Edes Robert Koch Institute ja muut terveysviranomaiset eivät kykene esittämään ratkaisevaa näyttöä siitä, että uusi virus nimeltään SARS-CoV-2 piinaisi meitä. Tämä asia jo yksistään tekee vastuuttoman pelolla mässäilyn vaarallisista virusmutanteista ja niinkutsutusta SARS-CoV-2 PCR-testistä täysin turhaksi touhuksi.
Pyydettyään nähtäväksi tutkimusta, jossa näkyisi väitetyn SARS-Cov-2 -viruksen partikkelien eristys ja puhdistaminen, Michael Laue maailman yhdestä tärkeimmästä COVID-19 laitoksesta, saksalaisesta Robert Koch Institutesta (RKI) vastasi [1]:
Minulla ei ole tiedossa tutkimusta, jossa eristetty SARS-Cov-2 olisi puhdistettu.
Tämä on enemmän kuin huikea lausunto, se myöntää täydellisen epäonnistumisen. Tämä myöntö on yhdenmukainen omassa “COVID-19 PCR Tests Are Scientifically Meaningless”-artikkelissamme esitettyjen väitteiden kanssa, jonka OffGuardian julkaisi kesäkuun 27. päivä 2020 — teksti joka oli ensimmäinen maailmanlaajuinen läpikäynti siitä miksi SARS-CoV-2 PCR-testit eivät ole minkään veroisia virusinfektioiden diagnoosissa.
Yksi analyysin tärkeistä pointeista oli, että tutkimukset jotka väittävät SARS-CoV-2:n olevan uusi ja potentiaalisesti kuolettava virus eivät ole oikeutettuja näin väittämään, erityisesti siksi koska tutkimukset, jotka väittävät eristäneen niinkutsutun SARS-Cov-2 viruksen, eivät itse asiassa ole eristäneet (puhdistaneet) kyseisen viruksen viruspartikkeleja.
Kysyimme tutkijoilta asiaa ja saimme tätä tukevia vastauksia, jotka on listattu taulukkoon — niiden joukossa on maailman tärkein tutkimus SARS-Cov-2:n olemassaolon todistamisesta (tehnyt Zhu ym.), joka on julkaistu New England Journal of Medicinessa helmikuun 20. päivä 2020.
Sattumalta meillä on hallussamme muita samanlaisia vastauksia Australialaisen tutkimuksen tekijöiltä [2].
Etsitään: SARS-COV-2 -virus
Lisäksi Christine Massey, kanadalainen biotilastotieteilijä syöpätutkimuksen alalla, sekä hänen uusiseelantilainen kollegansa Michael Speth, sekä useat muut henkilöt ympäri maailman (joista useimmat haluavat pysyä anonyymeina) ovat jättäneet FOIA-tietopyyntöjä kymmenille terveydenhuoltoalan ja tieteen instituutioille sekä kouralliselle poliittisia toimistoja ympäri maailman.
He etsivät mitä tahansa näyttöä, joka kuvaisi SARS-Cov-2 -viruksen eristämisprosessin tartunnan saaneelta potilaalta otetuista koskemattomista näytteistä.
Mutta kaikki 46 vastannutta instituutiota/toimistoa jättivät kylmäksi eivätkä kyenneet tarjoamaan mitään todistetta tai viitettä todisteisiin siitä, että “SARS-COV-2” olisi eristetty; ja Saksan terveysministeriö sivuutti tietopyynnön kokonaan.
Saksalainen yrittäjä Samuel Eckert pyysi nn. Münchenin, Düsseldorfin ja Zürichin terveysviranomaisia tarjoamaan todisteet siitä, että niinkutsutttu SARS-CoV-2 olisi eristetty ja puhdistettu. Hän ei ole saanut sellaisia vielä.
Palkkio eristämisen ja kausaliteetin osoittavista todisteista
Samuel Eckert tarjosi jopa €230,000 Christian Drostenille jos hän kykenisi osoittamaan minkään tekstin kohdan mistään julkaisusta, jossa tieteellisesti kuvataan SARS-CoV-2:n geeniaineksen eristäminen. Deadline (joulukuun 31. 2020) on mennyt ilman että Drosten vastasi Eckertille.
Toinen deadline meni myös ilman haluttua dokumentaatiota. Tässä tapauksessa saksalainen journalisti Hans Tolzin tarjosi €100,000:n palkkiota tieteellisestä julkaisusta, jossa kuvataan onnistunut infektion aikaansaaminen SARS-CoV-2:n avulla, joka johtaa koehenkilöissä hengitystiesairauden syntymiseen.
Partikkelien koko vaihtelee ja se muuttaa virushypoteesin absurdiksi
Meitä on peloteltu väitetyillä uusilla “SARS-CoV-2”:n varianteilla, mutta nuo väitteet eivät perustu kunnolliseen tieteeseen.
Ensinnäkään ei voi määrittää viruksen varianttia jos alkuperäistä virusta ei ole koskaan eristetty.
Toiseksi, oletettuja uusia variantteja on jo löydetty kymmeniä tuhansia viime talven jälkeen ympäri maailman. Itse asiassa, GISAID-virustietopankissa on jo nyt yli 452,000 erilaista geenisekvenssiä jotka väittävät esittävänsä SARS-Cov2 -varianttia.
Joten sen väittäminen että meillä on yhtäkkiä “uusia variantteja” on höpöhöpöä, koska siitä perspektiivistä katsottuna virukset mutatoituvat muutenkin jatkuvasti. Näin he voivat jatkuvasti väittää löytäneensä uuden variantin ja jatkaa pelkopornon levittämistä.
Sellainen pelottelu on vieläkin absurdimpaa kun tarkastelee elektronimikrografikuvia, joita relevanteissa tutkimuksissa on esitelty, joissa näkyy partikkeleja joiden oletetaan esittävän SARS-CoV-2:a. Nämä kuvat paljastavat, että nämä partikkelit vaihtelevat kooltaan erittäin paljon. Itse asiassa, kaistanleveys vaihtelee 60-140 nanometrin (nm) välillä. Virus jonka koko vaihtelee näin suuresti ei oikeasti voi olla olemassa.
Esimerkiksi, voidaan sanoa että ihmisolennot kooltaan vaihtelevat arviolta 1.50 metristä 2.10 metriin, kun ihmiset ovat eri pituisia. Jos sanoo, että kaikki virukset yleisesti kooltaan vaihtelevat välilä 60-140 nm — niinkuin Zhu ym. tekivät — se voi olla järkeenkäypää, mutta jos sanoo että yksittäiset SARS-Cov2 virionit (eli viruspartikkelit) vaihtelisivat näin paljon, se olisi sama kuin sanoisi että John muuttaa kokoaan 1.60 metristä 2 metriin olosuhteista riippuen!
Voitaisiin vastata sanomalla, että virukset eivät ole ihmisolentoja, mutta virologian mukaan on myös totta, että jokaisella viruksella on varsin stabiili rakenne. Joten SARS-Cov-2:n kanssa he venyttävät määritelmän rajoja, mikä yhä vain enemmän puhuu sen puolesta että kaikki tämän tietyn viruksen kanssa on vieläkin satunnaisempaa kuin normaalisti. Ja lupa käyttää tuollaista rajoittamatonta määritelmää on johtanut siihen, että koronaviruksen Wikipediatekstiä on muutettu, ja siinä kerrotaan nyt, että “kukin SARS-CoV-2 virioni on läpimitaltaan arviolta 50-200 nm”.
Se olisi sama kuin väittäisi, että Johnin pituus vaihtelee metristä 4 metriin olosuhteista riippuen!
Se mitä on luultu SARS-Cov2:ksi on itse asiassa kaikenlaisia partikkeleja, kuten voidaan nähdä myös Zhu:n ja kumppaneiden tutkimuksesta. Alla on valokuva, jota Zhu ym. esittelevät valokuvana SARS-Cov2:sta
Ruudun kokomittauksen (FreeRuler) avulla kirjoittajien SARS-Cov-2:ksi kutsumat hiukkaset voidaan mitata. Suurennetut partikkelit vasemmalla ovat arviolta 100 nm kukin (100 nm:n asteikolla). Mutta oikeanpuoleisessa kuvassa kaikki pienet partikkelit, joita nuolilla on merkitty kuvaan SARS-CoV-2:ksi, ovat kokoluokassa 1 mikrometri (1000 nm), niiden kokoluokka on täysin eri.
Mustat nuolet osoittavat itse asiassa rakkuloita. Joidenkin näiden partikkelien mittaaminen mittarilla kertoo, että keskirakkulan ylin partikkeli keskellä on lähes 52nm, Zhun esittämän välin (60-140 nm) alle; heti sen oikealla puolella oleva partikkeli on arviolta 57.5nm, edelleen alle rajan; melkein keskellä oleva alin rakkula, sen suurin partikkeli (keltainen nuoli) on arviolta 73.7 nm, joka osuu Zhun ym. rajoihin; ja viimeisenä vasen alempi rakkula, suurin partikkeli on 155.6nm, eli huomattavasti Zhun ym. rajojen maksimin yläpuolella (140nm).
On todennäköistä, että Wikipedian korjaus on myöhemmin tehty tämän ongelman peittämiseksi.
On vahvoja viitteitä siitä, että SARS-CoV-2:na pidetyt partikkelit voivat olla harmittomia tai jopa hyödyllisiä partikkeleja, niinkutsuttuja “solun ulkopuolisia vesikkeleitä” (EV:t), joiden koko vaihtelee suuresti (20:sta 10 tuhanteen nanometriin), mutta jotka suurimmaksi osaksi vaihtelevat 20-200 nanometrin välillä, ja joihin kuuluu niiden alakategoriana “eksosomit”.
Eksosomit ovat omien solujemme tuottamia partikkeleita, jotka sisältävät nukleiinihappoja, lipidejä ja proteiineja. Ne ovat mukana eri kehomme toiminnoissa, kuten immuunimolekyylien ja kantasolujen siirroissa, sekä solun kuona-aineiden poistossa.
Eksosomit ovat mahdollisesti suurin EV-luokka, ja niitä on tutkittu paljon 50 vuoden ajan. Vaikka harvat ovat kuulleet näistä hyödyllisistä partikkeleista, tieteellinen kirjallisuus niistä on laaja, ja PubMedissa tutkimuksia hakusanalla tulee 14 tuhatta! Me emme voi syventyä eksosomeihin enempää tässä, mutta on tärkeää huomauttaa miten niitä ei voi erottaa viruksista, ja useat tieteentekijät ovat sitä mieltä, että vaarallisena viruksena pidetty asia ei todellisuudessa olekaan muuta kuin hyödyllinen eksosomi.
Elektronimikroskoopissa näkyy tällaista [3]:
Kuten voidaan havaita, suurin eksosomeista on saman kokoinen ja rakenteeltaan samanlainen kuin väitetty SARS-CoV-2, ja täten on uskottavaa, että COVID-19 -potilaan keuhkonestenäytteen suuressa partikkelimeressä sen pinnalla lilluvat asiat eivät olekaan virusta vaan eksosomeja.
Miksi puhdistus on tärkeää SARS-COV-2:n olemassaolon osoittamiseksi
Loogisesti, jos meillä on useiden erittäin samanlaisten partikkelien viljelmä, partikkelien puhdistuksen tulee olla ensimmäinen askel, jotta voisimme todella määrittää ovatko viruksena pitämämme partikkelit oikeasti viruksia (puhdistuksen lisäksi tulee myös määrittää aiheuttavatko partikkelit sairauksia oikean elämän olosuhteissa, eikä pelkästään laboratoriossa).
Jos mitään partikkelien “puhdistusta” ei ole missään tehty, miten voidaan väittää että RNA on saatu virusgenomista? Ja miten sellainen RNA sitten voisi olla laajassa käytössä uusien virusten diagnosointiin, joko PCR-testillä tai muulla menetelmällä? Olemme kysyneet näitä kysymyksiä useilta virallisen koronanarratiivin edustajilta ympäri maailmaa, mutta kukaan ei ole osannut vastata niihin.
Siispä, kuten olemme esittäneet aiemmassa artikkelissa, se että RNA-geenisekvenssit — joita tieteentekijät ovat keränneet kudosnäytteistä heidän in vitro -tutkimuksiinsa käytettäviksi ja joiden perusteella niinkutsutut SARS-CoV-2 RT-PCR-testit on “kalibroitu” — kuuluisivat uudelle patogeeniselle virukselle nimeltä SARS-CoV-2 perustuu pelkkään puhtaaseen uskoon, ei faktoihin.
Tämän seurauksena ei voida väittää, että RNA-geenisekvenssit, jotka on “kerätty” näitä tutkimuksia varten valmistelluista kudosnäytteistä, joiden päälle PCR-testit on “kalibroitu”, olisivat minkään tietyn viruksen sekvenssejä, tässä tapauksessa SARS-CoV-2:n.
Sen sijaan kaikissa tutkimuksissa, jotka väittävät eristäneensä tai edes testanneensa virusta, ovat tehneet jotain aivan täysin muuta: tutkijat ottivat näytteitä potilaiden kurkusta tai keuhkoista, ajoivat ne sentrifugin läpi (näytteitä pyöritetään suurella nopeudella) ja erottelivat raskaat molekyylit kevyistä, ja sitten ottivat pinnalle kellumaan jääneet hiukkaset tutkittavakseen.
Tätä he kutsuvat “isolaatiksi”, mihin he sitten käyttivät PCR-testiä. Mutta tämä pinnalla lillunut tavara sisältää kaikenlaisia molekyylejä, miljardeja eri mikro- ja nanopartikkeleita, mm. edellämainittuja solun ulkoisia vesikkeleitä (EV:t) sekä eksosomeja, joita oma kehomme tuottaa ja jotka ovat usein mahdottomia erottaa viruksista:
Nykyään on melkein mahdoton tehtävä erotella EV:t ja virukset millään kanonisella vesikkelien erottelumenetelmällä, kuten differentiaalisentrifugilla, koska ne kiinnittyvät yhteen useasti niiden samankaltaisen koon takia,
…sanotaan tutkimuksessa The Role of Extracellular Vesicles as Allies of HIV, HCV and SARS Viruses, joka on julkaistu toukokuussa 2020 Viruses-journaalissa.
Joten tieteentekijät “luovat” viruksen PCR:llä: otetaan alukkeita, eli aiemmin olemassaolevia geenisekvenssejä geenipankeista, muokataan niitä perustuen puhtaan hypoteettiseen päättelyyn, ja sitten asetetaan ne kosketuksiin erotellun pinnalla lilluneen liemen kanssa, kunnes ne kiinnittyvät (hehkutus) joihinkin liemen RNA-molekyyleihinM sitten käänteistranskriptaasientsyymillä muutetaan näin “kalastettu” RNA keinotekoiseksi tai komplementti-DNA:ksi (cDNA), jota voidaan sitten, ja vain ja ainoastaan sitten, prosessoida PCR:llä ja moninkertaistaa useiden PCR-testisyklien avulla.
(Jokainen sykli tuplaa DNA:n määrän, mutta mitä suurempi syklien määrä on tarpeen havaittavan “virusmateriaalin” tuottamiseksi, sitä matalampi PCR:n luotettavuus on — eli sen kyky oikeasti “tuottaa” mitään merkittävää sentrifugiliemen pinnalta kuoritusta tavaraasta. Syklien määrän ollessa yli 25, tulokset tuppaavat olemaan merkityksettömiä, ja kaikki nykyiset PCR-testit tai protokollat käyttävät aina yli 25 sykliä, monesti 35-45 sykliä.)
Asiaa ei helpota se, että alukkeet koostuvat 18-24 nukleotidista (emäspari) kukin; SARS-Cov-2 -viruksen oletetaan koostuvan 30 tuhannesta nukleotidista; joten alukkeet ovat ainoastaan 0.08 prosenttia viruksen genomista. Tämä tekee vieläkin mahdottomammaksi valita tietty virus mitä oikeasti etsitään niin hätäisin perustein, ja lisäksi miljardien erittäin samankaltaisten partikkelien keskeltä.
Mutta tämä ei vielä pääty tähän. Etsittävän viruksen ollessa uusi, selvästikään ei ole valmiita geenialukkeita joita vastaan verrata tiettyjä viruksen osia; joten otetaan alukkeita joiden uskotaan olevan lähimpänä hypoteettista viruksen rakennetta, mutta se on pelkkää arvailua, ja kun alukkeita sovelletaan sentrifugiliemeen, alukkeet voivat kiinnittyä mihin tahansa miljardeista liemen molekyyleistä, eikä sinulla ole oikeasti mitään ideaa siitä mitä olet saanut aikaan ja onko se nyt sitten etsimäsi virus. Se on, itse asiassa, uusi tutkijoiden luomus, jota he sitten kutsuvat SARS-Cov-2:ksi, mutta sillä ei ole minkäänlaista kytköstä oletettuun “todelliseen” virukseen, joka on taudinaiheuttaja.
“Virusgenomi” ei ole MITÄÄN muuta kuin tietokonemalli
Täyttä SARS-Cov-2 -virusgenomia ei ole koskaan sekvensoitu ja sen sijaan se on “parsittu kasaan” tietokoneella. Kalifornialainen lääkäri Thomas Cowan kutsui tätä “tieteelliseksi huijaukseksi”. Eikä hän ole ainoa!
Cowan kirjoitti lokakuun 15. päivä 2020:
Tällä viikolla kollegani ja ystäväni Sally Fallon Morell toi tietooni CDC:n julkaiseman huikean artikkelin, julkaistu kesäkuussa 2020. Artikkelin tarkoitus oli, että 20 virologia kuvaisi uuden SARS-Cov-2 -viruksen eristämisen, puhdistamisen ja biologisen määrittelyn taustalla olevan tieteen, ja jakaisi tämän inforn muulle tiedeyhteisölle.
Läpikotainen tekstin lukeminen paljastaa shokeeraavia yksityiskohtia.
Artikkeli kohdassa, jonka alaotsikko on “Täyden genomin sekvensointi”, sanottiin että “sen sijaan että genomi olisi eristetty ja sekvensoitu alusta loppuun”, CDC “suunnitteli 37 paria sisäkkäisiä PCR-testejä, jotka ulottuvat koko genomin mitalle, jotka perustuvat koronaviruksen referenssisekvenssiin” (GenBank accession no. NC045512).
Joten voidaan kysyä, miten he sitten sekvensoivat viruksen, eli analysoivat sen geneettisesti?
No, he eivät analysoineet koko genomia, vaan sen sijaan ottivat joitain sekvenssejä, joita viljelyistä oltiin löydetty, väittivät ilman minkäänlaisia todisteita että ne kuuluivat tietylle virukselle, aj sitten tekivät jonkinlaisen geneettisen tietokonepalapelin, jolla täyttivät tyhjät aukot. “He käyttivät tietokonemallintamista käytännössä luomaan viruksen tyhjästä,” niinkuin Andrew Kaufman sanoo.
Ehkäpä ei olekaan kauhean yllättävää, että yksi näistä alukkeista on Pasteur Instituten kehittämä, joka vastaa tasan tarkkaan ihmisgenomin kromosomia nro. 8.
Ei todisteita SARS-Cov-2:n lentokyvystä
Oletettavasti uuden viruksen leviämisen estämiseksi meitä pakotetaan turvaväleihin, pysymään toisistamme kaukana ja pitämään maskeja. Tämän idean taustalla on, että virukset ja erityisesti SARS-Cov-2, jonka uskotaan olevan hengitystiesairaus COVID-19:n taustalla, leviävät pisaratartuntana niiden kautta, jotka yskivät tai niistävät, ja joidenkin mukaan myös niiden jotka pelkästään puhuvat.
Mutta totuus on, että kaikki nämä teoriat viruksen leviämisestä ovat pelkkiä hypoteeseja eikä niitä ole koskaan osoitettu todeksi.
Näyttö tälle uupui alusta alkaen. Kuten raportoitiin Naturen artikkelissa huhtikuussa 2020, asiantuntijat eivät ole yhtä mieltä siitä, että SARS-CoV-2 leviäisi ilmassa, ja WHO:n itsensä mukaan “näyttö ei ole vakuuttavaa.”
Jopa kaikkein puhdasoppisimmassa mielessä ainoat tutkimukset, joissa koronaviruksen (ei siis SARS-Cov-2) leviäminen ilmateitse on “osoitettu” edes alustavasti, on tehty sairaaloissa ja hoivakodeissa, paikoissa joiden sanotaan tuottavan kaikenlaisia infektioita johtuen niiden hygieniaolosuhteista.
Mutta mikään tutkimus ei ole osoittanut, että virukset leviäisivät ilmateitse, tai suljetuissa mutta ilmastoiduissa tiloissa. Edes että olettaisi että ilmateitse leviäminen olisi mahdollista, pitää painottaa että “tartunnan” esiintymiseksi on tarpeen että oletetussa tartunnassa mukana olleet ovat lähikontaktissa vähintään 45 minuutin ajan.
Lyhyesti, radikaalit turvavälitoimet eivät perustu mihinkään tieteelliseen pohjaan.
Ei ole mitään oireetonta “infektiota”
Koska partikkelien puhdistaminen on korvaamaton vaatimus muille askelile, eli kausaliteetin ja testien “kalibroinnin” suorittamiselle, meillä on käsillämme testejä joiden diagnostinen merkitsevyys on nolla, ja täten WHO:n Tedros Adhanom Ghebreyesus’n hokema “testaa, testaa, testaa”-mantra, joka on mainittu kesäkuun 27. päivän artikkelissamme, on epätieteellinen ja harhaanjohtava.
Tämä pätee erityisesti ihmisten testaamiseen, joilla ei ole oireita. Tässä kontekstissa jopa kiinalainen tutkimus Wuhanista, joka julkaistiin Naturessa marraskuun 20. päivä 2020, jossa lähes 10 miljoonaa ihmistä oli testattu ja kaikki oireettomat positiiviset, uudelleen positiiviset ja heidän kanssaan lähikontaktissa olleet tapaukset eristettiin kahdeksi viikoksi kunnes PCR-testi oli negatiivinen, oli saanut selville, että:
Kaikki oireettomien positiivisten tapauksten kanssa lähikontaktissa olleet saivat negatiivisen testituloksen, mikä puhuu siitä että tässä tutkimuksessa selville saadut oireettomat positiiviset tapaukset eivät todennäköisesti olleet saaneet tartuntaa.
Jopa puhdasoppinen British Medical Journal hiljattain liittyi mukaan kritiikkiin.
Hieman ennen joulua tiedelehti oli julkaissut artikkelin otsikolla “COVID-19: Massatestaus on epätarkkaa ja antaa väärän turvallisuudentunteen, ministeri myöntää”, jossa selitettiin että eri puolilla Britanniaa käytössä olleet testit eivät olleet mitenkään tarkkoja oireettomien ihmisten tapauksessa. Artikkeli sanoi että se ei voi tarkasti määrittää onko jonkun testitulos positiivinen vai negatiivinen, niinkuin Collective Evolution kirjoitti. (WHO itse on myöntänyt tämän. Kahdesti. )
Ja viikkoja ennen oli mahdollista lukea BMJ:sta että:
COVID-19 -massatestaus on huonosti suunniteltu, huonosti arvioitu ja kallis sotku,
Ja että:
Ei ole tiedossa minkä arvoista terveiden populaatioiden testaaminen COVID-19:n varalta on, mutta sitä kuitenkin ollaan ottamassa käyttöön koko maan kattavasti
Ja että [tummennus oma]:
“UK:n pandemiatoimet nojaavat liian vahvasti tieteentekijöihin ja muihin valtion nimittämiin henkilöihin, joiden intressit ovat hämäräperäiset, mm. osakeomistuksia yhtiöissä jotka valmistavat diagnostisia COVID-19 testejä, hoitoja ja rokotteita
Tuon lisäksi lakimies Reiner Füllmich, Saksan ulkoparlamentaarisen “Stiftung Corona Ausschuss”-tutkimuskomitean jäsen, sanoi että Stefan Hockertz, farmakologia ja toksikologian professori, oli sanonut hänelle että tähän mennessä mitään tieteellistä näyttöä ei ole löydetty oireettomalle infektiolle.
Kun asiasta kysyttiin, Robert Koch Institute ei kyennyt mainitsemaan yhtäkään tutkimusta, joka olisi näyttänyt että (a) “positiivinen” oireeton kantaja olisi sairastuttanut jonkun toisen (ei ainoastaan jonkun toisen “positiivisen”), että (b) “positiiviset” henkilöt joilla on sairauden oireita olisivat sairastuttaneet jonkun toisen (ei ainoastaan “positiivisen”), ja että (c) kaikki ne jotka yleensäkään saivat “positiivisen” SARS-CoV-2 -testituloksen olisivat tehneet jostain toisesta henkilöstä “positiivisen”. [4]
“Jos ei enää testattaisi, korona katoaisi”
Jo muinoin toukokuussa suuret julkaisut kuten Journal of the American Medical Association sanoivat, että “positiivinen” PCR-testitulos ei välttämättä tarkoita että olisi virus”, kun taas The Lancetin tuore tutkimus sanoo että “RNA:n löytymistä ei voida käyttää tartuttavuuden päättelyssä“.
Tätä taustaa vasten voidaan vain olla yhtä mieltä Franz Kniepsin, monta vuotta Angela Merkelin lähipiirissä toimineen saksalaisten eläkerahastojen liiton johtajan, kanssa hänen tammikuun puolessa välissä annetusta lausunnostaan, että “jos ei enää testattaisi, korona katoaisi”.
Kiinnostavaa kyllä, jopa ylipuhdasoppinut saksalainen virustsaari ja valtion pääneuvonantaja karanteeneissa ja muissa keinoissa, Christian Drosten, on puhunut itsensä pussiin PCR-testin luotettavuudesta. Vuonna 2014 tehdyssä haastattelussa niinkutsutun MERS-CoVin PCR-testauksesta Saudi-Arabiassa hän sanoi:
[PCR] metodi on niin herkkä, että se voi havaita viruksen yksittäisen perimämolekyylin. Esimerkiksi, jos sellainen patogeeni sattuisi pääsemään hoitajan nenän limakalvoille päiväksi ilman, että hän sairastuisi tai huomaisi mitään, silloin hän onkin yhtäkkiä MERS-tapaus. Siellä missä ennen raportoitiin kuolemantapauksia, raportoidaan nyt lieviä tapauksia ja ihmisiä, jotka ovat olleet täysin terveitä, otetaankin mukaan tilastoihin. Tämä selittäisi myös sen miksi Saudi-Arabiassa on yhtäkkiä niin paljon tapauksia. Paikallismedia on revitellyt ongelmaa aivan poskettomasti.”
Kuulostaako tutulta?
Ja jopa Olfert Landt kritisoi PCR-testituloksia, sanoen että vain puolet niistä jotka ovat saaneet “koronatartunnan” levittävät sitä. Tämä on enemmän kuin huikeaa, sillä Landt ei ole vain Drostenin työpari joka on ollut kirjoittamassa Corman et al. paperia — ensimmäistä PCR-testiprotokollaa jonka WHO hyväksyi, joka on julkaistu tammikuun 23. 2020 Eurosurveillancessa — vaan myös TIB Molbiolin toimitusjohtaja, yrityksen joka valmistaa testejä tuon protokollan mukaan.
Valitettavasti tämä eturistiriita ei ole mainittu missään Corman/Drosten et al. paperissa, kun 22 tieteentekijää — joiden mukana oli yksi tämän artikkelin kirjoittajista, Stefano Scoglio — kritisoi sitä hiljattain syväluotaavalla tavalla.
Scoglio ja hänen kollegansa saivat selville “useita eturistiriitoja ainakin neljällä kirjoittajalla”, Christian Drosten mukaanlukien, sekä muita perustavanlaatuisia tieteellisiä ongelmia. Tämän takia he totesivat, että “Eurosurveillancen tieteellinen toimitus ei voi tehdä muuta kuin vetää julkaisu pois.”
Tammikuun 11. päivä 2021, Eurosurveillancen toimitus vastasi Torsten Engelbrechtille sähköpostilla kommenttipyyntöön hänen analyysistaan:
Me olemme tietoisia sellaisesta pyynnöstä [vetää pois Corman/Drosten et al. paperi] mutta me toivomme että ymmärrätte että me emme tällä hetkellä kommentoi tätä asiaa. Kuitenkin, me työskentelemme päästäksemme sopuun tammikuun loppuun 2021 mennessä.
Tammikuun 27. päivänä Engelbrecht lähestyi tiedejulkaisua jälleen kerran: “Nyt on tammikuun loppu. Sallikaa minun kysyä uudelleen: Mikä on kantanne mainittuun analyysiin Corman/Drosten et al. paperista? Ja aiotteko vetää Cormanin et al. paperin pois — vai mitä aiotte tehdä?” Kaksi päivää myöhemmin Eurosurveillancen päätoimitus vastasi seuraavasti:
Tämä kestää koska useita ihmisiä on mukana. Me kommunikoimme päätöksemme tulevassa julkaisun numerossa.
Miljardeja ja miljardeja on haaskattu testeihin joilla ei ole mitään arvoa
Kun mietitään uuden viruksen havaitsemisen faktoja ja SARS-CoV-2 PCR-testien merkityksellisyyttä, se on täysi skandaali että testien kustannuksista ei puhuta julkisesti, sillä ne ovat järkyttävät. Usein me saamme kuulla poliitikkojen ja puhuvien päiden suista, että tietyt kriteerit määrittävät tilanteet mahdollistavat sen ettei testeistä tarvitse maksaa, mutta se on aivan täyttä valetta. He tarkoittavat, että sinä et maksa heti, vaan veroissasi.
Mutta huolimatta siitä miten maksat testeistä, Sveitsissä esimerkiksi, PCR-testin hinta vaihtelee välillä CHF140-CHF200 (€134 – €191). Joten lasketaampa. Kirjoittamisen aikaan Sveitsissä, jossa on 8.5 miljoonaa asukasta, tehtiin arviolta 3,730,000 SARS-CoV-2 PCR-testiä, ja lisäksi noin 500,000 antigeenitestiä, jotka ovat hieman halvempia.
Jos testin keskihinta on CHF170 (€162) per PCR-testi, siitä tulee hulppeat CHF634 miljoonaa, eli €607 miljoonaa. Ja huolimatta oireettomien ihmisten testaamisen absurdiudesta, tammikuun 27. päivä Sveitsin liittovaltioneuvosto jälleen kerran pyysi että ihmiset menisivät testeihin. Se ilmoitti, että seuraavasta päivästä alkaen Sveitsin on maksettava veroissa oireettomien ihmisten massatestaus. Sveitsin liittovaltioneuvosto arvioi, että tämän hinta on arviolta 1 miljardia Sveitsin frangia.
Epidemiologi tri. Tom Jefferson sanoi Daily Mailin haastattelussa:
Useimmat PCR-testipakkaukset silti maksavat yli £100 yksityiseltä ostettuna, esimerkiksi, ja [UK] valtio sanoo, että se nyt toimittaa 500,000 päivässä. Mutta silloinkin nämä luvut jäävät paitsioon £100 miljardin summasta jonka pääministeri on valmistellut kulutettavaksi ‘kuun taivaalta’ tavoittelemiseen jossa kaikelle kansalle annettaisiin testipakkauksia [PCR ja muunlaisia] enemmän tai vähemmän tarpeen mukaan — summa joka on ainoastaan £29 miljardia vähemmän kuin koko NHS:n vuosibudjetti.
Saksassa hinta vaihtelee hurjasti, riippuen siitä onko testi yksityiseltä vai julkiselta puolelta, mutta keskimäärin se on noin saman verran kuin Britanniassa, ja testejä on tähän päivään mennessä tehty arviolta 37.5 miljoonaa.
Eli, miljardeja ja miljardeja haaskataan testeihin, joilla ei ole mitään arvoa ja joilla etsitään ympäri maailman molekylaarisesti ja digitaalisesti virusta jota ei ole koskaan löydetty.
Artikkelin julkaissut biblescienceforum.com
