneista, jotka aika-ajoin vierailevat Maapallolla. [41] Vaikka Ole K.:n uskottavuudesta kiistelläänkin, hänen todistuksensa on yhdenmukainen Sparxin ja muiden reptiliaaneja tutkineiden kanssa, ja sitä kannattaa harkita tutkivansa paremmin ymmärtääkseen reptiliaanien aktiviteetteja. [42] Lacertan mukaan reptiliaanien kanta ihmiskuntaan on varovainen, sillä he näkevät ihmiset primitiivisenä lajina, joka on toisen avaruusolentojen lajin ‘omaisuutta’, joka planeetan on siementänyt. Maapallolla elävät reptiliaanit, Sparxin mukaan, ‘korjaavat satoa’ ihmisten muodossa tavalla, joka ei haasta planeetan ihmispresenssiä. Tämä viittaa siihen, että reptiliaanit tottelevat niitä velvoittavia sopimuksia, jotka niiden päälle on ‘sälyttänyt’ voimakkaampi Maan ulkopuolinen avaruusolentojen rotu, jonka Lacerta mainitsee.

Tiivistelmänä, tähän mennessä käsiteltyjen sisäpiiriläisten ja kontaktihenkilöiden todistusten mukaan voidaan todeta, että Maapallolle alkuperäiset reptiliaanit ovat olleet mukana aktiviteeteissa kuten ihmiseliittien ja rahoituslaitosten manipulointi, uskonnollisiin uskomusjärjestelmiin vaikuttaminen, militarismi ja ihmissivilisaation historiaan vaikuttaminen. Reptiliaanien myötävaikuttamiin systeemisiin globaaleihin ongelmiin kuuluu salaiset ihmisoikeusloukkaukset, eliitin korruptointi ja ylivalta niistä, kontrolli mediasta ja korporaatioista, kuppikuntainen uskonnollinen dogma, historiallinen amnesia ja väkivallan kulttuuri.

Dracot

Kaikkein ristiriitaisimmat ‘sisäpiiriläisten’/’kontaktihenkilöiden’ raportit käsittelevät Maan ulkopuolista ‘reptiliaanien mestarirotua’ nimeltään Draco-reptiliaanit, joiden väitetään saaneen syntynsä Alpha Draconiksen tähtijärjestelmässä, joka on 215 valovuoden päässä ja joka on entinen pohjoinen kiintotähti. [43] Alex Collierin mukaan draconilaiset tai Dracot ovat kahdessa pääkastissa, ensimmäinen on sotilaskasti, jotka ovat 2,5-metrisiä pituudeltaan, joita ilmeisesti pelätään ympäri galaksia niiden taistelukyvyistä johtuen. [44] Toinen kasti on Draco-reptiliaanien ‘kuningaslinja’, joita hän nimittää termillä ‘Ciakarit’, joiden johtuen niiden väitetystä koosta, psyykkisistä kyvyistä ja siivistä, saatetaan luulla olevan oikeita lohikäärmeitä mikäli Collier on oikeassa:

Dracot ovat erittäin suurikokoinen reptiliaanirotu. Reptiliaanien kuningaslinja on nimeltään Ciakar. Ne ovat kooltaan 4-7 metriä ja painaa jopa 900 kiloa. Niillä on siivekkäät raajat ja ne ovat huikeita olentoja. Ne ovat äärimmäisen selvänäköisiä, äärimmäisen älykkäitä ja voivat olla myös äärimmäisen vihamielisiä. [45]

Collier väittää, että Dracojen maailmankuvan mukaan ne olivat ensimmäisiä älykkäitä olentoja galaksissa ja siemensivät monia maailmoja biologisilla jälkeläisillään. [46] Draco-reptiliaanit näkevät täten itsensä luonnollisina valtiaina reptiliaanien ‘kontrolloimissa’ maailmoissa kuten Maapallo, ja ne pitävät ihmiskuntaa alempana lajina. Dracot ovat kiinnostuneita keräämään Maapallon resursseja varmistaessaan, että nämä resurssit käytetään tehokkaasti.

Reptiliaanien ja muiden Maan ulkopuolisten rotujen kesken tuntuu vallitsevan selkeä hierarkia. Thomas Castellon mukaan reptiliaanit Alpha Draconiksesta, ‘Dracot’, johtavat Maapallolla olevia reptiliaaneja. [47] Maapallolla olevat reptiliaanit taas komentavat ‘pitkiä Harmaita’, jotka taas komentavat ‘lyhyitä Harmaita’. Kiinnostavaa kyllä, Castello kuvaa Dracojen johtajakastin Ciakarit, jotka ovat siivekkäitä ja näin ne voidaan helposti sekoittaa lohikäärmeisiin. Jefferson Souza, brasilialainen UFO-tutkija, vahvistaa Harmaiden ja reptiliaanien mestarirodun välisen hierarkian. [48]

Kaikki ylläkuvatut avaruusolentojen rodut vaikuttavat solmineen useita päällekkäisiä sopimuksia keskenään, joilla on yhteisenä osapuolena Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden virastot ja Harmaat. Dracot muodostavat (salaisen) sotateollisen avaruusolentokompleksin (military-industrial-extraterrestrial complex, MIEC) huipun, joka kontrolloi avaruusolentojen läsnäoloon liittyvää informaatiota ja teknologiaa. Dracot vaikuttavat olevan erittäin aktiivisia ihmiseliittien, instituutioiden ja rahoitusjärjestelmän kontrolloinnissa; militarismin ajamisessa; niukkuuden, kamppailun ja turvattomuuden ilmapiirin luomisessa; ihmisten sieppaamisessa ja Harmaiden sekä muiden reptiliaanirotujen manipuloinnissa. Dracojen aktiviteetit edistävät globaaleja ongelmia kuten vaurauden keskittymistä, eliitin ja instituutioiden korruptiota, etnistä/uskonnollista väkivaltaa, ihmisoikeusrikkomuksia, väkivallan kulttuuria ja terrorismia, sekä huumekauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

Siriuslaiset Sirius B:ltä

Yllämainittujen avaruusolentojen lisäksi on useita ihmiseltä näyttäviä avaruusolentoja Sirius B:ltä, jotka kuuluvat kaksoistähtijärjestelmään. Alex Collier kuvaa Sirius B:n avaruusolentoja seuraavasti:

Sirius B:n kulttuureilla on erittäin kontrolloiva ilmapiiri. Jotkut ihmisistä ovat puna-, beige- ja mustaihoisia. Planeetat Sirius B:n ympärillä ovat erittäin kuivia ja yleensä niissä asuu reptiliaanin tai akvaattisen tyyppisiä olentoja… Yhteiskunta on enemmän pakkomielteinen poliittisista ajatuksista henkisten attribuuttien sijaan. [49]

Hämmästyttävästi afrikkalaisheimolla nimeltään Dogon monimutkainen ymmärrys Sirius B:n elliptisestä kiertoradasta päätähti Sirius A:n ympäri. Tämä tieto on annettu heidän esi-isilleen Siriuksen tähtijärjestelmältä vierailleilta kehittyneiltä avaruusolennoilta. [50] Dogonit kuvaavat siriuslaisia sammakkoeläimiksi planeetalta, joka kiertää Sirius B:tä, mikä on yhdenmukaista Collierin väitteiden kanssa siitä, että eräällä Sirius B:n planeetoista “asuu reptiliaanin tai akvaattisen tyyppisiä olentoja.” [51] Sirius B:n ihmisten rodulliset ominaisuudet viittaavat siihen, että he ovat Vegan tähtijärjestelmästä tulleiden jälkeläisiä, jotka kuvataan tässä myöhemmin.

Preston Nichols väittää olevansa ‘sisäpiiriläinen’, joka osallistui useisiin salaisiin projekteihin Montaukissa, joihin kuului monia avaruusolentojen ryhmiä. Riippumaton tutkija piti Nicholsia “erittäin luotettavana ja aukottomana todistajana ja että minä itse pidin hänen informaatiotaan paikkansapitävänä kaikenkaikkiaan — aivan viimeiseen yksityiskohtaan asti; niin että informaatio oli helppo varmistaa todeksi.” [52] Sirius B:n ihmiset, Nicholsin mukaan, olivat osaltaan tarjoamassa eksoottista teknologiaa kuten aika/ulottuvuusmatkailua salaisille valtion virastoille, jotka olivat mukana sekä Philadelphia-kokeessa että Montauk-projektissa. [53]

Alex Collier selittää tämän avaruusolentojen ryhmän roolia teknologian vaihdannassa kansallisen turvallisuuden virastojen kanssa: “Sirius B:läiset ovat tulleet tänne ja todella sekoittaneet päämme, ja ne ovat niitä jotka alunperin antoivat valtiolle Montaukin teknologian.” [54] Tämä eksoottinen teknologia annettiin sitä tarkoitusta varten, että rohkaistaisiin kansallisen turvallisuuden virastoja kehittämään sotilashyökkäyskyvykkyyksiä mahdollisten avaruusolentojen uhkien varalta. Tämä teknologia-apu sisälsi jopa biologisten aseiden tutkimusta, Collier väittää: “biologinen materiaali, joka Ebolaan [virus] on lisätty, annettiin valtiolle Sirius B:n humanoideilta. En tiedä oliko se vain yksi heidän viruksistaan, jonka he olivat löytäneet jostain vai onko se oikeasti peräisin heiltä.” [55]

Daniel Salterin mukaan, joka on toinen sisäpiiriläinen pitkällä palvelushistorialla, johon kuuluu mm. National Reconnaissance Office, avaruusolentoihin liittyvät ongelmat ovat veturina ihmisten ja avaruusolentojen välisissä salaisissa projekteissa kansallisen turvallisuuden virastossa nimeltään Advanced Contact Intelligence Organization (ACIO). [56] Väitetyn sisäpiiriläisen vuotaman informaation mukaan, joka vuodettiin suositulle Wingmakers-sivustolle, informaation jonka Salter vahvistaa oikeaksi, ACIO tekee yhteistyötä avaruusolentojen konsortion kanssa kehittäessään aikamatkailuteknologiaa tulevia avaruusolentojen uhkia varten.[57] Wingmakers-sivuston mukaan:

Blank Slate Technology (BST) … on aikamatkailun muoto, joka mahdollistaa historian uudelleenkirjoittamisen niinkutsutuissa interventiopisteissä. Interventiopisteet ovat kausaalisia energiakeskuksia, jotka luovat suuria tapahtumia kuten Neuvostoliiton hajoaminen tai NASAn avaruusohjelma. BST on kaikkein kehittyneintä teknologiaa ja selvästi kuka tahansa, jolla sitä on hallussa, kykenee puolustamaan itseään mitä tahansa hyökkääjää vastaan. Se on, kuten Fifteen (Labyrintin johtaja) tykkäsi sanoa, avain vapauteen. Muistakaa, että ACIO oli pääasiallinen väylä avaruusolentojen teknologialle ja sille miten adaptoida se valtavirran yhteiskuntaan sekä sotilassovellutuksiin. Meidät altistettiin avaruusolennoille ja me tiesimme niiden agendasta. Jotkut näistä avaruusolennoista pelottivat ACIOta todella pahasti. [58]

On todennäköistä, että tämä avaruusolentojen konsortio sisältää Sirius B:läiset, joiden väitetään tarjonneen jotain aikamatkustus/ulottuvuusmatkailuteknologiaa Montauk-projektiin sekä apua biologisten aseiden tutkimukseen.

Siriuslaiset eivät näytä olevan läheisesti kytkeytyneet Harmaisiin tai reptiliaaniryhmiin, jotka ovat olleet avaruusolentojen pääryhmittymät teknologiansiirtoihin liittyen. Siriuslaisten kanssakäymiset varjohallituksen kanssa näyttävät olevan riippumaton aloite, joka on suunniteltu tarjoamaan vaihtoehtoinen lähde avaruusolentojen teknologialle. Siitä huolimatta Collierin kuvaus ihmisistä asumassa yhdessä heidän maailmoissaan reptiliaanien kanssa Sirius B:llä viittaa syvään historialliseen kokemukseen reptiliaaneista. Tämä viittaisi siihen, että huolet reptiliaanien/Harmaiden teknologianvaihtosopimuksista voivat olla keskeinen tekijä siriuslaisten toimissa.

Johtopäätöksenä sanottakoon, että ihmisavaruusolentojen ryhmä Sirius B:ltä on pääosin aktiivinen teknologianvaihdantaohjelmissa, jotka ovat auttaneet valtiota hankkimaan eri sotilassovelluksiin käytettyä teknologiaa. Tämän tarkoitus vaikuttaa olleen edistää sotilasyhteistyötä potentiaalisten Maan ulkopuolisten uhkien varalta, sekä kukistuksen että ulkoa tulevan intervention varalta. Globaalit ongelmat, joihin Sirius B:n humanoidit ovat antaneet oman panoksensa, ovat muunmuassa: salaisten aseiden tutkimus, eksoottisten teknologioiden käyttö ja siviiliväestön hyväksikäyttö aikamatkailukokeissa.

Anunnaki

Viimeisenä, raportteja on kuulunut jättiläishumanoidien rodusta, jotka ovat olleet roolissa Maapallon ihmiskunnan luomisessa, ja jotka säännöllisesti palaavat Maahan määrittämään sen miten tehokkaasti ihmiskunta ja muut avaruusolentojen rodut, jotka ihmiskuntaa ‘hallinnoivat’, ovat Maapallon resursseja käyttäneet. Sumerialaiset kuvaavat nämä Anunnakeiksi ‘Nibiru’-maailmasta laajassa nuolenpääkirjoitustekstissä, jonka Zecharia Sitchin on kääntänyt. [59] Nämä jättiläishumanoidit ilmeisesti muodostavat tärkeimmän avaruusolentojen ‘perustaja’rodun, jotka olivat muinaisissa mytologioissa ja uskonnoissa kuvattuja jumalia. [60] Sumerilaisten kertomusten mukaan Anunnakien ylin jumala on Anu, ja Sitchinin kuvaamaan Anunnakien pantheoniin kuuluu keskeisiä hahmoja hierarkiasta, jotka salaa valvovat ihmiskunnan hallinnointia. Nibiru-planeetta säännöllisesti palaa Maapallon läheisyyteen. Alex Collierin mukaan Anunnakit tai ‘Nibirulaiset’ ovat lajina syntyneet seuraavasti:

Erittäin kauan aikaa sitten, siirtokunnat Sirius B:llä ja Orionin ryhmittymässä olivat ongelmissa keskenään. Saadakseen aikaan rauhan, ryhmittymien välillä solmittiin avioliittoja. Nainen tuli Orionista, jossa hierarkiaan kuului kuningatar — matriarkaalinen paradigma. Mies oli Sirius B:ltä. Molempia jäseniä pidettiin kuninkaallisina omista sukulinjoistaan. Sitten nämä menivät avioon, heidän jälkeläisillään oli geenejä molemmista suvuista. Johtuen näistä geeneistä, uusi rotu sai nimen “Nibiru”, josta Moraney [Andromedan kansleri] on kertonut että Orionin kielellä se tarkoittaa “kahtia jaettu”. Tätä he kirjaimellisesti olivat — risteytys Sirius B:läisten ja Orionin järjestelmässä asuvien kesken. He muodostivat uuden “heimon”, joka on jatkanut kukoistustaan ainakin satoja tuhansia vuosia. Niinpä he ovat heimo joka on muuttunut roduksi. [61]

Vaikuttaa siltä, että Anunnakien toimintamalli on jättää ‘primitiivinen’ laji kuten ihmiskunta planeetan pinnalle, samalla kun kehittyneemmät rodut kuten reptiliaanit muodostavat eräänlaisen ‘planetaarisen johdon’, jotka korjaavat ihmiskunnan tavalla joka palvelee Anunnakien pitkäaikaisia intressejä, jotka palaavat säännöllisesti arvioimaan omaa ‘ihmiskoettaan’. Täten vaikuttaa siltä, että Anunnakit ovat eräänlainen sääntelyväline varmistamassa, että Maapallon resurssit ja ihmiskunta yleisesti tulevat vastuullisesti ‘hoidetuiksi’.

Anunnakeilla on suhde Maapallolla oleviin reptiliaaneihin perustuen historiallisiin sopimuksiin, joita he ovat solmineet ihmiskunnan hallinnasta. On myös todennäköistä, että Anunnakit ovat solmineet jonkinlaiset sopimuksen Dracojen kanssa siitä miten jälkimmäiset voivat tulla väliin maailmoihin, jonne Anunnakit ovat pystyttäneet ‘ihmiskokeita’. Viimeisenä on todennäköistä, että jotkut Anunnakit ovat pysyneet salaa Maapallolla ja näin olleet roolissa ihmiseliittien organisaatioiden johdossa ihmisten asioita hallittaessa. [62] Nämä ‘sopimukset’ ja/tai salainen kontrolli ihmisten eliittiryhmistä epäsuorasti tekevät Anunnakeista osan sotateollista avaruusolentokompleksia.

Kersantti Deanin mukaan Anunnakit ovat keskeisiä pelureita ihmisten asioissa, ja tämä on todennäköisesti muuttumassa merkittävämmäksi kun heidän kotiplaneettansa Nibiru palaa Maapallon läheisyyteen. [63] Anunnakien paluu on juuri tuo ässä hihassa, joka huolettaa kansallisen turvallisuuden virastoja, jotka eivät kykene saamaan selville sitä miten tämä avaruusolentojen rotu vaikuttaa globaaliin ihmiskuntaan ja sotateolliseen avaruusolentokompleksiin, joka on luotu hoitamaan avaruusolentojen asioita. [64] Anunnakien pääaktiviteetit ovat vaikuttaa ihmiskunnan evoluutioon pitkällä tähtäimellä eliittiryhmien, systeemien ja instituutioiden kautta, sekä vaikuttaa ihmisten tietoisuuteen. Ne näyttävät olevan Dracojen kilpailijoita Maapallon kontrollista. Pääasialliset globaalit ongelmat, joihin he kontribuoivat sisältävät ylivallan eliitistä, uskonnollisen fundamentalismin, patriarkaalisen globaalin kulttuurin ja väkivallan kulttuurin.

Sotateollisen avaruusolentokompleksin kanssa yhteistyötä tekevien eri rotujen aktiviteetit on tiivistetty taulukkoon 1.

Taulukko 1. Sotateollisen avaruusolentokompleksin kanssa yhteistyötä tekevät avaruusolentojen rodut

ET-rodut	Pääaktiviteetit	Seurauksena syntyvät ongelmat
‘Lyhyet Harmaat’ (Zeta Reticulum & Orion)	Siviilien sieppaaminen, geneettiset kokeet, mielen ohjelmointi, ihmisten tarkkailu implanttien avulla, kloonaus ja ihmis-Harmaa hybridien luominen	· Traumatisoituneet ‘siepatut’,· geneettisesti muokatut ihmiset· implanttien avulla tarkkaillut ihmiset· ‘abduktoidut’ joiden mieli ohjelmoitu
‘Pitkät Valkoiset’ (Orion)	Geneettiset kokeet, ihmis-Harmaa hybridirodun luominen, mielenhallinta ja diplomaattiset sopimukset ‘varjohallituksen’ kanssa.	· geenimuokatut ihmiset· implanttien avulla tarkkailu· ‘abdutoidut’ joiden mieli ohjelmoitu· poliittisen eliitin vaarantaminen· kansallisen turvallisuuden virastoihin soluttautuminen· ihmisoikeusrikkomukset
Alkuperäiset reptiliaanit (Maapallo)	Ihmiseliittien, instituutioiden & rahoitusjärjestelmän manipulointi, uskonnollisiin uskomusjärjestelmiin vaikuttaminen, militarismi & ihmissivilisaation historian pyyhkiminen.	· ihmisoikeusrikkomukset· eliitin korruptio & ylivalta· kontrolli mediasta & korporaatioista· kuppikuntainen uskonnollinen dogma· historiallinen amnesia· väkivallan kulttuuri
Draco-reptiliaanit (Alpha Draconis)	Ihmiseliittien, instituutioiden ja rahoitusjärjestelmän kontrollointi, militarismi, niukkuuden, kamppailun ja epävarmuuden ilmapiirin luominen, ihmisten sadonkorjuu, Harmaiden ja Maan reptiliaanien manipulointi.	· Keskittynyt globaali vauraus & köyhyys· Korruptoitunut eliitti & instituutiot· ethninen/uskonnollinen väkivalta,· ihmisoikeusrikkomukset· väkivallan kulttuuri & terrorismi· huumekauppa & järjestäytynyt rikollisuus
Siriuslaiset (Sirius B)	Osallistuvat teknologianvaihdantaan jolla edistetään armeijan yhteistyötä avaruusolentojen uhkia vastaan.	· Salainen asetutkimus· eksoottisten aseiden käyttö· siviilien hyväksikäyttö aikamatkustuskokeissa.
Anunnaki (Nibiru)	Ihmisevoluution pitkän aikavälin kontrollointi eliittiryhmien, systeemien ja instituutioiden avulla, ihmistietoisuuden manipulointi. Kilpailevat Dracojen kanssa Maapallon kontrolloinnista.	· Eliitin manipulointi· uskonnollinen fundamentalismi· patriarkaalinen globaali kulttuuri· väkivallan kulttuuri

3. Sotateollisen avaruusolentokompleksin ulkopuoliset avaruusolentojen rodut

Helmikuun 20. päivänä 1954 ‘ihmiseltä näyttävien’ avaruusolentojen delegaatio tapasi Eisenhowerin hallinnon epäonnistuneessa pyrkimyksessä päästä sopimukseen Yhdysvaltain ydinaseohjelmasta. [65] Ilmeinen este oli, että nämä avaruusolentojen rodut eivät olleet halukkaita tarjoamaan teknologiaa Eisenhowerin hallintoa otteessaan pitävän sotateollisten intressien käyttöön, ja tämä asetti äänenpainot avaruusolentojen ja ihmisten tämänjälkeiselle dialogille. Tämän avaruusolentojen ryhmittymän periaatteellinen vastustus sotateolliseen avaruusolentokompleksiin liittymiselle oli tärkeä indikaattori suuresta ryhmästä ‘ihmisenkaltaisia’ avaruusolentojen rotuja, jotka olivat MIECin USA:ssa ja muualla sijaitsevan päällekkäisten intressien verkon ulkopuolella.

Tämä toinen avaruusolentojen rotujen kategoria on pääosin ‘ihmismäinen’ ja se voi helposti integroitua ihmisyhteiskuntaan tavalla, jonka Dean ja muut ovat kuvanneet, jossa nämä eivät erotu muusta ihmiskunnasta mitenkään. [66] Nämä rodut kuvataan tulevan sellaisista tähtijärjestelmistä kuin Lyra, Vega, Seulaset, Sirius, Procyon, Tau Ceti, Ummo, Andromeda ja Arcturus, jotka ovat tarjonneet geneettistä materiaalia ihmiskunnan siementämiseksi Maapallolla. [67] Alex Collierin mukaan yhteensä 22 Maan ulkopuolista rotua on antanut geneettistä materiaalia ‘ihmiskokeeseen’. Näihin kuuluu reptiliaanit, Harmaat ja Anunnakien rodut, jotka aiemmin on kuvattu, sekä tässä toisessa ryhmässä olevat rodut, joita Collier kuvaa ‘hyväntahtoisiksi’:

Että meillä, avaruusolentojen geenimanipulaation tuotoksena, on laaja geenivaranto, joka koostuu useista eri rodullisista muistipankeista, ainakin 22 eri rotua. Johtuen geeniperinnöstämme, ja siitä että me olemme myös henkeä, hyväntahtoiset avaruusolentojen rodut itse asiassa pitävät meitä kuninkaallisina. [68]

Tämän geneettisen kytköksen johdosta avaruusolennot tässä ryhmässä MIECin ulkouolella ilmeisesti näkevät ihmiskunnan paljon samalla tavalla kuin suojeleva vanhempi näkisi murrosikäisen lapsensa vaarallisessa ympäristössä. [69] Tämän kategorian rotujen vitaalit intressit ovat varmistaa, että ihmiskunta kehittyy vastuullisella tavalla ilman sekä itsensä että laajemman galaktisen yhteisön vaarantamista, jonka osa se on.

Tällä avaruusolentojen ryhmällä on kaksi osaa. Ensimmäinen on ‘avaruusolennot’, jotka ovat historiallisesti asuneet Maapallolla maankuoren sisällä, ja joita kuvataan muinaisten ihmissivilisaatioiden jäänteiksi, jotka ovat seuranneet erillistä evoluution polkua verrattuna pinnalla asuviin ihmisiin. Toinen ryhmä on avaruusolennot, jotka ovat perua ‘Maan ulkopuolelta’, mutta joilla on sellaisia humanoidipiirteitä, että he voivat helposti sekoittua muuhun ihmiskuntaan huomaamatta.

Telosilaiset

Maanpinnan alla asuvia ‘avaruusolentoja’ kuvataan muinaisten ihmissivilisaatioiden jäänteiksi, kuten Lemuria ja Atlantis, ja ne ovat näin geneettisesti ihmiskunnan sukulaisia. Kaikkein tunnetuin kuvaus eräästä muinaisesta rodusta löytyy amiraali Richard Byrdin postuumisti julkaistuista ‘päiväkirjoista’, joissa kuvataan salainen tutkimusmatka pohjoisnavalle. Siellä hänet vietiin maanalaiseen kehittyneen rodun asuinpaikkaan, jonka fyysisiä piirteitä kuvataan pohjoismaisiksi. Hänelle näytettiin joitain teknologisia tämän yhteisön ihmeitä, ja hän tapasi myös tämän kehittyneen maanalaisen rodun johtajan, jonka väitetään sanoneen:

’Me annamme sinun astua tänne koska luonteesi on ylevä ja hyvin tunnettu Pintamaailmassa, Amiraali … Olet Ariannien valtakunnassa, Maapallon Sisämassa … Amiraali, kerron sinulle miksi sinut on pyydetty tänne. Kiinnostuksemme oikeutetusti on herännyt juuri sen jälkeen kun teidän rotunne on räjäyttänyt ensimmäiset atomipomminsa Hiroshimassa ja Nagasakissa, Japanissa. Tuona huolestuttavana hetkenä me lähetimme lentävät koneemme, ”Flugelradit”, maailman pinnalle tutkimaan mitä rotunne oli tehnyt… Katsokaas, me emme koskaan ole tulleet rotunne sotien ja barbaarisuuden väliin aiemmin, mutta nyt meidän niin pitää tehdä, sillä te olette oppineet leikkimään tietyillä voimilla, jotka ei ole ihmiselle tarkoitettu, eli atomienergialla. Lähettiläämme ovat jo välittäneet viestit maailmanne valloille, ja kuitenkaan he eivät reagoi. Nyt teidät on valittu silminnäkijäksi tänne siitä, että maailmamme on todellakin olemassa. Katsokaas, kulttuurimme ja tieteemme on monia tuhansia vuosia teidän rotuanne edellä, Amiraali.’ [70]

Vaikka amiraali Byrdin päiväkirjojen totuudenmukaisuudesta kiistellään edelleen, useita kohtaamisia maanalaisen kehittyneen ihmisrodun edustajien kanssa on raportoitu. Suuren maanalaisen kaupungin nimeltään Telos väitetään sijaitsevan Shasta-vuoren alla Kaliforniassa. Sen on kuvaillut henkilöt, jotka ovat matkanneet sinne joko fyysisesti tai havainneet sen muuten, tai sellaiset jotka väittävät telepaattisesti kommunikoineen kaupungin asukkaille. Nimekäs UFO-tutkija William Hamilton väittää tavanneen Telosin edustajia. Hän sanoo edustajan kuvailleen hänelle kehittynyttä teknologiaa ja Telosin rakennetta sekä heidän yhteyttään entiseen Lemurian sivilisaatioon. Hamilton kuvaa telosilaista nimeltä ‘Bonnie’ ja hänen perhettään seuraavasti:

Bonnie, hänen äitinsä (Rana Mu), hänen isänsä (Ra Mu), hänen siskonsa Judy ja hänen serkkunsa Lorae ja Matox elävät ja liikkuvat yhteiskuntaamme, palaavat toistuvasti TELOSille lepäämään ja palautumaan. Bonnie kertoo, että hänen kansansa käyttää porakaivuukoneita kaivamaan tunneleita Maassa. Nämä porakaivuukoneet lämmittävät kiveä hehkuvaksi, ja sitten lasittavat sen, näin poistaen tarpeen palkeille ja tukirakenteille. Kulkutunnelia käytetään yhdistämään kaupungit toisiinsa, jotka ovat olemassa eri maanalaisissa paikoissa ympäri palloa. Sähköimpulsseilla toimivat tunnelijunat pääsevät jopa 4000 kilometrin tuntinopeuksiin. Yksi tunneli kytkee erään heidän kaupungeistaan Brasilian Matto Grosso -viidakon alla. He kasvattavat ruokaa vesiviljelyllä täyden spektrin valaistuksen alla puutarhoja viljelevien robottien avulla. Ruoka ja resurssit Telosilla jaetaan puolitoistamiljoonaisen populaation kesken, joka kukoistaa rahattomassa taloudessa. [71]

Dianne Robbinsin mukaan, joka väittää telepaattisesti kommunikoivan telosilaisille, heidän olevan jäänteitä muinaisesta Lemuriasta. He tekivät Shasta-vuoresta oman kotinsa heidän oman mantereen tuhoutumisen jälkeen. [72] Alunperin 15-tuhantisena joukkona tämä lemurialaisten joukko on ilmeisesti kukoistanut maanalaisissa Shastan luolissa ja kasvanut lukumäärältään 1.5 miljoonaiseksi. He käyttävät psykotronisia teknologioita ja kristalleja sekä telosilaisten omia erittäin kehittyneitä psyykkisiä kykyjä ylläpitämään äärimmäisen kehittynyttä yhteiskuntaa, joka on kanssakäymisessä avaruusolentojen kanssa useista tähtijärjestelmistä. Telosilaisten kerrotaan erikoistuneen pitkän ihmiselämän elämiseen ja harmonisten teknologioiden ja uskomusjärjestelmien integrointiin pinnalla eläville ihmisille. Telosilaiset ja muut maanalaiset olennot pyrkivät vähentämään kaikkein vahingoittavimpia aspekteja ihmisten ja avaruusolentojen välisissä teknologiasopimuksissa samalla kun he auttavat ihmistietoisuuden evoluutiossa. Telosilaisten pääaktiviteetteina voidaan pitää pinnalla elävän ihmiskunnan auttamista oppimaan sen muinaisesta historiasta, pitkän ihmiselämän palauttaminen, epäterveellisten uskomusjärjestelmien muuttaminen ja ympäristönsuojelu. Telosilaisten tarjoamiin globaaleihin ratkaisuihin kuuluu: ympäristönsuojelu; biodiversiteetin edistäminen; ihmiselämän terveyden ja pituuden palauttaminen ja muinaisen menetetyn historiatiedon palauttaminen.

‘Maan ulkopuolisten’ ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen on väitetty tarjonneen geneettistä materiaalia ihmisevoluution käyttöön, ja että monet näistä avaruusolennoista ovat sallineet oman henkilöstönsä inkarnoitua ‘tähtisiemeninä’ Maapallolle ihmisperheisiin. Brad ja Francie Steiger kuvaa nämä ‘tähtisiemenet’, ‘tähtilapset’ tai ‘tähteläiset’ henkilöiksi, joiden ‘sielut’ ovat aiemmin inkarnoituneet muiden tähtijärjestelmien maailmoihin, sitten matkanneet Maapallolle ja päättäneet inkarnoitua tänne auttaakseen ihmiskunnan evoluutiossa. [73] Suurin osa ihmiskuntaa pitäisi tätä avaruusolentojen ryhmää ‘hyväntahtoisena’, kuten monet ‘kontaktihenkilöt’ kuten George Adamski, Orfeo Angelucci, George Van Tassell, Howard Menger, Paul Villa, Billy Meier ja Alex Collier, jotka selittävät näiden vapaaehtoisten kanssakäymisten luonnetta näiden ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa. [74] Nämä kontaktihenkilöt usein tarjoavat fyysistä näyttöä valokuvien, filmien ja/tai silminnäkijöiden muodossa kontakteistaan avaruusolentojen rotuihin. Kaikkein laajimmin dokumentoitu ja tutkittu kontaktihenkilö on Eduard ‘Billy’ Meier, joka on tarjonnut paljon fyysistä näyttöä tutkijoille. Näillä Maan ulkopuolisilla avaruusolentojen roduilla vaikuttaa olevan eri ‘spesialiteetteja’ uniikkien historioiden ja planetaaristen muuttoliikkeiden vaikutuksesta, joita on esiintynyt galaktisten katastrofien ja konfliktien myötä. Kannattaakin tutkailla jokaisen rodun pääaktiviteetteja, jotta voisimme paremmin ymmärtää sitä miten ne joko nykypäivänä ovat ihmiskunnan kanssa kanssakäymisessä tai miten ihmiskunta voisi paremmin yhteistyössä niiden kanssa vastata globaaleihin ongelmiin.

Lyra

On sopivaa aloittaa näiden ‘Maan ulkopuoleisten’ avaruusolentojen rotujen ja niiden pääaktiviteettien käsittely keskittymällä tähtijärjestelmään, jota on kuvattu ihmissivilisaation alkukodiksi Linnunradan galaksissa, Lyran tähtikuviota. Billy Meier oli eräs ensimmäisistä Lyraa kuvanneista ‘kontaktihenkilöistä’. Hän sai paljon huomiota kansalta hänen väitettyjen plejadilaisten vierailujen johdosta vuosina 1975-1986, mitä hän tuki esittämällä näyttöä josta skeptikot edelleen ovat tyrmistyneitä. [75] Usean henkilön ja organisaation tekemät läpikotaiset tutkimukset saivat selville, että Meierin näyttö ei ollut tekaistua, ja täten se muodostaa merkittävän tuen hänen todistukselleen avaruusolentokontaktista. [76] Johtuen hänen esittämänsä fyysisen näytön suuresta määrästä vuosien mittaan, Meier on saanut paljon uskottavuutta, ja hänen todistustensa johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus viittaa siihen, että hän on kuin onkin tärkeä Maan ulkopuolisen rodun puhemies.

Hänen plejadilaiset kontaktinsa kertoivat Meierille Lyran tähtijärjestelmästä ja sen ihmisasukkaista:

”Sveitsiläiset” plejadilaiset ovat kuvanneet muinaishistoriansa, sekä sen seurauksena myös omamme, saaneen alkunsa (ennen Seulasia) kaukaisessa tähtijärjestelmässä minkä me nyt tiedämme Lyran rengastähtisumuna. Me olemme kutsuneet heitä lyralaisiksi samaan tapaan kuin me viittaamme ihmisolentoihin plejadekselta. Nämä varhaiset lyralaiset heidän monissa muuttoliikkeissään suurissa Avaruusarkeissa menivät moniin muihin tähtijärjestelmiin ja löysivät sopivia asuinsijoja, ja perustivat siirtokuntia, jotka kukoistivat ja jotka myöhemmin lähettivät omia avaruusmatkaajiaan. [77]

Meier raportoi lisäksi fyysisestä kontaktista lyralaisen aluksen kanssa vuonna 1977, jossa lyralaiset kuvailivat heidän kotimaailmaansa ja muita tähtijärjestelmiä, joiden kanssa he tekivät yhteistyötä. [78] Alex Collier kuvaa Lyran sivilisaation alkua siten kuin andromedalaiset hänelle sen paljastivat:

Perustuen aurinkojen ja planeettojen ikään galaksissa, päätettiin että ihmiseliömuoto tultaisiin luomaan Lyran järjestelmään. Ihmisrotu eli siellä arviolta noin 40 miljoonaa vuotta, kehittyen. Ihmisrodun orientaatio Lyralla oli maanviljelyä luonteeltaan. Ilmeisesti me olimme hedelmällisiä ja runsaita, ja elimme rauhassa.[79]

Lyralaisilla oli pohjoismaisia piirteitä ja varsin mahdollisesti he olivat uskonnollisissa traditioissa sekä Maapallolla että muualla galaksissa kuvattu ‘Elohim’. Lyralaisten roolista ihmisläsnäolon luomisessa johtuen lyralaiset ymmärrettävästi omasivat kaikkein yksityiskohtaisimman ymmärryksen ihmisten alkuperästä ja galaktisesta historiasta. Heitä voidaan kuvata ihmislajin ‘galaktisiksi historioitsijoiksi’. Voidaan päätellä, että lyralaiset avustivat totuuden levittämisessä ihmisrodun evoluutiosta ympäri galaksia, ja heillä on syvä ymmärrys galaktisesta ihmiskulttuurista sekä ‘ihmishengestä’. Lyralaisia on lisäksi kuvattu seuraavasti:

Lyralaisilla on mieltymys muinaishistoriaan ja alkuperiin. Niinpä he olisivat hyödyksi ymmärrettäessä menneisyyttä niin, että sen voi muuttaa. Kun ymmärtää menneisyyttään ja alkuperäänsä, silloin voi mennä takaisin menneisyyteen tietoisuudessa, ja käyttäytymismalli käyttäytymismallilta kuoria sipulin kerroksia ja löytää oma todellinen luonteensa. Ne olisivat loistavia ohjeita tässä prosessissa, tässä ihmiskunnan psykologisessa prosessissa ymmärtää omia motivaatioitaan ja sitä miten se on syntynyt. [80]

Tiivistelmänä, lyralaisten pääaktiviteetit ovat ihmisrodun uniikin historian levittäminen galaksissa sekä ihmismotivaatioiden ja -potentiaalien ymmärtäminen. Globaaleihin ratkaisuihin joita lyralaiset tarjoavat kuuluu mm. tarkka tieto ihmiskunnan historiasta, galaktisen historian ymmärtäminen, ihmisolemuksen löytäminen, diplomatia ja konfliktinratkaisu sekä globaali koulutus.

Vega

Billy Meierin mukaan toinen avaruusolentojen rotu, joka fyysisesti on ollut häneen yhteydessä, on Vegan tähtijärjestelmästä Lyran tähtikuviossa. [81] Vegalaiset ovat tummempia tai ‘sini-ihoisia’ ihmisiä, ja he olivat todennäköisesti monissa veedisissä teksteissä mainittuja kehittyneitä ‘sinirotuisia’ ihmisiä, joista Hindu-jumalat Vishnu ja Krishna on johdettu. [82] Brasilialainen kontaktihenkilö Jefferson Souza väittää, että hän on tavannut Lyran vegalaisia, joiden hän kertoo näyttävän hyvin samanlaisilta kuin Intian alkuperäiskansat. [83] Alex Collierin mukaan Vega oli ensimmäinen tähtijärjestelmä Lyrassa, jossa asui ihmisiä. [84]

Lyran pohjoismaisen näköisten ihmisten lisäksi Vega oli tärkeässä roolissa koko galaksin kolonisoimisessa.

Ensimmäiset Maapallolle saapuneet avaruusolennot olivat… ihmisiä maailmoista, jotka olivat olemassa toisessa ulottuvuudessa Lyran ja Vegan järjestelmien alueella. Ensimmäiset lyralaiset, yhdessä vegalaisten kanssa, tulivat Maapallolle 22 miljoonaa vuotta sitten. Heidän reissunsa täällä oli erittäin lyhyt, ja he jatkoivat matkojaan toisiin tähtijärjestelmiin ja planeetoille. Heidän historiansa on suurimmaksi osaksi hämärän peitossa, vaikka hyökkääjät välillä palasivatkin Maapallolle. Arviolta 389 tuhatta vuotta sitten monta miljoonaa lyralaista ja vegalaista jättivät kotimaailmansa, tulivat avaruuteemme ja aikaamme tähän ulottuvuuteen ja Maapallolle, jossa he sekoittuivat Maassa asuvien kanssa. [85]

Merkittävää kyllä, lyralaisten ja vegalaisten ristiinnainti ihmisten kanssa vastaa Eenokin kirjassa kuvattuja tapahtumia, jossa ‘Nephilim’ naivat ihmisiä ja tuottivat jättiläisten rodun, joka lopulta kuoli pois. [86] Meier kuvaa tapahtumaa seuraavasti:

Ne lisääntyivät normaaliin tapaan ja geenitieteilijöiden geenien manipuloinnin kautta. Geenimanipuloinnin tulokset tuottivat olentoja, jotka olivat osittain ihmisiä, osittain eläimiä, ja niihin kuului jättiläisiä, titaaneja ja muita olentoja. Satojen ja tuhansien vuosien aikana nämä olennot korvautuivat jälleen, ja ne lopulta kuolivat pois koska ne eivät kyenneet lisääntymään tai koska elämän olosuhteet niille olivat kuolettavia. [87]

Yhtäläisyydet Eenokin kirjan tapahtumien kanssa jatkuvat, kun Nephilim-johtajat saivat rangaistuksen heidän toimistaan Maapallolla. Meier kuvaa sitä miten vegalaisten ja lyralaisten ryhmittymien johtajat olivat vastuussa useista rikkomuksista Maapallon ja muiden maailmojen alkuperäiskansoja vastaan:

Miljoonia lyralaisia ja vegalaisia, jotka olivat lähteneet pois kotimaailmoistaan, johti 144 207 ylintä johtajaa ja keskijohtoa, jotka hallitsivat alamaisiaan varsin hierarkiseen tyyliin. Johtajat myös siirsivät tämän käyttäytymismallin Maapallon ihmisiin, joiden kanssa he olivat sekoittuneet luodessaan eri tyyppisiä ihmisjälkeläisiä. Nämä 144 207 johtajaa ja heidän käskynalaistaan olivat, todellakin, päätekijöitä, jotka olivat vastuussa rikkomuksista, vääristä opetuksista ja vääristä uskonnoista, jotka absorboitiin Maapallolle ja joita ihmiset jäljittelivät. Kaikki johtajien mukanaan Maapallolle tuoma ei kuitenkaan ollut pahaa, väärää tai rikollista, monet arvokkaat esineet ja asiat esiteltiin Maapallolla asuville käsitöiden, ammattien, filosofioiden, ajattelumallien, lääkkeiden, teknologian ja monien muiden asioiden muodossa. [88]

Lyssa Royalin mukaan lyralaiset ja vegalaiset olivat strategisia kilpailijoita mitä tulee muiden maailmojen kolonisointiin, ja lopulta se muuttui tuhoisaksi sisällissodaksi Lyran tähtikuviossa — Lyran sodaksi. [89] Alex Collier viittaa myös tuhoisaan galaktiseen sotaan Lyralla, mutta sen syy oli ulkopuolinen, eikä se niinkään hänen mukaansa ollut lyralaisten ja vegalaisten keskinäinen sota. [90] Meierin mukaan nykyaikaan Maapallolle palaavat vegalaiset yrittävät auttaa ihmiskuntaa, sovittaa menneet virheensä ja auttaa vegalaisia tähtisiemeniä. [91] Aivan kuten lyralaisilla, globaaleihin vegalaisten tarjoamiin ratkaisuihin kuuluu tarkkaa informaatiota ihmiskunnan historiasta ja vegalaisten perinnöstä, galaktisen historian ymmärrys, ihmisolemuksen löytäminen, diplomatia ja konfliktinratkaisu sekä globaali koulutus.

Seulaslaiset

Billy Meier kuvaa lisäksi sitä miten plejadilaiset, pohjoismaisilta näyttävien lyralaisten jälkeläiset, olivat muuttaneet useiden tähtijärjestelmien välillä ja lopulta päätyneet Seulasiin:

Varhaisten Seulasten esi-isien muinaishistoria toisessa kotiaurinkokunnassa kuvattiin myös, sekä se miten he matkasivat Seulasiin. Paljon aiempi muuttoliike tähän aurinkokuntaan kuvattiin myös ja se miten ja miksi se epäonnistui. Kolmasosa plejadilaisten esi-isien alkuperäisen planeetan selviytyjistä, sen tuhoutumisen jälkeen, kehitti uutta teknologiaa ja suunnitteli ja rakensi suuria avaruusarkkeja evakuointiin vain 900 vuodessa. He laukaisivat ne kaikkialle moneksi sadaksi vuodeksi. Sveitsissä vierailleet avaruusolennot ovat noiden avaruusarkeissa matkanneiden jälkeläisiä, jotka asuttivat kolme planeettaa ihmisasutusta varten, eräässä aurinkokunnassa mitä me nykyään kutsumme nimellä Pleiades. He ovat kokeneet suuria voittoja ja suuria tappioita monia kertoja tuon jälkeen. Erittäin todellisessa mielessä me olemme heidän alkuperäisten kolonistien jälkeläisiä, jotka yrittivät asuttaa tätä aurinkokuntaa yhdessä alkuperäiskansojen ja ihmismaanpakolaisten kanssa monista eri paikoista. [92]

Se tietty aurinkokunta josta Meierin plejadilaiset ovat kotoisin on Taygeta, ja sen pääplaneetta on Erra. [93] Plejadilaiset Taygetalta identifioivat Meierin erääksi heidän valituista ‘edustajistaan’, jolla on tehtävä tuoda totuus avaruusolentojen läsnäolosta ihmiskunnalle. [94] Semjase, plejadilainen nainen joka Meieriin sai yhteyden, kuvasi plejadilaisia seuraavasti:

Me emme ole mitään Maapallon vartijoita tai Jumalan lähettämiä enkeleitä tai mitään sellaista. Monet luulevat meidän tarkkailevan Maapalloa, sen asukkeja ja kontrolloivan heidän kohtaloitaan. Tämä ei pidä paikkaansa, koska me olemme ainoastaan itse valitsemillamme missioilla, jotka eivät liity Maapallon kohtaloiden vahtimiseen mitenkään. Näin on väärin esittää meidät yliluonnollisina viestintuojina ja vartijoina. [95]

Plejadilaiset identifioivat heidän tehtävänsä keskeisiksi aspekteiksi varoittaa ihmiskuntaa Harmaista, joita he kuvasivat seuraavasti:

33. On olemassa monia eri elämänmuotoja, jotka ovat hankkineet paljon tietoa ja vapauttaneet itsensä omasta ympäristöstään. He matkaavat avaruudessa ja ajoittain tulevat Maapallolle.

34. Monet heistä ovat varsin epämiellyttäviä olentoja ja elävät eräänlaisessa barbarismissa, joka usein on yhtä kauheaa kuin Maapallolla.

35. Teidän tulisi olla tietoisia heistä, koska he usein hyökkäävät ja tuhoavat kaiken tielleen osuvan.

36. Monta kertaa he ovat jopa tuhonneet kokonaisia planeettoja tai pakottaneet asukkaitaan liekaan.

37. Eräs tehtävistämme on varoittaa Maapallon ihmisiä näistä olennoista.

38. Tehtäköön tämä tiedoksi Maapallon ihmisille, koska aika on lähestymässä jolloin konflikti näiden ali-ihmisolentojen (Harmaat) kanssa muuttuu väistämättömäksi. [96]

Collierin mukaan Harmaat ja plejadilaiset ovat mukana aseellisissa taisteluissa aurinkokunnassamme ja muissa järjestelmissä kuten Sirius B. [97] Muita keskeisiä plejadilaisten tehtävän aspekteja ovat auttaa ihmistietoisuuden kohottamisessa ja edistää uskonnollista ykseyttä. [98] Merkittävää kyllä, plejadilaiset sivuuttivat monien kontaktihenkilöiden kuten Adamskin väitteet, ja näin viihjaavat avaruusolentojen läsnäoloa koskevan totuuden ja dynamiikan kommunikoinnin yksinoikeudellisuuteen. [99] Kiinnostavaa kyllä, Collier väittää, että jotkut plejadilaiset ryhmät kuten Alcyonelta tulleet toimivat ‘salaisten agendojen’ ohjaamina, kun taas Taygetalta tulleet (esim. Meierin plejadilaiset) kuvataan aidosti auttavan ihmiskuntaa. [100] Huolimatta joidenkin Seulasilta tulleiden ‘salaisista agendoista’, suurin osa näytöstä ja todistuksista viittaa plejadilaisten yleisesti olevan positiivisessa kanssakäymisessä ihmiskunnan kanssa, ja että he tekevät paljon avustaakseen ihmistietoisuuden kohottamisessa ja auttaakseen ihmiskuntaa löytämään vapauden Harmaiden/reptiliaanien vaikutukselta. [101] Tiivistelmänä, Seulasilta tulleiden pääaktiviteetti vaikuttaa olevan ihmiskunnan avustaminen vapauden löytämisessä alistavilta rakenteilta koulutuksen ja tietoisuuden kohottamisen avulla. Plejadilaiset voivat auttaa löytämään globaaleja ratkaisuja kuten universaalit ihmisoikeudet, osallistavat demokraattiset järjestelmät, ihmistietoisuuden evoluutio ja globaali koulutus.

Pohjoismaiset Rigeliläiset

Yksi monista lyralaisten ihmisten avaruussiirtokunnista perustettiin Orionin tähtikuvion tähtijärjestelmään nimeltä Rigel. Jossain kohtaa sen historiaa pohjoismainen populaatio Rigelillä ajautui oletettavasti tuhoisaan sisällissotaan, ja Harmaat ottivat sen haltuunsa. George Andrewsin mukaan pohjoismainen avaruusolento Procyonin järjestelmästä, Khyla, paljasti paljon informaatiota Rigelin ja Procyonin avaruusolennoista sekä Harmaista ihmiskontaktille, jonka informaatio on yhdenmukaista muiden lähteiden kanssa ja jota Andrews piti uskottavana. [102] Kontaktihenkilö kuvasi Khylaa seuraavasti:

Khyla näytti pitkältä ja komealta ihmiseltä, hoikalta mutta lihaksikkaalta, maskuliiniselta mutta kuitenkin taivaalliselta. Hän näytti joko luonnollisesti tai keinotekoisesti saaneen mustaa silmien ympärille, melkein kuin kajaalia (hiili). Hänen kasvonsa olivat lähes suurenmoiset, mutta selvästi maskuliiniset. Hänellä oli luisevat kasvot ja korkeat poskipäät ja läpitunkevat koboltin siniset silmät. Hänellä oli kaunis vaalea tukka, joka ulottui melkein olkapäille. Hänen niskansa oli lihaksikas. Hänen ihonsa oli vaalean ihon värinen, jossa oli valkoinen päällisävy. Hänen tarkkaa pituuttaan oli vaikea tarkasti määrittää johtuen tapaamisen olosuhteista, mutta se oli jossain parin metrin hujakoilla. [103]

Andrews kirjoittaa Rigelin historiasta siten kuin Khyla sen hänelle paljasti:

Lyhyiden Harmaiden esi-isät olivat joskus pitkiä Blondeja. Tuli suuri sota… Ennen suurta sotaa Rigel oli massiivinen imperiumi, joka oli ollut lähde suurelle osalle galaktista siemennystä. Kaikki rigeliläiset olivat pitkiä blondeja. Siirtokunta oli jo perustettu Procyonille. Suuri sota oli rigeliläisten toisia rigeliläisiä vastaan taistelema sisällissota, ja se kesti Maapallon vuosissa kolme vuosisataa. Rigeliläisten ryhmä, joka tajusi että Suuri Sota alkaisi pian, ja he lähtivät Procyonin siirtokuntaan, jossa he rakensivat salaa yksinkertaisia aluksia. … He olivat ainoita rigeliläisiä, jotka pakenivat katastrofaalista tuhoa. Kaikki Rigeliin jääneet muuttuivat lyhyiksi Harmaiksi. [104]

Ilmeisesti Rigel koki planeettana suuren ydintuhon ja ympäristön romahduksen, joka johti elämään maanalaisissa suojissa. On erittäin epätodennäköistä, että pohjoismaisten rigeliläisten rodun muuttumiseen olisi kuulunut muuttuminen ‘lyhyiksi Harmaiksi’, joiden geneettistä materiaalia pidetään pohjoismaiseen rotuun verrattuna alempiarvoisena. Geenimutaatioprosessi olisi kestänyt paljon kauemmin kuin mainitun kolme vuosisataa. On todennäköisempää, että selvinneet pohjoismaiset rigeliläiset otettiin mukaan ‘lyhyiden Harmaiden’ planeetanlaajuiseen geenihybridisaatio-ohjelmaan, jotka ovat tulleet tähtijärjestelmistä kuten Zeta Reticulum, jotka olivat salaa soluttautuneet ja sabotoineet Rigeliä ennen ja/tai Suuren Sodan aikana Rigelillä. Lyhyet Harmaat kaikkein todennäköisimmin onnistuivat geneettisesti työstämään ‘pitkät Harmaat’ käyttäen pohjoismaisten selviytyjien geneettistä materiaalia, jotka olivat liian heikkoja vastustaakseen Harmaiden hybridisaatioagendaa. Nämä Rigelin ‘pitkät Harmaat’ sen jälkeen olivat keskeisessä roolissa Harmaiden diplomaattialoitteissa ja palvelivat geneettisenä mallina uudelle ihmisten ja Harmaiden välisille hybrideille, joiden väitetään edustavan parasta molemmista lajeista.

Procyonilaiset

Suurin osa planeetaltaan paenneista rigeliläisistä matkasi Procyonin tähtijärjestelmään aloittamaan sivilisaationsa alusta. Procyon on kaksoistähti noin 11.4 valovuoden päässä Maapallosta, ja ilmeisesti neljäs planeetta tähtijärjestelmässä oli se jolle rigeliläiset perustivat oman siirtokuntansa. [105] Andrewsin mukaan Procyonin siirtokunta kukoisti kunnes se sotkeutui mukaan Harmaiden ilkeään vehkeilyyn, jotka nyt asuivat Rigelillä ja aikoivat kukistaa Procyonin. Khyla kuvaa Harmaiden Procyonin kukistusprosessia seuraavasti:

Harmaat alkoivat vierailla luonamme, ensin sanansaattajina, sitten eri alojen asiantuntijoina, jotka voisivat olla meille hyödyllisiä, eri ohjelmien osanottajina joissa harjoitettiin keskinäistä avunantoa, ja lopulta turisteina. Se mikä oli alkanut muutamana tippana muuttui tulvaksi heidän saapuessaan yhä vain suurempilukuisina, hitaasti mutta varmasti soluttautuen meidän yhteiskuntaamme kaikilla tasoilla, tunkeutuen jopa kaikkein salaisimpiin valtaeliittiryhmiimme… Aivan kuin teidän planeetallanne he ovat alkaneet saada valtaa CIA:sta ja KGB:stä heille tuntemattomilla tekniikoilla, kuten telepaattisella hypnoosilla joka manipuloi aivojen liskoaivo-osaa. Joten Procyonilla, käyttäen samoja tekniikoita… he saivat eräänlaisen telepaattisen hypnoosiotteen johtajistamme. Johtajistamme ja melkein kaikista meistä, koska oli kuin me olisimme kaikki olleet loitsun alaisia, joka johti meidät omaan tuhoomme, aivan kuin meitä ohjelmoitaisiin eräänlaisella mustalla magialla, jonka olemassaolosta me emme tienneet. [106]

Khyla jatkoi kuvaamalla lopulta tapahtunutta Harmaiden Procyonin kaappausta ja suurimman osan Procyonin asukkaiden orjuutusta, jotka eivät paenneet. Kehittynyttä aikamatkustusteknologiaa käyttäen, johon liittyi ‘moniulotteinen tietoisuus’, jotain mitä Harmaat ilmeisesti eivät kykene monistamaan johtuen heidän geneettisesti taantuneista kehoistaan, merkittävä lukumäärä procyonilaisia kykeni pakenemaan ja he aloittivat vapautussodan ‘ajan kaukaisista käytävistä’. Merkittävää kyllä, procyonilaiset kuvaavat joitain heidän vastustustekniikoistaan relevanteiksi Maapallon tilanteeseen:

… olisi itsemurhaa yrittää taistella Harmaita vastaan suoraan aseilla, joita teillä on nyt käytössänne. Täytyy olla rationaalinen vastaiskuissa, ja ymmärtää oikea tapa edistyä. Teidän oma tietoisuutenne on kaikkein tehokkain ase, joka teillä on käytössänne tänä aikana. Kaikkein tehokkain tapa taistella Harmaita vastaan on muuttaa tietoisuuden tasoanne lineaarisesta ajattelusta moniulotteiseen tietoisuuteen… Heillä on teknologiaa sysätä planeettanne kiertoradalta, mutta teillä on yksi keskeinen kyky mitä heillä ei ole: kyky pitää kuvaa mielessä joka inspiroi ihmistä tajuamaan omat kytköksensä kaikkeuden alkulähteeseen… Se on avain voittoonne. [107]

Alex Collierin mukaan procyonilaiset ovat tuoreeltaan vapauttaneet oman maailmansa Harmaiden vaikutusvallasta ja hän kuvaa miten procyonilaiset tällä hetkellä ovat “liekeissä” mitä tulee Harmaiden kanssa toimimiseen. [108]

Tiivistelmänä todettakoon, että procyonilaisten pääaktiviteetti on tehokkaasti tehdä vastarintaa avaruusolentojen kukistusaikeille kehittämällä ‘moniulotteista tietoisuutta’, käyttämällä mielikuvia suojelemaan omaa itseä avaruusolentojen mielenhallinnalta ja tarkkailla epäystävällisten avaruusolentojen aktiviteetteja. Globaaleihin ratkaisuihin, joissa procyonilaiset voivat olla avuksi, kuuluu mm. avaruusolentojen kukistusaikeiden paljastaminen, avaruusolentojen läsnäoloon liittyvän globaalin salailun lopettamisessa auttaminen, moniulotteisen tietoisuuden edistäminen, mielenhallinnan purkaminen, universaalien ihmisoikeuksien ajaminen ja internetin sekä globaalin viestinnän edistäminen.

Tau Cetiläiset

Muihin ihmisten asuttamiin maailmoihin kuuluvat ilmeisesti Tau Ceti ja Epsilon Eridani. Tutkija Frank Crawford haastatteli useita henkilöitä, joilla oli ollut fyysinen kontakti Tau Cetiltä tulleiden kanssa. [109] Ensimmäinen ja kaikkein merkittävin oli väitetty sisäpiiriläinen, joka osallistui maahansyöksyneiden UFOjen noutoon. Elävä matkustaja saatiin talteen ja amerikkalaiset turvallisuusviranomaiset kuulustelivat tätä Phoenixin, Arizonan vuoden 1961 maahansyöksystä. ‘Oscar’, sisäpiiriläisen käyttämä pseudonyymi, kuvasi Frank Crawfordille siepatun avaruusolennon alkuperän, jonka lempinimi oli ‘Hank’.

Hank myöhemmin vahvisti, että hänen ja kansansa alkuperätähti oli Tau Ceti ja Epsilon Eridani. Myöhemmissä sessioissa Oscar puhui joistain niistä syistä, joiden takia avaruusolennot olivat läsnä. Hän sanoi etteivät he pitäneet eräiden pienten harmaiden avaruusolentojen kanssa olevasta tilanteesta. Hän korjasi meitä kun me käytimme termiä ’harmaa’ ja hän sanoi, että he ovat itse asiassa valkoisia. Taucetiläisten mielestä joidenkin Harmaiden tekemät sieppaukset ovat suuri vääryys ihmiskunnalle. ‘He ovat parasiittinen rotu, joka on väijynyt ihmissivilisaatiota läpi koko universumin, Oscar paljasti. Hän lisäsi, että valtiomme mukanaolo harmaiden kanssa on vaarallista ja lähtenyt käsistä… Taucetiläiset ovat vaanineet näitä avaruusolentoja ennen ja he ovat työskennelleet muiden rotujen ja yhteisöjen kanssa, jotka ovat myös olleet uhreja… (Oscar) haluaa ihmisten tietävän, että jos taucetiläiset ottavat yhteyden ihmisiin, ei tule pelätä koska he ovat täällä auttamassa. [110]

‘Hankin’ paljastukset viittaavat siihen, että taucetiläiset ovat läsnä auttamassa Harmaiden salaisten strategioiden ja aktiviteettien kanssa. He ovat erittäin huolestuneita sopimuksista, joita Yhdysvaltojen ‘varjohallitus’ on tehnyt, ja he haluavat auttaa yksittäisiä ‘siepattuja’. ‘Oscarin’ mukaan Tau Cetiltä tullut ‘Hank’ joutui kidutuksen kohteeksi ja tämä melkein aiheutti tilanteen, jossa muut taucetiläiset halusivat sotilaallisesti tulla väliin heidän siepatun kollegansa apuun. [111] Oscarin kuvaamat tapahtumat ovat yhdenmukaisia taucetiläisten pääaktiviteetin kanssa, jota on kuvattu seuraavalla tavalla telepaattisessa kommunikaatiossa: “Yksi roduista on Tau Cetiltä. He ovat asiantuntijoita juonittelussa ja salaisten yhteisöjen motivaatioiden selvittämisessä. He ymmärtävät tapoja, joilla harhautus voi halvaannuttaa järjestelmän. Joten he olisivat erinomaisia kontakteja salaiseen työhön.” [112]

Toinen henkilö, jolla oli fyysinen kontakti Tau Cetiltä tulleisiin oli siepattu Jill Waldport, joka kuvasi Frank Crawfordille sitä miten häneen otti yhteyttä kaksi avaruusolentojen ryhmää, Harmaat ja ihmiseltä näyttävä rotu, joka yritti auttaa häntä Harmaiden kanssa:

Jill informoi minua, että avaruusolennot olivat kertoneet hänelle että he eivät pitäneet siitä mitä jotkut avaruusolennoista tekivät ilman hänen lupaansa. He olivat tulleet auttamaan häntä oppimaan miten selvitä Harmaiden SUMUTUKSESTA ja suojella itseään. He selittivät, että hänen tarvitsi rakentaa psyykkinen suoja ympärilleen, tiiliseinän tapaan, kun he tulivat hänen luokseen. Tämä auttaisi häntä pysymään heidän MIELITEMPPUJEN ulottumattomissa. Hän kokeili sitä seuraavan kerran, kun Harmaat tulivat hänen luokseen, ja se ’tuntui’ toimivan. [113]

Crawford sitten paljasti miten Jill oli kuvannut hyväntahtoisten avaruusolentojen alkuperän olevan Tau Cetillä:

Tässä kohtaa korrelaatiomittarini mielessäni oli ylityöllistetty, joten päätin iskeä suoraan kimppuun ja kysyä häneltä olivatko he sanoneet hänelle sen mistä he olivat tulleet. Usko tai älä, hän vastasi ’Tau Seet-ai, sanooko se sinulle mitään?’ Myöhemmin mainitsin Oscarille, että tutkin tapausta jossa on mukana intensiivinen interaktio Harmaiden kanssa ja Tau Cetiltä tultiin avuksi. Hän kysyi missä tapaus oli ja sanoin että Springfieldissä, Illinoisissa. Hän töksäytti varsin tarkan kuvauksen Jillistä ja sanoi että oli tietoinen siitä, että häneen oltiin oltu yhteydessä. [114]

Tiivistelmänä, taucetiläisten pääaktiviteetti on tietoisuuden nostattaminen siitä miten toimia kun muut avaruusolentojen rodut aikovat kukistaa yhteiskunnan, korruptoituneen eliitin ja instituutioiden identifiointi, ihmistietoisuuden nostattaminen ja strategioiden kehittäminen joilla kumota kehittyneet mielenhallinnan tekniikat. Globaaleihin ratkaisuihin, joissa he voivat olla avuksi, kuuluvat mm. valtion/rahoituslaitosten korruption ja eliitin manipulaation paljastaminen, avaruusolentojen soluttautumisen monitorointi, mielenhallinnan purkaminen ja implanttien poistaminen, moniulotteisen tietoisuuden, diplomatian ja konfliktinratkaisun edistäminen.

Andromedalaiset

Alex Collier kuvaa andromedalaisia avaruusolentoja lyralaisten suorina jälkeläisinä, jotka olivat kokeneet vaikeuksia alkuun Lyran järjestelmästä poistuessaan petomaisten avaruusolentojen takia, mutta lopulta he asettuivat Andromedan tähtikuvioon ‘Zenetae’-nimiseen tähtijärjestelmään. Collier kuvaa andromedalaisten luonnetta seuraavasti:

Kaikki minkä he luovat teknologisesti käytetään heidän rotunsa edistämiseen. Se on ainoastaan koulutustarkoituksiin. Mutta sitä voidaan käyttää myös puolustuksessa. Ei, heillä ei ole armeijaa sinänsä, he ovat tieteentekijöitä. Se mitä he tekevät on lähettävät lapsensa kouluun kaikkialle muualle 150-200 vuodeksi lineaarista aikaamme. He opettavat oppilailleen tieteitä ja taiteita. He ovat kirjaimellisesti kaiken mestareita. Sitten, siinä kohtaa, heillä on valinta siinä mitä he haluavat tehdä, ja he voivat muuttaa mieltään ja tehdä jotain muuta. Joten heille annetaan kaikki työkalut. Kaikki on koulutusta varten. Mitään ei tehdä harhautukseksi. He eivät koskaan voisi kuvitella luovansa televisiota viemään huomiota. Ei koskaan. Kaikki auttaa heitä kehittymään, ja heidän tiedettään ja teknologiaansa voidaan käyttää puolustustarkoituksiin — lähinnä hologradisia juttuja. [115]

Kaikkein merkittävin andromedalaisten piirre on, että he ovat keskeisessä asemassa Andromedan Neuvostossa, joka on arviolta 140 tähtijärjestelmän ryhmittymä, jotka tekevät työtä Maapallon kanssa. Vuoden 1997 haastattelussa Collier kuvasi neuvoston pohdintoja seuraavasti:

Meidän galaksissamme on monia neuvostoja. En tiedä kaikkia kaikista niistä neuvostoista, mutta tiedän Andromedan neuvoston, joka on ryhmä olentoja 139 tähtijärjestelmästä, jotka ovat liittyneet yhteen keskustelemaan siitä mitä galaksissa tapahtuu. Se ei ole poliittinen elin. Se mistä he ovat viimeaikoina keskustelleet on tyrannia meidän tulevaisuudessamme, 357 vuoden päästä, koska se vaikuttaa kaikkiin. Ilmeisesti se mitä he ovat tehneet, aikamatkailun avulla, on kyenneet määrittämään missä merkittävä muutos energiassa on tapahtunut, joka saa aikaan tyrannian 357 vuoden päässä tulevaisuudessamme. He ovat jäljittäneet sen meidän aurinkokuntaamme, ja he ovat tarkentaneet sen paikan Maapalloon, Maan Kuuhun ja Marsiin. Noihin kolmeen paikkaan. Andromedan neuvoston ensimmäinen tapaaminen oli päättää tullako suoraan väliin vaiko ei siihen mitä täällä tapahtuu. Moraneyn mukaan ensimmäisessä tapaamisessa oli vain 78 tähtijärjestelmää. Noista 78:sta vähän vajaa puolet päättivät, että he eivät halunneet olla meidän kanssa missään tekemisissä, huolimatta näistä ongelmista. Mielestäni on tärkeää, että te tiedätte miksi he eivät halunneet olla meidän kanssa tekemisissä. Me puhumme tähtijärjestelmistä, jotka ovat satojen miljoonien valovuosien päässä meistä. Jotkut eivät ole koskaan tavanneet meitä. He vain tiesivät, että planeetan värähtely tulee vaikuttamaan heihin. Syy sille, miksi he eivät halunneet olla missään tekemisissä meidän kanssa on, että heidän perspektiivistään Maapallon ihmiset eivät kunnioita itseään, toisiaan tai planeettaansa. Mikä voisi olla Maapallon ihmisten arvo? Onneksi neuvoston enemmistö oli sitä mieltä, että johtuen siitä että Maapalloa on manipuloitu 5700 vuotta, me ansaitsisimme mahdollisuuden osoittaa olevamme sen arvoisia — ainakin saada mahdollisuus osoittaa toinen puoli neuvostosta vääräksi. [116]

Toinen kontaktihenkilö, joka mainitsee andromedalaiset, on ‘Adrian’, jota tutkija Sean David Morton haastatteli laajamittaisesti ja jota hän piti uskottavana. Adrianin todistusta tukee monet kuvat, filmit ja silminnäkijälausunnot. [117] ‘Adrianin’ mukaan andromedalaiset ovat tärkeässä roolissa muodostamassa neuvostoja, jotka pohtivat Maapallon tulevaisuutta ja näin hän riippumattomasti vahvistaa Collierin todistuksen. Andromedalaiset ovat yksi pääroduista, jotka ovat kaikkein eniten vastuussa viljakuvioista. Hän esittää, että viljakuviot ovat tarkoitettu sekä inspiroimaan ihmisiä mahdollisesta avaruusolentojen kommunikaatiosta että varoittamaan negatiivisia avaruusolentoja heidän toimiensa seuraamuksista, joilla he kontrolloivat ja manipuloivat ihmiskuntaa.

Andromedalaisten pääaktiviteetti vaikuttaa olevan Galaktisen yhteisön päätöksenteon helpottaminen jotka koskevat vaikeita ongelmia kuten Maapallon nykyistä tilaa, innovatiiviset strategiat konfliktinratkaisussa, nuorten kouluttaminen ja ihmiskunnan inspirointi avaruusolentojen kontaktin mahdollisuudella. Heidän ajamiinsa globaaleihin ratkaisuihin kuuluu psyykkisten/kristalli/sateenkaarilasten kasvattamisessa avustaminen, rauhan opettaminen, eliitin manipuloinnin paljastaminen, parannetun globaalin johtamisen, diplomatian ja konfliktinratkaisun edistäminen.

Sirius A:n siriuslaiset

Seuraavaa avaruusolentojen ryhmää kuvataan tulevan Siriukselta, joka on kaksoistähtijärjestelmä jossa väitetään olevan kehittynyttä elämää sen molemmilla tähdillä, Sirius A & B. Sirius A on sinivalkoinen tähti, joka on arviolta 8.6 valovuoden päässä Maasta, joka on arviolta 20 kertaa kirkkaampi kuin Aurinko ja se on kaikkein kirkkain tähti yötaivaallamme. [118] Sitävastoin Sirius B on valkoinen kääpiötähti, jonka vaihteluväli on 8-32 astronomista yksikköä Sirius A:sta erittäin elliptisellä kiertoradalla. Collier kuvaa Sirius A:lta tulevia avaruusolentoja seuraavasti:

Sirius A:lla on olentojen rotu, siellä olevat ihmiset ovat nimeltään Katayy. Heitä pidetään hyväntahtoisina. … Monet ihmisroduista siellä ovat punaihoisia. Heidän perimänsä on ensimmäiset lyralaiset, jotka pakenivat naisten ja lasten kanssa sotaa. Heillä on merissään valaita, mustekaloja ja haita. He ovat taiteellinen rotu. Heillä on musiikkia ja he ovat yhteydessä luontoon. He ovat rakentajia, ja he eivät ole kauhean poliittisia. Heidän valtionsa perustuvat “henkiseen teknologiaan”, joka käyttää ääntä ja väriä. [119]

Siriuslaisten rodulliset piirteet viittaavat siihen, että ne ovat alunperin siirtokuntalaisia Vegalta. Jos siriuslaiset olivat alunperin vegalaisia, jotka pakenivat jotain katastrofaalista planeettainvälistä sotaa Lyran tähtijärjestelmästä, silloin voi olla hyvinkin ymmärrettävää miten he kehittivät kiinnostuksen rakentamiseen, sillä uuden sivilisaation rakentaminen uuteen suhteellisen nuoreen Sirius A:n maailmaan olisi ollut kiireellinen vaatimus.

Collier viittaa siriuslaisten käyttämiin ääneen ja väriin ‘henkisenä teknologiana’, mikä viittaa siihen että kykenevät planeettojen maankaltaistamiseen ja tekemään niistä elämän kehittymiselle suotuisia muuttamalla niiden ‘biomagneettisen energian’ verkkoa. [120] Seuraava telepaattinen kommunikaatio antaa lisätietoja siriuslaisista uusien planetaaristen rakenteiden rakentajina muuttamalla ‘biomagneettisen energian verkkoa’, mikä auttaa ihmisten ja muiden elämänmuotojen evoluutiossa:

He ovat alkuperäisiä teidän verkkonne rakentajia, arkkitehtuurin jolle planeettanne perustuu. Joten siksi he ovat käyttökelpoisia kun havaitaan pyhää geometriaa ja kotimaailmanne fyysisiä lakeja. He voivat auttaa teitä myös rakentamaan tämän uuden verkon, rakentamaan uuden järjestelmän joka on asianmukainen teidän uusia haasteitanne mielessäpitäen. Joten me sanoisimme, että siriuslaiset ovat erinomaisia liittolaisia strategiseen suunnittelutyöhön, joka teillä on edessänne. [121]

Alex Collier väittää, että Sirius A:lta tulleiden interventio johtuu virheistä, jotka Sirius B:llä tehtiin teknologiansiirrossa ja muissa avunannon muodoissa ihmiskunnalle: “Ymmärrykseni on se, että Sirius A:n järjestelmä yrittää olla hyväntahtoinen ja avuksi, koska he pitävät vastuullaan niitä, jotka kolonisoivat Sirius B:n järjestelmän, jotka alunperin olivat lähteneet Sirius A:lta.” [122]

Tiivistelmänä, pääaktiviteetti joka voidaan liittää Sirius A:lta kotoisin oleviin avaruusolentoihin on auttaa rakentamaan sopiva ekologinen järjestelmä (ihmisten) evoluutiota varten Maapallolle muuttamalla planeetan ‘biomagneettista energiaverkkoa’. Sirius A:lta tulleet voivat avustaa globaaleissa ratkaisuissa kuten ympäristönsuojelu, biodiversiteetin edistäminen, tietoisuuden nostattamisessa avustaminen ja biosfäärin evoluutio.

Ummiitit

Ummiitit kuvataan avaruusolennoiksi Ummo-planeetalta, joka on arviolta 14.6 valovuoden päässä, ja mahdollisesti sijaitsee Wolf 424 -tähtijärjestelmässä. [123] He ovat olleet merkittävässä roolissa tieteellisteknisen kirjallisuuden ja esineistön levittämisessä Espanjaan ja sieltä koko Eurooppaan 1960- ja 1970-luvuilla salaisesta tukikohdasta pienessä ranskalaisessa kylässä ‘Basses Alps’ -provinssissa (Alemmat Alpit). Ummiitit ottivat yhteyden valittuihin henkilöihin ja levittivät heille yksityiskohtaista teknistä informaatiota eri teknologioista ja vallankumouksellisia teorioita, jotka laajentaisivat tieteellistä tietämystä nykyisten nykyisten paradigmojen ulkopuolelle. Ainoa fyysinen kontakti, joka ummolaisilla on ollut kenenkään kanssa, poislukien puhelinsoitot ja teknisen informaation toistuva lähettäminen postitse, oli palkatun konekirjoittajan kanssa, joka kuvasi sitä miten he työskentelivät ja lopulta saivat selville ummolaisten identiteetin:

Vuosina 1967-1975 Madridin ryhmän jäsenet (espanjalaiset UFO-tutkijat, jotka olivat tietoisia ummiiteista) saivat kirjeen mieheltä, joka väitti olleensa ummiittien konekirjoittaja. Ilmeisesti hän oli mainostanut työtä sanomalehdessä, jonka jälkeen hänen luonaan oli käynyt kaksi pitkää, vaaleatukkaista, hyvinpukeutunutta miestä. He sanoivat hänelle, että he olivat tanskalaisia lääkäreitä ja kysyivät voisiko hän kirjoittaa heille tieteellistä materiaalia toistuvasti. Aluksi kaikki meni hyvin, kunnes eräänä päivänä hän luki seuraavan lauseen: ’Me tulemme Ummo-nimiseltä taivaankappaleelta, joka on 14.6 valovuoden päässä Maasta.’ — Hän piti tämän omassa arvossaan ja kyseenalaisti tohtoreita — lopulta he paljastivat, että he eivät ole ollenkaan sitä mitä he olivat sanoneet, vaan vierailijoita toiselta planeetalta. Osoittaakseen identiteettinsä, he näyttivät pienen pallon, vain noin tuuman läpimitaltaan, jonka eräs heistä asetti ilmaan konekirjoittajan eteen. Hän katseli sitä ja hämmästyksekseen näki kohtauksen, joka oli tapahtunut samassa toimistossa aiempina aikoina hänen vaimonsa kanssa, joka pelkäsi lääkäreiden olevan vakoojia. [124]

Hyvin noteerattu julkinen tapahtuma oli Ummon avaruusalus, joka laskeutui Madridin lähelle kesäkuun 10. päivä 1967, joka ilmoitettiin ummiiteille useita päiviä ennen valituille UFO-tutkijoiden ryhmälle. [125] Ummiittien lähestymistapa näyttää olevan tieteentekijöiden avustaminen innovoimaan teknologiaa ja teorioita, jotka auttavat teknisiä ratkaisuja vaativien globaalien ongelmien ratkaisussa. Vuonna 1973 johtuen Maapallolla olleesta ydinsodan uhkasta, ummiitit lopettivat Maapallolla oleskelunsa ja poistuivat. He myöhemmin lähettivät seuraavan viestin vuonna 1980 tohtori Antonio Riberalle, eräälle tapausta hoitaneista espanjalaisista UFO-tutkijoista:

30 vuoden ajan me olemme tutkineet tiedettänne, kulttuurianne, historiaanne ja sivilisaatiotanne. Kaiken tämän tiedon me olemme vieneet mukanamme Ummolle datakoodatuissa titaanikristalleissa. ME OLEMME NÄYTTÄNEET teille meidän oman kulttuurimme ja teknologiamme puhtaan deskriptiivisessä muodossa — niin että ette voi muuttaa tai ottaa niitä käyttöön käytännössä. Me olemme tehneet näin koska me huomautamme surullisena, että te käytätte tieteitänne pääosin sotaan ja oman itsenne tuhoamiseen, mikä pysyy pääasiallisena tavoitteenanne. Te olette kuin lapsia leikkimässä vaarallisilla ja kauheilla leluilla, jotka tuhoavat teidät. ME EMME VOI TEHDÄ MITÄÄN! Kosminen laki sanoo, että jokaisen maailman tulee valita oma polkunsa, selvitä tai tuhoutua. Te olette valinneet jälkimmäisen. Te tuhoatte planeettanne — tuhoatte lajinne ja saastutatte ilmakehänne ja merenne kunnes tämä kaikki on peruuttamatonta. Surullisina me pohdimme teidän hulluuttanne, ja ymmärrämme että lääke on ainoastaan teissä itsessänne. Me emme voi katsoa eteenpäin pitkää aikaväliä tulevaanne, koska teidän psyykenne on täydellisen arvaamaton ja lähes paranoidi. Teidän vanhempina veljinänne tässä kosmoksessa me kiireellisesti haluamme koko sydämestämme teidän pelastustanne. Älkää tuhotko kaunista sinistä planeettaanne, harvinaista tunnelmallista maailmaa, joka leijailee niin majesteettisesti avaruudessa, niin täynnä elämää. SE ON TEIDÄN VALINTANNE. [126]

Vaikka ei voidakaan tarkasti tietää miten vaikutusvaltaista ummiittien apu oli, sillä se oli suurimmaksi osaksi salaista, se selvästikin vaikuttaa olleen merkityksellistä eri teknisesti pätevien asiantuntijoiden ja yksityisten kansalaisten innovatiivisten, tieteellisten aloitteiden alkuunpanossa. Voidaan todeta, että ummiittien pääasiallinen aktiviteetti lepää teknisen informaation välittämisessä, tieteellisen kulttuurin muuttamisessa ja globaalissa koulutuksessa. Ummiitit voivat avustaa globaaleissa ratkaisuissa koskien tieteellisten paradigmojen transformointia, ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämistä ja koulutusreformia.

Alpha Centaurilaiset

Toinen Maan ulkopuolinen rotu, joka näyttää olevan merkittävässä roolissa ihmisten asioissa on peräisin Alpha Centaurin tähtijärjestelmästä. Alex Collier selittää alphacentaurilaisten olevan eräs Maapallolla vierailevista roduista. [127] Kaikkein uskottavin todistaja, joka tulee alphacentaurilaisten läsnäoloa, on Elizabeth Klarer jolla oli korkea virka Britannian armeijassa UFO-raporttien käsittelyssä. [128] Alpha Centaurilta oltiin ilmeisesti yhteydessä Klareriin ja lopulta hänet vietiin Alpha Centauriin muutamaksi kuukaudeksi, jotta hän voisi saada lapsen alphacentaurilaisen kanssa, jonka nimi on Akon. Klarerin kuvaus Alpha Centaurin asukkaista antaa vivahteikkaan kuvauksen siitä miten teknologiaa voidaan käyttää viisaasti hyödyttämään sekä ihmiskuntaa että ekosysteemiä. Alphacentaurilaiset kuvattiin hyväntahtoisiksi ja aidosti haluavan avustaa ihmiskuntaa sen evoluutiossa.

Salaisten Montauk ja Philadelphia -projektien väitetty entinen työntekijä Al Bielek puhui useista avaruusolennoista, myös alphacentaurilaisista. Bielekin todistus on ehkäpä kaikkein kummallisin ja ristiriitaisin tapaus UFO-tutkimuksessa, ja kuitenkin hänen todistuksensa on johdonmukainen ja yhdenmukainen, ja erään riippumattoman tutkijan John Quinnin mukaan Bielek on erittäin uskottava ja hänen väitteilleen on paljon tukea. [129] Alphacentaurilaiset Bielekin mukaan ilmeisesti tarjoavat eräänlaista pakopaikkaa ja suojaa ihmisille, jotka haluvat apua varjohallituksen sortopolitiikan kanssa toimimiseen. Bielek esitti tämän alphacentaurilaisten kanssa tehdyn sopimuksen luonteen haastattelussa:

AB [Al Bielek]. Tältä planeetalta lähtee tasaiseen tahtiin sukkuloita Alpha Centauri 4:lle, joka on sopimuksen mukaan turvapaikka ihmisille, joita Yhdysvaltain hallitus jahtaa. On olemassa sopimus. Kestää noin 12 tuntia saada heihin yhteys. Ilmeisesti he ottivat mukaan koko perheensä, mikä tarkoitti siskoja, veljiä, isiä, äitejä, mitä tahansa. Sikäli kun tiedän, he ovat edelleenkin siellä.

SS [haastattelija]: Kuka hoitaa sukkulaa?

AB: Oletettavasti Alpha Centaurin hallitus, mutta en tiedä. Mutta se kulkee tasaisesti kaksi kertaa viikossa. Laskeutumispaikasta minulla ei ole tietoa missä se on. Tottakai sitä pidetään salaisuutena.

SS: Minkälaiset heidän kehonsa ovat?

AR: Alpha Centauri? Kuten ihmisten, aivan samanlaisia. Heidän planeetallaan on paljon vähemmän asutusta. He eivät ole ylikansoitettuja. Sivilisaatio on kehittynyttä, hieman meitä edellä — ei paljoa, mutta jonkin verran meitä edellä. He eivät pidä asioista kuten valtion itsepäisyydestä ja sellaisista asioista ja se tapa jolla he kohtelevat joitain valtion agentteja, joille heillä ei ole enää minkäänlaista tarvetta, jos heitä lähestyy, enkä tiedä miten se tapahtuu, jos he näyttävät henkilökorttinsa, mennään vain sukkulaan ja se on siinä. Mitä sen jälkeen tapahtuu en tiedä. En ole nähnyt heitä sen jälkeen. [130]

Tämä turvapaikan tarjoajan rooli ihmisille, joita varjohallitus uhkaa viittaa siihen, että alphacentaurilaiset ovat erittäin kiinnostuneita yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja haluavat auttaa Maapalloa siirtymään kohti luottavaisempaa ja hoivaavampaa globaalia yhteisöä. Tämä on teemana myös seuraavassa telepaattisessa kommunikaatiossa riippumattomasta lähteestä: “Niillä (Alpha) Centaurilta tulleilla on avoin yhteiskunta, luottava ja rakastava yhteiskunta, joten he olisivat hyödyksi teille teidän alkaessanne suunnitella yhteiskunnallisia sääntöjä vaihtoehdoksi taistelulle tai kilpailevalle yhteiskuntarakenteelle.” [131] Alphacentaurilaisten pääaktiviteetti täten voidaan päätellä olevan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja inhimillisen vapauden ajaminen, ja kehittyneen teknologian vastuullisen käytön edistäminen. Globaaleihin ratkaisuihin, joita alphacentaurilaiset voivat ajaa, kuuluu mm. yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus globaalilla tasolla, rauhallisten alueiden tai turvapaikkojen luominen, ihmisoikeudet ja kestävä kehitys.

Arcturuslaiset

Viimeinen tarkasteltavana oleva avaruusolentojen rotu, johtuen niiden merkityksestä, on arcturuslaiset, joiden kuvataan olevan niitä, jotka ovat siementäneet Maapallon omalla DNA:llaan ja oletettavasti eläneet rauhanomaisesti muiden rotujen keskuudessa. Andrewsin mukaan: “Menneisyydessämme tämä planeetta oli jaettu sektoreihin neljän eri ryhmittymän kesken: Blondit, Harmaat, suuret liskonkaltaiset olennot Ajomiehen järjestelmästä (Capella) ja Arcturuksen järjestelmästä tulleet.” [132] Andrews kuvaa arcturuslaisia nykyään tarkkailijan roolissa tämänhetkisessä Maan ulkopuolisten ryhmittymien kamppailussa Maapallon ja sen populaation hallinnasta. Collier kuvaa arcturuslaisia myös erääksi roduksi, joka on ollut tekemisissä Maapallon kanssa ja että he “haluavat auttaa”. [133] Erään kontaktihenkilön, ‘Adrianin’, mukaan arcturuslaiset ovat avaruusolentojen roduista kaikkein eniten vastuussa viljakuvioista. [134] Hän esittää, että viljakuviot ovat tarkoitettu sekä inspiroimaan ihmisiä avaruusolentojen kommunikaation mahdollisuudella että varoittamaan negatiivisia avaruusolentoja heidän toimiensa seuraamuksista kontrolloida ja manipuloida ihmisiä.

Collier antaa yksityiskohtaisemman kuvauksen arcturuslaisista:

Tämä ryhmä olentoja asettui Arcturuksen tähtikuvioon. Nämä ihmisrodut ovat erittäin yksityisiä ja aivan erityisistä syistä eivät halua tulla mukaan Maapallon asioihin. He pitävät itseään parantajina. He ovat erittäin ylpeitä fyysisen, emotionaalisen ja henkisen kehon parantamisen teknologiastaan. Heidän tiedetään tulleen väliin muinaisina aikoina auttamaan ratkaisemaan vakavia konflikteja meidän universumin alueella omalla uniikilla kyvyllään näyttää muille miten integroida uskomusjärjestelmät ja tunteet konfliktin ratkaisemiseksi. He voivat olla erittäin hiljaisia, ja he kykenevät pitämään paljon asioita omana tietonaan. He ovat ryhmä, joka on tehnyt paljon tietoisuuden kokonaistason nostamiseksi universumissamme. [135]

Suurin osa Arcturusta koskettavasta informaatiosta on peräisin niiltä, jotka väittävät olleensa telepaattisessa kommunikaatiossa heidän kanssaan. Esimerkiksi tohtori Norma Milanovich kirjassaan We, The Arcturians kuvaa hänen kommunikaatiotaan arcturuslaisten kanssa tietokoneavusteiseksi automaattikirjoitukseksi. [136] Hän väittää, että arcturuslaiset ovat täällä:

… avustamassa Maapalloa sen siirtyessä henkiseen Uuteen Aikaan. He eivät voi tulla yhdenkään Maan asukkaan vapaan tahdon tai päätöksentekoprosessien väliin, mutta he ovat täällä kouluttamassa ja auttamassa nostamaan kaikkien niiden värähtelyjä, jotka valitsevat matkata uusiin ulottuvuuksiin, joihin Maapallo on siirtymässä. [137]

Arcturuslaisilla kuvataan olevan erittäin henkisesti kehittynyt kulttuuri ja teknologinen kehittyneisyys, mikä antaa heille suuren vaikutusvallan galaksissa. Eräs toinen henkilö, joka on telepaattisesti kommunikoinut arcturuslaisille, väittää heidän olevan Maapallolla seuraavanlaisessa tehtävässä:

Arcturuslaiset ovat kontaktikokemuksen ylimpiä oppaita tai ylläpitäjiä. Heillä on yleinen halu nähdä tämän menevän hyvin. Nähdä teidän oppivan niin paljon kuin mahdollista tämän prosessin myötä ja avustaa teitä kaikkia kaikin mahdollisin tavoin. Kuitenkin he ovat kiintyneitä planeetan tulevaisuuteen kokonaisuutena ja he ovat taipuvaisia olemaan sekaantumatta niin paljon kuin mahdollista. He ovat taipuvaisia tekemään vähimmän määrän työtä suurimman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Huomaatte heidän olevan tehokkaita ja varsin luovia tässä. He saattavat olla teille käyttökelpoisia kun opitte leikkimään, miten odottaa oikeaa ajoitusta ja miten tehdä mahdollisimman vähän tärkeitä asioita onnistuaksenne. [138]

Arcturuslaisten pääaktiviteetti täten vaikuttaa olevan henkisten arvojen integrointi kehittyneisiin teknologioihin, strategisten neuvojen antaminen planetaaristen järjestelmien muokkaamiseksi ja ihmiskunnan inspirointi mahdollisuudella saada kontakti Maan ulkopuolisiin olentoihin. Arcturuslaisten globaaleihin ratkaisuihin kuuluu läpinäkyvä ja tilivelvollinen globaali hallinnointi; globaalien rahoituksellisten, poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien integrointi; ihmiskunnan avustaminen muiden avaruusolentojen kanssa koordinoinnissa ja diplomatia sekä konfliktinratkaisu.

Tiivistelmänä sanottakoon, että arcturuslaisten ja muiden Maan ulkopuolisten rotujen pääaktiviteetit, jotka ovat sotateollisen avaruusolentokompleksin ulkopuolella, voidaan tiivistää taulukkoon 2 seuraavasti.

Taulukko 2. Sotateollisen avaruusolentokompleksin ulkopuoliset rodut

ET-rodut	Pääaktiviteetit	Globaaleissa ratkaisuissa avustaminen
Telosilaiset (Maa)	Pinnalla elävän ihmiskunnan avustaminen oppimaan sen muinaishistoriasta, ihmisen pitkän eliniän palauttaminen, epäterveellisten uskomusten muuttaminen & ympäristönsuojelu.	· Ympäristönsuojelu· Biodiversiteetin edistäminen· ihmisterveys & pitkäikäisyys· ihmiskunnan historian palauttaminen
Lyralaiset (Lyra)	Uniikin pohjoismaisen ihmisrodun historian välittäminen ja ihmismotivaatioiden ja -potentiaalien ymmärtäminen.	· ihmiskunnan historian ja lyralaisen perinnön palauttaminen· galaktisen historian ymmärrys· ihmisolemuksen löytäminen· diplomatia & konfliktinratkaisu· globaali koulutus
Vegalaiset (Lyra)	Sini- ja tummaihoisempien ihmisten uniikin historian välittäminen ja ihmismotivaatioiden ja -potentiaalien ymmärryksessä avustaminen.	· ihmiskunnan historian ja vegalaisen perinnön palauttaminen· galaktisen historian ymmärrys· ihmisolemuksen löytäminen· diplomatia & konfliktinratkaisu· globaali koulutus
Plejadilaiset (Seulaset)	Ihmiskunnan avustaminen pääsemään irti sortavista rakenteista tietoisuutta nostattamalla	· universaalit ihmisoikeudet· osallistavat demokraattiset järjestelmät,· ihmistietoisuuden evoluutio· globaali koulutus
Procyonilaiset (Procyon)	Tehokkaan vastarinnan edistäminen avaruusolentojen kukistusaikeille, ‘moniulotteisen tietoisuuden’ kehittäminen, mentaalisten kuvien käyttö ET:den mielenhallinnan estämisessä, epäystävällisen ET-aktiviteetin tarkkailu	· ET-kukistusaikeiden paljastaminen· globaalin ET-salailun lopettaminen· moniulotteinen tietoisuus· mielenhallinnan purkaminen· universaalit ihmisoikeudet· internet & globaali kommunikaatio
Taucetiläiset (Tau Ceti)	ET-kukistusaikeiden & kontrollin paljastaminen, korruptoituneen eliitin & instituutioiden identifiointi, ihmistietoisuuden nostattaminen, ET-mielenhallinnan kumoaminen ja militarismin käsittely.	· valtion/rahoituskorruption & eliitin manipuloinnin paljastaminen· ET-soluttautumisen monitorointi, · moniulotteinen tietoisuus · mielenhallinnan purkaminen· konfliktinratkaisu
Andromedalaiset (Andromeda)	Galaktisen yhteisön päätösten fasilitointi koskien Maapallon nykyistä tilaa, innovatiiviset strategiat konfliktinratkaisussa, nuorten kouluttaminen ja viljakuviot	· meedio/kristallilasten kouluttaminen· rauhan koulutus· eliitin manipulaation paljastaminen· globaalin hallinnon parantaminen· diplomatia & konfliktinratkaisu· Maan ulkopuolinen kommunikaatio
Siriuslaiset (Sirius A)	Sopivan ekologisen järjestelmän rakentamisessa avustaminen Maapallolle (ihmisten) evoluutiota varten muuttamalla planeetan ‘biomagneettista energiaverkkoa’.	· Ympäristönsuojelu· Biodiversiteetin edistäminen· ihmistietoisuuden nostattaminen· biosfäärin evoluutio
Ummiitit (Ummo)	Teknisen tiedon jakaminen, tieteellisen kulttuurin transformointi ja globaali koulutus.	· Tieteellisten paradigmojen transformointi· Vaihtoehtoisen teknologian kehittäminens· Koulutusjärjestelmän reformaatio
Alphacentaurilaiset (Alpha Centauri)	Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, ihmisten vapauden ja kehittyneen teknologian vastuullisen käytön edistäminen.	· Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus globaalilla tasolla· rauhan alueet· ihmisoikeudet· kestävä kehitys
Arcturuslaiset (Arcturus)	Henkisten arvojen integrointi kehittyneeseen teknologiaan tarjoamalla strategisia neuvoja planetaaristen järjestelmien transformoimiseksi, sekä viljakuvioilla.	· globaali hallinto· globaalien rahoituksellisten, poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien integrointi· suhteiden koordinointi avaruusolentojen välillä· diplomatia ja konfliktinratkaisu· Maan ulkopuolinen kommunikaatio

4. Johtopäätökset

Vaikka onkin useita muita avaruusolentojen rotuja, joita sisäpiiriläiset ja/tai kontaktihenkilöt ovat raportoineet, evidenssi viittaa yllämainituilla roduilla olevan eniten merkitystä ihmiskunnalle. [139] Pääasiallinen keino erottaa yllämainitut rodut toisistaan on se miten paljon ne osallistuvat teknologianvaihdantaan ja yhteisprojekteihin varjohallituksien kanssa USA:ssa ja muualla. Nuo rodut on ryhmitelty ensimmäiseen kategoriaan eri asteisina sotateollisen avaruusolentokompleksin (MIEC) jäseninä, joka salaa kuluttaa suuria määriä resursseja mustan budjetin projekteissa USA:ssa ja muualla, ja laittaa käyntiin salaisia projekteja, jotka vahingoittavat yksityisiä kansalaisia, kehittyviä valtioita ja globaalia ympäristöä. [140] Sitä vastoin ne avaruusolentojen rodut, jotka ovat MIECin ulkopuolella vaikuttavat ihmisyhteiskuntaan vähemmän, sillä heiltä on estetty suuren mittakaavan interaktio johtuen MIECiä koossa pitävistä sopimuksista. Nämä sopimukset ovat joko yksinoikeudellisia sen suhteen mitkä rodut voivat tehdä yhteistyötä varjohallitusten kanssa, tai ne johtavat siihen että rodut sopimusten ulkopuolelta ottavat käyttöön ei-interventiopolitiikan.

MIECin aiheuttamat systeemiset, globaalit ongelmat kuormittavat yhä enemmän ja ovat välitön uhka ihmiskunnan vapaudelle ja suvereeniudelle. [141] Varjohallitusten jatkaessa nykyistä strategista vastettaan avaruusolentojen läsnäoloon ne pelaavat suoraan niiden avaruusolentojen pussiin, jotka haluavat riistää ihmiskunnalta sen suvereeniuden ja vapauden. Vaihtoehto on työskennellä niiden avaruusolentojen kanssa, jotka ovat MIECin ulkopuolella, joilla vaikuttaa olevan ihmiskunnan paras etu sydämessään. MIECin ulkopuolella olevien avaruusolentojen rotujen kanssa yhteistyön tekeminen tarjoaa tärkeän mahdollisuuden niille yksityisille kansalaisille, jotka ovat huolestuneita valtion virastojen tekemistä salaisista sopimuksista niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat mukana MIECissä. Niiden avaruusolentojen rotujen kanssa työskentely, joiden toiminta on ihmisten emansipaation, tietoisuuden nostattamisen ja konfliktien ratkaisun parissa tarjoaa tärkeitä ratkaisuja MIECin haitallisia toimia vastaan, jotka jatkavat pysymistään salaisina, vastuuttomina kenellekään ja epäedustuksellisina. Jokaisen ihmiskunnan ja Maapallon tulevaisuudesta huolissaan olevan henkilön edessä on mahdollisuus ratkaista systeemiset ongelmat, joita lähes 50-vuotinen avaruusolentojen rotujen kanssa salaisissa sopimuksissa olo on aiheuttanut. Yksityisillä kansalaisilla ja pienillä ryhmittymillä on kyky identifioida, löytää ja tehdä yhteistyötä niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka avustavat vapautumiseen, tietoisuuden kasvamiseen ja ihmiskunnan suvereeniuteen johtavien globaalien ratkaisujen tarjoamisessa. Kun henkilöt ja pienet ryhmittymät pohtivat niitä jättiläismäisiä haasteita, joita MIECin ulkopuolella olevien avaruusolentojen rotujen kanssa yhteistyön tekemiseen liittyy, he saattavat turvautua Margaret Meadin lohduttaviin sanoihin: ”Älä koskaan epäile etteikö pieni ryhmä huomaavaisia, sitoutuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa. Todellakin, se on ainoa asia joka koskaan maailmaa on muuttanut!”

VIITTEET

[1] Aidosti kiitän H.M.:ää hänen anteliaasta tuestaan tälle tutkimukselle, kirjoitusavustaan ja monista tunneista, joita käytimme keskustellessamme ja selkiyttäessämme tässä tutkielmassa esiteltyjen eri rotujen rooleja. Haluan myös kiittää Angelika Whitecliffia hänen anteliaasta tuestaan ja avustaan tämän raportin korjaamisessa.

[2] Paola Harris, Connecting the Dates … Making Sense of the UFO Phenomenon (Wildflower Press, 2003) 76

[3] Kontaktihenkilön ja siepatun eroista, katso Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization on Earth (Avon Books, 1998) 1-2.

[4] Seitsemän eri avaruusolentojen läsnäolosta kertovan todistelähteen yksityiskohtainen tutkimus sekä niiden järjestäminen luotettavuuden mukaan, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) kpl. 1. Aikaisempi versio tästä raportista on saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper1.htm

[5] Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996”, julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html

[6] Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996”, julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html

[7] Kts. esim. Paola Harris, Connecting the Dots, 94-95.

[8] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets”, http://www.swa-home.de/wolfdoc.htm .

[9] Paola Harris, Connecting the Dots, 98.

[10] Alex Collierin haastattelu, kts. Paola Harris, Connecting the Dots, 140-45. Saatavilla myös verkossa: http://utenti.lycos.it/paolaharris/acollier_eng.htm

[11] Alex Collierin haastattelu, kts. Paola Harris, Connecting the Dots, 140-45. Saatavilla myös verkossa: http://utenti.lycos.it/paolaharris/acollier_eng.htm . Toinen UFO-tutkija, joka piti Collieria yhdenmukaisena hänen omaan tutkimuksensa sekä laajaan sisäpiiriläisten paljastustietokannan kanssa, on John Grace (alias Val Valerian), joka kirjoitti Matrix-kirjasarjan, joka löytyy verkosta osoitteessa: www.trufax.org

[12] Kts. Michael Salla, Stephen Hawking, Black Holes and Alex Collier, Rense.com (July 21, 2004) http://rense.com/general54/zlecx.htm

[13] Alex Collier, “More on The Sirians”, Defending Sacred Ground: The Story of Alex Collier and his Lifetime Personal Contact with the Zenetaen Culture of Andromeda (Brotherton Press, 1997) kpl 5. Verkossa olevaa lainaus, kts. Alex Collier, Leading Edge Followup Interview by Val Valerian, May 5, 1996, http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099h.html

[14] Kuvaus siitä miten tämä ‘varjohallitus’ on kehittynyt USA:ssa, kts. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence, kpl. 2.

[15] Kts. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence, kpl:t 2 & 3.

[16] Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996”, julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html

[17] Kts. Philip Corso, The Day After Roswell(Pocket Books, 1997) 34-35.

[18] Lainaus teoksessa: George C. Andrews, Extraterresrials Among Us (Llewellyn Publications, 1993) 246-47.

[19] Kts. David Jacobs, The Threat (Simon and Schuster, 1998); Budd Hopkins, Intruders (Ballantine Books, 1987); & Karla Turner, Taken: Inside the Alien-Human Abduction Agenda (Kelt Works, 1994).

[20] Kts. David Jacobs, The Threat: Revealing the Secret Alien Agenda (Simon & Schuster, 1999).

[21] Corso, The Day After Roswell, 292.

[22] Robert W. Boyajian, “Exclusive Interview with Sergeant Clifford Stone, on assignment at Roswell, New Mexico,” UFO UNIVERSE (Spring of 1989) saatavilla verkossa: http://www.eboards4all.com/866799/messages/23.html

[23] Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996”, julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html

[24] Dr Arthur Horn, “The Orion Empire”, saatavilla verkossa: http://www.think-aboutit.com/modules.php?name=Content&pa=showpage&pid=257 Katso myös Arthur Horn, Humanity’s Extraterrestrial Origins: extraterrestrial Influences on Humankind’s Biological and Cultural Evolution (A & L Horn, 1994).

[25] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” Behold a Pale Horse http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html Löytyy lisäksi teoksesta William Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publishing 1991).

[26] “1972 Film Disclosure Offer,” http://www.presidentialufo.com/disclosure_72-75.htm

[27] David Jacobs, Secret Life: Firsthand, Documented Accounts of UFO Abductions (Fireside/Simon & Schuster, 1993).

[28] Charles Hall, Millenial Hospitality (Authorhouse, 2002) vols 1-3. Hallin verkkosivuilla on kappaleita ja tiivistelmiä: http://members.lycos.co.uk/Charles_Hall/

[29] Hall Millennial Hospitality, vol. 1, 245-48. Lisäkuvaus Pitkistä Valkoisista ja heidän häiritsevästä käyttäytymisestään löytyy tekstistä Michael Salla, Charles Hall, Tall Whites and Richard Boylan, Exopolitics.Org (Nov 27, 2004) http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-22.htm

[30] Kts. Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 447-49, 469.

[31] Kts. Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 451-54.

[32] Eisenhowerin avaruusolentosopimuksesta kts. http://www.exopolitics.org/Study-Paper-8.htm. Informaatiota siitä milloin Pitkiä Valkoisia nähtiin ensimmäiseksi, kts. Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 236.

[33] Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 440-54.

[34] Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996”, julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html

[35] R. A. Boulay, Flying Serpents and Dragons: The Story of Mankind’s Reptillian Past (Book Tree, 1999).

[36] Kts. Branton “A Dulce Base Security Officer Speaks Out”, teoksessa The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light, 199) ch. 11. Verkkoversio: http://www.ufoarea.com/government_dulce_branton_ch11.html

[37] Kts. William Hamilton Cosmic Top Secret. Lainaus verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[38] Kts. Michael Salla, “The Dulce Report: Investigating Alleged Human Rights Abuses at a Joint U.S. Government-Extraterrestrial Base at Dulce, New Mexico,” www.exopolitics.org (Sept 25, 2003). Saatavilla: http://www.exopolitics.org/Dulce-Report.htm

[39] Linda Moulton Howe, “Meetings With Remarkable Aliens,” Nexus Magazine, Vol 7, no.2 (February-March 2000). http://www.nexusmagazine.com/JimSparx.html

[40] Linda Moulton Howe, “Meetings With Remarkable Aliens,” Nexus Magazine, Vol 7, no.2 (February-March 2000). http://www.nexusmagazine.com/JimSparx.html

[41] Lacerta File, “Interview with a Reptiloid,” http://www.sabon.org/reptiloid/index3.html

[42] Ole K.:n uskottavuudesta kts. “A Swedish Tale Of An Alien Reptile Woman,” http://www.100megsfree4.com/farshores/ufo02c3.htm

[43] Dracon tähdistöstä ja Alpha Draconiksesta kts: http://starryskies.com/The_sky/constellations/draco.html

[44] Alex Collier, “Let’s Do Some Questions,” http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099f.html

[45] Alex Collier, “Let’s Do Some Questions,” http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099f.html

[46] Kts. Alex Collier, “The Draconians”, Defending Sacred Ground, kpl. 1, saatavilla verkossa: http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099e.html

[47] See Branton “A Dulce Base Security Officer Speaks Out,” teoksessa The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth, kpl. 11. Verkkoversio: http://www.ufoarea.com/government_dulce_branton_ch11.html

[48] Kts. Branton, Secrets of the Mojave (Creative Arts & Science Enterprises, 1999), saatavilla verkossa: http://www.subversiveelement.com/UnderMojave1.html

[49] Alex Collier, “More on Civilizations in Various Star Systems,” Defending Sacred Ground, kpl 6.

[50] Kts. Robert Temple, The Sirius Mystery (Destiny Books, 1987) 204-27.

[51] Alex Collier, “More on Civilizations in Various Star Systems,” Defending Sacred Ground, kpl 6.

[52] John Quinn, Phoenix Undead: The Montauk Project and Camp Hero Today

(NewsHawk Inc, 1998) saatavilla verkossa: http://psychicspy.com/monew.htm

[53] Preston Nichols, Montauk Experiments in Time (Skybooks, 1999) 65,70

[54] Alex Collier, “More on The Sirians,” Defending Sacred Ground, kpl 5. Verkkolainaus, kts. Alex Collier, Leading Edge Followup Interview by Val Valerian, May 5, 1996, http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099h.html

[55] Kts. Collier, “Leading Edge Follow Up Interview, 1996” Defending Sacred Ground, kpl 5. Saatavilla verkossa: http://reptile.users2.50megs.com/cont/co121099h.html

[56] Daniel M. Salter, Life With a Cosmos Clearance (Light Technology, 2003) 186-88.

[57] Kts. Salter, Life With a Cosmos Clearance 181-85.

[58] Kts. Neruda Interview #1, http://www.wingmakers.com/neruda1.html

[59] Kts. Zecharia Sitchin, The Twelth Planet (Harper Collins Publishers, 1978).

[60] Zecharia Sitchin, Genesis Revisited (Hearst Books, 1990).

[61] Alex Collier, “The Nature of Nibiru,” Defending Sacred Ground, kpl 6.

[62] Katso Jim Marrs, Rule By Secrecy: The Hidden History that connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001).

[63] Kts. Rick Martin, “Interview with Robert Dean,” The Spectrum (December 11, 2001) 22; saatavilla verkossa: http://www.thespectrumnews.com/papers/S0307.pdf

[64] Kuvaus valtapolitiikan järjestelmästä, joka on luotu käsittelemään avaruusolentokysymystä, kts. Michael Salla, “The Failure of Power Politics as a Strategic Response to the Extraterrestrial Presence – Developing Human Capacity as a Viable Global Defense Strategy”, Research Study #7 (January 1, 2004) www.exopolitics.org . Saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-7.htm

[65] Kts. Michael Salla, “Eisenhower’s 1954 Meeting With Extraterrestrials: The Fiftieth Anniversary of First Contact?” Exopolitics.Org (Febuary 12, 2004)

http://www.exopolitics.org. Saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-8.htm

[66] Kts. Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996”, julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html

[67] Kts. Alex Collier, “More on The Sirians,” Defending Sacred Ground, kpl 5, http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099h.html ; George Andrews, Extra-terrestrial Friends and Foes (Illuminet Press, 1993); ja “Billy Meier Interview,” (November 20, 1988) saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/et066.html . Lyhyt kuvaus useista tähtijärjestelmistä sekä datasta ja informaatiosta koskien avarusuolentojen väitettyä alkuperää näissä järjestelmissä, kts. http://www.anomalous-images.com/text/starsys.html

[68] Collier, “The ET Global Connection: A Lecture by Alex Collier,” Defending Sacred Ground, kpl. 1.

[69] Siitä miten eri avaruusolennot näkevät ihmiskunnan, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence, 153-69.

[70] Richard Byrd, The Missing Diary of Admiral Richard Byrd (Inner Light Publications, 1992). Admiral Byrdin päiväkirja saatavilla verkossa, http://www.v-j-enterprises.com/byrdiar.html .

[71] Lainaus verkossa: http://www.mslpublishing.com/about-mt-shasta.htm, katso myös William Hamilton, Cosmic Top Secret: America’s Secret Ufo Program – New Evidence (Inner Light – Global Communications, 2002).

[72] Dianne Robbins, Telos: The Call Goes Out from the Hollow Earth and the UndergroundCities (Onelight.com Publishing, 2001).

[73] Brad & Francie Steiger, The Star People (Berkeley Books, 1981).

[74] Kts. esim. George Adamski, Inside the Flying Saucers, saatavilla verkossa: http://www.universe-people.com/adamsk_e.htm . Keskustelu usean kontaktihenkilön kokemuksista, kts. Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization on Earth.

[75] Kts. Kinder, Light Years. Lisäksi Michael Horn on Meierin amerikkalaisedustaja, ja hänen verkkosivuillaan on yksityiskohtia skeptikkojen ja Meierin väitteiden tukijoiden välisistä keskusteluista: http://www.andyettheyfly.com/

[76] Kts. Gary Kinder, Light Years: An Investigation into the Extraterrestrial Experiences of Eduard Meier (Publisher Group West, 1987).

[77] Wendell Stevens, UFO Contact from the Pleiades, kpl. 4. Saatavilla verkossa: http://www.etcontact.net/Other/ContactMeier/MeierChap4.htm

[78] Kts. Joshua David Stone, Hidden Mysteries: ETs, AncientMysterySchools and Ascension (Light Technology Publishing, 1995) 38.

[79] Lyssa Royal & Keith Priest, Prism of Lyra (Light Technology Publishing, 1993). Kts. myös Alex Collier, “Our Ancient Heritage,” in Defending Sacred Ground. Saatavilla verkossa: http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099d.html .

[80] “Arcturian Channel” (January 10, 2004) saatavilla verkossa: http://www.galacticdiplomacy.com/Arcturians.htm – Tämän tutkielman kirjoittaja on henkilökohtaisesti haastatellut, kysellyt ja listannut jokaisen henkilön joka on saanut viestejä arcturuslaisilta, ja pitää informaatiota yhdenmukaisena, johdonmukaisena ja uskottavana.

[81] Verkkolistaus eri avaruusolentojen roduista, jotka ovat fyysisesti olleet yhteydessä tai kommunikoineet Meierille, kts. http://www.figu.org/us/ufology/statistics.htm

[82] Veedatekstien verkkoversio: http://www.haryana-online.com/History/vedas.htm .

[83] Jefferson Souzaa lainataan tekstissä: Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light, 1999), kpl. 27. Verkkoviittaus Souzaan, kts. http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter27.htm

[84] Alex Collier, ’The Next Dimension’ (October 10 1998), saatavilla verkossa: http://www.outofthisworldradio.com/written_transcripts-Alex%20Collier%20.html

[85] Billy Meierin haastattelu – November 20, 1988, saatavilla verkossa: http://www.figu.org/us/figu/billy_meier/interview.htm

[86] R.H. Charles, ed. The Book of Enoch (Book Tree, 1998). Verkkoversio kirjasta Book of Enoch, kts: http://reluctant-messenger.com/enoch.htm

[87] Billy Meierin haastattelu – November 20, 1988, saatavilla verkossa: http://www.figu.org/us/figu/billy_meier/interview.htm

[88] Billy Meierin haastattelu – November 20, 1988, saatavilla verkossa: http://www.figu.org/us/figu/billy_meier/interview.htm

[89] Lyssa Royal & Keith Priest, The Prism of Lyra: An Exploration of Human Galactic Heritage (Light Technology Publishing, 1993)

[90] Alex Collier, ’The Next Dimension’ (October 10 1998), saatavilla verkossa: http://www.outofthisworldradio.com/written_transcripts-Alex%20Collier%20.html

[91] Kuvaus tähtisiemenistä, kts. Brad & Francine Steiger, The Star People (Berkley Books, 1982).

[92] Wendell Stevens, UFO Contact from the Pleiades, kpl. 4. Saatavilla verkossa: http://www.etcontact.net/Other/ContactMeier/MeierChap4.htm

[93] Verkosta löytyvä kuvaus Errasta, kts. http://www.billymeier.com/Plejarans/PlanetErra.html

[94] Kuvaus plejadilaisten ensimmäisestä tapaamisesta Meierin kanssa sekä hänelle annetusta erityisroolista, kts. Meier, “First conversation with the UFO person,” Tuesday, January 28, 1975, saatavilla verkossa: http://www.figu.org/us/ufology/contact_notes/1.htm

[95] Wendell Stevens, UFO Contact from the Pleiades, kpl. 4. Saatavilla verkossa: http://www.etcontact.net/Other/ContactMeier/MeierChap4.htm

[96] Meier, “First conversation with the UFO person,” Tuesday, January 28, 1975, saatavilla verkossa: http://www.figu.org/us/ufology/contact_notes/1.htm

[97] Collier, “The ET Global Connection: A Lecture by Alex Collier,” Defending Sacred Ground, kpl. 1.

[98] Meier, “First conversation with the UFO person,” Tuesday, January 28, 1975, saatavilla verkossa: http://www.figu.org/us/ufology/contact_notes/1.htm

[100] Alex Collier – Reptiliaaneista: Leading Edge Follow-up Interview, Leading Edge Interview by Val Valerian, May 5, 1996. Julkaistu teoksessa Sacred Space

[101] Kts. Graham Bethune, Pleiadians from Alcyone (Cosmic Intelligence Awareness, 1998).

[102] George Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 141.

[103] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 149.

[104] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 147.

[105] Kts. Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 143.

[106] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 153.

[107] Andrews, Extra-Terrestrial Friends and Foes, 164.

[113] Forest Crawford, UFO Journal of Facts (Spring, 1991). Verkkolähteet, kts. Branton, Secrets of the Mojave, http://www.subversiveelement.com/underworldMojave2.html

[114] Forest Crawford, UFO Journal of Facts (Spring, 1991). Verkkolähteet, kts. Branton, Secrets of the Mojave, http://www.subversiveelement.com/underworldMojave2.html

[115] Alex Collier, “Let’s Do Some Questions,” http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099f.html

[116] Alex Collier, “The Andromeda Council,” Defending Sacred Ground,” kpl 1. Verkkolainaus: http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099b.html

[117] Katso Sean David Mortonin haastattelu, “The Man Who Fell to Earth,” http://www.delphiassociates.org . Saatavilla verkossa: http://www.theuniversalseduction.com/articles/morton.html

[118] Siriuksen tähtijärjestelmästä, kts. “Sirius 2”, http://www.solstation.com/stars/sirius2.htm

[126] Lainaus tekstissä Antonio Ribera, “UMMO EXPEDITION TO EARTH” saatavilla verkossa: http://www.galactic-server.com/rune/ummo.html

[127] Kts. Collier, “Leading Edge Interviews 1996,” Defending Sacred Ground, kpl. 4. Saatavilla verkossa: http://www.reptilianagenda.com/cont/co121099i.html

[128] Kts. Elizabeth Klarer, Beyond the Light Barrier (H. Timmins, 1980).

[129] John Quinn, Phoenix Undead: The Montauk Project and Camp Hero Today, saatavilla verkossa: http://psychicspy.com/monew.htm

[130] Al Bielak Interview, 1991. Saatavilla verkossa: http://www.freezone.org/mc/e_conv06.htm

[132] Andrews, Extra-terrestrial Friends and Foes, 158.

[134] Kts. Sean David Mortonin haastattelu, “The Man Who Fell to Earth,” http://www.delphiassociates.org . Saatavilla verkossa: http://www.theuniversalseduction.com/articles/morton.html

[135] Collier, Letters from Andromeda, (April 1996) available at: http://www.elfdata.com/darkside/lfa/newsletters/v2n2universe.html

[136] Norm J. Milanovich, We, The Arcturians (A True Experience) (Athena Publishing, 1990).

[137] Milanovich, We, The Arcturians, takakansi.

Artikkelin julkaissut exopolitics.net, kuvien kanssa tarrdaniel.com

Eksopolitiikka

Kuinka kohdata tiedustelupalvelut post-Roswell maailmassa

24.9.2020 paatoimittaja Kommentoi

Kirjoittanut David Griffin

Meidän astuessa kolmannelle vuosituhannelle läntinen maailma on saavuttanut sen pisteen evoluutiossaan, jota ihmislaji ei ole koskaan joutunut kohtaamaan aiemmin. Yhä enemmän meidän tulee käyttää uusia informaation aloja lingvistisiin ja konseptuaalisiin karttoihimme meidän etsiessämme tietä eteenpäin. Ehkäpä meitä vastassa oleva ydinongelma tällä hetkellä on ikuisesti kiihtyvä ’Muunlaisuuden’, tai vieraan ylimielen, paljastuminen ja se miten me alkaisimme kohdata ja prosessoida ylempiä tiedustelupalveluita, jotka kutsuvat meitä uusissa kosmisissa todellisuuksissa. Kourallinen kirjailijoita on aiemmin keskustellut tämän hetken saapumisesta: Teilhard De Chardin, Terence McKenna ja Jean Baudrillard kaikki omien metaforiensa avulla tästä transsendentaalisesta merkityksenantajasta. Filosofiset abstraktiot ovat yksi asia, mutta ei ole epäilystäkään etteikö kollektiivinen ihmispsyyke tunne askelta taaksepäin vieraan Muun integraatiosta, paljon todellisemmalla tavalla. Valinta ei ole se aiommeko me olla tekemisissä näiden HIA:n (higher intelligence agencies, ylemmät tiedustelupalvelut) kanssa — ne ovat jo täällä ja sitä tapahtuu jo — ongelma on ennemminkin meidän käyttämämme keinot olla yhteydessä, mitkä osapuolet aikovat vaikuttaa prosessiin ja mihin tarkoituksiin.

Vuosikymmen toistensa välillä tapahtui kaksi tapahtumaa sodanjälkeisessä maailmassa, jotka symbolisoivat tämän tutkielman pääteemaa. Nämä olivat Roswellin tapaus sekä kansalaisvetoiset yhteisöjen kohtaamiset Giant Rockissa, [1] Landersissa, Kaliforniassa 1950-luvulla. Tässä näemme sen jännitteen, joka edelleen esiintyy kontrollimatriisin salailun ja yksilöiden taikka paikallisyhteisöjen ryhmien välillä, jotka pyrkivät läpinäkyvään ja avoimeen dialogiin. Meidän kulkiessamme tämän 60-vuotisen ajanjakson halki me näemme useita esimerkkejä molempien puolien reaktioista tapahtumiin, kun alkuvaiheen tai toistuvien kontaktien johdosta konsensustodellisuus hajoaa. Mutta se, mikä näissä on erilaista, on että suurten joukkojen yhteisötapahtumia, kuten Giant Rockin tapahtumaa, ei ole nähty enää sen jälkeen. Se, mikä pelästytti syntyvää sotateollista kompleksia 1950-luvulla, oli se avoimuus, joka näitä tapahtumia ympäröi, ja se tapa jolla media raportoi ne varsin reilun tasapuolisesti — he varmistivat, että tämä ei koskaan tapahtuisi uudelleen aktiivisesti lisäämällä disinformaatiokampanjoitaan, kontrollia mediasta [2] sekä niiden kansalaisten tulilinjalle asettamista jotka väittivät olleensa tekemisissä eri avaruusolentojen kulttuurien kanssa. Lisää monimutkaisuutta kuvioon tuo se, että jotkut valtion yläpuolella olevat järjestelmät ovat tehneet sopimuksia avaruusolentojen ryhmittymien kanssa ja nämä sopimukset ulottuvat totuuden salassapitoon tästä aiheesta kansalta. Näin nykypäivän tutkijoilla on vastassaan suuria ongelmia jos he päättävät muuttua katalyyteiksi ja kertoa tästä tilanteesta muille ja tässä tutkimuksessa me tarkastelemme joitain niitä keskeisiä pointteja, joita paljastusprosessiin [3] liittyen tällä hetkellä tulee vastaan kun kommunikaatio niinkutsuttujen kehittyneiden olentojen kanssa muuttuu yhä enemmän avoimeksi.

Vaikka eksopolitiikka osittain keskittyy muodolliseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen valtion rakenteissa, sen pitää vastata myös muista reiteistä jotka voivat edesauttaa tätä samaa asiaa. On uskottavaa, että jotkut pimeiden projektien tai valtion yläpuolisten ryhmien elementit ovat jo tai tulevat vuotamaan informaatiota yleisiä metodeja käyttäen (poliittiset linjaukset, valtavirran media jne.) ajan kuluessa, mutta vaikuttaa siltä kuin olisi yhtä paljon ihmisiä jotka haluavat ylläpitää salaisuutta eri syistä: talous, teknologian kehitys, politiikka ja moraali. Toinen kanava on, että kansalaiset (ryhmät tai yksilöt) ohittavat suurimman osan muodollisista struktuureista ja kannustavat avoimuuden ja dialogin prosessia itse. Molemmat näistä metodeista ovat toki arvaamattomamman kolmannen näkökulman alaisia: että avaruusolentojen ylimieli jatkaa itsensä paljastamista eri mahdollisin tavoin ja sekä virallisen (raita 1) että kansalaisten (raita 2) systeemien [4] on reagoitava nopeasti hyödyntääkseen tätä oman päämääränsä saavuttamiseksi. Ottaen huomioon nopean totuuden kieltämisen Roswellinjälkeisenä aikana ja jatkuvat yritykset ylläpitää tätä statusta, näyttää siltä kuin kansalaisista tulee kommunikaation käynnistämisen päävetureita, preferenssi jota jotkut avaruusolentojen ryhmät tuntuvat myötäilevän myös, joista monet vaikuttavat yhä enemmän ottavan yhteyttä kansalaisiin eri taktiikoilla, jotka huomioivat alistavat kontrollijärjestelmät. On myös epätodennäköistä, että jotkut avaruusolentojen ryhmät pitäisivät kiinni eräänlaisesta galaktisesta protokollasta ja muodollisesti ottaisivat valtiorakenteisiin yhteyttä itse ensin — ainoastaan rikkoakseen näitä sopimuksia. [5] Huolimatta näistä pointeista meidän tulee tarkastella tätä aihetta ‘päädirektiivin’ viitekehyksestä — ei yhtäkään suoraa avaruusolentojen interventiota kulttuureihin, jotka edelleen kehittyvät oman kotiplaneettansa piirissä — sellaisenaan linjaus epäilemättä toimii.

Ensimmäisen ja toisen raidan historiallisen metakartan piirtämisen prosessissa me voimme ehkä alkaa saada jalansijaa siinä missä nyt olemme ja mitä tulee tehdä kieltäymyksen lopettamiseksi ja täysillä alkaa tehdä työtä Maan ulkopuolisten sivilisaaioitden kanssa. Eksopolitiikka muuttuu käyttökelpoiseksi tutkimustyökaluksi ainoastaan jos se ottaa käyttöön jotain ‘syväpolitiikan’ perusteita — lähestymistapa jota Peter Dale Scott [6] ajaa muiden muassa. Syväpolitiikka ytimeltään ehdottaa, että yleiset analyysi- ja tutkimusmenetelmämme ovat täysin riittämättömiä ja harvoin johtavat todella pragmaattisen eteenpäin vievän tien löytämiseen. Osa tästä pyörii kieltämisen kysymyksen ja nykypäivän erittäin kompleksien yhteiskunnallisten ongelmien piilossa olevien aspektien ympärillä, esim: me emme koskaan saa ‘todellista’ kuvaa siitä mitä tapahtuu koska valtavirran akatemia ja media kieltäytyvät miettimästä sitä miten toiminta kuten järjestäytynyt rikollisuus, liiketoiminta ja politiikka ovat nyt niin toisiinsa kietoutuneita. Avaruusolentokysymys on tottakai eräs näistä salatuista elementeistä, jotka ennen eksopoliittisen tutkimuksen kehitystä jäi useimmilta kommentaattoreilta sivuun heidän konsensustodellisuuden käsittelystään. Tarkastelemalla virallisten ja kansalaiskontaktien kaavoja me avaamme mahdollisuuden sille, että näemme Hiroshiman jälkeisen yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan erilaisessa valossa.

Ei ole paljoakaan epäilystä siitä, etteikö eri kohdissa historiaa ihmisillä olisi ollut kontakteja erimuotoisten älyjen kanssa, joita voitaisiin kuvata planeetan ulkopuolisiksi tai transdimensionaalisiksi. Saiko tämä sitten yhteisemmän kommunikaatiomuodon vaiko yksilöllisemmän rakenteen, se riippuu ajasta ja paikasta, mutta se pistää silmään ortodoksisemman ’uskonnollisen’ palvonnan keskeltä, koska sillä yleensä on rajoittuneesti tai ei ollenkaan yhteyttä oman itsen ja toisen välillä. Me näemme jatkuvia jännitteitä tämän tyyppisen lähestymistavan ja sen jota kulttuurivaltamatrix ajaa välillä, koska tällaisen suoran kommunikaatiomuodon käyttö tarkoittaa, että on olemassa maailmankuva joka jossain määrin ohittaa tämän matrixin jäykkyyden.

Tuoreempi historia sisältää toistuvia esimerkkejä siitä kuinka papisto jatkuvasti yrittää uusintaa omaa asemaansa ja omia poliittisia uskomusrakenteitaan suuntautumalla logoksen, jumalallisen tai minkä tahansa termin kanssa jolla me kuvaamme korkeamman älyn virastoja. Nykypäivän maailmassa meillä on länsimaiset sotilasindustrialistit tekemässä nyt paljolti sitä samaa mikä liittyy ET-kommunikaatioon ja yhteydenpitoon. Post-Roswell -aikakautena tilanne on muuttunut paljon monimutkaisemmaksi tietoisemman kansan, nopeampien kommunikaatiomenetelmien ja integroidun median myötä.

1950-luvulla syntyi omituinen kulttuurillinen ilmiö hörhökulttuurista, joka uhkasi muuttaa koko ihmiskunnan historian suuntaa — kansainväliset tutkijoiden yhteisökokoontumiset Landersin Giant Rockissa, Kaliforniassa. Tässä ensimmäisessä median ja valtion huomioimassa yhteisössä oli yksittäisten kontaktihenkilöiden eturintama, jotka olivat onnessaan päästessään kertomaan kokemuksistaan. Pääosin George Van Tasselin vetämät, mutta hedelmällistä maaperää synnyttää myös nuorempia tutkijoita kuten Bill Hamilton, Giant Rockin tapaamiset edustivat uudenlaista intergalaktisen diplomatian muotoa, ja yhtä merkittävästi näyttivät sitä muulle maailmalle. Monien henkilöiden kertomukset levisivät tältä aikakaudelta, joiden muoto ja sisältö pyöri teemojen ympärillä kuten atomituho ja tietoisuus itsetietoisesta elämästä geosfäärin ulkopuolella. Monet väittivät, että heidät on viety matkoille toisille planeetoille ja vierailemaan muissa sivilisaatioissa, ja suurin osa tuli takaisin mukanaan perustavanlaatuinen ja positiivinen tarina ihmisten potentiaalista, jos se vain ohjaisi itsensä pois tuhoisilta poluilta.

Se mikä omasta mielestämme on mielenkiintoista tämänkaltaisessa tapahtumassa on, että vaikka odottaisi sellaisen uutuuden purkauksen jatkuvan tai laajenevan, itse asiassa sitä ei tuskin koskaan enää nähty samanlaisessa muodossa. Huhut tiedustelupalvelujen agenttien sekaantumisesta näihin yhteisöihin tällä aikakaudella ja sen jälkeen tuntuvat perustuvan jonkin verran totuuteen — NICAP on vain yksi esimerkki tarkkailusta ja väärän informaation levittämisestä jota CIA harjoitti. Media myös muutti käyttäytymistään ja siirtyi pois ’avaruusveljien’ aikakauden kohtuullisen objektiivisten tarinoiden kirjoittamisesta ja alkoi mainostaa asioiden sekavampaa puolta. Työskentelemällä kokoontumisten esittämiseksi sekopäiden opportunismina ja ruokottamana kaupallisuutena, sen sijaan että oltaisiin kerrottu aidosta avaruusolentoja ja kansalaisdiplomatiaa koskettavan informaation vaihdannasta, tiedustelupalvelut saivat merkittävän erävoiton. Mustamaalaamalla näitä kontaktikokoontumisia ja myöhempiä organisaatioita kuten NICAP tiedusteluyhteisölle olisi paljon helpompaa käsitellä yksittäisiä kontaktihenkilöitä, tutkijoita ja tietovuotajia tulevaisuudessa. Voisiko olla niin, että Giant Rockin kaltaiset tapahtumat esittävät suoraa tiedustelutoimintaa modernissa muodossaan, ja näin johtuen sen memeettisestä potentiaalista massamediassa MIC:n salaisemmat elementit varmistivat ettei tällaista koskaan enää tapahtuisi toiste? Sen sijaan me näemme yksittäisten kontaktitapausten jatkuvuuden ja laajentumisen ilman ryhmän ja massamedian elementtiä. Lyhyemmällä aikavälillä tämä sopi valtamatrixille, sillä vaikka he eivät kyenneet täysin estämään kaiken muotoisia kontakteja, yksilölliset kontaktit kyettäisiin ainakin pitämään aisoissa ja media olisi omassa roolissaan likaamassa kaikki sellaiset tapaukset, jotka muuttuivat mahdollisesti liian ’aidoiksi’.

Allaoleville esimerkeille kuitenkin tuntuu siltä kuin tämä taktiikka ei ollut täysi menestys. Me näemme aina vaan ja uudestaan, että kun tämä Maan ulkopuolinen muoto todella haluaa esittäytyä ihmisten avulla, se voi niin tehdä. Edistyessämme 1960-luvulta nykypäivään monet näistä kontaktitapauksista saivat merkittävästi huomiota, niin paljon että näiden valtion yläpuolisten faktioiden agenttien on ollut pakko tulla väliin ja yrittää neutraloida kontakti.

Keskipiste Giant Rockin ja nykypäivän välillä voidaan nähdä Billy Meierin tapauksessa yhtenä huippuhetkenä, jolloin Maan ulkopuolinen presenssi alkoi paljastaa itsensä — tällä kertaa yhden henkilön kautta. Ufologien itsensä keskuudessa Billy Edward Albert Meierin kontaktitapauksen kimppuun hyökätään usein kusetuksena, vaikka itse asiassa se edustaa keskeistä yksilöllisen kontaktihenkilön todistuksen elementtiä. Vaikka tapauksella on monia omituisia ja ristiriitaisia elementtejä, pelkästään jo liittyen siihen suureen määrään kuvia, todisteita, silminnäkijöitä ja filosofiaa, tapausta ei voida painaa villasella. BEAM:n tapaus on monimutkainen ja kestää kuukausia tutkia sitä kunnolla, mutta sitä on käytetty esimerkkinä tässä sillä meitä kiinnostaa kontaktitapauksen laajemmat vaikutukset eikä niinkään validiteetin kehäpäätelmät. Billyn kontaktit plejadilaisten kanssa alkoivat uudestaan vuonna 1975, kun hän kohtasi partioaluksen pilotin nimeltään Semjase sveitsiläisellä kedolla lähellä hänen kotiaan. Seuraavien muutaman vuoden aikana (sekä hänen FIGU-tukiryhmänsä mukaan tähän päivään asti) Billy on saanut huikean määrän valokuvia plejadilaisten aluksista, tavannut useita avaruusolentoja heidän tähtijärjestelmästään ja kirjoittanut useita käytyjä keskusteluja heidän kulttuuristaan sekä ihmiskunnan tilasta tällä planeetalla. 1980-luvun lopulle tultaessa Billyn kontakti oli saanut kansainvälistä tunnustusta ja nyt se tunnetaan parhaimpana kontaktitapauksena. Britanniassa hänen dramaattisen selkeät valokuvansa pääsivät täysväreissä näkyviin tabloidilehdessä, ja Euroopassa hänen kokemustensa julkaisu sai aikaan sen, että monet ihmiset tulivat hänen kyläänsä ja odottivat myös näkevänsä UFOja. On merkittävää näyttöä siitä, että plejadilaiset olivat kyvykkäitä hallitsemaan sitä miten esittää itsensä sekä heidän uudenlaista, joskus anakronistista informaatiotaan. Tämä ’uskottavan kiistettävyyden’ elementti harvoin on ufologien tarkastelun kohteena (Jim Deardorff on eräs poikkeus [7]) ja se lisää monimutkaisemman kerrostuman keskusteluun, sillä se kertoo siitä tietoisuudesta miten sellaista informaatiota käytettäisiin, ei ainoastaan Billyn ja hänen tukijoidensa hyödyksi vaan myös valtioiden ja tiedustelupalveluiden.

Ei ole epäilystäkään siitä, että Meierin tapaus edustaa siirtymää tavassa miten yksittäiset kontaktihenkilöt nähdään julkisesti. Jo kuvat yksistään lopettavat aikakauden, jolloin UFOja on kuvattu vain kaukaisina laikkuina — elementti, joka itsessään riittää houkuttelemaan sekä negatiivisten että positiivisten ryhmien huomion. Lisäksi retoriikka, jota pleiadeslaiset edistivät, oli överin vastakkainasetteleva. Semjase oli väittänyt, että USA:n Carterin hallintoa lähestyttiin koskien avaruusolentojen läsnäolon paljastamista, mutta tämä epäonnistui. Avaruusolentojen kyky välittää geopoliittisten tapahtumien yksityiskohtia Billylle (esim. eräälle tämän tapauksen tutkijalle välitettiin lappu, jossa väitettiin että SALT II -neuvottelut USA:n ja Neuvostoliiton välillä, läsnäolijat olivat suostuneet pimittämään UFO-informaatiota kansalta) ja peräänkuuluuttaa kaikkien korruptoituneiden viranomaisten poistamista voidaan nähdä ainoastaan uhkana. On selvää, että pleiadeslaiset antoivat hänelle erikoista tietoa tulevista tapahtumista, ja nämä ovat osoittanuneet olevan tarkkoja, esimerkiksi paavien Paavali ja Johannes Paavali I salamurhat. Vaikka tämä informaatio ei tee Meierista profeettaa niinkuin jotkut ovat ehdottaneet, se tekee hänestä legitiimin kontaktihenkilön. Jos nämä elementit laskee yhteen sen seikan kanssa, että Sveitsin ilmavoimat ilmeisesti tiesivät hetkistä jolloin avaruusalus vieraili Billyn alueella, koska he lähettivät Mirage-hävittäjiä, silloin on status quolla käsissä todellinen yksittäisen henkilön esittämä haaste.

Tapaus alleviivaa useita mekanismeja, joilla tietyt valtion yläpuoliset ryhmittymät ovat reagoineet kontakteihin. Kaksi varhaisempaa tapauksen tutkijaa, Wendelle Stevens ja Lee Elders, saivat yhteydenoton Britannian poliittisten piirien ylätahoilta yrityksenään ottaa heidät ’mukaan’. [8] He saivat kirjeet, joissa paperit oli kirjoitettu sekä parlamentin ylähuoneen paperille että paperille, joka viittasi henkilön oletettuun asemaan Maltan Temppeliritarien johtajana. Kun nämä sivuutettiin, otettiin paljon suorasukaisempi lähestymistapa ja amerikkalaistutkijat huomasivat, että heidän “vastaansa tuli” henkilöitä eri paikoissa ympäri Lontoota ja heidän mennessään Sveitsiin tai sieltä palatessaan. Usean omituisen tapahtuman jälkeen he lopulta päätyivät lontoolaiseen ”CIA-turvataloon”, jossa heiltä useaan kertaan tivattiin, ei kuitenkaan pakotettu, tietoja joita he olivat keränneet BEAM-tapauksesta. Yhdessä kohtaa heillä oli uusia kuvia Meierilta ja heitä pyydettiin näyttämään niitä rakennuksessa olleelle Britannian edustajalle. Toisena hetkenä eräissä näistä tapaamisista huoneessa oleva puhelin soi 10 lyhyttä soittoa — tämä oli yleensä signaali, jonka pleiadeslaiset lähettivät Billylle kertoakseen hänelle, että he olivat alueella. Ottaen huomioon, että Stevens on yksi kaikkein kunnioitetuimmista tutkijoista alalla, jolla on eräs suurimmista UFO-valokuvatietokannoista, skeptikot joutuvat kysymään itseltään miksi näin käsistä lähtenyt interventio tapahtui, jos tapaus oli täysin tuulesta temmattu. Se myös demonstroi, että jos viralliset struktuurit eivät voi suoraan läpäistä kontaktihenkilön piiriä, he käyttävät toisia menetelmiä saamaan sen mitä he haluavat. Lontoon CIA-tapausjohtaja myönsi Stevensille, että heidät oltiin pakotettu lähestymään miehiä tällä tavoin, sillä ”he” eivät saaneet ketään Meieriä itseään lähelle.

Tämä intervention aspekti oli vähemmän pahaenteinen kuin muut menetelmät, joita voisimme tarkastella, mikäli virallisia direktiivejä oltaisiin käytetty neutralisoimaan Meier. Hänelle on tehty myös useita salamurhayrityksiä hänen kotinsa lähellä, vaikka emme voi osoittaa oikeaksi oliko tämään muuta kuin muutama ärsyyntynyt sveitsiläisviranomainen tai uskonnollinen sekopää. Lisäksi tapausta vastaan aloitettiin eräs suurimmista ufologian alan disinformaatiokampanjoista. [9] Osa tästä voitaisiin sanoa perustuneen tapauksen itsensä luonteeseen, mutta ei kaikki. Muutamat UFO-skenen ydinhahmot tuntuivat ottaneen päätavoitteekseen tuhota koko tapauksen — yleensä esittämällä kyseenalaisia väitteitä ja epätoivoisia valheita. Meillä on myös monia tapauksia yrityksistä hävittää tai peukaloida todistusaineistoa. Niinkin epäjärjestäytynyt kuin Meier vaikuttaa olevan, ainakin osa näistä näytti valtion yläpuolisten tahojen reaktiot.

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on ollut useita henkilökohtaisia kontakteja, joilla vaikuttaa olleen merkittävää kanssakäymistä jonkinlaisten avaruusolentojen kanssa, ja he ovat puhuneet kokemuksistaan yksityiskohtaisesti. Jos me näemme Meierin tapauksen keskipisteen merkkinä, tuoreemmilla tapauksilla on samankaltaisia elementtejä, mutta tähän päivään asti mikään niistä ei ole saanut yhtä paljon huomiota julkisuudessa. Joudumme kysymään onko tämä tarkoituksellinen päätös niiden olentojen taholta, joiden kanssa he ovat olleet yhteydessä, vai onko tämä seurausta menetelmistä, joita eri väliin tulleet virastot käyttivät? Mikä tahansa syy sitten olikin, vaikuttaa siltä että tämä kontaktin muoto on jonkin verran itse asiassa siedetty tai ainakin kontrolloijat ovat oppineet, että suoremmat yritykset hiljentää kontakti eivät toimi. Ottaen hiomioon, että CIA:n sponsoroima Robertsonin paneeli [10] tarjosi motivaation, me voisimme ehdottaa että Giant Rockin jälkeisen ajan koko kontakti-ilmiön vääristely naurunalaiseksi tekemällä ja väärällä informaatiolla on johtanut (haluttuun) lopputulokseen, jossa tähän ilmiöön suoranaisesti yhteydessä olevat henkilöt eivät ole merkittävä uhka — jopa suuri Meierin tapaus, myös jossain määrin, tuli voitetuksi. Kun me tarkastelemme yksittäisiä kontaktitapauksia, tuntuu siltä kuin ulkoisella interventiolla olisi kaksi vaihetta. Löytyy useita kertomuksia virallisten struktuurien yrityksistä saada kontaktiin yhteys paljon ennen kuin tapaus tulee julkiseksi. Ihmiset kuten Whitley Strieber, Jim Sparks ja Leah Haley kaikki puhuivat armeijan tai hämärien virkamiesten tyypeistä, jotka yrittivät saada informaatiota heiltä aiemmissa vaiheessa kontaktia. Joskus tämä saa muodon, jossa yksinkertaisesti tarkkaillaan, toisina aikoina se on törkeämpää, jolloin yritetään tuhota identiteettejä, ahdistella ja jopa hallita mieltä tai käyttää uusia aseita. Kun kontakti jatkaa julkisesti aiheesta puhumista, tai julkaisee kirjan omasta tarinastaan, joskus taktiikka muuttuu tai siitä tulee ilmiselvempää. Varmasti se näyttää siltä, että monet modernit tiedustelupalvelut ympäri maailman käyttävät ihmisiä työkaluinaan sekä mediassa että UFO-piireissä jatkuvaan tarkkailuun ja, mikäli tarpeen, neutralointiin.

Alex Collierin tilanne oli kiinnostava verrattuna Meierin tapaukseen, sillä hän myös on kerännyt suuren määrän informaatiota Andromedan roduilta lähtien kontaktin alkamisesta 1980-luvun alussa. Hän ei koskaan levitellyt valokuvia tai videota hänen interaktioistaan, mutta sen sijaan alkoi välittää kertomuksiaan pienille ryhmille kuten eri gnostilaiset yhteisöt, kirjailija Val Valerianin tuella. [11] Collierin informaatio erosi monista aiemmista, sillä se korosti kiireellistä agendaa, joka oli käynnissä Maapallolla. Tämä liittyi dominoivien reptiliaanien ryhmittymään, joita Andromedan rotujen johtama galaktinen neuvosto tarkkailee. Joissain tapauksissa Collier huomautti, että eri valtiot olivat tietoisia tästä agendasta, ja joko työskentelivät sen mukana tai olivat voimattomia sitä vastaan. Hän myös tarjosi paljon informaatiota, jota hän ei olisi voinut tietää normaaleissa olosuhteissa, kuten maanalaisten tukikohtien sijainteja ja muuta dataa liittyen MIEC-järjestelmään. Kuten Meier, Alexin fyysiset tapaamiset Andromedan edustajien kanssa pidettiin usein kaukaisissa paikoissa turvallisuuden takaamiseksi.

Alexin tapauksesta pistää silmään se, että vaikka hän jatkuvasti puski reptiliaaninäkökulmaa ja tämän seurauksena sai monet UFO-piireissä mukaansa, olisi voinut olettaa että hänen hiljentämisensä ei olisi mikään prioriteetti. Hänellä ei ollut mitään muuta kuin hänen tarinansa kerrottavana, ja kuitenkin hänen tapauksensa on yksi siirtymä tilanteessa, jota me nyt käsittelemme — verkkoteknologioiden synnyssä. Vuosituhannen loppuun mennessä valtamatrix oli tajunnut, että internet oli paljon tehokkaampi mekanismi levittää informaatiota kuin he olivat alunperin tajunneet. Ei ainoastaan informaatiota, internet oli hörhöinformaation levittämiseen virittäytynyt kanava, jota ei muualla käsitelty. Täten ei välttämättä ole yhteensattumaaa, että Collier on saanut jäädä enemmän tai vähemmän rauhaan, 90-luvun lopulle asti, jolloin pelkkä verkkosivu pystyi tuomaan laitapuolista ja ”vahingoittavaa” informaatiota julkisuuteen yhdessä yössä. Noin vuonna 2000 Alexia lähestyivät useat viranomaiset, jotka oletettavasti olivat laivaston tiedustelupalvelusta, ja häntä käskettiin varsin suorasukaisesti lopettaa sen paljastaminen mitä hän tietää. Uhkaus oli sellainen, että hän lupasi lakata puhumasta ja esittämästä ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. [12] Tämä tapaus tuo esiin jälleen yhden henkilökohtaisen kontaktikokemuksen aspektin, joka meidän tulee panna merkille: antaako NSA:n, CIA:n tai minkä tahansa viraston reaktio meille viitteitä kontaktihenkilön välittämän informaation autenttisuudesta? Oliko se seikka, että Alexia uhkailtiin hänen perheensä ja ystäviensä hengellä jos hän jatkaisi uutiskirjeen ja internet-sivuston välityksellä infromaation välittämistä, suoraan yhteydessä hänen paljastukseensa siitä, että voimakas avaruusolentojen rotu ei itse asiassa ollutkaan hyväntahtoinen vaan väijyi lajiamme ja joka oli elänyt täällä pitkän aikaa? Tämän tyyppinen paljastus on vaikeampaa debunkata silloin kun, kuten Collierin tarina, sen mukana on tarkkaa informaatiota muilta aloilta kuten tiede, astronomia, evoluutiohistoria jne.

Kahden yllämainitun kontaktitapauksen lisäksi muut henkilöt ovat onnistuneet saamaan monenlaisia kontaktikokemuksia ja levittämään informaatiota siihen liittyen. Vaikka Steven Greer oli osa ryhmää kun hän alkoi käyttää protokollia, joilla vektoroida ET-aluksia hänen sijaintiinsa, hän oli silti, assistenttien avustuksella, joutunut armeijan haaran kohteeksi, joka piti hänen aktiviteettejaan uhkana 1990-luvulla. Hän uskoo, että jotain mekanismia käytettiin antamaan hänelle nopeasti kehittyvä syöpä, ja vaikka hän kävi läpi hoidot ja selvisi, hänen assistenttinsa kuoli tämän seurauksena. [13] Malliamme käyttäen voi olla mahdollista, että CSETI (Centre for the Study of Extraterrestrial Intelligence) sai valtamatrixin tuntemaan olonsa tukalaksi, sillä se esitti mahdollista nykymuotoista vaihtoehtoa Giant Rockin tapaamisille. Mahdollisuus oli jälleen yksityisillä kontaktihenkilöillä levittää kokemuksiaan laajemmalle kansan osalle ja näin heidän reaktionsa kasvoi samassa suhteessa. Karla Turner oli myös samanlainen uhka johtuen hänen statuksestaan lääketieteen tohtorina, hänen aktivistikannastaan ja siitä, että hän kieltäytyi muuttamaan äänenpainoaan puhuessaan negatiivisista abduktioista. On joitain vihjeitä siitä, että hänet olisi myös tapettu samalla tavalla.

On harvoja, jotka eivät vedä puoleensa minkäänlaista interventiota ja mahdollisesti joitain jotka johtavat kontaktihenkilön kuolemaan. Paul Bennewitzia varmasti häirittiin niin paljon, että se johti hänen hermoromahdukseensa, mutta on epävarmaa miten paljon tästä oli suoraa seurausta AFOSIn operaatiosta. Jim Sparks koki monia pitkiä abduktioita/kontakteja vuosien mittaan, ja ilmeisesti hänen kontaktiaan häirittiin ’virallisesti’ vain vähän. Tuntuu siltä, että avaruusolentojen tekniset kyvyt viedä ihmisiä aluksilleen ja säätää temporaaliset järjestelmät tarjoaa mahdollisuuksia sellaisille asioille tapahtua häiritsemättä. Eläessään hänen kontaktikokemuksiensa välissä, Sparksilla oli useita episodeja Miehet Mustissa -tyyppisten hahmojen kanssa, mutta ei mitään suurempaa. Hänen tapauksensa tuo esiin toisen kerroksen kaikkeen tähän, sillä hän työskenteli usein sotilas- tai tiedeympäristöissä, joissa tavalliset ihmiset oletettavasti tekivät hommia avaruusolentojen kanssa. Miten me määrittelemme virallisen reaktion näihin yksittäisiin tapauksiin kun horisontissa näyttää myrskyävän johtuen ihmiselementistä, joka on jo tekemisissä avaruusolentojen kanssa? Sitten toki on MILAB- eli sotilasabduktiot — ovatko ne reaktio, interventio vai osa samaa prosessia?

Me voimme nähdä, että käynnissä on ollut prosessi, jossa yksittäiset henkilöt ovat tallentaneet ja jaelleet kontaktikokemuksiaan post-Roswell -aikana, lähtien Adamskin yksityiskohtaisista kuvauksista ja Giant Rockin tapaamisissa mukana olleista aina nykypäivän kokijakuvauksiin. Joillain tavoilla suora kontaktitilanne on vähemmän ongelmallisempi viranomaisille, sillä se on subjektiivinen kommunikaatiomenetelmä, juuri päinvastainen UFOjen massalaskeutumiselle. Kuitenkin tämä aspekti tarkoittaa myös, että jengiä on piilossa — jotkut kontaktit saavat kokonaan ei-fysikaalisen avaruusolentojen edustajien kanavoinnin muodon (kts. esim. erittäin yksityiskohtaiset ja ’soljuvat’ Basharin sessiot) — jotka liittyvät henkilöihin synaptisella tai tietoisuuden tasolla, niin että oikeasti väliin tultavaa on varsin vähän, kunnes viesti kommunikoidaan laajemmalle yleisölle. Bill Hamilton antoi mielenkiintoisen kommentin hänen kuvatessaan tilannetta Giant Rockissa. Hän kertoi kontaktihenkilöiden käyttäneen sähköisiä radiovastaanottimia avaruusolentojen kommunikaatioon, mutta pian he saivat selville, että preferenssi oli suora telepaattinen muoto sen sijaan. Jos tämä ja telepaattiset muodot ovat suosittuja menetelmiä kommunikaatiolle, jossain määrin se asettaa monen miljoonan dollarin ohjelmat kuten SETIn perspektiiviin!

Ilmeisesti reaktiot tähän kontaktihenkilöiden verkostoon vaihtelevat tapauskohtaisesti riippuen useista tekijöistä, mahdollisesti monista joista me emme ole tietoisia: jotkut jätetään rauhaan, toisilla tulee vastaan tahallinen hämmennys tai median misinformaatio, mutta joillain on varsin selviä häirinnän taktiikoita. On raportoitu tapauksia, joissa valtion elimet ovat auttaneet kontaktihenkilöä — Elizabeth Klarer oli kontaktissa 1950- ja 1960-luvuilla, ja Etelä-Afrikan ilmavoimien väitetään vieneen hänet avaruusolentojen tapaamispaikkaan. [14] Täytyy kysyä miten paljon tätä on käynnissä, kun me tarkastelemme erityisesti Jim Sparksin evidenssiä, sillä saatamme kuulla myös negatiivisempien interventioiden tapauksista kuin ne, jotka näyttävät avuliailta. Yhteisöpaikat, sellaiset kuin James Gilliandin ECETI-ranch [15], ovat toimineet useita vuosia merkittävällä menestyksellä saaden aikaan interaktioita vieraiden ja avaruusolentojen alusten välillä, mutta ilmeisesti jopa tämä organisaatio on joutunut käsittelemään joitain sen selviytymistä ja kasvua uhanneita epäsuoria haasteita [16], huolimatta siitä että se on pysynyt erillään olevana sijaintina ja poissa oikeastaan minkään varsinaisen median huomion alaisuudesta.

Vaikka me voimme näin luoda Roswellin jälkeisen historiallisen kartan ET-kontaktikokemuksen muuttuvasta luonteesta ja ‘valtioaparaatin’ reaktioista tähän, on tärkeää alleviivata sitä, mistä puhuimme artikkelin alussa koskien aina läsnäolevia ‘syvärakenteita’. Joten vaikka yhteisökontaktille ja sen vastareaktiolle syntyi kuvio 1950-luvulla, ja siirryttiin yksilöllisempään kanssakäymiseen avaruusolentojen kanssa kuten muutamat esimerkit tätä kuvaavat, meidän tulee ottaa huomioon myös ne monimutkaisuudet, jotka tämän mallin päälle muodostuvat. Näihin kuuluu se seikka, että jotkut ET-rodut ovat ilmeisesti läsnä planeetalla itsellään ja elävät päivittäistä elämää. Tämä viittaisi siihen, että on joko suuri toleranssi ihmis/ET-kontakteille, tai kyky tehdä asialle yhtään mitään on äärimmäisen rajoittunut. Koko aihepiiri muuttuu sekavaksi siinä kohtaa kun avaruusolennot ja valtion elementit tekevät yhteistyötä eri projekteissa. Tässä skenaariossa meillä on toisiinsa sotkeutunut joukko toimijoita ja eturyhmiä, ja raja maallisen ja avaruusolentojen välillä alkaa sumentua. Lisäksi on todennäköistä, että eri ET-ryhmät tai allianssit toimivat itse jonkin agendan tai paljastuksen salaamisen hyväksi. Kuitenkaan tulematta siihen päätelmään, että tilanne on yksinkertaisesti liian suuri meille tehdä sille yhtään mitään, meidän tulisi lisätä kollektiivista toimintaamme tarkastella ja olla tekemisissä aiheen kanssa siltä varalta, että ne jotka planeetan ulkopuolista kulttuuria auttavat eivät ole sen sorttisia ihmisiä, joiden me haluamme edustavan ihmisrotua tänä kriittisenä hetkenä evoluution historiassamme.

Kirjoittajasta: David Griffin on syntynyt Keski-Englannissa. Tällä hetkellä hän laajentaa Britannian eksopolitiikkaa ja etsii menetelmiä tehdä alaa tunnetummaksi Britanniassa ja Euroopassa. Verkkosivu: http://www.exopolitics.org.uk

[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Giant_Rock

[2] Kts: http://www.disclosureproject.org/mediaplay.htm ja Project Mockingbird

[3] Eksopolitiikka pyrkii näkemään UFO-paljastuksen jatkuvana prosessina, vaikka monet ovat sitä mieltä, että virallinen joidenkin kansallisten tai ylikansallisten elinten ilmoitus asiasta tarvitaan kiireellisesti.

[4] Konfliktinratkaisu ja liberaatioteologia molemmat alleviivaavat kahden radan lähestymistapaa ohimenevilta vaikuttaviin ongelmiin. Johdatus näihin systeemeihin: http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm

[5] Pleiadeksen kontaktihenkilö Billy Meier väitti, että hän oli lähestynyt Carterin hallintoa 1970-luvulla — kts: http://www25.brinkster.com/chancede/Cnotes.html — Jim Sparks puhuu Terra/ET-sopimusten rikkomisesta täällä: http://www.exopolitics.org.uk/media-objects/audio/cosmic-trigger-radio-%11-jim-sparks-sessions-1-and-2/

[6] http://socrates.berkeley.edu/~pdscott/

[7] Kts: http://www.tjresearch.info/BillyYes.htm

[8] BEAMin ja UK/CIA:n kytköksistä katso Wendelle Stevensin ja Michael Hessemanin UFO-Congressin videoitu puhe.

[9] Michael Hesseman on käynyt läpi ja asianmukaisesti haastanut kaikki Kal Korffin pääpointit, jotka hän on esittänyt Meierin debunkkauskirjassa ‘Spaceships of the Pleiades: The Billy Meier Story’

[10] Vuonna 1952 tämä ryhmä keksi idean UFO-aiheen salaamisesta saattamalla se naurunalaiseksi. Kts: http://en.wikipedia.org/wiki/Special:Search/Robertson%20Panel

[11] Katso netissä vapaasti jaossa oleva kirja Defending Sacred Ground

[12] http://www.galacticdiplomacy.com/Contactees-Collier.htm

[13] http://www.ufomind.com/misc/1998/jan/d14-001.shtml

[14] Kts. Jeff Rensen ja Elizabeth Klarerin haastattelun ääniraita

[15] http://www.eceti.org/

[16] Gilliand on kuvannut ongelmia yrittäessään luoda säätiötä tai saada kolmannen sektorin toimijan statusta organisaatiolleen ja hän nimittää tätä ‘byrokraattiseksi ylhäältä päin tulevaksi interferenssiksi’.

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Eksopolitiikka: Tieteiden ykkösvalinta avaruusolentoja koskevissa poliittisissa linjauksissa

10.9.2020 paatoimittaja Yksi kommentti

Kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Exopolitics Journal 2:4 (2008). ISSN 1938-1719

Johdanto [1]

Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on kauan ollut intensiivisen spekulaation ja vimmatun julkisen debatin aihe. Spekulaatio on keskittynyt yli 200 miljardiin aurinkokuntaan joiden tiedetään olevan Linnunradalla, sekä samanlaisiin lukuihin muissa galakseissa, jotka saattaisivat vaalia kehittynyttä Maan ulkopuolista elämää. Tämän esimerkkinä toimivat Project OZMAn (SETIn edeltäjä) tarjoamat estimaatit Maan ulkopuolisesta elämästä. Projektin vuoden 1961 kokouksessa päästiin sopuun Draken yhtälöstä. He määrittivät aluksi, että 10 tuhatta kehittynyttä teknologista sivilisaatiota on hajallaan galaksissa. [2] Sellaiset estimaatit ovat mahdollistaneet futuristeille ja tieteiskirjallisuuden kirjoittajille spekuloida sitä minkälaista sellainen elämä olisi ja miten se vaikuttaisi ihmiskuntaan jonain tulevana ajanhetkenä. Tieteelliset spekulaatiot ovat saaneet muodon, jossa arvioidaan mahdollisuuksia galaksissamme kehittyneelle Maan ulkopuoliselle elämälle, sekä niille tieteellisen kehityksen tasoille jotka nämä olisivat saavuttaneet. Venäläinen astronomi Nikolai Kardashev, esimerkiksi, spekuloi että kehittyneet avaruusolentojen sivilisaatiot erottautuisivat sillä miten paljon ne käyttävät energiaa. Tämä voisi esiintyä planetaarisella tasolla (Tyyppi I), tähtijärjestelmän tasolla (Tyyppi II) tai galaktisella tasolla (Tyyppi III). [3]

Julkinen debatti Maan ulkopuolisesta elämästä on keskittynyt moniin visuaalisiin havaintoihin, tutkahavaintoihin ja valokuviin tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFOt), jotka vaikuttavat olevan älykkäässä ohjauksessa. Valtio on tunnustanut monien UFO-havaintojen olevan mahdottomia selittää tunnettujen lentokoneiden tai luonnonilmiöiden avulla, ja niiden on raportoitu toimivan tehokkaammin kuin teollisten valtioiden kehittyneimmät lentokoneet. Esimerkiksi entinen USA:n pääesikunnan päällikkö kenraali Nathan Twining teki seuraavan julistuksen “lentävien levyjen” ilmiöstä syyskuussa 1947: “Raportoitu ilmiö on jotain todellista eikä visionääristä tai fiktiivistä.” [4] Sellaiset kommentit samanlaisilta korkeilta armeijan tai valtion virkamiehiltä ovat johtaneet avaruusolentohypoteesiin, että UFOt ovat peräisin ulkoavaruudesta, mahdollisena selityksenä. [5] Myöhemmin suuri määrä entisiä valtion, armeijan ja yrityisten viranomaisia on astunut esiin paljastamaan suorat kokemuksensa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, sekä valtion tätä tukevan todistusaineiston salailusta. [6]

Vaikka spekulointi ja debatti jatkuu Maan ulkopuolisen elämän ympärillä ja sen suhteesta UFO-havaintoihin, yhä enemmän hässäkkää on ollut siitä miten käsitellä kasvavaa julkisesti saatavilla olevien todisteiden määrää, joka pääosin löytyy internetistä. Data koostuu monista tuhansista kertomuksista sekä yksityishenkilöiltä että entisiltä korporaatioiden, armeijan ja valtion viranomaisilta; jotka ovat tuoneet julki henkilökohtaisia todistuksia, valokuvia, videoita ja dokumentaatiota koskien Maan ulkopuolista elämää. Valtioiden hallitukset ovat myös merkittävästi tuoneet oman panoksensa kasvavaan avoimen datan määrään. USA:n valtio, esimerkiksi, on tuonut Freedom of Information Actin alaisena saataville dokumentteja internetiin. Samalla tavoin sekä Ranskan että Britannian hallitukset vuosina 2007 ja 2008 julkistivat tuhansia UFO-tapaustietoja internetiin. [7]

Eräs lähestymistapa julkisiin tietokantoihin on ollut keskittyä pääosin evidenssiin UFOja koskien, sekä käydä näitä läpi yksityiskohtaisen tieteellisen analyysin avulla niiden uskottavuuden määrittämiseksi. Toinen, tuoreempi lähestymistapa joka on muuttunut suosituksi on keskittyä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovien todisteiden vaikutuksiin julkisen politiikan suuntaviivoihin. Nämä omat lähtökohtansa ovat yleisesti ‘ufologian’ ja ‘eksopolitiikan’ tiedossa. Molempien lähestymistapojen tukijat ajavat erillisiä metodologioita julkisesti saatavilla olevan datan käsittelyyn. Tässä tutkielmassa asetan rinnakkain nämä kaksi lähestymistapaa UFO-dataan kun puhutaan niiden sopivuudesta kattavasti ymäärtää Maan ulkopuolisen elämän aikaansaamat seuraamukset politiikan suunnalle.

Ufologia ja fyysisten todisteiden tieteellisen tutkimuksen painottaminen

Ufologian alan tunnustetaan saaneen alkunsa havainnoista, joita Kenneth Arnold aluksi nimitti ‘lentäviksi lautasiksi’ kesäkuussa 1947. Lentävistä lautasista tehtyjen havaintojen yleisyys USA:ssa nopeasti johti USA:n ilmavoimien toteuttamaan salaiseen tutkimukseen, jota FBI avusti vuonna 1948. Dokumentteja on noussut esiin, jotka vahvistavat sen että ilmavoimat antoivat teknisille ilmailuteknisen divisioonan asiantuntijoilleen Wright Pattersonin ilmatukikohdassa toimeksi suorittaa yksityiskohtaiset tutkimukset. Tämän seurauksena käytiin läpi noin 300 tapausta erittäin salaisessa tutkimuksessa nimeltä ‘Arvio Tilanteesta’ (The Estimate of the Situation) syyyskuussa 1948, jonka alkuvaiheen johtopäätökset tukivat avaruusolentohypoteesia. Arvio ja sen huomattava johtopäätös siirrettiin aivan ilmavoimien hierarkian yläpäätyyn pääesikunnan kenraalin Hoyt Vandenbergin pöydälle, joka varmistamattomien raporttien mukaan hylkäsi sen ja teki selväksi, että avaruusolentohypoteesi ei ollut hyväksyttävä johtopäätös kansallisen turvallisuuden syistä. [8] Kapteeni Edward Ruppeltin mukaan, joka oli vastuussa vuonna 1952 Project Blue Bookista ja sen perustamisesta, joka oli ilmavoimien virallinen UFO-tutkimus: “Kenraali sanoi että se aiheuttaisi kaaoksen…. Miten me voisimme vakuuttaa kansalle että avaruusolennot eivät ole vihamielisiä kun me emme tienneet itsekään? … kenraali komensi salaisen analyysin poltettavaksi. Yksi kopio jäi tuhoamatta — Majuri Dewey Fournet ja minä näimme sen vuonna 1952.” [9]

Jos tämä pitää paikkansa, Ruppeltin lausunto viittaa siihen, että avaruusolentohypoteesi ei ollut neutraali tieteellinen ongelma joka antaa teknisten asiantuntijoiden määritettäväksi, vaan kaikkein huolestuttavin kansallisen turvallisuuden kysymys. Selvästikin Maan ulkopuolisen elämän vaikutukset politiikan suuntaviivoihin ylittivät minkä tahansa neutraalin tietellisen tutkimuksen ilmiöstä. Ei oltaisi voitu olettaa, että minkään aidon UFO-tutkimuksen löydökset voitaisiin julkistaa kansalle. USA:n ilmavoimien virallinen myöhempi tutkimus UFOista, Project Blue Book, sai UFO-tutkijoilta kritiikkiä siitä, että se jätti tarkastelematta tärkeää evidenssiä. Kaikkein tunnetuin kriitikko oli majuri Donald Keyhoe, joka kirjoitti useita kirjoja ‘lentävistä lautasista’. [10] Hänestä lopulta tuli National Investigative Committee for Aerial Phenomenonin (NICAP) johtaja, joka luotiin vuonna 1956 käynnistämään siviilitutkimukset UFOista ja painostamaan ilmavoimia tekemään läpikotaisempia tutkimuksia. Keyhoe ja NICAP työllistivät hyvämaineisia tutkijoita, insinöörejä ja entisiä upseereita rakentaessaan huomattavaa tietokantaa, joka vahvisti todellisuuden UFOista ja tuki avaruusolentohypoteesia. Huolimatta Keyhoen ja NICAPin vaivannäöstä, ilmavoimat ja valtion viralliset asenteet olivat vähätteleviä, ja jopa suosittelivat debunkkaamaan UFO-raportit kansallisen turvallisuuden nimissä.

Vuonna 1953 CIA:n järjestämä Robertsonin paneeli julkaisi Durant’n raportin, joka suositti lentävien lautasten ilmiöiden ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden pilkkaamista kansallisen turvallisuuden syistä. Reportissa luki:

“Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [11]

Valtion ja armeijan aloittama debunkkaus kulminoitui siihen, että Keyhoe ja eräät muut UFO-tutkijat totesivat, että valtion salaliitto salailee informaatiota. Keyhoen vuoden 1955 kirja, The Flying Saucer Conspiracy, kuvasi yksityiskohtaisesti sitä laajuutta jolla USA:n armeija hiljensi henkilöstöä paljastamasta sitä mitä he olivat nähneet ja piti itsellään tätä tukevaa fyysistä todistusaineistoa. [12]

Toiset UFO-tutkijat, sitä vastoin, esittivät että valtio oli ainoastaan “tyrinyt” UFO-tutkimuksensa, ja että mitään valtion salaliittoa ei ollut. Konsensus kahden UFO-tutkijoiden ryhmän välillä oli, että pitäisi antaa enemmän painoarvoa UFO-evidenssin tieteellisen meriitin määrittämiselle, jolla kumottaisiin valtion viranomaisten ja yksityishenkilöiden debunkkaustoiminnan vaikutukset. UFO-todellisuuden varmentavan datan vaikutukset julkishallinnon suuntaviivoihin ja avaruusolentohypoteesin todennäköisyys sysättäisiin johonkin tuntemattomaan tulevaan hetkeen, jolloin evidenssiä olisi riittävästi siivoamaan kaikki mahdolliset epäilykset.

Tutkimusalana ufologia keskittyi täten UFOjen fyysisen datan tieteelliseen analyysiin, ja minimoi spekulaatiot UFOjen alkuperästä ja avaruusolentohypoteesista. Tämä parhaiten näkyy kuuluisassa tri. Allen Hynekin määritelmässä, joka määritteli UFOjen tieteellisen tutkimuksen seuraavasti:

Me voimme määritellä UFOn yksinkertaisesti raportoituna havaintona kappaleesta tai valosta, joka on nähty taivaalla tai maassa, jonka ulkomuoto, kulkusuunta ja yleinen dynamiikka ja valaiseva käytös eivät viittaa loogiseen, perinteiseen selitykseen ja joka on sekä mysteeri alkuperäisille havaitsijoille että tuntematon sen jälkeen kun on suoritettu läheiset tutkimukset kaikesta saatavilla olevista tiedoista henkilöiltä, jotka ovat teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista. [13]

Johtavat ufologit kuten tri. Hynek eivät olleet vastaanottavaisia sille idealle, että valtion elimet systemaattisesti värkkäilisivät todistusaineiston parissa ja häiritsisivät henkilöitä hiljaisiksi. Kaikki valtion ‘salailu’ rajoittui hiljaisuuden ylläpitoon todisteista, jotka varmentaisivat UFOt, eikä virallisen UFO-aiheesta tehdyn tutkimuksen sikailun myöntämiseen. Näin valtion ‘salailu’ tai ‘tyriminen’, ufologien mukaan, voitaisiin ohittaa yksityiskohtaisemmilla tieteellisillä tutkimuksilla.

Se näkemys, että oli olemassa ‘kova’ salailu systemaattisen todistusaineiston peukaloinnin ja silminnäkijöiden häiritsemisen muodossa dystooppisten turvallisuustekijöiden takia, on sivuutettu. Idea ‘kovasta salailusta’ vakavasti söisi tieteellisen menetelmän uskottavuutta, jota ufologit ajavat totuuteen kiinni pääsemiseksi. Ottaen huomioon, että johtavat ufologit olivat tieteilijöitä, joiden taustat olivat insinöörityössä, astronomiassa, meteorologiassa, fysiikassa ja/tai kuva-analyysissa, jotka olivat ”teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista”, ‘kovan salailun’ idea sivuutettiin salaliittoteoriana vailla todisteita. [14] Tämän seurauksena ei kumpikaan, UFO-data joka osoitti Maan ulkopuolisen elämän olevan olemassa taikka todisteet korkean tason valtion salailusta kansallisen turvallisuuden nimissä, tulisi keskustelun aiheiksi mitä niiden vaikutuksiin politiikan suuntaviivoihin tulee.

Ufologia tutkimusalana ei ollut vastaanottavainen analyyseille Maan ulkopuolisen elämän politiikan suuntaviivoille aikaansaamista vaikutuksista, joita pidettiin ennenaikaisina ja liian spekulatiivisina. Sen sijaan useita ad hoc politiikan linjausten toimenpiteitä otettiin käyttöön koskien valtion virkamiesten ja massamedian briiffauksia puhuttaessa tarpeesta vakavalle tieteelliselle UFO-tutkimukselle ottaen huomioon todisteiden laatu. Tämä asenne ei viranomaisilla eikä yksityistahoilla ole sanottavasti muuttunut yli 60-vuotisen UFO-tutkimuksen aikana. Parhaiten se käy ilmi dokumenteista kuten “The Best Available Evidence”, joka kiersi Laurence Rockefellerin luottamuksellisessa linjausaloitteessa jolla briiffata Clintonin hallintoa UFOista 1990-luvun alussa. [15] Vähän myöhemmin National Press Clubilla pidetty lehdistötilaisuus Washington DC:ssa, jota entinen Arizonan kuvernööri Fife Symington veti, keskittyi yksinomaan asiantuntijalausuntoihin UFO-havainnoista. [16] Symington ja järjestäjät jättivät avaruusolentohypoteesin tarkoituksella pois keskusteluista.

Brookingsin raportti ja Maan ulkopuolisen elämän vaikutus politiikan linjauksiin

Vaikka ufologit pidättäytyivät analysoimasta Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikan suuntaviivoihin, virallisia dokumentteja alkoi hiljalleen tulla julkisuuteen jossa sellaisia vaikutuksia kuvattiin. Epäilemättä kaikkein tärkein julkisuuteen noussut dokumentti on vuoden 1961 Brookings Instituten tutkimus, jonka NASA oli antanut toimeksi Yhdysvaltain kongressin puolesta. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookingsin raportti käytti useita lukuja käsittelemään Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikkaan. Brookingsin raportti toimitettiin USA:n kongressille huhtikuussa 1961, ja se kuvasi sitä potentiaalia joka Maan ulkopuolisen elämän tai ‘artifaktien’ löytämisellä on läheisiltä planeetoilta. Raportissa lukee:

Vaikka kasvokkain kohtaaminen sen (Maan ulkopuoleinen elämä) kanssa ei tapahdukaan seuraavaan 20 vuoteen; johonkin toiseen ajankohtaan näiden elämänmuotojen jättämät artifaktit saattavat mahdollisesti tulla meidän löytämiksi avaruustoimissamme Kuussa, Marsissa tai Venuksella. [17]

Raportti kuvasi yhteiskunnallisten reaktioiden arvaamattomuutta Maan ulkopuoleisten artifaktien löytämiseen:

Todisteita sen (Maan ulkopuolisen) olemassaolosta saattaa löytyä myös artifakteista, joita on jätetty Kuuhun tai muille planeetoille. Vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomat, mutta ne vaihtelisivat perustavanlaatuisella tavalla eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien eri ryhmien välillä; kriittinen tekijä tulisi olemaan kommunikaation luonne meidän ja muiden olentojen välillä. [18]

Raportti mainitsi myös, että tuhoisat yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat myös mahdollisesti seurausta kontaktista teknologisesti kehittyneemmän Maan ulkopuolisen yhteisön kanssa:

Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [19]

Brookingsin raportti jatkoi ottamalla esiin mahdollisuuden pidättää kansalta minkäänlainen julistus Maan ulkopuolisesta elämästä tai artifakteista kansallisen turvallisuuden syistä: “Miten voitaisiin sellainen informaatio, missä olosuhteissa, esittää tai evätä kansalta?” [20] Merkittävää on, että Brookingsin raportti huomautti, että “kaikista ryhmistä tieteentekijät ja insinöörit voivat mennä eniten hajalle suhteellisen ylivoimaisten olentojen löytämisestä, sillä nämä ammatit liittyvät selvästikin mestaruuteen luonnosta.” [21]

Brookingsin raportti esittää ensimmäisen virallisen Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytämisestä politiikan suuntaviivoille aiheutuvien vaikutusten analyysin. Raportti vahvistaa yhteiskunnallisten vasteiden arvaamattomuuden ympäri maailman, ja nostaa esiin mahdollisuuden yhteiskunnan romahtamiselle. Selvä lopputulos on, että Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytäminen olisi äärimmäinen kansallisen turvallisuuden huolenaihe. Lisäksi Brookingsin raportti viittasi mahdollisesti haluttavana pitää kansalta poissa mikä tahansa löydös koskien Maan ulkopuolista elämää ja/tai artifakteja kansallisen turvallisuuden nimissä. On huomautettava, että Brookingsin raportti itsessään, vaikka se ei ole salaiseksi luokiteltu, mystisesti pysyi poissa kansalta kunnes vuonna 1993 se löytyi Kansallisarkistosta Arkansasin Little Rockista. [22] Brookingsin raportin johtopäätökset ja sen saatavilla olemattomuus yli 30 vuoden ajan auttavat päättelemään, että virallisesti oli käynnissä yritys hiljentää keskustelu Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista politiikan suuntaviivoihin.

Brookingsin raportti yhdessä Durant’n raportin kanssa teki mahdolliseksi identifioida kymmenen merkittävää poliittisten linjausten kysymystä koskien Maan ulkopuolista elämää, jotka nostetaan esiin näissä virallisissa dokumenteissa:

Onko Maan ulkopuolisen elämän virallinen salaaminen oikeutettua kansallisen turvallisuuden nimissä?
Missä määrin virallinen Maan ulkopuolisen elämän paljastaminen epävakauttaisi globaalia yhteiskuntaa?
Mitkä Amerikan ja globaalin yhteiskunnan osiot vaikuttuisivat eniten Maan ulkopuolisen elämän paljastamisesta?
Missä määrin ovat psykologisen sodankäynnin työkalut kuten debunkkaus ja silminnäkijöiden mustamaalaaminen tarpeellisia käyttää Amerikan ja maailman kansaan vähentämään datan vakavuutta koskien UFOja ja Maan ulkopuolista elämää?
Missä määrin massamediaa käytetään edistämään Maan ulkopuolisen elämän salaamista?
Mikä on perustuslain kanta salaisiin presidentin päiväkäskyihin koskien Maan ulkopuolista elämää?
Missä määrin kansan ‘oikeus tietää’ vaikuttaa virallisiin yrityksiin rajoittaa informaatiota Maan ulkopuolisesta elämästä perustuen ‘oikeuteen tietää’?
Missä määrin informaation salaamiseen Maan ulkopuolisesta elämästä liittyisi julmia kansallisen turvallisuuden toimenpiteitä?
Missä määrin tulisi jakaa kansalle tieteellisiä periaatteita tai teknologioita, jotka ovat peräisin Maan ulkopuoliselta elämältä?
Tulisiko politiikan Maan ulkopuolista elämää tai teknologioita koskettavien linjauspäätösten olla tehty kansalta piilossa pidetyissä, salaa nimitetyissä komiteoissa vai tulisiko ne tehdä läpinäkyviksi erittäin näkyvässä julkisessa prosessissa?

Nämä politiikan linjakysymykset ja ongelmat, joihin ne ottavat kantaa, nousevat esiin suoraan virallisesti toteutetuista tutkimuksista, Durant’n raportista ja Brookingsin raportista. Näihin liittyvät politiikan linjakysymykset eivät vaadi Maan ulkopuolisen elämän todellisuuden vahvistavan datan hyväksymistä, ainoastaan mahdollisuuden sille että Maan ulkopuolista elämää on olemassa.

Tämän seurauksena on tärkeä tarve systemaattisesti tutkia sellaisia politiikan linjakysymyksiä käyttäen useiden tieteenalojen lähestymistapoja, jotka ottavat mukaan sekä kvantitatiiviset että kvalitatiiviset menetelmät käsitellä julkisesti saatavilla olevaa todistusaineistoa Maan ulkopuolisesta elämästä ja UFOista. Tämä tulee toteuttaa tavalla, joka tyydyttää kaksi valitsijakuntaa, jotka vahvasti eroavat mielipiteiltään siitä onko jo saatu minimimäärä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovaa todistusaineistoa. Ensimmäisessä valitsijakunnassa on ihmisiä ja ryhmiä jotka eivät hyväksy, että normaalille skeptikolle ollaan saatu tarpeeksi todisteita osottamaan Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo. Nimekkäisiin esimerkkeihin kuuluu SETIn tukijoita, jotka esittävät että mahdollisuus Maan ulkopuoliselle elämälle on riittävä oikeuttamaan investoinnit kalliisiin laitteisiin joilla etsiä todisteita radiolähetyksistä. Sellaiset yksilöt ja ryhmät suurelta osin hyväksyvät Frank Draken ja hänen SETI-kollegoidensa pioneerityön heidän laskiessaan todennäköisyyksiä Maan ulkopuolisen elämän olemassaololle Linnunradalla. [23] Kuitenkin monet SETI-mieliset avoimesti haastavat kyseenalaistavat esitetyt todisteet, joita UFO-tutkijat ovat tuoneet eteemme Maan ulkopuolisen elämän todistukseksi. [24]

Toinen valitsijakunta on henkilöitä ja yksilöitä, joiden mielestä minimimäärä todisteita on saavutettu, mutta että kansa ja monet tieteilijät eivät ole niistä tietoisia. Tämä ryhmä uskoo, että tarvitaan silmät avaavia koulutusohjelmia valistamaan kansaa saatavilla olevista todisteist, joista suurin osa on sivuutettu massamediassa, yliopistoissa ja julkishallinnossa. Vielä tärkeämpänä tämä toinen vaalipiiri esittää, että politiikan suuntaviivojen analyysi tulee edistyä käyttäen saatavilla olevia todisteita.

Eksopolitiikka ja politiikan linjaukset Maan ulkopuolisesta elämästä

Historiallisesti on ollut useita yrityksiä ottaa kantaa keskeisiin politiikan linjakysymyksiin koskien todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä riittämättömien virallisten tutkimusten ja valtion UFO-todisteiden salailun perspektiivistä. [25] Nämä politiikan linjauskysymykset ovat syntyneet ad hoc -tyyliin ehdotettujen tai käynnissä olevien UFO-tutkimusten kontekstissa ilman minkäänlaista pyrkimystä systemaattisesti ratkaista näitä ongelmia. [26] Tämä on pääosin johtanut UFO-tutkijoiden yrityksiin saada kansallisvaltioiden hallitukset aloittamaan viralliset tutkimukset ja luomaan tarpeelliset valtiolliset elimet joilla suorittaa tämä tehtävä. Esimerkki tästä on vuoden 1978 YK:n yleiskokous, jossa piti perustaa YK:n virasto tutkimaan UFO-raportteja ja mahdollista Maan ulkopuolista elämää. [27] Vaikka tilaisuutta ylistettiin UFO-tutkijoiden keskuudessa suurena saavutuksena, tähän päivään asti YK ei ole toimeenpannut tätä päätöstä, eikä tehnyt mitään tutkiakseen politiikan linjakysymyksiä todisteisiin liittyen. Tämän seurauksena aivan viime päiviin asti ei ole ollut mitään systemaattista tutkimusta politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. ‘Eksopolitiikkaa’ on ehdotettu erilliseksi tieteenalaksi jolla pyrkiä tarjoamaan sellainen systemaattinen tutkimus.

Ensimmäinen viittaus ‘eksopolitiikkaan’ omana lähestymistapanaan tutkia politiikan linjakysymyksiä liittyen Maan ulkopuoliseen elämään esiintyi Alfred Webren vuoden 2000 käänteentekevässä tutkielmassa, jossa hän kirjoitti:

Yksikään valtavirran poliitikko ei ole määritellyt Maan ulkopuolista läsnäoloa nyt tehtävän politiikan tai sen suuntaviivojen kysymykseksi. Mikään merkittävä määrä kansalaisia mistään Maan valtiosta ei ole liikkeellä kutsumassa heidän paikallispoliitikkojaan tai poliittista prosessiaan mukaan ottamaan yhteyttä Maan ulkopuoliseen läsnäoloon, tai tutkimaan sitä, tai edes tunnustamaan sitä virallisesti… Eksopolitiikka on perustavanlaatuinen organisoiva, välittävä, sosiaalinen ja hallinnollinen prosessi planeettainvälisessä ja ulottuvuuksienvälisessä avaruudessamme. [28]

Tarve systemaattiselle keskustelulle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää perustamalla uusi tieteenala nimeltään ‘eksopolitiikka’ esitettiin muodollisemmin tammikuun 2003 tutkielmassa, jossa esitin että evidenssi Maan ulkopuolisesta elämästä:

… johtaisi uuden valtiotieteen alan syntyyn, ‘eksopolitiikka’, joka voidaan määritellä linjakysymysdebattina koskien valtion ja populaation valintoja, jotka ne joutuvat tekemään luonnostellessaan ja toteuttaessaan lainsäädännöllisiä ja poliittisia vasteita avaruusolentojen läsnäololle ihmisten yhteiskunnassa.” [29]

Tuoreemmalti on ehdotettu erästä määritelmää auttaa paremmin muotoilemaan eksopoliittista tutkimusta:

“Eksopolitiikka on Maan ulkopuoliseen elämään liittyvien poliittisten toimijoiden, instituutioiden ja prosessien tutkimusta.” [30]

Tämän määritelmän etu on, että se tekee mahdolliseksi eksopoliittisen keskustelun politiikan suuntaviivoista ilman että välttämättä hyväksytään sitä, että Maan ulkopuolista elämään on löydetty ja/tai että se on salattu kansallisen turvallisuuden syistä. Tämä auttaa vastaamaan kritiikkiin siitä, että eksopolitiikka tekee a priori oletuksia siitä, että Maan ulkopuolinen elämä on olemassa, mikä saattaa olla osoitettu eksopolitiikan vaihtoehtoisille määritelmille. Joten, esimerkiksi, Brookingsin raporttia voidaan lainata dokumenttina, joka esittää useita eksopoliittisia lausuntoja koskien politiikan suuntaviivojen vaikutuksia Maan ulkopuoliseen elämään, ilman että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän todellisuus. Samalla tavoin SETIn tutkijat, jotka spekuloivat protokollista joilla käsitellä kontaktia avaruusolentojen kanssa, analysoivat implisiittisesti eksopoliittisia teemoja. [31]

Useimmat eksopolitiikan tukijat hyväksyvät, että Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on mitä suurimmassa määrin osoitettu laajalla ja jatkuvasti kasvavalla todisteiden määrällä, joita silminnäkijät, tietovuotajat, tieteentekijät, ”kokijat” ja vuodetut valtion dokumentit ovat pinonneet viimeisen 60 vuoden ajan. Tämän seurauksena useimmat eksopoliittisen analyysin edistäjät väittävät, että on viimein aika keskittyä julkishallinnon linjauksiin näissä kerääntyneissä todisteissa. Tämä näkyy esimerkiksi Paul Hellyerin, entisen Kanadan puolustusministerin, tapauksessa, joka on puhunut useissa eksopoliittisissa tapahtumissa siitä hän kuvaa erääksi “kaikkein perustavanlaatuisimmista linjakysymyksistä johon tulee ottaa kantaa.” [32]

Vaihtoehtoisesti on mahdollista, kuten jo mainittiin, analysoida Maan ulkopuolisen elämän polittiset aspekteja ilman, että hyväksytään Maan ulkopuolista elämää tukevat todisteet. Vaikka eksopoliittinen analyysi usein alkaa Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien todellisuuden osoittavan todistusaineiston uskottavuuden hyväksynnällä, eksopolitiikka ei vaadi sellaista hyväksyntää vaadittavana ehtona. Riittävä ehto eksopoliittiselle tutkimukselle on, että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudella olevan merkittäviä vaikutuksia politiikan suunaan.

Suurin osa eksopoliittisista analyytikoista asettaa vastakkain heidän lähestymistapansa ufologien kanssa, jotka edelleen kannattavat sitä, että kerätään enemmän todisteita joilla esittää tieteellinen argumentti vankkumattomille skeptikoille, että UFOt ovat tosia ja että avaruusolentohypoteesi on legitiimi tieteellisen tarkastelun aihe. Eksopolitiikan analyytikot tulevat päätelmään, että iso osa UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvästä skeptisismistä siirtyy tuon käsitteellisen rajan yli, joka on objektiivisen kritisismin ja debunkkauksen välillä. [33] Tämä on johtanut väitteisiin, että kriitikoiden ufologiaa ja eksopolitiikkaa kohtaan esittämä kritiikki johtuu osittain Durant’n raportin suosittelemasta debunkkauksesta ja naurunalaiseksi saattamisesta. Lyhyesti, Maan ulkopuolista elämää koskettavien politiikan linjakysymysten debatointi on itsessään debunkkauksen kohteena, mikä käy ilmi Brookingsin raportin ja sen löydösten 30 vuoden salailusta. Tämä on estänyt eksopolitiikan alan kehittämistä yli viiden vuosikymmenen ajan, siitä lähtien kun UFO-tutkimus alkoi vuonna 1947.

Pyrkimys tuoda Maan ulkopuolisesta elämästä keskusteleminen politiikkaan on johtanut monenlaiseen debattiin ja halooseen. Eksopolitiikan tukijat ovat joutuneet kovan kritiikin kohteiksi ehdottaessaan vakavaa linjakysymyskeskustelua olemassaolevasta todistusaineistosta. Monet ‘ufologit’ pysyvät erittäin kriittisinä eksopolitiikkaa kohtaan nousevana tieteenalana, joka käsittelee Maan ulkopuolisen elämän poliittisia linjaukysymyksiä. Ufologeilla ja muilla skeptikoilla on vaikeuksia käsittää sitä, että eksopolitiikka on legitiimin akateemisen tutkimusalan edelläkävijä, jonka voidaan odottaa lopulta tuotavan jokaiseen suureen yliopistoon systemaattista valtiotieteellistä tutkimusta varten. Eksopolitiikan kriitikot usein tuppaavat keskittymään joihinkin eksopoliittisen ajattelun pioneerien metodeihin ja ideoihin, sen sijaan että identifioitaisiin niitä meriittejä joilla rajata konseptuaalisesti akateeminen lähestymistapa politiikan suuntaviivojen tutkimukseen koskien Maan ulkopuolista elämää. [34]

Eksopolitiikka tieteiden ykkösvalintana

Nykyinen historiallinen tilanne on jonkinverran analoginen 1800-lukuun, jolloin oli paljon keskustelua siitä miten valmistella henkilöitä tutkimaan politiikan linjakysymyksiä koskien kansainvälisen diplomatian uraa, poliittista uraa ja/tai yliopisto-opettajan uraa. Aristokraattiluokasta vedetyt herrasmiehet muodostivat uniikin amatööritutkijoiden joukon, joka painotti klassisia aineita parhaimpana valmisteluna politiikan kysymyksiin. He suosittelivat lukea teoksia historiankirjoittajilta kuten Cicero, Josephus, Herodotus, Thucydides ja muutama muu; ja opiskella latinaa, klassista kreikkaa tai samanlaista muinaista kieltä. [35] Amatööriherrasmiestutkijat, kuten heitä on kuvattu, omistivat ylenpalttiset määrät vapaa-aikaa politiikan linjakysymysten tutkimuksille, ja he kritisoivat niitä jotka vaativat rahat takaisin opinnoistaan. Siitä huolimatta suurimmaksi osaksi monien yliopistojen historianlaitosten perua, valtiotiede alkoi syntyä 1860-luvulla; laitoksilla oli palkkaa saavia ammattilaisia, joilla oli koulutus politiikan tutkimuksen ja pedagogian uusimmista metodeista. [36] Poliittinen tiede kehittyi akateemisena alana, sillä se tyydytti funktionaalisen tarpeen: tarve oli systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja sitä miten henkilöt voisivat saada ammatillisen koulutuksen näiden käsittelyyn.

Valtiotiede on nyt ykkösvalinta alaksi niille, jotka haluavat systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja saada ammatillinen koulutus näiden parissa. Samalla tavoin eksopolitiikka tulee olemaan ykkösvalinta niille, jotka haluavat tutkia Maan ulkopuoliseen elämään liittyviä politiikan linjakysymyksiä, sillä se myös tyydyttää funktionaalista tarvetta. Tämä funktionaalinen tarve on ymmärtää miten Maan ulkopuolinen elämä vaikuttaa politiikkaan ja ammatillisesti kouluttaa henkilöitä käsittelemään näitä kysymyksiä. Eksopolitiikka tullaan ensin perustamaan valtiotieteiden laitoksille legitiimiksi alakseen, niinkuin nyt meillä on ‘kansainvälinen politiikka’, ‘ulkopolitiikka’, ‘vertaileva politiikka’, ‘poliittinen taloustiede’, jne. Sellaisten akateemisten tutkimusten esiaste on Exopolitics Certification Program, joka on luotu Exopolitics Instituten laitoksen avulla. [37] Lopulta eksopolitiikka tulee syntymään omaksi erilliseksi laitoksekseen, jolla on alojen välinen fokus poliittisten linjakysymysten parissa koskien ei ainoastaan valtiotiedettä, mutta myös eksotiedettä, eksouskontoa, eksodiplomatiaa, jne.

Debunkkaajat, ufologit, SETI-tutkijat ja muut eksopolitiikan kriitikot ovat huonoja historian opiskelijoita, kun eivät ole havainneet miten akateemiset tutkimusalat ja alateemat kehittyvät tyydyttämään funktionaalisia tarpeita. Sellaiset henkilöt ovat harhautuneet, kun eivät ole nähneet miten eksopolitiikka tulee täyttämään funktionaalisen tarpeen systemaattiselle tutkimukselle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. Sanan ’eksopolitiikka’ valinnalla edustamaan tätä syntyvää akateemista tutkimusalaa on pitkäaikainen strateginen arvo johtuen sen tyydyttämästä funktionaalisesta tarpeesta. Lisäksi eksopolitiikka on ykkösvalinta termiksi käsittelemään aiemmin mainittuja politiikan linjakysymyksiä sekä muita, jotka syntyvät dokumenteista ja todisteista koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita.

Sekä ufologia että SETI muuttuvat redundanteiksi tutkimuskohteina, sillä niiden palvelemat funktionaaliset tarpeet nopeasti tyydyttyvät kun Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo hyväksytään. UFO-todellisuus tulee olemaan tylsä heti kun he on julkisesti tunnustettu ‘Maan ulkopuoliseksi’, ‘ulottuvuuksienväliseksi’ tai ‘ekstratemporaaliseksi’ alkuperältään. UFOt joiden alkuperä on tähdissä eivät enää ole ainutlaatuinen konseptuaalinen kategoria tunnistamattomia lentäviä esineitä, vaan ne tunnustetaan Maan ulkopuolisina kulkuvälineinä (extraterrestrial vehicles, ETVs). Samalla tavoin jatkuva ponnistelu “Maan ulkopuolisen älyn etsimiseksi” muuttuu myös redundantiksi. Maan ulkopuolisen elämän olemassaolon määrittämisen tarve radiokommunikaatiosta lakkaa heti kun sellaisen elämän olemassaolo on varmistettu.

Ufologian ja SETIn pariin omistautuneet missaavat suuren mahdollisuuden antaa oman panoksensa legitiimien konseptuaalisten parametrien määrittämiselle eksopolitiikan tutkimusalaan. Molempien tutkimusalojen asiantuntijat voivat avittaa selkiyttämään politiikan linjakysymyksiä ilmiöstä, josta he ovat kiinnostuneita. Eksopolitiikka on tullut tänne jäädäkseen tieteiden ykkösvalintana, kun halutaan ymmärtää Maan ulkopuolista elämää koskevia politiikan linjakysymyksiä. Eksopolitiikka uutena tiedon alueena tulee mullistamaan akateemisen tutkimuksen ja maailman sellaisena kuin me sen tunnemme. Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Viitteet

[1] Paljon kiitoksia Dana Tomasinalle tekstin oikoluvusta.

[2] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” in First Contact: The Search for Extraterrestrial Intelligence, eds. Ben Bova & Byron Preiss (Bryon Preiss, 1991) 115-17.

[3] Kardashev, N. S. ”Transmission of Information by Extraterrestrial Civilizations,” Soviet Astronomy, 8:2 (1964) 217-21.

[4] Letter From General N.F. Twining to Commanding General, Army Air Forces, 23 September 1947, saatavilla verkossa: http://everything2.com/index.pl?node_id=679398

[5] Entisten armeijan ja valtion viranomaisten UFO-kommentteja koskien kts. Don Berliner, Marie Galbraith & Antonio Huneus, UFO Briefing Document: The Best Available Evidence (UFO Research Coalition, 1995) 153-208.

[6] Kts. Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001). verkkosivu: www.disclosureproject.com

[7] Ranskan UFO-tiedot verkossa: http://www.cnes-geipan.fr . Britannian puolustusministeriön UFO-tiedot verkossa: http://tinyurl.com/5jm398

[8] Yksityiskohtainen analyysi siitä mitä tapahtui “Tilanteen arvioinnissa”, kts. Michael Swords, “Project Sign & Estimate of the Situation,” Journal of UFO Studies, 7. verkossa: http://www.ufoscience.org/history/swords.pdf

[9] Donald Keyhoe, Aliens from Space (Signet Books, 1973) 14.

[10] Donald Keyhoen ensimmäinen kirja oli The Flying Saucers are Real (Fawcett Gold Medal, 1950).

[11] Lainattu Robertsonin Paneelin verkkoversiosta: http://www.cufon.org/cufon/robertdod.htm

[12] Donald Keyhoe, The Flying Saucer Conspiracy (Henry Holt & Co. 1955).

[13] Allen Hynek, The UFO Experience: A Scientific Inquiry (Henry Regnery Company, 1972), 10.

[14] Allen Hynek, The UFO Experience, 10.

[15] Kts. Don Berliner, et al., UFO Briefing Document.

[16] Marraskuun 12. päivän 2007 lehdistön käsittelyä National Press Club Conference on UFO -tilaisuudesta löytyy: http://cficoverage.wordpress.com/

[17] Brookingsin raportti, 215. Tiivistelmä raportista löytyy: http://www.enterprisemission.com/brooking.html

[18] Brookings Report, 215.

[19] Brookings Report, 215.

[20] Brookings Report, 215.

[21] Brookings Report, 225.

[22] Kts. Richard Hoagland & Mike Bara, Dark Mission: The Secret History of NASA (Feral House, 2007) 81.

[23] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” teoksessa First Contact, eds. Bova & Preiss, 115-17.

[24] Kts. Isaac Asimov, “Terrestrial Intelligence,” & Arthur C. Clarke, “Where Art They” teoksessa First Contact, eds., Bova and Preiss, 29 & 310.

[25] Kts. Donald Keyhoe, Aliens from Space.

[26] Evoluutionäkökulman käsittelyä politiikan linjakysymyksiin liittyen Maan ulkopuoliseen elämään, kts. Michael Salla, “The History of Exopolitics: Evolving Political Approaches to UFOs and the Extraterrestrial Hypothesis” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1.htm .

[27] Kts. UN General Assembly Decision 33/426, 1978 . Verkossa: http://www.ufoevidence.org/documents/doc902.htm

[28] Ensin julkaistu kesäkuussa 2000 ja uudelleenjulkaistu Exopolitics Journal 2:2 (2007): 142-50. http://exopoliticsjournal.com/vol-2/vol-2-2-Exp-Webre.htm

[29] Kts., Michael Salla, “The Need for Exopolitics, Implications of Extraterrestrial Conspiracy Theories for Policy Makers and Global Peace,” www.Exopolitics.Org (January 2003): http://exopolitics.org/Study-Paper1.htm . Tutkielma julkaistu ensimmäisenä kappaleena kirjassa Exopolitics: Political Implications of Extraterrestrial Life (Dandelion Books, 2004).

[30] Tämä on uusittu versio standardimääritelmästä, jota ehdotin tutkielmassani vuonna 2005, ”The History of Exopolitics” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17.

[31] Kts. Michael Michaud, “A Unique Moment in Human History,” in First Contact, eds., Bova and Preiss, 243-61.

[32] Kts. Michael Salla, “Using Space Weapons Against ET Civilizations,” Nexus Magazine 14:2 (2006). Verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-10.htm .

[33] Kts. Michael Salla, Corso’s Critics ”Colonel Philip Corso and his Critics: Crossing the Rubicon between Objective Criticism and Debunking” – Osat 1 & 2 Exopolitics Journal 1:2 & 1:3 Saatavilla verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2.htm & http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-3.htm .

[34] Kts. esim. Kevin Randle, Exopolitics, verkossa: http://kevinrandle.blogspot.com/2005/11/exopolitics.html

[35] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf

[36] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf

[37] Kts: http://exopoliticsinstitute.org/certificates/

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Avaruusolennot keskuudessamme

22.8.2020 paatoimittaja 2 kommenttia

Vol 1:4 (lokakuu 2006): 284-300. ISSN 1938-1719

Michael E. Salla, PhD

Johdanto

Useista riippumattomista lähteistä on saatu hämmästyttäviä todisteita siitä, että ‘ihmiseltä näyttävät’ vierailijat Maan ulkopuolelta ovat jo integroituneet ja eläneet suurimmissa asutuskeskittymissä, ja tämän tietävät useat valtioiden virastot ja armeijan osastot. Liuta erittäin salaisia valtiondokumentteja ja armeijan ohjelmia antaa tälle ilmiölle uskottavuutta, kuten monet sisäpiiriläiset ovat paljastaneet. Komentajamajuri Robert Dean, esimerkiksi, väittää, että huippusalainen hänen omin silmin näkemä NATOn dokumentti vuodelta 1964 kuvaa miten korkea poliittinen ja sotilaallinen johto on kokenut vierailuja ja olleet tekemisissä ‘ihmisiltä näyttävien’ avaruusolentojen kanssa, jotka helposti sulautuvat ihmisyhteiskuntaan. Se mikä todella huoletti NATO-johtajia, Deanin mukaan, oli että avaruusolennot saattavat käyskennellä keskeisten poliittisten ja sotilaallisten instituutioiden käytävillä. Sisäpiirin todistusten lisäksi useat yksityishenkilöt ovat väittäneet kohdanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyivät tavallisina kansalaisina monissa planeettamme suurkaupungeissa.

George Adamski oli ensimmäinen, joka kirjoitti ihmispopulaation keskuudessa elävistä avaruusolennoista. Toisessa tietokirjassaan Inside the Flying Saucers, joka kuvaa avaruusolentokontaktikokemuksia, Adamski käsittelee sitä miten ihmisiltä näyttävillä avaruusolennoilla on läsnäolo ihmispopulaatiossa. He ilmeisesti näyttävät niin paljon meiltä, että he kykenivät hankkimaan töitä, elämään naapurustossa, ajamaan autoa ja he sulautuivat muihin ihmisiin helposti. Adamski kirjoitti siitä, miten he ottivat häneen yhteyden pitääkseen tapaamisia jotka johtivat hänen kuuluisiin lentoihinsa avaruusolentojen aluksilla. Vaikka Adamskin kontaktikokemuksista ja hänen uskottavuudestaan käytävä debatti edelleen jatkuu, Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentoihin saivat tukea huomattavalta määrältä silminnäkijöitä, valokuvia ja elokuvia, joista useat riippumattomat tutkijat ovat sanoneet niiden olevan aitoja. [1]

Adamskin todistus tarjoaa tärkeitä näkökulmia siihen miten avaruusolennot voivat elää incognito ihmispopulaatiossa. Sen jälkeen kun olen käsitellyt Adamskin tapausta ja sen tärkeimpiä todisteita, käsittelen toisia kontaktihenkilöitä, jotka ovat samalla tavalla väittäneet kohdanneensa tavallaisen kansalaisen tapaan käyttäytyviä avaruusolentoja. Lopuksi tarkastelen useita tietovuotajia, jotka väittävät todistaneensa dokumentteja ja tapahtumia mitkä vahvistavat virallisen valtion tiedon siitä, että avaruusolennot elävät tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Kontaktihenkilöiden todistuksia avaruusolennoista keskuudessamme

Adamskin kuuluisalla Desert Center -tapaamisella avaruusolennon kanssa, joka astui esiin ‘partioaluksesta’ marraskuun 20. päivänä 1952, on kuusi silminnäkijää, jotka kirjoittivat kirjallisen vahvistuksen Adamskin kertomukselle tapahtumista hänen sen jälkeen ilmestyneessä kirjassaan The Flying Saucers have Landed (1953). Itse asiassa neljä silminnäkijää välittömästi raportoi sen mitä oli tapahtunut lähimmälle sanomalehdelle, Phoenix Gazettelle, joka julkaisi jutun marraskuun 24. päivänä valokuvien ja piirrosten kera. Desert Centerin kohtaaminen oli Adamskin niiden avaruusolentojen tapaamista koskevien väitteiden joukossa, jotka UFO-tutkija Timothy Goodin mukaan olivat “tarkkaan raportoitu” ja “järkeviä ja varmistettavia”. [2] Ottaen huomioon selvät tukevat todisteet Adamskin ensimmäiselle tapaamiselle partioaluksessa matkanneen avaruusolennon kanssa, kannattaa tarkastella lähemmin hänen väitteitään sen jälkeen tapahtuneista tapaamisista Maassa asuvien avaruusolentojen kanssa.

Ensimmäisessä kirjan Inside the Flying Saucers kappaleessa Adamski käy uudelleen läpi tapaamisensa kahden avaruusolennon kanssa hänen istuessaan Los Angeles Hotellin aulassa helmikuun 18. päivä 1953.

Katsoin rannekelloani ja näin sen osoittavan puoli yksitoista. Illan myöhäisyys, kun mitään merkittävää ei ollut tapahtunut, lähetti lävitseni pettymyksen aallon. Ja juuri sillä masennuksen hetkellä kaksi miestä lähestyi, joista toinen kutsui minua nimeltä. Molemmat olivat minulle täysin vieraita, mutta heidän lähestymisessään ei ollut epäröintiä, eikä mikään heidän ulkomuodossaan kertonut heidän olevan muuta kuin nuoria keskivertoliikemiehiä… Huomasin molempien miesten kehon suhteet tasapainoisiksi. Yksi oli hieman yli kuusi jalkaa pitkä ja hän näytti olevan iältään kolmissakymmenissä. Hänen ihonsa oli punakka, silmänsä tummanruskeat, sellaisella kimalluksella joka viittaa suureen nautintoon elämästä. Hänen katseensa oli poikkeuksellisen läpitunkeva. Hänen mustat hiuksensa aaltoilivat ja ne oli leikattu tyylimme mukaan. Hänellä oli tummanruskea liikepuku, mutta ei hattua. Lyhyempi mies näytti nuoremmalta ja arvioin hänen korkeutensa olevan noin viisi jalkaa, yhdeksän tuumaa. Hänellä oli pyöreät poikamaiset kasvot, vaalea ihonväri ja harmaansiniset silmät. Hänen hiuksensa, myös aaltoilevat ja tyylimme mukaiset, olivat hiekkaväriä. Hän oli pukeutunut harmaaseen pukuun eikä hänelläkään ollut hattua. Hän hymyili, kun hän kutsui minua nimeltä. Kun tunnustin tervehdyksen, puhuja ojensi kättään ja kun se kosketti omaani, suuri ilo täytti minut. Signaali oli sama, jonka oli antanut mies, jonka olin tavannut autiomaassa tuona ikimuistoisena päivänä 20. marraskuuta 1952. (Kuvailtu kirjassa Flying Saucers Have Landed.) [3]

Merkittävää Adamskin kuvaukselle on se miten kaksi avaruusolentoa voivat esittää liikemiehiä. Läpitunkevan katseen lisäksi mikään heidän ulkomuodossaan ei vaikuttanut epätavalliselta. Adamski jatkaa selittämällä miten hän lähti heidän mukaansa heidän autoonsa kulkeakseen kaukaiseen erämaapaikkaan:

Yhdessä lähdimme aulasta, minä heidän keskellään kävellen. Noin korttelin päässä pohjoiseen hotellista he kääntyivät parkkipaikalle, jossa heillä oli auto odottamassa. He eivät sanoneet mitään tänä lyhyenä aikana, ja kuitenkin sisäisesti tiesin, että nämä miehet olivat todellisia ystäviä. En tuntenut pakkoa kysyä minne he aikoivat viedä minut, eikä se näyttänyt omituiselta että he eivät tarjonneet mitään informaatiota. Apupoika toi auton, ja nuorempi mies sujahti kuskin paikalle, viitaten minua hänen viereensä istumaan. Toinen istui myös etupenkille meidän kanssamme. Auto oli neliovinen musta Pontiac sedan. Mies, joka oli ottanut kuskin paikan näytti tietävän tasan tarkkaan minne hän oli ajamassa, ja hän ajoi osaavasti. En ole tietoinen kaikista uusista valtateistä, jotka Los Angelesista vievät pois, joten minulla ei ollut ideaa minne suuntaan olimme menossa. Me ajoimme hiljaisuudessa ja pysyin täysin tyytyväisenä odottaessani kanssamatkustajiani identifioimaan itsensä ja selittämään syyn tapaamiselleni. [4]

Tässä merkittävää on, että kahdella avaruusolennolla oli auto hallussaan ja he tiesivät miten navigoida juuri valmistuneilla Los Angelesin valtateillä. Tämä ei ole mitenkään helppoa ja viittaa siihen, että avaruusolennot olivat käyttäneet aikaa opetellakseen liikennessäännöt ja sen miten navigoida Los Angelesissa. Seuraava kappale on varsin häikäisevää Adamskin paljastamaa informaatiota:

Valot ja asunnot hälvenivät meidän poistuessamme kaupungin ulkopuolelle. Pidempi mies puhui ensimmäistä kertaa ja hän sanoi, “Olet ollut erittäin kärsivällinen. Me tiedämme miten paljon sinä pohdit sitä keitä me olemme ja minne me viemme sinua.” Tunnustin, että tottakai olen pohtinut, mutta lisäsin vielä että olin täysin tyytyväinen odottamaan tätä informaatiota kunnes he sen valitsivat minulle antaa. Puhuja hymyili ja viittasi kuskiin. “Hän on planeetalta jota te kutsutte nimellä Mars. Minä olen planeetalta jota te kutsutte nimellä Saturnus.” Hänen äänensä oli pehmeä ja englantinsa täydellistä. Huomasin, että nuorempi mies myös puhui pehmeästi, vaikka hänen äänensä oli hieman korkeampi. Aloin pohtia miten ja missä he olivat oppineet puhumaan kieltämme niin hyvin. [5]

Adamskin havainnossa tässä on kiinnostavaa, että kaksi avaruusolentoa kykenivät puhumaan englantia niin hyvin ilman mitään viitettä aksentista. Seuraava kappale on todella huikea sen paljastaessa sen laajuuden, jolla avaruusolennot todella ovat sulautuneet tavalliseen ihmispopulaatioon.

Ajatuksen lipuessa mielessäni, he tunnistivat sen välittömästi. Marsilainen puhui nyt ensimmäistä kertaa hotellitapaamisemme jälkeen. “Me olemme teidän termein ‘Kontaktihenkilöitä.’ Me elämme ja teemme työtä täällä, koska, kuten tiedätte, on Maassa on tarpeen tienata rahaa jolla ostaa ruokaa, vaatteita ja monia muita asioita joita ihmisillä pitää olla. Me olemme eläneet planeetallanne nyt useita vuosia. Aluksi meillä oli pieni aksentti. Mutta se on voitettu ja, kuten näet, meitä ei tunnisteta muiksi kuin Maan ihmisiksi. Työssämme ja vapaa-ajallamme me tapaamme ihmisiänne täällä Maassa, emmekä koskaan kerro salaisuutta että me olemme muiden planeettojen asukkeja. Se voisi olla vaarallista, kuten hyvin tiedät. Me ymmärrämme teitä ihmisiä paremmin kuin suurin osa teistä tuntee itsensä ja voimme helposti nähdä ne syyt niihin moniin epäonnisiin olosuhteisiin, jotka teitä ympäröivät.“ [6]

Tämä kappale on mitä merkittävin, sillä se kuvaa sen miten avaruusolennot ovat asuneet Maassa jo vuosia, opiskellen kieltämme, hankkien duuneja ja sekoittuen ihmispopulaatioon. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ihmisten keskuudessa elävät avaruusolennot saattavat työskennellä pareittain, eräänlaisessa työparijärjestelmässä joka olisi järkeenkäypää turvallisuuden ja kotimaailmaan lähetettävän kommunikaation mielessä jos koskaan sattuisi hätätila. Jos Adamski on muistoissaan tarkka ja avaruusolennot kertovat totuuden, silloin vaikuttaisi siltä että avaruusolentoja voisi olla merkittävä määrä, jotka elävät salaa normaalin populaation keskuudessa planeetan suurimmissa kaupungeissa. Toisia kontaktitapauksia ja tietovuotajien todistuksia tarkasteltaessa todellakin vaikuttaa siltä niinkuin asia olisi näin.

Adamski ei ollut ainoa kontaktihenkilöistä, joka väitti että avaruusolennot sulautuvat ihmispopulaatioon. Howard Menger myös väitti, että avaruusolennot ovat ottaneet häneen yhteyden ja esiintyneet tavallisina ihmisinä kun hän kouluttautui avaruusveljiemme edustajaksi. Eräässä tapauksessa avaruusolento esitti kiinteistövälittäjää ja pyysi Mengeriä mukaansa avaruusolentojen autoon, jossa hänet vietiin uuteen kontaktipaikkaan kohtaamaan tiettyinä aikoina avaruusolentojen aluksia. Menger kuvaa tapausta seuraavasti:

Syksyllä 1947 nuori mies, komeasti syysvaatteisiin puettu, astui liikkeeseen. Vaikka hän sanoi olevansa kiinteistövälittäjä, hänessä oli jotakin outoa. Ja hän ei käyttäytynyt kuin muut ekstrovertit, toisia selkään taputtelevat kiinteistövälittäjät joita tunsin… Hän kertoi minulle, että hän ajatteli laittaa joitain “Myytävänä”-kylttejä Pleasant Grove -nimisen paikan lähettyville, noin kahdeksan mailia kaupasta, ja haluaisi jotain neuvoja…. Suostuin lähtemään hänen matkaansa. Hän ei esitellyt minua nuorelle neidolle joka odotti autossa… Puolimatkassa keskustelu lakkasi ja tuli hiljaisuus. Erittäin yhtäkkisesti mies vaihtoi aihetta. “Howard, me tiedämme että pidät yhteytesi veljiimme salassa niinkuin sinulle on annettu ohjeeksi.” En tiennyt pitäisikö minun esittää yllättynyttä vaiko ei sillä olin havainnut jotain omituista heti alusta lähtien…. “Ai, te OLETTE…” ja minä naurahdin. Hän yksinkertaisesti otti leveän hymyn ja ajoi muutaman sata metriä sanomatta sanaakaan. ”Katsos, Howard, minulle on opetettu paljon kiinteistöistä, mutta ei paljoakaan näyttelemisestä.” [7]

Mengerin Maan ulkopuoliset ystävät kuvasivat salaisen sijainnin jossa he myöhemmin tapaisivat avaruusolentojen aluksia ennaltamäärättyinä aikoina. Mengerin kontaktikokemukset ja UFO-havainnot saavat tukea riippumattomilta silminnäkijöiltä, valokuvista, filmeistä ja jopa väitetystä Kuussa kasvatetun perunan tieteellisestä analyysista. Timothy Good teki läpikotaisen tutkimuksen Mengeristä ja tuli tulokseen, että jotkut hänen avaruusolentokontaktikokemuksensa ja valokuvat/filmit olivat aitoja. [8]

Se tapa jolla Mengeriin saatiin yhteys vuonna 1947 on se mikä herättää meidät avaruusolentojen sulautumiseen ihmispopulaatioon. Avaruusolennot olivat oppineet kiinteistönvälitystä, ajoivat tavallisia autija, ja heidän mukanaan oli nainen. Molemmat avaruusolennot olivat ottaneet kiinteistönvälittäjän identiteetin ja sillä tavoin voisivat välttää paljastumasta, samalla kun he oppivat ihmisyhteiskunnasta. Jälleen kerran, kuten myös Adamskin tapauksen kaksi avaruusolentoa, he työskentelivät pareittain mikä viittaa työparijärjestelmään.

Eräässä Howard Mengerin ‘kokouksista’ hänen kotonaan huhtikuussa 1957 kolme vierailijaa Venukselta väitetään valokuvatun. Useat valokuvista annettiin tri. Frank Strangesille, joka näytti valokuvia hänen UFO-luennoillaan. Eräällä näistä luennoista joulukuussa 1959 tri. Stranges väitti, että Pentagonin viranomainen oli lähestynyt häntä, joka tarjosi hänelle mahdollisuutta tavata erään näistä venuslaisista. Tri. Stranges sitten kuvaa yksityiskohtaisesti turvajärjestelyjä, jotka hänen oli läpikäytävä, sekä hänen tämän jälkeistä tapaamistaan Valiant Thorin kanssa Pentagonissa 30 minuutin ajan. Thor oli ilmeisesti USA:n hallituksen vieras kolmen vuoden ajan, ja hän toistuvasti tapasi ylempiä virkamiehiä, mm. presidentti Eisenhowerin ja varapresidentti Nixonin. Tri. Stranges väittää, että hänelle sanottiin ettei hän saa koskaan paljastaa mitä tapahtui. Hän kuitenkin tästä huolimatta kirjoitti kirjan avaruusolentokohtaamisistaan, Stranger at the Pentagon (1967). Hänen kirjassaan sekä tämän jälkeisissä haastatteluissaan hän kuvaa maailmanrauhan ja henkisyyden viestiä, jonka Thor heille ja amerikkalaisille viranomaisille välitti.

Arvattavasti Strangesin väitteitä pilkattiin laajalti UFO-tutkijoiden keskuudessa hänen todisteiden puutteestaan että sellainen tapaaminen olisi koskaan pidetty. Kuitenkin tri. Strangesin tausta poliisivoimissa, hänen koulutuksensa sekä hänen nimekkyytensä evankelisena teologina kaikki viittaavat henkilöön, jonka nuhteeton suoraselkäisyys ei antaisi myöden kehitellä päästään tällaista kusetusta. Jos tri. Strangesin kredenssit ja rehellisyys hyväksytään, silloin vaikuttaa siltä kuin Pentagonilla olisi ollut vierailija Venukselta kolmen vuoden ajan, jonka väitetään tavanneen korkeampia viranomaisia ja joka kykeni matkaamaan UFO-tapaamisiin kuten Mengerin oma. Voidaan todeta, että Valiant Thor (ja hänen kumppaninsa) kykenivät olemaan yhteydessä laajalti eri yksityisiin kansalaisiin tämän kolmen vuoden täälläolonsa aikana, tiedustelupalvelut valvoivat näitä interaktioita tarkkaan, ja henkilöitä patistettiin vannomaan salaisuuden puolesta.

Toinen kontaktihenkilö, joka on väittänyt tavanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyvät tavallisina siviileinä, liittyy Mexicon yliopistion lääketieteellisen professoriin joka oli myös samalla Meksikon atomienergiakomission ylempi jäsen. Professori käytti pseudonyymiä ‘Prof Hernandez’ ja työskenteli meksikolaisen journalistin, Zitha Rodriguezin, kanssa kertoakseen hänen uskomattoman tarinansa. [9] Hän puhui siitä miten erittäin houkuttelevan näköinen avaruusolentonaaras, Elyense (professori kutsui häntä nimellä ‘Lya’), Andromedan tähtikuviosta esiintyi opiskelijana ja vieraili hänen luennoillaan useaan otteeseen vuosina 1972-1974. Tajutessaan että hän ei ollutkaan yksi tämän oppilaista, hän lopulta kohtasi tämän ja kysyi miksi hän tulee luennoille. Usean keskustelun jälkeen, joissa hän näytti omaavan uskomattomat tiedot fysiikasta sekä paranormaaleista kyvyistä, Hernandez lopulta sai kuulla Lyalta että hän on toisesta maailmasta. Vuonna 1975 tapahtuneiden lisätapaamisten jälkeen Lya sai puhuttua hänet mukaan toiseksi pilotiksi hänen avaruusalukselleen. Tämä on se miten Hernandez kuvaa tapausta 22. huhtikuuta 1975 hänen päiväkirjassaan:

Olin osallistunut konferenssiin anestesian tehokkaiden neutralisoijien aiheesta. Tuona iltapäivänä tunsin oloni erityisen väsyneeksi…. Kävellessäni parkkipaikalle, hätäisesti kuvittelin että Lya odotti minua autossa… “Hei”, hän sanoi tervehtien… “Oletko kiireinen?” “En, haluan vain levätä”, sanoin. “Haluaisitko tulla toiseksi pilotikseni?” … “Tänään on ollut erityisen raskas päivä… voisiko joku toinen päivä?” kysyin melkein anoen. “Se on tärkeää, en voi taata että sinulla on toista tällaista tilaisuutta….” “Olkoon….” sanoin lukitessani oven, “jos se ei ole liian kaukana, niin hyväksyn….” [10]

Tässä kohtaa Hernandez ajoi autonsa etäiseen paikkaan, jonka Lya osoitti. Sitten hän kuvaa sen miten he astuivat Lyan alukseen ja lähtivät Maan ilmakehästä.

Pyöreä kappale, enemmän tai vähemmän kolme metriä läpimitaltaan, oli edessämme. Lya otti metallisen laitteen joak oli kuin pieni tupakkarasia ja painoi nappia. Sillä hetkellä aluksen ovi avautui alapuolella, ja hän meni sisälle pienistä tikkaista… Hän kosketti pientä kahvaa jossa oli nappeja ja painoi yhtä. Alus nousi hiljalleen ilmaan…. Maapallo vetäytyi enemmän ja enemmän ja näin saatoin pohtia iltaa, tähtiä ja kymmeniä satelliitteja, jotka kaikki kiersivät Maata. [11]

Hernandezin tarinaa tutki everstiluutnantti Wendelle Stevens, joka kävi kirjeenvaihtoa Zitha Rodriquezin kanssa. Stevens löysi monia samankaltaisuuksia toisten kontaktitapausten kanssa, vaikka Hernandez ei olisi voinut olla kaikista näistä tietoinen. Hän päätti kääntää Rodriquezin kirjan Hernandezin kokemuksista ja lopulta tuli päätelmään, että Hernandez oli uskottava. Kuten Adamskin ja Mengerin tapauksissa, Hernandez paljastaa että avaruusolentokontakti kykeni helposti sulautumaan meksikolaisten keskuuteen. Adamskin ja Mengerin tapausten vastaisesti Lya oli yksin eikä hänellä näyttänyt olevan työparia. Vaikka hänellä ei ollutkaan autoa, hän tiesi miten navigoida Mexico Cityn tiejärjestelmää varmistaakseen, että Hernandez voisi saavuttaa hänen lentävän aluksen määränpäänsä. Hänen kykynsä kohdata Hernandez kaupungin eri paikoissa ja tietonsa siitä miten matkata maaseudulla, jälleen, viittaavat siihen että hän tiesi natiivin populaation paikoista ja tavoista. Kontaktihenkilöt eivät ole ainoita jotka ovat puhuneet keskuudessamme elävistä avaruusolennoista, on myös todistuksia erittäin uskottavilta sisäpiiriläisiltä, jotka ovat tehneet samanlaisia väitteitä.

Sisäpiiriläisten todistuksia keskuudessamme elävistä avaruusolennoista

Kontaktihenkilöiden väitteet siitä, että avaruusolennot elävät keskuudessamme, saivat merkittävän vahvistuksen majuri Robert Deanin todistuksesta. Dean työskenteli NATOn päämajassa vuosina 1963-1967, ja tänä aikana hän teki töitä operaatiokeskuksessa Cosmic Top Secret -turvaluokituksella. Hän väittää nähneensä salaisen NATOn tutkimuksen, joka analysoi UFOjen uhkaa NATOn operaatioille Itä-Euroopassa. Salaisen raportin otsikko oli “An Assessment: An Evaluation of a Possible Military threat to Allied Forces in Europe.” Se keskittyi UFOjen vaaroihin, jotka erehdyksessä identifioidaan Neuvostoliiton ballistiseksi ohjushyökkäykseksi. Dean väitti, että NATOn tutkimus identifioi neljä erilaista avaruusolentojen sivilisaatiota, jotka vierailivat Maapallolla. Hän sanoi, että se mikä NATOn johtoa todella huoletti oli, että jotkut vierailijoista näyttivät paljon meiltä, niin että heitä ei käytännössä voisi erottaa. Dean sanoo, että NATOn kenraalit olivat paranoideja siitä mahdollisuudesta, että jotkut Maan ulkopuoliset vierailijat voisivat kävellä NATOon tai Pentagonin käytävillä, tai jopa itse Valkoisen Talon. Haastattelussa hän sanoi:

Oli ihmisten ryhmä joka näytti paljon meiltä, jotka todella ajoivat amiraalit ja kenraalit hulluuden partaalle, koska heidän mielestään, ja he olivat nähneet heitä usein, heillä oli ollut kontakti heihin… Nämä tyypit näyttivät niin paljon meiltä, että he voisivat istua vieressäsi lentokoneessa tai ravintolassa etkä tietäisi siitä mitään. Ja kenraalit ja amiraalit, koska he olivat armeijassa ja koska he olivat pääosin paranoideja, olivat tästä varsin huolissaan. Se seikka,että nämä älykkäät olennot voisivat olla tekemisissä kanssamme, kävellä SHAPEn ja Pentagonin käytävillä. Voi Jumala, pari näistä tajusi, että he saattaisivat olla jopa Valkoisessa Talossa! Tottakai, kuten sanoin, noiden vuosien paranoia sekoitti asioita hieman. [12]

Deanin todistus on keskeinen etsittäessä totuutta keskuudessamme elävistä avaruusolennoista. Hänen todistuksensa näyttää sen, että armeijan ja valtion virastojen viranomaiset ovat tietoisia tästä mahdollisuudesta, ja itse asiassa epäilemättä olisivat kehittäneet strategioita sellaiselle tapahtumalle. Vaikka NATO piti keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, salaisen UFO-arvioinnin kontekstissa, potentiaalisena turvallisuusuhkana, perustuen kontaktihenkilöiden todistuksiin, vaikuttaa siltä että Maan ulkopuoliset vierailijat sulautuvat joukkoomme oppiakseen ihmispopulaatiosta. Ihmisten arvoista ja sivilisaatiosta oppimisen lisäksi vaikuttaa siltä kuin vierailijat antaisivat ruohonjuuritason koulutusta edistääkseen tietoisuutta heidän läsnäolostaan rajatulle määrälle yksittäisiä ‘kontaktihenkilöitä’.

Toinen tärkeä sisäpiiriläisen todistus keskuudessamme elävistä avaruusolennoista on Ingo Swann. Swann oli ensimmäinen meedio, joka oli CIA:n vuonna 1975 alkaneessa kaukokatseluohjelmassa Project Star Gate. Swannin osuessa oikeaan niin useasti hänet palkkasi vuoteen 1975 mennessä valtion salainen operatiivi, “Mr Axelrod”, vakoilemaan avaruusolentoja. Swann kaukokatseli avaruusolentoja Kuussa, joilla oli tukikohtia pimeällä puolella. Myöhemmissä haastatteluissa ja hänen kirjassaan Penetration Swann väitti, että hän oli katsellut erilaisia rakenteita pinnalla ja havainnut avaruusolentoja niiden lähellä, jotka kykenivät hengittämään ilman apuvälineitä, mikä viittaa siihen että Kuussa on ilmakehä. [13] Axelrod vahvisti Swannin kaukokatselun, joka lähetti Swannille George Leonardin kirjan, joka kuvaa samanlaisia rakenteita joita hän kaukokatseli analysoimalla NASAn valokuvia. [14] Swannin ja Project Star Gaten menestys tarkan kaukokatselutiedon keräämisessä tiedustelupalveluille nopeasti johti siihen, että armeijan eri virastot pyysivät Swannia kehittämään tarpeelliset protokollat sotilaskaukokatselijoiden kouluttamiseksi. [15] Swannin mukanaolo “Mr Axelrodin” salaisissa tehtävissä tarjoaa arvokasta todistusaineistoa keskuudessamme elävistä avaruusolennoista.

Eräässä tapauksessa Swann kuvaa sitä miten Axelrod vei hänet kaukaiseen paikkaan, Alaskalta näyttävään, jossa he matkasivat järvelle katselemaan UFO-aktiviteettia. Swannin tavoitteena oli psyykkisesti saada informaatiota siitä mitä avaruusolennot tekivät siellä olleessa mitä ilmeisimmin salaisessa UFO-tutkikohdassa. Swann kuvasi yksityiskohtaisesti tapauksen, jossa UFO nousee järvestä, vetää sisään järven vettä, ja kasvaa suuremmaksi kooltaan pienestä pisteestä suureksi kolmioalukseksi. Hän antoi tiedot Axelrodille ennen kuin he nopeasti lähtivät alueelta jotteivat paljastuisi UFOlle. Swannin Axelrodille työstään antaman todistuksen huomattavin tapaus on supermarket-tapaus, jossa hän kohtasi häikäisevän hyvännäköisen naisen, jonka hän psyykkisesti aisti olevan avaruusolento.

Swann väittää, että hän oli kaupoilla Los Angelesissa supermarketissa, kun hän havaitsi erittäin puoleensavetävän, hyvinpukeutuneen naisen. Hän väittää, että häne kehonsa alkoi fyysisesti surista häne katsellessaan tätä silmäkulmastaan ja intuitiivisesti saadessaan informaatiota siitä, että nainen oli avaruusolento. Ensin hän sivuutti idean, mutta hän sai riippumattoman varmistuksen naisen identiteetistä tarkkailemalla naista kun Axelrodin operatiivit seurasivat tätä, jotka myös olivat supermarketissa. Axelrodin operatiiveista pelästyneenä Swann nopeasti lähti pois paikalta, sillä hän pelkäsi sitä mitä saattaisi tapahtua. Viimeisin varmistus siitä, että nainen oli avaruusolento, seurasi pian tämän jälkeen kun Axelrod soitti Swannille puhuakseen siitä oliko avaruusolentonainen telepaattisesti kommunikoinut hänelle. Hänen kaksi operatiiviaan olivat kertoneet Axelrodille, että Swann oli ollut avaruusolennon läheisyydessä, ja että tämä oli mahdollisesti kommunikoinut naiselle. Axelrod oli huolissaan tästä mahdollisuudesta ja Swann vakuutti hänelle, että mitään telepaattista kommunikaatiota ei ollut tapahtunut. Tutkiva journalisti Garry Bekkum kuvaa tapahtunutta:

Seuraava puhelinsoitto Axelrodilta ei ollut mitenkään tavallinen. Ensin Swann sai mystisen puhelinsoiton naisoperatiivilta, joka ohjasi hänet toiseen puhelimeen. Puhelu loppui hiljaisuuteen, mikä viittasi siihen että puhelinlinja oli leikattu poikki ja jokin muu oli tullut väliin. Kun hän pääsi osoitetulle puhelimelle, Swann kävi salatun keskustelun Axelrodin kanssa, joka kysyi häneltä seksikkäältä naiselta supermarketissa. Axelrod varoitti, ”Tunnen velvoitetuksi kertoa sinulle, että hän on todella vaarallinen.” Ilmeisesti Swann uskoi, että Axelrodin varoitukset olivat vahvistaneet hänen pahimmat pelkonsa. Avaruusolentoja oli ei ainoastaan Kuussa, vaan niillä oli operatiiveja myös täällä Maassa, tavallisen kansan keskuudessa. Jos Axelrodia oli uskominen, heitä tulisi välttää kaikin mahdollisin keinoin. [16]

Axelrodin yritykset tarkkailla avaruusolentonaista, hänen huolensa Swannin telepaattisesta yhteydestä naiseen, sekä hänen varoituksensa siitä että hän oli vaarallinen viittaisivat siihen, että Axelrodin yritykset olivat osa virallista linjausta jolla estää kaikkia tavallisia siviilejä veljeilemästä avaruusolentojen kanssa.

Ylläoleva supermarket-episodi auttaa vahvistamaan Deanin, Adamskin, Mengerin ja Hernandezin todistukset siitä, että avaruusolennot elävät ihmispopulaation keskuudessa. Vaikka he normaalisti ovat erittäin puoleensavetäviä, he voivat sulautua kansaan ilman että he pistävät sieltä pahemmin silmään. Yhtä kaikki, vaikuttaa siltä kuin varjohallituksen virastot kykenisivät identifioimaan heidät, jotka ilmeisesti yrittävät tarkkailla keskuudessamme eläviä avaruusolentoja. Swannin episodi näyttää, että avaruusolennot eivät ainoastaan sulaudu yleisesti populaatioon, vaan salaiset valtion virastot näkevät paljon vaivaa valvoakseen avaruusolentoja, ja estääkseen yksityisiä kansalaisia olemasta tekemisissä avaruusolentojen kanssa.

Toinen huomionarvoinen aspekti Swannin kohtaamisessa avaruusolennon kanssa on, että naista seurasi kaksi Axelrodin salaista operatiivia. Tämä auttaa vahvistamaan sen, että kansan keskuudessa käyskentelevät avaruusolennot joutuvat salaisen palvelun valvonnan kohteeksi, joita otetaan palvelukseen erilaisista erikoisjoukoista armeijassa ja tiedustelupalveluissa. Toinen tietovuototapaus, joka auttaa meitä kuvaamaan erikoisjoukkojen käyttöä tällaisessa valvonnassa on todistus väitetyltä entiseltä Britannian erikoisjoukkojen henkilöltä, joka tänen työssäoloaikanaan joutui pidättämään kaksi naista, joiden hän uskoi olevan avaruusolentoja. Näin hän sanoi kolmannen osapuolen muistinvaraisen keskustelun mukaan UFO-tutkijoiden luottamuksellisessa kokoontumisessa:

Hän väitti joskus olleensa S.B.S.:ssä, eli ’Special Boat Servicessa’, joka on vähemmän tunnettu tiedustelupalvelu kuten S.A.S. Britanniassa. Hänen käskettiin matkata Lontoon metrolla, South Kensingtonin asemalle, jos muistan oikein. Hän nousi metroon, ja hänen mukanaan ollut esimies näytti hänelle kaksi naista metrossa, jotka hänet komennettiin pidättämään. Nämä naiset olivat pitkiä, blondeja ja sinisilmäisiä, ja he näyttivät kaksosilta. Hän kuvasi heillä olevan varsin korkea otsa, ja että he olivat mitä kauneimpia naisia hän oli koskaan nähnyt, täydellisellä ulkomuodolla. Hän kuvasi sitä miten kaikki muut metrossa tuntuivat olevan jonkinlaisessa transsissa, eivätkä he reagoineet millään tavalla kahden ihmisen viemiseen julkisesta kulkuvälineestä. Hänelle ei kerrottu miksi heidät vietiin, ja häntä huoletti heidän turvallisuutensa. Hänen viedessään heidät mukanaan hän sanoi, että heistä heijastui turvallisuudentunne hänelle. Mies sanoi olleensa huolissaan siitä, että hän olisi saattanut olla epäsuorasti vastuussa näiden kahden naisen saattamisesta vaaraan. Noin viikon tai parin jälkeen hän istui ravintolassa Lontoon Canary Wharfissa, ja toinen hänen pidättämistään naisista tuli hänen pöydän luokse ja hymyili hänelle, ja yleisesti välitti hänelle tunteen siitä että naiset olivat turvassa eikä hänen tarvinnut huolehtia heistä. [17]

Ylläoleva tapaus antaa arvokkaan esimerkin siitä miten eri tiedustelupalvelut tarkkailevat keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, mm. erikoisjoukkojen henkilöstö. Ilmeisesti avaruusolentoja voidaan ottaa haltuun saamaan heidän aktiviteeteista tiedustelutietoa, ja sen jälkeen vapauttaa. Sellainen linjaus viittaa siihen, että vastuulliset valtion auktoriteetit ovat päättäneet, että vaikka avruusolennot itsessään eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle, heidän läsnäolonsa luvaton paljastaminen olisi turvallisuusuhka. Toisen naisista käyttäytyminen, joka vakuutti hänet pidättäneelle tiedusteluhenkilölle olevansa turvassa, auttaa kuvaamaan keskuudessamme elävien avaruusolentojen hyväntahtoista luonnetta ja sitä miten ne eivät ole suoraan kansallisen turvallisuuden uhka.

Axelrodin huoli avaruusolentonaisesta, joka oli saanut yhteyden Swanniin, viittaa siihen että avaruusolentoja on ohjeistettu olemaan kertomatta todellista alkuperäänsä yksityisille kansalaisille. Lisäksi Axelrodin ‘äärimmäinen huoli’ siitä että Swann oli saanut telepaattisen yhteyden kertoo siitä että ketä tahansa henkilö, joka saa selville avaruusolentojen oikean identiteetin, voidaan viedä kuulusteltavaksi tai muihin pakkokeinoihin. Täten on hyvä puhua valtion lakien ja säädösten tärkeydestä kun käsitellään kansalaisia, joilla on laiton kontakti avaruusolentoihin.

Extraterrestrial Exposure Law

Vuonna 1969 NASA saattoi voimaan liittovaltiollisen lain, joka liittyi “Maan ulkopuoliselle altistumiseen”. Laki maan ulkopuoliselle altistumisesta tarjoaa laillisen ennakkotapauksen kenen tahansa henkilön pidättämisestä ja määräajattomasta vangitsemisesta, joka kohtaa avaruusolentoja. [18] Kaikkein relevanteimmat kohdat käsittelevät NASAn johtajan, tai hänen nimittämänsä henkilön, valtaa tehdä seuraavaa:

Määrittää onko tietty henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto altistunut Maan ulkopuoliselle ja laittaa sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto karanteeniin. Karanteeni voi perustua ainoastaan määritykseen, joko kuulusteluilla tai ilman, siitä että on todennäköinen syy uskoa, että sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto on altistunut Maan ulkopuoliselle. [19]

Kaikkein häiritsevintä tässä liittovaltion laissa on se, että sellaisesta eristyksestä ei voi valittaa juridisen oikeusprosessin avulla, joka voitaisiin evätä kansalaisilta “todennäköisen syyn” perusteella että he ovat altistuneet Maan ulkopuoliselle. Ottaen huomioon sen, että yleisö ja valitut edustajat eivät ole tietoisia Maan ulkopuolisesta läsnäolosta, tämä NASAn säädös antaa vihreää valoa Maan ulkopuolisen altistuksen käytänteille ja päätöksille, jotka eivät kuulu kongressin tai median valvonnan alaisuuteen. Vaikka Laki Maan ulkopuoliselle altistumisesta “virallisesti kumottiin” ja laitettiin reservistatukselle vuonna 1991, yhtä kaikki se luo ennakkotapauksen jossa minkä tahansa valtion viraston tai armeijan haaran lakiosasto voi esittää mahdollisia pakkokeinoja henkilöitä vastaan, joilla on kontakti avaruusolentoihin. NASAn säädökset ja samankaltaiset lait tai säädökset toisissa maissa ovat tehokas keino hiljentää henkilöt, jotka kohtaavat populaatioon sulautuneita avaruusolentoja. Olennaisesti kuka tahansa, joka kohtaa sellaisia avaruusolentoja, voidaan pidättää määräämättömän pituiseksi ajaksi ilman lainsuojaa. Tämä ei ainoastaan estäisi sellaisia henkilöitä paljastamasta interaktioitaan avaruusolentojen kanssa, vaan se myös estäisi avaruusolentoja paljastamasta alkuperäänsä tavallisille kansalaisille.

Yhdysvalloissa ja muualla voimaansaatetut lait ja säädökset voidaan ottaa käyttöön juridisina keinoina pakottaa yksityisiä kansalaisia, jotka saavat selville keskuudessamme elävien avaruusolentojen todellisen identiteetin. Jos hyväksymme todisteet siitä, että avaruusolentoja valvotaan tarkasti ja että salaiset palvelut ovat vastuussa tämän informaation pitämisestä poissa kansalta, johtopäätöks on, että yksityiset kansalaiset ovat suuressa vaarassa jos he saavat yhteyden ja valtion virastot haluavat estää tämän. Yksityisiltä kansalaisilta voidaan evätä heidän perustuslailliset oikeutensa huolimatta sellaisten lakien tai säädöksien, jotka kieltävät luvattoman kontaktin avaruusolentojen kanssa, hyllyttämisestä ja reservistatukselle siirrosta.

Loppusanat

Yllä esitetyt todisteet eri kontaktihenkilöiden ja sisäpiiriläisten todistusten muodossa viittaavat siihen, että Maan ulkopuoliset vierailijat, jotka ovat käytännössä erottamattomissa ihmisistä, elävät keskuudessamme. Nämä Maan ulkopuoliset vierailijat vaikuttavat olevan puoleensavetäviä ulkoisilta piirteiltään, ja avaruusolentonaisia kuvataan mitä kauniimmiksi naisiksi joita mieshavaitsijat ovat koskaan nähneet. Avaruusolennot näkevät suuren vaivan oppiakseen heidän ympäröimänsä kulttuurin alkuperäisen kielen, oppiakseen miten ajaa ja navigoida valtateillä, ja ottaessaan perusduuneja useiksi vuosiksi. Se seikka, että nämä avaruusolentovierailijat joutuvat valvonnan kohteiksi ja jopa pidätetään ennen vapauttamistaan kertoo suuresta salaisesta valvontajärjestelmästä.

Keskuudessamme elävät avaruusolennot vaikuttavat operoivan taivaallisten rauhanjoukkojen tapaan heidän sulautuessaan kulttuuriimme. He oletettavasti haluavat oppia Maan kulttuurista ja tavoista; ja mahdollisesti avustaa informaationvälityksessä tietyille henkilöille. Se seikka, että näitä avaruusolentoja valvotaan ensin pidättämistä viittaa siihen, että vastuulliset valtion virastot ovat tehneet päätöksen sietää sellaista avaruusolentojen läsnäoloa. Valiant Thorin tapaus kertoo siitä, että tällainen valvontajärjestelmä ulottuu jopa VIP-statuksen antamiseen ja sallii toistuvasti tavata korkeampia virkamiehiä. Voidaan todeta, että sellaiset avaruusolennot eivät ole suora uhka kansalliselle turvallisuudelle, vaikka tieto heidän alkuperästään tulkitaan sellaiseksi, jolloin henkilöitä vannotetaan pysymään hiljaisina. Tämä tarkoittaisi suurta vaikeutta saada informaatiota avaruusolennoista, jotka ovat sulautuneet kansaan, kun otetan huomioon korkea turvallisuusluokitus, joka tähän ilmiöön liittyy.

Mitä “Maan ulkopuolista altistusta” koskeviin kansallisiin lakeihin ja säädöksiin tulee, ainoa tapa varmistaa ykstyisten kansalaisten suojelu jos he kohtaavat avaruusolentoja on, että heidän oikeutensa olla tekemisissä avaruusolentojen kanssa tunnustetaan muodollisesti. Vaikka tietoisuus tarpeesta tällaiselle oikeudelle kasvaakin, joka perustuu lopulta valtion tunnustukseen UFOjen olemassaolosta ja niiden avaruudellisesta alkuperästä, se voi vaatia yhteistyötä kansalta saada tämä oikeus taattua itselle. Tätä tavoitetta kohden on edistytty hieman kun Hawaiilla kesäkuun 11. päivänä 2005 tehtiin “Julistus Rauhallisista Suhteista Maan Ulkopuolisten Sivilisaatioiden Kanssa”, joka viittaa eksplisiittisesti sellaiseen oikeuteen. [20] Julistuksen kolmas artikla sanoo, että me allekirjoittajat ja tukijat: “Vakuutamme kaikilla kansalaisilla olevan luonnollinen oikeus avoimeen kontaktiin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa kaikissa tapauksissa, ja osallistua epäviralliseen diplomatiaan.” Toinen aloite esittää Yhdysvaltain kongressin hyväksyttäväksi lakiluonnoksen Laiksi Kontaktista Avaruusolentojen Kanssa, joka suojelisi kansalaisia, jotka altistuvat Maan ulkopuoliselle. [21] On todennäköistä, että samanlaisia lakeja jossain kohtaa esitetään useimmissa kansallisissa parlamenteissa.

Se seikka, että useat avaruusolennot ovat valinneet sulautua kansan keskuuteen, tulee olemaan suuri yllätys monille jotka edelleen ovat epävarmoja UFO-ilmiön todellisuudesta ja avaruusolentohypoteesista. Vielä hämmentävä on mahdollisuus sille, että avaruusolentovierailijoille annettaisiin VIP-status ja että he tapaisivat USA:n korkeita virkamiehiä. Ihmisten kieliä, kulttuuria, politiikkaa ja tiedettä hiljaksiin tutkivien avaruusolentovierailijoiden läsnäolo tulee antamaan monille suuren vakuutuksen siitä, että ihmiskuntaa hiljalleen avustetaan valmistautumaan tulevaan avoimeen kontaktiin avaruusolentojen kanssa. Monille muille mahdollisuus löytää avaruusolentoja keskuudestamme motivoi ihmisiä hiljalleen tutkimaan tätä mahdollisuutta ystävien tai tuttavien kanssa, joiden käytös voi olla vihje toismaailmallisesta alkuperästä.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Lähdeviitteet

[1] Adamskin tapauksen tasapuolinen käsittely löytyy Lou Zinsstagin ja Timothy Goodin kirjasta George Adamski- The Untold Story (Ceti Publications, 1983).

[2] Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization of Earth (Avon Books, 1998) 154-55.

[3] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[4] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[5] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[6] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[7] Howard Menger, From Outer Space (Pyramid Books, , [1959] 1974) 49-50.

[8] Timothy Good, Alien Base, 194-95.

[9] Tapaus on tiivistetty verkossa: http://www.beyond-the-illusion.com/files/New-Files/20000430/elyense_extraterrestial.txt ja kirjan kappale: http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/213 .

[10] Zitha Rodriquez Montiel & R.N. Hernandez, UFO Contact from Andromeda, kpl. 3 julkaistu teoksessa Ultimate UFO Series: Andromeda, ed., Robert Shapiro, 2004, 193-95

[11] Zitha Rodriquez Montiel & R.N. Hernandez, UFO Contact from Andromeda, kpl. 3 julkaistu teoksessa Ultimate UFO Series: Andromeda, ed., Robert Shapiro, 2004, 193-95

[12] Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html ; haastattelu http://www.21stcenturyradio.com/index.html

[13] Ingo Swann, Penetration: The Question of Extraterrestrial and Human Telepathy (Ingo Swann Books, 1999) ja tri Bob Hieronimuksen haastattelu, 28 February, 1999.

[14] Leonard, Somebody Else is On the Moon (Pocket Books, 1977).

[15] Kts. Gary Bekkum, “To the Moon and Back, With Love,” American Chronicle, Aug 3, 2006. Verkossa: http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=12104

[16] Garry Bekkum, “To the Moon and Back, With Love,” American Chronicle, August 3, 2006, http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=12104

[17] David Hughes Narborough kuvasi kertomuksen ja postasi verkkoon, http://groups.yahoo.com/group/prepare4contact/message/4624

[18] Informaatiota Extraterrestrial Exposure -laista: http://www.abovetopsecret.com/pages/etlaw.html ja http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/187

[19] Title 14 National Aeronautics and Space section 1211.102 A3

[20] Kts.: http://www.etworldpeace.com

[21] Kts.: http://www.contactact.org/eca_bill.htm Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

T. Scott Crain: MJ-12 -informantti

19.8.2020 paatoimittaja Yksi kommentti

Tämä on Scott Crainin vuonna 1989 kirjoittama teksti UFO-aiheisessa BBS-purkissa.

======================================================================
<> * 416-237-1204 * PC-Pursuitable * File Requestable * HST
             * 24 Hour Operation * Sysop - Tom Mickus * Toronto * FREE
======================================================================
======================================================================

INFORMNT.TXT - "MJ-12 -INFORMANTTI"
^^^^^^^^^
             - kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.

======================================================================

 Huom:  Tämä artkkeli on lähetetty MUFON Journaliin julkaisua
        varten.  Se on kirjoitettu lokakuussa 1989.

======================================================================



          MJ-12 -INFORMANTTI
          ------------------


                     kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.

Viimeisen vuosikymmenen ajan on kasaantunut todisteita siitä, että USA:n hallitus on ollut mukana noutamassa maahan syöksyneitä UFOja ja niiden sisälläolijoita. Suuri tämäntyyppisten tapausten suma paljastui kesällä 1978, kun ohiolainen tutkija Leonard H. Stringfield esitti 17:n eri tapauksen tiivistelmät käydessään läpi ’Retrievals the Third Kind’ -tutkielmaansa väitetyistä noudetuista haaksirikkoutuneista UFOista ja niiden sisälläolijoista, joita armeijalla on hallussaan, MUFONin vuosittaisessa symposiumissa, joka tuona vuonna pidettiin Ohion Daytonissa. Stringfieldin tutkielman kriitikot esittivät, että koska hänen informanttinsa halusivat pysyä anonyymeinä, oli käytännössä mahdotonta varmentaa näitä väitteitä. Hän jatkoi lisäyksityiskohtien kaivelua UFO-törmäysnoutokysymyksessä, ja julkaisi päivityksiä asiasta vuonna 1980 ja 1982. Mutta häikäisevät väitteet vaativat häikäiseviä todisteita, ja Stringfieldin anekdoottitodisteet eivät olleet riittäviä tapauksen osoittamiseksi.

Vuonna 1980 tunnettu kielitieteilijä Charles Berlitz ja UFO-tutkija William L. Moore julkaisivat kirjan ’The Roswell Incident’, joka kuvaa sitä miten armeija tuli väliin ja piti salaisuutena amerikkalaisilta törmänneen UFOn ja sen sisälläolijoiden haltuunoton New Mexicon Roswellista vuonna 1947. Tapausta käytiin uudestaan läpi syyskuun 20. päivää 1989 NBC-TV:n ’Unsolved Mysteries’-ohjelman episodissa, joka nosti esiin useita silminnäkijöitä tutkimukselle sekä yhden informantin. Informantti Sappho Henderson Kalifornian West Hillsista kertoi hänen edesmenneen aviomiehensä kapteeni Oliver Wendell Hendersonin olleen pilotti, joka lensi lautasen romua ilmavoimien tukikohtaan Daytoniin, Ohioon. Walter G. Haut, joka oli PR-viranomainen Roswellin ilmatukikohdassa heinäkuussa 1947 oli myös mukana, ja vahvisti että ilmavoimat sai talteen lentävän lautasen romun.

Syyskuussa 1989 UFO-tutkija Jerome Clark esitti, että ainakin kolmisenkymmentä uutta informanttia on haastateltu, ja että ”Roswellin tapaus paljastaa enemmän sen salaisuuksistaan, myös suurimmista.” Tutkijat J. Allen Hynek Center for UFO Studiesille tekivät joitain mielenkiintoisia löytöjä, ja toivottavasti raportti heidän löydöksistään julkaistaan lähitulevaisuudessa.

Tukea sille, että UFO todellakin törmäsi Roswelliin, saatiin lisää vuonna 1987 kun englantilainen kirjailija Timothy Good julkaisi ensimmäistä kertaa virallisiksi väitettyjä USA:n valtion dokumentteja, joissa kuvataan sitä miten 12 USA:n valtiolle työskentelevää miestä vehkeilivät New Mexicon Roswelliin heinäkuussa 1947 törmänneen levyaluksen noudon ja arvioinnin. Samanlainen julkistus niinkutsutusta Eisenhowerin briiffausdokumentista ’Briefing Document: Operation Majestic 12’ tehtiin useita viikkoja myöhemmin. Tämän teki USA:ssa tutkijoiden William L. Moore, Jaime H. Shandera ja Stanton T. Friedman tiimi.

Dokumenttien mukaan MJ-12 on ryhmä tunnustettuja tiedemiehiä, armeijan ja tiedustelupalvelujen upseereita, jonka presidentti Harry Truman perusti kontrolloimaan UFOjen poiskeräämistä. Sanomalehdet ympäri maailman raportoivat väitteistä, että Yhdysvaltain hallitus oli salannut UFO-haaksirikon ja saanut talteen sen sisälläolijat. Mutta yksikään viranomaisten edustaja ei varmistaisi tällaisen totuutta. Miten voidaan osoittaa MJ-12:n olemassaolo ja se, että dokumentit olivat aitoja?

Kanadalainen UFO-tutkija ja ydinfyysikko Stanton Friedman sai $16000 apurahan Fund for UFO Researchilta tuon kysymyksen vastaamiseen, ja hän on tuottanut paljon informaatiota dokumenttien oikeellisuuden tukemiseksi. Valitettavasti Friedmanin ja koko UFO-tutkijayhteisön kannalta kaikki alkuperäiset MJ-12:n jäsenet ovat kuolleet, ja niin kaikki varmennukset täytyy tapahtua toisen käden informaatiolla tai paikallistamalla muita tukevia dokumentteja, joilla todistaa tapaus. Raportti tutkimusten edistymisestä annettiin vuoden 1989 MUFONin symposiumissa, joka pidettiin Nevadan Las Vegasissa. Friedman raportoi, että ”…ei ole viitteitä siitä, että dokumentit olisivat väärennettyjä ja joukko pieniä yksityiskohtia viittaa siihen että MJ-12 on legitiimi.”

Tämän oletuksen pohjalta lähtien, että Majestic-12 -dokumentit ovat mahdollisesti aitoja, kanadalainen UFO-tutkija Grant Cameron ja minä löysimme ankkurin johon kiinnittää omat tutkimuksemme. Me päätimme seurata ihmisiä, ei dokumentteja. Koska briiffausdokumentti selvästikin sanoo, että projekti on ”HUIPPUSALAINEN Tiedustelun Tutkimus- ja Kehitysoperaatio…”, joka vastaa Yhdysvaltain presidentille, Cameron ja minä menimme etsimään entisiä tutkimuslautakunnan jäseniä, jotka olivat aktiivipalveluksessa 1940- ja 1950-luvuilla. Jollain tuolla oli pakko olla tietoa tämän kokoisesta projektista.

Metsästyksen aikana me löysimme toisen tutkijan, joka oli tehnyt samanlaista etsintää, kalifornialaisen William Steinmanin. Steinman, kirjan ’UFO Crash at Aztec’ kirjoittaja, oli käynyt kirjeenvaihtoa Fred Darwinin kanssa, joka on entinen puolustusministeriön tutkimusjohdon Guided Missile Committeen puheenjohtaja vuosina 1949-1964. Steinman kysyi Darwinilta kuka olisi todennäköinen kandidaatti lentävien lautasten nouto-operaatioon, mikäli sellainen projekti olisi olemassa. Hänen vastauksensa oli huikea, ottaen huomioon sen että hän nimesi nämä ihmiset vuonna 1984, kolme vuotta ennen kuin Majestic-12 -dokumentit julkaistiin. Darwin listasi seuraavat nimet:

    1.)  tri. Vannevar Bush

    2.)  tri. Karl T. Compton

    3.)  tri. Lloyd Berkner

    4.)  tri. Robert F. Rinehart

    5.)  tri. Eric A. Walker

    6.)  tri. John Von Neumann

Bushin ja Berknerin nimet ovat vuoden 1987 Majestic-12 -listassa. Eräs nimi jota me pidämme kiinnostavana on tri. Eric Walker, entinen Pennsylvanian osavaltioyliopiston rehtori.

Se seikka, että Walker voi olla mukana, voi olla perua amerikkalaiselta fyysikolta tri. Robert I. Sarbacherilta. Sarbacher palveli konsulttina 1950-luvulla armeijan tutkimusjohdossa ja hän oli valvontaryhmän jäsen.

Syyskuun 15. päivänä 1950 kanadalaisen tiedemiehen Wilbert B. Smithin haastattelussa Sarbacher kertoi Smithille, että lentäviä lautasia on olemassa, että me emme ole kyenneet kopioimaan sen toimintaa, ja että lentävien lautasten aihe on ollut salainen kaksi astetta korkeammalla tasolla kuin vetypommi. Kun tämän vuoden 1950 haastattelun sisältö tehtiin julkiseksi Leonard Stringfieldin eräässä monograafissa ’UFO CRASH/RETRIEVAL: AMASSING THE EVIDENCE – STATUS REPORT III’ vuona 1982, Steinmanin onnistui löytää Sarbacher Floridan Palm Beachista ja kirjoittaa hänelle pyyntö lisäinformaatiosta.

Kirjeessään Steinmanille päivämäärällä marraskuun 23. 1983 Sarbacher vahvistaa, että hänet ”…kutsuttiin osallistumaan useisiin keskusteluihin, jotka liittyivät raportoituihin haltuunottoihin…” mutta että hän ei kyennyt osallistumaan näihin tapaamisiin. Sarbacher sanoo, että amerikkalaiset laboratoriot analysoivat materiaalia, jonka väitetään tulleen näistä haaksirikkoutuneista lentävistä lautasista, ja että laitteisto oli ”äärimmäisen kevyttä ja erittäin kestävää.” Sarbacher kuvasi olentoja, jotka kontrolloivat lentävää lautasta, Steinmanille. Hän kertoo:

”Oli raportteja siitä, että instrumentit tai olennot, jotka näitä laitteita käyttivät, olivat myös erittäin kevytrakenteisia, riittävän kevyitä kestämään erittäin suuria kiihtyvyyksiä, jotka näihin koneisiin liittyivät. Muistan puhuneeni joidenkin ihmisten kanssa toimistossa, että sain kuvan siitä että nämä ’avaruusolennot’ olivat rakentuneet kuin tietyt hyönteiset joita olemme havainneet Maapallolla, johtuen näiden instrumenttien käyttämisen vaatimasta vähäisestä liikemäärästä.”

Lokakuun 1985 Flying Saucer Review’n numerossa päätoimittaja Gordon Creighton antoi lisätietoja Sarbacherin mukanaolosta hänen artikkelissaan ’TOP U.S. SCIENTIST ADMITS CRASHED UFOs.’ Creighton kirjoittaa, että vaikka Sarbacher ei ottanut osaa, tapaamiset törmäysnoudoista pidettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa Ohion Daytonissa, jonne viranomaisten piti raportoida löydöksensä tieteentekijöille, joilla oli yhteyksiä puolustusministeriön tutkimus- ja kehitysjohtoon.

Puhelinhaastattelussa Standon Friedmanin ja Robert Sarbacherin välillä Friedman kysyi Sarbacherilta jos hän kykenisi muistamaan ketään joka otti osaa näihin tapaamisiin. Vaikka hän ei muistanut tämän nimeä, hän antoi tarpeeksi vihjeitä Friedmanille, että kun William Steinman kävi keskustelua läpi, kaikki todisteet viittasivat tri. Eric A. Walkeriin. 1950-luvun alussa Walker palveli tutkimus- ja kehitysjohdon puheenjohtajana, ja hän olisi ollut looginen kandidaatti jolta kysyä UFO-törmäysnoutotapaamisista, mikäli sellaisia oltiin pidetty. Kirjeessään Grant Cameronille Steinman sanoi, että kun hän teki löydön, hän soitti Sarbacherille ja kysyi oliko tri. Eric Walker se henkilö jonka nimeä hän etsi. Sarbacherin vastaus Steinmanin mukaan oli, että Walker oli mies joka otti osaa kaikkiin noihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa.

Jos nämä todisteet ovat tosia, me olemme silloin identifioineet tiedemiehen, joka oli asemassa vahvistaa tai kieltää Yhdysvaltain hallituksen törmänneiden UFOjen nouto-ohjelman olemassaolon. Steinman sanoo, että hän soitti Walkerille elokuun 30. päivänä 1987. Steinmanin ”sanasta sanaan” puhelinhaastattelun sisällön mukaan tri. Eric A. Walker myönsi ottaneensa osaa näihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa koskien ”armeijan lentävien lautasten sekä niiden sisälläolijoiden ruumiiden noutamista.” Steinmanin mukaan Walker tunnusti, että hän tiesi MJ-12:sta ja että hän oli ollut tietoinen heistä lähtien vuodesta 1947. Haastattelussa Walker sanoi Steinmanille että ”antaa olla” ja että hän ”oli menossa alueelle josta hänellä ei absoluuttisesti ollut mitään tietoa”. Steinman vastasi, että ihmisillä on oikeus saada tietää totuus, ja että hän ”…ei aio jättää tätä.”

Steinman on tutkinut Walkeria vuodesta 1984 lähtien, ja vastaanottanut useita kirjeitä Walkerilta, joista yksi puhuu alas ammutusta lautasesta. Crain ja Cameron yhdistivät voimansa syksyllä 1987 saadakseen tietää kaikki mahdollinen Walkerin mukanaolosta, ennen kuin hänen nimensä paljastettaisiin julkisuuteen.

Vaikka tri. Walker on vähemmän vastaanottavainen näitä kyselyjä kohtaan koskien hänen mennyttä mukanaoloa UFO-asiassa, Cameron ja minä uskomme, että me olemme saaneet kasaan tarpeeksi materiaalia tri. Walkerista näyttääksemme, että hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan tietääkseen onko USA:n armeijalla hallussaan törmännyt UFO. Raportti löydöksistämme on koottu kirjaan ’UFOs, MJ-12 AND THE GOVERNMENT’, jonka me toivomme julkaisevan lähitulevaisuudessa.

================================= EOF =======================================


=============================================================================
=   IF YOU HAVE ANY UFO RELATED INFORMATION THAT YOU WOULD LIKE US TO SEE   =
=   OR HAVE DISTRIBUTED, YOU CAN NOW SEND IT VIA OUR NEW UFONET FAX LINE.   =
=============================================================================
=      ------>>> UFONET FAX HOTLINE - 24 Hrs - (414) 351-2075 <<<------     =
=============================================================================

Artikkelin julkaissut textfiles.com

Eksopolitiikka

Grant Cameron: Välähdyksiä UFO-paljastuksesta

9.8.2020 paatoimittaja Kommentoi

Grant Cameron X-Conference 2004 – First Annual Exopolitics Expo huhtikuu 17-18, 2004

Aina ufologian modernin alan alusta vuodesta 1947 lähtien on ollut useita tapauksia jolloin ihmiset, jotka edustavat eri valtion segmenttejä, ovat lähestyneet ihmisiä mediassa ja UFO-yhteisössä. He ovat tarjonneet selkeitä väläyksiä informaatiosta, joka viittaa siihen että UFO-ilmiö on Maan ulkopuoleista alkuperää ja että valtio on tiennyt siitä aina aivan alusta lähtien. Näiden valtion lähestymisten tärkeys on siinä että valtiota ei ole vaadittu sellaista tekemään. He yksinkertaisesti olisivat voineet jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aion käyttää hetken aikaani pohdiskellen mahdollisia valtion motiiveja näille välähdyksille. Aikeeni on yksinkertaisesti listata esimerkkejä ja sallia niistä kiinnostuneiden ihmisten puhua niistä myöhemmin. Mahdollisiin syihin sille mitä oikeasti tapahtuu kuuluu:

• Tutkijoiden harhaanjohtaminen totuudesta;

• Aiheen ja tutkijan uskottavuuden pilaaminen;

• Tutkijan ja UFO-vuotojen virtauksen kontrollointi, tai kontrolloitu tapa julkistaa totuus ilmiöstä samalla kun pysytään kontrollissa.

Lopuksi, ennen kuin aloitan, haluaisin mainita että mielestäni ne ovat kaksi eri valtion käyttämää menetelmää saada informaatio julkisuuteen. Demokraatit tuntuvat vaikuttavan dokumenttien ja tarinoiden julkistuteen suorasti. Republikaanit, toisaalta, vaikuttavat käyttävän takaoven peitemenetelmiä tehdäkseen asioita julkisiksi. Siirtykäämme nyt paljastuksen välähdyksiin, joita alkoi ilmaantua Trumanin kauden lopulla ja Eisenhowerin kauden alussa.

Ensimmäinen henkilö, joka läheisesti oli yhteydessä valtioon, joka sai välähdyksiä siitä mitä oikeasti oli käynnissä oli kuuluisa kontaktihenkilö George Adamski. Hän väitti kokeneensa useita tapaamisia valtion sisäpiiriläisten kanssa, jotka auttoivat häntä “tekemään yhteistyötä valokuvien keräämisessä omituisesta aluksesta joka liikkui avaruudessa.” Adamski listasi joukon valtion kontakteja ja erikoisia valtion lupia, joita hänelle oli annettu.

• Yhteys neljään USA:n valtion tieteentekijään Point Loman laivaston elektroniikkalaboratoriossa.

• Yhteys samanlaiseen tieteentekijöiden ryhmään Pasadenassa.

• Adamskin tärkeä kontakti USA:n ulkopuolella oli entinen tiedustelupalvelu-upseeri Britannian armeijassa.

• Jacques Valleen lähteen mukaan Australiassa Adamski matkasi passilla, jossa oli samanlaisia erikoisoikeuksia.

• Adamski väitti, että hänellä oli passi jolla pääsee sisään Valkoiseen Taloon.

Erittäin selvästi mukana tässä varhaisessa paljastusaloitteessa oli elokuvatuottaja Walt Disney. Tarinan tapauksesa kertoi eräs hänen tärkeimmistä animaattoreistaan, Ward Kimball.

Vuoden 1979 MUFONin UFO-symposiumissa San Fransiscossa Kimball kertoi, miten Amerikan hallitus oli lähestynyt Walt Disney’ä ennen Neuvostoliiton Sputnik-laukaisua, tehdäkseen UFO-dokumentin. Disneylle sanottu syy UFO-dokumenttiin oli auttaa siedättämään amerikkalaisia todellisuuteen avaruusolennoista. Kimball esitti puheessaan, että joskus vuosina 1955 tai 1956 ilmavoimat ottivat yhteyden Walt Disney’n. He pyysivät häntä tekemään yhteistyötä UFOista kertovan dokumentin parissa. Osana diiliä ilmavoimat tarjosivat hänelle oikeaa UFO-filmiä, jota sallittaisiin käyttää Disneyn filmissä.

Kimballin tapahtumakuvauksen mukaan Disney toteutti ilmavoimien suunnitelmaa, joka ei ollut kauhean epätavallista. Walt Disneyn piirrettyjen käyttäminen oli ollut jo vuonna 1953 CIA:n Robertsonin UFO-paneelin ehdotus osana kansansivistyskampanjaa, jossa massamediaa käytettäisiin ”riistämään Tunnistamattomilta Lentäviltä Esineiltä niiden erikoisstatus, joka niille on annettu, ja mystisyyden aura, jonka ne valitettavasti ovat saaneet.” Kun Walt Disney oli lopettanut tapaamisen ilmavoimien kanssa, hän alkoi työstää häneltä pyydettyä kansalle tarkoitettua UFO-dokumenttia. Hän pyysi animaattoreitaan miettimään sitä miltä avaruusolento näyttäisi. Sillä aikaa hän odotti ilmavoimien lupaamaa UFO-filmiä. Jonkin ajan kuluttua ilmavoimat ottivat Disney’n uudelleen yhteyttä ja sanoivat, että tarjous vedetään pois. Luvattua kuvamateriaalia UFOista ei annettaisi.

Kimball kertoi tutkija Stanton Friedmanille, että kun hän oli saanut selville että UFO-filmiä ei toimitettaisi, hän henkilökohtaisesti puhui ilmavoimien everstin kanssa, joka sanoi hänelle, “On todellakin paljon kuvamateriaalia UFOista, mutta ei Ward eikä kukaan muukaan saa siihen pääsyä.” Tämän johdosta Disney lopetti UFO-dokumenttiprojektinsa.

Viimeaikaiset informaatiot viittaavat siihen, että Disney on saattanut oikeasti saada käsiinsä jotain kuvamateriaalia muttei hän käyttänyt sitä. Tämä tarina tulee julki tunnetulta brittiläiseltä valokuvaajalta Mike Maloneylta. Mike Maloney on johtava valokuvaaja Mirror Group -sanomalehdille, joka on mukana sekä Royal Photographic Societyn että British Institute of Professional Photographersin työssä. Maloney on voittanut monta palkintoa, 96 erään laskelman mukaan, mm. vuoden lehtikuvaajan palkinnon kolme kertaa.

1970-luvulla Maloney oli syömässä Disneyn johdon ja neljän alkuperäisen Disney-animaattorin (joita oli yhdeksän) kanssa matkallaan Disneyn studioille Los Angelesiin. Tämän ollessa käynnissä Maloney tutustutettiin erääseen henkilöön, joka erään kertomuksen mukaan oli ”hyvin tunnettu Disneyn työntekijä.”

Mies tarjoutui näyttämään Maloneylle jotain epätavallista kuvamateriaalia hänen kotonaan. Kun Maloney näki sen, hän kuvasi sitä ”vanhaksi UFO-filmiksi” ja ”kahdeksi olennoksi joiden hänelle sanottiin olevan avaruusolentoja.”

UFO-tutkija Georgina Bruni haastatteli Mike Maloney’a hänen 1970-luvun alkupuoliskon tapaamisestaan Disneyllä. Hän kuvasi sen mitä Maloney kertoi hänelle filmillä näytetyistä avaruusolennoista:

Yksi, joka näyttä kuolleelta, makasi pöydällä — tai tasolla, toinen selvästi oli elossa ja liikkui lattialla. Hänelle ei annettu informaatiota kuvamateriaalin lähteestä, jonka hänelle kerrottiin olevat ”huippusalaista”, mutta hän ei epäillyt etteikö se olisi ollut aito vanha filmi. Mike kuvasi sen olevan samanlainen kuin avaruusolennon ruumiinavausfilmi joka oli näytetty televisiossa. Missään kohtaa hän ei sanonut sen olevan sama, ainoastaan samankaltainen. Hänen henkilökohtaisesti näkemästään kuvamateriaalista hän sanoi: ‘Jos tuo filmi jonka näin oli feikki, se oli loistava feikki.’

Juuri samaan aikaan kun Disneylle tarjottiin UFO-filmiä dokumenttiin, ilmavoimat olivat kädet täynnä hommaa auttaessaan Clarence Greenea ja Russell Rousea tuottamaan 92-minuuttisen dokumentin nimeltään ”UFO”, joka julkaistiin toukokuussa 1956.

Kolme ilmavoimien korkeaa upseeria, Albert M. Chop, majuri Dewey J. Fournet, kapteeni Edward Ruppelt, antoivat teknistä apua Greenelle ja Rouselle. Kolmella upseerilla oli monta tapaamista tuottajien kanssa. Greene kertoi tutkija Robert Barrowille:

”Yhdessä me tutkimme pitkästi ja läpikotaisesti raportteja, eri dokumentteja ja allekirjoitettuja todistuksia UFO-havainnoista ja tutka-asiantuntijoiden raporteista, jotka yhdessä joidenkin erittäin salaisten värielokuvien kanssa, lentävistä lautasista, muodostavat elokuvan perustan.”

Kaikkein tärkeimpänä Greene ja Rouse saivat kaksi UFO-filmiä. Kaksi filmiä, joista molemmissa näkyy UFOja lentämässä päiväsaikaan, olivat kuvattu Great Fallsissa (Montanan filmi jossa oli kaksi esinettä) ja Tremontonissa (Utahin filmi jossa oli 12 esinettä). Filmit oli analysoitu ja esitetty CIA:n Robertsonin paneelille tammikuussa 1953 parhaina valokuvatodisteina, joita ilmavoimilla on UFOihin liittyen. Näiden tullessa julki Robertsonin paneelissa ilmavoimat päättivät pitää kaksi filmiä salaisina. Juuri ennen dokumentin julkaisua filmit yhtäkkiä tehtiinkin julkisiksi.

Nixonin hallinto

Sallikaa minun pohjustaa tilannetta. Joulukuussa 1969 USA:n valtio virallisesti vetäytyi pois UFO-tutkimuksesta lopettamalla Project Blue Bookin. Ilmavoimille, joka oli pyörittänyt tutkimuksia, se oli loppu kaameimmille PR-ongelmille joiden kanssa he olivat joutuneet kamppailemaan. Joka kerta kun lehdet kirjoittivat UFO-jutun, ilmavoimien edustajan piti mennä median mikrofonien eteen ja tehdä lausunto jostain uudesta ja omituisesta ilmiöstä jolla selittää raportoitu UFO. Se oli jotain mikä kuumotti ilmavoimia.

Everstiluutnantti Hector Quintanilla Jr., entinen Project Blue Bookin johtaja, oli kirjoittanut käsikirjoituksen päivistään UFO-tutkijana ilmavoimissa. Hän antoi sille otsakkeen “UFOt: Ilmavoimien Dilemma.” Hän olisi halunnut antaa sille nimeksi “UFOt: $20,000,000:n Fiasko.”

Ilmatekninen tiedustelukeskus (Air Technical Intelligence Center, ATIC) käsitteli todellisia teknisiä ongelmia, joita heillä oli kansallisen turvallisuuden parissa. Heidän teknikkonsa ja tieteentekijänsä olivat huippuluokkaa ja erittäin ylpeä ryhmä. Paljosta he eivät tienneet kun pseudotieteellinen projekti olisi kohta tippumassa heidän syliinsä… pitemmällä aikavälillä katsottuna se osoittautui jättiläismäiseksi päänsäryksi kaikille komentajille… joskus se oli vain pelkkää helvettiä… ATIC:n komentajat kiristelivät hampaitaan kuullessaan termin ”Lentävä lautanen”.

Kun projekti lakkautettiin, tämä PR-painajainen oli ohi. Koskaan enää ilmavoimia ei pakotettaisi selittämään UFOja tuomalla upseeri median mikrofonien eteen kertomaan viimeisimmästä raportoidusta havainnosta. Jos he halusivat tutkia UFOja, he voisivat tehdä niin absoluuttisessa salassa epähalutulta julkisuudelta.

Kanadassa valtio virallisesti lakkautti tekemisensä UFOjen parissa noin samoihin aikoihin kuin USA. Pihaustakaan ei ole kuulunut asiasta sen jälkeen. UFO-tutkija, joka etsii UFO-vastauksia Kanadan valtion tiedoista ei edes tietäisi mistä aloittaa. Joten on äärimmäisen tärkeää huomata, että Pentagon VIRALLISESTI oli ollut yhteydessä tuottajiin Robert Emenegger ja Allan Sandler vuonna 1973 tehdäkseen dokumentin UFOista. Pidän Emeneggerin tarinaa kaikkein tärkeimpänä tapauksena ufologialle. Tämä Pentagonin lähestymistapa oli äärimmäisen tärkeä koska heidän ei ollut pakko tehdä sitä. Se on äärimmäisen tärkeä koska niin tekemällä heillä oli riski päätyä median mikrofonien eteen jälleen selittämään kiinnostustaan ja mukanaoloaan UFOjen parissa.

Miksi vuoden 1969 UFO-painajaisesta irtipääsyn jälkeen valtio hyppäsi takaisin molemmin jaloin vuonna 1973? Vuoden 1973 tapaus alkoi, kun Emenegger työskenteli Grey Advertisingin sisältöpäällikkönä Los Angelesissa. Hän ja hänen partnerinsa Allen Sandler kutsuttiin Nortonin ilmatukikohtaan puhumaan sarjasta dokumenttielokuvia kehittyneistä tutkimusprojekteista. Neuvottelujen jatkuessa kävi selväksi, että kaksi armeijan upseeria halusi yhden niistä olevan dokumentti UFOista.

Me menimme Nortonin ilmatukikohtaan puhumaan muista asioista, mm. liikkuvasta 3D-hologrammista, laserista ja syövästä, kaikenlaisesta tutkimus&kehitystoiminnasta — ARPAn tyyppisistä projekteista, ja UFO-asia vain tuotiin meille, jota en vain voinut uskoa, mutta sanoin, “Noniin meidän varmaan täytyy mennä sen mukana.” Yksi keskustelu johti toiseen, ja kontaktiin Pentagonin kanssa. Kukaan ei olisi voinut olla avoimempi siitä mitä me teimme. Kaikki olisi voitu kyseenalaistaa, ja he sanoivat — ja odotin heidän sanovan, “Niinkun — mistä hitosta te oikein puhutte.

Vuoden 1988 UFO-dokumentissa “UFO Cover-up Live” Emenegger sanoi, että Paul Shartle, audiovisuaalisen ohjelman turvallisuuspäällikkö, oli sanonut että tukikohta oli ensimmäinen joka kuvaili elokuvaa filmatusta kohtaamisesta avaruusolentojen ja tukikohdan viranomaisten välillä Hollomanin ilmatukikohdassa. “Puhuessaan useiden henkilöiden kanssa UFOt tulivat aiheeksi. Paul tässä kertoi meille avaruusolentojen aluksesta Hollomanin ilmatukikohdassa kertovasta filmistä kolme vuotta aiemmin.”

Shartle kuvaili sitä mistä filmi kertoi hänen esiintyessään dokumentissa,

Shartle: Näin kuvamateriaalia kolmesta levynmuotoisesta aluksesta. Eräs aluksista laskeutui ja kaksi meni pois.

Kysymys: Miksi se laskeutui? Shartle: Se vaikutti olevan pulassa koska se heilui koko matkan alas maahan. Se kuitenkin laskeutui kolmelle tukijalalle. Liukuovi avautui. Ramppi laskettiin maahan ja ulos tuli kolme avaruusolentoa. Kysymys: Miltä ne näyttivät? Shartle: No, ne olivat ihmisen kokoisia, niillä oli hassu harmaa habitus ja korostunut nenä. Niillä oli ihonmyötäiset asut, ohut päähine joka näytti kommunikaatiolaitteelta, ja niiden kädessä oli tulkkauskone, minulle sanottiin. Hollomanin tukikohdan komentaja ja muut ilmavoimien virkamiehet menivät niitä tervehtimään.

Emeneggerille ja Sandlerille tarjottiin filmiä ilmatukikohdan avaruusolentokohtaamista vastalahjaksi dokumentista, joka heidän pyydettiin tekemään Pentagonille. Seurasi neuvottelut ja tapaamisia Pentagonissa, joihin Emeneggerin ja Sandlerin ei edes tarvinnut erikseen kirjautua sisään. Emenegger kuvasi tilannetta vuoden 1994 esityksessään Teksasissa Electric Viewpointille.

Me menimme Pentagoniin ja kävelimme rakennukseen — muistan meidät kaksi, ja jostain syystä meitä paimensi kaksi siviilivaatteista miestä kapeaan halogeenivalaistuun huoneeseen ja muistan vain, että joku mies istui tiskin takana ja hän osoitti meitä ja sanoi “Meitä huolettaa kovasti se, että te otatte UFO-aiheen esille. Hän sanoi sen aiheutuvan kun teidänlaiset ihmiset laittavat näitä asioita ilmaan — että se katkaisee puhelinlinjat. Se ei kuulu meidän tehtäviimme, meidän kansalliseen puolustukseemme”, ja niin edelleen ja niin edelleen. Olin näiden halogeenivalojen alla katselemassa näitä siviilivaatteisia miehiä. Ja mietin että kuolen kohta.

Mutta onneksi kaverillani oli järkeä päässä sanoa “Heh! Herra Hatch, eversti Coleman kutsui meidän, ja hän sanoi “Okei, se oli vain varoitukseksi.” Hän meni tapaamaan eversti Colemania. Hän näyttää kovasti Hemmingwaylta partoineen kävellessään E-ringia Pentagonissa. Ensimmäiseksi hän sanoi meille, “Kai tiedätte, että jos teille tulee vastaan informaatiota tai teknologiaa joka on vastoin kansallisen puolustuksemme etuja, voitte saada sakkoa ja vankeutta.” Joten se oli ikäänkuin varoitus #2. Sitten me menimme hänen sisätoimistoonsa, ja tapahtui omituinen asia. Hän sanoi, “Noniin pojat. Istukaa. Kerron teille jotain.”

Jokainen näissä Pentagonin tuotantotapaamisissa sai mahdollisuuden protestoida ideaa, mutta kukaan ei tehnyt niin. Emenegger selittää,

No, he kaikki saivat tilaisuutensa. Itse asiassa, yksi meidän sopimuksistamme oli käydä läpi käsikirjoitus Pentagonissa, ja jos oli jotain kysymyksiä mihinkään liittyen, heillä oli oikeus kysyä siitä. Omituista kyllä, kukaan ei koskaan kysynyt koko laskeutumisesta Hollomanin ilmatukikohtaan — ihan kuin se olisi, “No olkoon.”

Se kaikki tapahtui. Yksi kaveri soitti toiselle. Esimerkiksi Coleman sanoi, “Odottakaa” siinä kun istuimme hänen toimistossaan. Hän soitti (kenraali) Georgelle (Weinbrenner) ja sanoi, “Haluatko puhua näille jätkille?” Päivää myöhemmin me menimme bunkkeriin, ja siellä oli George. Mielestäni hän oli varsin suorasukainen. Ensimmäinen kysymykseni oli, “Entäpä laskeutuminen Hollomanin ilmatukikohtaan.” Hän vain sanoi, “No, kerron sinulle.”

Miehille kerrottiin filmistä, joka oltiin kuvattu Hollomanin ilmatukikohdassa kun avaruusolennot laskeutuivat sinne. Avaruusolento astui ulos aluksesta ja tapasi viranomaisten kanssa tukikohdassa. Ryhmä sitten siirtyi tukikohdan rakennukseen.

Emeneggerille luvattiin kilometrin pituudelta filminauhaa hänen elokuvaansa, jota voitaisiin käyttää dokumentissa kertomaan ihmisille siitä faktasta, että UFOt ovat olemassa ja että virallisia tapaamisia on ollut valtion ja avaruusolentojen välillä. Emeneggerille ja Sandlerille tarjottiin toista UFO-filmiä dokumenttiin. Eräs esimerkki oli huippusalainen filmi, jossa laukaistiin ohjus Vandenbergin ilmatukikohdasta, jota UFOt seurasivat.

Meille annettiin filmi — huippusalainen, joka on edelleen huippusalainen, Quintanillan nimi oli siinä — Vandenbergin tukikohdan laukaisusta jossa kolme kameraa seurasi yhden ohjuksen laukaisua. Sen edellä näkyi kaksi valkoista, jotka näyttivät läpinäkyviltä kuilta jotka vain seurailivat sitä, jokaisessa kamerassa, huolimatta asemasta ja suunnasta, joten se ei ollut heijastus. Meillä Bob Baker oli kaveri joka oli ollut mukana Robertsonin paneelissa. Bob Baker oli erittäin tunnettu tuohon aikaan. Joten hän tuli ja analysoi ja sanoi sen olevan yksi miljoonasta jos se on yhtään mitään mutta — se ei ole Venus — se ei ole heijastus, se on tämä, sitä ei tiedetä mikä se on.

Dokumentti ja kirja edistyivät mutta erään liikkeen myötä, josta tulisi kaava kaikille tuleville paljastuksen välähdyksille, Hollomanin filmi vedettiin pois viime minuutilla. Coleman veti filmin pois, ja mies pakotettiin ajamaan filmiä pitkin maata autollaan. Emenegger ja Sandler pakotettiin käyttämään toisintoja puhuessaan mahdollisesta kohtaamisesta valtion ja avaruusolentojen välillä.

Carterin hallinto

Carter, kuten mahdollisesti kaikki tässä huoneessa tietävät, näki UFOn ennen kuin hänestä tuli Georgian kuvernööri. Vuonna 1976 National Enquirer haastatteli Carteria tapauksesta, ja siitä mitä hän tekisi UFOille jos hänet valittaisiin Valkoiseen Taloon. Carter teki lupauksen julkaista kaikki havaintodata.

Enquirer: Kuvernööri, kun näitte UFOn. Jos olisitte presidentti, käynnistäisittekö UFO-tutkimuksen uudelleen?

Carter: No — En, se mitä tekisin olisi tuoda se informaatio, mikä meillä on, saataville kansalle, ja antaa heidän päättää. En koskaan ole yrittänyt identifioida sitä mitä näin. Se oli — tiedäthän — valo länsitaivaalla. Se oli erittäin uniikki. En ollut koskaan nähnyt sitä ennen. Meitä oli noin 20 jotka näkivät sen. Kukaan meistä ei kykenyt sanomaan mikä se oli. Mielestäni se ei ollut mitään kiinteää. Ne näytti vain valolta. Se oli kiintoisa aberraatio. En pilkkaa ihmisiä jotka ovat nähneet tunnistamattomia esineitä taivaalla. Enquirer: Yhdysvalloilla oli ennen UFO-tutkimuselin. Se lakkautettiin. Käynnistäisittekö sen uudelleen? Carter: En tiedä vielä.

Paljastus vaikutti olevan vain muutaman hetken päässä. Presidentti istui Valkoisessa Talossa, joka oli kokenut ilmiön, ja joka uskoi hyvin asioista perillä olevalla kansalla olevan oikeus tietää. Se mitä monet eivät tajua on, että Carter asetti joitain ehtoja UFO-lupaukselleen.

En näe mitään syytä pitää tuollaista informaatiota salassa, mutta voi olla jotain UFO-informaation aspekteja joista en tiedä mitään, jotka voivat liittyä jonkinlaisiin kokeisiin joita me teemme kansalliseen turvallisuuteemme liittyen — asejärjestelmämme. Sellaista en todellakaan julkistaisi. Mutta jos se olisi jotain joka ei liittyisi kansalliseen turvallisuuteemme, mielipiteeni on presidenttinä että julkistaisin sen. En näe siinä mitään väärää.

Monet kuulemani kertomukset UFO-tahoilta, jotka ovat puhuneet Carterin hallinnosta, ovat sanoneet että Carter pyörsi puheensa hänen lupauksestaan paljastaa asiat eikä tehnyt UFOille mitään Valkoisessa Talossa. Se ei ole ollenkaan totta. Carter puski kovaa eteenpäin paljastusta ja hän saavutti paljon.

Jimmy Carter aloitti puskemaan UFO-asiaa ennen kuin hän oli presidentti. Kun hänet oltiin valittu jo presidentiksi muttei vielä ollut astunut virkaansa, hän sai briiffauksen presidentti Fordin CIA-johtajalta George Bushilta, jolta Carter vaati tietoja UFOista.

Bush sanoi Carterille ettei hän voinut antaa vaadittuja dokumentteja. Hän sanoi ettei Carterilla ollut “tarvetta tietää” ja että mielenkiinto presidentin taholta ei olisi riittävä syy saada tietoja UFOista. Ronald Pandolfi, jonka huhutaan pyörittävän omitusta pestiä CIA:ssa, on ilmaissut epäilyksensä siitä, että George Bush olisi koskaan evännyt UFO-tietoja presidentiksi valitulta johtuen siitä, että hän olisi saanut potkut tällaisesta tempusta. Asian pihvi on kuitenkin, että Carter antoi potkut Bushille. Itse asiassa Bush ei palvellut päivääkään presidentti Carterin alaisuudessa keskustiedustelun johtajana.

Päästyään virkaansa Carter jatkoi UFO-paljastuksen ajamista. Ne, jotka hänet valitsivat, eivät unohtaneet UFO-lupausta koska Valkoinen Talo sai 9000 UFO-kirjettä. Carterin lupaus julkistaa informaatio jumiutui muustakin syystä kuin pelkästään hänen puheistaan kansallisesta turvallisuudesta. Se rajautui siihen kuka Carter oli. Carter oli pyrkinyt presidentiksi Washingtonin ulkopuolisena. Hän oli kampanjoinut kevyesti idealla, että hän oli perusjätkä joka pyrki kansakunnan korkeimpaan virkaan. Carter oli Washingtonin piirien ulkopuolella kisaamassa Washingtonin sisäpiiriläisiä vastaan, jotka kontrolloivat UFO-tietoja. Hänen ei olisi pitänyt yllättyä siitä, että hän ei saanut tukea UFO-paljastusaloitteelleen. Hän astui virkaan aikana, jolloin Churchin komitea paljasti CIA-skandaalin yksityiskohdat vuonna 1976. CIA oli huonossa asemassa, ja kun Carter astui virkaan, hän potki pihalle satoja CIA-agentteja. He eivät nyt enää luottaneet häneen, ja kaikki hänen mahdollisuutensa paljastaa tarkoin varjellut salaisuudet olivat menneet.

Carter ajautui myös pulaan sotateollisen kompleksin kanssa, jonka usein huhuttiin olevan kontrollitekijä UFO-salailussa, leikkaamalla $5 miljardia puolustusbudjetista. Hän myös peruutti B-1 -pommikoneen, laittoi neutronipommin säppiin, äänesti ydinasekantoalusta vastaan ja purki jo rakennetut mallikoneet. Lopussa hänen ylitseen käveltiin. Carter teki paljon hommia vavisuttaakseen liittovaltion virastoja kaikista heidän UFO-tiedoistaan, tai kaikista heidän salaisista järjestelmistään joilla koordinoitiin UFO-informaatiota. Hänen luottohenkilö Jody Powell ryhtyi tähän hommaan. Powell otti yhteyttä virastoihin kuten FBI ja NASA.

FBI sanoi ettei heillä “ole mitään valtuutusta tai syytä tehdä mitään tutkimuksia tästä aiheesta” ja että he olivat antaneet kaiken ilmavoimille “tekemättä asialle yhtään mitään.” NASA tiesi, että UFO-aihe oli tilanne jota ei voitaisi voittaa, ja se olisi raskas riippakivi budjetissa, jota Carter oli juuri leikannut. He sopivat vastaavansa Valkoiseen Taloon lähetettyyn UFO-mailiin ja tutkivansa kaikkia “bona fide fyysisiä todisteita uskottavista lähteistä”.

Carterin hallinto teki paljon enemmän UFO-paljastuksen eteen kuin mistä se on saanut tunnustusta. Iso määrä julkiseksi tehtyjä hallituksen dokumentteja, jotka meillä on nykyään käsissämme, julkaistiin Carterin hallinnon alaisuudessa. Neljän Carterin vuoden aikana noin 3000 sivua julkaistiin, mm. iso liuta dokumentteja CIA:lta, FBI:lta ja NSA:lta. Carter avoimesti tapasi UFO-persoonia kuten Grenadan pääministerin Eric Garyn. He tapasivat Valkoisessa Talossa, ja NRC:n muistiinpanoista käy ilmi että he puhuivat tapaamisessa UFOista.

Asianajaja Daniel Sheehanin tarinoiden mukaan näkyi selvästi, että Jimmy Carter pyysi suurta määrää UFO-informaatiota kun hänestä tuli presidentti. Sheehan, joka on nimekäs ihmisoikeuksien asianajaja, oltiin kutsuttu konsultiksi kahteen tutkimukseen tehtäväksi presidentille. Yksi tutkimus kosketti UFOja, ja toinen Maan ulkopuolista älyä. Sheehan kuvaa sitä miten häneen otettiin yhteyttä Vatikaanin kirjaston UFO-tietojen saamiseksi raporttiin.

Marcia Smith otti minuun yhteyttä, joka on tiede- ja teknologiaosaston johtaja kongressin tutkimuspalvelussa, selvittääkseen kykenisinkö minä USA:n jesuiittapäämajan kansainvälisen toimiston neuvoston päämiehenä pääsyn Vatikaanin Roomassa sijaitsevan kirjaston osastoon, jossa oli tietoja Maan ulkopuolisesta älystä ja UFOista. Suostuin tekemään niin kongressin tutkimuspalvelun erikoiskonsulttina.

Osana tätä työtä Sheehan pyysi Marcia Smithia käymään läpi Project Blue Bookin salaista osastoa. Joku korkealta auttoi Marcia Smithiä, kongressin kirjaston raporttien kirjoittaja, ja Sheehania pyydettiin menemään Madison Buildingiin käymään läpi papereita. Sheehan kuvaa tapahtunutta,

Joskus vuonna 1977 kun minua pyydettiin osallistumaan kongressin kirjaston erikoiskonsulttina tutkimusryhmän analyysiin presidentti Carterille, minulle annettiin pääsy Project Blue Bookin tietoihin — salattuun informaatioon valmistellessani seminaaria joka minua oli pyydetty pitämään viidellekymmenelle huipputiedemiehelle Kalifornian Jet Propulsion Laboratoryssa SETI-ohjelmassa. Siinä kohtaa minulle sallittiin käydä läpi salaisia osioa Project Blue Bookista. Minulle tuli vastaan absoluuttisen selviä kuvia — valokuvia — UFOsta joka oli maassa. Se oli ilmeisesti haaksirikkoutunut. Se törrötti penkan reunalla. Lunta oli ympäriinsä valokuvissa, ja kuvissa oli USA:n ilmavoimien henkilökuntaa mittaamassa alusta — ottamassa siitä valokuvia.

Niitä näki useassa valokuvassa. Sitten siellä oli aitoja lähikuvia eri aluksen suunnita, ja niissä oli itse asiassa merkkejä aluksen sivuilla joista oltiin otettu lähikuvia. Joten kun näin tämän, siinä kontekstissa, joka minulle oli sallittu tässä huoneessa kongressin kirjaston uuden siiven alakerrassa jota kukaan ei ollut edes avannut. Tämä oli aivan uunituore rakennus. Heillä oli isoja erikoishuoneita alakerrassa. Ilmavoimien vartijat olivat ovilla. Kun näin näitä valokuvia tiedoissa, ajattelin “Noniin, nyt olen nähnyt ätmän ja tiedän että USA:n ilmavoimilla on näitä valokuvia — että heillä on tämä alus. Selvästikin heillä on tämä. Siitä on nämä valokuvat.

Sheehan raportoi lisäksi, että Carter sai kaksi raporttia ja että niissä oli huikeaa informaatiota.

Hän jatkoi eteenpäin ja valvoi kahta tutkimusta. Ensimmäinen tutkimus pääsi lopputulokseen — tämä oli USA:n valtion kongressin tutkimuspalvelun virallinen raportti, jota valmisteli kongressin tutkimuspalvelun tiede- ja teknologiaosasto, ja se lähetettiin edustajainhuoneen tiede- ja teknologiakomitealle, joka sitten edelleen lähetti sen presidentille. Tässä raportissa he tulivat tulokseen, että oli kahdesta kuuteen — ainakin — kahdesta kuuteen erittäin kehittynyttä älykästä sivilisaatiota muita kuin omamme omalla planeetallamme meidän galaksissa.

Ja toisena he valmistelivat täyttä raporttia UFO-ilmiöstä. Itse asiassa siinä oli diagrammeja kaiken muotoisista UFO-aluksista joita oli, ja itse asiassa se ennusti niiden ilmaantuvat tietyissä tapauksissa, ja että niistä käy ilmi että 5-6%:ssa näistä tapauksista — näistä havainnoista — ei ollut mitään muuta rationaalista selitystä näille ilmiöille, ottaen huomioon sen kaliiperin silminnäkijät, havaintojen ympärillä tehdyn yhteistyön laajuus, kuin päästä lopputulokseen että ne itse asiassa näyttivät tulevan yhdestä tai useammasta näistä kahdesta kuuteen Maan ulkopuoleisesta sivilisaatiosta galaksissamme.

Toinen viite siitä, että Carter sai tietoa UFO-ilmiön todellisesta luonteesta ja yritti paljastaa sen, on peräisin tarinasta jonka näyttelijä Shirley MacLean kertoi. MacLean vastasi UFO-tutkija Art Greenfieldin hänelle esittämiin kysymyksiin Larry Kingin ohjelmassa. Kysymys perustui siihen mitä näyttelijä Nicholas Cage oli esittänyt David Lettermanin ohjelmassa pari viikkoa ennen.

Kysymys: Heippa, hyvää iltaa Larry ja Shirley, noin kaksi viikkoa sitten Nicholas Cage oli Lettermanin show’ssa ja sanoi Shirleyn kertoneen presidentti Carterille, että hän oli nähnyt haltuun saadun avaruusolentojen aluksen hangaarissa. Voitteko kertoa minulle mitä presidentti Carter tasan tarkkaan sanoi?

Shirley: ”Hän ei sanonut minulle sitä, mutta hän sanoi monta kertaa minulle kun ensin kirjoitin kirjaa ”Out On A Limb”, että hän tukisi minua, että se oli totta, että siellä oli sisällä olentoja. Miksi me olisimme ainoita ihmisiä universumissa? Hän halusi valaista tiedustelulakeja, paljastaakseen sen, nähdäkseen miten ihmiset reagoisivat, mutta hän ei kyennyt eikä halunnut, niinkuin hän minulle selitti.”

Grant Cameron tuli mukaan avaruusolentoihin liittyvien ilmiöiden tutkimukseen toukokuussa 1975 henkilökohtaisesti nähtyään aluksen Carmanissa, Manitonassa 25 mailia pohjoiseen USA:n ja Kanadan väliseltä rajalta. Seuraavan 18 kuukauden ajan raportoitiin satoja havaintoja, ja Grant käytti kuukausia valokuvatessaan useita omituisia esineitä ja haastatellessaan satoja mukana olleita silminnäkijöitä. Näin alkoi 28 vuoden sitoutuminen aiheeseen. Kun hän oli kirjoittanut käsikirjoituksen vuosien 1975-76 havainnoista, hän siirtyi tutkimaan legendaarisen Wilbert B. Smithin työtä. Smith johti Kanadan hallituksen lentävien lautasten tutkimusta, joka tunnetaan nimellä Project Magnet, joka pyöri vuosina 1950-1954. Smithin tutkimuksen aikaan Grant sai kuulla entisestö Penn Staten yliopiston rehtorista tri. Eric Walkerista, jonka tri. Robert Sarbacher identifioi keskeiseksi henkilöksi salailussa. Cameron löi hynttyyt yhteen T. Scott Crainin kanssa tutkiakseen ja kirjoittaakseen UFOista, MJ-12:sta ja valtiosta MUFONille. Cameron sen jälkeen suuntasi tutkimuksensa USA:n presidenttien suhteeseen avaruusolentoihin. Hän teki 13 reissua USA:n kansallisarkistoihin ja presidenttien arkistoihin etsiäkseen relevantteja dokumentteja. Hänen työnsä suuri kontribuutio on tietopyynnön lähettäminen Valkoisen Talon tiede- ja teknologiakomiteaan, joka tuotti yli 1000 sivua paljastusdokumentteja Clintonin hallinnolta. Hän on luennoinut Kanadassa ja USA:ssa vuosien 1975-76 Manitoban havainnoista, Wilbert Smithista ja presidenttien UFO-yhteyksistä. Hän elää Winnipegissa, Manitobassa. Verkkosivu: www.presidentialufo.com

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

C.B. Scott Jones: Vaihtoehtoja uhatulle planeetalle

21.7.2020 paatoimittaja Kommentoi

Vol 1:4 (lokakuu 2006): 266-283. ISSN 1938-1719

C.B. Scott Jones, Ph.D

Esitetty Extraterrestrial Civilizations and World Peace Conferencessa

Exopolitics Instituten sponsoroimana

@ Kailua-Kona, Hawaii

11. kesäkuuta 2006

Kuka vastaa vaarassa olevan planeetan kutsuhuutoon? Ole varovainen sen suhteen keneltä pyydät apua — ensimmäinen vastaaja saattaa tulla korjaamaan satoa, ei parantamaan. Vai saako tuo kommentti aikaan pelkoon perustuvaa ajattelua, joka sokeuttaa meidät todellisten ongelmien rationaaliselta tarkastelulta, sekä itsemme vapauttavien strategioiden kehittämiseltä? Seuraavan tunnin aikana haluan tehdä kaksi asiaa. Ensimmäinen on jakaa joitain ideoita ja kokemuksia. Jotkut niistä ovat henkilökohtaisia, toiset ovat lähteistä jotka ansaitsevat huomiomme. Avauksen jälkeen käymme vakavaan, mukavaan työhön. Tarvitsen mielipidettänne eräästä projektista, joka yhdistää kaksi tämän konferenssin komponenttia: Maan ulkopuoliset sivilisaatiot, ja Globaalin rauhan.

Kirjansa Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence loppukappaleessa Michael Salla tekee havainnon, että “Sen sijaan että paljastamatta jättämisen politiikka olisi huono poliittinen päätös, jonka ovat valinneet valistumattomat julkiset virkamiehet mistään tietämättömän kansan puolesta, paljastamatta jättämisen politiikka on väistämätön poliittinen lopputulos ihmiskunnalle, joka ei ole valmistautunut kuulemaan totuutta Maan ulkopuolisten läsnäolosta. Jokaisella yksilöllä on valta muuttaa tämä.” [1] Lisäisin vielä, että sen lisäksi että on valta tehdä tämä muutos, jokaisella yksilöllä on vastuu ottaa osaa siihen muutokseen jos heillä on mitään odotuksia elää globaalisti kestävässä rauhassa. Tänä iltapäivänä jokainen teistä saa keskitetyn mahdollisuuden ottaa osaa tuohon muutokseen.

Paljon on sanottu ja kirjoitettu paljastamatta jättämisen ongelmasta, eikä minulla ole epäilystäkään siitä että salaisuuksia jätetään kertomatta. Kuitenkin, epäilen että useat salaisuudet liittyvät pelkoon, turhautumiseen ja nolouden tunteeseen kyvyttömyydestä todella kommunikoida sitä mikä on ollut käynnissä tuhansia vuosia.

Paljastukselle on olemassa peruslogiikka. Se on luonnollista seurausta kaikille kulttuureille yhteisestä tekijästä, joka määrittää erittäin kehittyneiden olentojen populaatiota. Yhteinen tekijä on: me olemme kaikki yhtä, ei ole erillisyyttä, kaikki on suhteessa kaikkeen. On kiinnostavaa, että tämä kuvaa sitä eetosta, joka monilla “primitiivisillä” alkuperäiskansoilla on. Se on myös rohkaisevaa, että nämä käsitteet ovat erilaisia “Kultaisen Säännön” toiminnallisen ytimen ilmaisuja, jotka kutovat yhteen kaikki kulttuurit, muinaiset ja modernit.

Vuosien ajan luulin, että paljastamatta jättäminen olisi valtion ongelma, mutta se ei ole. USA:n valtio mahdollisesti on tehnyt joitain huonoja valintoja koskien Maan ulkopuolisten kysymystä, mutta mahdollisesti se johtui heidän aiemmasta ymmärryksestään siitä mitä oikeasti tapahtui. Se on ja on aina ollut henkinen ongelma, jolla on alaviitteessä yhteytensä teknologiaan ja valtaan, viimeisimpien sukupolvien lemmikkeihin. Jos meillä olisi ollut Henkisten Suhteiden Ministeriö 1950-luvulla, tätä konferenssia ei tarvitsisi pitää.

Se mitä meidän tulee tehdä on herätä, muistaa keitä me olemme, mistä me olemme tulleet ja mikä on kohtalonamme. Tätä muistamista suuresti kiihdyttää oppiminen ja tutkiminen siitä mitä muut sivilisaatiot — kehittyneet sivilisaatiot — tekevät. Tämän opin ja tutkailun arvattava seuraamus on kestävä globaali rauha. Vierailevat Muut, joilla on Valkoiset Hatut asuvat kulttuureissa, jotka valaisevat tätä muistamisen polkua. Ehdotan, että emme olisi yllättyneitä kun tapaamme Vierailevia Muita, joilla on Mustat Hatut, sillä se mitä me teemme on näemme oman itsemme. Käytän termiä ‘Vierailevat Muut’ nimikkeenä tapaamillemme tahoille, sillä opin sen Amerikan intiaanikollegalta Turtle Woman Singing, jolta opin paljon tästä aiheesta. Eräs vielä ongelmallisempi kysymys on raportit mielenhallinnasta.

Kokijat ja mielenhallinta

Yleinen raportoitu ilmiö kokijoiden kirjallisuudessa on se, että aivot/mieli täyttyvät ajatuksilla ja visioilla Maapallon tuhoutumisesta. Tämä on erittäin dramaattinen esimerkki mielenhallinnasta ja mieleen vaikuttamisesta. Kokemus on voimakas, mutta mikä on sen viesti ja kuka sen lähettää?

Jos sen ovat raapineet kasaan Mustat Hatut, viesti voi olla, “Tee niinkuin sanon, tai muuten tapahtuu näin.” Jos se on peräisin Valkoisilta Hatuilta, viesti voi olla, “Hillitkää väkivaltaanne toisianne ja Maapalloa kohtaan, tai muuten tämä on se miten kaikki loppuu.” Kumpi tahansa, mikä voisi olla valtion vastaus tuollaiseen? Ehkäpä nihkeytemme ja purnaamisemme valtiota vastaan ei ole asianmukaista. Ehdotan, että meidän tulisi auttaa heitä.

Täytyy huomata, että toiset saattavat olla ja ovatkin mukana mielenhallinnassa. Ilmiselvä ryhmä, joka on melkein mahdoton välttää on mainosala TV:ssä ja radiossa. He ovat voimakkaita ja läpitunkevia. Ja sitten on myös muita. Me tiedämme, että mieli on herkistynyt tietyille mikroaaltotaajuuksille, ja että sellaisille altistuminen voi aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia, mm. hämmennystä sekä mielessä tapahtuvaa höpötystä joka on usein rietasta ja uhkaavaa. Olin todistamassa tällaista Washington DC:ssa FBI:n päämajassa, jossa he käyttivät sitä Michael Drosniniin pöyristyttävässä esityksessä heidän teknologiaosaamisestaan ja halukkuudestaan käyttää sitä lopettamaan eräs palaveri, jonka senaattori Pell oli pakottanut voidakseen keskustella heidän mukanaolostaan mielenhallintatutkimuksessa. Vanhempi FBI-henkilö tuossa tapaamisessa oli varatutkimusjohtaja Douglas Gow. Hän oli myös mukana helmikuussa ja huhtikuussa 1993 Wacon tragediassa Teksasissa David Koreshin kanssa.

En usko, että Vierailevat Muut käyttävät mikroaaltoja tai mitään teknologialaitteistoa saavuttamaan mielenhallinnan kaltaisia asioita. Niiden vuosien aikana jotka olen työskennellyt Amerikan intiaanien kanssa, jotka ovat ohjeistaneet minua että Vieraileville Muille kommunikointi on kuin isoäideille puhumista, esi-isille hengessä. Turtle Woman Singing (Paula Spencer) sanoi, että oli kuitenkin ero, “Isoäidit puhuvat yhden olan yli, ja Vierailevat Muut toisen olan yli.” Kuka tahansa joka on sinut telepaattisen viestinnän kanssa todennäköisesti osaa hoitaa sen mikä monille näyttää mielenhallinnan yritykseltä.

Keitä ovat Vierailevat Muut, miksi meidän tulisi heitä nimittää?

ET ei ole huono vaihtoehto. Se sanoo, “Ei kotoisin Maasta.” Jos me luulemme tietävämme heidän planeettansa tai alkuperäisen tähtijärjestelmänsä, se vastaa kysymykseen yhdellä tasolla, mutta miten me kutsumme heitä — sillä on väliä heidän asenteissaan ja suhteen syntymisessä. He eivät ole ihmisiä? Se on se mitä me olemme, ja monet kertomukset heidän ulkonäöstään ovat meistä varsin erilaisia. He ovat varsin vieraita ihmiskunnalle. Vieras on yleisin termi kuvaamaan avaruusolentoja, ja sillä on negatiivinen konnotaatio: “Ei ole yksi meistä!” Ehkäpä se on hyvä uutinen.

Lähtien ensimmäisestä julkisesta UFO-raportista Kenneth Arnoldilta vuonna 1947, ja siitä ilmiselvästä kysymyksestä että heidän mukanaan voisi olla miehistöä, meidän on pitänyt pohtia ovatko he ystävällisiä vai uhka. Meille oli esittänyt uhkahypoteesin Orson Wellsin radioesitys “Maailmojen Sota” lokakuun 30. päivänä 1938, jossa kuuluttaja realistisesti keskeytti lähetyksen raportoidakseen “oikeasta” marsilaisten laskeutumisesta New Jerseyyn ja heidän hyökkäämisestään New York Cityyn myrkkykaasulla. [2]

Kristinuskoisille kerrotaan mikä pääasiallinen uhka on ja kuka on vihollinen. 1. Mooseksen kirjassa käärme, paholaisen ja pahan metafora, on ikuisesti uhkalistan huipulla. Olisin ihmetellyt jos Orionin Reptiliaaneista kerrottaisiin heidän pitävän valkoista hattua. Intiaaniystäväni mielestä se on huttua. He näkevät käärmeen erilaisen kulttuurillisen linssin läpi.

On ehdotettu, että joillekin on hermostuttavaa jos vihollista tai uhkaa ei ole identifioitu. Tämän helpottamiseksi vihollinen joko valitaan tai se luodaan. Presidentti Reagan puhui avoimesti avaruusolennoista enemmän kuin kukaan muu presidentti. Poikkeuksetta hän liitti “uhkan” Vieraileviin Muihin. Se ei ole yllättävää, että hänen vastauksensa oli ison rahan Tähtien Sota -ohjelma. Sanon, että tikulla silmään sitä presidenttiä joka pelaa pelkokortin. Olen varsin iloinen, että sellaista ei ole käynnissä enää.

Rockefeller/Clinton-aloite

Vuonna 1992 Laurance Rockefeller pyysi minua suunnittelemaan strategian jolla rohkaista presidentti Clintonia korjaamaan politiikkaansa, jonka hän peri aiemmilta hallinnoilta koskien ET/UFO-informaation paljastamista. Me tapasimme Jack Gibbonsin, presidentin tiedeneuvonantajan, huhtikuun 14. päivä 1993, aloittaaksemme tuon steppailun. Me esitimme, että tavoitteemme oli vaatimaton; saada presidentti käymään uudelleen läpi nykyinen salailun käytäntö koskien UFO/ET-ilmiöitä ja tehdä tuoreempi päätös pitääkö kiinni nykyisestä käytännöstä vaiko muuttaa sitä. Me teimme selväksi, että henkilökohtaiset näkemyksemme olivat, että nykyinen politiikka ei palvele Amerikan kansan eikä maailman korkeimpaa etua, että kosmisten kulttuurien tapaamisen vaikutukset koskettavat jokaista sivilisaation aspektia. Otan tämän esiin kahdesta syystä. Ensimmäinen on, että me saimme tietää että Clintonille ei koskaan kerrottu näistä asioita. Ja toiseksi, se yksi kohta suunnitellussa strategiassa jota emme koskaan käyttäneet on edelleen arvokas.

Rockefellerin aloitteesta voitte lukea Grant Cameronin verkkosivuilta: www.presidentialufo.com. [3] Grant oli eräs ensimmäisiä, joka onnistuneesti käytti tietopyyntöä saamaan lähes tuhat sivua dokumentteja Gibbonsin toimistolta. Tässä kasassa oli kirjeitä Gibbonsin ja minun välillä, sekä Rockefellerin kirjeitä. Cameronin kommentaarien lisäksi se tarjoaa erään sydämellisen pyrkimyksen avata ovi UFO/ET-mysteeriin. Se mitä ei käsitelty oli kaikki infomaatio koskien sitä mistä Rockefeller ja Clinton puhuivat yksityisessä tapaamisessaan, joka heillä oli kun kävi ilmi että Clintonin hallinto ei saanut pääsyä siihen ohjelmaan joka kontrolloi informaatiota.

Tämän pyrkimyksen alkuvaiheissa Rockefeller ja minä odotimme, että tämä olisi todennäköinen lopputulema. Meillä oli B-suunnitelma jonka Rockefeller paljasti Gibbonsille, mutta lopulta hän ei päättänyt mennä siihen. Olen samaa mieltä tämän päätöksen kanssa. Se olisi suuresti nolannut Clintonin, mutta vielä tärkeämpänä se olisi saanut aikaan kaaosta ilman varmuutta siitä että siitä syntyisi mitään positiivista. B-suunitelman permutaatiota oltaisiin voitu käyttää rakastavalla aikeella, kuten myöhemmin esitän.

Mitä ihmiset ajattelevat?

Gallup toisensa jälkeen kertoo, että enemmistä amerikkalaisista “uskoo” toisilla planeetoilla olevan elämää, ja että UFOt ovat todellisia. Kun kysyt yksinkertaisen kysymyksen, saa ainoastaan yksinkertaisen vastauksen joka on helppo tuottaa vähällä ajatuksella. Luuletko, että enemmistö amerikkalaisista vastaisi “Kyllä” seuraaviin kysymyksiin:

UskotkoUFOjen olevan todellisia?
UskotkoJeesuksen palaavan Maapallolle?
Uskotko Jeesuksen palaavan Maapallolle UFOssa?

Mitä Vierailevat Muut aikovat?

Clintonin aloitteessa me emme ehdottaneet taksonomiaa mahdollisten voimien aikeille UFO/ET-ilmiön taustalla. Michael Salla on yksityiskohtaisesti puhunut aikomusten taksonomiasta: Tunkeilija, Manipulaattori, Auttaja ja Tarkkailija.[4] Tottakai tälle listalle voi olla erilaisia kombinaatioiden muotoja. Ensimmäinen joka tulee mieleen on tunkeilija (eli, ei kutsuttu), joka tulee auttamaan manipuloimalla ja leijailee ympäriinsä katsellen mitä tapahtuu.

Manipulaation ei tarvitse tarkoittaa pahaa aikomusta. Muista kulttuurin laajat vaikutukset. Kyynikko ja UFO-debunkkaaja, edesmennyt Phil Klass kysyi minulta kerran, “Kuinka moni ihminen joka väittää tulleensa avaruusolentojen “abduktoimaksi” on raportoinut sen FBI:lle?” Vastasin ettei minulla ollut hajuakaan vastauksesta, mutta että olin varma että maissa ja kulttuureissa, joissa morsiamen sieppaus on eräs heidän tavoistaan, prosenttiosuus olisi eri.

Mitä tapahtuu?

Jossain kohtaa selvä kertomus siitä mitä tapahtuu voi määrittää aikataulutuksen ja sen tyypin resurssit jotka tuodaan saataville vastaamaan niihin mahdollisuuksiin, joita kosmisten kulttuurien tapaaminen ja moniulotteisen todellisuuden kunnioittaminen tarjoavat.

Mitä resursseja meillä on tukea ymmärtämisen väitteitä, jotka olisivat uskottavia? Rehellinen skeptikko todennäköisesti vaatisi, että ensimmäinen todisteiden taso on pakko liittyä Maan ulkopuolelta peräisiin olevaan laitteistoon. Kun sellaisen laitteiston olemassaolo on julkista, portit ovat auki eikä niitä voi enää koskaan kunnolla. Moderneina aikoina tuhannet silminnäkijät ovat raportoineet heille UFOilta näyttäviä asioita, jotka ovat päässeet läpi jokaisesta viiden aistin testistä. Tunteja videomateriaalia on saatavilla. Kuitenkin kytköstä näiden havaintojen ja Maan ulkopuolisen alkuperän välillä ei ole koskaan onnistuneesti saatu aikaan. ET-laitteiden haltuunotto ja niiden pitäminen pois kansan silmiltä ja tiedosta on ollut erittäin korkean prioriteetin toimintaa USA:ssa ja muissa maissa. Halu näyttää sellaista laitteistoa avaisi dialogin sille mitä se tarkoittaa.

Kiinalaiset ja venäläiset ovat kertoneet minulle, että heillä on hallussaan laitteistoa. Kiinalaiset ovat kertoneet minulle, että kun USA tekee ilmoituksen, he seuraavat nopeasti perässä. Olen miettinyt tätä lausuntoa vuosia. Miksi Kiina peesailee USA:ta? Se tarkoittaisi, että USA:lla on paljastuksessa johtava asema. Miksi?

Ehkäpä joillekin teistä tämä voisi olla jatko-osa Dan Brownin Da Vinci -koodiin. Keskeiset komponentit tässä skenaariossa ovat Jumala, moniulotteinen todellisuus joka on täynnä monenlaisia kulttuureja, joista jotkut ovat äärimmäisen henkisiä ja teknologisesti kehittyneitä. Kaikki nämä komponentit ovat energeettisesti kytkeytyneet tavoilla, jotka ylittävät käsityksemme ajasta ja etäisyydestä.

Kaikki nämä komponentit ovat laajalti käsitelty pyhässä, tieteellisessä sekä UFO/ET-kirjallisuudessa. Uskossa vankasti olijat ottavat pyhän kirjallisuuden uskon asiana. Tieteiskirjallisuutta pidetään rationaalisena kun se perustuu hyväksyttyihin tieteellisiin tutkimusprotokolliin. UFO/ET-kirjallisuus perustuu mihin tahansa lähteisiin kirjoittaja onkin sitten päättänyt turvautua. Jotkut näistä lähteistä raivostuttavat sekä tieteellistä että uskonnollista leiriä, ja osa tästä raivosta on epäilemättä oikeutettua. Mutta jotkut perustuvat ylimieliseen tyytymiseen tieteen nykylaatikon kokoo, ja uskonnollisten hierarkioiden uskoon siitä että he kuulevat vain Jumalan äänen, ja että ainoastaan he ovat kykeneviä tulkitsemaan viestiä massoille.

Avoin kanava

UFO/ET-kirjallisuuden eräs rikas osa tulee kanavoidusta tiedosta. Erilaisia leimoja annetaan tälle tilanteelle. Jotkut tutkijat pitävät sitä nolottavana, mutta uumoilen että useimmat kunnioittavat sitä potentiaalisena aiheen valaisun lähteenä, joka näyttää sijaitsevan taivaallisessa Mustassa Aukossa, ja tuntemattomista syistä se on lisäksi valtioiden piilottama, joilla on kieltämättä aikamoinen kyky kerätä sähköistä ja valokuvamuotoista todistusaineistoa siitä.

Kanavointi tulee laajalta spektriltä monenlaisissa muodoissa ja varmasti se on ollut ihmiskunnalla matkassa tietoisuuden evoluutiossa. Pyhä kirjallisuus ei olisi olemassa ilman sitä. Tieteellisen löytämisen rynnistys on velkaa sille enemmän eri sen muodoissaan kuin se tunnustaa tai koskaan haluaisi myöntää. Se on kaikkialla läsnäoleva ilmiö. Jokaisella tässä huoneessa on henkilökohtainen kokemus kanavoinnista. Muutama tässä konferenssissa ovat tunnettuja tästä taidemuodosta.

Jon Klimon kirja Channeling: Investigations on Receiving Information From Paranormal Sources on klassikko.Klimo havainnoi, että kanavointi ET-lähteistä ja koskien niitä alkoi Kenneth Arnoldin UFO-havaintojen jälkeen vuonna 1947.[5] Ehdotus on, että Arnoldin havainnot, jotka nähtiin ja raportoitiin fyysiseksi alukseksi, avasivat kanavoijien mielikuvituksen ja erittäin mahdollisesti energeettisen väylän kanavoinnille tästä aiheesta. Voi olla, että jokainen viiden aistin kohtaaminen tämän jälkeen on saanut aikaan ja edistänyt eri muotoista lisäkommunikaatiota.

Yli sadan sivun läpikäynnin jälkeen kanavoinnista modernina ja historiallisena ilmiönä, Klimo tiivistää näin:

Nämä viimeiset kaksi lukua ovat esittäneet rikkaan kokoelman esimerkkejä kanavoinnista, joka kattaa yli 5000 vuotta historiaa. Kuten olemme nähneet, kanavoidut viestit ovat pysyneet sekä iättöminä että ajankohtaisina niiden teemoissaan läpi vuosisatojen useiden eri kulttuurien.[6]

Avoin kanavointi

Kun aiemmin sanoin, että jokainen tässä huoneessa on kanavoinut informaatiota, viittasin erityisesti Avoimen Kanavoinnin kategoriaan. Klimo määrittelee Avoimen Kanavoinnin prosessiksi, joka käsittää paljon siitä mikä osuu perinteisten intuition, oivalluksen, inspiraation ja mielikuvituksen alueille. Se mitä “tulee mieleen” tuntuu tulevan laajemmasta maailmasta kuin ihmisen oma kokemusmaailma tai oma itse. Jonkinlainen itsensä ylittäminen tuntuu tapahtuvan, jonkinlainen tavallisten mahdollisten ylittäminen.[7]

Jos Ramtha olisi täällä, hän saattaisi sanoa nyt, “Todellakin. Mestarit, mitä mieltä olette siitä?” Ja se on se mitä me teemme kohta parin minuutin päästä.

Sir Isaac Newton on Avoimen Lähteen Kanavoijan huippuesimerkki. Paino sanalla “avoin,” mutta pidetään mielessä että myös vastakkainen voi tapahtua. Suljettu mieli varmistaa rajoitetun informaation virran. Mieti Newtonia, häntä pidetään eräänä tärkeimmistä modernin tieteen kehittäjistä. Fyysikko ja matemaatikko, hän oli myös filosofi, teologi ja paljon muuta. Jälkimmäisen osan hänen elämästään hän omisti paljon aikaa alkemian tutkimukselle etsiessään Viisasten Kiveä. Kemian ja tieteen termein ilmaistuna Viisasten Kivi on ainetta, joka voi muuttaa halvat metallit kullaksi ja luoda myös eliksiirin, joka tekisi ihmisestä nuoremman ja tekisi kuolemattomuuden unitodellisuudesta totta.

Verkkosivuillaan meedio Ellie Crystal tarjoaa elegantin esityksen siitä mikä oikeasti oli kysymyksessä:

Viisasten Kivi — se mikä sisältää luomakunnan tiedon — symboli joka esittää viimeistä lopputulosta ihmisen sisäisestä transformaatiosta, hänen ulkoisten piirteidensä perusmetallien muuttumisesta hänen korkeamman itsensä kultaisiksi ominaisuuksiksi. Kaikki liittyy tietoisuuden evoluutioon ajan alkemiassa.[8]

Kanavoidun tiedon käyttö

Usa:n tiedusteluyhteisö ja kaikkien muiden valtioiden vastaavat ovat aina käyttäneet Avointa Kanavointia informaation keräämisessä ja analyysissa. Muistetaan, että Avoimen Kanavoinnin määritelmään kuuluu intuitio, inspiraatio, oivallus, mielikuvitus, kaikki luovan prosessin aspektit. Pidän Kaukokatselun käyttöä, jonka on kehittänyt Ingo Swan, suurena onnistumisena ja erityisenä Avoimen Kanavoinnin muotona, ja on myös muita joista et välttämättä ole kuullut. Joitain vuosia sitten ehdotin CIA:lle koulutusohjelmaa jolla parantaa intuitiivisia kykyjä. He harkitsivat sitä vakavasti ja useiden kokoontumisten jälkeen he sanoivat, että ohjelma näyttää hyvältä, mutta että se ei näytä tarjoavan mitään lisää siihen mitä he jo nyt tekevät. Minulla oli hyvät henkilökohtaiset kontaktit Virastoon, ja kykenin saamaan tietoja heidän ohjelmastaan. Kaikkein mielenkiintoisin tarina josta kuulin siihen liittyen oli, että he olivat avanneet sen muutamalle analyysiosaston johtohenkilölle. Yllättävä tulos tästä oli, että johtohenkilöt ilman minkäänlaista kokemusta tai tietoa asiasta keksivät avuliaita oivalluksia käsiteltäviin ongelmiin. Tämä vahvisti intuition käytön tiedustelutyössä, ja osoitti sen paikan Avoimen Kanavoinnin piirissä.

Ja Jumala sanoi . . .

Tässä osassa esitystäni olen varmasti haavoittuvainen syytöksille, että olen valinnut parhaat kanavoinnit päältä, esittääkseni asian. Olen valinnut ne mitkä mielestäni ovat kiinnostavia, provokatiivisia, liittyvät käsiteltävään asiaan, ja tärkeimpänä, jotka minusta läpäsevät uskottavuustestin. Tämä testi, toki, on subjektiivinen ja jokaisen henkilön vastuulla toteuttaa itse.

Neale Donald Walsch on sanonut, että hänen kirjansa eivät ole kanavoituja, vaan että ne ovat Jumalan inspiroimia. Olen aiemmin huomauttanut, että inspiraatio on Avoimen Kanavoinnin käsite. Wasch on kuvannut prosessiaan hänen mielessään kuulemiensa Jumalan sanojen puhtaaksikirjoittamiseksi. Miljoonia kirjoja näitä puhtaaksikirjoituksia on myyty globaalisti. Ne on käännetty 37 kielelle. Keskipäivällä syyskuun 11. päivä 2011 Walsch julkaisi lausunnon traagisen aamun tapahtumista. Se mitä hän sanoi oli profeetallista ja perustavanlaatuista. Täydellinen lausunto löytyy Larry Jamesin verkkosivulta: www.celebratelove.com/nealewalsch.htm

Se ei löydy Walschin omalta sivulta. Se on arvokasta luettavaa. Lausunnon ydin on tämä:

Tämän päivän tapahtumiin voi reagoida kahdella mahdollisella tavalla. Ensimmäinen tulee rakkaudesta, toinen tulee pelosta. Jos me tulemme pelosta, me saatamme panikoida ja tehdä asioita — henkilöinä ja kansakuntana — jotka voivat aiheuttaa vain lisää vahinkoa. Jos me tulemme rakkaudesta, me löydämme pakopaikan ja voimaa, jopa silloinkin kun tarjoamme niitä muille. Keskusteluja Jumalan Kanssa keskeinen oppi on: Sen minkä haluat kokea itse, tarjoa muille.[9]

Tulivatko nuo sanat Jumalalta vaiko Walschilta? Vastaus on ilmiselvästi, kyllä.

Keskusteluja Jumalan Kanssa — Ensimmäinen Kirja

Vastauksena Walschin kysymyksiin, Jumala vahvistaa, että on elämää toisilla planeetoilla ja että se on vieraillut luonamme.[10]

Keskusteluja Jumalan Kanssa — Toinen Kirja

Jälleen tuodaan esiin kysymys muista olennoista avaruudesta. Jumala vahvistaa, että älykästä elämää löytyy läpi koko universumin. Osa siitä on alkeellisempaa kuin elämä Maapallolla, ja osa paljon kehittyneempää. Maapallolla on vierailtu monia kertoja tarkastamassa ja joissain tapauksissa kevyesti auttamassa, erityisesti teknologian alueella. Jumala esittää, että apua on myös annettu siirtymään tietoisuudessa, kasvattamaan henkistä tietämystä, mutta se on hidas prosessi. Se ottaa aikaa ja kärsivällisyyttä. Elinikiä. Sukupolvia. “Joka päivä uusia ideoita, uusia ajatuksia, uusia konsepteja tuodaan eteesi.” Walsch kysyi miksi he eivät paljasta itseään suuremman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Jumala vastasi, että heidän tarkoituksensa on auttaa muutoksessa, joka heidän mielestään on se mitä suurin osa teistä kaipaa, ei luoda sitä, ei vaalia sitä, ei pakottaa sitä. Hän sanoi, että jos he paljastaisivat itsensä kansalle, pelkkä heidän läsnäolonsa voima olisi ylitsepääsemätön. Hän sanoi, että kun tietoisuutemme kasvaa, pelkomme hellittää ja he tekevät itsensä tunnetuiksi kaikille, ja lopetti sanomalla että jotkut ovat jo tehneet niin kouralliselle ihmisiä.[11]

Tämä tarkoittaa, että paras strategia on keskittyä kestävään rauhaan ja kehitykseen, ja tehdä työtämme meille annetuilla työkaluilla, ja odottaa että nämä pyrkimykset saavat henkistä ja teknologista tukea ja että ansaitsemme oikeuden avoimiin tapaamisiin ja kaikkeen siihen hyvään mitä siitä seuraa.

Jumala: Kyllä, joillakin on Mustat Hatut

Jumala tunnustaa, että jotkut Vieraileat Muut ovat pahantahtoisia, mutta muistutti ettei saa tuomita, että “Kukaan ei tee mitään asiatonta ottaen huomioon jokaisen mallin universumista.” (Tämä konsepti toistuu usein kolmessa Keskusteluja Jumalan Kanssa -kirjassa.) Mutta Jumala vakuutti, että meitä suojellaan, että meille annetaan mahdollisuus elää oma kohtalomme. “Teidän tietoisuutenne luo sen lopputuloksen.” “Niinkuin ajattelet, sitä saat.” “Vedät puoleesi sitä mitä pelkäät.”[12]

Minulle Jumalan havainnot ovat avaimia joilla selittää se miksi Mustat Hatut ovat ilmaantuneet, ja avaimia joilla lähettää ne pois. Ne ovat henkisesti vähemmän kehittyneitä olentoja, joita houkuttelee henkisesti vähemmän kehittynyt planeetta. Se mitä ne näkevät tapahtuvan Maassa on niille tuttua, ja he tulevat. Kun me nostamme tietoisuuttamme ja muutumme henkisesti kehittyneiksi olennoiksi, ne eivät ole täällä.

Keskusteluja Jumalan Kanssa — Kolmas Kirja

Jumala sanoo,

Kehittynyt teknologia ilman kehittynyttä ajattelua ei luo kehitystä, vaan tuhon. Te olette kokeneet jo sen planeetallanne, ja olette erittäin lähellä kokea sen uudelleen… Teillä oli aiemmin kehittyneempi sivilisaatio Maassa kuin se mikä nyt on. Ja se tuhosi itsensä. Ei ainoastaan tuhonnut itseään, se tuhosi lähes kaiken muun myös. Se teki sen koska se ei tiennyt miten käsitellä itse kehittämäänsä teknologiaa. Sen teknologinen kehitys oli niin edellä henkistä kehitystä, että se päätyi tekemään teknologiasta oman Jumalansa.[13]

Walsch kysyi Jumalalta miten voisimme estää tämän kaiken tapahtumasta uudelleen. Jumala sanoi, että on olemassa kirjoja, jotka ovat omistautuneet tälle asialle mutta jotka ihmiset sivuuttavat. Hän sanoi, että Thom Hartmannin kirja The Last Hours of Ancient Sunlight oli inspiroituneen viestintuojan kirjoittama.

Walsch esitti, että teknologinen edistys ja henkinen alkeellisuus ovat ongelma Maapallolle. Jumala vastasi yksityiskohtaisesti ongelman vakavuuteen:

Ja jos ette tapa itseänne ydinhulludella, tuhoatte maailman ympäristönne itsemurhalla. Olette tuhoamassa planeettanne ekosysteemin ja jatkatte sen sanomista, että ette ole tekemässä niin.

Niinkuin se ei riittäisi, räpelöitte elämän itsensä biokemian kanssa. Kloonaatte ja geneettisesti manipuloitte, ettekä tee sitä riittävällä huolella sen ollakseen hyödyksi teidän lajillenne, vaan se uhkaa olla kaikkien aikojen suurin katastrofi. Jos ette ole varovaisia, saatte ympäristön ja ydinaseiden uhan näyttämään lasten leikiltä.

Kehittämällä lääkkeitä tekemään sen työn mikä kehonne on tarkoitus tehdä, luotte viruksia, jotka ovat niin vastustuskykyisiä, että ne väistämättä pyyhkivät koko lajinne pois.[14]

Ja oppitunti on…?

Jumalan vastaukset eivät esitä kauhean iloista lopputulosta Maapallolle. Henkilökohtainen selviytyminen henkisessä mielessä ei ole ongelma. Toiminnallinen ongelma on sellaisen tietoisuuden kehittäminen, joka “saa aikaan tuloksia.”

Mikä jätettiin sanomatta, mutta varmasti ymmärrettiin, oli mitä seuraa siitä jos emme suostu hyväksymään itsemme muuttamisen haastetta. Mielestäni tämä on ollut se surullinen tie jolla tämä kansakunta ja maailma on ollut jo yli sadan vuoden ajan. Mutta Jumala on sanonut, että siirtymä tietoisuudessa “ottaa aikaa ja kärsivällisyyttä. Elinikiä. Sukupolvia.” Kuitenkin, jos me keskitymme viimeiseen kuuteen vuoteen, näkyy tuntematon tekijä.

Aivan kuin viimeiset ryhmät, jotka voivat todella herätä, ovat ne joilla nyt on hallussaan joukkotuhoaseita, ja kun puhutaan heidän halukkuudestaan käyttää niitä mitä tahansa muuta maata vastaan joka pyrkii samaan statukseen. Yhtä vaarallista on heidän tieteen väärinkäyttönsä ympäristön tuhoutumisessa ja ilmastonmuutoksessa. Kaikista vaarallisinta on “heidän perustansa” väärinkäytön potentiaaliset seuraamukset, Armageddonin lähestyessä. Kun heidän perustansa tajuaa, että sotateollista kompleksia ei kiinnosta paskaakaan Seitsemän Sinetin avaaminen, USA saattaa havaita että kristityt sotilaat kotona ovat oppineet paljon Lähi-Idän asymmetrisesta sodankäynnistä.

Meidän tulee keksiä strategia, joka osaa käyttää tietoa Vierailevien Muiden päätöksistä pysyä näkymättömänä kunnes me esitämme aikeemme ja saavutuksemme suuremmassa henkisessä tietoisuudessa, joka osaltaan auttaa tuota siirtymää.

C-suuunnitelma

Vaihe Nolla – raketin laukaisu, metafora heräämiselle, muistamiselle.

Vaihe Yksi luo perustan C-suunnitelmalle. Tämä tulee olemaan kasa intellektuaalista materiaalia henkilöiltä, yliopistoilta ja globaaleilta think tankeilta, jotka vastaavat kysymyksiin, oman alueensa ja kulttuurinsa puolesta, jotka perustuvat seuraaviin oletuksiin:

Kosmisten kulttuurien tapaamisen seuraamukset tulevat olemaan äärimmäisen perustavanlaatuisia. Jokainen yhteiskunnan osa-alue kokee vaikutuksen. Uskonto, politiikka, tiede, teknologia, koulutus, koko elämän spektri vapisee kiistämättömästä tiedosta koskien tätä suurempaa todellisuutta.

Sen miettiminen mikä impakti tulee olemaan eri kulttuureissa, ja todennäköinen vastaus noilta kulttureilta, on arvollinen projekti kaikkein parhaimmille mielille, jotka ovat halukkaita tällaiseen haasteeseen käymään.

Tapahtuipa sellainen kontakti tai sitten ei, ja mistä tahansa kansalta piilossa pidetystä syystä, on kiinnostava kysymys, mutta se ei ole a priori ongelma johon pitää vastata.

Tapaamiset käydään vastavuoroisen kunnioituksen ja arvostuksen olosuhteissa.

Kysymykset ja ongelmat joihin vastataan:

1. Mikä on näiden tapaamisten vaikutus teille tärkeimpiin kulttuureihin?

2. Mitkä teille tärkeimpien kulttuurien osa-alueet kokevat eniten vaikutusta?

3. Miten tämä vaikutus eroaa muitten kulttuurien vaikutuksesta?

4. Miten teille tärkeät kulttuurit vastaavat näiden tapaamisten seuraamuksiin?

5. Ovatko teille tärkeät kulttuurit odottaneet sellaisia tapaamisia?

6. Globaalisti, miten vastaus tulisi toteuttaa?

7. Kysymys primitiivisistä ja erittäin kehittyneistä kulttuureista tulee esiin. Jotta tähän voitaisiin vastata, missä Maapallo sijaitsee tässä jatkumossa?

Vaiheessa Kaksi Vaiheen Yksi materiaalit käsitellään ja jaetaan laajalti ympäri maailman.

Vaihe Kolme toteuttaa kansainvälisen kyselyn jossa mitataan kansan vastetta Vaiheen Kaksi materiaaleihin.

Vaihe Neljä pyytää kirjallisen vastauksen valtionpäämiehiltä, järjestäytyneiden uskontojen johtajilta, koulutusjohtajilta, tuhannen suurimman korporaation toimitusjohtajilta ja ylemmältä eläköityneeltä sotilas- ja tiedustelujohdolta koskien Vaiheen Yksi materiaaleja ja Vaiheen Kolme kansan vastetta.

Vaihe Viisi tulee olemaan loppuraportti C-suunnitelman löydöksistä, arvioinneista ja kommenteista.

Vaihe Kuusi annetaan Vierailevien Muiden määritettäväksi.

Toiminnan edistyminen:

Vaihe Nolla, tällä hetkellä käynnissä, odotetaan päättyvän vuoden 2006 loppuun mennessä.

Vaihe Yksi, vaikutusten arviointi ja todennäköinen vastaus – kuusi kuukautta.

Vaihe Kaksi, syntetisointi ja levittäminen – neljä kuukautta.

Vaihe Kolme, kansainvälinen kysely – kuukausi.

Vaihe Neljä, globaalien johtajien vastaus – kolme kuukautta.

Vaihe Viisi, C-suunnitelman raportti – neljä kuukautta.

Vaihe Kuusi, jää nähtäväksi

C-suunnitelma ja Vaiheen Nolla raketin laukaisu

Antaisin C-suunnitelmalle varsin pienen todennäköisyyden, että se koskaan toteutetaan ilman raketin laukaisua. Me voimme löytää jonkun kuten Laurence Rockefeller, jolla on resurssit ja visio rahoittaa C-suunnitelma, mutta kansainvälinen julkinen kiinnostus aiheeseen, joka ehdottomasti vaaditaan suunnitelman toimivuuden takia, ei tällä hetkellä ole olemassa.

On kuitenkin olemassa tapa luoda tuo kiinnostus, ja sen myötä rahoitus saataisiin äkkiä. C-suunnitelma vaatii alkuun raketin laukaisun. Termi “raketin laukaisu” on metafora toiminnalle, joka saa huomiota ja luo kiinnostusta raketin tehtävän tulevalle menestymiselle. Ei olisi kauhean tuottavaa jos “raketin laukaisu” olisi uhkaava. Maapallo ei kykenisi esimerkiksi käsittelemään sitä shokkia, kun Emoalukset ilmaantuvat jokainsen valtion pääkaupungin ylle. Raketin laukaisu tulee olla edistyvä tapahtuma, joka on mitä ilmeisimmin ihmisen tekosia, ja silloin voimme tajuta, että emme ole koskaan olleet yksin.

Tapahtumien kehitys, joka edeltää raketin laukaisua, on ollut käynnissä ainakin viimeiset neljä vuotta. Tähän liittyen kannattaa lukea Michael Drosninin kirja The Bible Code II: The Countdown. Kirjassaan Dronin esittää, että Raamattukoodi paljastaa oman koodinsa avaimen sijainnin. Sen on raportoitu olevan jonnekin Jordaniin, Lisan niemimaalle haudattu artifakti, jonka sinne on haudannut Vierailevat Toiset. Koodi on myös paljastanut, että sivilisaatio tuhoutuu piakkoin ellei ihmiskunnan epäinhimillisyyksiä pian lakkauteta Maapallolla. [15]

Drosnin on yrittänyt, onnistumatta, saada luvan Jordanin valtiolta etsiä ja löytää tämä artifakti. Tästä toiminnasta riippumatta ja kaikkien Lähi-Idän kollegoideni harmiksi Jordanin yliopisto oli ensimmäinen, joka otti käytöön Kestävän Rauhan ja Kehityksen ohjelman (SPD). Pian tuon päätöksen jälkeen Amerikan sota Irakissa käynnistyi ja antiamerikkalaisia opiskelijamellakoita esiintyi Jordanin yliopiston kampuksella. SPD-ohjelma nopeasti laitettiin hyllylle ennen kuin oli selvää miten sota ratkeaisi. Jordanian kuningasperhe on keskeinen hankittaessa lupa Raamattukoodin Avaimen muodolliseen arkeologiseen etsintään ja löytöön.

Vaihe Nolla on kuitenkin alkanut. Viimekertaisella vierailullani Jordaniaan vein tiimin Lisan niemimaalle, ja me onnistuneesti selvitimme Avaimen sijainnin. Me tiedämme sijainnin mistä artefakti löytyy kun sen löytäminen saa hyväksynnän erittäin kehittyneiltä olennoilta Maassa ja muualla.

Vaihe Nolla on suunnitelma jolla saada tämä raketti laukaistuksi, ja se tulee toimimaan. Olen varma, että tunnustatte että vaikka monet meistä odottavat saavansa käsiin mitä tahansa tuo Avain sitten onkin ja oppia sen mitä siitä voidaan, on toisia jotka suuttuvat tästä tapahtumasta. Sillä on potentiaali vaikuttaa nykyisiin valtasuhteisiin politiikassa ja teollisuudessa. Lääke Avaimen löytämisen ja hedelmällisen tutkimisen vastustukseen on avoimuus ja sen julistaminen että löydetyt asiat kuuluvat koko maailmalle. Me haluamme välttää toisen Jerusalemin luomista, joka oli joskus pyhyyden, inspiraation ja toivon symboli, joka on nyt pelon ja jakautumisen varjoissa.

Pyydän teiltä kolmea asiaa: ensimmäinen on ymmärtää miksi Vaiheen Nolla kaikkien yksityiskohtien paljastaminen kansalle voi häiritä sen menestystä. Toinen on kertoa se mikä teidän mielestänne Avain on ja miten se toimii. Lopuksi jos teidän mielestä C-suunnitelma on korkein kosminen intressi, pyydän rukouksianne jouduttaa sen laukaisua ja menestyksekästä loppuunsaattamista.

***

Kirjoittajasta

C. B. Scott Jones, Ph.D on Peace and Emergency Action Coalition for Earthin perustaja ja johtaja. Tätä ennen hän oli Human Potential Foundation johtaja ja yksi perustajista. Sitä ennen hän oli senaattori Claiborne Pellin erikoisasiantuntija tammikuusta 1985 maaliskuuhun 1991. Hän on laivaston evp komentaja, ja puolet 30 vuoden laivastourasta hän oli mukana tiedustelupalvelun ulkomaisissa projekteissa. Laurence Rockefeller rahoitti kansainvälisen konferenssin When Cosmic Cultures Meet, Washington D.C:ssa toukokuussa 1995. Marraskuussa 1998 Human Potential Foundation lakkautettiin ja sen keskeisin osa, rauhanaloite, siirrettiin juuri perustettuun Peace and Emergency Action Coalition for Earthiin. Verkkosivu: www.peaceroom.com

Viitteet

1. Michael Salla, Exopolitics: Political Implication of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books) s. 288. 2. Kts. The War of the Worlds (radio) Wikipediassa. 3. Grant Cameronin sivusto: www.presidentialufo.com 4. Salla, s. 20-43. 5. Jon Klimo, Channeling: Investigation on Receiving Information From Paranormal Sources (Jeremy Tarcher) s. 53-56. 6. Klimo, s. 128. 7. Klimo, s. 199. Kts. sivut 303-319 Avoimesta Kanavoinnista. 8. Ellie Crystalin verkkosivu: www.crystalinks.com. 9. Larry Jamesin verkkosivu: www.celebratelove.com/nealewalsch.htm. 10. Neale Donald Walsch, Conversations with God: An Uncommon Dialogue, Book 1 (Hampton Roads, 1995) s. 208-209. 11. Walsch, CwG Book 1, s. 237 – 240. 12. Walsch, Conversations with God, Book 2 (Hampton Roads, 1997) s. 239-240. 13. Walsch, Conversations with God, Book 3 (Hampton Roads, 1998) s. 269-270. 14. Walsch, Conversations with God, Book 3, s. 277-278. 15. Michael Drosnin, The Bible Code II: The Countdown (Penguin Books, 2003) pages 25-51. Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Eksopolitiikka: Politiikka, Hallinto ja Laki Universumissa

18.7.2020 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on Leo Sprinklen arvio Alfred Lambremont Webren kirjasta Exopolitics: Politics, Government And Law In The Universe by Alfred Webre, J.D. (Universebooks; Filament Books 2005) ISBN: 0-9737663-0-1

Mikä tahansa tutkivan teoksen arvio tulisi tarkastella kolmea kysymystä: Mikä on kirjoittajan esittämä tavoite? Miten hyvin kirjoittaja saavuttaa tuon tavoitteen? Miten kirja antaa oman panoksensa alalle?

Arvion lukijalle tulisi antaa sekä intellektuaalinen arvio kirjasta että joitain arvioijan oivalluksia kirjoittajan aikeista ja saavutuksista. Näin arvion lukija voi määrittää arvioijan puolueellisuuden ja sitten päättää ostaako ja/tai lukeako kirjan.

Kirjan Exopolitics kirjoittaja sekä kouluttaa että patistaa lukijaa hyväksymään rohkean ja optimistisen kuvan Maapallosta ja ihmiskunnasta. Hyvin kirjoitettu ja hyvin toimitettu kirja tutkii eristyksissä olevan planeetan statusta, joka on valmis liittymään kosmiseen yhteisöön — “Universumin yhteiskuntaan.”

Kirjan kirjoittajalla, Alfred Lambremont Webrella, on tutkinnot oikeustieteestä ja sovelletusta psykologiasta. Hän tarjoaa lukijoilleen monien ammatillisten toimien hedelmiä, mm. hänen työstään tulevaisuudentutkijana Stanford Research Institutessa. Vuonna 1977 hän veti projektia, jolla kehitettäisiin ehdotus Valkoiselle Talolle kommunikoida avaruusolennoille presidentti Carterin hallinnon aikaan.

Exopolitics tarjoaa viitekehyksen, tai mallin, arvioida ihmiskunnan nykystä ja tulevaa statusta. Esitetty tavoite on tarjota silta kahden käsitteen, nykyisen eristyksissä olevan Maapallon ja tulevan kosmisten kulttuurien osana olevan Maapallon, välille moniulotteisen Universumin yhteisössä.

Webre valmistelee lukijaa sekä muutoksiin poliittisessa “todellisuudessa” että muutoksiin myös tieteellisessä “todellisuudessa”. Hän painottaa holografisen Universumin periaatetta. Sekä henkiset että materiaaliset dimensiot ovat YHTÄ. Näin henkinen ja eettinen sekä tieteellinen ja tekninen kehitys ovat merkkejä planeetan yhteiskunnasta, joka on valmis universaaliin “yhteenliittymään” politiikan, hallinnon ja lain saralla.

Webre ottaa kantaa moniin kysymyksiin: Onko Eedenin Puutarhan tarina heijastusta ihmiskunnan alkujuurista kosmisessa kontekstissa? Onko Maa eristyksissä johtuen Maan ulkopuolisten yhteisöjen karanteenista? Onko ihmiskunnan väkivallan historia — ja nykyiset suunnitelmat aseistaa avaruus — merkittävä tekijä Maan ulkopuolisten yhteisöjen karanteenissa? Kapinoivat Maapallon “jumalat”, tai hallitsijat, suuremman kosmisen yhteisön hallintoa vastaan? Onko UFO-ilmiö merkki ET-ohjelman strategiasta? Onko Paljastusprojekti keino jolla ihmiskunta voi muodollisesti tunnustaa avaruusolentojen läsnäolon? Kirjoittaja ottaa käyttöön of “reflektiivisyyden” ja “dimensionaalisuuden” käsitteet metodeina joilla ihmiset tulevat tietoisiksi korkeammista ulottuvuuksista ja korkeammista totuuksista. Näin sekä ulkoiset (empiiriset) että sisäiset (intuitiiviset) metodit saavat painoarvoa tutkittaessa ja arvioitaessa totuutta. Esimerkiksi Webre käyttää erilaisia galluppeja todisteena kaksoishypoteesista: Useimmat aikuiset ovat tietoisia sekä avaruusolentojen läsnäolosta että UFO-salailusta. Arviolta puolet amerikkalaisista aikuisista ovat yhtä mieltä sen kanssa, että valtion virkamiehet panttaavat tietoja UFO-raporteista.

Webre sanoo: “Muutosvoimaiset Eksobiologia, Eksoarkeologia ja Eksopolitiikka rakentaisivat tiedon sillan ja suhteen kehittyneisiin sivilisaatioihin Universumissa.” Hän peräänkuuluttaa Kontaktin Vuosikymmentä (Decade of Contact) jolla valmistellaan yhteiskunta linjautumaan Universumin yhteiskunnaksi.

Arvioijan mielestä kirjoittaja on hyvin kuvannut tavoitettaan, joka on esittää malli Univerumin politiikalle, sekä lähestymistapa jolla ihmiskunta voi suunnata itsensä Universumin yhteiskunnan lakiin ja hallintoon. Onko kirjoittaja saavuttanut tuon tavoitteen hyvin? Arvioija tunnustaa, että voi olla monenlaisia tulkintoja, riippuen lukijan asenteista.

Yleinen lukija saattaa kysyä: Miten kirjoittaja on saanut tietää Universumin laeista ja hallinnosta? Havainnoimalla? Intuitiolla? Informaatiolla avaruusolentojen yhteiskunnista?

“Valistuneiden” henkilöiden mielipiteet (meditaatioiden, UFO/ET-kohtaamisten ja kehittyneen koulutuksen avulla) ovat todennäköisemmin sekä samaa mieltä että myötäilemässä Webreä. “Käytännön” kysymyksistä kiinnostuneet henkilöt (esim. huoli työpaikasta, skeptisismi avaruusolentoja kohtaan, “alienien” pelko) eivät ole todennäköisesti lukemassa kirjaa tai reagoimassa malliin. Henkilöt joilla on tiettyjä affiliaatioita tai “erikoisintressejä” (esim. tiedeusko, uskonnollisuus tai mukana salaisissa operaatioissa) todennäköisesti hylkäävät kirjan ja sen kuvaaman mallin.

Ehkäpä nykyinen “peli” jatkuu, jossa dominantti kulttuuri on sitä mieltä, että “looginen positivismi” on käytetty menetelmä ja “fyysiset todisteet” ovat sen menetelmän mittari. Jos nykyiset olosuhteet jatkuvat, silloin UFO-salailu jatkuu, ja dominantti kulttuuri jatkaa avaruusolentojen läsnäolon kieltämistä.

Webre esittää, että olosuhteet ovat kuitenkin muuttumassa. Maapallolla on monia olosuhteita (esim. saasteet, ilmastonmuutos, kasvien ja eläinten sukupuutto) ja moni ihmisten huolia (esim. sodat, kulttuurin ja uskonnon konfliktit, rikkaiden ja köyhien väliset erot, vapaan energian teknologioiden evääminen) jotka vaativat uudenlaista kuvaa Maapallosta ja uudenlaista kuvaa ihmiskunnasta.

Tarjoaako Eksopolitiikan malli tuon perspektiivin? Miten kirja Exopolitics antaa panoksensa Eksopolitiikan kirjallisuuteen?

Eksopolitiikan kirjallisuus voidaan ryhmitellä neljään kategoriaan:

Avaruusolennoilta (ET) tai toisesta ulottuvuudesta (extra-dimensional, ED) olevilta saatujen kanavoitujen viestien kirjoittajien esittämät asiat, jotka kuvaavat Maan ulkopuolisia tai moniulotteisia yhteiskuntia;
Raportit henkilöiltä, jotka kuvaavat kohtaamisia ET/ED-olentojen kanssa sekä heiltä heidän maailmoistaan saamiaan viestejä;
Raportit henkilöiltä, jotka kuvaavat matkanneensa toisille planeetoille tai ulottuvuuksiin, ja heidän havaintonsa niistä yhteiskunnista;
Muiden Eksopolitiikasta esittämien lausuntojen kommentaattorit (esim. “sci-fiä”, spekulaatiota, UFO/ET-kokemuksia).

Tämä arvio ei kykene tiivistämään suurta ET-kontaktikirjallisuuden määrää (ottaen huomioon veeda-traditiot, Zecharia Sitchinin tekstint, Vanha ja Uusi Testamentti), mutta se voi antaa muutamia esimerkkejä viimeaikaisista Eksopolitiikan kirjoituksista joihin verrata.

Nykyisen tiedeyhteisön jäsenet yleensä keskittyvät fyysisiin ja biologisiin olosuhteisiin, joita tarvitaan elämän syntyyn (kaukaisille) planeetoille. He saattavat tukea SETIä (Search for Extraterrestrial Intelligence), mutta he harvoin pitävät UFO-raportteja merkkinä avaruusolentojen vierailusta.

Juopa monien tieteentekijöiden ja useimpien UFO-tutkijoiden välillä voi olla eheytymässä. Esimerkiksi eräs artikkeli tutkii avaruusolentohypoteesia — “Inflaatioteoria: Sen merkitys Maan ulkoopuolelta tulleille vierailuille”, Journal of the British Interplanetary Society, vol. 58, 2005, pp. 43-50) jonka ovat kirjoittaneet James Deardorff, Bernard Haisch, Bruce Maccabee ja Hal E. Puthoff, jotka ovat sekä valtavirran tiedemiehiä että UFO-tutkijoita.

Muutamat psykologit ja psykiatrit ovat osallistuneet UFO-tutkimukseen. LT John Mackin kuolema vuonna 2004 kuitenkin sai palstatilaa useista pääkirjoituksista, mm. Stephen Bassettin “Exopolitics”-kolumnissa UFO magazinen joulu-tammikuun 2005 numerossa, s. 16-18. Tri. Mack, psykiatrian professori Harvardin yliopistossa, oli kirjoittanut kaksi kirjaa UFO-“abduktiohenkilöistä”, ja hän oli perustanut Program for Extraordinary Experience Research (PEER) -ohjelman.

Philip Krapf, entinen uutistoimittaja Los Angeles Timesissa, on kuvannut vierailuaan Maan ulkopuolisen sivilisaation aluksessa ja heidän suunnitelmistaan ottaa yhteys Maapallon maihin.

Courtney Brown, Ph.D., on poliittisen tieteen professori, joka on kuvannut kaukokatselusessioitaan, ja hänen analyysiaan Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden poliittisesta struktuurista.

C.B. “Scott” Jones, Ph.D. veti kansainvälisten puhujien ryhmää konferenssissa nimeltä When Cosmic Cultures Meet. Washington DC:ssa pidetyn konferenssin tarkoituksena oli valmistella julkisen puolen virkamiehiä mahdolliseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen.

The Disclosure Project, jota vetää LT Steven Greer, on videoinut satojen evp valtion ja armeijan viranomaisten todistuksia koskien heidän tietojaan UFO-salailusta.

Michael Salla, Ph.D., kirjan Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence kirjoittaja, on arvioinut kansainvälistä politiikkaa ja sitä miten avaruusolentojen läsnäolo on vaikuttanut siihen. Hän pyrkii arvioimaan todisteiden tasoja eri “Eksopolitiikan politiikan” aspekteilla.

Paul von Ward, kirjan Gods, Genes, and Consciousness kirjoittaja, analysoi todisteita eri lähteistä (arkeologiset, kulttuurilliset, geneettiset, historialliset ja tekniset tiedot) siitä, että AB:t (kehittyneet olennot, Advanced Beings) ovat auttaneet ihmiskuntaa perustamaan Maan sivilisaatiot. Hän keskittyy “uskonnollisiin” ja “tieteellisiin” perinteisiin, ja se tarjoaa analyysin tekijöistä, jotka ylläpitävät sotia ja muita konflikteja kulttuurien ja valtioiden välillä. Hän esittää lähestymistavan jolla helpottaa konflikteja eri kulttuurien välillä, joilla on eri “jumalat.”

Ida M. Kannenberg on kirjoittanut neljännen krijansa Reconciliation erittäin kehittyneiden olentojen, THOTH ja TRES, avulla. Hän analysoi argumenttia siitä miten ihmiskunta on henkisesti valmis arvioimaan uudelleen suhdettaan muuntasoisiin kosmisiin tietoisuuksiin.

Lisette Larkins on kirjoittanut kolme kirjaa hänen kommunikaatiostaan avaruusolentojen kanssa, painottaen sitä että kuka tahansa voi kommunikoida, telepaattisesti, Maan ulkopuolisten olentojen kanssa.

Nämä lyhyet esimerkit kertovat siitä, että on olemassa laajalti kirjallisuutta kenelle tahansa lukijalle, joka haluaa arvioida Webren ja hänen Eksopolitiikan mallinsa kontribuutiota.

Jos arvion lukijalla on epäilyksiä “totuuden” intuitiivisten prosessien suhteen, silloin LT David R. Hawkinsin kirja Power Versus Force voi tarjota empiirisen menetelmän millä arvioida tietoisuuden tasoja tai kalibroida totuuden tasoja. J

Jos sinulla on epäilyksiä UFO-salailuun liittyen, silloin Richard Dolanin kirja UFOs and the National Security State voi tarjota tarpeellista historiallista informaatiota avaruusolentojen läsnäolon ja UFO-salailun hyväksyntään.

Mielestäni tämän kirjan kirjoittaja Alfred Lambremont Webre on esittänyt lukijoilleen pienen paketin joka sisältää suuren lahjan — uuden vision ihmiskunnan paikasta Kosmoksessa. Useimmat kirjat Eksopolitiikasta on kirjoitettu ihmiskunnan perspektiivistä, tai yksittäisen kirjoittajan perspektiivistä. Webre on tarjonnut universaalin lain ja hallinnon perspektiivin joka nousee ihmiskunnan päiväpolitiikan yläpuolelle ja joka näkee ihmiskunnan Kosmisina Kansalaisina.

Kun lukija on valmis, hänen Eksopolitiikkansa tarjoaa yksittäisen ja kollektiivisen suunnitelman jolla kehittää yhteiskuntarakenne Maan päällä jolla auttaa ihmiskuntaa, Kontaktin Vuosikymmenessä, liittymään ja osallistumaan Universumin yhteiskuntaan.

***

Arvioija: R. Leo Sprinkle, Ph.D., on terapiapsykologi, emeritysprofessori Wyomingin yliopistossa, sekä tunnettu ufologi ja kirjailija. Hänen abduktiotutkimuksensa alkoi 1960-luvun puolessavälissä, ja hän on asettanut standardit tälle tutkimusalale. Hän on perustanut Rocky Mountain UFO Conference, joka pidetään joka kesäkuu Laramiessa, WY (now in its 23rd year). Lähde: http://tinyurl.com/39pqgb

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Galaktinen diplomatia ja valtion negatiiviset responssit

15.7.2020 paatoimittaja Kommentoi

Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.

Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:

Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.

Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.

(…)

On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?

Kirjoittanut Jonathan Andrews*

Eksopoliittisen liikkeen saadessa pontta se voi olla mahdollisuus kiinnittää huomiota työterveysvaaroihin, jotka tämän alan mukana tulevat. Eksopolitiikassa mukana olevat, ja erityisesti kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat, saattavat olla tietoisia valtion negatiivisista vasteista sellaisiin aloitteisiin. Kysymys herää tällöin mitä suojamekanismeja kansalaisdiplomaatit saattaisivat käyttää valtion negatiivisia responsseja vastaan.

Yleisesti ottaen kansalaisdiplomatiaa voidaan kuvata kaikkina epävirallisina kontakteina eri valtioiden kansalaisten välillä, verrattuna virallisiiin diplomaattikontakteihin valtioiden edustajien välillä. [1] Mutta vielä erityisemmin kansalaisdiplomatiaa käytetään usein erityisen epämuodollisen diplomatian tarkoitukseen, jossa epäviralliset edustajat (akateemikot, eläköityneet armeijan ja siviiliväestön edustajat, tunnetut julkisuuden hahmot ja yhteiskunnalliset aktivistit) ottavat osaa dialogiin, jonka tarkoituksena on konfliktin ratkaisu, tai luottamuksen rakentaminen. [2] Tässä merkityksessä siihen usein viitataan termillä “Radan II diplomatia.” (Track II Diplomacy) Toisen Radan diplomatia on osoittautunut hyödylliseksi tilanteissa, joissa viralliset, diplomaattiset kommunikaatioyhteydet maiden tai valtion ja kapinallisjoukon välillä ovat hajonneet. Näissä olosuhteissa epäviralliset kanavat voivat toimia usein tehokkaammin ja raivata tietä sitä seuraavalle ”ensimmäisen radan” diplomatialle. [3]

Kun kontaktihenkilöiden määrä kasvaa tasaisesti vuosien mittaan, niin tekee myös yksityisten kansalaisten aloitteiden määrä, joilla luoda yhteys avaruusolentoihin. Nämä pyrkimykset voidaan nähdä ensiaskeleena kansalaisdiplomatian alalla avaruusolentoihin, siinä että ne pyrkivät saamaan kommunikaatioyhteyden ja mahdollisesti tuomaan oman panoksensa luottamuksen rakentamiseen. Mutta miten valtiot reagoivat sellaisiin yksityisiin aloitteisiin? Tulisiko epävirallisten galaktisten diplomaattien olla varovaisia?

Kysymys siitä tulisiko avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavien yksilöiden olla varuillaan valtio negatiivisista vasteista ei ole akateeminen. Päin vastoin, kuten Michael Salla huomautti ECETI-konferenssissa vuonna 2006, on todellakin “laajasti todisteita siitä, että yksilöitä, joilla on kontakti tai kommunikaatioyhteys avaruusolentoihin, on vainottu. (…) Avaruusolentojen kanssa kontaktissa olevien yksilöiden ja organisaatioiden vainoaminen käy selväksi useista eri esimerkkitapauksista, joissa häiritään, ahdistellaan, käydään fyysisesti käsiksi tai vieläkin pahempaa.” [4]

Ennen kuin siirrymme eri tyyppisiin valtion negatiivisiin vasteisiin, joita saattaa tulla vastaan, voi olla hyödyllistä ottaa kantaa kysymykseen siitä miksi valtio reagoisi negatiivisesti mihinkään mikä liittyy avaruusolentojen läsnäoloon. Sellaisia reaktioita kuvataan useissa dokumenteissa, kuten esimerkiksi niinkutsutussa Eisenhowerin briiffausdokumentissa (tästä eteenpäin EBD) [5], Robertsonin paneelin löydöksissä vuonna 1953, [6] Brookingsin raportissa vuodelta 1961, [7] sekä, mikäli autenttinen, ensimmäisessä MJ-12:n vuosikertomuksessa. [8] Kaikkiin liittyy päällimmäisenä syynä kansallinen turvallisuus.

Kiinnostavaa kyllä, uhkana kansalliselle turvallisuudelle näissä dokumenteissä ei ole UFOt tai niiden matkaajat itse, vaan mahdollinen kansan reaktio niihin. Todellakin, vaikka oli huolta siitä, että “näiden vierailijoiden motiivit ja lopulliset aikeet pysyvät tuntemattomina” (EBD), yleiskuva on että UFOt ja niiden matkustajat eivät ole osoittaneet minkäänlaista vihamielisyyttä tai tehneet mitään vihamielisiä tekoja. [9] Sen sijaan yllämainitut keskittyvät:

Massahysteriaan ja “tarpeeseen välttää julkinen paniikki” (EBD), [10] joka nähdään “uhkana poliittista toimintaa suojelevien elinten järjestäytyneelle toiminnalle.” [11]
Mahdolliseen yhteiskunnan hajoamiseen. Brookingsin raportti sivulla 215 varoittaa, että
“Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena.” [12] Ennen tuota MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa oli jo varoitettu samasta asiasta. [13]
Mahdollisuuteen, että ulkovallat voisivat yrittää käyttää avaruusolentojen uhasta kertovaa informaatiota psykologisen sodankäynnin tarkoituksiin. Tämä oli eräs Robertsonin paneelin päähuolenaiheista, joka eksplisiittisesti suositti sen johtopäätöksissään, että 4 “Että tiedustelupalvelut ryhtyvät välittömiin toimenpiteisiin riistääkseen Tunnistamattomilta Lentäviltä Esineiltä niiden erikoisstatuksen, joka niille on annettu, ja mystisyyden auran, jonka ne valitettavasti ovat saaneet.” [14]

Toinen kansallisen turvallisuuden syy liittyy teknologiaan, joka on saatu haltuun, ja sen kansainvälisiin vaikutuksiin. Meidän tulee pitää mielessä, että kaikki tämä on laitettu liikkeelle kylmän sodan aikaan. Maan ulkopuolinen teknologia nähtiin Amerikan mahdollisuutena varmistaa sen dominanssi. Todellakin, MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa pidetään avaruusolentojen teknologian rekonstruktion etuja ‘mittaamattomina.’ [15] USA:n dominanssin varmistamiseksi oli tärkeää, että muut maat, ja erityisesti Neuvostoliitto, eivät saisi minkäänlaista pääsyä näihin avaruusolentojen teknologioihin. USA:n dominanssin varmistamiseksi informaatio Maan ulkopuolisesta teknologiasta tuli pitää salassa.

MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa liitetään Majestic-operaatiole, joka käsitteli avaruusolentojen presenssiä Maassa, salassapito-ominaisuus joka ylittää vetypommin kehityksen. [16] Vielä tärkeämpänä dokumentti eksplisiittisesti sanoo: Kotimaiset ja perustuslailliset kysymykset: Käsiteltäessä selkeitä kansaa koskettavien lakien rikkomuksia ja perustuslaissa määriteltyjä takeita, on MAJESTIC TWELVEn jäsenten keskusteluissa tultu tulokseen, että sellaisten kansalaisoikeuksien suoja on vähemmän tärkeä kuin tämän uhan luonne. [17] (Korostus lisätty).

Se ehdottaa lisäksi:

Eräs kaikkein vaikeimmista kansan mielipiteen valtionkontrolloinnin aspekteista mitä tulee kiistämiseen ja tietämättömyyteen — on lehdistön tosiasiallinen kontrollointi. (…) presidentin Erikoispaneelin suositus yhdessä MAJESTIC TWELVEn tukemana on, että jyrkkä kiistämisen politiikka kaikista julki tulevista New Mexicon Roswellin tapahtumista, ja mistään muusta saman kaliiperin tapahtumasta, tulee pakkokeinoin ylläpitää. Kontrolloidusti medialle annettujen julkaisujen interaktiivinen ohjelma, sellaiseen tapaan jossa mustamaaltaan kaikkia siviilien tutkimuksia, tulee ottaa käyttöön aiemman vuoden 1947 National Security Actin mukaisesti. [18] (Korostus lisätty).

Jos tämä dokumentti on aito, se eksplisiittisesti varmistaa Valtiolla oleva käytänteen mustamaalata mikä tahansa avaruusolentokysymyksen siviilitutkimus, kansallisen turvallisuuden nimissä.

Nyt kun me tiedämme miksi, me voimme siirtää huomiomme siihen minkä tyyppisiä negatiivisia reaktioita voidaan odottaa. Seuraavassa on satunnainen valikoima dokumentoituja tapauksia.

Ensimmäinen mahdollinen reaktio on sensuuri, jossa avaruusolentoja ja niiden aktiviteetteja kuvaava informaatio yksinkertaisesti sivuutetaan. James Gilliland, esimerkiksi, tähän mennessä on yli 60 tuntia kuvamateriaalia interaktioista avaruusolentojen kanssa, ja kuitenkin media kieltäytyy kiinnittämästä häneen mitään huomiota. [19] Tai otetaan esimerkiksi Disclosure Press Conference, jonka tri. Steven Greer järjesti, jossa kymmenet uskottavat silminnäkijät julistivat olleensa mukana Valtion avaruusolentoja käsittelevissä projekteissa. Jonathan Kolber aivan oikeutetusti ihmettelee miksi tällainen tapahtuma ei ole saanut massamediassa mitään huomiota, ja tuli päätelmään siitä, että tämä on osaltaan tarkoituksellinen strategia. [20]

Sensuurin lisäksi naurunalaiseksi saattaminen on yleinen vaste. Jonathan Kolberin epäilys siitä, että tämä on hyvin suunniteltu strategia, on myös muiden mielipide: “Perustuen [Robertsonin paneelin] suosituksiin, PR-suhteiden komitea kokoontui vähentämään kansan kiinnostusta UFOihin. Sellaisiin käsitteisiin uskovat esitettiin julkisesti typerinä ja irrationaalisina. Tämä yritys hyödynsi tunnettuja tiedemiehiä sekä julkkiksia ja massamediaa. Jopa vaikutusvaltainen Disney-korporaatio oli mukana debunkkauksessa. Tästä eteenpäin ufologia nähtiin huonomaineisena akateemisissa piireissä, ja UFOt ovat muuttuneet sekopääyhteisöjen aiheeksi.” [21]

Tyypillinen esimerkki tästä on Dana Milbankin kirjoittama juttu Washinton Postissa 17. syyskuuta 2007 X-Conferencesta sekä lehdistötilaisuudesta, jonka Paradigm Research Group piti 16. syyskuuta 2007 National Press Clubilla. [22] Milbank esitti asiat irti kontekstista niin, että ne näyttivät naurettavilta ja X-Conferencen lehdistötilaisuus farssilta.

Avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa toteuttavat henkilöt voivat odottaa myös joutuvansa valtion valvonnan alaisiksi. “Lopultakin [Robertsonin] komitean ehdotuksien johdosta valtion agentit ja vakoojat valvoivat UFOja tutkivia ryhmiä estääkseen heitä vaikuttamasta massojen ajatteluun. Niinkin myöhään kuin 1976 löydettiin CIA:n muistio, joka kertoi UFO-ryhmiin kohdistuneista aktiviteeteista.” [23] UFO-tutkija Nick Redfern kirjoitti kirjan UFO-silminnäkijöiden ja -tutkijoiden valtionvalvonnan historiasta. [24] Sellainen valvonta voi esiintyä jopa kaukokatselun muodossa. [25]

Valtion valvonnan lisäksi avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavat USA:n kansalaiset voivat kohdata myös juridisia toimenpiteitä. Tässä kontekstissa relevantteja ovat Logan Act sekä niinkutsuttu Extraterrestrial Exposure Act, joka voi tarjota valtiolle joitain oikeuslähteitä joille rakentaa keissi.

Logan Actin tarkoitus on estää yksityisiltä kansalaisilta kansainvälisen diplomatian häiritseminen / väliintulo, tekemällä siitä rikos.

§ 953. Yksityinen kirjeenvaihto ulkovaltojen kanssa.

Kuka tahansa USA:n kansalainen, missä hän sitten onkaan, joka, ilman USA:n valtuutusta, suoraan tai epäsuorasti aloittaa tai jatkaa minkäänlaista kirjeenvaihtoa tai keskustelua minkään ulkomaisen valtion tai viranomaisen tai agentin kanssa, aikeenaan vaikuttaa minkään ulkomaisen valtion tai minkään ulkomaisen virkailijan tai agentin toimenpiteisiin tai käytökseen, suhteessa mihinkään kiistoihin USA:n kanssa, tai kumoten USA:n toimet, voidaan tuomita tämän lain nojalla sakkoon tai vankeuteen korkeintaan kolmeksi vuodeksi, tai molempia. (…) [26]

Logan Acti ei mainitse Maapallon ulkopuolisia suhteita. Se sanoo, että yksityiset kansalaiset, jotka ovat tekemisissä ulkomaisten valtioiden kanssa virallisten kanavien ulkopuolella, voivat saada sakkoa tai vankeutta. Kuitenkin on järkevää olettaa, että jos ratio legis kieltää USA:n kansalaiselta ilman auktoriteettia mikä tahansa väliintulo USA:n valtion ja ulkomaiden hallitusten välisiin suhteisiin, silloin a fortiori USA:n valtio ei halua kansalaistensa tulevan väliin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden suhteisiin.

Toinen laillinen oikeutus voisi johtua niinkutsutusta ‘Extraterrestrial Exposure Actista,’ joka virallisesti on nyt kumottu. Tämä laki teki kontaktista USA:n kansalaisen ja avaruusolennon tai niiden aluksen kanssa suoraan laitonta. “Jo kirjoissa olevan lain mukaan: (Osio 14, Kohta 1211 Liittovaltion Lainsäädännössä, joka on otettu käyttöön heinäkuun 16. 1969, ennen Apollo-kuutehtäviä), kuka tahansa sellaiseen kontaktiin syyllistynyt automaattisesti muuttuu rikolliseksi, joka saa vankeutta vuodeksi ja sakkoa $5,000. NASAn johtajalla on valtuus määrittää joko kuullen tai kuulematta tätä henkilöä että hän tai esine ovat ”maan ulkopuolisesti altistuneet” ja asettaa määrämättömän pituisen aseellisen karanteenin, jota ei voida lopettaa millään oikeuden päätöksellä.

Henkilöiden määrälle ei ole minkäänlaista rajaa kuinka monta heistä voidaan näin asettaa karanteeniin mielivaltaisesti.

”Maan ulkopuolisen altistuksen” määritelmä jätetään täysin NASAn johtajan tehtäväksi, joka näin saa täyden diktatorisen vallan, joka on täysin epäperustuslaillinen.” [27]

Ihmiset kokevat myös rahallista sabotaasia ja/tai estämistä. Wendelle Stevens, eläköitynyt everstiluutnantti USA:n ilmavoimista, joka ensimmäisenä todisti UFO-sataa palvellessaan Alaskassa 1947, mainitsee miten tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka halusi tulla tapaamaan häntä. “Hän sanoi pakkaavansa ja hyppäävänsä bussiin iltapäivällä. sain soiton kaksi tuntia myöhemmin, ja hän sanoi että hän oli mennyt pankkiin nostamaan rahaa matkaansa varten ja hänen pankkikorttinsa ei toiminut. Hän koitti Visaa ja Mastercardia, ja nekään eivät toimineet. Kaikki hänen rahoituslähteensä oltiin pantu poikki.” [28] Tämä tuntuu olevan ‘standarditoimenpide’: “Kaikki potentiaaliset tietovuotajat tai muuten ongelmana nähdyt pian huomasivat miten CIA käytti sen suhdettaan muihin valtion virastoihin (kuten verotoimistoon)… ja että hänen luottokelpoisuutensa oli huonontunut, työhistoria pilattu, pankkitili jäädytetty, saapuneet postit avattu ja urat pilattu.” [29]

Toinen yleinen ilmiö on tietokonesabotaasi. Verkkosivut kuten Project Camelot,[30], joka on omistautunut tietovuotajien todistuksille, joutuu usein DDOS-hyökkäysten (‘dedicated denial of service’) kohteeksi eikä sinne pääse. Julkisella BBS:llä, joka on osittain omistautunut UFO-asialle, kontakti- ja abduktioilmiön tutkimukselle, useat jäsenet selittävät miten he ovat kokeneet tietokoneidensa ja kovalevyjensä kaatumista, hakkerointia ja hakkerointiyrityksiä.[31]

Monet kuvaavat eri tyyppistä häirintää ja ahdistelua. Tri. Karla Turner [englanninkielen professori josta tuli avaruusolentojen abudktioilmiön asiantuntija] elokuvassa Taken, kertoi seuraavista esimerkeistä häirinnästä, jota hänen tuntemansa abduktoidut kokivat:

“Kun Amy lähti ajamaan kotiin, häntä seurasi valtion partioauto, joka pysyi muutaman tuuman päässä hänen puskuristaan tai hänen autonsa vierellä maileja.”
“armeijan helikopterin häirintä,”
“puhelujen häirintä,
ja muut tapaukset jotka tuntuvat enemmän olevan ihmisperua kuin perua avaruusolennoilta.”[32]

Jotkut Serpo-tarinaa tutkineet — joka kertoo väitetystä vaihdantaohjelmasta USA:n valtion ja maan ulkopuolisen planeetan nimeltä Serpo välillä — kokivat asuntomurtoja. [33]

Pahamaineisia myös ovat vierailut niinkutsutuilta “miehiltä mustissa”, jotka usein mutta eivät aina esittävät valtion viranomaisia. Useat ovat todistaneet miten heidät altistettiin näiden mustapukeisten henkilöiden väijymisen “terrorille”.[34]

Joskus ihmiset kokevat laittomia pidätyksiä. Mack Brazel, joka löysi ja raportoi viranomaisille kuuluisan Roswellin tapauksen, pidätettiin laittomasti ja pidettiin ilmatukikohdassa kolme päivää.[35]

Tähän läheisesti liittyen on tapauksia joissa ihmisiä abduktoidaan. Karla Turner esimerkiksi kuvaa useita abduktiotapauksia, jotka avaruusolentojen abduktiotapauksensa jälkeen joutuivat armeijan abduktoimiksi. Hän lainaa Leah Haley’n tapausta ‘ilmiselvänä.’[36] Tätä ilmiötä on laajalti tutkinut tri. Helmut Lammer, joka kirjoitti kirjan ja useita artikkeleja siitä. [37] Hän otti käyttöön termin ‘MILABs’ (armeijan abduktioista tai armeijan henkilöistä jotka on abduktoitu) sitä varten. Toiset kirjailijat abduktioilmiöstä, esim. Katharina Wilson, myös kuvaavat näitä ‘MILABs’-tapauksia.[38]

Abduktioiden ja laittomien pidätysten aikaan monien väitetään joskus altistuneen muistin muokkaukselle ja indoktrinaatiolle.[39] Tämä ei tapahdu vain siviileille: valtiolle työskennelleet ja Maan ulkopuolista materiaalia tai olentoja käsitelleet ihmiset usein kärsivät samasta kohtalosta.[40] Eräs pahamaineisempi (ja kiistellympi) tapaus tässä suhteessa on väitetty Dan Burischin tapaus, jossa hänen väitetään olleen mikrobiologi ja työskennelleen useissa “syvän pimeissä” avaruusolentoihin liittyneissä projekteissa, kuten Bill Hamilton raportoi.[41]

Samalla tavoin, joskus, häirintään ja ahdisteluun liittyy muita psykologisen sodankäynnin menetelmiä. Eräs tunnettu tapaus on Paul Bennewitzin tapaus, jossa sähkölaitteiden asiantuntija purki salaisia kommunikaatioita väitetystä avaruusolentojen tukikohdasta.[42] Monet kirjoittajat ovat sitä mieltä, että Bennewitz tahallaan ‘henkisesti murennettiin.’ Useat abduktiohenkilöt raportoivat, että heidät altistetaan toisenlaisille mielenhallintatekniikoille, ja on väitetty, että he eivät ole tässä yksin: eräässä haastattelussa terapeutti Stephanie Relfe mainitsee miten tämä on tapahtunut hänelle ja hänen aviomiehelleen, ja miten heidät altistettiin eri tyypin psyykkisille hyökkäyksille.[43]

Usein ihmisiä uhkaillaan fyysisellä väkivallalla.[44] Mutta pahimmissa tapauksissa kohde eliminoidaan. Todellakin, jos kaikki muu epäonnistuu, vallassaolijat eivät epäröi sortua murhaamaan, niinkuin professori Schellhorn huomauttaa: ampuma-aseen laukauksesta johtuva kuolema. Mahdollisesta myrkytyksestä johtuva kuolema. Mahdollisesta kuristamisesta johtuva kuolema. Tappavien virusten käyttämisestä johtuvat mahdolliset kuolemat. Kukaan ei elä ikuisesti. Kuitenkin viimeaikaiset UFO-tutkijoiden Phil Schneider, Ron Johnson, Con Routine, Ann Livingston ja Karla Turner epäilyttävät kuolemat, sekä usean aiemman tutkijan kuolemat tuntuvat vain lisäävän painoarvoa todellisuudelle, josta monet muut ufologit ovat tietoisia: UFO-tutkimus ei ainoastaan ole potentiaalisesti sekä vaarallista, mutta että keskimääräisen vakavan tutkijan elinikä on paljon lyhyempi kuin valtakunnan keskiarvo.[45] (korostus lisätty)

Haastattelussa Wendelle Stevens, joka yllä mainittiin, myöntää että tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka väitti olevansa tällainen palkkamurhaaja.[46] Se, että tällaisia käytänteitä on olemassa, saa usealta muulta tutkijalta vahvistusta: “CIA harvoin likaa itse omia käsiään johonkin niin sotkuiseen ja vaaralliseen kuin palkkamurha. Usein palkkamurhaajat ja sopimusagentit pidetään listoilla tällaisia toimia varten. Kun CIA ei henkilökohtaisesti ole mukana, se yrittää saada kohteen kuoleman näyttämään niin paljon ’vahingolta’ kuin mahdollista…” [47] Vivienne Legg viittaa tähän myös ‘kuolettavana häirintänä.’[48]

Project Camelotin verkkosivulla on monia‘tribuuttisivuja’ ihmisille, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa.[49] Artikkelissan prof. Schellhorn mainitsee käytännössä saman listan ihmisistä, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa. Listaan kuuluu mm. tri. John Badwey, Paul Bennewitz, tri. Eugene Blass, Ron Bonds, Mae Brussell, Danny Casolaro, tri. J. Clayton, William Cooper, tri. Cooperson, Ruth Drown, Frank Edwards, Don Elkins, James V. Forrestal, tri. Max Gerson, Harry Hoxsey, Morris K. Jessup, tri. Milbank Johnson, Ron Johnson, Todd Kauppila, Jim Keith, tri. David Kelly, John F. Kennedy, Dorothy Kilgallen, tri. William Koch, George Lakhovsky, Ann Livingston, Brian Lynch, tri. Eugene Mallove, tri. James McDonald, Stanley Meyer, tri. Wilhelm Reich, Royal Rife, Ron Rummel, Phil Schneider, Leonid Strachunsky, Jose Trias, Karla Turner, Gary Webb sekä 25 Marconin tieteilijää, jotka kaikki kuolivat mystisissä olosuhteissa vuosina 1982-88. [50]

Esitetyt esimerkkihenkilöt yllä ovat kaikki altistuneet valtion negatiivisille vasteille, ja olennaisesti johtopäätös on, että kuka tahansa millä tavalla tahansa Maan ulkopuolisen presenssin kanssa tekemisissä oleva voi muuttua kohteeksi, oli kyseessä sitten UFO-tutkija, abduktiohenkilö, kontaktihenkilö, tieteentekijä tai valtiolle työskentelevä.

Yllämainitut tapaukset paljastavat myös, että nämä negatiiviset valtiolliset vasteet ovat olleet käynnissä erittäin pitkän aikaa. Professori G. Cope Schellhorn viittaa vuoden 1971 Otto Binderin artikkeliin, joka tutki 137:ää epäilyttävää kuolemantapausta vuodesta 1961. Mystiset ja epäilyttävät kuolemat UFO-tutkijoiden keskuudessa eivät ole mitään uutta. Vuonna 1971 tunnettu kirjailija ja tutkija Otto Binder kirjoitti artikkelin Saga-lehden erikoisraporttiin UFOista otsikolla “UFO-tutkijoiden likvidointi.” Binder oli tutkinut kuolemantapauksia ”ei vähempää kuin 137 lentävien lautasten tutkijoiden, kirjailijoiden, tieteentekijöiden ja silminnäkijöiden keskuudessa, jotka olivat kuolleet viimeisen 10 vuoden aikana, joista monet olivat kuolleet mitä mystisimmissä olosuhteissa.”

Binderin esittämät valitut tapaukset olivat täynnä sydänkohtauksia, epäilyttäviä syöpiä ja esimerkkejä suorista murhista. [51]

Häirintätapaukset alkoivat paljon tuota ennen: Alan Benderin luona kävivät “miehet mustissa” vuonna 1954.[52] Ja jopa ennen tuota Roswellin aikaan vuonna 1947 Mack Brazelia pidettiin laittomasti pidätettynä monta päivää.[53]

Näitä negatiivisia valtion vasteita kohdatessaan, mitä suojamekanismeja voivat kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat keksiä? Mahdolliset suojamekanismit toimivat kolmella tasolla. Ensimmäinen mekanismitaso voisi koostua toimista, jotka ovat osoitettu suoraan tietyn tyyppisiin vasteisiin. Toisen tason mekanismi voisi olla yleisempiä suojamekanismeja negatiivisia vasteita vastaan. Molemmat näistä eivät kuitenkaan tarjoa pitkäaikaista menestystä, sillä ne hoitavat vain oireita (negatiiviset vasteet), sen sijaan että ne hoitaisivat syytä (miksi valtio reagoi negatiivisesti). Kolmannen tason mekanismien täten tulisi etsiä ratkaisuja, jotka vastaavat negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Sekä syyhyn että seuraukseen vaikuttaminen todennäköisemmin tarjoaa paremmat mahdollisuudet pitkäaikaisemmalle menestykselle. Tarkastellaan nyt tarkemmin näitä kolmea tasoa.

Ensimmäisen tyypin mekanismi koostuu tietyistä vastatoimista erityisiin vasteisiin. Sensuuri, esimerkiksi, on osoittautumassa vaikeammaksi ja vaikeammaksi uusien kommunikaatioteknologioiden myötä. Internet tarjoaa ihmisille mahdollisuuden levittää tietoa paljon helpommin kuin ennen. Informaatiota voidaan julkaista verkkosivuilla tai uutiskirjeenä, keskustelupalstoille ja uutisryhmiin, tai lähettää sähköpostilla suuria määriä. Useat vastaanottajat voivat edelleen levittää viestiä eteenpäin useille ihmisille.

On myös varsin helppoa suorittaa ehkäiseviä toimenpiteitä erilaisia tietokonesabotaasin muotoja vastaan, sillä teknisiä ratkaisuja on saatavilla. Palomurin asentaminen voi estää hyökkäykset ja hakkerointiyritykset. Palvelunestohyökkäyksiä voidaan ehkäistä yhdistämällä palomuuri ja kuormanjakosofta. Eräs Open Minds -foorumin jäsenistä esimerkiksi raportoi miten yritykset murtautua hänen tietokoneelleen epäonnistuivat, koska hänellä oli asianmukaiset suojaavat ohjelmistot asennettuna.[54] Joitain toimenpiteitä voidaan suorittaa myös vähentämään rahallisen sabotaasin mahdollisuuksia, kuten vähentää korttiostojen määrää ja pitämällä transaktiot kontrollissa.

Nämä vastatoimet ovat aina yksittäistä negatiivista vastetta varten mietitty. On selvää, että suorat vastatoimet tiettyjä negatiivisia vasteita vastaan ovat vaikeampia joissain tapauksissa. Miten esimerkiksi estää valvonta? Myöskään abduktioille ei tunnuta kykenevän tekemään paljoakaan ehkäisevästi (ilman että joutuu sijoittamaan paljon rahaa, esim. palkkaamaan henkivartijat). Monet MILABin kokeneet abduktiohenkilöt ovat raportoineet, että heidät on tahtonsa vastaisesti huumattu ja usein heidän tietämättään ennen abduktiota.[55]

Toisen typpinen suojamekanismi negatiivisia vasteita vastaan on siis yleisluontoisempi. Julkisuus, esimerkiksi, toimii hyvin monille tietovuotajille. Vetämällä itseensä huomiota he ehkäisevät negatiivisia vasteita, koska valtio ei halua heille enempää huomiota, ja negatiiviset vasteet tuntuisivat lisäävän uskottavuutta heidän väitteilleen. Julkisuus on osoittautunut onnistuneeksi monien tietovuotajien tapauksessa, kuten esim. Bob Lazar.[56] Se ei kuitenkaan ole täysvarma mekanismi, sillä jotkut tietovuotajat ovat kadonneet. John Maynardin, kuuluisan tietovuotajan Disclosure Projectista, tapaus tulee mieleen.[57] Maynard mystisesti katosi paljastettuaan salaista informaatiota koskien avaruusolentoja, jonka hän oli löytänyt palvellessaan puolustustiedustelupalvelu DIA:n leivissä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänet vapautettiin liittovaltion kuritushuoneelta vuonna 2003 salassapitovalansa rikkomisesta.[58]

Läheisesti julkisuuteen liittyvä vastakeino on verkostoituminen, sillä negatiiviset vasteet todennäköisemmin paljastuisivat verkostolle.

Toinen mekanismi on käyttää ‘uskottavan kiistettävyyden’ suojaa kun levittää informaatiota, sillä tämä vähentää informaation ‘uhkaavuustasoa’. Viimeisenä oikeusturvavakuutus on mahdollisesti hyvä idea, sillä tapauksia viedään usein oikeusasteiden käsiteltäväksi.

Kolmannen tyypin mekanismit pureutuvat suoraan negatiivisten vasteiden juurisyihin ja vastaavat kysymykseen “miksi” näitä vasteita esiintyy. Se mitä vastassamme on, on ilmeinen intressiristiriita, ja näin konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan soveltaa. Nykyisissä olosuhteissa on tärkeää yrittää ja löytää win-win -lopputuloksia kontaktihenkilöiden ja tiedustelupalveluiden välillä avaruusolentoja koskevan tiedon levittämisessä. Tämä voidaan saavuttaa keskittymällä yhteisiin etuihin (vastakkaisten kantojen sijaan), sillä sellaiset yhteiset edut ovat keskeinen win-win -ratkaisuissa.[59] Tämä edellyttää tasapainoista ja vastuullista lähestymistapaa, joka välttää minkäänlaisten negatiivisten reaktioiden synnyttämisen. Tässä kontekstissa on tärkeää kehittää konfliktinratkaisukeinoja ja avata kommunikaatiokanavat.

Ensimmäinen askel tuohon suuntaan kansalaisdiplomaateilla on lähettää selvä signaali siitä, että he eivä ole vihollisia, ja että he eivät ole uhka, ja että päinvastoin he etsivät yhteistä ratkaisua joka on kaikille hyväksyttävä. Useisiin ongelma-alueisiin, jossa kansallisen turvallisuuden uhka havaitaan, löytyy ratkaisuja. Kansaa voidaan esimerkiksi valistaa siitä etteivät he reagoisi massahysterialla asteittaiseen tiedonjulkistamiseen. Näyttää siltä kuin siedätysohjelma olisi käynnissä, ja kansalaisdiplomaatit voivat olla aktiivisessa roolissa avustaessaan sen edistämisessä. Toinen tärkeä aspekti voi olla puhua koskemattomuuden mahdollisuudesta niille, jotka ovat kokeneet negatiivisia valtiollisia vasteita. Yhä useampi pyytää sellaista koskemattomuutta, [60] ja jopa ‘Totuuskomissiota’.[61] Samalla tavoin voidaan tutkia ratkaisuja muilla alueilla. Kaikki näistä, kuitenkin, ovat tämän tutkielman skoopin ulkopuolella.

Johtopäätös: Valtion negatiiviset vasteet ovat todellisuus, jonka kansalaisdiplomaateiksi haluavat joutuvat ottamaan huomioon. Nämä vasteet voivat vaihdella yksinkertaisesta häirinnästä ja sensuurista aina kohteen eliminointiin silloin kun kohde nähdään uhkana. Esimerkit yllä näyttävät, että sellaiset negatiivset vasteet ovat olleet käynnissä vuosikymmeniä ja että kukaan ei ole a priori suojassa sellaisilta vasteilta.

Vastatoimet näille negatiivisille vasteille, jotka todennäköisimmin tarjoaisivat pitkäaikaisen menestyksen mahdollisuuden, ovat niitä jotka ottavat kantaa negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Soveltamalla konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan saavuttaa pitkäaikainen win-win ratkaisu, joka keskittyy kaikkien osapuolten yhteisiin etuihin. Me voimme toivoa, että niin tekemällä kansalaisdiplomatia avaruusolentojen kanssa seuraa samanlaista polkua kuin kansalaisdiplomatia kansainvälisissä suhteissa, jossa sitä alunperin vastustettiin, sitten vastahakoisesti sopeuduttiin, ja nyt sitä virallisesti käytetään diplomaattiyhteisössä.

* * *

*HUOM: Jonathan Andrews on pseudonyymi kirjoittajalle, joka haluaa pysyä nimettömänä. Kirjoittaja on tiedossa Exopolitics Journalin päätoimittajalle, joka on suostunut julkaista tämän artikkelin pseudonyymillä johtuen legitiimistä huolesta, että kirjoittajaa vastaan hyökättäisiin.

Viitteet

[1] http://iboinstitute.org/mod/glossary/view.php?id=64&mode=letter&hook=C&sortkey=CREATION& sortorder=asc

[2] http://en.wikipedia.org/wiki/Track_II_diplomacy. Muita hyödyllisiä kansalaisdiplomatian määritelmiä löydät esim: http://en.wikipedia.org/wiki/Citizen_diplomacy ; ja http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm

[3] http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm.

[4] Michael Salla, “ECETI Conference & Galactic Peace Sanctuaries,” in Exopolitics Journal, vol. 1:4 (October 2006). Verkossa: http://www.exopoliticsjournal.com/vol_1_4_salla.pdf.

[5] Briefing Document: Operation Majestic 12. Prepared for president-elect Dwight D. Eisenhower, 18 November 1952. Available online at: http://www.majesticdocuments.com/pdf/eisenhower_briefing.pdf.

[6] Robertsonin paneelin löydökset ja ehdotukset ovat osa niinkutsuttua Durant’n raporttia, joka on yksityiskohtainen raportti paneelin mietinnöistä. Sen virallinen nimi on Report Of Scientific Advisory Panel On Unidentified Flying Objects Convened By Office Of Scientific Intelligence, CIA. Se löytyy verkosta: http://www.cufon.org/cufon/robert.htm.

[7] Brookingsin raportti, s. 215; lainattu sivulla http://www.enterprisemission.htm/brooking.htm, jossa on myös useita skannattuja sivuja alkuperäisestä raportista. Raportin nimi on Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs.

[8] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report. Tämän dokumentin aitous on kiistetty, jossa jotkut asiantuntijat, kuten Wood (www.majesticdocuments.com) pitävät sitä aitona, ja toiset kuten Stanton Friedman pitävät sitä kollaasina, joka on kopioitu muista dokumenteista. Raportti on verkossa: http://www.geocities.com/Athens/Crete/9923/mj12i1.html, sekä muilla sivuilla.

[9] Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä.

[10] Ilmaistu EBD:ssä.

[11] Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä: 3.a.

[12] The Brookings Report, l.c.

[13] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 8.

[14] The Durant Report, l.c.

[15] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 5.

[16] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 7.

[17] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 8.

[18] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 8.

[19] James Gilliland, “Contact and Censorship,” http://www.eceti.org/censorship.htm

[20] Jonathan Kolber, “ DEAFENING SILENCE: Media Response to the May 9th Event and its Implications Regarding the Truth of Disclosure,” http://www.disclosureproject.org/May9response.htm

[21] http://www.articlesbase.com/hobbies-articles/the-robertson-panel-the-cia-considers-ufos-211953.html

[22] Dana Milbank, “There’s the Red Vote, the Blue Vote . . . and the Little Green Vote,” Washington Post, 17 Sept 2007. Verkossa: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2007/09/17/AR2007091701780_pf.html

[23] http://www.articlesbase.com/hobbies-articles/the-robertson-panel-the-cia-considers-ufos-211953.html

[24] Nick Redfern, On the Trail of the Saucer Spies. Steve Hammons teki arvion: Steve Hammons, “History of government surveillance of UFO witnesses and investigators examined in new book,” American Chroniclessa, http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=8341.

[25] Kontaktihenkilö / abduktiohenkilö Jeanine Marie Steiner kuvaa sitä miten häntä monitoroivat kaukokatselijat. Jeanine Marie Steiner, The Masquerade Party at Secret Canyon, omakustanne, Denver (CO), USA, 1998.

[26] 1 Stat. 613, January 30, 1799, codified at 18 U.S.C. § 953 (2004).

[27] http://www.karenlyster.com/law.html

[28] “Leading Edge Research haastattelee Wendelle C. Stevensia,” http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/83

[29] Steve Mizrach, “Welcome to Spookland: Tricks of the Trade of the CIA,” http://www.fiu.edu/~mizrachs/spookland.html.

[30] Project Camelot verkkosivu: www.projectcamelot.org

[31] Verkkosivu: www.openmindsforum.com . Erikoisketju foorumilla omistettu ‘Valtion tarkkailulle.’ See:http://lucianarchy.proboards21.com/index.cgi?board=talk&action=display&thread=1155254404

[32] Karla Turner, Taken, e-bookversio, s. 148. Saatavilla: http://www.karlaturner.org.

[33] Bill Ryan myöhemmin vahvisti tämän yksityisessä sähköpostikeskustelussa. Bill Ryan on entinen Serpo-julkaisujen verkkosivun ylläpitäjä, www.serpo.org.

[34] Miehistä mustissa on monia dokumentoituja tapauksia. Hyviä artikkeleita: Anne Jablonicky, “Men in Black: The UFO Terrorists,” UFO Universe Magazine, Vol.1, No.3, Nov., 1988. Saatavilla verkossa at: http://www.totse.com/en/fringe/men_in_black/ufoterr.html

[35] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.

[36] Karla Turner, Taken, e-bookversio, s. 148. Saatavilla verkossa: http://www.karlaturner.org.

[37] Helmut Lammer, “New Evidence of Military Involvement In Abductions.” Saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/abduct069.html.

[38] Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, saatavilla verkossa: http://www.alienjigsaw.com.

[39] Yllämainittu haastattelu Wendelle Stevensin kanssa antaa esimerkkejä tästä, kuten myös Steve Mirzachin artikkeli.

[40] Kts. esim. yllämainittu Steve Mirzachin artikkeli. Toinen kiinnostava tapaus, jossa henkilön muistoja muutettiin on kuvattu yksityiskohtaisesti tekstissä “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html.

[41] Bill Hamilton, “The Saga of Dan Burisch from Beginning to End,” http://www.rense.com/general42/mssy.htm.

[42] Dee Finney, the mental destruction of Paul Bennewitz, julkaistu verkossa: www.greatdreams.com/Falcon-Richard-Doty.htm.

[43] “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html

[44] Kts. esim. Anne Jablonickyn artikkeli joka mainittiin yllä.

[45] Prof. G. Cope Schellhorn, “Is someone killing our UFO investigators,” UFO Universe Magazinessa, Syksy 1997. Saatavilla verkossa: http://www.metatech.org/ufo_research_magazine_evidence.html.

[46] Wendelle Stevens, l.c.

[47] Steve Mirzach, a.c.

[48] Vivienne Legg, “The UFO Conspiracy – It’s Really Down to Earth People,” http://www.gaiaguys.net/UFOs_Down_to_Earth.htm

[49] www.projectcamelot.org/tribute.html.

[50] Prof. G. Cope Schellhorn, a.c.

[51] Prof. G. Cope Schellhorn, a.c.

[52] Anne Jablonicky, a.c.

[53] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.

[54] http://lucianarchy.proboards21.com/index.cgi?board=talk&action=display&thread=1155254404.

[55] Kts. esim. Katharina Wilson joka mainitsee kymmeniä tapauksia joissa hänet on huumattu ja abduktoitu: Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, Saatavilla: http://www.alienjigsaw.com.

[56] George Knapp teki dokumentin Lazarista Las Vegasin TV-kanava KLASille. Lisäinfoa Bob Lazarista löytyy http://en.wikipedia.org/wiki/Bob_Lazar.

[57] Tätä kirjoitettaessa, syyskuussa 2007, John Maynard on ollut kateissa useita kuukausia. Hänen katoamisestaan raportoiti UFO-tutkijoiden yhteisöön sähköpostilla Randy Kitchur elokuussa 2007. Maaliskuussa 2003 John Maynard oltiin pidätetty rikkomasta hänen salassapitovalaansa, mutta vapautettu pian tämän jälkeen. http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html. Sitten vuonna 2007, hän mystisesti katosi uudelleen.

[58] Lähde: http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html

[59] Tästä kontekstista kts. esim. Roger Fisher ja William Ury, “Getting to Yes: Negotiating Agreement Without Giving In,” http://www.colorado.edu/conflict/peace/example/fish7513.htm.

[60] Kiinnostava kuvaus on esitetty Brian Hambleyn tekstissä “Truth Amnesty – A Higher Calling,” verkossa: http://c3hamby.blogspot.com/2007/09/truth-amnesty-higher-calling.html.

[61] Eräs tällaisen Truth and Reconcilliation Commission -totuuskomission pääpuolestapuhujia on Alfred Webre, joka puolusti ideaa myös vuoden 2007 X-Conferencessa. Lisätietoja ja detaljeja, kts: http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2007/09/x-conference-li.html

Eksopolitiikka

Salaisen kontaktihenkilöiden vastaisen vastatiedusteluohjelman paljastaminen

14.7.2020 paatoimittaja Kommentoi

Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:

(…)

Kirjoittanut Michael E. Salla, Ph.D.[1]

1950-luvun alussa eräs tietty ryhmä henkilöitä alkoi julkisesti esittää väitteitä suorasta fyysisestä kontaktista ‘ihmisiltä näyttävien’ eri Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa. Nämä ‘kontaktihenkilöt’ väittivät saaneensa tietoa Maan ulkopuolisista kehittyneistä teknologioista, filosofisista uskomuksista ja heidän pyrkimyksistään avustaa ihmiskuntaa muuttumaan osaksi galaktista yhteiskuntaa jossa avoin kontakti muiden planeettojen sivilisaatioiden kanssa tapahtuisi. Kontaktihenkilöt kuvasivat avaruusolentoja hyväntahtoisiksi, erittäin kunnioittavaisiksi ihmisten vapaata tahtoa kohtaan sekä olevansa muinaista sukua ihmiskunnalle (näin he saivat nimen “avaruusveljet”). Lisäksi kontaktihenkilöt paljastivat, että avaruusolennot, jotka olivat monissa tapauksissa erottamattomasti ihmisen näköisiä, olivat salaa integroituneet ihmiskuntaan. [2] Heidän tavoitteenaan oli paremmin sopeuttaa itsensä eri kansallisiin kulttuureihin ja/tai osallistua koulutusohjelmaan jolla valmistella ihmiskunta galaktiseen statukseen. Kontaktihenkilöt alkoivat levittää kansalle tietoa heidän kokemuksensa luonteesta ja heidän kontaktin aikana saamistaan tiedoista.

Kontaktihenkilöiden paljastama tieto on kiistämätön kansallisen turvallisuuden kriisi poliittisille päättäjille USA:ssa ja muissa suurissa valtioissa. Tämä kriisi syntyy kahdesta pääelementist. Ensinnäkin kehittyneet avaruusalukset ja teknologiat, joita Maan ulkopuolisilla sivilisaatioilla on, ovat paljon sofistikoituneempia kuin kehittyneimmät lentokoneet, aseet ja kommunikaatiojärjestlemät kansallisvaltioiden hallituksilla. Tämä on kiireellinen teknologinen ongelma, joka vaatii laajoja kansallisia resursseja joilla sillata yhteen teknologinen juopa avaruusolentoihin. Se on johtanut toiseen Manhattan-ohjelmaan, jonka olemassaolo ja salainen rahoitus on tiedossa vain niillä, joilla on “tarve tietää.” [3] Manhattan II, yhtessä todisteiden kanssa avaruusolentojen vierailuista ja teknologioista, pidettäisiin salassa kansalta ja medialta sekä suurimmalta osalta valittuja kansanedustajia.

Toiseksi Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ottivat yhteyttä yksityishenkilöihin, ja jotkut heidän edustajistaan jopa integroituivat ihmiskuntaan. [4] Tämä oli rohkaisi useita henkilöitä osallistumaan salaiseen avaruusolentopyrkimykseen valmistella ihmiskuntaa “galaktiseen statukseen” — jossa avaruusolentojen olemassaolo virallisesti tunnustettaisiin ja avoin kontakti voisi tapahtua. Lisäongelmana oli ydinaseriisunta. Kymmenet tuhannet henkilöt tukivat kontaktihenkiöitä, jotka levittivät uutiskirjeitä, puhuivat konferensseissa ja matkustivat laajalle levittämään informaatiota rauhanomaisesta planeetan transformaatiosta, ja peräänkuuluttivat välitöntä ydinaseiden kehittämisen lopettamista. Ydinaseet uhkaavat enemmän kuin pelkästään ihmiskunnan tulevaisuutta, sanovat avaruusolennot. Jokainen räjäytys häiritsi avaruuden rakennetta, joka voi myös vakavasti vahingoittaa heidän omia maailmojaan tuhoisilla tavoilla.

Jokaisen suurvallan politiikkaa vastaan käytiin suoraan, sillä ne aktiivisesti kehittivät ydinaseita. Massiivista vallankumouspotentiaalia levitettiin koko planeetalle. Näin kontaktihenkilöit olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle, ja heitä varten tuli kehittää vastatiedusteluohjelma. Avaruusolentoje opetusten ja heiltä saatujen kokemusten pohjalle rakentunut kontaktiliike piti estää muuttumasta globaalien muutosten katalyytiksi. Tämän johdosta toeutettiin huippusalainen ja julma vastatiedusteluohjelma, joka otti suoraan kohteikseen kontaktihenkilöt ja heidän tukijansa.

Sarja salaisia tiedusteluohjelmia toteutettiin, jotka pyrkivät neutralisoimaan kontaktiliikkeen vallankumouksellisen potentiaalin. Nämä ohjelmat kehittyivät kolmessa vaiheessa, joka joti lopulliseen vastatiedusteluohjelmaan, joka otettiin käyttöön eliminoimaan mikä tahansa kontaktihenkilöiden esittämä uhka.

Ensimmäisessä vaiheessa kontaktihenkilöitä tarkkailivat tiedusteluviranomaiset, jotka yrittivät selvittää ihmisten ja avaruusolentojen välisen kanssakäymisen laajuuden ja sen seuraamukset.
Toisessa vaiheessa aktiivisesti debunkattiin ja pilattiin kontaktihenkilöiden sekä heidän tukijoidensa maine.
Lopulta kolmannessa vaiheessa se integroitiin FBI:n COINTELPRO:n, joka tarjosi tarpeellisen peitteen jolla neutralisoida mikä tahansa uhka kontaktihenkiöistä saattaisi aiheutuakin, mikäli he liittyisivät muihin politiikan muutosta ajaviin ryhmittymiin.

Kaikkia kolmea kontaktihenkiöiden vastaista vaihetta salaisista ohjelmista pyörittivät CIA, ilmavoimien erikoistutkimusvirasto (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) sekä NSA, jonka kenttäagentit olivat suoraan tietoisia Maan ulkopuolisen elämän todellisuudesta sekä kontaktista ja kommunikaatiosta joka tapahtui yksityisten kansalaisten kanssa.

Tämä tutkielma keskittyy salaisiin vastatiedusteluohjelmiin, jotka USA:n kansalliset turvallisuusvirastot ovat ottaneet käyttöönsä, jotka ottivat kohteekseen kontaktihenkilöt lähtien 1950-luvulta, joiden aikeena oli mitätöidä, pilkata ja debunkata todisteet, jotka vahvistaisivat sen että yksityiset kansalaiset olisivat olleet yhteydessä Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, sekä se vallankumouksellinen potentiaali joka näillä oli transformoida tämä planeetta.

Vaihe Yksi: Tiedusteluviranomaiset valvovat kontaktihenkilöitä

On olemassa laajalti dokumentaatiota jolla osoittaa, että FBI läheisesti monitoroi kontaktihenkilöitä, ja että he olivat vimmaisen kiinnostuneita määrittämään heidän toimiensa laajuuden, joka seurasi avaruusolentojen kanssa käydystä kommunikaatiosta ja interaktiosta. [5] Salaiset FBI:n dokumentit esittävät, että tunnettuja kontaktihenkilöitä tarkkailtiin tutkimalla heidän lausuntojaan ja tekemisiään, ja kenttäagentit raportoivat suoraan FBI:n johtajalle J. Edgar Hooverille. Kenttäagenttien raportit viittaavat siihen, että FBI:n johtaja oli vakavasti yrittämässä saada selkoa kontaktihenkilöiden vallankumouksellisesta potentiaalista ja uhasta USA:n kansalliselle turvallisuudelle. Tämä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon dokumentit, joista käy ilmi että FBI oli suurelta osin jätetty sivuun avaruusolentojen teknologioita koskevasta tiedustelupiiristä. [6] Hoover mahdollisesti luotti kontaktihenkilöiden valvontaan saadakseen selvyyden todellisesta avaruusolentotilanteesta.

George Van Tassel [vasemmalla kuvassa] väittää, että elokuussa 1953 hänellä oli fyysinen kohtaaminen ihmiseltä näyttävän avaruusolennon kanssa Venukselta. Hän tämän jälkeen piti yhteyttä tasaisin väliajoin ‘telepaattisesti’ heidän kanssaan, jolloin hänelle annettiin tietoa jonka hän välitti monille hänen tukijoilleen ja julkisen puolen virkamiehille. Van Tasselin suosio kasvoi nopeasti, ja hänen uutiskirjeellään oli tuhansia lukijoita ja tuhannet tulivat kuuntelemaan hänen julkisia luentojaan. Tuhannet ottivat myös osaa Van Tasselin vuosittaiseen Giant Rock Flying Saucer -kokoontumiseen Mojaven aavikolla, joka alkoi vuonna 1964 ja 23 vuoden ajan oli keskeinen kokoontumispaikka kontaktiliikkeelle.

FBI:n kiinnostus Van Tasselia kohtaan on perua marraskuulta 1953 kun hän lähetti kirjeen ilmavoimien tiedustelukeskukseen (Air Technical Intelligence Center, ATIC) Wright Pattersonin ilmatukikohtaan ‘Komentaja Ashtarin’ puolesta välittämään “ystävällismielisen” varoituksen koskien tuhoisia aseita, joita tuolloin kehitettiin. [7] Tämä johti tapaamiseen ilmavoimien erikoistutkimusviraston (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) majurin S. Avnerin (yhdessä FBI:n) kanssa. Kaikki tämä huipentui siihen kun Van Tasselia haastatteli kaksi erikoisagenttia marraskuun 16. päivänä 1954. Agentit lähettivät laajan muistion J. Edgar Hooverille, jossa käytiin läpi Van Tasselin väitteet avaruusolentojen vierailuista. [8] Muistiossa paljastui Hooverin erikoiskiinnostus siihen mitä avaruusolennot olivat sanoneet ydinaseista, tulevasta kolmannesta maailmansodasta sekä heidän kyvystään telepaattisesti kommunikoida Van Tasselin kanssa. Kiistämättä FBI tarkkaili Van Tasselia läheisesti, kuten käy ilmi huhtikuun 12. päivän dokumentista 1965, jossa lukee: “Van Tassel on tunnettu Los Angelesin FBI:n toimistossa vuodesta 1954 lähtien. [9]

Toinen paljon huomiota saanut kontaktihenkilö on George Adamski. Adamski tuli tunnetuksi vuonna 1947 hänen lentävien lautasten ja emoalusten valokuvistaan, jotka oli otettu amatööriteleskoopilla Mount Palomarilla, Kaliforniassa. Kuvat saivat laajalti huomiota. Hänestä tuli kaikkein tunnetuin kontaktihenkilö johtuen hänen kansainvälisestä myyntihittikirjastaan, jossa hän kuvasi kohtaamisia avaruusolentojen kanssa. Hänen ensimmäinsen kirjansa Flying Saucers Have Landed (1953) perustui hänen marraskuun 20. päivänä 1952 Desert Centerissä tapahtuneeseen kohtaamiseen venuslaisen ‘Orthonin” kanssa, joka saapui partioaluksella. Orthon kertoi Adamskille ydinaseiden vaaroista ja mahdollisuudesta sille, että kaikki elämä tuhoutuisi kontrolloimattomassa ydinreaktiossa. Neljä kuukautta myöhemmin helmikuussa 1953 Adamski väitti jälleen kokeneensa kohtaamisen. Kaksi avaruusolentoa nouti hänet Los Angeles -hotellin aulasta, ja ajoi salaiseen paikkaan jossa hän jälleen tapasi Orthonin ja hänet vietiin venuslaisen emoaluksen kyytiin. [10] Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentojen kanssa saivat tukea merkittävältä joukolta todistuksia, valokuvia ja filmejä, joista useat riippumattomat tutkijat totesivat että ne eivät voineet olla väärennöksiä. [11]

FBI:n kiinnostus Adamskia kohtaan heräsi syyskuussa 1950 kun luottamuksellinen lähde alkoi välittää informaatiota FBI:n San Diegon toimistolle. Lähteen mukaan Adamski selitti, että avaruusolentojen yhteiskuntajärjestys muistutti kaikkein läheisimmin kommunismia. Tämä “nostatti kulmakarvoja FBI:ssä ja johti jatkuvaan, syvään tarkkailuun.” [12] Lisäksi FBI:n lähteen mukaan Adamski väitti, että “tämä maa on hallintomuodoltaan korruptoitunut ja kapitalistit orjuuttavat köyhiä.” [13] Ennustettavasti sellaiset kommentit johtivat Adamskin tarkkailuun “turvalisuuskysymyksenä.” [14] FBI ei koskaan paljastanut lähdettä ja niin ei ole keinoa arvioida lähteen objektiivisuutta sellaisen ennakko-oletuksia sisältävän informaation suhteen. Adamskin väitteet siitä, että avaruusolennot näkivät ydinaseiden kehittämisen uhkana ihmiskunnan tulevaisuudelle oli viranomaisille syvä huolenaihe. Sellaiset mielipiteet saivat FBI:n pitämään häntä Van Tasselin lisäksi tahona joka vaati jatkuvaa tarkkailua. Tämä käy ilmi vuoden 1952 dokumentista. [15]

Adamskin pitämä luento Kalifornian Lions Clubilla maaliskuun 12. päivänä 1953 sai palstatilaa paikallisessa sanomalehdessä, jossa raportoitiin että Adamskilla oli FBI:n ja ilmavoimien virallinen suostumus esittää materiaalia kansalle. Adamskin mukaan sanomalehden raportti oli ‘väärin’, mutta se johti FBI:n ja ilmavoimien edustajien vierailuun, jotka ilmeisesti olivat huolissaan viittauksista viralliseen lupaan. [16] Edustajat vaativat, että Adamski allekirjoittaisi dokumentin, jossa sanotaan että hänen materiaalillaan ei ole virallista suostumusta. J. Edgar Hooverin toimisto sai FBI:n ja ilmavoimien edustajien raportin ja allekirjoitetun paperin. Suosio ja Adamskin kansainvälinen matkailu saivat FBI:n ja muut tiedusteluvirastot kiinnittämään häneen sekä hänen lausuntoihinsa ja julkisiin reaktioihinsa läheistä huomiota. Adamski väitti tavanneensa yksityisesti Paavi Johannes XXIII:n, Alankomaiden kuningatar Julianan ja muita VIP-henkilöitä. [17] Helmikuussa 1959 Adamski matkasi Uuteen Seelantiin ja puhui täysille saleille. Yksisivuinen Foreign Service Dispatchin dokumentti Adamskin keskeisistä pointeista kiersi FBI:ssa, CIA:ssa, ilmavoimissa ja laivastossa, mikä näin vahvistaa Adamskin jatkuvan valvonnan.

Muut kontakihenkilöt, joita FBI monitoroi julki tuotujen dokumenttien mukaan ovat Daniel Fry, George Hunt Williamson ja Truman Bethurum. [18] Kontaktihenkilöiden välittämä informaatio koskien avaruusolentojen yhteiskunta- ja talousjärjestelmiä, yhdessä kritiikin kanssa koskien ympäri maailmaa tapahtuvaa ydinaseiden kehittämistä, johti siihen että heidät ja heidän tukijansa nähtiin turvallisuusuhkana. Ottaen huomioon kansallisen kommunismia koskevan hysterian McCarthyn aikaan USA:ssa, tämä johti kontaktihenkilöitä vastaan toteutettuihin vastatiedusteluohjelmiin. Kontaktihenkilön väitteiden debunkkaus ja pilkkaaminen olivat merkittävimpiä esiintyneitä toimenpiteitä.

Vaihe Kaksi: Kontaktihenkilöiden debunkkaaminen ja maineen pilaaminen

CIA:lla oli aktiivinen rooli tarpeellisen juridisen, poliittisen ja sosiaalisen ympäristön luomisessa lentävien lautasten raporttien debunkkaamiseksi ja kontaktiväitteiden mustamaalaamiseksi. Tämän se saavutti kuvaamalla raportit lentävistä lautasista kansallisen turvallisuuden uhkana jos ulkovaltojen viholliset käyttäisivät massahysteriaa niistä hyväkseen. Sellaisten psykologisten ohjelmien oikeutus rakennettiin tunnetun vuoden 1938 Orson Wellesin radio-ohjelman päälle. Tri. Hadley Cantril lähetti radiossa tunnettuun H. G. Wellsin kirjaan perustuvan lähetyksen, joka keskittyi paniikin psykologiaan, ja myöhemmin kansallisen turvallisuuden ammattilaiset laajalti siteerasivat sitä aina kun puhuttiin kansan kiinnostuksesta lentävien lautasten raportteihin. [19] Tämän seurauksena CIA pyöritti salaisia psykologisia operaatioita, jotka ‘kouluttaisivat’ Amerikan kansaa ‘paikkansa pitävillä faktoilla’ lentävien lautasten raporteista ja kontaktiväitteistä. Eräs CIA:n suorittamista toimista oli luoda virastojen välinen ryhmä nimeltä Psychological Strategy Board, joka käsittelisi kansallisen turvallisuuden uhkia salaisten psykologisten operaatioiden kautta.

Presidentin päätöksellä 4. huhtikuuta 1951 luotiin Psychological Strategy Board ”valtuuttamaan ja toteuttamaan tehokkaampaa suunnittelua, koordinaatiota ja toteuttamaan hyväksyttyjen kansallisten päätösten viitekehyksen mukaisesti psykologisia operaatioita.” [20] Gordon Grayn, presidentti Trumanin huippuneuvonantaja tuohon aikaan (myöhemmin myös Eisenhowerin), perustama Psychological Strategy Board oli virastojen välinen organisaatio joka alunperin sijaitsi CIA:n sisällä, mutta raportoi kansalliselle turvallisuusneuvostolle (National Security Council). Organisaation oli tarkoitus johtaa salaisia psykologisia operaatioita, jotka käsittelisivät kylmän sodan uhkaa.

Kylmän sodan uhka oli peite jolla salattiin todellinen toiminta. Todellisuudessa Psychological Strategy Board luotiin käsittelemään lentävien lautasten raporttien ja kontaktiväitteiden aiheuttamaa kansallisen turvallisuuden uhkaa, jotka voisivat saattaa USA:n valtion auktoriteetin vaaraan. Valtion dokumenttien todisteiden mukaan Gray kuvataan salaisen kontrolliryhmän perustajajäsenenä, jonka väitetään olevan nimeltään Majestic-12 Special Studies Group (MJ-12), joka otti avaruusolentoaiheen hoitoonsa. [21] Erään vuodetun Majestic-12 -dokumentin mukaan presidentti Truman loi Psychological Strategy Boardin MJ-12:n johtajan suosituksesta. [22] Grayn johto ja rooli MJ-12:n luomisessa auttaa varmentamaan sen, että Psychological Strategy Board luotiin pyskologisia operaatioita varten, joilla muokata kansan mielipidettä avaruusolentokysymyksessä.

Psychological Strategy Boardin menestys yhdessä sen seuraajan Operations Coordinating Boardin kanssa, sekä kaikkien muitten Maan ulkopuolista elämää käsittelevien salaisten operaatioiden myötä näkyi siinä miten totuus oli tarkoitus paljastaa vain niille joilla oli “tarve tietä.” [23] Tämä vaati sopivan kansallisen turvallisuuden peiteprojektin luomista psykologisille operaatioille, joita suoritettiin Amerikan kansaa vastaan. Voitto saavutettaisiin muodostamala asiantuntijapaneeli, joka muokkaisi valtion politiikkaa ja tiedustelutoimia niitä vastaan, jotka ovat mukana Maan ulkopuolisissa asioissa. Tämän seurauksena CIA salaa kokosi julkisen paneelin ‘mukanaolleista’ asiantuntijoista, jotka keskustelisivat saatavilla olevasta fyysisestä todistusaineistosta.

Puheenjohtajan tri. Howard Robertsonin mukaan nimetty Robertsonin paneeli kävi läpi tapauksia lentävistä lautasista neljän tunnin ajan yhteensä 12 tuntia, eivätkä he pitäneet yhtäkään niistä uskottavana. Paneelin johtopäätökset julkaistiin dokumentissa nimeltä Durant’n raportti. Se suositti ‘lentävien lautasten ilmiön’ ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden saatamista naurunalaiseksi, kansallisen turvallisuuden nimissä. Raportti on keskeinen kun halutaan ymmärtää institutioiden suorittamaa Maan ulkopuolisen elämän todisteiden debunkkausta ja mustamaalausta. CIA:n johtavan roolin varmentaminen paneelissa ja asiantuntijoiden valinnassa näkyy myös Durant’n raportissa itsessään, huolimatta kaikista niistä yrityksistä joilla CIA yritti salata oman roolinsa ensimmäisissä raportin sensuroiduissa versioissa. CIA:n tiedusteluneuvonantajakomitea oli sopinut, että “Keskustiedustelun johtaja tulee… [r]ekrytoimaan valitut tiedemiehet käymään läpi ja tekemään selko saatavilla olevista todisteista hyväksyttyjen tieteellisten teorioiden valossa…” [24]

Raportti keskittyi lähes yksinomaan ulkovaltojen aiheuttamaan kansallisen turvallisuuden uhkaan, jos ne hyväksikäyttäisivät Amerikan kansan uskoa lentävien lautasten ilmiöön. Se julisti: “Kansan alistaminen massahysterialle ja suuremalle haavoittuvuudelle mahdollisen vihollisen psykologiselle sodankäynnille… [ja] jos raportoidut kanavat ovat saturoitu väärillä ja huonosti dokumentoiduilla raporteilla, kykymme havaita vihollistoiminta heikkenee.” [25] Tämän seurauksena Robertsonin paneeli ehdotti ‘koulutusohjelmaa’ jolla poistaa vihollisvaltioiden uhka väärinkäyttää kansan uskoa lentäviin lautasiin:

Paneelin konsepti laajemmasta koulutusohjelmasta, jolla integroitaisiin kaikkien asiassa mukana olevien virastojen pyrkimykset, oli että sillä tulisi olla kaksi tavoitetta: kouluttaminen ja “debunkkaus.” “Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [26]

CIA:n koolle kutsuma paneeli, jossa CIA:n valitsemat asiantuntijat istuvat, käyvät läpi raportteja lentävistä lautasista yhteensä 12 tunnin ajan neljän päivän mittaisella ajanjaksolla, ja toteavat että kansan psykologinen reaktio lentäviin lautasiin on mahdollisen turvallisuusuhan peruste. Kylmä sota tarjosi tarpeellisen turvallisuusympäristön CIA:lle ja muille yhteistoimintavirastoille kuten Psychological Strategy Board väittää, että Neuvostoliitto voisi käyttää lentäviä lautasia psykologisen sodankäynnin tekniikoissa. Tämän johdosta tulisi suorittaa psykologisia operaatioita massamedian ja virastojen avulla joilla debunkata raportit lentävistä lautasista ja poistaa mahdollinen uhka. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteistä siitä, että he ovat kohdanneet avaruusolentoja, tämä tarkoitti että kansan mahdollinen reaktio lentäviin lautasiin ja Maan ulkopuoliseen elämään oikeutti kaikkien kontaktikertomusten debunkkaamisen. Debunkkaustekniikoita, joita käytettäisiin konktaktihenkilöiden mustamaalauksessa, olivat mm. kontakihenkiöiden väitteiden pilkkaaminen, raportoitujen tapausten liioittelu mediassa, se että kriitikot sivuuttavat kaikki fyysiset todisteet, toistuvasti nimekkäiden auktoriteettihahmojen siteeraaminen jotka pitivät näitä väitteitä harhaluuloina ja petoksena, sekä tiedemaailman kiinnostuksen puute näitä kontaktiraportteja kohtaan.

Durant’n raportti loi tarvittavan juridisen oikeutuksen debunkata todisteita, jotka kontaktihenkilöt esittivät, huolimatta heidän väitteidensä meriitistä. Tämä käy ilmi siitä aasta, jolla FBI ja muut tiedusteluvirastot yksityisesti kommunikoivat kontaktihenkilöille, ja sitten he antoivat julkisia lausuntoja tai vuodettua informaatiota medialle tavoilla jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden rehellisyyden. Esimerkiksi Adamski oli kommunikoinut FBI:n, AFOSI:n ja Pentagonin kanssa materiaalin sisällöstä, jonka hän aikoi laittaa kirjoihinsa, sekä dokumenteista jotka hän esittäisi julkisesti. Tämä ei ole yllättävää ottaen huomioon sen, että monet kontaktihenkilöt Adamskin lailla olivat entisiä armeijan työntekijöitä, jotka ymmärsivät sen tärkeyden ettei tehtäisi mitään millä uhataan kansallista turvallisuutta. Adamski johdateltiin uskomaan, että hänellä oli lupa levittää tiettyä dokumenttia, ja hän teki julkisen lausunnon tästä. Tämä sai FBI:n PR-osaston johtajan Louis B. Nicholsin ohjeistamaan erikoisagentti Willisiä tapaamaan Adamski ja puhumaan tästä dokumentista. Tämän jälkeinen FBI:n dokumentti 16. joulukuuta 1953 kertoo:

Willisia komennettiin antaa San Diegon agenttien, joiden seurana oli OSIn edustajia mikäli he halusivat lähteä mukan, soittaa Adamskille ja lukea mellakkalaki ja päivänselvästi osoittaa hänelle, ett ähän on käyttänyt tätä dokumenttia valheellisella, epäasianmukaisella tavalla, jota tämä Virasto ei ole tukenut, hyväksynyt tai valtuuttanut hänen puheissaan tai kirjoissaan käyttämään. [27]

FBI teki julkiseksi mielipiteensä Adamskin käytöksestä tavalla, joka “kolhaisi Adamskin uskottavuutta suuresti”. [28] Aikana jolloin kansa kyseenalaistamatta uskoi julkisten virkamiesten tekemien lausuntojen tarkkuuteen, sellaiset negatiiviset kommentit olivat rittäviä viemään henkilöltä uran tai uskottavuuden. Todellakin monet kansasta, jotka uskoivat lentäviin lautasiin ilmiönä, pitivät Adamskia nyt huiputtajana. Tämä oli erityisen merkittävää nille, jotka ajoivat lentävien lautasten tieteellistä tutkimusta. Se mitä kansa ei tajunnut oli, että tiedustelupalvelut kuten FBI ja AFOSI aikoivat debunkata kontaktihenkilöt politiikan vuoksi johtuen heidän esittämästän uusresta uhasta kansallisele turvallisuudelle. Näin kontaktihenkilöitä pystyttiin helposti “jallittamaan” uskomaan johonkin jota sisäpiiriläiset heile kertoivat, ja siten julkisessa kohtaamisessa viranomaisten kanssa he olivat esittäneet valheellisia väitteitä kun he eivät kyenneet varmentamaan sitä mitä heille oltiin kerrottu.

Toinen tapa jolla kontaktihenkilöidet väiteet voitiin debunkata oli antaa tabloidilehden kuten National Enquirer julkaista sensaatiomaisia raportteja, jotka vääristelivät kontaktihenkilöiden väitteitä tai olivat kokonaan toimituskunnan päästään tekaisemia. Mikä tahansa tutkimus, joka tämän jälkeen esittäisi sellaisia väitteitä, olisi täysin liioiteltu tai perusteeton, ja näin kontaktihenkilöiden ja UFO-tutkimuksen laajemmin maine tahriintui. Se mitä ei yleisesti tiedety oli, että National Enquirer CIAn juoksupoikien perustama ja pyörittämä, jonka salainen toimeksianto oli saattaa naurunalaiseksi koko lentävien lautasten ilmiö. Gene Pope pyöritti New York Enquireria vuonna 1953, ja hän julkaisu nimettin uudelleen The National Enquireriksi vuonna 1954. Pope oli nimetty hänen omassa Who’s Who -elämänkerrassaan entiseksi CIA:n tiedustelu-upseeriksi joka oli ollut mukana “psykologisessa sodankäynnissä.” [29] Salaisten psykologisten operaatioiden keskeinen työkalu joilla debunkata kontaktihenkilöiden väitteet ja raportit lentävistä lautasista oli The National Enquirer sen sensaatiomaisella tabloidityylillään. Lehti yhdessä muiden medialähteidn kanssa, jotka kirjoittivat kontaktihenkilöistä, olivat osa koulutusohjelma joka vaati lentävien lautasten raporttien debunkausta. Ennustetavaa kyllä, sensaatiomaisen tabloidilähestymistavan lopputulos oli, että vakavat raportoijat ja tutkijat välttelivät lehden tarinoita.

CIA:n ja muiden tiedustelupalveluiden psykologisen sodankäynin muotoihin kontaktihenkilöitä vastaan kuului The National Enquirer, joka oli suurmenestys. Se menestyi niin hyvin, että vaikutusvaltaiset UFO-tutkijat, joilla oli tieteellistä meritiä UFO-raporttien käsitelyssä, muuttuivat tietämättään salaisen psykologisen ohjelman liittolaisiksi joilla kumota kontaktihenkilöiden väitteet. Tämä käy ilmi erään johtavan UFO-tutkijan kuten majuri Donald Keyhoen kommenteista, joka painotti tarvetta erottaa aidot UFO-raportit “suuresta joukosta villejä kertomuksia ja yleensä naurettavia ’kontaktihenkilöiden’ väitteitä”. [30] Keyhoe yhdessä muiden UFO-tutkijoiden kanssa oli suuresti huolissaan kontaktihenkilöiden väitteistä, joita lehdistö liioitteli, “valitetavasti lehdistyö lyttää yhteen kaikki raportit ’avaruusmiehistä’, mikä saa aikaan sen etä monet hylkäävät kaiken UFO-aineiston.” [31] Keyhoe piti kontaktiraportteja häpeänä, joka piti erottaa tieteellisemmin suuntautuneesta UFO-tutkimuksesta. Muut UFO-tutkijat seurasivat Keyhoen tyyliä ja näin saatiin aikaan suuri skisma niiden kesken, jotka olivat vakuutuneita siitä etä Maan ulkopuolinen elämä vieraili Maassa. Menestyksekkään debunkkaukset raporteista koskien lentäviä lautasia ja Maan ulkopuolista elämää mahdollistivat CIA:n, FBI:n ja armeijan tiedustelupalveluiden siirtyä kolmanten vaiheseen psykologisia operaatioitaan. Seuraavaksi täyden rintaman vastatiedustelusodankäynnin tekniikat joilla häiritä ja neutralisoida kontaktihenkilöliike.

Vaihe Kolme: Galaktinen COINTELPRO

COINTELPRO oli vastatiedusteluohjelma, joka perustettiin vuona 1956 tiettyjä poliittisia mielipiteitä vastaan, jonka raportoidaan loppuneen vuonna 1971. Se oli pääosin FBI:n pyörittämä; toiset tiedustelupalvelut kuten CIA ja NSA avustivat tietyissä salaisissa toimissa. COINTELPRO oletti, että väärien poliittisten mielipiteiden edustajat USA:sa olivat ulkovaltojen vaikutusten alla tavoilla, joista tuli uhka USA:n kansalliselle turvallisudelle. On syytä kerrata COINTELPRO:n käyttämiä tekniikoita. Sekä kontaktihenkilöiden että väärien poliittisten mielipiteiden omaavien tapauksessa “ulkovaltojen” vaikutuksen ajateltiin oikeuttavan sotilastyyliset vastatiedusteluohjelmat, joilla häiritä ja neutraloida näitä ryhmiä. Näiden “ulkovaltojen” “Maan ulkopuolinen” luonne, avarusolennot, eivät nähtävästi muutaneet vastatiedustelun sekä “kontaktihenkilöihin” että väärien poliittisten mielipiteiden kannattajiin käyttämien menetelmien luonnetta. Molemmissa tapauksissa näiden ryhmien aktiviteteja pidettiin uhkana USA:n kansallisele turvallisuudelle.

Oli kaksi merkittävää eroa siinä miten COINTELPRO toimi väärien poliittisten mielipiteiden kannattajia ja kontaktihenkilöitä vastaan. Ensimäinen oli, että vaika tiedusteluagenteja briiffattiinkin “ulkovaltojen” vaikutuksesta poliittiseen toimintan, on epätodennäköistä että he saivat tällaista briiffausta kontaktihenkilöiden tapauksessa. Toiseksi, vaika COINTELPRO väärien poliittisten mielipideiden kannattajien tapauksessa paljastui ja ilmeisesti lopetettiin vuonna 1971, COINTELPRO kontaktihenkilöitä vastaan ei koskaan paljastunut. Se lähes varmasti jatku nykypäivänä.

Vuonna 1975 USA:n senaatin komitea, jota johti senaattori Frank Church, tutki COINTELPROn menetelmiä ja kohteita, ja julkaisi yksityiskohtaisen raportin vuonna 1976. [32] Churchun komitea kuvaa COINTELPRO:ta seuraavasti:

COINTELPRO on FBI:n akronyymi sarjalle salaisia toimenpideohjelmia, jotka on suunnattu kotimaan ryhmiä vastaan. Näissä ohjelmissa Virasto teki muutakin kuin keräsi tiedustelutietoa, ja siirtyi suorittaman salaisia toimenpiteitä ”disruptoidakseen” ja ”neutraloidakseen” kohderyhmiä ja henkilöitä. Tekniikat otettiin käyttöön selaisinan sodan aikaisesta vastatiedustelusta… [33]

Vastatiedustelu, siten kuin Churchin komitea sen märittelee, koostuu “niistä tiedustelupalvelun toimista joiden tarkoitus on suojella sen oma turvallisuutta ja hyökätä vihamielisiä tiedusteluoperaatioita kohtaan.” [34] Komitea kuvasi miten “tiettyjä Viraston tekniikoita, joita oltiin käytetty vihamielisiä ulkovaltojen agentteja vastaan, käytettiin kotimaisia uhkia vastaan, joiden koettiin uhkaavan vakiintunutta poliittista ja yhteiskunnallista järjestystä.” [35] Komitea kuvasi COINTELPRO:ta sarjaksi salaisia toimenpiteitä, joita toteutettiin Amerikan kansalaisia vastaan, ja se oli osa “rankkaa, kovaa ja likaista peliä” FBI:n johtaja William Sullivanin mukaan. [36] Komitea sai kuulla, että: “Ryhmiä ja henkilöitä on ahdisteltu ja häiritty johtuen heidän politisista mielipiteistään tai heidän elämäntyylistään…” [37]

Komitean mielestä COINTELPRO oli “suunnattu eri rotujen edustajien ja naisten oikeuksia puolustavia vastaan, väkivallattomuuden ja rotujen välistä harmoniaa äänekkäästi ajavia apostoleja vastan; asemansa vakiinnuttaneita politikkoja vastaan; uskonnollisia ryhmiä vastan; sekä uudenlaista elämäntyyliä ajavia vastaan.” [38] Vuosina 1960-1974 käynnistettin yli 500 tuhatta tutkimusta USA:n valtiota mahdollisesti vastaan olevista henkilöistä, mutta yhtään syytteitä ei koskaan nostettu vedoten mihinkään lakiin jotka käsittelivät vallankaapausta tai USA:n hallinnon syrjäyttämistä. [39] Komitea ryhmiteli COINTELPRO:n toimenpiteet seuraavasti:

Yleiset yritykset mustamaalata;
Median manipulointi;
Valtion politiikkaa tai kansan käsityksiä koskettavan datan vääristely;
Ensimmäisen perustuslain lisäyksen takaamien oikeuksien ”höllentäminen” sekä
Vapaan ideoiden vaihdannan estäminen. [40]

Komitean mielestä: “Tiedustelupalvelujen viranomaiset tunnustivat, että tiety aktiviteetit olivat laittomia, .. [ja] että laki, ja Perustuslaki yksinkertaisesti sivuutettiin.” [41] Mikä järkyttävämpää, Churchin komitea totesi, että “Julmia ja ruokottomia taktiikoita on käytetty.” [42]

Churchin komitea ei puhunut COINTELPRO:sta suhteessa UFO-kysymykseen tai kontaktihenkilöiden väitteisiin. Huolimatta asiaan liittyvästä hiljaisuudesta, todisteet selvästi osoittavat siihen, että COINTELPRO:ta käytetään kontaktihenkilöitä vastaan, ja se oli viimeinen hyvin vehkeillyn vastatiedusteluohjelman vaihe, jolla ”disruptoida” ja ”neutralisoida” kontaktihenkilöliike. Kuten aiemmista Van Tasselin ja Adamskin väitteistä käy ilmi, kontaktihenkilöiden väitteet, jotka koskevat eri sosioekonomisia ja sotilaallisia päätöksiä koskien Maan ulkopuolista elämää, nähtiin suorana uhkana USA:n kansalliselle turvallisuudelle.

Täysi sen uhan luonne, jonka Maan ulkopuolisen elämän todellisuus ja teknologiat aiheuttavat, kävi elävästi selväksi vuoden 1961 Brookings Instituten raportista, jonka NASA oli antanut USA:n kongressin puolesta toimeksi. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookings Instituten raportti keskusteli Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista sekä ‘artifakteista’ joita löydettäisiin läheisiltä planeetoilta. Raportti kuvasi yhteiskunnan arvaamattomia reaktioita sellaiseen löydökseen:

Todisteita [Maan ulkopuolisesta] elämästä voidaan löytää myös artifakteista, joita on jäänyt Kuuhun tai muille planeetoille. Tämän vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomia, mutta ne vaihtelisivat huomattavasti eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien ryhmien välillä; kriittinen tekijä olisi meidän ja muitten olentojen välisen kommunikaation luonne. [43]

Raportin mukaan kontaktista teknologisesti kehittyneempiin Maan ulkopuolisiin yhteisöihin voisi syntyä tuhoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia:

Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [44]

Brookingsin raportti esitti mahdollisuuden jättää kertomatta mistään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta tai artifakteista kansallisen turvallisuuden nimissä: “Miten sellainen infromaatio, missä olosuhteissa, voitiaisiin esittää tai vetää pois kansalta?” [45] Tämän johdosta on selvää, että virallinen pelko yhteiskunnan vasteista mihinkään viralliseen julkistukseen Maan ulkopuolisesta elämästä on suuri kansallisen turvallisuuden huoli. Oltiin löydetty COINTELPRO:n kontaktihenkilöiden vastaiseen käyttöön oikeuttava selitys.

Eräs COINTELPRO:n yleisimmistä käyttämistä taktiikoista oli häiritä väärän poliittisen mielipiteen omaavia ryhmiä luomalla hajaannusta ja epäilyä heidän tukijoidensa keskuuteen. COINTELPRO:n ‘Galactisessa’ versiossa hajaannus syntyi asettamalla vastakkain ne jotka hyväksyivät Maan ulkopuolisesta todellisuudesta kertovan todistusaineiston. Hajaannus puhtaan tieteellisen lähetymistavan UFO-asiaan valinneiden ja kontaktihenkilöiden todistuksia tukevien välillä oli COINTELPRO:n operatiivien kierosti vehkeilemä. Voitto saavutettaisiin vakuuttelemalla teknisesti suuntautuneemmille puhtaan tieteelisen maailmankuvan tukijoille, että kontaktihenkilöliike aiheuttaisi “vakavammille” tutkijoille heidän maineensa tahraantumista. Tieteellisen lähestymistavan tukijoiden vakuuttelemiseksi siitä, että heidän pyrkimyksensä kantaisivat hedelmää, käynnistettiin ilmavoimien virallinen tutkimus vuonna 1952. Project Blue Book ei ollut paljoa muuta kuin ilmavoimien PR-harjoitus jolla vakuutellaan kansalle ja UFO-tutkijoille, että se käsitteli UFO-raportteja vakavasti. Todellisuudessa Project Blue Book ei tarjonnut vakaville UFO-tutkijoille paljoakaan tukea ja pääosin se toimi elimenä jolla laimentaa julkinen kiinnostus UFO-raportteja kohtaan.[46]

Eräs Project Blue Bookin pääasiallisista funktioista oli toteuttaa ensimmäinen Durant’n raportin “koulutusohjelman” toimista. Se “kouluttaisi” kansaa siitä miten asianmukaisesti arvioida UFO-dataa tavoilla, jotka laimentaisivat kansan ja median kiinnostuksen sellaisia raportteja kohtaan. Lyhyesti Project Blue Book oli keskeinen osa salaista psykologista operaatiota jolla vakuuteltiin kansaa ja mediaa siitä, että UFO-raportit eivät olleet tärkeitä, eikä maksanut vaivaa pohtia niitä. Yhtä kaikki, Project Blue Bookin asema virallisena ilmavoimien tutkimuksena rohkaisi UFO-tutkijoita siitä, että huolelliset ja riittävät menetelmät ja tutkimus lopulta kantaisi hedelmää. Sellaiset toiveet lytättiin vuoden 1969 Condonin komitean loppuraportissa, joka julkisesti lakkautti ilmavoimien tutkimukset ja Project Blue Bookin.

Toinen pääasialline Project Blue Bookin funktio oli neutralisoida kontaktihenkilöliike kuvaamalla henkilökohtaiset kontaktikertomukset avaruusolentojen kanssa epätieteellisinä. Esittämällä erittäin näkyvästi julkisen tutkimuksen, Project Blue Book tarjosi tarpeellisen ‘koulutuksen’ tieteelliselle tutkimukselle joka systemaattisesti sulkisi pois kontaktiraportteja. UFO-tutkijat rohkaistuisivat hyökkäämään kontaktiraportteja vastaan epätieteellisinä, harhaluuloille tai petkutukselle alttiina sekä loukkaavana ‘vakavalle’ UFO-tutkimukselle. Johtavien UFO-tutkijoiden kuten J. Allen Hynek, joka oli entinen Project Blue Bookin konsultti, lausunnottarjoavat todisteita siitä että sellainen prosessi oikeasti oli olemassa. Kirjassa, jonka tarkoitus on esittää UFO-tutkimuksen tieteellinen perusta, tri. J. Allen Hynek sivuutti kontaktihenkilöiden kertomukset, joita hän piti “pseudouskonnollisina fanaatikkoina” joilla oli “vähäinen uskottavuus”:

Minun tulee painottaa sitä, että kontaktiraportteja ei luokitella Kolmannen asteen kohtaamisiksi. Se on valitettavaa, vähintäänkin, että raportit sellaisista kuten nämä ovat saattaneet koko UFO-ongelman naurunalaiseksi tiedeyhteisössä ja kansan piirissä, joka pitää yllä suosittua kuvaa “pienistä vihreistä miehistä” ja fiktionaalista ilmapiiriä tuon aihepiirin aspektin ympärillä. [47]

Kuten Hynekin lausunnoista käy ilmi, UFO-tutkijat hyökkäsivät kontaktiraporttien kimppuun suurella vimmalla purkaakseen sen mitä he pitivät suurena haasteena vakavalle julkiselle UFO-raporttien tarkastelulle. Rohkaisemalla UFO-tutkijoita siitä, että puhtaan tieteellinen lähestymistapa johtaisi siihen että totuus UFOista ja avaruusolennoista lopulta tehtäisiin julkiseksi, Galaktinen COINTELPRO onnistui luomaan suuren skisman niiden keskuudessa, jotka hyväksyivät todellisuuden UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä. 1960-luvun loppuun mennessä kontaktiliike oli niin läpikotaisin debunkattu ja mustamaalattu UFO-tutkijoiden suulla, että COINTELPROn ei enää tarvinnut jatkaa Project Blue Bookia. UFO-tutkijoista oli tullut tietämättään tiedustelupalveluiden käsikassara, joka salaa toteutti erilaisia psykologisia ohjelmia joista Galaktinen COINTELPRO koostui.

Galaktisella COINTELPRO:lla oli myös pahantahtoisempi puolensa, kun puhutaan niistä “julmista ja ruokottomista taktiikoista joita on käytetty” kontaktihenkilöitä vastaan, jotka sivusivat vääriä poliittisia mielipiteitä kannattavia vastaan käytettyjä menetelmiä. [48] Mystinen Miehet Mustissa (Men In Black, MIB) -ilmiö on useiden tutkijoiden kuvaama, jotka saivat selville, että henkilöitä, joilla oli kokemuksia avaruusolennoista, usein uhkaili ja ahdisteli hyvin pukeutuneet miehet mustissa liikemiesvaatteissa, jotka antoivat kuvan siitä että he olisivat julkisia virkamiehiä. Todisteita siitä, että eliittitiedusteluryhmille on annettu toimeksi uhkailla, häiritä ja jopa “neutraloida” kontaktihenkilöitä tai muita joilla on suoria kokemuksia avaruusolennoista tai heidän teknologiastaan, löytyy vuodetussa dokumentissa, jota useat veteraanitutkijat pitävät aitona. [49] Special Operations Manualissa lukee:

Jos mitenkään mahdollista, silminnäkijöitä pidetään hiljaisina kunnes on määritetty se mitä he tietävät ja mikä heidän mukanaolonsa laajuus on. Silminnäkijöitä tulee patistaa olemaan puhumatta siitä mitä he ovat nähneet, ja uhkailu voi olla tarpeen heidän yhteistyönsä varmistamiseksi. [50]

USA:n ilmavoimat on myös tehnyt tutkimuksia, jotka liittyivät huoleen siitä että MIB:t ovat imitoineet ilmavoimien upseereita. Maaliskuun 1. päivän 1967 muistiossa, jonka on valmistellut pääesikunnan varajohtaja, kuvataan tapauksia joissa siviileihin on ottanut yhteyttä henkilöt, jotka väittävät olevansa NORADin jäseniä ja vaatineensa silminnäkijöillä hallussaan olevia todisteita. [51]

MIB:n hämäräperäiset operaatiot ja SOM1-01 -dokumentti viittaavat siihen, että he ovat osa vastatiedustelun “pakottavaa” siipeä, joka koostuu FBI:sta, ilmavoimien OSI:sta, laivaston tiedustelupalvelusta ja jopa CIA:sta. On erittäin mahdollista, että MIB liittyy vieläkin salaisempiin virastoihin kuten National Security Agency (NSA) ja National Reconnaissance Office (NRO), joilla on korkeammat turvallisuusluokitukset käsitellä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. [52]

Tämän seurauksena tiedustelupalveluilla on nokkimisjärjestys Galaktisessa COINTELPRO:ssa, jossa jokainen suorittaa omaa tehtäväänsä. FBI:n, ilmavoimien OSI:n (sekä muiden armeijan haarojen yksiköiden kuten laivaston ONI:n) leivistä otetut agentit olivat pääosin mukana tiedustelutiedon keräämisessä ja läheisesti kontaktihenkilöiden aktiviteettien valvonnassa, kuten käy ilmi tietopyynnöillä saaduista dokumenteista. CIA oli mukana koordinoidussa debunkkauksessa ja mustamaalaamisessa, joka oli osoitettu kontaktihenkilöitä vastaan Durant’n raportin ehdottaman koulutusohjelman avulla. NSA ja NRO ovat mukana seuraamassa kommunikaatiota ja interaktioita Maan ulkopuolisen elämän kanssa, ja heillä on tiimejä joilla vetää pois julkiseksi tehtyä todistusaineistoa ja häiritä kontaktihenkilöitä hiljaiseksi. Galaktinen COINTELPRO voi näin minimoida avaruusolentoja koskevan informaation, joita eri tiedustelupalveluilla on, kun agentteja käskettiin toteuttamaan erikoistehtäviä. Kaikkein eniten ulkona Maan ulkopuolisia asioita koskevista tiedustelupiireistä oli FBI. Toisaalta NSA ja NRO vaikuttivat olevan eniten piirin sisällä johtuen heidän toteuttamistaan avaruusolentojen valvontatoimista sähköisillä valvontalaitteilla ja satelliittikuvilla. Armeijan tiedustelupalvelut vaikuttivat olevan sivuroolissa, jossa he tukivat Galaktista COINTELPRO:ta ilman että he saivat pääsyä kaikkeen informaatioon koskien Maan ulkopuolista elämää ja projekteja. Tämä käy ilmi kun vara-amiraali Tom Wilson, pääesikunnan tiedustelupäällikön (J-2), vuonna 1998 oli jätetty ilmeisesti pois Maan ulkopuolisia projekteja koskevien tietojen jakelusta. [53]

Loppusanat

Galaktisen COINTELPROn kontaktihenkilöitä vastaan tarkoitus on minimoida ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen ilmentämä uhka niille päätöksillle, jotka on tehty salaa valituissa komiteoissa koskettaen Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita. Pääasiallinen avaruusolentojen uhka oli se, että kontaktihenkilöt onnistuisivat vakuuttamaan suuren osan Amerikkaa ja globaalia populaatiota muuttamaan politiikkaa suuresti valmisteltaessa ihmiskuntaa galaktisen yhteisön jäseneksi. Sellainen politiikan muutos on tulkittu olevan suora uhka kansalliselle turvallisuudelle USA:n ja muiden maiden taholta, jotka ovat saaneet briiffauksia Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta. Galaktinen COINTELPRO käsittää kolme vaihetta, jotka kulminoituvat kattavaan vastatiedusteluohjelmaan, jolla neutralisoida ja disruptoida kontaktiliikkeen uhkia. Ensimmäinen on FBI:n vetämä valvontaohjelma, joka läheisesti monitoroi kontaktihenkilöiden julkisia luentoja, interaktioita ja kommunikaatioita. Tietopyyntöjen kautta saadut dokumentit ovat vahvistaneet, että FBI harjoitti laajaa tunnettujen kontaktihenkilöiden valvontaa, ja työskenteli muiden tiedustelupalveluiden kuten ilmavoimien OSI:n kanssa.

Toinen vaihe Galaktisessa COINTELPRO:ssa oli debunkkaus- ja mustamaalausohjelma, jota CIA salaa veti, joka kutsui koolle Robertsonin paneelin ja joka julkaisi Durant’n raportin vuonna 1953. Sen tärkein löydös vastatiedusteluohjelmille oli oikeuttaa koulutusohjelma, joka sisälsi kansan ‘kouluttamista’ ja silminnäkijöiden kertomusten “debunkkaamista”, mukaanlukien kontaktihenkilöiden, sillä perusteella että ne olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle koska kansan uskoa UFOihin saattaisivat vihollisvaltiot käyttää hyväkseen. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteiden meriitistä tämä tarkoitti, että todistet ja lausunnot debunkattaisiin ja mustamaalattaisiin kansallisen turvallisuuden nimissä. Tiedusteluammattilaiset joutuivat ei-niin-kadehdittavaan hommaan debunkata ja mustamaalata niitä, joilla heidän mielestään oli yksityisesti todettu olevan aitoja kokemuksia. FBI:n dokumentista käy ilmi, että FBI:n agentit ja tietolähteet olivat aktiivisessa roolissa nimekkäiden kontaktihenkilöiden mustamaalauksessa osana kontaktihenkilöitä vastaan luotua CIA:n psykologisen sodankäynnin ohjelmaa. Galaktisen COINTELPRO:n viimeinen vaihe on luoda skismaa niiden välillä, jotka hyväksyvät todisteet Maan ulkopuolisesta elämästä. Ryhmä UFO-tutkijoita, jotka ajavat tieteellistä menetelmää, saivat rohkaisua etäännyttää itsensä kontaktihenkilöiden väitteistä, joita pidettiin epätieteellisinä, ja jotka epätodennäköisesti saiisvat julkista tukea akateemikoilta, byrokraateilta ja kongressiedustajilta. Project Blue Book luotiin rohkaisemaan UFO-tutkijoita pitämään kiinni virheellisestä uskomuksesta, että tiukan tieteellinen metodologia riittäisi kääntämään valtion politiikan jolla salattiin todellisuus Maan ulkopuolisesta elämästä. UFO-tutkijat täten olivat itse eturintamassa vastassa kun kontaktihenkilöiden väitteitä tarkasteltiin vakavasti. Project Blue Bookin tutkimusten avustuksella kansaa koulutettiin siitä minkälaiset UFO-todisteiden kategoriat tulisi tulkita legitiimeiksi. Mikään näistä kategorioista ei sisällä kontaktihenkilöiden väitteitä.

Galaktinen COINTELPRO ei olisi ollut menestys ilman UFO-veteraanitutkijoiden apua, jotka kaikki olivat liian innokkaita sivuuttamaan kontaktihenkilöiden väitteet epätieteellisinä ja alttiina harhaluuloille tai petkutukselle. Sellaiset tutkijat epäonnistuivat pahasti näkemään, että Galaktinen COINTELPRO olisi suunniteltu häiritsemään ja neutralisoimaan kontaktihenkilöiden väitteitä, ja he innokkaasti hyväksyivät viralliset lausunnot, jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden lausuntojen todenperäisyyden. Todellakin, se innokkuus millä FUO-tutkijat asemoivat itsensä vakavan tieteellisen UFO-tutkimuksen portinvartijoiksi ja debunkkasivat kontaktihenkiöiden väitteet on mitä traagisin aspekti kuudessa vuosikymmenessä UFO- ja Maan ulkopuolisen elämän tutkimusta.

Toinen keskeinen tekijä Galaktisen COINTELPRO:n menestymisessä tähän päivään mennessä on ollut avaruusolentoihin liittyvän informaation siilouttaminen. Tämä on mahdollistanut tiedustelupalvelujen suorittaa tiettyjä tehtäviä Galaktisessa COINTELPRO:ssa ilman, että agentit saavat koko totuutta kontaktihenkilöiden väitteistä. Kontaktihenkilöiden debunkkaamisen ja mustamaalaamisen onnistumisen on täytynyt riippua siitä uskovatko tiedusteluagentit kontaktihenkilöiden olevan aidosti turvallisuusuhka. Tämän seurauksena Maan ulkopuolisia asioita koskevan tiedon tekeminen saataville vain silloin kun siihen on tarve on varmistanut sen, että vain tietty ryhmä henkilöitä eri tiedustelupalveluista saa briiffauksen yleensäkään.

Tiivistelmä keskeisistä tiedustelupalveluista ja niiden tehtävistä Galaktisessa COINTELPRO:ssa, sekä niiden avaruusolentoja koskettavan informaation tiedonsaantiluokituksesta löytyy taulukosta 1. Taulukko 1. USA:n tiedustelupalvelut ja Galaktinen COINTELPRO

Virasto	Toimenpiteet	Pääsy avaruusolentoinformaatioon
Federal Bureau of Investigations, FBI	Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen kenttäagenttien avulla.	Ei mitään. FBI:n johtaja Hooverilta evättiin pääsy eikä hänellä ollut kapasiteettia valvoa Maan ulkopuolisia aktiviteetteja.
Air Force Office of Special Investigations, OSI (yhteistyössä muiden armeijan tiedustelupalvelujen kuten Office of Naval Intelligencen kanssa, ONI)	Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen Project Blue Bookin avulla. Skisman luominen UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.	Osittainen. Armeijan tiedustelupalvelu tarkkailee Maan ulkopuolisia aktiviteetteja, mahdollisia kontaktitapauksia siviilien kanssa, ja välittää tiedon näistä muille virastoille.
Central Intelligence Agency, CIA	Vetää julkista koulutusohjelmaa kouluttamalla kansaa ja debunkkaa kontaktihenkilöiden raportteja. Luo skismaa UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.	Osittainen. Koordinoi virastojen välistä yritystä varmistaa, että avaruusolentoinformaatio ei pääse julkisuuteen.
National Security Agency, NSA & National Reconnaissance Organization, NRO	Tarjoavat tiimit joilla vetää pois todisteet ja häiritä kontaktihenkilöt hiljaisiksi.	Täysi. Tarkkailee Maan ulkopuolista elämää ja sen interaktioita yksityisten kansalaisten ja valtioiden välillä.
Psychological Strategy Board / Operations Coordinating Board (tätä seurannut virasto toimii yhdessä kontrolliryhmän MJ-12 kanssa)	Koordinoi virastojen välisiä salaisia psykologisen sodankäynnin ohjelmia, joilla petkutetaan kansaa Maan ulkopuolisesta elämästä.	Täysi. Sillä on pääsy kaikkeen informaatioon, jota muut tiedustelupalvelut ovat keränneet, jotta voitaisiin kehittää strateginen vastaus avaruusolentojen toiminnalle.

Lopputiivistelmänä monet pioneerinaiset ja -miehet, jotka ovat tarkasti kertoneet fyysisestä kontaktistaan avaruusolentojen kanssa, ovat joutuneet systemaattisen maineen ja uran pilaamisen uhriksi julkisten virkamiesten, massamedian ja UFO-tutkijoiden taholta. Vaikuttaa siltä kuin sellainen lopputulema oli tarkoituksella haluttu saada aikaan virallisella Galaktisella COINTELPRO:lla, joka jatkuu tähän päivään asti. FBI:n lakkauttaman poliittisen COINTELPRO:n vastapainoksi on erittäin todennäköistä, että henkilöt julkisissa viroissa, massamediassa ja UFO-tutkijoiden keskuudessa voivat olla aktiivisia agentteja käynnissä olevalle COINTELPRO:lle, joka on perustettu kontaktihenkilöitä vastaan. Toiveena on, että Galaktisen COINTELPRO:n paljastaminen auttaisi hälventämään jatkuvaa kontaktitodistusten parjaamista, joka on tähän päivään asti estänyt objektiivisesti arvioimasta suoraa fyysistä kohtaamista aaruusolentojen ja yksityisten kansalaisten välillä.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exopolitics Instituten.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Viitteet

[1] Olen kiitollinen Angelika Sareighn Whitecliffille hänen tyylillisistä parannuksistaan tälle artikkelille.

[2] Kts. Michael Salla, “Extraterrestrials Among Us,” Exopolitics Journal 1:4 (2006) 284 -300. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-4.htm

[3] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” Scoop Independent News (30 January 2004): http://www.scoop.co.nz/stories/HL0401/S00151.htm

[4] Kts. Michael Salla, “Extraterrestrials Among Us,” Exopolitics Journal 1:4 (2006) 284 -300. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-4.htm

[5] Kts. Nick Redfern, On the Trail of the Saucer Spies (Anomalist Books, 2006).

[6] Kts. FBI:n (FOIA-tietopyynnön) documenttijulkaisu 06/09/1986 koskien J. Edgar Hooverin väitteitä siitä, että FBI:ltä on evätty pääsy talteen noudettuun lentävään lautaseen: http://www.cufon.org/cufon/foia_001.htm .

[7] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 24.

[8] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 25.

[9] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 23.

[10] George Adamski, Inside the Spaceships (Abelard-Schuman, 1955).

[11] Osittainen arvio Adamskin tapauksesta, jonka on kirjoittanut Lou Zinsstag ja Timothy Good kirjassa George Adamski- The Untold Story (Ceti Publications, 1983).

[12] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,35.

[13] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.

[14] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.

[15] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 33.

[16] Tapauksen on kuvannut Timothy Good kirjassa Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization of Earth (Avon Books, 1998) 112.

[17] Kts. Timothy Good, Alien Base, 135-40.

[18] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,39.

[19] Hadley Cantril, The invasion from Mars; a study in the psychology of panic (Princeton University Press, 1940).

[20] Kts. SourceWatch, “Psychological Strategy Board,” http://www.sourcewatch.org/index.php?title=Psychological_Strategy_Board

[21] Kts. Stanton Friedman, TOP Secret/MAJIC: Operation Majestic-12 and the United States Government’s UFO Cover Up (Marlowe and Co., 2005) 50,55.

[22] Kts. ”Majestic Twelve Project, 1st Annual Report, ” Robert and Ryan Woods, eds., Majestic Documents (Wood and Wood Enterprises, 1998) 114. (p. 10). Verkossa: http://209.132.68.98/pdf/mj12_fifthannualreport.pdf

[23] Keskustelua siitä miten “tarve tietää” sovellettiin avaruusolentoinformaatioon, katso Timothy Good, Need to Know: UFOs, the Military, and Intelligence (Pegasus Books, 2007).

[24] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects Convened by Office of Scientific Intelligence, CIA, Jan 14-18, 1953” (Released November 16, 1978) 1. Verkossa: http://www.ufologie.net/htm/durantreport.htm

[25] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 15.

[26] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 19-20.

[27] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 39.

[28] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 38-39.

[29] Keskustelua siitä miten paavi ja CIA liittyvät the National Enquireriin, katso Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001) 231-46.

[30] Donald Keyhoe, Aliens from Space (Signet, 1973) 198.

[31] Keyhoe, Aliens from Space, 198.

[32] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities together with additional, supplemental, and separate views, April 26 (Legislative Day, April 14), 1976. Verkossa: http://www.icdc.com/~paulwolf/cointelpro/

[33] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. I.

[34] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. I.

[35] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. I.

[36] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. D.1.

[37] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.

[38] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.2.

[39] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.

[40] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.

[41] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.4.

[42] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.

[43] Brookingsin raportti, 215. Yleiskatsaus löytyy: http://www.enterprisemission.com/brooking.html

[44] Brookings Report, 215.

[45] Brookings Report, 215.

[46] Kuvaus resurssien puutteesta ja vajavaisestailmavoimien tuesta Project Blue Bookille, kts. Edward Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956).

[47] Allen Hynek, The UFO Experience: A Scientific Inquiry (Henry Regnery, 1972) 30.

[48] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.

[49] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only: Earth’s Encounters with Extraterrestrial Technology (Wood Enterprises, 2005) 264-67; & Stanton Friedman, TOP Secret/MAJIC, 161-84.

[50] “SOM1-01: Majestic-12 Group Special Operations Manual,” The Majestic Documents, eds. Robert Wood & Ryan Wood (Wood & Wood Enterprises, 1988) [ch. 3.12b.] 165

[51] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 57.

[52] Kts. Daniel M. Salter, Life with a Cosmos Clearance (Light Technology, 2003) 15-16, 122-23; & Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny – Insider Account of Alien Contact and Government Cover Up (OneTeam Publishing, 1998).

[53] Kts. Steven Greer, Hidden Truth Forbidden Knowledge (Crossing Point, Inc., 2006) 158-59.

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista — Typologia kaikkein merkittävimmistä Maan ulkopuolisista roduista, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa

Tiivistelmä

Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista — Typologia kaikkein merkittävimmistä Maan ulkopuolisista roduista, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa

1. Johdanto [1]

2. Sotateollisen avaruusolentokompleksin kanssa yhteistyötä tekevät avaruusolentojen rodut

Lyhyet Harmaat

Pitkät Harmaat/Valkoiset

Reptiliaanit

Dracot

Siriuslaiset Sirius B:ltä

Anunnaki

3. Sotateollisen avaruusolentokompleksin ulkopuoliset avaruusolentojen rodut

Telosilaiset

Lyra

Vega

Seulaslaiset

Pohjoismaiset Rigeliläiset

Procyonilaiset

Tau Cetiläiset

Andromedalaiset

Sirius A:n siriuslaiset

Ummiitit

Alpha Centaurilaiset

Arcturuslaiset

4. Johtopäätökset

VIITTEET

Johdanto [1]

Ufologia ja fyysisten todisteiden tieteellisen tutkimuksen painottaminen

Brookingsin raportti ja Maan ulkopuolisen elämän vaikutus politiikan linjauksiin

Eksopolitiikka ja politiikan linjaukset Maan ulkopuolisesta elämästä

Eksopolitiikka tieteiden ykkösvalintana

Viitteet

Johdanto

Kontaktihenkilöiden todistuksia avaruusolennoista keskuudessamme

Sisäpiiriläisten todistuksia keskuudessamme elävistä avaruusolennoista

Extraterrestrial Exposure Law

Loppusanat

Lähdeviitteet

Nixonin hallinto

Carterin hallinto

Kokijat ja mielenhallinta

Keitä ovat Vierailevat Muut, miksi meidän tulisi heitä nimittää?

Rockefeller/Clinton-aloite

Mitä ihmiset ajattelevat?

Mitä Vierailevat Muut aikovat?

Mitä tapahtuu?

Avoin kanava

Avoin kanavointi

Kanavoidun tiedon käyttö

Ja Jumala sanoi . . .

Keskusteluja Jumalan Kanssa — Ensimmäinen Kirja

Keskusteluja Jumalan Kanssa — Toinen Kirja

Jumala: Kyllä, joillakin on Mustat Hatut

Keskusteluja Jumalan Kanssa — Kolmas Kirja

Ja oppitunti on…?

C-suuunnitelma

C-suunnitelma ja Vaiheen Nolla raketin laukaisu

Viitteet

Viitteet

Vaihe Yksi: Tiedusteluviranomaiset valvovat kontaktihenkilöitä

Vaihe Kaksi: Kontaktihenkilöiden debunkkaaminen ja maineen pilaaminen

Vaihe Kolme: Galaktinen COINTELPRO

Loppusanat

Viitteet

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus