Avainsana-arkisto: ufologia

Tiede

MUFONin Ambient Monitoring Project: sen historia ja nykytila

Kommentoi

kirjoittanut Thomas Deuley, MUFON

Ambient Monitoring Program, lyhennettynä AMP, oli tieteellinen projekti, jolla oli MUFONin täysi tuki UFO Research Coalitionin kolmantena jäsenenä. Kaksi muuta koalition jäsentä olivat Center for UFO Studies sekä Fund for UFO Research.

AMP alunperin tarkoitti Abduction Monitoring Projectia (siepattujen tarkkailuprojekti), mutta alkuvaiheessa kun piti olla tekemisissä laitetoimittajien kanssa, nimi päätettiin muuttaa, ja huomasin että se paransi tilannetta ja projekti sai vakavampaa huomiota sanan Abduction muututtua sanaksi Ambient. Oikeastaan termi Ambient Monitoring (suom. taustatarkkailu) on todennäköisemmin tarkempi ilmaisu, joten se otettiin käyttöön projektin kuvaukseksi sen nimessä.

Projektin yleisidea oli asettaa dataa kerääviä sensoreita toistuvan sieppauskokemuksen kokeneiden koteihin. Me teimme tämän suurella menestyksellä ja opimme muutamia arvokkaita läksyjä samalla. Koe mahdollisti meidän kerätä suuria määriä fyysistä dataa, joka saattaa liittyä abduktioilmiöön tai sitten ei.

Viiden vuoden ajan UFO Research Coalition aktiivisesti pyöritti projektia, ja periaatteessa kaksi vuotta omistettiin täysin instrumenttien kehittämiselle ja kolme vuotta datankeruulle.

Ennen muinoin on väitetty, että siepattujen fyysinen tarkkailu on epäonnistunut tavalla tai toisella. Usein epäonnistumiset on liitetty johonkin ulkopuoliseen voimaan, joka on aiheuttanut joko laitteiden toiminnan lakkaamisen kokonaan tai sitten ne ovat toimineet niin huonosti, että uutta informaatiota ei olla saatu. Tämän kokeen parissa puuhaillessamme me yritimme selvittää joitain näitä väitettyjä tilanteita, mutta emme koskaan saaneet kerättyä enempää kuin anekdotaalista informaatiota sellaisista häiriötilanteista, eikä yhtään dokumentaatiota. Ainoa raportti jonka saimme, oli tutkija David Jacobsilta, jossa yritettiin käyttää videokameraa siepatun tarkkailuun, mutta koehenkilö raportoi juuri ennen sieppauksen tapahtumista, että hän koki voimakasta tarvetta sammuttaa kameran, joten mitään fyysistä tapahtumaa ei ulkopuolisesti saatu talteen.

Alusta alkaen koesuunnittelussamme me pyrimme rakentamaan yksikön, joka ratkaisisi joitain näistä ongelmista. Ensinnäkin laittemme, kun sitä käytettiin, oli päällä kaiken aikaa, jopa silloin kun koehenkilö haluaa sen sammuttaa, se ei sammuta kaikkia toimintojaan ja datankeruu jatkuu. Erityisesti se jatkaa ajan kulun kirjaamista, sekunti sekunnilta, niin että me näemme milloin se on sammutettu tai siitä on mennyt virta. Me myös havaitsimme mikäli joku, tai jokin, yritti päästä laitteen sisälle. Sellaisessa tapauksessa me kävimme tilanteen läpi erityisellä huolellisuudella, erityistoimin ja erityisvarauksin. Tämä ei ollut koskaan tarpeen.

Kaikissa tapauksissa havaitsematta jäi minkäänlainen signaali, joka olisi kertonut siitä että kukaan tai mikään olisi pyrkinyt edes koskettamaan yksikköä. Joskus, kun koehenkilö tai joku samassa talossa asuva kosketti siihen tarpeesta, me saimme selityksen tilanteelle koehenkilön päiväkirjasta, tai lähetimme viestin asentajatutkijalle, että mene käymään koehenkilön luona ja selvitä mikä ongelma oli: ja koskaan ei esiintynyt mitään epätavallista. Yhdessä tapauksessa koehenkilön kissa oli kävellyt laitteen päältä, joka oli aiheuttanut epätavallisia signaaleja, ja toisessa tapauksessa koehenkilö oli kaatanut jääteetä, ja tarkkailuyksikkö piti siirtää paikoiltaan siivoamisen takia, jonka jälkeen tarkkailuyksikkö palautettiin alkuperäiseen asemaansa.

Historia

AMP-projekti sai alkunsa monta vuotta ennen kuin se oikeasti toteutettiin 28. esityksenä, joka oltiin tuotu CFM-koalition arvioitavaksi. Perusidea oli ollut olemassa kauan aikaa, mutta nyt se oli kirjattu paperille.

CFM koostui Center for UFO Studiesista, Fund for UFO Researchista ja Mutual UFO Networkista, sama ryhmä josta myöhemmin tuli URC. Koalitio perustettiin Bigelow-säätiön avustuksella. Kuitenkin CFM-koalitio ei esittänyt tätä tutkimusprojektia Bigelowille, sillä CFM pani välit poikki hänen kanssaan samana päivänä kun olimme valmiit esittelemään projektin idean.

Menetettyämme tuon mahdolisuuden, projektin ideaa pyöriteltiin vuoden ajan, kun koalitio keräsi rivejään ja etsi sponsoreita ja lahjoittajia tähän ja moniin muihin projekteihin. Projektin alkuperäinen idea, vaikka se oli jonkin verran yksinkertaisempi kuin mistä nyt kerron, kävi läpi monenlaista välivaihetta paljon suuremmaksi ja muodollisemmaksi tieteelliseksi projektiksi kuin mistä se oli lähtenyt.

Ehdotus annettiin Fund for UFO Researchille, sekä vanhemman että uudemman koalition jäsenelle, sillä aikeella että he sitten tarjoaisivat projektia lahjoittajaehdokkaille, jotka saattaisivat projektista kiinnostua.

Ajan mittaan rahaston työ poiki positiivisia reaktioita, jotka lopulta johtivat siihen, että rahaa saatiin tarpeeksi kasaan ja voitaisiin käydä työhön. Sillä aikaa CFM-koalitiosta oli tullut UFO Research Coalition eli URC, ja nyt se oli täysin itsenäinen eikä liittynyt Bigelowiin mitenkään.

Huomautan tässä, että Bigelow-säätiötä ei koskaan pidetty eikä pidetä minkäänlaisena viholisena, missään koalition ryhmässä. Irroittautumisemme Bigelowista ei koskaan ollut eikä sitä nytkään pidetä minään muuna kuin liiketoiminnallisena tekona. Sitten hän perusti NIDS-organisaation, ja kaikki koalition kolme jäsenryhmää olivat hyvissä väleissä NIDSiin ja yleisesti tukevat NIDSin työtä, aivan kuten he tukevat meidän työtämme.

Hyvän sponsoriehdokkaan löytyessä URC jatkoi ehdotuksen muokkaamista, jonka suosittelua rahoittajaehdokas oli jatkanut, ja sitten hakemus lähettiin uusiksi. Useiden muutos- ja neuvottelukierrosten jälkeen ehdotus Ambient Monitoring Projectiksi hyväksyttiin.

Alkuperäisestä sponsorille esitetystä ideasta ensimmäisiin työvaiheisiin pääseminen oli kestänyt lähes kolme vuotta. Projektin löytäminen, jota sponsori haluaa tukea, ei ole niin helppoa kuin miltä se päällepäin näyttää.

Projektin käynnistys

Projekti käynnistyi sillä, että minä lopetin insinöörin työt toukokuussa 1998. Tuossa kohtaa otin täyden vastuun sekä AMPin saattamisesta käyntiin että sen loppuunsaattamisesta.

Johtuen pitkistä sisäänajoviiveistä, joita aiheutuu kustomoidun elektroniikan suunnittelusta ja rakentamisesta, ensimmäinen asia mitä tarvittiin oli löytää joku työhön kykenevä. Alkuidean esittelyajoista siihen asti, että projekti lähti käyntiin, me olimme kehittäneet hyvän idean sensoriyksikön muodosta ja erilaisten sensorien tarvittavasta lukumäärästä, ja tuohon perusten pian projektin käynnistyttyä kirjoitimme sopimuksen pienen tutkimuslaboratorion kanssa elektroniikan kehittämisestä tarpeisiimme ensimmäisen prototyypin rakentamiseksi. Yllätykseksemme se kesti ainoastaan 6 viikkoa, ja meille näytettiin kehitetyn elektroniikkalaitteen koko ja muoto sekä sille suositellut kuoret. Me hyväksyimme molemmat ja sanoimme alihankkijalle, että mennään eteenpäin ensimmäisen kokeiluyksikön kanssa, joka näkyy allaolevassa kuvassa 1. Sama labra lopulta rakensi neljä prototyyppiä meille, ja sitten myöhemmin toimitti elektroniikan kaikkiin yksiköihin, jotka minä olin suunnitellut ja jotka sitten kasasin. Labra pysyi konsulttina koko kokeen ajan, jos me olisimme tarvinneet heidän apuaan myöhemmissä vaiheissa.

Kuva 1: URC AMP -projektin ensimmäinen prototyyppi. 

Elektroniikka koostuu kustomoidusta piirilevystä taustasensoreille, voimanlähteestä ja erillisestä latausyksiköstä, joka pitää akut latingissa. Elektroniikkapiirissä on sensori valaistuksen yleistasolle, joka mittaa ainoastaan huoneen yleistä valaistusta; ja äänisensori, joka mittaa ainoastaan hetkellistä äänenvoimakkuutta eikä tallenna mitään ääntä.

Kuva 2: Prototyyppi 1 avattuna. Patterit, virranlähde ja datankeräin löytyvät kaikki piirilevyn alta. 

Sitten on iso kasa sähkömagneettisia sensoreita ja alkeellinen säähavaintoyksikkö, joka törröttää laitteen takaa, ja se mittaa lämpötilaa, ilmankosteutta ja ilmanpainetta.

Kun sensoriyksikkö lopulta asetettiin koehenkilön kotiin, se keräsi dataa joka sekunti 24 tuntia vuorokaudessa, ja kirjasi tämän kaiken sisäisesti niin, että se ladattiin päivittäin meille tallennettavaksi. Kykenin myös tarkkailemaan dataa reaaliajassa.

Elektroniikkapiirilevy syöttää lukemat datankeräimeen. Datankeräin on laite, joka on erityisesti suunniteltu sähköisten signaalien datankeruuseen. Jotkut datankeräimet piirtävät yksinkertaisia graafeja, reaaliajassa, datasta joita sensorit syöttävät. Jotkut datankeräimet ottavat sensori-informaation ja tallettavat sen muistiin myöhempää käyttöä varten. Meidän datankeräimemme oli tätä jälkimmäistä tyyppiä, ja me pystyimme olemaan siihen yhteydessä puhelinlinjoja ja modeemia pitkin niin, että saatoimme ladata datat tietyin väliajoin. Me kykenimme myös ottamaan siihen yhteyden ja tarkkailemaan datan kerääntymistä reaaliajassa ja säätämään parametreja ja lukuväliä.

Laitteessa oli myös muistiyksikkö, jonka avulla me kykenimme keräämään enemmän informaatiota kuin datankeräimeen mahtui. Virtalähde oli kiinni kodin pistokkeessa, mutta sen lisäksi sensoriyksikössä oli mukana pieni akkujärjestelmä. Se kykeni toimimaan akkuvirralla yli 24 tuntia, mikäli sähköt menisivät poikki.

Parin kuukauden ja useiden labran kanssa pidettyjen tapaamisten jälkeen ensimmäinen prototyyppiyksikkö saatiin toimitettua. Ensimmäinen yksikkö oli rakennettu naisten matkalaukkuun, johon oli tehty pieni reikä valaistuksen mittaamiseen, plus pieni taakse laitettu laatikko johon virtapiuha ja datakaapeli oli kytketty.

Ensimmäisen yksikön kuvat näkyvät ylhäällä. Huomaa kantohihna, joka on otettu kuvasta pois. Tämä yksikkö painoi yli 10 kiloa. Suurin osa tuosta painosta oli akun painoa, joka toimitti varavirtaa.

Tätä ensimmäistä yksikköä testattiin useiden kuukausien ajan, jolloin sen parissa työstettiin kalibrointimenetelmiä, herkkyyksiä, iskunkestävyyttä ja EMI/EMC-asioita, eli muiden sähkökenttien aiheuttamia häiriöitä ja herkkyyttä niille (Electromagnetic Interference and Electromagnetic Compatibility). Paljon opittiin tästä koekäytöstä, mutta ainoastaan muutama muutos piti tehdä, kun seuraava prototyyppi rakennettiin.

Tämä ensimmäinen prototyyppiyksikkö oli käytössä oikeilla koehenkilöillä. Ensimmäinen kokeilu tehtiin datankeruun ”briiffausprosessin” selvittämiseksi, joka oli datankeruumenetelmämme, ja pyrimme myös kokeilemaan eri tutkimuksessa käytettyjä dokumentteja. Dokumentaatiopaketti oli noin 30 sivun mittainen.

Ensimmäinen koe kesti noin 3 kuukauden ajan, eikä elektroniikka pettänyt koskaan ja kesti myös yhden sähkökatkoksen ajan. Ensimmäinen koe johti kuitenkin useisiin muutoksiin kokeiden dokumentaatiossa. Tällä ensimmäisellä yksiköllä oli joitain pikkuvikoja. Ensinnäkään lämpö ei erittynyt siitä läheskään riittävästi ja sen lämmönmittauslukema oli aina suurempi kuin mitä se oikeasti oli huoneessa. Lämpiäminen johtui tuuletuksen puutteesta. Toinen ongelma oli kuori, joka oli liian raskas ja liian kallis ja emme voineet repiä sen sisuksia. Pelkkä kuori maksoi $300.00. Kevyempää ja vähemmän kallista samantyyppistä kuorta ei vain löytynyt kaiken sisuskalujen painon kuljettamiseen. Vaikka tämä ensimmäinen laatikko olikin koekäytössä, ideoita pyöriteltiin sille miten saada sisäpuolelle parempi ilmankierto.

Toinen design käytti samanlaista elektroniikkaa, mutta se rakennettiin keskikokoiseen stereomankkaan.

Kuva 3: Prototyyppi 2. 

Tätä designia käytettiin tarvittavan avoimuuden saamiseksi, jotta ilmavirtaus olisi riittävä elektroniikan jäähdyttämiseen. Siinä mielessä se toimi erittäin hyvin.

Tämä stereomankkamalli oli käytössä kahdessa muussa prototyyppikokeessa oikeilla koehenkilöillä. Tässä designissa oli myös ongelmansa. Suurin niistä, ja erittäin tärkeä, oli postituksen yhteydessä tapahtuneet laitehajoamiset, heti ensimmäisessä postituksessa. Akun paino yhdistettynä mankan sisätilan tyhjennykseen teki yksiköstä liian heikon, jotta sitä oltaisiin voitu käsitellä postilähetyksenä.

Kuoren design ei vain vaikuttanut olevan jotain mikä olisi mahtunut pieneen huoneeseen, ja vaikka mankka mahtui useimpiin huoneisiin, se ei mahtunut kaikkiin. Joten tarvittiin kompromissi näiden kaikkien eri syiden takia.

Seuraavien 4 kuukauden aikana, jolloin toista prototyyppiä koekäytettiin, kun tiesimme että siinä oli myös ongelmia, minä kehitin lopullisen designin, johon päädyttiin ja jonka URC-johtokunta otti käyttöön. Tämä lopullinen design oli ensin täysin paperilla suunniteltu ennen kuin ensimmäistä yksikköä rakennettiinkaan. Idea oli rakentaa sensorit puulaatikkoon, joka kesti huomattavia voimia, mutta jossa kuitenkin oli riittävä ilmanvaihto lämpenemisen estämiseksi. Kustomoitujen laatikoiden tuottaminen on kallista. Shoppailin joka paikassa, ja vastaani tuli useita vaihtoehtoja. Eräs löytämäni puulaatikko vaikutti parhaalla tavalla soveltuvalta, ja sen hinta oli vain hieman yli $80.00, kun taas muista kandidaateista piti maksaa vähemmän rahaa. Sattumalta matkalla Sam’s Clubiin vastaan tuli täydellinen laatikko, ja se maksoi vain $40.00. Se ostettiin välittömästi ja tuotiin kotiin. Se osoittautui tarkalleen samaksi kuin $80.00 dollarin laatikko, jonka olin löytänyt toisesta kaupasta, mutta nyt puoleen hintaan. Se tyydytti kaikki tarpeet, joten se otettiin käyttöön koeyksiköiden rakentamiseksi. Tämä lopullinen design oli insinöörityötä alusta loppuun ulkomuodon, lämpötilavaatimusten ja postituskestävyyden tarpeiden tyydyttämiseksi.

Kuva 4:  Lopullinen sensoriyksikön design. 

Tämä malli, joita rakensin kuusi kappaletta, suoritti 13 täyttä datankeruukierrosta neljässä kuukaudessa. Datankeruu lakkasi kesäkuussa 2003.

Tämä lopullinen design lähettiin standardeissa lentorahdin rahtikonteissa, jotka olivat paljon kestävämpiä kuin paraskaan pahvilaatikko. 16:n postituksen aikana yksikään lopullisista koekappaleista ei vaurioitunut.

Asennus ja datankeruu varsinaisessa tutkimustapauksessa

Uusi tutkimustapaus käynnistettiin etsimällä tunnettu tutkija, joka oli löytänyt jostain halukkaan koehenkilön. Me etsimme siis tutkijoita, emme koehenkilöitä. Me olimme järjestäneet tutkijan kanssa niin, että koehenkilön kotiin vedettiin ylimääräinen puhelinpiuha, jos sellaista tarvittiin. Tutkija järjesti myös koehenkilön psykologiset testit. Tämä tehtiin sekä koehenkilön suojelemiseksi että meidän suojelemiseksemme. Viimeisenä, me lähetimme päiväkirjan jossa oli valmiit päivämääräkohdat koehenkilön täytettäväksi jokaiselle päivälle kun sensoriyksikkö olisi koehenkilön kotona. Tutkija tekisi myös sarjan kokeita selvittääkseen sensorien normaalit lukemat ja yleisen taustamelun tason. Viimeisenä tutkija teki piirroksen huoneesta, jonne yksikkö sijoitettiin, ja piirroksesta piti näkyä yksikön tarkka sijainti huoneessa. Usein otettiin myös valokuvia sijoitetusta yksiköstä huoneessa.

Koska yksikkö oli äärimmäisen herkkä, tutkija merkkasi huoneeseen missä yksikkö oli sen sijainnin reunat niin, että jos yksikkö koskaan siirtyisi paikaltaan, se voitaisiin laittaa takaisin alkuperäiseen sijaintiinsa.

Elektronista dataa kerättiin joka päivä jokaisesta yksiköstä. Tämä saatiin aikaan automaattisesti minun toimistossani olevalla keskustietokoneella San Antoniossa, Teksasissa. Tietokone oli ohjelmoitu niin, että tiettyyn kellonaikaan joka päivä tehtäisiin soitto modeemilla jokaiseen kentällä olevaan yksikköön. Jokainen datankeruu kesti arviolta tunnin. Kaukopuhelulasku oli aika suuri.

Päivittäinen data jokaisesta yksiköstä koostui arviolta noin 1500 sivusta, jonka koko oli 8 1/2 X 11. Jokainen sivu näytti seuraavanlaiselta:

55,21,2354,40.37,292.7,337.1,.114,15.5,1.012,20.08,1.748,72.8,75.2,36.16,30.55 55,21,2354,40.37,292.7,337.4,.114,15.5,1.003,20.08,1.748,72.8,75.1,36.03,30.55 55,21,2354,39.7,293.4,338.1,.047,15.5,1.048,20.08,1.748,72.8,75,35.79,30.55 55,21,2354,40.37,293.4,338.1,.08,15.5,1.036,20.08,1.748,72.8,75.1,35.86,30.55 55,21,2354,40.03,294.7,337.8,.08,15.5,1.003,20.08,1.748,72.8,75.1,36.13,30.55 55,21,2354,40.37,295.4,337.8,.147,15.5,1.036,20.08,1.748,72.8,75,36,30.55 55,21,2354,39.7,294.7,337.1,.08,15.5,1.023,20.08,1.748,72.9,75.1,36,30.55 55,21,2354,39.7,294.4,340.8,.08,15.5,1.036,20.08,1.748,72.8,75.1,35.79,30.55 55,21,2354,39.7,295.4,340.1,.047,15.5,1.027,20.08,1.748,72.8,75.1,35.86,30.55 55,21,2354,39.7,295.4,339.4,.013,15.5,1.03,20.08,1.748,72.8,75,36.06,30.56

Kuva 5: Datanäyte. 1500 sivua päivässä, noin 6 megaa.

Päivittäin dataa kertyi vähän yli 6 megatavua. Jos olisimme tulostaneet ne, paperia olisi mennyt kolme hyllyköllistä joka päivä. Yli puolitoista laatikollista paperia meni kahdessa päivässä. Paperia olisi mennyt arviolta 260 laatikkoa vuodessa. Sanomattakin on selvää etten tulostanut niitä, eikä sellaiselle ollut tarvetta. Sähköinen tietokanta on paljon järkevämpi.

Datankeruun jälkeen konvertoin datan graafiseksi tiedostoksi ja käydessäni läpi graafeja jokaisessa tapauksessa etsin jokaisesta graafista ongelmakohtia ja anomalioita, jotka voisivat kertoa epätavallisesta aktiviteetista. Käytyäni läpi sekä datan että graafit tiedot tallennettiin CD:lle. Yhteen CD:seen mahtui noin 55 päivän edestä dataa.

Tyypillinen datan graafinen esitys näyttää tältä.


Kuva 6: 24 tuntia dataa yhdessä esityksessä. 

Graafinen ohjelma kykeni näyttämään dataa yleensä noin 24 tunnin ajalta, mutta jos oli tarpeen, dataa pystyi katselemaan yhden minuutin tai vain parin sekunnin jaksolta, jos halusimme selvittää oliko jokin yksittäinen tapahtuma sattunut.


Kuva 7: 15 minuuttia dataa ylemmästä graafista. 

Koko tutkimuksen aikana koehenkilöt pitivät päiväkirjaa kotonaan heidän sieppauskokemuksistaan, mikäli sellaisia esiintyi. Tässä on näyte erään sivun yläreunasta. Alareuna oli viivoitettu kirjoittamista varten.

Joka päivä he kirjasivat KYLLÄ, EI, EHKÄ sivun ylälaitaan. ”Ei” tarkoittaa että mitään ei tarvinnut käydä läpi. ”Ehkä” tai ”kyllä” vaati aina jotain lisäkommenttia. Jos tarvittiin lisää kirjoitustilaa, päiväkirjan lopussa oli lisäsivuja tarinan jatkamiselle.

Jokaisen tapauksen lopussa tutkija tuli hakemaan yksikön pois, briiffasi koehenkilöä asiasta ja otti päiväkirjan mukaansa. Tutkija lähetti minulle sensoriyksikön ja lähetti päiväkirjan tri. Mark Rodeghierille CUFOSiin. Minä vuorostani poltin CD:t ja lähetin Markille kaikki mittausdatat.

Kun datankeruu oli ohi tapauksissa, päiväkirjoja verrattiin kahden muun kolmannen osapuolen tutkijan voimin ja sitten kirjoitetaan loppuraportti. Dataa analysoidaan juuri nyt.

Lopputulokset tullaan julkaisemaan raportissa, ja raportti tulee olemaan kaikkien luettavissa ja jos siinä on jotain merkittävää, todennäköisesti tulevassa MUFON Symposiumissa tullaan asiasta esittämään myös tutkimuspaperi.

Siinä on tämä projekti, mutta ennen kuin kysytte mitään kysymyksiä, haluaisin vastata joihinkin ilmiselviin kysymyksiin.

K1). Voisivatko avaruusolennot, jos ne mitenkään liittyivät tähän, havaita laatikon? 

Me huolellisesti suunnittelimme laatikon sellaiseksi, että se oli täysin passiivinen. Se ei pitänyt mitään melua, sähköistä tai muutakaan, eikä se lähettänyt ulospäin mitään signaalia paitsi datankeruuvaiheessa tai silloin kun reaaliaikaista tarkkailua toteutettiin- Se olisi kuitenkin havaittavissa yleisimmillä ”piilomikki”-havaitsijalaitteilla. Tämä olisi erityisen totta silloin, kun laatikko lähetti meille dataa. Mutta se tapahtui vain kerran päivässä tunnin ajan ja mahdollisesti silloin, kun kotona ei ollut kukaan paikalla. Kaikki piuhat, joista digitaalisignaali kulkee, on helppo havaita. Lisäksi sähköineen kello juoksee laitteessa kaikkina aikoina, ja sillä on pieni signaali, jonka voi myös havaita.

K2). Jos laatikko on havaittavissa, voiko sitä puijata? 

Kyllä, mutta me emme tiedä miten sen voisi ”jäädyttää” ilman että me havaitsisimme sitä. Se varmaankin lakkaisi toimimasta kokonaan jos sitä pidettäisiiin ”jäissä”. Lisäksi datankeruu kohdistuu tiettyyn ennaltamäärättyyn lukuun bittejä, ja jos se laitettaisiin kokonaan ”pois päältä” joksikin aikaa, kello alkaisi näyttää väärää lukemaa, ja ajasta puuttuisi pätkiä ja datapisteitä ei olisi tarpeeksi. Jos näin kävisi, se kertoisi meille erittäin paljon ja se olisi jännittävää. Sitten tämä kertoisi meille paljon enemmän mitä me nyt jo tiedämme ja me voisimme etsiä uudenlaista tulokulmaa tilanteeseen. Jos he kytkisivät laitteen pois päältä ja jättäisivät kellon päälle, silloin meillä olisi kellosignaali mutta data olisi kaikki kadonnut — mikä jälleen olisi tilanne joka kertoo paljon ja se olisi meille tärkeää.

K3). Voiko yksikön laittaa pois päältä jos koehenkilön mielestä on tarve yksityisyydelle? 

Kyllä. Laitteen takana on kytkin, joka mahdollistaa yksityisyyden, mutta koehenkilöille sanottiin että jos he kytkevät sen liian usein pois päältä pitkiksi ajoiksi, silloin koko koe jouduttaisiin hänen osaltaan hylkäämään ja me joutuisimme keskeyttämään sen.

Sananen tieteellisestä tutkimuksestamme. 

Hyvässä tieteellisessä kokeessa koe tehdään kaksoissokkokokeena. Eli, yksi koehenkilö tekee kokeen oikealla koeyksiköllä, ja toinen valheellisella kontrolliyksiköllä. Tässä tapauksessa, kun kyseessä on abduktio, se vaatisi meiltä valeyksikköä joka pitäisi viedä läheisen naapurin kotiin, jonka perhe ja työkuviot ovat samanlaiset profiililtaan. Me totesimme, että tämä tekisi meille kokeen tekemisen mahdottomaksi.

Sen sijaan me päädyimme informaation rajaamiseen tehtävänjaolla. Minä datankerääjänä en koskaan saisi tietää koehenkilöiden nimiä tai osoitteita. Minä saisin tietää vain tutkijan nimen, joka on kustakin tapauksesta vastuussa. Kaikki kirjeenvaihtoni käytäisiin kolmannen osapuolen kautta. Samoin koehenkilö ei koskaan saisi tietää kuka minä olen. Minä en myöskään saisi pääsyä koehenkilöiden päiväkirjoihin, etten voisi tehdä merkintöjä kirjoihin ja sovittaa niitä johonkin mitä koehenkilö on raportoinut. Viimeisenä, kun kaikki data oli kerätty, kolmannen osapuolen tutkijan, joka ei liittynyt mitenkään dataan tai päiväkirjaan, piti vertailla dataa päiväkirjan teksteihin ja kirjoittaa tästä loppuraportti.

Loppulöpinät

Eräs tarkoitukseni oli saada luotua kiinnostusta ottaa mukaan muita tutkijoita. MUFON oli antanut kolme tutkijaa ja me olisimme halunneet lisää tutkijoita. Harry Wilnus Michiganista, Craig Lang Ylä-Michiganista ja  Beverly Trout Iowasta hoitivat tapaukset meille. Lisäksi Dan Wright ja Dave Jacobs ovat hoidelleet tapauksia. Me neuvottelimme Budd Hopkinsin kanssa tapauksen tekemisestä, mutta hänen mielestään hänellä ei ollut mitään tapausta, joka olisi sopinut tarpeisiimme.

Artikkelin julkaissut History Deceived

Eksopolitiikka

Coreysta, Andrew’sta ja muista tietovuotajista

Kommentoi

Salainen avaruusohjelma? Kyllä.

Vuodesta 2009 lähtien olen kirjoittanut ja puhunut mahdollisesta omasta yhteiskunnastamme irtautuneesta (breakaway) sivilisaatiosta. Tuohon aikaan ajatukseni keskittyivät tietoon siitä, että turvaluokitellussa maailmassa varmasti oli teknologisia kehityskulkuja, joita on pidetty salassa, joskus pitkänkin aikaa.

Kuuluisa stealth-hävittäjä oli täysin toimintakelpoinen ja pidetty salassa kuusi vuotta ennen kuin se julkistettiin virallisesti, kun stealth-teknologia itse oli ollut työn alla yli vuosikymmenen ajan ennen sitä, josta ei meille kerrottu. Muistan keskustelun entisen tieteentekijän kanssa, joka oli ollut NSA:lla 1960-luvun puolivälissä, joka sanoi minulle, että NSA:n tietokoneiden kellotaajuus ylitti 600 megahertsiä, nopeus jota kuluttajamarkkinat eivät saavuttaneet vielä 35 vuoteen. Nykypäivänä on huhuja, että NSA tai jokin muu tiedustelulafka on kehittänyt kvanttilaskennan — jota muulla maailmalla ei ole käytössä.

Syytteet ja huhut jatkavat myllyään radikaalista teknologiasta, jota tulee ‘mustasta maailmasta.’ Olen pitkään antanut pisteitä Brad Sorensenin ARV-tarinalle, jota Mark McCandlish kertoi. Jos se pitää paikkansa, se tarkoittaa että salaisia takaisinmallinnettuja lentäviä lautasaluksia on valmistettu salassa ja ne ovat olleet käytössä ainakin 1980-luvulta lähtien. Tämänsuuntaisia lausuntoja on tullut esiin 1980- ja 1990-luvuilla nimekkäältä ilmailujournalistilta James Goodallilta. Eräs Goodallin lähteistä Groom Lakella (Area 51) sanoi hänelle, “meillä on Nevadan aavikolla asioita, joita George Lucas kadehtisi”, sekä “meillä on juttuja, jotka ovat parempia kui Star Trek, Star Wars, mitään mitä näet elokuvissa.” Ja niin edelleen.

Ei sillä, että meidän tulisi ottaa tällaiset väitteet evankeliumina. Mutta on olemassa historia, kaava. Lisäksi monet sellaisia väitteitä esittäneet ovat henkilöitä, joiden taustat on varmistettu, vaikka heidän väitteitään ei olekaan. Mitä tulee UFOihin ja kaikenlaiseen siihen liittyvään, on fakta että meillä on käsillämme turvaluokiteltuja ja salaisia asioita. Ei ole mitään millä tuosta faktasta pääsee yli, jotain minkä päivätyökseen debunkkaavat sopivasti unohtavat joka kerta. Valitettavasti tutkimusta UFO-salailun maailmassa tekevät ovat estyneitä sekä aiheen vaikeuden takia, joka on merkittävä, että myös sen mukanaan tulevan salailun ja tarkoituksellisen vääristelyn takia.

Silti vuosien ajan olen todennut, että sen lisäksi että todennäköisesti on olemassa “breakaway-sivilisaatio”, joka käyttää turvaluokiteltua teknologiaa, joka todennäköisimmin on kehitetty osittain avaruusolentojen teknologiasta, mutta että tähän kuuluu myös salainen avaruusohjelma. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Eli, jos siis toteat nyt samoin niinkuin minä, että…

1) UFOt ovat todellisia

2) Me olemme saaneet jotain tästä teknologiasta haltuumme Roswellista ja muualta

3) Me olemme salaa tutkineet näitä läpimurtoja monien vuosien ajan

… silloin, on järkevää olettaa että:

1) Turvaluokiteltu maailma on tehnyt monia läpimurtoja vuosien mittaan, joista jotkut on kaupallistettu, ja toiset ovat todennäköisesti liian tärkeitä edes kaupallistamiseen ja niitä käytetään salaa. Sellaisiin kuuluu radikaalit voimanlähdeteknologiat, esimerkiksi. Epäilemättä olisi muitakin läpimurtoja, mutta kuka tietää mitä.

2) Sellaiset läpimurrot mahdollistaisivat näille henkilöille tehdä asioita, jotka ovat todella muun maailman kykyjen tuolla puolen, joihin kuuluu, niin hullulta kuin se kuulostaakin, monille mahdollisuus mennä “toiselle planeetalle”.

3) Niille, jotka tästä ovat tietoisia, olisi vähän tai ei yhtään insentiiviä antaa meidän muiden saada tietää mitä on käynnissä. Se on liian suuri asia, se on liian räjähdysherkkä salaisuus. Se tullaan ainoastaan heidän valintansa pohjalta paljastamaan kun se ei enää ole tärkeä, mikä isojen salaisuuksien tapauksessa pätee. Aina liian usein me saamme kuulla tärkeistä asioista silloin, kun ne eivät enää ole tärkeitä.

Voisin sanoa tästä enemmänkin, mutta olen sanonut sen useaan kertaan täällä, täällä, ja täällä, sekä monasti muualla. Näyttö tälle hypoteesille on erittäin vahvaa.

Uudet tietovuotajat: Andy, Corey ja muut

Monien vuosien ajan on ollut useita muitakin, joita usein kuvataan “tietovuotajiksi”, jotka ovat väittäneet olleensa mukana salaisissa avaruusohjelmissa. Voitaisiin sanoa, että olettaen että on olemassa sellainen asia kuin salainen avaruusohjelma, on täysin uskottavaa että joku ohjelmassa mukanaollut joskus tulisi siitä puhumaan.

Nimekkäimpiin henkilöihin näistä kuuluvat Andrew Basiago, Randy Kramer ja Corey Goode. Nämä henkilöt ovat väittäneet olleensa Marsissa pitkiä aikoja. Se on jo itsessään iso juttu, toki, mutta he ovat sanoneet myös matkailleet ajassa. Tapasin Andyn vuonna 2012 Santa Clarassa pidetyssä konferenssissa Kaliforniassa. Pidin häntä erittäin persoonallisena ja älykkäänä. Tottakai, se ei tarkoita että uskoisin tätä tarinaa. En usko, että hän meni “hyppyhuoneen” avulla Marsiin. En usko, että hän teki näitä asioita nuoren Barack Obaman kanssa 1980-luvulla. Ja en usko, että hän lapsena aikamatkusti Lincolnin Gettysburg-puhetta kuuntelemaan, huolimatta siitä että hän väitti että hän itse on siitä puheesta otetussa valokuvassa.

Tajuan, että on olemassa omituisia asioita, joita virallisena pidetyn todellisuuden rajat eivät sulje sisälleen. Mutta en ole pakotettu uskomaan jokaista vastaani tulevaa tarinaa, erityisesti niitä jotka ovat ilmiselvästi egoistisia, ja erityisesti niitä joiden tueksi ei ole todisteita.

Joten vuosien mittaan olen suurimmaksi osaksi sivuuttanut Andyn väitteet ja tarinat. Vaikka olen henkilökohtaisesti pitänyt niitä onnettomina, minulla ei ole koskaan ollut halua tai tarvetta tehdä niille paljoakaan.

Kehitin saman asenteen Corey Goodea kohtaan, joka myöhemmin on muuttunut vieläkin nimekkäämmäksi kuin Andy. Kuten jokaista ufologiasta kiinnostunutta, katsoin kun hänen väitteensä levisivät alalla vuodesta 2014 eteenpäin. Corey väitti menneensä Marsiin “20 and back”-ohjelmassa, joka alkoi hänen teini-iässään ja sitten ohjelman loputtua hänet lähetettiin takaisin Maapallolle. Mutta ei silloin kun hän oli kolmekymppinen, eikä Maapallolle 20 vuotta myöhemmin. Sen sijaan, hänet “ikäregressoitiin” ja “aikaregressoitiin” takaisin hänen teini-ikäiseen kehoonsa, takaisin samaan vuoteen jolloin hän lähti. Äiti ei koskaan tiennyt hänen lähteneen kotoa.

Selvästikin pidän tätä tarinaa ongelmallisena ja olin ihmeissäni siitä miten moni ihminen otti hänen sanansa todesta. Hänen tarinansa on täydellisesti suunniteltu vastaamaan ihmisten vastaväitteisiin siitä: ei mitään papereita, ei tarvinnut kadota 20 vuodeksi minnekään, ei yhtään perheenjäsentä joka puhuisi hänen puolestaan ja niin edelleen.

Minun suurin ongelmani Corey Gooden (ja Andyn ja Randyn kanssa) ei ole se, että “en usko” heitä. Kyllä, pidän heidän tarinoitaan epätodennäköisinä. Mutta se varsinainen ongelma on, että kenelläkään näistä ihmisistä ei ole minkäänlaista näyttöä, jotta riippumaton tutkija voisi sanoa asiasta mitään suuntaan tai toiseen.

Tieteenfilosofiassa on käsite nimeltään falsifiointi. Jos jokin on falsifioitavissa, se ei tarkoita sitä että se on valetta. Se tarkoittaa, että sitä on mahdollista testata, tutkia, määrittää onko se totta vai tarua. Se voi kertoa, että minun matkalaukkuni painaa 35 paunaa. Se on falsifioitavissa, koska voit ottaa laukkuni ja laittaa sen vaa’alle. Voisin sanoa sinulle että viisi vuotta sitten punnitsin laukkuni eräälle lennolleni ja se painoi 35 paunaa. Tuo ei olisi todennäköisesti falsifioitavissa — ellet sitten tarkista jostain lentokentän arkistoista.

Minun laukkuni tapauksessa saattaisit epäillä väitettäni, ja vaikka et kykenisikään osoittamaan väitettä oikeaksi tai vääräksi. Se on täysin arkipäiväinen asia.

Mutta kun puhutaan merkittävistä väitteistä — tosi isoista väitteistä jotka ovat sekä radikaaleja ihan itsessään mutta jotka voivat muuttaa koko alan (ja tuoda mainetta ja kunniaa niiden esittäjille), silloin me selvästikin tarvitsemme korkeammat standardit kuin “vaikuttaa mukavalta kaverilta jolla on kiva tarina joten uskon häntä.”

Minun tulee painottaa, että ketään näistä tietovuotajista ei ole esittänyt väitettä, jonka riippumaton tutkija voisi vahvistaa. Kaikki perustuu luottamukseen. Sellaisten tarinoiden uskominen vie meidät vaaralliselle tielle, joka on jo valmiiksi epäluotettavalla alalla skeptikkojen jatkuvassa tähtäimessä.

MUFON Symposium

Henkilökohtaiset mielipiteet sikseen, minulla ei ole halua käydä sotaa kenenkään kanssa tällä alalla. Minulla ei ole aikaa tai energiaa perustella näitä asioita enempää. Tämä huolimatta siitä että lähes joka viikko saan viestejä ihmiiltä jotka haluavat minun hyökkäävän näiden ihmisten kimppuun. Minä osaltani haluan tehdä omat tutkimukseni ja keskittyä UFO-ilmiön itsensä mielenkiintoisiin nyansseihin.

Mutta en kyennyt pysymään poissa härdellistä tietystä syystä. Kuusi kuukautta sitten MUFONin johtaja Jan Harzan pyysi minua puhumaan MUFONin kansainvälisessä symposiumissa. Siitä oli kuusi vuotta kun olin puhunut siellä viimeksi.

Päätin hyväksyä Janin tarjouksen puhua vuoden 2017 symposiumissa. Sitten hän kysyi minulta puhuisinko erityisesti salaisesta avaruusohjelmasta. Itse asiassa en halunnut, ja sanoin hänelle niin. Olin käsitellyt sitä aiemmin ja minua kiinnosti muut asiat. Mutta hän todella halusi, ja ajattelin että joo, voin tehdä uutta tutkimusta ja esittää löydökseni.

Useita kuukausia aiemmin olin saanut kuulla, että MUFON oli ottanut tämän konferenssin pääteemaksi, ja että Corey Goode, Andrew Basiago, William Tompkins ja tri. Michael Salla sekä pitäisivät esityksensä tästä samasta aiheesta että siellä olisi paneelikeskustelu heidän kesken. (Minun tulisi lisätä, että MUFON oli kutsunut myös muita tutkijoita, mm. Mark McCandlishin ja Michael Schrattin, jotka molemmat ovat erittäin uskottavia, sekä Gary McKinnonin Skypen kautta.)

Ennen kuin jatkan, sanon muutaman sanan Michael Sallasta ja Bill Tompkinsista. Olen tuntenut Michaelin yli vuosikymmenen, ja meillä on ollut monia pitkiä keskusteluja. Voin sanoa tässä tunteneeni hänet henkilökohtaisesti: uskon että hän on tehnyt aitoa ja hyvää tutkimusta monista asioista, mutta hänellä on taipumus olla liian luottavainen. Minun perspektiivistäni se on aina ollut niin. On ihmisiä, jotka rakastavat hänen työtään ja sitten on vihaajia. En ole kumpaakaan, mutta aina katson informaatiota ja sen käyttöarvoa. Joskus saan hyvää informaatiota ja oivalluksia hänen työstään ja niin pidän häntä kuuntelemisen arvoisena, silloinkin vaikka en hyväksyisi hänen nopeisiin johtopäätöksiin loikkaamista.

Bill Tompkins on mielenkiintoinen tapaus. Hän on 9-kymppinen, ja kirjoitti tuoreeltaan kirjan Selected by Extraterrestrials, joka kuvaa hänen elämää ja väitteitään laivaston salaiseen ohjelmaan osallistumisesta, jossa rakennettaisiin salainen avaruuslaivasto. Toisin kuin muut väitetyt tietovuotajat, Tompkinsilla on ura, joka on varmistettavissa: hän työskenteli Douglas Aircraftilla monia vuosia ja hänen CV:nsä on äimistyttävä. Tämä oikeasti merkitsee jotain. Minun tulisi lisätä, että tri. Salla ja tri. Bob Wood ovat molemmat tehneet paljon töitä tutkiakseen ja vahvistaakseen Tompkinsin taustat ja he löytäneet ainakin jonkin verran todisteita Tompkinsin väitteille.

Kuitenkin minulla on epäilykseni Tompkinsia kohtaan. Monet eivät tätä tiedäkään, mutta minulla oli mahdollisuus toimia hänen kustantajanaan. Kun sain kuulla hänestä Bob Woodilta, mutta ennen kuin luin hänen kirjansa käsikirjoituksen, olin suostunut periaatteessa julkaisemaan sen. Mutta käsikirjoituksen luettuani päätin kieltäytyä. Pidin kirjan sävyä sellaisena, että se toisi alalle epäuskottavuutta, enkä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Löysin kirjasta useita ilmiselviä virheitä, sekä esimerkkejä egoismista, jotka eivät istuneet omaan tyyliini. Toivoin Tompkinsille hyvää ja siinä kaikki. En ollut luonut lopullista mielipidettä Tompkinsista enkä varmaan koskaan tule niin tekemään. Jos todisteita löytyy ja niitä voidaan esittää hänen väitteidensä tueksi, sitten katson niitä.

Jokatapauksessa, kun sain kuulla että hän on samassa paneelissa Coreyn, Andyn, Billin ja  Michaelin kanssa, soitin Janille ja kohteliaasti kysyin häneltä mitä hän ajatteli. Mainitsin huolistani MUFONin päätöstä koskien tuoda henkilöitä esiintymään, joilla on väitteitä joita ei voida osoittaa todeksi. MUFONilla loppujenlopuksi piti olla todisteisiin perustuvat standardit.

Jan selitti asiansa niin hyvin kuin osasi, olennaisesti hän sanoi haluavansa tuoda esiin moninaisen ja kiinnostavan mielipiteiden kavalkaadin ja antaa osallistujien itsensä päättää asiasta. No, MUFONin annetaan tehdä mitä se haluaa, ja tottakai kansan annetaan sanoa mitä se haluaa vastauksena. Mutta minä jäin tästä mielenkiintoiseen välikäteen, ja tajusin että oli alka ilmaista ajatuksiani asiassa selkeämmin.

Tein sen muutamassa radiohaastattelussa, etenkin Bill Ryanin kanssa heinäkuun alussa 2017. Tuo haastattelu on Youtubessa ja siitä saa hyvän yleiskuvan ajatuksistani koskien näitä tietovuotajia ja heidän väitteitään. Vastauksista päätellen minulle on selvää, että haastattelu on osunut arkaan paikkaan monilla.

Siitä lähtien Andrew Basiago on väittänyt minua valehtelijaksi ja disinformaation levittäjäksi, mutta minun tietääkseni kukaan muu asianosainen ei ole.

Itse asiassa puhuin hiljattain Corey Gooden kanssa ja sanoin hänelle käytännössä samat asiat kuin tässä kirjoitan. Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, ja vaikka olen skeptinen hänen tarinaansa kohtaan, se on vähemmän tärkeää kuin se seikka, että hänen väitteensä eivät anna minun riippumattomasti vahvistaa niitä. Coreyn puolesta sanon, että hän ei ottanut asiaa henkilökohtaisesti ja me puhuimme sivistyneesti ja hyvässä hengessä.

Haluan tehdä tämän pointin niin selväksi kuin pystyn. Minun mielipiteeni (ja teidän) eivät merkkaa paljoakaan. Se mikä merkkaa on todisteet jotka voidaan tuoda esiin näistä tarinoista. Pidän mahdollisena, että näissä kertomuksissa on totuuden siemen. Uskon, että radikaalia teknologiaa on pidetty poissa saataviltamme. Uskon ARV-tarinaan ja moneen muuhunnkin. Mutta jos tarina ei anna minulle mahdollisuutta kiistää tai vahvistaa sen perusväitteitä, silloin se on minulle tutkijana käyttökelvoton.

Tämä on erityisen totta jos en voi vahvistaa todeksi edes henkilön väitettyjä taustoja. Olen sanonut tämän monta kertaa. Ei voi pitää tietovuotajana jos ei voi vahvistaa sitä, että vuotaja on kuka hän sanoo olevansa. William Binney on sisäpiiriläinen. Me tiedämme kuka hän on. On muitakin oikeita sisäpiiriläisiä. Jos ei voi vahvistaa edes perusväitteitä urasta, silloin ei ole sisäpiiriläinen.

Disinformaatiota vai jotakin muuta?

Noin vuosi sitten Jimmy Churchin haastattelussa sanoin, että jos minä olisin salaisen avaruusohjelman johtaja, haluaisin että ympärillä pyörisi ihmisiä joilla on aivan uskomattomia tarinoita. Haluaisin varmistaa, että he saisivat tarpeeksi julkisuutta, jotta koko asia tuntuu täysin älyttömältä. Tämä pitäisi massat tarpeeksi kaukana, ja se sekoittaisi monia aitoja tutkijoita ja lähettäisi heidät eri suuntiin seuraamaan vääriä johtolankoja.

Meidän pitää tätä aitona mahdollisuutena. Erityisesti kun mietimme Amerikan historiaa Cointelpron vinkkelistä, false flageja ja värivallankumouksia joita se on vehkeillyt ympäri maailmaa, Snowdenin vuotoja, ja jopa entistä Obaman hallinnon virkamiestä Cass Sunsteinia joka puhui soluttautumisesta väitettyihin hallituksen vastaisiin organisaatioihin. Jos joku haluaisi varjella salaista avaruusohjelmaa hänen kylväessään sontaa UFO-kentälle, he saattaisivat aivan hyvin istuttaa tällaisia tietovuotajia.

Näiden henkilöiden sanomisille on useita mahdollisuuksia. Omalta osaltani en halua ottaa kantaa niihin. Minulla ei ole vastauksia.

1) Voisiko olla, että he ottivat osaa ohjelmaan ja järkyttyivät siitä niin kovasti kun heidät potkittiin pellolle? Tiedän useita entisiä armeijan henkilöitä, joiden mielenterveys järkkyi kun heidän piti varjella salaisuuksia, joille he altistuivat. Pidän tätä rikoksena, jse sellainen tulisi johtaa toimiin, mutta järjestelmämme on epätoivoisen ja parantamattoman korruptoitunut, ja on ollut sitä vuosikaudet. Ainakin yksi uskottava henkilö on astunut esiin minulle ja kertonut saman asian, kuin mitä tapahtui entiselle korkea-arvoiselle KGB-upseerille.

Jos tätä on tapahtunut yhdelle tai useammalle tietovuotajalle, olisiko mahdollista, että heidän väitteissään olisi totuuden siemen? Loppujen lopuksi disinformaation merkki on esittää tärkeä totuus useilla ilmiselvillä valheilla kuorrutettuna. Sillä tavoin totuutta pilkataan ja salaisuus pysyy salassa pidempään. Kun pyörittää tärkeää salaista avaruusohjelmaa, kaikki liittyy ainoastaan lisäajan hankkimiseen, ja joka hetki merkkaa.

2) Voisiko olla, että yksi tai useampi heistä ovat yksinkertaisesti henkisesti epävakaita? Tämä ei ole minun arvioitavissani, mutta olen tavannut monia sellaisia, heitä on olemassa. Tästä tapauksesta en osaa sanoa.

Haluaisin lisätä tässä jotain. Jos joku näistä henkilöistä on järkyttyneessä mielentilassa, oli se sitten trauman tai universumin satunnaisen tapahtuman johdosta, heillä on minun sympatiani. Jos joku heistä on kokenut vakavaa traumaa, se voi olla että ainoa tapa jolla he voivat kasata itsensä henkisesti on luoda uskomusjärjestelmä jossa he itse haluavat elää, sellainen joka auttaa heitä tuomaan järkeä omaan elämään ja joka suojaa heitä paljon karmeammalta todellisuudelta. Sellainen uskomus olisi tärkeä heille, niin että he haluaisivat säilyttää sen hinnalla millä hyvänsä.

Tämä on kaikki spekulaatiota.

3) Onko kyseessä vain pelkästään hyvän tarinan veistely? Kerron teille tarinan omasta menneisyydestäni.

Monta vuotta sitten minulla oli läheinen ystävä nimeltään Bill, joka oli hauskin, älykkäin ja kiltein ihminen jonka tunsin. Hän kuoli vuonna 1990 ja kaipaan häntä kovasti. Bill kuului DuPont-sukuun, niin hän sanoi. Hän puhui myös paljon siitä, että hän oli käynyt Juilliardin musiikkikoulun, hän on toiminut Philadelphian orkesterin kapellimestarina ja jopa pitänyt pianokonsertin lapsena kuningatar Elisabetille. Silloin nuorempi minä uskoi häntä. Billin kuoltua eräs kollegoistani tutki hänen taustojaan. Tämä oli kaikki aikana ennen internetiä, mutta siitä huolimatta hän sai selville että Bill ei kuulunut DuPont-sukuun. Sen sijaan hänen äitinsä oli ollut DuPontin sihteeri. Bill ei koskaan käynyt Juilliardia, ei koskaan ollut kapellimestarina Philadelphian orkesterille, eikä todellakaan ollut tavannut kuningatarta!

Ystäväni oli patologinen valehtelija hänen omista saavutuksistaan. Kaikessa muussa hän oli, tietääkseni, täysin rehellinen. Kiinnostava juttu tässä on, että hänen valehtelunsa ei estänyt häntä olemasta hyvä ja luotettava ystävä minulle tai muille. Bill vain halusi kaunistella itseään.

Opin Billiltä, että voit olla hyvä ihminen ja silti valehdella. Kääntäen, voit olla täysi paska ja puhua totta. Kun me tutkimme minkäänlaisia väitteitä, meidän tulee muistaa että persoona täytyy ottaa huomioon.

Vielä yksi juttu valehtelusta. Kun joku valehtelee sinulle, useimmiten uskot häntä. Siksi he valehtelevat. Koska usein se toimii ja jotkut ovat hyviä siinä. Monet ihmiset ovat aidosti rehellisiä, mutta heillä on vaikeuksia kuvitella miksi joku toinen voisi valehdella. He luottavat, mutta liiaksi.

Joten valehtelevatko nämä tietovuotajat? En tiedä. Jos joku kykenee dokumentoimaan oikeaksi osoitettavan valeen, silloin meillä on tarve tietää. Mutta juuri nyt en esitä asiasta sellaisia väitteitä.

4) Onko kyseessä tapaus, jossa ihmiset oikeasti tekivät väittämänsä asiat, ja eivät vääristelleet tarinaansa? Jos kyll, silloin haluaisin ajatella heidän tajunneen että heillä on monia esteitä ylitettävänään kun puhutaan uskottavuudesta. Saan heistä sellaisen kuvan, että jotkut heistä tajuavat tämän, kun taas toiset eivät.

Jatkossa

Pysyn halukkaana keskustelemaan aiheesta sivistyneesti Coreyn, Andrew’n, Bill Tompkinsin, Michael Sallan, tai kenen tahansa muun samanlaisia väitteitä esittäneen kanssa. Tavallaan ymmärrän heidän kantansa, koska tiedän minkälaista se on puhua elämäntapaskeptikoille UFO-aiheesta.

Kuitenkin, kaikessa yhteydenpidossani tällaisten henkilöiden kanssa, heidän tulee tajuta että todistustaakka on heidän harteillaan. Sitä minä teen UFOjen kanssa. Tarina, jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan, eikä auta jos joku satunnainen henkilö tukee tarinaa. Sanat eivät yksin riitä. Mitään ei voida uskoa suorilta.

Olen ollut alalla tarpeeksi kauan tunteakseni itseni vastuulliseksi sen puolestapuhujana. On lukemattomia ihmisiä, jotka eivät haluaisi mitään muuta kuin nähdä UFO-tutkimusalan romuttuvan. Se olisi suuri tragedia.

Yksi aikamme ongelma on, että ihmiset nauttivat draamasta ja raivosta. Sosiaalinen media vahvistaa vaikutusta, mahdollistaa tunteiden leviämisen yhteisössä kuin tulipalo. Haluaisin rohkaista jokaista tukijaa ja kriitikkoa ottamaan askeleen taaksepäin, vetämään syvään henkeä ennen jatkamista suu vaahdossa omalla sotajalalla. Muistakaa että henkilökohtaisista insentiiveistä on aina paras pysyä kaukana ja pysyä kiinni faktoissa, mihin ne sitten johtavatkin.

Kukaan ei ole kiinnostunut ufologiasta sen takia, että tutkijat keskenään tappelevat. He ovat kiinnostuneet ufologiasta koska se on yksi kaikkein mielenkiintoisimmista aikamme aiheista. Siinä on käynnissä jotain erittäin tärkeää, ja ainoa tapa menestyä totuuden selvittäjänä on pitää kiinni totuudesta: tutkia ilmiötä itsessään ja niin suurella huolella kuin mahdollista.

 

Artikkelin julkaissut Richard Dolan Press

UFOt

Stanfordin professori väittää, että hänellä on OIKEITA UFON PALASIA

Kommentoi

Tri. Garry Nolan on Rachford and Carlota A. Harris -professori Stanfordin lääketieteellisen patologian laitoksella. Hän on julkaissut yli 300 tutkimusartikkelia ja hänellä on 40 patenttia. Häntä pidetään yhtenä 25:n huippukeksijän joukossa Stanfordissa. Nolan on perustanut Rigel Inc.:n (NASDAQ: RIGL) ja Nodality, Inc.:n (diagnostiikkayritys), BINA:n (geenilaskentalaitteistoyritys, joka myytiin Roche Diagnosticsille), Apprisen (myyty Roche Sequencing Solutionsille), ja ollut mukana perustamassa Ionpathia sekä Akoyaa.

Tässä keskustelussa keskitymme hänen UFO-kiinnostukseensa. Vuodesta 2016 lähtien Garrylla on ollut hallussaan ja hän on analysoinut materiaaleja, joita eräät huippu-ufologit ovat hänelle antaneet, esim. Jacques Vallée. Hän on myös ollut CIA-konsulttina tutkimassa UFOja kohdanneiden aivoja. Tässä haastattelussa me puhumme hänen löydöksistään koskien UFO-materiaaleja ja aivojen rakenteita. Materiaalit sisältävät isotooppeja, joita ei esiinny missään päin Maapalloa, ja aivojen rakenne on erittäin uniikki.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Eksopolitiikka

Richard Dolanin viisituntinen spesiaali Wilsonin muistiosta

Kommentoi

Tähän mennessä suurin osa UFO-aiheesta kiinnostuneista ja ufologeista ovat jo jonkin verran tietoisia Wilsonin dokumentin nimellä kulkevista muistiinpanoista (tai David-Wilson, Core Secrets Document). Kyseessä on 13-sivuiset konekirjoitetut muistiinpanot, jotka tri. Eric Davis on kirjoittanut vuonna 2002, hänen tavattuaan eläköityneen amiraalin Thomas R. Wilsonin.

Wilson oli ollut puolustustiedustelu DIA:n johtaja, sekä pääesikunnan tiedustelupäällikkö. Keskustelun aihe käsitteli Wilsonin epäonnistunutta yritystä viisi vuotta aiemmin saada pääsy erittäin turvaluokiteltuun UFO-ohjelmaan, joka liittyi ehjänä olevan aluksen tutkimiseen, jota ”ihminen ei ole tehnyt.”

Richardin ohjelmavieraana on anonyymi tutkija, joka tunnetaan nimellä Mr X. Tämä mies haluaa pysyä anonyymina, ja me kunnioitamme tätä pyyntöä. Mr. X teki kolmetuntisen haastattelun tästä aiheesta toisella Youtube-kanavalla, Project Unity. Richardin haastattelun piti alunperin olla lyhyt tunnin mittainen, sen sijaan se kesti viisi tuntia, jonka lopulla Richardin ääni alkoi kadota.

Tämä on erittäin yksityiskohtainen läpikäynti dokumentista, ja keskustelua käydään puolin ja toisin aiheesta. Tämä on todella syväluotaava läpikäynti vuosisadan UFO-vuodosta. Ennen haastattelun alkua Richard esittää 9-minuuttisen johdannon.

Mr. X:n haastattelu Project Unitylla: https://www.youtube.com/watch?v=F5P04…

Lue Richardin sivuilta  Davis-Wilson -muistiinpanoista: https://richarddolanmembers.com/artic…

EU for UAP
Eksopolitiikka

’Hehkuva punainen orbi’: Villit UFO-teoriat pääsevät framille kongressiin

Kommentoi

Edustaja Mike Gallagher (R-Wis.) sanoo, että hän ei usko, että salainen valtion virkamiesten kabaali tai alihankkijat piilottelisivat siepattua avaruusolentojen alusta.

Mutta hän haluaa varmistaa asian — niin että me kaikki voimme siirtyä vakavampiin aiheisiin.

Eräs kaikkein mieleenpainuvimmista hetkistä edustajanhuoneen tiedustelukomitean kuulemisessa UFOista tiistaina oli, kun wisconsilainen republikaani painosti Pentagonin viranomaisia väitteissä siitä, että “hehkuva punainen orbi” olisi joskus kytkenyt ydinaseet pois päältä Montanassa, sekä koskien dokumenttia, joka paljasti että muista maailmoista tulleita aluksia — ja mahdollisesti jopa avaruusolentojen ruumiita — säilytettiin salaa valtionjohdon ja kansan siitä mitään tietämättä.

Gallagher nopeasti sai sankarin maineen #UFOtwitterissä siitä, että hänellä oli pokkaa viimeinkin vaatia kansallisen turvallisuuden viranomaisilta vastuunottoa. Toiset ilmaisivat yllättyneensä siitä, että istuva kongressiedustaja oli halukas menemään paikanlle, kun ottaa huomioon sen miten paljon julkisuudesta puuttuu todistusaineistoa joka tukisi väitteitä, sekä sen miten saturoitunut popkulttuuri on kaikenlaisesta tieteisfantasiasta faktojen sijaan.

Mutta eläköitynyt rannikkojääkäriupseeri, joka istuu myös edustajainhuoneen asevoimakomiteassa, sanoo että nyt on aika siirtää osa näistä villeistä teorioista syrjään.

“Mitä nopeammin puolustusministeriö voi osoittaa jotkut näistä hypoteeseista epätosiksi, mitkä heidän tulisi helposti kyetä osoittamaan, sitä paremmin me voimme keskittää aikamme ja energiamme uskottavien hypoteesien tutkimiseen”, hän sanoi POLITICOlle keskiviikkona.

Kuulemisen aikaan Gallagher kysyi Pentagonin Ronald Moultrielta, sekä laivastotiedustelun apulaisjohtaja Scott Braylta olivatko he tietoisia vahvistamattomasta vuoden 2002 dokumentista, joka tunnetaan nimellä “Wilson-Davis -muistio”.

Dokumentti, joka tuli esiin vuonna 2019, esittää kuvaavansa silloisen puolustustiedusteluvirasto DIA:n johtajan salaisen tapaamisen, jossa puhuttiin salaisten virastojen ohjelmista, jotka on piilotettu korkeiden virkamiesten ja kogressin valvontakomiteoilta. Ohjelmissa tutkitaan maahansyöksyneiden UFOjen palasia ja yritetään takaisinmallintaa niistä teknologiaa.

Väitteet ovat olleet kiivaan debatin kohteena ufologien keskuudessa, mutta niitä ei ole koskaan saatu todistettua. Tuonaikainen DIA-johtaja vara-amiraali Thomas Wilson on kiistänyt kaiken. Useat kansallisen turvallisuuden asiantuntijat ja tutkijat ovat myös sivuuttaneet sen kusetuksena.

Scott Bray, laivastotiedustelun apulaisjohtaja, sekä Ronald Moultrie, Pentagonin tiedustelu-upseeri, vastasivat kysymykseen olivatko he tietoisia vuoden 2002 “Wilson-Davis -muistiosta”. | kuva: Kevin Dietsch/Getty Images
Scott Bray, laivastotiedustelun apulaisjohtaja, sekä Ronald Moultrie, Pentagonin tiedustelu-upseeri, vastasivat kysymykseen olivatko he tietoisia vuoden 2002 “Wilson-Davis -muistiosta”. | kuva: Kevin Dietsch/Getty Images

Yksi dokumentissa nimetyistä keskeisistä henkilöistä, astrofyysikko Eric Davis, ei ole suoraan ottanut kantaa siihen julkisesti, mikä on ainoastaan lisännyt epäilyksiä siitä, että dokumentti voisikin olla totta.

Ja Davis viittasi mahdollisuuteen, että jotkut muistion väitteet olisivat totta The New York Timesin haastattelussa.

Davis, joka on nyt vanhempi projekti-insinööri valtionrahoitteisessa The Aerospace Corporationissa, on kieltäytynyt useista POLITICOn haastattelupyynnöistä.

“Ei ole mitään mitä me voisimme tarjota tai missä voisimme auttaa”, liittovaltion think tankin edustaja sanoi.

Mitä tulee Moultrieen ja Brayhin, he sanoivat Gallagherille, että he eivät olleet tietoisia Wilson-Davis -dokumentista.

Mutta edustaja Jim Himesin (D-Conn.) kysellessä todistajat kiistivät, että valtiolla oli hallussaan minkäänlaista UFO-materiaalia.

“Onko meillä orgaanista tai epäorgaanista materiaalia, josta me emme ole tietoisia?” Himes kysyi.

“Mitä tulee meillä hallussa olevaan materiaaliin, meillä ei ole materiaalia”, Bray vastasi.

Se seikka, että dokumentti otettiin edes puheeksi — ja sitten merkittiin kongressin virallisiin pöytäkirjoihin — oli shokki niille, jotka ovat saagaa seuranneet.

“Työssäni museoissa, prosessin kulku on tärkeintä”, sanoo Taras Matla, Harvardin yliopiston Galileo Projectin tutkija sekä Marylandin yliopiston taidegallerian osakas, jossa hän on erikoistunut taiteeseen ja UFOihin. “On joitain viitteitä siitä, että Wilsonin muistio olikuin olikin tri. Davisin luonnostelema. Kuitenkaan ei ole mitään näyttöä siitä, että sisältö olisi totuudenmukaista tai että hän olisi edes tavannut Wilsonin Las Vegasiss tuolloin. Amiraali Wilson kiistää tapaamisen tapahtuneen.”

Siitä huolimatta hän uskoo, että se sisältää informaatiota “joka ansaitsee jatkotutkimukset” ja että Davisin tulisi tulla todistamaan.

“Nyt kun se on lisätty pöytäkirjaan” Matla sanoo, “mielestäni tri. Davisilla on vastuu selittää asiansa kongressille ja kansalle.”

John Greenewald, The Black Vaultin perustaja, joka on saanut haltuunsa julkiseksi tehtyjä turvallisuusdokumentteja “miehittämättömistä ilmailmiöistä”, on kuvannut Gallagherin dokumentin esiintuontia “face palm -hetkenä.”

“Mielestäni tämän tyypin sekopääjutut tekevät haittaa keskustelulle”, hän sanoi sähköpostissa. “UAP-aiheessa on huikeita ja virallisesti vahvistettavia tietoja, jotka ansaitsevat syvemmän tarkastelun kuin tuo ‘muistio’.”

Hän tosin sanoi, että jos Gallagher tai muut ovat eri mieltä, “tuen täysin ihmisiä jotka tällaisia tarinoita käsittelevät valaehtoisissa kuulemisissa ja olen heidän puolellaan.”

Gallagher nosti myös kulmakarvoja kysyessaään korkean profiilin raportista joka liittyi  “hehkuvaan punaiseen orbiin” joka nähtiin  Malmstromin ilmatukikohdan yllö Montanassa vuonna 1967, “jossa 10 meidän ydinohjussiilostamme tehtiin toimintakyvyttömäksi.”

Jälkikäteen julkisiksi tehdyt valtion dokumentit puhuivat teknisestä viasta.

“Olen kuullut tarinoita, en ole nähnyt niistä virallista dataa”, Bray vastasi.

“Haluaisin että tutkitte asiaa”, Gallagher sanoi.

“Me menemme ja tutkimme sitä”, Bray myönsi.

“Olin iloinen kuullessani kongressiedustaja Gallagherin ottavan asian esiin”, sanoo Robert Salas, joka toimi ilmavoimien ohjusupseerina Malmstromin tukikohdassa, joka on puhunut asiasta julkisesti vuodesta 1996.

“Olen toiveikas, että he soittaisivat minulle jotta voin briiffata heitä” hän sanoi keskiviikkona. “Voisin tulla jopa omaan laskuuni Washingtoniin ja tuoda asiaa tukevia dokumentteja ja jopa muutaman todistajan mukanani.”

Tuoreeltaan hyväksytty National Defense Authorization Act, joka vaatii Pentagonin perustamaan pysyvämmän ja kattavamman UFO-raporttien keruu- ja analyysiviraston, piti UAP-tapauksia “armeijan ydinaseisiin liittyvänä, mm. strategisiin ydinaseisiin ja ydinkäyttöisiin aluksiin ja sukellusveneisiin.”

Mutta Greenewald ei ole varma miten 50 vuotta vanhan tapauksen avaaminen auttaa ratkaisemaan modernimman UAP-mysteerin.

“Minunlaiset ihmiset tykkäisivät jos puolustusministeriö muuttuu välittömästi ufologeiksi ja tietää kaiken aina 1940-luvulle asti. Se ei vaan ole se mihin tämä liittyy tai keitä he edes ovat”, hän sanoo.

 

Artikkelin julkaissut Politico

 

Paranormaali

Tiedonlouhintaa AAWSAPin tietokannoista DIAn dokumentteihin liittyen

Yksi kommentti

kirjoittanut Keith Basterfield

Skinwalkers at the Pentagon

Eräs vuonna 2021 julkaistun kirjan ”Skinwalkers at the Pentagon” (kirjoittanut James T. Lacatski et al) ensimmäisessä liitteessä mainituista asioista oli raportti paranormaaleista ilmiöistä otsikolla ”#4 BAASS Project Management Plan Addendum Report: Paranormal Activity – Tennyson, IN.” BAASS 12/3-18/3/10. 174 sivua yhteensä. Tämä dokumentti on yksi Bigelow Aerospace Advanced Space Studiesin (BAASS) Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin (AAWSAP) documenteista, joita BAASS lähetti puolustustiedustelulle (DIA). Meillä ei ole pääsyä alkuperäiseen 174-sivuiseen dokumenttiin, koska ei DIA eikä BAASS ole julkaissut sitä.

BAASSin tietokanta

Kuitenkin voimme saada hieman esimakua siitä mitä tutkimus tarkasteli BAASSin omasta tietokannasta phenomainon.com-sivustolla (vaikkakin 12. toukokuusta 2022 eteenpäin verkkosivu näyttää poistaneen  BAASSin tietokannan sivuilta). Kun tietokanta oli toiminnassa, yksinkertaisesti kirjoitin hakuun ”Tennyson” , ja esiin tuli  11 erillistä BAASSin paranormaalien ilmiöiden raporttia. Tässä on relevantteja  yksityiskohtia niistä.

Tapaukset

1. 14. maaliskuuta 2010

Muovinen lelu lensi ilmassa ja laskeutui. Esine näkyi hetken aikaa sen jälkeen kun Kyle oli kävellyt rappuset ylös yksin. Sen nähtiin kääntyvän ilmassa oikealle portaitten yläpäässä ja lelu istahti perheen huoneeseen. Kyle sanoi ettei hänellä ollut mitään tekemistä lelun kanssa.

2. 7. maaliskuuta 2010

Benjaminista tuntui kuin joku olisi napannut häntä jalasta ja suurella voimalla vetänyt hänet sohvalle, ja jättänyt punaisia jälkiä hänen jalkaansa. Fyysinen vaikutus: Benjamin ’lensi’ sohvalta ja laskeutui parin metrin päähän sohvasta.

3. 6. maaliskuuta 2010

Olento vetäisi 14-vuotiaan veljenpojan pois sohvalta ja jätti jälkiä pojan jalkoihin.

4. 28. helmikuuta 2010

Olento otti kaksi kokkiveistä talon toisesta kerroksesta ja iski ne seinään. Joka kerta se tekee juttuja kun kaksi poikaa ovat läsnä. Se vaikuttaa pyörivän poikien ympärillä, ja jos pojat tulevat alakertaan, sekin tulee alas. Jos he menevät ylös, se menee takaisin ylös. Se puhuu kaikille talossa. Usein se puhuttelee ihmisiä heidän etunimillään.

5. 28. helmikuuta 2010

Auton avaimet katosivat. Ne näyttivät leijailevan ilmassa ja ihan kuin näkymätön naru olisi pitänyt niitä paikallaan. 28. helmikuuta 2010 Nancyn auton avaimia etsittiin, mutta ei löydetty. He kuulivat kilisevän äänen ja näkivät avaimien lentävän ilmassa portaiden yläpäässä. Nancy näki sen kädet tuolloin. Hän otti kameransa ja se oli laittanut yhden käsistään sukkaan ja törrötti sitä ulospäin seinästä. He näkivät sukan pullistuvan, niinkuin se olisi avannut kämmeniään se päällä. Yhdessä kohtaa se nosti keskisormen ylös sukan sisällä.

6. 28. helmikuuta 2010

Se oli käyttänyt huulipunaa kirjoittamaan rivoja tekstejä peiliin.

7. 1. joulukuuta 2009

Hän käveli huoneeseen ja tunsi äärimmäisen ’surun’ ja ’avuttomuuden’ tunnetta ja alkoi itkeä. Hän meni pois huoneesta ja tunne lakkasi. Pian tämän jälkeen hän meni yläkerran makuuhuoneeseen. Hän tunsi samoja tunteita ja alkoi itkeä. Kun hän näki valopallon liikkuvan itsekseen hän panikoi ja juoksi alakertaan. Kyseessä oli orbi (kuin saippuakupla).

8. 1. toukokuuta 2009

Charles Stout Sr leikkasi nurmikkoa ruohonleikkurillaan. Hänen tapanaan on ottaa kyytiin 6-vuotias lapsenlapsi Charly hänen syliinsä. Charly alkoi valittaa, että jokin tökki häntä selkään ja veti häntä tukasta. Stout laittoi kätensä hänen selälleen. Hän kykeni tuntemaan paineen, vaikka hän ei nähnyt yhtään mitään joka olisi painetta voinut aiheuttaa. Samaan aikaan hän tunsi jonkin nipistävän hänen käsivarrestaan ja yrittävän siirtää hänen kätensä pois Charlyn selältä.

9. 1. joulukuuta 2008

Valopallo, kirkkaan kellertävän valoinen, ohitti takapihan oven Charlyn tuolin vierestä. Se lensi itäänpäin ja tuli pääoven eteen samaan aikaan kuin Zoiss. Zoiss ei saanut ovea avatuksi ja sanoi että aivan kuin ovi olisi teljetty kiinni. Hänen sulkiessaan ovea mikään ei ollut pielessä. Hän pyysi apua Baconilta, joka kykeni saamaan oven auki normaalisti.

10. Tuntematon päivämäärä

Olento kommunikoi heille kirjoittamalla viestejä televisioon ja vandalisoimalla omaisuutta. Kun viestit telkkarin kautta alkoivat, he katsoivat sitä ensin kuin heidän poikansa Charles Jr olisi ne kirjoittanut. Hän kysyi miksi pojalla kesti niin kauan puhua heille, ja hän sanoi ettei tiedä. Jonkin ajan kuluttua he tajusivat, että se ei ollutkaan heidän poikansa ja he kysyivät ketä se oli. Olento kertoi nimekseen Bob Horn. Nyt he kutsuvat sitä nimellä Se. Stout sanoi, että Se käyttäytyi kuin teini-ikäinen.

11. Tuntematon päivämäärä

Eräänä iltana silminnäkijä tunsi kuin joku tai jokin olisi pitänyt hänestä (Charles Jr) kiinni ja paikallaan sängyllä. Nancy Clutter, Charles Jr:n sisko sanoi, että Charles Jr:lla oli punaisia jälkiä hänen rinnassaan tapausta seuranneena aamuna.

Kommentteja:

1. 174-sivuinen dokumentti, johon  Lacatski viittasi, vaikuttaa olleen BAASSin tutkimusraportti Indianan Tennysonissa asuvasta perheestä. Tutkimukset tehtiin 12-18. maaliskuuta 2010.

2. Miksi nämä tapaukset kiinnostivat BAASSia? Bigelow pyörittää National Institute for Discovery Sciencea (NIDS) sekä BAASSia, jotka ovat tutkineet sekä UAP:ta että paranormaaleja ilmiöitä.

3. Paranormaalin perspektiivistä 11 tapauksen sarja, joka yllä on kuvailtu, sopisi poltergeistin kategoriaan. Lacatskin vuonna 2021 julkaistusta kirjasta saamme lukea, että BAASS tutki omituisia paranormaaleja ilmiöitä, joita  Skinwalker Ranchilla esiintyi Utahissa; sekä ranchia ympäröivillä alueilla sekä muualla USA:ssa ja Kanadassa.

4. Tulisi myös panna merkille, että ”Skinwalkers at the Pentagon” puhui paljon niinkutsutusta ”Liftarivaikutuksesta”. Ihmiset vierailivat ranchilla ja heidän mukanaan tuli ”jotain” heidän kotiinsa, vaikka he olisivat asuneet pitkänkin matkan päässä ranchilta. Monet kirjassa kuvatut vaikutukset, jotka liittyivät ’liftarivaikutukseen’, olivat luonteeltaan poltergeistmaisia.

5. Haku termillä ”Charles Stout Sr” tuli esiin muistokirjoitus, jossa nimettyjen henkilöiden nimet sopivat kirjoituksen nimiin.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

EU for UAP
Eksopolitiikka

MUFON ei ole jakanut videoita tai kuvia UFO-raporteistaan pariin kuukauteen

Kommentoi

Ensimmäinen linkki: https://mufoncms.com/last_20_report.html (ei päivitetty 23.1.2022 jälkeen)
Toinen linkki: https://mufoncms.com/last_20_report_public.html

Tässä on jotain mystistä, jota UFO-tutkimuksen alalla tapahtuu. UFO-järjestö MUFON on lopettanut UFO-raporttien informaation jakamisen. He kyllä jakavat perusinfot, mutta eivät enää julkaise valokuvia tai videoita raporteissa. Twiittasin @MUFONille useaan otteeseen, mutta en ole saanut vastausta. Myös kymmenet muut UFO-tutkijat ovat kysyneet samaa… ”Miksei MUFON julkaise valokuvia tai videoita julkisissa UFO-raporteissaan?”

Pelkään, että MUFONista on tulossa voittoa tavoitteleva yhdistys, ja he panttaavat kaikkea kuvamateriaalia itsellään tehdäkseen rahaa. He näyttivät tämän idean jo kun he tekivät TV-sarjaa MUFON Insider vuonna 2019. Mielestäni MUFONia kiinnostaa vain rahan tekeminen, ja kuten John Locke joskus sanoi, ”rahalla saa valtaa ja valta korruptoi”. Pelkään, että MUFONista tulee vähemmän ja vähemmän luotettava UFO-informaation lähde tutkijoille ympäri maailman, ja se on siirtymässä yhä enemmän viihdealalle.

Alla on joitain twiittejä MUFONille, jotka ovat jääneet vaille vastausta.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

https://twitter.com/rbm88635380/status/1499896331527204867

 

 

 

 

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Eksopolitiikka

Julki tulleet NRO-dokumentit kertovat UAP-toimikunnasta

Kommentoi

The Black Vault on saanut käsiinsä UAP-raportin salaisen osuuden osia turvaluokitellusta UAP-raportista, joka annettiin kongressille kesäkuun 25. päivä 2021. Juuri julki tulleet National Reconnaissance Officen (NRO) dokumentit valaisevat heidän osuuttaan raportissa, sekä armeijan eri asehaarojen ja tiedustelupalvelujen tekemää UAP-tutkimusta.

tri. Christopher J. Scolese, NRO:n 19. johtaja (DNRO)

The Black Vault jätti NRO:lle FOIA-tietopyynnön 22.7.2021. Se sai FOIA-tapausnumeron F-2021-00164, joka lähetettiin NRO:n johtajan Christopher Scolesen postilaatikkoon.

Pyynnössä erityisesti haluttiin:

“… kopio kaikista sähköposteista, joiden lähettäjä tai vastaanottaja on ollut NRO:n johtaja Christopher J. Scolese, jotka sisältävät seuraavia lauseita tai sanoja: “Unidentified Aerial Phenomena” ja/tai “Aerial Phenomenon” ja/tai UAP ja/tai UFO ja/tai “Unidentified Flying Objects” ja/tai UAPs ja/tai UFOs ja/tai “UAP Task Force”.

Pyyntö tavoitteli kaikkia sähköposteja tai liitetiedostoja tai molempia, jotka ovat joko luokittelemattomia tai turvaluokiteltuja.

Tuloksena oli pinkka dokumentteja, joista suurin osa on HUIPPUSALAISEKSI luokiteltuja. Suurin osa julkistetuista dokumenteista oli sähköposteja, joiden otsikkona oli “UAP-toimien status”, lähetettiin 9.6.2021, vain viikkoja ennen The Black Vaultin FOIA-tietopyyntöä.

Thomas B. Bowman osoittautui NRO:n viralliseksi kontaktihenkilöksi UAP-toimikunnan suuntaan. Hänen lähettämä sähköposti on alunperin luokiteltu huippusalaiseksi, ja se oli osoitettu johtaja Scoleselle, mutta lisäksi myös tri. Troy E. Meinkille, NRO: johtavalle apulaisjohtajalle, sekä Kenraalimajuri Michael A. Guetleinille, NRO:n varajohtajalle.

Tämä sähköposti sisälsi useita tietoja, joista tässä on mainittu muutamia.

Ensinnäkin, se paljasti “kolme toimenpidettä” joita Bowman halusi painottaa.

Kuten tässä näkyy, se paljastaa ensi kerran, että NRO:n kontribuutio oli yhteensä neljä kappaletta informaatiota seitsemäntoistasivuisessa turvaluokitellussa UAP-raportissa. Toinen “toimenpide” on täysin sensuroitu kansallisen turvallisuuden syistä, mutta kolmas paljastaa, että puolustusministeriön ylitarkastaja (DoD/IG) haastatteli useaa upseeria NRO:n tehtäväjohdosta (NRO Mission Integration Directorate, MID). Tämä liittyi DoD:n ylitarkastajan arviointiin jossa käsiteltiin UAP-aiheen hoitamista, jonka auditointi aloitettiin toukokuussa 2021.

Toinen osio sähköposteista paljasti NRO:n panoksen salaiseen UAP-toimikunnan loppuraporttiin, joka annettiin kongressille. Siinä lukee seuraavaa:

NRO:n piti kuitata loppuraportin viimeisin versio, ja näin he hyväksyivät kontribuutionsa, ja tämä julkistettu sähköposti paljasti myös joitain aiemmin huippusalaiseksi luokiteltuja kontribuutioita raporttiin.

Vaikkakin se on ollut helppo olettaa jo ennen tätä julkistusta, raportti tiivistää kansallisen geospatiaalisen tiedustelun (National Geospatial-Intelligence Agency, NGA) keräämän GEOINT-tiedon ja kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency, NSA) keräämän signaalitiedon (SIGINT), joita on kerättu UAP-tutkimuksia varten. Molempien tiedustelupalvelujen mukanaolo viittaa siihen, että Amerikan vakoilusatelliitit ja siepatut viestintätiedot ovat UAP-mysteerin purkamisessa jonkinlaisessa roolissa.

Vaikka sähköpostista suuri osa pysyy edelleen TOP SECRET ja SECRET -luokiteltuina, ja tämän seurauksena sitä on rankalla kädellä sensuroitu, toinen osio joka ei ollut sensuroitu paljastaa pieniä yksityiskohtia DoD/IG: UAP-projektista sekä NRO:n tulevaisuuden mukanaolosta.

DoD/IG meinasi antaa tehtäväksi “datapuhelun” NRO:lle tehtäväksi arviolta kaksi viikkoa ennen sähköpostin kirjoittamista. Tämä kertoo siitä, että NRO on mukana paljon syvällisemmin DoD/IG:n auditoinnissa, mutta ei ole selvää mitä “datapuhelu” tarkoittaisi.

Tämän sähköpostin jälkeen oli kymmenen sivua sensuroitua tietoa, pääosin kansallisen turvallisuuden syistä, poikkeuksen (b)(1) mukaisesti. Nämä sivut saattavat kuvata sen mitä “datapuhelu” pitää sisällään, tai jotain aivan muuta. Voidaan vain spekuloida mitä meiltä on sensuroitu.

Tämän tietopyynnön tuloksena The Black Vault jätti useita tietopyyntöjä tämän tapauksen pohjalta. Noiden tapausten tulokset tullaan julkaisemaan heti kun ne saadaan.

FOIA-dokumentti kokonaisuudessaan on ladattavissa alta.

Dokumenttiarkisto

F-2021-00164.pdf [17 sivua, 1.3MB]

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

Eksopolitiikka

In Memoriam: John Lear

Kommentoi

LAS VEGAS (KLAS) — Nevadalaisen lentäjän John Learin kuolema tiistaina sai laajalti huomiota lentämisen ja salaliittojen piireissä. Lear tunnettiin UFO- ja Area 51 -väitteistään, mutta myös hänen elinikäisestä lentoharrastuksestaan.

UFO-tutkija John Lear kertoo ‘On the Record’-ohjelmassa avaruusolennoista — osa 1

“Useimmat ihmiset luulevat, että olen täysi sekopää ja olen OK sen kanssa”, Lear kertoi 8 News Now’lle vuonna 2007.

KLAS-TV:n toimittaja George Knapp haastattelee John Learia. (KLAS)

Häntä ei kiinnostanut jos ihmiset hyökkäsivät häntä kohtaan hänen sanomisistaan. Itse asiassa, hän oli siitä voimissaan. Hänet tunnetaan “salaliittojen kummisetänä”, mutta kuka tahansa joka on käynyt kierroksella hänen täyteen ahdetussa kodissaan tietää, että Lear tiesi paljosta muustakin kuin huhupuheista. Nuo seinät olivat hänen elämänsä museo, kuvia kuuluisien ja tuntemattomien kanssa, kuvia hänen lentämistään lentokoneista, salaisista paikoista ja projekteista joita hän oli tutkinut. Katumus ei ollut sana jonka hänen suustaan olisi kuullut sanottavan.

George Knapp: “Tekisitkö kaiken uudestaan samalla tavoin.”
John Lear: “Tarkalleen samalla tavalla.”

Lear oli maailmankuulun miehen poika. Hänen isänsä Bill Lear loi Lear-jumbojetin ja keksi 8-raiturinauhurijärjestelmän. John päätti kulkea omia polkujaan ja hän ryhtyi lentäjäksi, ja hänestä tuli osaava pilotti jo nuorella iällä. Hän sai useita maailman ennätyksiä kaikenlaisilla lentokoneilla. Hänen uskalias elämänsä maksoi hänelle hinnan — vakavia lento-onnettomuuksia, joista hänen ei olisi edes pitänyt selvitä.

Vietnamin sodan aikaan hän lensi rahtikonetta CIA:lle ja jatkoi lentämistä eri puolille maailmaa, joissa oli levototnta. Hänen kontaktinsa ilmailun maailmaan olivat lukuisat, ja Lear kiinnostui salaisista lentokoneista ja projekteista. 80-luvulla hän ja muutama muu ystävä alkoivat väijyä salaista tukikohtaa Nevadan autiomaassa, paikkaa josta tuli myöhemmin maailmankuulu.

Lear auttoi KLAS-TV:ta julkaisemaan jutun salaisesta lentokoneesta, joka oli tutkalle näkymätön. 80-luvun puolivälissä hän alkoi kuulla tarinoita UFO-salailuista, ja ei niin yllättävästi löi kädet saveen ja esiintyi useissa medioissa puhumassa ideoistaan.

“Siellä on aina käynnissä jotain, jokin salainen projekti”, Lear sanoi.

Maaliskuussa 1989 hän meni pienen porukan kanssa Area 51:n laitamille. Kolme keskiviikkoiltaa putkeen he katselivat hehkuvien lautasten nousua Papoose Lake -kuivajärven ympäröimien vuorten yläpuolelle.

Maaliskuun 29. päivänä 1989 Lear ja hänen ystävänsä kuvasivat videon tästä kohteesta, hehkuvasta lautasesta joka nousi laitosrakennuksesta jota virallisesti ei ollut olemassa. Ironista kyllä, maaliskuun 29. päivä oli sama päivämäärä, jolloin John myöhemmin kuoli Las Vegasin kodissaan vuosia myöhemmin.

Aavikkotarkkailua ehdottanut henkilö oli tiedemies, joka työskenteli Papoosella lentävien lautasten parissa. Häntä haastateltiin televisioon toukokuussa 1989.

Myöhemmin samana vauonna Learin ystävän identiteetti tuli julki. Bob Lazarin väitteet laittoivat Area 51:n kartalle, inspiroivat elokuvia, TV-ohjelmia ja kokonaisia liiketoiminnan aloja Nevadan niinkutsutulla Extraterrestrial Highwaylla. (toim. huom. Lear on itse sanonut, että hän toi Area 51:n julki ensimmäisenä. Bob Lazar tapasi Johnia ja kuunteli hänen sanomisiaan.)

Hänen terveytensä heikkeni hänen myöhempinä vuosinaan. Hän ei enää voinut lentää, mutta jatkoi tarinoiden kertomista yhä härskimmistä salaliitoista, ja hän nautti niiden aikaansaamasta huomiosta.

John Lear (KLAS)

Sekavat tarinat eivät haitanneet Johnin huikeaa elämää. Lopussa John tajusi saaneensa synninpäästön.

“Ainoa mitä voin sanoa teille on, että kun löytää totuuden niin monen vuoden jälkeen, sitä katsoo taakseen ja miettii, hitsi, se ukko oli oikeassa.” Voit katsoa videon tästä linkistä.

Lear ohjeisti tytärtään jättämään viestinsä hänen kuolemansa jälkeen.

“Sanokaa niille, että John Lear on lähtenyt seuraavalle seikkailulleen.”

Learin kuoleman jälkeiset lausunnot

Bob Lazar:
“John oli minulle hyvä ystävä 30 vuoden ajan — jos olit tarpeeksi onnekas ja tunsit hänet, tiesit että hän oli unohtumaton ja uniikki ihminen. Jos häne ei saanut sinua pohtimaaan asioita, ainakin hän sai sinut hymyilemään. Todella kaipaan häntä.”

toimittaja Jim Goodall:
“John Lear  tuli elämään vähän vajaa puoli vuosisataa sitten alkuvuodesta 1973.

Yksi Johnin lempitempuista oli esittää, että hän oli raivoissaan sinulle jostain mistä et tiennyt mitään. Hän melkein vaahtosi suusta. Mutta piti katsoa silmiä.

Jos huomasit silmissä “John Lear”-hehkun, silloin tiesit hänen vedättävän sinua. Ja kun hän jäi kiinni, hän nauroi sydämellisesti vatsansa pohjasta.”

Learin ystäväs Gene Huff:
“Jos John Lear ei viihdyttänyt, opettanut tai hämmentänyt sinua, et ole koskaan puhunut hänelle! Ufologia ei ole sama ilman häntä.”

Jeremy Corbell, filmintekijä:
“John Lear oli legenda sekä ilmailualalla saavutuksistaan sekä hänen dynaamisista kontribuutioistaan UFO-mysteerin tutkimuksissa. Kaikki minkä me nykyään näemme UFO-alalla, siitä ei olisi mikään mahdollista ilman John Learia. Hän oli vertaansa vailla.”

Tytär julkaisi FB-viestin

John Learin tytär sanoi, että hänen isänsä pyysi postaamaan viestin Facebook-sivulleen, kun hän poistuisi seuraavaan elämään.

“Enkeleille sallitaan muutama virhe, mutta hän ei yrittänyt väärinkäyttää tuota etuoikeutta.”

 

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire